28.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 159/1

(1)

Neuvoston direktiiviä 93/7/ETY (2) on muutettu huomattavilta osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveillä 96/100/EY (3) ja 2001/38/EY (4). Koska siihen on määrä tehdä lisää muutoksia, direktiivi olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Sisämarkkinat muodostavat alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden vapaa liikkuvuus taataan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklan mukaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset eivät estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklan nojalla ja sen rajoissa jäsenvaltioilla on oikeus määritellä kansallisaarteensa ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet niiden suojelemiseksi. Unionilla on kuitenkin arvokas rooli kannustaessaan jäsenvaltioita yhteistyöhön eurooppalaisittain merkittävän kulttuuriperinnön ja siihen kuuluvien kansallisaarteiden suojelussa.

(4)

Direktiivillä 93/7/ETY otettiin käyttöön järjestelmä, jonka avulla jäsenvaltiot voivat varmistaa sellaisten kulttuuriesineiden palauttamisen alueelleen, jotka on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklassa luokiteltu kansallisaarteiksi, kuuluvat mainitun direktiivin liitteessä tarkoitettuihin kulttuuriesineiden yhteisiin luokkiin ja jotka on viety jäsenvaltioiden alueelta kansallisten toimenpiteiden tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 116/2009 (5) vastaisesti. Tuo direktiivi koski myös kansallisaarteiksi luokiteltavia kulttuuriesineitä, jotka kuuluvat olennaisena osana julkisiin kokoelmiin tai kirkollisten laitosten tavaraluetteloihin mutta jotka eivät sisälly yhteisiin luokkiin.

(5)

Direktiivillä 93/7/ETY saatiin aikaan jäsenvaltioiden välistä kansallisaarteita koskevaa hallinnollista yhteistyötä, joka liittyy läheisesti Interpolin ja muiden toimivaltaisten laitosten kanssa varastettujen taideteosten alalla tehtävään yhteistyöhön ja johon kuuluu erityisesti kadonneiden, varastettujen ja laittomasti alueelta vietyjen kansallisaarteisiin ja julkisiin kokoelmiin kuuluvien kulttuuriesineiden kirjaaminen.

(6)

Direktiivissä 93/7/ETY säädetty menettely oli ensimmäinen askel jäsenvaltioiden välisessä tämän alan yhteistyössä sisämarkkinoiden yhteydessä, ja sen tavoitteena oli alan kansallisen lainsäädännön vastavuoroisen tunnustamisen edistäminen.

(7)

Asetuksessa (EY) N:o 116/2009 säädettiin yhdessä direktiivin 93/7/ETY kanssa unionin järjestelmästä jäsenvaltioiden kulttuuriesineiden suojelemiseksi.

(8)

Direktiivin 93/7/ETY tarkoituksena oli varmistaa kulttuuriesineiden fyysinen palauttaminen siihen jäsenvaltioon, jonka alueelta ne on laittomasti viety, riippumatta kyseisten esineiden omistamiseen liittyvistä oikeuksista. Direktiivin soveltaminen on kuitenkin osoittanut kulttuuriesineiden palauttamista koskevan järjestelmän rajoitukset. Direktiivin soveltamista koskevissa kertomuksissa on todettu, että direktiiviä on sovellettu harvoin erityisesti siksi, että sen soveltamisala on suppea, mikä johtuu kyseisen direktiivin liitteessä asetetuista ehdoista, palauttamiskanteen nostamiselle asetetusta lyhyestä määräajasta ja palauttamiskanteeseen liittyvistä kustannuksista.

(9)

Tämän direktiivin soveltamisala olisi laajennettava kattamaan kaikki kulttuuriesineet, jotka jäsenvaltio on kansallisen lainsäädännön tai kansallisten hallintomenettelyjen mukaisesti luokitellut tai määritellyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklassa tarkoitetuiksi taiteellisiksi, historiallisiksi tai arkeologisiksi kansallisaarteiksi. Näin ollen tätä direktiiviä olisi sovellettava historiallisesti, paleontologisesti, etnografisesti tai numismaattisesti kiinnostaviin tai tieteellisesti arvokkaisiin esineisiin, riippumatta siitä, ovatko ne osa julkista tai muuta kokoelmaa vai yksittäisiä esineitä tai ovatko ne peräisin luvallisista tai luvattomista kaivauksista, kunhan ne on luokiteltu tai määritelty kansallisaarteiksi. Kansallisaarteiksi luokiteltujen tai määriteltyjen kulttuuriesineiden ei myöskään pitäisi olla enää tarpeen kuulua mihinkään luokkaan tai noudattaa esineiden ikää ja/tai rahallista arvoa koskevia alarajoja kuuluakseen tämän direktiivin nojalla mahdollisesti palautettaviin esineisiin.

(10)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklassa tunnustetaan kansallisaarteiden suojelua koskevien kansallisten järjestelmien moninaisuus. Jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen, yhteistyöhalukkuuden ja yhteisymmärryksen edistämiseksi ilmauksen ”kansallisaarre” soveltamisala olisi määritettävä perussopimuksen 36 artiklan puitteissa. Jäsenvaltioiden olisi myös helpotettava kulttuuriesineiden palauttamista jäsenvaltioon, jonka alueelta kyseiset esineet on laittomasti viety riippumatta tuon jäsenvaltion liittymispäivämäärästä, ja niiden olisi varmistettava, ettei tällaisten esineiden palauttamisesta aiheudu kohtuuttomia kustannuksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava palauttaa muitakin kuin kansallisaarteiksi luokiteltuja tai määriteltyjä kulttuuriesineitä, edellyttäen että perussopimuksen asiaankuuluvia määräyksiä noudatetaan, sekä ennen 1 päivää tammikuuta 1993 laittomasti vietyjä kulttuuriesineitä.

(11)

Jäsenvaltioiden hallinnollista yhteistyötä olisi lisättävä, jotta tätä direktiiviä voitaisiin soveltaa tehokkaammin ja yhtenäisemmin. Sen vuoksi keskusviranomaisia olisi vaadittava olemaan tehokkaassa yhteistyössä keskenään ja vaihtamaan tietoja laittomasti viedyistä kulttuuriesineistä käyttäen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/2012 (6) perustettua sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää, jäljempänä ’IMI’. Tämän direktiivin täytäntöönpanon tehostamiseksi olisi otettava käyttöön erityisesti kulttuuriesineitä varten kehitetty IMI-järjestelmän moduuli. Myös jäsenvaltioiden muiden toimivaltaisten viranomaisten on suotavaa käyttää tilanteen vaatiessa kyseistä järjestelmää.

(12)

Henkilötietojen suojan varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten hallinnollisessa yhteistyössä ja tietojenvaihdossa olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (7) sekä — käytettäessä IMI-järjestelmää — asetuksessa (EU) N:o 1024/2012 vahvistettuja sääntöjä. Direktiivissä 95/46/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (8) vahvistettuja määritelmiä olisi sovellettava myös tässä direktiivissä.

(13)

Määräaikaa, jonka kuluessa on tarkastettava, onko toisesta jäsenvaltiosta löytynyt kulttuuriesine direktiivissä 93/7/ETY tarkoitettu kulttuuriesine, pidettiin käytännön kannalta liian lyhyenä. Sitä olisi sen vuoksi pidennettävä kuuteen kuukauteen. Pitempi ajanjakso antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kulttuuriesineen säilyttämiseksi tai tarvittaessa estää palauttamismenettelyn välttämiseen tähtäävät toimet.

(14)

Palauttamiskanteen nostamiselle asetettua määräaikaa olisi myös pidennettävä kolmeen vuoteen siitä, kun jäsenvaltio, jonka alueelta kulttuuriesineet on laittomasti viety, sai tietoonsa kulttuuriesineen olinpaikan ja sen omistajan tai hallussapitäjän henkilöllisyyden. Tämän ajanjakson pidentämisen pitäisi helpottaa palauttamista ja ehkäistä kansallisaarteiden laitonta viemistä jäsenvaltion alueelta. Selkeyden vuoksi olisi säädettävä, että määräaika kanteen nostamiselle alkaa päivänä, jolloin asia tuli sen jäsenvaltion keskusviranomaisen tietoon, jonka alueelta kulttuuriesine laittomasti vietiin.

(15)

Direktiivin 93/7/ETY mukaisesti palauttamiskanne on nostettava viimeistään kolmenkymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona kulttuuriesine vietiin laittomasti jäsenvaltion alueelta. Kuitenkin jos kyseessä ovat jäsenvaltioiden julkisiin kokoelmiin kuuluvat esineet ja kirkollisten laitosten tavaraluetteloihin kuuluvat esineet, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaisesti erityissuojeluksessa, palauttamiskanteen nostamiselle asetettu määräaika on eräissä olosuhteissa pidempi. Koska jäsenvaltioilla voi olla kansallisen lainsäädännön mukaisia erityissuojelujärjestelyjä sellaisten uskonnollisten yhdyskuntien kanssa, joilla ei ole virallisen kirkon asemaa, tämän direktiivin soveltamisala olisi ulotettava tällaisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin.

(16)

Kulttuuriesineisiin kohdistuvien rikosten ehkäisemisestä ja torjumisesta 13 ja 14 päivänä joulukuuta 2011 annetuissa päätelmissään neuvosto totesi, että on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla tehostetaan kulttuuriesineisiin kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja torjumista. Se suositti, että komissio tukisi jäsenvaltioita kulttuuriesineiden tehokkaassa suojelussa, jolla niillä käytävää laitonta kauppaa voidaan ehkäistä ja torjua ja jotta tarvittaessa voidaan toteuttaa lisätoimenpiteitä. Neuvosto suositti lisäksi, että jäsenvaltiot harkitsisivat kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämistä ja ehkäisemistä koskevan, 17 päivänä marraskuuta 1970 Pariisissa allekirjoitetun Unescon yleissopimuksen sekä varastettuja tai laittomasti maasta vietyjä kulttuuriesineitä koskevan, 24 päivänä kesäkuuta 1995 Roomassa allekirjoitetun Unidroit'n yleissopimuksen ratifioimista.

(17)

Olisi suotavaa varmistua siitä, että kaikki kulttuuriesineiden markkinoiden toimijat noudattavat huolellisuutta käydessään kauppaa kulttuuriesineillä. Laittomasta lähteestä peräisin olevan kulttuuriesineen hankkimisen seuraukset ovat vasta silloin todella varoittavia, kun korvauksen maksamiseen yhdistetään velvollisuus osoittaa, että kyseisen esineen omistaja on noudattanut tarvittavaa huolellisuutta. Kulttuuriesineiden laittoman kaupan ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvien unionin tavoitteiden saavuttamiseksi direktiivissä olisi siksi säädettävä, että voidakseen saada korvauksen omistajan on todistettava noudattaneensa tarvittavaa huolellisuutta hankkiessaan kyseisen esineen.

(18)

Olisi myös hyödyllistä kaikille henkilöille ja etenkin kulttuuriesineiden markkinoiden toimijoille, jos näillä olisi mahdollisuus saada helposti jäsenvaltioiden kansallisaarteiksi luokittelemia tai määrittelemiä kulttuuriesineitä koskevia julkisia tietoja. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä helpottamaan näiden tietojen saatavuutta.

(19)

Jotta edistettäisiin yhdenmukaista tulkintaa käsitteestä ”tarvittava huolellisuus”, tässä direktiivissä olisi vahvistettava esimerkinomaiset perusteet sen määrittämiseksi, onko omistaja noudattanut tarvittavaa huolellisuutta hankkiessaan kulttuuriesineen.

(20)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli sen mahdollistamista, että kaikki jäsenvaltioiden alueelta laittomasti viedyt, kansallisaarteiksi luokitellut tai määritellyt kulttuuriesineet palautetaan, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(21)

Koska asetuksella (EY) N:o 116/2009 perustetun komitean tehtävät ovat direktiivin 93/7/ETY liitteen poistamisen myötä käyneet tarpeettomiksi, viittaukset kyseiseen komiteaan olisi vastaavasti poistettava. Jotta kuitenkin säilytettäisiin jäsenvaltioiden foorumi direktiivin täytäntöönpanoa koskevien kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtoa varten, komission olisi perustettava tämän direktiivin täytäntöönpanosta vastaavia keskusviranomaisia edustavista asiantuntijoista koostuva asiantuntijaryhmä, joka muun muassa osallistuisi kulttuuriesineitä koskevan IMI-järjestelmän moduulin kehittämiseen.

(22)

Asetuksen (EU) N:o 1024/2012 liite sisältää luettelon hallinnollista yhteistyötä koskevista unionin säädöksiin sisältyvistä säännöksistä, jotka pannaan täytäntöön IMI:n avulla, joten kyseistä liitettä olisi muutettava lisäämällä siihen tämä direktiivi.

(23)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aiempien direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempiin direktiiveihin.

(24)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

1)

’kulttuuriesineellä’ esinettä, jonka jäsenvaltio on luokitellut tai määritellyt ennen sen laitonta viemistä asianomaisen jäsenvaltion alueelta tai sen jälkeen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklassa tarkoitetuksi ”taiteelliseksi, historialliseksi tai arkeologiseksi kansallisaarteeksi” kansallisen lainsäädännön tai kansallisten hallintomenettelyjen mukaisesti;

2)

’laittomasti jäsenvaltion alueelta viedyllä’

3)

’vaatimuksen esittäneellä jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka alueelta kulttuuriesine on laittomasti viety;

4)

’vaatimuksen kohteena olevalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka alueella toisesta jäsenvaltiosta laittomasti viety kulttuuriesine on;

5)

’palauttamisella’ kulttuuriesineen fyysistä palauttamista vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion alueelle;

6)

’omistajalla’ henkilöä, joka fyysisesti pitää kulttuuriesinettä hallussaan omaan lukuunsa;

7)

’hallussapitäjällä’ henkilöä, joka fyysisesti pitää kulttuuriesinettä hallussaan muiden lukuun;

8)

’julkisilla kokoelmilla’ kokoelmia, jotka on luokiteltu julkisiksi jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja jotka ovat kyseisen jäsenvaltion, kyseisen jäsenvaltion paikallisen tai alueellisen viranomaisen tai kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan laitoksen omistuksessa, jos laitos on tuon jäsenvaltion tai paikallisen tai alueellisen viranomaisen omistuksessa tai jos jäsenvaltio tai jompikumpi viranomainen rahoittaa sitä merkittävällä tavalla.

1)

etsivät vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion pyynnöstä määrätyn laittomasti alueelta viedyn kulttuuriesineen ja selvittävät omistajan ja/tai hallussapitäjän henkilöllisyyden. Pyynnön on sisällettävä kaikki tarvittavat, tutkimusta helpottavat tiedot, varsinkin esineen tosiasiallisesta tai oletetusta olinpaikasta;

2)

ilmoittavat kyseisille jäsenvaltioille kulttuuriesineiden löytymisestä niiden alueelta, ja voidaanko esineiden kohtuullisin perustein olettaa viedyn laittomasti toisen jäsenvaltion alueelta;

3)

antavat vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden tarkastaa, onko kyseinen esine kulttuuriesine, jos tarkastus suoritetaan 2 alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen antamisesta kuuden kuukauden kuluessa. Jos tarkastusta ei suoriteta säädetyssä määräajassa, 4 ja 5 alakohtaa ei enää sovelleta;

4)

toteuttavat kyseisen jäsenvaltion kanssa kaikki aiheelliset toimenpiteet kulttuuriesineen fyysiseksi suojelemiseksi;

5)

estävät aiheellisin väliaikaisin toimenpitein kulttuuriesineen palauttamisen välttämiseen tähtäävät toimet;

6)

toimivat palauttamisasiassa välittäjänä omistajan ja/tai hallussapitäjän ja vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion välillä. Tätä varten vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tämän rajoittamatta 6 artiklan soveltamista ensin helpottaa välitysmenettelyn toteuttamista vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen, jos vaatimuksen esittänyt jäsenvaltio ja omistaja ja hallussapitäjä antavat siihen virallisen suostumuksensa.

a)

asiakirja, jossa kuvaillaan pyynnön kohteena oleva esine ja todetaan sen olevan kulttuuriesine;

b)

vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ilmoitus siitä, että kulttuuriesine on viety laittomasti alueelta.

28.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 159/11

(1)

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisen vapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus ovat Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen kirjattuja unionin sisämarkkinoiden perusperiaatteita. Unioni vie näiden periaatteiden toteuttamista eteenpäin tavoitteena taata tasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen.

(2)

Palvelujen tarjoamisen vapauteen kuuluu yritysten oikeus tarjota palveluja toisessa jäsenvaltiossa, jonne ne voivat lähettää omia työntekijöitään tilapäisesti näiden palvelujen tarjoamiseksi siellä. Tätä työntekijöiden lähettämiseen liittyvää vapautta ei pidä sekoittaa työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen, joka antaa kaikille kansalaisille oikeuden siirtyä vapaasti toiseen jäsenvaltioon tekemään työtä ja oleskelemaan siellä työskentelytarkoituksessa ja suojelee heitä työntekoon, palkkaukseen ja muihin työehtoihin liittyvältä syrjinnältä verrattuna kyseisen jäsenvaltion kansalaisiin.

(3)

Sellaisten työntekijöiden osalta, jotka lähetetään palvelujen tarjoamiseksi työskentelemään tilapäisesti toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jossa he tavallisesti tekevät työtään, vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 96/71/EY (4) keskeiset ja selkeästi määritellyt työehdot, joita palveluntarjoajien on lähettämisen kohteena olevassa jäsenvaltiossa noudatettava asianomaisten lähetettyjen työntekijöiden vähimmäissuojan takaamiseksi.

(4)

Kaikkien tällä direktiivillä käyttöön otettavien toimenpiteiden olisi oltava perusteltuja ja oikeasuhteisia, jotta ne eivät aiheuta hallinnollista rasitusta tai rajoita yritysten ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja ja jotta ne samalla kuitenkin suojelevat lähetettyjä työntekijöitä.

(5)

Jotta varmistetaan direktiivin 96/71/EY noudattaminen ja vältetään samalla asettamasta tarpeetonta hallinnollista rasitusta palveluntarjoajille, on olennaisen tärkeää, että tässä direktiivissä annetuissa aidon lähettämisen tunnistamista sekä väärinkäytösten ja säännösten kiertämisen estämistä koskevissa säännöksissä tarkoitettuja tosiseikkoja pidetään suuntaa-antavina ja esimerkinomaisina. Varsinkaan ei pitäisi edellyttää, että jokaisen seikan on toteuduttava jokaisessa lähettämistapauksessa.

(6)

Vaikka suuntaa-antavien tosiseikkojen arviointi olisi mukautettava kuhunkin tapaukseen ja arvioinnissa olisi otettava huomioon tilanteen erityispiirteet, toimivaltaisten viranomaisten eri jäsenvaltioissa tekemät oikeudelliset päätelmät tai arvioinnit eivät saisi erota toisistaan tilanteissa, joissa on kyse samoista tosiseikoista.

(7)

Jotta voitaisiin estää, välttää ja torjua se, että yritykset käyttävät väärin ja kiertävät sovellettavia sääntöjä hyödyntämällä Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen kirjattua palvelujen tarjoamisen vapautta ja/tai direktiivin 96/71/EY soveltamista epäasianmukaisella tai vilpillisellä tavalla, olisi parannettava työntekijöiden lähettämisen käsitteeseen liittyvää täytäntöönpanoa ja valvontaa ja otettava käyttöön unionin tasolla yhdenmukaisempia perusteita, jotka helpottavat lähettämisen yhteistä tulkintaa.

(8)

Sen vuoksi vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarkasteltava niitä tosiseikkoja, jotka luonnehtivat työntekijöiden lähettämiselle työhön toiseen jäsenvaltioon ominaista tilapäistä luonnetta, sekä ehtoa, että työnantaja on aidosti sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, josta lähettäminen tapahtuu, ja tehtävä tämä tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä sijoittautumisjäsenvaltion kanssa.

(9)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon valuuttojen ostovoiman erot, kun ne tarkastelevat yrityksen sijoittautumisjäsenvaltiossa toteutuneen liikevaihdon määrää sen määrittämiseksi, harjoittaako kyseinen yritys aidosti merkittävää toimintaa, joka on muuta kuin puhtaasti sisäiseen hallintoon liittyvää ja/tai muuta hallinnollista toimintaa.

(10)

Tässä direktiivissä esitetyt työntekijöiden lähettämiseen liittyvää täytäntöönpanoa ja valvontaa koskevat seikat voivat myös auttaa toimivaltaisia viranomaisia tunnistamaan työntekijät, jotka on väärin perustein ilmoitettu itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi. Direktiivin 96/71/EY mukaan kulloinenkin asianmukainen työntekijän käsite on se, jota sovelletaan sen jäsenvaltion oikeudessa, jonka alueelle työntekijä on lähetetty työhön. Jos toimivaltaiset viranomaiset selkiyttäisivät työntekijöiden lähettämisen käsitettä ja parantaisivat lähettämisen valvontaa, tämä lisäisi oikeusvarmuutta ja tarjoaisi hyödyllisen keinon torjua tehokkaasti näennäistä itsenäistä ammatinharjoittamista ja varmistaa, että lähetettyjä työntekijöitä ei väärin perustein ilmoiteta itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi, ja auttaisi siten estämään, välttämään ja torjumaan sovellettavien sääntöjen kiertämistä.

(11)

Kun kyseessä ei ole aito lähettäminen ja syntyy lainvalintatilanne, olisi otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (5), jäljempänä ’Rooma I’, säännökset tai Rooman yleissopimuksen (6) määräykset, joilla pyritään varmistamaan, että työntekijät eivät jäisi vaille sellaisten säännösten heille tarjoamaa suojaa, joista ei voida sopimuksin poiketa tai joista voidaan poiketa vain heidän edukseen. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että on annettu säännökset, jotka suojelevat riittävästi työntekijöitä, jotka eivät ole aidosti lähetettyjä työntekijöitä.

(12)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 883/2004 (7) tarkoitettua sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevan todistuksen puuttuminen voi olla osoitus siitä, ettei tilannetta olisi pidettävä palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvana tilapäisenä lähettämisenä työhön toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jossa kyseinen työntekijä tavallisesti työskentelee.

(13)

Kuten direktiivin 96/71/EY tapauksessa, tämän direktiivin ei pitäisi rajoittaa asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 (8) soveltamista.

(14)

Kansallisten työmarkkinajärjestelmien monimuotoisuuden ja työmarkkinaosapuolten itsenäisyyden kunnioittaminen tunnustetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa nimenomaisesti.

(15)

Monissa jäsenvaltioissa työmarkkinaosapuolilla on tärkeä asema palvelujen tarjoamiseksi tapahtuvan työntekijöiden lähettämisen kannalta, sillä ne voivat kansallisen lain ja/tai käytännön mukaan määritellä sovellettavan vähimmäispalkan eri tasot vaihtoehtoisesti tai samanaikaisesti. Työmarkkinaosapuolten olisi tiedotettava näistä vähimmäispalkoista.

(16)

Sääntöjen asianmukainen ja tehokas täytäntöönpano ja valvonta ovat keskeisiä tekijöitä lähetettyjen työntekijöiden oikeuksien suojelemisessa ja palveluntarjoajien tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamisessa, kun taas heikko sääntöjen noudattamisen valvonta horjuttaa alalla sovellettavien unionin sääntöjen tehokkuutta. Tiivis yhteistyö komission ja jäsenvaltioiden ja tarvittaessa alue- ja paikallisviranomaisten välillä on sen vuoksi olennaisen tärkeää unohtamatta myöskään työsuojeluviranomaisten ja työmarkkinaosapuolten tärkeää tehtävää tässä suhteessa. Keskinäinen luottamus, yhteistyöhenki, jatkuva vuoropuhelu ja yhteisymmärrys ovat tässä suhteessa olennaisia.

(17)

Tehokkaat valvontamenettelyt jäsenvaltioissa ovat erittäin tärkeitä direktiivin 96/71/EY ja tämän direktiivin noudattamisen varmistamiseksi, ja ne olisi näin ollen otettava käyttöön kaikkialla unionissa.

(18)

Vaikeudet työehtoja koskevien tietojen saamisessa ovat erittäin usein syynä siihen, että palveluntarjoajat eivät noudata voimassa olevia sääntöjä. Jäsenvaltioiden olisi siksi varmistettava, että tällaiset tiedot asetetaan yleisesti saataville maksutta ja että tiedot ovat helposti paitsi muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden palveluntarjoajien myös asianomaisten lähetettyjen työntekijöiden saatavilla.

(19)

Kun työehdot on vahvistettu työehtosopimuksissa, jotka on julistettu yleisesti sovellettaviksi, jäsenvaltioiden olisi työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä samalla kunnioittaen varmistettava, että kyseiset työehtosopimukset asetetaan helpolla ja selkeällä tavalla yleisesti saataville.

(20)

Jäsenvaltioissa olisi tiedonsaannin parantamiseksi otettava käyttöön yksi keskitetty tiedonsaantilähde. Kunkin jäsenvaltion olisi otettava käyttöön yksi virallinen kansallinen verkkosivusto verkkopalveluiden esteettömyyttä koskevien kansainvälisten standardien mukaisesti sekä muita sopivia viestintäkeinoja. Tämän yhden virallisen kansallisen verkkosivuston olisi ainakin oltava verkkoportaalin muodossa, ja sen olisi toimittava palveluporttina tai pääasiallisena tiedonhakukanavana sekä tarjottava selkeästi ja täsmällisesti linkkejä asiaankuuluviin tietolähteisiin ja kerrottava lyhyesti verkkosivuston sisällöstä ja sivustolla olevista linkeistä. Tällaisiin verkkosivustoihin pitäisi kuulua erityisesti mikä tahansa unionin lainsäädännön mukaisesti perustettu verkkosivusto, jolla edistetään yrittäjyyttä ja/tai rajat ylittävän palvelujen tarjoamisen kehittämistä. Vastaanottavien jäsenvaltioiden olisi annettava tiedot siitä, kuinka pitkään palveluntarjoajien on niiden kansallisen lain mukaisesti säilytettävä asiakirjat lähetettynä olon päättymisen jälkeen.

(21)

Lähetetyillä työntekijöillä olisi oltava oikeus saada vastaanottavalta jäsenvaltiolta yleistä tietoa heihin sovellettavasta kansallisesta laista ja/tai käytännöstä.

(22)

Jäsenvaltioiden hallinnollisessa yhteistyössä ja keskinäisessä avunannossa olisi noudatettava henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä, jotka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (9) sekä niiden kansallisten tietosuojasääntöjen mukaisesti, joilla unionin lainsäädäntö pannaan täytäntöön. Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) kautta tehtävän hallinnollisen yhteistyön osalta siinä olisi noudatettava myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (10) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1024/2012 (11).

(23)

Jotta lähetettyjen työntekijöiden osalta noudatettavia työehtoihin liittyviä aineellisia sääntöjä varmasti sovellettaisiin asianmukaisesti ja niiden noudattamista voitaisiin valvoa, jäsenvaltioiden olisi sovellettava ainoastaan tiettyjä hallinnollisia vaatimuksia ja valvontatoimenpiteitä yrityksiin, jotka lähettävät työntekijöitä palvelujen tarjoamisen puitteissa. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällaiset vaatimukset ja toimenpiteet voivat olla perusteltuja yleistä etua koskevista pakottavista syistä, joihin kuuluu työntekijöiden oikeuksien tehokas suojelu, edellyttäen, että ne ovat omiaan takaamaan tavoitellun päämäärän saavuttamisen eivätkä ylitä sitä, mikä on välttämätöntä tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisista vaatimuksista ja toimenpiteistä voidaan säätää vain siinä tapauksessa, että toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty suorittamaan valvontatehtäväänsä tehokkaasti ilman pyydettyjä tietoja ja/tai että vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä ei voitaisi varmistaa, että tarpeellisiksi katsottujen kansallisten valvontatoimenpiteiden tavoitteet saavutetaan.

(24)

Palveluntarjoajan olisi varmistettava, että niiden lähetettyjen työntekijöiden henkilöllisyys, jotka palveluntarjoaja on sisällyttänyt tekemäänsä ilmoitukseen, jonka tarkoituksena on mahdollistaa tosiasialliset valvontatoimenpiteet työpaikalla, on toimivaltaisten viranomaisten todennettavissa lähettämisen ajan.

(25)

Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen palveluntarjoajan olisi ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ilman tarpeetonta viivytystä kaikista niihin tietoihin tehtävistä merkittävistä muutoksista, jotka sisältyvät palveluntarjoajan tekemään ilmoitukseen, jonka tarkoituksena on mahdollistaa tosiasialliset valvontatoimenpiteet työpaikalla.

(26)

Velvoitetta antaa hallinnolliset vaatimukset ja valvontatoimenpiteet tiedoksi komissiolle ei saisi pitää ennakkolupamenettelynä.

(27)

Jotta voitaisiin parantaa ja yhtenäistää direktiivin 96/71/EY soveltamista ja sen noudattamisen valvontaa käytännössä sekä vähentää mahdollisimman paljon soveltamisessa ja noudattamisen valvonnassa olevia eroja unionissa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden alueella tehdään tehokkaita ja riittäviä tarkastuksia, ja edistettävä täten muun muassa pimeän työn torjumista työntekijöiden lähettämisen yhteydessä sekä otettava huomioon myös muut lainsäädäntöaloitteet, joilla tähän ongelmaan pyritään puuttumaan aiempaa paremmin.

(28)

Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa toimitettava tarkastetulle yritykselle kansallisen lakinsa ja/tai käytäntönsä mukaisesti asiaankuuluvat tiedot sisältävä asiakirja suoritetusta tarkastuksesta tai valvonnasta.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytettävissä on riittävästi henkilöstöä, jolla on tarvittava ammattitaito ja pätevyys suorittaa tarkastukset tehokkaasti ja vastata ilman tarpeetonta viivytystä tämän direktiivin mukaisiin tietopyyntöihin, joita vastaanottava jäsenvaltio tai sijoittautumisjäsenvaltio esittävät.

(30)

Työsuojeluviranomaiset, työmarkkinaosapuolet ja muut valvontaelimet ovat tässä suhteessa ensiarvoisen tärkeitä, ja niiden tulisi jatkossakin olla ratkaisevan tärkeässä asemassa.

(31)

Jotta voitaisiin sopeutua joustavalla tavalla työmarkkinoiden ja työmarkkinajärjestelmien monimuotoisuuteen, johto ja työntekijät ja/tai muut toimijat ja/tai elimet voivat poikkeuksellisesti valvoa tiettyjä lähetettyjen työntekijöiden työehtoja, kunhan ne tarjoavat asianomaisille henkilöille vastaavantasoisen suojan ja harjoittavat valvontaa syrjimättömästi ja puolueettomasti.

(32)

Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten ja muiden asiaan liittyvien seuranta- ja täytäntöönpanoelinten olisi hyödynnettävä asiaan liittyvässä oikeudessa säädettyä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa varmentaakseen, onko lähetettyihin työntekijöihin sovellettavia sääntöjä noudatettu.

(33)

Jäsenvaltioita kehotetaan erityisesti omaksumaan entistä integroidumpi tapa toteuttaa työsuojelutarkastuksia. Samoin olisi selvitettävä, olisiko laadittava yhteisiä standardeja, joiden avulla vahvistettaisiin vertailukelpoiset menettelyt, käytännöt ja vähimmäisvaatimukset unionin tasolla. Yhteisten standardien kehittäminen ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että jäsenvaltioiden on vaikeampi torjua pimeää työtä tehokkaasti.

(34)

Jotta voitaisiin helpottaa direktiivin 96/71/EY noudattamisen valvontaa ja huolehtia, että sitä sovelletaan tehokkaammin, käytössä olisi oltava tehokkaat kantelumenettelyt, joiden kautta lähetetyt työntekijät voivat tehdä kantelun tai aloittaa menettelyjä joko suoraan tai heidän suostumuksellaan tätä varten nimettyjen kolmansien osapuolten välityksellä; tällaisia osapuolia ovat esimerkiksi ammattiliitot tai muut järjestöt ja työmarkkinaosapuolten yhteiset instituutiot. Tämän ei pitäisi rajoittaa tuomioistuimissa edustamista ja puolustamista koskevien kansallisten menettelysääntöjen soveltamista eikä ammattiliittojen ja muiden työntekijöiden edustajien kansallisen lain ja/tai käytännön mukaista toimivaltaa ja muita oikeuksia.

(35)

Jotta voitaisiin varmistaa, että lähetetty työntekijä saa oikean palkan, ja edellyttäen, että lähetettynä olosta maksettavat lisät voidaan katsoa osaksi vähimmäispalkkaa, lisät pitäisi vähentää palkasta vain siinä tapauksessa, että vastaanottavan jäsenvaltion kansallisessa laissa, työehtosopimuksissa ja/tai käytännössä niin säädetään tai määrätään.

(36)

Työntekijöiden lähettämiseen sovellettavien sääntöjen noudattaminen käytännössä ja työntekijöiden oikeuksien tehokas suojelu tässä suhteessa on erityisen tärkeä kysymys alihankintaketjuissa, ja se olisi varmistettava asianmukaisin toimenpitein kansallisen lain ja/tai käytännön mukaisesti sekä unionin oikeutta noudattaen. Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua vapaaehtoisesti ja asiaan liittyvien työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen käyttöön otettava välitön vastuu alihankinnassa, eli toimeksiantajan velvollisuus työnantajan velvollisuuden ohella tai tämän sijasta maksaa vähimmäispalkkaa vastaavat nettopalkkasaatavat ja/tai maksamatta olevat maksut työmarkkinaosapuolten yhteisiin rahastoihin tai instituutioihin, joita säännellään lailla tai työehtosopimuksilla, mikäli nämä kuuluvat direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 kohdan piiriin. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää kansallisen lakinsa mukaisesti tiukemmista vastuuvelvollisuutta koskevista säännöistä tai säätää kansallisen lakinsa mukaisesti pidemmälle meneviä toimenpiteitä syrjimättömällä tavalla ja oikeasuhteisesti.

(37)

Jäsenvaltioiden, jotka ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan sovellettavien sääntöjen noudattaminen alihankintaketjussa, olisi voitava säätää siitä, että toimeksiantaja tai alihankkija ei olisi vastuuvelvollinen erityisissä olosuhteissa tai että vastuuta voidaan rajoittaa tapauksissa, joissa kyseinen toimeksiantaja tai alihankkija on toteuttanut asianmukaisen huolellisuusvelvollisuuden mukaisia toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet olisi määriteltävä kansallisessa laissa ottaen huomioon asianomaisen jäsenvaltion erityiset olosuhteet, ja niihin voi kuulua muun muassa toimeksiantajan toteuttamia toimenpiteitä, jotka koskevat hallinnollisten vaatimusten ja valvontatoimenpiteiden noudattamista koskevia asiakirjoja, jotta varmistetaan työntekijöiden lähettämistä koskevien sovellettavien sääntöjen noudattamisen tehokas valvonta.

(38)

On huolestuttavaa, että jäsenvaltioilla on edelleen paljon vaikeuksia hallinnollisten seuraamusten ja/tai sakkojen rajat ylittävässä perinnässä, minkä vuoksi on tarpeen käsitellä hallinnollisten seuraamusten ja/tai sakkojen vastavuoroista tunnustamista.

(39)

Jäsenvaltioiden järjestelmät, joita sovelletaan hallinnollisten seuraamusten ja/tai sakkojen täytäntöönpanoon rajat ylittävissä tapauksissa, poikkeavat toisistaan, mikä haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja saattaa tehdä hyvin vaikeaksi, ellei mahdottomaksi, varmistaa, että lähetetyillä työntekijöillä on samanlainen suojelun taso koko unionissa.

(40)

Palvelujen tarjoamiseksi tapahtuvaan työntekijöiden lähettämiseen liittyvien aineellisten sääntöjen noudattamisen tehokas varmistaminen olisi taattava erityisillä toimilla, joissa keskitytään määrättyjen taloudellisten hallinnollisten seuraamusten ja/tai sakkojen rajat ylittävään täytäntöönpanoon. Jäsenvaltioiden tämän alan lainsäädännön lähentäminen on sen vuoksi välttämätön edellytys sille, että voidaan varmistaa korkeampi, tasapuolisempi ja vertailukelpoisempi suojelun taso sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan saavuttamiseksi.

(41)

Jos vahvistetaan yhteiset säännöt, joita sovelletaan täytäntöönpanotoimenpiteisiin liittyvään keskinäiseen avunantoon ja tukeen ja niihin liittyviin kustannuksiin, ja otetaan käyttöön yhtenäiset vaatimukset, joita sovelletaan direktiivin 96/71/EY samoin kuin tämän direktiivin noudattamatta jättämisestä määrättyihin hallinnollisiin seuraamuksiin ja/tai sakkoihin liittyvien päätösten tiedoksi antamiseen, pystyttäneen ratkaisemaan erinäisiä rajat ylittävään täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia ja parantamaan toisen jäsenvaltion tekemistä päätöksistä ilmoittamista ja päätösten täytäntöönpanoa.

(42)

Jos käy ilmi, että palveluntarjoaja ei tosiasiassa ole sijoittautunut sijoittautumisjäsenvaltioon tai että annetut osoitetiedot tai yritystiedot ovat väärät, toimivaltaisten viranomaisten ei pitäisi päättää menettelyä muodollisin perustein vaan niiden olisi tutkittava asiaa tarkemmin selvittääkseen lähettämisestä vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyyden.

(43)

Hallinnollisen seuraamuksen ja/tai sakon määräämistä koskevien päätösten tunnustamisen sekä tällaisen seuraamuksen ja/tai sakon perintää koskevien pyyntöjen olisi perustuttava keskinäisen luottamuksen periaatteeseen. Tämän vuoksi tunnustamatta jättämisen tai hallinnollisen seuraamuksen ja/tai sakon perinnän epäämisen perusteet olisi rajattava siihen, mikä on tarpeen.

(44)

Sen, että vahvistetaan yhtenäisempiä sääntöjä hallinnollisten seuraamusten ja/tai sakkojen rajat ylittävää täytäntöönpanoa varten, ja sen, että tarvitaan yhtenäisempiä kriteereitä, joilla saadaan maksamatta jättämiseen liittyvät menettelyt entistä tehokkaammiksi, ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa jäsenvaltioiden toimivaltaan määritellä seuraamus- ja sakkojärjestelmänsä tai kansallisen lakinsa mukaisesti käytettävissä olevat perintätoimenpiteet. Tästä syystä tällaisten seuraamusten ja/tai sakkojen täytäntöönpanon tai toimeenpanon mahdollistavaa asiakirjaa voidaan tarvittaessa ja ottaen huomioon pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion kansallinen laki ja/tai käytäntö täydentää asiakirjalla, joka mahdollistaa sen täytäntöönpanon tai toimeenpanon pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa, tai siihen voidaan liittää tällainen asiakirja tai se voidaan korvata tällaisella asiakirjalla.

(45)

Yhtenäisemmät säännöt eivät saisi vaikuttaa velvoitteeseen kunnioittaa vastaajien perusoikeuksia ja -vapauksia sekä heihin sovellettavia keskeisiä oikeusperiaatteita, sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa, kuten oikeus tulla kuulluksi, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tai ”ne bis in idem” -periaate.

(46)

Tämän direktiivin tavoitteena ei ole luoda oikeudellista yhteistyötä, toimivaltaa sekä yksityis- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen ratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä eikä puuttua sovellettavaan lakiin.

(47)

Jäsenvaltioiden olisi tapauksissa, joissa tässä direktiivissä vahvistettuja velvoitteita ei noudateta, toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, hallinnolliset ja oikeudelliset menettelyt mukaan luettuina, ja määrättävä tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia seuraamuksia, jos tämän direktiivin mukaisia velvoitteita rikotaan.

(48)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, etenkin henkilötietojen suoja (8 artikla) ammatillinen vapaus ja oikeus tehdä työtä (15 artikla), elinkeinovapaus (16 artikla), neuvotteluoikeus ja oikeus työtaisteluun (28 artikla), oikeudenmukaiset ja kohtuulliset työolot ja työehdot (31 artikla), oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen (47 artikla), syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen (48 artikla) ja kielto syyttää kahdesti samasta rikoksesta (ne bis in idem) (50 artikla), ja sitä on sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(49)

Jotta direktiiviä 96/71/EY olisi helpompi soveltaa paremmin ja yhtenäisemmin, on asianmukaista säätää sähköisestä tietojenvaihtojärjestelmästä, joka auttaa hallinnollista yhteistyötä, ja toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä IMIä mahdollisimman paljon. Tämän ei kuitenkaan pitäisi estää olemassa olevien ja tulevien, hallinnollista yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa koskevien kahdenvälisten sopimusten tai järjestelyjen soveltamista.

(50)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on yhteisten puitteiden vahvistaminen asianmukaisille säännöksille, toimenpiteille ja valvontamenettelyille, jotka ovat välttämättömiä direktiivin 96/71/EY paremman ja yhtenäisemmän täytäntöönpanon, soveltamisen ja noudattamisen varmistamiseksi käytännössä, vaan se voidaan kyseisen toimen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(51)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 19 päivänä heinäkuuta 2012 (12),

a)

’toimivaltaisella viranomaisella’ viranomaista tai elintä, jotka voivat olla myös direktiivin 96/71/EY 4 artiklassa tarkoitettuja yhteysvirastoja, jotka jäsenvaltio on nimennyt suorittamaan direktiivissä 96/71/EY ja tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviä;

b)

’pyynnön esittävällä viranomaisella’ jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, joka esittää hallinnollista apua koskevan pyynnön, tietopyynnön tai VI luvussa tarkoitettua seuraamusta ja/tai sakkoa koskevan tiedoksianto- tai perintäpyynnön;

c)

’pyynnön vastaanottavalla viranomaisella’ jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, jolle hallinnollista apua koskeva pyyntö, tietopyyntö tai VI luvussa tarkoitettua seuraamusta ja/tai sakkoa koskeva tiedoksianto- tai perintäpyyntö esitetään.

a)

paikka, jossa yrityksen sääntömääräinen kotipaikka ja hallinto sijaitsevat, jossa se käyttää toimistotiloja, johon se maksaa veroja ja sosiaaliturvamaksuja sekä, soveltuvin osin, jossa sillä on kansallisen lain mukaisesti elinkeinolupa tai jossa se on rekisteröitynyt kauppakamariin tai ammattialajärjestöön;

b)

paikka, jossa lähetettävät työntekijät otetaan palvelukseen ja josta heidät lähetetään;

c)

laki, jota sovelletaan yrityksen työntekijöidensä ja toisaalta asiakkaidensa kanssa tekemiin sopimuksiin;

d)

paikka, jossa yritys harjoittaa merkittävää liiketoimintaa ja jossa sen hallintohenkilökunta toimii;

e)

täytettyjen sopimusten ja/tai toteutuneen liikevaihdon määrä sijoittautumisjäsenvaltiossa ottaen huomioon muun muassa vastaperustettujen yritysten ja pk-yritysten erityistilanne.

a)

työtä tehdään rajoitetun ajan toisessa jäsenvaltiossa;

b)

lähettämisen alkamispäivä;

c)

lähettäminen suuntautuu toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jossa tai josta lähetetty työntekijä tavallisesti työskentelee, asetuksen (EY) N:o 593/2008 (Rooma I) ja/tai Rooman yleissopimuksen mukaisesti;

d)

lähetetty työntekijä palaa siihen jäsenvaltioon, josta hänet on lähetetty, tai hänen odotetaan jatkavan työskentelyä siellä, kun ne työt tai palvelujen tarjonta, joita varten hänet oli lähetetty, on saatu päätökseen;

e)

toiminnan luonne;

f)

työntekijän lähettävä työnantaja huolehtii matka-, ruokailu- ja majoituskustannuksista tai korvaa ne; jos näin on, tällöin myös tapa, jolla niistä huolehditaan tai jolla ne korvataan;

g)

mahdolliset aiemmat jaksot, jolloin kyseisiä tehtäviä on suorittanut sama tai toinen (lähetetty) työntekijä.

a)

ilmoitettava yhdellä virallisella kansallisella verkkosivustolla sekä muilla sopivilla keinoilla selvästi, yksityiskohtaisesti ja käyttäjäystävällisellä tavalla sekä helppokäyttöisessä muodossa, mitä työehtoja ja/tai mitä niiden kansallisen ja/tai alueellisen lain osa-alueita on sovellettava niiden alueelle lähetettäviin työntekijöihin;

b)

toteutettava tarvittavat toimenpiteet asettaakseen yhdellä virallisella kansallisella verkkosivustolla sekä muilla sopivilla keinoilla yleisesti saataville tiedot siitä, mitä työehtosopimuksia sovelletaan ja keihin niitä sovelletaan ja mitä työehtoja muista jäsenvaltioista olevien palveluntarjoajien on sovellettava direktiivin 96/71/EY mukaisesti, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan linkit käytössä oleviin verkkosivustoihin ja muihin yhteyspisteisiin, etenkin asiaan liittyviin työmarkkinaosapuoliin;

c)

asetettava nämä tiedot maksutta työntekijöiden ja palveluntarjoajien saataville vastaanottavan jäsenvaltion virallisilla kielillä ja vastaanottavan jäsenvaltion valitsemilla asianmukaisimmilla kielillä, ottaen huomioon sen työmarkkinoiden vaatimukset. Nämä tiedot on mahdollisuuksien mukaan asetettava saataville tiivistetyssä esitteessä, jossa todetaan keskeiset sovellettavat työehdot ja kuvataan käytettävissä olevat kantelumenettelyt, ja näiden tietojen on pyynnöstä oltava vammaisten henkilöiden saatavissa olevassa muodossa; asetettava helposti ja maksutta saataville muuta yksityiskohtaista tietoa lähetettyihin työntekijöihin sovellettavista työtä ja sosiaalisia olosuhteita koskevista määräyksistä, työterveys ja -turvallisuus mukaan luettuina;

d)

parannettava asiaankuuluvien tietojen, etenkin a alakohdassa tarkoitetulla yhdellä virallisella kansallisella verkkosivustolla tarjottavien tietojen, saatavuutta ja selkeyttä;

e)

ilmoitettava yhteysvirastossa toimiva yhteyshenkilö, joka on vastuussa tietopyyntöjen käsittelystä;

f)

pidettävä maakatsauksissa annettavat tiedot ajan tasalla.

a)

kiireellisissä tapauksissa, jotka edellyttävät rekisterien tutkimista, esimerkiksi arvonlisäverorekisteröinnin tarkistamista, toiseen jäsenvaltioon sijoittautumisen tarkistamiseksi: mahdollisimman nopeasti ja enintään kaksi työpäivää pyynnön vastaanottamisesta.

Pyynnössä on ilmoitettava selvästi kiireellisyyden syy sekä joitakin seikkoja kiireellisyyden perustelemiseksi.

b)

kaikissa muissa tietopyynnöissä: enintään 25 työpäivää pyynnön vastaanottamisesta, jolleivät jäsenvaltiot keskenään sovi lyhyemmästä määräajasta.

a)

toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle palveluntarjoajalle asetettava velvollisuus antaa vastuussa oleville kansallisille toimivaltaisille viranomaisille viimeistään palvelujen tarjoamisen aloittamishetkellä vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka vastaanottavan jäsenvaltion hyväksymällä yhdellä tai useammalla muulla kielellä yksinkertainen ilmoitus, joka sisältää asiaankuuluvat tiedot, joita tarvitaan tosiasiallisten valvontatoimien toteuttamiseksi työpaikalla, mukaan lukien:

b)

velvoite pitää saatavilla tai asettaa saataville ja/tai säilyttää paperikopio tai sähköinen kopio työsopimuksesta tai vastaavasta neuvoston direktiivissä 91/533/ETY (13) tarkoitetusta asiakirjasta, mukaan luettuna tapauksen ja tarpeen mukaan kyseisen direktiivin 4 artiklassa tarkoitetut lisätiedot, palkkalaskelmista, työaikakirjanpidosta, josta käy ilmi vuorokautisen työajan alku, loppu ja kesto, ja palkanmaksun suorittamista koskevasta todistuksesta tai kopiot vastaavista asiakirjoista lähetettynä olon ajan vastaanottavan jäsenvaltion alueella olevassa helppopääsyisessä ja selvästi yksilöidyssä paikassa, kuten työpaikalla tai rakennustyömaalla taikka kuljetusalan liikkuvien työntekijöiden osalta asemapaikassa tai ajoneuvossa, jota käytetään palvelun tarjoamisessa;

c)

velvoite toimittaa b alakohdassa tarkoitetut asiakirjat työntekijän lähetettynä olon päättymisen jälkeen vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten pyynnöstä kohtuullisessa ajassa;

d)

velvoite toimittaa b alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen käännös vastaanottavan jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä taikka vastaanottavan jäsenvaltion hyväksymällä yhdellä tai useammalla muulla kielellä;

e)

velvoite nimetä henkilö pitämään yhteyttä toimivaltaisiin viranomaisiin siinä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jossa palvelut tarjotaan, ja lähettämään ja vastaanottamaan asiakirjoja ja/tai ilmoituksia tarvittaessa;

f)

velvoite nimetä tarvittaessa yhteyshenkilö toimimaan edustajana, jonka kautta asianomaiset työmarkkinaosapuolet voivat pyrkiä saamaan palveluntarjoajan osallistumaan työehtosopimusneuvotteluihin vastaanottavassa jäsenvaltiossa kansallisen lain ja/tai käytännön mukaisesti sinä aikana, kun palveluja tarjotaan. Tämä henkilö voi olla eri henkilö kuin e alakohdassa tarkoitettu, eikä hänen tarvitse olla läsnä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, mutta hänen on oltava käytettävissä kohtuullisen ja perustellun pyynnön johdosta.

a)

vastaaviin toimiin sovellettavista vanhentumisajoista tai määräajoista annetut kansalliset säännöt, edellyttäen että näiden aikojen ei voida katsoa olevan omiaan tekemään kyseisten oikeuksien käyttämisen käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi;

b)

tarvittaessa kansallisen lain ja/tai käytännön mukaiset työmarkkinaosapuolten, työntekijöiden ja työnantajien edustajien muut toimivaltuudet ja kollektiiviset oikeudet;

c)

tuomioistuimissa edustamista ja puolustamista koskevat kansalliset menettelysäännöt.

a)

maksaa nettopalkkasaatavat, jotka direktiivin 96/71/EY 3 artiklan piiriin kuuluvien sovellettavien työehtojen mukaisesti olisi pitänyt maksaa;

b)

maksaa taannehtivasti tai palauttaa heidän palkoistaan aiheettomasti pidätetyt verot tai sosiaaliturvamaksut;

c)

palauttaa nettopalkkaan tai majoituksen laatuun nähden kohtuuttomat kustannukset, jotka on pidätetty tai vähennetty palkasta työnantajan järjestämän majoituksen vuoksi;

d)

soveltuvissa tapauksissa maksaa heidän palkoistaan aiheettomasti pidätetyt työmarkkinaosapuolten yhteisiin rahastoihin tai instituutioihin maksettavat työnantajamaksut.

a)

perittävä hallinnollinen seuraamus ja/tai sakko, jonka toimivaltainen viranomainen on määrännyt tai jonka hallinnollinen elin tai lainkäyttöelin tai, tilanteen mukaan, työtuomioistuin on vahvistanut pyynnön esittäneen jäsenvaltion lakien ja menettelyjen mukaisesti ja joka ei ole muutoksenhaun kohteena, tai

b)

annettava tiedoksi tällaisen seuraamuksen tai sakon määräämistä koskeva päätös.

a)

vastaanottajan nimi ja tiedossa oleva osoite sekä muut tiedot, jotka ovat merkityksellisiä vastaanottajan tunnistamisen kannalta;

b)

yhteenveto rikkomuksen tosiseikoista ja olosuhteista, rikkomuksen luonne ja asiaa koskevat sovellettavat säännökset;

c)

asiakirja, joka mahdollistaa täytäntöönpanon pyynnön esittäneessä jäsenvaltiossa, ja kaikki muut asiaan liittyvät merkitykselliset tiedot tai asiakirjat, myös oikeudelliset, jotka koskevat vaatimusta, hallinnollista seuraamusta ja/tai sakkoa;

d)

hallinnollisen seuraamuksen ja/tai sakon määräämisestä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimi, osoite ja muut yhteystiedot sekä siinä tapauksessa, ettei taho ole sama, vastaavat tiedot siitä toimivaltaisesta elimestä, jolta voidaan saada lisätietoja hallinnollisesta seuraamuksesta ja/tai sakosta taikka mahdollisuuksista riitauttaa maksuvelvoite tai sitä koskeva päätös.

a)

jos kyse on päätöksen antamisesta tiedoksi, tiedoksi antamisen tarkoitus ja sille asetettu määräaika;

b)

jos kyse on perintäpyynnöstä, päivämäärä, jolloin tuomiosta tai päätöksestä on tullut täytäntöönpanokelpoinen tai lopullinen, kuvaus hallinnollisen seuraamuksen ja/tai sakon luonteesta ja määrästä, täytäntöönpanomenettelyn kannalta merkitykselliset päivämäärät, mukaan lukien se, onko tuomio tai päätös annettu tiedoksi vastaajalle tai vastaajille ja jos on, niin miten, ja/tai onko tuomio tai päätös annettu poisjäänyttä vastaajaa vastaan, pyynnön esittävän viranomaisen vahvistus siitä, että seuraamus ja/tai sakko ei ole muutoksenhaun kohteena, sekä esitetty vaatimus, jota pyyntö koskee, ja sen eri osatekijät.

a)

perintä- ja tiedoksiantopyynnön osalta toteutetut toimet ja erityisesti päivämäärä, jolloin asia on annettu tiedoksi vastaanottajalle;

b)

perusteet kieltäytymiselle, mikäli se 17 artiklan mukaisesti kieltäytyy toimeenpanemasta hallinnollisen seuraamuksen ja/tai sakon perintää koskevaa pyyntöä tai antamasta tiedoksi hallinnollisen seuraamuksen ja/tai sakon määräämistä koskevaa päätöstä.

a)

pyynnön vastaanottavan viranomaisen tekemän selvityksen perusteella on ilmeistä, että hallinnollisen seuraamuksen ja/tai sakon perinnän arvioidut kustannukset tai sen edellyttämät voimavarat ovat suhteettomat perittävään määrään nähden tai ne aiheuttaisivat huomattavia vaikeuksia;

b)

taloudellisen seuraamuksen ja/tai sakon määrä on alle 350 euroa tai sitä vastaava määrä;

c)

vastaajien perusoikeuksia ja -vapauksia sekä heihin sovellettavia oikeusperiaatteita, sellaisina kuin ne on vahvistettu pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion perustuslaissa, ei kunnioiteta.

a)

aidon lähettämisen tunnistamista koskevien tosiseikkojen tarpeellisuutta ja asianmukaisuutta, mukaan lukien mahdollisuuksia muuttaa olemassa olevia ja määritellä mahdollisia uusia seikkoja, jotka on otettava huomioon arvioitaessa, onko yrityksellä aitoa toimintaa ja suorittaako lähetetty työntekijä työtään tilapäisesti, siten kuin 4 artiklassa tarkoitetaan;

b)

lähettämisprosessiin liittyvien käytettävissä olevien tietojen riittävyyttä;

c)

kansallisten valvontatoimenpiteiden soveltamisen asianmukaisuutta ja riittävyyttä ottaen huomioon kokemukset hallinnollisen yhteistyön ja tietojenvaihdon järjestelmästä ja sen toimivuus, yhtenäisempien, vakiomuotoisten asiakirjojen kehittäminen, yhteisten periaatteiden tai standardien vahvistaminen työntekijöiden lähettämiseen liittyviä tarkastuksia varten sekä teknologian kehittyminen, siten kuin 9 artiklassa tarkoitetaan;

d)

vastuuta ja/tai noudattamisen varmistamista koskevia toimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön sen varmistamiseksi, että sovellettavia sääntöjä noudatetaan ja työntekijöiden oikeuksia suojellaan tehokkaasti alihankintaketjuissa, siten kuin 12 artiklassa tarkoitetaan;

e)

taloudellisten hallinnollisten seuraamusten ja sakkojen rajat ylittävää täytäntöönpanoa koskevien säännösten soveltamista ottaen erityisesti huomioon kokemukset järjestelmästä ja sen toimivuus, siten kuin VI luvussa säädetään;

f)

kahdenvälisten sopimusten ja järjestelyjen käyttöä suhteessa IMIin ottaen tarvittaessa huomioon asetuksen (EU) N:o 1024/2012 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kertomus;

g)

mahdollisuuksia mukauttaa jäsenvaltioiden tai komission pyytämien tietojen toimittamiselle 6 artiklan 6 kohdassa vahvistettuja määräaikoja tarkoituksena lyhentää näitä määräaikoja ottaen huomioon, miten IMIn toiminta ja käyttö on edistynyt.

28.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 159/32

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 17 päivänä kesäkuuta 2010 antamissaan päätelmissä työllisyyttä ja älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian, jäljempänä ’Eurooppa 2020 -strategia’. Eurooppa-neuvosto vaati kaikkien unionin välineiden ja toimintalinjojen käyttöönottoa yhteisten tavoitteiden tueksi ja kehotti jäsenvaltioita tehostamaan koordinoituja toimia. Julkiset työvoimapalvelut ovat osaltaan keskeisesti edistämässä Eurooppa 2020 -strategian työllisyyden yleistavoitteen saavuttamista. Sen mukaan työllisyysaste nostetaan 20–64-vuotiaiden naisten ja miesten osalta 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä erityisesti nuorisotyöttömyyttä vähentämällä.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 45 artiklassa turvataan työntekijöiden vapaa liikkuvuus unionissa, ja sen 46 artiklassa vahvistetaan puolestaan toimenpiteet tämän vapauden toteuttamiseksi etenkin varmistamalla julkisten työvoimaviranomaisten kiinteä yhteistoiminta. Tällä päätöksellä perustettavan julkisten työvoimapalvelujen verkoston, jäljempänä ’verkosto’, olisi maantieteellisen liikkuvuuden yleisten näkökohtien lisäksi katettava myös monenlaisia tavoitteita ja aloitteita; verkosto toteuttaa kannustavia toimia, jotka on suunniteltu parantamaan jäsenvaltioiden yhteistyötä työllisyyden alalla.

(3)

Tällä päätöksellä olisi tarkoitus kannustaa jäsenvaltioita tekemään keskenään yhteistyötä julkisten työvoimapalvelujen vastuualueilla. Päätöksellä virallistetaan nykyisen julkisten työvoimapalvelujen johtajien eurooppalaisen verkoston välityksellä tehtävä epävirallinen julkisten työvoimapalvelujen yhteistyö, johon kaikki jäsenvaltiot ovat sopineet osallistuvansa, ja lujitetaan tätä yhteistyötä. Verkoston täysi potentiaalinen arvo saavutetaan kaikkien jäsenvaltioiden jatkuvalla osallistumisella. Osallistumisesta olisi ilmoitettava verkoston sihteeristölle.

(4)

Neuvosto vahvisti perussopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti päätöksellä 2010/707/EU (3) jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat, joita on noudatettu vuosina 2011–2013. Näissä yhdennetyissä suuntaviivoissa annetaan jäsenvaltioille ohjausta niiden kansallisten uudistusohjelmien määrittelyssä ja uudistusten toteuttamisessa. Yhdennetyt suuntaviivat muodostavat perustan niille maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto antaa jäsenvaltioille edellä mainitun artiklan nojalla. Viime vuosina kyseisiin suosituksiin on sisältynyt erityisiä suosituksia julkisten työvoimapalvelujen toiminnasta ja valmiuksista samoin kuin jäsenvaltioiden aktiivisen työmarkkinapolitiikan tehokkuudesta.

(5)

Maakohtaiset suositukset saisivat enemmän tukea vankemmasta näyttöpohjasta, politiikan täytäntöönpanon onnistumista koskevasta palautteesta ja jäsenvaltioiden julkisten työvoimapalvelujen yhteistyöstä. Verkoston olisi tätä varten toteutettava konkreettisia aloitteita, kuten yhteisiä näyttöön perustuvia vertailuanalyysijärjestelmiä, vastaavia keskinäisen oppimisen toimia, verkoston jäsenten keskinäistä avunantoa ja strategisia toimia julkisten työvoimapalvelujen nykyaikaistamiseksi. Verkoston ja sen yksittäisten jäsenten erityisosaamista olisi hyödynnettävä myös siten, että ne toimittaisivat Euroopan parlamentin, neuvoston, komission tai työllisyyskomitean (EMCO) pyynnöstä selvityksiä työllisyyspolitiikan kehittämistä varten.

(6)

Julkisten työvoimapalvelujen yhteistyön lisäämisen ja tarkemman kohdentamisen olisi parannettava parhaiden käytäntöjen jakamista. Verkoston olisi yhdistettävä vertailuanalyysiin ja keskinäiseen oppimiseen perustuvat havainnot siten, että mahdollistetaan järjestelmällisen, dynaamisen ja integroidun vertailuoppimisprosessin syntyminen.

(7)

Verkoston olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä työllisyyskomitean kanssa perussopimuksen 150 artiklan nojalla ja osallistuttava sen työhön toimittamalla sille tosiasioihin perustuvaa näyttöä ja raportteja julkisten työvoimapalvelujen täytäntöönpanemista politiikoista. Verkoston Euroopan parlamentille osoittamat tiedot olisi toimitettava sihteeristön kautta ja neuvostolle osoittamat tiedot työllisyyskomitean kautta muuttamattomina ja tarvittaessa huomautusten kera. Erityisesti verkoston tiedot työllisyyspolitiikan toteuttamiseen liittyvistä näkökohdista ja julkisia työvoimapalveluja vertaileva analyysi voisivat tukea unionin ja kansallisen tason päättäjiä työllisyyspolitiikan arvioinnissa ja muotoilussa.

(8)

Verkoston olisi osallistuttava julkisten työvoimapalvelujen vastuualueilla työllisyyteen liittyvien politiikka-aloitteiden toteuttamiseen; tällainen on esimerkiksi 22 päivänä huhtikuuta 2013 annettu neuvoston suositus nuorisotakuun perustamisesta (4). Verkoston olisi lisäksi tuettava aloitteita, joilla pyritään parempaan osaamisen kohtaantoon, ihmisarvoiseen ja kestävään työhön, työvoiman vapaaehtoisen liikkuvuuden edistämiseen sekä helpottamaan siirtymistä koulutuksesta työelämään muun muassa tukemalla ohjauksen tarjoamista ja parantamalla osaamisen ja pätevyyksien läpinäkyvyyttä. Verkoston olisi arvioitava ja arvotettava aktiivisia työmarkkinapolitiikkoja, mukaan lukien haavoittuviin sosiaaliryhmiin ja sosiaaliseen syrjäytymiseen kohdistetut politiikat.

(9)

Verkoston olisi tehostettava jäsentensä keskinäistä yhteistyötä ja kehitettävä yhteisiä aloitteita, jotka koskevat tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista kaikilla julkisten työvoimapalvelujen kattamilla aloilla, vertailuanalyyseja ja neuvontaa samoin kuin innovatiivisten käytäntöjen edistämistä työvoimapalvelujen tarjoamisessa. Verkoston perustamisen ansiosta pystytään tekemään kattava, näyttöön perustuva ja tulossuuntautunut vertailu kaikista julkisista työvoimapalveluista ja kartoittamaan näin parhaat käytännöt julkisten työvoimapalvelujen tarjoamien palvelujen aloilla. Näiden tulosten olisi autettava suunnittelemaan työvoimapalvelujen rakennetta ja tarjoamista kullakin vastuualueella. Verkoston toteuttamien aloitteiden olisi parannettava julkisten työvoimapalvelujen vaikuttavuutta ja tehostettava julkista varainkäyttöä. Verkoston olisi myös toimittava yhteistyössä muiden työvoimapalvelujen tarjoajien kanssa.

(10)

Verkoston olisi määriteltävä vuotuisessa työohjelmassaan julkisten työvoimapalvelujen vertailuanalyysien ja niihin liittyvän keskinäisen oppimisen tekniset yksityiskohdat, kuten erityisesti tämän päätöksen liitteen mukainen vertailuanalyysi-indikaattoreihin perustuva vertailuoppimismenetelmä julkisten työvoimapalvelujen suorituskyvyn arvioimiseksi, kontekstimuuttujat, tietojen toimittamiseen liittyvät vaatimukset sekä integroituun keskinäisen oppimisen ohjelmaan liittyvät oppimisvälineet. Tässä päätöksessä olisi määriteltävä vertailuanalyysin alat. Jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia päättämään, osallistuvatko ne vapaaehtoisesti lisäksi muilla aloilla toteutettaviin vertailuoppimistoimiin.

(11)

Komissiolle olisi liitteen muuttamiseksi vertailuanalyysi-indikaattoreiden osalta siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, mikä koskee erityisesti julkisten työvoimapalvelujen asiantuntijoita. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(12)

Koska julkisten työvoimapalvelujen toimintamallit, tehtävät ja palvelujen tarjoamisen muodot vaihtelevat, on jäsenvaltioiden tehtävänä nimetä julkisten työvoimapalvelujen ylemmän johdon keskuudesta yksi jäsen ja yksi varajäsen julkisten työvoimapalvelujen verkoston johtokuntaan, jäljempänä ’johtokunta’. Jäsenen tai varajäsenen olisi tapauksen mukaan edustettava johtokunnassa myös jäsenvaltionsa muita julkisia työvoimapalveluja. Jos jäsenvaltion ei ole perustuslaillisista syistä mahdollista nimetä ainoastaan yhtä julkisista työvoimapalveluista vastaavaa viranomaista, olisi nimettävä useampi asiaankuuluva viranomainen siten, että niiden lukumäärä pidetään mahdollisimman pienenä ja säilytetään sääntö, jonka mukaan johtokunnassa on yksi ääni kutakin jäsenvaltiota kohti. Johtokunnan jäsenten olisi kaikin tavoin pyrittävä varmistamaan, että paikallis- ja alueviranomaisten näkemykset ja kokemukset sisällytetään verkoston toimintaan ja että nämä viranomaiset saavat kaiken tiedon julkisten työvoimapalvelujen toiminnasta. Johtokunnan jäsenillä olisi oltava valta tehdä päätöksiä lähettäjäorganisaationsa puolesta. Jotta voidaan varmistaa, että kaikki julkiset työvoimapalvelut osallistuvat verkostoon, toimien pitäisi olla avoimia julkisten työvoimapalvelujen osallistumiseen kaikilla tasoilla.

(13)

Jotta julkisten työvoimapalvelujen yhteiset tehtävät saataisiin vastaamaan tarkasti työmarkkinoiden tilannetta, verkostolla olisi oltava mahdollisimman ajantasaiset työttömyysluvut NUTS-tason 3 osalta.

(14)

Verkoston olisi hyödynnettävä komission vuodesta 1997 tukeman EU:n ja ETA:n nykyisen epävirallisen neuvoa-antavan julkisten työvoimapalvelujen johtajien eurooppalaisen verkoston asiantuntijaryhmän kokemuksia ja korvattava kyseinen ryhmä. Kyseisen neuvoa-antavan ryhmän näkemykset on otettu huomioon tässä päätöksessä. Tämän neuvoa-antavan ryhmän asiakirjassa ”PES Strategy 2020” määrittämien keskeisten toiminta-alojen olisi osaltaan edistettävä julkisten työvoimapalvelujen nykyaikaistamista ja vahvistamista.

(15)

Verkoston olisi tarjottava keskinäistä apua jäsenilleen ja autettava niitä tukemaan toisiaan organisaatiorakenteiden ja palvelujen tarjoamisen nykyaikaistamisessa tehostamalla yhteistyötä ja etenkin osaamisen siirtoa, opintovierailuja ja henkilöstövaihtoa.

(16)

Verkostoa ja sen aloitteita olisi tuettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1296/2013 (5) perustetun työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevan Euroopan unionin ohjelman (EaSI) Progress-ohjelmaa ja työllisyyttä koskevasta lohkosta Euroopan parlamentin ja neuvoston vahvistamien määrärahojen puitteissa.

(17)

Kun kyse on hankkeista, jotka verkosto kehittää tai jotka määritetään keskinäiseen oppimiseen liittyvissä toimissa ja toteutetaan yksittäisissä julkisissa työvoimapalveluissa, jäsenvaltioilla olisi oltava käytettävissään rahoitusta Euroopan sosiaalirahastosta (ESR), Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1291/2013 (6) perustetusta tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta Horisontti 2020.

(18)

Verkoston olisi varmistettava, että se täydentää eikä korvaa tai toista perussopimuksen IX osastossa tarkoitetulla tavalla Euroopan työllisyysstrategian osana toteutettavia toimia, erityisesti työllisyyskomitean toimia ja sen välineitä, kuten yhteistä arviointikehystä, samoin kuin keskinäisen oppimisen ohjelmaa. Lisäksi komission olisi synergioiden aikaansaamiseksi varmistettava, että verkoston sihteeristö tekee tiivistä yhteistyötä työllisyyskomitean sihteeristön kanssa.

(19)

Tässä päätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, tunnustettuja periaatteita. Tässä päätöksessä pyritään erityisesti varmistamaan, että oikeutta maksuttomiin työnvälityspalveluihin noudatetaan tarkasti, ja edistämään perusoikeuskirjan 29 artiklan soveltamista,

a)

jäsenvaltioiden nimeämät julkiset työvoimapalvelut

b)

komissio.

a)

kaikkein haavoittuvimpia sosiaaliryhmiä, joiden työttömyysaste on korkea, erityisesti ikääntyneitä työntekijöitä sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria;

b)

ihmisarvoista ja kestävää työtä;

c)

EU:n työmarkkinoiden toiminnan parantamista;

d)

osaamisvajeiden tunnistamista ja niiden laajuutta ja esiintymisalueita koskevien tietojen antamista sekä työnhakijoiden osaamisen ja työnantajien tarpeiden parempaa vastaavuutta;

e)

työmarkkinoiden yhdentymisen tehostamista;

f)

vapaaehtoisen, oikeudenmukaisuuteen perustuvan maantieteellisen ja ammatillisen liikkuvuuden lisäämistä tiettyihin työmarkkinatarpeisiin vastaamiseksi;

g)

työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden integroitumista osana sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa;

h)

aktiivisten työmarkkina-aloitteiden ja niiden vaikuttavan ja tehokkaan täytäntöönpanon arviointia.

a)

unionin laajuisen näyttöön perustuvan vertailuoppimisen kehittäminen ja toteuttaminen julkisten työvoimapalvelujen kesken, jotta voidaan asianmukaisten menetelmien avulla verrata niiden toimia seuraavilla aloilla:

b)

keskinäisen avun tarjoaminen joko vertais- tai ryhmätoimien muodossa ja verkoston jäsenten välisellä yhteistyöllä, tietojen, kokemusten ja henkilöstön vaihdoilla, mukaan luettuna tuki neuvoston antamien julkisiin työvoimapalveluihin liittyvien maakohtaisten suositusten toteuttamiseen asianomaisen jäsenvaltion tai julkisen työvoimapalvelun pyynnöstä;

c)

julkisten työvoimapalvelujen nykyaikaistamisen ja vahvistamisen edistäminen keskeisillä aloilla Eurooppa 2020 -strategian työllisyyttä koskevien ja sosiaalisten tavoitteiden mukaisesti;

d)

raporttien laatiminen joko Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä tai omasta aloitteestaan;

e)

asiaankuuluvien politiikka-aloitteiden toteuttamiseen osallistuminen;

f)

vuotuisen työohjelman, jossa määritetään sen työskentelymenetelmät, tulostavoitteet ja vertailuoppimisen toteuttamiseen liittyvät yksityiskohdat, hyväksyminen ja toteuttaminen;

g)

niiden parhaiden käytäntöjen määrittäminen ja jakaminen, joiden avulla voidaan löytää työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret ja kehittää aloitteita sen varmistamiseksi, että nämä nuoret saavat tarvittavat taidot, jotka auttavat heitä pääsemään työmarkkinoille ja pysymään siellä.

a)

verkoston vuotuisen työohjelman, joka sisältää työryhmien perustamisen ja verkoston kokousten kielijärjestelyt;

b)

verkoston vuotuiseen työohjelmaan kuuluvan, vertailuanalyysiin ja keskinäiseen oppimiseen liittyvien toimien toteuttamista varten laaditun teknisen kehyksen, johon kuuluvat muun muassa tämän päätöksen liitteen mukaisiin vertailuanalyysi-indikaattoreihin perustuva vertailuoppimismenetelmä, jolla arvioidaan julkisten työvoimapalvelujen suorituskykyä, kontekstimuuttujat, tietojen toimittamiseen liittyvät vaatimukset sekä integroituun keskinäisen oppimisen ohjelmaan liittyvät oppimisvälineet;

c)

verkoston vuosikertomuksen, joka toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja julkaistaan.

28.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 159/40

28.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 159/41

(1)

Asetuksen (EU) N:o 305/2011 4 artiklan 1 kohdan mukaan valmistajien on laadittava suoritustasoilmoitus, kun markkinoille saatetaan rakennustuote, joka kuuluu yhdenmukaistetun standardin piiriin tai joka vastaa sille annettua eurooppalaista teknistä arviointia. Asetuksen (EU) N:o 305/2011 6 artiklan 4 kohdan mukaan suoritustasoilmoitus on laadittava käyttäen kyseisen asetuksen liitteessä III esitettyä mallia.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 305/2011 60 artiklan e kohdan mukaan komissiolle on siirretty valta mukauttaa asetuksen (EU) N:o 305/2011 liitettä III tekniseen edistykseen.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 305/2011 liitteessä III esitettyä mallia olisi mukautettava tekniseen edistykseen, jotta voidaan saada aikaan erilaisten rakennustuotteiden ja valmistajien edellyttämää joustavuutta ja yksinkertaistaa suoritustasoilmoitusta.

(4)

Lisäksi käytännön kokemus liitteen III soveltamisesta osoittaa, että valmistajat tarvitsevat lisäohjeita rakennustuotteita koskevien suoritustasoilmoitusten laatimiseen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. Tällaisten ohjeiden antaminen varmistaisi myös liitteen III yhdenmukaisen ja asianmukaisen soveltamisen.

(5)

Valmistajille olisi sallittava tietty määrä joustavuutta suoritustasoilmoituksen laatimisessa, kunhan ne toimittavat selkeästi ja johdonmukaisesti asetuksen (EU) N:o 305/2011 6 artiklassa edellytetyt oleelliset tiedot.

(6)

Jotta voidaan osoittaa yksiselitteisesti, mitkä ovat suoritustasoilmoituksen kattaman tuotteen suoritustasot tai -luokat, valmistajien olisi yhdistettävä jokainen tuote vastaavaan tuotetyyppiin ja tiettyyn suoritustasojen tai -luokkien joukkoon asetuksen (EU) N:o 305/2011 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla yksilöllisellä tunnistenumerolla.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 305/2011 11 artiklan 4 kohdan tarkoituksena on mahdollistaa kunkin rakennustuotteen tunnistaminen ja jäljittäminen valmistajan ilmoittamalla tyyppi-, erä- tai sarjanumerolla. Suoritustasoilmoitus, jota olisi käytettävä myöhemmin kaikkien niiden tuotteiden osalta, jotka vastaavat siinä määriteltyä tuotetyyppiä, ei palvele tätä tarkoitusta. Tämän vuoksi 11 artiklan 4 kohdassa edellytettyjä tietoja ei pitäisi vaatia sisällytettäviksi suoritustasoilmoitukseen.

(8)

Kun ilmoitetut laitokset on asianmukaisesti yksilöity, kaikkien todistusten tai testaus-, laskelma- tai arviointiraporttien yksilöinti saattaa osoittautua laajamittaiseksi ja raskaaksi, mutta ei tuota lisäarvoa suoritustasoilmoitusten piiriin kuuluvien tuotteiden käyttäjille. Näin ollen valmistajilta ei pitäisi edellyttää näiden seikkojen luettelemista suoritustasoilmoituksissaan.

(9)

Euroopan koko rakennusalan tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi suoritustasoilmoituksia laativien valmistajien, jotka haluavat hyötyä yksinkertaistamisesta ja näiden ilmoitusten tekemisen helpottamiseen tarkoitetuista ohjeista, olisi voitava tehdä niin mahdollisimman pian,

28.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 159/47

(1)

Komission asetusta (EU) N:o 383/2012 (2) sovelletaan mikrosirun sisältäviin ajokortteihin, ja siinä vahvistetaan eräitä teknisiä vaatimuksia.

(2)

Erityisesti asetuksen (EU) N:o 383/2012 liitteessä III olevassa III.4.2 kohdassa säädetään EU:n tyyppihyväksynnän numerointijärjestelmästä, joka perustuu EU:n tyyppihyväksynnän antaneen jäsenvaltion tunnusnumeroon.

(3)

Kroatian liityttyä unioniin on tarpeen antaa kyseiselle maalle tunnusnumero, joka noudattaa tyyppihyväksyntää koskevaa Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission numerojärjestystä.

(4)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 383/2012 olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat ajokorttikomitean lausunnon mukaiset,

28.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 159/50

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

28.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 159/52

(1)

Terveyttä, ikääntymistä ja eläkkeelle jäämistä Euroopassa koskevaa tutkimusta varten perustettiin komission päätöksellä 2011/166/EU (2) eurooppalainen tutkimusinfrastruktuurikonsortio (SHARE-ERIC).

(2)

Päätöksen 2011/166/EU liitteenä olevassa SHARE-ERICin perussäännössä määrätään sääntömääräisen kotipaikan siirtämisestä Alankomaista Saksaan heti, kun Saksan viranomaiset ovat antaneet siihen tarvittavan ilmoituksen asetuksen (EY) N:o 723/2009 5 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

(3)

Saksan annettua ilmoituksen SHARE-ERIC antoi 21 päivänä syyskuuta 2013 komissiolle ehdotuksen sen perussäännön muuttamisesta asetuksen (EY) N:o 723/2009 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(4)

Useita muutoksia, sääntömääräisen kotipaikan siirtämisen huomioon ottamiseksi tehty muutos mukana luettuna, on tullut voimaan asetuksen (EY) N:o 723/2009 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(5)

Muut muutokset, joissa täsmennetään SHARE-ERICin tietojen omistus ja levittäminen sekä muutetaan verovapautuksia kotipaikan Saksaan siirtämisen vuoksi, edellyttävät komission hyväksyntää.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 723/2009 20 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

28.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 159/54

(1)

EKP:n neuvostolla on toimivalta arvioida kansallisten keskuspankkien niiden perussopimuksen mukaisten velvollisuuksien noudattamista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 271 artiklan d kohdan sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 35.6 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3603/93 (1) johdanto-osan yhdeksännen kappaleen nojalla. Näin ollen EKP:n neuvosto valvoo kansallisten keskuspankkien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 123 artiklassa vahvistetun keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon noudattamista. EKP:n neuvoston edellä mainittuun valvontatehtävään liittyen tämän päätöksen tavoitteena on selkeyttää kriteerit, joita Euroopan keskuspankki (EKP) soveltaa perussopimuksen keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon noudattamisen valvonnassa valtioiden ja julkisten viranomaisten keskuspankeissaan pitämille talletuksille maksettavaan korkoon.

(2)

Valvoakseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 123 artiklassa vahvistetun keskuspankkirahoitusta koskevan kiellon noudattamista, EKP ottaa huomioon valtion talletuksille maksettavan koron; koron ei tulisi olla korkeampi kuin soveltuvaan rahamarkkinakorkoon perustuva korko. Tässä päätöksessä määritetään markkinakorkokatot valtion talletuksille maksettaville koroille ja ne otetaan huomioon 1 päivästä joulukuuta 2014 perussopimuksen mukaisen kiellon noudattamisen valvonnassa,

a)

’valtiolla’ perussopimuksen 123 artiklassa tarkoitettuja kaikkia julkisyhteisöjä asetuksen (EY) N:o 3603/93 mukaisesti tulkittuna, lukuun ottamatta julkisesti omistettuja luottolaitoksia, joita kansalliset keskuspankit ja EKP kohtelevat yksityisinä luottolaitoksina keskuspankkirahan tarjoamisen yhteydessä;

b)

’valtion talletuksilla’ kansallisten keskuspankkien miltä tahansa valtiolta hyväksymiä yli yön- ja määräaikaistalletuksia;

c)

’vakuudettomalla yön yli -markkinakorolla’ i) eoniakorkoa (euro overnight index average) euromääräisille yön yli -talletuksille ja ii) vastaavaa korkoa muun valuutan määräisille yön yli -talletuksille;

d)

’vakuudellisella markkinakorolla’ i) eurepokorkoa (euro repo market offered rate) euromääräisille määräaikaisille talletuksille saatavuudesta riippuen vastaavalla eräpäivällä ja ii) vastaavaa korkoa muun valuutan määräisille määräaikaisille talletuksille.

a)

yön yli -talletuksiin sovelletaan vakuudetonta yön yli -markkinakorkoa;

b)

määräaikaisiin talletuksiin sovelletaan vakuudellista markkinakorkoa tai milloin vakuudellinen markkinakorko ei ole saatavilla vakuudetonta yön yli -markkinakorkoa.

28.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 159/56

(1)

Yhteisen rahapolitiikan toteuttaminen edellyttää, että Euroopan keskuspankki (EKP) määrittää yleiset periaatteet, joita niiden jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit, joiden rahayksikkö on euro (jäljempänä ’kansalliset keskuspankit’), noudattavat toteuttaessaan varoja ja vastuita koskevia kotimaisia operaatioita omasta aloitteestaan; nämä operaatiot eivät saa häiritä yhteistä rahapolitiikkaa.

(2)

Takaisinostosopimukset, joita kansalliset keskuspankit tekevät muiden kuin eurojärjestelmään kuuluvien kansallisten keskuspankkien kanssa, voivat toteutuessaan vaikuttaa euron likviditeettiin ja siten yhteiseen rahapoliitiikkaan. Tämän vuoksi EKP:n neuvosto päätti 22 päivänä lokakuuta 2009 yhteisen rahapolitiikan eheyden turvaamiseksi, että tiettyihin likviditeettijärjestelyihin, joita kansalliset keskuspankit toteuttavat muiden kuin eurojärjestelmään kuuluvien kansallisten keskuspankkien kanssa, tarvitaan EKP:n neuvoston ennakollinen hyväksyntä.

(3)

On määritettävä rajoitukset sellaisista valtiontalletuksista maksettaviin korkoihin, joita kansalliset keskuspankit pitävät verojen ja maksujen välittäjän ominaisuudessa Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’) 21.2 artiklan nojalla, jotta säilytettäisiin yhteisen rahapolitiikan eheys sekä kannustettaisiin julkisyhteisöjä tekemään talletuksia markkinoille ja helpotettaisiin näin eurojärjestelmän likviditeetinhallintaa ja rahapolitiikan toteuttamista. Lisäksi valtiontalletuksista maksettaville koroille asetettava, rahamarkkinakorkoihin perustuva katto helpottaa EKP:n toimintaa, kun se valvoo julkisen sektorin keskuspankkirahoituksen kiellon noudattamista kansallisissa keskuspankeissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 271 artiklan d alakohdan mukaisesti.

(4)

Ottaen huomioon Euroopan unionin/Kansainvälisen valuuttarahaston ja muihin vastaaviin rahoitustukiohjelmiin liittyvien valtiontalletusten poikkeuksellisen ja väliaikaisen luonteen, sovellettavilla menettelyillä ei tulisi rajoittaa kansallisten hallitusten mahdollisuutta pitää talletuksia kansallisessa keskuspankissaan jo siitäkin syystä, että näiden talletusten pitäminen voi olla osa tukiohjelman ehtoja. Näiden talletusten sulkeminen pois kynnysarvon piiristä ei häiritse yhteistä rahapolitiikkaa samassa määrin kuin valtiontalletusten pitäminen muissa jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro,

a)

maksuvalmiusjärjestelmä ja operaatiot, joita kansalliset keskuspankit toteuttavat EKP:n aloitteesta, erityisesti suuntaviivojen EKP/2011/14 (1) mukaisesti toteutetut operaatiot;

b)

kauppa jalometalleilla ja valuuttaoperaatiot euroa vastaan, joihin sovelletaan suuntaviivoja EKP/2003/12 (2);

c)

hätärahoitukseen liittyvät kansallisten keskuspankkien operaatiot.

a)

toimiessaan EKPJ:n perussäännön 21.2 artiklassa tarkoitettuina verojen ja maksujen välittäjinä;

b)

suorittaessaan hallintoaan tai henkilöstöään palvelevia toimia EKPJ:n perussäännön 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

c)

hallinnoidessaan henkilöstönsä eläkerahastoja;

d)

hallinnoidessaan henkilöstölleen tai muille asiakkaille tarkoitettua talletusjärjestelmää;

e)

jakaessaan voittojaan valtiolle.

a)

’takaisinostosopimuksella’ tarkoitetaan sopimusta, jolla kansallinen keskuspankki ja euroalueeseen kuulumaton kansallinen keskuspankki sopivat yhden tai useamman määritellyn takaisinostotransaktion toteuttamisesta. Takaisinostotransaktiossa osapuoli sitoutuu ostamaan toiselta osapuolelta (tai myymään toiselle osapuolelle) euromääräiset arvopaperit euromääräistä maksua vastaan kaupantekopäivänä niin, että samalla sovitaan vastaavien arvopapereiden myymisestä toiselle osapuolelle (tai ostamisesta toiselta osapuolelta) toista sovittua euromääräistä maksua vastaan maturiteettipäivänä;

b)

’valtiolla’ tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioiden julkisyhteisöjä ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 123 artiklassa mainittuja unionin julkisyhteisöjä, tulkittuna neuvoston asetuksen (EY) N:o 3603/93 (3) valossa, ja lukuun ottamatta julkisessa omistuksessa olevia luottolaitoksia, joita kansalliset keskuspankit ja EKP kohtelevat samalla tavoin kuin yksityisiä luottolaitoksia keskuspankkirahoitusta myönnettäessä;

c)

’valtiontalletuksilla’ tarkoitetaan kansallisten keskuspankkien miltä tahansa valtiolta vastaanottamia yön yli -talletuksia ja määräaikaistalletuksia, mukaan luettuina vieraan valuutan määräiset talletukset;

d)

’vakuudettomalla yön yli -markkinakorolla’ tarkoitetaan a) kansallisen valuutan määräisten yön yli -talletusten osalta eoniakorkoa (euro overnight index average rate), b) vieraan valuutan määräisten yön yli -talletusten osalta vastaavaa korkoa;

e)

’vakuudellisella markkinakorolla’ tarkoitetaan a) kansallisen valuutan määräisten määräaikaistalletusten osalta eurepokorkoa (euro repo market offered rate) vastaavalla maturiteetilla jos mahdollista ja b) vieraan valuutan määräisten määräaikaistalletusten osalta vastaavaa korkoa;

f)

’bruttokansantuotteella’ tarkoitetaan talouden tuottamien tavaroiden ja palveluiden yhteenlaskettua arvoa, josta on vähennetty välituotekäyttö ja johon on lisätty tuotannon ja tuonnin verot, tiettynä ajanjaksona;

g)

’talletusmahdollisuuden korolla’ tarkoitetaan etukäteen määritettyä korkoa, jota sovelletaan vastapuoliin, jotka tekevät yön yli -talletuksia kansalliseen keskuspankkiin eurojärjestelmän talletusmahdollisuutta hyödyntäen.

a)

tiedot takaisinostosopimuksen vastapuolesta;

b)

takaisinostosopimuksen tarkoitus;

c)

kyseisten takaisinostotransaktioiden määrä ja päivämäärät sekä transaktioiden suunniteltu yhteenlaskettu määrä, sikäli kuin tiedot ovat jo saatavilla;

d)

takaisinostosopimuksen maturiteetti ja suunniteltujen takaisinostotransaktioiden maturiteetti, sikäli kuin tiedot ovat jo saatavilla;

e)

kaikki muut tiedot, joita pyynnön esittävä kansallinen keskuspankki pitää olennaisina.

a)

rahapolitiikan eheyden varmistamista koskevan ensisijaisen tavoitteen;

b)

likviditeetinhallinnan tehokkuuden säilyttämisen eurojärjestelmässä;

c)

eurojärjestelmän yhteisen lähestymistavan tehtäessä takaisinostosopimuksia eurojärjestelmään kuulumattomien kansallisten keskuspankkien kanssa;

d)

jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro, sijaitsevien luottolaitosten tasapuoliset toimintaedellytykset.

a)

myöhäisempänä ajankohtana kuin alun perin oli suunniteltu; tai

b)

tietyin muutoksin, niin että kansallinen keskuspankki toimittaa sopimuksen uudelleen hyväksyttäväksi ennen sopimuksen tekemistä.

a)

yön yli -talletusten osalta enintään vakuudeton yön yli -markkinakorko;

b)

määräaikaistalletusten osalta vakuudellinen markkinakorko tai jos sitä ei ole saatavilla, vakuudeton yön yli -markkinakorko.

a)

ostojen, myyntien ja lunastusten yhteissumma erikseen seuraavissa luokissa:

b)

arvopaperien anto- ja ottolainauksen yhteissumma seuraavissa luokissa:

c)

antolainauksen ja talletusten ottamisen yhteissumma luotto- ja talletusjärjestelmien luokassa;

d)

määrä erikseen seuraavissa luokissa:

a)

ennakollista hyväksyntää koskevan menettelyn soveltamisesta;

b)

kansallisten keskuspankkien varojen ja vastuiden hallinnan käytännöistä;

c)

näiden suuntaviivojen noudattamisesta.