ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 320

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

57. vuosikerta
6. marraskuuta 2014


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

2014/762/EU

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 16 päivänä lokakuuta 2014, unionin pelastuspalvelumekanismista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1313/2013/EU täytäntöönpanosäännöistä sekä komission päätösten 2004/277/EY, Euratom ja 2007/606/EY, Euratom kumoamisesta (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 7489)  ( 1 )

1

 

 

2014/763/EU

 

*

Komission päätös, annettu 24 päivänä lokakuuta 2014, ekologisista arviointiperusteista EU-ympäristömerkin myöntämiseksi imukykyisille hygieniatuotteille (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 7735)  ( 1 )

46

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

PÄÄTÖKSET

6.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 320/1


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 16 päivänä lokakuuta 2014,

unionin pelastuspalvelumekanismista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1313/2013/EU täytäntöönpanosäännöistä sekä komission päätösten 2004/277/EY, Euratom ja 2007/606/EY, Euratom kumoamisesta

(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 7489)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2014/762/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon unionin pelastuspalvelumekanismista 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1313/2013/EU (1) ja erityisesti sen 32 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Unionin pelastuspalvelumekanismin, jäljempänä ’unionin mekanismi’, yleisenä tavoitteena on tehostaa unionin ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja helpottaa koordinointia pelastuspalvelun alalla, jotta voidaan parantaa niiden järjestelmien tehokkuutta, joiden tavoitteena on luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ennaltaehkäisy ja niihin varautuminen sekä avustustoimet.

(2)

Koska katastrofeja voi tapahtua milloin tahansa, päätöksen N:o 1313/2013/EU 7 artiklalla perustetun hätäavun koordinointikeskuksen (ERCC) olisi aina oltava tiiviissä yhteydessä jäsenvaltioiden yhteyspisteisiin.

(3)

Yhteinen hätäviestintä- ja tietojärjestelmä (CECIS) on olennainen osa unionin mekanismia, koska sen avulla voidaan varmistaa jäsenvaltioiden välillä vaihdettujen tietojen aitous, koskemattomuus ja luottamuksellisuus sekä tavanomaisissa olosuhteissa että hätätilanteissa. Merien saastuminen edellyttää erityistoimia, minkä vuoksi CECIS-järjestelmästä olisi luotava erillinen versio, jonka kautta meriä koskevien alueellisten yleissopimusten sihteeristöt ja alueellisen merialueen unionin kanssa jakavat kolmannet maat voivat olla yhteydessä järjestelmään.

(4)

Toiminnan tehokkuuden varmistamiseksi päätöksen N:o 1313/2013/EU 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyille yksiköille, muille avustusvalmiuksille ja asiantuntijoille olisi asetettava vähimmäisvaatimukset kuten myös niiden käytölle, toiminnalle ja yhteentoimivuudelle päätöksen N:o 1313/2013/EU 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Yksiköiden olisi erityisesti voitava toimia omavaraisesti tietyn ajanjakson ajan, oltava nopeasti lähetettävissä paikan päälle ja oltava yhteentoimivia. Yksiköiden yhteentoimivuuden edistämiseksi on tarpeen toteuttaa toimenpiteitä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla.

(5)

Eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien tavoitteet olisi määriteltävä ja niitä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen, jotta tarvittavia kaiken tyyppisiä yksiköitä, muita avustusvalmiuksia ja asiantuntijoita olisi riittävä määrä lähetettäväksi paikan päälle unionin mekanismin puitteissa. Laatu- ja yhteentoimivuusvaatimukset olisi määriteltävä ja niitä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen, jotta voidaan varmistaa kaikkien eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien laadun ja yhteentoimivuuden yhdenmukainen vähimmäistaso.

(6)

Hyväksyntä- ja rekisteröintimenettely, itsearviointia koskevat seikat mukaan lukien, olisi määriteltävä sen varmistamiseksi, että vapaaehtoiseen reserviin kuuluvat valmiudet täyttävät kaikki tarvittavat vaatimukset ja niille annetaan tarvittaessa rajoitettua unionin yhteisrahoitusta ”mukauttamiskustannusten” kattamiseksi. Tällä hyväksyntä- ja rekisteröintimenettelyllä olisi lisäksi varmistettava se, että valmiudet ovat maantieteellisesti riittävässä tasapainossa riskien sijaintiin nähden, ja siinä olisi otettava huomioon kaikkien asiasta kiinnostuneiden jäsenvaltioiden osallistuminen.

(7)

Eurooppalaisissa hätäapuvalmiuksissa mahdollisesti olevien puutteiden määrittäminen mahdollistaisi sen, että komissio ja jäsenvaltiot voivat yhdessä määrittää, onko valmiuksia riittävästi käytettävissä vapaaehtoisen reservin sisä- tai ulkopuolella. Yksin tai yhteenliitymän kautta puutteisiin vastaaville jäsenvaltioille olisi myönnettävä unionin yhteisrahoitusta edellyttäen, että tämä on kustannustehokasta ja riskinarvioinnilla vahvistettua.

(8)

Eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien kehittämiseksi olisi unionin rajattua yhteisrahoitusta annettava puitesopimusten, puitekumppanuussopimusten tai vastaavien järjestelyjen kautta, joilla tuetaan jäsenvaltioiden mahdollisuutta saada lisävalmiuksia poikkeuksellisiin katastrofeihin liittyvien väliaikaisten puutteiden korjaamiseksi. Kyseessä ovat luonnonkatastrofit, jotka ovat laajuudeltaan suurempia kuin mitä voidaan kohtuudella ennakoida tapahtuvaksi ja joihin voidaan valmistautua. Kyseiset valmiudet pitäisi sisällyttää unionin mekanismin puitteissa lähetettävän avun vapaaehtoiseen reserviin.

(9)

Unionin mekanismin koulutusohjelma muodostaa yhä olennaisen osan unionin mekanismin puitteissa lähetettävän pelastuspalvelu- ja kriisinhallintahenkilöstön valmiuksista. Päätöksen N:o 1313/2013/EU 13 artiklan 1 kohdassa määritellyn soveltamisalan mukaisesti koulutusohjelman olisi katettava ehkäisy-, valmius- ja avustusvaiheet.

(10)

Unionin mekanismin harjoitusohjelman merkitys on edelleen olennainen kun otetaan huomioon unionin mekanismin puitteissa paikan päälle lähetettävän henkilöstön käytännön valmiudet ja unionin mekanismin puitteissa toteutetuista pelastuspalvelutoimista saatujen kokemusten jakaminen. Harjoitusohjelmalla olisi oltava strateginen kehys, jossa määritetään unionin mekanismiin liittyvien harjoitusten tavoitteet ja tehtävät, sekä erityiset painopisteet, jotka sisältyvät vuotuisiin työohjelmiin.

(11)

Olisi otettava käyttöön järjestelmällinen, tarkennettu ja johdonmukainen lähestymistapa, jolla saatuja kokemuksia kerätään, analysoidaan, jaetaan ja pannaan täytäntöön kriisinhallinnan kaikissa vaiheissa.

(12)

Unionin mekanismin puitteissa toteutettavia avustustoimia koskevat selkeät toimintamenetelmät ovat tärkeitä eri tahoille, mukaan lukien päätöksen N:o 1313/2013/EU 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyille kansainvälisille järjestöille, jotta voidaan varmistaa tehokkaat avustustoimet katastrofien varalta.

(13)

Jotta unionin mekanismi olisi mahdollisimman vaikuttava ja tehokas, kaikkien avunpyyntöjen ja -tarjousten olisi oltava mahdollisimman täsmällisiä ja sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot.

(14)

Avun tehokkaan koordinoinnin varmistamiseksi hätäavun koordinointikeskuksen olisi jaettava kaikkien jäsenvaltioiden kanssa kriittisiä tarpeita koskeva arviointinsa ja vapaaehtoiseen reserviin sisältyvän avun toimittamista koskevat suosituksensa sekä kehitettävä jokaisen avunpyynnön osalta riittävät avun toimittamista koskevat suunnitelmat. Avustusvalmiudet olisi valittava vapaaehtoisesta reservistä perustuen täsmällisiin ja objektiivisiin kriteereihin, joiden tärkeysjärjestys olisi arvioitava ottaen huomioon operatiiviset tarpeet.

(15)

Unionin mekanismin puitteissa toteutettavien avustustoimien nopeuttamiseksi tarvittaessa jäsenvaltioiden olisi valmisteltava ennakkoon vapaaehtoiseen reserviin rekisteröityjen avustusvalmiuksiensa lähettämistä.

(16)

Tärkeä osa unionin mekanismia on mahdollisuus käyttää teknisiä ja arviointi- ja koordinointiasiantuntijoita sekä ryhmänjohtajia. Olisi määriteltävä asiantuntijoiden tehtävät ja toimet ja päätettävä heidän lähettämistään koskevasta menettelystä.

(17)

Päätöksen N:o 1313/2013/EU 23 artiklassa säädetään katastrofitilanteessa kuljetukseen annettavaa tukea koskevista erityissäännöksistä, jotta voidaan varmistaa nopea ja tuloksellinen avustustoiminta unionin mekanismin avulla. Olisi säädettävä sellaisista säännöistä ja menettelyistä, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat pyytää unionilta rahoitustukea avun kuljettamiseen kohdemaahan ja joiden mukaisesti komissio voi käsitellä tällaiset pyynnöt.

(18)

Avoimuuden, johdonmukaisuuden ja vaikuttavuuden vuoksi olisi säädettävä, mitkä tiedot jäsenvaltion on annettava pyytäessään kuljetustukea ja mitkä taas jäsenvaltion tai komission vastatessaan tällaiseen pyyntöön.

(19)

Jos päätöksen N:o 1313/2013/EU mukaista unionin rahoitusapua voidaan myöntää, jäsenvaltioiden olisi voitava valita, pyytävätkö ne avustusta vai kuljetuspalvelua.

(20)

Komission päätökset 2004/277/EY, Euratom (2) ja 2007/606/EY, Euratom (3) olisi kumottava.

(21)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pelastuspalvelualan komitean lausunnon mukaisia,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä päätöksessä vahvistetaan päätöksen N:o 1313/2013/EU yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt seuraavien seikkojen osalta:

a)

hätäavun koordinointikeskuksen yhteydet jäsenvaltioiden yhteyspisteisiin;

b)

yhteisen hätäviestintä- ja tietojärjestelmän (CECIS) osat sekä kyseisen järjestelmän kautta tapahtuvan tietojenvaihdon organisointi;

c)

yksiköiden, muiden avustusvalmiuksien ja asiantuntijoiden nimeäminen sekä yksiköiden toimintaa ja yhteentoimivuutta koskevat operatiiviset vaatimukset, mukaan lukien yksiköiden tehtävät, valmiudet, tärkeimmät osat, omavaraisuus ja lähettäminen;

d)

eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien toiminnan edellyttämät valmiustavoitteet, laatu- ja yhteentoimivuusvaatimukset sekä hyväksyntä- ja rekisteröintimenettelyt, mukaan lukien rahoitusjärjestelyt;

e)

eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien puutteiden tunnistaminen ja poistaminen;

f)

koulutusohjelman, harjoituskehyksen ja saatujen kokemusten hyödyntämistä koskevan ohjelman organisointi;

g)

avustustoimia koskevat operatiiviset menettelyt unionin alueella ja sen ulkopuolella sekä asianomaisten kansainvälisten järjestöjen nimeäminen;

h)

asiantuntijaryhmien lähettämisprosessi;

i)

avustusten kuljetustuen organisointi.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

1)

’avustuspyynnön esittäjällä’ jäsenvaltiota tai kolmatta maata, johon katastrofin vaikutukset kohdistuvat tai uhkaavat kohdistua tai jota odotetaan uhkaavan välitön katastrofi, sekä Yhdistyneitä kansakuntia ja sen erityisjärjestöjä ja muita asianomaisia kansainvälisiä järjestöjä liitteen VII mukaisesti;

2)

’pelastuspalveluavulla’ pelastuspalveluryhmiä, -asiantuntijoita tai -yksiköitä välineistöineen sekä katastrofin välittömien seurausten lieventämiseen tarvittavia hyödykkeitä tai toimituksia;

3)

’puskurikapasiteetilla’ saatavissa olevia ja nopeasti käyttövalmiita katastrofivalmiuksia, jotka yhteisrahoitetaan päätöksen N:o 1313/2013/EU 21 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti;

4)

’toimintaryhmällä’ yhden tai useamman jäsenvaltion pelastuspalvelualan avustustoimiin perustamia henkilö- ja aineellisia voimavaroja, yksiköt mukaan luettuna;

5)

’teknisen avun tukiryhmällä’ yhden tai useamman jäsenvaltion perustamia henkilö- ja aineellisia voimavaroja liitteessä II esitettyjen tukitehtävien suorittamiseksi.

2 LUKU

HÄTÄAVUN KOORDINOINTIKESKUS (ERCC)

3 artikla

Hätäavun koordinointikeskuksen yhteydet jäsenvaltioiden yhteyspisteisiin

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä hätäavun koordinointikeskuksen yhteydenottoja varten kansallinen yhteyspiste, joka toimii 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Nimeäminen on tehtävä käyttäen liitteessä I olevaa maakohtaista lomaketta.

2.   Hätäavun koordinointikeskus pitää tiivistä yhteyttä jäsenvaltioiden yhteyspisteisiin suorittaakseen säännöllisiä tehtäviään ja tässä päätöksessä sekä päätöksessä N:o 1313/2013/EU säädettyjä avustustoimia.

3 LUKU

YHTEINEN HÄTÄVIESTINTÄ- JA TIETOJÄRJESTELMÄ (CECIS)

4 artikla

CECIS-järjestelmän eri kerrokset

CECIS-järjestelmä koostuu seuraavista kolmesta osasta:

a)

verkkokerros, joka yhdistää jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja yhteyspisteet hätäavun koordinointikeskukseen;

b)

sovelluskerros, joka käsittää tietokannat ja muut tietojärjestelmät, joita tarvitaan unionin mekanismin toiminnassa ja erityisesti seuraavissa toimissa:

i)

ilmoitusten välittäminen;

ii)

viestinnän ja tietojenvaihdon varmistaminen hätäavun koordinointikeskuksen sekä toimivaltaisten viranomaisten ja yhteyspisteiden välillä;

iii)

avustustoimista saatujen kokemusten jakaminen;

c)

tietoturvakerros, joka käsittää järjestelmät, säännöt ja menettelyt, joita tarvitaan varmistamaan CECIS-järjestelmään tallennettujen ja sen kautta välitettyjen tietojen aitous, eheys ja luottamuksellisuus.

5 artikla

Tietoturvallisuus

1.   CECIS-järjestelmä pystyy käsittelemään asiakirjoja, tietokantoja ja tietojärjestelmiä turvallisesti Euroopan laajuisten julkishallinnon telematiikkapalveluiden (sTESTA) tai vastaavan verkoston kautta.

2.   ”EU CONFIDENTIAL” -turvaluokkaan tai sitä korkeampaan luokkaan luokitellut asiakirjat ja tiedot välitetään lähettäjän ja vastaanottajan (vastaanottajien) sopimin erityisjärjestelyin komission päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom (4) mukaisesti.

6 artikla

Tiedot ja päivitykset

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle asianmukaiset tiedot käyttäen liitteessä I olevaa maakohtaista lomaketta.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tiedot yhteyspisteistä tai tarpeen mukaan muista yksiköistä, jotka käsittelevät luonnonkatastrofeja, teknologian aiheuttamia suuronnettomuuksia, säteilyonnettomuuksia ja ympäristökatastrofeja, onnettomuuksista aiheutuva meren pilaantuminen mukaan luettuna.

3.   Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle kaikista muutoksista edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin.

4.   CECIS-järjestelmän tietokannassa on osio, joka sisältää tietoja eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien rekisteröinnistä ja saatavuudesta. Komissio varmistaa, että kansallisilla pelastuspalvelun yhteyspisteillä on keskeytymätön pääsy tietokantaan.

5.   Jäsenvaltiot varmistavat, että CECIS-järjestelmän tietokannassa oleva osio on aina ajan tasalla koskien kaikkien rekisteröityjen eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien saatavuutta ja tarvittavia asiatietoja.

6.   Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa myöntää muille kansallisille viranomaisille vain lukemisen sallivan pääsyn CECIS-järjestelmään.

7 artikla

CECIS-järjestelmän käyttäjäryhmä

Käyttäjäryhmä, joka koostuu jäsenvaltioiden nimeämistä edustajista, avustaa komissiota CECIS-järjestelmän validoinnissa, testauksessa ja edelleen kehittämisessä.

8 artikla

Täytäntöönpano ja edelleen kehittäminen

1.   Komissio hallinnoi ja kehittää edelleen CECIS-järjestelmää ottaen huomioon jäsenvaltioiden tarpeet ja vaatimukset.

2.   Jäsenvaltiot panevat alueellaan täytäntöön asianmukaisen tietotekniikkaympäristön CECIS-järjestelmää varten niiden sitoumusten mukaisesti, jotka ne ovat tehneet liitteessä I olevan maakohtaisen lomakkeen avulla.

9 artikla

Meren pilaantumista koskeva CECIS-järjestelmä

1.   Komissio varmistaa, että jäsenvaltioilla ja Euroopan meriturvallisuusvirastolla on internetin kautta käytössään yhteisen CECIS-järjestelmän erityissovellus, joka antaa tietoja merellä sattuneista onnettomuuksista ja vaaratilanteista johtuvista meren pilaantumisen torjuntatoimista.

2.   Myös kolmannet maat, jotka jakavat alueellisen merialueen unionin kanssa, voivat käyttää sovellusta internetin välityksellä. Myös asianomaisten alueellisten meriyleissopimusten sihteeristöille voidaan antaa käyttöoikeus tapauskohtaisesti.

4 LUKU

YKSIKÖT, TEKNISEN AVUN TUKIRYHMÄT, MUUT AVUSTUSVALMIUDET JA ASIANTUNTIJAT

10 artikla

Yksikköjen, teknisen avun tukiryhmien, muiden avustusvalmiuksien ja asiantuntijoiden rekisteröiminen

1.   Jäsenvaltioiden on rekisteröitävä päätöksen N:o 1313/2013/EU 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti nimetyt yksikkönsä, teknisen avun tukiryhmänsä, muut avustusvalmiutensa ja asiantuntijansa CECIS-järjestelmän tietokantaan.

2.   Eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin ennakkoon määrätyt yksiköt, teknisen avun tukiryhmät, muut avustusvalmiudet ja asiantuntijat rekisteröidään CECIS-järjestelmän asianomaiseen osioon.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on päivitettävä tarvittaessa.

11 artikla

Yksikköjen, teknisen avun tukiryhmien, muiden avustusvalmiuksien ja asiantuntijoiden kokoonpano

1.   Yksiköt ja teknisen avun tukiryhmät voidaan koota yhden tai useamman jäsenvaltion käyttöön antamista voimavaroista.

2.   Jos yksikkö tai teknisen avun tukiryhmä koostuu useammasta kuin yhdestä osasta, kyseisen yksikön tai teknisen avun tukiryhmän käyttö tietyssä tilanteessa voidaan rajoittaa kyseisen tilanteen edellyttämiin osiin.

12 artikla

Yksiköiden omavaraisuus

1.   Kuhunkin yksikköön sovelletaan seuraavia omavaraisuutta koskevia vaatimuksia liitteen II mukaisesti:

a)

vallitsevien sääolojen mukaiset suojatilat;

b)

operaation päätoimipisteen sekä tehtävän toteuttamiseen tarvittavien laitteiden ja kaluston kulutuksen kattava sähköntuotanto ja valaistus;

c)

yksikön henkilöstölle tarkoitetut saniteetti- ja hygieniatilat;

d)

yksikön henkilöstön tarvitsemat elintarvike- ja vesivarat;

e)

yksikön henkilöstölle tarkoitettu lääkintä- tai avustava hoitohenkilöstö sekä lääkintälaitteet ja -tarvikkeet;

f)

yksikön laitteiden ja kaluston varastotilat ja ylläpito;

g)

erityisesti kohteen koordinaatiosta vastaavien yhteistyökumppaneiden kanssa tapahtuvaa viestintää varten tarvittavat laitteet;

h)

kalusto paikalla tapahtuvia kuljetuksia varten;

i)

tarvittava logistiikka, kalusto ja henkilöstö, jotka mahdollistavat operaation keskuspisteen perustamisen ja tehtävän aloittamisen viipymättä paikalle saavuttua.

2.   Apua tarjoavan jäsenvaltion on vastattava omavaraisuusvaatimusten noudattamisesta jollain seuraavista tavoista:

a)

jäsenvaltion on varmistettava, että yksikössä on tarvittava henkilöstö, laitteet ja tarvikkeet;

b)

jäsenvaltion on tehtävä tarvittavat järjestelyt paikan päällä;

c)

jäsenvaltion on tehtävä tarvittavat etukäteisjärjestelyt ei-omavaraisen toimintaryhmän yhdistämiseksi teknisen avun tukiryhmän kanssa 13 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi ennen yksikön rekisteröimistä 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.   Omavaraisuus on taattava tehtävän alusta alkaen

a)

vähintään 96 tunniksi tai

b)

liitteessä II vahvistettujen määräaikojen mukaisesti.

13 artikla

Yksikköjä ja teknisen avun tukiryhmiä koskevat vaatimukset

1.   Yksikköjen on noudatettava liitteessä II vahvistettuja yleisiä vaatimuksia.

2.   Teknisen avun tukiryhmien on noudatettava liitteessä II vahvistettuja yleisiä vaatimuksia.

3.   Liitteessä II vahvistetut yleiset vaatimukset tarkistetaan ajoittain.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että

a)

yksiköt kykenevät toimimaan muiden yksiköiden kanssa;

b)

teknisen avun tukiryhmät kykenevät toimimaan muiden teknisen avun tukiryhmien ja paikallisten toimijoiden kanssa;

c)

yksikön osat kykenevät toimimaan yhdessä yhtenä yksikkönä;

d)

teknisen avun tukiryhmän osat kykenevät toimimaan yhdessä yhtenä teknisen avun tukiryhmänä;

e)

yksiköt ja teknisen avun tukiryhmät kykenevät unionin ulkopuolelle sijoitettuina toimimaan yhdessä hätätilasta kärsivää maata tukevien kansainvälisten hätäapuorganisaatioiden kanssa;

f)

ryhmänjohtajat, ryhmien varajohtajat ja yhteyshenkilöt yksiköissä ja teknisen avun tukiryhmissä osallistuvat komission 26–32 artiklan mukaisesti järjestämään asianmukaiseen koulutukseen ja harjoituksiin.

5 LUKU

EUROOPPALAISTEN HÄTÄAPUVALMIUKSIEN KEHITTÄMINEN VAPAAEHTOISEN RESERVIN MUODOSSA

14 artikla

Valmiustavoitteet

1.   Eurooppalaiset hätäapuvalmiustavoitteet vahvistetaan liitteessä III.

2.   Komissio arvioi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa valmiustavoitteiden soveltuvuuden vähintään joka toinen vuosi ja tarvittaessa tarkistaa niitä ottaen huomioon riskit, jotka on määritelty kansallisissa riskinarvioinneissa tai muissa asianmukaisissa kansallisissa tai kansainvälisissä tietolähteissä.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle valmiustavoitteiden arvioinnissa tarvittavat riskejä koskevat tiedot.

15 artikla

Laatu- ja yhteentoimivuusvaatimukset

1.   Liitteessä IV vahvistettuja laatu- ja yhteentoimivuusvaatimuksia sovelletaan eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin yksiköiden, teknisen avun tukiryhmien, muiden avustusvalmiuksien ja asiantuntijoiden osalta.

2.   Komissio arvioi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laatu- ja yhteentoimivuusvaatimusten soveltuvuuden vähintään joka toinen vuosi ja tarkistaa niitä tarvittaessa. Laatuvaatimusten perustana ovat vakiintuneet kansainväliset standardit, mikäli sellaisia on jo olemassa.

16 artikla

Hyväksyntä- ja rekisteröintimenettely

1.   Jäljempänä 2–8 kohdassa vahvistettuja hyväksyntä- ja rekisteröintimenettelyjä sovelletaan eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin yksiköiden, teknisen avun tukiryhmien, muiden avustusvalmiuksien ja asiantuntijoiden osalta.

2.   Hyväksyntään ja rekisteröintiin sovelletaan liitteessä IV vahvistettuja laatuvaatimuksia lukuun ottamatta puskurikapasiteettia, jonka osalta sovelletaan 25 artiklan 3 kohtaa.

3.   Jäsenvaltioiden, jotka tarjoavat tiettyä yksikköä, teknisen avun tukiryhmää, muita avustusvalmiuksia tai asiantuntijoita eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin sisällytettäväksi, on annettava liitteessä V esitetyt tiedot.

4.   Komissio arvioi, voidaanko kyseinen yksikkö, teknisen avun tukiryhmä, muut avustusvalmiudet tai asiantuntijat sisällyttää eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin, ja ilmoittaa päätelmänsä viipymättä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Kyseisessä arvioinnissa komissio tarkastelee erityisesti laatuvaatimusten ja valmiustavoitteiden täyttymistä, toimitettujen tietojen täydellisyyttä, maantieteellistä läheisyyttä ja kaikkien jäsenvaltioiden osallistumista sekä muita asiaankuuluvia tekijöitä, jotka se määrittää etukäteen ja joita sovelletaan kaikkiin vastaaviin yksiköihin, teknisen avun tukiryhmiin, muihin avustusvalmiuksiin tai asiantuntijoihin.

5.   Jos yksiköt, teknisen avun tukiryhmät, muut avustusvalmiudet tai asiantuntijat aiotaan sisällyttää eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin, komission on aloitettava niiden osalta hyväksyntämenettely annettujen tietojen ja komission jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta mahdollisesti pyytämien lisätietojen perusteella. Tapauksissa, joissa komissio käytettävissä olevien tietojen perusteella katsoo, että laatu- ja yhteentoimivuusvaatimukset on täytetty, se voi rekisteröidä yksikön, teknisen avun tukiryhmän, muut avustusvalmiudet tai asiantuntijat vapaaehtoiseen reserviin.

6.   Komissio toimittaa asianomaiselle jäsenvaltion viranomaiselle kirjallisen arviointinsa vaaditusta koulutuksesta, harjoituksista ja/tai työpajoista sekä muista asiaankuuluvista hyväksyntä- ja rekisteröintiedellytyksistä.

7.   Jos kaikki hyväksymisedellytykset täyttyvät, komissio ilmoittaa eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin sisällytettävän yksikön, teknisen avun tukiryhmän, muut avustusvalmiudet tai asiantuntijat hyväksytyiksi ja ilmoittaa siitä jäsenvaltiolle.

8.   Yksikön, teknisen avun tukiryhmän, muiden avustusvalmiuksien tai asiantuntijoiden hyväksymistä olisi arvioitava uudelleen viimeistään kolmen vuoden kuluttua, jos ne ilmoitetaan uudelleenrekisteröitäväksi eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin.

9.   Komissio arvioi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hyväksyntä- ja rekisteröintimenettelyn soveltuvuuden vähintään joka toinen vuosi ja tarkistaa sitä tarvittaessa.

17 artikla

Mukauttamiskustannuksiin liittyvät rahoitusjärjestelyt

1.   Jäsenvaltiot voivat pyytää avustusta mukauttamiskustannusten rahoittamiseen erikseen kutakin yksikköä, teknisen avun tukiryhmää tai muita avustusvalmiuksia kohti ilman, että komissio julkaisee ehdotuspyynnön. Mukauttamiskustannukset sisältävät päätöksen N:o 1313/2013/EU 21 artiklan 2 kohdan c alakohdassa olevat kustannustekijät.

2.   Pyynnön tueksi jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle mukautuskustannusten täytäntöönpanosuunnitelmat sekä arvioidut kustannukset ja aikataulu.

3.   Komissio arvioi 2 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosuunnitelmat, ja jos asianomaiset vaatimukset täyttyvät, hyväksyy mainitut suunnitelmat sekä määrittelee, mitä kustannuksia voidaan pitää mukautuskustannuksina.

4.   Arvioituaan pyynnön komissio tekee päätöksen avustuksen myöntämisestä.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot mukauttamiskustannuksista.

6 LUKU

AVUSTUSVALMIUKSISSA OLEVIEN PUUTTEIDEN POISTAMINEN

18 artikla

Valmiustavoitteiden saavuttamisessa tapahtuvan edistyksen seuranta

Komissio seuraa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa jatkuvasti valmiustavoitteiden saavuttamisessa tapahtuvaa edistystä ottaen huomioon 20 artiklan mukaisesti havaitut valmiudet ja antaa jäsenvaltioille säännöllisesti tiedoksi edistymistä koskevan arviointinsa. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille mahdollisesti jäljellä olevista puutteista valmiuksissa tilanteen edellyttämällä tarkkuudella.

19 artikla

Avustusvalmiuksissa olevien puutteiden tunnistamismenettely

1.   Osana valmiustavoitteiden saavuttamisessa tapahtuvan edistyksen seurantaa komissio arvioi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa jäsenvaltioiden eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin rekisteröityjen valmiuksien ja liitteessä III vahvistettujen valmiustavoitteiden väliset erot.

2.   Komissio ja jäsenvaltiot pitävät eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin sisällytettyinä valmiuksina vain niitä, jotka jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet rekisteröitäväksi eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin 16 artiklan mukaisesti.

20 artikla

Muiden kuin eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin kuuluvien avustusvalmiuksien tunnistamismenettely

1.   Jos komissio on yhdessä jäsenvaltioiden kanssa havainnut mahdollisesti merkittäviä puutteita avustusvalmiuksissa tämän päätöksen 19 artiklan mukaisesti, sen on yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tutkittava, ovatko tarvittavat valmiudet saatavilla eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien ulkopuolella päätöksen N:o 1313/2013/EU 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Komissio pitää eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien ulkopuolella saatavilla olevina ainoastaan seuraavia valmiuksia:

a)

CECIS-järjestelmään rekisteröidyt valmiudet;

b)

puskurivalmiudet; tai

c)

valmiudet, jotka eivät sisälly a ja b alakohtaan, mutta jotka voidaan helposti antaa jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden saataville halutussa määrässä, haluttuun paikkaan, halutussa määräajassa ja halutuksi ajanjaksoksi.

3.   Edellä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen valmiuksien selvittämiseksi komissio pyytää kansallisia yhteyspisteitä antamaan yksityiskohtaisen arvioinnin avustusvalmiuksissa esiintyvistä merkittävistä puutteista ja kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan tiedot kaikista 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien ulkopuolella olevista valmiuksista.

4.   Komissio ilmoittaa pyynnössä vastauksen määräajan, joka voi olla enintään 60 kalenteripäivää ja jonka tarkka kesto riippuu siitä, kuinka vaikeaa jäsenvaltioiden on selvittää 2 kohdassa tarkoitetut valmiudet.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kirjallisesti määräaikaan mennessä 2 kohdassa tarkoitettujen valmiuksien yksityiskohtaiset tiedot.

6.   Jos jäsenvaltio ei toimita kirjallista vastausta vahvistetun määräajan kuluessa, komissio olettaa, että 2 kohdassa tarkoitettuja valmiuksia ei ole saatavilla kyseisessä jäsenvaltiossa.

7.   Jäsenvaltioilta saatujen tietojen perusteella ja ottaen huomioon ainoastaan 2 kohdassa tarkoitetut valmiudet komissio arvioi, voidaanko kyseisillä valmiuksilla korjata tämän päätöksen 19 artiklan mukaisesti tunnistetut avustusvalmiuksien puutteet. Komissio katsoo, että puutteet on korjattu vasta sitten, kun eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin sisältyvien valmiuksien määrä ja 2 kohdassa tarkoitettujen valmiuksien määrä on yhtä suuri tai suurempi kuin liitteessä III vahvistetut valmiustavoitteet.

21 artikla

Avustusvalmiuksissa olevien puutteiden korjaamismenettely

1.   Jos komissio on 19 artiklan mukaisesti yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tunnistanut avustusvalmiuksissa merkittäviä puutteita, joita ei voida korjata 20 artiklan mukaisesti, se ilmoittaa tästä jäsenvaltioille kirjallisesti ja antaa yksityiskohtaisen selostuksen avustusvalmiuksissa tunnistamistaan strategisista puutteista.

2.   Komissio pyytää kirjallisesti jäsenvaltioita korjaamaan avustusvalmiuksissa olevat strategiset puutteet päätöksen N:o 1313/2013/EU 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, aikovatko ne korjata avustusvalmiuksissa olevat strategiset puutteet joko yksin tai yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa ja milloin ja miten ne aikovat korjata puutteet.

22 artikla

Komission tuki avustusvalmiuksissa olevien strategisten puutteiden korjaamiseksi

1.   Jos unionin rahoitusta tarvitaan avustusvalmiuksissa olevien strategisten puutteiden korjaamiseksi päätöksen N:o 1313/2013/EU 12 artiklan 3 kohdan ja 21 artiklan 1 kohdan j alakohdan mukaisesti, komissio julkaisee ehdotuspyynnön jäsenvaltioiden tukemiseksi.

2.   Vastatessaan ehdotuspyyntöön jäsenvaltioiden on noudatettava päätöksen N:o 1313/2013/EU 21 artiklan 1 kohdan j alakohdan iii ja iv alakohtaa.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava muun muassa unionin yhteisrahoitusosuus prosentteina.

23 artikla

Avustusvalmiuksissa olevien puutteiden korjaamisen tukemiseen liittyvät tukikelpoiset kustannukset

1.   Kaikki kustannukset, jotka liittyvät avustusvalmiuksien perustamisessa tarvittaviin laitteisiin, palveluihin ja henkilöresursseihin, ovat tukikelpoisia.

2.   Tavanomaiset huolto- ja käyttökustannukset eivät ole tukikelpoisia.

7 LUKU

POIKKEUKSELLISIIN KATASTROFEIHIN LIITTYVIEN VÄLIAIKAISTEN PUUTTEIDEN KORJAAMINEN

24 artikla

Rahoitusjärjestelyt

1.   Komissio määrittää tarvittavien puskurivalmiuksien tyypin ja määrän yleisesti vuosittaisessa työohjelmassa ottaen huomioon tiettyjen poikkeuksellisten katastrofien mahdollisuuden jäsenvaltioissa ja katastrofien poikkeuksellisen voimakkuuden tai muut tekijät, jotka tekevät katastrofista poikkeuksellisen, kuten samanaikaisuus toisen katastrofin kanssa, sekä väliaikaisten puutteiden mahdollisuuden tällaisissa tilanteissa.

2.   Komissio käynnistää säännöllisesti rahoitusmenettelyt, joita tarvitaan päätöksen N:o 1313/2013/EU 21 artiklan 2 kohdan d alakohdassa määriteltyjen kustannusten kattamiseksi, jotta voidaan varmistaa vuosittaisessa työohjelmassa määriteltyjen puskurivalmiuksien nopea käyttöönotto.

3.   Komission yhteisrahoittamat puskurivalmiudet täydentävät jäsenvaltioiden nykyisiä avustusvalmiuksia, jotka ovat osa niiden kansallista valmiustasoa, eikä niillä korvata olemassa olevia avustusvalmiuksia.

25 artikla

Unionin rahoitusosuuden ehdot

1.   Unionin rahoitusosuus edellyttää sitä, että 24 artiklan 2 kohdassa säädettyihin rahoitusmenettelyihin osallistuvat jäsenvaltiot hyväksyvät 2–9 kohdassa olevat ehdot. Komissio voi esittää rahoitusmenettelyjä koskevia muita ehtoja.

2.   Jäsenvaltioiden on asetettava puskurivalmiudet saataville osana vapaaehtoista reserviä.

3.   Puskurivalmiuksien on oltava 24 artiklan 2 kohdassa säädetyissä rahoitusmenettelyissä esitettyjen laatu- ja hyväksymisedellytysten mukaisia.

4.   Puskurivalmiuksien on oltava rekisteröityjä vapaaehtoiseen reserviin koko puitesopimuksissa, puitekumppanuussopimuksissa tai vastaavissa järjestelyissä määritellyn ajan. Kaikki valmiuksia rekisteröivien jäsenvaltioiden asettamat ehdot ja rajoitukset on perusteltava asianmukaisesti toiminnallisilla vaatimuksilla.

5.   Puskurivalmiuksille ei voida myöntää 17 artiklassa tarkoitettua rahoitustukea.

6.   Komissio ilmoittaa välittömästi kaikille jäsenvaltioille vapaaehtoiseen reserviin rekisteröidyistä puskurivalmiuksista CECIS-järjestelmän kautta.

7.   Vapaaehtoiseen reserviin rekisteröityjä puskurivalmiuksia voidaan käyttää unionin mekanismin avustustoimissa samojen yleisten ehtojen mukaisesti kuin muitakin vapaaehtoiseen reserviin rekisteröityjä valmiuksia päätöksen N:o 1313/2013/EU 11 artiklan mukaisesti.

8.   Hätäavun koordinointikeskuksen esitettyä avunpyynnön vapaaehtoiseen reserviin rekisteröidyt puskurivalmiudet otetaan käyttöön 11 luvussa esitettyjen avustustoimia koskevien operatiivisten menettelyjen mukaisesti.

9.   Vapaaehtoiseen reserviin rekisteröidyt puskurivalmiudet ovat saatavilla kotimaista käyttöä varten niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat rahoittaneet valmiuksia. Ennen puskurivalmiuksien käyttöä kotimaassa kyseisten jäsenvaltioiden on neuvoteltava hätäavun koordinointikeskuksen kanssa sen varmistamiseksi, että

i)

ei ole samanaikaisesti toista poikkeuksellista katastrofia tai välittömästi tapahtuvaksi odotettavaa katastrofia, joka voi johtaa puskurivalmiuksien käyttöönottoa koskevaan pyyntöön;

ii)

kotimainen käyttö ei perusteettomasti haittaa muiden jäsenvaltioiden nopeaa valmiuksien käyttömahdollisuutta, jos ilmenee uusia poikkeuksellisia katastrofeja.

8 LUKU

KOULUTUSOHJELMA

26 artikla

Koulutusohjelma

1.   Perustetaan koulutusohjelma, joka kattaa katastrofien ennaltaehkäisyn, niihin valmistautumisen ja avustustoimet. Ohjelmaan sisältyy yleiskursseja, erityiskursseja sekä asiantuntijavaihtojärjestelmä. Ohjelma on tarkoitettu 27 artiklassa vahvistetuille kohderyhmille.

2.   Komissio vastaa koulutusohjelman koordinoinnista ja järjestämisestä sekä sen sisällön ja aikataulun määrittelystä.

27 artikla

Osallistujat

1.   Koulutusohjelman kohderyhmät ovat

a)

jäsenvaltioiden pelastuspalvelu- ja kriisinhallintahenkilöstö, erityisesti ryhmänjohtajat, ryhmien varajohtajat sekä yhteyshenkilöt, jäsenvaltioiden asiantuntijat 41 artiklan mukaisesti, mukaan lukien katastrofien ehkäisyn ja niihin valmistautumisen asiantuntijat sekä kansallisten yhteyspisteiden avainhenkilöstö;

b)

unionin toimielinten ja virastojen henkilöstö;

c)

Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvista maista, ehdokasmaista ja mahdollisista ehdokasmaista valitut asiantuntijat.

2.   Koulutukseen voivat lisäksi osallistua valitut asiantuntijat

a)

Yhdistyneistä kansakunnista ja sen erityisjärjestöistä;

b)

liitteessä VII luetelluista kansainvälisistä järjestöistä;

c)

kolmansista maista ja tarvittaessa muista asiaankuuluvista toimijoista.

3.   Jäsenvaltiot ja komissio nimeävät osallistujansa kuhunkin koulutustilaisuuteen.

28 artikla

Koulutuskurssit

1.   Ohjelma sisältää useita johdanto-, toiminta- ja hallintotason kursseja.

2.   Komission on yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa määriteltävä kurssit, niiden sisältö, opintosuunnitelmat ja kurssien aikataulut sekä pääsyvaatimukset.

3.   Komissio varmistaa, että opettajat ja kouluttajat saatetaan ajan tasalle unionin mekanismin kehityksestä.

29 artikla

Asiantuntijavaihto

Asiantuntijat voivat käyttää jäsenvaltioiden välistä ja komission kanssa toteutettavaa asiantuntijavaihtojärjestelmää

a)

hankkiakseen ja jakaakseen kokemuksia;

b)

tutustuakseen käytössä oleviin erilaisiin tekniikoihin ja toimintamenettelyihin;

c)

tarkastellakseen muiden mekanismiin osallistuvien pelastuspalveluorganisaatioiden omaksumia lähestymistapoja.

30 artikla

Lisäkoulutus

Tarvittaessa annetaan vuotuisen työohjelman mukaista lisäkoulutusta pelastuspalvelun ja kriisinhallintatoimien kitkattoman ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi.

31 artikla

Arviointijärjestelmä

Komissio varmistaa koulutuksen tason ja sen sisällön johdonmukaisuuden. Sitä varten komissio laatii toteutettujen koulutustoimien arviointijärjestelmän.

9 LUKU

HARJOITUKSIA KOSKEVA KEHYS

32 artikla

Harjoitusohjelma, strateginen kehys ja painopistealueet

1.   Komissio perustaa pelastuspalvelutoimintaan liittyvän harjoitusohjelman ja hallinnoi sitä.

2.   Pelastuspalvelutoimintaan liittyvää harjoitusohjelmaa ohjaa strateginen kehys, jossa vahvistetaan harjoitusten tavoitteet ja tehtävät unionin mekanismin puitteissa.

3.   Harjoitusohjelmalla pyritään erityisesti

a)

parantamaan jäsenvaltioiden avustusvalmiuksia varsinkin ryhmien ja muiden unionin mekanismin puitteissa avustustoimissa tarvittavien resurssien osalta;

b)

parantamaan menettelyjä ja tarkastamaan ne, luomaan yhteinen lähestymistapa unionin mekanismin avustustoimien koordinoinnille sekä nopeuttamaan reagointia vakavissa hätätilanteissa;

c)

tehostamaan jäsenvaltioiden pelastuspalveluyksiköiden ja komission välistä yhteistyötä;

d)

keräämään ja jakamaan saatuja kokemuksia;

e)

testaamaan saatujen kokemusten täytäntöönpanoa.

4.   Harjoitusohjelman yleiset painopistealueet määritellään kattavassa pitkän aikavälin suunnitelmassa. Suunnitelmaan sisältyy asianomaisiin katastrofiskenaarioihin ja avustusvalmiuksiin liittyviä seikkoja.

5.   Komissio

a)

kehittää strategisen kehyksen ja kattavan pitkän aikavälin suunnitelman yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ottaen huomioon kokemusten hyödyntämistä koskevan ohjelman ja muut asiaa koskevat tiedot;

b)

määrittää harjoitusten tavoitteet sekä niiden tehtävän suhteessa unionin mekanismin muihin osiin; sekä

c)

tekee työohjelmassa vuosittain ehdotuksen harjoitusten painopisteistä kattavan pitkän aikavälin suunnitelman mukaisesti.

10 LUKU

KOKEMUSTEN HYÖDYNTÄMISTÄ KOSKEVA OHJELMA

33 artikla

Seuranta, analysointi ja arviointi

1.   Komissio ja jäsenvaltiot vaihtavat keskenään tarvitsemiaan tietoja ja arviointeja, jotta ne voivat seurata, analysoida ja arvioida kaikkia asianmukaisia unionin mekanismin puitteissa toteutettuja pelastuspalvelutoimia.

2.   Komissio perustaa tietokannan, jota se hallinnoi ja jota jäsenvaltiot ja komissio voivat käyttää tiedon keräämiseksi ja jakamiseksi, kokemusten levittämiseksi ja niiden täytäntöönpanon valvomiseksi.

3.   Komissio helpottaa kokemusten kartoittamista asianomaisten sidosryhmien kanssa, myös järjestämällä kokouksia.

34 artikla

Täytäntöönpanon edistäminen

1.   Komissio huolehtii siitä, että komission, jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien kartoittamat kokemukset otetaan huomioon päätöksentekoprosessissa unionin mekanismin kehittämiseksi edelleen.

2.   Kokemuksia hyödynnetään erityisesti laadittaessa painopistealueita

a)

koulutusohjelman, tarvittaessa myös koulutuskurssien sisällön ja opetussuunnitelmien, sekä harjoitusohjelman osalta;

b)

vuotuisten, katastrofien ehkäisy- ja valmiustoimiin liittyvien hankepyyntöjen osalta; sekä

c)

päätöksen N:o 1313/2013/EU 10 artiklassa tarkoitettujen suunnitelmien osalta.

3.   Komissio raportoi säännöllisesti kokemusten hyödyntämistä koskevasta ohjelmasta ja luettelee kartoitetut kokemukset, suunnitellut korjaavat toimet, vastuualueet ja aikataulut sekä raportoi kokemusten täytäntöönpanoasteesta.

4.   Jäsenvaltioiden on raportoitava säännöllisesti edistymisestä sellaisten kartoitettujen kokemusten täytäntöönpanossa, jotka kuuluvat niiden kansalliseen toimivaltaan.

11 LUKU

AVUSTUSTOIMIEN OPERATIIVISET MENETTELYT

35 artikla

Avunpyynnöt ja avustustoimet

1.   Jos unionissa tapahtuu tai uhkaa välittömästi tapahtua katastrofi, komissio toteuttaa tarvittaessa ja viipymättä CECIS-järjestelmän välityksellä saadun avunpyynnön jälkeen päätöksen N:o 1313/2013/EU 15 artiklan 3 kohdassa säädetyt toimenpiteet.

2.   Jos unionin ulkopuolella tapahtuu tai uhkaa välittömästi tapahtua katastrofi, jonka vuoksi saatetaan tarvita pelastuspalveluapua, komissio voi ilmoittaa kolmannelle maalle mahdollisuudesta pyytää apua unionin mekanismin puitteissa.

3.   Jäsenvaltio tai kolmas maa, johon katastrofi vaikuttaa tai uhkaa välittömästi vaikuttaa, voi halutessaan pyytää avustustoimia unionin mekanismin välityksellä toimittamalla kirjallisen pyynnön pelastuspalveluavusta hätäavun koordinointikeskukselle toimivaltaisten kansallisten viranomaistensa kautta. Jos Yhdistyneet kansakunnat ja sen erityisjärjestöt tai mikä tahansa liitteessä VII lueteltu kansainvälinen järjestö haluavat pyytää avustustoimia unionin mekanismin välityksellä, niiden on esitettävä kirjallinen pyyntö pelastuspalveluavusta hätäavun koordinointikeskukselle.

4.   Avunpyynnön esittäjän on toimitettava hätäavun koordinointikeskukselle kaikki tilannetta ja erityisesti erityistarpeita, pyydettyä tukea ja hätätilannealueen sijaintia koskevat olennaiset tiedot.

5.   Avunpyynnön esittäjän on annettava hätäavun koordinointikeskukselle tiedot siitä, milloin ja missä apua tarvitaan sekä tiedot avustustoimien operationaalisesta johtamisesta paikan päällä vastaavasta yhteyspisteestä.

6.   Hätäavun koordinointikeskus laatii mahdollisuuksien mukaan erityiset avun toimittamista koskevat suunnitelmat kunkin avunpyynnön osalta. Suunnitelmat sisältävät avustustoimia koskevia suosituksia, mukaan lukien kehotuksia lähettää yksiköitä, teknisen avun tukiryhmiä, muita eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin rekisteröityjä avustusvalmiuksia ja asiantuntijoita, sekä arvion mahdollisista kriittisistä tarpeista. Erityiset avun toimittamista koskevat suunnitelmat ovat liitteessä VI esitetyn rakenteen ja luonnoksen mukaisia ja perustuvat päätöksen N:o 1313/2013/EU 15 artiklan 3 kohdan c alakohdassa ja 16 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin yleisiin ennalta laadittuihin suunnitelmiin, jotka kattavat merkittävimmät katastrofiriskit ja joissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden riskinarvioinneissa määritetyt riskiskenaariot. Erityiset avun toimittamista koskevat suunnitelmat toimitetaan kaikille jäsenvaltioille.

7.   Eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin rekisteröityjen valmiuksien valinnassa otetaan huomioon seuraavat kriteerit, joiden tärkeysjärjestys saattaa riippua avunpyynnön erityispiirteistä:

a)

saatavuus;

b)

soveltuvuus;

c)

sijainti/läheisyys;

d)

arvioidut kuljetusajat ja -kustannukset;

e)

aiempi kokemus;

f)

resurssin aiempi käyttö;

g)

muut asianmukaiset kriteerit, kuten kielitaito ja kulttuurinen läheisyys.

8.   Jollei jäsenvaltioiden kanssa ole toisin sovittu, hätäavun koordinointikeskus ei kehota jäsenvaltioita lähettämään eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin rekisteröityjä erityisvalmiuksia alueille, joilla käydään aseellista selkkausta tai joita uhkaa aseellinen selkkaus tai joilla ryhmien turvallisuus on uhattuna.

9.   Jäsenvaltioiden, joille on osoitettu pyyntö ottaa käyttöön eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin rekisteröityjä valmiuksia, on päätöksen N:o 1313/2013/EU 11 artiklan 7 kohdan mukaisesti annettava käyttöönottoa koskeva lopullinen päätös tiedoksi hätäavun koordinointikeskukselle. Hätäavun koordinointikeskus asettaa määräajan, jonka kuluessa jäsenvaltion on periaatteessa vastattava. Määräajan on perustuttava katastrofin luonteeseen, ja sen on joka tapauksessa oltava vähintään kaksi tuntia.

10.   Avunpyynnön esittäjä ilmoittaa hätäavun koordinointikeskukselle, mitkä avuntarjoukset se on hyväksynyt.

11.   Kun apua tarvitaan kriittiseen tarpeeseen eikä sitä ole eurooppalaisissa hätäapuvalmiuksissa saatavilla lainkaan tai riittävällä tavalla, komissio ilmoittaa välittömästi CECIS-järjestelmän kautta kaikille kansallisille yhteyspisteille kuljetuksiin käytettävissä olevasta unionin taloudellisesta tuesta päätöksen N:o 1313/2013/EU 23 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

12.   Toimintaryhmien ja avustusvälineiden osalta hätäavun koordinointikeskus ilmoittaa jäsenvaltioille avunpyynnön esittäjän tekemistä valinnoista. Apua antavat jäsenvaltiot tiedottavat hätäavun koordinointikeskukselle säännöllisesti toimintaryhmien ja avustusvälineiden sekä kaikkien eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin sisältyvien valmiuksien lähettämisestä.

13.   Komissio voi valita, nimittää ja lähettää asiantuntijaryhmän antamaan tukea paikan päällä päätöksen N:o 1313/2013/EU 17 artiklan mukaisesti.

36 artikla

Asiantuntijaoperaatiot

1.   Lähetettyjen asiantuntijoiden on suoritettava päätöksen N:o 1313/2013/EU 8 artiklan d alakohdassa määritetyt tehtävät. Niiden on raportoitava säännöllisesti apua pyytävän valtion viranomaisille ja hätäavun koordinointikeskukselle.

2.   Hätäavun koordinointikeskus pitää jäsenvaltiot ajan tasalla asiantuntijaoperaation edistymisestä.

3.   Avunpyynnön esittäjän on ilmoitettava hätäavun koordinointikeskukselle säännöllisesti paikan päällä käynnissä olevien toimien edistymisestä.

4.   Ryhmänjohtaja tiedottaa hätäavun koordinointikeskukselle säännöllisesti kolmansissa maissa käynnissä olevien avustustoimien edistymisestä.

5.   Hätäavun koordinointikeskus kokoaa kaikki saadut tiedot ja välittää ne jäsenvaltioiden yhteyspisteille ja toimivaltaisille viranomaisille.

37 artikla

Avustustoimien päättäminen

1.   Apua pyytävä jäsenvaltio ja apua tarjoavat jäsenvaltiot ilmoittavat mahdollisimman pian hätäavun koordinointikeskukselle ja lähetetyille asiantuntijoille ja toimintaryhmille, jos ne katsovat, että niiden apua ei enää tarvita tai jos ne eivät enää voi tarjota apua. Avunpyynnön esittäjä ja jäsenvaltiot järjestävät käytännössä toimien päättämisen asianmukaisella tavalla. Hätäavun koordinointikeskus on pidettävä ajan tasalla tilanteen kehittymisestä.

2.   Kolmansien maiden osalta ryhmänjohtaja ilmoittaa mahdollisimman pian hätäavun koordinointikeskukselle, jos hän katsoo avunpyynnön esittäjän kanssa käymiensä keskustelujen jälkeen, että apua ei enää tarvita tai että tehokkaan avun antamiselle on esteitä. Hätäavun koordinointikeskus välittää nämä tiedot unionin edustustolle kyseisessä maassa sekä asianomaisille komission yksiköille, Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja jäsenvaltioille. Hätäavun koordinointikeskus varmistaa yhdessä avunpyynnön esittäjän kanssa lähetettyjen asiantuntijoiden ja toimintaryhmien toimien päättämisen käytännössä.

38 artikla

Raportointi ja kartoitetut kokemukset

1.   Avunpyynnön esittäjän ja apua tarjonneiden jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla sekä lähetetyillä asiantuntijoilla on mahdollisuus esittää päätelmänsä kaikista avustustoimeen liittyvistä näkökohdista hätäavun koordinointikeskukselle. Hätäavun koordinointikeskus laatii yhteenvedon tarjotusta avusta ja kartoitetuista kokemuksista.

2.   Sen lisäksi mitä 33 ja 34 artiklassa säädetään, hätäavun koordinointikeskus seuraa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kartoitettujen kokemusten täytäntöönpanoa unionin mekanismin avustustoimien parantamiseksi.

39 artikla

Kustannukset

1.   Ellei toisin ole sovittu, avunpyynnön esittäjä kattaa jäsenvaltioiden tarjoamasta avusta syntyvät kustannukset.

2.   Apua tarjoava jäsenvaltio voi, erityisesti katastrofin luonne ja vahinkojen laajuus huomioon ottaen, tarjota apua kokonaan tai osittain ilman korvausta. Tällainen jäsenvaltio voi myös milloin tahansa luopua kaikista kulukorvausvaatimuksista tai osasta niitä.

3.   Jollei toisin sovita, avunpyynnön esittäjän on avustustoimen keston ajaksi järjestettävä avustusryhmille ruokailu ja majoitus ja täydennettävä avustusryhmien ruoka- ja muita varastoja maksutta. Avustusryhmien on kuitenkin oltava alussa logistisesti riippumattomia ja tultava toimeen omillaan kohtuullisen ajan käytettävistä välineistä riippuen sekä ilmoitettava tähän liittyvistä seikoista hätäavun koordinointikeskukselle.

4.   Asiantuntijoiden lähettämisestä ja asiaankuuluvasta logistisesta tuesta aiheutuvat kustannukset käsitellään päätöksen N:o 1313/2013/EU 22 artiklan a alakohdan mukaisesti. Näille kustannuksille voidaan myöntää unionin rahoitusta.

40 artikla

Vahingon korvaaminen

1.   Ellei kyseessä ole todistetusti petos tai vakava väärinkäytös, apua pyytäneiden jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä pyytämästä muilta jäsenvaltioilta korvausta aiheutuneista vahingoista, jos nämä vahingot ovat seurausta unionin mekanismin puitteissa tämän päätöksen mukaisesti toteutetuista avustustoimista.

2.   Jos kolmannet osapuolet ovat kärsineet vahinkoja avustustoimien seurauksena, apua pyytäneiden jäsenvaltioiden ja apua tarjonneen jäsenvaltion on toimittava yhteistyössä helpottaakseen tällaisten vahinkojen korvaamista sovellettavan lainsäädännön ja asianmukaisten sääntöjen mukaisesti.

12 LUKU

ASIANTUNTIJARYHMIEN LÄHETTÄMINEN

41 artikla

Asiantuntijaluokat

Jäsenvaltioiden on luokiteltava asiantuntijat seuraaviin ryhmiin:

a)

tekniset asiantuntijat;

b)

arviointiasiantuntijat;

c)

koordinointiasiantuntijat;

d)

ryhmänjohtajat.

42 artikla

Tehtävät ja toimet

1.   Teknisten asiantuntijoiden on pystyttävä antamaan neuvoja erittäin teknisistä erityiskysymyksistä ja niihin liittyvistä riskeistä ja oltava käytettävissä operaatioihin.

2.   Arviointiasiantuntijoiden on pystyttävä arvioimaan tilanteita, antamaan neuvoja niihin soveltuvista toimista ja oltava käytettävissä operaatioihin.

3.   Koordinointiasiantuntijoihin voi kuulua ryhmien varajohtajia, logistiikka- ja viestintävastaavia ja muuta tarpeellista henkilöstöä. Vaadittaessa tekniset ja arviointiasiantuntijat voidaan liittää koordinointiryhmään avustamaan ryhmänjohtajaa operaation koko keston ajan.

4.   Ryhmänjohtaja on vastuussa arviointi- ja koordinointiryhmän johtamisesta koko avustustoimen ajan. Ryhmänjohtajan on pidettävä asianmukaisesti yhteyttä katastrofin vaikutuksista kärsivän maan viranomaisiin, hätäavun koordinointikeskukseen, mukaan lukien hätäavun koordinointikeskuksen yhteyshenkilöön, muihin kansainvälisiin järjestöihin ja, jos avustustoimet toteutetaan unionin mekanismin puitteissa jäsenvaltioiden ulkopuolella, myös unionin edustustoon kyseisessä maassa.

5.   Komissio voi valtuuttaa valmiustoimiin lähetetyt asiantuntijat heidät nimenneen jäsenvaltion suostumuksella hoitamaan mitä tahansa 41 artiklassa luetelluista tehtävistä, ja heidän on pystyttävä antamaan neuvoja ja raportoimaan riittävistä valmiustoimista, mukaan lukien hallinnollisista valmiuksista, ennakkovaroitusjärjestelmistä, koulutuksesta, harjoituksista ja tiedottamisesta.

6.   Komissio voi valtuuttaa ehkäisytoimiin lähetetyt asiantuntijat heidät nimenneen jäsenvaltion suostumuksella hoitamaan mitä tahansa 41 artiklassa luetelluista tehtävistä, ja heidän on pystyttävä antamaan neuvoja ja raportoimaan riittävistä ehkäisytoimista ja riskinhallintavalmiuksista.

43 artikla

Asiantuntijatietokanta

1.   Komissio kokoaa asiantuntijoita koskevat tiedot asiantuntijatietokantaan, ja tiedot asetetaan saataville CECIS-järjestelmän kautta.

2.   Eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin rekisteröidyt asiantuntijat mainitaan erikseen 1 kohdassa tarkoitetussa tietokannassa.

44 artikla

Koulutusvaatimukset

Asiantuntijoiden on tarvittaessa osallistuttava 26 artiklan mukaisesti järjestettävään koulutusohjelmaan.

45 artikla

Nimeäminen

Jos avunpyyntö tehdään, jäsenvaltioiden on vastattava käytettävissä olevien asiantuntijoiden nimeämisestä ja heidän yhteystietojensa antamisesta hätäavun koordinointikeskukselle.

46 artikla

Palvelujen mobilisointi ja niistä sopiminen

1.   Hätäavun koordinointikeskuksen on pystyttävä mobilisoimaan ja lähettämään nimetyt asiantuntijat hyvin lyhyellä varoitusajalla sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat nimenneet asiantuntijat erityistä operaatiota varten.

2.   Komissio allekirjoittaa kunkin asiantuntijan kanssa palvelusopimuksen, joka kattaa seuraavat osatekijät:

a)

operaation tavoite;

b)

toimenkuva;

c)

operaation suunniteltu kesto;

d)

paikallisen yhteyshenkilön tiedot;

e)

vakuutussuojan kattavuus;

f)

päivärahat;

g)

erityiset maksuehdot;

h)

ohjeet teknisille asiantuntijoille, arviointiasiantuntijoille sekä koordinointiasiantuntijoille ja ryhmänjohtajille.

13 LUKU

KULJETUSTUKI

47 artikla

Kuljetustuen muodot

Kuljetustukea voidaan myöntää seuraavissa muodoissa:

a)

kuljetusvalmiuksien yhdistäminen ja yhteiskäyttö;

b)

kaupallisilta markkinoilta ja/tai muista lähteistä saatavien kuljetusresurssien yksilöiminen ja niiden asettaminen helpommin jäsenvaltioiden saataville; tai

c)

unionin tuen antaminen jäsenvaltioille avustusten tai yksityisiltä tai muilta yksiköiltä hankittujen kuljetuspalvelujen muodossa.

48 artikla

Unionin mekanismin välityksellä annettavaa kuljetustukea koskeva menettely

1.   Jäljempänä 49 ja 50 artiklassa säädettyjä menettelyjä sovelletaan aina kuljetustukea koskevaa pyyntöä esitettäessä.

2.   Pyynnön esittää 56 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, ja pyynnöt on toimitettava komissioon kirjallisina. Niiden on sisällettävä liitteessä VIII olevassa A osassa mainitut tiedot.

3.   Kuljetusvalmiuksien yhdistämisen osalta yksi jäsenvaltio voi pyytää unionin rahoitustukea koko operaatiolle.

4.   Kaikki tämän päätöksen mukaiset kuljetustukipyynnöt ja niihin annetut vastaukset sekä tiedonvaihto jäsenvaltioiden ja komission välillä on toimitettava hätäavun koordinointikeskukselle, joka käsittelee ne.

5.   Pyynnöt tulee lähettää CECIS-järjestelmän välityksellä tai sähköpostitse. Unionin rahoitustukea koskevat pyynnöt voi toimittaa CECIS-järjestelmän välityksellä, faksitse tai sähköpostitse edellyttäen, että toimivaltaisen viranomaisen allekirjoittamat alkuperäiskappaleet toimitetaan tämän jälkeen komissiolle viipymättä.

6.   Komissio voi kuitenkin ottaa käyttöön sähköisen tietojenvaihtojärjestelmän, jonka välityksellä hoidetaan kaikki yhteydenpito edunsaajiin, mukaan lukien avustussopimusten tekeminen, avustuspäätöksistä ilmoittaminen ja päätöksiin mahdollisesti tehtävät muutokset, komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (5) 179 artiklan nojalla.

49 artikla

Kuljetustukipyynnöt

1.   Komission on tukipyynnön saatuaan viipymättä ilmoitettava asiasta jäsenvaltioiden yhteyspisteisiin päätöksen N:o 1313/2013/EU 9 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

2.   Komissio voi tarvittaessa ilmoituksen yhteydessä pyytää jäsenvaltioita toimittamaan sille yksityiskohtaiset tiedot kaikista kuljetusresursseista, jotka ne voivat asettaa pyynnön esittäneen jäsenvaltion saataville, tai muista vaihtoehtoisista ratkaisuista, joita ne voivat ehdottaa tukea pyytäneen maan tarpeisiin vastaamiseksi. Komissio voi asettaa määräajan kyseisten tietojen toimittamiselle.

3.   Komission ilmoitettua pyynnöstä 1 kohdassa tarkoitetuille yhteyspisteille pyydetylle kuljetustuelle voidaan myöntää unionin yhteisrahoitusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 53 artiklan soveltamista.

50 artikla

Kuljetustukipyyntöihin annetut vastaukset

1.   Jäsenvaltioiden, jotka voivat tarjota kuljetustukea, on ilmoitettava komissiolle mahdollisimman pian ja viimeistään 24 tunnin kuluessa siitä, kun ne ovat saaneet 49 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen, ellei ilmoituksessa toisin mainita, tiedot kaikista kuljetusresursseista, jotka ne voivat asettaa saataville vapaaehtoiselta pohjalta vastauksena kuljetusresurssien yhdistämistä tai yksilöimistä koskeviin tukipyyntöihin. Näihin tietoihin on sisällyttävä liitteessä VIII olevassa B osassa säädetyt seikat ja tiedot mahdollisista rahoitusehdoista tai muista rajoituksista.

2.   Komissio kokoaa mahdollisimman pian tiedot saatavilla olevista kuljetusresursseista ja toimittaa ne pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi komissio toimittaa jäsenvaltioille kaikki sen hallussa olevat muut tiedot kuljetusresursseista, jotka ovat saatavilla muista lähteistä, mukaan luettuna kaupallisilta markkinoilta, ja helpottaa jäsenvaltioiden mahdollisuuksia käyttää näitä ylimääräisiä resursseja.

4.   Pyynnön esittänyt jäsenvaltio tiedottaa komissiolle valitsemistaan kuljetusratkaisuista ja tekee yhteistyötä tällaista tukea tarjoavien jäsenvaltioiden tai komission nimeämän toimijan kanssa.

5.   Komissio ilmoittaa kaikille jäsenvaltioille pyynnön esittäneen jäsenvaltion tekemästä valinnasta. Pyynnön esittänyt jäsenvaltio tiedottaa komissiolle säännöllisin väliajoin pelastuspalveluavun toimittamisen edistymisestä.

51 artikla

Avustuspyyntö

1.   Kun jäsenvaltio on yksilöinyt mahdollisen kuljetusratkaisun, mutta unionin tukea tarvitaan pelastuspalveluavun kuljettamiseen, jäsenvaltio voi pyytää unionilta avustusta.

2.   Jäsenvaltion on ilmoitettava pyynnössään hakemansa unionin yhteisrahoituksen prosenttiosuus, joka ei saa ylittää 55:tä prosenttia tukikelpoisista kuljetuskustannuksista päätöksen N:o 1313/2013/EU 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti eikä enintään 85:tä prosenttia tukikelpoisista kuljetuskustannuksista päätöksen N:o 1313/2013/EU 23 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti. Komissio ilmoittaa pyynnöstä välittömästi kaikille jäsenvaltioille.

3.   Komissio voi perustaa puitekumppanuuksia jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 178 artiklan mukaisesti.

52 artikla

Kuljetuspalvelupyyntö

1.   Tapauksissa, joissa kuljetustukea pyytänyt jäsenvaltio ei ole yksilöinyt kuljetusratkaisua, se voi pyytää komissiota tekemään sopimuksen yksityisen palveluntarjoajan tai muiden yksikköjen kanssa pelastuspalveluavun kuljettamisesta kohdemaahan.

2.   Vastaanotettuaan 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön komissio ilmoittaa välittömästi kaikille jäsenvaltioille kyseisestä pyynnöstä ja kuljetuspalvelua pyytäneelle jäsenvaltiolle kaikista saatavilla olevista kuljetusratkaisuista ja niiden kustannuksista.

3.   Jäsenvaltio vahvistaa kirjallisesti kuljetuspalvelupyyntönsä ja sitoumuksensa, jonka mukaan se suorittaa komissiolle takaisinmaksun 54 artiklan mukaisesti, 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun tietojenvaihdon perusteella. Jäsenvaltion on ilmoitettava, kuinka suuren osuuden kustannuksista se aikoo maksaa takaisin. Kyseisen prosenttiosuuden on oltava vähintään 45 prosenttia päätöksen N:o 1313/2013/EU 23 artiklan 2 kohdan mukaisten kuljetuksiin liittyvien toimien osalta ja vähintään 15 prosenttia päätöksen N:o 1313/2013/EU 23 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisten kuljetuksiin liittyvien toimien osalta.

4.   Jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle kaikista kuljetuspalvelupyyntöön tehdyistä muutoksista välittömästi.

53 artikla

Päätös kuljetustukea koskevasta unionin rahoituksesta

1.   Sen määrittämiseksi, täyttyvätkö päätöksen N:o 1313/2013/EU 23 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyt edellytykset ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (6) sisältyvät taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteet, on otettava huomioon seuraavat seikat:

a)

jäsenvaltion esittämään unionin rahoitustukea koskevaan pyyntöön sisältyvät tiedot 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

kohdemaan ilmaisemat tarpeet;

c)

katastrofin aikana komissiolle raportoivien asiantuntijoiden laatimat tarvearvioinnit;

d)

muut jäsenvaltioilta ja kansainvälisiltä organisaatioilta saadut asiaa koskevat luotettavat tiedot, jotka ovat komission saatavilla päätöksentekohetkellä;

e)

oikea-aikaisen pelastuspalveluavun mahdollistavien kuljetusratkaisujen tehokkuus ja tarkoituksenmukaisuus;

f)

mahdollisuus paikallisiin julkisiin hankintoihin;

g)

muut komission toteuttamat toimenpiteet.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava kaikki lisätiedot, joita tarvitaan arvioitaessa päätöksen N:o 1313/2013/EU 23 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen kriteerien täyttymistä. Jäsenvaltioiden on toimitettava ne komissiolle mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne ovat saaneet komissiolta lisätietopyynnön.

3.   Komissio ilmoittaa maksettavan ennakkorahoituksen määrän, joka voi olla enimmillään 85 prosenttia pyydetystä unionin rahoitustuesta edellyttäen, että talousarviossa on käytettävissä riittävästi varoja. Delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 185 artiklassa määriteltyjen kynnysarvon alapuolelle jäävien vähäisten avustusten osalta ennakkorahoitusta maksetaan ainoastaan, jos rahoitustukea pyytänyt jäsenvaltio voi osoittaa, että ennakkorahoituksen puuttuminen vaarantaisi hankkeen toteuttamisen.

4.   Rahoitustukipäätöksestä ilmoitetaan rahoitustukea pyytäneelle jäsenvaltiolle välittömästi. Siitä ilmoitetaan myös kaikille muille jäsenvaltioille.

5.   Yksittäisille kuljetusavustushakemuksille, joissa pyydettävä unionin rahoitusosuus on alle 2 500 euroa, voidaan myöntää unionin yhteisrahoitusta ainoastaan, jos ne kuuluvat 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kumppanuuden piiriin.

54 artikla

Kuljetustukea koskevan unionin rahoituksen takaisinmaksu

Kun kyseessä ovat komissiolle 52 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti aiheutuneet kustannukset, 90 päivän kuluessa sellaisen kuljetustoimenpiteen päätökseen saattamisesta, jolle on myönnetty unionin rahoitustukea, komissio antaa unionin rahoitustukea saaneille jäsenvaltioille veloituslaskun, joka vastaa komission kuljetuspalvelupyynnöstä tekemää päätöstä ja jonka määrä on vähintään 15 prosenttia päätöksen N:o 1313/2013/EU 23 artiklan 3 kohdan mukaisten kuljetuksiin liittyvien toimien kuljetuskustannuksista ja 45 prosenttia päätöksen N:o 1313/2013/EU 23 artiklan 2 kohdan mukaisten kuljetuksiin liittyvien toimien kuljetuskustannuksista.

55 artikla

Vahingon korvaaminen

Kuljetustukea pyytänyt jäsenvaltio pidättäytyy vaatimasta unionilta vahingonkorvausta omaisuudelleen tai henkilöstölleen aiheutuneesta vahingosta, kun vahinko on seurausta tämän päätöksen mukaisesta kuljetustuesta, ellei voida todistaa, että se on seurausta petoksesta tai vakavasta väärinkäytöksestä.

56 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen

Jäsenvaltiot nimeävät toimivaltaiset viranomaiset, joilla on valtuudet pyytää ja saada komissiolta rahoitustukea tämän päätöksen soveltamiseksi, ja ilmoittavat kyseiset viranomaiset komissiolle 60 päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta. Näihin tietoihin tehdyistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle välittömästi.

Jäsenvaltioiden komission päätöksen 2007/606/EY, Euratom 12 artiklan nojalla tekemät toimivaltaisia viranomaisia koskevat ilmoitukset pysyvät kuitenkin voimassa, kunnes asianomainen jäsenvaltio toisin ilmoittaa.

14 LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

57 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätökset 2004/277/EY, Euratom ja 2007/606/EY, Euratom. Viittauksia kumottuihin päätöksiin pidetään viittauksina tähän päätökseen liitteessä IX olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

58 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 16 päivänä lokakuuta 2014.

Komission puolesta

Kristalina GEORGIEVA

Komission jäsen


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924.

(2)  Komission päätös 2004/277/EY, Euratom, tehty 29 päivänä joulukuuta 2003, yhteisön mekanismin perustamisesta tiiviimmän yhteistyön edistämiseksi pelastuspalvelualan avustustoimissa annetun neuvoston päätöksen 2001/792/EY, Euratom täytäntöönpanosäännöistä (EUVL L 87, 25.3.2004, s. 20).

(3)  Komission päätös 2007/606/EY, Euratom, tehty 8 päivänä elokuuta 2007, pelastuspalvelun rahoitusvälineen perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 2007/162/EY, Euratom täytäntöönpanosäännöistä (EUVL L 241, 14.9.2007, s. 17).

(4)  Komission päätös 2001/844/EY, EHTY, Euratom, tehty 29 päivänä marraskuuta 2001, komission sisäisten menettelysääntöjen muuttamisesta (EYVL L 317, 3.12.2001, s. 1).

(5)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).


LIITE I

YHTEINEN HÄTÄVIESTINTÄ- JA TIETOJÄRJESTELMÄ (CECIS)

Image

Teksti kuva

Image

Teksti kuva

LIITE II

YKSIKÖITÄ JA TEKNISEN AVUN TUKIRYHMIÄ KOSKEVAT YLEISET VAATIMUKSET

1.   Suurtehopumppaus

Tehtävät

Tarjota pumppausapua:

tulva-alueilla

sammutustöissä veden saamiseksi.

Kapasiteetti

Tarjota pumppausapua siirrettävillä keskitehoisilla ja suurtehopumpuilla, joiden

kokonaiskapasiteetti on vähintään 1 000 m3/tunnissa ja

joiden nostokorkeus (pienemmällä kapasiteetilla) on 40 metriä.

Valmius:

toimia vaikeapääsyisillä alueilla ja vaikeakulkuisessa maastossa

pumpata mutaista vettä, joka sisältää enintään 5 prosenttia kiinteää ainetta (hiukkaskoko enintään 40 mm)

pumpata enintään 40 °C:n lämpötilassa olevaa vettä pidempien operaatioiden aikana

toimittaa vettä yli 1 000 metrin päähän.

Keskeiset osat

Keskitehoiset ja suurtehopumput

Eri standardeihin (ml. Storz-standardi) yhteensopivat letkut ja liittimet

Riittävä henkilöstö tehtävän suorittamiseksi tarvittaessa keskeytyksettä.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 12 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä

Valmius olla käytettävissä jopa 21 vuorokauden ajan.

2.   Vedenpuhdistus

Tehtävät

Juomakelpoisen veden valmistus pintavesilähteistä sovellettavien standardien ja vähintään WHO:n standardien mukaisesti

Veden laatutarkastusten suorittaminen puhdistuslaitteiston veden ulostulopisteessä.

Kapasiteetti

225 000 vesilitran puhdistus vuorokaudessa

Puolen vuorokauden tuotantoa vastaavan vesimäärän varastointikapasiteetti.

Keskeiset osat

Siirrettävä vedenpuhdistusyksikkö

Siirrettävä veden varastointiyksikkö

Siirrettävä kenttälaboratorio

Eri standardeihin (ml. Storz-standardi) yhteensopivat liittimet

Riittävä henkilöstö tehtävän suorittamiseksi tarvittaessa keskeytyksettä.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 12 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä

Valmius olla käytettävissä jopa 12 viikon ajan.

3.   Taajama-alueilla suoritettavat etsintä- ja pelastustyöt keskiraskailla yksiköillä

Tehtävät

Uhrien (1) etsintä, paikallistaminen ja pelastaminen raunioista (esimerkiksi sortuneista rakennuksista ja liikenneonnettomuuksissa)

Tarvittavan ensiavun antaminen ennen uhrin siirtoa jatkohoitoon.

Kapasiteetti

Yksiköllä olisi oltava valmius suorittaa seuraavat tehtävät ottaen huomioon tunnustetut kansainväliset suuntaviivat, kuten kansainvälisen etsintä- ja pelastusalan neuvoa-antavan ryhmän (INSARAG) suuntaviivat:

etsintä etsintäkoirien ja/tai teknisen etsintävälineistön avulla

pelastustoimet, mukaan luettuna nostotoimet

betonin leikkaus

köysipelastus

perustukirakenteiden asentaminen

vaarallisten aineiden paikantaminen ja eristäminen (2),

vaativat elvytystoimet (3).

Valmius työskennellä kohteessa ympäri vuorokauden seitsemän vuorokauden ajan.

Keskeiset osat

Hallinto (johto-, yhteys-, koordinointi- ja suunnittelutehtävät, mediayhteydet, raportointi, arviointi, analyysi, turvallisuus)

Etsintä (tekninen etsintä ja/tai koiraetsintä, vaarallisten aineiden paikannus, vaarallisten aineiden eristys)

Pelastus (rikkominen ja murtaminen, leikkaaminen, nostaminen ja siirtäminen, tukeminen, köysipelastus)

Lääkinnällinen apu, mukaan luettuna potilaitten ja yksikön henkilöstön ja etsintäkoirien hoito.

Omavaraisuus

Vähintään 7 vuorokauden operaatiot

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Toimintavalmius hätätilanteesta kärsivässä maassa 32 tunnin kuluessa.

4.   Taajama-alueilla suoritettavat etsintä- ja pelastustyöt raskailla yksiköillä

Tehtävät

Uhrien (4) etsintä, paikallistaminen ja pelastaminen raunioista (esimerkiksi sortuneista rakennuksista ja liikenneonnettomuuksissa)

Tarvittavan ensiavun antaminen ennen uhrin siirtoa jatkohoitoon.

Kapasiteetti

Yksiköllä olisi oltava valmius suorittaa seuraavat tehtävät ottaen huomioon tunnustetut kansainväliset suuntaviivat, kuten INSARAG-suuntaviivat:

etsintä etsintäkoirien ja teknisen etsintävälineistön avulla

pelastustoimet, mukaan luettuna raskaat nostotoimet

teräsbetonin ja rakenneteräksen leikkaaminen

köysipelastus

vaativien tukirakenteiden asentaminen

vaarallisten aineiden paikantaminen ja eristäminen (5),

vaativat elvytystoimet (6).

Valmius työskennellä useammassa kuin yhdessä kohteessa ympäri vuorokauden kymmenen vuorokauden ajan.

Keskeiset osat

Hallinto (johto-, yhteys-, koordinointi- ja suunnittelutehtävät, mediayhteydet, raportointi, arviointi, analyysi, turvallisuus)

Etsintä (tekninen etsintä ja/tai koiraetsintä, vaarallisten aineiden paikannus, vaarallisten aineiden eristys)

Pelastus (rikkominen ja murtaminen, leikkaaminen, nostaminen ja siirtäminen, tukeminen, köysipelastus)

Lääkinnällinen apu, mukaan luettuna potilaitten ja yksikön henkilöstön ja etsintäkoirien hoito (7).

Omavaraisuus

Vähintään 10 vuorokauden operaatiot

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Toimintavalmius hätätilanteesta kärsivässä maassa 48 tunnin kuluessa.

5.   Helikoptereita käyttävä metsäpalojen ilmasammutusyksikkö

Tehtävät

Osallistua suurten metsä- ja maastopalojen sammutukseen ilmasammutuksen avulla.

Kapasiteetti

Kolme kapasiteetiltaan 1 000 litran helikopteria

Valmius toimia keskeytyksettä.

Keskeiset osat

Kolme helikopteria miehistöineen ja takuu siitä, että vähintään kaksi helikopteria on aina toimintavalmiina

Tekninen henkilöstö

4 veden nostoastiaa tai 3 vapautettavaa vesisäiliötä

1 ylläpitosetti

1 varaosasetti

2 pelastustaljaa

Viestintäjärjestelmä.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklan 1 kohdan f ja g alakohtaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 3 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä

6.   Lentokoneita käyttävä metsäpalojen ilmasammutusyksikkö

Tehtävät

Osallistua suurten metsä- ja maastopalojen sammutukseen ilmasammutuksen avulla.

Kapasiteetti

Kaksi kapasiteetiltaan 3 000 litran lentokonetta

Valmius toimia keskeytyksettä.

Keskeiset osat

Kaksi lentokonetta

Vähintään neljä miehistöä

Tekninen henkilöstö

Huoltovarusteet paikalla tapahtuvaa huoltoa varten

Viestintäjärjestelmä.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklan 1 kohdan f ja g alakohtaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 3 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä.

7.   Vaativan tason lääkintäasema

Tehtävät

Potilasprofilointi (potilaiden luokittelu) tapahtumapaikalla

Potilaan tilan vakauttaminen ja potilaan valmistelu kuljetettavaksi soveltuvimpaan hoitoyksikköön lopullista hoitoa varten.

Kapasiteetti

Vähintään 20 potilaan luokittelu tunnissa

Lääkintäryhmä, joka pystyy vakaannuttamaan 50 potilasta 24 tunnin aikana kahdessa vuorossa

Tarvikkeet 100 potilaan vähäisten vammojen hoitoon vuorokaudessa.

Keskeiset osat

Lääkintäryhmä 12 tunnin vuoroa varten:

potilaiden luokittelu: 1 sairaanhoitaja ja/tai lääkäri

tehohoito: 1 lääkäri ja 1 sairaanhoitaja

vakavat vammat, jotka eivät ole hengenvaarallisia: 1 lääkäri ja 2 sairaanhoitajaa

evakuointi: 1 sairaanhoitaja

erikoistunut tukihenkilöstö: 4.

Teltat:

teltta (teltat), jossa (joissa) toisiinsa yhteydessä olevat alueet potilaiden luokittelua, hoitoa ja evakuointia varten

henkilöstön teltta (teltat).

Komentopaikka

Logististen ja lääkintätarvikkeiden säilytyspaikka.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 12 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä

Toimintavalmius tunnin kuluttua paikalle saapumisesta.

8.   Vaativan tason lääkintäasema ja leikkaussali

Tehtävät

Potilasprofilointi (potilaiden luokittelu) tapahtumapaikalla

Kiireelliset leikkaukset

Potilaan tilan vakauttaminen ja potilaan valmistelu kuljetettavaksi soveltuvimpaan hoitoyksikköön lopullista hoitoa varten.

Kapasiteetti

Vähintään 20 potilaan luokittelu tunnissa

Lääkintäryhmä, joka pystyy vakaannuttamaan 50 potilasta 24 tunnin aikana kahdessa vuorossa

Leikkaussaliryhmä, joka pystyy suorittamaan kiireellisiä leikkauksia 1  potilaalle 24 tunnin aikana kahdessa vuorossa

Tarvikkeet 100 potilaan vähäisten vammojen hoitoon vuorokaudessa.

Keskeiset osat

Lääkintäryhmä 12 tunnin vuoroa varten:

potilaiden luokittelu: 1 sairaanhoitaja ja/tai lääkäri

tehohoito: 1 lääkäri ja 1 sairaanhoitaja

leikkaussali: 3 kirurgia, 2 leikkaussalihoitajaa, 1 nukutuslääkäri, 1 nukutushoitaja

vakavat vammat, jotka eivät ole hengenvaarallisia: 1 lääkäri ja 2 sairaanhoitajaa

evakuointi: 1 sairaanhoitaja

erikoistunut tukihenkilöstö: 4.

Teltat:

teltta (teltat), jossa (joissa) toisiinsa yhteydessä olevat alueet potilaiden luokittelua, hoitoa ja evakuointia varten

teltta (teltat) leikkaussalia varten

henkilöstön teltta (teltat).

Komentopaikka

Logististen ja lääkintätarvikkeiden säilytyspaikka.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 12 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä

Toimintavalmius tunnin kuluttua paikalle saapumisesta.

9.   Kenttäsairaala

Tehtävät

Tarjota alku- ja/tai jatkohoitoa vammoja saaneille ja lääkinnällistä hoitoa tarvitseville ottaen huomioon ulkomailla sijaitsevia kenttäsairaaloita koskevat tunnustetut kansainväliset suuntaviivat, kuten WHO:n tai Punaisen Ristin suuntaviivat.

Kapasiteetti

10 vuodepaikkaa vaikeasti vammautuneille potilaille, mahdollisuus laajentaa kapasiteettia.

Keskeiset osat

Lääkintäryhmä seuraavia tehtäviä varten:

potilaiden luokittelu

tehohoito

leikkaussali

vakavat vammat, jotka eivät ole hengenvaarallisia

evakuointi

erikoistunut tukihenkilöstö

ja vähintään seuraavat henkilöt: yleislääkäri, ensiapulääkäreitä, ortopedi, lastenlääkäri, nukutuslääkäri, farmaseutti, synnytyslääkäri, vastaava lääkäri (health director), laboratoriohoitaja, röntgenhoitaja.

Teltat:

asianmukaiset teltat lääkinnällisiä toimenpiteitä varten

henkilöstön teltat.

Komentopaikka

Logististen ja lääkintätarvikkeiden säilytyspaikka.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 7 vuorokauden kuluessa pyynnöstä

Toimintavalmius 12 tunnin kuluttua kohteeseen saapumisesta

Valmius toimia vähintään 15 vuorokautta.

10.   Hätätilanteiden uhrien lääkinnällinen lentoevakuointi

Tehtävät

Hätätilanteiden uhrien kuljetus hoitoyksikköihin lääkinnällistä hoitoa varten.

Kapasiteetti

Kapasiteetti kuljettaa 50 potilasta 24 tunnissa

Valmius lentää sekä päivällä että yöllä.

Keskeiset osat

Paareilla varustetut helikopterit/lentokoneet.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklan 1 kohdan f ja g alakohtaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 12 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä.

11.   Hätämajoitus

Tehtävät

Hätämajoituksen ja sen kokoonpanevan henkilöstön järjestäminen pääasiassa hätätilanteen alkuvaiheessa yhteistyössä olemassa olevien rakenteiden, paikallisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, kunnes vastuu siirtyy paikallisille viranomaisille tai humanitäärisille järjestöille, mikäli kapasiteettia tarvitaan pidempiaikaisesti

Vastuun siirtyessä muille asiaankuuluvan paikallisen ja/tai kansainvälisen henkilöstön koulutus ennen yksikön poissiirtoa.

Kapasiteetti

Telttamajoitus 250 henkilölle (50 telttaa).

Keskeiset osat

Ottaen huomioon tunnustetut kansainväliset ja EU:n suuntaviivat:

lämmitetyt teltat (talviolosuhteisiin) ja telttavuoteet makuupusseilla ja/tai huovilla

sähkögeneraattorit ja valaistuslaitteet

saniteetti- ja hygieniatilat

WHO:n standardin mukaisen juomaveden jakelu

tilat vapaa-ajan perustoiminnoille (kokoontumismahdollisuus).

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 12 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä

Tehtävä kestää yleensä enintään 4–6 viikkoa, tai luovutusprosessi olisi aloitettava tarvittaessa tässä ajassa.

12.   Kemiallisten, biologisten, säteilyyn ja ydinaineisiin (CBRN) liittyvien uhkien osoittaminen ja näytteiden otto

Tehtävät

Alkuarvion suorittaminen ja/tai varmistaminen, mukaan luettuna seuraavat tehtävät:

vaarojen tai riskien kuvaus

saastuneen alueen määrittäminen

jo toteutettujen suojatoimenpiteiden arviointi tai varmistaminen.

Pätevä näytteenotto

Saastuneen alueen merkitseminen

Tilanteen ennustaminen, seuranta, riskien dynaaminen arviointi, mukaan luettuna varoitussuositukset ja muut toimenpiteet

Riskien välittömän torjumisen tukeminen.

Kapasiteetti

Kemikaalien ja niiden aiheuttamien vaarojen tunnistaminen sekä radioaktiivisten aineiden aiheuttaminen vaarojen osoittaminen kädessä pidettävien, siirrettävien ja laboratoriovälineiden yhdistelmän avulla:

valmius osoittaa alfa-, beeta- ja gammasäteilyä ja tunnistaa yleisiä isotooppeja

valmius tunnistaa ja mahdollisesti analysoida semikvantitatiivisesti yleisiä myrkyllisiä teollisuuskemikaaleja ja tunnettuja taisteluaineita

Valmius kerätä, käsitellä ja valmistella biologisia, kemiallisia ja radioaktiivisia näytteitä muualla tehtäviä jatkoanalyysejä varten (8)

Valmius soveltaa asianmukaista tieteellistä mallia vaarojen ennustamiseen ja vahvistaa malli jatkuvalla seurannalla

Riskien välittömän torjumisen tukeminen:

vaaran rajoittaminen

vaaran neutralointi

tekninen tuki muille ryhmille tai yksiköille.

Keskeiset osat

Siirrettävä kenttälaboratorio kemiallisten ja radioaktiivisten aineiden tutkimiseen

Kädessä pidettävät tai siirrettävät detektiolaitteet

Laitteet kenttänäytteiden ottamista varten

Leviämisen mallintamisjärjestelmät

Siirrettävä sääasema

Merkintämateriaali

Viiteasiakirjat ja pääsy nimettyihin tieteellisen asiantuntemuksen lähteisiin

Näytteiden ja jätteiden turvallinen ja varma säilytys

Henkilöstön dekontaminaatiotilat

Asianmukainen henkilöstö ja henkilösuojaimet toimimisen mahdollistamiseksi saastuneessa ja/tai vähähappisessa ympäristössä, mukaan luettuna tarvittaessa kaasutiiviit puvut

Tekniset laitteet vaaratekijöiden eristämiseksi ja neutralisoimiseksi.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 12 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä.

13.   Etsintä- ja pelastustyöt CBRN-olosuhteissa

Tehtävät

Etsintä- ja pelastusalan erityistehtävät suojavaatteissa.

Kapasiteetti

Etsintä- ja pelastusalan erityistehtävät suojavaatteissa, tarvittaessa taajama-alueilla etsintä- ja pelastustöitä suorittavia keskiraskaita ja raskaita yksiköitä koskevien vaatimusten mukaisesti

Kolme henkilöä työskentelemässä samanaikaisesti onnettomuuspaikassa

Keskeytyksetön toiminta 24 tunnin ajan.

Keskeiset osat

Merkintämateriaali

Jätteiden turvallinen ja varma säilytys

Henkilöstön ja pelastettujen uhrien dekontaminaatiotilat

Asianmukainen henkilöstö ja henkilösuojaimet etsintä- ja pelastustoimien mahdollistamiseksi saastuneessa ympäristössä tarvittaessa taajama-alueilla etsintä- ja pelastustoimia suorittavia keskiraskaita ja raskaita yksiköitä koskevien vaatimusten mukaisesti

Tekniset laitteet vaaratekijöiden eristämiseksi ja neutralisoimiseksi.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 12 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä.

14.   Metsäpalojen maasammutusyksikkö

Tehtävät

Osallistua suurten metsä- ja maastopalojen sammutukseen maassa käytettävien keinojen avulla.

Kapasiteetti

Riittävät henkilöstöresurssit keskeytyksettömään toimintaan 7 vuorokauden ajan

Valmius toimia alueilla, joille pääsy on rajoitettua

Valmius asentaa pitkiä pumpullisia letkulinjoja, joiden pituus on vähintään 2 kilometriä, ja/tai rakentaa keskeytyksettä rajoituslinjoja.

Keskeiset osat

Palomiehet, joilla on tehtävän edellyttämä koulutus sekä turvallisuutta ja turvatoimia koskeva lisäkoulutus, ottaen huomioon erilaiset palolajit, joihin yksikköä saatetaan käyttää

Rajoituslinjojen rakentamiseen tarvittavat käsikäyttöiset työkalut

Linjan rakentamiseen tarvittavat letkut, kannettavat säiliöt ja pumput

Letkujen liittämiseen tarvittavat sovittimet, mukaan luettuna Storz-standardi

Selkäreppuruiskut

Tarvikkeet, jotka voidaan laskea helikopterista köydellä tai vinssillä

Palomiesten evakuointimenettelyt on järjestettävä yhdessä vastaanottavan valtion kanssa.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 6 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä

Valmius työskennellä keskeytyksettä 7 vuorokauden ajan.

15.   Ajoneuvoja käyttävä metsäpalojen maasammutusyksikkö

Tehtävät

Osallistua suurten metsä- ja maastopalojen sammutukseen ajoneuvoja käyttäen.

Kapasiteetti

Riittävästi henkilöstöä ja ajoneuvoja, jotta voidaan toimia keskeytyksettä; vähintään 20 palomiestä käytettävissä kaikkina aikoina.

Keskeiset osat

Palomiehet, jotka ovat saaneet edellä mainitun tehtävän edellyttämän koulutuksen

4 maastokäyttöön tarkoitettua ajoneuvoa

Kunkin ajoneuvon säiliön kapasiteetti on vähintään 2 000 litraa

Letkujen liittämiseen tarvittavat sovittimet, mukaan luettuna Storz-standardi.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 6 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä

Valmius työskennellä keskeytyksettä 7 vuorokauden ajan

Käyttöönotto maitse tai meritse. Käyttöönotto lentoteitse on mahdollista vain perustelluissa tapauksissa.

16.   Tulvien torjunta

Tehtävät

Olemassa olevien rakenteiden vahvistaminen ja uusien suojavallien rakentaminen sellaisten jokien, jokialtaiden ja vesiväylien tulvimisen ehkäisemiseksi, joiden vedenpinta nousee.

Kapasiteetti

Valmius padota vesi vähintään 0,8 metrin korkeudelle käyttäen

materiaaleja, joiden avulla voidaan rakentaa 1 000 metrin pituinen suojavalli

paikalla saatavilla olevia muita materiaaleja

Valmius vahvistaa olemassa olevia tulvavalleja

Valmius toimia vähintään kolmella paikalla samanaikaisesti alueella, jonne pääsee kuorma-autoilla

Ympärivuorokautinen toimintavalmius

Suojavallien ja -patojen valvonta ja ylläpito

Valmius työskennellä paikallisen henkilöstön kanssa.

Keskeiset osat

Materiaalit sellaisten vesitiiviiden suojavallien rakentamiseen, joiden kokonaispituus on 1 000 metriä (paikallisten viranomaisten olisi asetettava hiekkasäkit saataville)

Muovikelmut/-kalvot (jos olemassa oleva suojavalli on tehtävä vesitiiviiksi, riippuu suojavallin rakenteesta)

Hiekkasäkkien täyttökone.

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 12 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä

Avun lähettäminen maitse tai meritse. Lähettäminen lentoteitse on mahdollista vain perustelluissa tapauksissa.

Valmius toimia vähintään 10 vuorokautta.

17.   Veneitä käyttävä tulvapelastusyksikkö

Tehtävät

Etsintä ja pelastus vedessä ja tulvan vuoksi loukkuun jääneiden ihmisten avustaminen veneitä käyttäen

Hengenpelastusapu ja tarvittaessa välttämättömien perustarvikkeiden toimittaminen.

Kapasiteetti

Valmius etsiä ihmisiä taajama-alueilla ja maaseudulla

Valmius pelastaa ihmisiä tulva-alueilta, pelastustason terveydenhoito mukaan luettuna

Valmius työskennellä yhdessä ilmasta (helikopterit ja lentokoneet) tapahtuvan etsinnän kanssa

Valmius toimittaa välttämättömät perustarvikkeet tulva-alueella:

lääkäreiden, lääkkeiden ym. kuljetus

elintarvikkeet ja vesi

Yksiköllä on oltava vähintään 5 venettä, joilla voidaan kuljettaa yhteensä 50 henkilöä yksikön henkilöstön lisäksi

Veneiden olisi sovelluttava kylmään ilmastoon ja niitä olisi voitava ajaa ylävirtaan vähintään 10 solmun virtausta vastaan

Ympärivuorokautinen toimintavalmius.

Keskeiset osat

Veneitä koskevat vaatimukset:

niiden olisi sovelluttava käytettäväksi matalassa virtaavassa vedessä (> 0,5 metriä)

niiden olisi sovelluttava käytettäväksi tuulisissa olosuhteissa

niiden olisi sovelluttava käytettäväksi päivällä ja yöllä

ne olisi varusteltava kansainvälisten turvanormien mukaisesti, mukaan lukien matkustajien pelastusliivit

Henkilöstöllä olisi oltava koulutus vesipelastuksesta virtaavassa vedessä (ei sukeltamista, vain pintapelastus).

Omavaraisuus

Sovelletaan 12 artiklaa.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 12 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä

Avun lähettäminen maitse tai meritse. Lähettäminen lentoteitse on mahdollista vain perustelluissa tapauksissa

Valmius toimia vähintään 10 vuorokautta.

Teknisen avun tukiryhmät

Teknisen avun tukiryhmiä koskevat yleiset vaatimukset

Tehtävät

Tarjota tai järjestää seuraavat tukipalvelut:

toiminnan käynnistämisen ja toteuttamisen tukeminen

tieto- ja viestintätekninen tuki

logistiikka- ja muonituspalvelut

kuljetuspalvelut kohteessa.

Kapasiteetti

Valmiudet avustaa arviointi-, koordinaatio- ja/tai valmiusryhmää tai kohteessa toimivaa toimenpiteiden koordinaatiokeskusta tai liittyä 12 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun pelastuspalveluyksikköön.

Keskeiset osat

Seuraavat tukitoimien osat, jotka mahdollistavat kohteessa toimivan koordinaatiokeskuksen kaikkien toimien toteuttamisen ottaen huomioon tunnustetut kansainväliset suuntaviivat, kuten YK:n suuntaviivat:

toiminnan käynnistämisen ja toteuttamisen tukeminen

tieto- ja viestintätekninen tukilaitteisto

logistiikka- ja muonituspalvelujen tukilaitteisto

kuljetuspalvelut kohteessa.

Osat on voitava jakaa eri ryhmiin, jolloin avustustoimien tarpeet voidaan ottaa joustavasti huomioon.

Avun lähettäminen

Lähtövalmius viimeistään 12 vuorokauden kuluessa pyynnöstä.


(1)  Elossa olevat uhrit.

(2)  Perusvarustus; laajempi varustus sisältyy kemiallisten, biologisten, radioaktiivisten ja ydinaineiden osoittamiseen ja näytteiden ottoon tarkoitettuun yksikköön.

(3)  Potilaan hoito (ensiapu ja tilan vakauttaminen) siitä lähtien kun uhria on voitu hoitaa aina uhrin luovutukseen saakka.

(4)  Elossa olevat uhrit.

(5)  Perusvarustus; laajempi varustus sisältyy kemiallisten, biologisten, radioaktiivisten ja ydinaineiden osoittamiseen ja näytteiden ottoon tarkoitettuun yksikköön.

(6)  Potilaan hoito (ensiapu ja tilan vakauttaminen) siitä lähtien kun uhria on voitu hoitaa aina uhrin luovutukseen saakka.

(7)  Riippuen lääkäri- ja eläinlääkärioikeuksista.

(8)  Tässä prosessissa olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon apua pyytävän valtion todisteet.


LIITE III

LÄHETYSVALMIINA OLEVAT EUROOPPALAISET HÄTÄAPUVALMIUDET

Yksiköt

Yksikkö

Samanaikaisesti lähetysvalmiina olevien yksiköiden lukumäärä (1)

HCP (Suurtehopumppaus)

6

MUSAR (Taajama-alueilla suoritettavat etsintä- ja pelastustyöt keskiraskailla yksiköillä — yksi kylmiä olosuhteita varten)

6

WP (Veden puhdistus)

2

FFFP (Lentokoneita käyttävä metsäpalojen ilmasammutusyksikkö)

2

AMP (Vaativan tason lääkintäasema)

2

ETC (Hätämajoitus)

2

HUSAR (Taajama-alueilla suoritettavat etsintä- ja pelastustyöt raskailla yksiköillä)

2

CBRNDET (Kemiallisten, biologisten, säteilyyn ja ydinaineisiin (CBRN) liittyvien uhkien osoittaminen ja näytteiden otto)

2

GFFF (Metsäpalojen maasammutusyksikkö)

2

GFFF-V (Ajoneuvoja käyttävä metsäpalojen maasammutusyksikkö)

2

CBRNUSAR (Taajama-alueilla suoritettavat etsintä- ja pelastustyöt CBRN-olosuhteissa)

1

AMP-S (Vaativan tason lääkintäasema ja leikkaussali)

1

FC (Tulvien torjunta)

2

FRB (Veneitä käyttävä tulvapelastusyksikkö)

2

MEVAC (Hätätilanteiden uhrien lääkinnällinen lentoevakuointi)

1

FHOS (Kenttäsairaala)

2

FFFH (Helikoptereita käyttävä metsäpalojen ilmasammutusyksikkö)

2


Teknisen avun tukiryhmät

Teknisen avun tukiryhmä

Samanaikaisesti lähetysvalmiina olevien TAST-ryhmien lukumäärä (1)

TAST (Teknisen avun tukiryhmä)

2


Muut avustusvalmiudet

Muu avustusvalmius

Samanaikaisesti lähetysvalmiina olevien muiden avustusvalmiuksien lukumäärä (1)

Vuoristossa toimivat etsintä- ja pelastusryhmät

2

Vedessä toimivat etsintä- ja pelastusryhmät

2

Luolissa toimivat etsintä- ja pelastusryhmät

2

Ryhmät, joilla on käytössään erityisiä etsintä- ja pelastusvälineitä, kuten etsintärobotteja

2

Ryhmät, joilla on käytössään miehittämättömiä ilma-aluksia

2

Ryhmät, jotka reagoivat merellä tapahtuviin tilanteisiin

2

Rakennustekniikasta vastaavat ryhmät, jotka toteuttavat vahinko- ja turvallisuusarviointeja ja purettavien/korjattavien rakennusten ja infrastruktuurien arviointeja sekä pystyttävät rakennusten tilapäisiä tukirakenteita

2

Evakuointituki: mukaan lukien tiedonhallinnasta ja logistiikasta vastaavat ryhmät

2

Palontorjunta: neuvoa-antavat ryhmät/arviointiryhmät

2

CBRN-dekontaminaatioryhmät

2

Siirrettävät laboratoriot ympäristöonnettomuuksia varten

2

Viestintäryhmät tai -foorumit, jotka vastaavat nopeasta viestintäyhteyksien perustamisesta syrjäisillä alueilla

2

Lentoambulanssi ja helikopteri lääkinnällisistä syistä tapahtuvaa evakuointia varten erikseen Euroopan ja muun maailman osalta

2

Lisäsuojakapasiteetti: suoja 250 henkilölle (50 telttaa) mukaan lukien omavaraisuusyksikkö henkilöstöä varten

100

Lisäsuojapakkaus: suoja 2 500 henkilölle (500 suojapeitettä) ja välineet, jotka voidaan mahdollisesti hankkia paikallisesti

6

Vesipumput, joiden kapasiteetti on vähintään 800 l/min

100

5–150 kW:n generaattorit

Yli 150 kW:n generaattorit

100

10

Meren pilaantumisen torjuntavalmiudet

tarpeen mukaan

Muut avustusvalmiudet, joilla reagoidaan tunnistettuihin riskeihin (1)

tarpeen mukaan.


(1)  Saatavissa olevien määrien varmistamiseksi eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin on mahdollista rekisteröidä enemmän valmiuksia (esimerkiksi, jos kyseessä on valmiuksien kierrättäminen). Samoin jos jäsenvaltiot antavat käyttöön enemmän valmiuksia, niitä voidaan myös tarpeen mukaan rekisteröidä enemmän.


LIITE IV

EUROOPPALAISTEN HÄTÄAPUVALMIUKSIEN LAATU- JA YHTEENTOIMIVUUSVAATIMUKSET

Lähetysvalmiina olevien yksiköiden sekä teknisen avun tukiryhmien osalta sovelletaan liitteessä II asetettuja vaatimuksia. Komissio tarkastelee laatu- ja yhteentoimivuusvaatimuksia myöhemmin uudelleen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa; tavoitteena on parantaa eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien saatavuutta ja nopeuttaa niiden käyttöönottoa.

Komissio määrittelee laatu- ja yhteentoimivuusvaatimukset muiden avustusvalmiuksien ja asiantuntijoiden osalta yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.


LIITE V

EUROOPPALAISTEN HÄTÄAPUVALMIUKSIEN HYVÄKSYNTÄ- JA REKISTERÖINTIMENETTELY — TIEDOT

TIEDOT

Jos avustusvalmius halutaan hyväksyä ja rekisteröidä eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin, siitä on toimitettava seuraavat tiedot ja kaikki muut komission tarpeellisina pitämät tiedot:

1.

Itsearviointi, jonka mukaan avustusvalmius täyttää kyseisen tyyppistä valmiutta koskevat laatuvaatimukset.

2.

Yksikön, teknisen avun tukiryhmän, muiden avustusvalmiuksien tai asiantuntijoiden tietosivut (CECIS-tietosivut).

3.

Sellaisten käyttöön otettujen tarvittavien järjestelyjen vahvistaminen, joilla varmistetaan, että toimivaltainen viranomainen ja kansalliset yhteyspisteet pystyvät jatkuvasti ilman viivytyksiä käsittelemään eurooppalaisiin hätävalmiuksiin rekisteröityjen avustusvalmiuksiensa lähettämistä koskevia pyyntöjä.

4.

Vahvistus siitä, että kaikki tarvittavat toimenpiteet on toteutettu, mukaan lukien tarvittavat rahoitusjärjestelyt, sen varmistamiseksi, että eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin rekisteröity avustusvalmius voidaan lähettää välittömästi komission antaman kehotuksen jälkeen.

5.

Eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin tehtävän ennakkositoumuksen tarkka kesto [vähintään yksi vuosi ja enintään kolme vuotta; asiantuntijoiden osalta kesto voi olla myös 6 kuukautta].

6.

Tiedot lähtövalmiuden taatusta enimmäisajasta [enintään 12 tunnin kuluttua tarjouksen hyväksymisestä].

7.

Avustusvalmiuden maantieteellinen sijainti, lähtöpaikka (esim. lentoasema), kohdealueen tavanomainen maantieteellinen laajuus sekä mahdolliset maantieteelliset rajoitukset.

8.

Yksikön, teknisen avun tukiryhmän ja muiden avustusvalmiuksien vakioidut toimintaohjeet (esim. yksikön vakioituja toimintaohjeita koskevat suuntaviivat).

9.

Kaikki kuljetuksia koskevat tiedot, kuten mitat, painot, lentorajoitukset, halutut kuljetusmuodot; tarvittaessa pääsy satamiin.

10.

Muut rajoitukset tai muut ennakoitavissa olevat avun lähettämiseen liittyvät olosuhteeet.

11.

Saatuja kokemuksia sisältävä asiakirja, jossa tiivistetään yksikön, muiden avustusvalmiuksien tai asiantuntijoiden kokemukset aiemmista avustustoimista; osallistuminen unionin mekanismin harjoituksiin, avainhenkilöstön (ryhmänjohtaja, ryhmänjohtajan sijainen) koulutus unionin mekanismin puitteissa, asiaa koskevien kansainvälisten normien (esim. INSARAG, WHO, IFRC) noudattaminen tarvittaessa.

12.

Itsearviointi mukauttamistarpeista ja niihin liittyvistä kustannuksista.

13.

Kaikki tarvittavat yhteystiedot.

14.

Todistus siitä, että yksikkö, mukaan lukien teknisen avun tukiryhmä, muut avustusvalmiudet tai asiantuntijat, noudattavat laatuvaatimuksia [ja ovat läpäisseet hyväksyntämenettelyn].

Yksikkö

Tietosivut, vakioidut toimintaohjeet, koulutus

Yksiköiden kenttäharjoitus

Yksiköiden suunnitteluharjoitus

HCP (Suurtehopumppaus)

x

x

x

MUSAR (Taajama-alueilla suoritettavat etsintä- ja pelastustyöt keskiraskailla yksiköillä)

x

x) jos ei IEC (*)

x

WP (Veden puhdistus)

x

x

x

FFFP (Lentokoneita käyttävä metsäpalojen ilmasammutusyksikkö)

x

 

x

AMP (Vaativan tason lääkintäasema)

x

x

x

ETC (Hätämajoitus)

x

 

x

HUSAR (Taajama-alueilla suoritettavat etsintä- ja pelastustyöt raskailla yksiköillä)

x

x) jos ei IEC (*)

x

CBRNDET (Kemiallisten, biologisten, säteilyyn ja ydinaineisiin (CBRN) liittyvien uhkien osoittaminen ja näytteiden otto)

x

x

x

GFFF (Metsäpalojen maasammutusyksikkö)

x

 

x

GFFF-V (Ajoneuvoja käyttävä metsäpalojen maasammutusyksikkö)

x

 

x

CBRNUSAR (Taajama-alueilla suoritettavat etsintä- ja pelastustyöt CBRN-olosuhteissa)

x

x

x

AMP-S (Vaativan tason lääkintäasema ja leikkaussali)

x

 

x

FC (Tulvien torjunta)

x

 

x

FRB (Veneitä käyttävä tulvapelastusyksikkö)

x

x

x

MEVAC (Hätätilanteiden uhrien lääkinnällinen lentoevakuointi)

x

 

x

FHOS (Kenttäsairaala)

x

 

x

FFFH (Helikoptereita käyttävä metsäpalojen ilmasammutusyksikkö)

x

 

x

TAST (Teknisen avun tukiryhmä)

x

x

x


(*)  IEC tarkoittaa INSARAGin ulkoista luokitusta.


LIITE VI

HÄTÄAVUN KOORDINOINTIKESKUKSEN SUUNNITELMALUONNOS AVUN LÄHETTÄMISEKSI

Hätäavun koordinointikeskuksen toimintasuunnitelma: [hätätilanne]

Toimenpideskenaarion kuvaus

Tilanneanalyysi — koordinointi kentällä

Viittaus ennalta laadittuihin yleisiin toimenpideskenaarioihin

Poistumisskenaariot

Eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien valintaperusteet

Viittaus turvallisuustilanteeseen kentällä

Viittaus ennalta määriteltyihin valintakriteereihin: saatavuus, soveltuvuus, sijainti/läheisyys, kuljetusajat ja -kustannukset jne.

Kiireellisyyden ilmoittaminen

Maantieteelliset rajat ja muut ennalta määrätyt rajat

Mekanismin statusta koskevat ajan tasalle saatetut tiedot

Pyynnöt, tarjoukset, EU:n pelastuspalveluryhmä, kuljetusten yhdistäminen

Suositukset

avun antamisesta

kriittisistä tarpeista

muista merkityksellisistä tekijöistä, kuten logistiikasta, tullista, vastaanottajista


LIITE VII

KESKEISET KANSAINVÄLISET JÄRJESTÖT

Tässä liitteessä luetellaan päätöksen N:o 1313/2013/EU 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut keskeiset kansainväliset järjestöt. Kyseiset kansainväliset järjestöt voivat pyytää unionin pelastuspalvelumekanismin kautta annettavaa apua tai sitä voidaan pyytää niiden välityksellä.

1.

Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM)

2.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto (IFRC)

3.

Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW)


LIITE VIII

KULJETUSTUKI

OSA A

Tiedot, jotka kuljetustukea pyytävien jäsenvaltioiden on toimitettava

1.

Katastrofi/hätätila; kohdemaa.

2.

Viittaukset hätäavun koordinointikeskuksen antamiin viesteihin.

3.

Kuljetustukea pyytävä valtio/pyytävät viranomaiset.

4.

Pyydetty kuljetustuen muoto (valittava yksi tai useampi seuraavista):

A.   Muiden jäsenvaltioiden käyttöön antamat kuljetusvälineet (kuljetusten yhdistäminen)

KYLLÄ/EI

B.   Kaupallisilla markkinoilla (Euroopan komission kuljetusurakoitsija) saatavilla olevat kuljetusvälineet tai muista lähteistä peräisin olevat kuljetusvälineet

KYLLÄ/EI

C.   Taloudellinen tuki kuljetusavustuksen muodossa

KYLLÄ/EI

5.

Kuljetettavan avun lopullinen vastaanottaja/edunsaaja.

6.

Yksityiskohtaiset tiedot kuljetettavasta pelastuspalveluavusta, tarkasti kuvattuina hyödykkeet, paino, koko, tilavuus, pinta-ala, pakkaukset ottaen asianmukaisesti huomioon ilma-, maa- ja merikuljetuksissa noudatettavat pakkausnormit, mahdolliset vaaralliset materiaalit, ajoneuvojen ominaisuudet, kokonaispaino, koko, tilavuus ja pinta-ala ja muut tulli-, terveys-, hygienia- tai oikeudelliset vaatimukset, jotka ovat olennaisia avun kuljettamisen ja toimittamisen kannalta.

Tiedot kuljetettavan henkilöstön/kuljetettavien matkustajien määrästä.

7.

Tiedot siitä, miten hyvin kyseinen apu vastaa kohdevaltion tarpeita kohdemaan pyynnön tai tarvearvioinnin perusteella, ja erityisesti tunnistettujen kriittisten tarpeiden osalta.

8.

Kohdevaltion tai koordinoivan viranomaisen tiedot avun tilasta (hyväksytty/hyväksyntää odotetaan).

9.

Vaadittu/suunniteltu kuljetusreitti.

10.

Lähtöpaikka/-satama ja paikallinen yhteyspiste.

11.

Tulopaikka/-satama ja paikallinen yhteyspiste. Mahdolliset tiedot siitä, kuka järjestää purkamisen ja tulliselvityksen tulopaikassa/-satamassa.

12.

Yhteyspiste tullia koskevia asiakirjoja/muodollisuuksia varten.

13.

Päivämäärä/kellonaika, jolloin apu/matkustajat on valmis/ovat valmiita kuljetettavaksi lähtösatamasta.

14.

Tiedot siitä, voidaanko apu/matkustajat siirtää toiseen lähtöpaikkaan/-satamaan tai keskukseen edelleensiirtämistä varten.

15.

Mahdolliset lisätiedot (tarvittaessa), toimituspaikka sekä vastaanottajan osoite ja yhteystiedot.

16.

Tiedot mahdollisesta kuljetuskustannuksiin saadusta tuesta.

17.

Tiedot muista jo määritellyistä kuljetusratkaisuista.

18.

Tiedot unionin rahoitustukea koskevasta pyynnöstä (tarvittaessa).

19.

Kuljetustukea pyytävän organisaation edustajan nimi ja yhteystiedot.

OSA B

Tiedot, jotka kuljetustukea tarjoavien jäsenvaltioiden tai komission on toimitettava

1.

Katastrofi/hätätila, kohdemaa.

2.

Pyyntöön vastaava valtio/organisaatio.

3.

Viittaukset hätäavun koordinointikeskuksen sekä kuljetustukea pyytävän jäsenvaltion/organisaation antamiin viesteihin.

4.

Yksityiskohtaiset tekniset tiedot tarjotusta kuljetuksesta, mukaan luettuina saatavilla olevat kuljetusmuodot, kuljetuspäivämäärät ja -kellonajat sekä tarvittavien siirtojen tai operaatioiden lukumäärä.

5.

Kuljetettavaa pelastuspalveluapua koskevat erityistiedot, rajoitukset ja käyttötavat, mukaan luettuina paino, koko, tilavuus, pinta-ala, pakkaus, mahdolliset vaaralliset materiaalit, ajoneuvon valmistelu, käsittelyvaatimukset, kuljetettava henkilöstö/matkustajat ja muut tulli-, terveys-, hygienia- tai oikeudelliset vaatimukset, jotka ovat olennaisia kuljetuksen kannalta.

6.

Ehdotettu kuljetusreitti.

7.

Lähtöpaikka/-satama ja paikallinen yhteyspiste.

8.

Tulopaikka/-satama ja paikallinen yhteyspiste.

9.

Yhteyspiste tullia koskevia asiakirjoja/muodollisuuksia varten.

10.

Päivämäärä/kellonaika, jolloin apu/matkustajat on valmis/ovat valmiita kuljetettavaksi lähtösatamasta.

11.

Tiedot mahdollisesta pyynnöstä siirtää apu/matkustajat toiseen lähtöpaikkaan/-satamaan tai keskukseen edelleensiirtämistä varten.

12.

Päivämäärä/kellonaika, jolloin avun/matkustajien on määrä saapua tulosatamaan.

13.

Mahdolliset lisätiedot (tarvittaessa).

14.

Tiedot mahdollisesta pyynnöstä saada tukea kuljetuskustannuksiin, rahoitustuesta ja mahdollisista tarjoukseen liittyvistä ehdoista tai rajoituksista.

15.

Kuljetustukea tarjoavan organisaation edustajan nimi ja yhteystiedot.


LIITE IX

VASTAAVUUSTAULUKKO

Päätös 2004/277/EY, Euratom

Päätös 2007/606/EY, Euratom

Tämä päätös

1 artikla

 

1 artikla

2 artikla

 

2 artikla

3 artiklan 1 kohta (1)

3 artiklan 2 kohta

3 artiklan 3 kohta

3 artiklan 4 kohta

 

10 artiklan 1 kohta

10 artiklan 3 kohta

3 a artiklan 1 kohta

3 a artiklan 2 kohta

3 a artiklan 3 kohta

3 a artiklan 4 kohta

 

13 artiklan 1 kohta

13 artiklan 2 kohta

11 artiklan 1 kohta

11 artiklan 2 kohta

3 b artikla

 

12 artikla

3 c artikla

 

13 artiklan 4 kohta

4 artikla

 

5 artikla

 

3 artiklan 2 kohta

6 artikla

 

7 artikla

 

8 artikla

 

4 artikla

9 artikla

 

10 artikla

 

5 artikla

11 artiklan 1 kohta

11 artiklan 2 kohta

11 artiklan 3 kohta

 

6 artiklan 1 kohta

6 artiklan 2 kohta

6 artiklan 3 kohta

12 artikla

 

7 artikla

13 artikla

 

14 artikla

 

10 artiklan 1 ja 3 kohta

15 artikla

 

41 artikla

16 artiklan 1 kohta

16 artiklan 2 kohta

16 artiklan 3 kohta

16 artiklan 4 kohta

 

42 artiklan 1 kohta

42 artiklan 2 kohta

42 artiklan 3 kohta

42 artiklan 4 kohta

17 artikla

 

43 artikla

18 artikla

 

44 artikla

19 artikla

 

45 artikla

20 artikla

 

46 artikla

21 artikla

 

26 artikla

22 artikla

 

27 artiklan 1 kohta

23 artikla

 

26 artiklan 1 kohdan kolmas virke

24 artikla

 

32 artiklan 3 kohta

25 artikla

 

29 artikla

26 artikla

 

30 artikla

27 artiklan 1 kohta

27 artiklan 2 kohta

27 artiklan 3 kohta

 

31 artiklan ensimmäinen virke

27 artiklan 3 kohta

31 artiklan toinen virke

28 artikla

 

29 artiklan 1 kohta

29 artiklan 2 kohta

29 artiklan 3 kohta

29 artiklan 4 kohta

29 artiklan 5 kohta

29 artiklan 6 kohta

29 artiklan 7 kohta

29 artiklan 8 kohta

29 artiklan 9 kohta

29 artiklan 10 kohta

29 artiklan 11 kohta

 

35 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke

35 artiklan 2 kohta

35 artiklan 4 ja 5 kohta

35 artiklan 1 kohta

35 artiklan 10 kohta

35 artiklan 12 kohta

46 artiklan 1 kohta

30 artikla

 

31 artikla

 

32 artiklan 1 kohta

32 artiklan 2 kohta

32 artiklan 3 kohta

32 artiklan 4 kohta

32 artiklan 5 kohta

32 artiklan 6 kohta

 

36 artiklan 1 kohta

36 artiklan 2 kohta

36 artiklan 2 kohta

36 artiklan 3 kohta

36 artiklan 4 kohta

36 artiklan 5 kohta

33 artikla

 

37 artikla

34 artikla

 

38 artikla

35 artikla

 

39 artikla

36 artikla

 

40 artikla

37 artikla

 

58 artikla

 

1 artikla

1 artikla

 

2 artikla

2 artikla

 

3 artiklan 1 kohta

3 artiklan 2 kohta

3 artiklan 3 kohta

3 artiklan 4 kohta

3 artiklan 5 kohta

48 artiklan 1 kohta

48 artiklan 2 kohta

48 artiklan 4 kohta

48 artiklan 5 kohta

 

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 2 kohta

4 artiklan 3 kohta

49 artiklan 1 kohta

49 artiklan 2 kohta

49 artiklan 2 kohdan toinen virke ja 50 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke

 

5 artiklan 1 kohta

5 artiklan 2 kohta

5 artiklan 3 kohta

5 artiklan 4 kohta

5 artiklan 5 kohta

5 artiklan 6 kohta

50 artiklan 1 kohta

50 artiklan 2 kohta

50 artiklan 3 kohta

50 artiklan 4 kohta

50 artiklan 5 kohta

 

6 artikla

51 artikla

 

7 artikla

52 artikla

 

8 artiklan 1 kohta

8 artiklan 2 kohta

8 artiklan 3 kohta

8 artiklan 4 kohta

8 artiklan 5 kohta

53 artiklan 1 kohta

53 artiklan 2 kohta

53 artiklan 3 kohta

53 artiklan 4 kohta

 

9 artikla

 

10 artikla

54 artikla

 

11 artikla

55 artikla

 

12 artikla

56 artikla

 

13 artikla

58 artikla

 

Liite

Liite VIII

Liite I (2)

 

Liite I

Liite II (3)

 

Liite II

Liite III (4)

 

Liitteen II loppuosa


(1)  3 a, 3 b ja 3 c artikla on lisätty päätöksen 2004/277/EY, Euratom muuttamisesta tehdyllä päätöksellä 2008/73/EY, Euratom (EUVL L 20, 24.1.2008, s. 23).

(2)  Liite I sellaisena kuin se on käyttöön otettuna päätöksen 2004/277/EY, Euratom muuttamisesta tehdyllä päätöksellä 2008/73/EY, Euratom.

(3)  Liite II sellaisena kuin se on käyttöön otettuna päätöksen 2004/277/EY, Euratom muuttamisesta annetulla päätöksellä 2010/481/EY, Euratom.

(4)  Liite III sellaisena kuin se on käyttöön otettuna päätöksen 2004/277/EY, Euratom muuttamisesta tehdyllä päätöksellä 2008/73/EY, Euratom.


6.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 320/46


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 24 päivänä lokakuuta 2014,

ekologisista arviointiperusteista EU-ympäristömerkin myöntämiseksi imukykyisille hygieniatuotteille

(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 7735)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2014/763/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon EU-ympäristömerkistä 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 66/2010 (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 2 kohdan,

on kuullut Euroopan unionin ympäristömerkintälautakuntaa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 66/2010 mukaan EU:n ympäristömerkki voidaan myöntää tuotteille, joilla on koko elinkaarensa aikana vähemmän haitallisia vaikutuksia ympäristöön.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 66/2010 säädetään, että erityiset EU:n ympäristömerkin myöntämisperusteet vahvistetaan tuoteryhmittäin.

(3)

Arviointiperusteiden, kuten myös niihin liittyvien arviointi- ja todentamisvaatimusten, olisi oltava voimassa neljä vuotta tämän päätöksen antamispäivästä ottaen huomioon tämän tuoteryhmän innovointisykli.

(4)

Koska materiaalien kulutus vaikuttaa merkittävästi imukykyisten hygieniatuotteiden yleisiin ympäristövaikutuksiin, on asianmukaista vahvistaa tätä tuoteryhmää koskevat EU-ympäristömerkin arviointiperusteet. Arviointiperusteilla olisi erityisesti edistettävä materiaalien kestävää hankintaa, vaarallisten aineiden käytön rajoittamista ja korkealuokkaisia ja tehokkaita tuotteita, jotka ovat käyttökelpoisia ja jotka on suunniteltu niin, että niistä muodostuu mahdollisimman vähän jätettä.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 66/2010 16 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1.   Tuoteryhmään ”imukykyiset hygieniatuotteet” kuuluvat kertakäyttöiset vauvanvaipat, kuukautissuojat, tamponit ja liivinsuojat (tunnetaan myös imetyssuojina), joita käytetään ihmisen elimistön eritteiden fyysiseen ja suoraan keräämiseen ja jotka koostuvat luonnonkuitujen ja polymeerien seoksesta, jossa kuitupitoisuus on alle 90 painoprosenttia (tamponeja lukuun ottamatta).

2.   Tähän tuoteryhmään eivät kuulu inkontinenssituotteet eivät muut neuvoston direktiivin 93/42/ETY (2) soveltamisalaan kuuluvat tuotetyypit.

2 artikla

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

1)

’selluloosamassalla’ pääasiassa selluloosasta koostuvaa kuitumateriaalia, joka on saatu käsittelemällä lignoselluloosamateriaaleja yhdellä tai useammalla pulpperointi- ja/tai valkaisukemikaalien vesiliuoksella;

2)

’optisilla kirkasteilla’ ja ’fluorisoivilla vaalenteilla’ lisäaineita, joiden ainoana tarkoituksena on materiaalin ’valkaisu’ tai ’vaalennus’;

3)

’muovimateriaaleilla’ tai ’muoveilla’ synteettisiä polymeerejä, joihin on voitu lisätä lisäaineita tai muita aineita ja joita voidaan muovata ja käyttää loppumateriaalien ja -tavaroiden päärakenneosana;

4)

’synteettisillä polymeereillä’ makromolekyylisiä aineita, muita kuin selluloosamassaa, jotka on saatu tarkoituksellisesti joko polymerisaatioprosessissa tai muuntamalla luonnollisia tai synteettisiä makromolekyylejä kemiallisesti taikka mikrobikäymisellä;

5)

’superabsorbenteilla polymeereillä’ synteettisiä polymeerejä, jotka on suunniteltu imemään ja pidättämään suuria nestemääriä massaansa verrattuna.

3 artikla

Jotta tuotteelle voidaan myöntää asetuksessa (EY) N:o 66/2010 tarkoitettu EU-ympäristömerkki, tuotteen on kuuluttava tämän päätöksen 1 artiklassa määriteltyyn tuoteryhmään ”imukykyiset hygieniatuotteet” ja oltava liitteessä esitettyjen ekologisten arviointiperusteiden sekä niihin liittyvien arviointi- ja todentamisvaatimusten mukainen.

4 artikla

Tuoteryhmään ”imukykyiset hygieniatuotteet” sovellettavat ekologiset arviointiperusteet sekä niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset ovat voimassa neljä vuotta tämän päätöksen antamispäivästä.

5 artikla

Hallinnollisia tarkoituksia varten tuoteryhmälle ”imukykyiset hygieniatuotteet” annetaan tunnusnumero ”047”.

6 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 24 päivänä lokakuuta 2014.

Komission puolesta

Janez POTOČNIK

Komission jäsen


(1)  EUVL L 27, 30.1.2010, s. 1.

(2)  Neuvoston direktiivi 93/42/ETY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1993, lääkinnällisistä laitteista (EYVL L 169, 12.7.1993, s. 1).


LIITE

ARVIOINTI- JA TODENTAMISVAATIMUKSET

Erityiset arviointi- ja todentamisvaatimukset ilmoitetaan kunkin arviointiperusteen yhteydessä.

Kun hakijan edellytetään esittävän vakuutuksia, asiakirjoja, analyysejä, testausselosteita tai muita todisteita arviointiperusteiden noudattamisesta, nämä voivat olla peräisin hakijalta ja/tai tai tämän tavarantoimittajalta.

Toimivaltaisen ympäristömerkkielimen on tunnustettava ensisijaisesti testit, jotka on akkreditoitu ISO 17025 -standardin mukaisesti, sekä sellaisten elinten suorittamat todentamiset, jotka on akkreditoitu EN 45011 -standardin tai vastaavan kansainvälisen standardin mukaisesti.

Tarvittaessa voidaan käyttää muita kuin kullekin vaatimukselle ilmoitettuja testimenetelmiä, jos hakemusten arvioinnista vastaava toimivaltainen elin hyväksyy niiden vastaavuuden.

Toimivaltaiset elimet voivat tarvittaessa pyytää esittämään todentamista tukevia asiakirjoja ja toteuttaa riippumattomia tarkastuksia.

Edellytyksenä on, että tuote täyttää kaikki asiaa koskevat oikeudelliset vaatimukset siinä maassa (niissä maissa), jossa (joissa) tuote on tarkoitus saattaa markkinoille. Hakijan on vakuutettava, että tuote on tämän vaatimuksen mukainen.

EU-YMPÄRISTÖMERKIN ARVIOINTIPERUSTEET

Arviointiperusteet EU-ympäristömerkin myöntämiseksi imukykyisille hygieniatuotteille:

1.

Tuotteen kuvaus

2.

Revintämassa

3.

Selluloosamuuntokuidut (mukaan luettuina viskoosi, modaali, lyosell, kupro ja triasetaatti)

4.

Puuvilla ja muut luonnolliset luonnonsiemenkuidut

5.

Muovimateriaalit ja superabsorbenttipolymeerit

6.

Muut materiaalit ja osat

7.

Aineet tai seokset, joita ei käytetä tai joiden käyttö on rajallista

8.

Materiaalitehokkuus valmistuksessa

9.

Tuotteen loppukäsittelyohjeet

10.

Tuotteen käyttökelpoisuus ja laatu

11.

Sosiaaliset näkökohdat

12.

EU-ympäristömerkissä olevat tiedot

EU-ympäristömerkin arviointiperusteiden on pohjauduttava ympäristöominaisuuksiltaan parhaisiin tuotteisiin imukykyisten hygieniatuotteiden markkinoilla.

Arviointiperuste 1. Tuotteen kuvaus

Hakijan on toimitettava kuvaus tuotteesta ja pakkauksesta (tuotenimi, luokka, toiminnot) sekä tiedot kaikista seuraavista ominaispiirteistä:

tuotteen ja pakkauksen kokonaispaino,

tuotteessa käytetyt osat, materiaalit ja lisäaineet painoineen sekä tarvittaessa niiden CAS-numerot.

Tuotteen paino on ilmoitettava myös pakkauksessa.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on toimitettava tuotenäyte ja raportti, jossa on myös tuotteen ja jokaisen käytetyn osan, materiaalin ja lisäaineen tekninen kuvaus ja paino.

Arviointiperuste 2. Revintämassa

2.1   Lähde

Kaikilla massakuiduilla on oltava alkuperäketjun jäljitettävyyttä koskevat, riippumattoman kolmannen osapuolen sertifiointijärjestelmässä, kuten FSC-, PEFC- tai vastaavassa järjestelmässä, myönnetyt sertifikaatit.

Vähintään 25 prosentilla massakuiduista on oltava voimassa oleva, riippumattoman kolmannen osapuolen sertifiointijärjestelmässä, kuten FSC-, PEFC- tai vastaavassa järjestelmässä, myönnetyt kestävän metsänhoidon sertifikaatit.

Jäljelle jäävän massakuituosuuden tulee olla sellaisen todentamisjärjestelmän piirissä, joka takaa, että materiaali on laillisesti hankittu ja täyttää kaikki muutkin sertifioimatonta materiaalia koskevat sertifiointijärjestelmän vaatimukset.

Metsäsertifikaatteja ja/tai alkuperäketjun sertifikaatteja myöntävien sertifiointielinten on oltava kyseisen sertifiointijärjestelmän akkreditoimia/tunnustamia.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on saatava massan valmistajalta/valmistajilta voimassa oleva, riippumattoman tahon sertifioima alkuperäketjutodistus, joka todistaa, että puukuidut on kasvatettu kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti ja/tai ne on saatu laillisista ja valvotuista lähteistä. Riippumattoman kolmannen osapuolen sertifiointina hyväksytään FSC-, PEFC- tai vastaavat järjestelmät.

2.2   Valkaisu

Tuotteessa käytettävää massaa ei saa valkaista kloorikaasulla. Massan valmistuksessa syntyvien AOX-päästöjen kokonaismäärä ei saa ylittää 0,170:tä kg/ADT.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on saatava massan valmistajalta vakuutus siitä, että kloorikaasua ei ole käytetty, ja testiraportti, joka osoittaa, että AOX-raja-arvoa ei ole ylitetty. Testimenetelminä hyväksytään ISO 9562 tai vastaava EPA 1650C, joiden liitteenä on oltava yksityiskohtaiset laskelmat, jotka osoittavat tämän arviointiperusteen noudattamisen, sekä todentamista tukevat asiakirjat.

Todentamista tukeviin asiakirjoihin on sisällyttävä ilmoitus mittaustiheydestä. AOX on mitattava ainoastaan prosesseista, joissa klooriyhdisteitä käytetään massan valkaisuun.

Mittaukset on tehtävä suodattamattomista ja laskeutumattomista näytteistä joko tuotantolaitoksella tapahtuneen käsittelyn jälkeen tai yleisessä puhdistuslaitoksessa tapahtuneen käsittelyn jälkeen.

Mittausjaksona on oltava 12 kuukauden tuotantojakso. Mittaukset on tehtävä kuukausittain edustavasta yhdistetystä näytteestä (24 tunnin yhdistetty näyte).

Jos kyseessä on uusi tai uudelleen rakennettu laitos tai jos tuotantolaitoksen prosessi muuttuu, mittaukset on tehtävä viikoittain yhteensä kahdeksan peräkkäisen viikon aikana laitoksen keskeytymättömän toiminnan alettua. Mittauksen on oltava edustava vastaavan prosessivaiheen osalta.

2.3   Optiset kirkasteet ja väriaineet

Optisia kirkasteita ja väriaineita, mukaan lukien fluoresoivat vaalenteet, ei saa tarkoituksellisesti lisätä massaan.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on toimitettava toimittajan vakuutus siitä, että vaatimukset on täytetty.

2.4   Tuotannon COD- ja fosforipäästöt veteen sekä rikkiyhdisteiden ja NOx-päästöt ilmaan

Massantuotannon päästöt ilmaan ja veteen ilmaistaan pisteinä (PCOD, PP, PS, PNox). Pisteet lasketaan jakamalla todelliset päästöt taulukossa 1 ilmoitetuilla viitearvoilla.

Mikään yksittäisistä pistearvoista PCOD, PP, PS, PNox, ei saa ylittää arvoa 1,5.

Pisteiden yhteismäärä (Pyhteensä = PCOD + PP + PS + PNOx) ei saa olla suurempi kuin 4,0.

Kutakin käytettyä massaa ”i” vastaavat mitatut päästöt (ilmaistuina kiloina ilmakuivaa tonnia kohti — ADT) painotetaan kunkin käytetyn massalajin osuuden mukaisesti (massa ”i” suhteessa ilmakuivaan tonniin massaa) ja lasketaan yhteen. Eri massalajien ja paperivalmistustapojen päästöjen viitearvot annetaan taulukossa 1. Yhteispäästöt jaetaan viitearvojen yhteismäärällä seuraavan COD-päästöjä koskevan kaavan mukaisesti:

Formula

Taulukko 1

Eri massatyyppien päästöjen viitearvot

Massalaji

Viitearvot (kg/ADT)

CODviite

Pviite

Sviite

NOxviite

Valkaistu kemiallinen massa (muu kuin sulfiittimassa)

18,0

0,045 (*)

0,6

1,6

Valkaistu kemiallinen massa (sulfiittimassa)

25,0

0,045

0,6

1,6

CTMP

15,0

0,01

0,2

0,3

Jos samalla laitoksella tuotetaan sekä lämpöä että sähköä, sähköntuotannon S- ja NOx-päästöt on erotettava kokonaismäärästä. Lämmöntuotannosta aiheutuvien päästöjen osuuden laskemiseksi on käytettävä seuraavaa kaavaa: [MWh(lämpö) — MWh(lämpö)myyty]/[MWh(lämpö) + 2 × MWh(sähkö)]

jossa

MWh(sähkö) on yhteistuotantolaitoksella tuotettu sähkö.

MWh(lämpö) on yhteistuotantolaitoksella tuotettu hyötylämpö.

MWh(lämpö)myyty on hyötylämpö, joka käytetään massantuotantolaitoksen ulkopuolella.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on toimitettava yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä vastaavat todentamista tukevat asiakirjat, joihin on sisällyttävä testiraportit. Testauksessa on käytettävä seuraavia menetelmiä:

COD: ISO 6060, EPA SM 5220D tai HACH 8000;

P: ISO 6878, SM4500, APAT IRSA CNR 4110 tai Dr Lange LCK 349.

S(hap.): EPA 8 tai vastaava;

S(pelk.): EPA 8, EPA 16A tai vastaava;

Öljyn rikkipitoisuus: ISO 8754 tai EPA 8;

Hiilen rikkipitoisuus: ISO 351 tai EPA 8;

NOx: ISO 11564 tai EPA 7E.

Todentamista tukeviin asiakirjoihin on sisällyttävä ilmoitus mittaustiheydestä sekä COD-, P-, S- ja NOx-pisteiden laskelmat. Niihin on sisällyttävä kaikki S- ja NOx-päästöt, joita syntyy massantuotannon aikana, tuotantolaitoksen ulkopuolella kehitetty höyry mukaan luettuna. Sähköntuotantoon liittyviä päästöjä ei tarvitse ottaa huomioon.

Mittauksissa on otettava huomioon soodakattilat, kalkkiuunit, höyrykattilat ja väkevien hajukaasujen polttouunit. Myös hajapäästöt on otettava huomioon.

Ilmakehään joutuvien rikkipäästöjen ilmoitettuihin arvoihin on sisällyttävä sekä hapettuneen että pelkistyneen rikin päästöt (dimetyylisulfidi, metyylimerkaptaani, vetysulfidi ja vastaavat päästöt). Öljyllä, hiilellä ja muilla ulkoisilla polttoaineilla, joiden rikkipitoisuus on tunnettu, tapahtuvaan lämmöntuotantoon liittyvät rikkipäästöt voidaan mittaamisen sijasta laskea, ja ne on otettava huomioon.

Vesistöihin joutuvien päästöjen mittaukset on tehtävä suodattamattomista ja laskeutumattomista näytteistä joko tuotantolaitoksella tapahtuneen käsittelyn jälkeen tai yleisessä puhdistuslaitoksessa tapahtuneen käsittelyn jälkeen.

Mittausjaksona on oltava 12 kuukauden tuotantojakso. CODin ja fosforin mittaukset on tehtävä kuukausittain ja rikin ja NOx-päästöjen mittaukset vuosittain. Jatkuvat mittaukset voidaan hyväksyä vaihtoehtona, jos kolmas osapuoli todentaa ne vähintään kerran vuodessa.

Jos kyseessä on uusi tai uudelleen rakennettu laitos tai jos tuotantolaitoksen prosessi muuttuu, mittaukset on tehtävä viikoittain yhteensä kahdeksan peräkkäisen viikon aikana laitoksen keskeytymättömän toiminnan alettua. Mittauksen on oltava edustava vastaavan prosessivaiheen osalta.

2.5   Tuotannon hiilidioksidipäästöt

Uusiutumattomista energialähteistä aiheutuvat hiilidioksidipäästöt saavat olla enintään 450 kg tuotettua massatonnia kohden, mukaan luettuina sähköntuotannosta (joko tuotantolaitoksessa tai sen ulkopuolella) aiheutuvat päästöt. Polttoaineiden hiilidioksidipäästöjen laskemisessa on käytettävä taulukossa 2 mainittuja viitearvoja.

Taulukko 2

Eri energialähteiden hiilidioksidipäästöjen viitearvot

Polttoaine

Fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidi

Yksikkö

Hiili

95

g CO2 fossiil/MJ

Raakaöljy

73

g CO2 fossiil/MJ

Polttoöljy 1

74

g CO2 fossiil/MJ

Polttoöljy 2–5

77

g CO2 fossiil/MJ

Nestekaasu

69

g CO2 fossiil/MJ

Maakaasu

56

g CO2 fossiil/MJ

Yleisen sähköverkon sähkö

400

g CO2 fossiil/kWh

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on toimitettava yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi tämän vaatimuksen noudattaminen, sekä vastaavat todentamista tukevat asiakirjat.

Hakijan on esitettävä tiedot ilmaan joutuvista hiilidioksidipäästöistä. Tietoihin on sisällyttävä laitosten kaikki uusiutumattomien polttoaineiden lähteet massantuotannon aikana sekä myös sähköntuotannosta (joko tuotantolaitoksessa tai sen ulkopuolella) aiheutuvat päästöt.

Mittausjaksona on oltava 12 kuukauden tuotantojakso. Mittaukset on tehtävä vuosittain.

Jos kyseessä on uusi tai uudelleen rakennettu laitos tai jos tuotantolaitoksen prosessi muuttuu, mittaukset on tehtävä viikoittain yhteensä kahdeksan peräkkäisen viikon aikana laitoksen keskeytymättömän toiminnan alettua. Tulokset on esitettävä myös 12 kuukauden tuotantojakson jälkeen. Mittauksen on oltava edustava vastaavan prosessivaiheen osalta.

Tuotantoprosesseja varten ostetun ja käytetyn uusiutuvista energialähteistä (1) peräisin olevan energian määrää ei oteta huomioon CO2-päästölaskelmissa: hakijan on toimitettava asiakirjat, joilla osoitetaan, että tällaista energiaa on käytetty laitoksella tai ostettu ulkopuolisilta toimittajilta.

Arviointiperuste 3. Selluloosamuuntokuidut (mukaan luettuina viskoosi, modaali, lyosell, kupro ja triasetaatti)

3.1   Lähde

a)

Kaikilla massakuiduilla on oltava alkuperäketjun jäljitettävyyttä koskevat, riippumattoman kolmannen osapuolen sertifiointijärjestelmässä, kuten FSC-, PEFC- tai vastaavassa järjestelmässä, myönnetyt sertifikaatit.

Vähintään 25 prosentilla massakuiduista on oltava voimassa oleva, riippumattoman kolmannen osapuolen sertifiointijärjestelmässä, kuten FSC-, PEFC- tai vastaavassa järjestelmässä, myönnetyt kestävän metsänhoidon sertifikaatit.

Jäljelle jäävän massakuituosuuden tulee olla sellaisen todentamisjärjestelmän piirissä, joka takaa, että materiaali on laillisesti hankittu ja täyttää kaikki muutkin sertifioimatonta materiaalia koskevat sertifiointijärjestelmän vaatimukset.

Metsäsertifikaatteja ja/tai alkuperäketjun sertifikaatteja myöntävien sertifiointielinten on oltava kyseisen sertifiointijärjestelmän akkreditoimia/tunnustamia.

b)

Puuvillalinttereistä tuotetun massan liuottamisen on oltava arviointiperusteen 4.1 (lähde ja jäljitettävyys) mukaista.

Arviointi ja todentaminen:

a)

Hakijan on saatava kuidun valmistajalta/valmistajilta voimassa oleva, riippumattoman tahon sertifioima alkuperäketjutodistus, joka todistaa, että puukuidut on kasvatettu kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti ja/tai ne on saatu laillisista ja valvotuista lähteistä. Riippumattoman kolmannen osapuolen sertifiointina hyväksytään FSC-, PEFC- tai vastaavat järjestelmät.

b)

Hakemukseen on liitettävä todisteet puuvillaa koskevan arviointiperusteen 4.1 (lähde ja jäljitettävyys) noudattamisesta

3.2   Valkaisu

Kuitujen valmistuksessa käytettävää massaa ei saa valkaista kloorikaasulla. Valkaisun jälkeen adsorboituvien orgaanisesti sitoutuneiden halogeenien (AOX) ja orgaanisesti sitoutuneen kloorin (OCl) kokonaismäärä ei saa ylittää kumpaakaan seuraavista:

0,170 kg/ADT, jos mittaus on tehty massantuotannon jätevedestä (AOX), tai

150 ppm, jos mittaus on tehty valmiista kuiduista (OCl).

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on saatava massan toimittajalta vakuutus siitä, että kloorikaasua ei ole käytetty, ja testiraportti, joka osoittaa, että AOX- tai OCl-vaatimusta on noudatettu, käyttämällä asianmukaista testimenetelmää:

ISO 9562 tai vastaava EPA 1650C AOX:lle;

ISO 11480 OCl:lle.

AOX:n mittaustiheys on vahvistettava revintämassaa koskevan arviointiperusteen 2.2. mukaisesti

3.3   Optiset kirkasteet ja väriaineet

Optisia kirkasteita ja väriaineita, mukaan lukien fluoresoivat vaalenteet, ei saa tarkoituksellisesti lisätä kuituihin.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on saatava toimittajalta vakuutus siitä, että vaatimukset on täytetty.

3.4   Kuitujen valmistus

a)

Yli 50 prosenttia kuitujen valmistukseen käytettävästä massasta on saatava liukosellulaitoksilta, jotka hyödyntävät käytettyä prosessilientä jommallakummalla seuraavista tavoista:

sähkön ja höyryn tuottaminen laitoksella tai

kemiallisten rinnakkaistuotteiden valmistaminen.

b)

Viskoosi- ja modaalikuitujen tuotantoprosessien aikana ilmaan pääsevien rikkiyhdisteiden rikkipitoisuus ei saa ylittää seuraavia raja-arvoja:

Taulukko 3

Viskoosi- ja modaalikuitujen rikkipäästöjen arvot

Kuitutyyppi

Rikkipäästöt ilmaan — raja-arvo (g/kg)

Katkokuitu

30

Filamenttikuitu

 

Erinä tapahtuva pesu

40

Integroitu pesu

170

Huomautus: Raja-arvot on ilmaistu vuotuisina keskiarvoina.

Arviointi ja todentaminen:

a)

Hakijan on saatava kuitujen valmistajalta luettelo kuitujen valmistukseen käytetyn massan tuottajista sekä tiedot niiden toimittamasta osuudesta. Hakijan on annettava asiakirjatodisteet siitä, että vaaditulla osuudella toimittajista on asianmukainen sähköntuotantolaitteista tai rinnakkaistuotteiden talteenotto- ja valmistusjärjestelmät asennettuna asianomaisilla tuotantoalueilla.

b)

Hakijan on toimitettava yksityiskohtaiset asiakirjat ja/tai testiraportit, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

Arviointiperuste 4. Puuvilla ja muut luonnolliset luonnonsiemenkuidut

4.1   Lähde ja jäljitettävyys

a)

Puuvilla on kasvatettava neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (2), Yhdysvaltojen kansallisen luomuohjelman (US National Organic Programme NOP) tai vastaavan unionin kauppakumppaneiden hyväksymän oikeudellisen velvoitteen vaatimusten mukaisesti. Luonnonmukaisesti viljelty puuvilla voi sisältää luonnonmukaisesti viljeltyä puuvillaa ja siirtymävaiheen tuotannosta saatua puuvillaa

b)

Arviointiperusteen 4.1.a mukaisesti kasvatetun puuvillan, jota on käytetty imukykyisten hygieniatuotteiden valmistukseen, on oltava jäljitettävissä vakiotuotannon tarkastuspisteestä lähtien.

Arviointi ja todentaminen:

a)

Riippumattoman valvontaelimen on sertifioitava luonnonmukaisesti tuotettu puuvilla asetuksessa (EY) N:o 834/2007, NOP-ohjelmassa tai muissa kauppakumppaneiden hyväksymissä ohjelmissa vahvistettujen tuotanto- ja tarkastusvaatimusten mukaisesti tuotetuksi. Todentaminen on suoritettava vuosittain kunkin alkuperämaan osalta.

b)

Hakijan on osoitettava puuvillasisältöä koskevan vaatimuksen noudattaminen lopputuotteen/lopputuotteiden valmistamista varten ostetun vuotuisen puuvilla määrän osalta ja kunkin tuotantolinjan mukaisesti vuotuistetusti: Hakijan on toimitettava maksutapahtumatiedot tai laskut, joista käy ilmi maanviljelijöitä tai tuottajaryhmiltä vuosittain ostetun puuvilla määrä ja sertifioitujen paalien kokonaispaino.

4.2   Valkaisu

Puuvillaa ei saa valkaista kloorikaasulla.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on toimitettava tavarantoimittajan vakuutus siitä, että kloorikaasua ei ole käytetty.

4.3   Optiset kirkasteet ja väriaineet

Optisia kirkasteita ja väriaineita, mukaan lukien fluoresoivat vaalenteet, ei saa tarkoituksellisesti lisätä puuvillaan.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on saatava toimittajalta vakuutus siitä, että vaatimukset on täytetty.

Arviointiperuste 5. Muovimateriaalit ja superabsorbenttipolymeerit

5.1   Synteettisten polymeerien ja muovimateriaalien valmistus

Kaikissa tuotteessa käytettäviä synteettisiä polymeerejä ja muovimateriaaleja valmistavissa laitoksissa on oltava käytössä seuraavia osa-alueita koskevat järjestelmät:

Vedensäästö (esimerkiksi laitoksen vedenkäytön seuranta ja veden kierrättäminen suljetuissa järjestelmissä).

Yhtenäistetty jätehuoltosuunnitelma jätteen syntymisen ehkäisemisen, uudelleen käytön, kierrätyksen, talteenoton ja loppukäsittelyn optimoimiseksi (esimerkiksi eri jätejakeiden erottelu).

Energiatehokkuuden ja energiahuollon optimointi (esimerkiksi superabsorbenttien polymeerien valmistuksessa syntyneen höyryn uudelleenkäyttö).

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on toimitettava tavarantoimittajien vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta. Vakuutuksen tueksi on toimitettava raportti, jossa kuvaillaan yksityiskohtaisesti tavarantoimittajien käytössä olevat menettelyt vaatimusten täyttämiseksi kunkin kyseessä olevan laitoksen osalta.

5.2   Muovimateriaalien lisäaineet

a)

Lyijy-, kadmium-, kuusiarvoisen kromin ja muiden asiaan liittyvien yhdisteiden pitoisuuksien on oltava alle 0,01 % (100 ppm) kunkin tuotteessa käytetyn muovimateriaalin ja synteettisen polymeerin massasta.

b)

Muovimateriaaleissa yli 0,10 painoprosentin pitoisuuksina käytettäviä lisäaineita ei luokitella millään jäljempänä olevista vaaralausekkeista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 (3) säädettyjen luokitussääntöjen mukaisesti:

syöpää aiheuttava, perimää vaurioittava tai lisääntymiselle vaarallinen, luokat 1a, 1b ja 2 (H340, H350, H350i, H360F, H360D, H360FD, H360Fd, H360Df),

välittömästi myrkyllinen, luokat 1 ja 2 (H300, H310, H330, H304),

elinkohtaisesti myrkyllinen, luokka 1: (H370, H372),

vesiympäristölle vaarallinen, luokat 1 ja 2 (H400, H410, H411).

Arviointi ja todentaminen:

a), b) Hakijan on toimitettava tavarantoimittajien vakuutus vaatimusten noudattamisesta. Lisäksi on toimitettava lisäaineluettelo, josta käyvät ilmi myös pitoisuudet ja aineksiin liittyvät H-lausekkeet/R-lausekkeet, ja niiden todentamista tukevat käyttöturvallisuustiedotteet.

Toimitettujen asiakirjojen seurannan helpottamiseksi voidaan osa sattumanvaraisesti valituista tavarantoimittajista tarkastaa. Tavarantoimittajan on sallittava pääsy tuotantotiloihin, varastoihin ja vastaaviin tiloihin. Kaikki toimitetut ja jaetut asiakirjat ja tiedot ovat luottamuksellisia.

5.3   Superabsorbenttipolymeerit

a)

Akryyliamidia (CAS-numero: 79-06-1) ei saa lisätä tuotteeseen tarkoituksellisesti.

b)

Tuotteessa käytettävät superabsorbenttipolymeerit saavat sisältää enintään 1 000 ppm:ää sellaisia monomeerijäämiä, joille on annettu kiellettyjä tai rajoitettuja aineita tai seoksia koskevassa arviointiperusteessa 7 ilmoitettu H-lauseke. Natriumpolyakrylaatin osalta nämä edustavat reagoimattoman akryylihapon ja silloittajien kokonaismäärää.

c)

Tuotteessa käytetyt superabsorbantit voivat sisältää enintään 10 % (painoprosenttia) vesiliukoisia uutteita. Niiden on oltava kiellettyjä tai rajoitettuja aineita tai seoksia koskevan arviointiperusteen 7 mukaisia. Natriumpolyakrylaatin osalta nämä edustavat akryylihapon monomeerejä ja oligomeereja, joiden molekyylipaino on ISO 17190:n mukaan alhaisempi kuin superabsorbenttien polymeerien.

Arviointi ja todentaminen:

a)

Hakijan on annettava vakuutus siitä, ettei ainetta ole käytetty.

b)

Hakijan on toimitettava tavarantoimittajan vakuutus, josta käy ilmi tuotteessa käytetyn superabsorbentin polymeerin/polymeerien koostumus. Tämä tapahtuu toimittamalla tuoteturvallisuustiedotteet, joissa yksilöidään koko nimi ja CAS-numero sekä tuotteen sisältämät monomeerijäämät, jotka on luokiteltu vaatimuksen mukaan, sekä niiden määrät. Suositellut testimenetelmät ovat ISO 17190 ja WSP 210. Hakijan on kuvailtava analyyseissä käytetyt menetelmät ja annettava analyysit tehneiden laboratorioiden nimet.

c)

Hakijan on toimitettava tavarantoimittajan vakuutus, josta käy ilmi superabsorbentin polymeerin/superabsorbenttien polymeerien sisältämien vesiliukoisten uutteiden määrä. Suositellut testimenetelmät ovat ISO 17190 ja WSP 270. Hakijan on kuvailtava analyyseissä käytetyt menetelmät ja annettava analyysit tehneiden laboratorioiden nimet.

Arviointiperuste 6. Muut materiaalit ja osat

6.1   Liima-aineet

Liima-aineet eivät saa sisältää mitään seuraavista aineista:

Kolofonihartsit (CAS-numerot 8050-09-7, 8052-10-6, 73138-82-6),

Di-isobutyyliftalaatti (DIBP, CAS-numero 84-69-5),

Di-isononyyliftalaatti (DIBP, CAS-numero 28553-12-0),

Formaldehydi (CAS-numero 50-00-0).

Tätä vaatimusta ei sovelleta, jos näitä aineita ei ole lisätty materiaaliin tai lopputuotteeseen tarkoituksellisesti ja jos niitä esiintyy liima-aineissa alle 100 ppm:n (0,010 painoprosentin) pitoisuuksina.

Formaldehydin osalta liima-aineen tuotannon aikana muodostuneen formaldehydin enimmäismäärä on 250 ppm, mitattuna vastatuotetusta polymeeridispersiosta. Vapaan formaldehydin pitoisuus kovetetussa liima-aineessa (liimassa) ei saa ylittää 10 ppm:ää. Tätä vaatimusta ei sovelleta sulateliimoihin.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on toimitettava tavarantoimittajan vakuutus siitä, että vaatimukset on täytetty. Todisteena voidaan käyttää käyttöturvallisuustiedotteita. Hakijan on toimitettava formaldehydiä koskevat testitulokset sulateliimoja lukuun ottamatta.

6.2   Musteet ja värit

Tuotetta tai sen homogeenisiä osia ei saa värjätä. Poikkeuksen tämän vaatimuksen soveltamisesta ovat:

Tamponien narut, pakkausmateriaalit ja teipit.

Titaanidioksidi polymeereissä ja viskoosissa.

Materiaalit, jotka eivät ole suoraan kosketuksissa ihon kanssa, voidaan värjätä, jos värillä on erityinen tarkoitus (esimerkiksi tuotteen näkyvyyden vähentäminen valkoisten ja vaaleiden vaatteiden alta, teippien asetuskohtien osoittaminen, kosteuden osoittaminen).

Musteiden ja värien on myös oltava kiellettyjä tai rajoitettuja aineita tai seoksia koskevan arviointiperusteen 7 mukaisia.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on annettava vakuutus ja toimitettava tavarantoimittajien vakuutus siitä, että vaatimukset on täytetty. Jos värejä on käytetty, on niiden käyttö perusteltava ilmoittamalla käyttötarkoitus.

6.3   Hajusteet

a)

Lapsille suunniteltuina ja tarkoitettuina markkinoitujen tuotteiden sekä tamponien ja liivinsuojien on oltava hajuttomia.

b)

Kaikki valmistuksessa käytettävät aineet tai seokset, joita lisätään tuotteeseen hajusteina, on valmistettava ja niitä on käsiteltävä Kansainvälisen hajusteliiton (IFRA) käytännesääntöjen mukaisesti. Käytännesäännöt ovat IFRAn verkkosivulla osoitteessa: http://www.ifraorg.org. Valmistajan on noudatettava IFRAn suosituksia, jotka koskevat aineiden käyttökieltoa, käytön rajoittamista ja erityisiä puhtausvaatimuksia.

c)

Kaikkien käytettyjen hajusteiden on myös oltava kiellettyjä tai rajoitettuja aineita tai seoksia koskevan arviointiperusteen 7 mukaisia riippumatta niiden pitoisuuksista lopputuotteessa.

d)

Hajusteseosten hajusteet ja ainesosat, joiden kuluttajien turvallisuutta käsittelevä tiedekomitea (4) on todennut olevan erityistä huolta aiheuttavia kosketusallergiaa aiheuttavia, sekä hajusteet, jotka on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1223/2009 (5) liitteen III mukaisesti ilmoitettava ainesosaluettelossa, ei saa käyttää. Nitromyskejä ja polysyklisiä myskejä ei saa käyttää.

e)

Hajusteet on ilmoitettava tuotepakkauksessa. Lisäksi on ilmoitettava hajusteet ja/tai hajusteseosten ainesosat, joiden kuluttajien turvallisuutta käsittelevä tiedekomitea on todennut aiheuttavan ihmisille kosketusallergiaa ja joiden käyttöä ei ole rajoitettu arviointiperusteilla 6.3 c ja d.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on annettava vakuutus a–e alakohdissa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta. Vakuutuksen tueksi on toimitettava tarvittaessa hajusteen valmistajan vakuutus. Jos hajusteita on käytetty, hakijan on toimitettava hajusteluettelo ja näyte todisteeksi siitä, että tiedot on lisätty pakkaukseen.

6.4   Voiteet

a)

Kuukautissuojissa, tamponeissa ja liivinsuojissa ei saa käyttää voiteita. Muissa tuotteissa käytetyt voiteet on ilmoitettava pakkauksessa.

b)

Muissa tuotteissa kuin kuukautissuojissa, tamponeissa ja liivinsuojissa käytettävien voiteiden on oltava hajusteita koskevan arviointiperusteen 6.3 ja kiellettyjä tai rajoitettuja aineita tai seoksia koskevan arviointiperusteen 7 mukaisia riippumatta niiden pitoisuudesta lopputuotteessa.

c)

Seuraavia aineita ei saa käyttää: triklosaanit, parabeenit, formaldehydi ja formaldehydien vapauttajat.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on annettava vakuutus arviointiperusteiden noudattamisesta ja sen tueksi tarvittaessa liuoksen valmistajan vakuutus. Jos voiteita on käytetty, hakijan on toimitettava näyte todisteeksi siitä, että tiedot on lisätty pakkaukseen.

6.5   Silikoni

a)

Jos tuotteen osat on käsitelty silikonilla, valmistajan on varmistettava, että työntekijät on suojattu liuotteilta.

b)

Osien silikonikäsittelyssä käytettävät kemialliset tuotteet eivät saa sisältää oktametyylisyklotetrasiloksaani D4:ää (CAS-numero 556-67-2) eivätkä syklopentasiloksaani D 5:tä (CAS-numero 541-02-6). Tätä vaatimusta ei sovelleta, jos D 4:ää ja D 5:tä ei ole lisätty materiaaliin tai lopputuotteeseen tarkoituksellisesti ja jos D 4:ää ja D 5:tä esiintyy liima-aineissa alle 100 ppm:n (0,010 painoprosentin) pitoisuuksina.

Arviointi ja todentaminen:

a)

Hakijan on annettava tiedot silikonikäsittelyssä käytetystä menetelmästä sekä asiakirjat, jotka todistavat, että työntekijät on suojattu.

b)

Hakijan on toimitettava tavarantoimittajan vakuutus siitä, että vaatimus on täytetty.

6.6   Nanohopeahiukkaset

Nanohopeahiukkasia ei saa tarkoituksellisesti lisätä tuotteeseen tai sen homogeeniseen osaan tai materiaaliin.

Arviointi ja todentaminen

Hakijan on annettava vakuutus ja toimitettava tavarantoimittajien vakuutus siitä, että tämä vaatimus on täytetty.

Arviointiperuste 7. Aineet tai seokset, joita ei käytetä tai joiden käyttö on rajallista

7.1   Vaaralliset aineet ja seokset

EU-ympäristömerkkiä ei voida myöntää, jos tuote tai jokin sen esine, sellaisena kuin se määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (6) 3 artiklan 3 kohdassa, tai jokin sen homogeeninen osa sisältää ainetta tai seosta, joka täyttää alla taulukossa 4 määritellyt vaara- tai riskilausekkeiden kriteerit asetuksen (EY) N:o 1272/2008 tai neuvoston direktiivin 67/548/ETY (7) mukaisesti, tai asetuksen (EY) N:o 1907/2006 57 artiklassa tarkoitettua ainetta tai seosta, ellei erityistä poikkeusta ole myönnetty.

Viimeisimmät Euroopan unionin hyväksymät luokitussäännöt ovat etusijalla lueteltuihin vaaraluokituksiin ja riskilausekkeisiin nähden. Tästä syystä hakijoiden on varmistettava, että luokitukset perustuvat uusimpiin luokitussääntöihin.

Taulukon 4 vaara- ja riskilausekkeet viittaavat yleensä aineisiin. Jos aineista ei kuitenkaan saada tietoa, on sovellettava seoksia koskevia luokitussääntöjä.

Aineet tai seokset, joiden ominaisuudet muuttuvat prosessoinnin aikana (esimerkiksi ne eivät ole enää biologisesti hyödyntämiskelpoisia tai muuntuvat kemiallisesti siten, että aiemmin yksilöity vaara poistuu), vapautetaan arviointiperusteesta 7.1. Tällaisiin aineisiin kuuluvat muun muassa muutetut polymeerit ja monomeerit tai lisäaineet, jotka muodostavat kovalenttisen sidoksen muovien kanssa.

Pitoisuusrajat sellaisissa aineissa tai seoksissa, joille mahdollisesti osoitetaan tai on jo osoitettu jokin taulukossa 4 luetelluista vaara- tai riskilausekkeista ja jotka täyttävät kyseiset vaara- tai riskiluokituskriteerit, sekä asetuksen (EY) N:o 1907/2006 57 artiklan a, b tai c alakohdassa tarkoitetut kriteerit täyttävissä aineissa, eivät saa ylittää asetuksen (EY) N:o 1272/2008 10 artiklan mukaisesti määritettyjä yleisiä tai erityisiä pitoisuusrajoja. Jos on asetettu erityiset pitoisuusrajat, on sovellettava niitä yleisten pitoisuusrajojen sijaan.

Taulukko 4

Vaaralausekkeet ja vastaavat riskilausekkeet

Vaaralauseke (1)

Riskilauseke (2)

H300 Tappavaa nieltynä

R28

H301 Myrkyllistä nieltynä

R25

H304 Voi olla tappavaa nieltynä ja joutuessaan hengitysteihin

R65

H310 Tappavaa joutuessaan iholle

R27

H311 Myrkyllistä joutuessaan iholle

R24

H330 Tappavaa hengitettynä

R23/26

H331 Myrkyllistä hengitettynä

R23

H340 Saattaa aiheuttaa perimävaurioita

R46

H341 Epäillään aiheuttavan perimävaurioita

R68

H350 Saattaa aiheuttaa syöpää

R45

H350i Saattaa aiheuttaa syöpää hengitettynä

R49

H351 Epäillään aiheuttavan syöpää

R40

H360F Saattaa heikentää hedelmällisyyttä.

R60

H360D Saattaa vaurioittaa sikiötä

R61

H360FD Saattaa heikentää hedelmällisyyttä. Saattaa vaurioittaa sikiötä

R60/61/60–61

H360Fd Saattaa heikentää hedelmällisyyttä. Epäillään vaurioittavan sikiötä

R60/63

H360Df Saattaa vaurioittaa sikiötä. Epäillään heikentävän hedelmällisyyttä

R61/62

H361f Epäillään heikentävän hedelmällisyyttä

R62

H361d Epäillään vaurioittavan sikiötä

R63

H361fd Epäillään heikentävän hedelmällisyyttä. Epäillään vaurioittavan sikiötä

R62-63

H362 Saattaa aiheuttaa haittaa rintaruokinnassa oleville lapsille

R64

H370 Vahingoittaa elimiä

R39/23/24/25/26/27/28

H371 Saattaa vahingoittaa elimiä

R68/20/21/22

H372 Aiheuttaa elinvaurioita pitkäaikaisessa tai toistuvassa altistumisessa

R48/25/24/23

H373 Saattaa aiheuttaa elinvaurioita pitkäaikaisessa tai toistuvassa altistumisessa

R48/20/21/22

H400 Erittäin myrkyllistä vesieliöille

R50

H410 Erittäin myrkyllistä vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia

R50-53

H411 Myrkyllistä vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia

R51-53

H412 Haitallista vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia

R52-53

H413 Saattaa aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesieliöille

R53

EUH059 Vaarallista otsonikerrokselle

R59

EUH029 Kehittää myrkyllistä kaasua veden kanssa

R29

EUH031 Kehittää myrkyllistä kaasua hapon kanssa

R31

EUH032 Kehittää erittäin myrkyllistä kaasua hapon kanssa

R32

EUH070 Myrkyllistä joutuessaan silmään

R39-41

H317 (alakategoria 1A): Voi aiheuttaa allergisen ihoreaktion (reaktion aiheuttava pitoisuus ≥ 0,1 painoprosenttia) (3)

R43

H317 (alakategoria 1 B): Voi aiheuttaa allergisen ihoreaktion (reaktion aiheuttava pitoisuus ≥ 1,0 painoprosenttia) (3)

H334: Voi aiheuttaa hengitettynä allergia- tai astmaoireita tai hengitysvaikeuksia

R42

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on toimitettava tuotteen materiaaliluettelo sekä luettelo kaikista tuotteen esineistä ja homogeenisista osista.

Hakijan tulee seuloa sellaiset aineet, jotka voidaan luokitella tässä arviointiperusteessa mainittuihin vaara- tai riskilausekkeisiin. Hakijan on annettava vakuutus siitä, että tuote, sen esine tai sen homogeeninen osa on tämän arviointiperusteen mukainen.

Hakijat valitsevat asianmukaiset todentamismuodot. Tärkeimmät todentamismuodot ovat seuraavat:

Homogeeniset osat ja niihin liittyvät käsittelyt tai epäpuhtaudet (esimerkiksi superaboserbentti polymeerikerros): tuotteen kyseisen osan muodostavista materiaaleista sekä materiaalien valmistuksessa ja käsittelyssä käytetyistä aineista ja seoksista, joiden osuus lopullisesta osasta on yli 0,10 painoprosenttia, on toimitettava käyttöturvallisuustiedotteet, ellei sovelleta alempaa geneeristä tai erityistä pitoisuusrajaa asetuksen (EY) N:o 1272/2008 10 artiklan mukaisesti.

Kemialliset yhdisteet, joita käytetään tietyn ominaisuuden antamiseksi tuotteelle tai tuotteen osille (esim. liimat ja värit): hakijan on toimitettava käyttöturvallisuustiedotteet lopputuotteen kokoamisessa käytetyistä aineista ja seoksista tai tuotteen osiin levitetyistä aineista ja seoksista, jotka jäävät tuotteen osiin.

Vakuutuksen on sisällettävä asiaan liittyvät asiakirjat, kuten tavarantoimittajien allekirjoittamat vakuutukset arviointiperusteen noudattamisesta ja siitä, että aineita, seoksia tai materiaaleja ei ole luokiteltu taulukossa 4 mainittuihin vaara- tai riskilausekkeisiin liittyviin vaaraluokkiin asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti, sikäli kuin tämä voidaan määritellä asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä VII luetellut vaatimukset täyttävistä tiedoista.

Annettujen tietojen on liityttävä aineen tai seoksen sellaisiin muotoihin tai fysikaalisiin olomuotoihin, joissa niitä käytetään lopputuotteessa.

Seuraavat tekniset tiedot on toimitettava kunkin aineen ja seoksen luokittelua tai luokittelemattomuutta koskevan vakuutuksen tueksi:

i)

aineet, joita ei ole rekisteröity asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisesti tai joilla ei vielä ole yhdenmukaistettua CLP-luokitusta: tietojen on oltava mainitun asetuksen liitteessä VII lueteltujen vaatimusten mukaisia;

ii)

aineet, jotka on rekisteröity asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisesti, ja jotka eivät täytä CLP-luokituksen vaatimuksia: REACH-rekisteröintiasiakirjoihin perustuvat tiedot, jotka vahvistavat, ettei aineella ole vaaraluokitusta;

iii)

aineet, joilla on yhdenmukaistettu luokitus tai jotka ovat itseluokiteltuja: käyttöturvallisuustiedotteet, jos ne ovat saatavilla. Jos niitä ei ole saatavilla tai aine on itseluokiteltu, on toimitettava tietoja aineiden vaaraluokituksesta asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen II mukaisesti;

iv)

seoksista käyttöturvallisuustiedotteet, jos ne ovat saatavilla. Jos niitä ei ole saatavilla, toimitetaan laskelma seoksen luokituksesta asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 säädettyjen sääntöjen mukaisesti sekä tiedot seosten vaaraluokituksesta asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen II mukaisesti.

Käyttöturvallisuustiedotteet on laadittava asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä II olevan 2, 3, 9, 10, 11 ja 12 osan mukaisesti (käyttöturvallisuustiedotteiden laatimista koskeva vaatimukset). Epätäydellisiä käyttöturvallisuustiedotteita on täydennettävä kemikaalien toimittajien vakuutuksista saatavilla tiedoilla.

Tietoa aineiden sisäisistä ominaisuuksista voidaan tuottaa muilla keinoilla kuin testaamalla, esimerkiksi käyttämällä vaihtoehtoisia menetelmiä, kuten in vitro -menetelmiä, kvantitatiivisia rakenne-aktiivisuusmalleja tai käyttämällä ryhmittelyä tai interpolaatiota asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen XI mukaisesti. Tietojen jakamista koko toimitusketjun aikana kannustetaan voimakkaasti.

7.2   Aineet, jotka on lueteltu asetuksen (EY) N:o 1907/2006 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti

Asetuksen (EY) N:o 66/2010 6 artiklan 6 kohdan kiellosta ei myönnetä poikkeuksia aineille, joiden katsotaan olevan erityistä huolta aiheuttavia aineita ja jotka on lueteltu asetuksen (EY) N:o 1907/2006 59 artiklan 1 kohdassa olevassa luettelossa ja joita esiintyy seoksissa, tuotteen esineissä tai homogeenisissa osissa pitoisuutena, joka on suurempi kuin 0,10 painoprosenttia.

Arviointi ja todentaminen

Hakijan on viitattava viimeisimpään hakemuksen jättöajankohtana julkaistuun erityistä huolta herättävien aineiden luetteloon. Hakijan on esitettävä vakuutus siitä, että arviointiperuste 7.2 täyttyy, sekä muut asiaan liittyvät asiakirjat, kuten aineiden toimittajien allekirjoittamat vakuutukset arviointiperusteiden täyttymisestä ja kopiot aineita ja seoksia koskevista asianmukaisista käyttöturvallisuustiedotteista asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen II mukaisesti. Aineiden ja seosten pitoisuusrajat on eriteltävä käyttöturvallisuustiedotteissa asetuksen (EY) N:o 1907/2006 31 artiklan mukaisesti.

Arviointiperuste 8. Materiaalitehokkuus valmistuksessa

Tuotteiden valmistuksen ja pakkaamisen aikana syntyneen jätteen määrä, uudelleen käytetyn tai hyödylliseksi materiaaliksi ja/tai energiaksi muutetun jakeen nettomääränä ilmaistuna, ei saa ylittää:

10 painoprosenttia tamponien lopputuotteiden osalta,

5 painoprosenttia kaikkien muiden tuotteiden lopputuotteiden osalta,

Arviointi ja todentaminen

Hakijan on annettava todisteet sen jätteen määrästä, jota ei ole käytetty uudelleen valmistusprosessissa tai jota ei ole muutettu materiaaleiksi ja/tai energiaksi.

Laskelmat on esitettävä ISO 14025:n mukaisesti ja hakijan on esitettävä kaikki seuraavat muuttujat, jotka koskevat:

tuotteen ja pakkauksen kokonaispainoa,

kaikkia valmistuksen aikana syntyneitä jätevirtoja ja

niitä koskevia käsittelyprosesseja (esimerkiksi kierrätys ja poltto), mukaan lukien talteenotettu ja loppukäsitelty jätejae.

Nettojäte on tuotetun jätteen ja talteenotetun jätteen erotus.

Arviointiperuste 9. Tuotteen loppukäsittelyohjeet

Tuottajien on ilmoitettava pakkauksessa tekstimuodossa tai symbolein, että

tuotetta ei saa heittää WC-pönttöön ja

miten tuote loppukäsitellään asianmukaisesti.

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on toimitettava näyte pakkauksesta.

Arviointiperuste 10. Tuotteen käyttökelpoisuus ja laatu

Tuotteen tehokkuuden ja laadun on oltava tyydyttävä ja vähintään vastaava kuin jo markkinoilla olevien tuotteiden. Tuotteen käyttökelpoisuus on testattava taulukossa 5 ilmoitettujen ominaispiirteiden ja muuttujien osalta. Jos suorituskykyä olevia kynnysarvoja on vahvistettu, tuotteen on oltava niiden mukainen.

Taulukko 5

Testattavan tuotteen käyttökelpoisuutta osoittavat ominaispiirteet ja muuttujat

Ominaispiirre

Testauskäytäntö vaaditaan (suorituskyvyn kynnysarvo)

Vauvanvaipat

Kuukautissuojat

Tamponit

Liivinsuoja

Kuluttajatestaus

U1.

Imukyky ja vuotosuoja (**)

Kuluttajapaneelitesti (vuotoa esiintyy alle viidessä prosentissa testatuista tuotteista)

U2.

Ihon kuivuminen

Kuluttajapaneelitesti (80 prosenttia tuotetta testanneista kuluttajista luokittelee suorituskyvyn tyydyttäväksi)

Ei sovelleta

Vauvanvaipat

U3.

Istuvuus ja mukavuus

Kuluttajapaneelitesti (80 prosenttia tuotetta testanneista kuluttajista luokittelee suorituskyvyn tyydyttäväksi)

U4.

Yleinen suorituskyky

Kuluttajapaneelitesti (80 prosenttia tuotetta testanneista kuluttajista luokittelee suorituskyvyn tyydyttäväksi)

Tekniset testit

T1.

Imukyky ja vuotosuoja

Imuteho ja imukyky ennen vuotoa

Syngina-menetelmät

Ei suositeltua menetelmää

T2.

Ihon kuivuminen

TEWL-menetelmä, kastuvuusmenetelmä tai sarveiskerroksen kosteutusta mittaava testi

Ei sovelleta

Ei suositeltua menetelmää

Arviointi ja todentaminen:

Hakijan on toimitettava kuluttajatestejä ja teknisiä testejä koskeva testiraportti, jossa kuvataan testimenetelmiä, testituloksia ja käytettyjä tietoja. Testit on suoritettava laboratorioissa, jotka on sertifioitu panemaan täytäntöön laadunhallintajärjestelmiä, sekä sisäisiä että ulkoisia.

Testit on suoritettava niiden tuotetyyppien ja -kokojen osalta, joille haetaan EU-ympäristömerkkiä. Jos kuitenkin voidaan osoittaa, että tuotteilla on sama suorituskyky, voidaan testi suorittaa ainoastaan kunkin tuotteen yhdelle koolle tai edustavalle lajitelmalle kokoja. Tulosten toistettavuuden takaamiseksi on huolehdittava erityisesti näytteiden kokoamisesta, kuljetuksesta ja varastoinnista. Ei ole suositeltavaa muuttaa tuotteita tunnistamattomiksi tai pakata niitä neutraaleihin pakkauksiin sen estämiseksi, että tuotteiden suorituskyky ja/tai pakkaus muuttuu.

Testitulokset on annettava toimivaltaisten elinten käyttöön tietojen luottamuksellisuus huomioon ottaen. Testitulokset on selostettava selkeästi ja esitettävä kielellä, yksiköissä ja symboleilla, joita tietojen käyttäjä ymmärtää. Seuraavat osatekijät on ilmoitettava: testin suorituspaikka ja testauspäivä; testattavien tuotteiden valintakriteerit ja tuotteiden edustavuus; testattavien ominaispiirteiden valinta ja soveltuvin osin syyt, joiden vuoksi joitakin piirteitä ei sisällytetty testiin; käytetyt testimenetelmät ja niiden rajoitukset, jos sellaisia on. Hakijan on toimitettava testitulosten käyttämistä koskevat selkeät ohjeet.

Kuluttajatestejä koskevia lisäohjeita:

Näytteidenoton, testin suunnittelun, paneelin rekrytoinnin ja testitulosten analysoinnin on oltava vakiotilastokäytäntöjen (AFNOR Q 34–019, ASTM E1958-07e1 tai vastaava) mukaisia.

Tuotteiden testauksessa on käytettävä kyselylomaketta. Testin kesto on vähintään 72 tuntia, mieluiten koko viikko, ja se on järjestettävä tuotteen normaaleissa käyttöolosuhteissa.

Testaajien suositeltava määrä on vähintään 30. Kaikkien tutkimukseen osallistuvien on oltava testattavan tuotteen kyseisen tyypin tai koon nykyisiä käyttäjiä.

Jos tuotetta ei ole erityisesti suositeltu vain yhden sukupuolen käytetään, on mies- ja naispuolisia testaajia oltava yhtä paljon.

Testaajien on edustettava edustavassa suhteessa markkinoilla olevia eri kuluttajaryhmiä. Testaajien ikä, maa ja sukupuoli on ilmoitettava selkeästi.

Sairaat ja kroonisista iho-ongelmista kärsivät eivät voi osallistua testiin. Jos testaaja sairastuu käyttäjätestin aikana, on siitä ilmoitettava kyselylomakkeessa, eikä vastausta voida ottaa huomioon arvioinnissa.

Ihon kuivumisen, tuotteen istuvuuden ja mukavuuden sekä yleisen suorituskyvyn osalta 80 prosenttia tuotetta testaavista kuluttajista pitää suorituskykyä tyydyttävänä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuluttaja on antanut tuotteelle arvosanaksi yli 60 (arvosanojen ollessa 1–100) tai että tuotteelle on annettu arvosana hyvä tai erittäin hyvä (viiden laatuvaihtoehdon ollessa; erittäin huono, huono, keskiverto, hyvä ja erittäin hyvä). Imukykyä ja vuotosuojaa testattaessa vuotoa saa esiintyä alle viidessä prosentissa testatuista tuotteista.

Tulokset on arvioitava tilastollisesti käyttäjätestien jälkeen.

Hakijan on ilmoitettava ulkoiset tekijät, kuten tavaramerkki, markkinaosuudet ja mainonta, jotka saattavat vaikuttaa miellettyyn suorituskykyyn.

Teknisiä testejä koskevia lisäohjeita:

Testimenetelmien on perustuttava niin pitkälle kuin mahdollista tuotteiden kannalta relevantteihin, toistettaviin ja luotettaviin menetelmiin.

Vähintään viisi näytettä on testattava. Keskimääräiset tulokset ja standardipoikkeama on ilmoitettava.

Tuotteen paino, mitat ja mallipiirteet on kuvattava ja ilmoitettava arviointiperusteen 1 mukaisesti.

Arviointiperuste 11. Sosiaaliset näkökohdat

Hakijoiden on varmistettava, että EU-ympäristömerkillä varustettujen tuotteiden tuotantopaikoilla koko tuotantoketjussa noudatetaan työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia sellaisina kuin ne on kuvattu Kansainvälisen työjärjestön (ILO) työelämän perusnormeissa, YK:n Global Compact -aloitteessa sekä OECD:n monikansallisia yrityksiä koskevissa suuntaviivoissa. Todentamistarkoituksissa on viitattava seuraaviin ILOn työelämän perusnormeihin:

029

Pakkotyö

087

Ammatillinen järjestäytymisvapaus ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelu

098

Järjestäytymisoikeus ja kollektiivinen neuvotteluoikeus

100

Sama palkka samanarvoisesta työstä

105

Pakkotyön poistaminen

111

Syrjintä (työmarkkinoilla ja ammattia harjoitettaessa)

138

Työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää koskeva yleissopimus

155

Työterveys ja -turvallisuus

182

Lapsityövoiman pahimpien esiintymismuotojen poistaminen

Nämä ohjeet on toimitettava tuotantopaikoille ja lopputuotteen valmistukseen osallistuvalle tuotantoketjulle.

Arviointi ja todentaminen

Hakijan on osoitettava, että kolmannet osapuolet noudattavat vaatimuksia riippumattoman todennuksen tai asiakirjatodisteiden avulla, mukaan lukien auditoijien tarkastuskäynnit EU-ympäristömerkkiä hakeneen tuotteen tuotantoketjuun kuuluvilla tuotantopaikoilla ympäristömerkin todentamisvaiheen aikana. Nämä tiedot on esitettävä hakemuksen yhteydessä ja myöhemmin EU-ympäristömerkin voimassaoloaikana, jos käyttöön otetaan uusia tuotantopaikkoja.

Arviointiperuste 12. EU-ympäristömerkissä olevat tiedot

EU-ympäristömerkkiä on käytettävä sekä pakkauksessa että tuotteessa. EU-ympäristömerkin kentässä 2 on oltava seuraava teksti:

”Raaka-aineiden kulutuksesta aiheutuu vähemmän vaikutuksia”

”Vaarallisten aineiden käyttöä rajoitettu”

”Teho- ja laatutestien tulokset tyydyttäviä”

Pakkauksessa olisi lisäksi oltava seuraava teksti: ”Lisätietoja siitä, miksi tälle tuotteelle on myönnetty EU-ympäristömerkki, on osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/ecolabel/”.

Arviointi ja todentaminen

Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta sekä näytteitä tästä.


(*)  P:n nettopäästöt otetaan huomioon laskelmassa. Luontaisesti puun raaka-aineessa ja vedessä esiintyvä fosfori voidaan vähentää fosforeiden kokonaispäästöistä. Enintään 0,010 kg/ADT:n vähennykset voidaan hyväksyä.

(1)  Kuten määritellään uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1).

(4)  Kuluttajien turvallisuutta käsittelevän tiedekomitean hajusteiden sisältämiä allergeeneja koskeva lausunto, hyväksytty kesäkuussa 2012. http://ec.europa.eu/health/scientific_committees/consumer_safety/docs/sccs_o_102.pdf

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, kosmeettisista valmisteista (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 59).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).

(7)  Neuvoston direktiivi 67/548/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1967, vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL 196, 16.8.1967, s. 1).

(1)  Asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti.

(2)  Neuvoston direktiivin 67/548/ETY ja vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 31 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/45/EY mukaisesti.

(3)  Aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan ja tieteen kehitykseen 10 päivänä maaliskuuta 2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 286/2011 mukaisesti.

(**)  Pikkuhousunsuojiin, joissa ei ole sisusta ja jotka on tarkoitettu suojaamaan naisten alusvaatteita (kevyet pikkuhousunsuojat), ei sovelleta tätä vaatimusta.