ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 148

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

57. vuosikerta
20. toukokuu 2014


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 522/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat Euroopan aluekehitysrahastosta tuettavien kaupunkialueiden kestävän kehityksen alan innovatiivisten toimenpiteiden valinta- ja hallinnointiperiaatteita

1

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 523/2014, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla sen määrittämiseksi, vastaavatko laitoksen katettujen joukkolainojen arvo ja laitoksen varojen arvo suurelta osin toisiaan ( 1 )

4

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 524/2014, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä sellaisten tietojen täsmentämistä koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla, jotka kotijäsenvaltioiden ja vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava toisilleen ( 1 )

6

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 525/2014, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä markkinan määritelmää koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla ( 1 )

15

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 526/2014, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla hintaerosta tehtävän arvion määrittämiseksi ja rajallisten pienempien salkkujen täsmentämiseksi vastuun arvonoikaisuriskin osalta ( 1 )

17

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 527/2014, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla sellaisten instrumenttien luokkien määrittämisestä, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon laitoksen luottokelpoisuus toiminnan jatkuvuuden kannalta ja jotka soveltuvat muuttuviin palkkioihin ( 1 )

21

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 528/2014, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joita sovelletaan markkinariskiä koskevassa standardimenetelmässä optioihin liittyviin muihin riskeihin kuin deltaa koskeviin riskeihin ( 1 )

29

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 529/2014, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä sisäisten luottoluokitusten menetelmän ja kehittyneen mittausmenetelmän laajennusten ja muutosten olennaisuuden arvioinnissa käytettävien teknisten sääntelystandardien osalta ( 1 )

36

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 530/2014, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä niiden teknisten sääntelystandardien osalta, joilla määritellään tarkemmin olennaiset vastuut ja raja-arvot kaupankäyntivarastoon liittyvää erityisriskiä koskevia sisäisiä menettelyjä varten ( 1 )

50

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 531/2014, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, kansalaisaloitteesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 211/2011 liitteen I muuttamisesta

52

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 532/2014, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014, vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 223/2014 täydentämisestä

54

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 533/2014, annettu 19 päivänä toukokuuta 2014, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

70

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Komission delegoitu direktiivi 2014/69/EU, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen IV muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen teollisuuden tarkkailu- ja valvontavälineissä käytettäviksi tarkoitettujen nimellisjännitteeltään alle 125 V AC:n tai 250 V DC:n kondensaattoreiden keraamisten eristeiden sisältämää lyijyä koskevan poikkeuksen osalta ( 1 )

72

 

*

Komission delegoitu direktiivi 2014/70/EU, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen IV muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee lyijyä mikrokanavalevyissä ( 1 )

74

 

*

Komission delegoitu direktiivi 2014/71/EU, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen IV muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee lyijyä juotoksissa pinta-alaltaan suurten pinottujen monikerrospiirilevyelementtien yhdessä rajapinnassa ( 1 )

76

 

*

Komission delegoitu direktiivi 2014/72/EU, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen III muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee lyijyä sellaisten sähkö- ja elektroniikkakomponenttien juotoksissa ja liitäntöjen pinnoissa sekä sellaisten painettujen piirilevyjen pinnoissa, joita käytetään sytytysmoduuleissa ja muissa moottorien sähköisissä ja elektronisissa ohjausjärjestelmissä ( 1 )

78

 

*

Komission delegoitu direktiivi 2014/73/EU, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen IV muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee lyijyä johtavuuden mittauksiin käytettävissä platinoiduissa platinaelektrodeissa ( 1 )

80

 

*

Komission delegoitu direktiivi 2014/74/EU, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen IV muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee lyijyä teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteiden muissa kuin C-press compliant pin -tyyppisissä nastaliitinjärjestelmissä ( 1 )

82

 

*

Komission delegoitu direktiivi 2014/75/EU, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen IV muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee elohopeaa taustavalollisiin nestekidenäyttöihin tarkoitetuissa kylmäkatodiloistelampuissa, lamppua kohden enintään 5 mg, joita käytetään ennen 22 päivää heinäkuuta 2017 markkinoille saatettavissa teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteissa ( 1 )

84

 

*

Komission delegoitu direktiivi 2014/76/EU, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen III muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee elohopeaa valomainoksissa, koriste-, arkkitehtuuri- ja erikoisvalaistuksessa sekä valotaideteoksissa käytettävissä käsityönä valmistettavissa valopurkausputkissa (HLDT-lamput) ( 1 )

86

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

2014/291/EU

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 16 päivänä toukokuuta 2014, Alankomaiden pyytämän poikkeuksen myöntämisestä vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY mukaisesti (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 3103)

88

 

 

KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

 

 

2014/292/EU

 

*

EU–Sveitsi-sekakomitean päätös N:o 2/2014, annettu 13 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen sisältyvän alkuperätuotteiden määritelmää ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta

95

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/1


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 522/2014,

annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat Euroopan aluekehitysrahastosta tuettavien kaupunkialueiden kestävän kehityksen alan innovatiivisten toimenpiteiden valinta- ja hallinnointiperiaatteita

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013 (1) sekä erityisesti sen 8 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (2) 4 artiklan 7 kohdan mukaan komission olisi toteutettava kaupunkialueiden kestävän kehityksen alan innovatiivisiin toimenpiteisiin, jäljempänä ’innovatiiviset toimenpiteet’, kohdennettujen Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisten rakennerahastojen varojen käyttöönotto.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1303/2013 92 artiklan 8 kohdalla annetaan komissiolle valtuudet hallinnoida innovatiivisiin toimenpiteisiin kohdennettuja varoja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (3) 60 artiklassa säädetyn välillisen hallinnoinnin mukaisesti.

(3)

On tarpeen vahvistaa innovatiivisten toimenpiteiden hallinnointiperiaatteita koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joita sovelletaan yhteisöihin tai elimiin, joille siirretään talousarvion toteuttamistehtäviä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla.

(4)

On tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) tuettavien innovatiivisten toimenpiteiden valintaperiaatteita. Jotta voidaan varmistaa korkealaatuisten hankkeiden valitseminen, innovatiivisten toimenpiteiden valintaa varten olisi vahvistettava menettelyt ja kriteerit, joissa otetaan huomioon unionin kaupunkialueiden alueellinen erilaisuus.

(5)

Komission olisi määriteltävä aihepiirit innovatiivisten toimenpiteiden valintaa varten, jotta varmistetaan, että ehdotuspyynnöissä käsitellään kaupunkialueisiin liittyviä kysymyksiä, joiden merkitys unionille saattaa kasvaa tulevina vuosina,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Innovatiivisten toimenpiteiden hallinnointi

1.   Komissio nimeää yhden tai useamman yhteisön tai elimen, jolle siirretään talousarvion toteuttamistehtäviä unionin tasolla toteutettavien innovatiivisten toimenpiteiden osalta asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla, jäljempänä ’talousarvion toteuttamisesta vastaava yhteisö’.

Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 60 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi talousarvion toteuttamisesta vastaavalla yhteisöllä on oltava todistettua kokemusta unionin varojen hallinnasta useissa jäsenvaltioissa.

2.   Komissio tekee asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 61 artiklan 3 kohdan mukaisesti valtuutussopimuksen talousarvion toteuttamisesta vastaavan yhteisön kanssa, ja kyseisessä valtuutussopimuksessa on komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (4) 40 artiklassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi oltava määräyksiä, jotka kattavat seuraavat:

a)

hakijoille ja tuensaajille annettava neuvonta;

b)

vuotuinen työohjelma komission hyväksyttäväksi;

c)

ehdotuspyyntöjen järjestäminen innovatiivisten toimenpiteiden valitsemiseksi;

d)

hakijoiden tukikelpoisuuden arviointi;

e)

asiantuntijapaneelin perustaminen komission suostumuksella ehdotusten arviointia ja pisteyttämistä varten;

f)

innovatiivisten toimenpiteiden valinta asiantuntijapaneelin suositusten pohjalta ja komission suostumuksella;

g)

vaatimus toimittaa tuensaajalle asiakirja, jossa esitetään tuen ehdot sellaisina, kuin komissio on ne vahvistanut;

h)

tuensaajien esittämien raporttien tarkastelu ja maksujen suorittaminen tuensaajille;

i)

yksittäisten innovatiivisten toimenpiteiden seuranta;

j)

tiedotustapahtumien järjestäminen;

k)

tulosten levittäminen komission suostumuksella;

l)

yksittäisten innovatiivisten toimenpiteiden auditointi sen varmistamiseksi, että avustus otetaan käyttöön moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

m)

talousarvion toteuttamisesta vastaavan yhteisön hallinnointitehtäviin osoitettava rahoitustuki, joka myönnetään kiinteämääräisenä summana talousarvion toteuttamisesta vastaavan yhteisön toimintakustannuksiin ja vahvistetaan sen avustuksena myönnettävän unionin varojen määrän perusteella, joka kyseiselle yhteisölle siirretään.

3.   Talousarvion toteuttamisesta vastaavan yhteisön on toimitettava komissiolle asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 60 artiklan 5 kohdan mukaiset asiakirjat sekä kaikki tarvittavat tiedot, joita innovatiivisten toimenpiteiden täytäntöönpanon arviointi edellyttää.

2 artikla

Innovatiivisten toimenpiteiden valinta

1.   Talousarvion toteuttamisesta vastaavan yhteisön on valittava innovatiiviset toimenpiteet ehdotuspyyntöjen perusteella, joissa otetaan huomioon komission vuosittain määrittelemät aihepiirit.

2.   Tukea innovatiivisten toimenpiteiden toteuttamiseen voivat hakea seuraavat viranomaiset:

a)

kaupungistumisasteen perusteella kaupungiksi tai lähiöksi määriteltyjen vähintään 50 000 asukkaan paikallisten hallintoyksiköiden kaupunkiviranomaiset;

b)

kaupungistumisasteen perusteella kaupungiksi tai lähiöksi määriteltyjen paikallisten hallintoyksiköiden, joiden yhteenlaskettu asukasmäärä on vähintään 50 000, kaupunkiviranomaisten järjestöt tai ryhmittymät; tällaisia voivat olla rajat ylittävät järjestöt tai ryhmittymät taikka järjestöt tai ryhmittymät eri alueilla ja/tai jäsenvaltioissa.

3.   Edellä olevan 1 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun asiantuntijapaneelin on tehtävä suosituksia valittavista innovatiivisista toimenpiteistä. Asiantuntijapaneelin on oltava maantieteellisesti tasapainotettu, ja sen puheenjohtajana toimii komissio. Asiantuntijapaneelin on suosituksia tehdessään otettava huomioon etenkin seuraavat kriteerit:

a)

ehdotuksen innovatiivinen sisältö ja sen mahdollisuudet kartoittaa tai testata uusia ratkaisuja;

b)

ehdotuksen laatu;

c)

asiaankuuluvien kumppaneiden osallistuminen ehdotuksen valmisteluun;

d)

kyky osoittaa, että hankkeesta saadaan mitattavissa olevia tuloksia;

e)

ehdotettujen ratkaisujen siirrettävyys.

Asiantuntijapaneelin on varmistettava, että sen suosituksissa otetaan huomioon unionin kaupunkialueiden alueellinen erilaisuus.

4.   Talousarvion toteuttamisesta vastaavan yhteisön on valittava innovatiiviset toimenpiteet asiantuntijapaneelin suositusten pohjalta ja komission suostumuksella.

5.   Kullekin innovatiiviselle toimenpiteelle myönnettävä avustus on enintään 5 000 000 euroa.

6.   Kunkin innovatiivisen toimenpiteen toteutuksen enimmäiskesto on kolme vuotta.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1301/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(4)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1).


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/4


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 523/2014,

annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla sen määrittämiseksi, vastaavatko laitoksen katettujen joukkolainojen arvo ja laitoksen varojen arvo suurelta osin toisiaan

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (1) ja erityisesti sen 33 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Laitoksen velkoihin liittyviä voittoja tai tappioita, jotka aiheutuvat laitoksen oman luottoriskin muutoksista, ei periaatteessa saisi sisällyttää omien varojen osatekijöihin. Liiketoimintamalleissa, jotka perustuvat tarkan vastaavuuden periaatteelle tai tasapainoperiaatteelle, kyseistä sääntöä ei kuitenkaan sovelleta sillä perusteella, että velan arvon aleneminen tai nousu kompensoituu täysin sen omaisuuserän arvon vastaavalla alenemisella tai nousulla, joka vastaa täysin kyseistä velkaa.

(2)

On tärkeää vahvistaa vaatimukset sen määrittämiseksi, vastaavatko Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (2) 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun katetun joukkolainan muodossa olevat laitoksen velat ja katettujen joukkolainojen vakuutena olevien laitoksen varojen arvo suurelta osin toisiaan.

(3)

Arvojen vastaaminen suurelta osin toisiaan olisi otettava huomioon näiden joukkolainojen ja niiden vakuutena olevien kiinnitysluottojen kirjanpitokäsittelyssä, sillä ilman tällaista vastaavuutta oman luottoriskin muutoksista johtuvien voittojen ja tappioiden kirjaaminen ei olisi järkevää.

(4)

Toimitusoptio antaa luotonsaajalle mahdollisuuden ostaa tietty kiinnitysluoton rahoitukseen käytetty katettu joukkolaina takaisin markkinoilta ja toimittaa katettu joukkolaina pankkiin kiinnitysluoton ennenaikaisena takaisinmaksuna. Koska luotonsaaja voi käyttää tätä optiota, kiinnitysluottojen käyvän arvon olisi aina oltava samansuuruinen kuin kyseisten luottojen rahoitukseen käytettyjen katettujen joukkolainojen arvo. Tämä merkitsee sitä, että kiinnitysluottojen käyvän arvon laskentaan olisi kuuluttava kyseisiin luottoihin sisältyvän toimitusoption käyvän arvon määrittäminen vakiintuneiden markkinakäytäntöjen mukaisesti.

(5)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen on toimittanut komissiolle.

(6)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen niistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (3) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1.

’katetulla joukkolainalla’ direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua joukkovelkakirjalainaa;

2.

’toimitusoptiolla’ mahdollisuutta lunastaa kiinnitysluotto ostamalla joukkolaina takaisin markkina- tai nimellisarvoon asetuksen (EU) N:o 575/2013 33 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti.

2 artikla

Arvojen vastaaminen suurelta osin toisiaan

1.   Joukkolainan arvon ja laitoksen varojen arvon katsotaan vastaavan suurelta osin toisiaan, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kaikki laitoksen liikkeeseen laskemien katettujen joukkolainojen käyvän arvon muutokset johtavat aina kyseisten joukkolainojen vakuutena olevien varojen käyvän arvon samansuuruisiin muutoksiin. Käypä arvo määritetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 77 alakohdassa määritellyn sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

b)

kiinnitysluotot, jotka ovat laitoksen kyseisten luottojen rahoittamiseksi liikkeeseen laskemien katettujen joukkolainojen vakuutena, voidaan lunastaa milloin tahansa ostamalla kyseiset katetut joukkolainat takaisin markkina- tai nimellisarvoon toimitusoptiota käyttäen;

c)

kiinnitysluottojen ja katettujen joukkolainojen käypä arvo määritetään avoimella menettelyllä. Kiinnitysluottojen arvon määrittämiseen on kuuluttava toimitusoption käyvän arvon laskenta.

2.   Arvojen ei katsota vastaavan suurelta osin toisiaan, jos katettujen joukkolainojen arvon muutoksista tai niiden vakuutena olevien, toimitusoption sisältävien kiinnitysluottojen arvon muutoksista syntyy 1 kohdan mukaisesti nettovoittoa tai -tappiota.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/6


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 524/2014,

annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä sellaisten tietojen täsmentämistä koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla, jotka kotijäsenvaltioiden ja vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava toisilleen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (1) ja erityisesti sen 50 artiklan 6 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kotijäsenvaltioiden ja vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tehokkaan yhteistyön varmistamiseksi tietojenvaihdon olisi oltava kaksisuuntaista näiden viranomaisten valvontavaltuuksien puitteissa. Sen vuoksi olisi täsmennettävä, mitä tietoja kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille laitoksista ja tarvittaessa niiden sivuliikkeiden toiminnasta ja mitä tietoja vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarpeen toimittaa kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille sivuliikkeistä.

(2)

Kotijäsenvaltioiden ja vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa olisi katsottava laajemmasta näkökulmasta, joka käsittää rajojen yli toimivien pankkikonsernien valvonnan, ja tietoja olisi tarvittaessa voitava toimittaa konsolidoidulla tasolla. Erityisesti, jos jäsenvaltioissa, jossa laitoksella on pääkonttori, sijaitsee myös koko sen konsernin emoyritys, johon laitos kuuluu, ja asianomainen toimivaltainen viranomainen on myös konsolidointiryhmän valvoja, tietoja olisi voitava toimittaa konsolidoidulla tasolla eikä sivuliikkeen kautta toimivan laitoksen tasolla. Siinä tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen olisi kuitenkin ilmoitettava vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, että tiedot toimitetaan konsolidoidulla tasolla.

(3)

Kotijäsenvaltioiden ja vastaanottavien jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto ei rajoitu sentyyppisiin tietoihin, jotka mainitaan direktiivin 2013/36/EU 50 artiklassa, eikä näin ollen tässä asetuksessa mainitun tyyppisiin tietoihin. Erityisesti direktiivin 2013/36/EU 35, 36, 39, 43 ja 52 artiklassa säädetään erikseen tietojenvaihdosta, joka koskee paikalla tehtäviä sivuliikkeiden tarkastuksia, sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden käyttöön liittyviä ilmoituksia sekä toimenpiteitä, varotoimenpiteet mukaan luettuina, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat sivuliikkeiden ja niiden emoyritysten osalta. Sen vuoksi tässä asetuksessa ei pitäisi säätää näitä aloja koskevista tietojenvaihtovaatimuksista.

(4)

On tarpeen vahvistaa kotijäsenvaltioiden ja vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä vaihdettavia tietoja koskevat vaatimukset, jotta voidaan yhdenmukaistaa sääntely- ja valvontakäytäntöjä koko unionissa. Kyseisiin tietoihin olisi kuuluttava kaikki direktiivin 2013/36/EU 50 artiklassa mainitut alat eli liikkeenjohto ja omistus, mukaan luettuina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) 317 artiklassa tarkoitetut liiketoiminta-alueet, sekä maksuvalmius ja maksuvalmiuden valvontaa koskevat havainnot, vakavaraisuus, talletussuoja, suuret asiakasriskit, järjestelmäriski, hallinto- ja kirjanpitomenettelyt ja sisäisen valvonnan mekanismit. Laitosten valvonnan helpottamiseksi kotijäsenvaltioiden ja vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi pidettävä toisensa ajan tasalla tilanteista, joissa kansallista lainsäädäntöä tai unionin oikeutta ei noudateta, sekä valvontatoimenpiteistä ja seuraamuksista, joita laitoksille määrätään. Kotijäsenvaltioiden ja vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi vaihdettava keskenään myös velkaantuneisuutta ja kriisitilanteisiin varautumista koskevia lisätietoja, jotta vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voisivat valvoa laitoksia tehokkaasti.

(5)

Jos maksuvalmiuskriisi vaikuttaa tai sen odotetaan vaikuttavan laitokseen, vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava selkeä käsitys tilanteesta, jotta ne voisivat toteuttaa varotoimenpiteitä direktiivin 2013/36/EU 43 artiklassa säädetyin edellytyksin. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi annettava selkeät säännöt siitä, minkätyyppisiä tietoja viranomaisten on vaihdettava keskenään maksuvalmiuskriisin syntyessä. Lisäksi on tarpeen täsmentää, mitä tietoja viranomaisten on vaihdettava, jotta ne voisivat varautua hyvissä ajoin muun muassa direktiivin 2013/36/EU 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kriisitilanteisiin.

(6)

Koska vastaanottavissa jäsenvaltioissa toimivat sivuliikkeet eroavat toisistaan kooltaan, monitahoisuudeltaan ja merkitykseltään, on tärkeää, että tietojenvaihtoon sovelletaan suhteellisuusperiaatetta. Sen vuoksi kotijäsenvaltioiden ja vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi vaihdettava keskenään useammanlaisia tietoja, jos vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset vastaavat sivuliikkeistä, joita pidetään direktiivin 2013/36/EU 51 artiklan mukaisesti merkittävinä.

(7)

Jotta voitaisiin varmistaa, että merkityksellisten tietojen vaihto pysyy kohtuullisissa rajoissa, ja välttää tilanteet, joissa kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava laitoksesta kaikki tiedot vastaanottavien jäsenvaltioiden kaikille toimivaltaisille viranomaisille laitoksen luonteesta tai merkityksestä riippumatta, erityistapauksissa olisi ainoastaan tiettyä sivuliikettä koskevat tiedot toimitettava yksinomaan kyseisen sivuliikkeen valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille. Kotijäsenvaltioiden ja vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi vastaavasti vaihdettava joillakin erityisaloilla toistensa kanssa ainoastaan sellaisia tilanteita koskevia tietoja, joista käy ilmi, että kansallista lainsäädäntöä ja unionin oikeutta ei ole noudatettu, jolloin tietojenvaihto olisi tarpeetonta laitoksen noudattaessa kyseistä lainsäädäntöä ja oikeutta.

(8)

Tässä asetuksessa olisi käsiteltävä myös sellaista tietojenvaihtoa, joka koskee toiminnan harjoittamista vastaanottavassa jäsenvaltiossa rajat ylittävien palvelujen tarjonnan muodossa. Rajat ylittävien palvelujen luonteen vuoksi vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla ei ole tietoja niiden lainkäyttöalueella harjoitettavasta toiminnasta, minkä vuoksi on olennaisen tärkeää täsmentää, mitä tietoja on vaihdettava, jotta voidaan säilyttää rahoitusvakaus ja valvoa toimilupaehtojen noudattamista sekä erityisesti sitä, tarjoaako laitos palveluja annettujen ilmoitusten mukaisesti. Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen, jäljempänä ’EPV’) on toimittanut Euroopan komissiolle.

(9)

EPV on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen niistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (3) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa täsmennetään, mitä tietoja vastaanottavien jäsenvaltioiden ja kotijäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava toisilleen direktiivin 2013/36/EU 50 artiklan mukaisesti.

2.   Asetuksessa vahvistetaan säännöt sellaista laitosta koskevien tietojen vaihdosta, joka toimii sivuliikkeen kautta tai palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa sen pääkonttori sijaitsee.

2 artikla

Tietojen ilmoittaminen konsolidoinnin perusteella

Jos koko sen konsernin emoyritys, johon laitos kuuluu, on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon, jossa laitoksella on pääkonttorinsa, ja laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on myös konsolidointiryhmän valvoja, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on, tarvittaessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU vaatimusten mukaisesti, toimitettava laitosta koskevat tiedot konsolidoidulla tasolla ja ilmoitettava vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, että tiedot toimitetaan tällä tasolla.

II LUKU

SIVULIIKKEEN KAUTTA TOIMIVA LAITOKSIA KOSKEVIEN TIETOJEN VAIHTO

3 artikla

Liikkeenjohtoa ja omistusta koskevat tiedot

1.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedot laitoksen organisaatiorakenteesta, mukaan luettuina sen liiketoiminta-alueet ja sen suhteet konserniin kuuluviin yhteisöihin.

2.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on 1 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi toimitettava direktiivin 2013/36/EU 51 artiklassa tarkoitettua merkittävää sivuliikettä valvoville vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot laitoksesta:

a)

ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon rakenne, mukaan luettuina tiedot siitä, miten vastuu sivuliikkeen valvonnasta on jaettu;

b)

luettelo määräosuuksia omistavista osakkaista ja jäsenistä luottolaitoksen direktiivin 2013/36/EU 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella.

4 artikla

Maksuvalmiutta ja valvontahavaintoja koskevat tiedot

1.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisten viranomaisten tiedossa olevat, laitoksen likviditeettiriskin hallinnassa esiintyvät olennaiset puutteet, jotka voivat vaikuttaa sivuliikkeisiin, näiden puutteiden vuoksi toteutetut valvontatoimenpiteet sekä se, missä määrin laitos toimii valvontatoimenpiteiden mukaisesti;

b)

kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten laitoksen likviditeettiriskiprofiilista ja likviditeettiriskin hallinnasta tekemä yleisarviointi erityisesti sivuliikkeen osalta;

c)

laitoksen tunnusluvut, jotka ilmaisevat sen maksuvalmiusaseman ja pysyvän varainhankinnan aseman kansallisella tasolla tai unionin tasolla laitoksen kotijäsenvaltion kansallisessa valuutassa ja kaikissa muissa laitoksen kannalta olennaisissa valuutoissa;

d)

laitoksen maksuvalmiuspuskurin osatekijät;

e)

laitoksen varojen vakuussidonnaisuus;

f)

laitoksen lainojen suhde sen talletuksiin;

g)

kansalliset maksuvalmiuden tunnusluvut, joita sovelletaan laitokseen osana toimivaltaisten viranomaisten tai nimetyn viranomaisen toteuttamia makrotason vakauden valvontatoimenpiteitä sitovien vaatimusten, ohjeiden, suositusten tai varoitusten muodossa tai muulla tavoin, kyseisten tunnuslukujen määritelmät mukaan luettuina;

h)

erityiset maksuvalmiusvaatimukset, joita sovelletaan direktiivin 2013/36/EU 105 artiklan mukaisesti;

i)

laitoksen sivuliikkeisiin tai sivuliikkeistä suoritettavan käteisvarojen ja vakuuksien siirron esteet.

2.   Jos toimivaltaiset viranomaiset ovat asetuksen (EU) N:o 575/2013 8 artiklan mukaisesti vapauttaneet laitoksen kokonaan tai osittain kyseisen asetuksen kuudennen osan soveltamisesta, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot alakonsolidointiryhmän tasolla tai tämän asetuksen 2 artiklan mukaisesti konsolidoidulla tasolla.

3.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on 1 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi toimitettava merkittävää sivuliikettä valvoville vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:

a)

laitoksen maksuvalmius- ja rahoituspolitiikka, mukaan luettuina kuvaukset sen sivuliikkeitä koskevista rahoitusjärjestelyistä, konsernin sisäisistä tukijärjestelyistä ja keskitetyn konsernitilijärjestelmän menettelyistä;

b)

maksuvalmiutta ja rahoitusta koskevat laitoksen varautumissuunnitelmat, mukaan luettuina tiedot oletetuista stressiskenaarioista.

5 artikla

Vakavaraisuutta koskevat tiedot

1.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, noudattaako laitos seuraavia vaatimuksia:

a)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklassa säädetyt omien varojen vaatimukset ottaen huomioon mainitun asetuksen 458 artiklan mukaisesti toteutetut tai hyväksytyt toimenpiteet ja tarvittaessa kyseisen asetuksen kymmenennessä osassa säädetyt siirtymäjärjestelyt;

b)

direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan mukaisesti määrätyt täydentävät omien varojen vaatimukset;

c)

direktiivin 2013/36/EU VII osaston 4 luvussa säädetyt pääomapuskurivaatimukset.

2.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on 1 kohdassa mainittujen tietojen lisäksi toimitettava seuraavat tiedot sellaisen laitoksen merkittävää sivuliikettä valvoville vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon sovelletaan omien varojen vaatimusta:

a)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu laitoksen ydinpääoman (CET1) osuus;

b)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu laitoksen ensisijaisen pääoman (T1) osuus;

c)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu laitoksen kokonaispääoman osuus;

d)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu laitoksen kokonaisriskin määrä;

e)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan mukaisesti kotijäsenvaltiossa sovellettavat omien varojen vaatimukset ottaen huomioon mainitun asetuksen 458 artiklan mukaisesti toteutetut tai hyväksytyt toimenpiteet ja tarvittaessa kyseisen asetuksen kymmenennessä osassa säädetyt siirtymäjärjestelyt;

f)

sen pääomapuskurin taso, jota laitoksen on pidettävä yllä direktiivin 2013/36/EU 129 artiklan mukaisesti;

g)

sen laitoskohtaisen vastasyklisen pääomapuskurin taso, jota laitoksen on pidettävä yllä direktiivin 2013/36/EU 130 artiklan mukaisesti;

h)

sen järjestelmäriskipuskurin taso, jota laitoksen on pidettävä yllä direktiivin 2013/36/EU 133 artiklan mukaisesti;

i)

sen G-SII- tai O-SII-puskurin taso, jota laitoksen on pidettävä yllä direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti;

j)

direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättyjen täydentävien omien varojen vaatimusten taso ja muiden kyseisen artiklan mukaisesti määrättyjen, laitoksen vakavaraisuuteen liittyvien vaatimusten taso.

3.   Jos asiaa koskevia asetuksen (EU) N:o 575/2013 säännöksiä ollaan soveltamatta kyseisen asetuksen 7, 10 tai 15 artiklan mukaisesti tai jos direktiivin 2013/36/EU 10 ja 12 artiklassa ja 13 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ollaan soveltamatta kyseisen direktiivin 21 artiklan mukaisesti tai jos laitos on saanut luvan soveltaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käsittelyä, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava 2 kohdassa säädetyt tiedot alakonsolidointiryhmän tasolla tai tämän asetuksen 2 artiklan mukaisesti konsolidoidulla tasolla.

6 artikla

Talletussuojajärjestelmiä koskevat tiedot

1.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille sen talletussuojajärjestelmän nimi, johon laitos kuuluu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY (4) 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot 1 kohdassa tarkoitetusta talletussuojajärjestelmästä:

a)

talletussuojajärjestelmän antaman talletussuojan enimmäismäärä talletussuojan piiriin kuuluvaa tallettajaa kohden;

b)

talletussuojan laajuus ja sen piiriin kuuluvat talletustyypit;

c)

talletussuojan ulkopuolelle jäävät, mukaan luettuina tuotteet ja tallettajatyypit;

d)

talletussuojajärjestelmän rahoitusjärjestelyt, erityisesti se, rahoitetaanko järjestelmä etukäteen vai jälkikäteen, sekä järjestelmän volyymi;

e)

järjestelmän hallinnoijan yhteystiedot.

3.   Edellä 2 kohdassa säädetyt tiedot on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille jokaisesta kyseeseen tulevasta talletussuojajärjestelmästä vain kerran. Jos toimitetut tiedot muuttuvat, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava päivitetyt tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

7 artikla

Suuria asiakasriskejä koskevat tiedot

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedot kaikista tilanteista, joiden yhteydessä kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet, ettei laitos ole noudattanut asetuksen (EU) N:o 575/2013 neljännessä osassa säädettyjä sovellettavia suurten asiakasriskien rajoja eikä kyseisiä riskejä koskevia vaatimuksia. Toimitettavissa tiedoissa on selostettava kyseinen tilanne sekä toteutetut tai suunnitellut valvontatoimenpiteet.

8 artikla

Laitoksen aiheuttamaa järjestelmäriskiä koskevat tiedot

Jos laitos on nimetty maailmanlaajuiseksi järjestelmän kannalta merkittäväksi laitokseksi (G-SII) tai muuksi järjestelmän kannalta merkittäväksi laitokseksi (O-SII) direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Jos laitos on yksilöity G-SII:ksi, toimitettavissa tiedoissa on ilmoitettava alaluokka, johon se on määritetty.

9 artikla

Hallinto- ja kirjanpitomenettelyjä koskevat tiedot

1.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedot kaikista tilanteista, joissa kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet, ettei laitos ole noudattanut siihen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (5) mukaisesti sovellettavia tilinpäätösstandardeja ja kirjanpitomenettelyjä. Toimitettavissa tiedoissa on selostettava kyseinen tilanne sekä toteutetut tai suunnitellut valvontatoimenpiteet.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut tiedot koskevat ainoastaan tiettyä sivuliikettä, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava tiedot ainoastaan sen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon kyseinen sivuliike on sijoittautunut.

10 artikla

Sisäisen valvonnan mekanismeja koskevat tiedot

1.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedot kaikista tilanteista, joiden yhteydessä kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet, ettei laitos ole noudattanut sisäisen valvonnan mekanismeja koskevia vaatimuksia, jotka käsittävät myös asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaiset riskienhallinnan, riskienvalvonnan ja sisäisen tarkastuksen järjestelyt. Toimitettavissa tiedoissa on selostettava kyseinen tilanne sekä toteutetut tai suunnitellut valvontatoimenpiteet.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut tiedot koskevat ainoastaan tiettyä sivuliikettä, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava tiedot ainoastaan sen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon kyseinen sivuliike on sijoittautunut.

11 artikla

Velkaantuneisuutta koskevat tiedot

1.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedot kaikista tilanteista, joiden yhteydessä kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet, ettei laitos ole noudattanut asetuksen (EU) N:o 575/2013 seitsemännessä osassa säädettyjä vähimmäisomavaraisuusastetta koskevia vaatimuksia, ottaen tarvittaessa huomioon kyseisen asetuksen 499 artiklan siirtymäsäännökset. Toimitettavissa tiedoissa on selostettava kyseinen tilanne sekä toteutetut tai suunnitellut valvontatoimenpiteet.

2.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikki tiedot, jotka laitos on julkistanut asetuksen (EU) N:o 575/2013 451 artiklan mukaisesti vähimmäisomavaraisuusasteestaan ja ylivelkaantumisriskin hallinnastaan.

12 artikla

Yleistä noudattamatta jättämistä koskevat tiedot

1.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tiedot kaikista tilanteista, joiden yhteydessä kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet, ettei laitos ole noudattanut laitosten vakavaraisuusvalvonnan tai markkinakäyttäytymisen valvonnan osalta kansallista lainsäädäntöä, unionin oikeutta tai vaatimuksia, joihin luetaan mukaan asetuksessa (EU) N:o 575/2013 ja direktiivissä 2013/36/EU säädetyt vaatimukset muttei tämän asetuksen 3–11 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia. Toimitettavissa tiedoissa on selostettava kyseinen tilanne sekä toteutetut tai suunnitellut valvontatoimenpiteet.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut tiedot koskevat ainoastaan tiettyä sivuliikettä, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava tiedot ainoastaan sen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon kyseinen sivuliike on sijoittautunut.

13 artikla

Valvontatoimenpiteistä ja seuraamuksista ilmoittaminen

1.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikista seuraavista seuraamuksista tai toimenpiteistä, jotka on määrätty laitokselle tai joita sovelletaan siihen ja jotka vaikuttavat sivuliikkeen toimintaan:

a)

määrätyt hallinnolliset seuraamukset tai muut hallinnolliset toimenpiteet, joita sovelletaan direktiivin 2013/36/EU 64–67 artiklan nojalla;

b)

direktiivin 2013/36/EU 104 tai 105 artiklan nojalla määrätyt valvontatoimenpiteet;

c)

määrätyt rikosseuraamukset, jotka liittyvät asetuksen (EU) N:o 575/2013 tai kansallisten direktiivin 2013/36/EU täytäntöönpanosäännösten rikkomisiin.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut tiedot koskevat ainoastaan tiettyä sivuliikettä, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava tiedot ainoastaan sen vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon kyseinen sivuliike on sijoittautunut.

14 artikla

Kriisitilanteisiin varautumista koskevat tiedot

Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään kriisitilanteisiin varautumista koskevia tietoja. Niiden on erityisesti pidettävä toisensa ajan tasalla seuraavista seikoista:

a)

sellaisten toimivaltaisiin viranomaisiin kuuluvien henkilöiden yhteystiedot kriisitilanteita varten, jotka vastaavat kriisitilanteiden käsittelystä;

b)

kriisitilanteissa sovellettavat viestintämenettelyt.

15 artikla

Vastaanottavan jäsenvaltion toimittamat tiedot

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2013/36/EY 52 artiklan 3 kohdan mukaisia sivuliikkeiden tarkastusten jälkeisiä tietojenvaihtovaatimuksia:

a)

kuvaus jokaisesta tilanteesta, jonka yhteydessä toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet, ettei laitos ole noudattanut laitosten vakavaraisuusvalvonnan tai markkinakäyttäytymisen valvonnan osalta kansallista lainsäädäntöä, unionin oikeutta tai vaatimuksia, joihin luetaan mukaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 vaatimukset ja kansalliset direktiivin 2013/36/EU täytäntöönpanosäännökset, sekä selvitys noudattamatta jättämisen vuoksi toteutetuista tai suunnitelluista valvontatoimenpiteistä;

b)

kuvaus jokaisesta sellaisten ehtojen noudattamatta jättämisestä, joilla sivuliikkeen toimintaa on harjoitettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa yleisen edun mukaisesti;

c)

jokaisen sellaisen järjestelmäriskin yksilöinti, jonka sivuliike tai sen toiminta aiheuttaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, mukaan luettuna arviointi siitä, miten sivuliikkeen toiminnan keskeyttäminen tai lopettaminen todennäköisesti vaikuttaa seuraaviin:

i)

systeeminen likviditeetti;

ii)

maksujärjestelmät;

iii)

selvitys- ja toimitusjärjestelmät;

d)

sivuliikkeen markkinaosuus, jos se on vastaanottavassa jäsenvaltioissa yli 2 prosenttia kokonaismarkkinoista jommassakummassa seuraavista luokista:

i)

talletukset;

ii)

lainat;

e)

sivuliikkeeseen tai sivuliikkeestä suoritettavan käteisvarojen ja vakuuksien siirron esteet.

III LUKU

RAJOJEN YLI TOIMIVIA PALVELUNTARJOAJIA KOSKEVIEN TIETOJEN VAIHTO

16 artikla

Rajojen yli toimivia palveluntarjoajia koskevat tiedot

Saadessaan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta sellaista laitosta koskevan tietopyynnön, joka harjoittaa toimintaansa tarjoamalla palveluja kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava seuraavat tiedot:

a)

tiedot jokaisesta tilanteesta, jonka yhteydessä kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat todenneet, ettei laitos ole noudattanut laitosten vakavaraisuusvalvonnan tai markkinakäyttäytymisen valvonnan osalta kansallista lainsäädäntöä, unionin oikeutta tai vaatimuksia, joihin luetaan mukaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 vaatimukset ja kansallisten direktiivin 2013/36/EU täytäntöönpanosäännösten vaatimukset, sekä selvitys noudattamatta jättämisen vuoksi toteutetuista tai suunnitelluista valvontatoimenpiteistä;

b)

vastaanottavassa jäsenvaltiossa asuvilta saatujen talletusten määrä;

c)

vastaanottavassa jäsenvaltiossa asuville myönnettyjen lainojen määrä;

d)

sellaisten direktiivin 2013/36/EU liitteessä I lueteltujen toimintojen osalta, joita laitos on ilmoittanut haluavansa harjoittaa tarjoamalla palveluja vastaanottavassa jäsenvaltiossa:

i)

tiedot siitä, missä muodossa laitos harjoittaa toimintoja;

ii)

merkittävimmät toiminnot laitoksen vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoittamista toiminnoista;

iii)

vahvistus siitä, että laitos suorittaa toimintoja, jotka se on yksilöinyt direktiivin 2013/36/EU 39 artiklan mukaisesti tekemässään ilmoituksessa ydinliiketoiminnoikseen.

IV LUKU

SIVULIIKKEEN KAUTTA TOIMIVIA LAITOKSIA KOSKEVIEN TIETOJEN VAIHTO MAKSUVALMIUSKRIISISSÄ, JOKA VAIKUTTAA LAITOKSEEN TAI ITSE SIVULIIKKEESEEN

17 artikla

Tietojenvaihdon laajuus maksuvalmiuskriisissä

1.   Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että on syntynyt laitosta koskeva maksuvalmiuskriisi tai sellaisen on kohtuullista odottaa syntyvän, niiden on välittömästi ilmoitettava asiasta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja toimitettava 3 kohdassa säädetyt tiedot.

2.   Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että on syntynyt kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta sivuliikettä koskeva maksuvalmiuskriisi tai sellaisen on kohtuullista odottaa syntyvän, niiden on välittömästi ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja toimitettava 3 kohdassa säädetyt tiedot.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava seuraavat tiedot:

a)

kuvaus syntyneestä tilanteesta, mukaan luettuina kriisitilanteen syy, maksuvalmiuskriisin odotettu vaikutus laitokseen sekä konsernin sisäisiä liiketoimia koskevat muutokset;

b)

selvitys toimivaltaisten viranomaisten tai laitoksen toteuttamista tai suunnittelemista toimenpiteistä, mukaan luettuina vaatimukset, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat asettaneet laitokselle maksuvalmiuskriisin lieventämiseksi;

c)

maksuvalmiuskriisin koko järjestelmälle aiheuttamista seurauksista tehdyn arvioinnin tulokset;

d)

tuoreimmat saatavissa olevat määrälliset maksuvalmiustiedot 4 artiklan 1 kohdan c–h alakohdan mukaisesti.

V LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

18 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(3)  Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010 (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, talletusten vakuusjärjestelmistä (EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/15


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 525/2014,

annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä markkinan määritelmää koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (1) ja erityisesti sen 341 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yleinen markkinariski määritellään asetuksen (EU) No 575/2013 362 artiklassa rahoitusinstrumentin hinnanmuutosriskiksi, joka syntyy korkotason vaihteluista (kun kyseessä ovat kaupankäynnin kohteena olevat vieraan pääoman ehtoiset instrumentit tai niitä koskevat johdannaiset) tai osakemarkkinoiden yleisestä muutoksesta, joka ei johdu yksittäisten arvopapereiden ominaispiirteistä (kun kyseessä ovat osakkeet tai niitä koskevat johdannaiset).

(2)

Laskettaessa yleistä markkinariskiä asetuksen (EU) N:o 575/2013 343 artiklan mukaisesti on aiheellista katsoa, että eri osakkeet kuuluvat samaan markkinaan, kun niihin kohdistuu sama yleinen markkinariski eli kun instrumentin hinnanmuutokset johtuvat paikallisista taloudellisista olosuhteista. Sen vuoksi ’markkina’ olisi määriteltävä näitä tarkoituksia varten viittaamalla yhdentyneeseen talouteen, joka yleensä vastaa kansallista lainkäyttöaluetta.

(3)

Yhteisen rahan käyttöönotto on poistanut euroalueella merkittäviä osakemarkkinoiden segmentoitumisen osatekijöitä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta edellä esitettyyn. Se on muun muassa poistanut valuuttakurssiriskin osallistuvien jäsenvaltioiden väliltä ja mahdollistanut yritysten tulosten julkaisemisen samassa valuutassa. Lisäksi euron käyttöönotto on vaatinut osallistuvilta jäsenvaltioilta laaja-alaista taloudellista ja oikeudellista lähentymistä, ja sen tukena ovat yhdentyneet markkinat, joilla on yhteiset säännöt. Nämä viimeksi mainitut ominaispiirteet ovat yhteisiä kaikille unionin jäsenvaltioille, mutta yhteinen raha on johtanut osallistuvien jäsenvaltioiden välillä tiiviimpään ja syvempään taloudelliseen yhdentymiseen, mikä oikeuttaa erilliseen kohteluun tätä asetusta sovellettaessa. Sen vuoksi ’markkina’ olisi määriteltävä viittaamalla kaikkiin euroalueen osakemarkkinoihin ja euroalueen ulkopuolisten osakemarkkinoiden osalta kansalliseen lainkäyttöalueeseen.

(4)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen on toimittanut komissiolle.

(5)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimet julkiset kuulemiset teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

’Markkinan’ määritelmä asetuksen (EU) N:o 575/2013 341 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun oman pääoman ehtoisten instrumenttien nettokokonaisposition laskemista varten

’Markkinalla’ tarkoitetaan

a)

euroalueen osalta kaikkia niissä jäsenvaltioissa sijaitsevilla osakemarkkinoilla noteerattuja osakkeita, jotka ovat ottaneet euron käyttöön valuuttanaan;

b)

euroalueen ulkopuolisten ja kolmansien maiden osalta kaikkia kansallisella lainkäyttöalueella sijaitsevilla osakemarkkinoilla noteerattuja osakkeita.

2 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.

(2)  Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010 (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/17


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 526/2014,

annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla hintaerosta tehtävän arvion määrittämiseksi ja rajallisten pienempien salkkujen täsmentämiseksi vastuun arvonoikaisuriskin osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja erityisesti sen 383 artiklan 7 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Vastuun arvonoikaisuriskiin liittyvien omien varojen vaatimusten määrittämiseen tarkoitetun kehittyneen menetelmän soveltamisalaan voi kuulua vastapuolia, joiden osalta luottoriskinvaihtosopimusten hintaeroa ei ole käytettävissä. Tällaisessa tapauksessa laitosten on sovellettava hintaeroa, joka on asianmukainen vastapuolen luokitukseen, toimialaan ja alueeseen nähden, jäljempänä ’hintaerosta tehtävä arvio’, asetuksen (EU) N:o 575/2013 383 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan, jossa määritellään käsite si, mukaisesti.

(2)

Vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan hintaerosta tehtävän arvion määrittämistä koskevien sääntöjen olisi mahdollistettava laajojen luokitus-, toimiala- ja alueluokkien käyttö ja annettava laitoksille tarpeellista joustavuutta, jotta ne voisivat itse määrittää asianmukaisimman hintaerosta tehtävän arvion oman asiantuntija-arvionsa perusteella.

(3)

Täsmennettäessä sitä, miten laitosten olisi otettava huomioon yksittäisten liikkeeseenlaskijoiden luokitusta, toimialaa ja aluetta koskevat ominaispiirteet määrittäessään omien varojen vaatimusten määrittämistä varten asianmukaista hintaerosta tehtävää arviota asetuksen (EU) N:o 575/2013 edellyttämällä tavalla, on aiheellista laatia säännöt, joiden nojalla ominaispiirteet voidaan ottaa huomioon kutakin ominaispiirrettä koskevien vähimmäisluokkien avulla, jotta varmistetaan näiden edellytysten yhdenmukainen soveltaminen.

(4)

Lisäksi, kun yksittäisten liikkeeseenlaskijoiden tapauksessa on läheinen sidonnaisuus, esimerkiksi aluehallinnon tai paikallisviranomaisen ja valtion välillä, olisi sallittava se, että asianmukainen hintaerosta tehtävä arvio määritetään ainoastaan yksittäisen liikkeeseenlaskijan luottoriskimarginaalista silloin, kun tämä johtaa asianmukaisempaan arvioon.

(5)

Vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen laskemiseksi asianmukaisella tavalla hintaerosta tehtävä arvio olisi määritettävä käyttämällä tietoja, jotka pohjautuvat likvideillä markkinoilla tehtyihin havaintoihin, ja tietojen taustaolettamusten, muun muassa eri erääntymisaikoihin liittyvien tietojen interpoloimista ja ekstrapoloimista koskevien olettamusten, olisi oltava käsitteellisesti moitteettomia.

(6)

Jotta voidaan varmistaa laitosten käytäntöjen lähentyminen, estää epäjohdonmukaisuudet ja ottaa huomioon se seikka, että implisiittiset maksukyvyttömyyden todennäköisyydet, jäljempänä ’PD-luvut’, hintaerot, jotka koskevat luottoriskinvaihtosopimuksia, ja tappio-osuudet, jäljempänä ’LGD-luvut’, muodostavat yhden yhtälön, jossa on kaksi tuntematonta muuttujaa, sekä se seikka, että markkinoiden käytäntönä on soveltaa kiinteää LGD-arvoa implisiittisten PD-lukujen johtamiseen markkinoiden hintaeroista, laitosten olisi sovellettava sellaista ’LGDMKT-arvoa’, joka on yhdenmukainen markkinaosapuolten yleisesti käyttämän kiinteän LGD-arvon kanssa, implisiittisten PD-lukujen määrittämiseen luottoriskimarginaaleista, joilla on käyty kauppaa likvideillä markkinoilla ja joita on käytetty määritettäessä arvioitua luottoriskimarginaalia kyseessä olevalle vastapuolelle.

(7)

Kun haetaan lupaa soveltaa vastuun arvonoikaisuriskin kehittynyttä menetelmää pienempien salkkujen rajalliseen määrään, on asianmukaista ymmärtää tällainen salkku asetuksen (EU) N:o 575/2013 272 artiklan 4 kohdassa määritellyksi nettoutusryhmäksi, tarkastella vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien transaktioiden määrää ja vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien nettoutusryhmien kokoa ja rajata nämä tekijät yhtäältä tiettyyn prosenttiosuuteen kaikkien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten transaktioiden kokonaismäärästä ja toisaalta prosenttiosuuteen kaikkien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen laskennan alaisten nettoutusryhmien yhteenlasketusta koosta, jotta laitosten eri ulottuvuudet voidaan ottaa huomioon.

(8)

Jotta voitaisiin lieventää mahdollisia katkoksia vastuun arvonoikaisuriskin laskennan kehittyneen menetelmän soveltamisessa pienempien salkkujen rajalliseen määrään, vastuun arvonoikaisuriskin laskennan kehittyneen menetelmän soveltaminen olisi lopetettava vasta silloin, kun määrälliset rajat rikotaan kahtena perättäisenä vuosineljänneksenä.

(9)

Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tietää, milloin pienempien salkkujen rajallisen määrän vaatimusta ei enää täytetä, jotta ne kykenisivät suorittamaan valvontatehtävänsä tehokkaasti; laitosten olisi siis tällaisissa tapauksissa annettava toimivaltaisille viranomaisille asiasta tieto.

(10)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen on toimittanut komissiolle.

(11)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (1) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asianmukaisen hintaerosta tehtävän arvion määrittäminen

1.   Hintaerosta tehtävä arvio katsotaan tietyn vastapuolen osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 383 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti vastapuolen luokitukseen, toimialaan ja alueeseen nähden asianmukaiseksi silloin, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

hintaerosta tehtävä arvio on määritetty niin, että siinä on otettu huomioon kaikki b, c ja d alakohdassa täsmennetyt vastapuolen luokitusta, toimialaa ja aluetta koskevat ominaispiirteet;

b)

luokitusta koskeva ominaispiirre on määritelty soveltamalla sisäisten ja ulkoisten luottoluokituslähteiden ennalta määriteltyä hierarkiaa. Luokitukset jaotellaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 384 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin luottoluokkiin (credit quality steps). Tapauksissa, joissa on saatavilla useita ulkoisia luottoluokituksia, niiden jaottelussa luottoluokkiin on noudatettava mainitun asetuksen 138 artiklassa useammalle luottoluokitukselle vahvistettua menetelmää;

c)

toimialaa koskeva ominaispiirre on määritelty ottamalla huomioon vähintään seuraavat toimialaluokat:

i)

julkinen sektori;

ii)

rahoituslaitokset;

iii)

muut;

d)

aluetta koskeva ominaispiirre on määritelty ottamalla huomioon vähintään seuraavat alueluokat:

i)

Eurooppa;

ii)

Pohjois-Amerikka;

iii)

Aasia;

iv)

muut maat;

e)

hintaerosta tehtävän arvion on edustavasti kuvastettava saatavilla olevia luottoriskinvaihtosopimuksia koskevia hintaeroja ja muiden sellaisten luottoriskivälineiden hintaeroja, joista käydään kauppaa likvideillä markkinoilla, minkä lisäksi hintaerosta tehtävän arvion on perustuttava asianmukaisten luokkien yhdistelmään ja täytettävä 3 kohdassa tarkoitetut tietojen laatua koskevat kriteerit;

f)

hintaerosta tehtävän arvion asianmukaisuuden määrittäminen perustuu volatiliteettiin eikä niinkään hintaeron tasoon.

2.   Tarkasteltaessa vastapuolen luokitusta, toimialaa ja aluetta koskevia ominaispiirteitä 1 kohdan mukaisesti, asianmukaisena pidetään sitä, että hintaeroa koskeva arvio määritetään aluehallinnolle tai paikallisviranomaiselle asianomaisen liikkeeseenlaskijana olevan valtion luottoriskimarginaalin perusteella, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

aluehallinnolla tai paikallisviranomaisella ja valtiolla on sama luottoluokitus;

b)

aluehallinnolla tai paikallisviranomaisella ei ole luottoluokitusta.

3.   Kaikkien sellaisten tietopanoksien, joita sovelletaan hintaerosta tehtävän arvion määrityksessä, on perustuttava luotettaviin tietoihin, jotka nojaavat asetuksen (EU) N:o 575/2013 338 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuilla likvideillä kaksisuuntaisilla markkinoilla tehtyihin havaintoihin. Riittävien tietojen on oltava saatavilla hintaerosta tehtävien arvioiden laatimiseksi kaikkien asianmukaisten maturiteettien ja mainitun asetuksen 383 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen aiempien ajanjaksojen osalta.

2 artikla

LGDMKT-luvun yksilöiminen

Yksilöidäkseen hintaeroarvion käyttämistä edellyttävän vastapuolen tappio-osuuden (LGDMKT-luvun) vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimusten laskemiseksi kehittyneen menetelmän mukaisesti laitosten on sovellettava sellaista LGDMKT-arvoa, joka on yhdenmukainen markkinaosapuolten yleisesti käyttämän kiinteän LGD-arvon kanssa, implisiittisten PD-lukujen määrittämiseen niistä markkinoiden hintaeroista, joita on käytetty määritettäessä hintaeroa koskevaa arviota kyseessä olevalle vastapuolelle 1 artiklan mukaisesti.

3 artikla

Ehdot täyttävien salkkujen määrää ja kokoa koskevat määrälliset rajoitukset

1.   Jotta asetuksen (EU) N:o 575/2013 383 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettu pienempien salkkujen rajallista määrää koskeva kriteeri täyttyisi, kaikkien seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)

kaikkien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien transaktioiden määrä ei saa olla enempää kuin 15 prosenttia vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten transaktioiden kokonaismäärästä;

b)

kunkin yksittäisen vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisen sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattoman nettoutusryhmän koko ei saa olla enempää kuin 1 prosentti kaikkien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten nettoutusryhmien yhteenlasketusta koosta;

c)

kaikkien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien nettoutusryhmien yhteenlaskettu koko ei saa olla enempää kuin 10 prosenttia kaikkien vastuun arvonoikaisuriskiä koskevan vaatimuksen alaisten nettoutusryhmien yhteenlasketusta koosta;

2.   Sovellettaessa 1 kohdan b ja c alakohtaa nettoutusryhmien kooksi katsotaan nettoutusryhmän maksukyvyttömyyshetken vastuu, joka lasketaan käyttämällä asetuksen (EU) N:o 575/2013 274 artiklassa tarkoitettua markkinahintaan arvostamisen menetelmää ja jossa otetaan huomioon mainitun asetuksen 298 artiklan mukaiset nettoutusvaikutukset mutta ei vakuuksien vaikutuksia.

3.   Sovellettaessa 1 kohtaa laitoksen on laskettava kultakin vuosineljännekseltä aritmeettinen keskiarvo vähintään kuukausittain kerätyistä seuraavia suhteita koskevista havaintotiedoista:

a)

sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien transaktioiden määrä suhteessa transaktioiden kokonaismäärään;

b)

suurimman yksittäisen sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattoman nettoutusryhmän koko suhteessa kaikkien nettoutusryhmien yhteenlaskettuun kokoon; ja

c)

kaikkien sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien nettoutusryhmien yhteenlaskettu koko suhteessa kaikkien nettoutusryhmien yhteenlaskettuun kokoon.

4.   Jos 1 kohdassa täsmennetyt kriteerit eivät täyty 3 kohdassa tarkoitetuissa kahdessa perättäisessä laskelmassa, laitoksen on sovellettava asetuksen (EU) N:o 575/2013 384 artiklassa säädettyä standardimenetelmää vastuun arvonoikaisuriskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskemiseen kaikkien sisäisen mallin menetelmän piiriin kuulumattomien nettoutusryhmien osalta ja ilmoitettava tästä toimivaltaisille viranomaisille.

5.   Edellä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan yksilöllisesti, alakonsolidointiryhmän tasolla tai konsolidoinnin tasolla sen mukaan, mikä on asetuksen (EU) N:o 575/2013 283 artiklassa tarkoitetun sisäisen mallin menetelmän käyttöä koskevan luvan soveltamisala.

4 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/21


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 527/2014,

annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla sellaisten instrumenttien luokkien määrittämisestä, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon laitoksen luottokelpoisuus toiminnan jatkuvuuden kannalta ja jotka soveltuvat muuttuviin palkkioihin

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (1) ja erityisesti sen 94 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Instrumentteina myönnettyjen muuttuvien palkkioiden olisi edistettävä hyvää ja tehokasta riskienhallintaa, eivätkä ne saisi rohkaista liialliseen riskinottoon, joka ylittää riskitason, jonka laitos kestää. Muuttuviin palkkioihin soveltuvien instrumenttien luokkien olisi näin ollen oltava sellaisia, joilla henkilöstön edut saadaan yhtenemään osakkeenomistajien, velkojien ja muiden sidosryhmien etujen kanssa tarjoamalla henkilöstölle kannustimia toimia laitoksen pitkän aikavälin etujen mukaisesti ja välttää liiallista riskinottoa.

(2)

Jotta varmistettaisiin vahva yhteys laitoksen luottokelpoisuuteen, kun laitoksen oletetaan jatkavan toimintaansa, muuttuviin palkkioihin käytettävien instrumenttien olisi sisällettävä asianmukaiset kirjanpitoarvon alentamisen tai muuntamisen laukaisevat tapahtumat, jolloin instrumenttien arvo pienenisi sellaisissa tilanteissa, joissa toimintaansa jatkavan laitoksen luottokelpoisuus on heikentynyt. Palkkioiden yhteydessä käytettyjen laukaisevien tapahtumien ei pitäisi johtaa siihen, että instrumenttien etuoikeusluokka muuttuu niin, että ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentteja ei enää katsota omien varojen instrumenteiksi.

(3)

Ensisijaisen lisäpääoman ja toissijaisen pääoman instrumentteihin sovellettavat edellytykset määritetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) 52 ja 63 artiklassa, mutta direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 1 kohdan l alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuihin muihin instrumentteihin, jotka voidaan muuntaa täysin ydinpääomainstrumenteiksi (CET1) tai joiden kirjanpitoarvoa voidaan alentaa, ei sovelleta mainitun asetuksen mukaan erityisiä edellytyksiä, sillä niitä ei katsota omien varojen instrumenteiksi vakavaraisuusvaatimusten kannalta. Siksi eri instrumenttiluokille olisi asetettava erityiset vaatimukset sen varmistamiseksi, että instrumentit soveltuvat muuttuviin palkkioihin ottaen huomioon instrumenttien eroavuudet. Instrumenttien käyttämisen muuttuviin palkkioihin ei pitäisi sinänsä estää sitä, että instrumenttien katsotaan olevan laitoksen omia varoja, kunhan asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyt edellytykset täyttyvät. Ei pitäisi myöskään katsoa, että tällainen käyttö tarjoaisi itsessään kannustimen instrumentin lunastamiseen, sillä lykkäys- ja säilytysaikojen jälkeen henkilöstön jäsenillä on yleensä mahdollisuus saada likvidejä varoja muutoin kuin lunastamalla instrumentteja.

(4)

Muita instrumentteja ovat käteisinstrumentteihin kuulumattomat velkainstrumentit tai vieraaseen pääomaan sidotut instrumentit, joita ei katsota omiksi varoiksi. Muut instrumentit eivät rajoitu asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 50 alakohdassa määriteltyihin rahoitusvälineisiin vaan voivat käsittää myös muita käteisinstrumentteihin kuulumattomia instrumentteja, joita voi sisältyä laitoksen ja henkilöstön jäsenten välisiin sopimuksiin. Jotta nämä instrumentit vastaisivat kyseisen laitoksen luottokelpoisuutta, kun laitoksen oletetaan jatkavan toimintaansa, olisi varmistettava asianmukaisin vaatimuksin, että tilanteet, joissa kyseisten instrumenttien kirjanpitoarvoa alennetaan tai instrumentit muunnetaan, ulottuvat elvytys- ja kriisinratkaisutilanteita laajemmalle.

(5)

Kun muuttuviin palkkioihin käytettävien instrumenttien osto-optio, lunastus, takaisinosto tai muunto toteutetaan, tällaisten transaktioiden ei yleensä pitäisi lisätä myönnetyn palkkion arvoa niin, että maksetaan instrumentin arvoa suurempia määriä tai muunnetaan myönnetyt instrumentit instrumenteiksi, joiden arvo on suurempi kuin alun perin myönnettyjen. Näin varmistetaan, että muuttuvaa palkkiota ei makseta erityisjärjestelyin tai menetelmin, joilla direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 1 kohtaa on helpompi rikkoa.

(6)

Kun muuttuvia palkkioita myönnetään ja kun muuttuviin palkkioihin käytettävien instrumenttien lunastus, osto-optio, takaisinosto tai muunto toteutetaan, tällaisten transaktioiden olisi perustuttava sovellettavan tilinpäätösstandardin mukaisesti määritettyihin arvoihin. Sen vuoksi kaikissa näissä tilanteissa olisi vaadittava instrumenttien arvostamista sen varmistamiseksi, että palkitsemista koskevia direktiivin 2013/36/EU vaatimuksia ei kierretä varsinkaan, kun kyseessä ovat palkitsemisen kokonaismäärän muuttuvan ja kiinteän osan välinen suhde ja mukauttaminen riskinottoon.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 54 artiklassa vahvistetaan ensisijaisen lisäpääoman instrumenttien kirjanpitoarvon alentamiseen ja niiden muuntamiseen tarkoitetut mekanismit. Lisäksi direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 1 kohdan l alakohdan ii alakohdassa edellytetään, että muut instrumentit voidaan muuntaa täysin ydinpääomainstrumenteiksi tai että niiden kirjanpitoarvoa voidaan alentaa. Koska muiden instrumenttien muuntamisen tai kirjanpitoarvon alentamisen taloudellinen tulos on sama kuin ensisijaisen lisäpääoman instrumenttien tapauksessa, muiden instrumenttien kirjanpitoarvon alentamiseen ja niiden muuntamiseen tarkoitetuissa mekanismeissa olisi otettava huomioon ensisijaisen lisäpääoman instrumentteihin sovellettavat mekanismit, mutta sellaisin mukautuksin, joilla voidaan ottaa huomioon se seikka, että muita instrumentteja ei katsota vakavaraisuusnäkökulmasta omien varojen instrumenteiksi. Toissijaisen pääoman instrumentteihin ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisia kirjanpitoarvon alentamista ja muuntamista koskevia sääntelyvaatimuksia. Jotta varmistettaisiin, että kaikkien tällaisten muuttuviin palkkioihin käytettyjen instrumenttien arvoa pienennetään laitoksen luottokelpoisuuden heikentyessä, olisi määritettävä, missä tilanteissa on tarpeen alentaa instrumentin kirjanpitoarvoa tai muuntaa instrumentti. Olisi määritettävä toissijaisen pääoman instrumentteihin ja muihin instrumentteihin sovellettavat arvonalennus-, arvonkorotus- ja muuntamismekanismit johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

(8)

Instrumentteihin liittyvä voitonjako voi vaihdella muodoltaan. Se voi olla muuttuvaa tai kiinteää, ja se voidaan suorittaa määräajoin tai instrumentin lopullisen erääntymisen yhteydessä. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean julkaisemissa palkkiopolitiikkoja ja palkkiokäytäntöjä koskevissa ohjeissa (3) todetaan, että hyvän ja tehokkaan riskienhallinnan edistämisen vuoksi henkilöstölle ei pitäisi maksaa voittoja lykkäysaikoina. Henkilöstön jäsenten olisi saatava voittoja ainoastaan instrumenttia koskevan oikeuden syntymistä seuraavilta ajanjaksoilta. Siksi muuttuviin palkkioihin on tarkoituksenmukaista käyttää vain sellaisia instrumentteja, joihin liittyvä voitonjako suoritetaan määräajoin instrumentin omistajalle; nollakorkoiset joukkovelkakirjat tai instrumentit, joihin liittyvät voittovarat kerrytetään, olisi jätettävä huomiotta laskettaessa palkkion määrän huomattavaa osaa, jonka on koostuttava tasapainoisessa suhteessa direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 1 kohdan l alakohdassa tarkoitetuista instrumenteista. Tämä johtuu siitä, että henkilöstö saattaisi hyötyä lykkäysaikana tapahtuvista arvonnousuista, mikä voidaan rinnastaa voittojen saantiin.

(9)

Erittäin suuri voitonjako voi heikentää varovaisen riskinoton pitkäaikaista kannustinta, sillä sellainen voitonjako lisää tosiasiallisesti palkkion muuttuvaa osaa. Voitonjakoa ei pitäisi suorittaa pidemmin väliajoin kuin yhden vuoden välein, sillä muuten syntyisi tilanteita, joissa voitonjako tosiasiasiallisesti kumuloituisi lykkäysaikoina ja voitot maksettaisiin, kun oikeus muuttuvaan palkkioon on syntynyt. Kumuloimalla voitonjakoa kierrettäisiin direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 1 kohdan g alakohtaa, joka koskee palkkiomäärän muuttuvien ja kiinteiden osien suhdetta, sekä saman artiklan m alakohdassa säädettyä periaatetta, jonka mukaan lykkäämisjärjestelyssä oikeus muuttuvaan palkkioon kertyy portaittain aikaisintaan lykkäysajan kulumisen suhteessa. Instrumenttia koskevan oikeuden syntymisen jälkeisen voitonjaon ei näin ollen pitäisi ylittää markkinoilla vallitsevaa tasoa. Tämän varmistamiseksi olisi vaadittava, että muuttuviin palkkioihin käytettävät instrumentit tai instrumentit, joihin ne sidotaan, olisi laskettava liikkeeseen lähinnä muille sijoittajille, tai olisi vaadittava, että tällaisiin instrumentteihin liittyvälle voitonjaolle asetetaan yläraja.

(10)

Lykkäämistä ja säilyttämistä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan muuttuvien palkkioiden myöntämiseen direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 1 kohdan nojalla, on täytettävä kaikkina relevantteina ajankohtina, muun muassa silloin, kun muuttuviin palkkioihin käytettävien instrumenttien osto-optio, lunastus, takaisinosto tai muunto toteutetaan. Sen vuoksi instrumentit olisi tällaisissa tilanteissa vaihdettava ensisijaisen lisäpääoman ja toissijaisen pääoman instrumentteihin ja muihin instrumentteihin, jotka vastaavat kyseisen laitoksen luottokelpoisuutta, kun sen oletetaan jatkavan toimintaansa, ja ovat ominaisuuksiltaan samanlaisia kuin alun perin myönnetty instrumentti ja arvoltaan samoja, kun huomioon otetaan mahdolliset arvonalennukset. Kun instrumenteilla, jotka ovat muita kuin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja, on määrätty eräpäivä, niiden myöntämisen yhteydessä olisi asetettava vähimmäisvaatimukset jäljellä olevalle maturiteetille, jotta voidaan varmistaa, että instrumentit täyttävät muuttuvien palkkioiden lykkäys- ja säilytysaikoja koskevat vaatimukset.

(11)

Muuttuviin palkkioihin käytettävien instrumenttien luokkia ei rajata direktiivissä 2013/36/EU tiettyyn rahoitusinstrumenttien luokkaan. Olisi oltava mahdollista käyttää sellaisia henkilöstön jäsenten ja laitosten välisiä synteettisiä instrumentteja tai sopimuksia, jotka sidotaan ensisijaisen lisäpääoman ja toissijaisen pääoman instrumentteihin, jotka voidaan muuntaa täysin tai joiden kirjanpitoarvoa voidaan alentaa. Tuolloin kyseisten instrumenttien ehtoihin voidaan sisällyttää erityisiä edellytyksiä, jotka koskevat yksinomaan henkilöstölle myönnettyjä instrumentteja, ilman että näitä edellytyksiä olisi tarpeen asettaa muille sijoittajille.

(12)

Kun kyseessä on konserni, liikkeeseenlaskut voidaan hoitaa keskitetysti emoyrityksessä. Tällaiseen konserniin kuuluvat laitokset eivät näin ollen voi aina laskea liikkeeseen instrumentteja, jotka soveltuvat muuttuviin palkkioihin. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaan ensisijaisen lisäpääoman ja toissijaisen pääoman instrumentit, jotka konsolidoinnin piiriin kuuluva yhteisö on laskenut liikkeeseen, voidaan tietyin edellytyksin katsoa osaksi laitoksen omia varoja. Sen vuoksi myös tällaisia instrumentteja olisi voitava käyttää muuttuviin palkkioihin edellyttäen, että kyseisiä instrumentteja muuttuviin palkkioihin käyttävän laitoksen luottokelpoisuuden ja instrumentin liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuuden välillä on selvä yhteys. Yleensä voidaan olettaa, että emoyrityksen ja tytäryrityksen välillä on tällainen yhteys. Muita instrumentteja, jotka eivät ole ensisijaisen lisäpääoman ja toissijaisen pääoman instrumentteja ja joita laitos ei laske suoraan liikkeeseen, olisi myös voitava käyttää muuttuviin palkkioihin vastaavin edellytyksin. Instrumentteja, jotka sidotaan emoyritysten kolmansissa maissa liikkeeseen laskemiin viiteinstrumentteihin ja jotka vastaavat ensisijaisen lisäpääoman ja toissijaisen pääoman instrumentteja, olisi voitava käyttää muuttuviin palkkioihin, jos laukaiseva tapahtuma koskee tällaista synteettistä instrumenttia käyttävää laitosta.

(13)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen, jäljempänä ’EPV’, on toimittanut Euroopan komissiolle.

(14)

EPV on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (4) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Sellaisten instrumenttien luokat, joissa otetaan asianmukaisesti huomioon laitoksen luottokelpoisuus toiminnan jatkuvuuden kannalta ja jotka soveltuvat muuttuviin palkkioihin

1.   Seuraavat instrumenttiluokat täyttävät direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 1 kohdan l alakohdan ii alakohdassa säädetyt edellytykset:

a)

ensisijaisen lisäpääoman instrumenttien luokat, kun kyseiset luokat täyttävät 2 kohdassa ja 2 artiklassa tarkoitetut edellytykset ja ovat 5 artiklan 9 kohdan ja 5 artiklan 13 kohdan c alakohdan mukaisia;

b)

toissijaisen pääoman instrumenttien luokat, kun kyseiset luokat täyttävät 2 kohdassa ja 3 artiklassa tarkoitetut edellytykset ja ovat 5 artiklan mukaisia;

c)

sellaisten instrumenttien luokat, jotka voidaan muuntaa täysin ydinpääomainstrumenteiksi tai joiden kirjanpitoarvoa voidaan alentaa ja jotka eivät ole ensisijaisen lisäpääoman instrumentteja eivätkä toissijaisen pääoman instrumentteja, jäljempänä ’muut instrumentit’, 4 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, kun kyseiset luokat täyttävät 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset ja ovat 5 artiklan mukaisia.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen instrumenttiluokkien on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)

instrumenteille ei ole annettu vakuutta tai takausta, joka parantaa haltijan vaateiden etuoikeusasemaa;

b)

jos instrumenttia koskevissa säännöksissä sallitaan sen muuntaminen, kyseistä instrumenttia käytetään ainoastaan muuttuvien palkkioiden myöntämiseen, kun muuntokerroin tai -väli on asetettu sellaiselle tasolle, jolla varmistetaan, että sen instrumentin arvo, joksi alun perin myönnetty instrumentti muunnetaan, ei ole suurempi kuin alun perin myönnetyn instrumentin arvo silloin, kun se myönnettiin muuttuvana palkkiona;

c)

säännöksillä, jotka koskevat yksinomaan muuttuviin palkkioihin käytettäviä muunnettavia instrumentteja, varmistetaan, että sen instrumentin arvo, joksi alun perin myönnetty instrumentti muunnetaan, ei ole suurempi kuin alun perin myönnetyn instrumentin arvo muuntamishetkellä;

d)

instrumenttia koskevissa säännöksissä edellytetään, että mahdollinen voitonjako suoritetaan vähintään kerran vuodessa ja että se suoritetaan instrumentin haltijalle;

e)

instrumentit hinnoitellaan sovellettavan tilinpäätösstandardin mukaisesti siihen arvoon, joka niillä oli instrumentin myöntämishetkellä. Arvostamisessa otetaan huomioon laitoksen luottokelpoisuus, ja arvostamisesta tehdään riippumaton selvitys;

f)

säännöksissä, jotka koskevat yksinomaan muuttuvien palkkioiden myöntämistä varten liikkeeseen laskettuja instrumentteja, edellytetään sovellettavan tilinpäätösstandardin mukaisen arvostuksen suorittamista, jos instrumentin lunastus, osto-optio, takaisinosto tai muunto toteutetaan.

2 artikla

Ensisijaisen lisäpääoman instrumenttien luokkiin sovellettavat edellytykset

Ensisijaisen lisäpääoman instrumenttien luokkien on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)

instrumenttia koskevissa säännöksissä määritetään laukaiseva tapahtuma asetuksen (EU) N:o 575/2013 52 artiklan 1 kohdan n alakohdan soveltamiseksi;

b)

a alakohdassa tarkoitettu laukaiseva tapahtuma toteutuu, kun asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu instrumentin liikkeeseen laskevan laitoksen ydinpääoman osuus on pienempi kuin jompikumpi seuraavista:

i)

7 prosenttia;

ii)

7:ää prosenttia suurempi prosenttimäärä, jonka laitos on vahvistanut ja täsmentänyt instrumenttia koskevissa säännöksissä;

c)

toinen seuraavista vaatimuksista täyttyy:

i)

instrumentit lasketaan liikkeeseen yksinomaan muuttuvien palkkioiden myöntämistä varten, ja instrumenttia koskevilla säännöksillä varmistetaan, että mahdollinen voitonjako suoritetaan soveltamalla korkoa, joka on johdonmukainen verrattuna kyseisen laitoksen tai siihen luonteeltaan, laajuudeltaan, monimuotoisuudeltaan ja luottokelpoisuudeltaan verrattavissa olevien laitosten liikkeeseen laskemien vastaavien instrumenttien markkinakorkoon ja joka on joka tapauksessa palkkion myöntämishetkellä enintään 8 prosenttiyksikköä suurempi kuin unionin keskimääräinen vuosimuutos, jonka komissio (Eurostat) julkaisee neuvoston asetuksen (EY) N:o 2494/95 (5) 11 artiklan nojalla julkaisemissaan yhdenmukaistetuissa kuluttajahintaindekseissä. Kun instrumentit myönnetään sellaisille henkilöstön jäsenille, jotka pääasiallisesti harjoittavat toimintaansa unionin ulkopuolella, ja kun instrumentit ovat kolmannen maan liikkeeseen laskeman rahan määräisiä, laitokset voivat käyttää samankaltaista kyseiselle kolmannelle maalle laadittua riippumattomasti laskettua kuluttajahintaindeksiä;

ii)

sinä ajankohtana, jona instrumentit myönnetään muuttuvina palkkioina, vähintään 60 prosenttia liikkeeseenlaskun kohteina olevista instrumenteista on laskettu liikkeeseen muussa kuin muuttuvien palkkioiden myöntämistarkoituksessa ja niitä eivät pidä hallussaan seuraavat eivätkä mitkään yritykset, joilla on läheinen sidonnaisuus seuraaviin:

laitos tai sen tytäryritykset,

laitoksen tai sen tytäryritysten emoyrityksenä toimiva yritys,

emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset,

monialan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset,

rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja sen tytäryritykset.

3 artikla

Toissijaisen pääoman instrumenttien luokkiin sovellettavat edellytykset

Toissijaisen pääoman instrumenttien luokkien on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)

sinä ajankohtana, jona instrumentit myönnetään muuttuvina palkkioina, instrumenttien maturiteetista jäljellä olevan ajan on oltava yhtä pitkä tai pidempi kuin niiden lykkäys- ja säilytysaikojen summa, joita muuttuvaan palkkioon sovelletaan kyseisten instrumenttien myöntämisen osalta;

b)

instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että laukaisevan tapahtuman toteutuessa instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai väliaikaisesti tai instrumentit muunnetaan ydinpääomainstrumenteiksi;

c)

b alakohdassa tarkoitettu laukaiseva tapahtuma toteutuu, kun asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu instrumentin liikkeeseen laskevan laitoksen ydinpääoman osuus on pienempi kuin jompikumpi seuraavista:

i)

7 prosenttia;

ii)

7:ää prosenttia suurempi prosenttimäärä, jonka laitos on vahvistanut ja täsmentänyt instrumenttia koskevissa säännöksissä;

d)

toinen 2 artiklan c alakohdassa säädetyistä vaatimuksista täyttyy.

4 artikla

Muiden instrumenttien luokkiin sovellettavat edellytykset

1.   Muiden instrumenttien on täytettävä direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 1 kohdan l alakohdan ii alakohdassa säädetyt edellytykset jokaisessa seuraavassa tapauksessa 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti:

a)

muut instrumentit täyttävät 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset;

b)

muut instrumentit ovat sidottuja ensisijaisen lisäpääoman instrumenttiin tai toissijaisen pääoman instrumenttiin ja täyttävät 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset;

c)

muut instrumentit ovat sidottuja instrumenttiin, joka olisi ensisijaisen lisäpääoman instrumentti tai toissijaisen pääoman instrumentti, jollei sen liikkeeseenlaskijana olisi laitoksen emoyritys, joka jää asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin ulkopuolelle, ja muut instrumentit täyttävät 4 kohdassa säädetyt edellytykset.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut edellytykset ovat seuraavat:

a)

muut instrumentit on laskettava liikkeeseen suoraan tai sellaisen yhteisön kautta, joka kuuluu asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsernia koskevan konsolidoinnin piiriin, edellyttäen, että instrumentin liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuuteen kohdistuvan muutoksen voidaan kohtuudella olettaa johtavan samanlaiseen muutokseen muita instrumentteja muuttuvina palkkioina käyttävän laitoksen luottokelpoisuudessa;

b)

muita instrumentteja koskevissa säännöksissä ei anneta haltijalle oikeutta nopeuttaa suunniteltua voitonjaon suorittamista tai pääoman maksua muuten kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä;

c)

sinä ajankohtana, jona muut instrumentit myönnetään muuttuvina palkkioina, muiden instrumenttien maturiteetista jäljellä oleva aika on yhtä pitkä tai pidempi kuin niiden lykkäys- ja säilytysaikojen summa, joita sovelletaan kyseisten instrumenttien myöntämisen osalta;

d)

instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että laukaisevan tapahtuman toteutuessa instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai väliaikaisesti tai instrumentit muunnetaan ydinpääomainstrumenteiksi;

e)

d alakohdassa tarkoitettu laukaiseva tapahtuma toteutuu, kun asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu instrumentin liikkeeseen laskevan laitoksen ydinpääoman osuus on pienempi kuin jompikumpi seuraavista:

i)

7 prosenttia;

ii)

7:ää prosenttia suurempi prosenttimäärä, jonka laitos on vahvistanut ja täsmentänyt instrumenttia koskevissa säännöksissä;

f)

toinen 2 artiklan c alakohdassa säädetyistä vaatimuksista täyttyy.

3.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut edellytykset ovat seuraavat:

a)

muut instrumentit täyttävät 2 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetut edellytykset;

b)

muut instrumentit ovat sidottuja ensisijaisen lisäpääoman tai toissijaisen pääoman instrumenttiin, joka on laskettu liikkeeseen sellaisen yhteisön kautta, joka kuuluu asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla ryhmää koskevan konsolidoinnin piiriin, jäljempänä ’viiteinstrumentti’;

c)

viiteinstrumentti täyttää 2 kohdan c ja f alakohdassa säädetyt edellytykset sinä ajankohtana, jona instrumentti myönnetään muuttuvana palkkiona;

d)

muun instrumentin arvo on sidottu viiteinstrumenttiin niin, ettei se ole missään vaiheessa suurempi kuin viiteinstrumentin arvo;

e)

muuta instrumenttia koskevan oikeuden syntymisen jälkeen mahdollisesti suoritetun voitonjaon arvo on sidottu viiteinstrumenttiin niin, että suoritettu voitonjako ei ole missään vaiheessa suurempi kuin mahdolliset viiteinstrumentin perusteella suoritetut voitonjaot;

f)

muita instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että jos viiteinstrumentin osto-optio, muunto, takaisinosto tai lunastus toteutetaan lykkäys- tai säilytysajan kuluessa, muut instrumentit on sidottava vastaavaan viiteinstrumenttiin, joka täyttää tässä artiklassa säädetyt edellytykset, niin että muiden instrumenttien kokonaisarvo ei nouse.

4.   Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut edellytykset ovat seuraavat:

a)

toimivaltaiset viranomaiset ovat määränneet direktiivin 2013/36/EU 127 artiklan soveltamiseksi, että se laitos, joka laskee liikkeeseen instrumentin, johon muut instrumentit ovat sidottuja, kuuluu sellaisen konsolidoidun valvonnan piiriin, josta vastaa kolmannen maan valvontaviranomainen ja joka on rinnastettavissa valvontaan, jota koskevat kyseisessä direktiivissä säädetyt periaatteet sekä asetuksen (EU) N:o 575/2013 ensimmäisen osan II osaston 2 luvun vaatimukset;

b)

muut instrumentit täyttävät 3 kohdan a alakohdassa ja c–f alakohdassa tarkoitetut edellytykset.

5 artikla

Kirjanpitoarvon alentamiseen ja korottamiseen sekä muuntamiseen sovellettavat menettelyt

1.   Sovellettaessa 3 artiklan b alakohtaa ja 4 artiklan 2 kohdan d alakohtaa toissijaisen pääoman instrumentteja ja muita instrumentteja koskevien säännösten on vastattava 2–14 kohdassa säädettyjä menettelyjä ja ajoitusta, kun kyse on ydinpääoman osuuden sekä niiden määrien laskemisesta, joiden kirjanpitoarvoa on alennettava tai korotettava tai jotka on muunnettava. Ensisijaisen lisäpääoman instrumentteja koskevien säännösten on vastattava 9 kohdassa ja 13 kohdan c alakohdassa säädettyjä menettelyjä, kun kyseessä ovat määrät, joiden kirjanpitoarvoa on alennettava tai korotettava tai jotka on muunnettava.

2.   Kun toissijaisen pääoman instrumentteja ja muita instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että instrumentit on muunnettava ydinpääomainstrumenteiksi laukaisevan tapahtuman toteutuessa, kyseissä säännöksissä on määritettävä jompikumpi seuraavista:

a)

muuntokerroin ja sallitun muunnettavan määrän yläraja;

b)

ylä- ja alaraja instrumenttien muuntamiselle ydinpääomainstrumenteiksi.

3.   Kun instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että pääoman määrän kirjanpitoarvoa on alennettava laukaisevan tapahtuman toteutuessa, arvon alentamisessa on pysyvästi tai väliaikaisesti pienennettävä kaikkia seuraavia:

a)

instrumentin haltijan vaadetta laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä;

b)

määrää, joka on maksettava, jos instrumentin osto-optio toteutetaan tai instrumentti lunastetaan;

c)

instrumenttiin liittyvää voitonjakoa.

4.   Kirjanpitoarvon alentamisen jälkeen mahdollisesti suoritettavan voitonjaon on perustuttava pienennettyyn pääoman määrään.

5.   Instrumenttien kirjanpitoarvon alentaminen tai instrumenttien muuntaminen synnyttää sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti eriä, jotka katsotaan ydinpääomaeriksi.

6.   Jos laitos on todennut, että ydinpääoman osuus on laskenut alle tason, joka käynnistää instrumentin muuntamisen tai kirjanpitoarvon alentamisen, laitoksen ylimmän hallintoelimen tai muun asianomaisen elimen on viipymättä todettava, että laukaiseva tapahtuma on toteutunut, ja laitoksella on peruuttamaton velvollisuus alentaa instrumentin kirjanpitoarvoa tai muuntaa instrumentti.

7.   Niiden instrumenttien kokonaismäärä, joiden kirjanpitoarvoa on alennettava tai jotka on muunnettava laukaisevan tapahtuman toteutuessa, ei saa olla pienempi kuin pienin seuraavista:

a)

määrä, joka vaaditaan laitoksen ydinpääoman osuuden palauttamiseksi kokonaan prosenttiosuuteen, joka on määritetty laukaisevaksi tapahtumaksi instrumenttia koskevissa säännöksissä;

b)

instrumentin koko pääoman määrä.

8.   Laukaisevan tapahtuman toteutuessa laitosten on toimittava seuraavasti:

a)

ilmoitettava asiasta niille henkilöstön jäsenille, joille instrumentit on myönnetty muuttuvina palkkioina, sekä niille henkilöille, joilla on edelleen hallussaan kyseisiä instrumentteja;

b)

alennettava mahdollisimman pian ja enintään kuukauden kuluessa instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa tai muunnettava instrumentit ydinpääomainstrumenteiksi tässä artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

9.   Jos ensisijaisen lisäpääoman instrumentteihin, toissijaisen pääoman instrumentteihin ja muihin instrumentteihin sisältyy samankaltainen kynnystaso, pääoman määrän kirjanpitoarvon alentamista tai muuntamista on sovellettava määräsuhteen perusteella kaikkiin, joilla on hallussaan kyseisiä instrumentteja, joita käytetään muuttuviin palkkioihin.

10.   Instrumentin kirjanpitoarvon alentamisen tai muuntamisen määrästä on tehtävä riippumaton selvitys. Kyseinen riippumaton selvitys on toteutettava mahdollisimman pian, eikä se saa estää sitä, että laitos alentaa instrumentin kirjanpitoarvoa tai muuntaa instrumentin.

11.   Laitoksen, joka laskee liikkeeseen instrumentteja, jotka laukaisevan tapahtuman toteutuessa muuntuvat ydinpääomaksi, on varmistettava, että sen sallittu osakepääoma on aina riittävä kaikkien tällaisten muunnettavien instrumenttien muuntamiseksi osakkeiksi, jos laukaiseva tapahtuma toteutuu. Laitoksella on aina oltava tarvittava ennakkolupa laskea liikkeeseen ydinpääomainstrumentteja, joiksi tällaiset instrumentit muunnettaisiin laukaisevan tapahtuman toteutuessa.

12.   Laitoksen, joka laskee liikkeeseen instrumentteja, jotka laukaisevan tapahtuman toteutuessa muuntuvat ydinpääomaksi, on varmistettava, ettei muuntamiselle ole menettelyllisiä esteitä perustamisasiakirjan tai yhtiöjärjestyksen tai sopimusluonteisten järjestelyjen nojalla.

13.   Jotta kirjanpitoarvon alentamista voitaisiin pitää väliaikaisena, kaikkien seuraavien ehtojen on täytyttävä:

a)

kirjanpitoarvon korottamisen on perustuttava voittoihin sen jälkeen, kun laitos on muodollisella päätöksellä vahvistanut lopulliset voitot;

b)

laitoksella on täysi harkintavalta toteuttaa instrumentin kirjanpitoarvon korottaminen tai pienennettyyn pääomaan perustuva kuponkien maksaminen c, d ja e alakohdan rajoitusten puitteissa, eikä laitoksella ole mitään velvollisuutta toteuttaa tai nopeuttaa kirjanpitoarvon korottamista erityisissä olosuhteissa;

c)

kirjanpitoarvon korottaminen toteutetaan suhteessa samankaltaisiin ensisijaisen lisäpääoman instrumentteihin, toissijaisen pääoman instrumentteihin ja muihin instrumentteihin, joita käytetään muuttuviin palkkioihin ja joihin on sovellettu kirjanpitoarvon alentamista;

d)

toissijaisen pääoman ja muiden instrumenttien kirjanpitoarvon korottamisen ja pienennettyyn pääomaan perustuvan kuponkien maksamisen yhteenlasketun enimmäismäärän on vastattava laitoksen voittoa kerrottuna luvulla, joka saadaan jakamalla i alakohdassa määritetty määrä ii alakohdassa määritetyllä määrällä:

i)

laitoksen kaikkien kirjanpitoarvon alentamisen kohteena olleiden toissijaisen pääoman instrumenttien ja muiden instrumenttien nimellismäärien summa ennen kirjanpitoarvon alentamista;

ii)

laitoksen omien varojen ja muuttuviin palkkioihin käytettyjen muiden instrumenttien nimellismäärän summa;

e)

kaikkien kirjanpitoarvon korottamisten ja pienennettyyn pääomaan perustuvien kuponkien maksamisten yhteenlaskettua määrää on käsiteltävä maksuna, joka johtaa ydinpääoman pienenemiseen, ja siihen, samoin kuin muihin ydinpääomainstrumentteihin liittyviin voitonjakoihin, sovelletaan direktiivin 2013/36/EU 141 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua jakokelpoista enimmäismäärää koskevia rajoituksia.

14.   Sovellettaessa 13 kohdan d alakohtaa laskelma tehdään sillä hetkellä, jolloin kirjanpitoarvon korottaminen toteutetaan.

6 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(3)  Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea: Palkkiopolitiikkoja ja palkkiokäytäntöjä koskevat ohjeet, annettu 10 päivänä joulukuuta 2010.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(5)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2494/95, annettu 23 päivänä lokakuuta 1995, yhdenmukaistetuista kuluttajahintaindekseistä (EYVL L 257, 27.10.1995, s. 1).


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/29


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 528/2014,

annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joita sovelletaan markkinariskiä koskevassa standardimenetelmässä optioihin liittyviin muihin riskeihin kuin deltaa koskeviin riskeihin

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (1) ja erityisesti sen 329 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan, 352 artiklan 6 kohdan kolmannen alakohdan ja 358 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 esitetyn toimeksiannon mukaan olisi määriteltävä useita menetelmiä, joiden avulla omien varojen vaatimuksissa voidaan ottaa huomioon muut kuin deltaa koskevat riskit ”oikeassa suhteessa laitosten optioihin ja optiotodistuksiin liittyvän toiminnan laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden”, ja siksi olisi asianmukaista kehittää menetelmiä, joiden erilaiset kehittyneisyysasteet ja riskiherkkyystasot vastaisivat laitosten erilaisia profiileja. Optioihin ja optiotodistuksiin liittyvien muiden kuin deltaa koskevien riskien mittaamista varten on näin ollen aiheellista määrittää seuraavat kolme vaihtoehtoista menetelmää monimuotoisuuteen perustuvassa järjestyksessä: i) yksinkertaistettu menetelmä, ii) delta plus -menetelmä ja iii) skenaariomenetelmä. Tällaisella kolmeen menetelmään perustuvalla lähestymistavalla pannaan pitkälti täytäntöön Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) vahvistama muihin kuin deltaa koskeviin riskeihin liittyvä kehys, johon on tehty tarvittavat muutokset asetuksen (EU) N:o 575/2013 huomioon ottamiseksi. Tämän lähestymistavan lisäetuna on, että sillä varmistetaan EU:n sääntöjen ja kansainvälisesti sovittujen vähimmäisvaatimusten yhdenmukaisuus.

(2)

Koska on välttämätöntä, että delta plus -menetelmää soveltaville laitoksille annetaan mahdollisuus käsitellä epäjatkuvia optioita (non-continuous options) riskiherkemmällä tavalla, laitosten pitäisi voida yhdistellä optioiden ja optiotodistusten riskien mittaamiseen tarkoitettuja menetelmiä tietyin edellytyksin, oli kyse sitten ryhmittymistä tai yksittäisistä oikeushenkilöistä. Jotta voitaisiin kuitenkin estää se, että laitosten olisi mahdollista soveltaa menetelmiä valikoivasti tarkoituksenaan omien varojen vaatimusten minimoiminen, menetelmien yhdisteleminen olisi sallittava yksilöllisellä tasolla ainoastaan sillä edellytyksellä, että laitokset täsmentävät ennen niiden käyttöä, mikä on kunkin menetelmän soveltamisala, jotta menetelmää sovellettaisiin koko ajan johdonmukaisesti.

(3)

Optioihin ja optiotodistuksiin liittyviin muihin kuin deltaa koskeviin riskeihin voivat muun muassa kuulua tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa esitetyt rahoitusvälineen gamman muutoksista aiheutuvat riskit, jäljempänä ’gammariski’ tai ’konveksisuutta koskeva riski’, tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa esitetyt vegan muutoksista aiheutuvat riskit, jäljempänä ’eariski’ tai ’volatiliteettia koskevat riski’, korkojen muutoksista aiheutuvat riskit, jäljempänä ’korkoriski’ tai ’rhoriski’, epälineaarisuudet, joita gammariskeillä ei kyetä ottamaan huomioon, ja koriin sisältyviä optioita tai optiotodistuksia koskeva implisiittisten korrelaatioiden riski. Näistä riskeistä ainoastaan gamma- ja vegariskit ovat niin merkittäviä, että omien varojen vaatimusten asettaminen on niiden osalta perusteltua, myös silloin, kun kyse on monimuotoisista laitoksista, joten vain kyseiset riskityypit olisi sisällytettävä omien varojen vaatimusten laskentaan. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaan laitosten on saatava toimivaltaiselta viranomaiseltaan lupa, ennen kuin ne voivat käyttää sisäistä mallia deltan laskemiseen. Muihin kuin deltaa koskeviin riskeihin perustuvien menetelmien käyttöä on kuitenkin seurattava ja arvioitava laitosten vakavaraisuuden arviointiprosessiin liittyvien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (2) säännösten mukaisesti. Lisäksi skenaariomenetelmän monimutkaisuuden takia toimivaltaisten viranomaisten olisi seurattava sitä tarkasti, ja menetelmän käyttöön laitoksissa olisi sovellettava tarkkoja soveltamisedellytyksiä sekä ennen ensimmäistä käyttökertaa että jatkuvassa käytössä.

(4)

Koska koronvaihtosopimusten, joissa kiinteä korko vaihdetaan vaihtuvaan korkoon, käsittelyä koskevaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 330 artiklaa sovelletaan vain korkoriskin suhteen, kyseistä artiklaa ei pitäisi ottaa huomioon tiettyjen rahoitusvälineiden, kuten swaptioiden, kohdalla.

(5)

Tämän asetuksen säännökset liittyvät läheisesti toisiinsa, sillä ne kaikki koskevat eri kohde-etuuksiin liittyvien optioiden ja optiotodistusten riskien mittausta muiden kuin deltaa koskevien riskien tapauksessa. Jotta varmistettaisiin niiden säännösten yhdenmukaisuus, joiden pitäisi tulla voimaan samaan aikaan, ja jotta asianomaisten velvoitteiden soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden olisi helpompi saada näistä säännöksistä kattava käsitys ja tutustua niihin vaivattomasti, on suotavaa, että kaikki asetuksessa (EU) N:o 575/2013 edellytetyt tekniset sääntelystandardit, jotka koskevat kyseessä olevaa aihetta, sisällytetään yhteen asetukseen.

(6)

Tämä asetus perustuu Euroopan pankkiviranomaisen Euroopan komissiolle esittämiin teknisten sääntelystandardien luonnoksiin.

(7)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen niistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (3) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Omien varojen vaatimusten määrittäminen optioiden ja optiotodistusten muiden kuin deltaa koskevien riskien osalta

1.   Laitosten on laskettava markkinariskiin liittyvät omien varojen vaatimuksensa optioiden tai optiotodistusten muiden kuin deltaa koskevien riskien osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 329 artiklan 3 kohdan, 352 artiklan 6 kohdan ja 358 artiklan 4 kohdan edellyttämällä tavalla noudattaen jotakin seuraavista menetelmistä:

a)

tämän asetuksen 2 ja 3 artiklassa esitetty yksinkertaistettu menetelmä;

b)

tämän asetuksen 4, 5 ja 6 artiklassa esitetty delta plus -menetelmä;

c)

tämän asetuksen 7, 8 ja 9 artiklassa esitetty skenaariomenetelmä.

2.   Laitokset voivat yhdistellä eri menetelmiä, kun ne laskevat omia varoja koskevia vaatimuksia konsolidoidulla tasolla. Laitokset voivat yksilöllisellä tasolla käyttää yhdessä vain skenaariomenetelmää ja delta plus -menetelmää 4–9 artiklassa säädetyin edellytyksin.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua laskelmaa varten laitosten on:

a)

jaettava optioista tai optiotodistuksista muodostuvat korit niiden perusosatekijöihin;

b)

jaettava korkokatot ja korkolattiat tai muut eri ajankohtien korkoihin liittyvät optiot itsenäisiksi optioiksi, jotka liittyvät eri ajanjaksoihin [(”korkokatto-optiot” (caplets) ja ”korkolattiaoptiot” (floorlets)];

c)

käsiteltävä optioita tai optiotodistuksia koronvaihtosopimuksissa, joissa kiinteä korko vaihdetaan vaihtuvaan korkoon, sopimuksen kiinteäkorkoista puolta koskevina optioina tai optiotodistuksina;

d)

käsiteltävä optioita tai optiotodistuksia, jotka liittyvät useampaan kuin yhteen 5 artiklan 3 kohdassa kuvattuun kohde-etuuteen, optioista tai optiotodistuksista muodostuvana korina, jossa kullakin optiolla on yksi erillinen kohde-etuus.

2 artikla

Yksinkertaistetun menetelmän soveltamisedellytykset

Laitokset, jotka ostavat yksinomaan optioita ja optiotodistuksia, voivat soveltaa ainoastaan yksinkertaistettua menetelmää.

3 artikla

Omien varojen vaatimusten määrittäminen yksinkertaistetun menetelmän mukaisesti

1.   Yksinkertaistettua menetelmää soveltavien laitosten on laskettava osto- ja myyntioptioiden tai -optiotodistusten muihin kuin deltaa koskeviin riskeihin liittyvät omien varojen vaatimukset määränä, joka sen mukaan, kumpi luvuista on suurempi, on joko nolla tai seuraavien arvojen välinen erotus:

a)

2–5 kohdan mukainen bruttomäärä;

b)

riskipainotettu deltavasta-arvo, joka lasketaan kertomalla kohde-etuutena toimivan rahoitusvälineen markkina-arvo ensin delta-luvulla ja sitten yhdellä seuraavista asianmukaisista painotuksista:

i)

erityisten ja yleisten osakeriskien tai korkoriskien osalta painotus on asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan IV osaston 2 luvun mukainen;

ii)

hyödykeriskin osalta painotus on asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan IV osaston 4 luvun mukainen; ja

iii)

valuuttakurssiriskin osalta painotus on asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan IV osaston 3 luvun mukainen.

2.   Jos optiot tai optiotodistukset kuuluvat jompaankumpaan seuraavista luokista, 1 kohdassa tarkoitettu bruttomäärä on määritettävä 3–4 kohdan mukaisesti:

a)

optiot ja optiotodistukset, jotka antavat ostajalle rajoittamattoman oikeuden ostaa kohde-etuus tiettyyn ennalta määrättyyn hintaan päättymispäivänä tai milloin tahansa ennen päättymispäivää ja jotka velvoittavat myyjän täyttämään ostajan vaatimuksen (”yksinkertaiset osto-optiot tai -optiotodistukset”);

b)

optiot tai optiotodistukset, jotka antavat ostajalle rajoittamattoman oikeuden myydä kohde-etuus a alakohdassa kuvatulla tavalla (”yksinkertaiset myyntioptiot tai -optiotodistukset”).

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu bruttomäärä lasketaan suurimpana lukuna nollan ja sen luvun väliltä, joka on tuloksena, kun kohde-etuutena olevan arvopaperin markkina-arvo kerrotaan kohde-etuuden osalta erityisiin ja yleisiin markkinariskeihin liittyvien omien varojen vaatimusten yhteismäärällä ja tästä vähennetään se voitto, joka option välittömästä lunastuksesta mahdollisesti syntyisi (”käteisenä rahana”), jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

optio tai optiotodistus sisältää oikeuden myydä kohde-etuutena oleva omaisuuserä (”long put”, pitkä myyntioptio), ja siihen liittyy omistusosuuksia kohde-etuutena olevasta omaisuuserästä (”pitkä positio kohde-etuutena olevassa rahoitusvälineessä”);

b)

optio tai optiotodistus sisältää oikeuden ostaa kohde-etuutena oleva omaisuuserä (”long call”, pitkä osto-optio), ja siihen liittyy lupaus myydä omistusosuuksia kohde-etuutena olevasta rahoitusvälineestä (”lyhyt positio kohde-etuutena olevassa omaisuuserässä”).

4.   Jos optio tai optiotodistus sisältää oikeuden ostaa kohde-etuutena oleva omaisuuserä (”long call”, pitkä osto-optio) tai oikeuden myydä kohde-etuutena oleva omaisuuserä (”long put”, pitkä myyntioptio), 1 kohdassa tarkoitetun bruttomäärän tulee olla pienempi seuraavista kahdesta määrästä:

a)

kohde-etuutena olevan arvopaperin markkina-arvo kerrottuna kohde-etuutena olevan omaisuuserän osalta erityisiin ja yleisiin markkinariskeihin liittyvien vaatimusten yhteismäärällä;

b)

position arvo, joka määritetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 104 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa säädetyllä tavalla joko arvostamalla markkinahintaan tai arvostamalla mallin avulla (”option tai optiotodistuksen markkina-arvo”).

5.   Kaikkien sellaisten optioiden taikka optiotodistusten osalta, joilla ei ole 2 kohdassa tarkoitettuja ominaisuuksia, 1 kohdassa tarkoitetun bruttomäärän on oltava kyseisen option tai optiotodistuksen markkina-arvo.

4 artikla

Kuvaus omien varojen vaatimusten määrittämisestä delta plus -menetelmän mukaisesti

1.   Mikäli laitokset valitsevat delta plus -menetelmän, optioihin tai optiotodistuksiin liittyvien muiden kuin deltaa koskevien riskien omien varojen vaatimukset on laskettava sellaisten optioiden ja optiotodistusten osalta, joiden gamma on jatkuva kohde-etuuden hinnan funktio ja joiden vega on puolestaan jatkuva implisiittisen volatiliteetin funktio (”jatkuvat optiot ja optiotodistukset”), seuraavien vaatimusten summana:

a)

omien varojen vaatimukset, jotka liittyvät kohde-etuuden hintaan perustuvaan deltan osittaisderivaattaan, joka on joukkovelkakirjaoptioiden ja -optiotodistusten osalta kohde-etuutena olevan joukkovelkakirjan sisäiseen korkoon perustuva deltan osittaisderivaatta ja swaptioiden osalta niiden vaihtokurssiin perustuva deltan osittaisderivaatta;

b)

vaatimus, joka liittyy implisiittiseen volatiliteettiin perustuvaan option tai optiotodistuksen arvon ensimmäiseen osittaisderivaattaan.

2.   Implisiittiseksi volatiliteetiksi katsotaan option tai optiotodistuksen hinnoittelukaavan mukainen volatiliteetin arvo, jonka kohdalla määrätyn hinnoittelumallin ja kaikkien muiden havainnoitavien hinnoitteluparametrien puitteissa option tai optiotodistuksen teoreettinen hinta vastaa sen markkina-arvoa, kun ”markkina-arvo” ymmärretään 3 artiklan 4 kohdassa kuvatulla tavalla.

3.   Omien varojen vaatimukset epäjatkuviin optioihin tai optiotodistuksiin liittyvien muiden kuin deltaa koskevien riskien osalta määritetään seuraavasti:

a)

siinä tapauksessa, että optiot tai optiotodistukset on ostettu, suurimpana määränä nollan ja seuraavien arvojen välisen erotuksen väliltä:

i)

option tai optiotodistuksen markkina-arvo ymmärrettynä 3 artiklan 4 kohdassa kuvatulla tavalla;

ii)

riskipainotettu deltavasta-arvo ymmärrettynä 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa kuvatulla tavalla;

b)

siinä tapauksessa, että optiot tai optiotodistukset on myyty, suurimpana määränä nollan ja seuraavien arvojen välisen erotuksen väliltä:

i)

kohde-etuutena olevan omaisuuserän asianmukainen markkina-arvo, joksi katsotaan joko option lunastuspäivän suurin mahdollinen maksu, mikäli se on sopimuksessa vahvistettu, tai kohde-etuutena olevan omaisuuserän markkina-arvo tai efektiivinen nimellisarvo, mikäli sopimuksessa ei ole vahvistettu suurinta mahdollista maksua;

ii)

riskipainotettu deltavasta-arvo ymmärrettynä 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa kuvatulla tavalla.

4.   Omien varojen vaatimusten laskennassa sovellettavat gamma- ja vega-arvot on laskettava käyttämällä asetuksen (EU) N:o 575/2013 329 artiklan 1 kohdassa, 352 artiklan 1 kohdassa ja 358 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua asianmukaista hinnoittelumallia. Jos gammaa tai vegaa ei voida laskea tämän edellytyksen mukaisesti, muiden kuin deltaa koskevien riskien pääomavaatimus on laskettava 3 kohdan mukaisesti.

5 artikla

Omien varojen vaatimusten määrittäminen gammariskien osalta delta plus -menetelmän mukaisesti

1.   Gammariskejä koskevat omien varojen vaatimukset on 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi laskettava prosessissa, joka koostuu seuraavista vaiheista:

a)

kullekin yksittäiselle optiolle tai optiotodistukselle lasketaan gammavaikutus;

b)

samaan erilliseen kohde-etuustyyppiin liittyvien yksittäisten optioiden tai optiotodistusten gammavaikutukset lasketaan yhteen;

c)

kaikkien vaiheesta b saatavien negatiivisten arvojen yhteenlasketun summan absoluuttinen arvo muodostaa gammariskiä koskevat omien varojen vaatimukset. Vaiheesta b saatavia positiivisia arvoja ei oteta huomioon.

2.   Gammavaikutukset on 1 kohdan a alakohdassa esitetyn vaiheen soveltamiseksi laskettava liitteessä I kuvatun kaavan mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa esitettyä vaihetta sovellettaessa seuraavat katsotaan erilliseksi kohde-etuustyypiksi:

a)

samassa valuutassa olevien korkojen osalta: kukin asetuksen (EU) N:o 575/2013 339 artiklan taulukossa 2 säädetty maturiteettiluokka;

b)

osakkeiden ja osakeindeksien osalta: kukin asetuksen (EU) N:o 575/2013 341 artiklan 3 kohdan nojalla laadittavissa säännöissä määritelty markkina;

c)

valuuttojen ja kullan osalta: kukin valuuttapari ja kulta;

d)

hyödykkeiden osalta: asetuksen (EU) N:o 575/2013 357 artiklan 4 kohdan mukaisesti samanlaisiksi katsottavat hyödykkeet.

6 artikla

Omien varojen vaatimusten määrittäminen vegariskien osalta delta plus -menetelmän mukaisesti

Vegariskejä koskevat omien varojen vaatimukset on 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi laskettava prosessissa, joka koostuu seuraavista vaiheista:

a)

kullekin yksittäiselle optiolle määritetään vega-arvo;

b)

kunkin yksittäisen option osalta lasketaan implisiittisen volatiliteetin arvioitu plus/miinus 25 prosentin muutos, kun implisiittinen volatiliteetti ymmärretään 4 artiklan 2 kohdassa kuvatulla tavalla;

c)

kunkin yksittäisen option osalta a alakohdan mukaisesta vaiheesta saatava vega-arvo kerrotaan b alakohdan mukaisesta vaiheesta saatavalla implisiittisen volatiliteetin arvioidulla muutoksella;

d)

kunkin 5 artiklan 3 kohdassa kuvatulla tavalla ymmärrettävän erillisen kohde-etuustyypin osalta vaiheesta c saatavat arvot lasketaan yhteen;

e)

d alakohdan mukaisesta vaiheesta saatavien absoluuttisten arvojen summasta muodostuu vegariskien osalta omien varojen vaatimusten kokonaismäärä.

7 artikla

Skenaariomenetelmän soveltamisedellytykset

Laitokset voivat soveltaa skenaariomenetelmää siinä tapauksessa, että ne täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

a)

laitoksilla on riskejä valvova yksikkö, joka seuraa laitosten optiosalkkujen riskejä ja raportoi johdolle seurannan tuloksista;

b)

laitokset ovat ilmoittaneet toimivaltaisille viranomaisille ne ennalta määritellyt vastuut, jotka tällä menetelmällä katetaan, ja menetelmää sovelletaan koko ajan johdonmukaisesti;

c)

laitokset integroivat skenaariomenetelmän tulokset laitoksen johdolle annettaviin sisäisiin raportteihin.

Laitosten on c alakohdassa esitetyn vaatimuksen täyttämiseksi määriteltävä ne nimenomaiset positiot, jotka kuuluvat skenaariomenetelmän soveltamisalaan, mukaan lukien tuotetyyppi tai yksilöity kaupankäyntiyksikkö ja salkku, määrätyt riskienhallintamenetelmät, joita sovelletaan kyseisiin positioihin, tietotekniikkasovellus, joka on tarkoitettu sovellettavaksi nimenomaan kyseisiin positioihin, ja perustelut sille, miksi juuri kyseiset positiot on luokiteltu skenaariomenetelmän piiriin ja muut positiot muiden menetelmien piiriin.

8 artikla

Skenaariomenetelmän mukaisen skenaariomatriisin määrittely

1.   Laitoksen on määriteltävä kullekin 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle erilliselle kohde-etuustyypille skenaariomatriisi, joka sisältää skenaariojoukon.

2.   Skenaariomatriisin ensimmäinen ulottuvuus muodostuu kohde-etuuden vallitsevaa arvoa nostavista ja laskevista hinnanmuutoksista. Muutosten vaihtelualueen on oltava seuraavanlainen:

a)

korko-optioiden tai -optiotodistusten osalta plus/miinus arvioitu koron muutos, joka esitetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 339 artiklassa olevan taulukon 2 viidennessä sarakkeessa;

b)

osakkeita tai osakeindeksejä koskevien optioiden tai optiotodistusten osalta plus/miinus painotus, joka esitetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 343 artiklassa;

c)

valuutta- ja kultaoptioiden taikka -optiotodistusten osalta plus/miinus painotus, joka esitetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 351 artiklassa taikka soveltuvin osin 354 artiklassa;

d)

hyödykeoptioiden (optiotodistusten) osalta plus/miinus painotus, joka esitetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 360 artiklan 1 kohdan a alakohdassa.

3.   Kohde-etuuden hinnanmuutoksia koskevat skenaariot määritellään vähintään seitsemästä kohdasta koostuvalla ruudukolla, johon sisällytetään senhetkinen havainto ja jossa 2 kohdassa esitetty vaihtelualue jaetaan tasavälisiin luokkiin.

4.   Skenaariomatriisin toinen ulottuvuus muodostuu volatiliteetin muutoksista. Volatiliteetin muutosten vaihtelualueen on oltava plus/miinus 25 prosenttia implisiittisestä volatiliteetista, ja implisiittinen volatiliteetti ymmärretään 4 artiklan 2 kohdassa kuvatulla tavalla. Tämä vaihtelualue jaetaan vähintään kolmesta kohdasta koostuvaan ruudukkoon, johon sisältyy nollan prosentin muutos ja jossa vaihtelualue jaetaan tasavälisiin luokkiin.

5.   Skenaariomatriisi määritetään 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen kohtien kaikista mahdollisista yhdistelmistä. Kukin yhdistelmä muodostaa yhden skenaarion.

9 artikla

Omien varojen vaatimusten määrittäminen skenaariomenetelmän mukaisesti

Skenaariomenetelmässä optioiden tai optiotodistusten muihin kuin deltaa koskeviin riskeihin liittyvät omien varojen vaatimukset lasketaan seuraavista vaiheista koostuvan prosessin kautta:

a)

kunkin yksittäisen option tai optiotodistuksen osalta sovelletaan kaikkia 8 artiklassa tarkoitettuja skenaarioita kutakin skenaariota vastaavan simuloidun nettotappion tai -voiton laskemiseen. Simuloinnissa tulee soveltaa kattavia uudelleenarvostusmenetelmiä simuloimalla hinnanmuutoksia hinnoittelumallien avulla ja turvautumatta tällaisten mallien vastaavanlaisiin paikallistason versioihin;

b)

edellä a alakohdan mukaisella laskelmalla yksittäisistä skenaarioista saadut arvot lasketaan yhteen kunkin 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun erillisen kohde-etuustyypin osalta;

c)

kunkin 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun erillisen kohde-etuustyypin osalta lasketaan ”asianmukaiseksi skenaarioksi” se skenaario, jonka kohdalla vaiheessa b määritetyistä arvoista syntyy suurin tappio tai, mikäli tappioita ei ole, pienin voitto;

d)

kunkin 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun erillisen kohde-etuustyypin osalta lasketaan omien varojen vaatimukset liitteessä II kuvatun kaavan mukaisesti;

e)

optioiden tai optiotodistusten muihin kuin deltaa koskeviin riskeihin liittyvien omien varojen vaatimusten kokonaismäärä on summa, joka saadaan, kun lasketaan yhteen vaiheessa d kuvailluista laskelmista saadut omien varojen vaatimukset kunkin 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun erillisen kohde-etuustyypin osalta.

10 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).


LIITE I

5 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa käytettävä kaava

5 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa käytettävä kaava

gammavaikutus = ^ × gamma × VU2

jossa VU on

a)

korko-optioiden tai korko-optiotodistusten tai joukkovelkakirjojen tapauksessa yhtä suuri kuin asetuksen (EU) N:o 575/2013 339 artiklassa olevan taulukon 2 viidennessä sarakkeessa ilmoitettu arvioitu koron muutos;

b)

osakkeita koskevien optioiden tai optiotodistusten ja osakeindeksien tapauksessa yhtä suuri kuin kohde-etuuden markkina-arvo kerrottuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 343 artiklassa esitetyllä painotuksella;

c)

valuutta- ja kultaoptioiden tai -optiotodistusten tapauksessa yhtä suuri kuin kohde-etuuden markkina-arvo raportointivaluuttana laskettuna ja kerrottuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 351 artiklassa esitetyllä painotuksella tai soveltuvin osin asetuksen (EU) N:o 575/2013 354 artiklassa esitetyllä painotuksella;

d)

hyödykeoptioiden tai -optiotodistusten tapauksessa yhtä suuri kuin kohde-etuuden markkina-arvo kerrottuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 360 artiklan 1 kohdan a alakohdassa esitetyllä painotuksella.


LIITE II

9 artiklan d alakohtaa sovellettaessa käytettävä kaava

9 artiklan d alakohtaa sovellettaessa käytettävä kaava

Omien varojen vaatimus = – min (0,PC-DE)

jossa

a)

PC (”Price Change”, hinnanmuutos) on sellaisten optioiden hinnanmuutosten summa, joilla on sama 5 artiklan 3 kohdassa kuvatulla tavalla ymmärrettävä erillinen kohde-etuustyyppi (tappiot miinusmerkkisinä ja voitot plusmerkkisinä) ja jotka vastaavat 8 artiklan 2 kohdassa esitetyssä vaiheessa c määritettyä asianmukaista skenaariota;

b)

DE (”delta effect”) on delta-vaikutus, joka lasketaan seuraavasti:

DE = ADEV × PPCU

jossa

i)

ADEV (”aggregated delta equivalent value”, yhteenlaskettu deltavasta-arvo) on sellaisten optioiden negatiivisten tai positiivisten deltojen summa, joilla on sama 5 artiklan 3 kohdassa kuvatulla tavalla ymmärrettävä erillinen kohde-etuustyyppi, kerrottuna sopimuksen kohde-etuuden markkina-arvolla;

ii)

PPCU (”percentage price change of the underlying”, kohde-etuuden prosentuaalinen hinnanmuutos) on 5 artiklan 3 kohdassa kuvatulla tavalla ymmärrettävän kohde-etuuden prosentuaalinen hinnanmuutos, joka vastaa 8 artiklan 2 kohdassa esitetyssä vaiheessa c määritettyä asianmukaista skenaariota.


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/36


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 529/2014,

annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä sisäisten luottoluokitusten menetelmän ja kehittyneen mittausmenetelmän laajennusten ja muutosten olennaisuuden arvioinnissa käytettävien teknisten sääntelystandardien osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 (1) muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja erityisesti sen 143 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan sekä 312 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 143 artiklan 3 kohdan mukaisesti luokitusjärjestelmän soveltamisalalla tarkoitetaan vastuutyyppiä, joka voidaan luokitella erityisellä luokitusjärjestelmällä.

(2)

Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 erotetaan toisistaan sisäisten luottoluokitusten menetelmään (IRB-menetelmä) ja kehittyneeseen mittausmenetelmään (AMA-menetelmä) tehdyt olennaiset laajennukset tai muutokset, jotka edellyttävät luvan hankintaa, ja kaikki muut muutokset, joista on annettava ilmoitus. Jälkimmäisten muutosten osalta asetuksessa (EU) N:o 575/2013 ei mainita laajennuksen tai muutoksen ilmoitusajankohtaa eli sitä, olisiko muutoksesta ilmoitettava ennen sen tekemistä vai sen jälkeen. Olisi katsottava, ettei merkitykseltään vähäisten laajennusten tai muutosten tarvitse olla toimivaltaisten viranomaisten tiedossa etukäteen. Lisäksi laitosten kannalta olisi tehokkaampaa ja vähemmän työlästä, jos ne keräävät tällaiset merkitykseltään vähäiset muutokset ja ilmoittavat ne toimivaltaisille viranomaisille säännöllisin väliajoin. Tämä onkin ollut valvontakäytäntönä jo useissa jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi ilmoituksen antamista edellyttävät laajennukset ja muutokset olisi jaettava edelleen laajennuksiin ja muutoksiin, joista on annettava ilmoitus ennen niiden tekemistä, ja laajennuksiin ja muutoksiin, joista on ilmoitettava vasta niiden tekemisen jälkeen. Tällä tavoin voitaisiin lisäksi varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat päivittäisissä tehtävissään päähuomion kohteeksi ne laajennukset ja muutokset, jotka saattavat muuttaa olennaisesti omien varojen vaatimuksia taikka malleilla tai luokitusjärjestelmillä saavutettavia tuloksia. Tämä antaisi varmuuden myös siitä, että laitokset erottavat toisistaan erittäin merkittävät laajennukset ja muutokset sekä merkitykseltään vähäiset laajennukset ja muutokset riskipainotteisen valvontamenetelmän perusteella. Tällaisen eron tekeminen niiden laajennusten ja muutosten välillä, joista on ilmoitettava ennen niiden tekemistä, ja niiden laajennusten ja muutosten välillä, joista on ilmoitettava niiden tekemisen jälkeen, olisi järkevää, koska ilmoituksen antaminen ennen laajennusten ja muutosten tekemistä antaisi toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden tarkastella uudelleen tämän asetuksen asianmukaista soveltamista. Tämä puolestaan keventäisi myös laitosten valvontarasitetta.

(3)

Malleihin tehtyjen laajennusten ja muutosten olennaisuus riippuu yleensä ehdotetun laajennuksen tai muutoksen tyypistä ja luokasta (mikä olisi otettava huomioon laadullisissa perusteissa) ja mahdollisuudesta, että laajennus tai muutos muuttaa omien varojen vaatimuksia tai tapauksen mukaan riskipainotettuja vastuueriä (mikä olisi otettava huomioon määrällisissä perusteissa). Tämän vuoksi laajennusten tai muutosten olennaisuuden tarkastelussa käytettävien määrällisten perusteiden olisi oltava sellaisen kynnysarvon muodossa, joka perustuu omien varojen vaatimuksissa tai tapauksen mukaan riskipainotetuissa vastuuerissä tapahtuneeseen prosentuaaliseen muutokseen ennen muutoksen tekemistä ja sen jälkeen.

(4)

AMA-menetelmiin tehtyjen laajennusten ja muutosten määrällinen kynnysarvo olisi laskettava yksinkertaisuuden vuoksi omien varojen vaatimusten perusteella, kun taas IRB-menetelmiin tehtyjen muutosten kynnysarvo olisi laskettava riskipainotettujen vastuuerien perusteella sen välttämiseksi, että vastuun arvonoikaisujen määrissä olevat erot, jotka vaikuttavat omien varojen vaatimuksiin mutteivät riskipainotettuihin vastuueriin, vaikuttavat perusteettomasti kynnysarvoihin. Lisäksi määrälliset kynnysarvot olisi suunniteltava siten, että niissä otetaan huomioon laajennusten tai muutosten kokonaisvaikutukset sisäisten menetelmien ja standardimenetelmien perusteella vaadittavaan pääomaan, jotta kynnysarvot kuvastaisivat sitä, missä laajuudessa sisäisiä menetelmiä käytetään kaiken kaikkiaan omien varojen vaatimusten tai riskipainotettujen vastuuerien määrityksessä. Tämä koskee molempien menetelmien kaikkia kynnysarvoja, lukuun ottamatta 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa säädettyä IRB-menetelmän toista kynnysarvoa ja IRB-menetelmän ennakkoilmoitusta koskevaa kynnysarvoa, jotka on suunniteltu siten, että niissä otetaan huomioon muutosten vaikutukset tietyn mallin soveltamisalaan kuuluviin riskipainotettuihin vastuueriin. Sekä IRB- että AMA-menetelmän tapauksessa tietyn laajennuksen tai muutoksen vaikutusten määrittämistä koskevat laskelmat olisi tehtävä suhteessa samaan ajankohtaan, koska vastuut (IRB-menetelmän tapauksessa) ja riskiprofiili (AMA-menetelmän tapauksessa) pysyvät ajan mittaan suhteellisen vakaina.

(5)

Toimivaltaiset viranomaiset voivat milloin tahansa kohdistaa aiheellisia valvontatoimenpiteitä ilmoitettuihin mallien laajennuksiin ja muutoksiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (2) 101 artiklassa säädetyn sisäisten menettelyjen käyttöä koskevien lupien jatkuvan tarkastelun perusteella. Tämän tarkoituksena on yhtäältä varmistaa, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan II osaston 3 luvun 6 jaksossa tai kolmannen osan III osaston 4 luvussa tai kolmannen osan IV osaston 5 luvussa säädettyjä vaatimuksia noudatetaan edelleen. Toisaalta säännöt ovat tarpeen laukaisevien tapahtumien vahvistamiseksi uusien lupien hankkimiselle sisäisiin menetelmiin tehdyille laajennuksille ja muutoksille sekä ilmoitusten antamiselle laajennuksista ja muutoksista. Tällaisten sääntöjen ei pitäisi vaikuttaa mallien tarkastelua koskeviin sisäisiin valvontamenetelmiin tai asetuksen (EU) N:o 575/2013 20 artiklan 8 kohdassa säädettyihin hallinnollisiin menettelyihin.

(6)

Muutokset sisäisten menettelyjen pysyvään osittaiseen käyttöön tai tapauksen mukaan sisäisten menettelyjen vaiheittaiseen soveltamiseen kuuluvat IRB-menetelmän osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 148 ja 150 artiklan sekä AMA-menetelmän osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 314 artiklan soveltamisalaan. Sen vuoksi tämäntyyppisten muutosten ei pitäisi kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan.

(7)

Koska toimivaltaisten viranomaisten lupa liittyy menettelyihin sisältyviin menetelmiin, prosesseihin, valvontaan, tietojen keruuseen ja tietotekniikkajärjestelmiin, tässä asetuksessa ei pitäisi käsitellä mallien jatkuvaa mukauttamista laskennassa käytettyyn tietokokonaisuuteen hyväksyttyjen menetelmien, prosessien, valvonnan, tietojen keruun ja tietotekniikkajärjestelmien perusteella.

(8)

Jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida, ovatko laitokset soveltaneet laajennusten ja muutosten olennaisuuden arviointia koskevia sääntöjä oikein, laitosten olisi toimitettava toimivaltaisille viranomaisille asianmukaista asiakirja-aineistoa. Laitosten valvontarasitteen keventämiseksi ja toimivaltaisten viranomaisten valvontamenettelyjen tehostamiseksi olisi vahvistettava säännöt, joissa määritetään laajennuksia tai muutoksia koskeviin lupahakemuksiin tai ilmoituksiin liittyvää asiakirja-aineistoa koskevat vaatimukset.

(9)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen on toimittanut komissiolle.

(10)

Tämän asetuksen säännökset ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, koska ne koskevat laajennuksia ja/tai muutoksia, joita AMA- ja IRB-menettelyihin tehdään luottoriskiin ja operatiivisen riskiin sovellettavien omien varojen vaatimusten osalta, ja koska näihin kahteen sisäiseen menettelytyyppiin liittyvät valvontakysymykset ja -menettelyt vastaavat toisiaan. Jotta voitaisiin varmistaa kyseisten säännösten johdonmukaisuus ja helpottaa asiaa koskevien velvoitteiden piiriin kuuluvien henkilöiden mahdollisuutta saada niistä kattava käsitys ja tutustua niihin koordinoidusti, on suotavaa, että säännökset tulevat voimaan samaan aikaan ja että kaikki asetuksella (EU) N:o 575/2013 edellytetyt tekniset sääntelystandardit, jotka koskevat luottoriskiä ja operatiivista riskiä koskeviin sisäisiin malleihin tehtyjä laajennuksia ja muutoksia, kootaan yhteen asetukseen. Koska 312 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan kohde on kuitenkin eri, tämä asetus koskee vain kyseisen artiklan b ja c alakohtaa.

(11)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen niistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (3) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan edellytykset, joilla arvioidaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti sallittaviin sisäisten luottoluokitusten menetelmiin ja kehittyneisiin mittausmenetelmiin tehtyjen laajennusten ja muutosten olennaisuutta, mukaan lukien tällaisista muutoksista ja laajennuksista annettavia ilmoituksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

2 artikla

Laajennusten ja muutosten luokat

1.   Oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan luokitusjärjestelmän tai sisäisen mallin menetelmän soveltamisalaan tehtyjen muutosten tai oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettaviin luokitusjärjestelmiin tai sisäisen mallin menetelmään tehtyjen muutosten olennaisuus sisäisten luottoluokitusten menetelmän osalta, jäljempänä ’IRB-menetelmään tehdyt muutokset’, ja kehittyneeseen mittausmenetelmään tehtyjen laajennusten ja muutosten olennaisuus kehittyneen mittaamismenetelmän osalta, jäljempänä ’AMA-menetelmään tehdyt laajennukset ja muutokset’, on luokiteltava seuraavasti:

a)

olennaiset laajennukset ja muutokset, jotka asetuksen (EU) N:o 575/2013 143 artiklan 3 kohdan ja 312 artiklan 2 kohdan mukaan edellyttävät lupaa toimivaltaisilta viranomaisilta;

b)

muut laajennukset ja muutokset, jotka edellyttävät ilmoituksen antamista toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut laajennukset ja muutokset on luokiteltava edelleen seuraavasti:

a)

laajennukset ja muutokset, jotka edellyttävät ilmoituksen antamista ennen niiden tekemistä;

b)

laajennukset ja muutokset, jotka edellyttävät ilmoituksen antamista niiden tekemisen jälkeen.

3 artikla

Laajennusten ja muutosten luokitteluperiaatteet

1.   IRB-menetelmään tehtyjen muutosten luokittelu on suoritettava tämän artiklan sekä 4 ja 5 artiklan mukaisesti.

AMA-menetelmään tehtyjen laajennusten ja muutosten luokittelu on suoritettava tämän artiklan sekä 6 ja 7 artiklan mukaisesti.

2.   Kun laitosten edellytetään laskevan laajennuksen tai muutoksen määrälliset vaikutukset omien varojen vaatimuksiin tai tapauksen mukaan riskipainotettuihin vastuueriin, niiden on noudatettava seuraavaa menetelmää:

a)

arvioidessaan määrällisiä vaikutuksia laitosten on käytettävä tuoreimpia saatavilla olevia tietoja;

b)

jos määrällisiä vaikutuksia ei ole mahdollista arvioida tarkasti, laitosten on sen sijaan arvioitava vaikutukset edustavan otoksen tai muiden luotettavien päättelymenetelmien perusteella;

c)

muutoksille, joilla ei ole suoria määrällisiä vaikutuksia, ei lasketa määrällisiä vaikutuksia IRB-menetelmän osalta 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan tai AMA-menetelmän osalta 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

3.   Yhtä olennaista laajennusta tai muutosta ei saa jakaa useampaan vähemmän olennaiseen muutokseen tai laajennukseen.

4.   Epäselvissä tilanteissa laitosten on sijoitettava laajennukset ja muutokset korkeimpaan mahdolliseen olennaisuusluokkaan.

5.   Jos toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet luvan olennaisen laajennuksen tai muutoksen tekemiseen, laitosten on laskettava omien varojen vaatimukset hyväksytyn laajennuksen tai muutoksen perusteella alkaen aiemman luvan korvaavassa uudessa luvassa määritetystä päivämäärästä. Jos laajennusta tai muutosta, jonka tekemiseen toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet luvan, ei tehdä uudessa luvassa määritettyyn päivämäärään mennessä, on edellytettävä uuden, viipymättä sovellettavan luvan hankkimista toimivaltaisilta viranomaisilta.

6.   Jos laajennus tai muutos, jonka tekemiseen toimivaltainen viranomainen on antanut luvan, viivästyy, laitoksen on ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle ja esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksytyn laajennuksen tai muutoksen oikea-aikaista tekemistä koskeva suunnitelma, jota laitoksen on sovellettava toimivaltaisen viranomaisen kanssa sovittavan jakson aikana.

7.   Jos laajennus tai muutos luokitellaan sellaiseksi, joka vaatii ennakkoilmoituksen antamista toimivaltaisille viranomaisille, ja jos laitokset päättävät ilmoituksen antamisen jälkeen olla tekemättä laajennusta tai muutosta, laitosten on ilmoitettava päätöksestä viipymättä toimivaltaisille viranomaisille.

4 artikla

IRB-menetelmään tehdyt olennaiset muutokset

1.   IRB-menetelmään tehdyt muutokset on katsottava olennaisiksi, jos ne täyttävät jonkin seuraavista edellytyksistä:

a)

ne kuuluvat oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan luokitusjärjestelmän tai sisäisen mallin menettelyn soveltamisalaan tehtyihin muutoksiin, joita kuvaillaan liitteessä I olevan I osan 1 jaksossa;

b)

ne kuuluvat oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavaan luokitusjärjestelmään tai sisäisen mallin menettelyyn tehtyihin muutoksiin, joita kuvaillaan liitteessä I olevan II osan 1 jaksossa;

c)

niiden tulos on jompikumpi seuraavista:

i)

1,5 prosentin vähennys jommassakummassa seuraavista:

EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen konsolidoidut riskipainotettujen vastuuerien kokonaismäärä luotto- ja laimentumisriskin osalta,

kun on kyse laitoksesta, joka ei ole emoyrityksenä toimiva laitos eikä tytäryritys, riskipainotettujen vastuuerien kokonaismäärä luotto- ja laimentumisriskin osalta;

ii)

vähintään 15 prosentin vähennys riskipainotetuissa vastuuerissä oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan sisäisen luokitusjärjestelmän tai sisäisen mallin menetelmän soveltamisalaan liittyvän luotto- ja laimentumisriskin osalta.

2.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohtaa muutoksen vaikutuksia on 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti arvioitava suhdelukuna, joka lasketaan seuraavasti:

a)

osoittajassa oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan sisäisen luokitusjärjestelmän tai sisäisen mallin menetelmän soveltamisalaan liittyvän luotto- ja laimentumisriskin osalta riskipainotettujen vastuuerien erotus ennen muutoksen tekemistä ja muutoksen tekemisen jälkeen EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen kondolidoidulla tasolla tai sellaisen laitoksen tasolla, joka ei ole emoyrityksenä toimiva laitos eikä tytäryritys;

b)

nimittäjässä luotto- ja laimentumisriskin osalta riskipainotettujen vastuuerien kokonaismäärä EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen konsolidoidulla tasolla tai sellaisen laitoksen tasolla, joka ei ole emoyrityksenä toimiva laitos eikä tytäryritys.

Laskenta on suoritettava suhteessa samaan ajankohtaan.

Riskipainotettuihin vastuueriin kohdistuvien vaikutusten määrityksessä on viitattava vain muutoksen vaikutuksiin IRB-menetelmään, ja vastuiden on oletettava pysyvän ennallaan.

3.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohtaa muutoksen vaikutuksia on 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti arvioitava suhdelukuna, joka lasketaan seuraavasti:

a)

osoittajassa oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan sisäisen luokitusjärjestelmän tai sisäisen mallin menetelmän soveltamisalaan liittyvän luotto- ja laimentumisriskin osalta riskipainotettujen vastuuerien erotus ennen muutoksen tekemistä ja muutoksen tekemisen jälkeen;

b)

nimittäjässä oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan sisäisen luokitusjärjestelmän tai sisäisen mallin menetelmän soveltamisalaan liittyvän luotto- ja laimentumisriskin osalta riskipainotetut vastuuerät ennen muutosta.

Laskenta on suoritettava suhteessa samaan ajankohtaan.

Riskipainotettuihin vastuueriin kohdistuvien vaikutusten määrityksessä on viitattava vain muutoksen vaikutuksiin IRB-menetelmään, ja vastuiden on oletettava pysyvän ennallaan.

5 artikla

IRB-menetelmään tehdyt muutokset, joita ei katsota olennaisiksi

1.   IRB-menetelmään tehdyt muutokset, jotka eivät ole olennaisia mutta jotka on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EU) N:o 575/2013 143 artiklan 4 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava seuraavasti:

a)

muutokset, jotka täyttävät jonkin seuraavista edellytyksistä, on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille vähintään kaksi kuukautta ennen niiden tekemistä:

i)

liitteessä I olevan I osan 2 jaksossa kuvaillut muutokset;

ii)

liitteessä I olevan II osan 2 jaksossa kuvaillut muutokset;

iii)

muutokset, jotka johtavat oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan sisäisen luokitusjärjestelmän tai sisäisen mallin menetelmän soveltamisalaan liittyvän luotto- ja laimentumisriskin osalta vähintään 5 prosentin vähennykseen riskipainotetuissa vastuuerissä.

b)

Kaikki muut muutokset on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille niiden tekemisen jälkeen vähintään kerran vuodessa.

2.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohtaa muutoksen vaikutuksia on 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti arvioitava suhdelukuna, joka lasketaan seuraavasti:

a)

osoittajassa oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan sisäisen luokitusjärjestelmän tai sisäisen mallin menetelmän soveltamisalaan liittyvän luotto- ja laimentumisriskin osalta riskipainotettujen vastuuerien erotus ennen muutoksen tekemistä ja muutoksen tekemisen jälkeen;

b)

nimittäjässä oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan sisäisen luokitusjärjestelmän tai sisäisen mallin menetelmän soveltamisalaan liittyvän luotto- ja laimentumisriskin osalta riskipainotetut vastuuerät ennen muutosta.

Laskenta on suoritettava suhteessa samaan ajankohtaan.

Riskipainotettuihin vastuueriin kohdistuvien vaikutusten määrityksessä on viitattava vain muutoksen vaikutuksiin IRB-menetelmään, ja vastuiden on oletettava pysyvän ennallaan.

6 artikla

AMA-menetelmään tehdyt olennaiset laajennukset ja muutokset

1.   AMA-menetelmään tehdyt laajennukset ja muutokset on katsottava olennaisiksi, jos ne täyttävät jonkin seuraavista edellytyksistä:

a)

ne kuuluvat joihinkin liitteessä II olevan I osan 1 jaksossa kuvailluista laajennuksista;

b)

ne kuuluvat joihinkin liitteessä II olevan II osan 1 jaksossa kuvailluista muutoksista;

c)

niiden tulos on jompikumpi seuraavista:

i)

vähintään 10 prosentin vähennys jommassakummassa seuraavista:

operatiivisen riskin osalta EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen konsolidoitujen omien varojen vaatimukset,

kun on kyse laitoksesta, joka ei ole emoyrityksenä toimiva laitos eikä tytäryritys, operatiivisen riskin osalta omien varojen kokonaismäärää koskevat vaatimukset;

ii)

vähintään 10 prosentin vähennys jommassakummassa seuraavista:

kun on kyse emoyrityksenä toimivasta laitoksesta, joka ei ole EU:ssa emoyrityksenä toimiva laitos, operatiivisen riskin osalta konsolidoitujen omien varojen kokonaismäärää koskevat vaatimukset,

operatiivisen riskin osalta tytäryrityksen omien varojen kokonaismäärää koskevat vaatimukset, jos emoyrityksenä toimiva laitos ei ole saanut lupaa AMA-menetelmän käyttöön.

2.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohtaa muutoksen vaikutuksia on 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti arvioitava suhdelukuna, joka lasketaan seuraavasti:

a)

osoittajassa AMA-mallin soveltamisalaan liittyvän operatiivisen riskin osalta omien varojen vaatimusten erotus ennen laajennuksen tai muutoksen tekemistä ja laajennuksen tai muutoksen tekemisen jälkeen EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen kondolidoidulla tasolla tai sellaisen laitoksen tasolla, joka ei ole emoyrityksenä toimiva laitos eikä tytäryritys;

b)

nimittäjässä operatiivisen riskin osalta omien varojen kokonaismäärää koskevat vaatimukset ennen laajennuksen tai muutoksen tekemistä konsolidoidulla tasolla EU:ssa emoyrityksenä toimivassa laitoksessa tai sellaisen laitoksen tasolla, joka ei ole emoyrityksenä toimiva laitos eikä tytäryritys.

Laskennassa on viitattava samaan ajankohtaan.

Omien varojen vaatimuksiin kohdistuvien vaikutusten määrityksessä on viitattava vain laajennuksen ja muutoksen vaikutuksiin AMA-menetelmään, ja sen vuoksi operatiivisen riskiprofiilin on oletettava pysyvän ennallaan.

3.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohtaa muutoksen vaikutuksia on 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti arvioitava suhdelukuna, joka lasketaan seuraavasti:

a)

osoittajassa mallin soveltamisalaan liittyvän operatiivisen riskin osalta omien varojen vaatimusten erotus ennen laajennuksen tai muutoksen tekemistä ja sen jälkeen konsolidoidulla tasolla emoyrityksenä toimivassa laitoksessa, joka ei ole EU:ssa emoyrityksenä toimiva laitos, tai tytäryrityksen tasolla, jos emoyrityksenä toimiva laitos ei ole saanut lupaa AMA-menetelmän käyttöön;

b)

nimittäjässä operatiivisen riskin osalta omien varojen kokonaismäärää koskevat vaatimukset ennen laajennuksen tai muutoksen tekemistä ja sen jälkeen konsolidoidulla tasolla emoyrityksenä toimivassa laitoksessa, joka ei ole EU:ssa emoyrityksenä toimiva laitos, tai tytäryrityksen tasolla, jos emoyrityksenä toimiva laitos ei ole saanut lupaa AMA-menetelmän käyttöön.

Laskenta on suoritettava suhteessa samaan ajankohtaan.

Omien varojen vaatimuksiin kohdistuvien vaikutusten määrityksessä on viitattava vain laajennuksen ja muutoksen vaikutuksiin AMA-menetelmään, ja sen vuoksi operatiivisen riskiprofiilin on oletettava pysyvän ennallaan.

7 artikla

AMA-menetelmään tehdyt laajennukset ja muutokset, joita ei katsota olennaisiksi

AMA-menetelmään tehdyt laajennukset ja muutokset, jotka eivät ole olennaisia mutta jotka on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EU) N:o 575/2013 312 artiklan 3 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava seuraavasti:

a)

laajennukset ja muutokset, jotka kuuluvat liitteessä II olevan I osan 2 jakson ja II osan 2 jakson soveltamisalaan, on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille vähintään kaksi kuukautta ennen niiden tekemistä;

b)

kaikki muut laajennukset ja muutokset on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille niiden tekemisen jälkeen vähintään kerran vuodessa.

8 artikla

Laajennusten ja muutosten dokumentointi

1.   Sellaisten IRB- tai AMA-menetelmään tehtyjen laajennusten ja muutosten osalta, jotka luokitellaan toimivaltaisten viranomaisten lupaa edellyttäviksi, laitosten on toimitettava hakemuksen ohella seuraavat asiakirjat:

a)

laajennuksen tai muutoksen kuvaus, perustelut ja tavoite;

b)

tekopäivä;

c)

soveltamisala, johon mallin laajentaminen tai muuttaminen vaikuttaa, ja volyymiominaisuudet;

d)

tekniset ja prosesseja koskevat asiakirjat;

e)

laitosten riippumattomia arviointeja koskevat raportit tai validointiraportit;

f)

vahvistus sille, että toimivaltaiset elimet ovat hyväksyneet laajennuksen tai muutoksen laitoksen lupamenettelyissä, ja hyväksymispäivä;

g)

soveltuvin osin muutoksen tai laajennuksen määrälliset vaikutukset riskipainotettuihin vastuueriin tai omien varojen vaatimuksiin;

h)

tiedot laitoksen nykyisten ja aiempien lupaa edellyttävien sisäisten mallien versioiden numeroista.

2.   Kun on kyse laajennuksista ja muutoksista, jotka luokitellaan ilmoituksen antamista edellyttäviksi joko ennen niiden tekemistä tai niiden tekemisen jälkeen, laitosten on toimitettava ilmoituksen ohella 1 kohdan a, b, c, f ja g alakohdassa tarkoitetut asiakirjat.

9 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1)

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).


LIITE I

IRB-MENETELMÄÄN TEHDYT MUUTOKSET

I OSA

OMAN PÄÄOMAN EHTOISIIN VASTUISIIN SOVELLETTAVIEN LUOKITUSJÄRJESTELMIEN TAI SISÄISEN MALLIN MENETELMIEN SOVELTAMISALAAN TEHTÄVÄT MUUTOKSET

1 JAKSO

Toimivaltaisten viranomaisten lupaa edellyttävät muutokset (”olennaiset muutokset”)

1.

Luokitusjärjestelmän soveltamisala laajennetaan seuraaviin:

a)

ylimääräisessä liiketoimintayksikössä olevat vastuut, jotka liittyvät samantyyppiseen tuotteeseen tai velalliseen;

b)

muuta tuote- tai velallistyyppiä edustavat vastuut, jollei muu tuote- tai velallistyyppi kuulu hyväksytyn luokitusjärjestelmät soveltamisalaan c alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettujen kriteerien mukaan;

c)

ylimääräiset vastuut, jotka liittyvät kolmannen osapuolen tekemään päätökseen antaa lainaa konsernille, jollei laitos voi todistaa, että ylimääräiset vastuut kuuluvat hyväksytyn luokitusjärjestelmän soveltamisalaan seuraavien kriteerien mukaan:

i)

niiden tietojen ”edustavuus”, joita käytetään laadittaessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 174 artiklan c alakohdan mukaisesti mallia vastuiden luokittelemiseksi luokkiin tai ryhmiin laitoksen ylimääräisten vastuiden keskeisten ominaisuuksien perusteella, jos lainanantopäätöksen tekijä on kolmas osapuoli;

ii)

estimoinnissa käytettyyn aineistoon sisältyvän vastuiden otoksen, aineistoa koottaessa voimassa olleiden luottopolitiikan ohjeistuksen sekä muiden oleellisten ominaisuuksien ”vastaavuus” asetuksen (EU) N:o 575/2013 179 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti suhteessa ylimääräisten vastuiden ominaisuuksiin, jos lainanantopäätöksen tekijä on kolmas osapuoli.

Ensimmäisen alakohdan i ja ii alakohdassa käytettyjen käsitteiden ”edustavuus” ja ”vastaavuus” määrittämiseksi laitosten on toimitettava täydellinen kuvaus käytetyistä kriteereistä ja toimenpiteistä.

2.

Oman pääoman ehtoisiin vastuisiin sovellettavien sisäisten mallien menetelmän soveltamisala laajennetaan yhteen seuraavista vastuutyypeistä:

a)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 155 artiklan 2 kohdan mukaiseen yksinkertaisen riskipainon menetelmään;

b)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 155 artiklan 3 kohdan mukaiseen PD-/LGD-menetelmään;

c)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 495 artiklan mukaiseen tilapäistä osittaista käyttöä koskevaan säännökseen;

d)

samaan tuotetyyppiin ylimääräisessä liiketoimintayksikössä;

e)

ylimääräiseen tuotetyyppiin, jollei laitos voi osoittaa, että se kuuluu oman pääoman ehtoisiin vastuisiin sovellettavan sisäisten mallien menetelmän soveltamisalaan.

2 JAKSO

Muutokset, jotka edellyttävät ennakkoilmoituksen antamista toimivaltaisille viranomaisille

1.

Luokitusjärjestelmän soveltamis- tai käyttöalan kaventaminen.

2.

Oman pääoman ehtoisiin vastuisiin sovellettavan sisäisten mallien menetelmän soveltamisalan kaventaminen.

3.

Sellaisen luokitusjärjestelmän soveltamisalan laajentaminen, jonka osalta voidaan osoittaa, ettei se kuulu tässä liitteessä olevan I osan 1 jakson 1 kohdan soveltamisalaan.

4.

Oman pääoman ehtoisiin vastuisiin sovellettavan sisäisten mallien menetelmän soveltamisalan laajentaminen, jos laajennus ei kuulu tässä liitteessä olevan I osan 1 jakson 2 kohdan soveltamisalaan.

II OSA

LUOKITUSJÄRJESTELMIIN TAI OMAN PÄÄOMAN EHTOISIIN VASTUISIIN SOVELLETTAVAAN SISÄISTEN MALLIEN MENETELMÄÄN TEHTÄVÄT MUUTOKSET

1 JAKSO

Toimivaltaisten viranomaisten lupaa edellyttävät muutokset (”olennaiset muutokset”)

1.

Vastuiden jakamisessa vastuuryhmiin ja luokitusmenetelmiin käytettäviin menetelmiin tehtävät muutokset. Tällaisia muutoksia ovat seuraavat:

a)

muutokset menetelmissä, joita käytetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 147 artiklan mukaisesti vastuiden jakamisessa vastuuryhmiin;

b)

muutokset menetelmissä, joita käytetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 169 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastapuolen tai liiketoimen luottoluokitusmenetelmän valinnassa.

2.

Seuraavat muutokset käytetyissä algoritmeissa ja menettelyissä: vastapuolten jakamisessa vastapuoliluokkiin tai -ryhmiin; vastuiden jakamisessa sopimustyyppien riskiluokkiin tai -ryhmiin; vastapuolen maksukyvyttömyysriskin tai siihen liittyvän tappioriskin kvantifioinnissa (muutokset IRB-järjestelmien luokitusmenetelmissä):

a)

muutokset mallintamismenettelyssä, jota käytetään vastapuolen sijoittamisessa luokkiin tai ryhmiin ja/tai vastuiden jakamisessa sopimustyyppien riskiluokkiin tai ryhmiin asetuksen (EU) N:o 575/2013 171 artiklan 1 kohdan ja 172 artiklan 1 kohdan a–d alakohdan mukaisesti;

b)

muutokset menetelmässä, jota laitos noudattaa suhteessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 172 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaiseen periaatteeseen, jonka mukaan samaan vastapuoleen kohdistuvat erilliset vastuut on sijoitettava samaan vastapuoliluokkaan;

c)

muutokset sellaisten luokitusten luottoluokitusmenetelmän taustaoletuksissa, jotka liittyvät siihen, missä määrin taloudellisessa toimintaympäristössä tapahtuvan muutoksen odotetaan aiheuttavan suuren vastuu-, vastapuoli- tai sopimusmäärän nettomuutoksen mallin luokasta tai ryhmästä toiseen, erotuksena vain joidenkin vastuiden, vastapuolten tai sopimusten muutoksesta, joka johtuu vain niiden yksittäisistä ominaisuuksista, joiden laajuuden ja merkityksen laitos määrittelee;

d)

muutokset asetuksen (EU) N:o 575/2013 170 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdassa sekä 170 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa luokituskriteereissä ja/tai niiden painotuksissa, järjestyksessä tai hierarkiassa, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

ne muuttavat asetuksen (EU) N:o 575/2013 170 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua luokitusta merkittävällä tavalla, jonka laajuuden ja tason laitos määrittelee;

ii)

ne muuttavat asetuksen (EU) N:o 575/2013 170 artiklan 1 kohdan d ja f alakohdan sekä 170 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaista vastapuolen, sopimusten tai vastuiden jakoa luokkiin tai ryhmiin merkittävällä tavalla, jonka laajuuden ja tason laitos määrittelee;

e)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 171 artiklan 2 kohdan mukaisen ulkopuolisen tekemän luottoluokituksen käyttöönotto tai poistaminen käytöstä ensisijaisena perusteena sisäisessä luottoluokituksessa;

f)

muutos keskeisissä menetelmissä, joita käytetään maksukyvyttömyyden todennäköisyyden (PD) ja tappio-osuuden (LGD) arvioinnissa, mukaan lukien paras mahdollinen arvio odotetusta tappiosta, ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 180, 181 ja 182 artiklan mukaisissa luottovasta-arvokertoimissa (CF), mukaan lukien menetelmät, joita käytetään estimointivirheiden odotettuun vaihteluväliin liittyvän varovaisuusmarginaalin johtamisessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 179 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti. LGD-lukujen ja luottovasta-arvokerrointen tapauksessa tämä kattaa myös muutokset menetelmissä, joita käytetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 182 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen talouden laskusuhdanteen osalta;

g)

ylimääräisten vakuustyyppien sisällyttäminen asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan c–g alakohdan mukaiseen LGD-lukujen arviointiin, jos niiden käsittely eroaa menettelyistä, jotka on jo hyväksytty.

3.

Muutokset asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukaisessa maksukyvyttömyyden määritelmässä.

4.

Muutokset validointimenetelmissä ja/tai -prosesseissa, jotka johtavat muutoksiin laitoksen asetuksen (EU) N:o 575/2013 185 artiklan a alakohdan mukaisesti suorittamassa arvioinnissa, joka koskee merkityksellisten riskiparametrien, luottoluokitusprosessien tai laitosten luottoluokitusmenetelmien suorituskyvyn estimoinnin tarkkuutta ja johdonmukaisuutta.

5.

Muutokset oman pääoman ehtoisiin vastuisiin sovellettavassa sisäisten mallien menetelmässä. Tällaisia muutoksia ovat seuraavat:

a)

muutokset markkinariskin malleihin perustuvassa menettelyssä, jota käytetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 155 artiklan 4 kohdan mukaisessa oman pääoman ehtoisten vastuiden riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän arvioinnissa;

b)

muutokset menetelmissä, joita käytetään potentiaalisen tappion estimaattien mukauttamisessa siten, että ne tuottavat riittävän realistisia ja/tai varovaisia tuotoksia, tai muutokset analyyttisessa menetelmässä, jota käytetään lyhyemmältä ajanjaksolta kerättyjen tietojen muuntamisessa neljännesvuosittaisiksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 186 artiklan a alakohdan mukaisesti;

c)

muutokset mallissa, jota käytetään kuvaamaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 186 artiklan b ja c alakohdan mukaisesti olennaisia riskejä erityisen riskiprofiilin ja monimutkaisuuden perusteella, mukaan lukien laitoksen osakesalkun epälineaarisuus;

d)

muutokset perusmenetelmissä, joita käytetään yksittäisten positioiden kuvaamisessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 186 artiklan d alakohdan mukaisesti niiden arvoa jäljittelevien muuttujien, markkinaindeksien ja riskitekijöiden avulla.

2 JAKSO

Muutokset, jotka edellyttävät ennakkoilmoituksen antamista toimivaltaisille viranomaisille

1.

Muutokset ostettujen saamisten käsittelyssä asetuksen (EU) N:o 575/2013 153 artiklan 6 ja 7 kohdan sekä 154 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

2.

Seuraavat muutokset IRB-järjestelmien luokitusmenetelmissä:

a)

muutokset sisäisissä menettelyissä ja kriteereissä, joita käytetään määritettäessä riskipainoja erityiskohteiden rahoitukseen liittyville vastuille asetuksen (EU) N:o 575/2013 153 artiklan 5 kohdan ja 170 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 169 artiklan 3 kohdan mukaisesta riskiparametrien suorien estimaattien käytöstä yksittäisten vastapuolien tai vastuiden osalta johtuvat muutokset erillisen luokitusasteikon käytössä tai päinvastoin, jollei muutoksia ole jo luokiteltu olennaisiksi tässä liitteessä olevan II osan 1 jakson mukaisesti;

c)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 170 artiklan 1 kohdan mukaisten luokitusluokkien lukumäärän tai rakenteen muutokset luokitusasteikossa, jollei muutoksia ole jo luokiteltu olennaisiksi tässä liitteessä olevan II osan 2 jakson mukaisesti;

d)

muutokset luokituskriteereissä ja/tai niiden riskipainoissa tai hierarkiassa asetuksen (EU) N:o 575/2013 170 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdan sekä 170 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jollei muutoksia ole jo luokiteltu olennaisiksi tässä liitteessä olevan II osan 1 jakson mukaisesti;

e)

muutokset asetuksen (EU) N:o 575/2013 171 artiklan 1 kohdan ja 172 artiklan mukaisiin luokkien tai ryhmien määritelmiin tai kriteereihin, jollei muutoksia ole jo luokiteltu olennaisiksi tässä liitteessä olevan II osan 1 jakson mukaisesti;

f)

muutokset niiden tietojen soveltamisalassa, joita käytetään vastapuolten jakamisessa luokkiin tai ryhmiin asetuksen (EU) N:o 575/2013 171 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai uusien tai täydentävien tietojen lisäämisessä asetuksen (EU) N:o 575/2013 179 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisten parametriestimaattien malliin;

g)

muutokset säännöissä ja prosesseissa, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 575/2013 172 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeustapausten käyttöä luokitusluokkien lukumäärässä tai rakenteessa, jollei muutoksia ole jo luokiteltu olennaisiksi tässä liitteessä olevan II osan 1 jakson mukaisesti;

h)

muutokset menetelmissä, joita käytetään maksukyvyttömyyden todennäköisyyden (PD) ja tappio-osuuden (LGD) arvioinnissa, mukaan lukien paras mahdollinen arvio odotetusta tappiosta, ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 180, 181 ja 182 artiklan mukaisissa luottovasta-arvokertoimissa, mukaan lukien menetelmät, joita käytetään estimointivirheiden odotettuun vaihteluväliin liittyvän varovaisuusmarginaalin johtamisessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 179 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti, jollei muutoksia ole jo luokiteltu olennaisiksi tässä liitteessä olevan II osan 1 jakson mukaisesti. LGD-lukujen ja luottovasta-arvokerrointen tapauksessa tämä kattaa myös muutokset menetelmissä, joita käytetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 182 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen talouden laskusuhdanteen osalta;

i)

muutokset siinä tavassa tai laajuudessa, jossa ehdolliset takaukset otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 575/2013 183 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisissa LGD-estimaateissa;

j)

ylimääräisten vakuustyyppien lisääminen asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan c–g alakohdan mukaisiin LGD-estimaatteihin, jollei muutoksia ole jo luokiteltu olennaisiksi tässä liitteessä olevan II osan I osaston mukaisesti;

k)

jos laitos kuvaa sisäiset luokkansa ulkoisen luottoluokituslaitoksen (ECAI) käyttämälle asteikolle ja yhdistää ulkopuolisen organisaation luokille havaitun maksukyvyttömyysasteen omiin luokkiinsa asetuksen (EU) N:o 575/2013 180 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti, muutokset tähän tarkoitukseen käytetyssä kuvauksessa, jollei muutoksia ole jo luokiteltu olennaisiksi tässä liitteessä olevan II osan 1 jakson mukaisesti.

3.

Muutokset asetuksen (EU) N:o 575/2013 185 ja 188 artiklan mukaisissa validointimenetelmissä ja/tai prosesseissa, jollei muutoksia ole jo luokiteltu olennaisiksi tässä liitteessä olevan II osan 1 jakson mukaisesti.

4.

Muutokset prosesseissa. Tällaisia muutoksia ovat seuraavat:

a)

muutokset asetuksen (EU) N:o 575/2013 190 artiklan mukaisessa luottoriskin valvontayksikössä sen organisaation sisäisen aseman ja vastuualueiden osalta;

b)

muutokset asetuksen (EU) N:o 575/2013 190 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisessa validointiyksikön asemassa organisaation sisällä ja sen vastuualueissa;

c)

muutokset sisäisessä organisatorisessa tai valvontaympäristössä tai keskeisissä prosesseissa, joilla on merkittävä vaikutus luokitusmenetelmään.

5.

Muutokset tiedoissa. Tällaisia muutoksia ovat seuraavat:

a)

jos laitos alkaa käyttää tai lakkaa käyttämästä tietoja, jotka on kerätty asetuksen (EU) N:o 575/2013 179 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhdessä useiden laitosten kanssa;

b)

muutos tietolähteissä, joita käytetään sijoitettaessa vastuita luokkiin tai ryhmiin tai asetuksen (EU) N:o 575/2013 176 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti tai joita käytetään kyseisen asetuksen 175 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisissa parametriestimaateissa;

c)

viimeisimpien havaintojen vuotuista lisäämistä pitemmälle menevä muutos niiden aikasarjojen pituudessa ja koostumuksessa, joita käytetään 179 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisissa parametriestimaateissa, jollei muutosta ole jo luokiteltu olennaiseksi tässä liitteessä olevan II osan 1 jakson mukaisesti.

6.

Muutokset mallien käytössä, jos laitos alkaa käyttää sisäisiin liiketoimintatarkoituksiin riskiparametriestimaatteja, joita ei käytetä sääntelytarkoitukseen, ja jos tilanne ei ollut tämä aiemmin, asetuksen (EU) N:o 575/2013 179 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

7.

Muutokset oman pääoman ehtoisiin vastuisiin sovellettavassa sisäisten mallien menetelmässä. Tällaisia muutoksia ovat seuraavat:

a)

muutokset tiedoissa, joita käytetään laadittaessa oman pääoman ehtoisten vastuiden tuottojakaumaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 186 artiklan a alakohdan mukaisesti sisäisten mallien menetelmän mukaan;

b)

muutokset sisäisessä organisatorisessa tai valvontaympäristössä tai keskeisissä prosesseissa, joilla on merkittävä vaikutus oman pääoman ehtoisiin vastuisiin sovellettavaan sisäisten mallien menetelmään.


LIITE II

AMA-MENETELMÄÄN TEHTÄVÄT LAAJENNUKSET JA MUUTOKSET

I OSA

1 JAKSO

Toimivaltaisten viranomaisten lupaa edellyttävät laajennukset (”olennaiset muutokset”)

1.

Ensimmäistä kertaa käyttöön otettavat toimenpiteet, joilla kuvataan laitosten liiketoimintakäytäntöjen odotettuja tappioita, jotka katetaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

2.

Ensimmäistä kertaa käyttöön otettavat operatiiviset riskienvähentämistekniikat, kuten vakuutukset tai muut asetuksen (EU) N:o 575/2013 323 artiklan 1 kohdan mukaiset riskinsiirtomekanismit.

3.

Ensimmäistä kertaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti hyväksyttävät operatiivisten riskien aiheuttamien tappioiden korrelaatiot.

4.

Ensimmäistä kertaa käyttöön otettavat menetelmät, joilla operatiiviselle riskille varattu pääoma jaetaan ryhmän eri yhtiöiden kesken asetuksen (EU) N:o 575/2013 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 322 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

5.

AMA-menetelmän käyttöönotto laitoksen osissa tai laitosten ryhmässä, jotka eivät vielä kuulu hyväksynnän tai hyväksytyn käyttöönottosuunnitelman soveltamisalaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 314 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos kyseisten lisäalueiden osuus on yli 5 prosenttia EU:ssa emoyrityksenä toimivasta laitoksesta konsolidoidulla tasolla tai laitoksesta, joka ei ole emoyrityksenä toimiva laitos eikä tytäryritys.

Edellä mainittu laskenta on suoritettava edellisen tilikauden lopussa käyttäen niille alueille määritetyn relevantin indikaattorin määrää, joilla AMA-menetelmä otetaan käyttöön asetuksen (EU) N:o 575/2013 316 artiklan mukaisesti.

2 JAKSO

Laajennukset, jotka edellyttävät ennakkoilmoituksen antamista toimivaltaisille viranomaisille

AMA-menetelmän käyttöönotto laitoksen osissa tai laitosten ryhmässä, jotka eivät vielä kuulu hyväksynnän tai hyväksytyn käyttöönottosuunnitelman soveltamisalaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 314 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos kyseisten lisäalueiden osuus EU:ssa emoyrityksenä toimivasta laitoksesta konsolidoinnin tasolla tai laitoksesta, joka ei ole emoyrityksenä toimiva laitos eikä tytäryritys, on jompikumpi seuraavista:

a)

yli 1 prosentti;

b)

enintään 5 prosenttia.

Edellä mainittu laskenta on suoritettava edellisen tilikauden lopussa käyttäen niille alueille määritetyn relevantin indikaattorin määrää, joilla AMA-menetelmä otetaan käyttöön asetuksen (EU) N:o 575/2013 316 artiklan mukaisesti.

II OSA

AMA-MENETELMÄÄN TEHTÄVÄT MUUTOKSET

1 JAKSO

Toimivaltaisten viranomaisten lupaa edellyttävät muutokset (”olennaiset muutokset”)

1.

Sellaiset muutokset asetuksen (EU) N:o 575/2013 321 artiklan mukaisen operatiivista riskiä varten käyttöön otettavan riippumattoman riskienvalvontatoiminnon organisatorisessa ja toiminnallisessa rakenteessa, jotka heikentävät operatiivisen riskienvalvontatoiminnon kykyä valvoa ja informoida yrityksen ja sen valvonnassa olevien tukiyksikköjen päätöksentekoprosesseja.

2.

Muutokset operatiivisten riskien mittausjärjestelmässä. jos ne täyttävät jonkin seuraavista kriteereistä:

a)

ne muuttavat laitoksen mittausjärjestelmän rakennetta asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti tappioita koskevien sisäisten ja ulkoisten tietojen, skenaarioanalyysin sekä osien, joissa käsitellään liiketoimintaympäristöä ja sisäisiä valvontajärjestelmiä, yhdistelmän osalta;

b)

ne muuttavat niiden menetelmien logiikkaa ja tekijöitä, joilla operatiiviselle riskille varattu pääoma jaetaan ryhmän eri yhtiöiden kesken asetuksen (EU) N:o 575/2013 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 322 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

3.

Muutokset menettelyihin, jotka liittyvät sisäisiin ja ulkoisiin tietoihin, skenaarioanalyysiin sekä osiin, joissa käsitellään liiketoimintaympäristöä ja sisäisiä valvontajärjestelmiä, jos ne

a)

madaltavat asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti kerättyjen operatiivisiin riskeihin liittyvien tietojen täydellisyytta ja laatua koskevien tarkastusten tasoa;

b)

muuttavat ulkoisia tietolähteitä, joita voidaan käyttää mittausjärjestelmässä asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti, jolleivät tiedot ole vertailukelpoisia ja edustavia operatiivisen riskiprofiilin kannalta.

4.

Muutokset yleiseen menetelmään, jota käytetään vakuutussopimusten ja/tai muiden riskinsiirtomekanismien hyväksymisessä laskettaessa AMA-menetelmän mukaista pääomavaatimusta asetuksen (EU) N:o 575/2013 323 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

5.

AMA-menetelmän kattaman operatiivisen riskin osuuden pienentäminen AMA-menetelmää käyttävässä laitoksessa tai laitosten ryhmässä asetuksen (EU) N:o 575/2013 314 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

niiden alojen osuus, joihin AMA-menetelmää ei enää sovelleta, EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen konsolidoidulla tasolla tai laitoksen, joka ei ole emoyrityksenä toimiva laitos eikä tytäryritys, operatiivista riskiä koskevista omien varojen kokonaismäärää koskevista vaatimuksista on yli 5 prosenttia;

b)

AMA-menetelmän kattamien alojen vähentäminen johtaa AMA-menetelmän käyttöön osassa laitosta, jonka prosenttiosuus on pienempi toimivaltaisen viranomaisen asetuksen (EU) N:o 575/2013 314 artiklan 3 kohdan mukaisesti edellyttämällä tavalla.

Tämä laskenta on suoritettava, jos laitos hakee muutosta, ja laskelmien on perustuttava edellisen tilikauden lopussa laskettuun pääomavaatimukseen.

2 JAKSO

Muutokset, jotka edellyttävät ennakkoilmoituksen antamista toimivaltaisille viranomaisille

1.

Muutokset tapaan, jolla operatiivisten riskien mittausjärjestelmä integroidaan päivittäin sovellettavaan riskienhallintaprosessiin operatiivisia riskejä koskevien prosessien ja menettelytapojen avulla asetuksen (EU) N:o 575/2013 321 artiklan a ja c alakohdan mukaisesti, jos muutoksilla on jokin seuraavista ominaisuuksista:

a)

ne muuttavat sitä, missä määrin operatiivisten riskien mittausjärjestelmä tuottaa relevantteja tietoja laitosten riskienhallintajärjestelmään ja siihen liittyviin päätöksentekoprosesseihin, mukaan lukien uusien tuotteiden, järjestelmien ja prosessien hyväksyntä ja operatiivisen riskirajan määritteleminen;

b)

ne pienentävät raportointijärjestelmän soveltamisalaa, vastaanottajaryhmien kokoa ja raportointitiheyttä, kun laitoksen kaikkia asianomaisia osia informoidaan operatiivisten riskien mittausjärjestelmän tuloksista ja olennaisten operatiivisten riskitapahtumien perusteella tehdyistä päätöksistä.

2.

Muutokset asetuksen (EU) N:o 575/2013 321 artiklan b alakohdan mukaisen operatiivista riskiä varten käyttöön otettavan riippumattoman riskienvalvontatoiminnon organisatorisessa ja operatiivisessa rakenteessa, jos ne täyttävät jonkin seuraavista kriteereistä:

a)

ne alentavat operatiivisen riskienhallintatoiminnon tai sen päällikön hierarkkista tasoa;

b)

ne vähentävät merkittävästi operatiivisen riskienhallintatoiminnon tehtäviä ja vastuualueita;

c)

ne laajentavat operatiivisen riskienhallintatoiminnon tehtäviä ja vastuualueita, jollei eturistiriitoja ole ja operatiiviselle riskienhallintatoiminnolle annetaan riittävät lisäresurssit;

d)

ne vähentävät laitoksen tai ryhmän käytettävissä olevia varoja ja henkilöstömäärää yli 10 prosenttia sen jälkeen, kun viimeinen asetuksen (EU) N:o 575/2013 312 artiklan 2 kohdan mukainen lupa myönnettiin, jollei laitoksen tai ryhmän tasolla käytettävissä olevia varoja ja henkilöstömäärää ole vähennetty samassa suhteessa.

3.

Muutokset asetuksen (EU) N:o 575/2013 321 artiklan e ja f alakohdan mukaisiin validointiprosesseihin ja sisäiseen tarkasteluun, jos ne muuttavat AMA-kehyksen sisäisen validoinnin tai tarkastelun logiikkaa ja menetelmiä.

4.

Muutokset operatiiviseen riskiin liittyvien omien varojen vaatimusten laskentaan, jos muutokset koskevat jotakin seuraavista:

a)

operatiiviseen riskiin liittyvien omien varojen vaatimusten laskennassa käytettävän tietueen (laskentatietueen) rakenne ja ominaisuudet, mukaan lukien mikä tahansa seuraavista:

i)

laskentatietueessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti käytettävä tappioiden bruttomäärän määritelmä;

ii)

laskentatietueessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti käytettävä tappiotapahtumien viitepäivämäärä;

iii)

laskentatietueessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti käytettävä tappiotietojen aikasarjojen pituuden määritysmenetelmä;

iv)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 3 kohdan b tai e alakohdan mukaisen yleisen operatiivisen riskitapahtuman tai siihen liittyvien tapahtumien ajan mittaan aiheuttamien tappioiden ryhmittelykriteerit;

v)

niiden riskiluokkien tai vastaavien lukumäärä tai tyyppi, joiden perusteella operatiiviseen riskiin liittyvä omien varojen vaatimus lasketaan;

vi)

menetelmä, jolla vahvistetaan tappio-osuuden kynnysarvo, jonka ylittyessä malli sovitetaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisiin tietoihin;

vii)

tarvittaessa menetelmä, jolla vahvistetaan kynnysarvo tietojen sisällön ja äärialueiden eriyttämistä varten, kun tiedot sovitetaan eri menetelmien mukaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti;

viii)

prosessit ja kriteerit, joita käytetään arvioitaessa, onko operatiivista riskiä koskeviin tietoihin aiheellista tehdä asteikkokorjauksia tai muita mukautuksia asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisesti;

ix)

muutokset ulkoisissa tietolähteissä, joita voidaan käyttää mittausjärjestelmässä asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti, jollei muutoksia ole jo luokiteltu olennaisiksi tässä liitteessä olevan II osan 1 jakson mukaisesti.

b)

parametrien estimoinnissa asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti käytettävien jakaumien ja menetelmien valintaa, päivitystä ja tarkastelua koskevat kriteerit;

c)

kriteerit ja menettelyt, joita käytetään kokonaistappioiden jakaumien määrityksessä ja merkityksellistä operatiivisen riskien mittaamista koskevissa laskelmissa lakisääteisellä luottamustasolla asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti;

d)

menetelmät, joita käytetään odotettujen tappioiden määrityksessä ja niiden ottamisessa huomioon sisäisissä liiketoimintakäytänteissä asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti;

e)

menetelmät, joilla määritetään, kuinka operatiivisten riskien aiheuttamien tappioiden korrelaatiot yksittäisten operatiivisten riskiestimaattien kanssa hyväksytään asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti.

5.

Muutokset standardeihin, jotka liittyvät sisäisiin tietoihin, skenaarioanalyysiin sekä osiin, joissa käsitellään liiketoimintaympäristöä ja sisäisiä valvontajärjestelmiä, jos ne

a)

muuttavat sisäisiä prosesseja ja kriteereitä, joita käytetään sisäisten tappiotietojen keräämisessä asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 3 kohdan mukaisesti, mukaan lukien mikä tahansa seuraavista:

i)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisten sisäisten tappiotietojen keräämisen kynnysarvon korottaminen;

ii)

menetelmät tai kriteerit, joita käytetään toimintojen tai riskien jättämisessä pois sisäisten tietojen keruusta asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

b)

muuttavat jotakin seuraavista koskevia sisäisiä prosesseja ja kriteereitä:

i)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 5 kohdan mukaisen skenaarioanalyysin tekeminen;

ii)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 322 artiklan 6 kohdan mukaisten liiketoimintaympäristön ja sisäiseen valvontaan liittyvien tekijöiden määritys.

6.

Muutokset standardeihin, jotka liittyvät vakuutuksiin tai muihin asetuksen (EU) N:o 575/2013 323 artiklan 1 kohdan mukaisiin riskinsiirtomekanismeihin, jos muutokset täyttävät jonkin seuraavista edellytyksistä.

a)

ne aiheuttavat merkittävän muutoksen tarjotussa turvatasossa;

b)

ne muuttavat prosesseja ja kriteereitä, joita käytetään laskettaessa vakuutusten käsittelyssä tehtäviä arvonleikkauksia, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon vakuutuskorvausten maksamisen epävarmuus, erot vakuutussopimusten tarjoamassa turvassa sekä vakuutussopimuksen jäljellä oleva voimassaoloaika ja irtisanomisaika, jos se on alle vuoden asetuksen (EU) N:o 575/2013 323 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

7.

Merkitykselliset muutokset AMA-tietojen käsittelyssä käytettäviin tietoteknisiin järjestelmiin, mukaan lukien tietojen keruu ja hallinnointi, raportointimenettelyt ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 312 artiklan 2 kohdan mukainen operatiivisen riskin mittaamismenetelmä sekä direktiivin 2013/36/EU 74 artiklassa vahvistetut yleiset riskinhallintastandardit, jos muutokset vähentävät tietojen tai tietoteknisten järjestelmien koskemattomuutta ja saatavuutta.


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/50


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 530/2014,

annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä niiden teknisten sääntelystandardien osalta, joilla määritellään tarkemmin olennaiset vastuut ja raja-arvot kaupankäyntivarastoon liittyvää erityisriskiä koskevia sisäisiä menettelyjä varten

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (1) ja erityisesti sen 77 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 2013/36/EU 77 artiklan 3 kohdassa viitataan yksinomaan vieraan pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin, minkä vuoksi kaupankäyntivarastossa olevia oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä ei tulisi ottaa huomioon arvioitaessa olennaista vastuuta, johon liittyy erityisriski.

(2)

Absoluuttisesti mitattuna olennaiset vastuut, joihin kohdistuu erityisriski, olisi arvioitava soveltamalla vieraan pääoman ehtoisten rahoitusvälineiden nettopositioiden laskemiseen standardoituja sääntöjä. Kyseisessä arvioinnissa olisi otettava huomioon kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) 327 artiklan 1 kohdan mukaisesti lasketut pitkät ja lyhyet positiot sen jälkeen, kun on tehty vähennys luottojohdannaisin toteutetun suojauksen osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 346 ja 347 artiklan mukaisesti.

(3)

Kaupankäyntivarastoon liittyvän erityisriskin kattamista koskevassa direktiivin 2013/36/EU 77 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa viitataan suureen määrään olennaisia positioita eri liikkeeseenlaskijoiden vieraan pääoman ehtoisissa rahoitusvälineissä. Sen vuoksi näissä säännöissä vahvistetaan kyseisen direktiivin 77 artiklan 4 kohdan mukaisesti suureen määrään olennaisia positioita eri liikkeeseenlaskijoiden vieraan pääoman ehtoisissa rahoitusvälineissä sovellettava olennaisuuden raja-arvo.

(4)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan pankkiviranomainen on toimittanut komissiolle.

(5)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen niistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (3) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Käsitteen ”absoluuttisesti mitattuina olennaiset vastuut, joihin liittyy erityisriski” määritelmä direktiivin 2013/36/EU 77 artiklan 4 kohdan mukaisesti

Laitoksen vieraan pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin liittyvän erityisriskin katsotaan olevan olennainen absoluuttisesti mitattuna, jos kaikkien asetuksen (EU) N:o 575/2013 327 artiklassa määriteltyjen pitkien ja lyhyiden nettopositioiden summa on yli 1 000 000 000 euroa.

2 artikla

Käsitteen ”suuri määrä olennaisia positioita eri liikkeeseenlaskijoiden vieraan pääoman ehtoisissa rahoitusvälineissä” määritelmä direktiivin 2013/36/EU 77 artiklan 4 kohdan mukaisesti

Laitoksen erityisriskisalkun katsotaan koostuvan suuresta määrästä olennaisia positioita eri liikkeeseenlaskijoiden vieraan pääoman ehtoisissa rahoitusvälineissä, kun salkussa on yli sata yksikköarvoltaan yli 2 500 000 euron suuruista asetuksen (EU) N:o 575/2013 327 artiklassa määriteltyä pitkää tai lyhyttä nettopositiota.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338.

(2)  Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013 (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/52


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 531/2014,

annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014,

kansalaisaloitteesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 211/2011 liitteen I muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kansalaisaloitteesta 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 211/2011 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EU) N:o 211/2011 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että vähintään yhdessä neljäsosassa jäsenvaltioita kansalaisaloitteen allekirjoittajien vähimmäismäärän on vastattava kussakin jäsenvaltiossa valittujen Euroopan parlamentin jäsenten määrää kerrottuna luvulla 750. Nämä vähimmäismäärät on esitetty asetuksen liitteessä I.

(2)

Eurooppa-neuvosto antoi 28 päivänä kesäkuuta 2013 Eurooppa-neuvoston päätöksen 2013/312/EU (2) Euroopan parlamentin kokoonpanosta. Päätös tuli voimaan 30 päivänä kesäkuuta 2013, ja siinä määritetään kussakin jäsenvaltiossa valittujen Euroopan parlamentin edustajien määrä vaalikaudella 2014–2019. Vaalikausi 2014–2019 alkaa 1 päivänä heinäkuuta 2014.

(3)

Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 211/2011 liitettä I olisi muutettava,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EU) N:o 211/2011 liite I tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 65, 11.3.2011, s. 1.

(2)  EUVL L 181, 29.6.2013, s. 57.


LIITE

Allekirjoittajien vähimmäismäärä jäsenvaltiota kohden

Belgia

15 750

Bulgaria

12 750

Tšekki

15 750

Tanska

9 750

Saksa

72 000

Viro

4 500

Irlanti

8 250

Kreikka

15 750

Espanja

40 500

Ranska

55 500

Kroatia

8 250

Italia

54 750

Kypros

4 500

Latvia

6 000

Liettua

8 250

Luxemburg

4 500

Unkari

15 750

Malta

4 500

Alankomaat

19 500

Itävalta

13 500

Puola

38 250

Portugali

15 750

Romania

24 000

Slovenia

6 000

Slovakia

9 750

Suomi

9 750

Ruotsi

15 000

Yhdistynyt kuningaskunta

54 750


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/54


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 532/2014,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014,

vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 223/2014 täydentämisestä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 223/2014 ja erityisesti sen 32 artiklan 8 kohdan, 32 artiklan 9 kohdan, 34 artiklan 7 ja 8 kohdan sekä 55 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksella (EU) N:o 223/2014 (1) annetaan komissiolle mahdollisuus hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään asetuksen muita kuin keskeisiä osia vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston osalta.

(2)

Asetuksessa (EU) N:o 223/2014 edellytetään, että hallintoviranomainen ottaa käyttöön tietokoneistetun tietojärjestelmän, jolla tallennetaan ja säilytetään seurantaa, arviointia, varainhoitoa, varmennuksia ja tarkastuksia varten tarvittavat tiedot kustakin toimesta, mukaan lukien tiedot toimien yksittäisistä osallistujista, siltä osin kuin on kyse sosiaalisen osallisuuden edistämistä koskevista vähävaraisimpien toimenpideohjelmista (toimenpideohjelma II). Tämän vuoksi on tarpeen laatia luettelo kyseiseen järjestelmään tallennettavista ja siinä säilytettävistä tiedoista.

(3)

Tietyillä tiedoilla on merkitystä tietyntyyppisten toimien tai vain yhdentyyppisen toimenpideohjelman kannalta; sen vuoksi olisi täsmennettävä tietovaatimusten sovellettavuus. Asetuksessa (EU) N:o 223/2014 asetetaan erityisvaatimuksia yksittäisiä osallistujia koskevien tietojen tallentamisesta ja säilyttämisestä toimenpideohjelmasta II tuetuissa toimissa, ja nämä erityisvaatimukset on otettava huomioon.

(4)

Tietoluettelossa olisi otettava huomioon asetuksessa (EU) N:o 223/2014 vahvistetut raportointivaatimukset, jotta voidaan varmistaa, että jokaisesta toimesta on saatavilla varainhoidossa ja seurannassa tarvittavat tiedot, mukaan lukien tiedot, jotka tarvitaan maksatushakemusten, tilitysten ja täytäntöönpanokertomusten laatimista varten sellaisessa muodossa, jossa tiedot on helppo yhdistää ja yhtenäistää. Luettelossa olisi otettava huomioon se, että tietyt tietokoneistetussa muodossa olevat toimia koskevat perustiedot ovat välttämättömiä toimien tehokkaan varainhoidon varmistamiseksi ja toimia koskevien perustietojen julkaisemista koskevan vaatimuksen täyttämiseksi. Tietyt muut tiedot ovat välttämättömiä varmennusten ja tarkastustyön tehokkaan suunnittelun ja toteutuksen kannalta.

(5)

Tallennettavista ja säilytettävistä tiedoista laadittava luettelo ei saisi vaikuttaa hallintoviranomaisten käyttöön ottamien tietokonejärjestelmien teknisiin ominaisuuksiin tai niiden rakenteeseen eikä määrätä ennalta tallennettavien ja säilytettävien tietojen formaattia, jollei tässä asetuksessa nimenomaisesti niin säädetä. Se ei myöskään saisi vaikuttaa tapaan, jolla tiedot syötetään järjestelmään tai jolla ne tuotetaan järjestelmässä; joissakin tapauksissa luettelossa olevat tiedot voivat edellyttää useampien arvojen syöttämistä järjestelmään. On kuitenkin tarpeen vahvistaa tietyt säännöt kyseisten tietojen luonteesta, jotta voidaan varmistaa, että hallintoviranomainen voi hoitaa seurantaan, arviointiin, varainhoitoon, varmennuksiin ja tarkastuksiin liittyvät vastuualueensa, myös silloin, kun tämä edellyttää yksittäisiä osallistujia koskevien tietojen käsittelyä.

(6)

Sen varmistamiseksi, että toimenpideohjelmien menoja voidaan valvoa ja tarkastaa, on tarpeen vahvistaa perusteet, jotka jäljitysketjun olisi täytettävä, jotta se voidaan katsoa asianmukaiseksi.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 223/2014 nojalla tehtävän tarkastustyön osalta on tarpeen säätää, että komission ja jäsenvaltioiden olisi estettävä henkilötietojen luvaton luovuttaminen tai käyttö, ja täsmentää tarkoitukset, joita varten komissio ja jäsenvaltiot voivat käsitellä tällaisia tietoja.

(8)

Tarkastusviranomainen vastaa toimien tarkastuksista. Jotta voidaan varmistaa, että tällaiset tarkastukset ovat riittävän laajoja ja tehokkaita ja että ne toteutetaan samojen vaatimusten mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen vahvistaa edellytykset, jotka tarkastusten olisi täytettävä.

(9)

On tarpeen määrittää yksityiskohtaisesti tarkastettavien toimien otannan perusta, joka tarkastusviranomaisen olisi otettava huomioon laatiessaan tai hyväksyessään otantamenetelmän, mukaan lukien otantayksikön määritys, tietyt otoksessa käytettävät tekniset perusteet ja tarvittaessa tekijät, jotka on otettava huomioon poimittaessa lisäotoksia.

(10)

Tarkastusviranomaisen olisi laadittava tarkastuskertomus, joka kattaa asetuksessa (EU) N:o 223/2014 tarkoitetut tilitykset. Jotta voidaan varmistaa, että tilityksiä koskevat tarkastukset ovat riittävän laajoja ja tehokkaita ja että ne toteutetaan samojen vaatimusten mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen vahvistaa edellytykset, jotka tarkastusten olisi täytettävä.

(11)

Oikeusvarmuuden ja kaikkien jäsenvaltioiden yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rahoitusoikaisujen tekemisessä on tarpeen vahvistaa hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaassa toiminnassa olevien vakavien puutteiden määritysperusteet, määritellä tällaisten puutteiden pääasialliset tyypit sekä vahvistaa sovellettavan rahoitusoikaisun tason määritysperusteet ja ekstrapoloitujen tai kiinteiden määrien perusteella tehtävien rahoitusoikaisujen soveltamisperusteet.

(12)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden pikaisen soveltamisen varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan seuraavat asetusta (EU) N:o 223/2014 täydentävät säännökset:

a)

säännöt, joissa täsmennetään tiedot, jotka koskevat hallintoviranomaisen perustamaan järjestelmään tietokoneistetussa muodossa tallennettavia ja siinä säilytettäviä tietoja;

b)

jäljitysketjuun liittyviä järjestelyjä koskevat yksityiskohtaiset vähimmäisvaatimukset kirjanpitoaineiston ja todentavien asiakirjojen säilyttämisestä todentamisviranomaisen, hallintoviranomaisen, välittävien elinten ja tuensaajien tasolla;

c)

toimien tarkastusten sekä tilitysten tarkastusten laajuus ja sisältö sekä menetelmät, joita käytetään otoksen poimimiseksi toimista;

d)

komission virkamiesten tai komission valtuuttamien edustajien tekemien tarkastusten aikana kerättyjen tietojen käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt;

e)

yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan vakavien puutteiden määrittämisperusteita, mukaan lukien tällaisten puutteiden pääasialliset tyypit, sovellettavan rahoitusoikaisun tason määrittämisperusteita sekä kiinteiden määrien tai ekstrapoloitujen rahoitusoikaisujen soveltamisperusteita.

II LUKU

HALLINTO- JA VALVONTAJÄRJESTELMIÄ KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

2 artikla

Tietokoneistetusti tallennettavat ja säilytettävät tiedot

(Asetuksen (EU) N:o 223/2014 32 artiklan 8 kohta)

1.   Asetuksen (EU) N:o 223/2014 32 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti perustettuun seurantajärjestelmään kustakin toimesta tietokoneistetusti tallennettavia ja säilytettäviä tietoja koskevat tiedot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I.

2.   Tiedot on kirjattava ja tallennettava kustakin toimesta, mukaan lukien toimenpideohjelma II:sta tuettujen toimien tapauksessa tiedot yksittäisistä osallistujista, eriteltynä mahdollisuuksien mukaan sukupuolen perusteella, jotta ne voidaan koota yhteen, jos se on tarpeen seurantaa, arviointia, varainhoitoa, varmennuksia ja tarkastamista varten. Tietoja on myös voitava yhdistää kumulatiivisesti koko ohjelmakauden ajalta.

3 artikla

Jäljitysketjua koskevat yksityiskohtaiset vähimmäisvaatimukset

(Asetuksen (EU) N:o 223/2014 32 artiklan 9 kohta)

1.   Jäljitysketjua koskevat yksityiskohtaiset vähimmäisvaatimukset kirjanpitoaineiston ja todentavien asiakirjojen säilyttämisestä ovat seuraavat:

a)

jäljitysketjun avulla on voitava todentaa, että elintarvikkeina ja/tai perushyödykkeinä annettavan avun toimenpideohjelmassa (toimenpideohjelma I) asetettuja tai seurantakomitean toimintaohjelmalle II asettamia valintaperusteita on sovellettu;

b)

jäljitysketjun avulla on voitava täsmäyttää asetuksen (EU) N:o 223/2014 25 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisten avustusten osalta komissiolle todennetut kokonaismäärät sekä todentamisviranomaisen, hallintoviranomaisen, välittävien elinten ja tuensaajien hallussa olevat yksityiskohtainen kirjanpitoaineisto ja todentavat asiakirjat toimenpideohjelmasta osarahoitettujen toimien osalta;

c)

jäljitysketjun avulla on voitava täsmäyttää 25 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisten avustusten osalta komissiolle todennetut kokonaismäärät sekä todentamisviranomaisen, hallintoviranomaisen, välittävien elinten ja tuensaajien hallussa olevat tuotoksia ja tuloksia koskevat yksityiskohtaiset tiedot ja todentavat asiakirjat, mukaan lukien tarvittaessa vakioyksikkökustannusten ja kiinteiden määrien vahvistamismenetelmää koskevat asiakirjat, toimenpideohjelmasta osarahoitettujen toimien osalta;

d)

jäljitysketjun avulla on voitava osoittaa ja perustella asetuksen (EU) N:o 223/2014 25 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti määriteltyjen kustannusten osalta laskentamenetelmän ja kiinteiden osuuksien määritysperusteen käyttö sekä tukikelpoiset välittömät kustannukset tai muiden valittujen luokkien osalta ilmoitetut kustannukset, joihin sovelletaan kiinteää prosenttiosuutta;

e)

jäljitysketjun avulla on voitava osoittaa asetuksen (EU) N:o 223/2014 26 artiklan 2 kohdan b, c ja e alakohdan ja 26 artiklan 3 kohdan toisen osan mukaisesti määriteltyjen kustannusten osalta tukikelpoiset välittömät kustannukset tai muiden valittujen luokkien osalta ilmoitetut kustannukset, joihin sovelletaan kiinteää prosenttiosuutta;

f)

jäljitysketjun avulla on voitava varmentaa, että tuensaajalle on maksettu julkinen rahoitusosuus;

g)

jäljitysketjun on sisällettävä jokaisen toimen osalta tapauksen mukaan tekniset eritelmät ja rahoitussuunnitelma, avustuksen hyväksymistä koskevat asiakirjat, julkisiin hankintamenettelyihin liittyvät asiakirjat, tuensaajan antamat raportit sekä tehtyjä todentamisia ja tarkastuksia koskevat kertomukset;

h)

jäljitysketjussa on oltava tiedot toimea koskevista hallinnollisista todentamisista ja tarkastuksista;

i)

jäljitysketjun avulla on voitava täsmäyttää toimea koskeviin tuotosindikaattoreihin liittyvät tiedot ohjelmaa koskevien tavoitteiden ja siitä raportoitujen tietojen ja tulosten kanssa;

Edellä c ja d alakohdassa tarkoitettujen kustannusten osalta jäljitysketjun on mahdollistettava sen todentaminen, että hallintoviranomaisen käyttämä laskentamenetelmä on asetuksen (EU) N:o 223/2014 25 artiklan 3 kohdan mukainen.

2.   Hallintoviranomaisen on varmistettava, että saatavilla on tietoja kaikkia niitä todentavia asiakirjoja hallussaan pitävistä elimistä ja niiden sijainnista, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että jäljitysketju on riittävä ja täyttää kaikki 1 kohdassa säädetyt vähimmäisvaatimukset.

4 artikla

Komission virkamiesten tai komission valtuuttamien edustajien tekemien tarkastusten aikana kerättyjen tietojen käyttö

(Asetuksen (EU) N:o 223/2014 34 artiklan 8 kohta)

1.   Komissio toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään komission tarkastusten aikana keräämien tietojen luvaton luovuttaminen tai käyttö.

2.   Komissio käyttää tarkastustensa aikana kerättyjä tietoja ainoastaan asetuksen (EU) N:o 223/2014 36 artiklan mukaisten tehtäviensä hoitamiseen. Euroopan tilintarkastustuomioistuimella ja Euroopan petostentorjuntavirastolla on oikeus saada kerätyt tiedot käyttöönsä.

3.   Kerättyjä tietoja ei saa ilman tiedot toimittavan jäsenvaltion nimenomaista suostumusta lähettää muille kuin sellaisille henkilöille jäsenvaltioissa tai unionin toimielimissä, joiden työtehtävät edellyttävät näiden tietojen saamista käyttöön sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

5 artikla

Toimien tarkastukset

(Asetuksen (EU) N:o 223/2014 34 artiklan 7 kohta)

1.   Toimien tarkastukset on tehtävä kunkin tilivuoden osalta valitsemalla toimista otos tarkastusviranomaisen tämän asetuksen 6 artiklan mukaisesti laatimalla tai hyväksymällä menetelmällä.

2.   Toimien tarkastukset on tehtävä jäljitysketjun muodostavien todentavien asiakirjojen perusteella, ja niissä on todennettava komissiolle ilmoitettujen menojen laillisuus ja asianmukaisuus, mukaan lukien seuraavat näkökohdat:

a)

toimi valittiin toimenpideohjelman valintaperusteiden mukaisesti, toimea ei ollut saatettu fyysisesti päätökseen tai toteutettu kokonaisuudessaan ennen kuin tuensaaja jätti toimenpideohjelmaan liittyvän rahoitushakemuksen, toimi on pantu täytäntöön hyväksyntäpäätöksen mukaisesti ja se täytti kaikki edellytykset, jotka koskevat sen toimintaa, käyttöä ja saavutettavia tavoitteita;

b)

komissiolle ilmoitetut menot vastaavat kirjanpitoaineistoa ja vaaditut todentavat asiakirjat osoittavat, että jäljitysketju on riittävä tämän asetuksen 3 artiklassa säädetyllä tavalla;

c)

komissiolle ilmoitettujen ja 25 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti määritettyjen menojen osalta tuensaajalle suoritettavien maksujen perustana olevat tuotokset ja tulokset on saavutettu, tapauksen mukaan osallistujia koskevat tiedot tai muut tuotoksiin ja tuloksiin liittyvät tiedot ovat komissiolle toimitettujen tietojen mukaisia ja vaaditut todentavat asiakirjat osoittavat, että jäljitysketju on riittävä tämän asetuksen 3 artiklassa säädetyllä tavalla.

Tarkastuksissa on myös varmistettava, että julkinen rahoitusosuus on maksettu tuensaajalle asetuksen (EU) N:o 223/2014 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3.   Toimien tarkastusten on sisällettävä soveltuvin osin toimen fyysistä toteuttamista koskevia paikan päällä tehtäviä varmennuksia.

4.   Toimien tarkastuksissa on varmistettava todentamisviranomaisen kirjanpitojärjestelmäänsä kirjaamien vastaavien menojen paikkansapitävyys ja kattavuus ja jäljitysketjun täsmäyttäminen kaikilla tasoilla.

5.   Jos havaitut ongelmat liittyvät itse järjestelmään ja aiheuttavat sen vuoksi muita toimenpideohjelmaan sisältyviä toimia koskevan riskin, tarkastusviranomaisen on varmistettava, että tällaisten ongelmien laajuuden määrittämiseksi suoritetaan lisätutkimuksia, mukaan lukien tarvittaessa ylimääräiset tarkastukset, ja suositeltava tarvittavia korjaavia toimia.

6.   Ainoastaan menot, jotka kuuluvat 1 kohdan nojalla tehdyn tarkastuksen soveltamisalaan, lasketaan mukaan tarkastettujen menojen määrään komissiolle vuotuisesta kattavuudesta annettavissa raporteissa. Näihin tarkoituksiin on käytettävä asetuksen (EU) N:o 223/2014 34 artiklan 6 kohdan perusteella laadittua tarkastuskertomuksen mallia.

6 artikla

Toimien otoksen valintamenetelmä

(Asetuksen (EU) N:o 223/2014 34 artiklan 7 kohta)

1.   Tarkastusviranomaisen on vahvistettava menetelmä otoksen valintaa varten, jäljempänä ’otantamenetelmä’, tässä artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti ottaen huomioon kansainvälisesti hyväksytyt INTOSAI-, IFAC- ja IIA-tilintarkastusstandardit.

2.   Tilintarkastusstrategiassa esitettyjen selvitysten lisäksi tarkastusviranomaisen on pidettävä kirjaa otantamenetelmien laatimisessa käytetystä asiakirja-aineistosta ja ammatillisesta harkinnasta suunnittelu-, valinta-, testaus- ja arviointivaiheessa, jotta voidaan osoittaa, että laadittu menetelmä on sopiva.

3.   Otoksen on oltava edustava sen perusjoukon kannalta, josta se valitaan, jotta tarkastusviranomainen voi laatia pätevän tarkastuslausunnon asetuksen (EU) N:o 223/2014 34 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti. Perusjoukon on koostuttava sellaisista toimenpideohjelman menoista, jotka sisältyvät komissiolle asetuksen (EU) N:o 223/2014 41 artiklan mukaisesti tietyltä tilivuodelta toimitettuihin maksatushakemuksiin. Otos voidaan valita tilivuoden aikana tai sen jälkeen.

4.   Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 223/2014 34 artiklan 1 kohtaa otantamenetelmä on tilastollinen, kun sillä voidaan varmistaa

i)

otoksen erien satunnainen valinta;

ii)

todennäköisyysteorian käyttäminen otoksen tulosten arvioimisessa, mukaan lukien otantariskin sekä suunnitellun ja saavutetun tarkkuuden mittaus ja valvonta.

5.   Otantamenetelmällä on varmistettava, että jokainen perusjoukon otantayksikkö valitaan satunnaisesti käyttämällä satunnaislukuja, jotka on tuotettu kullekin perusjoukkoyksikölle otoksen muodostavien yksiköiden valintaa varten, tai systemaattisella valinnalla, jossa käytetään satunnaista aloituskohtaa, jonka jälkeen lisäkohdat valitaan soveltamalla systemaattista sääntöä.

6.   Tarkastusviranomainen määrittää otantayksikön ammatillisen harkinnan perusteella. Otantayksikkö voi olla toimi, toimeen sisältyvä hanke tai tuensaajan esittämä maksatushakemus. Määritetyn otantayksikön tyyppiä ja tähän tarkoitukseen käytettyä ammatillista harkintaa koskevat tiedot on sisällytettävä tarkastuskertomukseen.

7.   Jos otantayksikköön liittyvien kokonaismenojen määrä tilivuoden aikana on negatiivinen, se on jätettävä edellä 3 kohdassa tarkoitetun perusjoukon ulkopuolelle ja tarkastettava erikseen. Tarkastusviranomainen voi myös poimia otoksen tästä erillisestä perusjoukosta.

8.   Jos sovelletaan asetuksen (EU) N:o 223/2014 58 artiklan 1 kohdassa säädetyn oikeasuhteisen valvonnan edellytyksiä, tarkastusviranomainen voi sulkea pois kyseisessä artiklassa tarkoitetut erät otannan kohteena olevasta perusjoukosta. Jos kyseisen toimi on jo valittu otokseen, tarkastusviranomaisen on korvattava se käyttäen asianmukaista satunnaisotantaa.

9.   Kaikki komissiolle ilmoitetut menot, jotka sisältyvät otokseen, on tarkastettava.

Jos valitut otantayksiköt sisältävät lukuisia maksatushakemuksia tai laskuja, tarkastusviranomainen voi tarkastaa ne aliotannalla valitsemalla otantayksiköihin liittyvät maksatushakemukset tai laskut käyttäen samoja otantaparametrejä kuin pääotoksen otantayksikköjen valinnassa.

Tällöin kullekin tarkastettavalle otantayksikölle on laskettava asianmukaiset otoskoot, joiden on aina oltava vähintään 30 maksatushakemusta tai laskua kutakin otantayksikköä kohden.

10.   Tarkastusviranomainen voi osittaa perusjoukon jakamalla perusjoukon alaryhmiksi, joista kukin koostuu erityisesti riskin tai odotetun virhetason osalta ominaisuuksiltaan samankaltaisista otantayksiköistä tai kun perusjoukko sisältää toimia, jotka koskevat rahoitusosuuksien maksamista toimenpideohjelmasta arvokkaisiin eriin.

11.   Tarkastusviranomaisen on arvioitava järjestelmän luotettavuus korkeaksi, keskimääräiseksi tai heikoksi ottaen huomioon järjestelmätarkastusten tulokset määrittäessään otannan teknisiä parametrejä, jotta järjestelmätarkastusten ja toimien tarkastusten yhdessä antama varmuustaso olisi korkea. Kun järjestelmän luotettavuus on arvioitu korkeaksi, toimien otannassa käytettävän luotettavuustason on oltava vähintään 60 prosenttia. Kun järjestelmän luotettavuus on arvioitu matalaksi, toimien otannassa käytettävän luotettavuustason on oltava vähintään 90 prosenttia. Korkein mahdollinen olennaisuusraja on 2 prosenttia 3 kohdassa tarkoitetuista menoista.

12.   Jos on havaittu sääntöjenvastaisuuksia tai sääntöjenvastaisuuksien riski, tarkastusviranomaisen on päätettävä ammatillisen harkinnan perusteella, onko tarpeen tarkastaa sellaisten lisätoimien tai toimien osien täydentävä otos, joita ei tarkastettu satunnaisotoksessa, havaittujen erityisten riskitekijöiden ottamiseksi huomioon.

13.   Tarkastusviranomaisen on arvioitava täydentävän otoksen tarkastusten tulokset erikseen, tehtävä päätelmiä tulosten perusteella ja ilmoitettava päätelmänsä komissiolle vuotuisessa tarkastuskertomuksessa. Täydentävässä satunnaisotoksessa havaittuja sääntöjenvastaisuuksia ei oteta huomioon satunnaisotoksen arvioidun satunnaisvirheen laskennassa.

14.   Tarkastusviranomaisen on laskettava tarkastuslausunnolle ja asetuksen (EU) N:o 223/2014 34 artiklan 5 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulle tarkastuskertomukselle toimien tarkastusten tulosten perusteella kokonaisvirhetaso, jonka on oltava arvioitujen satunnaisvirheiden, systeemisten virheiden ja oikaisemattomien epäsäännöllisten virheiden yhteismäärä jaettuna perusjoukolla.

7 artikla

Tilien tarkastukset

(Asetuksen (EU) N:o 223/2014 34 artiklan 7 kohta)

1.   Tarkastusviranomaisen on suoritettava asetuksen (EU) N:o 223/2014 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tilien tarkastukset kunkin tilivuoden osalta.

2.   Tilien tarkastuksista on saatava kohtuullinen varmuus tilityksessä ilmoitettujen määrien kattavuudesta, paikkansapitävyydestä ja totuudenmukaisuudesta.

3.   Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa tarkastusviranomaisen on erityisesti otettava huomioon todentamisviranomaiseen kohdistuvien järjestelmätarkastusten ja toimien tarkastusten tulokset.

4.   Järjestelmätarkastukseen kuuluu todentamisviranomaisen kirjanpitojärjestelmän luotettavuuden ja todentamisviranomaisen kirjanpitojärjestelmään kirjattujen menojen sekä palautettujen ja takaisinperittyjen määrien paikkansapitävyyden tarkastaminen otantamenetelmän avulla.

5.   Jotta voidaan tarkastuslausuntoa varten todeta, että tilitys antaa oikean ja oikeudenmukaisen kuvan, tarkastusviranomaisen on varmistettava, että kaikki asetuksen (EU) N:o 223/2014 49 artiklassa edellytettävät seikat on viety oikein tileihin ja että ne vastaavat todentavaa kirjanpitoaineistoa, jota kaikki asianomaiset viranomaiset tai elimet ja tuensaajat säilyttävät tarkastusviranomaisen suorittaman tarkastustyön aikana. Tarkastusviranomaisen on erityisesti varmistettava todentamisviranomaisen sille toimittaman tilityksen osalta, että

a)

asetuksen (EU) N:o 223/2014 49 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ilmoitettu tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärä on yhdenmukainen komissiolle kyseiseltä tilivuodelta toimitettuihin maksatushakemuksiin sisältyvien menojen ja niitä vastaavan julkisen rahoitusosuuden kanssa, ja jos havaitaan poikkeamia, tilityksessä on annettu täsmäytyksistä riittävät selvitykset;

b)

tilivuoden aikana peruutetut ja takaisin perityt määrät, tilivuoden lopun tilanteen mukaisesti takaisin perittävät määrät sekä tilityksessä esitetyt määrät, joita ei saada perityiksi takaisin, vastaavat todentamisviranomaisen kirjanpitojärjestelmiin vietyjä määriä ja perustuvat asiasta vastaavan hallintoviranomaisen tai todentamisviranomaisen päätöksiin;

c)

menoja on jätetty asetuksen (EU) N:o 223/2014 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarvittaessa pois tilityksestä, ja kaikki vaaditut oikaisut on otettu huomioon kyseisen tilivuoden tilityksessä;

Edellä b ja c alakohdassa tarkoitetut tarkastukset voidaan tehdä otantamenetelmän avulla.

III LUKU

RAHOITUSHALLINTOA JA -OIKAISUJA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

8 artikla

Hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan vakavien puutteiden määritysperusteet

(Asetuksen (EU) N:o 223/2014 55 artiklan 4 kohta)

1.   Komissio perustaa hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaasta toiminnasta tekemänsä arvioinnin kaikkien saatavilla olevien järjestelmätarkastusten, mukaan lukien vastaavuustestit, ja toimien tarkastusten tuloksiin.

Arvioinnin on katettava ohjelman sisäinen valvontaympäristö, hallinto- ja todentamisviranomaisten harjoittama hallinto- ja valvontatoiminta, hallinto- ja todentamisviranomaisen harjoittama seuranta ja tarkastusviranomaisen harjoittama valvontatoiminta, ja sen on perustuttava sen todentamiseen, että liitteessä II olevassa taulukossa 1 vahvistettuja keskeisiä vaatimuksia noudatetaan.

Näiden keskeisten vaatimusten täyttymistä on arvioitava liitteessä II olevassa taulukossa 2 vahvistettujen luokkien perusteella.

2.   Hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokkaan toiminnan vakavien puutteiden pääasiallisia tyyppejä ovat tapaukset, joissa minkä tahansa liitteessä II olevan taulukon 1 kohtien 2, 4, 5, 13, 15, 16 ja 18 mukaisen keskeisen vaatimuksen tai kahden tai useamman muun liitteessä II olevan taulukon 1 mukaisen keskeisen vaatimuksen arvioidaan kuuluvan liitteessä II olevassa taulukossa 2 vahvistettuihin luokkiin 3 tai 4.

9 artikla

Kiinteämääräisten tai ekstrapoloitujen rahoitusoikaisujen soveltamisperusteet ja rahoitusoikaisun suuruuden määritysperusteet

(Asetuksen (EU) N:o 223/2014 55 artiklan 4 kohta)

1.   Rahoitusoikaisuja on sovellettava koko toimenpideohjelmaan tai sen osaan, jos komissio havaitsee yhden tai useampia vakavia puutteita hallinto- ja valvontajärjestelmän toiminnassa.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ekstrapoloituja rahoitusoikaisuja on sovellettava koko toimenpideohjelmaan tai sen osaan, jos komissio havaitsee toimien edustavassa otoksessa systeemisiä sääntöjenvastaisuuksia, joiden perusteella voidaan laskea tarkemmin unionin talousarvioon kohdistuva riski. Tällöin edustavan otoksen tarkastelun tulokset on ekstrapoloitava muuhun perusjoukkoon, josta otos poimittiin rahoitusoikaisun määritystä varten.

2.   Kiinteämääräisten rahoitusoikaisujen taso on vahvistettava ottaen huomioon seuraavat tekijät:

a)

vakavan puutteen tai vakavien puutteiden suhteellinen merkitys koko hallinnointi- ja valvontajärjestelmän kannalta;

b)

vakavan puutteen tai vakavien puutteiden yleisyys ja laajuus;

c)

unionin talousarvioon kohdistuva tappioriski.

3.   Ottaen huomioon nämä tekijät rahoitusoikaisu on määritettävä seuraavasti:

a)

jos hallinto- ja valvontajärjestelmän vakavat puutteet ovat niin merkittäviä, yleisiä tai laaja-alaisia, että ne haittaavat koko järjestelmän toimintaa ja vaarantavat kaikkien kyseisten menojen laillisuuden ja asianmukaisuuden, on sovellettava 100 prosentin kiinteää prosenttiosuutta;

b)

jos hallinto- ja valvontajärjestelmän vakavat puutteet ovat niin yleisiä tai laaja-alaisia, että ne haittaavat erittäin vakavasti järjestelmän toimintaa ja vaarantavat erittäin suurelta osin kyseisten menojen laillisuuden ja asianmukaisuuden, on sovellettava 25 prosentin kiinteää prosenttiosuutta;

c)

jos hallinto- ja valvontajärjestelmän vakavat puutteet johtuvat siitä, että järjestelmä ei toimi täysipainoisesti tai toimii niin heikosti tai epäsäännöllisesti, että se vaarantaa suurelta osin kyseisten menojen laillisuuden ja asianmukaisuuden, on sovellettava 10 prosentin kiinteää prosenttiosuutta;

d)

jos hallinto- ja valvontajärjestelmän vakavat puutteet johtuvat siitä, että järjestelmä ei toimi johdonmukaisesti, mikä vaarantaa olennaiselta osin kyseisten menojen laillisuuden ja asianmukaisuuden, on sovellettava 5 prosentin kiinteää prosenttiosuutta.

4.   Jos 3 kohdan mukaisesti vahvistetun kiinteän prosenttiosuuden soveltaminen olisi kohtuutonta, rahoitusoikaisun tasoa on alennettava.

5.   Jos asiasta vastaavat viranomaiset ovat laiminlyöneet riittävien korjaavien toimenpiteiden toteuttamisen tilivuonna tehdyn rahoitusoikaisun jälkeen ja sama vakava puute tai vakavat puutteet havaitaan tämän vuoksi seuraavana tilivuonna, rahoitusoikaisun taso voidaan korottaa vakavan puutteen tai vakavien puutteiden jatkuvuuden vuoksi tasolle, joka ei ylitä seuraavan korkeamman luokan tasoa.

10 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sen 3 artiklaa sovelletaan 1 päivästä joulukuuta 2014 siltä osin kuin on kyse liitteessä I tarkoitetuista tallennettavia ja säilytettäviä tietoja koskevista tiedoista.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 72, 12.3.2014, s. 1.


LIITE I

Seurantajärjestelmään tietokoneistetusti tallennettavien ja säilytettävien tietojen luettelo (2 artikla)

Tietoja edellytetään toimenpideohjelma I:stä ja toimenpideohjelma II:sta (1) tuettavista toimista, jollei toisessa sarakkeessa toisin täsmennetä.

Tietokentät

Toimenpideohjelmien tyypit, joista tietoja ei edellytetä

Tuensaajaa koskevat tiedot (2)

1.

Kunkin tuensaajan nimi tai yksilöllinen tunniste

 

2.

Tieto siitä, onko tuensaaja julkisoikeudellinen vai yksityisoikeudellinen elin

 

3.

Tieto siitä, onko tuensaajalle aiheutuneista menoista kannettava arvonlisävero kansallisen arvonlisäverolainsäädännön mukaan palautukseen oikeuttamaton

 

4.

Tuensaajan yhteystiedot

 

Toimea koskevat tiedot

5.

Toimen nimi tai yksilöllinen tunniste

 

6.

Toimen lyhyt kuvaus

 

7.

Toimea koskevan hakemuksen jättöpäivä

 

8.

Tukiedellytykset vahvistavassa asiakirjassa ilmoitettu aloituspäivämäärä

 

9.

Tukiedellytykset vahvistavassa asiakirjassa ilmoitettu päättymispäivämäärä

 

10.

Tosiasiallinen päivä, jona toimi on saatu fyysisesti päätökseen tai toteutettu kokonaisuudessaan

 

11.

Tukiedellytykset vahvistavan asiakirjan julkaiseva elin

 

12.

Tukiedellytykset vahvistavan asiakirjan päiväys

 

13.

Toimen valuutta

 

14.

Sen ohjelman/niiden ohjelmien CCI-koodi, josta toimea tuetaan

 

15.

Perushyödykkeiden tyypit

Ei koske toimenpideohjelma II:ta

16.

Tuettavat toimintatyypit

Ei koske toimenpideohjelma I:tä

17.

Rahoitusmuodon koodi(t)

 

18.

Sijaintikoodi(t)

 

19.

Julkisen elimen tai kumppaniorganisaation ostamien elintarvikkeiden määrä

Ei koske toimenpideohjelma II:ta

20.

Julkisen elimen saamien elintarvikkeiden määrä asetuksen (EU) N:o 223/2014 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti

Ei koske toimenpideohjelma II:ta

21.

Kumppaniorganisaatioille toimitettujen elintarvikkeiden määrä

Ei koske toimenpideohjelma II:ta

22.

Loppukäyttäjille toimitettujen elintarvikkeiden määrä

Ei koske toimenpideohjelma II:ta

23.

Julkisen elimen tai kumppaniorganisaation ostamien perushyödykkeiden määrä

Ei koske toimenpideohjelma II:ta

24.

Kumppaniorganisaatioille toimitettujen perushyödykkeiden määrä

Ei koske toimenpideohjelma II:ta

25.

Loppukäyttäjille toimitettujen perushyödykkeiden määrä

Ei koske toimenpideohjelma II:ta

Indikaattoreita koskevat tiedot

26.

Toimea koskevien yhteisten indikaattoreiden otsake

 

27.

Toimea koskevien yhteisten indikaattoreiden tunniste

 

28.

Yhteisten indikaattoreiden saavutustaso kunakin täytäntöönpanovuotena tai toimen lopussa

 

29.

Toimea koskevien ohjelmakohtaisten indikaattoreiden otsake

Ei koske toimenpideohjelma I:tä

30.

Toimea koskevien ohjelmakohtaisten indikaattoreiden tunniste

Ei koske toimenpideohjelma I:tä

31.

Ohjelmakohtaisten tuotosindikaattoreiden erityistavoitteet

Ei koske toimenpideohjelma I:tä

32.

Ohjelmakohtaisten tuotosindikaattoreiden saavutustaso kunakin täytäntöönpanovuotena tai toimen lopussa

Ei koske toimenpideohjelma I:tä

33.

Kunkin tuotostavoitteen mittayksikkö

Ei koske toimenpideohjelma I:tä

34.

Tulosindikaattoreiden perusarvo

Ei koske toimenpideohjelma I:tä

35.

Tulosindikaattoreiden tavoitetaso

Ei koske toimenpideohjelma I:tä

36.

Kunkin tulostavoitteen ja perusarvon mittayksikkö

Ei koske toimenpideohjelma I:tä

37.

Kunkin indikaattorin mittayksikkö

 

Kutakin toimea koskevat rahoitustiedot (toimeen sovellettavassa valuutassa)

38.

Asiakirjassa, jossa vahvistetaan tukiedellytykset, hyväksytyt toimen tukikelpoiset kokonaiskustannukset

 

39.

Tukikelpoiset kokonaiskustannukset, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 223/2014 2 artiklan 12 alakohdan määritelmän mukaisia julkisia menoja

 

40.

Asiakirjassa, jossa vahvistetaan tukiedellytykset, ilmoitettu julkisen tuen määrä

 

Tuensaajalta saatuja maksatushakemuksia koskevat tiedot (toimeen sovellettavassa valuutassa)

41.

Kunkin tuensaajalta saadun maksatushakemuksen vastaanottopäivä

 

42.

Kunkin tuensaajalle maksuhakemuksen perusteella suoritetun maksun päiväys

 

43.

Kunkin tuensaajalle suoritetun maksun perustan muodostavien tukikelpoisten menojen määrä maksatushakemuksessa

 

44.

Asetuksen (EU) N:o 223/2014 2 artiklan 12 alakohdan määritelmän mukaisten julkisten menojen määrä, joka vastaa kunkin maksun perustan muodostavia tukikelpoisia menoja

 

45.

Kunkin tuensaajalle maksatushakemuksen perusteella suoritetun maksun määrä

 

46.

Toimea koskevien paikan päällä asetuksen (EU) N:o 223/2014 32 artiklan 5 kohdan b alakohdan nojalla tehtävien varmennusten aloituspäivä

 

47.

Toimea koskevien paikan päällä asetuksen (EU) N:o 223/2014 34 artiklan 1 kohdan ja tämän asetuksen 6 artiklan nojalla tehtävien tarkastusten päiväys

 

48.

Tarkastuksen tai varmennuksen suorittava elin

 

Tuensaajan jättämässä maksatushakemuksessa ilmoitettuja todellisiin kustannuksiin perustuvia menoja koskevat tiedot (toimeen sovellettavassa valuutassa)

49.

Komissiolle ilmoitetut tukikelpoiset julkiset menot, jotka on määritetty tosiasiallisesti aiheutuneiden ja maksettujen kustannusten perusteella

 

50.

Asetuksen (EU) N:o 223/2014 2 artiklan 12 alakohdan määritelmän mukaiset julkiset menot, jotka vastaavat komissiolle ilmoitettuja tukikelpoisia julkisia menoja, jotka on määritetty tosiasiallisesti aiheutuneiden ja maksettujen kustannusten perusteella

 

51.

Sopimustyyppi, jos sopimuksen tekemiseen sovelletaan direktiivin 2004/18/EY (3) (rakennusurakat/palvelujen tarjonta/tavaroiden toimitus) taikka Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/23/EU (4) säännöksiä.

 

52.

Sopimushinta, jos sopimuksen tekemiseen sovelletaan direktiivin 2004/18/EY tai direktiivin 2014/23/EU säännöksiä

 

53.

Sopimuksen perusteella maksetut aiheutuneet tukikelpoiset menot, jos sopimukseen sovelletaan direktiivin 2004/18/EY tai direktiivin 2014/23/EU säännöksiä

 

54.

Käytetty hankintamenettely, jos sopimuksen tekemiseen sovelletaan direktiivin 2004/18/EY tai direktiivin 2014/23/EU säännöksiä

 

55.

Urakoitsijan nimi tai yksilöllinen tunniste, jos sopimuksen tekemiseen sovelletaan direktiivin 2014/23/EU säännöksiä

 

Tuensaajan jättämässä maksatushakemuksessa ilmoitettuja vakioyksikkökustannuksiin perustuvia menoja koskevat tiedot (toimeen sovellettavassa valuutassa)

56.

Komissiolle ilmoitettujen tukikelpoisten julkisten menojen määrä määritettynä vakioyksikkökustannusten perusteella

 

57.

Asetuksen (EU) N:o 223/2014 2 artiklan 12 alakohdan määritelmän mukaiset julkiset menot, jotka vastaavat komissiolle ilmoitettuja tukikelpoisia menoja, jotka on määritetty vakioyksikkökustannusten perusteella

 

58.

Vakioyksikkökustannuksissa käytettävän yksikön määritelmä

 

59.

Toimitettujen yksiköiden lukumäärä ilmoitettuna kutakin yksikköön sisältyvää erää koskevassa maksatushakemuksessa

 

60.

Yhden yksikön yksikkökustannukset kutakin yksikköön sisältyvää erää kohden

 

Tuensaajan jättämässä maksatushakemuksessa ilmoitettuja kertakorvauksina suoritettaviin maksuihin perustuvia menoja koskevat tiedot (toimeen sovellettavassa valuutassa)

61.

Komissiolle ilmoitettujen tukikelpoisten julkisten menojen määrä määritettynä kertakorvausten perusteella

 

62.

Asetuksen (EU) N:o 223/2014 2 artiklan 12 alakohdan määritelmän mukaiset julkiset menot, jotka vastaavat komissiolle ilmoitettuja tukikelpoisia julkisia menoja, jotka on määritetty kertakorvausten perusteella

 

63.

Kunkin kertakorvauksen osalta sopimustasot (tuotokset tai tulokset), jotka ilmoitetaan asiakirjassa, jossa vahvistetaan tukiedellytykset, kertakorvauksina suoritettavien maksujen perusteena

 

64.

Kunkin kertakorvauksen osalta asiakirjassa, jossa vahvistetaan tukiedellytykset, ilmoitettu määrä

 

Tuensaajan jättämässä maksatushakemuksessa ilmoitettuja kiinteisiin prosenttiosuuksiin perustuvia menoja koskevat tiedot (toimeen sovellettavassa valuutassa)

65.

Komissiolle ilmoitettujen tukikelpoisten julkisten menojen määrä määritettynä kiinteiden prosenttiosuuksien perusteella

 

66.

Asetuksen (EU) N:o 223/2014 2 artiklan 12 alakohdan määritelmän mukaiset julkiset menot, jotka vastaavat komissiolle ilmoitettuja tukikelpoisia julkisia menoja, jotka on määritetty kiinteiden prosenttiosuuksien perusteella

 

Tuensaajalta perittyjä määriä koskevat tiedot

67.

Kunkin takaisinperintäpäätöksen päiväys

 

68.

Kunkin takaisinperintäpäätöksen piiriin kuuluvan julkisen tuen määrä

 

69.

Kunkin takaisinperintäpäätöksen piiriin kuuluvat tukikelpoiset kokonaismenot

 

70.

Kunkin tuensaajan takaisinperintäpäätöksen perusteella takaisin maksaman määrän vastaanottopäivä

 

71.

Tuensaajan takaisinperintäpäätöksen perusteella takaisin maksaman julkisen tuen määrä (ilman korkoja tai seuraamuksia)

 

72.

Tuensaajan takaisin maksamaa julkista tukea vastaavat tukikelpoiset kokonaismenot

 

73.

Sellaisen julkisen tuen määrä, jota ei saada perityksi takaisin takaisinperintäpäätöksen perusteella

 

74.

Sellaista julkista tukea vastaavat tukikelpoiset kokonaismenot, jota ei saada perityksi takaisin

 

Komissiolle jätettyjä maksatushakemuksia koskevat tiedot (euroina)

75.

Kunkin toimesta aiheutuneita tukikelpoisia menoja sisältävän maksatushakemuksen jättöpäivä

 

76.

Tuensaajalle aiheutuneiden ja toimen toteutuksen yhteydessä maksettujen tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärä kussakin komissiolle toimitetussa maksatushakemuksessa

 

77.

Asetuksen (EU) N:o 223/2014 2 artiklan 12 alakohdan määritelmän mukaisten toimesta aiheutuneiden julkisten menojen kokonaismäärä kussakin maksatushakemuksessa

 

Komissiolle asetuksen (EU) N:o 223/2014 48 artiklan nojalla toimitettavia tilityksiä koskevat tiedot (euroina)

78.

Kunkin toimesta aiheutuneita menoja sisältävän kirjanpidon toimituspäivä

 

79.

Päätökseen saadun toimen lopulliset menot sisältävän kirjanpidon toimituspäivä (kun tukikelpoisten kokonaismenojen määrä on vähintään 1 000 000 euroa (asetuksen (EU) N:o 223/2014 51 artikla))

 

80.

Todentamisviranomaisen kirjanpitojärjestelmään viety toimen tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärä, joka on merkitty kirjanpitoon

 

81.

Toimen toteuttamisesta aiheutuneiden, asetuksen (EU) N:o 223/2014 2 artiklan 12 alakohdan määritelmän mukaisten julkisten menojen kokonaismäärä, joka vastaa todentamisviranomaisen kirjanpitojärjestelmään vietyä tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärää, joka on merkitty kirjanpitoon

 

82.

Tuensaajalle asetuksen (EU) N:o 223/2014 42 artiklan 2 alakohdan nojalla suoritettujen maksujen kokonaismäärä, joka vastaa todentamisviranomaisen kirjanpitojärjestelmään vietyä tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärää, joka on merkitty kirjanpitoon

 

83.

Tilivuoden aikana palautetut toimen tukikelpoiset julkiset kokonaismenot, jotka on merkitty kirjanpitoon

 

84.

Asetuksen (EU) N:o 223/2014 2 artiklan 12 alakohdan määritelmän mukaiset julkiset kokonaismenot, jotka vastaavat tilivuoden aikana palautettuja toimen tukikelpoisia julkisia kokonaismenoja, jotka on merkitty kirjanpitoon

 

85.

Tilivuoden aikana takaisin perityt toimen tukikelpoiset julkiset kokonaismenot, jotka on merkitty kirjanpitoon

 

86.

Julkiset kokonaismenot, jotka vastaavat tilivuoden aikana takaisin perittyjä toimen tukikelpoisia julkisia kokonaismenoja, jotka on merkitty kirjanpitoon

 

87.

Tilivuoden lopun tilanteen mukaisesti takaisin perittävät tukikelpoiset julkiset kokonaismenot, jotka on merkitty kirjanpitoon

 

88.

Toimen tukikelpoiset julkiset kokonaismenot, jotka vastaavat tilivuoden lopun tilanteen mukaisesti takaisin perittäviä tukikelpoisia julkisia kokonaismenoja, jotka on merkitty kirjanpitoon

 

89.

Tilivuoden lopun tilanteen mukainen toimen tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärä, jota ei saada perityksi takaisin ja joka on merkitty kirjanpitoon

 

90.

Toimen tukikelpoiset julkiset kokonaismenot, jotka vastaavat tilivuoden lopun tilanteen mukaisia tukikelpoisia julkisia kokonaismenoja, joita ei saada perityksi takaisin ja jotka on merkitty kirjanpitoon

 


(1)  Toimenpideohjelma I:llä tarkoitetaan elintarvikkeina ja/tai perushyödykkeinä annettavan avun toimenpideohjelmia ja toimenpideohjelma II:lla vähävaraisimpien sosiaalista osallisuutta edistäviä toimenpideohjelmia.

(2)  Tuensaaja kattaa tarvittaessa muita elimiä, joille aiheutuu toimesta menoja, joita käsitellään tuensaajalle aiheutuneina menoina.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta (EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, käyttöoikeussopimusten tekemisestä (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1).


LIITE II

Asetuksen 9 artiklassa tarkoitetut hallinto- ja valvontajärjestelmien keskeiset vaatimukset ja niiden tehokasta toimintaa koskeva luokitus

Taulukko 1

Keskeiset vaatimukset

Hallinto- ja valvontajärjestelmän keskeiset vaatimukset

Asianomaiset elimet/viranomaiset

Soveltamisala

1

Tehtävien riittävä eriyttäminen sekä riittävät raportointi- ja seurantajärjestelmät, jos vastuuviranomainen siirtää tehtävien suorittamisen toiselle elimelle.

Hallintoviranomainen

Sisäinen valvontaympäristö

2

Toimien asianmukainen valinta

Hallintoviranomainen

Hallinto- ja valvontatoimet

3

Riittävä tiedotus tuensaajille valittuihin toimiin sovellettavista edellytyksistä.

Hallintoviranomainen

4

Riittävät hallinnon varmennukset

Hallintoviranomainen

5

Käytössä on tehokas järjestelmä, jolla varmistetaan, että kaikki menoja ja tarkastuksia koskevat asiakirjat säilytetään riittävän jäljitysketjun turvaamiseksi.

Hallintoviranomainen

Hallinto- ja valvontatoimet/Seuranta

6

Luotettava järjestelmä tietojen keräämiseksi, tallentamiseksi ja säilyttämiseksi seurantaa, arviointia, varainhoitoa, varmennuksia ja tarkastuksia varten.

Hallintoviranomainen

7

Oikeasuhteisten petostentorjuntatoimenpiteiden tehokas toteutus.

Hallintoviranomainen

Hallinto- ja valvontatoimet

8

Asianmukaiset menettelyt johdon vahvistuslausuman, lopullisten tarkastuskertomusten ja suoritetun valvonnan vuotuisen tiivistelmän laatimista varten

Hallintoviranomainen

9

Tehtävien riittävä eriyttäminen sekä riittävät raportointi- ja seurantajärjestelmät, jos vastuuviranomainen siirtää tehtävien suorittamisen toiselle elimelle.

Todentamisviranomainen

Sisäinen valvontaympäristö

10

Asianmukaiset menettelyt maksatushakemusten laadintaa ja jättämistä varten.

Todentamisviranomainen

Hallinto- ja valvontatoimet/Seuranta

11

Asianmukainen tietokoneistettu kirjanpito ilmoitetuista menoista ja vastaavasta julkisesta rahoitusosuudesta.

Todentamisviranomainen

Hallinto- ja valvontatoimet

12

Asianmukainen ja täydellinen kirjanpito takaisin perittävistä, takaisin perityistä ja palautetuista määristä.

Todentamisviranomainen

13

Asianmukaiset menettelyt vuotuisen tilinpäätöksen laatimiseksi ja tilinpäätöksen täydellisyyden, oikeellisuuden ja totuudenmukaisuuden todentamiseksi.

Todentamisviranomainen

14

Tehtävien riittävä eriyttäminen ja riittävät järjestelmät sen varmistamiseksi, että millä tahansa muulla elimellä, joka tekee tarkastuksia ohjelman tarkastusstrategian mukaisesti, on riittävä toiminnallinen riippumattomuus ja että se ottaa huomioon kansainvälisesti hyväksytyt tilintarkastusstandardit.

Tarkastusviranomainen

Sisäinen valvontaympäristö

15

Riittävät järjestelmätarkastukset.

Tarkastusviranomainen

Valvontatoimet

16

Riittävät toimien tarkastukset.

Tarkastusviranomainen

17

Riittävät tilien tarkastukset.

Tarkastusviranomainen

18

Riittävät menettelyt luotettavan tarkastuslausunnon antamiseksi ja vuotuisen tarkastuskertomuksen laatimiseksi.

Tarkastusviranomainen


Taulukko 2

Hallinto- ja valvontajärjestelmien keskeisten vaatimusten luokittelu niiden toimivuuden kannalta

Ryhmä 1

Toimii hyvin. Parannuksia ei tarvita tai tarvitaan vain pieniä parannuksia.

Ryhmä 2

Toimii. Joitakin parannuksia tarvitaan.

Ryhmä 3

Toimii osittain. Huomattavia parannuksia tarvitaan.

Ryhmä 4

Ei toimi olennaisilta osin.


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/70


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 533/2014,

annettu 19 päivänä toukokuuta 2014,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä toukokuuta 2014.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

MA

41,3

MK

75,3

TR

67,1

ZZ

61,2

0707 00 05

AL

41,5

MK

38,2

TR

124,7

ZZ

68,1

0709 93 10

TR

110,3

ZZ

110,3

0805 10 20

EG

42,2

IL

74,1

MA

45,8

TR

52,6

ZA

53,8

ZZ

53,7

0805 50 10

TR

94,4

ZZ

94,4

0808 10 80

AR

97,8

BR

90,6

CL

96,2

CN

98,6

MK

32,3

NZ

138,8

US

200,7

UY

70,3

ZA

98,0

ZZ

102,6


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


DIREKTIIVIT

20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/72


KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI 2014/69/EU,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen IV muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen teollisuuden tarkkailu- ja valvontavälineissä käytettäviksi tarkoitettujen nimellisjännitteeltään alle 125 V AC:n tai 250 V DC:n kondensaattoreiden keraamisten eristeiden sisältämää lyijyä koskevan poikkeuksen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 8 päivänä kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivillä 2011/65/EU kielletään lyijyn käyttö markkinoille saatetuissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

(2)

Sekä lyijyn korvaaminen keraamisissa eristeissä kondensaattoreissa, joiden nimellisjännite on alle 125 V AC tai 250 V DC ja joita käytetään teollisuuden tarkkailu- ja valvontavälineissä, että näiden komponenttien korvaaminen teollisuuden tarkkailu- ja valvontavälineissä on edelleen teknisesti epäkäytännöllistä.

(3)

Vaikka lyijyn korvaaminen pienjännitteellä toimivien kondensaattoreiden keraamisissa eristeissä on mahdollista muissa sovelluksissa, lyijyttömien komponenttien käyttö näissä laitteissa edellyttää, että valmistajat suunnittelevat tuotteensa tai niiden osat uudelleen ja hyväksyttävät uudet mallit, jotta niistä tulisi teknisesti käyttökelpoisia ja jotta voitaisiin osoittaa niiden luotettavuus. Lyijyn käytölle teollisuuden tarkkailu- ja valvontavälineiden pienjännitteellä toimivien keraamisten kondensaattoreiden eristeissä olisi näin ollen myönnettävä poikkeus kiellosta 31 päivään joulukuuta 2020 saakka. Teollisuuden tarkkailu- ja valvontavälineiden innovaatiosykli huomioon ottaen kyseessä on varsin lyhyt siirtymäaika, jolla tuskin on kielteisiä vaikutuksia innovointiin.

(4)

Direktiivin 2011/65/EU periaatteen mukaisesti direktiivin säännösten mukaisille tuotteille on oltava saatavilla varaosia näiden tuotteiden eliniän pidentämiseksi niiden markkinoille saattamisen jälkeen, joten varaosiin sovelletaan tätä poikkeusta myös sen päättymisajan jälkeen ilman aikarajoitteita.

(5)

Sen vuoksi direktiiviä 2011/65/EU olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2011/65/EU liite IV tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään voimaantuloa seuraavien kuuden kuukauden viimeisenä päivänä. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 174, 1.7.2011, s. 88.


LIITE

Lisätään direktiivin 2011/65/EU liitteeseen IV kohta 40 seuraavasti:

”40.

Lyijy teollisuuden tarkkailu- ja valvontavälineissä käytettäviksi tarkoitettujen nimellisjännitteeltään 125 V AC:n tai 250 V DC:n kondensaattoreiden keraamisissa eristeissä.

Päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020. Voidaan käyttää tämän ajankohdan jälkeen ennen 1 päivää tammikuuta 2021 markkinoille saatettujen teollisuuden tarkkailu- ja valvontavälineiden varaosissa.”


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/74


KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI 2014/70/EU,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen IV muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee lyijyä mikrokanavalevyissä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 8 päivänä kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivillä 2011/65/EU kielletään lyijyn käyttö markkinoille saatetuissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

(2)

Mikrokanavalevyjä käytetään ionien ja elektronien ilmaisemiseen ja vahvistamiseen lääkinnällisissä laitteissa sekä tarkkailu- ja valvontalaitteissa. Mikrokanavalevyissä olevan lyijyn korvaaminen on tieteellisistä ja teknisistä syistä mahdoton toteuttaa.

(3)

Mikrokanavalevyjen korvaaminen komponentteina vaihtoehtoisilla ilmaisimilla ei ole toteutettavissa olosuhteissa, joissa edellytetään äärimmäistä koon pienentämistä, erittäin lyhyitä vasteaikoja tai erittäin suuria signaalin monistuskertoimia. Lyijyn käyttö tapauksissa, joissa mikrokanavalevyjen suorituskyky ja erityispiirteet ovat paremmat kuin vaihtoehtoisissa ilmaisimissa, olisi sen vuoksi vapautettava kiellosta. Koska lyijyttömiä vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole, poikkeuksen voimassaoloajan olisi direktiivin 2011/65/EU 5 artiklan 2 kohdan perusteella oltava seitsemän vuotta merkityksellisiä lääkinnällisiä laitteita, tarkkailu- ja valvontalaitteita sekä in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettuja lääkinnällisiä laitteita koskevista soveltamispäivistä alkaen, sellaisina kuin ne ovat säädettyinä direktiivin 2011/65/EU 4 artiklan 3 kohdassa. Koska kaikkien lääkinnällisten laitteiden sekä tarkkailu- ja valvontalaitteiden innovaatiosyklit ja testausjärjestelmät ovat suhteellisen pitkiä, seitsemän vuotta on varsin lyhyt siirtymäaika, jolla todennäköisesti ei ole haitallisia vaikutuksia innovointiin.

(4)

Sen vuoksi direktiiviä 2011/65/EU olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2011/65/EU liite IV tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään voimaantuloa seuraavien kuuden kuukauden viimeisenä päivänä. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 174, 1.7.2011, s. 88.


LIITE

Lisätään direktiivin 2011/65/EU liitteeseen IV kohta 39 seuraavasti:

”39.

Lyijy mikrokanavalevyissä, joita käytetään laitteissa, joilla on vähintään yksi seuraavista ominaisuuksista:

a)

elektronien tai ionien ilmaisimen pieni koko, kun ilmaisimen tila on suuruudeltaan enintään 3 mm/mikrokanavalevy (ilmaisimen paksuus + mikrokanavalevyn asennukseen tarvittava tila), yhteensä enintään 6 mm, ja kun vaihtoehtoinen malli, joka antaisi ilmaisimelle suuremman tilan, on tieteellisistä ja teknisistä syistä mahdoton toteuttaa;

b)

kaksiulotteinen spatiaalinen resoluutio elektronien tai ionien ilmaisemiseen, kun vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

vasteaika on lyhyempi kuin 25 ns;

ii)

näytteen ilmaisemisalue on pinta-alaltaan yli 149 mm2;

iii)

monistuskerroin on suurempi kuin 1,3 × 103.

c)

vasteaika on lyhyempi kuin 5 ns elektronien ja ionien ilmaisemiseen;

d)

näytteen ilmaisemisalue on pinta-alaltaan yli 314 mm2 elektronien tai ionien ilmaisemiseen;

e)

monistuskerroin on suurempi kuin 4,0 × 107.

Poikkeus päättyy seuraavina päivinä:

a)

21. heinäkuuta 2021 lääkinnällisten laitteiden sekä tarkkailu- ja valvontalaitteiden osalta;

b)

21. heinäkuuta 2023in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden osalta;

c)

21. heinäkuuta 2024 teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteiden osalta.”


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/76


KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI 2014/71/EU,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen IV muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee lyijyä juotoksissa pinta-alaltaan suurten pinottujen monikerrospiirilevyelementtien yhdessä rajapinnassa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 8 päivänä kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivillä 2011/65/EU kielletään lyijyn käyttö markkinoille saatetuissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

(2)

Pinottuihin monikerrospiirilevyelementteihin perustuvaa ilmaisinteknologiaa käytetään tietokonetomografialaitteiden röntgensädeilmaisimissa ja röntgensädejärjestelmissä. Sen etuja on se, että tarvittava röntgensädeannokselle altistuminen on pienempi. Pinta-alaltaan suuriin pinottuihin monikerrospiirilevyelementteihin perustuvia ilmaisimia ei vielä voida valmistaa lyijyttömillä juotoksilla. Lyijyn korvaaminen ja poistaminen edellä mainituissa käyttötarkoituksissa on siksi tieteellisistä ja teknisistä syistä mahdoton toteuttaa.

(3)

Lyijyn käyttö pinta-alaltaan suurissa monikerrospiirilevyelementeissä, joissa on yli 500 liitäntää yhtä rajapintaa kohti ja joita käytetään tietokonetomografialaitteiden röntgensädeilmaisimissa ja röntgensädejärjestelmissä, olisi siksi vapautettava kiellosta 31 päivään joulukuuta 2019 saakka. Koska lääkinnällisten laitteiden sekä tarkkailu- ja valvontalaitteiden alan innovaatiosyklit ovat suhteellisen pitkiä, tämä on varsin lyhyt siirtymäaika, jolla todennäköisesti ei ole haitallisia vaikutuksia innovoinnille.

(4)

Direktiivin ”varaosaperiaatteen” mukaisesti, jonka on määrä pidentää markkinoille saatettujen vaatimustenmukaisten tuotteiden käyttöikää, varaosiin on sovellettava tätä poikkeusta myös sen päättymispäivän jälkeen ilman aikarajoituksia.

(5)

Sen vuoksi direktiiviä 2011/65/EU olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2011/65/EU liite IV tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään voimaantuloa seuraavien kuuden kuukauden viimeisenä päivänä. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 174, 1.7.2011, s. 88.


LIITE

Lisätään direktiivin 2011/65/EU liitteeseen IV kohta 38 seuraavasti:

”38.

Lyijyn käyttö yhdessä rajapinnassa pinta-alaltaan suurissa pinotuissa monikerrospiirilevyelementeissä, joissa on yli 500 liitäntää rajapintaa kohti ja joita käytetään tietokonetomografialaitteiden röntgensädeilmaisimissa ja röntgensädejärjestelmissä.

Päättyy 31. joulukuuta 2019. Saa käyttää mainitun päivämäärän jälkeen tietokonetomografia- ja röntgensädejärjestelmien varaosissa, jotka saatetaan markkinoille ennen 1. tammikuuta 2020.”


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/78


KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI 2014/72/EU,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen III muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee lyijyä sellaisten sähkö- ja elektroniikkakomponenttien juotoksissa ja liitäntöjen pinnoissa sekä sellaisten painettujen piirilevyjen pinnoissa, joita käytetään sytytysmoduuleissa ja muissa moottorien sähköisissä ja elektronisissa ohjausjärjestelmissä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 8 päivänä kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivillä 2011/65/EU kielletään lyijyn käyttö markkinoille saatetuissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

(2)

Sytytysmoduulit ja muut moottorien sähköiset ja elektroniset ohjausjärjestelmät, jotka on asennettava lähelle käsikäyttöisten työvälineiden liikkuvia osia, altistuvat ankarille ympäristöoloille (suuri tärinä ja lämpöstressi — suuri moottorin lämpötila vastaan kylmät toimintaolosuhteet ulkotiloissa ja toistuvat lämpötilanvaihtelut). Nämä ankarat ympäristöolosuhteet edellyttävät lyijyn käyttöä. Lyijyn korvaaminen tai poistaminen näissä komponenteissa on teknisistä syistä mahdoton toteuttaa.

(3)

Valmistajat tarvitsevat lisäaikaa, jotta mahdolliset lyijyttömät vaihtoehdot ovat teknisesti toteutettavissa ja jotta vaihtoehtojen luotettavuus voidaan osoittaa. Lyijyn käyttö sellaisten sähkö- ja elektroniikkakomponenttien juotoksissa ja liitäntöjen pinnoissa sekä sellaisten painettujen piirilevyjen pinnoissa, joita käytetään sytytysmoduuleissa ja muissa moottorien sähköisissä ja elektronisissa ohjausjärjestelmissä, olisi siksi vapautettava kiellosta 31 päivään joulukuuta 2018 saakka. Tämä on suhteellisen lyhyt siirtymäaika, jolla todennäköisesti ei ole haitallisia vaikutuksia innovointiin.

(4)

Sen vuoksi direktiiviä 2011/65/EU olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2011/65/EU liite III tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään voimaantuloa seuraavien kuuden kuukauden viimeisenä päivänä. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 174, 1.7.2011, s. 88.


LIITE

Lisätään direktiivin 2011/65/EU liitteeseen III kohta 41 seuraavasti:

”41.

Lyijy sellaisten sähkö- ja elektroniikkakomponenttien juotoksissa ja liitäntöjen pinnoissa sekä sellaisten painettujen piirilevyjen pinnoissa, joita käytetään sytytysmoduuleissa ja muissa moottorien sähköisissä ja elektronisissa ohjausjärjestelmissä ja jotka teknisistä syistä on asennettava suoraan käsikäyttöisten polttomoottoreiden kampikammioon tai sylinteriin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/68/EY (1) luokat SH:1, SH:2 ja SH:3)

Päättyy 31. joulukuuta 2018


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/68/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1997, liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 59, 27.2.1998, s. 1).”


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/80


KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI 2014/73/EU,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen IV muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee lyijyä johtavuuden mittauksiin käytettävissä platinoiduissa platinaelektrodeissa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 8 päivänä kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivillä 2011/65/EU kielletään lyijyn käyttö markkinoille saatetuissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

(2)

Platinoidut platinaelektrodit ovat platinaelektrodeja, joiden pinnalla on ohut platinamustakerros. Kyseisiä elektrodeja käytetään, kun tarvitaan laajan mittausalueen kattavia johtavuuden mittauksia tai halutaan mitata johtavuutta voimakkaasti happamissa tai emäksisissä olosuhteissa. Lyijyn korvaaminen tai poistaminen platinoiduissa platinaelektrodeissa ja platinoitujen platinaelektrodien korvaaminen muuntyyppisillä elektrodeilla on tieteellisistä tai teknisistä syistä mahdoton toteuttaa kyseisissä olosuhteissa.

(3)

Lyijyn käyttö laajan mittausalueen kattavissa johtavuuden mittauksissa tai mitattaessa johtavuutta voimakkaasti happamissa tai emäksisissä olosuhteissa olisi siksi vapautettava kiellosta 31 päivään joulukuuta 2018 saakka. Tämä siirtymäaika on tarpeen tutkimusta varten, eikä sillä todennäköisesti ole haitallisia vaikutuksia innovointiin.

(4)

Sen vuoksi direktiiviä 2011/65/EU olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2011/65/EU liite IV tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään voimaantuloa seuraavien kuuden kuukauden viimeisenä päivänä. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 174, 1.7.2011, s. 88.


LIITE

Lisätään direktiivin 2011/65/EU liitteeseen IV kohta 37 seuraavasti:

”37.

Lyijy platinoiduissa platinaelektrodeissa, joita käytetään johtavuuden mittauksiin, kun vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

laajan mittausalueen kattavat mittaukset, joissa johtavuusalue kattaa useamman kuin yhden suuruusluokan (esimerkiksi 0,1 mS/m:n ja 5 mS/m:n välisen alueen), laboratoriosovelluksissa käytettäväksi tuntemattomien pitoisuuksien mittaamiseen;

b)

liuosten mittaukset, kun tarvitaan otannan ± 1 prosentin tarkkuutta ja elektrodin suurta syöpymiskestävyyttä jossakin seuraavista tapauksista:

i)

liuokset, joiden happamuus on < pH 1;

ii)

liuokset, joiden emäksisyys on > pH 13;

iii)

syövytysliuokset, jotka sisältävät halogeenikaasua.

c)

yli 100 mS/m:n johtavuuksien mittaukset, jotka on suoritettava kannettavilla välineillä.

Päättyy 31. joulukuuta 2018.”


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/82


KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI 2014/74/EU,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen IV muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee lyijyä teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteiden muissa kuin C-press compliant pin -tyyppisissä nastaliitinjärjestelmissä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 8 päivänä kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivillä 2011/65/EU kielletään lyijyn käyttö markkinoille saatetuissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

(2)

Compliant pin -tyyppisiä nastaliitinjärjestelmiä käytetään suurinopeuksisissa analogia-digitaalimuuntimissa, radiotaajuus- ja aaltosignaalin lähteissä sekä langattomissa testauslaitteissa. Lyijyttömiä compliant pin -tyyppisiä nastaliitinjärjestelmiä ei vielä käytetä teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteissa. Teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteiden suoritus- ja luotettavuusvaatimukset ovat tiukemmat kuin muilla sähkö- ja elektroniikkalaitteilla, eikä lyijyttömien korvaavien aineiden luotettavuutta voida taata kyseisissä käyttöolosuhteissa.

(3)

Jotta valmistajat voivat tehdä lyijyttömistä komponenteista teknisesti toteutettavia ja osoittaa niiden olevan riittävän luotettavia teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteissa, lyijyn käyttö muissa kuin C-press compliant pin -tyyppisissä nastaliitinjärjestelmissä olisi vapautettava kiellosta 31 päivään joulukuuta 2020 saakka. Koska teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteiden innovaatiosyklit ovat suhteellisen pitkiä, tämä on varsin lyhyt siirtymäaika, jolla todennäköisesti ei ole haitallisia vaikutuksia innovoinnille.

(4)

Direktiivin 2011/65/EU 4 artiklan 4 kohdassa säädetyn ”varaosaperiaatteen” mukaisesti, jonka on määrä pidentää markkinoille saatettujen vaatimustenmukaisten tuotteiden käyttöikää, varaosiin on sovellettava tätä poikkeusta myös sen päättymispäivän jälkeen ilman aikarajoituksia.

(5)

Sen vuoksi direktiiviä 2011/65/EU olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2011/65/EU liite IV tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään voimaantuloa seuraavien kuuden kuukauden viimeisenä päivänä. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 174, 1.7.2011, s. 88.


LIITE

Lisätään direktiivin 2011/65/EU liitteeseen IV kohta 36 seuraavasti:

”36.

Lyijy teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteiden muissa kuin C-press compliant pin -tyyppisissä nastaliitinjärjestelmissä.

Päättyy 31. joulukuuta 2020. Saa käyttää mainitun päivämäärän jälkeen sellaisten teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteiden varaosissa, jotka saatetaan markkinoille ennen 1. tammikuuta 2021.”


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/84


KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI 2014/75/EU,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen IV muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee elohopeaa taustavalollisiin nestekidenäyttöihin tarkoitetuissa kylmäkatodiloistelampuissa, lamppua kohden enintään 5 mg, joita käytetään ennen 22 päivää heinäkuuta 2017 markkinoille saatettavissa teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteissa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 8 päivänä kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivillä 2011/65/EU kielletään elohopean käyttö markkinoille saatetuissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

(2)

Monet teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteet on varustettu taustavalollisilla nestekidenäytöillä, jotka edellyttävät sellaisten kylmäkatodiloistelamppujen käyttöä, joissa on elohopeaa 5 mg. Elohopeaa sisältävien teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteissa käytettävien kylmäkatodiloistelamppujen korvaamisesta ympäristölle, terveydelle ja kuluttajien turvallisuudelle aiheutuvat kokonaishaitat ovat todennäköisesti merkittävämpiä kuin niistä ympäristölle, terveydelle ja kuluttajien turvallisuudelle koituvat kokonaishyödyt.

(3)

Jotta tuotteiden korjaaminen olisi mahdollista ja niiden käyttöikä olisi pidempi, olisi myönnettävä poikkeus elohopean rajoittamisesta kylmäkatodiloistelampuissa, jotka on tarkoitettu käytettäviksi taustavalollisissa nestekidenäytöissä tarkkailu- ja valvontalaitteissa. ”Varaosaperiaatteen” mukaisesti poikkeusta olisi sovellettava kaikkiin tuotteisiin, jotka saatetaan markkinoille ennen 22 päivää heinäkuuta 2017, joka on noudattamisen määräaika tarkkailu- ja valvontalaitteiden osalta. Poikkeuksen olisi oltava voimassa seitsemän vuoden ajan kyseisestä päivämäärästä. On epätodennäköistä, että poikkeus vaikuttaa haitallisesti innovointiin.

(4)

Sen vuoksi direktiiviä 2011/65/EU olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2011/65/EU liite IV tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään voimaantuloa seuraavien kuuden kuukauden viimeisenä päivänä. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 174, 1.7.2011, s. 88.


LIITE

Lisätään direktiivin 2011/65/EU liitteeseen IV kohta 35 seuraavasti:

”35.

Elohopea taustavalollisiin nestekidenäyttöihin tarkoitetuissa kylmäkatodiloistelampuissa, lamppua kohden enintään 5 mg, joita käytetään ennen 22 päivää heinäkuuta 2017 markkinoille saatettavissa teollisuuden tarkkailu- ja valvontalaitteissa

Päättyy 21.7.2024.”


20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/86


KOMISSION DELEGOITU DIREKTIIVI 2014/76/EU,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU liitteen III muuttamisesta sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen sen poikkeuksen osalta, joka koskee elohopeaa valomainoksissa, koriste-, arkkitehtuuri- ja erikoisvalaistuksessa sekä valotaideteoksissa käytettävissä käsityönä valmistettavissa valopurkausputkissa (HLDT-lamput)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 8 päivänä kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/65/EU (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivillä 2011/65/EU kielletään elohopean käyttö markkinoille saatetuissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

(2)

Käsityönä valmistettavat valopurkausputket (HLDT-lamput) ovat käsintehtyjä erikoislamppuja, joita on monenlaisia. Niitä käytetään muun muassa valomainoksissa, yksittäisenä arkkitehtonisena valaistuksena ja erityisinä valonlähettiminä kemiallisessa analyysitutkimuksessa. Koska HLDT-lamppuja käytetään sekä sisä- että ulkotiloissa ja tietynlaisella värispektrillä, niiden on toimittava luotettavasti herkissä ja kylmissä olosuhteissa, ja niiden käyttöiän on oltava pitkä, koska niihin on usein vaikea päästä käsiksi. Voidakseen toimia asianmukaisesti näissä oloissa HLDT-lampuissa on oltava vähimmäismäärä elohopeaa.

(3)

Elohopean käytön lopettaminen tai korvaaminen HLDT-lampuissa ja HLDT-lamppujen korvaaminen kokonaan muilla teknologioilla, kuten LED-teknologialla, on tieteellisistä ja teknisistä syistä mahdoton toteuttaa. Siksi elohopean käyttö HLDT-lampuissa, joita käytetään valomainoksissa, koriste-, arkkitehtuuri- ja erikoisvalaistuksessa sekä valotaideteoksissa, olisi vapautettava kiellosta. Elohopean käyttöä olisi kuitenkin rajoitettava välttämättömään vähimmäismäärään ja voimassaoloajan olisi päätyttävä 31 päivänä joulukuuta 2018, jotta vältetään haitalliset vaikutukset innovoinnille.

(4)

Sen vuoksi direktiiviä 2011/65/EU olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2011/65/EU liite III tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään voimaantuloa seuraavien kuuden kuukauden viimeisenä päivänä. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO


(1)  EUVL L 174, 1.7.2011, s. 88.


LIITE

Lisätään direktiivin 2011/65/EU liitteeseen III kohta 4 g seuraavasti:

”4 g

Elohopea käsityönä valmistettavissa valopurkausputkissa, joita käytetään valomainoksissa, koriste-, arkkitehtuuri- ja erikoisvalaistuksessa sekä valotaideteoksissa ja joiden elohopeapitoisuutta on rajoitettava seuraavasti:

a)

20 mg/elektrodipari + 0,3 mg/cm purkausputkea, enintään kuitenkin 80 mg, kun on kyse ulkokäyttöön ja sisätiloihin tarkoitetuista sovelluksista, jotka altistuvat alle 20 °C:n lämpötiloille;

b)

15 mg/elektrodipari + 0,24 mg/cm purkausputkea, enintään kuitenkin 80 mg, kun on kyse kaikista muista sisätiloihin tarkoitetuista sovelluksista.

Päättyy 31. joulukuuta 2018”


PÄÄTÖKSET

20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/88


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 16 päivänä toukokuuta 2014,

Alankomaiden pyytämän poikkeuksen myöntämisestä vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY mukaisesti

(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 3103)

(Ainoastaan hollanninkielinen teksti on todistusvoimainen)

(2014/291/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY (1) ja erityisesti sen liitteessä III olevan 2 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Jos jäsenvaltio aikoo käyttää direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä ja sen a alakohdassa mainituista määristä poikkeavaa hehtaarikohtaista lantamäärää kunakin vuonna, kyseinen määrä on vahvistettava sellaiseksi, ettei se vaaranna mainitun direktiivin 1 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista, ja sitä on voitava perustella puolueettomin perustein, kuten tässä tapauksessa pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla kasvustoilla.

(2)

Komissio antoi 8 päivänä joulukuuta 2005 päätöksen 2005/880/EY (2), jolla sallitaan tietyin edellytyksin käyttää vuosittain enintään 250 kilogramman suuruinen määrä karjanlannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohden tiloilla, joista vähintään 70 prosenttia on nurmea.

(3)

Komissio hyväksyi 5 päivänä 2010 päätöksen 2010/65/EU (3), jolla muutetaan päätöstä 2005/880/EY ja pidennetään poikkeusta 31 päivään joulukuuta 2013.

(4)

Näin myönnetty poikkeus koski vuonna 2012 noin 21 752:ta tilaa eli noin 46:ta prosenttia maatalousmaan kokonaisnettomäärästä.

(5)

Alankomaat pyysi 22 päivänä tammikuuta 2014 komissiolta direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisen poikkeuksen jatkamista.

(6)

Alankomaat soveltaa toimintaohjelmaa direktiivin 91/676/ETY 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti koko alueellaan.

(7)

Alankomaiden antamaan direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpanolainsäädäntöön sisältyy sekä typpeen että fosfaatteihin sovellettavia enimmäislevitysvaatimuksia.

(8)

Alankomaiden vuosilta 2008–2011 toimittamat tiedot osoittavat, että sikojen määrä on noussut 7 prosentilla ja siipikarjan määrä 8 prosentilla verrattuna vuosiin 2004–2007. Nautakarjan, lampaiden ja vuohien määrä pysyi tasaisena. Alankomaiden toimivaltaiset viranomaiset ovat asettaneet rajoituksia sikojen ja siipikarjan määrään sekä sitoutuneet siihen, että lannankäyttö ei typen ja fosforin osalta ylitä vuoden 2002 tasoa. Lisäksi vuoden 2015 tammikuusta alkaen Alankomaiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että asianmukainen osuus maitoalan ylijäämälannasta käsitellään. Nämä toimenpiteet ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että tämänhetkisen poikkeuksen soveltaminen ei johtaisi voimaperäisyyden lisääntymiseen.

(9)

Karjanlannasta aiheutuva typen käyttö oli 344 000 tonnia vuosina 2008–2011 eli kuormitus on vähentynyt hieman verrattuna kauteen 2004–2007. Kemiallisten typpilannoitteiden käyttö väheni noin 18 prosenttia vuosina 2008–2011 verrattuna vuosiin 2004–2007. Fosforiylijäämä oli kautena 2008–2011 16 000 tonnia eli kuormitus on vähentynyt 51 prosenttia verrattuna kauteen 2004–2007.

(10)

Alankomaiden ilmastolle on luonteenomaista tasaisesti ympäri vuoden jakautuva sade ja suhteellisen vähäiset vuotuiset lämpötilavaihtelut. Tämän vuoksi nurmen kasvukausi on pitkä, 250 päivää vuodessa.

(11)

Niiden tietojen perusteella, jotka Alankomaiden viranomaiset ovat toimittaneet päätöksellä 2010/65/EU myönnetyn poikkeuksen yhteydessä, poikkeus ei ole johtanut veden laadun heikkenemiseen. Komissio on toimittanut neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annetun direktiivin 91/676/ETY toimeenpanosta. Kertomus perustuu vuosia 2008–2011 koskeviin jäsenvaltioiden kertomuksiin, ja siinä osoitetaan, että Alankomaiden pohjaveden osalta 88 prosentissa seuranta-asemissa keskimääräiset nitraattipitoisuudet ovat alle 50 mg/l ja 79 prosentissa seuranta-asemista keskimääräiset nitraattipitoisuudet ovat alle 25 mg/l. Seurantatietojen mukaan pohjaveden nitraattipitoisuus on vähenemässä verrattuna edelliseen raportointikauteen (2004–2007). Pintavesien osalta 98 prosentissa seuranta-asemia keskimääräiset nitraattipitoisuudet ovat alle 50 mg/l ja 92 prosentissa seuranta-asemia keskimääräiset nitraattipitoisuudet ovat alle 25 mg/l. Suurimmassa osassa pintavesien seurantapisteistä on näkyvissä nitraattipitoisuuksien tasainen tai laskeva suuntaus. Vuosittainen typen ja fosforin ylijäämä maaperässä on vähentynyt, pääasiassa koska karjanlannasta ja kivennäislannoitteista aiheutuvat ravinteet ovat vähentyneet, mikä johtuu siitä, että typen ja fosforin määrää on Alankomaiden toimintaohjelman vaatimuksissa jatkuvasti vähennetty. Raportointikautena 2008–2011 kaikki makeat vedet ja jokisuiden vaihettumisalueet luokiteltiin joko rehevöityneiksi tai erittäin runsasravinteisiksi.

(12)

Tutkittuaan Alankomaiden 22 päivänä tammikuuta 2014 jättämän pyynnön sekä otettuaan huomioon toimintaohjelman, veden laatua koskevat tiedot, päätöksellä 2010/65/EU myönnetystä poikkeuksesta saadut kokemukset ja muissa maissa käytössä olevat poikkeukset komissio katsoo, että edellytyksiä poikkeuksen myöntämiselle on muutettava. Näin ollen komissio katsoo, että tiloilla, joilla on vähintään 80 prosenttia nurmea eteläisellä ja keskeisellä hiekkamaalla ja lössimaalla, kuten toimintaohjelmassa määritellään, voidaan levittää vuosittain laiduntavan karjan lannan määrä, joka vastaa 230:tä kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden, ja ainoastaan tiloilla, joilla on vähintään 80 prosenttia nurmea muunlaisilla maa-alueilla, voidaan sallia 250 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden. Komissio katsoo sen vuoksi, että tämä ei estä direktiivin 91/676/ETY tavoitteiden saavuttamista, jos eräitä tiukkoja edellytyksiä noudatetaan.

(13)

Näihin edellytyksiin sisältyy tilakohtaisten lannoitussuunnitelmien laatiminen, lannoitteiden käytön seuraaminen lannoitekirjanpidolla, säännölliset maaperäanalyysit, talviajan kasvipeite maissinviljelyn jälkeen, erityiset säännökset nurmen kyntämisestä, nurmen kyntöä edeltävän lannanlevityksen kieltäminen ja lannoituksen mukauttaminen palkokasvien vaikutuksen huomioon ottamiseksi, kemiallisista lannoitteista peräisin olevan fosfaatin levittämisen kieltäminen sekä valvonnan lisääminen. Näiden edellytysten tarkoituksena on varmistaa kasvuston tarpeisiin perustuva lannoitus sekä vähentää ja estää typen ja fosforin pääsyä vesistöihin.

(14)

Alankomaiden esittämät tiedot osoittavat, että ehdotettu määrä eli vuosittain laiduntavan karjan lannan määrä, joka vastaa 230:tä kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden, tiloilla, joilla vähintään 80 prosenttia on nurmea eteläisellä ja keskeisellä hiekkamaalla ja lössimaalla, kuten toimintaohjelmassa määritellään, ja 250 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden tiloilla, joilla on vähintään 80 prosenttia nurmea muunlaisilla maa-alueilla, on puolueettomasti perusteltavissa esimerkiksi suurella nettosademäärällä, pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla hyvätuottoisilla kasvustoilla.

(15)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 91/676/ETY 9 artiklalla perustetun nitraattikomitean lausunnon mukaisia.

(16)

Yhteisön vesipolitiikan puitteista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/60/EY (4) otetaan käyttöön kattava ja rajat ylittävä vesiensuojelun toimintamalli. Vesiensuojelu järjestetään vesipiireittäin, ja tavoitteena on saavuttaa eurooppalaisten vesimuodostumien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Ravinteiden vähentäminen on olennainen osa kyseistä tavoitetta. Poikkeuksen myöntäminen tämän päätöksen perusteella ei rajoita direktiivin 2000/60/EY säännösten soveltamista eikä estä sitä, että voidaan tarvita lisätoimia siihen perustuvien velvoitteiden noudattamiseksi.

(17)

Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta 14 päivänä maaliskuuta 2007 annetulla direktiivillä 2007/2/EY (5) on tarkoitus säätää yleiset säännöt, joiden tavoitteena on yhteisön ympäristöpolitiikkoja ja ympäristöön mahdollisesti vaikuttavia politiikkoja tai toimintoja tukevan Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustaminen. Tämän poikkeuksen yhteydessä kerättyjen paikkatietojen olisi tarvittaessa oltava tämän direktiivin säännösten mukaisia. Jotta voidaan vähentää hallinnollista taakkaa ja parantaa tietojen johdonmukaisuutta, Alankomaiden on tämän poikkeuksen yhteydessä tarvittavia tietoja kerätessään käytettävä tarvittaessa tietoja, jotka on hankittu yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (6) V osaston II luvun mukaisesti perustetun yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän puitteissa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Myönnetään tässä päätöksessä säädetyin edellytyksin Alankomaiden 22 päivänä tammikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä pyytämä poikkeus, jonka tarkoituksena on sallia direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan a alakohdassa mainittuja määriä suuremman laiduntavan karjan lannan määrän käyttö.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

1.

’nurmitiloilla’ tiloja, joiden lannanlevitykseen käytettävissä olevasta pinta-alasta vähintään 80 prosenttia on nurmea;

2.

’laiduntavalla karjalla’ nautakarjaa (lukuun ottamatta lihavasikoita), lampaita, vuohia ja hevosia, aaseja, peuroja ja vesipuhveleita;

3.

’maatalousmaalla’ viljelijän omistamaa, vuokraamaa tai muun kirjallisen sopimuksen nojalla hallinnoimaa pinta-alaa, jonka hoito on suoraan viljelijän vastuulla;

4.

’nurmella’ monivuotista nurmikasvustoa tai lyhytikäistä nurmikasvustoa, jonka kesto on vähemmän kuin viisi vuotta.

3 artikla

Soveltamisala

Tätä päätöstä sovelletaan yksittäisiin nurmitiloihin 4, 5 ja 6 artiklassa säädetyin edellytyksin.

4 artikla

Vuosittainen hakemus ja sitoumus

1.   Viljelijöiden, jotka haluavat käyttää hyväkseen tämän päätöksen mukaista poikkeusta, on tehtävä vuosittain hakemus toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen hakemuksen yhteydessä viljelijöiden on sitouduttava kirjallisesti siihen, että ne täyttävät 5 ja 6 artiklassa säädetyt edellytykset.

5 artikla

Lannan ja muiden lannoitteiden käyttö

1.   Nurmitiloilla vuosittain maahan levitettävän laiduntavan karjan lannan määrä, eläinten omat jätökset mukaan luettuina, ei saa olla suurempi kuin lannan määrä, joka sisältää 230 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohti tiloilla, joilla vähintään 80 prosenttia on nurmea eteläisellä ja keskeisellä hiekkamaalla ja lössimaalla, kuten toimintaohjelmassa määritellään, ja 250 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden tiloilla, joilla on vähintään 80 prosenttia nurmea muilla maa-alueilla, ja lisäksi on noudatettava 2–9 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

2.   Typen ja fosfaatin kokonaismäärän on vastattava kyseessä olevan kasvuston ravinnetarvetta, maaperästä saatu ravinnemäärä huomioon ottaen. Typen ja fosfaatin kokonaismäärä ei saa ylittää tilaan sovellettavaa enimmäislevitysmäärää, joka on vahvistettu toimintaohjelmassa.

3.   Tämän päätöksen perusteella poikkeuksen saaneilla tiloilla ei saa käyttää kemiallisia fosfaattilannoitteita.

4.   Kullakin tilalla on laadittava lannoitussuunnitelma, jossa esitetään viljelymaan viljelykierto sekä suunniteltu lannan ja typpi- ja fosfaattilannoitteiden käyttö. Suunnitelman on oltava saatavilla tilalla kustakin kalenterivuodesta viimeistään kesäkuussa ensimmäisen vuoden ja helmikuussa seuraavien vuosien osalta.

5.   Lannoitussuunnitelmassa on esitettävä seuraavat tiedot:

a)

karjan eläinmäärä ja kuvaus eläinsuojista ja varastointijärjestelmästä, mukaan luettuina käytettävissä olevat karjanlannan varastointitilat;

b)

laskelma tilalla tuotetun lannan sisältämän typen määrästä (josta on vähennetty säilytyksen ja varastoinnin aikainen hävikki) sekä fosforin määrästä;

c)

viljelykiertosuunnitelma, jossa on tarkennettava nurmella olevien lohkojen ja muilla kasveilla olevien lohkojen pinta-ala ja esitettävä karttaluonnoksena yksittäisten lohkojen sijainti;

d)

arvio kasvustojen tarvitseman typen ja fosforin määristä;

e)

tiedot muualle toimitettavasta lannasta (määrä ja laji), jota ei käytetä tilalla;

f)

tilalla käytettävän muualta tuodun lannan määrä;

g)

laskelma orgaanisen aineksen mineralisoitumisen, palkokasvien ja ilmakehän laskeuman vaikutuksista sekä typen määrästä maaperässä silloin, kun kasvusto alkaa sitä käyttää merkittävässä määrin;

h)

lannasta peräisin oleva typen ja fosforin määrä kullakin pellolla (kasvuston ja maaperätyypin suhteen yhtenevillä lohkoilla);

i)

typen käyttö kemiallisissa ja muissa lannoitteissa kullakin pellolla;

j)

laskelmat typen ja fosforin käyttöä koskevien vaatimusten noudattamisen arvioimiseksi.

Suunnitelmia on tarkistettava viimeistään seitsemän päivän kuluttua viljelykäytäntöjen muuttumisesta sen varmistamiseksi, että suunnitelmat ja tosiasialliset käytännöt vastaavat toisiaan.

6.   Kullakin tilalla on pidettävä lannoitekirjanpitoa. Kirjanpito on toimitettava kalenterivuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle.

7.   Lannoitussuunnitelmassa on esitettävä seuraavat tiedot:

a)

kasvustojen pinta-alat;

b)

karjan määrä ja laji;

c)

lannantuotanto eläintä kohden;

d)

tilalle muualta tuotujen lannoitteiden määrä;

e)

tilalta viedyn lannan määrä ja vientikohde.

8.   Jokaisen yksittäistä poikkeusta hyödyntävän nurmitilan on hyväksyttävä se, että lannoitteiden käyttö ja lannoitekirjanpito voidaan tarkastaa.

9.   Kullakin poikkeusta hyödyntävällä tilalla on tehtävä säännöllisiä maaperän typpi- ja fosforianalyysejä, joita on toteutettava vähintään neljän vuoden välein kullakin viljelykierron ja maaperän ominaisuuksien suhteen yhtenevällä tilan osalla.

Mineraalityppi ja tekijät, joiden perusteella voidaan arvioida orgaanisen aineksen mineralisoitumisen vaikutus typen määrään, on analysoitava kullakin tilan yhtenevällä osalla sen jälkeen, kun nurmi on kynnetty.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuja analyyseja on tehtävä vähintään yksi kutakin viiden hehtaarin alaa kohti.

10.   Lantaa ei saa levittää syksyllä ennen nurmen kylvöä.

6 artikla

Maapeite

1.   Tiloilla, jotka haluavat käyttää hyväkseen tämän päätöksen mukaista poikkeusta, lannanlevitykseen käytettävissä olevasta maa-alasta vähintään 80 prosentilla on viljeltävä nurmea.

2.   Tämän päätöksen mukaista poikkeusta hyödyntävien viljelijöiden on lisäksi toteutettava seuraavat toimenpiteet:

a)

huuhtoutumisen vähentämiseksi hiekka- ja lössimaalle on maissinkorjuun jälkeen kylvettävä nurmea tai muuta kasvustoa, jolla varmistetaan maapeite talvella;

b)

kerääjäkasvustoja ei saa kyntää ennen 1 päivää helmikuuta, millä varmistetaan, että pelloilla on pysyvä kasvipeite, joka ottaa talteen syksyllä alempiin maakerroksiin vapautuvat nitraatit ja vähentää hävikkiä talven aikana;

c)

hiekka- ja lössimaalla kasvava nurmi on kynnettävä keväällä;

d)

kaikilla maaperätyypeillä on välittömästi nurmen kyntämisen jälkeen viljeltävä runsaasti typpeä käyttäviä kasveja, ja lannoituksen on perustuttava maaperäanalyysiin, jossa on otettu huomioon mineraalityppi ja muut tekijät, joiden perusteella voidaan arvioida maaperän orgaanisen aineksen mineralisoitumisesta vapautuvan typen määrä; sekä

e)

jos viljelykiertoon sisältyy palkokasveja tai muita ilmakehän typpeä sisältäviä kasveja, lannoitteiden käyttöä on vähennettävä vastaavasti.

3.   Edellä olevasta c alakohdasta poiketen nurmen kyntäminen syksyllä on sallittua kukkasipuleiden istutusta varten.

7 artikla

Lannantuotantoa koskevat toimenpiteet

Alankomaiden kansallisten viranomaisten on varmistettava, että lannantuotanto ei typen eikä fosforin määrien osalta nouse vuoden 2002 tasoa korkeammaksi. Tähän sisältyy se, että sikojen ja siipikarjan tuotanto-oikeudet säilyvät ennallaan tällä päätöksellä myönnetyn poikkeuksen keston ajan.

Lisäksi vuoden 2015 tammikuusta alkaen Alankomaiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että asianmukainen osuus maitoalan ylijäämälannasta käsitellään.

8 artikla

Seuranta

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava kartat, joista käy ilmi nurmitilojen ja karjan sekä kussakin kunnassa poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvan maatalousmaan prosenttimäärä, sekä ajantasaistettava nämä kartat vuosittain.

2.   Poikkeuksen seuranta-alueilla on perustettava seurantaverkosto, jossa otetaan näytteitä maavesistä, vesivirroista ja matalista pohjavesistä.

3.   Seurantaverkostoon on kuuluttava vähintään 300 poikkeusta hyödyntävää tilaa, ja sen on katettava kaikki maaperätyypit (savi-, turve- hiekka- ja lössimaat), lannoitekäytännöt ja viljelykierrot. Seurantaverkon kokoonpanoa ei saa muuttaa tämän päätöksen soveltamisaikana.

4.   Tutkimusten ja jatkuvien ravinneanalyysien on tuotettava tietoa poikkeusta hyödyntävien tilojen paikallisesta maankäytöstä, viljelykierroista ja -käytännöistä. Tätä tietoa voidaan käyttää mallipohjaisissa laskelmissa, joilla selvitetään nitraatin huuhtoutumista ja fosforin hävikkiä pelloilta, joille levitetään hehtaarille enintään sellainen määrä laiduntavan karjan lantaa, joka sisältää 230 tai 250 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohti vuodessa.

5.   Seurantaverkkoon kuuluvien tilojen matalista pohjavesistä, pintavesistä, valumavesistä ja vesivirroista on kerättävä tietoja, joista käy ilmi juuristovyöhykkeestä pohjaveteen ja pintaveteen siirtyvän veden nitraatti- ja fosforipitoisuus.

6.   Vedenlaadun seurantaa on lisättävä hiekkamailla olevilla maatalouden valuma-alueilla.

9 artikla

Valvonta

1.   Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on tehtävä kaikkien poikkeusta hyväkseen käyttävien tilojen osalta hallinnollisia tarkastuksia, joilla valvotaan, ettei laiduntavan karjan lanta ylitä määrää, joka vastaa 230:tä tai 250:tä kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden tiloilla, joilla vähintään 80 prosenttia on nurmea, ja että kaikkia typen ja fosfaattien käyttöä koskevia vaatimuksia ja maankäytön edellytyksiä noudatetaan. Jos kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa tarkastuksessa ilmenee, että 5 ja 6 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty, tästä on ilmoitettava hakijalle. Tällaisessa tapauksessa hakemus on katsottava hylätyksi.

2.   On laadittava peltotarkastusohjelma, joka perustuu riskianalyysiin ja jossa tarkastukset tehdään sopivin väliajoin, ottaen huomioon aikaisempien vuosien tarkastusten tulokset ja direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpanolainsäädännön soveltamista koskevien yleisten pistokoetarkastusten tulokset sekä mahdolliset tiedot siitä, etteivät edellytykset täyty.

Maankäyttöä, karjan määrää ja lannantuotantoa koskevia tarkastuksia on tehtävä vähintään viidellä prosentilla poikkeusta hyväkseen käyttävistä tiloista.

Peltotarkastuksia on tehtävä vähintään seitsemälle prosentille yksilöllistä poikkeusta hyödyntävistä tiloista, ja tarkastusten on liityttävä tämän päätöksen 5 ja 6 artiklassa esitettyihin edellytyksiin.

3.   Toimivaltaisille viranomaisille on annettava tarvittavat valtuudet ja keinot, jotta ne voivat tarkastaa tämän päätöksen nojalla myönnettyyn poikkeukseen liittyvien edellytysten täyttymisen.

10 artikla

Raportointi

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vuosittain viimeistään kesäkuussa kertomus, johon sisältyvät seuraavat tiedot:

a)

lannoitusta koskevat tiedot kaikilta yksittäistä poikkeusta hyödyntäviltä tiloilta, mukaan lukien tuottoa ja maaperätyyppiä koskevat tiedot;

b)

kunkin karjaryhmän lukumäärän kehitys Alankomaissa ja poikkeustiloilla;

c)

kansallisen lannantuotannon kehityssuuntaukset typen ja fosforin määrien suhteen;

d)

yhteenveto sikojen ja siipikarjan lannan maakohtaisten erityskertoimien tarkastusten tuloksista;

e)

Edellä 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kartat, joista käy ilmi yksittäisten poikkeusten piiriin kuuluvien tilojen, karjan ja maatalousmaan prosentuaalinen osuus kaikissa kunnissa;

f)

tulokset vesien seurannasta, myös tiedot pohja- ja pintavesien laadun suuntauksista sekä tiedot poikkeuksen vaikutuksista veden laatuun;

g)

tiedot 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta juuristovyöhykkeestä pohjaveteen siirtyvän veden nitraatti- ja fosforipitoisuudesta sekä 8 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta lisätystä vedenlaadun seurannasta hiekkamailla olevilla maatalouden valuma-alueilla;

h)

kartoitusten tulokset paikallisesta maankäytöstä sekä viljelykierroista ja maatalouskäytännöistä sekä 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen mallipohjaisten laskemien tulokset nitraatti- ja fosforihävikistä yksilöllistä poikkeusta hyödyntävillä tiloilla;

i)

Edellä 9 artiklassa tarkoitettu tilatarkastuksiin perustuva arviointi poikkeukseen liittyvien edellytysten täyttymisestä sekä hallinnollisten tarkastusten ja peltotarkastusten tuloksiin perustuvat tiedot tiloista, joilla edellytykset eivät täyty.

2.   Raporttiin sisältyvien paikkatietojen on tarvittaessa oltava direktiivin 2007/2/EY säännösten mukaisia. Tarvittavien tietojen hankkimisessa Alankomaiden on tarvittaessa käytettävä tietoja, jotka on hankittu asetuksen (EU) N:o 1306/2013 V osaston II luvun mukaisesti.

11 artikla

Soveltaminen

Tämä päätös on voimassa 31 päivään joulukuuta 2017 asti.

12 artikla

Tämä päätös on osoitettu Alankomaiden kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 16 päivänä toukokuuta 2014.

Komission puolesta

Janez POTOČNIK

Komission jäsen


(1)  EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1.

(2)  EYVL L 324, 10.12.2005, s. 89.

(3)  EYVL L 35, 6.2.2010, s. 18.

(4)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

(5)  EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1.

(6)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549.


KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

20.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 148/95


EU–SVEITSI-SEKAKOMITEAN PÄÄTÖS N:o 2/2014,

annettu 13 päivänä toukokuuta 2014,

Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen sisältyvän ”alkuperätuotteiden” määritelmää ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta

(2014/292/EU)

SEKAKOMITEA, joka

ottaa huomioon Brysselissä 22 päivänä heinäkuuta 1972 allekirjoitetun Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, ja erityisesti sen 11 artiklan,

ottaa huomioon sopimukseen liitetyn ’alkuperätuotteiden’ käsitteen määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan N:o 3, jäljempänä ’pöytäkirja N:o 3’, ja erityisesti sen 39 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kroatian tasavalta, jäljempänä ’Kroatia’, liittyi Euroopan unioniin 1 päivänä heinäkuuta 2013.

(2)

Kroatian liittymisestä alkaen Kroatian ja Sveitsin valaliiton, jäljempänä ’Sveitsi’, väliseen kauppaan sovelletaan sopimusta, ja Sveitsin ja Kroatian välisten kauppasopimusten soveltaminen lopetetaan tuosta ajankohdasta alkaen.

(3)

Kroatian liittymisestä alkaen on Sveitsiin sopimuksen mukaisesti tuotavia Kroatian alkuperätuotteita kohdeltava unionin alkuperätuotteina.

(4)

Sopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna tällä päätöksellä, olisi sen vuoksi sovellettava Kroatian ja Sveitsin väliseen kauppaan 1 päivästä heinäkuuta 2013.

(5)

Sujuvan siirtymisprosessin varmistamiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi on pöytäkirjaan N:o 3 tarpeen tehdä eräitä teknisiä muutoksia ja toteuttaa siirtymätoimenpiteitä.

(6)

Samanlaisista siirtymätoimenpiteistä ja -menettelyistä määrätään vuoden 2012 liittymisasiakirjan liitteen IV 5 kohdassa.

(7)

Sen vuoksi pöytäkirjaa N:o 3 olisi sovellettava 1 päivästä heinäkuuta 2013, jollei seuraavaista siirtymämääräyksistä muuta johdu,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

I JAKSO

PÖYTÄKIRJAN TEKSTIIN TEHTÄVÄT TEKNISET MUUTOKSET

1 artikla

Alkuperäsäännöt

Muutetaan pöytäkirja N:o 3 seuraavasti:

a)

Korvataan liite IV a tämän päätöksen liitteessä I olevalla tekstillä.

b)

Korvataan liite IV b tämän päätöksen liitteessä II olevalla tekstillä.

II JAKSO

SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

2 artikla

Alkuperäselvitys ja hallinnollinen yhteistyö

1.   Alkuperäselvitykset, jotka joko Kroatia tai Sveitsi on asianmukaisesti antanut tai jotka on laadittu niiden välillä sovellettavan etuuskohtelusopimuksen mukaisesti, on hyväksyttävä molemmissa maissa, jos

a)

kyseisen alkuperän saaminen oikeuttaa tullietuuskohteluun sopimukseen sisältyvien tullietuuskohtelua koskevien toimenpiteiden perusteella;

b)

alkuperäselvitys ja kuljetusasiakirjat on annettu tai laadittu viimeistään liittymispäivää edeltävänä päivänä; ja

c)

alkuperäselvitys toimitetaan tulliviranomaisille neljän kuukauden kuluessa liittymispäivästä.

Jos tavarat on ennen liittymispäivää ilmoitettu tuotaviksi joko Kroatiaan tai Sveitsiin näiden maiden välillä kyseisenä ajankohtana sovelletun etuuskohtelusopimuksen mukaisesti, myös tällaisen sopimuksen mukaisesti jälkikäteen annettava alkuperäselvitys voidaan hyväksyä, jos se toimitetaan tulliviranomaisille neljän kuukauden kuluessa liittymispäivästä.

2.   Kroatia saa pitää voimassa luvat, joilla on ennen liittymistä myönnetty valtuutetun viejän asema Kroatian ja Sveitsin välillä sovellettavan etuuskohtelusopimuksen mukaisesti, edellyttäen että

a)

tällainen määräys sisältyy myös Sveitsin ja yhteisön ennen liittymispäivää tekemään sopimukseen; ja

b)

valtuutetut viejät soveltavat kyseisen sopimuksen mukaan voimassa olleita alkuperäsääntöjä.

Nämä luvat on korvattava vuoden kuluessa liittymispäivästä sopimuksen mukaisten ehtojen mukaisesti annetuilla uusilla luvilla.

3.   Kroatian tai Sveitsin toimivaltaisten tulliviranomaisten on hyväksyttävä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun etuuskohtelusopimuksen mukaisesti annetun alkuperäselvityksen jälkitarkastuspyynnöt asianomaisen alkuperäselvityksen antamista seuraavien kolmen vuoden ajan, ja nämä viranomaiset voivat esittää jälkitarkastuspyyntöjä niille tuonti-ilmoituksen tueksi toimitetun alkuperäselvityksen vastaanottamista seuraavien kolmen vuoden ajan.

3 artikla

Kuljetettavina olevat tavarat

1.   Sopimuksen määräyksiä voidaan soveltaa joko Kroatiasta Sveitsiin tai Sveitsistä Kroatiaan vietäviin tavaroihin, jotka ovat sopimuksen pöytäkirjan N:o 3 määräysten mukaisia ja jotka ovat liittymispäivänä joko olleet parhaillaan kuljetettavina taikka väliaikaisesti varastoituina, tullivarastossa tai vapaa-alueella Kroatiassa tai Sveitsissä.

2.   Etuuskohtelu voidaan myöntää tällaisissa tapauksissa, edellyttäen että tuojamaan tulliviranomaisille esitetään neljän kuukauden kuluessa liittymispäivästä viejämaan tulliviranomaisten jälkikäteen antama alkuperäselvitys.

4 artikla

Voimaantuloa

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2013.

Tehty 13 päivänä toukokuuta 2014.

Sekakomitean puolesta

Puheenjohtaja

Christian ETTER


LIITE I

”LIITE IV a

KAUPPALASKUILMOITUKSEN TEKSTI

Kauppalaskuilmoitus, jonka teksti on jäljempänä, on laadittava alahuomautusten mukaisesti. Alahuomautuksia ei kuitenkaan tarvitse sisällyttää ilmoitukseen.

Bulgariankielinen toisinto

Износителят на продуктите, обхванати от този документ — митническо разрешение № … (1), декларира, че освен където ясно е отбелязано друго, тези продукти са с … преференциален произход (2).

Espanjankielinen toisinto

El exportador de los productos incluidos en el presente documento [autorización aduanera no (1)] declara que, salvo indicación en sentido contrario, estos productos gozan de un origen preferencial … (2).

Tšekinkielinen toisinto

Vývozce výrobků uvedených v tomto dokumentu (číslo povolení… (1)) prohlašuje, že kromě zřetelně označených mají tyto výrobky preferenční původ v … (2).

Tanskankielinen toisinto

Eksportøren af varer, der er omfattet af nærværende dokument, (toldmyndighedernes tilladelse nr. … (1)), erklærer, at varerne, medmindre andet tydeligt er angivet, har præferenceoprindelse i … (2).

Saksankielinen toisinto

Der Ausführer (Ermächtigter Ausführer; Bewilligungs-Nr. … (1)) der Waren, auf die sich dieses Handelspapier bezieht, erklärt, dass diese Waren, soweit nicht anders angegeben, präferenzbegünstigte … (2) Ursprungswaren sind.

Vironkielinen toisinto

Käesoleva dokumendiga hõlmatud toodete eksportija (tolliameti kinnitus nr. … (1)) deklareerib, et need tooted on … (2) sooduspäritoluga, välja arvatud juhul, kui on selgelt näidatud teisiti.

Kreikankielinen toisinto

Ο εξαγωγέας των προϊόντων που καλύπτονται από το παρόν έγγραφο [άδεια τελωνείου υπ' αριθ. … (1)] δηλώνει ότι, εκτός εάν δηλώνεται σαφώς άλλως, τα προϊόντα αυτά είναι προτιμησιακής καταγωγής … (2).

Englanninkielinen toisinto

The exporter of the products covered by this document (customs authorization No … (1)) declares that, except where otherwise clearly indicated, these products are of … (2) preferential origin.

Ranskankielinen toisinto

L'exportateur des produits couverts par le présent document [autorisation douanière no (1)] déclare que, sauf indication claire du contraire, ces produits ont l'origine préférentielle … (2).

Kroaatinkielinen toisinto

Izvoznik proizvoda obuhvaćenih ovom ispravom (carinsko ovlaštenje br ... (1)) izjavljuje da su, osim ako je drukčije izričito navedeno, ovi proizvodi... (2) preferencijalnog podrijetla.

Italiankielinen toisinto

L'esportatore delle merci contemplate nel presente documento [autorizzazione doganale n. … (1)] dichiara che, salvo indicazione contraria, le merci sono di origine preferenziale … (2).

Latviankielinen toisinto

To produktu eksportētājs, kuri ietverti šajā dokumentā (muitas atļauja Nr. … (1)), deklarē, ka, izņemot tur, kur ir citādi skaidri noteikts, šiem produktiem ir preferenciāla izcelsme … (2).

Liettuankielinen toisinto

Šiame dokumente išvardytų prekių eksportuotojas (muitinės liudijimo Nr. … (1)) deklaruoja, kad, jeigu kitaip nenurodyta, tai yra … (2) preferencinės kilmės prekės.

Unkarinkielinen toisinto

A jelen okmányban szereplő áruk exportőre (vámfelhatalmazási szám: … (1)) kijelentem, hogy eltérő jelzés hianyában az áruk kedvezményes … (2) származásúak.

Maltankielinen toisinto

L-esportatur tal-prodotti koperti b'dan id-dokument (awtorizzazzjoni tad-dwana nru. … (1)) jiddikjara li, ħlief fejn indikat b'mod ċar li mhux hekk, dawn il-prodotti huma ta' oriġini preferenzjali … (2).

Hollanninkielinen toisinto

De exporteur van de goederen waarop dit document van toepassing is (douanevergunning nr. … (1)), verklaart dat, behoudens uitdrukkelijke andersluidende vermelding, deze goederen van preferentiële … oorsprong zijn (2).

Puolankielinen toisinto

Eksporter produktów objętych tym dokumentem (upoważnienie władz celnych nr … (1)) oświadcza, że — jeśli wyraźnie nie określono inaczej — produkty te mają … (2) pochodzenie preferencyjne.

Portugalinkielinen toisinto

O exportador dos produtos cobertos pelo presente documento [autorização aduaneira n.o (1)], declara que, salvo expressamente indicado em contrário, estes produtos são de origem preferencial … (2).

Romaniankielinen toisinto

Exportatorul produselor ce fac obiectul acestui document [autorizația vamală nr. … (1)] declară că, exceptând cazul în care în mod expres este indicat altfel, aceste produse sunt de origine preferențială … (2).

Slovakinkielinen toisinto

Vývozca výrobkov uvedených v tomto dokumente [číslo povolenia… (1)] vyhlasuje, že okrem zreteľne označených majú tieto výrobky preferenčný pôvod v … (2).

Sloveeninkielinen toisinto

Izvoznik blaga, zajetega s tem dokumentom (pooblastilo carinskih organov št. … (1)) izjavlja, da, razen če ni drugače jasno navedeno, ima to blago preferencialno … (2) poreklo.

Suomenkielinen toisinto

Tässä asiakirjassa mainittujen tuotteiden viejä (tullin lupa n:o … (1)) ilmoittaa, että nämä tuotteet ovat, ellei toisin ole selvästi merkitty, etuuskohteluun oikeutettuja … alkuperätuotteita (2).

Ruotsinkielinen toisinto

Exportören av de varor som omfattas av detta dokument (tullmyndighetens tillstånd nr … (1)) försäkrar att dessa varor, om inte annat tydligt markerats, har förmånsberättigande … ursprung (2).

 (3)

(Paikka ja päiväys)

 (4).

(Viejän allekirjoitus; lisäksi ilmoituksen allekirjoittajan nimi on selvennettävä)


(1)  Kun kauppalaskuilmoituksen laatii valtuutettu viejä, tähän kohtaan on merkittävä valtuutetun viejän lupanumero. Kun kauppalaskuilmoitusta ei laadi valtuutettu viejä, suluissa olevat sanat jätetään pois tai kohta jätetään tyhjäksi.

(2)  Merkittävä tuotteiden alkuperä. Kun kauppalaskuilmoitus liittyy kokonaan tai osittain Ceutan ja Melillan alkuperätuotteisiin, viejän on selvästi osoitettava ne tunnuksella ’CM’ asiakirjassa, johon ilmoitus laaditaan.

(3)  Nämä merkinnät voidaan jättää pois, jos tiedot sisältyvät itse asiakirjaan.

(4)  Kun viejän allekirjoitusta ei vaadita, vapautus allekirjoituksesta merkitsee myös vapautusta allekirjoittajan nimen merkitsemisestä.”


LIITE II

”LIITE IV b

EUR–MED-KAUPPALASKUILMOITUKSEN TEKSTI

EUR–MED-kauppalaskuilmoitus, jonka teksti on jäljempänä, on laadittava alaviitteiden mukaisesti. Alahuomautuksia ei kuitenkaan tarvitse sisällyttää ilmoitukseen.

Bulgariankielinen toisinto

Износителят на продуктите, обхванати от този документ — митническо разрешение № … (1) декларира, че освен където ясно е отбелязано друго, тези продукти са с … преференциален произход (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Espanjankielinen toisinto

El exportador de los productos incluidos en el presente documento [autorización aduanera no (1)] declara que, salvo indicación en sentido contrario, estos productos gozan de un origen preferencial … (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Tšekinkielinen toisinto

Vývozce výrobků uvedených v tomto dokumentu (číslo povolení … (1)) prohlašuje, že kromě zřetelně označených mají tyto výrobky preferenční původ v … (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Tanskankielinen toisinto

Eksportøren af varer, der er omfattet af nærværende dokument, (toldmyndighedernes tilladelse nr. … (1)), erklærer, at varerne, medmindre andet tydeligt er angivet, har præferenceoprindelse i … (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Saksankielinen toisinto

Der Ausführer (Ermächtigter Ausführer; Bewilligungs-Nr. … (1)) der Waren, auf die sich dieses Handelspapier bezieht, erklärt, dass diese Waren, soweit nicht anders angegeben, präferenzbegünstigte … (2) Ursprungswaren sind.

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Vironkielinen toisinto

Käesoleva dokumendiga hõlmatud toodete eksportija (tolliameti kinnitus nr … (1)) deklareerib, et need tooted on … (2) sooduspäritoluga, välja arvatud juhul, kui on selgelt näidatud teisiti

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Kreikankielinen toisinto

Ο εξαγωγέας των προϊόντων που καλύπτονται από το παρόν έγγραφο [άδεια τελωνείου υπ' αριθ. … (1)] δηλώνει ότι, εκτός εάν δηλώνεται σαφώς άλλως, τα προϊόντα αυτά είναι προτιμησιακής καταγωγής … (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Englanninkielinen toisinto

The exporter of the products covered by this document (customs authorisation No … (1)) declares that, except where otherwise clearly indicated, these products are of … (2) preferential origin.

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Ranskankielinen toisinto

L'exportateur des produits couverts par le présent document [autorisation douanière no (1)] déclare que, sauf indication claire du contraire, ces produits ont l'origine préférentielle … (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Kroaatinkielinen toisinto

Izvoznik proizvoda obuhvaćenih ovom ispravom (carinsko ovlaštenje br ... (1) izjavljuje da su, osim ako je drukčije izričito navedeno, ovi proizvodi... (2) preferencijalnog podrijetla;

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Italiankielinen toisinto

L'esportatore delle merci contemplate nel presente documento [autorizzazione doganale n. … (1)] dichiara che, salvo indicazione contraria, le merci sono di origine preferenziale … (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Latviankielinen toisinto

To produktu eksportētājs, kuri ietverti šajā dokumentā (muitas atļauja Nr. … (1)), deklarē, ka, izņemot tur, kur ir citādi skaidri noteikts, šiem produktiem ir preferenciāla izcelsme … (2):

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Liettuankielinen toisinto

Šiame dokumente išvardytų prekių eksportuotojas (muitinės liudijimo Nr. … (1)) deklaruoja, kad, jeigu kitaip nenurodyta, tai yra … (2) preferencinės kilmės prekės.

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Unkarinkielinen toisinto

A jelen okmányban szereplő áruk exportőre (vámfelhatalmazási szám: … (1)) kijelentem, hogy eltérő jelzés hiányában az áruk kedvezményes … (2) származásúak.

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Maltankielinen toisinto

L-esportatur tal-prodotti koperti b'dan id-dokument (awtorizzazzjoni tad-dwana Nru … (1)) jiddikjara li, ħlief fejn indikat b'mod ċar li mhux hekk, dawn il-prodotti huma ta' oriġini preferenzjali … (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Hollanninkielinen toisinto

De exporteur van de goederen waarop dit document van toepassing is (douanevergunning nr. … (1)), verklaart dat, behoudens uitdrukkelijke andersluidende vermelding, deze goederen van preferentiële … oorsprong zijn (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Puolankielinen toisinto

Eksporter produktów objętych tym dokumentem (upoważnienie władz celnych nr … (1)) deklaruje, że z wyjątkiem gdzie jest to wyraźnie określone, produkty te mają … (2) preferencyjne pochodzenie.

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Portugalinkielinen toisinto

O abaixo-assinado, exportador dos produtos abrangidos pelo presente documento [autorização aduaneira n.o (1)], declara que, salvo indicação expressa em contrário, estes produtos são de origem preferencial … (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Romaniankielinen toisinto

Exportatorul produselor ce fac obiectul acestui document [autorizația vamală nr. … (1)] declară că, exceptând cazul în care în mod expres este indicat altfel, aceste produse sunt de origine preferențială … (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Slovakinkielinen toisinto

Vývozca výrobkov uvedených v tomto dokumente [číslo povolenia … (1)] vyhlasuje, že okrem zreteľne označených, tieto výrobky majú preferenčný pôvod v … (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Sloveeninkielinen toisinto

Izvoznik blaga, zajetega s tem dokumentom (pooblastilo carinskih organov št. … (1)) izjavlja, da, razen če ni drugače jasno navedeno, ima to blago preferencialno … (2) poreklo.

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Suomenkielinen toisinto

Tässä asiakirjassa mainittujen tuotteiden viejä (tullin lupa n:o … (1)) ilmoittaa, että nämä tuotteet ovat, ellei toisin ole selvästi merkitty, etuuskohteluun oikeutettuja … alkuperätuotteita (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

Ruotsinkielinen toisinto

Exportören av de varor som omfattas av detta dokument (tullmyndighetens tillstånd nr … (1)) försäkrar att dessa varor, om inte annat tydligt markerats, har förmånsberättigande … ursprung (2).

cumulation applied with (name of the country/countries)

no cumulation applied (3)

 (4)

(Paikka ja päiväys)

 (5)

(Viejän allekirjoitus; lisäksi ilmoituksen allekirjoittajan nimi on selvennettävä)


(1)  Kun kauppalaskuilmoituksen laatii valtuutettu viejä, tähän kohtaan on merkittävä valtuutetun viejän lupanumero. Kun kauppalaskuilmoitusta ei laadi valtuutettu viejä, suluissa olevat sanat jätetään pois tai kohta jätetään tyhjäksi.

(2)  Merkittävä tuotteiden alkuperä. Kun kauppalaskuilmoitus liittyy kokonaan tai osittain Ceutan ja Melillan alkuperätuotteisiin, viejän on selvästi osoitettava ne tunnuksella ’CM’ asiakirjassa, johon ilmoitus laaditaan.

(3)  Täydennetään ja poistetaan tekstiä tarpeen mukaan.

(4)  Nämä merkinnät voidaan jättää pois, jos tiedot sisältyvät itse asiakirjaan.

(5)  Kun viejän allekirjoitusta ei vaadita, vapautus allekirjoituksesta merkitsee myös vapautusta allekirjoittajan nimen merkitsemisestä.”