20.5.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 510/2014,

annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014,

tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1216/2009 ja (EY) N:o 614/2009 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan on tarpeen mukauttaa neuvoston asetusta (EY) N:o 1216/2009 (3) ja neuvoston asetusta (EY) N:o 614/2009 (4), ja erityisesti siltä osin kuin siinä on tehty ero delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten kesken. Lisäksi tarvitaan mukautuksia, joilla parannetaan nykyisten säädösten selkeyttä ja avoimuutta.

(2)	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, mukainen tärkein yhteisen maatalouspolitiikan väline on 31 päivään joulukuuta 2013 asti ollut neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 (5).

(3)

Asetus (EY) N:o 1234/2007 korvattiin 1 päivästä tammikuuta 2014 yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen yhteydessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1308/2013 (6). Asetuksia (EY) N:o 1216/2009 ja (EY) N:o 614/2009 olisi mukautettava mainitun asetuksen huomioon ottamiseksi, jotta sellaiset kauppajärjestelyt kolmansien maiden kanssa, jotka koskevat toisaalta maataloustuotteita ja toisaalta maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuja tavaroita, pysyvät johdonmukaisina.

(4)

Tiettyjä maataloustuotteita käytetään sekä jalostettujen maataloustuotteiden että sellaisten tavaroiden valmistuksessa, joita ei luetella perussopimuksen liitteessä I. On tarpeen toteuttaa toimenpiteitä niin yhteisen maatalouspolitiikan kuin yhteisen kauppapolitiikan puitteissa, jotta voidaan ottaa huomioon näiden tuotteiden ja tavaroiden kaupan vaikutus perussopimuksen 39 artiklan tavoitteiden toteutumiseen sekä vaikutukset, joita perussopimuksen 43 artiklan soveltamiseksi hyväksytyillä toimenpiteillä on kyseisten tuotteiden ja tavaroiden taloudelliseen asemaan, kun otetaan huomioon maataloustuotteiden hankintakustannusten erot unionissa ja maailmanmarkkinoilla.

(5)

Unionissa erotetaan toisistaan perussopimuksen liitteessä I luetellut maataloustuotteet ja jalostetut maataloustuotteet, joita ei ole lueteltu mainitussa liitteessä, jotta voidaan ottaa huomioon maatalouden ja elintarviketeollisuuden erilaiset tilanteet unionissa. Samaa erottelua ei välttämättä tehdä tietyissä kolmansissa maissa, joiden kanssa unioni tekee sopimuksia. Sen vuoksi olisi säädettävä, että yleiset säännöt, joita sovelletaan jalostettuihin maataloustuotteisiin, joita ei luetella perussopimuksen liitteessä I, olisi ulotettava koskemaan myös tiettyjä mainittuun liitteeseen kuuluvia maataloustuotteita silloin, kun kansainvälisessä sopimuksessa määrätään näiden kahden tuotetyypin rinnastamisesta toisiinsa.

(6)	Kun tässä asetuksessa viitataan kansainvälisiin sopimuksiin, jotka unioni on tehnyt tai joita se soveltaa väliaikaisesti perussopimuksen mukaisesti, tällaisella viittauksella tarkoitetaan perussopimuksen 218 artiklaa.

(7)

Niiden epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, joita tiettyjen jalostettujen maataloustuotteiden tuonnilla saattaa olla unionin markkinoihin ja yhteisen maatalouspolitiikan tehokkuuteen, olisi tiettyjen edellytysten täyttyessä oltava mahdollista ottaa käyttöön tällaisten tuotteiden tuonnissa maksettava lisätulli.

(8)

Muna-albumiini ja maitoalbumiini ovat jalostettuja maataloustuotteita, jotka eivät sisälly perussopimuksen liitteeseen I. Yhdenmukaistamisen ja yksinkertaistamisen vuoksi muna-albumiinin ja maitoalbumiinin yhteinen kauppajärjestelmä, josta säädetään asetuksessa (EY) N:o 614/2009, olisi liitettävä osaksi tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavaa kauppajärjestelmää. Koska munat voidaan suurelta osin korvata muna-albumiinilla ja tietyssä määrin maitoalbumiinilla, muna-albumiinia ja maitoalbumiinia koskevan kauppajärjestelmän olisi vastattava munia varten vahvistettua järjestelmää.

(9)

On tarpeen vahvistaa jalostettuihin maataloustuotteisiin ja maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sovellettavaa kauppajärjestelmää koskevat keskeiset säännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012 (7) mukaisten etuuskohtelukauppaa koskevien järjestelmien sekä muita unionin yksipuolisia kauppajärjestelmiä koskevien erityissäännösten soveltamista. Lisäksi on tarpeen säätää alennettujen tuontitullien ja tariffikiintiöiden vahvistamisesta sekä vientitukien myöntämisestä mainittujen keskeisten sääntöjen mukaisesti. Tällaisissa säännöissä ja säännöksissä olisi otettava huomioon ne tuontitulleja ja vientitukia koskevat rajoitukset, jotka johtuvat unionin WTO-sopimusten ja kahdenvälisten sopimusten mukaisesti hyväksymistä sitoumuksista.

(10)

Koska muna-albumiinin ja maitoalbumiinin markkinat ovat tiiviisti yhteydessä munien markkinoihin, olisi voitava vaatia tuontitodistuksen esittämistä muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuontia varten ja keskeyttää muna-albumiinin ja maitoalbumiinin sisäiset jalostusmenettelyt, jos unionin kyseisten tuotteiden markkinoilla tai munien markkinoilla on tai todennäköisesti ilmenee häiriöitä muna-albumiinin ja maitoalbumiinin sisäisten jalostusmenettelyjen vuoksi. Muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuontitodistusten antamisen ja, todistuksen antamisen jälkeen, niiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen edellytykseksi olisi voitava asettaa niiden alkuperää, lähtöpaikkaa, aitoutta ja laatuominaisuuksia koskevia vaatimuksia.

(11)

Kaupankäynnin ja markkinoiden kehittymisen, muna-albumiinin ja maitoalbumiinin markkinoiden sekä munien markkinoiden tarpeiden ja muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuontia koskevan seurannan tulosten huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, joilla asetetaan tuontitodistuksen esittäminen edellytykseksi muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuonnille vapaaseen liikkeeseen luovutettavaksi, säännöistä, joilla vahvistetaan tästä tuontitodistuksesta johtuviin oikeuksiin ja velvoitteisiin ja sen oikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavat säännöt, tapauksista, joissa todistuksessa mainittuun velvoitteeseen sovelletaan sallittua poikkeamaa, säännöistä, joilla asetetaan tuontitodistuksen antamisen ja vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen edellytykseksi kolmannen maan tai elimen antaman, muun muassa tuotteiden alkuperän, lähtöpaikan, aitouden ja laatuominaisuudet varmentavan asiakirjan esittäminen, säännöistä, joita sovelletaan tuontitodistusten siirtämiseen tai tätä siirtoa koskeviin rajoituksiin, tapauksista, joissa ei vaadita tuontitodistuksen esittämistä, ja tapauksista, joissa vaaditaan tai ei vaadita sellaisen vakuuden asettamista, jolla taataan tuotteiden tuominen todistuksen voimassaoloaikana.

(12)

Tiettyjen sellaisten jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa, joita ei luetella perussopimuksen liitteessä I, käytetään yhteisen maatalouspolitiikan piiriin kuuluvia maataloustuotteita. Kyseisten jalostettujen maataloustuotteiden tuonnissa sovellettavien tullien olisi tasapainotettava niiden valmistuksessa käytettyjen maataloustuotteiden hintaero maailmanmarkkinoiden ja unionin markkinoiden välillä ja toisaalta turvattava asianomaisen jalostusteollisuuden kilpailukyky.

(13)

Tiettyjen kansainvälisten sopimusten perusteella ja osana unionin kauppapolitiikkaa jalostettujen maataloustuotteiden tuontitullien maatalousosiin, sokereista ja jauhoista kannettaviin lisätulleihin ja arvotulliin myönnetään alennuksia tai ne poistetaan asteittain. Nämä alennukset olisi voitava vahvistaa suhteessa maatalouden maksuosiin, joita sovelletaan muussa kuin etuuskohteluun oikeutetussa kaupassa.

(14)

Tuontitullin maatalousosan olisi tasapainotettava kyseisten jalostettujen maataloustuotteiden tuotannossa käytettyjen maataloustuotteiden maailmanmarkkinahintojen ja unionin markkinoiden hintojen välinen ero. Sen vuoksi on tarpeen säilyttää tiivis yhteys jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavan tuontitullin maatalousosan ja sellaisenaan tuotuihin maataloustuotteisiin sovellettavan tuontitullin laskemisen välillä.

(15)

Niiden kansainvälisten sopimusten täytäntöön panemiseksi, jotka koskevat jalostettujen maataloustuotteiden tuontitullien alentamista tai asteittaista poistamista tiettyjen sellaisten maataloustuotteiden perusteella, joita on käytetty kyseisten jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa tai pidetään valmistukseen käytettyinä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat luettelon vahvistamista niistä maataloustuotteista, joita on pidettävä jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa käytettyinä, vastaavien määrien ja muiden maataloustuotteiden muuntamista tiettyjen maataloustuotteiden, joita pidetään valmistuksessa käytettyinä, määriä vastaaviksi määriksi koskevien sääntöjen vahvistamista, alennetun maatalousosan ja alennettujen lisätullien laskemiseen tarvittavia osatekijöitä ja menetelmiä tuota laskentaa varten ja vähäisiä määriä, joiden osalta alennetut maatalousosat ja sokereista ja jauhoista kannettavat lisätullit vahvistetaan nollaksi.

(16)

Tuontitariffeja koskevia myönnytyksiä voidaan myöntää rajoittamattomille määrille asianomaisia tavaroita tai rajoitetuille määrille tariffikiintiön puitteissa. Jos tiettyjen kansainvälisten sopimusten yhteydessä myönnetään tariffimyönnytyksiä tariffikiintiöiden puitteissa, komission olisi avattava kiintiöt ja hallinnoitava niitä. Käytännön syistä on oleellista, että niihin tavaroihin sovellettavien tuontitullien, joiden osalta on sovittu tullietuuksista, muun muin maatalousosan hallinnointia koskevat samat säännöt kuin maatalousosan hallinnointia.

(17)

Koska muna-albumiinin ja maitoalbumiinin markkinat ovat tiiviisti yhteydessä munien markkinoihin, muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tariffikiintiöt olisi avattava ja niitä olisi hallinnoitava samalla tavalla kuin munien kiintiöitä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti. Hallinnointimenetelmässä olisi tarvittaessa otettava huomioon unionin markkinoiden tarjontatarpeet ja tarve säilyttää näiden markkinoiden tasapaino, sen olisi perustuttava aiemmin käytettyihin menetelmiin, ja siinä olisi otettava huomioon WTO:n sopimuksista johtuvat oikeudet.

(18)

Jotta voidaan varmistaa toimijoiden tasapuolinen pääsy markkinoille ja tasavertainen kohtelu, ottaa huomioon unionin markkinoiden hankintatarpeet ja säilyttää kyseisten markkinoiden tasapaino, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää hakemuksen tariffikiintiössä, oikeuksien siirtämistä tariffikiintiön sisällä koskevia sääntöjä, vakuuden asettamista tariffikiintiöön osallistumisen edellytyksenä sekä tariffikiintiöihin sovellettavia erityispiirteitä, vaatimuksia ja rajoituksia.

(19)

Jotta varmistetaan, että vientituotteille on mahdollista tietyin edellytyksin saada erityiskohtelu tuonnissa kolmanteen maahan unionin perussopimuksen mukaisesti tekemien kansainvälisten sopimusten nojalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säännöistä, joiden mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan antamaan pyynnöstä ja asianmukaisten tarkastusten jälkeen tuotteille, jotka voivat vietäessä saada tietyin edellytyksin erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan, asiakirja, jolla todistetaan näiden edellytysten täyttyminen.

(20)

On mahdollista, että jalostusteollisuuden maatalousraaka-aineiden tarvetta ei voida täysin kattaa unionista peräisin olevilla maatalousraaka-aineilla kilpailukykyisin edellytyksin. Neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (8) säädetään tällaisten tavaroiden hyväksymisestä sisäiseen jalostusmenettelyyn edellyttäen, että komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (9) määritellyt taloudelliset edellytykset täyttyvät. Asetus (ETY) N:o 2913/92 on määrä korvata Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 952/2013 (10) mutta vasta 1 päivästä kesäkuuta 2016 alkaen. Siksi on aiheellista viitata tässä asetuksessa asetukseen (ETY) N:o 2913/92 ottaen erityisesti huomioon, että tulevaisuudessa viittauksia asetukseen (ETY) N:o 2913/92 on määrä pitää viittauksina asetukseen (EU) N:o 952/2013. Selkeästi määritellyissä olosuhteissa taloudellisten edellytysten olisi katsottava täyttyneen maataloustuotteiden tiettyjen määrien hyväksymiselle sisäiseen jalostusmenettelyyn. Nämä määrät olisi määritettävä tarjontataseen perusteella. Käytettävissä olevien määrien oikeudenmukaiset käyttömahdollisuudet, toimijoiden tasapuolinen kohtelu ja selkeys olisi varmistettava jäsenvaltioiden antamien sisäistä jalostusta koskevien todistusten järjestelmällä.

(21)

Jotta voidaan varmistaa sisäisten jalostusmenettelyjen järkevä ja tehokas hallinnointi ottaen huomioon asianomaisten hyödykkeiden tilanne unionin markkinoilla ja jalostusteollisuuden tarpeet ja käytännöt, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat luetteloa niistä maataloustuotteista, joita varten voidaan antaa sisäistä jalostusta koskevia todistuksia, sisäistä jalostusta koskevasta todistuksesta johtuvia oikeuksia ja sen oikeudellisia vaikutuksia, oikeuksien siirtämistä toimijoiden välillä ja tarpeellisia sääntöjä sisäistä jalostusta koskevan todistusjärjestelmän luotettavuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi todistuksen aitouden, sen siirtämisen ja tätä siirtoa koskevien rajoitusten osalta.

(22)

Olisi luotava järjestelmä vientitukien myöntämiseksi unionin WTO-sitoumusten sallimissa rajoissa tietyille maataloustuotteille, joita käytetään sellaisten tavaroiden valmistuksessa, joita ei luetella perussopimuksen liitteessä I, jotta mainittujen tavaroiden tuottajat eivät joutuisi kärsimään yhteisestä maatalouspolitiikasta aiheutuvista hinnoista, joilla niiden on hankittava tuotteet. Näiden tukien olisi katettava ainoastaan tietyn maataloustuotteen hintaero maailmanmarkkinoiden ja unionin markkinoiden välillä. Mainittu järjestelmä olisi sen vuoksi vahvistettava osana tiettyjä maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuja tavaroita koskevaa kauppajärjestelmää.

(23)

Luettelo niistä liitteeseen I kuulumattomista tavaroista, joille vientitukia voidaan myöntää, olisi vahvistettava ottaen huomioon vaikutus, joka johtuu tavaroiden valmistukseen käytettyjen maataloustuotteiden hintojen erosta unionin markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden välillä, ja tarve tasapainottaa kyseistä eroa osittain tai kokonaan, jotta asianomaisissa liitteeseen I kuulumattomissa tavaroissa käytettävien maataloustuotteiden vienti olisi helpompaa.

(24)

On tarpeen varmistaa, että vientitukia ei myönnetä vapaaseen liikkeeseen luovutetuille liitteeseen I kuulumattomille tuontitavaroille, jotka jälleenviedään, viedään jalostuksen jälkeen tai sisällytetään muihin liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin. Vapaaseen liikkeeseen luovutetun tuontiviljan, -riisin, -maidon, -maitotuotteiden ja -munien osalta on tarpeen varmistaa, että tukia ei myönnetä, jos tavarat viedään jalostuksen jälkeen tai sisällytetään liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin.

(25)

Niiden maataloustuotteiden vientitukien määrät, jotka viedään liitteeseen I kuulumattomina tavaroina, olisi vahvistettava samojen sääntöjen ja käytännön järjestelyjen mukaisesti ja samaa menettelyä noudattaen kuin sellaisenaan vietävien maataloustuotteiden vientitukien määrät asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1370/2013 (11) mukaisesti.

(26)

Kun otetaan huomioon toisaalta liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden ja kyseisten liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden valmistuksessa käytettävien maataloustuotteiden välinen tiivis yhteys ja toisaalta kyseisten tavaroiden ja tuotteiden väliset erot, on tarpeen säätää sellaisten vientitukia koskevien horisontaalisten säännösten soveltamisesta liitteeseen I kulumattomiin tavaroihin, joista säädetään asetuksessa (EU) N:o 1308/2013.

(27)

Sellaisten liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden, joihin sisältyy tiettyjä maataloustuotteita, erityisten valmistusmenetelmien ja niiden kaupankäyntiä koskevien vaatimusten huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vientiin tarkoitettujen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden ja niiden valmistuksessa käytettävien maataloustuotteiden ominaisuuksia koskevia sääntöjä, tiettyjen sellaisten maataloustuotteiden, jotka viedään jalostettuina liitteeseen I kuulumattomiksi tavaroiksi, liitteeseen I kuulumattomien vientitavaroiden koostumuksen todistamiseen tarvittavaa näyttöä koskevia sääntöjä, tiettyjen tuotujen maataloustuotteiden käytön ilmoittamisvaatimusta koskevia sääntöjä, maataloustuotteiden rinnastamista perustuotteisiin ja kunkin perustuotteen viitemäärän määrittämistä koskevia sääntöjä sekä maataloustuotteiden vientitukia koskevien horisontaalisten sääntöjen soveltamisesta liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin.

(28)

Unionin perussopimuksen mukaisesti tekemistä tai väliaikaisesti soveltamista kansainvälisistä sopimuksista johtuvien vientirajoitusten noudattaminen olisi varmistettava sopimuksissa vahvistetuilta viiteajanjaksoilta annettujen tukitodistusten avulla ottaen huomioon pienimuotoista vientiä harjoittaville toimijoille tarkoitettu vuotuinen määrä.

(29)	Vientitukia olisi myönnettävä käytettävissä olevan kokonaismäärän rajoissa liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden kauppatilanteen mukaan. Tukitodistusjärjestelmän olisi helpotettava tukien määrien tehokasta hallinnointia.

(30)

Olisi säädettävä jäsenvaltioiden antamien tukitodistusten voimassaolosta koko unionissa ja siitä, että niiden antamisen edellytyksenä on vakuuden asettaminen takeeksi siitä, että toimija hakee tukia. Olisi vahvistettava säännöt ennakkovahvistusjärjestelmän mukaisten tukien myöntämisestä kaikkien sovellettavien tuen määrien osalta ja vakuuksien asettamisesta ja vapauttamisesta.

(31)

Jotta komissio voi seurata vientitukimenoja ja tukitodistusjärjestelmän toteuttamista, sille olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sääntöjä, joita sovelletaan tukitodistuksista johtuviin oikeuksiin ja velvoitteisiin, niiden siirtämiseen sovellettavia sääntöjä tai tätä siirtoa koskevia rajoituksia, tapauksia ja tilanteita, joissa tukitodistuksen esittämistä tai vakuuden asettamista ei vaadita, ja sallittua poikkeamaa, jonka puitteissa ei ole velvollisuutta noudattaa tukien hakemista koskevaa velvoitetta.

(32)

Vientitukia koskevista kohdennetuista toimenpiteistä johtuvia vaikutuksia tarkasteltaessa olisi otettava huomioon maataloustuotteita jalostavat yritykset yleisesti ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tilanne. Pienimuotoisen viennin harjoittajien erityistarpeiden vuoksi niille olisi myönnettävä kutakin varainhoitovuotta kohti kokonaismäärä, ja ne olisi vapautettava vaatimuksesta esittää tukitodistuksia vientitukien myöntämismenettelyn yhteydessä.

(33)

Niitä tapauksia varten, joissa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 nojalla hyväksytään tietyn maataloustuotteen vientiä koskevia toimenpiteitä ja kyseistä maataloustuotetta runsaasti sisältävien liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vienti todennäköisesti haittaa mainittujen toimenpiteiden tavoitteen saavuttamista, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa säädetään kyseisten liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden viennin osalta toteutettavista vastaavista toimenpiteistä, noudattaen samalla kansainvälisistä sopimuksista mahdollisesti johtuvia velvoitteita.

(34)

Tiettyjen kansainvälisten sopimusten perusteella unioni voi rajoittaa tuontitulleja ja viennin yhteydessä maksettavia määriä tasapainottaakseen asianomaisten jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa tai liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden valmistuksessa käytettyjen maataloustuotteiden hintaeroja kokonaan tai osittain. Kyseisten jalostettujen maataloustuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden osalta on tarpeen säätää, että kyseiset määrät on määritettävä yhdessä osana kokonaistullia ja niiden on tasapainotettava asianomaisen maan tai alueen markkinoilla ja unionin markkinoilla huomioon otettavia maataloustuotteiden hintaeroja.

(35)

Koska jalostettujen maataloustuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden koostumuksella voi olla merkitystä tässä asetuksessa vahvistetun kauppajärjestelmän oikeanlaisen soveltamisen kannalta, niiden koostumus olisi oltava mahdollista vahvistaa käyttäen laatua ja määrää koskevia analyysejä.

(36)

Jotta voidaan panna täytäntöön unionin tekemät kansainväliset sopimukset ja varmistaa selkeys sekä johdonmukaisuus suhteessa neuvoston asetukseen (ETY) N:o 2658/87 (12) tehtäviin muutoksiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan tämän asetuksen ja sen liitteiden tiettyjä, muita kuin keskeisiä osia mainittuja tarkoituksia varten.

(37)	Olisi säädettävä jäsenvaltioiden velvollisuudesta toimittaa komissiolle ja toisilleen tiedot, joita tarvitaan jalostettuja maataloustuotteita ja liitteeseen I kuulumattomia tavaroita koskevan kauppajärjestelmän täytäntöön panemiseksi.

(38)

Jotta varmistetaan tietojärjestelmien eheys sekä toimitettavien asiakirjojen ja niihin liittyvien tietojen aitous ja luettavuus, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa määritellään ilmoitettavien tietojen luonne ja tyyppi, käsiteltävät tietoryhmät ja enimmäissäilytysajat sekä käsittelyn tarkoitus, oikeus päästä tietoihin tai tietojärjestelmiin ja kyseisten tietojen julkaisemisedellytykset.

(39)	Sovelletaan yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta koskevaa unionin oikeutta, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (13) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (14).

(40)

Jotta vältytään toimijoille ja kansallisille viranomaisille aiheutuvilta tarpeettomilta hallinnollisilta rasitteilta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan kynnysarvot, joiden alittuessa määriä ei kanneta tai myönnetä tuontitullien, lisätuontitullien, alennettujen tuontitullien, vientitukien eikä niiden määrien osalta, jotka on kannettava tai maksettava yhteisesti vahvistetun hinnan tasaamiseksi.

(41)

Kun otetaan huomioon liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden ja kyseisten liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden valmistuksessa käytettävien maataloustuotteiden välinen tiivis yhteys, on tarpeen säätää sellaisten vakuuksia, tarkastuksia, todentamista, valvontaa ja seuraamuksia koskevien horisontaalisten säännösten soveltamisesta soveltuvin osin liitteeseen I kulumattomiin tavaroihin, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1306/2013 (15) ja jotka hyväksytään mainitun asetuksen perusteella.

(42)

Jotta voidaan varmistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 perusteella hyväksyttyjen horisontaalisten sääntöjen soveltaminen jalostettujen maataloustuotteiden tuontitodistuksiin ja tariffikiintiöihin ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vientitukiin ja tukitodistuksiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sääntöjä mainitun asetuksen perusteella hyväksyttyjen vakuuksia, tarkastuksia, todentamista, valvontaa ja seuraamuksia koskevien horisontaalisten säännösten mukauttamiseksi tarvittaessa.

(43)

Kun komissio antaa delegoituja säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti, on erityisen tärkeää, että se niitä valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(44)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano tuonnin osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavia varten: toimenpiteet niiden jalostettujen maataloustuotteiden määrittämiseksi, joihin olisi sovellettava lisätuontitullia unionin markkinoille aiheutuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, mainittujen lisätuontitullien soveltamista varten tarvittavat toimenpiteet tuontihinnan todistamista koskevien määräaikojen, todistusasiakirjojen toimittamisen ja lisätuontitullien tason määrittämisen osalta, toimenpiteet lisätuontitullien soveltamiseen liittyvien edustavien hintojen ja käynnistysmäärien vahvistamiseksi, toimenpiteet, jotka koskevat muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuontitodistuksen muotoa ja sisältöä, tuontitodistuksia koskevien hakemusten jättämistä sekä kyseisten tuontitodistusten antamista ja käyttöä, niiden voimassaoloaikaa, niiden osalta asetettavien vakuuksien asettamismenettelyä ja määrää, sen osoittamiseen tarvittavia todisteita, että todistusten käyttöedellytyksiä on noudatettu, sen sallitun poikkeaman suuruutta, joka koskee velvollisuutta noudattaa velvollisuutta tuoda tuontitodistuksessa mainittu määrä, korvaavien tuontitodistusten ja niiden kaksoiskappaleiden antamista, tuontitodistusten käsittelyä jäsenvaltioissa koskevia toimenpiteitä sekä muna-albumiinia ja maitoalbumiinia koskevan tuontitodistusjärjestelmän hallinnoinnin kannalta tarvittavien tietojen vaihtoa, mukaan lukien menettelyt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen erityiseen hallinnolliseen apuun, sekä tuontitullien laskeminen ja tuontitullien tason vahvistaminen jalostetuille maataloustuotteille kansainvälisiä järjestelmiä sovellettaessa.

(45)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano tuonnin osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös seuraavia varten: toimenpiteet jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa käytettyinä pidettyjen maataloustuotteiden kiinteiden määrien vahvistamiseksi tuontitullien alentamista tai niiden asteittaista poistamista varten etuuskohtelua koskevien kauppajärjestelmien soveltamiseksi ja asiakirjoja koskevien vaatimusten vahvistamiseksi, vuotuiset tariffikiintiöt ja hallinnointimenetelmä, jota käytetään jalostettujen maataloustuotteiden ja tiettyjen maataloustuotteiden tuonnissa unionin kansainvälisten sitoumusten mukaisesti, tuonti- ja vientijärjestelmää koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa tai säädöksissä vahvistettujen erityisten määräysten tai säännösten soveltamismenettelyt, jotka liittyvät erityisesti takeisiin tuotteen luonteesta, lähtöpaikasta ja alkuperästä, takeiden tarkistamiseen käytetyn asiakirjan hyväksymiseen, viejämaan antaman asiakirjan esittämiseen ja tuotteiden määräpaikkaan ja käyttötarkoitukseen, toimenpiteet, joilla vahvistetaan tuontitodistusten voimassaoloaika, vakuuden asettamismenettelyt ja vakuuden määrä, tuontitodistusten käyttö ja tarvittaessa erityistoimenpiteet, jotka liittyvät etenkin edellytyksiin, joiden mukaisesti tuontihakemukset on jätettävä ja lupa myönnettävä tariffikiintiöiden puitteissa, sekä asianmukaiset asiakirjoja koskevat vaatimukset.

(46)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano tuonnin ja sisäisen jalostusmenettelyn osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös seuraavia varten: toimenpiteet, joilla menettelyä hallinnoidaan sen varmistamiseksi, että tariffikiintiöissä käytettävissä olevia määriä ei ylitetä, sekä toimenpiteet tariffikiintiön käyttämättömien määrien jakamiseksi uudelleen, neuvoston asetuksen (EY) N:o 260/2009 (16) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 625/2009 (17) mukaiset unioniin suuntautuvan tuonnin vastaiset suojatoimenpiteet tai kansainvälisissä sopimuksissa määrätyt suojatoimenpiteet, toimenpiteet, jotka koskevat niiden maataloustuotteiden määriä, joita varten voidaan antaa sisäistä jalostusta koskevia todistuksia, toimenpiteet sisäistä jalostusta koskevan todistusjärjestelmän täytäntöönpanemiseksi hakemusten jättämiseen ja sisäistä jalostusta koskevien todistusten antamiseen liittyvien vaadittavien asiakirjojen ja menettelyjen osalta, toimenpiteet, jotka koskevat sisäistä jalostusta koskevien todistusten hallinnointia jäsenvaltioissa, jäsenvaltioiden väliseen hallinnolliseen apuun liittyvät menettelyt, toimenpiteet niiden määrien rajoittamiseksi, joita varten sisäistä jalostusta koskevia todistuksia voidaan antaa, kyseisten todistusten mukaisesti haettujen määrien epäämiseksi ja sisäistä jalostusta koskevien todistusten saamiseksi tehtävien hakemusten esittämisen keskeyttämiseksi, jos todistuksia haetaan suuria määriä varten, sekä toimenpiteet muna-albumiinin ja maitoalbumiinin jalostusmenettelyjen tai sisäisten jalostusmenettelyjen käytön keskeyttämiseksi.

(47)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano viennin osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavia varten: toimenpiteet, jotka koskevat tuen määrien soveltamista, vientitukien laskentaa, tiettyjen tuotteiden rinnastamista perustuotteisiin ja perustuotteiden viitemäärien määrittämistä, tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vientiä tiettyihin määräpaikkoihin koskevien todistusten hakemista, antamista ja hallinnointia, jos siitä määrätään unionin perussopimuksen mukaisesti tekemässä tai väliaikaisesti soveltamassa kansainvälisessä sopimuksessa, ja tuotteiden häviämisten ja valmistusprosessin aikana menetettyjen määrien käsittelemistä ja sivutuotteiden käsittelyä.

(48)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano viennin osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös seuraavia varten: toimenpiteet, joilla määritetään vientitukijärjestelmän toteuttamisen edellyttämää liitteeseen I kuulumattomien vientitavaroiden koostumuksen ilmoittamismenettelyt ja näyttö, joka tarvitaan sen osoittamiseksi, määräpaikkaan saapumisen yksinkertaistettu todistamista varten tarvittava näyttö eriytettyjen tukien tapauksessa, vientitukia koskevien horisontaalisten säännösten soveltamista liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin koskevat toimenpiteet, vientitukitodistusjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet, siltä osin kuin on kyse tukitodistushakemuksen jättämisestä, muodosta ja sisällöstä, tukitodistusten muodosta, sisällöstä ja voimassaoloajasta, hakemusten jättämiseen sekä tukitodistusten antamiseen ja niiden käyttöön liittyvästä menettelystä, vakuuden asettamismenettelyistä ja sen määrästä, hakematta jääneisiin vientituen määriin sovellettavasta sallitusta poikkeamasta ja tukitodistuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisen todistamiskeinoista.

(49)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano viennin ja tiettyjen yleisten säännösten osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös seuraavia varten: tukitodistusten käsittelyä jäsenvaltioissa koskevat toimenpiteet ja tukitodistuksiin liittyvä jäsenvaltioiden välinen tiedonvaihto ja erityinen hallinnollinen apu, pienimuotoisen viennin harjoittajille myönnettävän kokonaismäärän ja tukitodistusten esittämisestä vapauttamista koskevan yksilöllisen kynnysmäärän vahvistamista koskevat toimenpiteet, korvaavien tukitodistusten ja niiden kaksoiskappaleiden antamista koskevat toimenpiteet, toimenpiteet niiden määrien rajoittamiseksi, joita varten voidaan antaa tukitodistuksia, kyseisten todistusten mukaisesti haettujen määrien epäämiseksi ja tukitodistushakemusten esittämisen keskeyttämiseksi, jos todistuksia haetaan sellaisia määriä varten, jotka ylittävät kansainvälisistä sopimuksista johtuvien sitoumusten perusteella vahvistetut käytettävissä olevat määrät, vientiä koskevien muiden toimenpiteiden soveltamiseen tarvittavat menettelysäännöt ja tekniset kriteerit, toimenpiteet, jotka koskevat sovellettavan tullin vahvistamista etuuskohtelukaupan mukaisessa suoran tasauksen tapauksessa ja kyseessä olevaan tai alueelle suuntautuvassa viennissä maksettavien määrien vahvistamista, toimenpiteet sen varmistamiseksi, että etuuskohtelujärjestelmässä vietäväksi ilmoitettuja jalostettuja maataloustuotteita ei todellisuudessa viedä muussa kuin etuuskohtelujärjestelmässä ja päinvastoin, toimenpiteet, jotka koskevat jalostettujen maataloustuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden laadullisia ja määrällisiä määritysmenetelmiä, niiden tunnistamiseksi tarvittavia teknisiä säännöksiä ja niiden luokittelemiseksi yhdistetyn nimikkeistön mukaisesti tarvittavia menettelyjä.

(50)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano viennin ja tiettyjen yleisten säännösten osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös seuraavia varten: komission ja jäsenvaltioiden tiedonvaihtoa koskevien velvoitteiden täytäntöönpanoa varten tarvittavat toimenpiteet, jotka liittyvät ilmoitusmenetelmiin, sääntöihin, jotka koskevat ilmoitettavia tietoja, järjestelyihin ilmoitettavien tietojen hallinnoimiseksi sekä tiedonantojen sisällön, muodon, aikataulun, toimittamistiheyden ja määräaikojen osalta sekä järjestelyihin tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai käyttöön asettamiseksi, jollei henkilötietojen suojasta ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu, sekä toimenpiteet, jotka koskevat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 nojalla hyväksyttyjen vakuuksia, tarkastuksia, todentamista, valvontaa ja seuraamuksia koskevien horisontaalisten säännösten soveltamista jalostettujen maataloustuotteiden tuontitodistuksiin ja tariffikiintiöihin ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vientitukiin ja tukitodistuksiin.

(51)

Ottaen huomioon niiden erityinen luonne, olisi ne täytäntöönpanosäädökset, jotka koskevat toimenpiteitä, joilla vahvistetaan edustavat hinnat ja kynnysmäärät lisätuontitullien soveltamista varten sekä kyseisten tuontitullien määrä unionin kansainvälisten sitoumusten mukaisesti, joilla rajoitetaan määriä, joita varten sisäistä jalostusta koskevia todistuksia ja tukitodistuksia voidaan antaa, sekä hylätään kyseisten todistusten mukaisesti haettuja määriä ja keskeytetään kyseisiin todistuksiin liittyvien hakemusten esittäminen, ja toimenpiteitä, joilla hallinnoidaan menettelyä, jolla varmistetaan, että tariffikiintiössä käytettävissä olevat määrät eivät ylity ja tariffikiintiön käyttämättömät määrät jaetaan uudelleen, olisi hyväksyttävä soveltamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 182/2011 (18). Kaikki muut tämän asetuksen perusteella annettavat täytäntöönpanosäädökset olisi hyväksyttävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(52)	Asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti annettavien täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi käytettävä tarkastelumenettelyä, koska kyseiset säädökset liittyvät mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

(53)

Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät jalostettujen maataloustuotteiden unioniin tuonnin vastaisten suojatoimenpiteiden toteuttamiseen taikka unionin markkinoiden häiriintymiseen tai mahdolliseen häiriintymiseen, joka edellyttää muna-albumiinia ja maitoalbumiinia koskevan jalostusmenettelyn tai sisäisen jalostusmenettelyn käytön keskeyttämistä.

(54)

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on tarpeen ja aiheellista tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi vahvistaa tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettava kauppajärjestelmä. Tässä asetuksessa ei Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(55)

Nykytilanteen säilyttämiseksi tähän asetukseen olisi sisällytettävä liitteet, jotka sisältävät kunkin seuraavista: luettelon jalostetuista maataloustuotteista, joka korvaa asetuksen (EY) N:o 1216/2009 liitteen II; luettelon liitteeseen I kuulumattomista tavaroista, joka korvaa komission asetuksen (EU) N:o 578/2010 (19) liitteen II sekä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteen XX; luettelon liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden valmistuksessa käytettävistä perustuotteista, joka korvaa asetuksen (EU) N:o 578/2010 liitteen I; luettelon jalostetuista maataloustuotteista, joista voidaan kantaa lisätuontitulleja, joka korvaa asetuksen (EY) N:o 1216/2009 liitteen III; ja luettelon jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa käytettävistä maataloustuotteista, joka korvaa asetuksen (EY) N:o 1216/2009 liitteen I.

(56)	Sen vuoksi asetukset (EY) N:o 1216/2009 ja (EY) N:o 614/2009 olisi kumottava.

(57)

Koska tarvittava johdonmukaisuus on varmistettu ennen tämän asetuksen voimaantuloa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 230 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan i alakohdan siirtymäsäännöksellä, tätä asetusta olisi alettava soveltaa mahdollisimman pian yhteisen maatalouspolitiikan uudistuspaketin asetusten hyväksymisen jälkeen ottaen samalla täysimääräisesti huomioon oikeusvarmuus ja talouden toimijoiden luottamuksensuoja,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan kauppajärjestelmä, jota sovelletaan jalostettujen maataloustuotteiden tuontiin sekä liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden ja kyseisiin liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisällytettyjen maataloustuotteiden vientiin.

Tätä asetusta sovelletaan myös sellaisten maataloustuotteiden tuontiin, jotka kuuluvat unionin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, mukaisesti tekemän tai väliaikaisesti soveltaman kansainvälisen sopimuksen piiriin ja joiden rinnastamisesta etuuskohteluun oikeutetun kaupan piiriin kuuluviin jalostettuihin maataloustuotteisiin määrätään tällaisessa sopimuksessa.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)	’maataloustuotteilla’ asetuksen (EU) N:o 1308/2013 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita;

b)	’jalostetuilla maataloustuotteilla’ tämän asetuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita;

c)	’liitteeseen I kuulumattomilla tavaroilla’ niitä tuotteita, joita ei ole lueteltu perussopimuksen liitteessä I, ja jotka luetellaan tämän asetuksen liitteen II ensimmäisessä ja toisessa sarakkeessa;

d)	’perustuotteilla’ tämän asetuksen liitteessä III lueteltuja maataloustuotteita;

’maatalousosalla’ joko jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavan tuontitullin sitä osaa, joka vastaa tämän asetuksen liitteessä V lueteltuihin maataloustuotteisiin sovellettavaa tuontitullia, tai tarvittaessa kyseisistä maista peräisin oleviin tuotteisiin sovellettavia alennettuja tulleja sellaisten maataloustuotteiden määrien osalta, joita on käytetty valmistuksessa tai joita pidetään valmistukseen käytettyinä;

f)	’muulla kuin maatalousosalla’ maksuosaa, joka vastaa e alakohdassa määritellyllä maatalousosalla alennettua yhteisen tullitariffin tullia;

’sokereista ja jauhoista kannettavilla lisätulleilla’ sokereista kannettavaa lisätullia (AD S/Z) ja jauhoista kannettavaa lisätullia (AD F/M), joita tarkoitetaan asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteessä I olevan ensimmäisen osan I osaston B kohdan 6 alakohdassa ja jotka vahvistetaan kyseisen asetuksen liitteessä I olevan kolmannen osan I jakson liitteessä 1 olevassa taulukossa 2;

h)	’arvotullilla’ prosenttiosuutena tullausarvosta ilmaistua tuontitullin osaa;

i)	’tuoteryhmällä 1’ CN-koodiin ex 0404 10 02–ex 0404 10 16 kuuluvaa heraa jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätöntä;

’tuoteryhmällä 2’ CN-koodiin ex 0402 10 19 kuuluvaa maitoa jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätöntä, rasvapitoisuudeltaan enintään 1,5 painoprosenttia, muita kuin niitä, joissa tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino enintään 2,5 kg;

k)	’tuoteryhmällä 3’ CN-koodiin ex 0402 21 18 kuuluvaa maitoa jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätöntä, rasvapitoisuudeltaan 26 painoprosenttia, muita kuin niitä, joissa tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino enintään 2,5 kg;

l)	’tuoteryhmällä 6’ CN-koodi in ex 0405 10 kuuluvaa voita, jossa on rasvaa 82 painoprosenttia.

II LUKU

JALOSTETTUJEN MAATALOUSTUOTTEIDEN TUONTI

I JAKSO

Tuontiin sovellettavat yleiset säännökset

I alajakso

Jalostettujen maataloustuotteiden tuontitullit

3 artikla

Tuontitulleihin sisältyvät maksuosat

1. Liitteessä I olevassa taulukossa 1 lueteltuihin jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavat yhteisessä tullitariffissa vahvistetut tuontitullit koostuvat maatalousosasta, joka ei ole osa arvotullia, ja muusta kuin maatalousosasta, joka on arvotulli.

2. Liitteessä I olevassa taulukossa 2 lueteltuihin jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavat yhteisessä tullitariffissa vahvistetut tuontitullit koostuvat arvotullista ja maatalousosasta, joka on osa arvotullia. Jos liitteessä I olevassa taulukossa 2 lueteltuihin jalostettuihin maataloustuotteisiin ei sovelleta arvotullia, tällaisten tuotteiden osalta maatalousosa on katsottava osaksi kyseisten tuotteiden paljoustullia.

4 artikla

Tuontitullin enimmäismäärä

1. Jos sovelletaan enimmäistullia, kyseisen enimmäistullin määrittämisessä käytettävä laskentamenetelmä on vahvistettava yhteisessä tullitariffissa perussopimuksen 31 artiklan mukaisesti.

2. Jos liitteessä I olevassa taulukossa 1 lueteltujen jalostettujen maataloustuotteiden enimmäistulli koostuu sokereista ja jauhoista kannettavasta lisätullista, kyseisen lisätullin määrittämisessä käytettävä laskentamenetelmä on vahvistettava yhteisessä tullitariffissa perussopimuksen 31 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Unionin markkinoille aiheutuvien epäsuotuisien vaikutusten ehkäisemiseen ja torjumiseen tarkoitetut lisätuontitullit

1. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla määritetään ne liitteessä IV luetellut jalostetut maataloustuotteet, joihin on sovellettava lisätuontitullia silloin, kun niitä tuodaan yhteisessä tullitariffissa vahvistettujen tullien mukaisesti. Tällaisia täytäntöönpanosäädöksiä annetaan vain tarkoituksin ehkäistä ja torjua tällaisesta tuonnista unionin markkinoille aiheutuvia mahdollisia epäsuotuisia vaikutuksia, ja jos

a)	tuontihinta alittaa tason, jonka unioni on ilmoittanut WTO:lle, jäljempänä ’käynnistyshinta’; tai

b)	tuonnin määrä ylittää minä tahansa vuonna tietyn tason, jäljempänä ’käynnistysmäärä’.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2. Lisätuontitulleja ei määrätä 1 kohdan mukaisesti, jos tuonti ei todennäköisesti häiritse unionin markkinoita tai jos tällaisten lisätuontitullien vaikutukset olisivat niille asetettu tavoite huomioiden suhteettomia.

3. Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi tuontihinnat määritetään kyseisen lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen osalta maailmanmarkkinoilla tai unionin tuontimarkkinoilla todettujen edustavien hintojen perusteella.

Edustavat hinnat määritetään säännöllisin väliajoin komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (20) 308 d artiklan nojalla perustetulla valvontajärjestelmällä kerättyjen tietojen perusteella.

4. Käynnistysmäärän on perustuttava markkinoille pääsyn mahdollisuuksiin, jotka määritellään tuonnin prosenttiosuutena kolmen sitä vuotta, jona 1 kohdassa tarkoitettuja epäsuotuisia vaikutuksia ilmenee tai todennäköisesti ilmenee, edeltävän vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta.

5. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavia toimenpiteitä ja erityisesti sellaisia, jotka koskevat tuontihintojen todistamisen ja todistusasiakirjojen toimittamisen määräaikoja. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä soveltamatta 44 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä sellaisten 1 kohdan mukaisesti yksilöityjä tuotteita koskevien toimenpiteiden osalta, joilla

a)	vahvistetaan edustavat hinnat ja käynnistysmäärät lisätuontitullien soveltamista varten;

b)	vahvistetaan lisätuontitullien taso unionin perussopimuksen mukaisesti tekemissä tai väliaikaisesti soveltamissa kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

7. Komissio julkaisee 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut käynnistyshinnat Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

II alajakso

Muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuonti

6 artikla

Muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuontitodistukset

1. Muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuonnissa vapaaseen liikkeeseen luovutettavaksi voidaan edellyttää tuontitodistuksen esittämistä, jos tällainen todistus on tarpeen asianomaisten markkinoiden hallinnoinnin sekä etenkin kyseisten tuotteiden kaupan seurannan kannalta.

2. Jäsenvaltioiden on annettava 1 kohdassa tarkoitetut tuontitodistukset kaikille unioniin sijoittautuneille hakijoille riippumatta siitä, minne asianomainen hakija on sijoittautunut, jollei perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetussa säädöksessä toisin säädetä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan mukaisesti toteutettavien toimenpiteiden soveltamista.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tuontitodistukset ovat voimassa koko unionissa.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuontitodistusten antamisen ja todistuksen kattamien tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen edellytykseksi voidaan asettaa vaatimuksia, jotka koskevat kyseisten tuotteiden alkuperää ja lähtöpaikkaa, sekä kolmannen maan tai elimen antaman sellaisen asiakirjan esittäminen, joka varmentaa muun muassa tuotteiden alkuperän, lähtöpaikan, aitouden ja laatuominaisuudet.

7 artikla

Tuontitodistuksia koskevat vakuudet

1. Edellä 6 artiklassa tarkoitettujen tuontitodistusten antamisen edellytyksenä voi olla sellaisen vakuuden asettaminen, jolla taataan, että asianomainen talouden toimija tuo tuotteet tuontitodistuksen voimassaoloaikana.

2. Vakuus on pidätettävä kokonaan tai osittain, jos tuotteita ei tuoda tuontitodistuksen voimassaoloaikana.

3. Vakuutta ei kuitenkaan saa pidättää, jos tuotteita ei ole tuotu kyseisen ajanjakson kuluessa ylivoimaisen esteen vuoksi tai jos kyseisenä ajanjaksona tuomatta jäänyt määrä on sallitun poikkeaman rajoissa.

8 artikla

Siirretty säädösvalta

Siirretään komissiolle valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

a)	sääntöjä, joilla tehdään tuontitodistuksen esittäminen edellytykseksi muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuonnille vapaaseen liikkeeseen luovutettavaksi;

b)	tuontitodistuksesta johtuviin oikeuksiin ja velvoitteisiin sekä todistuksen oikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavia sääntöjä;

c)	sellaisia tapauksia, joissa sovelletaan sallittua poikkeamaa todistuksessa mainittua määrää koskevaan tuontivelvoitteeseen tai joissa alkuperä on ilmoitettava todistuksessa;

sääntöjä, jotka koskevat tuontitodistuksen antamista tai sääntöjä, joilla tehdään todistuksen kattamien tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen edellytykseksi kolmannen maan tai elimen antaman, muun muassa tuotteiden alkuperän, lähtöpaikan, aitouden ja laatuominaisuudet varmentavan asiakirjan esittäminen;

e)	tuontitodistuksen siirtämiseen tai tällaista siirtoa koskeviin rajoituksiin sovellettavia sääntöjä;

f)	tapauksia, joissa ei vaadita tuontitodistuksen esittämistä;

g)	sääntöjä, joissa asetetaan 6 artiklassa tarkoitettujen tuontitodistusten antamisen edellytykseksi vakuuden asettaminen.

9 artikla

Täytäntöönpanovalta

Komissio hyväksyy tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat

a)	tuontitodistuksen muotoa ja sisältöä;

b)	tuontitodistuksia koskevien hakemusten jättämistä sekä todistusten antamista ja käyttöä;

c)	tuontitodistuksen voimassaoloaikaa ja asetettavan vakuuden määrää ja sen asettamismenettelyä;

d)	sen osoittamiseen tarvittavia todisteita, että tuontitodistusten käyttöedellytyksiä on noudatettu;

e)	sallittua poikkeamaa tuontitodistuksessa mainittua määrää koskevan tuontivelvoitteen noudattamisesta;

f)	korvaavien tuontitodistusten ja niiden kaksoiskappaleiden antamista;

g)	tuontitodistusten käsittelyä jäsenvaltioissa ja järjestelmän hallinnoinnin kannalta tarvittavien tietojen vaihtoa, mukaan lukien menettelyt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen erityiseen hallinnolliseen apuun.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II JAKSO

Etuuskohteluun oikeutettu kauppa

I alajakso

Tuontitullien alentaminen

10 artikla

Maatalousosien, arvotullien ja lisätullien alentaminen ja asteittainen poistaminen

1. Jos unionin perussopimuksen mukaisesti tekemässä tai väliaikaisesti soveltamassa kansainvälisessä sopimuksessa

a)	määrätään jalostettujen maataloustuotteiden tuontitullien alentamisesta tai peräkkäisistä alennuksista, jotka johtavat tullien asteittaiseen poistamiseen; ja

vahvistetaan kyseisiin alennuksiin oikeutetut tuotteet, tavaroiden määrät, niiden kiintiöiden arvot, joihin näitä vähennyksiä sovelletaan, tapa, jolla tällaiset määrät tai arvot määritetään, tai sokerista ja jauhoista kannettavassa lisätullissa taikka arvotullissa olevan maatalousosan alennuksen määrittämisessä sovellettavat perusteet,

maatalousosaa, sokereista tai jauhoista kannettavia lisätulleja tai arvotulleja voidaan alentaa tai ne voidaan poistaa asteittaisilla alennuksilla, siten kuin on säädetty jalostettujen maataloustuotteiden osalta.

Tätä artiklaa sovellettaessa maatalousosa voi myös sisältää asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteessä I olevan ensimmäisen osan I osaston B kohdan 1 alakohdassa tarkoitetun ja mainitun asetuksen liitteessä I olevan kolmannen osan I jakson liitteessä 1 olevassa taulukossa 2 vahvistetun maatalousosan.

2. Jos unionin perussopimuksen mukaisesti tekemässä tai väliaikaisesti soveltamassa kansainvälisessä sopimuksessa määrätään tämän asetuksen liitteessä I olevassa taulukossa 2 lueteltujen tuotteiden maatalousosien alentamisesta tai asteittaisesta poistamisesta, maatalousosasta, joka on osa arvotullia, muodostuva tulli on korvattava maatalousosalla, joka ei ole arvotulli.

11 artikla

Tosiasiallisesti käytetyt tai käytettyinä pidetyt määrät

1. Edellä olevan 10 artiklan 1 kohdan mukaiset maatalousosien tai sokereista ja jauhoista kannettavien lisätullien alennukset tai asteittainen poistaminen on määritettävä seuraavien perusteella:

a)	liitteessä V lueteltujen maataloustuotteiden ne määrät, jotka on tosiasiallisesti käytetty tai joita pidetään käytettyinä jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa;

b)	tullit, joita sovelletaan a alakohdassa tarkoitettuihin maataloustuotteisiin ja joita käytetään laskettaessa alennettua maatalousosaa ja sokereista ja jauhoista kannettavia lisätulleja tiettyjen etuuskohtelukauppaa koskevien järjestelmien yhteydessä.

2. Ne maataloustuotteet, joita on pidettävä tietyn jalostetun maataloustuotteen valmistuksessa käytettyinä, on valittava kyseisen jalostetun maataloustuotteen valmistuksessa tosiasiallisesti käytetyistä maataloustuotteista sen perusteella, miten merkittäviä ne ovat kansainvälisessä kaupassa ja miten hyvin niiden hintataso edustaa kaikkien muiden kyseisen jalostetun maataloustuotteen valmistuksessa käytettävien maataloustuotteiden hintatasoa.

3. Liitteessä V lueteltujen maataloustuotteiden ne määrät, jotka on tosiasiallisesti käytetty, on muunnettava vastaaviksi määriksi käytettyinä pidettyjä maataloustuotteita.

12 artikla

Siirretty säädösvalta

Siirretään komissiolle valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

a)	luettelon vahvistamista niistä liitteessä V luetelluista maataloustuotteista, joita on pidettävä jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa käytettyinä 11 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen valintakriteerien perusteella;

b)	edellä 11 artiklan 3 kohdassa säädettyjen vastaavien määrien ja muuntamista koskevien sääntöjen vahvistamista;

c)	alennetun maatalousosan ja sokereista ja jauhoista kannettavien alennettujen lisätullien laskemiseen tarvittavia osatekijöitä ja menetelmiä kyseistä laskentaa varten;

d)	vähäisiä määriä, joiden osalta alennetut maatalousosat ja sokereista ja jauhoista kannettavat alennetut lisätullit vahvistetaan nollaksi.

13 artikla

Täytäntöönpanovalta

1. Komissio hyväksyy tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön unionin perussopimuksen mukaisesti tekemät tai väliaikaisesti soveltamat kansainväliset sopimukset, jotka koskevat niiden jalostettujen maataloustuotteiden tuontitullien laskemista, joihin sovelletaan alennuksia tämän asetuksen 10 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2. Komissio voi tarvittaessa hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään

a)	jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa käytettyinä pidettävien, 12 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen maataloustuotteiden kiinteät määrät;

jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa käytettyinä pidettävien, 12 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen maataloustuotteiden määrät sellaisten jalostettujen maataloustuotteiden, joita varten ei voida määrittää mainittujen maataloustuotteiden kiinteitä määriä tämän alakohdan a alakohdan mukaisesti, jokaisen mahdollisen koostumuksen osalta;

c)	asiakirjoja koskevia vaatimuksia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3. Komissio voi 44 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan sovellettavan tuontitullin taso unionin perussopimuksen mukaisesti tekemässä tai väliaikaisesti soveltamassa kansainvälisessä sopimuksessa määrättyjen ja tämän artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti.

II alajakso

Tariffikiintiöt ja erityistuontikohtelu kolmansissa maissa

14 artikla

Tariffikiintiöiden avaaminen ja hallinnointi

1. Komissio avaa ja hallinnoi 15 ja 16 artiklan mukaisesti tariffikiintiöt, jotka koskevat 1 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen jalostettujen maataloustuotteiden ja maataloustuotteiden tuontia niiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamiseksi unionissa ja jotka johtuvat unionin perussopimuksen mukaisesti tekemistä tai väliaikaisesti soveltamista kansainvälisistä sopimuksista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tariffikiintiöitä hallinnoidaan välttäen kaikenlaista toimijoihin kohdistuvaa syrjintää ja ottaen riittävästi huomioon unionin markkinoiden hankintatarpeet ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tariffikiintiöitä hallinnoidaan soveltamalla yhtä seuraavista menetelmistä, jotain muuta asianmukaista menetelmää, tai niiden mitä hyvänsä yhdistelmää:

a)	hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva jakamismenetelmä (ensin tullutta palvellaan ensin -periaate);

b)	menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa hakemuksissa pyydettyihin määriin (samanaikaisen tarkastelun menetelmä);

c)	perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva jakamismenetelmä (perinteiset/uudet toimijat -menetelmä).

15 artikla

Siirretty säädösvalta

1. Siirretään komissiolle valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

a)	edellytyksiä ja kelpoisuusvaatimuksia, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää hakemuksen 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä sopimuksessa vahvistetussa tariffikiintiössä;

b)	oikeuksien siirtämistä toimijoiden välillä koskevia sääntöjä ja tarvittaessa tätä siirtämistä koskevia rajoituksia 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä sopimuksessa vahvistetun tariffikiintiön hallinnoinnin osalta;

c)	säännöksiä, joilla 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä sopimuksessa vahvistettuun tariffikiintiöön osallistumisen edellytykseksi asetetaan tuontitodistuksen esittäminen ja vakuuden asettaminen;

d)	edellä 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä sopimuksessa vahvistettuun tariffikiintiöön sovellettavia erityispiirteitä, vaatimuksia tai rajoituksia.

2. Siirretään komissiolle valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joiden mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan antamaan pyynnöstä ja asianmukaisten tarkastusten jälkeen asiakirja, jossa varmennetaan tuotteen täyttävän erityiskohtelun saamisen edellytykset tuonnissa kolmanteen maahan.

16 artikla

Täytäntöönpanovalta

1. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla säädetään

a)	vuotuiset tariffikiintiöt, jotka jaetaan tarvittaessa sopivalla tavalla vuoden ajalle, ja käytettävän hallinnointimenetelmän;

tuonti- ja vientijärjestelmää koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa tai säädöksessä vahvistettujen erityisten määräysten tai säännösten soveltamismenettelyt, erityisesti, ne, jotka koskevat

i)	takeita tuotteen luonteesta, lähtöpaikasta ja alkuperästä;

ii)	edellä i alakohdassa tarkoitettujen takeiden tarkistamiseen minkä hyvänsä käytetyn asiakirjan hyväksymistä;

iii)	viejämaan antaman asiakirjan esittämistä;

iv)	tuotteiden määräpaikkaa ja käyttötarkoitusta;

c)	edellä olevan 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti esitettävien tuontitodistusten voimassaoloaika;

d)	edellä olevan 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti asetettavan vakuuden asettamismenettelyt ja sen määrä;

e)	edellä olevan 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti esitettävien tuontitodistusten käyttö ja tarvittaessa erityistoimenpiteet, jotka liittyvät etenkin edellytyksiin, joiden mukaisesti tuontihakemukset on jätettävä ja lupa myönnettävä tariffikiintiöiden puitteissa;

f)	asiakirjoja koskevat vaatimukset;

g)	edellä 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asiakirjan sisältöä, muotoa, antamista ja käyttöä koskevat tarvittavat toimenpiteet.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2. Komissio hyväksyy 44 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat

menettelyn hallinnoimista sen varmistamiseksi, että tariffikiintiössä käytettävissä olevia määriä ei ylitetä, erityisesti vahvistamalla kuhunkin hakemukseen jakokertoimen silloin, kun käytettävissä olevat määrät on saavutettu, hylkäämällä vireillä olevat hakemukset ja tarvittaessa keskeyttämällä hakemusten jättämisen;

b)	tariffikiintiön käyttämättömien määrien jakamista uudelleen.

III JAKSO

Suojatoimenpiteet

17 artikla

Suojatoimenpiteet

1. Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät suojatoimenpiteitä jalostettujen maataloustuotteiden unioniin suuntautuvaa tuontia vastaan. Yhteisen kauppapolitiikan yhdenmukaisuuden varmistamiseksi näiden täytäntöönpanosäädösten on oltava yhteensopivia asetusten (EY) N:o 260/2009 ja (EY) N:o 625/2009 kanssa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2. Jollei missään muussa Euroopan parlamentin ja neuvoston säädöksessä tai muussa neuvoston säädöksessä toisin säädetä, komissio hyväksyy, jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät suojatoimenpiteitä sellaista jalostettujen maataloustuotteiden unioniin suuntautuvaa tuontia vastaan, joista määrätään unionin perussopimuksen mukaisesti tekemissä tai väliaikaisesti soveltamissa kansainvälisissä sopimuksissa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3. Komissio voi toteuttaa 1 ja 2 kohdassa säädetyt toimenpiteet jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

Kun komissio saa jäsenvaltiolta pyynnön hyväksyä 1 tai 2 kohdassa tai molemmissa tarkoitettuja täytäntöönpanosäädöksiä, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät komission asiaa koskevan päätöksen, viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4. Komissio hyväksyy 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät 1 ja 2 kohdassa säädettyihin suojatoimenpiteisiin.

5. Jos komissio haluaa kumota 1–4 kohdan perusteella hyväksytyt suojatoimenpiteet tai muuttaa niitä, se hyväksyy tätä varten täytäntöönpanosäädöksiä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, paitsi jos on olemassa asianmukaisesti perusteltuja syitä noudattaa kiireellisyyttä, jolloin nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 3 kohtaa noudattaen.

IV JAKSO

Sisäinen jalostus

I alajakso

Sisäinen jalostus ilman taloudellisten edellytysten tarkastelua

18 artikla

Maataloustuotteiden sisäinen jalostus ilman taloudellisten edellytysten tarkastelua

1. Jos liitteeseen I kuulumattomia tavaroita saadaan tämän asetuksen liitteessä III luetelluista maataloustuotteista sisäisessä jalostusmenettelyssä, asetuksen (ETY) N:o 2913/92 117 artiklan c alakohdassa tarkoitetut taloudelliset edellytykset on katsottava täytetyiksi, kun kyseisten maataloustuotteiden osalta esitetään sisäistä jalostusta koskeva todistus.

2. Sisäistä jalostusta koskevia todistuksia liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden valmistuksessa käytettäville maataloustuotteille on annettava komission määrittämien määrien rajoissa.

Näiden määrien määrittäminen tapahtuu ottamalla tasapuolisesti huomioon toisaalta liitteeseen I kuulumattomille tavaroille myönnettäviä vientitukia koskevat sitovat talousarviorajat ja toisaalta liitteeseen I kuulumattomille tavaroille myönnettävistä vientituista johtuvat odotettavissa olevat menovaatimukset, ja ottamalla erityisesti huomioon

a)	kyseisten liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden arvioitu vientimäärä;

b)	tapauksen mukaan asianomaisten perustuotteiden tilanne unionin markkinoilla ja maailmanmarkkinoilla;

c)	taloudelliset ja lainsäädännölliset tekijät.

Määriä tarkistetaan säännöllisesti taloudellisten ja lainsäädännöllisten tekijöiden kehityksen huomioon ottamiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on annettava 1 kohdassa tarkoitetut sisäistä jalostusta koskevat todistukset kaikille unioniin sijoittautuneille todistuksen hakijoille riippumatta siitä, minne asianomainen hakija on sijoittautunut.

Sisäistä jalostusta koskevat todistukset ovat voimassa koko unionin alueella.

19 artikla

Siirretty säädösvalta

Siirretään komissiolle valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

a)	luetteloa niistä liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden valmistuksessa käytettävistä maataloustuotteista, joita varten voidaan antaa sisäistä jalostusta koskevia todistuksia;

b)	sisäistä jalostusta koskevasta todistuksesta johtuvia oikeuksia ja sen oikeudellisia vaikutuksia;

c)	sisäistä jalostusta koskevasta todistuksesta johtuvien oikeuksien siirtämistä toimijoiden välillä;

d)	sääntöjä, jotka ovat tarpeen sisäistä jalostusta koskevan todistusjärjestelmän luotettavuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi ja jotka koskevat todistuksen aitoutta, sen siirtoa tai sen siirtoa koskevia rajoituksia.

20 artikla

Täytäntöönpanovalta

1. Komissio hyväksyy tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat

a)	maataloustuotteiden niiden määrien vahvistamista 18 artiklan 2 kohdan nojalla, joita varten sisäistä jalostusta koskevia todistuksia voidaan antaa;

b)	sisäistä jalostusta koskevien todistusten saamiseksi tehtävien hakemusten muotoa ja sisältöä;

c)	sisäistä jalostusta koskevien todistusten muotoa, sisältöä ja voimassaoloaikaa;

d)	sisäistä jalostusta koskevien todistusten saamiseksi tehtävien hakemusten jättämiseen ja todistusten antamiseen vaadittavia asiakirjoja ja tähän liittyvää menettelyä;

e)	sisäistä jalostusta koskevien todistusten hallinnointia jäsenvaltioissa;

f)	menettelyjä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen erityiseen hallinnolliseen apuun.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2. Jos todistuksia haetaan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti määritetyt määrät ylittäviä määriä varten, komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä, jotka on hyväksytään soveltamatta 44 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä, rajoittaa määriä, joita varten sisäistä jalostusta koskevia todistuksia voidaan antaa, evätä sisäistä jalostusta koskevien todistusten mukaisesti haettuja määriä ja keskeyttää kyseessä olevaa tuotetta koskevien sisäistä jalostusta koskevien todistusten saamiseksi tehtävien hakemusten esittämisen.

II alajakso

Sisäisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

21 artikla

Muna-albumiinin ja maitoalbumiinin sisäisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

1. Jos unionin markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä sisäisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla keskeytetään osittain tai kokonaan sisäisen jalostusmenettelyn käyttö muna-albumiinin ja maitoalbumiinin osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos komissio saa jäsenvaltiolta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä koskevan pyynnön, se hyväksyy viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät asiaa koskevan komission päätöksen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2. Komissio hyväksyy 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen 1 kohdassa tarkoitettua keskeyttämistä koskevia välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa.

III LUKU

VIENTI

I JAKSO

Vientituet

22 artikla

Tukikelpoiset tavarat ja tuotteet

1. Liitteeseen I kuulumattomia tavaroita vietäessä ne maataloustuotteet, jotka on lueteltu asetuksen (EU) N:o 1308/2013 196 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii, v ja vii alakohdassa ja joita on käytetty näiden liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden valmistukseen, ovat mainitun asetuksen 196 artiklan nojalla oikeutettuja vientitukiin, siten kuin on esitetty tämän asetuksen liitteessä II, ja tällöin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 196 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 2 kohtaa ja 3 kohtaa.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja vientitukia ei myönnetä seuraaville:

a)	liitteeseen I kuulumattomat tuontitavarat, joiden katsotaan olevan vapaassa vaihdannassa perussopimuksen 29 artiklan mukaisesti ja jotka jälleenviedään;

b)	liitteeseen I kuulumattomat tuontitavarat, joiden katsotaan olevan vapaassa vaihdannassa perussopimuksen 29 artiklan mukaisesti ja jotka viedään jalostuksen jälkeen tai sisällytetään muihin liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin;

c)	tuodut viljat, riisi, maito ja maitotuotteet ja munat, joiden katsotaan olevan vapaassa vaihdannassa perussopimuksen 29 artiklan mukaisesti ja jotka viedään jalostuksen jälkeen tai sisällytetään liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin.

23 artikla

Vientitukien määrittäminen

1. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset määrittävät 22 artiklassa tarkoitetut vientituet vientitavaroiden koostumuksen sekä kullekin kyseisten vientitavaroiden sisältämälle perustuotteelle vahvistettujen vientitukien määrien perusteella.

2. Vientitukien määrittämistä varten asetuksen (EU) N:o 1308/2013 196 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii, v ja vii alakohdassa luetellut tuotteet, joita ei luetella tämän asetuksen liitteessä III, on rinnastettava perustuotteisiin tai perustuotteista jalostettuihin tuotteisiin.

24 artikla

Horisontaaliset säännöt ja vientituen määrät

1. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 199 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja maataloustuotteille myönnettäviä vientitukia koskevia horisontaalisia sääntöjä sovelletaan liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin.

2. Perustuotteiden vientituen määrien vahvistamiseksi on toteutettava toimenpiteitä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 198 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1370/2013 13 artiklan mukaisesti.

3. Vientitukien laskentaa varten asetuksen (EU) N:o 1308/2013 196 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii, v ja vii alakohdassa luetellut maataloustuotteet, joita ei luetella tämän asetuksen liitteessä III ja joita saadaan perustuotteista tai jotka rinnastetaan perustuotteisiin tai perustuotteista jalostettuihin tuotteisiin 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on muunnettava perustuotteiksi.

25 artikla

Tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vientiä tiettyihin määräpaikkoihin koskevat todistukset

Jos unionin perussopimuksen mukaisesti tekemä tai väliaikaisesti soveltama kansainvälinen sopimus sitä edellyttää, asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on asianomaisen osapuolen pyynnöstä annettava todistus siitä, onko tiettyihin määräpaikkoihin vietyjen tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden osalta maksettu vientitukia.

26 artikla

Siirretty säädösvalta

Siirretään komissiolle valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

a)	vientiin tarkoitettujen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden ja niiden valmistuksessa käytettävien maataloustuotteiden ominaisuuksia koskevia sääntöjä;

b)	maataloustuotteiden, jotka viedään jalostettuina liitteeseen I kuulumattomiksi tavaroiksi, vientitukien määrittämistä koskevia sääntöjä;

c)	liitteeseen I kuulumattomien vientitavaroiden koostumuksen osoittamiseen tarvittavia todisteita koskevia sääntöjä;

d)	tiettyjen tuotujen maataloustuotteiden käytön ilmoittamisvaatimusta koskevia sääntöjä;

e)	asetuksen (EU) N:o 1308/2013 196 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii, v ja vii alakohdassa lueteltujen maataloustuotteiden, joita ei luetella tämän asetuksen liitteessä III, rinnastamista perustuotteisiin sekä kunkin perustuotteen viitemäärän määrittämistä koskevia sääntöjä;

f)	asetuksen (EU) N:o 1308/2013 202 artiklan nojalla hyväksyttyjen, maataloustuotteiden vientitukia koskevien horisontaalisten sääntöjen soveltamista liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin.

27 artikla

Täytäntöönpanovalta

Komissio hyväksyy tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat

a)	tuen määrien soveltamista, jos tämän artiklan c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden osatekijöiden ominaisuudet on tarpeen ottaa huomioon vientitukia laskettaessa;

vientitukien laskemista seuraaville:

i)	perustuotteet;

ii)	perustuotteista jalostetut tuotteet;

iii)	edellä i tai ii alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin rinnastettavat tuotteet;

c)	edellä b alakohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitettujen, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 196 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii, v ja vii alakohdassa lueteltujen tuotteiden, joita ei luetella tämän asetuksen liitteessä III, rinnastamista perustuotteisiin;

d)	kunkin perustuotteen osalta vientitukien määrittelyn pohjana käytettävän viitemäärän määrittämistä joko vientitavaroiden valmistuksessa tosiasiassa käytetyn tuotteen määrän perusteella tai kiinteämääräisinä liitteen II mukaisesti;

e)	edellä 25 artiklassa tarkoitettujen todistusten hakemista, antamista ja hallinnointia;

f)	tuotteiden häviämisten ja valmistusprosessin aikana menetettyjen määrien käsittelemistä ja sivutuotteiden käsittelyä;

g)	vientitukijärjestelmän toteuttamisen edellyttämiä liitteeseen I kuulumattomien vientitavaroiden koostumuksen ilmoittamis- ja todistamismenettelyjä;

h)	määräpaikkaan saapumisen yksinkertaistettua todistamista, kun on kyse määräpaikan mukaan eriytetyistä tuista;

i)	asetuksen (EU) N:o 1308/2013 203 artiklan nojalla hyväksyttyjen, maataloustuotteiden vientitukia koskevien horisontaalisten säännösten soveltamista liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vientitukiin.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II JAKSO

Tukitodistukset

28 artikla

Tukitodistukset

1. Liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisällytetyille maataloustuotteille on myönnettävä vientituki, jos on toimitettu vientitukihakemus ja jos esitetään vientihetkellä voimassa ollut tukitodistus.

Pienimuotoisen viennin harjoittajat, myös tukitodistuksen haltijat, jotka hakevat rajoitetun määrän vientitukea, joka on liian pieni, jotta tukitodistukset kattaisivat sen, ja jotka eivät vaaranna talousarviorajoitteiden noudattamista, on vapautettava tukitodistuksen esittämisestä. Vapautukset eivät saa ylittää pienimuotoisen viennin harjoittajille myönnettyä kokonaismäärää.

2. Jäsenvaltioiden on annettava tukitodistus kaikille unioniin sijoittautuneille tukitodistuksen hakijoille riippumatta siitä, minne asianomainen hakija on sijoittautunut. Tukitodistukset ovat voimassa koko unionin alueella.

29 artikla

Sovellettavat tuen määrät

1. Sovellettava tuen määrä on sinä päivänä sovellettava määrä, jona tulliviranomaiset hyväksyvät liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vienti-ilmoituksen, jollei ole tehty 2 kohdan mukaisesti hakemusta tuen määrän vahvistamiseksi ennakkoon.

2. Tuen määrän ennakkovahvistusta koskeva hakemus voidaan jättää joko tukitodistusta haettaessa, tukitodistuksen antamispäivänä tai minä tahansa ajankohtana kyseisen päivän jälkeen mutta kuitenkin ennen tukitodistuksen voimassaoloajan päättymistä.

3. Määräksi vahvistetaan ennakolta määrä, joka on ennakkovahvistushakemuksen jättöpäivänä sovellettavan mukainen. Ennalta vahvistettuja tuen määriä sovelletaan kyseisestä päivästä alkaen kaikkiin tukitodistuksen kattamiin tuen määriin.

4. Liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vientituet myönnetään seuraavien perusteella:

a)	edellä olevan 1 kohdan mukaisesti liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisällytettyjen perustuotteiden osalta sovellettavat tuen määrät, jos tuen määriä ei ole vahvistettu ennakkoon; tai

b)	edellä olevan 3 kohdan mukaisesti liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisällytettyjen perustuotteiden osalta ennalta vahvistetut tuen määrät.

30 artikla

Tukitodistuksia koskevat vakuudet

1. Tukitodistusten antamisen edellytyksenä on oltava sellaisen vakuuden asettaminen, jolla taataan, että talouden toimija esittää asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vientitukihakemuksen tukitodistuksen voimassaoloaikana toteutuneen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden viennin osalta.

2. Vakuus pidätetään kokonaan tai osittain, jos vientitukea ei ole haettu tai on haettu vain osittain tukitodistuksen voimassaoloaikana toteutuneen viennin osalta.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, vakuutta ei saa pidättää,

a)	jos ylivoimainen este on syynä siihen, että tavaroita ei ole viety tai vain osa niistä on viety taikka vientitukea ei ole haettu tai on haettu vain osittain;

b)	jos hakematta jääneet vientituen määrät ovat sallitun poikkeaman rajoissa.

31 artikla

Siirretty säädösvalta

Siirretään komissiolle valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

sääntöjä, jotka koskevat tukitodistuksesta johtuvia oikeuksia ja velvoitteita, mukaan luettuna, mikäli kaikki edellytykset on täytetty, vakuutta siitä, että vientituet maksetaan, ja velvoitetta hakea vientitukia maataloustuotteille, jotka viedään jalostettuina liitteeseen I kuulumattomiksi tavaroiksi;

b)	tukitodistuksen siirtämiseen tai tällaista siirtoa koskeviin rajoituksiin sovellettavia sääntöjä;

c)	tapauksia ja tilanteita, joissa tukitodistuksen esittämistä ei 28 artiklan 1 kohdan nojalla vaadita ottaen huomioon toimenpiteen tarkoitus, kyseessä olevat määrät ja kokonaismäärä, joka voidaan myöntää pienimuotoisen viennin harjoittajille;

d)	tapauksia ja tilanteita, joissa 30 artiklasta poiketen ei vaadita vakuuden asettamista;

e)	30 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuun sallittuun poikkeamaan sovellettavia sääntöjä ottaen huomioon tarve noudattaa talousarviorajoitteita.

32 artikla

Täytäntöönpanovalta

1. Komissio hyväksyy tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat

a)	tukitodistushakemusten jättämistä, muotoa ja sisältöä;

b)	tukitodistusten muotoa, sisältöä ja voimassaoloaikaa;

c)	tukitodistushakemusten jättämiseen sekä tukitodistusten antamiseen ja niiden käyttöön liittyviä menettelyjä;

d)	vakuuden asettamismenettelyjä ja sen määrää;

e)	30 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua sallittua poikkeamaa ottaen huomioon tarve noudattaa talousarviorajoitteita;

f)	keinoja, joilla tukitodistuksesta johtuvien velvoitteiden täyttäminen todistetaan;

g)	tukitodistusten käsittelyä jäsenvaltioissa ja järjestelmän hallinnoinnin kannalta tarvittavien tietojen vaihtoa, mukaan lukien menettelyt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen erityiseen hallinnolliseen apuun;

h)	pienimuotoisen viennin harjoittajille myönnettävän kokonaismäärän ja 28 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaista tukitodistusten esittämisestä vapauttamista koskevan yksilöllisen kynnysmäärän vahvistamista;

i)	korvaavien tukitodistusten ja niiden kaksoiskappaleiden antamista.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2. Jos todistuksia haetaan sellaisia määriä varten, jotka ylittävät perussopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista johtuvien sitoumusten perusteella vahvistetut käytettävissä olevat määrät, komissio voi 44 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä soveltamatta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla rajoitetaan määriä, joita varten tukitodistuksia voidaan antaa, evätään tukitodistusten osalta haettuja määriä ja keskeytetään tukitodistushakemusten esittäminen.

III JAKSO

Muut vientiä koskevat toimenpiteet

33 artikla

Muut vientiä koskevat toimenpiteet

1. Niitä tapauksia varten, joissa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 nojalla hyväksytään jonkin liitteessä III luetellun maataloustuotteen vientiä koskevia toimenpiteitä maksujen muodossa ja kyseistä maataloustuotetta runsaasti sisältävien liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vienti todennäköisesti haittaa mainittujen toimenpiteiden tavoitteen saavuttamista, komissiolle siirretään valta antaa tämän asetuksen 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteeseen I kuulumattomia tavaroita koskevia vastaavia toimenpiteitä, edellyttäen, että nämä delegoidut säädökset ovat perussopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista mahdollisesti johtuvia velvoitteita. Nämä delegoidut säädökset hyväksytään vain, jos asetuksen (EU) N:o 1308/2013 nojalla kulloinkin käytettävissä olevat toimenpiteet vaikuttavat riittämättömiltä.

Tämän kohdan nojalla annettuihin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 43 artiklassa säädettyä menettelyä, kun tämä on tarpeen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa erittäin kiireellisissä tapauksissa.

Kyseiset erittäin kiireelliset tapaukset voivat käsittää tarpeen toteuttaa välittömiä toimia markkinahäiriön korjaamiseksi tai estämiseksi, jos markkinahäiriön uhka esiintyy niin nopeasti tai odottamattomasti, että tilanteen korjaamiseksi tehokkaasti ja vaikuttavasti tarvitaan välittömiä toimia, tai joissa toimilla estettäisiin markkinahäiriöiden uhkien toteutuminen, jatkuminen tai muuttuminen vakavammaksi tai pitkäaikaisemmaksi häiriöksi, taikka jos välittömien toimien viivästyminen uhkaisi aiheuttaa häiriön tai pahentaa sitä tai lisäisi sellaisten toimenpiteiden laajuutta, jotka olisivat myöhemmin tarpeen uhkan tai häiriön korjaamiseksi tai jotka olisivat vahingollisia tuotannolle tai markkinaolosuhteille.

2. Komissio hyväksyy tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan 1 kohdan soveltamiseksi tarvittavat menettelyt ja tekniset kriteerit.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV LUKU

SEKÄ TUONTIA ETTÄ VIENTIÄ KOSKEVAT TOIMENPITEET

34 artikla

Suora tasausjärjestelmä etuuskohteluun oikeutetussa kaupassa

1. Jos unionin perussopimuksen mukaisesti tekemässä tai väliaikaisesti soveltamassa kansainvälisessä sopimuksessa niin määrätään, maataloustuotteiden tuonnissa sovellettava tulli voidaan korvata määrällä, joka vahvistetaan unionin ja kyseessä olevan maan tai alueen maataloustuotteiden välisen hintaeron perusteella, tai kyseiselle maalle tai alueelle yhteisesti vahvistetun hinnan tasaavalla määrällä.

Tällaisessa tapauksessa kyseessä olevaan maahan tai alueelle suuntautuvassa viennissä maksettavat määrät on määritettävä sopimuksessa määrättyjen edellytysten mukaisesti yhteisesti ja samalla perusteella kuin tuontitullin maatalousosa.

2. Komissio hyväksyy tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla

a)	vahvistetaan kyseessä olevaan maahan tai sille alueelle suuntautuvassa viennissä sovellettava 1 kohdassa tarkoitettu tulli ja sen mukaisesti maksettavat määrät;

b)	varmistetaan, että etuuskohtelujärjestelmässä vietäväksi ilmoitettuja jalostettuja maataloustuotteita ei tosiasiallisesti viedä muussa kuin etuuskohtelujärjestelmässä ja päinvastoin.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

35 artikla

Määritysmenetelmät

1. Jalostettujen maataloustuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden ominaisuudet ja koostumus on tähän asetukseen perustuvan kauppajärjestelmän soveltamista varten määritettävä analysoimalla niiden osatekijät, jos nämä tuotteet tai tavarat sitä edellyttävät.

2. Komissio hyväksyy tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka liittyvät 1 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin ja tavaroihin ja jotka koskevat

a)	laadullisia ja määrällisiä määritysmenetelmiä;

b)	niiden tunnistamiseksi tarvittavia teknisiä säännöksiä;

c)	menettelyjä, jotka tarvitaan niiden luokittelemiseksi CN-nimikkeistön mukaisesti.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

36 artikla

Tämän asetuksen mukauttaminen

Siirretään komissiolle 42 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

liitteiden I–V mukautuksia unionin perussopimuksen mukaisesti tekemiin tai väliaikaisesti soveltamiin kansainvälisiin sopimuksiin muun muassa jalostettujen maataloustuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden poistamiseksi ja uusien jalostettujen maataloustuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden lisäämiseksi;

b)	2 artiklan i–l alakohdan, 25 artiklan ja liitteiden I–V mukautuksia asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteeseen I tehtäviin muutoksiin.

37 artikla

Tiedonvaihto

1. Jos tämän asetuksen täytäntöönpano sitä edellyttää, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle pyynnöstä seuraavat tiedot:

a)	jalostettujen maataloustuotteiden tuonti;

b)	liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vienti;

c)	18 artiklassa tarkoitettuja maataloustuotteita varten haetut ja annetut sisäistä jalostusta koskevat todistukset ja niiden käyttö;

d)	haetut ja annetut 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tukitodistukset ja niiden käyttö;

e)	maksetut ja korvatut vientituet 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden osalta;

f)	hyväksytyt täytäntöönpanoon liittyvät hallinnolliset toimenpiteet;

g)	muut merkitykselliset tiedot.

Jos vientitukia haetaan toisesta jäsenvaltiosta kuin siitä, jossa liitteeseen I kuulumattomat tavarat on tuotettu, e alakohdassa tarkoitettujen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden tuotantoa ja koostumusta koskevat tiedot on ilmoitettava kyseiselle toiselle jäsenvaltiolle, jos se sitä pyytää.

2. Komissio voi toimittaa sille 1 kohdan a–g alakohdan mukaisesti annetut tiedot kaikille jäsenvaltioille.

3. Jotta varmistetaan tietojärjestelmien eheys sekä toimitettavien asiakirjojen ja niihin liittyvien tietojen aitous ja luettavuus, komissiolle siirretään valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan

a)	1 kohdan mukaisesti ilmoitettavien tietojen luonne ja tyyppi;

b)	käsiteltävät tietoryhmät, enimmäissäilytysajat ja käsittelyn tarkoitus erityisesti, kun tällaisia tietoja julkaistaan ja siirretään kolmansiin maihin;

c)	oikeus päästä saataville asetettaviin tietoihin tai tietojärjestelmiin ottaen asianmukaisesti huomioon salassapitovelvollisuus ja luottamuksellisuus;

d)	edellytykset, joiden mukaisesti tiedot julkaistaan.

4. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joita tarvitaan tämän artiklan soveltamiseksi, ja jotka koskevat

a)	ilmoitusmenetelmiä;

b)	ilmoitettavia tietoja koskevia yksityiskohtia;

c)	järjestelyjä ilmoitettavien tietojen hallinnoimiseksi sekä tiedonantojen sisällön, muodon, aikataulun, toimittamistiheyden ja määräaikojen osalta;

järjestelyjä tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai käyttöön asettamiseksi jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille, neuvostolle, kansainvälisille organisaatioille, kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai yleisölle siten, että varmistetaan samalla henkilötietojen suoja ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvä oikeutettu etu.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

38 artikla

Henkilötietojen käsittely ja tietosuoja

1. Jäsenvaltiot ja komissio keräävät henkilötietoja 37 artiklan 1 kohdan mukaisia tarkoituksia varten, eivätkä ne saa käsitellä kyseisiä tietoja tavalla, joka ylittää nämä tarkoitukset.

2. Jos henkilötietoja käsitellään 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tarkoituksessa, tiedot tehdään nimettömiksi ja niitä käsitellään vain koottuina.

3. Henkilötietoja käsitellään direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 sääntöjen mukaisesti. Tällaisia tietoja ei etenkään saa säilyttää muodossa, joka mahdollistaa rekisteröityjen tunnistamisen pidempään kuin on tarpeen siihen tarkoitukseen, jota varten tiedot on kerätty tai jota varten niitä käsitellään, ottaen huomioon sovellettavassa kansallisessa ja unionin lainsäädännössä säädetyt vähimmäissäilytysajat.

4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava rekisteröidyille, että heidän henkilötietojaan saatetaan käsitellä kansallisissa ja unionin elimissä 1 kohdan mukaisesti ja että heillä on tällöin direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 tietosuojasääntöjen mukaiset oikeudet.

39 artikla

Vähäiset määrät

Siirretään komissiolle valta antaa 42 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kynnysarvoja, joiden alittuessa jäsenvaltiot voivat pidättyä soveltamasta 3, 5, 10, 22 ja 34 artiklan nojalla kannettavia tai myönnettäviä määriä. Kynnysarvot asetetaan tasolle, jonka alittuessa määrien soveltamisen hallintokustannukset olisivat kohtuuttomat suhteessa kannettuihin tai myönnettyihin määriin.

40 artikla

Vakuudet, tarkastukset, todentaminen, valvonta ja seuraamukset

1. Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 58–66 artiklan, 79–88 artiklan ja 105–108 artiklassa ja sen perusteella hyväksytyissä säädöksissä vahvistettuja vakuuksia, tarkastuksia, todentamista, valvontaa ja seuraamuksia sekä euron käyttöä koskevia horisontaalisia sääntöjä sovelletaan tapauksen mukaan soveltuvin osin jalostettujen maataloustuotteiden tuontitodistuksiin ja tariffikiintiöihin ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vientitukiin ja tukitodistuksiin.

2. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 42 artiklan mukaisesti säännöistä sellaisten säännösten mukauttamiseksi tarvittaessa, jotka on hyväksytty 1 kohdassa tarkoitettujen artiklojen perusteella tämän asetuksen soveltamiseksi.

3. Komissio hyväksyy tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen artiklojen perusteella tämän asetuksen soveltamiseksi hyväksyttyjen säännösten soveltamista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

41 artikla

Kansainväliset velvoitteet ja sovellettavat vaatimukset

Antaessaan delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä komissio ottaa huomion unionin kansainväliset velvoitteet ja unionissa sovellettavat sosiaali- ja ympäristöalaa sekä eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset, tarpeen seurata kaupan ja markkinoiden kehitystä, tarpeen hallita markkinoita järkevästi ja tarpeen vähentää hallinnollista rasitusta.

V LUKU

SÄÄDÖSVALLAN SIIRTO JA KOMITEAMENETTELY

42 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle seitsemän vuoden ajaksi tämän asetuksen voimaantulopäivästä 8, 12, 15, 19, 26 ja 31 artiklassa, 33 artiklan 1 kohdassa, 36 artiklassa, 37 artiklan 3 kohdassa, 39 artiklassa ja 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän seitsemän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8, 12, 15, 19, 26 ja 31 artiklassa, 33 artiklan 1 kohdassa, 36 artiklassa, 37 artiklan 3 kohdassa, 39 artiklassa ja 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevien 8, 12, 15, 19, 26 ja 31 artiklan, 33 artiklan 1 kohdan, 36 artiklan, 37 artiklan 3 kohdan, 39 artiklan ja 40 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

43 artikla

Kiireellinen menettely

1. Tämän artiklan nojalla annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan viipymättä, ja niitä sovelletaan niin kauan kuin niitä ei vastusteta 2 kohdan mukaisesti. Kun tämän artiklan nojalla annettu delegoitu säädös annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, esitetään samalla ne perusteet, joiden vuoksi sovelletaan kiireellistä menettelyä.

2. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat 42 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vastustaa tämän artiklan nojalla annettua delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen viipymättä sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin tai neuvoston päätös vastustaa sitä on annettu sille tiedoksi.

44 artikla

Komiteamenettely

1. Edellä olevien 13 artiklan, 17 artiklan 1, 2, 4 ja 5 kohdan, 20 artiklan 1 kohdan, 27 artiklan, 32 artiklan 1 kohdan, 33 artiklan 2 kohdan, 34 artiklan 2 kohdan ja 37 artiklan 4 kohdan sekä, muiden jalostettujen maataloustuotteiden kuin muna-albumiinin ja maitoalbumiinin osalta, 5 artiklan 1 ja 5 kohdan ja 16 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi sekä, muiden jalostettujen maataloustuotteiden kuin muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuontitodistusten ja tariffikiintiöiden sekä liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden vientitukien ja tukitodistusten osalta, 40 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi komissiota avustaa liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen maataloustuotteiden kauppaa koskevia horisontaalisia kysymyksiä käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

Edellä olevien 9 artiklan 1 kohdan ja 21 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä muna-albumiinin ja maitoalbumiinin osalta 5 artiklan 1 ja 5 kohdan ja 16 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi ja, muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuontitodistusten ja tariffikiintiöiden osalta, 40 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 229 artiklan 1 kohdalla perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

Edellä olevan 35 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi komissiota avustaa asetuksen (ETY) N:o 2913/92 247 a artiklalla perustettu tullikoodeksikomitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

4. Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai vähintään neljäsosa komitean jäsenistä sitä pyytää.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

45 artikla

Kumoamiset

Kumotaan asetukset (EY) N:o 614/2009 ja (EY) N:o 1216/2009.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä VI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

46 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä huhtikuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS

(1) EUVL C 327, 12.11.2013, s. 90.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. maaliskuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. huhtikuuta 2014.

(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 1216/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä (EUVL L 328, 15.12.2009, s. 10).

(4) Neuvoston asetus (EY) N:o 614/2009, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2009, muna-albumiinin ja maitoalbumiinin yhteisestä kauppajärjestelmästä (EUVL L 181, 14.7.2009, s. 8).

(5) Neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007, annettu 22 päivänä lokakuuta 2007, maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 978/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).

(8) Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, annettu 12 päivänä lokakuuta 1992, yhteisön tullikoodeksista (EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1).

(9) Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

(11) Neuvoston asetus (EU) N:o 1370/2013, annettu 16 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä (EUVL L 346, 20.12.2013, s. 12).

(12) Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549).

(16) Neuvoston asetus (EY) N:o 260/2009, annettu 26 päivänä helmikuuta 2009, tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä (EUVL L 84, 31.3.2009, s. 1).

(17) Neuvoston asetus (EY) N:o 625/2009, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2009, tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä (EUVL L 185, 17.7.2009, s. 1).

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(19) Komission asetus (EU) N:o 578/2010, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2010, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1216/2009 täytäntöönpanosta tiettyjen perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomina tavaroina vietävien maataloustuotteiden vientituen myöntämisjärjestelmän ja tuen määrän vahvistamisperusteiden osalta (EUVL L 171, 6.7.2010, s. 1).

(20) Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1).

LIITE I

2 artiklan b alakohdassa tarkoitetut jalostetut maataloustuotteet

Taulukko 1

3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut jalostetut maataloustuotteet, joiden tuontitulli muodostuu arvotullista ja maatalousosasta, joka ei ole osa arvotullia

CN-koodi	Tavaran kuvaus
ex 0403	Kirnumaito ja kirnupiimä, juoksetettu maito ja kerma, jogurtti, kefiiri ja muu käynyt tai hapatettu maito ja kerma, myös tiivistetty tai maustettu tai lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta, hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältävä:
0403 10 51 –0403 10 99	jogurtti, maustettu tai lisättyä hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältävä
0403 90 71 –0403 90 99	muu, maustettu tai lisättyä hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältävä
0405 20 10 ja 0405 20 30	Maidosta valmistetut levitteet, rasvapitoisuus vähintään 39 mutta enintään 75 painoprosenttia
0710 40 00	Sokerimaissi (myös höyryssä tai vedessä keitetty), jäädytetty
0711 90 30	Sokerimaissi, väliaikaisesti (esim. rikkidioksidikaasulla tai suolavedessä, rikkihapoke- tai muussa säilöntäliuoksessa) säilöttynä, mutta siinä tilassa välittömään kulutukseen soveltumattomana
ex 1517	Margariini; syötävät seokset ja valmisteet, jotka on valmistettu eläin- tai kasvirasvoista tai -öljyistä tai 15 ryhmän eri rasvojen ja öljyjen jakeista, muut kuin nimikkeen 1516 syötävät rasvat ja öljyt sekä niiden jakeet:
1517 10 10	margariini, ei kuitenkaan nestemäinen margariini, jossa on enemmän kuin 10 painoprosenttia mutta enintään 15 painoprosenttia maitorasvaa
1517 90 10	muut, joissa on enemmän kuin 10 painoprosenttia mutta enintään 15 painoprosenttia maitorasvaa
1702 50 00	Kemiallisesti puhdas fruktoosi
ex 1704	Kaakaota sisältämättömät sokerivalmisteet (myös valkoinen suklaa), ei kuitenkaan alanimikkeen 1704 90 10 lakritsiuute, jossa on sakkaroosia enemmän kuin 10 painoprosenttia mutta ei muita lisättyjä aineita
1806	Suklaa ja muut kaakaota sisältävät elintarvikevalmisteet
ex 1901	Mallasuute; muualle kuulumattomat hienoista tai karkeista jauhoista, rouheista, tärkkelyksestä tai mallasuutteesta tehdyt elintarvikevalmisteet, joissa ei ole lainkaan kaakaota tai joissa sitä on vähemmän kuin 40 painoprosenttia täysin rasvattomasta aineesta laskettuna; muualle kuulumattomat nimikkeiden 0401 –0404 tuotteista tehdyt elintarvikevalmisteet, joissa ei ole lainkaan kaakaota tai joissa sitä on vähemmän kuin 5 painoprosenttia täysin rasvattomasta aineesta laskettuna, lukuun ottamatta CN-koodiin 1901 90 91 kuuluvia valmisteita
ex 1902	Makaronivalmisteet, kuten spagetti, makaroni, nuudelit, lasagne, gnocchi, ravioli ja cannelloni, myös kypsennetyt tai (lihalla tai muulla aineella) täytetyt tai muulla tavalla valmistetut; couscous, myös valmistettu, ei kuitenkaan CN-koodeihin 1902 20 10 ja 1902 20 30 kuuluvat täytetyt makaronivalmisteet
1903 00 00	Tapioka ja tärkkelyksestä valmistetut tapiokankorvikkeet, hiutaleina, jyvinä, helmisuurimoina, seulomisjääminä tai niiden kaltaisessa muodossa
1904	Viljasta tai viljatuotteista paisuttamalla tai paahtamalla tehdyt elintarvikevalmisteet (esim. maissihiutaleet); vilja (ei kuitenkaan maissi) jyvinä tai jyväsinä tai hiutaleina tai muulla tavalla valmistettuina jyvinä tai jyväsinä (lukuun ottamatta jauhoja ja rouheita), esikypsennetty tai muulla tavalla valmistettu, muualle kuulumattomat
1905	Ruokaleipä, kakut ja leivokset, keksit ja pikkuleivät (biscuits) sekä muut leipomatuotteet, myös jos niissä on kaakaota; ehtoollisleipä, tyhjät oblaattikapselit, jollaiset soveltuvat farmaseuttiseen käyttöön, sinettiöylätit, riisipaperi ja niiden kaltaiset tuotteet
2001 90 30	Etikan tai etikkahapon avulla valmistettu tai säilötty sokerimaissi (Zea mays var. saccharata)
2001 90 40	Etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt jamssit, bataatit ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat, joissa on vähintään 5 painoprosenttia tärkkelystä
2004 10 91	Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt perunat, hienoina tai karkeina jauhoina taikka hiutaleina, jäädytetyt, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet
2004 90 10	Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistettu tai säilötty sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), jäädytetty, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet
2005 20 10	Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt perunat, hienoina tai karkeina jauhoina taikka hiutaleina, jäädyttämättömät, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet
2005 80 00	Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistettu tai säilötty sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), jäädyttämätön, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet
2008 99 85	Muulla tavalla valmistettu tai säilötty maissi, muu kuin sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), lisättyä alkoholia ja sokeria sisältämätön
2008 99 91	Muulla tavalla valmistetut tai säilötyt jamssit, bataatit ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat, joissa on tärkkelystä vähintään 5 painoprosenttia, lisättyä alkoholia ja sokeria sisältämättömät
2101 12 98	Kahviin perustuvat valmisteet
2101 20 98	Teehen tai mateen perustuvat valmisteet
2101 30 19	Paahdetut kahvinkorvikkeet, ei kuitenkaan paahdettu juurisikuri
2101 30 99	Paahdetut kahviuutteet, -esanssit ja -tiivisteet, ei kuitenkaan paahdetusta juurisikurista saadut
2102 10 31 ja 2102 10 39	Leivontahiiva, myös kuivattu
2105 00	Jäätelö, mehujää ja niiden kaltaiset jäädytetyt valmisteet, myös kaakaota sisältävät
ex 2106	Muualle kuulumattomat elintarvikevalmisteet, muut kuin CN-koodeihin 2106 10 20 , 2106 90 20 ja 2106 90 92 kuuluvat sekä muut kuin lisättyä maku- tai väriainetta sisältävät sokerisiirapit
2202 90 91 , 2202 90 95 ja 2202 90 99	Muut alkoholittomat juomat, ei kuitenkaan nimikkeen 2009 hedelmä- ja kasvismehut, nimikkeiden 0401 –0404 tuotteita tai niistä saatuja rasvoja sisältävät
2905 43 00	Mannitoli
2905 44	D-glusitoli (sorbitoli)
3302 10 29	Hyvänhajuisten aineiden seokset sekä yhteen tai useampaan tällaiseen aineeseen perustuvat seokset (myös alkoholiliuokset) sekä muut hyvänhajuisiin aineisiin perustuvat valmisteet, jollaisia käytetään juomateollisuudessa ja joissa on kaikki juomille luonteenomaiset aromiaineet ja joiden todellinen alkoholipitoisuus on enintään 0,5 tilavuusprosenttia, ei kuitenkaan CN-koodiin 3302 10 21 kuuluvat tuotteet
3501	Kaseiini, kaseinaatit ja muut kaseiinijohdannaiset; kaseiiniliimat
ex 3505 10	Dekstriini ja muu modifioitu tärkkelys, ei kuitenkaan CN-koodin 3505 10 50 esteröity tai eetteröity tärkkelys
3505 20	Tärkkelykseen, dekstriiniin tai muuhun modifioituun tärkkelykseen perustuvat liimat ja liisterit
3809 10	Tärkkelyspitoisiin aineisiin perustuvat viimeistelyvalmisteet, valmisteet, jotka nopeuttavat värjäytymistä tai väriaineiden kiinnittymistä, sekä muut tuotteet ja valmisteet (esim. liistausaineet ja peittausaineet), jollaisia käytetään tekstiili-, paperi-, nahka- tai niiden kaltaisessa teollisuudessa, muualle kuulumattomat
3824 60	Sorbitoli, muu kuin alanimikkeeseen 2905 44 kuuluva

Taulukko 2

3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut jalostetut maataloustuotteet, joiden tuontitulli muodostuu maatalousosan sisältävästä arvotullista tai paljoustullista

CN-koodi	Tavaran kuvaus
ex 0505	Höyhen- tai untuvapeitteiset linnunnahat ja muut osat, höyhenet ja höyhenen osat (myös leikatuin reunoin) sekä untuvat, joita ei ole enempää valmistettu kuin puhdistettu, desinfioitu tai käsitelty säilytystä varten; höyhenistä tai höyhenen osista saatu jauhe ja jätteet:
0505 10 90	pehmustehöyhenet ja untuvat, muut kuin valmistamattomat
0505 90 00	muut
0511 99 39	Pesusienet, eläinperäiset, muut kuin valmistamattomat
ex 1212 29 00	Merilevät ja muut levät, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt tai kuivatut, myös jauhetut, ihmisravinnoksi sopimattomat, eivät kuitenkaan farmaseuttisiin tuotteisiin käytettävät
ex 1302	Kasvimehut ja -uutteet; pektiiniaineet, pektinaatit ja pektaatit; agar-agar ja muut kasviaineista saadut kasviliimat ja paksunnosaineet, myös modifioidut:
1302 12 00	lakritsista saadut kasvimehut ja -uutteet
1302 13 00	humalasta saadut kasvimehut ja -uutteet
1302 19 20 ja 1302 19 70	kasvimehut ja -uutteet, ei kuitenkaan lakritsista ja humalasta, vaniljan oleohartsista ja oopiumista saadut
ex 1302 20	pektaatit
1302 31 00	agar-agar, myös modifioitu
1302 32 10	johanneksenleipäpuun paloista tai palkojen siemenistä saadut kasviliimat ja paksunnosaineet, myös modifioidut
1505 00	Villarasva ja siitä saadut rasva-aineet (myös lanoliini)
1506 00 00	Muut eläinrasvat ja -öljyt sekä niiden jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat
ex 1515 90 11	Jojobaöljy ja sen jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat
1516 20 10	Hydrattu risiiniöljy (opaalivaha)
1517 90 93	Muotinirrotusvalmisteina käytettävät syötävät seokset ja valmisteet
ex 1518 00	Eläin- ja kasvirasvat ja -öljyt sekä niiden jakeet, keitetyt, hapetetut, dehydratoidut, rikitetyt, puhalletut, tyhjiössä tai inertissä kaasussa kuumentamalla polymeroidut tai muutoin kemiallisesti muunnetut, muut kuin nimikkeen 1516 eläin- ja kasvirasvat ja -öljyt sekä niiden jakeet; muualle kuulumattomat syötäväksi kelpaamattomat seokset ja valmisteet, jotka on valmistettu eläin- tai kasvirasvoista tai -öljyistä tai 15 ryhmän eri rasvojen ja öljyjen jakeista; ei kuitenkaan CN-koodeihin 1518 00 31 ja 1518 00 39 kuuluvat öljyt
1520 00 00	Raaka glyseroli; glyserolivesi ja -lipeä
1521	Kasvivahat (ei kuitenkaan triglyseridit), mehiläisvaha ja muut hyönteisvahat sekä spermaseetti, myös puhdistetut tai värjätyt
1522 00 10	Degras
1702 90 10	Kemiallisesti puhdas maltoosi
1704 90 10	Lakritsiuute, jossa on sakkaroosia enemmän kuin 10 painoprosenttia mutta ei muita lisättyjä aineita
1803	Kaakaomassa, myös sellainen, josta rasva on poistettu
1804 00 00	Kaakaovoi, -rasva ja -öljy
1805 00 00	Kaakaojauhe, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätön
ex 1901	Mallasuute; muualle kuulumattomat hienoista tai karkeista jauhoista, rouheista, tärkkelyksestä tai mallasuutteesta tehdyt elintarvikevalmisteet, joissa ei ole lainkaan kaakaota tai joissa sitä on vähemmän kuin 40 painoprosenttia täysin rasvattomasta aineesta laskettuna; muualle kuulumattomat nimikkeiden 0401 –0404 tuotteista tehdyt elintarvikevalmisteet, joissa ei ole lainkaan kaakaota tai joissa sitä on vähemmän kuin 5 painoprosenttia täysin rasvattomasta aineesta laskettuna:
1901 90 91	muut valmisteet, jotka eivät sisällä maitorasvoja, sakkaroosia, isoglukoosia, glukoosia tai tärkkelystä tai jotka sisältävät vähemmän kuin 1,5 painoprosenttia maitorasvaa, vähemmän kuin 5 painoprosenttia sakkaroosia (mukaan lukien inverttisokeri) tai isoglukoosia, vähemmän kuin 5 painoprosenttia glukoosia tai tärkkelystä, eivät kuitenkaan nimikkeiden 0401 –0404 tuotteista jauheeksi valmistettuja elintarvikkeita
ex 2001 90 92	Etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt palmunsydämet
ex 2008	Muulla tavalla valmistetut tai säilötyt hedelmät, pähkinät ja muut syötävät kasvinosat, myös lisättyä sokeria, muuta makeutusainetta tai alkoholia sisältävät, muualle kuulumattomat:
2008 11 10	maapähkinävoi
2008 91 00	palmunsydämet
ex 2101	Kahvi-, tee- ja mateuutteet, -esanssit ja -tiivisteet sekä näihin tuotteisiin perustuvat valmisteet; paahdettu juurisikuri ja sen uutteet, esanssit ja tiivisteet, ei kuitenkaan CN-koodeihin 2101 12 98 , 2101 20 98 , 2101 30 19 ja 2101 30 99 kuuluvat valmisteet
ex 2102 10	Elävä eli aktiivinen hiiva:
2102 10 10	valikoitu kantahiiva (hiivaviljelmät)
2102 10 90	muu, ei kuitenkaan leivontahiiva
2102 20	Kuollut eli inaktiivinen hiiva; muut kuolleet yksisoluiset mikro-organismit
2102 30 00	Valmistetut leivinjauheet
2103	Kastikkeet ja valmisteet niitä varten; maustamisvalmisteita olevat sekoitukset; sinappijauho ja valmistettu sinappi
2104	Keitot ja liemet sekä valmisteet niitä varten; homogenoidut sekoitetut elintarvikevalmisteet
ex 2106	Muualle kuulumattomat elintarvikevalmisteet:
ex 2106 10	proteiinitiivisteet ja teksturoidut proteiiniaineet:
2106 10 20	joissa ei ole lainkaan maitorasvaa, sakkaroosia, isoglukoosia, glukoosia tai tärkkelystä taikka joissa on vähemmän kuin 1,5 painoprosenttia maitorasvaa, vähemmän kuin 5 painoprosenttia sakkaroosia tai isoglukoosia, vähemmän kuin 5 painoprosenttia glukoosia tai tärkkelystä
ex 2106 90	muut:
2106 90 20	alkoholipitoiset valmisteet (seokset), jollaisia käytetään juomien valmistukseen, muut kuin hyvänhajuisiin aineisiin perustuvat
2106 90 92	muut valmisteet, joissa ei ole lainkaan maitorasvoja, sakkaroosia, isoglukoosia, glukoosia tai tärkkelystä taikka joissa on vähemmän kuin 1,5 painoprosenttia maitorasvaa, vähemmän kuin 5 painoprosenttia sakkaroosia tai isoglukoosia, vähemmän kuin 5 painoprosenttia glukoosia tai tärkkelystä
2201 10	Vesi, myös luonnon tai keinotekoinen kivennäisvesi ja hiilihapotettu vesi, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätön ja maustamaton
2202 10 00	Vesi, myös kivennäisvesi ja hiilihapotettu vesi, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä tai maustettu
2202 90 10	Muut alkoholittomat juomat, ei kuitenkaan nimikkeen 2009 hedelmä- ja kasvismehut, nimikkeiden 0401 –0404 tuotteita tai niistä saatuja rasvoja sisältämättömät
2203 00	Mallasjuomat
2205	Vermutti ja muu tuoreista viinirypäleistä valmistettu viini, joka on maustettu kasveilla tai aromaattisilla aineilla
ex 2207	Muu kuin perussopimuksen liitteessä I luetelluista maataloustuotteista saatu denaturoimaton etyylialkoholi (etanoli), alkoholipitoisuus vähintään 80 tilavuusprosenttia, ja denaturoitu etyylialkoholi (etanoli) ja muut denaturoidut väkevät alkoholijuomat, väkevyydestä riippumatta
ex 2208	Muu kuin perussopimuksen liitteessä I luetelluista maataloustuotteista saatu denaturoimaton etyylialkoholi (etanoli), alkoholipitoisuus pienempi kuin 80 tilavuusprosenttia; väkevät alkoholijuomat, liköörit ja muut alkoholipitoiset juomat
2402	Tupakasta tai tupakankorvikkeesta valmistetut sikarit, pikkusikarit ja savukkeet
2403	Muu valmistettu tupakka sekä muut valmistetut tupakankorvikkeet; ”homogenoitu” tai ”rekonstruoitu” tupakka; tupakkauutteet ja -esanssit
3301 90	Uutetut oleohartsit; haihtuvien öljyjen väkevöidyt rasva-, rasvaöljy- ja vahaliuokset tai niiden kaltaiset liuokset, kylmänä uuttamalla (enfleurage) tai maseroimalla saadut; terpeenipitoiset sivutuotteet, joita saadaan poistettaessa terpeenejä haihtuvista öljyistä; haihtuvien öljyjen vesitisleet ja -liuokset
ex 3302	Hyvänhajuisten aineiden seokset sekä yhteen tai useampaan tällaiseen aineeseen perustuvat seokset (myös alkoholiliuokset), jollaisia käytetään raaka-aineena teollisuudessa; muut hyvänhajuisiin aineisiin perustuvat valmisteet, jollaisia käytetään juomien valmistukseen:
3302 10 10	valmisteet, jollaisia käytetään juomateollisuudessa ja joissa on kaikki juomille luonteenomaiset aromiaineet ja joiden todellinen alkoholipitoisuus on suurempi kuin 0,5 tilavuusprosenttia
3302 10 21	valmisteet, jollaisia käytetään juomateollisuudessa ja joissa on kaikki juomille luonteenomaiset aromiaineet, joiden todellinen alkoholipitoisuus on enintään 0,5 tilavuusprosenttia ja joissa ei ole lainkaan maitorasvaa, sakkaroosia, isoglukoosia, glukoosia tai tärkkelystä taikka joissa on vähemmän kuin 1,5 painoprosenttia maitorasvaa, vähemmän kuin 5 painoprosenttia sakkaroosia tai isoglukoosia, vähemmän kuin 5 painoprosenttia glukoosia tai tärkkelystä
ex 3502	Albumiinit (myös kahden tai useamman heraproteiinin tiivisteet, joiden heraproteiinipitoisuus on suurempi kuin 80 prosenttia kuiva-aineen painosta), albuminaatit ja muut albumiinijohdannaiset: muna-albumiini (ovalbumiini):
ex 3502 11	kuivattu:
3502 11 90	muu kuin ihmisravinnoksi soveltumaton tai soveltumattomaksi tehtävä
ex 3502 19	muu:
3502 19 90	muu kuin ihmisravinnoksi soveltumaton tai soveltumattomaksi tehtävä
ex 3502 20	maitoalbumiini (laktalbumiini), myös kahden tai useamman heraproteiinin tiivisteet:
3502 20 91 ja 3502 20 99	muu kuin ihmisravinnoksi soveltumaton tai soveltumattomaksi tehtävä, myös kuivattu (esim. levyinä, suomuina, hiutaleina tai jauheena)
3823	Teolliset monokarboksyylirasvahapot; puhdistuksessa saadut happamat öljyt; teolliset rasva-alkoholit

LIITE II

22 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut liitteeseen I kuulumattomat tavarat ja maataloustuotteet, joita käytetään sellaisten tavaroiden valmistukseen, joille voidaan myöntää vientitukia

CN-koodi	Liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden kuvaus	Maataloustuotteet, joille voidaan myöntää vientitukea
		A.: Vientitavaran valmistuksessa tosiasiallisesti käytetyn tuotteen määrän perusteella vahvistettava viitemäärä (27 artiklan d alakohta) B.: Kiinteämääräisenä vahvistettava viitemäärä (27 artiklan d alakohta)
		Vilja (1)	Riisi (2)	Munat (3)	Sokeri, melassi tai isoglukoosi (4)	Maitotuotteet (5)
1	2	3	4	5	6	7
ex 0403	Kirnumaito ja kirnupiimä, juoksetettu maito ja kerma, jogurtti, kefiiri ja muu käynyt tai hapatettu maito ja kerma, myös tiivistetty tai maustettu tai lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta, hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältävä:
ex 0403 10	– jogurtti:
0403 10 51 –0403 10 99	– maustettu tai lisättyä hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältävä: – – – maustettu – – – muu:	A	A	A	A
	– – – – lisättyä hedelmää ja/tai pähkinää sisältävä	A	A		A
	– – – – lisättyä kaakaota sisältävä	A	A	A	A
ex 0403 90	– muu:
0403 90 71 –0403 90 99	– – maustettu tai lisättyä hedelmää ja/tai pähkinää tai kaakaota sisältävä: – – – maustettu – – – muu:	A	A	A	A
	– – – – lisättyä hedelmää tai pähkinää sisältävä	A	A		A
	– – – – lisättyä kaakaota sisältävä	A	A	A	A
ex 0405	Voi ja muut maitorasvat; maidosta valmistetut levitteet:
ex 0405 20	– maidosta valmistetut levitteet:
0405 20 10	– – rasvapitoisuus vähintään 39 mutta pienempi kuin 60 painoprosenttia					A
0405 20 30	– – rasvapitoisuus vähintään 60 mutta enintään 75 painoprosenttia					A
ex 0710	Jäädytetyt kasvikset (myös höyryssä tai vedessä keitetyt):
	– sokerimaissi
0710 40 00	– – tähkinä	A			A
	– – jyvinä	B			A
ex 0711	Kasvikset, väliaikaisesti (esim. rikkidioksidikaasulla tai suolavedessä, rikkihapoke– tai muussa säilöntäliuoksessa) säilöttyinä, mutta siinä tilassa välittömään kulutukseen soveltumattomina:
	– – – sokerimaissi
0711 90 30	– – – – tähkinä	A			A
	– – – – jyvinä	B			A
ex 1517	Margariini; syötävät seokset ja valmisteet, jotka on valmistettu eläin– tai kasvirasvoista tai -öljyistä tai 15 ryhmän eri rasvojen ja öljyjen jakeista, muut kuin nimikkeen 1516 syötävät rasvat ja öljyt sekä niiden jakeet:
ex 1517 10	– margariini, ei kuitenkaan nestemäinen margariini:
1517 10 10	– – jossa on enemmän kuin 10 painoprosenttia mutta enintään 15 painoprosenttia maitorasvaa					A
ex 1517 90	– muu:
1517 90 10	– – jossa on enemmän kuin 10 painoprosenttia mutta enintään 15 painoprosenttia maitorasvaa					A
1702 50 00	– kemiallisesti puhdas fruktoosi				A
ex 1704	Kaakaota sisältämättömät sokerivalmisteet (myös valkoinen suklaa):
1704 10	– purukumi, myös sokerilla kuorrutettu	A			A
ex 1704 90	– muut:
1704 90 30	– – valkoinen suklaa	A			A	A
1704 90 51 –1704 90 99	– – muut	A	A		A	A
1806	Suklaa ja muut kaakaota sisältävät elintarvikevalmisteet:
1806 10	– kaakaojauhe, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä:
	– – vain sakkaroosilla makeutettu	A		A	A
	– – muut	A		A	A	A
1806 20	– muut valmisteet enemmän kuin 2 kg:n painoisina levyinä tai tankoina taikka nesteenä, tahnana, jauheena, rakeina tai niiden kaltaisessa muodossa, astian tai muun tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino suurempi kuin 2 kg:
	– – alanimikkeeseen 1806 20 70 kuuluva ”Chocolate milk crumb”	A		A	A	A
	– – muut alanimikkeen 1806 20 valmisteet	A	A	A	A	A
1806 31 00 ja 1806 32	– muut, levyinä, tankoina tai patukoina	A	A	A	A	A
1806 90	– muut:
1806 90 11 , 1806 90 19 , 1806 90 31 , 1806 90 39 , 1806 90 50	– – suklaa ja suklaatuotteet; sokerivalmisteet ja niiden korvikkeet, jotka perustuvat muihin makeutusaineisiin kuin sokeriin, kaakaota sisältävät	A	A	A	A	A
1806 90 60 , 1806 90 70 , 1806 90 90	– – kaakaota sisältävät levitteet; kaakaota sisältävät valmisteet juomien valmistukseen; muut	A		A	A	A
ex 1901	Mallasuute; muualle kuulumattomat hienoista tai karkeista jauhoista, rouheista, tärkkelyksestä tai mallasuutteesta tehdyt elintarvikevalmisteet, joissa ei ole lainkaan kaakaota tai joissa sitä on vähemmän kuin 40 painoprosenttia täysin rasvattomasta aineesta laskettuna; muualle kuulumattomat nimikkeiden 0401 –0404 tuotteista tehdyt elintarvikevalmisteet, joissa ei ole lainkaan kaakaota tai joissa sitä on vähemmän kuin 5 painoprosenttia täysin rasvattomasta aineesta laskettuna:
1901 10 00	– pikkulasten ruoaksi tarkoitetut valmisteet vähittäismyyntipakkauksissa:
	– – nimikkeiden 0401 –0404 maitotuotteista tehdyt elintarvikevalmisteet, joissa kaakaota on vähemmän kuin 5 painoprosenttia täysin rasvattomasta aineesta laskettuna	A	A	A	A	A
	– – muut	A	A		A	A
1901 20 00	– seokset ja taikinat, nimikkeen 1905 leipomatuotteiden valmistukseen tarkoitetut:
	– – nimikkeiden 0401 –0404 maitotuotteista tehdyt elintarvikevalmisteet, joissa kaakaota on vähemmän kuin 5 painoprosenttia täysin rasvattomasta aineesta laskettuna	A	A	A	A	A
	– – muut	A	A		A	A
ex 1901 90	– muut:
1901 90 11 ja 1901 90 19	– – mallasuute	A	A
	– – muut:
1901 90 99	– – – muut:
	– – – – nimikkeiden 0401 –0404 tavaroista tehdyt elintarvikevalmisteet, joissa kaakaota on vähemmän kuin 5 painoprosenttia täysin rasvattomasta aineesta laskettuna	A	A	A	A	A
	– – – – muut	A	A		A	A
ex 1902	Makaronivalmisteet, kuten spagetti, makaroni, nuudelit, lasagne, gnocchi, ravioli ja cannelloni, myös kypsennetyt tai (lihalla tai muulla aineella) täytetyt tai muulla tavalla valmistetut; couscous, myös valmistettu:
	– kypsentämättömät makaronivalmisteet, joita ei ole täytetty eikä muullakaan tavalla valmistettu:
	– – munaa sisältävät:
1902 11 00	– – – durumvehnästä tai muista viljoista valmistetut	B		A
	– – – muut:	A		A
	– – muut:
1902 19	– – – durumvehnästä tai muista viljoista valmistetut	B				A
	– – – muut	A				A
ex 1902 20	– täytetyt makaronivalmisteet, myös kypsennetyt tai muulla tavalla valmistetut:
1902 20 91 ja 1902 20 99	– – muut	A	A		A	A
1902 30	– muut makaronivalmisteet	A	A		A	A
1902 40	– couscous:
	– – valmistamaton:
1902 40 10	– – – durumvehnästä valmistettu	B
	– – – muu	A
1902 40 90	– – muu	A	A		A	A
1903 00 00	Tapioka ja tärkkelyksestä valmistetut tapiokankorvikkeet, hiutaleina, jyvinä, helmisuurimoina, seulomisjääminä tai niiden kaltaisessa muodossa	A
1904	Viljasta tai viljatuotteista paisuttamalla tai paahtamalla tehdyt elintarvikevalmisteet (esim. maissihiutaleet); vilja (ei kuitenkaan maissi) jyvinä tai jyväsinä tai hiutaleina tai muulla tavalla valmistettuina jyvinä tai jyväsinä (lukuun ottamatta jauhoja ja rouheita), esikypsennetty tai muulla tavalla valmistettu, muualle kuulumattomat:
	– makeuttamattomat riisimurot tai esikypsennetty riisi:
	– – kaakaota sisältävät (6)	A	B	A	A	A
	– – kaakaota sisältämättömät	A	B		A	A
	– muut, kaakaota sisältävät (6)	A	A	A	A	A
	– muut	A	A		A	A
1905	Ruokaleipä, kakut ja leivokset, keksit ja pikkuleivät (biscuits) sekä muut leipomatuotteet, myös jos niissä on kaakaota; ehtoollisleipä, tyhjät oblaattikapselit, jollaiset soveltuvat farmaseuttiseen käyttöön, sinettiöylätit, riisipaperi ja niiden kaltaiset tuotteet
1905 10 00	– näkkileipä	A			A	A
1905 20	– maustekakut	A		A	A	A
	– makeat keksit ja pikkuleivät (sweet biscuits); vohvelit ja vohvelikeksit:
1905 31 ja 1905 32	– makeat keksit ja pikkuleivät (sweet biscuits); vohvelit ja vohvelikeksit	A		A	A	A
1905 40	– korput, paahdettu leipä ja niiden kaltaiset paahdetut tuotteet	A		A	A	A
1905 90	– muut:
1905 90 10	– – happamaton leipä (matzos)	A
1905 90 20	– – ehtoollisleipä, tyhjät oblaattikapselit, jollaiset soveltuvat farmaseuttiseen käyttöön, sinettiöylätit, riisipaperi ja niiden kaltaiset tuotteet	A	A
	– – muut:
1905 90 30	– – – ruokaleipä, jossa ei ole lisättyä hunajaa, munaa, juustoa tai hedelmää ja jossa on sokeria enintään 5 prosenttia ja rasvaa enintään 5 prosenttia kuivapainosta:	A
1905 90 45 –1905 90 90	– – – muut tuotteet	A		A	A	A
ex 2001	Etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt kasvikset, hedelmät, pähkinät ja muut syötävät kasvinosat:
ex 2001 90	– muut:
	– – sokerimaissi (Zea mays var. saccharata):
2001 90 30	– – – tähkinä	A			A
	– – – jyvinä	B			A
2001 90 40	– – jamssit, bataatit ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat, joissa on vähintään 5 painoprosenttia tärkkelystä	A			A
ex 2004	Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt muut kasvikset, jäädytetyt, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet:
ex 2004 10	– perunat: – – muut:
2004 10 91	– – – hienoina tai karkeina jauhoina taikka hiutaleina	A	A		A	A
ex 2004 90	– muut kasvikset sekä kasvissekoitukset:
	– – sokerimaissi (Zea mays var. saccharata):
2004 90 10	– – – tähkinä	A			A
	– – – jyvinä	B			A
ex 2005	Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt muut kasvikset, jäädyttämättömät, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet:
ex 2005 20	– perunat:
2005 20 10	– – hienoina tai karkeina jauhoina taikka hiutaleina	A	A		A	A
	– sokerimaissi (Zea mays var. saccharata):
2005 80 00	– – tähkinä	A			A
	– – jyvinä	B			A
ex 2008	Muulla tavalla valmistetut tai säilötyt hedelmät, pähkinät ja muut syötävät kasvinosat, myös lisättyä sokeria, muuta makeutusainetta tai alkoholia sisältävät, muualle kuulumattomat:
ex 2008 99	– – muut: – – – lisättyä alkoholia sisältämättömät: – – – – lisättyä sokeria sisältämättömät:
	– – – – – maissi, muu kuin sokerimaissi (Zea mays var. saccharata):
2008 99 85	– – – – – – tähkinä	A
	– – – – – – jyvinä	B
2008 99 91	– – – – – jamssit, bataatit ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat, joissa on vähintään 5 painoprosenttia tärkkelystä	A
ex 2101	Kahvi-, tee- ja mateuutteet, -esanssit ja -tiivisteet sekä näihin tuotteisiin tai kahviin, teehen tai mateen perustuvat valmisteet; paahdettu juurisikuri ja muut paahdetut kahvinkorvikkeet sekä niiden uutteet, esanssit ja tiivisteet:
	– kahviuutteet, -esanssit ja -tiivisteet sekä näihin uutteisiin, esansseihin tai tiivisteisiin taikka kahviin perustuvat valmisteet:
2101 12 98	– – – muut	A	A		A
ex 2101 20	– tee- tai mateuutteet, -esanssit ja -tiivisteet sekä näihin uutteisiin, esansseihin ja tiivisteisiin taikka teehen tai mateen perustuvat valmisteet:
2101 20 98	– – – muut	A	A		A
ex 2101 30	– paahdettu juurisikuri ja muut paahdetut kahvinkorvikkeet sekä niiden uutteet, esanssit ja tiivisteet:
	– – paahdettu juurisikuri ja muut paahdetut kahvinkorvikkeet:
2101 30 19	– – – muut	A			A
	– – paahdetun juurisikurin ja muiden paahdettujen kahvinkorvikkeiden uutteet, esanssit ja tiivisteet:
2101 30 99	– – – muut	A			A
ex 2102	Hiiva (elävä eli aktiivinen tai kuollut eli inaktiivinen); muut kuolleet yksisoluiset mikro-organismit (ei kuitenkaan nimikkeen 3002 rokotteet); valmistetut leivinjauheet:
ex 2102 10	– elävä eli aktiivinen hiiva:
2102 10 31 ja 2102 10 39	– – leivontahiiva	A
2105 00	Jäätelö, mehujää ja niiden kaltaiset jäädytetyt valmisteet, myös kaakaota sisältävät:
	– kaakaota sisältävät	A	A	A	A	A
	– muut	A	A		A	A
ex 2106	Muualle kuulumattomat elintarvikevalmisteet:
ex 2106 90	– muut:
2106 90 92 ja 2106 90 98	– – muut	A	A		A	A
2202	Vesi, myös kivennäisvesi ja hiilihapotettu vesi, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä tai maustettu, ja muut alkoholittomat juomat, ei kuitenkaan nimikkeen 2009 hedelmä– ja kasvismehut:
2202 10 00	– vesi, myös kivennäisvesi ja hiilihapotettu vesi, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä tai maustettu	A			A
2202 90	– muut:
	– – nimikkeiden 0401 –0404 tuotteita tai niistä saatuja rasvoja sisältämättömät:
2202 90 10	– – – mallasolut, jonka tosiasiallinen alkoholipitoisuus on enintään 0,5 tilavuusprosenttia	B
	– – – muut	A			A
2202 90 91 –2202 90 99	– – muut	A			A	A
2205	Vermutti ja muu tuoreista viinirypäleistä valmistettu viini, joka on maustettu kasveilla tai aromaattisilla aineilla	A			A
ex 2208	Denaturoimaton etyylialkoholi (etanoli), alkoholipitoisuus pienempi kuin 80 tilavuusprosenttia; väkevät alkoholijuomat, liköörit ja muut alkoholipitoiset juomat:
2208 20	– väkevät alkoholijuomat, rypäleviinistä tai viininvalmistuksen puristejäännöksestä tislaamalla valmistetut:				A
ex 2208 30	– viski: – – muu kuin bourbon
ex 2208 30 30 –2208 30 88	– – – viski, muu kuin komission asetuksessa (EY) N:o 1670/2006 (7) lueteltu	A
2208 50 11 ja 2208 50 19	– – gini	A
2208 50 91 ja 2208 50 99	– – genever	A			A
2208 60	– votka	A
2208 70	– liköörit	A		A	A	A
ex 2208 90	– muut:
2208 90 41	– – – – ouzo, enintään 2 litraa vetävissä astioissa	A			A
2208 90 45	– – – – – – – calvados, enintään 2 litraa vetävissä astioissa				A
2208 90 48	– – – – – – – muut hedelmistä tislatut väkevät alkoholijuomat (ei kuitenkaan liköörit), enintään 2 litraa vetävissä astioissa				A
2208 90 56	– – – – – – – muut kuin hedelmistä tislatut väkevät alkoholijuomat (ei kuitenkaan liköörit) ja muut kuin tequila, enintään 2 litraa vetävissä astioissa	A			A
2208 90 69	– – – – – muut alkoholipitoiset juomat, enintään 2 litraa vetävissä astioissa	A			A	A
2208 90 71	– – – – – hedelmistä tislatut väkevät alkoholijuomat, enemmän kuin 2 litraa vetävissä astioissa				A
2208 90 77	– – – – – muut kuin hedelmistä tislatut väkevät alkoholijuomat (ei kuitenkaan liköörit) ja muut kuin tequila, enemmän kuin 2 litraa vetävissä astioissa	A			A
2208 90 78	– – – – muut alkoholipitoiset juomat, enemmän kuin 2 litraa vetävissä astioissa	A			A	A
ex 2905	Asykliset alkoholit ja niiden halogeeni-, sulfo-, nitro– ja nitrosojohdannaiset:
2905 43 00	– – mannitoli	B			B
2905 44	– – D-glusitoli (sorbitoli)	B			B
ex 3302	Hyvänhajuisten aineiden seokset sekä yhteen tai useampaan tällaiseen aineeseen perustuvat seokset (myös alkoholiliuokset), jollaisia käytetään raaka-aineena teollisuudessa; muut hyvänhajuisiin aineisiin perustuvat valmisteet, jollaisia käytetään juomien valmistukseen:
ex 3302 10	– jollaisia käytetään elintarvike- tai juomateollisuudessa:
3302 10 29	– – – – – muut	A			A	A
3501	Kaseiini, kaseinaatit ja muut kaseiinijohdannaiset; kaseiiniliimat:
3501 10	– kaseiini					B
3501 90	– muut:
3501 90 10	– – kaseiiniliimat					A
3501 90 90	– – muut					B
ex 3502	Albumiinit (myös kahden tai useamman heraproteiinin tiivisteet, joiden heraproteiinipitoisuus on suurempi kuin 80 prosenttia kuiva-aineen painosta), albuminaatit ja muut albumiinijohdannaiset: – muna-albumiini (ovalbumiini):
ex 3502 11	– – kuivattu
3502 11 90	– – – muu kuin ihmisravinnoksi soveltumaton tai soveltumattomaksi tehtävä			B
ex 3502 19	– – muu:
3502 19 90	– – – muu kuin ihmisravinnoksi soveltumaton tai soveltumattomaksi tehtävä			B
ex 3502 20	– maitoalbumiini (laktalbumiini):
3502 20 91 ja 3502 20 99	– – muu kuin ihmisravinnoksi soveltumaton tai soveltumattomaksi tehtävä, myös kuivattu (esim. levyinä, suomuina, hiutaleina tai jauheena)					B
ex 3505	Dekstriini ja muu modifioitu tärkkelys (esim. esihyytelöity tai esteröity tärkkelys); tärkkelykseen, dekstriiniin tai muuhun modifioituun tärkkelykseen perustuvat liimat ja liisterit, lukuun ottamatta CN-koodin 3505 10 50 tärkkelystä:	A	A
3505 10 50	– – – tärkkelys, esteröity tai eetteröity	A
ex 3809	Viimeistelyvalmisteet, valmisteet, jotka nopeuttavat värjäytymistä tai väriaineiden kiinnittymistä, sekä muut tuotteet ja valmisteet (esim. liistausaineet ja peittausaineet), jollaisia käytetään tekstiili-, paperi-, nahka– tai niiden kaltaisessa teollisuudessa, muualle kuulumattomat:
3809 10	– tärkkelyspitoisiin aineisiin perustuvat	A	A
ex 3824	Valmistetut sitomisaineet valumuotteja ja -sydämiä varten; kemialliset tuotteet ja kemian– tai siihen liittyvän teollisuuden valmisteet (myös jos ne ovat luonnontuotteiden seoksia), muualle kuulumattomat:
3824 60	– sorbitoli, muu kuin alanimikkeeseen 2905 44 kuuluva	B			B

(1) Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä I oleva I osa.

(2) Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä I oleva II osa.

(3) Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä I oleva XIX osa.

(4) Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä I olevan III osan b, c, d ja g kohta.

(5) Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 liitteessä I olevan XVI osan a–g kohta.

(6) Enintään 6 prosenttia kaakaota sisältävät.

(7) Komission asetus (EY) N:o 1670/2006, annettu 10 päivänä marraskuuta 2006, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1784/2003 soveltamista koskevista tietyistä yksityiskohtaisista säännöistä tiettyinä tislattuina alkoholijuomina vietyjä viljoja koskevien mukautettujen tukien vahvistamisen ja myöntämisen osalta (EUVL L 312, 11.11.2006, s. 33).

LIITE III

2 artiklan d alakohdassa tarkoitetut perustuotteet

CN-koodi	Tavaran kuvaus
ex 0402 10 19	Maito jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätön, rasvapitoisuus enintään 1,5 painoprosenttia, muut kuin ne, joissa tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino enintään 2,5 kg (TJ 2)
ex 0402 21 18	Maito jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätön, rasvapitoisuus 26 painoprosenttia, muut kuin ne, joissa tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino enintään 2,5 kg (TJ 3)
ex 0404 10 02 – ex 0404 10 16	Hera jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätön (TJ 1)
ex 0405 10	Voi, jossa on rasvaa 82 painoprosenttia (TJ 6)
0407 21 00 , 0407 29 10 , ex 0407 90 10	Kuorelliset siipikarjan munat, tuoreet tai säilötyt, ei kuitenkaan haudottavat munat
ex 0408	Kuorettomat linnunmunat ja munankeltuainen, ihmisravinnoksi soveltuvat, tuoreet, kuivatut, jäädytetyt tai muulla tavoin säilötyt, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämättömät
1001 19 00	Makaroni- eli durumvehnä, muu kuin siemenvilja
ex 1001 99 00	Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja, muu kuin siemenvilja
1002 90 00	Ruis, muu kuin siemenvilja
1003 90 00	Ohra, muu kuin siemenvilja
1004 90 00	Kaura, muu kuin siemenvilja
1005 90 00	Maissi, muu kuin siemenvilja
ex 1006 30	Kokonaan hiottu riisi
1006 40 00	Rikkoutuneet riisinjyvät
1007 90 00	Durransiemenet, muut kuin siemenvilja
1701 99 10	Valkoinen sokeri
ex 1702 19 00	Laktoosi, laktoosipitoisuus vedettömänä laktoosina ilmaistuna 98,5 prosenttia kuiva-aineen painosta
1703	Sokerin erottamisessa ja puhdistamisessa syntyvä melassi

LIITE IV

5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut jalostetut maataloustuotteet, joihin voidaan soveltaa lisätuontitullia

CN-koodi	Tavaran kuvaus
0403 10 51 –0403 10 99	Jogurtti, maustettu tai lisättyä hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältävä
0403 90 71 –0403 90 99	Kirnumaito ja kirnupiimä, juoksetettu maito ja kerma, kefiiri ja muu käynyt tai hapatettu maito ja kerma, maustettu tai lisättyä hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältävä
0710 40 00	Sokerimaissi (myös höyryssä tai vedessä keitetty), jäädytetty
0711 90 30	Sokerimaissi, väliaikaisesti (esim. rikkidioksidikaasulla tai suolavedessä, rikkihapoke- tai muussa säilöntäliuoksessa) säilöttynä, mutta siinä tilassa välittömään kulutukseen soveltumattomana
1517 10 10	Margariini, ei kuitenkaan nestemäinen margariini, jossa on enemmän kuin 10 painoprosenttia mutta enintään 15 painoprosenttia maitorasvaa
1517 90 10	Muut syötävät seokset ja valmisteet, jotka on valmistettu eläin- tai kasvirasvoista tai -öljyistä tai 15 ryhmän eri rasvojen tai öljyjen jakeista, muut kuin nimikkeen 1516 syötävät rasvat ja öljyt sekä niiden jakeet, joissa on enemmän kuin 10 painoprosenttia mutta enintään 15 painoprosenttia maitorasvaa
1702 50 00	Kemiallisesti puhdas fruktoosi
2005 80 00	Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistettu tai säilötty sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), jäädyttämätön, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet
2905 43 00	Mannitoli
2905 44	D-glusitoli (sorbitoli)
Ex35 02	Albumiinit (myös kahden tai useamman heraproteiinin tiivisteet, joiden heraproteiinipitoisuus on suurempi kuin 80 prosenttia kuiva-aineen painosta), albuminaatit ja muut albumiinijohdannaiset: muna-albumiini (ovalbumiini):
ex 3502 11	kuivattu:
3502 11 90	muu kuin ihmisravinnoksi soveltumaton tai soveltumattomaksi tehtävä
ex 3502 19	muu:
3502 19 90	muu kuin ihmisravinnoksi soveltumaton tai soveltumattomaksi tehtävä
ex 3502 20	maitoalbumiini (laktalbumiini), myös kahden tai useamman heraproteiinin tiivisteet:
	muu kuin ihmisravinnoksi soveltumaton tai soveltumattomaksi tehtävä
3502 20 91	kuivattu (esim. levyinä, suomuina, hiutaleina tai jauheena)
3502 20 99	muu
3505 10 10	Dekstriini
3505 10 90	Muu modifioitu tärkkelys kuin dekstriini, ei kuitenkaan esteröity ja eetteröity
3505 20	Tärkkelykseen, dekstriiniin tai muuhun modifioituun tärkkelykseen perustuvat liimat ja liisterit
3809 10	Tärkkelyspitoisiin aineisiin perustuvat viimeistelyvalmisteet, valmisteet, jotka nopeuttavat värjäytymistä tai väriaineiden kiinnittymistä, sekä muut tuotteet ja valmisteet (esim. liistausaineet ja peittausaineet), jollaisia käytetään tekstiili-, paperi-, nahka- tai niiden kaltaisessa teollisuudessa, muualle kuulumattomat
3824 60	Sorbitoli, muu kuin alanimikkeeseen 2905 44 kuuluva

LIITE V

11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut maataloustuotteet (1)

CN-koodi	Maataloustuotteen kuvaus
0401	Maito ja kerma, tiivistämätön ja lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätön
0402	Maito ja kerma, tiivistetty tai lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä
ex 0403	Kirnumaito ja kirnupiimä, juoksetettu maito ja kerma, jogurtti, kefiiri ja muu käynyt tai hapatettu maito ja kerma, myös tiivistetty tai lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä, maustamaton ja lisättyä hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältämätön
0404	Hera, myös tiivistetty tai lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä; muualle kuulumattomat maidon luonnollisista ainesosista koostuvat tuotteet, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät
ex 0405	Voi ja muut maitorasvat
0407 21 00	Kuorelliset siipikarjan munat, tuoreet, Gallus domesticus -lajin kanojen, ei kuitenkaan haudottavat munat
0709 99 60	Sokerimaissi, tuore tai jäähdytetty
0712 90 19	Kuivattu sokerimaissi, kokonainen, paloiteltu, viipaloitu, rouhittu tai jauhettu, mutta ei enempää valmistettu, muu kuin kylvämiseen tarkoitettu hybridi
Ryhmä 10	Vilja (2)
1701	Ruoko- ja juurikassokeri sekä kemiallisesti puhdas sakkaroosi, jähmeät
1703	Sokerin erottamisessa ja puhdistamisessa syntyvä melassi

(1) Maataloustuotteet, jotka otetaan huomioon, kun niitä käytetään liitteessä I olevassa taulukossa 1 lueteltujen tavaroiden valmistuksessa sellaisinaan tai jalostettuina tai kun niitä pidetään valmistuksessa käytettyinä.

(2) Lukuun ottamatta alanimikkeiden 1001 11 00, 1001 91 10, 1001 91 20 ja 1001 91 90 siemenviljaksi tarkoitettua vehnää sekä vehnän ja rukiin sekaviljaa, alanimikkeen 1002 10 00 siemenviljaksi tarkoitettua ruista, alanimikkeen 1003 10 00 siemenviljaksi tarkoitettua ohraa, alanimikkeen 1004 10 00 siemenviljaksi tarkoitettua kauraa, alanimikkeen 1005 10 siemenviljaksi tarkoitettua maissia, alanimikkeen 1006 10 10 siemenviljaksi tarkoitettua riisiä, alanimikkeen 1007 10 siemenviljaksi tarkoitettua durraa sekä alanimikkeen 1008 21 00 siemenviljaksi tarkoitettua hirssiä.

LIITE VI

Vastaavuustaulukko

Tämä asetus	Asetus (EY) N:o 1216/2009	Asetus (EY) N:o 614/2009
1 artiklan ensimmäinen kohta	1 artikla	1 artikla
1 artiklan toinen kohta	3 artikla	—
2 artiklan a alakohta	2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta	—
2 artiklan b alakohta	2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta	—
2 artiklan c alakohta	2 artiklan 1 kohdan toinen alakohta	—
2 artiklan d alakohta	—	—
2 artiklan e alakohta	2 artiklan 2 kohdan a ja c alakohta	—
2 artiklan f alakohta	2 artiklan 2 kohdan b alakohta	—
2 artiklan g alakohta	—	—
2 artiklan h alakohta	—	—
2 artiklan i alakohta	—	—
2 artiklan j alakohta	—	—
2 artiklan k alakohta	—	—
2 artiklan l alakohta	—	—
3 artikla	4 artiklan 1 kohta	—
—	4 artiklan 3 kohta	8 artiklan 1 kohta
—	4 artiklan 2 kohta	8 artiklan 2 kohta
—	4 artiklan 4 kohta	—
4 artikla	5 artikla	—
5 artikla	11 artikla	3 artikla
6 artiklan 1 kohta	—	2 artiklan 1 kohta
6 artiklan 2 kohta	—	2 artiklan 2 kohta
6 artiklan 3 kohta	—	2 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke
6 artiklan 4 kohta	—	—
7 artikla	—	2 artiklan 3 kohdan toinen virke
8 artikla	—	2 artiklan 4 kohta
9 artikla	—	2 artiklan 4 kohta
10 artiklan 1 kohta	6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta	—
—	6 artiklan 2 kohta	—
10 artiklan 2 kohta	6 artiklan 3 kohta	—
11 artikla	14 artiklan ensimmäinen kohta	—
12 artiklan a, b ja c alakohta	6 artiklan 4 kohta ja 14 artiklan toinen kohta	—
12 artiklan d alakohta	6 artiklan 4 kohta ja 15 artiklan 1 kohta	—
13 artiklan 1, 2 ja 3 kohta	6 artiklan 4 ja 6 kohta, 7 artiklan 2, 3 ja 4 kohta, 14 artiklan ensimmäinen kohta	—
13 artiklan 2 kohta	14 artiklan toinen kohta	—
14 artiklan 1 kohta	—	4 artiklan 1 kohta
14 artiklan 2 kohta	—	4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta sekä 3 kohta
14 artiklan 3 kohta	—	—
14 artiklan 4 kohta	—	4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta sekä 3 kohta
15 artiklan 1 kohta	—	4 artiklan 1 ja 4 kohta
15 artiklan 2 kohta	—	—
16 artikla	—	4 artiklan 1 ja 4 kohta
17 artikla	10 artikla	—
18 artikla	12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta	—
19 artikla	12 artiklan 1 kohdan kolmas ja neljäs alakohta	—
20 artikla	12 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta	—
—	12 artiklan 2 kohta	—
21 artikla	—	7 artikla
22 artiklan 1 kohta	8 artiklan 1 ja 2 kohta	—
22 artiklan 2 kohta	—	—
23 artikla	—	—
24 artiklan 1 kohta	8 artiklan 3 kohdan toinen alakohta	—
24 artiklan 2 kohta	—	—
25 artikla	—	—
26 artikla	8 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta	—
27 artikla	8 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta	—
28 artikla	8 artiklan 5 kohta	—
29 artikla	—	—
30 artikla	—	—
31 artikla	8 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta sekä 5 ja 6 kohta	—
32 artikla	8 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta sekä 5 ja 6 kohta	—
33 artikla	9 artikla	5 artikla
34 artiklan 1 kohta	8 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta	—
34 artiklan 2 kohta	8 artiklan 4 kohdan toinen alakohta	—
35 artikla	18 artikla, 6 artiklan 5 kohta ja 8 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta	—
36 artikla	13 artikla	—
37 artikla	19 artikla	10 artikla
38 artikla	—	—
39 artikla	15 artiklan 2 kohta	—
40 artikla	—	—
41 artikla	—	—
42 artikla	16 artikla	—
43 artikla	16 artikla	—
44 artikla	16 artikla	—
—	17 artikla	—
45 artikla	20 artikla	11 artikla
46 artikla	21 artiklan 1 kohta	12 artikla
—	21 artiklan 2 kohta
—	—	6 artikla
—	—	9 artikla
Liite I	Liite II	1 artikla
Liite II	—	—
Liite III	—	—
Liite IV	Liite III	1 artikla
Liite V	Liite I
—	Liite IV	Liite I
Liite VI	Liite V	Liite II

Komission lausuma delegoiduista säädöksistä

Komissio muistuttaa tämän asetuksen yhteydessä Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen 15 kohdassa antamastaan sitoumuksesta toimittaa delegoituja säädöksiä valmistellessaan parlamentille kaikki kansallisten asiantuntijoiden tapaamisia koskevat tiedot ja asiakirjat.

20.5.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/59

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 511/2014,

annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014,

geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan määräysten noudattamistoimenpiteistä käyttäjille unionissa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, (2)

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Pääasiallinen kansainvälinen säädös, jossa säädetään biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön sekä geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisen ja tasapuolisen jaon yleisistä puitteista, on unionin puolesta neuvoston päätöksen 93/626/ETY (3) mukaisesti hyväksytty biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, jäljempänä ’yleissopimus’.

(2)

Biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liitetty geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskeva Nagoyan pöytäkirja, jäljempänä ’Nagoyan pöytäkirja’, on uusi kansainvälinen sopimus, jonka yleissopimuksen osapuolet hyväksyivät 29 päivänä lokakuuta 2010 (4). Nagoyan pöytäkirja täsmentää edelleen yleissopimuksen yleisiä sääntöjä, jotka koskevat geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saatavuutta sekä niiden rahallisesta ja muusta kuin rahallisesta käytöstä saatavien hyötyjen jakamista, jäljempänä ’saatavuus ja hyötyjen jakaminen’. Nagoyan pöytäkirja hyväksyttiin unionin puolesta neuvoston päätöksen 2014/283/EU (5) mukaisesti.

(3)	Hyvin erilaiset käyttäjät ja toimittajat unionissa, kuten akateemiset, yliopistojen ja ei-kaupalliset tutkijat sekä yritykset eri aloilla, käyttävät geenivaroja tutkimus- ja kehitystarkoituksiin sekä kaupallisiin tarkoituksiin; jotkut hyödyntävät myös geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä.

(4)

Geenivaroilla eli sekä luonnollisten ja jalostettujen tai viljeltyjen lajien sisältämällä geenipoolilla on merkittävä ja kasvava rooli monilla talouden aloilla, kuten elintarviketuotannossa, metsätaloudessa sekä lääkkeiden, kosmetiikan ja energian biopohjaisten lähteiden kehittämisessä. Geenivarat ovat lisäksi merkittävässä asemassa pantaessa täytäntöön strategioita vahingoittuneiden ekosysteemien ennalleen palauttamiseksi ja uhanalaisten lajien suojelemiseksi.

(5)

Alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen hallussa olevan perinteisen tietämyksen perusteella voitaisiin saada merkittävää tietoa, joka voi johtaa geenivarojen potentiaalisesti hyödyllisten geneettisten tai biokemiallisten ominaisuuksien löytämiseen. Tällaiseen perinteiseen tietämykseen kuuluu alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tietämys, innovaatiot ja käytännöt, jotka ilmentävät biologisen monimuotoisuuden suojelulle ja kestävälle käytölle tärkeitä perinteisiä elämäntyylejä.

(6)

Yleissopimuksessa tunnustetaan, että valtioilla on täysivaltaiset oikeudet niiden lainkäyttövallan piirissä oleviin luonnonvaroihin ja että niillä on oikeus päättää geenivarojensa saatavuudesta. Yleissopimuksessa velvoitetaan kaikki sen osapuolet pyrkimään luomaan edellytykset täysivaltaisten oikeuksiensa piiriin kuuluvien geenivarojen saatavuuden helpottamiseksi muille yleissopimuksen osapuolille ympäristöä säästäviin tarkoituksiin. Lisäksi yleissopimuksessa velvoitetaan kaikki sen osapuolet toteuttamaan toimenpiteitä, joilla pyritään jakamaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti tutkimus- ja kehitystyön tulokset sekä geenivarojen kaupallisesta ja muusta käytöstä saatavat hyödyt kyseiset geenivarat käyttöön antaneen yleissopimuksen osapuolen kanssa. Jakamisen on perustuttava keskinäisesti sovittuihin ehtoihin. Yleissopimuksessa käsitellään myös saatavuutta ja etujen jakamista, joka liittyy sellaisiin alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tietoihin, innovaatioihin ja käytäntöihin, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta.

(7)

Geenivaroja olisi suojeltava niiden luonnollisessa ympäristössä ja käytettävä kestävällä tavalla, ja niiden käytöstä saatavat hyödyt olisi jaettava oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, jotta tuetaan köyhyyden poistamista ja siten Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteiden saavuttamista, kuten Nagoyan pöytäkirjan johdannossa todetaan. Myös Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanossa olisi pyrittävä näiden mahdollisuuksien toteuttamiseen.

(8)

Nagoyan pöytäkirja koskee valtioiden täysivaltaisten oikeuksien piiriin ja yleissopimuksen 15 artiklan soveltamisalaan kuuluvia geenivaroja yleissopimuksen 4 artiklan laajemman soveltamisalan sijasta. Tästä syystä Nagoyan pöytäkirja ei koske yleissopimuksen 4 artiklan mukaista täyttä oikeudellista soveltamisalaa, kuten kansallisen toimivallan ulkopuolisilla merialueilla harjoitettavia toimia. Geenivarojen tutkimus on vähitellen laajentunut uusille alueille, erityisesti valtameriin, jotka ovat edelleen planeettamme vähiten tutkittuja ja tunnettuja alueita. Erityisesti syvä meri on viimeinen suuri äärialue ja yhä suuremman kiinnostuksen kohde luonnonvarojen tutkimuksessa, etsinnässä ja hyödyntämisessä.

(9)

On tärkeää luoda Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanolle selkeät ja vakaat puitteet, joilla tulisi edistää biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja sen osien kestävää käyttöä, geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa sekä köyhyyden poistamista parantamalla samalla mahdollisuuksia luontoon perustuville tutkimus- ja kehitystoimille unionissa. Lisäksi on tärkeää estää sellaisten geenivarojen tai sellaisen geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttö unionissa, joita ei ole saatu Nagoyan pöytäkirjan osapuolen kansallisten saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien säädösten tai määräysten mukaisesti, ja tukea niiden hyötyjen jakamista koskevien sitoumusten tehokasta täytäntöönpanoa, jotka on esitetty toimittajien ja käyttäjien välillä keskinäisesti sovituissa ehdoissa. On myös tärkeää parantaa geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttöön liittyvän oikeusvarmuuden edellytyksiä.

(10)	Tällä asetuksella luotavilla puitteilla edistetään geenivarojen saatavuuteen ja hyötyjen jakoon osallistuvien Nagoyan pöytäkirjan osapuolten ja muiden sidosryhmien, mukaan lukien alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt, välisen luottamuksen säilyttämistä ja lisäämistä.

(11)

Oikeusvarmuuden turvaamiseksi on tärkeää, että sääntöjä, joilla pannaan täytäntöön Nagoyan pöytäkirja, sovelletaan ainoastaan sellaisiin geenivaroihin, jotka kuuluvat valtioiden täysivaltaisten oikeuksien piiriin yleissopimuksen 15 artiklan mukaisesti, ja sellaiseen yleissopimuksen piiriin kuuluvaan geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen, joka on saatu sen jälkeen, kun Nagoyan pöytäkirja on tullut voimaan unionissa.

(12)

Nagoyan pöytäkirjassa edellytetään, että kunkin sen osapuolen on kehittäessään ja pannessaan täytäntöön geenivarojen saatavuutta ja hyötyjenjakoa koskevia säädöksiään ja määräyksiään otettava huomioon näiden varojen merkitys elintarvikkeille ja maataloudelle ja niiden erityinen asema elintarviketeollisuuden kannalta. Neuvoston päätöksellä 2004/869/EY (6) hyväksyttiin elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva kansainvälinen sopimus, jäljempänä ’ITPGRFA’, unionin puolesta. ITPGRFA on Nagoyan pöytäkirjan 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu saatavuutta ja hyötyjenjakoa koskeva kansainvälinen erityisinstrumentti, ja Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosääntöjen ei tulisi vaikuttaa siihen.

(13)

Useat Nagoyan pöytäkirjan osapuolet ovat täysivaltaisia oikeuksiaan harjoittaessaan päättäneet, että niiden hallinnon ja valvonnan alaisiin elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroihin, joita ei ole lueteltu ITPGRFA:n liitteessä I, sovelletaan myös materiaalin siirtosopimuksen ehtoja ITPGRFA:ssa vahvistettuihin tarkoituksiin.

(14)	Nagoyan pöytäkirja olisi pantava täytäntöön siten, että se ja muut merkitykselliset kansainväliset instrumentit, jotka eivät ole pöytäkirjan tai yleissopimuksen tavoitteiden vastaisia, tukevat toisiaan.

(15)

Yleissopimuksen 2 artiklassa ”jalostetut lajit” määritellään lajeiksi, joiden kehitykseen ihminen on vaikuttanut omien tarpeidensa tyydyttämiseksi, ja ”biotekniikka” määritellään sellaiseksi tekniikan sovellukseksi, jossa käytetään biosysteemejä, eläviä eliöitä tai niiden johdannaisia tuotteiden tai prosessien kehittämiseen tai muunteluun tiettyyn tarkoitukseen. Nagoyan pöytäkirjan 2 artiklassa ”johdannaiset” määritellään luonnossa esiintyviksi biokemiallisiksi yhdisteiksi, jotka syntyvät biologisten luonnonvarojen tai geenivarojen geneettisen ilmentymän tai aineenvaihdunnan tuloksena, vaikka yhdiste ei sisältäisi toiminnallisia perintötekijöitä.

(16)

Nagoyan pöytäkirjassa määrätään, että kunkin sen osapuolen on otettava asianmukaisesti huomioon vallitsevat tai välittömät hätätapaukset, jotka uhkaavat tai vahingoittavat kansallisesti tai kansainvälisesti määriteltyä ihmisten, eläinten tai kasvien terveyttä. Kuudeskymmenesneljäs maailman terveyskokous hyväksyi 24 päivänä toukokuuta 2011 puitteet pandeemiseen influenssaan valmistautumiseksi influenssavirusten jakamista ja rokotteiden ja muiden hyötyjen saamista varten, jäljempänä ’PIP-puitejärjestely’. Puitejärjestelyä sovelletaan vain ihmisille mahdollisesti pandemian aiheuttaviin influenssaviruksiin, ja niitä ei nimenomaisesti sovelleta kausi-influenssaviruksiin. PIP-puitejärjestely on saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskeva kansainvälinen erityisinstrumentti, joka on yhdenmukainen Nagoyan pöytäkirjan kanssa, ja Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosääntöjen ei tulisi vaikuttaa siihen.

(17)

On tärkeää sisällyttää tähän asetukseen Nagoyan pöytäkirjan ja yleissopimuksen ne määritelmät, joita käyttäjät tarvitsevat tämän asetuksen täytäntöönpanossa. On tärkeää, että tähän asetukseen sisältyvät uudet määritelmät, jotka eivät sisälly yleissopimukseen tai Nagoyan pöytäkirjaan, ovat johdonmukaisia yleissopimuksen tai Nagoyan pöytäkirjan määritelmien kanssa. Erityisesti ilmaisun ”käyttäjä” olisi oltava johdonmukainen Nagoyan pöytäkirjassa olevan määritelmän ”geenivarojen käyttö” kanssa.

(18)	Nagoyan pöytäkirjassa vahvistetaan velvollisuus edistää ja kannustaa biologiseen monimuotoisuuteen liittyvää, erityisesti ei-kaupallista tutkimusta.

(19)	On tärkeää palauttaa mieleen yleissopimuksen osapuolikokouksen päätöksen II/11 kappale 2, jossa vahvistetaan ihmisten geenivarojen jättäminen yleissopimuksen ulkopuolelle.

(20)

Tällä hetkellä olemassa ei ole kansainvälisesti sovittua määritelmää ”geenivaroihin liittyvästä perinteisestä tietämyksestä”. Rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa ja vastuuta geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen ja alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen turvaamiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon osalta toimittajien ja käyttäjien joustavuuden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi tässä asetuksessa olisi viitattava geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen sellaisena kuin se kuvataan hyötyjen jakamista koskevissa sopimuksissa.

(21)

Jotta voidaan varmistaa Nagoyan pöytäkirjan tehokas täytäntöönpano, kaikkien geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttäjien olisi harjoitettava asianmukaista huolellisuutta sen varmistamiseksi, onko geenivarat ja niihin liittyvä perinteinen tietämys hankittu noudattaen sovellettavia oikeudellisia tai sääntelyllisiä vaatimuksia ja sen takaamiseksi, että tilanteen mukaan hyödyt jaetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Tässä yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten olisi hyväksyttävä kansainvälisesti tunnustetut vaatimustenmukaisuustodistukset todisteeksi siitä, että todistuksen kattamat geenivarat on laillisesti hankittu ja että käyttäjää ja käyttöä koskevat keskinäisesti sovitut ehdot on laadittu. Käyttäjien erityisiä valintoja, jotka koskevat asianmukaisen huolellisuuden harjoittamiseen sovellettavia välineitä ja toimenpiteitä, olisi tuettava tunnustamalla parhaat käytännöt sekä toteuttamalla alakohtaisia toimintasääntöjä, mallisopimuslausekkeita sekä ohjeita koskevia täydentäviä toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään oikeusvarmuutta ja vähentämään kustannuksia. Käyttäjien velvoite säilyttää saatavuuden ja hyötyjen jakamisen kannalta merkitykselliset tiedot olisi rajoitettava ajallisesti siten, että aikakehys vastaa mahdollisen innovaation ajanjaksoa.

(22)

Nagoyan pöytäkirjan onnistunut täytäntöönpano on riippuvainen geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttäjistä ja toimittajista, jotka neuvottelevat keskinäisesti sovitut ehdot, jotka johtavat oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen hyötyjen jakamiseen ja tukevat pöytäkirjan laajempaa tavoitetta myötävaikuttaa biologisen monimuotoisuuden säilymiseen. Myös käyttäjiä ja toimittajia rohkaistaan lisäämään tietoisuutta geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen merkityksestä.

(23)

Asianmukaisen huolellisuuden velvoitetta olisi sovellettava kaikkiin käyttäjiin niiden koosta riippumatta, mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset mukaan lukien. Tässä asetuksessa olisi annettava mahdollisuus erilaisiin toimenpiteisiin ja välineisiin, joiden avulla mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset voivat noudattaa velvoitteitaan kohtuullisin kustannuksin ja korkeatasoisen oikeusvarmuuden vallitessa.

(24)

Käyttäjien kehittämillä parhailla käytännöillä olisi oltava tärkeä rooli määritettäessä asianmukaisen huolellisuuden toimenpiteitä, jotka erityisen hyvin edistävät määräysten noudattamista Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanojärjestelmässä kohtuullisin kustannuksin ja korkeatasoisen oikeusvarmuuden vallitessa. Käyttäjien olisi käytettävä perustana akateemisen, yliopisto- ja ei-kaupallisen tutkimuksen aloilla sekä eri teollisuuden aloilla jo käytössä olevia saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevia toimintasääntöjä. Käyttäjien järjestöjen olisi voitava pyytää, että komissio määrittää, onko jonkin järjestön käyttämä menetelmien, välineiden tai mekanismien tietty yhdistelmä mahdollista tunnustaa parhaaksi käytännöksi. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi harkittava, vähentääkö se, että käyttäjä noudattaa tunnustettua parasta käytäntöä, riskiä siitä, että kyseinen käyttäjä ei noudata määräyksiä, ja oikeuttaako se määräysten noudattamista koskevien tarkastusten vähentämiseen. Saman olisi koskettava Nagoyan pöytäkirjan osapuolten hyväksymiä parhaita käytäntöjä.

(25)

Nagoyan pöytäkirjan nojalla tarkastuspisteiden on oltava tehokkaita ja niillä olisi oltava merkitystä geenivarojen käytön kannalta. Käytön muodostavien toimien ketjun tietyissä vaiheissa käyttäjien tulisi ilmoittaa ja pyydettäessä näytön avulla osoittaa, että ne ovat noudattaneet asianmukaista huolellisuutta. Sopiva vaihe kyseisille ilmoituksille on julkisten tutkimusapurahojen vastaanottaminen. Toinen sopiva vaihe on käytön loppuvaiheessa eli tuotteen loppukehitysvaiheessa ennen kuin pyydetään lupaa markkinoille pääsyyn sellaiselle tuotteelle, joka on kehitetty geenivarojen tai kyseisiin geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytön perusteella, tai, jollei lupaa tuotteen markkinoille pääsyyn vaadita, tuotteen loppukehitysvaiheessa ennen saattamista ensimmäistä kertaa unionin markkinoille. Tarkastuspisteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja samalla oikeusvarmuuden lisäämiseksi käyttäjien kannalta komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komission olisi käytettävä täytäntöönpanovaltaa tuotteen Nagoyan pöytäkirjan mukaisen loppukehitysvaiheen määrittämiseksi, jotta käytön loppuvaihe voidaan yksilöidä eri aloilla.

(26)

On tärkeää tunnustaa, että saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmällä on keskeinen rooli Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanossa. Nagoyan pöytäkirjan 14 ja 17 artiklan mukaisesti tiedot toimitetaan saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmään kansainvälisesti tunnustetun vaatimustenmukaisuustodistuksen osana. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimittava yhteistyössä saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmän kanssa, jotta varmistetaan tiedonvaihto, joka helpottaa toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa käyttäjien vaatimustenmukaisuuden seurantaa.

(27)

Geenivaroja keräävät luonnosta yleensä ei-kaupallisia tarkoituksia varten akateemiset, yliopistojen ja ei-kaupalliset tutkijat tai kerääjät. Suurimmassa osassa tapauksia ja miltei kaikilla aloilla juuri kerätyt geenivarat saadaan välittäjiltä, kokoelmilta tai edustajilta, jotka hankkivat geenivarat kolmansissa maissa.

(28)

Kokoelmat ovat unionissa käytettävien geenivarojen sekä geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen suurimpia toimittajia. Ne voivat toimittajina auttaa merkittävästi hallussapitoketjun muita käyttäjiä noudattamaan velvoitteitaan. Tätä varten olisi perustettava unionissa olevien kokoelmien rekisterijärjestelmä ottamalla käyttöön komission ylläpitämä vapaaehtoinen kokoelmarekisteri. Tällaisen järjestelmän avulla voitaisiin varmistaa, että rekisteriin sisältyvät kokoelmat soveltavat tehokkaasti toimenpiteitä, jotka rajoittavat kolmansille osapuolille toimitettavat geenivarojen näytteet ainoastaan sellaisiin, joihin liitetyt asiakirjat osoittavat niiden olevan laillisesti saatuja, ja laatia tarvittaessa keskinäisesti sovitut ehdot. Unionin kokoelmien rekisterijärjestelmä vähentäisi merkittävästi riskiä siitä, että unionissa käytetään sellaisia geenivaroja, joita ei ole saatu Nagoyan pöytäkirjan osapuolen saatavuutta ja hyötyjen jakamista koskevien säädösten tai määräysten mukaisesti. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkistettava, vastaako kokoelma vaatimuksia, joiden perusteella se voidaan tunnustaa rekisteriin sisältyväksi kokoelmaksi. Käyttäjien, jotka ovat hankkineet geenivaransa rekisteriin sisältyvästä kokoelmasta, katsottaisiin harjoittaneen asianmukaista huolellisuutta kaikkien tarvittavien tietojen hakemiseksi. Tästä toivotaan saatavan hyötyä erityisesti akateemisille, yliopistojen ja ei-kaupallisille tutkijoille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, ja sillä edistettäisiin hallinnollisten ja määräysten noudattamista koskevien vaatimusten vähentämistä.

(29)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkastettava, noudattavatko käyttäjät velvoitteitaan, ovatko he saaneet ennakkosuostumuksen ja laatineet keskinäisesti sovitut ehdot. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös pidettävä tarkastuksista kirjaa, ja asianmukaiset tiedot olisi asetettava saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (7) mukaisesti.

(30)	Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosääntöjen rikkomisesta koituu seuraamuksia, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(31)

Kun otetaan huomioon saatavuuteen ja hyötyjen jakamiseen liittyvien liiketoimien kansainvälinen luonne, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään, komission kanssa sekä kolmansien maiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että käyttäjät noudattavat tätä asetusta ja tukevat Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosääntöjen tehokasta soveltamista.

(32)	Unionin ja jäsenvaltioiden olisi toimittava aktiivisesti sen varmistamiseksi, että Nagoyan pöytäkirjan tavoitteet saavutetaan, jotta lisätään resursseja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja sen osien kestäväksi käyttämiseksi maailmanlaajuisesti.

(33)

Komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset täydentävät toimenpiteet, joilla parannetaan tämän asetuksen täytäntöönpanon tehokkuutta ja alennetaan kustannuksia, erityisesti silloin, kuin tämä hyödyttäisi akateemisia, yliopistojen ja ei-kaupallisia tutkijoita sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

(34)	Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti.

(35)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisen ja tasapuolisen jaon tukemista Nagoyan pöytäkirjan mukaisesti, vaan se voidaan sen laajuuden ja sisämarkkinoiden toiminnan varmistamisen tarpeen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(36)	Tämän asetuksen voimaantulopäivän olisi suoraan vastattava Nagoyan pöytäkirjan voimaantuloa unionissa, jotta varmistetaan tasapuoliset olosuhteet unionissa ja maailmanlaajuisesti toimissa, jotka liittyvät geenivarojen saatavuuteen ja hyötyjen jakamiseen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa säädetään säännöistä, joilla säännellään geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saatavuuden sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen jakamisen periaatteen noudattamista, biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta tehdyn Nagoyan pöytäkirjan, jäljempänä ’Nagoyan pöytäkirja’, määräysten mukaisesti. Tämän asetuksen tehokas täytäntöönpano edistää myös biologisen monimuotoisuuden suojelua ja sen osien kestävää käyttöä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, määräysten mukaisesti.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan valtioiden täysivaltaisten oikeuksien piiriin kuuluviin geenivaroihin sekä geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen, jotka on saatu sen jälkeen, kun Nagoyan pöytäkirja on tullut voimaan unionissa. Sitä sovelletaan myös tällaisten geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytöstä saataviin hyötyihin.

2. Tätä asetusta ei sovelleta geenivaroihin, joiden saatavuutta ja hyötyjen jakamista säännellään sellaisilla kansainvälisillä erityissopimuksilla, jotka ovat yleissopimuksen ja Nagoyan pöytäkirjan tavoitteiden kanssa yhdenmukaisia eivätkä ole niiden vastaisia.

3. Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden sääntöihin sellaisten geenivarojen saatavuudesta, jotka kuuluvat niiden täysivaltaisten oikeuksien piiriin yleissopimuksen 15 artiklan mukaisesti, eikä jäsenvaltioiden säännöksiin, jotka koskevat yleissopimuksen 8 artiklan j alakohtaa, joka koskee geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä.

4. Tätä asetusta sovelletaan geenivaroihin ja sellaiseen geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen, joihin sovelletaan Nagoyan pöytäkirjan osapuolen säädöksiä tai määräyksiä saatavuudesta ja hyötyjen jakamisesta.

5. Mikään tässä asetuksessa ei velvoita jäsenvaltiota antamaan tietoja, joiden ilmaisemisen se katsoo olennaisten turvallisuusetujensa vastaiseksi.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan yleissopimuksen ja Nagoyan pöytäkirjan määritelmiä sekä seuraavia määritelmiä:

1)	’geneettinen materiaali’ tarkoittaa kasvi-, eläin-, mikrobi- tai muuta alkuperää olevaa ainesta, joka sisältää toiminnallisia perintötekijöitä;

2)	’geenivaroilla’ tarkoitetaan geneettistä ainesta, joka on tai saattaa olla arvokasta;

3)	’saatavuudella’ tai ’saannilla’ tarkoitetaan Nagoyan pöytäkirjan osapuolena olevassa maassa olevien geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen hankintaa;

4)	’käyttäjällä’ tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää geenivaroja tai geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä;

5)	’geenivarojen käytöllä’ tarkoitetaan geenivarojen geneettisten ja/tai biokemiallisten koostumusten tutkimusta ja kehittämistä, myös yleissopimuksen 2 artiklassa määriteltyä biotekniikkaa soveltamalla;

’keskinäisesti sovituilla ehdoilla’ tarkoitetaan geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen toimittajan ja käyttäjän välillä tehtyjä sopimuksia, joissa esitetään erityiset ehdot geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle jaolle ja jotka voivat myös sisältää tällaista käyttöä sekä myöhempiä sovelluksia ja myöhempää kaupallistamista koskevia lisäehtoja ja -edellytyksiä;

7)	’geenivaroihin liittyvällä perinteisellä tietämyksellä’ tarkoitetaan alkuperäiskansan ja paikallisyhteisön perinteistä tietämystä, jolla on merkitystä geenivarojen käytölle ja joka kuvataan siten geenivarojen käyttöön sovellettavissa keskinäisesti sovituissa ehdoissa;

’laittomasti hankituilla geenivaroilla’ tarkoitetaan geenivaroja tai geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä, joita ei ole saatu Nagoyan pöytäkirjan osapuolena olevan toimittajamaan saatavuutta ja hyötyjen jakamista koskevien säädösten tai määräysten, jotka edellyttävät ennakkosuostumusta, mukaisesti.

9)	’kokoelmalla’ tarkoitetaan kerättyjen ja tallennettujen geenivarojen ja niihin liittyvien tietojen kokonaisuutta, riippumatta siitä, onko kokoelma julkisen vai yksityisen tahon hallussa;

10)	’käyttäjien järjestöllä’ tarkoitetaan sijaintijäsenvaltionsa määräysten mukaisesti perustettua järjestöä, joka edustaa käyttäjien etuja ja osallistuu tämän asetuksen 8 artiklassa tarkoitettujen parhaiden käytäntöjen kehittämiseen ja valvomiseen;

11)

’kansainvälisesti tunnustetulla vaatimustenmukaisuustodistuksella’ tarkoitetaan lupaa tai vastaavaa asiakirjaa, jonka toimivaltainen viranomainen on saantihetkellä antanut Nagoyan pöytäkirjan 6 artiklan 3 kohdan e alakohdan ja 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti näyttönä siitä, että todistuksen kattamat geenivarat on saatu ennakkosuostumuksen myöntämispäätöksen ja käyttäjää ja käyttöä koskevien keskinäisesti sovittujen ehtojen mukaisesti, ja joka saatetaan pöytäkirjan 14 artiklan 1 kohdan nojalla perustetun saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmän saataville.

II LUKU

KÄYTTÄJIEN VELVOLLISUUS NOUDATTAA MÄÄRÄYKSIÄ

4 artikla

Käyttäjien velvoitteet

1. Käyttäjien on harjoitettava asianmukaista huolellisuutta sen varmistamiseksi, että geenivarat ja geenivaroihin liittyvä perinteinen tietämys, joita ne käyttävät, on hankittu saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien säädösten tai määräysten mukaisesti, ja sen varmistamiseksi, että hyödyt jaetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti keskinäisesti sovittujen ehtojen mukaisesti ja kaikkia sovellettavia säädöksiä tai määräyksiä noudattaen.

2. Geenivaroja ja geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä voidaan siirtää ja käyttää vain keskinäisesti sovittujen ehtojen mukaisesti, mikäli sovellettavissa säädöksissä tai määräyksissä niitä edellytetään.

3. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi käyttäjien on haettava, säilytettävä ja siirrettävä seuraaville käyttäjille:

a)	kansainvälisesti tunnustettu vaatimustenmukaisuustodistus sekä seuraaville käyttäjille tarpeelliset tiedot keskinäisesti sovittujen ehtojen sisällöstä; tai

jos kansainvälisesti tunnustettua vaatimustenmukaisuustodistusta ei ole saatavilla, seuraavat tiedot ja asiakirjat:

i)	geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saannin päivämäärä ja paikka;

ii)	käytettyjen geenivarojen tai käytetyn geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen kuvaus;

iii)	lähde, josta geenivarat tai geenivaroihin liittyvä perinteinen tietämys suoraan saatiin, sekä geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen seuraavat käyttäjät;

iv)	saatavuuteen ja hyötyjen jakamiseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet tai niiden puuttuminen, mukaan lukien myöhempiä sovelluksia ja myöhempää kaupallistamista koskevat oikeudet ja velvollisuudet;

v)	tarvittavat saatavuutta koskevat luvat;

vi)	tarvittaessa keskinäisesti sovitut ehdot, mukaan lukien hyötyjen jakoa koskevat järjestelyt.

4. Niiden käyttäjien, jotka hankkivat elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja maassa, joka on Nagoyan pöytäkirjan osapuoli ja joka on määrännyt, että elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa (ITPGRFA) tarkoitetun vakiomuotoisen materiaalin siirtosopimuksen ehtoja ja edellytyksiä sovelletaan myös niihin sen hallinnassa ja valvonnassa oleviin julkisiin elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroihin, jotka eivät sisälly ITPGRFA:n liitteeseen I, katsotaan harjoittaneen tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettua asianmukaista huolellisuutta.

5. Kun käyttäjien hallussa olevat tiedot ovat riittämättömiä tai edelleen ilmenee epävarmuustekijöitä saannin laillisuuden ja käytön osalta, käyttäjien on hankittava saatavuutta koskeva lupa tai vastaava asiakirja sekä laadittava keskinäisesti sovitut ehdot taikka keskeytettävä käyttö.

6. Käyttäjien on säilytettävä saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevat tiedot kahdenkymmenen vuoden ajan käyttöajan päättymisestä.

7. Niiden käyttäjien, jotka hankkivat geenivaran 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta unionin kokoelmarekisteriin sisältyvästä kokoelmasta, katsotaan harjoittaneen asianmukaista huolellisuutta tämän artiklan 3 kohdassa lueteltujen tietojen haussa.

8. Niiden käyttäjien, jotka hankkivat geenivaran, jonka on todettu olevan tai todennäköisesti olevan jo alkaneen tai välittömästi uhkaavan, kansainvälisessä terveyssäännöstössä (2005) tarkoitetun kansainvälisen kansanterveydellisen uhan taudinaiheuttaja tai Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1082/2013/EU (9) määritellyn rajat ylittävän vakavan terveysuhan taudinaiheuttaja, kansanterveydelliseen uhkaan valmistautumista varten maissa, joissa se ei vielä ole vaikuttanut, ja uhkaan reagoimiseksi maissa, joissa se jo vaikuttaa, on täytettävä tämän artiklan 3 tai 5 kohdassa luetellut velvoitteet viimeistään

a)	kuukauden kuluttua välittömästi uhkaavan tai jo alkaneen kansanterveydellisen uhan toteamisesta tai

b)	kolmen kuukauden kuluttua geenivaran käytön aloittamisesta,

sen mukaan, kumpi tapahtuu ensin.

Jos tämän artiklan 3 ja 5 kohdassa lueteltuja velvoitteita ei täytetä tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa asetettujen määräaikojen puitteissa, käyttö on keskeytettävä.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun geenivaran käytöstä peräisin oleville tuotteille pyydetään lupaa markkinoille pääsyä tai markkinoille saattamista varten, 3 tai 5 kohdassa lueteltuja velvoitteita sovelletaan kokonaisuudessaan ja välittömästi.

Jos ennakkosuostumusta ei ole hankittu ajoissa eikä keskinäisesti sovittuja ehtoja ole laadittu, tällainen käyttäjä ei voi vaatia minkäänlaisia yksinoikeuksia tällaisten taudinaiheuttajien käytön kehitystuloksiin ennen kuin kyseisen toimittajamaan kanssa on saatu aikaan sopimus.

Tämä ei vaikuta 2 artiklassa mainittuihin saatavuutta ja hyötyjen jakamista koskeviin kansainvälisiin erityissopimuksiin.

5 artikla

Kokoelmien rekisteri

1. Komissio perustaa unionissa olevien kokoelmien rekisterin, jäljempänä ’rekisteri’, ja ylläpitää sitä. Komissio varmistaa, että rekisteri on internetpohjainen ja käyttäjille helposti saatavilla. Rekisterin on sisällettävä viittaukset niiden geenivarojen kokoelmiin tai kyseisten kokoelmien osiin, jotka täyttävät 3 kohdassa asetetut edellytykset.

2. Jäsenvaltion on sen lainkäytäntövallan piiriin kuuluvan kokoelman ylläpitäjän pyynnöstä harkittava kyseisen kokoelman tai sen osan sisällyttämistä rekisteriin. Kun jäsenvaltio on varmistanut, että kokoelma tai sen osa täyttää 3 kohdassa esitetyt perusteet, se ilmoittaa komissiolle ilman aiheetonta viivytystä kokoelman ja sen ylläpitäjän nimen ja yhteystiedot sekä kyseisen kokoelman tyypin. Komissio sisällyttää saadut tiedot rekisteriin.

3. Jotta kokoelma tai kokoelman osa voidaan sisällyttää rekisteriin, kokoelman on osoitettava pystyvänsä

a)	soveltamaan standardoituja menetelmiä vaihtaessaan geenivarojen näytteitä ja niihin liittyviä tietoja muiden kokoelmien kanssa sekä toimittaessaan geenivarojen näytteitä ja niihin liittyviä tietoja kolmansille henkilöille yleissopimuksen ja Nagoyan pöytäkirjan mukaista käyttöä varten;

toimittamaan geenivaroja ja niihin liittyviä tietoja kolmansille henkilöille niiden käyttöä varten ainoastaan sellaisten asiakirjojen kanssa, jotka osoittavat, että geenivarat ja niihin liittyvät tiedot on hankittu noudattaen sovellettavia saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevia säädöksiä tai määräyksiä sekä tilanteen mukaan keskinäisesti sovittuja ehtoja;

c)	pitämään kirjaa kaikista geenivaroista ja niihin liittyvistä tiedoista, jotka toimitetaan kolmansille henkilöille niiden käyttöä varten;

d)	laatimaan tai käyttämään mahdollisuuksien mukaan yksilöiviä tunnisteita kolmansille henkilöille toimitettuja geenivarojen näytteitä varten; ja

e)	käyttämään asianmukaisia seuranta- ja jäljitysvälineitä vaihdettaessa geenivarojen näytteitä ja niihin liittyviä tietoja muiden kokoelmien kanssa.

4. Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkistettava, että kukin niiden lainsäädäntövaltaan kuuluva ja rekisteriin sisältyvä kokoelma tai kokoelman osa täyttää 3 kohdassa esitetyt perusteet.

Mikäli 3 kohdan nojalla toimitettujen tietojen perusteella on näyttöä siitä, että rekisteriin sisältyvä kokoelma tai kokoelman osa ei täytä 3 kohdassa esitettyjä perusteita, asianomaisen jäsenvaltion on kyseisen kokoelman ylläpitäjän kanssa asiasta keskustellen ja ilman aiheetonta viivytystä määritettävä korjaavat toimet tai toimenpiteet.

Jäsenvaltio, joka katsoo, että sen lainsäädäntövaltaan kuuluva kokoelma tai kokoelman osa ei enää noudata 3 kohdan säännöksiä, on ilmoitettava asiasta komissiolle ilman aiheetonta viivytystä.

Kyseisen tiedon saatuaan komissio poistaa kokoelman tai kokoelman osan rekisteristä.

5. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla luodaan menetelmät tämän artiklan 1–4 kohdan täytäntöönpanolle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset ja tiedonvälityspiste

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka on vastuussa tämän asetuksen soveltamisesta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle toimivaltaisten viranomaistensa nimet ja osoitteet tämän asetuksen voimaantulopäivästä lukien. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ilman aiheetonta viivytystä kaikista toimivaltaisten viranomaisten nimien tai osoitteiden muutoksista.

2. Komissio julkaisee jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten luettelon muun muassa internetissä. Komissio pitää luettelon ajan tasalla.

3. Komissio nimeää saatavuutta ja hyötyjen jakoa käsittelevän tiedonvälityspisteen, joka pitää yhteyttä yleissopimuksen sihteeristöön tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

4. Komissio varmistaa, että neuvoston asetuksella (EY) N:o 338/97 (10) perustetut elimet osaltaan edistävät tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista.

7 artikla

Määräysten noudattamisen seuranta

1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä ja komissio edellyttää, että geenivaroja ja geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä käyttävien tutkimusrahoituksen vastaanottajien on vakuutettava, että ne harjoittavat 4 artiklan mukaista asianmukaista huolellisuutta.

2. Geenivarojen tai kyseisiin geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytön perusteella kehitetyn tuotteen loppukehitysvaiheessa käyttäjien on ilmoitettava 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille, että ne ovat täyttäneet 4 artiklan mukaiset velvoitteet, ja niiden on samanaikaisesti toimitettava

a)	asiaankuuluvat tiedot kansainvälisesti tunnustetusta vaatimustenmukaisuustodistuksesta tai

b)	4 artiklan 3 kohdan b alakohdan i–v alakohdassa ja 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut niihin liittyvät tiedot, mukaan lukien tarvittaessa tiedot siitä, että keskinäisesti sovitut ehdot on laadittu.

Lisäksi käyttäjien on pyynnöstä toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle näyttöä.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava tämän artiklan 1 ja 2 kohtien perusteella saadut tiedot Nagoyan pöytäkirjan 14 artiklan 1 kohdan nojalla perustettuun saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmään, komissiolle ja tarvittaessa Nagoyan pöytäkirjan 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmän kanssa Nagoyan pöytäkirjan 17 artiklan 2 kohdassa lueteltujen tietojen vaihdon varmistamiseksi sen seuraamiseksi, että käyttäjät noudattavat säännöksiä.

5. Toimivaltaisten viranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuuden noudattaminen, jos unionin oikeudessa tai kansallisessa oikeudessa säädetään tällaisesta salassapidosta oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi, erityisesti geenivarojen nimeämisen ja niiden käytön nimeämisen osalta.

6. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla luodaan menetelmät tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan täytäntöönpanolle. Tällaisissa täytäntöönpanosäädöksissä komissio määrittelee tuotteen loppukehitysvaiheen käytön loppuvaiheen määrittelemiseksi eri aloilla. Tällaiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 artikla

Parhaat käytännöt

1. Käyttäjien järjestöt tai muut asianomaiset osapuolet voivat esittää komissiolle hakemuksen siitä, että tällaisen järjestön kehittämä ja valvoma menetelmien, välineiden tai mekanismien yhdistelmä tunnustetaan tämän asetuksen vaatimusten mukaiseksi parhaaksi käytännöksi. Hakemuksen tueksi on esitettävä todisteita ja tietoja.

2. Jos komissio katsoo tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitetun näytön ja tiedon perusteella, että tietty menetelmien, välineiden tai mekanismien yhdistelmä, kun käyttäjä sitä tehokkaasti soveltaa, mahdollistaa sen, että käyttäjä noudattaa 4 ja 7 artiklan mukaisia velvoitteitaan, komissio tunnustaa sen parhaaksi käytännöksi.

3. Käyttäjien järjestö tai muut asianomaiset osapuolet ilmoittavat komissiolle 2 kohdan mukaisesti tunnustettuun parhaaseen käytäntöön mahdollisesti tehdyistä muutoksista ja päivityksistä.

4. Jos on näyttöä toistuvista tai merkittävistä tapauksista, joissa parhaita käytäntöjä soveltavat käyttäjät eivät ole noudattaneet tämän asetuksen mukaisia velvoitteitaan, komissio tutkii vuoropuhelussa kyseisten käyttäjien järjestön tai muiden asianomaisten osapuolten kanssa, osoittavatko nämä tapaukset mahdollisia parhaiden käytäntöjen puutteita.

5. Komissio peruuttaa parhaan käytännön tunnustamisen, jos se toteaa, että parhaan käytännön muutokset vaarantavat käyttäjän kyvyn täyttää 4 ja 7 artiklan mukaiset velvoitteet, tai jos käyttäjien toistuvat ja merkittävät määräysten rikkomiset liittyvät parhaassa käytännössä ilmeneviin puutteisiin.

6. Komission on laadittava internetpohjainen tunnustettujen parhaiden käytäntöjen rekisteri ja pidettävä se ajan tasalla. Kyseisen rekisterin yhdessä osassa on lueteltava komission tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustamat parhaat käytännöt sekä toisessa osassa lueteltava Nagoyan pöytäkirjan 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyt parhaat käytännöt.

7. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla luodaan menetelmät tämän artiklan 1–5 kohdan täytäntöönpanolle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9 artikla

Määräysten noudattamista koskevat tarkastukset

1. Edellä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tarkastuksia sen toteamiseksi, noudattavatko käyttäjät 4 ja 7 artiklassa asetettuja velvoitteitaan ottaen huomioon, että mikäli käyttäjä soveltaa tämän asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai Nagoyan pöytäkirjan 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustettua parasta käytäntöä saatavuuden ja hyötyjen jaon osalta, tämä saattaa vähentää riskiä siitä, että kyseinen käyttäjä rikkoo määräyksiä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan nojalla toteutetut tarkastukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja että niillä havaitaan tapaukset, joissa käyttäjät eivät noudata tätä asetusta.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset tehdään

a)	kausittain tarkistetun suunnitelman mukaisesti, joka on laadittu riskiperusteista lähestymistapaa soveltaen;

kun toimivaltaisella viranomaisella on asiaa koskevia merkityksellisiä tietoja siitä, että käyttäjä ei noudata tätä asetusta, mukaan lukien tiedot, jotka perustuvat kolmansien osapuolten ilmaisemiin perusteltuihin huoliin. Erityisesti on otettava huomioon geenivaroja tarjoavien maiden esittämät huolenaiheet.

4. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkastuksiin voivat sisältyä seuraavia koskevat tutkimukset:

a)	toimenpiteitä, jotka käyttäjä on toteuttanut harjoittaakseen 4 artiklan mukaista asianmukaista huolellisuutta;

b)	asiakirjoja ja rekistereitä, jotka osoittavat, että tietyissä käyttäjän toiminnoissa on harjoitettu 4 artiklan mukaista asianmukaista huolellisuutta;

c)	tapauksia, joissa käyttäjän oli tehtävä 7 artiklan mukaiset ilmoitukset.

Myös paikalla tehtäviä tarkastuksia voidaan toteuttaa tarvittaessa.

5. Käyttäjien on annettava kaikki mahdollinen apu, jolla helpotetaan 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tekemistä.

6. Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten perusteella todetaan puutteita, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa ilmoituksen korjaavista toimista tai toimenpiteistä, jotka käyttäjän on toteutettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan soveltamista.

Puutteiden luonteesta riippuen jäsenvaltiot voivat myös toteuttaa välittömiä väliaikaisia toimenpiteitä.

10 artikla

Tiedot tarkastuksista

1. Toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä vähintään viiden vuoden ajan kirjaa 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tarkastuksista ja ilmoitettava erityisesti tarkastusten luonne ja tulokset, ja niiden on pidettävä kirjaa myös mahdollisista 9 artiklan 6 kohdan nojalla toteutetuista korjaavista toimista ja toimenpiteistä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on asetettava saataville direktiivin 2003/4/EY mukaisesti.

11 artikla

Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on annettava säännökset 4 ja 7 artiklan rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan.

2. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut säännökset komissiolle viimeistään 11 päivänä kesäkuuta 2015 ja ilmoitettava viipymättä niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista.

III LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

12 artikla

Yhteistyö

Edellä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten on

a)	tehtävä yhteistyötä toistensa ja komission kanssa sen varmistamiseksi, että käyttäjät noudattavat tätä asetusta;

b)	kuultava tarvittaessa sidosryhmiä Nagoyan pöytäkirjan ja tämän asetuksen täytäntöönpanosta;

c)	tehtävä yhteistyötä Nagoyan pöytäkirjan 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että käyttäjät noudattavat tätä asetusta;

d)	ilmoitettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle mahdollisista 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tarkastuksissa todetuista vakavista puutteista ja 11 artiklan mukaisesti määrätyistä seuraamuksista;

e)	vaihdettava tietoja tarkastusjärjestelmiensä organisoinnista sen seuraamiseksi, noudattavatko käyttäjät tämän asetuksen säännöksiä.

13 artikla

Täydentävät toimet

Komission ja jäsenvaltioiden on tarvittaessa:

a)	edistettävä ja kannustettava tiedotus-, valistus- ja koulutustoimia, joilla autetaan sidosryhmiä ja asianomaisia osapuolia ymmärtämään tämän asetuksen sekä yleissopimuksen ja Nagoyan pöytäkirjan asiaa koskevien määräysten täytäntöönpanosta unionissa johtuvia velvollisuuksiaan;

b)	kannustettava alakohtaisten toimintasääntöjen, mallisopimuslausekkeiden, ohjeiden ja parhaiden käytäntöjen kehittämistä, erityisesti silloin, kun ne hyödyttäisivät akateemisia, yliopistojen ja ei-kaupallisia tutkijoita sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä;

c)	edistettävä kustannustehokkaiden viestintävälineiden ja -järjestelmien kehittämistä, jotta voidaan paremmin seurata ja jäljittää geenivarojen kokoelmien ja käyttäjien käyttämiä geenivaroja ja geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä;

d)	annettava käyttäjille teknisiä ja muita ohjeita ottaen huomioon akateemisten, yliopistojen ja ei-kaupallisten tutkijoiden sekä pienten ja keskisuurten yritysten tilanne, jotta helpotetaan tämän asetuksen vaatimusten noudattamista;

e)	kannustettava käyttäjiä ja toimittajia kanavoimaan geenivarojen käytöstä saatavia hyötyjä biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja sen osien kestävään käyttöön yleissopimuksen määräysten mukaisesti;

f)	edistettävä toimia sellaisten kokoelmien tukemiseksi, jotka edistävät biologisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden suojelua.

14 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3. Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi ja sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

15 artikla

Kuulemisfoorumi

Komissio varmistaa, että jäsenvaltioiden edustajat ja muut asianomaiset osapuolet osallistuvat tasapainoisesti tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyviin kysymyksiin. Osapuolet tapaavat kuulemisfoorumissa. Komissio laatii kuulemisfoorumille työjärjestyksen.

16 artikla

Kertomukset ja uudelleentarkastelu

1. Jollei Nagoyan pöytäkirjan 29 artiklan mukaisesti määritetä vaihtoehtoista kertomusten toimittamisaikataulua, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomus tämän asetuksen soveltamisesta 11 päivään kesäkuuta 2017 mennessä ja joka viides vuosi sen jälkeen.

2. Komissio toimittaa viimeistään vuoden kuluttua 1 kohdassa tarkoitettujen kertomusten toimittamisen määräajasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta, mukaan lukien ensimmäinen arviointi tämän asetuksen tehokkuudesta.

3. Komissio tarkastelee joka kymmenes vuosi ensimmäisen kertomuksensa jälkeen tämän asetuksen toimintaa ja tehokkuutta Nagoyan pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamisen kannalta tämän asetuksen soveltamista koskevien kertomusten ja sen soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella. Uudelleentarkastelun yhteydessä komissio tarkastelee erityisesti sitä, millaisia hallinnollisia seurauksia asetuksella on julkisille tutkimuslaitoksille, mikroyrityksille, pienille ja keskisuurille yrityksille ja erityisaloille. Se tarkastelee myös tarvetta tarkistaa tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanoa muissa asiaankuuluvissa kansainvälisissä järjestöissä tapahtuneen kehityksen perusteella.

4. Komissio raportoi Nagoyan pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivalle yleissopimuksen osapuolten konferenssille toimenpiteistä, jotka unioni on toteuttanut Nagoyan pöytäkirjan noudattamistoimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi.

17 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. Mahdollisimman pian Nagoyan pöytäkirjaa koskevan unionin hyväksymiskirjan tallettamisen jälkeen komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen, jossa täsmennetään päivämäärä, jona Nagoyan pöytäkirja tulee voimaan unionissa. Tätä asetusta sovelletaan kyseisestä päivästä.

3. Tämän asetuksen 4, 7 ja 9 kohtaa sovelletaan vuoden kuluttua Nagoyan pöytäkirjan voimaantulosta unionissa.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä huhtikuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS

(1) EUVL C 161, 6.6.2013, s. 73.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. maaliskuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. huhtikuuta 2014.

(3) Neuvoston päätös 93/626/ETY, tehty 25 päivänä lokakuuta 1993, biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 309, 13.12.1993, s. 1).

(4) Asiakirjan UNEP/CBD/COP/DEC/X/1 liite I, 29. lokakuuta 2010.

(5) Neuvoston päätös 2014/283/EU, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2014, biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liitetyn geenivarojen saatavuutta ja niiden käytöstä saatavien hyötyjen tasapuolista ja oikeudenmukaista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 231.).

(6) Neuvoston päätös 2004/869/EY, tehty 24 päivänä helmikuuta 2004, elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 378, 23.12.2004, s. 1).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1082/2013/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta (EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1).

(10) Neuvoston asetus (EY) N:o 338/97, annettu 9 päivänä joulukuuta 1996, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1).

20.5.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/72

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS N:o 512/2014,

annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014,

Euroopan GNSS-viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 912/2010 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 172 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2)

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1285/2013 (3) 14 artiklan sekä asetuksen (EU) N:o 912/2010 (4) 2 artiklan mukaan Euroopan GNSS-virasto, jäljempänä ’virasto’, varmistaa eurooppalaisten satelliittinavigointijärjestelmien, jäljempänä ’järjestelmät’, turvallisuusjärjestelyjen hyväksymisen ja käynnistää tätä varten turvajärjestelyjen täytäntöönpanon ja turvallisuustarkastusten suorittamisen ja seuraa niiden soveltamista.

(2)

Järjestelmät määritellään asetuksen (EU) N:o 1285/2013 2 artiklassa. Järjestelmät ovat monimutkaisia, ja niiden perustaminen ja toiminta koskee useita sidosryhmiä, joilla kullakin on erilaisia tehtäviä. Tässä yhteydessä on ehdottoman tärkeää, että kaikki Galileo- ja EGNOS-ohjelmien, jäljempänä ’ohjelmat’, toteutukseen osallistuvat sidosryhmät käsittelevät EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja ja suojaavat tällaiset tiedot niiden perusperiaatteiden ja vähimmäisnormien mukaisesti, jotka on vahvistettu EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja koskevissa komission ja neuvoston turvallisuussäännöissä, ja että asetuksen (EU) N:o 1285/2013 17 artiklaa, jossa vahvistetaan vastaavan tasoinen suoja EU:n turvallisuusluokitelluille tiedoille, sovelletaan tarvittaessa kaikkiin ohjelmien toteutukseen osallistuviin sidosryhmiin.

(3)	Turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntämenettelyyn osallistuvina ja sen kohteina olevina sidosryhminä ovat jäsenvaltiot, komissio, asiaankuuluvat unionin virastot, Euroopan avaruusjärjestö (European Space Agency, ESA) ja neuvoston yhteiseen toimintaan 2004/552/YUTP (5) osallistuvat osapuolet.

(4)

Ottaen huomioon järjestelmien erityispiirteet ja monimutkaisuus, järjestelmien täytäntöönpanoon osallistuvat erilaiset toimijat ja mahdollisten käyttäjien moninaisuus, turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimia olisi helpotettava kuulemalla asianmukaisesti kaikkia asiaankuuluvia osapuolia, kuten Galileo-ohjelman nojalla perustettuun, julkisesti säännellyn palvelun (Public Regulated Service, PRS) tarjontaan tarkoitettuun järjestelmään liitettyjä verkkoja operoivia jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kansallisia viranomaisia, muita asiaankuuluvia jäsenvaltioiden viranomaisia, ESAa tai, jos tästä määrätään kansainvälisessä sopimuksessa, kolmansia maita, joissa on järjestelmien maa-asemia.

(5)

Jotta turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntään liittyvät tehtävät voidaan suorittaa asianmukaisesti, on ratkaisevan tärkeää, että komissio toimittaa kaikki näiden tehtävien suorittamisessa tarvittavat tiedot. On myös tärkeää, että turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimet sovitetaan yhteen ohjelmien hallinnoinnista asetuksen (EU) N:o 1285/2013 mukaisesti vastaavien elinten ja muiden turvallisuusmääräysten täytäntöönpanosta vastaavien tahojen toimien kanssa.

(6)

Sovellettavaa riskien arvioinnin ja hallinnan toimintaperiaatetta olisi toteutettava parhaita käytäntöjä noudattaen. Siihen olisi kuuluttava turvallisuustoimenpiteiden soveltaminen syvyyssuuntaisen turvallisuuden periaatteen mukaisesti. Siinä olisi otettava huomioon, kuinka todennäköistä on riskin tai pelätyn tapahtuman toteutuminen. Sen olisi oltava oikeasuhteinen, asianmukainen ja kustannustehokas, ja sen yhteydessä olisi otettava huomioon kustannukset, joita aiheutuu riskien vähentämiseksi toteuttavien toimenpiteiden käyttöönotosta, verrattuna toimenpiteistä saatavaan hyötyyn turvallisuuden kannalta. Syvyyssuuntaisella turvallisuudella pyritään parantamaan järjestelmien turvallisuutta toteuttamalla teknisiä ja muita kuin teknisiä turvallisuustoimenpiteitä, joilla järjestetään monitasoinen puolustus.

(7)	Erityisen arkaluonteista toimintaa on PRS-vastaanottimien ja PRS-turvamoduulien kehittäminen, mukaan lukien asiaankuuluvat tutkimustoimet, ja niiden valmistaminen. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää luoda toimilupamenettelyt PRS-vastaanottimien ja PRS-turvamoduulien valmistajia varten.

(8)

Koska Galileo-ohjelman nojalla perustettuun järjestelmään liitettäviä verkkoja ja laitteita voi olla erittäin paljon, varsinkin sellaisia, jotka on tarkoitettu PRS-käyttöön, olisi turvallisuusjärjestelyjen strategiassa määriteltävä näiden verkkojen ja laitteiden turvallisuusjärjestelyjen hyväksynnässä sovellettavat periaatteet, jotta varmistetaan hyväksyntätehtävän yhtenäinen toteutus, tämän kuitenkaan loukkaamatta jäsenvaltioiden turvallisuusasioissa toimivaltaisten kansallisten yksikköjen toimivaltaa. Soveltamalla näitä periaatteita mahdollistetaan johdonmukainen riskinhallinta ja vähennetään tarvetta laajentaa kaikkia riskienvähennystoimia järjestelmätasolle tavalla, jolla olisi kielteinen vaikutus kustannuksiin, aikatauluun, toimintatehoon ja palvelujen tarjontaan.

(9)

Elektromagneettiselta säteilyltä (eli elektroniselta salakuuntelulta) suojaavien tuotteiden ja toimenpiteiden sekä järjestelmien turvallisuuden varmistamiseen käytettävien salaustuotteiden arvioinnista ja hyväksynnästä olisi huolehdittava sen maan kansallisten, turvallisuusasioissa toimivaltaisten yksiköiden, johon tällaisia tuotteita valmistava yritys on sijoittautunut. Salaustuotteiden osalta tätä arviointia ja hyväksyntää olisi täydennettävä neuvoston päätöksen 2013/488/EU (6) liitteessä IV olevissa 26–30 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksynnästä vastaava viranomainen vahvistaa tällaisten hyväksyttyjen tuotteiden ja toimenpiteiden valinnan ottaen huomioon järjestelmien yleiset turvallisuusvaatimukset.

(10)

Asetuksessa (EU) N:o 912/2010 ja erityisesti sen III luvussa täsmennetään ne edellytykset, joiden puitteissa virasto suorittaa järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntää koskevat tehtävänsä. Siinä säädetään erityisesti, että turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntää koskevat päätökset tehdään lähtökohtaisesti komissiosta ja ohjelmien toteutuksesta vastaavista yksiköistä riippumattomalla tavalla ja että järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksymisestä vastaavan viranomaisen on oltava virastossa toimiva riippumaton elin, joka tekee päätöksensä itsenäisesti.

(11)

Tämän periaatteen mukaisesti asetuksella (EU) N:o 912/2010 perustetaan eurooppalaisten GNSS-järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntälautakunta, jäljempänä ’hyväksyntälautakunta’, joka muodostaa viraston kolmannen elimen hallintoneuvoston ja toimitusjohtajan ohella. Hyväksyntälautakunta suorittaa virastolle uskotut turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntään liittyvät tehtävät ja tekee viraston nimissä turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntää koskevat päätökset. Hyväksyntälautakunnan olisi vahvistettava työjärjestyksensä ja nimitettävä puheenjohtajansa.

(12)

Ottaen huomioon, että komission on asetuksen (EU) N:o 1285/2013 mukaisesti huolehdittava ohjelmien turvallisuudesta järjestelmien ja niiden toiminnan turvallisuus mukaan lukien, hyväksyntälautakunnan toimintaan olisi kuuluttava vain järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimet eikä sen toiminta saisi vaikuttaa komissiolle osoitettuihin tehtäviin ja tälle annettuun vastuuseen. Tämän olisi koskettava erityisesti niitä tehtäviä ja vastuita, jotka kuuluvat komissiolle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1285/2013 13 artiklan ja päätöksen N:o 1104/2011/EU 8 artiklan perusteella (7), mukaan lukien minkä tahansa turvallisuuteen liittyvän asiakirjan hyväksyminen delegoidulla säädöksellä tai täytäntöönpanosäädöksellä taikka muulla tavoin edellä mainittujen artiklojen mukaisesti. Ottaen huomioon hyväksyntälautakunnan erityisen asiantuntemuksen, sillä olisi kuitenkin oltava oikeus neuvoa sen omaan toimivaltaan kuuluvissa asioissa komissiota näissä artikloissa tarkoitettuja säädöksiä koskevien luonnosten laatimisessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komissiolle kuuluvia tehtäviä ja vastuita.

(13)	Olisi myös varmistettava, että turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntään liittyvät toimet suoritetaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden kansalliseen toimivaltaan ja oikeuksiin turvallisuusjärjestelyjen hyväksymisen alalla.

(14)	Turvallisuuden yhteydessä käytetyt käsitteet ”tarkastukset” ja ”testit” voivat käsittää turvallisuutta koskevia arviointeja, tarkastuksia, uudelleentarkasteluja sekä turvallisuustarkastuksia ja -testejä.

(15)	Hyväksyntälautakunnan olisi voitava perustaa sen alaisuudessa ja sen ohjeiden mukaan toimivia asianmukaisia elimiä, jotta se voi toteuttaa kaikki tehtävänsä tehokkaasti ja vaikuttavasti. Sen olisi erityisesti perustettava paneeli, joka auttaa sitä päätösten valmistelussa.

(16)

Olisi perustettava hyväksyntälautakunnan valvonnassa toimiva jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ryhmä suorittamaan salatun aineiston jakelusta vastaavan viranomaisen tehtäviä, jotka liittyvät EU:n salausteknisen aineiston hallinnointiin. Asiantuntijaryhmä olisi perustettava väliaikaiseksi tarkoituksena varmistaa jatkuvuus tietoliikenneturvallisuusasioiden hallinnoinnissa Galileo-ohjelman käyttöönottovaiheessa. Tällaisten operatiivisten tehtävien suorittamiseen tehdään pysyvä ratkaisu pitkällä aikavälillä siinä vaiheessa, kun Galileo-ohjelman nojalla perustettu järjestelmä on täysin toimintavalmis.

(17)

Asetuksessa (EU) N:o 1285/2013 määritellään ohjelmien julkinen hallinnointijärjestelmä vuosiksi 2014–2020. Asetuksessa annetaan komissiolle yleinen vastuu ohjelmista. Lisäksi siinä laajennetaan virastolle osoitettuja tehtäviä ja säädetään erityisesti, että virasto voi olla keskeisessä asemassa järjestelmien käytössä ja niiden käytöstä saatavan sosioekonomisen hyödyn maksimoinnissa.

(18)

Tässä uudessa tilanteessa on ehdottomasti varmistettava, että hyväksyntälautakunta voi suorittaa sille uskotun tehtävän täysin riippumattomasti etenkin viraston muihin elimiin ja muuhun toimintaan nähden, ja vältettävä kaikenlaiset eturistiriidat. Siksi on ensiarvoisen tärkeää erottaa viraston sisällä entistä selvemmin turvallisuusjärjestelyjen hyväksymiseen liittyvät viraston toimet sen muista toimista, kuten Galileon turvallisuuden valvontakeskuksen hallinnoinnista, järjestelmien kaupallistamiseen osallistumisesta sekä kaikista muista toimista, joita komissio voi virastolle uskoa toimivallan siirtämisellä, erityisesti sellaisista, jotka liittyvät järjestelmien käyttöön. Tämän vuoksi hyväksyntälautakunnan ja sen alaisuudessa toimivan viraston henkilöstön olisi tehtävä työtään niin, että niiden itsenäisyys ja riippumattomuus on taattu viraston muihin tehtäviin nähden. Viraston eri tehtävät on konkreettisella tavalla ja tosiasiallisesti erotettava rakenteellisesti toisistaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014. Viraston sisäisissä henkilöstösäännöissä olisi myös taattava turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimia suorittavan henkilöstön itsenäisyys ja riippumattomuus muita viraston tehtäviä suorittavaan henkilöstöön nähden.

(19)

Asetusta (EU) N:o 912/2010 olisi sen vuoksi muutettava pääasiassa hyväksyntälautakunnan ja sen puheenjohtajan itsenäisyyden ja valtuuksien lisäämiseksi niin, että itsenäisyys ja valtuudet pääosin vastaavat viraston hallintoneuvoston ja sen toimitusjohtajan itsenäisyyttä ja valtuuksia, kuitenkin siten, että säädetään viraston eri elimien välisestä yhteistyövelvoitteesta.

(20)

Hyväksyntälautakunnan ja hallintoneuvoston jäseniä nimettäessä ja niiden puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa valittaessa on otettava tarvittaessa huomioon miesten ja naisten tasapuolisen edustuksen tärkeys. Lisäksi olisi otettava huomioon asiaan liittyvät johtamis-, hallinnolliset ja talousarvion hoitoon liittyvät taidot.

(21)

Hyväksyntälautakunnan olisi hallintoneuvoston sijasta laadittava ja hyväksyttävä viraston työohjelmien se osa, joissa kuvataan järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksymiseen liittyviä operationaalisia toimia, sekä viraston toimintaa ja näkymiä koskevan vuosikertomuksen se osa, joka liittyy järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimiin. Sen olisi toimitettava ne hyvissä ajoin hallintoneuvostolle, jotta ne voidaan sisällyttää viraston työohjelmaan ja vuosikertomukseen. Sen olisi myös käytettävä puheenjohtajaansa nähden kurinpitovaltaa.

(22)

Hyväksyntälautakunnan puheenjohtajalle on syytä antaa turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätehtävissä vastaava rooli kuin toimitusjohtajalla on viraston muissa tehtävissä. Niinpä hyväksyntälautakunnan puheenjohtajan olisi asetuksessa (EU) N:o 912/2010 säädetyn viraston edustamistehtävän lisäksi hallinnoitava turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimia hyväksyntälautakunnan alaisuudessa ja huolehdittava viraston työohjelmien hyväksyntätoimia koskevan osan täytäntöönpanosta. Hyväksyntälautakunnan puheenjohtajan olisi Euroopan parlamentin tai neuvoston pyynnöstä esitettävä kertomus hyväksyntälautakunnan tehtävien hoitamisesta ja annettava lausuntonsa niille.

(23)	Olisi laadittava asianmukaiset menettelyt, joilla varmistetaan, että turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntämenettelyyn ei aiheudu häiriöitä ja että sen suorittamista voidaan jatkaa keskeytyksettä siinä tapauksessa, ettei hallintoneuvosto hyväksy viraston työohjelmia.

(24)

Koska eurooppalaisiin GNSS-ohjelmiin, turvallisuutta koskevat asiat mukaan luettuina, osallistuu tiettyjä kolmansia maita ja mahdollisesti kansainvälisiä järjestöjä, on syytä säätää nimenomaisesti, että kansainvälisistä järjestöistä ja kolmansista maista, varsinkin Sveitsistä, jonka kanssa olisi tehtävä yhteistyösopimus (8), voi osallistua poikkeuksellisesti ja tietyin edellytyksin edustajia hyväksyntälautakunnan työskentelyyn. Tällaiset edellytykset olisi määriteltävä unionin kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehtävässä kansainvälisessä sopimuksessa ottamalla huomioon turvallisuusasiat ja etenkin EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaaminen. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Norjan kuningaskunnan välisessä satelliittinavigointia koskevassa yhteistyösopimuksessa (9) ja ETA-sopimukseen liitetyissä pöytäkirjoissa N:o 31 ja N:o 37 on jo määrätty puitteet Norjan osallistumiselle. Ottaen huomioon hyväksyntälautakunnan erityisasiantuntemuksen sitä olisi voitava kuulla sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa tällaisten kansainvälisten sopimusten neuvottelujen edellä tai niiden ollessa käynnissä.

(25)

Lisäksi olisi syytä saattaa asetus (EU) N:o 912/2010 yhdenmukaiseksi niiden periaatteiden kanssa, jotka sisältyvät hajautettuja virastoja koskevaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteiseen lähestymistapaan, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi 5 päivänä heinäkuuta 2012, neuvosto 26 päivänä kesäkuuta 2012 ja komissio 12 päivänä kesäkuuta 2012, erityisesti hallintoneuvoston päätösten hyväksymissääntöjen, hallintoneuvoston ja hyväksyntälautakunnan jäsenten sekä niiden puheenjohtajien toimikauden, monivuotisen työohjelman olemassa olon, hallintoneuvoston henkilöstöhallintoon liittyvien valtuuksien, asetuksen arvioinnin ja tarkistuksen, eturistiriitojen ehkäisyn ja hallinnan sekä turvaluokittelemattomien mutta arkaluonteisten tietojen käsittelyn osalta. Monivuotisen työohjelman hyväksymismenettely olisi toteutettava noudattaen täysin vilpittömän yhteistyön periaatteita ja ottaen huomioon tällaiseen työohjelmaan liittyvät aikataululliset rajoitukset.

(26)

Eturistiriitojen ehkäisyn ja hallinnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että virasto luo puolueettomuuteen, lahjomattomuuteen ja korkeisiin ammatillisiin vaatimuksiin perustuvan maineen ja ylläpitää kyseistä mainetta. Tällöin ei saisi koskaan olla perusteltua syytä epäillä, että päätöksiin voisivat vaikuttaa edut, jotka ovat ristiriidassa viraston aseman kanssa koko unionia palvelevana elimenä, tai yksityiset edut tai viraston henkilöstön, jonkin kansallisen asiantuntijan tai tarkkailijoiden taikka hallintoneuvoston tai hyväksyntälautakunnan jonkin jäsenen kytkökset, jotka luovat tai voivat luoda ristiriidan asianomaisen henkilön virallisten tehtävien asianmukaiseen hoitamiseen nähden. Hallintoneuvoston ja hyväksyntälautakunnan olisi siksi vahvistettava koko virastoa koskevat kattavat säännöt eturistiriidoista. Säännöissä olisi otettava huomioon suositukset, jotka tilintarkastustuomioistuin antoi Euroopan parlamentin pyynnöstä laatimassaan erityiskertomuksessa nro 15/2012, sekä tarve välttää eturistiriidat hallintoneuvoston jäsenten ja hyväksyntälautakunnan jäsenten välillä.

(27)

Viraston toiminnan avoimuuden varmistamiseksi sen työjärjestys olisi julkaistava. Tiettyjä yleisiä ja yksityisiä etuja olisi kuitenkin suojattava poikkeuksin. Ohjelmien sujuvan toiminnan varmistamiseksi monivuotisten ja vuosittaisten työohjelmien sekä vuosikertomusten olisi oltava mahdollisimman yksityiskohtaisia. Tästä johtuen ne voisivat sisältää aineistoa, joka on turvallisuusseikkojen tai sopimussuhteiden kannalta arkaluonteista. Sen vuoksi näistä asiakirjoista olisi asianmukaista julkaista vain tiivistelmät. Avoimuuden vuoksi tiivistelmien olisi kuitenkin oltava mahdollisimman kattavia.

(28)	Olisi myös korostettava, että viraston työohjelmat olisi laadittava tuloshallintamenettelyn perusteella tulosindikaattorit mukaan lukien, jotta saavutettuja tuloksia voidaan arvioida tehokkaasti ja tosiasiallisesti.

(29)

Viraston työohjelmiin olisi sisällytettävä myös resurssisuunnitelma, jossa myös eriteltäisiin kuhunkin toimeen osoitettavat taloudelliset ja henkilöstöresurssit ottaen huomioon sen, että viraston uusiin henkilöstötarpeisiin liittyvät kustannukset olisi katettava osittain tekemällä asiaankuuluva vähennys komission henkilöstötaulukkoon vastaavalle ajalle eli vuosille 2014–2020.

(30)

Viraston paikallistoimistojen valintaa koskevassa päätöksentekoprosessissa olisi otettava huomioon puolueettomat arviointiperusteet, vaikuttamatta kuitenkaan unionin virastojen kotipaikkaa koskevaan poliittiseen päätökseen, tavoitteeseen tasapainoisesta maantieteellisestä jakaumasta taikka jäsenvaltioiden uusien virastojen kotipaikan osalta asettamiin tavoitteisiin, jotka sisältyvät valtion- tai hallitusten päämiesten tasolla Brysselissä 13 päivänä joulukuuta 2003 kokoontuneiden jäsenvaltioiden edustajien päätelmiin. Näihin arviointiperusteisiin kuuluvat toimitilojen sijainti, henkilöstön jäsenten ja kansallisten asiantuntijoiden lapsille soveltuva päiväkoti- ja opetusinfrastruktuuri, henkilöstön ja kansallisten asiantuntijoiden perheenjäsenten pääsy työmarkkinoille sekä sosiaaliturvajärjestelmän ja terveydenhuollon piiriin sekä täytäntöönpano- ja toimintakustannukset.

(31)	Vastaanottavien valtioiden olisi erityisjärjestelyjen avulla tarjottava tarvittavat olosuhteet viraston sujuvalle toiminnalle, muun muassa asianmukaiset koulutus- ja liikennemahdollisuudet.

(32)

Jäsenvaltioiden hallitusten edustajat päättivät päätöksellä 2010/803/EU (10), että viraston kotipaikka on Praha. Viraston toimipaikasta tehtiin 16 päivänä joulukuuta 2011 Tšekin tasavallan ja viraston välinen sopimus, ja se tuli voimaan 9 päivänä elokuuta 2012. Kyseisen toimipaikkaa koskevan sopimuksen ja muiden erityisjärjestelyjen katsotaan täyttävän asetuksen (EU) N:o 912/2010 vaatimukset.

(33)	Unionin taloudellisia etuja on määrä suojata koko menosyklin ajan oikeasuhtaisin toimenpitein, mukaan luettuina sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen, menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai väärin käytettyjen varojen takaisinperintä ja tarvittaessa seuraamukset.

(34)	Koska asetuksen (EU) N:o 1285/2013 8 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta myöntää lisärahoitusta eräiden ohjelman osa-alueiden rahoittamiseksi, viraston olisi myös voitava tehdä hankintasopimuksia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, kun se on tarpeen viraston tehtävien hoitamiseksi.

(35)

Virasto soveltaa EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevia komission turvallisuussääntöjä. Sen olisi myös voitava laatia säännöt turvallisuusluokittelemattomien mutta arkaluonteisten tietojen käsittelylle. Näitä sääntöjä sovelletaan vain viraston käsittelemiin tällaisiin tietoihin. Turvallisuusluokittelemattomilla mutta arkaluonteisilla tiedoilla tarkoitetaan tietoja tai aineistoja, jotka viraston on suojattava perussopimuksissa asetettujen oikeudellisten velvoitteiden ja/tai näiden tietojen ja aineistojen arkaluonteisuuden vuoksi. Tällaisia tietoja ovat muun muassa SEUT 339 artiklassa tarkoitetun salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot tai aineistot, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (11) 4 artiklassa tarkoitettuihin asioihin liittyvät tiedot tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (12) soveltamisalaan kuuluvat tiedot.

(36)	Asetus (EU) N:o 912/2010 olisi sen vuoksi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EU) N:o 912/2010 seuraavasti:

Korvataan 2–8 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Tehtävät

Viraston tehtävät määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1285/2013 (*1) 14 artiklassa.

3 artikla

Elimet

1. Viraston elimet ovat

a)	hallintoneuvosto

b)	toimitusjohtaja

c)	eurooppalaisten GNSS-järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntälautakunta, jäljempänä ’hyväksyntälautakunta’.

2. Viraston elimet suorittavat tehtävänsä 6, 8 ja 11 artiklan mukaisesti.

3. Varmistaakseen viraston toiminnan ja sen elinten välisen koordinoinnin hallintoneuvosto ja toimitusjohtaja sekä hyväksyntälautakunta ja sen puheenjohtaja tekevät yhteistyötä viraston omien menettelysääntöjen mukaisesti, joita ovat hallintoneuvoston työjärjestys, hyväksyntälautakunnan työjärjestys, virastoon sovellettavat varainhoitoa koskevat säännökset, henkilöstösääntöjen soveltamissäännöt ja asiakirjojen saatavuutta koskevat säännöt.

4 artikla

Oikeudellinen asema, paikallistoimistot

1. Virasto on unionin elin. Se on oikeushenkilö.

2. Virastolla on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3. Virasto voi päättää paikallistoimistojen perustamisesta jäsenvaltioihin, jos nämä suostuvat siihen, tai kolmansiin maihin, jotka osallistuvat viraston toimintaan 23 artiklan mukaisesti.

4. Näiden toimistojen sijainti valitaan puolueettomin perustein, jotka määritellään toimistojen sujuvan toiminnan varmistamiseksi.

Viraston perustamista ja toimintaa vastaanottavissa jäsenvaltioissa tai vastaanottavissa kolmansissa maissa samoin kuin kyseisten jäsenvaltioiden ja maiden viraston toimitusjohtajalle, hallintoneuvoston ja hyväksyntälautakunnan jäsenille ja viraston henkilöstölle sekä näiden perheenjäsenille myöntämiä etuuksia koskevista määräyksistä sovitaan viraston ja jäsenvaltioiden tai viraston ja kolmansien maiden välisillä erityisjärjestelyillä. Hallintoneuvosto hyväksyy nämä erityisjärjestelyt.

5. Vastaanottava jäsenvaltio ja vastaanottavat kolmannet maat tarjoavat 4 kohdassa tarkoitetuin järjestelyin tarvittavat toimintapuitteet viraston sujuvan toiminnan varmistamiseksi.

6. Virastoa edustaa sen toimitusjohtaja, jollei 11 a artiklan 1 kohdan f alakohdasta muuta johdu.

5 artikla

Hallintoneuvosto

1. Perustetaan hallintoneuvosto suorittamaan 6 artiklassa luetellut tehtävät.

2. Hallintoneuvoston kokoonpanoon kuuluu

a)	kunkin jäsenvaltion nimittämä yksi edustaja,

b)	neljä komission nimittämää edustajaa,

c)	yksi Euroopan parlamentin nimittämä edustaja, jolla ei ole äänioikeutta.

Hallintoneuvoston ja hyväksyntälautakunnan jäsenet nimitetään heidän asiaankuuluvan kokemuksensa ja asiantuntemuksensa perusteella.

Hallintoneuvoston jäsenten toimikausi on neljä vuotta, ja se voidaan uusia kerran. Euroopan parlamentin, komission ja jäsenvaltioiden on pyrittävä rajoittamaan edustajiensa vaihtuvuutta hallintoneuvostossa.

Turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntälautakunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, jäljempänä ’korkea edustaja’, edustaja ja Euroopan avaruusjärjestön, jäljempänä ’ESA’, edustaja kutsutaan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin tarkkailijoina hallintoneuvoston työjärjestyksessä määrätyin ehdoin.

3. Kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen edustajien osallistumisesta ja sen ehdoista määrätään tarvittaessa 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa sopimuksissa, ja näiden osallistumisehtojen on oltava hallintoneuvoston työjärjestyksen mukaiset.

4. Hallintoneuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estyneenä. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kaksi vuotta; se voidaan uusia kerran ja kukin toimikausi päättyy silloin, kun kyseisen henkilön jäsenyys hallintoneuvostossa päättyy.

Hallintoneuvostolla on valta erottaa puheenjohtaja, varapuheenjohtaja tai molemmat.

5. Hallintoneuvosto kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta.

Toimitusjohtaja osallistuu tavallisesti asioiden käsittelyyn, jollei puheenjohtaja toisin päätä.

Hallintoneuvosto kokoontuu sääntömääräiseen kokoukseen kahdesti vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajansa aloitteesta tai jos vähintään yksi kolmannes sen jäsenistä sitä pyytää.

Hallintoneuvosto voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi henkilöitä, joiden lausunnoilla voi olla merkitystä. Hallintoneuvoston jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksestä muuta johdu.

Virasto huolehtii hallintoneuvoston sihteeristön tehtävistä.

6. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänioikeutettujen jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä.

Hallintoneuvoston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan 4 kohdassa tarkoitettu valitseminen ja erottaminen sekä talousarvion ja työohjelmien hyväksyminen edellyttävät kaikkien äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöä.

7. Kullakin jäsenvaltion ja komission edustajalla on yksi ääni. Toimitusjohtajalla ei ole äänioikeutta. Päätöksiä, jotka perustuvat 6 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaan ja 6 artiklan 5 kohtaan, ei tehdä ilman komission edustajien puoltavaa ääntä, III luvussa tarkoitettuja asioita lukuun ottamatta.

Hallintoneuvoston työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaisemmat äänestysjärjestelyt, erityisesti edellytykset, joiden mukaan jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta.

6 artikla

Hallintoneuvoston tehtävät

1. Hallintoneuvosto varmistaa, että virasto suorittaa sille annetut tehtävät tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin, ja tekee kaikki tässä suhteessa tarpeelliset päätökset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hyväksyntälautakunnan toimivaltaa III luvun mukaisissa toimissa.

2. Lisäksi hallintoneuvoston tehtävänä on

hyväksyä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 artiklassa tarkoitetun monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäisenä toteutusvuonna viraston monivuotinen työohjelma kyseisen monivuotisen rahoituskehyksen kattamaksi ajanjaksoksi sen jälkeen, kun se on liittänyt työohjelmaan hyväksyntälautakunnan 11 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti laatiman osan muutoksitta ja saatuaan komissiolta lausunnon. Euroopan parlamenttia kuullaan tämän monivuotisen työohjelman osalta sillä edellytyksellä, että kuulemisen tarkoituksena on vaihtaa näkemyksiä ja kuulemisen tulos ei sido virastoa;

b)	hyväksyä viimeistään joka vuoden 15 päivänä marraskuuta viraston seuraavan vuoden työohjelma sen jälkeen, kun se on liittänyt työohjelmaan hyväksyntälautakunnan 11 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti laatiman osan muutoksitta ja saatuaan komissiolta lausunnon;

c)	hoitaa 13 artiklan 5, 6, 10 ja 11 kohdassa ja 14 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut talousarvioon liittyvät tehtävät;

d)	valvoa Galileon turvallisuuden valvontakeskuksen toimintaa asetuksen (EU) N:o 1285/2013 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii luetelmakohdan mukaisesti;

e)	vahvistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (*2) täytäntöönpanoa varten tarvittavat järjestelyt tämän asetuksen 21 artiklan mukaisesti;

f)	hyväksyä 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut järjestelyt sen jälkeen, kun se on kuullut hyväksyntälautakuntaa edellä mainittujen järjestelyjen sellaisten säännösten osalta, jotka koskevat turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntää;

g)	hyväksyä tehtäviensä hoidon edellyttämät tekniset menettelyt;

hyväksyä viraston toimintaa ja näkymiä koskeva vuosikertomus sen jälkeen, kun se on liittänyt vuosikertomukseen hyväksyntälautakunnan 11 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti laatiman osan muutoksitta, ja toimittaa se viimeistään 1 päivänä heinäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle;

varmistaa 26 artiklassa tarkoitettujen arviointien ja tarkastusten, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) suorittamien tutkimusten sekä sisäisten ja ulkoisten tarkastuskertomusten päätelmien ja suositusten edellyttämien asianmukaisten jatkotoimien toteuttaminen ja toimittaa budjettivallan käyttäjälle kaikki arviointimenettelyjen tulosten kannalta tärkeä tieto;

j)	antaa toimitusjohtajalle lausunto komission ja viraston välillä asetuksen (EU) N:o 1285/2013 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista tehtävien siirtoa koskevista sopimuksista ennen niiden allekirjoittamista;

k)	hyväksyä toimitusjohtajan ehdotuksen perusteella asetuksen (EU) N:o 1285/2013 14 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut viraston ja ESAn väliset työjärjestelyt;

l)	hyväksyä toimitusjohtajan ehdotuksesta petostentorjuntastrategia;

m)	hyväksyä tarvittaessa viraston organisaatiorakenne toimitusjohtajan ehdotusten perusteella.

n)	vahvistaa ja julkaista työjärjestyksensä.

3. Hallintoneuvosto käyttää viraston henkilöstön suhteen niitä valtuuksia, jotka kuuluvat nimittävälle viranomaiselle Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (*3), jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, mukaan ja työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaan, jäljempänä ’nimittävän viranomaisen toimivalta’.

Hallintoneuvosto tekee henkilöstösääntöjen 110 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohtaan ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 6 artiklaan perustuvan päätöksen, jolla siirretään nimittävän viranomaisen toimivalta toimitusjohtajalle ja määritellään olosuhteet, joissa toimivallan siirtäminen voidaan keskeyttää. Toimitusjohtaja raportoi hallintoneuvostolle siirretyn toimivallan käytöstä. Toimitusjohtajalla on valtuudet siirtää tämä toimivalta edelleen.

Jos tämän kohdan toista alakohtaa sovellettaessa poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, hallintoneuvosto voi tekemällään päätöksellä tilapäisesti keskeyttää toimitusjohtajalle siirretyn nimittävän viranomaisen toimivallan ja hänen edelleen siirtämänsä nimittävän viranomaisen toimivallan ja käyttää kyseistä toimivaltaa itse tai siirtää sen jollekin jäsenistään tai jollekulle henkilöstöön kuuluvalle, joka on muu kuin toimitusjohtaja.

Poiketen siitä, mitä toisessa alakohdassa säädetään, hallintoneuvoston edellytetään siirtävän hyväksyntälautakunnan puheenjohtajalle ensimmäisessä alakohdassa säädetyt valtuudet III luvun mukaisiin toimiin osallistuvan henkilöstön palvelukseen ottamisen, arvioinnin ja uudelleenluokituksen samoin kuin tällaiseen henkilöstöön kohdistuvien kurinpidollisten seuraamusten osalta.

Hallintoneuvosto vahvistaa henkilöstösääntöjen ja unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen soveltamissäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Hallintoneuvosto kuulee hyväksyntälautakuntaa ja ottaa asianmukaisesti huomioon sen havainnot päättäessään III luvun mukaisiin toimiin osallistuvan henkilöstön palvelukseen ottamisesta, arvioinnista, uudelleenluokituksesta ja tähän henkilöstöön kohdistuvista kurinpidollisista seuraamuksista.

Se myös hyväksyy päätöksen säännöistä, jotka koskevat kansallisten asiantuntijoiden ottamista määräaikaisesti palvelukseen virastoon. Hallintoneuvoston on ennen tuon päätöksen hyväksymistä kuultava hyväksyntälautakuntaa III luvussa tarkoitettujen turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimiin osallistuvien kansallisten asiantuntijoiden määräaikaisesta palvelukseen ottamisesta ja otettava asianmukaisesti huomioon sen näkemykset.

4. Hallintoneuvosto nimittää toimitusjohtajan, ja se voi jatkaa toimitusjohtajan toimikautta tai voi päättää sen 15 b artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

5. Hallintoneuvosto käyttää toimitusjohtajaan nähden kurinpitovaltaa tämän tehtävien hoitamisen osalta ja erityisesti niissä turvallisuuskysymyksissä, jotka kuuluvat viraston toimivaltaan, lukuun ottamatta III luvun mukaisesti suoritettuja toimintoja.

7 artikla

Toimitusjohtaja

Virastoa johtaa sen toimitusjohtaja, joka hoitaa tehtäväänsä hallintoneuvoston alaisuudessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan mukaisesti hyväksyntälautakunnalle ja 11 a artiklan mukaisesti hyväksyntälautakunnan puheenjohtajalle annettua toimivaltaa.

Vaikuttamatta komission ja hallintoneuvoston toimivaltuuksiin toiminnanjohtaja hoitaa tehtäviään riippumattomasti eikä pyydä eikä ota vastaan ohjeita hallituksilta eikä muilta elimiltä.

8 artikla

Toimitusjohtajan tehtävät

Toimitusjohtajan tehtävät ovat seuraavat:

a)	edustaa virastoa lukuun ottamatta toimia ja päätöksiä, joita toteutetaan tai jotka tehdään II ja III luvun mukaisesti ja allekirjoittaa asetuksen (EU) N:o 1285/2013 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tehtävien siirtoa koskevat sopimukset tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdan j alakohdan mukaisesti;

b)	laatia asetuksen (EU) N:o 1285/2013 14 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut viraston ja ESAn väliset työjärjestelyt ja toimittaa ne hallintoneuvostolle tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdan k alakohdan mukaisesti; hän allekirjoittaa ne hallintoneuvoston hyväksynnän saatuaan;

c)	valmistella hallintoneuvoston työskentelyn ja osallistua hallintoneuvoston työskentelyyn ilman äänioikeutta, jollei 5 artiklan 5 kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu;

d)	panna täytäntöön hallintoneuvoston tekemät päätökset;

e)	huolehtia viraston monivuotisen ja vuotuisen työohjelman valmistelusta ja niiden toimittamisesta hallintoneuvoston hyväksyttäväksi, lukuun ottamatta hyväksyntälautakunnan 11 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti valmistelemia ja hyväksymiä työohjelmien osia;

f)	huolehtia viraston monivuotisen ja vuotuisen työohjelman täytäntöönpanosta, lukuun ottamatta hyväksyntälautakunnan puheenjohtajan 11 a artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti täytäntöön panemia työohjelmien osia;

g)	laatia kertomus vuotuisen työohjelman ja asiaankuuluvissa tapauksissa monivuotisen työohjelman täytäntöönpanon edistymisestä hallintoneuvoston jokaista kokousta varten ja liittää siihen hyväksyntälautakunnan puheenjohtajan 11 a artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti laatiman osan muutoksitta;

h)	valmistella viraston toimintaa ja näkymiä koskeva vuosikertomus lukuun ottamatta III lukuun kuuluvia toimia koskevaa osuutta, jonka valmistelee ja hyväksyy hyväksyntälautakunta 11 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti, sekä toimittaa vuosikertomuksen hallintoneuvoston hyväksyttäväksi;

i)	toteuttaa kaikki viraston tämän asetuksen mukaisen toiminnan varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuina sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen;

j)	laatia viraston tuloja ja menoja koskeva ennakkoarvioesitys 13 artiklan mukaisesti ja huolehtia talousarvion toteuttamisesta 14 artiklan mukaisesti;

varmistaa, että virasto pystyy Galileon turvallisuuden valvontakeskuksen operaattorina toimimaan neuvoston yhteisen toiminnan 2004/552/YUTP (*4) nojalla annettujen ohjeiden mukaisesti ja täyttämään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1104/2011/EU (*5) 6 artiklassa tarkoitetut tehtävänsä;

l)	varmistaa, että kaikki asiaankuuluvat ja erityisesti turvallisuuteen liittyvät tiedot välittyvät tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viraston elinten välillä;

ilmoittaa komissiolle viraston näkemys teknisistä tai operatiivisista vaatimuksista, jotka ovat tarpeen asetuksen (EU) N:o 1285/2013 12 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetun järjestelmän kehittämisen toteuttamiseksi hyväksymis- ja uudelleentarkastelumenettelyjen määrittely mukaan lukien, ja tutkimustoimien toteuttamiseksi tämän kehittämisen tueksi;

n)	laatia viraston organisaatiorakenne tehden tämän asetuksen III lukuun kuuluvien toimien osalta tiivistä yhteistyötä hyväksyntälautakunnan puheenjohtajan kanssa ja toimittaa organisaatiorakenne hallintoneuvoston hyväksyttäväksi;

o)	käyttää viraston henkilöstön suhteen 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia sikäli kun nämä valtuudet on hänelle siirretty mainitun kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

p)	päättää hallintoneuvoston suostumuksella tarpeellisista toimenpiteistä paikallistoimistojen perustamiseksi jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

q)	varmistaa, että hyväksyntälautakunnan, 11 artiklan 11 kohdassa tarkoitettujen elinten ja hyväksyntälautakunnan puheenjohtajan asianmukaisen toiminnan kannalta tarvittavat sihteeristö ja resurssit ovat käytettävissä;

laatia toimintasuunnitelma 26 artiklassa tarkoitettujen arviointien ja tarkastusten mukaisten päätelmien ja suositusten edellyttämien jatkotoimien varmistamiseksi, lukuun ottamatta toimintasuunnitelman III luvussa tarkoitettua toimintaa koskevaa osaa, ja toimittaa komissiolle puolivuosittain kertomus tapahtuneesta edistymisestä liitettyään siihen hyväksyntälautakunnan laatiman osan muutoksitta; kertomus toimitetaan myös hallintoneuvostolle tiedoksi;

toteuttaa seuraavat unionin taloudellisia etuja suojaavat toimet:

i)	toteuttaa toimenpiteitä petoksien, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan ehkäisemiseksi sekä toteuttaa tehokkaita valvontatoimia;

ii)	jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, periä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä tarvittaessa soveltaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia;

laatia virastolle petostentorjuntastrategia, joka on oikeasuhteinen petokseen liittyviin riskeihin nähden, ottaen huomioon toteutettavien toimenpiteiden kustannus-hyötyanalyysi, ja jossa otetaan huomioon Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) suorittamien tutkimusten päätelmät ja suositukset, ja toimittaa sen hallintoneuvoston hyväksyttäväksi.

(*1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1285/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan satelliittinavigointijärjestelmien toteuttamisesta ja käytöstä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 876/2002 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 683/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 1)."

(*2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43)."

(*3) Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavat henkilöstösäännöt ja unionin muuta henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot, vahvistettu neuvoston asetuksessa (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1)."

(*4) Neuvoston yhteinen toiminta 2004/552/YUTP, 12 päivältä heinäkuuta 2004, Euroopan unionin turvallisuuteen vaikuttavista eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän toiminnan näkökohdista (EUVL L 246, 20.7.2004, s. 30)."

(*5) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1104/2011/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, julkisesti säännellyn palvelun käyttöehdoista Galileo-ohjelman mukaisesti perustetussa maailmanlaajuisessa satelliittinavigointijärjestelmässä (EUVL L 287, 4.11.2011, s. 1).”"

Lisätään artikla seuraavasti:

”8 a artikla

Työohjelmat ja vuosikertomus

1. Edellä 6 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa viraston monivuotisessa työohjelmassa vahvistetaan toimet, jotka viraston on määrä suorittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 artiklassa tarkoitetun monivuotisen rahoituskehyksen kattamalla ajanjaksolla ja joihin kuuluvat muun muassa viraston vastuulla olevat kansainvälisiin suhteisiin ja viestintään liittyvät toimet. Ohjelmassa esitetään yleinen strategiasuunnitelma, johon sisältyvät tavoitteet, määräajat, odotetut tulokset ja tulosindikaattorit, sekä resurssisuunnitelma, joka sisältää kullekin toimelle osoitetut taloudelliset ja henkilöstöresurssit. Siinä otetaan huomioon tämän asetuksen 26 artiklassa tarkoitetut arvioinnit ja tarkastukset. Monivuotisessa työohjelmassa annetaan tiedoksi myös kuvaus tehtävien siirrosta komissiolta virastolle, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1285/2013 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut, ohjelmien hallinnointiin liittyvät tehtävät.

2. Tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu viraston vuotuinen työohjelma laaditaan monivuotisen työohjelman perusteella. Siinä vahvistetaan toimet, jotka viraston on määrä suorittaa seuraavan vuoden aikana ja joihin kuuluvat muun muassa viraston vastuulla oleviin kansainvälisiin suhteisiin ja viestintään liittyvät toimet. Monivuotiseen työohjelmaan sisällytetään yksityiskohtaiset tavoitteet ja odotettavissa olevat tulokset, tulosindikaattorit mukaan luettuina. Siinä ilmoitetaan selkeästi, mitä tehtäviä on lisätty, muutettu tai poistettu edelliseen varainhoitovuoteen verrattuna, sekä tulosindikaattorien muutokset ja niiden tavoitearvot. Ohjelmassa esitetään myös kuhunkin toimeen osoitetut taloudelliset ja henkilöstöresurssit. Siinä annetaan tiedoksi tehtävät, jotka komissio on tarvittaessa siirtänyt virastolle asetuksen (EU) N:o 1285/2013 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti siirtoa koskevalla sopimuksella.

3. Hallintoneuvoston hyväksyttyä monivuotisen ja vuotuisen työohjelman toimitusjohtaja toimittaa nämä työohjelmat Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille sekä julkaisee niistä tiivistelmät.

4. Tämän asetuksen 8 artiklan h alakohdassa tarkoitettuun vuosikertomukseen on sisällytettävä tiedot seuraavista asioista:

a)	monivuotisen ja vuotuisen työohjelman täytäntöönpano, myös tulosindikaattorien osalta,

b)	talousarvion ja henkilöstösuunnitelman toteutus,

c)	viraston hallinnointijärjestelmät ja sisäisen valvonnan järjestelmät sekä tilannekatsaus edistymisestä asetuksen (EU) N:o 1285/2013 11 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen projektinhallintajärjestelmien ja -tekniikoiden täytäntöönpanossa,

d)	mahdolliset viraston ympäristötehokkuuden parantamiseksi toteutetut toimenpiteet,

e)	sisäisten ja ulkoisten tarkastusten tulokset ja tarkastusten perusteella annettujen suositusten ja vastuuvapauden myöntämistä koskevien suositusten jatkotoimet,

f)	toimitusjohtajan tarkastuslausuma.

Vuosikertomuksesta julkaistaan tiivistelmä.”

3)	Korvataan 9 artiklan 1 kohta seuraavasti: ”1. Jos järjestelmien toiminta saattaa vaikuttaa unionin tai jäsenvaltioiden turvallisuuteen, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1285/2013 16 artiklan mukaisesti yhteisessä toiminnassa 2004/552/YUTP säädettyjä menettelyjä.”

Korvataan 10 ja 11 artikla seuraavasti:

”10 artikla

Yleiset periaatteet

Tässä luvussa tarkoitetut Euroopan GNSS-järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimet suoritetaan seuraavien periaatteiden mukaisesti:

a)	turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntää koskevat toimet ja päätökset on tehtävä siten, että unionin ja jäsenvaltioiden yhteinen vastuu turvallisuudesta toteutuu,

b)	päätöksenteossa on pyrittävä yhteiseen näkemykseen,

turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimia toteutetaan riskinarvioinnin ja riskienhallinnan avulla arvioimalla Euroopan GNSS-järjestelmien turvallisuuteen liittyviä riskejä sekä näiden riskien vähentämiseksi toteutettavien toimien vaikutuksia kustannuksiin tai asetettuun aikatauluun ottaen huomioon, että tavoitteena on olla heikentämättä järjestelmien yleistä turvallisuustasoa,

d)	turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntää koskevia päätöksiä valmistelevat ja tekevät ammattilaiset, jotka ovat asianmukaisesti pätevöityneet monimutkaisten järjestelmien hyväksyntään, joista on tehty tasoltaan riittävä turvallisuusselvitys ja jotka toimivat puolueettomasti,

e)	kaikkia asiaan liittyviä osapuolia, joiden turvallisuusetu on kyseessä, pyritään kuulemaan,

f)	kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät toteuttavat turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimia turvallisuusjärjestelyjen hyväksymisstrategian mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EU) N:o 1285/2013 määriteltyä Euroopan komission roolia,

turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntää koskevat päätökset perustuvat asiaa koskevassa turvallisuusjärjestelyjen hyväksymisstrategiassa määritellyn menettelyn mukaisesti jäsenvaltioiden turvallisuusjärjestelyjen hyväksynnästä vastaavien kansallisten viranomaisten tekemiin paikallisiin turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntää koskeviin päätöksiin,

jatkuvalla, avoimella ja täysin ymmärrettävällä seurantamenettelyllä varmistetaan, että Euroopan GNSS-järjestelmien turvallisuusriskit ovat tiedossa, turvatoimet on määritelty näiden riskien vähentämiseksi hyväksyttävälle tasolle unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuustarpeet huomioon ottaen ja jotta ohjelmat toimisivat moitteettomasti ja että näitä toimenpiteitä sovelletaan syvyyssuuntaisen turvallisuuden käsitteen mukaisesti. Turvatoimien tehokkuutta on arvioitava jatkuvasti. Tämän turvallisuusriskien arviointiin ja hallintaan liittyvän menettelyn toteuttavat ohjelmien sidosryhmät yhdessä toistuvana prosessina,

i)	turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntää koskevat päätökset tehdään ehdottoman itsenäisesti myös komissioon ja muihin ohjelmien toteuttamisesta ja palvelujen tarjonnasta vastaaviin elimiin samoin kuin viraston hallintoneuvoston toimitusjohtajaan nähden,

j)	turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimia toteutettaessa on otettava asianmukaisesti huomioon tarve sovittaa toimet asianmukaisesti yhteen komission ja turvallisuusmääräysten täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten välillä,

ohjelmien toteutukseen osallistuvien eri sidosryhmien on käsiteltävä EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja ja suojattava tällaiset tiedot niiden perusperiaatteiden ja vähimmäisnormien mukaisesti, jotka on vahvistettu EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja koskevissa neuvoston ja komission turvallisuussäännöissä.

11 artikla

Turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntälautakunta

1. Perustetaan eurooppalaisten GNSS-järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntälautakunta, jäljempänä ’hyväksyntälautakunta’, suorittamaan tässä artiklassa vahvistetut tehtävät.

2. Turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntälautakunta suorittaa tehtävänsä ja erityisesti turvallisuuskysymyksiin liittyvät tehtävänsä tämän vaikuttamatta asetuksella (EU) N:o 1285/2013 komissiolle annettuun vastuuseen ja turvallisuusjärjestelyjen hyväksymistä koskevaan jäsenvaltioiden toimivaltaan.

3. Turvallisuusjärjestelyjen hyväksynnästä vastaavana viranomaisena hyväksyntälautakunta toteuttaa eurooppalaisten GNSS-järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksynnän osalta seuraavat tehtävät:

se määrittää ja hyväksyy turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntästrategian, jossa esitetään:

i)	eurooppalaisten GNSS-järjestelmien hyväksynnän sekä niiden ja muiden järjestelmien mahdollisen yhteenliittämisen suorittamista ja ylläpitämistä varten tarvittavien toimintojen laajuus;

ii)

eurooppalaisten GNSS-järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntämenettely, joka on yksityiskohtaisuudeltaan suhteutettu vaadittuun turvaamistasoon ja jossa tuodaan selkeästi esiin hyväksymisedellytykset; tämä menettely toteutetaan asiaa koskevien vaatimusten ja erityisesti asetuksen (EU) N:o 1285/2013 13 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisesti;

iii)	hyväksyntämenettelyyn osallistuvien asiaankuuluvien sidosryhmien tehtävät;

iv)	hyväksyntäaikataulu, joka noudattaa ohjelmien eri vaiheita, erityisesti infrastruktuurin käyttöönotto, palvelujen tarjoaminen ja järjestelmän kehittäminen;

v)	jäsenvaltioiden turvallisuusasioissa toimivaltaisten kansallisten yksikköjen suorittaman, järjestelmiin liitettyjen verkkojen ja Galileo-ohjelmassa käyttöön otettuun järjestelmään liitettyjen PRS-laitteiden turvallisuusjärjestelyjen hyväksynnän periaatteet;

se tekee turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntää koskevat päätökset, jotka koskevat erityisesti satelliittien laukaisun hyväksymistä, lupaa käyttää järjestelmiä niiden eri konfiguraatioissa ja eri yksikköjä varten aina avaruussignaaliin asti ja se mukaan lukien, sekä lupaa käyttää maa-asemia. Galileo-ohjelmassa käyttöön otettuun järjestelmään liitettyjen verkkojen ja PRS-laitteiden osalta hyväksyntälautakunta tekee ainoastaan päätökset, jotka koskevat elimille myönnettävää lupaa kehittää ja valmistaa PRS-vastaanottimia tai PRS-turvamoduuleja, ottaen huomioon turvallisuusasioissa toimivaltaisten kansallisten yksikköjen antamat neuvot ja yleiset turvallisuusriskit;

c)	se tarkastelee kaikkia turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntään liittyviä asiakirjoja ja, lukuun ottamatta asiakirjoja, joiden hyväksyminen kuuluu asetuksen (EU) N:o 1285/2013 13 artiklan ja päätöksen N:o 1104/2011/EU 8 artiklan nojalla komissiolle, hyväksyy ne;

se antaa toimivaltansa puitteissa neuvoja komissiolle asetuksen (EU) N:o 1285/2013 13 artiklassa ja päätöksen N:o 1104/2011/EU 8 artiklassa tarkoitettujen säädösten tekstiluonnosten laadinnassa, myös turvallisuusmenettelyjen (SecOPs) vahvistamisessa, ja antaa lopullisen kantansa sisältävän lausunnon;

se tarkastelee turvallisuusriskinarviointia, joka on kehitetty 10 artiklan h alakohdassa tarkoitetun valvontamenettelyn mukaan, ottaen huomioon yhdenmukaisuuden tämän kohdan c alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen sekä asetuksen (EU) N:o 1285/2013 13 artiklan ja päätöksen N:o 1104/2011/EU 8 artiklan mukaisesti laadittujen asiakirjojen kanssa, ja hyväksyy sen; se toimii yhteistyössä komission kanssa riskinvähentämistoimenpiteiden määrittelemiseksi;

f)	se tarkistaa eurooppalaisten GNSS-järjestelmien turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntään liittyvien turvatoimien täytäntöönpanon tekemällä tai teettämällä turvallisuutta koskevia arviointeja, tarkastuksia tai uudelleentarkasteluja tämän asetuksen 12 artiklan b alakohdan mukaisesti;

g)	se vahvistaa elektroniselta salakuuntelulta suojaavien hyväksyttyjen tuotteiden (TEMPEST) ja toimenpiteiden valinnan ja eurooppalaisten GNSS-järjestelmien turvallisuuden varmistamiseen käytettyjen hyväksyttyjen salaustuotteiden valinnan;

h)	se hyväksyy eurooppalaisten GNSS-järjestelmien ja muiden järjestelmien yhteenliittämisen tai tarvittaessa osallistuu asiaankuuluvan turvallisuusasioissa toimivaltaisen yksikön kanssa yhteiseen hyväksymiseen;

i)	se sopii asianomaisen jäsenvaltion kanssa 12 artiklan c alakohdassa tarkoitetusta pääsyn valvontaa koskevasta mallista;

j)	se ilmoittaa komissiolle tämän artiklan 11 kohdassa tarkoitettujen riskiraporttien perusteella tekemästään riskinarvioinnista ja antaa komissiolle neuvoja jäännösriskin käsittelyvaihtoehdoista tietyn turvallisuushyväksyntäpäätöksen osalta;

k)	se avustaa tiiviissä yhteistyössä komission kanssa neuvostoa yhteisen toiminnan 2004/552/YUTP täytäntöönpanossa neuvoston nimenomaisesta pyynnöstä;

l)	se suorittaa tehtäviensä hoitamisen kannalta tarvittavat kuulemiset.

4. Hyväksyntälautakunnan tehtävänä on lisäksi:

laatia ja hyväksyä 8 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun monivuotisen työohjelman se osa, joka liittyy tähän lukuun kuuluviin operatiivisiin toimiin sekä näiden toimien toteuttamiseen tarvittaviin taloudellisiin ja henkilöstöresursseihin, ja toimittaa se hyvissä ajoin hallintoneuvostolle, jotta se voidaan sisällyttää monivuotiseen työohjelmaan;

laatia ja hyväksyä 8 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vuotuisen työohjelman se osa, joka liittyy tähän lukuun kuuluviin operatiivisiin toimiin sekä näiden toimien toteuttamiseen tarvittaviin taloudellisiin ja henkilöstöresursseihin, ja toimittaa se hyvissä ajoin hallintoneuvostolle, jotta se voidaan sisällyttää vuotuiseen työohjelmaan;

laatia ja hyväksyä 6 artiklan 2 kohdan h alakohdassa tarkoitetun vuosikertomuksen se osa, joka koskee tähän lukuun kuuluviin viraston toimintaa ja näkymiä ja näiden toimien toteuttamiseen tarvittavia taloudellisia ja henkilöstöresursseja, ja toimittaa se hyvissä ajoin hallintoneuvostolle, jotta se voidaan sisällyttää vuosikertomukseen;

d)	vahvistaa ja julkaisee työjärjestyksensä;

5. Komissio pitää hyväksyntälautakunnan jatkuvasti ajan tasalla lautakunnan päätösten vaikutuksista ohjelmien asianmukaiseen toteuttamiseen ja jäännösriskin käsittelysuunnitelmien täytäntöönpanosta. Hyväksyntälautakunta panee merkille kaikki komission lausunnot.

6. Hyväksyntälautakunta toimittaa päätöksensä komissiolle.

7. Hyväksyntälautakunnassa on yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta, yksi edustaja komissiosta ja yksi korkean edustajan edustaja. Jäsenvaltioiden, komission ja korkean edustajan on pyrittävä rajoittamaan edustajiensa vaihtuvuutta hyväksyntälautakunnassa. Hyväksyntälautakunnan jäsenten toimikausi on neljä vuotta, ja se voidaan uusia. ESAn edustaja kutsutaan hyväksyntälautakunnan kokouksiin tarkkailijaksi. Poikkeustapauksissa kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen edustajia voidaan myös kutsua kokouksiin tarkkailijoina, kun käsitellään näihin kolmansiin maihin tai kansainvälisiin järjestöihin suoraan liittyviä asioita. Kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen edustajien osallistumisesta ja sen ehdoista määrätään 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten avulla, joiden on oltava hyväksyntälautakunnan työjärjestyksen mukaisia.

8. Hyväksyntälautakunta valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan kaikkien äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä. Varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estyneenä.

Hyväksyntälautakunnalla on valta erottaa puheenjohtaja, varapuheenjohtaja tai molemmat. Se tekee tätä koskevan päätöksensä jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

Hyväksyntälautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kaksi vuotta, ja se voidaan uusia kerran. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi päättyy silloin, kun heidän jäsenyytensä hyväksyntälautakunnassa päättyy.

9. Hyväksyntälautakunnalla on oltava käytettävissään kaikki tarvittavat henkilöstö- ja materiaaliresurssit asianmukaisten hallinnollisten tukitoimintojen suorittamiseksi ja jotta se pystyy yhdessä 11 kohdassa tarkoitettujen elinten kanssa toteuttamaan tehtävänsä itsenäisesti, erityisesti käsitellessään asiakirjoja, aloittaessaan ja seuratessaan turvallisuusmenettelyjen toteuttamista ja suorittaessaan järjestelmien turvallisuustarkastuksia, valmistellessaan päätöksiä sekä järjestäessään kokouksiaan. Sillä on oltava käytössään kaikki virastossa oleva tieto, jota se tarvitsee tehtäviensä hoitamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan i alakohdassa tarkoitettuja itsenäisyyden ja riippumattomuuden periaatteita.

10. Hyväksyntälautakunta ja sen alaisuuteen asetettu viraston henkilöstö suorittavat tehtävänsä ohjelman tavoitteiden mukaisesti siten, että itsenäisyys ja riippumattomuus viraston muista toimista ja erityisesti järjestelmien käyttöön liittyvistä operatiivisista toimista on taattu. Tämän vuoksi viraston tähän lukuun kuuluvien toimien toteuttamiseen osallistuvan henkilöstön ja viraston muun henkilöstön toimet on erotettava organisatorisesti toisistaan. Hyväksyntälautakunta ilmoittaa välittömästi toimitusjohtajalle, hallintoneuvostolle ja komissiolle, mikäli ilmenee mitään sellaista, mikä voisi olla esteenä sen itsenäisyydelle tai riippumattomuudelle. Mikäli virastossa ei pystytä korjaamaan asiaa, komissio tutkii tilanteen kuulleen asiaankuuluvia osapuolia. Komissio toteuttaa tämän tutkimuksen tulosten pohjalta asianmukaiset korjaustoimenpiteet, jotka virasto panee täytäntöön, ja ilmoittaa niistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

11. Hyväksyntälautakunta perustaa alaisuudessaan toimivia elimiä, jotka toimivat sen ohjeiden mukaisesti ja jotka käsittelevät erityiskysymyksiä. Samalla kun lautakunta varmistaa työn jatkuvuuden, se perustaa erityisesti paneelin, joka tekee turvallisuusanalyysikatsauksia ja testejä asiaankuuluvien riskiraporttien laatimiseksi avustaakseen hyväksyntälautakuntaa tämän päätösten valmistelussa. Hyväksyntälautakunta voi perustaa tämän paneelin työtä edistäviä asiantuntijatyöryhmiä ja hajottaa niitä.

12. Galileo-ohjelman käyttöönottovaiheessa perustetaan, tämän vaikuttamatta jäsenvaltioiden toimivaltaan ja asetuksen (EU) N:o 1285/2013 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuihin Euroopan GNSS-virastolle uskottuihin tehtäviin, hyväksyntälautakunnan valvoma jäsenvaltioiden asiantuntijatyöryhmä suorittamaan salatun aineiston jakelusta vastaavan viranomaisen tehtäviä, jotka liittyvät EU:n salausteknisen aineiston hallinnointiin, erityisesti seuraavaa varten:

i)	lentojen salausavainten ja muiden Galileo-ohjelman nojalla perustetun järjestelmän toiminnalle tarpeellisten avainten hallinnointi;

ii)	PRS-salausavainten kirjanpitoon, turvalliseen käsittelyyn, varastointiin ja jakeluun liittyvien menettelyjen perustamisen ja toimeenpanon tarkistaminen.

13. Jos tämän asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuihin yleisiin periaatteisiin perustuvaa yhteistä näkemystä ei saavuteta, hyväksyntälautakunta tekee päätökset määräenemmistöllä siten kuin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklassa on määrätty ja rajoittamatta tämän asetuksen 9 artiklan soveltamista. Komission edustaja ja korkean edustajan edustaja eivät osallistu äänestykseen. Hyväksyntälautakunnan puheenjohtaja allekirjoittaa lautakunnan puolesta lautakunnan hyväksymät päätökset.

14. Komissio tiedottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ilman kohtuutonta viivettä turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntäpäätösten tekemisen vaikutuksesta ohjelmien asianmukaiseen toteutukseen. Jos komissio katsoo, että hyväksyntälautakunnan tekemä päätös voi vaikuttaa merkittävästi ohjelmien asianmukaiseen toteuttamiseen, esimerkiksi niiden kustannuksiin, aikatauluun tai tuloksiin, se ilmoittaa asiasta välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

15. Euroopan parlamentin ja neuvoston näkemykset, jotka olisi ilmaistava yhden kuukauden kuluessa, huomioon ottaen komissio voi hyväksyä minkä tahansa asianmukaisen toimenpiteen asetuksen (EU) N:o 1285/2013 mukaisesti.

16. Hallintoneuvostolle tiedotetaan määräajoin hyväksyntälautakunnan työn edistymisestä.

17. Hyväksyntälautakunta noudattaa työskentelyaikataulussaan asetuksen (EU) N:o 1285/2013 27 artiklassa tarkoitettua vuotuista työohjelmaa.”

Lisätään artikla seuraavasti:

”11 a artikla

Hyväksyntälautakunnan puheenjohtajan tehtävät

1. Hyväksyntälautakunnan puheenjohtajan tehtävänä on

a)	hallinnoida turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimia hyväksyntälautakunnan alaisuudessa;

b)	panna täytäntöön hyväksyntälautakunnan valvonnassa viraston monivuotisten ja vuotuisten työohjelmien tähän lukuun kuuluvat osat;

c)	tehdä yhteistyötä toimitusjohtajan kanssa ja auttaa tätä laatimaan 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu henkilöstötaulukkoa koskeva esitys ja viraston organisaatiorakenne;

d)	laatia 8 artiklan g alakohdassa tarkoitetun edistymiskertomuksen se osa, joka koskee tässä luvussa käsiteltyjä operatiivisia toimia, ja toimittaa se hyväksyntälautakunnalle ja toimitusjohtajalle hyvissä ajoin, niin että se voidaan liittää edistymiskertomukseen;

e)	laatia 8 artiklan h alakohdassa tarkoitetun vuosikertomuksen ja r alakohdassa tarkoitetun toimintasuunnitelman se osa, joka koskee tässä luvussa käsiteltyjä operatiivisia toimia, ja toimittaa se toimitusjohtajalle hyvissä ajoin;

f)	edustaa virastoa tähän lukuun kuuluvien toimien ja päätösten osalta;

g)	käyttää tämän luvun mukaisiin toimiin osallistuvan viraston henkilöstön suhteen 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä valtuuksia, jotka on siirretty hänelle 6 artiklan 3 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti.

2. Tähän lukuun kuuluvien toimien osalta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat kutsua hyväksyntälautakunnan puheenjohtajan vaihtamaan näkemyksiä näiden toimielinten kanssa viraston työstä ja näkymistä, myös monivuotisista ja vuotuisista työohjelmista.”;

Korvataan 12 artiklan b alakohta seuraavasti:

”b)

annettava turvallisuusasioissa toimivaltaisten kansallisten yksikköjen suostumuksella ja valvonnassa hyväksyntälautakunnan asianmukaisesti valtuuttamille henkilöille, myös lautakunnan päättämiä turvallisuustarkastuksia ja testejä varten ja 10 artiklan h alakohdassa tarkoitettua turvallisuusriskin seurantamenettelyä varten, pääsy kaikkiin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin ja kaikille lainkäyttövaltaansa kuuluville ja/tai järjestelmien turvallisuuteen liittyville laitosalueille kansallisten lakiensa ja asetustensa mukaisesti ja syrjimättä jäsenvaltioiden kansalaisia heidän kansalaisuutensa perusteella. Nämä tarkastukset ja testit toteutetaan seuraavien periaatteiden mukaisesti:

i)	korostetaan turvallisuuden ja tehokkaan riskinhallinnan merkitystä tarkastetuissa yksiköissä;

ii)	suositellaan vastatoimia niiden erityisten vaikutusten lieventämiseksi, joita turvallisuusluokiteltujen tietojen luottamuksellisuuden, eheyden tai käytettävyyden menetyksellä on.”

Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3. Toimitusjohtaja laatii, III lukuun kuuluvien toimien osalta tiiviissä yhteistyössä hyväksyntälautakunnan puheenjohtajan kanssa, viraston seuraavan varainhoitovuoden tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvioesityksen erottamalla selvästi toisistaan tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvioesityksen turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntää koskevat osat ja viraston muut toimet. Hyväksyntälautakunnan puheenjohtaja voi kirjoittaa lausunnon tästä ehdotuksesta, ja toimitusjohtaja toimittaa sekä ennakkoarvioesityksen että lausunnon hallintoneuvostolle ja hyväksyntälautakunnalle yhdessä henkilöstötaulukon kanssa.”;

korvataan 5 ja 6 kohta seuraavasti:

”5. Hallintoneuvosto laatii vuosittain tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvioesityksen perusteella ja III lukuun kuuluvien toimien osalta tiiviissä yhteistyössä hyväksyntälautakunnan puheenjohtajan kanssa ennakkoarvion viraston tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten.

6. Hallintoneuvosto toimittaa tämän ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukkoa koskeva esitys ja alustava vuotuinen työohjelma, viimeistään 31 päivänä maaliskuuta komissiolle sekä kolmansille maille tai kansainvälisille järjestöille, joiden kanssa unioni on tehnyt 23 artiklan 1 kohdan mukaisia sopimuksia.”

Korvataan 14 artiklan 10 kohta seuraavasti:

”10. Ennen vuoden N + 2 huhtikuun 30 päivää Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta toimitusjohtajalle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta. Poikkeuksena tästä on talousarvion toteuttamisen se osa, johon kuuluvat virastolle asetuksen (EU) N:o 1285/2013 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarvittaessa uskotut tehtävät, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (*6) 164 ja 165 artiklassa tarkoitettua menettelyä.

(*6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).”"

Lisätään luku seuraavasti:

”IV a LUKU

HENKILÖSTÖRESURSSIT

15 a artikla

Henkilöstö

1. Viraston palveluksessa olevaan henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja sekä unionin toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.

2. Viraston henkilöstö muodostuu työntekijöistä, jotka virasto ottaa palvelukseensa tehtäviensä suorittamiseksi. Heistä tehdään asianmukainen turvallisuusselvitys, joka vastaa heidän käsittelemiensä tietojen turvallisuustasoa.

3. Viraston omissa menettelysäännöissä, kuten hallintoneuvoston työjärjestyksessä, hyväksyntälautakunnan työjärjestyksessä, virastoon sovellettavissa varainhoitoa koskevissa säännöksissä, henkilöstösääntöjen soveltamissäännöissä ja asiakirjojen saatavuutta koskevissa säännöissä taataan turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimia suorittavan henkilöstön itsenäisyys ja riippumattomuus viraston muita tehtäviä hoitavaan henkilöstöön nähden 10 artiklan i alakohdan mukaisesti.

15 b artikla

Toimitusjohtajan nimittäminen ja toimikausi

1. Toimitusjohtaja nimitetään viraston väliaikaiseksi toimihenkilöksi muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukaisesti.

2. Hallintoneuvosto nimittää toimitusjohtajan tämän ansioiden ja todistuksin osoitettujen hallinnollisten ja johtamistaitojen sekä tehtävään soveltuvan pätevyyden ja kokemuksen perusteella komission ehdottamalta ehdokkaiden listalta, joka on laadittu Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai muissa julkaisuissa julkaistun kiinnostuksenilmaisupyynnön jälkeen järjestetyn avoimen kilpailun perusteella.

Hallintoneuvoston valitsema ehdokas voidaan kutsua pian valinnan jälkeen antamaan lausunto Euroopan parlamentille ja vastaamaan parlamentin jäsenten kysymyksiin.

Hallintoneuvoston puheenjohtaja edustaa virastoa toimitusjohtajan työsopimuksen tekemisen yhteydessä.

Hallintoneuvosto tekee toimitusjohtajan nimittämistä koskevan päätöksensä jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

3. Toimitusjohtajan toimikausi on viisi vuotta. Toimikauden päättyessä komissio tekee arvioinnin toimitusjohtajan tehtävänhoidosta ottaen huomioon viraston tulevat tehtävät ja haasteet.

Hallintoneuvosto voi komission ehdotuksesta ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu arviointi huomioon ottaen jatkaa toimitusjohtajan toimikautta kerran enintään neljän vuoden jaksoksi.

Hallintoneuvosto tekee toimitusjohtajan toimikauden jatkamista koskevan päätöksen jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

Mikäli toimitusjohtajan toimikautta on jatkettu, hän ei voi osallistua samaa tointa koskevaan valintamenettelyyn sen jälkeen.

Hallintoneuvosto ilmoittaa Euroopan parlamentille aikeestaan jatkaa toimitusjohtajan toimikautta. Toimitusjohtaja voidaan kutsua ennen tällaisen määräajan pidentämistä antamaan lausunto Euroopan parlamentin asiaan kuuluville valiokunnille ja vastaamaan valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin.

4. Hallintoneuvosto voi komission tai jäsentensä yhden kolmasosan ehdotuksesta tehdä toimitusjohtajan erottamista koskevan päätöksen jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

5. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat kutsua toimitusjohtajan vaihtamaan näkemyksiä näiden toimielinten kanssa viraston työstä ja näkymistä, myös vuotuisesta ja monivuotisesta työohjelmasta. Tässä näkemysten vaihdossa ei käsitellä asioita, jotka liittyvät III lukuun kuuluviin turvallisuusjärjestelyjen hyväksyntätoimiin.

15 c artikla

Kansalliset asiantuntijat

Virasto voi käyttää myös kansallisia asiantuntijoita. Heistä tehdään asianmukainen turvallisuusselvitys, joka vastaa heidän käsittelemiensä tietojen turvallisuustasoa. Näihin henkilöihin ei sovelleta henkilöstösääntöjä eikä muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja.”

10)

Korvataan 16 ja 17 artikla seuraavasti:

”16 artikla

Petosten torjunta

1. Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi virastoon sovelletaan rajoituksetta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (*7) säännöksiä. Tämän vuoksi virasto liittyy Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission tekemään toimielinten väliseen sopimukseen (*8) ja antaa kyseisen sopimuksen liitteenä olevan mallipäätöksen mukaisesti säännöt, jotka koskevat viraston työntekijöitä ja kansallisia asiantuntijoita.

2. Tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet valvoa viraston rahoituksen edunsaajia sekä viraston kautta unionin varoja vastaanottaneita toimeksisaajia ja alihankkijoita sille toimitettujen asiakirjojen perusteella tai paikan päällä suoritettavin tarkastuksin.

3. Euroopan petostentorjuntavirasto voi asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (*9) säännösten mukaisesti suorittaa viraston myöntämään tukeen tai viraston tekemiin sopimuksiin liittyviä tutkimuksia, joihin voi kuulua paikan päällä suoritettavia tarkastuksia ja todentamisia, torjuakseen petoksia, lahjontaa ja unionin taloudellisia etuja vahingoittavaa muuta laitonta toimintaa.

4. Viraston kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tekemissä yhteistyösopimuksissa, viraston kolmansien maiden kanssa tekemissä avustussopimuksissa ja -päätöksissä sekä kaikissa viraston rahoituspäätöksissä on nimenomaisesti annettava tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä toimivaltuuksiensa mukaisesti tarkastuksia ja tutkimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

17 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Virastoon ja sen edellä 15 a artiklassa tarkoitettuun henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyä pöytäkirjaa N:o 7 Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista.

(*7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1)."

(*8) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15."

(*9) Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).”"

11)	Poistetaan 18 artikla.

12)

Korvataan 22 ja 23 artikla seuraavasti:

”22 artikla

Arkaluonteisia tai turvallisuusluokiteltuja tietoja koskevat turvallisuussäännöt

1. Virasto soveltaa EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevia komission turvallisuussääntöjä.

2. Virasto voi omissa menettelysäännöissään vahvistaa säännöksiä arkaluonteisten mutta turvallisuusluokittelemattomien tietojen käsittelemiseksi. Näissä säännöksissä käsitellään muun muassa tällaisten tietojen vaihtoa, käsittelyä ja säilyttämistä.

22 a artikla

Eturistiriidat

1. Hallintoneuvoston ja hyväksyntälautakunnan jäsenten, toimitusjohtajan sekä kansallisten asiantuntijoiden ja tarkkailijoiden on tehtävä sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan ilmoitus, jossa he toteavat, onko olemassa heidän riippumattomuuttaan mahdollisesti vaarantavia välittömiä tai välillisiä etunäkökohtia. Ilmoituksen on oltava täsmällinen ja täydellinen. Ilmoitus on tehtävä kirjallisena palvelukseen ottamisen yhteydessä, ja se on uusittava vuosittain. Sen tiedot on päivitettävä aina tarvittaessa ja erityisesti kyseisten henkilöidenhenkilökohtaisen tilanteen muuttuessa merkittävällä tavalla.

2. Hallintoneuvoston ja hyväksyntälautakunnan jäsenten, toimitusjohtajan sekä kansallisten asiantuntijoiden ja tarkkailijoiden ja tilapäisiin työryhmiin osallistuvien ulkopuolisten asiantuntijoiden on ilmoitettava tarkoin ja täydellisesti ennen jokaista kokousta esityslistalla oleviin asioihin liittyvistä etunäkökohdistaan, jotka saattavat vaarantaa heidän riippumattomuutensa, ja pidättäydyttävä osallistumasta näitä kohtia koskevaan keskusteluun tai äänestykseen.

3. Hallintoneuvoston ja hyväksyntälautakunnan on määriteltävä työjärjestyksessään käytännön järjestelyt 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua etunäkökohtien ilmoittamista koskevaa sääntöä ja eturistiriitojen hallintaa varten.

23 artikla

Kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen osallistuminen

1. Kolmannet maat ja kansainväliset järjestöt voivat osallistua viraston toimintaan. Osallistuminen ja sen ehdot vahvistetaan unionin ja kyseisen kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

2. Näihin sopimuksiin sisältyvien asianomaisten määräysten mukaisesti laaditaan käytännön järjestelyjä, joissa määritellään kolmansien maiden tai kansainvälisen järjestön viraston toimintaan osallistumisen käytännön säännöt, mukaan lukien viraston tekemiin aloitteisiin osallistumista, rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat järjestelyt.

23 a artikla

Yhteishankinnat jäsenvaltioiden kanssa

Virasto voi tehtäviensä hoitamiseksi tehdä jäsenvaltioiden kanssa yhteisiä hankintasopimuksia komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1268/2012 säädettyjen menettelyjen mukaisesti (*10).

(*10) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1).”"

13)

Korvataan 26 artikla seuraavasti:

”26 artikla

Uudelleentarkastelu, arviointi ja tarkastukset

1. Komissio tekee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016 ja sen jälkeen viiden vuoden välein virastosta arvioinnin, jossa arvioidaan etenkin viraston vaikutusta, tehokkuutta, sen toiminnan moitteettomuutta, sen työskentelymenetelmiä, sen tarpeita sekä sille osoitettujen resurssien käyttöä. Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti viraston tehtävien kohdealan tai laadun mahdollista muuttamista ja tällaisen muutoksen rahoitusvaikutuksia. Arvioinnissa tarkastellaan, miten virasto on soveltanut eturistiriitoja koskevaa toimintatapaa, ja tutkitaan, ilmeneekö olosuhteissa mitään, mikä olisi voinut vaarantaa hyväksyntälautakunnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden.

2. Komissio toimittaa arviointikertomuksen sekä sitä koskevat päätelmänsä Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä viraston hallintoneuvostolle ja hyväksyntälautakunnalle. Arvioinnin tulokset ovat julkisia.

3. Joka toinen arviointi sisältää tutkimuksen siitä, miten virasto on suoriutunut tehtävistään tavoitteisiin nähden. Jos komissio toteaa, että viraston toiminnan jatkaminen ei ole enää perusteltua ottaen huomioon sille asetetut tavoitteet ja tehtävät, se voi tarvittaessa ehdottaa tämän asetuksen kumoamista.

4. Viraston toiminnan tuloksellisuudesta voidaan teettää ulkopuolisia tarkastuksia hallintoneuvoston tai komission pyynnöstä.”

2 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä huhtikuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS

(1) EUVL C 198, 10.7.2013, s. 67.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. maaliskuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. huhtikuuta 2014.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1285/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan satelliittinavigointijärjestelmien toteuttamisesta ja käytöstä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 876/2002 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 683/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 1).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 912/2010, annettu 22 päivänä syyskuuta 2010, Euroopan GNSS-viraston perustamisesta, eurooppalaisten satelliittinavigointiohjelmien hallintorakenteista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1321/2004 kumoamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 683/2008 muuttamisesta (EUVL L 276, 20.10.2010, s. 11).

(5) Neuvoston yhteinen toiminta 2004/552/YUTP, 12 päivältä heinäkuuta 2004, Euroopan unionin turvallisuuteen vaikuttavista eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän toiminnan näkökohdista (EUVL L 246, 20.7.2004, s. 30).

(6) Neuvoston päätös 2013/488/EU, annettu 23 päivänä syyskuuta 2013, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista turvallisuussäännöistä (EUVL L 274, 15.10.2013, s. 1).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1104/2011/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, julkisesti säännellyn palvelun käyttöehdoista Galileo-ohjelman mukaisesti perustetussa maailmanlaajuisessa satelliittinavigointijärjestelmässä (EUVL L 287, 4.11.2011, s. 1).

(8) EUVL L 15, 20.1.2014, s. 1.

(9) EUVL L 283, 29.10.2010, s. 12.

(10) Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien yhteisellä sopimuksella hyväksymä päätös 2010/803/EU, annettu 10 päivänä joulukuuta 2010, Euroopan GNSS-viraston kotipaikan sijainnista (EUVL L 342, 28.12.2010, s. 15).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

20.5.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/93

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 513/2014,

annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014,

poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja neuvoston päätöksen 2007/125/YOS kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 1 kohdan, 84 artiklan sekä 87 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 3 kohdan mukainen unionin tavoite korkean turvallisuustason varmistamisesta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella olisi saavutettava muun muassa toteuttamalla toimenpiteitä rikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä tukemalla yhteistyötä ja koordinointia jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja muiden kansallisten viranomaisten välillä, myös Europolin ja muiden alalla toimivien unionin elimien sekä asiaankuuluvien kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

(2)

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi toteutettava tehostettuja unionin tason toimia, jotta ihmisiä ja omaisuutta voidaan suojella uhkatekijöiltä, jotka ovat yhä enemmän rajat ylittäviä, ja jotta voidaan tukea jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toimintaa. Terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, liikkuva rikollisuus, huumekauppa, korruptio, tietoverkkorikollisuus sekä ihmiskauppa ja laittomien aseiden kauppa muodostavat edelleen uhkan unionin sisäiselle turvallisuudelle.

(3)

Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategia, jäljempänä ’sisäisen turvallisuuden strategia’, jonka neuvosto hyväksyi helmikuussa 2010, muodostaa yhteisen toimintasuunnitelman näiden yhteisten turvallisuushaasteiden ratkaisemiseksi. Komission 22 päivänä marraskuuta 2010 hyväksymässä tiedonannossa ”EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: Viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa” strategian periaatteet ja suuntaviivat muunnetaan konkreettisiksi toimenpiteiksi määrittelemällä viisi strategista tavoitetta: hajotetaan kansainväliset rikollisverkostot, ehkäistään terrorismia ja puututaan radikalisoitumiseen ja terroristien värväystoimintaan, parannetaan kansalaisten ja yritysten turvallisuutta verkkoympäristössä, vahvistetaan turvallisuutta rajavalvonnan avulla ja parannetaan Euroopan kykyä selviytyä kriiseistä ja katastrofeista.

(4)

Sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanon keskeisinä periaatteina olisi oltava jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuus, selkeä tehtävänjako, perusoikeuksien ja -vapauksien sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ja kokonaisvaltaisuuden sekä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden keskinäisen yhteyden ja niiden välillä tarvittavan johdonmukaisuuden vahva painottaminen.

(5)	Sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanon edistämiseksi ja sen operatiivisen toteutumisen varmistamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava riittävästi unionin rahoitustukea perustamalla sisäisen turvallisuuden rahasto, jäljempänä ’rahasto’, ja hallinnoimalla sitä.

(6)	Rahastossa olisi otettava huomioon joustavuuden lisäämisen ja yksinkertaistamisen tarve mutta myös ennustettavuuteen liittyvät vaatimukset ja varmistettava resurssien oikeudenmukainen ja avoin jakautuminen siten, että saavutetaan tässä asetuksessa asetetut yleiset ja erityiset tavoitteet.

(7)	Rahaston täytäntöönpanon keskeisiä periaatteita ovat toimenpiteiden tehokkuus ja varainkäytön laatu. Lisäksi rahastoa olisi käytettävä mahdollisimman vaikuttavasti ja käyttäjäystävällisesti.

(8)

Aikana, jolloin unionin toimintaan kohdistetaan säästötoimia, talousvaikeuksien voittaminen vaatii joustavuuden lisäämistä, innovatiivisten organisatoristen toimenpiteiden toteuttamista, nykyisten rakenteiden käytön tehostamista ja toiminnan yhteensovittamista unionin toimielinten ja erillisvirastojen ja kansallisten viranomaisten sekä näiden ja kolmansien maiden välillä.

(9)	Unionin rahoituksen vaikutukset on tarpeen maksimoida ottamalla käyttöön julkisia ja yksityisiä rahoitusvaroja, yhdistämällä niitä ja tehostamalla niiden käyttöä.

(10)

Neuvoston 8 ja 9 päivänä joulukuuta 2010 vahvistaman unionin toimintapoliittisen syklin tarkoituksena on puuttua merkittävimpiin vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden unionille muodostamiin uhkiin johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti kaikkien asiaankuuluvien yksikköjen mahdollisimman tehokkaan yhteistyön avulla. Tämän monivuotisen syklin tehokkaan toteuttamisen tukemiseksi tällä asetuksella perustettavaan välineeseen, jäljempänä ’väline’, perustuvassa rahoituksessa olisi hyödynnettävä kaikkia mahdollisia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 (4) säädettyjä talousarvion toteuttamistapoja, mukaan lukien tarvittaessa välillinen hallinnointi, jotta varmistetaan toimintojen ja hankkeiden oikea-aikainen ja tehokas täytäntöönpano.

(11)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osastoon liittyvien oikeudellisten seikkojen vuoksi rahastoa ei ole mahdollista perustaa yhtenä rahoitusvälineenä. Sen vuoksi rahasto olisi perustettava kokonaisvaltaisena kehyksenä, josta myönnetään unionin rahoitustukea sisäisen turvallisuuden alalla ja joka käsittää tämän välineen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 515/2014 (5) perustetun ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen. Tätä kokonaisvaltaista kehystä olisi täydennettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 514/2014 (6).

(12)	Rajatylittävään rikollisuuteen, kuten rikollisjärjestöjen harjoittamaan ihmiskauppaan ja laittoman maahanmuuton hyväksikäyttöön, voidaan puuttua tehokkaasti poliisiyhteistyön avulla.

(13)

Tässä asetuksessa ja asetuksessa (EU) N:o 515/2014 vahvistetaan yhdessä rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (7) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena rahoitusohjeenaan vuotuisessa talousarviomenettelyssä.

(14)

Euroopan parlamentti totesi järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta 23 päivänä lokakuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on eurooppalainen haaste, ja vaati jäsenvaltioiden yhteistyön lisäämistä lainvalvonnassa, sillä järjestäytyneen rikollisuuden tehokas torjunta on olennaisen tärkeää laillisen talouden puolustamiseksi rahanpesun kaltaisilta tyypillisiltä rikollisuuden muodoilta.

(15)

Välineestä olisi myönnettävä rahoitustukea poliisiyhteistyön, tietojenvaihdon ja tietojen saatavuuden edistämiseen, rikollisuuden ehkäisemiseen ja rajatylittävän, vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden, kuten terrorismin, korruption, huumekaupan, ihmiskaupan, laittoman asekaupan, laittoman maahanmuuton hyväksikäytön, lasten seksuaalisen hyväksikäytön, lasten hyväksikäyttöä esittävien kuvien ja lapsipornografian levittämisen, tietoverkkorikollisuuden ja rahanpesun torjuntaan, kansalaisten ja elintärkeän infrastruktuurin suojelemiseen vaaratilanteilta sekä turvallisuuteen liittyvien riskien ja kriisien tehokkaan hallinnan edistämiseen osana rahaston kokonaisvaltaista kehystä, ottaen huomioon yhteiset politiikat (strategiat, toimintapoliittiset syklit, ohjelmat ja toimintasuunnitelmat), lainsäädäntö ja käytännön yhteistyö.

(16)

Näillä aloilla myönnettävällä rahoitustuella olisi erityisesti tuettava toimia, jotka edistävät rajatylittäviä yhteisiä toimia, tietojenvaihtoa ja tietojen saatavuutta, parhaiden käytänteiden vaihtoa, helpompaa ja suojattua viestintää ja koordinointia, koulutusta ja henkilöstövaihtoa, analyysi-, seuranta- ja arviointitoimia, kattavia uhkien ja riskien arviointeja perussopimuksissa määriteltyjen toimivaltuuksien mukaisesti, tietoisuuden lisäämiseen tähtääviä toimia, uuden teknologian testausta ja validointia, rikosteknisten tutkintamenetelmien tutkimusta, yhteentoimivien teknisten laitteistojen hankintoja sekä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja alalla toimivien unionin elinten, kuten Europolin, välillä. Näille aloille osoitettavalla rahoitustuella olisi tuettava ainoastaan toimia, jotka ovat unionin tasolla määritettyjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymien painopisteiden ja aloitteiden mukaisia.

(17)

Unionin huumausainestrategia, jossa korostetaan tasapainoista lähestymistapaa pyrkien vähentämään samanaikaisesti tarjontaa ja kysyntää, muodostaa kokonaisvaltaisen kehyksen, jonka puitteissa tämän välineen mukaista rahoitustukea olisi annettava kaikkien sellaisten toimien tukemiseen, joilla pyritään estämään ja torjumaan huumekauppaa (tarjonnan vähentäminen), ja erityisesti sellaisten toimenpiteiden tukemiseen, jotka kohdistetaan laittomien huumeiden tuotantoon, valmistukseen, uuttamiseen, myyntiin, kuljetukseen, tuontiin ja vientiin sekä huumausaineiden hallussapitoon ja hankintaan silloin, kun tarkoituksena on osallistua huumekauppaan liittyvään toimintaan.

(18)

Kun välineestä tuetaan kolmansissa maissa toteutettavia ja niihin liittyviä toimenpiteitä, olisi hyödynnettävä yhteisvaikutusta ja noudatettava johdonmukaisuutta sellaisten muiden unionin ulkopuolella toteutettavien toimien kanssa, jotka saavat tukea sekä maantieteellisistä että teemakohtaisista unionin ulkoisen avun välineistä. Näiden toimien toteuttamisessa olisi etenkin pyrittävä noudattamaan täysin johdonmukaisesti asianomaista maata tai aluetta koskevan unionin ulkoisen toiminnan ja ulkopolitiikan periaatteita ja yleistavoitteita, demokratian periaatteita ja arvoja, perusvapauksia ja -oikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta ja kolmansien maiden itsemääräämisoikeutta. Toimenpiteiden tarkoituksena ei saisi olla välittömästi kehitysyhteistyöhön suunnattujen toimien tukeminen, vaan niillä olisi tarvittaessa täydennettävä ulkoisen avun välineistä myönnettyä rahoitusta. Olisi myös pyrittävä johdonmukaisuuteen suhteessa unionin humanitaarisen avun politiikkaan erityisesti hätätoimenpiteiden toteuttamisessa.

(19)	Välinettä käytettäessä olisi noudatettava täysimääräisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia ja periaatteita ja unionin kansainvälisiä velvoitteita.

(20)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti välineellä on tuettava toimia, joilla varmistetaan lasten suojelu väkivallalta, kaltoinkohtelulta, hyväksikäytöltä ja laiminlyönniltä. Välineestä olisi tuettava myös suoja- ja tukitoimia, jotka on tarkoitettu todistajina toimivien ja uhreiksi joutuneiden lasten sekä erityisesti ilman huoltajaa olevien tai muuten holhousta tarvitsevien lasten auttamiseen.

(21)

Välineellä olisi täydennettävä ja tuettava toimia, joilla pyritään kehittämään Europolin ja muiden alalla toimivien unionin elinten ja jäsenvaltioiden yhteistyötä, jotta voidaan saavuttaa tavoitteet, jotka välineelle on asetettu poliisiyhteistyön, rikollisuuden estämisen ja torjunnan sekä kriisinhallinnan alalla. Tämä tarkoittaa muun muassa, että jäsenvaltioiden olisi kansallisia ohjelmia laatiessaan otettava huomioon tietokannat, analyyttiset välineet sekä operatiiviset ja tekniset ohjeistukset, joita Europol on kehittänyt ja joita ovat erityisesti Europolin tietojärjestelmä (EIS), Europolin suojattu tiedonvaihtoverkkosovellus (SIENA) ja EU:n vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva uhkakuva-arvio (SOCTA).

(22)

Rahaston käytön yhdenmukaisuuden varmistamiseksi välineeseen osoitetut unionin varat olisi käytettävä suoran tai välillisen hallinnoinnin mukaisesti, kun on kyse unionin erityisen edun mukaisista toimista, jäljempänä ’unionin toimet’, hätäavusta ja teknisestä avusta, ja yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin mukaisesti, kun on kyse kansallisista ohjelmista ja hallinnollista joustavuutta vaativista toimista.

(23)	Yhteistyössä hallinnoitavien varojen yhteydessä on tarpeen varmistaa, että jäsenvaltioiden kansalliset ohjelmat ovat unionin painopisteiden ja tavoitteiden mukaisia.

(24)

Jäsenvaltioille niiden kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa varten osoitetut määrärahat olisi vahvistettava tässä asetuksessa ja jaettava selkeiden, objektiivisten ja mitattavien perusteiden mukaisesti. Näiden perusteiden olisi liityttävä jäsenvaltioiden suojeltaviin oikeushyviin ja jäsenvaltioiden taloudellisiin valmiuksiin varmistaa sisäisen turvallisuuden korkea taso, ja niitä voisivat olla jäsenvaltion väestömäärä, pinta-ala ja bruttokansantuote. Koska SOCTA 2013:ssa lisäksi mainitaan merisatamien ja lentoasemien yleinen merkitys rikollisjärjestöjen harjoittaman ihmiskaupan ja laittomien hyödykkeiden kaupan maahantulopaikkoina, jäsenvaltioiden toteuttamiin toimiin käytettävissä olevia varoja jaettaessa olisi otettava huomioon erityiset haavoittuvuudet, joita rikollisjärjestöjen näiden rajanylityspaikkojen kautta kulkevat reitit aiheuttavat, ja varojen jakamisessa olisi noudatettava perusteita, jotka liittyvät kansainvälisten merisatamien ja lentoasemien kautta kulkevien matkustajien ja niiden käsittelemän rahdin määrään.

(25)

Unionin yhteisiä politiikkoja, strategioita ja ohjelmia koskevan keskinäisen yhteisvastuullisuuden ja vastuunjaon lujittamiseksi jäsenvaltioita olisi rohkaistava käyttämään osa kansallisiin ohjelmiin myönnetyistä kokonaismäärärahoista tämän asetuksen liitteessä I esitettyihin unionin strategisiin painopisteisiin. Näitä painopisteitä koskevien hankkeiden osalta unionin osarahoitus olisi korotettava 90 prosenttiin niiden tukikelpoisista kokonaiskustannuksista asetuksen (EU) N:o 514/2014 mukaisesti.

(26)

Unionin käyttöön jäävien resurssien enimmäismäärän olisi täydennettävä jäsenvaltioille niiden kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa varten myönnettäviä resursseja. Näin varmistetaan, että unioni pystyy tiettynä varainhoitovuonna tukemaan toimia, jotka ovat unionin erityisen edun mukaisia, esimerkiksi selvityksiä, uusien teknologioiden testausta ja validointia, valtioiden välisiä hankkeita, verkostoitumista ja parhaiden käytänteiden vaihtoa, asiaa koskevan unionin lainsäädännön ja politiikkojen täytäntöönpanon seurantaa sekä kolmansissa maissa toteutettavia ja niihin liittyviä toimia. Tuettavien toimien olisi oltava unionin strategioissa, ohjelmissa, toimintasuunnitelmissa ja riskien ja uhkien arvioinneissa osoitettujen painopisteiden mukaisia.

(27)

Jäsenvaltioiden olisi välineen yleistavoitteen saavuttamisen edistämiseksi varmistettava, että niiden kansallisiin ohjelmiin sisältyy kaikkiin välineen erityistavoitteisiin liittyviä toimia ja että määrärahat kohdennetaan eri tavoitteisiin oikeassa suhteessa haasteisiin ja tarpeisiin nähden varmistaen, että tavoitteet ovat saavutettavissa. Jos kansallisessa ohjelmassa ei käsitellä jotain erityistavoitetta tai siinä kohdennetaan määrärahoja tässä asetuksessa säädettyjä vähimmäisprosenttiosuuksia niukemmin, kyseisen jäsenvaltion olisi perusteltava tämä ohjelmassa.

(28)	Jotta voidaan vahvistaa unionin kykyä reagoida välittömästi unionin turvallisuuteen liittyviin vaaratilanteisiin ja uusiin uhkakuviin, olisi oltava mahdollista myöntää hätäapua asetuksessa (EU) N:o 514/2014 säädetyn nopean toiminnan kehyksen mukaisesti.

(29)

Unionin talousarviosta myönnettävä rahoitus olisi keskitettävä toimiin, joissa unionin toiminta voi tuoda lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden yksinään toteuttamiin toimiin. Koska unionilla on jäsenvaltioita paremmat edellytykset puuttua rajatylittäviin tilanteisiin ja luoda pohjaa yhteisille lähestymistavoille, tämän asetuksen perusteella tukikelpoisilla toimilla olisi edistettävä erityisesti kansallisten ja unionin tason valmiuksien kehittämistä sekä yhteistyötä ja koordinointia yli rajojen, verkostoitumista, keskinäistä luottamusta sekä tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihtoa.

(30)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tämän asetuksen säännösten täydentämiseksi tai muuttamiseksi unionin strategisten painopisteiden muuttamisen, lisäämisen tai poistamisen osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(31)	Komission olisi asetusta soveltaessaan ja delegoituja säädöksiä valmistellessaan kuultava kaikkien jäsenvaltioiden asiantuntijoita.

(32)

Komission olisi seurattava välineen täytäntöönpanoa asetuksen (EU) N:o 514/2014 asiaa koskevien säännösten mukaisesti käyttäen tulosten ja vaikutusten arviointiin keskeisiä indikaattoreita. Näiden indikaattoreiden ja niiden perustasojen olisi muodostettava vähimmäisperusta sen arvioinnille, missä määrin välineen tavoitteet on saavutettu.

(33)	Rahaston saavutusten arvioimiseksi olisi määriteltävä välineen kuhunkin erityistavoitteeseen liittyvät yhteiset indikaattorit. Erityistavoitteiden toteutumisen mittaaminen yhteisillä indikaattoreilla ei velvoita toteuttamaan näihin indikaattoreihin liittyviä toimia.

(34)	Neuvoston päätös 2007/125/YOS (8) olisi kumottava, jollei tässä asetuksessa annetuista siirtymäsäännöksistä muuta johdu.

(35)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli lainvalvontaviranomaisten välisen koordinoinnin ja yhteistyön tehostamista, rikollisuuden ehkäisemistä ja torjumista, kansalaisten ja elintärkeän infrastruktuurin suojelemista turvallisuuteen liittyviltä vaaratilanteilta ja jäsenvaltioiden ja unionin valmiuksien parantamista turvallisuuteen liittyvien riskien ja kriisien hallitsemiseksi tehokkaasti, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(36)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(37)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti ja rajoittamatta kyseisen pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista Irlanti on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(38)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(39)	On asianmukaista yhdenmukaistaa tämän asetuksen soveltamiskausi neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (9) soveltamiskauden kanssa. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tällä asetuksella perustetaan väline rahoitustuen myöntämiseksi poliisiyhteistyötä, rikollisuuden ehkäisemistä ja torjumista sekä kriisinhallintaa varten, jäljempänä ’väline’, osana sisäisen turvallisuuden rahastoa, jäljempänä ’rahasto’.

Tällä asetuksella ja asetuksella (EU) N:o 515/2014 perustetaan rahasto kaudelle, joka alkaa 1 päivästä tammikuuta 2014 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020.

2. Tässä asetuksessa vahvistetaan

a)	välineestä myönnettävän rahoitustuen tavoitteet, tukikelpoiset toimet ja strategiset painopisteet;

b)	tukikelpoisten toimien yleinen täytäntöönpanokehys;

c)	määrärahat, jotka välineen perusteella ovat käytettävissä 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana, ja niiden jakautuminen.

3. Tässä asetuksessa säädetään asetuksessa (EU) N:o 514/2014 vahvistettujen sääntöjen soveltamisesta.

4. Tätä välinettä ei sovelleta tapauksiin, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1382/2013 (10) perustetun oikeusalan ohjelman soveltamisalaan. Tästä välineestä voidaan kuitenkin kattaa toimia, joiden tarkoituksena on tukea oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä.

5. Muiden asiaankuuluvien unionin rahoitusvälineiden, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1313/2013/EU (11) perustetun unionin pelastuspalvelumekanismin, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1291/2013 (12) perustetun Horisontti 2020 -puiteohjelman, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 282/2014 (13) perustetun unionin kolmannen terveysalan toimintaohjelman, Euroopan unionin solidaarisuusrahaston ja ulkoisen avun välineiden eli Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 231/2014 (14) perustetun liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 232/2014 (15) perustetun Euroopan naapuruusvälineen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 233/2014 (16) perustetun kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 234/2014 (17) kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten perustetun kumppanuusvälineen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 235/2014 (18) perustetun demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevan rahoitusvälineen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 230/2014 (19) perustetun vakautta ja rauhaa edistävän välineen, suhteen pyritään synergiaan, johdonmukaisuuteen ja täydentävyyteen. Tämän asetuksen nojalla rahoitettavat toimet eivät voi saada rahoitustukea samaan tarkoitukseen muista unionin rahoitusvälineistä.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)	’poliisiyhteistyöllä’ erityistoimenpiteitä ja yhteistyömuotoja, joihin jäsenvaltioiden kaikki toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 87 artiklan mukaisesti;

’tietojen vaihdolla ja tietojen saatavuudella’ sellaisten tietojen suojattua keräämistä, tallentamista, käsittelyä, analysointia ja vaihtoa, joita Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 87 artiklassa tarkoitetut viranomaiset tarvitsevat rikosten ehkäisemistä, paljastamista, tutkintaa ja syytteeseenpanoa varten, erityisesti kun on kyse rajatylittävästä, vakavasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta;

c)	’rikosten ehkäisemisellä’ kaikkia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähentää rikollisuutta tai muutoin edistää rikollisuuden ja kansalaisten turvattomuuden tunteen vähentämistä neuvoston päätöksen 2009/902/YOS (20) 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

d)	’järjestäytyneellä rikollisuudella’ sellaista rangaistavaa toimintaa, joka liittyy neuvoston puitepäätöksessä 2008/841/YOS (21) määriteltyyn rikollisjärjestön toimintaan osallistumiseen;

e)	’terrorismilla’ mitä tahansa neuvoston puitepäätöksessä 2002/475/YOS (22) määriteltyä tahallista tekoa tai rikosta;

f)	’riskin- ja kriisinhallinnalla’ mitä tahansa toimia, jotka liittyvät terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja muiden turvallisuuteen liittyvien riskien arviointiin ja ehkäisemiseen sekä niihin varautumiseen ja niiden seurausten hallintaan;

g)	’ennaltaehkäisyllä ja varautumisella’ mitä tahansa toimia, joiden tarkoituksena on ehkäistä ja/tai vähentää mahdolliseen terrorihyökkäykseen tai muuhun turvallisuuteen liittyvään vaaratilanteeseen liittyviä riskejä;

h)	’seurausten hallinnalla’ sellaisten kansallisten ja/tai unionin tason toimien tehokasta koordinointia, jotka on toteutettu terrorihyökkäyksen tai muun turvallisuuteen liittyvän vaaratilanteen aiheuttamiin vaikutuksiin reagoimiseksi ja niiden vähentämiseksi;

’elintärkeällä infrastruktuurilla’ sellaista omaisuutta, verkkoa tai järjestelmää tai niiden osaa, joka on olennainen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen, kansalaisten terveyden, turvallisuuden sekä taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja joiden toimintahäiriöllä, rikkoutumisella tai tuhoutumisella olisi merkittävä vaikutus jäsenvaltiossa tai unionissa sen vuoksi, että näitä toimintoja ei kyettäisi ylläpitämään;

j)	’hätätilanteella’ mitä tahansa turvallisuuteen liittyvää vaaratilannetta tai uusia uhkakuvia, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa hyvin kielteisesti kansalaisten turvallisuuteen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.

3 artikla

Tavoitteet

1. Välineen yleistavoitteena on edistää turvallisuuden korkean tason varmistamista unionissa.

2. Edellä 1 kohdassa esitetyn yleistavoitteen puitteissa välineellä edistetään unionin strategioissa, toimintapoliittisissa sykleissä, ohjelmissa sekä uhkien ja riskien arvioinneissa asetettujen painopisteiden mukaisesti seuraavien erityistavoitteiden toteutumista:

ehkäistään rikollisuutta, torjutaan rajatylittävää, vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta sekä terrorismia ja tehostetaan yhteistyötä ja koordinointia jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja muiden kansallisten viranomaisten välillä ja Europolin ja muiden alalla toimivien unionin elinten kanssa sekä asiaankuuluvien kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa;

b)	parannetaan jäsenvaltioiden ja unionin valmiuksia hallita tehokkaasti turvallisuuteen liittyviä riskejä ja kriisejä sekä varaudutaan terrorihyökkäyksiin ja muihin turvallisuuteen liittyviin vaaratilanteisiin ja suojataan kansalaisia ja elintärkeää infrastruktuuria niiltä.

Välineen erityistavoitteiden saavuttamista arvioidaan asetuksen (EU) N:o 514/2014 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttäen tämän asetuksen liitteessä II säädettyjä yhteisiä indikaattoreita ja kansallisiin ohjelmiin sisältyviä ohjelmakohtaisia indikaattoreita.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi välineellä vaikutetaan osaltaan seuraavien operatiivisten tavoitteiden saavuttamiseen:

sellaisten toimenpiteiden edistäminen ja kehittäminen, joiden avulla parannetaan jäsenvaltioiden valmiuksia ehkäistä rikollisuutta ja torjua rajatylittävää, vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta sekä terrorismia erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien, tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihdon, tietojen saatavuuden, yhteentoimivien teknologioiden, vertailukelpoisten tilastojen, soveltavan kriminologian, viestinnän ja tietoisuuden lisäämisen avulla;

sellaisen hallinnollisen ja operatiivisen koordinoinnin, yhteistyön, keskinäisen ymmärtämyksen ja tietojenvaihdon edistäminen ja kehittäminen, mikä tapahtuu jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten, muiden kansallisten viranomaisten, Europolin tai muiden alalla toimivien unionin elinten sekä tarvittaessa kolmansien maiden ja kansainvälisten organisaatioiden välillä;

sellaisten koulutussuunnitelmien edistäminen ja kehittäminen, jotka koskevat muun muassa teknisiä ja ammatillisia taitoja sekä tietämystä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen liittyvistä velvoitteista, eurooppalaisten koulutuspolitiikkojen täytäntöönpanoa varten, muun muassa erityisten unionin lainvalvontaviranomaisten vaihto-ohjelmien avulla, jotta voidaan edistää todellisen eurooppalaisen oikeus- ja lainvalvontakulttuurin muodostumista;

sellaisten toimenpiteiden, suojatoimien, mekanismien ja parhaiden käytänteiden edistäminen ja kehittäminen, joiden tarkoituksena on todistajien ja rikoksen uhrien, terrorismin uhrit mukaan lukien, ja erityisesti todistajina toimivien ja uhreiksi joutuneiden lasten sekä ilman huoltajaa olevien tai muuten holhousta tarvitsevien lasten varhaisessa vaiheessa tapahtuva tunnistaminen, suojelu ja tukeminen;

toimenpiteet, joilla parannetaan jäsenvaltioiden hallinnollisia ja operatiivisia valmiuksia suojata elintärkeää infrastruktuuria kaikilla talouden aloilla, muun muassa yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien ja tehokkaamman koordinaation ja yhteistyön sekä tietotaidon ja kokemusten vaihdon ja levittämisen avulla sekä unionissa että kolmansien maiden kanssa;

suojatut yhteydet ja tehokas koordinointi nykyisten alakohtaisten varhaisvaroitusjärjestelmistä ja kriisinhallinnasta vastaavien tahojen kesken sekä kansallisella että unionin tasolla, tilannekeskukset mukaan lukien, jotta on mahdollista tuottaa nopeasti kattavia ja tarkkoja yleiskatsauksia kriisitilanteissa, koordinoida tarvittavia toimenpiteitä ja jakaa julkisia, luottamuksellisia ja turvallisuusluokiteltuja tietoja;

toimenpiteet, joilla parannetaan jäsenvaltioiden ja unionin hallinnollisia ja operatiivisia valmiuksia laatia kattavia uhkien ja riskien arviointeja, jotka ovat näyttöön perustuvia ja unionin tasolla määritettyjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymien painopisteiden ja aloitteiden mukaisia ja joiden avulla unioni voi kriisitilanteissa luoda yhteisiin arvioihin perustuvia yhdennettyjä lähestymistapoja ja parantaa keskinäistä ymmärtämystä jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden erilaisten uhkatasojen määrittelyistä.

4. Välineellä edistetään myös jäsenvaltioiden ja komission aloitteesta toteutettavan teknisen avun rahoittamista.

5. Välineestä rahoitettavat toimet on toteutettava täysimääräisesti perusoikeuksia ja ihmisarvoa kunnioittaen. Erityisesti toimien on oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräysten, unionin tietosuojalainsäädännön ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen mukaisia.

Jäsenvaltioiden on erityisesti mahdollisuuksien mukaan kiinnitettävä toimia toteuttaessaan erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja etenkin lasten ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten avustamiseen ja suojeluun.

4 artikla

Kansallisten ohjelmien mukaiset tukikelpoiset toimet

1. Tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden puitteissa, asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklan mukaisen poliittisen vuoropuhelun tulosten pohjalta ja tämän asetuksen 7 artiklassa tarkoitettujen kansallisen ohjelman tavoitteiden mukaisesti välineestä tuetaan jäsenvaltioissa toteutettavia tai jäsenvaltioiden toteuttamia toimia ja erityisesti seuraavia toimia:

toimet, joilla parannetaan poliisiyhteistyötä ja lainvalvontaviranomaisten välistä koordinointia sekä koordinointia niiden ja unionin alalla toimivien elinten ja erityisesti Europolin ja Eurojustin välillä, yhteiset tutkintaryhmät ja muut rajatylittävät operaatiot, tietojen saatavuus ja vaihto sekä yhteentoimivat teknologiat;

hankkeet, joilla edistetään verkostoitumista, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, keskinäistä luottamusta, ymmärtämystä ja oppimista, tietotaidon, kokemusten ja parhaiden käytänteiden kartoittamista, vaihtoa ja levittämistä, tietojen jakamista, yhteistä tilannetietoisuutta ja tilanteiden ennakointia, valmiussuunnitelmien laadintaa ja yhteentoimivuutta;

c)	analyysi-, seuranta- ja arviointitoimet, mukaan lukien selvitykset sekä uhkien, riskien ja vaikutusten arvioinnit, jotka ovat näyttöön perustuvia ja unionin tasolla määritettyjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymien painopisteiden ja aloitteiden mukaisia;

d)	tietoisuuden lisäämiseen, tietojen levittämiseen ja viestintään liittyvät toimet;

tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista edistävien unionin tietotekniikkajärjestelmien ja kansallisten tietotekniikkajärjestelmien hankinta ja ylläpito ja/tai tietotekniikkajärjestelmien ja teknisten laitteiden parantaminen, mukaan lukien järjestelmien yhteentoimivuuden testaaminen, sekä suojattujen tilojen, infrastruktuurien ja niihin liittyvien rakennusten ja järjestelmien, erityisesti tieto- ja viestintäjärjestelmien ja niiden osien, parantaminen, muun muassa erityisesti Euroopan verkkorikoskeskuksen puitteissa tehtävää tietoverkkoturvallisuutta ja -rikollisuutta koskevaa eurooppalaista yhteistyötä varten;

f)	asiaankuuluvien viranomaisten henkilöstön ja asiantuntijoiden vaihto ja koulutus, myös kielikoulutus, sekä yhteiset harjoitukset tai ohjelmat;

g)	toimet, jotka liittyvät uusien menetelmien tai teknologioiden käyttöönottoon, siirtoon, testaukseen ja validointiin, mukaan lukien unionin rahoittamaan turvallisuustutkimukseen liittyvät pilottihankkeet ja seurantatoimet.

2. Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden puitteissa tämän välineen avulla voidaan tukea myös seuraavia kolmansiin maihin liittyviä ja kolmansissa maissa toteutettavia toimia:

a)	toimet, joilla parannetaan poliisiyhteistyötä ja lainvalvontaviranomaisten välistä koordinointia, mukaan lukien yhteiset tutkintaryhmät ja muut rajatylittävät operaatiot, tietojen saatavuus ja vaihto sekä yhteentoimivat teknologiat;

b)	verkostoituminen, keskinäinen luottamus, ymmärtämys ja oppiminen, tietotaidon, kokemusten ja parhaiden käytänteiden kartoittaminen, vaihto ja levittäminen, tietojen jakaminen, yhteinen tilannetietoisuus ja tilanteiden ennakointi, valmiussuunnitelmien laatiminen ja yhteentoimivuus;

c)	asiaankuuluvien viranomaisten henkilöstön ja asiantuntijoiden vaihto ja koulutus.

Komission ja jäsenvaltioiden, yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa, on varmistettava kolmansissa maissa toteutettavien ja niihin liittyvien toimien koordinointi asetuksen (EU) N:o 514/2014 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

II LUKU

RAHOITUS- JA TÄYTÄNTÖÖNPANOKEHYS

5 artikla

Kokonaismäärärahat ja täytäntöönpano

1. Välineen täytäntöönpanoon osoitettavat kokonaismäärärahat ovat 1 004 miljoonaa euroa käypinä hintoina.

2. Euroopan parlamentti ja neuvosto myöntävät vuosittaiset määrärahat monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa.

3. Kokonaismäärärahat kohdennetaan seuraavien toimenpiteiden avulla:

a)	kansalliset ohjelmat 7 artiklan mukaisesti;

b)	unionin toimet 8 artiklan mukaisesti;

c)	tekninen apu 8 artiklan mukaisesti;

d)	hätäapu 10 artiklan mukaisesti.

4. Välineestä tämän asetuksen 8 artiklassa tarkoitettuihin unionin toimiin, tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tekniseen apuun ja tämän asetuksen 10 artiklassa tarkoitettuun hätäapuun osoitettava talousarvio toteutetaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuja suoraa hallinnointia ja välillistä hallinnointia noudattaen.

Tämän asetuksen 7 artiklassa tarkoitettuihin kansallisiin ohjelmiin osoitettava talousarvio toteutetaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa hallinnoiden asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

5. Kokonaismäärärahat käytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston oikeuksia rajoittamatta seuraavasti:

a)	662 miljoonaa euroa jäsenvaltioiden kansallisiin ohjelmiin;

b)	342 miljoonaa euroa unionin toimiin, hätäapuun ja komission aloitteesta myönnettävään tekniseen apuun.

6. Kunkin jäsenvaltion on kohdennettava liitteen III mukaiset kansallisten ohjelmien määrät seuraavasti:

a)	vähintään 20 prosenttia toimiin, jotka liittyvät 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa mainittuun erityistavoitteeseen; ja

b)	vähintään 10 prosenttia toimiin, jotka liittyvät 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa mainittuun erityistavoitteeseen.

Jäsenvaltiot voivat poiketa näistä vähimmäisosuuksista, jos kansallisissa ohjelmissa on selvitys siitä, miksi alhaisempi määrärahataso ei vaaranna asianomaisen tavoitteen saavuttamista. Komissio arvioi selvityksen hyväksyessään 7 artiklan 2 kohdan mukaiset kansalliset ohjelmat.

7. Välineen täytäntöönpanoon tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti osoitetut kokonaismäärärahat muodostavat yhdessä asetuksen (EU) N:o 515/2014 täytäntöönpanoon osoitettujen kokonaismäärärahojen kanssa sisäisen turvallisuuden rahaston rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena rahoitusohjeenaan vuotuisessa talousarviomenettelyssä.

6 artikla

Määrärahat jäsenvaltioiden tukikelpoisiin toimiin

1. Osoitetaan jäsenvaltioille 662 miljoonaa euroa seuraavasti:

a)	30 prosenttia suhteessa niiden kokonaisväestöön;

b)	10 prosenttia suhteessa niiden pinta-alaan;

c)	15 prosenttia suhteessa niiden kansainvälisten lentoasemien ja satamien kautta kulkevien matkustajien määrään ja 10 prosenttia niiden kansainvälisten lentoasemien ja satamien kautta kulkevien rahtitonnien määrään;

d)	35 prosenttia käänteisessä suhteessa niiden bruttokansantuotteeseen (yksikkönä ostovoimastandardi asukasta kohti).

2. Edellä 1 kohdassa mainittujen tietojen vertailulukuina käytetään viimeisimpiä tilastotietoja, jotka komissio (Eurostat) vahvistaa jäsenvaltioiden unionin lainsäädännön mukaisesti antamien tietojen perusteella. Viitepäivämäärä on 30 päivä kesäkuuta 2013. Edellä 1 kohdassa mainittujen perusteiden mukaisesti lasketut kansallisten ohjelmien määrärahat esitetään liitteessä III.

7 artikla

Kansalliset ohjelmat

1. Välineeseen perustuva kansallinen ohjelma ja asetukseen (EU) N:o 515/2014 perustuva kansallinen ohjelma on esitettävä komissiolle rahastosta rahoitettavana yhtenä kansallisena ohjelmana asetuksen (EU) N:o 514/2014 14 artiklan mukaisesti.

2. Tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden puitteissa ja ottaen huomioon asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tulokset jäsenvaltioiden on pyrittävä edistämään erityisesti tämän asetuksen liitteessä lueteltuja unionin strategisia painopisteitä kansallisilla ohjelmilla, jotka komissio tutkii ja hyväksyy asetuksen (EU) N:o 514/2014 14 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot saavat käyttää enintään 8 prosenttia kansallisen ohjelmansa kokonaismäärärahoista tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista edistävien unionin tietotekniikkajärjestelmien ja kansallisten tietotekniikkajärjestelmien ylläpitoon ja enintään 8 prosenttia kolmansissa maissa toteutettaviin tai niihin liittyviin toimiin, joilla pannaan täytäntöön tämän asetuksen liitteessä I lueteltuja unionin strategisia painopisteitä.

3. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 11 artiklan mukaisesti tämän asetuksen liitteessä I lueteltujen unionin strategisten painopisteiden muuttamiseksi, lisäämiseksi tai poistamiseksi.

8 artikla

Unionin toimet

1. Komission aloitteesta tästä välineestä voidaan rahoittaa valtioiden välisiä toimia ja unionin erityisen edun mukaisia toimia, jäljempänä ’unionin toimet’, jotka liittyvät 3 artiklassa tarkoitettuihin yleisiin, erityisiin ja operatiivisiin tavoitteisiin.

2. Tukikelpoisten unionin toimien on oltava unionin tasolla unionin strategioissa, toimintapoliittisissa sykleissä, ohjelmissa sekä uhkien ja riskien arvioinneissa määritettyjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymien painopisteiden ja aloitteiden mukaisia, ja niillä on tuettava erityisesti seuraavia toimia:

a)	valmistelu-, seuranta- ja hallinto- ja tekniset toimet sekä arviointimekanismin laatiminen poliisiyhteistyötä, rikollisuuden ehkäisemistä ja torjumista sekä kriisinhallintaa koskevien politiikkojen täytäntöönpanoa varten;

b)	valtioiden väliset hankkeet, joissa on mukana vähintään kaksi jäsenvaltiota tai vähintään yksi jäsenvaltio ja yksi kolmas maa;

analyysi-, seuranta- ja arviointitoimet, mukaan lukien uhkien, riskien ja vaikutusten arvioinnit, jotka ovat näyttöön perustuvia ja unionin tasolla määritettyjen ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymien painopisteiden ja aloitteiden mukaisia, ja hankkeet, joiden avulla seurataan unionin lainsäädännön ja toimintatavoitteiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

d)	hankkeet, joilla edistetään verkottumista, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, vastavuoroista luottamusta, ymmärtämystä ja oppimista sekä parhaiden käytänteiden ja innovatiivisten toimintatapojen kartoittamista ja levittämistä unionin tasolla, koulutus- ja vaihto-ohjelmat;

e)	hankkeet, joilla tuetaan metodologisten, erityisesti tilastoihin liittyvien välineiden ja menetelmien sekä yhteisten indikaattoreiden kehittämistä;

teknisten laitteiden, asiantuntemuksen, suojattujen tilojen, infrastruktuurien ja niihin liittyvien rakennusten ja järjestelmien, erityisesti unionin tason tieto- ja viestintäjärjestelmien ja niiden osien, hankinta, ylläpito ja/tai parantaminen, muun muassa tietoverkkorikollisuutta ja -turvallisuutta koskevaa, Euroopan verkkorikoskeskuksen puitteissa tehtävää eurooppalaista yhteistyötä varten;

g)	hankkeet, joilla lisätään sidosryhmien ja kansalaisten tietoisuutta unionin politiikoista ja tavoitteista, mukaan lukien unionin toimintapoliittisia painopisteitä koskeva toimielinten tiedotustoiminta;

erityisesti uusien menettelyjen kehittämiseen ja/tai uusien teknologioiden käyttöönottoon tähtäävät innovatiiviset hankkeet, joita voidaan siirtää muihin jäsenvaltioihin, ja erityisesti hankkeet, joiden tarkoituksena on unionin rahoittamien turvallisuustutkimushankkeiden tulosten testaus ja validointi;

i)	selvitykset ja pilottihankkeet.

3. Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden puitteissa välineen avulla tuetaan myös kolmansiin maihin liittyviä ja kolmansissa maissa toteutettavia ja erityisesti seuraavia toimia:

a)	toimet, joilla parannetaan poliisiyhteistyötä ja lainvalvontaviranomaisten ja tapauksen mukaan kansainvälisten järjestöjen välistä koordinointia, mukaan lukien yhteiset tutkintaryhmät ja muut yhteiset rajatylittävät operaatiot, tietojen saatavuus ja vaihto sekä yhteentoimivat teknologiat;

b)	verkostoituminen, keskinäinen luottamus, ymmärtämys ja oppiminen, tietotaidon, kokemusten ja parhaiden käytänteiden kartoittaminen, vaihto ja levittäminen, tietojen jakaminen, yhteinen tilannetietoisuus ja tilanteiden ennakointi, valmiussuunnitelmien laatiminen ja yhteentoimivuus;

c)	teknisten laitteiden, muun muassa tieto- ja viestintäjärjestelmien ja niiden osien, hankinta, ylläpito ja/tai parantaminen;

d)	asiaankuuluvien viranomaisten henkilöstön ja asiantuntijoiden vaihto ja koulutus, kielikoulutus mukaan lukien;

e)	tietoisuuden lisäämiseen, tietojen levittämiseen ja viestintään liittyvät toimet;

f)	uhkien, riskien ja vaikutusten arvioinnit;

g)	selvitykset ja pilottihankkeet.

4. Unionin toimet toteutetaan asetuksen (EU) N:o 514/2014 6 artiklan mukaisesti.

9 artikla

Tekninen apu

1. Komission aloitteesta ja/tai puolesta tästä välineestä voidaan myöntää vuosittain enintään 800 000 euroa rahaston tekniseen apuun asetuksen (EU) N:o.514/2014 9 artiklan mukaisesti.

2. Välineestä voidaan jäsenvaltion aloitteesta rahoittaa teknistä apua koskevia toimia asetuksen (EU) N:o 514/2014 20 artiklan mukaisesti. Tekniseen apuun osoitettava määrä ei kaudella 2014–2020 saa olla yli 5 prosenttia jäsenvaltiolle myönnetystä kokonaismäärästä lisättynä 200 000 eurolla.

10 artikla

Hätäapu

1. Välineestä myönnetään rahoitustukea kiireellisiin erityistarpeisiin vastaamiseksi 2 artiklan j alakohdassa määritellyssä hätätilanteessa.

2. Hätäapu toteutetaan asetuksen (EU) N:o 514/2014 6 ja 7 artiklan mukaisesti.

III LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

11 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. Siirretään komissiolle 21 päivästä toukokuuta 2014 seitsemän vuoden ajaksi 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän seitsemän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä kolmeksi vuodeksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen seitsemän vuoden kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevan 7 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

12 artikla

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 sovellettavuus

Tähän välineeseen sovelletaan asetuksen (EU) N:o 514/2014 säännöksiä.

13 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätös 2007/125/YOS 1 päivästä tammikuuta 2014.

14 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Tämä asetus ei estä jatkamasta tai muuttamasta, esimerkiksi peruuttamasta osittain tai kokonaan, kyseisiä hankkeita niiden päättämiseen asti tai rahoitustukea, jonka komissio on hyväksynyt päätöksen 2007/125/YOS tai muun kyseiseen tukeen 31 päivänä joulukuuta 2013 sovellettavan lainsäädännön nojalla.

2. Tehdessään tästä välineestä myönnettävää yhteisrahoitusta koskevia päätöksiä komissio ottaa huomioon päätöksen 2007/125/YOS nojalla ennen 20 päivää toukokuuta 2014 hyväksytyt toimenpiteet, joilla on taloudellisia vaikutuksia yhteisrahoituksen kattamana aikana.

3. Komissio vapauttaa automaattisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 ne varat, jotka on osoitettu sen 1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2014 välisenä aikana hyväksymään yhteisrahoitukseen ja joita koskevia, toimien päättämiseen vaadittavia asiakirjoja ei ole lähetetty komissiolle loppukertomuksen jättämiselle vahvistettuun määräaikaan mennessä, ja aiheettomasti maksetut määrät on maksettava takaisin.

Määriä, jotka liittyvät toimiin, joita on lykätty sellaisten oikeudellisten menettelyjen tai hallinnollisten muutoksenhakujen vuoksi, joilla on lykkäävä vaikutus, ei oteta huomioon automaattisesti vapautettavaa maksusitoumuksen määrää laskettaessa.

4. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 vuosia 2007–2013 koskevan jälkiarvioinnin päätöksen 2007/125/YOS täytäntöönpanosta.

15 artikla

Uudelleentarkastelu

Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tätä asetusta uudelleen komission ehdotuksen pohjalta viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2020.

16 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa, 16 päivänä huhtikuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS

(1) EUVL C 299, 4.10.2012, s. 108.

(2) EUVL C 277, 13.9.2012, s. 23.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. maaliskuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. huhtikuuta 2014.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 515/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja päätöksen N:o 574/2007/EY kumoamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 143).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 514/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon sekä poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä (katso tämän virallisen lehden sivu 112).

(7) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

(8) Neuvoston päätös 2007/125/YOS, tehty 12 päivänä helmikuuta 2007, rikosten ennalta ehkäisyä ja torjuntaa koskevan erityisohjelman perustamisesta kaudelle 2007–2013 osana turvallisuutta ja vapauksien suojelua koskevaa yleisohjelmaa (EUVL L 58, 24.2.2007, s. 7).

(9) Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1382/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, oikeusalan ohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020 (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 73).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1313/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, unionin pelastuspalvelumekanismista (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924).

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1291/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104).

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 282/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, unionin kolmannen terveysalan toimintaohjelman (2014–2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 1350/2007/EY kumoamisesta (EUVL L 86, 21.4.2014, s.1).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta (EUVL L 77, 15.3.2014, s. 11).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 232/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan naapuruusvälineen perustamisesta (EUVL 77, 15.3.2014, s. 27).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020 (EUVL L 77, 15.3.2014, s. 44).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten (EUVL L 77, 15.3.2014, s. 77).

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 235/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014,demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä (EUVL L 77, 15.3.2014, s. 85).

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 230/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta (EUVL L 77, 15.3.2014, s. 1).

(20) Neuvoston päätös 2009/902/YOS, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston perustamisesta ja päätöksen 2001/427/YOS kumoamisesta (EUVL L 321, 8.12.2009, s. 44).

(21) Neuvoston puitepäätös 2008/841/YOS, tehty 24 päivänä lokakuuta 2008, järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta (EUVL L 300, 11.11.2008, s. 42).

(22) Neuvoston puitepäätös 2002/475/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, terrorismin torjumisesta (EUVL L 164, 22.6.2002, s. 3).

LIITE I

Luettelo 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista unionin strategisista painopisteistä

—

Toimenpiteet, joilla ehkäistään kaikentyyppistä rikollisuutta sekä torjutaan rajat ylittävää vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta ja erityisesti huumekauppaa, ihmiskauppaa ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, asiaankuuluvien toimintapoliittisten syklien toteuttamishankkeet sekä hankkeet, joiden avulla paljastetaan ja hajotetaan rikollisverkostoja, parannetaan valmiuksia korruption torjumiseksi, suojataan taloutta rikollisten soluttautumiselta ja vähennetään taloudellisia kannustimia takavarikoimalla ja jäädyttämällä rikoksella saadut varat ja tuomitsemalla ne menetetyiksi.

—

Toimenpiteet, joilla estetään ja torjutaan tietoverkkorikollisuutta ja parannetaan kansalaisten ja yritysten turvallisuutta verkkoympäristössä, erityisesti hankkeet, joiden avulla parannetaan lainvalvonta- ja lainkäyttöviranomaisten valmiuksia, tehdään yhteistyötä alan toimijoiden kanssa kansalaisten toimintavalmiuksien parantamiseksi ja heidän suojelemisekseen tai parannetaan valmiuksia reagoida verkkohyökkäyksiin.

—

Toimenpiteet, joilla ehkäistään ja torjutaan terrorismia ja puututaan radikalisoitumiseen ja terroristien värväystoimintaan, erityisesti hankkeet, joilla autetaan yhteisöjä kehittämään paikallisia toimintamalleja ja ehkäiseviä toimia, luodaan viranomaisille edellytyksiä katkaista terroristien rahoituksen ja raaka-aineiden saanti ja valvoa näiden liiketoimia, suojataan matkustaja- ja rahtiliikennettä tai parannetaan räjähdysaineiden ja kemiallisten, biologisten, säteily- ja ydinmateriaalien turvallisuutta.

—

Toimenpiteet, joilla parannetaan jäsenvaltioiden hallinnollisia ja operatiivisia valmiuksia suojata elintärkeitä infrastruktuureja kaikilla talouden aloilla, neuvoston direktiivin 2008/114/EY (1) soveltamisalaan kuuluvat alat mukaan lukien, ja erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia edistävät hankkeet, joiden tarkoituksena on parantaa luottamusta ja helpottaa yhteistyötä, koordinointia, valmiussuunnitelmien laadintaa sekä tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihtoa ja levittämistä julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden kesken.

—

Toimenpiteet, joilla parannetaan unionin kykyä selviytyä kriiseistä ja katastrofeista, ja erityisesti hankkeet, joilla edistetään unionin johdonmukaisen riskinhallintapolitiikan kehittämistä niin, että päätöksenteko perustuu uhkien ja riskien arviointiin, sekä hankkeet, joilla tuetaan tehokasta ja koordinoitua valmiutta reagoida kriiseihin muun muassa kansanterveyden, pelastuspalvelun ja terrorismin alalla nykyisten alakohtaisten valmiuksien, asiantuntemuskeskusten ja tilannearviointikeskusten pohjalta.

—	Toimenpiteet, joilla pyritään tiivistämään kumppanuutta unionin ja kolmansien maiden, erityisesti unionin ulkorajoilla sijaitsevien maiden, välillä sekä laatimaan ja panemaan täytäntöön operatiivisia toimintaohjelmia, jotta edellä mainitut unionin strategiset painopisteet voidaan panna täytäntöön.

(1) Neuvoston direktiivi 2008/114/EY, annettu 8 päivänä joulukuuta 2008, Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista, joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista (EUVL L 345, 23.12.2008, s. 75).

LIITE II

Luettelo erityistavoitteiden mittaamista koskevista yhteisistä indikaattoreista

Ehkäistään ja torjutaan rajatylittävää, vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta, terrorismi mukaan luettuna, sekä tehostetaan yhteistyötä ja koordinointia jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välillä sekä asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa.

Välineestä tuettujen yhteisten tutkintaryhmien ja operationaalisten EMPACT (European Multidisciplinary Platform against Criminal Threats) -hankkeiden määrä, mukaan lukien osallistuvat jäsenvaltiot ja viranomaiset.

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 54 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa tämä indikaattori jaotellaan lisäksi seuraaviin alakohtiin:

—	vastaava (jäsenvaltio),

—	kumppanit (jäsenvaltiot),

—	osallistuvat viranomaiset,

—	tapauksen mukaan osallistuvat unionin virastot (Eurojust, Europol).

ii)

Välineestä tuettua rajatylittäviin aiheisiin liittyvää koulutusta saaneen lainvalvontahenkilöstön määrä ja heidän koulutuksensa kesto (henkilöpäivät).

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 54 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa tämä indikaattori jaotellaan lisäksi

—

(Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artikla tarkoitettujen) rikollisuuden alojen mukaan: terrorismi, ihmiskauppa sekä naisten ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, laiton huumekauppa, laiton asekauppa, rahanpesu, korruptio, maksuvälineiden väärentäminen, tietokonerikollisuus ja järjestäytynyt rikollisuus; tai

—	lainvalvonnan horisontaalisten alojen mukaan: tietojenvaihto ja operatiivinen yhteistyö.

iii)

Rikosten torjunnan alan hankkeiden määrä ja taloudellinen arvo

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 54 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa tämä indikaattori jaotellaan lisäksi (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklassa tarkoitettujen) rikollisuuden alojen mukaan: terrorismi, ihmiskauppa sekä naisten ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, laiton huumekauppa, laiton asekauppa, rahanpesu, lahjonta, maksuvälineiden väärentäminen, tietokonerikollisuus ja järjestäytynyt rikollisuus.

iv)

Sellaisten välineestä tuettujen hankkeiden määrä, jotka liittyvät Europolin tietojärjestelmiin, tietokantoihin tai viestintävälineisiin ja joissa pyritään tehostamaan lainvalvontatietojen vaihtoa

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 54 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa tämä indikaattori jaotellaan lisäksi (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklassa tarkoitettujen) rikollisuuden alojen mukaan: tietojen latausjärjestelmät, SIENAn käyttöoikeuksien laajentaminen sekä hankkeet, joiden tarkoituksena on tehostaa tietojen tallentamista analyysitietokantoihin jne.

Parannetaan jäsenvaltioiden ja unionin valmiuksia hallinnoida tehokkaasti turvallisuuteen liittyviä riskejä ja kriisejä ja varautua terrorihyökkäyksiin ja muihin turvallisuuteen liittyviin vaaratilanteisiin ja suojata väestöä ja elintärkeitä infrastruktuureja niiltä.

i)	Sellaisten välineen avulla käyttöön otettujen ja/tai parannettujen välineiden lukumäärä, joiden avulla jäsenvaltiot voivat paremmin suojata elintärkeää infrastruktuuria kaikilla talouden aloilla

ii)	Sellaisten välineestä tuettujen hankkeiden määrä, jotka liittyvät riskien arviointiin ja hallintaan sisäisen turvallisuuden alalla

iii)

Välineestä tuettujen asiantuntijakokousten, työpajojen, seminaarien, konferenssien, julkaisujen, verkkosivustojen ja verkkokuulemisten määrä

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 54 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa tämä indikaattori jaotellaan lisäksi alakohtiin, jotka liittyvät

—	kriittisen infrastruktuurin suojeluun; tai

—	riskin- ja kriisinhallintaan.

LIITE III

Kansallisten ohjelmien määrärahat

Sisäisen turvallisuuden rahasto POLIISIYHTEISTYÖ – Kansallisten ohjelmien määrärahat

Jäsenvaltio	Väkiluku (yksittäiset henkilöt)		Alue (km2)		# Matkustajia				# Rahtitonneja				BKT/asukas (euroa)			Määrärahat
	(2013)		(2012)		Ilma (2012)	Meri (2011)	Yhteensä		Ilma (2012)	Meri (2011)	Yhteensä		(2012)
	30 %		10 %		15 %				10 %				35 %			2014–2020
	Väkiluku	Määräraha	Pinta-ala	Määräraha	Lukumäärä			Määräraha	Määrä			Määräraha	Määrä	Jako-peruste	Määräraha
AT	8 488 511	3 845 782	83 879	1 321 372	8 196 234	0	8 196 234	3 169 093	219 775	0	219 775	4 651	36 400	16,66	3 822 008	12 162 906
BE	11 183 350	5 066 698	30 528	480 917	8 573 821	0	8 573 821	3 315 088	1 068 434	232 789 000	233 857 434	4 948 770	34 000	17,84	4 091 797	17 903 270
BG	7 282 041	3 299 182	110 900	1 747 038	1 705 825	0	1 705 825	659 561	18 536	25 185 000	25 203 536	533 344	5 400	112,33	25 763 168	32 002 293
CH
CY	862 011	390 540	9 251	145 734	1 587 211	107 000	1 694 211	655 071	28 934	6 564 000	6 592 934	139 516	20 500	29,59	6 786 396	8 117 257
CZ	10 516 125	4 764 407	78 866	1 242 401	3 689 113	0	3 689 113	1 426 404	58 642	0	58 642	1 241	14 500	41,83	9 594 559	17 029 012
DE	82 020 688	37 160 068	357 137	5 626 095	66 232 970	1 146 000	67 378 970	26 052 237	4 448 191	296 037 000	300 485 191	6 358 712	32 299	18,78	4 307 288	79 504 401
DK
EE	1 286 479	582 849	45 227	712 475	466 960	61 000	527 960	204 137	23 760	48 479 000	48 502 760	1 026 390	12 700	47,76	10 954 418	13 480 269
ES	46 006 414	20 843 540	505 991	7 971 031	24 450 017	3 591 000	28 041 017	10 842 125	592 192	398 332 000	398 924 192	8 441 827	22 700	26,72	6 128 683	54 227 207
FI	5 426 674	2 458 594	338 432	5 331 428	3 725 547	250 000	3 975 547	1 537 155	195 622	115 452 000	115 647 622	2 447 275	35 600	17,04	3 907 896	15 682 348
FR	65 633 194	29 735 595	632 834	9 969 228	48 440 037	906 000	49 346 037	19 079 761	1 767 360	322 251 000	324 018 360	6 856 709	31 100	19,50	4 473 348	70 114 640
GR	11 290 067	5 115 047	131 957	2 078 760	5 992 242	66 000	6 058 242	2 342 434	72 187	135 314 000	135 386 187	2 864 972	17 200	35,27	8 088 437	20 489 650
HR	4 398 150	1 992 614	87 661	1 380 951	4 526 664	5 000	4 531 664	1 752 179	6 915	21 862 000	21 868 915	462 779	10 300	58,89	13 506 904	19 095 426
HU	9 906 000	4 487 985	93 024	1 465 432	1 327 200	0	1 327 200	513 165	61 855	0	61 855	1 309	9 800	61,90	14 196 032	20 663 922
IE	4 582 769	2 076 257	69 797	1 099 534	3 139 829	0	3 139 829	1 214 022	113 409	45 078 000	45 191 409	956 317	35 700	16,99	3 896 950	9 243 080
IS
IT	59 394 207	26 908 977	301 336	4 747 041	21 435 519	1 754 000	23 189 519	8 966 282	844 974	499 885 000	500 729 974	10 596 188	25 700	23,60	5 413 273	56 631 761
LI
LT	2 971 905	1 346 443	65 300	1 028 692	504 461	0	504 461	195 051	15 425	42 661 000	42 676 425	903 096	11 000	55,15	12 647 374	16 120 656
LU	537 039	243 309	2 586	40 738	365 944	0	365 944	141 493	615 287	0	615 287	13 020	83 600	7,26	1 664 128	2 102 689
LV	2 017 526	914 055	64 562	1 017 066	1 465 671	676 000	2 141 671	828 082	31 460	67 016 000	67 047 460	1 418 824	10 900	55,65	12 763 405	16 941 431
MT	421 230	190 841	316	4 978	335 863	0	335 863	129 862	16 513	5 578 000	5 594 513	118 388	16 300	37,21	8 535 037	8 979 107
NL	16 779 575	7 602 108	41 540	654 399	23 172 904	0	23 172 904	8 959 858	1 563 499	491 695 000	493 258 499	10 438 081	35 800	16,94	3 886 065	31 540 510
NO
PL	38 533 299	17 457 791	312 679	4 925 731	4 219 070	9 000	4 228 070	1 634 793	68 306	57 738 000	57 806 306	1 223 267	9 900	61,27	14 052 637	39 294 220
PT	10 487 289	4 751 342	92 212	1 452 643	5 534 972	0	5 534 972	2 140 110	116 259	67 507 000	67 623 259	1 431 008	15 600	38,88	8 918 020	18 693 124
RO	21 305 097	9 652 429	238 391	3 755 444	1 239 298	0	1 239 298	479 177	28 523	38 918 000	38 946 523	824 166	6 200	97,84	22 438 889	37 150 105
SE	9 555 893	4 329 367	438 576	6 909 023	5 757 921	1 320 000	7 077 921	2 736 695	144 369	181 636 000	181 780 369	3 846 742	43 000	14,11	3 235 375	21 057 201
SI	2 058 821	932 764	20 273	319 367	513 394	0	513 394	198 505	9 015	16 198 000	16 207 015	342 964	17 200	35,27	8 088 437	9 882 037
SK	5 410 836	2 451 419	49 036	772 480	330 166	0	330 166	127 659	20 894	0	20 894	442	13 200	45,95	10 539 478	13 891 478
UK
Yhteensä	438 355 190	198 600 000	4 202 290	66 200 000	246 928 853	9 891 000	256 819 853	99 300 000	12 150 336	3 116 175 000	3 128 325 336	66 200 000	606 599	1 010	231 700 000	662 000 000
Osuus määrärahoista	198 600 000		66 200 000		99 300 000				66 200 000				231 700 000			662 000 000

20.5.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/112

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 514/2014,

annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014,

turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon sekä poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 78 artiklan 2 kohdan, 79 artiklan 2 ja 4 kohdan, 82 artiklan 1 kohdan, 84 artiklan sekä 87 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Unionin sisäpolitiikan tavoitteena on luoda vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue eli alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jonne ihmiset voivat saapua ja jonka sisällä he voivat liikkua, asua ja työskennellä vapaasti luottaen siihen, että heidän oikeuksiaan kunnioitetaan ja että heidän turvallisuutensa on taattu, ottaen huomioon yhteiset haasteet, kuten kattavan unionin maahanmuuttopolitiikan kehittämisen unionin kilpailukyvyn ja sosiaalisen koheesion parantamiseksi, yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisen, vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden muodostamien uhkien ehkäisemisen sekä laittoman maahanmuuton, ihmisten salakuljetuksen, tietoverkkorikollisuuden ja terrorismin torjumisen.

(2)

Maahanmuuttopaineesta ja turvapaikkahakemuksista johtuviin kysymyksiin sekä unionin ulkorajojen valvontaan on tarpeen soveltaa yhdennettyä toimintamallia, siten, että varmistetaan kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön täysimääräinen noudattaminen myös kolmansissa maissa toteutettavien toimien osalta sekä osoitetaan kaikkien jäsenvaltioiden keskinäistä yhteisvastuullisuutta ja tietoisuutta siitä, että on tarpeen kunnioittaa kansallisia vastuualueita silloin kun varmistetaan selkeä tehtävien määrittely.

(3)	Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämisen tukemiseen tarkoitetun unionin rahoituksen olisi tuotava unionille lisäarvoa ja olla konkreettinen osoitus yhteisvastuullisuudesta ja vastuunjaosta, jotka ovat välttämättömiä yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi.

(4)	Yhteisillä puitteilla olisi varmistettava tämän rahoituksen johdonmukaisuus ja yksinkertaistaminen sekä yhtenäinen toteutus kaikilla kyseessä olevilla politiikan aloilla.

(5)	Määrärahojen käyttöä tällä alueella olisi koordinoitava, jotta voidaan varmistaa täydentävyys, tehokkuus ja näkyvyys sekä parantaa talousarviota koskevaa yhteisvaikutusta.

(6)	Yhteisissä puitteissa olisi vahvistettava avun periaatteet sekä määritettävä jäsenvaltioiden ja komission vastuualueet periaatteiden soveltamisen varmistamisessa, mukaan lukien sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäisy ja havaitseminen.

(7)	Tällainen unionin rahoitus olisi tehokkaampaa ja se voitaisiin kohdentaa paremmin, jos tukikelpoisten toimien osarahoitus perustuisi strategisiin monivuotisiin ohjelmiin, jotka kukin jäsenvaltio laatisi komission kanssa käymänsä vuoropuhelun pohjalta.

(8)

Kun toteutetaan tässä asetuksessa määritellyistä erityisasetuksista, jäljempänä ’erityisasetukset’, tuettavia, kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä toimenpiteitä, olisi hyödynnettävä yhteisvaikutusta ja noudatettava johdonmukaisuutta muiden unionin ulkopuolella toteutettavien, sekä maantieteellisistä että aihekohtaisista unionin ulkoisen avun välineistä tukea saavien toimien kanssa. Näiden toimien toteuttamisessa olisi erityisesti pyrittävä noudattamaan täysin johdonmukaisesti asianomaista maata tai aluetta koskevien unionin ulkoisten toimien ja ulkopolitiikan periaatteita ja yleistavoitteita. Näiden toimien tarkoituksena ei olisi oltava kehitykseen suoraan suunnattujen toimien tukeminen, ja niillä olisi tarvittaessa täydennettävä ulkoisen avun välineiden kautta myönnettyä rahoitusta. Kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen 35 kohdassa vahvistettua kehityspoliittisen johdonmukaisuuden periaatetta olisi noudatettava. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että hätäavun toteuttaminen on johdonmukaista humanitaarista apua koskevan unionin politiikan kanssa ja täydentää sitä tarvittaessa sekä noudattaa humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa vahvistettuja humanitaarisia periaatteita.

(9)	Ulkoisten toimien on oltava johdonmukaisia ja yhtenäisiä siten kuin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 18 artiklan 4 kohdassa määrätään.

(10)

Ennen monivuotisten ohjelmien laatimista keinona saavuttaa tällaiselle unionin rahoitukselle asetetut tavoitteet, jäsenvaltioiden ja komission olisi käytävä poliittista vuoropuhelua ja sitä kautta luotava johdonmukainen strategia kutakin jäsenvaltiota varten. Poliittisen vuoropuhelun päätyttyä kunkin jäsenvaltion olisi toimitettava komissiolle kansallinen ohjelma, jossa kuvataan, miten se aikoo saavuttaa asianomaisen erityisasetuksen tavoitteet kaudella 2014–2020. Komission olisi tutkittava, vastaako kansallinen ohjelma näitä tavoitteita ja poliittisen vuoropuhelun tuloksia. Lisäksi komission olisi tutkittava, vastaako unionin rahoituksen jakautuminen tavoitteiden kesken asiaa koskevassa erityisasetuksessa tavoitekohtaisesti asetettua vähimmäisprosenttiosuutta. Jäsenvaltioiden olisi voitava poiketa näistä vähimmäisprosenttiosuuksista, jolloin niiden olisi perusteltava kansallisesta ohjelmastaan poikkeaminen. Jos asianomaisen jäsenvaltion esittämiä perusteluja ei pidetä riittävinä, komissio saattaa olla hyväksymättä kansallista ohjelmaa. Komission olisi säännöllisesti tiedotettava Euroopan parlamentille poliittisten vuoropuhelujen tuloksesta, koko ohjelmasuunnitteluprosessista, mukaan lukien kansallisten ohjelmien valmistelu, ja tässä asetuksessa määritellyissä asiaa koskevissa tässä asetuksessa määritellyissä erityisasetuksissa tavoitekohtaisesti asetettujen vähimmäisprosenttiosuuksien noudattamisesta sekä kansallisten ohjelmien täytäntöönpanosta.

(11)	Strategiasta olisi laadittava väliarviointi, jotta voidaan varmistaa asianmukainen rahoitus vuosina 2018–2020.

(12)

Jäsenvaltioiden olisi luotava suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja mahdollisimman vähän hallinnollista rasitetta aiheuttaen kumppanuussuhde asianomaisten viranomaisten ja elinten kanssa kansallisten ohjelmiensa valmistelua ja toteutusta varten koko monivuotisen ohjelmakauden ajan. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kumppanien välillä ei ole mitään eturistiriitaa ohjelmasuunnittelujakson eri vaiheissa. Kunkin jäsenvaltion olisi perustettava komitea kansallisen ohjelman seurantaa varten ja avustamaan sitä arvioitaessa täytäntöönpanoa sekä edistymistä ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Kunkin jäsenvaltion olisi vastattava seurantakomitean perustamista koskevista käytännön järjestelyistä.

(13)

Kansallisten ohjelmien mukaisten menojen tukikelpoisuudesta olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössä tässä asetuksessa säädettyjen yhteisten periaatteiden mukaisesti. Menojen tukikelpoisuuden alkamis- ja päättymispäivä olisi määriteltävä, jotta kansallisiin ohjelmiin sovellettaisiin yhtenäisiä ja tasapuolisia sääntöjä.

(14)

Teknisen avun tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus tukea kansallisten ohjelmiensa täytäntöönpanoa sekä auttaa tuensaajia noudattamaan niille asetettuja velvoitteita ja unionin oikeutta. Tekninen apu voi tarvittaessa kattaa toimivaltaisille viranomaisille kolmansissa maissa aiheutuneet kustannukset.

(15)

Hätäavun nopeaa toimittamista varten tarvittavien riittävien puitteiden turvaamiseksi tässä asetuksessa olisi mahdollistettava tuki toimille, joiden menot ovat aiheutuneet ennen hätäapua koskevan hakemuksen tekemistä, ei kuitenkaan ennen 1 päivää tammikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (4) sen säännöksen mukaisesti, jossa sallitaan tällainen jousto asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa. Tuen määrä voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa olla 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, jos se on toimen toteuttamisen kannalta välttämätöntä etenkin silloin, kun tuen saaja on kansainvälinen tai valtiosta riippumaton järjestö. Hätäavulla tuettujen toimien olisi johduttava suoraan hätätilanteesta eikä niillä saisi korvata jäsenvaltioiden pitkän aikavälin investointeja.

(16)	Unionin talousarviosta myönnettävää rahoitusosuutta koskevat päätökset olisi todennettava asianmukaisesti asiakirjoin asianmukaisen kirjausketjun säilyttämiseksi.

(17)

Unionin taloudelliset edut olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joihin kuuluvat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja tarvittaessa hallinnolliset ja taloudelliset seuraamukset asetuksen N:o 966/2012 mukaisesti.

(18)

Unionin taloudellisten etujen suojaamisen yhteydessä jäsenvaltiot, komissio, tilintarkastustuomioistuin ja komission päätöksellä 1999/352/EY, EHTY, Euratom (5) perustettu Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voivat sovellettavan lainsäädännön mukaisesti suorittaa sekä ennalta ilmoitettuja että ilmoittamattomia paikan päällä suoritettavia todentamisia ja tarkastuksia.

(19)

Sisäasiain alan rahoituksen uudella rakenteella pyritään yksinkertaistamaan sovellettavia sääntöjä ja vähentämään tuensaajien hallinnollista rasitetta. Valvontamekanismin olisi kuitenkin edelleen oltava tehokas, minkä vuoksi on tärkeää palauttaa mieleen unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevat säännöt, joissa säädetään paikan päällä suoritettavista todentamisista ja tarkastuksista, jotka voivat olla ennalta ilmoitettuja tai ilmoittamattomia.

(20)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava riittävät toimenpiteet varmistaakseen kansallisten ohjelmiensa hallinnointi- ja valvontajärjestelmän asianmukaisen toiminnan ja sen täytäntöönpanon laadun. Sitä varten on tarpeen vahvistaa yleiset periaatteet, joita näissä järjestelmissä on noudatettava, ja tarpeelliset toiminnot, jotka niiden on suoritettava.

(21)	Olisi täsmennettävä hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin sekä sääntöjenvastaisuuksien ja unionin oikeutta koskevien rikkomusten ehkäisyyn, toteamiseen ja oikaisuun liittyvät jäsenvaltioiden velvoitteet, jotta voidaan varmistaa niiden kansallisten ohjelmien tehokas ja asianmukainen täytäntöönpano.

(22)

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi oltava ensisijaisesti vastuussa kansallisten ohjelmiensa täytäntöönpanosta ja valvonnasta hallinnointi- ja valvontajärjestelmiensä kautta. Erityisasetusten mukaisesti myönnettävä tuki olisi pantava täytäntöön komission ja jäsenvaltioiden välisellä tiiviillä yhteistyöllä toissijaisuusperiaatetta noudattaen.

(23)	Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä kaikin tavoin julkisten ja/tai yksityisten yhteisöjen tietämystä, asiantuntemusta ja kokemusta aiempien rahastojen toteuttamisesta sisäasioiden alalla.

(24)

Ainoastaan jäsenvaltioiden nimeämät vastuuviranomaiset antavat riittävän varmuuden siitä, että tarvittavat tarkastukset on tehty ennen tuen myöntämistä unionin talousarviosta tuensaajille. Sen vuoksi olisi nimenomaisesti säädettävä, että unionin talousarviosta voidaan korvata ainoastaan nimettyjen vastuuviranomaisten suorittamia menoja.

(25)	Olisi säädettävä hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnan tehokkuuden tarkistamista ja jäsenvaltioiden toimien toteuttamisen vaatimista koskevat komission valtuudet ja tehtävät.

(26)	Unionin talousarviositoumukset olisi toteutettava vuosittain. Ohjelmien hallinnoinnin tehokkuuden varmistamiseksi on tarpeen vahvistaa vuotuisen saldon sekä loppumaksun maksamista koskevat yhteiset säännöt.

(27)

Ohjelmien alussa maksettavalla ennakkomaksulla varmistetaan, että jäsenvaltioilla on heti ohjelman hyväksymisen jälkeen käytettävissään varat, joilla se voi tukea tuensaajia ohjelman täytäntöönpanossa. Sen vuoksi olisi säädettävä ensimmäisten ennakkomaksujen määristä. Ensimmäiset ennakkomaksut olisi selvitettävä kokonaisuudessaan ohjelman päättämisen yhteydessä. Vastuuviranomaisten on varmistettava, että tuensaajat saavat heille kuuluvan kokonaismäärän viipymättä.

(28)	Lisäksi olisi säädettävä vuotuisista ennakkomaksuista sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioilla on riittävät varat kansallisten ohjelmiensa täytäntöönpanoa varten. Vuotuiset ennakkomaksut olisi selvitettävä vuosittain vuotuisen saldon maksamisen yhteydessä.

(29)	Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kolmivuotistarkistuksessa yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin menetelmään tuodaan muutoksia, jotka on otettava huomioon.

(30)

Vuotuista tilien tarkastamista ja hyväksymistä varten olisi luotava asianmukaiset puitteet, jotta voidaan lujittaa unionin talousarviosta tiettynä vuonna osarahoitettavia menoja koskevaa vastuuvelvollisuutta. Vastuuviranomaisen olisi näissä puitteissa toimitettava komissiolle kansallisen ohjelman osalta yhteistyössä jäsenvaltioiden toteutettavaa hallintoa koskevissa asetuksen (EU, Euratom) 966/2012 säännöksissä tarkoitetut asiakirjat.

(31)	Jotta voidaan tukea tilien vuotuisen tarkastamisen ja hyväksymisen perustana olevaa luotettavuutta kaikkialla unionissa, olisi annettava yhteiset säännökset, jotka koskevat jäsenvaltioissa suoritettavien tarkastusten luonnetta ja tasoa.

(32)

Jotta voidaan varmistaa unionin varojen moitteeton hoito, komissio voi joutua tekemään rahoitusoikaisuja. Jäsenvaltioiden oikeusvarmuuden turvaamiseksi on tärkeä määritellä tilanteet, joissa sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön rikkominen voi johtaa komission tekemiin rahoitusoikaisuihin. Jotta voidaan varmistaa, että rahoitusoikaisut, joita komissio voi määrätä jäsenvaltioille, liittyvät aina unionin taloudellisten etujen suojaamiseen, ne olisi rajoitettava tapauksiin, joissa unionin tai kansallisen lainsäädännön rikkominen koskee välittömästi tai välillisesti toimien ja vastaavien menojen tukikelpoisuutta, sääntöjenmukaisuutta, hallinnointia tai valvontaa. Suhteellisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että komissio ottaa rahoitusoikaisun määrästä päättäessään huomioon rikkomuksen luonteen ja vakavuuden. Tältä osin on asianmukaista vahvistaa perusteet, joiden mukaisesti komissio tekee rahoitusoikaisuja, sekä menettely, joka saattaa johtaa rahoitusoikaisua koskevaan päätökseen.

(33)

Vastuuviranomaisten ja unionin talousarvion välisen rahoitusta koskevan yhteyden vahvistamiseksi komission olisi tarkastettava ja hyväksyttävä näiden viranomaisten tilit vuosittain. Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen olisi koskettava toimitettujen tilitysten täydellisyyttä, täsmällisyyttä ja todenperäisyyttä mutta ei sitä, ovatko menot unionin oikeuden mukaisia.

(34)

Koska komissio on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan mukaisesti vastuussa unionin oikeuden moitteettomasta soveltamisesta, sen olisi päätettävä, ovatko jäsenvaltioille aiheutuneet menot unionin oikeuden mukaisia. Jäsenvaltioille olisi annettava oikeus perustella maksupäätöksensä. Jotta jäsenvaltioilla olisi aiemmin toteutuneiden menojen osalta oikeudelliset ja taloudelliset takeet, olisi vahvistettava enimmäisaika, jonka kuluessa komissio voi päättää sääntöjen noudattamatta jättämisen taloudellisista seurauksista.

(35)	On tärkeää varmistaa moitteeton varainhoito ja tehokas täytäntöönpano sekä samalla myös avoimuus, oikeusvarmuus, rahoituksen saatavuus ja tuensaajien tasapuolinen kohtelu.

(36)

Varainkäytön yksinkertaistamiseksi ja virheriskin vähentämiseksi, samalla kun säädetään politiikan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi tarvittavasta eriyttämisestä, on aiheellista määritellä tuen muodot ja menojen tukikelpoisuuden yhdenmukaiset edellytykset, mukaan lukien yksinkertaistettu kustannusten korvaaminen. Jäsenvaltioiden olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti annettava kansallisia sääntöjä menojen tukikelpoisuudesta.

(37)

Rahoituskurin edistämiseksi on aiheellista määrittää talousarviositoumuksen osan vapauttamista kansallisessa ohjelmassa koskevat järjestelyt, erityisesti jos erän osalta voidaan tehdä poikkeus vapauttamisesta, etenkin jos täytäntöönpanon viiveet johtuvat sellaisesta oikeudellisesta menettelystä tai hallinnollisesta muutoksenhausta, jolla on lykkäävä vaikutus, tai ylivoimaisesta esteestä.

(38)	Jotta voidaan varmistaa sitoumuksen vapauttamista koskevien yleisten sääntöjen asianmukainen soveltaminen, vahvistettavissa säännöissä olisi kuvattava yksityiskohtaisesti, miten sitoumuksen vapauttamista koskevat määräajat vahvistetaan ja miten vastaavat määrät lasketaan.

(39)

Unionin rahoituksen saavutukset on tärkeä saattaa yleisön tietoisuuteen. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten unionin rahoitusvaroja käytetään. Vastuun sen varmistamisesta, että yleisölle annetaan asianmukaiset tiedot, olisi oltava komissiolla, vastuuviranomaisilla ja tuensaajilla. Jotta varmistetaan yleisölle suunnatun tiedotuksen tehokkuus ja komission aloitteesta toteutettujen viestintätoimien välinen vahvempi yhteisvaikutus, tästä unionin rahoituksesta viestintätoimille kohdennetuilla määrärahoilla olisi tuettava myös ulkoista tiedotustoimintaa, joka koskee unionin poliittisia painopisteitä edellyttäen, että ne liittyvät unionin sisäasiain alan rahoituksen yleisiin tavoitteisiin.

(40)

Jotta voidaan varmistaa unionin sisäasiain alan rahoituksesta annettavien tietojen laaja jakaminen sekä tiedottaa mahdollisille tuensaajille rahoitusmahdollisuuksista, tämän asetuksen perusteella olisi määriteltävä tiedotus- ja viestintätoimenpiteitä sekä näiden toimenpiteiden tiettyjä teknisiä piirteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ja lisäksi kunkin jäsenvaltion olisi ainakin perustettava verkkosivusto tai -portaali, jossa esitetään tarvittavat tiedot. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava muodoltaan suorempia tiedotuskampanjoita, joilla varmistetaan mahdollisten tuensaajien asianmukainen tiedonsaanti, muun muassa järjestämällä säännöllisiä julkisia tapahtumia, niin kutsuttuja tiedotuspäiviä ja koulutustilaisuuksia.

(41)	Tuettavien toimien vaikutus riippuu myös toimien arvioinnista ja niiden tulosten levittämisestä. Tämän vuoksi olisi vahvistettava tätä koskevat jäsenvaltioiden ja komission velvollisuudet sekä järjestelyt, joiden avulla voidaan varmistaa arvioinnin luotettavuus ja siihen liittyvien tietojen laatu.

(42)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta voidaan muuttaa tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat menojen tukikelpoisuuteen sovellettavia yhteisiä periaatteita. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(43)	Komission olisi tätä asetusta soveltaessaan ja myös delegoituja säädöksiä valmistellessaan kuultava kaikkien jäsenvaltioiden asiantuntijoita.

(44)	Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (6) mukaisesti.

(45)

Tarkastelumenettelyä olisi käytettävä sellaisten täytäntöönpanosäädösten osalta, joissa säädetään kaikkia jäsenvaltioita koskevat velvollisuudet, erityisesti ne, jotka koskevat tietojen toimittamista komissiolle, ja neuvoa-antavaa menettelyä olisi puolestaan käytettävä sellaisten täytäntöönpanosäädösten osalta, joissa esitetään tietojen toimittamisessa komissiolle käytettävät mallilomakkeet, kun otetaan huomioon niiden puhtaasti tekninen luonne.

(46)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli antaa yhteisiä säännöksiä erityisasetusten täytäntöön panemiseksi, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(47)

Siltä osin kuin tässä asetuksessa annetaan yleiset säännöt, jotka ovat tarpeen niiden erityisasetusten panemiseksi täytäntöön, joissa määrätään sen soveltamisesta näihin erityisasetuksiin ja jotka ovat säädöksiä, joilla kehitetään Schengenin säännöstöä suhteessa maihin, joihin näitä erityisasetuksia sovelletaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyjen asiaa koskevien pöytäkirjojen tai asiaa koskevien sopimusten perusteella, tätä asetusta olisi sovellettava yhdessä erityisasetusten kanssa. Tässä asetuksessa voidaan tältä osin luoda yhteys ja sillä voi olla suora vaikutus Schengenin säännöstöä kehittävien erityisasetusten säännöksiin ja siten vaikuttaa viimeksi mainitun oikeudelliseen kehykseen.

(48)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(49)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(50)	On asianmukaista yhdenmukaistaa tämän asetuksen soveltamiskausi neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (7) soveltamiskauden kanssa. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään erityisasetusten täytäntöönpanoon sovellettavista yleisistä säännöistä, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

a)	menojen rahoittaminen;

b)	kumppanuudet, ohjelmasuunnittelu, raportointi, seuranta ja arviointi;

c)	jäsenvaltioissa käyttöön otettavat hallinnointi- ja valvontajärjestelmät; ja

d)	tilien tarkastaminen ja hyväksyminen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

’erityisasetuksilla’ tarkoitetaan

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 516/2014 (8);

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 513/2014 (9); ja

—	kaikkia muita asetuksia, joissa säädetään tämän asetuksen soveltamisesta.

b)	’ohjelmasuunnittelulla’ tarkoitetaan monivaiheista organisointi-, päätöksenteko- ja rahoitusmenettelyä, jonka tavoitteena on panna täytäntöön unionin ja jäsenvaltioiden monivuotiset yhteiset toimet erityisasetusten tavoitteiden saavuttamiseksi;

c)	’toimella’ tarkoitetaan hanketta tai hankeryhmää, jonka kyseessä olevan kansallisen ohjelman vastuuviranomainen on valinnut tai joka on valittu sen vastuulla ja jolla edistetään erityisasetuksien yleisten ja erityistavoitteiden saavuttamista;

d)	’unionin toimella’ tarkoitetaan valtioiden välistä toimea tai unionin erityisen edun mukaista toimea, joka on määritelty erityisasetuksissa;

e)	’hankkeella’ tarkoitetaan erityisiä käytännön keinoja, joilla unionin rahoitustuen saaja panee täytäntöön toimen kokonaisuudessaan tai osittain;

f)	’hätäavulla’ tarkoitetaan hanketta tai hankeryhmää, jolla vastataan erityisasetuksissa määriteltyyn hätätilanteeseen;

’tuensaajalla’ tarkoitetaan hankkeelle myönnetyn unionin rahoituksen vastaanottajaa riippumatta siitä, onko kyse julkisesta tai yksityisestä yhteisöstä, kansainvälisistä järjestöistä, Punaisen Ristin kansainvälisestä komiteasta (ICRC) tai Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisestä liitosta.

II LUKU

TUEN PERIAATTEET

3 artikla

Yleiset periaatteet

1. Erityisasetusten mukaisesti myönnetään kansallisten ohjelmien, unionin toimien ja hätäavun kautta tukea, joka täydentää kansallista, alueellista ja paikallista toimintaa ja jolla toteutetaan unionin tavoitteita ja tuodaan lisäarvoa unionille.

2. Komissio ja jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että erityisasetusten mukaisesti myönnettävä tuki ja jäsenvaltioiden myöntämä tuki ovat johdonmukaisia suhteessa unionin asianmukaisiin toimiin, politiikkoihin ja painopisteisiin sekä täydentävät unionin muita välineitä, ottamalla samalla huomioon kunkin jäsenvaltion erityistilanteen.

3. Erityisasetusten mukaisesti myönnettävän tuki pannaan täytäntöön komission ja jäsenvaltioiden tiiviillä yhteistyöllä.

4. Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat, kolmansissa maissa toteutettavien tai niihin liittyvien toimien osalta yhdessä Euroopan ulkoasiainhallinnon (EUS) kanssa, kukin oman vastuualueensa mukaisesti, tämän asetuksen ja erityisasetusten sekä unionin muiden asianmukaisten politiikkojen, strategioiden ja välineiden, myös unionin ulkoisiin toimiin liittyvien, välisen koordinoinnin.

5. Komissio ja jäsenvaltiot huolehtivat, tarvittaessa yhdessä EUS:n kanssa, että kolmansissa maissa toteutettavat ja niihin liittyvät toimet toteutetaan siten, että hyödynnetään yhteisvaikutusta ja noudatetaan johdonmukaisuutta muiden unionin ulkopuolella toteutettavien, unionin välineiden kautta tuettavien toimien kanssa. Niiden on erityisesti huolehdittava siitä, että nämä toimet:

a)	noudattavat unionin ulkopolitiikkaa ja erityisesti kehityspoliittisen johdonmukaisuuden periaatetta ja ovat johdonmukaisia kyseisen alueen tai maan strategista ohjelmasuunnittelua koskevien asiakirjojen kanssa;

b)	keskittyvät muihin kuin kehitystä tukeviin toimenpiteisiin;

c)	palvelevat unionin sisäisten politiikkojen etuja ja ovat johdonmukaisia unionin sisällä toteutettujen toimien kanssa.

6. Komissio ja jäsenvaltiot noudattavat moitteettoman varainhoidon periaatetta asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012, erityisesti taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatetta siten kuin mainitun asetuksen 30 artiklassa säädetään.

7. Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat erityisasetusten mukaisesti myönnettävän tuen vaikuttavuuden, mukaan lukien seurannalla, raportoinnilla ja arvioinnilla.

8. Suorittaessaan tähän asetukseen ja erityisasetuksiin liittyviä tehtäviään komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät tuensaajien, jäsenvaltioiden ja komission hallinnollisen rasituksen vähentämiseen, ottamalla huomioon suhteellisuusperiaate.

4 artikla

Unionin ja kansallisen oikeuden noudattaminen

Erityisasetusten mukaisesti rahoitettavien toimien on oltava sovellettavan unionin ja kansallisen oikeuden mukaisia.

5 artikla

Unionin taloudellisten etujen suojaaminen

1. Komissio varmistaa asianmukaisin toimenpitein, että tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudellisia etuja suojataan petoksia, korruptiota ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä soveltuvin osin käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia.

2. Jäsenvaltioiden on estettävä, todettava ja oikaistava sääntöjenvastaisuudet sekä perittävä takaisin aiheettomasti maksetut määrät viivästyskorkoineen. Niiden on ilmoitettava sääntöjenvastaisuuksista komissiolle ja tiedotettava sille niihin liittyvien hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyjen merkittävästä etenemisestä.

3. Jos tuensaajalle aiheettomasti maksettuja määriä ei jäsenvaltion virheen tai laiminlyönnin vuoksi saada perittyä takaisin, asianomainen jäsenvaltio vastaa menetettyjen määrien suorittamisesta takaisin unionin talousarvioon.

4. Jäsenvaltioiden on tarjottava tehokas ennaltaehkäisy petoksia vastaan, erityisesti hyvin riskialttiilla aloilla. Tällaisella suojalla on oltava ennalta ehkäisevä vaikutus, ottaen huomioon toimenpiteiden antama hyöty ja niiden oikeasuhteisuus.

5. Komissiolle siirretään valta hyväksyä 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa määritettyjä jäsenvaltioiden velvoitteita.

6. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä, kuinka usein sääntöjenvastaisuuksista on raportoitava ja mitä muotoa raportoinnissa on käytettävä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

7. Komissiolla ja sen edustajilla sekä tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien unionilta tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti rahoitusta saaneiden tuensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia.

8. OLAF voi toteuttaa tutkintaa, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset noudattaen niitä säännöksiä ja menettelyjä, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 (10) ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (11), selvittääkseen, onko avustussopimukseen tai -päätökseen taikka tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti rahoitettuun sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, korruptiota tai muuta laitonta toimintaa.

9. Tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanosta johtuvissa kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehdyissä yhteistyösopimuksissa, sopimuksissa, avustussopimuksissa ja avustuspäätöksissä on oltava määräyksiä, joissa nimenomaisesti annetaan komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia kukin oman toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 7 ja 8 kohdan soveltamista.

III LUKU

UNIONIN TOIMIA, HÄTÄAPUA JA TEKNISTÄ APUA KOSKEVA RAHOITUSKEHYS

6 artikla

Täytäntöönpanokehys

1. Komissio vahvistaa kokonaismäärän, joka on käytettävissä unionin talousarvion vuotuisista määrärahoista unionin toimiin, hätäapuun ja komission aloitteesta annettavaan tekniseen apuun.

2. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä työohjelman unionin toimia ja hätäapua varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3. Varmistaakseen, että resursseja on käytettävissä oikeaan aikaan, komissio voi erikseen hyväksyä työohjelman hätäapua varten.

4. Unionin toimien, hätäavun ja komission aloitteesta annettavan teknisen avun täytäntöönpanosta voivat vastata joko komissio tai täytäntöönpanovirastot suoraan tai muut yhteisöt ja henkilöt kuin jäsenvaltiot välillisesti asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 60 artiklan mukaisesti.

7 artikla

Hätäapu

1. Erityisasetuksissa määritellyssä hätätilanteessa komissio voi päättää myöntää hätäapua. Se ilmoittaa tällaista tapauksista asianmukaisena ajankohtana Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2. Hätäavun määrä voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista menoista käytettävissä olevien resurssien puitteissa.

3. Hätäapu voi käsittää avun, jota annetaan jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa erityisasetuksissa määriteltyjen tavoitteiden ja toimien mukaisesti.

4. Hätäapua voidaan myöntää menoihin, jotka ovat aiheutuneet ennen avustushakemuksen jättämispäivää tai avunpyynnön esittämispäivää, ei kuitenkaan ennen 1 päivää tammikuuta 2014, jos tämä on tarpeen toimen täytäntöönpanemiseksi.

5. Hätäapua voidaan antaa unionin virastoille suoraan myönnettävinä avustuksina.

8 artikla

Kolmansissa maissa toteutettavat tai niihin liittyvät unionin toimet ja hätäapu

1. Komissio voi päättää rahoittaa kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä unionin toimia ja hätäapua erityisasetuksissa määriteltyjen tavoitteiden ja toimien mukaisesti.

2. Jos tällaisia toimia toteutetaan suoraan, seuraavilla yhteisöillä on oikeus esittää avustushakemuksia:

a)	jäsenvaltiot;

b)	kolmannet maat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa avustus on tarpeen tämän asetuksen ja erityisasetusten tavoitteiden saavuttamiseksi;

c)	kolmansien maiden ja unionin tai jäsenvaltioiden yhdessä perustamat elimet;

kansainväliset järjestöt, mukaan luettuina alueelliset järjestöt, Yhdistyneiden kansakuntien elimet, yksiköt ja operaatiot, kansainväliset rahoituslaitokset ja kehityspankit sekä kansainvälistä lainkäyttövaltaa käyttävät tahot sikäli kuin ne edistävät kyseisen yhden tai useamman erityisasetuksen tavoitteita;

e)	Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) ja Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto;

f)	valtioista riippumattomat järjestöt, jotka on perustettu ja rekisteröity unionissa ja Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvissa maissa;

g)	hätäavusta vastaavat unionin virastot.

9 artikla

Komission aloitteesta annettava tekninen apu

1. Komission aloitteesta tai puolesta voidaan erityisasetusten mukaisesti tukea tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoon tarvittavia valmistelua, seurantaa, hallinnollista ja teknistä apua, arviointia, tarkastuksia ja valvontaa koskevia toimenpiteitä ja toimia.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja toimet voivat olla:

a)	hankkeiden valmisteluun ja arviointiin annettava apu;

b)	instituutioiden vahvistamiseen ja hallinnollisten valmiuksien lisäämiseen myönnettävä tuki tämän asetuksen ja erityisasetusten tehokasta hallinnointia varten;

c)	tämän asetuksen ja erityisasetusten analysointiin, hallinnointiin, seurantaan sekä niitä koskevaan tiedonvaihtoon ja täytäntöönpanoon liittyvät toimenpiteet sekä toimenpiteet, jotka liittyvät valvontajärjestelmien täytäntöönpanoon sekä tekniseen ja hallinnolliseen apuun;

d)	erityisasetusten toimintaa käsittelevät arvioinnit, asiantuntijaraportit, tilastot ja selvitykset, myös yleisluonteiset;

toimet, joiden tarkoituksena on tietojen levittäminen, verkottumisen tukeminen, viestintätoimien toteuttaminen, tietoisuuden lisääminen sekä yhteistyön ja kokemusten vaihdon edistäminen, myös kolmansien maiden kanssa. Jotta varmistetaan tehokkaampi yleisölle suunnattu viestintä ja vahvempi yhteisvaikutus komission aloitteesta toteutettujen viestintätoimien kesken, tämän asetuksen mukaisiin viestintätoimiin kohdennetuilla määrärahoilla tuetaan myös ulkoista tiedotustoimintaa, joka koskee unionin poliittisia painopisteitä, mikäli ne liittyvät tämän asetuksen ja erityisasetusten yleisiin tavoitteisiin;

f)	hallinnoinnissa, seurannassa, tarkastuksessa, valvonnassa ja arvioinnissa käytettävien tietokonejärjestelmien käyttöönotto, päivitys, toiminta ja yhteen liittäminen;

g)	yhteisen arviointi- ja seurantakehyksen suunnittelu sekä indikaattoreiden järjestelmä, jossa otetaan tarvittaessa huomioon kansalliset indikaattorit;

h)	arviointimenetelmien ja arviointikäytäntöjä koskevan tiedonvaihdon parantamiseen tarkoitetut toimet;

i)	konferenssit, seminaarit, työpajat ja muut tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoon liittyvät yhteiset tiedotus- ja koulutustoimenpiteet, jotka on suunnattu toimivaltaisille viranomaisille ja tuensaajille;

j)	petosten paljastamiseen ja ehkäisyyn liittyvät toimet;

k)	tarkastuksiin liittyvät toimet.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja toimet voivat koskea myös edellisiä ja seuraavia rahoituskehyksiä.

IV LUKU

KANSALLISET OHJELMAT

1 JAKSO

Ohjelmasuunnittelu- ja täytäntöönpanokehys

10 artikla

Ohjelmasuunnittelu

Erityisasetusten tavoitteet pyritään saavuttamaan kautta 2014–2020 koskevan monivuotisen ohjelmakauden puitteissa, ja ottamalla huomioon 15 artiklassa tarkoitettu väliarviointi.

11 artikla

Hallintotoimien toissijaisuus ja suhteellisuus

1. Jäsenvaltiot ja niiden 25 artiklassa määritellyt toimivaltaiset viranomaiset vastaavat ohjelmien täytäntöönpanosta sekä tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisten tehtäviensä suorittamisesta asianmukaisella tasolla asianomaisen jäsenvaltion institutionaalisen, oikeudellisen ja rahoituskehyksen mukaisesti, jollei tämän asetuksen ja erityisasetusten noudattamisesta muuta johdu.

2. Erityisasetusten mukaisesti myönnettävän tuen täytäntöönpanoon ja käyttöön liittyvien järjestelyjen ja erityisesti raportointiin, arviointiin, hallinnointiin ja valvontaan tarvittavien taloudellisten ja hallinnollisten resurssien osalta on otettava huomioon suhteellisuusperiaate myönnettävän tuen määrän osalta, jolloin vähennetään hallinnollista rasitetta ja helpotetaan tehokasta täytäntöönpanoa.

12 artikla

Kumppanuus

1. Kunkin jäsenvaltion on omien kansallisten sääntöjensä ja käytänteidensä mukaisesti sekä sovellettavat turvallisuusvaatimukset huomioon ottaen luotava kumppanuussuhde asianomaisiin viranomaisiin ja elimiin 3 kohdassa säädetyn tehtävän täyttämistä varten. Kumppanuuteen osallistuvat tapauksen mukaan asianomaiset viranomaiset kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Myös asianomaiset kansainväliset järjestöt, valtioista riippumattomat järjestöt ja työmarkkinaosapuolet kuuluvat kumppanuuden piiriin, jos se katsotaan asianmukaiseksi.

2. Kumppanuus toteutetaan kunkin osapuolen institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien toimivaltuuksien mukaisesti.

3. Jäsenvaltio sisällyttää kumppanuuden kansallisten ohjelmien valmisteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin. Kumppanuuden kokoonpano voi vaihdella ohjelmakauden eri vaiheissa.

4. Kukin jäsenvaltio perustaa seurantakomitean tukemaan kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa.

5. Komissio voi antaa kansallisten ohjelmien seurantaa koskevaa ohjausta ja, tarvittaessa asianomaisen jäsenvaltion kanssa yhteisymmärryksessä, osallistua seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa.

13 artikla

Poliittinen vuoropuhelu

1. Kansallisten ohjelmien valmistelun helpottamiseksi kukin jäsenvaltio ja komissio käyvät vuoropuhelun ylempien virkamiesten tasolla ottaen huomioon 14 artiklassa säädetyt asiaan liittyvät ohjeelliset määräajat. Vuoropuhelussa keskitytään kansallisten ohjelmien avulla saavutettaviin kokonaistuloksiin, jotta voidaan käsitellä jäsenvaltioiden tarpeet ja ensisijaiset tavoitteet erityisasetusten soveltamisalaan kuuluvilla toiminta-aloilla, ottaen huomioon asianomaisen jäsenvaltion lähtötilanne ja erityisasetusten tavoitteet. Vuoropuhelu tarjoaa myös tilaisuuden unionin toimista käytävälle keskustelulle. Vuoropuhelun tulokset toimivat ohjenuorana kansallisten ohjelmien valmistelussa ja hyväksynnässä ja niissä on oltava viittaus ajankohtaan, jona jäsenvaltion odotetaan toimittavan kansalliset ohjelmat komissiolle ja joka mahdollistaa ohjelman oikea-aikaisen hyväksymisen. Tulokset merkitään hyväksyttyyn pöytäkirjaan.

2. Toimet, jotka toteutetaan kolmansissa maissa tai liittyvät niihin, eivät voi olla suoraan kehitystä tukevia, ja poliittisessa vuoropuhelussa pyritään täysimääräiseen johdonmukaisuuteen kyseistä maata tai aluetta koskevien unionin ulkoisten toimien ja ulkopolitiikan periaatteiden ja yleisten tavoitteiden kanssa.

3. Sen jälkeen kun poliittiset vuoropuhelut on saatu päätökseen, komissio ilmoittaa niiden yleisestä lopputuloksesta Euroopan parlamentille.

4. Jos jäsenvaltio ja komissio katsovat sen tarpeelliseksi, poliittinen vuoropuhelu voidaan uusia 15 artiklassa tarkoitetun väliarvioinnin jälkeen kyseisen jäsenvaltion tarpeiden ja unionin painopisteiden uudelleen arvioimiseksi.

14 artikla

Kansallisten ohjelmien valmistelu ja hyväksyntä

1. Kukin jäsenvaltio ehdottaa 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tulosten pohjalta monivuotista kansallista ohjelmaa erityisasetusten mukaisesti.

2. Kunkin ehdotetun kansallisen ohjelman on katettava varainhoitovuodet 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisellä kaudella ja koostuttava seuraavista osista:

a)	kuvaus jäsenvaltion lähtötilanteesta, täydennettynä tarpeiden oikeaa arviointia varten tarvittavilla asiatiedoilla;

b)	analyysi jäsenvaltion tarpeista ja niiden täyttämiseksi laadituista kansallisista tavoitteista ohjelman kattamalla ajanjaksolla;

c)	asianmukainen strategia, jossa määritellään unionin talousarviotuella edistettävät tavoitteet, niiden saavuttamista koskevat päämäärät, viitteellinen aikataulu sekä esimerkkejä toimista, joiden avulla nämä tavoitteet on tarkoitus saavuttaa;

d)	kuvaus siitä, miten erityisasetusten tavoitteet on otettu huomioon;

e)	keinot, joilla varmistetaan erityisasetuksilla perustettavien välineiden sekä muiden unionin ja jäsenvaltioiden välineiden keskinäinen koordinaatio;

f)	tiedot käyttöön otettavasta seuranta- ja arviointikehyksestä sekä indikaattoreista, joilla mitataan edistymistä tavoitteiden täytäntöönpanossa suhteessa jäsenvaltion lähtötilanteeseen;

g)	kansallisen ohjelman täytäntöönpanoa koskevat määräykset, mukaan lukien toimivaltaiset viranomaiset, ja lyhyt kuvaus suunnitellusta hallinnointi- ja valvontajärjestelmästä;

h)	lyhyt kuvaus 12 artiklassa säädetyn kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanoa varten valitusta lähestymistavasta;

i)	varainhoitovuosittain viitteellisesti eritelty koko ohjelmakauden rahoitussuunnitelman luonnos, mukaan lukien maininta teknisen avun menoista;

j)	kansallisen ohjelman julkaisemisessa käytettävät keinot ja menetelmät.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava ehdotetut kansalliset ohjelmat komissiolle viimeistään kolmen kuukauden kuluttua 13 artiklassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun päättymisestä.

4. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäännöksillä mallin, jonka mukaisesti kansalliset ohjelmat on laadittava. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5. Ennen kuin komissio hyväksyy ehdotetun kansallisen ohjelman, se tarkastelee

a)	vastaako ohjelma erityisasetuksissa asetettuja tavoitteita ja 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tuloksia;

b)	unionin rahoituksen jakautumista tavoitteiden kesken erityisasetusten vaatimukset huomioon ottaen ja tarvittaessa perusteluja erityisasetuksissa vahvistetuista vähimmäisosuuksista poikkeamiselle;

c)	ovatko ehdotetun kansallisen ohjelman tavoitteet, päämäärät, indikaattorit, aikataulu ja siinä suunniteltuja toimia koskevat esimerkit jäsenvaltioiden esittämän strategian kannalta merkityksellisiä;

d)	ovatko 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanoa koskevat määräykset suunniteltujen toimien kannalta merkityksellisiä;

e)	onko ehdotettu ohjelma unionin oikeuden mukainen;

f)	täydentääkö ohjelma muista unionin rahastoista, kuten Euroopan sosiaalirahastosta, myönnettävää tukea;

g)	jos erityisasetuksessa niin säädetään, ovatko kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä unionin toimia koskevat tavoitteet ja esimerkit sopusoinnussa kyseistä maata tai aluetta koskevan unionin ulkoisen toiminnan ja ulkopolitiikan periaatteiden ja yleisten tavoitteiden kanssa.

6. Komissio esittää huomautuksensa kolmen kuukauden kuluessa ehdotetun kansallisen ohjelman toimittamispäivästä. Jos komissio katsoo, että ehdotettu kansallinen ohjelma ei vastaa erityisasetuksessa asetettuja tavoitteita, kansallinen strategia huomioon ottaen, tai että kyseisiin tavoitteisiin myönnettävä unionin rahoitus on riittämätön tai että ohjelma ei ole unionin oikeuden mukainen, se kehottaa kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan kaikki tarpeelliset lisätiedot ja tarvittaessa muuttamaan ehdotettua kansallista ohjelmaa.

7. Komissio hyväksyy kunkin kansallisen ohjelman viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun jäsenvaltio on virallisesti toimittanut ohjelmaehdotuksensa edellyttäen, että komission mahdollisesti esittämät huomautukset on otettu asianmukaisesti huomioon.

8. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille 5 ja 6 kohdan soveltamisen yleisestä lopputuloksesta sekä siitä, onko asianomaisissa erityisasetuksissa tavoitekohtaisesti asetettuja vähimmäisprosenttiosuuksia noudatettu vai onko niistä poikettu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan soveltamista.

9. Jos ilmenee uusia tai odottamattomia seikkoja, jo hyväksyttyä kansallista ohjelmaa voidaan joko komission tai kyseisen jäsenvaltion aloitteesta tarkastella uudelleen ja tarvittaessa tarkistaa jäljellä olevan ohjelmakauden ajaksi.

15 artikla

Väliarviointi

1. Komissio ja kukin jäsenvaltio tarkastelevat tilannetta uudelleen vuonna 2018 ja ottavat huomioon jäsenvaltioiden 57 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti toimittamat väliarviointikertomukset sekä unionin politiikoissa ja kyseisessä jäsenvaltiossa tapahtuneen kehityksen.

2. Kansallisia ohjelmia voidaan tarkistaa uudelleentarkastelun jälkeen ja sen tulokset huomioon ottaen.

3. Edellä 14 artiklassa vahvistettuja kansallisten ohjelmien valmistelua ja hyväksyntää koskevia sääntöjä sovelletaan tarkistettujen kansallisten ohjelmien valmisteluun ja hyväksyntään soveltuvin osin.

4. Tämän väliarvioinnin jälkeen ja osana 57 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua väliarviointia komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tätä väliarviointia koskevan kertomuksen.

16 artikla

Rahoituksen rakenne

1. Kansallisista ohjelmista myönnetään rahoitusta avustuksina.

2. Kansallisista ohjelmista tuetuille toimille on hankittava osarahoitusta julkisista tai yksityisistä lähteistä, niiden on oltava voittoa tavoittelemattomia eikä niille voida myöntää rahoitusta muista unionin talousarvioon kuuluvista rahoituslähteistä.

3. Unionin talousarviosta maksettavan rahoituksen osuus hankkeen kaikista tukikelpoisista menoista on enintään 75 prosenttia.

4. Unionin talousarviosta maksettavan rahoituksen osuus voi eräiden erityisasetuksissa määriteltyjen erityistoimien tai strategisten painopisteiden osalta nostaa 90 prosenttiin.

5. Unionin talousarviosta maksettavan rahoituksen osuus voidaan nostaa 90 prosenttiin asianmukaisesti perustelluissa poikkeuksellisissa olosuhteissa esimerkiksi silloin, kun kansalliseen talousarvioon kohdistuvista taloudellisista paineista johtuen hankkeita ei voitaisi muutoin toteuttaa eikä kansallisten ohjelman tavoitteita saavuttaa.

6. Jäsenvaltioiden aloitteesta myönnettävään tekniseen apuun unionin talousarviosta saatava rahoitusosuus voi nousta 100 prosenttiin tukikelpoisista kokonaismenoista.

17 artikla

Yleiset tukikelpoisuusperiaatteet

1. Menojen tukikelpoisuus määritetään kansallisten sääntöjen perusteella, paitsi jos tässä asetuksessa tai erityisasetuksissa on vahvistettu erityissääntöjä.

2. Tukikelpoisten menojen on erityisasetusten mukaisesti täytettävä seuraavat ehdot:

a)	niiden on kuuluttava erityisasetusten soveltamisalaan ja niiden tavoitteiden piiriin;

b)	niiden on oltava tarpeen hankkeeseen sisältyvien toimien toteuttamiseksi;

c)	niiden on oltava kohtuullisia ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisia erityisesti taloudellisuuden ja kustannustehokkuuden osalta.

3. Menoihin voidaan myöntää erityisasetusten mukaisesti tukea, jos

a)	ne ovat aiheutuneet tuensaajalle 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2022 välisenä aikana;

b)	nimetty vastuuviranomainen on maksanut ne 1 päivän tammikuuta 2014 ja 30 päivän kesäkuuta 2023 välisenä aikana.

4. Vuonna 2014 maksetut menot ovat 3 kohdasta poiketen myös tukikelpoisia, jos vastuuviranomainen on maksanut ne ennen 26 artiklan mukaista virallista nimeämistään edellyttäen, että virallista nimeämistä edeltävät hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ovat oleellisesti samat kuin virallisen vastuuviranomaiseksi nimeämisen jälkeen voimassa olevat järjestelmät.

5. Tuensaajan on esitettävä vastuuviranomaiselle osoittamiinsa maksupyyntöihin sisältyvien menojen tueksi laskut tai vastaavalla tavalla todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat, paitsi jos kyseessä on 18 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettu tukimuoto. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 3 kohdassa säädetään, kyseisten tukimuotojen osalta maksupyynnöissä esitettävät määrät ovat se korvaus, jonka vastuuviranomainen suorittaa tuensaajalle.

6. Nettotulot, jotka hanke on tuottanut suoraan toteutuksensa aikana ja joita ei ole otettu huomioon hankkeen hyväksymisajankohtana, on vähennettävä hankkeen tukikelpoisista menoista viimeistään tuensaajan esittämässä loppumaksupyynnössä.

18 artikla

Tukikelpoiset menot

1. Tukikelpoiset menot voidaan korvata seuraavasti:

a)	korvaukset, jotka kattavat tosiasiallisesti syntyneet ja maksetut tukikelpoiset kustannukset sekä tapauksen mukaan poistot;

b)	vakioyksikkökustannukset;

c)	kertakorvaukset;

d)	kiinteämääräinen rahoitus, joka määritetään soveltamalla tiettyä prosenttiosuutta yhteen tai useampaan määriteltyyn kustannuslajiin.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja voidaan yhdistää, jos kukin vaihtoehto koskee eri kustannuslajia tai jos niitä käytetään toimen yhtenä osana oleviin eri hankkeisiin tai toimen peräkkäisiin vaiheisiin.

3. Jos hanke toteutetaan yksinomaan julkisten urakka-, tavara- tai palveluhankintojen muodossa, sovelletaan ainoastaan 1 kohdan a alakohtaa. Jos hankkeeseen sisältyvä julkinen hankinta rajoittuu tiettyihin kustannuslajeihin, voidaan soveltaa kaikkia 1 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja.

4. Edellä 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut määrät vahvistetaan jollakin seuraavista tavoista:

oikeudenmukainen, tasapuolinen ja todennettava laskentamenetelmä, jonka perustana ovat

i)	tilastotiedot tai muut objektiiviset tiedot;

ii)	yksittäisten tuensaajien todennetut aiemmat tiedot; tai

iii)	yksittäisten tuensaajien soveltamat tavanomaiset kustannuslaskentakäytännöt;

b)	niiden vastaavia yksikkökustannuksia, kertakorvauksia ja kiinteämääräistä rahoitusta koskevien soveltamissääntöjen mukaisesti, joita sovelletaan unionin politiikan aloilla samantyyppisiin hankkeisiin ja tuensaajiin;

c)	niiden vastaavia yksikkökustannuksia, kertakorvauksia ja kiinteämääräistä rahoitusta koskevien soveltamissääntöjen mukaisesti, joita sovelletaan asianomaisen jäsenvaltion kokonaan rahoittamissa avustusjärjestelmissä samantyyppisiin hankkeisiin ja tuensaajiin.

5. Asiakirjassa, jossa määritetään kullekin hankkeelle asetetut tukiedellytykset, on vahvistettava hankkeen kustannusten määrittämisessä sovellettava menetelmä sekä avustuksen maksamista koskevat edellytykset.

6. Jos hankkeen toteuttamisesta aiheutuu välillisiä kustannuksia, ne voidaan laskea kiinteämääräisinä jollakin seuraavista tavoista:

kiinteä prosenttiosuus, joka on enintään 25 prosenttia tukikelpoisista välittömistä kustannuksista, edellyttäen että osuus lasketaan käyttämällä oikeudenmukaista, tasapuolista ja todennettavaa laskentamenetelmää tai menetelmää, jota sovelletaan asianomaisen jäsenvaltion kokonaan rahoittamissa avustusjärjestelmissä samantyyppisiin hankkeisiin ja tuensaajiin;

b)	kiinteä prosenttiosuus, joka on enintään 15 prosenttia tukikelpoisista välittömistä henkilöstökustannuksista, ilman että asianomaista jäsenvaltiota vaaditaan suorittamaan laskelma sovellettavan osuuden määrittämiseksi;

c)	kiinteä prosenttiosuus, jota sovelletaan tukikelpoisiin välittömiin kustannuksiin ja joka perustuu olemassa oleviin menetelmiin ja vastaaviin rahoitusosuuksiin, joita sovelletaan unionin politiikan aloilla samantyyppisiin hankkeisiin ja tuensaajiin.

7. Hankkeen täytäntöönpanoon liittyvien henkilöstökustannusten määrittämiseksi sovellettava tuntitaksa voidaan laskea jakamalla viimeiset asiakirjoihin perustuvat vuotuiset bruttotyövoimakustannukset 1 720 tunnilla.

8. Edellä 4 kohdassa säädettyjen menetelmien lisäksi 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut määrät voidaan vahvistaa tapauskohtaisesti ottamalla pohjaksi talousarvioluonnos, jonka vastuuviranomainen on hyväksynyt etukäteen, jos unionin talousarviosta myönnettävä rahoitus on enintään 100 000 euroa.

9. Poistokustannuksia voidaan pitää tukikelpoisina seuraavin edellytyksin:

a)	se sallitaan kansallisen ohjelman tukikelpoisuussäännöissä;

b)	menojen määrästä on näyttöarvoltaan laskuihin rinnastettavat tositteet tukikelpoisista kustannuksista, jos ne korvataan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa muodossa;

c)	kustannukset liittyvät yksinomaan hankkeen tukikauteen;

d)	poistojen kohteena olevan omaisuuden hankintaan ei ole saatu tukea unionin talousarviosta.

10. Tämän artiklan 8 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö ei ole euro, voivat käyttää hankkeen hyväksymispäivän tai sitä koskevan sopimuksen allekirjoituspäivän euron muuntokurssia, joka perustuu komission kuukausittain sähköisesti julkaisemaan kirjanpitokurssiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 43 artiklan soveltamista. Euron muuntokurssia ei voida muuttaa hankkeen aikana.

19 artikla

Tukeen oikeuttamattomat menot

Seuraaviin kustannuksiin ei voida myöntää rahoitusta unionin talousarviosta erityisasetusten mukaisesti:

a)	lainojen korot;

b)	rakentamattoman maan hankinta;

c)	rakennetun maan hankinta, jos maa on välttämätön hankkeen toteutuksen kannalta, siltä osin kuin siihen käytettävä määrä on yli 10 prosenttia kyseisen hankkeen tukikelpoisista kokonaismenoista;

d)	arvonlisävero (alv) paitsi jos se kansallisen alv-lainsäädännön mukaan on palautukseen oikeuttamatonta.

20 artikla

Jäsenvaltioiden aloitteesta annettava tekninen apu

1. Erityisasetusten nojalla voidaan jäsenvaltion kunkin kansallisen ohjelman osalta esittämästä aloitteesta tukea toimia, jotka koskevat valmistelua, hallinnointia, seurantaa, arviointia, tiedotusta ja viestintää, verkostoitumista, valvontaa ja tarkastuksia, sekä toimenpiteitä, joilla vahvistetaan hallinnollisia valmiuksia tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanemiseksi.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet voivat käsittää seuraavia:

a)	menot, jotka liittyvät ohjelman, toimien tai hankkeiden valmisteluun, valintaan, arviointiin, hallinnointiin ja seurantaan;

b)	menot, jotka liittyvät toimien tai hankkeiden tarkastukseen ja niiden paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin;

c)	menot, jotka liittyvät ohjelman, toimien tai hankkeiden arviointiin;

menot, jotka liittyvät ohjelmaa, toimia tai hankkeita koskevaan tiedotukseen, tietojen levitykseen ja avoimuuteen ja joihin sisältyvät 53 artiklan soveltamisesta johtuvat menot sekä muun muassa paikallisella tasolla järjestettyihin ohjelman tarkoitusta koskeviin tiedotus- ja tietoisuuden edistämiskampanjoihin liittyvät menot;

e)	menot, jotka koskevat tämän asetuksen ja erityisasetusten hallinnointia, seurantaa ja arviointia varten tarvittavien tietokonejärjestelmien hankintaa, asennusta ja ylläpitoa;

toimien täytäntöönpanoon liittyvien seurantakomiteoiden ja alakomiteoiden kokousmenot, joihin sisältyvät näiden komiteoiden käyttämien asiantuntijoiden ja muiden komitean työhön osallistuvien henkilöiden kulut ja kolmansista maista tulevien osallistujien kulut, jos heidän mukana olonsa on olennaisen tärkeää ohjelmien, toimien tai hankkeiden tehokkaan toteuttamisen kannalta;

g)	menot, jotka käytetään tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoon tarvittavien hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseen.

3. Jäsenvaltiot voivat käyttää määrärahoja tukeakseen toimia, joilla vähennetään tuensaajille ja 25 artiklassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta, sähköiset tiedonvaihtojärjestelmät mukaan luettuina, ja lisätään jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuensaajien valmiuksia hallinnoida ja käyttää erityisasetusten mukaisesti myönnettävää tukea.

4. Toimet voivat koskea myös edellisiä ja seuraavia rahoituskehyksiä.

5. Kun useammalla kuin yhdellä kansallisella ohjelmalla on yksi tai useampi yhteinen toimivaltainen viranomainen, teknisen avun menoja varten kullekin kyseessä olevalle ohjelmalle myönnettävät määrärahat voidaan yhdistää joko kokonaan tai osittain.

2 JAKSO

Hallinnointi ja valvonta

21 artikla

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien yleiset periaatteet

Kukin jäsenvaltio perustaa kansallisen ohjelmansa toteutusta varten hallinnointi- ja valvontajärjestelmät, joilla määritetään seuraavat:

a)	kunkin hallinnointiin ja valvontaan osallistuvan viranomaisen tehtävien kuvaus samoin kuin tehtävien jako kunkin viranomaisen sisällä;

b)	tehtävien erottamista koskevan periaatteen noudattaminen tällaisten viranomaisten välillä ja kunkin viranomaisen sisällä;

c)	menettelyt ilmoitettujen menojen oikeellisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi;

d)	sähköiset järjestelmät kirjanpitoa, rahoitustietojen ja indikaattoreita koskevien tietojen säilyttämistä ja siirtämistä sekä seurantaa ja raportointia varten;

e)	raportointi- ja seurantajärjestelmät, jos vastuuviranomainen siirtää tehtävien suorittamisen toiselle elimelle;

f)	järjestelyt hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnan tarkastamiseksi;

g)	järjestelmät ja menettelyt asianmukaisen kirjausketjun turvaamiseksi;

h)	sääntöjenvastaisuuksien sekä petosten ehkäisy, toteaminen ja oikaisu sekä aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintä mahdolliset viivästyskorot mukaan luettuina.

22 artikla

Yhteistyössä suoritettavan hallinnoinnin mukaiset velvollisuudet

Yhteistyössä suoritettavan hallinnoinnin periaatteen mukaisesti jäsenvaltiot ja komissio vastaavat kansallisten ohjelmien hallinnoinnista ja valvonnasta tässä asetuksessa ja erityisasetuksissa vahvistettujen tehtäviensä mukaisesti.

23 artikla

Tuensaajien velvollisuudet

Tuensaajien on toimittava täydessä yhteistyössä komission ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa, kun nämä suorittavat tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisia velvollisuuksiaan ja tehtäviään.

24 artikla

Jäsenvaltioiden tehtävät

1. Jäsenvaltioiden on täytettävä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja tämän asetuksen mukaisissa yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia koskevissa säännöissä vahvistetut hallinnointi-, valvonta- ja tarkastusvelvollisuutensa ja otettava hoitaakseen niistä johtuvat tehtävät.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallisten ohjelmien hallinnointi- ja valvontajärjestelmät perustetaan tämän asetuksen mukaisesti ja että nämä järjestelmät toimivat tehokkaasti.

3. Jäsenvaltioiden on osoitettava kullekin toimivaltaiselle viranomaiselle riittävät resurssit, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä koko ohjelmakauden ajan.

4. Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt ja menettelyt, jotka ovat avoimia, hankkeiden valintaa ja toteutusta varten tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti.

5. Jäsenvaltioiden ja komission välinen virallinen tiedonvaihto on kokonaisuudessaan hoidettava käyttämällä sähköistä tiedonvaihtojärjestelmää. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä ehdot ja edellytykset, jotka tuon sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän on täytettävä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

25 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1. Tämän asetuksen ja erityisasetusten soveltamista varten toimivaltaiset viranomaiset ovat seuraavat:

vastuuviranomainen: asianomaisen jäsenvaltion julkisoikeudellinen elin, joka on asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu nimetty elin ja jolla on yksinomainen vastuu kansallisen ohjelman moitteettomasta hallinnoinnista ja valvonnasta ja joka vastaa kaikesta yhteydenpidosta komission kanssa;

b)	tarkastusviranomainen: kansallinen viranomainen tai elin, joka on toiminnallisesti riippumaton vastuuviranomaisesta ja jonka tehtävänä on antaa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu vuotuinen lausunto;

c)	tarvittaessa yksi tai useampi nimetty viranomainen: julkisoikeudellinen tai yksityisoikeudellinen elin, joka suorittaa eräitä vastuuviranomaisen tehtäviä vastuuviranomaisen vastuulla.

2. Kukin jäsenvaltio vahvistaa säännöt, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten välisiä suhteita sekä niiden suhteita komissioon.

26 artikla

Vastuuviranomaisten nimeäminen

1. Jäsenvaltiot ilmoittavat asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 3 kohdan mukaisesta tämän asetuksen mukaisesta menojen hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien vastuuviranomaisten jäsenvaltioissa ministeriötasolla tapahtuvasta virallisesta nimeämisestä komissiolle mahdollisimman pian kansallisen ohjelman hyväksymisen jälkeen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu nimeäminen edellyttää, että kyseinen elin täyttää tässä asetuksessa tai tämän asetuksen perusteella vahvistetut nimeämisperusteet, jotka koskevat sisäistä ympäristöä, valvontatoimia, tiedotusta ja viestintää sekä seurantaa.

3. Vastuuviranomaisen nimeäminen perustuu tarkastuselimen lausuntoon; tarkastuselin voi olla tarkastusviranomainen, joka arvioi, täyttääkö vastuuviranomainen nimeämisperusteet. Tämä elin voi olla hallinnon seurannasta, arvioinnista ja tarkastuksesta vastaava itsenäinen julkinen laitos. Tarkastuselimen on toiminnassaan oltava riippumaton vastuuviranomaisesta ja suoritettava työnsä kansainvälisesti hyväksyttyjen tarkastusnormien mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 3 kohdan mukaisesti käyttää nimeämispäätöksensä perusteena sitä, ovatko hallinnointi- ja valvontajärjestelmät oleellisesti samat kuin aikaisemmalla kaudella jo käytössä olleet järjestelmät ja ovatko ne toimineet tehokkaasti. Jos olemassa olevat tarkastus- ja valvontatulokset osoittavat, että nimetyt elimet eivät enää täytä nimeämisperusteita, jäsenvaltioiden on toteutettavat tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että näiden elinten hoitamien tehtävien toteuttamisessa havaitut puutteet korjataan, mihin sisältyy myös nimeämisen purkaminen.

4. Jotta voidaan varmistaa järjestelmän moitteeton toiminta, komissiolle siirretään valta antaa 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

a)	vastuuviranomaisten nimeämisen vähimmäisedellytykset, jotka koskevat sisäistä ympäristöä, valvontatoimia, tiedotusta ja viestintää sekä seurantaa, ja säännöt, jotka koskevat nimeämisen tekemis- ja purkamismenettelyä;

b)	vastuuviranomaisten nimeämisen valvontaa ja tarkistusmenettelyä koskevat säännöt;

c)	julkiseen vallan käyttöön liittyvät vastuuviranomaisten velvoitteet ja hallinnointi- ja valvontavastuiden sisältö.

27 artikla

Vastuuviranomaisten suorittamiin tarkastuksiin sovellettavat yleiset periaatteet

1. Saadakseen riittävän varmuuden menojen oikeellisuudesta vastuuviranomaiset suorittavat järjestelmällistä hallinnollista valvontaa ja täydentävät tätä valvontaa paikan päällä tehtävillä tarkastuksilla, tarvittaessa ennalta ilmoittamattomat tarkastukset mukaan lukien, jotka koskevat tuensaajien esittämiin loppumaksupyyntöihin liittyviä ja vuotuisissa tilityksissä ilmoitettuja menoja.

2. Paikan päällä tehtävien tarkastusten osalta vastuuviranomainen tekee kaikista tuensaajista tarkastusotoksen, johon sisältyy tarvittaessa satunnaisotannalla valittu osa ja riskiotannalla valittu osa, jotta saadaan edustava otos virheistä ja vähimmäisluotettavuustaso, kohdistaen huomion myös suurimpiin virheisiin.

3. Vastuuviranomainen laatii tarkastuskertomuksen kustakin paikan päällä tehtävästä tarkastuksesta.

4. Jos havaitut ongelmat ovat luonteeltaan selvästi itse järjestelmään liittyviä ja voivat siksi aiheuttaa muita hankkeita koskevan riskin, vastuuviranomaisen on varmistettava, että tällaisten ongelmien laajuuden määrittämiseksi suoritetaan lisätutkimuksia, myös ylimääräisiä tarkastuksia, ja samalla tarkistettava, ylittääkö virheiden osuus hyväksyttävän tason. Vastuuviranomaisen on toteutettava tarvittavat ennalta ehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet ja niistä on ilmoitettava komissiolle asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa yhteenvedossa.

5. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat säännöt, joilla pyritään varmistamaan tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen. Näihin sääntöihin voivat sisältyä erityisesti

säännöt, jotka koskevat vastuuviranomaisen toteuttamia hallinnollisia ja paikan päällä tehtäviä tarkastuksia, mukaan lukien ennalta ilmoittamattomat paikan päällä suoritettavat tarkastukset, jotka koskevat tämän asetuksen ja erityisasetusten soveltamisesta johtuvien velvoitteiden, sitoumusten ja tukikelpoisuussääntöjen noudattamista, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat sitä, miten kauan tositteita olisi säilytettävä;

säännöt, jotka koskevat riskien tehokkaan hallinnan edellyttämien paikan päällä tehtävien tarkastusten vähimmäistasoa, sekä edellytykset, joiden vallitessa jäsenvaltioiden on lisättävä tällaisia tarkastuksia tai, jos hallinnointi- ja valvontajärjestelmät toimivat asianmukaisesti ja virheiden osuudet ovat hyväksyttävällä tasolla, ne voivat vähentää niitä;

c)	säännöt ja menetelmät, jotka koskevat suoritetuista tarkastuksista ja todentamisista sekä niiden tuloksista raportointia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

28 artikla

Maksut tuensaajille

Vastuuviranomaisten on varmistettava, että tuensaajat saavat julkisen tuen kokonaisuudessaan mahdollisimman pian ja täysimääräisenä. Siitä ei saa vähentää tai pidättää mitään määriä eikä siitä saa periä mitään erityismaksuja tai muita vaikutukseltaan vastaavia maksuja, jotka vähentäisivät näitä tuensaajille maksettavia määriä.

29 artikla

Tarkastusviranomaisen tehtävät

1. Tarkastusviranomaisen on varmistettava asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan mukaisesti annetun lausunnon tukemiseksi, että tehdään tarkastuksia, jotka koskevat hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä sekä menoista poimittua asianmukaista otosta ja tilinpäätöstä. Siirretään komissiolle valta antaa tämän asetuksen 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tarkastusviranomaisten asemaa ja edellytyksiä, jotka niiden suorittamien tarkastusten on täytettävä.

2. Jos tarkastukset suorittaa jokin muu elin kuin tarkastusviranomainen, tarkastusviranomaisen on huolehdittava siitä, että tällaisella elimellä on tarvittava erityisasiantuntemus ja toiminnallinen riippumattomuus.

3. Tarkastusviranomaisen on varmistettava, että tarkastustyössä noudatetaan kansainvälisesti hyväksyttyjä tarkastusnormeja.

30 artikla

Yhteistyö tarkastusviranomaisten kanssa

1. Komissio tekee yhteistyötä tarkastusviranomaisten kanssa niiden tarkastussuunnitelmien ja -menetelmien koordinoimiseksi ja vaihtaa mahdollisimman pian tietoja hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tarkastusten tuloksista valvontaresurssien parhaan mahdollisen sekä suhteutetun käytön varmistamiseksi ja työn tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi.

2. Komissio ja tarkastusviranomaiset tapaavat säännöllisesti vaihtaakseen näkemyksiä hallinnointi- ja valvontajärjestelmien parantamiseen liittyvistä kysymyksistä.

31 artikla

Komission suorittamat tarkastukset

1. Komissio varmistaa käytettävissä olevien tietojen, myös nimeämismenettelyn, 44 artiklassa tarkoitetun vuotuisen saldon maksamista koskevan pyynnön, vuotuisten täytäntöönpanokertomusten sekä kansallisten ja unionin elinten toimittamien tarkastusten perusteella, ovatko jäsenvaltiot ovat perustaneet tämän asetuksen mukaiset hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ja toimivatko nämä järjestelmät toimivat tehokkaasti kansallisten ohjelmien täytäntöönpanon aikana.

2. Rajoittamatta jäsenvaltioiden suorittamia tarkastuksia komission virkamiehet tai komission valtuuttamat edustajat voivat tehdä tarkastuksia paikan päällä annettuaan toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle asiaa koskevan ilmoituksen vähintään 12 työpäivää edeltäkäsin, kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta. Komissio noudattaa suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon tarpeen välttää aiheetonta päällekkäisyyttä jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten kanssa, unionin talousarviolle koituvan riskin tason sekä sen, että tuensaajille on aiheutettava mahdollisimman pieni hallinnollinen rasitus. Jäsenvaltion virkamiehet tai valtuutetut edustajat voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

3. Tarkastuksissa voidaan erityisesti

a)	todentaa, toimivatko kansallisen ohjelman tai sen osan hallinnointi- ja valvontajärjestelmät tehokkaasti;

b)	tarkastaa, vastaavatko hallinnolliset järjestelyt unionin sääntöjä;

c)	varmistaa vaadittujen tositteiden olemassaolo ja niiden yhtäpitävyys kansallisista ohjelmista tuettavien toimien kanssa;

d)	tarkistaa edellytykset, joiden mukaisesti toimet on toteutettu ja niitä on valvottu;

e)	arvioida toimien ja/tai kansallisen ohjelman varainhoidon moitteettomuutta.

4. Komission virkamiehillä tai komission valtuuttamilla edustajilla, joilla on asianmukaiset valtuudet suorittaa tarkastuksia paikan päällä, on oltava mahdollisuus tutustua kaikkiin tarvittaviin tietoihin, asiakirjoihin ja metatietoihin, jotka liittyvät hankkeisiin ja tekniseen apuun tai menoihin tai hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin, riippumatta välineestä, jolle tiedot ja asiakirjat on tallennettu. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle pyynnöstä jäljennökset näistä tiedoista, asiakirjoista ja metatiedoista. Tässä kohdassa vahvistetut valtuudet eivät vaikuta niiden kansallisten säännösten soveltamiseen, joiden mukaan tietyt toimet kuuluvat ainoastaan kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti nimetyille toimihenkilöille. Komission virkamiehet ja komission valtuuttamat edustajat eivät muun muassa saa osallistua yksityisyyden suojan piirissä olevissa tiloissa suoritettaviin käynteihin tai kansallisen lainsäädännön mukaiseen epäiltyjen viralliseen kuulusteluun. Tällä tavoin hankittujen tietojen on kuitenkin oltava heidän saatavillaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa ja kunnioittaen täysin kyseisten oikeussubjektien perusoikeuksia.

5. Komission pyynnöstä ja asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella jäsenvaltion toimivaltaiset elimet tekevät lisätarkastuksia tai -tutkimuksia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin toimiin. Komission henkilöstö tai komission valtuuttamat henkilöt voivat osallistua tällaisiin tarkastuksiin. Komissio voi tarkastusten tehostamiseksi pyytää asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella sen viranomaisilta apua tiettyihin tarkastuksiin tai tutkimuksiin.

6. Komissio voi vaatia, että jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen kansallisten hallinnointi- ja valvontajärjestelmiensä tehokkaan toiminnan tai menojen oikeellisuuden sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

3 JAKSO

Varainhoito

32 artikla

Talousarviositoumukset

1. Kutakin kansallista ohjelmaa koskevat unionin talousarviositoumukset tehdään vuotuisina erinä 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisellä kaudella.

2. Komission päätös kansallisen ohjelman hyväksymisestä muodostaa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 84 artiklassa tarkoitetun rahoituspäätöksen ja, heti kun se on annettu tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle, tuossa asetuksessa tarkoitetun oikeudellisen sitoumuksen.

3. Ensimmäiseen erään liittyvät talousarviositoumukset tehdään kunkin kansallisen ohjelman osalta sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt kansallisen ohjelman.

4. Komissio tekee seuraaviin eriin liittyvät talousarviositoumukset ennen kunkin vuoden toukokuun 1 päivää tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen perusteella, paitsi jos sovelletaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 16 artiklaa.

33 artikla

Maksuja koskevat yhteiset säännöt

1. Komissio maksaa unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle osoitettavat rahoitusosuudet talousarviomäärärahojen mukaisesti ja käytettävissä olevien varojen rajoissa. Kukin maksu sisällytetään aikaisimpaan avoimeen asianmukaiseen talousarviositoumukseen.

2. Maksut suoritetaan ennakkomaksuina, vuotuisina ennakkomaksuina, vuotuisen saldon maksuna sekä loppumaksuna.

3. Tällöin sovelletaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 90 artiklaa.

34 artikla

Ensimmäisen ennakkomaksun ja vuotuisen saldon yhteismäärä

1. Ensimmäisen ennakkomaksun ja vuotuisen saldon yhteismäärä saa olla enintään 95 prosenttia unionin talousarviosta asianomaiselle kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä rahoitusosuudesta.

2. Kun tämä 95 prosentin enimmäismäärä saavutetaan, jäsenvaltio voi toimittaa edelleen maksupyyntöjä komissiolle.

35 artikla

Ennakkomaksujärjestelyt

1. Kun komissio on antanut kansallisen ohjelman hyväksymistä koskevan päätöksen, se maksaa nimetylle vastuuviranomaiselle ensimmäisen ennakkomaksun koko ohjelmakaudeksi neljän kuukauden kuluessa. Tämän ensimmäisen ennakkomaksun määrä on 4 prosenttia unionin talousarviosta asianomaiselle kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä kokonaisrahoitusosuudesta. Se voidaan maksaa kahdessa erässä riippuen käytettävissä olevista määrärahoista.

2. Vuotuinen ennakkomaksu, jonka määrä on 3 prosenttia unionin talousarviosta asianomaiselle kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä kokonaisrahoitusosuudesta, maksetaan ennen 1 päivää helmikuuta 2015. Sen määrä on kaudella 2016–2022 5 prosenttia unionin talousarviosta asianomaiselle kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä kokonaisrahoitusosuudesta.

3. Jos kansallinen ohjelma hyväksytään vuonna 2015 tai myöhemmin, ensimmäinen ennakkomaksu ja vuotuinen ennakkomaksu maksetaan viimeistään 60 päivän kuluttua kansallisen ohjelman hyväksymisestä, riippuen käytettävissä olevista määrärahoista.

4. Jos unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle myönnettävää kokonaisrahoitusosuutta muutetaan, ensimmäisen ennakkomaksun ja vuotuisten ennakkomaksujen määriä tarkistetaan vastaavasti ja ne kirjataan rahoituspäätökseen.

5. Ennakkomaksua on käytettävä maksujen suorittamiseen kansallista ohjelmaa toteuttaville tuensaajille sekä toimivaltaisten viranomaisten osalta tekniseen apuun liittyviin menoihin. Se on tätä varten viipymättä asetettava vastuuviranomaisen käyttöön.

36 artikla

Ennakkomaksun poistaminen tileistä

1. Ensimmäisenä ennakkomaksuna maksettu määrä poistetaan komission tileistä 40 artiklan mukaisesti viimeistään silloin kun kansallinen ohjelma päätetään.

2. Vuotuisena ennakkomaksuna maksettu määrä poistetaan komission tileistä 39 artiklan mukaisesti.

3. Koko ennakkomaksu on maksettava takaisin komissiolle, jos 44 artiklassa tarkoitettua maksupyyntöä ei lähetetä 36 kuukauden kuluessa päivästä, jona komissio maksaa ensimmäisen ennakkomaksun ensimmäisen erän.

4. Ensimmäisestä ennakkomaksusta kertynyt korko osoitetaan asianomaiseen kansalliseen ohjelmaan ja vähennetään loppumaksupyynnössä esitettävästä julkisten menojen määrästä.

37 artikla

Sisäiset käyttötarkoitukseensa sidotut tulot

1. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 21 artiklassa tarkoitettuina sisäisinä käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina pidetään seuraavia:

i)	tämän asetuksen 45 ja 47 artiklan mukaisesti unionin talousarvioon maksettavat määrät, korko mukaan luettuna;

ii)	määrät, jotka maksetaan unionin talousarvioon sen jälkeen kun edellisen monivuotisen varainhoitokehyksen piiriin kuuluvat ohjelmat on päätetty, korko mukaan luettuna.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut määrät maksetaan unionin talousarvioon ja, jos ne käytetään uudelleen, ne on käytettävä ensisijaisesti erityisasetusten mukaisten menojen rahoittamiseen.

38 artikla

Varainhoitovuoden määritelmä

Tässä asetuksessa varainhoitovuosi, sellaisena kuin se on tarkoitettu asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklassa, kattaa maksetut menot sekä saadut ja vastuuviranomaisen tileille kirjatut tulot kaudella, joka alkaa 16 päivänä lokakuuta vuonna N-1 ja päättyy 15 päivänä lokakuuta vuonna N.

39 artikla

Vuotuisen saldon maksaminen

1. Komissio maksaa vuotuisen saldon voimassa olevan rahoitussuunnitelman, kyseistä varainhoitovuotta koskevan kansallisen ohjelman tilityksen sekä vastaavan tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen pohjalta.

2. Vuotuisen tilityksen on katettava vastuuviranomaisen sinä varainhoitovuonna suorittamat maksut, mukaan lukien tekniseen apuun liittyvät maksut, jonka osalta 27 artiklassa tarkoitetut valvontaa koskevat vaatimukset täyttyvät.

3. Käytettävissä olevista määrärahoista riippuen vuotuinen saldo maksetaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun komissio katsoo, että 44 artiklan 1 kohdassa ja 54 artiklassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat ovat hyväksyttävät ja kun viimeinen vuotuinen tilitys on tarkastettu ja hyväksytty.

40 artikla

Ohjelman päättäminen

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava seuraavat asiakirjat viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023:

a)	viimeistä vuotuista tilitystä varten tarvittavat tiedot 44 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)	loppumaksupyyntö; ja

c)	jäljempänä 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallisen ohjelman lopullinen täytäntöönpanokertomus.

2. Maksut, jotka vastuuviranomainen on suorittanut 16 päivän lokakuuta 2022 ja 30 päivän kesäkuuta 2023 välisenä aikana, sisällytetään viimeiseen vuotuiseen tilitykseen.

3. Saatuaan 1 kohdassa luetellut asiakirjat komissio maksaa loppumaksun voimassa olevan rahoitussuunnitelman, viimeisen vuotuisen tilityksen ja vastaavan tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen perusteella.

4. Käytettävissä olevista määrärahoista riippuen loppumaksu maksetaan viimeistään kolmen kuukauden kuluttua viimeisen varainhoitovuoden tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen päivästä tai yhden kuukauden kuluttua lopullisen täytäntöönpanokertomuksen hyväksymispäivästä, sen mukaan kumpi päivämäärä on myöhempi. Komissio vapauttaa loppumaksun maksamisen jälkeen vielä jäljellä olevat maksusitoumukset kuuden kuukauden kuluessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 52 artiklan soveltamista.

41 artikla

Maksun määräajan kulumisen keskeyttäminen

1. Asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 tarkoitettu valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä voi keskeyttää maksupyyntöä seuraavan määräajan kulumisen enintään kuuden kuukauden ajaksi, jos vähintään yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

a)	kansallisen tai unionin tarkastuselimen toimittamien tietojen mukaan on olemassa selvää näyttöä, joka viittaa huomattaviin puutteisiin hallinnointi- ja valvontajärjestelmän toiminnassa;

b)	valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on tehtävä lisätodentamisia saatuaan tietoja, joiden perusteella hän epäilee, että maksupyyntöön sisältyvät menot liittyvät sääntöjenvastaisuuteen, jolla on vakavia taloudellisia seurauksia;

c)	vähintään yksi 44 artiklan 1 kohdan mukaan vaadittavista asiakirjoista on toimittamatta.

Asianomainen jäsenvaltio voi hyväksyä maksun määräajan kulumisen keskeyttämisen edelleen kolmella kuukaudella.

2. Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on rajattava keskeyttäminen koskemaan ainoastaan sitä osaa maksupyynnön menoista, johon 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut seikat vaikuttavat, paitsi jos on mahdotonta osoittaa sitä osaa menoista, joihin vaikutus kohdistuu. Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on ilmoitettava jäsenvaltiolle ja vastuuviranomaiselle viipymättä kirjallisesti keskeyttämisen syystä ja pyydettävä niitä korjaamaan tilanne. Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on lopetettava keskeyttäminen heti, kun tarvittavat toimenpiteet on toteutettu.

42 artikla

Maksujen keskeyttäminen

1. Komissio voi keskeyttää vuotuisen saldon maksamisen kokonaisuudessaan tai osittain, jos

a)	kansallisen ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokkaassa toiminnassa on vakava puute, joka on vaarantanut kansalliselle ohjelmalle osoitetun unionin rahoitusosuuden ja jonka osalta ei ole toteutettu oikaisutoimenpiteitä;

b)	vuotuiseen tilitykseen sisältyvät menot liittyvät vakavia taloudellisia seurauksia aiheuttavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole oikaistu; tai

c)	jäsenvaltio ei ole toteuttanut tarvittavia toimia korjatakseen 41 artiklan mukaisen keskeyttämisen aiheuttavan tilanteen;

2. Komissio voi päättää vuotuisen saldon maksamisen keskeyttämisestä kokonaan tai osittain annettuaan asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää huomautuksensa.

3. Komissio lopettaa koko vuotuista saldoa tai sen osaa koskevan maksun keskeyttämisen, jos asianomainen jäsenvaltio on toteuttanut lykkäyksen lopettamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

43 artikla

Euron käyttö

1. Jäsenvaltioiden toimittamissa kansallisissa ohjelmissa esitetyt määrät, menoarviot, menoilmoitukset, maksupyynnöt, vuotuiset tilitykset sekä vuotuisissa ja lopullisissa täytäntöönpanokertomuksissa mainitut menot on esitettävä euromääräisinä.

2. Jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö ei maksupyynnön päivänä ole euro, on muunnettava kansallisena rahayksikkönä aiheutuneet menojen määrät euroiksi. Nämä määrät muunnetaan euroiksi käyttäen komission kuukausittaista kirjanpitokurssia siltä kuukaudelta, jonka aikana meno on kirjattu asianomaisen kansallisen ohjelman vastuuviranomaisen tileille. Komissio julkaisee tämän vaihtokurssin sähköisesti kuukausittain.

3. Mikäli eurosta tulee jonkin jäsenvaltion rahayksikkö, 2 kohdassa esitettyä muuntomenettelyä sovelletaan edelleen kaikkiin menoihin, jotka on kirjattu vastuuviranomaisen tileille ennen kansallisen rahayksikön ja euron välisen kiinteän muuntokurssin voimaantulopäivää.

4 JAKSO

Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen sekä rahoitusoikaisut

44 artikla

Vuotuisen saldon maksamista koskeva pyyntö

1. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään varainhoitovuotta seuraavan vuoden helmikuun 15 päivänä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 5 kohdassa vaaditut asiakirjat ja tiedot. Toimitetut asiakirjat toimivat vuotuisen saldon maksamista koskevana pyyntönä. Komissio voi poikkeuksellisesti jatkaa 15 päiväksi helmikuuta asetettua määräaikaa enintään 1 päivään maaliskuuta asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä. Jäsenvaltiot voivat julkaista nämä tiedot asianmukaisella tasolla.

2. Komissio voi pyytää jäsenvaltiota toimittamaan lisätietoja tilien tarkastamista ja hyväksymistä varten. Jos jäsenvaltio ei toimita pyydettyjä tietoja komission asettamaan määräaikaan mennessä, komissio voi antaa tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksensä hallussaan olevien tietojen perusteella.

3. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä mallit, joiden mukaisesti 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on laadittava. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

45 artikla

Vuotuinen tilien tarkastus ja hyväksyminen

1. Komissio tekee päätöksen vuotuisesta tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä kunkin kansallisen ohjelman osalta viimeistään kyseistä varainhoitovuotta seuraavan vuoden toukokuun 31 päivänä. Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskeva päätös kattaa esitettyjen tilinpäätöstietojen täydellisyyden, oikeellisuuden ja totuudenmukaisuuden, eikä se rajoita mahdollisten myöhempien rahoitusoikaisujen soveltamista.

2. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä vuotuista tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan menettelyn täytäntöönpanoon sovellettavat järjestelyt, jotka koskevat päätöksen tekemisen ja täytäntöönpanon yhteydessä toteutettavia toimenpiteitä, mukaan luettuna komission ja jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto sekä noudatettavat määräajat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

46 artikla

Jäsenvaltioiden tekemät rahoitusoikaisut

Jäsenvaltioiden on tehtävä tarvittavat rahoitusoikaisut, jotka liittyvät kansallisissa ohjelmissa havaittuihin yksittäisiin tai systeemisiin sääntöjenvastaisuuksiin. Rahoitusoikaisut tehdään peruuttamalla asianomainen unionin talousarviosta myönnettävä rahoitusosuus kokonaan tai osittain. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon sääntöjenvastaisuuksien luonne ja vakavuus sekä niistä unionin talousarviolle aiheutunut taloudellinen tappio, ja niiden on tehtävä oikeasuhteinen oikaisu. Peruutetut sekä takaisin perityt määrät ja niille perittävä korko ohjataan takaisin kyseiseen kansalliseen ohjelmaan lukuun ottamatta määriä, jotka ovat peräisin tilintarkastustuomioistuimen tai komission yksiköiden, OLAF mukaan lukien, havaitsemista sääntöjenvastaisuuksista. Kansallisen ohjelman päättämisen jälkeen asianomaisen jäsenvaltion on palautettava takaisin perityt määrät unionin talousarvioon.

47 artikla

Sääntöjenmukaisuuden tarkastaminen ja komission tekemät rahoitusoikaisut

1. Komissio tekee rahoitusoikaisuja peruuttamalla kansalliselle ohjelmalle myönnetyn unionin rahoitusosuuden kokonaan tai osittain ja perimällä määrän takaisin asianomaiselta jäsenvaltiolta, jotta unionin rahoituksen ulkopuolelle suljetaan menot, jotka ovat sovellettavan lainsäädännön vastaisia, mukaan lukien komission tai tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien puutteet.

2. Sovellettavan lainsäädännön rikkominen johtaa rahoitusoikaisuun vain komissiolle ilmoitettujen menojen osalta ja siinä tapauksessa, että jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	rikkominen on vaikuttanut hankkeen valintaan kansalliseen ohjelmaan tai, tapauksissa, joissa rikkomisen luonteen vuoksi ei ole mahdollista todeta tuota vaikutusta, mutta on perusteltu vaara, että rikkomisella on ollut tällainen vaikutus;

b)	rikkominen on vaikuttanut unionin talousarviosta korvattaviksi ilmoitettujen menojen määrään tai, tapauksissa, joissa rikkomisen luonteen vuoksi ei ole mahdollista ilmaista määrällisesti sen rahoitusvaikutusta, on perusteltu vaara, että rikkomisella on ollut tällainen vaikutus.

3. Päättäessään 1 kohdan mukaisesta rahoitusoikaisusta komissio noudattaa suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon sovellettavan lainsäädännön rikkomisen luonteen ja vakavuuden sekä sen rahoitusvaikutukset unionin talousarvioon.

4. Ennen rahoituksen epäämistä koskevan päätöksen tekemistä komission tarkastuksen tulokset ja asianomaisen jäsenvaltion antamat vastaukset annetaan tiedoksi kirjallisina, minkä jälkeen molemmat osapuolet pyrkivät sopimukseen toteutettavista toimista.

5. Rahoitusta ei voi evätä, kun kyseessä ovat

a)	menot, jotka ovat aiheutuneet vastuuviranomaiselle yli 36 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle;

b)	kansallisten ohjelmien soveltamisalaan kuuluviin monivuotisiin toimiin liittyvät menot, joiden osalta tuensaajaan kohdistuu viimeinen velvoite yli 36 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle;

kansallisten ohjelmien soveltamisalaan kuuluviin, muihin kuin b alakohdassa tarkoitettuihin toimiin liittyvät menot, joita varten vastuuviranomainen suorittaa maksun tai tapauksen mukaan loppumaksun yli 36 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle.

6. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä sääntöjenmukaisuuden tarkastamiseen sovellettavat järjestelyt, jotka koskevat päätöksen tekemisen ja täytäntöönpanon yhteydessä toteutettavia toimenpiteitä, mukaan luettuina komission ja jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto ja noudatettavat määräajat. Tällaiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

48 artikla

Jäsenvaltioiden velvoitteet

Komission tekemä rahoitusoikaisu ei vaikuta jäsenvaltion velvoitteeseen periä varat takaisin tämän asetuksen 21 artiklan h alakohdan mukaisesti eikä sen velvoitteeseen periä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (12) 14 artiklan mukaisesti.

49 artikla

Takaisinmaksu

1. Kaikki unionin talousarvioon takaisin maksettavat määrät on suoritettava ennen asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 80 artiklan mukaisesti laaditussa perintämääräyksessä vahvistettua määräpäivää. Määräpäivä on määräyksen antamista seuraavan toisen kuukauden viimeinen päivä.

2. Takaisinmaksun viivästyminen johtaa viivästyskorkoon, joka lasketaan määräpäivästä tosiasialliseen maksupäivään. Viivästyskoron korkokanta on puolitoista prosenttiyksikköä korkeampi kuin korkokanta, jota Euroopan keskuspankki soveltaa pääasiallisiin jälleenrahoitustoimiinsa sen kuukauden ensimmäisenä työpäivänä, johon määräpäivä osuu.

5 JAKSO

Maksusitoumusten vapauttaminen

50 artikla

Periaatteet

1. Kansallisiin ohjelmiin sovelletaan vapauttamismenettelyä, jossa on lähtökohtana, että ne sitoumukseen liittyvät määrät, joista ei ole suoritettu 35 artiklassa tarkoitettua ensimmäistä ennakkomaksua ja vuotuista ennakkomaksua ja joista ei ole esitetty maksupyyntöä 44 artiklan mukaisesti viimeistään talousarviositoumuksen tekemistä seuraavan toisen vuoden joulukuun 31 päivänä, vapautetaan. Komissio laskee vapautettavan määrän lisäämällä kuudesosan vuoden 2014 kokonaisrahoitusosuuteen liittyvästä vuotuisesta talousarviositoumuksesta kuhunkin kauden 2015–2020 talousarviositoumukseen.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, vapauttamisen määräaikoja ei sovelleta vuoden 2014 vuotuista kokonaisrahoitusosuutta koskevaan vuotuiseen talousarviositoumukseen.

3. Jos ensimmäinen vuotuinen talousarviositoumus liittyy vuoden 2015 vuotuiseen kokonaisrahoitusosuuteen, vapauttamisen määräaikoja ei 1 kohdasta poiketen sovelleta vuoden 2015 vuotuista kokonaisrahoitusosuutta koskevaan vuotuiseen talousarviositoumukseen. Tuolloin komissio laskee 1 kohdan mukaisen määrän lisäämällä viidesosan vuoden 2015 vuotuista kokonaisrahoitusosuutta koskevasta vuotuisesta talousarviositoumuksesta kuhunkin kauden 2016–2020 talousarviositoumukseen.

4. Kauden viimeiseen vuoteen liittyvä sitoumus vapautetaan ohjelmien päättämisessä noudatettavien sääntöjen mukaisesti.

5. Kaikki talousarviositoumukset, jotka ovat vielä avoinna 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menojen tukikelpoisuuskauden viimeisenä päivänä ja joiden osalta vastuuviranomainen ei ole esittänyt maksupyyntöä kuuden kuukauden kuluessa tuosta päivästä, vapautetaan ilman eri toimenpiteitä.

51 artikla

Vapauttamista koskevat poikkeukset

1. Vapauttamisen kohteena olevasta määrästä on vähennettävä määrät, joita vastuuviranomainen ei ole voinut ilmoittaa komissiolle seuraavista syistä:

a)	toimet on keskeytetty sellaisen oikeudellisen menettelyn tai hallinnollisen muutoksenhaun vuoksi, jolla on lykkäävä vaikutus; tai

b)	koko kansallisen ohjelman tai ohjelman jonkin osan toteuttamista on vakavasti vaikeuttanut ylivoimainen este. Ylivoimaiseen esteeseen vetoavien vastuuviranomaisten on osoitettava sen välittömät seuraukset koko kansallisen ohjelman tai sen osan toteuttamiselle.

Vähennystä voidaan pyytää kerran, jos keskeyttäminen tai ylivoimainen este on kestänyt enintään yhden vuoden. Jos keskeyttäminen tai ylivoimainen este on kestänyt yli vuoden, vähennystä voidaan pyytää useita kertoja ylivoimaisen esteen keston mukaan tai sen mukaan, kuinka monta vuotta on kulunut toimen täytäntöönpanon keskeyttäneen oikeudellisen tai hallinnollisen päätöksen ja lopullisen oikeudellisen tai hallinnollisen päätöksen välillä.

2. Jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle tiedot 1 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista viimeistään 31 päivänä tammikuuta, jotta kyseinen määrä voidaan ilmoittaa edellisen vuoden loppuun mennessä.

3. Sitä osaa talousarviositoumuksista, josta on esitetty maksupyyntö mutta jota koskevaan maksuun on tehty vähennys tai jota koskevan maksun komissio on keskeyttänyt vuoden N + 2 joulukuun 31 päivänä, ei oteta huomioon laskettaessa ilman eri toimenpiteitä vapautettavien talousarviositoumusten määrää.

52 artikla

Menettely

1. Kun on olemassa vaara, että sovelletaan 50 artiklassa säädettyä talousarviositoumuksen vapauttamista, komissio ilmoittaa mahdollisimman pian asiasta kyseiselle jäsenvaltiolle.

2. Komissio ilmoittaa 31 päivänä tammikuuta hallussaan olevien tietojen pohjalta vastuuviranomaiselle määrän, jota talousarviositoumuksen vapauttaminen sen hallussa olevien tietojen perusteella koskee.

3. Asianomaisella jäsenvaltiolla on kaksi kuukautta aikaa hyväksyä vapautettava määrä tai esittää huomautuksensa.

4. Komissio suorittaa talousarviositoumusten vapauttamisen ilman eri toimenpiteitä viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua viimeisen, 1–3 kohdan soveltamisesta aiheutuvan määräajan päättymisestä.

5. Jos talousarviositoumuksia vapautetaan ilman eri toimenpiteitä, asianomaiselle kansalliselle ohjelmalle unionin talousarviosta myönnettävästä rahoitusosuudesta vähennetään kyseisen vuoden osalta ilman eri toimenpiteitä vapautettu määrä. Rahoitussuunnitelmaan sisältyvää unionin rahoitusosuutta vähennetään vastaavassa suhteessa, jollei jäsenvaltio esitä tarkistettua rahoitussuunnitelmaa.

V LUKU

TIEDOTTAMINEN, VIESTINTÄ, SEURANTA, ARVIOINTI JA RAPORTOINTI

53 artikla

Tiedottaminen ja julkisuus

1. Jäsenvaltioiden ja vastuuviranomaisten vastuulla on

a)	verkkosivusto tai -portaali, jossa on tietoa kaikista kyseisen jäsenvaltion kansallisista ohjelmista ja linkit niihin;

b)	tiedottaa mahdollisille tuensaajille kansallisten ohjelmien tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista;

c)	tehdä erityisasetusten merkitystä ja saavutuksia tunnetuksi unionin kansalaisten keskuudessa järjestämällä tiedotus- ja viestintätoimia, joiden aiheina ovat kansallisten ohjelmien tulokset ja vaikutukset.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisten ohjelmien täytäntöönpanon avoimuus ja pidettävä kustakin kansallisesta ohjelmasta tuettavien toimien luetteloa, joka on saatavilla verkkosivustolla tai -portaalissa. Toimien luettelo sisältää muun muassa ajantasaista tietoa lopullisista tuensaajista, hankkeiden nimet ja niille myönnetyn unionin rahoituksen määrän.

3. Tiedot julkaistaan pääsääntöisesti, paitsi jos ne luottamuksellisen luonteensa vuoksi kuuluvat rajoitetun jakelun piiriin ja koskevat erityisesti turvallisuutta, yleistä järjestystä, rikostutkintaa ja henkilötietojen suojaa.

4. Komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 58 artiklan mukaisesti sellaisten sääntöjen vahvistamiseksi, jotka koskevat yleisöön kohdistuvaa tiedottamista ja julkisuutta sekä tuensaajiin kohdistettuja tiedotustoimenpiteitä.

5. Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksillä tiedotus- ja julkistamistoimenpiteiden tekniset ominaisuudet. Komissio hyväksyy nämä täytäntöönpanosäädökset 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

54 artikla

Täytäntöönpanokertomukset

1. Vastuuviranomaisen on toimitettava komissiolle kutakin kansallista ohjelmaa koskeva vuotuinen täytäntöönpanokertomus edelliseltä varainhoitovuodelta viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2016 ja sen jälkeen viimeistään 31 päivänä maaliskuuta kunakin vuonna vuoteen 2022 asti. Se voi julkistaa nämä tiedot asianmukaisella tasolla. Vuonna 2016 toimitettava kertomus kattaa varainhoitovuodet 2014 ja 2015. Jäsenvaltioiden on toimitettava kansallisia ohjelmia koskevat lopulliset täytäntöönpanokertomukset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023.

2. Vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa on esitettävä tietoja seuraavista:

a)	kansallisen ohjelman täytäntöönpano käyttämällä rahoitustietoja ja indikaattoreita;

b)	kaikki kansallisen ohjelman tuloksellisuuteen vaikuttavat merkittävät tekijät.

3. Vuonna 2017 toimitettavassa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa on 15 artiklassa tarkoitettu väliarviointi huomioon ottaen esitettävä ja arvioitava

a)	2 kohdassa tarkoitetut tiedot;

b)	edistyminen kansallisten ohjelmien tavoitteiden saavuttamisessa unionin talousarviosta myönnetyn rahoitusosuuden avulla;

c)	12 artiklassa tarkoitettujen asianomaisten kumppanien osallistuminen.

4. Vuonna 2020 toimitettavassa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa sekä lopullisessa täytäntöönpanokertomuksessa on 2 kohdassa esitettyjen tietojen ja arviointien lisäksi annettava tietoja ja arvio siitä, miten kansallisen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty, ottaen huomioon 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tulokset.

5. Edellä 1–4 kohdassa tarkoitetut vuotuiset täytäntöönpanokertomukset katsotaan hyväksyttäviksi, jos ne sisältävät kaikki mainituissa kohdissa vaaditut tiedot. Komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle 15 työpäivän kuluessa vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen vastaanottamispäivästä, mikäli se ei ole hyväksyttävissä; muussa tapauksessa kertomus katsotaan hyväksyttäväksi.

6. Komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle vuotuista täytäntöönpanokertomusta koskevat huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamispäivästä. Jos komissio ei esitä huomautuksia tässä määräajassa, kertomus katsotaan hyväksytyksi.

7. Komissio voi esittää huomautuksia vastuuviranomaisen vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa käsiteltyihin kysymyksiin, jotka vaikuttavat kansallisen ohjelman toteutukseen. Jos tällaisia huomautuksia esitetään, vastuuviranomaisen on annettava kaikki tarvittavat tiedot näiden huomautusten osalta ja tarvittaessa ilmoitettava komissiolle toteutetuista toimenpiteistä. Komissiolle on ilmoitettava asiasta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on esittänyt tällaisia huomautuksia.

8. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä mallit, joiden mukaisesti vuotuiset ja lopulliset täytäntöönpanokertomukset on laadittava. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

55 artikla

Yhteinen seuranta- ja arviointikehys

1. Komissio seuraa säännöllisesti tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoa, tarvittaessa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

2. Komissio arvioi 57 artiklan mukaisesti erityisasetusten täytäntöönpanoa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

3. Perustetaan yhteinen seuranta- ja arviointikehys, jonka avulla pyritään mittamaan toimien merkityksellisyyttä, tuloksellisuutta, tehokkuutta, lisäarvoa ja kestävyyttä sekä yksinkertaistamista ja hallinnollisen rasituksen vähentämistä tämän asetuksen ja erityisasetusten tavoitteiden pohjalta samoin kuin tämän asetuksen ja erityisasetusten tuloksellisuutta välineinä, joilla edistetään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämistä.

4. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 artiklan mukaisesti yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen edelleen kehittämiseksi.

5. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot, joita tarvitaan tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanon seurantaa ja arviointia varten.

6. Komissio tarkastelee myös erityisasetusten nojalla toteutettavien toimien sekä muiden keskeisten unionin politiikkojen, välineiden ja aloitteiden perusteella toteutettavien toimien keskinäistä täydentävyyttä.

7. Komissio kiinnittää erityistä huomiota kolmansiin maihin liittyvien toimien ja ohjelmien seurantaan ja arviointiin 8 artiklan mukaisesti.

56 artikla

Kansallisten ohjelmien arviointi jäsenvaltioissa

1. Jäsenvaltiot toteuttavat 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut arvioinnit. Vuonna 2017 toteutettavan arvioinnin tarkoituksena on parantaa kansallisten ohjelmien valmistelun laatua ja täytäntöönpanoa yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että käytössä on menettelyt 1 kohdassa tarkoitetuissa arvioinneissa tarvittavien tietojen tuottamiseksi ja keräämiseksi, mukaan luettuina yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen indikaattoreihin liittyvät tiedot.

3. Jäljempänä 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista arvioinneista vastaavat asiantuntijat, jotka ovat toiminnallisesti riippumattomia vastuuviranomaisista, tarkastusviranomaisista ja valtuutetuista viranomaisista. Nämä asiantuntijat voivat olla sidoksissa hallinnon seurannasta, arvioinnista ja tarkastuksesta vastaavaan itsenäiseen julkiseen laitokseen. Komissio antaa ohjeita arviointien suorittamistavasta.

4. Jäljempänä 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut arvioinnit julkaistaan kokonaisuudessaan, paitsi jos tiedot luottamuksellisen luonteensa vuoksi kuuluvat rajoitetun jakelun piiriin ja koskevat erityisesti turvallisuutta, yleistä järjestystä, rikostutkintaa ja henkilötietojen suojaa.

57 artikla

Jäsenvaltioiden ja komission arviointikertomukset

1. Yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle

a)	kansallisista ohjelmistaan tuettavien toimien täytäntöönpanoa ja edistymistä kansallisten ohjelmiensa tavoitteiden saavuttamisessa koskeva väliarviointikertomus viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017;

b)	kansallisista ohjelmistaan tuettavien toimien vaikutuksia koskeva jälkiarviointikertomus viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kertomusten pohjalta komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle

a)	väliarviointikertomuksen tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanosta unionin tasolla viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2018. Tähän väliarviointikertomukseen sisällytetään myös arvio tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti suoritetusta väliarvioinnista;

b)	jälkiarviointikertomuksen tämän asetuksen ja erityisasetusten vaikutuksista kansallisten ohjelmien päättämisen jälkeen, viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024.

3. Komission suorittamassa jälkiarvioinnissa tarkastellaan myös erityisasetusten vaikutusta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämiseen seuraavien tavoitteiden edistämisen kannalta:

a)	rajaturvallisuutta, lainvalvontayhteistyötä ja kriisinhallintaa koskevan yhteisen menettelytavan kehittäminen;

b)	unioniin suuntautuvien muuttovirtojen hallinnan tehokkuus;

c)	Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittäminen;

d)	kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu;

e)	jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuullisuus ja yhteistyö maahanmuuttoon ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä;

f)	unionin yhteinen lähestymistapa kolmansiin maihin maahanmuuttoa ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä.

4. Tämän artiklan nojalla suoritetut arvioinnit julkaistaan kokonaisuudessaan, paitsi jos tiedot luottamuksellisen luonteensa vuoksi kuuluvat rajoitetun jakelun piiriin ja koskevat erityisesti turvallisuutta, yleistä järjestystä, rikostutkintaa ja henkilötietojen suojaa.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

58 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. Siirretään 21 päivästä toukokuuta 2014 alkaen komissiolle seitsemän vuoden ajaksi tämän asetuksen 5 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 4 kohdassa, 29 artiklan 1 kohdassa, 53 artiklan 4 kohdassa ja 55 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen seitsemän vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä kolmeksi vuodeksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen seitsemän vuoden kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa tämän asetuksen 5 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 4 kohdassa, 29 artiklan 1 kohdassa, 53 artiklan 4 kohdassa ja 55 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevien 5 artiklan 5 kohdan, 26 artiklan 4 kohdan, 29 artiklan 1 kohdan, 53 artiklan 4 kohdan ja 55 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

59 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston sekä sisäisen turvallisuuden rahaston komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, paitsi jos on kyse tämän asetuksen 14 artiklan 4 kohdasta, 24 artiklan 5 kohdasta, 45 artiklan 2 kohdasta, 47 artiklan 6 kohdasta ja 53 artiklan 5 kohdasta.

60 artikla

Uudelleentarkastelu

Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tätä asetusta uudelleen komission ehdotuksen pohjalta viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2020.

61 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan jäsenvaltioissa sellaisenaan perussopimusten mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä huhtikuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS

(1) EUVL C 299, 4.10.2012, s. 108.

(2) EUVL C 277, 13.9.2012, s. 23.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. maaliskuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. huhtikuuta 2014.

(5) Komission päätös 1999/352/EY, EHTY, Euratom, tehty 28 päivänä huhtikuuta 1999, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) perustamisesta (EYVL L 136, 31.5.1999, s. 20).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(7) Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 516/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta, neuvoston päätöksen 2008/381/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 573/2007/EY ja N:o 575/2007/EY sekä neuvoston päätöksen 2007/435/EY kumoamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 168).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 513/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja neuvoston päätöksen 2007/125/YOU kumoamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 93).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(11) Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).

(12) Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1).

20.5.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/143

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 515/2014,

annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014,

ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja päätöksen N:o 574/2007/EY kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 77 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 3 kohdan mukainen unionin tavoite korkean turvallisuustason varmistamisesta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella olisi saavutettava muun muassa sisärajoilla henkilöiden rajanylityksen ja ulkorajoilla suoritettavan rajavalvonnan yhteydessä toteutettavien yhteisten toimenpiteiden ja yhteisen viisumipolitiikan avulla osana yhtenevää, monikerroksista järjestelmää, jonka avulla voitaisiin vaihtaa tietoja ja saavuttaa täydellinen tilannetietoisuus ja jonka avulla pyritään tekemään laillisesta matkustamisesta helpompaa ja torjumaan laitonta maahanmuuttoa.

(2)

Unioni tarvitsee nykyistä yhdenmukaisemman lähestymistavan maahanmuuton hallinnan ja sisäisen turvallisuuden sisäisiin ja ulkoisiin näkökohtiin, ja sen olisi muodostettava yhteys laittoman maahanmuuton torjunnan ja unionin ulkorajojen turvallisuuden parantamisen välillä sekä tehostettava yhteistyötä ja vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa laittoman maahanmuuton hallinnoimiseksi ja laillisen maahanmuuton edistämiseksi.

(3)

On tarpeen kehittää yhtenäinen lähestymistapa muuttopaineesta ja turvapaikkahakemuksista aiheutuviin ongelmiin sekä unionin ulkorajojen valvontaan ja osoitettava varoja ja riittävät resurssit, jotta hätätilanteita voidaan hoitaa kunnioittaen ihmisoikeuksia ja noudattaen kaikkien jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuden periaatetta; samalla olisi otettava huomioon kansalliset velvoitteet ja varmistettava selkeä tehtävänjako.

(4)

Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategia, jäljempänä ’sisäisen turvallisuuden strategia’, jonka neuvosto hyväksyi helmikuussa 2010, muodostaa yhteisen toimintasuunnitelman näiden yhteisten turvallisuushaasteiden ratkaisemiseksi. Komission marraskuussa 2010 hyväksymässä tiedonannossa ”EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma” strategian periaatteet ja suuntaviivat muunnetaan konkreettisiksi toimenpiteiksi määrittelemällä viisi strategista tavoitetta: hajotetaan kansainväliset rikollisverkostot, ehkäistään terrorismia ja puututaan radikalisoitumiseen ja terroristien värväystoimintaan, parannetaan kansalaisten ja yritysten turvallisuutta verkkoympäristössä, vahvistetaan turvallisuutta rajavalvonnan avulla ja parannetaan Euroopan kykyä selviytyä kriiseistä ja katastrofeista.

(5)

Sisäisen turvallisuuden strategian mukaisesti vapaus, turvallisuus ja oikeus ovat tavoitteita, joihin olisi pyrittävä samanaikaisesti, ja vapauden ja oikeuden tavoitteen saavuttamiseksi turvallisuuteen olisi aina pyrittävä noudattaen perussopimusten ja oikeusvaltion periaatteita sekä perusoikeuksiin liittyviä unionin velvoitteita.

(6)

Sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanon keskeisinä periaatteina olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuus, selkeä tehtävänjako, perusvapauksien, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittaminen, kokonaisvaltaisuuden vahva painottaminen, yhteys ulkoiseen turvallisuuteen sekä yhdenmukaisuus ja johdonmukaisuus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa vahvistettujen unionin ulkopolitiikan tavoitteiden kanssa.

(7)	Sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanon edistämiseksi ja sen operatiivisen toteutumisen varmistamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava riittävästi unionin rahoitustukea perustamalla sisäisen turvallisuuden rahasto, jäljempänä ’rahasto’.

(8)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osastoon liittyvien oikeudellisten näkökohtien vuoksi rahastoa ei ole oikeudellisesti mahdollista perustaa yhtenä rahoitusvälineenä. Sen vuoksi rahasto olisi perustettava kokonaisvaltaisena kehyksenä, josta myönnetään unionin rahoitustukea sisäisen turvallisuuden alalla ja joka käsittää tällä asetuksella perustettavan ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen, jäljempänä ’väline’, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 513/2014 (4) perustetun poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen. Tätä kokonaisvaltaista kehystä olisi täydennettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 514/2014 (5), johon tässä asetuksessa olisi viitattava ohjelmasuunnittelua, varainhoitoa, hallinnointia ja valvontaa, tilien tarkastamista ja hyväksymistä, ohjelmien päättämistä sekä raportointia ja arviointia koskevien sääntöjen osalta.

(9)

Sisäasiain alan rahoituksen uuden kahden pilarin rakenteen olisi edistettävä rahoituksen yksinkertaistamista, järkeistämistä, lujittamista ja avoimuutta tuolla alalla. Olisi pyrittävä parantamaan yhteisvaikutusta, johdonmukaisuutta ja täydentävyyttä muiden rahastojen ja ohjelmien kanssa, mukaan luettuna rahoituksen myöntämiseksi yhteisiin tavoitteisiin. Olisi kuitenkin vältettävä eri rahoitusvälineiden päällekkäisyyksiä.

(10)	Rahastossa olisi otettava huomioon joustavuuden lisäämisen ja yksinkertaistamisen tarve mutta myös ennustettavuuteen liittyvät vaatimukset ja varmistettava resurssien oikeudenmukainen ja avoin jakautuminen siten, että saavutetaan tässä asetuksessa asetetut yleiset ja erityiset tavoitteet.

(11)	Rahaston täytäntöönpanon keskeisiä periaatteita ovat toimenpiteiden tehokkuus ja varainkäytön laatu. Rahasto olisi lisäksi pantava täytäntöön myös mahdollisimman vaikuttavasti ja käyttäjäystävällisesti.

(12)	Rahastossa olisi otettava erityisesti huomioon ne jäsenvaltiot, joille aiheutuu niiden maantieteellisen sijainnin vuoksi kohtuuton rasitus muuttovirroista.

(13)	Ulkorajojen valvontaan liittyvä yhteisvastuullisuus ja vastuunjako jäsenvaltioiden ja unionin välillä on ulkorajojen valvontaa koskevan yhteisen politiikan keskeinen osatekijä.

(14)

Rahaston olisi osoitettava yhteisvastuullisuutta myöntämällä rahoitustukea niille jäsenvaltioille, jotka soveltavat ulkorajoja koskevia Schengenin säännöstön määräyksiä täysimääräisesti, ja niille jäsenvaltioille, jotka valmistautuvat osallistumaan Schengeniin täysimääräisesti, ja jäsenvaltioiden olisi käytettävä rahastoa siten, että edistetään ulkorajojen valvontaa koskevaa unionin yhteistä politiikkaa.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi rahaston yleistavoitteen saavuttamisen edistämiseksi varmistettava, että niiden kansallisissa ohjelmissa pyritään saavuttamaan välineen erityistavoitteet ja että määrärahat kohdennetaan eri tavoitteisiin oikeassa suhteessa haasteisiin ja tarpeisiin nähden sekä varmistaen, että tavoitteet ovat saavutettavissa. Jos kansalliseen ohjelmaan ei sisällytetä jotain erityistavoitetta tai joihinkin kansallisten ohjelmien tavoitteisiin kohdennetaan määrärahoja tässä asetuksessa säädettyjä vähimmäisprosenttiosuuksia niukemmin, kyseisen jäsenvaltion olisi perusteltava tämä ohjelmassa.

(16)	Rahaston saavutusten arvioimiseksi olisi määriteltävä tämän välineen kuhunkin erityistavoitteeseen liittyvät yhteiset indikaattorit. Erityistavoitteiden toteutumisen mittaaminen yhteisillä indikaattoreilla ei velvoita toteuttamaan näihin indikaattoreihin liittyviä toimia.

(17)

Jäsenvaltio ei saisi osallistua tähän rahastoon samanaikaisesti kun se osallistuu unionin väliaikaiseen rahoitusvälineeseen, jonka tarkoituksena on auttaa tukea saavia jäsenvaltioita rahoittamaan muun muassa toimia unionin uusilla ulkorajoilla Schengenin raja- ja viisumisäännöstön täytäntöön panemiseksi ja ulkorajavalvonnan harjoittamiseksi.

(18)	Välineen olisi perustuttava Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 574/2007/EY (6) vuosiksi 2007–2013 perustetun ulkorajarahaston avulla kehitettyihin valmiuksiin, ja sitä olisi laajennettava niin, että voidaan ottaa huomioon uudet kehityssuuntaukset.

(19)

Toteuttaessaan ulkorajoilla ja konsulaateissa Schengenin raja- ja viisumisäännöstön mukaisia tehtäviä jäsenvaltiot toteuttavat toimia kaikkien muiden Schengen-alueen jäsenvaltioiden hyväksi ja niiden puolesta ja täyttävät siten julkisen palvelun tehtävän unionin suuntaan. Välineestä olisi myönnettävä tukea rajavalvonnasta ja viisumipolitiikasta aiheutuvien operatiivisten kustannusten kattamiseen niin, että jäsenvaltiot voivat pitää yllä valmiuksiaan tämän kaikkien kannalta olennaisen tehtävän hoitamiseksi. Tällainen tuki käsittää tiettyjen välineen tavoitteisiin liittyvien erityisten kustannusten täyden korvaamisen ja sen olisi kuuluttava erottamattomana osana kansallisiin ohjelmiin.

(20)

Välineellä olisi täydennettävä ja tuettava toimia, joiden avulla kehitetään neuvoston asetuksella (EY) N:o 2007/2004 (7) perustetun Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston, jäljempänä ’Frontex’, johdolla toteutettavaa operatiivista yhteistyötä, mukaan luettuina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1168/2011 (8) tehtyihin muutoksiin perustuvat uudet toimet, ja siten edelleen lujitettava yhteisvastuullisuutta niiden jäsenvaltioiden kesken, jotka valvovat ulkorajoja koko Schengen-alueen hyväksi ja sen puolesta. Tämä tarkoittaa muun muassa, että jäsenvaltioiden olisi kansallisia ohjelmia laatiessaan otettava huomioon analyyttiset välineet sekä operatiiviset ja tekniset ohjeistukset, joita Frontex on kehittänyt, sekä laaditut koulutussuunnitelmat eli rajavartijoita koskeva yhteinen opetussuunnitelma ja siihen kuuluvat perusoikeuksiin ja kansainväliseen suojeluun liittyvät komponentit. Jotta Frontexin toimeksianto ja jäsenvaltioiden vastuulla olevat ulkorajatarkastukset ja ulkorajojen valvonta täydentäisivät toisiaan ja jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus ja vältettäisiin kustannustehottomuutta, komission olisi kuultava Frontexia jäsenvaltioiden toimittamien kansallisten ohjelmien luonnosten ja etenkin operatiivisella tuella rahoitettavien toimien johdosta.

(21)	Väline olisi pantava täytäntöön noudattaen täysimääräisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia ja periaatteita ja unionin kansainvälisiä velvoitteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta turvapaikkaoikeutta koskevien erityismääräysten soveltamista tai kansainvälistä suojelua.

(22)

Yhdenmukainen ja korkealaatuinen ulkorajojen valvonta on erittäin tärkeää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen vahvistamisen kannalta. Unionin yhteisten normien mukaisesti välineestä olisi tuettava sellaisia ulkorajojen valvontaan liittyviä toimenpiteitä, joiden toteutuksessa noudatetaan maahanpääsyn neliportaista valvontamallia, johon kuuluvat toimenpiteet kolmansissa maissa, yhteistyö naapurimaiden kanssa, rajavalvontaan liittyvät toimenpiteet ja valvontatoimenpiteet vapaan liikkuvuuden alueella, jotta voidaan torjua laitonta maahanmuuttoa ja rajatylittävää rikollisuutta Schengen-alueella.

(23)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti välineestä olisi tuettava toimia, joilla varmistetaan, että ulkorajoilla suojellaan vaaralle alttiina olevia lapsia. Jäsenvaltioiden olisi etenkin silloin, kun ne toteuttavat toimia, jotka liittyvät henkilöiden tunnistamiseen, välittömään avustamiseen ja heidän saattamiseensa suojapalveluiden piiriin, kiinnitettävä mahdollisuuksien mukaan erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin ja etenkin lapsiin ja ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin.

(24)

Välineellä olisi edistettävä Euroopan ulkorajojen yhdennetyn valvontajärjestelmän kehittämistä yhdenmukaisen ja korkeatasoisen ulkorajavalvonnan varmistamiseksi sekä laillisen rajanylitysliikenteen tekemiseksi unionin ulkorajoilla helpommaksi sisäisen turvallisuuden strategian puitteissa. Tähän järjestelmään sisältyvät kaikki toimintapolitiikkaan, lainsäädäntöön, järjestelmälliseen yhteistyöhön, rasitusten jakamiseen, laittomien maahanmuuttajien rajanylityspaikkojen tilanteen ja muuttuvien olosuhteiden arviointiin, henkilöstöön, laitteistoon ja teknologiaan liittyvät toimenpiteet, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat eri tasoilla yhteistyössä Frontexin, kolmansien maiden ja tarvittaessa myös muiden toimijoiden, erityisesti Europolin ja laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston kanssa, käyttäen muun muassa neliportaista rajaturvallisuusmallia ja Euroopan unionin yhdennettyä riskianalyysia.

(25)

Vuoden 2003 liittymisasiakirjan liitteenä olevan, henkilöiden kauttakulkusta maitse Kaliningradin alueen ja Venäjän federaation muiden osien välillä tehdyn pöytäkirjan N:o 5 mukaisesti välineestä olisi katettava mahdolliset lisäkustannukset, joita aiheutuu tällaista kauttakulkua koskevan unionin säännöstön erityismääräysten eli neuvoston asetuksen (EY) N:o 693/2003 (9) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 694/2003 (10) täytäntöönpanosta. Menetettyjen viisumimaksujen korvaamiseen tarkoitetun jatkuvan rahoitustuen tarve olisi kuitenkin määriteltävä unionin ja Venäjän federaation välillä voimassa olevan viisumijärjestelyn perusteella.

(26)

Välineestä olisi myös tuettava kansallisia toimenpiteitä ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, kun kyseessä on viisumipolitiikka ja muut ennen rajamuodollisuuksia eli ennen ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia toteutettavat toimet, ja hyödynnettävä täysimääräisesti viisumitietojärjestelmää (VIS). Jäsenvaltioiden yksiköiden kolmansissa maissa organisoimien toimien tehokas hallinnointi on yhteisen viisumipolitiikan edun mukaista, sillä se on osa monitasoista järjestelmää, jonka avulla pyritään tekemään laillisesta matkustamisesta helpompaa ja torjumaan laitonta maahanmuuttoa unioniin, ja se on olennainen osa ulkorajojen yhdennettyä valvontajärjestelmää.

(27)	Välineestä olisi myös tuettava Schengen-valtioiden alueella toteutettavia toimenpiteitä osana ulkorajojen sellaisen yhdennetyn valvontajärjestelmän kehittämistä, joka vahvistaa Schengen-alueen yleistä toimivuutta.

(28)

Välineestä olisi myös tuettava unionin toimia sellaisten tietotekniikkajärjestelmien kehittämiseksi, jotka perustuvat olemassa oleviin ja/tai uusiin tietotekniikkajärjestelmiin ja joiden avulla jäsenvaltiot voivat hallinnoida tehokkaammin kolmansien maiden kansalaisten liikkumista yli rajojen ja varmistaa matkustajien paremman tunnistamisen ja tarkistamisen, millä tehtäisiin matkustamisesta helpompaa ja parannettaisiin rajaturvallisuutta. Tätä varten olisi perustettava EU:n sisäisen turvallisuuden tiedonhallintastrategian mukaisesti ohjelma, jonka tarkoituksena on kattaa tällaisten sekä tietotekniikkajärjestelmien keskusjärjestelmän ja että niiden kansallisten osien kehittämisestä aiheutuvia kustannuksia niin, että voidaan varmistaa tekninen yhdenmukaisuus, yhteentoimivuus unionin muiden tietotekniikkajärjestelmien kanssa, kustannussäästöt ja joustava täytäntöönpano jäsenvaltioissa. Näiden tietotekniikkajärjestelmien olisi oltava perusoikeuksien, henkilötietojen suoja mukaan luettuna, mukaisia.

(29)	Jäsenvaltioiden olisi osoitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1052/2013 (11) perustetulle Euroopan rajavalvontajärjestelmälle (Eurosur) riittävä rahoitus tuon järjestelmän moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

(30)	Jotta voidaan vastata välittömästi odottamattomiin maahanmuuttopaineisiin ja rajaturvallisuuteen kohdistuviin riskeihin, olisi oltava mahdollista myöntää hätäapua asetuksessa (EU) N:o 514/2014 säädetyn kehyksen mukaisesti.

(31)

Jos havaitaan puutteita tai mahdollisia riskejä erityisesti Schengen-arvioinnin perusteella, asianomaisen jäsenvaltion olisi koko Schengen-alueen yhteisvastuullisuuden lujittamiseksi toteutettava lisäksi tarvittavat seurantatoimet käyttäen ensisijaisesti sen kansalliseen ohjelmaansa sisältyviä resursseja, jolla voidaan tarvittaessa täydentää hätäaputoimenpiteitä.

(32)

Keskinäisen yhteisvastuullisuuden ja vastuunjaon lujittamiseksi jäsenvaltioita olisi rohkaistava käyttämään osa kansallisiin ohjelmiinsa perustuvista resursseista unionin määrittämiin erityisiin painopisteisiin, kuten Frontexin tarvitsemien teknisten välineiden hankintaan ja unionin konsuliyhteistyön kehittämiseen. Unionin rahoituksen vaikutukset on tarpeen maksimoida ottamalla käyttöön julkisia ja yksityisiä rahoitusvaroja, yhdistämällä niitä ja tehostamalla niiden käyttöä. Olisi varmistettava, että unionin talousarviosta tuettuja innovatiivisia rahoitusvälineitä ja -mekanismeja käytetään mahdollisimman avoimesti ja vastuullisesti ja että niihin sovelletaan demokraattista valvontaa.

(33)

Jotta voidaan turvata Schengenin säännöstön soveltaminen koko Schengen-alueella, myös neuvoston asetuksen (EU) N:o 1053/2013 (12) täytäntöönpanoa olisi tuettava välineen avulla, koska se helpottaa keskeisellä tavalla vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueeseen liittyvien unionin toimintalinjojen täytäntöönpanoa varmistamalla ulkorajojen suojelun korkean tason ja sen, ettei Schengen-alueen sisällä toteuteta rajatarkastuksia.

(34)

Ulkorajarahastosta sekä SIS II- ja VIS-järjestelmien kehittämisestä saatujen kokemusten perusteella katsotaan, että olisi tarkoituksenmukaista sallia tietynasteinen joustavuus resurssien mahdollisessa siirtämisessä tämän välineen tavoitteiden täytäntöönpanokeinojen välillä, edellyttäen että siirrot eivät vaikuta periaatteeseen, jonka mukaan on alusta alkaen varmistettava ohjelmien ja jäsenvaltioiden operatiivisen tuen kriittinen massa ja rahoitusvakaus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston toteuttamia valvontatoimia.

(35)

Vastaavasti olisi laajennettava unionin toimivallan piiriin kuuluvien toimien, jäljempänä ’unionin toimet’, soveltamisalaa ja lisättävä sen käytössä olevien resurssien enimmäismäärää niin, että voidaan parantaa unionin kykyä toteuttaa tiettynä varainhoitovuonna monenlaisia ulkorajojen valvontaan ja yhteiseen viisumipolitiikkaan liittyviä toimia koko unionin edun nimissä silloin kun ja siinä määrin kuin tällaisia tarpeita ilmenee. Tällaisia unionin toimia ovat ulkorajojen valvontaa ja yhteistä viisumipolitiikkaa ja niiden soveltamista edistävät selvitykset ja pilottihankkeet, rajavartijoiden koulutus ihmisoikeuksien suojeluun liittyvissä asioissa sekä toimenpiteet tai järjestelyt, joilla kolmansissa maissa puututaan niistä käsin ilmeneviin muuttopaineisiin niin, että unioniin suuntautuvia muuttovirtoja voidaan hallinnoida mahdollisimman hyvin, ja tähän liittyvien ulkorajoilla ja konsulaateissa toteutettavien tehtävien tehokas organisointi.

(36)

Kun välineestä tuetaan kolmansissa maissa toteutettavia ja niihin liittyviä toimenpiteitä, olisi hyödynnettävä yhteisvaikutusta ja noudatettava johdonmukaisuutta sellaisten muiden unionin ulkopuolella toteutettavien toimien kanssa, jotka saavat tukea maantieteellisistä ja teemakohtaisista unionin ulkoisen avun välineistä. Näiden toimien toteuttamisessa olisi etenkin pyrittävä noudattamaan täysin johdonmukaisesti asianomaista maata tai aluetta koskevan unionin ulkoisen toiminnan ja ulkopolitiikan periaatteita ja yleistavoitteita. Niiden tarkoituksena ei saisi olla välittömästi kehitykseen suunnattujen toimien tukeminen, vaan niillä olisi tarvittaessa täydennettävä ulkoisen avun välineistä myönnettyä rahoitusta. Olisi myös pyrittävä johdonmukaisuuteen suhteessa unionin humanitaarisen avun politiikkaan erityisesti hätätoimenpiteiden toteuttamisessa.

(37)

Unionin talousarviosta myönnettävä rahoitus olisi keskitettävä toimiin, joissa unionin toiminta voi tuoda lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden yksinään toteuttamiin toimiin. Koska unionilla on jäsenvaltioita paremmat edellytykset laatia puitteet, joiden avulla osoitetaan unionin yhteisvastuullisuutta rajavalvonnan, viisumipolitiikan ja maahanmuuttovirtojen hallinnan alalla, ja tarjota foorumi näiden politiikkojen perustana olevien yhteisten tietotekniikkajärjestelmien kehittämiselle, tämän asetuksen perusteella myönnettävä rahoitustuki edistää erityisesti kansallisten ja unionin tason valmiuksien kehittämistä näillä aloilla.

(38)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä jäsenvaltioille osoitettavista rahoituksen perusosuuksista. Kunkin jäsenvaltion perusosuus olisi laskettava asianomaiselle jäsenvaltiolle vuosina 2010–2012 ulkorajarahastosta osoitetun määrän perusteella, ja jakamalla saatu luku niiden määrärahojen kokonaismäärällä, jotka on kyseisen kolmen vuoden aikana osoitettu jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavaan hallinnointiin. Laskutoimitukset perustuvat päätöksessä N:o 574/2007/EY säädettyihin jakamisperusteisiin.

(39)

(40)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat kansallisiin ohjelmiin perustuvien erityistoimien määrittelyä, voidaan täydentää tai muuttaa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(41)	Komission olisi tätä asetusta soveltaessaan ja myös delegoituja säädöksiä valmistellessaan kuultava kaikkien jäsenvaltioiden asiantuntijoita.

(42)

Jotta voidaan varmistaa tällä asetuksella vahvistettujen operatiivista tukea koskevien säännösten yhdenmukainen, tehokas ja oikea-aikainen soveltaminen, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (13) mukaisesti.

(43)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli säätää yhteisvastuullisuudesta ja vastuunjaosta jäsenvaltioiden ja unionin välillä ulkorajojen hallinnoinnin ja viisumipolitiikan alalla, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(44)	Päätös N:o 574/2007/EY olisi kumottava, jollei tässä asetuksessa annetuista siirtymäsäännöksistä muuta johdu.

(45)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (14) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (15) 1 artiklan A ja B kohdassa tarkoitettuun alaan.

(46)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (16) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A ja B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (17) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(47)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (18) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A ja B kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (19) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(48)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se tämän asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(49)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY (20) mukaisesti. Yhdistynyt kuningaskunta ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(50)	Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (21) mukaisesti. Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(51)	On asianmukaista yhdenmukaistaa tämän välineen soveltamiskausi vastaamaan neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (22) soveltamiskautta. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tällä asetuksella perustetaan väline, jolla myönnetään rahoitustukea ulkorajojen valvontaa ja yhteistä viisumipolitiikkaa varten, jäljempänä ’väline’, osana sisäisen turvallisuuden rahastoa, jäljempänä ’rahasto’.

Tällä asetuksella ja asetuksella (EU) N:o 513/2014 perustetaan yhdessä rahasto 1 päivänä tammikuuta 2014 alkavalle ja 31 päivänä joulukuuta 2020 päättyvälle kaudelle.

2. Tässä asetuksessa vahvistetaan

a)	rahoitustuen tavoitteet ja tukikelpoiset toimet;

b)	tukikelpoisten toimien yleinen täytäntöönpanokehys;

c)	määrärahat, jotka välineen perusteella ovat käytettävissä 1 päivänä tammikuuta 2014 alkavana ja 31 päivän joulukuuta 2020 päättyvänä aikana, ja niiden jakautuminen;

d)	niiden erilaisten yksittäisten keinojen soveltamisala ja tarkoitus, joiden avulla ulkorajojen valvontaa ja yhteistä viisumipolitiikkaa koskevat menot rahoitetaan.

3. Tässä asetuksessa säädetään asetuksessa (EU) N:o514/2014 annettujen sääntöjen soveltamisesta.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)	’ulkorajoilla’ tarkoitetaan jäsenvaltioiden maarajoja, joki- ja järvirajat mukaan luettuina, merirajoja, lentoasemia sekä joki-, meri- ja järviliikenteen satamia, joihin sovelletaan ulkorajojen ylittämistä koskevaa unionin lainsäädäntöä, riippumatta siitä, ovatko nämä rajat väliaikaisia;

’unionin yhteisillä normeilla’ tarkoitetaan operatiivisten toimien soveltamista yhteisellä ja yhtenäisellä tavalla niin, että saavutetaan korkeatasoinen ja yhdenmukainen turvallisuuden taso rajavalvonnan ja viisumien alalla noudattaen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 562/2006 (23), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 810/2009 (24), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 767/2008 (25), asetusta (EY) N:o 2007/2004, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1931/2006 (26), ulkorajavalvontaa koskevaa Schengen-luetteloa, rajavartijan käsikirjaa, viisumeja koskevaa käsikirjaa, Eurosur-käsikirjaa ja muita mahdollisia unionin tasolla hyväksyttäviä rajavalvontaa ja viisumeita koskevia asetuksia ja ohjeita;

’väliaikaisilla ulkorajoilla’ tarkoitetaan

yhteistä rajaa Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavan jäsenvaltion ja sellaisen jäsenvaltion välillä, jonka on määrä soveltaa Schengenin säännöstöä täysimääräisesti liittymisasiakirjansa mukaisesti, mutta jonka osalta asianomainen neuvoston päätös, jossa se valtuutetaan soveltamaan säännöstöä täysimääräisesti, ei ole vielä tullut voimaan;

ii)	yhteistä rajaa kahden sellaisen jäsenvaltion välillä, joiden on määrä soveltaa Schengenin säännöstöä täysimääräisesti liittymisasiakirjansa mukaisesti, mutta joiden osalta asianomainen neuvoston päätös, jossa ne valtuutetaan soveltamaan säännöstöä täysimääräisesti, ei ole vielä tullut voimaan;

d)	’rajanylityspaikalla’ tarkoitetaan toimivaltaisten viranomaisten ulkorajojen ylitykseen hyväksymää ylityspaikkaa, josta on ilmoitettu asetuksen (EY) N:o 562/2006 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

e)	’Schengenin arviointi- ja valvontamekanismilla’ tarkoitetaan Schengenin säännöstön asianmukaisen soveltamisen tarkistamista asetuksessa (EU) N:o 1053/2013 säädetyllä tavalla;

’hätätilanteella’ tarkoitetaan tilannetta, joka johtuu äkillisestä ja poikkeuksellisesta paineesta siksi, että suuri tai suhteeton määrä kolmansien maiden kansalaisia ylittää yhden tai useamman jäsenvaltion ulkorajan tai heidän odotetaan ylittävän sen, tai muuta asianmukaisesti perusteltua hätätilannetta, joka edellyttää kiireellisiä toimia ulkorajoilla;

’ulkorajaosuudella’ tarkoitetaan jäsenvaltion maa- tai meriulkorajaa kokonaisuudessaan tai osittain sellaisena kuin se on määritelty kansallisessa lainsäädännössä tai sellaisena kuin kansallinen koordinointikeskus tai muu vastuussa oleva kansallinen viranomainen on sen vahvistanut asetuksen (EU) N:o 1052/2013 täytäntöönpanemiseksi.

3 artikla

Tavoitteet

1. Välineen yleistavoitteena on edistää turvallisuuden korkean tason varmistamista unionissa samalla, kun tehdään laillisesta matkustamisesta helpompaa yhdenmukaisen ja korkeatasoisen ulkorajavalvonnan ja Schengen-viisumeiden tehokkaan käsittelyn avulla ja unionin perusvapauksiin ja ihmisoikeuksiin sitoutumisen mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa säädetyn yleistavoitteen puitteissa välineellä edistetään asianomaisissa unionin strategioissa, ohjelmissa sekä uhkien ja riskien arvioinneissa esitettyjen painopisteiden mukaisesti seuraavien erityistavoitteiden toteutumista:

a)	tuetaan yhteistä viisumipolitiikkaa, jotta laillisesta matkustamisesta voidaan tehdä helpompaa, tarjota korkealaatuisia palveluja viisuminhakijoille, varmistaa kolmansien maiden kansalaisten tasapuolinen kohtelu ja torjua laitonta maahanmuuttoa;

tuetaan yhdennettyä rajavalvontaa, mukaan luettuna rajavalvontaan liittyvien toimien yhdenmukaistamisen edistäminen unionin yhteisten normien mukaisesti ja vaihtamalla tietoa jäsenvaltioiden kesken sekä jäsenvaltioiden ja Frontexin välillä, jotta voidaan varmistaa yhtäältä ulkorajojen yhdenmukainen ja korkeatasoinen valvonta ja suojelu, myös torjumalla laitonta maahanmuuttoa, ja toisaalta sujuva rajaliikenne ulkorajoilla Schengenin säännöstön mukaisesti, ja samalla taata kansainvälinen suojelu sitä tarvitseville noudattaen jäsenvaltioiden ihmisoikeuksien alalla antamia sitoumuksia, palauttamiskiellon periaate mukaan lukien.

Välineen erityistavoitteiden saavuttamista arvioidaan asetuksen (EU) N:o 514/2014 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttäen tämän asetuksen liitteessä IV määriteltyjä yhteisiä indikaattoreita ja kansallisiin ohjelmiin sisältyviä ohjelmakohtaisia indikaattoreita.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi välineestä edistetään seuraavia operatiivisia tavoitteita:

edistetään sellaisten politiikkojen kehittämistä, täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa, joilla varmistetaan, että ketään ei kansalaisuudesta riippumatta tarkasteta sisärajojen ylittämisen yhteydessä ja että ulkorajoilla suoritetaan henkilötarkastuksia ja valvotaan tehokkaasti ulkorajojen ylittämistä;

otetaan asteittain käyttöön yhteisvastuullisuuteen ja vastuunjakoon perustuva ulkorajojen yhdennetty valvontajärjestelmä, johon kuuluu erityisesti

i)	ulkorajatarkastusten ja valvontajärjestelmien sekä jäsenvaltioiden rajavartijoiden, tulli-, maahanmuutto-, turvapaikka- ja lainvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön vahvistaminen ulkorajoilla, meriraja-alueet mukaan luettuina;

ii)	ulkorajavalvontaan liittyvät toimenpiteet alueella sekä asiakirjojen turvallisuuteen, identiteettien hallintaan ja tarvittavien teknisten välineiden yhteentoimivuuteen liittyvät tarvittavat liitännäistoimenpiteet;

iii)	mahdolliset toimenpiteet, joilla edistetään myös henkilöiden liikkuvuuteen liittyvän rajatylittävän rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa ulkorajoilla, mukaan luettuina ihmiskauppa ja ihmisten salakuljetus;

c)	edistetään viisumeja ja muita lyhytaikaisia oleskelulupia koskevan yhteisen politiikan kehittämistä ja täytäntöönpanoa sekä konsuliyhteistyön eri muotoja, jotta varmistetaan konsulitoiminnan kattavuuden parantaminen ja yhdenmukaistetut käytännöt viisumien myöntämisessä;

d)	perustetaan ja ylläpidetään tietotekniikkajärjestelmiä, niiden viestintäinfrastruktuuria ja laitteistoja, joilla tuetaan yhteistä viisumipolitiikkaa, rajatarkastuksia ja rajavalvontaa ulkorajoilla ja joissa noudatetaan täysimääräisesti henkilötietojen suojaa koskevaa lainsäädäntöä;

e)	parannetaan ulkorajoja koskevaa tilannetietoisuutta ja jäsenvaltioiden reagointivalmiuksia;

f)	varmistetaan unionin raja- ja viisumisäännöstön tehokas ja yhtenäinen soveltaminen, mukaan luettuna Schengenin arviointi- ja valvontamekanismin tehokas toiminta;

vahvistetaan jäsenvaltioiden toimia, joilla pyritään lisäämään kolmansissa maissa toimivien jäsenvaltioiden yhteistyötä jäsenvaltioiden alueelle suuntautuvien kolmansien maiden kansalaisten muuttovirtojen osalta, mukaan luettuna laittoman maahanmuuton ehkäisy ja torjunta, sekä tähän liittyvää yhteistyötä kolmansien maiden kanssa niin, että varmistetaan täysi johdonmukaisuus unionin ulkoisten toimien ja humanitaarisen politiikan tavoitteiden ja periaatteiden kanssa.

4. Välineestä rahoitettavat toimet on toteutettava perusoikeuksia ja ihmisarvoa täysimääräisesti kunnioittaen. Toimien on erityisesti oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräyksien, tietosuojaa koskevan unionin oikeuden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ja kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukaisen kohtelun periaatteen mukaisia sekä kunnioitettava oikeutta turvapaikkaan ja kansainväliseen suojeluun sekä noudatettava palauttamiskiellon periaatetta ja unionin ja jäsenvaltioiden kansainvälisiä velvoitteita, jotka johtuvat kansainvälisistä välineistä, jotka ne ovat allekirjoittaneet, ja joita ovat pakolaisten oikeusasemaa koskeva 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehty Geneven yleissopimus ja sitä täydentävä 31 päivänä tammikuuta 1967 tehty New Yorkin pöytäkirja.

Jäsenvaltioiden on toimia toteuttaessaan kiinnitettävä mahdollisuuksien mukaan erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, etenkin lasten ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten, tunnistamiseen, välittömään avustamiseen ja heidän saattamiseensa suojapalveluiden piiriin.

5. Toteuttaessaan välineestä rahoitettuja, merirajojen valvontaan liittyviä toimia jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kansainvälisen merioikeuden mukaisiin velvoitteisiinsa antaa apua merihädässä oleville henkilöille. Tältä osin välineen perusteella tuettuja välineitä ja järjestelmiä voidaan käyttää etsintä- ja pelastustilanteissa, joita saattaa tulla eteen merirajojen valvontaoperaatioissa, millä osallistutaan varmistamaan maahanmuuttajien hengen suojelun ja pelastamisen varmistamiseen.

6. Tällä välineellä edistetään myös jäsenvaltioiden ja komission aloitteesta toteutettavan teknisen avun rahoittamista.

4 artikla

Tukikelpoiset toimet

1. Tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden puitteissa ja asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tuloksen pohjalta sekä tämän asetuksen 9 artiklassa tarkoitettujen kansallisen ohjelman tavoitteiden mukaisesti välineestä tuetaan jäsenvaltioissa toteutettavia ja niiden toteuttamia toimia, erityisesti seuraavia:

a)	perusrakenteet, rakennukset ja järjestelmät, joita tarvitaan rajanylityspaikoilla ja rajanylityspaikkojen välisessä valvonnassa ja joiden tarkoituksena on estää ja torjua luvattomia rajanylityksiä, laitonta maahanmuuttoa ja rajat ylittävää rikollisuutta ja sekä varmistaa matkustamisen sujuvuus;

b)	toimintavälineet, kulkuneuvot ja viestintäjärjestelmät, joita tarvitaan tehokasta ja turvattua rajavalvontaa ja henkilöiden havaitsemista varten;

c)	tietotekniikka- ja viestintäjärjestelmät rajojen yli tulevien muuttovirtojen tehokasta hallinnointia varten, mukaan luettuina investoinnit nykyisiin ja tuleviin järjestelmiin;

d)	viisumihakemusten käsittelyä ja konsuliyhteistyötä varten tarvittavat perusrakenteet, rakennukset, tietotekniikka- ja viestintäjärjestelmät ja toimintavälineet sekä muut toimet, joilla pyritään parantamaan viisuminhakijoille tarkoitettujen palvelujen laatua;

koulutus b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen välineiden ja järjestelmien käyttöön ja laadunhallintavaatimusten edistäminen sekä rajavartijoiden kouluttaminen, tarvittaessa myös kolmansissa maissa, heidän valvonta-, neuvonta- ja tarkastustehtäviensä osalta ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä noudattaen, ihmiskaupan ja ihmisten salakuljetuksen uhrien tunnistaminen mukaan lukien;

f)	maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden ja asiakirjaneuvonantajien tilapäinen siirto kolmansiin maihin sekä rajavartijoiden henkilöstövaihto ja tilapäinen siirto jäsenvaltioiden välillä tai jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä;

selvitykset, koulutustoimet, pilottihankkeet ja muut toimet, joiden avulla otetaan asteittain käyttöön 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ulkorajojen yhdennetty valvontajärjestelmä, mukaan luettuina toimet, joiden tarkoituksena on edistää viranomaisten välistä yhteistyötä joko jäsenvaltioiden sisällä tai jäsenvaltioiden kesken, sekä rajavalvontajärjestelmien yhteentoimivuuteen ja yhdenmukaistamiseen liittyvät toimet;

h)	selvitykset, pilottihankkeet ja toimet, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön jäsenvaltioiden ja unionin virastojen operatiivisen yhteistyön perusteella laaditut suositukset, operatiiviset vaatimukset ja parhaat käytännöt.

2. Tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden puitteissa ja asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklassa säädetyn poliittisen vuoropuhelun tuloksen pohjalta sekä tämän asetuksen 9 artiklassa tarkoitettujen kansallisen ohjelman tavoitteiden mukaisesti tästä välineestä tuetaan kolmansiin maihin liittyviä ja kolmansissa maissa toteutettavia ja erityisesti seuraavia toimia:

a)	tietojärjestelmät, välineet ja laitteet tietojen jakamiseksi jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kesken;

b)	toimet, jotka liittyvät operatiiviseen yhteistyöhön jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä, yhteiset operaatiot mukaan luettuina;

c)	kolmansissa maissa toteutettavat hankkeet, joilla pyritään kehittämään valvontajärjestelmiä niin, että varmistetaan yhteistyö Eurosurin kanssa;

d)	selvitykset, seminaarit, työpajat, konferenssit, koulutus, laitteistot ja pilottihankkeet, joiden avulla kolmansien maiden käyttöön annetaan tapauskohtaisesti teknistä ja operatiivista asiantuntemusta;

selvitykset, seminaarit, työpajat, konferenssit, koulutus, laitteistot ja pilottihankkeet, joilla pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden ja unionin virastojen kolmansissa maissa toteuttaman operatiivisen yhteistyön perusteella laadittuja erityisiä suosituksia, operatiivisia vaatimuksia ja parhaita käytäntöjä.

Komissio ja jäsenvaltiot vastaavat yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa kolmansissa maissa toteutettavien ja niihin liittyvien toimien koordinoinnista asetuksen (EU) N:o 514/2014 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

3. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut toimet eivät ole tukikelpoisia väliaikaisilla ulkorajoilla.

4. Toimet, jotka liittyvät Schengenin rajasäännöstössä tarkoitettuun sisärajoilla tehtävien tarkastusten väliaikaiseen ja poikkeukselliseen palauttamiseen, eivät ole tukikelpoisia.

5. Toimet, joiden yksinomainen tarkoitus tai vaikutus on tavaroiden tarkastus, eivät ole tukikelpoisia.

II LUKU

RAHOITUS- JA TÄYTÄNTÖÖNPANOKEHYS

5 artikla

Kokonaismäärärahat ja täytäntöönpano

1. Välineen täytäntöönpanoon osoitettavat kokonaismäärärahat ovat 2 760 miljoonaa euroa käypinä hintoina.

2. Euroopan parlamentti ja neuvosto myöntävät vuosittaiset määrärahat monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa.

3. Kokonaismäärärahat kohdennetaan seuraavin keinoin:

a)	kansalliset ohjelmat 9 ja 12 artiklan mukaisesti;

b)	operatiivinen tuki kansallisten ohjelmien puitteissa ja 10 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti;

c)	erityinen kauttakulkujärjestely 11 artiklan mukaisesti;

d)	unionin toimet 13 artiklan mukaisesti;

e)	hätäapu 14 artiklan mukaisesti;

f)	muuttovirtojen hallinnointia ulkorajoilla tukevien tietotekniikkajärjestelmien perustamista koskevan ohjelman täytäntöönpano 15 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti;

g)	tekninen apu 16 artiklan mukaisesti.

4. Välineen perusteella tämän asetuksen 13 artiklassa tarkoitettuihin unionin toimiin, tämän asetuksen 14 artiklassa tarkoitettuun hätäapuun ja tämän asetuksen 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tekniseen apuun osoitettava talousarvio toteutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (27) 58 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua suoraa hallinnointia noudattaen ja tarvittaessa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua välillistä hallinnointia noudattaen.

Talousarvio, joka osoitetaan 9 artiklassa tarkoitettuihin kansallisiin ohjelmiin, 10 artiklassa tarkoitettuun operatiiviseen tukeen ja 11 artiklassa tarkoitetun erityisen kauttakulkujärjestelyn toimintaan, toteutetaan noudattaen asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia soveltaen.

Talousarvio, joka osoitetaan tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti Schengenin säännöstön määräysten täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuville maille toteutetaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettua välillistä hallinnointia noudattaen.

Käytössä oleviin ja/tai uusiin tietotekniikkajärjestelmiin perustuvien tietotekniikkajärjestelmien kehittämistä koskevan ohjelman talousarvion toteutusmenettely tai -menettelyt vahvistetaan asiaa koskevissa unionin säädöksissä, mikäli tällaisia säädöksiä on annettu.

5. Kokonaismäärärahat käytetään seuraavasti:

a)	1 551 miljoonaa euroa jäsenvaltioiden kansallisiin ohjelmiin;

791 miljoonaa euroa muuttovirtojen hallinnointia unionin ulkorajoilla tukevien, käytössä oleviin ja/tai uusiin järjestelmiin perustuvien tietotekniikkajärjestelmien kehittämiseen, jos unioni on hyväksynyt asiaa koskevia säädöksiä.

Jos tämä määrä jää jakamatta tai käyttämättä, komissio kohdentaa määrän uudelleen 17 artiklan mukaisesti annetulla delegoidulla säädöksellä yhteen tai useampaan 6 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa ja tämän kohdan d alakohdassa tarkoitettuun toimeen. Tähän delegoituun säädökseen on sisällytettävä asiaankuuluvien tietotekniikkajärjestelmien kehitystä koskeva arviointi, jossa tarkastellaan myös talousarvion toteutusta ja odotettavissa olevia käyttämättä jääviä määriä. Tämä uudelleen kohdentaminen voidaan suorittaa asiaa koskevien säädösten hyväksymisen jälkeen tai 8 artiklassa säädetyn väliarvioinnin yhteydessä;

c)	154 miljoonaa euroa erityiseen kauttakulkujärjestelyyn;

d)	264 miljoonaa euroa unionin toimiin, hätäapuun ja komission aloitteesta myönnettävään tekniseen apuun. Tästä määrästä vähintään 30 prosenttia käytetään unionin toimiin.

6. Välineen täytäntöönpanoon 1 kohdan mukaisesti osoitetut kokonaismäärärahat muodostavat yhdessä asetuksen (EU) N:o 513/2014 täytäntöönpanoon osoitettujen kokonaismäärärahojen kanssa rahaston rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (28) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena rahoitusohjeenaan vuotuisessa talousarviomenettelyssä.

7. Schengenin säännöstön määräysten täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvat maat osallistuvat välineeseen tämän asetuksen mukaisesti.

Tehdään tarvittavat järjestelyt, jotka koskevat näiden maiden rahoitusosuuksia välineeseen ja rahoitukseen osallistumista koskevat täydentäviä sääntöjä, myös säännöksiä, joilla varmistetaan unionin taloudellisten etujen suojaaminen ja tilintarkastustuomioistuimen toimivalta tehdä tarkastuksia.

Näiden maiden rahoitusosuudet lisätään 1 kohdassa tarkoitettuihin unionin talousarviosta saataviin kokonaismäärärahoihin.

6 artikla

Määrärahat jäsenvaltioiden tukikelpoisiin toimiin

1. Osoitetaan jäsenvaltioille ohjeellisesti 1 551 miljoonaa euroa seuraavasti:

a)	1 276 miljoonaa euroa liitteen I mukaisesti;

b)	147 miljoonaa euroa 7 artiklassa tarkoitetun mekanismin tulosten perusteella;

c)	8 artiklassa tarkoitetun väliarvioinnin yhteydessä ja varainhoitovuodesta 2018 alkavalla kaudella 128 miljoonaa euroa, tähän artiklaan perustuvien määrärahojen jäljellä oleva osuus tai muu määrä, joka määritetään 2 kohdan nojalla sekä riskianalyysin tulosten ja väliarvioinnin perusteella.

2. Kukin jäsenvaltio jakaa kansallisia ohjelmia koskevat liitteen I mukaiset perusosuudet seuraavasti:

a)	vähintään 10 prosenttia 9 artiklan 2 kohdan a alakohtaan liittyviin toimiin;

b)	vähintään 25 prosenttia 9 artiklan 2 kohdan b alakohtaan liittyviin toimiin;

c)	vähintään 5 prosenttia 9 artiklan 2 kohdan c, d, e ja f alakohtaan liittyviin toimiin.

Jäsenvaltiot voivat poiketa näistä vähimmäisprosenttiosuuksista edellyttäen, että kansallisessa ohjelmassa selvitetään, miksi asianomaisen tavoitteen saavuttaminen ei vaarannu, vaikka määrärahoja osoitetaan näitä vähimmäisosuuksia vähemmän. Komissio arvioi tämän selvityksen hyväksyessään 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansalliset ohjelmat.

3. Jäsenvaltioiden on annettava Eurosurille tarvittava rahoitus, jotta varmistetaan sen moitteeton toiminta.

4. Jotta välineen tavoitteita voidaan edistää asianmukaisella tavalla odottamattomissa tai uusissa olosuhteissa ja/tai jotta voidaan varmistaa välineen perusteella käytettävissä olevan rahoituksen tehokas täytäntöönpano, komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 17 artiklan mukaisesti tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn ohjeellisen määrän mukauttamiseksi.

5. Jäsenvaltiot, jotka liittyvät unioniin vuosina 2012–2020, eivät saa välineestä rahoitusta kansallisia ohjelmia varten niin kauan kuin ne saavat tukea unionin väliaikaisesta välineestä, jonka tarkoituksena on auttaa tukea saavia jäsenvaltioita rahoittamaan toimia uusilla ulkorajoilla Schengenin raja- ja viisumisäännöstön soveltamiseksi ja ulkorajavalvonnan harjoittamiseksi.

7 artikla

Erityistoimiin osoitettavat määrärahat

1. Jäsenvaltiot voivat 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti lasketun osuuden lisäksi saada täydentävän määrän, edellyttäen että se merkitään kansallisessa ohjelmassa täydentäväksi määräksi ja käytetään liitteessä II lueteltujen erityistoimien toteuttamiseen.

2. Siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa delegoituja säädöksiä, myös väliarvioinnin yhteydessä, 17 artiklan mukaisesti liitteessä II lueteltujen erityistoimien tarkistamista varten. Jäsenvaltiot voivat saada tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn täydentävän määrän uusien erityistoimien perusteella, jos määrärahoja on käytettävissä.

3. Tämän artiklan mukaiset täydentävät määrät myönnetään asianomaisille jäsenvaltioille yksilöllisessä rahoituspäätöksessä, jossa hyväksytään niiden kansallinen ohjelma tai tarkistetaan sitä asetuksen (EU) N:o 514/2014 14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

8 artikla

Määrärahat väliarvioinnin yhteydessä

1. Edellä 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun määrän jakamista varten komissio ottaa viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2017 huomioon jäsenvaltioille rajavalvonnasta aiheutuvan rasituksen, mukaan luettuina etsintä- ja pelastustoimet, joita saattaa tulla eteen merirajojen valvontaoperaatioiden aikana, sekä osana Schengenin arviointi- ja valvontamekanismia laadittavat arviointiraportit, ulkorajojen uhkatasot kaudelle 2017–2020 ja ulkorajojen turvallisuuteen kaudella 2014–2016 vaikuttaneet tekijät. Tämä määrä jaetaan jäsenvaltioiden kesken tämän artiklan 6 kohta huomioon ottaen ja seuraavan rajaluokituksen mukaisesti painotettuna:

a)	45 prosenttia meriulkorajoille;

b)	38 prosenttia maaulkorajoille;

c)	17 prosenttia lentoasemille.

2. Meri- ja maaulkorajoja koskeva määrä lasketaan kertomalla ulkorajaosuuksien pituus kunkin ulkorajaosuuden uhkatasolla (vähäinen uhka, normaali uhka, keskitason uhka, merkittävä uhka) seuraavasti:

a)	vähäinen uhka: kerroin 0,5

b)	normaali uhka: kerroin 1

c)	keskitason uhka: kerroin 3

d)	merkittävä uhka: kerroin 5.

3. Lentoasemien osuus lasketaan jäsenvaltioittain seuraavasti:

a)	50 prosenttia ulkorajojen ylittäneiden henkilöiden määrän perusteella

b)	50 prosenttia ulkorajoilta käännytettyjen kolmansien maiden kansalaisten määrän perusteella.

4. Komissio määrittelee jäsenvaltioiden kunkin ulkorajaosuuden uhkatasot kaudelle 2017–2020 Frontexin riskianalyysiraportin perusteella kuultuaan Frontexia ja tarvittaessa muita unionin virastoja. Uhkatasot perustuvat seuraaviin tekijöihin:

a)	ulkorajojen valvonnasta aiheutuva rasitus;

b)	ulkorajojen turvallisuuteen vaikuttaneet tekijät kaudella 2014–2016;

c)	unionin toimintalinjoja, kuten viisumipolitiikkaa, koskevat muutokset;

d)	muuttovirtojen ja ulkorajojen laitonta ylitystä koskevan laittoman toiminnan riskien mahdollinen tuleva kehitys; ja

e)	todennäköiset poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset muutokset kolmansissa maissa, erityisesti naapurimaissa.

Komissio keskustelee jäsenvaltioiden kanssa ennen uhkatasojen määrittelyä koskevan kertomuksensa antamista.

5. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua määrärahojen jakamista varten

on otettava huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 866/2004 (29) 1 artiklassa tarkoitettujen alueiden välinen linja, vaikka se ei muodostakaan maaulkorajaa, niin kauan kuin vuoden 2003 liittymisasiakirjan Kyprosta koskevassa pöytäkirjassa N:o 10 olevaa 1 artiklaa sovelletaan, mutta ei kyseisen linjan pohjoispuolella sijaitsevaa merirajaosuutta;

ilmaisulla ’meriulkorajat’ tarkoitetaan jäsenvaltioiden aluevesien ulkorajaa siten kuin se määritellään Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 4–16 artiklan mukaisesti. Jos laittomien rajanylitysten estäminen edellyttää säännöllisesti toteutettavia pitkän matkan operaatioita, tällä ilmaisulla tarkoitetaan kuitenkin sellaisten alueiden ulkorajaa, joilla uhka on merkittävä. Nämä ulkorajat määritellään ottamalla huomioon kyseisten jäsenvaltioiden toimittamat näitä operaatioita koskevat merkitykselliset tiedot vuosilta 2014–2016.

6. Lisäksi jäsenvaltiot voivat saada täydentävän määrän komission 1 päivään kesäkuuta 2017 mennessä esittämän hakemista koskevan kehotuksen johdosta, edellyttäen, että se merkitään kansallisessa ohjelmassa täydentäväksi määräksi ja käytetään erityistoimiin, jotka määritetään unionin senhetkisten painopisteiden perusteella.

7. Tämän artiklan mukaiset täydentävät määrät myönnetään asianomaisille jäsenvaltioille yksilöllisessä rahoituspäätöksessä, jossa hyväksytään niiden kansallinen ohjelma tai tarkistetaan sitä asetuksen (EU) N:o 514/2014 14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

9 artikla

Kansalliset ohjelmat

1. Välineeseen perustuva kansallinen ohjelma, jossa otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tulos, ja asetukseen (EU) N:o 513/2014 perustuva kansallinen ohjelma on esitettävä komissiolle rahastosta rahoitettavana yhtenä kansallisena ohjelmana asetuksen (EU) N:o 514/2014 14 artiklan mukaisesti.

2. Tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden puitteissa ja ottaen huomioon asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tulos jäsenvaltioiden on pyrittävä toteuttamaan kansallisilla ohjelmilla, jotka komissio tutkii ja hyväksyy asetuksen (EU) N:o 514/2014 14 artiklan perusteella, erityisesti seuraavaan luetteloon sisältyviä tavoitteita:

a)	Eurosurin kehittäminen unionin oikeuden ja suuntaviivojen mukaisesti;

viisumipolitiikkaan ja ulkorajojen valvontaan liittyvien nykyisten kansallisten valmiuksien tukeminen ja laajentaminen sekä vapaan liikkuvuuden alueella toteutettavien ulkorajojen valvontatoimien tukeminen ja laajentaminen kiinnittäen erityistä huomiota muuttovirtojen hallintaan liittyvään uuteen teknologiaan, kehitykseen ja/tai normeihin;

jäsenvaltioiden kolmansissa maissa toimivien konsuli- ja muiden yksiköiden muuttovirtojen hallinnan kehittämiselle antama tuki, muun muassa perustamalla konsuliyhteistyömekanismeja, jotta voidaan tehdä laillisesta matkustamisesta helpompaa unionin oikeuden tai asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja estää laitonta maahanmuuttoa unioniin;

d)	yhdennetyn rajavalvontajärjestelmän tehostaminen testaamalla ja ottamalla käyttöön uusia välineitä, yhteentoimivia järjestelmiä ja työskentelymenetelmiä, joiden tarkoituksena on tehostaa tiedonvaihtoa jäsenvaltioissa tai parantaa viranomaisten välistä yhteistyötä;

e)	sellaisten hankkeiden kehittäminen, joilla pyritään varmistamaan yhdenmukainen ja korkeatasoinen ulkorajavalvonta unionin yhteisten normien mukaisesti ja parantamaan eri jäsenvaltioiden rajaturvallisuusjärjestelmien yhteentoimivuutta;

f)	sellaisille toimille Frontexin kuulemisen jälkeen annettava tuki, joilla pyritään edistämään edelleen rajavalvonnan ja etenkin teknisten valmiuksien yhdenmukaistamista unionin yhteisten normien mukaisesti;

g)	unionin raja- ja viisumisäännöstön asianmukaisen ja yhdenmukaisen soveltamisen varmistaminen, jotta puututtaisiin heikkouksiin, joita on havaittu unionin tasolla Schengenin arviointi- ja valvontamekanismin puitteissa saatujen tulosten osoittamalla tavalla;

h)	tulevien haasteiden, ulkorajoilla havaitut nykyiset ja tulevat uhat ja paineet mukaan lukien, kohtaamiseen liittyvien valmiuksien kehittäminen ottaen erityisesti huomioon alalla toimivien unionin virastojen analyysit.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat kansallisten ohjelmiensa mukaisesti tukea kolmansissa maissa toteutettavia ja niihin liittyviä toimia muun muassa jakamalla tietoa ja tekemällä operatiivista yhteistyötä.

4. Komissio kuulee Frontexia jäsenvaltioiden toimittamien kansallisten ohjelmien luonnosten ja etenkin operatiivisella tuella rahoitettavien toimien johdosta, jotta Frontexin toimeksianto ja jäsenvaltioiden vastuulla olevat ulkorajatarkastukset ja ulkorajojen valvonta täydentäisivät toisiaan ja jotta varmistetaan johdonmukaisuus ja vältettäisiin kustannustehottomuutta.

10 artikla

Jäsenvaltioiden kansallisiin ohjelmiin perustuva operatiivinen tuki

1. Jäsenvaltio voi käyttää enintään 40 prosenttia sen kansalliseen ohjelmaan tästä välineestä myönnetyistä määrärahoista rahoittaakseen operatiivista tukea viranomaisille, jotka vastaavat sellaisten tehtävien ja palvelujen suorittamisesta, jotka ovat unionin hyväksi suoritettavaa julkista palvelua.

2. Operatiivista tukea myönnetään, jos kyseinen jäsenvaltio täyttää seuraavat edellytykset:

a)	unionin raja- ja viisumisäännöstön noudattaminen;

b)	kansallisen ohjelman tavoitteiden noudattaminen;

c)	unionin yhteisten normien noudattaminen jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin parantamiseksi ja rajavalvonnan päällekkäisyyksien, pirstoutumisen ja kustannustehottomuuden välttämiseksi.

3. Tätä varten komission on ennen kansallisen ohjelman hyväksymistä arvioitava lähtötilannetta niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat ilmoittaneet hakevansa operatiivista tukea, ottaen tarvittaessa huomioon Schengenin arviointikertomukset.

Komissio vaihtaa havainnoistaan näkemyksiä asianomaisen jäsenvaltion kanssa.

Näkemysten vaihdon jälkeen komissio voi asettaa jäsenvaltion kansallisen ohjelman puitteissa myönnettävän kokonaisrahoitusosuuden hyväksymisen ehdoksi, että ohjelmasuunnittelu ja tietyt toimet, joiden tarkoituksena on varmistaa, että 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät kaikilta osin siihen mennessä, kun talousarviotuki myönnetään, on toteutettu.

4. Operatiivinen tuki keskitetään erityisiin tehtäviin ja/tai palveluihin ja liitteessä III vahvistettuihin tavoitteisiin. Siihen sisältyy kansallisessa ohjelmassa määriteltyjen tehtävien ja/tai palvelujen täyttämisestä aiheutuneiden kustannusten täysimääräinen korvaaminen ohjelmassa säädetyissä rajoissa ja 1 kohdassa säädetyn enimmäismäärän puitteissa.

5. Operatiivista tukea seurataan ja komissio ja asianomainen jäsenvaltio vaihtavat keskenään tietoja jäsenvaltion lähtötilanteesta, toteutettavista tavoitteista ja edistymisen mittaamisessa käytettävistä indikaattoreista.

6. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän säännöksen soveltamiseen liittyvät raportointimenettelyt ja muut käytännön järjestelyt, jotka on toteutettava jäsenvaltioiden ja komission kesken tämän artiklan noudattamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

11 artikla

Erityiselle kauttakulkujärjestelylle annettava operatiivinen tuki

1. Välineestä myönnetään tukea menetettyjen kauttakulkuviisumimaksujen korvaamiseen ja ylimääräisiin kustannuksiin, joita aiheutuu asetuksen (EY) N:o 693/2003 ja asetuksen (EY) N:o 694/2003 mukaisen kauttakulkua helpottavaan asiakirjaan (FTD) ja rautateitse tapahtuvaa kauttakulkua helpottavaan asiakirjaan (FRTD) liittyvän järjestelyn täytäntöönpanosta.

2. Liettualle 1 kohdan nojalla myönnettävät varat saavat olla enintään 154 miljoonaa euroa kaudella 2014–2020 ja ne annetaan Liettuan käyttöön sille annettavana erityisenä operatiivisena lisätukena.

3. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa ylimääräisillä kustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, joita aiheutuu suoraan erityisen kauttakulkujärjestelyn täytäntöönpanoon liittyvistä erityisvaatimuksista, mutta ei kustannuksia, jotka aiheutuvat kauttakulku- tai muiden viisumien myöntämisestä.

Seuraavanlaiset ylimääräiset kustannukset ovat tukikelpoisia:

a)	investoinnit perusrakenteisiin;

b)	erityisen kauttakulkujärjestelyn täytäntöönpanosta vastaavan henkilöstön koulutus;

c)	toiminnasta aiheutuneet lisäkustannukset, myös erityisen kauttakulkujärjestelyn toiminnasta vastaavan henkilöstön palkkakustannukset.

4. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut menetetyt maksut lasketaan viisumien myöntämisen helpottamisesta Euroopan unionin ja Venäjän federaation kansalaisille myönnettävien viisumien myöntämisen helpottamisesta Euroopan yhteisön ja Venäjän federaation välillä tehdyssä sopimuksessa (30) vahvistettujen viisumimaksujen ja niitä koskevien vapautusten perusteella sekä tämän artiklan 2 kohdassa säädetyn rahoituskehyksen puitteissa.

5. Komissio ja Liettua tarkastelevat tämän artiklan soveltamista uudelleen, jos tapahtuu muutoksia, jotka vaikuttavat erityisen kauttakulkujärjestelyn olemassaoloon ja/tai toteutukseen.

6. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän säännöksen soveltamiseen liittyvät raportointimenettelyt sekä rahoitusta koskevat ja muut käytännön järjestelyt, jotka on toteutettava Liettuan ja komission välillä tämän artiklan noudattamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7. Erityisen kauttakulkujärjestelyn sujuvan toiminnan varmistamiseksi komissio voi tehdä erityisiä välimaksujärjestelyjä, jotka poikkeavat asetuksen (EU) N:o 514/2014 säännöksistä.

12 artikla

Schengenin arviointi- ja valvontamekanismin tuloksiin perustuva ohjelmasuunnittelu

Asetuksen (EU) N:o 1053/2013 mukaisesti hyväksytyn Schengenin arviointikertomuksen jälkeen asianomaisen jäsenvaltion on tutkittava yhdessä komission ja Frontexin kanssa, mitä toimia havaintojen ja mahdollisten puutteiden perusteella on toteutettava, ja pantava annetut suositukset täytäntöön kansallisen ohjelmansa puitteissa.

Tarvittaessa jäsenvaltion on tarkistettava kansallista ohjelmaansa asetuksen (EU) N:o 513/2014 14 artiklan 9 kohdan mukaisesti, jotta nämä havainnot ja suositukset voidaan ottaa huomioon.

Korjaaviin toimiin on ohjattava rahoitusta ensisijaisena. Vuoropuhelussa komission ja Frontexin kanssa kyseisen jäsenvaltion on kohdennettava ohjelmansa määrärahoja uudelleen, myös operatiiviseen tukeen osoitettuja määrärahoja, ja/tai otettava käyttöön tai muutettava toimia puutteiden korjaamiseksi Schengenin arviointikertomuksessa tehtyjen havaintojen ja suositusten mukaisesti.

13 artikla

Unionin toimet

1. Komission aloitteesta tästä välineestä voidaan rahoittaa valtioiden välisiä toimia ja unionin erityisen edun mukaisia toimia, jäljempänä ’unionin toimet’, jotka koskevat 3 artiklassa tarkoitettuja yleisiä, erityisiä ja operatiivisia tavoitteita.

2. Rahoitusta voidaan myöntää unionin toimille, joilla on erityisesti seuraavat tavoitteet:

tukea valmistelu-, seuranta- ja hallintotoimia ja teknisiä toimia, jotka ovat tarpeen ulkorajoja ja viisumeja koskevien politiikkojen täytäntöönpanoa varten, myös Schengen-alueen hallinnoinnin vahvistamiseksi kehittämällä ja ottamalla käyttöön asetuksella (EU) N:o 1053/2013 perustettu arviointimekanismi Schengenin säännöstön ja Schengenin rajasäännöstön ja erityisesti komission ja jäsenvaltioiden asiantuntijoiden paikan päälle tehtäviin vierailuihin liittyvien virkamatkakulujen soveltamisen todentamiseksi;

b)	parantaa tietoa ja ymmärrystä jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa vallitsevasta tilanteesta politiikan analyysien, arviointien ja tiiviin seurannan avulla;

c)	tukea tilastovälineiden, myös yhteisten tilastovälineiden, menetelmien ja indikaattoreiden kehittämistä;

d)	tukea ja seurata unionin lainsäädännön ja unionin poliittisten tavoitteiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa sekä arvioida niiden tehoa ja vaikutusta, myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen osalta välineen soveltamisalalla;

e)	edistää verkottumista, vastavuoroista oppimista sekä parhaiden käytäntöjen ja innovatiivisten menettelytapojen kartoittamista ja levittämistä eri sidosryhmien keskuudessa Euroopan tasolla;

f)	edistää hankkeita, joilla pyritään rajavalvontaan liittyvien toimenpiteiden yhdenmukaistamiseen ja yhteentoimivuuteen unionin yhteisten normien mukaisesti Euroopan yhdennetyn rajavalvontajärjestelmän kehittämiseksi;

g)	vahvistaa sidosryhmien ja kansalaisten tietoisuutta unionin politiikoista ja tavoitteista, mukaan luettuna unionin poliittisia painopisteitä koskeva ulkoinen tiedotustoiminta;

h)	parantaa eurooppalaisten verkostojen valmiuksia arvioida, edistää, tukea ja kehittää edelleen unionin politiikkaa ja tavoitteita;

i)	tukea erityisesti sellaisten uusien menetelmien ja/tai teknologioiden kehittämiseen tähtääviä innovatiivisia hankkeita, joita voidaan siirtää muihin jäsenvaltioihin, ja erityisesti hankkeita, joiden tarkoituksena on tutkimushankkeiden testaus ja validointi;

j)	tukea 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kolmansissa maissa toteutettavia ja niihin liittyviä toimia.

3. Unionin toimet pannaan täytäntöön asetuksen (EU) N:o 514/2014 6 artiklan mukaisesti.

14 artikla

Hätäapu

1. Välineestä myönnetään rahoitustukea kiireellisiin erityistarpeisiin vastaamiseksi 2 artiklan f alakohdassa määritellyssä hätätilanteessa.

2. Hätäapu pannaan täytäntöön asetuksen (EU) N:o 514/2014 6 ja 7 artikla mukaisesti.

15 artikla

Tietotekniikkajärjestelmien kehittämistä koskevan ohjelman perustaminen

Olemassa oleviin ja/tai uusiin järjestelmiin perustuvien tietotekniikkajärjestelmien kehittämistä koskeva ohjelma pannaan täytäntöön edellyttäen, että hyväksytään unionin säädöksiä, joissa määritellään nämä tietotekniikkajärjestelmät ja niiden viestintäinfrastruktuuri tarkoituksin parantaa erityisesti matkustajavirtojen hallinnointia ja valvontaa ulkorajoilla tehostamalla tarkastuksia samalla kun nopeutetaan laillisten matkustajien rajanylitystä. Tarvittaessa on pyrittävä yhteisvaikutukseen käytössä olevien tietotekniikkajärjestelmien kanssa päällekkäisten menojen välttämiseksi.

Edellä olevan 5 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettu määräraha jaotellaan joko asiaa koskevissa unionin säädöksissä tai 17 artiklan mukaisesti annetussa delegoidussa säädöksessä näiden säädösten hyväksymisen jälkeen.

Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle näiden tietotekniikkajärjestelmien kehittämisessä saavutetusta edistyksestä vähintään kerran vuodessa ja aina tarvittaessa.

16 artikla

Tekninen apu

1. Komission aloitteesta ja/tai puolesta välineestä voidaan myöntää vuosittain enintään 1,7 miljoonaa euroa rahaston tekniseen apuun asetuksen (EU) N:o 514/2014 9 artiklan mukaisesti.

III LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

17 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. Siirretään komissiolle 21 päivästä toukokuuta 2014 seitsemän vuoden ajaksi 5 artiklan 5 kohdan b alakohdassa, 6 artiklan 4 kohdassa, 7 artiklan 2 kohdassa ja 15 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän seitsemän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä kolmeksi vuodeksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen seitsemän vuoden kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 5 kohdan b alakohdassa, 6 artiklan 4 kohdassa, 7 artiklan 2 kohdassa ja 15 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevien 5 artiklan 5 kohdan b alakohdan, 6 artiklan 4 kohdan, 7 artiklan 2 kohdan ja 15 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

18 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 514/2014 59 artiklan 1 kohdassa perustettu turvapaikka-, maahanmuutto- sekä kotouttamisrahaston sekä sisäisen turvallisuuden rahaston komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

19 artikla

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 sovellettavuus

Välineeseen sovelletaan asetuksen (EU) N:o 514/2014 säännöksiä.

20 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätös N:o 574/2007/EY 1 päivästä tammikuuta 2014.

21 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Tämä asetus ei estä jatkamasta tai muuttamasta, myöskään peruuttamasta osittain tai kokonaan, sellaisia hankkeita tai vuotuisia ohjelmia niiden sulkemiseen asti tai sellaista rahoitustukea, jonka komissio on hyväksynyt päätöksen N:o 574/2007/EY tai muun kyseiseen tukeen 31 päivänä joulukuuta 2013 sovellettavan lainsäädännön nojalla.

2. Tehdessään välineestä myönnettävää osarahoitusta koskevia päätöksiä komissio ottaa huomioon päätöksen N:o 574/2007/EY nojalla ennen 20 päivää toukokuuta 2014 hyväksytyt toimenpiteet, joilla on taloudellisia vaikutuksia tuon osarahoituksen kattamana aikana.

3. Komissio vapauttaa automaattisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 ne varat, jotka on osoitettu sen 1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2014 välisenä aikana hyväksymään osarahoitukseen ja joita koskevia, toimien päättämiseen vaadittavia asiakirjoja ei ole lähetetty komissiolle loppukertomuksen jättämiselle vahvistettuun määräaikaan mennessä, ja tällöin aiheettomasti maksetut määrät maksetaan takaisin.

4. Määriä, jotka liittyvät toimiin, joita on lykätty sellaisten oikeudellisten menettelyjen tai hallinnollisten muutoksenhakujen vuoksi, joilla on lykkäävä vaikutus, ei oteta huomioon automaattisesti vapautettavaa määrää laskettaessa.

5. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015 arviointikertomus päätöksen N:o 574/2007/EY perusteella vuosina 2011–2013 osarahoitettujen toimien tuloksista ja vaikutuksesta.

6. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 päätöksen N:o 574/2007/EY mukaisen jälkiarviointikertomuksen vuosilta 2011–2013.

22 artikla

Uudelleentarkastelu

Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tätä asetusta uudelleen komission ehdotuksen pohjalta viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2020.

23 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä huhtikuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS

(1) EUVL C 299, 4.10.2012, s. 108.

(2) EUVL C 277, 13.9.2012, s. 23.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. maaliskuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. huhtikuuta 2014.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 513/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja neuvoston päätöksen 2007/125/YOS kumoamisesta (ks. tämän virallisen lehden s. 93).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 514/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon sekä poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä (ks. tämän virallisen lehden s. 112).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 574/2007/EY, tehty 23 päivänä toukokuuta 2007, ulkorajarahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa (EUVL L 144, 6.6.2007, s. 22).

(7) Neuvoston asetus (EY) N:o 2007/2004, annettu 26 päivänä lokakuuta 2004, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta (EUVL L 349, 25.11.2004, s. 1).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1168/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 1).

(9) Neuvoston asetus (EY) N:o 693/2003, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2003, erityisen kauttakulkua helpottavan asiakirjan (FTD) ja rautateitse tapahtuvaa kauttakulkua helpottavan asiakirjan (FRTD) käyttöön ottamisesta sekä yhteisen konsuliohjeiston ja yhteisen käsikirjan muuttamisesta (EUVL L 99, 17.4.2003, s. 8).

(10) Neuvoston asetus (EY) N:o 694/2003, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2003, asetuksessa (EY) N:o 693/2003 säädettyjen kauttakulkua helpottavan asiakirjan (FTD) ja rautateitse tapahtuvaa kauttakulkua helpottavan asiakirjan (FRTD) yhtenäisestä kaavasta (EUVL L 99, 17.4.2003, s. 15).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1052/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 11).

(12) Neuvoston asetus (EU) N:o 1053/2013, annettu 7 päivänä lokakuuta 2013, arviointi- ja valvontamekanismin perustamisesta Schengenin säännöstön soveltamisen varmistamista varten ja toimeenpanevan komitean 16 päivänä syyskuuta 1998 pysyvän Schengenin arviointi- ja soveltamiskomitean perustamisesta tekemän päätöksen kumoamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 27).

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(14) EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

(15) Neuvoston päätös 1999/437/EY, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31).

(16) EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52.

(17) Neuvoston päätös 2008/146/EY, tehty 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1).

(18) EUVL L 160, 18.6.2011, s. 21.

(19) Neuvoston päätös 2011/350/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta, siltä osin kuin kyse on tarkastusten poistamisesta sisärajoilta ja henkilöiden liikkumisesta rajojen yli (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 19).

(20) Neuvoston päätös 2000/365/EY, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43).

(21) Neuvoston päätös 2002/192/EY, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20).

(22) Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL 347, 20.12.2013, s. 884).

(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1).

(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstä) (EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1).

(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, viisumitietojärjestelmästä (VIS) ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevasta jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta (VIS-asetus) (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 60).

(26) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1931/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, paikallista rajaliikennettä koskevan järjestelyn käyttöönotosta jäsenvaltioiden maaulkorajoilla sekä Schengenin yleissopimuksen säännösten muuttamisesta (EUVL L 405, 30.12.2006, s. 1).

(27) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(28) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

(29) Neuvoston asetus (EY) N:o 866/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, vuoden 2003 liittymisasiakirjan pöytäkirjassa nro 10 olevan 2 artiklan mukaisesta järjestelystä (EUVL L 161, 30.4.2004, s. 128).

(30) EUVL L 129, 17.5.2007, p. 27.

LIITE I

Jäsenvaltioiden kansallisten ohjelmien määrärahojen perusmäärät (euroina)

Jäsenvaltio / assosioitunut valtio	Vähimmäismäärä	Vuosien 2010–2012 keskiarvoon perustuva kiinteä osa	Vuosien 2010–2012 osuudet, ml. Kroatia	YHTEENSÄ
AT	5 000 000	9 162 727	0,828 %	14 162 727
BE	5 000 000	12 519 321	1,131 %	17 519 321
BG	5 000 000	35 366 130	3,196 %	40 366 130
CH	5 000 000	13 920 284	1,258 %	18 920 284
CY	15 000 000	19 507 030	1,763 %	34 507 030
CZ	5 000 000	9 381 484	0,848 %	14 381 484
DE	5 000 000	46 753 437	4,225 %	51 753 437
DK	5 000 000	5 322 133	0,481 %	10 322 133
EE	5 000 000	16 781 752	1,516 %	21 781 752
ES	5 000 000	190 366 875	17,201 %	195 366 875
FI	5 000 000	31 934 528	2,886 %	36 934 528
FR	5 000 000	79 999 342	7,229 %	84 999 342
GR	5 000 000	161 814 388	14,621 %	166 814 388
HR	4 285 714	31 324 057	2,830 %	35 609 771
HU	5 000 000	35 829 197	3,237 %	40 829 197
IE
IS	5 000 000	326 980	0,030 %	5 326 980
IT	5 000 000	151 306 897	13,672 %	156 306 897
LI	5 000 000	0	0,000 %	5 000 000
LT	5 000 000	19 704 873	1,780 %	24 704 873
LU	5 000 000	400 129	0,036 %	5 400 129
LV	5 000 000	10 521 704	0,951 %	15 521 704
MT	15 000 000	38 098 597	3,442 %	53 098 597
NL	5 000 000	25 609 543	2,314 %	30 609 543
NO	5 000 000	9 317 819	0,842 %	14 317 819
PL	5 000 000	44 113 133	3,986 %	49 113 133
PT	5 000 000	13 900 023	1,256 %	18 900 023
RO	5 000 000	56 151 568	5,074 %	61 151 568
SE	5 000 000	6 518 706	0,589 %	11 518 706
SI	5 000 000	25 669 103	2,319 %	30 669 103
SK	5 000 000	5 092 525	0,460 %	10 092 525
UK
YHTEENSÄ	169 285 714	1 106 714 286	100,00 %	1 276 000 000

LIITE II

Erityistoimien luettelo

Vähintään kahden jäsenvaltion välisen konsuliyhteistyömekanismien perustaminen, jotta voidaan saavuttaa mittakaavaetuja hakemusten käsittelyssä ja viisumien myöntämisessä konsulaateissa, viisumisäännöstössä säädettyjen yhteistyötä koskevien periaatteiden mukaisesti, yhteiset viisumikeskukset mukaan lukien.

2.	Sellaisten kulkuneuvojen ja toimintavälineiden hankinta, jotka katsotaan tarpeellisiksi Frontexin yhteisiä operaatioiden toteuttamiseksi ja jotka annetaan Frontexin käyttöön asetuksen (EY) N:o 2007/2004 7 artiklan 5 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti.

LIITE III

Kansallisiin ohjelmiin liittyvän operatiivisen tuen tavoitteet

Tavoite 1: edistetään sellaisten politiikkojen kehittämistä ja täytäntöönpanoa, joiden avulla varmistetaan, että ketään ei kansalaisuudesta riippumatta tarkasteta sisärajojen ylittämisen yhteydessä, kun taas ulkorajoilla suoritetaan henkilötarkastuksia ja valvotaan tehokkaasti ulkorajojen ylittämistä

—	operaatiot

—	henkilöstökulut, mukaan luettuina koulutusmenot

—	huoltomenot, esimerkiksi ylläpito- ja korjauskustannukset

—	laitteistojen päivitys / korvaaminen uusilla

—	kiinteistökulut (arvonalennus, kunnostus)

Tavoite 2: edistetään viisumeja ja muita lyhytaikaisia oleskelulupia koskevan yhteisen politiikan kehittämistä ja täytäntöönpanoa, konsuliyhteistyö mukaan luettuna

—	operaation henkilöstökulut, mukaan luettuina koulutusmenot

—	huoltomenot, esimerkiksi ylläpito- ja korjauskustannukset

—	välineiden päivitys / korvaaminen uusilla

—	kiinteistökulut (arvonalennus, kunnostus)

Tavoite 3: perustetaan ja ylläpidetään turvallisia tietotekniikkajärjestelmiä, niiden viestintäinfrastruktuuria ja laitteistoja, joilla tuetaan unionin ulkorajoilla muuttovirtojen hallinnointia, myös valvontaa

—	SIS- ja VIS-tietojärjestelmien sekä uusien järjestelmien operatiivinen hallinto

—	henkilöstökulut, mukaan luettuina koulutusmenot

—	huoltomenot, esimerkiksi ylläpito- ja korjauskustannukset

—	viestintäinfrastruktuuri ja sen turvallisuus sekä tietosuoja-asiat

—	laitteistojen päivitys / korvaaminen uusilla

—	turvallisten tilojen vuokraus ja/tai kunnostus

LIITE IV

Erityistavoitteiden mittaamista koskevien yhteisten indikaattorien luettelo

Tuetaan yhteistä viisumipolitiikkaa laillisen matkustamisen tekemiseksi helpommaksi, kolmansien maiden kansalaisten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi ja laittoman maahanmuuton torjumiseksi

Välineen tuella kehitettyjen konsuliyhteistyötoimien määrä

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 54 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa tämä indikaattori jaotellaan esimerkiksi seuraaviin alakohtiin:

—	sijoittaminen yhteisiin tiloihin

—	yhteiset viisumikeskukset

—	edustustehtävät

—

muut

ii)	Yhteiseen viisumipolitiikkaan liittyvää koulutusta välineen tuella saaneiden henkilöiden määrä ja tällaisten kurssien määrä

iii)

Välineestä tuettujen erityisasiantuntijoiden toimien määrä kolmansissa maissa

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 54 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa tämä indikaattori jaotellaan lisäksi seuraaviin alakohtiin:

—	maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt

—

muut

iv)	Välineen tuella kehitettyjen tai parannettujen konsulaattien määrä ja niiden prosenttiosuus konsulaattien kokonaismäärästä

Tuetaan rajavalvontaa, myös vaihtamalla tietoa jäsenvaltioiden kesken sekä jäsenvaltioiden ja Frontexin välillä, jotta voidaan varmistaa yhtäältä ulkorajojen korkeatasoinen suojelu – myös torjumalla laitonta maahanmuuttoa – ja toisaalta sujuva ulkorajojen ylitys Schengenin säännöstön mukaisesti

i)	Rajavalvontaan liittyvää koulutusta välineen tuella saaneiden henkilöiden määrä ja tällaisten kurssien määrä

ii)

Välineen tuella kehitetyn tai parannetun rajavalvonnan infrastruktuurin (tarkastukset ja valvonta) ja välineiden määrä

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 54 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa tämä indikaattori jaotellaan lisäksi seuraaviin alakohtiin:

—	infrastruktuuri,

—	kulkuneuvot (ilma-, maa- ja merirajat),

—	laitteistot,

—

muut.

iii)	Välineestä tuettujen rajatarkastusautomaattien kautta tehtyjen ulkorajanylitysten määrän osuus rajanylitysten kokonaismäärästä

iv)

Eurosurin yhteydessä kehitetyn tai parannetun kansallisen rajavalvontainfrastruktuurin määrä

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 54 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa tämä indikaattori jaotellaan lisäksi seuraaviin alakohtiin:

—	kansalliset koordinointikeskukset,

—	alueelliset koordinointikeskukset,

—	paikalliset koordinointikeskukset,

—	muunlaiset koordinointikeskukset.

Jäsenvaltioiden Euroopan tilannekuvaa varten raportoimien vaaratilanteiden määrä

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 54 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa tämä indikaattori jaotellaan lisäksi seuraaviin alakohtiin:

—	laiton maahanmuutto, mukaan luettuina maahanmuuttajien henkeä uhkaavat vaaratilanteet

—	rajatylittävä rikollisuus

—	kriisitilanteet.

20.5.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/168

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 516/2014,

annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014,

turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta, neuvoston päätöksen 2008/381/EY muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 573/2007/EY ja N:o 575/2007/EY ja neuvoston päätöksen 2007/435/EY kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 78 artiklan 2 kohdan sekä 79 artiklan 2 ja 4 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Unionin tavoitteena on luoda vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, mikä olisi toteutettava muun muassa sellaisten yhteisten toimenpiteiden avulla, jotka muodostavat turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan kehyksen, joka perustuu kolmansia maita ja niiden kansalaisia kohtaan oikeudenmukaiseen jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuteen. Eurooppa-neuvosto tunnusti kokouksessaan 2 päivänä joulukuuta 2009, että rahoitusvarojen käytön joustavuutta ja johdonmukaisuutta unionissa on lisättävä sekä niiden ulottuvuuden että sovellettavuuden osalta, jotta turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikan kehittämistä voidaan tukea.

(2)

Tällä asetuksella olisi perustettava turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto, jäljempänä ’rahasto’, edistämään unionin yhteisen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan kehittämistä sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen vahvistamista soveltamalla jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuden ja vastuunjaon sekä kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön periaatteita.

(3)

Rahastossa olisi otettava huomioon joustavuuden lisäämisen ja yksinkertaistamisen tarve mutta myös ennustettavuuteen liittyvät vaatimukset sekä varmistettava resurssien jakautuminen tavalla, joka on oikeudenmukainen ja avoin, siten että saavutetaan tässä asetuksessa asetetut yleiset ja erityiset tavoitteet.

(4)	Toimenpiteiden tehokkuus ja varainkäytön laatu ovat rahaston täytäntöönpanon keskeiset periaatteet. Lisäksi rahastoa olisi käytettävä mahdollisimman vaikuttavasti ja käyttäjäystävällisesti.

(5)

Sisäasiain alan rahoituksen uudella kahden pilarin rakenteella on tarkoitus edistää rahoituksen yksinkertaistamista, järkeistämistä, lujittamista ja avoimuutta. Olisi pyrittävä parantamaan synergiaa, johdonmukaisuutta ja täydentävyyttä eri rahastojen ja ohjelmien välillä, mukaan luettuna rahoituksen myöntäminen yhteisiin tavoitteisiin. Olisi kuitenkin vältettävä eri rahoitusvälineiden päällekkäisyyksiä.

(6)

Rahastolla olisi luotava joustava kehys, jonka avulla jäsenvaltiot voivat saada rahoitusvaroja kansallisten ohjelmiensa mukaisesti rahaston piiriin kuuluvien toimintapolitiikan alojen tukemiseksi niiden erityisten tilanteiden ja tarpeiden sekä rahaston yleisten ja erityistentavoitteiden mukaisesti ottaen huomioon sen, missä tapauksessa rahoitustuki on tehokkainta ja asianmukaisinta.

(7)

Rahaston olisi ilmennettävä yhteisvastuullisuutta siten, että siitä myönnetään rahoitustukea jäsenvaltioille. Sillä olisi edistettävä unionin muuttovirtojen tehokasta hallintaa aloilla, joilla unionin tuoma lisäarvo on mahdollisimman suuri, erityisesti jakamalla vastuuta jäsenvaltioiden kesken sekä jakamalla vastuuta ja tehostamalla yhteistyötä kolmansien maiden kanssa.

(8)

Jäsenvaltioiden olisi tämän rahaston yleistavoitteen saavuttamisen edistämiseksi varmistettava, että niiden kansallisiin ohjelmiin sisältyy tämän asetuksen erityistavoitteisiin kohdistuvia toimia ja että resurssit kohdennetaan eri tavoitteisiin varmistaen, että tavoitteet ovat saavutettavissa. Sellaisessa epätavallisessa tilanteessa, että jäsenvaltio haluaa poiketa tässä asetuksessa säädetyistä vähimmäisprosenttiosuuksista, kyseisen jäsenvaltion olisi esitettävä tälle yksityiskohtaiset perustelut kansallisessa ohjelmassaan.

(9)

Yhdenmukaisen ja laadukkaan turvapaikkapolitiikan varmistamiseksi sekä korkeatasoisempien kansainvälisen suojelun normien soveltamiseksi rahastolla olisi edistettävä yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tehokasta toimintaa, mihin kuuluvat toimintalinjoihin, lainsäädäntöön ja valmiuksien kehittämiseen liittyvät toimenpiteet, samalla kun toimitaan samalla yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden, unionin virastojen ja kolmansien maiden kanssa.

(10)

On aiheellista tukea ja kehittää jäsenvaltioiden pyrkimyksiä toteuttaa unionin turvapaikkasäännöstö kokonaisuudessaan ja asianmukaisesti sekä erityisesti asianmukaisten vastaanotto-olosuhteiden tarjoamiseksi siirtymään joutuneille henkilöille ja kansainvälistä suojelua hakeville ja saaville henkilöille, jotta voidaan varmistaa näiden henkilöiden aseman oikea määrittely Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (4) mukaisesti, soveltaa tasapuolisia ja tehokkaita turvapaikkamenettelyjä sekä edistää turvapaikkakysymyksiin liittyviä hyviä käytäntöjä kansainvälistä suojelua tarvitsevien henkilöiden oikeuksien suojelemiseksi ja jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmien tehokkuuden mahdollistamiseksi.

(11)

Rahastosta olisi tarjottava riittävää tukea jäsenvaltioiden yhteisille toimille, joilla pyritään tunnistamaan parhaat käytännöt, jakamaan ja edistämään niitä sekä luomaan toimivia yhteistyörakenteita, jotta voidaan parantaa päätöksenteon laatua yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän puitteissa.

(12)

Rahaston olisi täydennettävä ja lujitettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 439/2010 (5) perustetun Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston, jäljempänä ’EASO’, toimintaa, jotta voidaan koordinoida jäsenvaltioiden välistä käytännön yhteistyötä turvapaikka-asioissa, tukea erityisten paineiden kohteeksi joutuneita jäsenvaltioita ja edistää yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän täytäntöönpanoa. Komissio voi käyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (6) tarjoamaa mahdollisuutta antaa EASOlle tehtäväksi toteuttaa erityisiä, tilapäisiä tehtäviä, kuten koordinoida jäsenvaltioiden uudelleensijoittamistoimia asetuksen (EU) N:o 439/2010 mukaisesti.

(13)	Rahaston olisi tuettava unionin ja jäsenvaltioiden toimia, joilla parannetaan jäsenvaltioiden valmiuksia kehittää, seurata ja arvioida turvapaikkapolitiikkaansa voimassa olevan unionin oikeuden mukaisten velvoitteidensa mukaisesti.

(14)

Rahaston olisi tuettava jäsenvaltioiden pyrkimyksiä antaa alueellaan kansainvälistä suojelua ja tarjota pysyvä ratkaisu pakolaisille ja kotiseudultaan siirtymään joutuneille henkilöille, joilla on Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun, jäljempänä ’UNHCR’, mukaan oikeus uudelleensijoittamiseen, mukaan lukien arvio uudelleensijoittamistarpeista ja kyseisten henkilöiden siirtäminen jäsenvaltioiden alueelle, jotta turvataan heidän oikeudellinen asemansa ja edistetään heidän kotouttamistaan.

(15)

Rahastosta olisi myönnettävä tukea turvallisempaa pääsyä turvapaikkamenettelyjen piiriin koskeville uusille toimintatavoille, jotka kohdennetaan erityisesti tärkeimpiin kauttakulkumaihin. Tällaisiin toimintatapoihin olisi kuuluttava tiettyjä ryhmiä koskevia suojeluohjelmia tai turvapaikkahakemusten tutkimisessa noudatettavia tiettyjä menettelyjä.

(16)

Rahaston luonteeseen kuuluu, että siitä olisi voitava tarjota tukea vapaaehtoisten vastuunjakoa koskevien toimien yhteydessä, joista on sovittu jäsenvaltioiden välillä ja joissa kansainväliseen suojeluun oikeutettuja henkilöitä ja kansainvälistä suojelua hakeneita henkilöitä siirretään jäsenvaltiosta toiseen.

(17)

Kumppanuudet ja yhteistyö kolmansien maiden kanssa turvapaikkaa tai muunlaista kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden maahantulon hallitsemiseksi asianmukaisella tavalla ovat unionin turvapaikkapolitiikan olennainen osa. Rahastoon olisi kuuluttava vahva uudelleensijoittamiseen unionissa liittyvä osio kansainvälisen suojelun ja pysyvien ratkaisujen tarjoamiseksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa muun muassa alueellisten suojeluohjelmien puitteissa.

(18)

Kotouttamisprosessin kehittämiseksi ja lujittamiseksi eurooppalaisissa yhteiskunnissa rahaston olisi tehtävä jäsenvaltioiden taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin perustuvasta laillisesta maahanmuutosta unioniin helpompaa ja valmisteltava jo ennalta kotouttamisprosessia unioniin tulevien kolmansien maiden kansalaisten alkuperämaissa.

(19)

Voidakseen toimia tehokkaasti ja saavuttaakseen suurimman mahdollisen lisäarvon rahaston toiminta olisi kohdennettava paremmin tukemaan johdonmukaisia strategioita, jotka on laadittu nimenomaisesti edistämään kolmansien maiden kansalaisten kotoutumista tapauksen mukaan kansallisella, paikallisella ja/tai aluetasolla. Näiden strategioiden toteuttamisen olisi oltava pääasiassa paikallis- ja alueviranomaisten sekä valtioista riippumattomien toimijoiden tehtävä, sulkematta kuitenkaan pois kansallisia viranomaisia, etenkin jos jäsenvaltion hallinto-organisaatio sitä edellyttää tai jos kotouttamistoimet kuuluvat jäsenvaltiossa valtion ja hajautetun hallinnon jaettuun toimivaltaan. Strategioita toteuttavien organisaatioiden olisi valittava erilaisista käytettävissä olevista toimenpiteistä omaan erityistilanteeseensa sopivimmat.

(20)	Rahaston täytäntöönpanon olisi oltava johdonmukaista unionin yhteisten kotouttamista koskevien perusperiaatteiden kanssa, siten kuin yhteisessä kotouttamisohjelmassa on tarkemmin esitetty.

(21)

Kotouttamistoimenpiteiden olisi käsitettävä myös kansainvälistä suojelua saavat henkilöt, jotta voidaan varmistaa kokonaisvaltainen lähestymistapa kotouttamiseen ottaen huomioon näiden kohderyhmien erityispiirteet. Jos kotouttamistoimenpiteet on yhdistetty vastaanottotoimenpiteisiin, toimien olisi tapauksen mukaan voitava koskea myös kansainvälistä suojelua hakevia.

(22)

Jotta unionin toiminta kolmansien maiden kansalaisten kotouttamiseksi olisi johdonmukaista, rahastosta rahoitettavat toimet olisi määriteltävä tarkkaan ja niillä olisi täydennettävä Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettavia toimia. Rahaston täytäntöönpanosta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten olisi luotava tätä varten yhteistyö- ja koordinointimenettelyt niiden viranomaisten kanssa, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet huolehtimaan Euroopan sosiaalirahaston tukitoimien hallinnoinnista.

(23)

Jotkut toimet voivat käytännön syistä koskea tiettyä henkilöryhmää, ja voi olla tehokkaampaa kohdistaa toimet koko ryhmään tekemättä eroa sen jäsenten välillä. Tästä syystä olisi asianmukaista antaa niille jäsenvaltioille, jotka sitä haluavat, mahdollisuus ottaa kansallisissa ohjelmissaan huomioon, että kotouttamistoimet voivat koskea myös kolmansien maiden kansalaisten lähimpiä sukulaisia siinä määrin kuin se on tarpeen tällaisten toimien tehokkaan täytäntöönpanon kannalta. Käsitteellä ’lähimmät sukulaiset’ tarkoitetaan puolisoita tai kumppaneita sekä kaikkia henkilöitä, joilla on kotouttamistoimien kohteena olevan kolmannen maan kansalaisen kanssa suora perheside alenevassa tai ylenevässä polvessa ja jotka eivät muutoin kuuluisi rahaston soveltamisalaan.

(24)

Rahaston olisi tuettava jäsenvaltioita laillisen maahanmuuton järjestämistä koskevien strategioiden laatimisessa parantamalla niiden valmiuksia kehittää, toteuttaa, seurata ja arvioida kaikkia kolmansien maiden kansalaisia koskevia maahanmuutto- ja kotouttamisstrategioita, -politiikkoja ja -toimenpiteitä, unionin oikeudelliset välineet mukaan lukien. Rahaston olisi tuettava myös tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä yhteistyötä eri hallintoyksiköiden välillä ja muiden jäsenvaltioiden kanssa.

(25)

Unionin olisi jatkettava ja laajennettava liikkuvuuskumppanuuksien käyttöä pääasiallisena strategisena, kattavana ja pitkäaikaisena yhteistyökehyksenä muuttoliikkeen hallinnassa kolmansien maiden kanssa. Rahaston olisi tuettava joko unionissa tai kolmansissa maissa toteutettavaa, unionin tarpeiden ja painopisteiden mukaista liikkuvuuskumppanuuksien puitteissa toteutettavaa toimintaa, erityisesti toimia, joilla varmistetaan rahoituksen jatkuvuus sekä unionin alueella että kolmansissa maissa.

(26)

On aiheellista edelleen tukea ja rohkaista jäsenvaltioiden pyrkimyksiä kehittää kolmansien maiden kansalaisten palautusmenettelyjen hallinnoinnin kaikkia osa-alueita palauttamista koskevien yhteisten vaatimusten tasapuolisen ja tehokkaan täytäntöönpanon jatkamiseksi erityisesti siten kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/115/EY (7) säädetään. Rahaston olisi edistettävä palauttamisstrategioiden laatimista kansallisella tasolla yhdennetyn palauttamismenettelyjen hallinnoinnin käsitteen puitteissa sekä toimenpiteitä niiden tehokkaan täytäntöönpanon tukemiseksi kolmansissa maissa.

(27)

Henkilöiden, myös sellaisten henkilöiden, joilla ei ole velvoitetta poistua alueelta, vapaaehtoista paluuta olisi edistettävä kannustimilla, esimerkiksi soveltamalla heihin erityiskohtelua paluun tehostettuna tukemisena. Tällainen vapaaehtoinen paluu on sekä paluumuuttajien että viranomaisten edun mukaista, koska se on kustannustehokasta. Jäsenvaltioita olisi rohkaistava antamaan etusija vapaaehtoiselle paluulle.

(28)

Käytännössä vapaaehtoinen paluu ja pakkoon perustuva paluu ovat kuitenkin sidoksissa toisiinsa, ja näillä kahdella menettelytavalla on toisiaan täydentävä vaikutus, minkä vuoksi jäsenvaltioita olisi rohkaistava tehostamaan näiden kahden tavan täydentävyyttä palauttamismenettelyjen hallinnoinnissaan. Maasta poistamisia on toteutettava, jotta unionin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan sekä jäsenvaltioiden maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmien eheys voidaan turvata. Mahdollisuus soveltaa maasta poistamista on ennakkoehto sille, että voidaan turvata tämän toimintapolitiikan perusta ja noudattaa oikeusvaltioperiaatetta, joka on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisen perusedellytys. Rahastosta olisi sen vuoksi tuettava jäsenvaltioiden toimia helpottaa maasta poistamista, soveltuvin osin unionin oikeudessa asetettujen vaatimusten mukaisesti sekä palautettavien henkilöiden perusoikeuksia ja ihmisarvoa täysimääräisesti kunnioittaen.

(29)	On olennaisen tärkeää, että rahastosta tuetaan palautettavien henkilöiden hyväksi paluumaassa toteutettavia erityistoimia, joilla varmistetaan heidän onnistunut paluunsa lähtökaupunkiin tai -alueelle ja edistetään heidän pysyvää uudelleen kotouttamistaan yhteisöönsä.

(30)

Unionin takaisinottosopimukset ovat olennainen osa unionin palauttamispolitiikkaa ja muuttovirtojen tehokkaan hallinnan keskeinen väline, koska ne helpottavat laittomien maahanmuuttajien nopeaa palauttamista. Nämä sopimukset ovat tärkeä osatekijä laittomien maahanmuuttajien alkuperämaiden ja kauttakulkumaiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa ja niiden kanssa tehtävässä yhteistyössä, ja niiden täytäntöönpanoa kolmansissa maissa olisi tuettava kansallisella ja unionin tasolla toteutettavien palautusstrategioiden tehokkuutta ajatellen.

(31)

Rahaston olisi täydennettävä ja lujitettava neuvoston asetuksella (EY) N:o 2007/2004 (8) perustetun Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston toimintaa, jonka tehtävänä on muun muassa avustaa tarvittaessa jäsenvaltioita yhteisten palauttamisoperaatioiden organisoinnissa ja määrittää parhaita käytäntöjä, jotka liittyvät matkustusasiakirjojen hankintaan ja jäsenvaltioiden alueella laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten poistamiseen maasta sekä avustaa jäsenvaltioita tilanteissa, joissa ulkorajoilla tarvitaan teknistä ja operatiivista lisäapua, ottaen huomioon, että jotkut tilanteet saattavat vaatia humanitaarista hätäapua ja meripelastustoimia.

(32)

Sen lisäksi, että tuetaan henkilöiden paluuta tämän asetuksen mukaisesti, rahastosta olisi tuettava myös muita toimenpiteitä, joilla torjutaan laitonta maahanmuuttoa tai voimassa olevien laillista maahanmuuttoa koskevien sääntöjen kiertämistä, ja turvata näin jäsenvaltioiden maahanmuuttojärjestelmien eheys.

(33)

Rahasto olisi pantava täytäntöön noudattaen täysin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia ja periaatteita sekä asiaan liittyvissä kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuja perusoikeuksia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaan liittyvä oikeuskäytäntö mukaan luettuna. Tukikelpoisissa toimissa olisi otettava huomioon ihmisoikeuksiin perustuva lähestymistapa maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden suojeluun ja niillä olisi erityisesti varmistettava, että kiinnitetään erityistä huomiota ja toimia kohdennetaan haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, erityisesti naisten, ilman huoltajaa olevien alaikäisten ja muiden riskiryhmiin kuuluvien alaikäisten erityistilanteeseen.

(34)

Käsitteet ”haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt” ja ”perheenjäsenet” on tämän asetuksen kannalta merkityksellisissä eri säädöksissä määritelty eri tavoin. Niitä olisi siksi tulkittava asianomaisen säädöksen mukaisesti ja ottaen huomioon se yhteys, jossa niitä käytetään. Uudelleensijoittamisen yhteydessä niiden jäsenvaltioiden, jotka toteuttavat uudelleensijoittamista, olisi kuultava tarkoin UNHCR:ää, kun niiden uudelleensijoittamiskäytäntöjen ja tosiasiallisten uudelleensijoittamismenettelyjen yhteydessä on kyse käsitteestä ”perheenjäsenet”.

(35)

Kolmansissa maissa rahaston tuella suoritettavat ja näitä maita koskevat toimenpiteet olisi hyväksyttävä hyödyntäen yhteisvaikutusta ja noudattaen johdonmukaisuutta muiden unionin ulkopuolella toteutettavien, sekä maantieteellisistä että temaattisista unionin ulkoisen avun välineistä tuettujen toimien kanssa. Näiden toimien toteuttamisessa olisi erityisesti pyrittävä noudattamaan täysin johdonmukaisesti asianomaista maata tai aluetta koskevan unionin ulkoisen toiminnan periaatteita ja yleistavoitteita. Toimenpiteiden tarkoituksena ei olisi oltava tukea kehitystä suoraan tukevia toimia, ja niillä olisi tarvittaessa täydennettävä ulkoisen avun välineiden perusteella myönnettyä rahoitusta. Kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen 35 kohdassa vahvistettua kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta olisi noudatettava. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että hätäavun toteuttaminen on johdonmukaista humanitaarista apua koskevan unionin politiikan kanssa ja että se tarvittaessa täydentää sitä sekä noudattaa humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa vahvistettuja humanitaarisia periaatteita.

(36)

Suuri osa rahaston käytettävissä olevista varoista olisi objektiivisten perusteiden mukaisesti jaettava suhteessa vastuuseen, jonka kukin jäsenvaltio kantaa muuttovirtojen hallintaa koskevien ponnistelujensa johdosta. Tätä varten olisi käytettävä tuoreimpia saatavilla olevia, Eurostatin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 862/2007 (9) nojalla keräämiä muuttovirtoja koskevia tilastotietoja, jotka koskevat muun muassa ensimmäisten turvapaikkahakemusten määrää, pakolaisaseman tai toissijaisen suojelun myöntämispäätöksiä, uudelleensijoitettujen pakolaisten, laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten ja jäsenvaltiolta luvan oleskella sen alueella saaneiden kolmansien maiden kansalaisten määrää, kansallisten viranomaisten antamia palauttamispäätöksiä sekä toteutuneiden palautusten määrää.

(37)

Tässä asetuksessa säädetään jäsenvaltioille jaettavista rahoituksen perusosista. Perusosan koostuu vähimmäismäärästä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 573/2007/EY (10) perustetusta Euroopan pakolaisrahastosta, neuvoston päätöksellä 2007/435/EY perustetusta (11) kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten perustetusta eurooppalaisesta rahastosta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 575/2007/EY (12) perustetusta Euroopan paluurahastosta kullekin jäsenvaltiolle vuosina 2011, 2012 ja 2013 myönnettyjen määrärahojen keskiarvon perusteella lasketusta määrästä. Rahoituksen kohdentamista koskevat laskelmat on tehty päätöksessä N:o 573/2007/EY, päätöksessä N:o 2007/435/EY sekä päätöksessä N:o 575/2007/EY säädettyjen jakoperusteiden mukaisesti. Eurooppa-neuvoston 7 ja 8 päivänä helmikuuta 2013 antamien päätelmien mukaisesti, joissa korostettiin, että ”erityistä huomiota kiinnitetään saariyhteisöihin, joihin kohdistuu suhteettoman suuria muuttoliikehaasteita”, on asianmukaista korottaa Kyproksen ja Maltan vähimmäismääriä.

(38)

Vaikka onkin asianmukaista, että kullekin jäsenvaltiolle osoitetaan tuoreimpiin saatavilla oleviin tilastotietoihin perustuva määrä, osa rahaston käytettävissä olevista varoista olisi jaettava myös jäsenvaltioiden yhteistyötä edellyttävien, unionille merkittävää lisäarvoa tuovien erityistoimien toteuttamiseen sekä unionin uudelleensijoittamisohjelman toteuttamiseen ja kansainväliseen suojeluun oikeutettujen henkilöiden jäsenvaltiosta toiseen tapahtuviin siirtoihin.

(39)	Tätä varten tässä asetuksessa olisi vahvistettava luettelo erityistoimista, joille voidaan myöntää rahoitusta rahastosta. Niille jäsenvaltioille, jotka sitoutuvat toteuttamaan tällaisia toimia, olisi osoitettava täydentäviä määriä.

(40)

Unionin uudelleensijoittamisohjelman vähittäisen toteuttamisen mukaisesti rahastosta olisi myönnettävä kohdennettua tukea taloudellisena kannustimena (kertakorvauksena) kutakin uudelleensijoitettua henkilöä kohden. Komission olisi yhteistyössä EASOn kanssa sekä kummankin toimivallan mukaisesti seurattava rahastosta tuettavien uudelleensijoittamisoperaatioiden täytäntöönpanon tehokkuutta.

(41)

Yhteiset uudelleensijoittamista koskevat painopisteet olisi määritettävä unionin tasolla unionin toteuttamien uudelleensijoittamispyrkimysten vaikutuksen lisäämiseksi tarjottaessa suojelua kansainvälistä suojelua tarvitseville henkilöille, ja uudelleensijoittamisen strategisen vaikutuksen maksimoimiseksi kohdistamalla toimet paremmin henkilöihin, jotka tarvitsevat uudelleensijoittamista eniten. Näitä yhteisiä painopisteitä olisi muutettava vain, jos muutos on selkeästi perusteltu, tai UNHCR:n suosituksien mukaisesti sekä tässä asetuksessa vahvistetun yleisluokituksen perusteella.

(42)	Tietyt kansainvälistä suojelua tarvitsevat henkilöryhmät olisi erityisen haavoittuvuutensa vuoksi aina sisällytettävä unionin yhteisiin uudelleensijoittamista koskeviin painopisteisiin.

(43)

Kun otetaan huomioon unionin yhteisissä uudelleensijoittamista koskevissa painopisteissä määritetyt uudelleensijoittamistarpeet, on myös tarpeen tarjota taloudellisia lisäkannustimia henkilöiden uudelleensijoittamiseen tiettyjen maantieteellisten alueiden ja kansallisuuksien osalta samoin kuin tiettyjen uudelleensijoitettavien henkilöryhmien osalta, jos uudelleensijoittamisen katsotaan olevan sopivin ratkaisu heidän erityistarpeisiinsa.

(44)

Jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuden lisäämiseksi sekä vastuun jakamiseksi paremmin jäsenvaltioiden kesken erityisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, joihin turvapaikanhakijoiden virrat vaikuttavat voimakkaimmin, olisi perustettava vastaavanlainen taloudellisiin kannustimiin perustuva järjestely kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtämiseksi jäsenvaltiosta toiseen. Tällaisen järjestelyn olisi määrä vähentää niihin jäsenvaltioihin kohdistuvaa painetta, jotka vastaanottavat absoluuttisesti tai suhteellisesti suurempia määriä turvapaikanhakijoita ja kansainvälistä suojelua hakevia ja saavia henkilöitä.

(45)	Rahastosta myönnetty tuki on tehokkaampaa ja tuo enemmän lisäarvoa, jos tässä asetuksessa määritellään rajoitettu määrä pakollisia tavoitteita, joihin on pyrittävä kunkin jäsenvaltion erityistilanteensa ja -tarpeidensa huomioon ottaen laatimissa ohjelmissa.

(46)

Yhteisvastuullisuuden lujittamiseksi on tärkeää, että rahastosta myönnetään koordinoidusti ja yhteisvaikutuksessa komission hallinnoiman humanitaarisen avun kanssa tarpeen mukaan lisätukea, jotta voidaan hätäapua antamalla vastata hätätilanteisiin, joihin liittyy voimakkaita muuttopaineita jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa tai sellaiseen siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaiseen maahantuloon neuvoston direktiivissä 2001/55/EY (13) mukaisesti. Hätäavun olisi sisällettävä myös sellaisille tilapäisille humanitaarisin perustein hyväksyttävän maahantulon ohjelmille annettava tuki, joiden tarkoituksena on, että henkilöt voivat oleskella tilapäisesti jäsenvaltion alueella kolmansissa maissa ilmenneen äkillisen humanitaarisen kriisin vuoksi. Tällaiset muut humanitaarisin perustein hyväksyttävän maahantulon ohjelmat eivät vaikuta eivätkä saisi haitata unionin uudelleensijoitusohjelmaa, jolla pyritään nimenomaisesti alusta lähtien löytämään kestävä ratkaisu niitä kansainvälistä suojelua tarvitsevia henkilöitä varten, jotka on siirretty unioniin kolmansista maista. Tätä varten jäsenvaltioilla ei saisi olla oikeutta saada täydentäviä kertakorvauksia niiden henkilöiden osalta, joille on myönnetty tilapäinen lupa oleskella jäsenvaltion alueella tällaisten muiden humanitaarisin perustein hyväksyttävän maahantulon ohjelmien perusteella.

(47)	Tällä asetuksella olisi annettava rahoitustukea neuvoston päätöksellä 2008/381/EY (14) perustetun Euroopan muuttoliikeverkoston toiminnalle sen tavoitteiden ja tehtävien mukaisesti.

(48)	Sen vuoksi neuvoston päätös 2008/381/EY olisi muutettava menettelyjen yhdenmukaistamiseksi sekä siinä tarkoitettujen kansallisten yhteyspisteiden asianmukaisen ja oikea-aikaisen rahoitustuen saannin helpottamiseksi.

(49)

Jäsenvaltioille kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden uudelleensijoittamisten ja/tai jäsenvaltiosta toiseen siirtämisten toteuttamiseen kertakorvauksina myönnettävien taloudellisten kannustimien tarkoitus huomioiden, ja koska nämä kertakorvaukset muodostavat vain murto-osan tosiasiallisista kustannuksista, tässä asetuksessa olisi säädettävä tietyistä poikkeuksista menojen tukikelpoisuutta koskeviin sääntöihin.

(50)

Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen sellaisten säännösten täydentämiseksi tai muuttamiseksi, jotka koskevat kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden uudelleensijoittamista ja jäsenvaltiosta toiseen siirtämistä varten myönnettäviä kertakorvauksia sekä erityistoimien ja unionin yhteisten uudelleensijoittamista koskevien painopisteiden määrittelyä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(51)	Komission olisi tätä asetusta soveltaessaan ja myös delegoituja säädöksiä valmistellessaan kuultava kaikkien jäsenvaltioiden asiantuntijoita.

(52)	Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (15) mukaisesti.

(53)

Unionin talousarviosta myönnettävä rahoitus olisi keskitettävä toimiin, joissa unionin toiminta voi tuoda lisäarvoa verrattuna jäsenvaltioiden yksinään toteuttamiin toimiin. Koska unionilla on paremmat mahdollisuudet kuin jäsenvaltioilla tarjota kehys, joka ilmentää unionin yhteisvastuullisuutta muuttovirtojen hallinnassa, tämän asetuksen mukaisella rahoitustuella olisi erityisesti edistettävä jäsenvaltioiden ja unionin valmiuksien vahvistamista tällä alalla.

(54)	Unionin rahoituksen vaikutukset on tarpeen maksimoida asettamalla käyttöön, yhdistämällä ja hyödyntämällä julkisia ja yksityisiä rahoitusvaroja.

(55)

Komission olisi seurattava rahaston täytäntöönpanoa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 514/2014 (16) mukaisesti yhteisten tulosten ja vaikutusten arviointiin sovellettavien indikaattorien avulla. Näiden indikaattoreiden, asiaankuuluvat perustasot mukaan lukien, olisi muodostettava vähimmäisperusta sen arvioimiseksi, missä määrin rahaston tavoitteet on saavutettu.

(56)	Rahaston saavutusten arvioimiseksi olisi luotava sen kuhunkin erityistavoitteeseen liittyviä yhteisiä indikaattoreita. Yhteisten indikaattorien ei olisi vaikutettava tässä asetuksessa säädettyjen niihin liittyvien toimien täytäntöönpanon vapaaehtoiseen tai pakolliseen luonteeseen.

(57)

Tämän rahaston hallinnointia ja täytäntöönpanoa varten rahaston olisi muodostettava osa johdonmukaista kokonaisuutta, johon kuuluvat tämä asetus sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 513/2014 (17). Rahaston täytäntöön panemiseksi olisi asetuksessa (EU) N:o 514/2014 säädettyyn kumppanuuteen sisällytettävä asiaan liittyviä kansainvälisiä organisaatioita, valtioista riippumattomia järjestöjä sekä työmarkkinaosapuolia. Kukin jäsenvaltion olisi vastattava kumppanuuden kokoonpanon vahvistamisesta ja sen täytäntöönpanoon liittyvistä käytännön järjestelyistä.

(58)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on muuttovirtojen tehokkaan hallinnan edistäminen sekä yhteisen turvapaikkapolitiikan, toissijaisen suojelun ja tilapäisen suojelun sekä yhteisen maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpano, lujittaminen ja kehittäminen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(59)	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 ja 10 artiklan mukaisesti rahaston olisi otettava huomioon sukupuolten tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteiden sisällyttäminen toimintaan.

(60)	Päätökset N:o 573/2007/EY, N:o 575/2007/EY ja 2007/435/EY olisi kumottava, jollei tässä asetuksessa annetuista siirtymäsäännöksistä muuta johdu.

(61)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti ja rajoittamatta kyseisen pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(62)

Tanskan asemaa koskevan, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(63)	On asianmukaista yhdenmukaistaa tämän asetuksen soveltamiskausi neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (18) soveltamiskauden kanssa. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

1. Tällä asetuksella perustetaan kaudelle, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2014 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto, jäljempänä ’rahasto’.

2. Tässä asetuksessa vahvistetaan

a)	rahoitustuen tavoitteet ja tukikelpoiset toimet;

b)	tukikelpoisten toimien yleinen täytäntöönpanokehys;

c)	käytettävissä olevat rahoitusvarat ja niiden jakautuminen;

d)	unionin yhteisten uudelleensijoittamista koskevien painopisteiden vahvistamista koskevat periaatteet ja sitä koskeva mekanismi; ja

e)	Euroopan muuttoliikeverkoston toimintaa varten myönnettävä rahoitustuki.

3. Tässä asetuksessa säädetään asetuksessa (EU) N:o 514/2014 annettujen sääntöjen soveltamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 4 artiklan soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

’uudelleensijoittamisella’ prosessia, jossa kolmansien maiden kansalaisia siirretään Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun, jäljempänä ’UNHCR’, pyynnöstä henkilön kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella kolmannesta maasta jäsenvaltioon, jossa he saavat oleskella jonkin seuraavan aseman perusteella:

i)	’pakolaisasema’ sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan e alakohdassa;

ii)	’toissijainen suojeluasema’ sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan g alakohdassa; tai

iii)	muu asema, joka antaa i ja ii alakohdassa tarkoitettua asemaa vastaavat kansallisen ja unionin oikeuden mukaiset oikeudet ja etuudet;

’muilla humanitaarisin perustein hyväksyttävän maahantulon ohjelmilla’ tilapäistä prosessia, jossa jäsenvaltio antaa useille kolmansien maiden kansalaisille luvan oleskella alueellaan väliaikaisesti suojellakseen heitä äkilliseltä humanitaariselta kriisiltä, joka johtuu esimerkiksi poliittisesta kehityksestä tai konflikteista;

c)	’kansainvälisellä suojelulla’ direktiivissä 2011/95/EU tarkoitettua pakolaisasemaa ja toissijaista suojeluasemaa;

d)	’palauttamisella’ prosessia, jonka aikana kolmannen maan kansalainen palaa joko vapaaehtoisesti paluuvelvoitetta noudattaen tai pakotettuna, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2008/115/EY 3 artiklassa;

’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin kansalainen. Viittaus kolmannen maan kansalaisiin on ymmärrettävä niin, että siihen sisältyvät kansalaisuudettomat henkilöt ja henkilöt, joiden kansalaisuus on määrittelemätön;

f)	’maasta poistamisella’ paluuvelvoitteen täytäntöönpanoa eli varsinaista kuljetusta pois asianomaisesta jäsenvaltiosta, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2008/115/EY 3 artiklassa;

g)	’vapaaehtoisella paluulla’ paluuvelvoitteen noudattamista palauttamispäätöksessä tuota tarkoitusta varten asetetussa määräajassa, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2008/115/EY 3 artiklassa;

’ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä’ alle 18-vuotiasta kolmannen maan kansalaista, joka saapuu tai on saapunut jäsenvaltion alueelle ilman hänestä joko asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön tai kansallisen käytännön mukaisesti vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin tällainen henkilö ei tosiasiallisesti huolehdi hänestä; sillä tarkoitetaan myös alaikäistä, joka on jäänyt ilman huoltajaa sen jälkeen, kun hän on saapunut jäsenvaltion alueelle;

i)	’haavoittuvassa asemassa olevalla henkilöllä’ kolmannen maan kansalaista, joka on tästä rahastosta tuettavaa toimintapolitiikan alaa koskevan unionin oikeuden kannalta merkityksellisen määritelmän mukainen;

j)	’perheenjäsenellä’ kolmannen maan kansalaista, joka on tästä rahastosta tuettavaa toimintapolitiikan alaa koskevan unionin oikeuden kannalta merkityksellisen määritelmän mukainen;

’hätätilanteella’ tilannetta, joka johtuu

yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa vallitsevasta voimakkaasta muuttopaineesta, johon liittyy kolmansien maiden kansalaisten laajamittainen ja suhteeton maahantulo, mistä aiheutuu jäsenvaltioiden vastaanotto- ja säilöönottovalmiuksiin, turvapaikkajärjestelmiin ja -menettelyihin kohdistuu huomattavia kiireellisiä vaatimuksia;

ii)	direktiivissä 2001/55/EY tarkoitetun tilapäisen suojelun toteuttamisesta; tai

iii)	voimakkaasta muuttopaineesta, joka vallitsee kolmansissa maissa, joihin jää pakolaisia poliittisten mullistusten tai konfliktien kaltaisten tapahtumien vuoksi.

3 artikla

Tavoitteet

1. Rahaston yleistavoitteena on edistää muuttovirtojen tehokasta hallintaa ja yhteisen turvapaikkapolitiikan, toissijaisen suojelun ja tilapäisen suojelun sekä yhteisen maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpanoa, lujittamista ja kehittämistä noudattaen samalla täysin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia ja periaatteita.

2. Yleistavoitteen puitteissa rahastolla edistetään seuraavia yhteisiä erityistavoitteita:

a)	vahvistaa ja kehittää yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kaikkia näkökohtia, myös sen ulkoista ulottuvuutta;

tukea jäsenvaltioihin suuntautuvaa, niiden taloudellisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden, kuten työmarkkinoiden tarpeiden, mukaista laillista maahanmuuttoa, niin että samalla turvataan jäsenvaltioiden maahanmuuttojärjestelmien eheys ja edistetään kolmansien maiden kansalaisten tehokasta kotouttamista;

c)	kehittää jäsenvaltioissa oikeudenmukaisia ja tehokkaita palauttamisstrategioita, joilla tuetaan laittoman maahanmuuton torjuntaa, korostaen paluun pysyvyyttä ja tehokasta takaisinottoa alkuperä- ja kauttakulkumaihin;

d)	tehostaa jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuutta ja keskinäistä vastuunjakoa varsinkin niiden jäsenvaltioiden osalta, joihin siirtolais- ja pakolaisvirrat kohdistuvat voimakkaimmin, myös käytännön yhteistyön kautta.

Rahaston erityistavoitteiden toteutumista arvioidaan asetuksen (EU) N:o 514/2014 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämän asetuksen liitteessä IV olevilla yhteisillä indikaattoreilla ja kansallisiin ohjelmiin sisältyvillä ohjelmakohtaisilla indikaattoreilla.

3. Toimenpiteiden, jotka toteutetaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, on oltava täysin johdonmukaisia unionin ulkoisilla rahoitusvälineillä tuettujen toimenpiteiden kanssa ja niiden on oltava unionin ulkoisen toiminnan tavoitteiden ja yleisten periaatteiden mukaisia.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tavoitteet toteutetaan ottaen asianmukaisesti huomioon unionin humanitaarisen politiikan tavoitteet ja periaatteet. Johdonmukaisuus unionin ulkoisten rahoitusvälineiden avulla rahoitettujen toimenpiteiden kanssa varmistetaan 24 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Kumppanuus

Tämän rahaston soveltamiseksi asetuksen (EU) N:o 514/2014 12 artiklassa tarkoitettu kumppanuus sisältää asiaan liittyviä kansainvälisiä organisaatioita, valtioista riippumattomia järjestöjä sekä työmarkkinaosapuolia.

II LUKU

YHTEINEN EUROOPALAINEN TURVAPAIKKAJÄRJESTELMÄ

5 artikla

Vastaanotto- ja turvapaikkajärjestelmät

1. Edellä 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa määritellyn erityistavoitteen puitteissa ja asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklan mukaiset poliittisen vuoropuhelun tulokset huomioiden sekä tämän asetuksen 19 artiklassa säädettyjen kansallisiin ohjelmiin sisältyvien tavoitteiden mukaisesti rahastosta tuetaan toimia, jotka kohdistetaan yhteen tai useampaan seuraavaan kolmansien maiden kansalaisten ryhmään:

a)	henkilöt, joilla on direktiivissä 2011/95/EU tarkoitettu pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema;

b)	henkilöt, jotka ovat hakeneet jompaakumpaa a alakohdassa tarkoitettua kansainvälisen suojelun muotoa mutta eivät vielä ole saaneet lopullista päätöstä;

c)	henkilöt, jotka saavat direktiivissä 2001/55/EY tarkoitettua tilapäistä suojelua;

d)	henkilöt, joita uudelleensijoitetaan tai jotka on uudelleensijoitettu johonkin jäsenvaltioon tai joita siirretään tai jotka on siirretty jostakin jäsenvaltiosta.

Siltä osin kuin on kyse vastaanotto-olosuhteista ja turvapaikkamenettelyistä, rahastosta tuetaan erityisesti seuraavia tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin henkilöryhmiin kohdistuvia toimia:

a)	aineellisen avun, rajalla annettava apu mukaan lukien, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, tukipalveluiden sekä fyysisen ja psyykkisen terveydenhoidon antaminen;

b)	tukitoimet, kuten kääntäminen ja tulkkaus, koulutus, myös kielikoulutus, ja muut asianomaisen henkilön oikeudellisen aseman mukaiset aloitteet;

hallintorakenteiden ja -järjestelmien perustaminen ja parantaminen sekä henkilöstölle ja asiaan liittyville hallintoviranomaisille tarjottava koulutus, jotta voidaan varmistaa turvapaikanhakijoiden tehokas ja kitkaton pääsy turvapaikkamenettelyjen piiriin sekä näiden menettelyjen tehokkuus ja korkea laatu, erityisesti unionin säännöstön kehittämisen tukemiseksi, kun se on tarpeen;

d)	sosiaaliavun tai hallinnollisia ja/tai oikeudellisia muodollisuuksia koskevien tietojen ja avun antaminen sekä turvapaikkamenettelyn mahdollista tulosta koskevien tietojen ja neuvonnan antaminen, myös paluumenettelyjä koskevien näkökohtien osalta;

e)	oikeudellisen avun antaminen ja oikeudellisen edustajan käytön tarjoaminen;

f)	haavoittuvassa asemassa olevien henkilöryhmien tunnistaminen ja erityisesti a–e alakohdan mukainen erityisapu haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille;

g)	säilöönotolle vaihtoehtoisten toimenpiteiden toteuttaminen, kehittäminen ja parantaminen.

Tarvittaessa jos jäsenvaltion kansallisessa ohjelmassa näin määrätään, rahastosta voidaan tukea myös kotouttamiseen liittyviä toimenpiteitä, kuten 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja, jotka koskevat tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden vastaanottoa.

2. Edellä 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa määritellyn erityistavoitteen puitteissa ja 19 artiklassa määriteltyjen kansallisten ohjelmien tavoitteiden mukaisesti rahastosta tuetaan majoitusinfrastruktuurien ja vastaanottojärjestelmien osalta erityisesti seuraavia toimia:

a)	olemassa olevien majoitusinfrastruktuurien ja -palvelujen parantaminen ja ylläpito;

b)	hallintorakenteiden ja -järjestelmien lujittaminen ja kehittäminen;

c)	paikallisyhteisöille suunnattu tiedottaminen;

d)	viranomaisten, myös paikallisviranomaisten, sellaisen henkilöstön koulutus, joka on tekemisissä 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden kanssa näiden vastaanoton yhteydessä;

e)	uusien majoitusinfrastruktuurien ja -palvelujen sekä hallintorakenteiden ja -järjestelmien perustaminen, ylläpito ja kehittäminen erityisesti, jos tämä on tarpeen jäsenvaltioiden rakenteellisten tarpeiden täyttämiseksi;

3. Edellä 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja d alakohdassa säädettyjen erityistavoitteiden puitteissa ja 19 artiklassa määriteltyjen kansallisten ohjelmien tavoitteiden mukaisesti rahastosta tuetaan myös tämän artiklan 1 kohdassa luetteloitujen toimien kaltaisia toimia, jos tällaiset toimet liittyvät väliaikaisesti oleskeleviin henkilöihin, jotka ovat

—	pakolaisten kauttakulku- ja hakemusten käsittelykeskuksissa, erityisesti yhteistyössä UNHCR:n kanssa toteutettavien uudelleensijoittamisoperaatioiden tukemiseksi, tai

—	jäsenvaltion alueella muiden humanitaarisin perustein hyväksyttävän maahantulon ohjelmien puitteissa.

6 artikla

Jäsenvaltioiden valmiudet kehittää, seurata ja arvioida turvapaikkapolitiikkaansa ja -menettelyitään

Tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa määritellyn erityistavoitteen puitteissa ja asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklan mukaiset poliittisen vuoropuhelun tulokset huomioiden sekä tämän asetuksen 19 artiklassa määriteltyihin kansallisiin ohjelmiin sisältyvien tavoitteiden mukaisesti rahastosta tuetaan, siltä osin kuin on kyse toimista, joilla parannetaan jäsenvaltioiden valmiuksia kehittää, seurata ja arvioida turvapaikkapolitiikkaansa ja -menettelyitään, erityisesti seuraavia toimia:

toimet, joilla kehitetään jäsenvaltioiden valmiuksia – mukaan luettuna siltä osin kuin on kyse Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 604/2013 (19) perustettuun varhaisvaroitus-, valmius- ja kriisinhallintamenettelyyn liittyvistä toimista – kerätä, analysoida ja levittää laadullista ja määrällistä tietoa sekä tilastotietoja turvapaikkamenettelyistä, vastaanottovalmiuksista, uudelleensijoittamisesta sekä kansainvälistä suojelua hakevien ja/tai saavien henkilöiden siirtämisestä jäsenvaltiosta toiseen;

b)	toimet, joilla tehostetaan jäsenvaltioiden valmiuksia kerätä, analysoida ja levittää alkuperämaita koskevaa tietoa;

c)	toimet, joilla edistetään välittömästi turvapaikkapolitiikan arviointia, kuten kansalliset vaikutustenarvioinnit, kohderyhmien ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien parissa tehtävät selvitykset, sekä indikaattorien laatimisen ja vertailuanalyysien kehittämistä.

7 artikla

Kansainvälistä suojelua hakeneiden ja saavien henkilöiden uudelleensijoittaminen ja siirto sekä muunlainen tilapäinen humanitaarisin perustein hyväksyttävä maahantulo

1. Tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja d alakohdassa säädetyn erityistavoitteen puitteissa, asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklan mukaiset poliittisen vuoropuhelun tulokset huomioiden sekä tämän asetuksen 19 artiklassa määriteltyihin kansallisiin ohjelmiin sisältyvien tavoitteiden mukaisesti rahastosta tuetaan erityisesti seuraavia toimia, jotka koskevat jäsenvaltioon uudelleensijoitettavaa tai uudelleensijoitettua kolmannen maan kansalaisen uudelleensijoittamista ja muita humanitaarisin perustein hyväksyttävää maahantuloa koskevia ohjelmia:

a)	kansallisten uudelleensijoittamisohjelmien sekä strategioiden ja muiden humanitaarisin perustein hyväksyttävän maahantulon ohjelmien perustaminen ja kehittäminen, mukaan lukien tarveanalyysi, indikaattorien parantaminen ja arviointi;

b)	asianmukaisten infrastruktuurien ja palvelujen perustaminen uudelleensijoittamistoimien ja muita humanitaarisin perustein hyväksyttävän maahantulon ohjelmia koskevien toimien kitkattoman ja tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi, kieliä koskeva apu mukaan lukien;

c)	rakenteiden ja järjestelmien perustaminen sekä henkilöstön kouluttaminen sellaisia kolmansiin maihin ja/tai muihin jäsenvaltioihin suuntautuvien virkamatkoja varten, joiden tarkoituksena on haastattelujen, lääkärintarkastusten ja turvallisuusselvitysten tekeminen;

jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittama mahdollista uudelleensijoittamista edellyttävien tapausten ja/tai muiden humanitaarisen perustein hyväksyttävän maahantulon tapausten arviointi esimerkiksi tekemällä virkamatkoja kolmansiin maihin, toteuttamalla haastatteluja sekä tekemällä lääkärintarkastuksia ja turvallisuusselvityksiä;

e)	lähtöä edeltävä terveydentilan arviointi ja lääkärinhoito, aineellinen huolenpito, tiedottamistoimenpiteet, kotouttamistoimenpiteet ja matkajärjestelyt, mukaan luettuina lääketieteellisistä syistä tarvittavien saattajan palvelujen järjestäminen;

f)	saapumisen yhteydessä tai pian sen jälkeen järjestettävä tiedottaminen ja avustaminen, tulkkauspalvelut mukaan luettuina;

g)	toimet, joiden tarkoituksena on toteuttaa jäsenvaltioon uudelleensijoitettavien henkilöiden perheen yhdistäminen;

h)	maahanmuuton ja turvapaikan kannalta merkityksellisten infrastruktuurien ja palvelujen vahvistaminen alueellisten suojeluohjelmien kohdemaissa;

i)	suotuisten olosuhteiden luominen uudelleensijoitettujen pakolaisten kotouttamiselle, itsenäisyydelle ja itseluottamukselle pitkällä aikavälillä.

2. Tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa säädetyn erityistavoitteen puitteissa ja asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklan mukaiset poliittisen vuoropuhelun tulokset huomioiden sekä ja tämän asetuksen 19 artiklassa määriteltyjen kansallisten ohjelmien tavoitteiden mukaisesti rahastosta tuetaan myös tämän artiklan 1 kohdassa lueteltujen toimien kaltaisia toimia, jos niiden katsotaan olevan rahaston täytäntöönpanokaudella tapahtuneiden toimintapoliittisten muutosten kannalta asianmukaisia tai jos jäsenvaltion kansallinen ohjelma sisältää tällaisia kansainvälistä suojelua hakeneiden ja/tai saavien henkilöiden siirtoihin liittyviä säännöksiä. Tällaiset operaatiot toteutetaan heidän suostumuksellaan siitä jäsenvaltiosta käsin, joka on myöntänyt heille kansainvälisen suojelun tai joka vastaa heidän hakemuksensa käsittelystä, toiseen asiaan liittyvään jäsenvaltioon, jossa heille annetaan vastaava suojelu tai jossa heidän kansainvälistä suojelua koskeva hakemuksensa tutkitaan.

III LUKU

KOLMANSIEN MAIDEN KANSALAISTEN KOTOUTTAMINEN JA LAILLINEN MAAHANMUUTTO

8 artikla

Maahanmuuttoon liittyvät ja lähtöä edeltävät toimenpiteet

Edellä 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa määritellyn erityistavoitteen puitteissa ja asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklan mukaiset poliittisen vuoropuhelun tulokset huomioiden sekä tämän asetuksen 19 artiklassa määriteltyjen kansallisten ohjelmien tavoitteiden mukaisesti rahastosta tuetaan kolmansissa maissa toteutettavia toimia, jotka kohdistetaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka noudattavat tiettyjä lähtöä edeltäviä toimenpiteitä ja/tai täyttävät ehdot, jotka ovat kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä ja sovellettavan unionin oikeuden mukaisia, mukaan lukien ne, jotka liittyvät valmiuksiin kotoutua kyseisen jäsenvaltion yhteiskuntaan. Tässä yhteydessä rahastosta tuetaan erityisesti seuraavia toimia:

a)	tietopakettien kokoaminen ja kampanjoiden järjestäminen tietoisuuden lisäämiseksi ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämiseksi myös käyttäjäystävällistä viestintä- ja tietotekniikkaa sekä verkkosivustoja hyödyntämällä;

b)	ammattitaidon ja -pätevyyden arviointi sekä kolmannessa maassa hankitun ammattitaidon ja -pätevyyden avoimuuden lisääminen ja yhteensopivuuden parantaminen jäsenvaltioon nähden;

c)	jäsenvaltiossa työllistymistä edistävä koulutus;

d)	kattavat kansalaistaidon kurssit ja kielenopetus;

e)	avustaminen neuvoston direktiivissä 2003/86/EY (20) tarkoitettua perheenyhdistämistä koskevien hakemusten osalta.

9 artikla

Kotouttamistoimenpiteet

1. Tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa määritellyn erityistavoitteen puitteissa ja asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklan mukaiset poliittisen vuoropuhelun tulokset huomioiden sekä tämän asetuksen 19 artiklassa määriteltyihin kansallisiin ohjelmiin sisältyvien tavoitteiden mukaisesti rahastosta tuetaan toimia, jotka toteutetaan johdonmukaisten strategioiden puitteissa ja ottamalla huomioon kolmansien maiden kansalaisten kotouttamistarpeet paikallis- ja/tai aluetasolla. Tässä yhteydessä rahastosta tuetaan erityisesti seuraavia toimia, jotka koskevat jossakin jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia tai tapauksen mukaan sellaisia kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat hankkimassa lupaa oleskella laillisesti jäsenvaltiossa:

a)	tällaisten kotouttamisstrategioiden laatiminen ja kehittäminen yhteistyössä paikallisten tai alueellisten toimijoiden kanssa, mukaan lukien tarveanalyysi, kotouttamisindikaattorien parantaminen ja arviointi, mukaan lukien osallistavat arvioinnit, jotta voidaan määrittää parhaat käytännöt;

b)	opastuksen ja avun tarjoaminen esimerkiksi asumisen, toimeentuloturvan, hallinnollisen ja oikeudellisen neuvonnan, terveyden, psykologisen ja sosiaaliavun, lastenhoidon ja perheenyhdistämisen järjestämisessä;

toimet kolmansien maiden kansalaisten tutustuttamiseksi vastaanottavaan yhteiskuntaan ja toimet, joilla edistetään heidän sopeutumistaan siihen, tiedottamista heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, heidän osallistumistaan yhteiskunta- ja kulttuurielämään sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettujen arvojen sisäistämistä;

d)	koulutusta koskevat toimenpiteet, kuten kielenopetus ja työmarkkinoille pääsyä helpottavat valmistelutoimet;

e)	toimet, joiden tarkoituksena on auttaa kolmansien maiden kansalaisia ottamaan vastuu omasta elämästään ja tulemaan toimeen itsenäisesti;

f)	toimet, joilla edistetään mielekkäitä yhteyksiä ja rakentavaa vuoropuhelua kolmansien maiden kansalaisten ja vastaanottavan yhteiskunnan välillä sekä kolmansien maiden kansalaisten hyväksymistä vastaanottavassa yhteiskunnassa muun muassa tiedotusvälineiden osallistumisen kautta;

g)	toimet, joilla edistetään kolmansien maiden kansalaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia asioida ja saada yhtäläistä kohtelua heidän käyttäessään julkisia tai ja yksityisiä palveluja, mukaan lukien niiden palvelujen, jotka ovat tekemisissä kolmansien maiden kansalaisten kanssa, mukauttaminen;

h)	tuensaajien valmiuksien kehittäminen asetuksen (EU) N:o 514/2014 2 artiklan g alakohdassa määritellyn mukaisesti muun muassa kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihdon sekä verkostoitumisen avulla.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimien yhteydessä on aina tarvittaessa otettava huomioon erilaisiin kolmansien maiden kansalaisten ryhmiin kuuluvien henkilöiden, myös kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden, uudelleensijoitettujen tai siirrettyjen henkilöiden ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeet.

3. Kansallisiin ohjelmiin voidaan sisällyttää 1 kohdassa tarkoitettuja toimia tuossa kohdassa tarkoitettuihin kohderyhmiin kuuluvien henkilöiden lähimpien sukulaisten osalta siinä määrin kuin se on tarpeen tällaisten toimien tehokkaan toteuttamisen kannalta.

4. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimien suunnittelua ja toteutusta varten asetuksen (EU) N:o 514/2014 12 artiklassa tarkoitettuun kumppanuuteen kuuluvat ne viranomaiset, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet huolehtimaan Euroopan sosiaalirahaston tukitoimien hallinnoinnista.

10 artikla

Käytännön yhteistyö ja valmiuksien kehittämistoimenpiteet

Tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetyn erityistavoitteen puitteissa ja asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklan mukaiset poliittisen vuoropuhelun tulokset huomioiden sekä tämän asetuksen 19 artiklassa määriteltyihin kansallisiin ohjelmiin sisältyvien tavoitteiden mukaisesti rahastosta tuetaan toimia, jotka kohdistetaan yhteen tai useampaan seuraavista:

a)	laaditaan laillista maahanmuuttoa edistäviä strategioita tavoitteena edistää joustavien maahanpääsymenettelyjen kehittämistä ja täytäntöönpanoa;

tuetaan kolmansien maiden ja jäsenvaltioiden yksityisten ja julkisten työnvälityspalvelujen sekä maahanmuuttoviranomaisten välistä yhteistyötä ja tuetaan jäsenvaltioita unionin maahanmuuttolainsäädännön täytäntöönpanossa, tuetaan asianomaisten sidosryhmien kuulemista sekä sellaista asiantuntija-apua tai tietojenvaihtoa, joka koskee tiettyihin kansalaisuuksiin tai tiettyihin kolmansien maiden kansalaisten ryhmiin työmarkkinoiden tarpeiden täyttämiseksi sovellettavia käytäntöjä;

kehitetään jäsenvaltioiden valmiuksia laatia, toteuttaa, seurata ja arvioida maahanmuuttostrategiaansa, -politiikkaansa ja -toimenpiteitään hallinnon eri tasoilla ja yksiköissä, erityisesti lisäämällä niiden valmiuksia kerätä, analysoida ja levittää yksityiskohtaista ja järjestelmällistä tietoa ja tilastotietoa maahanmuuttoon liittyvistä menettelyistä, muuttovirroista ja oleskeluluvista sekä kehittämällä seurantavälineitä, arviointijärjestelmiä, indikaattoreita ja vertailuanalyyseja näiden strategioiden tulosten mittaamiseksi;

koulutetaan asetuksen (EU) N:o 514/2014 2 artiklan g alakohdassa määriteltyjä tuensaajia sekä julkisia ja yksityisiä palveluja tarjoavien organisaatioiden, mukaan lukien oppilaitosten, henkilöstöä, edistetään kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, yhteistyötä ja verkostoitumista sekä kulttuurienvälisiä valmiuksia ja parannetaan tarjottujen palvelujen laatua;

perustetaan kotouttamisen ja monimuotoisuuden hallintaa varten kestävät organisaatiorakenteet erityisesti eri sidosryhmien välisellä yhteistyöllä, jonka avulla virkamiehet kansallisen hallinnon eri tasoilla saavat nopeasti tietoa muualla saaduista kokemuksista ja parhaista käytännöistä ja voivat mahdollisuuksien mukaan yhdistää asiaankuuluvien viranomaisten sekä hallintoelinten ja valtiosta riippumattomien tahojen resursseja kolmansien maiden kansalaisille tarjottavien palvelujen tehostamiseksi muun muassa käyttämällä keskitettyjä asiointipisteitä, eli koordinoituja kotouttamisen tukikeskuksia;

edistetään paikallis- ja aluetason kotouttamisstrategioiden taustalla olevaa dynaamista kaksisuuntaista vuorovaikutusprosessia perustamalla kolmansien maiden kansalaisten kuulemista, sidosryhmien keskinäistä tietojenvaihtoa sekä kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua varten foorumeita kolmansien maiden kansalaisten yhteisöjen välille, näiden yhteisöjen ja vastaanottavan yhteiskunnan välille ja/tai näiden yhteisöjen ja poliittisten ja päätöksentekoviranomaisten välille;

toimet, joilla edistetään ja lujitetaan jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten välistä käytännön yhteistyötä keskittyen muun muassa tietojen ja parhaiden käytäntöjen ja strategioiden vaihtoon sekä yhteisten toimien kehittämiseen ja täytäntöönpanoon, myös jäsenvaltioiden maahanmuuttojärjestelmien eheyden turvaamiseksi.

IV LUKU

PALUU

11 artikla

Palauttamismenettelyjen liitännäistoimenpiteet

Tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädetyn erityistavoitteen puitteissa ja asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklan mukaiset poliittisen vuoropuhelun tulokset huomioiden sekä tämän asetuksen 19 artiklassa määriteltyihin kansallisiin ohjelmiin sisältyvien tavoitteiden mukaisesti rahastosta tuetaan palauttamismenettelyjen liitännäistoimenpiteisiin liittyviä toimenpiteitä, jotka kohdistetaan yhteen tai useampaan seuraavan kolmansien maiden kansalaisten ryhmään:

a)	kolmannen maan kansalaiset, joiden jäsenvaltioon jäämistä, oleskelulupaa ja/tai heille jäsenvaltiossa annettavaa kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseen ei ole vielä annettu kielteistä päätöstä ja jotka saattavat päättää palata vapaaehtoisesti;

kolmannen maan kansalaiset, joille on myönnetty oikeus jäädä jäsenvaltioon tai oleskelulupa ja/tai jotka saavat jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua direktiivissä 2011/95/EU tarkoitetussa merkityksessä tai tilapäistä suojelua direktiivissä 2001/55/EY tarkoitetussa merkityksessä ja jotka päättävät palata vapaaehtoisesti;

c)	kolmannen maan kansalaiset, jotka ovat jäsenvaltiossa eivätkä täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltioon saapumisen ja/tai jäämisen ehtoja, mukaan lukien ne kolmansien maiden kansalaiset, joiden maasta poistamista on lykätty direktiivin 2008/115/EY 9 artiklan ja 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Tässä yhteydessä rahastosta tuetaan erityisesti seuraavia ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin henkilöryhmiin kohdistuvia toimia:

a)	säilöönotolle vaihtoehtoisten toimenpiteiden käyttöönotto, kehittäminen ja parantaminen;

b)	sosiaaliavun tai hallinnollisia ja/tai oikeudellisia menettelyjä koskevien tietojen ja avun tai neuvonnan antaminen;

c)	oikeus- ja kieliä koskevan avun antaminen;

d)	haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille annettava erityistuki;

e)	direktiivin 2008/115/EY 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen pakkoon perustuvaa palauttamista koskevien riippumattomien ja tehokkaiden seurantajärjestelmien käyttöönotto ja parantaminen;

f)	majoittamiseen, vastaanottoon tai säilöönottoon liittyvien infrastruktuurien, palvelujen ja olosuhteiden käyttöönotto ja kehittäminen ja niiden parantaminen;

g)	hallintorakenteiden ja -järjestelmien, mukaan lukien tietotekniset välineet, perustaminen;

h)	henkilöstön kouluttaminen, jotta voidaan varmistaa kitkattomat ja tehokkaat palauttamismenettelyt ja myös niiden hallinnointi sekä täytäntöönpano.

12 artikla

Paluutoimenpiteet

Tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädetyn erityistavoitteen puitteissa ja asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklan mukaiset poliittisen vuoropuhelun tulokset huomioiden sekä tämän asetuksen 19 artiklassa määriteltyihin kansallisiin ohjelmiin sisältyvien tavoitteiden mukaisesti rahastosta tuetaan palauttamistoimenpiteiden osalta toimia, jotka kohdistetaan tämän asetuksen 11 artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin. Tässä yhteydessä rahastosta tuetaan erityisesti seuraavia toimia:

a)	palauttamistoimenpiteiden valmistelemiseksi tarvittavat toimenpiteet, kuten kolmansien maiden kansalaisten tunnistamiseen, matkustusasiakirjojen myöntämiseen ja perheenjäsenten jäljittämiseen johtavat toimet;

b)	yhteistyö kolmansien maiden konsuli- ja maahanmuuttoviranomaisten kanssa tavoitteena hankkia matkustusasiakirjoja, helpottaa palauttamista ja varmistaa takaisinotto;

c)	vapaaehtoisen paluun toimenpiteet, mukaan lukien lääkärintarkastukset ja -apu, matkajärjestelyt, taloudellinen apu sekä paluuta edeltävä ja sen jälkeinen neuvonta ja apu;

d)	maastapoistamisoperaatiot sekä niihin liittyvät toimenpiteet unionin oikeudessa asetettujen vaatimusten mukaisesti, pakkokeinoihin liittyviä välineitä lukuun ottamatta;

e)	toimenpiteet, joilla aloitetaan paluumuuttajan henkilökohtainen uudelleenkotoutumisprosessi, kuten rahalliset kannustimet, koulutus- ja työllistymistuki sekä elinkeinotoiminnan käynnistämistuki;

f)	asianmukaiset väliaikaiset majoitus- ja vastaanottotilat ja -palvelut kolmansissa maissa sinne saavuttaessa;

g)	haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille annettava erityistuki.

13 artikla

Käytännön yhteistyö ja valmiuksien kehittämistoimenpiteet

Tämän asetuksen Edellä 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädetyn erityistavoitteen puitteissa ja asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklan mukaiset poliittisen vuoropuhelun tulokset huomioiden sekä tämän asetuksen 19 artiklassa määriteltyihin kansallisiin ohjelmiin sisältyvien tavoitteiden mukaisesti käytännön yhteistyön ja valmiuksien kehittämistoimenpiteiden osalta rahastosta tuetaan erityisesti seuraavia toimia:

toimet, joilla edistetään, kehitetään ja lujitetaan palauttamisesta vastaavien ja jäsenvaltioiden muiden viranomaisten operatiivista yhteistyötä ja keskinäistä tietojenvaihtoa muun muassa kolmansien maiden konsuli- ja maahanmuuttoviranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön ja yhteisten palauttamisoperaatioiden osalta;

b)	toimet, joilla tuetaan kolmansien maiden ja paluusta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten välistä yhteistyötä, mukaan lukien toimet, joiden tavoitteena on vahvistaa kolmansien maiden valmiuksia toteuttaa takaisinotto- ja uudelleenkotouttamistoimia, erityisesti takaisinottosopimusten puitteissa;

c)	toimet, joilla kehitetään tehokkaan ja kestävän paluupolitiikan kehittämisvalmiuksia erityisesti vaihtamalla paluumaiden tilannetta koskevia tietoja, parhaita käytäntöjä ja kokemuksia jäsenvaltioiden kesken sekä yhdistämällä niiden resursseja;

toimet, joilla tehostetaan jäsenvaltioiden valmiuksia kerätä, analysoida ja jakaa yksityiskohtaista ja järjestelmällistä tietoa ja tilastotietoa palauttamismenettelyistä ja -toimenpiteistä, vastaanotto- ja säilöönottovalmiuksista, pakkoon perustuvasta ja vapaaehtoisesta paluusta, seurannasta ja uudelleenkotouttamisesta;

e)	toimet, joilla edistetään välittömästi palauttamispolitiikan arviointia, kuten kansalliset vaikutustenarvioinnit, kohderyhmien parissa tehtävät selvitykset, indikaattorien kehittäminen ja vertailuanalyysit;

f)	kolmansissa maissa toteutettavat tiedotustoimenpiteet ja -kampanjat, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta maahanmuuttoa koskevista asianmukaisista laillisista väylistä ja laittoman maahanmuuton riskeistä.

V LUKU

RAHOITUS- JA TÄYTÄNTÖÖNPANOKEHYS

14 artikla

Kokonaismäärärahat ja täytäntöönpano

1. Tämän asetuksen täytäntöönpanoon osoitettavat kokonaismäärärahat ovat 3 137 miljoonaa euroa nykyhintoina.

2. Euroopan parlamentti ja neuvosto myöntävät rahaston vuotuiset määrärahat monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa.

3. Kokonaismäärärahat pannaan täytäntöön seuraavien toimenpiteiden avulla:

a)	kansalliset ohjelmat 19 artiklan mukaisesti;

b)	unionin toimet 20 artiklan mukaisesti;

c)	hätäapu 21 artiklan mukaisesti;

d)	Euroopan muuttoliikeverkosto 22 artiklan mukaisesti;

e)	tekninen apu 23 artiklan mukaisesti.

4. Tähän asetukseen perustuva talousarvio, joka koskee tämän asetuksen 20 artiklassa tarkoitettuja unionin toimia, tämän asetuksen 21 artiklassa tarkoitettua hätäapua, tämän asetuksen 22 artiklassa tarkoitettua Euroopan muuttoliikeverkostoa ja tämän asetuksen 23 artiklassa tarkoitettua teknistä apua, toteutetaan suoralla hallinnoinnilla asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti sekä tarpeen mukaan välillisellä hallinnoinnilla asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. Tämän asetuksen 19 artiklassa tarkoitettujen kansallisten ohjelmien talousarvio toteutetaan jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia noudattaen asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

5. Komissio on edelleen vastuussa unionin talousarvion toteuttamisesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti, ja se ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimista, joiden täytäntöönpanosta vastaavat muut tahot kuin jäsenvaltiot.

6. Ensisijaisena ohjeena pidettävien rahoituspuitteiden ohjeellinen jakautuminen on Euroopan parlamentin ja neuvoston oikeuksia rajoittamatta seuraava:

a)	2 752 miljoonaa euroa jäsenvaltioiden kansallisiin ohjelmiin;

b)	385 miljoonaa euroa unionin toimiin, hätäapuun, Euroopan muuttoliikeverkostoon ja komission tekniseen apuun niin, että vähintään 30 prosenttia käytetään unionin toimiin ja Euroopan muuttoliikeverkostoon.

15 artikla

Jäsenvaltioiden tukikelpoisiin toimiin tarkoitetut määrärahat

1. Osoitetaan jäsenvaltioille 2 752 miljoonaa euroa ohjeellisesti seuraavasti:

2 392 miljoonaa euroa osoitetaan liitteessä I esitetyn mukaisesti. Jäsenvaltioiden on kohdennettava näistä määrärahoista vähintään 20 prosenttia 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitettuun erityistavoitteeseen ja vähintään 20 prosenttia 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuun erityistavoitteeseen. Jäsenvaltiot voivat poiketa näistä vähimmäisprosenttiosuuksista vain, jos kansalliseen ohjelmaan liitetään yksityiskohtainen selvitys siitä, että nämä määrät alittavien määrärahojen osoittaminen ei vaikuta haitallisesti tavoitteen saavuttamiseen. Siltä osin kuin on kyse 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta erityistavoitteesta, ne jäsenvaltiot, joilla on rakenteellisia puutteita majoittamisen, infrastruktuurien ja palvelujen alalla, eivät saa alittaa tässä asetuksessa säädettyä vähimmäisprosenttiosuutta.

b)	360 miljoonaa euroa osoitetaan jakomekanismin perusteella 16 artiklassa tarkoitettuihin erityistoimiin, 17 artiklassa tarkoitettuun unionin uudelleensijoittamisohjelmaan ja 18 artiklassa tarkoitettuihin kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtoihin jäsenvaltiosta toiseen.

2. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla varoilla tuetaan

a)	liitteessä II lueteltuja erityistoimia,

b)	unionin uudelleensijoittamisohjelmaa 17 artiklan mukaisesti ja/tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtoa jäsenvaltiosta toiseen siirtoa 18 artiklan mukaisesti.

3. Jos tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisia määriä jää käyttöön tai käytettävissä on muita määriä, ne kohdennetaan asetuksen (EU) N:o 514/2014 15 artiklassa säädetyn väliarvioinnin puitteissa suhteutettuina tämän asetuksen liitteessä I esitettyihin kansallisia ohjelmia varten vahvistettuihin perusosiin.

16 artikla

Erityistoimiin tarkoitetut määrärahat

1. Jäsenvaltioille voidaan osoittaa 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu täydentävä määrä, edellyttäen että se merkitään ohjelmassa täydentäväksi määräksi ja se käytetään liitteessä II lueteltujen erityistoimien toteuttamiseen.

2. Poliittisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 26 artiklan mukaisesti liitteen II tarkistamiseksi asetuksen (EU) N:o 514/2014 15 artiklassa tarkoitetun väliarvioinnin yhteydessä. Jäsenvaltiot voivat saada tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn täydentävän määrän tarkistetun erityistoimien luettelon perusteella, jos määrärahoja on käytettävissä.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut täydentävät määrät osoitetaan jäsenvaltioille yksilöllisissä rahoituspäätöksissä, joissa hyväksytään niiden kansallinen ohjelma tai tarkistetaan sitä väliarvioinnin yhteydessä asetuksen (EU) N:o 514/2014 14 ja 15 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Näitä määriä saa käyttää ainoastaan tämän asetuksen liitteessä II lueteltujen erityistoimien toteuttamiseen.

17 artikla

Unionin uudelleensijoittamisohjelman määrärahat

1. Jäsenvaltiot saavat 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti lasketun osuutensa lisäksi joka toinen vuosi 15 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun täydentävän määrän, joka perustuu 6 000 euron suuruiseen kertakorvaukseen kutakin uudelleensijoitettua henkilöä kohden.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kertakorvausta korotetaan 10 000 euroon kutakin uudelleensijoitettua henkilöä kohden 3 kohdan mukaisesti vahvistettujen, liitteessä III lueteltujen unionin yhteisten uudelleensijoittamista koskevien painopisteiden mukaisesti ja kutakin haavoittuvassa asemassa olevaa henkilöä kohden 5 kohdan mukaisesti.

3. Unionin yhteisiä uudelleensijoittamista koskevia painopisteitä toteutetaan seuraavan yleisen henkilöiden luokituksen pohjalta:

a)	alueellisen suojeluohjelman kohdemaasta tai -alueelta tulevat henkilöt;

b)	henkilöt, jotka tulevat sellaisesta UNHCR:n uudelleensijoittamisennusteessa yksilöidystä maasta tai yksilöidyltä alueelta, jossa unionin yhteisellä toiminnalla olisi merkittävä vaikutus suojelutarpeiden täyttämiseen;

c)	sellaiseen erityisryhmään kuuluvat henkilöt, joka täyttää UNHCR:n uudelleensijoittamisperusteet.

4. Komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 26 artiklan mukaisesti liitteen III muuttamiseksi tämän artiklan 3 kohdassa esitettyjen yleisten luokkien pohjalta, jos tälle on selkeät perusteet tai tämä tapahtuu UNHCR:n antamat suositukset huomioiden.

5. Seuraavilla haavoittuvassa asemassa olevat henkilöryhmät antavat myös oikeuden 2 kohdassa säädettyyn kertakorvaukseen:

a)	vaarassa olevat naiset ja lapset;

b)	ilman huoltajaa olevat alaikäiset;

c)	henkilöt, joilla on lääketieteellisen hoidon tarvetta, johon voidaan vastata ainoastaan uudelleensijoittamisen avulla;

d)	henkilöt, jotka tarvitsevat hätäsijoituspaikan tai kiireellisesti uudelleensijoituspaikan oikeudelliseen tai fyysiseen suojeluun liittyvien tarpeiden vuoksi, väkivallan tai kidutuksen uhrit mukaan luettuina.

6. Jos jäsenvaltio uudelleensijoittaa useampaan kuin yhteen 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun ryhmään kuuluvan henkilön, se saa kyseistä henkilöä varten myönnettävän kertakorvauksen vain kerran.

7. Jäsenvaltioilla voi tarvittaessa olla oikeus kertakorvauksiin myös 1, 3 ja 5 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden perheenjäsenten osalta edellyttäen, että nämä perheenjäsenet on uudelleensijoitettu tämän asetuksen mukaisesti.

8. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä unionin uudelleensijoittamisohjelman määrärahojen jakamismekanismin aikataulun ja muut täytäntöönpanoehdot. Tämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa antavaa menettelyä noudattaen.

9. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut täydentävät määrät osoitetaan jäsenvaltioille joka toinen vuosi ja ensimmäisen kerran yksilöllisissä rahoituspäätöksissä, joilla hyväksytään niiden kansallinen ohjelma asetuksen (EU) N:o 514/2014 14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, ja sen jälkeen rahoituspäätöksessä, joka liitetään kansallisen ohjelman hyväksymispäätökseen. Näitä määriä ei saa siirtää muihin kansallisen ohjelman mukaisiin toimiin.

10. Jotta unionin uudelleensijoittamisohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa käytettävissä olevilla varoilla, komissiolle siirretään valta antaa 26 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kertakorvausten mukauttamiseksi, jos se katsotaan tarpeelliseksi, ottaen erityisesti huomioon vallitsevan inflaatiotason, uudelleensijoittamiseen liittyvät kehityssuunnat sekä tekijät, joilla voidaan optimoida kertakorvausten muodostama taloudellinen kannustinvaikutus.

18 artikla

Kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtoja varten tarkoitetut määrärahat

1. Oikeudenmukaisen vastuunjaon ja yhteisvastuullisuuden periaatteiden toteuttamiseksi sekä rahaston täytäntöönpanokaudella tapahtuneiden unionin toimintapoliittisten muutosten perusteella jäsenvaltiot saavat 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti lasketun osuutensa lisäksi 15 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun täydentävän määrän, joka perustuu 6 000 euron suuruiseen kertakorvaukseen kutakin kansainvälistä suojelua saavaa toisesta jäsenvaltiosta siirrettyä henkilöä kohden.

2. Jäsenvaltioilla voi tarvittaessa olla oikeus kertakorvauksiin myös 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden perheenjäsenten osalta edellyttäen, että nämä perheenjäsenet on siirretty tämän asetuksen mukaisesti.

3. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut täydentävät määrät osoitetaan jäsenvaltioille ensimmäisen kerran yksilöllisissä rahoituspäätöksissä, joilla hyväksytään niiden kansallinen ohjelma asetuksen (EU) N:o 514/2014 14 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti, ja sen jälkeen rahoituspäätöksessä, joka liitetään kansallisen ohjelman hyväksymispäätökseen. Näitä määriä ei saa siirtää muihin kansallisen ohjelman mukaisiin toimiin.

4. Jotta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuden ja vastuunjaon tavoitteet voidaan tehokkaasti saavuttaa käytettävissä olevilla varoilla, komissiolle siirretään valta antaa tämän asetuksen 26 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kertakorvausten mukauttamiseksi, ottaen erityisesti huomioon vallitsevan inflaatiotason, kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden jäsenvaltiosta toiseen siirtämiseen liittyvät kehityssuunnat sekä tekijät, joilla voidaan optimoida kertakorvausten muodostama taloudellinen kannustinvaikutus.

19 artikla

Kansalliset ohjelmat

1. Jäsenvaltioiden on kansallisilla ohjelmilla, jotka tutkitaan ja hyväksytään asetuksen (EU) N:o 514/2014 14 artiklan mukaisesti, tämän asetuksen 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden puitteissa ja ottaen huomioon asetuksen (EU) N:o 514/2014 13 artiklassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tulokset, pyrittävä toteuttamaan erityisesti seuraavat tavoitteet:

tukea yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamista varmistamalla unionin turvapaikkasäännösten tehokkaan ja yhdenmukaisen soveltamisen ja asetuksen (EU) N:o 604/2013 asianmukaisen toiminnan. Tällaisiin toimiin voi kuulua myös unionin uudelleensijoittamisohjelman perustaminen ja kehittäminen;

luoda ja kehittää kaksisuuntaisen dynaamisen prosessin eri näkökohdat kattavia, tapauksen mukaan kansallisella, paikallisella tai aluetasolla toteutettavia kotouttamisstrategioita, joissa otetaan huomioon kolmansien maiden kansalaisten kotouttamistarpeet paikallis- ja aluetasolla, käsitellään eri maahanmuuttajaryhmien erityistarpeita ja luodaan toimivia kumppanuuksia asiaankuuluvien sidosryhmien välille;

c)	laatia paluuta koskeva ohjelma, johon kuuluu vapaaehtoista paluuta koskeva osio sekä tarvittaessa uudelleenkotouttamista koskeva osio.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että kaikissa rahastosta tuetuissa toimissa noudatetaan perusoikeuksia ja kunnioitetaan ihmisarvoa. Näissä toimissa on erityisesti noudatettava täysin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja oikeuksia ja periaatteita.

3. Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamista koskevan vaatimuksen mukaisesti ja ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion tilanteen jäsenvaltioiden on pyrittävä siihen, että määrärahat jaetaan oikeudenmukaisesti ja avoimella tavalla 3 artiklan 2 kohdassa säädettyjen erityistavoitteiden kesken.

20 artikla

Unionin toimet

1. Rahastosta voidaan komission aloitteesta rahoittaa valtioiden välisiä toimia tai unionin erityisen edun mukaisia toimia, jäljempänä ’unionin toimet’, jotka koskevat 3 artiklassa tarkoitettuja yleisiä ja erityisiä tavoitteita.

2. Rahoitusta voidaan myöntää unionin toimille, joilla tuetaan erityisesti seuraavia:

unionin oikeuden täytäntöönpanoa koskeva unionin yhteistyö ja parhaiden käytäntöjen jakaminen turvapaikka-alalla, erityisesti siltä osin kuin on kyse uudelleensijoittamisesta ja kansainvälistä suojelua hakevien ja/tai saavien henkilöiden jäsenvaltiosta toiseen siirtämisestä, muun muassa verkottumisen ja tiedonvaihdon avulla, laillisesta maahanmuutosta, kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisesta, mukaan lukien sellainen saapumisvaiheessa annettava apu sekä koordinointi, joilla edistetään uudelleensijoittumista paikallisyhteisöissä, joiden on määrä vastaanottaa uudelleensijoitettavia pakolaisia, sekä palauttamisesta;

valtioiden välisten yhteistyöverkostojen perustaminen sekä pilottihankkeet, mukaan lukien innovatiiviset hankkeet, jotka perustuvat rajat ylittäviin, vähintään kahdessa jäsenvaltiossa sijaitsevien elinten välisiin kumppanuuksiin, joiden tarkoituksena on innovoinnin edistäminen sekä kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihdon helpottaminen;

selvitykset ja tutkimukset, joissa kartoitetaan unionin tason yhteistyön uusia muotoja turvapaikka-asioiden, maahanmuuton, kotouttamisen ja palauttamisen sekä näitä koskevan unionin oikeuden alalla, tietojen levitystä ja tietojen vaihtoa parhaista käytännöistä sekä kaikista muista turvapaikka-, maahanmuutto-, kotouttamis- ja palauttamispolitiikkaan liittyvistä näkökohdista, mukaan lukien unionin poliittisia painopisteitä koskeva ulkoinen tiedotustoiminta;

d)	yhteisten tilastollisten välineiden, menetelmien ja indikaattoreiden kehittäminen ja soveltaminen jäsenvaltioissa toiminnan kehittämisen mittaamiseksi turvapaikka-asioiden, laillisen maahanmuuton, kotouttamisen ja palauttamisen alalla;

e)	valmistelu-, seuranta- ja hallinnollinen tuki, tekninen apu sekä arviointimekanismin laatiminen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpanoa varten;

f)	yhteistyö kolmansien maiden kanssa maahanmuuttoa koskevan unionin kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti erityisesti takaisinottosopimusten täytäntöönpanon, liikkuvuuskumppanuuksien ja alueellisten suojeluohjelmien yhteydessä;

g)	kolmansissa maissa toteutettavat tiedotustoimenpiteet ja -kampanjat, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta maahanmuuton asianmukaisista laillisista väylistä ja laittoman maahanmuuton riskeistä.

3. Unionin toimet toteutetaan asetuksen (EU) N:o 514/2014 6 artiklan mukaisesti.

4. Komissio varmistaa, että määrärahat jaetaan oikeudenmukaisesti ja avoimella tavalla 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden kesken.

21 artikla

Hätäapu

1. Rahastosta myönnetään rahoitustukea kiireellisiin erityistarpeisiin vastaamista varten 2 artiklan k alakohdassa määritellyn hätätilanteen sattuessa. Kolmansissa maissa toteutettujen tämän artiklan mukaisten toimenpiteiden on oltava johdonmukaisia ja niiden on tarvittaessa täydennettävä humanitaarista apua koskevaa unionin politiikkaa ja noudatettava humanitaarista apua koskevassa konsensuksessa vahvistettuja humanitaarisia periaatteita.

2. Hätäapu toteutetaan asetuksen (EU) N:o 514/2014 6 ja 7 artiklan mukaisesti.

22 artikla

Euroopan muuttoliikeverkosto

1. Rahastosta tuetaan Euroopan muuttoliikeverkostoa ja myönnetään sen toimintaa ja tulevaa kehitystä varten tarvittavaa rahoitustukea.

2. Komissio hyväksyy ohjausryhmän hyväksynnän saatuaan rahaston vuotuisista määrärahoista Euroopan muuttoliikeverkostolle osoitettavan määrän ja työohjelman, jossa vahvistetaan sen toiminnan painopisteet, päätöksen 2008/381/EY 4 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Tämä komission päätös on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 84 artiklan mukainen rahoituspäätös.

3. Euroopan muuttoliikeverkoston toimintaa varten annettava rahoitustuki myönnetään päätöksen 2008/381/EY 3 artiklassa tarkoitetuille kansallisille yhteyspisteille annattavina avustuksina ja tarpeen mukaan julkisina hankintoina asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti. Tuella varmistetaan näiden kansallisten yhteyspisteiden asianmukainen ja oikea-aikainen rahoitustuen saanti. Näiden kansallisten yhteyspisteiden toteuttamien toimien toteuttamisesta aiheutuneet kustannukset, joihin on saatu tukea vuonna 2014 myönnetyillä avustuksilla, voivat olla tukikelpoisia 1 päivästä tammikuuta 2014 lähtien.

4. Muutetaan päätös 2008/381/EY seuraavasti:

korvataan 4 artiklan 5 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)	valmistella ja hyväksyä vuosittainen työohjelma puheenjohtajan laatiman luonnoksen pohjalta EMV:n moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, erityisesti siltä osin kuin on kyse tavoitteista ja aihekohtaisista painopisteistä ja kunkin kansallisen yhteyspisteen talousarvion alustavista määristä;”;

muutetaan 6 artikla seuraavasti:

i)	korvataan 4 kohta seuraavasti: ”4. Komissio seuraa Euroopan muuttoliikeverkoston työohjelman täytäntöönpanoa ja raportoi ohjausryhmälle säännöllisesti sekä työohjelman täytäntöönpanosta että EMV:n kehityksestä.”;

ii)	kumotaan 5–8 kohta;

c)	kumotaan 11 artikla;

d)	kumotaan 12 artikla.

23 artikla

Tekninen apu

1. Rahaston määrärahoista käytetään komission aloitteesta ja/tai puolesta vuosittain enintään 2,5 miljoonaa euroa tekniseen apuun asetuksen (EU) N:o 514/2014 9 artiklan mukaisesti.

2. Rahastosta voidaan jäsenvaltion aloitteesta rahoittaa tekniseen apuun liittyviä toimia asetuksen (EU) N:o 514/2014 20 artiklan mukaisesti. Tekniseen apuun voidaan osoittaa kaudella 2014–2020 enintään 5,5 prosenttia jäsenvaltiolle myönnetystä kokonaismäärästä lisättynä 1 000 000 eurolla.

24 artikla

Koordinointi

Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat, tarpeen mukaan yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa, että kolmansissa maissa toteutettavat tai niihin liittyvät toimet toteutetaan yhteisvaikutusta hyödyntäen ja johdonmukaisesti muiden unionin ulkopuolella toteutettavien ja unionin välineillä tuettavien toimien kanssa. Niiden on erityisesti varmistettava, että nämä toimet

a)	ovat unionin ulkoisen politiikan mukaisia ja noudattavat kehityspoliittisen johdonmukaisuuden periaatetta ja ovat johdonmukaisia kyseessä olevan alueen tai maan strategista ohjelmasuunnittelua koskevien asiakirjojen kanssa;

b)	keskittyvät muihin kuin kehitystä tukeviin toimenpiteisiin;

c)	palvelevat unionin sisäisen politiikan etuja ja ovat johdonmukaisia unionin sisällä toteutettavien toimien kanssa.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

25 artikla

Uudelleensijoittamista ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtoa jäsenvaltiosta toiseen varten myönnettäviä kertakorvauksia koskevat erityissäännökset

Poiketen siitä, mitä menojen tukikelpoisuutta koskevista säännöistä on säädetty asetuksen (EU) N:o 514/2014 18 artiklassa erityisesti kertakorvausten ja kiinteämääräisten maksujen osalta, jäsenvaltioille tämän asetuksen mukaisesti uudelleensijoittamista ja/tai kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden jäsenvaltiosta toiseen siirtoa varten osoitetut kertakorvaukset

a)	vapautetaan vaatimuksesta, jonka mukaan niiden on perustuttava tilastotietoihin tai aiempiin tietoihin; ja

b)	myönnetään sillä edellytyksellä, että henkilö, jonka osalta kertakorvaus on myönnetty, on tosiasiallisesti uudelleensijoitettu ja/tai siirretty tämän asetuksen mukaisesti.

26 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. Edellä 16 artiklan 2 kohdassa, 17 artiklan 4 kohdassa ja 10 kohdassa sekä 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu säädösvalta siirretään komissiolle seitsemän vuoden ajaksi 21 päivästä toukokuuta 2014. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen seitsemän vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä kolmeksi vuodeksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen seitsemän vuoden kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 16 artiklan 2 kohdassa, 17 artiklan 4 kohdassa ja 10 kohdassa sekä 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevan16 artiklan 2 kohdan, 17 artiklan 4 kohdan ja 10 kohdan sekä 18 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

27 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 514/2014 59 artiklan 1 kohdassa perustettu turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston sekä sisäisen turvallisuuden rahaston komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

28 artikla

Uudelleentarkastelu

Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tätä asetusta uudelleen komission ehdotuksen pohjalta viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2020.

29 artikla

Asetuksen (EU) N:o 514/2014 soveltaminen

Tähän rahastoon sovelletaan asetuksen (EU) N:o 514/2014 säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 4 artiklan soveltamista.

30 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätökset N:o 573/2007/EY, N:o 575/2007/EY ja 2007/435/EY 1 päivästä tammikuuta 2014.

31 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Tämä asetus ei estä jatkamasta tai muuttamasta, myös peruuttamasta osittain tai kokonaan, asianomaisia hankkeita tai vuosiohjelmia ennen niiden päättämistä tai rahoitustukea, jonka komissio on hyväksynyt päätösten N:o 573/2007/EY, N:o 575/2007/EY ja 2007/435/EY perusteella tai minkä tahansa muun tuohon apuun 31 päivänä joulukuuta 2013 sovellettavan lainsäädännön perusteella. Tämä asetus ei estä jatkamasta tai muuttamasta, myös peruuttamasta osittain tai kokonaan, rahoitustukea, jonka komissio on hyväksynyt neuvoston päätöksen 2008/381/EY tai muun tuohon tukeen 31 päivänä joulukuuta 2013 sovellettavan lainsäädännön perusteella.

2. Tehdessään tämän asetuksen perusteella myönnettävää osarahoitusta koskevia päätöksiä komissio ottaa huomioon päätösten N:o 573/2007/EY, N:o 575/2007/EY, 2007/435/EY ja 2008/381/EY nojalla ennen 20 päivää toukokuuta 2014 hyväksytyt toimenpiteet, joilla on taloudellisia vaikutuksia tuon osarahoituksen kattamana aikana.

3. Komissio vapauttaa ilman eri toimenpiteitä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 ne varat, jotka on osoitettu sen 1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2014 välisenä aikana hyväksymään osarahoitukseen ja joita koskevia, toimien päättämiseen vaadittavia asiakirjoja ei ole lähetetty komissiolle loppukertomuksen jättämiselle vahvistettuun määräaikaan mennessä. Aiheettomasti maksetut määrät on maksettava takaisin.

4. Määriä, jotka liittyvät toimiin, joita on lykätty sellaisten oikeudellisten menettelyjen tai hallinnollisten muutoksenhakujen vuoksi, joilla on lykkäävä vaikutus, ei oteta huomioon ilman eri toimenpiteitä vapautettavaa määrää laskettaessa.

5. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015 arviointikertomukset päätösten 573/2007/EY, 575/2007/EY ja 2007/435/EY perusteella kaudella 2011–2013 osarahoitettujen toimien tuloksista ja vaikutuksista.

6. Komissio toimittaa päätösten 573/2007/EY, 575/2007/EY ja 2007/435/EY mukaiset, kautta 2011–2013 koskevat jälkiarviointikertomukset Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.

32 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä huhtikuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS

(1) EUVL C 299, 4.10.2012, s. 108.

(2) EUVL C 277, 13.9.2012, s. 23.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. maaliskuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. huhtikuuta 2014.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (EUVL L 337, 20.12.2011, s. 9).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 439/2010, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta (EUVL L 132, 29.5.2010, s. 11).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98).

(8) Neuvoston asetus (EY) N:o 2007/2004, annettu 26 päivänä lokakuuta 2004, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta (EUVL L 349, 25.11.2004, s. 1).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 862/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista sekä ulkomaisia työntekijöitä koskevien tilastojen laatimisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 311/76 kumoamisesta (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 23).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 573/2007/EY, tehty 23 päivänä toukokuuta 2007, Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa ja neuvoston päätöksen 2004/904/EY kumoamisesta (EUVL L 144, 6.6.2007, s. 1).

(11) Neuvoston päätös N:o 2007/435/EY, tehty 25 päivänä kesäkuuta 2007, eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa (EUVL L 168, 28.6.2007, s. 18).

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 575/2007/EY, tehty 23 päivänä toukokuuta 2007, Euroopan paluurahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa (EUVL L 144, 6.6.2007, s. 45).

(13) Neuvoston direktiivi 2001/55/EY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 2001, vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi (EYVL L 212, 7.8.2001, s. 12).

(14) Neuvoston päätös 2008/381/EY, tehty 14 päivänä toukokuuta 2008, Euroopan muuttoliikeverkoston perustamisesta (EUVL L 131, 21.5.2008, s. 7).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 514/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, turvapaikka- maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon sekä poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä (ks. tämän virallisen lehden s. 112).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 513/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja neuvoston päätöksen 2007/125/YOS kumoamisesta (ks. tämän virallisen lehden s. 93).

(18) Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31).

(20) Neuvoston direktiivi 2003/86/EY, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, oikeudesta perheenyhdistämiseen (EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12).

LIITE I

Määrärahojen jakautuminen jäsenvaltioittain kaudella 2014–2020 (euroina)

Jäsenvaltio	Vähimmäismäärä	Prosentteina vuosien 2011–2013 määrärahojen keskiarvosta EPR+KR+PR	Keskiarvo 2011–2013	YHTEENSÄ
AT	5 000 000	2,65 %	59 533 977	64 533 977
BE	5 000 000	3,75 %	84 250 977	89 250 977
BG	5 000 000	0,22 %	5 006 777	10 006 777
CY	10 000 000	0,99 %	22 308 677	32 308 677
CZ	5 000 000	0,94 %	21 185 177	26 185 177
DE	5 000 000	9,05 %	203 416 877	208 416 877
EE	5 000 000	0,23 %	5 156 577	10 156 577
ES	5 000 000	11,22 %	252 101 877	257 101 877
FI	5 000 000	0,82 %	18 488 777	23 488 777
FR	5 000 000	11,60 %	260 565 577	265 565 577
GR	5 000 000	11,32 %	254 348 877	259 348 877
HR	5 000 000	0,54 %	12 133 800	17 133 800
HU	5 000 000	0,83 %	18 713 477	23 713 477
IE	5 000 000	0,65 %	14 519 077	19 519 077
IT	5 000 000	13,59 %	305 355 777	310 355 777
LT	5 000 000	0,21 %	4 632 277	9 632 277
LU	5 000 000	0,10 %	2 160 577	7 160 577
LV	5 000 000	0,39 %	8 751 777	13 751 777
MT	10 000 000	0,32 %	7 178 877	17 178 877
NL	5 000 000	3,98 %	89 419 077	94 419 077
PL	5 000 000	2,60 %	58 410 477	63 410 477
PT	5 000 000	1,24 %	27 776 377	32 776 377
RO	5 000 000	0,75 %	16 915 877	21 915 877
SE	5 000 000	5,05 %	113 536 877	118 536 877
SI	5 000 000	0,43 %	9 725 477	14 725 477
SK	5 000 000	0,27 %	5 980 477	10 980 477
UK	5 000 000	16,26 %	365 425 577	370 425 577
Jäsenvaltiot yhteensä	145 000 000	100,00 %	2 247 000 000	2 392 000 000

LIITE II

Luettelo 16 artiklassa tarkoitetuista erityistoimista

1.	Pakolaisten kauttakulku- ja hakemustenkäsittelykeskusten perustaminen ja kehittäminen unionissa erityisesti yhteistyössä UNHCR:n kanssa toteutettavien uudelleensijoittamisoperaatioiden tukemiseksi.

2.	Turvapaikkamenettelyjen piiriin pääsyä koskevat uudet lähestymistavat, joita noudatetaan yhteistyössä UNHCR:n kanssa ja jotka kohdistuvat tärkeimpiin kauttakulkumaihin, kuten tiettyjä henkilöryhmiä koskevat suojeluohjelmat tai turvapaikkahakemusten tarkastelussa noudatettavat tietyt menettelyt.

Jäsenvaltioissa toteutettavat, kotouttamista koskevat aloitteet, kuten vertailuanalyysit, vertaisarvioinnit tai esimerkiksi kielitaidon hankkimiseen tai perehdyttämisohjelmien järjestämiseen liittyvien eurooppalaisten moduulien testaus tavoitteena parantaa toimintapolitiikan koordinointia jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallisviranomaisten välillä.

4.	Yhteiset aloitteet, joiden tavoitteena on osoittaa ja toteuttaa uusia lähestymistapoja ilman huoltajaa olevien alaikäisten ensitapaamisen yhteydessä noudatettaviin menettelyihin, suojeluvaatimuksiin ja heille annettavaan tukeen.

5.	Yhteiset palauttamisoperaatiot, mukaan lukien unionin takaisinottosopimusten täytäntöönpanoon liittyvät yhteiset toimet.

6.	Pysyvään paluuseen tähtäävät yhteiset uudelleenkotouttamishankkeet alkuperämaissa sekä yhteiset toimet, joiden tavoitteena on parantaa kolmansien maiden valmiuksia panna täytäntöön unionin takaisinottosopimukset.

7.	Yhteiset aloitteet, joiden tavoitteena on palauttaa perheen yhtenäisyys ja uudelleenkotouttaa ilman huoltajaa olevat alaikäiset alkuperämaahansa.

Jäsenvaltioiden väliset yhteiset aloitteet laillisen muuttoliikkeen alalla, mukaan lukien yhteisten maahanmuuttokeskusten perustaminen kolmansiin maihin, sekä yhteiset hankkeet jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistämiseksi, jotta voidaan rohkaista yksinomaan laillisten maahanmuuttoväylien käyttöä ja tiedottaa laittoman maahanmuuton riskeistä.

LIITE III

Luettelo unionin yhteisistä uudelleensijoittamista koskevista painopisteistä

1.	Itä-Euroopan (Valko-Venäjä, Moldova, Ukraina) alueellinen suojeluohjelma.

2.	Afrikan sarven (Djibouti, Kenia, Jemen) alueellinen suojeluohjelma.

3.	Pohjois-Afrikan (Egypti, Libya, Tunisia) alueellinen suojeluohjelma.

4.	Itä-Afrikan suurten järvien alueella olevat pakolaiset.

5.	Syyriassa, Libanonissa ja Jordaniassa olevat irakilaiset pakolaiset.

6.	Turkissa olevat irakilaiset pakolaiset.

7.	Alueella olevat Syyrian pakolaiset.

LIITE IV

Erityistavoitteiden mittaamista koskevien yleisten indikaattorien luettelo

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kaikkien ulottuvuuksien, myös sen ulkoisen ulottuvuuden, vahvistaminen ja kehittäminen.

rahastosta tuettavien vastaanotto- ja turvapaikkajärjestelmien alan hankkeiden välityksellä apua saaneiden kohderyhmään kuuluvien henkilöiden lukumäärä.

Vuosittaisia asetuksen (EU) N:o 514/2014 54 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanokertomuksia varten tämä indikaattori jaetaan edelleen alaluokkiin seuraavasti:

—	tietoa ja apua turvapaikkamenettelyjen kuluessa saaneiden kohderyhmään kuuluvien henkilöiden lukumäärä,

—	oikeudellista apua ja edustajan saaneiden kohderyhmään kuuluvien henkilöiden lukumäärä,

—	erityisapua saaneiden haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten lukumäärä,

ii)

unionin säännöstössä vahvistettujen yhteisten vastaanottovaatimusten mukaisesti perustettujen uusien vastaanottoon liittyvien majoitusinfrastruktuurien ja tästä rahastosta tuettujen hankkeiden tuloksena samojen vaatimusten mukaisesti parannettujen olemassa olevien vastaanottoon liittyvien majoitusinfrastruktuurien vastaanottokyky (paikkojen lukumäärä) sekä prosenttiosuus vastaanottoon liittyvien majoitusinfrastruktuurien kokonaismäärästä;

iii)	turvapaikka-asioiden koulutusta rahaston tuella saaneiden henkilöiden lukumäärä ja tämä määrä prosenttiosuutena näistä aiheista koulutusta saaneen henkilöstön kokonaismäärästä;

iv)	rahaston tuella tuotetun alkuperämaiden tiedotusmateriaalin ja niissä toteutettujen tiedonhankintamatkojen lukumäärä;

v)	jäsenvaltioiden turvapaikkapolitiikkojen kehittämistä, seurantaa ja arviointia koskevien tästä rahastosta tuettujen hankkeiden lukumäärä;

vi)	rahaston tuella uudelleensijoitettujen henkilöiden lukumäärä.

Jäsenvaltioihin suuntautuvan, niiden taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin, kuten työmarkkinoiden tarpeisiin, perustuvan laillisen maahanmuuton tukeminen ja samalla tapahtuva laillisen maahanmuuton väärinkäytön vähentäminen sekä kolmansien maiden kansalaisten kotouttamisen tehostaminen;

i)	rahastosta tuettuihin lähtöä edeltäviin toimenpiteisiin osallistuneiden kohderyhmään kuuluvien henkilöiden lukumäärä;

ii)

rahastosta kansallisten, paikallisten tai alueellisten strategioiden puitteissa toteutetuilla kotouttamistoimilla tuettujen kohderyhmään kuuluvien henkilöiden lukumäärä;

Vuosittaisia asetuksen (EU) N:o 514/2014 54 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanokertomuksia varten tämä indikaattori jaetaan edelleen alaluokkiin seuraavasti:

—	niiden kohderyhmään kuuluvien henkilöiden lukumäärä, joita on tuettu koulutusta koskevilla toimenpiteillä, kuten kielenopetuksella ja työmarkkinoille pääsyä helpottavilla valmistelutoimilla;

—	niiden kohderyhmään kuuluvien henkilöiden lukumäärä, joita on tuettu neuvoilla ja avustamisella asumisen osalta;

—	niiden kohderyhmään kuuluvien henkilöiden määrä, joita on tuettu antamalla fyysistä ja psyykkistä terveydenhuoltoa;

—	niiden kohderyhmään kuuluvien henkilöiden määrä, joita on tuettu demokraattiseen osallistumiseen liittyvillä toimenpiteillä;

iii)

rahastosta tuettujen toimenpiteiden tuloksena perustettujen paikallisten, alueellisten ja kansallisten toimintapoliittisten kehysten, toimenpiteiden tai välineiden lukumäärä, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista ja joihin kansalaisyhteiskunta, maahanmuuttajayhteisöt ja kaikki muut asiaankuuluvat sidosryhmät osallistuvat;

iv)	rahastosta tuettujen muiden jäsenvaltioiden kanssa toteutettujen kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevien yhteistyöhankkeiden lukumäärä;

v)	jäsenvaltioiden kotouttamispolitiikkojen kehittämistä, seurantaa ja arviointia koskevien tästä rahastosta tuettujen hankkeiden lukumäärä.

Sellaisen oikeudenmukaisten ja tehokkaiden palauttamisstrategioiden kehittäminen jäsenvaltioissa, joilla tuetaan laittoman maahanmuuton torjuntaa, korostaen paluun pysyvyyttä ja tehokasta takaisinottoa alkuperä- ja kauttakulkumaihin;

i)	rahaston tukemaa paluuseen liittyvää koulutusta saaneiden henkilöiden lukumäärä;

ii)	rahastosta osarahoitettua paluuta edeltävää tai sen jälkeistä uudelleenkotoutumista koskevaa apua saaneiden paluumuuttajien lukumäärä;

iii)	niiden paluumuuttajien lukumäärä, joiden paluu on saanut osarahoitusta rahastosta, sekä vapaaehtoisesti palanneet että maasta poistetut henkilöt;

iv)	rahastosta osarahoitettujen valvottujen maastapoistamisoperaatioiden lukumäärä;

v)	jäsenvaltioiden palauttamispolitiikkojen kehittämistä, seurantaa ja arviointia koskevien tästä rahastosta tuettujen hankkeiden lukumäärä.

Jäsenvaltioiden yhteisvastuullisuuden ja niiden välisen vastuunjaon lisääminen varsinkin niitä jäsenvaltioita kohtaan, joihin muutto- ja pakolaisvirrat kohdistuvat voimakkaimmin;

i)	rahaston tuella jäsenvaltiosta toiseen siirrettyjen kansainvälistä suojelua hakevien ja/tai saavien henkilöiden lukumäärä;

ii)	rahastosta tuettujen toisten jäsenvaltioiden kanssa toteutettujen yhteistyöhankkeiden lukumäärä yhteisvastuullisuuden ja vastuunjaon lisäämiseksi jäsenvaltioiden kesken.

20.5.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/195

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 517/2014,

annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014,

fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen, jäljempänä ’UNFCCC-sopimus’, jonka osapuoli unioni on (3), alaisen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, jäljempänä ’IPCC’, neljännessä arviointiraportissa todetaan, että kehittyneiden maiden olisi käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella vähennettävä vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna, jotta maailmanlaajuinen ilmastonmuutos voidaan rajoittaa kahden celsiusasteen lämpötilan nousuun ja siten estää haitalliset ilmastovaikutukset.

(2)

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komissio on hyväksynyt etenemissuunnitelman siirtymisestä kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050, minkä neuvosto on pannut merkille päätelmissään 17 päivältä toukokuuta 2011 ja Euroopan parlamentti hyväksynyt päätöslauselmassaan 17 päivältä maaliskuuta 2012. Tuossa etenemissuunnitelmassa komissio on esittänyt kustannustehokkaan tavan saavuttaa unionissa tarvittavat päästöjen kokonaisvähennykset vuoteen 2050 mennessä. Etenemissuunnitelmassa vahvistetaan kuudella osa-alueella toteutettavat alakohtaiset osuudet. Muita kuin hiilidioksidipäästöjä, mukaan luettuina fluoratut kasvihuonekaasut mutta lukuun ottamatta maatalouden muita kuin hiilidioksidipäästöjä, olisi vähennettävä vuoden 1990 tasoihin verrattuna 72–73 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 70–78 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Jos perustaksi otetaan viitevuosi 2005, muita kuin hiilidioksidipäästöjä, maatalouden päästöjä lukuun ottamatta, on tarpeen vähentää 60–61 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen määrä vuonna 2005 oli arvioiden mukaan 90 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Jos vähennysaste on 60 prosenttia, päästöt olisi vähennettävä vuoteen 2030 mennessä noin 35 miljoonaan hiilidioksidiekvivalenttitonniin. Nykyisen unionin lainsäädännön täysimittaiseen soveltamiseen perustuva arvio päästöistä vuonna 2030 on 104 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, joten lisäksi tarvittaisiin noin 70 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin vähennys.

(3)

Komission 26 päivänä syyskuuta 2011 antamassa kertomuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 (4) soveltamisesta, vaikutuksista ja riittävyydestä todettiin, että jos kaasuvuotojen ehkäisemistä koskevia nykyisiä toimenpiteitä sovelletaan täysimittaisesti, niillä on mahdollista vähentää fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjä. Nämä toimenpiteet olisi siksi pidettävä voimassa, ja niitä olisi selkeytettävä niiden toteuttamisesta saadun kokemuksen perusteella. Tietyt toimenpiteet olisi lisäksi ulotettava koskemaan muitakin laitteita, joissa käytetään merkittäviä määriä fluorattuja kasvihuonekaasuja; tällaisia ovat esimerkiksi kylmäkuljetuskuorma-autot ja -perävaunut. Näitä kaasuja sisältäviä laitteita koskevan kirjanpitovelvollisuuden olisi koskettava myös sähköisiä kytkinlaitteita. Koska ehkäisevät toimenpiteet ovat tärkeitä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien tuotteiden ja laitteiden käyttöiän lopussa, jäsenvaltioiden olisi huomioitava tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien arvo ja kannustaa niiden perustamiseen olemassa olevien parhaiden käytäntöjen pohjalta.

(4)

Mainitussa kertomuksessa todettiin lisäksi, että fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämistä unionissa voidaan edistää lisää etenkin välttämällä tällaisten kaasujen käyttöä silloin, kun saatavana on turvallista ja energiatehokasta vaihtoehtoista teknologiaa, jolla ei ole ilmastovaikutuksia tai jonka vaikutukset ovat pienemmät. Monilla aloilla on saatavana koeteltuja ja testattuja vaihtoehtoja, joten päästöjä voidaan vähentää vuoteen 2030 mennessä kustannustehokkaasti jopa kahdella kolmanneksella vuoden 2010 tasosta.

(5)

Ilmastoon vaikuttavia, ihmisen toiminnasta aiheutuvia muita kuin hiilidioksidipäästöjä koskevasta kokonaisvaltaisesta menettelytavasta 14 päivänä syyskuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa pidettiin myönteisenä unionin sitoutumista otsonikerrosta heikentävistä aineista tehdyn Montrealin pöytäkirjan, jäljempänä ’Montrealin pöytäkirja’, mukaisten, fluorihiilivetyjä koskevien toimien tukemiseen, sillä se on erinomainen esimerkki muusta kuin markkinapohjaisesta toimintatavasta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Päätöslauselmassa kehotettiin myös tutkimaan keinoja, joilla voitaisiin edistää fluorihiilivetyjen välitöntä käytöstä poistamista kansainvälisellä tasolla Montrealin pöytäkirjan avulla.

(6)

Jotta voitaisiin edistää sellaisen tällaisen teknologian käyttöä, jolla ei ole ilmastovaikutuksia tai joiden vaikutukset ovat pienemmät, fluorattuja kasvihuonekaasuja toiminnassaan käyttävien luonnollisten henkilöiden koulutuksen olisi sisällettävä tietoa sellaisesta teknologiasta, jonka avulla voidaan korvata ja vähentää fluorattujen kasvihuonekaasujen käyttöä. Koska eräät fluoratuille kasvihuonekaasuille vaihtoehtoiset kylmäaineet, joita käytetään tuotteissa ja laitteissa fluorattujen kasvihuonekaasujen käytön korvaamiseksi ja vähentämiseksi, voivat olla myrkyllisiä, syttyviä tai korkeapaineisia, komission olisi tarkasteltava voimassa olevaa unionin lainsäädäntöä, joka kattaa luonnollisille henkilöille tarkoitetun vaihtoehtoisten kylmäaineiden turvallista käsittelyä koskevan koulutuksen, ja esitettävä tarvittaessa säädösehdotus Euroopan parlamentille ja neuvostolle asiaa koskevan unionin lainsäädännön muuttamiseksi.

(7)	Olisi perustettava pätevöinti- ja koulutusohjelmia tai niitä olisi mukautettava ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 842/2006 nojalla perustetut ohjelmat, ja ne voidaan sisällyttää ammatillisen koulutuksen järjestelmiin.

(8)

Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus UNFCCC-sopimuksesta johtuvien seuranta- ja ilmoittamisvaatimusten sekä ja UNFCCC-sopimuksen Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin päätöksen 4/CMP.7 kanssa, mikä päätös on hyväksytty 11 päivänä joulukuuta 2011 UNFCCC-sopimuksen Durbanissa pidetyssä osapuolten seitsemännessä konferenssissa, lämmitysvaikutuksen, jäljempänä myös ’GWP’, laskemisessa olisi tarkasteltava yhden kilogramman kaasumäärän lämmitysvaikutusta suhteessa yhden kilogramman hiilidioksidimäärän lämmitysvaikutukseen 100 vuoden ajanjaksolla. Laskelman perustana olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä IPCC:n neljättä arviointikertomusta.

(9)

Fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen tehokas seuranta on erittäin tärkeää, jotta voidaan seurata edistymistä päästöjen vähennystavoitteiden saavuttamisessa ja arvioida tämän asetuksen vaikutusta. Yhdenmukaisten ja korkealaatuisten tietojen käyttö fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen raportoimisessa on olennaisen tärkeää päästöjä koskevan raportoinnin laadun varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden perustamat fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjä koskevat raportointijärjestelmät loisivat yhdenmukaisuutta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 (5) kanssa. Yritysten tämän asetuksen mukaisesti kokoamat tiedot fluorattujen kasvihuonekaasujen laitevuodoista voisivat parantaa merkittävästi näitä päästöjen raportointijärjestelmiä. Tällä tavoin pitäisi olla mahdollista tarkistaa päästöjen arvioimisessa käytettyjen tietojen johdonmukaisuus ja tarkentaa laskelmiin perustuvia likiarvoja, mikä parantaisi fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen arviointia kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa.

(10)

Koska saatavilla on soveltuvia vaihtoehtoja, rikkiheksafluoridin käyttöä magnesiumin painevalussa ja magnesiumvaluseosten kierrätyksessä koskeva nykyinen kielto olisi ulotettava koskemaan laitoksia, joissa käytetään alle 850 kg rikkiheksafluoridia vuodessa. Samaten olisi asianmukaista siirtymäaikaa soveltaen kiellettävä sellaisten kylmäaineiden käyttö, joiden GWP on erittäin suuri eli vähintään 2 500, sellaisten jäähdytyslaitteiden huollossa ja kunnossapidossa, joiden täytöskoko on vähintään 40 hiilidioksidiekvivalenttitonnia.

(11)

Jos tiettyjen fluorattujen kasvihuonekaasujen käytölle on saatavilla vaihtoehtoja, olisi kiellettävä sellaisten uusien jäähdytys-, ilmastointi- ja palontorjuntalaitteiden, jotka sisältävät näitä aineita tai joiden toiminta perustuu niihin, saattaminen markkinoille. Jos vaihtoehtoja ei ole olemassa tai jos niitä ei voida käyttää teknisistä tai turvallisuussyistä tai jos tällaisten vaihtoehtojen käytöstä koituisi kohtuuttomia kustannuksia, komission olisi voitava sallia poikkeus, jotta tällaisia tuotteita ja laitteita voidaan saattaa markkinoille rajoitetun ajan. Tekniikan tulevan kehityksen vuoksi komission olisi lisäksi arvioitava uusien laitteiden markkinoille saattamista koskevia kieltoja keskijännitekojeistojen ja uusien pienten single split -ilmastointijärjestelmien osalta.

(12)

Fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden saattaminen markkinoille olisi sallittava, jos näiden laitteiden kokonaiskasvihuonekaasupäästöt, realistiset vuoto- ja talteenottomäärät huomioon ottaen, ovat sen elinkaaren aikana pienemmät kuin vastaavan sellaisen laitteen, jossa ei käytetä fluorattuja kasvihuonekaasuja ja jonka suurin sallittu energiankulutus on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY (6) mukaisesti hyväksytyissä tätä koskevissa täytäntöönpanotoimenpiteissä. Näiden täytäntöönpanotoimenpiteiden säännöllinen ja oikea-aikainen uudelleentarkastelu edellä mainitun direktiivin mukaisesti auttaisi varmistamaan, että kyseiset täytäntöönpanotoimenpiteet ovat edelleen tehokkaita ja asianmukaisia.

(13)	Niiden fluorihiilivetyjen määrien, jotka voidaan saattaa markkinoille, asteittaista vähentämistä on pidetty tehokkaimpana ja kustannustehokkaimpana tapana vähentää näiden aineiden päästöjä pitkällä aikavälillä.

(14)

Jotta voidaan toteuttaa niiden fluorihiilivetyjen määrien, jotka voidaan saattaa unionin markkinoille, asteittainen vähentäminen, komission olisi jaettava yksittäisille tuottajille ja maahantuojille fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevia kiintiöitä, jotta fluorihiilivetyjen markkinoille saattamiselle asetettu kokonaisenimmäismäärä ei ylity. Jotta voidaan varmistaa markkinoille saatettujen fluorihiilivetyjen määrien asteittaisen vähentämisen toteutuminen, laitteiden sisältämien fluorihiilivetyjen olisi kuuluttava unionin kiintiöjärjestelmän piiriin. Jos laitteeseen sisältyviä fluorihiilivetyjä ei ole saatettu markkinoille ennen laitteen täyttämistä, olisi vaadittava vaatimustenmukaisuusvakuutus todisteeksi siitä, että kyseiset fluorihiilivedyt huomioitu unionin kiintiöjärjestelmän piiriin kuuluvina.

(15)

Viitearvojen laskemisessa ja kiintiöiden jakamisessa yksittäisille tuottajille ja maahantuojille olisi alkuvaiheessa käytettävä perustana niitä fluorihiilivetyjen määriä, jotka ne ovat ilmoittaneet saattaneensa markkinoille viitekaudella 2009–2012. Jottei pieniä yrityksiä suljettaisi järjestelmän ulkopuolelle, 11 prosenttia kokonaisenimmäismäärästä olisi varattava sellaisille maahantuojille ja tuottajille, jotka eivät viitekaudella ole saattaneet markkinoille yli yhtä tonnia fluorattuja kasvihuonekaasuja.

(16)	Komission olisi laskettava viitearvot ja kiintiöt säännöllisesti uudelleen ja varmistettava siten, että yritykset saavat jatkaa toimintaansa niiden keskimääräisten määrien perusteella, jotka ne ovat viime vuosina saattaneet markkinoille.

(17)

Joidenkin fluorattujen kaasujen valmistusprosessi voi aiheuttaa merkittäviä muiden sivutuotteina syntyvien fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjä. Nämä sivutuotteiden päästöt olisi hävitettävä tai otettava talteen myöhempää käyttöä varten ehtona fluorattujen kasvihuonekaasujen markkinoille saattamiselle.

(18)

Komission olisi varmistettava, että käytettävissä on sähköinen keskusrekisteri fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevien kiintiöiden hallinnointia ja markkinoille saatettuja laitteita koskevien tietojen ilmoittamista varten, erityisesti jos laitteet on valmiiksi täytetty fluorihiilivedyillä, joita ei ole saatettu markkinoille ennen täyttämistä, ja joiden osalta siten vaaditaan todentaminen vaatimustenmukaisuusvakuutuksen ja sitä seuraavan kolmannen osapuolen sellaisen todentamisen avulla, joka koskee sitä, että fluorihiilivetyjen määrät on kirjattu unionin kiintiöjärjestelmässä.

(19)	Bulkkifluorihiilivetyjen markkinoiden joustavuuden säilyttämiseksi olisi oltava mahdollista siirtää viitearvojen perusteella jaettuja kiintiöitä toiselle tuottajalle tai maahantuojalle unionissa tai toiselle tuottajalle tai tuojalle, jota edustaa unionissa ainoa edustaja.

(20)

Jotta tämän asetuksen toimivuutta voidaan seurata, nykyisten ilmoittamisvelvollisuuksien soveltamisalaa olisi laajennettava niin, että se kattaa myös muut fluoratut aineet, joiden lämmitysvaikutus on merkittävä tai joilla todennäköisesti korvataan liitteessä I lueteltuja fluorattuja kasvihuonekaasuja. Samasta syystä fluorattujen kasvihuonekaasujen hävittäminen samoin kuin niiden tuonti unioniin olisi ilmoitettava, kun ne sisältyvät tuotteisiin ja laitteisiin. Olisi asetettava vähimmäisrajoja, jotta vältyttäisiin aiheuttamasta suhteetonta hallinnollista rasitetta etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille ja mikroyrityksille.

(21)

Komission olisi jatkuvasti seurattava markkinoille saatettujen fluorihiilivetyjen määrien vähentämisen vaikutuksia, mukaan lukien sen vaikutuksia sellaisten laitteiden toimituksiin, joissa fluorihiilivetyjen käytöstä syntyy elinkaaren aikana vähemmän päästöjä kuin vaihtoehtoista teknologiaa käytettäessä. Komission olisi laadittava vuoden 2020 loppuun mennessä kertomus fluorihiilivetyjen saatavuudesta unionin markkinoilla. Komission olisi vuoden 2022 loppuun mennessä toteutettava perusteellinen uudelleentarkastelu, jotta tämän asetuksen säännöksiä voidaan mukauttaa ottaen huomioon sen täytäntöönpano sekä uudet kehityssuunnat ja kansainväliset sitoumukset ja ehdotettava tarvittaessa uusia vähentämistoimenpiteitä.

(22)	Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti.

(23)

Komissiolle olisi tämän asetuksen tiettyjen, muiden kuin sen keskeisten osien muuttamiseksi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(24)

Koska tämä asetus on annettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan nojalla, se ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia, mainitun perussopimuksen kanssa sopusoinnussa olevia suojatoimenpiteitä. Mainitun perussopimuksen 193 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisista toimenpiteistä.

(25)

Tällä asetuksella muutetaan ja täydennetään asetuksen (EY) N:o 842/2006 kohdetta, ja se olisi tämän vuoksi kumottava. Jotta voidaan varmistaa mahdollisimman sujuva siirtyminen vanhasta järjestelmästä uuteen järjestelmään, olisi kuitenkin säädettävä, että komission asetusten (EY) N:o 1493/2007 (8), (EY) N:o 1494/2007 (9),(EY) N:o 1497/2007 (10), (EY) N:o 1516/2007 (11), (EY) N:o 303/2008 (12), (EY) N:o 304/2008 (13), (EY) N:o 305/2008 (14), (EY) N:o 306/2008 (15), (EY) N:o 307/2008 (16) ja (EY) N:o 308/2008 (17) olisi pysyttävä voimassa ja että niitä olisi sovellettava edelleen siihen asti, kunnes ne mahdollisesti kumotaan komission tämän asetuksen perusteella hyväksymillä delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä.

(26)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan siinä käsitellyn ympäristöongelman rajatylittävän luonteen sekä tällä asetuksella unionin sisäiseen ja ulkoiseen kauppaan olevan vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä. mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tämän asetuksen tavoitteena on suojella ympäristöä vähentämällä fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjä. Tämän mukaisesti tässä asetuksessa

a)	vahvistetaan fluorattujen kasvihuonekaasujen vuotojen estämistä ja niiden käyttöä, talteenottoa ja hävittämistä sekä niihin liittyviä liitännäistoimenpiteitä koskevat säännöt;

b)	asetetaan ehtoja tiettyjen tuotteiden ja laitteiden, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden toiminta perustuu niihin, markkinoille saattamiselle;

c)	asetetaan ehtoja fluorattujen kasvihuonekaasujen tietyille käyttötavoille; ja

d)	asetetaan fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevat määrälliset rajoitukset.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1.	’fluoratuilla kasvihuonekaasuilla’ liitteessä I lueteltuja fluorihiilivetyjä, perfluorihiilivetyjä, rikkiheksafluoridia ja muita fluoria sisältäviä kasvihuonekaasuja tai seoksia, jotka sisältävät jotakin näistä aineista;

2.	’fluorihiilivedyillä’ tai ’HFC:illä’ liitteessä I olevassa 1 ryhmässä lueteltuja aineita tai seoksia, joihin sisältyy jotakin näistä aineista;

3.	’perfluorihiilivedyillä’ tai ’PFC:illä’ liitteessä I olevassa 2 ryhmässä lueteltuja aineita tai seoksia, joihin sisältyy jotakin näistä aineista;

4.	’rikkiheksafluoridilla’ tai ’SF6:illa’ liitteessä I olevassa 3 ryhmässä lueteltua ainetta tai seoksia, joihin sisältyy tätä ainetta;

5.	’seoksella’ nestettä, joka koostuu kahdesta tai useammasta aineesta, joista vähintään yksi on liitteessä I tai liitteessä II lueteltu aine;

’lämmitysvaikutuksella’ tai ’GWP’:llä kasvihuonekaasun vaikutusta ilmaston lämpenemiseen verrattuna hiilidioksidin vaikutukseen; tämä liitteissä I, II ja IV esitetty luku saadaan laskemalla yhden kilogramman kasvihuonekaasumäärän lämmitysvaikutus suhteessa yhden kilogramman hiilidioksidimäärän lämmitysvaikutukseen 100 vuoden ajanjaksolla ja seosten osalta laskemalla se liitteessä IV esitetyllä tavalla;

7.	’hiilidioksidiekvivalenttitonneilla’ kasvihuonekaasujen määrää ilmaistuna metrisinä tonneina esitetyn kasvihuonekaasujen painon ja niiden GWP:n tulona;

8.	’haltijalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää tosiasiallista määräysvaltaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden ja laitteiden teknisen toiminnan osalta; jäsenvaltio voi tietyissä erikseen määritellyissä tilanteissa määrätä omistajan vastaamaan haltijan velvoitteista;

9.	’käytöllä’ fluorattujen kasvihuonekaasujen käyttöä tuotteiden ja laitteiden tuotannossa, kunnossapidossa tai huollossa, uudelleentäyttö mukaan luettuna, tai muissa tässä asetuksessa tarkoitetuissa prosesseissa;

10.	’markkinoille saattamisella’ toimittamista ensimmäisen kerran unionissa toiselle osapuolelle tai saattamista toisen osapuolen saataville vastiketta vastaan tai vastikkeetta tai tuottajan omiin tarkoituksiinsa tapahtuvaa käyttöä varten, ja se sisältää luovutuksen vapaaseen liikkeeseen unionissa;

11.

’ilmatiiviisti suljetulla laitteella’ laitetta, jossa kaikki fluorattua kasvihuonekaasua sisältävät osat on tiivistetty hitsaamalla, juottamalla tai samankaltaisella pysyvällä liitostavalla ja jossa voi olla suljetut tai suojatut käsittelykohdat tai venttiilit asianmukaista korjaamista tai loppukäsittelyä varten ja jonka vuotoarvon on kokeellisesti todettu olevan vähemmän kuin 3 grammaa vuodessa paineen ollessa vähintään neljäsosa suurimmasta sallitusta paineesta;

12.	’säiliöllä’ pääasiallisesti fluorattujen kasvihuonekaasujen kuljettamiseen tai varastoimiseen tarkoitettua tuotetta;

13.	’kertaalleen täytettävällä säiliöllä’ säiliötä, jota ei voida täyttää uudelleen ilman, että se muunnetaan kyseiseen tarkoitukseen, tai joka on saatettu markkinoille ilman, että sen palauttaminen uudelleentäyttöä varten on järjestetty;

14.	’talteenotolla’ tuotteista, säiliöt mukaan lukien, ja laitteista peräisin olevien fluorattujen kasvihuonekaasujen keräämistä ja varastointia niiden kunnossapidon tai huollon aikana tai ennen kyseisten tuotteiden tai laitteiden poistamista käytöstä;

15.	’kierrätyksellä’ talteen otettujen fluorattujen kasvihuonekaasujen uudelleenkäyttöä peruspuhdistuksen jälkeen;

16.	’regeneroinnilla’ talteenotetun fluoratun kasvihuonekaasun uudelleenkäsittelyä käyttämätöntä ainetta vastaavan suoritustason saavuttamiseksi sen käyttötarkoitus huomioon ottaen;

17.	’hävittämisellä’ prosessia, jolla fluorattu kasvihuonekaasu kokonaisuudessaan tai suurimmalta osaltaan muutetaan tai hajotetaan pysyvästi yhdeksi tai useammaksi pysyväksi aineeksi, joka tai joista mikään ei ole fluorattu kasvihuonekaasu;

18.	’käytöstä poistamisella’ fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävän tuotteen taikka laitteen lopullista sulkemista ja toiminnasta tai käytöstä poistamista;

19.	’korjaamisella’ viallisten tai vuotavien tuotteiden tai laitteiden, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden toiminta perustuu niihin, kunnostamista, joka koskee osaa, joka sisältää tai joka on suunniteltu sisältämään tällaisia kaasuja;

20.

’asennuksella’ kahden tai useamman laitteen tai piirin, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden on tarkoitus sisältää niitä, yhdistämistä järjestelmän kokoamiseksi sen tulevalla käyttöpaikalla, mihin liittyy järjestelmän kaasujohtojen yhdistäminen piirin muodostamiseksi riippumatta siitä, onko kyseessä kokoamisen jälkeen täytettävä järjestelmä vai ei;

21.

’kunnossapidolla tai huollolla’ kaikkia toimia, lukuun ottamatta tämän asetuksen 8 artiklan mukaista talteenottoa sekä 4 artiklan ja 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista tarkastusta vuotojen varalta, jotka edellyttävät sellaisten piirien avaamista, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden on tarkoitus sisältää niitä, ennen kaikkea fluorattujen kasvihuonekaasujen lisäämistä järjestelmään, yhden tai useamman osan poistamista piiristä tai laitteesta, kahden tai useamman piirin tai laitteen kokoamista uudelleen ja vuotojen korjaamista;

22.	’käyttämättömällä aineella’ ainetta, jota ei ole käytetty aiemmin;

23.	’kiinteällä’ sellaista, joka ei tavallisesti ole liikkeessä käytön aikana ja joka käsittää liikuteltavat huoneilmastointilaitteet;

24.	’liikkuvalla’ käytön aikana tavallisesti liikkeessä olevaa;

25.	’yksikomponenttivaahdolla’ vaahtoa, joka on yhdessä ainoassa aerosolipakkauksessa reagoimattomana tai osittain reagoineena nesteenä ja joka laajenee ja kovettuu pakkauksesta poistuessaan;

26.	’kylmäkuljetuskuorma-autolla’ massaltaan yli 3,5 tonnia olevaa moottoriajoneuvoa, joka on suunniteltu ja rakennettu ensisijaisesti tavarankuljetukseen ja varustettu jäähdytysyksiköllä;

27.	’kylmäkuljetusperävaunulla’ ajoneuvoa, joka on suunniteltu ja rakennettu kuorma-autolla tai vetoajoneuvolla vedettäväksi ensisijaisesti tavarankuljetusta varten ja joka on varustettu jäähdytysyksiköllä;

28.	’teknisellä aerosolilla’ tuotteiden ja laitteiden huollossa, korjauksessa, puhdistuksessa, testauksessa, hyönteisten hävittämisessä niistä ja niiden valmistuksessa, laitteiden asennuksessa ja muissa sovelluksissa käytettyjä aerosolipakkauksia;

29.	’vuotojen havaitsemisjärjestelmällä’ kalibroitua mekaanista, sähköistä tai elektronista laitetta, joka on tarkoitettu fluorattujen kasvihuonekaasujen vuotojen havaitsemiseen ja joka antaa havaitusta vuodosta hälytyksen haltijalle;

30.

’yrityksellä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka

a)	tuottaa, käyttää, ottaa talteen, kerää, kierrättää, regeneroi tai hävittää fluorattuja kasvihuonekaasuja;

b)	harjoittaa fluorattujen kasvihuonekaasujen tai niitä sisältävien tuotteiden ja laitteiden tuontia tai vientiä;

c)	saattaa markkinoille fluorattuja kasvihuonekaasuja tai tuotteita ja laitteita, jotka sisältävät tällaisia kaasuja tai joiden toiminta perustuu niihin;

d)	asentaa, huoltaa, pitää kunnossa, korjaa, tarkastaa vuotojen varalta tai poistaa käytöstä laitteita, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden toiminta perustuu niihin;

e)	on sellaisen laitteen haltija, joka sisältää fluorattuja kasvihuonekaasuja tai jonka toiminta perustuu niihin;

f)	tuottaa, tuo, vie, saattaa markkinoille tai hävittää liitteessä II lueteltuja kaasuja;

g)	saattaa markkinoille liitteessä II lueteltuja kaasuja sisältäviä tuotteita tai laitteita;

31.	’raaka-aineella’ mitä tahansa fluorattua kasvihuonekaasua tai liitteessä II mainittua ainetta, jonka alkuperäinen koostumus muuttuu kemiallisen prosessin aikana täysin ja jonka päästöt ovat merkityksettömiä;

32.	’kaupallisella käytöllä’ käyttöä loppukäyttäjille myytävien tuotteiden varastointiin, esillepanoon tai jakeluun vähittäiskaupassa ja elintarvikepalveluissa;

33.	’palontorjuntalaitteilla’ palonehkäisy- tai palonsammutussovelluksissa käytettäviä laitteita ja järjestelmiä, mukaan lukien palonsammuttimet;

34.	’orgaanisella Rankine-prosessilla’ (Organic Rankine Cycle, ORC) prosessia, jossa käytetään kondensoituvaa fluorattua kasvihuonekaasua ja jossa lämmönlähteestä saatava lämpö muutetaan voimaksi sähkö- tai mekaanisen energian tuottamista varten;

35.	’puolustustarvikkeilla’ nimenomaan sotilaalliseen käyttöön tarkoitettuja aseita, ammuksia ja sotatarvikkeita, jotka ovat tarpeen jäsenvaltioiden keskeisten turvallisuusetujen suojaamisessa;

36.

’sähköisellä kytkinlaitteistolla’ tarkoitetaan kytkinlaitteita, kytkinlaitteiden ja niihin liittyvien ohjaus-, mittaus-, suoja- ja säätövälineiden yhdistelmiä sekä tällaisten laitteiden ja välineiden ja niihin liittyvien keskinäisliitäntöjen, varusteiden, koteloiden ja tukirakenteiden muodostamaa kokonaisuutta, jotka on tarkoitettu sähköenergian tuottamiseen, siirtämiseen, jakelemiseen ja muuntamiseen;

37.	’monikompressorisilla keskusjäähdytysjärjestelmillä’ järjestelmiä, joissa käytetään rinnakkain kahta tai useampaa kompressoria, jotka on kytketty yhteen tai useampaan yhteiseen lauhduttimeen ja useisiin kylmälaitteisiin, kuten kylmäaltaisiin, kylmäkaappeihin, pakastimiin tai kylmiöihin;

38.	’kaskadijäähdytysjärjestelmien primäärillä kylmäainepiirillä’ primääripiiriä epäsuorissa keskilämpötilan järjestelmissä, joissa kaksi tai useampi erillinen kylmäainepiiri on kytketty sarjaksi niin, että primääripiiri absorboi lauhdutuslämmön lämmön keskilämpötilan sekundääripiiristä;

39.	’single split -ilmastointijärjestelmillä’ sellaisia sisäilman ilmastointijärjestelmiä, jotka koostuvat ulkoyksiköstä ja sisäyksiköstä, jotka on kytketty toisiinsa kylmäaineputkistolla ja jotka edellyttävät asentamista käyttöpaikassa.

II LUKU

VUOTOJEN ESTÄMINEN

3 artikla

Fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen ehkäiseminen

1. Fluorattujen kasvihuonekaasujen tahallinen päästäminen ilmakehään, jos vapauttaminen ei ole teknisesti välttämätöntä aiottua käyttötarkoitusta varten, on kielletty.

2. Fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden haltijoiden on toteutettava varotoimia, joilla ehkäistään näiden kaasujen tahaton pääsy ilmakehään, jäljempänä ’vuoto’. Niiden on toteutettava kaikki teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoiset toimenpiteet fluorattujen kasvihuonekaasujen vuotojen vähentämiseksi minimiin.

3. Jos fluorattuja kasvihuonekaasujen vuotoja havaitaan, haltijoiden on varmistettava, että laite korjataan ilman aiheetonta viivytystä.

Jos laite on tarkastettava vuotojen varalta 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja laitteessa ollut vuoto on korjattu, haltijoiden on varmistettava, että pätevöity luonnollinen henkilö tarkastaa laitteen kuukauden kuluessa korjauksesta varmistaakseen, että korjaus on onnistunut.

4. Tämän asetuksen 10 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettuja tehtäviä suorittavien luonnollisten henkilöiden on oltava 10 artiklan 4 ja 7 kohdan mukaisesti pätevöityjä, ja heidän on toteutettava varotoimet fluorattujen kasvihuonekaasujen vuotojen estämiseksi.

Tämän asetuksen 4 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa lueteltuja laitteita asentavien, huoltavien, kunnossa pitävien, korjaavien tai käytöstä poistavien yritysten on oltava 10 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti pätevöityjä, ja heidän on toteutettava varotoimet fluorattujen kasvihuonekaasujen vuotojen estämiseksi.

4 artikla

Vuototarkastukset

1. Kun kyse on laitteesta, joka sisältää vähintään 5 hiilidioksidiekvivalenttitonnia fluorattuja kasvihuonekaasuja, joita ei ole sisällytetty solumuoveihin, laitteen haltijan on varmistettava, että laite tarkastetaan vuotojen varalta.

Tämän artiklan mukaisia vuototarkastuksia ei tarvitse tehdä ilmatiiviisti suljetuille laitteille, jotka sisältävät alle 10 hiilidioksidiekvivalenttitonnia fluorattuja kasvihuonekaasuja edellyttäen, että laitteet on merkitty ilmatiiviisti suljetuiksi.

Sähköisille kytkinlaitteille ei tarvitse tehdä tämän artiklan mukaisia vuototarkastuksia, jos ne täyttävät jonkin seuraavista ehdoista:

a)	niiden kokeellisesti todettu vuotoarvo on alle 0,1 prosenttia vuodessa, mikä on asianmukaisesti ilmoitettu valmistajan teknisessä erittelyssä ja laitteiden merkinnöissä;

b)	niissä on paineen- tai tiheydenvalvontalaite; tai

c)	ne sisältävät alle 6 kg fluorattuja kasvihuonekaasuja.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan seuraavien fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden haltijoihin:

a)	kiinteät jäähdytyslaitteet;

b)	kiinteät ilmastointilaitteet;

c)	kiinteät lämpöpumput;

d)	kiinteät palontorjuntalaitteet;

e)	kylmäkuljetuskuorma-autojen ja kylmäkuljetusperävaunujen jäähdytysyksiköt;

f)	sähköiset kytkinlaitteistot;

g)	orgaaniset Rankine-prosessit (ORC);

Ensimmäisen alakohdan a–e alakohdassa tarkoitettujen laitteiden osalta on 10 artiklan sääntöjen mukaisesti pätevöityjen luonnollisten henkilöiden suoritettava tarkastukset.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, vuototarkastuksia ei 31 päivään joulukuuta 2016 saakka tarvitse suorittaa sellaisten laitteiden osalta, jotka sisältävät alle 3 kg fluorattuja kasvihuonekaasuja, tai ilmatiiviisti suljettujen laitteiden osalta, jotka on asianmukaisesti merkitty sellaisiksi ja jotka sisältävät alle 6 kg fluorattuja kasvihuonekaasuja.

3. Edellä olevan 1 kohdan mukaiset vuototarkastukset on tehtävä seuraavin väliajoin:

a)	laitteet, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja vähintään 5 mutta alle 50 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, on tarkastettava vähintään 12 kuukauden välein tai, jos niihin on asennettu vuotojen havaitsemisjärjestelmä, vähintään 24 kuukauden välein;

b)	laitteet, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja vähintään 50 mutta alle 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, on tarkastettava vähintään 6 kuukauden välein tai, jos niihin on asennettu vuotojen havaitsemisjärjestelmä, vähintään 12 kuukauden välein;

c)	laitteet, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja vähintään 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, on tarkastettava vähintään 3 kuukauden välein tai, jos niihin on asennettu vuotojen havaitsemisjärjestelmä, vähintään 6 kuukauden välein.

4. Edellä 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen palontorjuntalaitteiden 1 kohdan mukaiset velvoitteet katsotaan täytetyiksi, jos seuraavat kaksi edellytystä täyttyvät:

a)	käytössä oleva tarkastusjärjestelmä täyttää ISO 14520 – tai EN 15004 -standardin; ja

b)	palontorjuntalaitteet tarkastetaan niin usein kuin 3 kohdassa vaaditaan.

5. Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä tarkentaa tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti kullekin mainitussa kohdassa tarkoitetulle laitetyypille tehtäviä vuototarkastuksia koskevia vaatimuksia niiden laitteiden osien yksilöimiseksi, joissa vuotoja todennäköisimmin esiintyy, ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 3 artiklan 7 alakohdan nojalla annettujen säädösten kumoamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5 artikla

Vuotojen havaitsemisjärjestelmät

1. Kun on kyse 4 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa luetelluista laitteista, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja vähintään 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, laitteen haltijan on varmistettava, että laitteessa on vuotojen havaitsemisjärjestelmä, joka antaa mahdollisesta vuodosta hälytyksen haltijalle tai huoltoyhtiölle.

2. Kun on kyse 4 artiklan 2 kohdan f ja g alakohdassa luetelluista laitteista, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja vähintään 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia ja jotka on asennettu 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen, laitteen haltijan on varmistettava, että laitteessa on vuotojen havaitsemisjärjestelmä, joka antaa mahdollisesta vuodosta hälytyksen haltijalle tai huoltoyhtiölle.

3. Kun on kyse 4 artiklan 2 kohdan a–d ja g alakohdassa luetelluista laitteista, joita tämän artiklan 1 tai 2 kohta koskevat, laitteen haltijan on varmistettava, että vuotojen havaitsemisjärjestelmät tarkastetaan vähintään 12 kuukauden välein niiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi.

4. Kun on kyse 4 artiklan 2 kohdan f alakohdassa luetelluista laitteista, joita tämän artiklan 2 kohta koskee, laitteen haltijan on varmistettava, että vuotojen havaitsemisjärjestelmät tarkastetaan vähintään 6 vuoden välein niiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi.

6 artikla

Kirjanpito

1. Sellaisten laitteiden haltijoiden, jotka on tarkastettava vuotojen varalta 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on pidettävä kirjaa kustakin tällaisesta laitteesta ja eriteltävä seuraavat tiedot:

a)	laitteessa käytettävien fluorattujen kasvihuonekaasujen määrä ja tyyppi;

b)	asennuksen, kunnossapidon ja huollon aikana tai vuodon vuoksi lisättyjen fluorattujen kasvihuonekaasujen määrät;

c)	onko laitteessa käytettävät fluoratut kasvihuonekaasut kierrätetty tai otettu talteen, kierrätys- tai regenerointilaitoksen nimi ja osoite sekä tapauksen mukaan todistuksen numero;

d)	talteen otettujen fluorattujen kasvihuonekaasujen määrä;

e)	sen yrityksen tunnistetiedot, joka on vastannut kyseisen laitteen asentamisesta, huoltamisesta, kunnossapidosta ja tapauksen mukaan korjaamisesta tai käytöstä poistamisesta, mukaan lukien tapauksen mukaan sen todistuksen numero;

f)	edellä olevan 4 artiklan 1–3 kohdan mukaisesti tehtyjen tarkastusten päivämäärät ja tulokset;

g)	jos laite on poistettu käytöstä, fluorattujen kasvihuonekaasujen talteen ottamista ja niiden loppukäsittelyä varten toteutetut toimenpiteet.

2. Jollei 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja säilytetä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten perustamassa tietokannassa, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a)	1 kohdassa tarkoitettujen haltijoiden on säilytettävä tuossa kohdassa tarkoitettu kirjanpito vähintään viiden vuoden ajan.

b)	haltijoiden puolesta 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja toimia suorittavien yritysten on säilytettävä 1 kohdassa tarkoitetun kirjanpidon kopio vähintään viiden vuoden ajan.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kirjanpito on annettava pyynnöstä kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai komission käyttöön. Kirjanpidon sisältämän ympäristötiedon osalta sovelletaan tapauksen mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/4/EY (18) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1367/2006 (19).

3. Fluorattuja kasvihuonekaasuja toimittavien yritysten on 11 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi pidettävä kirjaa fluorattujen kasvihuonekaasujen ostajia koskevista asiaankuuluvista tiedoista, joihin kuuluvat muun muassa seuraavat tiedot:

a)	ostajien todistuksien numerot, ja

b)	vastaavat ostettujen fluorattujen kasvihuonekaasujen määrät.

Fluorattuja kasvihuonekaasuja toimittavien yritysten on säilytettävä tämä kirjanpito vähintään viiden vuoden ajan.

Fluorattuja kasvihuonekaasuja toimittavien yritysten on annettava tämä kirjanpito pyynnöstä kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai komission käyttöön. Kirjanpidon sisältämän ympäristötiedon osalta sovelletaan tapauksen mukaan direktiiviä 2003/4/EY tai asetusta (EY) N:o 1367/2006.

4. Komissio voi täytäntöönpanosäädöksellä määrittää tämän artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetun kirjanpidon muodon ja täsmentää, miten kirjaa olisi pidettävä. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 24 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7 artikla

Tuotannon yhteydessä syntyvät fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöt

1. Fluorattujen yhdisteiden tuottajien on toteutettava kaikki tarvittavat varotoimet rajoittaakseen syntyviä fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjä mahdollisimman paljon:

a)	tuotannon;

b)	kuljetuksen; ja

c)	varastoinnin aikana.

Tätä artiklaa sovelletaan myös sivutuotteena syntyviin fluorattuihin kasvihuonekaasuihin.

2. Jollei 11 artiklan 1 kohdasta muuta johdu, kielletään fluorattujen kasvihuonekaasujen ja liitteessä II lueteltujen kaasujen markkinoille saattaminen, paitsi jos tuottajat tai maahantuojat toimittavat tällaisen markkinoille saattamisen yhteydessä tarvittaessa todisteet siitä, että valmistusprosessin sekä niiden raaka-aineiden valmistusprosessin aikana sivutuotteena tuotettu trifluorimetaani on hävitetty tai otettu talteen myöhempää käyttöä varten parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden mukaisesti.

Tätä vaatimusta sovelletaan 11 päivästä kesäkuuta 2015 alkaen.

8 artikla

Talteenotto

1. Kiinteiden laitteiden tai kylmäkuljetuskuorma-autojen ja kylmäkuljetusperävaunujen jäähdytysyksiköiden, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja, joita ei ole sisällytetty solumuoveihin, haltijoiden on varmistettava, että kyseisten kaasujen talteenoton suorittavat luonnolliset henkilöt, joilla on 10 artiklassa säädetyt pätevyystodistukset, siten, että kaasut kierrätetään, regeneroidaan tai hävitetään.

Tätä velvoitetta sovelletaan seuraavien laitteiden haltijoihin:

a)	kiinteiden jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteiden jäähdytyspiirit;

b)	kylmäkuljetuskuorma-autojen ja kylmäkuljetusperävaunujen jäähdytysyksiköiden jäähdytyspiirit;

c)	kiinteät fluorattuihin kasvihuonekaasuihin pohjautuvia liuottimia sisältävät laitteet;

d)	kiinteät palontorjuntalaitteet;

e)	kiinteät sähköiset kytkinlaitteistot.

2. Yrityksen, joka käyttää fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävää säiliötä välittömästi ennen tämän käytöstä poistamista, on järjestettävä kaikkien säiliön sisältämien jäljellä olevien kaasujen talteenotto kyseisten kaasujen kierrätyksen, regeneroinnin tai hävittämisen varmistamiseksi.

3. Kun on kyse sellaisista fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävistä tuotteista ja laitteista, joita ei ole lueteltu 1 kohdassa, mukaan lukien liikkuvat laitteet, haltijoiden on teetettävä kaasujen talteenotto, siinä määrin kuin se on teknisesti toteutettavissa eikä aiheuta kohtuuttomia kustannuksia, asianmukaisesti pätevöityneillä luonnollisilla henkilöillä siten, että kaasut kierrätetään, regeneroidaan tai hävitetään, tai järjestettävä niiden hävittäminen ilman tätä edeltävää talteenottoa.

Asianmukaisen pätevyyden omaavien luonnollisten henkilöiden on suoritettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/40/EY (20) soveltamisalan ulkopuolelle jäävien maantieajoneuvojen ilmastointilaitteista peräisin olevien fluorattujen kasvihuonekaasujen talteenotto.

Direktiivin 2006/40/EY soveltamisalan piiriin kuuluvien moottoriajoneuvojen ilmastointilaitteista peräisin olevien fluorattujen kasvihuonekaasujen talteenottoa varten asianmukaisen pätevyyden omaavina pidetään ainoastaan luonnollisia henkilöitä, joilla on ainakin 10 artiklan 2 kohdan mukaista koulutusta koskeva todistusasiakirja.

9 artikla

Tuottajavastuujärjestelmät

Jäsenvaltioiden on kannustettava tuottajavastuujärjestelmien kehittämistä fluorattujen kasvihuonekaasujen talteen ottamiseksi ja kierrättämiseksi, regeneroimiseksi tai hävittämiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta voimassa olevan unionin lainsäädännön soveltamista.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tietoja toimista, joita on toteutettu ensimmäisen kohdan perusteella.

10 artikla

Koulutus ja pätevöinti

1. Jäsenvaltioiden on 5 kohdassa tarkoitettujen vähimmäisvaatimusten pohjalta perustettava tai mukautettava pätevöintijärjestelmiä, arviointimenettelyt mukaan lukien. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että koulutusta on tarjolla seuraavia tehtäviä suorittaville luonnollisille henkilöille:

a)	4 artiklan 2 kohdan a–f alakohdassa lueteltujen laitteiden asentaminen, huoltaminen, kunnossapito, korjaaminen tai käytöstä poistaminen;

b)	4 artiklan 1 kohdassa säädetty 4 artiklan 2 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettujen laitteiden vuototarkastus;

c)	8 artiklan 1 kohdassa säädetty fluorattujen kasvihuonekaasujen talteenotto;

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 2006/40/EY soveltamisalaan kuuluvien moottoriajoneuvojen ilmastointilaitteista peräisin olevien fluorattujen kasvihuonekaasujen talteenotosta huolehtiville luonnollisille henkilöille on tarjolla 5 kohdassa tarkoitetut vähimmäisvaatimukset täyttäviä koulutusohjelmia.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjen pätevöintijärjestelmien ja koulutuksen on katettava seuraavat alat:

a)	sovellettavat määräykset ja tekniset standardit;

b)	päästöjen ehkäiseminen;

c)	fluorattujen kasvihuonekaasujen talteenotto;

d)	pätevyystodistuksen kattamien laitetyyppien ja -kokojen turvallinen käsittely;

e)	tietoa asianomaisista tekniikoista, joiden avulla voidaan korvata tai vähentää fluorattujen kasvihuonekaasujen käyttöä, ja niiden turvallisesta käsittelystä.

4. Edellä 1 kohdassa säädetyn pätevöintiohjelman mukaiset pätevyystodistukset on annettava sillä ehdolla, että hakija on saattanut 1, 3 ja 5 kohdan mukaisesti luodun arviointimenettelyn onnistuneesti päätökseen.

5. Pätevöintijärjestelmiä koskevat vähimmäisvaatimukset on esitetty asetuksissa (EY) N:o 303/2008–306/2008 ja 12 kohdassa. Koulutusta koskeville todistusasiakirjoille asetetut vähimmäisvaatimukset on esitetty asetuksessa (EY) N:o 307/2008 ja 12 kohdassa. Vähimmäisvaatimuksissa on määriteltävä kunkin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun laitetyypin edellyttämät käytännön taidot ja tarvittaessa teoreettiset tiedot, pitäen erillään toisistaan eri toiminnot, jotka on katettava, sekä pätevyystodistusten ja koulutusta koskevien todistusasiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen edellytykset.

6. Jäsenvaltioiden on perustettava tai mukautettava pätevöintijärjestelmiä 5 kohdassa tarkoitettujen vähimmäisvaatimusten pohjalta 4 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa lueteltuja laitteita muille osapuolille asentavia, huoltavia, kunnossapitäviä, korjaavia tai käytöstä poistavia yrityksiä varten.

7. Asetuksen (EY) N:o 842/2006 mukaisesti myönnetyt pätevyyskirjat ja koulutusta koskevat todistusasiakirjat jäävät voimaan niiden alkuperäisten myöntämisehtojen mukaisesti.

8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien luonnollisten henkilöiden, joilla on 1 ja 7 kohdassa tarkoitettujen pätevöittämisohjelmien mukaiset pätevyystodistukset, saatavilla on tiedot kustakin seuraavasta:

a)	3 kohdan e alakohdassa tarkoitetut tekniikat; ja

b)	ne voimassa olevat sääntelyvaatimukset, jotka koskevat työskentelyä fluoratuille kasvihuonekaasuille vaihtoehtoisia kylmäaineita sisältävien laitteiden kanssa.

9. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että koulutusta on tarjolla niille luonnollisille henkilöille, jotka haluavat saattaa tietonsa 3 kohdassa tarkoitettujen alojen osalta ajan tasalle.

10. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle pätevöinti- ja koulutusohjelmansa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2017.

Jäsenvaltioiden on tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa tämän artiklan mukaisesti annetut pätevyystodistukset ja koulutusta koskevat todistusasiakirjat. Ne eivät saa rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta tai sijoittautumisvapautta sillä perusteella, että pätevyystodistus on annettu toisessa jäsenvaltiossa.

11. Yrityksen, joka antaa jonkin 1 kohdassa tarkoitetun tehtävän toisen yrityksen tehtäväksi, on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuolla toisella yrityksellä on kyseisen tehtävän suorittamiseen tämän artiklan mukaisesti tarvittavat pätevyystodistukset.

12. Jos tämän artiklan soveltamiseksi on tarpeen säätää yhdenmukaisemmasta lähestymistavasta koulutukseen ja pätevöintiin, komissio mukauttaa ja saattaa ajan tasalle edellytettyjä taitoja ja tietoja koskevat vähimmäisvaatimukset, määrittää tarkemmin pätevöintiä tai todistusten myöntämistä koskevat määräykset sekä vastavuoroisen tunnustamisen edellytykset sekä kumoaa asetuksen (EY) N:o 842/2006 5 artiklan 1 kohdan nojalla annettuja säädöksiä täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Komission on otettava huomioon asiaankuuluvat olemassa olevat laatu- tai pätevöitymisjärjestelmät käyttäessään sille tämän kohdan nojalla siirrettyä toimivaltaa.

13. Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä määrittää tämän artiklan 10 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen muodon ja kumota asetuksen (EY) N:o 842/2006 5 artiklan 5 kohdan nojalla annettuja säädöksiä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

14. Jos tämän artiklan mukaiset pätevöinti- ja koulutusvelvoitteet olisivat jäsenvaltiolle kohtuuttomia sen pienen väestömäärän ja siitä johtuvan vähäisen tällaista koulutusta ja pätevöittämistä koskevan kysynnän vuoksi, vaatimukset voidaan täyttää tunnustamalla muissa jäsenvaltioissa myönnetyt todistukset.

Tätä kohtaa soveltavien jäsenvaltioiden on ilmoitettava siitä komissiolle, joka ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille.

15. Mikään tässä artiklassa ei estä jäsenvaltioita perustamasta pätevöinti- ja koulutusohjelmia myös muita kuin 1 kohdassa tarkoitettuja laitteita varten.

III LUKU

MARKKINOILLE SAATTAMINEN JA KÄYTÖN VALVONTA

11 artikla

Markkinoille saattamista koskevat rajoitukset

1. Kielletään liitteessä III lueteltujen tuotteiden ja laitteiden, puolustustarvikkeita lukuun ottamatta, saattaminen markkinoille mainitussa liitteessä asetetusta päivämäärästä alkaen, jolloin päivämäärät erotellaan tapauksen mukaan tuotteiden ja laitteiden sisältämän fluoratun kasvihuonekaasun tyypin tai lämmitysvaikutuksen mukaan.

2. Edellä 1 kohdassa asetettu kielto ei koske laitteita, joiden osalta on direktiivin 2009/125/EY mukaisesti vahvistetuissa ekologista suunnittelua koskevissa vaatimuksissa todettu, että laitteen paremman käytönaikaisen energiatehokkuuden ansiosta sen elinkaaren mittaiset hiilidioksidiekvivalenttipäästöt olisivat pienemmät kuin vastaavan laitteen, joka täyttää asiaan liittyvät ekologista suunnittelua koskevat vaatimukset eikä sisällä fluorihiilivetyjä.

3. Komissio voi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä ja tämän asetuksen tavoitteet huomioon ottaen poikkeuksellisesti sallia täytäntöönpanosäädöksillä poikkeuksen enintään neljäksi vuodeksi, jotta markkinoille voidaan saattaa liitteessä III lueteltuja tuotteita ja laitteita, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden toiminta perustuu niihin, jos on osoitettu:

a)	ettei jotain tiettyä tuotetta tai laitetta taikka tiettyä tuote- tai laiteryhmää varten ole olemassa vaihtoehtoja tai niitä ei voida käyttää teknisistä tai turvallisuussyistä; tai

b)	teknisesti toteutettavissa olevien ja turvallisten vaihtoehtojen käytöstä koituisi kohtuuttomia kustannuksia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4. Vain sellaiset yritykset, joilla on 10 artiklan mukaiset asianmukaiset pätevyystodistukset tai koulutusta koskevat asiakirjat, tai joilla on palveluksessaan henkilöitä, joilla on 10 artiklan 2 ja 5 kohdan mukainen pätevyystodistus tai koulutusta koskeva asiakirja, saavat myydä ja ostaa fluorattuja kasvihuonekaasuja sellaisten laitteiden, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden toiminta perustuu niihin, asentamista, huoltamista, kunnossapitoa tai korjausta varten. Tämä kohta ei estä yrityksiä, joilla ei ole pätevyystodistuksia ja jotka eivät suorita tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja toimia, keräämästä, kuljettamasta tai toimittamasta fluorattuja kasvihuonekaasuja.

5. Fluoratuilla kasvihuonekaasuilla täytettyjä laitteita, jotka eivät ole ilmatiiviisti suljettuja, saa myydä loppukäyttäjälle ainoastaan silloin, kun voidaan osoittaa, että asennuksen suorittaa 10 artiklan mukaisesti pätevöitynyt yritys.

6. Komission on koottava jäsenvaltioilta saatavien tietojen pohjalta tietoja jäsenvaltioiden kansallisista määräyksistä, standardeista tai lainsäädännöstä, jotka koskevat sellaisia korvaavia tekniikoita, joissa käytetään fluorattujen kasvihuonekaasujen vaihtoehtoja jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteissa sekä solumuoveissa.

Komissio julkaisee ensimmäisen alakohdan nojalla kerättyjä tietoja koskevan yhteenvetokertomuksen viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2017.

12 artikla

Merkinnät sekä tuote- ja laitetiedot

1. Tuotteita ja laitteita, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden toiminta perustuu niihin, ei saa saattaa markkinoille ilman merkintöjä. Tämä koskee vain seuraavia:

a)	jäähdytyslaitteet;

b)	ilmastointilaitteet;

c)	lämpöpumput;

d)	palontorjuntalaitteet;

e)	sähköiset kytkinlaitteistot;

f)	fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävät aerosolipakkaukset, lukuun ottamatta farmaseuttisten aineiden annosteluun tarkoitettuja inhalaatiosumutteita;

g)	kaikki fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävät säiliöt;

h)	fluorattuihin kasvihuonekaasuihin pohjautuvat liuottimet;

i)	orgaaniset Rankine-prosessit (ORC).

2. Tuotteisiin ja laitteisiin, joihin sovelletaan 11 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeusta, on lisättävä tätä koskeva merkintä, ja niihin on liitettävä ilmoitus siitä, että näitä tuotteita ja laitteita voidaan käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon mainitun artiklan mukainen poikkeus on myönnetty.

3. Edellä 1 kohdassa edellytetyssä merkinnässä on ilmoitettava seuraavat tiedot:

a)	viittaus siihen, että tuote tai laite sisältää fluorattuja kasvihuonekaasuja tai että sen toiminta perustuu näihin kaasuihin;

b)	kyseessä olevien fluorattujen kasvihuonekaasujen hyväksytty teollisuuden nimitys tai, jos tällaista nimitystä ei ole saatavana, kemiallinen nimi;

c)	1 päivästä tammikuuta 2017 tuotteen tai laitteen sisältämien fluorattujen kasvihuonekaasujen määrät painona ja hiilidioksidiekvivalenttina ilmaistuina tai fluorattujen kasvihuonekaasujen määrät, joita varten laite on suunniteltu, ja näiden kaasujen lämmitysvaikutus (GWP).

Edellä 1 kohdan nojalla vaaditussa merkinnässä on tarvittaessa oltava seuraavat tiedot:

a)	viittaus siihen, että fluoratut kasvihuonekaasut ovat ilmatiiviisti suljetussa laitteessa;

b)	viittaus siihen, että sähköisen kytkinlaitteiston kokeellisesti todettu vuotoarvo on alle 0,1 prosenttia vuodessa, siten kuin valmistajan teknisessä erittelyssä on ilmoitettu.

4. Merkinnän on oltava selkeä ja pysyvä, ja se on sijoitettava joko:

a)	fluorattujen kasvihuonekaasujen täyttämis- tai talteenottoaukkojen läheisyyteen; tai

b)	fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävään tuotteen tai laitteen osaan.

Merkintä on tehtävä sen jäsenvaltion virallisilla kielillä, jossa tuote tai laite saatetaan markkinoille.

5. Fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältäviä solumuoveja ja valmiiksi sekoitettuja polyoleja ei saa saattaa markkinoille, ellei fluorattuja kasvinhuonekaasuja ole yksilöity merkinnällä, jossa käytetään hyväksyttyä teollisuuden nimitystä tai, jos tällaista nimitystä ei ole saatavana, kemiallista nimeä. Merkinnässä on selvästi ilmoitettava, että solumuovi tai valmiiksi sekoitettu polyoli sisältää fluorattuja kasvihuonekaasuja. Solumuovilevyjen osalta nämä tiedot on annettava selkeästi ja pysyvästi levyissä.

6. Regeneroituihin tai kierrätettyihin kasvihuonekaasuihin on lisättävä merkintä siitä, että aine on regeneroitu tai kierrätetty, ilmoitus erän numerosta sekä regenerointi- tai kierrätyslaitoksen nimi ja osoite.

7. Hävittämistä varten markkinoille saatetut fluoratut kasvihuonekaasut on merkittävä ilmoituksella siitä, että säiliön sisältö on tarkoitettu ainoastaan hävitettäväksi.

8. Suoraa vientiä varten markkinoille saatetut fluoratut kasvihuonekaasut on merkittävä ilmoituksella siitä, että säiliön sisältämän aineen saa käyttää ainoastaan suoraan vientiin.

9. Puolustustarvikkeissa käyttöä varten markkinoille saatetut fluoratut kasvihuonekaasut on merkittävä ilmoituksella siitä, että säiliön sisältämän aineen saa käyttää ainoastaan tuota tarkoitusta varten.

10. Fluoratut kasvihuonekaasut, jotka on saatettu markkinoille käytettäviksi puolijohdeaineiden syövyttämiseen tai kemiallisen höyrypinnoituslaitteen (CVD) prosessikammion puhdistukseen puolijohdetuotannossa, on merkittävä ilmoituksella siitä, että säiliön sisältämän aineen saa käyttää ainoastaan tuota tarkoitusta varten.

11. Raaka-aineena käyttämistä varten markkinoille saatetut fluoratut kasvihuonekaasut on merkittävä ilmoituksella siitä, että säiliön sisältämää ainetta saa käyttää ainoastaan raaka-aineena.

12. Farmaseuttisten aineiden annosteluun tarkoitettujen inhalaatiosumutteiden tuottamista varten markkinoille saatetut fluoratut kasvihuonekaasut on merkittävä ilmoituksella siitä, että säiliön sisältämän aineen saa käyttää ainoastaan tuota tarkoitusta varten.

13. Edellä 3 ja 5 kohdassa tarkoitetut tiedot on sisällytettävä kyseessä olevien tuotteiden ja laitteiden käyttöoppaisiin.

Jos tuotteiden ja laitteiden sisältämien fluorattujen kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutus on vähintään 150, tämä tieto on sisällytettävä myös mainonnassa käytettäviin kuvauksiin.

14. Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä määrittää 1 ja 4–12 kohdassa tarkoitettujen merkintöjen muodon ja kumota asetuksen (EY) N:o 842/2006 7 artiklan 3 kohdan nojalla annettuja säädöksiä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

15. Siirretään komissiolle valta antaa 22 artiklan mukaisesti sellaisia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan 4–12 kohdassa asetettuja merkintävaatimuksia tarvittaessa kaupallisen tai teknologisen kehityksen perusteella.

13 artikla

Käytön valvonta

1. Kielletään rikkiheksafluoridin käyttö magnesiumin painevalussa ja magnesiumvaluseosten kierrätyksessä.

Sellaisten laitosten osalta, joissa rikkiheksafluoridia käytetään alle 850 kg vuodessa magnesiumin painevalussa ja magnesiumvaluseosten kierrätyksessä, tätä kieltoa sovelletaan vasta 1 päivästä tammikuuta 2018.

2. Kielletään rikkiheksafluoridin käyttö ajoneuvojen renkaiden täyttämiseen.

3. Kielletään 1 päivästä tammikuuta 2020 sellaisten fluorattujen kasvihuonekaasujen, joiden lämmitysvaikutus on vähintään 2 500, käyttö sellaisten jäähdytyslaitteiden huollossa tai kunnossapidossa, joiden täytöskoko on vähintään 40 hiilidioksidiekvivalenttitonnia.

Tätä kohtaa ei sovelleta puolustustarvikkeisiin eikä laitteisiin, jotka on tarkoitettu sovelluksiin, joita käytetään tuotteiden jäähdyttämiseen alle – 50 celsiusasteen lämpötiloihin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kieltoa ei 1 päivään tammikuuta 2030 saakka sovelleta seuraaviin kahteen fluorattujen kasvihuonekaasujen luokkaan:

a)	regeneroidut fluoratut kasvihuonekaasut, joiden lämmitysvaikutus on vähintään 2 500 ja joita käytetään nykyisten jäähdytyslaitteiden kunnossapidossa tai huollossa edellyttäen, että ne on varustettu merkinnällä 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

kierrätetyt fluoratut kasvihuonekaasut, joiden lämmitysvaikutus on vähintään 2 500 ja joita käytetään olemassa olevien jäähdytyslaitteiden kunnossapidossa tai huollossa edellyttäen, että ne on otettu talteen tällaisesta laitteesta. Tällaisia kierrätettyjä kaasuja saavat käyttää vain yritykset, jotka ovat ottaneet ne talteen osana kunnossapitoa tai huoltoa, tai yritykset, joiden puolesta ne on otettu talteen osana kunnossapitoa tai huoltoa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kieltoa ei sovelleta jäähdytyslaitteisiin, joille on 11 artiklan 3 kohdan perusteella myönnetty poikkeuslupa.

14 artikla

Fluorihiilivedyllä valmiiksi täytetyt laitteet

1. Fluorihiilivedyillä täytettyjä jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteita ei saa saattaa markkinoille 1 päivästä tammikuuta 2017, elleivät fluorihiilivedyt, joilla laitteet on täytetty, kuulu IV luvussa tarkoitetun kiintiöjärjestelmän piiriin.

2. Saattaessaan markkinoille 1 kohdassa tarkoitettuja valmiiksi täytettyjä laitteita valmistajien ja maahantuojien on varmistettava, että 1 kohdan noudattaminen dokumentoidaan täydellisesti, ja laadittava tästä vaatimustenmukaisuusvakuutus.

Jos 1 päivästä tammikuuta 2018 alkaen laitteen sisältämiä fluorihiilivetyjä ei ole saatettu markkinoille ennen laitteen täyttämistä, kyseisen laitteen maahantuojien on varmistettava, että riippumaton tarkastaja todentaa dokumentoinnin ja vaatimustenmukaisuusvakuutuksen paikkansapitävyyden vuosittain viimeistään maaliskuun 31 päivänä edellisen kalenterivuoden osalta. Riippumattoman tarkastajan on oltava joko

a)	akkreditoitu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (21) mukaisesti; tai

b)	akkreditoitu asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti varmentamaan tilinpäätöksiä.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun laitteen valmistajien ja maahantuojien on säilytettävä dokumentointi ja vaatimustenmukaisuusvakuutus vähintään viiden vuoden ajan laitteen markkinoille saattamisen jälkeen. Maahantuojien, jotka saattavat markkinoille valmiiksi täytettyjä laitteita, joiden sisältämiä fluorihiilivetyjä ei ole saatettu markkinoille ennen laitteen täyttämistä, on varmistettava, että ne on rekisteröity 17 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti.

3. Laatimalla vaatimustenmukaisuusvakuutuksen 1 kohdassa tarkoitettujen laitteiden valmistajat ja maahantuojat ottavat vastuun siitä, että 1 ja 2 kohtaa noudatetaan.

4. Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksillä vaatimustenmukaisuusvakuutusta ja tämän artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun riippumattoman tarkastajan suorittamaa todentamista koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV LUKU

MARKKINOILLE SAATETTUJEN FLUORIHIILIVETYJEN MÄÄRÄN VÄHENTÄMINEN

15 artikla

Markkinoille saatettujen fluorihiilivetyjen määrän vähentäminen

1. Komissio varmistaa, että se fluorihiilivetyjen määrä, joka tuottajilla ja maahantuojilla on oikeus saattaa unionin markkinoille kunakin vuotena, ei ylitä kyseiselle vuodelle liitteen V mukaisesti laskettua enimmäismäärää.

Tuottajien ja maahantuojien on varmistettava, että se liitteen V mukaisesti laskettu fluorihiilivetyjen määrä, jonka kukin niistä saattaa markkinoille, ei ylitä kullekin 16 artiklan 5 kohdan mukaisesti myönnettyä tai 18 artiklan mukaisesti siirrettyä kiintiötä.

2. Tätä artiklaa ei sovelleta tuottajiin tai maahantuojiin, jotka tuottavat tai tuovat fluorihiilivetyjä vuodessa alle 100 hiilidioksidiekvivalenttitonnia.

Tätä artiklaa ei myöskään sovelleta seuraaviin fluorihiilivetyjen luokkiin:

a)	fluorihiilivedyt, jotka tuodaan unioniin hävitettäväksi;

b)	tuottajan raaka-ainesovelluksissa käyttämät tai tuottajan tai maahantuojan suoraan yrityksille toimittamat, raaka-ainesovelluksissa käytettäviksi tarkoitetut fluorihiilivedyt;

c)	tuottajan tai maahantuojan suoraan yrityksille unionista vientiä varten toimittamat fluorihiilivedyt edellyttäen, ettei kyseisiä fluorihiilivetyjä myöhemmin aseteta minkään muun unionissa sijaitsevan osapuolen saataville ennen maastavientiä;

d)	tuottajan tai maahantuojan suoraan toimittamat, puolustustarvikkeissa käytettävät fluorihiilivedyt;

e)	tuottajan tai maahantuojan suoraan puolijohteiden tuotannon alalla toimivalle yritykselle puolijohdeaineiden syövyttämistä tai kemialliseen höyrypinnoitukseen käytettyjen tilojen puhdistamista varten toimittamat fluorihiilivedyt;

f)	1 päivästä tammikuuta 2018 alkaen tuottajan tai maahantuojan suoraan farmaseuttisten aineiden annosteluun tarkoitettuja inhalaatiosumutteita tuottavalle yritykselle toimittamat fluorihiilivedyt.

3. Tätä artiklaa ja 16, 18, 19 ja 25 artiklaa sovelletaan myös valmiiksi sekoitettuihin polyoleihin sisältyviin fluorihiilivetyihin.

4. Komissio voi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä ja tämän asetuksen tavoitteet huomioon ottaen poikkeuksellisesti sallia täytäntöönpanosäädöksillä poikkeuksen enintään neljäksi vuodeksi, jotta tietyissä sovelluksissa tai tietyissä tuote- tai laiteryhmissä käytettävät fluorihiilivedyt voidaan jättää 1 kohdassa säädetyn kiintiön ulkopuolelle, jos on osoitettu, ettei:

a)	kyseisiä sovelluksia, tuotteita tai laitteita varten ole olemassa vaihtoehtoja tai niitä ei voida käyttää teknisistä tai turvallisuussyistä; ja

b)	tai riittävää fluorihiilivetyjen tarjontaa ei voida varmistaa ilman kohtuuttomia kustannuksia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

16 artikla

Fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevien kiintiöiden jakaminen

1. Komissio määrittää viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2014 täytäntöönpanosäädöksillä kullekin tuottajalle tai maahantuojalle, joka on toimittanut asetuksen (EY) N:o 842/2006 6 artiklan mukaisesti tietoja, viitearvon, joka perustuu vuotuiseen keskiarvoon niistä fluorihiilivetyjen määristä, jotka tuottaja tai maahantuoja on ilmoittanut saattaneensa markkinoille vuosina 2009–2012. Viitearvot lasketaan tämän asetuksen V liitteen mukaisesti.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2. Tuottajat ja maahantuojat, jotka eivät ole ilmoittaneet fluorihiilivetyjen markkinoille saattamisesta asetuksen (EY) N:o 842/2006 6 artiklan mukaisesti 1 kohdassa tarkoitetun vertailujakson osalta, voivat ilmoittaa aikomuksestaan saattaa fluorihiilivetyjä markkinoille seuraavana vuonna.

Ilmoitus on osoitettava komissiolle, ja siinä on yksilöitävä fluorihiilivetyjen tyypit ja määrät, jotka odotetaan saatettavan markkinoille.

Komissio antaa ilmoituksen näiden ilmoitusten toimittamisen määräajasta. Ennen kuin yritykset toimittavat ilmoituksen tämän artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisesti, niiden on rekisteröidyttävä 17 artiklassa säädettyyn rekisteriin.

3. Komissio laskee viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2017 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi uudelleen viitearvot tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuille tuottajille ja maahantuojille käyttäen perustana 19 artiklan mukaisesti ilmoitettujen, 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen markkinoille laillisesti saatettujen fluorihiilivetyjen määrien vuotuista keskiarvoa laskettuna niiltä vuosilta, joilta tiedot ovat saatavilla. Komissio määrittää nämä viitearvot täytäntöönpanosäädöksillä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4. Tuottajat ja maahantuojat, joille on määritetty viitearvo, voivat ilmoittaa ennakoiduista lisämääristä 2 kohdassa vahvistetulla menettelyllä.

5. Komissio jakaa kullekin tuottajalle ja maahantuojalle fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevat vuosikiintiöt vuodesta 2015 alkaen soveltaen liitteessä VI vahvistettua jakomenettelyä.

Kiintiöitä myönnetään ainoastaan tuottajille tai maahantuojille, jotka ovat sijoittautuneet unioniin tai jotka ovat valtuuttaneet unioniin sijoittautuneen ainoan edustajan tämän asetuksen vaatimusten noudattamiseksi. Ainoa edustaja voi olla sama kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (22) 8 artiklan mukaisesti valtuutettu edustaja.

Ainoan edustajan on noudatettava kaikkia tuottajille tai maahantuojille tämän asetuksen nojalla kuuluvia velvollisuuksia.

17 artikla

Rekisteri

1. Komissio perustaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015 sähköisen rekisterin, jäljempänä ’rekisteri’, fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskeville kiintiöille ja huolehtii sen toiminnasta.

Rekisteröityminen rekisteriin on pakollista seuraaville:

a)	tuottajat ja maahantuojat, joille on fluorihiilivetyjen myönnetty markkinoille saattamista koskeva kiintiö 16 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

b)	yritykset, joille on siirretty kiintiö 18 artiklan mukaisesti;

c)	tuottajat ja maahantuojat, jotka ilmoittavat aikovansa toimittaa ilmoitus 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

d)	tuottajat ja maahantuojat, jotka toimittavat, tai yritykset, jotka vastaanottavat fluorihiilivetyjä 15 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a–f alakohdassa lueteltuja tarkoituksia varten;

e)	valmiiksi täytettyjä laitteita markkinoille saattavat laitteiden maahantuojat, jos laitteiden sisältämiä fluorihiilivetyjä ei ole saatettu markkinoille ennen laitteen täyttämistä 14 artiklan mukaisesti.

Rekisteröityminen tapahtuu komissiolle toimitettavalla hakemuksella komission vahvistamien menettelyjen mukaisesti.

2. Komissio voi, siinä määrin kuin on tarpeen, täytäntöönpanosäädöksillä varmistaa rekisterin moitteettoman toiminnan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3. Komissio varmistaa, että jaetusta kiintiöstä ja siihen kiintiöiden jakokauden aikana mahdollisesti tehdyistä muutoksista ilmoitetaan rekisteröityneille tuottajille ja maahantuojille rekisterin kautta.

4. Jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, tulliviranomaiset mukaan lukien, annetaan pääsy rekisteriin tietojen hankkimiseksi.

18 artikla

Kiintiöiden siirtäminen ja lupa käyttää kiintiöitä maahantuoduissa laitteissa olevien fluorihiilivetyjen markkinoille saattamisessa

1. Tuottaja tai maahantuoja, jolle on määritetty viitearvo 16 artiklan 1 tai 3 kohdan mukaisesti ja jolle on myönnetty kiintiö 16 artiklan 5 kohdan mukaisesti, voi siirtää 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa rekisterissä olevan kiintiön kokonaisuudessaan tai osittain toiselle unionissa toimivalle tuottajalle tai maahantuojalle tai toiselle tuottajalle tai maahantuojalle, jota edustaa unionissa 16 artiklan 5 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettu ainoa edustaja.

2. Tuottaja tai maahantuoja, joka on saanut kiintiönsä 16 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti tai jolle on siirretty kiintiö tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, voi antaa toiselle yritykselle luvan käyttää kiintiötään 14 artiklassa tarkoitettuun tarkoitukseen.

Tuottaja tai maahantuottaja, joka on saanut kiintiönsä yksinomaan 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyn ilmoituksen nojalla, voi antaa toiselle yritykselle luvan käyttää kiintiötään 14 artiklassa tarkoitettuun tarkoitukseen ainoastaan edellyttäen, että luvan antanut tuottaja tai maahantuoja toimittaa konkreettisesti vastaavat fluorihiilivetymäärät.

Sovellettaessa 15, 16 ja 19 artiklan 1 ja 6 kohtaa vastaavat fluorihiilivetymäärät katsotaan luvan antaneen tuottajan tai maahantuojan luvanantohetkellä markkinoille saattamiksi. Komissio voi vaatia luvan antaneelta tuottajalta tai maahantuojalta näyttöä siitä, että se on aktiivinen fluorihiilivetyjen toimittaja.

V LUKU

TIETOJEN ILMOITTAMINEN

19 artikla

Tietojen ilmoittaminen liitteessä I tai II lueteltujen aineiden tuotannosta, tuonnista, viennistä, käytöstä raaka-aineena ja hävittämisestä

1. Kunkin tuottajan, tuojan ja viejän, joka on tuottanut, tuonut tai vienyt fluorattuja kasvihuonekaasuja ja liitteessä II lueteltuja kaasuja vähintään yhden metrisen tonnin tai 100 hiilidioksidiekvivalenttitonnia edellisen kalenterivuoden aikana, on viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2015 ja vuosittain sen jälkeen ilmoitettava komissiolle liitteessä VII tarkemmin määritetyt tiedot kustakin edellä mainitusta aineesta kyseisen kalenterivuoden osalta. Tätä kohtaa sovelletaan myös yrityksiin, jotka saavat kiintiöitä 18 artiklan 1 kohdan nojalla.

2. Kunkin yrityksen, joka on hävittänyt fluorattuja kasvihuonekaasuja ja liitteessä II lueteltuja kaasuja vähintään yhden metrisen tonnin tai 1 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia edellisen kalenterivuoden aikana, on viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2015 ja vuosittain sen jälkeen ilmoitettava komissiolle liitteessä VII tarkemmin määritetyt tiedot kustakin edellä mainitusta aineesta kyseisen kalenterivuoden osalta.

3. Kunkin yrityksen, joka on käyttänyt fluorattuja kasvihuonekaasuja raaka-aineina vähintään1 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia edellisen kalenterivuoden aikana, on viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2015 ja vuosittain sen jälkeen ilmoitettava komissiolle liitteessä VII tarkemmin määritetyt tiedot kustakin edellä mainitusta aineesta kyseisen kalenterivuoden osalta.

4. Kunkin yrityksen, joka on saattanut tuotteissa tai laitteissa olevia fluorattuja kasvihuonekaasuja ja liitteessä II lueteltuja kaasuja markkinoille vähintään 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia edellisen kalenterivuoden aikana, on viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2015 ja vuosittain sen jälkeen ilmoitettava komissiolle liitteessä VII tarkemmin määritetyt tiedot kustakin edellä mainitusta aineesta kyseisen kalenterivuoden osalta.

5. Kunkin laitteiden maahantuojan, joka saattaa markkinoille valmiiksi täytettyjä laitteita, joiden sisältämiä fluorihiilivetyjä ei ole saatettu unionin markkinoille ennen laitteen täyttämistä, on toimitettava komissiolle 14 artiklan 2 kohdan mukainen todentamisasiakirja.

6. Viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015 ja vuosittain sen jälkeen kunkin yrityksen, joka 1 kohdan mukaisesti ilmoittaa saattaneensa markkinoille yli 10 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia fluorihiilivetyjä edellisen kalenterivuoden aikana, on lisäksi varmistettava, että tietojen paikkansapitävyyden varmentaa riippumaton tarkastaja. Tarkastajan on oltava joko:

a)	akkreditoitu direktiivin 2003/87/EY mukaisesti; tai

b)	akkreditoitu asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti varmentamaan tilinpäätöksiä.

Yrityksen on säilytettävä varmennuskertomus vähintään viiden vuoden ajan. Varmennuskertomus on asetettava pyynnöstä kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ja komission saataville.

7. Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä määrittää tässä kohdassa tarkoitetun ilmoituksen muodon ja toimittamistavan.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8. Komissio toteuttaa aiheelliset toimenpiteet sille tämän artiklan mukaisesti toimitettujen tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi.

20 artikla

Päästötietojen kerääminen

Jäsenvaltioiden on perustettava tässä asetuksessa tarkoitettuja asianomaisia aloja varten tietojen ilmoittamista koskevat järjestelmät, joiden avulla on tarkoitus saada päästötietoja siinä määrin kuin se on mahdollista.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

21 artikla

Uudelleentarkastelu

1. Siirretään komissiolle valta antaa 22 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteiden I, II ja IV ajan tasalle saattamista käyttäen perustana hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin hyväksymiä uusia hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, IPCC:n arviointikertomuksia tai uusia Montrealin pöytäkirjan tieteellisen asiantuntijapaneelin arviointikertomuksia liitteissä lueteltujen aineiden lämmitysvaikutuksesta.

2. Komissio seuraa tämän asetuksen soveltamista ja vaikutuksia käyttäen perustana liitteissä I ja II lueteltujen kaasujen markkinoille saattamisesta 19 artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja ja fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöistä 20 artiklan mukaisesti saataville asetettuja tietoja sekä muita jäsenvaltioilta saatuja asiaan liittyviä tietoja.

Komissio julkaisee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 kertomuksen fluorihiilivetyjen saatavuudesta unionin markkinoilla.

Komissio julkaisee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022 tämän asetuksen vaikutuksista perusteellisen kertomuksen, johon sisällytetään erityisesti

a)	ennuste fluorihiilivetyjenkysynnän jatkumisesta vuoteen 2030 ja sen jälkeen;

b)	arvio unionin ja sen jäsenvaltioiden jatkotoimien tarpeellisuudesta ottaen huomioon fluorattujen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat nykyiset ja uudet kansainväliset sitoumukset;

c)	katsaus eurooppalaisista ja kansainvälisistä standardeista, jäsenvaltioiden kansallisesta turvallisuuslainsäädännöstä ja rakennusmääräyksistä, jotka liittyvät vaihtoehtoisiin kylmäaineisiin siirtymiseen;

d)	katsaus fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien tuotteiden ja laitteiden teknisesti toteuttamiskelpoisten ja kustannustehokkaiden vaihtoehtojen saatavuudesta niiden tuotteiden ja laitteiden osalta, joita ei ole lueteltu liitteessä III, energiatehokkuus huomioon ottaen.

3. Komissio julkaisee viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2017 kertomuksen, jossa arvioidaan liitteessä III olevan 13 kohdan mukaista kieltoa, ottaen erityisesti huomioon kustannustehokkaiden, teknisesti toteutuskelpoisten, energiatehokkaiden ja luotettavien vaihtoehtojen saatavuuden kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen monikompressorisille keskusjäähdytysjärjestelmille. Komissio tekee tämän kertomuksen pohjalta tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle liitteessä III olevan 13 kohdan mukaisen säännöksen muuttamiseksi.

4. Komissio julkaisee viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2020 kertomuksen, jossa arvioidaan, onko olemassa sellaisia kustannustehokkaita, teknisesti toteutuskelpoisia, energiatehokkaita ja luotettavia vaihtoehtoja, jotka mahdollistavat fluorattujen kasvihuonekaasujen korvaamisen uusissa keskijännitekojeistoissa ja uusissa pienissä single split -ilmastointijärjestelmissä, ja tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle liitteessä III olevan luettelon muuttamiseksi.

5. Komissio julkaisee viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2017 kertomuksen, jossa arvioidaan kiintiöiden jakomenetelmää, kuten sitä, mikä vaikutus on kiintiöiden jakamisella maksutta, sekä tarvittaessa tämän asetuksen ja mahdollisen kansainvälisen fluorihiilivetysopimuksen täytäntöönpanon kustannuksia jäsenvaltioissa. Jos on aiheellista, komissio tekee tämän kertomuksen pohjalta lainsäädäntöehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle

a)	kiintiöiden jakomenetelmän muuttamiseksi;

b)	asianmukaisen menetelmän määrittämiseksi mahdollisten tulojen jakamista varten.

6. Komissio julkaisee viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2017 kertomuksen unionin lainsäädännöstä, joka koskee luonnollisille henkilöille tarkoitettua niiden vaihtoehtoisten kylmäaineiden turvallista käsittelyä koskevaa koulutusta, joilla korvataan fluorattujen kasvihuonekaasujen käyttö tai vähennetään sitä, ja tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle asiaan liittyvän unionin lainsäädännön muuttamiseksi.

22 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 10 päivästä kesäkuuta 2014 alkaen viiden vuoden ajaksi 12 artiklan 15 kohdassa ja 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tuon viisivuotiskauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä viiden vuoden pituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 12 artiklan 15 kohdassa ja 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevan 12 artiklan 15 kohdan ja 21 artiklan 1 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

23 artikla

Kuulemisfoorumi

Komissio varmistaa tämän asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä jäsenvaltioiden edustajien sekä kansalaisyhteiskunnan, mukaan lukien ympäristöjärjestöjen, edustajien sekä valmistajien, haltijoiden ja pätevöityneiden henkilöiden edustajien tasapuolisen osallistumisen. Se perustaa tätä varten kuulemisfoorumin, jossa edellä mainitut osapuolet voivat kokoontua ja tarjota komissiolle tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevia tietoja ja asiantuntemusta erityisesti fluorattujen kasvihuonekaasujen vaihtoehtojen saatavuuden osalta sekä niiden käyttöön liittyvistä ympäristöä koskevista, teknisistä, taloudellisista ja turvallisuusnäkökohdista. Komissio vahvistaa kuulemisfoorumin työjärjestyksen ja se julkistetaan.

24 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

25 artikla

Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2017 ja ilmoitettava sille viipymättä niitä koskevista myöhemmistä muutoksista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten lisäksi voidaan yrityksille, jotka ovat ylittäneet fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevan kiintiönsä, joka on jaettu niille 16 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai siirretty niille 18 artiklan mukaisesti, jakaa vain pienennetty kiintiö kiintiön ylityksen havaitsemista seuraavalle kiintiönjakokaudelle.

Kiintiön pienennys lasketaan siten, että se on 200 prosenttia siitä määrästä, jolla kiintiö on ylitetty. Jos pienennyksen määrä on suurempi kuin ylityksen havaitsemista seuraavalle kiintiönjakokaudelle 16 artiklan 5 kohdan mukaisesti kiintiönä jaettavaksi tuleva määrä, kyseiselle kiintiönjakokaudelle ei jaeta kiintiötä ja seuraavien kiintiöjakokausien kiintiöitä pienennetään vastaavasti, kunnes koko määrä on vähennetty.

26 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 842/2006 1 päivästä tammikuuta 2015, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen asetuksen vaatimusten noudattamista siinä säädetyssä aikataulussa.

Asetukset (EY) N:o 1493/2007, (EY) N:o 1494/2007, (EY) N:o 1497/2007, (EY) N:o 1516/2007, (EY) N:o 303/2008, (EY) N:o 304/2008, (EY) N:o 305/2008, (EY) N:o 306/2008, (EY) N:o 307/2008 ja (EY) N:o 308/2008 pysyvät kuitenkin voimassa, ja niitä sovelletaan edelleen siihen asti, kunnes ne kumotaan komission tämän asetuksen mukaisesti antamilla delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä.

Viittauksia asetukseen (EY) N:o 842/2006 pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä VIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

27 artikla

Voimaantulo ja soveltamispäivä

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa, 16 päivänä huhtikuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS

(1) EUVL C 271, 19.9.2013, s. 138.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. maaliskuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. huhtikuuta 2014.

(3) Neuvoston päätös 94/69/EY, tehty 15 päivänä joulukuuta 1993, ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen tekemisestä (EYVL L 33, 7.2.1994, s. 11).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 842/2006, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista (EUVL L 161, 14.6.2006, s. 1).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/125/EY, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista (EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(8) Komission asetus (EY) N:o 1493/2007, annettu 17 päivänä joulukuuta 2007, muodosta, jossa tiettyjen fluorattujen kasvihuonekaasujen tuottajien, maahantuojien ja viejien on toimitettava selvitys Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 mukaisesti (EUVL L 332, 18.12.2007, s. 7).

(9) Komission asetus (EY) N:o 1494/2007, annettu 17 päivänä joulukuuta 2007, tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältäviin tuotteisiin ja laitteisiin liitettävien merkintöjen muodon ja lisämerkintävaatimusten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 mukaisesti (EUVL L 332, 18.12.2007, s. 25).

(10) Komission asetus (EY) N:o 1497/2007, annettu 18 päivänä joulukuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 842/2006 tarkoitettujen standardoitujen vaatimusten vahvistamisesta tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien kiinteästi asennettujen palontorjuntalaitteistojen tarkastuksille vuodon varalta (EUVL L 333, 19.12.2007, s. 4).

(11) Komission asetus (EY) N:o 1516/2007, annettu 19 päivänä joulukuuta 2007, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 842/2006 tarkoitettujen standardoitujen vaatimusten vahvistamisesta tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien kiinteästi asennettujen jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteiden tarkastuksille vuodon varalta (EUVL L 335, 20.12.2007, s. 10).

(12) Komission asetus (EY) N:o 303/2008, annettu 2 päivänä huhtikuuta 2008, yrityksille ja henkilöstölle tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien kiinteästi asennettujen jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteiden osalta myönnettävän pätevöinnin vähimmäisvaatimusten ja vastavuoroisen tunnustamisen edellytysten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 nojalla (EUVL L 92, 3.4.2008, s. 3).

(13) Komission asetus (EY) N:o 304/2008, annettu 2 päivänä huhtikuuta 2008, yrityksille ja henkilöstölle tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien kiinteästi asennettujen palontorjuntalaitteistojen ja palosammuttimien osalta myönnettävän pätevöinnin vähimmäisvaatimusten ja vastavuoroisen tunnustamisen edellytysten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 nojalla (EUVL L 92, 3.4.2008, s. 12).

(14) Komission asetus (EY) N:o 305/2008, annettu 2 päivänä huhtikuuta 2008, tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja suurjännitekytkinlaitteista talteen ottavan henkilöstön pätevöinnin vähimmäisvaatimusten ja vastavuoroisen tunnustamisen edellytysten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 nojalla (EUVL L 92, 3.4.2008, s. 17).

(15) Komission asetus (EY) N:o 306/2008, annettu 2 päivänä huhtikuuta 2008, tiettyihin fluorattuihin kasvihuonekaasuihin pohjautuvia liuottimia laitteista talteen ottavan henkilöstön pätevöinnin vähimmäisvaatimusten ja vastavuoroisen tunnustamisen edellytysten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 nojalla (EUVL L 92, 3.4.2008, s. 21).

(16) Komission asetus (EY) N:o 307/2008, annettu 2 päivänä huhtikuuta 2008, henkilöstön koulutusohjelmia koskevien vähimmäisvaatimusten ja koulutusta koskevien todistusasiakirjojen vastavuoroista tunnustamista koskevien edellytysten vahvistamisesta eräisiin moottoriajoneuvoihin asennettujen tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien ilmastointijärjestelmien osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 nojalla (EUVL L 92, 3.4.2008, s. 25).

(17) Komission asetus (EY) N:o 308/2008, annettu 2 päivänä huhtikuuta 2008, jäsenvaltioiden koulutus- ja pätevöintiohjelmien ilmoittamismuodon vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 nojalla (EUVL L 92, 3.4.2008, s. 28).

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26).

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/40/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, moottoriajoneuvojen ilmastointijärjestelmien päästöistä ja neuvoston direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta (EUVL L 161, 14.6.2006, s. 12).

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).

LIITE I

2 ARTIKLAN 1 ALAKOHDASSA TARKOITETUT FLUORATUT KASVIHUONEKAASUT

Aine			GWP (1)
Teollisuuden nimitys	Kemiallinen nimi (yleisnimi)	Kemiallinen kaava	GWP (1)
1 ryhmä: Fluorihiilivedyt (HFC)
HFC-23	trifluorimetaani (fluoroformi)	CHF3	14 800
HFC-32	difluorimetaani	CH2F2	675
HFC-41	fluorimetaani (metyylifluoridi)	CH3F	92
HFC-125	pentafluorietaani	CHF2CF3	3 500
HFC-134	1,1,2,2-tetrafluorietaani	CHF2CHF2	1 100
HFC-134a	1,1,1,2-tetrafluorietaani	CH2FCF3	1 430
HFC-143	1,1,2-trifluorietaani	CH2FCHF2	353
HFC-143a	1,1,1-trifluorietaani	CH3CF3	4 470
HFC-152	1,2-difluorietaani	CH2FCH2F	53
HFC-152a	1,1-difluorietaani	CH3CHF2	124
HFC-161	fluorietaani (etyylifluoridi)	CH3CH2F	12
HFC-227ea	1,1,1,2,3,3,3-heptafluoripropaani	CF3CHFCF3	3 220
HFC-236cb	1,1,1,2,2,3-heksafluoripropaani	CH2FCF2CF3	1 340
HFC-236ea	1,1,1,2,3,3-heksafluoripropaani	CHF2CHFCF3	1 370
HFC-236fa	1,1,1,3,3,3-heksafluoripropaani	CF3CH2CF3	9 810
HFC-245ca	1,1,2,2,3-pentafluoripropaani	CH2FCF2CHF2	693
HFC-245fa	1,1,1,3,3-pentafluoripropaani	CHF2CH2CF3	1 030
HFC-365 mfc	1,1,1,3,3-pentafluoributaani	CF3CH2CF2CH3	794
HFC-43-10 mee	1,1,1,2,2,3,4,5,5,5-dekafluoripentaani	CF3CHFCHFCF2CF3	1 640
2 ryhmä: Perfluorihiilivedyt (PFC)
PFC-14	tetrafluorimetaani (perfluorimetaani, hiilitetrafluoridi)	CF4	7 390
PFC-116	heksafluorietaani (perfluorietaani)	C2F6	12 200
PFC-218	oktafluoripropaani (perfluoripropaani)	C3F8	8 830
PFC-3-1–10 (R-31-10)	dekafluoributaani (perfluoributaani)	C4F10	8 860
PFC-4-1–12 (R-41-12)	dodekafluoripentaani (perfluoripentaani)	C5F12	9 160
PFC-5-1–14 (R-51-14)	tetradekafluoriheksaani (perfluoriheksaani)	C6F14	9 300
PFC-c-318	oktafluorisyklobutaani (perfluorisyklobutaani)	c-C4F8	10 300
3 ryhmä: Muut perfluoratut yhdisteet
	rikkiheksafluoridi	SF6	22 800

(1) Perustuu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljänteen arviointikertomukseen, jollei toisin mainita.

LIITE II

MUUT FLUORATUT KASVIHUONEKAASUT, JOISTA ON ILMOITETTAVA 19 ARTIKLAN MUKAISESTI

Aine		GWP (1)
Yleisnimi / teollisuuden nimitys	Kemiallinen kaava	GWP (1)
1 ryhmä: Tyydyttymättömät (kloori)fluorihiilivedyt
HFC-1234yf	CF3CF = CH2	4 Fn (2)
HFC-1234ze	trans – CHF = CHCF3	7 Fn 2
HFC-1336mzz	CF3CH = CHCF3	9
HCFC-1233zd	C3H2ClF3	4,5
HCFC-1233xf	C3H2ClF3	1Fn (3)
2 ryhmä: Fluoratut eetterit ja alkoholit
HFE-125	CHF2OCF3	14 900
HFE-134 (HG-00)	CHF2OCHF2	6 320
HFE-143a	CH3OCF3	756
HCFE-235da2 (isofluoraani)	CHF2OCHClCF3	350
HFE-245cb2	CH3OCF2CF3	708
HFE-245fa2	CHF2OCH2CF3	659
HFE-254cb2	CH3OCF2CHF2	359
HFE-347 mcc3 (HFE-7000)	CH3OCF2CF2CF3	575
HFE-347pcf2	CHF2CF2OCH2CF3	580
HFE-356pcc3	CH3OCF2CF2CHF2	110
HFE-449sl (HFE-7100)	C4F9OCH3	297
HFE-569sf2 (HFE-7200)	C4F9OC2H5	59
HFE-43-10pccc124 (H-Galden 1040x) HG-11	CHF2OCF2OC2F4OCHF2	1 870
HFE-236ca12 (HG-10)	CHF2OCF2OCHF2	2 800
HFE-338pcc13 (HG-01)	CHF2OCF2CF2OCHF2	1 500
HFE-347mmy	(CF3)2CFOCH3	343
2,2,3,3,3-pentafluoropropanoli	CF3CF2CH2OH	42
bis(trifluorometyyli)-metanoli	(CF3)2CHOH	195
HFE-227ea	CF3CHFOCF3	1 540
HFE-236ea2 (desfluoraani)	CHF2OCHFCF3	989
HFE-236fa	CF3CH2OCF3	487
HFE-245fa1	CHF2CH2OCF3	286
HFE 263fb2	CF3CH2OCH3	11
HFE-329 mcc2	CHF2CF2OCF2CF3	919
HFE-338 mcf2	CF3CH2OCF2CF3	552
HFE-338mmzl	(CF3) 2CHOCHF2	380
HFE-347 mcf2	CHF2CH2OCF2CF3	374
HFE-356 mec3	CH3OCF2CHFCF3	101
HFE-356mm1	(CF3)2CHOCH3	27
HFE-356pcf2	CHF2CH2OCF2CHF2	265
HFE-356pcf3	CHF2OCH2CF2CHF2	502
HFE 365 mcf3	CF3CF2CH2OCH3	11
HFE-374pc2	CHF2CF2OCH2CH3	557
	- (CF2)4CH (OH) -	73
3 ryhmä: Muut perfluoratut yhdisteet
perfluoropolymetyylisopropyleetteri (PFPMIE)	CF3OCF(CF3)CF2OCF2OCF3	10 300
typpitrifluoridi	NF3	17 200
trifluorimetyylirikkipentafluoridi	SF5CF3	17 700
perfluorisyklopropaani	c-C3F6	17 340 Fn (4)

(1) Perustuu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljänteen arviointikertomukseen, jollei toisin mainita.

(2) Lämmitysvaikutus (GWB) Montrealin pöytäkirjan tieteellisen arviointilautakunnan arviointikertomus 2010, taulukot 1–11, mukaan, jossa mainitaan kaksi vertaisarvioitua tieteellistä viitettä. http://ozone.unep.org/Assessment_Panels/SAP/Scientific_Assessment_2010/index.shtml

(3) Oletusarvo, lämmitysvaikutus ei ole vielä saatavilla.

(4) Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin hyväksymän neljännen arviointiraportin mukainen vähimmäisarvo.

LIITE III

11 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT MARKKINOILLE SAATTAMISTA KOSKEVAT KIELLOT

Tuotteet ja laitteet

Fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien seosten lämmitysvaikutus (GWP) lasketaan soveltuvissa tapauksissa liitteen IV mukaisesti, siten kuin 2 artiklan 6 alakohdassa säädetään

Kiellon voimaantulo

1.	Fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävät kertaalleen täytettävät säiliöt, joita käytetään jäähdytys-, ilmastointi- tai lämpöpumppulaitteiden, palontorjuntalaitteistojen tai kytkinlaitteiden huollossa, kunnossapidossa tai täyttämisessä taikka liuotinkäytössä

4. heinäkuuta 2007

2.	Ei-suljetut suorahaihdutusjärjestelmät, jotka sisältävät fluorihiilivetyjä ja perfluorihiilivetyjä kylmäaineina

4. heinäkuuta 2007

3.	Palontorjuntalaitteet

jotka sisältävät perfluorihiilivetyjä

4. heinäkuuta 2007

jotka sisältävät HFC-23:a

1. tammikuuta 2016

4.	Fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävät kotitalouskäyttöön tarkoitetut ikkunalasit

4. heinäkuuta 2007

5.	Muut fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävät ikkunalasit

4. heinäkuuta 2008

6.	Fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävät jalkineet

4. heinäkuuta 2006

7.	Fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävät ajoneuvojen renkaat

4. heinäkuuta 2007

8.	Yksikomponenttivaahdot, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja, joiden GWP on vähintään 150, paitsi jos näiden tuotteiden on täytettävä kansalliset turvallisuusvaatimukset

4. heinäkuuta 2008

9.	Aerosolit, joita pidetään kaupan ja joita myydään yleisesti viihde- ja koristelutarkoituksiin ja jotka on lueteltu asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä XVII olevassa 40 kohdassa, ja sellaisia fluorihiilivetyjä sisältävät merkinantotorvet, joiden GWP on vähintään 150

4. heinäkuuta 2009

10.	Kotitalouksien jääkaapit ja pakastimet, jotka sisältävät fluorihiilivetyjä, joiden GWP on vähintään 150

1. tammikuuta 2015

11.	Kaupalliseen käyttöön tarkoitetut jääkaapit ja pakastimet (ilmatiiviisti suljetut laitteet),

jotka sisältävät fluorihiilivetyjä, joiden GWP on vähintään 2 500

1. tammikuuta 2020

jotka sisältävät fluorihiilivetyjä, joiden GWP on vähintään 150

1. tammikuuta 2022

12.	Kiinteät jäähdytyslaitteet, jotka sisältävät fluorihiilivetyjä tai joiden toiminta perustuu niihin ja, joiden GWP on vähintään 2 500 , lukuun ottamatta laitteita, jotka on tarkoitettu sovelluksiin, joita käytetään tuotteiden jäähdyttämiseen alle –50 celsiusasteen lämpötiloihin

1. tammikuuta 2020

13.

Kaupalliseen käyttöön tarkoitetut monikompressoriset keskusjäähdytysjärjestelmät, joiden arvioitu kapasiteetti on vähintään 40 kW ja jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden toiminta perustuu niihin ja joiden GWP on vähintään 150, lukuun ottamatta kaskadijärjestelmien primääriä kylmäainepiiriä, jossa voidaan käyttää fluorattuja kasvihuonekaasuja, joiden GWP on alle 1 500

1. tammikuuta 2022

14.	Liikkuvat huoneilmastointilaitteet (jotka on suljettu ilmatiiviisti ja joita loppukäyttäjä pystyy siirtämään huoneesta toiseen), jotka sisältävät fluorihiilivetyjä, joiden GWP on vähintään 150

1. tammikuuta 2020

15.	Single split -ilmastointijärjestelmät, jotka sisältävät alle 3 kg fluorattuja kasvihuonekaasuja, jotka sisältävät fluorattuja kasvihuonekaasuja tai joiden toiminta perustuu niihin, joiden GWP on vähintään 750, tai joiden toiminta perustuu niihin

1. tammikuuta 2025

16.	Solumuovit, jotka sisältävät fluorihiilivetyjä, joiden GWP on vähintään 150, paitsi jos näiden tuotteiden on täytettävä kansalliset turvallisuusvaatimukset

Suulakepuristettu polystyreeni (XPS)

1. tammikuuta 2020

Muut solumuovit

1. tammikuuta 2023

17.	Tekniset aerosolit, jotka sisältävät fluorihiilivetyjä, joiden GWP on vähintään 150, paitsi jos näiden tuotteiden on täytettävä kansalliset turvallisuusvaatimukset tai niitä käytetään lääketieteellisissä sovelluksissa

1. tammikuuta 2018

LIITE IV

MENETELMÄ SEOKSEN GWP:N LASKEMISEKSI

Seoksen GWP on painotettu keskiarvo, joka saadaan laskemalla yhteen eri aineiden painon osuudet kerrottuna niiden GWP-arvoilla, ellei toisin mainita, mukaan luettuina aineet, jotka eivät ole fluorattuja kasvihuonekaasuja.

jossa % on painon osuus, jossa sallitaan +/– 1 prosentin poikkeama.

Esimerkiksi: sovelletaan kaavaa kaasuseokseen, jossa on 60 % dimetyylieetteriä, 10 % HFC-152a:ta ja 30 % isobutaania:

→ Kokonaislämmitysvaikutus = 13,9

Seosten GWP-arvon laskemiseksi käytetään seuraavien ei-fluorattujen aineiden GWP-arvoa. Muiden tässä liitteessä luettelemattomien aineiden osalta käytetään vakioarvoa 0.

Aine			GWP (1)
Yleisnimi	Teollisuuden nimitys	Kemiallinen kaava	GWP (1)
metaani		CH4	25
typpioksiduuli		N2O	298
dimetyylieetteri		CH3OCH3	1
metyleenikloridi		CH2Cl2	9
metyylikloridi		CH3Cl	13
kloroformi		CHCl3	31
etaani	R-170	CH3CH3	6
propaani	R-290	CH3CH2CH3	3
butaani	R-600	CH3CH2CH2CH3	4
isobutaani	R-600a	CH(CH3)2CH3	3
pentaani	R-601	CH3CH2CH2CH2CH3	5 (2)
isopentaani	R-601a	(CH3)2CHCH2CH3	5 (2)
etoksietaani (dietyylieetteri)	R-610	CH3CH2OCH2CH3	4
metyyliformiaatti	R-611	HCOOCH3	25
Vety	R-702	H2	6
ammoniakki	R-717	NH3	0
etyleeni	R-1150	C2H4	4
propyleeni	R-1270	C3H6	2
syklopentaani		C5H10	5 (2)

(1) Perustuu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljänteen arviointikertomukseen, jollei toisin mainita.

(2) Aine, jota ei ole merkitty luetteloon hallitustenvälisen ilmastomuutospaneelin neljännessä arviointikertomuksessa, muiden hiilivetyjen GWP:iin pohjautuva oletusarvo.

LIITE V

FLUORIHIILIVETYJEN SAATTAMISTA MARKKINOILLE KOSKEVIEN ENIMMÄISMÄÄRIEN, VIITEARVOJEN JA KIINTIÖIDEN LASKEMINEN

Tämän asetuksen 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä lasketaan soveltamalla seuraavia prosenttiosuuksia vuosina 2009–2012 unionissa markkinoille saatettujen kokonaismäärien vuotuiseen keskiarvoon. Vuodesta 2018 alkaen 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä lasketaan soveltamalla seuraavia prosenttiosuuksia vuosina 2009–2012 unionissa markkinoille saatettujen kokonaismäärien vuotuiseen keskiarvoon, minkä jälkeen vähennetään 15 artiklan 2 kohdan mukaisten poikkeusten perusteella käytetyt määrät saatavilla olevien tietojen pohjalta.

Vuodet	Prosenttiluku, jolla lasketaan fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevat enimmäismäärät ja vastaavat kiintiöt
2015	100 %
2016–2017	93 %
2018–2020	63 %
2021–2023	45 %
2024–2026	31 %
2027–2029	24 %
2030	21 %

Tämän asetuksen 15 ja 16 artiklassa tarkoitetut fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevat enimmäismäärät, viitearvot ja kiintiöt lasketaan kaikentyyppisten fluorihiilivetyjen yhteismääränä, joka ilmaistaan hiilidioksidiekvivalenttitonneina.

Edellä 15 ja 16 artiklassa tarkoitetut fluorihiilivetyjen markkinoille saattamista koskevat viitearvot ja kiintiöt lasketaan käyttämällä perustana tuottajien ja maahantuojien viite- tai kiintiönjakokaudella unionin markkinoille saattamien fluorihiilivetyjen määriä lukuun ottamatta sellaisten fluorihiilivetyjen määrää, jotka on saatavilla olevien tietojen mukaan käytetty samalla jakokaudella 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun käyttötarkoitukseen.

Tämän asetuksen 15 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut liiketoimet on varmennettava 19 artiklan 6 kohdan mukaisesti määristä riippumatta.

LIITE VI

16 ARTIKLASSA TARKOITETTU JAKOMENETTELY

1. Sellaisille yrityksille jaettavien määrien määrittäminen, joille on vahvistettu viitearvo 16 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti

Kullekin yritykselle, jolle on vahvistettu viitearvo, jaetaan kiintiö, joka vastaa 89:ää prosenttia viitearvosta kerrottuna liitteessä V kyseiselle vuodelle asetetulla prosenttiosuudella.

2. Sellaisille yrityksille jaettavien määrien määrittäminen, jotka ovat toimittaneet ilmoituksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti

Kun määritetään sellaisille yrityksille jaettavat määrät, joille ei ole vahvistettu viitearvoa ja jotka ovat toimittaneet ilmoituksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vähennetään 1 kohdan mukaisesti jaettujen kiintiöiden summa liitteessä V kyseiselle vuodelle vahvistetusta enimmäismäärästä (laskelman vaiheen 1 mukaisesti jaettava määrä).

2.1 Laskelman vaihe 1

Kullekin yritykselle jaetaan määrä, joka vastaa sen ilmoituksessa pyydettyä määrää mutta ei ylitä suhteellista osuutta vaiheessa 1 jaettavasta määrästä.

Suhteellinen osuus lasketaan jakamalla luku 100 niiden yritysten määrällä, jotka ovat toimittaneet ilmoituksen. Vaiheessa 2 jaettava määrä määritetään vähentämällä vaiheessa 1 jaettujen kiintiöiden summa vaiheessa 1 jaettavasta määrästä.

2.2 Laskelman vaihe 2

Kullekin yritykselle, joka ei vaiheessa 1 ole saanut ilmoituksessaan pyytämäänsä määrää kokonaisuudessaan, jaetaan lisämäärä, joka vastaa pyydetyn määrän ja vaiheessa 1 saadun määrän eroa. Tämä ei kuitenkaan saa ylittää suhteellista osuutta vaiheessa 2 jaettavasta määrästä.

Suhteellinen osuus lasketaan jakamalla luku 100 niiden yritysten määrällä, joille voidaan jakaa lisämäärä vaiheessa 2. Vaiheessa 3 jaettava määrä määritetään vähentämällä vaiheessa 2 jaettujen kiintiöiden summa vaiheessa 2 jaettavasta määrästä.

2.3 Laskelman vaihe 3

Vaihe 2 toistetaan, kunnes kaikki pyynnöt on täytetty tai seuraavassa vaiheessa jaettavaksi jäänyt määrä on alle 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia.

3. Sellaisille yrityksille jaettavien määrien määrittäminen, jotka ovat toimittaneet ilmoituksen 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti

Vuosien 2015–2017 kiintiöiden jakamista varten vähennetään 1 ja 2 kohdan mukaisesti jaettujen kiintiöiden summa liitteessä V kyseiselle vuodelle vahvistetusta enimmäismäärästä niille yrityksille myönnettävän määrän määrittämiseksi, joille on vahvistettu viitearvo ja jotka ovat toimittaneet ilmoituksen 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Tällöin sovelletaan 2.1 ja 2.2 kohdassa vahvistettua jakomenettelyä.

Vuoden 2018 ja jokaisen sitä seuraavan vuoden kiintiöitä jaettaessa yrityksiä, jotka ovat toimittaneet ilmoituksen 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti, kohdellaan samalla tavoin kuin yrityksiä, jotka ovat toimittaneet ilmoituksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

LIITE VII

19 ARTIKLAN MUKAISESTI ILMOITETTAVAT TIEDOT

Kunkin 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuottajan on ilmoitettava seuraavat tiedot:

a)	kunkin unionissa tuottamansa liitteissä I ja II luetellun aineen kokonaismäärä ja aineiden tärkeimmät käyttösovellusluokat;

kunkin unionissa markkinoille saattamansa liitteissä I ja tapauksen mukaan liitteessä II luetellun aineen määrät sekä täsmennettävä erikseen määrät, jotka on saatettu markkinoille raaka-aineena käytettäviksi, suoraa vientiä varten, uudelleen pakattaviksi, farmaseuttisten aineiden annosteluun tarkoitettujen inhalaatiosumutteiden tuottamista varten, puolustustarvikkeissa käytettäviksi ja puolijohdeaineiden syövyttämistä tai kemialliseen höyrypinnoitukseen käytettyjen tilojen puhdistamista varten puolijohteiden valmistusalalla;

c)	kunkin liitteissä I ja II luetellun aineen osalta kierrätetyt, talteen otetut ja hävitetyt määrät;

d)	varastot ilmoituskauden alussa ja lopussa;

e)	lupa käyttää kiintiöitä sekä täsmennettävä määrät, 14 artiklassa tarkoitettuihin tarkoituksiin.

Kunkin 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun maahantuojan on ilmoitettava seuraavat tiedot:

kunkin unionissa markkinoille tuomansa liitteissä I ja tapauksen mukaan liitteessä II luetellun aineen määrä ja aineiden tärkeimmät käyttösovellusluokat sekä täsmennettävä erikseen määrät, jotka on saatettu markkinoille hävitettäviksi, raaka-aineena käytettäviksi, suoraa vientiä varten, farmaseuttisten aineiden annosteluun tarkoitettujen inhalaatiosumutteiden tuottamista varten, puolustustarvikkeissa käytettäviksi ja puolijohdeaineiden syövyttämistä tai kemialliseen höyrypinnoitukseen käytettyjen tilojen puhdistamista varten puolijohteiden valmistusalalla;

b)	kunkin liitteissä I ja II luetellun aineen osalta kierrätetyt, talteen otetut ja hävitetyt määrät;

c)	lupa käyttää kiintiöitä ja täsmennettävä 14 artiklassa tarkoitettuihin tarkoituksiin käytettävät määrät;

d)	varastot ilmoituskauden alussa ja lopussa.

Kunkin 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun maahantuojan on ilmoitettava seuraavat tiedot:

a)	kunkin unionista muihin tarkoituksiin kuin kierrätettäväksi, talteen otettavaksi tai hävitettäväksi viedyn liitteissä I ja II luetellun aineen määrät;

b)	kunkin unionista kierrätettäväksi, talteen otettavaksi tai hävitettäväksi viedyn liitteissä I ja II luetellun aineen määrät.

Kunkin 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yrityksen on ilmoitettava seuraavat tiedot:

a)	kunkin hävitetyn liitteissä I ja II luetellun aineen määrät sekä näiden aineiden määrät, jotka sisältyivät tuotteisiin tai laitteisiin;

b)	kunkin hävittämistä odottavan liitteissä I ja II luetellun aineen varastot sekä näiden aineiden määrät, jotka sisältyivät tuotteisiin tai laitteisiin;

c)	liitteissä I ja II lueteltujen aineiden hävittämisessä käytetty menetelmä.

Kunkin 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun yrityksen on ilmoitettava kunkin raaka-aineena käytetyn liitteessä I luetellun aineen määrät.

Kunkin 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yrityksen on ilmoitettava seuraavat tiedot:

a)	liitteissä I ja II lueteltuja aineita sisältävien tuotteiden tai laitteiden luokat;

b)	yksikköjen määrä;

c)	kunkin tuotteisiin tai laitteisiin sisältyvän liitteissä I ja II luetellun aineen määrä.

LIITE VIII

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 842/2006	Tämä asetus
1 artikla	1 artikla
2 artikla	2 artikla
3 artiklan 1 kohta	3 artiklan 2 ja 3 kohta
3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta	4 artiklan 1, 2 ja 3 kohta
3 artiklan 2 kohdan toinen alakohta	3 artiklan 3 kohdan toinen alakohta
3 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta	—
3 artiklan 3 kohta	5 artiklan 1 kohta
3 artiklan 4 kohta	4 artiklan 3 kohta
3 artiklan 5 kohta	4 artiklan 4 kohta
3 artiklan 6 kohta	6 artiklan 1 ja 2 kohta
3 artiklan 7 kohta	4 artiklan 5 kohta
4 artiklan 1 kohta	8 artiklan 1 kohta
4 artiklan 2 kohta	8 artiklan 2 kohta
4 artiklan 3 kohta	8 artiklan 3 kohta
4 artiklan 4 kohta	—
5 artiklan 1 kohta	10 artiklan 5 ja 12 kohta
5 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke	10 artiklan 1, 2 ja 6 kohta
5 artiklan 2 kohdan toinen virke	10 artiklan 10 kohdan ensimmäinen alakohta
5 artiklan 2 kohdan kolmas virke	10 artiklan 10 kohdan toinen alakohta
5 artiklan 3 kohta	3 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta ja 10 artiklan 3 kohta
5 artiklan 4 kohta	11 artiklan 4 kohta
5 artiklan 5 kohta	10 artiklan 13 kohta
6 artiklan 1 kohta	19 artiklan 1 kohta ja liite VII
6 artiklan 2 kohta	19 artiklan 7 kohta
6 artiklan 3 kohta	19 artiklan 8 kohta
6 artiklan 4 kohta	20 artikla ja 6 artiklan 2 kohta
7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke	12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke
7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen ja kolmas virke	12 artiklan 2, 3 ja 4 kohta
7 artiklan 1 kohdan toinen alakohta	12 artiklan 13 kohta
7 artiklan 2 kohta	12 artiklan 1 kohdan toinen virke
7 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke	12 artiklan 14 kohta
7 artiklan 3 kohdan toinen virke	12 artiklan 15 kohta
8 artiklan 1 kohta	13 artiklan 1 kohta
8 artiklan 2 kohta	13 artiklan 2 kohta
9 artiklan 1 kohta	11 artiklan 1 kohta
9 artiklan 2 kohta	–
9 artiklan 3 kohta	–
10 artikla	21 artiklan 2 kohta
11 artikla	–
12 artikla	24 artikla
13 artiklan 1 kohta	25 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta
13 artiklan 2 kohta	25 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
14 artikla	–
15 artikla	27 artikla
Liite I – 1 osa	Liite I
Liite I – 2 osa	Liite IV
Liite II	Liite III

20.5.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/234

Biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvä

NAGOYAN PÖYTÄKIRJA

geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta

TÄMÄN PÖYTÄKIRJAN OSAPUOLET, JOTKA

OVAT biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimuksen’, osapuolia,

PALAUTTAVAT MIELIIN, että geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako on yksi yleissopimuksen kolmesta päätavoitteesta, ja TUNNUSTAVAT, että tällä pöytäkirjalla toteutetaan tätä yleissopimuksen tavoitetta,

VAHVISTAVAT UUDESTAAN, että valtioilla on täysivaltainen oikeus luonnonvaroihinsa yleissopimuksen määräysten mukaisesti,

PALAUTTAVAT LISÄKSI MIELIIN yleissopimuksen 15 artiklan,

TUNNUSTAVAT, että tutkimus- ja innovaatiovalmiuksia luovilla teknologian siirroilla ja yhteistyöllä, joiden tavoitteena on luoda lisäarvoa kehitysmaiden geenivaroille yleissopimuksen 16 ja 19 artiklan mukaisesti, on tärkeä merkitys kestävän kehityksen edistämisessä,

TUNNUSTAVAT, että yleinen tietoisuus ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden taloudellisesta arvosta sekä tämän taloudellisen arvon oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako biologisen monimuotoisuuden haltijoiden kanssa toimivat tärkeinä kannustimina biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja sen osien kestävään käyttöön,

TUNNUSTAVAT saatavuuden ja hyötyjen jaon potentiaalisen merkityksen biologisen monimuotoisuuden suojelussa ja kestävässä käytössä sekä köyhyyden poistamisessa ja ympäristön kestävässä käytössä ja siten YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisen edistämisessä,

TUNNUSTAVAT yhteyden geenivarojen saatavuuden ja niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisen ja tasapuolisen jaon välillä,

TUNNUSTAVAT geenivarojen saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan oikeusvarmuuden takaamisen tärkeyden,

TUNNUSTAVAT LISÄKSI tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämisen tärkeyden neuvoteltaessa keskinäisesti sovittuja ehtoja geenivarojen toimittajien ja käyttäjien välillä,

TUNNUSTAVAT MYÖS naisten erittäin tärkeän roolin saatavuuden ja hyötyjen jaon kannalta ja VAHVISTAVAT, että naisten täysimääräinen osallistuminen on tarpeen biologisen monimuotoisuuden suojelua koskevan päätöksenteon ja täytäntöönpanon kaikilla tasoilla,

OVAT PÄÄTTÄNEET tukea edelleen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien yleissopimuksen määräysten tehokasta täytäntöönpanoa,

TUNNUSTAVAT, että geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisessa ja tasapuolisessa jakamisessa tarvitaan innovatiivisia ratkaisuja silloin, kun on kyseessä rajat ylittävä tilanne, tai silloin, kun ennakkosuostumusta ei ole mahdollista hakea tai saada,

TUNNUSTAVAT geenivarojen tärkeyden ruokaturvalle, kansanterveydelle, biologisen monimuotoisuuden suojelulle sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiselle ja ilmastomuutokseen sopeutumiselle,

TUNNUSTAVAT maatalouden biologisen monimuotoisuuden erityisluonteen, sen ominaispiirteet ja ongelmat, jotka edellyttävät erityisratkaisuja,

TUNNUSTAVAT kaikkien valtioiden riippuvuuden elintarvikkeiden ja maatalouden geenivaroista sekä kyseisten geenivarojen erityisluonteen ja tärkeyden maailmanlaajuisen ruokaturvan ja maatalouden kestävän kehityksen saavuttamisen kannalta pyrittäessä vähentämään köyhyyttä sekä hillitsemään ilmastonmuutosta ja sopeutumaan siihen ja tunnustavat elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen ja FAO:n geenivarakomission perustavanlaatuisen merkityksen tässä suhteessa,

OTTAVAT HUOMIOON Maailman terveysjärjestön kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) ja ihmisen taudinaiheuttajien saatavuuden varmistamisen tärkeyden kansanterveyden valmius- ja reagointitoimien kannalta,

OVAT TIETOISIA muilla kansainvälisillä foorumeilla meneillään olevasta saatavuuteen ja hyötyjen jakoon liittyvästä työstä,

PALAUTTAVAT MIELIIN elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen mukaisesti perustetun saatavuutta ja hyötyjen jakamista koskevan monenvälisen järjestelmän, joka kehitettiin sopusoinnussa yleissopimuksen kanssa,

TUNNUSTAVAT, että saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien kansainvälisten instrumenttien olisi oltava toisiaan tukevia yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi,

PALAUTTAVAT MIELIIN yleissopimuksen 8 artiklan j kohdan tärkeyden, koska se koskee geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä ja tällaisen tietämyksen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa,

PANEVAT MERKILLE geenivarojen ja perinteisen tietämyksen välisen yhteyden, niiden erottamattoman luonteen alkuperäiskansoille ja paikallisyhteisöille sekä perinteisen tietämyksen tärkeyden biologisen monimuotoisuuden suojelulle ja sen osien kestävälle käytölle sekä näiden yhteisöjen kestävälle toimeentulolle,

TUNNUSTAVAT niiden olosuhteiden moninaisuuden, joissa alkuperäiskansoilla ja paikallisyhteisöillä on geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä hallussaan tai omistuksessaan,

OTTAVAT HUOMIOON sen, että alkuperäiskansoilla ja paikallisyhteisöillä on oikeus määritellä geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen lailliset haltijat yhteisöissään,

TUNNUSTAVAT LISÄKSI ne ainutlaatuiset olosuhteet, joissa mailla on geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä, joka voi olla suullista, kirjallista tai muussa muodossa ja joka heijastaa biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta rikasta kulttuuriperintöä,

PANEVAT MERKILLE YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen,

VAHVISTAVAT, että minkään tämän pöytäkirjan määräyksen ei ole tulkittava vähentävän tai poistavan alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen olemassa olevia oikeuksia,

OVAT SOPINEET SEURAAVASTA:

1 artikla

Tavoite

Tämän pöytäkirjan tavoitteena on geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako, johon kuuluu myös asianmukainen geenivarojen saanti ja asiaankuuluvan teknologian siirto, ottaen huomioon kaikki näihin varoihin ja teknologiaan kuuluvat oikeudet, sekä asianmukainen rahoitus, ja edistää näin biologisen monimuotoisuuden suojelua ja sen osien kestävää käyttöä.

2 artikla

Määritelmät

Tätä pöytäkirjaa sovellettaessa käytetään yleissopimuksen 2 artiklaan sisältyviä määritelmiä. Lisäksi tässä pöytäkirjassa

a)	”osapuolten konferenssi” tarkoittaa yleissopimuksen osapuolten konferenssia;

b)	”yleissopimus” tarkoittaa biologista monimuotoisuutta koskevaa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta;

c)	”geenivarojen käyttö” tarkoittaa keinoja, joilla toteutetaan geenivarojen geneettisten ja/tai biokemiallisten koostumusten tutkimusta ja kehittämistä, yleissopimuksen 2 artiklan määritelmän mukaisen biotekniikan soveltaminen mukaan luettuna;

d)	”biotekniikka” tarkoittaa yleissopimuksen 2 artiklan mukaisesti sellaista tekniikan sovellusta, jossa käytetään biosysteemejä, eläviä eliöitä tai niiden johdannaisia tuotteiden tai prosessien kehittämiseen tai muunteluun tiettyyn tarkoitukseen;

e)	”johdannainen” tarkoittaa luonnossa esiintyvää biokemiallista yhdistettä, joka syntyy biologisten luonnonvarojen tai geenivarojen geneettisen ilmentymän tai aineenvaihdunnan tuloksena, vaikka yhdiste ei sisältäisi toiminnallisia perintötekijöitä.

3 artikla

Soveltamisala

Tätä pöytäkirjaa sovelletaan yleissopimuksen 15 artiklan soveltamisalaan kuuluviin geenivaroihin ja niiden käytöstä saataviin hyötyihin. Tätä pöytäkirjaa sovelletaan myös yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvaan geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen sekä tällaisen tietämyksen käytöstä saataviin hyötyihin.

4 artikla

Suhde muihin kansainvälisiin sopimuksiin ja instrumentteihin

1. Tämän pöytäkirjan määräykset eivät vaikuta muista olemassa olevista kansainvälisistä sopimuksista johtuviin osapuolten oikeuksiin ja velvoitteisiin paitsi, jos näiden oikeuksien ja velvoitteiden toteuttaminen aiheuttaisi vakavaa vahinkoa tai uhkaa biologiselle monimuotoisuudelle. Tämän kohdan tarkoituksena ei ole luoda hierarkiaa tämän pöytäkirjan ja muiden kansainvälisten instrumenttien välille.

2. Mikään tämän pöytäkirjan määräys ei estä osapuolia kehittämästä ja panemasta täytäntöön muita asiaan liittyviä kansainvälisiä sopimuksia, muut saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevat erityissopimukset mukaan luettuina, edellyttäen, että ne tukevat yleissopimuksen ja tämän pöytäkirjan tavoitteita eivätkä ole ristiriidassa niiden kanssa.

3. Tämä pöytäkirja on pantava täytäntöön siten, että pöytäkirja ja muut sen kannalta merkitykselliset kansainväliset instrumentit tukevat toisiaan. Kansainvälisten instrumenttien mukainen ja niihin liittyvä kansainvälisten organisaatioiden meneillään oleva hyödyllinen työ tai käytännöt on otettava asianmukaisesti huomioon edellyttäen, että ne tukevat yleissopimuksen ja tämän pöytäkirjan tavoitteita eivätkä ole ristiriidassa niiden kanssa.

4. Tällä pöytäkirjalla pannaan täytäntöön saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevat yleissopimuksen määräykset. Mikäli sovelletaan jotakin saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevaa kansainvälistä erityisinstrumenttia, joka on yleissopimuksen ja tämän pöytäkirjan tavoitteiden mukainen eikä ole ristiriidassa niiden kanssa, tätä pöytäkirjaa ei sovelleta erityisinstrumentin osapuoleen tai osapuoliin geenivaroja koskevan erityisinstrumentin tarkoituksen toteuttamiseksi.

5 artikla

Hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako

1. Yleissopimuksen 15 artiklan 3 ja 7 kohdan mukaisesti geenivarojen käytöstä sekä myöhemmistä sovelluksista ja kaupallistamisesta saatavat hyödyt on jaettava oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla geenivarat toimittavan osapuolen kanssa, joka on geenivarojen alkuperämaa tai joka on hankkinut geenivarat yleissopimuksen mukaisesti. Jakaminen perustuu keskinäisesti sovittuihin ehtoihin.

2. Kukin osapuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin tai toimintalinjaa koskeviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on varmistaa, että alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen hallussa olevien geenivarojen käytöstä saatavat hyödyt jaetaan alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen geenivaroja koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla kyseisten yhteisöjen kanssa perustuen keskinäisesti sovittuihin ehtoihin.

3. Kukin osapuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin tai toimintalinjaa koskeviin toimenpiteisiin edellä olevan 1 kohdan täytäntöön panemiseksi.

4. Hyödyt voivat olla rahallisia hyötyjä tai muita kuin rahallisia hyötyjä, liitteessä luetellut hyödyt mukaan luettuina, mutta niihin kuitenkaan rajoittumatta.

5. Kukin osapuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin tai toimintalinjaa koskeviin toimenpiteisiin, jotta geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytöstä saatavat hyödyt jaetaan oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla niiden alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen kanssa, joilla on tällaista tietämystä. Jakaminen perustuu keskinäisesti sovittuihin ehtoihin.

6 artikla

Geenivarojen saatavuus

1. Luonnonvaroja koskevien täysivaltaisten oikeuksien toteuttamiseksi sekä saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien kansallisten säädösten tai määräysten mukaisesti geenivarojen saanti niiden käyttöä varten edellyttää ennakkosuostumusta geenivarat toimittavalta osapuolelta, joka on geenivarojen alkuperämaa tai joka on hankkinut geenivarat yleissopimuksen mukaisesti, ellei asianomainen osapuoli toisin päätä.

2. Kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kukin osapuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on varmistaa, että geenivarojen saantiin hankitaan alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen ennakkosuostumus tai hyväksyntä ja että kyseiset yhteisöt osallistuvat prosessiin aina, kun niillä on oikeus myöntää lupa geenivarojen saantiin.

3. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti kukin ennakkosuostumusta edellyttävä osapuoli toteuttaa tarvittavat lainsäädännölliset, hallinnolliset tai toimintalinjaa koskevat toimenpiteet, joilla

a)	taataan saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien kansallisten säädösten tai määräysten oikeusvarmuus, selkeys ja avoimuus;

b)	luodaan geenivarojen saatavuutta koskevia oikeudenmukaisia ja perusteltuja sääntöjä ja menettelyjä;

c)	annetaan tietoa ennakkosuostumuksen hakemisesta;

d)	mahdollistetaan toimivaltaisen kansallisen viranomaisen antama kirjallinen ja selkeä päätös avoimella ja kustannustehokkaalla tavalla sekä kohtuullisessa ajassa;

e)	annetaan saantihetkellä lupa tai muu vastaava todiste päätöksestä myöntää ennakkosuostumus ja keskinäisesti sovituista ehdoista sekä ilmoitetaan kyseiset tiedot saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmään;

f)	soveltuvin osin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti määritellään perusteet ja/tai prosessit geenivarojen saantia koskevan ennakkosuostumuksen tai hyväksynnän saamiseksi alkuperäiskansoilta ja paikallisyhteisöiltä sekä niiden ottamiseksi mukaan prosessiin; ja

luodaan selkeät säännöt ja menettelyt keskinäisesti sovittujen ehtojen edellyttämisestä ja luomisesta. Ehdot on tehtävä kirjallisesti, ja niihin voi kuulua muun muassa seuraavia ehtoja:

i)	riitojen ratkaisulauseke;

ii)	hyötyjen jakoa koskevat ehdot, myös immateriaalioikeuksien osalta;

iii)	ehdot, jotka koskevat geenivarojen mahdollista myöhempää luovuttamista kolmansien osapuolien käyttöön, ja

iv)	käyttötarkoituksen muutoksia koskevat ehdot tarvittaessa.

7 artikla

Geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saatavuus

Kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kukin osapuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on varmistaa, että alkuperäiskansoilla ja paikallisyhteisöillä olevaa geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä käytetään alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen ennakkosuostumuksella tai hyväksynnällä, että kyseiset yhteisöt osallistuvat prosessiin ja että keskinäisesti sovitut ehdot on luotu.

8 artikla

Erityismääräykset

Saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien säädöstensä tai määräystensä kehittämiseksi ja täytäntöön panemiseksi kukin osapuoli

luo edellytykset edistää ja kannustaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on edistää biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä erityisesti kehitysmaissa, myös yksinkertaistetuilla menettelyillä, joilla helpotetaan saatavuutta ei-kaupallisia tutkimustarkoituksia varten, ottaen huomioon tarpeen varautua tutkimustarkoituksen mahdollisiin muutoksiin;

ottaa asianmukaisesti huomioon nykyiset tai välittömät hätätilanteet, jotka uhkaavat tai vahingoittavat ihmisten, eläinten tai kasvien terveyttä kansallisesti tai kansainvälisesti määritellyllä tavalla. Osapuolet voivat ottaa huomioon tarpeen käyttää geenivaroja nopeasti sekä jakaa tällaisten geenivarojen käytöstä saatavat hyödyt oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti nopeasti, myös edullisten hoitojen varmistamiseksi niitä tarvitseville erityisesti kehitysmaissa;

c)	ottaa huomioon elintarvikkeiden ja maatalouden geenivarojen tärkeyden sekä niiden erityismerkityksen ruokaturvan kannalta.

9 artikla

Suojelun ja kestävän käytön edistäminen

Osapuolet rohkaisevat geenivarojen käyttäjiä ja toimittajia kanavoimaan geenivarojen käytöstä saatavia hyötyjä biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja sen osien kestävään käyttöön.

10 artikla

Hyötyjen jakoa koskeva maailmanlaajuinen monenvälinen järjestelmä

Osapuolet harkitsevat sellaisen hyötyjen jakoa koskevan maailmanlaajuisen monenvälisen järjestelmän tarvetta ja järjestelyjä, jolla keskitytään geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen jakoon, kun on kyseessä rajat ylittävä tilanne tai kun ennakkosuostumusta ei ole mahdollista hakea tai saada. Geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttäjien tällä järjestelmällä jakamat hyödyt käytetään biologisen monimuotoisuuden suojelun ja sen osien kestävän käytön tukemiseen maailmanlaajuisesti.

11 artikla

Rajat ylittävä yhteistyö

1. Tilanteissa, joissa samoja geenivaroja on in situ -olosuhteissa useamman kuin yhden osapuolen alueella, kyseiset osapuolet pyrkivät toimimaan tarpeen mukaan yhteistyössä ja ottamaan asianomaiset alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt mukaan toimintaan tämän pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi.

2. Kun samaa geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä on monen osapuolen alueella yhdellä tai useammalla alkuperäiskansalla ja paikallisyhteisöllä, kyseiset osapuolet pyrkivät toimimaan tarpeen mukaan yhteistyössä ja ottamaan alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt mukaan toimintaan tämän pöytäkirjan tavoitteen toteuttamiseksi.

12 artikla

Geenivaroihin liittyvä perinteinen tietämys

1. Tähän pöytäkirjaan perustuvia velvoitteita täytäntöön pannessaan osapuolet ottavat soveltuvin osin ja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti huomioon alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tapaoikeuden, käytännöt ja menettelyt, jotka liittyvät geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen.

2. Osapuolet varmistavat kyseisten alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tehokkaan osallistumisen prosessiin ja luovat järjestelmät, joilla geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen mahdollisille käyttäjille tiedotetaan heidän velvoitteistaan, muun muassa toimenpiteistä, jotka ovat saatavilla saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmän välityksellä ja jotka koskevat perinteisen tietämyksen saatavuutta ja tällaisen tietämyksen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa.

3. Osapuolet pyrkivät tarvittaessa tukemaan toimintaa, jolla alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt, näiden yhteisöjen naiset mukaan luettuina, kehittävät seuraavia asioita:

a)	yhteisön käytännöt, jotka koskevat geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saatavuutta ja tällaisen tietämyksen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa;

b)	vähimmäisvaatimukset keskinäisesti sovituille ehdoille, joilla varmistetaan geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako; ja

c)	mallisopimuslausekkeet geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytöstä saatavien hyötyjen jaosta.

4. Tätä pöytäkirjaa täytäntöön pannessaan osapuolten on mahdollisuuksien mukaan oltava rajoittamatta geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen tavanomaista käyttöä ja vaihtoa alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen keskuudessa yleissopimuksen tavoitteiden mukaisesti.

13 artikla

Kansalliset tiedonvälityspisteet ja toimivaltaiset kansalliset viranomaiset

1. Kukin osapuoli nimeää saatavuutta ja hyötyjen jakoa käsittelevän kansallisen tiedonvälityspisteen. Tiedonvälityspiste antaa tietoja seuraavasti:

a)	geenivarojen saantia hakeville hakijoille tietoja ennakkosuostumuksen hakemista ja keskinäisesti sovittujen ehtojen luomista koskevista menettelyistä, myös hyötyjen jakamisesta;

geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saantia hakeville hakijoille mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa tietoja alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen ennakkosuostumuksen tai hyväksynnän hakemista ja osallistumista sekä keskinäisesti sovittujen ehtojen luomista koskevista menettelyistä, myös hyötyjen jakamisesta; ja

c)	tiedot toimivaltaisista kansallisista viranomaisista sekä asiaankuuluvista alkuperäiskansoista ja paikallisyhteisöistä ja sidosryhmistä.

Kansallinen tiedonvälityspiste on vastuussa yhteydenpidosta sihteeristön kanssa.

2. Kukin osapuoli nimeää yhden tai useamman toimivaltaisen kansallisen viranomaisen, joka vastaa saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevista asioista. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tehtävänä on sovellettavien kansallisten lainsäädännöllisten, hallinnollisten tai toimintalinjaa koskevien toimenpiteiden mukaisesti myöntää lupa tai tarvittaessa kirjalliset todisteet siitä, että saatavuudelle asetetut vaatimukset on täytetty, ja antaa neuvoja ennakkosuostumuksen hakemiseen ja keskinäisesti sovittujen ehtojen luomiseen sovellettavista menettelyistä ja vaatimuksista.

3. Osapuoli voi nimetä yhden elimen hoitamaan sekä kansallisen tiedonvälityspisteen että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tehtäviä.

4. Kunkin osapuolen on viimeistään sinä päivänä, jona tämä pöytäkirja tulee sen osalta voimaan, ilmoitettava sihteeristölle oman kansallisen tiedonvälityspisteensä ja toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tai viranomaisten yhteystiedot. Mikäli osapuoli nimeää useamman kuin yhden toimivaltaisen kansallisen viranomaisen, sen on toimitettava sihteeristölle ilmoituksensa yhteydessä myös asianmukaiset tiedot kyseisten viranomaisten välisestä vastuunjaosta. Tarvittaessa tiedoissa on mainittava ainakin, mikä toimivaltainen viranomainen on vastuussa kunkin tyyppisistä geenivaroista. Kunkin osapuolen on ilmoitettava välittömästi sihteeristölle kansallisen tiedonvälityspisteen muutoksista tai toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tai viranomaisten yhteystietojen tai vastuun muutoksista.

5. Sihteeristö asettaa edellä olevan 4 kohdan mukaisesti saadut tiedot saataville saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmän kautta.

14 artikla

Saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmä ja tiedonvaihto

1. Osana yleissopimuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaista tiedonvälitysjärjestelmää perustetaan saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmä. Se toimii välineenä, jonka kautta toimitetaan saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevia tietoja. Erityisesti sen kautta voidaan saada osapuolten toimittamia tietoja pöytäkirjan täytäntöönpanosta.

2. Rajoittamatta luottamuksellisten tietojen suojelua kukin osapuoli toimittaa saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmään kaikki tämän pöytäkirjan edellyttämät tiedot ja tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin tekemien päätösten edellyttämät tiedot. Tietojen on sisällettävä

a)	saatavuuteen ja hyötyjen jakoon liittyvät lainsäädännölliset, hallinnolliset ja toimintalinjaa koskevat toimenpiteet;

b)	tiedot kansallisesta tiedonvälityspisteestä ja toimivaltaisesta kansallisesta viranomaisesta tai viranomaisista; ja

c)	saantihetkellä annetut luvat tai muut vastaavat todisteet päätöksestä myöntää ennakkosuostumus sekä keskinäisesti sovituista ehdoista.

3. Lisätiedot voivat mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan sisältää

a)	tiedot alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen toimivaltaisista viranomaisista sekä vastaaviksi katsotuista toimijoista;

b)	mallisopimuslausekkeet;

c)	geenivarojen seurantaa varten kehitetyt menetelmät ja välineet; ja

d)	käytännesäännöt ja parhaat käytännöt.

4. Saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmän toimintaa koskevista järjestelyistä, sen toimintaa koskevat raportit mukaan luettuina, keskustellaan ja päätetään tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin ensimmäisessä kokouksessa, ja niitä tarkistetaan sen jälkeen säännöllisesti.

15 artikla

Saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien kansallisten säädösten tai määräysten noudattaminen

1. Kukin osapuoli toteuttaa asianmukaiset, tehokkaat ja oikeasuhteiset lainsäädännölliset, hallinnolliset tai toimintalinjaa koskevat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että sen lainkäyttövallan piirissä käytettävät geenivarat on saatu ennakkosuostumuksen mukaisesti ja että keskinäisesti sovitut ehdot on luotu siten kuin saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevissa toisen osapuolen kansallisissa säädöksissä tai määräyksissä edellytetään.

2. Osapuolet toteuttavat asianmukaiset, tehokkaat ja oikeasuhteiset toimenpiteet, joita käytetään silloin, kun edellä olevan 1 kohdan mukaisia toimenpiteitä ei ole noudatettu.

3. Osapuolet tekevät mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan yhteistyötä edellä 1 kohdassa tarkoitettujen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien kansallisten säädösten tai määräysten väitetyissä rikkomistapauksissa.

16 artikla

Geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien kansallisten säädösten tai määräysten noudattaminen

1. Kukin osapuoli toteuttaa tarvittavat asianmukaiset, tehokkaat ja oikeasuhteiset lainsäädännölliset, hallinnolliset tai toimintalinjaa koskevat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että sen lainkäyttövallan piirissä käytettävä geenivaroihin liittyvä perinteinen tietämys on saatu alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen ennakkosuostumuksen tai hyväksynnän mukaisesti, että kyseiset yhteisöt ovat osallistuneet prosessiin ja että keskinäisesti sovitut ehdot on luotu siten kuin sen toisen osapuolen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevissa kansallisissa säädöksissä tai määräyksissä edellytetään, jonka alueella kyseiset alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt elävät.

2. Kukin osapuoli toteuttaa asianmukaiset, tehokkaat ja oikeasuhteiset toimenpiteet, joita käytetään silloin, kun edellä olevan 1 kohdan mukaisia toimenpiteitä ei ole noudatettu.

17 artikla

Geenivarojen käytön seuranta

1. Pöytäkirjan noudattamisen tukemiseksi kukin osapuoli toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta geenivarojen käyttöä voidaan seurata ja niiden käytön avoimuutta parantaa. Niihin on kuuluttava seuraavat toimenpiteet, joilla:

nimetään yksi tai useampi tarkastuspiste seuraavasti:

i)	Nimetyt tarkastuspisteet keräävät tai ottavat vastaan tarpeellisia asiaankuuluvia tietoja ennakkosuostumuksesta, geenivarojen lähteistä, keskinäisesti sovituista ehdoista ja/tai geenivarojen käytöstä.

ii)

Kukin osapuoli vaatii geenivarojen käyttäjiä tarvittaessa ja nimetyn tarkastuspisteen erityisluonteen mukaisesti antamaan nimetylle tarkastuspisteelle edellä olevassa kohdassa määritellyt tiedot. Kukin osapuoli toteuttaa asianmukaiset, tehokkaat ja oikeasuhteiset toimenpiteet, joita käytetään tilanteissa, joissa määräyksiä ei ole noudatettu.

iii)

Rajoittamatta luottamuksellisten tietojen suojelua edellä mainitut tiedot, joihin kuuluvat saatavilla olevat kansainvälisesti tunnustetut vaatimustenmukaisuustodistukset, toimitetaan tarvittaessa asianomaisille kansallisille viranomaisille, ennakkosuostumuksen antavalle osapuolelle sekä saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmään.

iv)

Tarkastuspisteiden on oltava tehokkaita, ja niissä on oltava tämän a alakohdan täytäntöönpanoon tarvittavat toiminnot. Tarkistuspisteiden tulee olla tarkoituksenmukaisia geenivarojen käytön tai asiaan liittyvien tietojen keräämisen kannalta muun muassa missä tahansa tutkimuksen, kehittämisen, innovoinnin, esikaupallistamisen tai kaupallistamisen vaiheessa.

b)	rohkaistaan geenivarojen käyttäjiä ja toimittajia sisällyttämään keskinäisesti sovittuihin ehtoihin määräyksiä, joiden mukaan ehtojen täytäntöönpanoa koskevia tietoja on jaettava, muun muassa raportointivaatimuksia; ja

c)	rohkaistaan kustannustehokkaiden viestintävälineiden ja -järjestelmien käyttöön.

2. Tämän pöytäkirjan 6 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisesti myönnetty saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmästä saatavilla oleva lupa tai vastaava todiste toimii kansainvälisesti tunnustettuna vaatimustenmukaisuustodistuksena.

3. Kansainvälisesti tunnustettu vaatimustenmukaisuustodistus toimii näyttönä siitä, että sen mukaiset geenivarat on saatu ennakkosuostumuksen mukaisesti ja että keskinäisesti sovitut ehdot on luotu siten kuin saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevissa ennakkosuostumuksen antavan osapuolen kansallisissa säädöksissä tai määräyksissä edellytetään.

4. Kansainvälisesti tunnustetun vaatimustenmukaisuustodistuksen on sisällettävä seuraavat vähimmäistiedot, kun tiedot eivät ole luottamuksellisia:

a)	todistuksen myöntäjä;

b)	todistuksen myöntämispäivämäärä;

c)	geenivarojen toimittaja;

d)	todistuksen yksilöivä tunniste;

e)	henkilö tai yhteisö, jolle ennakkosuostumus myönnettiin;

f)	todistuksen asiasisältö tai kattamat geenivarat;

g)	vahvistus siitä, että keskinäisesti sovitut ehdot on luotu;

h)	vahvistus siitä, että ennakkosuostumus on saatu; ja

i)	kaupallinen ja/tai ei-kaupallinen käyttö.

18 artikla

Keskinäisesti sovittujen ehtojen noudattaminen

1. Tämän pöytäkirjan 6 artiklan 3 kohdan g alakohdan i alakohdan ja 7 artiklan täytäntöön panemiseksi kukin osapuoli rohkaisee geenivarojen ja/tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen toimittajia ja käyttäjiä sisällyttämään keskinäisesti sovittuihin ehtoihin tarvittaessa riitojen ratkaisua koskevan ehdon, jossa määritellään muun muassa seuraavat asiat:

a)	tuomioistuin, joka ratkaisee oikeussuhteesta mahdollisesti syntyvät riidat;

b)	sovellettava laki; ja/tai

c)	mahdollisuudet käyttää vaihtoehtoista riitojen ratkaisumenettelyä, kuten välitys- tai välimiesmenettelyä.

2. Kukin osapuoli varmistaa, että sen oikeusjärjestelmään sisältyy mahdollisuus turvautua oikeussuojakeinoihin, jotka ovat sopusoinnussa soveltuvien lainkäyttövaatimusten kanssa, sen varalta, että keskinäisesti sovituista ehdoista syntyy riita.

3. Kukin osapuoli toteuttaa tarvittavat ja tehokkaat toimenpiteet, jotka koskevat

a)	oikeuden saatavuutta; ja

b)	ulkomaisten tuomioiden ja välitystuomioiden vastavuoroista tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien järjestelmien hyödyntämistä.

4. Tämän artiklan tehokkuutta arvioidaan tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivassa osapuolten konferenssissa tämän pöytäkirjan 31 artiklan mukaisesti.

19 artikla

Mallisopimuslausekkeet

1. Kukin osapuoli edistää tarkoituksenmukaisella tavalla alakohtaisten ja monialaisten mallisopimuslausekkeiden kehittämistä, päivittämistä ja käyttöä keskinäisesti sovittuja ehtoja varten.

2. Tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivassa osapuolten konferenssissa arvioidaan määräajoin alakohtaisten ja monialaisten mallisopimuslausekkeiden käyttöä.

20 artikla

Käytännesäännöt, ohjeet ja parhaat käytännöt ja/tai standardit

1. Kukin osapuoli kannustaa tarvittaessa saatavuuteen ja hyötyjen jakoon liittyvien vapaaehtoisten käytännesääntöjen, ohjeiden ja parhaiden käytäntöjen ja/tai standardien kehittämiseen, päivittämiseen ja käyttöön.

2. Tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivassa osapuolten konferenssissa arvioidaan määräajoin vapaaehtoisten käytännesääntöjen, ohjeiden ja parhaiden käytäntöjen ja/tai standardien käyttöä ja harkitaan erityisten käytännesääntöjen, ohjeiden ja parhaiden käytäntöjen ja/tai standardien hyväksymistä.

21 artikla

Tietoisuuden lisääminen

Kukin osapuoli toteuttaa toimenpiteitä, joilla lisätään tietoisuutta geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen sekä niiden saatavuuden ja niiden käytöstä saatavien hyötyjen jaon tärkeydestä. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla muun muassa

a)	tämän pöytäkirjan ja sen tavoitteen edistäminen;

b)	alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä asiaankuuluvien sidosryhmien tapaamisten järjestäminen;

c)	palvelupisteen luominen ja ylläpitäminen alkuperäiskansoille ja paikallisyhteisöille sekä asiaankuuluville sidosryhmille;

d)	tiedon välittäminen kansallisen tietopalvelun avulla;

e)	vapaaehtoisten käytännesääntöjen, ohjeiden ja parhaiden käytäntöjen ja/tai standardien edistäminen neuvottelemalla alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa;

f)	asiaankuuluvien kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten kokemusten vaihdon edistäminen;

g)	geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttäjien ja toimittajien kouluttaminen ja valmentaminen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskeviin velvoitteisiin liittyvissä asioissa;

h)	alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä asiaankuuluvien sidosryhmien ottaminen mukaan tämän pöytäkirjan täytäntöönpanoon; ja

i)	alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen käytäntöjä ja menettelyjä koskevan tietoisuuden lisääminen.

22 artikla

Valmiudet

1. Varmistaakseen tämän pöytäkirjan tehokkaan täytäntöönpanon osapuolet tekevät yhteistyötä henkilöstön ja institutionaalisten valmiuksien luomiseksi, kehittämiseksi ja vahvistamiseksi osapuoliin kuuluvissa kehitysmaissa, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa ja pienissä kehittyvissä saarivaltioissa, sekä osapuoliin kuuluvissa siirtymätalouden maissa, myös nykyisten maailmanlaajuisten, alueellisten, osa-alueellisten ja kansallisten instituutioiden ja järjestöjen kautta. Tässä yhteydessä osapuolet helpottavat alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä asiaankuuluvien sidosryhmien, myös kansalaisjärjestöjen ja yksityisen sektorin, osallistumista toimintaan.

2. Tämän pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi on osapuoliin kuuluvien kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden, sekä osapuoliin kuuluvien siirtymätalouden maiden tarpeet, jotka liittyvät rahavaroihin yleissopimuksen tätä koskevien määräysten mukaisesti, otettava täysimääräisesti huomioon valmiuksien luomiseksi ja kehittämiseksi.

3. Tämän pöytäkirjan täytäntöönpanoon liittyvien asianmukaisten toimenpiteiden perustaksi osapuoliin kuuluvien kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden, sekä osapuoliin kuuluvien siirtymätalouden maiden olisi määriteltävä kansalliset valmiuksia koskevat tarpeensa ja prioriteettinsa kansallisilla valmiuksien itsearvioinneilla. Tällöin kyseisten osapuolten olisi tuettava alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä asiaankuuluvien sidosryhmien määrittelemiä valmiuksia koskevia tarpeita ja prioriteetteja kiinnittäen erityistä huomiota naisten valmiuksia koskeviin tarpeisiin ja prioriteetteihin.

4. Tämän pöytäkirjan täytäntöönpanon tukemiseksi valmiuksien luominen ja kehittäminen voi kohdistua muun muassa seuraaviin tärkeimpiin asioihin:

a)	valmiudet panna täytäntöön tämä pöytäkirja ja noudattaa sen velvoitteita;

b)	valmiudet neuvotella keskinäisesti sovituista ehdoista;

c)	valmiudet kehittää ja panna täytäntöön saatavuuteen ja hyötyjen jakoon liittyviä kansallisia lainsäädännöllisiä, hallinnollisia tai toimintalinjaa koskevia toimenpiteitä ja valvoa niiden täytäntöönpanoa; ja

d)	maiden valmiudet kehittää omia tutkimusvalmiuksiaan, joilla luodaan lisäarvoa niiden omille geenivaroille.

5. Edellä 1–4 kohdassa mainittuihin toimenpiteisiin voi kuulua muun muassa

a)	lainsäädännön ja instituutioiden kehittäminen;

b)	tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistäminen neuvotteluissa, kuten keskinäisesti sovituista ehdoista neuvottelemiseen liittyvä koulutus;

c)	määräysten noudattamisen seuranta ja täytäntöönpano;

d)	parhaiden saatavilla olevien viestintävälineiden ja Internet-pohjaisten järjestelmien käyttäminen saatavuuteen ja hyötyjen jakoon liittyvässä toiminnassa;

e)	arviointimenetelmien kehittäminen ja käyttö;

f)	bioprospektio sekä siihen liittyvä tutkimustyö ja taksonomiset tutkimukset;

g)	teknologian siirto sekä infrastruktuuri ja tekniset valmiudet, joilla varmistetaan kestävä teknologian siirto;

h)	saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevan toiminnan edistämisen tehostaminen biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja sen osien kestävän käytön mahdollistamiseksi;

i)	erityistoimenpiteet, joilla parannetaan saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevia asiaankuuluvien sidosryhmien valmiuksia; ja

j)	erityistoimenpiteet, joilla parannetaan geenivarojen saatavuutta ja/tai niihin liittyvää perinteistä tietämystä koskevia alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen valmiuksia.

6. Tiedot valmiuksien luomiseen ja kehittämiseen liittyvistä edellä olevien 1–5 kohdan mukaisesti tehdyistä kansallisista, alueellisista ja kansainvälisistä aloitteista on toimitettava saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmään, jotta voidaan edistää synergiaa ja koordinaatiota saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien valmiuksien luomisessa ja kehittämisessä.

23 artikla

Teknologian siirto, yhteistyö ja yhteistoiminta

Tämän pöytäkirjan tavoitteen saavuttamiseksi osapuolet tekevät yleissopimuksen 15, 16, 18 ja 19 artiklan mukaisesti yhteistyötä teknisessä ja tieteellisessä tutkimuksessa sekä kehitysohjelmissa, myös bioteknisessä tutkimustoiminnassa. Osapuolet sitoutuvat edistämään ja tukemaan teknologian saatavuutta ja sen siirtämistä osapuoliin kuuluville kehitysmaille, erityisesti vähiten kehittyneille maille ja pienille kehittyville saarivaltioille, sekä osapuoliin kuuluville siirtymätalouden maille, jotta varmistetaan luotettavan ja toimintakykyisen teknisen ja tieteellisen pohjan kehittäminen ja vahvistaminen yleissopimuksen ja tämän pöytäkirjan tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan yhteistyötoimenpiteet toteutetaan yhdessä sen tai niiden osapuolten kanssa, jotka toimittavat geenivarat ja jotka ovat kyseisten geenivarojen alkuperämaa, tai sen tai niiden osapuolten kanssa, jotka ovat hankkineet geenivarat yleissopimuksen mukaisesti.

24 artikla

Valtiot, jotka eivät ole pöytäkirjan osapuolia

Osapuolet rohkaisevat valtioita, jotka eivät ole tämän pöytäkirjan osapuolia, liittymään tähän pöytäkirjaan ja toimittamaan saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmään asianmukaisia tietoja.

25 artikla

Rahoitusjärjestelmä ja rahavarat

1. Harkitessaan tämän pöytäkirjan täytäntöönpanon edellyttämää rahoitusta osapuolet ottavat huomioon yleissopimuksen 20 artiklan määräykset.

2. Yleissopimuksen rahoitusjärjestelmä on tämän pöytäkirjan rahoitusjärjestelmä.

3. Tämän pöytäkirjan 22 artiklassa tarkoitetun valmiuksien luomisen ja kehittämisen osalta tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi, antaessaan edellä olevassa 2 kohdassa tarkoitettua rahoitusjärjestelmää koskevia ohjeita osapuolten konferenssin käsittelyä varten, ottaa huomioon rahavarojen tarpeen osapuoliin kuuluvissa kehitysmaissa, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa ja pienissä kehittyvissä saarivaltioissa, sekä osapuoliin kuuluvissa siirtymätalouden maissa sekä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen, myös näiden yhteisöjen naisten, valmiuksia koskevat tarpeet ja prioriteetit.

4. Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa osapuolet ottavat huomioon myös osapuoliin kuuluvien kehitysmaiden, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja pienten kehittyvien saarivaltioiden, sekä osapuoliin kuuluvien siirtymätalouden maiden tarpeet kyseisten maiden pyrkiessä määrittelemään ja toteuttamaan valmiuksien luomiseen ja kehittämiseen liittyviä vaatimuksiaan tämän pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi.

5. Osapuolten konferenssin asiaankuuluvissa päätöksissä annetut rahoitusjärjestelmää koskevat ohjeet, ennen tämän pöytäkirjan tekemistä hyväksytyt päätökset mukaan luettuina, koskevat soveltuvin osin tämän artiklan määräyksiä.

6. Osapuoliin kuuluvat teollisuusmaat voivat myös myöntää ja osapuoliin kuuluvat kehitysmaat ja osapuoliin kuuluvat siirtymätalouden maat hyödyntää kahdenvälisten, alueellisten ja monenvälisten kanavien kautta taloudellisia ja muita resursseja tämän pöytäkirjan määräysten täytäntöön panemiseksi.

26 artikla

Tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi

1. Osapuolten konferenssi toimii tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena.

2. Yleissopimuksen osapuolet, jotka eivät ole tämän pöytäkirjan osapuolia, voivat osallistua tarkkailijoina tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin kokouksiin. Kun osapuolten konferenssi toimii tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena, tätä pöytäkirjaa koskevien päätösten tekemiseen osallistuvat ainoastaan pöytäkirjan osapuolet.

3. Kun osapuolten konferenssi toimii tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena, osapuolten konferenssin puheenjohtajiston jäsen, joka edustaa yleissopimuksen osapuolta, mutta joka kyseisenä aikana ei ole tämän pöytäkirjan osapuoli, korvataan jäsenellä, jonka tämän pöytäkirjan osapuolet valitsevat keskuudestaan.

4. Tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi tarkastelee säännöllisesti tämän pöytäkirjan täytäntöönpanoa ja tekee toimivaltansa rajoissa päätöksiä sen tehokkaan täytäntöönpanon edistämiseksi. Konferenssi suorittaa sille tässä pöytäkirjassa määrätyt tehtävät ja

a)	antaa suosituksia tämän pöytäkirjan täytäntöönpanon kannalta tarpeellisista asioista;

b)	perustaa tämän pöytäkirjan täytäntöönpanon kannalta tarpeellisiksi katsottuja avustavia toimielimiä;

c)	pyytää ja käyttää tarvittaessa toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen sekä hallitustenvälisten elinten sekä kansalaisjärjestöjen tarjoamia palveluita, yhteistyötä ja tietoja;

d)	päättää miten ja kuinka usein on tämän pöytäkirjan 29 artiklan mukaisesti toimitettava tietoja sekä käsittelee mainitut tiedot ja avustavilta toimielimiltä saamansa raportit;

e)	käsittelee ja hyväksyy tarvittaessa tämän pöytäkirjan täytäntöönpanon kannalta tarpeelliseksi katsotut muutokset tähän pöytäkirjaan ja sen liitteeseen sekä mahdolliset lisäliitteet tähän pöytäkirjaan; ja

f)	suorittaa muut tämän pöytäkirjan täytäntöönpanon edellyttämät tehtävät.

5. Osapuolten konferenssin menettelytapasääntöjä ja yleissopimuksen rahoitussääntöjä sovelletaan soveltuvin osin tähän pöytäkirjaan, jollei tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi yksimielisesti toisin päätä.

6. Sihteeristö kutsuu koolle tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin ensimmäisen kokouksen, joka pidetään ensimmäisen pöytäkirjan voimaantulon jälkeen pidettäväksi sovitun osapuolten konferenssin kokouksen yhteydessä. Myöhemmät tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin varsinaiset kokoukset pidetään osapuolten konferenssin varsinaisten kokousten yhteydessä, jollei tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi toisin päätä.

7. Tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin ylimääräisiä kokouksia pidetään muina aikoina, kun tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi katsoo sen tarpeelliseksi, sekä jonkin osapuolen kirjallisesta pyynnöstä, jos ylimääräisen kokouksen pitämistä tukee vähintään kolmasosa osapuolista kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun sihteeristö on toimittanut pyynnön muille osapuolille.

8. Yhdistyneet Kansakunnat, sen erityisjärjestöt ja Kansainvälinen atomienergiajärjestö sekä sellaiset niiden jäseninä tai tarkkailijoina olevat valtiot, jotka eivät ole yleissopimuksen osapuolia, voivat olla edustettuina tarkkailijoina tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivassa osapuolten konferenssissa. Mikä tahansa kansallinen tai kansainvälinen, hallitustenvälinen tai ei-hallitustenvälinen elin tai järjestö, jonka toimialaa tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvat asiat ovat ja joka on ilmoittanut sihteeristölle haluavansa olla edustettuna tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivassa osapuolten konferenssissa tarkkailijana, voidaan hyväksyä sellaiseksi, jollei vähintään kolmasosa läsnä olevista osapuolista sitä vastusta. Jollei tässä artiklassa toisin määrätä, tarkkailijoiden hyväksyminen ja osallistuminen tapahtuu edellä olevassa 5 kohdassa tarkoitettujen menettelytapasääntöjen mukaisesti.

27 artikla

Avustavat toimielimet

1. Mikä tahansa yleissopimuksella tai sen mukaisesti perustettu avustava toimielin voi tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin päätöksellä suorittaa pöytäkirjan mukaisia tehtäviä, jolloin osapuolten kokouksen on yksilöitävä, mitä tehtäviä kyseinen toimielin suorittaa.

2. Yleissopimuksen osapuolet, jotka eivät ole tämän pöytäkirjan osapuolia, voivat osallistua tarkkailijoina mainittujen avustavien toimielinten kokouksiin. Kun yleissopimuksen mukainen avustava toimielin toimii tämän pöytäkirjan avustavana toimielimenä, pöytäkirjan mukaisten päätösten tekemiseen osallistuvat ainoastaan pöytäkirjan osapuolet.

3. Kun yleissopimuksen mukainen avustava toimielin suorittaa tähän pöytäkirjaan liittyviä tehtäviä, kyseisen avustavan toimielimen puheenjohtajiston jäsen, joka edustaa yleissopimuksen osapuolta, mutta joka kyseisenä aikana ei ole pöytäkirjan osapuoli, korvataan jäsenellä, jonka pöytäkirjan osapuolet valitsevat keskuudestaan.

28 artikla

Sihteeristö

1. Yleissopimuksen 24 artiklalla perustettu sihteeristö toimii tämän pöytäkirjan sihteeristönä.

2. Yleissopimuksen 24 artiklan 1 kohtaa, joka koskee sihteeristön tehtäviä, sovelletaan soveltuvin osin tähän pöytäkirjaan.

3. Siltä osin kuin ne ovat eriteltävissä, tähän pöytäkirjaan liittyvien sihteeripalvelujen kustannuksista vastaavat pöytäkirjan osapuolet. Tämän pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi päättää ensimmäisessä kokouksessaan tätä varten tarvittavista rahoitusjärjestelyistä.

29 artikla

Seuranta ja raportointi

Kukin osapuoli seuraa tähän pöytäkirjaan perustuvien velvoitteidensa täytäntöönpanoa ja esittää pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivalle osapuolten konferenssille tämän asettamin määräajoin ja määrittelemässä muodossa raportin toimenpiteistä, joihin osapuoli on ryhtynyt tämän pöytäkirjan täytäntöön panemiseksi.

30 artikla

Tämän pöytäkirjan noudattamisen edistämistä koskevat menettelyt ja järjestelyt

Pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi käsittelee ja hyväksyy ensimmäisessä kokouksessaan yhteistyömenettelyt ja toimielimiä koskevat järjestelyt, joiden avulla edistetään pöytäkirjan määräysten noudattamista ja käsitellään niitä tapauksia, joissa määräyksiä ei ole noudatettu. Näihin menettelyihin ja järjestelyihin tulee sisältyä asianmukaiset määräykset neuvonnan tai avun tarjoamisesta. Ne ovat erillisiä yleissopimuksen 27 artiklan mukaisista riitojen ratkaisumenettelyistä eivätkä ne rajoita niiden soveltamista.

31 artikla

Arviointi ja seuranta

Pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimiva osapuolten konferenssi suorittaa neljän vuoden kuluttua tämän pöytäkirjaan voimaantulosta ja sen jälkeen pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin määrittelemin aikavälein arvioinnin pöytäkirjan tehokkuudesta.

32 artikla

Allekirjoittaminen

Tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten yleissopimuksen osapuolille Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 2 päivästä helmikuuta 2011 lähtien 1 päivään helmikuuta 2012 saakka.

33 artikla

Voimaantulo

1. Tämä pöytäkirja tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona viideskymmenes yleissopimuksen osapuoliin kuuluvan valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu.

2. Sellaisen valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän pöytäkirjan tai liittyy siihen sen jälkeen, kun viideskymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on edellä olevan 1 kohdan mukaisesti talletettu, tämä pöytäkirja tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona asianomainen valtio tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestö on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tai sinä päivänä, jona yleissopimus tulee asianomaisen valtion tai taloudellisen yhdentymisen järjestön osalta voimaan, mikäli tämä tapahtuu myöhemmin.

3. Sovellettaessa tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa, taloudellisen yhdentymisen järjestön tallettamaa asiakirjaa ei oteta huomioon tämän järjestön jäsenvaltioiden tallettamien asiakirjojen lisäksi.

34 artikla

Varaumat

Tähän pöytäkirjaan ei saa tehdä varaumia.

35 artikla

Irtisanominen

1. Milloin tahansa kahden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona tämä pöytäkirja on tullut voimaan jonkin osapuolen osalta, tämä osapuoli voi irtisanoa pöytäkirjan antamalla siitä kirjallisen ilmoituksen tallettajalle.

2. Edellä tarkoitettu irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jona tallettaja on vastaanottanut irtisanomista koskevan ilmoituksen tai ilmoituksessa mainittuna myöhempänä ajankohtana.

36 artikla

Todistusvoimaiset tekstit

Tämän pöytäkirjan alkuperäiskappale, jonka arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan mainittuna päivänä.

TEHTY Nagoyassa kahdentenakymmenentenäyhdeksäntenä päivänä lokakuuta vuonna kaksituhattakymmenen.

LIITE

RAHALLISET JA MUUT KUIN RAHALLISET HYÖDYT

Rahallisia hyötyjä voivat olla esimerkiksi seuraavat hyödyt, niihin kuitenkaan rajoittumatta:

a)	käyttömaksut/maksu kerättyä tai muutoin hankittua näytettä kohden;

b)	ennakkomaksut;

c)	erämaksut;

d)	rojaltimaksut;

e)	kaupallistamiseen liittyvät lisenssimaksut;

f)	erityismaksut, joita maksetaan biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä tukeville erityisrahastoille;

g)	palkat ja muut etuudet, jos niistä on keskinäisesti sovittu;

h)	tutkimusrahoitus;

i)	yhteisyritykset;

j)	asiaan liittyvien immateriaalioikeuksien yhteisomistus.

Muita kuin rahallisia hyötyjä voivat olla esimerkiksi seuraavat hyödyt, niihin kuitenkaan rajoittumatta:

a)	tutkimus- ja kehitystyön tulosten jakaminen;

b)	tieteellisiin tutkimuksiin, kehitysohjelmiin ja erityisesti biotekniseen tutkimukseen liittyvä yhteistyö, yhteistoiminta ja edistäminen, mahdollisuuksien mukaan sen osapuolen alueella, joka toimittaa geenivarat;

c)	osallistuminen tuotekehitykseen;

d)	koulutukseen ja valmentamiseen liittyvä yhteistyö, yhteistoiminta ja edistäminen;

e)	pääsy geenivarojen ex situ -ohjelmiin ja tietokantoihin;

tiedon ja teknologian siirto geenivarojen toimittajalle oikeudenmukaisin ja edullisin ehdoin ja, jos asiasta keskinäisesti sovitaan, ilman täyttä vastiketta ja etuoikeutetusti, erityisesti sellaisen tietämyksen ja teknologian siirto, jossa hyödynnetään geenivaroja tai joka on merkityksellistä biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta, biotekniikan siirto mukaan luettuna;

g)	teknologian siirtoa koskevien valmiuksien vahvistaminen;

h)	institutionaalisten valmiuksien kehittäminen;

i)	inhimilliset ja aineelliset resurssit, joilla vahvistetaan saatavuutta koskevien määräysten hallinnointiin ja täytäntöönpanoon liittyviä valmiuksia;

j)	geenivaroihin liittyvä koulutus, johon geenivarojen toimittajamaat osallistuvat täysipainoisesti ja joka järjestetään mahdollisuuksien mukaan kyseisissä maissa;

k)	biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta merkityksellisen tieteellisen tiedon saanti, biologisten keksintöjen ja taksonomisten tutkimusten saanti mukaan luettuna;

l)	paikallistalouden edistäminen;

m)	tutkimus, joka kohdistuu ensisijaisiin tarpeisiin, kuten terveyteen ja ruokaturvaan, ja jossa otetaan huomioon geenivarat toimittavan osapuolen oma geenivarojen käyttö;

n)	institutionaaliset ja ammatilliset suhteet, joita voi syntyä saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevan sopimuksen ja sitä seuraavan yhteistyön ansiosta;

o)	ruoan ja toimeentulon turvaamiseen liittyvät hyödyt;

p)	yhteiskunnallinen tunnustus;

q)	asiaan liittyvien immateriaalioikeuksien yhteisomistus.

20.5.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/252

Euroopan unionin ja Indonesian tasavallan

VAPAAEHTOINEN KUMPPANUUSSOPIMUS

metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja Euroopan unioniin suuntautuvasta puutuotteiden kaupasta

EUROOPAN UNIONI,

jäljempänä 'unioni',

INDONESIAN TASAVALTA,

jäljempänä 'Indonesia',

jäljempänä yhdessä 'osapuolet', jotka

PALAUTTAVAT MIELIIN 9 päivänä marraskuuta 2009 allekirjoitetun Indonesian tasavallan ja Euroopan yhteisön välisen puitesopimuksen kokonaisvaltaisesta kumppanuudesta ja yhteistyöstä,

OTTAVAT HUOMIOON unionin ja Indonesian läheiset yhteistyösuhteet, erityisesti Euroopan talousyhteisön sekä Indonesian, Malesian, Filippiinien, Singaporen ja Thaimaan eli Kaakkois-Aasian valtioiden liiton jäsenvaltioiden välillä vuonna 1980 tehdyn yhteistyösopimuksen,

PALAUTTAVAT MIELIIN Itä-Aasian ja muiden alueiden maiden 13 päivänä syyskuuta 2001 annetussa metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa ja metsähallintoa koskevassa Balin julistuksessa antaman sitoumuksen toteuttaa välittömiä toimia kansallisten ponnistelujen lisäämiseksi sekä kahdenvälisen, alueellisen ja monenvälisen yhteistyön lujittamiseksi metsälainsäädännön rikkomisten ja metsärikollisuuden torjumiseksi, erityisesti laittoman puunkorjuun ja siihen liittyvän laittoman kaupan ja korruption yhteydessä, sekä niistä oikeusvaltioon kohdistuvien kielteisten vaikutusten torjumiseksi,

PANEVAT MERKILLE neuvostolle ja Euroopan parlamentille annetun metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) käsittelevän komission tiedonannon ensimmäisenä toimenpiteenä kiireellisiä toimia vaativassa laittoman puunkorjuun ja siihen liittyvän puukaupan torjunnassa,

VIITTAAVAT Indonesian tasavallan metsätalousministerin sekä kehitysyhteistyöstä ja ympäristöasioista vastaavien Euroopan unionin komission jäsenten yhteiseen, Brysselissä 8 päivänä tammikuuta 2007 allekirjoitettuun julkilausumaan,

OTTAVAT HUOMIOON vuonna 1992 annetun oikeudellisesti sitomattoman mutta velvoittavan periaatejulistuksen kaikentyyppisten metsien hoitoa, suojelua ja kestävää kehitystä koskevasta maailmanlaajuisesta konsensuksesta sekä Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksymän kaikkia metsätyyppejä koskevan oikeudellisesti sitomattoman asiakirjan hyväksymisen,

OVAT TIETOISIA ympäristöä ja kehitystä koskevassa vuoden 1992 Rion julistuksessa vahvistettujen periaatteiden merkityksestä kestävän metsänhoidon turvaamisessa, erityisesti yleisen tiedostamisen ja yleisön ympäristöasioihin osallistumisen merkitystä koskevasta periaatteesta 10 sekä alkuperäiskansojen ja muiden paikallisyhteisöjen keskeisen tärkeää roolia ympäristönhoidossa ja kehityksessä koskevasta periaatteesta 22,

OVAT TIETOISIA Indonesian tasavallan hallituksen pyrkimyksistä edistää hyvää metsähallintoa, metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa ja laillisen puutavaran kauppaa muun muassa Sistem Verifikasi Legalitas Kayun (SVLK) kautta indonesialaisen puutavaran laillisuuden varmistavana järjestelmänä (TLAS), joka on kehitetty useita alan sidosryhmiä käsittävän prosessin kautta hyvän hallintotavan, uskottavuuden ja edustavuuden periaatteita noudattaen,

OVAT TIETOISIA siitä, että Indonesian TLAS on suunniteltu takaamaan kaikkien puutuotteiden laillisuus,

OVAT TIETOISIA siitä, että vapaaehtoinen FLEGT-kumppanuussopimus tukee kestävää metsänhoitoa ja edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa metsäkadosta ja metsien heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähenemisen kautta, edistää metsien suojelua ja kestävää metsänhoitoa sekä täydentää metsien hiilivarastoja (REDD+),

OTTAVAT HUOMIOON villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) ja erityisesti vaatimuksen, jonka mukaan CITES-sopimuksen osapuolet myöntävät vientilupia liitteissä I, II ja III lueteltuihin lajeihin kuuluvia yksilöitä varten ainoastaan tietyin edellytyksin, joihin kuuluu se, että yksilöä ei ole saatu kyseisen osapuolen eläin- ja kasvinsuojelulakien vastaisella tavalla,

OVAT PÄÄTTÄNEET pyrkiä saamaan mahdollisimman vähäisiksi sellaiset alkuperäiskansoihin ja paikallisyhteisöihin sekä köyhään väestöön kohdistuvat kielteiset vaikutukset, joita tämän sopimuksen täytäntöönpanosta voi suoranaisesti aiheutua,

OTTAVAT HUOMIOON, että osapuolet pitävät tärkeinä kansainvälisesti sovittuja kehitystavoitteita ja Yhdistyneiden Kansakuntien asettamia vuosituhannen kehitystavoitteita,

OTTAVAT HUOMIOON, että osapuolet pitävät tärkeinä monenvälisen kauppajärjestelmän periaatteita ja sääntöjä, erityisesti vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevassa yleissopimuksessa (GATT-sopimus) ja Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehdyissä muissa monenvälisissä sopimuksissa määrättyjä oikeuksia ja velvoitteita, sekä tarvetta soveltaa niitä avoimella ja syrjimättömällä tavalla,

OTTAVAT HUOMIOON Euroopan yhteisöön suuntautuvaa puutavaran tuontia koskevan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2173/2005 ja puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20 päivänä lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 995/2010,

VAHVISTAVAT vastavuoroisen kunnioittamisen, itsemääräämisoikeuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteet ja tunnustavat osapuolille tämän sopimuksen perusteella koituvat edut,

NOUDATTAVAT asianomaisia osapuolten lakeja ja määräyksiä,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Tarkoitus

1. Kaikentyyppisten metsien kestävää hoitoa koskevan osapuolten yhteisen sitoumuksen mukaisesti tämän sopimuksen tavoitteena on muodostaa oikeudelliset puitteet sen varmistamiseksi, että kaikki tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat Indonesiasta unioniin tuodut puutuotteet on tuotettu laillisesti, ja näin edistää puutuotteiden kauppaa.

2. Lisäksi tämä sopimus tarjoaa perustan osapuolten vuoropuhelulle ja yhteistyölle tämän sopimuksen täysimääräisen soveltamisen helpottamiseksi ja edistämiseksi sekä metsälainsäädännön soveltamisen valvonnan ja metsähallinnon parantamiseksi.

2 artikla

Määritelmät

Tässä sopimuksessa tarkoitetaan:

'tuonnilla unioniin' puutuotteiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen unionissa unionin tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun asetuksen (ETY) N:o 2913/1992 79 artiklassa tarkoitetulla tavalla, jos tuotteita ei voida katsoa tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/1992 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 1 artiklan 6 kohdassa määritellyiksi "luonteeltaan muiksi kuin kaupallisiksi tuotteiksi";

b)	'viennillä' puutuotteiden fyysistä lähtemistä tai poisviemistä mistä tahansa Indonesian maantieteellisen alueen osasta;

c)	'puutuotteilla' liitteessä IA ja liitteessä IB lueteltuja tuotteita;

d)	'HS-koodilla' Maailman tullijärjestön kansainvälisellä yleissopimuksella harmonoidusta tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmästä perustetussa harmonoidussa tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmässä vahvistettua neli- tai kuusinumeroista tavaran koodia;

e)	'FLEGT-luvalla' Indonesian varmennettua laillista (V-Legal) asiakirjaa, jolla vahvistetaan, että unioniin suuntautuvaan vientiin tarkoitettu puutuotelähetys on tuotettu laillisesti; FLEGT-lupa voi olla painettu tai sähköisessä muodossa;

f)	'lupaviranomaisella' yhteisöjä, jotka Indonesia on valtuuttanut myöntämään ja vahvistamaan FLEGT-lupia;

g)	'toimivaltaisilla viranomaisilla' viranomaisia, jotka unionin jäsenvaltiot ovat nimenneet vastaanottamaan, hyväksymään ja tarkastamaan FLEGT-lupia;

h)	'lähetyksellä' FLEGT-luvassa tarkoitettua puutuote-erää, jonka lähettäjä tai laivaaja on lähettänyt Indonesiasta ja joka esitetään luovutettavaksi vapaaseen liikkeeseen unionissa sijaitsevassa tullitoimipaikassa;

i)	'laillisesti tuotetulla puutavaralla' puutuotteita, jotka on korjattu tai tuotu sekä tuotettu liitteessä II mainitun lainsäädännön mukaisesti.

3 artikla

FLEGT-lupajärjestelmä

1. Tämän sopimuksen osapuolet perustavat metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan lupajärjestelmän, jäljempänä 'FLEGT-lupajärjestelmä'. Siinä vahvistetaan menettelyt ja vaatimukset, joilla pyritään FLEGT-lupien avulla varmentamaan ja vahvistamaan, että unioniin toimitetut puutuotteet on tuotettu laillisesti. Unioni hyväksyy 20 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2173/2005 mukaisesti kyseisten lähetysten tuonnin Indonesiasta unioniin ainoastaan, jos niillä on FLEGT-lupa.

2. FLEGT-lupajärjestelmää sovelletaan liitteessä IA lueteltuihin puutuotteisiin.

3. Liitteessä IB lueteltuja puutuotteita ei saa viedä Indonesiasta, eikä niille saa myöntää FLEGT-lupaa.

4. Osapuolet sopivat toteuttavansa kaikki tarvittavat toimenpiteet FLEGT-lupajärjestelmän täytäntöön panemiseksi tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.

4 artikla

Lupaviranomaiset

1. Lupaviranomainen tarkastaa, että puutuotteet on tuotettu laillisesti liitteessä II määritellyn lainsäädännön mukaisesti. Lupaviranomainen myöntää FLEGT-luvat laillisesti tuotettujen puutuotteiden lähetyksille unioniin suuntautuvaa vientiä varten.

2. Lupaviranomainen ei saa myöntää FLEGT-lupia puutuotteille, jos ne koostuvat Indonesiaan jostakin kolmannesta maasta tuoduista sellaisessa muodossa olevista puutuotteista, jonka osalta kyseisen kolmannen maan lait kieltävät viennin, tai sisältävät tällaisia tuotteita tai jos on näyttöä siitä, että kyseiset puutuotteet on tuotettu sen maan lakien vastaisella tavalla, jossa puut on korjattu.

3. Lupaviranomainen pitää yllä FLEGT-lupien myöntämismenettelynsä ja saattaa ne julkisesti käytettäviksi. Lupaviranomainen pitää myös kirjaa kaikista FLEGT-lupien kattamista lähetyksistä ja luovuttaa tietosuojaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä noudattaen nämä tiedot riippumatonta seurantaa varten taaten samalla viejien omistusoikeutta koskevien tietojen luottamuksellisuuden.

4. Indonesia perustaa lupatiedotusyksikön, joka toimii yhteyspisteenä toimivaltaisten viranomaisten ja lupaviranomaisten väliselle tietojen vaihdolle siten kuin liitteissä III ja V esitetään.

5. Indonesia ilmoittaa lupaviranomaisen ja lupatiedotusyksikön yhteystiedot Euroopan komissiolle. Osapuolet julkistavat nämä tiedot.

5 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1. Toimivaltaiset viranomaiset tarkastavat, että jokaisella lähetyksellä on voimassa oleva FLEGT-lupa ennen kuin lähetys luovutetaan vapaaseen liikkeeseen unionissa. Lähetyksen luovutusta voidaan lykätä ja lähetys voidaan pitää viranomaisten hallussa, jos FLEGT-luvan pätevyydestä on epäilyksiä.

2. Toimivaltaiset viranomaiset pitävät kirjaa vastaanotetuista FLEGT-luvista ja julkaisevat tiedot vuosittain.

3. Toimivaltaiset viranomaiset myöntävät riippumattomiksi markkinavalvojiksi nimetyille henkilöille tai elimille kansallisen tietosuojalainsäädäntönsä mukaisesti pääsyn asianomaisiin asiakirjoihin ja tietoihin.

4. Toimivaltaiset viranomaiset eivät harjoita 5 artiklan 1 kohdassa kuvattua toimintaa, jos kyseessä on CITES-sopimuksen liitteissä luetelluista lajeista saatuja puutuotteita käsittävä lähetys, sillä niihin sovelletaan tarkastuksia koskevia luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 säännöksiä.

5. Euroopan komissio ilmoittaa Indonesialle toimivaltaisten viranomaisten yhteystiedot. Osapuolet julkistavat nämä tiedot.

6 artikla

FLEGT-luvat

1. FLEGT-luvat myöntää lupaviranomainen vahvistaakseen, että puutuotteet on tuotettu laillisesti.

2. FLEGT-luvat laaditaan englanninkieliselle lomakkeelle englanniksi.

3. Osapuolet voivat keskinäisestä sopimuksesta perustaa sähköisiä järjestelmiä FLEGT-lupien myöntämistä, lähettämistä ja vastaanottamista varten.

4. Lupaa koskevat tekniset eritelmät esitetään liitteessä IV. FLEGT-lupien myöntämismenettely esitetään liitteessä V.

7 artikla

Laillisesti tuotetun puutavaran varmentaminen

1. Indonesia ottaa käyttöön TLAS-järjestelmän, jolla varmennetaan, että lähetettäväksi tarkoitetut puutuotteet on tuotettu laillisesti, ja varmistetaan, että unioniin viedään ainoastaan tällaisiksi varmennettuja lähetyksiä.

2. Järjestelmä, jolla varmennetaan, että puutuotelähetykset on tuotettu laillisesti, esitetään liitteessä V.

8 artikla

FLEGT-luvan kattamien lähetysten luovutus vapaaseen liikkeeseen

1. Menettelyt FLEGT-luvan kattamien lähetysten luovuttamiseksi vapaaseen liikkeeseen unionissa kuvataan liitteessä III.

2. Jos toimivaltaisilla viranomaisilla on perusteltua syytä epäillä, ettei lupa ole pätevä tai aito tai ettei se vastaa lähetystä, joka sen on tarkoitus kattaa, voidaan soveltaa liitteessä III kuvattuja menettelyjä.

3. Jos FLEGT-lupia koskevissa neuvotteluissa nousee esiin ratkaisemattomia erimielisyyksiä tai vaikeuksia, asia voidaan siirtää yhteisen täytäntöönpanokomitean käsiteltäväksi.

9 artikla

Sääntöjenvastaisuudet

Osapuolet ilmoittavat toisilleen, jos ne epäilevät FLEGT-lupajärjestelmän kiertämistä tai sääntöjenvastaisuutta tai ovat saaneet sellaisesta näyttöä muun muassa seuraavien seikkojen osalta:

a)	kaupan reittiä muutetaan esimerkiksi muuttamalla kaupan suuntaa Indonesiasta unioniin niin, että se kulkee jonkin kolmannen maan kautta;

b)	FLEGT-lupien kattamat puutuotteet sisältävät kolmansista maista peräisin olevaa laittomasti tuotetuksi epäiltyä puuta, tai

c)	FLEGT-luvan saamiseen tai käyttöön liittyy petos.

10 artikla

Indonesian TLAS-järjestelmän soveltaminen ja muut toimenpiteet

1. Indonesia varmentaa Indonesian TLAS-järjestelmää käyttäen unionin ulkopuolisille markkinoille viedyn sekä sen kotimarkkinoilla myydyn puutavaran laillisuuden sekä pyrkii varmentamaan tuotujen puutuotteiden laillisuuden käyttäen mahdollisuuksien mukaan tämän sopimuksen täytäntöön panemiseksi kehitettyä järjestelmää.

2. Näiden pyrkimysten tukemiseksi unioni edistää edellä mainitun järjestelmän käyttöä muilla kansainvälisillä markkinoilla ja kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa.

3. Unioni toteuttaa toimenpiteitä estääkseen laittomasti korjatun puun ja siitä saatujen tuotteiden saattamisen unionin markkinoille.

11 artikla

Sidosryhmien osallistuminen sopimuksen täytäntöönpanoon

1. Indonesia kuulee säännöllisesti sidosryhmiä tämän sopimuksen täytäntöönpanosta ja edistää tältä osin asianmukaisia toimintastrategioita, toimintatapoja ja ohjelmia.

2. Unioni kuulee säännöllisesti sidosryhmiä tämän sopimuksen täytäntöönpanosta ottaen huomioon tiedon saantia, kansalaisten osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevasta vuonna 1998 tehdystä yleissopimuksesta (Århusin yleissopimus) johtuvat velvoitteensa.

12 artikla

Sosiaaliset suojalausekkeet

1. Sopimuksen mahdollisten haittavaikutusten minimoimiseksi osapuolet sopivat perehtyvänsä paremmin vaikutuksiin, joita kohdistuu puuteollisuuteen sekä niiden alkuperäisväestöä edustavien ja paikallisten yhteisöjen elinkeinoihin, joihin sopimus saattaa vaikuttaa, siten kuin ne niiden kansallisissa laeissa ja asetuksissa kuvataan.

2. Osapuolet seuraavat, millä tavoin tämä sopimus vaikuttaa 1 kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin ja muihin toimijoihin, ja toteuttavat kohtuullisia toimenpiteitä mahdollisten haittavaikutusten lieventämiseksi. Osapuolet voivat sopia täydentävistä toimenpiteistä haittavaikutusten korjaamiseksi.

13 artikla

Markkinakannustimet

Kansainväliset velvoitteensa huomioon ottaen unioni edistää tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien puutuotteiden suotuisaa asemaa unionin markkinoilla. Tämä tarkoittaa erityisesti toimenpiteitä, joilla tuetaan

a)	sellaista julkista ja yksityistä hankintapolitiikkaa, jossa tunnistetaan laillisesti korjatusta puusta saadut tuotteet ja taataan niille markkinat; ja

b)	nykyistä suotuisampaa suhtautumista FLEGT-luvan saaneisiin tuotteisiin unionin markkinoilla.

14 artikla

Yhteinen täytäntöönpanokomitea

1. Osapuolet perustavat yhteisen mekanismin, jäljempänä 'yhteinen täytäntöönpanokomitea', tarkastelemaan tämän sopimuksen täytäntöönpanoon ja arviointiin liittyviä kysymyksiä.

2. Kumpikin osapuoli nimeää edustajansa yhteiseen täytäntöönpanokomiteaan, joka tekee päätöksensä yksimielisesti. Yhteisen täytäntöönpanokomitean puheenjohtajina toimii kaksi korkeaa virkamiestä, joista toinen on unionista ja toinen Indonesiasta.

3. Yhteinen täytäntöönpanokomitea vahvistaa oman työjärjestyksensä.

4. Yhteinen täytäntöönpanokomitea kokoontuu vähintään kerran vuodessa osapuolten ennalta sopimana ajankohtana käsittelemään niiden ennalta sopimia asioita. Ylimääräisiä kokouksia voidaan kutsua koolle jommankumman osapuolen pyynnöstä.

5. Yhteinen täytäntöönpanokomitea

a)	tarkastelee yhteisiä toimenpiteitä tämän sopimuksen täytäntöön panemiseksi ja hyväksyy ne;

b)	arvioi ja seuraa tämän 15 artiklan nojalla perustettujen mekanismien havaintojen ja raporttien perusteella sopimuksen täytäntöönpanon edistymistä kokonaisuudessaan, mukaan luettuna TLAS-järjestelmän ja markkinatoimenpiteiden toiminta;

c)	arvioi tämän sopimuksen täytäntöönpanosta johtuvia etua ja rajoituksia sekä päättää korjaavista toimenpiteistä;

d)	tutkii raportit ja valitukset, jotka koskevat FLEGT-lupajärjestelmän soveltamista jommankumman osapuolten alueella;

e)	sopii päivän, jona FLEGT-lupajärjestelmän toiminta alkaa sen jälkeen, kun TLAS-järjestelmän toiminta on arvioitu liitteessä VIII esitetyillä perusteilla;

f)	määrittelee yhteistyöalat tämän sopimuksen täytäntöönpanon tukemiseksi;

g)	perustaa tarvittaessa ylimääräisiä elimiä erityisasiantuntemusta vaativiin tehtäviin;

h)	laatii, hyväksyy, jakaa ja julkistaa vuosiraportit, kokouksiaan koskevat raportit sekä muut työhönsä perustuvat asiakirjat;

i)	suorittaa muut mahdolliset tehtävät, jotka se on ottanut hoitaakseen.

15 artikla

Seuranta ja arviointi

Osapuolet sopivat käyttävänsä tämän sopimuksen täytäntöönpanon ja vaikuttavuuden arvioimiseen seuraavien kahden mekanismin raportteja ja havaintoja:

a)	Indonesia käyttää, unionia kuullen, määräaikaisarvioijan palveluja liitteessä VI kuvattujen tehtävien suorittamiseen;

b)	unioni käyttää, Indonesiaa kuullen, riippumattoman markkinavalvojan palveluja liitteessä VII kuvattujen tehtävien suorittamiseen.

16 artikla

Tukitoimenpiteet

1. Tämän sopimuksen täytäntöönpanoa tukeviin, 14 artiklan 5 kohdan f alakohdan nojalla määriteltyihin toimenpiteisiin tarvittavien mahdollisten resurssien järjestämisestä päätetään unionin ja sen jäsenvaltioiden Indonesian kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan ohjelmasuunnittelun yhteydessä.

2. Osapuolet varmistavat, että tämän sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviä toimenpiteitä sovitetaan yhteen nykyisten ja tulevien kehitysyhteistyöohjelmien ja -aloitteiden kanssa.

17 artikla

Raportointi ja tietojen julkistaminen

1. Osapuolet varmistavat, että yhteisen täytäntöönpanokomitean toiminta on mahdollisimman avointa. Sen työhön perustuvat raportit laaditaan yhteisesti ja julkistetaan.

2. Yhteinen täytäntöönpanokomitea julkaisee vuosittain raportin, jossa esitetään muun muassa yksityiskohtaiset tiedot seuraavista:

a)	unioniin FLEGT-lupajärjestelmän puitteissa vietyjen puutuotteiden määrät HS-nimikkeiden mukaan jaoteltuna;

b)	Indonesian myöntämien FLEGT-lupien lukumäärä;

c)	edistyminen tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa sekä sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvät kysymykset;

d)	laittomasti tuotettujen puutuotteiden viennin, tuonnin sekä kotimarkkinoille saattamisen ja kotimarkkinoilla käytävän kaupan estämiseksi toteutetut toimet;

e)	Indonesiaan tuodut puutavara- ja puutuotemäärät sekä laittomasti tuotettujen puutuotteiden tuonnin estämiseksi ja FLEGT-lupajärjestelmän lahjomattomuuden säilyttämiseksi toteutetut toimet;

f)	tapaukset, joissa FLEGT-lupajärjestelmän määräykset eivät täyty, ja niiden hoitamiseksi toteutetut toimet;

g)	unioniin FLEGT-lupajärjestelmän nojalla tuotujen puutuotteiden määrät HS-nimikkeiden mukaan jaoteltuna, sekä unionin jäsenvaltio, jossa tuonti unioniin tapahtui;

h)	unionin vastaanottamien FLEGT-lupien lukumäärä;

i)	sellaisten tapausten lukumäärä ja kyseessä olevien puutuotteiden määrät, joissa on oltu yhteydessä 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3. Metsäalan parempaa hallintoa ja suurempaa avoimuutta koskevan tavoitteen saavuttamiseksi ja tämän sopimuksen täytäntöönpanon ja vaikutusten seuraamiseksi sekä Indonesiassa että unionissa osapuolet sopivat, että liitteessä IX kuvatut tiedot saatetaan julkisesti saataville.

4. Osapuolet sopivat, etteivät ne oman lainsäädäntönsä mukaisesti julkista tämän sopimuksen nojalla vaihtamiaan luottamuksellisia tietoja. Kumpikaan osapuoli ei anna eikä salli viranomaistensa antaa yleisön tietoon niitä tämän sopimuksen nojalla vaihdettuja tietoja, jotka ovat liikesalaisuuksia tai luottamuksellista kaupallista tietoa.

18 artikla

Täytäntöönpanoa koskeva tiedotus

1. Tämän sopimuksen täytäntöönpanoa koskevasta virallisesta viestinnästä vastaavat seuraavat osapuolten edustajat:

Indonesia:

Unioni:

Metsien käytöstä vastaava

metsätalousministeriön pääjohtaja

Euroopan unionin edustusto

Indonesiassa olevan edustuston päällikkö

2. Osapuolet ilmoittavat toisilleen viipymättä tämän sopimuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavat tiedot, mukaan luettuina 1 kohtaa koskevat muutokset.

19 artikla

Alue, johon sopimusta sovelletaan

Tätä sopimusta sovelletaan alueeseen, johon sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta siinä määrätyin edellytyksin, ja Indonesian alueeseen.

20 artikla

Riitojen ratkaiseminen

1. Osapuolet pyrkivät ratkaisemaan tämän sopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevat riidat ripeästi neuvotteluin.

2. Jos riitaa ei saada ratkaistua neuvotteluin kahden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvotteluja alun perin pyydettiin, kumpi tahansa osapuoli voi siirtää asian yhteiselle täytäntöönpanokomitealle, joka pyrkii ratkaisemaan erimielisyyden. Yhteiselle täytäntöönpanokomitealle on toimitettava kaikki asiaa koskevat merkitykselliset tiedot, jotta se voi tarkastella tilannetta perusteellisesti hyväksyttävän ratkaisun aikaan saamiseksi. Tätä varten yhteisen täytäntöönpanokomitean on tarkasteltava kaikkia mahdollisuuksia tämän sopimuksen tosiasiallisen täytäntöönpanon jatkamiseksi.

3. Jos yhteinen täytäntöönpanokomitea ei kykene ratkaisemaan riitaa kahden kuukauden kuluessa, osapuolet voivat pyytää yhdessä kolmatta osapuolta tarjoamaan hyviä palveluksia tai toimimaan välittäjänä.

4. Jos riitaa ei voida ratkaista 3 kohdan mukaisesti, kumpi tahansa osapuoli voi ilmoittaa toiselle osapuolelle välimiehen nimeämisestä; tällöin toisen osapuolen on nimettävä toinen välimies kolmenkymmenen kalenteripäivän kuluessa ensimmäisen välimiehen nimeämisestä. Osapuolet nimeävät yhdessä kolmannen välimiehen kahden kuukauden kuluessa toisen välimiehen nimeämisestä.

5. Välimiespäätökset tehdään äänten enemmistöllä kuuden kuukauden kuluessa kolmannen välimiehen nimeämisestä.

6. Ratkaisu sitoo osapuolia, eikä siihen voi hakea muutosta.

7. Yhteinen täytäntöönpanokomitea vahvistaa välimiesmenettelyn työtavat.

21 artikla

Soveltamisen keskeytys

1. Osapuolen, joka haluaa keskeyttää tämän sopimuksen soveltamisen, on ilmoitettava aikomuksestaan kirjallisesti toiselle osapuolelle. Sen jälkeen osapuolet keskustelevat asiasta.

2. Kumpi tahansa osapuoli voi keskeyttää tämän sopimuksen soveltamisen. Soveltamisen keskeyttämistä koskeva päätös ja sen perustelut on ilmoitettava toiselle osapuolelle kirjallisesti.

3. Tämän sopimuksen ehtojen soveltaminen lakkaa kolmenkymmenen kalenteripäivän kuluttua tällaisen ilmoituksen antamisesta.

4. Tätä sopimusta aletaan soveltaa uudelleen kolmenkymmenen kalenteripäivän kuluttua siitä, kun soveltamisen keskeyttänyt osapuoli ilmoittaa toiselle osapuolelle, etteivät soveltamisen keskeyttämisen perustelut enää päde.

22 artikla

Muutokset

1. Jos osapuoli haluaa muuttaa tätä sopimusta, sen on tehtävä tätä koskeva ehdotus vähintään kolme kuukautta ennen yhteisen täytäntöönpanokomitean seuraavaa kokousta. Yhteinen täytäntöönpanokomitea keskustelee ehdotuksesta ja, jos se pääsee asiassa yksimielisyyteen, antaa suosituksen. Jos osapuolet yhtyvät suositukseen, ne hyväksyvät sen sisäisiä menettelyjään noudattaen.

2. Osapuolten tällä tavalla hyväksymä muutos tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tätä varten tarvittavien menettelyjen päätökseen saattamisesta.

3. Yhteinen täytäntöönpanokomitea voi tehdä muutoksia tämän sopimuksen liitteisiin.

4. Kaikista muutoksista ilmoitetaan Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille ja Indonesian tasavallan ulkoasiainministerille diplomaattiteitse.

23 artikla

Voimaantulo, kesto ja voimassaolon päättyminen

1. Tämä sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona osapuolet ilmoittavat toisilleen kirjallisesti tätä varten tarvittavien menettelyjensä päätökseen saattamisesta.

2. Ilmoitus toimitetaan Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille ja Indonesian tasavallan ulkoasiainministerille diplomaattiteitse.

3. Tämä sopimus on voimassa viisi vuotta. Sen voimassaoloa jatketaan peräkkäisillä viiden vuoden jaksoilla, jollei jompikumpi osapuoli irtisanoudu voimassaolon jatkamisesta ilmoittamalla asiasta toiselle osapuolelle kirjallisesti vähintään kaksitoista kuukautta ennen sopimuksen voimassaolon päättymistä.

4. Kumpi tahansa osapuoli voi saattaa tämän sopimuksen päättymään ilmoittamalla asiasta toiselle osapuolelle. Sopimuksen soveltaminen päättyy kahdentoista kuukauden kuluttua tällaisesta ilmoituksesta.

24 artikla

Liitteet

Tämän sopimuksen liitteet ovat erottamaton osa sopimusta.

25 artikla

Todistusvoimaiset tekstit

Tämä sopimus on laadittu kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, kroaatin, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin, viron ja indonesian (Bahasa Indonesia) kielellä, ja kukin teksti on todistusvoimainen. Jos tulkintaeroja esiintyy, englanninkielistä toisintoa sovelletaan ensisijaisesti.

TÄMÄN VAKUUDEKSI alla mainitut täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Съставено в Брюксел на тридесети септември две хиляди и тринадесета година.

Hecho en Bruselas, el treinta de septiembre de dos mil trece.

V Bruselu dne třicátého září dva tisíce třináct.

Udfærdiget i Bruxelles den tredivte september to tusind og tretten.

Geschehen zu Brüssel am dreißigsten September zweitausenddreizehn.

Kahe tuhande kolmeteistkümnenda aasta septembrikuu kolmekümnendal päeval Brüsselis.

Έγινε στις Βρυξέλλες, στις τριάντα Σεπτεμβρίου δύο χιλιάδες δεκατρία.

Done at Brussels on the thirtieth day of September in the year two thousand and thirteen.

Fait à Bruxelles, le trente septembre deux mille treize.

Sastavljeno u Bruxellesu tridesetog rujna dvije tisuće trinaeste.

Fatto a Bruxelles, addì trenta settembre duemilatredici.

Briselē, divi tūkstoši trīspadsmitā gada trīsdesmitajā septembrī.

Priimta du tūkstančiai tryliktų metų rugsėjo trisdešimtą dieną Briuselyje.

Kelt Brüsszelben, a kétezer-tizenharmadik év szeptember havának harmincadik napján.

Magħmul fi Brussell, fit-tletin jum ta’ Settembru tas-sena elfejn u tlettax.

Gedaan te Brussel, de dertigste september tweeduizend dertien.

Sporządzono w Brukseli dnia trzydziestego września roku dwa tysiące trzynastego.

Feito em Bruxelas, em trinta de setembro de dois mil e treze.

Întocmit la Bruxelles la treizeci septembrie două mii treisprezece.

V Bruseli tridsiateho septembra dvetisíctrinásť.

V Bruslju, dne tridesetega septembra leta dva tisoč trinajst.

Tehty Brysselissä kolmantenakymmenentenä päivänä syyskuuta vuonna kaksituhattakolmetoista.

Som skedde i Bryssel den trettionde september tjugohundratretton.

Dibuat di Brussel, pada tanggal tiga puluh bulan September tahun dua ribu tiga belas.

За Европейския съюз

Por la Unión Europea

Za Evropskou unii

For Den Europæiske Union

Für die Europäische Union

Euroopa Liidu nimel

Για την Ευρωπαϊκή Ένωση

For the European Union

Pour l'Union européenne

Za Europsku uniju

Per l'Unione europea

Eiropas Savienības vārdā –

Europos Sąjungos vardu

Az Európai Unió részéről

Għall-Unjoni Ewropea

Voor de Europese Unie

W imieniu Unii Europejskiej

Pela União Europeia

Pentru Uniunea Europeană

Za Európsku úniu

Za Evropsko unijo

Euroopan unionin puolesta

För Europeiska unionen

Untuk Uni Eropa

За Република Индонезия

Por la República de Indonesia

Za Indonéskou republiku

For Republikken Indonesien

Für die Republik Indonesien

Indoneesia Vabariigi nimel

Για τη Δημοκρατία της Ινδονησίας

For the Republic of Indonesia

Pour la République d'Indonésie

Za Republiku Indoneziju

Per la Repubblica di Indonesia

Indonēzijas Republikas vārdā –

Indonezijos Respublikos vardu

Az Indonéz Köztársaság részéről

Għar-Repubblika tal-Indoneżja

Voor de Republiek Indonesië

W imieniu Republiki Indonezji

Pela República da Indonésia

Pentru Republica Indonezia

Za Indonézsku republiku

Za Republiko Indonezijo

Indonesian tasavallan puolesta

För Republiken Indonesien

Untuk Republik Indonesia

LIITE I

TUOTELUETTELO

Tässä liitteessä olevassa luettelossa viitataan Maailman tullijärjestön kansainvälisellä yleissopimuksella harmonoidusta tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmästä perustettuun harmonoituun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmään.

LIITE IA

FLEGT-LUPAJÄRJESTELMÄN PIIRIIN KUULUVIEN PUUTAVARAN JA PUUTUOTTEIDEN HARMONOIDUT TAVARAKOODIT

44 Ryhmä:

HS-Koodit

Tavaran kuvaus

Polttopuu, rankoina, pölkkyinä, halkoina, oksina, risukimppuina tai niiden kaltaisissa muodoissa; puu lastuina ja hakkeena; sahanpuru ja puujäte, myös pölkyiksi, briketeiksi, rakeiksi tai niiden kaltaiseen muotoon yhteenpuristettu.

4401.21

-	Puu lastuina ja hakkeena – havupuuta

4401.22

-	Puu lastuina ja hakkeena – lehtipuuta

Ex.4404

-	Puusäleet ja niiden kaltaiset tavarat

Ex.4407

Puu, sahattu tai veistetty (chipped) pituussuunnassa, tasoleikattu tai viiluksi sorvattu, myös höylätty, hiottu tai päistään jatkettu, paksuus suurempi kuin 6 mm

4408

Viilut vanerointia (myös kerrostettua puuta tasoleikkaamalla saadut), ristiinliimattua vaneria tai niiden kaltaista kerrostettua puuta varten ja muu puu, sahattu pituussuunnassa, tasoleikattu tai viiluksi sorvattu, myös höylätty, hiottu, saumattu tai päistään jatkettu, paksuus enintään 6 mm

Puu (myös yhdistämättömät laatat ja rimat parkettilattioita varten), yhdeltä tai useammalta syrjältä tai pinnalta tai päästä koko pituudelta muotoiltu (pontattu, puolipontattu, viistottu, pontattu viistotuin syrjin tai päin, helmipontattu, tehty muotolistoiksi tai -laudoiksi, pyöristetty tai vastaavilla tavoilla työstetty), myös höylätty, hiottu tai päistään jatkettu

4409.10

havupuuta

4409.29

-	lehtipuuta – muut

4410

Puusta tai muusta puumaisesta aineesta valmistettu lastulevy ja "oriented strand board" –levy sekä niiden kaltaiset levyt (esimerkiksi "waferboard"-levyt), myös hartsilla tai muulla orgaanisella sideaineella yhteenpuristetut.

4411

Puusta tai muusta puumaisesta aineesta valmistettu kuitulevy, myös hartsilla tai muulla orgaanisella sideaineella yhteenpuristettu.

4412

Ristiinliimattu vaneri, vaneroidut puulevyt ja niiden kaltainen kerrostettu puu.

4413

Tiivistetty puu, möhkäleinä, levyinä, rimoina tai profiileina.

4414

Puiset maalausten, valokuvien, peilien ja niiden kaltaisten tavaroiden kehykset.

4415

Puiset pakkauslaatikot, -rasiat, -häkit, -pytyt ja niiden kaltaiset päällykset; puiset kaapeli- ja johdinkelat; kuormalavat, laatikkokuormalavat ja muut puiset lastauslavat; puiset kuormauslavojen lavakaulukset.

4416

Puiset drittelit, tynnyrit, sammiot, saavit ja muut tynnyriteokset sekä niiden puuosat, myös kimmet.

4417

Puiset työkalut ja -välineet, työkalujen ja -välineiden rungot, varret ja kädensijat, luudan-, harjan- ja siveltimenrungot, -varret ja -kädensijat; puiset jalkineiden lestit ja pakotuspuut.

4418

Rakennuspuusepän ja kirvesmiehen tuotteet, myös puiset solulevyt, yhdistetyt lattialaatat, päreet ja paanut.

Ex.4421.90

Puulaatat

47 Ryhmä:

HS-Koodit

Tavaran kuvaus

Puusta tai muusta kuituisesta selluloosa-aineesta valmistettu massa; keräyspaperi, -kartonki ja -pahvi (-jäte):

4701

-	Mekaaninen puumassa

4702

-	Puusta kemiallisesti valmistettu liukosellu

4703

-	Puusta kemiallisesti valmistettu sooda- tai sulfaattisellu, muu kuin liukosellu

4704

-	Puusta kemiallisesti valmistettu sulfiittisellu, muu kuin liukosellu

4705

-	Puumassa, valmistettu osittain mekaanisella ja osittain kemiallisella menetelmällä

48 Ryhmä:

HS-Koodit	Tavaran kuvaus
4802	Päällystämätön paperi, kartonki ja pahvi, jollaisia käytetään kirjoitus-, painatus- tai muuhun graafiseen tarkoitukseen, sekä rei'ittämätön reikäkorttipaperi ja -kartonki ja reikänauhapaperi, rullina tai suorakaiteen tai neliön muotoisina arkkeina, minkä tahansa kokoisina, muu kuin nimikkeen 4801 tai 4803 paperi; käsintehty paperi, kartonki ja pahvi:
4803	Toaletti- ja kasvopyyhepehmopaperi, käsipyyhe- ja lautasliinapaperi sekä niiden kaltainen paperi, jollaista käytetään kotitalous- tai saniteettitarkoituksiin, selluloosavanu ja selluloosakuituharso, myös krepattu, poimutettu, kohokuvioitu, rei'itetty, pintavärjätty, pintakoristeltu tai painettu, rullina tai arkkeina.
4804	Päällystämätön voimapaperi, -kartonki ja -pahvi, rullina tai arkkeina, muu kuin nimikkeeseen 4802 tai 4803 kuuluva.
4805	Muu päällystämätön paperi, kartonki ja pahvi, rullina tai arkkeina, ei enempää valmistettu tai käsitelty kuin mitä tämän ryhmän 3 huomautuksessa määrätään.
4806	Pergamenttipaperi, rasvanpitävät paperit (voipaperit), kuultopaperit ja glassiinipaperi sekä muut kiillotetut läpinäkyvät tai läpikuultavat paperit, rullina tai arkkeina.
4807	Kerrostettu paperi, kartonki ja pahvi (valmistettu yhdistämällä liimalla tasaisia paperi-, kartonki- tai pahvikerroksia), päällystämätön ja kyllästämätön, myös sisältä vahvistettu, rullina tai arkkeina.
4808	Paperi, kartonki ja pahvi, aallotettu (myös liimatuin tasaisin pintalevyin), krepattu, poimutettu, kohokuvioitu tai rei'itetty, rullina tai arkkeina, muu kuin nimikkeessä 4803 kuvatun kaltainen paperi.
4809	Hiilipaperi, itsejäljentävä paperi ja muut jäljentävät tai siirtopaperit (myös päällystetty tai kyllästetty paperi vahaksia tai offsetlevyjä varten), myös painetut, rullina tai arkkeina.
4810	Paperi, kartonki ja pahvi, jotka on yhdeltä tai molemmilta puolilta sideainetta käyttäen tai ilman sitä päällystetty kaoliinilla tai muulla epäorgaanisella aineella, ilman mitään muuta päällystystä, myös pintavärjätty, pintakoristeltu tai painettu, rullina tai suorakaiteen tai neliön muotoisina arkkeina, minkä tahansa kokoisina.
4811	Paperi, kartonki ja pahvi, selluloosavanu ja selluloosakuituharso, päällystetty, kyllästetty, peitetty, pintavärjätty, pintakoristeltu tai painettu, rullina tai suorakaiteen tai neliön muotoisina arkkeina, minkä tahansa kokoisina, muut kuin nimikkeessä 4803 , 4809 tai 4810 kuvattujen kaltaiset tavarat.
4812	Suodatinkappaleet, -laatat ja -levyt, paperimassaa.
4813	Savukepaperi, myös määräkokoon leikattu tai lehtiöinä tai hylsyinä.
4814	Paperitapetit ja niiden kaltaiset seinänpäällysteet; ikkunakuultopaperi.
4816	Hiilipaperi, itsejäljentävä paperi ja muut jäljentävät tai siirtopaperit (muut kuin nimikkeeseen 4809 kuuluvat), paperiset vahakset ja offsetlevyt, myös rasioissa.
4817	Kirjekuoret, kirjekortit, kuvattomat postikortit ja kirjeenvaihtokortit, paperia, kartonkia tai pahvia; paperiset, kartonkiset tai pahviset rasiat, kotelot, kansiot, salkut yms., joissa on lajitelma kirjepaperia, kirjekuoria jne.
4818	Toalettipaperi ja sen kaltainen paperi, selluloosavanu ja selluloosakuituharso, jollaisia käytetään kotitalous- tai hygieniatarkoituksiin, rullina, joiden leveys on enintään 36 cm tai määräkokoon tai -muotoon leikatut; nenäliinat, kasvo-, käsi- ja muut pyyhkeet, pöytäliinat, lautasliinat, vauvanvaipat, tamponit, lakanat ja niiden kaltaiset talous-, hygienia- ja sairaalatavarat, vaatteet ja vaatetustarvikkeet, paperimassaa, paperia, selluloosavanua tai selluloosakuituharsoa.
4821	Kaikenlaiset paperiset, kartonkiset tai pahviset nimi- ja osoitelaput, myös painetut.
4822	Pupiinat (bobiinit), puolat, koopit ja niiden kaltaiset pohjalliset, paperimassaa, paperia, kartonkia tai pahvia, myös rei'itetyt tai kovetetut.
4823	Muu paperi, kartonki, pahvi, selluloosavanu ja selluloosakuituharso, määräkokoon tai -muotoon leikattu; muut tavarat, paperimassaa, paperia, kartonkia, pahvia, selluloosavanua tai selluloosakuituharsoa.

94 Ryhmä:

HS-Koodit

Tavaran kuvaus

Muut istuimet, puurunkoiset:

9401.61.

-	pehmustetut

9401.69.

muut

Muut huonekalut ja niiden osat

9403.30

-	puuhuonekalut, jollaisia käytetään toimistoissa

9403.40

-	puuhuonekalut, jollaisia käytetään keittiöissä

9403.50

-	puuhuonekalut, jollaisia käytetään makuuhuoneissa

9403.60

-	muut puuhuonekalut

Ex. 9406.00

-	Tehdasvalmisteiset puurakenteet

LIITE IB

SELLAISEN PUUTAVARAN HARMONOIDUT TAVARAKOODIT, JONKA VIENTI ON INDONESIAN LAKIEN MUKAAN KIELLETTY

44 Ryhmä:

HS-Koodit	Tavaran kuvaus
4403	Raakapuu, myös jos siitä on poistettu kuori tai pintapuu, tai karkeasti syrjätty puu:
Ex. 4404	Vannepuu; halkaistut pylväät; teroitetut, mutta pituussuunnassa sahaamattomat puupaalut, -seipäät ja -kepit; puukepit, karkeasti muotoillut, mutta ei sorvatut, taivutetut eikä muulla tavalla valmistetut, kävelykeppien, sateenvarjojen, työkalujen varsien tai niiden kaltaisten tavaroiden valmistukseen soveltuvat.
4406	Puiset rata- ja raitiotiepölkyt.
Ex. 4407	Puu, sahattu tai veistetty (chipped) pituussuunnassa, tasoleikattu tai viiluksi sorvattu, ei kuitenkaan höylätty, hiottu tai päistään jatkettu, paksuus suurempi kuin 6 mm.

LIITE II

LAILLISUUDEN MÄÄRITTELY

Johdanto

Indonesialaisen puun katsotaan olevan laillista, jos sen alkuperä ja tuotantoprosessit sekä myöhempi jalostus, kuljetus ja kauppa on varmennettu kaikkien sovellettavien Indonesian lakien ja asetusten mukaisiksi.

Indonesialla on viisi laillisuusvaatimusta, jotka esitetään lakeihin, asetuksiin ja menettelyihin perustuvien periaatteiden, arviointiperusteiden, indikaattoreiden ja varmentajien avulla.

Nämä viisi vaatimusta ovat

—	Laillisuusvaatimus 1: käyttöoikeuksia talousmetsäalueen sisällä valtion omistamilla mailla koskeva vaatimus,

—	Laillisuusvaatimus 2: valtion omistamilla mailla talousmetsäalueiden sisällä sijaitsevia yhteisiä viljelymetsiä ja yhteismetsiä koskeva vaatimus,

—	Laillisuusvaatimus 3: yksityisomistuksessa olevia metsiä koskeva vaatimus,

—	Laillisuusvaatimus 4: puutavaran käyttöoikeuksia muilla kuin metsäalueilla valtion omistamilla mailla koskeva vaatimus,

—	Laillisuusvaatimus 5: metsäperusteisen teollisuuden ensimmäistä jalostusvaihetta ja jatkojalostusta koskeva vaatimus.

Edellä mainittuja viittä laillisuusvaatimusta sovelletaan erityyppisiin puutavaralupiin seuraavan taulukon mukaisesti:

Luvan tyyppi	Kuvaus	Maanomistus / resurssin hallinta tai käyttö	Sovellettava laillisuus-vaatimus
IUPHHK-HA/HPH	Lupa käyttää luonnonmetsistä peräisin olevia metsätuotteita	Valtion omistuksessa / yritys hallinnoi	1
IUPHHK-HTI/HPHTI	Lupa perustaa ja hallinnoida teollisia viljelymetsiä	Valtion omistuksessa / yritys hallinnoi	1
IUPHHK-RE	Lupa metsäekosysteemin ennallistamiseen	Valtion omistuksessa / yritys hallinnoi	1
IUPHHK- HTR	Yhteisiä viljelymetsiä koskeva lupa	Valtion omistuksessa / yhteisö hallinnoi	2
IUPHHK-HKM	Yhteismetsien hallinnointia koskeva lupa	Valtion omistuksessa / yhteisö hallinnoi	2
Yksityinen maa	Lupaa ei tarvita	Yksityisessä omistuksessa / yksityinen käyttö	3
IPK/ILS	Lupa käyttää muilta kuin metsäalueilta peräisin olevaa puutavaraa	Valtion omistuksessa / yksityinen käyttö	4
IUIPHHK	Lupa perustaa ensimmäisen vaiheen jalostusyritys ja hallinnoida sitä	Ei sovelleta	5
IUI Lanjutan tai IPKL	Lupa perustaa toisen vaiheen jalostusyritys ja hallinnoida sitä	Ei sovelleta	5

Viisi laillisuusvaatimusta ja niihin liittyvät varmentajat esitetään seuraavassa.

LIITE II – LAILLISUUSVAATIMUS 1: KÄYTTÖOIKEUKSIA TALOUSMETSÄALUEEN SISÄLLÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

Nro

Periaatteet

Arviointiperusteet

Indikaattorit

Varmentajat

Asiaa koskevat asetukset (1)

P1.	Alueen oikeudellinen asema ja käyttöoikeus

K1.1	Metsän-hoitoyksikkö (käyttöoikeudet) sijaitsee talousmetsä-alueella

1.1.1

Puunkäyttöluvan (IUPHHK) haltija pystyy osoittamaan, että lupa on voimassa

Metsän käyttöoikeustodistus

Hallituksen asetus PP72/2010

Metsätalousministerin asetus P50/2010

Metsätalousministerin asetus P12/2010

Tosite puutavaran käyttöluvan maksusta

P2.	Puunkorjuu-järjestelmän ja korjuumenetelmien vaatimukset täyttyvät

K2.1	Luvanhaltijalla on hakkuualuetta varten korjuusuunnitelma, jonka toimivaltaiset hallinto-viranomaiset ovat hyväksyneet

2.1.1

Toimivaltainen hallintoviranomainen on hyväksynyt työsuunnitelmaan sisältyvät asiakirjat eli yleissuunnitelman ja vuotuisen työsuunnitelman liitteineen

Hyväksytty yleissuunnitelma ja siihen liitetyt asiakirjat, jotka on laadittu teknisesti pätevän henkilöstön suorittaman kattavan metsäninventoinnin pohjalta

Hyväksytty, yleissuunnitelman pohjalta laadittu vuotuinen työsuunnitelma

Teknisesti pätevän henkilöstön laatimat kartat, joissa esitetään työsuunnitelman kattamien alueiden karttahahmotelma ja rajat

Metsätalousministerin asetus P62/2008

Metsätalousministerin asetus P56/2009 Metsätalousministerin asetus P60/2011

Kartta, jossa esitetään vuotuisessa työsuunnitelmassa puunkorjuulta suojatut alueet, sekä todiste sen noudattamisesta käytännössä

Puunkorjuualueet (lohkot tai kaistat) on merkitty kartalle selvästi ja tarkistettu paikalla

K2.2	Työsuunnitelma on voimassa

2.2.1

Luvanhaltijalla on voimassa oleva työsuunnitelma, joka vastaa sovellettavia asetuksia

Puu- ja metsätuotteiden käyttöä koskeva yleissuunnitelma – asiakirja liitteineen (vireillä olevat hakemukset hyväksytään)

Metsätalousministerin asetus P62/2008

Metsätalousministerin asetus P56/2009

Metsätalousministerin asetus P60/2011

Luonnonmetsästä saatavien tukkien sijainti ja pois kuljetettavat määrät puunkorjuualueilla ovat työsuunnitelman mukaisia

2.2.2

Luvat ovat voimassa koko korjuukaluston osalta ja ne voidaan tarkastaa fyysisesti paikalla (ei sovelleta valtion metsäyhtiöön)

Kalustoa ja kaluston siirtoa koskeva lupa

Metsätalousministerin asetus P53/2009

P3.	Pyöröhirsien kuljetuksen ja omistajavaihdoksen laillisuus

K3.1	Luvanhaltijat varmistavat että kaikki metsä-varastosta metsätuotteiden ensimmäiseen jalostus-laitokseen tai rekisteröidylle puukauppiaalle, mahdollisesti tukkien välivaraston kautta, kuljetettavat tukit on yksilöity fyysisesti ja että niiden mukana seuraavat voimassa olevat asiakirjat

3.1.1

Kaikki korjatut tai kaupallisesta syystä pois kuljetetut suuriläpimittaiset tukit on ilmoitettu puuntuotantoraportissa

Hyväksytyt puuntuotantoraportin asiakirjat

Metsätalousministerin asetus P55/2006

3.1.2

Kaiken lupien kattamien alueiden ulkopuolelle kuljetettavan puun mukana seuraa voimassaoleva kuljetusasiakirja

Tukkien mukana metsävarastosta metsätuotteiden ensimmäiseen jalostus-laitokseen tai rekisteröidylle puukauppiaalle, mahdollisesti tukkien välivaraston kautta, seuraavat voimassa olevat kuljetusasiakirjat liitteineen

Metsätalousministerin asetus P55/2006

3.1.3

Pyöröhirret on korjattu metsänkäyttöluvassa tarkoitetuilla alueilla

Tukkien pinnassa on puutavaran hallinnoinnin merkintä tai viivakoodi (PUHH)

Metsätalousministerin asetus P55/2006

Uudelleenmetsitysrahastoon ja/tai metsäresursseja varten suoritettu maksu vastaa tukkien tuotantoa ja sovellettavaa tariffia

K3.2	Luvanhaltija on maksanut kaupalliseen puutavara-kuljetukseen sovellettavat maksut ja verot

3.2.1

Luvanhaltija esittää tositteen uudelleen-metsitysrahastoon ja/tai metsäresursseja varten maksetusta maksusta, joka vastaa tukkien tuotantoa ja sovellettavaa tariffia

Maksumääräykset uudelleen-metsitysrahastoa ja/tai metsäresurssimaksua varten

Hallituksen asetus PP22/1997

Hallituksen asetus PP51/1998

Metsätalousministerin asetus P18/2007

Kauppaministerin asetus 22/M-DAG/PER/4/2012

Hallituksen asetus PP59/1998

Tositteet uudelleenmetsitys-rahastoa ja/tai metsäresurssi-maksua varten tehdyistä talletuksista ja maksukuitit

Uudelleenmetsitysrahastoon ja/tai metsäresursseja varten suoritettu maksu vastaa tukkien tuotantoa ja sovellettavaa tariffia

K3.3	Saarten välinen kuljetus ja kauppa

3.3.1

Tukkeja kuljettavat luvanhaltijat ovat rekisteröityjä saartenvälisiä puutavarakauppiaita (PKAPT)

PKAPT-asiakirjat

Kauppa- ja teollisuus-ministerin asetus 68/2003

Metsätalousministerin, liikenneministerin ja kauppa- ja teollisuusministerin yhteinen asetus 22/2003

3.3.2

Pyöröhirsien kuljetukseen käytettävät alukset purjehtivat Indonesian lipun alla ja niillä on voimassa oleva liikennelupa

Rekisteröintiasiakirjat, joista käyvät ilmi aluksen tunnistetiedot sekä voimassa oleva lupa

Kauppa- ja teollisuus-ministerin asetus 68/2003

Metsätalousministerin, liikenneministerin ja kauppa- ja teollisuusministerin yhteinen asetus 22/2003

P4.	Puunkorjuuseen liittyvät ympäristö-näkökohdat ja sosiaaliset näkökohdat otettu huomioon

K4.1	Luvanhaltijalla on hyväksytty ympäristö- vaikutusten arviointia (YVA) koskeva asiakirja ja se on toteuttanut siinä määritellyt toimenpiteet

4.1.1

Luvanhaltijalla on toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät YVA-asiakirjat, jotka kattavat koko työskentelyalan

YVA-asiakirjat

Hallituksen asetus PP27/1999

Metsätalous- ja metsänviljelyministerin asetus 602/1998

4.1.2

Luvanhaltijalla on ympäristönhoito-suunnitelman ja ympäristönseuranta-suunnitelman täytäntöönpano-kertomukset, joista ilmenevät ympäristövaikutusten lieventämiseksi ja sosiaalisten etujen tarjoamiseksi toteutetut toimenpiteet

Ympäristönhoitosuunnitelma- ja ympäristönseurantasuunnitelma- asiakirjat

Hallituksen asetus PP27/1999

Todisteet ympäristönhoito-suunnitelman täytäntöönpanosta sekä merkittäviä ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia koskevasta seurannasta

P5.	Työlakien ja -asetusten noudattaminen

K5.1	Työ- turvallisuuden ja työterveyden (OSH) vaatimukset täyttyvät

5.1.1

Mahdollisuus OSH-menettelyjen käyttöön ja niiden käyttö

OSH-menettelyjen käyttö

Työvoima- ja transmigraatio-ministerin asetus 01/1978

Metsätalousministerin asetus P12/2009

OSH-varusteet

Työtapaturmia koskevat tiedot

K5.2	Työntekijöiden oikeuksien toteutuminen

5.2.1

Työntekijöiden yhdistymisvapaus

Työntekijät kuuluvat ammattiliittoihin tai yrityksen toimintaperiaatteet sallivat työntekijöiden perustavan ammattiliittotoimintaa tai osallistuvan sellaiseen

Laki 21/2000

Työvoima- ja transmigraatio-ministerin asetus 16/2001

5.2.2

Työehtosopimusten olemassaolo

Työehtosopimusasiakirjat tai yrityksen toimintapolitiikkaan liittyvät työntekijöiden oikeuksia koskevat asiakirjat

Laki 13/2003

Työvoima- ja transmigraatio-ministerin asetus 16/2011

5.2.3

Yritys ei palkkaa alaikäisiä työntekijöitä

Alaikäisiä työntekijöitä ei ole

Laki 13/2003

Laki 23/2003

Laki 20/2009

LAILLISUUSVAATIMUS 2: TALOUSMETSÄALUEIDEN SISÄLLÄ SIJAITSEVIA YHTEISIÄ VILJELYMETSIÄ JA YHTEISMETSIÄ KOSKEVA VAATIMUS

Nro

Periaatteet

Arviointiperusteet

Indikaattorit

Varmentajat

Asiaa koskevat asetukset

P1.	Alueen oikeudellinen asema ja käyttöoikeus

K1.1.

Metsänhoitoyksikkö sijaitsee talousmetsäalueella

1.1.1

Puunkäyttöluvan (IUPHHK) haltija pystyy osoittamaan, että lupa on voimassa

Metsän käyttöoikeustodistus

Metsätalousministerin asetus P55/2011

Metsätalousministerin asetus P37/2007

Metsätalousministerin asetus P49/2008 Metsätalousministerin asetus P12/2010

Tosite puutavaran käyttöluvan maksusta

P2.	Puunkorjuujärjestelmän ja korjuumenetelmien vaatimukset täyttyvät

K2.1	Luvanhaltijalla on hakkuualuetta varten korjuu- suunnitelma, jonka toimivaltaiset hallinto- viranomaiset ovat hyväksyneet

2.1.1

Toimivaltainen hallintoviranomainen on hyväksynyt vuotuista työsuunnitelmaa koskevan asiakirjan

Hyväksytty vuotuista työsuunnitelmaa koskeva asiakirja

Metsätalousministerin asetus P62/2008

Kartta, jossa esitetään vuotuisessa työsuunnitelmassa puunkorjuulta suojatut alueet, sekä todiste sen noudattamisesta käytännössä

Korjattavien lohkojen sijainti on merkitty selvästi ja voidaan tarkistaa paikalla

K2.2	Työsuunnitelma on voimassa

2.2.1

Luvanhaltijalla on voimassa oleva työsuunnitelma, joka vastaa sovellettavia asetuksia

Puutavaran käyttöä koskeva yleissuunnitelma – asiakirja liitteineen (vireillä olevat hakemukset hyväksytään)

Metsätalousministerin asetus P62/2008

Tukkien sijainti ja pois kuljetettavat määrät puunkorjuualueeksi vahvistettavalla alueella ovat työsuunnitelman mukaisia

2.2.2

Luvat ovat voimassa koko korjuukaluston osalta ja ne voidaan tarkastaa fyysisesti paikalla

Kalustoa ja kaluston siirtoa koskevat luvat

Metsätalousministerin asetus P53/2009

K.2.3

Luvanhaltijat varmistavat että kaikki metsävarastosta metsätuotteiden ensimmäiseen jalostuslaitokseen tai rekisteröidylle puukauppiaalle, mahdollisesti tukkien välivaraston kautta, kuljetettavat tukit on yksilöity fyysisesti ja että niiden mukana seuraavat voimassa olevat asiakirjat

2.3.1

Kaikki korjatut tai kaupallisesta syystä pois kuljetetut suuriläpimittaiset tukit on ilmoitettu puuntuotantoraportissa

Hyväksytyt puuntuotantoraportin asiakirjat

Metsätalousministerin asetus P55/2006

2.3.2

Kaikkien luvan kattaman alueen ulkopuolelle kuljetettavien tukkien mukana seuraa lainmukainen kuljetusasiakirja

Lainmukaiset kuljetusasiakirjat asianmukaisine liitteineen kuljetuksille metsävarastosta välivarastoon ja välivarastosta ensimmäiseen jalostuslaitokseen ja/tai rekisteröidylle puukauppiaalle

Metsätalousministerin asetus P55/2006

2.3.3

Pyöröhirret on korjattu metsänkäyttöluvassa tarkoitetuilla alueilla

Tukkien pinnassa on puutavaran hallinnoinnin merkintä tai viivakoodi (PUHH)

Metsätalousministerin asetus P55/2006

Luvanhaltija käyttää puutavaran merkintää johdonmukaisesti

2.3.4

Luvanhaltija voi osoittaa, että metsävarastosta kuljetettujen tukkien mukana on toimitettu tukkien kuljetusasiakirjat

Tukkien kuljetusasiakirja, johon on liitetty tukkilista

Metsätalousministerin asetus P55/2006

K.2.4

Luvanhaltija on maksanut kaupalliseen puutavara-kuljetukseen sovellettavat maksut ja verot

2.4.1

Luvanhaltija esittää tositteen metsäresursseja varten maksetusta maksusta, joka vastaa tukkien tuotantoa ja sovellettavaa tariffia

Maksumääräys metsäresurssien hyväksi

Metsätalousministerin asetus P18/2007

Kauppaministerin asetus 22/M-DAG/PER/4/2012

Tosite metsäresursseja varten maksetusta maksusta

Metsäresursseja varten suoritettu maksu vastaa tukkien tuotantoa ja sovellettavaa tariffia

P3.	Puunkorjuuseen liittyvät ympäristö-näkökohdat ja sosiaaliset näkökohdat otettu huomioon

K3.1	Luvanhaltijalla on hyväksytty ympäristö- vaikutusten arviointia (YVA) koskeva asiakirja ja se on toteuttanut siinä määritellyt toimenpiteet

3.1.1

Luvanhaltijalla on toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät ympäristövaikutusten arviointia koskevat asiakirjat, jotka kattavat koko työskentelyalan

YVA-asiakirjat

Metsätalous- ja metsänviljely-ministerin asetus 622/1999

3.1.2

Asianomaiset ympäristön hoitoa ja seurantaa koskevat asiakirjat

Hallituksen asetus PP27/1999

Todisteet ympäristönhoidon toteutuksesta ja merkittäviä ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia koskevasta seurannasta

LAILLISUUSVAATIMUS 3: YKSTYISOMISTUKSESSA OLEVIA METSIÄ KOSKEVA VAATIMUS

Nro

Periaatteet

Arviointiperusteet

Indikaattorit

Varmentajat

Asiaa koskevat asetukset

P1.	Puutavaran omistaja voidaan varmentaa

1.1	Puunkorjuu-alueeseen liittyvän omistus-oikeuden tai maan hallinta-oikeuden laillisuus

1.1.1

Yksityinen maan- tai metsänomistaja voi todistaa omistus-oikeutensa maahan tai oikeutensa käyttää maata

Voimassa olevat maan omistus- tai hallintaoikeutta osoittavat asiakirjat (toimivaltaisten viranomaisten tunnustamat maan hallintaoikeutta koskevat asiakirjat)

Laki 5/1960

Metsätalousministerin asetus P33/2010

Hallituksen asetus PP12/1998

Kauppaministerin asetus 36/2007

Kauppaministerin asetus 37/2007

Laki 6/1983

Laki 13/2003

Laki 23/2003

Laki 20/2009

Maanmuokkausoikeus

Yrityksen perustamisasiakirja

Kauppaa harjoittavien yritysten toimilupa (SIUP)

Yrityksen rekisterinumero (TDP)

Veronmaksajan rekisterinumero (NPWP)

Kartta yksityismetsäalueesta ja sen rajoista maan pinnan tasolla määriteltynä

1.1.2

Hallinnointiyksiköt (joko yhden omistajan tai ryhmän omistuksessa) esittävät voimassa olevat puutavaran kuljetus-asiakirjat

Puutavaran alkuperätodistus tai tukkien kuljetusasiakirja

Metsätalousministerin asetus P30/2012

Kauppalasku / myyntitosite / rahdin selvitys

1.1.3

Hallinnointiyksiköt esittävät tositteet niitä puita koskevien maksujen suorittamisesta, jotka olivat alueella ennen alueen omistus- tai hallintaoikeuden siirtoa

Tositteet uudelleenmetsitys-rahastoon ja/tai metsäresursseja varten suoritetusta maksusta sekä hakkuumaksun korvaamisesta valtiolle

Metsätalousministerin asetus P18/2007

P2.	Puunkorjuuseen liittyvät ympäristö-näkökohdat ja sosiaaliset näkökohdat otettu huomioon alueilla, joihin sovelletaan maanmuokkaus-oikeuksia

K2.1	Luvanhaltijalla on hyväksytty ympäristö- vaikutusten arviointia (YVA) koskeva asiakirja ja se on toteuttanut siinä määritellyt toimenpiteet

2.1.1

Luvanhaltijalla on toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät YVA-asiakirjat, jotka kattavat koko työskentelyalan

YVA-asiakirjat

Hallituksen asetus PP27/1999

Metsätalous- ja metsän-viljelyministerin asetus 602/1998

P3.	Työlakien ja -asetusten noudattaminen alueilla, joihin sovelletaan maanmuokkaus-oikeuksia

K3.1	Työturvallisuutta ja työterveyttä (OSH) koskevien vaatimusten täyttyminen

3.1.1

Mahdollisuus OSH-menettelyjen käyttöön ja niiden käyttö

OSH-menettelyjen käyttö

Työvoima- ja transmigraatio-ministerin asetus 01/1978

Metsätalousministerin asetus P12/2009

OSH-varusteet

Työtapaturmia koskevat tiedot

K3.2	Työntekijöiden oikeuksien toteutuminen

3.2.1

Työntekijöiden yhdistymisvapaus

Työntekijät kuuluvat ammattiliittoihin tai yrityksen toimintaperiaatteet sallivat työntekijöiden perustavan ammattiliittotoimintaa tai osallistuvan sellaiseen

Laki 21/2000

Työvoima- ja transmigraatio-ministerin asetus 16/2001

3.2.2

Työehtosopimusten olemassaolo

Työehtosopimusasiakirjat tai yrityksen toimintapolitiikkaan liittyvät työntekijöiden oikeuksia koskevat asiakirjat

Laki 13/2003

Työvoima- ja transmigraatio-ministerin asetus 16/2011

3.2.3

Yritys ei palkkaa alaikäisiä työntekijöitä

Alaikäisiä työntekijöitä ei ole

Laki 13/2003

Laki 23/2003

Laki 20/2009

LAILLISUUSVAATIMUS 4: PUUTAVARAN KÄYTTÖOIKEUKSIA MUILLA KUIN METSÄALUEILLA KOSKEVA VAATIMUS

Nro

Periaatteet

Arviointiperusteet

Indikaattorit

Varmentajat

Asiaa koskevat asetukset

P1.	Alueen oikeudellinen asema ja käyttöoikeus

K.1.1.

Puunkorjuulupa muulla kuin metsäalueella metsän oikeudellista asemaa muuttamatta

1.1.1

Korjuutoimenpiteet sallittuja muulla oikeudellisella luvalla (ILS) / maankäytön muutosta koskevalla luvalla (IPK) vuokra-alueella

ILS-/IPK-luvat korjuutoimenpiteitä varten vuokra-alueella

Metsätalousministerin asetus P18/2011

Vuokra-aluetta koskeviin ILS-/IPK-lupiin liitetyt kartat sekä todisteet siitä, että ne vastaavat todellista tilannetta

K1.2	Puunkorjuulupa muulla kuin metsäalueella, johtaa metsän oikeudellisen aseman muuttumiseen

1.2.1

Puunkorjuu sallittu maankäytön muutosta koskevalla luvalla (IPK)

Lupaan liitetyt toimiluvat ja kartat (tätä vaatimusta sovelletaan sekä IPK-luvan haltijoihin että toimiluvan haltijoihin)

Metsätalousministerin asetus P14/2011

Metsätalousministerin asetus P33/2010

IPK muutosalueilla

IPK-lupaan liitetyt kartat

Metsän oikeudellisen aseman muutoksen sallivat asiakirjat (tätä vaatimusta sovelletaan sekä IPK-luvan haltijoihin että toimiluvan haltijoihin)

K1.3	Lupa puutuotteiden kuljettamiseen valtion metsäalueelta uudelleen-metsityksenä perustettua viljely-metsää (HTHR) koskevaa toimintaa varten

1.3.1

Puunkorjuu on sallittua luvalla, joka oikeuttaa kuljettamaan puutuotteita uudelleen-metsityksenä perustetuista viljelymetsistä alueilla, jotka on nimetty uudelleenmetsityksenä perustettaviksi viljelymetsiksi (HTHR)

HTHR-lupa

Metsätalousministerin asetus P59/2011

HTHR-lupiin liitetyt kartat sekä todisteet siitä, että ne vastaavat todellista tilannetta

P2.	Puunkorjuuta ja tukkien kuljetusta koskevien oikeudellisten järjestelmien ja menettelyjen vaatimusten noudattaminen

K2.1	IPK-/ILS-suunnitelma ja sen täytäntöönpano täyttää maankäytön suunnittelun vaatimukset

2.1.1

Hyväksytty työ-suunnitelma IPK-/ILS-lupien kattamille alueille

IPK-/ILS-työsuunnitelmaan kuuluvat asiakirjat

Metsätalousministerin asetus P62/2008

Metsätalousministerin asetus P53/2009

Voimassa oleva kalustolupa

2.1.2

Luvanhaltija voi osoittaa, että kuljetetut tukit ovat peräisin voimassa olevan maankäytön muutosta koskevan luvan / muuta käyttöä koskevan luvan (IPK/ILS) kattamilta alueilta

Metsäninventoinnin asiakirjat

Metsätalousministerin asetus P62/2008

Metsätalousministerin asetus P55/2006

Puuntuotantoraportin asiakirjat (LHP)

K2.2	Valtiolle suoritettavien maksujen ja verojen maksaminen sekä tukkien kuljetukseen sovellettavien vaatimusten noudattaminen

2.2.1

Maksutositteet

Tositteet uudelleenmetsitys-rahastoon ja metsäresursseja varten suoritetuista maksuista sekä hakkuumaksun korvaamisesta valtiolle

Metsätalousministerin asetus P18/2007

2.2.2

Luvanhaltijalla on asianmukaiset puutavaran kuljetus-asiakirjat

Tukkien kuljetuslasku (FAKB) ja tukkilista pieniläpimittaisista tukeista

Metsätalousministerin asetus P55/2006

Tukkien laillisuutta osoittava asiakirja (SKSKB) ja tukkilista suuriläpimittaisista tukeista

P3.	Työlakien ja -asetusten noudattaminen

K.3.1

Työturvallisuutta ja työterveyttä (OSH) koskevien vaatimusten täyttyminen

3.1.1

Mahdollisuus OSH-menettelyjen käyttöön ja niiden käyttö

OSH-menettelyjen käyttö

Työvoima- ja transmigraatio-ministerin asetus 01/1978

Metsätalousministerin asetus P12/2009

OSH-varusteet

Työtapaturmia koskevat tiedot

K3.2	Työntekijöiden oikeuksien toteutuminen

3.2.1

Työntekijöiden yhdistymisvapaus

Työntekijät kuuluvat ammattiliittoihin tai yrityksen toimintaperiaatteet sallivat työntekijöiden perustavan ammattiliittotoimintaa tai osallistuvan sellaiseen

Laki 21/2000

Työvoima- ja transmigraatio-ministerin asetus 16/2001

3.2.2

Työehtosopimusten olemassaolo

Työehtosopimusasiakirjat tai yrityksen toimintapolitiikkaan liittyvät työntekijöiden oikeuksia koskevat asiakirjat

Laki 13/2003

Työvoima- ja transmigraatio-ministerin asetus 16/2011

3.2.3

Yritys ei palkkaa alaikäisiä työntekijöitä

Alaikäisiä työntekijöitä ei ole

Laki 13/2003

Laki 23/2003

Laki 20/2009

LAILLISUUSVAATIMUS 5: METSÄPERUSTEISEN TEOLLISUUDEN ENSIMMÄISTÄ JALOSTUSVAIHETTA JA JATKOJALOSTUSTA KOSKEVA VAATIMUS

Periaatteet

Arviointiperusteet

Indikaattorit

Varmentajat

Asiaa koskevat asetukset

P1.	Puutuotteita jalostava teollisuus tukee puutavaran laillisen kaupan toteutumista

K1.1

Toimiluvat seuraavasti:

a)	jalostusteollisuudella ja

b)	jalosteiden viejillä

on voimassa olevat luvat

1.1.1

Jalostusteollisuuden yksiköillä on voimassa olevat luvat

Yrityksen perustamisasiakirja ja uusimmat asiakirjaan tehdyt muutokset (yrityksen perustamisasiakirja)

Oikeus- ja ihmisoikeusasiain-ministerin asetus M.01-HT.10/2006

Kauppaministerin asetus 36/2007

Kauppaministerin asetus 37/2007

Laki 6/1983

Hallituksen asetus PP80/2007

Metsätalousministerin asetus P35/2008

Metsätalousministerin asetus P16/2007

Kauppaministerin asetus 39/2011

Teollisuusministerin asetus 41/2008

Ympäristöministerin asetus 13/2010

Kaupan harjoittamiseen oikeuttava lupa (Business Licence / SIUP) tai kaupanalan elinkeinolupa, joka voi olla teollisuuden liiketoimintalupa (IUI) tai pysyvä liiketoimintalupa (IUT) tai teollisuuden rekisteröintitodistus (TDI)

Haitta-/häiriölupa (yritykselle myönnettävä lupa, joka antaa yrityksen oikeuden vaikuttaa liiketoimintapaikkansa ympäristöön)

Yrityksen rekisteröintitodistus (TDP)

Veronmaksajan tunnistenumero (NPWP)

Ympäristövaikutusten arvioinnin asiakirjat käytettävissä

Teollisuuden liiketoimintalupa (IUI) tai pysyvä liiketoimintalupa (IUT) tai teollisuuden rekisteröintitodistus (TDI) käytettävissä

Metsätuotteiden ensimmäisen vaiheen jalostusyritysten (IPHH) raaka-ainevarastoja koskevat suunnitelmat (RPBBI) käytettävissä

1.1.2

Jalostettujen puutuotteiden viejillä on voimassa olevat luvat sekä puutuotteiden tuottajana että niiden viejänä

Viejillä on rekisteröidyn metsätuotteiden viejän asema (ETPIK)

Kauppaministerin asetus P64/2012

K1.2	Käsityöläisryhmien tai kotiteollisuus-yritysten muodossa olevat liiketoiminta-yksiköt on laillisesti rekisteröity

1.2.1

Yritysryhmät (osuus-kunnat / rajoitetun vastuun yritykset (CV) / muut yritysryhmät ovat lain mukaisesti perustettuja

Perustamisasiakirja

Laki 6/1983

Veronmaksajan rekisterinumero (NPWP)

1.2.2

Jalostettujen puutuotteiden kauppiailla on voimassa oleva rekisteröinti viejinä ja niiden tavaran-toimittajana toimii pieni ja keskisuuri jalostusteollisuus, jota ei ole rekisteröity viejiksi

Kauppiaat on rekisteröity ei tuotantoa harjoittavina metsäteollisuustuotteiden viejinä (ETPIK Non Produsen)

Kauppaministerin asetus P64/2012

Yhteistyösopimus sellaisen jalostusteollisuuden yksikön kanssa, jolla on puutavaran laillisuutta osoittava todistus (S-LK)

P2.	Liiketoimintayksiköt käyttävät puutavaran seurantajärjestelmää, joka takaa, että puutavaran alkuperä voidaan jäljittää

K2.1	Järjestelmä metsätuotteisiin sisältyvän puun jäljittämiseksi on olemassa ja käytössä

2.1.1

Liiketoimintayksiköt voivat osoittaa, että vastaanotettu puu on peräisin laillisista lähteistä

Myynti- ja ostoasiakirjat ja/tai materiaalien toimitussopimus ja/tai ostotosite varustettuina metsätuotteiden laillisuuden osoittavilla asiakirjoilla / metsätuotteiden laillisuuden osoittava kirje

Metsätalousministerin asetus P55/2006

Metsätalousministerin asetus P30/2012

Metsätalousministerin asetus P62/2008

Metsätalousministerin asetus P56/2009

Puutavaran kuljetusta koskeva hyväksytty raportti ja/tai tositteet kuljetuksesta ja/tai puutavaran virallinen tarkastusraportti; metsätuotteiden laillisuuden osoittava kirje

Tuonnin yhteydessä puutavaraa seuraavat tuonti-ilmoitusasiakirjat ja tiedot puutavaran alkuperästä sekä asiakirjat, joilla varmistetaan puutavaran laillisuus ja korjuumaa

Tukkien kuljetusasiakirjat

Kuljetusasiakirjat (SKAU/Nota) ja niitä vastaavat paikallisviranomaisen virkailijan antamat puretuista rakennuksista ja rakenteista peräisin olevaa käytettyä puuta, maasta erotettua puuta ja maahan haudattua puuta koskevat viralliset raportit

Kuljetusasiakirjat teollisuuden jätepuun osalta muodossa FAKO/Nota

Asiakirjat/raportit muutoksista pyöröhirsivarastoissa (LMKB) / raportit muutoksista pieniläpi-mittaisten pyöröhirsien varastossa (LMKBK) / raportit muutoksista jalostettujen puutuotteiden varastossa (LMHHOK)

Tukevat asiakirjat eli raaka-ainevarastoja koskevat suunnitelmat (RPBBI), vuotuisen työsuunnitelman virallisesti vahvistava päätöskirje (SK RKT)

2.1.2

Liiketoimintayksiköt käyttävät puutavaran seurantajärjestelmää ja toimivat sallituissa tuotantorajoissa

Yhteenvetotaulukot käytetyistä raaka-aineista ja tuotoksista

Metsätalousministerin asetus P55/2006

Teollisuusministerin asetus 41/2008

Metsätalousministerin asetus P35/2008

Tuotosraportit jalosteiden tuotannosta

Yksikön tuotanto ei ylitä sallittua tuotantokapasiteettia

2.1.3

Yhteistyössä muun osapuolen (toisen yrityksen tai käsityöläisten / koti-teollisuusyrityksen) kanssa tapahtuva tuotantoprosessi edellyttää puutavaran seurantaa

Toisen osapuolen kanssa tuotteen jalostamisesta tehty yhteistyö- tai palvelusopimus

Kauppaministerin asetus 37/M-DAG/PER/9/2007

Laki 6/1983

Metsätalousministerin asetus P35/2008

Metsätalousministerin asetus P16/2007

Kauppaministerin asetus 39/M-DAG/PER/12/2011

Teollisuusministerin asetus 41/M-IND/PER/6/2008

Metsätalousministerin asetus P55/2006

Yhteistyöosapuolella on voimassa olevat periaatteen 1 mukaiset luvat

Tuotettujen tuotteiden erottelu

Dokumentaatio raaka-aineista, prosesseista, tuotannosta ja mahdollisesta viennistä, jos vienti on tapahtunut kyseisen liiketoimintayksikön kautta tai sellaisen toisen yrityksen kautta, jonka kanssa on tehty yhteistyösopimus

P3.	Jalostetun puutavaran kaupan tai omistajan-vaihdoksen laillisuus

K3.1	Saarten välinen kuljetus ja kauppa täyttää sovellettavan lainsäädännön vaatimukset

3.1.1

Jalostettuja puutuotteita saarten välillä kuljettavat liiketoimintayksiköt ovat rekisteröityjä saarten välisiä puutavarakauppiaita (PKAPT)

PKAPT-asiakirjat

Kauppa- ja teollisuusministerin asetus 68/MPP/Kep/2/2003

Metsätalousministerin, liikenneministerin ja kauppa- ja teollisuusministerin yhteinen asetus 22/2003

PKAPT-raportin asiakirjat

3.1.2

Jalostetun puutavaran kuljetukseen käytettävä alus purjehtii Indonesian lipun alla ja sillä on voimassa oleva liikennelupa

Aluksen tunnistamisasiakirjat. Rekisteröintiasiakirjat, joista käyvät ilmi aluksen tunnistetiedot sekä voimassa oleva lupa

Metsätalousministerin asetus P55/2006

Metsätalousministerin asetus P30/2012

Liikenneministerin asetus KM71/2005

Metsätalousministerin, liikenneministerin ja kauppa- ja teollisuusministerin yhteinen asetus 22/2003

Alus tunnistetaan tukkien tai puutavaran kuljetusasiakirjoissa ilmoitetuksi alukseksi

3.1.3

Rekisteröidyt saarten väliset puutavara-kauppiaat (PKAPT) voivat osoittaa kuljetettavan puutavaran olevan peräisin laillisista lähteistä

Tukkien tai puutavaran kuljetusasiakirjat

Metsätalousministerin asetus P55/2006

Metsätalousministerin asetus P30/2012

Metsätalousministerin, liikenneministerin ja kauppa- ja teollisuusministerin yhteinen asetus 22/2003

Tukkien pinnassa on puutavaran hallinnoinnin merkintä tai viivakoodi (PUHH)

K3.2	Jalostetun puutavaran kuljetus vientiä varten täyttää sovellettavan lainsäädännön vaatimukset

3.2.1

Vientiä varten tapahtuvien jalostetun puutavaran kuljetusten mukana seuraavat vienti-ilmoitukseen (PEB) sisältyvät asiakirjat

PEB

Laki 17/2006 (tulli)

Valtionvarainministerin asetus 223/PMK.011/2008

Tullilaitoksen asetus P-40/BC/2008

Tullilaitoksen asetus P-06/BC/2009

Kauppaministerin asetus P64/2012

Presidentin asetus 43/1978

Metsätalousministerin asetus 447/2003

Pakkausluettelo

Kauppalasku

B/L (konossementti)

Vientilisenssiasiakirjat (V-Legal-asiakirja)

Teknisen tarkastuksen tulokset (tarkastuskertomus) tuotteista, joilla tekninen tarkastus on pakollinen

Tosite vientimaksun suorittamisesta, jos käytössä

Muut asiaankuuluvat asiakirjat (ml. CITES-luvat) niillä puutavaralajeilla, joiden kauppaa rajoitetaan

P4.	Työoikeuden määräysten noudattaminen jalostusteollisuudessa

K.4.1

Työturvallisuutta ja työterveyttä (OSH) koskevat vaatimukset täyttyvät

4.1.1

Mahdollisuus OSH-menettelyjen käyttöön ja niiden käyttö

OSH-menettelyjen käyttö

Työvoima- ja transmigraatio-ministerin asetus 01/1978

Metsätalousministerin asetus P12/2009

OSH-varusteet, kuten kevyet sammuttimet, henkilösuojaimet ja evakuointireitit

Työtapaturmia koskevat tiedot

K.4.2.

Työntekijöiden oikeuksien toteutuminen

4.2.1

Työntekijöiden yhdistymisvapaus

Ammattiliitto tai yrityksen toimintapolitiikka, joka sallii työntekijöiden perustavan ammattiliiton tai osallistuvan ammattiliittotoimintaan

Työvoima- ja transmigraatio-ministerin asetus 16/2001

4.2.2

Työehtosopimuksen olemassaolo tai yrityksellä työntekijöiden oikeuksia koskevat toimintaperiaatteet

Työehtosopimus tai työntekijöiden oikeuksia koskevat yrityksen toimintapolitiikan asiakirjat käytettävissä

Laki 13/2013

Työvoima- ja transmigraatio-ministerin asetus 16/2011

4.2.3

Yritys ei palkkaa alaikäisiä työntekijöitä

Alaikäisiä työntekijöitä ei ole

Laki 13/2003

Laki 23/2003

Laki 20/2009

(1) Tärkeimmät säädökset, mukaan luettuina niiden myöhemmät muutokset.

LIITE III

EDELLYTYKSET INDONESIAN FLEGT-LUVAN KATTAMIEN PUUTUOTTEIDEN LUOVUTUKSELLE VAPAASEEN LIIKKEESEEN UNIONISSA

1. LUVAN ESITTÄMINEN

1.1

Lupa on esitettävä unionin sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa luvan kattama lähetys ilmoitetaan luovutettavaksi vapaaseen liikkeeseen. Tämä voidaan tehdä sähköisesti tai muita nopeita tapoja käyttäen.

1.2

Lupa hyväksytään, jos se täyttää kaikki liitteessä IV esitetyt vaatimukset eikä tämän liitteen 3, 4 ja 5 kohdan mukaista lisätarkastusta pidetä tarpeellisena.

1.3

Lupa voidaan esittää ennen sen kattaman lähetyksen saapumista.

2. LUVAN HYVÄKSYMINEN

2.1

Lupa on mitätön, jos se ei täytä liitteessä IV esitettyjä vaatimuksia ja eritelmiä.

2.2

Lupaan tehdyt poistot tai muutokset hyväksytään vain, jos lupaviranomainen on ne vahvistanut.

2.3

Luvan katsotaan olevan mitätön, jos se esitetään toimivaltaiselle viranomaiselle siihen merkityn viimeisen voimassaolopäivän jälkeen. Luvan voimassaolon pidennystä ei hyväksytä, ellei lupaviranomainen ole sitä vahvistanut.

2.4

Luvan kaksoiskappaletta tai korvaavaa lupaa ei hyväksytä, ellei lupaviranomainen ole sitä myöntänyt ja vahvistanut.

2.5

Jos luvasta tai lähetyksestä tarvitaan tämän liitteen mukaisesti lisätietoja, lupa voidaan hyväksyä vasta sen jälkeen, kun tarvittavat tiedot on saatu.

2.6

Jos vapaaseen liikkeeseen luovutettavaksi esitettyyn lähetykseen sisältyvien puutuotteiden tilavuus tai paino ei poikkea enempää kuin 10 prosenttia vastaavassa luvassa ilmoitetusta tilavuudesta tai painosta, lähetyksen katsotaan vastaavan luvassa ilmoitettuja tilavuus- tai painotietoja.

2.7

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hyväksytystä luvasta välittömästi tulliviranomaisille sovellettavaa lainsäädäntöä ja sovellettavia menettelyjä noudattaen.

3. LUVAN PÄTEVYYDEN JA AITOUDEN TARKASTAMINEN

3.1

Jos toimivaltainen viranomainen epäilee luvan, kaksoiskappaleen tai korvaavan luvan pätevyyttä tai aitoutta, se voi pyytää lisätietoja lupatiedotusyksiköltä.

3.2

Lupatiedotusyksikkö voi pyytää kyseistä toimivaltaista viranomaista lähettämään luvasta jäljennöksen.

3.3

Lupaviranomaisen on tarvittaessa peruutettava lupa ja myönnettävä luvasta korjattu jäljennös, joka todistetaan oikeaksi "Duplicate"-leimalla, ja toimitettava se toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.4

Jos toimivaltainen viranomainen ei saa vastausta kahdenkymmenenyhden kalenteripäivän kuluessa siitä, kun lisätietoja pyydettiin tämän liitteen 3.1 kohdassa tarkoitetulta lupatiedotusyksiköltä, toimivaltainen viranomainen ei saa hyväksyä lupaa ja sen on toimittava sovellettavaa lainsäädäntöä ja sovellettavia menettelyjä noudattaen.

3.5

Jos luvan pätevyys varmistetaan, lupatiedotusyksikön on ilmoitettava tästä viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle, mieluiten sähköisesti. Palautetut jäljennökset on todistettava oikeiksi leimalla "Validated on …" (päiväys).

3.6

Jos lisätietojen toimittamisen ja lisätutkimuksen jälkeen päätetään, ettei lupa ole pätevä tai aito, toimivaltainen viranomainen ei saa hyväksyä lupaa ja sen on toimittava sovellettavaa lainsäädäntöä ja sovellettavia menettelyjä noudattaen.

4. LUVAN JA LÄHETYKSEN VASTAAVUUDEN VARMENTAMINEN

4.1

Jos toimivaltaiset viranomaiset pitävät lähetyksen lisätarkastamista tarpeellisena ennen kuin ne voivat päättää, voidaanko lupa hyväksyä, voidaan tehdä tarkastuksia sen todentamiseksi, vastaako kyseessä oleva lähetys luvassa annettuja tietoja ja/tai lupaviranomaisen hallussa olevia lupaan liittyviä tietoja.

4.2

Jos toimivaltaisella viranomaisella on epäilys siitä, ettei lähetys vastaa asianomaista lupaa, se voi pyytää lupatiedotusyksiköltä lisäselvennystä.

4.3

Lupatiedotusyksikkö voi pyytää kyseistä toimivaltaista viranomaista lähettämään jäljennöksen kyseessä olevasta luvasta tai korvaavasta luvasta.

4.4

Tarvittaessa lupaviranomaisen on peruutettava lupa ja myönnettävä luvasta korjattu jäljennös, joka todistetaan oikeaksi "Duplicate"-leimalla, ja toimitettava se toimivaltaiselle viranomaiselle.

4.5

Jos toimivaltainen viranomainen ei saa vastausta kahdenkymmenenyhden kalenteripäivän kuluessa 4.2 kohdassa tarkoitetusta lisäselvennyksen pyytämisestä, toimivaltainen viranomainen ei saa hyväksyä lupaa ja sen on toimittava sovellettavaa lainsäädäntöä ja sovellettavia menettelyjä noudattaen.

4.6

Jos lisätietojen toimittamisen ja lisätutkimuksen jälkeen päätetään, ettei kyseessä oleva lähetys vastaa lupaa tai lupaviranomaisen hallussa olevia lupaan liittyviä tietoja, toimivaltainen viranomainen ei saa hyväksyä lupaa ja sen on toimittava sovellettavaa lainsäädäntöä ja sovellettavia menettelyjä noudattaen.

5. MUUT ASIAT

5.1

Varmentamisen aikana aiheutuneista kustannuksista vastaa tuoja, jolleivät unionin kyseisen jäsenvaltion sovellettava lainsäädäntö tai sen sovellettavat menettelyt toisin edellytä.

5.2

Jos lupien varmentamisen yhteydessä syntyy ratkaisemattomia erimielisyyksiä tai vaikeuksia, asia voidaan siirtää yhteisen täytäntöönpanokomitean käsiteltäväksi.

6. EU:N TULLI-ILMOITUS

6.1

Vapaaseen liikkeeseen luovutettavaksi ilmoitettavat puutuotteet kattaman luvan numero ilmoitetaan tulli-ilmoitukseen käytettävän yhtenäisasiakirjan kohdassa 44.

6.2

Kun tulli-ilmoitus tehdään tietotekniikkaa käyttäen, lupanumero annetaan asianomaisessa kohdassa.

7. LUOVUTUS VAPAASEEN LIIKKEESEEN

7.1

Puutuotelähetykset saa luovuttaa vapaaseen liikkeeseen vasta sitten, kun 2.7 kohdassa kuvattu menettely on saatettu asianmukaisesti päätökseen.

LIITE IV

FLEGT-LUPIA KOSKEVAT VAATIMUKSET JA TEKNISET ERITELMÄT

1. FLEGT-LUPIA KOSKEVAT YLEISET VAATIMUKSET

1.1

FLEGT-lupa voi olla painettu tai sähköinen lupa.

1.2

Sekä painetussa että sähköisessä luvassa on ilmoitettava lisäyksessä 1 mainitut tiedot lisäyksessä 2 annettujen ohjeiden mukaisesti.

1.3

FLEGT-luvat on numeroitava siten, että osapuolet pystyvät erottamaan toisistaan unionin markkinoille tarkoitettuja lähetyksiä kattavan FLEGT-luvan ja unionin ulkopuolisille markkinoille tarkoitettuja lähetyksiä kattavan V-Legal-asiakirjan.

1.4

FLEGT-lupa on voimassa luvan myöntämispäivästä alkaen.

1.5

FLEGT-lupien voimassaoloaika ei saa ylittää neljää kuukautta. Viimeinen voimassaolopäivä on ilmoitettava luvassa.

1.6

FLEGT-luvan katsotaan olevan mitätön luvan voimassaolon päättymisen jälkeen. Ylivoimaisen esteen sattuessa tai muusta pätevästä syystä, johon luvanhaltija ei ole voinut vaikuttaa, lupaviranomainen voi jatkaa voimassaoloaikaa kahdella lisäkuukaudella. Lupaviranomaisen on luvan voimassaoloaikaa jatkaessaan lisättävä lupaan uusi viimeinen voimassaolopäivä ja vahvistettava se.

1.7

FLEGT-luvan on katsottava olevan mitätön ja se on palautettava lupaviranomaiselle, jos luvan kattamat puutuotteet on kadotettu tai turmeltu ennen niiden saapumista unioniin.

2. PAINETTUJA FLEGT-LUPIA KOSKEVAT TEKNISET ERITELMÄT

2.1

Painetut luvat on laadittava lisäyksessä 1 olevan mallin mukaisesti.

2.2

Paperikoko on A4. Paperissa on oltava logoa kuvaava vesileima, joka on kohokuvioitu paperiin sinetin lisäksi.

2.3

FLEGT-lupa on täytettävä kirjoituskoneella tai tietokoneella. Tarvittaessa se voidaan täyttää käsin.

2.4

Lupaviranomaisen leimat tehdään leimasimella. Lupaviranomaisen leima voidaan kuitenkin korvata kohopainannalla tai lävistyksellä.

2.5

Lupaviranomaisen on käytettävä myönnetyn määrän merkitsemisessä väärentämiseltä suojaavaa menetelmää siten, että numeroita tai viittauksia on mahdotonta lisätä.

2.6

Lomakkeessa saa olla vain sellaisia yliviivauksia tai muutoksia, jotka on todistettu oikeiksi lupaviranomaisen leimalla ja allekirjoituksella.

2.7

FLEGT-lupa painetaan ja täytetään englanniksi.

3. FLEGT-LUVAN KAPPALEET

3.1

FLEGT-lupa laaditaan seitsemänä kappaleena seuraavasti:

i.	alkuperäiskappale ("Original") toimivaltaiselle viranomaiselle, valkoisella paperilla,

ii.	määrämaan tulliviranomaisen kappale ("Copy for Customs at destination"), keltaisella paperilla,

iii.	tuojan kappale ("Copy for the Importer"), valkoisella paperilla,

iv.	lupaviranomaisen kappale ("Copy for the Licensing Authority"), valkoisella paperilla,

v.	luvanhaltijan kappale ("Copy for the Licensee"), valkoisella paperilla,

vi.	lupatiedotusyksikön kappale ("Copy for the Licence Information Unit"), valkoisella paperilla,

vii.	Indonesian tullin kappale ("Copy for Indonesian Customs"), valkoisella paperilla.

3.2

Kappaleet, joissa on merkintä "Original", "Copy for Customs at destination" tai "Copy for the Importer", annetaan luvanhaltijalle, joka lähettää ne tuojalle. Tuojan on esitettävä alkuperäiskappale ja asianomainen kappale unionin sen jäsenvaltion tulliviranomaiselle, jossa kyseisen luvan kattama lähetys ilmoitetaan luovutettavaksi vapaaseen liikkeeseen. Tuojan on säilytettävä kolmas kappale, jossa on merkintä "Copy for the Importer", tuojan arkistoitavaksi.

3.3

Neljännen kappaleen, jossa on merkintä "Copy for the Licensing Authority", säilyttää lupaviranomainen arkistoitavaksi sekä myönnettyjen lupien mahdollista myöhempää varmennusta varten.

3.4

Viides kappale, jossa on merkintä "Copy for the Licensee", annetaan luvanhaltijalle luvanhaltijan arkistoitavaksi.

3.5

Kuudes kappale, jossa on merkintä "Copy for Licence Information Unit", annetaan lupatiedotusyksikölle arkistoitavaksi.

3.6

Seitsemäs kappale, jossa on merkintä "Copy for Indonesian Customs", annetaan Indonesian tulliviranomaiselle vientiä varten.

4. KADONNUT, VARASTETTU TAI TUHOUTUNUT FLEGT-LUPA

4.1

Jos alkuperäiskappale ("Original") tai määrämaan tulliviranomaisen kappale ("Copy for Customs at destination") tai niistä kumpikin katoaa, varastetaan tai tuhoutuu, luvanhaltija tai luvanhaltijan valtuutettu edustaja voi hakea lupaviranomaiselta korvaavaa lupaa. Hakemuksen ohessa luvanhaltijan tai sen valtuutetun edustajan on annettava selvitys alkuperäiskappaleen ja/tai kyseisen muun kappaleen katoamisesta.

4.2

Jos selvitys tyydyttää lupaviranomaista, sen on annettava korvaava lupa viiden työpäivän kuluessa luvanhaltijan pyynnön vastaanottamisesta.

4.3

Korvaavassa luvassa on oltava korvattavaan lupaan sisältyneet tiedot ja kohdat, luvan numero mukaan luettuna, ja siinä on oltava merkintä "Replacement Licence".

4.4

Jos kadonnut tai varastettu lupa saadaan takaisin, sitä ei saa käyttää ja se on palautettava lupaviranomaiselle.

5. SÄHKÖISIÄ FLEGT-LUPIA KOSKEVAT TEKNISET ERITELMÄT

5.1

FLEGT-lupa voidaan myöntää ja sitä voidaan käsitellä sähköisillä järjestelmillä.

5.2

Jos unionin jäsenvaltiolla ei ole yhteyttä sähköiseen järjestelmään, sen käyttöön on annettava painettu lupa.

Lisäykset

Lupalomake

Ohjeet

Lisäys 1

LUPALOMAKE

Teksti kuva

Lisäys 2

OHJEET

Yleistä:

—	Täytetään suuraakkosin.

—	ISO-koodi on kaksikirjaiminen kansainvälinen maakoodi.

—	Kohta 2 on tarkoitettu vain Indonesian viranomaisten käyttöön.

—	Otsakkeita A ja B käytetään vain EU:hun tarkoitettujen FLEGT-lupien yhteydessä.

Otsake A	Määräpaikka	Lisätään "European Union" (Euroopan unioni), jos lupa kattaa Euroopan unioniin tarkoitetun lähetyksen.
Otsake B	FLEGT-lupa	Lisätään "FLEGT", jos lupa kattaa Euroopan unioniin tarkoitetun lähetyksen.

Kohta 1	Issuing authority (lupaviranomainen)	Ilmoitetaan lupaviranomaisen nimi, osoite ja rekisterinumero.
Kohta 2	Information for use by Indonesia (tietoja Indonesian käyttöön)	Ilmoitetaan tuojan nimi ja osoite, lähetyksen kokonaisarvo (USD) sekä määrämaan ja tilanteen mukaan kauttakuljetusmaan nimi ja kaksikirjaiminen ISO-koodi.
Kohta 3	V-Legal / licence number (V-Legal-numero/lupanumero)	Ilmoitetaan myöntämisnumero.
Kohta 4	Date of expiry (viimeinen voimassaolopäivä)	Luvan voimassaoloaika.
Kohta 5	Country of export (vientimaa)	Kumppanimaa, josta puutuotteet on viety EU:hun.
Kohta 6	ISO code (ISO-koodi)	Ilmoitetaan kohdassa 5 tarkoitetun kumppanimaan kaksikirjaiminen ISO-koodi.
Kohta 7	Means of transport (kuljetusväline)	Ilmoitetaan vientipaikassa käytetty kuljetusmuoto.
Kohta 8	Licensee (luvanhaltija)	Ilmoitetaan viejän nimi ja osoite, mukaan luettuina rekisteröidyn viejän ETPIK-numero ja veronmaksajan numero.
Kohta 9	Commercial Description (kauppanimi)	Ilmoitetaan puutuotteiden kauppanimi. Kuvauksen on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta se mahdollistaa luokittelun harmonoidussa järjestelmässä (HS).
Kohta 10	HS code (HS-koodi)	Alkuperäiskappaleessa, määrämaan tullille tarkoitetussa kappaleessa sekä tuojan kappaleessa ilmoitetaan harmonoidun tavarankuvaus- ja -koodausjärjestelmän mukaisesti muodostettu neli- tai kuusinumeroinen tavaran koodi. Indonesiassa käytettäväksi tarkoitetuissa kappaleissa (liitteessä IV olevan 3.1 kohdan iv–vii alakohdassa tarkoitetut kappaleet) ilmoitetaan Indonesian tullitariffikirjan mukainen kymmennumeroinen tavaran koodi.
Kohta 11	Common and scientific names (yleiset ja tieteelliset nimet)	Ilmoitetaan tuotteessa käytettyjen puulajien yleiset ja tieteelliset nimet. Jos kyseessä on yhdistelmätuote, jossa on käytetty useampaa kuin yhtä puulajia, ilmoitetaan kunkin puulajin nimet omalla rivillään. Tämä tieto voidaan jättää antamatta, jos yhdistelmätuote tai sen osa sisältää useita puulajeja, joiden nimet eivät enää ole tiedossa (esim. lastulevy).
Kohta 12	Countries of harvest (korjuumaat)	Ilmoitetaan maat, joissa kohdassa 10 tarkoitettu puulaji on korjattu. Jos kyseessä on yhdistelmätuote, ilmoitetaan kunkin puulajin alkuperämaa. Tämä tieto voidaan jättää antamatta, jos yhdistelmätuote tai sen osa sisältää useita puulajeja, joiden nimet eivät enää ole tiedossa (esim. lastulevy).
Kohta 13	ISO codes (ISO-koodit)	Ilmoitetaan kohdassa 12 tarkoitettujen maiden ISO-koodit. Tämä tieto voidaan jättää antamatta, jos yhdistelmätuote tai sen osa sisältää useita puulajeja, joiden nimet eivät enää ole tiedossa (esim. lastulevy).
Kohta 14	Volume (m3) (tilavuus (m3))	Ilmoitetaan kokonaistilavuus kuutiometreinä. Tieto voidaan jättää antamatta, jos kohdassa 15 tarkoitetut tiedot on ilmoitettu.
Kohta 15	Net weight (kg) (nettopaino (kg))	Ilmoitetaan lähetyksen kokonaispaino kilogrammoina mittausajankohtana. Nettopaino määritellään puutuotteiden nettomassaksi, johon ei lueta mukaan päällystä tai muuta pakkausta (paitsi kannattimet, alustat, tarrat jne.).
Kohta 16	Number of units (yksikkömäärä)	Ilmoitetaan yksikkömäärä, jos se on paras tapa kuvata valmista tuotetta määrällisesti. Voidaan jättää ilmoittamatta.
Kohta 17	Distinguishing marks (tunnisteet)	Ilmoitetaan tarvittaessa viivakoodi ja muut mahdolliset tunnisteet, esimerkiksi tavaraerän tai konossementin numero. Voidaan jättää ilmoittamatta.
Kohta 18	Signature and stamp of issuing authority (lupaviranomaisen allekirjoitus ja leima)	Tila on varattu valtuutetun virkamiehen allekirjoitukselle ja lupaviranomaisen viralliselle leimalle. Myös allekirjoittajien nimi sekä paikka ja päiväys ilmoitetaan.

LIITE V

INDONESIAN PUUTAVARAN LAILLISUUDEN VARMISTUSJÄRJESTELMÄ

1. JOHDANTO

Tavoite: Varmistetaan, että pyöröhirsien ja jalostettujen puutuotteiden korjuussa, kuljetuksessa, jalostuksessa ja myynnissä noudatetaan kaikkia asiaankuuluvia Indonesian lakeja ja asetuksia.

Indonesia, joka tunnetaan uraauurtavasta työstään laittoman puunkorjuun sekä laittomasti korjatun puun ja siitä valmistettujen tuotteiden kaupan torjumiseksi, isännöi Balilla syyskuussa 2001 pidettyä metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa ja metsähallintoa käsittelevää Itä-Aasian ministerikonferenssia, jonka päätteeksi annettiin metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa ja metsähallintoa koskeva julistus (Balin julistus). Siitä lähtien Indonesia on ollut jatkuvasti hyvin keskeinen toimija laittoman puunkorjuun ja siihen liittyvän kaupan torjumiseksi tehtävässä kansainvälisessä yhteistyössä.

Näiden kysymysten ratkaisemiseen tähtäävien kansainvälisten pyrkimysten osana yhä useammat kuluttajamaat ovat sitoutuneet toteuttamaan toimenpiteitä ehkäistäkseen laittoman puun kaupan markkinoillaan ja tuottajamaat ovat puolestaan sitoutuneet ottamaan käyttöön mekanismin puutuotteidensa laillisuuden varmistamiseksi. On tärkeää perustaa luotettava järjestelmä, jolla voidaan varmistaa korjuun, kuljetuksen, jalostuksen ja kaupan laillisuus puun ja jalostettujen puutuotteiden yhteydessä.

Indonesian puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmä (TLAS) takaa sen, että Indonesiassa tuotettu ja jalostettu puu sekä siellä valmistetut puutuotteet ovat peräisin laillisista lähteistä ja ovat täysin asiaa koskevien Indonesian lakien ja asetusten mukaisia, mikä varmistetaan riippumattoman tarkastuksen ja kansalaisyhteiskunnan toteuttaman seurannan kautta.

1.1 TLAS-järjestelmän perustana Indonesian lait ja asetukset

Kestävän metsänhoidon tulosten arviointia ja puutavaran laillisuuden varmentamista valtion omistamissa sekä yksityisessä omistuksessa olevissa metsissä koskevista vaatimuksista ja ohjeista annetulla Indonesian asetuksella (metsätalousministerin asetus P.38/Menhut-II/2009) perustetaan TLAS sekä kestävyysohjelma (SFM) parantamaan metsähallintoa, lopettamaan laiton puunkorjuu ja siihen liittyvä puukauppa sekä takaamaan indonesialaisten puutetuotteiden uskottavuus ja parantamaan niiden mainetta.

TLAS käsittää seuraavat osat:

1.	Laillisuusvaatimukset

2.	Toimitusketjun valvonta

3.	Varmennusmenettelyt

4.	Lupaohjelma

Seuranta.

TLAS on perusjärjestelmä, jota käytetään varmistamaan Indonesiassa unioniin ja muille markkinoille suuntautuvaa vientiä varten tuotetun/tuotettujen puun ja puutuotteiden laillisuus.

1.2 TLAS-järjestelmän kehitys – mukana monia sidosryhmiä

Indonesian metsäalan sidosryhmät ovat vuodesta 2003 lähtien osallistuneet aktiivisesti TLAS-järjestelmän kehittämiseen, täytäntöönpanoon ja arviointiin, mikä on parantanut prosessin seurantaa, avoimuutta ja uskottavuutta. Vuonna 2009 annettiin tämän monia sidosryhmiä käsittävän prosessin tuloksena metsätalousministerin asetus P.38/Menhut-II/2009 ja sen jälkeen metsien käytön tekniset suuntaviivat nro 6/VI-SET/2009 ja nro 02/VI-BPPHH/2010.

2. TLAS-JÄRJESTELMÄN SOVELTAMISALA

Indonesian metsävarat voidaan jakaa omistuksen perusteella karkeasti kahteen luokkaan eli valtion metsiin ja yksityisessä omistuksessa oleviin metsiin/maihin. Valtion metsiin kuuluu talousmetsiä, joilla harjoitetaan pitkäkestoista kestävää puuntuotantoa erilaisilla luvilla, sekä metsäalueita, jotka ovat helposti muutettavissa muuhun kuin metsätalouskäyttöön, kuten asutukseksi tai plantaaseiksi. TLAS-järjestelmän soveltamista valtion metsiin ja yksityisessä omistuksessa oleviin metsiin/maihin kuvataan liitteessä II.

TLAS-järjestelmä kattaa puun ja puutuotteet kaikkien lupatyyppien osalta sekä kaikkien puualan kauppiaiden, loppupään jalostajien ja viejien toiminnan.

Järjestelmä edellyttää, että tuontipuu ja tuodut puutuotteet tulliselvitetään ja että ne ovat Indonesian tuontimääräysten mukaisia. Tuontipuun ja tuotujen puutuotteiden mukana on oltava asiakirjat, jotka takaavat puutavaran laillisuuden sen korjuumaassa. Tuontipuu ja tuodut puutuotteet on sijoitettava valvottuun toimitusketjuun, joka on Indonesian sääntöjen ja määräysten mukainen. Indonesia antaa ohjeet siitä, kuinka tämä toteutetaan.

Tietyt puutuotteet saattavat sisältää uusiomateriaaleja. Indonesia antaa ohjeet siitä, kuinka uusiomateriaalien käyttöä käsitellään TLAS-järjestelmässä.

Takavarikoitu puu ei kuulu TLAS-järjestelmän piiriin, eikä siihen sen vuoksi voida soveltaa FLEGT-lupaa.

TLAS-järjestelmän piiriin kuuluvat kotimarkkinoille ja kansainvälisille markkinoille tarkoitetut puutuotteet. Laillisuus varmennetaan kaikkien indonesialaisten tuottajien, jalostajien ja kauppiaiden (toimijat), myös kotimarkkinoilla toimivien, osalta.

2.1 TLAS-järjestelmän laillisuusvaatimukset

Järjestelmä sisältää viisi puutavaran laillisuusvaatimusta. Kyseiset vaatimukset ja niiden varmentamista koskevat ohjeet esitetään liitteessä II.

TLAS-järjestelmään sisältyvät myös kestävän metsänhoidon (SFM) tulosten arviointia koskevat vaatimukset ja ohjeet. Arvioitaessa kestävää metsänhoitoa SFM-vaatimusten avulla tarkastetaan samalla, että tarkastettava täyttää asiaankuuluvat laillisuusvaatimukset. Valtion omistamilla mailla talousmetsäalueella (pysyvän metsän alue) toimivat SFM-varmennetut organisaatiot noudattavat sekä asiaankuuluvia laillisuusvaatimuksia että SFM-vaatimuksia.

3. PUUTAVARAN TOIMITUSKETJUN VALVONTA

Luvanhaltijan (jos kyseessä ovat käyttöoikeudet), maanomistajan (jos kyseessä on yksityinen maa) tai yrityksen (jos kyseessä ovat kauppiaat, jalostajat ja viejät) on osoitettava, että jokainen vaihe niiden toimitusketjussa on valvottu ja dokumentoitu metsätalousministerin asetusten P.55/Menhut-II/2006 ja P.30/Menhut-II/2012, jäljempänä 'asetukset', mukaisesti. Kyseisten asetusten mukaan maakunta- ja paikallistason metsävirkamiesten on tehtävä kenttätarkastuksia ja hyväksyttävä luvanhaltijoiden, maanomistajien tai jalostajien toimitusketjun eri vaiheissa esittämät asiakirjat.

Toimitusketjun eri vaiheissa tehtävät toiminnan tarkastukset esitetään yhteenvetona kaaviossa 1, ja tuonnin osalta ohjeita laaditaan parhaillaan.

Kaikkien toimitusketjussa olevien lähetysten on oltava varustettuja asianmukaisilla kuljetusasiakirjoilla. Yritysten on sovellettava asianmukaisia järjestelmiä erottaakseen toisistaan varmennetuista lähteistä peräisin olevan puun tai niistä peräisin olevat puutuotteet ja muista lähteistä peräisin olevan puun tai niistä peräisin olevat puutuotteet sekä pidettävä kirjaa siten, että kyseiset kaksi lähdettä pysyvät erillään toisistaan. Yritysten edellytetään pitävän toimitusketjun kussakin vaiheessa kirjaa siitä, ovatko asianomaiset tukit, tuotteet tai puutavaralähetykset TLAS-varmennettuja.

Toimitusketjun toimijoiden edellytetään pitävän kirjaa vastaanotetusta, varastoidusta, jalostetusta ja toimitetusta puusta ja puutuotteista, jotta myöhemmin voitaisiin vertailla määrällisiä tietoja tuotantoketjun eri vaiheiden ja niiden välien osalta. Kyseiset tiedot olisi annettava maakunta- ja paikallistason metsävirkamiesten käyttöön tietojen täsmäytystestien suorittamista varten. Kuhunkin toimitusketjun vaiheeseen liittyviä pääasiallisia toimintoja ja menettelyjä, mukaan luettuna täsmäytys, selitetään tarkemmin tämän liitteen lisäyksessä.

Timber cruising

Annual work plan

Felling site

Log listing

Log felling report

Log landing

Payment of fees

Log listing

Transport documents

Log balance report

Log yard

Transport document

Log balance report

Intermediate log yard

State forests

Private forests

Felling site

Land title

Log landing

Log listing

Transport documents

Log balance report

Tally sheet

Processed products balance report

Transport documents

Primary processing

Registered exporter’s certificate to trade in forest industry products

Raw material balance report

Tally sheet

Processed products balance report

Transport documents

Secondary processing

Registered exporter’s certificate to trade in forest industry products

Export declaration

Customs clearance

Point of export

Kaavio 1: Toimitusketjun valvonta ja ketjun kussakin vaiheessa vaaditut keskeiset asiakirjat.

4. INSTITUTIONAALINEN RAKENNE LAILLISUUDEN VARMENTAMISTA JA VIENTILUPIEN MYÖNTÄMISTÄ VARTEN

4.1 Johdanto

Indonesian TLAS-järjestelmän perustana on toimijakohtaisten lupien toimintamalli, jolla on paljon yhteistä tuotteiden tai metsänhoidon serifiointia koskevien järjestelmien kanssa. Indonesian metsätalousministeriö nimeää joukon vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia (LP ja LV), jotka se valtuuttaa tarkastamaan puutavaran tuottajien, kauppiaiden, jalostajien ja viejien, jäljempänä 'toimijat', toiminnan laillisuuden.

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset akkreditoi Indonesian kansallinen akkreditointielin (KAN). Sopimuksia vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten kanssa tekevät toimijat, jotka haluavat, että niiden toiminta varmennetaan lailliseksi, ja laitosten edellytetään toimivan asiaankuuluvien ISO:n suuntaviivojen mukaisesti. Ne ilmoittavat tarkastusten tulokset tarkastettavalle sekä metsätalousministeriölle.

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset varmistavat, että tarkastettavat toimivat liitteessä II olevan Indonesian vahvistaman laillisuusmääritelmän mukaisesti, mikä tarkoittaa myös tarkastuksia sen estämiseksi, että tuntemattomista lähteistä peräisin olevaa materiaalia joutuisi niiden toimitusketjuihin. Jos tarkastettavan todetaan täyttävän vaatimukset, sille myönnetään laillisuutta osoittava todistus, joka on voimassa kolme vuotta.

LV:t toimivat myös vientilupaviranomaisina, ja ne tarkastavat varmennettujen viejien toimitusketjun tarkastuksissa käytettävät järjestelmät. Jos järjestelmä täyttää vaatimukset, LV myöntää vientilisenssin V-Legal-asiakirjan muodossa. Vienti ilman vientilupaa on kiellettyä.

Indonesia on antanut asetuksen, joka takaa kansalaisyhteiskunnan ryhmille oikeuden esittää vastalause vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen suorittamasta toimijan laillisuuden varmentamisesta tai laitoksen toiminnan aikana havaitun laittoman toiminnan johdosta. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toimintaa koskevia valituksia kansalaisyhteiskunnan ryhmät voivat toimittaa akkreditointielimelle (KAN).

TLAS-järjestelmän täytäntöönpanoon osallistuvien eri yksiköiden välisiä suhteita kuvataan kaaviossa 2:

Government (Ministry of Forestry) as regulatory body

Accreditation body (KAN)

complaints

Independent Monitor (CSO)

Accreditation certificate

accreditation

Conformity Assessment Body/ Licensing Authority

complaints

Timber legality or SFM certificate

audit

appeal

V-Legal Document or FLEGT licence

Auditee

4.2 Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksilla on Indonesian järjestelmässä keskeinen asema. Niiden kanssa tehdään sopimuksia, jotta ne tarkastavat toimitusketjuun kuuluvien yksittäisten yritysten tuotanto- tai jalostustoiminnan tai kaupallisten toimien laillisuuden, mukaan luettuna toimitusketjun koskemattomuus. LV:t myöntävät myös V-Legal-asiakirjoja puutavaran yksittäisiä vientilähetyksiä varten.

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia on kahdenlaisia: i) arviointilaitokset (Lembaga Penilai, LP), jotka tarkastavat metsänhoitoyksiköiden toiminnan kestävyyttä koskevien vaatimusten valossa, ja ii) varmentamiselimet (Lembaga Verifikasi, LV), jotka tarkastavat metsänhoitoyksiköt ja metsäteollisuusyritykset laillisuusvaatimusten valossa.

Jotta tarkastukset liitteessä II esitettyjen laillisuusvaatimusten noudattamisen varmistamiseksi olisivat mahdollisimman laadukkaita, edellytetään, että LP:t ja LV:t kehittävät tarvittavat hallinnointijärjestelmät, jotka täyttävät pätevyyttä, johdonmukaisuutta, puolueettomuutta, avoimuutta ja arviointiprosessia koskevat vaatimukset asiakirjojen ISO/IEC 17021 (kestävää metsänhoitoa koskeva standardi – LP:t) ja/tai ISO/IEC Guide 65 (laillisuusstandardi – LV:t) mukaisesti. Kyseiset vaatimukset mainitaan TLAS-ohjeissa.

LV:t voivat toimia myös lupaviranomaisina. Tällöin LV:t myöntävät vientilisenssejä kansainvälisille markkinoille tarkoitettujen puutuotteiden kattamiseksi. Unionin ulkopuolisia markkinoita varten lupaviranomaiset myöntävät V-Legal-asiakirjoja, ja unionin markkinoita varten myönnetään FLEGT-lupia liitteessä IV kuvattujen vaatimusten mukaisesti. Indonesia kehittää parhaillaan vientilähetysten V-Legal-asiakirjoihin ja FLEGT-lupiin sovellettavia yksityiskohtaisia menettelyjä.

Tarkastettavat tekevät LV:iden kanssa sopimuksia, jotta nämä tekisivät laillisuuden tarkastukset ja myöntäisivät laillisuuden osoittavat TLAS-todistukset ja V-Legal-asiakirjat tai FLEGT-luvat kansainvälisille markkinoille suuntautuvaa vientiä varten. LP:t tarkastavat, ovatko puutavaran tuotantoluvat SFM-standardin mukaisia. LP:t eivät myönnä vientilisenssejä.

4.3 Akkreditointielin

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditoinnista vastaa Indonesian kansallinen akkreditointielin (Komite Akreditasi Nasional, KAN). Jos jonkin LP:n tai LV:n kanssa yhteydessä ilmenee ongelmia, valitukset voi esittää KAN:lle.

KAN allekirjoitti metsätalousministeriön kanssa 14 päivänä heinäkuuta 2009 yhteisymmärryspöytäkirjan akkreditointipalvelujen tarjoamisesta TLAS-järjestelmää varten. KAN on riippumaton akkreditointielin, joka on perustettu kansallista standardointia koskevalla hallituksen asetuksella (Peraturan Pemerintah/PP) 102/2000 ja kansallista akkreditointikomiteaa koskevalla presidentin asetuksella (Keputusan Presiden/Keppres) 78/2001.

KAN noudattaa toiminnassaan ISO/IEC 17011 –standardia (Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia akkreditoiville laitoksille asetetut yleiset vaatimukset). Lisäksi se on laatinut TLAS-järjestelmää varten sisäiset asiakirjat LP:iden (DPLS 13) ja LV:iden (DPLS 14) akkreditoimista varten. KAN aikoo myös laatia vaatimukset ja ohjeet LV:iden akkreditoimiseksi vientilisenssien myöntämisen osalta.

KAN:n ovat tunnustaneet kansainvälisesti Pacific Accreditation Cooperation (PAC) ja International Accreditation Forum (IAF) akkreditoimaan sertifiointielimiä laadunhallintajärjestelmien, ympäristöasioiden hallintajärjestelmien ja tuotesertifioinnin osalta. KAN:n tunnustavat myös Asia Pacific Laboratory Accreditation Cooperation (APLAC) ja International Laboratory Accreditation Cooperation (ILAC).

4.4 Tarkastettavat

Tarkastettavat ovat toimijoita, joille tehdään laillisuuden tarkastus. Niitä ovat metsänhoitoyksiköt (käyttöoikeuksien haltijat tai puunkäyttöluvan haltijat), yhteismetsiä koskevien lupien haltijat, yksityiset metsän- tai maanomistajat) ja metsäteollisuusyritykset. Metsänhoitoyksiköiden ja metsäteollisuusyritysten on täytettävä sovellettavan TLAS-standardin vaatimukset. Kun kyse on viennistä, metsäteollisuusyritysten on täytettävä vientilisenssille asetetut vaatimukset. Tarkastettavilla on järjestelmässä oikeus valittaa LP:lle tai LV:lle tarkastuksen suorittamisesta tai tuloksista.

4.5 Riippumaton seuranta

Kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli TLAS-järjestelmän riippumattomassa seurannassa. Riippumattoman seurannan tuottamia havaintoja voidaan käyttää myös osana tässä sopimuksessa edellytettyä määräaikaista arviointia.

Jos kyseessä on arviointiin liittyvä sääntöjenvastaisuus, kansalaisyhteiskunnan valitukset toimitetaan suoraan asianomaiselle LP:lle tai LV:lle. Jos valitukseen ei anneta asianmukaista vastausta, kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat ilmoittaa asian KAN:lle. Jos sääntöjenvastaisuudet liittyvät akkreditointiin, valitukset on toimitettava suoraan KAN:lle. Milloin tahansa kansalaisyhteiskunnan edustajat havaitsevat toimijoiden toimivan väärin, ne voivat tehdä asiasta valituksen kyseiselle LP:lle tai LV:lle.

4.6 Julkinen valta

TLAS-järjestelmästä vastaa metsätalousministeriö, ja se valtuuttaa akkreditoidut LP:t suorittamaan SFM-arviointeja ja LV:t suorittamaan laillisuuden tarkastuksia ja myöntämään V-Legal-asiakirjoja.

Metsätalousministeriön alaisuudessa toimii myös lupatiedotusyksikkö. Sen vastuulla on tietojenvaihto, ja se ottaa vastaan ja varastoi tietoja V-Legal-asiakirjojen myöntämisestä sekä vastaa toimivaltaisten viranomaisten tai sidosryhmien kyselyihin.

5. LAILLISUUDEN VARMENTAMINEN

5.1 Johdanto

Indonesialaisen puun katsotaan olevan laillista, jos sen alkuperä ja tuotantoprosessit sekä myöhempi jalostus, kuljetus ja kauppa varmennetaan kaikkien sovellettavien, liitteessä II ilmoitettujen Indonesian lakien ja asetusten mukaiseksi. Varmentaminen tapahtuu LV:iden suorittaman vaatimustenmukaisuuden arvioinnin kautta.

5.2 Laillisuuden varmentaminen

ISO/IEC Guide 65:n ja TLAS-ohjeiden mukaisesti laillisuuden varmennusprosessi käsittää seuraavat vaiheet:

Hakemus ja sopimuksen teko: Luvanhaltija toimittaa LV:lle hakemuksen, jossa tarkennetaan varmennuksen kohde, luvanhaltijan profiili ja muut tarpeelliset tiedot. Ennen varmennuksen aloittamista luvanhaltija ja LV tekevät sopimuksen, jossa määritellään varmennukseen sovellettavat edellytykset.

Varmennussuunnitelma: Varmennussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen LV laatii varmennussuunnitelman, jossa nimetään tarkastusryhmä sekä esitetään varmennusohjelma ja toimenpiteiden aikataulu. Suunnitelma toimitetaan tarkastettavalle, ja varmennustoimien päivämäärät sovitaan. Kyseiset tiedot on asetettava etukäteen saataville riippumatonta seurantaa varten LV:iden ja metsätalousministeriön tai joukkotiedotusvälineiden verkkosivuille.

Varmennustoimet: Varmennusta varten tehtävä tarkastus käsittää kolme vaihetta, jotka ovat i) tarkastuksen avauskokous, ii) asiakirjatarkastus ja kenttähavainnointi ja iii) tarkastuksen päätöskokous.

—	Tarkastuksen avauskokous: Tarkastuksen tavoitteesta, kohteesta, aikataulusta ja menetelmistä keskustellaan tarkastettavan kanssa, jotta tämä voi esittää kysymyksiä varmennustoimien menetelmistä ja toteutuksesta.

—

Asiakirjatarkastus ja kenttähavainnointi: Saadakseen näyttöä siitä, kuinka tarkastettava noudattaa Indonesian TLAS-järjestelmän vaatimuksia, LV tarkastaa tarkastettavan järjestelmät ja menettelyt sekä asiaa koskevat asiakirjat ja tiedot. Vaatimustenmukaisuuden varmentamiseksi LV tekee kenttätarkastuksia, mukaan luettuina virallisten tarkastuskertomusten havaintoja koskevat ristiintarkastukset. LV tarkastaa myös tarkastettavan toimijan puutavaran jäljitettävyysjärjestelmän varmistaakseen riittävän näytön perusteella, että kaikki puutavara täyttää laillisuusvaatimukset.

—	Tarkastuksen päätöskokous: Varmennuksen tulokset, erityisesti mahdollisesti havaitut vaatimusten noudattamatta jättämiset, esitetään tarkastettavalle. Tarkastettava voi esittää kysymyksiä varmennuksen tuloksista ja selventää LV:n esittämää näyttöä.

Raportointi ja päätöksenteko: Tarkastusryhmä laatii varmennuskertomuksen metsätalousministeriön antaman mallin mukaisesti. Kertomus toimitetaan tarkastettavalle neljäntoista kalenteripäivän kuluessa tarkastuskokouksen päättämisestä. Jäljennös kertomuksesta, jossa esitetään kaikki havaitut vaatimusten noudattamatta jättämiset, toimitetaan metsätalousministeriölle.

Kertomusta käytetään ennen kaikkea apuna LV:n tehdessä päätöstä varmennustarkastuksen tuloksista. LV päättää laillisuustodistuksen myöntämisestä tarkastusryhmän laatiman varmennuskertomuksen pohjalta.

Jos vaatimukset eivät täyty, LV pidättäytyy myöntämästä laillisuustodistusta, jolloin puun tuominen varmennetun laillisen puutavaran toimitusketjuun estyy. Kun asia vaatimusten noudattamatta jättämisen osalta on korjattu, toimija voi hakea laillisuuden varmentamista uudelleen.

Määräysten rikkomiset, jotka LV on havainnut varmennuksen yhteydessä ja ilmoittanut metsätalousministeriölle, käsitellään asiasta vastaavien viranomaisten toimesta hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä noudattaen. Jos toimijaa epäillään määräysten rikkomisesta, kansalliset, maakunnalliset tai paikalliset viranomaiset voivat päättää keskeyttää sen toiminnan.

Laillisuustodistuksen myöntäminen ja todistuksen uusiminen: LV myöntää laillisuustodistuksen, jos todetaan, että tarkastettavan osalta toteutuvat kaikki kyseisen laillisuusvaatimuksen indikaattorit mukaan luettuna puutavaran toimitusketjun valvontaa koskevien sääntöjen noudattaminen.

LV voi ilmoittaa milloin tahansa metsätalousministeriölle myönnetyistä, muutetuista tai toistaiseksi tai pysyvästi peruutetuista todistuksista, ja kolmen kuukauden välein sen on annettava raportti. Metsätalousministeriö julkaisee kyseiset raportit verkkosivuillaan.

Laillisuustodistus on voimassa kolme vuotta, minkä jälkeen toimijalle tehdään todistuksen uusimiseen liittyvä tarkastus. Todistus on uusittava ennen sen voimassaolon päättymistä.

Seuranta: Toimijoille, joilla on laillisuustodistus, tehdään vuosiseuranta edellä kuvattujen varmennustoimia koskevien periaatteiden mukaisesti. LV voi myös toteuttaa seurannan suunniteltua aikaisemmin ennen vuositarkastusta, jos varmennuksen kohdetta on laajennettu.

Seurantaryhmä laatii seurantakertomuksen. Jäljennös kertomuksesta, jossa esitetään kaikki havaitut vaatimusten noudattamatta jättämiset, toimitetaan metsätalousministeriölle. Seurannassa havaittu vaatimusten noudattamatta jättäminen johtaa laillisuustodistuksen peruuttamiseen toistaiseksi tai pysyvästi.

Määräysten rikkomiset, jotka LV on havainnut seurannan yhteydessä ja joista se on ilmoittanut metsätalousministeriölle, käsitellään asianomaisten viranomaisten toimesta hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä noudattaen.

Erityistarkastukset: Toimijoiden, joilla on laillisuustodistus, on ilmoitettava LV:lle kaikista sellaisista merkittävistä omistusta, rakenteita, hallinnointia tai toimintaa koskevista muutoksista, jotka vaikuttavat sen laillisuustarkastusten laatuun todistuksen voimassaoloaikana. LV voi suorittaa erityistarkastuksia tutkiakseen riippumattoman seurannan suorittajien, julkisten toimielinten tai muiden sidosryhmien esittämiä valituksia tai niiden ilmoittamia riitoja tai vastaanotettuaan toimijan ilmoituksen muutoksesta, joka vaikuttaa sen laillisuuden tarkastusten laatuun.

5.3 Julkisen vallan vastuu soveltamisen valvonnasta

Metsätalousministeriö sekä maakunta- ja paikallistason metsätoimistot vastaavat puutavaran toimitusketjujen valvonnasta ja asiaan liittyvien asiakirjojen (esim. vuotuiset työsuunnitelmat, hakkuuraportit, tukkeja koskevat taseraportit, kuljetusasiakirjat, tukit/raaka-aineet/jalosteet, taseraportit ja tuotantoa koskevat yhteenvetotaulukot) tarkastamisesta. Ristiriitaisuuksia havaittaessa metsävirkamiehet voivat olla hyväksymättä kyseisiä valvonta-asiakirjoja, mikä johtaa harjoitetun toiminnan keskeytymiseen.

Metsävirkamiesten tai riippumattoman seurannan suorittajien havaitsemat määräysten rikkomiset ilmoitetaan LV:lle, ja LV voi tarkistuksen jälkeen peruuttaa myönnetyn laillisuustodistuksen toistaiseksi tai pysyvästi. Metsävirkamiehet voivat toteuttaa aiheelliset toimenpiteet sääntelymenettelyjä noudattaen.

Metsätalousministeriö saa myös LV:ltä jäljennökset varmennuskertomuksista ja sen jälkeen seurantakertomuksista ja erityistarkastuskertomuksista. LV:iden, metsävirkamiesten tai riippumattoman seurannan suorittajien havaitsemat määräysten rikkomiset käsitellään hallinnollisia ja oikeudellisia menettelyjä noudattaen. Jos toimijaa epäillään määräysten rikkomisesta, kansalliset, maakunnalliset tai paikalliset viranomaiset voivat päättää keskeyttää sen toiminnan toistaiseksi tai pysyvästi.

6. FLEGT-LUPIEN MYÖNTÄMINEN

Indonesian FLEGT-lupa tunnetaan "V-Legal-asiakirjana". Se on vientilisenssi, johon sisältyvät todisteet siitä, että vientiin menevät puutuotteet ovat liitteessä II kuvattujen Indonesian laillisuusvaatimusten mukaisia ja että ne on saatu toimitusketjusta, jossa tehdään riittävät tarkastukset tuntemattomista lähteistä peräisin olevan puutavaran torjumiseksi. V-Legal-asiakirjoja myöntävät LV:t, jotka toimivat lupaviranomaisina, ja niitä käytetään FLEGT-asiakirjoina unioniin tarkoitettujen lähetysten yhteydessä heti, kun osapuolet ovat sopineet alkavansa käyttää FLEGT-lupajärjestelmää.

Indonesia määrittelee selvästi V-Legal-asiakirjojen myöntämismenettelyt ja ilmoittaa ne viejille ja kaikille muille toimijoille, joita asia koskee, lupaviranomaistensa (LV:t) kautta sekä metsätalousministeriön verkkosivuilla.

Metsätalousministeriö on perustanut lupatiedotusyksikön pitämään yllä tietokantaa, joka sisältää jäljennökset kaikista V-Legal-asiakirjoista ja vaatimusten noudattamatta jättämisiä käsittelevistä LV:iden kertomuksista. V-Legal-asiakirjan tai FLEGT-luvan aitoutta, aukottomuutta ja pätevyyttä koskevissa virallisissa tiedusteluissa unionissa toimivat toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää lisätietoja metsätalousministeriössä sijaitsevasta lupatiedotusyksiköstä. Kyseinen yksikkö ottaa yhteyttä asianomaiseen LV:hen. Saatuaan tiedot LV:ltä lupatiedotusyksikkö vastaa toimivaltaisten viranomaisten kyselyyn.

V-Legal-asiakirja myönnetään paikassa, jossa vientilähetys todennetaan ennen kuljetusta vientipaikkaan. Menettely etenee seuraavasti:

6.1	V-Legal-asiakirjan myöntää se LV, jolla on sopimus asianomaisen viejän kanssa, kyseiselle puutuotteita sisältävälle vientilähetykselle.

6.2

Viejän sisäinen jäljitettävyysjärjestelmä toimittaa todisteet puutavaran laillisuudesta vientilupaa varten. Järjestelmän on katettava ainakin kaikki tuotantoketjuun liittyvät tarkastukset raaka-aineiden (esim. tukit tai välituotteet) lähettämisestä jalostuslaitokseen ja itse jalostuspaikassa tapahtuvan tuotannon kautta edelleen siihen, kun tuotteet siirretään jalostuslaitoksesta vientipaikkaan.

6.2.1

Ensimmäisen asteen teollisuusyritysten osalta viejän jäljitettävyysjärjestelmän on katettava vähintään kuljetus tukkien varastointipaikasta tai tukkivarastosta ja kaikki sitä myöhemmät vaiheet vientipaikkaan asti.

6.2.2

Toisen asteen teollisuusyritysten osalta jäljitettävyysjärjestelmän on katettava vähintään kuljetus ensimmäisen asteen teollisuusyrityksestä ja kaikki sitä myöhemmät vaiheet vientipaikkaan asti.

6.2.3

Jos viejä hallinnoi tuotantoketjun varhaisempia vaiheita kuin mitä 6.2.1 ja 6.2.2 kohdassa tarkoitetaan, ne on myös sisällytettävä viejän sisäiseen jäljitettävyysjärjestelmään.

6.2.4

Jos varhaisempia tuotantoketjun vaiheita kuin mitä 6.2.1 ja 6.2.2 kohdassa tarkoitetaan hallinnoi joku muu oikeussubjekti kuin viejä, LV:n on varmistettava, että viejän hankkija(t) tai alihankkija(t) valvoo(valvovat) kyseisiä vaiheita ja että kuljetusasiakirjoissa ilmoitetaan, onko puutavara peräisin sellaiselta hakkuualueelta, jonka laillisuutta ei ole varmennettu.

6.2.5

Jotta V-Legal-asiakirja voitaisiin myöntää, kaikkien viejän toimitusketjussa lähetykseen osallistuvien toimittajien on oltava katettuja voimassa olevalla laillisuustodistuksella tai SFM-todistuksella ja niiden on osoitettava, että laillisesti varmennetun puutavaran toimitukset on pidetty toimitusketjun kaikissa vaiheissa erillään sellaisista toimituksista, joita ei kata voimassa oleva laillisuustodistus tai SFM-todistus.

6.3

Voidakseen saada V-Legal-asiakirjan yrityksen on oltava rekisteröity viejä (ETPIK-todistuksen haltija), jolla on voimassa oleva laillisuustodistus. ETPIK-todistuksen haltija toimittaa LV:lle hakemuskirjeen ja liittää siihen seuraavat asiakirjat sen osoittamiseksi, että kaikki tuotteen sisältämä puuraaka-aine on peräisin varmennetusta laillisesta lähteestä:

6.3.1

kuljetusasiakirjoihin perustuva yhteenveto kaikesta puusta/raaka-aineesta, jonka tehdas on ottanut vastaan viimeisimmän tarkastuksen jälkeen (enimmillään kahdentoista kuukauden ajalta); ja

6.3.2

yhteenvetoraportit puu/raaka-aine-taseraporteista sekä jalostettua puutavaraa koskevista taseraporteista viimeisimmän tarkastuksen jälkeiseltä ajalta (enimmillään kaksitoista kuukautta).

6.4

Tämän jälkeen LV suorittaa seuraavat varmennusvaiheet:

6.4.1

tietojen täsmäytys kuljetusasiakirjoja, puu/raaka-aine-taseraportteja sekä jalostettua puutavaraa koskevia taseraportteja koskevien yhteenvetoraporttien pohjalta;

6.4.2

hyötysuhte(id)en seuranta kunkin tuotetyypin osalta puu/raaka-aine-taseraportin sekä jalostettua puutavaraa koskevan taseraportin perusteella;

6.4.3

tarvittaessa voidaan tehdä tietojen täsmäytyksen jälkeen tarkastuskäynti paikalle, jotta voidaan varmistua V-Legal-asiakirjassa ilmoitettavien tietojen johdonmukaisuudesta. Tämä voidaan tehdä tarkastamalla vientilähetyksestä otettu otos sekä tutkimalla tehtaan toimintaa ja kirjanpitoa.

6.5

Varmennuksen tulos:

6.5.1

Jos ETPIK-todistuksen haltija täyttää laillisuudelle ja toimitusketjulle asetetut vaatimukset, LV myöntää V-Legal-asiakirjan liitteessä IV esitetyn mallin mukaisena.

6.5.2

Edellä mainitut vaatimukset täyttävä ETPIK-todistuksen haltija saa käyttää tuotteissa ja/tai pakkauksissa vaatimustenmukaisuusmerkintää. Vaatimustenmukaisuusmerkinnän käyttöä koskevat ohjeet on laadittu.

6.5.3

Jos ETPIK-todistuksen haltija ei täytä laillisuudelle ja toimitusketjulle asetettuja vaatimuksia, LV antaa V-Legal-asiakirjan sijasta vaatimusten noudattamatta jättämistä koskevan kertomuksen.

6.6

6.6.1

toimittaa jäljennöksen V-Legal-asiakirjasta tai vaatimusten noudattamatta jättämistä koskevasta kertomuksesta metsätalousministeriölle kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa päätöksen tekemisestä;

6.6.2

toimittaa täydellisen kertomuksen sekä julkisen yhteenvetokertomuksen, joissa ilmoitetaan myönnettyjen V-Legal-asiakirjojen lukumäärä ja havaittujen vaatimusten noudattamatta jättämisten lukumäärä ja tyyppi, kolmen kuukauden välein metsätalousministeriölle sekä niiden jäljennökset KAN:lle, kauppaministeriölle ja teollisuusministeriölle.

7. SEURANTA

Indonesian TLAS-järjestelmään sisältyvät kansalaisyhteiskunnan tekemä seuranta (riippumaton seuranta) sekä kattava seuranta. Jotta järjestelmä tukisi vielä vankemmin vapaaehtoista FLEGT-kumppanuussopimusta, siihen lisätään määräaikaisia arviointeja koskeva osio.

Riippumatonta seurantaa tekee kansalaisyhteiskunta tavoitteena arvioida, täyttävätkö toimijat, LP:t ja LV:t Indonesian TLAS-järjestelmän vaatimukset, akkreditointistandardit ja -ohjeet mukaan luettuina. Kansalaisyhteiskunta määritellään tässä yhteydessä indonesialaisina oikeussubjekteina, joihin kuuluvat metsäalan valtiosta riippumattomat järjestöt, metsissä ja niiden ympärillä elävät yhteisöt sekä yksittäiset Indonesian kansalaiset.

Kattavan arvioinnin tekee monesta sidosryhmästä koostuva ryhmä, joka tarkastelee Indonesian TLAS-järjestelmää ja määrittelee sen puutteet ja mahdolliset järjestelmään tehtävät parannukset metsätalousministeriön antaman mandaatin mukaisesti.

Määräaikaisen arvioinnin tarkoituksena on varmistaa riippumattomasti, että Indonesian TLAS-järjestelmä toimii kuvatulla tavalla, ja näin se lisää myönnettyjen FLEGT-lupien uskottavuutta. Määräaikaisessa arvioinnissa käytetään hyväksi riippumattoman seurannan ja kattavan arvioinnin havaintoja ja suosituksia. Määräaikaisen arvioinnin periaatteet esitetään liitteessä VI.

Lisäys

TOIMITUSKETJUN VALVONTA

1. KUVAUS VALTION OMISTAMISTA METSISTÄ PERÄISIN OLEVAN PUUN TOIMITUSKETJUN TOIMINNAN VALVONNASTA

1.1 Hakkuualue

Pääasialliset toiminnot:

—	luvanhaltija suorittaa puutavaran arvioinnin (puunluku),

—	luvanhaltija laatii puutavaran arviointikertomuksen,

—	paikallistason metsävirkamies tarkastaa ja hyväksyy puutavaran arviointikertomuksen,

—	luvanhaltija toimittaa ehdotuksen vuotuiseksi työohjelmaksi,

—	maakuntatason metsävirkamies hyväksyy vuotuisen työohjelman,

—	luvanhaltija suorittaa korjuutoimet, mukaan luettuna tukkien siirto varastointialueelle.

Menettelyt:

—	luvanhaltija suorittaa puutavaran arvioinnin (puunluku) lipukkeita käyttäen. Lipukkeet koostuvat kolmesta irrotettavasta osasta, jotka kiinnitetään kantoon, korjattuun tukkiin ja toimijan raporttiin. Kukin osa sisältää puun seurannassa tarvittavat tiedot, mukaan luettuina puun numero ja sijainti,

—	luvanhaltija laatii puutavaran arviointikertomuksen, jossa ilmoitetaan korjattavien puiden määrä, arvioitu tilavuus, alustava lajitunnistus ja sijainti, sekä yhteenvedon metsätalousministeriön virallista lomaketta käyttäen,

—	luvanhaltija toimittaa puutavaran arviointikertomuksen paikallistason metsävirkamiehelle. Virkamies tekee puutavaran arviointikertomuksen asiakirjatarkastuksen ja kenttätarkastuksen otoksen perusteella. Jos kaikki on kunnossa, virkamies hyväksyy kertomuksen,

—

puutavaran arviointikertomus muodostaa perustan vuotuista työohjelmaa koskevalle ehdotukselle, jonka luvanhaltija laatii ja toimittaa maakuntatason metsävirkamiehelle tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi. Virkamies arvioi vuotuista työohjelmaa koskevan ehdotuksen, ristiintarkastaa sen puutavaran arviointikertomuksen kanssa ja hyväksyy työsuunnitelman, jos se on kaikilta osin kunnossa,

—	sen jälkeen kun virkamies on hyväksynyt vuotuisen työsuunnitelman, luvanhaltija voi aloittaa korjuutoimet,

—	korjuun aikana käytetään lipukkeita sen varmistamiseksi, että tukit ovat peräisin hyväksytyltä hakkuualueelta, kuten edellä kuvataan.

1.2 Tukkien varastointialue

Pääasialliset toiminnot:

—	tarvittaessa luvanhaltija katkoo tukit sekä merkitsee ne varmistaakseen yhtenevyyden tukkien tuotantoraportin kanssa,

—	luvanhaltija arvioi tukkien tilavuuden (mittaus) ja luokittelee ne,

—	luvanhaltija laatii tukkilistan,

—	luvanhaltija toimittaa tukkien tuotantoraporttia koskevan ehdotuksen,

—	paikallistason metsävirkamies hyväksyy tukkien tuotantoraportin.

Menettelyt:

—	luvanhaltija merkitsee kaikki katkotut tukit,

—	tukkien pysyvä fyysinen merkintä koostuu puun alkuperäisestä tunnistenumerosta sekä muista merkinnöistä, joiden avulla tukki voidaan yhdistää hyväksyttyyn hakkuualueeseen,

—	luvanhaltija arvioi kaikkien tukkien tilavuuden ja luokittelee ne sekä kirjaa tiedot tukkilistaan metsätalousministeriön virallista lomaketta käyttäen,

—	luvanhaltija laatii määräajoin tukkilistan pohjalta tukkien tuotantoraportin ja yhteenvetoraportin metsätalousministeriön virallista lomaketta käyttäen,

—	luvanhaltija toimittaa määräajoin tukkien tuotantoraportin ja yhteenvedon paikallistason metsävirkamiehelle hyväksyttäväksi,

—	paikallistason metsävirkamies tekee raporteille fyysisen tarkastuksen otoksen perusteella. Fyysisen tarkastuksen tulos esitetään lyhyesti tukkien tarkastusluettelossa metsätalousministeriön virallista lomaketta käyttäen,

—	jos fyysisen tarkastuksen tulos on myönteinen, virkamies hyväksyy tukkien tuotantoraportin,

—	sen jälkeen kun virkamies on tarkastanut tukit, ne on pinottava erilleen kaikista vielä tarkastamattomista tukeista,

—	tukkien tuotantoraporttia käytetään laskettaessa metsäresursseja ja uudelleenmetsitysrahastoa varten maksettava määrä (jos sovelletaan).

Tietojen täsmäyttäminen:

Luonnonmetsien käyttöoikeudet:

Paikallistason metsävirkamies tarkastaa korjattujen ja tukkien tuotantoraportissa ilmoitettujen tukkien määrän, tunnistuslipukkeet sekä kumuloituvan kokonaistilavuuden verraten niitä vuotuisessa työsuunnitelmassa hyväksyttyyn kiintiöön.

Viljelymetsien käyttöoikeudet:

Paikallistason metsävirkamies tarkastaa korjattujen ja tukkien tuotantoraportissa ilmoitettujen tukkien kumuloituvan kokonaistilavuuden verraten sitä vuotuisessa työsuunnitelmassa hyväksyttyyn kiintiöön.

1.3 Tukkivarasto

Tukit kuljetetaan varastointialueelta tukkivarastoon ja sieltä joko suoraan sahalle tai tukkien välivarastoon.

Pääasialliset toiminnot:

—	luvanhaltija laatii tukkilistan,

—	paikallinen metsätoimisto laskuttaa ja luvanhaltija maksaa asianmukaisen määrän metsäresurssimaksua ja uudelleenmetsitysrahastoa varten. Paikallistason metsävirkamies tekee kenttätarkastuksen tukkilistan perusteella,

—	jos kenttätarkastuksen tulos on myönteinen, virkamies myöntää tukkien kuljetusasiakirjan, johon liitetään tukkilista,

—	luvanhaltija laatii tukkeja koskevan taseraportin.

Menettelyt:

—	luvanhaltija toimittaa laskutuksesta vastaavalle paikallistason metsävirkamiehelle pyynnön saada suorittaa, pyyntöön liitetyn tukkilistan perusteella, asiaankuuluvat maksut,

—	paikallistason metsävirkamies toimittaa edellä mainitun pyynnön perusteella luvanhaltijalle laskun tai laskut maksun suorittamista varten,

—	luvanhaltija maksaa metsäresursseja ja/tai uudelleenmetsitysrahastoa koskevassa laskussa tai niitä koskevissa laskuissa mainitut määrät ja paikallistason metsävirkamies antaa maksusta kuitin/kuitit.

—	luvanhaltija toimittaa tukkien kuljetusasiakirjan myöntämistä koskevan pyynnön, jonka ohessa ovat maksukuitti, tukkilista ja tukkeja koskeva taseraportti,

—	paikallistason metsävirkamies suorittaa kuljetettavien tukkien hallinnollisen ja fyysisen tarkastuksen ja laatii tarkastuskertomuksen,

—	jos tarkastuksen tulos on myönteinen, paikallistason metsävirkamies myöntää tukkien kuljetusasiakirjan,

—	luvanhaltija laatii ja päivittää tukkeja koskevan taseraportin kirjaten siihen tiedot tukkivarastolla sisään tulleiden, varastoitujen ja poiskuljetettujen tukkien määrät.

c)	Tietojen täsmäyttäminen: Paikallistason metsävirkamies tarkastaa tukkeja koskevan taseraportin vertaamalla toisiinsa tukkien tuotantoraporteissa ja asianomaisissa kuljetusasiakirjoissa ilmoitettuja tukkivarastolla sisään tulleiden, varastoitujen ja poiskuljetettujen tukkien määriä.

1.4 Tukkien välivarasto

Tukkien välivarastoja käytetään silloin, kun tukkeja ei kuljeteta suoraan luvan kattamalta alueelta jalostuslaitoksen varastoon. Välivarastoja käytetään erityisesti saarten välisissä tukkikuljetuksissa tai jos kuljetustapaa vaihdetaan.

Luvan tukkien välivaraston perustamiseen myöntää metsävirkamies luvanhaltijan ehdotuksesta. Tukkien välivarastoa koskeva lupa on voimassa viisi vuotta, mutta voimassaoloaikaa voidaan jatkaa metsävirkamiehen suorittaman tarkastelun ja hyväksynnän jälkeen.

Pääasialliset toiminnot:

—	virkamies kumoaa tukkien kuljetusasiakirjan voimassaolon,

—	luvanhaltija laatii tukkeja koskevan taseraportin,

—	luvanhaltija laatii tukkilistan,

—	luvanhaltija täyttää tukkien kuljetusasiakirjan metsätalousministeriön antaman mallin mukaisesti.

Menettelyt

—	paikallistason metsävirkamies tarkastaa fyysisesti sisään tulevien tukkien lukumäärän, puulajin ja mitat laskemalla tukit (laskenta) tai otoksen perusteella, jos tukkien määrä on suurempi kuin sata,

—	jos tarkastuksen tulos on myönteinen, virkamies kumoaa sisään tulevien tukkien osalta kuljetusasiakirjan voimassaolon,

—	luvanhaltija laatii tukkeja koskevan taseraportin välineeksi, jolla valvotaan tukkien sisääntuloa ja poiskuljetusta välivarastossa,

—	poiskuljetettavista tukeista luvanhaltija laatii tukkilistan, joka kytketään aikaisempiin tukkien kuljetusasiakirjoihin,

—	luvanhaltija täyttää tukkien kuljetusasiakirjan, jotta tukit voidaan siirtää pois tukkien välivarastosta.

Tietojen täsmäyttäminen:

Paikallistason metsävirkamies tarkastaa tukkivarastosta poiskuljetettujen ja tukkien välivarastoon kuljetettujen tukkien välisen vastaavuuden.

Luvanhaltija päivittää tukkeja koskevan taseraportin, johon kirjataan välivaraston osalta tukkien sisääntulot, poiskuljetukset ja varastoinnit asiaankuuluvien tukkien kuljetusasiakirjojen perusteella.

2. KUVAUS YKSITYISESSÄ OMISTUKSESSA OLEVISTA METSISTÄ / YKSITYISESSÄ OMISTUKSESSA OLEVILTA MAILTA PERÄISIN OLEVAN PUUN TOIMITUSKETJUN TOIMINNAN VALVONNASTA

Yksityisessä omistuksessa olevissa metsissä / yksityisessä omistuksessa olevilla mailla suoritettavia puunkorjuutoimia säännellään metsätalousministerin asetuksella P.30/Menhut-II/2012, jäljempänä 'asetus'.

Yksityisillä metsän-/maanomistajilla ei ole lakisääteistä velvoitetta kiinnittää tunnistusmerkkejä korjuuta varten inventoituihin puihin tai tukkeihin. Yksityisessä omistuksessa olevista metsistä / yksityisessä omistuksessa olevilta mailta korjatun puutavaran yhteydessä ei tavallisesti käytetä tukkivarastoja tai tukkien välivarastoja.

Yksityisessä omistuksessa olevista metsistä / yksityisessä omistuksessa olevilta mailta peräisin olevaan puutavaraan sovellettavat tarkastusmenettelyt ovat erilaiset yhtäältä tukeilla, jotka on saatu maanhallintaoikeuden saamisen aikaan alueella olleista puista, ja toisaalta tukeilla, jotka on saatu maanhallintaoikeuden saamisen jälkeen istutetuista puista. Ne riippuvat myös korjatusta puulajista. Metsäresursseja ja uudelleenmetsitysrahastoa varten maksettavia maksuja sovelletaan tukkeihin, jotka on saatu maanhallintaoikeuden saamisen aikaan alueella olleista puista, mutta niitä ei sovelleta tukkeihin, jotka on saatu maanhallintaoikeuden saamisen jälkeen istutetuista puista.

Tilanteissa, joissa tukit on saatu maanhallintaoikeuden myöntämisen jälkeen istutetuista puista, on kaksi toimintatapaa:

—	asetuksen 5 §:n 1 momentissa lueteltujen lajien osalta omistaja laatii kauppalaskun, joka toimii kuljetusasiakirjana,

—	muiden lajien osalta kylän päällikkö tai nimetty virkamies myöntää kuljetusasiakirjan.

Jos tukit on saatu puista, jotka olivat alueella jo ennen maanhallintaoikeuden myöntämistä, paikallistason metsävirkamies myöntää kuljetusasiakirjan.

Hakkuualue / tukkien varastointialue

Pääasialliset toiminnot:

—	tunnustetaan omistusoikeus,

—	tarvittaessa katkotaan tukit,

—	arvioidaan tilavuus (mittaus),

—	laaditaan tukkilista,

—	paikallistason metsävirkamies laskuttaa metsäresursseja ja/tai uudelleenmetsitysrahastoa koskevan maksun ja omistaja maksaa laskutetun määrän,

—	myönnetään tai laaditaan kuljetusasiakirja.

Menettelyt:

—	yksityinen metsän-/maanomistaja hakee omistusoikeutensa tunnustamista,

—	kun metsän-/maanomistusoikeus on tunnustettu, omistaja laatii tukkien mittaamisen jälkeen tukkilistan.

Jos tukit on saatu puista, jotka olivat alueella jo ennen maanhallintaoikeuden myöntämistä,

—	omistaja toimittaa paikallistason metsävirkamiehelle tukkiluettelon ja pyynnön maksun suorittamiseksi metsäresursseja ja uudelleenmetsitysrahastoa varten,

—	virkamies tekee tukkeja koskevan asiakirjatarkastuksen ja fyysisen tarkastuksen (tukkien mitat, lajitunnistus ja lukumäärä),

—	jos asiakirjatarkastuksen ja fyysisen tarkastuksen tulos on myönteinen, paikallistason metsävirkamies antaa omistajalle laskun metsäresursseja ja uudelleenmetsitysrahastoa koskevan maksun suorittamista varten,

—	maanomistaja toimittaa kylän päällikölle maksukuitin metsäresursseja ja uudelleenmetsitysrahastoa koskevan maksun suorittamisesta ja sen kanssa yhdessä tukkien kuljetusasiakirjan myöntämistä koskevan pyynnön,

—	kylän päällikkö tekee tukkeja koskevan asiakirjatarkastuksen ja fyysisen tarkastuksen (tukkien mitat, lajitunnistus ja lukumäärä),

—	edellä mainittujen tarkastusten perusteella kylän päällikkö myöntää tukkien kuljetusasiakirjan.

Jos tukit on saatu maanhallintaoikeuden myöntämisen jälkeen istutetuista puista:

Asetuksen 5 §:n 1 momentissa luetellut lajit

—	omistaja merkitsee tukit ja tunnistaa lajit,

—	omistaja laatii tukkilistan,

—	edellä mainitun tukkiluettelon perusteella omistaja laatii metsätalousministeriön mallin mukaisen laskun, joka toimii myös kuljetusasiakirjana.

Muut, asetuksen 5 §:n 1 momentissa olevaan luetteloon sisältymättömät lajit

—	omistaja merkitsee tukit ja tunnistaa lajit,

—	omistaja laatii tukkilistan,

—	omistaja toimittaa tukkilistan ja kuljetusasiakirjan myöntämistä koskevan pyynnön kylän päällikölle tai nimetylle virkamiehelle,

—	kylän päällikkö tai nimetty virkamies tekee tukkeja koskevan asiakirjatarkastuksen ja fyysisen tarkastuksen (lajitunnistus, tukkien lukumäärä, korjuualue),

—	edellä mainittujen tarkastusten perusteella kylän päällikkö tai nimetty virkamies myöntää kuljetusasiakirjan metsätalousministeriön antaman mallin mukaisena.

Tietojen täsmäyttäminen:

Kylän päällikkö tai nimetty virkamies tai paikallistason metsävirkamies vertaa korjattujen tukkien tilavuutta tukkiluetteloon.

3. PUUTAVARAN TOIMITUSKETJUJEN TOIMINNAN VALVONNAN KUVAUS TEOLLISUUDEN JA VIENNIN OSALTA

3.1 Ensimmäisen asteen jalostus / integroitu tuotanto

Pääasialliset toiminnot:

—	jalostuslaitos laatii tukkeja koskevan taseraportin,

—	paikallistason metsävirkamies tekee tukeille fyysisen tarkastuksen,

—	virkamies kumoaa tukkien kuljetusasiakirjan voimassaolon,

—	jalostuslaitos laatii raaka-aineita ja tuotteita koskevan yhteenvetotaulukon,

—	jalostuslaitos laatii jalostettua puutavaraa koskevan taseraportin,

—	jalostuslaitos täyttää puutuotteiden kuljetusasiakirjan metsätalousministeriön antaman mallin mukaisesti,

—	jalostuslaitos laatii myyntiraportin.

Menettelyt:

—	jalostuslaitos laatii tukkeja koskevan taseraportin, johon kirjataan tukkien virta sisään laitokselle ja laitoksen sisällä,

—	jalostuslaitos toimittaa paikallistason metsävirkamiehelle jäljennökset kutakin kyseisen laitoksen vastaanottamaa tukkierää vastaavista tukkien kuljetusasiakirjoista,

—	virkamies tarkastaa raporteissa ilmoitetut tiedot vertaamalla niitä fyysisiin tuotteisiin. Tämä voidaan tehdä otoksen perusteella, jos tukkeja on enemmän kuin sata,

—	jos tarkastuksen tulos on myönteinen, virkamies kumoaa tukkien kuljetusasiakirjojen voimassaolon,

—	virkamies arkistoi tukkien kuljetusasiakirjojen jäljennökset ja laatii tukkien kuljetusasiakirjoista metsätalousministeriön mallin mukaisen yhteenvetoluettelon,

—	jäljennökset niistä tukkien kuljetusasiakirjoista, joiden voimassaolon virkamies on kumonnut, toimitetaan yritykselle arkistoitaviksi,

—	yhteenveto tukkien kuljetusasiakirjoista toimitetaan paikalliselle metsätoimistolle kunkin kuukauden lopussa,

—	jalostuslaitos laatii tuotantolinjoittain raaka-aineita ja tuotteita koskevat yhteenvetotaulukot tukkien käytön ja puutuotteiden tuotoksen seuraamiseksi ja hyötysuhteen laskemiseksi,

—	jalostuslaitos laatii jalostettua puutavaraa koskevan taseraportin, jossa ilmoitetaan puutuotteiden virrat laitoksen sisällä ja sieltä pois sekä varastot,

—	yritys tai jalostuslaitos lähettää jalostuslaitoksen myyntiraportit paikalliselle metsätoimistolle säännöllisin väliajoin.

Tietojen täsmäyttäminen:

Yritys tarkastaa tukkien taseraportit vertaamalla tukkien sisääntuloa, poiskuljetuksia ja varastoja tukkien kuljetusasiakirjoissa oleviin tietoihin.

Tuotantolinjojen panos- ja tuotosmäärien täsmäyttämisessä käytetään tuotannon yhteenvetotaulukkoa, ja hyötysuhdetta verrataan julkaistuun keskiarvoon.

Yritys tarkastaa jalosteita koskevat taseraportit vertaamalla tuotteiden sisääntuloa, poiskuljetuksia ja varastoja puutuotteiden kuljetusasiakirjoissa oleviin tietoihin.

Paikallistason metsävirkamies tarkastaa yrityksen suorittaman täsmäytyksen.

3.2 Toisen asteen jalostusteollisuus

Pääasialliset toiminnot:

—	tehdas laatii jalostettua puutavaraa (välituotteita) ja jalosteita koskevat taseraportit,

—	tehdas laatii laskut, jotka toimivat myös jalostettujen puutuotteiden kuljetusasiakirjoina,

—	tehdas laatii jalostettua puutavaraa koskevan taseraportin,

—	yritys tai tehdas laatii myyntiraportin.

Menettelyt:

—	tehdas arkistoi jalostettua puutavaraa koskevat kuljetusasiakirjat (sisään tuleva materiaali) ja laatii niistä yhteenvedon, joka toimitetaan paikallistason metsävirkamiehelle,

—	tehdas käyttää jalostettua puutavaraa ja jalosteita koskevaa, tuotantolinjoittain laadittua yhteenvetotaulukkoa ilmoittaakseen tehtaaseen suuntautuneet materaalivirrat ja tuotetut tuotemäärät ja laskeakseen raaka-aineiden hyötysuhteen,

—

tehdas laatii jalostettua puutavaraa koskevan taseraportin jalostuslaitokseen suuntautuneiden materiaalivirtojen, tuotettujen puutuotemäärien ja varastotilanteen seuraamiseksi. Yritys tai tehdas laatii jalosteiden osalta laskut, jotka toimivat myös kuljetusasiakirjoina, ja arkistoi jäljennökset laskuista. Kuhunkin laskuun liitetään puutuotteiden luettelo,

—	yritys tai tehdas lähettää myyntiraportit paikalliselle metsätoimistolle.

Tietojen täsmäyttäminen:

Tehdas tarkastaa jalostettua puutavaraa koskevan taseraportin vertaamalla materiaalien sisääntuloa, poiskuljetuksia ja varastoja jalostetun puutavaran kuljetusasiakirjoissa ja jalostettua puutavaraa koskevassa yhteenvetotaulukossa oleviin tietoihin.

Tuotantolinjojen panos- ja tuotosmäärien täsmäyttämisessä käytetään tuotannon yhteenvetotaulukkoa, ja hyötysuhde arvioidaan.

Yritys tarkastaa jalosteita koskevan taseraportin vertaamalla tuotteiden sisääntuloa, poiskuljetuksia ja varastoja laskuissa ilmoitettuihin tietoihin.

Edellä mainittuun sovelletaan tarkastuksia metsien käytöstä vastaavan pääjohtajan asetuksen P.8/VI-BPPHH/2011 nojalla.

4. VIENTI

Valtion omistamista metsistä sekä yksityisessä omistuksessa olevista metsistä / yksityisessä omistuksessa olevilta mailta peräisin olevan puutavaran viennissä sovelletaan samoja menettelyjä ja täsmäytysprosesseja.

Pääasialliset toiminnot:

—	Kauppaministeriö myöntää viejälle metsäteollisuustuotteiden rekisteröidyn viejän todistuksen (ETPIK),

—	viejä hakee kullekin vientilähetykselle V-Legal-asiakirjaa/FLEGT-lupaa,

—	LV tarkastaa asiaankuuluvien edellytysten täyttymisen ja myöntää V-Legal-asiakirjan/FLEGT-luvan,

—	viejä laatii vienti-ilmoitusasiakirjan, joka toimitetaan tulliviranomaiselle,

—	tulliviranomainen myöntää vientihyväksyntäasiakirjan tulliselvitystä varten.

Menettelyt:

—	viejä hakee LV:ltä V-Legal-asiakirjaa/FLEGT-lupaa,

—	LV myöntää V-Legal-asiakirjan/FLEGT-luvan asiakirjatarkastuksen ja fyysisen tarkastuksen jälkeen sen varmistamiseksi, että puutavara tai puutuotteet ovat peräisin laillisesti varmennetuista lähteistä ja niin ollen tuotettu liitteessä II kuvatun laillisuuden määritelmän mukaisesti,

—

viejä toimittaa tulliviranomaiselle hyväksymistä varten vienti-ilmoitusasiakirjan, johon on liitetty lasku, pakkausluettelo, kuitti vientitullin suorittamisesta / Bukti Setor Bea Keluar (jos säännelty), ETPIK-todistus, V-Legal-asiakirja/FLEGT-lupa, vientilupa / Surat Persetujuan Ekspor (jos säännelty), tarkastuskertomus (jos säännelty) ja CITES-asiakirja (tarvittaessa),

—	jos vienti-ilmoitusasiakirjan tarkastuksen tulos on myönteinen, tulliviranomainen myöntää vientihyväksyntäasiakirjan / Nota Pelayanan Ekspor.

LIITE VI

MÄÄRÄAIKAISARVIOINNIN PERIAATTEET

1. TARKOITUS

Määräaikainen arviointi on riippumaton arviointi, jonka suorittaa riippumaton kolmas osapuoli, jäljempänä 'arvioija'. Määräaikaisen arvioinnin tarkoituksena on varmistaa, että TLAS-järjestelmä toimii kuvatulla tavalla, ja näin se lisää tämän sopimuksen nojalla myönnettyjen FLEGT-lupien uskottavuutta.

2. KOHDE

Määräaikaisarviointi kattaa seuraavat osa-alueet:

1.	Valvontatoimenpiteiden toiminta metsässä sijaitsevasta tuotantopaikasta puutuotteiden vientipaikkaan.

2.	TLAS-järjestelmää tukevat tiedonhallinnan ja puun jäljitettävyyden järjestelmät, FLEGT-lupien myöntäminen sekä tämän sopimuksen kannalta tärkeät tuotanto-, lupa- ja kauppatilastot.

3. ARVIOINNIN TUOTOS

Määräaikaisen arvioinnin tuotoksena ovat määräajoin annettavat kertomukset, joissa esitellään arvioinnin havainnot sekä suosituksia toteutettaviksi toimenpiteiksi arvioinnin aikana todettujen puutteiden ja heikkouksien korjaamiseksi.

4. PÄÄASIALLISET TOIMINNOT

Määräaikaisen arvioinnin yhteydessä muun muassa

a)	tarkastetaan määräysten noudattaminen kaikkien TLAS-järjestelmän puitteissa valvontaa harjoittavien tahojen osalta,

b)	arvioidaan toimitusketjun valvonnan vaikuttavuus metsässä sijaitsevasta tuotantopaikasta paikkaan, jossa vienti Indonesiasta tapahtuu,

c)	arvioidaan TLAS-järjestelmää tukevien tiedonhallinnan ja puun jäljitettävyyden järjestelmien riittävyys sekä FLEGT-lupien myöntäminen,

d)	tunnistetaan ja kirjataan ylös määräysten noudattamatta jättämiseen ja järjestelmän puutteisiin liittyvät tapaukset ja esitetään tarvittavat korjaavat toimet,

e)	arvioidaan aikaisemmin määriteltyjen ja suositettujen korjaavien toimien tosiasiallista täytäntöönpanoa, ja

f)	raportoidaan havainnot yhteiselle täytäntöönpanokomitealle.

5. ARVIOINTIMENETELMÄT

5.1

Arvioija käyttää dokumentoituja ja näyttöön perustuvia menetelmiä, jotka täyttävät ISO/IEC 19011 -standardin vaatimukset tai vastaavat vaatimukset. Niihin sisältyvät asianomaisiin asiakirjoihin, toimintamenettelyihin ja TLAS-järjestelmän täytäntöönpanosta vastaavien organisaatioiden toiminnasta kirjattaviin tietoihin liittyvät riittävät tarkastukset sekä määräysten noudattamatta jättämiseen ja järjestelmän puutteisiin liittyvien tapausten tunnistaminen ja niitä vastaavien korjaavien toimien esittäminen.

5.2

Arvioija muun muassa:

a)	tarkastelee riippumattomien arviointi- ja varmennuselinten (LP ja LV) akkreditointiprosessia,

b)	tarkastelee kunkin TLAS-järjestelmän täytäntöönpanon valvontaan osallistuvan elimen dokumentoitujen prosessien aukottomuutta ja johdonmukaisuutta,

c)	tutkii dokumentoitujen menettelyjen ja rekisterien toteutusta, myös työskentelytapoja, tekemällä käyntejä toimistotiloihin, metsänkorjuualueille, tukkivarastoihin/tukkialtaisiin, metsäntarkastusasemille, jalostuslaitoksiin sekä vienti- ja tuontipaikkoihin,

d)	tutkii määräysten noudattamisen tarkastamiseksi sääntely- ja lainvalvontaviranomaisten, LP:iden ja LV:iden sekä muiden TLAS-järjestelmässä yksilöityjen elinten keräämiä tietoja,

e)	tutkii TLAS-järjestelmän täytäntöönpanoon osallistuvien yksityisen sektorin organisaatioiden tiedonkeruuta,

f)	arvioi liitteessä IX esitettyjen julkisten tietojen saatavuutta, mukaan luettuna tiedonantomekanismien tehokkuus,

g)	käyttää hyväksi riippumattoman seurannan ja kattavan arvioinnin kertomuksissa sekä riippumattoman markkinavalvonnan kertomuksissa esitettyjä havaintoja ja suosituksia,

h)	selvittää TLAS-järjestelmän täytäntöönpanoon joko suoraan tai välillisesti osallistuvien sidosryhmien näkemyksiä ja käyttää hyväksi niiltä saatuja tietoja, ja

käyttää asianmukaisia otanta- ja pistokoemenetelmiä arvioidakseen metsäalan sääntelyvirastojen, LP:iden ja LV:iden, teollisuusyritysten ja muiden asianomaisten toimijoiden työtä metsäalan toimintojen, toimitusketjun valvonnan, puunjalostuksen ja vientilupamenettelyjen kaikilla tasoilla mukaan luettuina ristiintarkastukset unionin toimittamien, puutavaran tuontia Indonesiasta koskevien tietojen kanssa.

6. ARVIOIJAN PÄTEVYYSVAATIMUKSET

Arvioija on pätevä riippumaton kolmas osapuoli, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)	Arvioijan on osoitettava pätevyys ja kyky täyttää ISO/IEC Guide 65- ja ISO/IEC 17021 -asiakirjoihin tai vastaaviin sisältyvät vaatimukset, mukaan luettuna pätevyys tarjota metsäalaa ja metsätuotteiden toimitusketjua koskevia arviointipalveluja.

b)	Arvioija ei saa suoraan osallistua metsänhoitoon, puunjalostukseen, puukauppaan tai metsäalan valvontaan Indonesiassa tai unionissa.

Arvioijan on oltava riippumaton kaikista muista TLAS-järjestelmän osista ja Indonesian metsäalan sääntelyviranomaisesta, ja sillä on oltava järjestelmät mahdollisten eturistiriitojen välttämiseksi. Arvioijan on ilmoitettava mahdollisesti esiin nousevista eturistiriidoista ja toteutettava tehokkaita toimenpiteitä niiden lieventämiseksi.

d)	Arvioijalla ja arviointitehtäviä suorittavilla arvioijan työntekijöille on oltava osoitettu kokemus trooppisen metsänhoidon sekä puunjalostusteollisuuden ja siihen liittyvien toimitusketjujen valvonnan tarkastamisesta.

e)	Arvioijalla on oltava valmiina mekanismi ottaa vastaan ja käsitellä valituksia, joita sen toiminnan ja havaintojen seurauksena tehdään.

7. RAPORTOINTI

7.1

Määräaikaisarvioinnin kertomukseen sisältyvät i) täydellinen kertomus, jossa esitetään kaikki olennaiset tiedot arvioinnista, sen havainnot (ml. määräysten noudattamatta jättämiseen ja järjestelmän puutteisiin liittyvät tapaukset) sekä suositukset, ja ii) täydelliseen kertomukseen perustuva julkinen yhteenvetokertomus, jossa esitetään keskeiset havainnot ja suositukset.

7.2

Täydellinen kertomus ja julkinen yhteenvetokertomus on toimitettava yhteiselle täytäntöönpanokomitealle tarkasteltavaksi ja hyväksyttäväksi ennen kertomusten julkistamista.

7.3

Yhteisen täytäntöönpanokomitean pyynnöstä arvioijan on toimitettava lisätietoja havaintojensa tueksi tai selvennykseksi.

7.4

Arvioijan on ilmoitettava yhteiselle täytäntöönpanokomitealle kaikista vastaanotetuista valituksista sekä niiden selvittämiseksi toteutetuista toimista.

8. LUOTTAMUKSELLISUUS

Arvioijan on säilytettävä toimintaa harjoittaessaan saamansa tiedot luottamuksellisina.

9. NIMITYS, JAKSOLLISUUS JA RAHOITUS

9.1.

Arvioijan nimittää Indonesia kuultuaan unionia yhteisessä täytäntöönpanokomiteassa.

9.2

Määräaikaisarviointi suoritetaan enintään kahdentoista kuukauden välein alkaen päivästä, josta yhteinen täytäntöönpanokomitea sopii sopimuksen 14 artiklan 5 kohdan e alakohdan mukaisesti.

9.3

Määräaikaisarvioinnin rahoituksesta päättää yhteinen täytäntöönpanokomitea.

LIITE VII

RIIPPUMATTOMAN MARKKINAVALVONNAN PERIAATTEET

1. RIIPPUMATTOMAN MARKKINAVALVONNAN TAVOITE

Riippumaton markkinavalvonta on markkinavalvontaa, jonka tekee riippumaton kolmas osapuoli, jäljempänä 'markkinavalvoja'. Riippumattoman markkinavalvonnan tavoitteena on kerätä ja analysoida tietoja indonesialaisen FLEGT-luvan kattaman puutavaran hyväksymisestä unionin markkinoille sekä tarkastella puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20 päivänä lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 ja asiaan liittyvien aloitteiden, kuten julkisen sektorin ja yksityissektorin hankintapolitiikkojen, vaikutuksia.

2. KOHDE

Riippumaton markkinavalvonta kattaa seuraavat osa-alueet:

2.1	Indonesialaisen FLEGT-luvan kattaman puutavaran luovutus vapaaseen liikkeeseen paikoissa, joissa se saapuu unioniin.

2.2	Indonesialaisen FLEGT-luvan kattaman puutavaran menestyminen unionin markkinoilla ja unionissa toteutettujen markkinatoimenpiteiden vaikutus indonesialaisen FLEGT-luvan kattaman puutavaran kysyntään.

2.3	Muun kuin FLEGT-luvan kattaman puutavaran menestyminen unionin markkinoilla ja unionissa toteutettujen markkinatoimenpiteiden vaikutus muun kuin FLEGT-luvan kattaman puutavaran kysyntään.

2.4

Muiden unionissa toteutettujen markkinatoimenpiteiden vaikutusten tutkiminen; kyseisiin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa julkiset hankintapolitiikat, vihreää rakentamista koskevat määräykset ja yksityissektorin toiminta, kuten kaupan alan käytäntöjä koskevat määräykset ja yritysten sosiaalinen vastuu.

3. VALVONNAN TUOTOS

Riippumattoman markkinavalvonnan tuotoksena ovat yhteiselle täytäntöönpanokomitealle määräajoin annettavat kertomukset, joissa esitetään valvonnan aikana tehdyt havainnot sekä suositukset toimenpiteiksi indonesialaisen FLEGT-luvan kattaman puutavaran aseman vahvistamiseksi unionin markkinoilla ja markkinatoimenpiteiden täytäntöönpanon tehostamiseksi pyrittäessä estämään laittomasti korjatun puun saattaminen unionin markkinoille.

4. PÄÄASIALLISET TOIMINNOT

Riippumattoman markkinavalvonnan yhteydessä muun muassa:

4.1

Arvioidaan

a)	edistymistä laittomasti korjatun puun kaupan estämistä unionissa koskevien toimenpiteiden toteutuksessa ja kyseisten toimenpiteiden vaikutuksia;

b)	kehityssuuntauksia puun ja puutavaran tuonnissa, joka suuntautuu unioniin Indonesiasta ja muista vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tehneistä ja kyseistä sopimusta tekemättömistä puutavaran viejämaista;

c)	painostusryhmien toimia, jotka saattavat vaikuttaa puun ja puutuotteiden kysyntään tai markkinoihin indonesialaisten metsätuotteiden kaupassa.

4.2	Havainnoista ja suosituksista raportoidaan yhteiselle täytäntöönpanokomitealle.

5. VALVONNAN MENETELMÄT

5.1

Markkinavalvojalla on oltava dokumentoidut näyttöön perustuvat menetelmät. Niihin sisältyvät olennaisten asiakirjojen asianmukaiset analyysit, käytettävissä olevissa kauppaa koskevissa tiedoissa mahdollisesti esiintyvien epäjohdonmukaisuuksien tunnistaminen ja asianomaisten toimijoiden perusteellinen haastattelu markkinatoimenpiteiden vaikutusten ja tehokkuuden keskeisistä indikaattoreista.

5.2

Markkinavalvoja tekee havaintoja ja analyysejä muun muassa seuraavista:

a)	puun ja puutuotteiden nykyinen markkinatilanne ja markkinoiden kehityssuuntaukset unionissa;

b)	julkiset hankintapolitiikat unionissa ja kuinka niissä kohdellaan puuta ja puutuotteita, joihin sovelletaan FLEGT-lupaa, ja puuta ja puutuotteita, joihin ei sovelleta FLEGT-lupaa;

c)	puunjalostusteollisuuteen, puun ja puutuotteiden kauppaan unionin sisällä ja unioniin suuntautuvaan puun ja puutuotteiden tuontiin vaikuttava lainsäädäntö;

d)	hintaerot puun ja puutuotteiden, joihin sovelletaan FLEGT-lupaa, ja puun ja puutuotteiden, joihin ei sovelleta FLEGT-lupaa, välillä unionissa;

e)	FLEGT-luvan kattamien ja varmennettujen puun ja puutuotteiden hyväksyttävyys markkinoilla, tuotekuva ja markkinaosuus unionissa;

f)	Indonesiasta ja muista puutavaran vientimaista, riippumatta siitä, ovatko ne tehneet vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen, peräisin olevien puun ja puutuotteiden määriä ja arvoa koskevat tilastot ja kehityssuuntaukset unionin eri satamissa;

kuvaus niistä oikeudellisista välineistä ja prosesseista, niiden muutokset mukaan luettuina, joiden avulla toimivaltaiset viranomaiset ja rajavalvontaviranomaiset unionissa hyväksyvät FLEGT-luvat ja luovuttavat lähetykset vapaaseen liikkeeseen, sekä määräysten noudattamatta jättämisestä määrättävät seuraamukset;

h)	mahdolliset ongelmat ja rajoitteet, joita viejät ja tuojat kohtaavat tuodessaan unioniin FLEGT-luvan kattamaa puutavaraa;

i)	FLEGT-luvan kattaman puutavaran menekinedistämiskampanjoiden vaikuttavuus unionissa.

5.3

Markkinavalvoja suosittaa markkinoiden edistämistoimia indonesialaisen FLEGT-luvan kattaman puutavaran hyväksyttävyyden parantamiseksi markkinoilla.

6. RIIPPUMATTOMAN MARKKINAVALVOJAN PÄTEVYYS

Markkinavalvoja/markkinavalvojalla

a)	on riippumaton kolmas osapuoli, jolla on näyttöä aikaisemmasta ammattimaisesta toiminnasta ja koskemattomuudesta unionin puu- ja puutuotemarkkinoiden ja niihin liittyvien kaupan alan kysymysten seurannassa,

b)	on perehtynyt puun ja puutuotteiden, etenkin lehtipuun, kauppaan ja markkinoihin Indonesian ja samanlaisia tuotteita unionissa tuottavien maiden osalta;

c)	järjestelmät mahdollisten eturistiriitojen välttämiseksi. Markkinavalvojan on ilmoitettava mahdollisesti esiin nousevista eturistiriidoista ja toteutettava tehokkaita toimenpiteitä niiden lieventämiseksi.

7. RAPORTOINTI

7.1

Kertomukset toimitetaan joka toinen vuosi ja niihin sisältyvät i) täydellinen kertomus, jossa esitetään kaikki olennaiset havainnot ja suositukset, ja ii) täydelliseen kertomukseen perustuva yhteenvetokertomus.

7.2

Täydellinen kertomus ja yhteenvetokertomus on toimitettava yhteiselle täytäntöönpanokomitealle tarkasteltavaksi ja hyväksyttäväksi ennen kertomusten julkistamista.

7.3

Yhteisen täytäntöönpanokomitean pyynnöstä markkinavalvojan on toimitettava lisätietoja havaintojensa tueksi tai selvennykseksi.

8. LUOTTAMUKSELLISUUS

Markkinavalvojan on säilytettävä saamansa tiedot luottamuksellisina toimintaansa harjoittaessaan.

9. NIMITYS, JAKSOLLISUUS JA RAHOITUS

9.1

Markkinavalvojan nimittää unioni kuultuaan Indonesiaa yhteisessä täytäntöönpanokomiteassa.

9.2

Riippumaton markkinavalvonta suoritetaan enintään kahdenkymmenenneljän kuukauden välein alkaen päivästä, josta yhteinen täytäntöönpanokomitea sopii sopimuksen 14 artiklan 5 kohdan e alakohdan mukaisesti.

9.3

Riippumattoman markkinavalvonnan rahoituksesta päättää yhteinen täytäntöönpanokomitea.

LIITE VIII

INDONESIAN PUUTAVARAN LAILLISUUDEN VARMISTUSJÄRJESTELMÄN ARVIOIMISEN PERUSTEET

TAUSTA

Indonesian TLAS-järjestelmälle suoritetaan riippumaton arviointi, ennen kuin FLEGT-lupien kattaman puutavaran vienti unioniin alkaa. Teknisen arvioinnin tarkoituksena on i) selvittää TLAS-järjestelmän toimintaa käytännössä sen ratkaisemiseksi, tuottaako järjestelmä odotettuja tuloksia, sekä ii) tutkia mahdollisia muutoksia, jota TLAS-järjestelmään on tehty tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

Arviointiperusteet ovat seuraavat:

1.	Laillisuuden määritelmä

2.	Toimitusketjun valvonta

3.	Varmennusmenettelyt

4.	Vientilupamenettely

5.	Riippumaton seuranta.

1. LAILLISUUDEN MÄÄRITELMÄ

Laillisesti tuotettu puutavara olisi määriteltävä Indonesiassa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti. Käytetyn määritelmän on oltava yksitulkintainen, objektiivisesti todennettavissa ja operatiivisesti käyttökelpoinen. Sen on käsitettävä vähintään lait, joiden soveltamisalaan kuuluvat seuraavat:

—	Puunkorjuuoikeudet: lakisääteisen oikeuden myöntäminen puun korjaamiseen laillisesti määritellyltä rajatulta alueelta;

—	Metsätalous: metsänhoitoa koskevien lakisääteisten vaatimusten noudattaminen, myös asianmukaisen ympäristö- ja työlainsäädännön noudattaminen;

—	Maksut ja verot: suoraan puunkorjuuseen ja puunkorjuuoikeuksiin liittyviä veroja ja maksuja koskevien lakisääteisten vaatimusten noudattaminen;

—	Muut käyttäjät: maa-alueita ja muita resursseja, joihin puunkorjuuoikeudet voivat vaikuttaa, koskevien toisten osapuolten laillisten omistus- ja käyttöoikeuksien kunnioittaminen, kun tällaisia muita oikeuksia on;

—	Kauppa ja tulli: kauppaa ja tullimenettelyjä koskevien lakisääteisten vaatimusten noudattaminen.

Avainkysymykset:

—	Onko laillisuuden määritelmää ja laillisuuden varmentamisen vaatimuksia muutettu tämän sopimuksen tekemisen jälkeen?

—	Onko asiaankuuluva työlainsäädäntö sisällytetty laillisuuden määritelmiin liitteessä II?

Jos laillisuuden määritelmää on muutettu, avainkysymyksiä ovat etenkin seuraavat:

—	Onko kyseisistä muutoksista ja laillisuuden varmennusjärjestelmän mahdollisista myöhemmistä muutoksista kuultu kaikkia tärkeitä sidosryhmiä prosessissa, jossa niiden näkemykset on otettu riittävästi huomioon?

—	Onko selvää, mikä säädös koskee kutakin määritelmän uutta osa-aluetta? Onko kunkin määritelmän osa-alueen noudattamisen testaamisessa käytettävät arviointiperusteet ja indikaattorit tarkennettu? Ovatko arviointiperusteet ja indikaattorit selkeitä, objektiivisia ja operatiivisesti käyttökelpoisia?

—	Osoittavatko arviointiperusteet ja indikaattorit selkeästi kaikkien asianomaisten toimijoiden tehtävät ja vastuut ja arvioidaanko varmennuksessa niiden suoritus?

—	Sisältääkö laillisuuden määritelmä kaikki edellä esitetyt voimassa olevan lainsäädännön keskeiset osa-alueet? Jos ei, miksi tietyt lainsäädännön osa-alueet on jätetty määritelmän ulkopuolelle?

2. TOIMITUSKETJUN VALVONTA

Toimitusketjun valvontajärjestelmien on annettava varmuus siitä, että puutuotteiden kulkua toimitusketjussa voidaan seurata korjuupaikasta tai maahantuontipaikasta vientipaikkaan asti. Aina ei ole välttämätöntä pitää yllä tukkien, tukkilastin tai puutuotteen fyysistä jäljitettävyyttä vientipaikalta alkuperämetsään saakka, mutta seuranta on aina tarpeen metsän ja tuotteiden ensimmäisen sekoittumispaikan (esim. puutavaraterminaalin tai jalostuspaikan) välillä.

2.1 Käyttöoikeudet

Alueet, joille metsävarojen käyttöoikeuksia on myönnetty, on rajattu selvästi ja kyseisten oikeuksien haltijat on määritelty.

Avainkysymykset:

—	Varmistaako valvontajärjestelmä, että toimitusketjuun pääsee puutavaraa ainoastaan sellaiselta metsäalueelta, jonka osalta käyttöoikeudet ovat voimassa?

—	Varmistaako valvontajärjestelmä, että korjuuoperaatioita suorittaville yrityksille on myönnetty kyseisiä metsäalueita koskevat asianmukaiset käyttöoikeudet?

—	Ovatko korjuuoikeuksien myöntämismenettelyt käytettävissä ja kyseisiä oikeuksia, myös niiden haltijoita, koskevat tiedot saatavilla julkisesti?

2.2 Toimitusketjun valvontamenetelmät

Puun kulkua toimitusketjussa korjuupaikasta vientipaikkaan seurataan tehokkaiden menetelmien avulla. Puun tunnistamiseen voidaan soveltaa eri toimintatapoja, ja ne vaihtelevat yksittäisten kappaleiden merkitsemisestä koko kuorman tai erän mukana kulkevaan asiakirja-aineistoon. Valitun menetelmän pitäisi kuvastaa puutavaran tyyppiä ja arvoa sekä riskiä siitä, voiko siihen sekoittua tuntematonta tai laitonta puutavaraa.

Avainkysymykset:

—	Onko valvontajärjestelmässä yksilöity ja kuvattu kaikki toimitusketjuvaihtoehdot, mukaan luettuna erilaiset puutavaran lähteet?

—	Onko valvontajärjestelmässä yksilöity ja kuvattu kaikki toimitusketjun vaiheet?

—	Onko määritelty ja dokumentoitu menetelmät, joilla a) osoitetaan tuotteen alkuperä ja b) estetään sen sekoittuminen tuntemattomista lähteistä peräisin olevaan puutavaraan toimitusketjun seuraavissa vaiheissa:

—	pystypuusto

—	metsässä olevat tukit

—	kuljetus ja välivarasto (tukkivarastot/tukkialtaat, tukkien välivarastot/-altaat)

—	saapuminen jalostuslaitokseen ja materiaalin varastointi

—	tuotantolinjalle tulo ja sieltä poistuminen jalostuslaitoksessa

—	jalosteiden varastointi jalostuslaitoksessa

—	poistuminen jalostuslaitoksesta ja kuljetus

—	saapuminen vientipaikkaan.

—	Mitkä organisaatiot vastaavat puutavaran kulkuvirtojen valvonnasta? Onko niillä riittävät henkilö- ja muut resurssit valvontatehtävien hoitamiseen?

—	Onko tapauksissa, joissa on todella todettu varmentamattoman puutavaran päässeen toimitusketjuun, määritelty valvontajärjestelmässä olevia heikkouksia, kuten esimerkiksi pystypuuston inventoinnin puuttuminen ennen korjuuta yksityisessä metsässä / yksityisellä maalla?

—	Onko Indonesialla toimintaperiaatteet uusiomateriaalin sisällyttämisestä TLAS-järjestelmään ja jos on, onko laadittu ohjeita siitä, kuinka uusiomateriaali siihen sisällytetään?

2.3 Määrällisen tiedon hallinta

Käytössä on vakaat ja tehokkaat menetelmät puutuotteiden määrän mittaamiseksi ja kirjaamiseksi kussakin toimitusketjun vaiheessa, muun muassa luotettavat ja tarkat ennen korjuuta tehtävät arviot pystypuuston määrästä kullakin korjuupaikalla.

Avainkysymykset:

—	Tuottaako valvontajärjestelmä määrällisiä panos- ja tuotostietoja – tarvittaessa myös hyötysuhteesta – seuraavissa toimitusketjun vaiheissa:

—	pystypuusto

—	metsässä (tukkien varastointipaikoissa) olevat tukit

—	kuljetettu ja varastoitu puutavara (tukkivarastot/tukkialtaat, tukkien välivarastot/-altaat)

—	saapuminen jalostuslaitokseen ja materiaalin varastointi

—	tuotantolinjalle tulo ja sieltä poistuminen

—	jalosteiden varastointi jalostuslaitoksessa

—	poistuminen jalostuslaitoksesta ja kuljetus

—	saapuminen vientipaikkaan.

—	Mitkä organisaatiot vastaavat määrällisen tiedon rekisteröinnistä? Onko niillä riittävät henkilö- ja laiteresurssit?

—	Minkälainen on valvotun tiedon laatu?

—	Onko määrää koskevat tiedot kirjattu siten, että niitä pystytään vertaamaan nopeasti toimitusketjun aikaisempia ja seuraavia vaiheita koskeviin tietoihin?

—	Mitkä toimitusketjun valvontaa koskevat tiedot julkaistaan? Miten asianomaiset osapuolet voivat tutustua näihin tietoihin?

2.4 Laillisesti varmennetun puutavaran erottaminen tuntemattomasta lähteestä peräisin olevasta puutavarasta

Avainkysymykset:

—	Onko olemassa riittävät tarkastukset sen varmistamiseksi, ettei mukana ole tuntemattomista lähteistä peräisin olevaa tai ilman laillisia korjuuoikeuksia korjattua puutavaraa?

—	Mitä tarkastustoimenpiteitä käytetään sen varmistamiseksi, että varmennettu ja varmentamaton materiaali erotetaan toisistaan koko toimitusketjun osalta?

2.5 Tuodut puutuotteet

Käytössä on riittävät tarkastukset sen varmistamiseksi, että tuontipuutavara on tuotu laillisesti maahan.

Avainkysymykset:

—	Miten puutavaran ja -tuotteiden tuonnin laillisuus osoitetaan?

—	Mitä asiakirjoja tarvitaan, jotta voidaan määritellä korjuumaa ja taata tuontituotteiden olevan peräisin liitteessä V tarkoitetusta laillisesti korjatusta puusta?

—	Tunnistetaanko tuontipuu ja tuodut puutuotteet TLAS-järjestelmässä siihen asti, kun ne sekoittuvat jalosteiden valmistukseen?

—	Kun tuontipuuta käytetään, voidaanko alkuperäinen korjuumaa määritellä FLEGT-luvassa (voidaan jättää ilmoittamatta yhdistelmätuotteiden osalta)?

3. VARMENNUSMENETTELYT

Varmentaminen käsittää riittävät tarkastukset puutavaran laillisuuden takaamiseksi. Varmentamisen on oltava riittävän perusteellista ja tehokasta, jotta voidaan taata, että vaatimusten noudattamatta jättäminen joko metsässä tai toimitusketjussa havaitaan ja toimenpiteisiin ryhdytään nopeasti tilanteen korjaamiseksi.

3.1 Organisaatio

Varmentamisesta vastaa kolmantena osapuolena organisaatio, jolla on riittävät resurssit, hallintojärjestelmät, pätevä ja koulutettu henkilöstö sekä perusteelliset ja tehokkaat mekanismit eturistiriitojen hallitsemiseksi.

Avainkysymykset:

—	Onko varmentamiselimillä kansallisen akkreditointielimen (KAN) myöntämä voimassa oleva akkreditointitodistus?

—	Nimittääkö hallitus elimiä suorittamaan varmentamistehtäviä? Onko mandaatti (ja siihen liittyvät vastuut) selkeä ja julkinen?

—	Onko instituutioiden tehtävät ja vastuut määritelty selkeästi ja sovelletaanko niitä?

—	Onko varmentamiselimillä riittävät resurssit suorittaa varmennus laillisuuden määritelmän suhteen ja puutavaran toimitusketjun valvontaan tarvittavat järjestelmät?

—

Onko varmentamiselimillä kattavasti dokumentoitu hallinnointijärjestelmä, joka

—	takaa, että sen henkilöstöllä on tarvittava pätevyys ja kokemus tehokkaan varmennuksen suorittamiseksi?

—	soveltaa sisäistä tarkastusta tai valvontaa?

—	sisältää mekanismit eturistiriitojen torjumiseksi?

—	varmistaa järjestelmän avoimuuden?

—	määrittelee varmentamismetodologian ja soveltaa sitä?

3.2 Varmentaminen suhteessa laillisuuden määritelmään

Varmentamiskohteet on määritelty selkeästi. Varmentamismenetelmät on dokumentoitu, ja ne takaavat, että prosessi on järjestelmällinen, avoin, tositteisiin perustuva, että sitä toteutetaan säännöllisin väliajoin ja että se kattaa määritelmän kokonaisuudessaan.

Avainkysymykset:

—	Kattavatko varmentamiselinten käyttämät varmentamismenetelmät laillisuuden määritelmän kaikki osa-alueet, ja sisältävätkö ne vaatimustenmukaisuuden testauksen kaikkien indikaattorien osalta?

—

Tekevätkö varmentamiselimet seuraavaa:

—	tarkastavat asiakirjoja, toimintaa koskevia tietoja sekä toimintaa paikalla (esimerkiksi pistokokein)?

—	keräävät tietoja ulkopuolisilta tahoilta, joita asia koskee?

—	pitävät kirjaa varmentamistoimistaan?

—	Ovatko varmentamisen tulokset julkisia? Miten asianomaiset osapuolet voivat tutustua näihin tietoihin?

3.3 Toimitusketjun koskemattomuuden valvontajärjestelmien varmentaminen

Varmentamisen kohteena olevien arviointiperusteiden ja indikaattorien soveltamisala on selkeä, ja se kattaa koko toimitusketjun. Varmentamismenetelmät on dokumentoitu, ja ne takaavat, että prosessi on järjestelmällinen, avoin, tositteisiin perustuva, että sitä toteutetaan säännöllisin väliajoin, että se kattaa kaikki asianomaiset arviointiperusteet ja indikaattorit ja että se sisältää säännöllisen ja ajantasaisen tietojen täsmäytyksen ketjun kaikissa vaiheissa.

Avainkysymykset:

—	Kattavatko varmentamismenetelmät toimitusketjun tarkastukset kokonaisuudessaan? Onko tämä esitetty selvästi varmentamismenetelmissä?

—	Minkälaisin todistein osoitetaan, että toimitusketjun valvontatoimet on varmennettu?

—	Mitkä organisaatiot vastaavat tietojen varmentamisesta? Onko niillä riittävät henkilö- ja muut resurssit tiedonhallintatehtävien hoitamiseen?

—	Onko käytössä menetelmiä, joilla arvioidaan, vastaavatko pystypuuston, korjattujen tukkien ja jalostuslaitokseen tai vientipaikkaan saapuvan puutavaran määrät toisiaan?

—	Onko käytössä menetelmiä, joilla arvioidaan, vastaavatko saapuvan raakapuutavaran ja tuotettujen jalosteiden määrät toisiaan sahoilla ja muissa laitoksissa? Sisältyykö näihin menetelmiin hyötysuhteen laskeminen ja tarkistaminen säännöllisin väliajoin?

—	Mitä tietojärjestelmiä ja -tekniikkaa sovelletaan tietojen säilyttämiseen, varmentamiseen ja kirjaamiseen? Onko tietojen turvaamiseksi käytössä tehokas järjestelmä?

—	Julkaistaanko toimitusketjun valvonnan varmentamisen tulokset? Miten intressitahot voivat tutustua näihin tietoihin?

3.4 Mekanismit valitusten käsittelemiseksi

Käytössä on asianmukaiset mekanismit varmennusprosessin seurauksena syntyvien valitusten ja riitojen käsittelemiseksi.

Avainkysymykset:

—	Onko varmentamiselimillä valitusmekanismit, jotka ovat kaikkien intressitahojen käytettävissä?

—	Onko varmentamiselimillä käytössä mekanismit riippumattoman seurannan suorittajien esittämien vastalauseiden vastaanottamiseksi ja niihin vastaamiseksi?

—	Onko varmentamiselimillä käytössä mekanismit valtion virkamiesten havaitsemien rikkomistapausten vastaanottamiseksi ja niihin reagoimiseksi?

—	Onko selvää, miten valitukset otetaan vastaan, dokumentoidaan, viedään (tarvittaessa) ylemmälle asteelle ja miten niihin vastataan?

3.5 Mekanismit vaatimusten noudattamatta jättämiseen liittyvien tapausten käsittelemiseksi

Käytettävissä on asianmukaiset mekanismit käsitellä vaatimusten noudattamatta jättämiseen liittyviä tapauksia, jotka on yksilöity varmennusprosessin aikana tai jotka ovat tulleet ilmi valitusten ja riippumattoman seurannan kautta.

Avainkysymykset:

—	Onko olemassa tehokas ja toimiva mekanismi, jossa voidaan vaatia ja panna toimeen asianmukaisia korjaavia päätöksiä varmentamistulosten johdosta, ja toimia, jos rikkomisia todetaan?

—	Määritelläänkö varmentamisjärjestelmässä edellä mainittu vaatimus?

—	Onko vaatimusten noudattamatta jättämisen käsittelemiseksi kehitetty mekanismeja? Sovelletaanko niitä käytännössä?

—	Onko käytettävissä riittävästi tietoa vaatimusten noudattamatta jättämiseen liittyvistä tapauksista ja varmentamistulosten korjaamisesta tai muista toteutetuista toimista? Arvioidaanko tällaisten toimien vaikuttavuutta?

—	Onko olemassa mekanismi, jolla varmentamiselinten tekemistä varmentamiseen liittyvistä havainnoista raportoidaan hallitukselle?

—	Minkälaisia tietoja vaatimusten noudattamatta jättämiseen liittyvistä tapauksista julkistetaan?

4. VIENTILUPAMENETTELY

Indonesia on määrännyt vastuun V-Legal-asiakirjojen/FLEGT-lupien myöntämisestä kokonaisuudessaan lupaviranomaisille. FLEGT-lupia myönnetään yksittäisille, unioniin suunnatuille lähetyksille.

4.1. Organisatorinen rakenne

Avainkysymykset:

—	Mille elimille on määrätty vastuu FLEGT-lupien myöntämisestä?

—	Onko lupaviranomaisella KAN:n myöntämä voimassa oleva akkreditointitodistus?

—	Onko lupaviranomaisen ja sen henkilöstön tehtävät FLEGT-luvan myöntämisessä määritelty selkeästi, ja onko tehtäväjako julkinen?

—	Onko lupaviranomaisen henkilöstön pätevyysvaatimukset määritelty ja sisäiset valvontatoimenpiteet otettu käyttöön?

—	Onko lupaviranomaisella riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen?

4.2 V-Legal-asiakirjojen myöntäminen ja niiden käyttö FLEGT-lupamenettelyssä

Tarpeelliset järjestelyt on tehty, jotta V-Legal-asiakirjoja voidaan käyttää FLEGT-lupamenettelyssä.

Avainkysymykset:

—	Onko lupaviranomaisella julkisesti käytettävissä olevat dokumentoidut menettelyt V-Legal-asiakirjojen myöntämiseksi?

—	Mitä näyttöä on siitä, että menettelyjä sovelletaan käytännössä asianmukaisesti?

—	On olemassa riittävästi tietoa myönnetyistä V-Legal-asiakirjoista ja tapauksista, joissa V-Legal-asiakirjaa ei ole myönnetty? Käykö tiedoista selkeästi ilmi näyttö, johon V-Legal-asiakirjan myöntäminen perustuu?

—	Onko lupaviranomaisella käytössä asianmukaiset menettelyt, joilla se voi varmistaa, että jokainen puutavaralähetys täyttää laillisuuden määritelmän ja toimitusketjun tarkastusten asettamat vaatimukset?

—	Onko luvan myöntämiseen sovellettavat vaatimukset määritelty selkeästi ja ilmoitettu viejille ja muille asianomaisille osapuolille?

—	Mitä tietoja myönnetyistä luvista julkaistaan?

—	Ovatko FLEGT-luvat liitteessä IV esitettyjen teknisten eritelmien mukaisia?

—	Onko Indonesia kehittänyt FLEGT-lupia varten numerointijärjestelmän, joka mahdollistaa unionin markkinoille suunnattujen FLEGT-lupien ja unionin ulkopuolisille markkinoille suunnattujen V-Legal-asiakirjojen erottamisen toisistaan?

4.3 Myönnettyjä FLEGT-lupia koskevat kyselyt

Käytössä on asianmukainen mekanismi käsitellä toimivaltaisten viranomaisten taholta tulevia, FLEGT-lupiin liittyviä kyselyjä, kuten liitteessä III esitetään.

Avainkysymykset:

—	Onko lupatiedotusyksikkö perustettu ja vakiintunut muun muassa vastaanottamaan toimivaltaisten viranomaisten tiedusteluja ja vastaamaan niihin?

—	Onko lupatiedotusyksikön ja toimivaltaisten viranomaisten välille perustettu selkeät menettelyt yhteydenpitoa varten?

—	Onko lupatiedotusyksikön ja lupaviranomaisten välille perustettu selkeät menettelyt yhteydenpitoa varten?

—	Onko olemassa kanavia, joiden kautta indonesialaiset tai kansainväliset sidosryhmät voivat kysyessään saada tietoa myönnetyistä FLEGT-luvista?

4.4 Valitusten käsittelymekanismi

Käytössä on asianmukainen mekanismi lupamenettelyn perusteella syntyvien valitusten ja riitojen käsittelemistä varten. Mekanismin ansiosta voidaan käsitellä kaikki lupajärjestelmän toimintaan liittyvät valitukset.

Avainkysymykset:

—	Onko käytössä dokumentoitu valitusmenettely, joka on kaikkien asianomaisten osapuolten käytettävissä?

—	Onko selvää, miten valitukset otetaan vastaan, dokumentoidaan, viedään (tarvittaessa) ylemmälle asteelle ja miten niihin vastataan?

5. RIIPPUMATON SEURANTA

Riippumatonta seurantaa harjoittaa Indonesian kansalaisyhteiskunta, ja se on riippumaton TLAS-järjestelmän muista osista (sekä niistä, jotka koskevat metsävarojen hallintaa tai sääntelyä, että niistä, jotka koskevat riippumatonta tarkastusta). Yhtenä keskeisenä tavoitteena on pitää yllä TLAS-järjestelmän uskottavuutta seuraamalla varmentamisen toteutusta.

Indonesia on tunnustanut virallisesti riippumattoman seurannan aseman, ja se sallii kansalaisyhteiskunnan lähettävän valituksia, jos akkreditointi-, arviointi- ja lupamenettelyissä todetaan sääntöjenvastaisuuksia.

Avainkysymykset:

—	Onko hallitus saattanut riippumatonta seurantaa koskevat ohjeet julkisiksi?

—	Sisältyykö ohjeisiin selvä vaatimus, jonka mukaan että riippumatonta seurantaa suorittavien organisaatioiden on oltava puolueettomia ja vältettävä eturistiriidat?

—	Kuvataanko ohjeissa menettelyt liitteessä IX tarkoitettuihin tietoihin pääsemiseksi?

—	Voiko kansalaisyhteiskunta arvioida käytännössä liitteessä IX tarkoitettuja tietoja?

—	Kuvataanko ohjeissa menettelyt valitusten tekemistä varten? Ovatko nämä menettelyt julkisesti käytettävissä?

—	Onko varmentamiselimiin sovellettavat raportointia ja tietojen julkistamista koskevat säännökset selkeytetty ja vahvistettu?

LIITE IX

TIETOJEN JULKISTAMINEN

1. JOHDANTO

Osapuolet sitoutuvat varmistamaan, että keskeiset metsätalouteen liittyvät tiedot ovat julkisesti saatavilla.

Edellä mainitun tavoitteen toteutumiseksi tässä liitteessä esitetään pääpiirteittäin i) julkisesti saataville asetettavat metsätalouteen liittyvät tiedot, ii) elimet, jotka vastaavat tietojen asettamisesta julkisesti saataville, ja iii) mekanismit tietoihin pääsemiseksi.

Tarkoituksena on taata, että 1) yhteisen täytäntöönpanokomitean toiminta vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä on avointa ja että sen toiminta ymmärretään, 2) on olemassa mekanismi, joka takaa osapuolille ja alan sidosryhmille metsäalan keskeisten tietojen saatavuuden, 3) TLAS-järjestelmän toiminnan tehostamiseksi tietoja on käytettävissä riippumatonta seurantaa varten, ja 4) tämän sopimuksen yleiset tavoitteet saavutetaan. Tietojen julkinen saatavuus vahvistaa osaltaan merkittävästi Indonesian metsähallintoa.

2. TIETOIHIN PÄÄSYN MEKANISMIT

Tämä liite on tiedonvälityksen vapaudesta annetun Indonesian lain nro 14/2008 mukainen. Kyseisen lain mukaan jokaisen julkisen toimielimen on laadittava tietojen julkista saatavuutta koskevat säännöt. Laissa erotetaan seuraavat neljä tietoluokkaa: 1) säännöllisesti käytettävissä olevat ja aktiivisesti jaettavat tiedot, 2) tiedot, jotka olisi julkistettava viipymättä, 3) tiedot, jotka ovat käytettävissä milloin tahansa ja jotka annetaan pyydettäessä, sekä 4) tiedot, jotka on tarkoitettu rajoitettuun jakeluun tai ovat luottamuksellisia.

Metsätalousministeriö, alueelliset ja paikalliset toimistot, kansallinen akkreditointielin (KAN), vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos sekä lupaviranomaiset ovat kaikki merkittäviä toimielimiä TLAS-järjestelmän toiminnan kannalta, ja sen vuoksi niiden velvollisuuksiin kuuluu metsätalouteen liittyvien tietojen antaminen yleisölle.

Edellä mainitun lain täytäntöön panemiseksi metsätalousministeriö, alueelliset ja paikalliset toimistot ja kaikki muut julkiset virastot, myös KAN, ovat kehittäneet tai parhaillaan kehittävät menettelyjä, joilla tiedot voidaan saattaa yleisön saataville.

KAN:lta edellytetään tietojen antamista yleisön saataville myös standardin ISO/IEC 17011:2004 8.2 kohdassa (akkreditointilaitoksen velvollisuudet). Varmentamiselimiltä ja lupaviranomaisilta tietojen julkistamista edellytetään metsätalousministerin asetusten sekä standardin ISO/IEC 17021:2006 8.1 kohdan (julkisesti saatavilla olevat tiedot) ja asiakirjan ISO/IEC Guide 65:1996 4.8 kohdan (dokumentaatio) nojalla.

Kansalaisjärjestöt toimivat metsätalousministerin asetusten nojalla yhtenä metsätalouteen liittyvien tietojen lähteenä.

Metsätalousministeri antoi 2 päivänä helmikuuta 2011 asetuksen nro P.7/Menhut-II/2011, jonka mukaan metsätalousministeriön hallussa olevia tietoja koskevat pyynnöt on osoitettava metsätalousministeriön julkisten suhteiden keskuksen johtajalle keskitetyn tiedottamispolitiikan puitteissa. Metsätalousministeriö laatii parhailla lisäohjeita täytäntöönpanoa varten. Alueellisissa, maakunnallisissa ja paikallisissa metsätoimistoissa saatavilla olevat tiedot ovat suoraan käytettävissä.

Tämän liitteen toimivuuden varmistamiseksi edellä mainittujen toimielinten on laadittava ja hyväksyttävä menettelyt/suuntaviivat/ohjeet tietopyyntöihin vastaamiseksi. Lisäksi on selvennettävä varmennuselimiin ja lupaviranomaisiin sovellettavia raportointi- ja tiedonjulkistamissäännöksiä.

3. TIETOLUOKAT TLAS-JÄRJESTELMÄN TOIMINNAN SEURANNAN JA ARVIOINNIN PARANTAMISEKSI

Lait ja muut määräykset: Kaikki laillisuusvaatimusten yhteydessä luetellut lait, asetukset, standardit ja ohjeet.

Maa- ja metsäalueiden jako: maanjakokartat ja maakuntatason aluesuunnitelmat, maanjakomenettelyt, metsien käyttöoikeussopimukset tai käyttöoikeudet ja muut hyödyntämis- ja jalostusoikeudet sekä asianomaiset asiakirjat, kuten käyttöoikeussopimusten kattamia alueita koskevat kartat, metsäalueiden luovutusta koskevat luvat, maanhallinta-asiakirjat ja -kartat.

Metsänhoidon käytännöt: metsänkäyttösuunnitelmat, vuotuiset työsuunnitelmat mukaan luettuina kartat ja kalustolupa, pöytäkirja vuotuisen työsuunnitelman laadinnassa edellytetyistä luvan kattamalla alueella ja sen ympäristössä elävien yhteisöjen kanssa pidetyistä kuulemiskokouksista, puutavaran hyödyntämistä koskeva työsuunnitelma liitteineen, ympäristövaikutusten arvioinnin asiakirjat sekä pöytäkirja ympäristövaikutusten arviointikertomusten laadinnassa edellytetyistä julkisista kuulemiskokouksista, tukkeja koskevat tuotantoraportit sekä valtion omistaman metsämaan osalta puustoa koskevat inventointitiedot.

Kuljetusta ja toimitusketjua koskevat tiedot, esimerkiksi tukkien tai metsätuotteiden kuljetusasiakirjat liitteineen sekä puutavaran täsmäytysraportit, saarten välistä puutavaran kuljetusta koskevan rekisterin asiakirjat sekä alusten tunnistamisen mahdollistavat asiakirjat.

Jalostusta ja teollisuutta koskevat tiedot: esimerkiksi yrityksen perustamisasiakirja, liiketoimintalupa ja yrityksen rekisterinumero, ympäristövaikutusten arviointikertomus, teollisuusyrityksen toimilupa ja rekisterinumero, raaka-aineen toimitussuunnitelmat metsätuotteiden ensimmäisen vaiheen jalostusyritysten osalta, metsäteollisuustuotteiden viejän rekisteritiedot, raaka-aineita ja jalosteita koskevat raportit, luettelo jalostusoikeuksien haltijoista sekä tiedot jalostusteollisuuden yrityksistä.

Metsiin liittyvät maksut: esimerkiksi pinta-alaan perustuvat uudelleenmetsitys- ja metsäresurssirahastoihin maksettavat maksut ja asianomaiset maksukuitit, maksumääräykset ja laskut.

Varmentamista ja lupamenettelyä koskevat tiedot: akkreditointimenettelyjen laadunohjaus ja niitä koskeva standardi, kunkin akkreditoidun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen nimi ja osoite, akkreditoinnin myöntämispäivä ja viimeinen voimassaolopäivä, akkreditoinnin kohteet; luettelo kuhunkin todistukseen liittyvästä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen henkilöstöstä (tarkastajat, päättäjät);tarkastussuunnitelma, jossa ilmoitetaan julkisten kuulemisten ajankohdat, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ilmoitus tarkastuksesta; pöytäkirja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen kanssa pidetystä julkisesta kuulemisesta mukaan luettuna osallistujaluettelo; julkinen yhteenveto tarkastuksen tuloksista; tarkastuselimen yhteenvetoraportit myönnetyistä todistuksista; kaikkia tarkastuksia koskeva tilannekatsaus: hyväksytyt, hylätyt, käsiteltävänä olevat, myönnetyt sekä toistaiseksi tai pysyvästi peruutetut todistukset ja kaikki niihin tehdyt muutokset; tapaukset, joissa tarkastusten tai lupamenettelyjen kannalta olennaiset määräykset eivät täyty ja niiden hoitamiseksi toteutetut toimet; myönnetyt vientilisenssit; lupaviranomaisten määräajoin antamat yhteenvetoraportit.

Seuranta- ja valitusmenettelyt: vakiomenettelyt valituksen tekemiseksi KAN:lle, varmennuselimille ja lupaviranomaisille, mukaan luettuina menettelyt valituksen etenemisen seurantaa ja käsittelyn päättämistä varten.

Luettelo metsien seurannassa tärkeistä asiakirjoista ja virastoista, joiden hallussa kyseiset asiakirjat ovat, sekä menettely kyseisen tiedon saamiseksi esitetään tämän liitteen lisäyksessä.

4. VAPAAEHTOISEN KUMPPANUUSSOPIMUKSEN YLEISTEN TAVOITTEIDEN TUKEMISEEN KÄYTETTÄVÄT TIETOLUOKAT

Pöytäkirja yhteisen täytäntöönpanokomitean puitteissa käydyistä keskusteluista

Yhteisen täytäntöönpanokomitean vuosikertomus, jossa esitetään pääpiirteittäin

a)	Indonesiasta unioniin FLEGT-lupajärjestelmän nojalla tuotujen puutuotteiden määrät HS-nimikkeiden mukaan jaoteltuna, sekä unionin jäsenvaltio, joissa tuonti unioniin tapahtui;

b)	Indonesian myöntämien FLEGT-lupien lukumäärä;

c)	edistyminen tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa sekä sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvät kysymykset;

d)	laittomasti tuotettujen puutuotteiden viennin, tuonnin sekä kotimarkkinoille saattamisen ja kotimarkkinoilla käytävän kaupan estämiseksi toteutetut toimet;

e)	Indonesiaan tuodut puutavara- ja puutuotemäärät sekä laittomasti tuotettujen puutuotteiden tuonnin estämiseksi ja FLEGT-lupajärjestelmän lahjomattomuuden säilyttämiseksi toteutetut toimet;

f)	tapaukset, joissa FLEGT-lupajärjestelmän määräykset eivät täyty, ja niiden hoitamiseksi toteutetut toimet;

g)	unioniin FLEGT-lupajärjestelmän nojalla tuotujen puutuotteiden määrät HS-nimikkeiden mukaan jaoteltuna, sekä unionin jäsenvaltio, jossa tuonti unioniin tapahtui;

h)	unionin vastaanottamien Indonesiasta peräisin olevien FLEGT-lupien lukumäärä;

i)	niiden tapausten lukumäärä, joiden yhteydessä on käyty neuvotteluja toimivaltaisten viranomaisten ja Indonesian lupatiedotusyksikön välillä, sekä asianomaiset puutuotemäärät.

Määräaikaisen arvioinnin täydellinen kertomus ja yhteenvetokertomus.

Riippumattoman markkinavalvonnan täydellinen kertomus ja yhteenvetokertomus.

Määräaikaista arviointia ja riippumatonta markkinavalvontaa koskevat valitukset ja niiden käsittely.

Tämän sopimuksen täytäntöönpanoaikataulu ja yleiskatsaus toteutetuista toimista.

Muut mahdolliset tämän sopimuksen täytäntöönpanon ja toiminnan kannalta merkitykselliset tiedot, joihin sisältyvät

Oikeudelliset tiedot:

—	tämän sopimuksen teksti, sopimuksen liitteet ja kaikki sopimukseen tehdyt muutokset;

—	kaikkien liitteessä II tarkoitettujen lakien ja asetusten teksti;

—	täytäntöönpanoasetukset ja -menettelyt.

Tuotantoa koskevat tiedot:

—	puutavaran kokonaisvuosituotanto Indonesiassa;

—	puutuotteiden viennin vuotuiset määrät (koko määrä ja unioniin suuntautunut vienti).

Käyttöoikeussopimusten jakoa koskevat tiedot:

—	metsien käyttöoikeussopimusten kattama pinta-ala yhteensä;

—	käyttöoikeussopimusten luettelo sekä niiden yritysten nimet, joille sopimukset on myönnetty, ja niiden yritysten nimet, jotka niitä hallinnoivat;

—	kartta kaikkien hakkuuta varten myönnettyjen käyttöoikeussopimusten kattamista alueista;

—	luettelo rekisteröidyistä metsäalan yrityksistä (tuotanto, jalostus, kauppa ja vienti);

—	luettelo SVLK-sertifioiduista metsäalan yrityksistä (tuotanto, jalostus, kauppa ja vienti).

Hallinnointia koskevat tiedot:

—	luettelo hallinnoitavista käyttöoikeussopimuksista tyypin mukaan;

—	luettelo varmennetuista metsäalan käyttöoikeussopimuksista sekä todistustyyppi, jonka mukaisesti niitä hallinnoidaan.

Viranomaisia koskevat tiedot:

—	luettelo Indonesian lupaviranomaisista, myös niiden osoitteet ja yhteystiedot;

—	lupatiedotusyksikön osoite ja yhteystiedot;

—	luettelo unionissa toimivista toimivaltaisista viranomaisista, myös niiden osoitteet ja yhteystiedot.

Edellä mainitut tiedot asetetaan saataville osapuolten verkkosivustoilla.

5. TIETOJEN JULKISTAMISTA KOSKEVIEN MÄÄRÄYSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

Osana tämän liitteen täytäntöönpanoa osapuolet arvioivat

—	tarvetta kehittää valmiuksia käyttää julkista tietoa riippumattomassa seurannassa;

—	tarvetta lisätä tietämystä tähän sopimukseen sisältyvistä tietojen julkistamismääräyksistä.

Lisäys

TIEDOT TLAS-JÄRJESTELMÄÄN LIITTYVÄN VARMENTAMISEN JA SEURANNAN SEKÄ JÄRJESTELMÄN TOIMINNAN PARANTAMISEKSI

Nro

Julkiseksi saatettava asiakirja

Virastot, joiden hallussa asiakirja on

Tietoluokka

VALTION OMISTAMIEN MAIDEN METSISTÄ SAATU PUUTAVARA (IUPHHK-HA/HPH, IUPHHK-HTI/HPHTI,IUPHHK RE) ja PAIKALLISYHTEISÖJEN HALLINNASSA OLEVISTA, VALTION OMISTAMIEN MAIDEN METSISTÄ SAATU PUUTAVARA (IUPHHK-HTR, IUPHHK-HKM)

Metsien käyttöoikeussopimuksia koskevat luvat

(SK IUPHHK-HA/HPH, IUPHHK-HTI/HPHTI, IUPHHK RE)

Metsätalousministeriö (BUK); kappaleet paikallisissa ja maakunnallisissa metsätoimistoissa

Käyttöoikeussopimusten kattamia alueita koskevat kartat

Metsätalousministeriö (BAPLAN); kappaleet paikallisissa ja maakunnallisissa metsätoimistoissa

Metsänkäyttöluvat puutuotteita varten

(SK IUPHHK-HTR, IUPHHK-HKm)

Metsätalousministeriö (BUK); kappaleet paikallisissa ja maakunnallisissa metsätoimistoissa

Metsänkäyttöalueiden (puutuotteet) kartat

Metsätalousministeriö (BAPLAN); kappaleet paikallisissa ja maakunnallisissa metsätoimistoissa

Metsänkäyttösuunnitelma (TGHK)

Metsätalousministeriö (BAPLAN); kappaleet paikallisissa ja maakunnallisissa metsätoimistoissa

Puutavaran hyödyntämistä koskeva työsuunnitelma (RKUPHHK) liitteineen, ml. kalustolupa

Metsätalousministeriö (BUK)

IUPHHK-maksumääräyksen (SPP) lupamaksu ja maksukuitti

Metsätalousministeriö (BUK)

Vuotuinen työsuunnitelma (RKT/luonnos) ml. kartta

Maakunnallinen metsätoimisto; kappaleet paikallisissa metsätoimistoissa

Puutavaran arviointi- ja tuotantoraporttien (LHP ja LHC) asiakirjat

Paikalliset metsätoimistot; kappaleet maakunnallisissa toimistoissa

Kuljetusasiakirjat (skshh)

Paikalliset metsätoimistot; kappaleet maakunnallisissa metsätoimistoissa

Tukkien täsmäytysraportti (LMKB)

Paikalliset metsätoimistot ja metsätalousministeriön paikallinen yksikkö (BP2HP)

Tuotantomaksua koskeva maksumääräys ja kuitti (SPP)

(tukkien/tilavuuden mukaan)

Paikalliset metsätoimistot

Maksukuitti metsäresurssimaksusta ja uudelleenmetsitys-rahaston maksusta

(PSDH tai DR luonnonmetsiin liittyvän luvan haltijoilla ja PSDH viljelymetsiin liittyvän luvan haltijoilla)

Paikalliset metsätoimistot

Ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) asiakirjat

(AMDAL, ANDAL, RKL ja RPL)

Maakunnallinen tai paikallinen ympäristötoimisto (BAPEDALDA tai BLH); kappaleet metsätalousministeriölle (BUK)

YKSITYISELTÄ MAALTA SAATU PUUTAVARA

Voimassaoleva maanhallinta-asiakirja

Kansallinen tai maakunnallinen/paikallinen maankäyttövirasto (BPN)

Maanhallinta-asiakirja/kartat

Kansallinen tai maakunnallinen/paikallinen maankäyttövirasto (BPN)

Tukkien kuljetusasiakirja SKAU tai SKSKB-asiakirja, jossa KR-leima (yhteisön puutavara)

Kylän päällikkö (SKAU); kappaleet paikallisissa metsätoimistoissa (SKSKB-KR ja SKAU)

MUUNNETTAVALTA METSÄMAALTA SAATU PUUTAVARA (IPK)

Puutavaran käyttöluvat: ILS/IPK ml. kalustolupa

Maakunnalliset ja paikalliset metsätoimistot

ILS-/IPK-asiakirjaan liitetyt kartat

Maakunnalliset ja paikalliset metsätoimistot

Metsäalueen luovutusta koskeva lupa

Metsätalousministeriö (BAPLAN) ja metsätalousministeriön maakunnallinen yksikkö (BPKH)

IPK-/ILS-työsuunnitelma

Paikalliset metsätoimistot

Puuston inventointitiedot valtion omistuksessa olevalta muuhun käyttöön muunnettavalta metsämaalta (IPK-/ILS-työsuunnitelman osio)

Paikalliset metsätoimistot

Puuntuotantoasiakirja (LHP)

Paikalliset metsätoimistot

Kuitti DR- ja PSDH-maksuista (ks. nro 13)

Paikalliset metsätoimistot; kappaleet metsätalousministeriössä (BUK)

Kuljetusasiakirjat FAKB sekä KBK- ja SKSKB-asiakirjojen liitteet ja KB-asiakirjan liitteet

Paikalliset metsätoimistot

METSÄPERUSTEINEN TEOLLISUUS

Yrityksen perustamisasiakirja

Oikeus- ja ihmisoikeusasiainministeriö; ensimmäisen asteen ja integroidun teollisuuden osalta kappaleet metsätalousministeriössä (BUK), jos kapasiteetti yli 6 000 m3, ja maakunnallisissa ja paikallisissa metsätoimistoissa, jos kapasiteetti alle 6 000 m3; toisen asteen teollisuuden osalta kappaleet teollisuusministeriössä

Liiketoimintalupa (SIUP)

Paikallinen investointitoimisto tai investointien koordinointivirasto (BKPMD), kauppaministeriö; toisen asteen teollisuuden osalta kappaleet teollisuusministeriössä

Yrityksen rekisteröintinumero (TDP)

Paikallinen investointitoimisto tai investointien koordinointivirasto (BKPMD) ja kauppaministeriö

Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) (UKL/UPL ja SPPL)

Maakunnalliset ja paikalliset ympäristötoimistot (BAPEDALDA tai BLH); kappaleet paikallisessa kauppatoimistoissa tai investointien koordinointivirastossa (BKPMD)

Teollisuuden liiketoimintalupa (IUI) tai teollisuuden rekisteröintinumero (TDI)

Ensimmäisen asteen ja integroidun teollisuuden osalta kappaleet metsätalousministeriössä (BUK), jos kapasiteetti yli 6 000 m3, maakunnallisissa metsätoimistoissa, jos kapasiteetti alle 6 000 m3, ja paikallisissa metsätoimistoissa, jos kapasiteetti alle 2 000 m3; toisen asteen teollisuuden osalta kappaleet teollisuusministeriössä

Teollisuuden raaka-aineen hankintasuunnitelma (RPBBI) metsätuotteiden ensimmäisen asteen jalostusyritysten (IPHH) osalta

Ensimmäisen asteen ja integroidun teollisuuden osalta kappaleet metsätalousministeriössä (BUK), jos kapasiteetti yli 6 000 m3, maakunnallisissa metsätoimistoissa, jos kapasiteetti alle 6 000 m3, ja paikallisissa metsätoimistoissa, jos kapasiteetti alle 2 000 m3; kappaleet maakunnallisissa ja paikallisissa metsätoimistoissa

Metsäteollisuustuotteiden rekisteröity viejä (ETPIK)

Kauppaministeriö

Kuljetusasiakirjat (SKSKB, FAKB, SKAU ja/tai FAKO)

Kylän päällikkö (SKAU); kappaleet paikallisissa metsätoimistoissa (SKSKB-KR, SKAU) ja maakunnallisissa metsätoimistoissa (FAKO)

Pyöröhirsivarastojen muutoksista raportoivat asiakirjat (LMKB/LMKBK)

Paikalliset metsätoimistot

Jalosteita koskeva raportti (LMOHHK)

Paikalliset metsätoimistot, kappaleet maakunnallisissa metsätoimistoissa

Saarten välistä puutavarakauppaa koskeva asiakirja (PKAPT)

Kauppaministeriö (kotimaan kauppaa koskeva pääosasto)

Aluksen tunnistusasiakirja

Paikallinen satamahallinnon toimisto (liikenneministeriön alainen); kappaleet Indonesian Classification Bureau'lle (BKI)

MUUT OLENNAISET TIEDOT

Lait ja muut määräykset: kaikki laillisuusvaatimusten yhteydessä luetellut lait, asetukset, standardit ja ohjeet.

Metsätalousministeriö, maakunnalliset tai paikalliset metsätoimistot

Varmentamista ja lupamenettelyä koskevat tiedot:

a)	laatuohjeistus ja standardi akkreditointia varten

Kansallinen akkreditointielin (KAN)

b)	jokaisen akkreditoidun vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen nimi ja osoite (LP ja LV)

Kansallinen akkreditointielin (KAN)

c)	henkilöstöluettelo (tarkastajat, päättäjät), liitetty kuhunkin todistukseen

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset (LP ja LV), metsätalousministeriö

d)	selvitys siitä, mitkä tiedot katsotaan liikesalaisuudeksi

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset (LP ja LV)

e)	tarkastussuunnitelma, josta ilmenee julkisten kuulemisten ajankohdat, tarkastuselimen ilmoitus tarkastuksesta, julkinen yhteenveto tarkastuksen tuloksista, tarkastuselimen yhteenvetoraportit myönnetyistä todistuksista

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset (LP ja LV)

Tarkastuksia koskeva tilannekatsaus:

a)	hyväksytyt, hylätyt, käsiteltävänä olevat, myönnetyt sekä toistaiseksi tai pysyvästi peruutetut todistukset ja kaikki niihin tehdyt muutokset;

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset (LP ja LV)

b)	tapaukset, joissa tarkastusten ja lupamenettelyjen kannalta olennaiset määräykset eivät täyty, ja niiden hoitamiseksi toteutetut toimet

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset (LP ja LV)

c)	myönnetyt vientilisenssit (V-Legal-asiakirja); lupaviranomaisen määräaikaiset kertomukset

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset (LP ja LV)

Seuranta- ja valitusmenettelyt:

a)	valituksiin sovellettavat vakiotoimintamenettelyt akkreditointielimelle sekä kummallekin tarkastuselimelle

Kansallinen akkreditointielin (KAN), vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset (LP ja LV)

b)	kansalaisyhteiskuntaa koskevat menettelyt kansalaisyhteiskunnan suorittamaa seurantaa, sen tekemiä valituksia ja sen tuottamia raportteja varten

Metsätalousministeriö, riippumaton seuranta

c)	asiakirjat, joilla seurataan edistymistä valitusten osalta tapahtunutta edistymistä ja niitä koskevia ratkaisuja

Kansallinen akkreditointielin (KAN), vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset (LP ja LV)

Tiedonhankinnan menettelyt:

—

Tiedonsaannin vapautta koskevassa laissa (UU 14/2008) erotetaan neljä tietoluokkaa: 1) tiedot, jotka ovat käytettävissä ja joita jaetaan aktiivisesti säännöllisin väliajoin; 2) tiedot, jotka olisi julkistettava viipymättä; 3) tiedot, jotka ovat käytettävissä milloin tahansa ja jotka annetaan pyydettäessä, sekä 4) tiedot, jotka on tarkoitettu rajoitettuun jakeluun tai ovat luottamuksellisia.

—

Tiedonsaannin vapautta koskevassa laissa tarkoitettuun 3 luokkaan sisältyvät tiedot annetaan käyttöön pyynnöstä, joka esitetään asianomaisen toimielimen sisällä nimetylle elimelle (PPID), esimerkiksi metsätalousministeriön julkisten suhteiden keskukselle. Kullakin toimielimellä on omat, tiedonsaannin vapautta koskevaan lakiin perustuvat yleisölle tiedottamista koskevat täytäntöönpanosääntönsä.

—	Jotkin tiedonsaannin vapautta koskevassa laissa tarkoitettuun 3 luokkaan sisältyvät tiedot, kuten asetukset ja määräykset, maanjakokartat ja metsänkäyttösuunnitelmat, julkaistaan asianomaisten toimielinten verkkosivustoilla.

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 150

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	57. vuosikerta 20. toukokuu 2014

	II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset
	KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET
	2014/283/EU
*	Neuvoston päätös, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2014, biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta tehdyn Nagoyan pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta ( 1 )	231
	Biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvä Nagoyan pöytäkirja geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta	234
	2014/284/EU
*	Neuvoston päätös, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2014, metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja Euroopan unioniin suuntautuvaa puutuotteiden kauppaa koskevan Euroopan unionin ja Indonesian tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä	250
	Euroopan unionin ja Indonesian tasavallan vapaaehtoinen kumppanuussopimus metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja Euroopan unioniin suuntautuvasta puutuotteiden kaupasta	252

Sisältö		I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 510/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1216/2009 ja (EY) N:o 614/2009 kumoamisesta	1
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 511/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan määräysten noudattamistoimenpiteistä käyttäjille unionissa ( 1 )	59
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 512/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, Euroopan GNSS-viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 912/2010 muuttamisesta	72
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 513/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja neuvoston päätöksen 2007/125/YOS kumoamisesta	93
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 514/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon sekä poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä	112
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 515/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja päätöksen N:o 574/2007/EY kumoamisesta	143
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 516/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta, neuvoston päätöksen 2008/381/EY muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 573/2007/EY ja N:o 575/2007/EY ja neuvoston päätöksen 2007/435/EY kumoamisesta	168
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 517/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta ( 1 )	195