20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/1

(1)

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan on tarpeen mukauttaa neuvoston asetusta (EY) N:o 1216/2009 (3) ja neuvoston asetusta (EY) N:o 614/2009 (4), ja erityisesti siltä osin kuin siinä on tehty ero delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten kesken. Lisäksi tarvitaan mukautuksia, joilla parannetaan nykyisten säädösten selkeyttä ja avoimuutta.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, mukainen tärkein yhteisen maatalouspolitiikan väline on 31 päivään joulukuuta 2013 asti ollut neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 (5).

(3)

Asetus (EY) N:o 1234/2007 korvattiin 1 päivästä tammikuuta 2014 yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen yhteydessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1308/2013 (6). Asetuksia (EY) N:o 1216/2009 ja (EY) N:o 614/2009 olisi mukautettava mainitun asetuksen huomioon ottamiseksi, jotta sellaiset kauppajärjestelyt kolmansien maiden kanssa, jotka koskevat toisaalta maataloustuotteita ja toisaalta maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuja tavaroita, pysyvät johdonmukaisina.

(4)

Tiettyjä maataloustuotteita käytetään sekä jalostettujen maataloustuotteiden että sellaisten tavaroiden valmistuksessa, joita ei luetella perussopimuksen liitteessä I. On tarpeen toteuttaa toimenpiteitä niin yhteisen maatalouspolitiikan kuin yhteisen kauppapolitiikan puitteissa, jotta voidaan ottaa huomioon näiden tuotteiden ja tavaroiden kaupan vaikutus perussopimuksen 39 artiklan tavoitteiden toteutumiseen sekä vaikutukset, joita perussopimuksen 43 artiklan soveltamiseksi hyväksytyillä toimenpiteillä on kyseisten tuotteiden ja tavaroiden taloudelliseen asemaan, kun otetaan huomioon maataloustuotteiden hankintakustannusten erot unionissa ja maailmanmarkkinoilla.

(5)

Unionissa erotetaan toisistaan perussopimuksen liitteessä I luetellut maataloustuotteet ja jalostetut maataloustuotteet, joita ei ole lueteltu mainitussa liitteessä, jotta voidaan ottaa huomioon maatalouden ja elintarviketeollisuuden erilaiset tilanteet unionissa. Samaa erottelua ei välttämättä tehdä tietyissä kolmansissa maissa, joiden kanssa unioni tekee sopimuksia. Sen vuoksi olisi säädettävä, että yleiset säännöt, joita sovelletaan jalostettuihin maataloustuotteisiin, joita ei luetella perussopimuksen liitteessä I, olisi ulotettava koskemaan myös tiettyjä mainittuun liitteeseen kuuluvia maataloustuotteita silloin, kun kansainvälisessä sopimuksessa määrätään näiden kahden tuotetyypin rinnastamisesta toisiinsa.

(6)

Kun tässä asetuksessa viitataan kansainvälisiin sopimuksiin, jotka unioni on tehnyt tai joita se soveltaa väliaikaisesti perussopimuksen mukaisesti, tällaisella viittauksella tarkoitetaan perussopimuksen 218 artiklaa.

(7)

Niiden epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, joita tiettyjen jalostettujen maataloustuotteiden tuonnilla saattaa olla unionin markkinoihin ja yhteisen maatalouspolitiikan tehokkuuteen, olisi tiettyjen edellytysten täyttyessä oltava mahdollista ottaa käyttöön tällaisten tuotteiden tuonnissa maksettava lisätulli.

(8)

Muna-albumiini ja maitoalbumiini ovat jalostettuja maataloustuotteita, jotka eivät sisälly perussopimuksen liitteeseen I. Yhdenmukaistamisen ja yksinkertaistamisen vuoksi muna-albumiinin ja maitoalbumiinin yhteinen kauppajärjestelmä, josta säädetään asetuksessa (EY) N:o 614/2009, olisi liitettävä osaksi tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavaa kauppajärjestelmää. Koska munat voidaan suurelta osin korvata muna-albumiinilla ja tietyssä määrin maitoalbumiinilla, muna-albumiinia ja maitoalbumiinia koskevan kauppajärjestelmän olisi vastattava munia varten vahvistettua järjestelmää.

(9)

On tarpeen vahvistaa jalostettuihin maataloustuotteisiin ja maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sovellettavaa kauppajärjestelmää koskevat keskeiset säännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012 (7) mukaisten etuuskohtelukauppaa koskevien järjestelmien sekä muita unionin yksipuolisia kauppajärjestelmiä koskevien erityissäännösten soveltamista. Lisäksi on tarpeen säätää alennettujen tuontitullien ja tariffikiintiöiden vahvistamisesta sekä vientitukien myöntämisestä mainittujen keskeisten sääntöjen mukaisesti. Tällaisissa säännöissä ja säännöksissä olisi otettava huomioon ne tuontitulleja ja vientitukia koskevat rajoitukset, jotka johtuvat unionin WTO-sopimusten ja kahdenvälisten sopimusten mukaisesti hyväksymistä sitoumuksista.

(10)

Koska muna-albumiinin ja maitoalbumiinin markkinat ovat tiiviisti yhteydessä munien markkinoihin, olisi voitava vaatia tuontitodistuksen esittämistä muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuontia varten ja keskeyttää muna-albumiinin ja maitoalbumiinin sisäiset jalostusmenettelyt, jos unionin kyseisten tuotteiden markkinoilla tai munien markkinoilla on tai todennäköisesti ilmenee häiriöitä muna-albumiinin ja maitoalbumiinin sisäisten jalostusmenettelyjen vuoksi. Muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuontitodistusten antamisen ja, todistuksen antamisen jälkeen, niiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen edellytykseksi olisi voitava asettaa niiden alkuperää, lähtöpaikkaa, aitoutta ja laatuominaisuuksia koskevia vaatimuksia.

(11)

Kaupankäynnin ja markkinoiden kehittymisen, muna-albumiinin ja maitoalbumiinin markkinoiden sekä munien markkinoiden tarpeiden ja muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuontia koskevan seurannan tulosten huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä säännöistä, joilla asetetaan tuontitodistuksen esittäminen edellytykseksi muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuonnille vapaaseen liikkeeseen luovutettavaksi, säännöistä, joilla vahvistetaan tästä tuontitodistuksesta johtuviin oikeuksiin ja velvoitteisiin ja sen oikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavat säännöt, tapauksista, joissa todistuksessa mainittuun velvoitteeseen sovelletaan sallittua poikkeamaa, säännöistä, joilla asetetaan tuontitodistuksen antamisen ja vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen edellytykseksi kolmannen maan tai elimen antaman, muun muassa tuotteiden alkuperän, lähtöpaikan, aitouden ja laatuominaisuudet varmentavan asiakirjan esittäminen, säännöistä, joita sovelletaan tuontitodistusten siirtämiseen tai tätä siirtoa koskeviin rajoituksiin, tapauksista, joissa ei vaadita tuontitodistuksen esittämistä, ja tapauksista, joissa vaaditaan tai ei vaadita sellaisen vakuuden asettamista, jolla taataan tuotteiden tuominen todistuksen voimassaoloaikana.

(12)

Tiettyjen sellaisten jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa, joita ei luetella perussopimuksen liitteessä I, käytetään yhteisen maatalouspolitiikan piiriin kuuluvia maataloustuotteita. Kyseisten jalostettujen maataloustuotteiden tuonnissa sovellettavien tullien olisi tasapainotettava niiden valmistuksessa käytettyjen maataloustuotteiden hintaero maailmanmarkkinoiden ja unionin markkinoiden välillä ja toisaalta turvattava asianomaisen jalostusteollisuuden kilpailukyky.

(13)

Tiettyjen kansainvälisten sopimusten perusteella ja osana unionin kauppapolitiikkaa jalostettujen maataloustuotteiden tuontitullien maatalousosiin, sokereista ja jauhoista kannettaviin lisätulleihin ja arvotulliin myönnetään alennuksia tai ne poistetaan asteittain. Nämä alennukset olisi voitava vahvistaa suhteessa maatalouden maksuosiin, joita sovelletaan muussa kuin etuuskohteluun oikeutetussa kaupassa.

(14)

Tuontitullin maatalousosan olisi tasapainotettava kyseisten jalostettujen maataloustuotteiden tuotannossa käytettyjen maataloustuotteiden maailmanmarkkinahintojen ja unionin markkinoiden hintojen välinen ero. Sen vuoksi on tarpeen säilyttää tiivis yhteys jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavan tuontitullin maatalousosan ja sellaisenaan tuotuihin maataloustuotteisiin sovellettavan tuontitullin laskemisen välillä.

(15)

Niiden kansainvälisten sopimusten täytäntöön panemiseksi, jotka koskevat jalostettujen maataloustuotteiden tuontitullien alentamista tai asteittaista poistamista tiettyjen sellaisten maataloustuotteiden perusteella, joita on käytetty kyseisten jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa tai pidetään valmistukseen käytettyinä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat luettelon vahvistamista niistä maataloustuotteista, joita on pidettävä jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa käytettyinä, vastaavien määrien ja muiden maataloustuotteiden muuntamista tiettyjen maataloustuotteiden, joita pidetään valmistuksessa käytettyinä, määriä vastaaviksi määriksi koskevien sääntöjen vahvistamista, alennetun maatalousosan ja alennettujen lisätullien laskemiseen tarvittavia osatekijöitä ja menetelmiä tuota laskentaa varten ja vähäisiä määriä, joiden osalta alennetut maatalousosat ja sokereista ja jauhoista kannettavat lisätullit vahvistetaan nollaksi.

(16)

Tuontitariffeja koskevia myönnytyksiä voidaan myöntää rajoittamattomille määrille asianomaisia tavaroita tai rajoitetuille määrille tariffikiintiön puitteissa. Jos tiettyjen kansainvälisten sopimusten yhteydessä myönnetään tariffimyönnytyksiä tariffikiintiöiden puitteissa, komission olisi avattava kiintiöt ja hallinnoitava niitä. Käytännön syistä on oleellista, että niihin tavaroihin sovellettavien tuontitullien, joiden osalta on sovittu tullietuuksista, muun muin maatalousosan hallinnointia koskevat samat säännöt kuin maatalousosan hallinnointia.

(17)

Koska muna-albumiinin ja maitoalbumiinin markkinat ovat tiiviisti yhteydessä munien markkinoihin, muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tariffikiintiöt olisi avattava ja niitä olisi hallinnoitava samalla tavalla kuin munien kiintiöitä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti. Hallinnointimenetelmässä olisi tarvittaessa otettava huomioon unionin markkinoiden tarjontatarpeet ja tarve säilyttää näiden markkinoiden tasapaino, sen olisi perustuttava aiemmin käytettyihin menetelmiin, ja siinä olisi otettava huomioon WTO:n sopimuksista johtuvat oikeudet.

(18)

Jotta voidaan varmistaa toimijoiden tasapuolinen pääsy markkinoille ja tasavertainen kohtelu, ottaa huomioon unionin markkinoiden hankintatarpeet ja säilyttää kyseisten markkinoiden tasapaino, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää hakemuksen tariffikiintiössä, oikeuksien siirtämistä tariffikiintiön sisällä koskevia sääntöjä, vakuuden asettamista tariffikiintiöön osallistumisen edellytyksenä sekä tariffikiintiöihin sovellettavia erityispiirteitä, vaatimuksia ja rajoituksia.

(19)

Jotta varmistetaan, että vientituotteille on mahdollista tietyin edellytyksin saada erityiskohtelu tuonnissa kolmanteen maahan unionin perussopimuksen mukaisesti tekemien kansainvälisten sopimusten nojalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säännöistä, joiden mukaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan antamaan pyynnöstä ja asianmukaisten tarkastusten jälkeen tuotteille, jotka voivat vietäessä saada tietyin edellytyksin erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan, asiakirja, jolla todistetaan näiden edellytysten täyttyminen.

(20)

On mahdollista, että jalostusteollisuuden maatalousraaka-aineiden tarvetta ei voida täysin kattaa unionista peräisin olevilla maatalousraaka-aineilla kilpailukykyisin edellytyksin. Neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (8) säädetään tällaisten tavaroiden hyväksymisestä sisäiseen jalostusmenettelyyn edellyttäen, että komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (9) määritellyt taloudelliset edellytykset täyttyvät. Asetus (ETY) N:o 2913/92 on määrä korvata Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 952/2013 (10) mutta vasta 1 päivästä kesäkuuta 2016 alkaen. Siksi on aiheellista viitata tässä asetuksessa asetukseen (ETY) N:o 2913/92 ottaen erityisesti huomioon, että tulevaisuudessa viittauksia asetukseen (ETY) N:o 2913/92 on määrä pitää viittauksina asetukseen (EU) N:o 952/2013. Selkeästi määritellyissä olosuhteissa taloudellisten edellytysten olisi katsottava täyttyneen maataloustuotteiden tiettyjen määrien hyväksymiselle sisäiseen jalostusmenettelyyn. Nämä määrät olisi määritettävä tarjontataseen perusteella. Käytettävissä olevien määrien oikeudenmukaiset käyttömahdollisuudet, toimijoiden tasapuolinen kohtelu ja selkeys olisi varmistettava jäsenvaltioiden antamien sisäistä jalostusta koskevien todistusten järjestelmällä.

(21)

Jotta voidaan varmistaa sisäisten jalostusmenettelyjen järkevä ja tehokas hallinnointi ottaen huomioon asianomaisten hyödykkeiden tilanne unionin markkinoilla ja jalostusteollisuuden tarpeet ja käytännöt, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat luetteloa niistä maataloustuotteista, joita varten voidaan antaa sisäistä jalostusta koskevia todistuksia, sisäistä jalostusta koskevasta todistuksesta johtuvia oikeuksia ja sen oikeudellisia vaikutuksia, oikeuksien siirtämistä toimijoiden välillä ja tarpeellisia sääntöjä sisäistä jalostusta koskevan todistusjärjestelmän luotettavuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi todistuksen aitouden, sen siirtämisen ja tätä siirtoa koskevien rajoitusten osalta.

(22)

Olisi luotava järjestelmä vientitukien myöntämiseksi unionin WTO-sitoumusten sallimissa rajoissa tietyille maataloustuotteille, joita käytetään sellaisten tavaroiden valmistuksessa, joita ei luetella perussopimuksen liitteessä I, jotta mainittujen tavaroiden tuottajat eivät joutuisi kärsimään yhteisestä maatalouspolitiikasta aiheutuvista hinnoista, joilla niiden on hankittava tuotteet. Näiden tukien olisi katettava ainoastaan tietyn maataloustuotteen hintaero maailmanmarkkinoiden ja unionin markkinoiden välillä. Mainittu järjestelmä olisi sen vuoksi vahvistettava osana tiettyjä maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuja tavaroita koskevaa kauppajärjestelmää.

(23)

Luettelo niistä liitteeseen I kuulumattomista tavaroista, joille vientitukia voidaan myöntää, olisi vahvistettava ottaen huomioon vaikutus, joka johtuu tavaroiden valmistukseen käytettyjen maataloustuotteiden hintojen erosta unionin markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden välillä, ja tarve tasapainottaa kyseistä eroa osittain tai kokonaan, jotta asianomaisissa liitteeseen I kuulumattomissa tavaroissa käytettävien maataloustuotteiden vienti olisi helpompaa.

(24)

On tarpeen varmistaa, että vientitukia ei myönnetä vapaaseen liikkeeseen luovutetuille liitteeseen I kuulumattomille tuontitavaroille, jotka jälleenviedään, viedään jalostuksen jälkeen tai sisällytetään muihin liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin. Vapaaseen liikkeeseen luovutetun tuontiviljan, -riisin, -maidon, -maitotuotteiden ja -munien osalta on tarpeen varmistaa, että tukia ei myönnetä, jos tavarat viedään jalostuksen jälkeen tai sisällytetään liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin.

(25)

Niiden maataloustuotteiden vientitukien määrät, jotka viedään liitteeseen I kuulumattomina tavaroina, olisi vahvistettava samojen sääntöjen ja käytännön järjestelyjen mukaisesti ja samaa menettelyä noudattaen kuin sellaisenaan vietävien maataloustuotteiden vientitukien määrät asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1370/2013 (11) mukaisesti.

(26)

Kun otetaan huomioon toisaalta liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden ja kyseisten liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden valmistuksessa käytettävien maataloustuotteiden välinen tiivis yhteys ja toisaalta kyseisten tavaroiden ja tuotteiden väliset erot, on tarpeen säätää sellaisten vientitukia koskevien horisontaalisten säännösten soveltamisesta liitteeseen I kulumattomiin tavaroihin, joista säädetään asetuksessa (EU) N:o 1308/2013.

(27)

Sellaisten liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden, joihin sisältyy tiettyjä maataloustuotteita, erityisten valmistusmenetelmien ja niiden kaupankäyntiä koskevien vaatimusten huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vientiin tarkoitettujen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden ja niiden valmistuksessa käytettävien maataloustuotteiden ominaisuuksia koskevia sääntöjä, tiettyjen sellaisten maataloustuotteiden, jotka viedään jalostettuina liitteeseen I kuulumattomiksi tavaroiksi, liitteeseen I kuulumattomien vientitavaroiden koostumuksen todistamiseen tarvittavaa näyttöä koskevia sääntöjä, tiettyjen tuotujen maataloustuotteiden käytön ilmoittamisvaatimusta koskevia sääntöjä, maataloustuotteiden rinnastamista perustuotteisiin ja kunkin perustuotteen viitemäärän määrittämistä koskevia sääntöjä sekä maataloustuotteiden vientitukia koskevien horisontaalisten sääntöjen soveltamisesta liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin.

(28)

Unionin perussopimuksen mukaisesti tekemistä tai väliaikaisesti soveltamista kansainvälisistä sopimuksista johtuvien vientirajoitusten noudattaminen olisi varmistettava sopimuksissa vahvistetuilta viiteajanjaksoilta annettujen tukitodistusten avulla ottaen huomioon pienimuotoista vientiä harjoittaville toimijoille tarkoitettu vuotuinen määrä.

(29)

Vientitukia olisi myönnettävä käytettävissä olevan kokonaismäärän rajoissa liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden kauppatilanteen mukaan. Tukitodistusjärjestelmän olisi helpotettava tukien määrien tehokasta hallinnointia.

(30)

Olisi säädettävä jäsenvaltioiden antamien tukitodistusten voimassaolosta koko unionissa ja siitä, että niiden antamisen edellytyksenä on vakuuden asettaminen takeeksi siitä, että toimija hakee tukia. Olisi vahvistettava säännöt ennakkovahvistusjärjestelmän mukaisten tukien myöntämisestä kaikkien sovellettavien tuen määrien osalta ja vakuuksien asettamisesta ja vapauttamisesta.

(31)

Jotta komissio voi seurata vientitukimenoja ja tukitodistusjärjestelmän toteuttamista, sille olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sääntöjä, joita sovelletaan tukitodistuksista johtuviin oikeuksiin ja velvoitteisiin, niiden siirtämiseen sovellettavia sääntöjä tai tätä siirtoa koskevia rajoituksia, tapauksia ja tilanteita, joissa tukitodistuksen esittämistä tai vakuuden asettamista ei vaadita, ja sallittua poikkeamaa, jonka puitteissa ei ole velvollisuutta noudattaa tukien hakemista koskevaa velvoitetta.

(32)

Vientitukia koskevista kohdennetuista toimenpiteistä johtuvia vaikutuksia tarkasteltaessa olisi otettava huomioon maataloustuotteita jalostavat yritykset yleisesti ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tilanne. Pienimuotoisen viennin harjoittajien erityistarpeiden vuoksi niille olisi myönnettävä kutakin varainhoitovuotta kohti kokonaismäärä, ja ne olisi vapautettava vaatimuksesta esittää tukitodistuksia vientitukien myöntämismenettelyn yhteydessä.

(33)

Niitä tapauksia varten, joissa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 nojalla hyväksytään tietyn maataloustuotteen vientiä koskevia toimenpiteitä ja kyseistä maataloustuotetta runsaasti sisältävien liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vienti todennäköisesti haittaa mainittujen toimenpiteiden tavoitteen saavuttamista, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa säädetään kyseisten liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden viennin osalta toteutettavista vastaavista toimenpiteistä, noudattaen samalla kansainvälisistä sopimuksista mahdollisesti johtuvia velvoitteita.

(34)

Tiettyjen kansainvälisten sopimusten perusteella unioni voi rajoittaa tuontitulleja ja viennin yhteydessä maksettavia määriä tasapainottaakseen asianomaisten jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa tai liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden valmistuksessa käytettyjen maataloustuotteiden hintaeroja kokonaan tai osittain. Kyseisten jalostettujen maataloustuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden osalta on tarpeen säätää, että kyseiset määrät on määritettävä yhdessä osana kokonaistullia ja niiden on tasapainotettava asianomaisen maan tai alueen markkinoilla ja unionin markkinoilla huomioon otettavia maataloustuotteiden hintaeroja.

(35)

Koska jalostettujen maataloustuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden koostumuksella voi olla merkitystä tässä asetuksessa vahvistetun kauppajärjestelmän oikeanlaisen soveltamisen kannalta, niiden koostumus olisi oltava mahdollista vahvistaa käyttäen laatua ja määrää koskevia analyysejä.

(36)

Jotta voidaan panna täytäntöön unionin tekemät kansainväliset sopimukset ja varmistaa selkeys sekä johdonmukaisuus suhteessa neuvoston asetukseen (ETY) N:o 2658/87 (12) tehtäviin muutoksiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan tämän asetuksen ja sen liitteiden tiettyjä, muita kuin keskeisiä osia mainittuja tarkoituksia varten.

(37)

Olisi säädettävä jäsenvaltioiden velvollisuudesta toimittaa komissiolle ja toisilleen tiedot, joita tarvitaan jalostettuja maataloustuotteita ja liitteeseen I kuulumattomia tavaroita koskevan kauppajärjestelmän täytäntöön panemiseksi.

(38)

Jotta varmistetaan tietojärjestelmien eheys sekä toimitettavien asiakirjojen ja niihin liittyvien tietojen aitous ja luettavuus, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa määritellään ilmoitettavien tietojen luonne ja tyyppi, käsiteltävät tietoryhmät ja enimmäissäilytysajat sekä käsittelyn tarkoitus, oikeus päästä tietoihin tai tietojärjestelmiin ja kyseisten tietojen julkaisemisedellytykset.

(39)

Sovelletaan yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta koskevaa unionin oikeutta, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (13) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (14).

(40)

Jotta vältytään toimijoille ja kansallisille viranomaisille aiheutuvilta tarpeettomilta hallinnollisilta rasitteilta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan kynnysarvot, joiden alittuessa määriä ei kanneta tai myönnetä tuontitullien, lisätuontitullien, alennettujen tuontitullien, vientitukien eikä niiden määrien osalta, jotka on kannettava tai maksettava yhteisesti vahvistetun hinnan tasaamiseksi.

(41)

Kun otetaan huomioon liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden ja kyseisten liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden valmistuksessa käytettävien maataloustuotteiden välinen tiivis yhteys, on tarpeen säätää sellaisten vakuuksia, tarkastuksia, todentamista, valvontaa ja seuraamuksia koskevien horisontaalisten säännösten soveltamisesta soveltuvin osin liitteeseen I kulumattomiin tavaroihin, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1306/2013 (15) ja jotka hyväksytään mainitun asetuksen perusteella.

(42)

Jotta voidaan varmistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 perusteella hyväksyttyjen horisontaalisten sääntöjen soveltaminen jalostettujen maataloustuotteiden tuontitodistuksiin ja tariffikiintiöihin ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vientitukiin ja tukitodistuksiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat sääntöjä mainitun asetuksen perusteella hyväksyttyjen vakuuksia, tarkastuksia, todentamista, valvontaa ja seuraamuksia koskevien horisontaalisten säännösten mukauttamiseksi tarvittaessa.

(43)

Kun komissio antaa delegoituja säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti, on erityisen tärkeää, että se niitä valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(44)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano tuonnin osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavia varten: toimenpiteet niiden jalostettujen maataloustuotteiden määrittämiseksi, joihin olisi sovellettava lisätuontitullia unionin markkinoille aiheutuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, mainittujen lisätuontitullien soveltamista varten tarvittavat toimenpiteet tuontihinnan todistamista koskevien määräaikojen, todistusasiakirjojen toimittamisen ja lisätuontitullien tason määrittämisen osalta, toimenpiteet lisätuontitullien soveltamiseen liittyvien edustavien hintojen ja käynnistysmäärien vahvistamiseksi, toimenpiteet, jotka koskevat muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuontitodistuksen muotoa ja sisältöä, tuontitodistuksia koskevien hakemusten jättämistä sekä kyseisten tuontitodistusten antamista ja käyttöä, niiden voimassaoloaikaa, niiden osalta asetettavien vakuuksien asettamismenettelyä ja määrää, sen osoittamiseen tarvittavia todisteita, että todistusten käyttöedellytyksiä on noudatettu, sen sallitun poikkeaman suuruutta, joka koskee velvollisuutta noudattaa velvollisuutta tuoda tuontitodistuksessa mainittu määrä, korvaavien tuontitodistusten ja niiden kaksoiskappaleiden antamista, tuontitodistusten käsittelyä jäsenvaltioissa koskevia toimenpiteitä sekä muna-albumiinia ja maitoalbumiinia koskevan tuontitodistusjärjestelmän hallinnoinnin kannalta tarvittavien tietojen vaihtoa, mukaan lukien menettelyt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen erityiseen hallinnolliseen apuun, sekä tuontitullien laskeminen ja tuontitullien tason vahvistaminen jalostetuille maataloustuotteille kansainvälisiä järjestelmiä sovellettaessa.

(45)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano tuonnin osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös seuraavia varten: toimenpiteet jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa käytettyinä pidettyjen maataloustuotteiden kiinteiden määrien vahvistamiseksi tuontitullien alentamista tai niiden asteittaista poistamista varten etuuskohtelua koskevien kauppajärjestelmien soveltamiseksi ja asiakirjoja koskevien vaatimusten vahvistamiseksi, vuotuiset tariffikiintiöt ja hallinnointimenetelmä, jota käytetään jalostettujen maataloustuotteiden ja tiettyjen maataloustuotteiden tuonnissa unionin kansainvälisten sitoumusten mukaisesti, tuonti- ja vientijärjestelmää koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa tai säädöksissä vahvistettujen erityisten määräysten tai säännösten soveltamismenettelyt, jotka liittyvät erityisesti takeisiin tuotteen luonteesta, lähtöpaikasta ja alkuperästä, takeiden tarkistamiseen käytetyn asiakirjan hyväksymiseen, viejämaan antaman asiakirjan esittämiseen ja tuotteiden määräpaikkaan ja käyttötarkoitukseen, toimenpiteet, joilla vahvistetaan tuontitodistusten voimassaoloaika, vakuuden asettamismenettelyt ja vakuuden määrä, tuontitodistusten käyttö ja tarvittaessa erityistoimenpiteet, jotka liittyvät etenkin edellytyksiin, joiden mukaisesti tuontihakemukset on jätettävä ja lupa myönnettävä tariffikiintiöiden puitteissa, sekä asianmukaiset asiakirjoja koskevat vaatimukset.

(46)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano tuonnin ja sisäisen jalostusmenettelyn osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös seuraavia varten: toimenpiteet, joilla menettelyä hallinnoidaan sen varmistamiseksi, että tariffikiintiöissä käytettävissä olevia määriä ei ylitetä, sekä toimenpiteet tariffikiintiön käyttämättömien määrien jakamiseksi uudelleen, neuvoston asetuksen (EY) N:o 260/2009 (16) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 625/2009 (17) mukaiset unioniin suuntautuvan tuonnin vastaiset suojatoimenpiteet tai kansainvälisissä sopimuksissa määrätyt suojatoimenpiteet, toimenpiteet, jotka koskevat niiden maataloustuotteiden määriä, joita varten voidaan antaa sisäistä jalostusta koskevia todistuksia, toimenpiteet sisäistä jalostusta koskevan todistusjärjestelmän täytäntöönpanemiseksi hakemusten jättämiseen ja sisäistä jalostusta koskevien todistusten antamiseen liittyvien vaadittavien asiakirjojen ja menettelyjen osalta, toimenpiteet, jotka koskevat sisäistä jalostusta koskevien todistusten hallinnointia jäsenvaltioissa, jäsenvaltioiden väliseen hallinnolliseen apuun liittyvät menettelyt, toimenpiteet niiden määrien rajoittamiseksi, joita varten sisäistä jalostusta koskevia todistuksia voidaan antaa, kyseisten todistusten mukaisesti haettujen määrien epäämiseksi ja sisäistä jalostusta koskevien todistusten saamiseksi tehtävien hakemusten esittämisen keskeyttämiseksi, jos todistuksia haetaan suuria määriä varten, sekä toimenpiteet muna-albumiinin ja maitoalbumiinin jalostusmenettelyjen tai sisäisten jalostusmenettelyjen käytön keskeyttämiseksi.

(47)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano viennin osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavia varten: toimenpiteet, jotka koskevat tuen määrien soveltamista, vientitukien laskentaa, tiettyjen tuotteiden rinnastamista perustuotteisiin ja perustuotteiden viitemäärien määrittämistä, tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vientiä tiettyihin määräpaikkoihin koskevien todistusten hakemista, antamista ja hallinnointia, jos siitä määrätään unionin perussopimuksen mukaisesti tekemässä tai väliaikaisesti soveltamassa kansainvälisessä sopimuksessa, ja tuotteiden häviämisten ja valmistusprosessin aikana menetettyjen määrien käsittelemistä ja sivutuotteiden käsittelyä.

(48)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano viennin osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös seuraavia varten: toimenpiteet, joilla määritetään vientitukijärjestelmän toteuttamisen edellyttämää liitteeseen I kuulumattomien vientitavaroiden koostumuksen ilmoittamismenettelyt ja näyttö, joka tarvitaan sen osoittamiseksi, määräpaikkaan saapumisen yksinkertaistettu todistamista varten tarvittava näyttö eriytettyjen tukien tapauksessa, vientitukia koskevien horisontaalisten säännösten soveltamista liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin koskevat toimenpiteet, vientitukitodistusjärjestelmän täytäntöönpanoa koskevat toimenpiteet, siltä osin kuin on kyse tukitodistushakemuksen jättämisestä, muodosta ja sisällöstä, tukitodistusten muodosta, sisällöstä ja voimassaoloajasta, hakemusten jättämiseen sekä tukitodistusten antamiseen ja niiden käyttöön liittyvästä menettelystä, vakuuden asettamismenettelyistä ja sen määrästä, hakematta jääneisiin vientituen määriin sovellettavasta sallitusta poikkeamasta ja tukitodistuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisen todistamiskeinoista.

(49)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano viennin ja tiettyjen yleisten säännösten osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös seuraavia varten: tukitodistusten käsittelyä jäsenvaltioissa koskevat toimenpiteet ja tukitodistuksiin liittyvä jäsenvaltioiden välinen tiedonvaihto ja erityinen hallinnollinen apu, pienimuotoisen viennin harjoittajille myönnettävän kokonaismäärän ja tukitodistusten esittämisestä vapauttamista koskevan yksilöllisen kynnysmäärän vahvistamista koskevat toimenpiteet, korvaavien tukitodistusten ja niiden kaksoiskappaleiden antamista koskevat toimenpiteet, toimenpiteet niiden määrien rajoittamiseksi, joita varten voidaan antaa tukitodistuksia, kyseisten todistusten mukaisesti haettujen määrien epäämiseksi ja tukitodistushakemusten esittämisen keskeyttämiseksi, jos todistuksia haetaan sellaisia määriä varten, jotka ylittävät kansainvälisistä sopimuksista johtuvien sitoumusten perusteella vahvistetut käytettävissä olevat määrät, vientiä koskevien muiden toimenpiteiden soveltamiseen tarvittavat menettelysäännöt ja tekniset kriteerit, toimenpiteet, jotka koskevat sovellettavan tullin vahvistamista etuuskohtelukaupan mukaisessa suoran tasauksen tapauksessa ja kyseessä olevaan tai alueelle suuntautuvassa viennissä maksettavien määrien vahvistamista, toimenpiteet sen varmistamiseksi, että etuuskohtelujärjestelmässä vietäväksi ilmoitettuja jalostettuja maataloustuotteita ei todellisuudessa viedä muussa kuin etuuskohtelujärjestelmässä ja päinvastoin, toimenpiteet, jotka koskevat jalostettujen maataloustuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden laadullisia ja määrällisiä määritysmenetelmiä, niiden tunnistamiseksi tarvittavia teknisiä säännöksiä ja niiden luokittelemiseksi yhdistetyn nimikkeistön mukaisesti tarvittavia menettelyjä.

(50)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano viennin ja tiettyjen yleisten säännösten osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa myös seuraavia varten: komission ja jäsenvaltioiden tiedonvaihtoa koskevien velvoitteiden täytäntöönpanoa varten tarvittavat toimenpiteet, jotka liittyvät ilmoitusmenetelmiin, sääntöihin, jotka koskevat ilmoitettavia tietoja, järjestelyihin ilmoitettavien tietojen hallinnoimiseksi sekä tiedonantojen sisällön, muodon, aikataulun, toimittamistiheyden ja määräaikojen osalta sekä järjestelyihin tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai käyttöön asettamiseksi, jollei henkilötietojen suojasta ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu, sekä toimenpiteet, jotka koskevat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 nojalla hyväksyttyjen vakuuksia, tarkastuksia, todentamista, valvontaa ja seuraamuksia koskevien horisontaalisten säännösten soveltamista jalostettujen maataloustuotteiden tuontitodistuksiin ja tariffikiintiöihin ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vientitukiin ja tukitodistuksiin.

(51)

Ottaen huomioon niiden erityinen luonne, olisi ne täytäntöönpanosäädökset, jotka koskevat toimenpiteitä, joilla vahvistetaan edustavat hinnat ja kynnysmäärät lisätuontitullien soveltamista varten sekä kyseisten tuontitullien määrä unionin kansainvälisten sitoumusten mukaisesti, joilla rajoitetaan määriä, joita varten sisäistä jalostusta koskevia todistuksia ja tukitodistuksia voidaan antaa, sekä hylätään kyseisten todistusten mukaisesti haettuja määriä ja keskeytetään kyseisiin todistuksiin liittyvien hakemusten esittäminen, ja toimenpiteitä, joilla hallinnoidaan menettelyä, jolla varmistetaan, että tariffikiintiössä käytettävissä olevat määrät eivät ylity ja tariffikiintiön käyttämättömät määrät jaetaan uudelleen, olisi hyväksyttävä soveltamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 182/2011 (18). Kaikki muut tämän asetuksen perusteella annettavat täytäntöönpanosäädökset olisi hyväksyttävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(52)

Asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti annettavien täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi käytettävä tarkastelumenettelyä, koska kyseiset säädökset liittyvät mainitun asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

(53)

Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät jalostettujen maataloustuotteiden unioniin tuonnin vastaisten suojatoimenpiteiden toteuttamiseen taikka unionin markkinoiden häiriintymiseen tai mahdolliseen häiriintymiseen, joka edellyttää muna-albumiinia ja maitoalbumiinia koskevan jalostusmenettelyn tai sisäisen jalostusmenettelyn käytön keskeyttämistä.

(54)

Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on tarpeen ja aiheellista tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi vahvistaa tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettava kauppajärjestelmä. Tässä asetuksessa ei Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ylitetä sitä, mikä on tarpeen aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(55)

Nykytilanteen säilyttämiseksi tähän asetukseen olisi sisällytettävä liitteet, jotka sisältävät kunkin seuraavista: luettelon jalostetuista maataloustuotteista, joka korvaa asetuksen (EY) N:o 1216/2009 liitteen II; luettelon liitteeseen I kuulumattomista tavaroista, joka korvaa komission asetuksen (EU) N:o 578/2010 (19) liitteen II sekä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteen XX; luettelon liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden valmistuksessa käytettävistä perustuotteista, joka korvaa asetuksen (EU) N:o 578/2010 liitteen I; luettelon jalostetuista maataloustuotteista, joista voidaan kantaa lisätuontitulleja, joka korvaa asetuksen (EY) N:o 1216/2009 liitteen III; ja luettelon jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa käytettävistä maataloustuotteista, joka korvaa asetuksen (EY) N:o 1216/2009 liitteen I.

(56)

Sen vuoksi asetukset (EY) N:o 1216/2009 ja (EY) N:o 614/2009 olisi kumottava.

(57)

Koska tarvittava johdonmukaisuus on varmistettu ennen tämän asetuksen voimaantuloa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 230 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan i alakohdan siirtymäsäännöksellä, tätä asetusta olisi alettava soveltaa mahdollisimman pian yhteisen maatalouspolitiikan uudistuspaketin asetusten hyväksymisen jälkeen ottaen samalla täysimääräisesti huomioon oikeusvarmuus ja talouden toimijoiden luottamuksensuoja,

a)

’maataloustuotteilla’ asetuksen (EU) N:o 1308/2013 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita;

b)

’jalostetuilla maataloustuotteilla’ tämän asetuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita;

c)

’liitteeseen I kuulumattomilla tavaroilla’ niitä tuotteita, joita ei ole lueteltu perussopimuksen liitteessä I, ja jotka luetellaan tämän asetuksen liitteen II ensimmäisessä ja toisessa sarakkeessa;

d)

’perustuotteilla’ tämän asetuksen liitteessä III lueteltuja maataloustuotteita;

e)

’maatalousosalla’ joko jalostettuihin maataloustuotteisiin sovellettavan tuontitullin sitä osaa, joka vastaa tämän asetuksen liitteessä V lueteltuihin maataloustuotteisiin sovellettavaa tuontitullia, tai tarvittaessa kyseisistä maista peräisin oleviin tuotteisiin sovellettavia alennettuja tulleja sellaisten maataloustuotteiden määrien osalta, joita on käytetty valmistuksessa tai joita pidetään valmistukseen käytettyinä;

f)

’muulla kuin maatalousosalla’ maksuosaa, joka vastaa e alakohdassa määritellyllä maatalousosalla alennettua yhteisen tullitariffin tullia;

g)

’sokereista ja jauhoista kannettavilla lisätulleilla’ sokereista kannettavaa lisätullia (AD S/Z) ja jauhoista kannettavaa lisätullia (AD F/M), joita tarkoitetaan asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteessä I olevan ensimmäisen osan I osaston B kohdan 6 alakohdassa ja jotka vahvistetaan kyseisen asetuksen liitteessä I olevan kolmannen osan I jakson liitteessä 1 olevassa taulukossa 2;

h)

’arvotullilla’ prosenttiosuutena tullausarvosta ilmaistua tuontitullin osaa;

i)

’tuoteryhmällä 1’ CN-koodiin ex 0404 10 02–ex 0404 10 16 kuuluvaa heraa jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätöntä;

j)

’tuoteryhmällä 2’ CN-koodiin ex 0402 10 19 kuuluvaa maitoa jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätöntä, rasvapitoisuudeltaan enintään 1,5 painoprosenttia, muita kuin niitä, joissa tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino enintään 2,5 kg;

k)

’tuoteryhmällä 3’ CN-koodiin ex 0402 21 18 kuuluvaa maitoa jauheena, rakeina tai muussa kiinteässä muodossa, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätöntä, rasvapitoisuudeltaan 26 painoprosenttia, muita kuin niitä, joissa tuotetta lähinnä olevan pakkauksen nettopaino enintään 2,5 kg;

l)

’tuoteryhmällä 6’ CN-koodi in ex 0405 10 kuuluvaa voita, jossa on rasvaa 82 painoprosenttia.

a)

tuontihinta alittaa tason, jonka unioni on ilmoittanut WTO:lle, jäljempänä ’käynnistyshinta’; tai

b)

tuonnin määrä ylittää minä tahansa vuonna tietyn tason, jäljempänä ’käynnistysmäärä’.

a)

vahvistetaan edustavat hinnat ja käynnistysmäärät lisätuontitullien soveltamista varten;

b)

vahvistetaan lisätuontitullien taso unionin perussopimuksen mukaisesti tekemissä tai väliaikaisesti soveltamissa kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

a)

sääntöjä, joilla tehdään tuontitodistuksen esittäminen edellytykseksi muna-albumiinin ja maitoalbumiinin tuonnille vapaaseen liikkeeseen luovutettavaksi;

b)

tuontitodistuksesta johtuviin oikeuksiin ja velvoitteisiin sekä todistuksen oikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavia sääntöjä;

c)

sellaisia tapauksia, joissa sovelletaan sallittua poikkeamaa todistuksessa mainittua määrää koskevaan tuontivelvoitteeseen tai joissa alkuperä on ilmoitettava todistuksessa;

d)

sääntöjä, jotka koskevat tuontitodistuksen antamista tai sääntöjä, joilla tehdään todistuksen kattamien tavaroiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen edellytykseksi kolmannen maan tai elimen antaman, muun muassa tuotteiden alkuperän, lähtöpaikan, aitouden ja laatuominaisuudet varmentavan asiakirjan esittäminen;

e)

tuontitodistuksen siirtämiseen tai tällaista siirtoa koskeviin rajoituksiin sovellettavia sääntöjä;

f)

tapauksia, joissa ei vaadita tuontitodistuksen esittämistä;

g)

sääntöjä, joissa asetetaan 6 artiklassa tarkoitettujen tuontitodistusten antamisen edellytykseksi vakuuden asettaminen.

a)

tuontitodistuksen muotoa ja sisältöä;

b)

tuontitodistuksia koskevien hakemusten jättämistä sekä todistusten antamista ja käyttöä;

c)

tuontitodistuksen voimassaoloaikaa ja asetettavan vakuuden määrää ja sen asettamismenettelyä;

d)

sen osoittamiseen tarvittavia todisteita, että tuontitodistusten käyttöedellytyksiä on noudatettu;

e)

sallittua poikkeamaa tuontitodistuksessa mainittua määrää koskevan tuontivelvoitteen noudattamisesta;

f)

korvaavien tuontitodistusten ja niiden kaksoiskappaleiden antamista;

g)

tuontitodistusten käsittelyä jäsenvaltioissa ja järjestelmän hallinnoinnin kannalta tarvittavien tietojen vaihtoa, mukaan lukien menettelyt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen erityiseen hallinnolliseen apuun.

a)

määrätään jalostettujen maataloustuotteiden tuontitullien alentamisesta tai peräkkäisistä alennuksista, jotka johtavat tullien asteittaiseen poistamiseen; ja

b)

vahvistetaan kyseisiin alennuksiin oikeutetut tuotteet, tavaroiden määrät, niiden kiintiöiden arvot, joihin näitä vähennyksiä sovelletaan, tapa, jolla tällaiset määrät tai arvot määritetään, tai sokerista ja jauhoista kannettavassa lisätullissa taikka arvotullissa olevan maatalousosan alennuksen määrittämisessä sovellettavat perusteet,

a)

liitteessä V lueteltujen maataloustuotteiden ne määrät, jotka on tosiasiallisesti käytetty tai joita pidetään käytettyinä jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa;

b)

tullit, joita sovelletaan a alakohdassa tarkoitettuihin maataloustuotteisiin ja joita käytetään laskettaessa alennettua maatalousosaa ja sokereista ja jauhoista kannettavia lisätulleja tiettyjen etuuskohtelukauppaa koskevien järjestelmien yhteydessä.

a)

luettelon vahvistamista niistä liitteessä V luetelluista maataloustuotteista, joita on pidettävä jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa käytettyinä 11 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen valintakriteerien perusteella;

b)

edellä 11 artiklan 3 kohdassa säädettyjen vastaavien määrien ja muuntamista koskevien sääntöjen vahvistamista;

c)

alennetun maatalousosan ja sokereista ja jauhoista kannettavien alennettujen lisätullien laskemiseen tarvittavia osatekijöitä ja menetelmiä kyseistä laskentaa varten;

d)

vähäisiä määriä, joiden osalta alennetut maatalousosat ja sokereista ja jauhoista kannettavat alennetut lisätullit vahvistetaan nollaksi.

a)

jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa käytettyinä pidettävien, 12 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen maataloustuotteiden kiinteät määrät;

b)

jalostettujen maataloustuotteiden valmistuksessa käytettyinä pidettävien, 12 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen maataloustuotteiden määrät sellaisten jalostettujen maataloustuotteiden, joita varten ei voida määrittää mainittujen maataloustuotteiden kiinteitä määriä tämän alakohdan a alakohdan mukaisesti, jokaisen mahdollisen koostumuksen osalta;

c)

asiakirjoja koskevia vaatimuksia.

a)

hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva jakamismenetelmä (ensin tullutta palvellaan ensin -periaate);

b)

menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa hakemuksissa pyydettyihin määriin (samanaikaisen tarkastelun menetelmä);

c)

perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva jakamismenetelmä (perinteiset/uudet toimijat -menetelmä).

a)

edellytyksiä ja kelpoisuusvaatimuksia, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää hakemuksen 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä sopimuksessa vahvistetussa tariffikiintiössä;

b)

oikeuksien siirtämistä toimijoiden välillä koskevia sääntöjä ja tarvittaessa tätä siirtämistä koskevia rajoituksia 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä sopimuksessa vahvistetun tariffikiintiön hallinnoinnin osalta;

c)

säännöksiä, joilla 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä sopimuksessa vahvistettuun tariffikiintiöön osallistumisen edellytykseksi asetetaan tuontitodistuksen esittäminen ja vakuuden asettaminen;

d)

edellä 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä sopimuksessa vahvistettuun tariffikiintiöön sovellettavia erityispiirteitä, vaatimuksia tai rajoituksia.

a)

vuotuiset tariffikiintiöt, jotka jaetaan tarvittaessa sopivalla tavalla vuoden ajalle, ja käytettävän hallinnointimenetelmän;

b)

tuonti- ja vientijärjestelmää koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa tai säädöksessä vahvistettujen erityisten määräysten tai säännösten soveltamismenettelyt, erityisesti, ne, jotka koskevat

c)

edellä olevan 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti esitettävien tuontitodistusten voimassaoloaika;

d)

edellä olevan 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti asetettavan vakuuden asettamismenettelyt ja sen määrä;

e)

edellä olevan 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti esitettävien tuontitodistusten käyttö ja tarvittaessa erityistoimenpiteet, jotka liittyvät etenkin edellytyksiin, joiden mukaisesti tuontihakemukset on jätettävä ja lupa myönnettävä tariffikiintiöiden puitteissa;

f)

asiakirjoja koskevat vaatimukset;

g)

edellä 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asiakirjan sisältöä, muotoa, antamista ja käyttöä koskevat tarvittavat toimenpiteet.

a)

menettelyn hallinnoimista sen varmistamiseksi, että tariffikiintiössä käytettävissä olevia määriä ei ylitetä, erityisesti vahvistamalla kuhunkin hakemukseen jakokertoimen silloin, kun käytettävissä olevat määrät on saavutettu, hylkäämällä vireillä olevat hakemukset ja tarvittaessa keskeyttämällä hakemusten jättämisen;

b)

tariffikiintiön käyttämättömien määrien jakamista uudelleen.

a)

kyseisten liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden arvioitu vientimäärä;

b)

tapauksen mukaan asianomaisten perustuotteiden tilanne unionin markkinoilla ja maailmanmarkkinoilla;

c)

taloudelliset ja lainsäädännölliset tekijät.

a)

luetteloa niistä liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden valmistuksessa käytettävistä maataloustuotteista, joita varten voidaan antaa sisäistä jalostusta koskevia todistuksia;

b)

sisäistä jalostusta koskevasta todistuksesta johtuvia oikeuksia ja sen oikeudellisia vaikutuksia;

c)

sisäistä jalostusta koskevasta todistuksesta johtuvien oikeuksien siirtämistä toimijoiden välillä;

d)

sääntöjä, jotka ovat tarpeen sisäistä jalostusta koskevan todistusjärjestelmän luotettavuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi ja jotka koskevat todistuksen aitoutta, sen siirtoa tai sen siirtoa koskevia rajoituksia.

a)

maataloustuotteiden niiden määrien vahvistamista 18 artiklan 2 kohdan nojalla, joita varten sisäistä jalostusta koskevia todistuksia voidaan antaa;

b)

sisäistä jalostusta koskevien todistusten saamiseksi tehtävien hakemusten muotoa ja sisältöä;

c)

sisäistä jalostusta koskevien todistusten muotoa, sisältöä ja voimassaoloaikaa;

d)

sisäistä jalostusta koskevien todistusten saamiseksi tehtävien hakemusten jättämiseen ja todistusten antamiseen vaadittavia asiakirjoja ja tähän liittyvää menettelyä;

e)

sisäistä jalostusta koskevien todistusten hallinnointia jäsenvaltioissa;

f)

menettelyjä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen erityiseen hallinnolliseen apuun.

a)

liitteeseen I kuulumattomat tuontitavarat, joiden katsotaan olevan vapaassa vaihdannassa perussopimuksen 29 artiklan mukaisesti ja jotka jälleenviedään;

b)

liitteeseen I kuulumattomat tuontitavarat, joiden katsotaan olevan vapaassa vaihdannassa perussopimuksen 29 artiklan mukaisesti ja jotka viedään jalostuksen jälkeen tai sisällytetään muihin liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin;

c)

tuodut viljat, riisi, maito ja maitotuotteet ja munat, joiden katsotaan olevan vapaassa vaihdannassa perussopimuksen 29 artiklan mukaisesti ja jotka viedään jalostuksen jälkeen tai sisällytetään liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin.

a)

vientiin tarkoitettujen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden ja niiden valmistuksessa käytettävien maataloustuotteiden ominaisuuksia koskevia sääntöjä;

b)

maataloustuotteiden, jotka viedään jalostettuina liitteeseen I kuulumattomiksi tavaroiksi, vientitukien määrittämistä koskevia sääntöjä;

c)

liitteeseen I kuulumattomien vientitavaroiden koostumuksen osoittamiseen tarvittavia todisteita koskevia sääntöjä;

d)

tiettyjen tuotujen maataloustuotteiden käytön ilmoittamisvaatimusta koskevia sääntöjä;

e)

asetuksen (EU) N:o 1308/2013 196 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii, v ja vii alakohdassa lueteltujen maataloustuotteiden, joita ei luetella tämän asetuksen liitteessä III, rinnastamista perustuotteisiin sekä kunkin perustuotteen viitemäärän määrittämistä koskevia sääntöjä;

f)

asetuksen (EU) N:o 1308/2013 202 artiklan nojalla hyväksyttyjen, maataloustuotteiden vientitukia koskevien horisontaalisten sääntöjen soveltamista liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin.

a)

tuen määrien soveltamista, jos tämän artiklan c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden osatekijöiden ominaisuudet on tarpeen ottaa huomioon vientitukia laskettaessa;

b)

vientitukien laskemista seuraaville:

c)

edellä b alakohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitettujen, asetuksen (EU) N:o 1308/2013 196 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii, v ja vii alakohdassa lueteltujen tuotteiden, joita ei luetella tämän asetuksen liitteessä III, rinnastamista perustuotteisiin;

d)

kunkin perustuotteen osalta vientitukien määrittelyn pohjana käytettävän viitemäärän määrittämistä joko vientitavaroiden valmistuksessa tosiasiassa käytetyn tuotteen määrän perusteella tai kiinteämääräisinä liitteen II mukaisesti;

e)

edellä 25 artiklassa tarkoitettujen todistusten hakemista, antamista ja hallinnointia;

f)

tuotteiden häviämisten ja valmistusprosessin aikana menetettyjen määrien käsittelemistä ja sivutuotteiden käsittelyä;

g)

vientitukijärjestelmän toteuttamisen edellyttämiä liitteeseen I kuulumattomien vientitavaroiden koostumuksen ilmoittamis- ja todistamismenettelyjä;

h)

määräpaikkaan saapumisen yksinkertaistettua todistamista, kun on kyse määräpaikan mukaan eriytetyistä tuista;

i)

asetuksen (EU) N:o 1308/2013 203 artiklan nojalla hyväksyttyjen, maataloustuotteiden vientitukia koskevien horisontaalisten säännösten soveltamista liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vientitukiin.

a)

edellä olevan 1 kohdan mukaisesti liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisällytettyjen perustuotteiden osalta sovellettavat tuen määrät, jos tuen määriä ei ole vahvistettu ennakkoon; tai

b)

edellä olevan 3 kohdan mukaisesti liitteeseen I kuulumattomiin tavaroihin sisällytettyjen perustuotteiden osalta ennalta vahvistetut tuen määrät.

a)

jos ylivoimainen este on syynä siihen, että tavaroita ei ole viety tai vain osa niistä on viety taikka vientitukea ei ole haettu tai on haettu vain osittain;

b)

jos hakematta jääneet vientituen määrät ovat sallitun poikkeaman rajoissa.

a)

sääntöjä, jotka koskevat tukitodistuksesta johtuvia oikeuksia ja velvoitteita, mukaan luettuna, mikäli kaikki edellytykset on täytetty, vakuutta siitä, että vientituet maksetaan, ja velvoitetta hakea vientitukia maataloustuotteille, jotka viedään jalostettuina liitteeseen I kuulumattomiksi tavaroiksi;

b)

tukitodistuksen siirtämiseen tai tällaista siirtoa koskeviin rajoituksiin sovellettavia sääntöjä;

c)

tapauksia ja tilanteita, joissa tukitodistuksen esittämistä ei 28 artiklan 1 kohdan nojalla vaadita ottaen huomioon toimenpiteen tarkoitus, kyseessä olevat määrät ja kokonaismäärä, joka voidaan myöntää pienimuotoisen viennin harjoittajille;

d)

tapauksia ja tilanteita, joissa 30 artiklasta poiketen ei vaadita vakuuden asettamista;

e)

30 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuun sallittuun poikkeamaan sovellettavia sääntöjä ottaen huomioon tarve noudattaa talousarviorajoitteita.

a)

tukitodistushakemusten jättämistä, muotoa ja sisältöä;

b)

tukitodistusten muotoa, sisältöä ja voimassaoloaikaa;

c)

tukitodistushakemusten jättämiseen sekä tukitodistusten antamiseen ja niiden käyttöön liittyviä menettelyjä;

d)

vakuuden asettamismenettelyjä ja sen määrää;

e)

30 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua sallittua poikkeamaa ottaen huomioon tarve noudattaa talousarviorajoitteita;

f)

keinoja, joilla tukitodistuksesta johtuvien velvoitteiden täyttäminen todistetaan;

g)

tukitodistusten käsittelyä jäsenvaltioissa ja järjestelmän hallinnoinnin kannalta tarvittavien tietojen vaihtoa, mukaan lukien menettelyt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen erityiseen hallinnolliseen apuun;

h)

pienimuotoisen viennin harjoittajille myönnettävän kokonaismäärän ja 28 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaista tukitodistusten esittämisestä vapauttamista koskevan yksilöllisen kynnysmäärän vahvistamista;

i)

korvaavien tukitodistusten ja niiden kaksoiskappaleiden antamista.

a)

vahvistetaan kyseessä olevaan maahan tai sille alueelle suuntautuvassa viennissä sovellettava 1 kohdassa tarkoitettu tulli ja sen mukaisesti maksettavat määrät;

b)

varmistetaan, että etuuskohtelujärjestelmässä vietäväksi ilmoitettuja jalostettuja maataloustuotteita ei tosiasiallisesti viedä muussa kuin etuuskohtelujärjestelmässä ja päinvastoin.

a)

laadullisia ja määrällisiä määritysmenetelmiä;

b)

niiden tunnistamiseksi tarvittavia teknisiä säännöksiä;

c)

menettelyjä, jotka tarvitaan niiden luokittelemiseksi CN-nimikkeistön mukaisesti.

a)

liitteiden I–V mukautuksia unionin perussopimuksen mukaisesti tekemiin tai väliaikaisesti soveltamiin kansainvälisiin sopimuksiin muun muassa jalostettujen maataloustuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden poistamiseksi ja uusien jalostettujen maataloustuotteiden ja liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden lisäämiseksi;

b)

2 artiklan i–l alakohdan, 25 artiklan ja liitteiden I–V mukautuksia asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteeseen I tehtäviin muutoksiin.

a)

jalostettujen maataloustuotteiden tuonti;

b)

liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden vienti;

c)

18 artiklassa tarkoitettuja maataloustuotteita varten haetut ja annetut sisäistä jalostusta koskevat todistukset ja niiden käyttö;

d)

haetut ja annetut 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tukitodistukset ja niiden käyttö;

e)

maksetut ja korvatut vientituet 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen liitteeseen I kuulumattomien tavaroiden osalta;

f)

hyväksytyt täytäntöönpanoon liittyvät hallinnolliset toimenpiteet;

g)

muut merkitykselliset tiedot.

a)

1 kohdan mukaisesti ilmoitettavien tietojen luonne ja tyyppi;

b)

käsiteltävät tietoryhmät, enimmäissäilytysajat ja käsittelyn tarkoitus erityisesti, kun tällaisia tietoja julkaistaan ja siirretään kolmansiin maihin;

c)

oikeus päästä saataville asetettaviin tietoihin tai tietojärjestelmiin ottaen asianmukaisesti huomioon salassapitovelvollisuus ja luottamuksellisuus;

d)

edellytykset, joiden mukaisesti tiedot julkaistaan.

a)

ilmoitusmenetelmiä;

b)

ilmoitettavia tietoja koskevia yksityiskohtia;

c)

järjestelyjä ilmoitettavien tietojen hallinnoimiseksi sekä tiedonantojen sisällön, muodon, aikataulun, toimittamistiheyden ja määräaikojen osalta;

d)

järjestelyjä tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai käyttöön asettamiseksi jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille, neuvostolle, kansainvälisille organisaatioille, kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai yleisölle siten, että varmistetaan samalla henkilötietojen suoja ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvä oikeutettu etu.

20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 150/59

(1)

Pääasiallinen kansainvälinen säädös, jossa säädetään biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön sekä geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisen ja tasapuolisen jaon yleisistä puitteista, on unionin puolesta neuvoston päätöksen 93/626/ETY (3) mukaisesti hyväksytty biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, jäljempänä ’yleissopimus’.

(2)

Biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liitetty geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskeva Nagoyan pöytäkirja, jäljempänä ’Nagoyan pöytäkirja’, on uusi kansainvälinen sopimus, jonka yleissopimuksen osapuolet hyväksyivät 29 päivänä lokakuuta 2010 (4). Nagoyan pöytäkirja täsmentää edelleen yleissopimuksen yleisiä sääntöjä, jotka koskevat geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saatavuutta sekä niiden rahallisesta ja muusta kuin rahallisesta käytöstä saatavien hyötyjen jakamista, jäljempänä ’saatavuus ja hyötyjen jakaminen’. Nagoyan pöytäkirja hyväksyttiin unionin puolesta neuvoston päätöksen 2014/283/EU (5) mukaisesti.

(3)

Hyvin erilaiset käyttäjät ja toimittajat unionissa, kuten akateemiset, yliopistojen ja ei-kaupalliset tutkijat sekä yritykset eri aloilla, käyttävät geenivaroja tutkimus- ja kehitystarkoituksiin sekä kaupallisiin tarkoituksiin; jotkut hyödyntävät myös geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä.

(4)

Geenivaroilla eli sekä luonnollisten ja jalostettujen tai viljeltyjen lajien sisältämällä geenipoolilla on merkittävä ja kasvava rooli monilla talouden aloilla, kuten elintarviketuotannossa, metsätaloudessa sekä lääkkeiden, kosmetiikan ja energian biopohjaisten lähteiden kehittämisessä. Geenivarat ovat lisäksi merkittävässä asemassa pantaessa täytäntöön strategioita vahingoittuneiden ekosysteemien ennalleen palauttamiseksi ja uhanalaisten lajien suojelemiseksi.

(5)

Alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen hallussa olevan perinteisen tietämyksen perusteella voitaisiin saada merkittävää tietoa, joka voi johtaa geenivarojen potentiaalisesti hyödyllisten geneettisten tai biokemiallisten ominaisuuksien löytämiseen. Tällaiseen perinteiseen tietämykseen kuuluu alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tietämys, innovaatiot ja käytännöt, jotka ilmentävät biologisen monimuotoisuuden suojelulle ja kestävälle käytölle tärkeitä perinteisiä elämäntyylejä.

(6)

Yleissopimuksessa tunnustetaan, että valtioilla on täysivaltaiset oikeudet niiden lainkäyttövallan piirissä oleviin luonnonvaroihin ja että niillä on oikeus päättää geenivarojensa saatavuudesta. Yleissopimuksessa velvoitetaan kaikki sen osapuolet pyrkimään luomaan edellytykset täysivaltaisten oikeuksiensa piiriin kuuluvien geenivarojen saatavuuden helpottamiseksi muille yleissopimuksen osapuolille ympäristöä säästäviin tarkoituksiin. Lisäksi yleissopimuksessa velvoitetaan kaikki sen osapuolet toteuttamaan toimenpiteitä, joilla pyritään jakamaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti tutkimus- ja kehitystyön tulokset sekä geenivarojen kaupallisesta ja muusta käytöstä saatavat hyödyt kyseiset geenivarat käyttöön antaneen yleissopimuksen osapuolen kanssa. Jakamisen on perustuttava keskinäisesti sovittuihin ehtoihin. Yleissopimuksessa käsitellään myös saatavuutta ja etujen jakamista, joka liittyy sellaisiin alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tietoihin, innovaatioihin ja käytäntöihin, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta.

(7)

Geenivaroja olisi suojeltava niiden luonnollisessa ympäristössä ja käytettävä kestävällä tavalla, ja niiden käytöstä saatavat hyödyt olisi jaettava oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, jotta tuetaan köyhyyden poistamista ja siten Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteiden saavuttamista, kuten Nagoyan pöytäkirjan johdannossa todetaan. Myös Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanossa olisi pyrittävä näiden mahdollisuuksien toteuttamiseen.

(8)

Nagoyan pöytäkirja koskee valtioiden täysivaltaisten oikeuksien piiriin ja yleissopimuksen 15 artiklan soveltamisalaan kuuluvia geenivaroja yleissopimuksen 4 artiklan laajemman soveltamisalan sijasta. Tästä syystä Nagoyan pöytäkirja ei koske yleissopimuksen 4 artiklan mukaista täyttä oikeudellista soveltamisalaa, kuten kansallisen toimivallan ulkopuolisilla merialueilla harjoitettavia toimia. Geenivarojen tutkimus on vähitellen laajentunut uusille alueille, erityisesti valtameriin, jotka ovat edelleen planeettamme vähiten tutkittuja ja tunnettuja alueita. Erityisesti syvä meri on viimeinen suuri äärialue ja yhä suuremman kiinnostuksen kohde luonnonvarojen tutkimuksessa, etsinnässä ja hyödyntämisessä.

(9)

On tärkeää luoda Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanolle selkeät ja vakaat puitteet, joilla tulisi edistää biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja sen osien kestävää käyttöä, geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa sekä köyhyyden poistamista parantamalla samalla mahdollisuuksia luontoon perustuville tutkimus- ja kehitystoimille unionissa. Lisäksi on tärkeää estää sellaisten geenivarojen tai sellaisen geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttö unionissa, joita ei ole saatu Nagoyan pöytäkirjan osapuolen kansallisten saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien säädösten tai määräysten mukaisesti, ja tukea niiden hyötyjen jakamista koskevien sitoumusten tehokasta täytäntöönpanoa, jotka on esitetty toimittajien ja käyttäjien välillä keskinäisesti sovituissa ehdoissa. On myös tärkeää parantaa geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttöön liittyvän oikeusvarmuuden edellytyksiä.

(10)

Tällä asetuksella luotavilla puitteilla edistetään geenivarojen saatavuuteen ja hyötyjen jakoon osallistuvien Nagoyan pöytäkirjan osapuolten ja muiden sidosryhmien, mukaan lukien alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt, välisen luottamuksen säilyttämistä ja lisäämistä.

(11)

Oikeusvarmuuden turvaamiseksi on tärkeää, että sääntöjä, joilla pannaan täytäntöön Nagoyan pöytäkirja, sovelletaan ainoastaan sellaisiin geenivaroihin, jotka kuuluvat valtioiden täysivaltaisten oikeuksien piiriin yleissopimuksen 15 artiklan mukaisesti, ja sellaiseen yleissopimuksen piiriin kuuluvaan geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen, joka on saatu sen jälkeen, kun Nagoyan pöytäkirja on tullut voimaan unionissa.

(12)

Nagoyan pöytäkirjassa edellytetään, että kunkin sen osapuolen on kehittäessään ja pannessaan täytäntöön geenivarojen saatavuutta ja hyötyjenjakoa koskevia säädöksiään ja määräyksiään otettava huomioon näiden varojen merkitys elintarvikkeille ja maataloudelle ja niiden erityinen asema elintarviketeollisuuden kannalta. Neuvoston päätöksellä 2004/869/EY (6) hyväksyttiin elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskeva kansainvälinen sopimus, jäljempänä ’ITPGRFA’, unionin puolesta. ITPGRFA on Nagoyan pöytäkirjan 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu saatavuutta ja hyötyjenjakoa koskeva kansainvälinen erityisinstrumentti, ja Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosääntöjen ei tulisi vaikuttaa siihen.

(13)

Useat Nagoyan pöytäkirjan osapuolet ovat täysivaltaisia oikeuksiaan harjoittaessaan päättäneet, että niiden hallinnon ja valvonnan alaisiin elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroihin, joita ei ole lueteltu ITPGRFA:n liitteessä I, sovelletaan myös materiaalin siirtosopimuksen ehtoja ITPGRFA:ssa vahvistettuihin tarkoituksiin.

(14)

Nagoyan pöytäkirja olisi pantava täytäntöön siten, että se ja muut merkitykselliset kansainväliset instrumentit, jotka eivät ole pöytäkirjan tai yleissopimuksen tavoitteiden vastaisia, tukevat toisiaan.

(15)

Yleissopimuksen 2 artiklassa ”jalostetut lajit” määritellään lajeiksi, joiden kehitykseen ihminen on vaikuttanut omien tarpeidensa tyydyttämiseksi, ja ”biotekniikka” määritellään sellaiseksi tekniikan sovellukseksi, jossa käytetään biosysteemejä, eläviä eliöitä tai niiden johdannaisia tuotteiden tai prosessien kehittämiseen tai muunteluun tiettyyn tarkoitukseen. Nagoyan pöytäkirjan 2 artiklassa ”johdannaiset” määritellään luonnossa esiintyviksi biokemiallisiksi yhdisteiksi, jotka syntyvät biologisten luonnonvarojen tai geenivarojen geneettisen ilmentymän tai aineenvaihdunnan tuloksena, vaikka yhdiste ei sisältäisi toiminnallisia perintötekijöitä.

(16)

Nagoyan pöytäkirjassa määrätään, että kunkin sen osapuolen on otettava asianmukaisesti huomioon vallitsevat tai välittömät hätätapaukset, jotka uhkaavat tai vahingoittavat kansallisesti tai kansainvälisesti määriteltyä ihmisten, eläinten tai kasvien terveyttä. Kuudeskymmenesneljäs maailman terveyskokous hyväksyi 24 päivänä toukokuuta 2011 puitteet pandeemiseen influenssaan valmistautumiseksi influenssavirusten jakamista ja rokotteiden ja muiden hyötyjen saamista varten, jäljempänä ’PIP-puitejärjestely’. Puitejärjestelyä sovelletaan vain ihmisille mahdollisesti pandemian aiheuttaviin influenssaviruksiin, ja niitä ei nimenomaisesti sovelleta kausi-influenssaviruksiin. PIP-puitejärjestely on saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskeva kansainvälinen erityisinstrumentti, joka on yhdenmukainen Nagoyan pöytäkirjan kanssa, ja Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosääntöjen ei tulisi vaikuttaa siihen.

(17)

On tärkeää sisällyttää tähän asetukseen Nagoyan pöytäkirjan ja yleissopimuksen ne määritelmät, joita käyttäjät tarvitsevat tämän asetuksen täytäntöönpanossa. On tärkeää, että tähän asetukseen sisältyvät uudet määritelmät, jotka eivät sisälly yleissopimukseen tai Nagoyan pöytäkirjaan, ovat johdonmukaisia yleissopimuksen tai Nagoyan pöytäkirjan määritelmien kanssa. Erityisesti ilmaisun ”käyttäjä” olisi oltava johdonmukainen Nagoyan pöytäkirjassa olevan määritelmän ”geenivarojen käyttö” kanssa.

(18)

Nagoyan pöytäkirjassa vahvistetaan velvollisuus edistää ja kannustaa biologiseen monimuotoisuuteen liittyvää, erityisesti ei-kaupallista tutkimusta.

(19)

On tärkeää palauttaa mieleen yleissopimuksen osapuolikokouksen päätöksen II/11 kappale 2, jossa vahvistetaan ihmisten geenivarojen jättäminen yleissopimuksen ulkopuolelle.

(20)

Tällä hetkellä olemassa ei ole kansainvälisesti sovittua määritelmää ”geenivaroihin liittyvästä perinteisestä tietämyksestä”. Rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa ja vastuuta geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen ja alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen turvaamiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon osalta toimittajien ja käyttäjien joustavuuden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi tässä asetuksessa olisi viitattava geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen sellaisena kuin se kuvataan hyötyjen jakamista koskevissa sopimuksissa.

(21)

Jotta voidaan varmistaa Nagoyan pöytäkirjan tehokas täytäntöönpano, kaikkien geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttäjien olisi harjoitettava asianmukaista huolellisuutta sen varmistamiseksi, onko geenivarat ja niihin liittyvä perinteinen tietämys hankittu noudattaen sovellettavia oikeudellisia tai sääntelyllisiä vaatimuksia ja sen takaamiseksi, että tilanteen mukaan hyödyt jaetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Tässä yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten olisi hyväksyttävä kansainvälisesti tunnustetut vaatimustenmukaisuustodistukset todisteeksi siitä, että todistuksen kattamat geenivarat on laillisesti hankittu ja että käyttäjää ja käyttöä koskevat keskinäisesti sovitut ehdot on laadittu. Käyttäjien erityisiä valintoja, jotka koskevat asianmukaisen huolellisuuden harjoittamiseen sovellettavia välineitä ja toimenpiteitä, olisi tuettava tunnustamalla parhaat käytännöt sekä toteuttamalla alakohtaisia toimintasääntöjä, mallisopimuslausekkeita sekä ohjeita koskevia täydentäviä toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään oikeusvarmuutta ja vähentämään kustannuksia. Käyttäjien velvoite säilyttää saatavuuden ja hyötyjen jakamisen kannalta merkitykselliset tiedot olisi rajoitettava ajallisesti siten, että aikakehys vastaa mahdollisen innovaation ajanjaksoa.

(22)

Nagoyan pöytäkirjan onnistunut täytäntöönpano on riippuvainen geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttäjistä ja toimittajista, jotka neuvottelevat keskinäisesti sovitut ehdot, jotka johtavat oikeudenmukaiseen ja tasapuoliseen hyötyjen jakamiseen ja tukevat pöytäkirjan laajempaa tavoitetta myötävaikuttaa biologisen monimuotoisuuden säilymiseen. Myös käyttäjiä ja toimittajia rohkaistaan lisäämään tietoisuutta geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen merkityksestä.

(23)

Asianmukaisen huolellisuuden velvoitetta olisi sovellettava kaikkiin käyttäjiin niiden koosta riippumatta, mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset mukaan lukien. Tässä asetuksessa olisi annettava mahdollisuus erilaisiin toimenpiteisiin ja välineisiin, joiden avulla mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset voivat noudattaa velvoitteitaan kohtuullisin kustannuksin ja korkeatasoisen oikeusvarmuuden vallitessa.

(24)

Käyttäjien kehittämillä parhailla käytännöillä olisi oltava tärkeä rooli määritettäessä asianmukaisen huolellisuuden toimenpiteitä, jotka erityisen hyvin edistävät määräysten noudattamista Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanojärjestelmässä kohtuullisin kustannuksin ja korkeatasoisen oikeusvarmuuden vallitessa. Käyttäjien olisi käytettävä perustana akateemisen, yliopisto- ja ei-kaupallisen tutkimuksen aloilla sekä eri teollisuuden aloilla jo käytössä olevia saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevia toimintasääntöjä. Käyttäjien järjestöjen olisi voitava pyytää, että komissio määrittää, onko jonkin järjestön käyttämä menetelmien, välineiden tai mekanismien tietty yhdistelmä mahdollista tunnustaa parhaaksi käytännöksi. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi harkittava, vähentääkö se, että käyttäjä noudattaa tunnustettua parasta käytäntöä, riskiä siitä, että kyseinen käyttäjä ei noudata määräyksiä, ja oikeuttaako se määräysten noudattamista koskevien tarkastusten vähentämiseen. Saman olisi koskettava Nagoyan pöytäkirjan osapuolten hyväksymiä parhaita käytäntöjä.

(25)

Nagoyan pöytäkirjan nojalla tarkastuspisteiden on oltava tehokkaita ja niillä olisi oltava merkitystä geenivarojen käytön kannalta. Käytön muodostavien toimien ketjun tietyissä vaiheissa käyttäjien tulisi ilmoittaa ja pyydettäessä näytön avulla osoittaa, että ne ovat noudattaneet asianmukaista huolellisuutta. Sopiva vaihe kyseisille ilmoituksille on julkisten tutkimusapurahojen vastaanottaminen. Toinen sopiva vaihe on käytön loppuvaiheessa eli tuotteen loppukehitysvaiheessa ennen kuin pyydetään lupaa markkinoille pääsyyn sellaiselle tuotteelle, joka on kehitetty geenivarojen tai kyseisiin geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytön perusteella, tai, jollei lupaa tuotteen markkinoille pääsyyn vaadita, tuotteen loppukehitysvaiheessa ennen saattamista ensimmäistä kertaa unionin markkinoille. Tarkastuspisteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja samalla oikeusvarmuuden lisäämiseksi käyttäjien kannalta komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komission olisi käytettävä täytäntöönpanovaltaa tuotteen Nagoyan pöytäkirjan mukaisen loppukehitysvaiheen määrittämiseksi, jotta käytön loppuvaihe voidaan yksilöidä eri aloilla.

(26)

On tärkeää tunnustaa, että saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmällä on keskeinen rooli Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanossa. Nagoyan pöytäkirjan 14 ja 17 artiklan mukaisesti tiedot toimitetaan saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmään kansainvälisesti tunnustetun vaatimustenmukaisuustodistuksen osana. Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimittava yhteistyössä saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmän kanssa, jotta varmistetaan tiedonvaihto, joka helpottaa toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa käyttäjien vaatimustenmukaisuuden seurantaa.

(27)

Geenivaroja keräävät luonnosta yleensä ei-kaupallisia tarkoituksia varten akateemiset, yliopistojen ja ei-kaupalliset tutkijat tai kerääjät. Suurimmassa osassa tapauksia ja miltei kaikilla aloilla juuri kerätyt geenivarat saadaan välittäjiltä, kokoelmilta tai edustajilta, jotka hankkivat geenivarat kolmansissa maissa.

(28)

Kokoelmat ovat unionissa käytettävien geenivarojen sekä geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen suurimpia toimittajia. Ne voivat toimittajina auttaa merkittävästi hallussapitoketjun muita käyttäjiä noudattamaan velvoitteitaan. Tätä varten olisi perustettava unionissa olevien kokoelmien rekisterijärjestelmä ottamalla käyttöön komission ylläpitämä vapaaehtoinen kokoelmarekisteri. Tällaisen järjestelmän avulla voitaisiin varmistaa, että rekisteriin sisältyvät kokoelmat soveltavat tehokkaasti toimenpiteitä, jotka rajoittavat kolmansille osapuolille toimitettavat geenivarojen näytteet ainoastaan sellaisiin, joihin liitetyt asiakirjat osoittavat niiden olevan laillisesti saatuja, ja laatia tarvittaessa keskinäisesti sovitut ehdot. Unionin kokoelmien rekisterijärjestelmä vähentäisi merkittävästi riskiä siitä, että unionissa käytetään sellaisia geenivaroja, joita ei ole saatu Nagoyan pöytäkirjan osapuolen saatavuutta ja hyötyjen jakamista koskevien säädösten tai määräysten mukaisesti. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkistettava, vastaako kokoelma vaatimuksia, joiden perusteella se voidaan tunnustaa rekisteriin sisältyväksi kokoelmaksi. Käyttäjien, jotka ovat hankkineet geenivaransa rekisteriin sisältyvästä kokoelmasta, katsottaisiin harjoittaneen asianmukaista huolellisuutta kaikkien tarvittavien tietojen hakemiseksi. Tästä toivotaan saatavan hyötyä erityisesti akateemisille, yliopistojen ja ei-kaupallisille tutkijoille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, ja sillä edistettäisiin hallinnollisten ja määräysten noudattamista koskevien vaatimusten vähentämistä.

(29)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkastettava, noudattavatko käyttäjät velvoitteitaan, ovatko he saaneet ennakkosuostumuksen ja laatineet keskinäisesti sovitut ehdot. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös pidettävä tarkastuksista kirjaa, ja asianmukaiset tiedot olisi asetettava saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY (7) mukaisesti.

(30)

Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosääntöjen rikkomisesta koituu seuraamuksia, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(31)

Kun otetaan huomioon saatavuuteen ja hyötyjen jakamiseen liittyvien liiketoimien kansainvälinen luonne, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä keskenään, komission kanssa sekä kolmansien maiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että käyttäjät noudattavat tätä asetusta ja tukevat Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosääntöjen tehokasta soveltamista.

(32)

Unionin ja jäsenvaltioiden olisi toimittava aktiivisesti sen varmistamiseksi, että Nagoyan pöytäkirjan tavoitteet saavutetaan, jotta lisätään resursseja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja sen osien kestäväksi käyttämiseksi maailmanlaajuisesti.

(33)

Komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset täydentävät toimenpiteet, joilla parannetaan tämän asetuksen täytäntöönpanon tehokkuutta ja alennetaan kustannuksia, erityisesti silloin, kuin tämä hyödyttäisi akateemisia, yliopistojen ja ei-kaupallisia tutkijoita sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

(34)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti.

(35)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisen ja tasapuolisen jaon tukemista Nagoyan pöytäkirjan mukaisesti, vaan se voidaan sen laajuuden ja sisämarkkinoiden toiminnan varmistamisen tarpeen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(36)

Tämän asetuksen voimaantulopäivän olisi suoraan vastattava Nagoyan pöytäkirjan voimaantuloa unionissa, jotta varmistetaan tasapuoliset olosuhteet unionissa ja maailmanlaajuisesti toimissa, jotka liittyvät geenivarojen saatavuuteen ja hyötyjen jakamiseen,

1)

’geneettinen materiaali’ tarkoittaa kasvi-, eläin-, mikrobi- tai muuta alkuperää olevaa ainesta, joka sisältää toiminnallisia perintötekijöitä;

2)

’geenivaroilla’ tarkoitetaan geneettistä ainesta, joka on tai saattaa olla arvokasta;

3)

’saatavuudella’ tai ’saannilla’ tarkoitetaan Nagoyan pöytäkirjan osapuolena olevassa maassa olevien geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen hankintaa;

4)

’käyttäjällä’ tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää geenivaroja tai geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä;

5)

’geenivarojen käytöllä’ tarkoitetaan geenivarojen geneettisten ja/tai biokemiallisten koostumusten tutkimusta ja kehittämistä, myös yleissopimuksen 2 artiklassa määriteltyä biotekniikkaa soveltamalla;

6)

’keskinäisesti sovituilla ehdoilla’ tarkoitetaan geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen toimittajan ja käyttäjän välillä tehtyjä sopimuksia, joissa esitetään erityiset ehdot geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaiselle ja tasapuoliselle jaolle ja jotka voivat myös sisältää tällaista käyttöä sekä myöhempiä sovelluksia ja myöhempää kaupallistamista koskevia lisäehtoja ja -edellytyksiä;

7)

’geenivaroihin liittyvällä perinteisellä tietämyksellä’ tarkoitetaan alkuperäiskansan ja paikallisyhteisön perinteistä tietämystä, jolla on merkitystä geenivarojen käytölle ja joka kuvataan siten geenivarojen käyttöön sovellettavissa keskinäisesti sovituissa ehdoissa;

8)

’laittomasti hankituilla geenivaroilla’ tarkoitetaan geenivaroja tai geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä, joita ei ole saatu Nagoyan pöytäkirjan osapuolena olevan toimittajamaan saatavuutta ja hyötyjen jakamista koskevien säädösten tai määräysten, jotka edellyttävät ennakkosuostumusta, mukaisesti.

9)

’kokoelmalla’ tarkoitetaan kerättyjen ja tallennettujen geenivarojen ja niihin liittyvien tietojen kokonaisuutta, riippumatta siitä, onko kokoelma julkisen vai yksityisen tahon hallussa;

10)

’käyttäjien järjestöllä’ tarkoitetaan sijaintijäsenvaltionsa määräysten mukaisesti perustettua järjestöä, joka edustaa käyttäjien etuja ja osallistuu tämän asetuksen 8 artiklassa tarkoitettujen parhaiden käytäntöjen kehittämiseen ja valvomiseen;

11)

’kansainvälisesti tunnustetulla vaatimustenmukaisuustodistuksella’ tarkoitetaan lupaa tai vastaavaa asiakirjaa, jonka toimivaltainen viranomainen on saantihetkellä antanut Nagoyan pöytäkirjan 6 artiklan 3 kohdan e alakohdan ja 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti näyttönä siitä, että todistuksen kattamat geenivarat on saatu ennakkosuostumuksen myöntämispäätöksen ja käyttäjää ja käyttöä koskevien keskinäisesti sovittujen ehtojen mukaisesti, ja joka saatetaan pöytäkirjan 14 artiklan 1 kohdan nojalla perustetun saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmän saataville.

a)

kansainvälisesti tunnustettu vaatimustenmukaisuustodistus sekä seuraaville käyttäjille tarpeelliset tiedot keskinäisesti sovittujen ehtojen sisällöstä; tai

b)

jos kansainvälisesti tunnustettua vaatimustenmukaisuustodistusta ei ole saatavilla, seuraavat tiedot ja asiakirjat:

a)

kuukauden kuluttua välittömästi uhkaavan tai jo alkaneen kansanterveydellisen uhan toteamisesta tai

b)

kolmen kuukauden kuluttua geenivaran käytön aloittamisesta,

a)

soveltamaan standardoituja menetelmiä vaihtaessaan geenivarojen näytteitä ja niihin liittyviä tietoja muiden kokoelmien kanssa sekä toimittaessaan geenivarojen näytteitä ja niihin liittyviä tietoja kolmansille henkilöille yleissopimuksen ja Nagoyan pöytäkirjan mukaista käyttöä varten;

b)

toimittamaan geenivaroja ja niihin liittyviä tietoja kolmansille henkilöille niiden käyttöä varten ainoastaan sellaisten asiakirjojen kanssa, jotka osoittavat, että geenivarat ja niihin liittyvät tiedot on hankittu noudattaen sovellettavia saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevia säädöksiä tai määräyksiä sekä tilanteen mukaan keskinäisesti sovittuja ehtoja;

c)

pitämään kirjaa kaikista geenivaroista ja niihin liittyvistä tiedoista, jotka toimitetaan kolmansille henkilöille niiden käyttöä varten;

d)

laatimaan tai käyttämään mahdollisuuksien mukaan yksilöiviä tunnisteita kolmansille henkilöille toimitettuja geenivarojen näytteitä varten; ja

e)

käyttämään asianmukaisia seuranta- ja jäljitysvälineitä vaihdettaessa geenivarojen näytteitä ja niihin liittyviä tietoja muiden kokoelmien kanssa.

a)

asiaankuuluvat tiedot kansainvälisesti tunnustetusta vaatimustenmukaisuustodistuksesta tai

b)

4 artiklan 3 kohdan b alakohdan i–v alakohdassa ja 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut niihin liittyvät tiedot, mukaan lukien tarvittaessa tiedot siitä, että keskinäisesti sovitut ehdot on laadittu.

a)

kausittain tarkistetun suunnitelman mukaisesti, joka on laadittu riskiperusteista lähestymistapaa soveltaen;

b)

kun toimivaltaisella viranomaisella on asiaa koskevia merkityksellisiä tietoja siitä, että käyttäjä ei noudata tätä asetusta, mukaan lukien tiedot, jotka perustuvat kolmansien osapuolten ilmaisemiin perusteltuihin huoliin. Erityisesti on otettava huomioon geenivaroja tarjoavien maiden esittämät huolenaiheet.

a)

toimenpiteitä, jotka käyttäjä on toteuttanut harjoittaakseen 4 artiklan mukaista asianmukaista huolellisuutta;

b)

asiakirjoja ja rekistereitä, jotka osoittavat, että tietyissä käyttäjän toiminnoissa on harjoitettu 4 artiklan mukaista asianmukaista huolellisuutta;

c)

tapauksia, joissa käyttäjän oli tehtävä 7 artiklan mukaiset ilmoitukset.

a)

tehtävä yhteistyötä toistensa ja komission kanssa sen varmistamiseksi, että käyttäjät noudattavat tätä asetusta;

b)

kuultava tarvittaessa sidosryhmiä Nagoyan pöytäkirjan ja tämän asetuksen täytäntöönpanosta;

c)

tehtävä yhteistyötä Nagoyan pöytäkirjan 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että käyttäjät noudattavat tätä asetusta;

d)

ilmoitettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle mahdollisista 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tarkastuksissa todetuista vakavista puutteista ja 11 artiklan mukaisesti määrätyistä seuraamuksista;

e)

vaihdettava tietoja tarkastusjärjestelmiensä organisoinnista sen seuraamiseksi, noudattavatko käyttäjät tämän asetuksen säännöksiä.

a)

edistettävä ja kannustettava tiedotus-, valistus- ja koulutustoimia, joilla autetaan sidosryhmiä ja asianomaisia osapuolia ymmärtämään tämän asetuksen sekä yleissopimuksen ja Nagoyan pöytäkirjan asiaa koskevien määräysten täytäntöönpanosta unionissa johtuvia velvollisuuksiaan;

b)

kannustettava alakohtaisten toimintasääntöjen, mallisopimuslausekkeiden, ohjeiden ja parhaiden käytäntöjen kehittämistä, erityisesti silloin, kun ne hyödyttäisivät akateemisia, yliopistojen ja ei-kaupallisia tutkijoita sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä;