25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/1

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1484/95 (3) vahvistetaan siipikarjanliha- ja muna-alan sekä muna-albumiinin tuonnissa sovellettavien lisätullien järjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja edustavat hinnat.

(2)

Siipikarjanliha- ja muna-alan tuotteiden ja muna-albumiinin edustavien hintojen määrittelyn perustana olevien tietojen säännöllisen tarkastuksen perusteella on välttämätöntä muuttaa tiettyjen tuotteiden edustavat tuontihinnat ottaen huomioon hintojen vaihtelu alkuperän mukaan.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1484/95 on syytä muuttaa.

(4)

Koska on tarpeen varmistaa, että tätä toimenpidettä sovelletaan mahdollisimman pian päivitettyjen tietojen saataville asettamisen jälkeen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/4

(1)

Asetus (EU) N:o 514/2014 muodostaa yhdessä sen 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen erityisasetusten kanssa kehyksen rahoitukselle, jota unioni myöntää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämisen tukemiseen.

(2)

Asetuksessa (EU) N:o 514/2014 edellytetään, että jäsenvaltiot esittävät komissiolle vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen jokaisesta kansallisesta ohjelmasta. Lisäksi jäsenvaltioiden on toimitettava kansallisia ohjelmia koskevat lopulliset täytäntöönpanokertomukset vuoden 2023 loppuun mennessä. Sen varmistamiseksi, että komissiolle toimitetut tiedot ovat yhdenmukaisia ja vertailukelpoisia, on tarpeen vahvistaa vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen ja lopullisen täytäntöönpanokertomuksen malli.

(3)

Jotta voidaan varmistaa tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden pikainen soveltaminen ja estää kansallisten ohjelmien hyväksymisen viiveet, asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(4)

Asetus (EU) N:o 514/2014 sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja tämän seurauksena niitä sitoo myös tämä asetus.

(5)

Asetus (EU) N:o 514/2014 ja tämä asetus eivät sido Tanskaa.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston sekä sisäisen turvallisuuden rahaston komitean lausunnon mukaiset,

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/10

(1)

Asetuksen (EU) N:o 515/2014 19 artiklan mukaan ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineeseen sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 514/2014 (2). Sen vuoksi kaikkia asetuksen (EU) N:o 514/2014 perusteella annettuja komission delegoituja asetuksia ja täytäntöönpanoasetuksia sovelletaan ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineeseen.

(2)

Komission täytäntöönpanoasetuksissa (EU) N:o 802/2014 (3) ja (EU) N:o 799/2014 (4) esitetään erityisesti komission ja jäsenvaltioiden väliseen sähköiseen tiedonvaihtojärjestelmään sovellettavat ehdot ja edellytykset, kansallisten ohjelmien mallit ja vuotuisten ja lopullisten täytäntöönpanokertomusten mallit.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 515/2014 10 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat käyttää enintään 40 prosenttia ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineestä myönnetyistä määrärahoista rahoittaakseen operatiivista tukea viranomaisille, jotka vastaavat sellaisten tehtävien ja palvelujen suorittamisesta, jotka ovat unionin hyväksi suoritettavaa julkista palvelua. Ennen kansallisen ohjelman hyväksymistä jäsenvaltiota, joka haluaa rahoittaa operatiivista tukea kansallisen ohjelman perusteella, olisi vaadittava toimittamaan tiettyjä tietoja erityisesti siksi, että komissio voi arvioida asetuksen (EU) N:o 515/2014 10 artiklan 2 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymistä. Lisäksi olisi vahvistettava muitakin operatiivista tukea koskevia raportointivelvollisuuksia.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 515/2014 11 artiklan 2 kohdassa myönnetään varoja Liettualle erityisenä operatiivisena lisätukena Liettuan ja komission välisen erityisen kauttakulkujärjestelyn yhteydessä. Olisi edellytettävä, että Liettua toimittaa tiettyjä tähän liittyviä tietoja, erityisesti siksi, että komissio voi arvioida niiden asetuksen (EU) N:o 515/2014 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kustannusten tukikelpoisuutta, jotka Liettua aikoo periä välineen yhteydessä. Lisäksi olisi säädettävä erityiselle kauttakulkujärjestelylle annettavaa operatiivista tukea koskevista lisäraportointivaatimuksista.

(5)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(6)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (5) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (6) 1 artiklan A ja B kohdassa tarkoitettuun alaan.

(7)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (7) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A ja B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (8) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(8)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (9) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A ja B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (10) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(9)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden pikaisen soveltamisen varmistamiseksi ja kansallisten ohjelmien hyväksymisen viiveiden estämiseksi asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston sekä sisäisen turvallisuuden rahaston komitean lausunnon mukaiset,

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/19

(1)

Asetuksen (EU) N:o 516/2014 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla myönnettyjen määrien lisäksi jäsenvaltiot saavat joka toinen vuosi täydentävän määrän kutakin uudelleensijoitettua henkilöä kohti.

(2)

Täydentävien määrien laskemista varten huomioon otettavia jaksoja olisi täsmennettävä. On asianmukaista vahvistaa kolme uudelleensijoittamisjaksoa, joista kutakin varten jäsenvaltiolle voidaan osoittaa täydentäviä määriä.

(3)

Jos vuonna 2017 vaikuttaa siltä, että asetuksen (EU) N:o 516/2014 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja unionin yhteisiä uudelleensijoittamista koskevia painopisteitä on tarpeen tarkistaa vuonna 2019, vuodet 2018–2020 kattava kolmas uudelleensijoittamisjakso voidaan rajoittaa vuosiin 2018 ja 2019. Jos näin tehdään, tätä asetusta muutetaan siten, että vuodesta 2020 tehdään uusi uudelleensijoittamisjakso.

(4)

Jotta komissio voi vahvistaa kutakin uudelleensijoittamisjaksoa koskevat täydentävät määrät uudelleensijoittamista varten, kunkin jäsenvaltion olisi toimitettava komissiolle arvio niiden henkilöiden määrästä, jotka se aikoo uudelleensijoittaa kyseisen jakson aikana. Arvio olisi toimitettava komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 802/2014 (3) 2 artiklassa perustetun sähköisen tietojenvaihtojärjestelmän kautta.

(5)

Asetuksessa (EU) N:o 516/2014 säädetään, että uudelleensijoittamiseen tarkoitetut täydentävät määrät osoitetaan jäsenvaltioille ensimmäisen kerran yksilöllisissä rahoituspäätöksissä, joilla hyväksytään niiden kansallinen ohjelma asetuksen (EU) N:o 514/2014 14 artiklan mukaisesti. Vuodet 2014 ja 2015 kattavan uudelleensijoittamisjakson osalta komissiolle toimitettaviin kansallisiin ohjelmiin olisi tämän vuoksi sisällyttävä arvio niiden henkilöiden määrästä, jotka jäsenvaltio aikoo uudelleensijoittaa kyseisen jakson aikana. Muiden uudelleensijoittamisjaksojen osalta kunkin jäsenvaltion olisi esitettävä arvionsa viimeistään 15 päivänä syyskuuta vuonna, joka edeltää asianomaista uudelleensijoittamisjaksoa.

(6)

Kullekin jäsenvaltiolle osoitettava uudelleensijoittamiseen tarkoitettu täydentävä määrä perustuu arvioon niiden henkilöiden määrästä, jotka jäsenvaltio aikoo uudelleensijoittaa. Jotta täydentävä määrä maksettaisiin, asianomaisten henkilöiden olisi oltava tosiasiallisesti uudelleensijoitettuja kyseisen jakson alusta asti ja kuusi kuukautta kyseisen jakson päättymisen jälkeen.

(7)

Jotta jäsenvaltiolle maksettaisiin täydentävä määrä, joka perustuu kertakorvaukseen kutakin uudelleensijoittautunutta henkilöä kohden, sen olisi ilmoitettava komissiolle niiden henkilöiden määrä, jotka ovat oikeutettuja maksuun. Jäsenvaltioiden olisi säilytettävä todisteet henkilöistä, jotka ovat oikeutettuja maksuun.

(8)

Asetus (EU) N:o 516/2014 sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja tämän seurauksena niitä sitoo myös tämä asetus.

(9)

Asetus (EU) N:o 516/2014 ja tämä asetus eivät sido Tanskaa.

(10)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden pikaisen soveltamisen varmistamiseksi ja kansallisten ohjelmien hyväksymisen viiveiden estämiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

a)

vuodet 2014 ja 2015,

b)

vuodet 2016 ja 2017,

c)

vuodet 2018, 2019 ja 2020.

a)

vuosia 2014 ja 2015 koskevan arvion on sisällyttävä asetuksen (EU N:o 514/2014 14 artiklan mukaisesti toimitettavaan jäsenvaltion kansalliseen ohjelmaan;

b)

vuosia 2016 ja 2017 koskeva arvio on toimitettava viimeistään 15 päivänä syyskuuta 2015;

c)

vuosia 2018–2020 koskeva arvio on toimitettava viimeistään 15 päivänä syyskuuta 2017.

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/22

(1)

Asetus (EU) N:o 514/2014 muodostaa yhdessä sen 2 artiklan a alakohdassa mainittujen erityisasetusten kanssa kehyksen rahoitukselle, jota unioni myöntää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämisen tukemiseen.

(2)

Asetuksessa (EU) N:o 514/2014 edellytetään, että kukin jäsenvaltio ehdottaa monivuotista kansallista ohjelmaa. Sen varmistamiseksi, että komissiolle toimitetut tiedot ovat johdonmukaisia ja vertailukelpoisia, on tarpeen vahvistaa malli, jonka mukainen kansallisen ohjelman olisi oltava.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden ja komission välinen virallinen tiedonvaihto olisi kokonaisuudessaan hoidettava käyttämällä sähköistä tiedonvaihtojärjestelmää. Sen vuoksi on tarpeen määrittää ehdot ja edellytykset, jotka kyseisen sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän olisi täytettävä. Jotta toimittaisiin kustannustehokkaasti ja varmistettaisiin yleinen johdonmukaisuus kaikkien yhteistyössä suoritettavan hallinnoinnin piiriin kuuluvien unionin rahastojen kesken, sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän ehdot ja edellytykset ovat mahdollisimman pitkälle samat kuin komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 184/2014 (2) säädetyt.

(4)

Jotta vaihdetut tiedot olisivat laadukkaampia ja tiedonvaihtojärjestelmästä tehtäisiin yksinkertaisempi ja hyödyllisempi, on tarpeen määrittää vaihdettavien tietojen muotoa ja laajuutta koskevat perusvaatimukset.

(5)

Olisi määritettävä periaatteet ja säännöt, jotka koskevat asiakirjojen tallentamisesta tiedonvaihtojärjestelmään ja niiden päivittämisestä vastaavan osapuolen määrittelyä.

(6)

Jäsenvaltioille ja komissiolle aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi olisi vahvistettava tehokasta sähköistä tiedonvaihtojärjestelmää koskevat tekniset ominaisuudet.

(7)

Sen varmistamiseksi, että sekä jäsenvaltiot että komissio voivat jatkaa tiedonvaihtoa tilanteissa, joissa ylivoimainen este estää sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän käytön, on tarpeen määrittää vaihtoehtoisia keinoja koodata ja siirtää tietoja.

(8)

Jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava, että sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän kautta tapahtuva tietojen siirto suoritetaan suojatusti ottaen huomioon tietojen käytettävyys, eheys, autenttisuus, luottamuksellisuus ja kiistämättömyys. Sen vuoksi olisi määritettävä turvallisuutta koskevat säännöt.

(9)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti oikeutta henkilötietojen suojaan. Tätä asetusta olisi näin ollen sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden suorittaman henkilötietojen käsittelyn osalta sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (3). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (4) sovelletaan, kun kyseessä ovat unionin toimielinten ja elinten suorittama henkilötietojen käsittely ja näiden tietojen vapaa liikkuvuus.

(10)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden pikaisen soveltamisen varmistamiseksi ja kansallisten ohjelmien hyväksymisen viiveiden estämiseksi asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(11)

Asetus (EU) N:o 514/2014 sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja tämän seurauksena niitä sitoo myös tämä asetus.

(12)

Asetus (EU) N:o 514/2014 ja tämä asetus eivät sido Tanskaa.

(13)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston sekä sisäisen turvallisuuden rahaston komitean lausunnon mukaiset,

a)

käyttöoikeutta hakevien käyttäjien tunnistaminen sekä sen varmistaminen, että asianomaiset käyttäjät ovat kyseisen organisaation palveluksessa;

b)

tiedottaminen käyttäjille heille kuuluvista järjestelmän turvallisuuden ylläpitoa koskevista velvoitteista;

c)

sen tarkastaminen, ovatko käyttäjät oikeutettuja vaadittuun käyttöoikeustasoon ottaen huomioon heidän tehtävänsä ja heidän hierarkkinen asemansa;

d)

käyttöoikeuksien lakkauttamisen pyytäminen, kun kyseiset käyttöoikeudet eivät ole enää tarpeen tai aiheellisia;

e)

ripeä ilmoittaminen sellaisista epäilyttävistä tapauksista, jotka voivat vaarantaa järjestelmän turvallisuuden;

f)

käyttäjien tunnistetietojen jatkuvan oikeellisuuden varmistaminen ilmoittamalla mahdollisista muutoksista;

g)

tarvittavista tietosuojaa ja liikesalaisuuksia koskevista varotoimista huolehtiminen sovellettavien unionin ja kansallisten sääntöjen mukaisesti; sekä

h)

kaikkien sellaisten muutosten ilmoittaminen komissiolle, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden viranomaisten tai SFC2014-järjestelmän käyttäjien kykyyn hoitaa 1 kohdassa tarkoitetut tehtävät tai heidän henkilökohtaiseen kykyynsä hoitaa a–g alakohdassa tarkoitetut tehtävät.

a)

vuorovaikutteiset lomakkeet tai lomakkeet, jotka järjestelmä esitäyttää järjestelmään jo aiemmin tallennettujen tietojen perusteella;

b)

automaattiset laskentatoiminnot, kun ne vähentävät käyttäjien koodaustyötä;

c)

automaattiset upotetut tarkistustoiminnot, joilla tarkistetaan, ovatko toimitetut tiedot keskenään johdonmukaisia ja vastaavatko tiedot sovellettavia sääntöjä;

d)

SFC2014-järjestelmän käyttäjille tarkoitetut järjestelmän luomat varoitukset siitä, että tiettyjä toimintoja on mahdollista tai mahdotonta suorittaa;

e)

järjestelmään syötettyjen tietojen käsittelyn tilan sähköinen seuranta; sekä

f)

historiatietojen saatavuus kaikista kansallisen ohjelman osalta tallennetuista tiedoista.

a)

tietoteknistä turvallisuutta koskevat näkökohdat työssä, jossa yksi tai useampi tämän asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu käyttöoikeuksien hallinnoinnista vastaava henkilö työskentelee suoraan SFC2014-järjestelmässä ja

b)

tietoturvallisuustoimenpiteet, jotka koskevat SFC2014-järjestelmään tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun teknisen käyttöliittymän kautta liitettyjä kansallisia, alueellisia tai paikallisia tietojärjestelmiä.

Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa on otettava tapauksen mukaan huomioon seuraavat tietoturvallisuutta koskevat näkökohdat:

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/33

(1)

Neuvosto otti 13 päivänä toukokuuta 2013 täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 412/2013 käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden, jäljempänä ’pöytäesineet’, tuonnissa.

(2)

Alkuperäisessä tutkimuksessa ilmoittautui suuri määrä kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia. Sen vuoksi komissio valitsi otoksen tutkittavista kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista.

(3)

Neuvosto otti pöytäesineiden tuonnissa käyttöön 13,1–23,4 prosentin suuruisen yksilöllisen tullin otokseen valittujen yritysten osalta ja 17,9 prosentin suuruisen tullin muiden yhteistyössä toimineiden mutta otoksen ulkopuolisten yritysten osalta.

(4)

Lisäksi neuvosto otti käyttöön 36,1 prosentin suuruisen tullin sellaisten kiinalaisten yritysten harjoittamassa pöytäesineiden tuonnissa, jotka eivät ilmoittautuneet eivätkä toimineet yhteistyössä tutkimuksessa.

(5)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 412/2013 3 artiklassa säädetään, että jos jokin uusi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja toimittaa komissiolle riittävää näyttöä siitä, että

mainitun asetuksen 1 artiklan 2 kohtaa voidaan muuttaa myöntämällä asianomaiselle uudelle vientiä harjoittavalle tuottajalle sama painotettu keskimääräinen 17,9 prosentin tulli kuin se, jota sovelletaan yhteistyössä toimineisiin mutta otoksen ulkopuolisiin yrityksiin.

(6)

Neljä yritystä ilmoittautui täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 412/2013 julkaisemisen jälkeen ja väitti täyttävänsä kaikki edellä johdanto-osan 5 kappaleessa mainitut kolme ehtoa ja toimitti näyttöä.

(7)

Kaikki neljä yritystä ovat tarkasteltavana olevan tuotteen valmistajia ja viejiä.

(8)

Kolme niistä oli olemassa alkuperäisen tutkimuksen aikana mutta ei vienyt unioniin alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana.

(9)

Neljäs yritys ei ollut olemassa alkuperäisen tutkimuksen aikana eikä näin ollen voinut harjoittaa vientiä tutkimusajanjakson aikana.

(10)

Komissio analysoi kaikkien neljän yrityksen toimittaman näytön ja totesi, että niistä kukin täyttää ne kolme kriteeriä, jotka uusien vientiä harjoittavien tuottajien on täytettävä. Näin ollen niiden nimet voidaan lisätä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 412/2013 liitteessä I olevaan yhteistyössä toimineiden mutta otoksen ulkopuolisten yritysten luetteloon.

(11)

Kyseisille neljälle yritykselle ja unionin tuotannonalalle on ilmoitettu tutkimuksen tuloksista, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa. Huomautuksia ei ole saatu.

(12)

Tämä asetus on perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/35

(1)

Komission asetuksen (EY) N:o 1122/2009 (2) 23 artiklan 1 kohdassa ja 24 artiklassa säädetään sovellettavista vähennyksistä, jos yhtenäishakemus ja kyseessä olevan tuen tukikelpoisuusedellytyksiin liittyvät asiakirjat, sopimukset ja ilmoitukset tai tukioikeuksien myöntämistä koskeva hakemus jätetään myöhässä.

(2)

Italia on asetuksen (EY) N:o 1122/2009 11 artiklan 2 kohdan ja 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistanut 15 päivän toukokuuta 2014 viimeiseksi päiväksi, jona yhtenäishakemuksia ja tukioikeuksien myöntämistä koskevia hakemuksia voidaan jättää vuonna 2014.

(3)

Osissa Italian Marchen alueita oli 3 päivänä toukokuuta 2014 poikkeuksellisen runsaita sateita, joista aiheutui tulvia, vahinkoja infrastruktuurille, maanvyörymiä, kansalaisten evakuointia sekä vahinkoja maatiloille ja viljelykasveille.

(4)

Tämä tilanne on vaikuttanut hakijoiden kykyyn jättää asetuksen (EY) N:o 1122/2009 11 artiklan 2 kohdassa ja 15 artiklan 1 kohdassa säädetyissä määräajoissa yhtenäishakemuksia ja tukioikeuksien myöntämistä koskevia hakemuksia, jotka koskevat asianomaisissa kunnissa sijaitsevia viljelylohkoja.

(5)

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1122/2009 23 artiklan 1 kohdassa ja 24 artiklassa säädetään, on sen vuoksi aiheellista olla soveltamatta vähennyksiä yhtenäishakemusten ja tukioikeuksien myöntämistä koskevien hakemusten myöhästymisen vuoksi niiden viljelijöiden osalta, jotka ovat viimeistään 9 päivänä kesäkuuta 2014 jättäneet hakemuksia, jotka koskevat vähintään yhtä viljelylohkoa niiden kuntien alueella, jotka Italia on määrittänyt vakavista tulvista kärsineeksi alueeksi Marchen alueella.

(6)

Koska poikkeusten olisi katettava tukivuotta 2014 koskevat yhtenäishakemukset ja tukioikeuksien myöntämistä koskevat hakemukset, tätä asetusta on aiheellista soveltaa taannehtivasti.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suorien tukien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/37

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/40

(1)

Neuvoston direktiivillä 2011/96/EU (3) vapautetaan lähdeverosta osingot ja muut jaetut voitot, joita tytäryhtiöt maksavat emoyhtiöilleen, ja estetään tällaisen tulon kaksinkertainen verotus emoyhtiön tasolla.

(2)

Direktiivissä 2011/96/EU säädettyjen etujen ei saisi johtaa kaksinkertaisen verottamatta jäämisen tilanteisiin, joissa luodaan tahattomasti verotuksellisia etuja eri jäsenvaltioissa sijaitsevien emo- ja tytäryhtiöiden ryhmille samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien emo- ja tytäryhtiöiden ryhmiin verrattuna.

(3)

Jotta vältettäisiin jaettujen voittojen verokohtelun eroavuuksista jäsenvaltioiden välillä johtuva kaksinkertainen verottamatta jääminen, emoyhtiön sijaintijäsenvaltion ja sen kiinteän toimipaikan sijaintijäsenvaltion ei saisi antaa tällaisten yhtiöiden hyötyä vastaanotettuihin voitonjakomaksuihin sovellettavasta verovapaudesta siltä osin kuin tällaiset voitot ovat emoyhtiön tytäryhtiölle vähennyskelpoisia.

(4)

On tarpeen saattaa direktiivin 2011/96/EU liitteessä I oleva A osa ajan tasalle lisäämällä siihen muita sellaisia yhtiötyyppejä, joihin sovelletaan yhtiöverotusta Puolassa sekä muita sellaisia yhtiötyyppejä, jotka on sisällytetty Romanian yhtiölakiin.

(5)

Sen vuoksi direktiivi 2011/96/EU olisi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

2)

Korvataan liitteessä I olevan A osan u alakohta seuraavasti:

3)

Korvataan liitteessä I olevan A osan w alakohta seuraavasti:

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/42

(1)

Neuvoston direktiivissä 2013/59/Euratom (3) vahvistetaan yhdenmukaiset perusturvallisuusnormit työperäisen ja lääketieteellisen altistuksen sekä väestön altistuksen tilanteissa säteilylle altistuvien henkilöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta.

(2)

Neuvoston direktiivissä 2009/71/Euratom (4) jäsenvaltioille asetetaan velvoitteita luoda ydinturvallisuutta koskeva kansallinen kehys ja pitää sitä yllä. Direktiivi ilmentää ydinturvallisuusalan tärkeimmän kansainvälisen asiakirjan eli ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen (5) sekä Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) turvallisuusperusteiden (6) vaatimuksia.

(3)

Neuvoston direktiivissä 2011/70/Euratom (7) jäsenvaltioille asetetaan velvoitteita luoda käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskeva kansallinen kehys ja pitää sitä yllä.

(4)

Ydinturvallisuudesta sekä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallisesta huollosta 8 päivänä toukokuuta 2007 annetuissa neuvoston päätelmissä korostetaan, että ”ydinturvallisuus kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle, joka kannetaan tarvittaessa EU:n puitteissa. Turvatoimia ja ydinlaitosten valvontaa koskevat päätökset kuuluvat yksinomaan alan toimijoiden ja kansallisten viranomaisten toimivaltaan.”

(5)

Japanissa vuonna 2011 tapahtunut Fukushiman ydinonnettomuus kiinnitti uudelleen maailmanlaajuisen huomion toimenpiteisiin, joita tarvitaan riskien minimoimiseksi ja ydinturvallisuuden mahdollisimman luotettavan tason varmistamiseksi. Kansalliset toimivaltaiset valvontaviranomaiset toteuttivat Eurooppa-neuvoston 24–25 päivänä maaliskuuta 2011 antamien päätelmien pohjalta yhdessä komission kanssa ja komission päätöksellä 2007/530/Euratom (8) perustetun Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten ryhmän (ENSREG) puitteissa yhteisön laajuisen kattavan ydinvoimalaitosten riski- ja turvallisuusarvioinnin, jäljempänä ’stressitestit’. Tulokset osoittivat, että erilaisia parannuksia voitaisiin toteuttaa osallistuvien maiden ydinturvallisuuspolitiikoissa ja toimialan käytännöissä.

Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota lisäksi tarkastelemaan tarvittaessa voimassa olevaa ydinlaitosten turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä ja sääntelyä sekä ehdottamaan mahdollisesti tarvittavia parannuksia. Eurooppa-neuvosto korosti myös sitä, että unionissa olisi noudatettava mahdollisimman korkeita ydinturvallisuusstandardeja ja parannettava niitä jatkuvasti.

(6)

Vahva toimivaltainen valvontaviranomainen, joka on valvontaa koskevassa päätöksenteossa tosiasiassa riippumaton, on yhteisön ydinturvallisuuden valvontakehyksen perusedellytys. Korkean ydinturvallisuustason varmistamiseksi on äärimmäisen tärkeää, että toimivaltainen valvontaviranomainen voi käyttää toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja läpinäkyvästi ja ettei sen valvontapäätöksiin vaikuteta asiattomasti. Valvontapäätösten ja täytäntöönpanotoimien olisi ydinturvallisuuden alalla perustuttava puolueettomiin ja turvallisuuteen liittyviin teknisiin näkökohtiin ja ne olisi vahvistettava ilman asiatonta ulkopuolista vaikutusta, joka voisi vaarantaa turvallisuuden, kuten asiatonta vaikutusta, joka liittyy muuttuviin poliittisiin, taloudellisiin tai yhteiskunnallisiin olosuhteisiin.

Toimivaltaisten valvontaviranomaisten toiminnallista erottamista koskevia direktiivin 2009/71/Euratom säännöksiä olisi lujitettava, jotta voidaan varmistaa valvontaviranomaisten todellinen riippumattomuus ilman valvontapäätöksiin kohdistuvaa asiatonta vaikutusta ja taata niille asiaankuuluvat keinot ja valtuudet suoriutua niille annetuista vastuista asianmukaisesti. Valvontaviranomaisella olisi erityisesti oltava riittävät oikeudelliset valtuudet, riittävästi henkilöstöä ja riittävät taloudelliset voimavarat, jotta se voisi hoitaa sille annetut vastuut asianmukaisesti.

Tehostetut vaatimukset eivät kuitenkaan saisi rajoittaa muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa tarvittaessa tehtävää tiivistä yhteistyötä eivätkä jäsenvaltioiden julkaisemien yleisten poliittisten suuntaviivojen noudattamista.

(7)

Valvontaa koskevassa päätöksentekoprosessissa olisi otettava huomioon pätevyys ja asiantuntemus, joita teknisen tuen organisaatiot voivat tarjota. Tämän asiantuntemuksen olisi perustuttava korkeatasoiseen tieteelliseen ja tekniseen tietoon, muun muassa käytännöstä saatuun kokemukseen ja turvallisuutta koskevaan tutkimukseen, tietämyksen hallintaan ja riittäviin teknisiin resursseihin.

(8)

IAEA:n yleisten turvallisuusvaatimusten 1 osan mukaisesti olisi sekä jäsenvaltioiden asemaa ydinturvallisuuskehyksen perustamisessa että valvojan asemaa tämän kehyksen täytäntöönpanossa kunnioitettava.

(9)

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä eturistiriitojen välttämiseen, koska ydinvoimateollisuus on luonteeltaan erikoistunutta ja koska saatavilla on vain rajoitetusti tarpeeksi asiantuntevaa ja pätevää henkilöstöä, mikä voi johtaa toimeenpanosta vastaavan henkilöstön kiertoon ydinvoimateollisuuden ja valvontaviranomaisten välillä. Lisäksi olisi huolehdittava järjestelyistä sen varmistamiseksi, ettei eturistiriitoja ole suhteessa niihin organisaatioihin, jotka tarjoavat toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle neuvontaa tai palveluja.

(10)

Ydinonnettomuuden seuraukset voivat ylittää kansalliset rajat, minkä vuoksi olisi edistettävä tiivistä yhteistyötä, koordinointia ja tietojen vaihtoa ydinlaitoksen läheisyydessä sijaitsevien jäsenvaltioiden toimivaltaisten valvontaviranomaisten välillä riippumatta siitä, onko kyseisten jäsenvaltioiden alueella ydinlaitoksia. Jäsenvaltioiden olisi siksi varmistettava, että käytössä on asianmukaiset järjestelyt, joilla helpotetaan tällaista yhteistyötä ydinturvallisuuskysymyksissä, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia.

(11)

Jotta voidaan varmistaa asianmukaisten taitojen hankkiminen sekä saavuttaa riittävä pätevyystaso ja pitää sitä yllä, kaikkien osapuolten olisi varmistettava, että koko henkilöstö, jolla on ydinlaitosten ydinturvallisuuteen ja laitosalueen valmiusjärjestelyihin ja -toimintaan liittyviä vastuita, osallistuvat jatkuvan oppimisen prosessiin. Tähän voidaan päästä ottamalla käyttöön koulutusohjelmia ja -suunnitelmia, menettelyjä koulutusohjelmien määräajoin tehtävää uudelleentarkastelua ja päivittämistä varten sekä asianmukaiset budjettimäärärahat koulutusta varten.

(12)

Fukushiman ydinonnettomuudesta saatuihin keskeisiin opetuksiin kuuluu myös se, että on tärkeää lisätä avoimuutta ydinturvallisuuskysymyksissä. Avoimuus on myös tärkeä tapa edistää turvallisuusvalvontaan liittyvän päätöksenteon riippumattomuutta. Tästä syystä olisi direktiivin 2009/71/Euratom nykyisiä väestölle tiedottamista koskevia säännöksiä täsmennettävä siltä osin, millaisia tietoja olisi annettava. Lisäksi väestölle olisi tarjottava mahdollisuuksia osallistua ydinlaitoksiin liittyvän päätöksentekoprosessin asiaankuuluviin vaiheisiin kansallisen ydinturvallisuutta koskevan kehyksen mukaisesti ja erilaiset kansalliset järjestelmät huomioon ottaen. Lupien myöntämistä koskevat päätökset ovat edelleen kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vastuulla.

(13)

Tässä direktiivissä asetetut avoimuusvaatimukset täydentävät voimassa olevan Euratomin lainsäädännön vaatimuksia. Neuvoston päätöksessä 87/600/Euratom (9) asetetaan jäsenvaltioille velvoitteita ilmoittaa ja antaa tietoja komissiolle ja muille jäsenvaltioille alueellaan tapahtuneesta säteilyhätätilanteesta, ja direktiivi 2013/59/Euratom velvoittaa jäsenvaltiot tiedottamaan yleisölle säteilyvaaratilanteessa sovellettaviksi tulevista suojelutoimenpiteistä ja toteutettavista toimista sekä antamaan säännöllisesti päivitettyjä tietoja tällaisessa vaaratilanteessa todennäköisesti altistuvalle väestölle.

(14)

Ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen kuudennessa tarkastelukokouksessaan sopimuspuolet toistivat olevansa sitoutuneita Fukushiman onnettomuuden jälkeen järjestetyn toisen ylimääräisen kokouksen tuloksiin. Ne korostivat erityisesti, että ydinvoimalaitosten suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä olisi pyrittävä ehkäisemään onnettomuudet ja onnettomuustapauksessa lieventämään sen seurauksia ja estämään saastuminen laitosalueen ulkopuolella ja että valvontaviranomaisten olisi varmistettava, että nämä tavoitteet otetaan huomioon määritettäessä ja pantaessa täytäntöön nykyisten laitosten turvallisuutta koskevia asianmukaisia parannuksia.

(15)

Kun otetaan huomioon IAEA:n määräyksillä ja Läntisen Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten järjestön (WENRA) toimilla saavutettu tekninen edistyminen sekä stressitesteistä ja Fukushiman ydinonnettomuuden selvitysten tuloksista saadut opetukset, direktiivi 2009/71/Euratom olisi muutettava siten, että se sisältää yhteisön korkean tason ydinturvallisuustavoitteen ydinlaitosten elinkaaren kaikissa vaiheissa (sijoituspaikan valinta, suunnittelu, rakentaminen, käyttöönotto, käyttö ja käytöstäpoisto). Tämä tavoite edellyttää erityisesti turvallisuuden huomattavaa parantamista uusien reaktoreiden suunnittelussa, missä olisi käytettävä viimeisintä tietämystä ja tekniikkaa viimeisimmät kansainväliset turvallisuusvaatimukset huomioon ottaen.

(16)

Nämä tavoitteet olisi pyrittävä saavuttamaan erityisesti tekemällä ydinturvallisuusarviointeja, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan. Luvanhaltijoiden olisi suoritettava arvioinnit kansallisen toimivaltaisen valvontaviranomaisen valvonnassa, ja arviointeja voidaan käyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (10), kattaman suuronnettomuuden vaaran arvioinnissa edellyttäen, että tämän direktiivin vaatimukset täyttyvät.

(17)

Syvyyssuuntaisen turvallisuuden käsite on keskeisen tärkeä ydinlaitosten turvallisuudelle ja muodostaa korkean tason ydinturvallisuustavoitteiden täytäntöönpanon perustan. Soveltamalla kansainvälisissä normeissa ja ohjeistuksissa tunnustettuja sekä WENRA:n tunnustamia syvyyssuuntaisia turvallisuusperiaatteita varmistetaan, että turvallisuustoiminnot jakautuvat, sikäli kuin se on kohtuudella toteutettavissa, useaan toisistaan riippumattomaan suojaamisen tasoon, jolloin toimintavirheen sattuessa se havaitaan, korvataan tai oikaistaan asianmukaisin toimenpitein. Kunkin eri tason toimivuus on syvyyssuuntaisen turvallisuusajattelun olennainen osa onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden seurauksien lieventämiseksi, jos niitä tapahtuu. Syvyyssuuntainen turvallisuus rakentuu yleensä viidestä tasosta. Jos yksi taso pettää, seuraava taso aktivoituu. Ensimmäisen tason suojan tavoitteena on estää poikkeava toiminta ja järjestelmän viat. Jos ensimmäinen taso pettää, poikkeavaan toimintaan puututaan tai viat havaitaan toisella suojan tasolla. Jos toinen taso pettää, kolmas taso varmistaa turvallisuustoimintojen suorittamisen aktivoimalla erityiset turvallisuusjärjestelmät ja muut turvallisuusominaisuudet. Jos kolmas taso pettää, neljäs taso rajaa onnettomuuden etenemisen onnettomuushallinnalla, jotta estetään tai lievennetään vakavan onnettomuuden olosuhteita, joissa radioaktiivisia aineita on päässyt ulkopuolelle. Viimeinen tavoite (viides suojan taso) on merkittävien ulkoisten päästöjen radiologisten seurauksien lieventäminen laitoksen ulkopuolisin hätävalmiustoimin.

(18)

Tehokkaan ydinturvallisuuskulttuurin katsotaan yhdessä syvyyssuuntaisen turvallisuuden kanssa olevan keskeinen tekijä pyrittäessä saavuttamaan korkea ydinturvallisuustaso ja parantamaan sitä jatkuvasti. Tehokas ydinturvallisuuskulttuuri ilmenee etenkin seuraavalla tavalla: henkilöstö ja hallinto organisaation kaikilla tasoilla ovat sitoutuneet ydinturvallisuuteen ja sen jatkuvaan parantamiseen; edistetään henkilöstön kykyä kaikilla tasoilla kyseenalaistaa asianomaisten turvallisuusperiaatteiden ja käytäntöjen toteutuminen, jotta ydinturvallisuutta voidaan jatkuvasti parantaa; henkilöstön kyky raportoida ajoissa turvallisuuskysymyksistä; laitosten käytöstä saatujen kokemusten tunnistaminen; sekä järjestelmällinen raportointi tavanomaisista toimintaolosuhteista tai onnettomuuden hallintajärjestelyistä poikkeavista tapahtumista, joilla voi olla vaikutus ydinturvallisuuteen. Vahvan ydinturvallisuuskulttuurin saavuttamista edistävät merkittävästi muun muassa tehokkaat johtamisjärjestelmät, asianmukainen koulutus, laitosten käytöstä saatujen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kannalta merkittävien kokemusten rekisteröintiä, arviointia ja dokumentointia koskevat luvanhaltijan järjestelyt sekä esille otettujen kysymysten tehokas ratkaiseminen.

(19)

Käytettäessä ilmaisua ”kohtuudella toteutettavissa oleva” (”reasonably practicable”) tässä direktiivissä, sitä tulisi soveltaa vakiintuneiden, erityisesti WENRA:n ja IAEA:n vahvistamien määritelmien mukaisesti.

(20)

Three Mile Islandin ja Tšernobylin ydinonnettomuuksien jälkeen Fukushiman ydinonnettomuus toi uudelleen korostetusti esiin suojarakennuksen kriittisen tehtävän viimeisenä esteenä, joka suojaa ihmisiä ja ympäristöä onnettomuudesta aiheutuvilta radioaktiivisilta päästöiltä. Tämän vuoksi uuden voimalaitos- tai tutkimusreaktorin rakennusluvan hakijan olisi osoitettava, että suunnittelu rajoittaa reaktorisydämen vaurioitumisen vaikutukset suojarakennuksen sisälle. Luvanhakijan olisi toisin sanoen näytettävä toteen, että laaja tai luvaton radioaktiivinen päästö suojarakennuksen ulkopuolelle on äärimmäisen epätodennäköinen, ja hakijan olisi voitava osoittaa hyvin luotettavasti, ettei tällaista päästöä tapahdu.

(21)

Onnettomuuksien estämiseksi ja lieventämiseksi olisi vaadittava tarkempia onnettomuushallintaa ja laitosalueen valmiutta koskevia järjestelyjä. Näiden järjestelyjen olisi oltava direktiivin 2013/59/Euratom asiaa koskevien säännösten mukaiset eikä niillä saisi rajoittaa mainittujen säännösten soveltamista. Luvanhaltijan olisi huolehdittava menettelyistä, ohjeista ja järjestelyistä, joita noudatetaan onnettomuustilanteissa, vakavat onnettomuudet mukaan lukien, joita voisi tapahtua laitoksen kaikissa toimintamuodoissa, mukaan lukien toiminta täydellä teholla, sulkeminen ja siirtymävaiheet, ja varmistettava kaikkien tällaisten menettelyjen ja järjestelyjen johdonmukaisuus ja jatkuvuus sekä se, että niitä harjoitellaan, tarkistetaan ja päivitetään. Näissä järjestelyissä olisi myös varattava riittävästi henkilöstöä, laitteita ja muita tarvittavia resursseja. Olisi huolehdittava organisaatiorakenteesta, jossa on selvät vastuualueet, ja valmiuselinten välisestä koordinoinnista.

(22)

Stressitestit ovat osoittaneet, että kaikkien ydinturvallisuudesta vastaavien osapuolten välisillä tehostetuilla yhteistyö- ja koordinointimekanismeilla on ratkaiseva merkitys. Vertaisarvioinnit ovat osoittautuneet hyväksi keinoksi rakentaa luottamusta pyrittäessä keräämään ja vaihtamaan kokemuksia ja varmistamaan korkeiden ydinturvallisuusnormien yhteinen soveltaminen.

(23)

Jäsenvaltioiden välinen ydinturvallisuusyhteistyö on vakiintunutta ja se voi antaa lisäarvoa ydinturvallisuuteen, läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen suhteessa eurooppalaisiin ja kansainvälisiin sidosryhmiin.

Jäsenvaltioiden olisi ENSREGiä asianmukaisesti käyttävien toimivaltaisten valvontaviranomaistensa kautta ja WENRA:n asiantuntemuksen perusteella määriteltävä joka kuudes vuosi ydinlaitostensa ydinturvallisuuteen liittyvästä yhteisestä erityisestä teknisestä aiheesta tehtävien vertaisarviointien menetelmät, ehdot ja määräaika. Esille otettava yhteinen erityinen tekninen aihe olisi määriteltävä WENRA:n turvallisuuden viitetasona tai laitoksen toiminnasta saatuihin kokemuksiin liittyvän palautteen, vaaratilanteiden ja onnettomuuksien sekä teknisen ja tieteellisen kehityksen pohjalta. Jäsenvaltioiden olisi suoritettava kansallinen itsearviointi ja toteutettava järjestelyjä, jotta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset valvontaviranomaiset voivat tehdä yhteisiä vertaisarviointeja kansallisista itsearvioinneistaan.

Näiden vertaisarviointien tuloksista olisi laadittava raportit. Jäsenvaltioiden olisi näiden vertaisarviointiraporttien tulokset huomioon ottaen laadittava kansallisia toimintasuunnitelmia, joissa käsitellään merkityksellisiä tuloksia ja niiden omaa kansallista arviointia. Vertaisarviointiraportteja olisi käytettävä myös unionin laajuisen aihekohtaisen vertaisarvioinnin tuloksia koskevan yhteenvedon pohjana. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset valvontaviranomaiset laativat yhdessä tämän yhteenvedon. Yhteenvedon tarkoituksena ei olisi oltava panna ydinlaitoksia paremmuusjärjestykseen vaan pikemminkin keskittyä vertaisarviointiprosessiin ja sen teknisiin tuloksiin, jotta arvioinnista saatu tietämys voidaan jakaa.

Keskinäisen luottamuksen olisi vallittava keskinäisissä arvioinneissa, ja komission olisi sen vuoksi aina, kun se on käytännössä mahdollista, ilmoitettava jäsenvaltioille, kun se aikoo käyttää vertaisarviointiraporttien tuloksia politiikka-asiakirjoissaan.

(24)

Jäsenvaltioiden velvoitteiden raportoida tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja komission velvoitteen laatia kansallisiin raportteihin pohjautuva raportti olisi tarjottava tilaisuus tilannekatsauksen tekemiseen sekä tämän direktiivin täytäntöönpanon eri näkökohtien ja sen tehokkuuden arviointiin. Kansainvälisellä tasolla on olemassa monia asiaankuuluvia raportointivelvoitteita, kuten ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen mukaiset raportit, joiden tuloksia voitaisiin käyttää arvioitaessa tämän direktiivin täytäntöönpanoa. Tämän direktiivin nojalla olisi lisäksi vahvistettava muitakin raportointivelvollisuuksia, jotka koskevat ydinlaitosten aihekohtaisten vertaisarviointien tuloksia. Tämän vuoksi olisi jäsenvaltioiden raportointivelvoitteesta tehtävä lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi vähemmän työläs niin raportointitiheyden kuin raporttien sisällön osalta.

(25)

Asteittaisen lähestymistavan mukaisesti tämän direktiivin säännösten täytäntöönpano riippuu siitä, minkä tyyppisiä ydinlaitoksia jäsenvaltion alueella on. Pannessaan näitä säännöksiä täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi otettava huomioon suunnittelemiensa tai käyttämiensä ydinlaitosten riskien mahdollinen suuruus ja luonne. Asteittaisen lähestymistavan olisi erityisesti koskettava niitä jäsenvaltioita, jotka pitävät hallussaan vain pientä määrää ydin- ja radioaktiivisia aineita, esimerkiksi sellaisia, jotka liittyvät pienempien tutkimusreaktorien käyttöön, jolloin vakavista onnettomuuksista aiheutuvat vaikutukset eivät olisi verrattavissa ydinvoimalaitosten onnettomuuksista aiheutuviin vaikutuksiin.

(26)

Ne tämän direktiivin säännökset, jotka liittyvät läheisesti ydinlaitosten olemassaoloon, eli säännökset, jotka koskevat luvanhaltijan velvoitteita, ydinlaitoksille asetettuja uusia erityisvaatimuksia sekä laitosalueen valmiusjärjestelyjä ja -toimintaa, eivät saisi olla sovellettavissa jäsenvaltioihin, joissa ei ole ydinlaitoksia. Tämän direktiivin säännökset olisi saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantava täytäntöön kansallisia olosuhteita vastaavalla tavalla ja ottaen huomioon sen, ettei näissä jäsenvaltioissa ole ydinlaitoksia, mutta samalla varmistaen, että hallitus tai toimivaltaiset viranomaiset kiinnittävät asianmukaista huomiota ydinturvallisuuteen.

(27)

Direktiivin 2009/71/Euratom mukaan jäsenvaltioiden on luotava ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskeva asianmukainen kansallinen oikeudellinen, valvonta- ja organisaatiokehys sekä pidettävä sitä yllä. Sitä koskeva päätös, miten kansallisen kehyksen säännökset hyväksytään ja mitä välinettä käyttäen niitä sovelletaan, kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.

(28)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin säännösten ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä katsoo, että tällaisten asiakirjojen toimittaminen on perusteltua.

(29)

Sen vuoksi direktiivi 2009/71/Euratom olisi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 1 luvun otsikko seuraavasti:

”TAVOITTEET, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT”.

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

4)

Lisätään 2 lukuun otsikon ”VELVOLLISUUDET” jälkeen otsikko seuraavasti:

”1 JAKSO

Yleiset velvollisuudet”.

5)

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on luotava ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskeva asianmukainen kansallinen oikeudellinen, valvonta- ja organisaatiokehys, jäljempänä ’kansallinen kehys’, ja pidettävä sitä yllä. Kansallisessa kehyksessä on säädettävä erityisesti seuraavista:

Sen määrittäminen, b alakohdassa tarkoitetut kansalliset ydinturvallisuusvaatimukset hyväksytään ja mitä välinettä käyttäen niitä sovelletaan, kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan.”

6)

Korvataan 5 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisen valvontaviranomaisen riippumattomuus sen valvontaan liittyvässä päätöksenteossa on tosiasiallisesti suojattu asiattomalta vaikutukselta. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että toimivaltainen valvontaviranomainen

3.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle annetaan oikeudelliset valtuudet, joita se tarvitsee täyttääkseen 4 artiklan 1 kohdassa kuvattuun kansalliseen kehykseen liittyvät velvoitteensa. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisille valvontaviranomaisille annetaan kansallisessa kehyksessä seuraavat keskeiset valvontatehtävät:

7)

Korvataan 6, 7 ja 8 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Luvanhaltijat

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että:

7 artikla

Ydinturvallisuutta koskeva asiantuntemus ja taidot

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallinen kehys velvoittaa kaikki osapuolet huolehtimaan järjestelyistä sellaisen henkilöstönsä koulutusta varten, jolla on ydinlaitosten ydinturvallisuuteen liittyviä vastuita siten, että voidaan saada, ylläpitää ja edelleen kehittää ydinturvallisuusalaan ja laitosalueen valmiusjärjestelyihin liittyvää asiantuntemusta ja taitoja.

8 artikla

Avoimuus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ydinlaitosten ydinturvallisuudesta ja sen valvonnasta annetaan tarvittavat tiedot työntekijöiden ja väestön saataville kiinnittäen erityistä huomiota paikallisviranomaisiin, väestöön ja sidosryhmiin ydinlaitosten läheisyydessä. Tähän velvoitteeseen sisältyy sen varmistaminen, että toimivaltainen valvontaviranomainen ja luvanhaltijat antavat vastuualueillaan viestintäpolitiikkansa puitteissa:

2.   Tiedot on annettava väestön saataville asiaankuuluvan lainsäädännön ja kansainvälisten välineiden mukaisesti, edellyttäen että tämä ei vaaranna muita asiaankuuluvassa lainsäädännössä tai kansainvälisissä välineissä tunnustettuja ensisijaisia, muun muassa turvallisuutta koskevia, intressejä.

3.   Rajoittamatta 5 artiklan 2 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen valvontaviranomainen sitoutuu tarvittaessa ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskeviin yhteistyötoimiin ydinlaitosten läheisyydessä sijaitsevien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten valvontaviranomaisten kanssa muun muassa vaihtamalla ja/tai jakamalla tietoja.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että väestölle annetaan riittävät mahdollisuudet osallistua tehokkaasti ydinlaitosten lupien käsittelyä koskevaan päätöksentekoprosessiin asiaankuuluvan lainsäädännön ja kansainvälisten välineiden mukaisesti.”

8)

Lisätään 8 artiklan jälkeen jakso seuraavasti:

”2 JAKSO

Erityiset velvollisuudet

8 a artikla

Ydinlaitosten ydinturvallisuustavoite

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa ydinturvallisuuskehyksessä edellytetään, että ydinlaitosten suunnittelussa, sijoituspaikan valinnassa, rakentamisessa, käyttöönotossa, käytössä ja käytöstäpoistossa on tavoitteena ehkäistä onnettomuudet ja onnettomuustapauksessa lieventää sen seurauksia ja estää:

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että 1 kohdassa määriteltyä tavoitetta

8 b artikla

Ydinlaitosten ydinturvallisuustavoitteen täytäntöönpano

1.   Edellä 8 a artiklassa asetetun ydinturvallisuustavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että jos syvyyssuuntainen turvallisuus on sovellettavissa, sitä on sovellettava sen varmistamiseksi, että:

2.   Edellä 8 a artiklassa asetetun ydinturvallisuustavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään toimivaltaisen valvontaviranomaisen ja luvanhaltijan toteuttavan toimenpiteitä edistääkseen ja vahvistaakseen tehokasta ydinturvallisuuskulttuuria. Tällaisia toimenpiteitä ovat erityisesti seuraavat:

8 c artikla

Alustava arviointi ja määräaikaiset turvallisuusarvioinnit

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että:

8 d artikla

Laitosalueen valmiusjärjestelyt ja -toiminta

1.   Direktiivin 2013/59/Euratom säännösten soveltamista rajoittamatta jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään laitosalueen valmiusjärjestelyjä ja -toimintaa varten perustettua organisaatiorakennetta, joka käsittää selvän vastuunjaon ja koordinoinnin luvanhaltijan, toimivaltaisten viranomaisten sekä organisaatioiden välillä ja jossa otetaan huomioon hätätilanteen kaikki vaiheet.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen kehyksen edellyttämien laitosalueen valmiusjärjestelyjen ja -toiminnan ja direktiivin 2013/59/Euratom edellyttämien muiden valmiusjärjestelyjen ja -toiminnan välillä vallitsee johdonmukaisuus ja jatkuvuus.”

9)

Lisätään 8 d artiklan jälkeen luku seuraavasti:

”2 a LUKU

VERTAISARVIOINNIT JA RAPORTOINTI

8 e artikla

Vertaisarvioinnit

1.   Jäsenvaltioiden on järjestettävä vähintään kerran kymmenessä vuodessa määräajoin tehtävä kansallisen kehyksensä ja toimivaltaisten valvontaviranomaistensa itsearviointi sekä pyydettävä kansallisen kehyksensä merkityksellisiä osia ja toimivaltaisia valvontaviranomaisiaan koskeva kansainvälinen vertaisarviointi tavoitteena parantaa jatkuvasti ydinturvallisuutta. Tällaisten vertaisarviointien tulokset ilmoitetaan jäsenvaltioille ja komissiolle, kun ne ovat saatavilla.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat toimet toteutetaan koordinoidusti:

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on järjestelyt, joiden avulla ensimmäinen aihekohtainen vertaisarviointi voidaan aloittaa vuonna 2017 ja sen jälkeen järjestää aihekohtaisia vertaisarviointeja vähintään joka kuudes vuosi.

4.   Jos tapahtuu onnettomuus, joka johtaa laitosalueen ulkopuolisia hätätoimenpiteitä tai väestön suojelutoimenpiteitä edellyttäviin tilanteisiin, kyseessä olevan jäsenvaltion on varmistettava, että kansainvälinen vertaisarviointi järjestetään ilman aiheetonta viivytystä.”

10)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

11)

Lisätään 10 artiklan 1 kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”1 a.   Velvoitteita saattaa 6, 8 a, 8 b, 8 c ja 8 d artikla osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna ne täytäntöön ei sovelleta jäsenvaltioihin, joissa ei ole ydinlaitoksia, jolleivät ne päätä kehittää lupaa edellyttäviä ydinlaitoksiin liittyviä toimintoja lainkäyttöalueellaan.”

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/53

(1)

Eurooppalainen maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä, jäljempänä ’GNSS’, muodostaa erityisesti strategisen ulottuvuutensa, alueellisen ja maailmanlaajuisen kattavuutensa sekä monikäyttöisyytensä vuoksi herkän infrastruktuurin, jonka käyttöönotto ja käyttö voivat vaikuttaa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen.

(2)

Jos kansainvälinen tilanne edellyttää unionin operatiivisia toimia ja jos GNSS:n toiminta voisi vaikuttaa Euroopan unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen tai jos järjestelmän toiminta on uhanalainen, neuvoston olisi päätettävä tarvittavista toimenpiteistä.

(3)

Neuvosto hyväksyi sen vuoksi 12 päivänä heinäkuuta 2004 yhteisen toiminnan 2004/552/YUTP (1).

(4)

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, jäljempänä ’korkea edustaja’, on määrä huolehtia tehtävistä ja vastuista, joista aiemmin huolehti korkeana edustajana toimiva neuvoston pääsihteeri.

(5)

Edistyminen Galileo-ohjelman mukaisesti perustetun järjestelmän kehittämisessä, kyseisen järjestelmän käyttöönoton aloittaminen ja tuleva käytön alkaminen edellyttävät, että yhteisessä toiminnassa 2004/552/YUTP vahvistettua menettelyä mukautetaan.

(6)

Euroopan GNSS-viraston, jäljempänä ’GSA’, jäsenvaltioiden ja komission olisi toimitettava neuvostolle ja korkealle edustajalle tietoja ja asiantuntemusta siitä, muodostaako järjestelmään liittyvä tapahtuma uhkan unionille, jäsenvaltioille tai itse GNSS:lle. Myös kolmannet valtiot voivat toimittaa tällaisia tietoja.

(7)

Neuvoston, korkean edustajan, Galileon turvallisuuden valvontakeskuksen, jäljempänä ’GSMC’, operaattorina toimivan GSA:n ja jäsenvaltioiden roolia olisi selvennettävä operatiivisten vastuiden ketjussa, joka on otettava käyttöön unioniin, jäsenvaltioihin tai GNSS:ään kohdistuvaan uhkaan reagoimiseksi.

(8)

Uhkia koskeva viitekehys on tältä osin esitetty järjestelmäkohtaisessa turvavaatimusilmoituksessa, joka sisältää tärkeimmät GNSS:ssä käsiteltävät yleiset uhat, sekä järjestelmän turvasuunnitelmassa, joka sisältää turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntämenettelyssä esitetyn turvallisuusriskirekisterin. Nämä toimivat viitekehyksenä sellaisten uhkien yksilöimiseksi, joita käsitellään erityisesti tässä päätöksessä, ja operatiivisten menettelyjen täydentämiseksi tämän päätöksen täytäntöönpanoa varten.

(9)

Kiireellisissä tapauksissa päätökset saatetaan joutua tekemään muutaman tunnin kuluessa uhkaa koskevien tietojen saamisesta.

(10)

Korkealla edustajalla olisi oltava valtuudet toteuttaa tarvittavat väliaikaiset toimenpiteet siinä tapauksessa, että olosuhteet eivät salli sitä, että neuvosto tekee päätöksen uhkan torjumiseksi tai sen lievittämiseksi, että unionin taikka sen yhden tai useamman jäsenvaltion olennaisille eduille koituu vakavaa haittaa.

(11)

Eurooppalaisen GNSS:n hallinnointia muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 683/2008 (2) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1285/2013 (3). Asetuksen (EU) N:o 1285/2013 14 artiklassa säädetään erityisesti, että GSA:n on varmistettava GSMC:n toiminta.

(12)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 512/2014 (4) GSA:n toimitusjohtajalle annetaan vastuu varmistaa, että GSA pystyy GSMC:n operaattorina toimimaan yhteisen toiminnan 2004/552/YUTP, sellaisena kuin se on korvattuna tällä päätöksellä, nojalla annettujen ohjeiden mukaisesti. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1104/2011/EU (5) vahvistetaan säännöt, joiden mukaan jäsenvaltiot, neuvosto, komissio, Euroopan ulkosuhdehallinto, unionin erillisvirastot, kolmannet valtiot ja kansainväliset järjestöt voivat käyttää Galileo-ohjelman mukaisesti perustetun maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän tarjoamaa julkisesti säänneltyä palvelua, jäljempänä ’PRS-palvelu’. Päätöksen N:o 1104/2011/EU 6 artiklassa määritellään, että GSMC huolehtii PRS-vastuuviranomaisten, neuvoston ja korkean edustajan sekä valvontakeskusten välisistä toiminnallisista yhteyksistä,

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/56

(1)

Komissio hyväksyi komission toimenpiteet organismin Xylella fastidiosa (Well et Raju), jäljempänä ’mainittu organismi’, unionissa leviämisen estämiseksi täytäntöönpanopäätöksellä 2014/87/EU (2).

(2)

Kyseisen päätöksen antamisen jälkeen Italian viranomaiset ovat tehneet mainitun organismin esiintymistä ja luonnetta koskevia tutkimuksia tartunta-alueilla ja niiden ympäristössä. Nämä tutkimukset ovat tuottaneet alustavia tuloksia, jotka riittävät perusteeksi täsmällisempien toimenpiteiden toteuttamiselle.

(3)

Italian viranomaisten tutkimusten sekä saatavilla olevan tieteellisen ja teknisen näytön perusteella on vahvistettu, että Catharanthus G. Don, Nerium L., Olea L., Prunus L. ja Vinca L. ovat mainitun organismin isäntäkasveja. Saatavilla olevan näytön perusteella on todennäköistä, että myös Malva L., Portulaca L., Quercus L. ja Sorghum L. voivat olla kyseisen organismin isäntäkasveja. Sen vuoksi toimenpiteitä olisi sovellettava seuraaviin istutettaviksi tarkoitettuihin kasveihin, siemeniä lukuun ottamatta: Catharanthus G. Don, Nerium L., Olea L., Prunus L., Vinca L., Malva L., Portulaca L., Quercus L. ja Sorghum L., jäljempänä ’mainitut kasvit’.

(4)

On aiheellista vahvistaa edellytykset mainittujen kasvien tuomiselle unioniin sellaisista kolmansista maista, joissa mainittua organismia tiedetään esiintyvän. Olisi asetettava erityisiä vaatimuksia, jotka koskevat tuotantopaikkojen rekisteröintiä, valvontaa ja asemaa sekä mainittujen kasvien tarkastuksia, näytteenottoa, testausta ja kuljetusta, jotta voidaan varmistaa, että unioniin tuodut kasvit ovat vapaita mainitusta organismista.

(5)

Mainitut kasvit, joita on kasvatettu vähintään osa niiden eliniästä rajatulla alueella tai jotka on siirretty tällaisen alueen kautta, ovat muita kasveja todennäköisemmin mainitun organismin tartuttamia. Niiden siirtoihin olisi sen vuoksi sovellettava erityisvaatimuksia. Näiden vaatimusten olisi vastattava vaatimuksia, jotka koskevat mainittujen kasvien tuomista sellaisista kolmansista maista, joissa mainittua organismia tiedetään esiintyvän.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä vuosittaisia kartoituksia mainitun organismin esiintymisestä alueillaan sen kulkeutumisen ja leviämisen ehkäisemiseksi.

(7)

Jokaisen, joka on tietoinen mainitun organismin esiintymisestä, olisi ilmoitettava asiasta jäsenvaltioille, jotta varmistetaan, että kyseisen organismin mahdollista esiintymistä vastaan voidaan toimia mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jotta voidaan varmistaa sidosryhmien ryhtyminen asianmukaisiin toimiin, jäsenvaltioiden olisi lisäksi ilmoitettava asianosaisille ammattimaisille toimijoille mainitun organismin mahdollisesta esiintymisestä niiden alueella ja toteutettavista toimenpiteistä.

(8)

Jäsenvaltioiden olisi määritettävä rajatut alueet ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet mainitun organismin hävittämiseksi ja sen leviämisen estämiseksi. Rajattujen alueiden olisi koostuttava tartuntavyöhykkeestä ja puskurivyöhykkeestä. Puskurivyöhykkeen leveys olisi laskettava ottaen huomioon mainitun organismin riski levitä muille alueille.

(9)

Jos rajatun alueen määrittäminen ei vaikuta tarpeelliselta mainitun organismin hävittämiseksi, asianomaisella jäsenvaltiolla olisi oltava mahdollisuus olla määrittämättä rajattua aluetta välittömästi. Tässä tapauksessa sen olisi hävitettävä mainittu organismi kasveista, joissa se ensiksi havaittiin, ja suoritettava kartoitus selvittääkseen, onko mainittu organismi levinnyt muihin kasveihin.

(10)

Käyttöön olisi otettava erityisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan mainitun organismin hävittäminen sieltä, missä sitä on havaittu esiintyvän.

(11)

Selkeyden vuoksi täytäntöönpanopäätös 2014/87/EU olisi kumottava.

(12)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvinsuojelukomitean lausunnon mukaiset,

a)

’mainituilla kasveilla’ kaikkia seuraavia istutettaviksi tarkoitettuja kasveja, siemeniä lukuun ottamatta: Catharanthus G. Don, Nerium L., Olea L., Prunus L., Vinca L., Malva L., Portulaca L., Quercus L. ja Sorghum L.;

b)

’mainitulla organismilla’ organismia Xylella fastidiosa (Well et Raju).

a)

ne ovat liitteessä I olevassa 1 jaksossa vahvistettujen erityisten tuontia koskevien vaatimusten mukaisia;

b)

vastuussa oleva virallinen elin on tarkastanut ne mainitun organismin esiintymisen varalta unioniin tuomisen yhteydessä liitteessä I olevan 2 kohdan mukaisesti;

c)

mainittua organismia ei havaittu esiintyvän eikä siitä havaittu oireita, kun ne tarkastettiin liitteessä I olevan 2 kohdan mukaisesti.

a)

on näyttöä siitä, että mainittu organismi on vastikään kulkeutunut alueelle kasveissa, joissa se havaittiin;

b)

on viitteitä siitä, että kyseiset kasvit olivat saaneet tartunnan ennen niiden tuomista kyseiselle alueelle;

c)

kyseisten kasvien lähettyvillä ei ole todettu merkityksellisiä vektoreita, mikä osoittaa, että mainittu organismi ei ole levinnyt laajemmalle.

a)

tiedot rajatun alueen sijainnista ja kuvaus sen ominaisuuksista, joilla voi olla merkitystä mainitun organismin hävittämisen ja sen leviämisen ehkäisemisen kannalta;

b)

kartta, josta käyvät ilmi rajatun alueen rajat;

c)

tiedot mainitun organismin ja sen vektoreiden esiintymisestä;

d)

toimenpiteet mainittujen kasvien siirtämistä unionissa koskevien vaatimusten noudattamiseksi 3 artiklan mukaisesti.

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/65

25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/66