ISSN 1977-0812 |
||
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 11 |
|
Suomenkielinen laitos |
Lainsäädäntö |
58. vuosikerta |
Sisältö |
|
II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset |
Sivu |
|
|
ASETUKSET |
|
|
* |
Komission delegoitu asetus (EU) 2015/61, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta ( 1 ) |
|
|
* |
Komission delegoitu asetus (EU) 2015/62, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta vähimmäisomavaraisuusasteen osalta ( 1 ) |
|
|
* |
||
|
* |
||
|
|
||
|
|
||
|
|
PÄÄTÖKSET |
|
|
* |
|
|
|
(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti |
FI |
Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu. Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä. |
II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset
ASETUKSET
17.1.2015 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 11/1 |
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/61,
annettu 10 päivänä lokakuuta 2014,
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (1) ja erityisesti sen 460 artiklan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Vuonna 2007 puhjenneen finanssikriisin alkuvaiheessa monilla luottolaitoksilla oli suuria vaikeuksia, koska ne olivat lyöneet laimin likviditeettiriskin huolellisen hallinnan, vaikka ne olivat pitäneet pääoman määrät riittävinä. Eräät luottolaitokset ajautuivat liian riippuvaisiksi lyhytaikaisesta rahoituksesta, joka tyrehtyi nopeasti kriisin alettua. Ne altistuivat likviditeettivaatimuksille, koska niillä ei ollut riittävästi likvidejä varoja pystyäkseen vastaamaan varojen nostopyyntöihin (likviditeetin ulosvirtaukseen) taloudellisesti kireinä aikoina. Luottolaitokset joutuivat realisoimaan varoja pakkomyynnissä, mikä johti itseään vahvistavaan hintojen laskukierteeseen ja markkinoiden luottamuksen puuttumiseen, mikä puolestaan sai aikaan vakavaraisuuskriisin. Monista luottolaitoksista tuli lopulta liian riippuvaisia keskuspankkien tarjoamasta likviditeetistä, ja niille jouduttiin lopulta myöntämään pankkitukea, johon käytettiin valtavia määriä julkisia varoja. Tämä oli selvä osoitus siitä, että oli tarpeen kehittää yksityiskohtainen maksuvalmiusvaatimus, jonka tavoitteena olisi oltava tämän riskin välttäminen vähentämällä luottolaitosten riippuvaisuutta lyhytaikaisesta rahoituksesta ja keskuspankkien tarjoamasta likviditeetistä parantamalla niiden kykyä suoriutua äkillisistä maksuvalmiushäiriöistä. |
(2) |
Asetuksen (EU) N:o 575/2013 412 artiklan 1 kohdassa säädetään luottolaitoksia koskevasta maksuvalmiusvaatimuksesta, joka on muotoiltu yleisluontoisesti siten, että laitoksilla on oltava ”likvidejä varoja määrä, jonka arvojen summa kattaa likviditeetin ulosvirtaukset vähennettynä likviditeetin sisäänvirtauksilla”. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan nojalla komissiolle siirretään valta määrittää yksityiskohtaisesti maksuvalmiusvaatimus ja olosuhteet, joissa toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä luottolaitoksille täsmälliset sisään- ja ulosvirtaustasot luottolaitoksiin kohdistuvien erityisten riskien huomioon ottamiseksi. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 johdanto-osan 101 kappaleen mukaisesti sääntöjen olisi oltava vertailtavissa maksuvalmiusvaatimuksen kanssa sellaisena kuin se on esitetty Baselin pankkivalvontakomitean, jäljempänä ’BCBS’, likviditeettiriskin mittaamista, standardeja ja valvontaa koskevassa lopullisessa kansainvälisessä kehyksessä, unionin ja kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen. Ennen kuin maksuvalmiusvaatimus pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön 1 päivänä tammikuuta 2018 jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa luottolaitoksiin maksuvalmiusvaatimusta, joka on enintään 100 prosenttia kansallisen lainsäädännön mukaisesti. |
(3) |
Olisi annettava BCBS:n maksuvalmiusstandardien mukaiset säännöt, joissa maksuvalmiusvaatimus määritellään luottolaitoksen likvidien varojen varannon ja sen likviditeetin nettoulosvirtausten väliseksi suhteeksi 30 kalenteripäivän stressikauden aikana. Likviditeetin nettoulosvirtaukset olisi laskettava vähentämällä luottolaitoksen likviditeetin sisäänvirtaukset sen likviditeetin ulosvirtauksista. Maksuvalmiusvaatimus olisi ilmaistava prosenttiosuutena, ja sille olisi vahvistettava 100 prosentin vähimmäistaso sen jälkeen, kun maksuvalmiusvaatimus on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön, mikä on osoitus siitä, että luottolaitoksella on riittävästi likvidejä varoja likviditeetin nettoulosvirtaustensa kattamiseen 30 päivän stressikauden aikana. Stressikauden aikana luottolaitoksen olisi voitava muuntaa likvidit varansa nopeasti käteiseksi joutumatta turvautumaan keskuspankin tarjoamaan likviditeettiin tai julkisiin varoihin, minkä seurauksena luottolaitoksen maksuvalmius voi heiketä tilapäisesti alle 100 prosenttiin. Jos tilanne on tämä tai todennäköisesti muuttuu milloin tahansa tällaiseksi, luottolaitosten olisi noudatettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 414 artiklassa säädettyjä erityisvaatimuksia, joiden mukaan niiden on palautettava maksuvalmiutensa mahdollisimman pian vähimmäistasolle. |
(4) |
Ainoastaan vapaasti siirrettävissä olevat varat, jotka voidaan muuntaa nopeasti käteiseksi yksityisillä markkinoilla lyhyessä ajassa ja ilman merkittävää arvonmenetystä, olisi määriteltävä luottolaitosten maksuvalmiuspuskureihin sisältyviksi likvideiksi varoiksi. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 kuudennen osan ja BCBS:n laatiman likvidien varojen luokituksen mukaisesti asianmukaisissa säännöissä olisi erotettava toisistaan varat, joiden likvidiys ja luottoluokka on erittäin korkea, eli tason 1 varat, sekä varat, joiden likvidiys ja luottoluokka on korkea, eli tason 2 varat. Viimeksi mainitut varat olisi jaettava edelleen tasojen 2A ja 2B varoihin. Luottolaitosten olisi pidettävä riittävän monipuolista likvidien varojen varantoa ottaen huomioon niiden likvidiys ja luottoluokka. Tämän vuoksi kuhunkin tasoon ja alatasoon olisi sovellettava arvonleikkauksia koskevia erityisvaatimuksia ja kokonaispuskuria koskevia rajoja, ja tarvittaessa olisi sovellettava tasojen tai alatasojen sekä samalle tasolle tai alatasolle kuuluvien likvidien varojen luokkien välillä eriytettyjä vaatimuksia, joiden olisi oltava sitä tiukempia mitä alhaisempi varojen likvidiysluokitus on. |
(5) |
Likvideihin varoihin olisi sovellettava tiettyjä yleisiä ja toiminnallisia vaatimuksia sen varmistamiseksi, että ne voidaan muuntaa käteiseksi lyhyessä ajassa, tarvittaessa määrättyihin tason 1 varoihin sovellettavin poikkeuksin. Näissä vaatimuksissa olisi täsmennettävä, että likvidit varat olisi pidettävä vapaina kaikista esteistä, jotka estävät niiden myynnin, niiden olisi oltava helposti arvostettavissa ja listattuina virallisesti hyväksyttyyn pörssiin tai kaupankäynnin kohteena aktiivisilla myynti- tai takaisinostomarkkinoilla. Vaatimuksilla olisi myös varmistettava, että likvidit varat ovat aina luottolaitoksen maksuvalmiuden hallintatoiminnon saatavilla ja valvonnassa ja että maksuvalmiuspuskurin sisältämät varat hajautetaan asianmukaisesti. Hajautus on tärkeää sen varmistamiseksi, että luottolaitoksen kyky realisoida nopeasti likvidejä varoja ilman merkittävää arvonmenetystä ei vaarannu sen vuoksi, että kyseiset varat ovat alttiina yhteiselle riskitekijälle. Luottolaitoksia olisi myös vaadittava varmistamaan, että niiden likvidit varat ovat samassa valuutassa kuin niiden likviditeetin nettoulosvirtaukset sen estämiseksi, että liiallinen valuuttaepätasapaino vaarantaa niiden kyvyn käyttää maksuvalmiuspuskuria tietyn valuutan määräisten likviditeetin ulosvirtausten kattamiseen stressikauden aikana. |
(6) |
Niiden suositusten mukaisesti, jotka Euroopan pankkiviranomainen, jäljempänä ’EPV’, on antanut 20 päivänä joulukuuta 2013 asetuksen (EU) N:o 575/2013 509 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti laatimassaan kertomuksessa, kaikille jäsenvaltioiden ja niiden keskuspankkien liikkeeseenlaskemien tai takaamien joukkolainojen tyypeille olisi annettava tason 1 asema. Kuten EPV totesi, eri jäsenvaltioiden välisen syrjinnän vastustamiselle on vankkoja toiminnan vakauden valvontaan liittyviä perusteita, koska joidenkin valtion joukkolainojen jättämisellä tason 1 ulkopuolelle luotaisiin kannustimia sijoittaa muihin valtion joukkolainoihin unionissa, mikä johtaisi sisämarkkinoiden pirstoutumiseen ja kasvattaisi riskiä kriisin leviämisestä luottolaitosten ja niiden joukkolainojen välillä (”pankkien ja valtioiden välinen yhteys”). Kolmansien maiden osalta tason 1 asema olisi annettava saamisille keskuspankeilta ja valtioilta, joille annetaan 0 prosentin riskipaino asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan II osaston luottoriskisääntöjen mukaisesti, kuten BCBS:n standardissa määrätään. Saamisille aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta sekä julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta olisi annettava tason 1 asema vain silloin, kun niitä kohdellaan samoin kuin saamisia kyseisen valtion keskushallinnolta, joihin sovelletaan 0 prosentin riskipainoa samojen luottoriskisääntöjen mukaisesti. Sama asema olisi annettava saamisille sellaisilta kansainvälisiltä kehityspankeilta ja kansainvälisiltä organisaatioilta, joilla on 0 prosentin riskipaino. Kun otetaan huomioon, että kyseisillä varoilla on erittäin korkea likvidiys ja luottoluokka, luottolaitosten olisi sallittava pitää niitä varannoissaan rajoituksetta eikä niihin pitäisi soveltaa arvonleikkaus- tai hajautusvaatimusta. |
(7) |
Luottolaitosten liikkeeseenlaskemia varoja ei yleensä pitäisi hyväksyä likvideiksi varoiksi, mutta jäsenvaltioiden tukemiin pankkivaroihin, kuten edistämislainanantajiin ja valtio-omisteisiin lainanantajiin sekä yksityisiin pankkivaroihin, joilla on erillinen valtiontakaus, olisi sovellettava tason 1 kohtelua. Viimeksi mainitut ovat perua finanssikriisistä, ja ne olisi poistettava vähitellen käytöstä, minkä vuoksi vain sellaiset pankkivarat, joilla on ennen 30 päivää kesäkuuta 2014 myönnetty tai sidottu valtiontakaus, olisi hyväksyttävä likvideiksi varoiksi. Myös tiettyjen jäsenvaltioiden määrättyjen omaisuudenhoitovirastojen liikkeeseenlaskemia etuoikeusasemaltaan parhaita joukkovelkakirjoja olisi kohdeltava tason 1 varoina niiden vaatimusten mukaisesti, joita sovelletaan saamisiin kyseisen jäsenvaltion keskushallinnolta, mutta vain määräajan. |
(8) |
Katetut joukkolainat ovat luottolaitosten liikkeeseenlaskemia vieraan pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä, joiden vakuutena on katepooli, jonka varat ovat tyypillisesti kiinneluottoja tai julkisen sektorin velkaa, jolloin sijoittajien saatavat ovat etuoikeutettuja maksukyvyttömyystilanteessa. Niiden antamat vakuudet ja tietyt lisäturvaominaisuudet, kuten liikkeeseenlaskijalle asetettu vaatimus korvata järjestämättömät saamiset katepoolissa joukkolainojen pariarvon ylittävän arvon mukaan (”asset coverage” -vaatimus), ovat osaltaan tehneet katetuista joukkolainoista suhteellisen vähäriskisiä, tuottavia rahoitusvälineitä, joilla on keskeinen asema useimpien jäsenvaltioiden kiinneluottomarkkinoiden rahoittajina. Tietyissä jäsenvaltioissa liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku ylittää liikkeessä olevien valtion joukkolainojen määrän. Erityisesti tietyt luottoluokkaan 1 kuuluvat katetut joukkolainat tuottivat erinomaisia maksuvalmiustuloksia EPV:n kertomuksessaan analysoimalla jaksolla 1 päivän tammikuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2012 välisenä aikana. EPV suositti kuitenkin näiden katettujen joukkolainojen kohtelua tason 2A varoina BCBS:n standardien mukaisesti. Ottaen huomioon edellä esitetyt näkemykset näiden joukkolainojen luottoluokasta, likvidiydestä ja asemasta unionin rahoitusmarkkinoilla näitä luottoluokkaan 1 kuuluvia katettuja joukkolainoja on aiheellista kohdella tason 1 varoina. Jotta voidaan välttää liialliset keskittyneisyysriskit, maksuvalmiuspuskurissa olevien luottoluokkaan 1 kuuluvien katettujen joukkolainojen olisi erottava muista tason 1 varoista siinä, että niiden osuuden kokonaispuskurista olisi oltava enintään 70 prosenttia ja niihin olisi sovellettava vähintään 7 prosentin arvonleikkausta ja hajautusvaatimusta. |
(9) |
Luottoluokkaan 2 kuuluvat katetut joukkolainat olisi hyväksyttävä tason 2A varoiksi soveltaen samaa enimmäismäärää (40 prosenttia) ja arvonleikkausta (15 prosenttia) kuin muihin tälle tasolle kuuluviin likvideihin varoihin. Tätä voidaan perustella saatavilla olevien markkinatietojen perusteella, jotka osoittavat, että luottoluokkaan 2 kuuluvat katetut joukkolainat osoittivat suurempaa likvidiyttä kuin muut niihin verrattavissa olevat tasojen 2A ja 2B varat, kuten luottoluokkaan 1 kuuluvat asuntolainavakuudelliset arvopaperit. Lisäksi mahdollisuus hyväksyä nämä katetut joukkolainat maksuvalmiuspuskuriin edistäisi puskurissa käytettävissä olevien varojen poolin hajautusta ja estäisi perusteettoman syrjinnän sekä tavanomaista jyrkemmät vaikutukset niiden ja luottoluokkaan 1 kuuluvien katettujen joukkolainojen välillä. Olisi kuitenkin huomattava, että merkittävä osa näistä katetuista joukkolainoista siirtyi luottoluokkaan 2 sen jäsenvaltion luottoluokituksen heikkenemisen vuoksi, johon niiden liikkeeseenlaskija oli sijoittautunut. Tämä heijastaa luottoluokituslaitosten käyttämiin menetelmiin tyypillisesti sisältyvää maakohtaista ylärajaa, jonka mukaan rahoitusvälineiden luottoluokitus ei voi ylittää tiettyä kyseisen julkisyhteisön luottoluokitukseen liittyvää tasoa. Tämän vuoksi maakohtaiset ylärajat estivät kyseisissä jäsenvaltioissa liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen luokittelemisen luottoluokkaan 1 riippumatta niiden luottoluokasta, mikä puolestaan heikensi niiden likvidiyttä verrattuna vastaavanlaatuisiin katettuihin joukkolainoihin, jotka laskettiin liikkeeseen jäsenvaltioissa, joiden luokitusta ei alennettu. Unionin rahoitusmarkkinat ovat muuttuneet tästä syystä yhä hajanaisemmiksi, mikä korostaa tarvetta löytää asianmukainen vaihtoehto ulkoisille luottoluokituksille yhtenä vakavaraisuuden valvontaa koskevista perusteista, joita käytetään katettujen joukkolainojen ja muiden varojen luokkien likvidiyden ja luottoriskin luokittelussa. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (2) 39 b artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 kertomuksen, jossa vahvistetaan vaihtoehtoiset keinot luottoluokituksille, jotta unionin oikeudesta voitaisiin poistaa unionin kaikki viittaukset luottoluokituksiin sääntelytarkoituksissa 1 päivään tammikuuta 2020 mennessä. |
(10) |
Omaisuusvakuudellisten arvopapereiden osalta EPV on suosittanut omien empiiristen havaintojensa ja BCBS:n standardin mukaisesti, että vain luottoluokkaan 1 kuuluvat asuntolainavakuudelliset arvopaperit hyväksytään tason 2B varoiksi, joihin sovelletaan 25 prosentin arvonleikkausta. Myös tästä suosituksesta on aiheellista poiketa laajentamalla tason 2B varoihin hyväksyttävät varat tiettyihin omaisuusvakuudellisiin arvopapereihin, joiden vakuutena on muita varoja. Laajempi hyväksyttävien omaisuuserien alaluokkien valikoima lisäisi hajautusta maksuvalmiuspuskurissa ja helpottaisi reaalitalouden rahoittamista. Koska saatavilla olevat markkinatiedot osoittavat lisäksi, että omaisuusvakuudellisten arvopapereiden ja muiden likvidien varojen, kuten valtion joukkolainojen, välinen korrelaatio on alhainen, pankkien ja valtioiden välinen yhteys heikentyisi ja sisämarkkinoiden pirstaleisuus vähenisi. On myös näyttöä siitä, että sijoittajilla on epävakaiden finanssimarkkinoiden jaksoilla taipumusta ”hamstrata” laadukkaita omaisuusvakuudellisia arvopapereita, joiden painotettu keskimääräinen elinaika on lyhyt ja takaisinmaksettavat määrät suuria, koska ne voidaan muuntaa käteiseksi nopeasti ja ne muodostavat turvallisen likviditeettilähteen. Tämä koskee erityisesti omaisuusvakuudellisia arvopapereita, joiden vakuutena on moottoriajoneuvolaina tai -leasingsopimus (autolainavakuudelliset arvopaperit), sillä niiden hintavolatiliteetti ja keskimääräiset spreadit olivat verrattavissa asuntolainavakuudellisiin arvopapereihin vuosina 2007–2012. Myös tiettyjen kuluttajaluottovakuudellisten arvopapereiden, kuten luottokorttien, pääluokkien likvidiys oli yhtä hyvä. Sellaisten omaisuusvakuudellisten arvopapereiden salliminen, joiden vakuutena on reaalitalouden varoja, kuten edellä mainittuja varoja ja lainoja pk-yrityksille, salliminen voisi tukea talouskasvua, sillä se antaisi sijoittajille myönteisen signaalin näistä varoista. Asianmukaisissa säännöissä olisi sen vuoksi hyväksyttävä tason 2B varoiksi paitsi asuntolainavakuudelliset arvopaperit, myös arvopaperit, joiden vakuutena on autolaina, kuluttajaluotto tai pk-yrityslaina. Maksuvalmiuspuskurin luotettavuuden ja toimivuuden säilyttämiseksi kyseisten arvopapereiden hyväksymiselle olisi kuitenkin asetettava tiettyjä laatuvaatimuksia, jotka ovat yhdenmukaiset yksinkertaisiin, läpinäkyviin ja standardoituihin arvopaperistamisiin muussa finanssialan lainsäädännössä sovellettavien kriteerien kanssa. Erityisesti asuntolainavakuudellisia arvopapereita koskeviin laatuvaatimuksiin olisi sisällytettävä vaatimus tiettyjen luototusasteiden tai lainojen ja tulojen suhteiden noudattamisesta; kyseistä vaatimusta ei kuitenkaan pitäisi soveltaa asuntolainavakuudellisiin arvopapereihin, jotka on laskettu liikkeeseen ennen maksuvalmiusvaatimuksen soveltamisen alkamispäivää. Jotta voidaan ottaa huomioon se, että niiden omaisuusvakuudellisten arvopapereiden likvidiys, joiden vakuutena on kuluttajaluotto tai pk-yrityslaina, ei ole yhtä korkea kuin asuntolaina- ja autolainavakuudellisten arvopapereiden, ensiksi mainittuihin arvopapereihin olisi sovellettava suurempaa (35 prosentin) arvonleikkausta. Kaikkiin omaisuusvakuudellisiin arvopapereihin olisi sovellettava muiden tason 2B varojen tavoin yleistä vaatimusta, jonka mukaan niiden osuus maksuvalmiuspuskurista voi olla enintään 15 prosenttia, ja lisäksi hajautusvaatimusta. |
(11) |
Muiden tasoille 2A ja 2B kuuluvien varojen luokitusta, vaatimuksia, enimmäismääriä ja arvonleikkauksia koskevien sääntöjen olisi noudatettava tiiviisti BCBS:n ja EPV:n suosituksia. Osakkeita ja osuuksia yhteissijoitusyrityksissä olisi toisaalta kohdeltava likvideinä varoina, jotka kuuluvat samalle tasolle ja samaan luokkaan kuin yhteissijoitusyrityksen kohde-etuudet. |
(12) |
Maksuvalmiusvaatimuksen määrityksessä on myös aiheellista ottaa huomioon maksuvalmiuden keskitetty hallinta osuuskuntien ja laitosten suojajärjestelmäverkostoissa, joissa keskuslaitoksen tai -elimen asema vastaa keskuspankin asemaa, koska verkoston jäsenillä ei yleensä ole suoraa pääsyä keskuspankkiin. Asianmukaisissa säännöissä olisi sen vuoksi hyväksyttävä likvideiksi varoiksi vaadittaessa maksettavat talletukset, jotka verkoston jäsenet ovat tehneet keskuslaitokseen, ja muu maksuvalmiusrahoitus, jota verkoston jäsenet voivat saada keskuslaitokselta. Talletuksiin, joita ei voida pitää likvideinä varoina, olisi sovellettava etuoikeutettuja ulosvirtausasteita, joita voidaan soveltaa toiminnallisiin talletuksiin. |
(13) |
Stabiilien vähittäistalletusten ulosvirtausasteen olisi vastattava oletusarvona olevaa 5 prosentin tasoa, mutta kaikille luottolaitoksille, jotka kuuluvat talletusten vakuusjärjestelmään tietyt tiukat kriteerit täyttävässä jäsenvaltiossa, olisi sallittava etuoikeutettu 3 prosentin ulosvirtausaste. Ensiksi olisi otettava huomioon se, ovatko jäsenvaltiot panneet täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU (3). Toiseksi jäsenvaltioiden järjestelmien olisi noudatettava erityisvaatimuksia, jotka liittyvät takaisinmaksuaikaan, ennakkorahoitukseen ja lisärahoitusvarojen saatavuuteen, jos järjestelmän varannot ovat suuren osto-option kohteena. Kolmanneksi etuoikeutetun 3 prosentin tason soveltamiselle olisi saatava komission ennakkohyväksyntä, joka olisi myönnettävä vain, jos komissio on vakuuttunut siitä, että jäsenvaltion talletusten vakuusjärjestelmä noudattaa edellä mainittuja kriteereitä eikä vähittäistalletusten sisämarkkinoiden toiminta aiheuta suurta huolta. Etuoikeutettua 3 prosentin tasoa ei saa alkaa soveltaa stabiileihin vähittäistalletuksiin ennen 1 päivää tammikuuta 2019. |
(14) |
Luottolaitosten olisi voitava yksilöidä muut vähittäistalletukset, joihin sovelletaan korkeampia run-off-asteita. Asianmukaisissa säännöissä, jotka perustuvat EPV:n ohjeisiin vähittäistalletuksista, jotka ovat erilaisten ulosvirtausten kohteena, olisi vahvistettava kriteerit, joiden mukaan kyseiset vähittäistalletukset voidaan yksilöidä erityispiirteidensä perusteella, eli perustuen talletuksen kokonaismäärään, talletuksen luonteeseen ja tuottoon, siihen, kuinka todennäköistä talletuksen nostaminen on, sekä siihen, asuuko tallettaja kyseisessä maassa vai ulkomailla. |
(15) |
Ei voida olettaa, että luottolaitokset saavat aina maksuvalmiustukea muilta samaan ryhmään tai samaan laitosten suojajärjestelmään kuuluvilta yrityksiltä aina, kun niillä on vaikeuksia maksuvelvoitteidensa täyttämisessä. Jos maksuvalmiusvaatimuksen soveltamisesta yksittäiseen laitokseen ei ole myönnetty poikkeusta asetuksen (EU) N:o 575/2013 8 tai 10 artiklan mukaisesti, kahden samaan ryhmään tai samaan laitosten suojajärjestelmään kuuluvan luottolaitoksen välisiin likviditeetin virtauksiin olisi periaatteessa sovellettava symmetrisiä sisään- ja ulosvirtausasteita likviditeetin menettämisen välttämiseksi sisämarkkinoilla edellyttäen, että käytössä on kaikki tarvittavat suojatoimet ja asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet ennakkohyväksyntänsä. Tällainen etuoikeutettu kohtelu olisi myönnettävä likviditeetin virtauksille valtioiden rajojen yli vain objektiivisten lisäperusteiden perusteella, mukaan lukien likviditeetin tarjoajan ja saajan alhainen likviditeettiriskiprofiili. |
(16) |
Sen estämiseksi, että luottolaitokset tukeutuvat ainoastaan ennakoituihin sisäänvirtauksiin täyttääkseen maksuvalmiusvaatimuksensa, ja sen varmistamiseksi, että hallussa olevien likvidien varojen määrä yltää tietylle vähimmäistasolle, niiden sisäänvirtausten määrälle, joilla voidaan kuitata ulosvirtauksia, olisi asetettava yläraja, jonka mukaan niiden osuus odotettavissa olevien ulosvirtausten kokonaismäärästä voi olla enintään 75 prosenttia. Kun otetaan huomioon erikoistuneet liiketoimintamallit, tästä ylärajasta olisi kuitenkin voitava poiketa joko kokonaan tai osittain suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi edellyttäen, että poikkeuksille saadaan toimivaltaisten viranomaisten ennakkohyväksyntä. Tähän olisi sisällyttävä poikkeus, joka myönnetään likviditeetin virtauksille sellaisten ryhmien ja laitosten sisäisten suojajärjestelmien välillä, jotka ovat erikoistuneet nk. pass through -kiinnitysluottojen myöntämiseen tai leasing- ja myyntilaskurahoitukseen. Lisäksi moottoriajoneuvohankintojen rahoittamiseen tai kuluttajaluottolainoihin erikoistuneiden luottolaitosten olisi voitava soveltaa korkeampaa 90 prosentin ylärajaa. Näitä poikkeuksia olisi voitava soveltaa sekä yksittäisen laitoksen tasolla että konsolidoidusti, mutta vain tiettyjen kriteerien täyttyessä. |
(17) |
Maksuvalmiusvaatimusta olisi sovellettava luottolaitoksiin sekä yksittäisen laitoksen tasolla että konsolidoidusti, jos toimivaltaiset viranomaiset eivät vapauta yksittäisiä laitoksia sen soveltamisesta asetuksen (EU) N:o 575/2013 8 tai 10 artiklan mukaisesti. Kolmansissa maissa sijaitsevien tytäryritysten konsolidoinnissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kyseisissä maissa sovellettavat maksuvalmiusvaatimukset. Tämän vuoksi unionin konsolidointisääntöjen ei pitäisi mahdollistaa edullisempaa kohtelua kolmansissa maissa sijaitsevien tytäryritysten likvideille varoille taikka likviditeetin ulos- tai sisäänvirtauksille kuin niille on sovellettavissa kyseisten kolmansien maiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti. |
(18) |
Komissio antaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 508 artiklan 2 kohdan mukaisesti lainsäädäntövallan käyttäjille viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 kertomuksen siitä, olisiko kuudennessa osassa säädettyä maksuvalmiusvaatimusta sovellettava sijoituspalveluyrityksiin ja miten tämä olisi toteutettava. Kunnes kyseistä säännöstä aletaan soveltaa, sijoituspalveluyritysten olisi edelleen kuuluttava maksuvalmiusvaatimusta koskevan jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan. Sijoituspalveluyrityksiin olisi kuitenkin sovellettava tässä asetuksessa säädettyä maksuvalmiusvaatimusta konsolidoidusti, jos ne kuuluvat pankkiryhmiin. |
(19) |
Luottolaitosten edellytetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 415 artiklan mukaisesti ilmoittavan toimivaltaisille viranomaisilleen maksuvalmiusvaatimuksen, joka määritetään yksityiskohtaisesti tässä asetuksessa. |
(20) |
Jotta luottolaitoksille annettaisiin riittävästi aikaa noudattaa yksityiskohtaista maksuvalmiusvaatimusta kokonaisuudessaan, vaatimus olisi otettava käyttöön asteittain asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan 2 kohdassa vahvistetun aikataulun mukaan alkaen 60 prosentin vähimmäismäärästä 1 päivänä lokakuuta 2015 ja nousten 100 prosenttiin 1 päivänä tammikuuta 2018, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
I OSASTO
MAKSUVALMIUSVAATIMUS
1 artikla
Kohde
Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt asetuksen (EU) N:o 575/2013 412 artiklan 1 kohdassa säädetyn maksuvalmiusvaatimuksen yksityiskohtaista määritystä varten.
2 artikla
Soveltamisala ja soveltaminen
1. Tätä asetusta sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (4) nojalla valvottaviin luottolaitoksiin.
2. Luottolaitosten on noudatettava tätä asetusta yksittäisen laitoksen tasolla asetuksen (EU) N:o 575/2013 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vapauttaa luottolaitoksen kokonaan tai osittain tämän asetuksen soveltamisesta yksittäisen laitoksen tasolla asetuksen (EU) N:o 575/2013 8 ja 10 artiklan mukaisesti edellyttäen, että kyseisissä artikloissa säädetyt edellytykset täyttyvät.
3. Jos ryhmään kuuluu yksi tai useampi luottolaitos, EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen, EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön määräysvallassa olevan laitoksen tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevan laitoksen on täytettävä tässä asetuksessa säädetyt velvoitteet konsolidoidun aseman perusteella asetuksen (EU) N:o 575/2013 11 artiklan 3 kohdan ja kaikkien seuraavien säännösten mukaisesti:
a) |
kolmansien maiden varat, jotka täyttävät II osastossa säädetyt vaatimukset ja ovat kolmannessa maassa sijaitsevan tytäryrityksen hallussa, ei saa hyväksyä likvideiksi varoiksi konsolidointia varten, jos kyseisiä varoja ei voida pitää likvideinä varoina maksuvalmiusvaatimuksen vahvistavan kolmannen maan kansallisen lainsäädännön nojalla; |
b) |
kolmannessa maassa sijaitsevassa tytäryrityksessä tapahtuvat likviditeetin ulosvirtaukset, joihin sovelletaan kyseisen, maksuvalmiusvaatimuksen vahvistavan kolmannen maan kansallisen lainsäädännön nojalla korkeampia prosenttiosuuksia kuin III osastossa määritetään, on konsolidoitava kolmannen maan kansallisessa lainsäädännössä määritettyjen korkeampien tasojen mukaisesti; |
c) |
kolmannessa maassa sijaitsevassa tytäryrityksessä tapahtuvat likviditeetin sisäänvirtaukset, joihin sovelletaan kyseisen, maksuvalmiusvaatimuksen vahvistavan kolmannen maan kansallisen lainsäädännön nojalla matalampia prosenttiosuuksia kuin III osastossa määritetään, on konsolidoitava kolmannen maan kansallisessa lainsäädännössä määritettyjen matalampien tasojen mukaisesti; |
d) |
ryhmään kuuluviin sijoituspalveluyrityksiin on sovellettava tämän asetuksen 4 artiklaa konsolidoidun aseman perusteella ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 412 artiklaa likvidien varojen määritelmän, likviditeetin ulos- ja sisäänvirtausten osalta sekä yksittäisten laitosten tasolla että konsolidoidusti. Muilta osin kuin mitä tässä alakohdassa säädetään sijoituspalveluyrityksiin on sovellettava edelleen jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä vahvistettua sijoituspalveluyrityksiä koskevaa yksityiskohtaista maksuvalmiusvaatimusta, kunnes asetuksen (EU) N:o 575/2013 508 artiklan mukainen maksuvalmiusvaatimus määritetään; |
e) |
33 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetusta erikoistuneesta luottolaitoksesta johtuvien sisäänvirtausten määrä hyväksytään konsolidoidulla tasolla vain samasta yrityksestä lähtevien ulosvirtausten määrään saakka. |
3 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan
1) |
’tason 1 varoilla’ varoja, joiden likvidiys ja luottoluokka on erittäin korkea asetuksen (EU) N:o 575/2013 416 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla; |
2) |
’tason 2 varoilla’ varoja, joiden likvidiys ja luottoluokka on korkea asetuksen (EU) N:o 575/2013 416 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla; tason 2 varat jaetaan edelleen tasojen 2A ja 2B varoihin tämän asetuksen II osaston 2 luvun mukaisesti; |
3) |
’maksuvalmiuspuskurilla’ likvidien varojen määrää, joka luottolaitoksella on hallussaan tämän asetuksen II osaston mukaisesti; |
4) |
’raportointivaluutalla’ valuuttaa, jonka määräisenä asetuksen (EU) N:o 575/2013 kuudennen osan II ja III osastoissa tarkoitetut likviditeettierät on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisen asetuksen 415 artiklan 1 kohdan mukaisesti; |
5) |
’varojen kattavuutta koskevalla vaatimuksella’ varojen suhdetta velkoihin, joka määritetään katettujen joukkolainojen osalta erillisiä takauksia varten jäsenvaltion tai kolmannen maan kansallisessa lainsäädännössä; |
6) |
’pk-yrityksillä’ komission suosituksessa 2003/361/EY (5) määriteltyjä mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä; |
7) |
’likviditeetin nettoulosvirtauksilla’ määrää, joka saadaan vähentämällä luottolaitoksen likviditeetin sisäänvirtaukset sen likviditeetin ulosvirtauksista tämän asetuksen III osaston mukaisesti; |
8) |
’vähittäistalletuksella’ velkaa luonnolliselle henkilölle tai pk-yritykselle, jos pk-yritys voitaisiin lukea luottoriskien standardimenetelmällä tai IRB-menetelmällä vähittäisvastuuryhmään, tai velkaa yhtiölle, johon voidaan soveltaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 153 artiklan 4 kohdassa säädettyä kohtelua, ja kun tällaisen pk-yrityksen tai yhtiön tekemien talletusten yhteenlaskettu määrä on ryhmätasolla enintään 1 miljoona euroa; |
9) |
’rahoitusalan asiakkaalla’ asiakasta, jonka pääasiallisena liiketoimintana on yksi tai useampi direktiivin 2013/36/EU liitteessä I luetelluista toimista tai joka on jokin seuraavista:
|
10) |
’henkilökohtaisella sijoitusyhtiöllä’ yritystä tai säätiötä, jonka omistaja tai todellinen omistaja ja edunsaaja on luonnollinen henkilö tai toisiinsa läheisessä sidossuhteessa olevien luonnollisten henkilöiden ryhmä ja jonka ainoana tarkoituksena on omistajien omaisuuden hoito ja joka ei harjoita muuta kaupallista, teollista tai ammatillista toimintaa. Henkilökohtaisella sijoitusyhtiöllä voi olla muita oheistoimintoja, kuten omistajien varojen erottelu yrityksen varoista, omaisuuden siirtymisen helpottaminen perheen sisällä tai varojen jakamisen estäminen perheenjäsenen kuoleman jälkeen, edellyttäen, että nämä liittyvät sijoitusyhtiön tärkeimpään tehtävään, joka on omistajien omaisuuden hoito; |
11) |
’stressillä’ luottolaitoksen vakavaraisuuden tai likviditeettiaseman äkillistä tai vakavaa heikkenemistä sellaisten markkinaolosuhteissa tapahtuvien muutosten tai laitoskohtaisten tekijöiden vuoksi, joiden seurauksena voi ilmetä olennainen riski siitä, ettei luottolaitos kykene täyttämään sitoumuksiaan niiden erääntyessä seuraavien 30 kalenteripäivän kuluessa; |
12) |
’limiittiluotoilla’ vakuudellisia lainoja, jotka myönnetään asiakkaille kaupankäyntivarastoon kuuluvien vivutettujen positioiden ottamista varten. |
4 artikla
Maksuvalmiusvaatimus
1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 412 artiklan 1 kohdan mukainen yksityiskohtainen maksuvalmiusvaatimus vastaa luottolaitoksen maksuvalmiuspuskurin suhdetta sen likviditeetin nettoulosvirtauksiin 30 kalenteripäivän stressikauden aikana, ja se on ilmaistava prosenttiosuutena. Luottolaitosten on laskettava maksuvalmiusvaatimuksensa seuraavan kaavan mukaisesti:
2. Luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen on oltava vähintään 100 prosenttia.
3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, luottolaitokset voivat muuttaa likvidit varansa rahaksi kattaakseen likviditeetin nettoulosvirtauksensa stressikausien aikana, vaikka tällainen likvidien varojen käyttö voi johtaa niiden maksuvalmiusvaatimuksen alenemiseen alle 100 prosenttiin tällaisten kausien aikana.
4. Jos luottolaitoksen maksuvalmiusvaatimus on alentunut tai sen voidaan kohtuudella odottaa alenevan milloin tahansa alle 100 prosenttiin, siihen sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 414 artiklassa säädettyä vaatimusta. Luottolaitoksen on siihen asti, kun se täyttää 2 kohdassa tarkoitetun maksuvalmiusvaatimuksen uudelleen, ilmoitettava maksuvalmiusvaatimus toimivaltaiselle viranomaiselle komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 (6) mukaisesti.
5. Luottolaitosten on laskettava maksuvalmiusvaatimuksensa ja seurattava sitä raportointivaluutan määräisenä ja jokaisen sellaisen valuutan määräisenä, josta on ilmoitettava erikseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 415 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sekä laskettava velkansa ja seurattava sitä raportointivaluutan määräisenä. Luottolaitosten on ilmoitettava maksuvalmiusvaatimus toimivaltaiselle viranomaiselleen täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 mukaisesti.
5 artikla
Stressiskenaariot sovellettaessa maksuvalmiusvaatimusta
Seuraavia skenaarioita voidaan pitää osoituksina olosuhteista, joissa luottolaitoksen voidaan katsoa olevan stressin kohteena:
a) |
luottolaitoksen vähittäistalletusten ulosvirtaus huomattavilta osin; |
b) |
vakuudettoman tukkurahoituskapasiteetin osittainen tai täydellinen menettäminen, mukaan lukien tukkutalletukset ja muut ehdollisen rahoituksen lähteet, kuten saadut sidotut tai sitomattomat likviditeetti- tai luottojärjestelyt; |
c) |
vakuudellisen lyhytaikaisen rahoituksen osittainen tai täydellinen menettäminen; |
d) |
ylimääräiset likviditeetin ulosvirtaukset, jotka johtuvat luottoluokituksen alenemisesta kolmella pykälällä; |
e) |
markkinoiden lisääntynyt epävakaus, joka vaikuttaa vakuuksien arvoon tai laatuun taikka luo ylimääräisiä vakuustarpeita; |
f) |
likviditeetti- ja luottosopimuksia koskevat ennakoimattomat nostot; |
g) |
mahdollinen velvollisuus velan takaisinostoon tai sopimuksenulkoisten velvoitteiden täyttämiseen. |
II OSASTO
MAKSUVALMIUSPUSKURI
1 LUKU
Yleiset säännökset
6 artikla
Maksuvalmiuspuskurin koostumus
Jotta likvidit varat voidaan hyväksyä osaksi luottolaitoksen maksuvalmiuspuskuria, niiden on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:
a) |
jäljempänä 7 artiklassa säädetyt yleiset vaatimukset; |
b) |
jäljempänä 8 artiklassa säädetyt toiminnalliset vaatimukset; |
c) |
hyväksyttävyyskriteerit, joiden mukaan ne voidaan luokitella tason 1 tai tason 2 varoiksi 2 luvun mukaisesti. |
7 artikla
Likvidejä varoja koskevat yleiset vaatimukset
1. Jotta luottolaitoksen varoja voidaan pitää likvideinä varoina, niiden täytettävä 2–6 kohdassa säädetyt vaatimukset.
2. Varojen on koostuttava luottolaitoksen hallussa olevasta omaisuudesta, oikeudesta, saamisesta tai korosta, ja niiden on oltava kiinnittämättömiä. Tässä tarkoituksessa omaisuuserä on katsottava kiinnittämättömäksi, jos luottolaitokseen ei sovelleta lainsäädäntöön, sopimukseen tai sääntelyyn perustuvaa rajoitusta tai muuta rajoitusta, joka estää sitä realisoimasta, myymästä, siirtämästä, luokittelemasta tai yleisesti luovuttamasta tällaista omaisuuserää aktiivisen suoran myynnin tai takaisinostosopimuksen kautta seuraavien 30 kalenteripäivän aikana. Seuraavat omaisuuserät katsotaan kiinnittämättömiksi:
a) |
poolissa olevat varat, jotka ovat käytettävissä välittömästi vakuutena lisärahoituksen hankkimiseksi luottolaitoksen saatavilla olevien sidottujen mutta vielä rahoittamattomien luottolimiittien perusteella. Tähän sisältyvät varat, jotka luottolaitos on sijoittanut keskuslaitokseen osuuskuntaverkostossa tai laitosten suojajärjestelmässä. Luottolaitosten on oletettava, että poolissa olevat varat ovat kiinnitettyjä likviditeetin lisäämiseen perustuvassa järjestyksessä, joka pohjautuu luvussa 2 vahvistettuun likviditeettiluokitukseen alkaen varoista, joita ei hyväksytä likviditeettipuskuriin; |
b) |
varat, jotka luottolaitos on saanut vakuutena luottoriskin vähentämistä varten takaisinmyyntitransaktiossa tai arvopapereilla toteutettavissa liiketoimissa ja jotka luottolaitos voi luovuttaa. |
3. Varojen liikkeeseenlaskija ei saa olla luottolaitos itsensä, sen emoyritys, lukuun ottamatta julkisyhteisöjä ja julkisoikeudellisia laitoksia, jotka eivät ole luottolaitoksia, sen tytäryritys tai sen emoyrityksen toinen tytäryritys taikka arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö, jolla on läheiset sidokset luottolaitokseen.
4. Varojen liikkeeseenlaskija ei saa olla mikään seuraavista:
a) |
toinen luottolaitos, paitsi jos liikkeeseenlaskija on 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tai 11 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu julkisyhteisö tai julkisoikeudellinen laitos, jos kyse on 10 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tai 11 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetusta katetusta joukkolainasta tai jos omaisuuserä kuuluu 10 artiklan 1 kohdan e alakohdassa kuvailtuun luokkaan; |
b) |
sijoituspalveluyritys; |
c) |
vakuutusyritys; |
d) |
jälleenvakuutusyritys; |
e) |
rahoitusalan holdingyhtiö; |
f) |
rahoitusalan sekaholdingyhtiö; |
g) |
mikä tahansa muu yhteisö, joka harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I luetelluista toiminnoista. Tätä artiklaa sovellettaessa arvopaperistamista varten perustettujen erillisyhtiöiden ei katsota kuuluvan tässä alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin. |
5. Varojen arvo on voitava määrittää laajalle levitettyjen ja helposti saatavilla olevien markkinahintojen perusteella. Jos markkinahintoja ei ole saatavilla, varojen arvo on voitava määrittää helposti laskettavalla kaavalla, joka perustuu julkisesti saatavilla oleviin tietoihin eikä riipu merkittävästi vahvoista oletuksista.
6. Varojen on oltava listattuina virallisesti hyväksyttyyn pörssiin, tai niillä on käytävä kauppaa joko aktiivisen suoran myynnin kautta tai yksinkertaisen takaisinostotransaktion kautta yleisesti hyväksytyillä takaisinostomarkkinoilla. Näitä kriteereitä on tarkasteltava erikseen kunkin markkinan osalta. Omaisuuserä, joka on otettu kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa sijaitsevassa organisoidussa kaupankäyntipaikassa, joka ei ole virallisesti hyväksytty pörssi, on katsottava likvidiksi vain, jos kaupankäyntipaikka tarjoaa aktiiviset ja laajat markkinat varojen suoralle myynnille. Luottolaitoksen on otettava huomioon seuraavat vähimmäiskriteerit sen arvioimiseksi, tarjoaako kauppapaikka tässä kohdassa tarkoitetut aktiiviset ja laajat markkinat:
a) |
aiempia ajanjaksoja koskevat tiedot markkinoiden laajuudesta ja syvyydestä, josta ovat osoituksena pienet osto- ja myyntihintojen erot, suuri kaupankäyntivolyymi ja markkinatoimijoiden runsaus ja vaihtelevuus; |
b) |
vankan markkinainfrastruktuurin olemassaolo. |
7. Edellä 5 ja 6 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta seuraaviin:
a) |
10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut setelit ja kolikot; |
b) |
10 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdassa ja 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut saamiset keskuspankeilta; |
c) |
12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu rajoitetusti käytettävä sidottu likviditeettisopimus; |
d) |
16 artiklassa tarkoitetut talletukset ja muu rahoitus osuuskuntaverkostoissa ja laitosten suojajärjestelmissä. |
8 artikla
Toiminnalliset vaatimukset
1. Luottolaitoksilla on oltava käytössään toimintalinjat ja rajoitukset, joilla varmistetaan, että niiden hallussa olevat likvidit varat, joista niiden maksuvalmiuspuskuri koostuu, ovat aina asianmukaisesti hajautettuja. Tässä tarkoituksessa luottolaitosten on otettava huomioon hajautuksen laajuus eri likvidien varojen luokkien välillä ja tämän osaston 2 luvussa tarkoitetussa samassa likvidien varojen luokassa sekä muut asianmukaiset hajautukseen liittyvät tekijät, kuten liikkeeseenlaskijoiden ja vastapuolten tyypit tai kyseisten liikkeeseenlaskijoiden ja vastapuolten maantieteellinen sijainti.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa erityisiä rajoituksia tai vaatimuksia luottolaitoksen hallussa oleville likvideille varoille sen varmistamiseksi, että tässä kohdassa asetettua vaatimusta noudatetaan. Tällaisia rajoituksia tai vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta
a) |
seuraaviin tason 1 varoihin:
|
b) |
10 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut tason 1 varojen luokat, jotka edustavat saamisia tai takauksia keskus- tai aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta taikka julkisyhteisöiltä tai julkisoikeudellisilta laitoksilta, edellyttäen, että luottolaitos pitää hallussaan kyseistä omaisuuserää kattaakseen jäsenvaltion tai kolmannen maan valuutan määräiset likviditeetin nettoulosvirtaukset, jotka ovat stressitestien kohteena, tai kun on kyse keskus- tai aluehallinnon, paikallisviranomaisten taikka julkisyhteisöjen tai julkisoikeudellisten laitosten liikeeseenlaskemasta omaisuuserästä; |
c) |
12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu rajoitetusti käytettävä sidottu likviditeettisopimus. |
2. Luottolaitosten on voitava helposti saada likvidejä varojaan ja muuttaa ne rahaksi milloin tahansa 30 kalenteripäivän stressikauden aikana suoralla myynnillä tai takaisinostosopimuksella yleisesti hyväksytyillä takaisinostomarkkinoilla. Likvidien varojen katsotaan olevan helposti luottolaitoksen saatavilla, jos luottolaitoksen mahdollisuudelle muuttaa tällainen omaisuuserä rahaksi oikea-aikaisesti ei ole oikeudellisia eikä käytännön esteitä.
Varojen, joita käytetään erillisten takausten antamiseen strukturoiduissa transaktioissa tai luottolaitosten toimintakustannusten kattamiseen, ei katsota olevan helposti luottolaitoksen saatavilla.
Varoja, joita pidetään hallussa kolmannessa maassa, jossa niiden vapaalle siirtokelpoisuudelle ei ole rajoituksia, on katsottava olevan helposti saatavilla vain siltä osin kuin luottolaitos käyttää kyseisiä varoja likviditeetin ulosvirtausten kattamiseen asianomaisessa kolmannessa maassa. Hallussa pidettävien varojen, jotka on määritelty ei-vaihdettavassa valuutassa, on katsottava olevan helposti saatavilla vain siltä osin kuin luottolaitos käyttää kyseisiä varoja kyseisen valuutan määräisten likviditeetin ulosvirtausten kattamiseen.
3. Luottolaitosten on varmistettava, että niiden likvidit varat ovat luottolaitoksen sisäisen maksuvalmiuden hallintatoiminnon valvonnassa. Tämän vaatimuksen täyttyminen on osoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle joko
a) |
sijoittamalla likvidit varat erilliseen pooliin, joka on maksuvalmiuden hallintatoiminnan suorassa hallinnassa, ja käyttämällä varoja ainoastaan ehdollisen rahoituksen lähteenä, myös stressikausien aikana; |
b) |
ottamalla käyttöön sisäisiä järjestelmiä ja tarkastuksia, jotta maksuvalmiuden hallintatoiminto voi harjoittaa tehokasta operatiivista valvontaa likvidien varojen muuttamiseksi rahaksi minä tahansa ajankohtana 30 kalenteripäivän stressikauden aikana ja jotta ehdolliset varat ovat sen saatavilla rikkomatta voimassa olevia liiketoiminta- tai riskinhallintastrategioita. Omaisuuserää ei saa sisällyttää maksuvalmiuspuskuriin varsinkaan silloin, kun sen myynti korvaamatta sitä 30 kalenteripäivän stressikauden aikana poistaisi suojan, joka loi avoimen riskiposition, joka ylitti luottolaitoksen sisäiset rajoitukset; |
c) |
vaihtoehtojen a ja b yhdistelmällä edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on katsonut yhdistelmän hyväksyttäväksi. |
4. Luottolaitosten on säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa muutettava rahaksi riittävän edustava otos hallussaan olevista likvideistä varoista suoralla myynnillä tai yksinkertaisella takaisinostosopimuksella hyväksytyillä takaisinostomarkkinoilla. Luottolaitosten on kehitettävä strategioita luovuttaakseen likvidien varojen otoksia, jotka soveltuvat
a) |
kyseisten varojen markkinoillepääsyn ja käyttökelpoisuuden testaamiseen; |
b) |
luottolaitoksen varojen oikea-aikaisten realisointiprosessien tehokkuuden testaamiseen; |
c) |
sen riskin minimoimiseen, että markkinoille lähetetään negatiivisia signaaleja sen tuloksena, että luottolaitos muuttaa varojaan rahaksi stressikausien aikana. |
Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä vaatimusta ei sovelleta 10 artiklassa tarkoitettuihin tason 1 varoihin, lukuun ottamatta erittäin laadukkaita katettuja joukkolainoja, 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun rajoitetusti käytettävään sidottuun likviditeettisopimukseen tai 16 artiklassa tarkoitettuihin talletuksiin ja muuhun maksuvalmiusrahoitukseen osuuskuntaverkostoissa ja laitosten suojajärjestelmissä.
5. Edellä 2 kohdassa säädetty vaatimus ei saa estää luottolaitoksia suojautumasta likvideihin varoihinsa liittyvältä markkinariskiltä edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) |
luottolaitos ottaa käyttöön asianmukaiset sisäiset järjestelyt 2 ja 3 kohdan mukaisesti varmistaakseen, että kyseiset varat ovat edelleen helposti saatavilla ja maksuvalmiuden hallintatoiminnon valvonnassa; |
b) |
likviditeetin nettoulosvirtaukset ja -sisäänvirtaukset, jotka johtuvat suojan varhaisesta sulkemisesta, otetaan huomioon kyseisen omaisuuserän arvostuksessa 9 artiklan mukaisesti. |
6. Luottolaitosten on varmistettava, että likvidien varojen jakautuminen eri valuuttoihin vastaa likviditeetin nettoulosvirtauksia eri valuutoissa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin tarvittaessa vaatia luottolaitoksia vähentämään valuuttaepätasapainoa rajoittamalla tietyn valuutan määräisten likviditeetin nettoulosvirtausten osuutta stressikauden aikana siten, että pidetään hallussa likvidejä varoja, jotka eivät ole kyseisen valuutan määräisiä. Tätä rajoitusta voidaan soveltaa vain raportointivaluuttaan tai valuuttaan, josta voidaan ilmoittaa erikseen asetuksen (EU) N:o 575/2013 415 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on otettava tämän kohdan mukaisesti mahdollisesti sovellettavien valuuttaepätasapainoa koskevien rajoitusten tason määrityksessä huomioon vähintään seuraavat seikat:
a) |
kykeneekö luottolaitos toteuttamaan minkä tahansa seuraavista toimista:
|
b) |
valuuttakurssien äkillisten haitallisten vaihteluiden vaikutukset eri valuuttojen määräisiin positioihin ja käytössä olevien valuuttasuojien tehokkuuteen. |
Tämän kohdan mukaisesti asetetut valuuttaepätasapainon rajoitukset on katsottava direktiivin 2013/36/EU 105 artiklan mukaiseksi erityiseksi maksuvalmiusvaatimukseksi.
9 artikla
Likvidien varojen arvostaminen
Luottolaitoksen on laskettava maksuvalmiusvaatimuksensa likvidien varojensa markkina-arvon perusteella. Likvidien varojen markkina-arvosta vähennetään soveltuvin osin 2 luvun ja 8 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaiset arvonleikkaukset.
2 LUKU
Likvidit varat
10 artikla
Tason 1 varat
1. Tason 1 varoihin saa kuulua ainoastaan yhteen tai useampaan seuraavista luokista kuuluvia varoja, jotka täyttävät aina jäljempänä vahvistetut hyväksyttävyyskriteerit:
a) |
kolikot ja setelit; |
b) |
seuraavat saamiset keskuspankeilta:
|
c) |
varat, jotka edustavat saamisia tai takauksia seuraavilta keskus- tai aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta taikka julkisyhteisöiltä tai julkisoikeudellisilta laitoksilta:
|
d) |
varat, jotka edustavat saamisia tai takauksia sellaiselta kolmannen maan keskushallinnolta tai keskuspankilta, jota valittu ECAI ei luokittele asetuksen (EU) N:o 575/2013 114 artiklan 2 kohdan mukaisesti luottoluokkaan 1, edellyttäen, että luottolaitos voi tällöin hyväksyä varat tason 1 varoiksi vain sellaisten likviditeetin nettoulosvirtausten kattamiseksi, jotka ovat stressitestien kohteena ja jotka ovat saman valuutan määräisiä kuin kyseiset varat. Jos omaisuuserä ei ole kolmannen maan kansallisen valuutan määräinen, luottolaitos voi hyväksyä varat tason 1 varoiksi vain sellaisten likviditeetin nettoulosvirtaustensa määrään saakka, jotka ovat stressitestien kohteena ja kyseisen ulkomaan valuutan määräisiä sekä vastaavat sen operaatioita lainkäyttöalueella, jolla maksuvalmiusriski otetaan; |
e) |
luottolaitosten liikkeeseenlaskemat varat, jotka täyttävät vähintään jommankumman seuraavista vaatimuksista:
|
f) |
vastuut erittäin laadukkaiden katettujen joukkolainojen muodossa, joiden on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:
|
g) |
varat, jotka edustavat saamisia tai takauksia asetuksen (EU) N:o 575/2013 117 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta kansainvälisiltä kehityspankeilta ja 118 artiklassa tarkoitetuilta kansainvälisiltä organisaatioilta. |
2. Edellä 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen erittäin laadukkaiden katettujen joukkolainojen markkina-arvosta on tehtävä vähintään 7 prosentin arvonleikkaus. Lukuun ottamatta 15 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa mainittuja yhteissijoitusyritysten osakkeita ja osuuksia muiden tason 1 varojen arvosta ei vaadita arvonleikkausten tekemistä.
11 artikla
Tason 2A varat
1. Tason 2A varoihin saa kuulua ainoastaan yhteen tai useampaan seuraavista luokista kuuluvia varoja, jotka täyttävät aina jäljempänä vahvistetut hyväksyttävyyskriteerit:
a) |
varat, jotka edustavat saamisia tai takauksia jäsenvaltion aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta taikka julkisyhteisöiltä tai julkisoikeudellisilta laitoksilta, jos niiltä oleviin saamisiin sovelletaan 20 prosentin riskipainoa tapauksen mukaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 115 artiklan 1 ja 5 kohdan sekä 116 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti; |
b) |
varat, jotka edustavat saamisia tai takauksia kolmannen maan keskushallinnolta tai keskuspankilta taikka kolmannen maan aluehallinnolta, paikallisviranomaiselta taikka julkisyhteisöltä tai julkisoikeudelliselta laitokselta, edellyttäen, että niihin sovelletaan 20 prosentin riskipainoa tapauksen mukaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 114 artiklan 2 kohdan taikka 115 tai 116 artiklan mukaisesti; |
c) |
vastuut laadukkaiden katettujen joukkolainojen muodossa, joiden on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:
|
d) |
kolmansien maiden luottolaitosten liikkeeseenlaskemat vastuut katettujen joukkolainojen muodossa, joiden on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:
|
e) |
yritysten joukkolainat, jotka täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:
|
2. Kuhunkin tason 2A varojen markkina-arvoon on tehtävä vähintään 15 prosentin arvonleikkaus.
12 artikla
Tason 2B varat
1. Tason 2B varoihin saa kuulua ainoastaan yhteen tai useampaan seuraavista luokista kuuluvia varoja, jotka täyttävät aina jäljempänä vahvistetut hyväksyttävyyskriteerit:
a) |
omaisuusvakuudellisten arvopapereiden muodossa olevat vastuut, jotka täyttävät 13 artiklassa säädetyt vaatimukset; |
b) |
yritysten joukkolainat, jotka täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:
|
c) |
osakkeet edellyttäen, että ne täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:
|
d) |
rajoitetusti käytettävät sidotut likviditeettisopimukset, jotka voidaan tehdä EKP:n kanssa, jäsenvaltion keskuspankin kanssa tai kolmannen maan keskuspankin kanssa edellyttäen, että 14 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttyvät; |
e) |
vastuut laadukkaiden katettujen joukkolainojen muodossa, joiden on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:
|
f) |
niiden luottolaitosten osalta, jotka eivät sääntöjensä mukaan pysty uskonnon harjoittamiseen liittyvistä syistä pitää hallussaan korkoa tuottavia varoja, korkoa tuottamattomat varat, jotka ovat saamisia tai takauksia keskuspankeilta tai kolmannen maan keskushallinnolta tai keskuspankilta taikka kolmannen maan aluehallinnolta, paikallisviranomaiselta tai julkisyhteisöltä tai julkisoikeudellisesta laitokselta, edellyttäen, että valittu ECAI luokittelee kyseiset varat asetuksen (EU) N:o 575/2013 114 artiklan mukaisesti vähintään luottoluokkaan 5 tai vastaavaan luottoluokkaan lyhytaikaisen luottoluokituksen tapauksessa. |
2. Kaikkien tason 2B varojen markkina-arvosta on tehtävä seuraavat vähimmäisarvonleikkaukset:
a) |
tason 2B arvopaperistamisiin sovelletaan 13 artiklan 14 kohdassa säädettyä arvonleikkausta; |
b) |
1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin yritysten joukkolainoihin sovelletaan 50 prosentin arvonleikkausta; |
c) |
1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin osakkeisiin sovelletaan 50 prosentin arvonleikkausta; |
d) |
1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin katettujen joukkolainojen ohjelmiin tai liikkeeseenlaskuihin sovelletaan 30 prosentin arvonleikkausta; |
e) |
1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuihin korkoa tuottamattomiin varoihin sovelletaan 50 prosentin arvonleikkausta. |
3. Niiden luottolaitosten osalta, jotka eivät sääntöjensä mukaan pysty uskonnon harjoittamiseen liittyvistä syistä pitää hallussaan korkoa tuottavia varoja, toimivaltainen viranomainen voi sallia poikkeamisen tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan ii ja iii alakohdista edellyttäen, että on näyttöä siitä, ettei saatavilla ole riittävästi korkoa tuottamattomia varoja, jotka täyttävät kyseiset vaatimukset, ja asianomaiset korkoa tuottamattomat varat ovat riittävän likvidejä yksityisillä markkinoilla.
Määritettäessä, ovatko korkoa tuottamattomat varat riittävän likvidejä sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa, toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon seuraavat tekijät:
a) |
saatavilla olevat tiedot niiden markkinalikviditeetistä, mukaan lukien kaupankäyntivolyymit, havaitut osto- ja myyntihintojen erot, hintavolatiliteetti ja hintavaikutukset; sekä |
b) |
muut tekijät, joilla on merkitystä varojen likviditeetin kannalta, mukaan lukien aiempia ajanjaksoja koskevat tiedot kyseisten korkoa tuottamattomien varojen markkinoiden laajuudesta ja syvyydestä, markkinatoimijoiden lukumäärä ja vaihtelevuus sekä vankan markkinainfrastruktuurin olemassaolo. |
13 artikla
Tason 2B arvopaperistamiset
1. Edellä 12 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja omaisuusvakuudellisten arvopapereiden muodossa olevia vastuita on pidettävä tason 2B arvopaperistamisina, jos ne täyttävät 2–14 kohdassa säädetyt kriteerit.
2. Arvopaperistamisposition ja position perustana olevien vastuiden on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:
a) |
valittu ECAI luokittelee position asetuksen (EU) N:o 575/2013 251 tai 261 artiklan mukaisesti vähintään luottoluokkaan 1 tai vastaavaan luottoluokkaan lyhytaikaisen luottoluokituksen tapauksessa; |
b) |
positio on arvopaperistamisen ylimmässä etuoikeusluokassa tai ylimmissä etuoikeusluokissa ja sillä on korkein etuoikeusasema transaktion koko voimassaoloajan. Näissä tarkoituksissa etuoikeusluokka on katsottava ylimmäksi, jos täytäntöönpanoilmoituksen ja mahdollisen erääntymisilmoituksen toimittamisen jälkeen etuoikeusluokka ei ole saman arvopaperistamistransaktion tai -järjestelmän muita etuoikeusluokkia huonompi lainapääoma- ja korkomaksujen saannin osalta, lukuun ottamatta vaateita, jotka liittyvät korko- tai valuuttajohdannaissopimuksiin, palkkioihin tai muihin vastaaviin maksuihin asetuksen (EU) N:o 575/2013 261 artiklan mukaisesti; |
c) |
asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 66 alakohdassa tarkoitettu arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö on hankkinut kohde-etuuksiin liittyvät vastuut tavalla, joka on täytäntöönpanokelpoinen mihin tahansa kolmanteen osapuoleen nähden, ja kyseiset vastuut ovat myyjän (alullepanijan, järjestäjän tai alkuperäisen lainanantajan) ja tämän velkojien ulottumattomissa myös myyjän maksukyvyttömyystilanteessa; |
d) |
kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden siirtoon arvopaperistamista varten perustetulle erillisyhtiölle ei voida soveltaa ankaria transaktion peräyttämistä koskevia säännöksiä lainkäyttöalueella, jolla myyjä (alullepanija, järjestäjä tai alkuperäinen lainanantaja) on rekisteröity. Tämä koskee muun muassa mutta ei ainoastaan säännöksiä, joiden nojalla myyjän (alullepanijan, järjestäjän tai alkuperäisen lainanantajan) selvitysmies voi kumota kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden myynnin yksinomaan sillä perusteella, että myynti on tapahtunut tietyn ajanjakson aikana ennen myyjän maksukyvyttömyyden toteamista, tai säännöksiä, joiden mukaan arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö voi estää tällaisen kumoamisen vain, jos se voi osoittaa, ettei se ollut tietoinen myyjän maksukyvyttömyydestä myynnin tapahtuessa; |
e) |
kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden hallintoa säännellään hallinnointisopimuksella, joka sisältää hallinnoinnin jatkuvuutta koskevia määräyksiä vähintään sen varmistamiseksi, ettei se, että hallinnoija laiminlyö maksunsa tai muuttuu maksukyvyttömäksi, johda hallinnoinnin lopettamiseen; |
f) |
arvopaperistamista koskevissa asiakirjoissa on jatkuvuutta koskevia määräyksiä vähintään sen varmistamiseksi, että johdannaissopimusten vastapuolet ja likviditeetin tarjoajat korvataan uusilla, jos ne tapauksen mukaan laiminlyövät maksunsa tai muuttuvat maksukyvyttömiksi; |
g) |
arvopaperistamisposition vakuutena on sellaisten kohde-etuuksiin liittyvien homogeenisten vastuiden pooli, jotka kuuluvat kaikki vain yhteen seuraavista alaluokista, tai sellaisten kohde-etuuksiin liittyvien homogeenisten vastuiden pooli, jotka koostuvat i ja ii alakohdassa tarkoitettujen asuntolainojen yhdistelmästä:
|
h) |
positio ei ole asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 63 alakohdassa tarkoitetussa uudelleenarvopaperistamisessa tai 242 artiklan 11 alakohdassa tarkoitetussa synteettisessä arvopaperistamisessa; |
i) |
kohde-etuuksiin liittyvät vastuut eivät sisällä siirtokelpoisia rahoitusvälineitä tai johdannaisia, lukuun ottamatta rahoitusvälineitä, jotka arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö itse tai muut arvopaperistamisrakenteeseen sisältyvät osapuolet ovat laskeneet liikkeeseen, ja johdannaisia, joita käytetään valuuttariskiltä ja korkoriskiltä suojautumiseen; |
j) |
arvopaperistamisen liikkeeseenlaskun aikaan tai minä tahansa liikkeeseenlaskun jälkeisenä ajankohtana, jona se sisällytetään kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden pooliin, kohde-etuuksiin liittyvät vastuut eivät sisällä saamisia luottohäiriöisiltä velallisilta (tai tapauksen mukaan luottohäiriöisiltä takaajilta), jos luottohäiriöinen velallinen (tai luottohäiriöinen takaaja) on lainanottaja (tai takaaja), joka
|
k) |
arvopaperistamisen liikkeeseenlaskun aikaan tai minä tahansa liikkeeseenlaskun jälkeisenä ajankohtana, jona se sisällytetään kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden pooliin, kohde-etuuksiin liittyvät vastuut eivät sisällä asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja maksukyvyttömyystilassa olevia vastuita. |
3. Arvopaperistamispositioiden takaisinmaksu ei saa olla strukturoitu siten, että se riippuu pääasiassa kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden vakuutena olevien varojen myynnistä. Tämä säännös ei kuitenkaan saa estää näiden vastuiden myöhempää uusimista tai jälleenrahoittamista.
4. Arvopaperistamistransaktion rakenteen on täytettävä seuraavat vaatimukset:
a) |
jos arvopaperistaminen on luotu ilman uusiutumisjaksoa tai uusiutumisjakso on päättynyt ja arvopaperistamisesta on annettu täytäntöönpano- tai erääntymisilmoitus, kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden pääomatulot siirretään arvopaperistamispositioiden haltijoille arvopaperistamispositioiden vaiheittaisen kuoletuksen kautta eikä arvopaperistamista varten perustettuun erillisyhtiöön jää huomattavaa määrää käteistä kunakin maksupäivänä; |
b) |
jos arvopaperistaminen on luotu siten, että sillä on uusiutumisjakso, transaktiota koskevissa asiakirjoissa määrätään asianmukaisista ennenaikaisen kuoletuksen laukaisevista tapahtumista, joita ovat vähintään kaikki seuraavat:
|
5. Arvopaperistamisen liikkeeseenlaskun aikaan velallisten tai (tapauksen mukaan takaajien) on täytynyt suorittaa vähintään yksi maksu, lukuun ottamatta tilanteita, joissa arvopaperistamisen vakuutena on 2 kohdan g alakohdan v alakohdassa tarkoitettuja luottojärjestelyitä.
6. Jos kyse on arvopaperistamisista, joissa kohde-etuuksiin liittyvät vastuut ovat 2 kohdan g alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuja asuntolainoja, lainapooli ei saa sisältää lainoja, joita on markkinoitu ja jotka on merkitty olettaen, että lainan hakijalle tai tapauksen mukaan välittäjille on annettu tieto siitä, että lainanantaja ei välttämättä todenna toimitettuja tietoja.
7. Jos kyse on arvopaperistamisista, joissa kohde-etuuksiin liittyvät vastuut ovat 2 kohdan g alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettuja asuntolainoja, velallisen luottokelpoisuuden arvioinnin on täytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/17/EU (7) 18 artiklan 1–4 kohdassa, 5 kohdan a alakohdassa ja 6 kohdassa säädetyt vaatimukset tai vastaavat vaatimukset kolmansissa maissa.
8. Jos kyse on arvopaperistamisista, joissa kohde-etuuksiin liittyvät vastuut ovat 2 kohdan g alakohdan iv ja v alakohdassa tarkoitettuja autolainoja ja leasingsopimuksia sekä kuluttajaluottoja ja luottojärjestelyitä, velallisen luottokelpoisuuden arvioinnin on täytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (8) 8 artiklassa säädetyt vaatimukset.
9. Jos arvopaperistamisen alullepanija, järjestäjä tai alkuperäinen lainanantaja on sijoittautunut unioniin, se noudattaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 viidennessä osassa säädettyjä vaatimuksia ja julkaisee asetuksen (EY) N:o 1060/2009 8 b artiklan mukaisesti tiedot kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden luottoluokasta ja kehityksestä, transaktion rakenteesta ja vastuita tukevista rahavirroista ja vakuuksista sekä muut tiedot, joita sijoittajat tarvitsevat tehdäkseen kattavia ja tietoon perustuvia stressitestejä. Jos alullepanija, järjestäjä tai alkuperäinen lainanantaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, olemassa oleville ja potentiaalisille sijoittajille ja sääntelyviranomaisille annetaan liikkeeseenlaskun yhteydessä ja säännöllisin väliajoin kattavia lainakohtaisia tietoja, jotka noudattavat markkinatoimijoiden yleisesti hyväksymiä standardeja.
10. Arvopaperistamispositiota maksuvalmiuspuskurissaan pitävä luottolaitos, sen tytäryritys tai emoyritys, sen emoyrityksen tytäryritys tai mikä tahansa muu yritys, jolla on läheiset sidokset kyseiseen luottolaitokseen, ei saa olla kohde-etuuksiin liittyvien vastuiden alullepanija.
11. Etuoikeusluokan liikkeeseenlaskumäärän on oltava vähintään 100 miljoonaa euroa (tai vastaava määrä kotimaan valuutan määräisenä).
12. Etuoikeusluokan jäljellä olevan painotetun keskimääräisen elinajan on oltava enintään viisi vuotta, ja se on laskettava käyttäen joko transaktion hinnoittelun takaisinmaksuolettamusta tai 20 prosentin vakioennakkomaksuastetta sen mukaan, kumpi näistä on alhaisempi; jälkimmäisen osalta luottolaitoksen on oletettava, että osto-optio toteutetaan ensimmäisenä sallittuna takaisinlunastuspäivänä.
13. Arvopaperistamisen kohde-etuutena olevien vastuiden alullepanijan on oltava asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 3 kohdassa määritelty laitos tai yritys, jonka pääasiallinen liiketoiminta koostuu yhdestä tai useammasta direktiivin 2013/36/EU liitteessä I olevissa 2–12 kohdassa ja 15 kohdassa luetelluista toimista.
14. Kaikkien tason 2B arvopaperistamisten markkina-arvosta on tehtävä seuraavat vähimmäisarvonleikkaukset:
a) |
arvopaperistamisiin, joiden vakuutena on 2 kohdan g alakohdan i, ii ja iv alakohdassa tarkoitettujen varojen alaluokkia, sovelletaan 25 prosentin arvonleikkausta; |
b) |
arvopaperistamisiin, joiden vakuutena on 2 kohdan g alakohdan iii ja v alakohdassa tarkoitettujen varojen alaluokkia, sovelletaan 35 prosentin arvonleikkausta. |
14 artikla
Rajoitetusti käytettävät sidotut likviditeettisopimukset
Jotta rajoitetusti käytettäviä sidottuja likviditeettisopimuksia, joita voidaan tehdä keskuspankin kanssa 12 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla, voidaan pitää tason 2B varoina, niiden on täytettävä kaikki seuraavat kriteerit:
a) |
stressikauden ulkopuolella sopimukseen sovelletaan sitoumusmaksua, joka on vähintään suurempi seuraavista:
Stressikauden aikana keskuspankki voi alentaa tämän alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaista sitoumusmaksua edellyttäen, että vähimmäisvaatimuksia, joita sovelletaan 19 artiklan mukaiseen vaihtoehtoiseen maksuvalmiusmenetelmään perustuviin likviditeettisopimuksiin, noudatetaan; |
b) |
sopimuksen vakuutena on keskuspankin määrittämien varojen tyyppisiä kiinnittämättömiä varoja. Vakuudeksi annettavien varojen on täytettävä kaikki seuraavat kriteerit:
|
c) |
sopimus on keskuspankin vastapuoliin soveltaman toimintakehyksen mukainen; |
d) |
sopimusta koskevan sitoumuksen voimassaoloaika ylittää 4 artiklassa tarkoitetun 30 kalenteripäivän stressikauden; |
e) |
keskuspankki ei pura sopimusta ennen sen sopimuksenmukaista maturiteettia eikä muita luottopäätöksiä tehdä niin kauan kuin kyseinen luottolaitos arvioidaan maksukykyiseksi; |
f) |
keskuspankki julkaisee virallisen toimintalinjan, jossa ilmoitetaan sen päätöksestä tehdä rajoitetusti käytettäviä sidottuja likviditeettisopimuksia ja jossa ilmoitetaan myös sopimusta koskevat edellytykset ja luottolaitostyypit, jotka voivat tehdä kyseisiä sopimuksia koskevan hakemuksen. |
15 artikla
Yhteissijoitusyritykset
1. Yhteissijoitusyrityksessä olevia osakkeita tai osuuksia voidaan pitää samantasoisina likvideinä varoina kuin kyseisen yrityksen kohde-etuutena olevia likvidejä varoja absoluuttiseen 500 miljoonan euron määrään (tai vastaavaan kotimaan valuutan määräiseen määrään) saakka jokaisen yksittäisen luottolaitoksen tasolla edellyttäen, että
a) |
asetuksen (EU) N:o 575/2013 132 artiklan 3 kohdan mukaisia vaatimuksia noudatetaan; |
b) |
yhteissijoitusyritys sijoittaa ainoastaan likvideihin varoihin ja johdannaisiin, jälkimmäisessä tapauksessa vain siinä määrin kuin se on tarpeen salkkuun sisältyvän korko-, valuutta- tai luottoriskin vähentämiseksi. |
2. Luottolaitosten on sovellettava seuraavia vähimmäisarvonleikkauksia yhteissijoitussijoitusyrityksissä olevien osakkeidensa tai osuuksiensa arvoon riippuen kohde-etuutena olevien likvidien varojen luokasta:
a) |
0 prosenttia kolikoiden ja seteleiden sekä 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen keskuspankeilta olevien saamisten tapauksessa; |
b) |
5 prosenttia muiden tason 1 varojen kuin erittäin laadukkaiden katettujen joukkolainojen tapauksessa; |
c) |
12 prosenttia 10 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen erittäin laadukkaiden katettujen joukkolainojen tapauksessa; |
d) |
20 prosenttia tason 2A varojen tapauksessa; |
e) |
30 prosenttia sellaisten tason 2B arvopaperistamisten tapauksessa, joiden vakuutena on 13 artiklan 2 kohdan g alakohdan i, ii ja iv alakohdassa tarkoitettujen varojen alaluokkia; |
f) |
35 prosenttia 12 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen tason 2B katettujen joukkolainojen tapauksessa; |
g) |
40 prosenttia sellaisten tason 2B arvopaperistamisten tapauksessa, joiden vakuutena on 13 artiklan 2 kohdan g alakohdan iii ja v alakohdassa tarkoitettujen varojen alaluokkia; sekä |
h) |
55 prosenttia 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tason 2B yritysten joukkolainojen, 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen osakkeiden ja 12 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen korkoa tuottamattomien varojen tapauksessa. |
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettua menetelmää sovelletaan seuraavasti:
a) |
jos luottolaitoksella on tiedot yhteissijoitusyrityksen vastuista, se voi soveltaa kyseisiin kohde-etuuksiin liittyviin vastuisiin läpikatsomisperiaatetta tehdäkseen niihin asianmukaisen arvonleikkauksen 2 kohdan mukaisesti; |
b) |
jos luottolaitoksella ei ole tietoja yhteissijoitusyrityksen vastuista, sen on oletettava, että yhteissijoitusyritys sijoittaa valtuuksiensa mukaisen enimmäismäärän puitteissa 2 kohdan mukaisesti luokiteltuihin likvideihin varoihin nousevassa järjestyksessä alkaen 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetuista varoista ja jatkaen siihen saakka, kunnes sijoitusten enimmäismäärä saavutetaan. Samaa menetelmää on sovellettava määritettäessä kohde-etuutena olevien varojen likviditeettitasoa, jos luottolaitoksella ei ole tietoja yhteissijoitusyrityksen vastuista. |
4. Luottolaitosten on kehitettävä toimivat menetelmät ja prosessit yhteissijoitusyritysten osakkeiden tai osuuksien markkina-arvon ja arvonleikkausten laskentaa ja ilmoittamista varten. Jos vastuu ei ole riittävän merkittävä, jotta luottolaitos voi kehittää omia menetelmiä, ja edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on kussakin tapauksessa vakuuttunut tämän edellytyksen täyttymisestä, luottolaitos voi käyttää ainoastaan seuraavia kolmansia osapuolia yhteissijoitusyritysten osakkeiden tai osuuksien markkina-arvon ja arvonleikkausten laskentaa ja ilmoittamista varten:
a) |
yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisönä toimiva laitos edellyttäen, että yhteissijoitusyritys sijoittaa yksinomaan arvopapereihin ja tallettaa kaikki arvopaperit tähän säilytysyhteisönä toimivaan laitokseen; tai |
b) |
muiden yhteissijoitusyritysten osalta yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiö edellyttäen, että kyseinen rahastoyhtiö täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 132 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetyt vaatimukset. |
5. Jos luottolaitos ei täytä tämän artiklan 4 kohdassa säädettyjä yhteissijoitusyritysten osakkeita tai osuuksia koskevia vaatimuksia, sen on kumottava niiden hyväksyminen likvideiksi varoiksi sovellettaessa tätä asetusta 18 artiklan mukaisesti.
16 artikla
Talletukset ja muu rahoitus osuuskuntaverkostoissa ja laitosten suojajärjestelmissä
1. Jos luottolaitos kuuluu asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun laitosten suojajärjestelmään, verkostoon, jolle voidaan myöntää kyseisen asetuksen 10 artiklassa säädetty vapautus, tai jäsenvaltion osuuskuntaverkostoon, vaadittaessa maksettavia talletuksia, joita luottolaitoksella on keskuslaitoksessa, on kohdeltava likvideinä varoina noudattaen jompaa kumpaa seuraavista säännöksistä:
a) |
jos kansallisen lainsäädännön taikka järjestelmää tai verkostoa koskevien oikeudellisesti sitovien asiakirjojen mukaisesti keskuslaitoksella on velvollisuus säilyttää talletukset tietylle tasolle tai tiettyyn luokkaan kuuluvina likvideinä varoina tai sijoittaa ne tällaisiin likvideihin varoihin, talletuksia on kohdeltava samalle tasolle tai samaan luokkaan kuuluvina likvideinä varoina tämän asetuksen mukaisesti; |
b) |
jos keskuslaitoksella ei ole velvollisuutta säilyttää talletuksia tietylle tasolle tai tiettyyn luokkaan kuuluvina likvideinä varoina tai sijoittaa ne tällaisiin likvideihin varoihin, talletuksia on kohdeltava tason 2B varoina tämän asetuksen mukaisesti ja niiden jäljellä olevaan määrään on sovellettava vähintään 25 prosentin arvonleikkausta. |
2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön taikka yhtä 1 kohdassa kuvailluista verkostoista tai ohjelmista koskevien oikeudellisesti sitovien asiakirjojen mukaisesti luottolaitoksella on mahdollisuus saada 30 kalenteripäivän kuluessa maksuvalmiusrahoitusta keskuslaitokselta tai muulta samaan verkostoon tai järjestelmään kuuluvalta laitokselta, tällaista rahoitusta on kohdeltava tason 2B omaisuuseränä siltä osin kuin sen vakuutena ei ole tietylle tasolle tai tiettyyn luokkaan kuuluvia likvidejä varoja. Maksuvalmiusrahoituksen sidotun pääoman määrään on sovellettava vähintään 25 prosentin arvonleikkausta.
17 artikla
Maksuvalmiuspuskurin koostumus varojen tason mukaan
1. Luottolaitosten on aina täytettävä seuraavat maksuvalmiuspuskurinsa koostumusta koskevat vaatimukset:
a) |
tason 1 varojen osuuden maksuvalmiuspuskurista on oltava vähintään 60 prosenttia; |
b) |
tason 1 varojen, lukuun ottamatta 10 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja erittäin tasokkaita katettuja joukkolainoja, osuuden maksuvalmiuspuskurista on oltava vähintään 30 prosenttia; |
c) |
tason 2B varojen osuus maksuvalmiuspuskurista voi olla enintään 15 prosenttia. |
2. Edellä 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia on sovellettava sen jälkeen, kun on mukauduttu vaikutuksiin, joita aiheutuu vakuudelliseen rahoitukseen, vakuudelliseen luotonantoon tai vakuudellisiin vaihtosopimuksiin liittyvistä likvideillä varoilla toteutettavista transaktioista, jos kyseiset transaktiot erääntyvät 30 kalenteripäivän kuluessa, sovellettavien arvonleikkausten vähentämisen jälkeen ja edellyttäen, että luottolaitos noudattaa 8 artiklassa säädettyjä toiminnallisia vaatimuksia.
3. Luottolaitosten on määritettävä maksuvalmiuspuskurinsa koostumus tämän asetuksen liitteessä I vahvistettujen kaavojen mukaan.
18 artikla
Vaatimusten rikkominen
1. Jos likvidit varat eivät enää täytä niihin sovellettavia 7 artiklassa säädettyjä yleisiä vaatimuksia, 8 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toiminnallisia vaatimuksia tai muita tässä luvussa säädettyjä sovellettavia hyväksyttävyyskriteereitä, luottolaitoksen on kumottava kyseisten varojen hyväksyminen likvideiksi varoiksi viimeistään 30 kalenteripäivän kuluessa siitä päivästä, jona vaatimusten rikkominen tapahtui.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan yhteissijoitusyrityksen osakkeisiin tai osuuksiin, jotka eivät enää täytä hyväksyttävyyskriteereitä, vain jos niiden osuus yhteissijoitusyrityksen kokonaisvaroista on enintään 10 prosenttia.
19 artikla
Vaihtoehtoiset maksuvalmiusmenetelmät
1. Jos käytettävissä ei ole riittävästi tietyn valuutan määräisiä likvidejä varoja, jotta luottolaitokset voisivat täyttää 4 artiklassa säädetyn maksuvalmiusvaatimuksen, on sovellettava yhtä tai useampaa seuraavista säännöksistä:
a) |
edellä 8 artiklan 6 kohdassa säädettyä valuuttojen yhdenmukaisuusvaatimusta ei sovelleta kyseiseen valuuttaan; |
b) |
luottolaitos voi kattaa jonkin valuutan määräisten likvidien varojen vajeen jäsenvaltion tai sen kolmannen maan, jonka valuutasta on kyse, keskuspankilta saatavalla luottojärjestelyllä edellyttäen, että järjestely täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
|
c) |
jos tason 1 varojen määrä on vajaa mutta tason 2A varojen määrä on riittävä, luottolaitoksella voi olla maksuvalmiuspuskurissaan tason 2A lisävaroja, ja 17 artiklassa säädettyjä varojen tason mukaisia enimmäismääriä on katsottava muutetun vastaavasti. Näihin tason 2A lisävaroihin on sovellettava vähintään 20 prosentin arvonleikkausta. Kaikkiin luottolaitoksen hallussa oleviin tason 2B varoihin on edelleen sovellettava tämän luvun mukaisesti kulloinkin sovellettavia arvonleikkauksia. |
2. Luottolaitosten on sovellettava 1 kohdassa säädettyjä poikkeuksia suhteuttaen ne käänteisesti asiaankuuluvien likvidien varojen saatavuuteen. Luottolaitosten on arvioitava maksuvalmiustarpeensa tämän artiklan soveltamiseksi ottaen huomioon, miten ne kykenevät moitteettomalla maksuvalmiuden hallinnalla vähentämään kyseisten likvidien varojen tarvetta ja minkä verran muilla markkinaosapuolilla on kyseisiä varoja.
3. Valuutat, joihin voidaan soveltaa 1 kohdassa säädettyjä poikkeuksia, ja se, missä määrin yhtä tai useampaa poikkeusta voidaan soveltaa kokonaisuudessaan tiettyyn valuuttaan, määritetään täytäntöönpanoasetuksella, jonka komissio hyväksyy asetuksen (EU) N:o 575/2013 419 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
4. Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjen poikkeuksien käyttöön sovellettavat yksityiskohtaiset edellytykset on määritettävä delegoidulla säädöksellä, jonka komissio hyväksyy asetuksen (EU) N:o 575/2013 419 artiklan 5 kohdan mukaisesti.
III OSASTO
LIKVIDITEETIN ULOS- JA SISÄÄNVIRTAUKSET
1 LUKU
Likviditeetin nettoulosvirtaukset
20 artikla
Likviditeetin nettoulosvirtausten määritelmä
1. Likviditeetin nettoulosvirtaukset saadaan vähentämällä b alakohdan mukaisten likviditeetin sisäänvirtausten summa a alakohdan mukaisten likviditeetin ulosvirtausten summasta, kuitenkin siten, että tulos on vähintään nolla; laskenta on suoritettava seuraavasti:
a) |
2 luvussa määriteltyjen likviditeetin ulosvirtausten summa; |
b) |
3 luvussa määriteltyjen likviditeetin sisäänvirtausten summa, joka lasketaan seuraavasti:
|
2. Likviditeetin sisäänvirtauksia ja likviditeetin ulosvirtauksia on arvioitava 30 kalenteripäivän stressikauden aikana käyttämällä 5 artiklassa tarkoitetun valvottavakohtaisen ja markkinakohtaisen stressiskenaarion yhdistelmää.
3. Edellä 1 kohdassa säädetty laskenta on suoritettava liitteessä II olevan kaavan mukaan.
21 artikla
Johdannaistransaktioissa saatujen vakuuksien vaikutusten arviointia koskevat vaatimukset
Luottolaitosten on laskettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 liitteessä II lueteltujen sopimusten 30 kalenteripäivän aikajänteellä odotettavissa olevat ulosvirtaukset ja sisäänvirtaukset nettomääräisesti kunkin vastapuolen osalta edellyttäen, että ne ovat tehneet kyseisen asetuksen 295 artiklan mukaisia kahdenvälisiä nettoutussopimuksia. Tätä artiklaa sovellettaessa nettomääräiseksi on katsottava määrä ilman saatavia vakuuksia edellyttäen, että vakuuksia voidaan pitää tämän asetuksen II osaston mukaisena likvidinä omaisuuseränä. Käteisen ulosvirtaukset ja sisäänvirtaukset valuuttajohdannaistransaktioista, joissa pääomamäärät vaihdetaan kokonaisuudessaan samanaikaisesti (tai saman päivän aikana), on laskettava nettoperusteisesti, vaikka kyseiset transaktiot eivät kuuluisi kahdenvälisen nettoutussopimuksen soveltamisalaan.
2 LUKU
Likviditeetin ulosvirtaukset
22 artikla
Likviditeetin ulosvirtausten määritelmä
1. Likviditeetin ulosvirtaukset on laskettava kertomalla erityyppisten ja eri luokkiin kuuluvien velkojen ja taseen ulkopuolisten sitoumusten nostamatta olevat määrät prosenteilla, joilla ne todennäköisesti poistuvat tai maksetaan takaisin tämän luvun mukaisesti.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut likviditeetin ulosvirtaukset, jotka kerrotaan kulloinkin sovellettavalla ulosvirtausasteella, sisältävät seuraavat:
a) |
stabiilien vähittäistalletusten ja muiden 24, 25 ja 26 artiklan mukaisten vähittäistalletusten kulloinenkin määrä; |
b) |
muiden sellaisten velkojen, jotka lankeavat maksettaviksi tai joita velan myöntäjä tai rahoituksen antaja voivat vaatia maksettaviksi tai joiden osalta rahoituksen antaja voi olettaa, että luottolaitos maksaa velan takaisin seuraavien 30 kalenteripäivän aikana, kulloisetkin määrät määritettyinä 27 ja 28 artiklan mukaisesti; |
c) |
30 artiklan mukaisesti määritetyt lisäulosvirtaukset; |
d) |
enimmäismäärä, joka voidaan maksaa takaisin käyttämättömistä sitovista luottojärjestelyistä ja likviditeettisopimuksista seuraavien 30 kalenteripäivän aikana 31 artiklan mukaisesti; |
e) |
lisäulosvirtaukset, jotka havaitaan 23 kohdan mukaisessa arvioinnissa. |
23 artikla
Muita tuotteita ja palveluita koskevat likviditeetin lisäulosvirtaukset
1. Luottolaitosten on arvioitava säännöllisesti likviditeetin ulosvirtausten todennäköisyyttä ja mahdollista volyymiä seuraavien 30 päivän aikana muiden kuin 27–31 artiklassa tarkoitettujen sellaisten tuotteiden tai palvelujen osalta, joita kyseiset luottolaitokset tarjoavat tai järjestävät tai joita mahdolliset ostajat voisivat pitää kyseisiin laitoksiin liittyvinä. Kyseisiä tuotteita tai palveluita ovat muun muassa asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklassa ja liitteessä I tarkoitetuista sopimusjärjestelyistä johtuvat likviditeetin ulosvirtaukset, kuten
a) |
muut taseen ulkopuoliset velvoitteet ja ehdolliset rahoitusvelvoitteet, mukaan lukien muun muassa sitomattomat rahoitusjärjestelyt; |
b) |
käyttämättömät lainat ja ennakkomaksut tukkukaupan vastapuolille; |
c) |
kiinnelainat, joista on sovittu mutta joita ei ole vielä maksettu takaisin; |
d) |
luottokortit; |
e) |
tilinylitykset; |
f) |
suunnitellut ulosvirtaukset, jotka liittyvät uusien vähittäis- tai tukkulainojen uusimiseen tai jatkamiseen; |
g) |
suunnitellut johdannaisiin liittyvät maksettavat; |
h) |
kaupan rahoitukseen liittyvät taseen ulkopuoliset tuotteet. |
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja ulosvirtauksia on arvioitava käyttämällä 5 artiklassa tarkoitettua valvottavakohtaisen ja markkinakohtaisen stressiskenaarion yhdistelmää. Luottolaitosten on kiinnitettävä tässä arvioinnissa erityistä huomiota siihen, että niiden maineelle voi aiheutua olennaista vahinkoa, jos ne eivät anna tällaisille tuotteille tai palveluille maksuvalmiustukea. Luottolaitosten on ilmoitettava vähintään vuosittain toimivaltaisille viranomaisille ne tuotteet ja palvelut, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitetut likviditeetin ulosvirtausten todennäköisyys ja potentiaalinen volyymi ovat merkittäviä, ja toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä ulosvirtaukset, jotka on otettava huomioon. Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa tasoltaan enintään 5 prosentin ulosvirtausta asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklassa ja liitteessä I tarkoitettujen ulkomaankaupan rahoitukseen liittyvien taseen ulkopuolisten tuotteiden osalta.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on vähintään vuosittain ilmoitettava EPV:lle tuote- tai palvelutyypit, joiden osalta ne ovat luottolaitosten antamien ilmoitusten perusteella määrittäneet ulosvirtaukset, ja niiden on tässä ilmoituksessa annettava myös selostus menetelmästä, jota ulosvirtausten määrittämisessä on sovellettu.
24 artikla
Stabiileista vähittäistalletuksista johtuvat ulosvirtaukset
1. Jolleivät 25 artiklan 2, 3 tai 5 kohdan mukaista suurempaa ulosvirtausta koskevat kriteerit täyty, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY (9) tai direktiivin 2014/49/EU mukaisen talletusten vakuusjärjestelmän tai kolmannen maan vastaavan talletusten vakuusjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien vähittäistalletusten määrä on katsottava stabiiliksi ja kerrottava vähintään 5 prosentilla, jos talletus
a) |
on osa vakiintunutta liiketoimintasuhdetta, minkä vuoksi sen nostaminen on erittäin epätodennäköistä; tai |
b) |
on maksuliikennetilillä. |
2. Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa vähittäistalletus katsotaan osaksi vakiintunutta liiketoimintasuhdetta, jos tallettaja täyttää vähintään yhden seuraavista perusteista:
a) |
se on luottolaitoksen kanssa aktiivisessa sopimussuhteessa, jonka kesto on vähintään 12 kuukautta; |
b) |
se on luottolaitoksen kanssa lainasuhteessa, joka koskee asuntolainojen tai muiden pitkäaikaisten lainojen ottamista; |
c) |
sillä on vähintään yksi muu aktiivinen tuote kuin laina luottolaitoksen kanssa. |
3. Sovellettaessa 1 kohdan b alakohtaa vähittäistalletuksen katsotaan olevan maksuliikennetilillä, jos kyseiselle tilille hyvitetään tai siltä veloitetaan säännöllisesti palkkoja, tuloja tai maksuliikennettä.
4. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat 1 päivästä tammikuuta 2019 antaa luottolaitoksille luvan kertoa 3 prosentilla sellaisten 1 kohdassa tarkoitettujen stabiilien vähittäistalletusten määrän, jotka kuuluvat direktiivin 2014/49/EU mukaisen talletusten vakuusjärjestelmän piiriin, 100 000 euron enimmäistasoon saakka kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti edellyttäen, että komissio on vahvistanut, että virallisesti hyväksytty talletusten vakuusjärjestelmä täyttää kaikki seuraavat perusteet:
a) |
talletusten vakuusjärjestelmällä on käytettävissä direktiivin 2014/49/EU 10 artiklassa tarkoitetut käytettävissä olevat rahoitusvarat, jotka kerätään ennakkoon kannatusmaksulla, joka sen jäsenten on maksettava vähintään vuosittain; |
b) |
talletusten vakuusjärjestelmällä on käytössään riittävät keinot varmistaa, että sillä on helposti käytettävissään lisärahoitusta, jos sen varannot ovat suuren osto-option kohteena, mukaan lukien mahdollisuus saada ylimääräisiä kannatusmaksuja jäseninään olevilta luottolaitoksilta ja asianmukaiset vaihtoehtoiset rahoitusjärjestelyt, joilla ne voivat hankkia lyhyen aikavälin rahoitusta yleisöltä tai yksityisiltä kolmansilta osapuolilta; |
c) |
talletusten vakuusjärjestelmän on varmistettava, että korvattava määrä asetetaan direktiivin 2014/49/EU 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla saataville seitsemän työpäivän kuluessa siitä päivästä, jona 3 prosentin ulosvirtausastetta aletaan soveltaa. |
5. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää 4 kohdassa tarkoitetun luvan vain saatuaan siihen komission ennakkohyväksynnän. Tällaista hyväksyntää on pyydettävä perustellulla ilmoituksella, jonka on sisällettävä todisteita siitä, että stabiilien vähittäistalletusten run-off-asteet olisivat alle 3 prosenttia minkä tahansa stressikauden aikana 5 artiklassa tarkoitettujen skenaarioiden mukaisesti. Perusteltu ilmoitus on toimitettava komissiolle vähintään kolme kuukautta ennen päivää, josta alkaen lupaa haetaan. Komissio arvioi, täyttääkö kyseinen talletusten vakuusjärjestelmä 4 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset. Jos nämä edellytykset täyttyvät, komissio hyväksyy toimivaltaisen viranomaisen pyynnön, joka koskee luvan myöntämistä, jollei hyväksynnän antamatta jättämiseen ole pakottavia syitä ottaen huomioon vähittäistalletusten sisämarkkinoiden toiminta. Kaikilla luottolaitoksilla, jotka kuuluvat hyväksyttyyn talletusten vakuusjärjestelmään, on oltava oikeus hakea 3 prosentin ulosvirtausastetta. Komissio pyytää EPV:ltä lausuntoa siitä, täyttääkö kyseinen talletusten vakuusjärjestelmä 4 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset.
6. Toimivaltaisen viranomaisensa luvalla luottolaitokset voivat kertoa 3 prosentilla 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää vastaavan kolmannessa maassa sijaitsevan talletusten vakuusjärjestelmän piiriin kuuluvien vähittäistalletusten määrän, jos kyseinen kolmas maa sallii tämän kohtelun.
25 artikla
Muista vähittäistalletuksista johtuvat ulosvirtaukset
1. Luottolaitosten on kerrottava muut vähittäistalletukset, mukaan lukien se osa vähittäistalletuksista, joka ei kuulu 24 artiklan soveltamisalaan, 10 prosentilla, jollei 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä sovelleta.
2. Muihin vähittäistalletuksiin on sovellettava luottolaitoksen 3 kohdan mukaisesti määrittämiä korkeampia ulosvirtausasteita, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) |
talletusten kokonaismäärä, mukaan lukien asiakkaan talletustilit luottolaitoksessa tai ryhmässä, on yli 500 000 euroa; |
b) |
talletus on ainoastaan internetissä toimivalla tilillä; |
c) |
talletuksen korko täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:
|
d) |
talletus tehtiin alun perin määräaikaistalletuksena, jonka erääntymispäivä ajoittuu 30 kalenteripäivän jaksolle, tai talletuksella on sopimusjärjestelyiden mukainen kiinteä irtisanomispäivä, joka on lyhyempi kuin 30 kalenteripäivää, toisin kuin talletuksilla, joihin voidaan soveltaa 4 kohdassa säädettyä kohtelua; |
e) |
unioniin sijoittautuneiden luottolaitosten tapauksessa tallettaja asuu kolmannessa maassa tai talletus on muun valuutan kuin euron tai jäsenvaltion oman valuutan määräinen. Kolmansissa maissa sijaitsevien luottolaitosten tai sivuliikkeiden tapauksessa tallettaja ei asu kolmannessa maassa tai talletus on muun valuutan kuin kolmannen maan oman valuutan määräinen. |
3. Luottolaitosten on sovellettava korkeampaa ulosvirtausastetta, joka määritetään seuraavasti:
a) |
jos vähittäistalletukset täyttävät 2 kohdan a kohdan mukaisen kriteerin tai kaksi 2 kohdan b–e alakohdan mukaisista kriteereistä, niihin on sovellettava 10–15 prosentin ulosvirtausastetta; |
b) |
jos vähittäistalletukset täyttävät 2 kohdan a alakohdan mukaisen kriteerin ja vähintään yhden muun 2 kohdan mukaisen kriteerin taikka vähintään kolme 2 kohdan mukaisista kriteereistä, niihin on sovellettava 15–20 prosentin ulosvirtausastetta. |
Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa tapauskohtaisesti korkeampaa ulosvirtausastetta, jos se on perusteltua luottolaitoksen erityisolosuhteiden vuoksi. Luottolaitosten on sovellettava vähittäistalletuksiin 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua ulosvirtausastetta, jos 2 kohdassa tarkoitettua arviointia ei ole suoritettu tai sitä ei ole saatettu päätökseen.
4. Laitokset voivat jättää ulosvirtauslaskelman ulkopuolelle tietyt selvästi rajatut vähittäistalletusten luokat, kunhan laitos soveltaa kyseiseen talletusluokkaan joka tilanteessa tiukasti seuraavia säännöksiä, jollei tallettajan tapauskohtaisesti perusteltavista vaikeista olosuhteista muuta johdu:
a) |
tallettaja ei saa nostaa talletusta 30 kalenteripäivän kuluessa; tai |
b) |
nostaessaan talletuksen 30 kalenteripäivän kuluessa tallettajan on maksettava ennenaikaisesta nostosta sakko, johon sisältyy korkojen menetys nostopäivän ja sopimuksenmukaisen erääntymispäivän väliseltä ajalta sekä olennainen sakko, jonka ei tarvitse olla suurempi kuin korko talletuspäivän ja nostopäivän väliseltä ajalta. |
Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu osa talletuksesta voidaan nostaa joutumatta maksamaan sakkoa, ainoastaan tätä osaa on kohdeltava avistatalletuksena ja loppuosaa tässä kohdassa tarkoitettuna määräaikaistalletuksena. Peruutettuihin talletuksiin, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle 30 kalenteripäivää, on sovellettava 100 prosentin ulosvirtausastetta, jos on sovittu korvausten maksamisesta toiselle luottolaitokselle.
5. Poiketen siitä, mitä 1–4 kohdassa ja 24 artiklassa säädetään, luottolaitosten on kerrottava kolmansissa maissa ottamansa vähittäistalletukset korkeammalla ulosvirtausasteella, jos kyseisen kolmannen maan maksuvalmiusvaatimuksia koskevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään tällaisesta korkeammasta prosenttiosuudesta.
26 artikla
Ulosvirtaukset, joilla on riippuvuussuhde sisäänvirtausten kanssa
Edellyttäen, että siihen on saatu toimivaltaisen viranomaisen ennakkohyväksyntä, luottolaitokset voivat laskea likviditeetin ulosvirtauksen ilman siitä riippuvaa sisäänvirtausta, jos tämä täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
a) |
ulosvirtauksesta riippuva sisäänvirtaus on suoraan sidoksissa ulosvirtaukseen, eikä sitä oteta huomioon 3 luvun mukaisessa likviditeetin sisäänvirtausten laskennassa; |
b) |
ulosvirtauksesta riippuvaa sisäänvirtausta edellytetään oikeudellisen taikka sääntelyyn tai sopimukseen perustuvan sitoumuksen mukaan; |
c) |
ulosvirtauksesta riippuva sisäänvirtaus täyttää jommankumman seuraavista edellytyksistä:
|
27 artikla
Toiminnallisista talletuksista johtuvat ulosvirtaukset
1. Luottolaitosten on kerrottava seuraavilla tavoilla voimassa pidetyistä talletuksista johtuvat velat 25 prosentilla:
a) |
tallettaja pitää talletukset voimassa saadakseen luottolaitokselta selvitys-, säilytys- tai käteisvarojen hoitopalveluja tai muita vastaavia palveluja vakiintuneen liiketoimintasuhteen yhteydessä; |
b) |
talletukset pidetään voimassa asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohdan vaatimukset täyttävään laitosten suojajärjestelmään kuuluvan yhteisen tehtävänjaon yhteydessä tai osuuskuntamuotoisissa luottolaitoksissa, jotka kuuluvat pysyvästi kyseisen asetuksen 113 artiklan 6 kohdan mukaiset vaatimukset täyttävään keskuselimeen, tai samassa laitosten suojajärjestelmässä tai osuuskuntaverkostossa jäsenenä olevan toisen yksikön lakiin tai laitoksen perustamiskirjaan perustuvana vähimmäistalletuksena edellyttäen, että talletuksia ei hyväksytä 3 kohdassa ja 16 artiklassa tarkoitetuiksi talletuksen tekevän luottolaitoksen likvideiksi varoiksi; |
c) |
talletukset pidetään voimassa muun kuin a alakohdassa mainitun vakiintuneen liiketoimintasuhteen yhteydessä; |
d) |
tallettaja pitää talletukset voimassa saadakseen käteismaksujen selvityspalveluita ja keskuslaitospalveluita, jos luottolaitos kuuluu johonkin 16 artiklassa tarkoitetuista verkostoista tai järjestelmistä. |
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, luottolaitosten on kerrottava 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista talletuksista johtuvien velkojen osuus 5 prosentilla siinä määrin kuin kyseinen osuus kuuluu direktiivin 94/19/EY tai direktiivin 2014/49/EU mukaisen talletusten vakuusjärjestelmän tai kolmannen maan vastaavan talletusten vakuusjärjestelmän piiriin.
3. Luottolaitosten keskusluottolaitokseen sijoittamat talletukset, joita pidetään 16 artiklan mukaisesti talletuksen tekevän luottolaitoksen likvideinä varoina, on kerrottava 100 prosentin ulosvirtausasteella keskuslaitoksen osalta kyseisen varojen määrän perusteella sen jälkeen, kun niihin on sovellettu arvonleikkausta. Näiden likvidien varojen ei katsota kattavan muita kuin tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua ulosvirtausta, ja niitä ei oteta huomioon 17 artiklan mukaisessa jäljellä olevan maksuvalmiuspuskurin koostumuksen laskennassa yksittäisen keskuslaitoksen tasolla.
4. Edellä 1 kohdan a ja d alakohdassa tarkoitetut selvitys-, säilytys- tai käteisvarojen hoitopalvelut ja muut vastaavat palvelut kattavat tällaiset palvelut ainoastaan siinä määrin kuin ne suoritetaan sellaisen vakiintuneen liiketoimintasuhteen yhteydessä, joka on tallettajan kannalta ratkaisevan tärkeä. Edellä 1 kohdan a, c ja d alakohdassa tarkoitettuihin talletuksiin on liityttävä olennaisia oikeudellisia tai toiminnallisia rajoituksia, joiden vuoksi 30 kalenteripäivän kuluessa tehtävät merkittävät nostot ovat epätodennäköisiä. Varoja, jotka ylittävät toiminnallisten palveluiden tarjonnan edellyttämät varat, on kohdeltava ei-toiminnallisina talletuksina.
5. Talletuksia, jotka johtuvat kirjeenvaihtajapankkisuhteesta tai perusarvopapereiden välityspalveluiden tarjoamisesta, ei saa kohdella toiminnallisena talletuksena, ja niihin on sovellettava 100 prosentin ulosvirtausastetta.
6. Yksilöidäkseen 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut talletukset luottolaitoksen on katsottava, että sillä on vakiintunut liiketoimintasuhde muun kuin rahoitusalan asiakkaan osalta, lukuun ottamatta määräaikaistalletuksia, säästötalletuksia ja välitettyjä talletuksia, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) |
tilille maksettava korko vahvistetaan vähintään 5 peruspistettä ominaisuuksiltaan vastaavien tukkutalletusten kulloistakin korkoa matalammaksi, mutta sen ei tarvitse olla negatiivinen; |
b) |
talletusta pidetään erityisesti nimetyillä tileillä, ja se hinnoitellaan siten, ettei tallettajalle anneta taloudellisia kannustimia pitää talletettuna enemmän varoja kuin toiminnallinen suhde edellyttää; |
c) |
olennaiset liiketoimet hyvitetään tai veloitetaan tihein väliajoin kyseiseltä tililtä; |
d) |
jompikumpi seuraavista kriteereistä täyttyy:
|
Vain sitä osaa talletuksesta, joka on välttämätön sen palvelun hyödyntämiseksi, jonka sivutuote talletus on, on kohdeltava toiminnallisena talletuksena. Loppuosaa on kohdeltava ei-toiminnallisena talletuksena.
28 artikla
Muista veloista johtuvat ulosvirtaukset
1. Luottolaitosten on kerrottava velat, jotka johtuvat sellaisten asiakkaiden tekemistä talletuksista, jotka ovat muiden alojen kuin rahoitusalan asiakkaita, valtioita, keskuspankkeja, kansainvälisiä kehityspankkeja, julkisyhteisöjä tai julkisoikeudellisia laitoksia taikka luotto-osuuskuntia, joille toimivaltainen viranomainen on myöntänyt toimiluvan, henkilökohtaisia sijoitusyhtiöitä tai talletusten välittäjiä, 40 prosentilla siltä osin kuin ne eivät kuulu 27 artiklan soveltamisalaan.
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos kyseisessä alakohdassa tarkoitetut velat kuuluvat direktiivin 94/19/EY tai direktiivin 2014/49/EU mukaisen talletusten vakuusjärjestelmän tai kolmannen maan vastaavan talletusten vakuusjärjestelmän piiriin, ne on kerrottava 20 prosentilla.
2. Luottolaitosten on kerrottava laitoksen omista toimintamenoista johtuvat velat 0 prosentilla.
3. Luottolaitosten on kerrottava velat, jotka johtuvat asetuksen (EU) N:o 575/2013 192 artiklan 2 alakohdan määritelmän mukaisesta vakuudellisesta luotonannosta ja kyseisen asetuksen 192 artiklan 3 alakohdan määritelmän mukaisista pääomamarkkinalähtöisistä liiketoimista, jotka erääntyvät 30 kalenteripäivän kuluessa, seuraavasti:
a) |
0 prosentilla, jos niiden vakuutena on varoja, joita voitaisiin pitää 10 artiklan mukaisina tason 1 varoina, lukuun ottamatta 10 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja erittäin laadukkaita katettuja joukkolainoja tai keskuspankin myöntämiä lainoja; |
b) |
7 prosentilla, jos niiden vakuutena on varoja, joita voitaisiin pitää 10 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuina erittäin laadukkaina katettuina joukkolainoina; |
c) |
15 prosentilla, jos niiden vakuutena on varoja, joita voitaisiin pitää 11 artiklan mukaisina tason 2A varoina; |
d) |
25 prosentilla,
|
e) |
35 prosenttia, jos niiden vakuutena on 13 artiklan 2 kohdan g alakohdan iii tai v alakohdassa tarkoitettujen varojen alaluokkia; |
f) |
50 prosenttia, jos niiden vakuutena on
|
g) |
100 prosenttia, jos niiden vakuutena on varoja, joita ei voitaisi pitää II osaston mukaisina likvideinä varoina, lukuun ottamatta tämän kohdan d alakohdan ii alakohdan kattamia liiketoimia tai keskuspankin myöntämiä lainoja. |
4. Vakuudellisten vaihtosopimusten, jotka erääntyvät seuraavien 30 päivän kuluessa, on johdettava ulosvirtaukseen, joka vastaa lainaksi otettujen varojen lisälikviditeettiarvoa verrattuna lainaksi annettujen varojen likviditeettiarvoon, jollei vastapuoli ole keskuspankki, jolloin sovelletaan 0 prosentin ulosvirtausastetta.
5. Kansallisessa lainsäädännössä edellytettäviin asiakassuojajärjestelmiin liittyvillä erillisillä tileillä pidettäviä katesaldoja on kohdeltava 32 artiklan mukaisina sisäänvirtauksina, ja ne on jätettävä likvidien varojen varannon ulkopuolelle.
6. Luottolaitosten on sovellettava 100 prosentin ulosvirtausastetta kaikkiin velkakirjoihin, joukkolainoihin ja muihin luottolaitoksen liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin, jollei joukkolainaa myydä yksinomaan vähittäismarkkinoilla ja pidetä vähittäistilillä, jolloin kyseisiä instrumentteja voidaan kohdella asianmukaisen vähittäistalletusten luokan mukaan. On asetettava rajoituksia, joilla varmistetaan, että kyseisiä instrumentteja voivat ostaa ja pitää hallussa vain vähittäisasiakkaat.
29 artikla
Ryhmän tai laitosten suojajärjestelmän sisäiset ulosvirtaukset
1. Poiketen siitä, mitä 31 artiklassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa tapauskohtaisesti luvan alhaisemman ulosvirtausasteen soveltamiseen käyttämättömiin luottojärjestelyihin tai likviditeettisopimuksiin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) |
on syytä odottaa pienempää ulosvirtausta myös valvottavakohtaisen ja markkinakohtaisen stressiskenaarion yhdistelmää käytettäessä; |
b) |
vastapuoli on luottolaitoksen emoyrityksenä tai tytäryrityksenä toimiva laitos tai saman emoyrityksenä toimivan laitoksen toinen tytäryritys taikka se on direktiivin 83/349/ETY (10) 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa yhteydessä laitokseen taikka kuuluu samaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun laitosten suojajärjestelmään tai keskuslaitokseen taikka kyseisen asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuun verkostoon tai osuuskuntaryhmään; |
c) |
alhaisempi ulosvirtausaste ei alita vastapuolen soveltamaa sisäänvirtausastetta; |
d) |
luottolaitos ja vastapuoli ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon. |
2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta 1 kohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä, jos asetuksen (EU) N:o 575/2013 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovelletaan. Tuolloin on täytettävä seuraavat objektiiviset lisäkriteerit:
a) |
likviditeetin tarjoajan ja saajan likviditeettiriskiprofiili on alhainen; |
b) |
ryhmän yhteisöjen välillä on oikeudellisesti sitovia sopimuksia ja sitoumuksia, jotka koskevat käyttämätöntä luotto- tai likviditeettilimiittiä; |
c) |
likviditeetin saajan likviditeettiriskiprofiili on otettava asianmukaisesti huomioon likviditeetin tarjoajan likviditeettiriskin hallinnassa. |
Jos annetaan lupa tällaisen alhaisemman ulosvirtausasteen soveltamiseen, toimivaltaisen viranomaisen on annettava EPV:lle tieto asetuksen (EU) N:o 575/2013 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun menettelyn tuloksesta. Toimivaltaisen viranomaisen on tarkasteltava säännöllisesti edellytysten täyttymistä tällaisten pienempien ulosvirtausten soveltamiseksi.
30 artikla
Lisäulosvirtaukset
1. Vakuuksiin, jotka eivät ole 10 artiklassa tarkoitettuja käteisvaroja tai varoja ja jotka luottolaitos sijoittaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 liitteessä II lueteltuihin sopimuksiin sekä luottojohdannaisiin, on sovellettava 20 prosentin lisäulosvirtausta.
Vakuuksiin, jotka ovat 10 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja varoja ja jotka luottolaitos sijoittaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 liitteessä II lueteltuihin sopimuksiin sekä luottojohdannaisiin, on sovellettava 10 prosentin lisäulosvirtausta.
2. Luottolaitosten on laskettava ja ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille lisäulosvirtaus kaikkien sellaisten tehtyjen sopimusten osalta, joiden sopimusehdot johtavat 30 päivän kuluessa luottolaitoksen luottoluokan olennaisesta heikentymisestä aiheutuviin likviditeetin lisäulosvirtauksiin tai ylimääräisiin vakuustarpeisiin. Luottolaitosten on ilmoitettava tämä ulosvirtaus toimivaltaisille viranomaisille viimeistään asetuksen (EU) N:o 575/2013 415 artiklan mukaisen raportoinnin yhteydessä. Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että nämä ulosvirtaukset ovat olennaisia suhteessa luottolaitoksen mahdollisiin likviditeetin ulosvirtauksiin, niiden on vaadittava luottolaitosta lisäämään sellainen lisäulosvirtaus kyseisiä sopimuksia varten, joka vastaa niitä ylimääräisiä vakuustarpeita tai käteisen ulosvirtauksia, jotka johtuvat luottolaitoksen luottoluokan olennaisesta heikentymisestä, joka vastaa ulkoisen luottoluokituksen alenemista kolmella pykälällä. Luottolaitoksen on sovellettava 100 prosentin ulosvirtausastetta näihin lisävakuuksiin tai käteisen ulosvirtauksiin. Luottolaitoksen on tarkasteltava säännöllisesti tämän olennaisen heikentymisen laajuutta ottaen huomioon, mikä on relevanttia sen tekemien sopimusten puitteissa, ja ilmoitettava tarkastelunsa tulokset toimivaltaisille viranomaisille.
3. Luottolaitoksen on lisättävä lisäulosvirtaus, joka vastaa vakuustarpeita, joita epäsuotuisan markkinaskenaarion vaikutus aiheuttaisi luottolaitoksen johdannaistransaktioille, rahoitustoimille ja muille sopimuksille, jos nämä ovat olennaisia. Tämä laskelma on suoritettava sen delegoidun säädöksen mukaisesti, jonka komissio hyväksyy asetuksen (EU) N:o 575/2013 423 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
4. Luottolaitosten on otettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 liitteessä II lueteltujen sopimusten 30 kalenteripäivän aikajänteellä odotettavissa olevat ulosvirtaukset ja sisäänvirtaukset huomioon nettomääräisesti 21 artiklan mukaisesti. Jos kyseessä on nettoulosvirtaus, luottolaitoksen on kerrottava tulos 100 prosentilla. Luottolaitosten on jätettävä tällaisten laskelmien ulkopuolelle maksuvalmiusvaatimukset, jotka johtuvat 1, 2 ja 3 kohdan soveltamisesta.
5. Luottolaitoksen on lisättävä lisäulosvirtaus, joka vastaa 100-prosenttisesti arvopapereiden tai muiden lyhyeksi myytävien ja 30 kalenteripäivän aikajänteellä toimitettavien varojen markkina-arvoa, ellei luottolaitos omista toimitettavia arvopapereita tai ole lainannut niitä ehdoin, jotka edellyttävät niiden palauttamista vasta 30 kalenteripäivän jälkeen, eivätkä arvopaperit ole osa luottolaitoksen likvidejä varoja. Jos lyhyt positio katetaan arvopapereilla toteutettavalla vakuudellisella rahoitustoimella, luottolaitoksen on oletettava, että lyhyt positio pidetään voimassa koko 30 kalenteripäivän jakson ajan ja että siihen sovelletaan 0 prosentin ulosvirtausastetta.
6. Laitoksen on lisättävä lisäulosvirtaus, joka vastaa 100 prosentin osuutta
a) |
luottolaitoksen hallussa olevista ylimääräisistä vakuuksista, jotka vastapuoli voi sopimuksen mukaan vaatia milloin tahansa maksettaviksi; |
b) |
vakuuksista, jotka on tarkoitus toimittaa vastapuolelle 30 kalenteripäivän kuluessa; |
c) |
vakuuksista, jotka vastaavat varoja, joita voitaisiin pitää II osaston mukaisina likvideinä varoina, joilla puolestaan voidaan korvata varoja, jotka vastaavat varoja, joita ei voitaisi pitää II osaston mukaisina likvideinä varoina ilman luottolaitoksen suostumusta. |
7. Vakuutena saatuja talletuksia ei pidetä 27 tai 29 artiklaa sovellettaessa velkoina, mutta niihin sovelletaan soveltuvin osin tämän artiklan 1–6 kohdan säännöksiä.
8. Luottolaitosten on otaksuttava, että omaisuusvakuudellisia arvopapereita, katettuja joukkolainoja ja muita strukturoituja rahoitusvälineitä, jotka erääntyvät 30 kalenteripäivän kuluessa, koskevaan varojen menetykseen sovelletaan 100 prosentin ulosvirtausta, kun näiden instrumenttien liikkeeseenlaskijana on luottolaitos itse taikka luottolaitoksen järjestämät erityissijoitusrahastot tai erillisyhtiöt.
9. Luottolaitosten on otaksuttava, että omaisuusvakuudellisiin yritystodistuksiin, erityissijoitusrahastoihin, arvopaperisijoitusvälineisiin ja muihin vastaaviin rahoitusjärjestelyihin sovelletaan 100 prosentin ulosvirtausta. Tätä 100 prosentin ulosvirtausastetta on sovellettava myös erääntyvään määrään tai niiden varojen määrään, jotka voitaisiin mahdollisesti palauttaa, tai vaadittuun maksuvalmiuteen.
10. Luottolaitosten, jotka tarjoavat 8 ja 9 kohdan mukaisiin rahoitusohjelmiin liittyviä likviditeettisjärjestelyitä, ei tarvitse laskea kyseisten rahoitusohjelmien osuuteen liittyvää erääntyvää rahoitusvälinettä ja konsolidoituihin ohjelmiin liittyvää maksuvalmiussopimusta kahteen kertaan.
11. Ilman vakuuksia lainaksi otettujen varojen, jotka erääntyvät 30 kalenteripäivän kuluessa, on otaksuttava poistuvan kokonaan, mikä johtaa likvidien varojen 100 prosentin ulosvirtaukseen, jollei luottolaitos omista arvopapereita eivätkä ne ole osa luottolaitoksen maksuvalmiuspuskuria.
12. Perusarvopapereiden välityspalveluiden tarjoamisen osalta liiketoimiin, joissa luottolaitos on rahoittanut jonkin asiakkaan varat nettouttamalla ne sisäisesti toisen asiakkaan lyhyeksimyynnillä, on sovellettava 50 prosentin ulosvirtausta ehdollisen velvoitteen osalta, sillä asiakkaan tekemien nostojen tapauksessa luottolaitos voi joutua etsimään lisärahoituslähteitä kyseisten positioiden kattamiseksi.
31 artikla
Luottojärjestelyistä ja likviditeettisopimuksista johtuvat ulosvirtaukset
1. Tätä artiklaa sovellettaessa likviditeettisopimuksella on ymmärrettävä tarkoitettavan mitä tahansa sidottua käyttämätöntä varautumisjärjestelyä, jota käytettäisiin asiakkaan velvoitteiden jälleenrahoittamiseksi tilanteissa, joissa asiakas ei kykene uusimaan kyseistä velkaa rahoitusmarkkinoilla. Sen kattama määrä on laskettava asiakkaan liikkeeseen laskeman maksamattoman velan määränä, joka erääntyy 30 kalenteripäivän kuluessa ja jonka varautumisjärjestelynä kyseinen likviditeettisopimus toimii. Se osuus likviditeettisopimuksesta, joka toimii sellaisen velan vakuutena, joka ei eräänny 30 kalenteripäivän kuluessa, on jätettävä likviditeettisopimuksen määritelmän soveltamisalan ulkopuolelle. Likviditeettisopimukseen mahdollisesti sisältyvää lisäkapasiteettia on kohdeltava sidottuna luottojärjestelynä, jolla on tämän artiklan mukainen takaisinmaksuaste. Yritysten yleisiä käyttöpääomajärjestelyitä ei luokitella likviditeettisopimuksiksi vaan luottojärjestelyiksi.
2. Luottolaitosten on laskettava luottojärjestelyiden ja likviditeettisopimusten ulosvirtaukset kertomalla luottojärjestelyjen ja likviditeettisopimusten kattama määrä 3–5 kohdassa vahvistetuilla vastaavilla ulosvirtausasteilla. Sitovista luottojärjestelyistä ja sitovista likviditeettisopimuksista johtuvat ulosvirtaukset on määritettävä prosentteina enimmäismäärästä, joka voidaan maksaa takaisin 30 kalenteripäivän kuluessa, siten, että ulosvirtauksista vähennetään ulkomaankaupan rahoitusta koskeviin taseen ulkopuolisiin eriin 23 artiklan mukaisesti sovellettavat maksuvalmiusvaatimukset ja luottolaitokselle annettu vakuus, joka on arvostettu 9 artiklan mukaisesti, edellyttäen, että vakuus täyttää kaikki seuraavat edellytykset:
a) |
luottolaitos voi käyttää sen uudelleen tai kohdentaa sen; |
b) |
se on likvidien varojen muodossa, mutta sitä ei voida pitää maksuvalmiuspuskurin osana; sekä |
c) |
se ei muodostu järjestelyn tai sopimuksen vastapuolen tai siihen sidoksissa olevan yhteisön liikkeeseen laskemista varoista. |
Jos tarvittavat tiedot ovat luottolaitoksen saatavilla, luottojärjestelyjen ja likviditeettisopimusten osalta enimmäismääräksi, joka voidaan maksaa takaisin, on määritettävä enimmäismäärä, joka voitaisiin maksaa takaisin, kun otetaan huomioon vastapuolen omat 30 kalenteripäivän aikana erääntyvät velvoitteet tai ennalta määritetty sopimuksen mukainen takaisinmaksuaikataulu.
3. Enimmäismäärä, joka voidaan maksaa takaisin käyttämättömistä sitovista luottojärjestelyistä ja käyttämättömistä sitovista likviditeettisopimuksista seuraavien 30 kalenteripäivän kuluessa, on kerrottava 5 prosentilla, jos järjestelyt ja sopimukset voidaan lukea vähittäistalletusten vastuuryhmään.
4. Enimmäismäärä, joka voidaan maksaa takaisin käyttämättömistä sitovista luottojärjestelyistä 30 kalenteripäivän kuluessa, on kerrottava 10 prosentilla, jos järjestelyt täyttävät seuraavat edellytykset:
a) |
niitä ei voida lukea vähittäistalletusten vastuuryhmään; |
b) |
niitä on tarjottu asiakkaille, jotka eivät ole rahoitusalan asiakkaita, mukaan lukien muiden alojen kuin rahoitusalan yritykset, valtiot, keskuspankit, kansainväliset kehityspankit ja julkisyhteisöt tai julkisoikeudelliset laitokset; |
c) |
niillä ei ole tarkoitus korvata asiakkaan rahoitusta tilanteissa, joissa tämä ei pysty täyttämään rahoitustarpeitaan rahoitusmarkkinoilla. |
5. Enimmäismäärä, joka voidaan maksaa takaisin käyttämättömistä sitovista likviditeettisopimuksista seuraavien 30 kalenteripäivän kuluessa, on kerrottava 30 prosentilla, jos sopimukset täyttävät 4 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset, ja 40 prosentilla, kun sopimukset tarjotaan henkilökohtaisille sijoitusyhtiöille.
6. Likviditeettisopimuksen käyttämätön sitova määrä, joka on annettu arvopaperistamista varten perustetuille erillisyhtiöille, jotta nämä voisivat hankkia muita omaisuuseriä kuin arvopapereita asiakkailta, jotka eivät ole rahoitusalan asiakkaita, on kerrottava 10 prosentilla siltä osin kuin se ylittää asiakkailta kulloinkin ostettujen omaisuuserien määrän ja kun enimmäismäärä, joka voidaan maksaa takaisin, on sopimusperusteisesti rajattu kulloinkin ostettujen omaisuuserien määrään.
7. Edellä 16 artiklassa tarkoitetun järjestelmän tai verkoston keskuslaitoksen on kerrottava 75 prosentin ulosvirtausasteella maksuvalmiusrahoitus, jota koskeva sitoumus on annettu järjestelmän tai verkoston jäsenenä olevalle luottolaitokselle, jos kyseinen luottolaitos voi kohdella maksuvalmiusrahoitusta likvidinä omaisuuseränä 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kyseistä 75 prosentin ulosvirtausastetta on sovellettava maksuvalmiusrahoituksen sidotun pääoman määrään.
8. Luottolaitoksen on kerrottava enimmäismäärä, joka voidaan maksaa takaisin muista käyttämättömistä sitovista luottojärjestelyistä ja käyttämättömistä sitovista likviditeettisopimuksista 30 kalenteripäivän kuluessa, vastaavalla ulosvirtausasteella seuraavasti:
a) |
40 prosenttia sellaisten luottojärjestelyiden ja likviditeettisopimusten osalta, jotka on ulotettu koskemaan luottolaitoksia, ja sellaisten luottojärjestelyiden osalta, jotka on ulotettu koskemaan muita säänneltyjä rahoituslaitoksia, mukaan lukien vakuutusyritykset ja sijoituspalveluyritykset, yhteissijoitusyritykset tai vaihtuvapääomainen sijoitusjärjestely; |
b) |
100 prosenttia sellaisten likviditeettisopimusten osalta, jotka luottolaitos on myöntänyt muille kuin 6 kohdassa tarkoitetuille arvopaperistamista varten perustetuille erillisyhtiöille, ja sellaisten järjestelyiden osalta, joiden mukaan laitoksen vaaditaan ostavan arvopaperistamista varten perustetulta erillisyhtiöltä varoja tai vaihtavan sen kanssa niitä; |
c) |
100 prosenttia sellaisten luottojärjestelyiden ja likviditeettisopimusten osalta, jotka on myönnetty muille kuin a ja b alakohdassa sekä 1–7 kohdassa tarkoitetuille rahoitusalan asiakkaille. |
9. Poiketen siitä, mitä 1–8 kohdassa säädetään, vähintään yhden jäsenvaltion keskus- tai aluehallinnon perustamat ja tukemat luottolaitokset voivat soveltaa 3 ja 4 kohdassa säädettyjä käsittelytapoja myös sellaisiin luottojärjestelyihin ja likviditeettisopimuksiin, jotka on ulotettu koskemaan edistämislainanantajia yksinomaan kyseisissä kohdissa tarkoitettuihin vastuuryhmiin luettavien edistämislainojen suoraa tai välillistä rahoittamista varten, edellyttäen, että lainat täyttävät 3 ja 4 kohdassa säädettyjä ulosvirtausasteita koskevat vaatimukset.
Poiketen siitä, mitä 32 artiklan 3 kohdan g alakohdassa säädetään, jos kyseiset edistämislainat siirretään välittäjänä toimivan toisen luottolaitoksen kautta (pass through -lainat), luottolaitokset voivat soveltaa symmetristä sisään- ja ulosvirtausta.
Tässä kohdassa tarkoitetut edistämislainat ovat ainoastaan sellaisten henkilöiden saatavilla, jotka eivät ole rahoitusalan asiakkaita, ne ovat luonteeltaan ei-kilpailullisia ja voittoa tavoittelemattomia ja niillä edistetään unionin tai kyseisen jäsenvaltion keskus- tai aluehallinnon asettamia yleistä etua koskevia tavoitteita. Tällaisten järjestelyiden ja sopimusten käyttö on sallittava ainoastaan, kun on tehty perustellusti odotettavissa ollut edistämislainahakemus, ja ainoastaan haettuun määrään asti edellyttäen, että jaettujen varojen käytöstä ilmoitetaan myöhemmin.
10. Luottolaitosten on kerrottava 100 prosentilla kaikki muut kuin 23–31 artiklassa tarkoitetut likviditeetin ulosvirtaukset, jotka johtuvat 30 kalenteripäivän kuluttua erääntyvistä veloista.
3 LUKU
Likviditeetin sisäänvirtaukset
32 artikla
Sisäänvirtaukset
1. Likviditeetin sisäänvirtaukset on arvioitava 30 kalenteripäivän jaksolta. Niihin on sisällytettävä ainoastaan sopimuksiin perustuvat sisäänvirtaukset vastuista, jotka eivät ole erääntyneet ja joiden suhteen laitoksella ei ole syytä odottaa, että sopimus jätettäisiin täyttämättä 30 kalenteripäivän aikajänteellä.
2. Likviditeetin sisäänvirtauksiin on sovellettava 100 prosentin sisäänvirtausastetta, mukaan lukien erityisesti seuraavat sisäänvirtaukset:
a) |
erääntyneet maksut keskuspankeilta ja rahoitusalan asiakkailta. Viimeksi mainittujen osalta erityisesti seuraavista liiketoimista johtuviin sisäänvirtauksiin on sovellettava 100 prosentin sisäänvirtausastetta:
|
b) |
merkittäviin indekseihin sisältyvien oman pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden positioista johtuvat maksut edellyttäen, että niitä ei lasketa kahteen kertaan likvidien varojen kanssa. Kyseiset maksut sisältävät maksut, jotka erääntyvät sopimuksen perusteella 30 kalenteripäivän kuluessa, kuten käteisosingot merkittävistä indekseistä ja käteinen sellaisista oman pääoman ehtoisista rahoitusvälineistä, jotka on myyty mutta joita ei ole vielä selvitetty, jos niitä ei voida pitää likvideinä varoina II osaston mukaisesti. |
3. Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, tässä kohdassa säädettyihin sisäänvirtauksiin on sovellettava seuraavia vaatimuksia:
a) |
pääomamaksuihin tarkoitetuista maksuista muilta kuin rahoitusalan asiakkailta on vähennettävä lainapääoman maksamisen yhteydessä 50 prosenttia niiden arvosta tai kyseisten asiakkaiden kanssa rahoituksen laajentamiseksi tehdyistä sopimuksista sen mukaan, kumpi on suurempi. Tätä kohtaa sovellettaessa muita kuin rahoitusalan asiakkaita ovat yritykset, valtiot, kansainväliset kehityspankit ja julkisyhteisöt tai julkisoikeudelliset laitokset. Poiketen siitä, mitä 3 kohdan g alakohdassa säädetään, luottolaitokset, jotka ovat saaneet 31 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun sitoumuksen edistämislainan maksamiseksi lopulliselle edunsaajalle tai jotka ovat saaneet vastaavan sitoumuksen kansainväliseltä kehityspankilta tai julkisyhteisöltä tai julkisoikeudellisesta laitokselta, voivat ottaa sisäänvirtauksen huomioon siihen ulosvirtauksen määrään saakka, jota ne soveltavat vastaavaan sitoumukseen kyseisten edistämislainojen siirtämiseksi; |
b) |
maksuja asetuksen (EU) N:o 575/2013 192 artiklan 2 kohdan määritelmän mukaisesta vakuudellisesta luotonannosta ja kyseisen asetuksen 192 artiklan 3 kohdan määritelmän mukaisista pääomamarkkinalähtöisistä liiketoimista, joiden vakuutena on likvidejä varoja, ei oteta huomioon likvidien varojen II osaston mukaisesti sovellettavilla arvonleikkauksilla vähennettyyn arvoon asti. Loppuosa maksuista tai maksut, joiden vakuutena on varoja, joita ei voida pitää likvideinä varoina II osaston mukaisesti, otetaan huomioon täysimääräisesti. Sisäänvirtausta ei sallita, jos vakuutta käytetään lyhyen position kattamiseen 30 artiklan 5 kohdan mukaisesti; |
c) |
maksuihin sopimukseen perustuvista erääntyvistä limiittiluotoista, joiden vakuutena on epälikvidejä varoja, voidaan soveltaa 50 prosentin sisäänvirtausta. Tällaiset sisäänvirtaukset voidaan ottaa huomioon vain, jos luottolaitos ei käytä lainoille alun perin saamaansa vakuutta lyhyiden positioiden kattamiseen; |
d) |
maksut, joita velallinen luottolaitos käsittelee 27 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja talletuksia keskuslaitoksessa, on kerrottava vastaavalla symmetrisellä sisäänvirtausasteella. Jos vastaavaa astetta ei voida määrittää, on sovellettava 5 prosentin sisäänvirtausastetta; |
e) |
vakuudellisten vaihtosopimusten, jotka erääntyvät 30 kalenteripäivän kuluessa, on johdettava sisäänvirtaukseen, joka vastaa lainaksi annettujen varojen lisälikviditeettiarvoa verrattuna lainaksi otettujen varojen likviditeettiarvoon; |
f) |
jos takaisinmyyntisopimuksen, arvopapereiden lainaksi antamisen tai vakuudellisten vaihtosopimusten kautta saatu vakuus, joka erääntyy 30 päivän aikajänteellä, edelleenpantataan ja käytetään sellaisten lyhyiden positioiden kattamiseen, jotka voidaan jatkaa yli 30 päivän jaksolle, luottolaitoksen on oletettava, että tällaiset takaisinmyyntisopimusjärjestelyt tai arvopapereiden lainaksi antamista koskevat järjestelyt uusitaan ja että ne eivät johda käteisen sisäänvirtauksiin, jotka vastaavat sen tarvetta jatkaa lyhyen position kattamista tai ostaa takaisin kyseiset arvopaperit. Lyhyet positiot sisältävät sekä tapaukset, joissa luottolaitos on myynyt täsmäytetyssä kirjanpidossa arvopaperin suoraan lyhyeksi osana kaupankäynti- tai suojausstrategiaa, ja tapaukset, joissa luottolaitos on myynyt arvopaperin lyhyeksi täsmäytetyssä takaisinostosopimuskirjanpidossa ja ottanut arvopaperin lainaksi tietyksi ajaksi ja vuokraa sen edelleen pitemmäksi ajaksi; |
g) |
käyttämättömiä luottojärjestelyitä tai likviditeettisopimuksia ja muilta yhteisöiltä kuin keskuspankeilta ja 34 artiklassa tarkoitetuilta yhteisöiltä saatuja sitoumuksia ei oteta huomioon. Keskuspankin myöntämiä käyttämättömiä sitovia likviditeettisopimuksia, joita voidaan pitää likvideinä varoina 14 artiklan mukaisesti, ei oteta huomioon sisäänvirtauksena; |
h) |
maksut luottolaitoksen itsensä tai siihen etuyhteydessä olevan yhteisön liikkeeseen laskemista arvopapereista on otettava huomioon nettomääräisesti sisäänvirtausasteella, jota sovelletaan kohde-etuutena olevaan omaisuuserään tämän artiklan mukaisesti sovellettavan sisäänvirtausasteen perusteella; |
i) |
varat, joiden sopimuksenmukainen päättymispäivä on määrittelemätön, on otettava huomioon 20 prosentin sisäänvirtauksena edellyttäen, että sopimuksessa sallitaan luottolaitoksen irtisanoutuvan sopimuksesta tai pyytävän maksun suorittamista 30 päivän kuluessa. |
4. Edellä olevan 3 kohdan a alakohtaa ei sovelleta 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin maksuihin asetuksen (EU) N:o 575/2013 192 artiklan 2 alakohdan määritelmän mukaisesta vakuudellisesta luotonannosta ja kyseisen asetuksen 192 artiklan 3 alakohdan määritelmän mukaisista pääomamarkkinalähtöisistä liiketoimista, joiden vakuutena on likvidejä varoja II osaston mukaisesti. Sisäänvirtaukset erillisillä tileillä olevien saldojen vapauttamisesta asiakkaan kaupankäyntitarkoituksessa pitämien varojen suojaamista koskevien sääntelyvaatimusten mukaisesti on otettava huomioon täysimääräisesti edellyttäen, että kyseiset erilliset saldot ovat II osaston määritelmän mukaisina likvideinä varoina.
5. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 liitteessä II lueteltujen sopimusten 30 kalenteripäivän aikajänteellä odotettavissa olevat ulosvirtaukset ja sisäänvirtaukset on laskettava nettomääräisesti 21 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja kerrottava 100 prosentilla nettosisäänvirtauksen tapauksessa.
6. Luottolaitokset eivät saa ottaa huomioon muita II osastossa tarkoitetuista likvideistä varoista johtuvia sisäänvirtauksia kuin sellaisia maksuja varoista, jotka eivät näy omaisuuserän markkina-arvossa.
7. Luottolaitokset eivät saa ottaa huomioon uusista tehdyistä sitoumuksista johtuvia sisäänvirtauksia.
8. Luottolaitosten on otettava huomioon likviditeetin sisäänvirtaukset, jotka ovat saatavilla sellaisissa kolmansissa maissa, joissa on siirtorajoituksia, tai jotka on määritelty ei-vaihdettavissa valuutoissa, ainoastaan siinä määrin kuin ne vastaavat ulosvirtauksia kyseisessä kolmannessa maassa tai valuutassa.
33 artikla
Sisäänvirtausten yläraja
1. Luottolaitosten on rajattava likviditeetin sisäänvirtausten hyväksyminen 75 prosenttiin 2 luvun määritelmän mukaisten likviditeetin ulosvirtausten kokonaismäärästä, jollei tiettyä sisäänvirtausta ole vapautettu ylärajan soveltamisesta 2, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
2. Edellyttäen, että toimivaltaisen viranomainen on antanut ennakkohyväksyntänsä, luottolaitos voi olla soveltamatta kokonaan tai osittain 1 kohdassa tarkoitettua ylärajaa seuraaviin likviditeetin sisäänvirtauksiin:
a) |
sisäänvirtaukset, joissa likviditeetin tarjoaja on luottolaitoksen emoyritys tai tytäryritys tai saman emoyrityksen toinen tytäryritys taikka direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa yhteydessä luottolaitokseen; |
b) |
sisäänvirtaukset talletuksista, jotka on tehty muihin yhteisöryhmään sisältyviin luottolaitoksiin, joihin voidaan soveltaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 6 tai 7 kohdassa säädettyä kohtelua; |
c) |
26 artiklassa tarkoitetut sisäänvirtaukset, mukaan lukien sisäänvirtaukset kiinneluottojen antamiseen liittyvistä lainoista tai 31 artiklan 9 kohdassa tarkoitetuista edistämislainoista taikka kansainväliseltä kehityspankilta tai julkisyhteisöltä tai julkisoikeudellisesta laitokselta, jolta luottolaitos on ottanut pass through -lainan. |
3. Erikoistuneet luottolaitokset voivat toimivaltaisen viranomaisen etukäteisluvalla olla soveltamatta sisäänvirtauksia koskevaa ylärajaa, kun niiden pääasiallinen toiminta koostuu leasing- ja myyntilaskuliiketoiminnasta, lukuun ottamatta 4 kohdassa kuvailtua toimintaa, edellyttäen, että 5 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.
4. Erikoistuneisiin luottolaitoksiin voidaan toimivaltaisen viranomaisen etukäteisluvalla soveltaa sisäänvirtauksia koskevaa 90 prosentin ylärajaa edellyttäen, että 5 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että kyseisten luottolaitosten pääasiallinen toiminta koostuu seuraavista:
a) |
moottoriajoneuvohankintojen rahoittaminen; |
b) |
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY määritelmän mukaisten kuluttajaluottojen myöntäminen. |
5. Edellä 3 kohdassa tarkoitetut luottolaitokset voidaan vapauttaa sisäänvirtauksia koskevan ylärajan soveltamisesta ja 4 kohdassa tarkoitetut luottolaitokset voivat soveltaa korkeampaa 90 prosentin ylärajaa edellyttäen, että ne täyttävät seuraavat edellytykset:
a) |
liiketoiminnan likviditeettiriskiprofiili on alhainen, ottaen huomioon seuraavat tekijät:
|
b) |
yksittäisen luottolaitoksen 3 tai 4 kohdassa tarkoitetun pääasiallisen toiminnan osuus sen taseen loppusummasta on yli 80 prosenttia; |
c) |
poikkeuksista ilmoitetaan vuosikertomuksissa. |
Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle perusteluineen, mitkä erikoistuneet luottolaitokset on vapautettu ylärajan soveltamisesta tai ovat korkeamman ylärajan kohteena. EPV julkaisee luettelon erikoistuneista luottolaitoksista, jotka on vapautettu ylärajan soveltamisesta tai jotka ovat korkeamman ylärajan kohteena, ja pitää yllä kyseistä luetteloa. EPV voi pyytää toimittamaan tausta-asiakirjoja.
6. Kun toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt 2, 3 tai 4 kohdassa säädetyt vapautukset, niitä voidaan soveltaa sekä yksittäisen laitoksen tasolla että konsolidoidusti 2 artiklan 3 kohdan e alakohdan ehdoin.
7. Luottolaitosten on määritettävä likviditeetin nettoulosvirtaukset sovellettaessa sisäänvirtauksia koskevaa ylärajaa tämän asetuksen liitteessä II olevan kaavan mukaisesti.
34 artikla
Sisäänvirtaukset ryhmän tai laitosten suojajärjestelmän sisällä
1. Poiketen siitä, mitä 32 artiklan 3 kohdan g alakohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa tapauskohtaisesti luvan korkeamman sisäänvirtausasteen soveltamiseen käyttämättömiin luottojärjestelyihin tai likviditeettisopimuksiin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
a) |
on syytä odottaa suurempaa sisäänvirtausta myös valvottavakohtaisen ja markkinakohtaisen stressiskenaarion yhdistelmää käyttäen; |
b) |
vastapuoli on luottolaitoksen emoyritys tai tytäryritys tai saman emoyrityksen toinen tytäryritys taikka se on direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa yhteydessä luottolaitokseen taikka kuuluu samaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun laitosten suojajärjestelmään tai keskuslaitokseen taikka kyseisen asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuun verkostoon tai osuuskuntaryhmään; |
c) |
jos sisäänvirtausaste on yli 40 prosenttia, vastapuoli soveltaa vastaavaa symmetristä ulosvirtausta poiketen siitä, mitä 31 artiklassa säädetään; |
d) |
luottolaitos ja vastapuoli ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon. |
2. Jos luottolaitos ja sen vastapuolena oleva luottolaitos ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin, toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta 1 kohdan d alakohdassa säädettyä edellytystä, jos 1 kohdan mukaisen kriteerin lisäksi seuraavat a–c alakohdan mukaiset objektiiviset lisäkriteerit täyttyvät:
a) |
likviditeetin tarjoajan ja saajan likviditeettiriskiprofiili on alhainen; |
b) |
ryhmän yhteisöjen välillä on oikeudellisesti sitovia sopimuksia ja sitoumuksia, jotka koskevat luotto- tai likviditeettilimiittiä; |
c) |
likviditeetin saajan likviditeettiriskiprofiili on otettu asianmukaisesti huomioon likviditeetin tarjoajan likviditeettiriskin hallinnassa. |
Toimivaltaisten viranomaisten on toisiaan kuullen tehtävä yhteistyötä asetuksen (EU) N:o 575/2013 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti sen määrittämiseksi, täyttyvätkö tässä kohdassa säädetyt lisäkriteerit.
3. Jos 2 kohdassa säädetyt lisäkriteerit täyttyvät, likviditeetin saajan toimivaltaisen viranomaisen on sallittava soveltaa enintään 40 prosentin etuoikeutettua sisäänvirtausastetta. Yli 40 prosentin etuoikeutetun asteen soveltamiseksi on kuitenkin vaadittava molempien toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää, ja kyseistä astetta on sovellettava symmetrisesti.
Jos yli 40 prosentin edullisemman sisäänvirtausasteen soveltaminen hyväksytään, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle 2 kohdassa tarkoitetun prosessin tulos. Toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava säännöllisesti, että edellytykset tällaisten suurempien sisäänvirtausten soveltamiseksi täyttyvät edelleen.
IV OSASTO
LOPPUSÄÄNNÖKSET
35 artikla
Jäsenvaltion takaamien pankkivarojen vapauttaminen uusista säännöksistä määräajaksi
1. Sellaisten luottolaitosten liikkeeseen laskemia varoja, jotka ovat saaneet takauksen jäsenvaltion keskushallinnolta, voidaan pitää tason 1 varoina vain, jos takaus
a) |
myönnettiin tai sidottiin enimmäismäärän mukaan ennen 30 päivää kesäkuuta 2014; |
b) |
on suora, erillinen, peruuttamaton ja ehdoton takaus, joka kattaa pääoman ja koron maksamisen lyömisen laimin eräpäivään mennessä. |
2. Jos takaajana on jäsenvaltion aluehallinto tai paikallisviranomainen, taattua omaisuuserää voidaan pitää tason 1 omaisuuseränä vain, jos saamisia tällaiselta aluehallinnolta tai paikallisviranomaiselta käsitellään kuten saamisia niiden keskushallinnolta asetuksen (EU) N:o 575/2013 115 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja takaus täyttää 1 kohdassa säädetyt vaatimukset.
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja varoja on pidettävä tason 1 varoina niin kauan kuin takaus pidetään voimassa suhteessa tapauksen mukaan asianomaiseen liikkeeseenlaskijaan tai sen varoihin, sellaisena kuin se on muutettuna tai korvattuna ajan mittaan. Jos liikkeeseenlaskijan tai sen varat kattavan takauksen määrää lisätään minä tahansa 30 päivän kesäkuuta 2014 jälkeisenä ajankohtana, varoja voidaan pitää likvideinä varoina enintään ennen kyseistä päivämäärää sidotun takauksen määrään saakka.
4. Tässä artiklassa tarkoitettuihin varoihin on sovellettava samoja vaatimuksia kuin sovelletaan sellaisiin tason 1 varoihin tämän asetuksen mukaisesti, jotka edustavat saamisia tai takauksia 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuilta keskus- tai aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta taikka julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta.
5. Jos luottolaitos tai sen varat kuuluvat vakuusjärjestelmän piiriin, järjestelmä on katsottava kokonaisuudessaan takaukseksi tätä artiklaa sovellettaessa.
36 artikla
Jäsenvaltioiden järjestämiä arvoltaan alentuneita omaisuuseriä hoitavia virastoja koskeva siirtymäsäännös
1. Seuraavien, jäsenvaltioiden järjestämiä arvoltaan alentuneita omaisuuseriä hoitavien virastojen liikkeeseen laskemia etuoikeusasemaltaan parhaita joukkovelkakirjoja voidaan pitää tason 1 varoina 31 päivään joulukuuta 2023:
a) |
Irlannissa kansallinen omaisuudenhoitovirasto (National Asset Management Agency, NAMA); |
b) |
Espanjassa, Sociedad de activos procedentes de la gestión de Reestructuración Bancaria, SA (SAREB); |
c) |
Sloveniassa Measures of the Republic of Slovenia to Strengthen the Stability of Banks Act -säädöksellä (MSSBA) perustettu pankkien varainhoitoyhtiö. |
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin varoihin on sovellettava samoja vaatimuksia kuin sovelletaan sellaisiin tason 1 varoihin tämän asetuksen mukaisesti, jotka edustavat saamisia tai takauksia 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuilta keskus- tai aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta taikka julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta.
37 artikla
Asuntolainavakuudellisia arvopaperistamisia koskeva siirtymäsäännös
1. Poiketen siitä, mitä 13 artiklassa säädetään, ennen 1 päivää lokakuuta 2015 liikkeeseen lasketut arvopaperistamiset, joiden kohde-etuuteen liittyvät vastuut ovat 13 artiklan 2 kohdan g alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja asuntolainoja, on katsottava tason 2B varoiksi, jos ne täyttävät kaikki muut 13 artiklassa säädetyt vaatimukset kuin 13 artiklan 2 kohdan g alakohdan i alakohdassa säädetyt luototusastetta tai lainojen ja tulojen suhdetta koskevat vaatimukset.
2. Poiketen siitä, mitä 13 artiklan säädetään, 1 päivän lokakuuta 2015 jälkeen liikkeeseen lasketut arvopaperistamiset, joiden kohde-etuuteen liittyvät vastuut ovat 13 artiklan 2 kohdan g alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja asuntolainoja, jotka eivät täytä kyseisessä alakohdassa säädettyjä keskimääräistä luototusastetta tai lainojen ja tulojen suhdetta koskevia vaatimuksia, on katsottava 1 päivään lokakuuta 2025 tason 2B varoiksi edellyttäen, että kohde-etuuteen liittyvät vastuut sisältävät asuntolainoja, joihin ei niiden myöntämishetkellä sovellettu lainojen ja tulojen suhdetta koskevia rajoituksia sääntelevää kansallista lainsäädäntöä ja kyseiset asuntolainat myönnettiin minä tahansa 1 päivää lokakuuta 2015 edeltävänä ajankohtana.
38 artikla
Siirtymäsäännökset maksuvalmiusvaatimuksen käyttöönottoa varten
1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan 2 kohdan mukaisesti 4 artiklassa säädetty maksuvalmiusvaatimus on otettava käyttöön seuraavasti:
a) |
60 prosenttia maksuvalmiusvaatimuksesta 1 päivästä lokakuuta 2015; |
b) |
70 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2016; |
c) |
80 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2017; |
d) |
100 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2018. |
2. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 412 artiklan 5 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot tai toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia jäsenvaltiossa toimiluvan saaneita luottolaitoksia tai näiden luottolaitosten osia pitämään korkeamman maksuvalmiusvaatimuksen enintään 100 prosenttina, kunnes sitova vähimmäisvaatimus on otettu täysimääräisesti käyttöön 100 prosentin tasolla tämän asetuksen mukaisesti.
39 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2015.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 10 päivänä lokakuuta 2014.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
José Manuel BARROSO
(1) EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1060/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, luottoluokituslaitoksista (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 1).
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149).
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).
(5) Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).
(6) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 680/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisista laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 191, 28.6.2014, s. 1).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/17/ЕU, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 34).
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta (EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66).
(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, talletusten vakuusjärjestelmistä (EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5).
(10) Seitsemäs neuvoston direktiivi 83/349/ETY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1983, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, konsolidoiduista tilinpäätöksistä (EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1).
LIITE I
Maksuvalmiuspuskurin koostumuksen määrityksessä käytettävät kaavat
1. |
Luottolaitoksen on käytettävä tässä liitteessä vahvistettuja kaavoja määrittääkseen 17 artiklan mukaisen maksuvalmiuspuskurinsa koostumuksen. |
2. |
Maksuvalmiuspuskurin laskeminen: laskentapäivänä luottolaitoksen maksuvalmiuspuskuri vastaa
josta vähennetään pienempi seuraavista:
|
3. |
Ylimääräisten likvidien varojen määrä: tämä määrä koostuu osatekijöistä, jotka määritellään seuraavassa:
|
4. |
Ylimääräisten likvidien varojen laskeminen: tämän määrän on vastattava
josta vähennetään pienempi seuraavista:
|
5. |
Maksuvalmiuspuskurin koostumus sen jälkeen, kun on otettu huomioon vakuudellisten rahoitustoimien, vakuudellisten luotonantotoimien, omaisuuserien vaihtojen tai vakuudellisten johdannaistransaktioiden kumoaminen vastakkaisella transaktiolla ja edellä mainittujen ylärajojen soveltaminen 17 artiklan mukaisesti, määritetään seuraavasti:
|
LIITE II
Likviditeetin nettoulosvirtauksen laskennassa käytettävä kaava
NLO |
= |
Likviditeetin nettoulosvirtaus (Net liquidity outflow) |
TO |
= |
Ulosvirtausten kokonaismäärä (Total outflows) |
TI |
= |
Sisäänvirtausten kokonaismäärä (Total inflows) |
FEI |
= |
Kokonaan vapautetut sisäänvirtaukset (Fully exempted inflows) |
IHC |
= |
Sisäänvirtaukset, joihin sovelletaan korkeampaa 90 prosentin ylärajaa suhteessa ulosvirtauksiin |
IC |
= |
Sisäänvirtaukset, joihin sovelletaan 75 prosentin ylärajaa suhteessa ulosvirtauksiin |
Likviditeetin nettoulosvirtaukset vastaavat ulosvirtausten kokonaismäärää, josta on vähennetty kokonaan vapautettuja sisäänvirtauksia koskeva vähennys, josta on vähennetty niitä sisäänvirtauksia koskeva vähennys, joihin sovelletaan 90 prosentin ylärajaa, ja niitä sisäänvirtauksia koskeva vähennys, joihin sovelletaan 75 prosentin ylärajaa.
NLO = TO – MIN(FEI, TO) – MIN(IHC, 0,9*MAX(TO – FEI, 0)) – MIN(IC, 0,75*MAX(TO – FEI – IHC/0,9, 0))
17.1.2015 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 11/37 |
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/62,
annettu 10 päivänä lokakuuta 2014,
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta vähimmäisomavaraisuusasteen osalta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (1) ja erityisesti sen 456 artiklan 1 kohdan j alakohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Laitosten on julkistettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklan mukaisesti laskettu vähimmäisomavaraisuusaste 1 päivästä tammikuuta 2015, ja ennen kyseistä päivämäärää komissiolle siirretään valta antaa delegoitu säädös, jolla muutetaan vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävät vastuiden määrä ja pääoman määrä laitosten suorittaman raportoinnin perusteella havaittujen puutteiden korjaamiseksi. |
(2) |
Asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa ilmoitetuissa vähimmäisomavaraisuusasteissa on havaittu eroja, jotka johtuvat siitä, että laitokset tulkitsevat eri tavoin vakuuksien nettoutusta arvopapereilla toteutettavissa rahoitustoimissa ja takaisinostotransaktioissa. Tulkinta- ja raportointierot havaittiin Euroopan pankkiviranomaisen, jäljempänä ’EPV’, 4 päivänä maaliskuuta 2014 julkaiseman analyysiraportin perusteella. |
(3) |
Kun otetaan huomioon, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 säännökset perustuivat Baselin vaatimuksiin, ratkaisut, joilla puututtiin Baselin säännöissä havaittuihin puutteisiin, soveltuvat käytettäviksi myös kyseisissä mainitun asetuksen säännöksissä havaittujen puutteiden poistamiseen. |
(4) |
Baselin komitea hyväksyi 14 päivänä tammikuuta 2014 vähimmäisomavaraisuusastetta koskevat tarkistetut säännöt, joissa oli erityisesti määritystä ja nettoutusta koskevia lisäjärjestelyitä, jotka koskevat takaisinostotransaktioita ja arvopapereilla toteutettavia rahoitustoimia. Vähimmäisomavaraisuusasteen laskemista koskevien asetuksen (EU) N:o 575/2013 säännösten mukauttamisessa kansainvälisesti sovittujen sääntöjen kanssa olisi puututtava laitosten erilaisiin tulkintoihin arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja takaisinostotransaktioiden vakuuksien nettoutuksesta, ja siinä olisi myös edistettävä kansainvälistä vertailukelpoisuutta sekä luotava tasapuoliset toimintaedellytykset laitoksille, jotka ovat sijoittautuneet unioniin ja toimivat kansainvälisillä markkinoilla. |
(5) |
Keskusvastapuolten kautta tapahtuva selvitys unionissa yleisesti käytetyn pääasiallisen mallin mukaan aiheuttaa sen, että velkaantuneisuus määritysosapuolena toimivan laitoksen vastuiden määrässä lasketaan kahteen kertaan. |
(6) |
Arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien, erityisesti takaisinostotransaktioiden, selvitys ehdot täyttävien keskusvastapuolten kautta voi tuottaa monenvälisen nettoutuksen ja vakaiden vakuudenhallintaprosessien kaltaisia hyötyjä, jotka edistävät rahoitusvakautta. Sen vuoksi olisi sallittava käteissaatavien ja -maksettavien nettoutus saman ehdot täyttävän keskusvastapuolen kanssa toteutettavissa takaisinostotransaktioissa ja takaisinmyyntitransaktioissa. |
(7) |
Takaisinostotransaktioiden, jotka voidaan milloin tahansa peruuttaa sovitun takaisinostojakson ehdoin, olisi katsottava vastaavan rahoitustoimia, joilla on takaisinostojaksoa vastaava nimenomainen maturiteetti, ja samaa nimenomaista lopullista selvityspäivää koskevan edellytyksen olisi katsottava täyttyvän, mikä merkitsee, että saman vastapuolen kanssa toteutettavien takaisinostotransaktioiden ja takaisinmyyntitransaktioiden käteissaatavien ja -maksettavien nettoutus voidaan hyväksyä tällaisissa liiketoimissa. |
(8) |
Tarkistetun vähimmäisomavaraisuusasteen olisi mahdollistettava velkaantumisen tarkempi määrittäminen, ja sitä olisi käytettävä unioniin sijoittautuneiden laitosten velkaantumisen oikeasuhteiseen rajoittamiseen. |
(9) |
Vähimmäisomavaraisuusasteen raportointi tietyllä hetkellä neljännesvuosittaisen raportointijakson lopussa kolmen kuukauden keskiarvoon perustuvan raportoinnin sijaan mahdollistaa vähimmäisomavaraisuusasteen paremman yhtenäistämisen vakavaraisuusraportoinnin kanssa. |
(10) |
Nimellisten bruttomäärien käyttö laitoksen liikkeeseen laskeman luottosuojan tapauksessa antaa tarkoituksenmukaisemman kuvan velkaantumisesta kuin kyseisten instrumenttien arvostaminen käyvän arvon menetelmällä. |
(11) |
Konsolidoinnin soveltamisala laskettaessa vähimmäisomavaraisuusastetta olisi yhtenäistettävä riskipainotettujen vakavaraisuussuhteiden määrityksessä käytettävän sääntelyn mukaisen konsolidoinnin soveltamisalan kanssa. |
(12) |
Tällä asetuksella tehtävillä muutoksilla pyritään parantamaan laitosten julkistamien vähimmäisomavaraisuusasteiden vertailukelpoisuutta ja helpottamaan markkinatoimijoiden harhaanjohtamisen välttämistä laitosten todellisen velkaantumisen selvittämiseksi. Tästä syystä on tarpeen, että tämä asetus tulee voimaan mahdollisimman pian. |
(13) |
Tämän vuoksi asetusta (EU) N:o 575/2013 olisi muutettava, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Muutetaan asetusta (EU) N:o 575/2013 seuraavasti:
1) |
Korvataan 429 artikla seuraavasti: ”429 artikla Vähimmäisomavaraisuusasteen laskeminen 1. Laitosten on laskettava vähimmäisomavaraisuusasteensa 2–13 kohdassa esitettyjä menetelmiä noudattaen. 2. Vähimmäisomavaraisuusaste on laskettava niin, että laitoksen pääoman määrä jaetaan laitoksen vastuiden kokonaismäärällä, ja se on ilmaistava prosentteina. Laitosten on laskettava vähimmäisomavaraisuusaste raportoinnin viitepäivämääränä. 3. Pääoman määrällä tarkoitetaan 2 kohtaa sovellettaessa ensisijaista pääomaa (T1). 4. Vastuiden kokonaismäärä on seuraavien erien vastuuarvojen summa:
5. Laitosten on määritettävä varojen vastuuarvo, lukuun ottamatta liitteessä II lueteltuja sopimuksia ja luottojohdannaisia, seuraavia periaatteita noudattaen:
6. Laitokset voivat vähentää tämän artiklan 4 kohdan mukaisesta vastuiden määrästä määrät, jotka on vähennetty ydinpääomasta 36 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti. 7. Toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia sen, ettei laitos sisällytä vastuiden määrään vastuita, joihin voidaan soveltaa 113 artiklan 6 kohdassa säädettyä kohtelua. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa tällaisen luvan ainoastaan, jos kaikki 113 artiklan 6 kohdan a–e alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja jos ne ovat antaneet 113 artiklan 6 kohdassa säädetyn luvan. 8. Poiketen siitä, mitä 5 kohdan d alakohdassa säädetään, laitokset voivat määrittää saman vastapuolen kanssa suoritettujen takaisinostotransaktioiden, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisten tai -ottamisten, pitkän selvitysajan liiketoimien ja vakuudellisten limiittiluotonantojen käteissaatavien ja -maksettavien vastuuarvon nettoperusteisesti ainoastaan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan c alakohtaa selvitysjärjestelmän tulos vastaa funktionaalisesti nettoselvitystä, jos kyseisen järjestelmän kohteena olevien toimien kassavirtojen nettotulos vastaa selvityspäivänä nettoselvityksen kohteena olevaa yksittäistä nettomäärää. 9. Laitosten on määritettävä liitteessä II lueteltujen sopimusten ja luottojohdannaisten, taseen ulkopuoliset erät mukaan lukien, vastuuarvot 429 a artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. 10. Laitosten on määritettävä taseen ulkopuolisten erien vastuuarvo lukuun ottamatta liitteessä II lueteltuja sopimuksia, luottojohdannaisia, takaisinostotransaktioita, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamista tai -ottamista, pitkän selvitysajan liiketoimia ja vakuudellisia limiittiluotonantoja, 111 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Laitokset eivät kuitenkaan saa pienentää kyseisten erien nimellisarvoa erityisillä luottoriskioikaisuilla. Kun sitoumus liittyy toisen sitoumuksen antamiseen, on 166 artiklan 9 kohdan mukaisesti käytettävä pienempää kahdesta yksittäiseen sitoumukseen liittyvästä luottovasta-arvokertoimesta. Edellä 111 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen taseen ulkopuolisten erien, joiden riski on alhainen, vastuuarvoon on sovellettava alarajaa, joka on 10 prosenttia niiden nimellisarvosta. 11. Laitos, joka on ehdot täyttävän keskusvastapuolen määritysosapuoli, voi jättää seuraavien erien kaupankäyntivastuut vastuiden määrän laskennan ulkopuolelle edellyttäen, että kyseiset kaupankäyntivastuut selvitetään mainitun ehdot täyttävän keskusvastapuolen välityksellä ja että ne täyttävät samaan aikaan 306 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset:
12. Jos laitos, joka on ehdot täyttävän keskusvastapuolen määritysosapuoli, takaa ehdot täyttävälle keskusvastapuolelle tämän kanssa suoraan johdannaistransaktioita toteuttavan asiakkaan suorituskyvyn, sen on sisällytettävä vastuiden määrään takauksesta johtuva vastuu asiakkaaseen liittyvänä johdannaisriskinä 429 a artiklan mukaisesti. 13. Jos kansallisten yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan taseeseen voidaan kirjata haltuun uskottuja varoja direktiivin 86/635/ETY 10 artiklan mukaisesti, nämä varat voidaan jättää vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävän vastuiden kokonaismäärän ulkopuolelle edellyttäen, että ne täyttävät asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti sovellettavan International Accounting Standard (IAS) -standardin 39 taseesta pois kirjaamista koskevat kriteerit ja tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti sovellettavan International Financial Reporting Standard (IFRS) -standardin 10 konsolidoimattomuutta koskevat kriteerit. 14. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitokselle luvan jättää vastuiden määrän ulkopuolelle vastuut, jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:
|
2) |
Lisätään 429 a ja 429 b artikla seuraavasti: ”429 a artikla Johdannaisten vastuuarvo 1. Laitosten on määritettävä liitteessä II lueteltujen sopimusten ja luottojohdannaisten, taseen ulkopuoliset erät mukaan lukien, vastuuarvot 274 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Laitosten on sovellettava 299 artiklan 2 kohdan a alakohtaa luottojohdannaisten tulevaisuuden potentiaalisen luottoriskin määrittämiseksi. Laitosten on määrittäessään luottojohdannaisten potentiaalista tulevaa luottoriskiä sovellettava 299 artiklan 2 kohdan a alakohdassa esitettyjä periaatteita kaikkiin luottojohdannaisiinsa, ei pelkästään kaupankäyntivarastoon luokiteltuihin. Määrittäessään vastuuarvoa laitokset voivat ottaa 295 artiklan mukaisesti huomioon uudistamissopimusten ja muiden nettoutussopimusten vaikutukset. Tuotteiden ristikkäisnettoutusta (cross-product netting) ei sovelleta. Laitokset voivat kuitenkin nettouttaa 272 artiklan 25 alakohdan c alakohdassa tarkoitettuun tuoteluokkaan kuuluvia tuotteita ja luottojohdannaisia, kun ne kuuluvat 295 artiklan c alakohdassa tarkoitetun tuotteiden ristikkäisnettoutusta koskevan sopimuksen soveltamisalaan. 2. Jos johdannaissopimuksiin liittyvien vakuuksien antaminen pienentää varojen määrää sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti, laitosten on kumottava kyseinen pienennys. 3. Sovellettaessa 1 kohtaa laitokset voivat vähentää vastapuolelta käteisenä saadun vakuusmarginaalin vastuuarvon nykyisestä jälleenhankintakustannusosuudesta siltä osin kuin vakuusmarginaalia ei ole jo katsottu sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti vastuuarvon pienennykseksi ja kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan c alakohtaa ehdot täyttävän päänettoutussopimuksen soveltamisalaan kuuluvan johdannaissopimuksen selvitysvaluutalla tarkoitetaan mitä tahansa johdannaissopimuksessa, ehdot täyttävässä päänettoutussopimuksessa tai ehdot täyttävässä päänettoutussopimuksessa olevassa luottotukiliitteessä määritettyä selvitysvaluuttaa. Jos laitos katsoo vastapuolelle käteisenä maksetun vakuusmarginaalin sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti saatavaksi, se voi jättää kyseisen omaisuuserän vastuiden määrän ulkopuolelle edellyttäen, että a–e alakohdan mukaiset edellytykset täyttyvät. 4. Sovellettaessa 3 kohtaa sovelletaan seuraavia:
5. Edellä 1 kohdassa säädetyn kohtelun lisäksi laitosten on sisällytettävä asetettujen luottojohdannaisten osalta vastuuarvoon efektiiviset nimellismäärät, joihin luottojohdannaisissa viitataan ja joista vähennetään mahdolliset käyvän arvon negatiiviset muutokset, jotka on sisällytetty ensisijaiseen pääomaan kyseisen luottojohdannaisen osalta. Tulokseksi saatavasta vastuuarvosta voidaan lisäksi vähentää sellaisen ostetun luottojohdannaisen efektiivinen nimellismäärä, jolla on sama referenssinimi, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
Jos luottojohdannaisen nimellismäärästä ei vähennetä ostetun luottojohdannaisen nimellismäärää, laitokset voivat vähentää kyseisen luottojohdannaisen yksittäisen potentiaalisen tulevan luottoriskin tämän artiklan 1 kohdan yhdessä tapauksen mukaan 274 artiklan 2 kohdan tai 299 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määritetystä potentiaalisesta tulevasta kokonaisluottoriskistä. Jos potentiaalinen tuleva luottoriski on määritettävä 298 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan mukaisesti, PCEgross-arvosta voidaan vähentää kirjallisten luottojohdannaisten yksittäinen potentiaalinen tuleva luottoriski ilman oikaisujen tekemistä NGR:ään. 6. Laitokset eivät saa vähentää luottojohdannaisen efektiivistä nimellismäärää, jos ne ostavat luottosuojan tuottojenvaihtosopimuksen avulla ja kirjaavat vaihtosopimuksen perusteella saadut maksut nettotuloiksi mutta eivät kirjaa vastaavaa ensisijaiseen pääomaan liittyvän luottojohdannaisen arvon alentumista. 7. Jos on kyse referenssinimien ryhmälle ostetuista luottojohdannaisista, laitokset voivat hyväksyä 5 artiklan mukaan vähennyksen yksittäisten referenssinimien luottojohdannaisista vain, jos ostettu suoja vastaa taloudellisesti suojan ostamista erikseen kullekin ryhmään kuuluvalle yksittäiselle nimelle. Jos laitos ostaa luottojohdannaisen referenssinimien ryhmälle, se voi hyväksyä luottojohdannaisten ryhmästä tehtävän vähennyksen vain, jos referenssiomaisuuserien ryhmä ja etuoikeusjärjestys ovat molemmissa liiketoimissa samat. 8. Laitokset voivat tämän artiklan 1 kohdasta poiketen käyttää 275 artiklassa säädettyä menetelmää liitteessä II olevassa 1 ja 2 kohdassa lueteltujen sopimusten vastuuarvon määrittämiseen ainoastaan, jos ne käyttävät kyseistä menetelmää myös näiden sopimusten vastuuarvon määrittämiseen 92 artiklassa säädettyjen omien varojen vaatimusten täyttämistä varten. Kun laitokset soveltavat 275 artiklan säädettyä menettelyä, ne eivät saa vähentää vastuiden määrästä käteisenä saadun vakuusmarginaalin määrää. 429 b artikla Takaisinostotransaktioiden, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisten tai -ottamisten, pitkän selvitysajan liiketoimien ja vakuudellisten limiittiluotonantojen vastapuoliriskiä koskeva korotus 1. Takaisinostotransaktioiden, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisten tai -ottamisten, pitkän selvitysajan liiketoimien ja vakuudellisten limiittiluotonantojen, mukaan lukien 429 artiklan 5 kohdan mukaiset taseen ulkopuoliset erät, vastuuarvon lisäksi laitosten on sisällytettävä vastuiden määrään tapauksen mukaan tämän artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti määritetty vastapuoliriskiä koskeva korotus. 2. Sovellettaessa 1 kohtaa sellaisissa vastapuolen kanssa toteutettavissa liiketoimissa, jotka eivät ole 206 artiklassa säädetyt edellytykset täyttävän päänettoutussopimuksen alaisia, korotus (Ei*) on määritettävä liiketoimikohtaisesti seuraavan kaavan mukaan:
jossa
3. Sovellettaessa 1 kohtaa sellaisissa vastapuolen kanssa toteutettavissa liiketoimissa, jotka ovat 206 artiklassa säädetyt edellytykset täyttävän päänettoutussopimuksen alaisia, liiketoimiin sovellettava korotus (Ei*) on määritettävä sopimuskohtaisesti seuraavan kaavan mukaan:
jossa
4. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, laitokset voivat käyttää 222 artiklassa säädettyä menettelyä edellyttäen, että ne noudattavat sovellettavan riskipainon 20 prosentin alarajaa, määrittääkseen korotuksen, jota sovelletaan takaisinostotransaktioihin, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisiin tai -ottamisiin, pitkän selvitysajan liiketoimiin ja vakuudellisiin limiittiluotonantoihin, mukaan lukien taseen ulkopuoliset erät. Laitokset voivat käyttää tätä menetelmää ainoastaan silloin, kun he käyttävät sitä myös määrittääkseen kyseisten liiketoimien vastuuarvon 92 artiklan mukaisten omien varojen vaatimusten täyttämiseksi. 5. Jos laitokseen sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti takaisinostotransaktioon sovelletaan myyntikirjanpitoa, laitoksen on poistettava kaikki myyntiin liittyvät kirjanpitomerkinnät. 6. Jos laitos toimii asiamiehenä kahden osapuolen välillä takaisinostotransaktioissa, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisissa tai -ottamisissa, pitkän selvitysajan liiketoimissa ja vakuudellisissa limiittiluotonannoissa, mukaan lukien taseen ulkopuoliset erät, sovelletaan seuraavaa:
|
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 10 päivänä lokakuuta 2014.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
José Manuel BARROSO
(1) EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.
17.1.2015 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 11/44 |
KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/63,
annettu 21 päivänä lokakuuta 2014,
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (1) ja erityisesti sen 103 artiklan 7 ja 8 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Direktiivissä 2014/59/EU edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyt, jotta voidaan varmistaa, että kriisinratkaisuviranomainen käyttää kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia tehokkaasti. Kyseisillä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyillä olisi oltava riittävät rahoituslähteet, jotta kriisinratkaisukehys voisi toimia tehokkaasti. Sen vuoksi olisi säädettävä toimivallasta kerätä etukäteen suoritettavia rahoitusosuuksia asianomaisten jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneilta laitoksilta, jäljempänä ’laitokset’, mukaan lukien unionissa toimivat sivuliikkeet. |
(2) |
Jäsenvaltioilla on velvollisuus kerätä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavat maksuosuudet sekä laitoksilta että mainitun direktiivin 103 artiklan 1 kohdan mukaisesti myös unionissa toimivilta sivuliikkeiltä. Unionissa toimiviin sivuliikkeisiin sovelletaan myös komission toimivaltaa antaa delegoituja säädöksiä mainitun direktiivin 103 artiklan 7 ja 8 kohdan nojalla. Ottaen kuitenkin huomioon, että jäsenvaltiot vastaavat unionissa toimivien sivuliikkeiden vakavaraisuusvaatimuksista ja valvonnasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (2) 47 artiklan nojalla, monet tässä delegoidussa asetuksessa säädetyistä riskikorjausparametreista eivät sovellu suoraan sovellettaviksi unionissa toimiviin sivuliikkeisiin. Sen vuoksi, vaikka unionissa toimivat sivuliikkeet eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, niihin saatetaan soveltaa erityisjärjestelmää, jonka komissio ottaa käyttöön myöhemmin annettavassa delegoidussa säädöksessä. |
(3) |
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (3) 6, 15, 16, 95 ja 96 artiklan nojalla tiettyihin sijoituspalveluyrityksiin, joilla on lupa harjoittaa vain rajoitetusti palveluja ja toimintaa, ei sovelleta pääoma- ja maksuvalmiusvaatimuksia tai ne voidaan vapauttaa tällaisista vaatimuksista. Sen vuoksi monet niistä riskikorjausparametreista, jotka olisi vahvistettava, eivät koskisi näitä yrityksiä. Vaikka jäsenvaltioilla on velvollisuus kerätä etukäteen suoritettavia rahoitusosuuksia tällaisilta sijoituspalveluyrityksiltä direktiivin 2014/59/EY 103 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on asianmukaista jättää jäsenvaltioille toimivalta vahvistaa riskikorjaus, jottei näille yrityksille aiheudu kohtuutonta rasitusta. Sen vuoksi kyseisten sijoituspalveluyritysten ei pitäisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan. |
(4) |
Jäsenvaltioiden olisi direktiivin 2014/59/EU 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti varmistettava, että ajanjaksona, joka alkaa mainitun direktiivin voimaantulosta ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2024, niiden rahoitusjärjestelyissä käytettävissä olevat varat saavuttavat tason, joka on vähintään yksi prosentti kaikkien niiden alueella toimiluvan saaneiden laitosten suojattujen talletusten määrästä. Kyseisenä ajanjaksona olisi rahoitusosuuksien kerääminen rahoitusjärjestelyihin jaksotettava ajallisesti mahdollisimman tasaisesti, kunnes tavoitetaso saavutetaan, ottaen huomioon suhdannevaihe ja myötäsyklisten rahoitusosuuksien mahdollinen vaikutus rahoitusosuuksia suorittavien laitosten taloudelliseen asemaan. |
(5) |
Direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että rahoitusosuudet kerätään vähintään vuosittain, jotta voidaan saavuttaa mainitun direktiivin 102 artiklassa määritelty tavoitetaso. Direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuotuisessa rahoitusosuudessa olisi otettava huomioon laitoksen koko, koska rahoitusosuuden olisi perustuttava kiinteä määrään, joka määritetään laitoksen velkojen perusteella (”vuotuinen perusrahoitusosuus”). Toiseksi siinä olisi otettava huomioon asianomaisen laitoksen merkityksellisten toimintojen riskitaso, koska vuotuinen perusrahoitusosuus olisi mukautettava kyseisen laitoksen riskiprofiilin perusteella (”ylimääräinen riskikorjaus”). Laitoksen koko on ensimmäinen indikaattori, joka ilmentää laitoksen aiheuttamaa riskiä. Mitä suurempi laitos on, sitä todennäköisempää on, että ongelmatilanteessa kriisinratkaisuviranomainen katsoisi olevan yleisen edun mukaista ratkaista kyseisen laitoksen kriisi ja käyttää kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyä sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuvälineitä sovelletaan tehokkaasti. |
(6) |
Sen selventämiseksi, miten kriisinratkaisuviranomaisten olisi mukautettava rahoitusosuuksia laitosten riskiprofiilin perusteella, on tarpeen vahvistaa riskipilarit ja -indikaattorit, joita olisi käytettävä määritettäessä laitosten riskiprofiili. Lisäksi olisi vahvistettava mekanismi, jonka avulla riskikorjausta sovelletaan vuotuiseen perusrahoitusosuuteen, sekä vuotuinen perusrahoitusosuus, jota käytetään lähtökohtana riskikorjauksen määrittämiselle. Nämä osatekijät, jotka täydentäisivät direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdassa säädettyjä riskiperusteita, olisi määritettävä siten, että säilytetään tasapuoliset toimintaedellytykset jäsenvaltioiden välillä ja vahvat sisämarkkinat välttämällä erot jäsenvaltioiden lähestymistavoissa niiden laskiessa kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihinsä maksettavia rahoitusosuuksia. Tällä tavoin laitosten kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin maksamat rahoitusosuudet olisivat vertailukelpoisia ja ennustettavissa eri pankkityyppien osalta, mikä on tärkeä tekijä sisämarkkinoiden tasapuolisten toimintaedellytysten kannalta. |
(7) |
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (4) 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että mainitun asetuksen 42 artiklan 1 kohdassa perustettua yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa, jäljempänä ’kriisinratkaisuneuvosto’, pidetään mainittua asetusta ja direktiiviä 2014/59/EU sovellettaessa asianomaisena kansallisena kriisinratkaisuviranomaisena, jos se suorittaa tehtäviä ja käyttää valtuuksia, jotka mainitun direktiivin mukaan kansallisen kriisinratkaisuviranomaisen on suoritettava tai joita sen on käytettävä. Koska asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 7 kohdassa kriisinratkaisuneuvostolle annetaan toimivalta laskea rahoitusosuudet, jotka laitosten on maksettava yhteiseen kriisinratkaisurahastoon, jolla korvattaisiin yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelyt 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen soveltamalla tätä asetusta, joka perustuu direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohtaan, myös kriisinratkaisuneuvoston olisi sisällyttävä tämän asetuksen käsitteeseen ”kriisinratkaisuviranomainen”. |
(8) |
Rahoitusosuuksien laskeminen yksittäisen yhteisön tasolla johtaisi konsernien tapauksessa tiettyjen velkojen laskemiseen kahteen kertaan määritettäessä konsernin eri yhteisöjen vuotuista perusrahoitusosuutta, koska velat, jotka liittyvät saman konsernin yhteisöjen keskenään tekemiin sopimuksiin, olisivat osa velkojen kokonaismäärää, joka olisi otettava huomioon määritettäessä konsernin kunkin yhteisön vuotuista perusrahoitusosuutta. Sen vuoksi vuotuisen perusrahoitusosuuden määrittämistä olisi täsmennettävä konsernien tapauksessa, jotta voidaan ottaa huomioon konserniyhteisöjen keskinäinen sidonnaisuus ja välttää konserninsisäisten velkojen laskeminen kahteen kertaan. Jotta voidaan varmistaa toimintaedellytysten tasapuolisuus konserniin kuuluvien yhteisöjen ja niiden laitosten välillä, jotka kuuluvat samaan laitosten suojajärjestelmään tai ovat pysyvästi liittyneitä samaan keskuslaitokseen, kyseisiin laitoksiin olisi sovellettava samaa kohtelua. |
(9) |
Laskettaessa konserniyhteisön vuotuista perusrahoitusosuutta huomioon otettavaan velkojen kokonaismäärään ei saisi sisältyä velkoja, jotka johtuvat sopimuksista, jotka kyseinen konserniyhteisö on tehnyt toisten samaan konserniin kuuluvien yhteisöjen kanssa. Tällainen poissulkeminen voisi olla mahdollista ainoastaan, jos jokainen konserniyhteisö on sijoittautunut unioniin, jokainen konserniyhteisö sisältyy kokonaan samaan konsolidointiin, jokaiseen konserniyhteisöön sovelletaan asianmukaisia keskitettyjä riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjä ja jos merkityksellisten velkojen nopealle takaisinmaksulle ei ole niiden erääntyessä senhetkisiä tai ennakoitavissa olevia olennaisia käytännön esteitä tai oikeudellisia esteitä. Tämän olisi estettävä se, että velat jätetään ottamatta huomioon rahoitusosuuksien laskemisessa, jos ei ole olemassa mitään takeita siitä, että konserninsisäiset luotot katettaisiin, kun konsernin taloudellinen tilanne heikkenee. Jotta vältetään myös se, että konserninsisäisten velkojen poisjättämisestä koituu etua niille konserniyhteisöille, joita tämä poisjättäminen koskee, tällainen poisjättäminen ei saisi mahdollistaa sitä, että asianomaiset laitokset voisivat hyötyä pienille laitoksille myönnettävästä yksinkertaistetusta rahoitusosuusjärjestelmästä, jos konserninsisäisten velkojen poisjättämisen seurauksena laitos olisi oikeutettu yksinkertaistetun järjestelmän käyttöön. Jotta voidaan varmistaa toimintaedellytysten tasapuolisuus konserniin kuuluvien yhteisöjen ja niiden laitosten välillä, jotka kuuluvat samaan laitosten suojajärjestelmään tai ovat pysyvästi liittyneitä samaan keskuslaitokseen, kyseisiin laitoksiin olisi sovellettava samaa kohtelua. |
(10) |
Poiketen säännöstä, jonka mukaan rahoitusosuudet olisi laskettava yksittäisen yhteisön tasolla, kun kyseessä on keskusyhteisö ja siihen liittyneet luottolaitokset, jotka on kokonaan tai osittain vapautettu vakavaraisuusvaatimuksista kansallisessa lainsäädännössä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan mukaisesti, etukäteen suoritettavia rahoitusosuuksia koskevia sääntöjä olisi sovellettava keskusyhteisöön ja siihen liittyneisiin luottolaitoksiin ainoastaan kokonaisuutena konsolidoinnin perusteella, koska keskusyhteisön ja kaikkien siihen liittyneiden laitosten vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta valvotaan kokonaisuutena näiden laitosten konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella. |
(11) |
Vuotuisen perusrahoitusosuuden määrittämistä olisi täsmennettävä myös finanssimarkkinoiden infrastruktuurien tapauksessa. Joillain finanssimarkkinoiden infrastruktuureilla, kuten keskusvastapuolilla ja arvopaperikeskuksilla on lupa toimia myös luottolaitoksina. Erityisesti jotkin arvopaperikeskukset tarjoavat pankkipalvelujen tyyppisiä palveluja, jotka tukevat niiden toimintaa markkinainfrastruktuureina. Toisin kuin luottolaitoksilla, arvopaperikeskuksilla ei ole suojattuja talletuksia vaan pääasiassa päivän sisäisiä tai yön yli –saldoja, jotka johtuvat arvopaperitapahtumien toimituksista rahoituslaitoksille tai keskuspankeille. Yleensä nämä eivät johda käteisvarojen syntymiseen, mikä voitaisiin rinnastaa pankkitoiminnan harjoittamiseksi hankittuun rahoitukseen. Koska finanssimarkkinoiden infrastruktuurien suorittamilla pankkipalvelujen tyyppisillä palveluilla tuetaan niiden pääasiallisia määritys- tai toimitustoimintoja, joiden osalta kyseisiin yhteisöihin sovelletaan tiukkoja vakavaraisuusvaatimuksia, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 648/2012 (5) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 909/2014 (6) sekä asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU asiaa koskevissa säännöksissä, ja koska finanssimarkkinoiden infrastruktuurien liiketoimintamalliin ei liity riskejä, jotka ovat verrattavissa luottolaitoksen riskeihin, kyseisten yhteisöjen ainoastaan pankkipalvelujen tyyppiseen toimintaan liittyvät velat olisi otettava huomioon määritettäessä niiden velkojen kokonaismäärää niiden vuotuisen perusrahoitusosuuden laskemiseksi. |
(12) |
Johdannaisten kirjaamista ei ole yhdenmukaistettu unionissa yksittäisten tilinpäätösten osalta, mistä syystä tällä saattaisi olla vaikutusta velkojen määrään, joka on otettava huomioon kunkin pankin rahoitusosuuksia laskettaessa. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitettua vähimmäisomavaraisuusastetta koskevaa menetelmää sovelletaan kaikkiin pankkeihin ja sillä varmistetaan, että sama johdannaissopimus ja erityisesti johdannaissopimusten välillä toteutettu nettoutus otetaan huomioon samalla tavalla riippumatta pankkiin sovellettavasta tilinpäätössäännöstöstä. Jotta sen vuoksi voidaan varmistaa johdannaisten yhdenmukainen käsittely määritettäessä vuotuista perusrahoitusosuutta, mikä mahdollistaa niiden arvostuksen vertailtavuuden laitosten välillä ja tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkialla unionissa, johdannaiset olisi arvostettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti. Jotta voidaan kuitenkin varmistaa johdannaisten asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti tapahtuvan arvostuksen ennakoitavuus, olisi säädettävä, että kyseinen arvostus ei saa johtaa arvoon, joka on pienempi kuin 75 prosenttia asianomaisten johdannaisten sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesta arvosta. |
(13) |
Jotkin luottolaitokset ovat edistämispankkeja, joiden tarkoituksena on edistää jäsenvaltion keskus- tai aluehallinnon tai paikallisviranomaisen asettamia yleistä etua koskevia tavoitteita pääasiassa myöntämällä edistämislainoja, joiden myöntäminen ei perustu kilpailuun eikä voiton tavoitteluun. Tällaisten laitosten myöntämät lainat ovat suoraan tai välillisesti keskus- tai aluehallinnon tai paikallisviranomaisen osittain takaamia. Edistämislainojen myöntäminen ei perustu kilpailuun eikä voiton tavoitteluun, ja niillä edistetään unionin tai jonkin jäsenvaltion keskus- tai aluehallinnon asettamia yleistä etua koskevia tavoitteita. Joissain tapauksissa edistämislainoja siirretään toisen, välittäjänä toimivan laitoksen kautta (pass through -lainat). Näissä tapauksissa välittäjänä toimiva luottolaitos vastaanottaa edistämislainoja monenkeskiseltä kehityspankilta tai julkisen sektorin yhteisöltä ja välittää ne muille luottolaitoksille, jotka toimittavat ne lopullisille asiakkaille. Koska välittäjänä toimivat luottolaitokset välittävät näiden lainojen likviditeettiä alullepanijana toimivasta edistämispankista luottoa myöntävälle laitokselle tai toiselle välittäjänä toimivalle laitokselle, tällaisia vastuita ei pitäisi sisällyttää velkojen kokonaismäärään, joka on otettava huomioon laskettaessa vuotuista perusrahoitusosuutta. |
(14) |
Direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että kaikki laitokset rahoittavat kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjä. On kuitenkin löydettävä oikeasuhteinen ja oikeudenmukainen tasapaino laitoksen kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyä koskevan rahoitusvelvoitteen ja seuraavien välillä: laitoksen koko, riskiprofiili, toiminnan laajuus ja monitahoisuus, sidokset muihin laitoksiin tai yleensä rahoitusjärjestelmään, vaikutus, joka laitoksen kaatumisella on rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin, rahoitusolosuhteisiin tai koko talouteen ja sen vuoksi todennäköisyys, että laitos asetetaan kriisinratkaisuun ja se käyttää rahoitusjärjestelyä. Kriisinratkaisuviranomaiset ottavat nämä tekijät huomioon direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan mukaisesti, kun ne päättävät, ovatko tietyt laitokset oikeutettuja yksinkertaistettuihin velvoitteisiin, kun on kyse tervehdyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisesta. Myös tietyille laitoksille ja kriisinratkaisuviranomaisille vuotuisten rahoitusosuuksien laskemisesta aiheutuva hallinnollinen rasitus olisi otettava huomioon arvioitaessa asianmukaista tasapainoa direktiivissä 2014/59/EU säädettyjen vaatimusten noudattamisen ja mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvien eri laitosten erityispiirteiden välillä. |
(15) |
Pienillä laitoksilla ei ole yleensä korkeaa riskiprofiilia, niiden järjestelmäriski on usein pienempi kuin suurilla laitoksilla ja monissa tapauksissa niiden kaatumisesta koko taloudelle aiheutuva vaikutus on pienempi kuin suurten laitosten tapauksessa. Ei kuitenkaan voida sulkea pois mahdollista vaikutusta, joka pienten laitosten kaatumisella on rahoitusvakauteen, koska pienetkin laitokset voivat aiheuttaa järjestelmäriskin, joka johtuu niiden asemasta koko pankkijärjestelmässä, niiden verkostojen kumulatiivisista vaikutuksista tai leviämisvaikutuksesta, jonka ne saattavat aiheuttaa, kun luottamus pankkijärjestelmään menetetään. |
(16) |
Ottaen huomioon, että useimmissa tapauksissa pienet laitokset eivät aiheuta järjestelmäriskiä ja on vähemmän todennäköistä, että ne asetetaan kriisinratkaisuun, mikä vähentää sitä todennäköisyyttä, että ne hyötyvät kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä suuriin laitoksiin verrattuna, olisi yksinkertaistettava menetelmää, jolla lasketaan vuotuiset rahoitusosuudet, jotka pienten laitosten on maksettava kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin. Pienten laitosten vuotuisten rahoitusosuuksien olisi muodostuttava kiinteämääräisestä summasta, joka perustuu ainoastaan niiden vuotuiseen perusrahoitusosuuteen, joka on suhteutettu niiden koon mukaan. Tällaisessa menetelmässä olisi oltava mahdollista soveltaa vuotuisten rahoitusosuuksien suhteellista järjestelmää, koska määrittäessään kunkin laitoksen vuotuista rahoitusosuutta kriisinratkaisuviranomaisen on noudatettava rahoitusjärjestelyn vuotuista tavoitetasoa. Tämän vuoksi kiinteämääräinen summa ilmentää sitä, että monissa tapauksissa pieniin laitoksiin liittyy pienempi riski ja mahdollistaa suurempien laitosten, joilla on yleensä suurempi merkitys koko järjestelmän kannalta, rahoitusosuuden laajemman mukauttamisen niiden riskiprofiilin perusteella. |
(17) |
Sen määrittämiseksi, mitkä laitokset katsotaan pieniksi, olisi käytettävä kahta kynnysarvoa, joista ensimmäisessä, joka perustuu velkojen kokonaismäärään (poislukien omat varat), josta on vähennetty suojatut talletukset, laitoksen velat saisivat olla enintään 300 miljoonaa euroa, ja toisessa, joka perustuu varojen kokonaismäärään, laitoksen varat eivät saisi ylittää yhtä miljardia euroa. Varojen kokonaismäärää koskevan kynnysarvon pitäisi estää sellaisia suurempia laitoksia, jotka täyttävät ensimmäiseen kynnysarvoon liittyvän velkojen määrää koskevan vaatimuksen, hyötymästä yksinkertaistetusta järjestelmästä. |
(18) |
Pienten laitosten luokassa olisi tehtävä ero, koska jotkin laitokset ovat erittäin pieniä, kun taas toiset ovat lähellä kynnysarvoja, mutta ne kaikki voivat hyötyä yksinkertaistetusta järjestelmästä. Yhdessä yhteisessä kiinteämääräisen summan järjestelmässä erittäin pienten laitosten vuotuiset rahoitusosuudet olisivat suhteettomalla tavalla suuremmat kuin sellaisten pienten laitosten, jotka ovat lähellä kynnysarvoja. Samaan aikaan olisi vältettävä, että yksinkertaistettu järjestelmä johtaa vuotuisten rahoitusosuuksien osalta suhteettoman suureen eroon pienten laitosten luokkaan kuuluvien suurimpien laitosten ja sellaisten laitosten välillä, joihin ei voida soveltaa yksinkertaistettua järjestelmää, koska ne ovat juuri kynnysarvojen yläpuolella. Tällaisten ei-toivottujen vaikutusten välttämiseksi on sen vuoksi aiheellista säätää järjestelmästä, jossa on useita pienten laitosten luokkia, joissa laitosten vuotuiset rahoitusosuudet ovat erisuuruisia kiinteämääräisiä summia. Tämä mahdollistaisi rahoitusosuuksien porrastamisen yksinkertaistetussa järjestelmässä sekä korkeimman kiinteämääräisen summan ja alhaisimman rahoitusosuuden välillä, kun käytetään menetelmää, jossa vuotuista perusrahoitusosuutta mukautetaan kyseisen laitoksen riskiprofiilin perusteella. |
(19) |
Todetessaan, että pienellä laitoksella on erityisen korkea riskiprofiili, kriisinratkaisuviranomaisella olisi oltava mahdollisuus päättää, että asianomainen laitos ei saa enää hyötyä yksinkertaistetusta järjestelmästä, vaan sen rahoitusosuus on laskettava käyttäen menetelmää, jossa vuotuista perusrahoitusosuutta mukautetaan ottaen huomioon muut riskitekijät kuin laitoksen koko. |
(20) |
Direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen laitosten pääomapohjaa ei voida vahvistaa käyttämällä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjä direktiivin 2014/59/EU 44 ja 101 artiklan mukaisesti, koska niiden purkaminen tapahtuu kansallisia maksukyvyttömyysmenettelyjä tai sellaisia muuntyyppisiä menettelyjä noudattaen, jotka on pantu täytäntöön direktiivin 2014/59/EU 38, 40 tai 42 artiklan mukaisesti, ja ne lopettavat toimintansa. Näillä menettelyillä varmistetaan, että kyseisten laitosten velkojat, mukaan lukien tapauksen mukaan katettujen joukkovelkakirjalainojen haltijat, kantavat tappioita siten, että kriisinratkaisutavoitteet täytetään. Sen vuoksi rahoitusosuuksissa, jotka kyseisten laitosten on maksettava kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin, olisi otettava huomioon nämä erityispiirteet. Kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjä voitaisiin kuitenkin käyttää direktiivin 2014/59/EU 101 artiklassa tarkoitettuihin muihin tarkoituksiin. Jos tällainen laitos käyttää kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyä johonkin tällaiseen tarkoitukseen, kriisinratkaisuviranomaisen olisi voitava vertailla kaikkien direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvien muiden laitosten riskiprofiilia kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyä käyttäneen laitoksen riskiprofiiliin ja soveltaa tässä delegoidussa säädöksessä säädettyä menetelmää sellaisiin laitoksiin, joiden riskiprofiili on samanlainen tai korkeampi kuin laitoksilla, jotka käyttivät kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyä. On myös aiheellista vahvistaa luettelo tekijöistä, jotka kriisinratkaisuviranomaisen olisi otettava huomioon vertaillessaan riskiprofiileja. |
(21) |
Jotta jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaiset pystyisivät tulkitsemaan yhdenmukaisesti direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdassa vahvistettuja kriteereitä siten, että laitosten riski-indikaattori yksittäisten kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin maksettavien rahoitusosuuksien laskemiseksi määritetään samalla tavalla kaikkialla unionissa, olisi vahvistettava joukko riskipilareita ja vastaavat riski-indikaattorit kullekin riskipilarille, jotka kriisinratkaisuviranomaisten olisi otettava huomioon arvioidessaan laitosten riskiprofiilia. Valvontakäytäntöjen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi riski-indikaattoreiden olisi muodostuttava jo käytössä ja saatavissa olevista sääntelyyn perustuvista tai parhaillaan vahvistettavina olevista vertailuarvoista. |
(22) |
Jos asiaa koskevassa lainsäädännössä säädetään poikkeuksista, joilla laitokset vapautetaan vahvistamasta joitakin riski-indikaattoreita yksittäisen laitoksen tasolla, ja edellyttäen soveltuvin osin, että toimivaltaiset viranomaiset antavat luvan soveltaa tällaisia vapautuksia, kriisinratkaisuviranomaisten olisi arvioitava tarkoituksenmukaisia indikaattoreita tarpeen mukaan konsolidoidulla tasolla tai alakonsolidointiryhmän tasolla, jotta toiminta on johdonmukaista valvontakäytäntöihin nähden ja varmistetaan, että konserneille, jotka käyttävät näitä vapautuksia, ei koidu kohtuutonta haittaa. |
(23) |
Jotta kriisinratkaisuviranomaisilla olisi johdonmukainen lähestymistapa sellaisten riskipilareiden ja -indikaattoreiden merkityksen suhteen, jotka niiden olisi otettava huomioon määrittäessään laitosten riskiprofiiliin, tässä asetuksessa olisi myös vahvistettava kunkin riskipilarin ja -indikaattorin suhteellinen paino. On kuitenkin tärkeää, että kriisinratkaisuviranomaisille annetaan riittävästi joustovaraa niiden arvioidessa laitosten riskiprofiilia, jotta ne voivat soveltaa riskipilareita ja -indikaattoreita mukautetusti kunkin laitoksen erityispiirteet huomioiden. Koska tätä ei voida saavuttaa ainoastaan tarjoamalla liikkuma-ala riskiprofiilin arvioimiseen, vaan tarvitaan harkintaa, kun päätetään tiettyjen riski-indikaattoreiden merkityksestä tapauskohtaisesti, joidenkin riski-indikaattoreiden painon olisi oltava ainoastaan suuntaa-antava tai niiden osalta olisi vahvistettava liikkuma-ala, jotta kriisinratkaisuviranomaiset voivat päättää kyseisten indikaattoreiden merkityksestä kussakin tapauksessa. |
(24) |
Määritettäessä tiettyä pilaria vastaavien eri indikaattoreiden merkitystä, pilareiden sisällä tapahtuvassa yhteenlaskemisessa olisi käytettävä yksittäisten indikaattoreiden aritmeettista painotettua keskiarvoa. Jotta kutakin laitosta vastaavaa lopullista yhdistettyä riski-indikaattoria laskettaessa voidaan välttää pilareiden välinen kompensaatiovaikutus, jossa laitos, joka suoriutuu kohtuullisen hyvin useimpien pilarien perusteella, mutta erittäin huonosti yhden pilarin perusteella, saisi yleensä keskinkertaisen arvosanan eri pilareiden aritmeettisen keskiarvon mukaisesti, tällaisen laskemisen olisi perustuttava yksittäisten pilareiden geometriseen painotettuun keskiarvoon. |
(25) |
Laitoksen aiheuttaman riskin tason arvioimisessa sovellettavan liikkuma-alan olisi mahdollistettava laitosten riskiprofiilin riittävä mukauttaminen tässä asetuksessa säädettyjen eri riskipilareiden ja -indikaattoreiden mukaisesti, mutta sen olisi samalla tarjottava riittävä varmuus ja ennakoitavuus, kun on kyse vuotuisista määristä, jotka laitosten olisi maksettava direktiivin 2014/59/EU ja tämän asetuksen mukaisesti. |
(26) |
Sen varmistamiseksi, että rahoitusosuudet tosiasiallisesti maksetaan, on tarpeen vahvistaa edellytykset ja maksutavat. Erityisesti kun kyseessä ovat rahoitusosuudet, joita ei makseta käteisellä vaan peruuttamattomina maksusitoumuksina direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan mukaisesti, on tarpeen täsmentää sellaisten peruuttamattomien maksusitoumusten osuus, joita kukin laitos voi käyttää, ja vakuustyyppi, joka hyväksytään näiden peruuttamattomien maksusitoumusten takaukseksi, jotta kriisinratkaisuviranomainen voi varmistaa peruuttamattoman maksusitoumuksen lunastuksen yhteydessä sen tosiasiallisen maksamisen, mikäli kriisinratkaisuviranomaisella on ongelmia peruuttamattoman maksusitoumuksen lunastamisessa. Sen varmistamiseksi, että vuotuiset rahoitusosuudet tosiasiallisesti maksetaan, on tarpeen säätää kriisinratkaisuviranomaisten erityisestä toimivallasta määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä laitoksille, jotka rikkovat tässä asetuksessa rahoitusosuuksien laskemiselle ja mukauttamiselle asetettuja vaatimuksia ja eivät noudata velvollisuutta toimittaa kriisinratkaisuviranomaisen pyytämiä tietoja. Kriisinratkaisuviranomaisella olisi myös oltava toimivalta määrätä laitokselle uhkasakko, jos asianomainen laitos maksaa vain osan sille maksettavaksi tulleesta vuotuisesta rahoitusosuudesta tai jos se ei maksa sitä lainkaan tai jos se ei noudata kriisinratkaisuviranomaisen ilmoituksessa esitettyä vaatimusta. Lisäksi on tarpeen säätää erityisistä toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten välistä tietojenvaihtoa koskevista velvoitteista. |
(27) |
Sen varmistamiseksi, että riskikorjaus jatkossakin ilmentää pankkialan kehitystä ja siten täyttää jatkuvasti direktiivin 2014/59/EU vaatimukset, komissio tarkastelee uudelleen vuotuisten rahoitusosuuksien laskemiseen käytettävää riskikorjausta sen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella ja erityisesti tässä asetuksessa säädetyn riskikorjauksen kertoimen asianmukaisuutta ja sitä, onko mahdollisesti tarvetta korottaa riskikorjauksen kertoimen ylärajaa ennen 1 päivää kesäkuuta 2016. |
(28) |
Koska jäsenvaltioiden velvollisuutta kerätä vuotuiset rahoitusosuudet niiden alueella toimiluvan saaneilta laitoksilta sovelletaan direktiivin 2014/59/EU 130 artiklan 1 kohdan mukaisesti 1 päivästä tammikuuta 2015, tätä asetusta olisi niin ikään sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 JAKSO
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 artikla
Kohde
Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt seuraavista:
a) |
menetelmät, joilla lasketaan rahoitusosuudet, jotka laitosten on maksettava kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin, ja joilla rahoitusosuuksia mukautetaan laitosten riskiprofiilin perusteella; |
b) |
laitosten velvoitteet, jotka koskevat rahoitusosuuksien laskentaa varten toimitettavia tietoja sekä rahoitusosuuksien maksamista kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin; |
c) |
toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuviranomaiset tarkistavat, että rahoitusosuudet on maksettu oikein. |
2 artikla
Soveltamisala
1. Tätä asetusta sovelletaan direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin laitoksiin, jotka määritellään mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 23 alakohdassa. Sitä sovelletaan myös konsolidoinnin perusteella keskusyhteisöön ja siihen liittyneisiin laitoksiin, jos kyseiset laitokset on kansallisessa lainsäädännössä vapautettu kokonaan tai osittain vakavaraisuusvaatimuksista asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan mukaisesti.
2. Kaikkiin konsernia koskeviin viittauksiin on luettava mukaan keskusyhteisö sekä kaikki asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklassa tarkoitetut keskusyhteisöön pysyvästi liittyneet laitokset ja niiden tytäryritykset.
3 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU (7) ja direktiivin 2014/59/EU määritelmiä. Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan
1) |
’laitoksilla’ direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määriteltyjä luottolaitoksia tai tämän artiklan 2 kohdassa määriteltyjä sijoituspalveluyrityksiä sekä konsolidoinnin perusteella keskusyhteisöä ja kaikkia asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklassa tarkoitettuja keskusyhteisöön pysyvästi liittyneitä luottolaitoksia yhtenä kokonaisuutena, jos 2 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät; |
2) |
’sijoituspalveluyrityksillä’ direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa määriteltyjä sijoituspalveluyrityksiä, lukuun ottamatta kuitenkaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 96 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan määritelmän piiriin kuuluvia sijoituspalveluyrityksiä tai sijoituspalveluyrityksiä, jotka harjoittavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (8) liitteessä I olevan A osan 8 kohdan mukaista toimintaa mutta jotka eivät harjoita mainitun direktiivin liitteessä I olevan A osan 3 tai 6 kohdan mukaista toimintaa; |
3) |
’vuotuisella tavoitetasolla’ vuotuisten rahoitusosuuksien kokonaismäärää, jonka kriisinratkaisuviranomainen vahvistaa kutakin rahoitusosuuskautta varten direktiivin 2014/59/EU 102 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tavoitetason saavuttamiseksi; |
4) |
’rahoitusjärjestelyllä’ järjestelyä, jolla pyritään varmistamaan, että kriisinratkaisuviranomainen käyttää tehokkaasti kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia direktiivin 2014/59/EU 100 artiklan 1 kohdan mukaisesti; |
5) |
’vuotuisella rahoitusosuudella’ direktiivin 2014/59/EU 103 artiklassa tarkoitettua määrää, jonka kriisinratkaisuviranomainen kerää rahoitusosuuskauden aikana kultakin tämän asetuksen 2 artiklassa tarkoitetulta laitokselta kansallista rahoitusjärjestelyä varten; |
6) |
’rahoitusosuuskaudella’ yhtä kalenterivuotta; |
7) |
’kriisinratkaisuviranomaisella’ direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa määriteltyä viranomaista tai muuta asiaankuuluvaa viranomaista, jonka jäsenvaltio nimeää direktiivin 2014/59/EU 100 artiklan 2 ja 6 kohtaa sovellettaessa; |
8) |
’toimivaltaisella viranomaisella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 40 alakohdassa määriteltyä toimivaltaista viranomaista; |
9) |
’talletussuojajärjestelmillä’ direktiivin 2014/49/EU 1 artiklan 2 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettuja järjestelmiä; |
10) |
’suojatuilla talletuksilla’ direktiivin 2014/49/EU 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja talletuksia, lukuun ottamatta mainitun direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tilapäisesti korkeita saldoja; |
11) |
’velkojen kokonaismäärällä’ neuvoston direktiivin 86/635/ETY (9) 3 jaksossa tarkoitettua tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1606/2002 (10) tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti määriteltyä velkojen kokonaismäärää; |
12) |
’varojen kokonaismäärällä’ direktiivin 86/635/ETY 3 jaksossa tarkoitettua tai asetuksessa (EY) N:o 1606/2002 tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti määriteltyä varojen kokonaismäärää; |
13) |
’kokonaisriskillä’ (’TRE’) asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdassa määriteltyä kokonaisriskin määrää; |
14) |
’ydinpääoman (CET1) osuudella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua osuutta; |
15) |
’omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksella’ (’MREL’) direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimusta; |
16) |
’omilla varoilla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 118 alakohdassa tarkoitettuja omia varoja; |
17) |
’hyväksyttävillä veloilla’ direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 71 alakohdassa määriteltyjä velkoja ja pääomainstrumentteja; |
18) |
’vähimmäisomavaraisuusasteella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklassa tarkoitettua vähimmäisomavaraisuusastetta; |
19) |
’maksuvalmiusvaatimuksella’ (’LCR’) asetuksen (EU) N:o 575/2013 412 artiklassa tarkoitettua ja komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/61 (11) tarkennettua maksuvalmiusvaatimusta; |
20) |
’pysyvän varainhankinnan vaatimuksella’ (’NSFR’) asetuksen (EU) N:o 575/2013 415 artiklan mukaisesti raportoitavaa pysyvän varainhankinnan vaatimusta; |
21) |
’keskusvastapuolella’ asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyä oikeushenkilöä; |
22) |
’johdannaisilla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 liitteen II mukaisia johdannaisia; |
23) |
’arvopaperikeskuksella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 909/2014 (12) 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa ja 54 artiklassa määriteltyä oikeushenkilöä; |
24) |
’toimituksella’ asetuksen (EU) N:o 909/2014 2 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määriteltyä arvopaperitapahtuman loppuun saattamista; |
25) |
’määrityksellä’ asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 3 kohdassa määriteltyä positioiden todentamismenettelyä; |
26) |
’finanssimarkkinoiden infrastruktuurilla’ tätä asetusta sovellettaessa tämä artiklan 21 kohdassa määriteltyä keskusvastapuolta tai tämän artiklan 23 artiklassa määriteltyä arvopaperikeskusta, jotka ovat saaneet direktiivin 2013/36/EU 8 artiklan mukaisesti luvan toimia laitoksina; |
27) |
’edistämispankilla’ jäsenvaltion keskus- tai aluehallinnon perustamaa yritystä tai yhteisöä, joka myöntää sellaisia edistämislainoja, joiden myöntäminen ei perustu kilpailuun eikä voiton tavoitteluun ja joilla edistetään kyseisen hallinnon asettamia yleistä etua koskevia tavoitteita, edellyttäen, että hallinnolla on velvollisuus suojata yrityksen tai yhteisön taloudellista perustaa ja ylläpitää sen elinkelpoisuutta koko sen toiminta-ajan tai että vähintään 90 prosenttia sen alkuperäisestä rahoituksesta tai sen myöntämistä edistämislainoista on suoraan tai välillisesti jäsenvaltion keskus- tai aluehallinnon takaamia; |
28) |
’edistämislainalla’ edistämispankin myöntämää tai välittäjälaitoksen välityksellä myönnettyä lainaa, jonka myöntäminen ei perustu kilpailuun eikä voiton tavoitteluun ja jolla edistetään keskus- tai aluehallinnon asettamia yleistä etua koskevia tavoitteita; |
29) |
’välittäjälaitoksella’ edistämislainoja välittävää luottolaitosta edellyttäen, ettei se anna niitä luottona loppuasiakkaalle. |
2 JAKSO
METODIIKKA
4 artikla
Vuotuisten rahoitusosuuksien vahvistaminen
1. Kriisinratkaisuviranomaisten on vahvistettava kunkin laitoksen maksettavaksi tulevat vuotuiset rahoitusosuudet suhteessa laitoksen riskiprofiiliin niiden tietojen perusteella, jotka laitos toimittaa 14 artiklan mukaisesti, ja soveltamalla tässä jaksossa säädettyjä menetelmiä.
2. Kriisinratkaisuviranomaisen on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitettu vuotuinen rahoitusosuus kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn vuotuisen tavoitetason perusteella ottaen huomioon tavoitetason, joka on saavutettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 direktiivin 2014/59/EU 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja käyttäen vahvistamisen perustana neljännesvuosittain laskettua kaikkien kyseisen viranomaisen alueella toimiluvan saaneiden laitosten suojattujen talletusten keskimäärää edellisenä vuonna.
5 artikla
Vuotuisen perusrahoitusosuuden riskikorjaus
1. Direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet on laskettava jättämällä pois seuraavat velat:
a) |
sellaisista liiketoimista johtuvat konsernin sisäiset velat, jotka laitos toteuttaa samaan konserniin kuuluvan laitoksen kanssa, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
|
b) |
velat, jotka laitos, joka kuuluu direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa määriteltyyn laitosten suojajärjestelmään ja jolle toimivaltainen viranomainen on antanut luvan soveltaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohtaa, saa aikaan toisen samaan laitosten suojajärjestelmään kuuluvan laitoksen kanssa tehdyllä sopimuksella; |
c) |
kun on kyse sellaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta keskusvastapuolesta, joka on käyttänyt asetuksen (EU) N:o 648/2012 14 artiklan 5 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, mainitun asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa määriteltyyn määritystoimintaan liittyvät velat, mukaan luettuina sellaisista toimenpiteistä syntyvät velat, jotka keskusvastapuoli toteuttaa täyttääkseen vakuusvaatimukset, perustaakseen maksukyvyttömyysrahaston ja pitääkseen yllä riittäviä ennakkoon rahastoituja rahoitusvaroja maksukyvyttömyysjärjestelyn osana kattamaan mahdolliset tappiot mainitun asetuksen mukaisesti sekä sijoittaakseen rahoitusvarojaan mainitun asetuksen 47 artiklan mukaisesti; |
d) |
kun on kyse arvopaperikeskuksesta, sen toimintaan liittyvät velat, mukaan luettuina sellaiset arvopaperikeskuksen osallistujille tai palveluntarjoajille olevat velat, joiden maturiteetti on alle seitsemän päivää ja jotka syntyvät toimista, joita varten arvopaperikeskus on saanut asetuksen (EU) N:o 909/2014 IV osaston mukaisesti luvan tarjota pankkipalvelujen tyyppisiä oheispalveluja, lukuun ottamatta kuitenkaan muita tällaisista pankkipalvelujen tyyppisistä oheispalveluista syntyviä velkoja; |
e) |
kun on kyse sijoituspalveluyrityksistä, velat, jotka syntyvät asiakkaiden varojen ja omaisuuden hallussapidosta, mukaan luettuina Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (13) 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen yhteissijoitusyritysten tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU (14) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hallussa olevat asiakkaiden varat ja omaisuus, edellyttäen, että asiakas on suojattu sovellettavan maksukyvyttömyyslainsäädännön nojalla; |
f) |
kun on kyse edistämislainaoperaatioita suorittavista laitoksista, välittäjälaitoksen velat alullepanijana toimivalle tai muulle edistämispankille tai muulle välittäjälaitokselle sekä alkuperäisen edistämispankin velat sen rahoittajaosapuolille siltä osin kuin näiden velkojen määrä vastaa kyseisen laitoksen edistämislainoja. |
2. Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut velat on vähennettävä liiketoimikohtaisesti niiden laitosten velkojen kokonaismäärästä, jotka ovat 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen liiketoimien tai sopimusten osapuolia.
3. Tätä jaksoa sovellettaessa 1 kohdassa tarkoitettujen, johdannaissopimuksista syntyvien velkojen neljännesvuosittain laskettava vuotuinen keskimäärä on arvostettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti.
Johdannaissopimuksista syntyville veloille määritetty arvo ei saa kuitenkaan olla vähemmän kuin 75 prosenttia samojen velkojen arvosta, joka saadaan soveltamalla kyseiseen laitokseen sovellettavia kirjanpitosäännöksiä taloudellisen raportoinnin yhteydessä.
Jos laitokseen sovellettavissa kansallisissa tilinpäätösstandardeissa ei ole tiettyjen johdannaisinstrumenttien arvostamista koskevia sääntöjä siitä syystä, että kyseiset johdannaiset ovat taseen ulkopuolisia eriä, laitoksen on ilmoitettava kriisiratkaisuviranomaiselle johdannaisten positiivisten käypien arvojen summa jälleenhankinta-arvona ja lisättävä se taseensa kirjanpitoarvoihin.
4. Tätä jaksoa sovellettaessa 1 kohdassa tarkoitettuun velkojen kokonaismäärään ei saa sisältyä johdannaissopimuksista syntyvien velkojen kirjapitoarvoa, mutta siihen on sisällyttävä vastaava 3 kohdan mukaisesti määritetty arvo.
5. Tarkistaessaan, täyttyvätkö kaikki 1–4 kohdassa säädetyt edellytykset ja vaatimukset, kriisinratkaisuviranomaisen on tukeuduttava toimivaltaisten viranomaisten suorittamiin asiaankuuluviin arviointeihin, jotka on annettu direktiivin 2014/59/EU 90 artiklan mukaisesti saataville.
6 artikla
Riskipilarit ja -indikaattorit
1. Kriisinratkaisuviranomaisen on arvioitava laitosten riskiprofiili seuraavien neljän riskipilarin perusteella:
a) |
riskialttius; |
b) |
rahoituslähteiden vakaus ja monipuolisuus; |
c) |
laitoksen merkitys rahoitusjärjestelmälle tai talouden vakaudelle; |
d) |
kriisinratkaisuviranomaisen vahvistamat muut riski-indikaattorit. |
2. ”Riskialttius”-pilari koostuu seuraavista riski-indikaattoreista:
a) |
omat varat ja hyväksyttävät velat, jotka laitoksella on omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksen lisäksi; |
b) |
vähimmäisomavaraisuusaste; |
c) |
ydinpääoman (CET1) osuus; |
d) |
kokonaisriski jaettuna varojen kokonaismäärällä. |
3. ”Rahoituslähteiden vakaus ja monipuolisuus” -pilari koostuu seuraavista riski-indikaattoreista:
a) |
pysyvän varainhankinnan vaatimus; |
b) |
maksuvalmiusvaatimus. |
4. ”Laitoksen merkitys rahoitusjärjestelmälle tai talouden vakaudelle” -pilari koostuu ”pankkien välisten lainojen ja talletusten osuus Euroopan unionissa” -indikaattorista, joka kuvaa laitoksen merkitystä sijoittautumisjäsenvaltion taloudelle.
5. ”Kriisinratkaisuviranomaisen vahvistamat muut riski-indikaattorit” -pilari koostuu seuraavista indikaattoreista:
a) |
kaupankäynti, taseen ulkopuoliset vastuut, johdannaiset, monitahoisuus ja purkamismahdollisuudet; |
b) |
jäsenyys laitosten suojajärjestelmässä; |
c) |
aiemman poikkeuksellisen julkisen rahoitustuen suuruus. |
Vahvistaessaan ”kriisinratkaisuviranomaisen vahvistamat muut riski-indikaattorit” -pilarin eri riski-indikaattoreita kriisinratkaisuviranomaisen on otettava huomioon kyseisten indikaattoreiden merkitys sen kannalta, miten todennäköisesti laitos joutuu kriisinratkaisuun ja miten todennäköisesti sen jälkeen käytetään kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyä, jos laitoksen kriisinratkaisu toteutetaan.
6. Vahvistaessaan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja indikaattoreita ”kaupankäynti, taseen ulkopuoliset vastuut, johdannaiset, monitahoisuus ja purkamismahdollisuudet” kriisinratkaisuviranomaisten on otettava huomioon seuraavat tekijät:
a) |
laitoksen riskiprofiilin nousu, joka johtuu seuraavista seikoista:
|
b) |
laitoksen riskiprofiilin madaltuminen, joka johtuu seuraavista seikoista:
|
7. Vahvistaessaan 5 artiklan b alakohdassa tarkoitettua indikaattoria kriisinratkaisuviranomaisen on otettava huomioon seuraavat seikat:
a) |
riittävätkö varat, jotka ovat viipymättä käytettävissä sekä pääomapohjan vahvistamiseen että likviditeettirahoitukseen asianomaisen laitoksen tukemiseksi ongelmatilanteessa, varmistamaan, että kyseinen yhteisö saa uskottavaa ja vaikuttavaa tukea; |
b) |
missä määrin on oikeudellista tai sopimusperusteista varmuutta siitä, että a alakohdassa tarkoitetut varat käytetään kokonaan ennen poikkeuksellisen julkisen tuen pyytämistä. |
8. Edellä 5 artiklan c alakohdassa tarkoitetussa riski-indikaattorissa on käytettävä liitteessä I olevassa vaiheessa 3 tarkoitetun välin enimmäisarvoa, kun on kyse
a) |
sellaiseen konserniin kuuluvasta laitoksesta, jossa on käynnistetty rakenneuudistus sen jälkeen, kun se on saanut valtion varoja tai vastaavia varoja esimerkiksi kriisinratkaisun rahoitusjärjestelystä, ja jossa rakenneuudistus tai alasajo on edelleen käynnissä, lukuun ottamatta kuitenkaan rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanon kahta viimeistä vuotta; |
b) |
selvitettävänä olevasta laitoksesta selvitystilasuunnitelman loppuun saakka (jos laitos on edelleen velvollinen maksamaan rahoitusosuuden). |
Kaikkien muiden laitosten osalta on käytettävä liitteessä I olevassa vaiheessa 3 tarkoitetun välin vähimmäisarvoa.
9. Sovellettaessa 6, 7 ja 8 kohtaa kriisinratkaisuviranomaisen on tukeuduttava toimivaltaisten viranomaisten suorittamiin arviointeihin, jos sellaisia on saatavissa.
7 artikla
Kunkin riskipilarin ja -indikaattorin suhteellinen paino
1. Arvioidessaan kunkin laitoksen riskiprofiilia kriisinratkaisuviranomaisen on sovellettava riskipilareihin seuraavia painoja:
a) |
riskialttius: 50 %; |
b) |
rahoituslähteiden vakaus ja monipuolisuus: 20 %; |
c) |
laitoksen merkitys rahoitusjärjestelmälle tai talouden vakaudelle: 10 %; |
d) |
kriisinratkaisuviranomaisen vahvistamat muut riski-indikaattorit: 20 %. |
2. Niiden riski-indikaattoreiden suhteelliset painot, jotka kriisinratkaisuviranomaisten on arvioitava ”riskialttius”-pilarin vahvistamiseksi, ovat seuraavat:
a) |
omat varat ja hyväksyttävät velat, jotka laitoksella on omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksen lisäksi: 25 %; |
b) |
vähimmäisomavaraisuusaste: 25 %; |
c) |
ydinpääoman (CET1) osuus: 25 %; |
d) |
kokonaisriski jaettuna varojen kokonaismäärällä: 25 %. |
3. ”Rahoituslähteiden vakaus ja monipuolisuus” -pilarin kullakin riski-indikaattorilla on sama paino.
4. Niiden riski-indikaattoreiden suhteelliset painot, jotka kriisinratkaisuviranomaisten on arvioitava ”kriisinratkaisuviranomaisen vahvistamat muut riski-indikaattorit” -pilarin vahvistamiseksi, ovat seuraavat:
a) |
kaupankäynti, taseen ulkopuoliset vastuut, johdannaiset, monitahoisuus ja purkamismahdollisuudet: 45 %; |
b) |
jäsenyys laitosten suojajärjestelmässä: 45 %; |
c) |
aiemman poikkeuksellisen julkisen rahoitustuen suuruus: 10 %. |
Soveltaessaan b alakohdassa tarkoitettua indikaattoria kriisinratkaisuviranomaisen on otettava huomioon a alakohdassa tarkoitetun indikaattorin suhteellinen paino.
8 artikla
Riski-indikaattoreiden soveltaminen erityistapauksissa
1. Jos toimivaltainen viranomainen on myöntänyt laitokselle vapautuksen asetuksen (EU) N:o 575/2013 8 ja 21 artiklan mukaisesti, kriisinratkaisuviranomaisen on sovellettava tämän asetuksen 6 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua indikaattoria maksuvalmiusalaryhmän tasolla. Indikaattorilla maksuvalmiusalaryhmän tasolla saatua tulosta on sovellettava maksuvalmiusryhmään kuuluvaan jokaiseen laitokseen kyseisen laitoksen riski-indikaattorin laskemiseksi.
2. Jos toimivaltainen viranomainen on asetuksen (EU) N:o 575/2013 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti vapauttanut laitoksen kokonaan pääomavaatimusten soveltamisesta yksittäisen yhteisön tasolla ja kriisinratkaisuviranomainen on myös direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 12 kohdan mukaisesti vapauttanut saman laitoksen kokonaan omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksen soveltamisesta yksittäisen yhteisön tasolla, tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu indikaattori voidaan laskea konsolidoidulla tasolla. Indikaattorilla konsolidoidulla tasolla saatua tulosta sovelletaan konserniin kuuluvaan jokaiseen laitokseen kyseisen laitoksen riski-indikaattorin laskemiseksi.
3. Jos toimivaltainen viranomainen on myöntänyt laitokselle vapautuksen asetuksessa (EU) N:o 575/2013 määritellyissä muissa olosuhteissa, asiaankuuluvat indikaattorit voidaan laskea konsolidoidulla tasolla. Kyseisillä indikaattoreilla konsolidoidulla tasolla saatua tulosta sovelletaan konserniin kuuluvaan jokaiseen laitokseen kyseisen laitoksen riski-indikaattorin laskemiseksi.
9 artikla
Riskikorjauksen soveltaminen vuotuiseen perusrahoitusosuuteen
1. Kriisinratkaisuviranomaisen on vahvistettava kullekin laitokselle ylimääräisen riskikorjauksen kerroin yhdistämällä 6 artiklassa tarkoitetut riski-indikaattorit liitteessä I vahvistettujen menettelyjen ja kaavan mukaisesti.
2. Kriisinratkaisuviranomaisen on vahvistettava kunkin laitoksen vuotuinen rahoitusosuus jokaiseksi rahoitusosuuskaudeksi kertomalla vuotuinen perusrahoitusosuus ylimääräisen riskikorjauksen kertoimella liitteessä I vahvistettujen menettelyjen ja kaavan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan soveltamista.
3. Riskikorjauksen kertoimen on oltava 0,8:n ja 1,5:n välillä.
10 artikla
Pienten laitosten vuotuinen rahoitusosuus
1. Laitokset, joiden velkojen kokonaismäärä, josta on vähennetty omat varat ja suojatut talletukset, on enintään 50 000 000 euroa ja joiden varojen kokonaismäärä on alle 1 000 000 000 euroa, on maksettava 1 000 euron suuruinen kiinteämääräinen summa kunkin rahoitusosuuskauden vuotuisena rahoitusosuutena.
2. Laitokset, joiden velkojen kokonaismäärä, josta on vähennetty omat varat ja suojatut talletukset, on yli 50 000 000 euroa mutta enintään 100 000 000 euroa ja joiden varojen kokonaismäärä on alle 1 000 000 000 euroa, on maksettava 2 000 euron suuruinen kiinteämääräinen summa kunkin rahoitusosuuskauden vuotuisena rahoitusosuutena.
3. Laitokset, joiden velkojen kokonaismäärä, josta on vähennetty omat varat ja suojatut talletukset, on yli 100 000 000 euroa mutta enintään 150 000 000 euroa ja joiden varojen kokonaismäärä on alle 1 000 000 000 euroa, on maksettava 7 000 euron suuruinen kiinteämääräinen summa kunkin rahoitusosuuskauden vuotuisena rahoitusosuutena.
4. Laitokset, joiden velkojen kokonaismäärä, josta on vähennetty omat varat ja suojatut talletukset, on yli 150 000 000 euroa mutta enintään 200 000 000 euroa ja joiden varojen kokonaismäärä on alle 1 000 000 000 euroa, on maksettava 15 000 euron suuruinen kiinteämääräinen summa kunkin rahoitusosuuskauden vuotuisena rahoitusosuutena.
5. Laitokset, joiden velkojen kokonaismäärä, josta on vähennetty omat varat ja suojatut talletukset, on yli 200 000 000 euroa mutta enintään 250 000 000 euroa ja joiden varojen kokonaismäärä on alle 1 000 000 000 euroa, on maksettava 26 000 euron suuruinen kiinteämääräinen summa kunkin rahoitusosuuskauden vuotuisena rahoitusosuutena.
6. Laitokset, joiden velkojen kokonaismäärä, josta on vähennetty omat varat ja suojatut talletukset, on yli 250 000 000 euroa mutta enintään 300 000 000 euroa ja joiden varojen kokonaismäärä on alle 1 000 000 000 euroa, on maksettava 50 000 euron suuruinen kiinteämääräinen summa kunkin rahoitusosuuskauden vuotuisena rahoitusosuutena.
7. Jos laitos antaa riittävän näytön siitä, että 1–6 kohdassa tarkoitettu kiinteämääräinen summa on suurempi kuin 5 artiklan mukaisesti laskettu rahoitusosuus, kriisinratkaisuviranomaisen on sovellettava näistä pienempää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan soveltamista.
8. Sen estämättä, mitä 1–6 kohdassa säädetään, kriisinratkaisuviranomainen voi antaa perustellun päätöksen, jossa todetaan, että laitoksen riskiprofiili on suhteeton sen pieneen kokoon nähden, ja soveltaa tällöin laitokseen 5, 6, 7, 8 ja 9 artiklaa. Päätöksen on perustuttava seuraaviin kriteereihin:
a) |
laitoksen liiketoimintamalli; |
b) |
laitoksen 14 artiklan mukaisesti ilmoittamat tiedot; |
c) |
6 artiklassa tarkoitetut riskipilarit ja -indikaattorit; |
d) |
toimivaltaisen viranomaisen laitoksen riskiprofiilista tekemä arviointi. |
9. Edellä olevia 1–8 kohtaa ei sovelleta laitoksiin, joiden velkojen kokonaismäärä, josta on vähennetty omat varat ja suojatut talletukset, on enintään 300 000 000 euroa sen jälkeen, kun siitä on laskettu pois 5 artiklan 1 kohdan tarkoitetut velat.
10. Edellä 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja pois jätettyjä velkoja ei saa ottaa huomioon sovellettaessa 1–9 kohtaa laitoksiin, joiden velkojen kokonaismäärä, josta on vähennetty omat varat ja suojatut talletukset, on enintään 300 000 000 euroa ennen kuin niistä on laskettu pois 5 artiklan 1 kohdan tarkoitetut velat.
11 artikla
Direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvien laitosten vuotuiset rahoitusosuudet
1. Direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen laitosten vuotuiset rahoitusosuudet on laskettava 9 artiklan mukaisesti käyttämällä 50:tä prosenttia niiden vuotuisesta perusrahoitusosuudesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan soveltamista.
2. Jos jäsenvaltiossa käytetään kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyä direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun laitoksen osalta johonkin direktiivin 2014/59/EU 101 artiklassa mainittuun tarkoitukseen, kriisinratkaisuviranomainen voi antaa perustellun päätöksen, jossa todetaan, että 5, 6, 7, 8 ja 9 artiklaa sovelletaan laitoksiin, joiden riskiprofiili on samankaltainen tai korkeampi kuin sen laitoksen riskiprofiili, joka on käyttänyt kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyä johonkin direktiivin 2014/59/EU 101 artiklassa mainittuun tarkoitukseen. Määrittäessään riskiprofiilin samankaltaisuutta perusteltua päätöstään varten kriisinratkaisuviranomaisen on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:
a) |
laitoksen liiketoimintamalli; |
b) |
laitoksen 14 artiklan mukaisesti ilmoittamat tiedot; |
c) |
6 artiklassa tarkoitetut riskipilarit ja -indikaattorit; |
d) |
toimivaltaisen viranomaisen laitoksen riskiprofiilista tekemä arviointi. |
12 artikla
Uusi valvonnan alainen laitos tai aseman muuttuminen
1. Jos kyseessä on uusi laitos, jota valvotaan ainoastaan osan rahoitusosuuskautta, osittainen rahoitusosuus määritetään soveltamalla 3 jaksossa säädettyä menetelmää seuraavaksi rahoitusosuuskaudeksi laskettavaan laitoksen rahoitusosuuden määrään niiden täysien kuukausien lukumäärän perusteella, joina laitosta valvotaan rahoitusosuuskaudella.
2. Laitoksen, myös pienen laitoksen aseman muuttuminen rahoitusosuuskaudella ei vaikuta kyseisenä vuonna maksettavaan rahoitusosuuteen.
13 artikla
Vuotuisten rahoitusosuuksien kerääminen
1. Kriisinratkaisuviranomaisen on ilmoitettava jokaiselle 2 artiklassa tarkoitetulle laitokselle kyseisen laitoksen vuotuisen rahoitusosuuden vahvistamista koskevasta päätöksestään viimeistään kunkin vuoden toukokuun 1 päivänä.
2. Kriisinratkaisuviranomaisen on ilmoitettava päätöksestään jollakin seuraavista tavoista:
a) |
sähköisillä tai vastaavilla viestintävälineillä, jotka mahdollistavat vastaanoton todistamisen. |
b) |
kirjattuna kirjeenä vastaanottotodistuksin. |
3. Päätöksessä on ilmoitettava, millä ehdoilla ja tavoilla vuotuinen rahoitusosuus on maksettava, sekä sellaisten direktiivin 2014/59/EU 103 artiklassa tarkoitettujen peruuttamattomien maksusitoumusten osuus, joita kukin laitos voi käyttää. Kriisinratkaisuviranomainen saa hyväksyä vain sellaisia vakuuksia ja vain sellaisilla ehdoilla, jotka mahdollistavat nopean realisoinnin myös silloin, kun kriisinratkaisupäätös tehdään viikonloppuna. Vakuuden arvo on määritettävä varovaisesti sillä tavoin, että se kuvastaa merkittävästi heikentyneitä markkinaolosuhteita.
4. Osittaisesta maksamisesta, maksamatta jättämisestä tai päätöksessä asetetun vaatimuksen täyttämättä jättämisestä kyseiselle laitokselle on määrättävä päiväkohtainen uhkasakko, joka lasketaan maksuerän suorittamatta olevasta määrästä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kriisinratkaisuviranomaisen käytettävissä olevien muiden oikeussuojakeinojen käyttöä.
Päiväkohtaiseen uhkasakkoon on lisättävä erääntyneestä määrästä perittävä päiväkohtainen korko, joka on eräpäivän kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä voimassa oleva Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa julkaistu korko korotettuna 8 prosenttiyksiköllä siitä päivästä alkaen, jona maksuerä olisi pitänyt suorittaa.
5. Jos kyseessä on uusi laitos, jota valvotaan ainoastaan osan rahoitusosuuskautta, sen osittainen vuotuinen rahoitusosuus on kerättävä yhdessä seuraavan rahoitusosuuskauden vuotuisen rahoitusosuuden kanssa.
3 JAKSO
HALLINNOLLISET NÄKÖKOHDAT JA SEURAAMUKSET
14 artikla
Laitosten raportointivelvoitteet
1. Laitosten on toimitettava kriisinratkaisuviranomaiselle viimeisin vahvistettu tilinpäätös, joka on saatavissa ennen rahoitusosuuskautta edeltävän vuoden joulukuun 31 päivää, yhdessä lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön lausunnon kanssa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (15) 32 artiklan mukaisesti.
2. Laitosten on toimitettava kriisinratkaisuviranomaiselle ainakin liitteessä II tarkoitetut tiedot yksittäisen yhteisön tasolla.
3. Liitteessä II tarkoitetut tiedot, jotka kuuluvat komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 680/2014 (16) vahvistettuihin valvontatietojen raportointivaatimuksiin tai soveltuvin osin muihin valvontatietojen raportointivaatimuksiin, joita laitokseen sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, on toimitettava kriisinratkaisuviranomaiselle sellaisina kuin laitos on ne raportoinut toimivaltaiselle viranomaiselle viimeisimmässä asiaankuuluvassa valvontaraportissa, joka koskee 1 kohdassa tarkoitetun tilinpäätöksen viitevuotta.
4. Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava viimeistään kunkin vuoden tammikuun 31 päivänä edellisen vuoden joulukuun 31 päivänä päättyneen kauden osalta tai sovellettavan asiaankuuluvan tilikauden osalta. Jos 31 päivä tammikuuta ei ole pankkipäivä, tiedot on toimitettava seuraavana pankkipäivänä.
5. Jos kriisinratkaisuviranomaisille toimitettuihin tietoihin tehdään päivityksiä tai korjauksia, kyseiset päivitykset ja korjaukset on toimitettava kriisinratkaisuviranomaisille ilman aiheetonta viivytystä.
6. Laitosten on toimitettava liitteessä II tarkoitetut tiedot kriisinratkaisuviranomaisen ilmoittamissa tietojen tallennus- ja esittämismuodoissa.
7. Edellä olevien 2 ja 3 kohdan mukaisesti toimitettavat tiedot kuuluvat direktiivin 2014/59/EU 84 artiklassa säädettyjen luottamuksellisuutta ja salassapitovelvollisuutta koskevien vaatimusten piiriin.
15 artikla
Kriisinratkaisuviranomaisten tietojentoimitusvelvollisuus
1. Edellä 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun riskipilariin liittyvän nimittäjän laskemiseksi kriisinratkaisuviranomaisten on viimeistään kunkin vuoden helmikuun 15 päivänä toimitettava Euroopan pankkiviranomaiselle (EPV) kaikilta niiden alueelle sijoittautuneilta laitoksilta saadut tiedot liitteessä I tarkoitetuista pankkien välisistä lainoista ja talletuksista kokonaistasolla.
2. EPV ilmoittaa kullekin kriisinratkaisuviranomaiselle viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 1 päivänä 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun riskipilariin liittyvän nimittäjän arvon.
16 artikla
Talletussuojajärjestelmien raportointivelvoitteet
1. Talletussuojajärjestelmien on viimeistään kunkin vuoden tammikuun 31 päivänä toimitettava neljännesvuosittain suoritettava laskelma kaikkien jäseninään olevien luottolaitosten suojattujen talletusten keskimäärästä edellisenä vuonna.
2. Nämä tiedot on toimitettava kyseisistä luottolaitoksista sekä yksittäis- että kokonaistasolla, jotta kriisinratkaisuviranomaiset voivat vahvistaa kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn vuotuisen tavoitetason 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja kunkin laitoksen vuotuisen perusrahoitusosuuden 5 artiklan mukaisesti.
17 artikla
Täytäntöönpano
1. Jos laitokset eivät toimita kaikkia 14 artiklassa tarkoitettuja tietoja mainitussa artiklassa säädetyssä määräajassa, kriisinratkaisuviranomaisen on käytettävä estimaatteja tai omia oletuksiaan laskeakseen kyseisen laitoksen vuotuisen rahoitusosuuden.
2. Jos tietoja ei toimiteta viimeistään kunkin vuoden tammikuun 31 päivänä, kriisinratkaisuviranomainen voi vahvistaa kyseiselle laitokselle ylimääräisen riskikorjauksen suurimman kertoimen 9 artiklan mukaisesti.
3. Jos laitoksen kriisinratkaisuviranomaiselle toimittamiin tietoihin tehdään oikaisuja tai tarkistuksia, kriisinratkaisuviranomaisen on tarkistettava vuotuista rahoitusosuutta päivitettyjen tietojen mukaisesti, kun laitoksen vuotuista rahoitusosuutta lasketaan seuraavaksi rahoitusosuuskaudeksi.
4. Mahdolliset erot oikaistavien tai tarkistettavien tietojen perustella lasketun ja maksetun vuotuisen rahoitusosuuden ja sen rahoitusosuuden välillä, joka olisi täytynyt maksaa vuosittaisen rahoitusosuuden tarkistuksen jälkeen, on otettava huomioon seuraavan rahoitusosuuskauden vuotuisen rahoitusosuuden määrässä. Tarkistus on tehtävä pienentämällä tai suurentamalla seuraavan rahoitusosuuskauden rahoitusosuuksia.
18 artikla
Hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet
Kriisinratkaisuviranomaiset voivat määrätä tämän asetuksen rikkomisista vastuussa oleville henkilöille tai yhteisöille direktiivin 2014/59/EU 110 artiklassa tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä.
4 JAKSO
YHTEISTYÖJÄRJESTELYT
19 artikla
Yhteistyöjärjestelyt
1. Sen varmistamiseksi, että rahoitusosuudet tosiasiallisesti maksetaan, toimivaltaisten viranomaisten on kriisinratkaisuviranomaisten pyynnöstä autettava näitä tämän asetuksen mukaisten tehtävien suorittamisessa.
2. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava kriisinratkaisuviranomaisille pyynnöstä niiden laitosten yhteystiedot, joille 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätös on ilmoitettava, viimeistään kunkin vuoden huhtikuun 1 päivänä tai seuraavana pankkipäivänä, jollei 1 päivä huhtikuuta ole pankkipäivä. Yhteystiedoilla tarkoitetaan oikeushenkilön nimeä, oikeushenkilöä edustavan luonnollisen henkilön nimeä, osoitetta, sähköpostiosoitetta, puhelinnumeroa, faksinumeroa tai muita tietoja, joiden avulla laitos voidaan tunnistaa.
3. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava kriisinratkaisuviranomaisille kaikki tiedot, joiden avulla kriisinratkaisuviranomaiset voivat laskea vuotuiset rahoitusosuudet, ja erityisesti tiedot, jotka liittyvät ylimääräiseen riskikorjaukseen ja asiaankuuluviin vapautuksiin, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet laitoksille direktiivin 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 nojalla.
5 JAKSO
LOPPUSÄÄNNÖKSET
20 artikla
Siirtymäsäännökset
1. Jos tiettyyn liitteessä II tarkoitettuun indikaattoriin tarvittavat tiedot eivät sisälly 14 artiklassa tarkoitettuun, viitevuotta koskevaan valvontatietojen raportointivaatimukseen, kyseistä riski-indikaattoria ei sovelleta ennen kuin valvontatietojen raportointivaatimusta aletaan soveltaa. Muut käytettävissä olevat riski-indikaattorit skaalataan uudelleen suhteessa niiden 7 artiklassa säädettyihin painoihin sillä tavoin, että niiden painojen summa on 1. Jos jokin 16 artiklassa vaadituista tiedoista ei ole viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2015 talletussuojajärjestelmän saatavilla 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vuotuisen tavoitetason laskentaa varten tai 5 artiklassa tarkoitettua kunkin laitoksen vuotuisen perusrahoitusosuuden laskentaa varten, kyseisten luottolaitosten on talletussuojajärjestelmän antaman ilmoituksen jälkeen toimitettava kyseiset tiedot kriisinratkaisuviranomaisille viimeistään mainittuna päivänä. Poiketen siitä, mitä 13 artiklan 1 kohdan säädetään, kriisinratkaisuviranomaisten on ilmoitettava vuonna 2015 maksettavien rahoitusosuuksien osalta kullekin laitokselle viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2015 päätöksestään, jossa vahvistetaan rahoitusosuus, joka laitoksen on maksettava.
2. Poiketen siitä, mitä 13 artiklan 4 kohdan säädetään, 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti maksettava määrä on vuonna 2015 maksettavien rahoitusosuuksien osalta maksettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.
3. Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 4 kohdan säädetään, mainitussa kohdassa tarkoitetut tiedot on vuonna 2015 kriisinratkaisuviranomaiselle toimitettavien tietojen osalta toimitettava viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2015.
4. Poiketen siitä, mitä 16 artiklan 1 kohdan säädetään, talletussuojajärjestelmien on toimitettava kriisinratkaisuviranomaiselle viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2015 tiedot suojattujen talletusten määrästä 31 päivänä heinäkuuta 2015.
5. Jäsenvaltiot voivat asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun alkuvaiheen loppuun saakka sallia, että laitokset, joiden velkojen kokonaismäärä, josta on vähennetty omat varat ja suojatut talletukset, on yli 300 000 000 euroa ja joiden varojen kokonaismäärä on enintään 3 000 000 000 euroa, maksavat 50 000 euron suuruisen kiinteämääräisen summan velkojen kokonaismäärän ensimmäisten 300 000 000 euron osalta, kun kyseisestä kokonaismäärästä on ensin vähennetty omat varat ja suojatut talletukset. Laitosten on maksettava rahoitusosuutensa 300 000 000 euroa ylittävästä velkojen kokonaismäärästä, josta on vähennetty omat varat ja suojatut talletukset, tämän asetuksen 4–9 artiklan mukaisesti.
21 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa
Tehty Brysselissä 21 päivänä lokakuuta 2014.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
José Manuel BARROSO
(1) EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190.
(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).
(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1).
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 909/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 1).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149).
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21. huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1).
(9) Neuvoston direktiivi, annettu 8 päivänä joulukuuta 1986, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä (EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1).
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).
(11) Komission delegoitu asetus (EU) 2015/61, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta (katso tämän virallisen lehden sivu 1).
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 909/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 1).
(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).
(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).
(16) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 680/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisista laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 191, 28.6.2014, s. 1).
LIITE I
LAITOSTEN VUOTUISTEN RAHOITUSOSUUKSIEN LASKENTAMENETTELY
VAIHE 1
Alustavien indikaattoreiden laskenta
Kriisinratkaisuviranomaisen on laskettava seuraavat indikaattorit käyttämällä seuraavia mittoja:
Pilari |
Indikaattori |
Mitat |
||||||||
Riskialttius |
Omat varat ja hyväksyttävät velat, jotka laitoksella on omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksen (MREL) lisäksi |
jossa tätä indikaattoria laskettaessa:
|
||||||||
Riskialttius |
Vähimmäisomavaraisuusaste |
Vähimmäisomavaraisuusaste sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklassa ja ilmoitettu komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 liitteen X mukaisesti. |
||||||||
Riskialttius |
Ydinpääoman (CET1) osuus |
Ydinpääoman (CET1) osuus sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklassa ja ilmoitettu komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 liitteen I mukaisesti. |
||||||||
Riskialttius |
TRE/varojen kokonaismäärä |
jossa:
|
||||||||
Rahoituslähteiden vakaus ja monipuolisuus |
Pysyvän varainhankinnan vaatimus |
Pysyvän varainhankinnan vaatimus sellaisena kuin se on ilmoitettu asetuksen EU) N:o 575/2013 415 artiklan mukaisesti. |
||||||||
Rahoituslähteiden vakaus ja monipuolisuus |
Maksuvalmiusvaatimus |
Maksuvalmiusvaatimus sellaisena kuin se on ilmoitettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 415 artiklan ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 mukaisesti. |
||||||||
Laitoksen merkitys rahoitusjärjestelmälle tai talouden vakaudelle |
Pankkien välisten lainojen ja talletusten osuus EU:ssa |
jossa:
|
VAIHE 2
Indikaattoreiden diskretointi
1. |
Seuraavassa merkintätavassa n tarkoittaa laitoksia, i pilarien indikaattoreita ja j pilareja. |
2. |
Kriisinratkaisuviranomaisen on laskettava kullekin vaiheesta 1 saadulle alustavalle indikaattorille, xi,j , lukuun ottamatta indikaattoria ”aiemman poikkeuksellisen julkisen rahoitustuen suuruus”, nippujen (bin) lukumäärä, ki,j, seuraavan arvon lähimpänä kokonaislukuna: , jossa: N on sellaisten kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyyn osallistuvien laitosten lukumäärä, joita varten indikaattori lasketaan; ; ; . |
3. |
Kriisinratkaisuviranomaisen on kunkin indikaattorin osalta, lukuun ottamatta indikaattoria ”aiemman poikkeuksellisen julkisen rahoitustuen suuruus”, sijoitettava jokaiseen nippuun yhtä monta laitosta siten, että ensimmäiseen nippuun sijoitetaan laitokset, joilla on pienimmät alustavan indikaattorin arvot. Jos laitosten lukumäärää ei voida jakaa tasan nippujen lukumäärällä, kuhunkin ensimmäisistä r nipusta sijoitetaan yksi ylimääräinen laitos siitä nipusta alkaen, jonka sisältämillä laitoksilla on pienimmät alustavan indikaattorin arvot; tällöin r on jakojäännös, joka saadaan jakamalla laitosten lukumäärää, N, nippujen lukumäärällä, ki,j . |
4. |
Kriisinratkaisuviranomaisen on kunkin indikaattorin osalta, lukuun ottamatta indikaattoria ”aiemman poikkeuksellisen julkisen rahoitustuen suuruus”, annettava kaikille tiettyyn nippuun kuuluville laitoksille kyseisen nipun numeroa vastaava arvo siten, että ne lasketaan vasemmalta oikealle, jolloin diskretoidun indikaattorin arvo määritellään seuraavasti: Iij,n = 1,…, ki,j . |
5. |
Tätä vaihetta sovelletaan 6 artiklan 5 kohdan a ja b alakohdassa mainittuihin indikaattoreihin vain, jos kriisinratkaisuviranomainen määrittää ne jatkuviksi muuttujiksi. |
VAIHE 3
Indikaattoreiden uudelleenskaalaus
Kriisinratkaisuviranomaisen on skaalattava kukin vaiheesta 2 saatu indikaattori, Ii,j , uudelleen asteikolla 1–1 000 käyttämällä seuraavaa kaavaa:
,
jossa minimi- ja maksimifunktion argumentit ovat kaikkien sellaisten kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyyn osallistuvien laitosten arvot, joita varten indikaattori lasketaan.
VAIHE 4
Jaetun merkin sisällyttäminen
1. |
Kriisinratkaisuviranomaisen on annettava indikaattoreille seuraavat merkit:
Indikaattoreilla, joilla on positiivinen merkki, suuremmat arvot vastaavat laitoksen suurempaa riskialttiutta. Indikaattoreilla, joilla on negatiivinen merkki, suuremmat arvot vastaavat laitoksen pienempää riskialttiutta. Kriisinratkaisuviranomaisen on määritettävä indikaattorit kaupankäynti, taseen ulkopuoliset vastuut, johdannaiset, monitahoisuus ja purkamismahdollisuudet ja annettava niille merkki vastaavalla tavalla. |
2. |
Kriisinratkaisuviranomaisen on sovellettava kuhunkin vaiheesta 3 saatuun uudelleen skaalattuun indikaattoriin, RIij,n , seuraavaa muunnosta sisällyttääkseen siihen sen merkin:
|
VAIHE 5
Yhdistelmäindikaattorin laskenta
1. |
Kriisinratkaisuviranomaisen on yhdistettävä kunkin pilarin j indikaattorit i laskemalla painotettu aritmeettinen keskiarvo seuraavalla kaavalla: , jossa:
|
2. |
Kriisinratkaisuviranomaisen on yhdistelmäindikaattorin j laskemiseksi yhdistettävä pilarit laskemalla painotettu geometrinen keskiarvo seuraavan kaavan avulla: , jossa:
|
3. |
Kriisinratkaisuviranomaisen on käytettävä seuraavaa muunnosta, jotta lopullinen yhdistelmäindikaattori voitaisiin määritellä siten, että laitokset, joilla on korkeampi riskiprofiili, saavat siinä suuremmat arvot: . |
VAIHE 6
Vuotuisten rahoitusosuuksien laskenta
1. |
Kriisinratkaisuviranomaisen on skaalattava vaiheesta 5 saatu yhdistelmäindikaattori, FCIn , uudelleen 9 artiklassa määritetyllä asteikolla käyttämällä seuraavaa kaavaa: , jossa minimi- ja maksimifunktion argumentit ovat kaikkien sellaisten kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyyn osallistuvien laitosten arvoja, joita varten yhdistelmäindikaattori lasketaan. |
2. |
Kriisinratkaisuviranomaisen on laskettava kunkin laitoksen n vuotuinen rahoitusosuus seuraavalla kaavalla, lukuun ottamatta 10 artiklan soveltamisalaan kuuluvia laitoksia sekä sellaisten laitosten rahoitusosuuksien kiintemääräistä osaa, joihin jäsenvaltiot soveltavat 20 artiklan 5 kohtaa: , jossa:
|
LIITE II
KRIISINRATKAISUVIRANOMAISILLE TOIMITETTAVAT TIEDOT
— |
Varojen kokonaismäärä siten kuin se on määritelty tämän asetuksen 3 artiklan 12 kohdassa. |
— |
Velkojen kokonaismäärä siten kuin se on määritelty tämän asetuksen 3 artiklan 11 kohdassa. |
— |
Velat, joita tarkoitetaan 5 artiklan 1 kohdan a, b, c, d, e ja f alakohdassa |
— |
Johdannaissopimuksista johtuvat velat |
— |
Velat, jotka johtuvat johdannaissopimuksista, jotka on arvostettu 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti |
— |
Suojatut talletukset |
— |
Kokonaisriski |
— |
Omat varat |
— |
Ydinpääoman (CET1) osuus |
— |
Hyväksyttävät velat |
— |
Vähimmäisomavaraisuusaste |
— |
Maksuvalmiusvaatimus |
— |
Pysyvän varainhankinnan vaatimus |
— |
Pankkien väliset lainat |
— |
Pankkien väliset talletukset |
17.1.2015 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 11/65 |
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/64,
annettu 16 päivänä tammikuuta 2015,
tiettyihin al-Qaida-verkostoa lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 224. kerran
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon tiettyihin al-Qaida-verkostoa lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä 27 päivänä toukokuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 7 a artiklan 5 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I on luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita asetuksessa tarkoitettu varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee. |
(2) |
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 2 päivänä tammikuuta 2015 poistaa kaksi henkilöä niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelosta, joita varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee. Lisäksi Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 24 päivänä marraskuuta sekä 12 ja 30 päivänä joulukuuta 2014 muuttaa seitsemää kohtaa luettelossa. |
(3) |
Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 881/2002 liite I olisi päivitettävä, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Muutetaan asetuksen (EY) N:o 881/2002 liite I tämän asetuksen liitteen mukaisesti.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 16 päivänä tammikuuta 2015.
Komission puolesta,
puheenjohtajan nimissä
Ulkopolitiikan välineiden hallinnon päällikkö
(1) EYVL L 139, 29.5.2002, s. 9.
LIITE
Muutetaan asetuksen (EY) N:o 881/2002 liite I seuraavasti:
1) |
Poistetaan liitteessä I olevasta luonnollisten henkilöiden luettelosta seuraavat kohdat:
|
2) |
Korvataan luonnollisten henkilöiden luettelossa kohta ”Doku Khamatovich Umarov (alias Умаров Доку Хаматович). Syntymäaika: 12.5.1964. Syntymäpaikka: Kharsenoy Village, Shatoyskiy (Sovetskiy) District, Chechenskaya Respublika, Venäjän federaatio. a) Venäjän kansalainen b) Neuvostoliiton kansalainen (vuoteen 1991). Lisätietoja: a) asunut Venäjän federaatiossa marraskuussa 2010; b) kansainvälinen etsintäkuulutus annettu vuonna 2000, c) ilmoitettu kuolleen huhtikuussa 2014. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 10.3.2011. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 10.3.2011.” seuraavasti: ”Doku Khamatovich Umarov (alias a) Умаров Доку Хаматович, b) Lom-ali Butayev (Butaev)). Syntymäaika: a) 13.4.1964, b) 13.4.1965, c) 12.5.1964, d) 1955. Syntymäpaikka: Kharsenoy Village, Shatoyskiy (Sovetskiy) District, Chechenskaya Respublika, Venäjän federaatio. Kansalaisuus: a) Venäjän kansalainen, b) Neuvostoliiton kansalainen (vuoteen 1991). Passin nro: 96 03 464086 (1.6.2003 myönnetty Venäjän passi). Lisätietoja: pituus 180 cm, tumma tukka, 7–9 cm pitkä arpi kasvoissa, pala kielestä puuttuu, puhevika. Asunut Venäjän federaatiossa marraskuussa 2010. Kansainvälinen etsintäkuulutus annettu vuonna 2000. Ilmoitettu kuolleen huhtikuussa 2014. Biometrisiä tietoja Interpolin ilmoituksessa (INTERPOL Special Notice). 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 10.3.2011.” |
3) |
Korvataan luonnollisten henkilöiden luettelossa kohta ”Aris Munandar. Syntymäaika: a) 1.1.1971, b) vuosien 1962 ja 1968 välillä. Syntymäpaikka: Sambi, Boyolali, Java, Indonesia.” seuraavasti: ”Aris Munandar. Syntymäaika: a) 1.1.1971, b) vuosien 1962 ja 1968 välillä. Syntymäpaikka: Sambi, Boyolali, Java, Indonesia. Indonesian kansalainen (joulukuussa 2003). Lisätietoja: vapaana joulukuussa 2003.” |
4) |
Korvataan luonnollisten henkilöiden luettelossa kohta ”Yassin Sywal (alias a) Salim Yasin, b) Mochtar Yasin Mahmud, c) Abdul Hadi Yasin, d) Muhamad Mubarok, e) Muhammad Syawal, f) Abu Seta, g) Mahmud, h) Abu Muamar); syntynyt noin vuonna 1972; Indonesian kansalainen.” seuraavasti: ”Yassin Syawal (alias a) Salim Yasin, b) Yasin Mahmud Mochtar, c) Abdul Hadi Yasin, d) Muhamad Mubarok, e) Muhammad Syawal, f) Yassin Sywal, g) Abu Seta, h) Mahmud, i) Abu Muamar, j) Mubarok). Syntymäaika: noin vuonna 1972. Indonesian kansalainen. Lisätietoja: vapaana joulukuussa 2003.” |
5) |
Korvataan luonnollisten henkilöiden luettelossa kohta ”Mohamed Ben Belgacem Ben Abdallah Al-Aouadi (alias a) Mohamed Ben Belkacem Aouadi, b) Fathi Hannachi). Osoite: 23 50th Street, Zehrouni, Tunis, Tunisia. Syntynyt 11.12.1974 Tunisissa, Tunisiassa. Tunisian kansalainen. Passin nro: L191609 (28.2.1996 myönnetty Tunisian passi, jonka voimassaolo päättyi 27.2.2001). Henkilötunnus: 04643632, myönnetty 18.6.1999. Lisätietoja: a) Italian verotunnus: DAOMMD74T11Z352Z, b) äidin nimi Ourida Bint Mohamed, c) karkotettu Italiasta Tunisiaan 1.12.2004. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 24.4.2002.” seuraavasti: ”Mohamed Ben Belgacem Ben Abdallah Al-Aouadi (alias a) Mohamed Ben Belkacem Aouadi, b) Fathi Hannachi). Syntymäaika: 11.12.1974. Syntymäpaikka: Tunis, Tunisia. Tunisian kansalainen. Passin nro: a) L 191609 (28.2.1996 myönnetty Tunisian passi, jonka voimassaolo päättyi 27.2.2001), b) 04643632 (18.6.1999 myönnetty Tunisian passi), c) DAOMMD74T11Z352Z (Italian verotunnus). Osoite: 50th Street, Number 23, Zehrouni, Tunis, Tunisia. Lisätietoja: a) ryhmittymän Ansar al-Shari'a in Tunisia (AAS-T) turvallisuuspäällikkö, b) äidin nimi Ourida Bint Mohamed, c) karkotettu Italiasta Tunisiaan 1.12.2004, d) pidätetty Tunisiassa elokuussa 2013. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 24.4.2002.” |
6) |
Korvataan luonnollisten henkilöiden luettelossa kohta ”Adel Ben Al-Azhar Ben Youssef Ben Soltane (alias Zakariya). Osoite: Tunisia. Syntynyt 14.7.1970 Tunisissa, Tunisiassa. Tunisian kansalainen. Passin nro: M408665 (4.10.2000 myönnetty Tunisian passi, jonka voimassaolo päättyi 3.10.2005). Lisätietoja: a) Italian verotunnus: BNSDLA70L14Z352B, b) karkotettu Italiasta Tunisiaan 28.2.2004. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 3.9.2002.” seuraavasti: ”Adel Ben Al-Azhar Ben Youssef Hamdi (alias a) Adel ben al-Azhar ben Youssef ben Soltane, b) Zakariya). Syntymäaika: 14.7.1970. Syntymäpaikka: Tunis, Tunisia. Tunisian kansalainen. Passin nro: a) M408665 (4.10.2000 myönnetty Tunisian passi, jonka voimassaolo päättyi 3.10.2005), b) W334061 (9.3.2011 myönnetty tunisialainen henkilötunnus), c) BNSDLA70L14Z352B (Italian verotunnus). Osoite: Tunisia. Lisätietoja: a) karkotettu Italiasta Tunisiaan 28.2.2004, b) kärsii 12 vuoden vankeusrangaistusta Tunisiassa terroristijärjestön jäsenyydestä ulkomailla tammikuusta 2010, c) pidätetty Tunisiassa 2013, d) muutti virallisesti sukunimensä Ben Soltane sukunimeksi Hamdi vuonna 2014. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 3.9.2002.” |
7) |
Korvataan luonnollisten henkilöiden luettelossa kohta ”Sami Ben Khamis Ben Saleh Elsseid (alias a) Omar El Mouhajer, b) Saber). Osoite: 6 Ibn Al-Haythman Street, Manubah, Tunis, Tunisia. Syntynyt 10.2.1968 Menzel Jemilissä, Bizertessä, Tunisiassa. Tunisian kansalainen. Passin nro: K929139 (14.2.1995 myönnetty Tunisian passi, jonka voimassaolo päättyi 13.2.2000). Henkilötunnus: 00319547 (myönnetty 8.12.1994). Muita tietoja: a) Italian verotunnus: SSDSBN68B10Z352F, b) äidin nimi Beya Al-Saidani, c) karkotettu Italiasta Tunisiaan 2.6.2008. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 24.4.2002.” seuraavasti: ”Sami Ben Khamis Ben Saleh Elsseid (alias a) Omar El Mouhajer, b) Saber). Syntymäaika: 10.2.1968. Syntymäpaikka: Menzel Jemil, Bizerte, Tunisia. Tunisian kansalainen. Passin nro: a) K929139 (14.2.1995 myönnetty Tunisian passi, jonka voimassaolo päättyi 13.2.2000), b) 00319547 (8.12.1994 myönnetty Tunisian passi), c) SSDSBN68B10Z352F (Italian verotunnus). Osoite: Ibn Al-Haythman Street, Number 6, Manubah, Tunis, Tunisia. Lisätietoja: a) äidin nimi Beya Al-Saidani, b) karkotettu Italiasta Tunisiaan 2.6.2008, c) vangittu Tunisiassa elokuussa 2014. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 24.4.2002.” |
8) |
Korvataan luonnollisten henkilöiden luettelossa kohta ”Mohamed Aouani (alias a) Lased Ben Heni, b) Al-As'ad Ben Hani, c) Mohamed Ben Belgacem Awani, d) Mohamed Abu Abda, e) Abu Obeida). Syntymäaika: a) 5.2.1970, b) 5.2.1969. Syntymäpaikka: a) Tripoli, Libya, b) Tunis, Tunisia. Tunisian kansalainen. Lisätietoja: a) kemian professori, b) karkotettu Italiasta Tunisiaan 27.8.2006. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 24.4.2002.” seuraavasti: ”Mohamed Lakhal (alias a) Lased Ben Heni, b) Al-As'ad Ben Hani, c) Mohamed Ben Belgacem Awani, d) Mohamed Aouani, e) Mohamed Abu Abda, f) Abu Obeida). Syntymäaika: a) 5.2.1970, b) 5.2.1969. Syntymäpaikka: a) Tripoli, Libya, b) Tunis, Tunisia. Tunisian kansalainen. Passin nro: W374031 (11.4.2011 myönnetty tunisialainen henkilötunnus). Lisätietoja: a) kemian professori, b) karkotettu Italiasta Tunisiaan 27. elokuuta 2006, c) muutti virallisesti sukunimensä Aouani sukunimeksi Lakhal vuonna 2014. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 24.4.2002.” |
17.1.2015 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 11/68 |
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/65,
annettu 16 päivänä tammikuuta 2015,
kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),
ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille. |
(2) |
Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 16 päivänä tammikuuta 2015.
Komission puolesta,
puheenjohtajan nimissä
Jerzy PLEWA
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja
(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.
(2) EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.
LIITE
Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi
(EUR/100 kg) |
||
CN-koodi |
Kolmansien maiden koodi (1) |
Kiinteä tuontiarvo |
0702 00 00 |
AL |
62,0 |
EG |
260,4 |
|
IL |
127,8 |
|
MA |
115,7 |
|
TR |
114,9 |
|
ZZ |
136,2 |
|
0707 00 05 |
JO |
241,9 |
MA |
66,8 |
|
TR |
170,4 |
|
ZZ |
159,7 |
|
0709 91 00 |
EG |
119,3 |
ZZ |
119,3 |
|
0709 93 10 |
MA |
228,7 |
TR |
168,5 |
|
ZZ |
198,6 |
|
0805 10 20 |
EG |
47,4 |
MA |
57,3 |
|
TR |
62,5 |
|
ZA |
97,5 |
|
ZZ |
66,2 |
|
0805 20 10 |
IL |
140,0 |
MA |
87,2 |
|
ZZ |
113,6 |
|
0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90 |
IL |
102,7 |
KR |
153,2 |
|
MA |
82,2 |
|
TR |
116,8 |
|
ZZ |
113,7 |
|
0805 50 10 |
TR |
69,7 |
ZZ |
69,7 |
|
0808 10 80 |
BR |
65,5 |
CL |
84,5 |
|
US |
151,8 |
|
ZZ |
100,6 |
|
0808 30 90 |
CN |
92,1 |
TR |
108,4 |
|
US |
138,7 |
|
ZZ |
113,1 |
(1) Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 471/2009 täytäntöönpanosta maa- ja alueluokituksen ajan tasalle saattamisen osalta 27 päivänä marraskuuta 2012 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1106/2012 (EUVL L 328, 28.11.2012, s. 7) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.
17.1.2015 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 11/70 |
KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/66,
annettu 16 päivänä tammikuuta 2015,
asetuksella (EY) N:o 341/2007 avatuissa valkosipulin tariffikiintiöissä 1 päivän tammikuuta 2015 ja 7 päivän tammikuuta 2015 välisenä aikana jätetyissä tuontitodistushakemuksissa haettuihin määriin sovellettavan jakokertoimen vahvistamisesta
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 188 artiklan 1 ja 3 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Komission asetuksella (EY) N:o 341/2007 (2) avataan vuotuisia tuontitariffikiintiöitä valkosipulin tuontia varten. |
(2) |
Määrät, joista on tammikuun 2015 ensimmäisinä seitsemänä kalenteripäivänä jätetty A-tuontitodistushakemuksia 1 päivän maaliskuuta 2015 ja 31 päivän toukokuuta 2015 väliseksi osakaudeksi, ylittävät joidenkin kiintiöiden osalta käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin A-tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava haettuihin määriin sovellettava jakokerroin, joka lasketaan komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (3) 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. |
(3) |
Toimenpiteen tehokkuuden varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Asetuksen (EY) N:o 341/2007 nojalla 1 päivän maaliskuuta 2015 ja 31 päivän toukokuuta 2015 väliseksi osakaudeksi jätetyissä tuontitodistushakemuksissa haettuihin määriin sovelletaan tämän asetuksen liitteessä vahvistettua jakokerrointa.
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 16 päivänä tammikuuta 2015.
Komission puolesta,
puheenjohtajan nimissä
Jerzy PLEWA
Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja
(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.
(2) Komission asetus (EY) N:o 341/2007, annettu 29 päivänä maaliskuuta 2007, kolmansista maista tuotavan valkosipulin ja tiettyjen muiden maataloustuotteiden tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista sekä tuonti- ja alkuperätodistusmenettelyn perustamisesta (EUVL L 90, 30.3.2007, s. 12).
(3) Komission asetus (EY) N:o 1301/2006, annettu 31 päivänä elokuuta 2006, tuontitodistusjärjestelmän alaisten maataloustuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13).
LIITE
Alkuperä |
Järjestysnumero |
Jakokerroin — 1 päivän maaliskuuta 2015 ja 31 päivän toukokuuta 2015 väliseksi osakaudeksi jätetyt hakemukset (%) |
||
Argentiina |
|
|
||
|
09.4104 |
— |
||
|
09.4099 |
— |
||
Kiina |
|
|
||
|
09.4105 |
60,163501 |
||
|
09.4100 |
0,434491 |
||
Muut kolmannet maat |
|
|
||
|
09.4106 |
— |
||
|
09.4102 |
— |
PÄÄTÖKSET
17.1.2015 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 11/72 |
POLIITTISTEN JA TURVALLISUUSASIOIDEN KOMITEAN PÄÄTÖS (YUTP) 2015/67 (EUCAP SAHEL MALI/1/2015),
annettu 14 päivänä tammikuuta 2015,
Euroopan unionin Malissa toteuttaman YTPP-operaation (EUCAP Sahel Mali) johtajan toimeksiannon jatkamisesta
POLIITTISTEN JA TURVALLISUUSASIOIDEN KOMITEA, joka
ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 38 artiklan kolmannen kohdan,
ottaa huomioon Euroopan unionin Malissa toteuttamasta YTPP-operaatiosta (EUCAP Sahel Mali) 15 päivänä huhtikuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/219/YUTP (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
(1) |
Päätöksen 2014/219/YUTP nojalla poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea, jäljempänä ’PTK’, on valtuutettu tekemään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 38 artiklan mukaisesti EUCAP Sahel Mali -operaation poliittista valvontaa ja strategista johtoa koskevat asiaankuuluvat päätökset, mukaan lukien päätöksen operaation johtajan nimittämisestä. |
(2) |
PTK hyväksyi 26 päivänä toukokuuta 2014 päätöksen EUCAP Sahel Mali/1/2014 (2), jolla Albrecht CONZE nimitettiin EUCAP Sahel Mali -operaation johtajaksi 26 päivästä toukokuuta 2014 alkaen 14 päivään tammikuuta 2015 saakka. |
(3) |
Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on ehdottanut Albrecht CONZEn toimeksiannon jatkamista EUCAP Sahel Mali -operaation johtajana 15 päivästä tammikuuta 2015 alkaen 14 päivään kesäkuuta 2015 saakka, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Jatketaan Albrecht CONZEn toimeksiantoa EUCAP Sahel Mali -operaation johtajana 14 päivään kesäkuuta 2015.
2 artikla
Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.
Tehty Brysselissä 14 päivänä tammikuuta 2015.
Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean puolesta
Puheenjohtaja
W. STEVENS
(1) EUVL L 113, 16.4.2014, s. 21.
(2) Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean päätös EUCAP Sahel Mali/1/2014, annettu 26 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan unionin Malissa toteuttaman YTPP-operaation (EUCAP Sahel Mali) johtajan nimittämisestä (EUVL L 164, 3.6.2014, s. 43).