ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 355

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

57. vuosikerta
12. joulukuuta 2014


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1316/2014, annettu 11 päivänä joulukuuta 2014, tehoaineen Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kanta D747 hyväksymisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta sekä jäsenvaltioiden mahdollisuudesta pidentää kyseistä tehoainetta koskevien väliaikaisten lupien voimassaoloa ( 1 )

1

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1317/2014, annettu 11 päivänä joulukuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) N:o 575/2013 ja (EU) N:o 648/2012 tarkoitettujen keskusvastapuoliin liittyvistä vastuista aiheutuvia omien varojen vaatimuksia koskevien siirtymäkausien pidentämisestä ( 1 )

6

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1318/2014, annettu 11 päivänä joulukuuta 2014, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevasta yhteisön luettelosta annetun asetuksen (EY) N:o 474/2006 muuttamisesta ( 1 )

8

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1319/2014, annettu 11 päivänä joulukuuta 2014, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

39

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Komission direktiivi 2014/106/EU, annettu 5 päivänä joulukuuta 2014, rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/57/EY liitteiden V ja VI muuttamisesta ( 1 )

42

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

2014/894/YUTP

 

*

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean päätös EUTM Mali/4/2014, annettu 9 päivänä joulukuuta 2014, kolmansien valtioiden osallistumisen hyväksymisestä Malin asevoimien kouluttamiseen osallistumista koskevaan Euroopan unionin sotilasoperaatioon (EUTM Mali)

50

 

 

2014/895/EU

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 10 päivänä joulukuuta 2014, vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/18/EU 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamiseen käytettävästä mallista (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 9334)  ( 1 )

51

 

 

2014/896/EU

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 10 päivänä joulukuuta 2014, vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/18/EU täytäntöönpanoa koskevien jäsenvaltioiden tietojen esittämismallin vahvistamisesta (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 9335)  ( 1 )

55

 

 

SUOSITUKSET

 

 

2014/897/EU

 

*

Komission suositus, annettu 5 päivänä joulukuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2008/57/EY ja 2004/49/EY mukaiseen rakenteellisten osajärjestelmien ja kalustoyksikköjen käyttöönottoon ja käyttöön liittyvistä kysymyksistä ( 1 )

59

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

12.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 355/1


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1316/2014,

annettu 11 päivänä joulukuuta 2014,

tehoaineen Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kanta D747 hyväksymisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta sekä jäsenvaltioiden mahdollisuudesta pidentää kyseistä tehoainetta koskevien väliaikaisten lupien voimassaoloa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY (1) kumoamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 ja erityisesti sen 13 artiklan 2 kohdan ja 78 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti neuvoston direktiivin 91/414/ETY (2) säännöksiä sovelletaan hyväksymismenettelyn ja hyväksynnän edellytysten osalta tehoaineisiin, joista on tehty päätös kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennen 14 päivää kesäkuuta 2011. Tehoaineen Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kanta D747 osalta asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät komission täytäntöönpanopäätöksellä 2011/253/EU (3).

(2)

Saksa vastaanotti 21 päivänä lokakuuta 2010 yritykseltä Mitsui AgriScience International SA/NV direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakemuksen tehoaineen Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kanta D747 sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. Täytäntöönpanopäätöksessä 2011/253/EU vahvistettiin, että asiakirja-aineisto oli täydellinen, eli sen voitiin periaatteessa katsoa täyttävän direktiivin 91/414/ETY liitteissä II ja III asetetut tietovaatimukset.

(3)

Kyseisen tehoaineen vaikutukset ihmisten ja eläinten terveyteen ja ympäristöön on arvioitu direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti hakijan ehdottamien käyttötarkoitusten osalta. Esittelevä jäsenvaltio toimitti arviointikertomuksen luonnoksen 14 päivänä tammikuuta 2013.

(4)

Jäsenvaltiot ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ovat tarkastelleet arviointikertomuksen luonnosta. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti komissiolle päätelmänsä (4) tehoainetta Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kanta D747 sisältävien torjunta-aineiden riskinarviointia koskevasta tarkastelusta 27 päivänä maaliskuuta 2014. Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomuksen luonnosta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä pysyvässä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomiteassa, ja tehoainetta Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kanta D747 koskeva komission tarkastelukertomus saatiin valmiiksi 10 päivänä lokakuuta 2014.

(5)

Eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kantaa D747 sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kanta D747.

(6)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen hyväksymistä, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua hyväksymisestä seuraaviin uusiin vaatimuksiin.

(7)

Rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädettyjen hyväksynnästä johtuvien velvoitteiden soveltamista ja ottaen huomioon direktiivistä 91/414/ETY asetukseen (EY) N:o 1107/2009 siirtymisestä aiheutuva erityistilanne olisi kuitenkin sovellettava seuraavia säännöksiä. Jäsenvaltioilla olisi hyväksymisen jälkeen oltava kuusi kuukautta aikaa tarkistaa tehoainetta Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kanta D747 sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat. Jäsenvaltioiden olisi tapauksen mukaan muutettava lupia taikka korvattava tai peruutettava ne. Mainitusta määräajasta poiketen olisi yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti säädettävä pidemmästä määräajasta kutakin kasvinsuojeluainetta ja kutakin aiottua käyttötarkoitusta koskevan täydellisen, direktiivin 91/414/ETY liitteen III mukaisen asiakirja-aineiston toimittamista ja arviointia varten.

(8)

Komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (5) puitteissa arvioitujen tehoaineiden sisällyttämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I saatu aiempi kokemus on osoittanut, että tietojen saantiin liittyviä nykyisten lupien haltijoiden velvollisuuksia voi olla vaikea tulkita. Uusien vaikeuksien välttämiseksi näyttääkin olevan tarpeen selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja erityisesti velvollisuutta tarkistaa, että luvanhaltija osoittaa, että kyseisen direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto on saatavilla. Tällä selvennyksellä ei kuitenkaan aiheuteta jäsenvaltioille tai luvanhaltijoille uusia velvoitteita verrattuna direktiiveihin, joita on tähän mennessä annettu kyseisen direktiivin liitteen I muuttamiseksi, tai verrattuna asetuksiin, joita on annettu tehoaineiden hyväksymisestä.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi muutettava komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (6) liitettä.

(10)

On myös aiheellista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus pidentää tehoainetta Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kanta D 747 sisältäville kasvinsuojeluaineille myönnettyjä lupia, jotta jäsenvaltiot saavat tarvitsemansa ajan täyttää tässä asetuksessa säädetyt velvoitteet kyseisten väliaikaisten lupien osalta.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tehoaineen hyväksyminen

Hyväksytään liitteessä I esitetty tehoaine Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kanta D 747 liitteessä I vahvistetuin edellytyksin.

2 artikla

Kasvinsuojeluaineiden uudelleenarviointi

1.   Jäsenvaltioiden on asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti tarvittaessa muutettava tai peruutettava Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kantaa D 747 tehoaineena sisältävien kasvinsuojeluaineiden voimassa olevat luvat viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2015.

Jäsenvaltioiden on kyseiseen päivämäärään mennessä erityisesti tarkistettava, että tämän asetuksen liitteen I edellytykset täyttyvät, lukuun ottamatta kyseisessä liitteessä olevassa erityisiä säännöksiä koskevassa sarakkeessa mainittuja edellytyksiä, ja että luvanhaltijalla tai luvanhaltijan saatavilla on direktiivin 91/414/ETY liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto kyseisen direktiivin 13 artiklan 1–4 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1107/2009 62 artiklan edellytysten mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on arvioitava uudelleen kaikki sellaiset sallitut kasvinsuojeluaineet, jotka sisältävät Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kantaa D 747 joko ainoana tehoaineena tai yhtenä monista tehoaineista, jotka kaikki oli 31 päivään maaliskuuta 2015 mennessä sisällytetty täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteeseen; arviointi on suoritettava asetuksen (EY) N:o 1107/2009 29 artiklan 6 kohdassa säädettyjen yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti, direktiivin 91/414/ETY liitteessä III säädetyt vaatimukset täyttävän asiakirja-aineiston perusteella ja ottaen huomioon tämän asetuksen liitteessä I oleva erityisiä säännöksiä koskeva sarake. Jäsenvaltioiden on kyseisen arvioinnin perusteella määritettävä, täyttääkö tuote asetuksen (EY) N:o 1107/2009 29 artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset.

Määrittämisen jälkeen jäsenvaltioiden on

a)

niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kantaa D 747 ainoana tehoaineena, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2016; tai

b)

niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kantaa D 747 yhtenä monista tehoaineista, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2016 taikka siinä säädöksessä tai niissä säädöksissä, joilla kyseinen aine tai aineet lisättiin direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I tai joilla kyseinen aine tai aineet hyväksyttiin tällaista muuttamista tai peruuttamista varten vahvistettuna ajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

3 artikla

Muutokset täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 540/2011

Muutetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liite tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

4 artikla

Nykyisten väliaikaisten lupien voimassaolon pidentäminen

Jäsenvaltiot saavat pidentää tehoainetta Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum -kanta D747 sisältävien kasvinsuojeluaineiden nykyisten väliaikaisten lupien voimassaoloa enintään 30 päivään syyskuuta 2016 saakka.

5 artikla

Voimaantulo ja soveltamispäivä

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2015.

Tämän asetuksen 4 artiklaa sovelletaan kuitenkin asetuksen voimaantulopäivästä lähtien.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

(2)  Neuvoston direktiivi 91/414/ETY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 1991, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1).

(3)  Komission täytäntöönpanopäätös 2011/253/EU, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2011, yksityiskohtaista tutkimusta varten toimitetun asiakirja-aineiston vaatimustenmukaisuuden periaatteellisesta hyväksymisestä metobromuronin, S-abskissihapon, Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum D747:n, Bacillus pumilus QST 2808:n ja Streptomyces lydicus WYEC 108:n mahdolliseksi sisällyttämiseksi neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I (EUVL L 106, 27.4.2011, s. 13).

(4)  EFSA Journal (2014); 12(4):3624. Saatavilla verkossa osoitteessa www.efsa.europa.eu.

(5)  Komission asetus (ETY) N:o 3600/92, annettu 11 päivänä joulukuuta 1992, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 366, 15.12.1992, s. 10).

(6)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 540/2011, annettu 25 päivänä toukokuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta hyväksyttyjen tehoaineiden luettelon osalta (EUVL L 153, 11.6.2011, s. 1).


LIITE I

Nimi, tunnistenumero

IUPAC-nimi

Puhtaus (1)

Hyväksymispäivä

Hyväksynnän päättymispäivä

Erityiset säännökset

Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarumin kanta D747

Viitenumero Agricultural Research Culture Collection (NRRL) -kantakokoelmassa, Peoria, Illinois, USA: B-50405

Kannan numero International Patent Organism Depositary -talletuskokoelmassa, Tokio, Japani: FERM BP-8234

Ei sovelleta

Vähimmäispitoisuus: 2,0 × 1011 CFU/g

1. huhtikuuta 2015

31. maaliskuuta 2025

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaisten periaatteiden täytäntöön panemiseksi on otettava huomioon pysyvässä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomiteassa 10. lokakuuta 2014 laaditun Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarumin kantaa D747 koskevan tarkastelukertomuksen päätelmät ja erityisesti sen lisäykset I ja II.

Kokonaisarvioinnissa jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota käyttäjien ja työntekijöiden turvallisuuteen, sillä Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum in kantaa D747 pidetään mahdollisena herkistymisen aiheuttajana. Käyttöedellytyksiin on tarvittaessa sisällyttävä riskinhallintatoimenpiteitä.

Tuottajan on varmistettava, että valmistusprosessi tapahtuu tiukoissa ympäristöolosuhteissa, ja että prosessiin sisältyy laadunvalvonta-analyysi.


(1)  Lisätietoja tehoaineen tunnistuksesta ja spesifikaatiosta annetaan sitä koskevassa tarkastelukertomuksessa.


LIITE II

Lisätään täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteessä olevaan B osaan seuraava kohta:

Numero

Nimi, tunnistenumero

IUPAC-nimi

Puhtaus (1)

Hyväksymispäivä

Hyväksynnän päättymispäivä

Erityiset säännökset

”83

Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum in kanta D747

Viitenumero Agricultural Research Culture Collection (NRRL) -kantakokoelmassa, Peoria, Illinois, USA: B-50405

Kannan numero International Patent Organism Depositary -talletuskokoelmassa, Tokio, Japani: FERM BP-8234

Ei sovelleta

Vähimmäispitoisuus: 2,0 × 1011 CFU/g

1. huhtikuuta 2015

31. maaliskuuta 2025

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaisten periaatteiden täytäntöön panemiseksi on otettava huomioon pysyvässä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomiteassa 10. lokakuuta 2014 laaditun Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum in kantaa D747 koskevan tarkastelukertomuksen päätelmät ja erityisesti sen lisäykset I ja II.

Kokonaisarvioinnissa jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota käyttäjien ja työntekijöiden turvallisuuteen, sillä Bacillus amyloliquefaciens subsp. plantarum in kantaa D747 pidetään mahdollisena herkistymisen aiheuttajana. Käyttöedellytyksiin on tarvittaessa sisällyttävä riskinhallintatoimenpiteitä.

Tuottajan on varmistettava, että valmistusprosessi tapahtuu tiukoissa ympäristöolosuhteissa, ja että prosessiin kuuluu laadunvalvonta-analyysi.”


(1)  Lisätietoja tehoaineen tunnistuksesta ja spesifikaatiosta annetaan sitä koskevassa tarkastelukertomuksessa.


12.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 355/6


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1317/2014,

annettu 11 päivänä joulukuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) N:o 575/2013 ja (EU) N:o 648/2012 tarkoitettujen keskusvastapuoliin liittyvistä vastuista aiheutuvia omien varojen vaatimuksia koskevien siirtymäkausien pidentämisestä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (1) ja erityisesti sen 497 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Jotta vältettäisiin kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden häiriöt ja estettäisiin se, että laitoksia rangaistaan asettamalla niille suuremmat omien varojen vaatimukset olemassa olevia keskusvastapuolia koskevien lupa- ja tunnustamismenettelyjen aikana, asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetaan siirtymäkausi, jonka aikana kaikkia keskusvastapuolia, joiden kanssa unionin sijoittautuneet laitokset määrittävät transaktioita, pidetään ehdot täyttävinä keskusvastapuolina.

(2)

Asetuksella (EU) N:o 575/2013 muutetaan myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 648/2012 (2) tiettyjen parametrien osalta, joita käytetään laskettaessa laitosten omien varojen vaatimuksia, jotka koskevat keskusvastapuoliin liittyviä vastuita. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 5 a kohdassa vaaditaan, että tietyt keskusvastapuolet ilmoittavat määritysosapuoliltaan saamiensa alkumarginaalien kokonaismäärän tietyn ajanjakson ajan. Kyseinen siirtymäkausi vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklassa säädettyä siirtymäkautta.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyn, omien varojen vaatimuksia koskevan siirtymäkauden sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 5 a kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetyn, alkumarginaalin ilmoittamista koskevan siirtymäkauden oli kummankin määrä päättyä 15 päivänä kesäkuuta 2014.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 3 kohdassa komissio valtuutetaan antamaan täytäntöönpanosäädös, jotta siirtymäkautta voidaan pidentää kuudella kuukaudella poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kyseistä pidennystä olisi sovellettava myös asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 5 a kohdassa säädettyihin määräaikoihin. Siirtymäkausia on jo pidennetty komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 591/2014 (3)15 päivään joulukuuta 2014.

(5)

Olemassa olevia unioniin sijoittautuneita keskusvastapuolia koskeva lupamenettely on jo käynnissä, mutta sitä ei saada päätökseen 15 päivään joulukuuta 2014 mennessä. Olemassa oleville kolmansiin maihin sijoittautuneille keskusvastapuolille, jotka ovat jo hakeneet tunnustamista, ei ole vielä myönnetty sitä. Siirtymäkauden uuden pidentämisen ansiosta unioniin sijoittautuneet laitokset (tai niiden unionin ulkopuolelle sijoittautuneet tytäryritykset) välttävät sen, että niiden omien varojen vaatimukset kasvavat merkittävästi siitä syystä, että kussakin kyseisessä kolmannessa maassa ei ole tunnustettuja keskusvastapuolia, jotka tarjoaisivat kyseisten unionin laitosten tarvitsemia tietyntyyppisiä määrityspalveluja toimivalla ja helppokäyttöisellä tavalla. Vaikka vaatimusten kasvaminen olisikin vain tilapäistä, se saattaisi johtaa siihen, että laitokset luopuvat suorien osallistujien asemastaan kyseisissä keskusvastapuolissa, ja aiheuttaa siten häiriöitä markkinoilla, joilla kyseiset keskusvastapuolet toimivat. Sen vuoksi siirtymäkausia olisi pidennettävä vielä kuudella kuukaudella eli 15 päivään kesäkuuta 2015.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 497 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 89 artiklan 5 a kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuja 15 kuukauden ajanjaksoja, joita on jo pidennetty täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 591/2014 1 artiklan mukaisesti, pidennetään vielä kuudella kuukaudella.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 591/2014, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 sekä asetuksessa (EU) N:o 648/2012 tarkoitettujen keskusvastapuoliin liittyvistä vastuista aiheutuvia omien varojen vaatimuksia koskevien siirtymäkausien pidentämisestä (EUVL L 165, 4.6.2014, s. 31).


12.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 355/8


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1318/2014,

annettu 11 päivänä joulukuuta 2014,

yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevasta yhteisön luettelosta annetun asetuksen (EY) N:o 474/2006 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan yhteisön luettelon laatimisesta ja lennon suorittavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamisesta lentomatkustajille sekä direktiivin 2004/36/EY 9 artiklan kumoamisesta 14 päivänä joulukuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2111/2005 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 474/2006 (2) vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 2111/2005 II luvussa tarkoitettu yhteisön luettelo niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa.

(2)

Eräät jäsenvaltiot ja Euroopan lentoturvallisuusvirasto, jäljempänä 'EASA', ovat toimittaneet asetuksen (EY) N:o 2111/2005 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissiolle tietoja, jotka ovat olennaisia kyseisen luettelon ajantasaistamiseksi. Asian kannalta olennaisia tietoja on saatu myös tietyiltä EU:n ulkopuolisilta mailta. Yhteisön luettelo olisi saatettava ajan tasalle näiden tietojen pohjalta.

(3)

Komissio on ilmoittanut kaikille kyseisille lentoliikenteen harjoittajille joko suoraan tai niiden valvonnasta vastaavien viranomaisten välityksellä ne olennaiset tosiseikat ja näkemykset, joiden perusteella tehdään päätös lentoliikenteen harjoittajien asettamisesta toimintakieltoon unionissa tai yhteisön luetteloon sisällytetylle lentoliikenteen harjoittajalle asetetun toimintakiellon ehtojen muuttamisesta.

(4)

Komissio on antanut kyseisille lentoliikenteen harjoittajille mahdollisuuden tutustua jäsenvaltioiden toimittamiin asiakirjoihin, toimittaa kirjalliset huomautuksensa ja esittää kantansa asiassa suullisesti komissiolle sekä neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3922/1991 (3) perustetulle lentoturvallisuuskomitealle.

(5)

Lentoturvallisuuskomitea on saanut komissiolta ajantasaiset tiedot asetuksen (EY) N:o 2111/2005 ja sen komission täytäntöönpanoasetuksen (EY) N:o 473/2006 (4) mukaisesti aloitetuista neuvotteluista, joita käydään parhaillaan seuraavien valtioiden toimivaltaisten viranomaisten ja lentoliikenteen harjoittajien kanssa: Angola, Botswana, Filippiinit, Georgia, Guinean tasavalta, Intia, Indonesia, Kazakstan, Kirgisian tasavalta, Libanon, Libya, Madagaskar, Mauritanian islamilainen tasavalta, Mosambik, Nepal, São Tomé ja Príncipe, Sambia ja Sudan. Lentoturvallisuuskomitea sai komissiolta myös Afganistania, Ghanaa, Irania ja Pohjois-Koreaa koskevat tiedot. Lentoturvallisuuskomitea on saanut komissiolta myös ajantasaiset tiedot Venäjän federaation kanssa käydyistä teknisistä neuvotteluista.

(6)

Lentoturvallisuuskomitea on kuullut EASAa Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön, jäljempänä 'ICAO', yleisen turvallisuusvalvonnan arviointiohjelman (USOAP) puitteissa tekemien tarkastusraporttien analyysin tuloksista. Jäsenvaltioita kehotettiin kohdentamaan asematasotarkastukset ensisijaisesti sellaisissa valtioissa toimilupansa saaneisiin lentoliikenteen harjoittajiin, joiden osalta ICAO on todennut merkittäviä turvallisuusongelmia (Significant Safety Concerns, SSC) tai joiden turvallisuudenvalvontajärjestelmässä on EASAn mukaan merkittäviä puutteita. Kun asematasotarkastukset kohdennetaan, saadaan kyseisissä valtioissa toimilupansa saaneiden lentoliikenteen harjoittajien turvallisuustasosta lisätietoja. Ne täydentävät neuvotteluja, jotka komissio on käynyt asetuksen (EY) N:o 2111/2005 mukaisesti.

(7)

Lentoturvallisuuskomitea on kuullut EASAa ulkomaisten ilma-alusten turvallisuuden arviointiohjelman (SAFA) mukaisten asematasotarkastusten tuloksista komission asetuksen (EU) N:o 965/2012 (5) mukaisesti.

(8)

Lentoturvallisuuskomitea on myös kuullut EASAa niissä valtioissa toteutettavista teknisen avun hankkeista, joihin asetuksen (EY) N:o 2111/2005 mukaisia toimenpiteitä tai seurantatoimia sovelletaan. Sille ilmoitettiin EASAn suunnitelmista ja siviili-ilmailuviranomaisten pyynnöistä, jotka koskevat hallinnollisten ja teknisten valmiuksien parantamiseen tähtäävää muuta teknistä apua ja yhteistyötä, jonka tarkoituksena on auttaa ratkaisemaan tapaukset, joissa ei noudateta sovellettavia kansainvälisiä normeja. Jäsenvaltioita myös kehotettiin vastaamaan kyseisiin pyyntöihin kahdenväliseltä pohjalta yhteistyössä komission ja EASAn kanssa. Komissio korosti tässä yhteydessä sitä, miten hyödyllistä on antaa kansainväliselle ilmailuyhteisölle tietoa — erityisesti ICAOn SCAN-tietokannan välityksellä — unionin ja sen jäsenvaltioiden antamasta teknisestä avusta ilmailun turvallisuuden parantamiseksi koko maailmassa.

(9)

Eurocontrol esitteli lentoturvallisuuskomitealle SAFA-ohjelmaan sisältyvän hälytysjärjestelmän nykytilannetta ja toimintakieltoon asetetuista lentoliikenteen harjoittajista annettuja varoitusviestejä koskevat ajantasaiset tilastotiedot.

Euroopan unionista tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(10)

Sen analyysin perusteella, jonka EASA on laatinut unionin lentoliikenteen harjoittajien ilma-aluksiin kohdistettujen asematasotarkastusten tai toteuttamiensa standardointitarkastusten tuloksista, sekä kansallisten ilmailuviranomaisten suorittamien aluekohtaisten tarkastusten seurauksena useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tiettyjä täytäntöönpanotoimenpiteitä ja ilmoittaneet niistä komissiolle ja lentoturvallisuuskomitealle. Kreikka ilmoitti, että Kreikan CAA teki tarkastuksia Gain Jet Aviationille ja Skygreece Airlinesille. Lisätarkastusten yhteydessä ei havaittu merkittäviä ongelmia.

(11)

Sen varalta, että asiaankuuluvat turvallisuustiedot osoittavat, että välittömiä turvallisuusriskejä ilmenee, koska unionin lentoliikenteen harjoittajat eivät noudata asianmukaisia turvallisuusnormeja, jäsenvaltiot toistivat olevansa valmiita toimimaan tarpeen mukaan.

Angolasta tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(12)

Asetuksella (EY) N:o 474/2006, sellaisena kuin se on muutettuna komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1197/2011, sallitaan Angolassa lentotoimintalupansa saaneen TAAG Angolan Airlinesin liikennöidä unioniin neljällä Boeing 737-700 -tyypin ilma-aluksella, joiden rekisteröintinumerot ovat D2-TBF, D2-TBG, D2-TBH ja D2-TBJ, kolmella Boeing 777-200 -tyypin ilma-aluksella, joiden rekisteröintinumerot ovat D2-TED, D2-TEE ja D2-TEF, sekä kahdella Boeing 777-300 -tyypin ilma-aluksella, joiden rekisteröintinumerot ovat D2-TEG ja D2-TEH (6).

(13)

TAAG Angolan Airlines esitti 21 päivänä marraskuuta 2014 Angolan toimivaltaisten viranomaisten (INAVIC) välityksellä pyynnön lisätä uusi Boeing 777-300 -tyypin ilma-alus asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitteeseen B. Säännöllisten yhteyksien luomisessa ja ylläpitämisessä INAVIC:hen ja TAAG Angolan Airlinesiin on kuitenkin jatkuvia vaikeuksia. Nämä ongelmat koskettavat myös INAVIC:n yhteyksiä ICAOn kanssa, minkä vuoksi hiljattain on peruutettu aiemmin sovittuja ICAOn tarkastuksia useita kertoja. Tämä osoittaa, että sisäisen tiedotuksen ongelmia on sekä TAAG Angolan Airlinesissa että INAVIC:ssä samoin kuin niiden välillä, minkä vuoksi on vaikeaa arvioida riittävässä määrin, aiheutuisiko TAAG Angolan Airlinesin pyyntöön suostumisesta turvallisuusriski. Sen vuoksi komissio katsoo, että tarkoituksenmukaisin etenemiskeino on pyytää sekä INAVIC:tä että TAAG Angolan Airlinesia sitoutumaan täysimääräiseen yhteistyöhön komission kanssa lähitulevaisuudessa, jotta voitaisiin tarkastella perusteellisesti nykyistä turvallisuustilannetta kaikilta näkökohdiltaan, mukaan lukien uuden ilma-aluksen lisääminen TAAG Angolan Airlinesin kalustoon.

(14)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, ettei tässä vaiheessa ole perusteita muuttaa yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, sisällyttämällä siihen uusia TAAG Angolan Airlinesin liikennöimiä ilma-aluksia.

(15)

Jäsenvaltioiden on jatkossakin tarkastettava, noudattaako TAAG Angolan Airlines tosiasiallisesti asianmukaisia turvallisuusnormeja, kohdentamalla asematasotarkastukset ensisijaisesti kyseisen lentoliikenteen harjoittajan ilma-aluksiin asetuksen (EU) N:o 965/2012 nojalla.

Botswanasta tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(16)

ICAO teki huhtikuussa 2013 koordinoidun varmistuskäynnin (Coordinated Validation Mission, ICVM) Botswanaan. Koordinoidun varmistuskäynnin tulokset olivat osin myönteisiä, sillä tosiasiallinen täytäntöönpano oli parantunut. Samalla saatiin kuitenkin myös kielteinen tulos, kun havaittiin kaksi merkittävää turvallisuusongelmaa. Lisäksi Botswanassa rekisteröidyille ilma-aluksille on vuoden 2010 jälkeen tapahtunut kaksi onnettomuutta.

(17)

Ottaen huomioon saatavilla olevat tiedot, sen, että ICAOn standardien ja suositeltujen menettelytapojen tosiasiallinen täytäntöönpano on tätä nykyä puutteellista, mainitut kaksi merkittävää turvallisuusongelmaa, mainitut kaksi onnettomuutta sekä epäsäännöllisen tiedonvaihdon komission ja Botswanan siviili-ilmailuviranomaisen (CAAB) välillä, komissio pyysi tietoja Botswanassa lentotoimintaluvan saaneista lentoliikenteen harjoittajista 8 päivänä kesäkuuta 2014 päivätyllä, CAAB:lle lähetetyllä kirjeellä.

(18)

CAAB vastasi 3 päivänä lokakuuta 2014 ja toimitti pyydetyt tiedot osoittaakseen, että ICAOn standardit ja suositellut menettelytavat oli pantu Botswanassa tosiasiallisesti täytäntöön ja että mainitut kaksi merkittävää turvallisuusongelmaa oli ratkaistu.

(19)

Kyseisten tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että CAAB haluaisi ICAOn tekevän vielä uuden koordinoidun varmistuskäynnin ennen tämän vuoden loppua sen todentamiseksi, että toteutetut korjaavat toimet ovat riittäviä ratkaisemaan kyseiset kaksi merkittävää turvallisuusongelmaa.

(20)

Toimitettujen tietojen arvioinnin perusteella vaikuttaa lisäksi siltä, että kaikki lentoliikenteen harjoittajat on uudelleensertifioitu ja niille on myönnetty uudet lentotoimintaluvat samana päivänä. Tämä tarkoittaa CAAB:n työmäärän lisääntymistä joka kerta, kun lentotoimintaluvat on uusittava. CAAB on kehittänyt seurantaohjelman lentoliikenteen harjoittajien turvallisuusvalvontaa varten, mutta ohjelman täytäntöönpano on aikataulusta jäljessä. Valvontatoimien aikana kirjataan vain pieni osa havainnoista, ja sen seurauksena on vaikea määrittää, millaiset ovat CAAB:n valmiudet ratkaista esille tulevat turvallisuuskysymykset. Näiden seikkojen selkeyttämiseksi komissio pyytää lisätietoja. Se myös kutsuu CAAB:n tekniseen kokoukseen, jossa keskustellaan muista turvallisuusvalvonnan tilanteeseen Botswanassa liittyvistä lisäseikoista.

(21)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, ettei tässä vaiheessa ole perusteita muuttaa yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, sisällyttämällä siihen Botswanasta tulevia lentoliikenteen harjoittajia.

Georgiasta tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(22)

Georgian toimivaltaisten viranomaisten (GCAA) kuuleminen jatkuu tarkoituksena varmistaa, että GCAA toteuttaa korjaussuunnitelman, joka laadittiin ICAOn havaittua Georgiassa lokakuussa 2013 tehdyn kattavan järjestelmätarkastuksen (Comprehensive System Audit, CSA) aikana merkittävän turvallisuusongelman.

(23)

Niiden tietojen perusteella, jotka GCAA on toimittanut merkittävän turvallisuusongelman poistamiseksi toteuttamistaan toimista, komissio katsoi, ettei ollut tarpeen pyytää GCAA:ta lentoturvallisuuskomitean kuultavaksi. Komissio tiedotti lentoturvallisuuskomitealle siitä, miten GCAA:n laatima korjaussuunnitelma oli pantu täytäntöön.

(24)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, ettei tässä vaiheessa ole perusteita muuttaa yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, sisällyttämällä siihen Georgiasta tulevia lentoliikenteen harjoittajia.

Guinean tasavallasta tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(25)

Kuten Brysselissä tammikuussa 2013 pidetyssä kokouksessa sovittiin, Guinean tasavallan toimivaltaiset viranomaiset (DNAC) ovat säännöllisesti toimittaneet tietoja siitä, miten ICAOn joulukuussa 2012 hyväksymää korjaussuunnitelmaa toteutetaan, sekä kaikista korjaussuunnitelmaan liittyvistä toimista.

(26)

Viimeisin edistymisraportti saatiin 21 päivänä lokakuuta 2014, ja siinä esitetään yksityiskohtaista tietoa uusimmasta kehityksestä ja tuoreimmista toimista, joita on toteutettu korjaussuunnitelman panemiseksi täytäntöön. Henkilöstön koulutus jatkuu, jotta voidaan edelleen lujittaa valvontavalmiuksia lähinnä lentokelpoisuuden ja lentotoiminnan aloilla. DNAC on edelleen pyrkinyt korjaamaan asiaan liittyvissä arviointikysymyksissä tehdyt, ratkaisematta olevat USOAP-havainnot verkossa olevan ICAOn CMA-välineen ('jatkuvan seurannan lähestymistapa') välityksellä. Elokuun alun ja syyskuun lopun 2014 välillä ICAO teki etätarkastukseen soveltuville arviointikysymyksille sijaintipaikan ulkopuolisen validoinnin. Tämän jälkeen todettiin, että kahdeksan kriittisen elementin (Critical Elements) tosiasiallinen täytäntöönpano oli parantunut hieman.

(27)

Parhaillaan valmistellaan lainsäädäntöaloitetta, jonka turvin DNAC muutettaisiin itsenäiseksi sekä rahoituksen ja toiminnan kannalta riippumattomaksi siviili-ilmailuviranomaiseksi, jolla on oma hallintorakenne. Täysin ICAOn vaatimusten mukainen Guinean siviili-ilmailuviranomainen (AGAC) odotetaan perustettavan viimeistään tammikuussa 2015.

(28)

Kaikkien aiempien lentotoimintalupien voimassaolo oli keskeytetty maaliskuun 2013 lopussa. Kansallisen lentoliikenteen harjoittajan (PROBIZ Guinée, joka liikennöi yhdellä BE90-tyypin ilma-aluksella) täysimääräinen ICAO-vaatimusten mukainen (viisivaiheinen) sertifiointi on edelleen käynnissä. Tässä apuna ja tukena African Civil Aviation Conference/Banjul Accord Group Aviation Safety Oversight Organisation tekee erityisen tarkastuskäynnin. Samaan aikaan DNAC:n tarkastajille annetaan koko prosessiin liittyvää työssäoppimiskoulutusta. Kaksi muuta lentoliikenteen harjoittajaa — Eagle Air Guinée ja Sahel Aviation Service Guinée — ovat myös käynnistäneet sertifiointiprosessin. DNAC odottaa, että se saisi ICAOn Dakarin paikallistoimiston avustuksella kaikkien kolmen lentoliikenteen harjoittajan sertifiointiprosessin päätökseen vuoden 2014 loppuun mennessä.

(29)

DNAC pyysi koordinoidun varmistuskäynnin tekemistä, jotta korjaussuunnitelman toteuttamisessa tapahtunut edistyminen voitaisiin validoida. ICAO oli alun perin suunnitellut koordinoitua varmistuskäyntiä toukokuulle 2014. Liikenneministeriön ylimmässä johdossa tehdyt muutokset johtivat viivästykseen, ja koordinoitu varmistuskäynti suunniteltiin alustavasti tehtäväksi syyskuun 2014 jälkipuoliskolla. Parhaillaan käynnissä oleva ebolaepidemia on siirtänyt koordinoidun varmistuskäynnin ja alun perin heinäkuulle 2014 suunnitellun ICAOn avustuskäynnin epämääräiseen tulevaisuuteen.

(30)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, ettei tässä vaiheessa ole perusteita muuttaa yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, sisällyttämällä siihen Guinean tasavallasta tulevia lentoliikenteen harjoittajia.

(31)

Jos turvallisuustiedoista käy ilmi välittömiä turvallisuusriskejä, jotka aiheutuvat kansainvälisten turvallisuusnormien noudattamatta jättämisestä, komission on kenties toteutettava toimia asetuksen (EY) N:o 2111/2005 mukaisesti.

Intiasta tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(32)

Marraskuun 7 päivänä 2014 pidettiin Brysselissä tekninen kokous. Kokoukseen osallistuivat komissio ja EASA sekä Intian siviili-ilmailuhallinnon (DGCA) johtavia edustajia. Kokous järjestettiin sen arvioimiseksi, noudattaako Intia turvallisuuteen ja valvontaan liittyviä kansainvälisiä velvoitteita. Syynä oli myös se, että Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA) on alentanut Intian luokan 1 noudattamistason luokkaan 2 kansainvälisen lentoturvallisuuden arviointiohjelman (IASA) mukaisen tarkastuskäynnin aikana havaittujen puutteiden vuoksi. DGCA esitti yksityiskohtaista tietoa edistymisestään korjaustoimissa, joilla on tarkoitus ratkaista FAA:n tekemään noudattamisluokittelun alentamiseen liittyvät havainnot. DGCA totesi uudelleen, että se oli toteuttanut toimia ratkaistakseen suurimman osan FAA:n esille tuomista havainnoista ja että se oli laatinut jäljelle jääneiden huolenaiheiden osalta jäsennellyn korjaussuunnitelman. Teknisessä kokouksessa DGCA esitteli lisäksi tietoja, jotka liittyivät kestävyysnäkökulmaan ja tältä osin käynnissä oleviin parannuksiin.

(33)

Teknisen kokouksen aikana DGCA totesi olevansa täysin sitoutunut käymään turvallisuusdialogia komission kanssa, mukaan lukien uudet kokoukset, jos ja kun komissio katsoo ne tarpeellisiksi. DGCA myös sitoutui kaikkien asiaan liittyvien turvallisuustietojen toimittamiseen komissiolle osana niiden viranomaisten kanssa käytäviä virallisia neuvotteluja, jotka vastaavat Intiassa lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien valvonnasta komission asetuksen (EY) N:o 473/2006 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen säännösten nojalla.

(34)

Marraskuun 7 päivänä 2014 pidetyssä teknisessä kokouksessa toimitettujen tietojen ja DGCA:n kyseisessä kokouksessa antamien sitoumusten perusteella komissio ei pidä tässä vaiheessa tarpeellisena asettaa toimintarajoituksia intialaisille lentoliikenteen harjoittajille.

(35)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, ettei tässä vaiheessa ole perusteita muuttaa yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, sisällyttämällä siihen Intiasta tulevia lentoliikenteen harjoittajia.

(36)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on jatkossakin tarkastettava asianmukaisten turvallisuusnormien tosiasiallinen noudattaminen kohdentamalla asematasotarkastukset ensisijaisesti intialaisiin lentoliikenteen harjoittajiin asetuksen (EU) N:o 965/2012 nojalla.

Indonesiasta tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(37)

Indonesian toimivaltaisten viranomaisten (DGCA) kuulemisia jatketaan. Tarkoituksena on seurata DGCA:n edistymistä sen varmistamisessa, että kaikkien Indonesiassa lentotoimintalupansa saaneiden lentoliikenteen harjoittajien turvallisuutta valvotaan kansainvälisten turvallisuusnormien mukaisesti.

(38)

DGCA:n pyrkimykset luoda ilmailujärjestelmä, joka on täysin ICAOn standardien mukainen, on pantu merkille. Huomioon on myös pantu DGCA:n osoittama tarpeellinen avoimuus ja halu jakaa tietoa.

(39)

ICAO teki kattavan järjestelmätarkastuksen 5–14 päivänä toukokuuta 2014. Tarkastuksen loppuraportti saatiin 18 päivänä marraskuuta 2014, ja tarkastuksen tulokset osoittavat, että Indonesian turvallisuudenvalvontajärjestelmä kaipaa yhä huomattavia parannuksia. DGCA on ehdottanut ICAOlle korjaussuunnitelmaa kyseisessä tarkastuksessa esille tulleiden havaintojen ratkaisemiseksi.

(40)

Indonesian kansallinen liikenneturvallisuuskomitea julkaisi syyskuussa 2014 loppuraportin Lion Airin onnettomuudesta, joka tapahtui 13 päivänä huhtikuuta 2013 Balilla. Kattavassa raportissa analysoidaan onnettomuutta ja esitetään turvallisuussuosituksia muun muassa lentoliikenteen harjoittajalle ja DGCA:lle.

(41)

Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan objektiivisia ja ratkaisevia todisteita siitä, että korjaussuunnitelman ja turvallisuussuositusten täytäntöönpano olisi riittävää.

(42)

DGCA ilmoitti 20 päivänä lokakuuta 2014 päivätyllä kirjeellä komissiolle, että neljälle uudelle lentoliikenteen harjoittajalle oli myönnetty lentotoimintaluvat viimeisimmän päivityksen jälkeen, eli lentotoimintalupa nro 121-042 oli myönnetty PT. MY INDO Airlinesille15 päivänä elokuuta 2014, lentotoimintalupa nro 121-054 oli myönnetty PT Indonesia Air Asia Extralle28 päivänä elokuuta 2014, lentotoimintalupa nro 135-052 oli myönnetty PT. Elang Lintas Indonesialle28 päivänä helmikuuta 2014 ja lentotoimintalupa nro 135-053 oli myönnetty PT. Elang Nusantara Airille12 päivänä maaliskuuta 2014. DGCA ei kuitenkaan esittänyt todisteita siitä, että näiden lentoliikenteen harjoittajien turvallisuusvalvonta on kansainvälisten turvallisuusnormien mukaista.

(43)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, että yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, olisi muutettava kyseisten neljän lentoliikenteen harjoittajan sisällyttämiseksi asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitteeseen A.

Kazakstanista tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(44)

Kazakstanin toimivaltaisten viranomaisten (CAC) kuulemisia jatketaan. Tarkoituksena on seurata CAC:n edistymistä sen varmistamisessa, että kaikkien Kazakstanissa lentotoimintalupansa saaneiden lentoliikenteen harjoittajien turvallisuutta valvotaan kansainvälisten lentoturvallisuusnormien mukaisesti.

(45)

CAC tiedotti komissiolle siitä, mitä oli tapahtunut Kazakstanissa 27 päivän toukokuuta ja 4 päivän kesäkuuta 2014 välisenä aikana tehdyn koordinoidun varmistuskäynnin seurauksena, myös ICAOn vuonna 2009 havaitsemien kahden merkittävän turvallisuusongelman tilanteesta. Eritoten CAC totesi, että lentokelpoisuustodistuksen myöntämiseen liittynyt merkittävä turvallisuusongelma oli ratkaistu mutta toinen, lentotoimintalupien myöntämisen sertifiointimenettelyyn liittyvä merkittävä turvallisuusongelma oli ratkaisematta.

(46)

Air Astana myös toimitti päivitetyn säännöllisen katsauksensa turvallisuuskehityksestään, erityisesti sellaisen kalustonsa viimeaikaisista muutoksista, jolla se saa nykyisin liikennöidä unioniin. Suurin osa uudesta kalustosta on hiljattain valmistettuja lentokoneita, joita vuokrataan rahoitusliisaus-sopimuksella. Nykyistä toimintatasoa on kasvatettu hieman, samoin on tarkoitus tehdä tulevaisuudessa.

(47)

Kazakstanin turvallisuudenvalvontajärjestelmästä saatavilla olevien tietojen perusteella katsotaan, että Kazakstanin ilmailuviranomaisilla on pulaa riittävän koulutetuista ja kokeneista tarkastajista, jotka hoitaisivat lentotoimintalupiin ja erityisiin lupiin liittyviä sertifiointitehtäviä, ja että viranomaiset eivät voi nykyhetkellä varmistaa lentotoiminnan jatkuvaa valvontaa. Kazakstanin viranomaisia kannustetaan vahvasti tehostamaan pyrkimyksiään noudattaa kansainvälisiä turvallisuusnormeja.

(48)

Komissio ja EASA aikovat seurata tarkkaan CAC:n edistymistä tarkastajien saamisessa ja pitämisessä palveluksessa ja heidän pätevyystason nostamisessa sekä toimissa, joita CAC toteuttaa pannakseen jäljelle jääneeseen merkittävään turvallisuusongelmaan liittyvän korjaussuunnitelman täytäntöön.

(49)

Komissio pyysi 29 päivänä syyskuuta 2014 CAC:lta päivitettyjä tietoja CAC:n valvonnassa olevista lentoliikenteen harjoittajista, erityisesti tietoja lentotoimintalupien peruuttamisesta. CAC tiedotti vastauksessaan komissiolle Kazakstanissa myönnetyistä lentotoimintaluvista ja esitti todisteet kolmen lentotoimintaluvan peruuttamisesta (Jet One, Luk Aero ja Air Trust Aircompany).

(50)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, että yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, olisi muutettava Jet Onen, Luk Aeron ja Air Trust Aircompanyn poistamiseksi asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitteestä A.

(51)

Jäsenvaltioiden on jatkossakin tarkastettava asianmukaisten turvallisuusnormien tosiasiallinen noudattaminen kohdentamalla asematasotarkastukset ensisijaisesti Air Astanan ilma-aluksiin asetuksen (EY) N:o 965/2012 nojalla.

Kirgisian tasavallasta tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(52)

Kirgisian tasavallan toimivaltainen viranomainen (KG CAA) toimitti 18 päivänä lokakuuta 2014 ja 13 päivänä marraskuuta 2014 päivätyillä kirjeillä päivitetyt tiedot maassa lentotoimintaluvan saaneista lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa. Kyseisten kirjeiden ja mukana olleen asiakirja-aineiston mukaan KG CAA on keskeyttänyt neljän lentoliikenteen harjoittajan (Kyrgyz Airlines, SAEMES, Supreme Aviation ja Click Airways) lentotoimintaluvat ja peruuttanut Kyrgyz Trans Avian lentotoimintaluvan. Kirgisian tasavallan lainsäädännön mukaan lentotoimintaluvan keskeyttäminen vastaa peruuttamista, jos keskeytetyn lentotoimintaluvan haltija ei hae sertifiointimenettelyä kolmen kuukauden kuluessa keskeytyksestä. Kyrgyz Airlines, SAEMES, Supreme Aviation ja Click Airways eivät ole hakeneet tällaista sertifiointia lentotoimintalupansa keskeyttämisen jälkeen. Näin ollen niiden lentotoimintaluvat voidaan katsoa peruutetuiksi.

(53)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, että yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, olisi muutettava Kyrgyz Airlinesin, SAEMESin, Supreme Aviationin, Click Airwaysin ja Kyrgyz Trans Avian poistamiseksi asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitteestä A.

Libanonista tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(54)

Libanonin toimivaltaisten viranomaisten (DGCA Libanon) kuuleminen jatkuu tarkoituksena varmistaa, että Libanon pyrkii korjaamaan puutteet, joita ICAO havaitsi Libanonissa 5–11 päivänä joulukuuta 2012 tehdyn koordinoidun varmistuskäynnin aikana. DGCA Libanon on laatinut korjaussuunnitelman ja toteuttaa parhaillaan siihen sisältyviä toimia. Nämä toimet liittyvät erityisesti merkittävään turvallisuusongelmaan, joka on havaittu Libanonissa suoritettavassa lentoliikenteen harjoittajien sertifioinnissa.

(55)

Heinäkuun 14 päivänä 2014 pidetyssä teknisessä kokouksessa DGCA Libanon toimitti tietoja seuraavista seikoista: DGCA Libanonin johdossa tehty muutos, uuden, niin DGCA Libanonin palkkaaman kuin Middle East Airlinesin väliaikaisesti lähettämän henkilöstön ottaminen palvelukseen, merkittävään turvallisuusongelmaan johtaneiden perimmäisten syiden parempi tunnistaminen sekä poliittisen tason tietoisuus parannuksista, joita Libanonissa on tehtävä. DGCA Libanon toimitti täydellisen luettelon Libanonissa myönnetyistä nykyisistä lentotoimintaluvista ja tiedot kahden lentoliikenteen harjoittajan lentotoimintaluvan uusimisesta.

(56)

DGCA Libanon ilmoitti komissiolle, että raportti merkittävän turvallisuusongelman ratkaisemisesta oli lähetetty ICAOlle. Nämä korjaavat toimet ovat kuitenkin edelleen todentamatta.

(57)

Komissio teki 14 ja 15 päivänä lokakuuta 2014 epävirallisen vierailun DGCA Libanoniin. Vierailun aikana Libanon korosti edistymistä, jota DGCA:ssa oli tapahtunut heinäkuun 2014 jälkeen ja joka eritoten johtui hyvästä yhteydenpidosta unionin kanssa. Libanon suhtautuu vakavasti Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön esille tuomaan merkittävään turvallisuusongelmaan ja on tarkastanut kaikki lentotoimintaluvat. DGCA Libanon korosti, että siviili-ilmailuhallinnolla on nyt täysi valta valvoa kaikkiin lentoyhtiöihin liittyviä kaikkia turvallisuusnäkökohtia, vaikkei vielä ole perustettu riippumatonta ja riittävin resurssein varustettua siviili-ilmailuviranomaista. Libanon toimitti lisätietoja lentoturvallisuutta koskevasta toimintaohjelmastaan 9 päivänä marraskuuta 2014, mukaan lukien suunnitelmat riippumattoman siviili-ilmailuviranomaisen jatkokehittämiseksi.

(58)

Edellä kuvattu tilanne huomioon ottaen neuvotteluja Libanonin viranomaisten kanssa on jatkettava asetuksen (EY) N:o 473/2006 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(59)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, ettei tässä vaiheessa ole perusteita muuttaa yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, sisällyttämällä siihen Libanonista tulevia lentoliikenteen harjoittajia.

(60)

Jos turvallisuustiedoista käy ilmi välittömiä turvallisuusriskejä, jotka aiheutuvat kansainvälisten turvallisuusnormien noudattamatta jättämisestä, komission on kenties toteutettava lisätoimia asetuksen (EY) N:o 2111/2005 mukaisesti.

Libyasta tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(61)

Huhtikuussa 2012 Libyan toimivaltaiset viranomaiset (LYCAA) suostuivat rajoittamaan Libyassa lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien toimintaa niin, etteivät kyseiset lentoliikenteen harjoittajat voi liikennöidä unioniin. Tarkoituksena oli antaa LYCAA:lle aikaa uudelleensertifioida kyseiset lentoliikenteen harjoittajat ja luoda riittävät valvontavalmiudet sen varmistamiseksi, että kansainvälisiä turvallisuusnormeja noudatetaan.

(62)

Komissio on seurannut kyseisten rajoitusten tehokkuutta. Komissio on myös kuullut LYCAA:ta säännöllisesti sen edistymisestä siviili-ilmailun turvallisuusjärjestelmänsä uudistamisessa.

(63)

Maaliskuuhun 2014 mennessä oli havaittavissa jonkinlaista edistymistä sekä LYCAA:n että tärkeimpien lentoliikenteen harjoittajien eli Libyan Airlinesin ja Afriqiyah Airwaysin tasolla. Kyseisten lentoliikenteen harjoittajien sertifiointi vei kuitenkin odotettua paljon kauemmin.

(64)

Kuten komissio totesi huhtikuussa 2014 (7), ennen kuin LYCAA:n voidaan sallia antaa lentoliikenteen harjoittajilleen lupa liikennöidä unioniin, sen olisi osoitettava komissiota tyydyttävällä tavalla, että uudelleensertifiointiprosessi on tosiasiallisesti suoritettu loppuun ja että kestävää jatkuvaa valvontaa toteutetaan ICAOn standardien mukaisesti.

(65)

Turvallisuustilanne heikkeni kuitenkin Libyassa tuntuvasti kesä- ja heinäkuussa 2014 eritoten väkivaltaisuuksien puhjettua Tripolin kansainvälisellä lentoasemalla ja sen läheisyydessä. Turvallisuustilanne jatkuu epävakaana edelleen. Väkivaltaisuudet ovat johtaneet rakennusten, infrastruktuurin ja ilma-alusten vakavaan vaurioitumiseen ja tuhoutumiseen Tripolin kansainvälisellä lentoasemalla, minkä vuoksi lentoasema ja paikallinen ilmatila ovat epävakaita.

(66)

Kun otetaan huomioon, että on epäselvää, pystyykö LYCAA asianmukaisesti valvomaan lentoliikenteen harjoittajiaan väkivaltaisuuksien jälkeen ja vakaan ja tehokkaan hallinnon puutteen vuoksi, komissiolla ei enää ole riittävää luottamusta siihen, että LYCAA:lla olisi edelleen valta estää libyalaisten lentoliikenteen harjoittajien liikennöinti unioniin. Komissio ei myöskään ole vakuuttunut LYCAA:n valmiuksista täyttää kansainväliset velvoitteensa, jotka liittyvät maan lentoliikenteen harjoittajien turvallisuusvalvontaan. Lisäksi komissio on huolestunut väkivaltaisuuksien aikana vaurioituneiden ilma-alusten suuresta määrästä ja kyseenalaistaa sen, onko niiden jatkuvasta lentokelpoisuudesta huolehdittu asianmukaisesti.

(67)

LYCAA piti 25 päivänä marraskuuta 2014 komissiolle ja lentoturvallisuuskomitealle suullisen esitelmän toimistaan, jotka se on toteuttanut lentoturvallisuuden varmistamiseksi Libyassa. Esitelmän perusteella on selvää, että huolimatta LYCAA:n nykyjohtonsa alaisuudessa toteuttamista toimista on yhä tuntuvia huolenaiheita siitä, ettei välittömiä lentoturvallisuusriskejä hallita asianmukaisella tavalla. Epävakauden jatkuminen lisää näitä huolenaiheita tuntuvasti.

(68)

Koska on epäselvää, onko LYCAA:lla valmiuksia valvoa libyalaisia lentoliikenteen harjoittajia riittävällä tavalla ja pitää välittömät turvallisuusriskit hallinnassa, arvioidaan, ettei LYCAA pysty täyttämään lentoturvallisuuteen liittyviä kansainvälisiä velvoitteitaan.

(69)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, että yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, olisi muutettava kaikkien Libyassa lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien sisällyttämiseksi asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitteeseen A.

Madagaskarista tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(70)

Madagaskarin toimivaltaisten viranomaisten kuulemiset ovat edelleen käynnissä. Tarkoituksena on seurata kyseisten viranomaisten edistymistä sen varmistamisessa, että kaikkien Madagaskarissa lentotoimintalupansa saaneiden lentoliikenteen harjoittajien turvallisuutta valvotaan kansainvälisten turvallisuusnormien mukaisesti.

(71)

Komissio järjesti EASAn avustamana 23 päivänä lokakuuta 2014 kuulemiskokouksen Madagaskarin toimivaltaisten viranomaisten ja lentoliikenteen harjoittaja Air Madagascarin edustajien kanssa. Kokouksessa asianomainen lentoliikenteen harjoittaja toimitti tietoja kalustonsa kehittymisestä ja erityisesti kertoi, että kaksi Boeing 737 -tyypin ilma-alusta, jotka mainitaan asetuksen (EU) N:o 474/2006 liitteessä B, korvataan asteittain vuodesta 2015 alkaen samantyyppisillä ilma-aluksilla ja että kalustoon lisätään ATR 72-600 -tyypin ilma-alus vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä.

(72)

Lentoliikenteen harjoittaja Air Madagascar pyysi 10 päivänä marraskuuta 2014 liitteen B muuttamista, jotta sallittaisiin uuden Boeing 737 -tyypin ilma-aluksen toiminta. Kyseisellä ilma-aluksella korvataan sen kalustoon nykyisin kuuluva Boeing 737 -tyypin ilma-alus. Kyseinen lentoliikenteen harjoittaja pyysi myös, että sallittaisiin sen kalustoon lisättävän ATR 72-600 -tyypin ilma-aluksen toiminta.

(73)

Air Madagascar esitti todisteet siitä, että sen kaluston turvallisuustaso on parantunut. Madagaskarin toimivaltaiset viranomaiset ilmoittivat olevansa Boeing B737 -tyypin ilma-alusten toiminnan osalta tyytyväisiä siihen, miten Air Madagascar nykyisin noudattaa ICAOn vaatimuksia. Jäsenvaltiot ja EASA vahvistivat, ettei unionin lentoasemilla SAFAn ohjelmassa tehdyissä asematasotarkastuksissa ole ilmennyt erityisiä ongelmia.

(74)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, että yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, olisi muutettava Air Madagascarin osalta. Asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitettä B olisi muutettava niin, että sallitaan Air Madagascarin lentotoimintaluvassa nykyisin tai vastaisuudessa lueteltujen B737-sarjan ilma-aluksen ja ATR 72/42 -sarjan ilma-aluksen toiminta.

(75)

Jäsenvaltiot tarkastavat edelleen asianmukaisten turvallisuusnormien tosiasiallisen noudattamisen kohdentamalla asematasotarkastukset ensisijaisesti Air Madagascarin ilma-aluksiin asetuksen (EY) N:o 965/2012 nojalla.

Mauritanian islamilaisesta tasavallasta tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(76)

EASA tiedotti komissiolle raporteista, joista käy ilmi Mauritania Airlines Internationalin (MAI) vakavat turvallisuuspuutteet ja jatkuva kyvyttömyys korjata SAFA-ohjelman mukaisissa asematasotarkastuksissa havaitut puutteet. Kyseiset puutteet liittyvät lennon valmisteluun ja suoritusarvojen laskentaan. Vaikka ilma-alusten kunnossa on havaittavissa jonkin verran parannusta, viimeaikaisten havaintojen luonteella ja vakavuudella on suora vaikutus toimintojen turvallisuuteen, ja ne vaativat korjaavia toimia.

(77)

Komissio on ilmoittanut suoraan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille (ANAC) ja Mauritania Airlines Internationalille (MAI) näistä puutteista, jotta ne ryhtyisivät nopeasti korjaaviin toimiin. ANAC ilmoitti vastaanottaneensa tiedot raportoimalla useista korjaavista toimista ja viimeisimmän ICAOn tarkastuksen tuloksista lentopaikkojen ja lennonvarmistuspalvelujen aloilla.

(78)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, ettei tässä vaiheessa ole perusteita muuttaa yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, sisällyttämällä siihen Mauritanian islamilaisesta tasavallasta tulevia lentoliikenteen harjoittajia.

(79)

Jos turvallisuustiedoista käy ilmi välittömiä turvallisuusriskejä, jotka aiheutuvat kansainvälisten turvallisuusnormien noudattamatta jättämisestä, komission on kenties toteutettava lisätoimia asetuksen (EY) N:o 2111/2005 mukaisesti.

Mosambikista tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(80)

Mosambikin toimivaltaiset viranomaiset (IACM) ovat ilmoittaneet, että ICAOlle esitetyn ja sen hyväksymän korjaussuunnitelman toteutus on parhaillaan käynnissä. Komission ja EASAn 26 päivänä syyskuuta 2014 saama viimeisin edistymisraportti ja sen tukena esitetyt asiakirjat osoittavat, että IACM on jatkanut oikeudellisen kehyksen päivittämistä esittämällä säädösehdotuksia siviili-ilmailulain mukauttamiseksi yhä suuremmassa määrin ICAOn vaatimuksiin, asemansa muuttamiseksi pelkästä sääntelijästä viranomaiseksi sekä antamansa nykyisten sääntelyn mukauttamiseksi yhä suuremmassa määrin ICAOn standardeihin ja suositeltuihin menettelytapoihin (SARPS). Henkilöstön palvelukseenotto ja koulutus jatkuvat, jotta voidaan edelleen lujittaa valvontavalmiuksia lähinnä lentotoiminnan ja lupamenettelyjen, lentopaikkojen, lentokelpoisuuden sekä sääntöjen laatimisen ja sääntöjen noudattamisen valvonnan aloilla. Sisäisten valmiuksien kehittämistä on lujitettu afrikkalaisten ja eurooppalaisten viranomaisten sekä alueellisten järjestöjen kanssa solmituilla kumppanuuksilla. Lentopaikan sertifioinnin kuiluanalyysi on saatu valmiiksi lähes kaikkien lentoasemien osalta, ja yksityiskohtaista suunnitelmaa kansainvälisten lentoasemien (Maputo, Beira ja Nacala) sertifioimiseksi on pyydetty tavoitteena prosessin käynnistäminen vuonna 2015. Valtakunnallista turvallisuusohjelmaa laaditaan parhaillaan, ja sen odotetaan valmistuvan viimeistään vuonna 2017.

(81)

IACM on edelleen pyrkinyt ratkaisemaan asiaan liittyvissä arviointikysymyksissä tehdyt, avoinna olevat USOAP-havainnot. Lisäksi sääntelyä ja menettelyjä, joita tarvitaan vastausten tueksi, on paljolti laadittu ja asiaan liittyvää aineistoa ladattu verkossa olevan ICAOn CMA-välineen välityksellä. ICAOn validointia näille toimille odotetaan.

(82)

IACM on pyytänyt koordinoidun varmistuskäynnin tekemistä, jotta korjaussuunnitelman toteuttamisessa tapahtunut edistyminen voitaisiin validoida. Koordinoitu varmistuskäynti on tarkoitus tehdä 26 päivän marraskuuta ja 4 päivän joulukuuta 2014 välisenä aikana, ja se kattaa lainsäädännön, CAA:n organisaation, lentopaikat ja lennonvarmistuspalvelut

(83)

IACM:n raportoima huomattava edistyminen ICAOn havaitsemien puutteiden korjaamisessa on pantu merkille ja pyrkimyksiä viedä päätökseen työt ilmailujärjestelmän saattamiseksi täysin kansainvälisten normien mukaiseksi rohkaistaan. Koska huomattavaa edistymistä on jo tapahtunut ja edistymisen odotetaan jatkuvan, unionin turvallisuusarviointikäynti saatetaan tehdä vuoden 2015 ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Toistaiseksi on kuitenkin tosiseikka, että jäljellä on useita tärkeitä lentoturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä, jotka on ratkaistava kokonaisuudessaan ja riittävällä tavalla.

(84)

Lentoliikenteen harjoittaja Linhas Aéreas de Moçambique S.A.:lle (LAM) 29 päivänä marraskuuta 2013 tapahtuneen onnettomuuden tutkinta on edelleen käynnissä. Lopullisen onnettomuustutkintaraportin odotetaan valmistuvan viimeistään vuoden 2014 lopussa. Onnettomuuden jälkeen LAM on kattavasti tarkastellut sisäistä koulutusta, mekanismeja ja prosesseja turvallisuuden ja turvatoimien osalta, mikä on johtanut tiukempien organisatoristen ja operatiivisten vaatimusten soveltamiseen. Samaan aikaan on jatkettu pyrkimyksiä turvallisuudenhallintajärjestelmän jatkoparantamiseksi kiinnittäen erityistä huomiota lentotietojen analysointiin ja vaihtoon.

(85)

IACM kertoi myös jatkaneensa lentoliikenteen harjoittajien sertifiointiprosessia noudattaen turvallisuuteen liittyviä ICAOn standardeja ja suositeltuja menettelytapoja. IACM:n toimittaman luettelon mukaan on sertifioitu uusi lentoliikenteen harjoittaja eli Makond Lda. IACM ei kuitenkaan pystynyt esittämään todisteita siitä, että kyseisen lentoliikenteen harjoittajan turvallisuusvalvonta on kansainvälisten turvallisuusnormien mukaista.

(86)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, että yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, olisi muutettava lentoliikenteen harjoittaja Makond Ldan sisällyttämiseksi asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitteeseen A.

Nepalista tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(87)

Komissio on jatkanut Nepalin toimivaltaisen viranomaisen (CAAN) kuulemisia arvioidakseen viranomaisen valmiuksia panna täytäntöön ja valvoa asiaan liittyviä kansainvälisiä turvallisuusnormeja.

(88)

Komission pyynnöstä CAAN toimitti asiakirja-aineistoa, joka liittyi edistymiseen lentoturvallisuusvalvonnassa, mukaan lukien puutteet, jotka oli havaittu Nepalissa helmikuussa 2014 tehdyn unionin arviointikäynnin aikana, sekä ICAOn havaitsema merkittävä turvallisuusongelma ja tekemät tarkastukset.

(89)

Komissio ja EASA pitivät CAAN:n kanssa kokouksen 24 päivänä syyskuuta 2014. Kokouksessa keskityttiin erityisesti edistymiseen seuraavilla aloilla: lentomiehistön lupakirjojen myöntäminen, lentoliikenteen harjoittajien sertifiointi ja lentotoiminnan valvonta.

(90)

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että edistyminen on riittämätöntä ja että tarvitaan lisäaikaa. Erityisesti on huolta siitä, ettei CAAN ole riittävällä tavalla puuttunut vaatimuksiin, jotka liittyvät lentomiehistön työskentelyyn usean ohjaajan toimintaympäristössä, varsinkin koska asianmukaisen miehistökoulutuksen puute mainitaan todennäköiseksi syyksi 16 päivänä helmikuuta 2014 tapahtuneen tuhoisan onnettomuuden tutkintaraportissa.

(91)

Lisäksi on edelleen huolta siitä, että CAAN:n lentoliikenteen harjoittajille tekemä uudelleensertifiointi on riittämätön ja saattaa olla soveltumaton sen varmistamiseen, että kaikki nepalilaiset lentoliikenteen harjoittajat noudattavat kansainvälisiä lentoturvallisuusvaatimuksia. Sen vuoksi CAAN:ää kannustetaan pyytämään avuksi alan asiantuntijoita arvioimaan prosessia ja todentamaan sen tarkoituksenmukaisuus sekä toteuttamaan tarvittavat toimet.

(92)

Komission, EASAn ja Nepal Airlines Corporationin, Buddha Airin, Shree Airlinesin, Tara Airin ja Yeti Airlinesin välillä järjestettiin 11 päivänä marraskuuta 2014 kokous, jossa arvioitiin edistymistä unionin paikalla tekemän arviointikäynnin aikana tehtyjen havaintojen suhteen ja muita lentoturvallisuuden parantamiseen Nepalissa liittyviä seikkoja.

(93)

Rohkaisevana pidetään sitä, että tietyt lentoliikenteen harjoittajat pystyvät hallitsemaan toimintariskinsä tasolla, joka saattaa viitata kykyyn vähentää CAAN:n harjoittaman riittämättömän valvonnan aiheuttamia riskejä. Komissio kuitenkin katsoo, että Nepalin toimivaltaiset viranomaiset eivät nykyhetkellä pysty riittävässä määrin panemaan täytäntöön ja valvomaan asiaan liittyviä kansainvälisiä turvallisuusnormeja sellaisella tasolla, joka tekisi nykyisen toimintakiellon höllentämisen perustelluksi.

(94)

Olisi mainittava, että komissio kirjoitti CAAN:lle 25 päivänä elokuuta 2014 saadakseen ajantasaista tietoa sen valvonnassa olevista lentoliikenteen harjoittajista. CAAN ilmoitti komissiolle 10 päivänä syyskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä, että viimeisimmän päivityksen jälkeen oli myönnetty lentotoimintalupa uudelle lentoliikenteen harjoittajalle, eli lentotoimintalupa nro 082/2014 oli 3 päivänä heinäkuuta 2014 myönnetty Manang Air Pvt. Ltd.:lle. CAAN ei kuitenkaan esittänyt todisteita siitä, että kyseisen lentoliikenteen harjoittajan turvallisuusvalvonta on kansainvälisten turvallisuusnormien mukaista.

(95)

Lentoliikenteen harjoittajille, joille aiemmin oli myönnetty erillinen lentotoimintalupa pelkästään niiden kansainvälisiä toimia varten, on nyt myönnetty ainoastaan yksi, kaikki niiden toiminnot kattava lentotoimintalupa. Tämän vuoksi CAAN on perunut Buddha Airin (International Operations) lentotoimintaluvan nro 058/2010 ja Shree Airlinesin (International Operations) lentotoimintaluvan nro 059/2010.

(96)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, että yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, olisi muutettava Manang Air Pvt.:n sisällyttämiseksi asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitteeseen A sekä Buddha Airin (International Operations) ja Shree Airlinesin (International Operations) poistamiseksi asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitteestä A.

Filippiineiltä tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(97)

FAA ilmoitti 9 päivänä huhtikuuta 2014 päätöksestään nostaa Filippiinien noudattamistaso luokasta 2 luokkaan 1 IASA-arviointiohjelmassaan. Filippiinien toimivaltainen siviili-ilmailuviranomainen (CAAP) viittaisi komissiolle lähettämässään 24 päivänä heinäkuuta 2014 päivätyssä kirjeessä FAA:n päätökseen nostaa Filippiinien noudattamistasoa. Kirjeessä viitattiin myös ICAOn ilmoitukseen, jonka mukaan Filippiinit oli ratkaissut aiemmin havaitut merkittävät turvallisuusongelmat. CAAP ilmoitti lopuksi kirjeessään, että sen seuraavana tavoitteena oli saada edelleen toimintakiellossa unionissa olevien, Filippiineillä lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien toimintakielto poistettua.

(98)

Komissio totesi CAAP:lle 22 päivänä syyskuuta 2014 lähettämässään kirjeessä uudelleen, että mahdollisen päätöksen poistaa Filippiineillä lentotoimintaluvan saaneet lentoliikenteen harjoittajat yhteisön luettelosta niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, on perustuttava näyttöön perustuva lähestymistapaan. Asiasta pidettiin 4 päivänä marraskuuta 2014 tekninen kokous, johon osallistui asiantuntijoita komissiosta ja EASAsta sekä CAAP:n johtavia edustajia.

(99)

CAAP:n ennen 4 päivänä marraskuuta 2014 pidettyä teknistä kokousta ja sen aikana esittämä näyttö sisälsi yksityiskohtaista tietoa CAAP:n nykyisestä organisaatiorakenteesta ja ehdotettuja parannuksia, joilla lisättäisiin CAAP:n valvontavalmiuksia. Lisäksi esitettiin tietoja CAAP:n nykyisistä valvontatoimista, joita se kohdistaa Filippiineillä lentotoimintalupansa saaneisiin lentoliikenteen harjoittajiin. CAAP mainitsi myös parhaillaan käynnissä olevat infrastruktuuriparannukset ja esitti päivityksen siitä, miten valtakunnallista turvallisuusohjelmaa ehdotetaan jatkokehitettävän.

(100)

Komissio myös ehdotti 22 päivänä syyskuuta 2014 päivätyssä kirjeessään, että EASA tekisi paikalla tehtävän teknisen avustuskäynnin Filippiineillä. Tämä käynti tehtiin 10 marraskuuta 2014 alkaneella viikolla.

(101)

Käyty keskustelu ja todisteet, jotka CAAP toimitti 4 päivänä marraskuuta 2014 pidetyn teknisen kokouksen aikana, katsotaan rohkaiseviksi sen osalta, miten Filippiinien toimivaltaiset viranomaiset ovat edistyneet Filippiineillä lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien valvonnassa. Tämä avaa mahdollisuuden järjestää paikalla tehtävä unionin tarkastuskäynti tulevaisuudessa.

(102)

Siltä osin kuin kyseessä on CAAP:n tavoite hakea Filippiineillä lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien toimintakiellon täydellistä purkamista, on kuitenkin korostettava, että tämä edellyttää kaikkien asiaan liittyvien tietojen täydellistä arviointia ja sitä, että paikalla tehtävän unionin tarkastuskäynnin tulokset ovat tyydyttäviä.

(103)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, ettei tässä vaiheessa ole perusteita muuttaa yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, Filippiineiltä tulevien lentoliikenteen harjoittajien osalta.

(104)

Jäsenvaltioiden on jatkossakin tarkastettava, että Philippine Airlines ja Cebu Pacific Air tosiasiallisesti noudattavat asianmukaisia turvallisuusnormeja, kohdentamalla asematasotarkastukset asetuksen (EU) N:o 965/2012 nojalla.

Venäjän federaatiosta tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(105)

Komissio, EASA ja jäsenvaltiot ovat edelleen seuranneet tiiviisti unioniin liikennöivien, Venäjän federaatiossa lentotoimintaluvan saaneiden lentoliikenteen harjoittajien turvallisuustasoa muun muassa kohdentamalla asematasotarkastukset ensisijaisesti tiettyjen venäläisten lentoliikenteen harjoittajien ilma-aluksiin asetuksen (EU) N:o 965/2012 mukaisesti.

(106)

Komissio tapasi 15 päivänä heinäkuuta 2014Kogalymavian edustajia varmistaakseen kyseisen lentoliikenteen harjoittajan lentoturvallisuuden parantamiseksi toteuttamien toimenpiteiden tehokkuuden. Kogalymavian saavuttama edistyminen vaikutti kaiken kaikkiaan kestävältä. Lentoliikenteen harjoittajaa kannustetaan edelleen luomaan organisaatioonsa myönteinen turvallisuuskulttuuri ja raportoimaan olennaisista turvallisuuteen liittyvistä tiedoista.

(107)

Komissio tapasi 6 päivänä marraskuuta 2014 EASAn ja erään jäsenvaltion avustamana Venäjän federaation lentoliikenneviraston (FATA) edustajia. Kyseisen tapaamisen tarkoituksena oli varmistaa, että asianomaiset lentoliikenteen harjoittajat ovat asianmukaisesti käsitelleet niiden osalta edellisten 12 kuukauden aikana SAFA-asematasotarkastusten aikana tehdyt havainnot. Kokouksen aikana FATA sitoutui tutkimaan tarkemmin tiettyjen vakavien havaintojen syitä ja seuraamaan niitä tapauksia, joissa sääntöjen noudattamatta jättämistä ei ollut vielä korjattu asianmukaisella tavalla.

(108)

FATA ilmoitti komissiolle 21 päivänä marraskuuta 2014, että se oli ohjeistanut lentoliikenteen harjoittajiaan käsittelemään hyvissä ajoin kaikki SAFA-tietokannassa avoinna olevat havainnot sekä toteuttamaan korjaavia toimia koko ajan, jotta vältettäisiin ongelmat SAFA-tarkastuksissa ja -havainnoissa.

(109)

Saatavilla olevien tietojen perusteella katsottiin, ettei lentoturvallisuuskomitean tarvinnut kuulla Venäjän ilmailuviranomaisia eikä Venäjän federaatiossa lentotoimintaluvan saaneita lentoliikenteen harjoittajia.

(110)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, ettei tässä vaiheessa ole perusteita muuttaa yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, sisällyttämällä siihen Venäjän federaatiosta tulevia lentoliikenteen harjoittajia.

(111)

Jäsenvaltioiden on kuitenkin jatkossakin tarkastettava, että Venäjän federaatiosta tulevat lentoliikenteen harjoittajat tosiasiallisesti noudattavat asianmukaisia turvallisuusnormeja, kohdentamalla asematasotarkastukset asetuksen (EU) N:o 965/2012 mukaisesti. Jos kyseisistä tarkastuksista käy ilmi välittömiä turvallisuusriskejä, jotka aiheutuvat asiaan liittyvien turvallisuusnormien noudattamatta jättämisestä, komission on kenties toteutettava Venäjän federaatiosta tuleviin lentoliikenteen harjoittajiin kohdistettuja toimia asetuksen (EY) N:o 2111/2005 mukaisesti.

São Tomésta ja Príncipesta tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(112)

Pitkän hiljaisen kauden jälkeen São Tomén ja Príncipen toimivaltaiset viranomaiset (INAC) raportoivat siihen mennessä tapahtuneesta edistymisestä 22 päivänä syyskuuta 2014.

(113)

ICAO ilmoitti 28 päivänä toukokuuta 2014, että lentoliikenteen harjoittajien sertifiointiprosessiin ja valvontaan sekä lentopaikan pitäjien tarjoaman suojan varmistamiseen liittyneet merkittävät turvallisuusongelmat oli ratkaistu. Näin ollen São Tomé ja Príncipe on nyt ratkaissut kaikki aiemmin havaitut merkittävät turvallisuusongelmat.

(114)

INAC:n esittämää korjaussuunnitelmaa toteutetaan parhaillaan. Suunnitelman toteuttamisesta huhtikuun 2014 puolivälissä laaditusta yhteenvedosta käy ilmi, että 20 prosenttia toimista, jotka oli tarkoitus toteuttaa ennen marraskuun 2014 loppua, on toteutettu suunnitelmien mukaan, 25 prosenttia kyseisistä toimista on edelleen kesken ja loppuja 55 prosenttia ei ole vielä aloitettu ja niiden tavoitepäivää on lykätty tuntuvasti.

(115)

INAC on peruuttanut kahdeksan lentoliikenteen harjoittajan lentotoimintaluvat (British Gulf International Company Ltd, Executive Jet Services, Global Aviation Operation, Goliaf Air, Island Oil Exploration, Transafrik International Ltd, Transcargo ja Transliz Aviation). INAC on toimittanut kirjalliset todisteet siitä, että kyseisten lentoliikenteen harjoittajien lentotoimintaluvat on peruutettu.

(116)

Komissio panee merkille INAC:n raportoiman myönteisen kehityksen ja antaa erityisesti tunnustusta siitä, että sellaisten lentoliikenteen harjoittajien lentotoimintaluvat on peruutettu, joiden päätoimipaikka oli maan ulkopuolella, ja että kaikki tällaisten lentoliikenteen harjoittajien ilma-alukset on poistettu São Tomé ja Príncipen rekisteristä.

(117)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, että yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, olisi muutettava kyseisten lentoliikenteen harjoittajien poistamiseksi asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitteestä A.

(118)

INAC ilmoitti myös, että lentoliikenteen harjoittajille STP Airways ja Africa's Connection on myönnetty lentotoimintaluvat. INAC ei kuitenkaan pystynyt esittämään todisteita siitä, että näiden kahden lentoliikenteen harjoittajan turvallisuusvalvonta on kansainvälisten turvallisuusnormien mukaista.

(119)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, että yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, olisi muutettava lentoliikenteen harjoittajien STP Airways ja Africa's Connection sisällyttämiseksi asetuksen (EY) N:o 474/2006 liitteeseen A.

Sudanista tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(120)

Sudanin siviili-ilmailuviranomainen (SCAA) toimitti komissiolle tiedot neljästä lentoliikenteen harjoittajasta (BADR Airlines (BDR), Nova Airlines (NOV), Sudan Airways (SUD) ja Tarco Air (TRQ)). Liitännäisasiakirjoista käy ilmi, että kyseisten lentoliikenteen harjoittajien turvallisuudenhallinta on eri tasoilla. Kyseisten asiakirjojen perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että edistyminen on ollut hyvää ajatellen vuonna 2015 mahdollisesti tehtävää tarkastuskäyntiä.

(121)

SCAA myös ilmoitti komissiolle ICAOn lentopaikkojen ja lennonvarmistuspalvelujen aloilla tekemän viimeisimmän tarkastuksen tuloksista. Vaikka kyseisissä tarkastuksissa on käsitelty aiheita, jotka suurimmalta osin eivät koske unionin ensisijaisina huolenaiheina olevia, Sudanissa rekisteröityihin lentoliikenteen harjoittajiin liittyviä teknisiä aloja, kuten henkilöstön lupakirjat, lentotoiminta ja lentokelpoisuus, tämä on osoittanut, että SCAA on pyrkinyt käsittelemään kaikkia lentoturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä kokonaisvaltaisesti.

(122)

Vaikuttaa siltä, että SCAA on tehnyt kestäviä parannuksia realistisella ja progressiivisella tavalla. Vielä on kuitenkin tehtävä perusteellinen arviointi sen määrittelemiseksi, täyttävätkö SCAA ja Sudanissa lentotoimintaluvan saaneet lentoliikenteen harjoittajat kansainväliset turvallisuusnormit. Lisäksi tarvitaan lisätodennuksia tekemällä unionin tarkastuskäynti ennen kuin voidaan harkita ehdotettavan, että muutettaisiin yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa.

(123)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, ettei tässä vaiheessa ole perusteita muuttaa yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, Sudanista tulevien lentoliikenteen harjoittajien osalta.

Sambiasta tulevat lentoliikenteen harjoittajat

(124)

Sambian siviili-ilmailuhallinto ilmoitti 15 päivänä toukokuuta 2014 päivätyllä kirjeellä komissiolle, että Sambian siviili-ilmailuviranomainen (ZCAA) on toiminnassa ja että sen hallinnollisia valmiuksia lujitetaan. Kirjeessä myös toimitettiin ajantasaista tietoa korjaavista toimista, joita oli toteutettu havaittujen puutteiden poistamiseksi, mukaan lukien turvallisuussuunnitelma, jonka komissio vastaanotti 5 päivänä elokuuta 2014. Turvallisuussuunnitelmassa luetellaan lisätoimet, jotka on toteutettava, jotta Sambiaan voidaan luoda tehokas ja toimiva sääntely- ja valvontajärjestelmä, ja se sisältää selkeät lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet.

(125)

Vaikuttaa siltä, että Sambian siviili-ilmailuhallinto on saavuttanut edistymistä, ja Sambian viranomaisia kannustetaan tekemään lisäparannuksia, jotta nykyisiä rajoituksia voitaisiin tarkastella uudelleen tarkoituksenmukaisella hetkellä tarvittavien tarkastusten jälkeen. Toistaiseksi on kuitenkin jäljellä merkittäviä puutteita, erityisesti ZCAA:n perustamisen osalta. Näitä ovat muun muassa asianmukaisesti koulutetun henkilöstön riittävä määrä ja ICAOn liitteiden määräykset täytäntöönpanevan lainsäädännön ja sääntelyn päivittäminen. Ne on mainittu turvallisuussuunnitelmassa, ja korjaavat toimet niiden osalta on vielä toteuttamatta.

(126)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 liitteessä vahvistettujen yhteisten perusteiden mukaisesti arvioidaan sen vuoksi, ettei tässä vaiheessa ole perusteita muuttaa yhteisön luetteloa niistä lentoliikenteen harjoittajista, jotka on asetettu toimintakieltoon unionissa, Sambiasta tulevien lentoliikenteen harjoittajien osalta.

(127)

Asetuksen (EY) N:o 2111/2005 8 artiklan 2 kohdassa todetaan, että päätöksiä on tarpeen tehdä nopeasti ja tarvittaessa kiireellisesti ottaen huomioon turvallisuusvaikutukset. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää arkaluonteisten tietojen suojaamiseksi ja kaupallisten vaikutusten minimoimiseksi, että niitä lentoliikenteen harjoittajia, jotka on unionissa asetettu toimintakieltoon tai joiden toimintaa on rajoitettu, koskevan luettelon päivittämiseen liittyvät päätökset julkaistaan ja että ne tulevat voimaan heti hyväksymisen jälkeen.

(128)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 474/2006 olisi muutettava.

(129)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat lentoturvallisuuskomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 474/2006 seuraavasti:

1)

Korvataan liite A tämän asetuksen liitteessä A olevalla tekstillä.

2)

Korvataan liite B tämän asetuksen liitteessä B olevalla tekstillä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Violeta BULC

Komission jäsen


(1)  EUVL L 344, 27.12.2005, s. 15.

(2)  Komission asetus (EY) N:o 474/2006, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2006, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2111/2005 luvussa II tarkoitetusta yhteisön luettelosta (EUVL L 84, 23.3.2006, s. 14).

(3)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 3922/1991, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla (EYVL L 373, 31.12.1991, s. 4).

(4)  Komission asetus (EY) N:o 473/2006, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2006, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2111/2005 II luvussa tarkoitetun yhteisön luettelon laatimissäännöistä (EUVL L 84, 23.3.2006, s. 8).

(5)  Komission asetus (EU) N:o 965/2012, annettu 5 päivänä lokakuuta 2012, lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti (EUVL L 296, 25.10.2012, s. 1)

(6)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1197/2011, annettu 21 päivänä marraskuuta 2011 (EUVL L 303, 22.11.2011, s. 14). Ks. erityisesti tämän asetuksen johdanto-osan 26–30 kappale.

(7)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 368/2014, annettu 10 päivänä huhtikuuta 2014 (EUVL L 108, 11.4.2014, s. 16). Ks. erityisesti tämän asetuksen johdanto-osan 64 kappale.


LIITE A

LUETTELO TÄYDELLISESSÄ TOIMINTAKIELLOSSA EU:SSA OLEVISTA LENTOLIIKENTEEN HARJOITTAJISTA, TIETYIN POIKKEUKSIN (1)

Lentoliikenteen harjoittajan virallinen nimi sellaisena kuin se ilmoitetaan lentotoimintaluvassa (ja toiminimi, jos se on muu kuin virallinen nimi)

Lentotoimintaluvan (AOC) tai toimiluvan numero

ICAO-tunniste

Ilma-aluksen käyttäjän kotivaltio

BLUE WING AIRLINES

SRBWA-01/2002

BWI

Suriname

MERIDIAN AIRWAYS LTD

AOC 023

MAG

Ghanan tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Afganistanin viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Afganistanin islamilainen tasavalta

ARIANA AFGHAN AIRLINES

AOC 009

AFG

Afganistanin islamilainen tasavalta

KAM AIR

AOC 001

KMF

Afganistanin islamilainen tasavalta

PAMIR AIRLINES

Tuntematon

PIR

Afganistanin islamilainen tasavalta

SAFI AIRWAYS

AOC 181

SFW

Afganistanin islamilainen tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Angolan viranomaisilta, lukuun ottamatta liitteeseen B sisältyvää TAAG Angola Airlinesia, mukaan lukien:

 

 

Angolan tasavalta

AEROJET

AO 008-01/11

TEJ

Angolan tasavalta

AIR GICANGO

009

Tuntematon

Angolan tasavalta

AIR JET

AO 006-01/11-MBC

MBC

Angolan tasavalta

AIR NAVE

017

Tuntematon

Angolan tasavalta

AIR26

AO 003-01/11-DCD

DCD

Angolan tasavalta

ANGOLA AIR SERVICES

006

Tuntematon

Angolan tasavalta

DIEXIM

007

Tuntematon

Angolan tasavalta

FLY540

AO 004-01 FLYA

Tuntematon

Angolan tasavalta

GIRA GLOBO

008

GGL

Angolan tasavalta

HELIANG

010

Tuntematon

Angolan tasavalta

HELIMALONGO

AO 005-01/11

Tuntematon

Angolan tasavalta

MAVEWA

016

Tuntematon

Angolan tasavalta

SONAIR

AO 002-01/10-SOR

SOR

Angolan tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Beninin viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Beninin tasavalta

AERO BENIN

PEA No 014/MDCTTTATP-PR/ANAC/DEA/SCS

AEB

Beninin tasavalta

AFRICA AIRWAYS

Tuntematon

AFF

Beninin tasavalta

ALAFIA JET

PEA No 014/ANAC/MDCTTTATP-PR/DEA/SCS

Tuntematon

Beninin tasavalta

BENIN GOLF AIR

PEA No 012/MDCTTP-PR/ANAC/DEA/SCS.

BGL

Beninin tasavalta

BENIN LITTORAL AIRWAYS

PEA No 013/MDCTTTATP-PR/ANAC/DEA/SCS.

LTL

Beninin tasavalta

COTAIR

PEA No 015/MDCTTTATP-PR/ANAC/DEA/SCS.

COB

Beninin tasavalta

ROYAL AIR

PEA No 11/ANAC/MDCTTP-PR/DEA/SCS

BNR

Beninin tasavalta

TRANS AIR BENIN

PEA No 016/MDCTTTATP-PR/ANAC/DEA/SCS

TNB

Beninin tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Kongon tasavallan viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Kongon tasavalta

AERO SERVICE

RAC06-002

RSR

Kongon tasavalta

CANADIAN AIRWAYS CONGO

RAC06-012

Tuntematon

Kongon tasavalta

EMERAUDE

RAC06-008

Tuntematon

Kongon tasavalta

EQUAFLIGHT SERVICES

RAC 06-003

EKA

Kongon tasavalta

EQUAJET

RAC06-007

EKJ

Kongon tasavalta

EQUATORIAL CONGO AIRLINES S.A.

RAC 06-014

Tuntematon

Kongon tasavalta

MISTRAL AVIATION

RAC06-011

Tuntematon

Kongon tasavalta

TRANS AIR CONGO

RAC 06-001

TSG

Kongon tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintalupansa niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Kongon demokraattinen tasavalta

AFRICAN AIR SERVICE COMMUTER

104/CAB/MIN/TVC/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

AIR BARAKA

409/CAB/MIN/TVC/002/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

AIR CASTILLA

409/CAB/MIN/TVC/007/2010

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

AIR FAST CONGO

409/CAB/MIN/TVC/0112/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

AIR KASAI

409/CAB/MIN/TVC/0053/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

AIR KATANGA

409/CAB/MIN/TVC/0056/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

AIR MALEBO

409/CAB/MIN/TVC/0122/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

AIR TROPIQUES

409/CAB/MIN/TVC/00625/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

ARMI GLOBAL BUSINESS AIRWAYS

409/CAB/MIN/TVC/029/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

BIEGA AIRWAYS

409/CAB/MIN/TVC/051/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

BLUE AIRLINES

106/CAB/MIN/TVC/2012

BUL

Kongon demokraattinen tasavalta

BLUE SKY

409/CAB/MIN/TVC/0028/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

BUSINESS AVIATION

409/CAB/MIN/TVC/048/09

ABB

Kongon demokraattinen tasavalta

BUSY BEE CONGO

409/CAB/MIN/TVC/0064/2010

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

CETRACA

105/CAB/MIN/TVC/2012

CER

Kongon demokraattinen tasavalta

CHC STELLAVIA

409/CAB/MIN/TVC/0078/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

COMPAGNIE AFRICAINE D'AVIATION (CAA)

409/CAB/MIN/TVC/0050/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

CONGO EXPRESS AIRLINES

409/CAB/MIN/TVC/059/2012

CXR

Kongon demokraattinen tasavalta

DOREN AIR CONGO

102/CAB/MIN/TVC/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

EAGLES SERVICES

409/CAB/MIN/TVC/0196/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

EPHRATA AIRLINES

409/CAB/MIN/TVC/040/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

FILAIR

409/CAB/MIN/TVC/037/2008

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

FLY CONGO

409/CAB/MIN/TVC/0126/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

GALAXY KAVATSI

409/CAB/MIN/TVC/0027/2008

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

GILEMBE AIR SOUTENANCE (GISAIR)

409/CAB/MIN/TVC/0082/2010

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

GOMA EXPRESS

409/CAB/MIN/TVC/0051/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

GOMAIR

409/CAB/MIN/TVC/011/2010

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

GTRA

409/CAB/MIN/TVC/0060/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

INTERNATIONAL TRANS AIR BUSINESS (ITAB)

409/CAB/MIN/TVC/0065/2010

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

JET CONGO AIRLINES

409/CAB/MIN/TVC/0011/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

KATANGA EXPRESS

409/CAB/MIN/TVC/0083/2010

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

KATANGA WINGS

409/CAB/MIN/TVC/0092/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

KIN AVIA

409/CAB/MIN/TVC/0059/2010

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

KORONGO AIRLINES

409/CAB/MIN/TVC/001/2011

KGO

Kongon demokraattinen tasavalta

LIGNES AERIENNES CONGOLAISES (LAC)

Ministerin lupa (ordonnance 78/205)

LCG

Kongon demokraattinen tasavalta

MANGO AIRLINES

409/CAB/MIN/TVC/009/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

MAVIVI AIR TRADE

409/CAB/MIN/TVC/00/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

OKAPI AIRLINES

409/CAB/MIN/TVC/086/2011

OKP

Kongon demokraattinen tasavalta

PATRON AIRWAYS

409/CAB/MIN/TVC/0066/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

PEGASUS

409/CAB/MIN/TVC/021/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

SAFE AIR

409/CAB/MIN/TVC/021/2008

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

SERVICES AIR

103/CAB/MIN/TVC/2012

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

SION AIRLINES

409/CAB/MIN/TVC/0081/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

STELLAR AIRWAYS

409/CAB/MIN/TVC/056/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

SWALA AVIATION

409/CAB/MIN/TVC/0084/2010

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

TRACEP CONGO

409/CAB/MIN/TVC/0085/2010

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

TRANSAIR CARGO SERVICES

409/CAB/MIN/TVC/073/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

WALTAIR AVIATION

409/CAB/MIN/TVC/004/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

WILL AIRLIFT

409/CAB/MIN/TVC/0247/2011

Tuntematon

Kongon demokraattinen tasavalta

WIMBI DIRA AIRWAYS

409/CAB/MIN/TVC/039/2008

WDA

Kongon demokraattinen tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Djiboutin viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Djibouti

DAALLO AIRLINES

Tuntematon

DAO

Djibouti

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Päiväntasaajan Guinean viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Päiväntasaajan Guinea

CEIBA INTERCONTINENTAL

2011/0001/MTTCT/DGAC/SOPS

CEL

Päiväntasaajan Guinea

CRONOS AIRLINES

2011/0004/MTTCT/DGAC/SOPS

Tuntematon

Päiväntasaajan Guinea

PUNTO AZUL

2012/0006/MTTCT/DGAC/SOPS

Tuntematon

Päiväntasaajan Guinea

TANGO AIRWAYS

Tuntematon

Tuntematon

Päiväntasaajan Guinea

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Eritrean viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Eritrea

ERITREAN AIRLINES

AOC No 004

ERT

Eritrea

NASAIR ERITREA

AOC No 005

NAS

Eritrea

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden valvonnasta vastaavilta Gabonin tasavallan viranomaisilta, lukuun ottamatta liitteeseen B sisältyviä Gabon Airlinesia, Afrijetia ja SN2AG:tä, mukaan lukien:

 

 

Gabonin tasavalta

AFRIC AVIATION

010/MTAC/ANAC-G/DSA

EKG

Gabonin tasavalta

AIR SERVICES SA

004/MTAC/ANAC-G/DSA

RVS

Gabonin tasavalta

AIR TOURIST (ALLEGIANCE)

007/MTAC/ANAC-G/DSA

LGE

Gabonin tasavalta

NATIONALE ET REGIONALE TRANSPORT (NATIONALE)

008/MTAC/ANAC-G/DSA

NRG

Gabonin tasavalta

SCD AVIATION

005/MTAC/ANAC-G/DSA

SCY

Gabonin tasavalta

SKY GABON

009/MTAC/ANAC-G/DSA

SKG

Gabonin tasavalta

SOLENTA AVIATION GABON

006/MTAC/ANAC-G/DSA

SVG

Gabonin tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Indonesian viranomaisilta, lukuun ottamatta Garuda Indonesiaa, Airfast Indonesiaa, Mandala Airlinesia, Ekspres Transportasi Antarbenuaa ja Indonesia Air Asiaa, mukaan lukien:

 

 

Indonesian tasavalta

AIR BORN INDONESIA

135-055

Tuntematon

Indonesian tasavalta

AIR PACIFIC UTAMA

135-020

Tuntematon

Indonesian tasavalta

ALFA TRANS DIRGANTATA

135-012

Tuntematon

Indonesian tasavalta

ANGKASA SUPER SERVICES

135-050

LBZ

Indonesian tasavalta

ASCO NUSA AIR

135-022

Tuntematon

Indonesian tasavalta

ASI PUDJIASTUTI

135-028

SQS

Indonesian tasavalta

AVIASTAR MANDIRI

121-043

Tuntematon

Indonesian tasavalta

AVIASTAR MANDIRI

135-029

VIT

Indonesian tasavalta

BATIK AIR

121-050

BTK

Indonesian tasavalta

CITILINK INDONESIA

121-046

CTV

Indonesian tasavalta

DABI AIR NUSANTARA

135-030

Tuntematon

Indonesian tasavalta

DERAYA AIR TAXI

135-013

DRY

Indonesian tasavalta

DERAZONA AIR SERVICE

135-010

DRZ

Indonesian tasavalta

DIRGANTARA AIR SERVICE

135-014

DIR

Indonesian tasavalta

EASTINDO

135-038

ESD

Indonesian tasavalta

ELANG LINTAS INDONESIA

135-052

Tuntematon

Indonesian tasavalta

ELANG NUSANTARA AIR

135-053

Tuntematon

Indonesian tasavalta

ENGGANG AIR SERVICE

135-045

Tuntematon

Indonesian tasavalta

ERSA EASTERN AVIATION

135-047

Tuntematon

Indonesian tasavalta

GATARI AIR SERVICE

135-018

GHS

Indonesian tasavalta

HEAVY LIFT

135-042

Tuntematon

Indonesian tasavalta

INDONESIA AIR ASIA EXTRA

121-054

Tuntematon

Indonesian tasavalta

INDONESIA AIR TRANSPORT

121-034

IDA

Indonesian tasavalta

INTAN ANGKASA AIR SERVICE

135-019

Tuntematon

Indonesian tasavalta

JAYAWIJAYA DIRGANTARA

121-044

JWD

Indonesian tasavalta

JOHNLIN AIR TRANSPORT

135-043

JLB

Indonesian tasavalta

KAL STAR

121-037

KLS

Indonesian tasavalta

KARTIKA AIRLINES

121-003

KAE

Indonesian tasavalta

KOMALA INDONESIA

135-051

Tuntematon

Indonesian tasavalta

KURA-KURA AVIATION

135-016

KUR

Indonesian tasavalta

LION MENTARI AIRLINES

121-010

LNI

Indonesian tasavalta

MANUNGGAL AIR SERVICE

121-020

MNS

Indonesian tasavalta

MARTABUANA ABADION

135-049

Tuntematon

Indonesian tasavalta

MATTHEW AIR NUSANTARA

135-048

Tuntematon

Indonesian tasavalta

MERPATI NUSANTARA AIRLINES

121-002

MNA

Indonesian tasavalta

MIMIKA AIR

135-007

Tuntematon

Indonesian tasavalta

MY INDO AIRLINES

121-042

Tuntematon

Indonesian tasavalta

NAM AIR

121-058

Tuntematon

Indonesian tasavalta

NATIONAL UTILITY HELICOPTER

135-011

Tuntematon

Indonesian tasavalta

NUSANTARA AIR CHARTER

121-022

SJK

Indonesian tasavalta

NUSANTARA BUANA AIR

135-041

Tuntematon

Indonesian tasavalta

PACIFIC ROYALE AIRWAYS

121-045

PRQ

Indonesian tasavalta

PEGASUS AIR SERVICES

135-036

Tuntematon

Indonesian tasavalta

PELITA AIR SERVICE

121-008

PAS

Indonesian tasavalta

PENERBANGAN ANGKASA SEMESTA

135-026

Tuntematon

Indonesian tasavalta

PURA WISATA BARUNA

135-025

Tuntematon

Indonesian tasavalta

RIAU AIRLINES

121-016

RIU

Indonesian tasavalta

SAYAP GARUDA INDAH

135-004

Tuntematon

Indonesian tasavalta

SKY AVIATION

121-028

Tuntematon

Indonesian tasavalta

SKY AVIATION

135-044

Tuntematon

Indonesian tasavalta

SMAC

135-015

SMC

Indonesian tasavalta

SRIWIJAYA AIR

121-035

SJY

Indonesian tasavalta

SURVEI UDARA PENAS

135-006

PNS

Indonesian tasavalta

SURYA AIR

135-046

Tuntematon

Indonesian tasavalta

TRANSNUSA AVIATION MANDIRI

121-048

TNU

Indonesian tasavalta

TRANSWISATA PRIMA AVIATION

135-021

TWT

Indonesian tasavalta

TRAVEL EXPRESS AVIATION SERVICE

121-038

XAR

Indonesian tasavalta

TRAVIRA UTAMA

135-009

TVV

Indonesian tasavalta

TRI MG INTRA ASIA AIRLINES

121-018

TMG

Indonesian tasavalta

TRIGANA AIR SERVICE

121-006

TGN

Indonesian tasavalta

UNINDO

135-040

Tuntematon

Indonesian tasavalta

WING ABADI AIRLINES

121-012

WON

Indonesian tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Kazakstanin viranomaisilta, lukuun ottamatta Air Astanaa, mukaan lukien:

 

 

Kazakstanin tasavalta

AIR ALMATY

AK-0483-13

LMY

Kazakstanin tasavalta

ATMA AIRLINES

AK-0469-12

AMA

Kazakstanin tasavalta

AVIA-JAYNAR/AVIA-ZHAYNAR

AK-0467-12

SAP

Kazakstanin tasavalta

BEK AIR

AK-0463-12

BEK

Kazakstanin tasavalta

BEYBARS AIRCOMPANY

AK-0473-13

BBS

Kazakstanin tasavalta

BURUNDAYAVIA AIRLINES

KZ-01/001

BRY

Kazakstanin tasavalta

COMLUX-KZ

KZ-01/002

KAZ

Kazakstanin tasavalta

EAST WING

KZ-01/007

EWZ

Kazakstanin tasavalta

EURO-ASIA AIR

AK-0472-13

EAK

Kazakstanin tasavalta

FLY JET KZ

AK-0477-13

FJK

Kazakstanin tasavalta

INVESTAVIA

AK-0479-13

TLG

Kazakstanin tasavalta

IRTYSH AIR

AK-0468-13

MZA

Kazakstanin tasavalta

JET AIRLINES

KZ-01/003

SOZ

Kazakstanin tasavalta

KAZAIR JET

AK-0474-13

KEJ

Kazakstanin tasavalta

KAZAIRTRANS AIRLINE

AK-0466-12

KUY

Kazakstanin tasavalta

KAZAVIASPAS

AK-0484-13

KZS

Kazakstanin tasavalta

PRIME AVIATION

AK-0478-13

PKZ

Kazakstanin tasavalta

SCAT

KZ-01/004

VSV

Kazakstanin tasavalta

ZHETYSU AIRCOMPANY

AK-0470-12

JTU

Kazakstanin tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden valvonnasta vastaavilta Kirgisian viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Kirgisian tasavalta

AIR BISHKEK (entinen EASTOK AVIA)

15

EAA

Kirgisian tasavalta

AIR MANAS

17

MBB

Kirgisian tasavalta

AVIA TRAFFIC COMPANY

23

AVJ

Kirgisian tasavalta

CENTRAL ASIAN AVIATION SERVICES (CAAS)

13

CBK

Kirgisian tasavalta

HELI SKY

47

HAC

Kirgisian tasavalta

AIR KYRGYZSTAN

03

LYN

Kirgisian tasavalta

MANAS AIRWAYS

42

BAM

Kirgisian tasavalta

S GROUP INTERNATIONAL (entinen S GROUP AVIATION)

45

INT

Kirgisian tasavalta

SKY BISHKEK

43

BIS

Kirgisian tasavalta

SKY KG AIRLINES

41

KGK

Kirgisian tasavalta

SKY WAY AIR

39

SAB

Kirgisian tasavalta

TEZ JET

46

TEZ

Kirgisian tasavalta

VALOR AIR

07

VAC

Kirgisian tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Liberian viranomaisilta.

 

 

Liberia

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Libyan viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Libya

AFRIQIYAH AIRWAYS

007/01

AAW

Libya

AIR LIBYA

004/01

TLR

Libya

BURAQ AIR

002/01

BRQ

Libya

GHADAMES AIR TRANSPORT

012/05

GHT

Libya

GLOBAL AVIATION AND SERVICES

008/05

GAK

Libya

LIBYAN AIRLINES

001/01

LAA

Libya

PETRO AIR

025/08

PEO

Libya

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Mosambikin tasavallan viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Mosambikin tasavalta

AERO-SERVIÇOS SARL

MOZ-08

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

CFM — TRABALHOS E TRANSPORTES AÉREOS LDA

MOZ-07

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

COA — COASTAL AVIATION

MOZ-15

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

CPY — CROPSPRAYERS

MOZ-06

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

CRA — CR AVIATION LDA

MOZ-14

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

EMÍLIO AIR CHARTER LDA

MOZ-05

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

ETA — EMPRESA DE TRANSPORTES AÉREOS LDA

MOZ-04

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

HCP — HELICÓPTEROS CAPITAL LDA

MOZ-11

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

KAY — KAYA AIRLINES, LDA

MOZ-09

KYY

Mosambikin tasavalta

LAM — LINHAS AÉREAS DE MOÇAMBIQUE S.A.

MOZ-01

LAM

Mosambikin tasavalta

MAKOND, LDA

MOZ-20

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

MEX — MOÇAMBIQUE EXPRESSO, SARL MEX

MOZ-02

MXE

Mosambikin tasavalta

OHI — OMNI HELICÓPTEROS INTERNATIONAL LDA

MOZ-17

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

SAF — SAFARI AIR LDA

MOZ-12

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

SAM — SOLENTA AVIATION MOZAMBIQUE, SA

MOZ-10

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

TTA — TRABALHOS E TRANSPORTES AÉREOS LDA

MOZ-16

TTA

Mosambikin tasavalta

UNIQUE AIR CHARTER LDA

MOZ-13

Tuntematon

Mosambikin tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Nepalin viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Nepalin tasavalta

AIR DYNASTY HELI. S.

035/2001

Tuntematon

Nepalin tasavalta

AIR KASTHAMANDAP

051/2009

Tuntematon

Nepalin tasavalta

BUDDHA AIR

014/1996

BHA

Nepalin tasavalta

FISHTAIL AIR

017/2001

Tuntematon

Nepalin tasavalta

GOMA AIR

064/2010

Tuntematon

Nepalin tasavalta

MAKALU AIR

057A/2009

Tuntematon

Nepalin tasavalta

MANANG AIR PVT LTD

082/2014

Tuntematon

Nepalin tasavalta

MOUNTAIN HELICOPTERS

055/2009

Tuntematon

Nepalin tasavalta

MUKTINATH AIRLINES

081/2013

Tuntematon

Nepalin tasavalta

NEPAL AIRLINES CORPORATION

003/2000

RNA

Nepalin tasavalta

SHREE AIRLINES

030/2002

SHA

Nepalin tasavalta

SIMRIK AIR

034/2000

Tuntematon

Nepalin tasavalta

SIMRIK AIRLINES

052/2009

RMK

Nepalin tasavalta

SITA AIR

033/2000

Tuntematon

Nepalin tasavalta

TARA AIR

053/2009

Tuntematon

Nepalin tasavalta

YETI AIRLINES DOMESTIC

037/2004

NYT

Nepalin tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Filippiinien viranomaisilta, lukuun ottamatta Philippine Airlinesia ja Cebu Pacific Airia, mukaan lukien:

 

 

Filippiinien tasavalta

AEROEQUIPEMENT AVIATION

2010037

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

AIR ASIA PHILIPPINES

2012047

APG

Filippiinien tasavalta

AIR JUAN AVIATION

2013053

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

AIR PHILIPPINES CORPORATION

2009006

GAP

Filippiinien tasavalta

ASIA AIRCRAFT OVERSEAS PHILIPPINES INC.

2012048

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

ASIAN AEROSPACE CORPORATION

2012050

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

ASTRO AIR INTERNATIONAL

2012049

AAV

Filippiinien tasavalta

AYALA AVIATION CORP.

4AN9900003

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

CANADIAN HELICOPTERS PHILIPPINES INC.

2010026

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

CM AERO SERVICES

20110401

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

CYCLONE AIRWAYS

2010034

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

FAR EAST AVIATION SERVICES

2009013

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

INAEC AVIATION CORP.

2010028

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

INTERISLAND AIRLINES

2010023

ISN

Filippiinien tasavalta

ISLAND AVIATION

2009009

SOY

Filippiinien tasavalta

ISLAND TRANSVOYAGER

2010022

ITI

Filippiinien tasavalta

LION AIR

2009019

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

MACRO ASIA AIR TAXI SERVICES

2010029

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

MAGNUM AIR

2012051

MSJ

Filippiinien tasavalta

MISIBIS AVIATION & DEVELOPMENT CORP

2010020

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

NORTHSKY AIR INC.

2011042

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

OMNI AVIATION CORP.

2010033

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

ROYAL AIR CHARTER SERVICES INC.

2010024

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

ROYAL STAR AVIATION, INC.

2010021

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

SOUTH EAST ASIAN AIRLINES

2009 004

SRQ

Filippiinien tasavalta

SOUTH EAST ASIAN AIRLINES (SEAIR) INTERNATIONAL

2012052

SGD

Filippiinien tasavalta

SOUTHERN AIR FLIGHT SERVICES

2011045

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

SUBIC SEAPLANE, INC.

2011035

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

WCC AVIATION COMPANY

2009015

Tuntematon

Filippiinien tasavalta

ZEST AIRWAYS INCORPORATED

2009003

EZD

Filippiinien tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta São Tomén ja Príncipen viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

São Tomé ja Príncipe

AFRICA'S CONNECTION

10/AOC/2008

ACH

São Tomé ja Príncipe

STP AIRWAYS

03/AOC/2006

STP

São Tomé ja Príncipe

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Sierra Leonen viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Sierra Leone

AIR RUM, LTD

TUNTEMATON

RUM

Sierra Leone

DESTINY AIR SERVICES, LTD

TUNTEMATON

DTY

Sierra Leone

HEAVYLIFT CARGO

TUNTEMATON

Tuntematon

Sierra Leone

ORANGE AIR SIERRA LEONE LTD

TUNTEMATON

ORJ

Sierra Leone

PARAMOUNT AIRLINES, LTD

TUNTEMATON

PRR

Sierra Leone

SEVEN FOUR EIGHT AIR SERVICES LTD

TUNTEMATON

SVT

Sierra Leone

TEEBAH AIRWAYS

TUNTEMATON

Tuntematon

Sierra Leone

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Sudanin viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Sudanin tasavalta

ALFA AIRLINES

54

AAJ

Sudanin tasavalta

ALMAJAL AVIATION SERVICE

15

MGG

Sudanin tasavalta

BADER AIRLINES

35

BDR

Sudanin tasavalta

BENTIU AIR TRANSPORT

29

BNT

Sudanin tasavalta

BLUE BIRD AVIATION

11

BLB

Sudanin tasavalta

DOVE AIRLINES

52

DOV

Sudanin tasavalta

ELIDINER AVIATION

8

DND

Sudanin tasavalta

FOURTY EIGHT AVIATION

53

WHB

Sudanin tasavalta

GREEN FLAG AVIATION

17

Tuntematon

Sudanin tasavalta

HELEJETIC AIR

57

HJT

Sudanin tasavalta

KATA AIR TRANSPORT

9

KTV

Sudanin tasavalta

KUSH AVIATION

60

KUH

Sudanin tasavalta

MARSLAND COMPANY

40

MSL

Sudanin tasavalta

MID AIRLINES

25

NYL

Sudanin tasavalta

NOVA AIRLINES

46

NOV

Sudanin tasavalta

SUDAN AIRWAYS

1

SUD

Sudanin tasavalta

SUN AIR COMPANY

51

SNR

Sudanin tasavalta

TARCO AIRLINES

56

TRQ

Sudanin tasavalta

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat, jotka ovat saaneet lentotoimintaluvan niiden toiminnan valvonnasta vastaavilta Sambian viranomaisilta, mukaan lukien:

 

 

Sambia

ZAMBEZI AIRLINES

Z/AOC/001/2009

ZMA

Sambia


(1)  Liitteessä A mainitulle lentoliikenteen harjoittajalle voidaan sallia liikennöintioikeuksien käyttäminen, jos se käyttää sellaiselta lentoliikenteen harjoittajalta miehistöineen vuokrattua konetta, jota ei ole asetettu toimintakieltoon, edellyttäen että asiaankuuluvia turvallisuusnormeja noudatetaan.


LIITE B

LUETTELO LENTOLIIKENTEEN HARJOITTAJISTA, JOIDEN TOIMINTAA EU:SSA RAJOITETAAN (1)

Lentoliikenteen harjoittajan virallinen nimi sellaisena kuin se ilmoitetaan lentotoimintaluvassa (ja toiminimi, jos se on muu kuin virallinen nimi)

Lentotoimintaluvan (AOC) numero

ICAO-tunniste

Ilma-aluksen käyttäjän kotivaltio

Rekisteröity ilma-alustyyppi

Rekisteröidyn ilma-aluksen rekisteritunnus/-tunnukset ja, jos saatavilla, sarjanumero/-numerot

Rekisteröintivaltio

TAAG ANGOLA AIRLINES

001

DTA

Angolan tasavalta

Koko kalusto, paitsi: 5 Boeing B777 -tyypin ilma-alusta ja 4 Boeing B737-700 -tyypin ilma-alusta.

Koko kalusto, paitsi: D2-TED, D2-TEE, D2-TEF, D2-TEG, D2-TEH, D2-TBF, D2-TBG, D2-TBH, D2-TBJ.

Angolan tasavalta

AIR ASTANA (2)

AK-0475-13

KZR

Kazakstan

Koko kalusto, paitsi: Boeing B767 -tyypin ilma-alus, Boeing B757 -tyypin ilma-alus, Airbus A319/320/321 -tyypin ilma-alus.

Koko kalusto, paitsi: lentotoimintaluvassa mainittu ilma-alus Boeing B-767 -kalustossa; lentotoimintaluvassa mainittu ilma-alus Boeing B-757 -kalustossa; lentotoimintaluvassa mainittu ilma-alus Airbus A319/320/321 -kalustossa.

Aruba (Alankomaiden kuningaskunta)

AIR SERVICE COMORES

06-819/TA-15/DGACM

KMD

Komorit

Koko kalusto, paitsi: LET 410 UVP.

Koko kalusto, paitsi: D6-CAM (851336).

Komorit

AFRIJET (3)

002/MTAC/ANAC-G/DSA

ABS

Gabonin tasavalta

Koko kalusto, paitsi: 2 Falcon 50 -tyypin ilma-alusta, 2 Falcon 900 -tyypin ilma-alusta.

Koko kalusto, paitsi: TR-LGV; TR-LGY; TR-AFJ; TR-AFR.

Gabonin tasavalta

GABON AIRLINES (4)

001/MTAC/ANAC

GBK

Gabonin tasavalta

Koko kalusto, paitsi: 1 Boeing B767-200 -tyypin ilma-alus.

Koko kalusto, paitsi: TR-LHP.

Gabonin tasavalta

NOUVELLE AIR AFFAIRES GABON (SN2AG)

003/MTAC/ANAC-G/DSA

NVS

Gabonin tasavalta

Koko kalusto, paitsi: 1 Challenger CL-601 -tyypin ilma-alus, 1 HS-125-800 -tyypin ilma-alus.

Koko kalusto, paitsi: TR-AAG, ZS-AFG.

Gabonin tasavalta; Etelä-Afrikan tasavalta.

AIRLIFT INTERNATIONAL (GH) LTD

AOC 017

ALE

Ghanan tasavalta

Koko kalusto, paitsi: 2 DC8-63F-tyypin ilma-alusta.

Koko kalusto, paitsi: 9G-TOP ja 9G-RAC.

Ghanan tasavalta

IRAN AIR (5)

FS100

IRA

Iranin islamilainen tasavalta

Koko kalusto, paitsi:

14 Airbus A-300 -tyypin ilma-alusta, 8 Airbus A-310 -tyypin ilma-alusta, 1 Boeing B-737 -ilma-alus.

Koko kalusto, paitsi:

 

EP-IBA

 

EP-IBB

 

EP-IBC

 

EP-IBD

 

EP-IBG

 

EP-IBH

 

EP-IBI

 

EP-IBJ

 

EP-IBM

 

EP-IBN

 

EP-IBO

 

EP-IBS

 

EP-IBT

 

EP-IBV

 

EP-IBX

 

EP-IBZ

 

EP-ICE

 

EP-ICF

 

EP-IBK

 

EP-IBL

 

EP-IBP

 

EP-IBQ

 

EP-AGA.

Iranin islamilainen tasavalta

AIR KORYO

GAC-AOC/KOR-01

KOR

Korean demokraattinen kansantasavalta

Koko kalusto, paitsi: 2 TU 204 -tyypin ilma-alusta.

Koko kalusto, paitsi: P-632, P-633.

Korean demokraattinen kansantasavalta

AIR MADAGASCAR

5R-M01/2009

MDG

Madagaskar

Koko kalusto, paitsi: Boeing B737 -tyypin ilma-alus, ATR 72/42 -tyypin ilma-alus ja kolme DHC 6-300 -tyypin ilma-alusta.

Koko kalusto, paitsi: lentotoimintaluvassa mainittu ilma-alus Boeing B737 -kalustossa, lentotoimintaluvassa mainittu ilma-alus ATR 72/42 -kalustossa; 5R-MGC, 5R-MGD, 5R-MGF.

Madagaskarin tasavalta


(1)  Liitteessä B mainitulle lentoliikenteen harjoittajalle voidaan sallia liikennöintioikeuksien käyttäminen, jos se käyttää sellaiselta lentoliikenteen harjoittajalta miehistöineen vuokrattua konetta, jota ei ole asetettu toimintakieltoon, edellyttäen että asiaankuuluvia turvallisuusnormeja noudatetaan.

(2)  Air Astanan sallitaan käyttää ainoastaan mainittuja ilma-alustyyppejä, edellyttäen että ne on rekisteröity Arubassa ja kaikista lentotoimintalupaan tehtävistä muutoksista ilmoitetaan komissiolle ja Eurocontrolille hyvissä ajoin.

(3)  Afrijet saa toistaiseksi unionissa toimiessaan käyttää ainoastaan mainittuja poikkeusluvan saaneita ilma-aluksia.

(4)  Gabon Airlines saa toistaiseksi unionissa toimiessaan käyttää ainoastaan mainittuja poikkeusluvan saaneita ilma-aluksia.

(5)  Iran Air saa liikennöidä unioniin tietyillä ilma-aluksilla komission asetuksen (EU) N:o 590/2010 johdanto-osan 69 kappaleessa vahvistetuin edellytyksin (EUVL L 170, 6.7.2010, s. 15).


12.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 355/39


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1319/2014,

annettu 11 päivänä joulukuuta 2014,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

AL

62,5

IL

107,2

MA

81,6

TN

139,2

TR

112,1

ZZ

100,5

0707 00 05

AL

63,5

EG

191,6

MA

164,1

TR

138,7

ZZ

139,5

0709 93 10

MA

64,0

TR

122,0

ZZ

93,0

0805 10 20

AR

35,3

MA

68,6

SZ

37,7

TR

61,9

UY

32,9

ZA

34,5

ZW

33,9

ZZ

43,5

0805 20 10

MA

61,0

ZZ

61,0

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

IL

102,5

TR

77,8

ZZ

90,2

0805 50 10

TR

71,9

ZZ

71,9

0808 10 80

BR

51,7

CA

135,6

CL

79,6

NZ

90,6

US

117,2

ZA

143,4

ZZ

103,0

0808 30 90

CN

82,9

TR

174,9

US

173,2

ZZ

143,7


(1)  Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 471/2009 täytäntöönpanosta maa- ja alueluokituksen ajan tasalle saattamisen osalta 27 päivänä marraskuuta 2012 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1106/2012 (EUVL L 328, 28.11.2012, s. 7) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


DIREKTIIVIT

12.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 355/42


KOMISSION DIREKTIIVI 2014/106/EU,

annettu 5 päivänä joulukuuta 2014,

rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/57/EY liitteiden V ja VI muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/57/EY (1) ja erityisesti sen 30 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Osajärjestelmien EY-tarkastusvakuutuksen soveltamisala ja sisältö olisi määriteltävä tarkemmin direktiivin 2008/57/EY liitteessä V. Erityisesti olisi täsmennettävä vakuutuksen allekirjoittajan vastuu.

(2)

Tarkastusvakuutusta koskevia menettelyjä, joita noudatetaan silloin, kun olemassa olevia osajärjestelmiä muutetaan ja kun ilmoitetut laitokset tekevät lisätarkastuksia, olisi selkiytettävä direktiivin 2008/57/EY liitteessä V.

(3)

Osajärjestelmien tarkastusmenettelyn tarkoitus olisi ilmaistava selvemmin direktiivin 2008/57/EY liitteessä VI. Lisäksi samassa liitteessä olisi määriteltävä tarkastusmenettelyä koskevat periaatteet, joita sovelletaan muutettaessa olemassa olevia osajärjestelmiä.

(4)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2008/57/EY 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Korvataan direktiivin 2008/57/EY liite V tämän direktiivin liitteellä I ja liite VI tämän direktiivin liitteellä II.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2016. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säädökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3.   Velvoitteet, jotka koskevat tämän direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa, eivät koske Kyproksen tasavaltaa ja Maltan tasavaltaa niin kauan kuin niiden alueilla ei ole rautatiejärjestelmää.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 5 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 191, 18.7.2008, s. 1.


LIITE I

”LIITE V

OSAJÄRJESTELMIEN EY-TARKASTUSVAKUUTUS

1.   OSAJÄRJESTELMIEN EY-TARKASTUSVAKUUTUS

Osajärjestelmän EY-tarkastusvakuutus on 18 artiklassa tarkoitetun hakijan laatima vakuutus, jossa hän vakuuttaa yksinomaisella vastuullaan, että asianomainen osajärjestelmä, jolle on tehty asiaa koskevat tarkastukset, täyttää unionin asiaa koskevan lainsäädännön vaatimukset, asiaa koskevat kansalliset säännöt mukaan luettuina.

EY-tarkastusvakuutus ja siihen liittyvät asiakirjat on päivättävä ja allekirjoitettava.

EY-tarkastusvakuutuksen on perustuttava liitteessä VI esitetyn osajärjestelmien EY-tarkastusmenettelyn tuloksena saatuihin tietoihin. Se on laadittava samalla kielellä kuin EY-tarkastusvakuutuksen mukana oleva tekninen tiedosto, ja siihen on sisällyttävä vähintään seuraavat kohdat:

a)

viittaus tähän direktiiviin, yhteentoimivuuden teknisiin eritelmiin (YTE) ja sovellettaviin kansallisiin sääntöihin;

b)

viittaus niihin YTE:iin tai niiden osiin, joihin nähden vaatimustenmukaisuutta ei ole arvioitu EY-tarkastusmenettelyssä, sekä sovellettuihin kansallisiin sääntöihin, kun kyseessä on poikkeus, parantamiseen tai uudistamiseen liittyvä YTE:ien osittainen soveltaminen, YTE:ään liittyvä siirtymäaika tai erikoistapaus;

c)

18 artiklassa tarkoitetun hakijan nimi ja osoite (ilmoitettava toiminimi ja täydellinen osoite; valtuutetun edustajan osalta myös hankintayksikön tai valmistajan toiminimi);

d)

lyhyt kuvaus osajärjestelmästä;

e)

18 artiklassa tarkoitetun EY-tarkastuksen tai -tarkastukset suorittaneen ilmoitetun laitoksen tai ilmoitettujen laitosten nimi tai nimet ja osoite tai osoitteet;

f)

perussopimuksen nojalla annettujen muiden säädösten vaatimustenmukaisuuden arvioinnin suorittaneen ilmoitetun laitoksen tai ilmoitettujen laitosten nimi tai nimet ja osoite tai osoitteet;

g)

17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kansallisten sääntöjen vaatimustenmukaisuuden tarkastuksen tai tarkastusten suorittaneen nimetyn elimen tai nimettyjen elinten nimi tai nimet ja osoite tai osoitteet;

h)

yhden tai useamman sellaisen arviointilaitoksen nimi ja osoite, joka on laatinut riskienarvioinnin yhteisten turvallisuusmenetelmien käyttöä koskevat turvallisuusarviointiraportit, jos sitä edellytetään tässä direktiivissä;

i)

viittaukset EY-tarkastusvakuutuksen mukana olevaan tekniseen tiedostoon sisältyviin asiakirjoihin;

j)

asian kannalta merkitykselliset väliaikaiset tai lopulliset määräykset, joita osajärjestelmässä on noudatettava, tarvittaessa erityisesti käyttörajoitukset tai -ehdot;

k)

allekirjoittajan (eli sen luonnollisen henkilön tai luonnollisten henkilöiden, jolla tai joilla on allekirjoitusvaltuudet) henkilötiedot.

Jos liitteessä VI viitataan välivaiheen tarkastuslausumaan, tämän osan säännöksiä sovelletaan kyseiseen vakuutukseen.

2.   OSAJÄRJESTELMIEN EY-TARKASTUSVAKUUTUS MUUTOSTEN TAPAUKSESSA

Jos osajärjestelmään, josta on annettu EY-tarkastusvakuutus, tehdään muutos, joka ei ole kunnossapidon yhteydessä tapahtuvaa osien vaihtamista, sovelletaan jäljempänä olevia säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan soveltamista.

2.1   Jos muutoksen tehnyt taho osoittaa, ettei muutos vaikuta osajärjestelmän suunnittelua koskeviin perusominaisuuksiin, jotka ovat tarpeen perusparametreihin liittyvien vaatimusten noudattamiseksi,

a)

muutoksen tehneen tahon on päivitettävä viittaukset EY-tarkastusvakuutuksen mukana olevan teknisen tiedoston asiakirjoihin;

b)

uutta EY-tarkastusvakuutusta ei vaadita.

2.2   Jos muutoksen tehnyt taho osoittaa, että muutos vaikuttaa osajärjestelmän perusparametreihin, jotka ovat tarpeen joihinkin perusparametreihin liittyvien vaatimusten noudattamiseksi,

a)

muutoksen tehneen tahon on laadittava täydentävä EY-tarkastusvakuutus, jossa viitataan kyseisiin perusparametreihin;

b)

täydentävään EY-tarkastusvakuutukseen on liitettävä luettelo alkuperäisen EY-tarkastusvakuutuksen mukana olevan teknisen tiedoston asiakirjoista, jotka eivät enää päde;

c)

EY-tarkastusvakuutuksen mukana olevaan tekniseen tiedostoon on sisällytettävä näyttö siitä, että muutokset vaikuttavat ainoastaan a alakohdassa tarkoitettuihin perusparametreihin;

d)

tämän liitteen 1 jakson säännöksiä sovelletaan sovellettavin osin kyseiseen täydentävään EY-tarkastusvakuutukseen;

e)

alkuperäisen EY-tarkastusvakuutuksen katsotaan edelleen pätevän niihin perusparametreihin, joihin muutos ei vaikuta.

3.   OSAJÄRJESTELMIEN EY-TARKASTUSVAKUUTUS LISÄTARKASTUSTEN TAPAUKSESSA

Osajärjestelmää koskevaa EY-tarkastusvakuutusta voidaan täydentää, jos tehdään lisätarkastuksia, erityisesti, jos tällaiset lisätarkastukset ovat tarpeen uuden käyttöönottoluvan saamiseksi. Tässä tapauksessa täydentävä vakuutus koskee ainoastaan lisätarkastusten soveltamisalaa.”


LIITE II

”LIITE VI

OSAJÄRJESTELMIEN EY-TARKASTUSMENETTELY

1.   YLEISET PERIAATTEET

’EY-tarkastuksella’ tarkoitetaan 18 artiklassa tarkoitetun hakijan toteuttamaa menettelyä, jolla osoitetaan, täyttyvätkö osajärjestelmää koskevan unionin lainsäädännön vaatimukset, mukaan luettuina asiaa koskevat kansalliset säännöt, ja voidaanko osajärjestelmälle antaa käyttöönottolupa.

2.   ILMOITETUN LAITOKSEN ANTAMA EY-TARKASTUSTODISTUS

2.1   Johdanto

Tässä direktiivissä YTE:iin nähden tehtävällä tarkastuksella tarkoitetaan menettelyä, jolla ilmoitettu laitos tarkistaa ja todistaa, että osajärjestelmä on asiaa koskevien yhteentoimivuuden teknisten eritelmien (YTE) mukainen.

Tämä ei rajoita hankintayksikön tai valmistajan (eli 18 artiklassa tarkoitetun hakijan) velvollisuuksia noudattaa muuta perussopimuksesta johdettua sovellettavaa lainsäädäntöä, mukaan luettuina muun lainsäädännön mukaisesti vaadittavat arviointilaitosten suorittamat todentamiset.

2.2   Välivaiheen tarkastuslausuma

2.2.1   Periaatteet

Tarkastukset voidaan hankintayksikön tai valmistajan (eli 18 artiklassa tarkoitetun hakijan) pyynnöstä tehdä osajärjestelmän osille tai ne voidaan rajoittaa koskemaan tiettyjä tarkastusmenettelyn vaiheita. Tällöin tarkastusten tulokset voidaan esittää välivaiheen tarkastuslausumassa, jonka hankintayksikön tai valmistajan (eli 18 artiklassa tarkoitetun hakijan) valitsema ilmoitettu laitos antaa.

Välivaiheen tarkastuslausumassa on annettava viitetiedot YTE:istä, joihin nähden vaatimustenmukaisuus on arvioitu.

2.2.2   Osajärjestelmän osat

Tämän direktiivin 18 artiklassa tarkoitettu hakija voi hakea välivaiheen tarkastuslausumaa mille tahansa osalle, joihin hän on päättänyt osajärjestelmän pilkkoa. Tällöin kukin osa tarkastetaan kussakin vaiheessa 2.2.3 kohdan mukaisesti.

2.2.3   Tarkastusmenettelyn vaiheet

Osajärjestelmä tai tietyt osajärjestelmän osat on tarkastettava seuraavissa vaiheissa:

a)

kokonaissuunnittelu;

b)

tuotanto: rakentaminen, johon sisältyvät erityisesti maa- ja vesirakennustyöt, valmistaminen, osatekijöiden kokoaminen ja kokonaisuuden säätö;

c)

lopputestaus.

Tämän direktiivin 18 artiklassa tarkoitettu hakija voi hakea välivaiheen tarkastuslausumaa suunnitteluvaiheelle (tyyppiä koskeva testaus mukaan luettuna) ja tuotantovaiheelle koko osajärjestelmälle tai mille tahansa osalle, joihin hakija on päättänyt osaohjelman pilkkoa (ks. 2.2.2 kohta).

2.3   Tarkastustodistus

2.3.1   Tarkastuksesta vastaavat ilmoitetut laitokset arvioivat osajärjestelmän suunnittelun, tuotannon ja lopputestauksen ja laativat tarkastustodistuksen hankintayksikölle tai valmistajalle (eli 18 artiklassa tarkoitetulle hakijalle), joka puolestaan laatii EY-tarkastusvakuutuksen. Tarkastustodistuksessa on annettava viitetiedot YTE:istä, joihin nähden vaatimustenmukaisuus on arvioitu.

Jos osajärjestelmän vaatimustenmukaisuutta ei ole arvioitu kaikkiin asianomaisiin YTE:iin nähden (eli jos kyseessä on poikkeus, parantamiseen tai uudistamiseen liittyvä YTE:ien osittainen soveltaminen, YTE:ään liittyvä siirtymäaika tai erikoistapaus), tarkastustodistuksessa on annettava tarkat viitetiedot niistä YTE:istä tai niiden osista, joihin nähden vaatimustenmukaisuutta ei ole arvioitu ilmoitetun laitoksen suorittamassa tarkastusmenettelyssä.

2.3.2   Jos on annettu välivaiheen tarkastuslausumia, osajärjestelmän tarkastuksesta vastaava ilmoitettu laitos ottaa nämä välivaiheen tarkastuslausumat huomioon ja ennen tarkastustodistuksen antamista

a)

tarkistaa, että välivaiheen tarkastuslausuma kattaa asianmukaisesti kaikki sovellettavat YTE:ien vaatimukset;

b)

tarkastaa kaikki näkökohdat, joita välivaiheen tarkastuslausuma ei kata; ja

c)

tarkastaa koko osajärjestelmän lopputestauksen.

2.3.3   Jos osajärjestelmään, josta on jo annettu tarkastustodistus, tehdään muutos, ilmoitettu laitos tekee ainoastaan sellaiset tutkimukset ja testit, jotka ovat merkityksellisiä ja tarpeen muutosten kannalta, eli arviointi koskee ainoastaan muutettuja osajärjestelmän osia ja niiden liittymäkohtia osajärjestelmän muuttamattomiin osiin.

2.3.4   Kunkin osajärjestelmän tarkastuksessa mukana olleen ilmoitetun laitoksen on laadittava koko toimintansa kattava tekninen tiedosto 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.4   EY-tarkastusvakuutuksen mukana oleva tekninen tiedosto

Tämän direktiivin 18 artiklassa tarkoitetun hakijan on koottava EY-tarkastusvakuutuksen mukana oleva tekninen tiedosto, jossa on oltava seuraavat asiakirjat:

a)

kyseisen osajärjestelmän suunnitteluun liittyvät tekniset ominaisuudet, kuten toteuttamista vastaavat yleissuunnitelmat ja yksityiskohtaiset suunnitelmat, sähkö- ja hydrauliset kaaviot, ohjauspiirikaaviot, tieto- ja automaatiojärjestelmien kuvaus, joiden on oltava riittävän yksityiskohtaisia suoritetun vaatimustenmukaisuustarkastuksen dokumentoimiseksi, sekä käyttö- ja kunnossapito-ohjeet jne.;

b)

luettelo 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista osajärjestelmään sisältyvistä yhteentoimivuuden osatekijöistä;

c)

kunkin osajärjestelmän tarkastukseen osallistuneen ilmoitetun laitoksen kokoamat 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tekniset tiedostot, joihin on sisällyttävä seuraavat:

jäljennökset 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja yhteentoimivuuden osatekijöitä varten laadituista EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksista tai tarvittaessa EY-käyttöönsoveltuvuusvakuutuksista, sekä lisäksi tarvittaessa vastaavat laskelmat ja jäljennökset niiden testien ja tutkimusten pöytäkirjoista, joita ilmoitettu laitos on suorittanut yhteisten teknisten eritelmien perusteella,

tällöin mukana on soveltuvin osin oltava myös välivaiheen tarkastuslausuma, joka on tarkastustodistuksen mukana, sekä ilmoitetun laitoksen antamat tulokset välivaiheen tarkastuslausuman pätevyyden tarkistamisesta,

tarkastuksesta vastaavan ilmoitetun laitoksen allekirjoittama tarkastustodistus siitä, että osajärjestelmä on sovellettavien YTE:ien vaatimusten mukainen, sekä vastaavat ilmoitetun laitoksen tarkastamat laskelmat; todistuksessa täsmennetään tarvittaessa töiden aikana esitetyt varaumat, joita ei ole peruttu; tarkastustodistukseen olisi liitettävä myös ilmoitetun laitoksen laatimat kertomukset tarkastuksista, joita se on suorittanut tehtävänsä aikana 2.5.2 ja 2.5.3 kohdan mukaisesti;

d)

muun perussopimuksesta johdetun lainsäädännön mukaisesti annetut tarkastustodistukset;

e)

tapauksissa, joissa edellytetään osajärjestelmien turvallisen yhdistämisen tarkastamista 15 artiklan mukaan, asiaa koskevaan tekniseen tiedostoon on sisällyttävä arvioijan kertomus tai kertomukset direktiivin 2004/49/EY 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista riskinarvioinnin yhteisistä turvallisuusmenetelmistä.

2.5   Ilmoitettujen laitosten suorittama valvonta

2.5.1   Hankkeen toteutuksen tarkastamisesta vastaavalla ilmoitetulla laitoksella on oltava aina vapaa pääsy työmaille, tuotantolaitoksiin, varastoalueille ja tarvittaessa esivalmistusalueille, testauslaitoksiin ja yleensä kaikkiin paikkoihin, joihin pääsyn se voi katsoa tarpeelliseksi tehtävänsä suorittamisen kannalta. Ilmoitetun laitoksen on saatava hankintayksiköltä tai valmistajilta (eli 18 artiklassa tarkoitetulta hakijalta) kaikki tätä tarkoitusta varten tarvittavat asiakirjat, erityisesti toteuttamissuunnitelmat ja osajärjestelmää koskevat teknisluonteiset asiakirjat.

2.5.2   Hankkeen toteutuksen tarkastamisesta vastaavan ilmoitetun laitoksen on tehtävä määräajoin tarkastuksia varmistaakseen, että asiaankuuluvia YTE:iä noudatetaan. Se antaa tarkastuskertomuksen hankkeen toteutuksesta vastaaville tahoille. Ilmoitettu laitos voi vaatia, että se kutsutaan seuraamaan tiettyjä rakennustyön vaiheita.

2.5.3   Lisäksi ilmoitettu laitos voi tehdä yllätystarkastuksia työmaalle tai tuotantolaitoksiin. Näiden käyntien yhteydessä se voi suorittaa täydellisiä tai osatarkastuksia. Se antaa kertomuksen käynnistä ja tarvittaessa tarkastuskertomuksen toteutuksesta vastaaville tahoille.

2.5.4   Ilmoitetun laitoksen on pystyttävä valvomaan osajärjestelmää, johon yhteentoimivuuden osatekijät on asennettu, voidakseen arvioida, mikäli vastaavassa YTE:ssä niin vaaditaan, sen soveltuvuutta käyttöön sille suunnitellussa rautatieympäristössä.

2.6   Teknisten asiakirjojen säilyttäminen

Valmistajan tai hankintayksikön (eli 18 artiklassa tarkoitetun hakijan) on säilytettävä jäljennös EY-tarkastusvakuutuksen mukana olevasta täydellisestä teknisestä tiedostosta koko osajärjestelmän elinkaaren ajan. Nämä on toimitettava niitä pyytävälle jäsenvaltiolle.

Käyttöönottolupaa koskevan hakemuksen yhteydessä toimitetut asiakirjat on toimitettava sen jäsenvaltion kansalliselle turvallisuusviranomaiselle, jossa käyttöönottolupaa haetaan. Kansallinen turvallisuusviranomainen voi vaatia, että osa tai osia hakemuksen yhteydessä toimitetuista asiakirjoista käännetään sen omalle kielelle.

2.7   Julkistaminen

Kunkin ilmoitetun laitoksen on julkaistava määräajoin aiheelliset tiedot seuraavista:

a)

vastaanotetut tarkastuspyynnöt ja välivaiheen tarkastuslausumapyynnöt;

b)

yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden ja käyttöönsoveltuvuuden arviointipyynnöt;

c)

annetut tai evätyt välivaiheen tarkastuslausumat;

d)

annetut tai evätyt vaatimustenmukaisuustodistukset ja EY-käyttöönsoveltuvuustodistukset;

e)

annetut tai evätyt tarkastustodistukset.

2.8   Kieli

EY-tarkastusmenettelyyn liittyvät tiedostot ja kirjeenvaihto on laadittava sen jäsenvaltion unionin virallisella kielellä, johon hankintayksikkö tai valmistajat (eli 18 artiklassa tarkoitettu hakija) ovat sijoittautuneet, tai hankintayksikön tai valmistajien (eli 18 artiklassa tarkoitetun hakijan) hyväksymällä unionin virallisella kielellä.

3.   NIMETYN ELIMEN ANTAMA TARKASTUSTODISTUS

3.1   Johdanto

Jos sovelletaan kansallisia sääntöjä, tarkastukseen on sisällyttävä menettely, jossa 17 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaan nimetty elin, jäljempänä ’nimetty elin’, tarkastaa ja todistaa, että osajärjestelmä on 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansallisten sääntöjen mukainen, kaikissa jäsenvaltioissa, joissa osajärjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön.

3.2   Tarkastustodistus

Nimetty elin laatii hankintayksiölle tai valmistajille (eli 18 artiklassa tarkoitetulle hakijalle) tarkoitetun tarkastustodistuksen.

Todistuksessa on annettava tarkat viitetiedot kansallisista säännöistä, joihin nähden vaatimustenmukaisuus on arvioitu nimetyn elimen suorittamassa tarkastusmenettelyssä.

Jos kansalliset säännöt koskevat kalustoyksikön muodostavia osajärjestelmiä, nimetyn elimen on jaettava todistus kahteen osaan, joista toisessa annetaan viitetiedot niistä kansallisista säännöistä, jotka tiukasti katsoen liittyvät kalustoyksikön ja kyseisen rataverkon väliseen tekniseen yhteensopivuuteen, ja toisessa kaikista muista kansallisista säännöistä.

3.3   Tekninen tiedosto

Kun kyse on kansallisista säännöistä, nimetyn elimen kokoama ja tarkastustodistuksen mukana oleva tekninen tiedosto on liitettävä mukaan 2.4 kohdassa tarkoitettuun EY-tarkastusvakuutuksen mukana olevaan tekniseen tiedostoon ja sen on sisällettävä tarvittavat tekniset tiedot sen arvioimiseksi, että osajärjestelmä on näiden kansallisten sääntöjen mukainen.

3.4   Kieli

EY-tarkastusmenettelyyn liittyvät tiedostot ja kirjeenvaihto on laadittava sen jäsenvaltion unionin virallisella kielellä, joihin hankintayksikkö tai valmistajat (eli 18 artiklassa tarkoitettu hakija) ovat sijoittautuneet, tai hankintayksikön ja valmistajien (eli 18 artiklassa tarkoitetun hakijan) hyväksymällä unionin virallisella kielellä.

4.   OSAJÄRJESTELMÄN OSIEN TARKASTUS 18 ARTIKLAN 5 KOHDAN MUKAISESTI

Jos osajärjestelmän tietyille osille annetaan tarkastustodistus, tämän liitteen säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin kyseisiin osiin.”


PÄÄTÖKSET

12.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 355/50


POLIITTISTEN JA TURVALLISUUSASIOIDEN KOMITEAN PÄÄTÖS EUTM MALI/4/2014,

annettu 9 päivänä joulukuuta 2014,

kolmansien valtioiden osallistumisen hyväksymisestä Malin asevoimien kouluttamiseen osallistumista koskevaan Euroopan unionin sotilasoperaatioon (EUTM Mali)

(2014/894/YUTP)

POLIITTISTEN JA TURVALLISUUSASIOIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 38 artiklan kolmannen alakohdan,

ottaa huomioon Malin asevoimien kouluttamiseen osallistumista koskevasta Euroopan unionin sotilasoperaatiosta, EUTM Mali, 17 päivänä tammikuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/34/YUTP (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto on valtuuttanut päätöksen 2013/34/YUTP 8 artiklan 2 kohdan nojalla poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) pyytämään kolmansilta valtioilta osallistumistarjouksia ja tekemään asiaankuuluvat päätökset kolmansien valtioiden osallistumisehdotusten hyväksymisestä.

(2)

Euroopan unionin operaation komentajan ja Euroopan unionin sotilaskomitean (EUSK) antamien Serbian osallistumista koskevien suositusten perusteella Serbian osallistuminen olisi hyväksyttävä.

(3)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 5 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu niiden unionin päätösten ja toimien valmisteluun ja täytäntöönpanoon, joilla on merkitystä puolustuksen alalla,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1.   Hyväksytään Serbian osallistuminen Malin asevoimien kouluttamiseen osallistumista koskevaan Euroopan unionin sotilasoperaatioon (EUTM Mali), ja osallistuminen katsotaan merkittäväksi.

2.   Serbia vapautetaan suorittamasta rahoitusosuutta EUTM Mali -operaation talousarvioon.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä 9 päivänä joulukuuta 2014.

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean puolesta

Puheenjohtaja

W. STEVENS


(1)  EUVL L 14, 18.1.2013, s. 19.


12.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 355/51


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 10 päivänä joulukuuta 2014,

vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/18/EU 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamiseen käytettävästä mallista

(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 9334)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2014/895/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/18/EU (1) ja erityisesti sen 21 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 2012/18/EU 21 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat direktiivin soveltamisalaan kuuluvista tuotantolaitoksista tiedot käyttäen erityistä raportointilomaketta.

(2)

Jäsenvaltioiden olisi voitava raportointilomakkeen avulla toimittaa saumattomasti ja tehokkaasti tiedot, jotta maksimoidaan toimitettujen tietojen hyödyllisyys ja vertailtavuus ja minimoidaan jäsenvaltioiden hallinnollinen taakka sekä noudatetaan samalla Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY (2) vaatimuksia.

(3)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat neuvoston direktiivillä 96/82/EY (3) perustetun komitean lausunnon mukaiset.

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava direktiivin 2012/18/EU 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot käyttäen tämän päätöksen liitteessä esitettyä raportointilomaketta.

Tietokannassa jo olevia tietoja tarkastellaan uudelleen 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 10 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta

Karmenu VELLA

Komission jäsen


(1)  EUVL L 197, 24.7.2012, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta (EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1).

(3)  Neuvoston direktiivi 96/82/EY, annettu 9 päivänä joulukuuta 1996, vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta (EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13).


LIITE

LOMAKE DIREKTIIVIN 2012/18/EU 21 ARTIKLAN 3 KOHDAN MUKAISESTI TOIMITETTAVIEN TIETOJEN TOIMITTAMISEKSI

Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.

Luottamukselliset tiedot merkitään, ja niiden yhteydessä ilmoitetaan, minkä tyyppisestä tiedosta ja mistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (1) 4 artiklassa tarkoitetusta epäämisperusteesta on kyse.

1.   Osa 1 — Euroopan komission todennuspalvelu (ECAS)

Turvallisuussyistä jäsenvaltioiden käyttäjä voi käyttää eSPIRS-järjestelmää ainoastaan rekisteröitymällä komission todennuspalveluun (ECAS) ja antamalla seuraavat pakolliset käyttäjätiedot:

a)    Nimi*: Käyttäjän nimi

b)    Sukunimi*: Käyttäjän sukunimi

c)    Sähköposti*: Käyttäjän sähköpostiosoite

d)    Käyttäjän rooli*: Kansallinen raportoija tai kansallinen hallinnoija

Kun käyttäjä on todennettu, hänet ohjataan suuronnettomuuksien riskejä tutkivan toimiston MINERVA-portaaliin, jossa eSPIRS-järjestelmä sijaitsee. eSPIRS-tietokannan käyttöoikeudet myönnetään käyttäjäroolin mukaisesti.

2.   Osa 2 — eSPIRS-järjestelmässä raportoidut tiedot

Käyttäjän on toimitettava jäljempänä luetellut tiedot käyttäen joko verkossa olevaa raportointilomaketta, jonka avulla tiedot voidaan syöttää erikseen kustakin tuotantolaitoksesta, tai kansallista välinettä, jolloin käytetään eSPIRS XML -mallia syötettäessä automaattisesti eSPIRS-järjestelmään tiedot, jotka sisältyvät kansallisiin/alueellisiin/paikallisiin tuotantolaitoksia koskeviin tietokantoihin.

2.1   Raportoiva toimivaltainen viranomainen

a)    Nimi*: Raportoivan toimivaltaisen viranomaisen virallinen nimi

b)    Osoite*: Kadun nimi

c)    Paikkakunta*: Kaupunki tai kunta

d)    Postinumero*: Postinumero

e)    Maa*: Maa

f)    Huomautukset : Huomautukset, jotka käyttäjä voi halutessaan lisätä raportoivasta toimivaltaisesta viranomaisesta

2.2   Tuotantolaitoksen nimi ja toiminnot

a)

Seveso-status* [Seveso III -direktiivin mukaan tuotantolaitoksia on kahdentasoisia: ylemmän tason ja alemman tason laitokset]

b)

Nimi*: eSPIRS-järjestelmässä raportoidun Seveso-tuotantolaitoksen nimi

c)

Emoyhtiö: Tuotantolaitoksen holding-yritys/emoyhtiö

d)

Henkilökohtainen koodi: Koodi, jonka käyttäjä voi antaa halutessaan käyttää vanhaa koodijärjestelmää eSPIRS-järjestelmässä

e)

Teollisuuden tyyppi ja/tai NACE-koodi*: Jos tuotantolaitoksen toiminta liittyy useampaan kuin yhteen SPIRS- ja/tai NACE-koodiin, tehdään ero pääasiallisen ja toissijaisen toiminnan välillä.

1)

Teollisuuden tyyppi ilmoitetaan Seveso SPIRS-koodien mukaisesti:

1)

Maatalous

2)

Vapaa-ajan- ja liikuntatoiminnot (kuten jäähallit)

3)

Kaivannaistoiminnot (rikastushiekka & fysikaaliskemialliset prosessit)

4)

Metallien jalostus

5)

Rautametallien jalostus (valimot, sulatot jne.)

6)

Muiden kuin rautametallien jalostus (valimot, sulatot jne.)

7)

Metallien jalostus elektrolyyttisillä tai kemiallisilla menetelmillä

8)

Petrokemian teollisuus/Öljynjalostamot

9)

Sähkön tuotanto, voimansiirto ja jakelu

10)

Polttoaineen varastointi (myös, lämmitys, vähittäismyynti jne.)

11)

Räjähteiden tuotanto, hävitys ja varastointi

12)

Ilotulitteiden valmistus ja varastointi

13)

Nestekaasun tuotanto, pullotus ja jakelu

14)

Nestekaasun varastointi

15)

Nesteytetyn maakaasun varastointi- ja jakelu

16)

Tukku- ja vähittäismyynnin varastointi ja jakelu (ei nesteytetty maakaasu)

17)

Torjunta-aineiden, biosidien ja fungisidien valmistus ja varastointi

18)

Lannoitteiden valmistus ja varastointi

19)

Lääkkeiden tuotanto

20)

Jätteiden varastointi, käsittely ja loppusijoitus

21)

Vesi ja viemäröinti (keräys, jakelu, käsittely)

22)

Kemianteollisuuden laitokset

23)

Orgaanisten peruskemikaalien tuotanto

24)

Muovin ja kumin valmistus

25)

Sellun ja paperin tuotanto ja valmistus

26)

Puunkäsittely ja huonekalut

27)

Tekstiilien valmistus ja käsittely

28)

Elintarvikkeiden ja juomien valmistus

29)

Yleinen rakentaminen ja suunnittelu, valmistus ja kokoaminen

30)

Laivanrakennus, laivojen romutus, laivojen korjaus

31)

Rakentaminen & maa- ja vesirakentaminen

32)

Keramiikka (tiilet, keraamiset tavarat, lasi, sementti jne.)

33)

Lasin valmistus

34)

Sementin, kalkin ja kipsin valmistus

35)

Elektroniikka & sähkötekniikka

36)

Käsittely- ja kuljetuskeskukset (satamat, lentoasemat, kuorma-autojen pysäköintialueet, ratapihat jne.)

37)

Lääketieteelliset, tutkimus- ja koulutuslaitokset (kuten sairaalat ja yliopistot)

38)

Yleinen kemikaalien valmistus (jota ei ole mainittu muualla)

39)

Yleinen kemikaalien valmistus (jota ei ole mainittu muualla)

2)

NACE-koodi: NACE on eurooppalainen teollisuuden tilastollinen toimialaluokitus, joka koostuu kuusinumeroisista koodeista. Käyttäjä voi halutessaan viitata Sevesto-laitokseen tämän luokittelujärjestelmän neljällä ensimmäisellä koodilla SPIRS-koodin lisäksi tai sen sijaan.

f)

Linkki verkkosivulle, joka sisältää lisätietoja tuotantolaitoksesta*

g)

E-PRTR ID: Jos tuotantolaitos kuuluu kokonaan tai osittain Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 166/2006 (2) soveltamisalaan, antakaa kansallinen yksilöllinen tunniste, jota käytetään raportoitaessa laitoksesta kyseisen asetuksen mukaisesti, sekä linkki kyseiselle verkkosivulle.

h)

IED ID (vuoden 2016 tiedoista alkaen): Jos tuotantolaitos kuuluu kokonaan tai osittain Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (3) (http://ec.europa.eu/environment/air/pollutants/stationary/ied/legislation.htm) soveltamisalaan, ilmoittakaa kaikki kansalliset yksilölliset laitosten tunnisteet, joita käytetään kyseisen direktiivin tarkoituksia varten sekä linkki kyseiselle verkkosivulle.

i)

Tuotantolaitoksen huomiot: Huomautukset, jotka käyttäjä voi halutessaan lisätä tuotantolaitoksesta

2.3   Tuotantolaitoksen sijainti* täydellinen osoite tai leveys-/ ja pituuskoordinaatit

a)    Osoite*: Kadun nimi, kadun numero ja kaupunki, jossa laitos sijaitsee

b)    Leveyspiiri*: Laitoksen leveyskoordinaatit (jos osoitetta ei ilmoiteta)

c)    Pituuspiiri*: Laitoksen pituuskoordinaatit (jos osoitetta ei ilmoiteta)

d)    Osoitetta koskevat huomiot : Huomautukset, jotka käyttäjä voi halutessaan lisätä tuotantolaitoksen osoitteesta

2.4   Tuotantolaitokseen liittyvät aineet

a)    Aine (Seveso III -direktiivin mukaisesti) : Yleisnimi tai vaaraluokitus

b)    CAS-numero : CAS-rekisterinumero on yksilöllinen numerokoodi, joka osoitetaan ainoastaan yhdelle aineelle. Sillä ei ole kemiallista merkitystä ja sen kautta saadaan runsaasti tietoa tietystä kemiallisesta aineesta. CAS-numerossa voi olla enintään 10 numeroa, jotka jaetaan yhdysviivoilla kolmeen osaan. (http://www.cas.org/content/chemical-substances)

c)    Määrä : Aineen määrä tonneina

d)    Fyysiset ominaisuudet : Varastointiolosuhteet, joissa ainetta pidetään, kuten olomuoto (kiinteä, nestemäinen, kaasumainen), rakeisuus (jauhe, pelletit jne.), paine, lämpötila jne.

e)    Ainetta koskevat huomiot : Huomautukset, jotka käyttäjä voi halutessaan lisätä raportoiduista aineista


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 166/2006, annettu 18 päivänä tammikuuta 2006, epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta ja neuvoston direktiivien 91/689/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).


12.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 355/55


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 10 päivänä joulukuuta 2014,

vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/18/EU täytäntöönpanoa koskevien jäsenvaltioiden tietojen esittämismallin vahvistamisesta

(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 9335)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2014/896/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/18/EU (1) ja erityisesti sen 21 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 2012/18/EU 21 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2019 ja tämän jälkeen neljän vuoden välein kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta.

(2)

Komissio on laatinut kyselylomakkeen niiden tietojen määrittämiseksi, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava raportoidakseen direktiivin täytäntöönpanosta.

(3)

Ensimmäisen raportointikauden on katettava 1 päivän kesäkuuta 2015, jona direktiiviä aletaan soveltaa täysimääräisesti jäsenvaltioissa, ja 31 päivän joulukuuta 2018 välinen aika, jotta jäsenvaltioilla olisi riittävästi aikaa arvioida kerätyt tiedot ja toimittaa ne komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2019. Sen jälkeiset nelivuotiset raportointikaudet kattavat ensimmäisen raportointivuoden tammikuun 1 päivän ja neljännen raportointivuoden joulukuun 31 päivän välisen ajan.

(4)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat neuvoston direktiivin 96/82/EY (2) 22 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava kertomus direktiivin 2012/18/EU täytäntöönpanosta kyseisen direktiivin 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastaamalla tämän päätöksen liitteessä olevaan kyselylomakkeeseen (3).

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 10 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta

Karmenu VELLA

Komission jäsen


(1)  EUVL L 197, 24.7.2012, s. 1.

(2)  Neuvoston direktiivi 96/82/EY, annettu 9 päivänä joulukuuta 1996, vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta (EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13).

(3)  Saatavilla myös Euroopan komission verkkosivustolla osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/seveso/


LIITE

KYSELYLOMAKE

1.   YLEISET TIEDOT

1.

Antakaa tietoja direktiivin 2012/18/EU täytäntöönpanosta vastaavista tärkeimmistä toimivaltaisista viranomaisista. Tietojen olisi sisällettävä vähintään yhteystiedot ja pääasialliset tehtävät (turvallisuusselvitysten seuranta, maankäytön suunnittelu, onnettomuuden leviäminen, ulkoisten pelastussuunnitelmien laatiminen ja toteuttaminen, tarkastukset, yleisölle tiedottaminen, seuraamukset). Vaihtoehtoisesti: viitatkaa edelliseen kertomukseen, jos merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut.

2.

Ilmoittakaa, milloin viimeksi tuotantolaitoksia koskevat tiedot on saatettu ajan tasalle (e)SPIRS-tietokantaan sisällyttämistä varten.

2.   ONNETTOMUUDEN LEVIÄMINEN (DIREKTIIVIN 2012/18/EU 9 ARTIKLA)

Kuinka monta sellaista tuotantolaitosryhmää oli yksilöity raportointikauden lopussa, joissa suuronnettomuuden vaara tai seuraukset saattavat olla suuremmat tuotantolaitosten maantieteellisen sijainnin, toisten tuotantolaitosten läheisyyden ja niissä olevien vaarallisten aineiden takia direktiivin 2012/18/EU 9 artiklan mukaisesti?

3.   TURVALLISUUSSELVITYS (DIREKTIIVIN 2012/18/EU 10 ARTIKLA)

1.

Ovatko kaikki ne ylemmän tason tuotantolaitokset tehneet turvallisuusselvityksen, joilta sitä raportointikaudella edellytettiin? Jos eivät, kuinka moni ei ole?

2.

Onko kaikki turvallisuusselvitykset saatettu ajan tasalle viimeisten viiden vuoden aikana? Jos ei, kuinka moni sellainen ylemmän tason tuotantolaitos ei ole saattanut turvallisuusselvitystään ajan tasalle, jolta sitä edellytettiin?

4.   PELASTUSSUUNNITELMAT (DIREKTIIVIN 2012/18/EU 12 ARTIKLA)

1.

Onko ulkoiset pelastussuunnitelmat laadittu kaikille ylemmän tason tuotantolaitoksille, joilta sitä raportointikaudella edellytettiin? Jos ei, kuinka monella ylemmän tason tuotantolaitoksella ei ole ulkoista pelastussuunnitelmaa laadittuna?

2.

Kuinka monen ylemmän tason tuotantolaitoksen osalta viranomaiset ovat direktiivin 2012/18/EU 12 artiklan 8 kohdan mukaisesti päättäneet, että ulkoista pelastussuunnitelmaa ei tarvitse laatia?

3.

Jos vastaus 4.2 kohdan kysymykseen on yksi tai useampi, esittäkää kussakin tapauksessa asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen antamat perustelut.

4.

Onko ulkoisia pelastussuunnitelmia testattu viimeisten kolmen vuoden aikana kaikissa ylemmän tason tuotantolaitoksissa? Jos ei, kuinka monessa tapauksessa ulkoista pelastussuunnitelmaa ei ole testattu?

5.

Antakaa tiedot tärkeimmistä järjestelyistä, joilla yleisöä, jota asia koskee, kuullaan ulkoisista pelastussuunnitelmista.

6.

Selittäkää lyhyesti, miten ulkoisia pelastussuunnitelmia testataan (esim. osittainen harjoitus, täydellinen harjoitus, pelastuspalvelujen osallistuminen, tietokoneharjoitus jne.). Eritelkää, millä perusteilla voidaan katsoa, että ulkoinen pelastussuunnitelma on riittävä.

5.   MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU (DIREKTIIVIN 2012/18/EU 13 JA 15 ARTIKLA)

1.

Onko yleisöä, jota asia koskee, kuultu raportointikauden aikana kaikista yksittäisistä hankkeista (uudet tuotantolaitokset, olemassa oleviin laitoksiin tehtävät merkittävät muutokset, uudet hankkeet olemassa olevien laitosten ympäristössä)? Onko yleisöä kuultu yleisistä suunnitelmista tai ohjelmista, jotka liittyvät uusiin laitoksiin tai uusiin hankkeisiin olemassa olevien tuotantolaitosten ympäristössä? Jos ei, esittäkää yhteenveto tärkeimmistä syistä tapauksissa, joissa yleisöä ei ole kuultu.

2.

Vapaaehtoisesti: Säädetäänkö kansallisessa lainsäädännössänne koordinoiduista tai yhteisistä menettelyistä, jotta Seveso-direktiivin mukaiset maankäytön suunnittelua koskevat vaatimukset ja muusta lainsäädännöstä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2011/92/EU (1) ja 2001/42/EY (2), johtuvat vaatimukset voidaan täyttää?

6.   TURVALLISUUSTOIMENPITEITÄ KOSKEVAT TIEDOT (DIREKTIIVIN 2012/18/EU 14 ARTIKLA JA LIITE V)

1.

Onko turvallisuustoimenpiteitä ja suuronnettomuuden tapahtuessa noudatettavaa käyttäytymistä koskevat tiedot saatettu aktiivisesti yleisön saataville viimeisten viiden vuoden aikana kaikkien ylemmän tason tuotantolaitosten osalta? Jos ei, kuinka monen ylemmän tason tuotantolaitoksen osalta näin ei ole tehty?

2.

Ilmoittakaa kuka (toiminnanharjoittaja, viranomaiset) asettaa 6.1 kohdan tiedot saataville ja, jos mahdollista, millä tavoin (esimerkiksi toiminnanharjoittajien tai viranomaisten esitteet, lehtiset, sähköpostit, tekstiviestit).

3.

Pidetäänkö direktiivin 2012/18/EU liitteessä V lueteltuja tietoja pysyvästi kaikkien tuotantolaitosten saatavilla, myös sähköisessä muodossa, ja saatetaanko ne tarpeen mukaan ajan tasalle? Jos ei, ilmoittakaa prosenttiosuus laitoksista, joiden osalta näin ei ole, ja toteutetut toimenpiteet puutteiden korjaamiseksi.

4.

Ilmoittakaa kuka (toiminnanharjoittaja, viranomaiset) pitää 6.3 kohdan tiedot pysyvästi saatavilla ja, jos mahdollista, millä tavoin (esimerkiksi toiminnanharjoittajien tai viranomaisten ilmoitukset, verkkosivustot).

5.

Arvioikaa raportointikauden lopussa, kuinka monessa tuotantolaitoksessa on mahdollista tapahtua suuronnettomuus, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia? Kuinka monessa tapauksessa asiaa koskevat tiedot on toimitettu jäsenvaltiolle, johon onnettomuus mahdollisesti vaikuttaa?

7.   TARKASTUKSET (DIREKTIIVIN 2012/18/EU 20 ARTIKLA)

1.

Millä tasolla tai tasoilla on laadittu tarkastussuunnitelmat? Onko tarkastussuunnitelmat julkistettu tai onko yleisölle tiedotettu sähköisesti siitä, mistä niistä saa pyynnöstä tarkempaa tietoa? Vapaaehtoisesti: jos tiedot on julkaistu internetissä, ilmoittakaa linkki.

2.

Onko kaikille tuotantolaitoksille laadittu laitosvierailujen tiheyden käsittävät rutiinitarkastusohjelmat? Onko julkistettu viimeisimmän laitosvierailun päivämäärä tai viite siitä, mistä tämä tieto on saatavilla sähköisesti? Vapaaehtoisesti: jos tiedot on julkaistu internetissä, ilmoittakaa linkki.

3.

Kuinka monen ylemmän tason tuotantolaitoksen tarkastusohjelma, ml. laitosvierailujen tiheys, perustuu kyseisen laitoksen suuronnettomuuden vaaran järjestelmälliseen arviointiin? Kuinka moneen laitokseen tehdään vuosittain laitosvierailuja?

4.

Kuinka monen alemman tason tuotantolaitoksen tarkastusohjelma, ml. laitosvierailujen tiheys, perustuu kyseisen laitoksen suuronnettomuuden vaaran järjestelmälliseen arviointiin? Kuinka moneen laitokseen tehdään laitosvierailuja vähintään kolmen vuoden välein?

5.

Säädetäänkö kansallisessa lainsäädännössä tai hallinnollisissa ohjeissa koordinoiduista tai yhteisistä tarkastuksista unionin muun lainsäädännön (esim. teollisuuspäästödirektiivin) nojalla tehtävien tarkastusten kanssa?

8.   TOIMINNAN KIELTÄMINEN, SEURAAMUKSET JA MUUT PAKKOKEINOT (DIREKTIIVIN 2012/18/EU 19 JA 28 ARTIKLA)

1.

Kuinka monessa tuotantolaitoksessa käyttäminen tai käyttöönotto on kielletty raportointikauden aikana?

2.

Kuinka monta muun tyyppistä pakkokeinoa on toteutettu raportointijakson aikana? Antakaa tietoja siitä, minkä tyyppisiä toimia on käytetty useimmin (esim. käyttökielto, hallinnollinen seuraamus, sakko tai muu toimenpide). Jos mahdollista, toimittakaa tilastollinen jakauma.

9.   MUUTOKSENHAKU- JA VIREILLEPANO-OIKEUS (DIREKTIIVIN 2012/18/EU 23 ARTIKLA)

Selittäkää, miten direktiivin 2012/18/EU muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskevan 23 artiklan noudattaminen on varmistettu ja kuvatkaa tämän artiklan soveltamisesta raportointikaudella saatuja kokemuksia.

10.   LISÄTIETOJA

Vapaaehtoisesti: antakaa muita mahdollisia Sevesoon liittyviä yleisiä tietoja, täytäntöönpanosta saatuja kokemuksia, raportteja yms., jotka saattavat olla kiinnostavia ja jotka voidaan jakaa yleisön kanssa seuraavien seikkojen osalta:

a)

onnettomuuksista ja häiriöistä saadut kokemukset, joiden avulla voidaan estää näiden tapahtumien uusiutuminen;

b)

direktiivin täytäntöönpanon seurantaan ja tietojen jakamiseen käytetyt tietotekniset välineet;

c)

soveltuvin osin Seveso-tyyppiset toimenpiteet (toimien ilmoittaminen, turvallisuusjohtamiseen liittyvät vaatimukset, turvallisuusselvitykset, yleisölle tiedottaminen, pelastussuunnitelmat ja -tarkastukset), joita sovelletaan laitoksiin ja toimintoihin, jotka eivät kuulu direktiivin 2012/18/EU soveltamisalaan, esimerkiksi putket, satamat, ratapihat, offshore-laitokset, kaasunetsintä, hyödyntäminen jne.


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30).


SUOSITUKSET

12.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 355/59


KOMISSION SUOSITUS,

annettu 5 päivänä joulukuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2008/57/EY ja 2004/49/EY mukaiseen rakenteellisten osajärjestelmien ja kalustoyksikköjen käyttöönottoon ja käyttöön liittyvistä kysymyksistä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2014/897/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/57/EY (1) 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio voi saattaa kyseisen direktiivin 29 artiklassa tarkoitetun komitean käsiteltäväksi mitä tahansa direktiivin täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä.

(2)

Vuodesta 2005 lähtien Euroopan rautatievirasto (jäljempänä ’virasto’) on toteuttanut useita toimia tukeakseen EU:n integroidun, turvallisen ja yhteentoimivan rautatiejärjestelmän kehittämistä. Direktiivin 2008/57/EY hyväksymisen jälkeen virastolla on ollut säännöllisiä kokouksia sidosryhmien ja kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa. Näissä kokouksissa on käsitelty erityisesti rautateiden kalustoyksikköjen ristiinhyväksyntää eli rautateiden kalustoyksikköjen käyttöönottolupien vastavuoroista tunnustamista. Näissä kokouksissa on selvinnyt, että osapuolilla on erilaisia käsityksiä mainitun direktiivin IV ja V luvun mukaisesta rakenteellisten osajärjestelmien ja kalustoyksikköjen käyttöönottoluvasta.

(3)

Ilman yhteisymmärrystä kansalliset käyttöönottosäännöt voivat johtaa vaatimusten erilaiseen soveltamiseen eri jäsenvaltioissa ja siten aiheuttaa lisävaikeuksia valmistajille ja rautatieyrityksille. Yhteisymmärrystä rakenteellisten osajärjestelmien ja kalustoyksikköjen prosessista tarvitaan myös, jotta varmistetaan niiden viraston antamien suositusten yhdenmukaisuus, jotka liittyvät useisiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/49/EY (2) ja direktiivissä 2008/57/EY säädettyihin tehtäviin.

(4)

Komissio antoi suosituksen 2011/217/EU (3). Suosituksen tavoitteena on selkeyttää direktiivissä 2008/57/EY esitettyä rakenteellisten osajärjestelmien ja kalustoyksikköjen käyttöönottolupamenettelyä.

(5)

Komissio perusti vuonna 2011 kalustoyksikköjen käyttöönottolupamenettelyä käsittelevän työryhmän, jotta voidaan käsitellä ja tarkastella suosituksen 2011/217/EU hyväksymisen jälkeen havaittuja, rakenteellisten osajärjestelmien ja kalustoyksikköjen käyttöönottolupamenettelyä koskevia kysymyksiä. Työryhmän loppuraportti julkaistiin viraston verkkosivustolla heinäkuussa 2012.

(6)

Komissio antoi 30 päivänä tammikuuta 2013 neljättä rautatiepakettia koskevat lainsäädäntöehdotuksensa. Ehdotuksissa huomioidaan edellä mainitun työryhmän tulokset ja se sisältää parannetun rakenteellisten kalustoyksikköjen ja osajärjestelmien lupamenettelyn. Tässä suosituksessa esitetyt selvennykset auttavat kehittämään nykyisen lainsäädäntökehyksen täytäntöönpanoa.

(7)

Tämän vuoksi on tarpeen laajentaa suositusta 2011/217/EU kattamaan muita lupamenettelyyn liittyviä näkökohtia sekä selventää seuraavia kohtia:

olennaisten vaatimusten, yhteentoimivuuden teknisten eritelmien (YTE:ien) ja kansallisten sääntöjen väliset suhteet,

yhteisten turvallisuusmenetelmien käyttö lupamenettelyissä,

YTE:ien ja kansallisten sääntöjen paikkansapitävyys,

käyttöönottoluvan soveltamisalan ulkopuoliset tarkastukset,

testaus,

valmistajan tai hankintayksikön antama vakuutus tarkastuksesta,

vastavuoroinen tunnustaminen,

tekniset asiakirjat,

roolit ja vastuut ennen luvan myöntämistä, sen aikana ja sen jälkeen,

turvallisuusjohtamisjärjestelmän rooli ja

muutosten hallinta.

(8)

Selkeyden ja yksinkertaisuuden vuoksi on suositeltavaa korvata suositus 2011/217/EU tällä suosituksella.

(9)

On kuullut direktiivin 2008/57/EY 29 artiklassa tarkoitettua komiteaa,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1.   Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että kansalliset turvallisuusviranomaiset, rautatieyritykset, rataverkon haltijat, arviointilaitokset, kunnossapidosta vastaavat yksiköt, valmistajat, käyttöönottoluvan hakijat ja muut rakenteellisten osajärjestelmien ja kalustoyksikköjen käyttöönottolupamenettelyyn osallistuvat osapuolet tuntevat 2–116 kohdassa esitetyt periaatteet ja ohjeet ja ottavat ne huomioon.

MÄÄRITELMÄT

2.

Tässä suosituksessa olisi käytettävä direktiivien 2008/57/EY ja 2004/49/EC määritelmiä. Erityisesti termit ”rautatieyritykset”, ”rataverkon haltijat”, ”kalustoyksikön haltijat” ja ”kunnossapidosta vastaava yksikkö” perustuvat niihin rooleihin ja vastuihin, jotka on määritelty direktiivin 2004/49/EY 3 ja 4 artiklassa. Yksikkö, joka täyttää jonkin näissä artikloissa määritellyistä rooleista, voi täyttää myös jonkin toisen roolin (esimerkiksi rautatieyritys tai rataverkon haltija voi toimia myös kalustoyksikön haltijana). Lisäksi tässä suosituksessa tarkoitetaan:

a)

’suunnitellulla toimintakunnolla’ normaalia toimintatilaa ja ennakoitavissa olevia, teknisissä asiakirjoissa ja huoltokansiossa määriteltyjen käyttöehtojen ja soveltamisalan mukaisia alentuneen suoritustason tiloja (mukaan lukien kulumista). Se kattaa kaikki olosuhteet, joissa osajärjestelmän on tarkoitus toimia, ja osajärjestelmän tekniset rajoitukset;

b)

’suunnittelua koskevilla perusominaisuuksilla’ osajärjestelmän ominaisuuksia, jotka on määritelty tyyppi- tai suunnittelutarkastustodistuksessa,

c)

’turvallisella integraatiolla’ toimia, joilla varmistetaan, että elementin (kuten uuden kalustoyksikkötyypin, verkkohankkeen, osajärjestelmän, osan, komponentin, rakenneosan, ohjelmiston, menettelytavan tai organisaation) yhdistäminen suurempaan järjestelmään ei aiheuta syntyvälle järjestelmälle riskiä, joka ei ole hyväksyttävissä,

d)

’kalustoyksikkötyypin ja verkon teknisen yhteensopivuuden varmistamisella’ kalustoyksikkötyypin ja verkon välisen teknisen yhteensopivuuden kannalta olennaisten kalustoyksikkötyypin parametrien ja tarvittaessa kyseisen verkon raja-arvojen noudattamisen tarkistamista sekä tätä koskevien tietojen merkitsemistä EY-tarkastusvakuutukseen liitettäviin teknisiin asiakirjoihin; parametreihin kuuluvat fyysiset ominaisuudet ja toiminnot; tarkastus on tehtävä kyseistä verkkoa koskevien sääntöjen mukaisesti,

e)

’teknisellä yhteensopivuudella’ kahden tai useamman rakenteellisen osajärjestelmän tai niiden osan, joilla on vähintään yksi yhteinen liitäntä, kykyä toimia yhdessä siten, että säilytetään kukin oman suunnitellun toimintakuntonsa ja ennakoidun suoritustasonsa,

f)

’arviointilaitoksella’ ilmoitettua laitosta, nimettyä elintä tai riskinarviointilaitosta,

g)

’ilmoitetulla laitoksella’ direktiivin 2008/57/EY 2 artiklan j kohdassa tarkoitettua laitosta,

h)

’nimetyllä elimellä’ elintä, jonka jäsenvaltio on nimennyt direktiivin 2008/57/EY 17 kohdan 3 alakohdan mukaisesti tarkistamaan, onko osajärjestelmä kansallisten sääntöjen mukainen,

i)

’riskinarviointilaitoksella’ laitosta, joka on määritelty komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 402/2013 (4) 3 artiklan 14 kohdassa,

j)

’EY-tarkastusvakuutuksella’ osajärjestelmän osalta EY-tarkastusvakuutusta, joka on annettu direktiivin 2008/57/EY 18 artiklan ja liitteen V mukaisesti ja jossa vakuutetaan, että osajärjestelmä täyttää sitä koskevat eurooppalaiset vaatimukset, mukaan lukien kansalliset säännöt, joita käytetään direktiivin 2008/57/EY olennaisten vaatimusten täytäntöönpanossa,

k)

’verkkohankkeella’ hanketta, jolla otetaan käyttöön uutta, uudistettua tai parannettua, useammasta kuin yhdestä rakenteellisesta osajärjestelmästä koostuvaa kalustoa,

l)

’verkon ominaisuuksilla’ verkon ominaisuuksia, jotka on kuvattu YTE:issä ja tarvittaessa kansallisissa säännöissä,

m)

’EY-tarkastusvakuutukseen liitettävällä teknisellä asiakirjalla’ hakijan kokoamien kaikkien sellaisten osajärjestelmää koskevien asiakirjojen yhdistelmää, jota voimassa oleva EU:n lainsäädäntö edellyttää,

n)

’lupahakemuksen asiakirjoilla’ hakijan kansalliselle turvallisuusviranomaiselle lupaa hakiessaan toimittamia asiakirjoja,

o)

’hakijalla’ direktiivin 2008/57/EY 18 artiklan mukaisen EY-tarkastusvakuutuksen allekirjoittajaa, joka pyytää lupaa osajärjestelmän käyttöönotolle. Mikäli direktiivin 2008/57/EY 15 artiklan nojalla vaaditaan riskien arviointia koskevaa yhteistä turvallisuusmenetelmää, hakijan pitäisi ottaa riskien arviointia koskevan yhteisen turvallisuusmenetelmän mukainen ”ehdottajan” rooli.

p)

’kalustoyksikön/verkkohankkeen luvan hakijalla’ tarkoitetaan yksikköä, joka hakee lupaa kalustoyksikön tai verkkohankkeen käyttöönottamiselle. Mikäli direktiivin 2008/57/EY 15 artiklan nojalla vaaditaan vaaditaan riskien arviointia koskevaa yhteistä turvallisuusmenetelmää, hakijan olisi otettava riskien arviointia koskevan yhteisen turvallisuusmenetelmän mukainen ”ehdottajan” rooli.

OSAJÄRJESTELMIEN KÄYTTÖÖNOTTOLUPA

3.

Myöntämällä osajärjestelmälle käyttöönottoluvan jäsenvaltio tunnustaa, että hakija on osoittanut kyseisen osajärjestelmän täyttävän suunnitellussa toimintakunnossa ja rautatiejärjestelmään yhdistettynä kaikki direktiivin 2008/57/EY (5) olennaiset vaatimukset. Saman direktiivin 17 artiklan 1 kohdan mukaan tämä osoitetaan EY-tarkastusvakuutuksella. Seuraavassa kaaviossa esitetään yhteenveto rakenteellisen osajärjestelmän käyttöönottoluvan myöntämistä edeltävät ja sitä seuraavat toimet:

Image

KALUSTOYKSIKKÖJEN KÄYTTÖÖNOTTOLUPA JA KALUSTOYKSIKKÖTYYPPIEN HYVÄKSYNTÄ

4.

Tässä yhteydessä kalustoyksikön katsotaan koostuvan liikkuvan kaluston osajärjestelmästä ja tarvittaessa junassa olevasta ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmästä. Kalustoyksikkötyypin hyväksyntä tai yksittäinen kalustoyksikön käyttöönottolupa on kollektiivinen hyväksyntä kalustoyksikön muodostaville osajärjestelmille.

5.

Toiminnallisia osajärjestelmiä koskevat vaatimukset, jotka vaikuttavat kalustoyksikön suunniteltuun (toiminta)kuntoon (kuten operatiiviset suorituskykytavoitteet), on esitetty rakenteellisissa YTE:issä tai direktiivin 2008/57/EY niin salliessa kansallisissa säännöissä (kuten ohjaus- ja hallintalaitteiston luokan B järjestelmät).

6.

Koska kalustoyksiköt koostuvat yhdestä tai useammasta osajärjestelmästä, direktiivin 2008/57/EY IV luvun osajärjestelmiin liittyvät määräykset koskevat kalustoyksikön tai kalustoyksikkötyypin kyseeseen tulevia osajärjestelmiä sanotun kuitenkaan rajoittamatta V luvun muiden säännösten soveltamista.

7.

Mikäli kalustoyksikkö koostuu useammasta kuin yhdestä osajärjestelmästä, kalustoyksikön tai kalustoyksikkötyypin käyttööönottoluvan hakija voi liittää molempien osajärjestelmien EY-tarkastusvakuutukset yhdeksi EY-tarkastusvakuutukseksi, kuten direktiivin 2008/57/EY liitteessä V on kuvattu, osoittaakseen, että kyseisen tyypin kalustoyksiköt täyttävät suunnitellussa toimintakunnossa ja rautatiejärjestelmään yhdistettyinä eurooppalaisen lainsäädännön vaatimukset, mukaan lukien direktiivin 2008/57/EY olennaiset vaatimukset.

8.

Kerran annetun kalustoyksikkötyypin hyväksynnän tai yksittäisen kalustoyksikön käyttöönottoluvan pitäisi riittää EU:n koko rataverkon alueelle, kun direktiivissä 2008/57/EY säädetyt vaatimukset täyttyvät. Tämä koskee esimerkiksi YTE:ien mukaisia kalustoyksikköjä tai kalustoyksikkötyyppejä, jotka hyväksytään sillä edellytyksellä, että niitä aiotaan käyttää vain YTE:n mukaisessa verkossa (mutta vain jos asianmukaiset YTE:t, joita sovellettiin lupaa myönnettäessä, eivät sisällä avoimia kohtia ja erityistapauksia, jotka liittyvät verkon ja kalustoyksikön väliseen yhteensopivuuteen).

9.

Kalustoyksikköjen käyttöönottolupaa koskevat menettelyt on yhdenmukaistettu, ja ne sisältävät selkeät vaiheet, jotka viranomaisten on suoritettava määrätyssä ajassa.

10.

Käyttöönottolupaan ja kalustoyksikkötyyppien hyväksyntään sovellettavien sääntöjen olisi oltava muuttumattomia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä. Sääntöjen olisi oltava joko YTE:iä tai, direktiivin 2008/57/EY niin salliessa, komissiolle ilmoitettuja kansallisia sääntöjä, jotka ovat käytettävissä komission perustaman tietokannan välityksellä. YTE:n hyväksymisestä lähtien jäsenvaltioiden ei tulisi hyväksyä mitään kyseisen YTE:n käsittelemiin tuotteisiin tai osajärjestelmiin liittyviä kansallisia sääntöjä (lukuun ottamatta avoimiksi kohdiksi mainittuja seikkoja). Muiden kuin YTE:n mukaisten kalustoyksikköjen tai kalustoyksikkötyyppien tapauksessa vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta olisi sovellettava soveltaa mahdollisuuksien mukaan, jotta vältetään tarpeettomat vaatimukset ja turhat tarkastukset lukuun ottamatta tapauksia, joissa ne ovat selvästi tarpeen kalustoyksikkötyypin ja tietyn rataverkon välisen teknisen yhteensopivuuden tarkastamiseksi.

11.

Kalustoyksikköjä koskevissa hyväksynnöissä olisi määriteltävä kalustoyksikön suunnitellun toimintakunnon tekniset ominaisuudet, mukaan lukien käyttöolosuhteet ja -rajoitukset, sekä nimettävä jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden verkko tai verkot (6), johon tai joihin kalustoyksikkötyyppi on hyväksytty. Hyväksynnässä määriteltävien teknisten ominaisuuksien olisi oltava:

valmistajien tai hankintayksikköjen kalustoyksikön tai kalustoyksikkötyypin luvan hakijan ominaisuudessa ilmoittamia

arviointilaitosten tarkastamia ja sertifioimia ja

EY-tarkastusvakuutukseen liitettävissä teknisissä asiakirjoissa dokumentoituja.

12.

Edellä olevassa suosituksessa 11 mainitut tekniset ominaisuudet ovat samat kaikille samaan kalustoyksikkötyyppiin kuuluville yksittäisille kalustoyksiköille.

13.

Tyyppihyväksynnän tai yksittäisen kalustoyksikön käyttöönottoluvan ei pitäisi olla sidoksissa mihinkään tiettyyn reittiosuuteen, rautatieyritykseen, haltijaan tai kunnossapidosta vastaavaan yksikköön.

14.

Jotta vältetään tarve kalustoyksikkötyyppien hyväksymiseen ja yksittäisten kalustoyksikköjen käyttöönottoon tiettyjä reittiosuuksia varten sekä lupamenettelyn uusimiseen reitin ominaisuuksien muuttuessa, kalustoyksikön hyväksyntään sisällytettävät käyttöolosuhteet ja -rajoitukset olisi määriteltävä infrastruktuurin teknisten suunnitteluparametrien, ei maantieteellisten määreiden avulla.

TYYPPIHYVÄKSYNTÄ

15.

Kalustoyksikön suunnitellun toimintakunnon tekniset ominaisuudet, jotka arvioidaan hyväksyntää varten, ovat kalustoyksikkötyypin ominaisuudet. Kalustoyksikkötyyppi voidaan hyväksyä ensin direktiivin 2008/57/EY 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja sen jälkeen tähän tyyppiin kuuluvat yksittäiset kalustoyksiköt (mukaan lukien yksittäisten kalustoyksikköjen sarjat) voidaan hyväksyä tyypinmukaisuuden tarkistamisen perusteella direktiivin 2008/57/EY 26 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Vaihtoehtoisesti ensimmäisen tiettyyn tyyppiin kuuluvan kalustoyksikön hyväksyminen johtaa koko kalustoyksikkötyypin hyväksymiseen direktiivin 2008/57/EY 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämän seurauksena myös myöhemmät samaan tyyppiin kuuluvat yksittäiset kalustoyksiköt voidaan hyväksyä tyypinmukaisuuden tarkistamisen perusteella direktiivin 2008/57/EY 26 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tällainen kalustoyksikköjen hyväksyntäkäytäntö sallii valmistajien saattaa kalustoyksikkötyyppejä markkinoille ja tuotevalikoimaansa ja siten tarjota asiakkailleen hyväksynnän tuoman edun ilman, että niiden tarvitsee ensin valmistaa tällaiseen tyyppiin kuuluvat yksittäiset kalustoyksiköt, jotka asiakas mahdollisesti tilaa. Yksi tämän käytännön tavoitteista on vähentää hyväksyntään liittyviä riskejä, jotka kohdistuvat tällaisiin tyyppeihin kuuluvien kalustoyksikköjen ostajiin.

16.

Tyypin käsite on olennainen myös reitin yhteensopivuuden kannalta. Rautatieyritys, joka pyrkii arvioimaan, sopiiko jokin reitti tietylle junalle, vertaa tietyntyyppisistä kalustoyksiköistä koostuvan junan ominaisuuksia tietoihin, jotka rataverkon haltija on toimittanut infrastruktuuria koskevaan rekisteriin. Rataverkon haltijan velvollisuus julkistaa infrastruktuurin ominaisuudet on jo olemassa (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/14/EY (7) verkkoon pääsyn osalta; direktiiveissä 2004/49/EY ja 2008/57/EY sekä käyttötoimintaa ja liikenteen hallintaa koskevissa YTE:issä käyttötoiminnan osalta). Ennen kuin infrastruktuuria koskeva rekisteri on perustettu ja sisältää tarvittavat tiedot, rataverkon haltijan olisi julkistettava nämä tiedot toisessa muodossa. Tämä ei anna rataverkon haltijalle valtuuksia vaatia rautatieyrityksen kalustoyksiköiltä tai junilta jonkinlaista toista käyttöönottolupaa.

17.

Kalustoyksikköjen hyväksyntä ja myöhempi tiettyjen kalustoyksikköjen käyttö ja kunnossapito ovat kaksi täysin erillistä prosessia, joita säädellään erillisillä säännöksillä. Tämän erottelun ansiosta hyväksynnän jo saaneet valmistajat voivat saattaa saman tyypin kalustoyksikköjä markkinoille eri rautatieyritysten käyttöön ja eri kunnossapidosta vastaavien yksikköjen kunnossapidettäväksi erilaisten, käyttöolojen mukaan vaihtelevien, kunnossapito-ohjelmien mukaisesti.

18.

Mikäli kalustoyksikkötyypille on tarkoitus hakea hyväksyntä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta (esimerkiksi käytävissä käyttöä varten), kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat halutessaan tehdä yhteistyötä ja antaa ensimmäiset ja täydentävät hyväksynnät samanaikaisesti (”samanaikainen” hyväksyntä). Näin kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat jakaa työn keskenään (kumpikin voi esimerkiksi huolehtia yhdestä aihealueesta) ja ensimmäisen hyväksynnän antava kansallinen turvallisuusviranomainen voi tunnustaa toisen jäsenvaltion turvallisuusviranomaisten tekemän työn ja hyötyä siitä.

KIINTEIDEN LAITTEISTOJEN OSAJÄRJESTELMIEN KÄYTTÖÖNOTTOLUPA

19.

On syytä huomata, että kiinteiden laitteistojen YTE:t eivät sisällä kaikkia kyseiselle osajärjestelmälle tehtäviä vaatimuksia. YTE:issä eritellyt vaatimukset koskevat niitä elementtejä, jotka ovat oleellisia kiinteiden laitteistojen osajärjestelmän ja YTE:n mukaisen kalustoyksikön välisen yhteensopivuuden kannalta.

20.

Jotta kiinteät laitteistot täyttäisivät YTE:ien täytäntöönpanon lisäksi kaiken EU:n lainsäädännön olennaiset vaatimukset, jäsenvaltiot voivat vaatia noudattamaan lisäsääntöjä, joita ei tarvitse yhdenmukaistaa direktiivin 2008/57/EY tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällaiset säännöt voivat koskea esimerkiksi sähköturvallisuutta, vesi- ja maarakennustöitä, rakennustöitä tai paloturvallisuusmääräyksiä. Ne eivät saisi olla ristiriidassa YTE:ien säännösten kanssa.

21.

Mikäli verkkohanke koostuu useammasta kuin yhdestä kiinteiden laitteistojen osajärjestelmästä, menettelyn helpottamiseksi luvan hakija voi liittää eri osajärjestelmien EY-tarkastusvakuutukset yhdeksi koko verkkohanketta koskevaksi EY-tarkastusvakuutukseksi, kuten direktiivin 2008/57/EY liitteessä V on kuvattu, osoittaakseen, että verkkohanke kokonaisuutena täyttää rautatiejärjestelmään yhdistettynä EU:n lainsäädännön vaatimukset, mukaan lukien direktiivin 2008/57/EY olennaiset vaatimukset.

22.

Kiinteiden laitteistojen käyttöönottolupaan sovellettavien kansallisten sääntöjen olisi oltava muuttumattomia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä. Direktiivissä 2008/57/EY säädettyihin rautatiejärjestelmää koskeviin olennaisiin vaatimuksiin liittyvien sääntöjen olisi oltava joko YTE:iä tai, direktiivin 2008/57/EY niin salliessa, komissiolle ilmoitettuja kansallisia sääntöjä, jotka ovat käytettävissä komission perustaman tietokannan välityksellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä annettuja suosituksia 19 ja 20. YTE:n hyväksymisestä lähtien jäsenvaltioiden ei tulisi hyväksyä mitään kyseisen YTE:n käsittelemiin tuotteisiin tai osajärjestelmiin liittyviä kansallisia sääntöjä (lukuun ottamatta asianomaisissa YTE:issä selkeästi avoimiksi kohdiksi mainittuja seikkoja).

23.

Kiinteiden laitteistojen käyttöönottoluvassa olisi määriteltävä laitteistojen tekniset ominaisuudet, mukaan lukien käyttöolosuhteet ja -rajoitukset. Käyttöönottoluvassa määriteltävien teknisten ominaisuuksien olisi oltava:

hakijan ilmoittamia,

arviointilaitosten tarkastamia ja sertifioimia ja

EY-tarkastusvakuutukseen liitettävissä teknisissä asiakirjoissa dokumentoituja.

24.

Kiinteiden laitteistojen osajärjestelmien käyttöönoton hyväksyntä ja myöhempi osajärjestelmien käyttö ja kunnossapito ovat kaksi täysin erillistä prosessia, joita säädellään erillisillä säännöksillä.

OLENNAISET VAATIMUKSET, YHTEENTOIMIVUUDEN TEKNISET ERITELMÄT (YTE:t) JA KANSALLISET SÄÄNNÖT

25.

Rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta annetussa direktiivissä säädetään rautatiejärjestelmää koskevista olennaisista vaatimuksista. Olennaisilla vaatimuksilla tarkoitetaan direktiivin 2008/57/EY 2 artiklan g kohdan mukaan ”kaikkia liitteessä III kuvattuja edellytyksiä, jotka rautatiejärjestelmän, osajärjestelmien ja yhteentoimivuuden osatekijöiden, myös liitäntöjen, on täytettävä”. Rautatiejärjestelmän olennaiset vaatimukset ovat siis tyhjentävät. Jäsenvaltio tai kansallinen turvallisuusviranomainen ei voi asettaa 17 artiklassa säädettyjen vaatimusten ja edellytysten lisäksi muita vaatimuksia tai edellytyksiä.

26.

Verkon ja kalustoyksikön välinen tekninen yhteensopivuus on turvallisuuden kannalta elintärkeää. Vaikka tämän liitännän turvallisuus voitaisiin tarkastaa käyttämällä vertailujärjestelmiä tai täsmällistä riskin estimointia komission asetuksen (EY) N:o 352/2009 (8) (riskinarviointia koskevat yhteiset turvallisuusmenetelmät) mukaisesti, yhteentoimivuuden kannalta tekninen yhteensopivuus olisi osoitettava ottaen huomioon EU:n yhdenmukaistetut säännöt, toisin sanoen YTE:t, tai sellaisten puuttuessa kansalliset säännöt. Yhteentoimivuuden vuoksi kalustoyksikön ja verkon väliset liitännät olisi siis osoitettava sääntöihin perustuvaa lähestymistapaa käyttäen.

27.

Toisaalta tämän seurauksena YTE:issä olisi määriteltävä tyhjentävästi suosituksessa 26 tarkoitetut liitännät. YTE:issä olisi määriteltävä tarkasti myös kohdejärjestelmän jokainen perusparametri ja liitäntä, jotka on tarkistettava hyväksynnän yhteydessä, sekä vaatimustenmukaisuuden arviointivaatimukset.

28.

Toisaalta taas YTE:issä olisi määriteltävä vaatimukset vain ”siinä määrin kuin se on tarpeen” parhaan mahdollisen teknisen yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi ja pakollisten säännösten noudattamiseksi, jotta direktiivin 2008/57/EY olennaiset vaatimukset voidaan täyttää ja jotta saman direktiivin 1 artiklassa säädetyt tavoitteet voidaan saavuttaa (5 artiklan 3 kohta). YTE:issä olisi näin ollen määriteltävä vaatimukset vain siinä määrin kuin yhdenmukaistaminen on välttämätöntä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja samalla olennaisten vaatimusten täyttämiseksi. YTE:issä määritellään myös osajärjestelmien väliset liitännät. Kussakin YTE:ssä esitetään tavoitteena oleva osajärjestelmä, joka voidaan saavuttaa asteittain kohtuullisessa ajassa.

29.

Hakijoiden olisi voitava valita olennaisten vaatimusten täyttämisessä käyttämänsä tekniset ratkaisut vapaasti sillä edellytyksellä, että näiden teknisten ratkaisujen ominaisuudet ovat YTE:ien ja muun lainsäädännön mukaiset.

30.

Vailla sisärajoja toimivan yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen tavoitteen saavuttamiseksi olennaiset vaatimukset täyttävien tuotteiden tekniset eritelmät voidaan esittää yhdenmukaistettuina standardeina (EN-standardeina). Tietyissä tapauksissa YTE:ien perusparametreja käsittelevät yhdenmukaistetut standardit sisältävät oletuksen, että ne ovat YTE:ien joidenkin kohtien mukaisia. Tekniseen yhdenmukaistamiseen ja standardointiin tähtäävän uuden lähestymistavan hengessä näiden standardien soveltaminen on edelleen vapaaehtoista, mutta niiden viitteet julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL). Nämä eritelmät olisi lisäksi mainittava YTE:n soveltamisohjeissa niiden käytön edistämiseksi alalla. Eritelmien olisi säilyttävä YTE:iä täydentävinä.

31.

Suosituksissa 26–30 mainittujen eritelmien tärkeysjärjestys ja yksityiskohtaisuus on esitetty seuraavassa kaaviossa:

Image

32.

YTE:ien ei tulisi toistaa säännöksiä, joilla pyritään varmistamaan, että osajärjestelmän tai kalustoyksikön suunniteltu toimintakunto täyttää muiden niitä koskevien direktiivien vaatimukset.

33.

Osajärjestelmiä tai kalustojärjestelmiä suunniteltaessa ja suunniteltuun toimintakuntoon saatettaessa on huomioitava myös muista EU:n säännöksistä kuin direktiivistä 2008/57/EY johtuvat vaatimukset. Hakijan olisi huolehdittava siitä, että nämä vaatimukset täyttyvät.

34.

Hyväksyntöihin voidaan soveltaa kansallisia sääntöjä vain direktiivin 2008/57/EY 17 artiklan 3 kohdassa säädetyissä tapauksissa sanotun kuitenkaan rajoittamatta suosituksia 19 ja 20. Tällaisia tapauksia ovat

olosuhteet, joissa ei ole asianmukaisia YTE:iä, toisin sanoen:

a)

YTE:n avoimet kohdat,

b)

verkot ja kalustoyksiköt, jotka eivät kuulu YTE:ien soveltamisalaan tai joita ei ole tarkoitettu siihen kuuluviksi,

c)

vanhoja järjestelmiä (toisin sanoen sellaisia järjestelmien liitäntöjä, joita ei ole tarkoitettu YTE:ien soveltamisalaan) koskevat vaatimukset,

d)

vaatimukset, jotka koskevat ennen YTE:n voimaantuloa tai siirtymäajan kuluessa käyttöönotettuja, muita kuin YTE:ien mukaisia kalustoyksikköjä;

poikkeukset, joihin sovelletaan direktiivin 2008/57/EY 9 artiklaa;

YTE:issä määritellyt erityistapaukset, joihin kuuluu kansallinen vaihtelu kohdejärjestelmässä.

35.

Suosituksessa 34 luetelluissa tapauksissa jäsenvaltion olisi tukeuduttava olennaisia vaatimuksia koskeviin sääntöihin, julkaista ne ja valvoa niiden noudattamista. Tämä koskee myös kalustoyksikköjen ja jäsenvaltion verkon välistä teknistä yhteensopivuutta koskevaa vaatimusta. Nykyisen yhteentoimivuustason säilyttämiseksi ja hakijoiden syrjinnän välttämiseksi näiden sääntöjen olisi oltava yhtä yksityiskohtaiset kuin YTE:t ja vaatimuksiltaan yksiselitteiset (eli niissä olisi esitettävä kyseeseen tulevien parametrien arvot ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenetelmät).

36.

Jos muulle kuin YTE:n mukaiselle kalustoyksikkötyypille tai yksittäiselle kalustoyksikölle haetaan täydentävää käyttölupaa, direktiivin 2008/57/EY 25 artikla sallisi jäsenvaltion, jossa täydentävää lupaa haetaan, tarkastaa ainoastaan yhteensopivuuden oman verkkonsa kanssa. Suosituksissa 52–54 kuvatun vastavuoroisen tunnustamisen mukaisesti tämän jäsenvaltion olisi tunnustettava ensimmäinen käyttöönottolupa, ellei se voi osoittaa (täydentävän luvan hakijalle) merkittävää turvallisuusriskiä. Tämä on sopusoinnussa sen tavoitteen kanssa, että pyritään välttämään syrjintää niiden kalustoyksikkötyyppien ja yksittäisten kalustoyksikköjen välillä, jotka saivat ensimmäisen käyttöönottoluvan eri jäsenvaltiossa.

37.

Siksi jäsenvaltion olisi selvyyden vuoksi ilmoitettava kansallisissa säännöissään, mitkä määräykset koskevat ainoastaan uusia ajoneuvoja ja osajärjestelmiä ensimmäisen luvan myöntämishetkellä; ja/tai olemassa olevia ajoneuvoja; ja/tai olemassa olevia ajoneuvoja, joille myönnetään uusi käyttöönottolupa parannusten tai uusimisten jälkeen ja/tai kaikille jo käytössä oleville osajärjestelmille ja kalustoyksiköille.

RISKINARVIOINTIA KOSKEVIEN YHTEISTEN TURVALLISUUSMENETELMIEN JA TURVALLISUUSJOHTAMISJÄRJESTELMÄN KÄYTTÖ

38.

Riskinarviointia koskevien yhteisten turvallisuusmenetelmien (jäljempänä ’CSM RA’) käyttö on pakollista käyttöönottoluvan yhteydessä vain seuraavissa tapauksissa:

a)

kun YTE tai kansallinen sääntö vaatii sitä tietyn kohteen osalta direktiivin 2008/57/EY 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

b)

kun sitä edellytetään direktiivin 2008/57/EY 15 artiklan 1 kohdassa osajärjestelmien turvallisen yhdistämisen toteuttamiseksi, mikäli pakollisia sääntöjä ei ole.

Kaikissa muissa tapauksissa CSM RA:n käyttö ei ole pakollista tällaisen luvan yhteydessä.

39.

Termillä ”turvallinen integraatio” voidaan tarkoittaa:

a)

osajärjestelmän muodostavien elementtien välistä turvallista integraatiota,

b)

kalustoyksikön tai verkkohankkeen muodostavien osajärjestelmien välistä turvallista integraatiota;

ja kalustoyksikköjen osalta:

c)

kalustoyksikön turvallista integraatiota verkon ominaisuuksiin,

d)

kalustoyksikköjen turvallista integraatiota rautatieyritysten turvallisuusjohtamisjärjestelmään. Tämä kattaa kalustoyksikköjen väliset liitännät, osajärjestelmän ja sitä käyttävän henkilöstön väliset rajapinnat sekä kunnossapidosta vastaavien yksikköjen kunnossapitotoimet,

e)

junan turvallisen integraation reitteihin, joilla sillä liikennöidään;

ja verkkohankkeiden osalta:

f)

verkkohankkeen turvallista integraatiota YTE:issä ja kansallisissa säännöissä määriteltyjen kalustoyksikön ominaisuuksien mukaisesti,

g)

verkon peräkkäisten osien (linjaosuuksien) turvallista integraatiota,

h)

verkkohankkeen turvallista integraatiota rataverkon haltijan turvallisuusjohtamisjärjestelmään. Tämä kattaa verkkohankkeen ja sitä käyttävän henkilöstön väliset rajapinnat sekä rataverkon haltijan tai sen alihankkijoiden kunnossapitotoimet,

i)

verkkohankkeen turvallinen integraatio sillä liikennöivien junien kanssa.

40.

Turvallisen integraation ja kalustoyksikköjen käyttöönottolupien välisen suhteen osalta:

suosituksen 39 a, b ja c kohdat olisi toteutettava ennen käyttöönottoluvan myöntämistä. Niihin perustuvat käytön ehdot ja rajoitukset (kuten junan kokoonpanon rajoitukset, mukaan lukien junayksiköiden liikennöinti ja veturien liikennöinti yhdessä junan muodostavien kalustoyksikköjen kanssa) olisi ilmoitettava direktiivin 2008/57/EY 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa EY-tarkastusvakuutukseen liitettävissä teknisissä asiakirjoissa siten, että hyväksytyn osajärjestelmän tai kalustoyksikön käyttäjä voi soveltaa näitä käytön ehtoja ja rajoituksia turvallisuusjohtamisjärjestelmäänsä,

suosituksen 39 d kohta ei kuulu lupamenettelyyn. Rautatieyrityksen olisi toteutettava kohta ottaen huomioon kaikki käytön ehdot ja rajoitukset, jotka ovat seurausta a, b ja c kohdasta, sekä YTE:ien ja kansallisten sääntöjen mukaisuuden tarkastaminen,

suosituksen 39 e kohta ei kuulu lupamenettelyyn. Rautatieyrityksen olisi toteutettava kohta ottaen huomioon kaikki sellaiset tiedot, joiden avulla rautatieyritys voi määrittää junan ominaisuudet ja selvittää junan ja reitin yhteensopivuuden (kuten käytön ehdot ja liittymäkohdan parametrien arvot), jotka ovat seurausta a, b ja c kohdasta, sekä infrastruktuuria koskevan rekisterin tiedot.

40a.

Turvallisen integraation sekä kiinteiden osajärjestelmien ja verkkohankkeiden käyttöönottolupien välisen suhteen osalta:

suosituksen 39 a, b, f ja g kohdat olisi toteutettava ennen käyttöönottoluvan myöntämistä. Niihin perustuvat käytön ehdot ja rajoitukset olisi ilmoitettava direktiivin 2008/57/EY 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa EY-tarkastusvakuutukseen liitettävissä teknisissä asiakirjoissa siten, että hyväksytyn osajärjestelmän tai verkkohankkeen käyttäjä voi soveltaa näitä käytön ehtoja ja rajoituksia turvallisuusjohtamisjärjestelmäänsä,

suosituksen 39 h kohta ei kuulu lupamenettelyyn. Rataverkon haltijan olisi toteutettava kohta ottaen huomioon kaikki käytön ehdot ja rajoitukset, jotka ovat seurausta a, b ja c kohdasta, sekä YTE:ien ja kansallisten sääntöjen mukaisuuden tarkastaminen,

suosituksen 39 i kohta ei kuulu lupamenettelyyn. Rataverkon haltijan olisi toteutettava kohta ottaen huomioon kaikki sellaiset tiedot, joiden avulla voidaan määrittää reitin ominaisuudet ja selvittää junan ja reitin yhteensopivuus (kuten käytön ehdot ja liittymäkohdan parametrien arvot), jotka ovat seurausta a, b ja c kohdasta, sekä kalustoyksikkötyyppejä koskevan rekisterin tiedot.

41.

CSM RA:n käytön osalta turvallisen integraation tarkistamiseksi ennen käyttöönottoluvan myöntämistä:

suosituksen 39 a kohta kuuluu täysin osajärjestelmää koskevien YTE:ien soveltamisalaan; mikäli nimenomaisesti tätä koskevia teknisiä sääntöjä ei ole, YTE:ssä voidaan käyttää riskilähtöistä lähestymistapaa, vaatia CSM RA:n soveltamista ja määrittää, mille hyväksyttävälle tasolle riski olisi hallittava,

mikäli tätä rajapintaa täysin kattavia pakollisia sääntöjä (YTE:iä tai kansallisia sääntöjä) ei ole, suosituksen 39 b kohta olisi tarkistettava CSM RA:n avulla,

YTE:ien olisi katettava täysin suosituksen 39 c kohta, ja mikäli direktiivin 2008/57/EY 17 artiklan 3 kohdassa niin säädetään, kansallisista säännöistä ja tämän sääntöpohjaisen tarkastuksen toteuttamisesta huolehtii ilmoitettu laitos tai nimetty elin, jonka vastuu kattaa ”sen tarkastamisen, että kyseisen osajärjestelmän liitännät ovat yhdenmukaiset sen järjestelmän kanssa, jonka osaksi se liitetään” (direktiivin 2008/57/EY 18 artikla), sillä muutoin avoimuus, syrjimättömyys ja yhteentoimivuus voivat vaarantua.

CSM RA:n käyttö ei tästä syystä ole pakollista suosituksen 39 c kohdan suhteen tapauksissa, joissa YTE:t tai kansalliset säännöt ovat olemassa. Tapauksissa, joissa kansallisissa säännöissä ei määritellä tätä rajapintaa (kuten joitain vanhoja merkinantojärjestelmiä ja innovatiivisia ratkaisuja) täysin, näissä kansallisissa säännöissä voidaan vaatia CSM RA:n soveltamista käsittelemättömien riskien hallitsemiseksi.

YTE:ien JA KANSALLISTEN SÄÄNTÖJEN PAIKKANSAPITÄVYYS

42.

YTE:ien kehittämisestä vastaa joukko asiantuntijoita, jotka edustavat alan järjestöjä ja turvallisuusviranomaisia ja jotka ovat käyttäneet kehitystyön perustana kansallisia sääntöjä ja käytännön kokemusta. YTE:t edustavat ”uusinta tekniikkaa” tai parasta käytettävissä olevaa tietoa, jonka virasto on kerännyt yhdessä asiantuntijoiden kanssa ja jonka on tarkistanut direktiivin 2008/57/EY 29 artiklassa tarkoitettu komitea. Jäsenvaltiot ovat tunnustaneet YTE:t (avoimet kohdat mukaan lukien) käyttötarkoitukseensa soveltuviksi. Ne ovat oikeudellisesti sitovia. Näiden pakollisten vaatimusten tarkistaminen tai validoiminen ei kuulu lupamenettelyyn.

43.

YTE:ien ja kansallisten sääntöjen paikkansapitävyyden säilyttämiseksi jokaisen elimen, joka jossain vaiheessa havaitsee YTE:issä tai kansallisissa säännöissä mahdollisia puutteita, on kiireellisesti ilmoitettava epäilyksistään ja perusteltava ne asianmukaista menettelyä noudattaen, jotta kaikki elimet, joita asia koskee, saavat välittömästi tiedon mahdollisesta puutteesta ja voivat toteuttaa tarvittavat toimet.

44.

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet puutteellisten tai yhteensopimattomien kansallisten sääntöjen tarkistamiseksi.

45.

Jos YTE on puutteellinen, sovelletaan direktiivin 2008/57/EY 7 artiklaa, ja puute olisi korjattava:

a)

viraston teknisellä lausunnolla tai

b)

YTE:ien tarkistuksella;

tai molemmilla.

Tapauksesta riippuen YTE voidaan tarkistaa:

1)

tarkistamalla kohdejärjestelmän eritelmää,

2)

lisäämällä erityistapauksia, jos asia koskee vain muutamia jäsenvaltioita ja jos EU:n kattavaa yhdenmukaistamista ei katsota tarpeelliseksi,

3)

lisäämällä avoimia kohtia, jos EU:n kattavaa yhdenmukaistamista tarvitaan mutta sitä ei voida vielä selvästi kattaa YTE:issä.

KÄYTTÖÖNOTTOLUVAN SOVELTAMISALAN ULKOPUOLISET TARKASTUKSET

46.

Junan ja reitin yhteensopivuuden tarkistamisen olisi oltava riippumaton kalustoyksikkötyypin tai yksittäisen kalustoyksikön käyttöönottoluvan myöntämisestä. Junan ja reitin yhteensopivuuden tarkistamista hallinnoi rautatieyritys (tai rataverkon haltija, jos se liikennöi junia) suunnittelumenettelyn yhteydessä (esimerkiksi kilpaillessaan rautatiereiteistä) ja päivittäin turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä kautta. Rautatieyrityksen olisi selvitettävä yhteensopivuus tutustumalla rataverkon haltijalta infrastruktuuria koskevan rekisterin kautta saataviin tietoihin sekä kalustoyksiköiden EY-tarkastusvakuutukseen liitettäviin teknisiin asiakirjoihin, jotka on laadittu lupamenettelyn yhteydessä ja joita päivitetään tarvittaessa. Siirtymäajan aikana, toisin sanoen kunnes infrastruktuuria koskeva rekisteri on perustettu ja kunnes se sisältää kaikki verkon yhteensopivuuden tarkistamisessa tarvittavat tiedot, rataverkon hallitsijoiden olisi toimitettava tarvittavat tiedot rautatieyrityksellä muulla läpinäkyvällä tavalla.

47.

Lupamenettelyn yhteydessä ei arvioida rautatieyrityksen valmiuksia hallita kalustoyksikköjen liikennöintiä ja kunnossapitoa. Valmiudet arvioidaan turvallisuustodistusten myöntämisen yhteydessä; lisäksi kansallinen turvallisuusviranomainen valvoo niitä säännöllisesti.

48.

Lupamenettelyn yhteydessä ei arvioida rataverkon haltijan valmiuksia hallita verkkohankkeiden liikennöintiä ja kunnossapitoa. Valmiudet arvioidaan turvallisuuslupien myöntämisen yhteydessä; lisäksi kansallinen turvallisuusviranomainen valvoo niitä säännöllisesti.

49.

Lupamenettelyn yhteydessä ei arvioida kunnossapidosta vastaavien yksikköjen valmiuksia hallita kalustoyksikköjen kunnossapitoa. Valmiuksia arvioidaan rautatieyrityksen turvallisuusjohtamisjärjestelmän kautta. Mikäli kunnossapidosta vastaavien yksikköjen todistusmenettelyä sovelletaan, rautatieyrityksen turvallisuusjohtamisjärjestelmässä voidaan ottaa menettely huomioon.

50.

Tämän seurauksena kalustoyksikkötyypin hyväksynnän tai yksittäisen kalustoyksikön tai osajärjestelmän käyttöönottoluvan hakijan ei tarvitse arvioida sitä, mitä merkitystä kalustoyksikön tai osajärjestelmän aiheuttamilla muutoksilla on rautatiejärjestelmälle kokonaisuutena. Jos hakijana on rautatieyritys tai rataverkon haltija, joka aikoo liikennöidä kyseistä kalustoyksikköä tai osajärjestelmää, CSM RA:n soveltaminen omalle rautatiejärjestelmän osalleen aiheutuvien muutosten hallinnasta vastaavana rautatieyrityksenä tai rataverkon haltijana on riippumaton niiden roolista käyttöönottoluvan hakijana.

51.

Käytännössä mikäli valmistaja valmistaa tietyn mallin rautatieyrityksen tilauksesta, seuraavien vaiheiden toteutusajassa on yleensä päällekkäisyyttä:

rakenteellisen osajärjestelmän sääntöjen mukaisuuden tarkastaminen EY-tarkastusvakuutuksen antamiseksi (toimenpide, joka sisältää suosituksen 39 a, b ja c kohdat) ja

tämän osajärjestelmän yhdistäminen rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan turvallisuusjohtamisjärjestelmään (toimenpide, joka sisältää suosituksen 39 d) ja e) kohdat).

Tämä on osa hyvää hankkeen hallinnointia, joka jossain olosuhteissa auttaa lyhentämään viivettä käyttöönottoluvan myöntämisen ja kalustoyksikön tai verkkohankkeen tosiasiallisen kaupallisen käytön välillä. Näissä olosuhteissa kansallinen turvallisuusviranomainen toimii samanaikaisesti kuin:

kalustoyksikkötyypin hyväksynnän tai yksittäisen kalustoyksikön käyttöönottoluvan myöntämisestä vastaava viranomainen ja

turvallisuustodistusten ja turvallisuuslupien valvonnasta vastaava viranomainen.

Vaikka nämä kaksi tehtävää voivat olla ajallisesti päällekkäisiä, niiden olisi oltava muodollisesti itsenäisiä. Ensimmäisessä tehtävässä vastapuolena on kalustoyksikön tai kalustoyksikkötyypin luvan hakija ja jälkimmäisessä rautatieyritys tai rataverkon haltija, joka aikoo käyttää osajärjestelmää tai kalustoyksikköä.

SÄÄNTÖJEN JA KALUSTOYKSIKKÖJEN TARKASTUSTEN VASTAVUOROINEN TUNNUSTAMINEN

52.

Jäsenvaltioiden olisi tunnustettava vastavuoroisesti muiden jäsenvaltioiden sääntöjen mukaisesti toteutetut tarkastukset, paitsi jos:

a)

verkon yhteensopivuudesta ei ole näyttöä tai

b)

jäsenvaltio voi osoittaa hakijalle merkittävän turvallisuusriskin.

c)

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta olisi noudatettava mahdollisimman pitkälle, jotta vältetään tarpeettomia vaatimuksia ja päällekkäisiä tarkastuksia, paitsi jos ne ovat ehdottoman välttämättömiä kalustoyksikön ja verkon teknisen yhteensopivuuden tarkistamiseksi ja jos ne eivät vastaa ensimmäisen luvan myöntäneen jäsenvaltion sääntöjä.

53.

Mikäli myönnetään täydentävä käyttöönottolupa, jäsenvaltion ei tulisi kyseenalaistaa sellaisia kansallisia sääntöjä, joiden perusteella aiempi lupa on myönnetty ja

jotka kattavat muuta kuin kalustoyksikön ja verkon teknistä yhteensopivuutta koskevat avoimet kohdat tai

jotka on luokiteltu luokkaan ”A” direktiivin 2008/57/EY 27 artiklan 4 kohdassa säädetyssä vertailuasiakirjassa.

54.

Huolimatta siitä, että CSM RA ei sisällä yleisiä riskin hyväksymiskriteereitä, YTE:ien edellyttämien tarkastusten yhteydessä toteutetut YTM-arvioinnit olisi tunnustettava vastavuoroisesti CSM RA:n (9) 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

ROOLIT JA VASTUUT

55.

Ennen kuin osajärjestelmä voidaan hyväksyä otettavaksi käyttöön, valmistajan tai hankintayksikön (toisin sanoen direktiivin 2008/57/EY 18 artikan 1 kohdassa tarkoitetun hakijan) on toteutettava tarvittava suunnittelu, rakentaminen ja testaus tai teetettävä ne omassa valvonnassaan ja allekirjoitettava EY-tarkastusvakuutus.

56.

Ilmoitetut laitokset tarkastavat YTE:ien mukaisuuden ja laativat hakijalle tarkoitetun EY-tarkastustodistuksen tai -todistukset. Direktiivin 2008/57/EY 18 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ilmoitetun laitoksen suorittama tarkastus ”kattaa myös sen tarkastamisen, että kyseisen osajärjestelmän liitännät ovat yhdenmukaiset sen järjestelmän kanssa, jonka osaksi se liitetään. Perusteena käytetään tällöin kyseisessä YTE:ssä sekä 34 ja 35 artiklassa säädetyissä rekistereissä käytettävissä olevia tietoja.” Tämä tarkoittaa, että ilmoitetulla laitoksella on roolinsa tarkastettaessa teknistä yhteensopivuutta muiden osajärjestelmien kanssa, mikä on johdonmukaista sikäli, että tekninen yhteensopivuus käsitellään YTE:issä. Näiden tarkastusten kattama ala rajoittuu kyseisiin YTE:iin. Jokainen ilmoitettu laitos koostaa tekniset asiakirjat tekemistään tarkastuksista.

57.

Suosituksen 56 säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin nimettyihin elimiin ja kansallisiin sääntöihin.

58.

Direktiivin 2008/57/EY 15 artiklan 1 kohdan perusteella kansallisten turvallisuusviranomaisten roolina käyttöönottoluvan myöntämisessä olisi tarkistaa käyttöönottolupahakemukseen liitetyt asiakirjat ja esittää näyttö tarkastusmenettelyn asianmukaisuudesta. Tarkastukseen olisi sisällyttävä lupahakemuksen asiakirjojen täydellisyyden, merkityksellisyyden ja yhdenmukaisuuden tarkistaminen. Tarkastuksessa käsitellään vain seikkoja, jotka kuuluvat direktiivissä 2004/49/EY määriteltyyn kansallisten (rautatie-) turvallisuusviranomaisten toimivaltaan.

59.

Jos jäsenvaltio (tai kansallinen turvallisuusviranomainen) havaitsee rakenteellisen osajärjestelmän käyttöönottoluvan hakemuksessa ongelman ja toteaa, että rakenteellinen osajärjestelmä, jota EY-tarkastusvakuutus ja siihen liitettävä tekninen asiakirja koskevat, ei täytä täysin direktiivin 2008/57/EY vaatimuksia eikä erityisesti olennaisia vaatimuksia, sen olisi sovellettava direktiivin 2008/57/EY 19 artiklaa. Tätä sovelletaan soveltuvin osin yhteentoimivuuden osatekijöihin direktiivin 2008/57/EY 14 artiklan mukaisesti.

60.

Kansallisten turvallisuusviranomaisten ei tulisi toistaa tarkastuksia, jotka on toteutettu tarkastusmenettelyn yhteydessä.

61.

Kansallisten turvallisuusviranomaisten ei tulisi yrittää tehdä tai toistaa sääntöjen asettajien, ilmoitettujen laitosten, nimettyjen elinten tai riskinarviointilaitosten työtä.

62.

Kansallisten turvallisuusviranomaisten ei tulisi myöskään toteuttaa hakijan, ilmoitetun laitoksen, nimetyn elimen ja YTM-riskinarviointilaitoksen työtä koskevia perusteellisia ja järjestelmällisiä tarkastuksia eikä niiden työn tulosten järjestelmällistä validointia. Kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat kyseenalaistaa arviointilaitoksen tarkastukset vain, jos sillä on perusteltuja epäilyksiä. Tällöin olisi noudatettava oikeasuhtaisuuden (riskitason huomioimisen), syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteita. Perusteltuja epäilyksiä voi nousta erityisesti suosituksessa 58 tarkoitettujen tarkastusten perusteella tai mikäli kokemus on osoittanut, että samankaltainen osajärjestelmä ei vastaa direktiivin 2008/57/EY 19 artiklassa määriteltyjä olennaisia vaatimuksia.

63.

Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön järjestelmiä, joilla varmistetaan arviointilaitosten pätevyys, ja toteuttaa toimia voimassa olevan lainsäädännön laiminlyöntien korjaamiseksi direktiivin 2008/57/EY 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettujen laitosten osalta (ja soveltuvin osin nimettyjen elinten osalta). Komission olisi koordinoitava näitä toimia yhdessä viraston kanssa toimien yhdenmukaisuuden varmistamiseksi.

64.

Hakijoiden, rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten olisi yhdessä kunnossapidosta vastaavien yksikköjen kanssa huomioitava aiemmin hyväksytyistä kalustoyksikkötyypeistä ja osajärjestelmämalleista tai hallitsemattomien riskien tunnistamisesta saadut kokemukset ja toteutettava asianmukaisia korjaavia toimia.

65.

Hakijoiden olisi toteutettava korjaavat toimet ennen lupahakemuksen tekemistä ja niitä olisi vaadittava toteuttamaan toimet heti tarpeen havaitsemisen jälkeen.

66.

Jo käytössä olevien kalustoyksikköjen ja osajärjestelmien osalta rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden olisi toteutettava nämä korjaavat toimet turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä kautta. Rautatieyritysten turvallisuusjohtamisjärjestelmän olisi varmistettava, että niiden käyttämien kalustoyksikköjen kunnossapidosta vastaavat yksiköt tekevät mahdollisesti tarvittavat muutokset kunnossapitojärjestelmäänsä.

67.

Aivan kuten kansallisen turvallisuusviranomaisen tehtävänä ennen luvan myöntämistä ei ole asettaa suunnitteluratkaisuja, vastaavasti kansallisen turvallisuusviranomaisen valvontarooliin ei kuulu korjaavien toimien määrääminen kokemusten niitä vaatiessa. Sen sijaan kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi valvottava, noudattavatko rautatieyritykset tai rataverkon haltijat omaa turvallisuusjohtamisjärjestelmäänsä. Kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi tarkistettava, että rautatieyritykset ja rataverkon haltijat määrittelevät, toteuttavat ja hallitsevat asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä oman turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä kautta.

68.

Direktiivi 2004/49/EY velvoittaa rataverkon haltijat ja rautatieyritykset vastaamaan omasta järjestelmän osastaan. Rautatieyritys vastaa yksin juniensa turvallisesta toiminnasta. Rataverkon haltijan rooli rajoittuu infrastruktuurin hallintaan, ja siksi rataverkon haltijalla ei ole vastuuta junien toiminnasta muilta osin kuin ajoluvan antajan ominaisuudessa. Rataverkon haltijalla ei ole muuta luvanmyöntämiseen liittyvää roolia.

69.

Lupamenettelyn yhteydessä ei arvioida alihankkijan, kuten haltijan, valmiuksia hallita osaansa kalustoyksikköjen liikennöinnistä ja kunnossapidosta. Arviointiin kuuluu hyväksyttyjä kalustoyksiköitä käyttävien rautatieyritysten velvollisuus huolehtia turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä kautta, että niillä on asianmukainen kunnossapidosta vastaava elin direktiivin 2004/49/EY 14 a artiklan mukaisesti.

70.

Direktiivillä 2008/110/EY muutetun direktiivin 2004/49/EY 14 a artiklan 1 kohdassa todetaan, että jokaiselle kalustoyksikölle olisi ennen niiden käyttöönottoa tai verkossa käyttämistä nimettävä kunnossapidosta vastaava yksikkö. Käyttöönottolupa ei riipu siitä, miten rautatieyritys käyttää kalustoyksikköä tai kunnossapidosta vastaava yksikkö sitä huoltaa; lisäksi on huomattava, että direktiivi 2004/49/EY liittyy kalustoyksikköjen käyttöön ja kunnossapitoon. Kunnossapidosta vastaava yksikkö voidaan nimetä joko ennen käyttöönottoluvan myöntämistä tai sen jälkeen, mutta nimeämisen täytyy aina tapahtua ennen kuin kalustoyksikkö merkitään kansalliseen rekisteriin (kunnossapidosta vastaava yksikkö on pakollinen kenttä kansallisessa rekisterissä) ja ennen kuin se todella otetaan käyttöön verkossa

71.

Organisaatioiden olisi hallittava niiden toiminnasta aiheutuvia riskejä. Vastuun riskinhallinnasta olisi kuuluttava niille, joilla on parhaat valmiudet riskinhallintaan.

72.

Koska vain rautatieyrityksiltä ja rataverkon haltijoilta edellytetään turvallisuustodistuksia ja turvallisuuslupia ja niitä tukevia turvallisuusjohtamisjärjestelmiä, niillä olisi oltava ratkaiseva rooli muiden laitosten panoksen hallinnassa ja tätä koskevien oikeiden päätösten tekemisessä. Kun rautatieyritykset tai rataverkon haltijat tekevät tällaisia päätöksiä tai toteuttavat toimia turvallisuusjohtamisjärjestelmiensä puitteissa, tämä ei rajoita muiden laitosten, kuten haltijoiden, kunnossapidosta vastaavien yksiköiden ja valmistajien, vastuuta

73.

Rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden välinen toiminnallisten vastuiden jakautuminen määritellään käyttötoimintaa ja kunnossapitoa koskevassa YTE:ssä.

74.

Rautatieyrityksillä olisi katsottava olevan parhaat mahdollisuudet ja paras pätevyys:

a)

tunnistaa niiden suunnittelemiin toimintoihin, kuten kunnossapitoon, kohdistuvia mahdollisia vaaroja, sekä toteuttaa valvontatoimia, kuten lähtötarkastuksia,

b)

määritellä alihankkijoille ja toimittajille asianmukaisesti toiminnalliset tarpeensa, kuten kalustoyksikköjen vaadittava suorituskyky, käytettävyys ja luotettavuus,

c)

valvoa kalustoyksikköjen suorituskykyä,

d)

antaa haltijalle ja kunnossapidosta vastaavalle yksikölle tarvittaessa säännöllistä ja kattavaa palautetta toiminnoista ja suorituskyvystä ja

e)

toteuttaa sopimusten tarkistuksia ymmärtääkseen ja kyseenalaistaakseen hankintasopimusten toteuttamista.

75.

Toisaalta rautatieyrityksillä ja rataverkon haltijoilla ei pitäisi katsoa olevan parhaita mahdollisuuksia ja parasta pätevyyttä hallita kaikkia riskejä suoraan toimitusketjun kaikissa osissa. Velvollisuuksiensa täyttämiseksi rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden olisi laadittava sopimusvelvollisuuksia tavaroiden ja palveluiden toimittamisesta niiden turvallisuusjohtamisjärjestelmien mukaisesti ottaen huomioon muiden oikeudelliset velvollisuudet. Käyttöönoton jälkeiseen tavanomaiseen käytäntöön kuuluu tehdä kalustoyksiköihin muutoksia puutteiden korjaamiseksi ja suorituskyvyn parantamiseksi jatkuvasti. Tällaisten muutosten turvallinen hallinta kuuluu rautatieyrityksen vastuualueeseen. Tämä velvollisuus on täytettävä soveltamalla rautatieyrityksen turvallisuusjohtamisjärjestelmään kuuluvia muutosten hallintamenettelyitä ja asetusta YTM-riskinarvioinnista sekä tarvittaessa varmistamalla, että muutetulle kalustoyksikölle myönnetään käyttöönottolupa. Rautatieyrityksen olisi myös varmistettava, että kaikki olennaiset tiedot toimitetaan kunnossapidosta vastaavalle yksikölle, jotta tämä voi päivittää huoltokansion.

76.

Rautatieyritysten, rataverkon haltijoiden, kunnossapidosta vastaavien yksiköiden ja haltijoiden olisi huolehdittava siitä, että valmistajan kanssa tehdyssä sopimuksessa määrätään tuesta, jota ne saattavat tarvita menettelyn aikana.

77.

Ennen kuin rautatieyritys hankkii rataverkon haltijalta junalleen pääsyn verkkoon, sen olisi ensin tiedettävä, minkä luonteista pääsyä rataverkon haltija on myymässä. Rautatieyrityksen on oltava varma, että reitti, jolle pääsyn se on aikeissa ostaa, kykenee hoitamaan ne junat, joita rautatieyritys aikoo käyttää.

78.

Rautatieyritysten olisi löydettävä infrastruktuuria koskevasta rekisteristä kaikki sellaiset (infrastruktuurin ominaisuuksia koskevat) tiedot, joita ne tarvitsevat päättääkseen, ovatko ne junat, joita rautatieyritysten on tarkoitus käyttää, yhteensopivia kyseisen reitin kanssa (junan ja reitin yhteensopivuus). Rataverkon haltijan tulisi infrastruktuuria koskevassa rekisterissä ilmoittaa jokaisen parametrin kohdalla ne liitäntäparametrin nimelliset arvot ja tarvittaessa raja-arvot, joita reittiosuudella ylläpidetään. Rautatieyritykset tukeutuvat näiden tietojen paikkansapitävyyteen varmistaakseen juniensa turvallisen toiminnan. Rataverkon haltijan tulisi ilmoittaa rautatieyritykselle kaikista infrastruktuurin ominaisuuksiin tehtävistä tilapäisistä muutoksista, joita ei ole mainittu infrastruktuurirekisterissä.

79.

Kun rautatieyritys on käyttämällä infrastruktuuria koskevaa rekisteriä ja kalustoyksikköä tai kalustoyksikkötyyppiä koskevaan lupaan liitettäviä asiakirjoja ja ottaen huomioon kalustoyksikön tai kalustoyksikön tyypin käyttöönottoa koskevat käyttöehdot ja muut rajoitukset todennut, että reitti sopii junalle, jota se aikoo käyttää, sen olisi seuraavaksi tutkittava käyttötoimintaa ja liikenteen hallintaa koskevaa YTE:ää (erityisesti junan kokoonpanoa, junan jarrutusta ja junan kulkukelpoisuuden varmistamista koskevia kohtia) selvittääkseen, onko reitillä jotain toimintaa haittaavia junaan liittyviä rajoituksia (kuten nopeusrajoituksia, pituusrajoituksia, virransyöttöä koskevia rajoituksia).

80.

Jos rataverkon haltija tai rautatieyritys on huolestunut seikoista, jotka liittyvät toisen osapuolen kalustoyksikön tai kiinteän laitteiston käyttöön tietyllä radalla, sen tulisi ottaa asia esiin toisen osapuolen kanssa löytääkseen ratkaisun. Jos asian esiin ottanut osapuoli ei saa tyydyttävää vastausta, sen tulisi ottaa asia esiin kansallisen turvallisuusviranomaisen kanssa, jonka olisi tehtävä päätöksiä valtuuksiensa mukaisesti.

81.

Komission asetuksen (EU) N:o 1078/2012 (10) 4 artiklan 2 kohdan mukaan rautatieyritysten, infrastruktuurin haltijoiden ja kunnossapidosta vastaavien yksiköiden on ilmoitettava kaikille osapuolille (kansalliset turvallisuusviranomaiset mukaan lukien) teknisen laitteiston vikoihin, valmistusvirheisiin tai toimintahäiriöihin liittyvistä oleellisista turvallisuusriskeistä. Tämä tiedon vaihtovelvollisuus koskee myös valmistajia ja hankintayksiköitä, jotka laativat EY-tarkastusvakuutuksen käyttöönottoluvan myöntämisen jälkeen.

82.

Rakenteellisten osajärjestelmien käyttöönottolupien myöntämisen lisäksi kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi direktiivin 2004/49/EY 16 artiklan mukaisesti valvottava myös, että rautatieyritykset ja rataverkon haltijat liikennöivät EU:n lainsäännön vaatimusten mukaisesti ja — direktiivin 2008/57/EY niin salliessa — kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Valvonnan olisi katettava myös rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden toimet toimittajien (kuten valmistajien, haltijoiden ja liikkuvan kaluston leasingyhtiöiden) rajapintaan liittyvien riskien hallitsemiseksi erityisesti tavaroiden ja palveluiden hankinnan aikana ja yhdistettäessä niitä rautatieyrityksen tai rataverkon haltijoiden turvallisuusjohtamisjärjestelmään.

83.

Kansallisten turvallisuusviranomaisten osallistuminen rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan toteuttamaan osajärjestelmän käyttöön ja kunnossapitoon niiden turvallisuusjohtamisjärjestelmän puitteissa on luonteeltaan valvontatoimintaa. Kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi erityisesti kieltäydyttävä ottamasta valmistajalle/hankintayksikölle tai rautatieyritykselle/rataverkon haltijalle kuuluvaa vastuuta olennaisten vaatimusten täyttämisestä määrittelemällä tai nimenomaisesti tarkistamalla ja/tai hyväksymällä tiettyjä suunnitteluratkaisuja, kunnossapitovaatimuksia tai korjaavia toimia. Tästä syystä kansallisen turvallisuusviranomaisen olisi keskityttävä vastuullisten toimijoiden hallintajärjestelmien asianmukaisuuteen ja sopivuuteen eikä niiden pitäisi toimia näiden toimijoiden yksityiskohtaisen panoksen tai päätösten ”lopputarkastajina”.

84.

Jos jäsenvaltiot harkitsevat onnettomuuden tai tapaturman seurauksena kiireellisten toimenpiteiden käyttöönottoa, niiden olisi huomioitava, että rautatieyrityksen turvallisuusjohtamisjärjestelmä on ensisijainen mekanismi sellaisten kalustoyksikköjen liikennöintiin kohdistuvien uusien riskien hallitsemiseksi, jotka saatetaan havaita onnettomuus-/tapaturmatutkimusten aikana tai valvonnan yhteydessä. Vaikka jäsenvaltio pitää uuden käyttöönottoa koskevan säännön hyväksymistä kiireellisenä, sen olisi kuitenkin noudatettava unionin lainsäädännössä määritettyjä menettelyjä, mukaan lukien ilmoitettava uusi sääntöehdotus komissiolle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (11) tai direktiivin 2004/49/EY mukaisesti.

TESTAUS

85.

Käyttöönottoluvan myöntämisen yhteydessä olisi edellytettävä vain testejä, jotka on toteutettava ennen luvan myöntämistä, jotka vaativat arviointilaitoksen osallistumista ja jotka:

on määritelty YTE:issä, moduuleissa ja tarvittaessa kansallisissa säännöissä,

hakija on määritellyt YTE:ien ja/tai kansallisten sääntöjen vaatimusten mukaisuuden osoittamiseksi,

on määritelty EU:n lainsäädännössä tai

hakija on määritellyt CSM RA:n soveltamisen mukaisesti suosituksessa 41 kuvatulla tavalla.

86.

Ilmoitettujen laitosten ja/tai nimettyjen elinten osallistuminen olennaisten vaatimusten mukaisuuden tarkistamiseen on määritelty asianmukaisissa YTE:issä ja kansallisissa säännöissä.

87.

Testit, joita suositus 85 ei kata (kuten testit, joita rautatieyritys tarvitsee osoittaakseen junan ja reitin yhteensopivuuden ennen kalustoyksikkötyypin tai uuden osajärjestelmän käyttämistä tietyllä reitillä tai joita hankintayksikkö tarvitsee osoittaakseen asiakkaiden vaatimusten mukaisuuden), eivät kuulu käyttöönottoluvan myöntämiseen.

88.

Jos vaatimusten mukaisuuden tarkistamiseksi on toteutettava radalla tehtäviä testejä ennen kuin kansallinen turvallisuusviranomainen myöntää käyttöönottoluvan, niin kaikki testien toteuttamista koskevat toiminnalliset ja organisatoriset järjestelyt olisi määriteltävä kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädäntökehyksessä ja niiden on oltava direktiivien 2008/57/EY ja 2004/49/EY mukaisia. Järjestelyiden olisi katettava sekä hallinnolliset järjestelyt että mahdolliset pakolliset tekniset ja toiminnalliset vaatimukset. Jäsenvaltiot voivat yleensä omaksua toisen kahdesta lähestymistavasta:

Jäsenvaltio voi sisällyttää testauspätevyyden rautatieyrityksen turvallisuustodistukseen. Testauslaitos voidaan jopa sertifioida rautatieyritykseksi, jonka toiminta rajoittuu pelkkään testaukseen.

Jäsenvaltio voi edellyttää, että toimivaltainen yksikkö (joka voi olla kansallinen turvallisuusviranomainen tai muu taho) myöntää luvan testien tekemiseen. Tällöin toimivaltaisella yksiköllä (mikäli ilmoitettu laitos tai nimetty elin ei ole tarkistanut luvan myöntämisvaatimusten mukaisuutta) on oltava tällaisten päätösten tekemiseen riittävän syvällinen tekninen asiantuntemus. Avoimuuden ja oikeusvarmuuden vaatimusten täyttämiseksi jäsenvaltion on varmistettava, että yksikkö on riittävän riippumaton, ja julkistettava kansallisessa oikeudellisessa kehyksessään testauksen lupamenettely eritellen selvästi vaatimuksensa ja ne perusteet, joiden avulla toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen testaamisen sallimisesta.

89.

Rataverkon haltijalla on välitön rooli lupamenettelyn mahdollistamisessa. Jos kansallinen turvallisuusviranomainen vaatii lisätestejä, direktiivin 2008/57/EY 23 artiklan 6 kohdassa todetaan, että ”infrastruktuurin haltijan on hakijaa kuullen toteutettava kaikki mahdolliset toimet sen varmistamiseksi, että tarvittavat testit voidaan toteuttaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on esittänyt pyyntönsä.”

TEKNISET ASIAKIRJAT

90.

Direktiivin 2008/57/EY 18 artiklan ja liitteen VI mukaan osajärjestelmän EY-tarkastusvakuutukseen olisi oheistettava tekniset asiakirjat, mukaan lukien asiakirjat, jotka kuvaavat osajärjestelmän, asiakirjat, jotka ovat tulosta eri arviointilaitosten tekemistä tarkastuksista, ja asiakirjat, joista ilmenee kaikki tekijät, jotka liittyvät käyttöolosuhteisiin ja -rajoituksiin sekä kunnossapitoa, jatkuvaa tai määräaikaista tarkkailua, säätöjä ja kunnossapitoa koskeviin ohjeisiin. EY-tarkastusvakuutukseen liitettävä tekninen asiakirja sisältää kaikki tositteet, joita käyttöönottoluvan myöntäminen edellyttää.

91.

Kalustoyksikkö tai verkkohanke sisältyy EY-tarkastusvakuutukseen liitettäviin teknisiin asiakirjoihin, jotka koskevat osajärjestelmää tai osajärjestelmiä, joista se koostuu.

92.

Osajärjestelmän tarkastusmenettelyyn voidaan tarvita useiden arviointilaitosten panosta, kutakin omien toimivaltuuksiensa alalla. Hakijan olisi oltava vastuussa EU:n lainsäädännön edellyttämien asiakirjojen keräämisestä. Näiden teknisten asiakirjojen kokoelmaa, jota täydennetään muilla EU:n lainsäädännössä edellytetyillä tiedoilla (mukaan lukien direktiivin 2008/57/EY liitteessä VI olevassa 2.4 kohdassa tarkoitetut tiedot), nimitetään osajärjestelmän EY-tarkastusvakuutuksen liitettäviksi teknisiksi asiakirjoiksi.

93.

Tyyppihyväksynnän tai kalustoyksikön käyttöönottoluvan hakijan olisi esitettävä lupahakemukseen oheistettava asiakirjat.

Näihin asiakirjoihin olisi sisällyttävä EY-tarkastusvakuutukseen liitettävät tekniset asiakirjat, jotka hakija on koonnut kyseisestä osajärjestelmästä.

Mikäli kalustoyksikkö koostuu kahdesta osajärjestelmästä, lupahakemukseen oheistettaviin asiakirjoihin olisi sisällytettävä molempien osajärjestelmien EY-tarkastusvakuutukseen liitettävät tekniset asiakirjat.

Ennen kuin komissio hyväksyy suosituksen, jossa kuvataan hakijan toimittamien asiakirjojen sisältö, jäsenvaltio voi sallia, että kalustoyksikön tai kalustoyksikkötyypin lupahakemukseen oheistettaviin asiakirjoihin sisällytetään vain osa EY-tarkastusvakuutukseen liitettävistä teknisistä asiakirjoista. Tämä olisi ilmaistava selvästi jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, joka julkaistaan Euroopan rautatieviraston verkkosivustolla.

Kalustoyksikön, kalustoyksikkötyypin tai osajärjestelmän EY-tarkastusvakuutukseen liitettäviin teknisiin asiakirjoihin olisi sisällyttävä kaikki liitteessä V mainitut tiedot ja asiakirjat, jotka tukevat EY-tarkastusvakuutusta (kuten ilmoitetun laitoksen ja nimetyn elimen laatimat tarkastustodistukset ja tekniset asiakirjat, laskelmat, tiedot tehdyistä testeistä ja tutkimuksista sekä tekniset ominaisuudet, jotka on kirjattava YTE:ien ja kansallisten sääntöjen mukaisesti). EY-tarkastusvakuutukseen liitettävien teknisten asiakirjojen tiedot, jotka eivät sisälly lupahakemuksen asiakirjoihin, olisi toimitettava kansalliselle turvallisuusviranomaiselle pyynnöstä.

Asiakirjat, jotka liitetään kalustoyksikön ensimmäiseen käyttöönottolupaan, toimitetaan kansalliselle turvallisuusviranomaiselle luvan myöntämisen yhteydessä, ja kansallinen turvallisuusviranomainen säilyttää ne muistutuksena hyväksytystä kohteesta.

94.

Mikäli suosituksessa 21 esitettyä ehdotusta noudatetaan, suositusta 93 olisi sovellettava soveltuvin osin verkkohankkeen lupahakemukseen oheistettaviin asiakirjoihin ja EY-tarkastusvakuutukseen liitettäviin teknisiin asiakirjoihin.

95.

Kalustoyksikön täydentävän käyttöönottoluvan hakijan olisi lisättävä EY-tarkastusvakuutukseen liitettävään alkuperäiseen tekniseen asiakirjaan direktiivin 2008/57/EY 23 artiklan 3 kohdassa tai 25 artiklan 3 kohdassa vaaditut tiedot; nämä lisätiedot kuuluvat kansalliselle turvallisuusviranomaiselle toimitettaviin tietoihin. Hakijan olisi kuitenkin säilytettävä EY-tarkastusvakuutukseen liitettävän teknisen asiakirjan rakenne.

96.

Teknisen EY-tarkastusvakuutukseen liitettävän asiakirjan osa, jossa määritellään ”kaikki tekijät, jotka liittyvät käyttöolosuhteisiin ja -rajoituksiin sekä kunnossapitoa, jatkuvaa tai määräaikaista tarkkailua, säätöjä ja kunnossapitoa koskeviin ohjeisiin” olisi toimitettava verkkohankkeiden osalta rataverkon haltijalle ja kalustoyksiköiden osalta rautatieyritykselle, joka liikennöi kalustoyksikköä, jotta ne voivat toimittaa sen kunnossapidosta vastaavalle yksikölle. Kalustoyksiköiden kohdalla EY-tarkastusvakuutukseen liitettävään tekniseen asiakirjaan sisältyvän tiedon toimittaminen voidaan tehdä kalustoyksikköjen haltijan välityksellä. Käyttöönoton jälkeen rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan velvollisuus on yhdessä kunnossapidosta vastaavan yksikön kanssa jatkuvasti seurata kunnossapitotöitä ja muuttaa näitä tietoja varmistaakseen, että ne vastaavat todellista käyttöä ja siitä saatuja kokemuksia (direktiivin 2004/49/EY 4 ja 9 artikla).

97.

EY-tarkastusvakuutukseen liitettävän teknisen asiakirjan olisi sisällettävä tiedot, joita tarvitaan kalustoyksikön tai verkkohankkeen suunnitellun toimintakunnon hallinnassa koko sen käyttöiän ajan.

98.

EY-tarkastusvakuutukseen liitettävä tekninen asiakirja olisi päivitettävä, mikäli täydentäviä tarkastuksia tehdään (esimerkiksi kansallisten sääntöjen mukaisuuden tarkastus täydentävän käyttöönottoluvan saamiseksi). Mikäli kyse on täydentävästä luvasta, hakijan olisi ilmoitettava siitä ensimmäisen luvan myöntäneelle kansalliselle turvallisuusviranomaiselle.

EY-TARKASTUSVAKUUTUS

99.

Direktiivin 2008/57/EY 15 artiklan ja direktiivin 2004/49/EY 4 artiklan 3 kohdan ja 4 artiklan 4 kohdan mukaan on rautatieyritysten tai rataverkon haltijoiden velvollisuus huolehtia, että kalustoyksikkö tai osajärjestelmä täyttää käytössä ollessaan kaikki olennaiset vaatimukset. Tämä ei kuitenkaan rajoita muiden osapuolten vastuuta (kuten EY-tarkastusvakuutuksen allekirjoittajien vastuuta). Jokaisen valmistajan, ylläpitoyrityksen, vaunuvastaavan, palveluntarjoajan ja hankintayksikön on huolehdittava, että sen toimittamat liikkuva kalusto, laitteisto, lisävarusteet ja materiaalit tai sen tarjoamat palvelut ovat niitä koskevien olennaisten vaatimusten mukaisia ja että niiden käyttöä koskevat edellytykset on määritelty EY-tarkastusvakuutukseen liitettävissä teknisissä asiakirjoissa, jotta rautatieyritykset ja/tai infrastruktuurin haltijat voivat käyttää kyseisiä tuotteita tai palveluita turvallisesti.

100.

Vastuu sen varmistamisesta, että osajärjestelmät täyttävät suunnitellussa toimintakunnossa EU:n lainsäädännön olennaiset vaatimukset kokonaisuudessaan luvan myöntämishetkellä, kuuluu yksinomaan osajärjestelmän luvan hakijalle, joka laatii EY-tarkastusvakuutuksen. Hakija vakuuttaa ilmoitetun laitoksen tai nimetyn elimen tekemän tarkastuksen perusteella ja tarvittaessa osajärjestelmän tai kalustoyksikön yleisen arvioinnin perusteella, että kaikki olennaiset vaatimukset täyttyvät. Mikäli osajärjestelmän olennaisten vaatimusten mukaisuus luvan myöntämishetkellä suunnitellussa toimintakunnossa kyseenalaistetaan myöhemmässä vaiheessa, EY-tarkastusvakuutuksen allekirjoittaneen hakijan olisi tästä syystä katsottava olevan päävastuussa.

101.

Tämän vuoksi ei pidä katsoa, että vastuu osajärjestelmän olennaisten vaatimusten mukaisuuden varmistamisesta tai tarkistamisesta siirtyisi tyyppihyväksynnän tai käyttöönottoluvan myöntämisen myötä hakijalta luvan myöntävälle kansalliselle turvallisuusviranomaiselle.

102.

Mikäli osajärjestelmän olennaisten vaatimusten mukaisuus suunnitellussa toimintakunnossa kyseenalaistetaan, luvan myöntäneen kansallisen turvallisuusviranomaisen olisi katsottava olevan vastuussa vain tehtävistä, jotka direktiivin 2004/49/EY 16 artiklassa osoitetaan luvan myöntämisestä tai valvonnasta vastaavalle kansalliselle turvallisuusviranomaiselle. Kansallisen lainsäädännön olisi noudatettava tätä periaatetta suositusten 58–62 ja 67 mukaisesti.

103.

Riippumatta YTE:ien ja kansallisten sääntöjen noudattamisen tarkastamisesta ja turvallisen yhdistämisen tarkastamisesta direktiivin 2008/57/EY 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti, hakija allekirjoittaa EY-tarkastusvakuutuksen omalla vastuullaan. Tämän vuoksi hakijalla olisi oltava käytössään menettely, jolla se varmistaa huomioineensa ja täyttäneensä kaikki olennaiset vaatimukset ja noudattaneensa EU:n lainsäädäntöä.

104.

Vaikka CSM RA:ta ei alun perin kehitetty tätä tarkoitusta varten, hakija voi halutessaan käyttää CSM RA:n menetelmiä vastuunsa täyttämiseksi osittain varmistaakseen, että osajärjestelmän/kalustoyksikön kaikki osat täyttävät kaikissa suhteissa ja yksityiskohtaisesti direktiivin 2008/57/EY liitteessä III rautatieyritykselle asetetut olennaiset vaatimukset.

105.

Hakija voi halutessaan käyttää myös jotain muuta lainsäädännön sallimaa keinoa varmistaakseen, että kaikki osajärjestelmän tai kalustoyksikön osat täyttävät rautatieyrityksen olennaiset vaatimukset.

106.

EY-tarkastusvakuutus kattaa kaiken asianmukaisen EU:n lainsäädännön. On EY-vakuutuksen allekirjoittajan velvollisuus noudattaa tätä lainsäädäntöä, mukaan lukien vaatimustenmukaisuuden arviointia, ja kääntyä tarvittaessa lainsäädännössä vaadittujen arviointilaitosten puoleen.

107.

Mikäli on kyse luvan myöntämisestä useammasta kuin yhdestä osajärjestelmästä koostuvalle kalustoyksikölle tai verkkohankkeelle:

a)

hakijoita voi olla enemmän kuin yksi (yksi kutakin osajärjestelmää kohti), ja niistä jokainen laatii EY-tarkastusvakuutuksen, joka koskee sen omaa osuutta, mukaan lukien liitäntöjä. Tässä tapauksessa kukin hakija vastaa omasta osajärjestelmästään allekirjoittamansa EY-tarkastusvakuutuksen soveltamisalan mukaisesti. Valmistaja tai hankintayksikkö voi yhdistää nämä kaksi vakuutusta kalustoyksikköä tai verkkohanketta koskevassa hakemuksessa,

b)

kalustoyksikkötyypin, yksittäisen kalustoyksikön tai verkkohankkeen valmistaja tai hankintayksikkö voi yhdistää eri osajärjestelmien EY-tarkastusvakuutukset, jotka on kuvattu direktiivin 2008/57/EY liitteessä V, samaan kalustoyksikkötyypin, yksittäisen kalustoyksikön tai verkkohankkeen EY-tarkastusvakuutukseen. Tässä tapauksessa hakija vakuuttaa omalla vastuullaan, että kalustoyksikkötyypin, yksittäisen kalustoyksikön tai verkkohankkeen muodostaville osajärjestelmille on tehty asianmukaiset tarkastukset ja että ne täyttävät Euroopan unionin lainsäädännön vaatimukset, mukaan lukien kansalliset säännöt, ja että itse kalustoyksikkö tai verkkohanke täyttää näin ollen Euroopan unionin lainsäädännön vaatimukset, mukaan lukien kansalliset säännöt.

108.

EY-tarkastusvakuutuksen laatimista varten YTE:t voivat sallia YTE:ien osittaisen noudattamisen vain, jos itse YTE:ssä määrätään, että olennaisten vaatimusten täyttämiseksi vaaditut erityistoiminnot, suorituskyvyt ja liitännät eivät ole pakollisia tietyissä olosuhteissa.

109.

Hakija voi virallisesti hakea osajärjestelmän käyttöönottolupaa toimivaltaiselta kansalliselta viranomaiselta vasta, kun kaikki edeltä tarvittavat todisteet ja vakuutukset on koottu. Hakijoiden osalta on kuitenkin hyvän käytännön mukaista käydä kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa epävirallisia keskusteluja mahdollisimman varhain, jotta menettely, vaatimukset, roolit ja vastuut, soveltamisala sekä käyttöolosuhteet ja -rajoitukset ovat selvillä ja jotta myöhemmässä vaiheessa ei tule vaikeuksia.

MUUTOSTEN HALLINTA

110.

Direktiivin 2008/57/EY 5 artiklan 2 kohdan, 15 artiklan 3 kohdan ja 20 artiklan osalta olemassa olevan rakenteellisen osajärjestelmän muutokset olisi tutkittava ja luokiteltava vain yhdeksi seuraavista muutoksista:

1.

”kunnossapidon yhteydessä tapahtuva osien vaihtaminen” ja muut muutokset, jotka eivät aiheuta poikkeamia EY-tarkastusvakuutukseen liitettävästä teknisestä asiakirjasta. Tässä tapauksessa tarkastuslaitoksen tekemälle tarkastukselle ei ole tarvetta, jäsenvaltiolle ei tarvitse tehdä ilmoitusta, ja alkuperäinen EY-tarkastusvakuutus säilyy voimassa ja muuttumattomana.

2.

Muutokset, jotka aiheuttavat poikkeamia EY-tarkastusvakuutukseen liitettävästä teknisestä asiakirjasta ja jotka voivat edellyttää uusia tarkastuksia (ja jotka siksi vaativat tarkastusta vaatimustenmukaisuuden arviointimoduulien mukaisesti), mutta eivät vaikuta osajärjestelmän suunnittelua koskeviin perusominaisuuksiin. Tässä tapauksessa EY-tarkastusvakuutukseen liitettävä tekninen asiakirja on päivitettävä ja sitä koskevat tiedot olisi toimitettava kansalliselle turvallisuusviranomaiselle pyynnöstä.

3.

Uusiminen tai parantaminen (toisin sanoen merkittävä osan korvaaminen tai muutos, joka edellyttää ilmoituksen tekemistä jäsenvaltiolle), joka ei edellytä uutta käyttöönottolupaa; muutokset, joihin sisältyy osajärjestelmän ”suunnittelua koskevien perusominaisuuksien” muutos, kuuluvat tähän luokkaan.

4.

Uusiminen tai parantaminen (toisin sanoen merkittävä osan korvaaminen tai muutos, joka edellyttää ilmoituksen tekemistä jäsenvaltiolle), joka edellyttää uutta käyttöönottolupaa.

Olisi huomattava, että hankintayksikön tai valmistajan päätösten, jotka koskevat osajärjestelmän muutoksia ja jotka perustuvat neljään edellä mainittuun luokkaan, on oltava täysin riippumattomia päätöksestä, joka koskee CSM RA:ssa tarkoitettua muutoksen merkittävyyttä rautatiejärjestelmälle ja jonka tekee omaa osaansa järjestelmästä muuttava rautatieyritys tai rataverkon hallitsija. Päätöksiin osallistuu eri osapuolia eri olosuhteissa ja erilaisin päätöksentekokriteerein.

Edellä mainitut luokat 3 ja 4 aiheuttavat poikkeaman EY-tarkastusvakuutukseen liitettävään tekniseen asiakirjaan, mikä vaikuttaa osajärjestelmän suunnittelua koskeviin perusominaisuuksiin.

111.

Sekä direktiivin 2008/57/EY mukaisesti käyttöön otettujen osajärjestelmien että aiemmin käyttöön otettujen osajärjestelmien osalta YTE:ien pitäisi oikeusvarmuuden ja vastavuoroisen tunnustamisen vuoksi sisältää kriteerit, joiden perusteella määritetään, vaikuttaako muutos osajärjestelmän suunnittelua koskeviin perusominaisuuksiin ja kuuluuko se luokkaan 3 vai 4. Ennen kuin nämä kriteerit määritellään YTE:issä, jäsenvaltiot voivat määritellä ne kansallisesti.

112.

Muutosta olisi aina tarkasteltava suhteessa osajärjestelmään tai kalustoyksikköön luvan myöntämishetkellä. Pienten muutosten yhteisvaikutus voi johtaa merkittävään muutokseen.

113.

Valmistajien ja hankintayksiköiden olisi hallittava olemassa oleviin rakenteellisiin osajärjestelmiin tehtäviä muutoksia seuraavien seikkojen perusteella:

a)

Suosituksen 110 perusteella valmistaja tai hankintayksikkö arvioi, mihin luokkaan muutos kuuluu ja onko muutoksesta ilmoitettava vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksille tai jäsenvaltion viranomaisille. Jos suosituksen 110 luokkien 2–4 muutokset johtavat EY-tarkastusvakuutukseen liitettävän teknisen asiakirjan tarkistamiseen tai vaikuttavat jo tehtyjen tarkastusten voimassaoloon, valmistajan tai hankintayksikön olisi muutosta tehdessään arvioitava uuden EY-tarkastusvakuutuksen tarve direktiivin 2008/57/EY (12) liitteen V kohdassa 2 määriteltyjen kriteereiden mukaisesti. Mikäli luokkaan 4 tehdään muutoksia, jäsenvaltio olisi päätettävä, missä laajuudessa YTE:iä on sovellettava projektiin.

b)

Mikäli YTE vaatii käyttämään CSM RA:ta tietyn parametrin kohdalla, YTE:ssä olisi määriteltävä olosuhteet, joiden vallitessa tätä parametria koskeva merkitsevyystesti on tehtävä.

c)

Vastaavasti sellaisten parametrien osalta, jotka ovat oleellisia turvallisen integraation toteuttamiseksi luvan myöntämisen yhteydessä edellä kuvatun suosituksen 40 mukaisesti, merkitsevyystesti olisi toteutettava jokaisen parametrin kohdalla ottaen huomioon suunniteltua toimintakuntoa koskevan muutoksen laajuus.

114.

Rautatieyritykset ja rataverkon haltijat ovat kukin vastuussa omasta osastaan rautatiejärjestelmää. Direktiivin 2004/49/EY 4 artiklan mukaisesti niiden olisi hallittava osaansa rautatiejärjestelmästä käyttäen turvallisuusjohtamisjärjestelmää. Turvallisuusjohtamisjärjestelmän olisi hyödynnettävä mahdollisuuksien mukaan CSM RA:ta.

115.

Kun rautatieyritys tai rataverkon haltija ottaa kalustoyksikön tai osajärjestelmän käyttöön, sen on käytettävä CSM RA:ta ja arvioitava ensin muutoksen merkitys sen vastuulla olevaan rautatiejärjestelmän osaan. Tämän menettelyn yhteydessä rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden olisi pohdittava seuraavia kysymyksiä:

a)

kun kyseessä ovat kalustoyksiköt tai osajärjestelmät, jotka aiotaan ottaa (uudelleen) käyttöön muutosten jälkeen, ja tarvittaessa luvan myöntäminen: rautatieyrityksen ja rataverkon haltijan olisi arvioitava turvallisuusjohtamisjärjestelmäänsä käyttäen, aiheuttaako kalustoyksikön tai osajärjestelmän käyttöönotto muutoksen, joka on merkittävä rautatiejärjestelmälle kokonaisuutena;

b)

kun kyseessä ovat osajärjestelmän tai kalustoyksikön liikennöintiin tehtävät muutokset: rautatieyrityksen ja rataverkon haltijan olisi arvioitava, onko muutos merkittävä niiden turvallisuusjohtamisjärjestelmään nähden ja, mikäli muutos on merkittävä, niiden on arvioitava, kattaako turvallisuusjohtamisjärjestelmä kaikkien asianmukaisten riskien hallinnan vai onko turvallisuusjohtamisjärjestelmää tarpeen muokata;

c)

kun kyseessä ovat osajärjestelmän tai kalustoyksikön kunnossapitoon tehtävät muutokset: rautatieyrityksen ja rataverkon haltijan olisi arvioitava turvallisuusjohtamisjärjestelmäänsä käyttäen, onko muutos merkittävä, ja mikäli se on merkittävä, varmistettava, että kunnossapidosta vastaavien yksikköjen kunnossapitojärjestelmiä sekä rautatieyrityksen ja rataverkon haltijan turvallisuusjohtamisjärjestelmää muokataan asianmukaisesti.

116.

Kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi valvottava käytössä oleviin osajärjestelmiin tehtäviä muutoksia rataverkon haltijoiden turvallisuuslupien ja rautatieyritysten turvallisuustodistusten valvonnan kautta. Tätä varten kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi valvottava, sovelletaanko suosituksen 115 a), b) ja c) kohtaa asianmukaisesti.

117.

Suositus 2011/217/EY kumotaan.

Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 5 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta

Violeta BULC

Komission jäsen


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/57/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä (EUVL L 191, 18.7.2008, s. 1).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/49/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, yhteisön rautateiden turvallisuudesta sekä rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta (rautatieturvallisuusdirektiivi) (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44).

(3)  Komission suositus 2011/217/EU, annettu 29 päivänä maaliskuuta 2011, rakenteellisten osajärjestelmien ja kalustoyksikköjen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/57/EY mukaisesta käyttöönottoluvasta (EUVL L 95, 8.4.2011, s. 1).

(4)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 402/2013, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2013, riskien arviointia koskevasta yhteisestä turvallisuusmenetelmästä ja asetuksen (EY) N:o 352/2009 kumoamisesta (EUVL L 121, 3.5.2013, s. 11).

(5)  Direktiivin 2008/57/EY liitteessä III säädetään rautatiejärjestelmän olennaisista vaatimuksista (3 artiklan 1 kohta). Nämä vaatimukset koskevat nimenomaan rautatiealaa. Rautatiejärjestelmän, osajärjestelmien, yhteentoimivuuden osatekijöiden ja kaikkien liitäntöjen on täytettävä nämä olennaiset vaatimukset (4 artiklan 1 kohta). Olennaisten vaatimusten täyttäminen on osajärjestelmän käyttöönoton edellytys. Direktiivin 2008/57/EY olennaisten vaatimusten noudattaminen ei vaikuta muiden EU:n säännösten soveltamiseen (3 artiklan 2 kohta).

(6)  Jäsenvaltion alueella voi olla yksi tai useampia rautatieverkkoja.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14/EY, annettu 26 päivänä helmikuuta 2001, rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta (EYVL L 75, 15.3.2001, s. 29).

(8)  Komission asetus (EY) N:o 352/2009, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2009, riskien arviointia koskevan yhteisen turvallisuusmenetelmän hyväksymisestä (EUVL L 108, 29.4.2009, s. 4). Tämä asetus kumotaan ja korvataan 21. toukokuuta 2015 lähtien täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 402/2013.

(9)  Tämä korvataan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 402/2013 15 artiklan 5 kohdalla, jota sovelletaan 21. toukokuuta 2015 alkaen.

(10)  Komission asetus (EU) N:o 1078/2012, annettu 16 päivänä marraskuuta 2012, rautatieyritysten, turvallisuustodistuksen tai turvallisuusluvan saaneiden infrastruktuurin haltijoiden sekä kunnossapidosta vastaavien yksiköiden soveltamasta omavalvontaa koskevasta yhteisestä turvallisuusmenetelmästä (EUVL L 320, 17.11.2012, s. 8).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/34/EY, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1998, teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37).

(12)  Katso erillinen ehdotus direktiivin 2008/57/EY liitteen V tarkistamisesta