ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 317

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

57. vuosikerta
4. marraskuuta 2014


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1141/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1142/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 muuttamisesta Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoituksen osalta

28

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1143/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta

35

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1144/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa toteuttavista maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 kumoamisesta

56

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

4.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU, EURATOM) N:o 1141/2014,

annettu 22 päivänä lokakuuta 2014,

Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 224 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 A artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

ottavat huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon (3),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (4),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artiklan 4 kohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklan 2 kohdassa todetaan, että Euroopan tason poliittiset puolueet myötävaikuttavat eurooppalaisen poliittisen tietoisuuden muodostumiseen ja unionin kansalaisten tahdon ilmaisemiseen.

(2)

Perusoikeuskirjan 11 ja 12 artiklassa todetaan, että oikeus yhdistymisvapauteen kaikilla tasoilla, esimerkiksi poliittisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa, ja oikeus sananvapauteen, johon sisältyy myös mielipiteenvapaus sekä vapaus vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta, ovat jokaiselle unionin kansalaiselle kuuluvia perusoikeuksia.

(3)

Unionin kansalaisten olisi voitava käyttää näitä oikeuksia, jotta he voivat osallistua täysimääräisesti demokratian toteuttamiseen unionissa.

(4)

Euroopassa valtioiden rajat ylittävällä tasolla toimivilla poliittisilla puolueilla ja niitä lähellä olevilla Euroopan tason poliittisilla säätiöillä on keskeinen asema kansalaisten äänen esiin tuomisessa Euroopan tasolla luomalla yhteyksiä kansallisen tason ja unionin tason politiikan välillä.

(5)

Euroopan tason poliittisia puolueita ja niitä lähellä olevia poliittisia säätiöitä olisi kannustettava ja tuettava niiden pyrkimyksissä luoda vahva yhteys Euroopan kansalaisyhteiskunnan ja unionin toimielinten, erityisesti Euroopan parlamentin, välille.

(6)

Euroopan tason poliittisten puolueiden ja niitä lähellä olevien Euroopan tason poliittisten säätiöiden kokemukset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2004/2003 (5) soveltamisesta yhdessä asetuksen (EY) N:o 2004/2003 soveltamisesta 6 päivänä huhtikuuta 2011 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselman (6) kanssa osoittavat, että Euroopan tason poliittisten puolueiden ja niitä lähellä olevien Euroopan tason poliittisten säätiöiden oikeudellista ja rahoituskehystä on tarpeen kehittää, jotta niistä voi tulla näkyvämpiä ja tehokkaampia toimijoita unionin monitasoisessa poliittisessa järjestelmässä.

(7)

Euroopan tason poliittisille puolueille Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa annetun tehtävän tunnustamiseksi ja niiden toiminnan helpottamiseksi olisi otettava käyttöön erityinen Euroopan tason poliittisten puolueiden ja niitä lähellä olevien Euroopan tason poliittisten säätiöiden eurooppalainen oikeudellinen asema.

(8)

Olisi perustettava Euroopan tason poliittisista puolueista ja säätiöistä vastaava viranomainen, jäljempänä ’vastuuviranomainen’, Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rekisteröintiä ja valvontaa sekä niihin kohdistuvien seuraamusten määräämistä varten. Rekisteröinnin olisi oltava välttämätön sellaisen eurooppalaisen oikeudellisen aseman saamiseksi, josta seuraa erilaisia oikeuksia ja velvoitteita. Mahdollisten eturistiriitojen välttämiseksi vastuuviranomaisen olisi oltava riippumaton.

(9)

Olisi vahvistettava menettelyt, joita Euroopan tason poliittisten puolueiden ja niitä lähellä olevien Euroopan tason poliittisten säätiöiden on noudatettava saadakseen eurooppalaisen oikeudellisen aseman tämän asetuksen mukaisesti, sekä menettelyt ja kriteerit, joiden perusteella päätetään tämän aseman myöntämisestä. Lisäksi on tarpeen vahvistaa menettelyt siltä varalta, että jokin Euroopan tason poliittinen puolue tai säätiö menettää eurooppalaisen oikeudellisen asemansa tai luopuu siitä.

(10)

Jotta olisi helpompi valvoa oikeushenkilöitä, joihin sovelletaan sekä unionin että kansallista oikeutta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vastuuviranomaisen hoitaman Euroopan tason poliittisista puolueiden ja säätiöiden rekisterin, jäljempänä ’rekisteri’, toimintaa, erityisesti rekisteriin sisältyvien tietojen ja asiakirjojen osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(11)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa rekisteröintinumerojärjestelmää ja vakiomuotoisia tietoja, jotka vastuuviranomainen antaa rekisteristä pyynnöstä kolmansien osapuolten saataville, koskevien säännösten osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti.

(12)

Euroopan tason poliittisten puolueiden ja niitä lähellä olevien unionin tason poliittisten säätiöiden, jotka haluavat saada tämän asemansa tunnustetuksi unionin tasolla eurooppalaisen oikeudellisen aseman myötä ja saada julkista rahoitusta Euroopan unionin yleisestä talousarviosta, olisi noudatettava tiettyjä periaatteita ja täytettävä tietyt edellytykset. Euroopan tason poliittisten puolueiden ja niitä lähellä olevien Euroopan tason poliittisten säätiöiden olisi erityisesti kunnioitettava unionin perustana olevia arvoja, sellaisina kuin ne on ilmaistu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa.

(13)

Päätös Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön rekisteristä poistamisesta sillä perusteella, että se ei kunnioita unionin perustana olevia arvoja, sellaisina kuin ne on ilmaistu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa, olisi tehtävä vain, jos näitä arvoja loukataan selvästi ja vakavasti. Tehdessään päätöksen rekisteristä poistamisesta vastuuviranomaisen olisi otettava perusoikeuskirja täysimääräisesti huomioon.

(14)

Euroopan tason poliittisten puolueiden tai Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöissä olisi oltava tietyt perustavanluonteiset määräykset. Jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa sellaisten Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussääntöihin sovellettavia lisävaatimuksia, joiden kotipaikka on niiden alueella, jos nämä lisävaatimukset eivät ole ristiriidassa tämän asetuksen kanssa.

(15)

Vastuuviranomaisen olisi tarkistettava säännöllisesti, että Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rekisteröintiin liittyvät edellytykset ja vaatimukset täyttyvät edelleen. Päätökset, jotka liittyvät unionin perustana olevien arvojen kunnioittamiseen, sellaisina kuin ne on ilmaistu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa, olisi tehtävä ainoastaan erikseen tätä varten määriteltyä menettelyä noudattaen ja riippumattomista henkilöistä muodostuvan komitean kuulemisen jälkeen.

(16)

Vastuuviranomainen on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa tarkoitettu unionin elin.

(17)

Riippumattomista henkilöistä muodostuvan komitean riippumattomuus ja avoimuus olisi taattava.

(18)

Euroopan tason poliittisille puolueille ja niitä lähellä oleville Euroopan tason poliittisille säätiöille myönnetyn eurooppalaisen oikeudellisen aseman olisi taattava niille oikeuskelpoisuus ja oikeudellisesti tunnustettu asema kaikissa jäsenvaltioissa. Tällainen oikeuskelpoisuus ja oikeudellisesti tunnustettu asema ei oikeuta niitä asettamaan ehdokkaita kansallisissa tai Euroopan parlamentin vaaleissa tai osallistumaan kansanäänestyskampanjoihin. Nämä tai vastaavat oikeudet kuuluvat edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan.

(19)

Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden toimintaa olisi säänneltävä tällä asetuksella, ja niitä asioita, joita ei säännellä tällä asetuksella, olisi säänneltävä jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön asiaankuuluvien säännösten mukaisesti. Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden oikeudellista asemaa olisi säänneltävä tällä asetuksella ja sen jäsenvaltion, jossa sen kotipaikka sijaitsee, jäljempänä ’kotipaikkajäsenvaltio’, kansallisen lainsäädännön sovellettavien säännösten mukaisesti. Kotipaikkajäsenvaltion olisi voitava määritellä etukäteen sovellettava lainsäädäntö tai jättää valinnan mahdollisuus Euroopan tason poliittisille puolueille ja Euroopan tason poliittisille säätiöille. Kotipaikkajäsenvaltion olisi myös voitava asettaa muita kuin tässä asetuksessa säädettyjä tai niiden lisäksi tulevia vaatimuksia, mukaan lukien säännökset Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden rekisteröinnistä ja niiden sisällyttämisestä sellaisinaan kansallisiin hallinto- ja valvontajärjestelmiin sekä niiden organisaatiota, perussääntöjä ja vastuuta koskevia säännöksiä edellyttäen, että tällaiset säännökset eivät ole ristiriidassa tämän asetuksen kanssa.

(20)

Euroopan tason poliittisilla puolueilla ja Euroopan tason poliittisilla säätiöillä olevan eurooppalaisen oikeudellisen aseman keskeisenä osana olisi oltava eurooppalainen oikeushenkilöllisyys. Eurooppalaisen oikeushenkilöllisyyden saamiseen olisi sovellettava vaatimuksia ja menettelyjä, joilla suojellaan kotipaikkajäsenvaltion, eurooppalaisen oikeudellisen aseman hakijan, jäljempänä ’hakija’, ja kolmansien osapuolten etuja. Erityisesti olisi mahdollinen aiempi kansallinen oikeushenkilöllisyys muutettava eurooppalaiseksi oikeushenkilöllisyydeksi, ja kaikki edeltävälle kansalliselle oikeushenkilölle kuuluneet yksilölliset oikeudet ja velvoitteet olisi siirrettävä uudelle eurooppalaiselle oikeushenkilölle. Toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi olisi lisäksi säädettävä suojatoimista, jotta asianomainen jäsenvaltio ei voisi soveltaa rajoittavia ehtoja tällaiselle oikeushenkilöllisyyden muutokselle. Kotipaikkajäsenvaltion olisi voitava määrittää, minkä tyyppiset kansalliset oikeushenkilöt voidaan muuttaa eurooppalaisiksi oikeushenkilöiksi, ja se voi pidättäytyä hyväksymästä eurooppalaisen oikeushenkilöllisyyden saamista tämän asetuksen nojalla siihen asti, kun on annettu asianmukaiset takeet erityisesti hakijan perussäännön lainmukaisuudesta kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tai velkojien suojasta tai muiden oikeuksien haltijoiden suojasta mahdollisen aiemman kansallisen oikeushenkilöllisyyden suhteen.

(21)

Eurooppalaisen oikeushenkilöllisyyden lakkauttamiseen olisi sovellettava vaatimuksia ja menettelyjä, joilla suojellaan unionin, kotipaikkajäsenvaltion, Euroopan tason poliittisen puolueen tai säätiön ja asianomaisten kolmansien osapuolten etuja. Erityisesti, jos Euroopan tason poliittinen puolue tai säätiö saa oikeushenkilöllisyyden kotipaikkajäsenvaltionsa lainsäädännön nojalla, tätä olisi pidettävä eurooppalaisen oikeushenkilöllisyyden muuttamisena, ja kaikki edeltävän eurooppalaisen oikeushenkilön hankkimat tai sille kuuluneet yksilölliset oikeudet ja velvoitteet olisi siirrettävä kansalliselle oikeushenkilölle. Toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi olisi lisäksi säädettävä suojatoimista, jotta asianomainen jäsenvaltio ei voisi soveltaa rajoittavia ehtoja tällaiselle oikeushenkilön aseman muuttamiselle. Jos Euroopan tason poliittinen puolue tai säätiö ei saa oikeushenkilöllisyyttä kotipaikkajäsenvaltiossa, se olisi lakkautettava tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja sillä ehdolla, ettei se ole voittoa tavoitteleva. Vastuuviranomaisen ja Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän olisi voitava sopia asianomaisen jäsenvaltion kanssa eurooppalaisen oikeushenkilöllisyyden lakkauttamiseen liittyvistä tarkemmista järjestelyistä, erityisesti varmistaakseen Euroopan unionin yleisestä talousarviosta saadun rahoituksen takaisinperinnän ja mahdolliset taloudelliset seuraamukset.

(22)

Jos Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö laiminlyö vakavasti asiaankuuluvan kansallisen oikeuden noudattamisen ja jos asiaan liittyy näkökohtia, jotka vaikuttavat unionin perustana olevien arvojen kunnioittamiseen, sellaisina kuin ne on ilmaistu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa, vastuuviranomaisen olisi asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä päätettävä soveltaa tämän asetuksen mukaisia menettelyjä. Vastuuviranomaisen olisi lisäksi päätettävä kotipaikkajäsenvaltion pyynnöstä sellaisen Euroopan tason poliittisen puolueen tai säätiön poistamisesta rekisteristä, joka on joiltain muilta osin laiminlyönyt vakavasti asiaankuuluvan kansallisen oikeuden noudattamisen.

(23)

Euroopan unionin yleisestä talousarviosta olisi myönnettävä rahoitusta ainoastaan niille Euroopan tason poliittisille puolueille ja niitä lähellä oleville Euroopan tason poliittisille säätiöille, jotka on tunnustettu tällaisiksi puolueiksi tai säätiöiksi ja jotka ovat saaneet eurooppalaisen oikeudellisen aseman. Samalla kun on erittäin tärkeää varmistaa, että edellytykset Euroopan tason poliittisen puolueen aseman saamiseksi eivät ole liian tiukat vaan valtioiden rajat ylittävällä tasolla järjestäytyneet, vakavasti otettavat poliittisten puolueiden ja/tai luonnollisten henkilöiden yhteenliittymät voivat täyttää ne helposti, on myös tarpeen vahvistaa oikeasuhteiset kriteerit, joiden perusteella Euroopan unionin yleisestä talousarviosta myönnettävät rajalliset resurssit jaetaan ja jotka objektiivisesti osoittavat kyseisen Euroopan tason poliittisen puolueen eurooppalaiset tavoitteet ja sen aidon kannatuksen äänestäjien keskuudessa. Tällaiset kriteerit on parasta perustaa Euroopan parlamentin vaalien tuloksiin, joihin Euroopan tason poliittisten puolueiden tai niiden jäsenten on tämän asetuksen nojalla osallistuttava, jolloin saadaan täsmällinen kuva Euroopan tason poliittisen puolueen kannatuksesta äänestäjien keskuudessa. Kriteereissä olisi otettava huomioon Euroopan parlamentille Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa annettu tehtävä toimia unionin kansalaisten suorana edustajana sekä Euroopan tason poliittisille puolueille asetettu tavoite osallistua täysimääräisesti demokratian toteuttamiseen unionissa ja tulla aktiivisiksi toimijoiksi Euroopan edustuksellisessa demokratiassa, jotta ne voivat tehokkaasti tuoda esiin unionin kansalaisten näkemykset, mielipiteet ja poliittisen tahdon. Euroopan unionin yleisestä talousarviosta olisi sen vuoksi myönnettävä rahoitusta ainoastaan niille Euroopan tason poliittisille puolueille, jotka ovat vähintään yhden jäsenensä edustamina Euroopan parlamentissa, ja niille Euroopan tason poliittisille säätiöille, jotka hakevat rahoitusta sellaisen Euroopan tason poliittisen puolueen kautta, joka on vähintään yhden jäsenensä edustamana Euroopan parlamentissa.

(24)

Jotta voidaan lisätä Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoituksen avoimuutta ja estää rahoitussääntöjen mahdollinen väärinkäyttö, jokaisen Euroopan parlamentin jäsenen olisi, ainoastaan rahoituksen osalta, katsottava olevan vain yhden Euroopan tason poliittisen puolueen jäsen, ja tämän olisi tapauksen mukaan oltava se puolue, johon hänen kansallinen tai alueellinen poliittinen puolueensa kuuluu rahoitusta koskevien hakemusten viimeisenä jättöpäivänä.

(25)

Olisi vahvistettava menettelyt, joita Euroopan tason poliittisten puolueiden ja niitä lähellä olevien Euroopan tason poliittisten säätiöiden on noudatettava, kun ne hakevat rahoitusta Euroopan unionin yleisestä talousarviosta, sekä menettelyt, kriteerit ja säännöt, joiden mukaisesti päätetään tämän rahoituksen myöntämisestä.

(26)

Jotta voidaan tehostaa Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden riippumattomuutta, vastuuvelvollisuutta ja vastuullisuutta, tietyntyyppiset niille osoitetut lahjoitukset ja muista lähteistä kuin Euroopan unionin yleisestä talousarviosta saadut rahoitusosuudet olisi kiellettävä tai niille olisi asetettava rajoituksia. Näistä rajoituksista mahdollisesti aiheutuva pääoman vapaan liikkuvuuden rajoittaminen on perusteltua yhteiskuntapolitiikan kannalta ja ehdottomasti tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(27)

Euroopan tason poliittisten puolueiden olisi voitava rahoittaa Euroopan parlamentin vaaleihin liittyviä kampanjoita, vaikka puolueiden ja ehdokkaiden vaalikulujen rahoittamista ja rajoittamista Euroopan parlamentin vaaleissa olisi säänneltävä kussakin jäsenvaltiossa sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

(28)

Euroopan tason poliittiset puolueet eivät saisi rahoittaa suoraan eivätkä välillisesti muita poliittisia puolueita eivätkä varsinkaan kansallisia puolueita eivätkä ehdokkaita. Euroopan tason poliittiset säätiöt eivät saisi rahoittaa suoraan eivätkä välillisesti Euroopan tason poliittisia puolueita eivätkä kansallisia puolueita eivätkä ehdokkaita. Euroopan tason poliittiset puolueet ja niitä lähellä olevat Euroopan tason poliittiset säätiöt eivät saisi rahoittaa myöskään kansanäänestyskampanjoita. Nämä periaatteet perustuvat Nizzan sopimuksen päätösasiakirjaan liitettyyn julistukseen N:o 11 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 191 artiklasta.

(29)

Olisi vahvistettava erityiset säännöt ja menettelyt Euroopan unionin yleisestä talousarviosta vuosittain saatavilla olevien määrärahojen jakamista varten siten, että huomioon otetaan yhtäältä edunsaajien lukumäärä ja toisaalta kunkin edunsaajana olevan Euroopan tason poliittisen puolueen ja siten myös sitä lähellä olevan Euroopan tason poliittisen säätiön osuus Euroopan parlamenttiin valituista jäsenistä. Näissä säännöissä olisi säädettävä Euroopan tason poliittisten puolueiden ja niitä lähellä olevien Euroopan tason poliittisten säätiöiden tiukasta avoimuudesta, kirjanpito- ja tarkastusvelvollisuudesta ja varainhoidon valvonnasta sekä oikeasuhteisten seuraamusten asettamisesta, mukaan lukien tapauksissa, joissa Euroopan tason poliittinen puolue tai säätiö loukkaa unionin perustana olevia arvoja, sellaisina kuin ne on ilmaistu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa.

(30)

Jotta voidaan varmistaa Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoitusta ja menoja sekä muita kysymyksiä koskevien tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden noudattaminen, on tarpeen ottaa käyttöön tehokkaat valvontajärjestelmät. Vastuuviranomaisen, Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän sekä jäsenvaltioiden olisi tehtävä tätä varten yhteistyötä ja vaihdettava kaikki tarvittavat tiedot. Jäsenvaltioiden viranomaisten välistä keskinäistä yhteistyötä olisi myös edistettävä, jotta voidaan varmistaa sovellettavasta kansallisesta laista johtuvien velvoitteiden vaikuttava ja tehokas valvonta.

(31)

On tarpeen ottaa käyttöön selkeä, vahva ja varoittava seuraamusjärjestelmä, jotta voidaan varmistaa Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden toimintaan liittyvien velvoitteiden tehokas, oikeasuhteinen ja yhdenmukainen noudattaminen. Tällaisessa järjestelmässä olisi myös noudatettava ne bis in idem -periaatetta, jonka mukaan samasta rikkomuksesta ei voida määrätä seuraamusta kahdesti. On myös tarpeen määritellä tämän asetuksen noudattamisen valvontaa ja sen tarkistamista koskevat vastuuviranomaisen ja Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän tehtävät sekä niiden ja jäsenvaltioiden viranomaisten väliset yhteistyöjärjestelmät.

(32)

Jotta voidaan lisätä kansalaisten eurooppalaista poliittista tietoisuutta ja edistää eurooppalaisen vaalimenettelyn avoimuutta, Euroopan tason poliittiset puolueet voivat tiedottaa kansalaisille Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä niiden ja niitä lähellä olevien kansallisten poliittisten puolueiden ja ehdokkaiden välisistä siteistä.

(33)

Avoimuuden turvaamiseksi ja Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden demokraattisen vastuuvelvollisuuden lujittamiseksi olisi julkistettava tiedot, joiden katsotaan olevan yleisen edun kannalta merkittäviä ja jotka liittyvät erityisesti puolueiden tai säätiöiden perussääntöihin, jäsenyyteen, tilinpäätöksiin, lahjoittajiin ja lahjoituksiin, Euroopan unionin yleisestä talousarviosta myönnettäviin rahoitusosuuksiin ja avustuksiin, sekä tiedot, jotka liittyvät puolueiden ja säätiöiden rekisteröintiä, rahoitusta ja niille määrättyjä seuraamuksia koskeviin vastuuviranomaisen ja Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän päätöksiin. Sääntelykehyksen laatiminen sen varmistamiseksi, että nämä tiedot ovat julkisesti saatavilla, on tehokkain keino edistää yhdenvertaisia toimintaedellytyksiä ja reilua kilpailua poliittisten voimien välillä sekä pitää yllä avoimia, läpinäkyviä ja demokraattisia lainsäädäntö- ja vaalimenettelyjä ja siten lujittaa kansalaisten ja äänestäjien luottamusta Euroopan edustukselliseen demokratiaan ja, laajemmin, estää korruptiota ja valta-aseman väärinkäyttöä.

(34)

Velvollisuutta julkistaa luonnollisten henkilöiden henkilöllisyys ei suhteellisuusperiaatteen mukaisesti olisi sovellettava lahjoituksiin, joiden arvo on enintään 1 500 euroa lahjoittajaa kohti vuodessa. Julkistamisvelvollisuutta ei myöskään olisi sovellettava lahjoituksiin, joiden vuotuinen arvo on yli 1 500 euroa ja enintään 3 000 euroa, ellei lahjoittaja ole antanut ennakolta kirjallista suostumusta julkistamiseen. Nämä raja-arvot asettavat asianmukaiseen tasapainoon yhtäältä henkilötietojen suojaa koskevan perusoikeuden ja toisaalta Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden rahoituksen avoimuuteen liittyvän oikeutetun yleisen edun, mikä on korruption torjuntaa poliittisten puolueiden ja säätiöiden rahoituksessa koskevien kansainvälisten suositusten mukaista. Julkistamalla tiedot lahjoituksista, joiden arvo on yli 3 000 euroa lahjoittajaa kohti vuodessa, on määrä mahdollistaa lahjoittajien ja Euroopan tason poliittisten puolueiden välisten suhteiden tehokas julkinen valvonta ja tarkastus. Tiedot lahjoituksista olisi niin ikään suhteellisuusperiaatteen mukaisesti julkistettava vuosittain, mutta ei kuitenkaan Euroopan parlamentin vaalikampanjoiden aikana eikä silloin kun kyseessä ovat yli 12 000 euron suuruiset lahjoitukset, joita koskevat tiedot olisi julkistettava viipymättä.

(35)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 7 ja 8 artiklassa vahvistettuja periaatteita, joiden mukaan jokaisella on oikeus yksityiselämän ja henkilötietojensa suojaan, ja se on pantava täytäntöön näitä oikeuksia ja periaatteita täysimääräisesti kunnioittaen.

(36)

Vastuuviranomaisen, Euroopan parlamentin ja riippumattomista henkilöistä muodostuvan komitean tätä asetusta sovellettaessa suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (8).

(37)

Tämän asetuksen soveltamista varten suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (9).

(38)

Oikeusvarmuuden vuoksi on aiheellista täsmentää, että vastuuviranomainen, Euroopan parlamentti, Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt, ne kansalliset viranomaiset, joilla on toimivalta valvoa Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoitukseen liittyviä näkökohtia, sekä muut tässä asetuksessa tarkoitetut tai säädetyt kolmannet osapuolet ovat asetuksessa (EY) N:o 45/2001 tai direktiivissä 95/46/EY tarkoitettuja rekisterinpitäjiä. On myös tarpeen täsmentää enimmäisaika, jonka ajan ne voivat säilyttää henkilötietoja, jotka on kerätty Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoituksen sekä Euroopan tason poliittisten puolueiden jäsenyyden lain- ja sääntöjenmukaisuuden ja avoimuuden varmistamiseksi. Vastuuviranomaisen, Euroopan parlamentin, Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja asianomaisten kolmansien osapuolten on rekisterinpitäjinä toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet noudattaakseen asetuksessa (EY) N:o 45/2001 ja direktiivissä 95/46/EY säädettyjä velvoitteita ja erityisesti niitä velvoitteita, jotka liittyvät käsittelyn laillisuuteen ja turvallisuuteen, tietojen luovuttamiseen ja rekisteröityjen oikeuksiin saada tutustua henkilötietoihinsa sekä tehdä niitä koskevia oikaisuja ja poistaa ne.

(39)

Tätä asetusta sovellettaessa suoritettavaan tietojenkäsittelyyn sovelletaan direktiivin 95/46/EY oikeuskeinoja, vastuuta ja sanktioita koskevaa III lukua. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tai asianomaisten kolmansien osapuolten olisi oltava vastuussa aiheuttamistaan vahingoista sovellettavan kansallisen lain mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tai asianomaisille kolmansille osapuolille voidaan määrätä tämän asetuksen säännösten rikkomisen vuoksi asianmukaisia seuraamuksia.

(40)

Teknisessä tuessa, jota Euroopan parlamentti antaa Euroopan tason poliittisille puolueille, olisi otettava huomioon yhtäläisen kohtelun periaate, se olisi toimitettava laskua ja maksua vastaan, ja siitä olisi laadittava säännöllisesti julkinen raportti.

(41)

Keskeiset tiedot tämän asetuksen soveltamisesta olisi asetettava julkisesti saataville erityisellä verkkosivustolla.

(42)

Euroopan unionin tuomioistuimen harjoittamalla tuomioistuinvalvonnalla edistetään tämän asetuksen asianmukaisen soveltamisen varmistamista. Olisi säädettävä myös Euroopan tason poliittisten puolueiden tai Euroopan tason poliittisten säätiöiden mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja toteuttaa korjaavia toimenpiteitä, ennen kuin niille määrätään seuraamuksia.

(43)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän asetuksen tehokasta soveltamista edistetään kansallisilla säännöksillä.

(44)

Jäsenvaltioille olisi annettava riittävästi aikaa antaa säännökset, joilla varmistetaan tämän asetuksen moitteeton ja tehokas soveltaminen. Siksi olisi säädettävä asetuksen voimaantulon ja sen soveltamisen välisestä siirtymäkaudesta.

(45)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu, ja hän on antanut lausunnon (10).

(46)

Koska Euroopan tasolla toimiviin poliittisiin puolueisiin ja säätiöihin tällä hetkellä sovellettavia sääntöjä ja menettelyjä on tarpeen muuttaa merkittävästi, asetus (EY) N:o 2004/2003 olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa säädetään edellytykset, joita sovelletaan Euroopan tasolla toimivien poliittisten puolueiden, jäljempänä ’Euroopan tason poliittiset puolueet’, ja Euroopan tasolla toimivien poliittisten säätiöiden, jäljempänä ’Euroopan tason poliittiset säätiöt’, perussääntöön ja rahoitukseen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’poliittisella puolueella’ kansalaisten muodostamaa ryhmittymää,

joka pyrkii poliittisiin päämääriin ja

joka on tunnustettu tai perustettu vähintään yhden jäsenvaltion oikeusjärjestyksen mukaisesti;

2)

’poliittisella liitolla’ organisoitunutta yhteistyötä poliittisten puolueiden ja/tai kansalaisten välillä;

3)

’Euroopan tason poliittisella puolueella’ poliittista liittoa, joka pyrkii poliittisiin päämääriin ja jonka 6 artiklalla perustettu Euroopan tason poliittisista puolueista ja säätiöistä vastaava viranomainen, jäljempänä ’vastuuviranomainen’, on rekisteröinyt tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten ja menettelyjen mukaisesti;

4)

’Euroopan tason poliittisella säätiöllä’ yhteisöä, joka on muodollisesti lähellä jotakin Euroopan tason poliittista puoluetta, jonka vastuuviranomainen on rekisteröinyt tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten ja menettelyjen mukaisesti ja joka toiminnallaan tukee ja täydentää unionin päämäärien ja perusarvojen puitteissa kyseisen Euroopan tason poliittisen puolueen tavoitteita suorittamalla yhtä tai useampaa seuraavista tehtävistä:

a)

seuraa ja analysoi keskustelua eurooppalaiseen yhteiskuntapolitiikkaan liittyvistä aiheista ja Euroopan integraatioprosessista ja osallistuu siihen;

b)

toteuttaa toimia, jotka liittyvät eurooppalaiseen yhteiskuntapolitiikkaan, kuten järjestää ja tukee seminaareja, koulutusta, konferensseja ja tutkimuksia edellä mainituista aiheista asiaan liittyvien sidosryhmien välillä, mukaan lukien nuorisojärjestöt ja muut kansalaisyhteiskunnan edustajat;

c)

kehittää yhteistyötä demokratian edistämiseksi, myös kolmansissa maissa;

d)

tarjoaa puitteet kansallisille poliittisille säätiöille, tutkijoille ja muille asiaan liittyville toimijoille, jotta nämä voivat toimia yhdessä Euroopan tasolla;

5)

’alueparlamentilla’ tai ’alueneuvostolla’ elimiä, joiden jäsenet ovat joko aluevaaleissa valittuja luottamushenkilöitä tai poliittisesti vastuussa vaaleilla valitulle elimelle;

6)

’Euroopan unionin yleisestä talousarviosta myönnettävällä rahoituksella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (11), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, ensimmäisen osan VI osaston mukaisesti myönnettävää avustusta tai toisen osan VIII osaston mukaisesti myönnettävää rahoitusosuutta;

7)

’lahjoituksella’ käteistä rahaa tai mitä tahansa luontoissuoritusta, tavaroiden, palvelujen (mukaan lukien lainat) tai urakoiden tarjoamista markkina-arvoa edullisemmin ja/tai mitä tahansa muuta liiketointa, joka tuo taloudellista etua asianomaiselle Euroopan tason poliittiselle puolueelle tai Euroopan tason poliittiselle säätiölle, lukuun ottamatta jäsenten suorittamia maksuja ja yksityishenkilöiden vapaaehtoista tavanomaista poliittista toimintaa;

8)

’jäsenten suorittamalla maksulla’ käteismaksua, mukaan lukien jäsenmaksut, tai mitä tahansa luontoissuoritusta tai mitä tahansa tavaroiden, palvelujen (mukaan lukien lainat) tai urakoiden tarjoamista markkina-arvoa edullisemmin ja/tai mitä tahansa muuta liiketointa, joka tuo taloudellista etua asianomaiselle Euroopan tason poliittiselle puolueelle tai Euroopan tason poliittiselle säätiölle ja jonka joku Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön jäsen suorittaa tälle puolueelle tai säätiölle, lukuun ottamatta yksittäisten jäsenten vapaaehtoista tavanomaista poliittista toimintaa;

9)

’vuotuisella talousarviolla’ 20 ja 27 artiklaa sovellettaessa kokonaismenojen määrää tiettynä vuonna kyseisen Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön tilinpäätöksessä ilmoitetun mukaisesti;

10)

’kansallisella yhteyspisteellä’ yhtä niistä yhteyspisteistä, jotka on nimetty varainhoitoasetuksen 108 artiklassa ja komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (12) 144 artiklassa tarkoitettuun poissulkemista koskevaan keskustietokantaan liittyviä kysymyksiä varten, tai yhtä tai useampaa muuta henkilöä, jonka jäsenvaltioiden asiaankuuluvat viranomaiset ovat erityisesti nimenneet tietojen vaihtoa varten tätä asetusta sovellettaessa;

11)

’kotipaikalla’ Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön keskushallinnon sijaintipaikkaa;

12)

’rinnakkaisilla rikkomuksilla’ kahta tai useampaa rikkomusta, jotka on tehty saman laittoman toiminnan yhteydessä;

13)

’toistuvalla rikkomuksella’ rikkomusta, joka on tehty viiden vuoden kuluessa siitä, kun sen tekijälle on määrätty seuraamus samantyyppisestä rikkomuksesta.

II   LUKU

EUROOPAN TASON POLIITTISTEN PUOLUEIDEN JA EUROOPAN TASON POLIITTISTEN SÄÄTIÖIDEN PERUSSÄÄNTÖ

3 artikla

Rekisteröintiä koskevat edellytykset

1.   Poliittinen liitto voi hakea rekisteröimistä Euroopan tason poliittiseksi puolueeksi, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

a)

sillä on perussäännössään ilmoitetuin tavoin kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa;

b)

se on edustettuna tai sen jäseniä on edustettuina Euroopan parlamentissa tai kansallisissa parlamenteissa tai alueparlamenteissa tai alueneuvostoissa vähintään neljäsosassa jäsenvaltioista; tai

se on saanut tai sen jäsenpuolueet ovat saaneet viimeisimmissä Euroopan parlamentin vaaleissa vähintään kolme prosenttia kussakin valtiossa annetuista äänistä vähintään neljäsosassa jäsenvaltioista;

c)

se kunnioittaa puolueohjelmassaan ja toiminnassaan unionin perustana olevia arvoja, sellaisina kuin ne on ilmaistu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa, ja jotka ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina;

d)

se on osallistunut tai sen jäsenet ovat osallistuneet Euroopan parlamentin vaaleihin tai se on ilmaissut tai sen jäsenet ovat ilmaisseet julkisesti aikovansa osallistua seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin; ja

e)

se ei tavoittele toiminnallaan voittoa.

2.   Hakija voi hakea rekisteröimistä Euroopan tason poliittiseksi säätiöksi, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

a)

se on lähellä Euroopan tason poliittista puoluetta, joka on rekisteröity tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten ja menettelyjen mukaisesti;

b)

sillä on perussäännössään ilmoitetuin tavoin kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa;

c)

se kunnioittaa ohjelmassaan ja toiminnassaan unionin perustana olevia arvoja, sellaisina kuin ne on ilmaistu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa, ja jotka ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina;

d)

sen tavoitteet täydentävät sen Euroopan tason poliittisen puolueen tavoitteita, jota lähellä se muodollisesti on;

e)

sen hallintoelin koostuu jäsenistä, jotka ovat peräisin vähintään neljäsosasta jäsenvaltiota; ja

f)

se ei tavoittele toiminnallaan voittoa.

3.   Kullakin Euroopan tason poliittisella puolueella voi olla vain yksi sitä muodollisesti lähellä oleva Euroopan tason poliittinen säätiö. Kunkin Euroopan tason poliittisen puolueen ja sitä lähellä olevan Euroopan tason poliittisen säätiön on varmistettava, että niiden päivittäisestä hallinnosta ja päätöksenteosta vastaavat elimet ja kirjanpito pidetään erillään toisistaan.

4 artikla

Euroopan tason poliittisten puolueiden hallinto

1.   Euroopan tason poliittisen puolueen perussäännön on oltava sen jäsenvaltion sovellettavan lainsäädännön mukainen, jossa sen kotipaikka on, ja siinä on oltava määräyksiä, jotka kattavat ainakin seuraavat seikat:

a)

sen nimi ja logo, joiden on erotuttava selvästi muiden Euroopan tason poliittisten puolueiden tai Euroopan tason poliittisten säätiöiden nimistä ja logoista;

b)

sen kotipaikan osoite;

c)

poliittinen ohjelma, josta käyvät ilmi sen tarkoitus ja tavoitteet;

d)

edellä olevan 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti ilmoitus siitä, että se ei tavoittele toiminnallaan voittoa;

e)

tarvittaessa sitä lähellä olevan poliittisen säätiön nimi ja niiden muodollisen suhteen kuvaus;

f)

sen hallinnollinen ja taloudellinen organisaatio ja menettelyt sekä erityisesti elimet ja toimenhaltijat, joilla on oikeus toimia hallinnollisena, taloudellisena ja laillisena edustajana, sekä tilinpäätöksen laatimista, hyväksymistä ja tarkastusta koskevat säännöt; ja

g)

sisäinen menettely, jota noudatetaan, kun se puretaan vapaaehtoisesti Euroopan tason poliittisena puolueena.

2.   Euroopan tason poliittisen puolueen perussäännössä on oltava puolueen sisäistä organisaatiota koskevia määräyksiä, jotka kattavat ainakin seuraavat seikat:

a)

sen jäseneksi liittymistä ja jäsenyydestä eroamista ja erottamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä perussäännön liitteenä luettelo sen jäsenpuolueista;

b)

kaikentyyppisten jäsenten oikeudet ja velvollisuudet ja niiden äänioikeudet;

c)

sen hallintoelinten toimivalta, vastuualueet ja kokoonpano sekä niiden ehdokkaiden valintaa koskevat kriteerit ja heidän nimittämistään ja erottamistaan koskevat yksityiskohtaiset säännöt;

d)

sen sisäiset päätöksentekomenettelyt, erityisesti äänestysmenettelyt ja päätösvaltaisuutta koskevat vaatimukset;

e)

sen suhtautuminen avoimuuteen, erityisesti kirjanpidon, tilinpidon ja lahjoitusten sekä yksityiselämän ja henkilötietojen suojan osalta; ja

f)

sen perussäännön muuttamista koskeva sisäinen menettely.

3.   Kotipaikkajäsenvaltio voi asettaa perussääntöjä koskevia lisävaatimuksia edellyttäen, että nämä lisävaatimukset eivät ole ristiriidassa tämän asetuksen kanssa.

5 artikla

Euroopan tason poliittisten säätiöiden hallinto

1.   Euroopan tason poliittisen säätiön perussäännön on oltava sen jäsenvaltion sovellettavan lainsäädännön mukainen, jossa sen kotipaikka on, ja siinä on oltava määräyksiä, jotka kattavat ainakin seuraavat seikat:

a)

sen nimi ja logo, joiden on erotuttava selvästi muiden Euroopan tason poliittisten puolueiden tai Euroopan tason poliittisten säätiöiden nimistä ja logoista;

b)

sen kotipaikan osoite;

c)

kuvaus sen tarkoituksesta ja tavoitteista, joiden on sovittava yhteen 2 artiklan 4 kohdassa lueteltujen tehtävien kanssa;

d)

edellä olevan 3 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti ilmoitus siitä, että se ei tavoittele toiminnallaan voittoa;

e)

sen Euroopan tason poliittisen puolueen nimi, jota lähellä säätiö on, ja niiden muodollisen suhteen kuvaus;

f)

luettelo sen elimistä, jossa täsmennetään niiden toimivalta, vastuualueet ja kokoonpano, sekä näiden elinten jäsenten ja johtajien nimittämistä ja erottamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt;

g)

sen hallinnollinen ja taloudellinen organisaatio ja menettelyt sekä erityisesti elimet ja toimenhaltijat, joilla on oikeus toimia hallinnollisena, taloudellisena ja laillisena edustajana, ja tilinpäätöksen laatimista, hyväksymistä ja tarkastusta koskevat säännöt;

h)

sen perussäännön muuttamista koskeva sisäinen menettely; ja

i)

sisäinen menettely, jota noudatetaan, kun se puretaan vapaaehtoisesti Euroopan tason poliittisena säätiönä.

2.   Kotipaikkajäsenvaltio voi asettaa perussääntöjä koskevia lisävaatimuksia edellyttäen, että nämä lisävaatimukset eivät ole ristiriidassa tämän asetuksen kanssa.

6 artikla

Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaava viranomainen

1.   Perustetaan Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaava viranomainen, jäljempänä ’vastuuviranomainen’, jonka tehtävänä on Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rekisteröinti ja valvonta sekä seuraamusten määrääminen niille tämän asetuksen mukaisesti.

2.   Vastuuviranomaisen on oltava oikeushenkilö. Sen on oltava riippumaton ja hoidettava tehtäviään täysin tämän asetuksen mukaisesti.

Vastuuviranomainen päättää Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rekisteröinnistä ja rekisteristä poistamisesta tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen ja edellytysten mukaisesti. Lisäksi vastuuviranomainen tarkistaa säännöllisesti, että rekisteröidyt Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt täyttävät edelleen 3 artiklassa säädetyt rekisteröinnin edellytykset ja 4 artiklan 1 kohdan a, b ja d–f alakohdan sekä 5 artiklan 1 kohdan a–e ja g alakohdan mukaisesti vahvistetut hallintoa koskevat säännökset.

Vastuuviranomainen ottaa päätöksissään täysimääräisesti huomioon yhdistymisvapautta koskevan perusoikeuden ja tarpeen varmistaa poliittisten puolueiden moniarvoisuus Euroopassa.

Vastuuviranomaista edustaa sen johtaja, joka tekee kaikki vastuuviranomaisen päätökset sen puolesta.

3.   Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio, jäljempänä yhdessä ’nimittävä viranomainen’, nimittävät vastuuviranomaisen johtajan yhteisellä päätöksellä viisivuotiseksi toimikaudeksi, jota ei voida uusia, näiden kolmen toimielimen pääsihteerien muodostaman valintalautakunnan ehdotusten perusteella ja avoimen hakumenettelyn jälkeen.

Vastuuviranomaisen johtaja valitaan hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ja ammatillisen pätevyytensä perusteella. Hän ei saa olla Euroopan parlamentin jäsen, vaaleissa valittu luottamushenkilö tai Euroopan tason poliittisen puolueen tai säätiön nykyinen tai entinen työntekijä. Valitulla johtajalla ei saa olla vastuuviranomaisen johtajan aseman ja hänen muiden virkatehtäviensä välisiä eturistiriitoja, erityisesti tämän asetuksen säännöksiä soveltamisen osalta.

Eroamisen, eläkkeelle siirtymisen, erottamisen tai kuolemantapauksen johdosta avoimeksi tullut tehtävä täytetään samaa menettelyä noudattaen.

Kun on kyse sääntöjen mukaisesta uudesta nimityksestä tai vapaaehtoisesta tehtävästä luopumisesta, johtaja jatkaa tehtävässään, kunnes hänen tilalleen nimitetty toinen henkilö on ottanut tehtävänsä vastaan.

Jos vastuuviranomaisen johtaja ei enää täytä tehtävänsä suorittamisen edellytyksiä, vähintään kaksi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista kolmesta toimielimestä voi erottaa hänet yhteisymmärryksessä ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun valintalautakunnan omasta aloitteestaan tai jonkin näistä kolmesta toimielimestä esittämästä pyynnöstä laatiman raportin perusteella.

Vastuuviranomaisen johtaja hoitaa tehtävänsä riippumattomasti. Vastuuviranomaisen puolesta toimiessaan johtaja ei saa pyytää eikä ottaa ohjeita miltään toimielimeltä tai hallitukselta tai muulta elimeltä tai laitokselta. Vastuuviranomaisen johtajan on pidättäydyttävä kaikista toimista, jotka ovat ristiriidassa hänen tehtäviensä luonteen kanssa.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio käyttävät johtajan suhteen yhdessä nimittävälle viranomaiselle neuvoston asetuksella (ETY, EHTY, Euratom) N:o 259/68 (13) säädetyissä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä (ja unionin muuta henkilöstöä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa) annettua toimivaltaa. Nämä kolme toimielintä voivat sopia nimittävälle viranomaiselle annetun muun toimivallan siirtämisestä osittain tai kokonaan jollekin toimielimistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta nimittämistä ja erottamista koskevien päätösten tekemistä.

Nimittävä viranomainen voi antaa johtajalle muita tehtäviä edellyttäen, että näitä tehtäviä ei voida sovittaa yhteen vastuuviranomaisen johtajan tehtävistä aiheutuvan työmäärän kanssa eivätkä ne aiheuta eturistiriitoja tai vaaranna johtajan täydellistä riippumattomuutta.

4.   Vastuuviranomainen sijoitetaan Euroopan parlamenttiin, joka tarjoaa vastuuviranomaiselle riittävät toimistotilat ja hallinnolliset tukipalvelut.

5.   Vastuuviranomaisen johtajaa avustaa henkilöstöä yhdestä tai useammasta unionin toimielimestä. Vastuuviranomaiselle työskennellessään henkilöstö toimii ainoastaan vastuuviranomaisen johtajan alaisuudessa.

Henkilöstön valinta ei saa aiheuttaa eturistiriitaa vastuuviranomaiselle suoritettavien tehtävien ja muiden virkatehtävien välille, ja henkilöstön on pidättäydyttävä kaikista toimista, jotka ovat ristiriidassa sen tehtävien luonteen kanssa.

6.   Vastuuviranomainen tekee Euroopan parlamentin ja tarvittaessa muiden toimielinten kanssa sopimuksia hallinnollisista järjestelyistä, joita sen tehtävien suorittaminen edellyttää, erityisesti 4, 5 ja 8 kohdan mukaisesti tarjottavia palveluja, henkilöstöä ja tukea koskevia sopimuksia.

7.   Määrärahat vastuuviranomaisen menoihin osoitetaan Euroopan unionin yleisen talousarvion Euroopan parlamenttia koskevan pääluokan erillisestä osastosta. Määrärahojen on oltava riittävät vastuuviranomaisen täysimääräisen ja riippumattoman toiminnan varmistamiseksi. Johtaja toimittaa Euroopan parlamentille vastuuviranomaisen alustavan talousarviosuunnitelman, ja se julkistetaan. Euroopan parlamentti siirtää näitä määrärahoja koskevat tulojen ja menojen hyväksyjän tehtävät vastuuviranomaisen johtajalle.

8.   Vastuuviranomaiseen sovelletaan neuvoston asetusta N:o 1 (14).

Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii vastuuviranomaisen ja rekisterin toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista.

9.   Vastuuviranomainen ja Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä jakavat keskenään kaikki tiedot, joita tarvitaan niiden tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseen.

10.   Johtaja toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle vuosittain kertomuksen vastuuviranomaisen toiminnasta.

11.   Euroopan unionin tuomioistuin tutkii vastuuviranomaisen päätösten laillisuuden Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukaisesti, ja sillä on toimivalta ratkaista vastuuviranomaisen toiminnasta aiheutuneet vahingonkorvausta koskevat riidat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 268 ja 340 artiklan mukaisesti. Jos vastuuviranomainen laiminlyö tämän asetuksen nojalla siltä edellytetyn päätöksen tekemisen, laiminlyöntiä koskeva kanne voidaan panna vireille Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 265 artiklan mukaisesti.

7 artikla

Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden rekisteri

1.   Vastuuviranomainen perustaa Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rekisterin ja hoitaa sitä. Rekisterin tiedot ovat saatavilla sähköisesti 32 artiklan mukaisesti.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa 36 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä rekisterin asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten soveltamisalalla seuraavista seikoista:

a)

vastuuviranomaisen hallussa olevat tiedot ja asiakirjat, joiden säilyttämiseen rekisterillä on toimivalta ja jotka sisältävät Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön perussäännöt, rekisteröintihakemuksen osana 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti mahdollisesti toimitetut muut asiakirjat, 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kotipaikkajäsenvaltioilta mahdollisesti saadut asiakirjat ja tiedot niiden henkilöiden henkilöllisyydestä, jotka ovat 4 artiklan 1 kohdan f alakohdassa ja 5 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja niiden elinten jäseniä tai toimenhaltijoita, joilla on valtuudet toimia hallinnollisena, taloudellisena ja laillisena edustajana;

b)

tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetun rekisterin aineisto, jonka osalta rekisterillä on toimivalta vahvistaa lainmukaisuus, siten kuin vastuuviranomainen on sen vahvistanut tämän asetuksen mukaisen toimivaltansa perusteella. Vastuuviranomaisella ei ole toimivaltaa tarkistaa, täyttääkö Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö kotipaikkajäsenvaltion asianomaiselle puolueelle tai säätiölle 4 ja 5 artiklan sekä 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti asettamat velvoitteet tai vaatimukset, jotka täydentävät tässä asetuksessa säädettyjä velvoitteita ja vaatimuksia.

3.   Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksillä rekisteriin sovellettavan rekisteröintinumerojärjestelmän yksityiskohdat ja vakiomuotoiset rekisteriotteet, jotka asetetaan kolmansien osapuolten saataville niiden pyynnöstä, mukaan lukien kirjeiden ja asiakirjojen sisältö. Näihin otteisiin ei saa sisältyä muita henkilötietoja kuin niiden henkilöiden henkilöllisyys, jotka ovat 4 artiklan 1 kohdan f alakohdassa ja 5 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja niiden elinten jäseniä tai toimenhaltijoita, joilla on valtuudet toimia hallinnollisena, taloudellisena ja laillisena edustajana. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 37 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 artikla

Rekisteröintihakemus

1.   Rekisteröintiä koskeva hakemus on toimitettava vastuuviranomaiselle. Euroopan tason poliittiseksi säätiöksi rekisteröintiä koskeva hakemus voidaan toimittaa ainoastaan sen Euroopan tason poliittisen puolueen kautta, jota lähellä hakija muodollisesti on.

2.   Hakemukseen on liitettävä

a)

asiakirjat, jotka osoittavat, että hakija täyttää 3 artiklassa säädetyt edellytykset, mukaan lukien liitteessä esitetty vakiomuotoinen virallinen ilmoitus;

b)

puolueen tai säätiön perussääntö, joka sisältää 4 ja 5 artiklassa vaaditut määräykset, mukaan lukien asiaankuuluvat liitteet ja tarvittaessa 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kotipaikkajäsenvaltion lausunto.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 36 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten soveltamisalalla:

a)

mahdollisten 2 kohtaan liittyvien lisätietojen tai asiakirjojen määrittelemiseksi, jotta vastuuviranomainen voi täyttää täysimääräisesti rekisterin toimintaan liittyvät tämän asetuksen mukaiset velvoitteensa;

b)

liitteessä esitetyn vakiomuotoisen virallisen ilmoituksen muuttamiseksi hakijan täytettävien yksityiskohtien osalta, jos tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että käytettävissä on riittävät tiedot allekirjoittajasta, hänen tehtävästään ja Euroopan tason poliittisesta puolueesta tai säätiöstä, jota hänellä on oikeus edustaa ilmoitusta annettaessa.

4.   Hakemuksen osana vastuuviranomaiselle toimitetut asiakirjat julkistetaan välittömästi 32 artiklassa tarkoitetulla verkkosivustolla.

9 artikla

Hakemuksen tarkastelu ja vastuuviranomaisen päätös

1.   Vastuuviranomainen tarkastelee hakemusta määrittääkseen, täyttääkö hakija 3 artiklassa säädetyt rekisteröinnin edellytykset ja sisältääkö perussääntö 4 ja 5 artiklassa vaaditut määräykset.

2.   Vastuuviranomainen tekee päätöksen hakijan rekisteröinnistä, paitsi jos se toteaa, että hakija ei täytä 3 artiklassa säädettyjä rekisteröinnin edellytyksiä tai että perussääntö ei sisällä 4 ja 5 artiklassa vaadittuja määräyksiä.

Vastuuviranomainen julkistaa päätöksensä hakijan rekisteröinnistä kuukauden kuluessa rekisteröintihakemuksen vastaanottamisesta tai, jos sovelletaan 15 artiklan 4 kohdassa säädettyjä menettelyjä, neljän kuukauden kuluessa rekisteröintihakemuksen vastaanottamisesta.

Jos hakemus on puutteellinen, vastuuviranomainen pyytää hakijaa välittömästi toimittamaan vaaditut lisätiedot. Toisessa alakohdassa säädetty määräaika alkaa kulua vasta päivästä, jona vastuuviranomainen on vastaanottanut täydellisen hakemuksen.

3.   Edellä 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vakiomuotoista virallista ilmoitusta pidetään riittävänä, jotta vastuuviranomainen voi varmistua siitä, että hakija täyttää 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tai 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määritellyt edellytykset sen mukaan, kumpaa kohtaa sovelletaan.

4.   Vastuuviranomaisen päätös hakijan rekisteröimisestä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä yhdessä asianomaisen puolueen tai säätiön perussäännön kanssa. Päätös hakijan rekisteröinnin hylkäämisestä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä yhdessä yksityiskohtaisten hylkäämisperusteiden kanssa.

5.   Rekisteröintihakemuksen osana 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettuihin asiakirjoihin tai perussääntöihin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava vastuuviranomaiselle, joka saattaa rekisteröinnin ajan tasalle noudattaen soveltuvin osin 15 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädettyjä menettelyjä.

6.   Vastuuviranomaiselle on toimitettava vuosittain puolueen perussääntöön 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti liitetty ajantasainen luettelo Euroopan tason poliittisen puolueen jäsenpuolueista. Muutokset, joiden seurauksena Euroopan tason poliittinen puolue ei mahdollisesti enää täytä 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä edellytystä, on ilmoitettava vastuuviranomaiselle neljän viikon kuluessa tällaisesta muutoksesta.

10 artikla

Rekisteröinnin edellytysten ja vaatimusten noudattamisen tarkistaminen

1.   Vastuuviranomainen tarkistaa säännöllisesti, että rekisteröidyt Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt täyttävät edelleen 3 artiklassa säädetyt rekisteröinnin edellytykset ja 4 artiklan 1 kohdan a, b ja d–f alakohdassa sekä 5 artiklan 1 kohdan a–e ja g alakohdassa säädetyt hallintoa koskevat säännökset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdassa säädetyn menettelyn soveltamista.

2.   Jos vastuuviranomainen toteaa, että jokin 1 kohdassa tarkoitetuista rekisteröinnin edellytyksistä tai hallintoa koskevista säännöksistä ei enää täyty, 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä lukuun ottamatta, se ilmoittaa siitä asianomaiselle Euroopan tason poliittiselle puolueelle tai säätiölle.

3.   Euroopan parlamentti, neuvosto tai komissio voi esittää vastuuviranomaiselle pyynnön sen tarkistamisesta, täyttääkö tietty Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset. Tällaisissa tapauksissa ja 16 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vastuuviranomainen pyytää 11 artiklan mukaisesti perustettua riippumattomista henkilöistä muodostuvaa komiteaa antamaan asiasta lausunnon. Komitea antaa lausuntonsa kahden kuukauden kuluessa.

Jos vastuuviranomainen saa tietoonsa seikkoja, jotka voivat herättää epäilyksen siitä, että tietty Euroopan tason poliittinen puolue tai säätiö ei täytä 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä, se ilmoittaa asiasta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle, jotta joku niistä voi esittää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tarkistuspyynnön. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ilmoittavat aikomuksestaan kahden kuukauden kuluessa tämän tiedon saamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädettyjä menettelyjä ei saa aloittaa Euroopan parlamentin vaaleja edeltävien kahden kuukauden aikana.

Otettuaan huomioon komitean lausunnon vastuuviranomainen päättää, poistetaanko asianomainen Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö rekisteristä. Vastuuviranomaisen päätös on perusteltava asianmukaisesti.

Vastuuviranomainen voi tehdä päätöksen rekisteristä poistamisesta sillä perusteella, että 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tai 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty, ainoastaan, jos nämä edellytykset jäävät täyttymättä selvästi ja vakavasti. Tällöin sovelletaan 4 kohdassa säädettyä menettelyä.

4.   Vastuuviranomaisen päätöksestä Euroopan tason poliittisen puolueen tai säätiön poistamisesta rekisteristä sillä perusteella, että 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tai 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset jäävät täyttymättä selvästi ja vakavasti, ilmoitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Päätös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet vastuuviranomaiselle, että ne eivät vastusta päätöstä. Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto vastustavat päätöstä, Euroopan tason poliittinen puolue tai säätiö pysyy rekisteröitynä.

Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa päätöstä ainoastaan 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tai 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyjen rekisteröinnin edellytysten arviointiin liittyvin perustein.

Asianomaiselle Euroopan tason poliittiselle puolueelle tai säätiölle on ilmoittava, että sen rekisteristä poistamista koskevaa vastuuviranomaisen päätöstä on vastustettu.

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät kantansa perussopimusten mukaisesti vahvistettujen päätöksentekosääntöjensä mukaisesti. Vastustaminen perustellaan asianmukaisesti, ja perustelut julkistetaan.

5.   Jos vastuuviranomaisen päätöstä Euroopan tason poliittisen puolueen tai säätiön poistamisesta rekisteristä ei ole vastustettu 4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä yhdessä rekisteristä poistamista koskevien yksityiskohtaisten perustelujen kanssa, ja se tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua julkaisupäivästä.

6.   Euroopan tason poliittinen säätiö menettää ilman eri toimenpiteitä asemansa Euroopan tason poliittisena säätiönä, jos se Euroopan tason poliittinen puolue, johon sen toiminta liittyy, poistetaan rekisteristä.

11 artikla

Riippumattomista merkittävistä henkilöistä muodostuva komitea

1.   Perustetaan riippumattomista merkittävistä henkilöistä muodostuva komitea. Se muodostuu kuudesta jäsenestä, ja Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio nimeävät kukin kaksi jäsentä. Komitean jäsenet valitaan heidän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa ja ammatillisen pätevyytensä perusteella. He eivät saa olla Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission jäseniä, vaaleissa valittuja luottamushenkilöitä, Euroopan unionin virkamiehiä tai muita toimihenkilöitä taikka Euroopan tason poliittisen puolueen tai säätiön nykyisiä tai entisiä työntekijöitä.

Komitean jäsenet hoitavat tehtäviään riippumattomasti. Jäsenet eivät saa pyytää eivätkä ottaa ohjeita miltään toimielimeltä tai hallitukselta tai muulta elimeltä tai laitokselta, ja heidän on pidättäydyttävä kaikista toimista, jotka ovat ristiriidassa heidän tehtäviensä kanssa.

Komitea uudistetaan kuuden kuukauden kuluessa Euroopan parlamentin vaalien jälkeen pidettävän ensimmäisen istunnon päättymisestä. Jäsenten toimikautta ei voida uusia.

2.   Komitea hyväksyy työjärjestyksensä. Komitean jäsenet valitsevat komitean puheenjohtajan keskuudestaan työjärjestyksen mukaisesti. Euroopan parlamentti huolehtii komitean sihteeripalveluista ja rahoituksesta. Komitean sihteeristö toimii ainoastaan komitean alaisuudessa.

3.   Komitea antaa vastuuviranomaisen pyynnöstä lausunnon, jos Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön katsotaan loukanneen selvästi ja vakavasti 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tai 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja Euroopan unionin perustana olevia arvoja. Tätä varten komitea voi pyytää vastuuviranomaiselta, Euroopan parlamentilta, asianomaiselta Euroopan tason poliittiselta puolueelta tai säätiöltä, muilta poliittisilta puolueilta, poliittisilta säätiöiltä tai muilta sidosryhmiltä mitä hyvänsä asiaankuuluvia asiakirjoja ja todisteita, ja se voi pyytää saada kuulla niiden edustajia.

Lausunnoissaan komitea ottaa täysimääräisesti huomioon yhdistymisvapautta koskevan perusoikeuden ja tarpeen varmistaa poliittisten puolueiden moniarvoisuus Euroopassa.

Komitean lausunnot julkistetaan viipymättä.

III   LUKU

EUROOPAN TASON POLIITTISTEN PUOLUEIDEN JA EUROOPAN TASON POLIITTISTEN SÄÄTIÖIDEN OIKEUDELLINEN ASEMA

12 artikla

Oikeushenkilöllisyys

Euroopan tason poliittisilla puolueilla ja Euroopan tason poliittisilla säätiöillä on eurooppalainen oikeushenkilöllisyys.

13 artikla

Oikeuskelpoisuus ja oikeudellisesti tunnustettu asema

Euroopan tason poliittisilla puolueilla ja Euroopan tason poliittisilla säätiöillä on oikeuskelpoisuus ja oikeudellisesti tunnustettu asema kaikissa jäsenvaltioissa.

14 artikla

Sovellettava lainsäädäntö

1.   Euroopan tason poliittisiin puolueisiin ja Euroopan tason poliittisiin säätiöihin sovelletaan tätä asetusta.

2.   Niiden asioiden osalta, joita ei säännellä tällä asetuksella tai, jos asioita säännellään sillä vain osittain, asetuksen soveltamisalaan kuulumattomien näkökohtien osalta Euroopan tason poliittisiin puolueisiin ja Euroopan tason poliittisiin säätiöihin sovelletaan sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön sovellettavia säännöksiä, jossa niiden kotipaikat ovat.

Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön muissa jäsenvaltioissa toteuttamaan toimintaan sovelletaan näiden jäsenvaltioiden asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä.

3.   Niiden asioiden osalta, joita ei säännellä tällä asetuksella tai 2 kohdan mukaisesti sovellettavilla säännöksillä tai, jos asioita säännellään niillä vain osittain, niiden soveltamisalaan kuulumattomien näkökohtien osalta Euroopan tason poliittisiin puolueisiin ja Euroopan tason poliittisiin säätiöihin sovelletaan niiden perussääntöjen määräyksiä.

15 artikla

Eurooppalaisen oikeushenkilöllisyyden saaminen

1.   Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason säätiö saa eurooppalaisen oikeushenkilöllisyyden päivänä, jona vastuuviranomaisen 9 artiklan mukaisesti tekemä päätös sen rekisteröinnistä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Jos jäsenvaltio, jossa rekisteröintiä Euroopan tason poliittiseksi puolueeksi tai Euroopan tason poliittiseksi säätiöksi hakeneen kotipaikka on, niin vaatii, 8 artiklan mukaisesti esitettyyn hakemukseen on liitettävä tämän jäsenvaltion antama lausunto, jossa todistetaan, että hakija täyttää kaikki hakemusta koskevat asiaankuuluvat kansalliset vaatimukset ja että sen perussääntö on 14 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun sovellettavan lainsäädännön mukainen.

3.   Jos hakija on jäsenvaltion lainsäädännön nojalla oikeushenkilö, jäsenvaltion on pidettävä eurooppalaisen oikeushenkilöllisyyden saamista kansallisen oikeushenkilöllisyyden muuttamisena sitä seuraavaksi eurooppalaiseksi oikeushenkilöllisyydeksi. Eurooppalainen oikeushenkilö säilyttää täysimääräisesti kansallisen oikeushenkilön aiemmat oikeudet ja velvoitteet, ja entinen kansallinen oikeushenkilö lakkaa olemasta. Asianomainen jäsenvaltio ei saa soveltaa kohtuuttomia rajoittavia ehtoja tällaisen muuttamisen yhteydessä. Hakija säilyttää kotipaikkansa asianomaisessa jäsenvaltiossa siihen asti, kun 9 artiklan mukainen päätös on julkaistu.

4.   Jos jäsenvaltio, jossa hakijan kotipaikka on, niin vaatii, vastuuviranomainen vahvistaa 1 kohdassa tarkoitetun julkaisupäivän vasta kyseistä jäsenvaltiota kuultuaan.

16 artikla

Eurooppalaisen oikeushenkilöllisyyden lakkaaminen

1.   Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö menettää eurooppalaisen oikeushenkilöllisyytensä sen jälkeen, kun Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistu vastuuviranomaisen päätös sen poistamisesta rekisteristä on tullut voimaan. Päätös tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua julkaisemisesta, jollei asianomainen Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö pyydä lyhyempää määräaikaa.

2.   Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö poistetaan rekisteristä vastuuviranomaisen päätöksellä:

a)

edellä olevan 10 artiklan 2–5 kohdan mukaisesti tehdyn päätöksen seurauksena;

b)

edellä 10 artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa;

c)

asianomaisen Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön pyynnöstä; tai

d)

tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

3.   Jos Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö on laiminlyönyt vakavasti 14 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaiset asiaankuuluvat velvoitteet, kotipaikkajäsenvaltio voi esittää vastuuviranomaiselle rekisteristä poistamista koskevan asianmukaisesti perustellun pyynnön, jossa on ilmoitettava täsmällisesti ja kattavasti laiton toiminta ja yksittäiset kansalliset vaatimukset, joita ei ole noudatettu. Tällaisissa tapauksissa vastuuviranomainen:

a)

aloittaa 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkistusmenettelyn asioista, jotka liittyvät yksinomaan tai pääasiallisesti tekijöihin, jotka vaikuttavat unionin perustana olevien arvojen kunnioittamiseen, sellaisina kuin ne on ilmaistu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2 artiklassa. Lisäksi sovelletaan 10 artiklan 4, 5 ja 6 kohtaa;

b)

päättää poistaa asianomaisen Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön rekisteristä, kun on kyse muista asioista ja kun asianomaisen jäsenvaltion perustellussa pyynnössä vahvistetaan, että kaikki kansalliset oikeuskeinot on käytetty.

Jos Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö on vakavasti laiminlyönyt 14 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaiset asiaankuuluvat velvoitteet ja jos asia liittyy yksinomaan tai pääasiallisesti tekijöihin, jotka vaikuttavat unionin perustana olevien arvojen kunnioittamiseen, sellaisina kuin ne on ilmaistu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2 artiklassa, asianomainen jäsenvaltio voi esittää vastuuviranomaiselle pyynnön tämän kohdan ensimmäisen alakohdan säännösten mukaisesti. Vastuuviranomainen toimii tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti.

Kaikissa tapauksissa vastuuviranomaisen on toimittava viipymättä. Vastuuviranomainen ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle ja asianomaiselle Euroopan tason poliittiselle puolueelle tai Euroopan tason poliittiselle säätiölle rekisteristä poistamista koskevan perustellun pyynnön johdosta toteutetut toimenpiteet.

4.   Vastuuviranomainen vahvistaa 1 kohdassa tarkoitetun julkaisupäivän kuultuaan jäsenvaltiota, jossa Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön kotipaikka on.

5.   Jos asianomainen Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö saa oikeushenkilöllisyyden kotipaikkajäsenvaltion lainsäädännön nojalla, tämän jäsenvaltion on pidettävä tällaista oikeushenkilöllisyyden saamista eurooppalaisen oikeushenkilöllisyyden muuttamisena kansalliseksi oikeushenkilöllisyydeksi, joka säilyttää täysimääräisesti entisen eurooppalaisen oikeushenkilön aiemmat oikeudet ja velvoitteet. Asianomainen jäsenvaltio ei saa soveltaa kohtuuttomia rajoittavia ehtoja tällaisen muuttamisen yhteydessä.

6.   Jos Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö ei saa oikeushenkilöllisyyttä kotipaikkajäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti, se on lakkautettava kyseisen jäsenvaltion sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. Asianomainen jäsenvaltio voi vaatia, että tällaista lakkauttamista edeltää asianomaisen puolueen tai säätiön kansallisen oikeushenkilöllisyyden saaminen 5 kohdan mukaisesti.

7.   Kaikissa 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että 3 artiklassa säädettyä voittoa tavoittelemattoman toiminnan edellytystä noudatetaan täysimääräisesti. Vastuuviranomainen ja Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä voivat sopia asianomaisen jäsenvaltion kanssa eurooppalaisen oikeushenkilöllisyyden lakkaamiseen liittyvistä menettelytavoista, erityisesti varmistaakseen Euroopan unionin yleisestä talousarviosta saadun rahoituksen takaisinperinnän ja 27 artiklan mukaisesti määrättyjen taloudellisten seuraamusten maksamisen.

IV   LUKU

RAHOITUSTA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

17 artikla

Rahoituksen edellytykset

1.   Euroopan tason poliittinen puolue, joka on rekisteröity tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten ja menettelyjen mukaisesti, joka on vähintään yhden jäsenensä edustamana Euroopan parlamentissa ja joka ei ole missään varainhoitoasetuksen 106 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista poissulkemista edellyttävistä tilanteista, voi hakea rahoitusta Euroopan unionin yleisestä talousarviosta Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän julkaisemassa rahoituksen suorittamispyynnössä vahvistettujen sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

2.   Euroopan tason poliittinen säätiö, joka on lähellä 1 kohdassa tarkoitettuun rahoitukseen oikeutettua Euroopan tason poliittista puoluetta, joka on rekisteröity tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten ja menettelyjen mukaisesti ja joka ei ole missään varainhoitoasetuksen 106 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista poissulkemista edellyttävistä tilanteista, voi hakea rahoitusta Euroopan unionin yleisestä talousarviosta Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän julkaisemassa ehdotuspyynnössä vahvistettujen sääntöjen ja edellytysten mukaisesti.

3.   Määritettäessä kelpoisuutta saada Euroopan unionin yleisestä talousarviosta myönnettävää rahoitusta tämän artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja 19 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi Euroopan parlamentin jäsenen katsotaan kuuluvan vain yhteen Euroopan tason poliittiseen puolueeseen, joka on tapauksen mukaan sama puolue, johon hänen kansallinen tai alueellinen poliittinen puolueensa kuuluu rahoitushakemusten viimeisenä jättöpäivänä.

4.   Euroopan unionin yleisestä talousarviosta myönnettävät rahoitusosuudet tai avustukset saavat olla enintään 85 prosenttia Euroopan tason poliittisen puolueen talousarvioon otetuista vuotuisista korvattavista kustannuksista ja 85 prosenttia Euroopan tason poliittiselle säätiölle aiheutuneista tukikelpoisista kustannuksista. Euroopan tason poliittiset puolueet voivat käyttää unionin talousarviosta saamansa rahoituksen käyttämättä jääneen osan korvattavien kustannusten kattamiseen rahoituksen myöntämistä seuraavan varainhoitovuoden aikana. Määrät, jotka ovat edelleen käyttämättä tämän varainhoitovuoden jälkeen, peritään takaisin varainhoitoasetuksen mukaisesti.

5.   Rahoitusosuudesta korvattaviin kustannuksiin sisältyvät hallintomenot sekä tekniseen tukeen, kokouksiin, tutkimukseen, rajat ylittäviin tapahtumiin, selvityksiin, tiedotukseen ja julkaisuihin liittyvät menot sekä kampanjoihin liittyvät menot 21 ja 22 artiklassa säädetyissä rajoissa.

18 artikla

Rahoitusta koskeva hakemus

1.   Saadakseen rahoitusta Euroopan unionin yleisestä talousarviosta Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön, joka täyttää 17 artiklan 1 tai 2 kohdassa säädetyt edellytykset, on tehtävä hakemus Euroopan parlamentille rahoituksen suorittamispyynnön tai ehdotuspyynnön perusteella.

2.   Euroopan tason poliittisen puolueen ja Euroopan tason poliittisen säätiön on hakemuksen tekemisajankohtana täytettävä 23 artiklassa luetellut velvoitteet ja pysyttävä hakemuksensa tekopäivästä rahoituksen tai avustuksen kattaman varainhoitovuoden tai toiminnan loppuun rekisteröityneenä rekisterissä, eikä siihen saa kohdistua 27 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdan v ja vi alakohdassa säädettyjä seuraamuksia.

3.   Euroopan tason poliittisen säätiön on liitettävä hakemukseensa vuotuinen työohjelmansa tai toimintasuunnitelmansa.

4.   Euroopan parlamentin toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä hyväksyy päätöksensä kolmen kuukauden kuluessa rahoituksen suorittamispyynnön tai ehdotuspyynnön päättymisestä ja valtuuttaa asianomaisten määrärahojen myöntämisen ja hallinnoi niitä varainhoitoasetuksen mukaisesti.

5.   Euroopan tason poliittinen säätiö voi hakea rahoitusta Euroopan unionin yleisestä talousarviosta ainoastaan sen Euroopan tason poliittisen puolueen kautta, johon sen toiminta liittyy.

19 artikla

Rahoituksen myöntäminen ja jakaminen

1.   Euroopan tason poliittisille puolueille ja Euroopan tason poliittisille säätiöille 18 artiklan mukaisesti myönnettyjä rahoitusosuuksia tai avustuksia vastaavat määrärahat jaetaan vuosittain seuraavasti:

15 prosenttia määrärahoista jaetaan tasaosuuksina edunsaajina olevien Euroopan tason poliittisten puolueiden kesken,

85 prosenttia määrärahoista jaetaan edunsaajina olevien Euroopan tason poliittisten puolueiden kesken suhteessa niiden osuuteen Euroopan parlamenttiin valituista jäsenistä.

Samaa jakoperustetta sovelletaan rahoituksen myöntämiseen Euroopan tason poliittisille säätiöille sen mukaan, mitä Euroopan tason poliittista puoluetta lähellä ne ovat.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu määrärahojen jakaminen perustuu niiden Euroopan parlamenttiin valittujen jäsenten lukumäärään, jotka ovat rahoitusta hakevan Euroopan tason poliittisen puolueen jäseniä rahoitusta koskevien hakemusten viimeisenä jättöpäivänä, ottaen huomioon 17 artiklan 3 kohdan.

Tämän päivän jälkeen tapahtuvat jäsenten lukumäärän muutokset eivät vaikuta Euroopan tason poliittisten puolueiden tai Euroopan tason poliittisten säätiöiden osuuteen rahoituksesta. Tämä ei kuitenkaan vaikuta 17 artiklan 1 kohdassa säädettyyn vaatimukseen, jonka mukaan Euroopan tason poliittisen puolueen on oltava vähintään yhden jäsenensä edustamana Euroopan parlamentissa.

20 artikla

Lahjoitukset ja rahoitus

1.   Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt saavat ottaa luonnollisilta tai oikeushenkilöiltä vastaan lahjoituksia enintään 18 000 euroa vuodessa lahjoittajaa kohti.

2.   Kun Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt toimittavat vuotuisen tilinpäätöksensä 23 artiklan mukaisesti, niiden on samalla toimitettava myös luettelo kaikista lahjoittajista ja näiltä saaduista lahjoituksista ja ilmoitettava kunkin yksittäisen lahjoituksen luonne ja arvo. Tätä kohtaa sovelletaan myös Euroopan tason poliittisten puolueiden jäsenpuolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden jäsenjärjestöjen suorittamiin maksuihin.

Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden on ilmoitettava niiden luonnollisilta henkilöiltä saatujen lahjoitusten osalta, joiden arvo on yli 1 500 euroa ja enintään 3 000 euroa, ovatko lahjoittajat antaneet ennakolta kirjallisen suostumuksen lahjoituksen julkistamiseen 32 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti.

3.   Lahjoituksista, joita Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt ottavat vastaan Euroopan parlamentin vaaleja edeltävien kuuden kuukauden aikana, on ilmoitettava vastuuviranomaiselle kirjallisesti viikoittain ja 2 kohdan mukaisesti.

4.   Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden vastaanottamista yksittäisistä lahjoituksista, joiden arvo on yli 12 000 euroa, on välittömästi ilmoitettava vastuuviranomaiselle kirjallisesti ja 2 kohdan mukaisesti.

5.   Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt eivät saa ottaa vastaan mitään seuraavista:

a)

nimettömiä lahjoituksia tai maksuja;

b)

lahjoituksia Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien talousarvioista;

c)

lahjoituksia viranomaisilta, jäsenvaltiolta tai kolmannelta maalta tai liikeyrityksiltä, joihin nämä viranomaiset voivat suoraan tai välillisesti käyttää määräysvaltaa omistuksensa, rahoitusosuutensa tai yritystä koskevien sääntöjen perusteella; tai

d)

lahjoituksia kolmansiin maihin sijoittautuneilta yksityisiltä tahoilta tai kolmansien maiden yksityishenkilöiltä, joilla ei ole oikeutta äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa.

6.   Jos lahjoitus ei ole tämän asetuksen perusteella sallittu, se on 30 päivän kuluessa siitä, kun Euroopan tason poliittinen puolue tai säätiö on vastaanottanut sen:

a)

palautettava lahjoittajalle tai tämän puolesta toimivalle henkilölle; tai

b)

jos lahjoitusta ei ole mahdollista palauttaa, siitä on ilmoitettava vastuuviranomaiselle ja Euroopan parlamentille. Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä vahvistaa määrän, joka voidaan ottaa vastaan, ja hyväksyy takaisinperinnän varainhoitoasetuksen 78 ja 79 artiklassa vahvistettujen säännösten mukaisesti. Varat otetaan Euroopan unionin yleisen talousarvion Euroopan parlamenttia koskevaan pääluokkaan yleisinä tuloina.

7.   Euroopan tason poliittisen puolueen jäsenten suorittamat maksut ovat sallittuja. Näiden maksujen arvo saa olla enintään 40 prosenttia Euroopan tason poliittisen puolueen vuotuisesta talousarviosta.

8.   Euroopan tason poliittisen säätiön jäsenten ja Euroopan tason poliittisen puolueen, jota lähellä se on, suorittamat maksut tällaiselle säätiölle ovat sallittuja. Näiden maksujen arvo saa olla enintään 40 prosenttia asianomaisen Euroopan tason poliittisen säätiön vuotuisesta talousarviosta eivätkä ne saa koostua varoista, jotka Euroopan tason poliittinen puolue on vastaanottanut Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tämän asetuksen mukaisesti.

Tätä koskeva näyttövelvollisuus on asianomaisella Euroopan tason poliittisella puolueella, jonka on selvästi osoitettava tilinpidossaan sitä lähellä olevan Euroopan tason poliittisen säätiön rahoittamiseen käytettyjen varojen alkuperä.

9.   Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt voivat ottaa vastaan niiden jäseninä olevilta kansalaisilta maksuja, joiden arvo on enintään 18 000 euroa vuodessa jäsentä kohti, jos asianomainen jäsen suorittaa tällaisen maksun omasta puolestaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 ja 8 kohdan soveltamista.

Ensimmäisen alakohdan mukaista enimmäismäärää ei sovelleta, jos asianomainen jäsen on myös Euroopan parlamentin, kansallisen parlamentin tai alueparlamentin taikka alueneuvoston jäsen.

10.   Kaikki suoritetut maksut, jotka eivät ole tämän asetuksen nojalla sallittuja, on palautettava 6 kohdan mukaisesti.

21 artikla

Vaalikampanjoiden rahoittaminen Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä

1.   Jollei toisesta alakohdasta muuta johdu, Euroopan tason poliittiset puolueet voivat käyttää niille Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tai muista lähteistä myönnettyä rahoitusta rahoittaakseen Euroopan parlamentin vaaleihin liittyviä kampanjoita; niiden tai niiden jäsenten on osallistuttava näihin vaaleihin 3 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen 8 artiklan mukaan (15) kaikkien poliittisten puolueiden, ehdokkaiden ja kolmansien osapuolten vaalikulujen rahoittamisesta ja mahdollisesta rajoittamisesta Euroopan parlamentin vaaleissa ja niiden osallistumisesta Euroopan parlamentin vaaleihin säädetään kunkin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä.

2.   Euroopan tason poliittisten puolueiden on vuotuisissa tilinpäätöksissään selkeästi yksilöitävä menot, jotka liittyvät 1 kohdassa tarkoitettuihin vaalikampanjoihin.

22 artikla

Rahoituksen käyttöä koskeva kielto

1.   Sen estämättä, mitä 21 artiklan 1 kohdassa säädetään, Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tai mistä hyvänsä muusta lähteestä myönnettävää Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitusta ei saa suoraan eikä välillisesti käyttää muiden poliittisten puolueiden tai ehdokkaiden eikä etenkään kansallisten puolueiden tai ehdokkaiden rahoitukseen. Näihin kansallisiin poliittisiin puolueisiin ja ehdokkaisiin sovelletaan edelleen kansallisia sääntöjä.

2.   Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tai muista lähteistä myönnettävää Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoitusta ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin niiden 2 artiklan 4 kohdassa lueteltujen tehtävien suorittamiseen ja kattamaan menoja, jotka liittyvät suoraan niiden perussäännössä 5 artiklan mukaisesti asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen. Rahoitusta ei erityisesti saa käyttää suoraan eikä välillisesti vaalien, poliittisten puolueiden tai ehdokkaiden tai muiden säätiöiden rahoittamiseen.

3.   Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tai mistä hyvänsä muusta lähteestä myönnettävää Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoitusta ei saa käyttää kansanäänestyskampanjoiden rahoitukseen.

V   LUKU

VALVONTA JA SEURAAMUKSET

23 artikla

Kirjanpito-, raportointi- ja tilintarkastusvelvoitteet

1.   Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden on toimitettava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua varainhoitovuoden päättymisestä vastuuviranomaiselle seuraavat asiakirjat ja niiden jäljennös Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjälle ja niiden kotipaikkajäsenvaltion toimivaltaiselle kansalliselle yhteyspisteelle:

a)

vuotuinen tilinpäätöksensä ja siihen liittyvät huomautukset, jotka kattavat niiden tulot ja menot sekä varat ja vastuut varainhoitovuoden alussa ja lopussa, siinä jäsenvaltiossa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, jossa puolueella tai säätiöllä on kotipaikka, ja vuotuinen tilinpäätöksensä kansainvälisten tilinpäätösstandardien perusteella, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (16) 2 artiklassa;

b)

vuotuista tilinpäätöstä koskeva ulkopuolisen tilintarkastajan lausunto, joka kattaa sekä kyseisen tilinpäätöksen luotettavuuden että tulojen ja menojen laillisuuden ja asianmukaisuuden ja jonka on laatinut riippumaton elin tai asiantuntija; ja

c)

luettelo lahjoittajista ja maksujen suorittajista ja näiltä saaduista lahjoituksista tai maksuista, jotka on ilmoitettu 20 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

2.   Jos Euroopan tason poliittiset puolueet vastaavat menojen toteuttamisesta yhdessä kansallisten poliittisten puolueiden kanssa tai Euroopan tason poliittiset säätiöt yhdessä kansallisten poliittisten säätiöiden tai muiden järjestöjen kanssa, Euroopan tason poliittisille puolueille tai Euroopan tason poliittisille säätiöille suoraan tai näiden kolmansien osapuolten kautta aiheutuneista menoista on esitettävä tositteet 1 kohdassa tarkoitettujen vuotuisten tilinpäätösten yhteydessä.

3.   Euroopan parlamentti valitsee, valtuuttaa ja kustantaa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut riippumattomat elimet tai asiantuntijat. Niillä on oltava asianmukaiset valtuudet suorittaa tilintarkastuksia siinä jäsenvaltiossa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, jossa niiden kotipaikka on tai jonne ne ovat sijoittautuneet.

4.   Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden on toimitettava kaikki riippumattomien elinten tai asiantuntijoiden pyytämät tiedot näiden suorittamaa tilintarkastusta varten.

5.   Riippumattomien elinten tai asiantuntijoiden on ilmoitettava vastuuviranomaiselle ja Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjälle epäillystä laittomasta toiminnasta, petoksesta tai korruptiosta, joka saattaa vahingoittaa unionin taloudellisia etuja. Vastuuviranomainen ja Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä ilmoittavat asiasta asianomaisille kansallisille yhteyspisteille.

24 artikla

Valvontaa koskevat yleiset säännöt

1.   Vastuuviranomainen, Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä ja toimivaltaiset jäsenvaltiot valvovat yhteistyössä Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattamista.

2.   Vastuuviranomainen valvoo Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattamista, erityisesti 3 artiklan, 4 artiklan 1 kohdan a, b ja d–f alakohdan, 5 artiklan 1 kohdan a–e ja g alakohdan, 9 artiklan 5 ja 6 kohdan sekä 20, 21 ja 22 artiklan osalta.

Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä valvoo Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden tämän asetuksen mukaisesti myönnettävään unionin rahoitukseen liittyvien velvoitteiden noudattamista varainhoitoasetuksen mukaisesti. Valvontaa harjoittaessaan Euroopan parlamentti toteuttaa tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien petosten estämisen ja torjunnan alalla.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu vastuuviranomaisen ja Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän harjoittama valvonta ei saa ulottua 14 artiklassa tarkoitetusta sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä johtuvien Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden velvoitteiden noudattamiseen.

4.   Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden on toimitettava kaikki vastuuviranomaisen, Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän, tilintarkastustuomioistuimen, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tai jäsenvaltioiden pyytämät tiedot, jotka ovat tarpeen sen valvonnan harjoittamiseksi, josta nämä ovat vastuussa tämän asetuksen mukaisesti.

Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden on toimitettava pyynnöstä ja 20 artiklan noudattamisen valvontaa varten vastuuviranomaiselle tiedot yksittäisten jäsenten suorittamista maksuista ja näiden jäsenten henkilöllisyydestä. Lisäksi vastuuviranomainen voi tarvittaessa vaatia Euroopan tason poliittisia puolueita toimittamaan allekirjoitetut vakuutukset jäseniltä, jotka ovat vaaleilla valittuja luottamushenkilöitä, jotta voidaan valvoa 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn edellytyksen täyttymistä.

25 artikla

Unionin rahoituksen toteuttaminen ja valvonta

1.   Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoitukseen tarkoitetuista määrärahoista päätetään vuotuisen talousarviomenettelyn yhteydessä, ja ne toteutetaan tämän asetuksen ja varainhoitoasetuksen mukaisesti.

Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä vahvistaa rahoitusta ja avustuksia koskevat säännöt ja edellytykset rahoituksen suorittamispyynnöissä ja ehdotuspyynnöissä.

2.   Euroopan unionin yleisestä talousarviosta saatua rahoitusta ja sen käyttöä valvotaan varainhoitoasetuksen mukaisesti.

Valvontaan kuuluu myös ulkopuolisen ja riippumattoman tilintarkastajan antama vuosittainen tilintarkastuslausunto, josta säädetään 23 artiklan 1 kohdassa.

3.   Tilintarkastustuomioistuin käyttää tarkastusvaltuuksiaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti.

4.   Tämän asetuksen nojalla myönnettävää rahoitusta saavien Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden on annettava tilintarkastustuomioistuimelle kaikki sen pyytämät asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen sen tehtävän täyttämiseksi.

5.   Rahoitusosuutta ja avustusta koskevassa päätöksessä tai sopimuksessa on erikseen määrättävä, että Euroopan parlamentti ja tilintarkastustuomioistuin suorittavat tarkastuksen sekä asiakirjojen perusteella että paikan päällä sellaisessa Euroopan tason poliittisessa puolueessa, joka on saanut rahoitusta Euroopan unionin yleisestä talousarviosta, tai Euroopan tason poliittisessa säätiössä, joka on saanut avustuksen Euroopan unionin yleisestä talousarviosta.

6.   Tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä tai Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän valtuuttama muu ulkopuolinen elin voi suorittaa tarvittavat tarkastukset ja todentamiset paikan päällä, jotta voidaan todeta menojen laillisuus sekä rahoitusosuutta ja avustusta koskevan päätöksen tai sopimuksen täytäntöönpanon asianmukaisuus sekä Euroopan tason poliittisten säätiöiden osalta työohjelman tai toiminnan täytäntöönpanon asianmukaisuus. Asianomaisen Euroopan tason poliittisen puolueen tai säätiön on toimitettava kaikki tämän tehtävän suorittamiseksi tarvittavat asiakirjat tai tiedot.

7.   OLAF voi suorittaa tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat selvitykset ja tarkastukset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 (17) ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (18) vahvistettuja säännöksiä ja menettelyjä noudattaen, jotta voidaan määrittää, liittyykö viraston rahoittamaan avustukseen tai sopimukseen petosta, korruptiota tai muuta laitonta toimintaa, joka vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin. Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä voi sen tarkastusten tulosten perusteella päättää tarvittaessa rahoituksen ja avustusten takaisinperimisestä.

26 artikla

Tekninen tuki

Tekninen tuki, jota Euroopan parlamentti antaa Euroopan tason poliittisille puolueille, perustuu tasapuolisen kohtelun periaatteeseen. Se myönnetään vähintään yhtä edullisin edellytyksin kuin muille sellaisille ulkopuolisille järjestöille ja yhdistyksille, joille on mahdollista myöntää samanlaista tukea, ja se toimitetaan laskua ja maksua vastaan.

27 artikla

Seuraamukset

1.   Vastuuviranomainen päättää Euroopan tason poliittisen puolueen tai säätiön poistamisesta rekisteristä 16 artiklan mukaisesti missä tahansa seuraavista tilanteista määrättynä seuraamuksena:

a)

jos asianomaisen poliittisen puolueen tai säätiön on lainvoimaisella tuomiolla todettu syyllistyneen varainhoitoasetuksen 106 artiklan 1 kohdassa määriteltyyn unionin taloudellisia etuja vahingoittavaan laittomaan toimintaan;

b)

jos 10 artiklan 2–5 kohdassa säädettyjä menettelyjä noudattaen on todettu, että se ei enää täytä yhtä tai useampaa 3 artiklan 1 kohdan a, c ja e alakohdassa tai 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä edellytystä; tai

c)

jos kansallisen lainsäädännön mukaisten velvoitteiden vakavan laiminlyönnin perusteella esitetty, jäsenvaltion tekemä rekisteristä poistamista koskeva pyyntö täyttää 16 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyt vaatimukset.

2.   Vastuuviranomainen määrää taloudellisia seuraamuksia seuraavissa tilanteissa:

a)

rikkomukset, joita ei voida ilmaista määrällisesti:

i)

jos 9 artiklan 5 ja 6 kohdan vaatimuksia ei noudateta;

ii)

jos Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö ei täytä tekemiään sitoumuksia eikä toimi 4 artiklan 1 kohdan a, b ja d–f alakohdan sekä 5 artiklan 1 kohdan a, b, d ja e alakohdan mukaisesti toimittamiensa tietojen mukaisesti;

iii)

jos luetteloa lahjoittajista ja näiden tekemistä lahjoituksista ei toimiteta 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai lahjoituksista ei ilmoiteta 20 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti;

iv)

jos Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö on laiminlyönyt 23 artiklan 1 kohdassa tai 24 artiklan 4 kohdassa säädetyt velvoitteet;

v)

jos Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön on lainvoimaisella tuomiolla todettu syyllistyneen varainhoitoasetuksen 106 artiklan 1 kohdassa määriteltyyn unionin taloudellisia etuja vahingoittavaan laittomaan toimintaan;

vi)

jos asianomainen Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö on milloin tahansa tarkoituksellisesti jättänyt toimittamatta tietoja tai toimittanut virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja tai jos elimet, jotka on tässä asetuksessa valtuutettu suorittamaan Euroopan unionin yleisestä talousarviosta myönnettävää rahoitusta saavien edunsaajien tilintarkastuksia tai muita tarkastuksia, havaitsevat vuotuisissa tilinpäätöksissä epätarkkuuksia, joita pidetään asetuksen (EY) N:o 1606/2002 2 artiklassa määriteltyjen kansainvälisten tilintarkastusstandardien mukaisesti olennaisten erien esittämättä jättämisenä tai virheellisenä esittämisenä.

b)

rikkomukset, jotka voidaan ilmaista määrällisesti:

i)

jos Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö on ottanut vastaan lahjoituksia ja maksuja, jotka eivät ole 20 artiklan 1 tai 5 kohdan nojalla sallittuja, paitsi jos 20 artiklan 6 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

ii)

jos 21 ja 22 artiklassa säädettyjä vaatimuksia ei ole noudatettu.

3.   Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä voi sulkea Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön unionin tulevan rahoituksen ulkopuolelle enintään viideksi vuodeksi tai, jos rikkomus uusitaan viiden vuoden kuluessa, enintään kymmeneksi vuodeksi, jos sen on todettu syyllistyneen johonkin 2 kohdan a alakohdan v ja vi alakohdassa lueteltuun rikkomukseen. Tämä ei rajoita varainhoitoasetuksen 204 n artiklassa säädettyjä Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän valtuuksia.

4.   Edellä olevan 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi Euroopan tason poliittiselle puolueelle tai säätiölle määrätään seuraavat taloudelliset seuraamukset:

a)

kun on kyse rikkomuksista, joita ei voida ilmaista määrällisesti, kiinteä prosenttiosuus asianomaisen Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön vuotuisesta talousarviosta:

5 prosenttia; tai

7,5 prosenttia, jos on kyse rinnakkaisista rikkomuksista; tai

20 prosenttia, jos on kyse toistuvasta rikkomuksesta; tai

kolmasosa edellä mainituista prosenttiosuuksista, jos asianomainen Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö on vapaaehtoisesti ilmoittanut rikkomuksesta, ennen kuin vastuuviranomainen on aloittanut tutkinnan virallisesti, myös kun on kyse rinnakkaisesta rikkomuksesta tai toistuvasta rikkomuksesta, ja asianomainen puolue tai säätiö on toteuttanut asianmukaiset korjaavat toimenpiteet;

50 prosenttia asianomaisen Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön edellisen vuoden talousarviosta, jos sen on lainvoimaisella tuomiolla todettu syyllistyneen varainhoitoasetuksen 106 artiklan 1 kohdassa määriteltyyn unionin taloudellisia etuja vahingoittavaan laittomaan toimintaan;

b)

kun on kyse rikkomuksista, jotka voidaan ilmaista määrällisesti, kiinteä prosenttiosuus sääntöjenvastaisesti saaduista määristä tai määristä, joista ei ole ilmoitettu, seuraavan asteikon mukaisesti niin, että enimmäismäärä on 10 prosenttia asianomaisen Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen puolueen säätiön vuotuisesta talousarviosta:

100 prosenttia sääntöjenvastaisesti saaduista määristä tai määristä, joista ei ole ilmoitettu, jos nämä määrät ovat enintään 50 000 euroa; tai

150 prosenttia sääntöjenvastaisesti saaduista määristä tai määristä, joista ei ole ilmoitettu, jos nämä määrät ovat yli 50 000 euroa mutta enintään 100 000 euroa; tai

200 prosenttia sääntöjenvastaisesti saaduista määristä tai määristä, joista ei ole ilmoitettu, jos nämä määrät ovat yli 100 000 euroa mutta enintään 150 000 euroa; tai

250 prosenttia sääntöjenvastaisesti saaduista määristä tai määristä, joista ei ole ilmoitettu, jos nämä määrät ovat yli 150 000 euroa mutta enintään 200 000 euroa; tai

300 prosenttia sääntöjenvastaisesti saaduista määristä tai määristä, joista ei ole ilmoitettu, jos nämä määrät ovat yli 200 000 euroa; tai

kolmasosa edellä mainituista prosenttiosuuksista, jos Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö on vapaaehtoisesti ilmoittanut rikkomuksesta, ennen kuin vastuuviranomainen ja/tai Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä on aloittanut tutkinnan virallisesti, ja asianomainen puolue tai säätiö on toteuttanut asianmukaiset korjaavat toimenpiteet.

Edellä esitettyjä prosenttisuuksia sovellettaessa kutakin lahjoitusta tai maksua tarkastellaan erikseen.

5.   Aina kun Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö on syyllistynyt tämän asetuksen rinnakkaisiin rikkomuksiin, määrätään vain vakavimpaan rikkomuksen johdosta säädetty seuraamus, jollei 4 kohdan a alakohdassa ole toisin säädetty.

6.   Tässä asetuksessa säädettyihin seuraamuksiin sovelletaan viiden vuoden vanhentumisaikaa siitä päivästä, jona asianomainen rikkomus tehty, tai, jos on kyse jatkuvista tai toistuvista rikkomuksista, siitä päivästä, jona asianomainen rikkomus on päättynyt.

28 artikla

Vastuuviranomaisen, Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän sekä jäsenvaltioiden yhteistyö

1.   Vastuuviranomainen, Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä sekä jäsenvaltiot jakavat keskenään tietoja kansallisten yhteyspisteiden kautta ja tiedottavat säännöllisesti toisilleen asioista, jotka liittyvät rahoitusta koskeviin säännöksiin, valvontaan ja seuraamuksiin.

2.   Ne sopivat myös tietojen vaihtoa koskevista käytännön järjestelyistä, luottamuksellisten tietojen tai todisteiden luovuttamista ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä koskevat säännöt mukaan luettuina.

3.   Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä ilmoittaa vastuuviranomaiselle havainnoista, jotka saattavat johtaa seuraamusten määräämiseen 27 artiklan 2–4 kohdan nojalla, jotta vastuuviranomainen voi toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet.

4.   Vastuuviranomainen ilmoittaa Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjälle päätöksestä, jonka se on tehnyt seuraamusten osalta, jotta tämä voi päättää niiden asianmukaisista seuraamuksista varainhoitoasetuksen nojalla.

29 artikla

Korjaavat toimenpiteet ja hyvän hallinnon periaatteet

1.   Ennen kuin tehdään lopullinen päätös 27 artiklassa tarkoitetuista seuraamuksista, vastuuviranomainen tai Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä antaa asianomaiselle Euroopan tason poliittiselle puolueelle tai Euroopan tason poliittiselle säätiölle tilaisuuden toteuttaa vaaditut toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi kohtuullisessa ajassa, joka on tavallisesti enintään kuukausi. Vastuuviranomainen tai Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä antaa mahdollisuuden korjata kirjoitus- tai laskuvirheet, toimittaa tarvittaessa täydentäviä asiakirjoja tai lisätietoja tai korjata muita vähäisiä virheitä.

2.   Jos Euroopan tason poliittinen puolue tai Euroopan tason poliittinen säätiö ei ole toteuttanut korjaavia toimenpiteitä 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, päätetään 27 artiklassa tarkoitetuista asianmukaisista seuraamuksista.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta 3 artiklan 1 kohdan b–d alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyihin edellytyksiin.

30 artikla

Takaisinperintä

1.   Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön rekisteristä poistamista koskevan vastuuviranomaisen päätöksen perusteella Euroopan parlamentin toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä peruuttaa tai päättää unionin rahoitusta koskevan voimassa olevan päätöksen tai sopimuksen voimassaolon, 16 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdassa säädettyjä tapauksia lukuun ottamatta. Hän perii myös takaisin unionin rahoituksen, aiemmilta vuosilta käyttämättä jääneet varat mukaan lukien.

2.   Euroopan tason poliittinen puolue tai säätiö, jolle on määrätty seuraamus jonkin 27 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdan v ja vi alakohdassa luetellun rikkomuksen vuoksi, ei tämän johdosta enää täytä 18 artiklan 2 kohdassa asetettuja vaatimuksia. Tämän seurauksena Euroopan parlamentin toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä päättää tämän asetuksen perusteella myönnetystä unionin rahoituksesta muodostuvaa rahoitusosuutta tai avustusta koskevan sopimuksen tai päätöksen voimassaolon ja perii takaisin rahoitusosuutta tai avustusta koskevan sopimuksen tai päätöksen nojalla aiheettomasti maksetut määrät, aiemmilta vuosilta käyttämättä jääneet varat mukaan lukien.

Tällaisen päättämisen yhteydessä Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä rajoittaa Euroopan tason poliittiselle puolueelle tai Euroopan tason poliittiselle säätiölle suorittamansa maksut siihen päivään asti tosiasiallisesti aiheutuneisiin tukikelpoisiin menoihin, jona päättämistä koskeva päätös tulee voimaan.

Tätä kohtaa sovelletaan myös 16 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdassa tarkoitettuihin tapauksiin.

VI   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

31 artikla

Kansalaisille tiedottaminen

Jollei 21 ja 22 artiklasta ja Euroopan tason poliittisten puolueiden perussäännöistä ja sisäisistä menettelyistä muuta johdu, Euroopan tason poliittiset puolueet voivat Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet tiedottaakseen unionin kansalaisille kansallisten poliittisten puolueiden ja ehdokkaiden sekä asianomaisten Euroopan tason poliittisten puolueiden välisistä yhteyksistä.

32 artikla

Avoimuus

1.   Euroopan parlamentti julkistaa tulojen ja menojen hyväksyjänsä tai vastuuviranomaisen vastuulla tätä varten perustettavalla verkkosivustolla seuraavat tiedot:

a)

kaikkien rekisteröityjen Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden nimet ja perussäännöt sekä niiden rekisteröintihakemusten mukana 8 artiklan mukaisesti toimitetut asiakirjat, viimeistään neljän viikon kuluttua siitä, kun vastuuviranomainen on tehnyt päätöksensä, ja tämän jälkeen 9 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti vastuuviranomaiselle ilmoitetut muutokset;

b)

luettelon hylätyistä hakemuksista sekä näiden rekisteröintihakemuksen mukana 8 artiklan mukaisesti toimitetut asiakirjat, sekä hylkäämisperusteet, viimeistään neljän viikon kuluttua siitä, kun vastuuviranomainen on tehnyt päätöksensä;

c)

vuosikertomuksen, jossa on taulukko kullekin Euroopan tason poliittiselle puolueelle ja Euroopan tason poliittiselle säätiölle maksetuista määristä kutakin sellaista varainhoitovuotta kohti, jona ne ovat saaneet Euroopan unionin yleisestä talousarviosta maksettavan rahoitusosuuden tai avustuksen;

d)

edellä 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vuotuiset tilinpäätökset ja ulkopuolisen tilintarkastajan lausunnot sekä Euroopan tason poliittisten säätiöiden osalta työohjelmien tai toiminnan täytäntöönpanoa koskevat loppukertomukset;

e)

lahjoittajien nimet ja näiden tekemät lahjoitukset, joista Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt ovat ilmoittaneet 20 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti, lukuun ottamatta luonnollisten henkilöiden tekemiä lahjoituksia, joiden arvo on enintään 1 500 euroa vuodessa lahjoittajaa kohti ja jotka ilmoitetaan ”vähäisinä lahjoituksina”. Luonnollisten henkilöiden tekemiä lahjoituksia, joiden vuotuinen arvo on yli 1 500 euroa ja enintään 3 000 euroa, ei julkisteta ilman lahjoittajan ennakolta antamaa kirjallista suostumusta niiden julkistamiseen. Jos ennakkosuostumusta ei ole annettu, lahjoitukset ilmoitetaan ”vähäisinä lahjoituksina”. Vähäisten lahjoitusten kokonaismäärä ja lahjoittajien määrä kalenterivuotta kohti on myös julkistettava;

f)

edellä 20 artiklan 7 ja 8 kohdassa tarkoitetut maksut, joista Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt ovat ilmoittaneet 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti, mukaan lukien maksut suorittaneiden jäsenpuolueiden tai -järjestöjen nimet;

g)

vastuuviranomaisen 27 kohdan mukaisesti tekemien lopullisten päätösten yksityiskohdat ja perustelut, sekä tarvittaessa riippumattomista henkilöistä muodostuvan komitean 10 ja 11 artiklan mukaisesti antamat lausunnot, asetuksen (EY) N:o 45/2001 asianmukaisesti huomioon ottaen;

h)

Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän 27 artiklan mukaisesti tekemän lopullisen päätöksen yksityiskohdat ja perustelut;

i)

kuvaus Euroopan poliittisille puolueille annetusta teknisestä tuesta;

j)

jäljempänä 38 artiklassa tarkoitettu Euroopan parlamentin arviointikertomus tämän asetuksen soveltamisesta ja rahoitetuista toimista.

2.   Euroopan parlamentti julkistaa Euroopan tason poliittisen puolueen jäseninä olevista oikeushenkilöistä luettelon, sellaisena kuin se on liitettynä puolueen perussääntöön 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja päivitettynä 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti, sekä yksittäisten jäsenten kokonaismäärän.

3.   Henkilötietoja ei julkisteta 1 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla, ellei niitä julkisteta 1 kohdan a, e tai g alakohdan mukaisesti.

4.   Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt toimittavat potentiaalisille jäsenille ja lahjoittajille, julkisesti saatavilla olevassa tietosuojaselosteessa, direktiivin 95/46/EY 10 artiklassa vaaditut tiedot ja ilmoittavat näille siitä, että Euroopan parlamentti, vastuuviranomainen, OLAF, tilintarkastustuomioistuin, jäsenvaltiot tai näiden valtuuttamat ulkopuoliset elimet tai asiantuntijat käsittelevät heidän henkilötietojaan tilintarkastusta ja valvontaa varten ja että heidän henkilötietonsa julkistetaan 1 kohdassa tarkoitetulla verkkosivustolla tässä artiklassa säädettyjen ehtojen mukaisesti. Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä sisällyttää nämä tiedot myös tämän asetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin rahoituksen suorittamispyyntöihin tai ehdotuspyyntöihin asetuksen (EY) N:o 45/2001 11 artiklan mukaisesti.

33 artikla

Henkilötietojen suoja

1.   Vastuuviranomainen, Euroopan parlamentti ja 11 artiklan nojalla perustettu riippumattomista merkittävistä henkilöistä muodostuva komitea noudattavat tämän asetuksen perusteella toteutettavassa henkilötietojen käsittelyn yhteydessä asetusta (EY) N:o 45/2001. Niitä pidetään henkilötietojen käsittelyn yhteydessä mainitun asetuksen 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuina rekisterinpitäjinä.

2.   Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden sekä niiden rahoitukseen liittyviä näkökohtia 24 artiklan mukaisesti valvovien jäsenvaltioiden ja tilintarkastuksen suorittamista varten 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti valtuutettujen riippumattomien elinten tai asiantuntijoiden on noudatettava tämän asetuksen perusteella suoritettavassa henkilötietojen käsittelyssä direktiiviä 95/46/EY ja sen nojalla annettuja kansallisia säännöksiä. Niitä pidetään henkilötietojen käsittelyn yhteydessä mainitun direktiivin 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuina rekisterinpitäjinä.

3.   Vastuuviranomainen, Euroopan parlamentti ja 11 artiklan nojalla perustettu riippumattomista merkittävistä henkilöistä muodostuva komitea varmistavat, että niiden tämän asetuksen nojalla keräämiä henkilötietoja ei käytetä muihin tarkoituksiin kuin varmistamaan Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoituksen laillisuus, säännönmukaisuus ja avoimuus sekä Euroopan tason poliittisten puolueiden jäsenyys. Ne poistavat kaikki tähän tarkoitukseen kerätyt henkilötiedot viimeistään 24 kuukauden kuluttua siitä, kun niistä on julkistettu tarvittavat osat 32 artiklan mukaisesti.

4.   Jäsenvaltiot ja tilintarkastusten suorittamista varten valtuutetut riippumattomat elimet tai asiantuntijat saavat käyttää vastaanottamiaan henkilötietoja ainoastaan Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoituksen valvontaa varten. Niiden on poistettava nämä henkilötiedot sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti sen jälkeen, kun ne on siirretty 28 artiklan mukaisesti.

5.   Henkilötietoja voidaan säilyttää yli 3 kohdassa vahvistetun tai 4 kohdassa tarkoitetussa sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyn määräajan, jos tällainen säilyttäminen on tarpeen Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen puolueen säätiön rahoitukseen tai Euroopan tason poliittisen puolueen jäsenyyteen liittyvien oikeudellisten tai hallinnollisten menettelyjen vuoksi. Kaikki tällaiset henkilötiedot on poistettava viimeistään viikon kuluttua siitä, kun tällainen menettely on lopetettu lopullisen päätöksen antamisella tai sen jälkeen kun tilintarkastukset, muutoksenhaut, riita-asiain käsittelyt tai vaateet on käsitelty loppuun.

6.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen rekisterinpitäjien on toteutettava tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi vahingossa tapahtuvalta tai laittomalta tuhoamiselta, vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, muuttamiselta, luvattomalta luovuttamiselta tai tietojen antamiselta, erityisesti jos tällaisten tietojen käsittelyyn liittyy tietojen siirtämistä verkossa, sekä kaikelta muulta laittomalta käsittelyltä.

7.   Euroopan tietosuojavaltuutetun tehtävänä on seurata ja varmistaa, että vastuuviranomainen, Euroopan parlamentti ja 11 artiklan nojalla perustettu riippumattomista merkittävistä henkilöistä muodostuva komitea kunnioittavat ja suojelevat luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia tämän asetuksen perusteella tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn yhteydessä. Jos rekisteröity katsoo, että hänen oikeuttaan henkilötietojen suojaan on loukattu vastuuviranomaisen, Euroopan parlamentin tai komitean suorittaman, hänen henkilötietojaan koskevan käsittelyn seurauksena, hän voi tehdä kantelun Euroopan tietosuojavaltuutetulle, sanotun rajoittamatta muiden oikeussuojakeinojen käyttöä.

8.   Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt, jäsenvaltiot ja tilintarkastuksen suorittamista varten tämän asetuksen mukaisesti valtuutetut riippumattomat elimet ja asiantuntijat ovat vastuussa tämän asetuksen perusteella suoritettavan henkilötietojen käsittelyn yhteydessä aiheuttamistaan vahingoista sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän asetuksen, direktiivin 95/46/EY tai niiden nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen ja erityisesti, jos henkilötietoja käytetään laittomasti, sovelletaan tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia.

34 artikla

Oikeus tulla kuulluksi

Ennen kuin vastuuviranomainen tai Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjä tekee päätöksen, jolla voi olla haitallisia vaikutuksia Euroopan tason poliittisen puolueen, Euroopan tason poliittisen säätiön tai 8 artiklassa tarkoitetun hakijan oikeuksiin, se kuulee asianomaisen Euroopan tason poliittisen puolueen, Euroopan tason poliittisen säätiön tai hakijan edustajia. Vastuuviranomainen tai Euroopan parlamentti esittää asianmukaiset perustelut päätökselleen.

35 artikla

Muutoksenhakuoikeus

Tämän asetuksen nojalla annettujen päätösten perusteella voidaan aloittaa tuomioistuinmenettely Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti.

36 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 24 päivästä marraskuuta 2014 viiden vuoden ajaksi 7 artiklan 2 kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklan 2 kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä 7 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

37 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

38 artikla

Arviointi

Euroopan parlamentti julkaisee kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja rahoitetuista toimista vastuuviranomaista kuultuaan viimeistään vuoden 2018 puolivälissä. Kertomuksessa voidaan tarvittaessa esittää perussääntöä ja rahoitusta koskevaan järjestelmään tehtäviä muutoksia.

Komissio esittää ennen vuoden 2018 päättymistä tämän asetuksen soveltamisesta kertomuksen, johon sisältyy tarvittaessa tämän asetuksen muuttamista koskeva lainsäädäntöehdotus.

39 artikla

Tehokas soveltaminen

Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi.

40 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 2004/2003 tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen. Asetusta sovelletaan kuitenkin edelleen toimiin ja sitoumuksiin, jotka liittyvät Euroopan tasolla toimivien poliittisten puolueiden ja säätiöiden rahoittamiseen varainhoitovuosina 2014, 2015, 2016 ja 2017.

41 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Komissio antaa 7 artiklan 2 kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetut delegoidut säädökset viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015.

Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2017. Edellä 6 artiklassa tarkoitettu vastuuviranomainen perustetaan kuitenkin viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2016. Euroopan tason poliittiset puolueet ja Euroopan tason poliittiset säätiöt, jotka rekisteröidään 1 päivän tammikuuta 2017 jälkeen, voivat hakea tämän asetuksen mukaista rahoitusta vasta varainhoitovuonna 2018 tai sen jälkeen alkavaa toimintaa varten.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 22 päivänä lokakuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. DELLA VEDOVA


(1)  EUVL C 133, 9.5.2013, s. 90.

(2)  EUVL C 62, 2.3.2013, s. 77.

(3)  EUVL C 67, 7.3.2013, s. 1.

(4)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. huhtikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 29. syyskuuta 2014.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2004/2003, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, Euroopan tason poliittisia puolueita ja niiden rahoitusta koskevista säännöistä (EUVL L 297, 15.11.2003, s. 1).

(6)  EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 46.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(10)  EUVL C 253, 3.9.2013, s. 12.

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(12)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1).

(13)  Neuvoston asetus (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68, annettu 29 päivänä helmikuuta 1968, Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta sekä yhteisöjen virkamiehiin tilapäisesti sovellettavien erityisten toimenpiteiden laatimisesta (EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1).

(14)  Neuvoston asetus N:o 1, annettu 15 päivänä huhtikuuta 1958, Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385/58).

(15)  EYVL L 278, 8.10.1976, s. 5.

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(18)  Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).


LIITE

Vakiomuotoinen ilmoitus, jonka kunkin hakijan on täytettävä

Allekirjoittanut, jolle [Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön nimi] on antanut täydet valtuudet, vakuuttaa täten, että [Euroopan tason poliittisen puolueen tai Euroopan tason poliittisen säätiön nimi] sitoutuu noudattamaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tai 3 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädettyjä rekisteröinnin edellytyksiä eli kunnioittamaan erityisesti ohjelmassaan ja toiminnassaan unionin perustana olevia arvoja, sellaisina kuin ne on ilmaistu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa, ja jotka ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina.

Valtuutetun edustajan allekirjoitus:

Suku- ja etunimi:

 

Tehtävä järjestössä, joka hakee rekisteröintiä Euroopan tason poliittiseksi puolueeksi / Euroopan tason poliittiseksi säätiöksi:

 

Paikka/päiväys:

 

Allekirjoitus:

 


4.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/28


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU, EURATOM) N:o 1142/2014,

annettu 22 päivänä lokakuuta 2014,

asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 muuttamisesta Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoituksen osalta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 322 artiklan yhdessä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 a artiklan kanssa,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan tason poliittiset puolueet ovat tärkeä yhdentymistä edistävä tekijä unionissa.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklan 2 kohdassa todetaan, että Euroopan tason poliittiset puolueet myötävaikuttavat eurooppalaisen poliittisen tietoisuuden muodostumiseen ja unionin kansalaisten poliittisen tahdon ilmaisemiseen.

(3)

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 4 päivänä marraskuuta 2003 asetuksen (EY) N:o 2004/2003 Euroopan tason poliittisia puolueita ja niiden rahoitusta koskevista säännöistä (3).

(4)

Saatujen kokemusten perusteella Euroopan parlamentti on Euroopan tason poliittisia puolueita ja niiden rahoitusta koskevista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 2004/2003 soveltamisesta 6 päivänä huhtikuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa (4) ehdottanut useita parannuksia Euroopan tason poliittisten puolueiden ja säätiöiden rahoitukseen.

(5)

Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 22 päivänä lokakuuta 2014 asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 (5), jolla kumotaan asetus (EY) N:o 2004/2003 ja vahvistetaan uudet säännöt, jotka koskevat muun muassa Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoitusta, erityisesti siltä osin kuin on kyse rahoituksen myöntämisedellytyksistä, rahoituksen myöntämisestä ja jakamisesta, lahjoituksista ja rahoituksesta, Euroopan parlamentin vaaleihin liittyvien kampanjoiden rahoituksesta, korvattavista menoista, rahoituksen käyttöä koskevasta kiellosta, kirjanpidosta, raportoinnista ja tilintarkastuksesta, toteuttamisesta ja valvonnasta, seuraamuksista, yhteistyöstä Euroopan tason poliittisista puolueista ja säätiöistä vastaavan viranomaisen, Euroopan parlamentin tulojen ja menojen hyväksyjän sekä jäsenvaltioiden välillä ja avoimuudesta.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (6), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, olisi sisällyttävä säännöt, jotka koskevat Euroopan tason poliittisille puolueille Euroopan unionin yleisestä talousarviosta myönnettäviä rahoitusosuuksia siten kuin asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1141/2014 on edellytetty. Säännöissä olisi sallittava Euroopan tason poliittisille puolueille aiempaa enemmän joustoa näiden rahoitusosuuksien käyttöä koskevien määräaikojen suhteen niiden toiminnan luonteen edellyttämällä tavalla.

(7)

Varainhoitoasetuksen 125 artiklan 6 kohdan mukainen järjestelmä Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoittamiseksi toiminta-avustuksella ei sovellu puolueiden tarpeisiin, eikä varsinkaan velvoite toimittaa vuotuinen työohjelma, jota ei vaadita jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Tämän vuoksi Euroopan tason poliittisten puolueiden saama rahoitustuki olisi järjestettävä erityisenä rahoitusosuutena, jotta voidaan vastata Euroopan tason poliittisten puolueiden erityistarpeisiin. Koska Euroopan tason poliittisiin säätiöihin sovelletaan edelleen avustuksia koskevia varainhoitoasetuksen säännöksiä, olisi oltava mahdollista soveltaa niihin varainhoitoasetuksen 125 artiklan 6 kohdassa tällä hetkellä säädettyä mahdollisuutta siirtää rajoitettu osuus seuraavalle vuodelle kolmeksi kuukaudeksi.

(8)

Vaikka rahoitustukea myönnetään ilman, että vaaditaan vuotuista työohjelmaa, Euroopan tason poliittisten puolueiden olisi osoitettava jälkikäteen, että unionin rahoitusta on käytetty moitteettomasti. Toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän olisi erityisesti todennettava, onko rahoituksella katettu rahoituksen suorittamispyynnössä tarkoitetut korvattavat menot tässä asetuksessa säädetyissä määräajoissa. Euroopan tason poliittisille puolueille myönnetyt rahoitusosuudet olisi käytettävä niiden myöntämistä seuraavan varainhoitovuoden loppuun mennessä, minkä jälkeen toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän olisi perittävä takaisin rahoituksesta mahdollisesti käyttämättä jäänyt osa.

(9)

Euroopan tason poliittisten puolueiden toimintakustannusten rahoittamiseen myönnettyä unionin rahoitusta ei saisi käyttää muihin tarkoituksiin kuin niihin, jotka on vahvistettu asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1141/2014, eikä varsinkaan muiden yhteisöjen, kuten kansallisten poliittisten puolueiden, rahoittamiseen suoraan tai välillisesti. Euroopan tason poliittisten puolueiden olisi käytettävä rahoitusosuudet tietyn prosenttimäärän maksamiseen juoksevista ja tulevista menoista eikä ennen rahoitusta koskevan hakemuksen jättämistä syntyneiden menojen tai velkojen maksamiseen.

(10)

Rahoitusosuuksien myöntämistä olisi myös yksinkertaistettava, ja se olisi mukautettava Euroopan tason poliittisten puolueiden erityispiirteisiin, erityisesti jättämällä pois valintaperusteet, vahvistamalla yksi täysimääräinen ennakkomaksu yleiseksi säännöksi ja ottamalla käyttöön mahdollisuus käyttää kertakorvauksia, kiinteän prosenttimäärän mukaista rahoitusta ja yksikkökustannuksiin perustuvia korvauksia.

(11)

Unionin yleisestä talousarviosta maksettavat rahoitusosuudet olisi keskeytettävä, niitä olisi pienennettävä tai ne olisi lopetettava, jos Euroopan tason poliittiset puolueet rikkovat asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1141/2014 säädettyjä velvoitteita.

(12)

Seuraamukset, jotka perustuvat sekä varainhoitoasetukseen että asetukseen (EU, Euratom) N:o 1141/2014, olisi määrättävä johdonmukaisesti, ja niissä olisi noudatettava ne bis in idem -periaatetta. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 mukaisesti varainhoitoasetuksen mukaisia hallinnollisia ja/tai taloudellisia seuraamuksia ei saa määrätä sellaisessa tapauksessa, jossa seuraamuksia on jo määrätty asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 perusteella.

(13)

Varainhoitoasetus olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012 seuraavasti:

1)

Lisätään 121 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”j)

toisen osan VIII osastossa tarkoitetut Euroopan tason poliittisille puolueille myönnetyt rahoitusosuudet.”

2)

Muutetaan 125 artikla seuraavasti:

a)

kumotaan 3 kohdan toinen alakohta;

b)

korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6.   Jos Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1141/2014 (7) tarkoitetun Euroopan tason poliittisen säätiön tulot ylittävät menot sen varainhoitovuoden lopussa, jolle se sai toiminta-avustuksen, se osuus tästä ylijäämästä, joka vastaa enintään 25:tä prosenttia tämän vuoden kokonaistuloista, voidaan tämän artiklan 4 kohdassa säädetystä voiton tuottamisen kieltävästä periaatteesta poiketen siirtää seuraavalle vuodelle sillä edellytyksellä, että se käytetään kyseisen seuraavan vuoden ensimmäisen vuosineljänneksen kuluessa.

3)

Lisätään toiseen osaan osasto seuraavasti:

”VIII   OSASTO

RAHOITUSOSUUDET EUROOPAN TASON POLIITTISILLE PUOLUEILLE

204 a artikla

Yleiset säännökset

1.   Tässä asetuksessa Euroopan tason poliittisilla puolueilla tarkoitetaan yhteisöjä, jotka on rekisteröity Euroopan tason poliittisiksi puolueiksi asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 mukaisesti.

2.   Euroopan tason poliittisille puolueille voidaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 mukaisesti myöntää talousarviosta suoraa rahoitusta, koska ne myötävaikuttavat eurooppalaisen poliittisen tietoisuuden muodostumiseen ja unionin kansalaisten poliittisen tahdon ilmaisemiseen.

204 b artikla

Periaatteet

1.   Rahoitusosuuksia saa käyttää vain korvaamaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 17 artiklan 4 kohdassa säädetty prosenttiosuus Euroopan tason poliittisten puolueiden toimintakustannuksista, jotka liittyvät suoraan kyseisten puolueiden tavoitteisiin ja jotka on määritetty kyseisen asetuksen 17 artiklan 5 kohdassa ja 21 artiklassa.

2.   Rahoitusosuuksia voidaan käyttää korvaamaan Euroopan tason poliittisten puolueiden tekemiin sopimuksiin liittyviä menoja edellyttäen, että sopimuksia tehtäessä ei ole esiintynyt eturistiriitoja.

3.   Rahoitusosuuksia ei saa käyttää minkään suoran tai välillisen henkilökohtaisen edun myöntämiseen käteisenä tai luontoisetuna Euroopan tason poliittisen puolueen yksittäiselle jäsenelle tai henkilöstön jäsenelle. Rahoitusosuuksia ei saa käyttää suoraan eikä välillisesti kolmansien osapuolten, kuten kansallisten poliittisten puolueiden tai Euroopan taikka kansallisen tason poliittisten säätiöiden, toiminnan rahoittamiseen avustuksina, lahjoituksina, lainoina tai muina vastaavina sopimuksina. Rahoitusosuuksia ei saa käyttää mihinkään asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 22 artiklassa poissuljettuun tarkoitukseen.

4.   Rahoitusosuuksiin sovelletaan avoimuuden ja tasavertaisen kohtelun periaatteita asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1141/2014 vahvistettujen kriteerien mukaisesti.

5.   Euroopan parlamentti myöntää rahoitusosuudet vuosittain, ja ne julkistetaan tämän asetuksen 35 artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

6.   Euroopan tason poliittiset puolueet, jotka saavat rahoitusosuuden, eivät saa suoraan eivätkä välillisesti saada muuta rahoitusta talousarviosta. Erityisesti on kiellettyä tehdä lahjoituksia Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien talousarvioista. Menoeriä ei saa missään tapauksessa rahoittaa kahdesti talousarviosta.

204 c artikla

Talousarviota koskevat seikat

Rahoitusosuudet maksetaan Euroopan parlamenttia koskevasta talousarvion pääluokasta. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 23 artiklassa tarkoitettuja riippumattomia ulkopuolisia tarkastuselimiä tai asiantuntijoita varten varatut määrärahat otetaan suoraan Euroopan parlamentin talousarvioon.

204 d artikla

Rahoituksen suorittamispyynnöt

1.   Rahoitusosuudet myönnetään rahoituksen suorittamispyynnön perusteella; pyyntö julkaistaan kunakin vuonna ainakin Euroopan parlamentin verkkosivustolla.

2.   Euroopan tason poliittiselle puolueelle voidaan myöntää vain yksi rahoitusosuus vuodessa.

3.   Euroopan tason poliittinen puolue voi saada rahoitusosuuden vain, jos se hakee rahoitusta rahoituksen suorittamispyynnössä vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

4.   Rahoituksen suorittamispyynnössä määritetään rahoituskelpoisuusperusteet, jotka hakijan on täytettävä, sekä poissulkemisperusteet.

5.   Rahoituksen suorittamispyynnössä määritetään ainakin sellaisen menon luonne, joka voidaan korvata rahoitusosuudella.

6.   Rahoituksen suorittamispyynnössä vaaditaan alustava talousarvio.

204 e artikla

Rahoituksen myöntämismenettely

1.   Rahoitusosuuksia koskevat hakemukset on jätettävä asianmukaisesti määräajassa kirjallisina, tarvittaessa suojatussa sähköisessä muodossa.

2.   Rahoitusosuuksia ei saa myöntää hakijoille, jotka rahoituksen myöntämismenettelyn aikaan ovat jossakin 106 artiklan 1 kohdassa, 107 artiklassa tai 109 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista tilanteista ja jotka on merkitty 108 artiklassa tarkoitettuun poissulkemisia koskevaan keskustietokantaan.

3.   Hakijoita on vaadittava vahvistamaan, että mikään 2 kohdassa tarkoitetuista tilanteista ei koske niitä.

4.   Rahoitusosuudet myönnetään rahoitusosuutta koskevalla sopimuksella tai päätöksellä, siten kuin rahoituksen suorittamispyynnössä vahvistetaan.

5.   Toimivaltaista tulojen ja menojen hyväksyjää voi avustaa komitea, joka arvioi ja vahvistaa rahoitusta koskevan sopimuksen tai päätöksen. Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä määrittää tällaisen komitean kokoonpanoa, nimittämistä ja toimintaa koskevat säännöt sekä säännöt eturistiriitojen estämiseksi ottaen asianmukaisesti huomioon avoimuuden ja tasapuolisen kohtelun periaatteet.

204 f artikla

Arviointimenettely

1.   Hakemukset valitaan asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1141/2014 vahvistettujen myöntämisperusteiden perusteella niiden hakemusten joukosta, jotka ovat rahoituskelpoisuus- ja poissulkemisperusteiden mukaisia.

2.   Rahoituskelpoisuusperusteissa määritetään edellytykset, joiden täyttyessä hakija voi saada rahoitusosuuden asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1141/2014 säädettyjen sääntöjen mukaisesti.

3.   Hakemuksia koskevassa toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän päätöksessä on mainittava ainakin seuraavat:

a)

päätöksen kohde ja rahoitusosuuden kokonaismäärä;

b)

valittujen hakijoiden nimet ja hyväksytyt määrät;

c)

hylättyjen hakijoiden nimet ja hylkäämiseen johtaneet syyt.

4.   Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä ilmoittaa hakijoille kirjallisesti heidän hakemuksiaan koskevasta päätöksestä. Jos rahoitusta koskeva hakemus hylätään tai pyydettyjä määriä ei myönnetä osittain tai kokonaisuudessaan, toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on perusteltava joko hakemuksen hylkääminen tai pyydettyjen määrien epääminen, ottaen erityisesti huomioon 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut rahoituskelpoisuus- ja myöntämisperusteet. Jos hakemus hylätään, toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on ilmoitettava hakijalle kaikki tämän käytettävissä olevat, tämän asetuksen 97 artiklassa säädetyt hallinnolliset ja/tai oikeudelliset muutoksenhakukeinot.

204 g artikla

Rahoitusmuodot

1.   Rahoitusosuuksia voivat olla seuraavan muotoisia:

a)

korvaukset, jotka kattavat prosenttiosuuden tosiasiallisesti aiheutuneista korvattavista menoista;

b)

korvaukset, jotka määräytyvät yksikkökustannusten perusteella;

c)

kertakorvaukset;

d)

kiinteän prosenttimäärän mukainen rahoitus;

e)

a–d alakohdassa tarkoitettujen rahoitusosuuksien muotojen yhdistelmät.

2.   Korvata voidaan ainoastaan menoja, jotka täyttävät rahoituksen suorittamispyynnöissä vahvistetut edellytykset ja jotka eivät ole aiheutuneet ennen hakemuksen jättämispäivää.

204 h artikla

Rahoitussäännöt

1.   Yksikkökustannukset kattavat kaikki tai tietyt korvattavat menoluokat, jotka on selkeästi yksilöity etukäteen mainiten menon yksikkökohtainen määrä.

2.   Kertakorvaukset kattavat yleisesti tietyt menot, jotka ovat tarpeen Euroopan tason poliittisen puolueen tietyn toiminnan harjoittamiseksi. Kertakorvauksia käytetään ainoastaan yhdessä muiden rahoitusmuotojen kanssa.

3.   Kiinteän prosenttimäärän mukainen rahoitus kattaa tietyt korvattavat menoluokat, jotka on selkeästi yksilöity etukäteen soveltaen prosenttiosuutta.

4.   Kun käytetään kertakorvauksia, kiinteän prosenttimäärän mukaista rahoitusta tai yksikkökustannuksia, ne ja tarvittaessa niiden määrät on määriteltävä rahoituksen suorittamispyynnössä. Rahoituksen suorittamispyynnössä on myös kuvattava kertakorvausten, kiinteän prosenttimäärän mukaisen rahoituksen tai yksikkökustannusten määrittämisessä käytettävät menetelmät, joiden on perustuttava objektiivisiin keinoihin, kuten tilastotietoihin, vahvistettuihin tai tarkastettavissa oleviin Euroopan tason poliittisia puolueita koskeviin aiempiin tietoihin tai niiden tavanomaisiin kustannuslaskentakäytäntöihin. Rahoitusosuutta koskevan sopimuksen tai päätöksen on sisällettävä määräykset, joiden perusteella voidaan todentaa, että kertakorvausten, kiinteän prosenttimäärän mukaisen rahoituksen ja yksikkökustannusten myöntämistä koskevat edellytykset on täytetty.

204 i artikla

Ennakkomaksut

Rahoitusosuudet maksetaan täysimääräisinä yhtenä ennakkomaksuna, paitsi jos toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä päättää toisin perustelluissa tapauksissa.

204 j artikla

Vakuudet

Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi, jos hän katsoo sen asianmukaiseksi ja oikeasuhteiseksi, vaatia tapauskohtaisesti ja riskinarvioinnin perusteella Euroopan tason poliittiselta puolueelta etukäteen vakuuden asettamista ennakkomaksun suorittamiseen liittyvien taloudellisten riskien rajoittamiseksi vain, jos riskiarvioinnin perusteella Euroopan tason poliittinen puolue on välittömässä vaarassa joutua johonkin tämän asetuksen 106 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdassa tarkoitetuista tilanteista tai jos asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 6 artiklassa perustetun Euroopan tason poliittisista puolueista ja Euroopan tason poliittisista säätiöistä vastaavan viranomaisen, jäljempänä ’vastuuviranomainen’, päätöksestä on ilmoitettu Euroopan parlamentille ja neuvostolle mainitun asetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Avustusten ennakkomaksutakuuta koskevia tämän asetuksen 134 artiklan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin vakuuksiin, joita saatetaan vaatia tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ennakkomaksujen suorittamiseen Euroopan tason poliittisille puolueille.

204 k artikla

Rahoitusosuuksien käyttö

1.   Rahoitusosuudet on käytettävä 204 b artiklan mukaisesti.

2.   Varainhoitovuodelle myönnetystä rahoitusosuudesta kyseisenä vuonna (vuosi n) mahdollisesti käyttämättä jäänyt osa on käytettävä vuoden n+1 31 päivään joulukuuta mennessä mahdollisesti aiheutuviin korvattaviin menoihin. Mahdollinen rahoitusosuuden jäljellä oleva osa, jota ei ole käytetty mainitun aikarajan puitteissa, peritään takaisin ensimmäisen osan IV osaston 5 luvun mukaisesti.

3.   Euroopan tason poliittisten puolueiden on noudatettava asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 17 artiklan 4 kohdassa säädettyä yhteisrahoituksen enimmäismäärää. Edellisen vuoden rahoitusosuuksien jäljellä olevia määriä ei saa käyttää sen osan rahoitukseen, joka Euroopan tason poliittisten puolueiden on katettava omilla varoillaan. Kolmansien osapuolten yhteisiä tapahtumia varten maksamaa rahoitusta ei pidetä osana Euroopan tason poliittisten puolueiden omia varoja.

4.   Euroopan tason poliittisten puolueiden on käytettävä se rahoitusosuuden osa, jota ei ole käytetty asianomaisen rahoitusosuuden kattamana varainhoitovuonna, ennen kuin ne käyttävät kyseisen vuoden jälkeen myönnetyt rahoitusosuudet.

5.   Ennakkomaksuista mahdollisesti kertynyt korko katsotaan rahoitusosuuden osaksi.

204 l artikla

Rahoitusosuuksien käyttöä koskeva kertomus

1.   Euroopan tason poliittisen puolueen on asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 23 artiklan mukaisesti toimitettava toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän hyväksyttäväksi rahoitusosuuden käyttöä koskeva vuotuinen kertomus ja vuotuinen tilinpäätös.

2.   Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä laatii tämän asetuksen 66 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun vuotuisen toimintakertomuksensa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vuotuisen kertomuksen ja vuotuisen tilinpäätöksen perusteella. Kyseisen kertomuksen laatimista varten voidaan käyttää muita täydentäviä asiakirjoja.

204 m artikla

Loppumaksun maksaminen

1.   Rahoitusosuuden määrästä ei tule lopullista ennen kuin toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä on hyväksynyt 204 l artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vuotuisen kertomuksen ja vuotuisen tilinpäätöksen. Vuotuisen kertomuksen ja vuotuisen tilinpäätöksen hyväksyminen ei kuitenkaan rajoita vastuuviranomaisen myöhemmin suorittamia tarkastuksia.

2.   Mahdollisesta ennakkorahoituksen käyttämättä jääneestä määrästä ei tule lopullista, ennen kuin Euroopan tason poliittinen puolue on käyttänyt sen maksaakseen korvattavia menoja, jotka täyttävät rahoituksen suorittamispyynnössä määritetyt edellytykset.

3.   Jos Euroopan tason poliittinen puolue ei täytä rahoitusosuuden käyttöön liittyviä velvoitteitaan, rahoitusosuuden maksu keskeytetään, sen määrää pienennetään tai maksu lopetetaan sen jälkeen, kun Euroopan tason poliittiselle puolueelle on annettu mahdollisuus esittää omat huomionsa.

4.   Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä todentaa ennen loppumaksun maksamista, että Euroopan tason poliittinen puolue on edelleen rekisteröitynä asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 7 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin ja että sille ei ole hakemuspäivän ja rahoitusosuuden kattaman varainhoitovuoden päättymisen välisenä aikana määrätty mitään kyseisen asetuksen 27 artiklassa säädettyä seuraamusta.

5.   Jos Euroopan tason poliittinen puolue ei ole enää rekisteröitynä asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 7 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin tai jos sille on määrätty jokin kyseisen asetuksen 27 artiklassa säädetyistä seuraamuksista, toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi keskeyttää rahoitusosuuden maksamisen, pienentää sen määrää tai lopettaa maksun sekä periä takaisin rahoitusosuutta koskevan sopimuksen tai päätöksen nojalla perusteettomasti maksetut määrät suhteessa rahoitusosuuden käyttöön liittyvien virheiden, sääntöjenvastaisuuksien, petoksen tai muun velvoitteiden rikkomisen vakavuuteen sen jälkeen, kun Euroopan tason poliittiselle puolueelle on annettu mahdollisuus esittää huomionsa.

204 n artikla

Valvonta ja seuraamukset

1.   Kussakin rahoitusosuutta koskevassa sopimuksessa tai päätöksessä on määrättävä nimenomaisesti, että Euroopan parlamentti, Euroopan petostentorjuntavirasto ja tilintarkastustuomioistuin käyttävät asiakirjojen ja toimitilojen valvontaan liittyvää toimivaltaansa kaikkiin sellaisiin Euroopan tason poliittisiin puolueisiin, toimeksisaajiin ja alihankkijoihin nähden, jotka ovat saaneet unionin varoja.

2.   Toimivaltainen tulojen ja menojen hyväksyjä voi määrätä hakijoille hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, tämän asetuksen 109 artiklan ja asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 27 artiklan mukaisesti.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja seuraamuksia voidaan määrätä myös niille Euroopan tason poliittisille puolueille, jotka rahoitusosuutta koskevan hakemuksen jättämishetkellä tai rahoitusosuuden saatuaan ovat syyllistyneet väärien tietojen antamiseen toimittaessaan toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän vaatimia tietoja tai eivät ole toimittaneet vaadittuja tietoja.

204 o artikla

Asiakirjojen säilyttäminen

1.   Euroopan tason poliittisten puolueiden on säilytettävä kaikki rahoitusosuuden kannalta merkitykselliset asiakirjat ja tositteet viiden vuoden ajan 204 l artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vuotuisen kertomuksen ja vuotuisen tilinpäätöksen toimittamisen jälkeen.

2.   Rahoitusosuuden käyttöön liittyviin tarkastuksiin, muutoksenhakuihin, riita-asioihin tai korvausvaatimusten käsittelyyn liittyvät asiakirjat on säilytettävä siihen saakka, kunnes tarkastukset on suoritettu ja muutoksenhaut, riita-asiat tai vaatimukset ratkaistu.

204 p artikla

Ulkopuolisten tarkastuselinten tai asiantuntijoiden valinta

Asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 23 artiklassa tarkoitetut riippumattomat ulkopuoliset tarkastuselimet tai asiantuntijat valitaan julkisen hankintamenettelyn perusteella. Niiden sopimuksen voimassaoloaika ei saa ylittää viittä vuotta. Kahden peräkkäisen sopimuskauden jälkeen niillä katsotaan olevan eturistiriitoja, joilla saattaa olla kielteisiä vaikutuksia tarkastuksen suorittamiseen.”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2017. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 125 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa ja 125 artiklan 6 kohtaa, sellaisina kuin ne olivat ennen tämän asetuksen 1 artiklalla tehtyjä muutoksia, sovelletaan edelleen Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoittamisen yhteydessä 31 päivään joulukuuta 2017 saakka toteutettuihin toimiin ja tehtyihin sitoumuksiin.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 22 päivänä lokakuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. DELLA VEDOVA


(1)  EUVL C 4, 8.1.2014, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. huhtikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 29. syyskuuta 2014.

(3)  EUVL L 297, 15.11.2003, s. 1.

(4)  EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 46.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1141/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta (ks. tämän virallisen lehden sivu 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1141/2014, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta (EUVL L 317, 4.11.2014, s. 1).”


4.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/35


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1143/2014,

annettu 22 päivänä lokakuuta 2014,

haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennalta ehkäisemisestä ja hallinnasta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Vieraslajien, olivatpa ne eläimiä, kasveja, sieniä tai mikro-organismeja, esiintyminen uusissa paikoissa ei ole aina huolenaihe. Huomattavasta osasta vieraslajeja voi kuitenkin tulla haitallisia, jolloin niillä voi olla vakavia haittavaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle ja siihen liittyville ekosysteemipalveluille sekä muita sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, jotka olisi ehkäistävä ennalta. Unionissa ja muissa Euroopan maissa esiintyy ympäristössä noin 12 000 vieraslajia, joista suunnilleen 10–15 prosentin arvioidaan olevan haitallisia.

(2)

Haitalliset vieraslajit ovat yksi luonnon monimuotoisuuden ja siihen liittyvien ekosysteemipalvelujen suurimmista uhkista, erityisesti maantieteellisesti ja evoluution kannalta eristäytyneissä ekosysteemeissä, kuten pienillä saarilla. Tällaisten vieraslajien aiheuttamat riskit voivat nousta entistä suuremmiksi maailmankaupan kasvaessa, liikenteen ja matkailun lisääntyessä ja ilmastonmuutoksen edetessä.

(3)

Haitallisten vieraslajien luonnon monimuotoisuudelle ja siihen liittyville ekosysteemipalveluille aiheuttama uhka voi ilmetä eri muodoissa, joihin kuuluvat niiden vakavat vaikutukset alkuperäisiin lajeihin sekä ekosysteemien rakenteeseen ja toimintaan, koska ne muuttavat elinympäristöjä, petokantaa ja kilpailuasetelmaa sekä tartuttavat tauteja, syrjäyttävät alkuperäisiä lajeja huomattavassa osassa levinneisyysaluetta ja aiheuttavat geneettisiä vaikutuksia risteytymisen johdosta. Haitallisilla vieraslajeilla voi lisäksi olla merkittäviä haittavaikutuksia myös ihmisten terveydelle ja taloudelle. Ainoastaan elävät yksilöt ja lisääntymiskykyiset osat ovat uhka luonnon monimuotoisuudelle ja siihen liittyville ekosysteemipalveluille, ihmisten terveydelle ja taloudelle, ja sen vuoksi ainoastaan niihin olisi sovellettava tämän asetuksen mukaisia rajoituksia.

(4)

Unionia, joka on osapuolena biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa, joka on hyväksytty neuvoston päätöksellä 93/626/ETY (3), sitoo mainitun yleissopimuksen 8 artiklan h alakohta, jonka mukaan osapuolten tulee mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan ”estää sellaisten vieraiden lajien luontoon päästäminen, valvoa sitä tai hävittää sellaiset vieraat lajit, jotka uhkaavat ekosysteemejä, elinympäristöjä tai lajeja”.

(5)

Unioni, joka on osapuolena Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta tehdyssä yleissopimuksessa, joka on hyväksytty neuvoston päätöksellä 82/72/ETY (4), on sitoutunut toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön elinympäristöjen suojelun varmistamiseksi.

(6)

Jotta voidaan tukea niiden tavoitteiden saavuttamista, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2000/60/EY (5), 2008/56/EY (6) ja 2009/147/EY (7) ja neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (8), tällä asetuksella olisi luotava säännöt, joiden tarkoituksena on ehkäistä ennalta, vähentää mahdollisimman paljon ja lieventää haitallisten vieraslajien luonnon monimuotoisuudelle ja siihen liittyville ekosysteemipalveluille sekä ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle aiheuttamia haittavaikutuksia samoin kuin vähentää näiden lajien sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia.

(7)

Jotkin lajit muuttavat luontaisesti paikasta toiseen ympäristössä tapahtuvien muutosten vuoksi. Niitä ei olisi pidettävä uudessa ympäristössään vieraslajeina, ja siksi ne olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tässä asetuksessa olisi keskityttävä vain lajeihin, jotka ovat tulleet unioniin ihmisen toiminnan seurauksena.

(8)

Tällä hetkellä on olemassa yli 40 eläinten terveyttä koskevaa unionin säädöstä, joihin sisältyy eläintauteja koskevia säännöksiä. Lisäksi neuvoston direktiivissä 2009/29/EY (9) on säännöksiä, jotka koskevat kasveille tai kasvituotteille haitallisia organismeja, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/18/EY (10) säädetään muuntogeenisiin organismeihin sovellettava järjestelmä. Sen vuoksi kaikki haitallisia vieraslajeja koskevat uudet säännöt olisi saatettava yhteensopiviksi näiden unionin säädösten kanssa eivätkä ne saisi olla päällekkäisiä niiden kanssa, eikä niitä saisi soveltaa näiden säädösten kohteena oleviin organismeihin.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EY) N:o 1107/2009 (11) ja (EU) N:o 528/2012 (12) sekä neuvoston asetuksessa (EY) N:o 708/2007 (13) annetaan säännöt, jotka koskevat hyväksynnän antamista tiettyjen vieraslajien käytölle määrättyihin tarkoituksiin. Tämän asetuksen voimaan tullessa tiettyjen lajien käyttö on jo hyväksytty mainittujen järjestelmien nojalla. Oikeudellisen kehyksen johdonmukaisuuden varmistamiseksi näihin tarkoituksiin käytetyt lajit olisi siten jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(10)

Koska haitallisia vieraslajeja on paljon, on tärkeää varmistaa, että etusijalle asetetaan ne haitalliset vieraslajit, joiden katsotaan olevan merkityksellisiä unionin kannalta. Sen vuoksi olisi laadittava luettelo sellaisista haitallisista vieraslajeista, joiden katsotaan olevan merkityksellisiä unionin kannalta, jäljempänä ’unionin luettelo’, ja se olisi saatettava säännöllisesti ajan tasalle. Haitallista vieraslajia olisi pidettävä unionin kannalta merkityksellisenä, jos vahinko, jota se aiheuttaa sen kohteena olevissa jäsenvaltioissa, on niin merkittävä, että on perusteltua ottaa käyttöön erityistoimenpiteitä, joiden soveltamisala ulottuu koko unioniin, myös jäsenvaltioissa, joissa lajia ei vielä esiinny tai todennäköisesti ei edes tule esiintymään. Sen varmistamiseksi, että unionin kannalta merkityksellisiksi todettujen haitallisten vieraslajien määrä pysyy oikeasuhteisena, unionin luettelo olisi laadittava ja se olisi saatettava ajan tasalle vaiheittain ja siinä olisi keskityttävä lajeihin, joiden sisällyttämisellä unionin luetteloon voidaan tehokkaasti ehkäistä ennalta, vähentää mahdollisimman paljon ja lievittää näiden lajien haittavaikutuksia kustannustehokkaalla tavalla. Koska saman taksonomisen ryhmän lajeilla on usein samanlaisia ekologisia vaatimuksia ja ne voivat aiheuttaa samanlaisia riskejä, olisi lajien taksonomisten ryhmien sisällyttäminen unionin luetteloon sallittava tarvittaessa.

(11)

Arviointiperusteet, joiden nojalla lajeja sisällytetään unionin luetteloon, ovat tärkein väline tämän asetuksen soveltamisessa. Varojen tehokkaan käytön varmistamiseksi näillä arviointiperusteilla olisi varmistettava, että luetteloon merkitään tällä hetkellä tunnetuista mahdollisista haitallisista vieraslajeista ne, joiden haittavaikutukset ovat merkittävimmät. Komission olisi tehtävä vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta tällä asetuksella perustetulle komitealle ehdotus unionin luetteloksi, joka perustuu näihin arviointiperusteisiin. Unionin luetteloa ehdottaessaan komission olisi ilmoitettava mainitulle komitealle, miten se on ottanut nämä arviointiperusteet huomioon. Arviointiperusteisiin olisi sisällyttävä riskinarviointi niiden sovellettavien määräysten mukaisesti, joista on sovittu lajeilla käytävän kaupan rajoitusten asettamisesta tehdyissä Maailman kauppajärjestön (WTO) asiaankuuluvissa sopimuksissa.

(12)

Jotta millekään jäsenvaltiolle ei aiheutuisi suhteettomia ja liiallisia kustannuksia ja jotta turvataan tällä asetuksella toteutettavien unionin toimien tuottama lisäarvo, komission olisi unionin luetteloa ja siihen perustuvia toimenpiteitä ehdottaessaan otettava huomioon jäsenvaltioille aiheutuvat täytäntöönpanokustannukset, toimien toteuttamatta jättämisestä aiheutuvat kustannukset, kustannustehokkuus sekä sosioekonomiset näkökohdat. Tässä yhteydessä olisi unionin luetteloon sisällytettäviä haitallisia vieraslajeja valitessa ja tämän asetuksen tavoitteita vaarantamatta kiinnitettävä erityistä huomiota lajeihin, joita käytetään laajalti ja jotka tuottavat merkittäviä sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä jäsenvaltiossa.

(13)

Sen varmistamiseksi, että WTO:n asiaankuuluvien sopimusten sääntöjä noudatetaan ja että tätä asetusta sovelletaan yhdenmukaisesti, olisi vahvistettava yhteiset riskinarvioinnin toteuttamista koskevat arviointiperusteet. Näiden arviointiperusteiden olisi tarpeen mukaan perustuttava olemassa oleviin kansallisiin ja kansainvälisiin vaatimuksiin, ja niiden olisi käsitettävä lajien ominaisuuksien erilaiset näkökohdat, unioniin tuonnin riski ja tuontitavat, lajista aiheutuvat sosiaaliset, taloudelliset ja luonnon monimuotoisuutta koskevat haittavaikutukset, käyttötarkoitusten mahdolliset hyödyt ja lieventämistoimien kustannukset verrattuina haittavaikutuksiin sekä unionille olevan merkityksen osoittava arvio ympäristölle aiheutuvien sekä sosiaalisten ja taloudellisten vahinkojen mahdollisista kustannuksista, jotta toimille on vahvemmat perustelut. Jotta järjestelmää voidaan kehittää asteittain ja saatua kokemusta voidaan hyödyntää, yleistä lähestymistapaa olisi arvioitava viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2021.

(14)

Joitakin haitallisia vieraslajeja on sisällytetty neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 (14) liitteeseen B, ja niiden maahantuonti unioniin on kielletty, koska niiden haitallisuus on tunnustettu ja koska niiden tuonnilla unioniin on haitallinen vaikutus alkuperäisille lajeille. Kyseessä ovat seuraavat lajit: Callosciurus erythraeus, Sciurus carolinensis, Oxyura jamaicensis, Lithobates (Rana) catesbeianus, Sciurus niger, Chrysemys picta ja Trachemys scripta elegans. Sen varmistamiseksi, että haitallisiin vieraslajeihin sovelletaan johdonmukaista oikeudellista kehystä ja yhdenmukaisia sääntöjä unionin tasolla, näiden haitallisten vieraslajien luetteloon merkitsemistä unionin kannalta merkityksellisinä olisi pidettävä ensisijaisena asiana.

(15)

Ennaltaehkäisy on ympäristön kannalta yleensä toivottavampi ja kustannustehokkaampi vaihtoehto kuin jälkikäteen reagointi, ja se olisi asetettava etusijalle. Siksi unionin luetteloon olisi ensisijaisesti merkittävä niitä haitallisia vieraslajeja, joita ei vielä esiinny unionissa tai jotka ovat invaasion varhaisessa vaiheessa, samoin kuin haitallisia vieraslajeja, joista todennäköisesti aiheutuu merkittävimpiä haittavaikutuksia. Koska unioniin voi saapua uusia haitallisia vieraslajeja jatkuvasti ja koska ympäristössä jo esiintyvät vieraslajit leviävät ja laajentavat levinneisyysaluettaan, on tarpeen varmistaa, että unionin luetteloa tarkistetaan jatkuvasti ja pidetään ajan tasalla.

(16)

Olisi tutkittava mahdollisuutta alueelliseen yhteistyöhön niiden jäsenvaltioiden välillä, jotka joutuvat tekemisiin sellaisten samojen lajien kanssa, jotka eivät pysty vakiinnuttamaan elinkykyistä kantaa suuressa osassa unionia. Jos tämän asetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tason toimenpiteillä, myös nämä lajit voitaisiin sisällyttää unionin luetteloon.

(17)

Tämän asetuksen tavoitteisiin pyrittäessä on aiheellista ottaa huomioon syrjäisimpien alueiden erityinen tilanne ja erityisesti niiden syrjäinen sijainti, saaristoasema ja niiden biologisen monimuotoisuuden ainutlaatuisuus. Unionin kannalta merkityksellisiin haitallisiin vieraslajeihin liittyvien rajoittavien ja ennalta ehkäisevien toimenpiteiden toteuttamista koskevia tämän asetuksen vaatimuksia olisi sen vuoksi mukautettava syrjäisimpien alueiden, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja ottaen huomioon Eurooppa-neuvoston päätökset 2010/718/EU (15) ja 2012/419/EU (16), erityispiirteisiin.

(18)

Haitallisiin vieraslajeihin liittyvät riskit ja huolenaiheet ovat kansalliset rajat ylittävä haaste, joka koskee koko unionia. Sen vuoksi on tärkeää ottaa käyttöön unionin tasolla kielto, joka koskee unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tarkoituksellista tai varomatonta tuontia unioniin, lisääntymistä, kasvattamista, kuljettamista, ostoa, myyntiä, käyttöä, vaihtoa, pitämistä ja ympäristöön päästämistä, jotta voidaan varmistaa, että kaikkialla unionissa toimitaan ajoissa ja johdonmukaisesti, jolloin voidaan välttää sisämarkkinoiden vääristyminen ja ehkäistä ennalta tilanteet, joissa yhdessä jäsenvaltiossa toteutetut toimet vaarantuvat, koska toinen jäsenvaltio ei toteuta toimia.

(19)

Tieteelliseen tutkimukseen ja ex situ -suojeluun liittyvien toimintojen mahdollistamiseksi on tarpeen antaa erityisiä sääntöjä, jotka koskevat tällaisten toimintojen kohteena olevia unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja. Nämä toiminnot olisi suoritettava suljetuissa toimipaikoissa, joissa organismit ovat suljetuissa säilöissä ja joissa toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien karkaaminen tai laiton päästäminen ympäristöön. Näitä sääntöjä olisi voitava soveltaa myös tiettyihin muihin toimiin, mukaan lukien kaupalliset toimet, jos komissio antaa tälle hyväksynnän asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa, joihin liittyy pakottava yleinen etu. Näiden sääntöjen täytäntöönpanossa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että vältetään mahdolliset haittavaikutukset suojelluille lajeille ja luontotyypeille asiaankuuluvan unionin oikeuden mukaisesti.

(20)

Unionin rajoilla saattaa esiintyä tai unionin alueella saatetaan havaita vieraslajeja, joita ei vielä ole tunnustettu unionin kannalta merkityksellisiksi haitallisiksi vieraslajeiksi. Jäsenvaltioille olisi siksi annettava mahdollisuus ottaa käyttöön saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella tiettyjä kiireellisiä toimenpiteitä. Tällaisten kiireellisten toimenpiteiden ansiosta voitaisiin välittömästi ryhtyä toimiin sellaisia haitallisia vieraslajeja vastaan, joiden tuontiin, vakiintumiseen osaksi uutta elinympäristöä ja leviämiseen kyseisissä maissa saattaa liittyä riskejä, samalla kun jäsenvaltiot arvioivat näiden lajien aiheuttamia tosiasiallisia riskejä asianomaisten WTO:n sopimusten sovellettavien määräysten mukaisesti, erityisesti näiden lajien tunnustamiseksi unionin kannalta merkityksellisiksi haitallisiksi vieraslajeiksi. Kansallisten kiireellisten toimenpiteiden ohella on tarpeen ottaa käyttöön kiireellisiä toimenpiteitä unionin tasolla, jotta voidaan noudattaa asianomaisten WTO:n sopimusten määräyksiä. Unionin tasolla toteutettavat kiireelliset toimenpiteet antaisivat lisäksi unionille keinot toimia ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti nopeasti, jos uusi haitallinen vieraslaji esiintyy tai uhkaa saapua välittömästi.

(21)

Suuri osa haitallisista vieraslajeista tuodaan unioniin tahattomasti. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää hallita tahattoman tuonnin väyliä tehokkaammin. Koska tältä alalta on suhteellisen vähän kokemusta, toimet olisi toteutettava tällä alalla asteittain. Toimenpiteiden olisi oltava sekä vapaaehtoisia, kuten ne toimet, joita ehdotetaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön asiakirjassa ”Guidelines for the Control and Management of Ships’ Biofouling”, että pakollisia. Toimien olisi perustuttava kokemukseen, jota on saatu unionissa ja jäsenvaltioissa tiettyjen väylien hallinnasta, mukaan lukien alusten painolastivesien ja sedimenttien valvontaa ja käsittelyä koskevan vuonna 2004 hyväksytyn kansainvälisen yleissopimuksen perusteella vahvistetut toimenpiteet. Komission olisi tämän mukaisesti toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet rohkaistakseen jäsenvaltioita ratifioimaan mainitun yleissopimuksen.

(22)

Jotta voidaan luoda riittävä tietopohja haitallisten vieraslajien aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi, on tärkeää, että jäsenvaltiot harjoittavat tällaisia lajeja koskevaa tutkimustoimintaa, tarkkailua ja seurantaa. Koska seurantajärjestelmät ovat asianmukaisin keino havaita uusia haitallisia vieraslajeja varhaisessa vaiheessa ja määrittää jo osaksi ympäristöä vakiintuneiden lajien levinneisyys, näihin järjestelmiin olisi sisällyttävä sekä kohdennettuja että yleisiä selvityksiä, ja eri alojen ja sidosryhmien, mukaan lukien alueelliset ja paikallisyhteisöt, olisi voitava osallistua niihin. Seurantajärjestelmissä huomio olisi jatkuvasti kohdistettava mahdollisiin uusiin haitallisiin vieraslajeihin, esiintyivätpä ne missä tahansa unionissa, ja niissä olisi pyrittävä tehokkaan ja täydellisen kuvan saamiseen unionin tasolla. Tehokkuuden ja kustannustehokkuuden vuoksi olisi käytettävä olemassa olevia tullivalvonta-, seuranta- ja tarkkailujärjestelmiä, jotka on jo luotu unionin oikeudessa, erityisesti niitä, joista on säädetty direktiiveissä 92/43/ETY, 2000/60/EY, 2008/56/EY ja 2009/147/EY.

(23)

Olisi toteutettava eläinten ja kasvien virallista valvontaa, jotta haitallisten vieraslajien tahallinen tuonti voidaan ehkäistä ennalta. Elävät eläimet ja kasvit olisi voitava tuoda unioniin vain Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (17) sekä neuvoston direktiivien 91/496/ETY (18) ja 97/78/EY (19) mukaisten rajatarkastusasemien tai direktiivin 2000/29/EY mukaisten saapumispaikkojen kautta. Jotta voidaan varmistaa tehokkuuden tuottamat hyödyt ja välttää rinnakkaisten tullivalvontajärjestelmien luominen, toimivaltaisten viranomaisten olisi ensimmäisellä rajatarkastusasemalla tai saapumispaikassa todennettava, ovatko asianomaiset lajit unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja.

(24)

Haitallisen vieraslajin tuonnin jälkeen ovat toimenpiteet, joilla ne havaitaan varhaisessa vaiheessa ja hävitetään nopeasti, ratkaisevan tärkeitä lajin vakiintumisen ja leviämisen ennalta ehkäisemisen kannalta. Tehokkain ja kustannustehokkain tapa on usein kannan mahdollisimman pian tapahtuva hävittäminen, kun yksilöiden lukumäärä on vielä pieni. Jos hävittäminen ei ole mahdollista tai hävittämiskustannukset ovat pitkällä aikavälillä suuremmat kuin ympäristöä koskevat, sosiaaliset ja taloudelliset hyödyt, olisi toteutettava leviämisen rajoittamista koskevia ja säätelytoimenpiteitä. Hallintatoimenpiteet olisi suhteutettava ympäristöön kohdistuvaan vaikutukseen, ja niissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon kyseessä olevan jäsenvaltion luonnonmaantieteelliset ja ilmastolliset olosuhteet.

(25)

Hallintatoimenpiteillä ei saisi olla haittavaikutuksia ympäristölle ja ihmisten terveydelle. Joidenkin haitallisten vieraseläinlajien hävittämis- ja hallintatoimet ovat joissain tapauksissa tarpeen, mutta ne saattavat kuitenkin aiheuttaa eläimille kipua, tuskaa, pelkoa ja muuta kärsimystä, vaikka käytettäisiin parhaita käytettävissä olevia teknisiä välineitä. Tästä syystä jäsenvaltioiden ja kaikkien haitallisten vieraslajien hävittämis-, säätely- tai leviämisen rajoittamistoimiin osallistuvien toimijoiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet eläinten säästämiseksi vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä menettelyn aikana ja otettava tässä yhteydessä mahdollisimman pitkälle huomioon alan parhaat toimintatavat, esimerkiksi Maailman eläintautijärjestön laatimat eläinten hyvinvoinnin pääperiaatteet. Olisi harkittava ei-tappavien menetelmien käyttämistä, ja kaikkien toteutettujen toimien yhteydessä olisi saatettava muihin kuin kohteena oleviin lajeihin kohdistuva vaikutus mahdollisimman vähiin.

(26)

Haitalliset vieraslajit aiheuttavat yleensä vahinkoa ekosysteemeille ja alentavat niiden sietokykyä. Näin ollen olisi toteutettava oikeasuhteisia ennallistamistoimenpiteitä, jotta voidaan lujittaa ekosysteemien kykyä sietää invaasioita, korjata aiheutunut vahinko sekä parantaa lajien ja niiden luontotyyppien suojelun tasoa direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY mukaisesti, sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden, rannikkovesien ja pohjavesien ekologista tilaa direktiivin 2000/60/EY mukaisesti sekä merivesien ympäristön tilaa direktiivin 2008/56/EY mukaisesti. Tällaisten ennallistamistoimenpiteiden kustannukset olisi perittävä saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti.

(27)

Olisi suosittava rajat ylittävää yhteistyötä etenkin naapurimaiden kanssa ja jäsenvaltioiden kesken tapahtuvaa yhteensovittamista erityisesti samalla unionin luonnonmaantieteellisellä alueella, jotta voidaan edistää tämän asetuksen tehokasta soveltamista.

(28)

Järjestelmää, jolla torjutaan haitallisia vieraslajeja, olisi tuettava keskitetyllä tietojärjestelmällä, johon kootaan saatavilla olevat tiedot vieraslajeista unionissa ja jonka kautta voi tutustua tietoihin lajien esiintyvyydestä, levinneisyydestä, ekologiasta ja invaasion kulusta sekä kaikkiin muihin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä menettelyn suuntaamista koskevien päätösten ja hallintapäätösten kannalta, ja jonka avulla voidaan myös vaihtaa parhaita käytäntöjä.

(29)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/35/EY (20) on luotu puitteet yleisön kuulemiselle ympäristöä koskevassa päätöksenteossa. Yleisön olisi sen tehokkaan osallistumisen kautta voitava haitallisten vieraslajien alalla toteutettavien toimien määrittelyssä ilmaista näkemyksensä ja huolenaiheensa, joilla voi olla merkitystä asiaa koskevien päätösten kannalta, ja päätöksentekijöiden olisi otettava ne huomioon. Tällä olisi määrä lisätä päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä edistää osaltaan yleisön tietoisuutta ympäristökysymyksistä ja yleisön tukea tehdyille päätöksille.

(30)

Tiedeyhteisön osallistuminen on tärkeää, jotta voidaan luoda riittävä tietopohja haitallisten vieraslajien esille tuomien ongelmien ratkaisemiseksi. Olisi perustettava asiaa käsittelevä tiedefoorumi antamaan tämän asetuksen soveltamiseen liittyviä tieteellisiä näkökohtia koskevia neuvoja, erityisesti unionin luettelon laatimisen ja ajan tasalle saattamisen, riskinarviointien, kiireellisten toimenpiteiden ja nopeiden hävittämistoimenpiteiden osalta.

(31)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavien osalta: unionin luettelon hyväksyminen ja ajan tasalle saattaminen, lupien saamista varten todisteena käytettävien asiakirjojen malli, kiireellisten toimenpiteiden hyväksyminen unionin tasolla, vaatimukset, jotka koskevat tiettyjen säännösten soveltamista asianomaisissa jäsenvaltioissa, kun on kyse tehostetusta alueellisesta yhteistyöstä, sellaisten jäsenvaltioiden päätösten hylkääminen, joilla ne ovat päättäneet olla soveltamatta hävittämistoimenpiteitä sekä komissiolle toimitettavaa raportointia koskevat tekniset mallit. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (21) mukaisesti.

(32)

Jotta voidaan ottaa huomioon uusin tieteellinen kehitys ympäristöalalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti sen määrittämiseksi, millä tavoin voidaan todeta, että haitalliset vieraslajit kykenevät luomaan elinkykyisiä kantoja ja leviämään, ja yhteisten tekijöiden vahvistamiseksi riskinarviointien laatimista varten. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(33)

Tämän asetuksen noudattamisen takaamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot määräävät rikkomusten johdosta tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joissa otetaan huomioon rikkomuksen luonne ja vakavuus, kustannusten kattamisen periaate sekä saastuttaja maksaa -periaate.

(34)

Jäsenvaltiot voivat tämän asetuksen nojalla toteutetuilla toimenpiteillä asettaa velvoitteita vieraslajeja hallussa pitäville ja käyttäjille samoin kuin kyseessä olevien maa-alueiden omistajille ja vuokraajille.

(35)

Jotta muut kuin kaupalliset omistajat voivat pitää eläimen luonnollisen elinajan päättymiseen asti lemmikkieläimiään, jotka kuuluvat sellaiseen lajiin, joka on merkitty unionin luetteloon, on tarpeen säätää siirtymäkauden toimenpiteistä, joiden edellytyksenä on, että on otettu käyttöön kaikki toimenpiteet lisääntymisen tai karkaamisen välttämiseksi.

(36)

Jotta kaupalliset toimijat, joilla voi olla perusteltuja odotuksia, esimerkiksi ne, jotka ovat saaneet luvan asetuksen (EY) N:o 708/2007 mukaisesti, voivat käyttää loppuun unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien varastonsa tämän asetuksen tultua voimaan, on perusteltua antaa niille kaksi vuotta aikaa teurastaa, lopettaa inhimillisesti, myydä tai tapauksen mukaan luovuttaa yksilöt tutkimus- tai ex situ -suojelutoimintaa harjoittaville toimipaikoille.

(37)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen unionin tasolla aiheuttamien haitallisten vaikutusten ennaltaehkäisyä, niiden vähentämistä mahdollisimman paljon sekä niiden lieventämistä, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(38)

Jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja koskevia sääntöjä, jotka ovat tässä asetuksessa säädettyjä tiukempia ja soveltaa jäsenvaltion kannalta merkityksellisiin haitallisiin vieraslajeihin säännöksiä, jotka voivat olla samoja kuin ne, jotka on tässä asetuksessa säädetty unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien osalta. Kaikkien tällaisten toimenpiteiden olisi oltava yhteensopivia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kanssa, ja ne olisi annettava komissiolle tiedoksi unionin oikeuden mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joilla ehkäistään ennalta, vähennetään mahdollisimman paljon ja lievennetään haittavaikutuksia, joita haitallisten vieraslajien sekä tarkoituksellisesta että tahattomasta tuonnista unioniin ja siellä leviämisestä aiheutuu luonnon monimuotoisuudelle.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin haitallisiin vieraslajeihin.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta

a)

lajeihin, joiden luontainen levinneisyysalue muuttuu muuten kuin ihmisen toiminnan seurauksena ekologisten olojen muuttumisen ja ilmastonmuutoksen myötä;

b)

muuntogeenisiin organismeihin, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2001/18/EY 2 artiklan 2 alakohdassa;

c)

patogeeneihin, jotka aiheuttavat eläintauteja; tätä asetusta sovellettaessa eläintaudeilla tarkoitetaan yhden tai useamman eläimiin tai ihmiseen tarttuvan patogeenin aiheuttamien infektioiden ja loistartuntojen esiintymistä eläimissä;

d)

haitallisiin organismeihin, jotka luetellaan direktiivin 2000/29/EY liitteessä I tai liitteessä II, ja haitallisiin organismeihin, joiden osalta on toteutettu toimenpiteitä mainitun direktiivin 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

e)

lajeihin, jotka on lueteltu asetuksen (EY) N:o 708/2007 liitteessä IV, kun niitä käytetään vesiviljelyssä;

f)

mikro-organismeihin, jotka valmistetaan tai tuodaan maahan käytettäviksi kasvinsuojeluaineissa, jotka ovat jo saaneet luvan tai joita arvioidaan parhaillaan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 nojalla; tai

g)

mikro-organismeihin, jotka valmistetaan tai tuodaan maahan käytettäviksi biosidivalmisteissa, jotka ovat jo saaneet luvan tai joita arvioidaan parhaillaan asetuksen (EU) N:o 528/2012 nojalla.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’vieraslajilla’ eläimen, kasvin, sienen tai mikro-organismin lajin, alalajin tai sitä alemman taksonin elävää yksilöä, joka tuodaan sen luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle, mukaan lukien sen mikä tahansa osa, sukusolut, siemenet, munat tai lisääntymisyksiköt sekä mitkä tahansa hybridit, lajikkeet tai rodut, jotka saattavat selviytyä ja myöhemmin lisääntyä;

2)

’haitallisella vieraslajilla’ vieraslajia, jonka tuonnin tai leviämisen on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta ja siihen liittyviä ekosysteemipalveluja tai vaikuttavan niihin haitallisesti;

3)

’unionin kannalta merkityksellisellä haitallisella vieraslajilla’ haitallista vieraslajia, jonka haittavaikutukset on arvioitu niin merkittäviksi, että ne edellyttävät yhteistä toimintaa unionin tasolla 4 artiklan 3 kohdan nojalla;

4)

’jäsenvaltion kannalta merkityksellisellä haitallisella vieraslajilla’ haitallista vieraslajia, joka ei ole unionin kannalta merkityksellinen haitallinen vieraslaji ja jonka osalta jäsenvaltio katsoo tieteellisen näytön perusteella, että sen ympäristöön päästämisen ja leviämisen aiheuttamilla haittavaikutuksilla, vaikka niitä ei olisi täysin varmistettu, on merkitystä asianomaisen jäsenvaltion alueelle tai sen osalle ja että se edellyttää toimia tuon jäsenvaltion tasolla;

5)

’luonnon monimuotoisuudella’ kaikkiin, muun muassa maan, meren ja muiden vesien ekosysteemeihin tai ekologisiin kokonaisuuksiin kuuluvien elävien eliöiden vaihtelevuutta; tähän sisältyy myös lajin sisäinen ja lajien välinen sekä ekosysteemien monimuotoisuus;

6)

’ekosysteemipalveluilla’ ekosysteemien suoraa ja välillistä panosta ihmisten hyvinvointiin;

7)

’tuonnilla’ lajin siirtymistä ihmisen toiminnan seurauksena sen luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle;

8)

’tutkimustoiminnalla’ kuvailevaa tai kokeellista työtä, joka suoritetaan säännellyissä oloissa uusien tieteellisten tutkimustulosten saamiseksi tai uusien tuotteiden kehittämiseksi, mukaan lukien alustavat vaiheet haitallisten vieraslajien muiden geneettisten ominaisuuksien kuin lajin haitalliseksi tekevien ominaisuuksien tunnistamiseksi, kuvaamiseksi ja eristämiseksi, mutta vain siinä määrin kuin tämä on ehdottoman tarpeen kyseisten ominaisuuksien käyttämiseksi muiden kuin haitallisten lajien jalostamisessa;

9)

’suljetulla säilöllä’ organismin pitämistä suljetuissa tiloissa, joista sen ei ole mahdollista karata tai levitä;

10)

ex situ -suojelulla’ luonnon monimuotoisuuden osien suojelua niiden luonnonmukaisen elinympäristön ulkopuolella;

11)

’väylillä’ haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen reittejä ja mekanismeja;

12)

’varhaisella havaitsemisella’ haitallisen vieraslajin yhden tai useamman yksilön esiintymisen toteamista ympäristössä ennen kuin kyseinen haitallinen vieraslaji on levinnyt laajalle;

13)

’hävittämisellä’ haitallisen vieraslajin kannan täydellistä ja pysyvää poistamista tappavin tai ei-tappavin keinoin;

14)

’kannan säätelyllä’ tappavia tai ei-tappavia toimia, joita kohdistetaan haitallisen vieraslajin kantaan, samalla kun vaikutusten kohdistuminen muihin kuin kohteena oleviin lajeihin ja niiden elinympäristöihin saatetaan mahdollisimman vähäisiksi, yksilöiden lukumäärän pitämiseksi mahdollisimman pienenä, jotta – vaikka lajia ei kyetäkään hävittämään – sen invaasiokyky ja haittavaikutukset, joita se aiheuttaa luonnon monimuotoisuudelle, siihen liittyville ekosysteemipalveluille, ihmisten terveydelle tai taloudelle, voidaan saattaa mahdollisimman vähäisiksi;

15)

’leviämisen rajoittamisella’ mitä hyvänsä tointa, jonka tarkoituksena on luoda esteitä, joilla saadaan mahdollisimman pieneksi riski, että haitallisen vieraslajin kanta levittäytyy ja leviää invaasioalueen ulkopuolelle;

16)

’laajalle levinneellä’ haitallista vieraslajia, jonka kanta on jo ohittanut kotiutumisvaiheen, joka on itseään ylläpitävä ja joka on levinnyt ja asettautunut suureen osaan mahdollisesta levinneisyysalueesta, jolla se voi selviytyä ja lisääntyä;

17)

’hallinnalla’ mitä tahansa tappavia tai ei-tappavia toimia, joiden tarkoituksena on haitallisen vieraslajin kannan hävittäminen, kannan säätely tai leviämisen rajoittaminen, samalla kun vaikutusten kohdistuminen muihin kuin kohteena oleviin lajeihin ja niiden elinympäristöihin saatetaan mahdollisimman vähäisiksi.

4 artikla

Unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelo

1.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelon, jäljempänä ’unionin luettelo’, tämän artiklan 3 kohdassa säädettyjen perusteiden pohjalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ehdotus täytäntöönpanosäädökseksi toimitetaan 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2016.

2.   Komissio tarkastelee uudelleen unionin luetteloa kokonaisuudessaan vähintään kuuden vuoden välein ja saattaa sen näiden tarkastelujen välillä tarvittaessa ajan tasalle 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti:

a)

lisäämällä siihen uusia haitallisia vieraslajeja;

b)

poistamalla lueteltuja lajeja, mikäli ne eivät enää täytä yhtä tai useampaa 3 kohdassa säädetyistä perusteista.

3.   Unionin luetteloon saa sisällyttää ainoastaan sellaisia haitallisia vieraslajeja, jotka täyttävät kaikki seuraavat perusteet:

a)

niiden katsotaan saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella olevan unionin alueelle, lukuun ottamatta syrjäisimpiä alueita, vieraita lajeja;

b)

niiden katsotaan saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella kykenevän vakiinnuttamaan elinkykyisen kannan ja leviämään ympäristössä nykyisissä olosuhteissa ja ennakoitavissa ilmastonmuutosoloissa yhdellä useamman kuin kahden jäsenvaltion yhteisellä luonnonmaantieteellisellä alueella tai yhdellä merien osa-alueella, lukuun ottamatta niiden syrjäisimpiä alueita;

c)

niillä on saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella todennäköisesti merkittävä haittavaikutus luonnon monimuotoisuudelle tai siihen liittyville ekosysteemipalveluille, ja niillä saattaa lisäksi olla haittavaikutus ihmisten terveydelle tai taloudelle;

d)

jäljempänä 5 artiklan 1 kohdan nojalla toteutettu riskinarviointi osoittaa, että tarvitaan yhteisiä unionin tason toimia niiden tuonnin, vakiintumisen tai leviämisen ennalta ehkäisemiseksi;

e)

on todennäköistä, että niiden lisääminen unionin luetteloon ehkäisee tehokkaasti ennalta niiden haittavaikutuksia, vähentää niitä mahdollisimman paljon tai lieventää niitä.

4.   Jäsenvaltiot voivat esittää komissiolle pyyntöjä sisällyttää haitallinen vieraslaji unionin luetteloon. Näiden pyyntöjen on sisällettävä kaikki seuraavat:

a)

lajin nimi;

b)

jäljempänä 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti toteutettu riskinarviointi;

c)

näyttö tämän artiklan 3 kohdassa esitettyjen perusteiden täyttymisestä.

5.   Unionin luettelossa on oltava, kun sillä on merkitystä, viittaus tavaroihin, joihin haitalliset vieraslaji ovat yleensä yhdistettävissä, ja niitä koskevat neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 (22) säädetyn yhdistetyn nimikkeistön mukaiset koodit osoittamaan tavaraluokat, joihin kohdistetaan tämän asetuksen 15 artiklan nojalla harjoitettavaa virallista valvontaa.

6.   Kun komissio hyväksyy luettelon tai saattaa sen ajan tasalle, se soveltaa 3 kohdassa säädettyjä perusteita ottaen asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioille aiheutuvat täytäntöönpanokustannukset, toimien toteuttamatta jättämisen aiheuttamat kustannukset, kustannustehokkuuden sekä sosioekonomiset näkökohdat. Unionin luetteloon sisällytetään ensisijaisina ne haitalliset vieraslajit,

a)

joita ei vielä esiinny unionissa tai jotka ovat invaasion varhaisessa vaiheessa ja joista todennäköisimmin aiheutuu merkittävä haittavaikutus;

b)

jotka ovat jo vakiintuneet unionissa ja joista aiheutuu merkittävin haittavaikutus.

7.   Ehdottaessaan unionin luetteloa komissio esittää myös perustelut sille, että tämän asetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tason toimenpiteillä.

5 artikla

Riskinarviointi

1.   Riskinarviointi toteutetaan 4 artiklan soveltamiseksi kaikkien nykyisten ja mahdollisten haitallisten vieraslajien osalta ja siinä otetaan huomioon seuraavat tekijät:

a)

lajin kuvaus, mukaan lukien sen taksonominen nimi, aiemmat vaiheet sekä sen luontainen ja mahdollinen levinneisyysalue;

b)

kuvaus lajin lisääntymis- ja leviämismalleista ja dynamiikasta, mukaan lukien arvio siitä, ovatko ympäristöolot sellaiset, että se voi lisääntyä ja levitä;

c)

kuvaus lajin mahdollisista, sekä tarkoituksellisista että tahattomista, tuonti- ja leviämisväylistä, sekä tarvittaessa hyödykkeistä, joihin laji yleensä yhdistetään;

d)

perusteellinen arviointi riskistä, joka koskee tuontia asianomaisille luonnonmaantieteellisille alueille sekä vakiintumista ja leviämistä näillä alueilla nykyisissä olosuhteissa ja ennakoitavissa ilmastonmuutosoloissa;

e)

kuvaus lajin nykyisestä levinneisyydestä, mukaan lukien se, esiintyykö lajia jo unionissa tai sen naapurimaissa, sekä ennuste sen todennäköisestä tulevasta levinneisyydestä;

f)

kuvaus luonnon monimuotoisuudelle ja siihen liittyville ekosysteemipalveluille aiheutuvista haittavaikutuksista, mukaan lukien haittavaikutukset, joita aiheutuu alkuperäisille lajeille, suojelluille alueille, uhanalaisille luontotyypeille sekä ihmisten terveydelle, turvallisuudelle ja taloudelle, sekä saatavilla oleva tieteellinen tietämys huomioiden laadittu arvio mahdollisista tulevista vaikutuksista;

g)

arvio mahdollisista vahinkojen kustannuksista;

h)

kuvaus lajin tunnetuista käyttötarkoituksista ja näistä käyttötarkoituksista saatavista sosiaalisista ja taloudellisista hyödyistä.

2.   Kun komissio esittää lajien merkitsemistä luetteloon unionin kannalta merkityksellisenä haitallisena vieraslajina, se toteuttaa 1 kohdassa tarkoitetun riskinarvioinnin.

Kun jäsenvaltio esittää pyynnön lajin sisällyttämiseksi unionin luetteloon, se on vastuussa 1 kohdassa tarkoitetun riskinarvioinnin toteuttamisesta. Komissio voi tarvittaessa avustaa jäsenvaltioita tällaisten riskinarviointien kehittämisessä niiltä osin kuin se liittyy niiden eurooppalaiseen ulottuvuuteen.

3.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoituja säädöksiä 29 artiklan mukaisesti 4 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamista varten tarvittavan hyväksyttävän näytön tyypin tarkemmaksi määrittelemiseksi ja yksityiskohtaisen kuvauksen tekemiseksi tämän artiklan 1 kohdan a–h alakohdan soveltamisesta. Yksityiskohtaiseen kuvaukseen on sisällytettävä riskinarvioinneissa käytettävät menetelmät, ottaen huomioon asiaankuuluvat kansalliset ja kansainväliset standardit sekä tarve asettaa etusijalle niiden haitallisten vieraslajien vastaiset toimet, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa merkittäviä haittavaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle tai siihen liittyville ekosysteemipalveluille sekä ihmisten terveydelle tai taloudelle, ja tällaisia haittavaikutuksia on pidettävä tilanteen vakavuutta lisäävinä tekijöinä. On erityisen tärkeää, että komissio noudattaa tavanomaista käytäntöään ja toteuttaa kuulemiset asiantuntijoiden, myös jäsenvaltioiden asiantuntijoiden, kanssa ennen näiden delegoitujen säädösten hyväksymistä.

6 artikla

Syrjäisimpiä alueita koskevat säännökset

1.   Unionin kannalta merkityksellisiin haitallisiin vieraslajeihin ei syrjäisimmillä alueilla sovelleta 7 artiklaa eikä 13–20 artiklaa.

2.   Kunkin jäsenvaltion, jolla on syrjäisimpiin alueisiin kuuluvia alueita, on viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2017 hyväksyttävä näitä alueita kuullen kutakin tällaista aluetta varten luettelo merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista.

3.   Jäsenvaltiot voivat tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin sisällytettyjen haitallisten vieraslajien osalta soveltaa asianomaisilla syrjäisimmillä alueilla tarvittaessa 7-9, 13–17, 19 ja 20 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä. Noiden toimenpiteiden on oltava yhteensopivia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kanssa, ja ne on annettava komissiolle tiedoksi unionin oikeuden mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on välittömästi annettava komissiolle tiedoksi 2 kohdassa tarkoitetut luettelot ja niihin tehdyt ajan tasalle saattamiset sekä ilmoitettava niistä muille jäsenvaltioille.

II   LUKU

ENNALTAEHKÄISY

7 artikla

Rajoitukset

1.   Unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja ei saa tarkoituksellisesti

a)

tuoda unionin alueelle, tullivalvonnassa tapahtuva kauttakuljetus mukaan lukien;

b)

pitää, ei myöskään suljetussa säilössä;

c)

kasvattaa, ei myöskään suljetussa säilössä;

d)

kuljettaa unioniin, unionista tai unionissa, lukuun ottamatta lajien kuljettamista toiseen paikkaan niiden hävittämisen yhteydessä;

e)

saattaa markkinoille;

f)

käyttää tai vaihtaa;

g)

sallia lisäämis-, kasvatus- tai viljelytarkoituksiin, ei myöskään suljetussa säilössä; tai

h)

päästää ympäristöön.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tahattoman tuonnin tai leviämisen ennalta ehkäisemiseksi, myös silloin kun tämä tapahtuu vakavan laiminlyönnin seurauksena.

8 artikla

Luvat

1.   Edellä 7 artiklan 1 kohdan a, b, c, d, f ja g alakohdassa säädetyistä rajoituksista poiketen ja jollei tämän artiklan 2 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on perustettava lupajärjestelmä, jonka mukaisesti toimipaikkojen sallitaan harjoittaa unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tutkimusta tai ex situ -suojelua. Jos unionin kannalta merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista saatavien tuotteiden käyttäminen on välttämätöntä ihmisten terveyden edistämiseksi, jäsenvaltiot saavat sisällyttää lupajärjestelmänsä piiriin myös tieteellisen tuotannon ja sen jälkeisen käytön lääkkeenä.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisille viranomaisilleen valtuudet antaa 1 kohdassa tarkoitetut luvat toimiin, jotka toteutetaan suljetussa säilössä ja jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

a)

unionin kannalta merkityksellistä haitallista vieraslajia pidetään ja sitä käsitellään 3 kohdan mukaisesti suljetuissa säilöissä;

b)

toimen suorittaa henkilöstö, jolla on toimivaltaisten viranomaisten määräämä asianmukainen pätevyys;

c)

kuljetus suljettuun säilöön ja suljetusta säilöstä on toteutettava luvassa määrätyin tavoin olosuhteissa, joissa haitallisen vieraslajin ei ole mahdollista karata;

d)

unionin kannalta merkitykselliset haitalliset vieraslajit, jotka ovat eläimiä, on tarvittaessa merkittävä tai muutoin tehokkaasti yksilöitävä sellaisten menetelmien avulla, jotka eivät aiheuta vältettävissä olevaa kipua, tuskaa tai kärsimystä;

e)

karkaamis- ja leviämisriskiä tai poistamista hallinnoidaan tehokkaasti ottamalla huomioon kyseinen laji, sen biologia ja leviämiskeinot, suunniteltu toimi ja suunniteltu suljettu säilö, vuorovaikutus ympäristön kanssa ja muut asiaankuuluvat tekijät;

f)

hakija on luonut mahdollisen karkaamisen tai leviämisen varalta jatkuvan seurantajärjestelmän ja valmiussuunnitelman, mihin sisältyy hävittämissuunnitelma. Valmiussuunnitelman on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä. Jos karkaamista tai leviämistä tapahtuu, valmiussuunnitelma on pantava viipymättä täytäntöön ja lupa voidaan peruuttaa tilapäisesti tai pysyvästi.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu lupa saadaan antaa vain sellaiselle lajien ja yksilöiden rajoitetulle määrälle, joka ei ylitä suljetun säilön kapasiteettia. Luvan on sisällettävä rajoitukset, jotka ovat tarpeen asianomaisen lajin karkaamis- tai leviämisriskin saamiseksi mahdollisimman alhaiseksi. Luvan on seurattava sen haitallisen vieraslajin mukana, jota se koskee, aina kun kyseistä lajia pidetään unionin alueella, sitä tuodaan unionin alueelle ja sitä kuljetetaan unionin alueella.

3.   Yksilöiden katsotaan olevan suljetussa säilössä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

yksilöt on fyysisesti eristetty, ne eivät voi karata tai levitä eivätkä asiattomat henkilöt voi poistaa niitä säilöistä, joissa niitä pidetään;

b)

siivous-, jätteidenkäsittely- ja kunnossapitopöytäkirjoilla varmistetaan, etteivät yksilöt tai lisääntymiskykyiset osat voi karata tai levitä ja etteivät asiattomat henkilöt voi poistaa niitä;

c)

yksilöt poistetaan säilöistä, sijoitetaan lopullisesti tai hävitetään tai lopetetaan inhimillisesti tavalla, joka sulkee pois lisäyksen tai lisääntymisen säilöjen ulkopuolella.

4.   Lupaa hakiessaan hakijan on esitettävä kaikki tarvittava näyttö, jotta toimivaltainen viranomainen voi arvioida, täyttyvätkö 2 ja 3 kohdassa säädetyt edellytykset.

5.   Jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisille viranomaisilleen valtuudet peruuttaa lupa milloin tahansa tilapäisesti tai pysyvästi, jos tapahtuu ennalta arvaamattomia seikkoja, joilla on haittavaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle tai siihen liittyville ekosysteemipalveluille. Luvan peruuttaminen on aina perusteltava tieteellisin perustein ja, jos tieteelliset tiedot eivät ole riittävät, ennalta varautumisen periaatteen nojalla ja kansalliset hallinnolliset säännöt asianmukaisesti huomioon ottaen.

6.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä sen asiakirjan mallin, jota käytetään todisteena jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antamasta luvasta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Jäsenvaltioiden on käytettävä tätä mallia luvan mukana seuraavassa asiakirjassa.

7.   Jäsenvaltioiden on viipymättä annettava internetin välityksellä yleisesti saataville kaikkien tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti annettujen lupien osalta vähintään seuraavat tiedot:

a)

unionin kannalta merkityksellisen haitallisen vieraslajin, jota varten lupa on annettu, tieteellinen nimi ja yleiskielinen nimi;

b)

kyseisten yksilöiden lukumäärä tai määrä;

c)

tarkoitus, jota varten lupa on annettu, ja

d)

asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 säädetyn yhdistetyn nimikkeistön koodit.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset suorittavat tarkastuksia sen varmistamiseksi, että toimipaikat täyttävät näissä annetuissa luvissa esitetyt edellytykset.

9 artikla

Hyväksynnät

1.   Poikkeustapauksissa, joissa se on pakottavaan yleiseen etuun liittyvistä syistä tarpeen, mukaan lukien luonteeltaan sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltiot voivat antaa lupia, joilla toimipaikat saavat suorittaa muita kuin 8 artiklan 1 kohdassa säädettyjä toimia edellyttäen, että komissio on antanut tälle hyväksynnän tässä artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti ja 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa asetetuin edellytyksin.

2.   Komissio perustaa ja ottaa käyttöön sähköisen hyväksyntäjärjestelmän ja tekee päätökset hyväksyntää koskevien hakemusten johdosta 60 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava hyväksyntää koskevat hakemukset 2 kohdassa tarkoitettua järjestelmää käyttäen.

4.   Hyväksyntää koskevassa hakemuksessa on esitettävä seuraavat tiedot:

a)

toimipaikan tai toimipaikkojen ryhmien tiedot, mukaan lukien niiden nimi ja osoite;

b)

unionin kannalta merkityksellisen haitallisen vieraslajin, jolle hyväksyntää pyydetään, tieteellinen nimi ja yleiskielinen nimi;

c)

asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 säädetyn yhdistetyn nimikkeistön koodit;

d)

kyseisten yksilöiden lukumäärä tai määrä;

e)

syyt pyydetylle hyväksynnälle;

f)

yksityiskohtainen kuvaus suunnitelluista toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että karkaaminen tai leviäminen ei ole mahdollista suljetun säilön tiloista, joissa unionin kannalta merkityksellistä haitallista vieraslajia on määrä pitää ja käsitellä, samoin kuin toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että lajin tarpeellinen kuljetus suoritetaan aina olosuhteissa, joissa karkaaminen on mahdotonta;

g)

arvio unionin kannalta merkityksellisen haitallisen vieraslajin, jolle hyväksyntää pyydetään, karkaamisriskistä sekä kuvaus käyttöön otettavista riskin pienentämistä koskevista toimenpiteistä;

h)

kuvaus suunnitellusta seurantajärjestelmästä sekä mahdollisen karkaamisen tai leviämisen varalle laaditusta valmiussuunnitelmasta, hävittämissuunnitelma tarvittaessa mukaan lukien;

i)

kuvaus näihin toimipaikkoihin sovellettavasta asiaankuuluvasta kansallisesta lainsäädännöstä.

5.   Komission antamat hyväksynnät annetaan tiedoksi kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Lupa on tiettyä toimipaikkaa koskeva, 4 kohdan a alakohdan mukaisesti noudatetusta hakemusmenettelystä riippumatta. Siinä on oltava 4 kohdassa tarkoitetut tiedot ja maininta sen voimassaolon kestosta. Luvan on sisällettävä myös määräyksiä, jotka koskevat uusien tai korvaavien yksilöiden toimittamista toimipaikkaan käytettäviksi siihen tarkoitukseen, johon asianomaista hyväksyntää pyydetään.

6.   Komission annettua hyväksynnän toimivaltainen viranomainen voi antaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luvan 8 artiklan 4–8 kohdan mukaisesti. Lupien on sisällettävä kaikki komission antamassa hyväksynnässä tarkemmin mainitut määräykset.

7.   Komissio hylkää hyväksyntää koskevan hakemuksen, jos jotain tässä asetuksessa esitettyä asiaankuuluvaa velvoitetta ei ole noudatettu.

8.   Komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisimman pian kaikista 7 kohtaan perustuvista hakemusten hylkäämisistä ja perustelee hylkäämisen.

10 artikla

Kiireelliset toimenpiteet

1.   Jos jäsenvaltiolla on näyttöä siitä, että sen alueella esiintyy tai että on olemassa välitön riski, että sen alueelle tuodaan haitallinen vieraslaji, jota ei ole sisällytetty unionin luetteloon, mutta jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat alustavan tieteellisen näytön perusteella todenneet todennäköisesti täyttävän 4 artiklan 3 kohdassa säädetyt perusteet, se voi välittömästi toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, jotka käsittävät minkä tahansa 7 artiklan 1 kohdassa esitetyn rajoituksen.

2.   Jäsenvaltion, joka ottaa kansallisella alueellaan käyttöön kiireellisiä toimenpiteitä, joihin kuuluu 7 artiklan 1 kohdan a, d tai e alakohdan soveltaminen, on välittömästi annettava toteutetut toimet ja niiden perusteena oleva näyttö komissiolle ja kaikille muille jäsenvaltioille tiedoksi.

3.   Asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava 5 artiklan nojalla sellaista haitallista vieraslajia koskeva riskinarviointi, johon kiireellisiä toimenpiteitä saatavilla olevat tekniset ja tieteelliset tiedot huomioiden sovelletaan, viipymättä ja joka tapauksessa 24 kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona päätös ottaa käyttöön kiireellisiä toimenpiteitä on hyväksytty, jotta kyseinen laji voidaan sisällyttää unionin luetteloon.

4.   Kun komissio ottaa vastaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tiedoksiannon tai sillä on muuta näyttöä siitä, että unionin alueella esiintyy tai että on olemassa välitön riski, että unionin alueelle tuodaan haitallinen vieraslaji, jota ei ole sisällytetty unionin luetteloon, mutta joka todennäköisesti täyttää 4 artiklan 3 kohdassa säädetyt perusteet, se toteaa alustavan tieteellisen näytön perusteella täytäntöönpanosäädöksillä, täyttääkö kyseinen laji todennäköisesti nämä perusteet. Jos komissio toteaa, että 4 artiklan 3 kohdassa säädetyt perusteet todennäköisesti täyttyvät, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä kyseisen lajin aiheuttaman riskin osalta rajoitetuksi ajaksi unionia koskevia kiireellisiä toimenpiteitä, jotka käsittävät minkä tahansa 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn rajoituksen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Kun komissio hyväksyy 4 kohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen, jäsenvaltioiden on tarpeen mukaan joko kumottava toteuttamansa kiireelliset toimenpiteet tai muutettava niitä.

6.   Kun komissio sisällyttää haitallisen vieraslajin unionin luetteloon, jäsenvaltioiden on myös kumottava kiireelliset toimenpiteensä tai muutettava niitä.

7.   Kun komissio ei tämän artiklan 3 kohdan nojalla toteutetun riskinarvioinnin jälkeen sisällytä haitallista vieraslajia unionin luetteloon, jäsenvaltioiden on kumottava tämän artiklan 1 kohdan nojalla toteuttamansa kiireelliset toimenpiteet ja ne voivat sisällyttää kyseisen lajin jäsenvaltion kannalta haitallisten vieraslajien kansalliseen luetteloon 12 artiklan 1 kohdan nojalla ja harkita tehostettua alueellista yhteistyötä 11 artiklan mukaisesti.

11 artikla

Alueelliselta kannalta merkitykselliset haitalliset vieraslajit ja unionin alkuperäiset lajit

1.   Jäsenvaltiot voivat osoittaa 12 artiklan mukaisesti laadituista jäsenvaltion kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien kansallisista luetteloistaan unionin alkuperäisiä tai muita kuin alkuperäisiä lajeja, jotka vaativat tehostettua alueellista yhteistyötä.

2.   Komissio helpottaa asianomaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä näiden jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja yhteensovittamista 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tietyistä haitallisista vieraslajeista luonnon monimuotoisuuteen ja siihen liittyviin ekosysteemipalveluihin sekä ihmisten terveyteen ja talouteen kohdistuvien vaikutusten perusteella ja edellyttäen, että pyynnön esittäneet jäsenvaltiot ovat kokonaisvaltaisen analyysin nojalla perustelleet kattavasti tehostetun alueellisen yhteistyön tarkoituksenmukaisuuden, komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vaatia, että asianomaiset jäsenvaltiot soveltavat tapauksen mukaan alueellaan tai sen osassa soveltuvin osin 13, 14 ja 16 artiklaa, 17 artiklaa, sen estämättä, mitä 18 artiklassa säädetään, sekä 19 ja 20 artiklaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Alueelliselta kannalta merkityksellisiin haitallisiin vieraslajeihin, jotka ovat alkuperäisiä jossakin jäsenvaltiossa, ei tuon jäsenvaltion alueella sovelleta 13, 14, 16, 17, 19, 20 ja 24 artiklaa. Jäsenvaltioiden, joissa nämä lajit ovat alkuperäisiä, on toimittava yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa väylien arvioimiseksi 13 artiklan mukaisesti, ja ne voivat muita jäsenvaltioita kuullen toteuttaa asiaankuuluvia toimenpiteitä näiden lajien laajemman leviämisen estämiseksi 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

12 artikla

Jäsenvaltion kannalta merkitykselliset haitalliset vieraslajit

1.   Jäsenvaltiot voivat laatia jäsenvaltion kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien kansallisen luettelon. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tarvittaessa näiden haitallisten vieraslajien osalta alueellaan toimenpiteitä, jotka voivat olla niitä, joista on säädetty 7, 8, 13–17, 19 ja 20 artiklassa. Näiden toimenpiteiden on oltava yhteensopivia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kanssa, ja ne on annettava komissiolle tiedoksi unionin oikeuden mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava ne lajit, joiden ne katsovat olevan jäsenvaltion kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja, sekä 1 kohdan mukaisesti sovelletut toimenpiteet komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

13 artikla

Haitallisten vieraslajien väyliä koskevat toimintasuunnitelmat

1.   Jäsenvaltioiden on 18 kuukauden kuluessa unionin luettelon hyväksymisestä toteutettava kattava analyysi näiden unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tahattoman tuonnin ja leviämisen väylistä vähintään omalla alueellaan samoin kuin direktiivin 2008/56/EY 3 artiklan 1 alakohdassa määritellyillä merivesillään ja yksilöitävä väylät, jotka edellyttävät ensisijaisia toimia lajien määrän tai sen mahdollisen vahingon vuoksi, jota lajien saapuminen näiden väylien kautta unioniin aiheuttaa, jäljempänä ’ensisijaiset väylät’.

2.   Kunkin jäsenvaltion on kolmen vuoden kuluessa unionin luettelon hyväksymisestä laadittava ja toteutettava yksi toimintasuunnitelma tai toimintasuunnitelmien kokonaisuus, joka koskee ensisijaisia väyliä, jotka jäsenvaltio on yksilöinyt 1 kohdan nojalla. Toimintasuunnitelmiin on sisällyttävä toimien aikataulut ja kuvaus toteutettavista toimenpiteistä sekä tarvittaessa vapaaehtoisia toimia ja hyviä käytäntöjä koskevia ohjeita, jotka koskevat ensisijaisia väyliä ja joilla ehkäistään ennalta haitallisten vieraslajien tahaton tuonti ja leviäminen unioniin tai unionissa.

3.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava yhteensovittamisesta, jotta voidaan laatia yksi toimintasuunnitelma tai toimintasuunnitelmien kokonaisuus, joka sovitetaan asianmukaisella alueellisella tasolla yhteen 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Jos tällaisia alueellisia toimintasuunnitelmia ei ole laadittu, jäsenvaltioiden on laadittava ja toteutettava niiden alueen kattavia toimintasuunnitelmia, jotka sovitetaan mahdollisimman pitkälti yhteen asianmukaisella alueellisella tasolla.

4.   Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimintasuunnitelmien on sisällettävä erityisesti kustannus-hyötyanalyysiin perustuvia toimenpiteitä, joilla:

a)

lisätään tietoisuutta;

b)

saatetaan haitallisten vieraslajien yksilöistä johtuva tavaroiden ja hyödykkeiden, ajoneuvojen ja laitteistojen kontaminaatio mahdollisimman vähäiseksi, mukaan lukien toimenpiteet, joilla torjutaan haitallisten vieraslajien kuljettamista kolmansista maista;

c)

varmistetaan, että unionin rajoilla suoritetaan muita asianmukaisia tarkastuksia kuin 15 artiklan nojalla suoritettava virallinen valvonta.

5.   Edellä 2 kohdan mukaisesti laadittavat toimintasuunnitelmat on toimitettava komissiolle viipymättä. Jäsenvaltioiden on tarkasteltava toimintasuunnitelmiaan uudelleen ja toimitettava ne komissiolle vähintään joka kuudes vuosi.

III   LUKU

VARHAINEN HAVAITSEMINEN JA NOPEA HÄVITTÄMINEN

14 artikla

Seurantajärjestelmä

1.   Jäsenvaltioiden on 18 kuukauden kuluessa unionin luettelon hyväksymisestä perustettava niiden haitallisten vieraslajien, joilla on merkitystä unionin kannalta, seurantajärjestelmä tai niiden on lisättävä se olemassa olevaan järjestelmäänsä, jolla selvitys-, seuranta- tai muita menettelyjä käyttäen kerätään ja kirjataan tietoja haitallisten vieraslajien esiintymisestä ympäristössä, jotta voidaan ehkäistä ennalta haitallisten vieraslajien leviäminen unioniin tai unionissa.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun seurantajärjestelmän on

a)

katettava jäsenvaltioiden alue, merien aluevedet mukaan lukien, jotta voidaan määrittää uusien sekä jo osaksi elinympäristöään vakiintuneiden haitallisten vieraslajien, joilla on merkitystä unionin kannalta, esiintyminen ja levinneisyys;

b)

oltava riittävän dynaaminen, jotta unionin kannalta merkityksellisen haitallisen vieraslajin, jota ei aikaisemmin tiedetty esiintyvän, voidaan nopeasti havaita esiintyvän jäsenvaltioiden alueen tai sen osan ympäristössä;

c)

perustuttava unionin oikeudessa tai kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuihin arviointia ja seurantaa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin, oltava yhteensopiva niiden kanssa ja vältettävä päällekkäisyyttä niihin nähden ja hyödynnettävä tietoja, jotka saadaan käytössä olevista seurantajärjestelmistä, joista säädetään direktiivin 92/43/ETY 11 artiklassa, direktiivin 2000/60/EY 8 artiklassa ja direktiivin 2008/56/EY 11 artiklassa;

d)

otettava mahdollisimman hyvin huomioon myös rajat ylittävät merkittävät vaikutukset ja piirteet.

15 artikla

Virallinen valvonta

1.   Jäsenvaltioilla on viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2016 oltava käytössä täysin toimivat rakenteet tarvittavan sellaisen virallisen valvonnan suorittamiseksi, joka on välttämätöntä, jotta voidaan estää unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tarkoituksellinen tuonti unioniin. Tätä virallista valvontaa sovelletaan yhdistetyn nimikkeistön niihin koodeihin kuuluviin tavaraluokkiin, joihin 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti viitataan unionin luettelossa.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava tämän artiklan 1 kohdassa mainituille tavaroille aiheelliset riskiin perustuvat tarkastukset ja todennettava, että

a)

tavarat eivät sisälly unionin luetteloon, tai

b)

tavaroille on 8 artiklassa tarkoitettu voimassa oleva lupa.

3.   Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu asiakirja-, tunnistus- ja tarvittaessa fyysisistä tarkastuksista muodostuva valvonta suoritetaan, kun tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tavaroita tuodaan unioniin. Jos virallista valvontaa koskevassa unionin lainsäädännössä jo säädetään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavaraluokkien osalta erityisestä virallisesta valvonnasta rajatarkastusasemilla asetuksen (EY) N:o 882/2004 sekä direktiivien 91/496/ETY ja 97/78/EY mukaisesti tai saapumispaikoissa direktiivin 2000/29/EY mukaisesti, jäsenvaltioiden on uskottava vastuu tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valvonnan suorittamisesta toimivaltaisille viranomaisille, joiden tehtäväksi kyseisen valvonnan suorittaminen on annettu asetuksen (EY) N:o 882/2004 4 artiklan mukaisesti tai direktiivin 2000/29/EY 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden käsittelystä vapaa-alueilla ja vapaavarastoissa sekä niiden luovuttamisesta vapaaseen liikkeeseen tai asettamisesta passituksen, tullivarastoinnin, sisäisen jalostuksen, tullivalvonnassa tapahtuvan valmistuksen tai väliaikaisen maahantuonnin tullimenettelyyn, on annettava tulliviranomaisille ilmoitus seuraavasti:

a)

tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten asianmukaisesti täyttämä asiaankuuluva saapumisasiakirja, jossa todistetaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyvän, kun valvonta on suoritettu rajatarkastusasemilla asetuksen (EY) N:o 882/2004 sekä direktiivien 91/496/ETY ja 97/78/EY mukaisesti tai saapumispaikoissa direktiivin 2000/29/EY 2 artiklan 1 kohdan j alakohdan mukaisesti. Siinä ilmoitettua tullimenettelyä on noudatettava; tai

b)

muu asiakirjanäyttö siitä, että valvonta on tehty tyydyttävin tuloksin, kun tavarat eivät kuulu unionin lainsäädännön mukaisen virallisen valvonnan piiriin, sekä siihen perustuva saapumisasiakirja.

Nämä asiakirjat saadaan toimittaa myös sähköisesti.

5.   Mikäli valvonnassa havaitaan, että tätä asetusta ei ole noudatettu:

a)

tulliviranomaisten on keskeytettävä tullimenettelyyn asettaminen tai otettava tavarat haltuun;

b)

edellä 3 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on otettava tavarat haltuun.

Kun tavarat otetaan haltuun, ne on annettava sen toimivaltaisen viranomaisen vastuulle, jonka tehtävänä on huolehtia tämän asetuksen soveltamisesta. Tämän toimivaltaisen viranomaisen on toimittava kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat siirtää tiettyjä tehtäviä muille viranomaisille.

6.   Kustannuksista, jotka ovat syntyneet todentamista suoritettaessa ja aiheutuneet vaatimusten noudattamatta jättämisestä, vastaa unionissa oleva luonnollinen tai oikeushenkilö, joka on tuonut tavarat unioniin, jollei asianomainen jäsenvaltio toisin katso.

7.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön menettelyitä sen varmistamiseksi, että kaikki toiminnassa mukana olevat viranomaiset vaihtavat keskenään asiaankuuluvia tietoja sekä toteuttavat tehokkaita ja toimivia yhteensovittamis- ja yhteistyötoimia 2 kohdassa tarkoitettujen todentamisten suorittamiseksi.

8.   Komissio laatii yhdessä jäsenvaltioiden kanssa parhaiden käytäntöjen pohjalta ohjeita ja koulutusohjelmia, joilla helpotetaan unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tunnistamista ja havaitsemista sekä tehokkaan ja toimivan valvonnan suorittamista.

9.   Jos on annettu lupia 8 artiklan mukaisesti, tulli-ilmoituksessa tai rajatarkastusasemalle esitettävissä asiaankuuluvissa ilmoituksissa on oltava viittaus voimassa olevaan ja ilmoitetut tavarat kattavaan lupaan.

16 artikla

Varhaista havaitsemisesta koskevat tiedoksiannot

1.   Jäsenvaltioiden on hyödynnettävä 14 artiklan mukaisesti perustettua seurantajärjestelmää ja 15 artiklassa säädetyn virallisen valvonnan yhteydessä kerättyjä tietoja, jotta voidaan vahvistaa unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tuonnin tai esiintymisen varhainen havaitseminen.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä kirjallisesti tiedoksi unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tuonnin tai esiintymisen varhainen havaitseminen ja ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille, erityisesti kun

a)

jäsenvaltion alueella tai sen osassa esiintyy lajia, joka on sisällytetty unionin luetteloon ja jota ei aiemmin tiedetty esiintyvän jäsenvaltion alueella tai sen osassa;

b)

jäsenvaltion alueella tai sen osassa esiintyy uudelleen lajia, joka on sisällytetty unionin luetteloon, sen jälkeen kun se oli jo ilmoitettu hävitetyksi.

17 artikla

Nopea hävittäminen invaasion varhaisessa vaiheessa

1.   Varhaisen havaitsemisen jälkeen ja kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun 16 artiklassa tarkoitettu varhaista havaitsemista koskeva tiedoksianto on toimitettu, jäsenvaltioiden on toteutettava hävittämistoimenpiteitä, annettava ne tiedoksi komissiolle ja ilmoitettava niistä muille jäsenvaltioille.

2.   Toteuttaessaan hävittämistoimenpiteitä jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytetyillä menetelmillä voidaan tosiasiassa poistaa asianomaisen haitallisen vieraslajin kanta kokonaan ja pysyvästi, ottaen asianmukaisesti huomioon ihmisten terveys ja ympäristö, erityisesti muut kuin kohteena olevat lajit ja niiden elinympäristöt, ja varmistaa, että eläimet säästyvät kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä.

3.   Jäsenvaltioiden on seurattava hävittämisen tehokkuutta. Jäsenvaltiot voivat käyttää 14 artiklassa säädettyä seurantajärjestelmää tätä varten. Seurannassa on tarvittaessa myös arvioitava vaikutusta muihin kuin kohteena oleviin lajeihin.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle toteutettujen toimenpiteiden tehokkuudesta ja ilmoitettava komissiolle unionin kannalta merkityksellisen haitallisen vieraslajin onnistunut hävittäminen. Niiden on myös annettava nämä tiedot muille jäsenvaltioille.

18 artikla

Poikkeukset nopean hävittämisen velvoitteesta

1.   Jäsenvaltio voi vahvan tieteellisen näytön pohjalta päättää kahden kuukauden kuluessa 16 artiklassa tarkoitetusta haitallisen vieraslajin havaitsemisesta olla soveltamatta hävittämistoimenpiteitä, jos vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

hävittämisen on osoitettu olevan teknisesti mahdotonta, koska saatavilla olevia hävittämismenetelmiä ei voida soveltaa ympäristössä, johon haitallinen vieraslaji on vakiintunut;

b)

saatavilla olevien tietojen perusteella tehty kustannus-hyötyanalyysi osoittaa kohtuullisella varmuudella, että kustannukset nousevat pitkällä aikavälillä poikkeuksellisen korkeiksi ja hävittämisestä saataviin etuihin nähden suhteettomiksi;

c)

hävittämismenetelmiä ei ole saatavilla tai niitä on saatavilla, mutta niillä on hyvin vakavia haittavaikutuksia ihmisten terveydelle, ympäristölle tai muille lajeille.

Asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä annettava päätöksensä kirjallisesti tiedoksi komissiolle. Tiedoksiantoon on liitettävä kaikki ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettu näyttö.

2.   Komissio voi päättää täytäntöönpanosäädöksillä hylätä päätöksen, joka on annettu tiedoksi 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, jos siinä esitetyt edellytykset eivät täyty.

3.   Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ehdotukset täytäntöönpanosäädöksiksi toimitetaan 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle kahden kuukauden kuluessa jäsenvaltion tiedoksiannon vastaanottamisesta.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on leviämisen rajoittamista koskevia toimenpiteitä, jotta voidaan välttää haitallisen vieraslajin leviäminen edelleen muihin jäsenvaltioihin, kun 1 kohdan nojalla ei sovelleta minkäänlaisia hävittämistoimenpiteitä.

5.   Jos komissio hylkää päätöksen, joka on annettu tiedoksi tämän artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, kyseessä olevan jäsenvaltion on viipymättä toteutettava 17 artiklassa tarkoitetut hävittämistoimenpiteet.

6.   Jos komissio ei hylkää päätöstä, joka on annettu tiedoksi tämän artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, kyseessä olevaan haitalliseen vieraslajiin on sovellettava 19 artiklassa tarkoitettuja hallintatoimenpiteitä.

IV   LUKU

LAAJALLE LEVINNEIDEN HAITALLISTEN VIERASLAJIEN HALLINTA

19 artikla

Hallintatoimenpiteet

1.   Jäsenvaltioilla on 18 kuukauden kuluessa siitä, kun haitallinen vieraslaji on sisällytetty unionin luetteloon, oltava käytössä tehokkaita hallintatoimenpiteitä sellaisia haitallisia vieraslajeja varten, joilla on merkitystä unionin kannalta, ja joiden jäsenvaltiot ovat todenneet levinneen alueellaan laajalle, jotta voidaan saattaa mahdollisimman vähäisiksi niiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, siihen liittyviin ekosysteemipalveluihin sekä tapauksen mukaan ihmisten terveyteen tai talouteen.

Näiden hallintatoimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa ympäristöön kohdistuvaan vaikutukseen ja mukautettuja jäsenvaltioiden erityisolosuhteisiin, perustuttava kustannus-hyötyanalyysiin ja mahdollisuuksien mukaan katettava myös 20 artiklassa tarkoitetut ennallistamistoimenpiteet. Ne on asetettava tärkeysjärjestykseen riskinarvioinnin ja niiden kustannustehokkuuden perusteella.

2.   Hallintatoimenpiteisiin on sisällyttävä tappavia tai ei-tappavia fyysisiä, kemiallisia tai biologisia toimia, joiden tarkoituksena on haitallisen vieraslajin kannan hävittäminen, sen koon säätely tai leviämisen rajoittaminen. Tarvittaessa hallintatoimenpiteiden on sisällettävä toimia, joita sovelletaan vastaanottavaan ekosysteemiin tarkoituksena parantaa sen kykyä sietää tämänhetkisiä ja tulevia invaasioita. Jo vakiintuneiden haitallisten vieraslajien kaupallinen käyttö voidaan sallia tilapäisesti osana hallintatoimenpiteitä, joiden tavoitteena on niiden hävittäminen, kannan koon säätely tai leviämisen rajoittaminen, tiukoin perustein ja edellyttäen, että kaikki asianmukaiset valvontatoimet ovat käytössä, jotta voidaan välttää leviäminen edelleen.

3.   Toteuttaessaan hallintatoimenpiteitä ja valitessaan käytettyjä menetelmiä jäsenvaltioiden on ottava asianmukaisesti huomioon ihmisten terveys ja ympäristö, erityisesti muut kuin kohteena olevat lajit ja niiden elinympäristöt, ja varmistettava, että niiden kohteena olevat eläimet säästyvät kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä, vaarantamatta kuitenkaan hallintatoimenpiteiden tehokkuutta.

4.   Edellä 14 artiklassa säädetty seurantajärjestelmä on suunniteltava ja sitä on käytettävä siten, että voidaan seurata kannan hävittämistä, sen koon säätelyä tai leviämisen rajoittamista koskevien toimenpiteiden tehokkuutta, jotta voidaan saattaa mahdollisimman vähäisiksi vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, siihen liittyviin ekosysteemipalveluihin ja tapauksen mukaan ihmisten terveyteen tai talouteen. Seurannassa on tarvittaessa myös arvioitava vaikutusta muihin kuin kohteena oleviin lajeihin.

5.   Jos on olemassa huomattava riski siitä, että unionin kannalta merkityksellinen haitallinen vieraslaji leviää toiseen jäsenvaltioon, jäsenvaltioiden, joissa lajia esiintyy, on välittömästi ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Asianomaisten jäsenvaltioiden on tarvittaessa luotava yhteisesti sovittuja hallintatoimenpiteitä. Jos laji saattaa levitä myös kolmansiin maihin, asianomaisen jäsenvaltion on pyrittävä ilmoittamaan tästä asianomaisille kolmansille maille.

20 artikla

Vahingoittuneiden ekosysteemien ennallistaminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheellisia ennallistamistoimenpiteitä, joilla helpotetaan unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien heikentämän, vahingoittaman tai tuhoaman ekosysteemin palautumista, jollei kustannus-hyötyanalyysi käytettävissä olevien tietojen perusteella ja kohtuullisella varmuudella osoita, että näiden toimenpiteiden kustannukset ovat korkeat ja suhteettomat verrattuna ennallistamisesta koituviin hyötyihin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin ennallistamistoimenpiteisiin on sisällyttävä vähintään

a)

toimenpiteitä, joilla lisätään haitallisten vieraslajien, joilla on merkitystä unionin kannalta, esiintymisen aiheuttamille häiriöille altistuneen ekosysteemin kykyä sietää ja vaimentaa häiriöiden vaikutuksia, sopeutua niihin ja palautua niistä;

b)

toimenpiteitä, joilla tuetaan uuden invaasion ennaltaehkäisyä hävittämisohjelman jälkeen.

V   LUKU

MONIALAISET SÄÄNNÖKSET

21 artikla

Kustannusten periminen

Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti ja rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (23) soveltamista jäsenvaltioiden on pyrittävä perimään kustannukset, jotka aiheutuvat toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen haitallisista vieraslajeista johtuvien haittavaikutusten ennalta ehkäisemiseksi, vähentämiseksi mahdollisimman paljon tai lieventämiseksi, mukaan lukien ympäristö- ja luonnonvarakustannukset sekä ennallistamisen kustannukset.

22 artikla

Yhteistyö ja yhteensovittaminen

1.   Noudattaessaan tämän asetuksen mukaisia velvoitteitaan jäsenvaltioiden on tehtävä kaikki voitavansa, jotta taataan tiivis yhteensovittaminen kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa ja, kun se on käytännössä tarpeen ja aiheellista, käytettävä alueellisiin tai kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia olemassa olevia rakenteita. Asianomaisten jäsenvaltioiden on erityisesti pyrittävä varmistamaan yhteensovittaminen niiden muiden jäsenvaltioiden kanssa, joiden kanssa niillä on

a)

direktiivin 2008/56/EY 4 artiklan 2 kohdan mukaiset samat merien osa-alueet merien eliölajien osalta;

b)

direktiivin 92/43/ETY 1 artiklan c kohdan iii alakohdan mukainen sama luonnonmaantieteellinen alue muiden kuin merien eliölajien osalta;

c)

samat rajat;

d)

direktiivin 2000/60/EY 2 artiklan 13 kohdan mukainen sama vesistöalue makean veden lajien osalta; tai

e)

muu yhteinen vastuualue.

Komissio helpottaa yhteensovittamista asianomaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä.

2.   Noudattaessaan tämän asetuksen mukaisia velvoitteitaan jäsenvaltioiden on tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi pyrittävä tarvittaessa toimimaan yhteistyössä kolmansien maiden kanssa, myös käyttämällä alueellisiin tai kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia olemassa olevia rakenteita.

3.   Jäsenvaltiot voivat myös soveltaa säännöksiä, jotka voivat olla tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja, varmistaakseen yhteensovittamisen ja yhteistyön muiden asiaankuuluvien jäsenvaltioiden kanssa 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytyissä kansallisissa luetteloissa yksilöityjen, jäsenvaltion kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien osalta. Jäsenvaltiot voivat myös perustaa näitä haitallisia vieraslajeja varten yhteistyömekanismeja tarkoituksenmukaiselle tasolle. Näihin mekanismeihin voi sisältyä tiedonvaihtoa, väyliä koskevia toimintasuunnitelmia sekä haitallisten vieraslajien hallintaa, valvontaa ja hävittämistä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa, varhaisvaroitusjärjestelmiä sekä yleisön tietoisuutta lisääviä tai koulutusta koskevia ohjelmia.

23 artikla

Tiukemmat kansalliset säännöt

Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai antaa tiukempia kansallisia sääntöjä, joilla pyritään ehkäisemään ennalta haitallisten vieraslajien tuonti, vakiintuminen ja leviäminen. Näiden toimenpiteiden on oltava yhteensopivia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kanssa, ja ne on annettava komissiolle tiedoksi unionin oikeuden mukaisesti.

VI   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

24 artikla

Raportointi ja uudelleentarkastelu

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2019 ja sen jälkeen joka kuudes vuosi saatettava ajan tasalle ja toimitettava komissiolle seuraavat:

a)

kuvaus 14 artiklan mukaisesta seurantajärjestelmästä ja 15 artiklan mukaisesta unioniin tulevien vieraslajien virallisen valvonnan järjestelmästä tai sen ajan tasalle saatettu toisinto;

b)

alueellaan esiintyvien unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tai 11 artiklan 2 kohdan mukaisten alueelliselta kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien levinneisyys, mukaan luettuina muutto- tai lisääntymismalleja koskevat tiedot;

c)

tiedot lajeista, joiden katsotaan olevan asianomaisen jäsenvaltion kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja 12 artiklan 2 kohdan nojalla;

d)

13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimintasuunnitelmat;

e)

koko kansallisen alueen kattavat yhdistetyt tiedot 17 artiklan mukaisesti toteutetuista hävittämistoimenpiteistä, 19 artiklassa säädetyistä hallintatoimenpiteistä, niiden tehokkuudesta sekä niiden vaikutuksesta muihin kuin kohteena oleviin lajeihin;

f)

8 artiklassa tarkoitettujen lupien lukumäärä sekä käyttötarkoitus, johon ne on annettu;

g)

toimenpiteet, joilla yleisölle on tiedotettu haitallisen vieraslajin esiintymisestä, sekä toimenpiteet, joita kansalaisia on pyydetty toteuttamaan;

h)

8 artiklan 8 kohdan mukaisesti vaaditut tarkastukset, ja

i)

tiedot tämän asetuksen noudattamiseksi toteutettujen toimien kustannuksista, mikäli ne ovat saatavissa.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi tämän asetuksen soveltamisesta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja ilmoitettava niistä muille jäsenvaltioille viimeistään 5 päivänä marraskuuta 2015.

3.   Komissio arvioi viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2021 tämän asetuksen soveltamista, mukaan lukien unionin luettelo, 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimintasuunnitelmat, seurantajärjestelmä, tullivalvonta, hävittämisvelvoite ja hallintavelvoitteet, ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia tämän asetuksen muuttamiseksi, mukaan lukien muutokset unionin luetteloon. Tässä uudelleentarkastelussa tarkastellaan lisäksi alueelliselta kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja koskevien täytäntöönpanosäännösten vaikuttavuutta, tarvetta sisällyttää alkuperäisiä lajeja unionin luetteloon ja tämän toteuttamiskelpoisuutta ja sitä, onko tarpeen lisätä yhdenmukaistamista jäsenvaltioiden toteuttamien toimintasuunnitelmien ja toimenpiteiden vaikuttavuuden lisäämiseksi.

4.   Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksillä raportoinnin tekniset mallit yksinkertaistaakseen ja helpottaakseen jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita tämän artiklan 1 kohdan nojalla vaadittavien tietojen osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

25 artikla

Tietotukijärjestelmä

1.   Komissio perustaa asteittain tietotukijärjestelmän, joka on tarpeen tämän asetuksen soveltamisen helpottamiseksi.

2.   Järjestelmän on viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2016 sisällettävä tukimekanismi, joka liittää yhteen olemassa olevat haitallisia vieraslajeja koskevat tietojärjestelmät, kiinnittäen erityistä huomiota tietoihin unionin kannalta merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista, jotta voidaan helpottaa 24 artiklan nojalla toteutettavaa raportointia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tukimekanismin on toimittava välineenä, jolla komissiota ja jäsenvaltioita avustetaan 16 artiklan 2 kohdan nojalla vaadittujen asiaa koskevien tiedoksiantojen käsittelyssä.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetun tukimekanismin on toimittava viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2019 mekanismina, jonka avulla vaihdetaan tietoja tämän asetuksen soveltamisen muista näkökohdista.

Se voi myös sisältää tietoja jäsenvaltion kannalta merkityksellisistä haitallisista vieraslajeista sekä väylistä, riskinarvioinnista sekä hallinta- ja hävittämistoimenpiteistä, mikäli niitä on saatavissa.

26 artikla

Yleisön osallistuminen

Laatiessaan tämän asetuksen 13 artiklan mukaisia toimintasuunnitelmia ja ottaessaan käyttöön tämän asetuksen 19 artiklan perusteella käyttöön otettuja hallintatoimenpiteitä jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle annetaan ajoissa ja tosiasiallisesti mahdollisuus osallistua niiden valmistelemiseen, muuttamiseen tai tarkistamiseen niiden järjestelyjen avulla, jotka jäsenvaltiot ovat jo määritelleet direktiivin 2003/35/EY 2 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

27 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea, ja 28 artiklassa tarkoitettu tiedefoorumi voi avustaa sitä sen tehtävissä.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.   Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

28 artikla

Tiedefoorumi

Komissio varmistaa jäsenvaltioiden nimeämien tiedeyhteisön edustajien osallistumisen tämän asetuksen soveltamiseen liittyviä tieteellisiä kysymyksiä koskevien neuvojen antamiseksi erityisesti 4, 5, 10 ja 18 artiklan osalta. Nämä edustajat kokoontuvat tiedefoorumissa. Komissio vahvistaa tämän foorumin työjärjestyksen.

29 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 1 päivästä tammikuuta 2015 viiden vuoden ajaksi 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä 5 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

30 artikla

Seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän asetuksen rikkomiseen. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki niiden soveltamisen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

2.   Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

3.   Seuraamuksiin voivat kuulua muun muassa:

a)

sakot;

b)

sääntöjenvastaisten unionin kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien takavarikointi;

c)

edellä 8 artiklan mukaisesti annetun luvan välitön peruuttaminen väliaikaisesti tai kokonaan.

4.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2016 annettava komissiolle tiedoksi 1 kohdassa tarkoitetut säännökset sekä viipymättä kaikki sen jälkeen tehtävät muutokset.

31 artikla

Muita kuin kaupallisia omistajia koskevat siirtymäsäännökset

1.   Poiketen siitä, mitä 7 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdassa säädetään, sellaisten lemmikkieläinten, joita ei pidetä kaupallisessa tarkoituksessa ja jotka kuuluvat unionin luetteloon sisältyviin haitallisiin vieraslajeihin, omistajat saavat pitää ne eläinten luonnolliseen kuolemaan saakka edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

eläimiä on pidetty ennen niiden sisällyttämistä unionin luetteloon;

b)

eläimiä pidetään suljetussa säilössä ja kaikki aiheelliset toimenpiteet on otettu käyttöön sen varmistamiseksi, että yksilöt eivät voi lisääntyä tai karata.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet antaakseen jäsenvaltioiden järjestämien tiedotus- ja valistusohjelmien kautta muille kuin kaupallisille omistajille tietoa riskeistä, joita 1 kohdassa tarkoitettujen eläinten pitämisestä aiheutuu, ja toimenpiteistä, jotka on toteutettava lisääntymis- ja karkaamisriskin saattamiseksi mahdollisimman pieneksi.

3.   Muut kuin kaupalliset omistajat, jotka eivät voi taata 1 kohdassa esitettyjen edellytysten täyttymistä, eivät saa enää pitää kyseisiä eläimiä. Jäsenvaltiot voivat tarjota heille sitä mahdollisuutta, että eläimet otetaan heiltä pois. Näin toimittaessa on otettava asianmukaisesti huomioon eläinten hyvinvointi.

4.   Tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja eläimiä voivat pitää 8 artiklassa tarkoitetut toimipaikat, tai niitä voidaan pitää jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten perustamissa tiloissa.

32 artikla

Kaupallisia varastoja koskevat siirtymäsäännökset

1.   Kaupallisten varastojen pitäjät, joiden hallussa on sellaisen haitallisen vieraslajin yksilöitä, joka on hankittu ennen lajin sisällyttämistä unionin luetteloon, saavat enintään kahden vuoden ajan lajin sisällyttämisestä mainittuun luetteloon pitää ja kuljettaa kyseisten lajin eläviä yksilöitä tai lisääntymiskykyisiä osia tarkoituksenaan myydä tai luovuttaa ne tutkimus- tai ex situ -suojelutoimintaa harjoittaviin toimipaikkoihin ja 8 artiklassa tarkoitettuja lääkkeisiin liittyviä toimia varten edellyttäen, että yksilöt pidetään ja kuljetetaan suljetussa säilössä ja kaikki asianmukaiset toimenpiteet otetaan käyttöön sen varmistamiseksi, etteivät ne voi lisääntyä tai karata, tai teurastaakseen tai lopettaakseen ne inhimillisesti varastojensa tyhjentämiseksi.

2.   Elävien yksilöiden myynti tai luovuttaminen muille kuin kaupallisille omistajille on sallittua vuoden ajan lajien sisällyttämisestä unionin luetteloon edellyttäen, että yksilöt pidetään ja kuljetetaan suljetussa säilössä ja kaikki asianmukaiset toimenpiteet otetaan käyttöön sen varmistamiseksi, etteivät ne voi lisääntyä tai karata.

3.   Jos vesiviljelylaji, jolle on annettu asetuksen (EY) N:o 708/2007 6 artiklan mukainen lupa, sisällytetään unionin luetteloon ja luvan voimassaolo on pidempi kuin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu määräaika, jäsenvaltion on peruutettava lupa asetuksen (EY) N:o 708/2007 12 artiklan mukaisesti viimeistään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä.

33 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 22 päivänä lokakuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. DELLA VEDOVA


(1)  EUVL C 177, 11.6.2014, s. 84.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. huhtikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 29. syyskuuta 2014.

(3)  Neuvoston päätös 93/626/ETY, tehty 25 päivänä lokakuuta 1993, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 309, 13.12.1993, s. 1).

(4)  Neuvoston päätös 82/72/ETY, tehty 3 päivänä joulukuuta 1981, Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 38, 10.2.1982, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

(8)  Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(9)  Neuvoston direktiivi 2000/29/EY, annettu 8 päivänä toukokuuta 2000, kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä (EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/18/EY, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2001, geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön ja neuvoston direktiivin 90/220/ETY kumoamisesta (EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä (EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1).

(13)  Neuvoston asetus (EY) N:o 708/2007, annettu 11 päivänä kesäkuuta 2007, tulokaslajien ja paikallisesti esiintymättömien lajien käytöstä vesiviljelyssä (EUVL L 168, 28.6.2007, s.1).

(14)  Neuvoston asetus (EY) N:o 338/97, annettu 9 päivänä joulukuuta 1996, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1).

(15)  Eurooppa-neuvoston päätös 2010/718/EU, annettu 29 päivänä lokakuuta 2010, Saint Barthélemyn saaren aseman muuttamisesta Euroopan unioniin nähden (EUVL L 325, 9.12.2010, s. 4).

(16)  Eurooppa-neuvoston päätös 2012/419/EU, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2012, Mayotten aseman muuttamisesta Euroopan unioniin nähden (EUVL L 204, 31.7.2012, s. 131).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).

(18)  Neuvoston direktiivi 91/496/ETY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 1991, kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista ja direktiivien 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 90/675/ETY muuttamisesta (EYVL L 268, 24.9.1991, s. 56).

(19)  Neuvoston direktiivi 97/78/EY, annettu 18 päivänä joulukuuta 1997, kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista (EYVL L 24, 30.1.1998, s. 9).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(22)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56).


4.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/56


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1144/2014,

annettu 22 päivänä lokakuuta 2014,

sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa toteuttavista maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Unioni voi neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 (4) mukaan toteuttaa sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa maataloustuotteita ja niiden tuotantomenetelmiä sekä tiettyjä maataloustuotteista valmistettuja elintarvikkeita koskevia tiedotus- ja menekinedistämistoimia.

(2)

Asetuksella (EY) N:o 3/2008 perustettua järjestelmää on syytä tarkistaa, tehostaa ja johdonmukaistaa ottaen huomioon saadut kokemukset sekä maatalousalan ja markkinoiden todennäköinen kehitys sisämarkkinoilla ja unionin ulkopuolella. Asetus (EY) N:o 3/2008 olisi sen vuoksi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(3)

Tällaisten tiedotus- ja menekinedistämistoimien tarkoituksena on vahvistaa unionin maatalousalan kilpailukykyä luomalla tasapuoliset kilpailuedellytykset sekä sisämarkkinoilla että kolmansissa maissa. Tiedotus- ja menekinedistämistoimilla olisi erityisesti pyrittävä lisäämään kuluttajien tietoisuutta unionin maataloustuotteiden ja käytettävien tuotantomenetelmien hyvistä ominaisuuksista sekä edistämään unionin laatujärjestelmien tunnettavuutta ja niiden tunnustamista. Lisäksi niillä olisi parannettava unionin maataloustuotteiden kilpailukykyä ja lisättävä niiden kulutusta, nostettava niiden profiilia sekä unionissa että sen ulkopuolella ja kasvatettava kyseisten tuotteiden markkinaosuutta keskittyen erityisesti niihin kolmansien maiden markkinoihin, joilla on suurimmat kasvumahdollisuudet. Jos ilmenee vakava markkinahäiriö, jos kuluttajat menettävät luottamuksensa tai jos esiintyy muita erityisiä ongelmia, kyseisillä toimilla olisi autettava palauttamaan tavanomaiset markkinaolosuhteet. Tällaisilla tiedotus- ja menekinedistämistoimilla olisi täydennettävä ja vahvistettava jäsenvaltioiden toteuttamia toimia. Tiedotus- ja menekinedistämistoimien tavoitteiden saavuttamiseksi niitä olisi edelleen toteutettava sekä unionissa että sen ulkopuolella.

(4)

Toimilla olisi pyrittävä myös tuomaan aiempaa paremmin esille unionin tuotteiden aitous, jotta kuluttajat tiedostaisivat paremmin aitojen tuotteiden laatuominaisuudet suhteessa jäljitelmiin ja väärennöksiin; tällä lisättäisiin merkittävästi sekä unionissa että kolmansissa maissa tietoisuutta tunnuksista, merkinnöistä ja lyhenteistä, jotka osoittavat tuotteiden kuuluvan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1151/2012 (5) perustettuihin eurooppalaisiin laatujärjestelmiin.

(5)

Yksi unionin vahvuuksista elintarvikkeiden tuotannossa on sen tuotteiden monipuolisuus ja niiden erityispiirteet, jotka liittyvät eri maantieteellisiin alueisiin ja erilaisiin perinteisiin menetelmiin ja tarjoavat kuluttajien yhä enemmän kaipaamaa ainutkertaista makua, monipuolisuutta ja aitoutta sekä unionissa että sen ulkopuolella.

(6)

Sen lisäksi, että annetaan tietoa unionin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden ominaispiirteistä, tukikelpoisiin toimiin voi kuulua myös kuluttajaystävällinen viestintä, jossa keskitytään muun muassa ravitsemukseen, makuun, perinteeseen, monipuolisuuteen ja kulttuuriin.

(7)

Tiedotus- ja menekinedistämistoimien lähtökohtana ei olisi käytettävä tuotemerkkejä tai tuotteiden alkuperää. Esittely- ja maistelutilaisuuksien sekä tiedotus- ja menekinedistämisaineiston laadun ja vaikuttavuuden lisäämiseksi olisi kuitenkin oltava mahdollista mainita kaupallinen merkki ja tuotteen alkuperä edellyttäen, että noudatetaan syrjinnän kiellon periaatetta ja että toimilla ei pyritä lisäämään tuotteen kulutusta yksinomaan sen alkuperän perusteella. Tällaisten toimien olisi myös oltava unionin lainsäädännön yleisten periaatteiden mukaisia eikä niillä saisi rajoittaa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 34 artiklan vastaisesti. Olisi laadittava erityiset säännöt tuotemerkkien ja alkuperämainintojen näkyvyydestä suhteessa kampanjan pääasialliseen unionin viestiin.

(8)

Unioni vie pääasiassa jalostettuja maataloustuotteita, joihin kuuluu myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteeseen I kuulumattomia tuotteita. Sen vuoksi tiedotus- ja menekinedistämistoimia olisi avattava siten, että niiden piiriin otetaan eräitä mainitun sopimuksen liitteeseen I kuulumattomia tuotteita. Tämä olisi johdonmukaista sellaisten yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) muiden järjestelmien, kuten eurooppalaisten laatujärjestelmien, kanssa, joissa on jo tällaisiin tuotteisiin sovellettavia järjestelyjä.

(9)

YMP:n puitteissa toteutettavat viinejä koskevat unionin tiedotus- ja menekinedistämistoimet ovat yksi viinialan tukiohjelmien perustoimenpiteistä. Tiedotus- ja menekinedistämistoimien olisi koskettava vain viinejä, joilla on alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä, ja viinejä, joiden rypälelajike on ilmoitettu. Kun kyseessä on yhden jäsenvaltion ohjelma, kyseiseen ohjelmaan olisi kuuluttava myös jokin toinen maataloustuote tai elintarvike. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 508/2014 (6) säädetään vastaavalla tavalla kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevasta menekinedistämisestä. Sen vuoksi tämän järjestelmän mukaisten tiedotus- ja menekinedistämistoimien toteuttaminen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013 (7) liitteessä I lueteltujen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden osalta olisi rajattava yksinomaan sellaisiin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, jotka liittyvät johonkin toiseen maataloustuotteeseen tai elintarvikkeeseen.

(10)

Unionin laatujärjestelmiin ja jäsenvaltioiden tunnustamiin laatujärjestelmiin kuuluvien tuotteiden osalta olisi voitava toteuttaa tiedotus- ja menekinedistämistoimia, koska tällaiset järjestelmät antavat kuluttajille takeet tuotteen tai käytetyn tuotantoprosessin laadusta ja ominaispiirteistä, luovat kyseisille tuotteille lisäarvoa ja parantavat niiden mahdollisuuksia markkinoilla. Tiedotus- ja menekinedistämistoimia olisi myös voitava toteuttaa luonnonmukaisen tuotantomenetelmän ja syrjäisimpien alueiden maatalouden laatutuotteiden graafisen tunnuksen osalta.

(11)

Tiedotus- ja menekinedistämistoimiin vuosina 2001–2011 osoitetuista määrärahoista ainoastaan 30 prosenttia käytettiin kolmansien maiden markkinoita varten, vaikka näillä markkinoilla on merkittävät kasvumahdollisuudet. Sen vuoksi tarvitaan järjestelyjä, joilla edistetään unionin maataloustuotteita koskevien tiedotus- ja menekinedistämistoimien lisäämistä kolmansissa maissa, erityisesti lisäämällä taloudellista tukea.

(12)

Toteutettavien tiedotus- ja menekinedistämistoimien vaikuttavuuden varmistamiseksi ne olisi sisällytettävä tiedotus- ja menekinedistämisohjelmiin. Tällaisia ohjelmia ovat aiemmin ehdottaneet vain ammattialajärjestöt ja/tai toimialakohtaiset organisaatiot. Ehdotettavien toimien lukumäärän lisäämiseksi ja laadun parantamiseksi mahdollisiin tuensaajiin olisi sisällytettävä myös tuottajaorganisaatioita ja niiden yhteenliittymiä sekä maatalouselintarvikealan ryhmiä ja elimiä, joiden tavoitteisiin ja toimintaan kuuluu maataloustuotteita koskeva tiedottaminen ja niiden menekinedistäminen.

(13)

Unionin yhteisrahoittamissa tiedotus- ja menekinedistämistoimissa olisi osoitettava erityinen unionin ulottuvuus. Tätä varten sekä resurssien hajaantumisen estämiseksi ja unionin näkyvyyden lisäämiseksi maataloustuotteita ja tiettyjä elintarvikkeita koskevien tiedotus- ja menekinedistämistoimien avulla on tarpeen perustaa työohjelma, jossa määritellään toimien strategiset painopisteet kohderyhmien, tuotteiden, järjestelmien tai kohdemarkkinoiden osalta sekä tiedotus- ja menekinedistämisviestien ominaisuudet. Ohjelma olisi laadittava tämän asetuksen mukaisesti asetettavien yleisten tavoitteiden ja erityistavoitteiden perusteella, ja siinä olisi otettava huomioon markkinoiden tarjoamat mahdollisuudet ja tarve täydentää ja lujittaa jäsenvaltioiden ja alan toimijoiden toteuttamia toimia sekä sisämarkkinoilla että kolmansissa maissa, jotta voidaan varmistaa, että menekinedistämis- ja tiedotustoiminta on johdonmukaista. Sen vuoksi komission olisi ohjelmaa laatiessaan kuultava jäsenvaltioita ja asiaan liittyviä sidosryhmiä.

(14)

Työohjelmassa olisi vahvistettava muun muassa erityisjärjestelyt vakavaan markkinahäiriöön, kuluttajien luottamuksen menetykseen tai muihin erityisiin ongelmiin vastaamiseksi. Komission olisi lisäksi otettava erityisesti huomioon se, että maatalouselintarvikealalla on huomattavan paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja että alaan sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (8) 219, 220 ja 221 artiklassa säädettyjä poikkeustoimenpiteitä, sekä kolmansille maille suunnattujen toimien osalta unionin yhteisen kauppapolitiikan puitteissa tehdyt vapaakauppasopimukset. Ohjelmaa laatiessaan komission olisi myös otettava huomioon unionin vuoristo- ja saarialueiden sekä syrjäisimpien alueiden haitat.

(15)

Tiedotus- ja menekinedistämistoimien tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi niiden toteuttaminen olisi annettava kilpailumenettelyn avulla valittujen toimeenpanijoiden tehtäväksi. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ehdotuksentekijöillä olisi kuitenkin oltava mahdollisuus panna suoraan täytäntöön tiettyjä ohjelmansa osia.

(16)

Komission olisi voitava toteuttaa omasta aloitteestaan tiedotus- ja menekinedistämistoimia, mukaan lukien korkean tason valtuuskuntien lähettäminen, erityisesti edistääkseen uusien markkinoiden avaamista. Komission olisi voitava myös käynnistää omia kampanjoitaan reagoidakseen ripeästi ja vaikuttavasti vakavaan markkinahäiriöön tai kuluttajien luottamuksen menetykseen. Tarvittaessa komission olisi tarkistettava tällaisten kampanjoiden toteuttamista koskevia omia aloitteitaan. Käynnissä oleviin sekä yhden että usean jäsenvaltion tiedotus- ja menekinedistämisohjelmiin myönnettyjä määrärahoja ei olisi vähennettävä komission tällaisessa tilanteessa toteuttamien toimien vuoksi.

(17)

Tiedotus- ja menekinedistämistoimien ohella komission olisi kehitettävä ja koordinoitava unionin tasolla teknisen tuen palveluja, joilla autetaan toimijoita osallistumaan yhteisrahoitettuihin ohjelmiin, toteuttamaan tehokkaita kampanjoita tai kehittämään vientitoimintaansa. Kyseisiin palveluihin olisi erityisesti kuuluttava ohjeiden antaminen, jotta mahdollisia edunsaajia voidaan auttaa noudattamaan tähän toimintaan liittyviä sääntöjä ja menettelyjä.

(18)

Pyrkimyksiä edistää unionin tuotteiden menekkiä kolmansien maiden markkinoilla haittaa toisinaan se, että ne joutuvat kilpailemaan jäljitelmien ja väärennösten kanssa. Komission teknisen tuen palveluihin olisi kuuluttava alalle annettava neuvonta, joka koskee unionin tuotteiden suojaamista jäljittelemiseltä ja väärentämiseltä.

(19)

YMP:n sääntely-ympäristön yksinkertaistaminen on unionin tärkeä painopistealue. Tällaista lähestymistapaa olisi myös sovellettava tähän asetukseen. Erityisesti on syytä tarkistaa tiedotus- ja menekinedistämistoimien hallintoperiaatteita, jotta niitä voitaisiin yksinkertaistaa ja jotta komissio voisi vahvistaa säännöt ja menettelyt ohjelmaehdotusten jättämiselle, arvioinnille ja valinnalle. Komission olisi kuitenkin varmistettava, että jäsenvaltiot saavat oikea-aikaista tietoa kaikista ehdotetuista ja valituista ohjelmista. Tietoihin olisi erityisesti sisällytettävä saatujen ehdotusten lukumäärä, asianomaiset jäsenvaltiot ja alat sekä kyseisten ehdotusten arvioinnin tulokset.

(20)

Eri jäsenvaltioiden talouden toimijoiden välinen yhteistyö lisää merkittävästi unionin lisäarvoa ja unionin maataloustuotteiden kirjon näkyvyyttä. Vaikka etusijalle onkin asetettu ohjelmat, joita ehdotuksentekijät eri jäsenvaltioissa kehittävät yhdessä, tällaisten ohjelmien osuus tiedotus- ja menekinedistämistoimiin osoitetuista määrärahoista oli kaudella 2001–2011 vain 16 prosenttia. Näin ollen niiden täytäntöönpanon nykyisten esteiden poistamiseksi olisi säädettävä uusista järjestelyistä, jotka koskevat erityisesti usean jäsenvaltion ohjelmien hallinnointia.

(21)

Toimien rahoituksen perusteet olisi määritettävä. Unionin olisi pääsääntöisesti vastattava vain osasta ohjelmien kustannuksia, jotta varmistetaan, että asianomaiset ehdotuksentekijät kantavat osansa vastuusta. Tietyt hallinto- ja henkilöstökustannukset, jotka eivät liity YMP:n täytäntöönpanoon, kuuluvat kuitenkin olennaisesti tiedotus- ja menekinedistämistoimiin, ja niihin olisi voitava saada unionin rahoitusta.

(22)

Jokaista toimea olisi seurattava ja arvioitava sen laadun parantamiseksi ja tehokkuuden osoittamiseksi. Tässä yhteydessä olisi vahvistettava luettelo indikaattoreista ja arvioitava menekinedistämistoiminnan vaikutuksia suhteessa sen tavoitteisiin. Komission olisi luotava tälle toiminnalle yhteinen seuranta- ja arviointikehys, joka on yhdenmukainen YMP:aan sovellettavan yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen kanssa.

(23)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen tiettyjen, muiden kuin sen keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi. Säädösvallan siirron olisi katettava tämän asetuksen liitteessä I olevan luettelon täydentäminen, ehdotuksentekijöiden kelpoisuusperusteet, kilpailumenettelyn edellytykset toimeenpanijoiden valitsemiseksi, tukikelpoisuuden erityisedellytykset yhden jäsenvaltion ohjelmissa, tiedotus- ja menekinedistämistoimien kustannukset ja hallinto- ja henkilöstökustannukset sekä säännökset, joilla helpotetaan siirtymistä asetuksen (EY) N:o 3/2008 soveltamisesta tämän asetuksen soveltamiseen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(24)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavissa asioissa: kaupallisten merkkien näkyvyyttä tuote-esittelyissä tai maistelutilaisuuksissa ja tiedotus- ja menekinedistämismateriaalissa sekä tuotteiden alkuperän näkyvyyttä tiedotus- ja menekinedistämismateriaalissa koskevat yksityiskohtaiset säännöt; vuotuiset työohjelmat; yhden jäsenvaltion ohjelmien valinta; yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti ehdotuksentekijän voidaan sallia toteuttavan itse tietyt yhden jäsenvaltion ohjelman osat; yhden jäsenvaltion ohjelmien toteutusta, seurantaa ja valvontaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt; tämän asetuksen mukaisesti valittujen yhden jäsenvaltion ohjelmien täytäntöönpanoa koskevien sopimusten tekemistä koskevat säännöt; ja ohjelmien vaikutusten yhteinen arviointikehys sekä indikaattorijärjestelmä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) mukaisesti.

(25)

Ottaen huomioon menekinedistämistoiminnan ja YMP:n muiden välineiden väliset yhteydet ja ottaen huomioon, että unionin monivuotinen rahoitus on taattu ja rahoitus keskitetään selkeästi määriteltyihin painopisteisiin, jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan edellytykset, joiden mukaisesti sisämarkkinoilla tai kolmansissa maissa toteutettavia, maataloustuotteita ja maataloustuotteista valmistettuja elintarvikkeita koskevia tiedotus- ja menekinedistämistoimia, jäljempänä ’tiedotus- ja menekinedistämistoimet’, voidaan rahoittaa kokonaisuudessaan tai osittain unionin talousarviosta.

2 artikla

Tiedotus- ja menekinedistämistoimien yleinen tavoite ja erityistavoitteet

1.   Tiedotus- ja menekinedistämistoimien yleisenä tavoitteena on parantaa unionin maatalousalan kilpailukykyä.

2.   Tiedotus- ja menekinedistämistoimien erityisinä tavoitteina on:

a)

lisätä tietoisuutta unionin maataloustuotteiden hyvistä ominaisuuksista ja tuotantomenetelmiin unionissa sovellettavista tiukoista normeista;

b)

parantaa unionin maataloustuotteiden ja tiettyjen elintarvikkeiden kilpailukykyä, lisätä niiden kulutusta ja nostaa niiden profiilia sekä unionissa että sen ulkopuolella;

c)

lisätä tietoisuutta unionin laatujärjestelmistä ja tehostaa niiden tunnustamista;

d)

lisätä unionin maataloustuotteiden ja tiettyjen elintarvikkeiden markkinaosuuksia erityisesti niillä kolmansien maiden markkinoilla, joilla on suurimmat kasvumahdollisuudet;

e)

palauttaa tavanomaiset markkinaolosuhteet, jos ilmenee vakava markkinahäiriö, jos menetetään kuluttajien luottamus tai jos ilmenee muita erityisiä ongelmia.

3 artikla

Tiedotus- ja menekinedistämistoimien kuvaus

Tiedotus- ja menekinedistämistoimien tavoitteena on:

a)

korostaa unionin maatalouden tuotantomenetelmien erityispiirteitä erityisesti elintarvikkeiden turvallisuuden, jäljitettävyyden, aitouden, merkintöjen, ravinto- ja terveysnäkökohtien, eläinten hyvinvoinnin, ympäristön kunnioittamisen ja kestävyyden suhteen sekä korostaa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden ominaispiirteitä erityisesti niiden laadun, maun, monipuolisuuden ja perinteiden suhteen;

b)

lisätä tietoisuutta eurooppalaisten suojattujen alkuperänimitysten, suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden aitoudesta.

Toimiin kuuluvat erityisesti suhdetoiminta ja tiedotuskampanjat, ja niihin saattaa myös kuulua osallistuminen kansallisen, Euroopan tai kansainvälisen tason tilaisuuksiin, messuille ja näyttelyihin.

4 artikla

Toimien ominaisuudet

1.   Tiedotus- ja menekinedistämistoimien lähtökohtana ei saa käyttää tuotemerkkejä. Kaupalliset merkit voivat kuitenkin olla näkyvillä tuotteiden esittely- tai maistelutilaisuuksissa sekä tiedotus- ja menekinedistämismateriaalissa edellyttäen, että noudatetaan syrjimättömyyden periaatetta ja että toimien yleinen luonne pysyy tuotemerkeistä riippumattomana. Syrjimättömyyden periaatetta soveltamalla varmistetaan kaikkien ehdotuksentekijöiden tuotemerkkien tasapuolinen kohtelu ja niiden ottaminen tasapuolisesti toimien piiriin sekä jäsenvaltioiden tasapuolinen kohtelu. Kunkin tuotemerkin on oltava tasapuolisesti näkyvillä, ja niiden graafisessa ulkoasussa on käytettävä pienempää kokoa kuin kampanjan pääasiallisessa unionin viestissä. Esillä on oltava useita tuotemerkkejä, paitsi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jotka johtuvat asianomaisten jäsenvaltioiden erityisestä tilanteesta.

2.   Tiedotus- ja menekinedistämistoimien lähtökohtana ei saa käyttää tuotteiden alkuperää. Tällaisilla toimilla ei saa pyrkiä edistämään tuotteen kulutusta yksinomaan sen alkuperän vuoksi. Tuotteiden alkuperä voi kuitenkin olla näkyvillä tiedotus- ja menekinedistämismateriaalissa seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a)

sisämarkkinoilla alkuperän mainitsemisen on aina oltava toissijaista kampanjan pääasialliseen unionin viestiin nähden;

b)

kolmansissa maissa alkuperän maininta voi olla samalla tasolla kuin kampanjan pääasiallinen unionin viesti;

c)

jäljempänä 5 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen laatujärjestelmien mukaisesti tunnustettujen tuotteiden yhteydessä nimitykseen rekisteröity alkuperä voidaan mainita rajoituksitta.

3.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat

a)

kaupallisten merkkien näkyvyyttä esittelyissä tai maistelutilaisuuksissa ja tiedotus- ja menekinedistämismateriaalissa 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla sekä yhtenäisiä edellytyksiä, joiden mukaisesti yksittäinen tuotemerkki voidaan esittää; ja

b)

tuotteiden alkuperän näkyvyyttä tiedotus- ja menekinedistämismateriaalissa 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5 artikla

Tukikelpoiset tuotteet ja järjestelmät

1.   Tiedotus- ja menekinedistämistoimet voivat koskea seuraavia tuotteita:

a)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I luetellut tuotteet, lukuun ottamatta tupakkaa;

b)

tämän asetuksen liitteessä I luetellut tuotteet;

c)

alkoholijuomat, joilla on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 (10) mukainen suojattu maantieteellinen merkintä.

2.   Markkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle siirretään valta antaa 22 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla tämän asetuksen liitteessä I olevaa luetteloa täydennetään lisäämällä siihen elintarvikkeita.

3.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään,

a)

tiedotus- ja menekinedistämistoimet voivat koskea vain viinejä, joilla on alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä, ja viinejä, joiden rypälelajike on ilmoitettu; kun kyseessä on 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu yhden jäsenvaltion ohjelma, asianomaiseen ohjelmaan on kuuluttava myös muita 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja tuotteita;

b)

kun kyseessä ovat 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut alkoholijuomat, tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetut viinit ja olut, sisämarkkinoille kohdistetut toimet voivat koskea ainoastaan kuluttajille annettavaa tiedotusta 4 kohdassa tarkoitetuista järjestelmistä ja kyseisten juomien vastuullisesta kulutuksesta;

c)

tiedotus- ja menekinedistämistoimia voidaan toteuttaa asetuksen (EU) N:o 1379/2013 liitteessä I lueteltujen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden osalta ainoastaan, jos kyseiseen ohjelmaan kuuluu myös muita 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita.

4.   Tiedotus- ja menekinedistämistoimet voivat koskea seuraavia järjestelmiä:

a)

asetuksella (EU) N:o 1151/2012, asetuksella (EY) N:o 110/2008 ja asetuksen (EU) N:o 1308/2013 93 artiklalla perustetut laatujärjestelmät;

b)

neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007 (11) määritelty luonnonmukainen tuotantomenetelmä;

c)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 228/2013 (12) 21 artiklassa tarkoitettu syrjäisimpien alueiden maatalouden laatutuotteiden graafinen tunnus;

d)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (13) 16 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut laatujärjestelmät.

II   LUKU

TIEDOTUS- JA MENEKINEDISTÄMISTOIMIEN TOTEUTTAMINEN

1   JAKSO

Yhteiset säännökset

6 artikla

Toimien tyypit

1.   Tiedotus- ja menekinedistämistoimet ovat muodoltaan

a)

tiedotus- ja menekinedistämisohjelmia, jäljempänä ’ohjelmat’; ja

b)

9 artiklassa tarkoitettuja komission aloitteesta toteutettavia toimia.

2.   Ohjelmat koostuvat johdonmukaisista toimista, ja ne on pantava täytäntöön vähintään yhden mutta enintään kolmen vuoden pituisella ajanjaksolla.

3.   Tämän luvun 2 jaksossa tarkemmin yksilöityjä yhden jäsenvaltion ohjelmia voi esittää yksi tai useampi samassa jäsenvaltiossa toimiva 7 artiklan 1 kohdan a, c tai d alakohdassa tarkoitettu ehdotuksentekijä.

4.   Tämän luvun 3 jaksossa tarkemmin yksilöityjä usean jäsenvaltion ohjelmia voivat esittää

a)

vähintään kaksi 7 artiklan 1 kohdan a, c tai d alakohdassa tarkoitettua ehdotuksentekijää, jotka toimivat vähintään kahdessa jäsenvaltiossa; tai

b)

yksi tai useampi 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu unionin tason organisaatio.

7 artikla

Ehdotuksentekijät

1.   Ohjelmia voivat ehdottaa

a)

jäsenvaltioon sijoittautuneet ja kyseisessä jäsenvaltiossa asianomaista alaa tai asianomaisia aloja edustavat ammattialajärjestöt ja toimialakohtaiset organisaatiot, ja erityisesti asetuksen (EU) N:o 1308/2013 157 artiklassa tarkoitetut toimialakohtaiset organisaatiot ja asetuksen (EU) N:o 1151/2012 3 artiklan 2 kohdassa määritellyt ryhmät edellyttäen, että ne edustavat viimeksi mainitun asetuksen mukaisesti suojattua nimeä, joka kuuluu kyseiseen ohjelmaan;

b)

kyseistä alaa tai kyseisiä aloja unionin tasolla edustavat unionin tason ammattialajärjestöt ja toimialakohtaiset organisaatiot;

c)

asetuksen (EU) N:o 1308/2013 152 ja 156 artiklassa tarkoitetut tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät, jotka jäsenvaltio on tunnustanut;

d)

maatalouselintarvikealan elimet, joiden tavoitteisiin ja toimintaan kuuluu elintarvikkeista tiedottaminen ja niiden menekinedistäminen ja joille asianomainen jäsenvaltio on antanut selvästi määritellyn julkisen palvelun tehtävän tällä alalla; näiden elinten on oltava laillisesti sijoittautuneita kyseessä olevaan jäsenvaltioon ainakin kahden vuoden ajan ennen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ehdotuspyynnön päivämäärää.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa 22 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan erityiset edellytykset, joiden mukaisesti kukin 1 kohdassa tarkoitettu ehdotuksentekijä, ryhmä tai elin voi ehdottaa ohjelmaa. Näillä edellytyksillä taataan erityisesti se, että kyseiset organisaatiot, ryhmät ja elimet ovat edustavia ja että ohjelma on laajuudeltaan merkittävä.

8 artikla

Vuotuinen työohjelma

1.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan kunkin vuoden osalta vuotuinen työohjelma, jossa esitetään toiminnan tavoitteet ja painopistealueet, odotetut tulokset, täytäntöönpanomenetelmä ja rahoitussuunnitelman kokonaismäärä. Kyseisen vuotuisen työohjelman ja erityisesti sen toiminnan painopistealueiden on oltava 2 artiklassa tarkoitettujen yleisten tavoitteiden ja erityistavoitteiden mukaisia. Ohjelmassa on vahvistettava varsinkin erityiset tilapäiset järjestelyt, jotta voidaan reagoida vakavaan markkinahäiriöön, kuluttajien luottamuksen menettämiseen tai muihin 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin erityisiin ongelmiin. Siinä myös esitetään tärkeimmät arviointiperusteet ja rahoitettavat toimet, kullekin toimityypille myönnetyt määrät, alustava täytäntöönpanoaikataulu ja avustuksille myönnettävän unionin rahoitusosuuden enimmäismäärä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu työohjelma pannaan täytäntöön yhden ja usean jäsenvaltion ohjelmien osalta komission julkaisemilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (14) I osan VI osaston mukaisilla ehdotuspyynnöillä.

9 artikla

Komission aloitteesta toteutettavat toimet

1.   Komissio voi toteuttaa 3 artiklan mukaisia tiedotus- ja menekinedistämistoimia, kampanjat mukaan lukien, jos ilmenee vakava markkinahäiriö, jos menetetään kuluttajien luottamus tai jos ilmenee muita 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja erityisiä ongelmia. Nämä toimet voidaan toteuttaa erityisesti lähettämällä korkean tason vierailijaryhmiä ja osallistumalla kansainvälisen tason messuille ja näyttelyihin unionin tuotteiden tuotekuvan parantamiseen tähtäävillä näyttelyosastoilla tai toimilla.

2.   Komissio kehittää teknisen tuen palveluja, jotta

a)

lisätään tietoisuutta eri markkinoista, myös alustavien liiketapaamisten avulla;

b)

pidetään yllä tiedotus- ja menekinedistämistoimintaan liittyvää dynaamista elinkeinoelämän verkostoa, mukaan lukien alalle annettava neuvonta jäljitelmien ja väärennösten uhasta kolmansissa maissa; ja

c)

parannetaan tietämystä ohjelmien laadintaan ja täytäntöönpanoon liittyvistä unionin säännöistä.

10 artikla

Päällekkäisen rahoituksen kielto

Tiedotus- ja menekinedistämistoimille, joita rahoitetaan tämän asetuksen nojalla, ei voida myöntää muuta rahoitusta unionin talousarviosta.

2   JAKSO

Yhden jäsenvaltion ohjelmien täytäntöönpano ja hallinto

11 artikla

Yhden jäsenvaltion ohjelmien valinta

1.   Komissio arvioi ja valitsee yhden jäsenvaltion ohjelmia koskevat ehdotukset, jotka on saatu 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ehdotuspyynnön perusteella. Siirretään komissiolle valta antaa 22 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan tukikelpoisuuden erityisedellytykset yhden jäsenvaltion ohjelmissa.

2.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla määritetään valitut yhden jäsenvaltion ohjelmat, niihin tarvittavat muutokset ja vastaavat määrärahat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

12 artikla

Yhden jäsenvaltion ohjelmien valinnasta tiedottaminen

Komissio tiedottaa 23 artiklassa tarkoitetulle komitealle ja jäsenvaltioille hyvissä ajoin kaikista ehdotetuista tai valituista ohjelmista.

Rajoittamatta asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamista komissio tiedottaa erityisesti

a)

saatujen ehdotusten lukumäärästä, jäsenvaltioista, joihin ehdotuksentekijät ovat sijoittautuneet, kyseessä olevista aloista sekä kohdemarkkinasta tai -markkinoista;

b)

ehdotusten arvioinnin tuloksista ja niistä tehdystä yhteenvedosta.

13 artikla

Yhden jäsenvaltion ohjelmien toimeenpanijat

1.   Ehdotuksentekijä valitsee asianmukaisin keinoin toteutetun kilpailumenettelyn avulla elimet, jotka panevat toimeen valitut yhden jäsenvaltion ohjelmat, ja pyrkii erityisesti varmistamaan toimien tehokkaan toteutuksen.

Siirretään komissiolle valta antaa 22 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan edellytykset, jotka koskevat kilpailumenettelyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen toimeenpanijoiden valitsemiseksi.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, ehdotuksentekijä voi itse panna täytäntöön tiettyjä ohjelman osia tiettyjen edellytysten mukaisesti, jotka liittyvät ehdotuksentekijän tällaisten toimien toteuttamisessa hankkimaan kokemukseen, kyseisten toimien kustannuksiin suhteessa markkinoiden tavanomaiseen tasoon ja ehdotuksentekijän täytäntöönpaneman osan osuuteen kokonaiskustannuksista.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti ehdotuksentekijälle voidaan antaa lupa panna itse täytäntöön tiettyjä ohjelman osia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

14 artikla

Yhden jäsenvaltion ohjelmien täytäntöönpano, seuranta ja valvonta

1.   Edellä olevan 11 artiklan mukaisesti valittujen yhden jäsenvaltion ohjelmien täytäntöönpanosta ja niihin liittyvistä maksuista ovat vastuussa asianomaiset jäsenvaltiot. Jäsenvaltion on valvottava, että kyseisissä ohjelmissa tuotettu tiedotus- ja menekinedistämismateriaali on unionin sääntöjen mukaista.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan järjestelyt, jotka koskevat tämän asetuksen mukaisesti valittujen yhden jäsenvaltion ohjelmien täytäntöönpanoa, seurantaa ja valvontaa, ja säännöt, jotka koskevat sopimusten tekemistä tällaisten ohjelmien täytäntöön panemiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava yhden jäsenvaltion ohjelmien täytäntöönpanosta, seurannasta ja valvonnasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (15) sekä 1 kohdan nojalla hyväksyttävien täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

15 artikla

Yhden jäsenvaltion ohjelmia koskevat rahoitussäännökset

1.   Yhden jäsenvaltion ohjelmille sisämarkkinoilla myönnettävä unionin rahoitusosuus on 70 prosenttia tukikelpoisista menoista. Yhden jäsenvaltion ohjelmille kolmansissa maissa myönnettävä unionin rahoitusosuus on 80 prosenttia tukikelpoisista menoista. Jäljelle jäävistä menoista vastaavat yksinomaan ehdotuksentekijät.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut prosenttiosuudet ovat 85 prosenttia tilanteessa, jossa ilmenee vakava markkinahäiriö, menetetään kuluttajien luottamus tai ilmenee muita 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja erityisiä ongelmia.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, sellaisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden ehdotuksentekijöiden osalta, jotka saavat 1 päivänä tammikuuta 2014 tai sen jälkeen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 ja 143 artiklan mukaista rahoitustukea, 1 kohdassa tarkoitetut prosenttiosuudet ovat 75 prosenttia ja 85 prosenttia ja 2 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus on 90 prosenttia.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan vain ohjelmiin, joista komissio on tehnyt päätöksen ennen päivämäärää, josta alkaen kyseinen jäsenvaltio ei enää saa tällaista rahoitustukea.

4.   Jäljempänä 25 artiklassa tarkoitetun yhteisen kehyksen mukaisesti toteutettuihin tiedotus- ja menekinedistämistoimien tulosten arviointitutkimuksiin voidaan myöntää unionin tukea samoin edellytyksin kuin kyseessä olevaan yhden jäsenvaltion ohjelmaan.

5.   Unioni rahoittaa kokonaisuudessaan ohjelmien valintaan liittyvät asiantuntijoiden palkkiot asetuksen (EU) N:o 1306/2013 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla.

6.   Ehdotuksentekijöiden on asetettava vakuudet yhden jäsenvaltion ohjelmien asianmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi.

7.   Unioni rahoittaa yhden jäsenvaltion ohjelmien perusteella toteutettavia tiedotus- ja menekinedistämistoimia asetuksen (EU) N:o 1306/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla.

8.   Siirretään komissiolle valta antaa 22 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat erityisedellytyksiä, joiden täyttyessä tiedotus- ja menekinedistämiskustannuksiin ja tarvittaessa hallinto- ja henkilöstökustannuksiin voidaan saada unionin rahoitusta.

3   JAKSO

Usean jäsenvaltion ohjelmien ja komission aloitteesta toteutettavien toimien täytäntöönpano ja hallinto

16 artikla

Rahoitusmuodot

1.   Rahoitus voidaan myöntää yhdessä tai useammassa muodossa, joista on säädetty asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja joita ovat

a)

avustukset usean jäsenvaltion ohjelmissa;

b)

hankintasopimukset komission aloitteesta toteutetuissa toimissa.

2.   Unioni rahoittaa usean jäsenvaltion ohjelmien perusteella tai komission aloitteesta toteutettavia tiedotus- ja menekinedistämistoimia asetuksen (EU) N:o 1306/2013 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla.

17 artikla

Usean jäsenvaltion ohjelmien arviointi

Usean jäsenvaltion ohjelmia koskevat ehdotukset arvioidaan ja valitaan 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa ehdotuspyynnöissä esitettyjen arviointiperusteiden perusteella.

18 artikla

Usean jäsenvaltion ohjelmien täytäntöönpanosta tiedottaminen

Komissio tiedottaa 23 artiklassa tarkoitetulle komitealle ja siten jäsenvaltioille hyvissä ajoin kaikista ohjelmista, joita on ehdotettu tai jotka on valittu.

19 artikla

Usean jäsenvaltion ohjelmia koskevat rahoitussäännökset

1.   Usean jäsenvaltion ohjelmille myönnettävä unionin rahoitusosuus on 80 prosenttia tukikelpoisista menoista. Jäljelle jäävistä menoista vastaa yksinomaan ehdotuksentekijä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus on 85 prosenttia tilanteessa, jossa ilmenee vakava markkinahäiriö, menetetään kuluttajien luottamus tai ilmenee muita 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja erityisiä ongelmia.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, sellaisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden ehdotuksentekijöiden osalta, jotka saavat 1 päivänä tammikuuta 2014 tai sen jälkeen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 ja 143 artiklan mukaista rahoitustukea, 1 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus on 85 prosenttia ja 2 kohdassa tarkoitettu prosenttiosuus on 90 prosenttia.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan vain ohjelmiin, joista komissio on tehnyt päätöksen ennen päivämäärää, josta alkaen kyseinen jäsenvaltio ei enää saa tällaista rahoitustukea.

20 artikla

Hankinnat komission aloitteesta toteutetuissa toimissa

Komission omaan lukuunsa tai yhdessä jäsenvaltioiden kanssa suorittamiin hankintoihin sovelletaan asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1268/2012 (16) vahvistettuja, julkisia hankintoja koskevia sääntöjä.

21 artikla

Unionin taloudellisten etujen suojaaminen

1.   Komissio varmistaa asianmukaisin toimenpitein, että tämän jakson mukaisesti rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudellisia etuja suojataan petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä soveltuvin osin käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia.

2.   Komissiolla ja sen edustajilla sekä tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien unionilta rahoitusta saaneiden tuensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia.

3.   Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi toteuttaa tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (17) ja neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (18) säännösten ja menettelyjen mukaisesti sen osoittamiseksi, onko kyse avustussopimukseen tai -päätökseen taikka unionin varoja koskevaan sopimukseen liittyvästä petoksesta, lahjonnasta tai unionin taloudellisia etuja vahingoittavasta muusta laittomasta toiminnasta.

4.   Tämän asetuksen mukaisen ohjelman täytäntöönpanon seurauksena kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyjen yhteistyösopimusten sekä muiden sopimusten, avustussopimusten ja avustuspäätösten on sisällettävä määräykset, joissa komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille annetaan nimenomaisesti valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia kukin oman toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

III   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

1   JAKSO

Toimivallan siirto ja täytäntöönpanosäännökset

22 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 24 päivästä marraskuuta 2014 viiden vuoden ajaksi 5 artiklan 2 kohdassa, 7 artiklan 2 kohdassa, 11 artiklan 1 kohdassa, 13 artiklan 1 kohdassa, 15 artiklan 8 kohdassa ja 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta sitä viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 2 kohdassa, 7 artiklan 2 kohdassa, 11 artiklan 1 kohdassa, 13 artiklan 1 kohdassa, 15 artiklan 8 kohdassa ja 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Tämän asetuksen nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

23 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 229 artiklalla perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

2   JAKSO

Kuuleminen, arviointi ja raportoiminen

24 artikla

Kuuleminen

Komissio voi tämän asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä kuulla komission päätöksen 2013/767/EU (19) nojalla perustettua kansalaisvuoropuheluun osallistuvaa laadun ja menekinedistämisen ryhmää.

25 artikla

Yhteinen kehys toimien vaikutusten arvioimiseksi

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla se vahvistaa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 110 artiklassa säädetyn yhteisen maatalouspolitiikan yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen mukaisesti yhteisen arviointikehyksen tämän asetuksen mukaisesti rahoitettujen tiedotus- ja menekinedistämisohjelmien arvioimiseksi sekä indikaattorijärjestelmän. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Kaikkien asianomaisten osapuolten on toimitettava komissiolle kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen toimien vaikutusten arvioimiseksi.

26 artikla

Kertomus

1.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 Euroopan parlamentille ja neuvostolle välikertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta. Tähän välikertomukseen on sisällyttävä täytäntöönpanoaste eri jäsenvaltioissa ja tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

2.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja liittää siihen tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia.

3   JAKSO

Valtiontuki, kumoaminen, siirtymäsäännökset sekä voimaantulo ja soveltamispäivä

27 artikla

Valtiontuki

Niiden ohjelmien osalta, joille voidaan myöntää unionin tukea ja jotka komissio on valinnut tämän asetuksen mukaisesti, ja poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 211 artiklan 1 kohdassa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1184/2006 (20) 3 artiklassa säädetään, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 42 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla mainitun sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklaa ei sovelleta jäsenvaltioiden tämän asetuksen ja sen säännösten mukaisesti suorittamiin maksuihin eikä veroluonteisista tai pakollisista maksuista tai muista rahoitusvälineistä saatuun jäsenvaltioiden rahoitusosuuteen.

28 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 3/2008.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen tämän asetuksen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

29 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Asetusta (EY) N:o 3/2008 sovelletaan edelleen sellaisiin tiedotus- ja menekinedistämistoimiin, joiden rahoituksesta komissio on tehnyt päätöksen ennen 1 päivää joulukuuta 2015.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa 22 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla varmistetaan sujuva siirtyminen asetuksen (EY) N:o 3/2008 soveltamisesta tämän asetuksen soveltamiseen.

30 artikla

Voimaantulo ja soveltamispäivä

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä joulukuuta 2015.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 22 päivänä lokakuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. DELLA VEDOVA


(1)  Lausunto annettu 30. huhtikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Lausunto annettu 2. huhtikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 15. huhtikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 13. lokakuuta 2014.

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 3/2008, annettu 17 päivänä joulukuuta 2007, maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa (EUVL L 3, 5.1.2008, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 110/2008, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta (EUVL L 39, 13.2.2008, s. 16).

(11)  Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 228/2013, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2013, unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 kumoamisesta (EUVL L 78, 20.3.2013, s. 23).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549).

(16)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(18)  Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).

(19)  Komission päätös 2013/767/EU, annettu 16 päivänä joulukuuta 2013, yhteiseen maatalouspolitiikkaan kuuluvia kysymyksiä koskevan kansalaisvuoropuhelun puitteiden vahvistamisesta ja päätöksen 2004/391/EY kumoamisesta (EUVL L 338, 17.12.2013, s. 115).

(20)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1184/2006, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2006, tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan (EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7).


LIITE I

5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tuotteet

a)

olut

b)

suklaa ja siitä saadut tuotteet

c)

leipomo-, konditoria-, makeis- ja keksituotteet

d)

kasviuutteista valmistetut juomat

e)

pastavalmisteet

f)

suola

g)

luonnon kumit ja kumihartsit

h)

sinappitahnat

i)

sokerimaissi

j)

puuvilla.


LIITE II

28 artiklassa tarkoitettu

vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 3/2008

Tämä asetus

1 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

1 artikla

1 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

6 artiklan 1 kohdan a alakohta

1 artiklan 2 kohta

4 artiklan 1 ja 2 kohta

2 artikla

3 artikla

3 ja 4 artikla

5 artikla

5 artikla

8 artikla

6 artiklan 1 kohta

7 artikla

6 artiklan 2 kohta

7 artikla

8 artikla

11, 12 ja 17 artikla

9 artikla

10 artikla

9 artikla

11 artikla

13 artikla

12 artiklan 1 kohta

12 artiklan 2 kohta

14 artikla

13 artiklan 1 kohta

16 artiklan 1 kohdan b alakohta

13 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

15 artiklan 1, 2 ja 3 kohta sekä 19 artikla

13 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

13 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

13 artiklan 3, 4 ja 5 kohta

13 artiklan 6 kohta

27 artikla

14 artikla

15 artiklan 5 ja 7 kohta sekä 16 artiklan 2 kohta

15 ja 16 artikla

4 artiklan 3 kohta, 5 artiklan 2 kohta, 7 artiklan 2 kohta, 8 artiklan 1 kohta, 11 ja 13 artikla, 14 artiklan 1 kohta, 15 artiklan 8 kohta sekä 22, 23, 25 ja 29 artikla

17 artikla

24 artikla

18 artikla

26 artikla

19 artikla

28 artikla

20 artikla

30 artikla