25.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 53/1

(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tutkinut Italian esittämän pyynnön, joka koski komission asetuksen (EY) N:o 245/2002 (2) nojalla rekisteröidyn suojatun maantieteellisen merkinnän ”Asparago bianco di Cimadolmo” eritelmän muutoksen hyväksymistä.

(2)

Koska kyseessä ei ole asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan mukainen vähäinen muutos, komissio julkaisi muutospyynnön kyseisen asetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3).

(3)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisia vastaväitteitä, eritelmän muutos olisi hyväksyttävä,

25.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 53/3

(1)

Alankomaat vastaanotti 22 päivänä helmikuuta 2012 hakemuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (2) 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti hiilidioksidin sisällyttämiseksi tehoaineena sen liitteeseen I käytettäväksi kyseisen direktiivin liitteessä V määritellyssä valmisteryhmässä 15 (lintumyrkyt).

(2)

Alankomaat toimitti komissiolle 30 päivänä elokuuta 2013 direktiivin 98/8/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti arviointiraportin suosituksineen.

(3)

Biosidivalmistekomitea valmisteli 17 päivänä kesäkuuta 2014 Euroopan kemikaaliviraston lausunnon ottaen huomioon arvioinnista vastaavan toimivaltaisen viranomaisen päätelmät.

(4)

Kyseisen arviointikertomuksen mukaan valmisteryhmässä 15 käytettävien hiilidioksidia sisältävien biosidivalmisteiden voidaan olettaa täyttävän direktiivin 98/8/EY 5 artiklassa säädetyt vaatimukset, jos tiettyjä valmisteiden käyttöä koskevia spesifikaatioita ja edellytyksiä noudatetaan.

(5)

Siksi on aiheellista hyväksyä hiilidioksidin käyttö valmisteryhmään 15 kuuluvissa biosidivalmisteissa, jos kyseisiä spesifikaatioita ja edellytyksiä noudatetaan.

(6)

Koska arvioinneissa ei käsitelty nanomateriaaleja, hyväksymisen ei asetuksen (EU) N:o 528/2012 4 artiklan 4 kohdan nojalla tulisi kattaa kyseisiä materiaaleja.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän biosidivalmistekomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 53/5

(1)

Liettuan hakemus nimityksen ”Liliputas” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(2)

Syyskuun 13 päivänä 2013 päivätyllä vastaväiteilmoituksella ja marraskuun 8 päivänä 2013 päivätyllä perustellulla vastaväitteellä Puola vastusti rekisteröintiä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan 2 kohdan nojalla. Vastaväite otettiin käsiteltäväksi.

(3)

Komissio kehotti 8 päivänä tammikuuta 2014 päivätyillä kirjeillä asianomaisia osapuolia neuvottelemaan ja sopimaan asiasta keskenään sisäisiä menettelyjään noudattaen.

(4)

Liettua ja Puola eivät päässeet sopimukseen.

(5)

Koska sopimukseen ei päästy, komission olisi tehtävä päätös asetuksen (EU) N:o 1151/2012 52 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

(6)

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vastaväitteen esittäjä väitti, että nimityksen ”Liliputas” rekisteröiminen suojattuna maantieteellisenä merkintänä vaarantaisi nimityksen, joka on osittain sama, tavaramerkkien ja sellaisten tuotteiden olemassaolon, jotka ovat olleet laillisesti Puolan markkinoilla huomattavasti kauemmin kuin viisi vuotta ennen päivämäärää, jona hakemus nimityksen ”Liliputas” rekisteröimiseksi suojattuna maantieteellisenä merkintänä julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (15 päivänä kesäkuuta 2013); vastaväitteen esittäjän mukaan kyseinen rekisteröinti vaarantaisi ”Liliput”-nimisen tuotteen olemassaolon; kyseinen tuote on puolalainen juusto, jolla on samankaltaiset ominaisuudet kuin ”Liliputas”-juustolla ja jonka nimi on foneettisesti samanlainen kuin ”Liliputas”.

(7)

Vastaväitteen esittäjä väittää, että ilmaisua ”Liliput” käytetään yleisesti Puolassa viittaamaan tuotteisiin, joille on ominaista pieni koko, ja että sitä käytetään myös juustosta. ”Liliput”-juustoa on tuotettu ja pidetty kaupan laillisesti Puolassa vuodesta 1971 lähtien. Yritysten sisäisissä standardeissa, teknisissä ohjeissa ja raaka-aineiden käyttönormeissa ”Liliput”-juusto luetellaan muuntyyppisten juustojen, kuten gouda, edam ja emmental, joukkoon. Tämä puolalaiseen juustoon viittaava ilmaisu on suosittu puolalaisten kuluttajien keskuudessa, eikä se ole millään lailla yhteydessä kyseiseen liettualaiseen juustoon. Siksi sitä on pidettävä juustoa yleisellä tasolla koskevana yleisnimenä Puolassa. Tuotetta ajatellen puolalaisen ”Liliput”-juuston ominaisuudet, ulkonäkö ja mittasuhteet muistuttavat liettualaista ”Liliputas”-juustoa. Vastaväitteen esittäjä katsoo lopuksi, että ”Liliput” ja ”Liliputas” ovat samanlaisia tuotteita, joilla on yleisnimet. Sen vuoksi nimityksen ”Liliputas” rekisteröiminen suojattuna maantieteellisenä merkintänä estäisi puolalaisia tuottajia pitämästä kaupan ”Liliput”-juustoaan tai vähintään käyttämästä juustosta nimitystä ”Liliput”.

(8)

Vastaväitteen esittäjä väittää myös, etteivät tuote ja rekisteröitävä nimitys täytä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 5 artiklan 2 kohdan vaatimuksia. Kuten julkaistussa yhtenäisessä asiakirjassa todetaan, juusto sai nimen ”Liliputas” kokonsa vuoksi. Sen vuoksi nimi ”Liliputas” ei osoita, että juusto tulisi jostain tietystä paikasta, vaan, kuten puolalainen juusto ”Liliput”, pelkästään viittaa juuston pieneen kokoon. Tuotteen ominaisuudet eivät myöskään johdu maantieteellisestä alkuperästä vaan pelkästään siitä seikasta, että juusto kypsytetään pienissä erissä. Paikallisen Penicillium pallidum Smith -mikrosienen vaikutusta ”Liliputas”-juuston astinvaraisiin ominaisuuksiin ei ole näytetty toteen. Lisäksi se seikka, että tuotetta tuotettiin Neuvostoliiton (Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto) valtiollisten normien alaisuudessa vahvistaa sen, että tuotetta voitiin tuottaa missä tahansa Neuvostoliitossa ja ettei kyseiseen rajattuun maantieteelliseen alueeseen ollut erityistä yhteyttä. Näin ollen ”Liliputas”-juusto olisi katsottava geneeriseksi tuotteeksi.

(9)

Useille puolalaisille juustonvalmistajille on myönnetty suoja ”Liliput”-sanan sisältäville tavaramerkeille. Näitä ovat esimerkiksi rekisteröity sana- ja kuviomerkki ”Cheesland Liliput” ja ”Ser liliput” sekä hakemuksen kohteena oleva sanamerkki ”Serenada Liliput”. Puolassa ”Liliput”-juustoa tuotetaan huomattavia määriä: Vuonna 2013 tuotettiin teollisesti 2 762 tonnia juustoa, jota pidettiin kaupan kaikkialla Puolassa yli 2 250 kaupassa; tuotannosta 4,8 prosenttia vietiin EU:n markkinoille. ”Liliput”-juuston tuotannosta 90 prosenttia tapahtuu tavaramerkillä. Vastaväitteen esittäjän mielestä nimityksen ”Liliputas” rekisteröiminen suojattuna maantieteellisenä merkintänä uhkaisi tällaisten tavaramerkkien olemassaoloa.

(10)

Siitä huolimatta, että vastaväitteen esittäjä on esittänyt edellä mainitut väitteet, on aiheellista rekisteröidä nimitys ”Liliputas” suojattuna maantieteellisenä merkintänä seuraavista syistä.

(11)

Vaikka nimitys ”Liliputas” juontaa alun perin juurensa juuston pienestä koosta, on selvää, että Liettuassa nimitys on puolessa vuosisadassa menettänyt yhteytensä kokoon ja samalla on syntynyt vahva yhteys tuotantoalueeseen. Nykyisin Liettuassa nimitys ”Liliputas” yhdistyy kiistattomasti käsin tehtyyn puolikovaan hapatettuun korkealaatuiseen juustoon, joka tuotetaan Belvederisin kylässä. Liettualaiset kuluttajat eivät yhdistä juustoa puolalaiseen juustoon eivätkä standardoituun teolliseen juustonvalmistukseen. Vaikkei nimityksessä olekaan maantieteellistä osaa, ”Liliputas” noudattaa asetuksen (EU) N:o 1151/2012 5 artiklan 2 kohdassa esitettyä määritelmää, jossa todetaan, että suojatulla maantieteellisellä merkinnällä tarkoitetaan tuotetta, joka on peräisin tietyltä alueelta taikka tietystä paikasta tai maasta.

(12)

Edellä esitetyn perusteella nimitystä ”Liliputas” ei voida pitää yleisnimenä. Vaikka yleisnimillä on historiallinen yhteys paikkaan, jossa tuotetta, johon ne viittaavat, alun perin tuotettiin tai jossa sitä pidettiin kaupan, ne ovat nykyisin täysin menettäneet yhteytensä vanhaan maantieteelliseen alkuperäänsä. ”Liliputas”-juuston kohdalla on käynyt juuri päinvastoin. Juusto ei ollut alun perin yhteydessä maantieteelliseen alkuperäänsä mutta on nykyisin vahvasti yhteydessä tuotantoalueeseensa.

(13)

Tuotteella on ominaisuuksia ja maine, jotka johtuvat sen maantieteellisestä alkuperästä. Vaikka julkaistussa yhtenäisessä asiakirjassa todetaan, että juusto sai ”Liliputas”-nimen kokonsa vuoksi, siinä kuitenkin selvennetään, että juuston erityinen maku ja aromi johtuvat kypsytyksestä asianomaisella maantieteellisellä alueella pienissä erissä kellareissa, joissa esiintyy Penicillium pallidum Smith -mikrosienen itiöitä. Tämä erityisesti Belvederisin kylän kellareissa kasvava homesieni saa aikaan ”Liliputas”-juustolle ominaisen maitohappoisen raikkaan maun ja aromin. Kyseinen alue tarjoaa tälle homesienelle erityiset ominaisuudet selviytyä. Lisäksi se seikka, että juusto valmistetaan käsin muutoin kuin mekaanisesti auttaa osaltaan säilyttämään ja kehittämään homesientä. ”Liliputas”-juustolla on myös hyvin dokumentoitu ja vakaa maine Liettuan meijerituotannon lippulaivana, mitä kuvataan julkaistussa yhtenäisessä asiakirjassa tarkkaan.

(14)

Erot ilmaisujen ”Liliputas” ja ”Liliput” välillä ovatkin siksi aivan ilmeiset. ”Liliputas”-juustoa ei voida pitää geneerisenä tuotteena.

(15)

Sen väitteen osalta, että ”Liliputas”-juustoa voitiin tuottaa missä tahansa Neuvostoliitossa, koska siihen sovellettiin kyseisen maan vahvistamia normeja, olisi todettava, että mainittujen normien soveltaminen tuotteisiin oli pakollista tuohon aikaan. Tämä seikka ei myöskään merkitse sitä, että tuotetta, sellaisena kuin sitä kuvataan Liettuan aloitteesta mukaan liitetyssä standardissa, olisi tuotettu muualla. Juusto on joka tapauksessa saanut vuosina 1969–1979 useita palkintoja, kunniakirjoja, laatumerkkejä ja mitaleja, ja se on selkeästi yksilöity liettualaiseksi Belvederisin kylässä valmistetuksi juustoksi.

(16)

Ilmaisu ”Liliput” on foneettisesti samanlainen kuin rekisteröitävä ilmaisu ”Liliputas”. Molemmat ilmaisut juontavat juurensa juuston pienestä koosta. Vaikka ”Liliputas”-juustolla on selkeästi erottuvat ominaispiirteet, laatu ja maine, ”Liliput”-juustolla on ominaisuuksia, jotka tekevät siitä ”Liliputas”-juuston kaltaisen. Koska ilmaisut muistuttavat toisiaan ja tuotteet ovat visuaalisesti samankaltaisia, asetuksen (EU) N:o 1151/2012 13 artiklassa säädetyn suojan soveltaminen voisi johtaa siihen, että ”Liliputas”, jos nimitys rekisteröidään, estäisi puolalaisia juustonvalmistajia käyttämästä ilmaisua ”Liliput”.

(17)

Todisteet osoittavat, ettei ilmaisun ”Liliput” käytön tarkoituksena ole ollut hyötyä ilmaisun ”Liliputas” maineesta. Kuluttajia ei ole johdettu eikä ole voitu johtaa harhaan tuotteiden oikean alkuperän suhteen. Kyseisillä kahdella tuotteella on itse asiassa selkeästi eri markkinat, joilla ne tunnetaan hyvin ja yksilöidään oikein. Näistä syistä ja koska on osoitettu, että ilmaisu ”Liliput” on ollut oikeudellisessa käytössä keskeytyksettä ja oikeudenmukaisesti vähintään 25 vuoden ajan ennen kuin hakemus nimityksen ”Liliputas” rekisteröimiseksi esitettiin komissiolle, olisi oikeudenmukaisuuden ja perinteisen käytön varmistamiseksi myönnettävä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 15 artiklan 2 kohdassa säädetty siirtymäkauden enimmäisaika.

(18)

Tämä päätelmä ei välttämättä tarkoita sitä, että ilmaisun ”Liliput” käytöstä tulisi laitonta. Jos voidaan todeta, että ilmaisusta ”Liliput” on tullut yleisnimi ottaen huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät ja erityisesti tilanne alueilla, joilla tuotetta käytetään, ja asiaa koskevat kansalliset tai unionin säädökset, nimityksen ”Liliputas” rekisteröiminen ei asetuksen (EU) N:o 1151/2012 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti vaikuttaisi ilmaisun ”Liliput” käyttöön.

(19)

Jos tavaramerkki sisältää ilmaisun ”Liliput” ja sitä koskeva hakemus on tehty tai tavaramerkki on rekisteröity tai sitä koskeva oikeus on saatu asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti unionin alueella vilpittömässä mielessä tapahtuneella käytöllä ennen kuin tehtiin hakemus nimityksen ”Liliputas” rekisteröimiseksi suojattuna maantieteellisenä merkintänä, tavaramerkin käyttöä voidaan asetuksen (EU) N:o 1151/2012 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti jatkaa ja tavaramerkki voidaan uusia edellyttäen, että tavaramerkkilainsäädännön yleiset vaatimukset täyttyvät muilta osin.

(20)

Näiden tietojen perusteella nimitys ”Liliputas” olisi lisättävä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin.

(21)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maataloustuotteiden laatupolitiikkakomitean lausunnon mukaiset,

25.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 53/8

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

25.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 53/11

(1)

Toimittaja Mitsubishi Electric Corporation (MELCO), jota edustaa unionissa Mitsubishi Electric Europe BV, jäljempänä ’hakija’, toimitti 24 päivänä kesäkuuta 2014 hakemuksen MELCO GXi efficient alternator -vaihtovirtageneraattorin hyväksymiseksi innovatiiviseksi teknologiaksi. Hakemuksen vaatimustenmukaisuutta arvioitiin komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 725/2011 (2) 4 artiklan mukaisesti. Komissio totesi, että alkuperäisestä hakemuksesta puuttui joitakin tärkeitä tietoja, ja pyysi hakijaa täydentämään hakemusta. Komissio sai täydelliset tiedot 10 päivänä heinäkuuta 2014 ja aloitti hakemuksen arvioinnin mainittua päivämäärää seuraavana päivänä.

(2)

Hakemusta on arvioitu asetuksen (EY) N:o 443/2009 12 artiklan, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 725/2011 ja asiakirjan ”Technical Guidelines for the preparation of applications for the approval of innovative technologies pursuant to Regulation (EC) No 443/2009” (3), jäljempänä ’tekniset ohjeet’, mukaisesti.

(3)

Hakemus koskee MELCO GXi efficient alternator -vaihtovirtageneraattoria luokkien 130 A–250 A osalta. Vaihtovirtageneraattorin hyötysuhde on korkea määritettynä teknisten ohjeiden liitteessä I olevassa 5.1.2 kohdassa kuvatun VDA-lähestymistavan mukaisesti. Kyseisessä lähestymistavassa viitataan testimenetelmään, joka määritetään kansainvälisessä standardissa ISO 8854:2012 (4). Hakijan vaihtovirtageneraattorin hyötysuhde on korkeampi kuin perustason vaihtovirtageneraattorin, koska se vähentää kolmentyyppisiä häviöitä: tasaussuuntahäviöitä, koska käytetään uutta diodia, jonka energiahävikki on pieni; staattorin rautahäviöitä, koska käytetään ohuesta sähkömagneettisesta jaloteräksestä valmistettua staattorisydäntä, ja staattorin kuparihäviöitä, koska käytetään erittäin korkean täyttösuhteen staattoria ja aksiaalista jäähdytysrakennetta.

(4)

Komission mukaan hakemuksen tiedot osoittavat, että asetuksen (EY) N:o 443/2009 12 artiklassa sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 725/2011 2 ja 4 artiklassa tarkoitetut edellytykset ja arviointiperusteet täyttyvät.

(5)

Hakija on osoittanut, että hakemuksessa kuvatun kaltaisen hyötysuhteeltaan korkean vaihtovirtageneraattorin osuus viitevuonna 2009 rekisteröidyissä uusissa henkilöautoissa ei ylittänyt kolmea prosenttia.

(6)

Ajoneuvoon asennetun innovatiivisen teknologian aikaan saamien hiilidioksidisäästöjen määrittämiseksi on tarpeen määritellä ajoneuvo, johon innovatiivisella teknologialla varustettua ajoneuvoa olisi verrattava täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 725/2011 5 ja 8 artiklan mukaisesti. Komissio katsoo, että kun uuteen ajoneuvotyyppiin asennetaan innovatiivista teknologiaa, on asianmukaista pitää vaihtovirtageneraattoria, jonka hyötysuhde on 67 prosenttia, sopivana vertailuteknologiana. Jos MELCO GXi efficient alternator -vaihtovirtageneraattori asennetaan olemassa olevaan ajoneuvotyyppiin, viiteteknologiana olisi oltava tämän tyypin viimeisin markkinoille saatettu versio.

(7)

Hakija on toimittanut menetelmän, jolla hiilidioksidipäästövähennyksiä voidaan testata ja joka sisältää kaavat, jotka ovat yhdenmukaiset yksinkertaistettua lähestymistapaa koskevissa teknisissä ohjeissa kuvattujen kaavojen kanssa vaihtovirtageneraattorin osalta. Komissio katsoo, että testimenetelmällä saadaan todennettavissa ja toistettavissa olevia sekä vertailukelpoisia testituloksia ja että sillä voidaan osoittaa innovatiivisesta teknologiasta saatava hiilidioksidipäästöhyöty reaaliolosuhteita vastaavalla ja tilastollisesti merkittävällä tavalla täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 725/2011 6 artiklan mukaisesti.

(8)

Hakija on toimittanut hiilidioksidipäästövähennysten testimenetelmän, joka sisältää kaavoja, jotka perustuvat hyötysuhteeltaan korkeita vaihtovirtageneraattoreita koskeviin teknisiin ohjeisiin. Komissio katsoo, että hakijan hiilidioksidisäästöjen laskemiseen käyttämä menetelmä ja kaavat ovat molemmissa tapauksissa samanlaiset komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/341/EU (5) liitteessä yksilöidyn menetelmän kanssa. Tämän johdosta komissio katsoo, että MELCO GXi efficient alternator -vaihtovirtageneraattorin käytön ansiosta saavutetun hiilidioksidipäästöjen vähennyksen määrittämiseen olisi käytettävä täytäntöönpanopäätöksessä 2013/341/EU määritettyjä menetelmiä.

(9)

Tätä taustaa vasten komissio katsoo, että hakija on osoittanut riittävällä tavalla, että innovatiivisen teknologian avulla saavutettava vähennys on vähintään 1 g CO2/km.

(10)

Komissio toteaa, että innovatiivisen teknologian avulla saatavat säästöt voidaan osoittaa osittain perustestisyklillä ja sertifioitavat lopulliset kokonaissäästöt olisi näin ollen määritettävä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 725/2011 8 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

(11)

Komissio katsoo, että todentamisraportin on laatinut itsenäinen ja sertifioitu elin UTAC (Groupe UTAC CERAM) ja että raportissa tuetaan hakemuksen päätelmiä.

(12)

Tätä taustaa vasten komissio katsoo, että kyseessä olevan innovatiivisen teknologian hyväksymistä ei pitäisi vastustaa.

(13)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (6) liitteiden I, VIII ja IX mukaisen asiaa koskevissa tyyppihyväksyntäasiakirjoissa käytettäväksi tarkoitetun yleisen ekoinnovaatiokoodin määrittämiseksi olisi määritettävä tällä täytäntöönpanopäätöksellä hyväksytyn innovatiivisen teknologian koodi.

(14)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 725/2011 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti valmistajan, joka hiilidioksidipäästötavoitteensa täyttääkseen haluaa hyötyä keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen vähenemisestä, joka saavutetaan tällä päätöksellä hyväksytyn innovatiivisen teknologian käytöllä, olisi mainittava tämä päätös hakemuksessaan, jolla se hakee EY:n tyyppihyväksyntätodistusta asiaa koskeville ajoneuvoille,

25.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 53/14

(1)

Sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuutta ja turvallisuutta koskevalla jäsenvaltioiden välisellä yhteistyöllä on erittäin tärkeä merkitys edistettäessä luottamuksen ja tietoturvan korkeaa tasoa, joka on oikeassa suhteessa riskin suuruuteen kyseisissä järjestelmissä.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 910/2014 7 artiklan g alakohdassa säädetään, että ilmoittavan jäsenvaltion on annettava kyseisestä järjestelmästä kuvaus muille jäsenvaltioille kuusi kuukautta etukäteen, jotta jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä asetuksen (EU) N:o 910/2014 12 artiklan 5 kohdassa kuvatulla tavalla.

(3)

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö edellyttää yksinkertaistettuja menettelyjä. Sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuudesta ja turvallisuudesta ei voida huolehtia eri kielillä toimivien menettelyjen avulla. Englannin kielen käytön yhteistyön aikana pitäisi helpottaa sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuuteen ja turvallisuuteen pääsemisessä, mutta jo olemassa olevia asiakirjojen kääntäminen ei saisi kuitenkaan aiheuttaa suhteetonta taakkaa.

(4)

Sähköisen tunnistamisen järjestelmien eri osatekijöiden hallinnoinnista vastaavat jäsenvaltioissa eri viranomaiset tai elimet. Jotta voidaan tehostaa yhteistyötä ja yksinkertaistaa hallinnollisia menettelyjä, on asianmukaista varmistaa, että kussakin jäsenvaltiossa on yksi yhteyspiste, jonka kautta sen asianomaisiin viranomaisiin ja elimiin voidaan olla yhteydessä.

(5)

Tietojen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihto jäsenvaltioiden välillä edistää sähköisen tunnistamisen järjestelmien kehittämistä ja toimii keinona teknisen yhteentoimivuuden saavuttamisessa. Tällaisen yhteistyön tarve on erityisen perusteltu silloin, kun on kyse jo ilmoitettujen sähköisen tunnistamisen järjestelmien mukauttamisesta, sellaisten sähköisen tunnistamisen järjestelmien muuttamisesta, joista on toimitettu tiedot jäsenvaltioille ennen ilmoituksen tekemistä, ja tapauksista, joissa tärkeä kehitys tai tapahtuma voi vaikuttaa sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuuteen tai turvallisuuteen. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava pyytää muilta jäsenvaltioilta tällaisia tietoja, jotka liittyvät sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuuteen ja turvallisuuteen.

(6)

Sähköisen tunnistamisen järjestelmien vertaisarvioinnit olisi katsottava vastavuoroisen oppimisen prosessiksi, joka auttaa rakentamaan luottamusta jäsenvaltioiden välillä ja varmistaa ilmoitettujen sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuuden ja turvallisuuden. Tämä edellyttää, että ilmoittavat jäsenvaltiot antavat riittävät tiedot sähköisen tunnistamisen järjestelmistään. Se, että jäsenvaltiot joutuvat pitämään tietyt tiedot luottamuksellisina tämän ollessa välttämätöntä turvallisuuden kannalta, on kuitenkin myös otettava huomioon.

(7)

Jotta vertaisarviointimenettely olisi kustannustehokas ja tuottaisi selkeitä ja vakuuttavia tuloksia ja jotta vältettäisiin tarpeettoman rasituksen aiheutuminen jäsenvaltioille, jäsenvaltioiden olisi tehtävä vertaisarviointi yhdessä.

(8)

Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon mahdolliset riippumattomat kolmannen osapuolen tekemät arvioinnit tehdessään yhteistyötä sähköisen tunnistamisen järjestelmiin liittyvissä asioissa, myös vertaisarviointeja tehtäessä.

(9)

Jotta voidaan tukea menettelyä koskevia järjestelyjä asetuksen (EU) N:o 910/2014 12 artiklan 5 ja 6 kohdan tavoitteiden saavuttamiseksi, olisi luotava yhteistyöverkosto. Tämän tarkoituksena on varmistaa, että käytössä on foorumi, johon kaikki jäsenvaltiot voivat osallistua ja jossa ne voivat harjoittaa vakioidulla tavalla yhteistyötä yhteentoimivuusjärjestelmän ylläpitämiseen liittyvissä käytännön asioissa.

(10)

Yhteistyöverkoston olisi tutkittava jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 910/2014 7 artiklan g alakohdan mukaisesti toimittamat ilmoituslomakkeiden luonnokset ja annettava lausuntoja siitä, ovatko niissä kuvatut järjestelmät mainitun asetuksen 7 artiklan, 8 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan sekä mainitun asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen vaatimusten mukaisia. Asetuksen (EU) N:o 910/2014 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään, että ilmoittavien jäsenvaltioiden on kuvattava, miten ilmoitettu sähköisen tunnistamisen järjestelmä täyttää yhteentoimivuusvaatimukset asetuksen (EU) N:o 910/2014 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti otettava huomioon yhteistyöverkoston lausunnot, kun ne valmistautuvat täyttämään asetuksen (EU) N:o 910/2014 9 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisen velvoitteensa antaa komissiolle kuvaus siitä, miten ilmoitettu sähköisen tunnistamisen järjestelmä täyttää yhteentoimivuusvaatimukset asetuksen (EU) N:o 910/2014 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(11)

Kaikkien ilmoittamiseen osallistuvien osapuolten olisi otettava yhteistyöverkoston lausunto huomioon ohjeistuksena kaikissa yhteistyö-, ilmoitus- ja yhteentoimivuusmenettelyissä.

(12)

Tämän päätöksen mukaisesti suoritettavan vertaisarviointimenettelyn tehokkuuden varmistamiseksi yhteistyöverkoston olisi annettava ohjeistusta jäsenvaltioille.

(13)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 910/2014 48 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

a)

sähköisen tunnistamisen järjestelmiin liittyvien tietojen, kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa sekä sähköisen tunnistamisen sektorin merkityksellisten kehitystekijöiden tarkastelua II luvun mukaisesti;

b)

sähköisen tunnistamisen järjestelmien vertaisarviointia III luvun mukaisesti; ja

c)

yhteistyöverkostossa harjoitettavaa yhteistyötä IV luvun mukaisesti.

a)

jäsenvaltion jo ilmoittamaan sähköisen tunnistamisen järjestelmään tehdyt korjaukset tai mukautukset, jos ne eivät edellytä ilmoitusta asetuksen (EU) N:o 910/2014 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)

asetuksen (EU) N:o 910/2014 7 artiklan g alakohdan mukaisesti toimitettuun jäsenvaltion sähköisen tunnistamisen järjestelmän kuvaukseen tehdyt muutokset, korjaukset tai mukautukset, jos ne on tehty ennen ilmoituksen antamista.

a)

sillä ei ole kyseisiä tietoja ja niiden hankkiminen aiheuttaisi kohtuutonta hallinnollista rasitusta;

b)

kyseiset tiedot koskevat yleiseen turvallisuuteen tai valtion turvallisuuteen liittyviä asioita;

c)

kyseiset tiedot koskevat yritys-, ammatti- tai yhtiösalaisuuden piiriin kuuluvia asioita.

a)

sillä ei ole kyseisiä tietoja ja niiden hankkiminen aiheuttaisi kohtuutonta hallinnollista rasitusta;

b)

kyseiset tiedot koskevat yleiseen turvallisuuteen tai valtion turvallisuuteen liittyviä asioita;

c)

kyseiset tiedot koskevat yritys-, ammatti- tai yhtiösalaisuuden piiriin kuuluvia asioita.

a)

Jäsenvaltio pyytää, että sen sähköisen tunnistamisen järjestelmästä tehdään vertaisarviointi.

b)

Jäsenvaltio tai jäsenvaltiot ilmaisevat halunsa tehdä vertaisarviointi toisen jäsenvaltion sähköisen tunnistamisen järjestelmästä. Jäsenvaltioiden on pyynnössään mainittava syyt siihen, miksi ne haluavat tehdä vertaisarvioinnin, ja selvitettävä, millä tavoin vertaisarviointi edistäisi jäsenvaltioiden sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuutta tai turvallisuutta.

a)

vertaisarvioinnin kohteena oleva sähköisen tunnistamisen järjestelmä;

b)

arvioiva(t) jäsenvaltio(t);

c)

aikataulu, jonka mukaisesti tulokset on määrä esittää yhteistyöverkostolle; ja

d)

vertaisarvioinnin tekemistä koskevat järjestelyt 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

a)

vertaisarvioinnin laajuus ja järjestelyt, joiden perustoina ovat asetuksen (EU) N:o 910/2014 7 artiklan g alakohdan tai 9 artiklan 1 kohdan soveltamisala ja arvioivien jäsenvaltioiden aloitusvaiheessa ilmaisema kiinnostus;

b)

vertaisarvioinnin kesto, joka saa olla enintään 3 kuukautta siitä, kun arvioivat jäsenvaltiot ovat antaneet edustajiensa nimet ja yhteystiedot 1 kohdan mukaisesti;

c)

muut vertaisarviointimenettelyyn liittyvät organisatoriset järjestelyt.

Jäsenvaltion, jonka sähköisen tunnistamisen järjestelmä on vertaisarvioinnin kohteena, on ilmoitettava sovituista seikoista yhteistyöverkostolle.

a)

asiaankuuluvien asiakirjojen arviointi;

b)

menettelyjen tarkastelu;

c)

tekniset seminaarit; ja

d)

riippumattoman kolmannen osapuolen suorittaman arvioinnin tarkastelu.

a)

sillä ei ole kyseisiä tietoja ja niiden hankkiminen aiheuttaisi kohtuutonta hallinnollista rasitusta;

b)

kyseiset tiedot koskevat yleiseen turvallisuuteen tai valtion turvallisuuteen liittyviä asioita;

c)

kyseiset tiedot koskevat yritys-, ammatti- tai yhtiösalaisuuden piiriin kuuluvia asioita.

a)

helpottaa asetuksen (EU) N:o 910/2014 12 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitettua yhteentoimivuusjärjestelmän luomiseen ja toimintaan liittyvää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä vaihtamalla tietoja;

b)

ottaa käyttöön menetelmiä tietojen vaihtamiseksi tehokkaasti kaikista sähköiseen tunnistamiseen liittyvistä kysymyksistä;

c)

tarkastella sähköisen tunnistamisen sektorin merkityksellisiä kehitystekijöitä sekä keskustella sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuuden ja turvallisuuden hyvistä käytännöistä ja kehittää niitä;

d)

antaa lausuntoja asetuksen (EU) N:o 910/2014 12 artiklan 2–4 kohdassa tarkoitettuun yhteentoimivuusjärjestelmään liittyvästä kehityksestä;

e)

antaa lausuntoja asetuksen (EU) N:o 910/2014 8 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä ja sen mukana olevassa ohjeistuksessa vahvistettuihin varmuustasoja koskeviin teknisiin vähimmäiseritelmiin, -standardeihin ja -menettelyihin liittyvästä kehityksestä;

f)

antaa ohjeita vertaisarvioinnin laajuudesta ja järjestelyistä;

g)

tarkastella vertaisarviointien tuloksia 11 artiklan mukaisesti;

h)

tutkia täytetty ilmoituslomakkeen luonnos;

i)

antaa lausuntoja siitä, täyttääkö ilmoitettava sähköisen tunnistamisen järjestelmä, josta on toimitettu kuvaus asetuksen (EU) N:o 910/2014 7 artiklan g alakohdan mukaisesti, mainitun asetuksen 7 artiklan, 8 artiklan 1–2 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan ja mainitun asetuksen 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen vaatimukset.

25.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 53/21

(1)

Päätöksessä EKP/2010/23 (1) vahvistetaan mekanismi, jonka perusteella rahapoliittisista operaatioista kertynyt rahoitustulo lasketaan yhteen ja jaetaan.

(2)

Päätöksistä EKP/2014/40 (2) ja EKP/2014/45 (3) valossa yksilöitäviä saamisia on mukautettava niiden voittojen ja tappioiden määrän huomioon ottamiseksi, jotka ovat realisoituneet rahapolitiikan harjoittamista varten pidettävien arvopapereiden luovutuksen seurauksena luovutuksen ja sitä seuraavan vuosineljänneksen lopun välisenä aikana.

(3)

Koska maturiteetiltaan vähintään yhden vuoden rahapoliittisille operaatioille kertyvät korot lasketaan yhteen ennen niiden perimistä operaation päättyessä, velkapohjan ja yksilöitävien saamisten laskemiseen, josta säädetään päätöksen EKP/2010/23 liitteissä I ja II, on tehtävä mukautus.

(4)

Päätöstä EKP/2010/23 olisi muutettava vastaavasti,

25.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 53/24

(1)

Päätöksessä EKP/2010/24 (1) vahvistetaan, miten Euroopan keskuspankki (EKP) jakaa kansallisille keskuspankeille a) liikkeeseen lasketuista euroseteleistä kunakin tilivuonna kertyneen tulon ja b) arvopaperimarkkinoita koskevan ohjelman mukaisesti ostetuista arvopapereista kunakin tilivuonna kertyneen tulon.

(2)

Päätöstä EKP/2010/24 on tarpeen muuttaa, jotta otettaisiin huomioon päätöksen EKP/2014/40 (2) ja päätöksen EKP/2014/45 (3) mukaisista katettujen joukkovelkakirjalainojen ja omaisuusvakuudellisten arvopaperien ostoista kertyneet EKP:n tulot. Näin ollen päätös olisi selvyyden vuoksi laadittava uudelleen.

(3)

Päätöksessä EKP/2010/29 (4) säädetään, että liikkeeseen lasketut eurosetelit kohdistetaan kansallisille keskuspankeille suhteessa niiden maksamiin osuuksiin EKP:n pääomasta. Päätöksen EKP/2010/29 4 artiklan ja saman päätöksen liitteen mukaan EKP:lle kohdistetaan 8 prosenttia liikkeeseen laskettujen euroseteleiden kokonaisarvosta. EKP:llä on kansallisilta keskuspankeilta eurojärjestelmän sisäisiä saamisia, joiden määrä on suhteessa niiden osuuksiin merkityn pääoman jakoperusteesta ja joiden arvo vastaa sen liikkeeseen laskemien euroseteleiden arvoa.

(4)

Päätöksen EKP/2010/23 (5) 2 artiklan 2 kohdan mukaan liikkeeseen laskettuihin euroseteleihin liittyville eurojärjestelmän sisäisille saldoille maksetaan laskentakoron mukaista korkoa. Päätöksen EKP/2010/23 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti tämä korko maksetaan TARGET2-järjestelmän välityksellä.

(5)

Päätöksen EKP/2010/23 johdanto-osan 7 kappaleessa todetaan, että tulo, jota EKP:lle kertyy sen osuuteen liikkeeseen lasketuista euroseteleistä liittyville eurojärjestelmän sisäisille saamisille suoritettavista koroista, olisi lähtökohtaisesti jaettava kansallisille keskuspankeille EKP:n neuvoston päätösten mukaisesti suhteessa niiden osuuksiin merkityn pääoman jakoperusteesta sinä tilikautena, jona tulo kertyy.

(6)

Vastaavalla tavalla tulot, jotka EKP saa arvopaperimarkkinoita koskevan ohjelman, katettujen joukkovelkakirjalainojen kolmannen osto-ohjelman (jäljempänä ’CBPP3-ohjelma’) ja omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelman (jäljempänä ’ABSPP-ohjelma’) mukaisesti ostetuista arvopapereista, tulisi periaatteessa jakaa kansallisille keskuspankeille suhteessa niiden osuuksiin merkityn pääoman jakoperusteesta sinä tilikautena, jona tulo kertyy.

(7)

Jakaessaan tuloa, joka sille kertyy liikkeeseen lasketuista euroseteleistä sekä arvopaperimarkkinoita koskevan ohjelman, CBPP3-ohjelman ja ABSPP-ohjelman mukaisesti ostetuista arvopapereista, EKP:n tulisi arvioida vuositulostaan siten, että se ottaa huomioon tarpeen jakaa varoja valuuttakursseista, koroista ja kullan hinnasta johtuvien riskien sekä luottoriskien varalta tehtyä varausta varten, sekä sellaisten varausten olemassaolon, joita purkamalla voidaan kattaa ennakoituja kuluja.

(8)

Määrittäessään Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’) 33.1 artiklan mukaisesti EKP:n nettovoitosta yleisrahastoon siirrettävän määrän EKP:n neuvoston tulisi ottaa huomioon, että se osa nettovoitosta, joka vastaa liikkeeseen lasketuista euroseteleistä ja arvopaperimarkkinoita koskevan ohjelman, CBPP3-ohjelman ja ABSPP-ohjelman mukaisesti ostetuista arvopapereista saatavaa tuloa, olisi jaettava kansallisille keskuspankeille kokonaan,

a)

’kansallisella keskuspankilla’ sellaisen jäsenvaltion kansallista keskuspankkia, jonka rahayksikkö on euro;

b)

’liikkeeseen laskettuihin euroseteleihin liittyvillä eurojärjestelmän sisäisillä saldoilla’ kansallisen keskuspankin ja EKP:n sekä kansallisen keskuspankin ja toisen kansallisen keskuspankin välisiä saamisia ja velkoja, jotka johtuvat päätöksen EKP/2010/29 4 artiklan soveltamisesta,

c)

’EKP:n liikkeeseen lasketuista euroseteleistä saamalla tulolla’ tuloa, jota EKP:lle kertyy sen osuuteen liikkeeseen lasketuista euroseteleistä liittyville eurojärjestelmän sisäisille, kansallisiin keskuspankkeihin kohdistuville saamisille päätöksen EKP/2010/23 2 artiklan perusteella suoritettavista koroista.

d)

’EKP:n arvopapereista saamalla tulolla’ nettotuloja, jotka kertyvät EKP:n i) arvoperimarkkinoita koskevan ohjelman mukaisesti päätöksen EKP/2010/5 (6) nojalla ostamista arvopapereista, ii) CBPP3-ohjelman mukaisesti päätöksen EKP/2014/40 nojalla ostamista katetuista joukkovelkakirjalainoista ja iii) ABSPP-ohjelman mukaisesti päätöksen EKP/2014/45 nojalla ostamista omaisuusvakuudellisista arvopapereista.

25.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 53/27

(1)

Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 1.6 kohdan mukaan EKP:n neuvosto voi milloin tahansa muuttaa niitä välineitä, ehtoja, vaatimuksia ja menettelyjä, joilla eurojärjestelmän rahapoliittisia operaatioita toteutetaan.

(2)

Kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden tehokkuuden tukemiseksi EKP:n neuvosto päätti 22 päivänä tammikuuta 2015 poistaa perusrahoitusoperaatioiden korkoon lisättävän 10 peruspisteen marginaalin maaliskuun 2015 ja kesäkuun 2016 välisenä aikana toteutettavien kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden osalta. Marginaalin poistaminen liittyy siihen, että laitosten markkinalähtöisten rahoitusinstrumenttien preemiot ovat laskeneet kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden käyttöönoton jälkeen 5 päivänä kesäkuuta 2014. Tämä päätös ei vaikuta syyskuussa ja joulukuussa 2014 toteutettujen ensimmäisten kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden korkoon. Tämä korko säilyy muuttumattomana, eli korko vahvistetaan kunkin operaation koko voimassaoloajaksi, ja se on asianomaisen kohdennetun pitempiaikaisen rahoitusoperaation huutokauppailmoituksen aikana voimassa oleva perusrahoitusoperaatioiden korko plus 10 peruspisteen kiinteä marginaali.

(3)

Lisäksi päätökseen EKP/2014/34 (2) on tarpeen tehdä pieniä tarkistuksia.

(4)

Tästä syystä päätös EKP/2014/34 olisi muutettava vastaavasti,

1.

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

Korko

Syyskuussa 2014 ja joulukuussa 2014 toteutettujen kohdennettujen pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden osalta sovellettava korko vahvistetaan kunkin operaation koko voimassaoloajaksi, ja se on asianomaisen kohdennetun pitempiaikaisen rahoitusoperaation huutokauppailmoituksen aikana voimassa oleva perusrahoitusoperaatioiden korko plus 10 peruspisteen kiinteä marginaali. Maaliskuun 2015 ja kesäkuun 2016 välisenä aikana toteutettavien pitempiaikaisten rahoitusoperaatioiden osalta sovellettava korko vahvistetaan kunkin operaation koko voimassaoloajaksi ja se on asianomaisen kohdennetun pitempiaikaisen rahoitusoperaation huutokauppailmoituksen aikana voimassa oleva perusrahoitusoperaatioiden korko.

Korko maksetaan operaation maturiteetin päättyessä tai aikaistetun takaisinmaksun yhteydessä siten kuin 6 ja 7 artiklassa soveltuvin osin säädetään.”

2.

Korvataan liitteessä I olevan 1 kohdan (luottorajojen laskeminen) toinen taulukko seuraavasti:

3.

Korvataan liitteessä I olevassa 2 kohdassa (pakollisten aikaistettujen takaisinmaksujen laskeminen) kaava ”Osallistujan pakollinen aikaistettu takaisinmaksu syyskuussa 2016” seuraavasti:

, if

4.

Korvataan liitteessä I kolmas alaviite seuraavasti:

”Maaliskuussa 2015 toteutettavan kohdennetun pitempiaikaisen rahoitusoperaation (k = 3) osalta rajoitus on C 3 ≤ max{0, AA 3}.”

5.

Korvataan liitteessä II neljäs alaviite seuraavasti:

”Asetuksen (EY) N:o 25/2009 (EKP/2008/32) mukaista yritysten holdingyhtiöiden luokittelua sektoreihin on muutettu asetuksella (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) siten, että on otettu huomioon kansainvälisten tilastostandardien muuttuminen. Asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) nojalla yritysten holdingyhtiöt luokitellaan rahoituslaitoksiksi. TLTRO-raportoinnin on tarkoitus olla tasetilastokäytännön mukaista: joulukuuta 2014 koskevista tiedoista alkaen tällaisille holdingyhtiöille myönnettyjä lainoja ei enää raportoida, ja tästä aiheutuvat muutokset tulee ilmoittaa.”

6.

Korvataan liitteessä II kolmastoista alaviite seuraavasti:

”Joulukuussa 2014 tapahtuneen luokitusmuutoksen johdosta yritysten holdingyhtiöt luokitellaan rahoituslaitoksiksi. Tämän muutoksen vaikutukset ilmoitetaan kohdassa 3.2C.”

25.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 53/29

(1)

Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 18.1 artiklassa määrätään, että Euroopan keskuspankki (EKP) ja niiden jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit, joiden rahayksikkö on euro (jäljempänä ’kansalliset keskuspankit’), voivat tehdä luottotoimia luottolaitosten ja muiden markkinaosapuolten kanssa ja että luottoa annettaessa vakuuksien on oltava riittävät. Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I täsmennetään omaisuuserien vakuuskelpoisuusvaatimukset, joita tavallisesti sovelletaan eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa.

(2)

Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 1.6 kohdan mukaan EKP:n neuvosto voi milloin tahansa muuttaa niitä välineitä, ehtoja, vaatimuksia ja menettelyjä, joilla eurojärjestelmän rahapoliittisia operaatioita toteutetaan. Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.3.1 kohdan mukaan eurojärjestelmä pidättää itsellään oikeuden ratkaista minkä tahansa merkitykselliseksi katsomansa tiedon perusteella, täyttävätkö liikkeeseenlaskut, liikkeeseenlaskijat, velalliset tai takaajat sen asettamat tiukat luottokelpoisuusvaatimukset. Lisäksi eurojärjestelmässä sovellettavat luottokelpoisuuden alarajaa koskevat vähimmäisvaatimukset on vahvistettu suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.3.2 kohdan mukaisissa, tiettyjä jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä koskevissa eurojärjestelmän luotonriskinarvioinnin säännöissä.

(3)

Eurojärjestelmän luottokelpoisuuden alarajaa koskevien vähimmäisvaatimusten soveltamatta jättäminen Helleenien tasavallan liikkeeseen laskemiin tai täysimääräisesti takaamiin jälkimarkkinakelpoisiin velkainstrumenttehin oli poikkeuksellinen ja väliaikainen toimenpide, josta EKP:n neuvosto alun perin päätti 6 päivänä toukokuuta 2010 ja joka perustui EKP:n neuvoston myönteiseen arvioon Euroopan unionin/Kansainvälisen valuuttarahaston ohjelman noudattamisesta. Tuolloin EKP:n neuvosto otti huomioon, että Helleenien tasavalta on hyväksynyt EKP:n neuvoston tarkoituksenmukaiseksi katsoman ohjelman ja että näin ollen Helleenien tasavallan liikkeeseen laskemat tai takaamat jälkimarkkinakelpoiset velkainstrumentit säilyvät luottoriskin hallinnan näkökulmasta vakuuskelpoisuudeltaan riittävän hyvinä, jotta ne voidaan edelleen hyväksyä vakuudeksi eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa riippumatta niiden ulkoisista luottoluokituksista. Lisäksi EKP:n neuvosto otti huomioon Kreikan hallituksen vahvan sitoutumisen ohjelman täysimääräiseen täytäntöönpanoon (3).

(4)

Suuntaviivojen EKP/2014/31 8 artiklan mukaan eurojärjestelmän määrittämää luottokelpoisuuden alarajaa ei sovelleta jälkimarkkinakelpoisiin velkainstrumentteihin, joiden liikkeeseenlaskijana tai täysimääräisenä takaajana on Euroopan unionin/Kansainvälisen valuuttarahaston ohjelman kohteena oleva euroalueeseen kuuluva jäsenvaltio, paitsi jos EKP:n neuvosto päättää, että kyseessä oleva jäsenvaltio ei noudata rahoitustuen ja/tai makrotaloudellisen ohjelman ehdollisuutta. Samojen suuntaviivojen 1 artiklan 3 kohdan mukaan Helleenien tasavaltaa pidetään suuntaviivojen 6 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklaa sovellettaessa euroalueeseen kuuluvana jäsenvaltiona, joka noudattaa Euroopan unionin/Kansainvälisen valuuttarahaston ohjelmaa.

(5)

EKP:n neuvosto on tehnyt saatavilla olevien tietojen perusteella arvionsa, jonka mukaan tällä hetkellä ei ole mahdollista olettaa, että Euroopan unionin/Kansainvälisen valuuttarahaston ohjelmaan liittyvän tarkistuksen lopputulos voisi olla Helleenien tasavallalle myönteinen. Tämän vuoksi Helleenien tasavallan ei enää voida katsoa noudattavan ohjelman ehdollisuutta, ja sen johdosta edellytykset eurojärjestelmän luottokelpoisuuden alarajan väliaikaiselle soveltamatta jättämiselle eivät suuntaviivojen EKP/2014/31 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla enää täyty. Näin ollen EKP:n neuvoston on päättänyt, että eurojärjestelmän luottokelpoisuuden alarajaa sovelletaan Helleenien tasavallan liikkeeseen laskemiin tai täysimääräisesti takaamiin jälkimarkkinakelpoisiin velkainstrumentteihin,

25.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 53/31