ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 127

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

57. vuosikerta
29. huhtikuu 2014


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/40/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta ( 1 )

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/42/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa

39

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/45/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaiskatsastuksista sekä direktiivin 2009/40/EY kumoamisesta ( 1 )

51

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/46/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista annetun neuvoston direktiivin 1999/37/EY muuttamisesta

129

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/47/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, unionissa liikennöivien hyötyajoneuvojen liikennekelpoisuutta koskevista teknisistä tienvarsitarkastuksista ja direktiivin 2000/30/EY kumoamisesta ( 1 )

134

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

DIREKTIIVIT

29.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/40/EU,

annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014,

tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan, 62 artiklan ja 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/37/EY (4) vahvistetaan tupakkatuotteita koskevat unionin tason säännöt. Tieteen, markkinoiden ja kansainvälisen kehityksen ottamiseksi huomioon kyseiseen direktiiviin olisi syytä tehdä merkittäviä muutoksia, ja se olisi sen vuoksi kumottava ja korvattava uudella direktiivillä.

(2)

Direktiivin 2001/37/EY soveltamista koskevissa vuosina 2005 ja 2007 annetuissa kertomuksissa komissio kartoitti aloja, joilla lisätoimia pidettiin hyödyllisinä sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle. Kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevä tiedekomitea (SCENIHR) antoi vuosina 2008 ja 2010 komissiolle tieteellisiä neuvoja savuttomista tupakkatuotteista ja tupakan lisäaineista. Vuonna 2010 järjestettiin laaja sidosryhmien kuuleminen, jonka jälkeen järjestettiin kohdennettuja sidosryhmien kuulemisia ja johon liittyi riippumattomien konsulttien tekemiä tutkimuksia. Jäsenvaltioita kuultiin koko prosessin ajan. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat toistuvasti kehottaneet komissiota tarkistamaan ja päivittämään direktiiviä 2001/37/EY.

(3)

Joillakin direktiivin 2001/37/EY kattamilla aloilla jäsenvaltioita on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estetty mukauttamasta lainsäädäntöään uuteen kehitykseen. Tämä koskee erityisesti pakkausmerkintäsääntöjä, joiden osalta jäsenvaltiot eivät ole voineet suurentaa terveysvaroitusten kokoa, muuttaa niiden sijaintia yksittäispakkauksessa, jäljempänä ’vähittäismyyntipakkaus’, tai korvata harhaanjohtavia varoituksia terva-, nikotiini- ja hiilimonoksidipäästömääristä.

(4)

Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten välillä on muilla pakkausmerkintöjä koskevilla aloilla yhä merkittäviä eroja, mikä asettaa esteitä sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle. Kun otetaan huomioon tieteen, markkinoiden ja kansainvälinen kehitys, näiden eroavuuksien odotetaan lisääntyvän. Tämä koskee myös sähkösavukkeita ja sähkösavukkeiden täytettäviä säiliöitä, jäljempänä ’täyttösäiliöt’, poltettavaksi tarkoitettuja kasviperäisiä tuotteita, ainesosia ja tupakkatuotteiden päästöjä, pakkausmerkintöjen ja pakkausten tiettyjä näkökohtia sekä tupakkatuotteiden rajatylittävää etämyyntiä.

(5)

Tällaiset esteet olisi poistettava, mitä varten tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevia sääntöjä olisi entisestään lähennettävä toisiinsa.

(6)

Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden sisämarkkinoiden koko, tupakkatuotteiden valmistajien yhä kasvava pyrkimys keskittää koko unioniin suunnattu tuotanto vain muutamiin tuotantolaitoksiin jäsenvaltioissa sekä tästä seuraava tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden merkittävä rajatylittävä kauppa edellyttävät lainsäädännön tehostamista unionin eikä niinkään jäsenvaltioiden tasolla, jotta taattaisiin sisämarkkinoiden moitteeton toiminta.

(7)

Unionin tason lainsäädäntö on tarpeen myös, jotta voidaan panna täytäntöön tupakoinnin torjuntaa koskeva toukokuussa 2003 tehty WHO:n puitesopimus, jäljempänä ’puitesopimus’, jonka määräykset sitovat unionia ja sen jäsenvaltioita. Erityisen merkityksellisiä ovat puitesopimuksen määräykset, jotka koskevat tupakkatuotteiden sisällön sääntelyä, tupakkatuotteita koskevien tietojen antamisen sääntelyä, tupakkatuotteiden pakkauksia ja pakkausmerkintöjä, mainontaa ja tupakkatuotteiden laitonta kauppaa. Puitesopimuksen sopimuspuolet, mukaan lukien unioni ja sen jäsenvaltiot, ovat yksimielisesti sopimuspuolten eri kokouksissa hyväksyneet puitesopimuksen täytäntöönpanoa varten ohjeita.

(8)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan 3 kohdan mukaisesti terveyttä koskevien lainsäädäntöehdotusten olisi perustuttava suojelun korkeaan tasoon niin, että otetaan erityisesti huomioon kaikki tieteelliseen tietoon perustuva uusi kehitys. Tupakkatuotteet eivät ole tavallisia hyödykkeitä, ja kun otetaan huomioon tupakan erityisen haitalliset vaikutukset ihmisten terveydelle, terveyden suojelulle olisi annettava suuri merkitys, erityisesti pyrkimällä vähentämään tupakointia nuorten keskuudessa.

(9)

On tarpeen lisätä useita määritelmiä, jotta varmistetaan tämän direktiivin yhdenmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa. Kun sovelletaan tällä direktiivillä säädettyjä eri velvollisuuksia eri tuoteluokkiin ja asianomainen tuote kuuluu useampaan kuin yhteen luokkaan (esimerkiksi piipputupakka tai kääretupakka), olisi sovellettava niitä velvollisuuksia, jotka ovat tiukempia.

(10)

Direktiivissä 2001/37/EY vahvistettiin savukkeista poltettaessa syntyvän tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin enimmäismäärät, joita olisi sovellettava myös unionista vietäviin savukkeisiin. Nämä enimmäismäärät ja mainittu lähestymistapa ovat edelleen perusteltuja.

(11)

Savukkeiden poltettaessa syntyvän tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin määrien, jäljempänä ’päästötasot’, mittaamista varten olisi viitattava asiaa koskeviin, kansainvälisesti tunnustettuihin ISO-standardeihin. Varmistusprosessi olisi suojattava tupakkateollisuuden vaikutukselta käyttämällä riippumattomia laboratorioita, valtion laboratoriot mukaan lukien. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää unionin muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia laboratorioita. Tupakkatuotteiden muista päästöistä ei ole kansainvälisesti sovittuja standardeja tai testejä, joilla voitaisiin mitata määrien enimmäistasoja. Tällaisten standardien tai testien kehittämiseen tähtääviä nykyisiä kansainvälisiä pyrkimyksiä olisi kannustettava.

(12)

Poltettaessa syntyvien enimmäispäästötasojen vahvistamiseen liittyen myöhemmin voisi olla tarpeen ja asianmukaista vähentää poltettaessa syntyvän tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin enimmäispäästötasoja tai asettaa tupakkatuotteiden muille päästöille enimmäisrajat ottaen huomioon niiden toksisuus tai riippuvuutta aiheuttava vaikutus.

(13)

Voidakseen harjoittaa sääntelytehtäväänsä jäsenvaltiot ja komissio tarvitsevat kattavat tiedot tupakkatuotteiden ainesosista ja päästöistä tupakkatuotteiden houkuttelevuuden, riippuvuutta aiheuttavien vaikutusten ja toksisuuden sekä näiden tuotteiden kulutukseen liittyvien terveysriskien arviointia varten. Tätä varten olisi tiukennettava ainesosia ja päästöjä koskevia nykyisiä ilmoitusvelvollisuuksia. Tiukemmat ilmoitusvelvollisuudet olisi säädettävä tärkeimpien ainesosien luetteloon sisällytettäville lisäaineille muun muassa niiden toksisuuden, riippuvuutta aiheuttavien vaikutusten sekä karsinogeenisten, mutageenisten ja lisääntymistoksisten ominaisuuksien, jäljempänä ’CMR-ominaisuudet’, arvioimiseksi myös poltetussa muodossa käytettynä. Pk-yrityksille näistä tiukemmista ilmoitusvelvollisuuksista koituvia rasitteita olisi rajoitettava mahdollisuuksien mukaan. Tällaiset tiukennetut ilmoitusvelvollisuudet ovat johdonmukaisia sen kanssa, että unionilla on velvollisuus varmistaa ihmisten terveyden suojelun korkea taso.

(14)

Nykyisen erilaisten ilmoitusmallien käytön vuoksi valmistajien ja tuojien on vaikea täyttää ilmoitusvelvollisuutensa ja jäsenvaltioiden ja komission on hankala verrata ja analysoida toimitettuja tietoja ja tehdä niistä päätelmiä. Sen vuoksi ainesosat ja päästöt olisi ilmoitettava yhteisen pakollisen mallin mukaisesti. On syytä varmistaa näitä tuotteita koskevien tietojen mahdollisimman suuri avoimuus kansalaisten kannalta ja samalla varmistaa, että tupakkatuotteiden valmistajien liikesalaisuudet otetaan asianmukaisesti huomioon. Olemassa olevat ainesosien ilmoittamisjärjestelmät olisi otettava huomioon.

(15)

Ainesosien sääntelyä koskevan yhdenmukaistetun lähestymistavan puute vaikuttaa sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen unionissa. Eräät jäsenvaltiot ovat hyväksyneet lainsäädäntöä tai tehneet teollisuuden kanssa sitovia sopimuksia, joissa sallitaan tai kielletään tietyt ainesosat. Tämän tuloksena joitakin ainesosia säännellään eräissä jäsenvaltioissa muttei kaikissa. Jäsenvaltiot ovat myös omaksuneet erilaisia lähestymistapoja, siltä osin kuin on kyse savukkeiden suodattimiin sisällytettävistä lisäaineista tai tupakansavun värjäävistä lisäaineista. Ilman yhdenmukaistamista sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa koskevien esteiden odotetaan lisääntyvän tulevina vuosina, kun otetaan huomioon puitesopimuksen ja sen asiaa koskevien ohjeiden täytäntöönpano koko unionin alueella ja unionin ulkopuolelta saadut kokemukset. Puitesopimuksen täytäntöönpano-ohjeissa, jotka koskevat tupakkatuotteiden sisällön sääntelyä ja tupakkatuotteita koskevien tietojen antamisen sääntelyä, kehotetaan poistamaan ainesosat, jotka lisäävät hyvää makua, antavat sellaisen vaikutelman, että tupakkatuotteilla olisi terveysvaikutuksia, tai liittyvät energisyyteen tai elinvoimaan taikka joilla on värjääviä ominaisuuksia.

(16)

Sääntelyn erilaistuminen on sitäkin todennäköisempää, kun otetaan huomioon tupakkatuotteet, joissa tunnusomaisena makuna on muu kuin tupakan maku, mikä saattaisi helpottaa tupakan käytön aloittamista tai vaikuttaa kulutustottumuksiin. Olisi vältettävä toimenpiteitä, joilla otetaan käyttöön perusteettomia kohtelueroja erityyppisten maustettujen savukkeiden välillä. Sellaiset tuotteet, joissa on tunnusomaisia makuja ja joiden myyntimäärät ovat suhteellisen suuria, olisi kuitenkin poistettava asteittain pitkän ajanjakson kuluessa, jotta kuluttajilla olisi riittävästi aikaa siirtyä käyttämään muita tuotteita.

(17)

Sellaisten tupakkatuotteiden kieltäminen, joissa on tunnusomaisia makuja, ei sulje pois yksittäisten lisäaineiden käyttöä kokonaan, vaan sillä velvoitetaan valmistajat vähentämään lisäainetta tai lisäaineiden yhdistelmää siinä määrin, että lisäaineet eivät enää saa aikaan tunnusomaista makua. Tupakkatuotteiden valmistukseen tarvittavien lisäaineiden käyttö olisi sallittava, esimerkiksi sokerin käyttö korvaamassa kypsytysprosessin aikana haihtunutta hävinnyttä sokeria, kunhan ne eivät saa aikaan tunnusomaista makua eivätkä lisää tuotteen riippuvuutta aiheuttavia ominaisuuksia, toksisuutta tai CMR-ominaisuuksia. Tällaisia asioita koskevan päätöksenteon apuna olisi käytettävä riippumatonta eurooppalaista neuvoa-antavaa paneelia. Tämän direktiivin soveltamisella ei pitäisi tehdä eroa eri tupakkalajikkeiden välille eikä myöskään estää tuotteiden erilaistamista.

(18)

Joitakin lisäaineita käytetään luomaan vaikutelma, että tupakkatuotteet vaikuttaisivat edullisesti terveyteen, aiheuttaisivat vähemmän terveysriskejä tai lisäisivät henkistä valppautta ja fyysistä suorituskykyä. Tällaiset lisäaineet sekä CMR-lisäaineet olisi kiellettävä, jotta varmistetaan yhdenmukaiset säännöt koko unionissa ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso. Myös riippuvuutta ja toksisuutta lisäävät lisäaineet olisi kiellettävä.

(19)

Kun otetaan huomioon direktiivin keskittyminen nuoriin, muille tupakkatuotteille kuin savukkeille ja kääretupakalle olisi myönnettävä vapautus tietyistä ainesosia koskevista vaatimuksista, kunhan olosuhteissa ei tapahdu merkittävää muutosta myyntimäärien tai kulutustottumusten osalta nuorten parissa.

(20)

Koska suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan myynti on yleisesti kielletty unionissa, vastuun kyseisen tuotteen ainesosien sääntelystä, mikä edellyttää tuotteen erityisominaisuuksien ja kulutusmallien tarkkaa tuntemusta, olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti oltava edelleen Ruotsilla, jossa tuotteen myynti on sallittua Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan 151 artiklan mukaisesti.

(21)

Tämän direktiivin tarkoitusta, joka on tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan helpottaminen lähtökohtana varsinkin nuorten korkeatasoinen terveyden suojelu, sekä neuvoston suositusta 2003/54/EY (5) noudattaen jäsenvaltioita olisi kannustettava estämään tällaisten tuotteiden myynti lapsille ja nuorille ja toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, joilla asetetaan ja sovelletaan ikärajoituksia.

(22)

Tupakkatuotteiden pakkausmerkintöjä koskevissa kansallisissa säännöksissä on edelleen eroavuuksia, erityisesti siltä osin kuin on kyse kuvasta ja tekstistä koostuvista yhdistetyistä terveysvaroituksista, tupakoinnin lopettamisessa auttavia palveluja koskevista tiedoista sekä vähittäismyyntipakkausten sisällä ja päällä olevista myynninedistämiskeinoista.

(23)

Tällaiset eroavuudet ovat omiaan muodostamaan kaupan esteitä ja haittaamaan tupakkatuotteiden sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, ja siksi ne olisi poistettava. On myös mahdollista, että kuluttajat joissakin jäsenvaltioissa saavat tupakkatuotteiden terveysriskeistä paremmin tietoa kuin kuluttajat toisissa jäsenvaltioissa. Jos unionin tasolla ei toteuteta lisätoimia, nykyiset erot todennäköisesti kasvavat tulevina vuosina.

(24)

Pakkausmerkintöjä koskevien säännösten mukauttaminen on tarpeen myös siksi, että saatetaan unionin tasolla sovellettavat säännöt vastaamaan kansainvälistä kehitystä. Esimerkiksi puitesopimuksen täytäntöönpano-ohjeissa, jotka koskevat tupakkatuotteiden pakkauksia ja pakkausmerkintöjä, esitetään suuria kuvavaroituksia molemmille näkyvimmille pinnoille, pakollista tietoa tupakoinnin lopettamisesta ja tiukkoja sääntöjä harhaanjohtavista tiedoista. Harhaanjohtavia tietoja koskevilla säännöksillä täydennetään yleistä kieltoa, joka koskee harhaanjohtavia käytäntöjä elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välillä ja josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/29/EY (6).

Jäsenvaltiot, jotka käyttävät veromerkkejä tai verotustarkoituksessa käytettäviä kansallisia tunnistemerkkejä tupakkatuotteiden pakkauksissa, saattavat joutua joissakin tapauksissa säätämään näiden merkkien siirtämisestä, jotta yhdistetyt terveysvaroitukset olisivat näkyvimpien pintojen yläreunassa tämän direktiivin sekä puitesopimuksen täytäntöönpano-ohjeiden mukaisesti. Olisi otettava käyttöön siirtymäjärjestelyjä, jotta jäsenvaltiot voivat pitää edelleen veromerkit tai verotustarkoituksessa käytettävät kansalliset tunnistemerkit vähittäismyyntipakkausten yläosassa tietyn ajanjakson sen jälkeen, kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(25)

Myös pakkausmerkintäsäännöksiä olisi mukautettava uuden tieteellisen näytön perusteella. Esimerkiksi tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin päästötasojen ilmoittaminen savukkeiden vähittäismyyntipakkauksissa on osoittautunut harhaanjohtavaksi, koska se saa kuluttajat uskomaan, että tietyt savukkeet ovat vähemmän haitallisia kuin toiset. Näyttö myös vaikuttaisi osoittavan, että suuret yhdistetyt tekstistä ja sitä vastaavasta värikuvasta koostuvat terveysvaroitukset ovat tehokkaampia kuin pelkät tekstivaroitukset. Tämän vuoksi yhdistetyistä terveysvaroituksista olisi tehtävä pakollisia kaikkialla unionissa, ja niiden olisi katettava merkittävä ja näkyvä osa vähittäismyyntipakkauksen pinnasta. Kaikille terveysvaroituksille olisi asetettava vähimmäismitat, jotta taataan niiden näkyvyys ja tehokkuus.

(26)

Muille sellaisille poltettavaksi tarkoitetuille tupakkatuotteille kuin savukkeille ja kääretupakalle, joita käyttävät pääasiassa vanhemmat kuluttajat ja pienet väestöryhmät, olisi edelleen voitava myöntää vapautus tietyistä merkintävaatimuksista, kunhan olosuhteissa ei tapahdu merkittävää muutosta myyntimäärien tai kulutustottumusten osalta nuorten parissa. Näiden muiden tupakkatuotteiden pakkausmerkinnöissä olisi noudatettava niitä koskevia erityisiä sääntöjä. Savuttomien tupakkatuotteiden terveysvaroitusten näkyvyys olisi varmistettava. Terveysvaroitukset olisi tämän vuoksi asetettava savuttomien tupakkatuotteiden pakkauksen kahdelle näkyvimmälle pinnalle. Vesipiipputupakkaan, jota pidetään usein vähemmän haitallisena kuin perinteisiä poltettavaksi tarkoitettuja tupakkatuotteita, olisi sovellettava koko merkintäjärjestelmää, jotta vältetään kuluttajien harhaanjohtaminen.

(27)

Tupakkatuotteet ja niiden pakkaus voisivat johtaa harhaan etenkin nuoria kuluttajia, jos ne antavat vaikutelman, että nämä tuotteet ovat vähemmän haitallisia. Tämä koskee esimerkiksi sellaisten sanojen käyttöä kuin ”vähän tervaa”, ”kevyt”, ”ultrakevyt”, ”mieto”, ”luonnollinen”, ”orgaaninen”, ”ei lisäaineita”, ”ei makuaineita” ja ”ohut” tai tiettyjä ominaisuuksia, kuten nimet, kuvat ja kuvalliset tai muut merkit. Muita harhaanjohtavia tekijöitä saattavat olla muun muassa irtolehtiset tai muu lisämateriaali, kuten liimalaput, tarrat, kiinnitetyt lehtiset, raaputusmerkit ja taskut, tai tällaiset tekijät voivat liittyä itse tupakkatuotteen muotoon. Eräät pakkaukset ja tupakkatuotteet saattavat myös johtaa kuluttajaa harhaan antamalla vaikutelman, että niistä on painonvähennykseen, seksuaaliseen vetovoimaan, sosiaaliseen asemaan, sosiaaliseen elämään tai sellaisiin ominaisuuksiin kuin naisellisuus, miehekkyys tai tyylikkyys liittyvää hyötyä. Samoin yksittäisten savukkeiden koko ja ulkonäkö voisivat johtaa kuluttajia harhaan antamalla vaikutelman, että ne ovat vähemmän haitallisia. Tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksissa tai niiden myyntipäällyksessä ei saisi tarjota taloudellista etua esimerkiksi painatetuin kupongein, joissa esitetään alennuksia, maksutonta jakelua, kaksi yhden hinnalla -tarjouksia tai vastaavia tarjouksia, jotka antavat vaikutelman, että tuote on kuluttajalle taloudellisesti edullinen, ja siten houkuttelevat ostamaan tällaisia tupakkatuotteita.

(28)

Jotta varmistetaan terveysvaroitusten koskemattomuus ja näkyvyys ja maksimoidaan niiden tehokkuus, olisi säädettävä terveysvaroitusten mittasuhteista sekä tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkausten ulkonäköön liittyvistä tietyistä seikoista, kuten niiden muodosta ja avausmekanismista. Jos edellytetään vähittäismyyntipakkauksilta suorakulmaista muotoa, pyöristettyjä tai viistoja reunoja olisi pidettävä hyväksyttävänä edellyttäen, että terveysvaroitus kattaa vastaavan alan kuin vähittäismyyntipakkaus ilman tällaisia reunoja. Jäsenvaltiot soveltavat eri sääntöjä vähittäismyyntipakkauksessa olevien savukkeiden vähimmäismäärään. Nämä säännöt olisi yhdenmukaistettava, jotta varmistetaan kyseisten tuotteiden vapaa liikkuvuus.

(29)

Markkinoille saatetaan merkittäviä määriä laittomia tuotteita, jotka eivät täytä direktiivissä 2001/37/EY säädettyjä vaatimuksia, ja on merkkejä siitä, että nämä määrät saattaisivat olla kasvussa. Tällaiset laittomat tuotteet vaarantavat vaatimustenmukaisten tuotteiden vapaan liikkuvuuden ja tupakoinnin torjuntaa koskevan lainsäädännön tarjoaman suojelun. Lisäksi tupakoinnin torjuntaa koskevassa puitesopimuksessa vaaditaan unionia torjumaan laittomia tupakkatuotteita, mukaan lukien unioniin laittomasti tuodut tuotteet, osana kattavaa unionin tupakoinnintorjuntapolitiikkaa. Sen vuoksi olisi säädettävä tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkausten merkitsemisestä yksilöllisellä ja turvallisella tavalla ja niiden liikkeiden rekisteröinnistä niin, että tällaiset tuotteet voidaan paikantaa ja jäljittää koko unionissa ja että voidaan seurata, ovatko ne tämän direktiivin vaatimusten mukaisia, ja tehostaa vaatimustenmukaisuuden täytäntöönpanoa. Lisäksi olisi säädettävä sellaisten turvaominaisuuksien käyttöönotosta, jotka auttavat tupakkatuotteiden aitouden varmistamisessa.

(30)

Olisi kehitettävä yhteentoimiva paikannus- ja jäljitysjärjestelmä ja turvaominaisuudet unionin tasolla. Alkuvaiheessa paikannus- ja jäljitysjärjestelmää ja turvaominaisuuksia olisi sovellettava ainoastaan savukkeisiin ja kääretupakkaan. Tämä antaisi muiden tupakkatuotteiden valmistajille mahdollisuuden hyödyntää saatuja kokemuksia, ennen kuin paikannus- ja jäljitysjärjestelmä ja yhteiset turvaominaisuudet tulevat sovellettaviksi näihin muihin tuotteisiin.

(31)

Paikannus- ja jäljitysjärjestelmän riippumattomuuden ja avoimuuden varmistamiseksi tupakkatuotteiden valmistajien olisi tehtävä riippumattomien kolmansien osapuolien kanssa tiedontallennussopimuksia. Komission olisi hyväksyttävä näiden riippumattomien kolmansien osapuolten soveltuvuus, ja riippumattoman ulkopuolisen tarkastajan olisi tarkkailtava niiden toimintaa. Paikannus- ja jäljitysjärjestelmään liittyvät tiedot olisi pidettävä erillään muista yritykseen liittyvistä tiedoista, ja niiden olisi oltava jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja komission valvonnassa ja saatavilla kaiken aikaa.

(32)

Neuvoston direktiivillä 89/622/ETY (7) kiellettiin tietyn tyyppisen suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan myynti jäsenvaltioissa. Direktiivillä 2001/37/EY vahvistettiin tämä kielto. Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan 151 artiklassa myönnetään Ruotsille poikkeus kiellosta. Suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan myyntiä koskeva kielto olisi pidettävä voimassa, jotta estettäisiin sellaisen tuotteen tulo unioniin (Ruotsia lukuun ottamatta), joka aiheuttaa riippuvuutta ja haitallisia terveysvaikutuksia. Sellaisten muiden savuttomien tupakkatuotteiden osalta, joita ei tuoteta massamarkkinoita varten, tiukat säännökset pakkausmerkinnöistä ja niiden ainesosia koskevat tietyt säännökset ovat riittäviä, jotta niiden markkinat eivät kasva perinteistä käyttöä laajemmaksi.

(33)

Tupakan rajatylittävä etämyynti voisi helpottaa sellaisten tupakkatuotteiden saantia, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia. Se myös lisää riskiä tupakkatuotteiden saattamisesta nuorten ulottuville. Näin ollen on vaarana, että tupakoinnin valvomista koskeva lainsäädäntö heikkenisi. Siksi jäsenvaltioiden olisi voitava kieltää rajatylittävä etämyynti. Jos rajatylittävää etämyyntiä ei kielletä, tällaista myyntiä harjoittavien vähittäismyyntiliikkeiden yhteiset rekisteröintisäännöt ovat asianmukaisia tämän direktiivin tehokkuuden varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden tulisi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehdä yhteistyötä keskenään tämän direktiivin täytäntöönpanon helpottamiseksi erityisesti tupakkatuotteiden rajatylittävää etämyyntiä koskevien toimenpiteiden osalta.

(34)

Kaikki tupakkatuotteet voivat aiheuttaa kuolleisuutta, sairastuvuutta ja toimintarajoitteisuutta. Sen vuoksi niiden valmistusta, jakelua ja kulutusta olisi säänneltävä. Sen vuoksi on tärkeää seurata uusiin tupakkatuoteryhmiin liittyvää kehitystä. Valmistajille ja tuojille olisi asetettava uusia tupakkatuoteryhmiä koskeva ilmoitusvelvollisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden valtuuksia kieltää tai sallia tällaiset uudet tuoteryhmät.

(35)

Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi uusien tupakkatuoteryhmien, jotka ovat tässä direktiivissä määriteltyjä tupakkatuotteita, olisi täytettävä tämän direktiivin vaatimukset.

(36)

Sähkösavukkeita ja sähkösavukkeiden täyttösäiliöitä olisi säänneltävä tällä direktiivillä, jolleivät ne kuulu esittämistapansa tai toimintansa puolesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (8) tai neuvoston direktiivin 93/42/ETY (9) soveltamisalan piiriin. Kansallinen lainsäädäntö ja käytännöt eroavat näiden tuotteiden, muun muassa niihin liittyvien turvallisuusvaatimusten, osalta, mikä edellyttää unionin tason toimia sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan parantamiseksi. Näitä tuotteita koskevassa sääntelyssä olisi otettava huomioon kansanterveyden suojelun korkea taso. Jotta jäsenvaltiot voivat harjoittaa valvonta- ja tarkastustoimintojaan, sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden valmistajia ja tuojia olisi vaadittava tekemään kyseisistä tuotteista ilmoitus ennen niiden markkinoille saattamista.

(37)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sähkösavukkeet ja täyttösäiliöt ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia. Jolleivät asianomaisen tuotteenvalmistajat ole sijoittautuneet unioniin, vastuun siitä, että nämä tuotteet ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia, olisi oltava kyseisen tuotteen maahantuojalla.

(38)

Nikotiinia sisältävän nesteen saattaminen markkinoille olisi sallittava tämän direktiivin nojalla vain siinä tapauksessa, että nikotiinipitoisuus on enintään 20 mg/ml. Tämä pitoisuus vastaa sallittua nikotiiniannosta, joka vapautuu vakiomallisesta savukkeesta poltettaessa samanpituisena aikana. Täyttösäiliöille, säiliöille ja patruunoille olisi vahvistettava enimmäiskoot nikotiiniin liittyvien riskien rajoittamiseksi.

(39)

Tämän direktiivin nojalla olisi sallittava vain sellaisten sähkösavukkeiden saattaminen markkinoille, joissa nikotiinin annostus on tasaista. Tasainen nikotiinin annostus tavanomaisessa käytössä on tarpeen terveydensuojelun, turvallisuuden ja laadun kannalta, minkä lisäksi sillä vältetään vaara suurten annosten kulutuksesta vahingossa.

(40)

Sähkösavukkeet ja täyttösäiliöt voivat olla terveydelle vaarallisia, jos lapset pääsevät niihin käsiksi. Siksi on tärkeää varmistaa, että tällaiset tuotteet suojataan lapsilta ja väärinkäytöltä, myös lapsiturvallisten merkintöjen, sulkimien ja avausmekanismien avulla.

(41)

Koska nikotiini on myrkyllinen aine, jonka terveysriskit saattavat kohdistua myös henkilöihin, joille tuote ei ole tarkoitettu, nikotiinia sisältävä neste olisi saatettava markkinoille vain sellaisissa sähkösavukkeissa tai täyttösäiliöissä, jotka täyttävät tietyt turvallisuus- ja laatuvaatimukset. On tärkeää varmistaa, että sähkösavukkeet eivät rikkoudu tai vuoda käytön ja täytön aikana.

(42)

Näiden tuotteiden pakkausmerkinnöistä ja pakkauksista olisi käytävä ilmi riittävät ja asianmukaiset tiedot niiden turvallista käyttöä varten ihmisten terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi, niissä olisi oltava asianmukaiset terveysvaroitukset, eikä niihin saisi kuulua harhaanjohtavia tekijöitä tai ominaisuuksia.

(43)

Kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen erot, jotka koskevat sähkösavukkeiden mainostamista ja sponsorointia, haittaavat tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelun tarjonnan vapautta aiheuttaen merkittävää kilpailun vääristymisriskiä. Jollei unionin tasolla toteuteta lisätoimia, erot todennäköisesti vain kasvavat tulevina vuosina, ottaen huomioon myös sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden kasvavat markkinat. Sen vuoksi näiden tuotteiden, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, kansallisia mainontaa ja sponsorointia koskevia määräyksiä on tarpeen lähentää lähtökohtana ihmisten terveyden suojelun korkea taso. Sähkösavukkeet voivat johtaa nikotiiniriippuvuuteen ja viime kädessä lisätä perinteisen tupakan kulutusta, koska niitä polttamalla imitoidaan tupakointia ja saadaan se näyttämään normaalilta. Sen vuoksi on asianmukaista omaksua tiukka lähestymistapa sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden mainontaan.

(44)

Jäsenvaltiot ja komissio tarvitsevat sääntelytoimintansa harjoittamiseksi kattavia tietoja sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden markkinoiden kehityksestä. Siksi näiden tuotteiden valmistajia ja tuojia varten olisi säädettävä velvollisuuksista ilmoittaa myyntimäärät, eri kuluttajaryhmien mieltymykset ja myyntitavat. Olisi varmistettava, että nämä tiedot asetetaan yleisön saataville samalla, kun otetaan asianmukaisesti huomioon tarve suojata liikesalaisuudet.

(45)

Jotta jäsenvaltiot voivat valvoa markkinoita asianmukaisesti, valmistajilla, tuojilla ja jakelijoilla on tarpeen olla käytössään soveltuva järjestelmä, jonka avulla ne seuraavat ja rekisteröivät epäiltyjä haittavaikutuksia ja ilmoittavat niistä toimivaltaisille viranomaisille, jotta voidaan ryhtyä asianmukaisiin toimiin. Suojalausekkeella taataan, että jäsenvaltiot voivat torjua vakavia riskejä kansanterveydelle.

(46)

Koska sähkösavukkeiden markkinat kasvavat, on mahdollista, että jotkin tai jonkin tyyppiset markkinoille saatetut sähkösavukkeet tai täyttösäiliöt aiheuttavat ennalta arvaamattoman riskin ihmisten terveydelle, vaikka ne olisivatkin tämän direktiivin mukaisia. Siksi on suositeltavaa säätää menettelystä, jonka mukaan tätä riskiä käsitellään ja johon kuuluu jäsenvaltion mahdollisuus toteuttaa tarvittavia tilapäisiä toimenpiteitä. Näihin tarvittaviin tilapäisiin toimenpiteisiin voisi kuulua kielto saattaa markkinoille tietyt tai tietyn tyyppiset sähkösavukkeet tai täyttösäiliöt. Komissiolle olisi tässä yhteydessä siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä joidenkin tai jonkin tyyppisten sähkösavukkeiden tai täyttösäiliöiden markkinoille saattamisen kieltämisestä. Komissiolle olisi siirrettävä tämä valta, jos vähintään kolme jäsenvaltiota on kieltänyt kyseiset tuotteet asianmukaisin perustein ja jos kielto on tarpeen ulottaa koskemaan kaikkia jäsenvaltioita sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi sellaisia vaatimustenmukaisia tuotteita varten, joihin ei liity vastaavia terveysriskejä. Komission olisi raportoitava täytettäviin sähkösavukkeisiin liittyvistä mahdollisista riskeistä viimeistään 20 päivänä toukokuuta 2016.

(47)

Tällä direktiivillä ei yhdenmukaisteta kaikkia sähkösavukkeisiin tai täyttösäiliöihin liittyviä näkökohtia. Esimerkiksi makuaineisiin liittyvä sääntely jää jäsenvaltioille. Voisi olla hyödyllistä, että jäsenvaltiot harkitsevat sen sallimista, että maustettuja tuotteita asetetaan saataville markkinoilla. Niiden olisi erityisesti otettava huomioon tällaisten tuotteiden mahdollinen houkuttelevuus nuorille ja tupakoimattomille. Tällaisten maustettujen tuotteiden kieltäminen olisi perusteltava ja siitä olisi annettava ilmoitus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (10) mukaisesti.

(48)

Tällä direktiivillä ei myöskään yhdenmukaisteta savuttomia tiloja koskevia sääntöjä eikä kotimaisia myyntijärjestelyjä tai kotimaista mainontaa taikka tupakkamerkkien käyttämistä muissa kuin tupakkatuotteissa tai -palveluissa (”brand-stretching”), eikä sillä oteta käyttöön sähkösavukkeita tai täyttösäiliöitä koskevaa ikärajoitusta. Näiden tuotteiden esittämistavan ja mainonnan ei olisi missään tapauksessa edistettävä tupakan kulutusta eikä aiheutettava sekaannusta tupakkatuotteisiin nähden. Jäsenvaltiot voivat säännellä ja niitä kannustetaan sääntelemään tällaisia asioita oman lainkäyttövaltansa rajoissa.

(49)

Poltettavaksi tarkoitettuja kasviperäisiä tuotteita koskevassa sääntelyssä on eroja jäsenvaltioiden välillä, ja näitä tuotteita pidetään usein vaarattomina tai vähemmän vaarallisina huolimatta niiden polttamisen aiheuttamista terveysriskeistä. Monissa tapauksissa kuluttajat eivät tunne tällaisten tuotteiden sisältöä. Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja kuluttajille annettavan tiedotuksen parantamiseksi unionin tasolla olisi otettava käyttöön yhteisiä pakkausmerkintää koskevia säännöksiä ja näiden tuotteiden ainesosista ilmoittaminen.

(50)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, siltä osin kuin on kyse tärkeimpien lisäaineiden luettelon laatimisesta ja päivittämisestä tiukennettua ilmoittamista varten, ainesosien ilmoittamismallin laatimisesta ja mainitun tiedon jakamisesta, sen määrittämisestä, onko tupakkatuotteella tunnusomainen maku tai suuremmat toksisuustasot, riippuvuutta aiheuttavia vaikutuksia tai CMR-ominaisuuksia, menetelmistä sen määrittämiseksi, onko tupakkatuotteessa tunnusomainen maku, menettelyistä riippumattoman neuvoa-antavan paneelin perustamiseksi sellaisten tupakkatuotteiden määrittämiseksi, joissa on tunnusomaisia makuja, yleisvaroituksen ja tiedotusviestin täsmällisestä paikasta pussimaisissa pakkauksissa markkinoidun kääretupakan osalta, yhdistettyjen terveysvaroitusten teknisistä eritelmistä ulkoasun, suunnittelun ja muodon osalta, teknisistä standardeista paikannus- ja jäljitysjärjestelmien perustamista ja toimintaa varten ja sen varmistamiseksi, että yksilöllisissä tunnisteissa ja turvaominaisuuksissa käytetyt järjestelmät ovat toistensa kanssa täysin yhteensopivia, sekä sähkösavukkeita ja täyttösäiliöitä koskevan ilmoituksen yhteisen mallin vahvistamisesta ja tällaisten tuotteiden täyttömekanismien teknisistä standardeista, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisesti.

(51)

Jotta varmistetaan, että tämä direktiivi olisi täysin toimintakykyinen ja jotta se voitaisiin mukauttaa tupakan tuotannon, kulutuksen ja sääntelyn tekniseen, tieteelliseen ja kansainväliseen kehitykseen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat poltettaessa syntyvien päästöjen enimmäismäärien ja näiden päästöjen mittausmenetelmien hyväksymistä ja mukauttamista, ominaismakua aiheuttavien tai toksisuutta tai riippuvuutta lisäävien lisäainesosien enimmäismäärien asettamista, eräiden muille tupakkatuotteille kuin savukkeille ja kääretupakalle myönnettyjen poikkeusten peruuttamista, terveysvaroitusten mukauttamista, kuva-arkiston perustamista ja mukauttamista, paikannus- ja jäljitysjärjestelmien yhteydessä tehtävien tiedontallennussopimusten keskeisten osien määrittelemistä sekä tiettyjä tai tietyn tyyppisiä sähkösavukkeita tai täyttösäiliötä koskevien jäsenvaltioiden hyväksymien toimenpiteiden laajentamista koko unioniin. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(52)

Komission tulisi seurata kehitystä tämän direktiivin täytäntöönpanon ja vaikutusten osalta ja laatia viimeistään 21 päivänä toukokuuta 2021 ja sen jälkeen tarvittaessa kertomus, jossa arvioidaan, onko direktiiviä tarpeen muuttaa. Kertomuksessa olisi oltava tietoja tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomista vähittäismyyntipakkausten pinnoista, uusien tupakkatuotteiden markkinakehityksestä, merkittäviin olosuhteiden muutoksiin johtavasta markkinakehityksestä, ohuiden savukkeiden, vesipiipputupakan sekä sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden markkinakehityksestä ja niitä koskevista kuluttajien käsityksistä.

Komission olisi laadittava kertomus siitä, miten tupakkatuotteiden ainesosien sääntelyä koskeva eurooppalainen järjestelmä olisi toteutettavissa ja millaisia hyötyjä ja mahdollisia vaikutuksia sillä olisi, mukaan lukien unionin tason luettelon laatiminen ainesosista, joita saa käyttää tai esiintyä tupakkatuotteissa tai lisätä niihin (ns. positiivinen luettelo). Kertomusta laatiessaan komission olisi arvioitava muun muassa saatavilla olevaa tieteellistä näyttöä ainesosien toksisuudesta ja riippuvuutta aiheuttavista vaikutuksista.

(53)

Tämän direktiivin mukaisten tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden olisi kuuluttava tavaroiden vapaan liikkuvuuden piiriin. Ottaen huomioon tällä direktiivillä saavutetun yhdenmukaistamisen eriasteisuus jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava valtuudet asettaa eräissä suhteissa tietyin edellytyksin lisävaatimuksia kansanterveyden suojelemiseksi. Tämä koskee tupakkatuotteiden esittämistapaa ja pakkauksia, mukaan lukien värejä, niissä olevien terveysvaroitusten lisäksi, joiden osalta tässä direktiivissä annetaan ensimmäiset yhteiset perussäännöt. Jäsenvaltiot voisivat siis ottaa käyttöön esimerkiksi säännöksiä tupakkatuotteiden pakkausten lisästandardoinnista, kunhan nämä säännökset ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja WTO:n velvoitteiden mukaisia eivätkä vaikuta tämän direktiivin täysimääräiseen soveltamiseen.

(54)

Lisäksi jotta voidaan ottaa huomioon markkinoiden mahdollinen tuleva kehitys, jäsenvaltioiden olisi voitava kieltää tietyt tupakkatuoteluokat tai niihin liittyvät tuotteet kyseisen jäsenvaltion erityistilanteeseen liittyvistä syistä ja edellyttäen, että säännökset ovat perusteltuja kansanterveyden suojelemisen kannalta, ottaen huomioon tällä direktiivillä saavutettu suojelun korkea taso. Jäsenvaltioiden olisi annettava tällaiset tiukemmat säännöksensä tiedoksi komissiolle.

(55)

Jäsenvaltion olisi voitava edelleen pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallista lainsäädäntöä, jota sovelletaan kaikkiin sen kansallisille markkinoille saatettuihin tuotteisiin yhtäläisesti, sellaisten näkökohtien osalta, joita ei säännellä tällä direktiivillä, kunhan kyseinen lainsäädäntö on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaista eikä sillä vaaranneta tämän direktiivin täysimääräistä soveltamista. Näin ollen ja näillä edellytyksillä jäsenvaltiot voivat muun muassa säännellä tai kieltää tupakkatuotteiden (mukaan lukien vesipiiput) ja kasviperäisten poltettavaksi tarkoitettujen tuotteiden yhteydessä käytettäviä tarvikkeita sekä säännellä tai kieltää tuotteita, jotka muistuttavat ulkonäöltään tupakkatuotetyyppiä tai siihen liittyvää tuotetta. Kansallisista teknisistä määräyksistä edellytetään ennakkoilmoitusta direktiivin 98/34/EY mukaisesti.

(56)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että henkilötietoja käsitellään vain Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (12) säädettyjen sääntöjen ja takeiden mukaisesti.

(57)

Tämä direktiivi ei rajoita muuntogeenisten organismien käyttöä ja merkitsemistä koskevan unionin oikeuden soveltamista.

(58)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (13) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(59)

Tällä direktiivillä ei muuteta velvoitetta kunnioittaa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja oikeusperiaatteita. Tämä direktiivi koskee useita perusoikeuksia. Sen vuoksi on varmistettava, että tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistajille, tuojille ja jakelijoille asetettujen velvoitteiden avulla taataan terveyden suojelun ja kuluttajansuojan korkea taso ja sen lisäksi kaikkien muiden perusoikeuksien suojelu ja että kyseiset velvoitteet ovat oikeasuhteisia sisämarkkinoiden toiminnan kannalta. Tämän direktiivin soveltamisessa olisi noudatettava unionin lainsäädäntöä ja asiaan liittyviä kansainvälisiä velvoitteita.

(60)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli lähentää tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevia jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I   OSASTO

YHTEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tämän direktiivin tarkoituksena on lähentää jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka koskevat seuraavia:

a)

tupakkatuotteiden ainesosat ja päästöt ja niihin liittyvät ilmoitusvelvollisuudet, mukaan luettuna savukkeiden poltettaessa syntyvän tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin enimmäispäästömäärät;

b)

tupakkatuotteiden pakkausmerkintöjen ja pakkausten tietyt näkökohdat, mukaan luettuina terveysvaroitukset, jotka esitetään tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksissa ja mahdollisissa myyntipäällyksissä, sekä tupakkatuotteisiin sovellettavat jäljitettävyys- ja turvaominaisuudet, joilla niiden tämän direktiivin mukaisuus varmistetaan;

c)

kielto saattaa markkinoille suussa käytettäväksi tarkoitettua tupakkaa;

d)

tupakkatuotteiden rajatylittävä etämyynti;

e)

uusia tupakkatuoteryhmiä koskeva ilmoitusvelvollisuus;

f)

tiettyjen tupakkatuotteita vastaavien tuotteiden, kuten sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden sekä poltettavaksi tarkoitettujen kasviperäisten tuotteiden, markkinoille saattaminen ja pakkausmerkinnät,

jotta helpotetaan tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa pitäen lähtökohtana varsinkin nuorten terveyden suojelun korkeaa tasoa, ja täytetään tupakoinnin torjuntaa koskevan WHO:n puitesopimuksen, jäljempänä ’puitesopimus’, mukaiset unionin velvoitteet.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)

’tupakalla’ lehtiä ja muita tupakkakasvien luonnollisia, käsiteltyjä tai käsittelemättömiä osia, mukaan luettuna paisutettu ja rekonstruoitu tupakka;

2)

’piipputupakalla’ poltettavaksi tarkoitettua tupakkaa, joka on tarkoitettu käytettäväksi yksinomaan piipussa;

3)

’kääretupakalla’ tupakkaa, jota kuluttajat tai vähittäismyyntiliikkeet voivat käyttää savukkeiden tekemiseen;

4)

’tupakkatuotteilla’ tupakasta kokonaan tai osittain koostuvia tuotteita, joita kuluttajat voivat käyttää, riippumatta siitä, onko tupakka muuntogeenistä vai ei;

5)

’savuttomalla tupakkatuotteella’ tupakkatuotetta, jota ei polteta, mukaan luettuna purutupakka, nenänuuska ja suussa käytettäväksi tarkoitettu tupakka;

6)

’purutupakalla’ savutonta tupakkatuotetta, joka on yksinomaisesti tarkoitettu pureskeltavaksi;

7)

’nenänuuskalla’ nenän kautta käytettäväksi tarkoitettua savutonta tupakkatuotetta;

8)

’suussa käytettäväksi tarkoitetulla tupakalla’ kaikkia suussa käytettäväksi tarkoitettuja, kokonaan tai osittain tupakasta valmistettuja tupakkatuotteita, jauheena tai pieninä paloina tai jonakin näiden muotojen yhdistelmänä, varsinkin annospusseissa tai huokoisissa pusseissa tarjottavia, lukuun ottamatta hengitettäviksi tai pureskeltavaksi tarkoitettuja tuotteita;

9)

’poltettavaksi tarkoitetuilla tupakkatuotteilla’ muita tupakkatuotteita kuin savuttomia tupakkatuotteita;

10)

’savukkeella’ poltettavaksi tarkoitettua tupakkakääröä, joka on määritelty tarkemmin neuvoston direktiivin 2011/64/EU (14) 3 artiklan 1 kohdassa;

11)

’sikarilla’ poltettavaksi tarkoitettua tupakkakääröä, joka on määritelty direktiivin 2011/64/EU 4 artiklan 1 kohdassa;

12)

’pikkusikarilla’ pientä sikaria, joka on määritelty tarkemmin neuvoston direktiivin 2007/74/EY (15) 8 artiklan 1 kohdassa;

13)

’vesipiipputupakalla’ tupakkatuotetta, jota voi käyttää tupakointiin vesipiipun avulla. Tätä direktiiviä sovellettaessa vesipiipputupakka katsotaan poltettavaksi tarkoitetuksi tupakkatuotteeksi. Jos tuotetta voidaan käyttää sekä vesipiipuissa että kääretupakkana, sitä pidetään kääretupakkana;

14)

’uudella tupakkatuoteryhmällä’ tupakkatuotetta, joka

a)

ei ole mikään seuraavista: savuke, kääretupakka, piipputupakka, vesipiipputupakka, sikari, pikkusikari, purutupakka, nenänuuska tai suussa käytettäväksi tarkoitettu tupakka, ja

b)

saatetaan markkinoille 19 päivän toukokuuta 2014 jälkeen;

15)

’poltettavaksi tarkoitetulla kasviperäisellä tuotteella’ kasveihin, yrtteihin tai hedelmiin perustuvaa tuotetta, joka ei sisällä tupakkaa ja joka on tarkoitettu poltettavaksi;

16)

’sähkösavukkeella’ tuotetta, jonka avulla voidaan kuluttaa nikotiinipitoista höyryä suukappaleen kautta, tai kyseisen tuotteen komponenttia, mukaan lukien patruunat, säiliö ja patruunaton tai säiliötön osa. Sähkösavukkeet voivat olla joko kertakäyttöisiä taikka täyttösäiliöllä ja säiliöllä täytettäviä tai kertakäyttöisillä patruunoilla uudelleentäytettäviä;

17)

’täyttösäiliöllä’ nikotiinipitoista nestettä sisältävää astiaa, jota voidaan käyttää sähkösavukkeen täyttämiseen;

18)

’ainesosalla’ tupakkaa, lisäainetta sekä muita aineita tai osatekijöitä, joita on lopullisessa tupakkatuotteessa tai vastaavassa tuotteessa, mukaan lukien paperi, suodatin, musteet, patruunat ja liimat;

19)

’nikotiinilla’ nikotiinialkaloideja;

20)

’tervalla’ raakaa, vedetöntä ja nikotiinitonta savun tiivistymää;

21)

’päästöillä’ aineita, joita vapautuu, kun tupakkatuotetta tai vastaavaa tuotetta käytetään tarkoitetulla tavalla, kuten savussa olevia aineita tai savuttomien tupakkatuotteiden käyttöprosessin aikana vapautuvia aineita;

22)

’enimmäismäärällä’ tai ’poltettaessa syntyvällä enimmäispäästömäärällä’ aineen enimmäispitoisuutta tai -päästöä, mukaan luettuna nolla, tupakkatuotteessa mitattuna milligrammoina;

23)

’lisäaineella’ muuta tupakkatuotteeseen, sen vähittäismyyntipakkaukseen tai myyntipäällykseen lisättyä ainetta kuin tupakkaa;

24)

’maku- ja aromiaineilla’ lisäaineita, jotka antavat tuoksua ja/tai makua;

25)

’tunnusomaisella maulla’ selvästi havaittavaa muuta kuin tupakan tuoksua tai makua, joka on tulosta lisäaineesta tai lisäaineiden yhdistelmästä, mukaan lukien mutta ei yksinomaisesti hedelmän, mausteen, yrttien, alkoholin, makeisen, mentolin tai vaniljan tuoksu tai maku, joka on havaittavissa ennen tupakkatuotteen käyttöä tai sen aikana;

26)

’riippuvuuden aiheuttamisella’ ainesosan farmakologista potentiaalia aiheuttaa riippuvuutta eli tila, joka vaikuttaa yksilön kykyyn hallita käytöstään, yleensä palkitsevalla tai vierotusoireita helpottavalla tavalla tai molemmilla tavoilla;

27)

’toksisuudella’ aineen kykyä aiheuttaa haitallisia vaikutuksia ihmisen elimistössä, mukaan luettuna ajan mittaan esiintyvät vaikutukset, yleensä toistuvan tai jatkuvan käytön tai altistumisen seurauksena;

28)

’olosuhteiden merkittävällä muutoksella’ jonkin tuoteluokan myyntimäärien kasvua vähintään 10 prosentilla vähintään viidessä jäsenvaltiossa 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti toimitettujen myyntitietojen perusteella tai käytön yleisyyden kasvua alle 25-vuotiaiden kuluttajaryhmässä vähintään viidellä prosenttiyksiköllä vähintään viidessä jäsenvaltiossa kunkin tuoteluokan osalta toukokuussa 2012 julkaistun erityisen Eurobarometriraportin 385 tai vastaavien käytön yleisyyttä koskevien tutkimusten perusteella; olosuhteiden merkittävää muutosta ei kuitenkaan katsota tapahtuneen, jos tuoteluokan myyntimäärä vähittäistasolla ei ylitä 2,5:tä prosenttia tupakkatuotteiden kokonaismyynnistä unionin tasolla;

29)

’myyntipäällyksellä’ pakkausta, jossa tupakkatuotteet tai vastaavat tuotteet saatetaan markkinoille ja joka sisältää vähittäismyyntipakkauksen tai useita vähittäismyyntipakkauksia; läpinäkyviä kääreitä ei pidetä myyntipäällyksenä;

30)

’vähittäismyyntipakkauksella’ tupakkatuotteen tai vastaavan tuotteen pienintä yksittäispakkausta, joka on saatettu markkinoille;

31)

’pussilla’ kääretupakan vähittäismyyntipakkausta, joka on muodoltaan joko suorakaiteen muotoinen tasku, jossa on suuaukon peittävä läppä, tai seisova pussi;

32)

’terveysvaroituksella’ tuotteen haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle koskevaa tai tuotteen kulutuksen muuta ei-toivottua seurausta koskevaa varoitusta, mukaan luettuna tekstivaroitukset, yhdistetyt terveysvaroitukset, yleiset varoitukset ja tiedotusviesti, siten kuin tässä direktiivissä säädetään;

33)

’yhdistetyllä terveysvaroituksella’ terveysvaroitusta, joka koostuu tekstivaroituksen ja sitä vastaavan valokuvan tai kuvituksen yhdistelmästä, siten kuin tässä direktiivissä säädetään;

34)

’rajatylittävällä etämyynnillä’ sellaista etämyyntiä kuluttajille, jossa kuluttaja on tuotetta vähittäismyyntiliikkeestä tilatessaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, johon vähittäismyyntiliike on sijoittautuneena; vähittäismyyntiliikkeen katsotaan olevan sijoittautuneena jäsenvaltiossa

a)

luonnollisen henkilön tapauksessa: jos liiketoimipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa;

b)

muussa tapauksessa: jos vähittäismyyntiliikkeellä on sääntömääräinen kotipaikka, hallinnollinen päätoimipaikka tai liiketoimipaikka, mukaan luettuna sivutoimipaikka, edustaja tai jokin muu toimipaikka, kyseisessä jäsenvaltiossa;

35)

’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka toimii tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa;

36)

’iänvarmistusjärjestelmällä’ tietokonejärjestelmää, jolla yksiselitteisesti vahvistetaan kuluttajan ikä sähköisessä muodossa kansallisten vaatimusten mukaisesti;

37)

’valmistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotetta ja markkinoi sitä omalla nimellään tai tavaramerkillä;

38)

’tupakkatuotteiden tai vastaavien tuotteiden tuonnilla’ tällaisten tuotteiden saapumista unionin alueelle, paitsi jos näihin tuotteisiin sovelletaan niiden unionin alueelle saapumisen yhteydessä tullisuspensiomenettelyä tai -järjestelmää, sekä niiden luovuttamista tullisuspensiomenettelystä tai -järjestelmästä;

39)

’tupakkatuotteiden tai vastaavien tuotteiden maahantuojalla’ omistajaa tai henkilöä, jolla on määräämisoikeus tupakkatuotteisiin tai vastaaviin tuotteisiin, jotka on tuotu unionin alueelle;

40)

’markkinoille saattamisella’ tuotteiden asettamista unionissa sijaitsevien kuluttajien saataville, niiden valmistuspaikasta riippumatta, maksusta tai ilman maksua, mukaan luettuna etämyynnin kautta. Rajatylittävän etämyynnin tapauksessa katsotaan, että tuote on saatettu markkinoille siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttaja sijaitsee;

41)

’vähittäismyyntiliikkeellä’ liikettä, jossa tupakkatuotteet saatetaan markkinoille, mukaan luettuna luonnollisen henkilön toimesta.

II   OSASTO

TUPAKKATUOTTEET

I   LUKU

Ainesosat ja päästöt

3 artikla

Poltettaessa syntyvän tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin ja muut enimmäispäästötasot

1.   Jäsenvaltioissa markkinoille saatettavista tai valmistettavista savukkeista poltettaessa syntyvät enimmäispäästötasot, jäljempänä ’enimmäispäästötasot’, voivat olla enintään:

a)

tervan osalta 10 mg savuketta kohden,

b)

nikotiinin osalta 1 mg savuketta kohden,

c)

hiilimonoksidin osalta 10 mg savuketta kohden.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti 1 kohdassa säädettyjen poltettaessa syntyvien enimmäispäästötasojen vähentämiseksi, jos tämä on tarpeellista kansainvälisesti sovittujen standardien perusteella.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle mahdollisista poltettaessa syntyvistä enimmäispäästötasoista, joita ne asettavat savukkeiden muille kuin 1 kohdassa tarkoitetuille päästöille ja muiden tupakkatuotteiden kuin savukkeiden päästöille.

4.   Komissio antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti, jotta poltettaessa syntyviin savukkeiden muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettujen päästöjen ja muiden tupakkatuotteiden kuin savukkeiden päästöjen enimmäistasoihin liittyvät tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen tai WHO:n osapuolten hyväksymät standardit sisällytetään unionin lainsäädäntöön.

4 artikla

Mittausmenetelmät

1.   Savukkeista poltettaessa syntyvän tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin päästömäärät on mitattava ISO-standardien 4387 (terva), 10315 (nikotiini) ja 8454 (hiilimonoksidi) mukaisesti.

Tervaa, nikotiinia ja hiilimonoksidia koskevien mittausmerkintöjen paikkansapitävyys on määritettävä ISO-standardin 8243 mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut mittaukset on varmistettava jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä ja valvomissa laboratorioissa.

Nämä laboratoriot eivät saa olla suoraan tai välillisesti tupakkateollisuuden omistuksessa tai määräysvallassa.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle hyväksyttyjen laboratorioiden luettelo, jossa mainitaan hyväksymisperusteet ja käytetyt valvontakeinot, ja niiden on päivitettävä kyseinen luettelo aina, kun tiedot muuttuvat. Komissio asettaa nämä hyväksyttyjen laboratorioiden luettelot julkisesti saataville.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti poltettaessa syntyvän tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin päästömäärien mittausmenetelmien mukauttamiseksi, jos tämä on tarpeellista tieteen ja tekniikan kehityksen tai kansainvälisesti sovittujen standardien perusteella.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle mahdollisista mittausmenetelmistä, joita ne käyttävät savukkeiden muiden kuin 3 kohdassa tarkoitettujen päästöjen ja muiden tupakkatuotteiden kuin savukkeiden päästöjen mittaamiseen.

5.   Komissio antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti, jotta mittausmenetelmiin liittyvät, tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen tai WHO:n osapuolten hyväksymät standardit sisällytetään unionin lainsäädäntöön.

6.   Jäsenvaltiot voivat veloittaa tupakkatuotteiden valmistajilta ja tuojilta oikeasuhteisia maksuja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen mittausten varmistamisesta.

5 artikla

Ainesosista ja päästöistä ilmoittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava kaikkia tupakkatuotteiden valmistajia ja tuojia toimittamaan toimivaltaisille viranomaisilleen seuraavat tiedot tuotemerkki- ja tyyppikohtaisesti:

a)

tuotemerkki- ja tyyppikohtainen luettelo kaikista tupakkatuotteiden valmistamisessa käytetyistä ainesosista ja niiden määristä, kunkin tupakkatuotteeseen sisältyvän ainesosan painon mukaisessa alenevassa järjestyksessä,

b)

3 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitetut päästömäärät,

c)

tiedot muista päästömääristä sikäli kuin ne ovat saatavilla.

Jo markkinoille tuotetuista tuotteista tiedot on toimitettava viimeistään 20 päivänä marraskuuta 2016.

Valmistajien tai tuojien on myös ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jos tuotteen koostumusta muutetaan niin, että se vaikuttaa tämän artiklan mukaisesti toimitettaviin tietoihin.

Uuden tai muutetun tupakkatuotteen osalta tämän artiklan mukaisesti vaaditut tiedot on toimitettava ennen näiden tuotteiden saattamista markkinoille.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun ainesosien luetteloon on liitettävä selvitys syistä, joiden vuoksi ainesosat on sisällytetty kyseisiin tupakkatuotteisiin. Mainitussa luettelossa on myös ilmoitettava ainesosien asema, mukaan luettuna se, onko ne rekisteröity Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (16) mukaisesti, ja niiden luokitus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (17) mukaisesti.

3.   1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun luetteloon on myös liitettävä asiaankuuluvat toksikologiset tiedot, jotka koskevat ainesosia tapauksen mukaan poltettuna tai polttamattomassa muodossa ja jotka liittyvät erityisesti niiden vaikutuksiin kuluttajien terveyteen, ottaen huomioon muun muassa niiden riippuvuutta aiheuttavat vaikutukset.

Lisäksi valmistajan tai maahantuojan on toimitettava savukkeiden ja kääretupakan osalta tekninen asiakirja, jossa annetaan yleinen kuvaus käytetyistä lisäaineista ja niiden ominaisuuksista.

Valmistajien ja tuojien on ilmoitettava käytetyt päästöjen mittausmenetelmät muiden kuin tervan, nikotiinin ja hiilimonoksidin ja 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen päästöjen osalta. Jäsenvaltiot voivat myös vaatia valmistajia tai tuojia suorittamaan toimivaltaisten viranomaisten mahdollisesti määräämiä tutkimuksia, jotta voidaan arvioida ainesosien vaikutusta terveyteen, ottaen huomioon muun muassa niiden riippuvuutta aiheuttavat ominaisuudet ja toksisuus.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava tämän artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan mukaisesti toimitettujen tietojen asettaminen yleisön saatavilla olevalle verkkosivustolle. Jäsenvaltioiden on otettava asianmukaisesti huomioon tarve suojata liikesalaisuudet, kun ne asettavat nämä tiedot julkisesti saataville. Kun valmistajat ja maahantuojat toimittavat tietoja tämän artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on pyydettävä niitä erittelemään tiedot, joita ne pitävät liikesalaisuuksina.

5.   Komissio säätää täytäntöönpanosäädöksillä tämän artiklan 1 ja 6 kohdassa ja 6 artiklassa tarkoitettujen tietojen toimittamisen ja saataville asettamisen mallista ja tarvittaessa päivittää sitä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.   Jäsenvaltioiden on vaadittava valmistajia ja tuojia toimittamaan niiden saatavilla olevia ainesosiin ja päästöihin liittyviä sisäisiä ja ulkoisia tutkimuksia, jotka koskevat markkinatutkimuksia ja eri kuluttajaryhmien, mukaan lukien nuorten sekä nykyisten tupakoijien, mieltymyksiä, sekä tiivistelmiä kaikista markkinatutkimuksista, joita ne suorittavat tuodessaan markkinoille uusia tuotteita. Jäsenvaltioiden on myös vaadittava valmistajia ja tuojia ilmoittamaan tuote- ja tyyppikohtaisista myyntimääristä, yksittäisinä savukkeina tai kilogrammoina, ja jäsenvaltiokohtaisista myyntimääristä vuosittain alkaen 1 päivästä tammikuuta 2015. Jäsenvaltioiden on toimitettava muut niiden saatavilla olevat tiedot myyntimääristä.

7.   Kaikki tämän artiklan ja 6 artiklan mukaisesti jäsenvaltioille toimitettavat ja jäsenvaltioiden toimittamat tiedot on toimitettava sähköisessä muodossa. Jäsenvaltioiden on tallennettava tiedot sähköisesti ja varmistettava, että komissiolla ja muilla jäsenvaltioilla on pääsy näihin tietoihin tämän direktiivin soveltamiseksi. Jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja käsitellään luottamuksellisesti.

8.   Jäsenvaltiot voivat veloittaa tupakkatuotteiden valmistajilta ja tuojilta oikeasuhteisia maksuja niille tämän artiklan mukaisesti toimitettujen tietojen vastaanottamisesta, tallettamisesta, käsittelystä, analysoinnista ja julkaisemisesta.

6 artikla

Tärkeimpien lisäaineiden luettelo ja tiukennettu ilmoitusvelvollisuus

1.   Edellä 5 artiklassa säädettyjen ilmoitusvelvollisuuksien lisäksi tiukennettuja ilmoitusvelvollisuuksia sovelletaan tiettyihin savukkeiden ja kääretupakan lisäaineisiin, jotka sisältyvät tärkeimpien lisäaineiden luetteloon. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan ja myöhemmin pidetään ajan tasalla luettelo savukkeiden ja kääretupakan sisältämistä tärkeimmistä lisäaineista. Tähän luetteloon sisältyvät lisäaineet,

a)

joiden osalta on olemassa sellaisia alustavia tietoja, tutkimuksia tai sääntelyä muilla lainkäyttöalueilla, joiden mukaan niillä on jokin tämän artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa esitetyistä ominaisuuksista, ja

b)

jotka ovat painon tai lukumäärän perusteella yleisimmin käytettyjen lisäaineiden joukossa 5 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla suoritetun ainesosien ilmoittamisen mukaan.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäinen lisäaineiden luettelo on hyväksyttävä viimeistään 20 päivänä toukokuuta 2016 ja siinä on oltava vähintään 15 lisäainetta.

2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että 1 kohdassa säädetyssä luettelossa olevaa lisäainetta sisältävien savukkeiden ja kääretupakan valmistajat ja maahantuojat toteuttavat kattavia tutkimuksia, joissa tutkitaan kunkin lisäaineen osalta:

a)

edistääkö lisäaine kyseisten tuotteiden toksisuutta tai niistä riippuvuutta ja lisääkö tämä merkittävällä tai mitattavissa olevalla tavalla kyseisten tuotteiden toksisuutta ja niistä riippuvuutta;

b)

saako lisäaine aikaan tunnusomaisen maun;

c)

edistääkö lisäaine savun hengittämistä keuhkoihin tai nikotiinin imeytymistä; tai

d)

johtaako lisäaine CMR-aineiden muodostumiseen ja missä määrin ja lisääkö tämä merkittävällä tai mitattavissa olevalla tavalla CMR-ominaisuuksia kyseisissä tuotteissa.

3.   Näissä tutkimuksissa on otettava huomioon tuotteiden tarkoitettu käyttö ja tarkasteltava erityisesti päästöjä, jotka johtuvat kyseisten lisäaineiden palamisprosessista. Lisäksi on tarkasteltava kyseisen lisäaineen yhteisvaikutusta muiden kyseisten tuotteiden sisältämien ainesosien kanssa. Samaa lisäainetta tupakkatuotteissaan käyttävät valmistajat tai maahantuojat voivat toteuttaa yhteisen tutkimuksen käyttäessään lisäainetta verrattavissa olevassa tuotekoostumuksessa.

4.   Valmistajien tai tuojien on laadittava raportti näiden tutkimusten tuloksista. Kyseisen raportin on sisällettävä tiivistelmä ja kattava yleiskatsaus, jossa luetellaan kyseistä lisäainetta koskeva tieteellinen kirjallisuus ja esitetään yhteenveto lisäaineen vaikutuksia koskevista sisäisistä tiedoista.

Valmistajien tai tuojien on toimitettava nämä raportit komissiolle ja niiden kopio niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa tätä lisäainetta sisältävä tupakkatuote on saatettu markkinoille, viimeistään 18 kuukauden kuluttua siitä, kun kyseinen lisäaine on lisätty 1 kohdan mukaisesti laadittuun tärkeimpien lisäaineiden luetteloon. Lisäksi komissio ja asianomaiset jäsenvaltiot voivat pyytää valmistajilta tai tuojilta lisätietoja kyseisestä lisäaineesta. Nämä lisätiedot kuuluvat osana raporttiin.

Komissio ja asianomaiset jäsenvaltiot voivat pyytää riippumatonta tieteellistä elintä tekemään tällaisista raporteista vertaisarvioinnin varsinkin niiden kattavuuden, metodologian ja päätelmien osalta. Saaduilla tiedoilla edistetään komission ja jäsenvaltioiden päätöksentekoa 7 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot ja komissio voivat veloittaa tupakkatuotteiden valmistajilta ja tuojilta oikeasuhteisia maksuja vertaisarvioinneista.

5.   Komission suosituksessa 2003/361/EY (18) määritellyt pienet ja keskisuuret yritykset vapautetaan tämän artiklan mukaisista velvollisuuksista, jos jokin muu valmistaja tai maahantuoja laatii raportin lisäaineesta.

7 artikla

Ainesosien sääntely

1.   Jäsenvaltioiden on kiellettävä sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattaminen, joissa on jokin tunnusomainen maku.

Jäsenvaltiot eivät saa kieltää sellaisten lisäaineiden käyttöä, jotka ovat olennaisia tupakkatuotteiden valmistuksessa, esimerkiksi sokerin käyttöä korvaamassa kypsytysprosessissa hävinnyttä sokeria, edellyttäen että näiden lisäaineiden käytön tuloksena ei synny tuotetta, jossa on tunnusomainen maku, eivätkä tupakkatuotteen riippuvuutta aiheuttavat vaikutukset, toksisuus taikka CMR-ominaisuudet merkittävällä tai mitattavissa olevalla tavalla lisäänny.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan mukaisesti toteuttamansa toimenpiteet.

2.   Komissio määrittää jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan täytäntöönpanosäädöksillä, kuuluuko tupakkatuote 1 kohdan soveltamisalaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yhtenäisiä sääntöjä menettelyistä, joilla määritetään, kuuluuko tupakkatuote 1 kohdan soveltamisalaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Perustetaan riippumaton neuvoa-antava paneeli unionin tasolla. Jäsenvaltiot ja komissio voivat kuulla tätä paneelia ennen tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisten toimenpiteiden hyväksymistä. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän paneelin perustamiseen ja toimintaan liittyvät menettelyt.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Jos tiettyjen lisäaineiden määrästä, pitoisuudesta tai yhdistelmästä on ollut seurauksena kieltoja tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vähintään kolmessa jäsenvaltiossa, komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti sellaisten lisäaineiden tai lisäaineiden yhdistelmien enimmäistasojen asettamiseksi, jotka saavat aikaan tunnusomaisen maun.

6.   Jäsenvaltioiden on kiellettävä sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattaminen, jotka sisältävät seuraavia lisäaineita:

a)

vitamiinit tai muut lisäaineet, jotka luovat vaikutelman, että tupakkatuotteella on terveysvaikutuksia tai sen aiheuttama terveysriski on alhaisempi;

b)

kofeiini tai tauriini sekä muut lisäaineet ja piristeet, jotka yhdistetään energiaan ja elinvoimaan;

c)

lisäaineet, joilla on päästöjä värjääviä ominaisuuksia;

d)

poltettavaksi tarkoitettujen tupakkatuotteiden osalta lisäaineet, jotka edistävät savun hengittämistä keuhkoihin tai nikotiinin imeytymistä; ja

e)

lisäaineet, joilla on CMR-ominaisuuksia polttamattomassa muodossa.

7.   Jäsenvaltioiden on kiellettävä sellaisten tupakkatuotteiden saattaminen markkinoille, jotka sisältävät makuaineita jossain komponentissa, kuten suodattimissa, papereissa, pakkauksissa, patruunoissa tai muissa teknisissä ominaisuuksissa, jotka mahdollistavat kyseisten tupakkatuotteiden tuoksun tai maun tai niiden savun voimakkuuden muuttamisen. Suodattimet, paperit ja patruunat eivät saa sisältää tupakkaa tai nikotiinia.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asetuksessa (EY) N:o 1907/2006 säädettyjä säännöksiä ja edellytyksiä sovelletaan tupakkatuotteisiin tarpeen mukaan.

9.   Jäsenvaltioiden on tieteellisen näytön perusteella kiellettävä sellaisten tupakkatuotteiden saattaminen markkinoille, joissa on lisäaineita sellaisia määriä, että ne lisäävät merkittävällä tai mitattavissa olevalla tavalla tupakkatuotteen toksisia tai riippuvuutta aiheuttavia vaikutuksia tai CMR-ominaisuuksia käyttövaiheessa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan mukaisesti toteuttamansa toimenpiteet.

10.   Komissio määrittää jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan täytäntöönpanosäädöksellä, kuuluuko tupakkatuote 9 kohdan soveltamisalaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, ja ne perustuvat tuoreimpaan tieteelliseen näyttöön.

11.   Jos on osoittautunut, että lisäaine tai sen tietty määrä lisää tupakkatuotteen toksisia tai riippuvuutta aiheuttavia vaikutuksia, mistä on ollut seurauksena kieltoja tämän artiklan 9 kohdan mukaisesti vähintään kolmessa jäsenvaltiossa, komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti näiden lisäaineiden enimmäismäärien asettamiseksi. Tässä tapauksessa enimmäistaso asetetaan alhaisimmalle enimmäistasolle niistä tasoista, jotka johtivat johonkin tässä kohdassa tarkoitettuun kansalliseen kieltoon.

12.   Muut tupakkatuotteet kuin savukkeet ja kääretupakka vapautetaan 1 ja 7 kohdassa säädetyistä kielloista. Komissio antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti tämän vapautuksen lopettamiseksi tietyn tuoteluokan osalta, jos olosuhteissa tapahtuu merkittävä muutos, joka vahvistetaan komission kertomuksessa.

13.   Jäsenvaltiot ja komissio voivat veloittaa tupakkatuotteiden valmistajilta ja tuojilta oikeasuhteisia maksuja sen arvioimiseksi, onko tupakkatuotteessa tunnusomainen maku, onko siinä käytetty kiellettyjä lisä- tai makuaineita ja sisältääkö tupakkatuote lisäaineita sellaisessa määrin, että se lisää merkittävällä ja mitattavissa olevalla tavalla kyseisen tupakkatuotteen toksisia tai riippuvuutta aiheuttavia vaikutuksia taikka CMR-ominaisuuksia.

14.   Sellaisten tupakkatuotteiden osalta, joissa on tunnusomainen maku ja joiden myyntimäärä unionin laajuisesti on vähintään kolme prosenttia myynnistä tietyssä tuoteluokassa, tämän artiklan säännöksiä sovelletaan 20 päivästä toukokuuta 2020.

15.   Tätä artiklaa ei sovelleta suussa käytettäväksi tarkoitettuun tupakkaan.

II   LUKU

Pakkausmerkinnät ja pakkaukset

8 artikla

Yleiset määräykset

1.   Kussakin tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksessa ja mahdollisessa myyntipäällyksessä on oltava tässä luvussa säädetyt terveysvaroitukset sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai kielillä, jossa tuote on saatettu markkinoille.

2.   Terveysvaroitusten on peitettävä kokonaan niille varattu vähittäismyyntipakkauksen tai myyntipäällyksen pinta, eikä niitä saa kommentoida, muuttaa tai esittää viittauksenomaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vähittäismyyntipakkauksessa ja mahdollisissa myyntipäällyksissä olevat terveysvaroitukset on painettu pysyvästi niin, että niitä ei voi irrottaa, ja että ne ovat täysin näkyvissä, myös niin, että mikään veromerkki, hintamerkintä, turvaominaisuus, kääre, päällys, laatikko tai muu seikka ei peitä näitä merkintöjä osittain tai kokonaan taikka häiritse niiden lukemista, kun tupakkatuotteet saatetaan markkinoille. Muiden tupakkatuotteiden kuin savukkeiden ja kääretupakan pussimaisissa vähittäismyyntipakkauksissa terveysvaroitukset voidaan kiinnittää tarroilla edellyttäen, ettei näitä tarroja voida irrottaa. Terveysvaroitukset eivät saa rikkoutua vähittäismyyntipakkauksen avaamisen yhteydessä lukuun ottamatta pakkausta, jossa on läppäkansi, joiden osalta terveysvaroitukset saavat pakkausta avattaessa rikkoutua mutta ainoastaan niin, että tekstin, valokuvien ja tupakoinnin lopettamista koskevien tietojen graafinen koskemattomuus ja näkyvyys on varmistettu.

4.   Terveysvaroitukset eivät saa millään tavalla peittää vähittäismyyntipakkausten veromerkkejä, hintamerkintöjä, paikannus- ja jäljitysmerkintöjä tai turvaominaisuuksia eivätkä häiritä niiden lukemista.

5.   Jäljempänä 9, 10, 11 ja 12 artiklassa säädettyjen terveysvaroitusten koko on laskettava suhteessa kyseiseen pintaan pakkauksen ollessa suljettuna.

6.   Terveysvaroitukset on kehystettävä mustalla rajauksella, joka on leveydeltään yksi millimetri; kyseisen rajauksen on oltava näille varoituksille varatun pinta-alan sisäpuolella, lukuun ottamatta 11 artiklan nojalla annettavia terveysvaroituksia.

7.   Mukauttaessaan 9 artiklan 5 kohdan, 10 artiklan 3 kohdan ja 12 artiklan 3 kohdan mukaisia terveysvaroituksia komissio varmistaa, että ne ovat tosiasioihin perustuvia, tai huolehtii siitä, että jäsenvaltiot voivat valita kahdesta varoituksesta toisen, joista toinen on tosiasioihin perustuva.

8.   Vähittäismyyntipakkausten ja mahdollisten myyntipäällysten, jotka on suunnattu kuluttajille unionissa, kuvissa on noudatettava tämän luvun säännöksiä.

9 artikla

Poltettavaksi tarkoitettuja tupakkatuotteita koskevat yleisvaroitukset ja tiedotusviesti

1.   Kussakin poltettavaksi tarkoitettujen tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksessa ja mahdollisessa myyntipäällyksessä on oltava jompikumpi seuraavista yleisvaroituksista:

”Tupakointi tappaa – lopeta nyt”

tai

”Tupakointi tappaa”.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, kumpaa ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua yleisvaroitusta on käytettävä.

2.   Kussakin poltettavaksi tarkoitetun tupakkatuotteen vähittäismyyntipakkauksessa ja mahdollisessa myyntipäällyksessä on oltava seuraava tiedotusviesti:

”Tupakansavussa on yli 70 tunnetusti syöpää aiheuttavaa ainetta”.

3.   Savukepakkauksissa ja kääretupakan suorakulmaisissa pakkauksissa yleisvaroituksen on näyttävä vähittäismyyntipakkauksen jonkin sivupinnan alaosassa ja tiedotusviestin on näyttävä toisen lateraalipinnan alaosassa. Näiden terveysvaroitusten on oltava vähintään 20 mm leveitä.

Saranoidulla läppäkannella varustetuissa kovissa savukerasioissa, joita avatessa rasian sivupinta jakautuu kahtia, yleisvaroituksen ja tiedotusviestin on kokonaisuudessaan näyttävä jakautuvan pinnan tilavammassa osassa. Yleisvaroituksen on näyttävä myös yläosan pinnan sisäpuolella, joka on näkyvissä pakkauksen ollessa avattuna.

Tämän tyyppisen rasian sivupintojen korkeuden on oltava vähintään 16 mm.

Pussimaisissa pakkauksissa markkinoidun kääretupakan yleisvaroituksen ja tiedotusviestin on näyttävä niillä pinnoilla, joilla nämä terveysvaroitukset varmasti näkyvät kokonaan. Kääretupakan lieriömäisissä pakkauksissa yleisvaroituksen on näyttävä kannen ulkopinnassa ja tiedotusviestin kannen sisäpinnassa.

Sekä yleisvaroituksen että tiedotusviestin on katettava 50 prosenttia siitä pinnasta, jolle ne painetaan.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut yleisvaroitus ja tiedotusviesti on

a)

painettava mustalla lihavoidulla Helvetica-kirjasimella valkoiselle taustalle. Jäsenvaltiot voivat kielivaatimusten täyttämiseksi määrittää kirjasimen koon edellyttäen, että kansallisessa oikeudessa täsmennetty kirjasinkoko varmistaa sen, että asiaan kuuluva teksti peittää mahdollisimman suuren osan näille terveysvaroituksille varatusta alueesta, ja

b)

niiden on oltava keskellä niille varattua aluetta, ja suorakulmaisissa pakkauksissa ja mahdollisessa myyntipäällyksessä niiden on oltava yhdensuuntaiset vähittäismyyntipakkauksen tai myyntipäällyksen sivulaidan kanssa.

5.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti 2 kohdassa säädetyn tiedotusviestin sanamuodon mukauttamiseksi tieteen ja markkinoiden kehitykseen.

6.   Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä yleisvaroituksen ja tiedotusviestin täsmällisen paikan pussimaisissa pakkauksissa markkinoidun kääretupakan osalta, ottaen huomioon pakkausten eri muodot.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

10 artikla

Poltettavaksi tarkoitettuja tupakkatuotteita koskevat yhdistetyt terveysvaroitukset

1.   Kussakin poltettavaksi tarkoitetun tupakkatuotteen vähittäismyyntipakkauksessa ja mahdollisessa myyntipäällyksessä on oltava yhdistetyt terveysvaroitukset. Yhdistettyjen terveysvaroitusten on oltava seuraavanlaisia:

a)

niissä on oltava jokin liitteessä I lueteltu tekstivaroitus ja vastaava värivalokuva, joka on täsmennetty liitteessä II olevassa kuva-arkistossa;

b)

niihin on sisällyttävä tupakoinnin lopettamista koskevia tietoja, kuten puhelinnumero, sähköpostiosoite tai internetosoite, josta kuluttajat saavat tietoa ohjelmista, joita on tarjolla niiden tueksi, jotka haluavat lopettaa tupakoinnin;

c)

niiden on katettava 65 prosenttia vähittäismyyntipakkauksen ja mahdollisen myyntipäällyksen etu- ja takapuolen ulkopinnasta. Lieriömäisissä pakkauksissa on oltava näkyvissä kaksi yhdistettyä terveysvaroitusta tasaisen välimatkan päässä toisistaan, ja kummankin terveysvaroituksen on katettava 65 prosenttia kaarevan pinnan puoliskosta;

d)

niiden on oltava muodoltaan samanlaisia vähittäismyyntipakkauksen ja mahdollisen myyntipäällyksen molemmilla puolilla;

e)

ne on sijoitettava vähittäismyyntipakkauksen ja mahdollisen myyntipäällyksen ylälaitaan samansuuntaisesti kuin muut pakkauksen tuolla pinnalla olevat tiedot. Siirtymäajan poikkeuksia kyseistä terveysvaroitusten sijoittamista koskevaan velvollisuuteen voidaan soveltaa niissä jäsenvaltioissa, joissa veromerkit tai verotustarkoituksessa käytettävät kansalliset tunnistemerkit pysyvät pakollisina, seuraavasti:

i)

Jos veromerkki tai verotustarkoituksessa käytettävä kansallinen tunnistemerkki on kiinnitetty kartongista tehdyn vähittäismyyntipakkauksen ylälaitaan, yhdistetty terveysvaroitus, jonka on näyttävä takapinnalla, voidaan sijoittaa suoraan veromerkin tai verotustarkoituksessa käytettävän kansallisen tunnistemerkin alle.

ii)

Jos vähittäispakkaus on pehmeää materiaalia, jäsenvaltiot voivat sallia suorakaiteen muotoisen, korkeudeltaan enintään 13 millimetrin suuruisen veromerkille tai verotustarkoituksessa käytettävälle kansalliselle tunnistemerkille varatun alueen pakkauksen ylälaidan ja yhdistettyjen terveysvaroitusten yläreunan välissä.

Edellä i ja ii alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksia sovelletaan kolmen vuoden ajan 20 päivästä toukokuuta 2016. Tuotemerkkejä tai logoja ei saa sijoittaa terveysvaroitusten ylle;

f)

ne on esitettävä komission 3 kohdan nojalla täsmentämien muodon, ulkoasun, suunnittelun ja mittasuhteiden mukaisesti;

g)

niiden on savukkeiden vähittäismyyntipakkausten osalta noudatettava seuraavia mittoja:

i)

korkeus: vähintään 44 mm;

ii)

leveys: vähintään 52 mm.

2.   Yhdistetyt terveysvaroitukset ryhmitellään kolmeen liitteessä II esitettyyn kokonaisuuteen, ja kutakin kokonaisuutta on käytettävä tiettynä vuonna ja niitä on vuoroteltava vuosittain. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin tiettynä vuonna käytettävä yhdistetty terveysvaroitus esiintyy kussakin tupakkatuotteen tuotemerkissä mahdollisimman täsmällisesti yhtä monta kertaa.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti

a)

liitteessä I lueteltujen tekstivaroitusten mukauttamiseksi tieteen ja markkinoiden kehitykseen;

b)

tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kuva-arkiston hyväksymiseksi ja mukauttamiseksi tieteen ja markkinoiden kehitykseen.

4.   Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä yhdistettyjen terveysvaroitusten tekniset eritelmät, ulkoasun, suunnittelun ja muodon ottamalla huomioon erimuotoiset pakkaukset.

Nämä täytäntöönpanosäädökset annetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

11 artikla

Muiden poltettavaksi tarkoitettujen tupakkatuotteiden kuin savukkeiden, kääretupakan ja vesipiipputupakan pakkausmerkinnät

1.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa muut poltettavaksi tarkoitetut tupakkatuotteet kuin savukkeet, kääretupakan ja vesipiipputupakan velvoitteesta, joka koskee 9 artiklan 2 kohdan mukaisen tiedotusviestin ja 10 artiklan mukaisten yhdistettyjen terveysvaroitusten esittämistä. Tällöin kussakin tällaisten tuotteiden vähittäismyyntipakkauksessa ja mahdollisessa myyntipäällyksessä on esitettävä 9 artiklan 1 kohdassa säädetyn yleisvaroituksen lisäksi jokin tämän direktiivin liitteessä I lueteltu tekstivaroitus. Edellä 9 artiklan 1 kohdassa mainitussa yleisvaroituksessa on oltava viittaus 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin lopettamista koskeviin palveluihin.

Yleisvaroituksen on näyttävä vähittäismyyntipakkauksen ja mahdollisen myyntipäällyksen kaikkein näkyvimmällä pinnalla.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin tekstivaroitus esiintyy kussakin näiden tuotteiden tuotemerkissä mahdollisimman täsmällisesti yhtä monta kertaa. Tekstivaroituksen on näyttävä vähittäismyyntipakkauksen ja mahdollisen myyntipäällyksen toiseksi näkyvimmällä pinnalla.

Saranoidulla läppäkannella varustetuissa vähittäismyyntipakkauksissa toiseksi näkyvin pinta on se, joka tulee näkyviin, kun pakkaus avataan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun yleisvaroituksen on katettava 30 prosenttia vähittäismyyntipakkauksen ja mahdollisen myyntipäällyksen asianomaisesta pinnasta. Tämän osuuden on oltava 32 prosenttia, jos jäsenvaltiossa on kaksi virallista kieltä, ja 35 prosenttia, jos jäsenvaltiossa on enemmän kuin kaksi virallista kieltä.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tekstivaroituksen on katettava 40 prosenttia vähittäismyyntipakkauksen ja mahdollisen myyntipäällyksen asianomaisesta pinnasta. Tämän osuuden on oltava 45 prosenttia, jos jäsenvaltiossa on kaksi virallista kieltä, ja 50 prosenttia, jos jäsenvaltiossa on enemmän kuin kaksi virallista kieltä.

4.   Kun 1 kohdassa tarkoitetut terveysvaroitukset on painettava pinnalle, jonka ala on yli 150 cm2, varoitusten on katettava 45 cm2. Tämän alan on oltava 48 cm2, jos jäsenvaltiossa on kaksi virallista kieltä, ja 52,5 cm2, jos jäsenvaltiossa on enemmän kuin kaksi virallista kieltä.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen terveysvaroitusten on täytettävä 9 artiklan 4 kohdassa esitetyt vaatimukset. Terveysvaroitusten tekstin on oltava yhdensuuntainen näille terveysvaroituksille varatulla pinnalla olevan painetun päätekstin kanssa.

Terveysvaroitukset on kehystettävä mustalla rajauksella, joka on leveydeltään vähintään 3 millimetriä ja enintään 4 millimetriä. Tämän rajauksen on oltava sen pinta-alan ulkopuolella, joka on varattu terveysvaroituksille.

6.   Komissio antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti 1 kohdassa tarkoitetun vapautuksen myöntämismahdollisuuden lopettamiseksi jonkin tuoteluokan osalta, jos kyseistä tuoteluokkaa koskevissa olosuhteissa tapahtuu merkittävä muutos, joka vahvistetaan komission kertomuksessa.

12 artikla

Savuttomien tupakkatuotteiden pakkausmerkinnät

1.   Kussakin savuttomien tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksessa ja mahdollisessa myyntipäällyksessä on oltava seuraava terveysvaroitus:

”Tämä tupakkatuote vaarantaa terveytesi ja aiheuttaa riippuvuutta”.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen terveysvaroitusten on täytettävä 9 artiklan 4 kohdassa esitetyt vaatimukset. Varoitusten tekstin on oltava yhdensuuntainen näille varoituksille varatulla pinnalla olevan päätekstin kanssa.

Lisäksi sen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

se on näyttävä vähittäismyyntipakkauksen ja mahdollisen myyntipäällyksen kahdella suurimmalla pinnalla;

b)

sen on katettava 30 prosenttia vähittäismyyntipakkauksen ja mahdollisen myyntipäällyksen pinnasta. Tämän osuuden on oltava 32 prosenttia, jos jäsenvaltiossa on kaksi virallista kieltä, ja 35 prosenttia, jos jäsenvaltiossa on enemmän kuin kaksi virallista kieltä.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti 1 kohdassa säädetyn terveysvaroituksen sanamuodon mukauttamiseksi tieteen kehitykseen.

13 artikla

Tuotteen esittämistapa

1.   Vähittäismyyntipakkauksen, mahdollisen myyntipäällyksen ja itse tupakkatuotteen pakkausmerkinnöissä ei saa olla mitään tekijää tai ominaisuutta, joka

a)

edistää tupakkatuotteen myyntiä tai kannustaa sen kulutukseen antamalla väärän vaikutelman tuotteen ominaisuuksista, terveysvaikutuksista, riskeistä tai päästöistä; merkinnät eivät saa sisältää mitään tietoja tupakkatuotteen sisältämästä nikotiinista, tervasta tai hiilimonoksidista;

b)

antaa ymmärtää, että tietty tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut tai pyrkii vähentämään joidenkin savun haitallisten osien vaikutusta, tai antaa ymmärtää, että sillä on elinvoimaa ja energiaa lisääviä, parantavia, nuorentavia, luonnollisia tai orgaanisia ominaisuuksia tai että siitä on muuta terveyteen tai elämäntapoihin liittyvää hyötyä;

c)

viittaa makuun, tuoksuun, joihinkin aromi- tai makuaineisiin tai muihin lisäaineisiin tai niiden puutteeseen;

d)

muistuttaa elintarviketta tai kosmeettista tuotetta;

e)

antaa ymmärtää, että tietty tupakkatuote on parantanut biologista hajoavuutta tai että sillä on muita ympäristöetuja.

2.   Vähittäismyyntipakkauksissa ja myyntipäällyksissä ei saa tarjota taloudellista etua esimerkiksi painatetuin kupongein, joissa esitetään alennuksia, maksutonta jakelua, kaksi yhden hinnalla -tarjouksia tai vastaavia tarjouksia.

3.   Edellä olevien 1 ja 2 kohdan nojalla kiellettyjä tekijöitä ja piirteitä voivat olla muun muassa tekstit, symbolit, nimet, tavaramerkit taikka kuvalliset tai muut merkit.

14 artikla

Vähittäismyyntipakkausten ulkonäkö ja sisältö

1.   Savukkeiden vähittäismyyntipakkausten on oltava muodoltaan suorakulmainen särmiö. Kääretupakan vähittäismyyntipakkausten on oltava muodoltaan suorakulmainen särmiö tai lieriömäinen taikka pussimainen. Savukkeiden vähittäismyyntipakkauksessa on oltava vähintään 20 savuketta. Kääretupakan vähittäismyyntipakkauksessa on oltava tupakkaa vähintään 30 g.

2.   Savukkeiden vähittäismyyntipakkaus voi olla kartonkia tai pehmeää materiaalia, eikä siinä saa olla avausmekanismia, joka voidaan sulkea tai sinetöidä uudelleen ensimmäisen avauskerran jälkeen, läppäkantta ja kovan rasian saranoitua läppäkantta lukuun ottamatta. Pakkauksissa, joissa on läppäkansi ja saranoitu läppäkansi, läppäkansi saa olla saranoitu vain pakkauksen takapuolella.

15 artikla

Jäljitettävyys

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkaukset merkitään yksilöllisellä tunnisteella. Yksilöllisten tunnisteiden koskemattomuuden varmistamiseksi ne on painettava tai kiinnitettävä pysyvästi niin, että niitä ei voida irrottaa, eivätkä esimerkiksi veromerkit tai hintalaput tai vähittäismyyntipakkauksen avaaminen peitä näitä merkintöjä tai häiritse niiden lukemista. Unionin ulkopuolella valmistettujen tupakkatuotteiden osalta tässä artiklassa säädettyjä velvoitteita sovelletaan vain niihin tuotteisiin, jotka on suunnattu tai saatettu unionin markkinoille.

2.   Yksilöllisten tunnisteiden avulla on voitava määrittää seuraavat:

a)

valmistuspäivä ja -paikka;

b)

valmistuslaitos;

c)

tupakkatuotteiden valmistukseen käytetty kone;

d)

työvuoro tai valmistusaika;

e)

tuotteen kuvaus;

f)

tarkoitetut vähittäismyyntimarkkinat;

g)

tarkoitettu kuljetusreitti;

h)

tapauksen mukaan unioniin maahantuoja;

i)

tosiasiallinen kuljetusreitti valmistuslaitoksesta ensimmäiseen vähittäismyyntipaikkaan, mukaan lukien kaikki käytetyt varastot, sekä kuljetuksen päivämäärä, määränpää, lähtöpiste ja vastaanottaja;

j)

kaikkien ostajien (valmistuksesta ensimmäiseen vähittäismyyntipaikkaan) tunnistetiedot; ja

k)

kaikkien ostajien (valmistuksesta ensimmäiseen ostajaan) laskutus-, tilausnumero- ja maksutiedot.

3.   Edellä 2 kohdan a–g alakohdassa ja tapauksen mukaan h alakohdassa tarkoitetut tiedot kuuluvat yksilölliseen tunnisteeseen.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan i, j ja k alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin pääsee sähköisesti yksiköllisen tunnisteen välityksellä.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tupakkatuotteiden kauppaan osallistuvat talouden toimijat – valmistajasta viimeiseen talouden toimijaan ennen ensimmäistä vähittäismyyntiliikettä – pitävät kirjaa siitä, koska ne ovat saaneet kaikki vähittäismyyntipakkaukset haltuunsa, samoin kuin vähimmäismyyntipakkausten myöhemmistä liikkeistä ja siitä, koska vähimmäismyyntipakkaukset lopullisesti poistuvat niiden hallusta. Tämä velvoite voidaan täyttää merkitsemällä tukkupakkaukset, kuten kartongit, laatikot tai kuormalavat, ja pitämällä niistä kirjaa, edellyttäen että vähittäismyyntipakkausten paikannus ja jäljitys on edelleen mahdollista.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tupakkatuotteiden toimitusketjuun osallistuvat luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt pitävät täydellisesti ja tarkasti kirjaa kaikista asiaankuuluvista liiketapahtumista.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tupakkatuotteiden valmistajat antavat kaikkien tupakkatuotteiden kauppaan osallistuvien talouden toimijoiden – valmistajasta viimeiseen talouden toimijaan ennen ensimmäistä vähittäismyyntipaikkaa, mukaan luettuina maahantuojat, varastot ja kuljetusliikkeet – käyttöön laitteet, joita tarvitaan ostettujen, myytyjen, varastoitujen, kuljetettujen tai muutoin käsiteltyjen tupakkatuotteiden kirjaamiseen. Kyseisillä laitteilla on pystyttävä lukemaan ja siirtämään kirjatut tiedot sähköisesti tiedontallennusjärjestelmään 8 kohdan mukaisesti.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tupakkatuotteiden valmistajat ja maahantuojat tekevät tiedontallennussopimuksia riippumattoman kolmannen osapuolen kanssa, jotta tämä huolehtii kaikkien merkityksellisten tietojen tiedontallennusjärjestelmästä. Tiedontallennusjärjestelmän on sijaittava fyysisesti unionin alueella. Kolmannen osapuolen soveltuvuuden, erityisesti sen riippumattomuuden ja teknisten valmiuksien osalta, samoin kuin tiedontallennussopimuksen hyväksyy komissio.

Kolmannen osapuolen toimintaa seuraa ulkoinen tarkastaja, jota ehdottaa ja jonka maksaa tupakan valmistaja ja jonka hyväksyy komissio. Ulkoinen tarkastaja esittää toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle vuosikertomuksen, jossa se arvioi erityisesti tietojen luvattomaan saatavuuteen mahdollisesti kohdistuneita väärinkäytöksiä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komissiolla, jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla sekä ulkoisella tarkastajalla on täydellinen pääsy tiedontallennusjärjestelmiin. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komissio tai jäsenvaltiot voivat antaa valmistajille tai tuojille pääsyn tallennettuihin tietoihin, kunhan kaupallisesti arkaluonteiset tiedot suojataan riittävästi asiaa koskevan unionin ja jäsenvaltioiden oikeuden mukaisesti.

9.   Tupakkatuotteiden kauppaan osallistuva talouden toimija ei voi muuttaa tai poistaa kirjattuja tietoja.

10.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilötietoja käsitellään ainoastaan direktiivissä 95/46/EY säädettyjen sääntöjen ja takeiden mukaisesti.

11.   Täytäntöönpanosäädöksillä komissio

a)

vahvistaa tekniset standardit tässä artiklassa säädettyjen paikannus- ja jäljitysjärjestelmien perustamista ja toimintaa varten, mukaan lukien yksilölliset tunnisteet ja kirjanpito sekä tietojen välitys, käsittely, tallennus ja tallennettujen tietojen saatavuus;

b)

vahvistaa tekniset standardit sen varmistamiseksi, että yksilöllisessä tunnisteessa ja siihen liittyvissä toiminnoissa käytetyt järjestelmät ovat toistensa kanssa täysin yhteensopivia koko unionissa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

12.   Siirretään komissiolle valta antaa 27 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän artiklan 8 kohdassa tarkoitetun tiedontallennussopimuksen keskeisten tekijöiden, kuten keston, uusittavuuden, vaaditun asiantuntemuksen tai luottamuksellisuuden määrittelemiseksi, mukaan lukien näiden sopimusten säännöllinen seuranta ja arviointi.

13.   Edellä olevia 1–10 kohtaa sovelletaan savukkeisiin ja kääretupakkaan 20 päivästä toukokuuta 2019 ja muihin tupakkatuotteisiin kuin savukkeisiin ja kääretupakkaan 20 päivästä toukokuuta 2024.

16 artikla

Turvaominaisuudet

1.   Edellä 15 artiklassa tarkoitetun yksilöllisen tunnisteen lisäksi jäsenvaltioiden on vaadittava, että kaikkien markkinoille saatettujen tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksissa on näkyvistä ja näkymättömistä tekijöistä koostuva, väärinkäytöltä suojaava turvaominaisuus. Turvaominaisuus on painettava tai kiinnitettävä pysyvästi niin, että sitä ei voida irrottaa, eivätkä esimerkiksi veromerkit ja hintamerkinnät tai muut lainsäädännössä edellytetyt pakolliset tekijät peitä näitä merkintöjä.

Veromerkkejä tai verotustarkoituksessa käytettäviä kansallisia tunnistemerkkejä vaativat jäsenvaltiot voivat sallia niiden käytön turvaominaisuutena edellyttäen, että veromerkit tai verotustarkoituksessa käytettävät kansalliset tunnistemerkit täyttävät kaikki tässä artiklassa edellytetyt tekniset standardit ja toiminnot.

2.   Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä turvaominaisuuksia koskevat tekniset standardit ja niiden mahdollisen vuorottelun sekä mukauttaa ne tieteen, markkinoiden ja tekniikan kehitykseen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan savukkeisiin ja kääretupakkaan 20 päivästä toukokuuta 2019 ja muihin tupakkatuotteisiin kuin savukkeisiin ja kääretupakkaan 20 päivästä toukokuuta 2024.

III   LUKU

Suussa käytettäväksi tarkoitettu tupakka, tupakkatuotteiden rajatylittävä etämyynti ja uudet tupakkatuotteet

17 artikla

Suussa käytettäväksi tarkoitettu tupakka

Jäsenvaltioiden on kiellettävä suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan markkinoille saattaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisasiakirjan 151 artiklan soveltamista.

18 artikla

Tupakkatuotteiden rajatylittävä etämyynti

1.   Jäsenvaltiot voivat kieltää tupakkatuotteiden rajatylittävän etämyynnin kuluttajille. Jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä tällaisen myynnin ehkäisemiseksi. Tupakkatuotteiden rajatylittävää etämyyntiä harjoittavat vähittäismyyntiliikkeet voivat olla toimittamatta tällaisia tuotteita kuluttajille niissä jäsenvaltioissa, joissa tällainen myynti on kielletty. Jäsenvaltioiden, jotka eivät kiellä tällaista myyntiä, on velvoitettava vähittäismyyntiliikkeet, jotka aikovat harjoittaa rajatylittävää etämyyntiä unionissa sijaitseville kuluttajille, ilmoittautumaan toimivaltaisten viranomaisten rekisteriin siinä jäsenvaltiossa, johon vähittäismyyntiliike on sijoittautunut, ja siinä jäsenvaltiossa, jossa tosiasialliset tai mahdolliset asiakkaat sijaitsevat. Unionin ulkopuolelle sijoittautuneita vähittäismyyntiliikkeitä on vaadittava ilmoittautumaan toimivaltaisten viranomaisten rekisteriin siinä jäsenvaltiossa, jossa tosiasialliset tai mahdolliset asiakkaat sijaitsevat. Kaikkien vähittäismyyntiliikkeiden, jotka aikovat ryhtyä harjoittamaan rajatylittävää etämyyntiä, on rekisteröityessään toimitettava vähintään seuraavat tiedot toimivaltaisille viranomaisille:

a)

nimi tai toiminimi sekä sen toimipaikan pysyvä osoite, josta tupakkatuotteita toimitetaan;

b)

päivä, jona tupakkatuotteiden toimittaminen kuluttajille rajatylittävään etämyyntiin tietoyhteiskunnan palvelujen kautta on aloitettu, sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin 98/34/EY 1 artiklan 2 kohdassa;

c)

tarkoitukseen käytettävän verkkosivuston tai verkkosivustojen osoite sekä kaikki verkkosivuston tunnistamiseen tarvittavat tiedot.

2.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kuluttajien saatavilla on luettelo kaikista vähittäismyyntiliikkeistä, jotka ovat ilmoittautuneet niiden rekisteriin. Asettaessaan mainitun luettelon saataville jäsenmaiden on varmistettava, että direktiivissä 95/46/EY säädettyjä sääntöjä ja takeita noudatetaan. Vähittäismyyntiliikkeet saavat ryhtyä saattamaan tupakkatuotteita markkinoille rajatylittävällä etämyynnillä vasta, kun ne ovat saaneet vahvistuksen rekisteröinnistään asianomaisessa toimivaltaisessa viranomaisessa.

3.   Jos se on tarpeen noudattamisen varmistamiseksi ja täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi, rajatylittävää etämyyntiä käyttäen myytyjen tupakkatuotteiden määräjäsenvaltiot voivat vaatia, että toimituksen suorittava vähittäismyyntiliike nimeää luonnollisen henkilön, joka vastaa sen varmentamisesta, että kuluttajalle lähetetyt tupakkatuotteet ovat tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten mukaisia määräjäsenvaltiossa, ennen kuin kuluttaja saa tupakkatuotteen.

4.   Rajatylittävää etämyyntiä harjoittavien vähittäismyyntiliikkeiden on käytettävä iänvarmistusjärjestelmää, jolla varmistetaan myyntihetkellä, että ostava kuluttaja täyttää vähimmäisikää koskevan vaatimuksen, josta säädetään määräjäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä. Vähittäismyyntiliikkeen tai 3 kohdan mukaisesti nimetyn luonnollisen henkilön on annettava jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kuvaus iänvarmistusjärjestelmän yksityiskohdista ja toiminnasta.

5.   Vähittäismyyntiliike saa käsitellä kuluttajan henkilötietoja ainoastaan direktiivin 95/46/EY mukaisesti, eikä kyseessä olevia tietoja saa paljastaa tupakkatuotteiden valmistajalle tai samaan yritysryhmään kuuluville yrityksille taikka muille kolmansille osapuolille. Henkilötietoja ei saa käyttää tai siirtää muuta tarkoitusta kuin varsinaista ostotapahtumaa varten. Sama koskee myös tapausta, jossa vähittäismyyntiliike on osa tupakkatuotteiden valmistajaa.

19 artikla

Uusista tupakkatuotteista ilmoittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava uusien tupakkatuotteiden valmistajia ja tuojia ilmoittamaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisista sellaisista tuotteista, joita ne aikovat saattaa kyseisille kansallisille markkinoille. Tämä ilmoitus on toimitettava sähköisessä muodossa kuusi kuukautta ennen aiottua markkinoille saattamista. Siihen on liitettävä yksityiskohtainen kuvaus kyseisestä uudesta tupakkatuotteesta sekä sen käyttöohjeet ja tiedot ainesosista ja päästöistä 5 artiklan mukaisesti. Uudesta tupakkatuoteryhmästä ilmoittavien valmistajien ja tuojien on myös toimitettava toimivaltaisille viranomaisille seuraavat:

a)

saatavilla olevat tieteelliset tutkimukset uuden tupakkatuotteen toksisuudesta ja riippuvuutta aiheuttavista ominaisuuksista ja houkuttelevuudesta, erityisesti sen ainesosien ja päästöjen osalta;

b)

saatavilla olevat tutkimukset, niiden tiivistelmät ja markkinatutkimukset eri kuluttajaryhmien, muun muassa nuorten ja nykyisten tupakoijien, mieltymyksistä;

c)

muut käytettävissä olevat ja asiaankuuluvat tiedot, mukaan lukien tuotetta koskeva riski-hyötyanalyysi, sen odotettavissa olevat vaikutukset tupakan käytön lopettamiseen, sen odotettavissa olevat vaikutukset tupakan käytön aloittamiseen ja ennakoidut kuluttajien käsitykset.

2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava uusien tupakkatuotteiden valmistajia ja tuojia toimittamaan maansa toimivaltaisille viranomaisille uudet tai päivitetyt tutkimukset ja muut tiedot, joita tarkoitetaan 1 kohdan a–c alakohdassa. Jäsenvaltiot voivat vaatia uusien tupakkatuotteiden valmistajia tai tuojia tekemään lisätestejä tai toimittamaan lisätietoja. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tämän artiklan nojalla saamansa tiedot.

3.   Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön uusien tupakkatuotteiden lupajärjestelmän. Jäsenvaltiot voivat periä valmistajilta ja tuojilta oikeasuhteisen maksun kyseisen luvan myöntämisestä.

4.   Uusien markkinoille saatettavien tupakkatuoteryhmien on täytettävä tämän direktiivin vaatimukset. Mitä tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan uusiin tupakkatuotteisiin, riippuu siitä, kuuluvatko tuotteet savuttomien tupakkatuotteiden määritelmään vai poltettavaksi tarkoitetun tupakkatuotteen määritelmään.

III   OSASTO

SÄHKÖSAVUKKEET JA POLTETTAVAKSI TARKOITETUT KASVIPERÄISET TUOTTEET

20 artikla

Sähkösavukkeet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähkösavukkeita ja täyttösäiliöitä saatetaan markkinoille ainoastaan, jos ne ovat tämän direktiivin ja kaiken muun asiaankuuluvan unionin lainsäädännön mukaisia.

Tätä direktiiviä ei sovelleta sähkösavukkeisiin ja täyttösäiliöihin, joita koskevat direktiivin 2001/83/EY mukainen lupavaatimus tai direktiivissä 93/42/ETY säädetyt vaatimukset.

2.   Sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden valmistajien ja maahantuojien on ilmoitettava jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kaikista tuotteista, joita ne aikovat saattaa markkinoille. Ilmoitus on toimitettava sähköisessä muodossa kuusi kuukautta ennen aiottua markkinoille saattamista. Jo 20 päivänä toukokuuta 2016 markkinoille saatetuista sähkösavukkeista ja täyttösäiliöistä on toimitettava ilmoitus kuuden kuukauden kuluessa kyseisestä päivämäärästä. Tuotteen kustakin merkittävästä muutoksesta on toimitettava uusi ilmoitus.

Riippuen siitä, onko tuote sähkösavuke vai täyttösäiliö, ilmoituksessa on annettava seuraavat tiedot:

a)

valmistajan nimi ja yhteystiedot, tuotteesta vastaava oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö unionissa ja tapauksen mukaan tuotteen maahantuoja unioniin;

b)

luettelo kaikista tuotteen sisältämistä ainesosista ja sen käytöstä aiheutuvista päästöistä tuotemerkin ja -tyypin mukaan, mukaan lukien ainesosien ja päästöjen määrät;

c)

tuotteen ainesosien ja päästöjen toksikologiset tiedot, myös kuumennettujen ainesosien tapauksessa, viitaten erityisesti vaikutuksiin, joita niistä aiheutuu kuluttajien terveydelle niitä hengitettäessä, ja ottaen huomioon muun muassa mahdollinen riippuvuutta aiheuttava vaikutus;

d)

tiedot nikotiinin annostuksesta ja imeytymisestä, kun tuotetta käytetään tavanomaisissa tai kohtuudella ennakoitavissa olevissa oloissa;

e)

kuvaus tuotteen komponenteista, mukaan lukien tarvittaessa sähkösavukkeen tai täyttösäiliön avaus- ja täyttömekanismi;

f)

kuvaus tuotantoprosessista, mukaan lukien tieto siitä, onko kyseessä sarjatuotanto, ja ilmoitus siitä, että tuotantoprosessissa varmistetaan tämän artiklan vaatimusten noudattaminen;

g)

ilmoitus siitä, että valmistaja tai maahantuoja kantaa täyden vastuun tuotteen laadusta ja turvallisuudesta, kun se saatetaan markkinoille ja kun sitä käytetään tavanomaisissa tai kohtuudella ennakoitavissa olevissa oloissa.

Jos jäsenvaltiot pitävät toimitettuja tietoja epätäydellisinä, niillä on oikeus pyytää kyseisten tietojen täydentämistä.

Jäsenvaltiot voivat veloittaa tupakkatuotteiden valmistajilta ja maahantuojilta oikeasuhteisia maksuja niille tämän artiklan mukaisesti toimitettujen tietojen vastaanottamisesta, tallentamisesta, käsittelystä ja analysoinnista.

3.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että

a)

nikotiinia sisältävä neste saatetaan markkinoille vain sitä varten tarkoitetuissa tilavuudeltaan enintään 10 ml:n täyttösäiliöissä, kertakäyttöisissä sähkösavukkeissa tai tilavuudeltaan enintään 2 ml:n kertakäyttöisissä patruunoissa tai säiliöissä;

b)

nikotiinia sisältävän nesteen nikotiinipitoisuus on enintään 20 mg/ml;

c)

nikotiinia sisältävä neste ei sisällä 7 artiklan 6 kohdassa lueteltuja lisäaineita;

d)

nikotiinia sisältävän nesteen valmistuksessa käytetään vain puhtaita ainesosia. Muita kuin tämän artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja ainesosia esiintyy nikotiinia sisältävässä nesteessä ainoastaan jääminä, jollei jäämiä voida teknisesti välttää valmistuksen aikana;

e)

nikotiinia lukuun ottamatta nikotiinia sisältävässä nesteessä käytetään ainoastaan ihmisten terveydelle vaarattomia ainesosia kuumennetussa tai kuumentamattomassa muodossa;

f)

nikotiini vapautuu tasaisesti sähkösavukkeista tavanomaisissa käyttöolosuhteissa;

g)

sähkösavukkeet ja täyttösäiliöt suojataan lapsilta ja väärinkäytöltä, ne suojataan rikkoutumiselta ja vuodoilta ja niissä on vuotamattoman täytön varmistava mekanismi.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava että:

a)

sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden vähittäismyyntipakkauksissa on lehtinen, jossa on tietoa seuraavista:

i)

tuotteen käyttö- ja varastointiohjeet, mukaan lukien viittaus siihen, että tuotetta ei suositella nuorille ja tupakoimattomille;

ii)

kontraindikaatiot;

iii)

erityisille riskiryhmille suunnatut varoitukset;

iv)

mahdolliset haittavaikutukset;

v)

riippuvuuden aiheuttaminen ja toksisuus; sekä

vi)

valmistajan ja maahantuojan ja unionissa olevan oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön yhteystiedot;

b)

sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden vähittäismyyntipakkauksissa ja mahdollisissa myyntipäällysteissä

i)

on luettelo kaikista tuotteen sisältämistä ainesosista alenevassa painojärjestyksessä, maininta tuotteen nikotiinipitoisuudesta ja annostuksesta, valmistajan eränumero sekä suositus tuotteen pitämisestä lasten ulottumattomissa;

ii)

ei ole 13 artiklassa tarkoitettuja tekijöitä tai ominaisuuksia, lukuun ottamatta 13 artiklan 1 kohdan a ja c alakohtaa, jotka koskevat tietoja nikotiinipitoisuudesta sekä aromi- tai makuaineista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän alakohdan i alakohdan soveltamista; ja

iii)

että niissä on seuraavat terveysvaroitukset:

”Tämä tuote sisältää nikotiinia, joka on voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava aine. Sitä ei suositella tupakoimattomille.”

tai

”Tämä tuote sisältää nikotiinia, joka on voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava aine”.

Jäsenvaltioiden on säädettävä, kumpaa terveysvaroitusta on käytettävä;

c)

terveysvaroitusten on oltava 12 artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisia.

5.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että

a)

kaupallinen viestintä tietoyhteiskunnan palveluissa, lehdistössä ja muissa painotuotteissa, jonka tavoitteena taikka suorana tai epäsuorana vaikutuksena on sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden myynninedistäminen, on kielletty, lukuun ottamatta julkaisuja, jotka on tarkoitettu yksinomaan sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden kaupan ammattilaisille tai joita painetaan ja julkaistaan kolmansissa maissa, jos niitä ei pääosin ole tarkoitettu unionin markkinoita varten;

b)

kaupallinen viestintä radiossa, jonka tavoitteena taikka suorana tai epäsuorana vaikutuksena on sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden myynninedistäminen, on kielletty;

c)

kaikki sellainen julkinen tai yksityinen tuki radio-ohjelmille, jonka tavoitteena taikka suorana tai epäsuorana vaikutuksena on sähkösavukkeiden tai täyttösäiliöiden myynninedistäminen, on kielletty;

d)

kaikki sellainen julkinen tai yksityinen tapahtumalle, toiminnalle tai yksittäiselle henkilölle annettava tuki, jonka tavoitteena taikka suorana tai epäsuorana vaikutuksena on sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden myynninedistäminen ja johon osallistuu useita jäsenvaltioita tai jota annetaan useissa jäsenvaltioissa tai jolla on muuten rajatylittäviä vaikutuksia, on kielletty;

e)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (19) soveltamisalaan kuuluva audiovisuaalinen kaupallinen viestintä on kielletty sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden osalta.

6.   Tämän direktiivin 18 artiklaa sovelletaan sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden rajatylittävään etämyyntiin.

7.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden valmistajat ja maahantuojat toimittavat toimivaltaisille viranomaisille vuosittain:

i)

kattavat tiedot myyntimääristä tuotemerkin ja -tyypin mukaan;

ii)

tiedot eri kuluttajaryhmien, muun muassa nuorten, tupakoimattomien ja tärkeimpien nykyisten käyttäjätyyppien mieltymyksistä;

iii)

tiedot tuotteiden myyntitavoista; sekä

iv)

tiivistelmät edellä mainittuja seikkoja koskevista mahdollisista markkinatutkimuksista sekä tiivistelmien englanninkielinen käännös.

Jäsenvaltioiden on seurattava sähkösavukemarkkinoiden ja täyttösäiliöiden markkinoiden kehitystä, mukaan lukien mahdollista näyttöä siitä, että niiden käyttö houkuttelee nuoria ja tupakoimattomia nikotiiniriippuvuuteen ja lopulta kuluttamaan perinteistä tupakkaa.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava 2 kohdan nojalla saatujen tietojen asettaminen saataville verkkosivustolla. Jäsenvaltioiden on kiinnitettävä asianmukaista huomiota liikesalaisuuksien suojeluun saattaessaan nämä tiedot julkisesti saataville.

Jäsenvaltioiden on pyynnöstä toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikki tämän artiklan nojalla saadut tiedot. Jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja käsitellään luottamuksellisesti.

9.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden valmistajat, maahantuojat ja jakelijat perustavat järjestelmän, jonka avulla ne keräävät tietoja kaikista näiden tuotteiden epäillyistä haittavaikutuksista ihmisten terveydelle, ja pitävät sitä yllä.

Jos jokin näistä talouden toimijoista katsoo tai sillä on syytä uskoa, että sen hallussa olevat ja markkinoille saatettavaksi tarkoitetut tai markkinoille saatetut sähkösavukkeet tai täyttösäiliöt eivät ole turvallisia tai laadukkaita tai muuten tämän direktiivin mukaisia, kyseisen talouden toimijan on ryhdyttävä välittömästi tapauksen mukaan tarpeellisiin korjaaviin toimiin kyseisen tuotteen saattamiseksi tämän direktiivin vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi. Sellaisissa tapauksissa talouden toimijan on myös välittömästi ilmoitettava asiasta niiden jäsenvaltioiden markkinavalvontaviranomaisille, joissa tuote on asetettu saataville tai tarkoitus asettaa saataville, ja annettava yksityiskohtaiset tiedot erityisesti ihmisten terveyttä ja turvallisuutta koskevista riskistä sekä mahdollisesta korjaavasta toimesta ja sen tuloksista.

Lisäksi jäsenvaltiot voivat pyytää talouden toimijalta lisätietoja esimerkiksi sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden turvallisuus- ja laatunäkökohdista tai mahdollisista haittavaikutuksista.

10.   Komissio raportoi täytettäviin sähkösavukkeisiin liittyvistä mahdollisista kansanterveysriskeistä viimeistään 20 päivänä toukokuuta 2016 ja sen jälkeen tarpeen mukaan.

11.   Jos sähkösavukkeet ja täyttösäiliöt ovat tämän artiklan vaatimusten mukaiset ja silti toimivaltainen viranomainen toteaa tai sillä on perusteltua syytä uskoa, että tietty sähkösavuke tai täyttösäiliö tai tietyntyyppinen sähkösavuke tai täyttösäiliö voisi muodostaa vakavan riskin ihmisterveydelle, se voi toteuttaa asianmukaisia tilapäisiä toimenpiteitä. Sen on ilmoitettava välittömästi komissiolle ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille toteutetut toimenpiteet ja mahdolliset niitä tukevat tiedot. Komissio päättää mahdollisimman pian nämä tiedot saatuaan, onko tilapäinen toimenpide perusteltu. Komissio ilmoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle päätelmistään, jotta tämä voi varmistaa asianmukaiset jatkotoimet.

Jos tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa vähintään kolme jäsenvaltiota kieltää perustellusti tiettyjen sähkösavukkeiden tai täyttösäiliöiden markkinoille saattamisen tai tietyntyyppiset sähkösavukkeet tai täyttösäiliöt, komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti kiellon ulottamiseksi kaikkiin jäsenvaltioihin, jos sellainen laajentaminen on perusteltu ja oikeasuhteinen.

12.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti tämän artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädetyn terveysvaroituksen sanamuodon mukauttamiseksi. Mukauttaessaan terveysvaroituksen komissio varmistaa, että se perustuu tosiasioihin.

13.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen, jolla vahvistetaan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen yhteinen malli ja 3 kohdan g alakohdan mukaisen täyttömekanismin tekniset standardit.

Nämä täytäntöönpanosäädökset annetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

21 artikla

Poltettavaksi tarkoitetut kasviperäiset tuotteet

1.   Kussakin poltettavaksi tarkoitetun kasviperäisen tuotteen vähittäismyyntipakkauksessa ja mahdollisessa myyntipäällyksessä on oltava seuraava terveysvaroitus:

”Tämän tuotteen polttaminen vaarantaa terveytesi”.

2.   Terveysvaroitus on painettava vähittäismyyntipakkauksen ja mahdollisen myyntipäällyksen etu- ja takapinnalle.

3.   Terveysvaroituksen on täytettävä 9 artiklan 4 kohdan mukaiset vaatimukset. Sen on katettava 30 prosenttia vähittäismyyntipakkauksen ja mahdollisen myyntipäällyksen pinnasta. Tämän osuuden on oltava 32 prosenttia, jos jäsenvaltiossa on kaksi virallista kieltä, ja 35 prosenttia, jos jäsenvaltiossa on enemmän kuin kaksi virallista kieltä.

4.   Poltettavaksi tarkoitettujen kasviperäisten tuotteiden vähittäismyyntipakkauksiin ja mahdollisiin myyntipäällyksiin ei saa sisältyä mitään 13 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettuja tekijöitä tai ominaisuuksia eikä niissä saa todeta, että tuotteessa ei ole lisäaineita tai maku- ja aromiaineita.

22 artikla

Ainesosista ilmoittaminen ja poltettavaksi tarkoitetut kasviperäiset tuotteet

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava kaikkia poltettavaksi tarkoitettujen kasviperäisten tuotteiden valmistajia ja tuojia toimittamaan toimivaltaisille viranomaisilleen tuotenimi- ja tyyppikohtainen luettelo kaikista tällaisten tuotteiden valmistamisessa käytetyistä ainesosista ja niiden määristä. Valmistajien tai tuojien on myös ilmoitettava kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, jos tuotteen koostumusta muutetaan niin, että se vaikuttaa tämän artiklan mukaisesti toimitettuihin tietoihin. Tämän artiklan mukaisesti vaaditut tiedot on toimitettava ennen uuden tai muutetun poltettavaksi tarkoitetun kasviperäisen tuotteen saattamista markkinoille.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava 1 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen asettaminen saataville verkkosivustolla. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon tarve suojata asianmukaisesti liikesalaisuudet asettaessaan näitä tietoja julkisesti saataville. Talouden toimijoiden on täsmennettävä tarkoin, mitä tietoja ne pitävät liikesalaisuuksina.

IV   OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

23 artikla

Yhteistyö ja täytäntöönpano

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistajat ja maahantuojat antavat komissiolle ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tässä direktiivissä edellytetyt täydelliset ja oikeat tiedot siinä asetetuissa määräajoissa. Velvoite toimittaa vaaditut tiedot on ensisijaisesti valmistajalla, jos valmistaja on sijoittautunut unioniin. Velvoite toimittaa vaaditut tiedot on ensisijaisesti maahantuojalla, jos valmistaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle ja maahantuoja on sijoittautunut unioniin. Velvoite toimittaa vaaditut tiedot on yhteisesti valmistajalla ja maahantuojalla, jos ne molemmat ovat sijoittautuneet unionin ulkopuolelle.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin, sen mukaiset täytäntöönpano- ja delegoidut säädökset mukaan lukien, vastaisia tupakkatuotteita ja vastaavia tuotteita ei saateta markkinoille. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tupakkatuotteita ja vastaavia tuotteita ei saateta markkinoille, ellei tässä direktiivissä säädettyjä ilmoitusvelvollisuuksia ole noudatettu.

3.   Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tahalliseen rikkomiseen sovellettavat määrättävät taloudelliset hallinnolliset seuraamukset voivat olla sellaisia, että ne vastaavat rikkomisella tavoiteltua taloudellista hyötyä.

4.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava yhteistyössä keskenään ja komission kanssa varmistaakseen tämän direktiivin asianmukaisen soveltamisen ja täytäntöönpanon ja toimitettava toisilleen kaikki tarvittavat tiedot, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin yhdenmukaista soveltamista varten.

24 artikla

Vapaa liikkuvuus

1.   Jäsenvaltiot eivät saa kieltää tai rajoittaa tämän direktiivin mukaisten tupakkatuotteiden tai vastaavien tuotteiden markkinoille saattamista perustein, jotka liittyvät tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin näkökohtiin, ellei tämän artiklan 2 ja 3 kohdasta muuta johdu.

2.   Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltion oikeuteen pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita vaatimuksia, joita sovelletaan kaikkiin sen markkinoille saatettuihin tuotteisiin tupakkatuotteiden pakkausten standardoinnin osalta, jos se on kansanterveydellisesti perusteltua, ottaen huomioon tällä direktiivillä saavutettava ihmisten terveyden suojelun korkea taso. Näitä toimenpiteitä ei kuitenkaan saa käyttää mielivaltaisen syrjinnän keinona eikä jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Näistä toimenpiteistä sekä niiden voimassa pitämisen tai käyttöönoton perusteista on ilmoitettava komissiolle.

3.   Jäsenvaltio voi myös kieltää tietyn tupakkatuoteluokan tai siihen liittyvät tuotteet kyseisen jäsenvaltion erityistilanteeseen liittyvistä syistä ja edellyttäen, että säännökset ovat perusteltuja kansanterveyden suojelemisen kannalta, ottaen huomioon tällä direktiivillä saavutettava ihmisten terveyden suojelun korkea taso. Tällaisista kansallisista säännöksistä ja niiden käyttöönoton perusteista on ilmoitettava komissiolle. Komissio hyväksyy tai hylkää tällaiset kansalliset säännökset kuuden kuukauden kuluessa tässä kohdassa säädetyn ilmoituksen vastaanottamispäivästä varmistettuaan – ottaen huomioon tällä direktiivillä saavutettu terveyden suojelun korkea taso –, ovatko ne perusteltuja, välttämättömiä ja oikeasuhteisia tavoitteeseensa nähden ja toimivatko ne välineenä mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Jos komissio ei tee päätöstä mainitussa kuuden kuukauden määräajassa, kansalliset säännökset katsotaan hyväksytyiksi.

25 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.   Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö sitä pyytää.

4.   Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

26 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

Jäsenvaltioiden on nimettävä kolmen kuukauden kuluessa 20 päivästä toukokuuta 2016 toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat tässä direktiivissä säädettyjen velvollisuuksien täytäntöönpanosta ja soveltamisen valvonnasta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viipymättä komissiolle tiedot nimetyistä viranomaisista. Komissio julkaisee nämä tiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

27 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi 19 päivästä toukokuuta 2014 3 artiklan 2 ja 4 kohdassa, 4 artiklan 3 ja 5 kohdassa, 7 artiklan 5, 11 ja 12 kohdassa, 9 artiklan 5 kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa, 11 artiklan 6 kohdassa, 12 artiklan 3 kohdassa, 15 artiklan 12 kohdassa, 20 artiklan 11 ja 12 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 2 ja 4 kohdassa, 4 artiklan 3 ja 5 kohdassa, 7 artiklan 5, 11 ja 12 kohdassa, 9 artiklan 5 kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa, 11 artiklan 6 kohdassa, 12 artiklan 3 kohdassa, 15 artiklan 12 kohdassa, 20 artiklan 11 ja 12 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevien 3 artiklan 2 ja 4 kohdan, 4 artiklan 3 ja 5 kohdan, 7 artiklan 5, 11 ja 12 kohdan, 9 artiklan 5 kohdan, 10 artiklan 3 kohdan, 11 artiklan 6 kohdan, 12 artiklan 3 kohdan, 15 artiklan 12 kohdan, 20 artiklan 11 ja 12 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

28 artikla

Kertomus

1.   Komissio antaa viimeistään 20 päivänä toukokuuta 2016 ja sen jälkeen tarvittaessa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta.

Komissiota avustavat tieteen ja tekniikan asiantuntijat, jotta se saisi kaikki kertomuksen laatimiseen tarvittavat tiedot.

2.   Kertomuksessa komissio mainitsee erityisesti direktiivin tekijät, joita olisi tarkasteltava uudelleen tai mukautettava tieteellisen ja teknisen tietämyksen kehitykseen, mukaan lukien kansainvälisesti sovittujen tupakkatuotteita ja vastaavia tuotteita koskevien normien ja standardien kehittyminen. Komissio kiinnittää erityisesti huomiota seuraaviin:

a)

pakkausten pintojen, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, suunnittelusta saadut kokemukset ottaen huomioon kansallinen, kansainvälinen, oikeudellinen, taloudellinen ja tieteellinen kehitys;

b)

uusien tupakkatuotteiden markkinoiden kehitys, ottaen huomioon muun muassa 19 artiklan mukaisesti saadut ilmoitukset;

c)

markkinoiden kehitys, joka muodostaa olosuhteiden merkittävän muutoksen;

d)

tupakkatuotteiden ainesosien sääntelyä koskevan eurooppalaisen järjestelmän toteutettavuus, hyödyt ja mahdolliset vaikutukset, mukaan lukien luettelon laatiminen unionin tasolla ainesosista, joita saa käyttää tai esiintyä tupakkatuotteissa tai lisätä niihin, ottaen huomioon muun muassa 5 ja 6 artiklan mukaisesti kerätyt tiedot;

e)

halkaisijaltaan alle 7,5 mm:n savukkeiden markkinoiden kehitys sekä kuluttajien näkemys tällaisten savukkeiden haitallisuudesta ja tällaisten savukkeiden harhaanjohtava luonne;

f)

edellä olevien 5 ja 6 artiklan mukaisesti kerättyjä tupakkatuotteiden ainesosa- ja päästötietoja koskevan unionin tietokannan toteutettavuus, hyödyt ja mahdolliset vaikutukset;

g)

sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden markkinoiden kehitys kiinnittäen huomiota muun muassa 20 artiklan mukaisesti kerättyihin tietoihin, mukaan lukien tällaisten tuotteiden käytön aloittaminen nuorten ja tupakoimattomien parissa ja tällaisten tuotteiden vaikutukset tupakoinnin lopettamispyrkimyksiin sekä jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet makuaineiden osalta;

h)

markkinoiden kehitys ja kuluttajien mieltymykset vesipiipputupakan osalta kiinnittäen erityistä huomiota sen makuaineisiin.

Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle apua ja asetettava saataville kaikki tiedot arvioinnin tekemiseksi ja kertomuksen valmistelemiseksi.

3.   Kertomuksen jatkotoimena on esitettävä tätä direktiiviä koskevat, komission tarpeellisiksi katsomat muutosehdotukset direktiivin mukauttamiseksi tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden alalla tapahtuvaan kehitykseen siltä osin, kuin se on tarpeen sisämarkkinoiden toiminnan kannalta, sekä ottaen huomioon mahdollinen tieteellisiin tietoihin perustuva uusi kehitys ja kansainvälisesti sovittujen tupakkatuotteita ja vastaavia tuotteita koskevien standardien kehitys.

29 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 20 päivänä toukokuuta 2016. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä toimenpiteitä 20 päivästä toukokuuta 2016, tämän rajoittamatta 7 artiklan 14 kohdan, 10 artiklan 1 kohdan e alakohdan, 15 artiklan 13 kohdan ja 16 artiklan 3 kohdan soveltamista.

2.   Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininta tehdään.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

30 artikla

Siirtymäsäännös

Jäsenvaltiot voivat sallia seuraavien tuotteiden, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia, saattamisen markkinoille 20 päivään toukokuuta 2017 asti:

a)

direktiivin 2001/37/EY mukaisesti valmistetut tai vapaaseen liikkeeseen luovutetut ja merkityt tupakkatuotteet ennen 20 päivää toukokuuta 2016;

b)

valmistetut tai vapaaseen liikkeeseen luovutetut sähkösavukkeet tai täyttösäiliöt ennen 20 päivää marraskuuta 2016;

c)

valmistetut tai vapaaseen liikkeeseen luovutetut poltettavaksi tarkoitetut kasviperäiset tuotteet ennen 20 päivää toukokuuta 2016.

31 artikla

Kumoaminen

Kumotaan 20 päivästä toukokuuta 2016 direktiivi 2001/37/EY, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin tämän direktiivin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

32 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

33 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 3 päivänä huhtikuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS


(1)  EUVL C 327, 12.11.2013, s. 65.

(2)  EUVL C 280, 27.9.2013, s. 57.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. helmikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. maaliskuuta 2014.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/37/EY, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2001, tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (EYVL L 194, 18.7.2001, s. 26).

(5)  Neuvoston suositus 2003/54/EY, annettu 2 päivänä joulukuuta 2002, tupakoinnin ehkäisemisestä ja aloitteista tupakoinnin torjunnan tehostamiseksi (EYVL L 22, 25.1.2003, s. 31).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).

(7)  Neuvoston direktiivi 89/622/ETY, annettu 13 päivänä marraskuuta 1989, tupakkatuotteiden merkintöjä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä tiettyjen suussa käytettäväksi tarkoitettujen tupakkavalmisteiden kieltämiseksi (EYVL L 359, 8.12.1989, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67).

(9)  Neuvoston direktiivi 93/42/ETY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1993, lääkinnällisistä laitteista (EYVL L 169, 12.7.1993, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/34/EY, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1998, teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(13)  EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(14)  Neuvoston direktiivi 2011/64/EU, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2011, valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista (EUVL L 176, 5.7.2011, s. 24).

(15)  Neuvoston direktiivi 2007/74/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2007, kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttamisesta arvonlisä- ja valmisteverosta (EUVL L 346, 29.12.2007, s. 6).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1).

(18)  Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2010, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1).


LIITE I

LUETTELO TEKSTIVAROITUKSISTA

(10 artiklassa ja 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista)

1)

Tupakointi aiheuttaa 90 prosenttia keuhkosyövistä

2)

Tupakointi aiheuttaa suun ja kurkun syöpiä

3)

Tupakointi vahingoittaa keuhkojasi

4)

Tupakointi aiheuttaa sydänkohtauksia

5)

Tupakointi aiheuttaa halvauksia ja vammoja

6)

Tupakointi tukkii verisuonia

7)

Tupakointi lisää sokeutumisriskiä

8)

Tupakointi vahingoittaa hampaita ja ikeniä

9)

Tupakointi voi tappaa syntymättömän lapsesi

10)

Tupakansavusi vahingoittaa lapsiasi, perhettäsi ja ystäviäsi

11)

Tupakoijan lapset alkavat polttaa muita herkemmin

12)

Lopeta nyt – pysy elossa läheisiäsi varten

13)

Tupakointi heikentää hedelmällisyyttä

14)

Tupakointi lisää impotenssiriskiä


LIITE II

KUVA-ARKISTO

(10 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETTU)

[Komissio vahvistaa 10 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.]


LIITE III

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 2001/37/EY

Tämä direktiivi

1 artikla

1 artikla

2 artikla

2 artikla

3 artiklan 1 kohta

3 artiklan 1 kohta

3 artiklan 2 ja 3 kohta

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 2 kohta

4 artiklan 2 kohta

4 artiklan 3–5 kohta

5 artiklan 1 kohta

5 artiklan 2 kohdan a alakohta

9 artiklan 1 kohta

5 artiklan 2 kohdan b alakohta

10 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 2 kohta, 11 artiklan 1 kohta

5 artiklan 3 kohta

10 artiklan 1 kohta

5 artiklan 4 kohta

12 artikla

5 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta

9 artiklan 3 kohdan viides alakohta,

11 artiklan 2 ja 3 kohta,

12 artiklan 2 kohdan b alakohta

5 artiklan 5 kohdan toinen alakohta

11 artiklan 4 kohta

5 artiklan 6 kohdan a alakohta

9 artiklan 4 kohdan a alakohta

5 artiklan 6 kohdan b alakohta

5 artiklan 6 kohdan c alakohta

9 artiklan 4 kohdan b alakohta

5 artiklan 6 kohdan d alakohta

8 artiklan 6 kohta ja 11 artiklan 5 kohdan toinen alakohta

5 artiklan 6 kohdan e alakohta

8 artiklan 1 kohta

5 artiklan 7 kohta

8 artiklan 3 ja 4 kohta

5 artiklan 8 kohta

5 artiklan 9 kohdan ensimmäinen alakohta

15 artiklan 1 ja 2 kohta

5 artiklan 9 kohdan toinen alakohta

15 artiklan 11 kohta

6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

5 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

5 artiklan 2 ja 3 kohta

6 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

6 artiklan 2 kohta

5 artiklan 4 kohta

6 artiklan 3 ja 4 kohta

7 artikla

13 artiklan 1 kohdan b alakohta

8 artikla

17 artikla

9 artiklan 1 kohta

4 artiklan 3 kohta

9 artiklan 2 kohta

10 artiklan 2 kohta ja 3 kohdan a alakohta

9 artiklan 3 kohta

16 artiklan 2 kohta

10 artiklan 1 kohta

25 artiklan 1 kohta

10 artiklan 2 ja 3 kohta

25 artiklan 2 kohta

11 artiklan ensimmäinen ja toinen alakohta

28 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

11 artiklan kolmas alakohta

28 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

11 artiklan neljäs alakohta

28 artiklan 3 kohta

12 artikla

13 artiklan 1 kohta

24 artiklan 1 kohta

13 artiklan 2 kohta

24 artiklan 2 kohta

13 artiklan 3 kohta

14 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

29 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

14 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

29 artiklan 2 kohta

14 artiklan 2 ja 3 kohta

30 artiklan a kohta

14 artiklan 4 kohta

29 artiklan 3 kohta

15 artikla

31 artikla

16 artikla

32 artikla

17 artikla

33 artikla

Liite I (Luettelo erityisvaroituksista)

Liite I (Luettelo tekstivaroituksista)

Liite II (Kumottujen direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamista koskevat määräajat)

Liite III (Vastaavuustaulukko)

Liite III (Vastaavuustaulukko)


29.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/39


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/42/EU,

annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014,

rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 2 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden, mukaan luettuina mafiatyyppiset rikollisjärjestöt, tärkein motiivi on taloudellinen hyöty. Tämän johdosta toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava keinot jäljittää, jäädyttää, hallinnoida ja tuomita menetetyksi rikoksen tuottama hyöty. Järjestäytyneen rikollisuuden tuloksellinen ehkäiseminen ja torjuminen olisi kuitenkin toteutettava rikoshyödyn neutralisoimisella ja se olisi ulotettava tietyissä tapauksissa koskemaan kaikkea rikollisesta toiminnasta saatua omaisuutta.

(2)

Järjestäytyneet rikollisryhmät toimivat yli rajojen ja hankkivat yhä useammin varoja muista jäsenvaltioista kuin niistä, joista käsin ne toimivat, ja kolmansista maista. Varojen takaisinperintää ja keskinäistä oikeusapua varten tarvitaan yhä enemmän tehokasta kansainvälistä yhteistyötä.

(3)

Tehokkaimpia järjestäytyneen rikollisuuden torjuntakeinoja on säätää tällaisia rikoksia koskevista ankarista oikeudellisista seuraamuksista ja tunnistaa rikokset tehokkaasti sekä jäädyttää ja tuomita menetetyksi rikoksentekovälineet ja rikoshyöty.

(4)

Saatavilla olevien tilastotietojen puutteellisuudesta huolimatta näyttää siltä, että unionissa takaisin perityn rikoshyödyn määrä on riittämättömän alhainen suhteessa rikoshyödyn arvioituun määrään. Selvitykset ovat osoittaneet, että vaikka menetetyksi tuomitsemista säännellään sekä unionin että kansallisen oikeuden avulla, menetetyksi tuomitsemista koskevia menettelyjä käytetään edelleen liian vähän.

(5)

Vähimmäissäännöt hyväksymällä lähennetään jäsenvaltioiden jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevia järjestelmiä ja edistetään siten keskinäistä luottamusta ja tehokasta rajat ylittävää yhteistyötä.

(6)

Tukholman ohjelmassa ja menetetyksi tuomitsemisesta ja varallisuuden takaisinhankinnasta kesäkuussa 2010 annetuissa oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmissä korostetaan, että on tärkeää tehostaa rikollisten varojen tunnistamista, menetetyksi tuomitsemista ja uudelleenkäyttöä.

(7)

Varojen jäädyttämistä, takavarikointia ja menetetyksi tuomitsemista koskevan unionin yhteisen toiminnan 98/699/YOS (4) nykyisen säädöskehyksen muodostavat neuvoston puitepäätös 2001/500/YOS (5), neuvoston puitepäätös 2003/577/YOS (6) neuvoston puitepäätös 2005/212/YOS (7) ja neuvoston puitepäätös 2006/783/YOS (8).

(8)

Komission kertomukset puitepäätösten 2003/577/YOS, 2005/212/YOS ja 2006/783/YOS täytäntöönpanosta osoittavat, että laajennettua hyödyn menettämistä ja jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista koskevat nykyiset järjestelmät eivät ole täysin tehokkaita. Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen väliset eroavuudet haittaavat menetetyksi tuomitsemista.

(9)

Tämän direktiivin tarkoituksena on tarkistaa puitepäätösten 2001/500/YOS ja 2005/212/YOS säännöksiä ja laajentaa niiden soveltamisalaa. Nämä puitepäätökset olisi osittain korvattava niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo.

(10)

Jäsenvaltiot voivat vapaasti käyttää rikostapaukseen liittyviä menetetyksi tuomitsemista koskevia menettelyjä missä tahansa toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

(11)

Nykyistä rikoshyödyn käsitettä olisi selvennettävä niin, että se kattaisi sekä rikollisesta toiminnasta suoraan saatavan hyödyn että kaikki välilliset etuudet, mukaan lukien välittömän hyödyn myöhemmän uudelleen sijoittamisen tai muuntamisen. Rikoshyötyyn voi näin ollen sisältyä kaikki omaisuus, myös sellainen, joka on kokonaan tai osittain muunnettu tai vaihdettu muuksi omaisuudeksi tai joka on sekoitettu laillisista lähteistä hankitun omaisuuden kanssa, sekoittuneen hyödyn arvioituun arvoon asti. Rikoshyötyyn voivat sisältyä myös tulot tai muut etuudet, jotka johtuvat rikoshyödystä tai omaisuudesta, joksi rikoshyöty on muunnettu tai vaihdettu tai johon se on sekoitettu.

(12)

Tässä direktiivissä määritellään laajasti omaisuus, joka voi joutua jäädyttämisen ja menetetyksi tuomitsemisen kohteeksi. Tämä määritelmä sisältää myös oikeudelliset asiakirjat ja välineet, joilla todistetaan omistusoikeus tai muu oikeus tällaiseen omaisuuteen. Tällaiset asiakirjat tai välineet voivat olla esimerkiksi rahoitusvälineitä tai asiakirjoja, joista velkoja voi esittää saatavia ja joita yleensä tavataan asianomaisten menettelyjen kohteena olevan henkilön hallusta. Tämä direktiivi ei vaikuta olemassa oleviin kansallisiin menettelyihin, jotka koskevat oikeudellisia asiakirjoja tai välineitä, joilla todistetaan omistusoikeus tai muu oikeus omaisuuteen, koska näitä menettelyjä soveltavat toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tai julkiset elimet kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(13)

Tämän direktiivin mukainen jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen ovat itsenäisiä käsitteitä, joiden ei olisi estettävä jäsenvaltioita panemasta täytäntöön tätä direktiiviä sellaisilla välineillä, joita pidettäisiin kansallisen oikeuden mukaisesti seuraamuksina tai muuntyyppisinä toimenpiteinä.

(14)

Tuomioistuimen lainvoimaisen tuomion seurauksena tapahtuvalla rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn sekä näiden rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitsemisessa olisi sovellettava tässä direktiivissä säädettyä laajennettua rikoksen käsitettä. Puitepäätöksellä 2001/500/YOS velvoitetaan jäsenvaltiot mahdollistamaan rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn menetetyksi tuomitseminen lainvoimaisen tuomion perusteella sekä rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitseminen. Nämä velvoitteet olisi pidettävä voimassa niiden rikosten osalta, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, ja tässä direktiivissä määritelty rikoshyödyn käsite olisi tulkittava samalla tavalla niiden rikosten osalta, jotka eivät sisälly tämän direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltiot voivat vapaasti säätää, että arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitseminen on toissijainen suoraan menetetyksi tuomitsemiseen nähden tai vaihtoehto sille, sen mukaan kuin on asianmukaista kansallisen oikeuden nojalla.

(15)

Rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn, tai rikoksentekovälineiden tai rikoshyödyn arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen olisi oltava mahdollista rikoksesta annetun lainvoimaisen tuomion perusteella. Myös asianosaisen poissa ollessa toteutetut menettelyt voivat johtaa tällaiseen lainvoimaiseen tuomioon. Jos menetetyksi tuomitseminen lainvoimaisen tuomion perusteella ei ole mahdollista, rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn menetetyksi tuomitsemisen olisi silti oltava mahdollista tietyissä olosuhteissa, ainakin epäillyn tai syytetyn sairauden tai pakenemisen ollessa kyseessä. Tämän velvoitteen noudattamiseksi olisi kuitenkin riittävää, että jäsenvaltioilla olisi asianosaisen poissa ollessa toteuttavia menettelyjä tällaisia sairaus- ja pakenemistapauksia varten. Kun epäilty tai syytetty on paennut, jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki kohtuulliset toimet, ja ne voivat edellyttää, että asianomainen henkilö kutsutaan menetetyksi tuomitsemista koskevaan menettelyyn tai että tämä menettely saatetaan hänen tietoonsa.

(16)

Tätä direktiiviä sovellettaessa katsottaisiin kyseessä olevan sairaus, kun epäilty tai syytetty ei pysty osallistumaan rikosoikeudelliseen menettelyyn pidemmällä aikavälillä, minkä tuloksena menettelyä ei voida jatkaa normaaleissa olosuhteissa. Epäiltyjä tai syytettyjä voidaan pyytää todistamaan sairaus esimerkiksi lääkärintodistuksella, joka tuomioistuimen pitäisi voida jättää huomioimatta, jos se katsoo todistuksen epätyydyttäväksi. Tämä ei saisi vaikuttaa kyseisen henkilön oikeuteen käyttää menettelyssä oikeudellista edustajaa.

(17)

Rikoksentekovälineiden arvoa vastaavan omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen osalta asiaan liittyviä säännöksiä voitaisiin soveltaa tämän direktiivin täytäntöönpanossa, kun käsiteltävänä olevan tapauksen erityiset olosuhteet huomioon ottaen tällainen toimenpide on oikeasuhteinen erityisesti ottaen huomioon asianomaisten rikoksentekovälineiden arvon. Jäsenvaltiot voivat myös ottaa huomioon sen, onko tuomittu vastuussa rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisen mahdottomuudesta ja missä määrin.

(18)

Pannessaan täytäntöön tätä direktiiviä jäsenvaltiot voivat säätää, että poikkeustapauksissa menetetyksi tuomitsemisesta ei pitäisi antaa päätöstä, jos se aiheuttaisi kansallisen lainsäädännön mukaisesti kohtuuttomia vaikeuksia asianomaiselle henkilölle kyseisen yksittäisen tapauksen olosuhteiden perusteella, joiden olisi oltava ratkaisevia. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä tätä mahdollisuutta erittäin rajoitetusti ja niiden olisi sallittava säätää vain, että menetetyksi tuomitsemista ei ole määrättävä, kun menetetyksi tuomitseminen asettaisi asianomaisen henkilön tilanteeseen, jossa hänen olisi erittäin vaikea ansaita elantonsa.

(19)

Rikollisryhmät harjoittavat monenlaista rikollista toimintaa. Jotta järjestäytynyttä rikollisuutta voitaisiin torjua tehokkaasti, joissakin tilanteissa saattaa olla asianmukaista tuomita rikostuomion yhteydessä menetetyksi paitsi suoraan tiettyyn rikokseen liittyvä omaisuus, myös muu omaisuus, jonka tuomioistuin on määrittänyt muista rikoksista saaduksi hyödyksi. Tästä menettelystä käytetään nimitystä laajennettu hyödyn menettäminen. Puitepäätöksessä 2005/212/YOS säädetään kolmesta vähimmäisvaatimuksia koskevasta kokonaisuudesta, joista jäsenvaltiot voivat valita laajennetun hyödyn menettämisen soveltamista varten. Tämän vuoksi jäsenvaltiot ovat valinneet eri vaihtoehtoja saattaessaan mainitun puitepäätöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään, minkä seurauksena laajennettua hyödyn menettämistä koskevan käsitteen sisältö on eri lainkäyttöalueilla erilainen. Tämä eroavuus vaikeuttaa menetetyksi tuomitsemiseen liittyvää rajat ylittävää yhteistyötä. Sen vuoksi on tarpeen jatkaa laajennettua hyödyn menettämistä koskevien säännösten yhdenmukaistamista vahvistamalla yksi ainoa vähimmäissääntö.

(20)

Määrittäessään, voiko rikoksesta olla taloudellista hyötyä, jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon toimintatavat, esimerkiksi jos rikoksen olosuhteisiin kuuluu se, että se tehtiin järjestäytyneen rikollisuuden puitteissa tai tarkoituksena oli saada säännöllistä tuottoa rikoksista. Tämän ei kuitenkaan olisi rajoitettava mahdollisuutta soveltaa laajennettua hyödyn menettämistä.

(21)

Laajennetun hyödyn menettämisen olisi oltava mahdollista, kun tuomioistuin katsoo, että kyseinen omaisuus on peräisin rikollisesta toiminnasta. Tämä ei tarkoita sitä, että olisi osoitettava kyseisen omaisuuden olevan peräisin rikollisesta toiminnasta. Jäsenvaltiot voivat säätää, että voisi esimerkiksi olla riittävää, että tuomioistuin pitää asiaa todennäköisenä tai voi kohtuudella olettaa olevan huomattavasti todennäköisempää, että kyseinen omaisuus on hankittu rikollisen toiminnan kuin muun toiminnan avulla. Tässä yhteydessä tuomioistuimen on tarkasteltava tapauksen olosuhteita, myös tosiasioita ja saatavilla olevia todisteita, joiden perusteella voitaisiin antaa laajennettua rikoshyödyn menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös. Se, että henkilön omaisuus on suhteettoman suuri verrattuna hänen laillisiin tuloihinsa, voisi olla eräs tällainen tosiasia, josta tuomioistuin voi päätellä, että omaisuus on peräisin rikollisesta toiminnasta. Jäsenvaltiot voisivat myös määritellä vaadittavan ajanjakson, jonka kuluessa omaisuuden voitaisiin katsoa syntyneen rikollisesta toiminnasta.

(22)

Tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä. Se ei estä jäsenvaltioita säätämästä kansallisessa lainsäädännössään laajemmista valtuuksista, mukaan lukien esimerkiksi niiden todisteita koskevien sääntöjen osalta.

(23)

Tätä direktiiviä sovelletaan tässä direktiivissä lueteltujen välineiden soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin. Jäsenvaltioiden olisi näiden välineiden soveltamisalalla sovellettava laajennettua menetetyksi tuomitsemista valtuuksia vähintään tiettyihin tässä direktiivissä määriteltyihin vakaviin rikoksiin.

(24)

Se, että epäilty tai syytetty siirtää omaisuutensa asiasta tietoiselle kolmannelle osapuolelle välttääkseen sen menetetyksi tuomitsemisen, on yhä yleisempi käytäntö. Voimassa oleva unionin säädöskehys ei sisällä sitovia sääntöjä kolmansille osapuolille siirretyn omaisuuden menetetyksi tuomitsemisesta. Sen vuoksi on yhä tarpeellisempaa mahdollistaa kolmansille osapuolille siirretyn omaisuuden tai kolmansien osapuolten hankkiman omaisuuden menetetyksi tuomitseminen. Kolmannen osapuolen hankinnalla tarkoitetaan esimerkiksi tilannetta, jossa kolmas osapuoli on hankkinut omaisuuden epäillyltä tai syytetyltä suoraan tai välillisesti, esimerkiksi välittäjän avulla, mukaan lukien tapaukset, joissa rikos on tehty kyseisen kolmannen osapuolen puolesta tai tämän hyväksi, kun syytetyllä ei ole omaisuutta, joka voidaan tuomita menetetyksi. Tämän menetetyksi tuomitsemisen olisi oltava mahdollista ainakin tapauksissa, joissa kolmas osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että siirron tai hankinnan tarkoituksena oli menetetyksi tuomitsemisen välttäminen, konkreettisten tosiasioiden ja olosuhteiden perusteella mukaan lukien se, että siirto tehtiin veloituksetta tai huomattavasti markkina-arvoa alemmasta rahamäärästä. Kolmansille osapuolille siirrettyjen varojen menetetyksi tuomitsemista koskevat säännöt olisi ulotettava koskemaan sekä luonnollisia henkilöitä että oikeushenkilöitä. Hyvässä uskossa toimineiden kolmansien osapuolten oikeuksia ei tulisi missään tapauksessa rajoittaa.

(25)

Jäsenvaltiot voivat vapaasti säätää, että kolmansille osapuolille siirrettyjen varojen menetetyksi tuomitseminen on toissijainen suoraan menetetyksi tuomitsemiseen nähden tai vaihtoehto sille, sen mukaan kuin on asianmukaista kansallisen oikeuden mukaan.

(26)

Menetetyksi tuomitseminen johtaa omaisuuden lopulliseen menettämiseen. Omaisuuden säilyttäminen voi olla menetetyksi tuomitsemisen edellytys, ja sillä on merkitystä menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanon kannalta. Omaisuus säilytetään jäädyttämällä. Jotta voitaisiin estää omaisuuden hävittäminen ennen jäädyttämispäätöksen antamista, jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava jäädyttämispäätöstä koskevan pyynnön perusteella valtuudet toteuttaa välittömästi toimia tällaisen omaisuuden turvaamiseksi.

(27)

Koska omaisuus usein säilytetään menetetyksi tuomitsemista varten, jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen ovat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Joissakin oikeusjärjestelmissä menetetyksi tuomitsemista varten suoritettu jäädyttäminen katsotaan erilliseksi väliaikaiseksi menettelylliseksi toimenpiteeksi, jota voi seurata menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös. Tämän direktiivin olisi lähennettävä joitakin menetetyksi tuomitsemista varten tapahtuvaa jäädyttämistä koskevien kansallisten järjestelmien näkökohtia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta keskenään erilaisten kansallisten oikeusjärjestelmien ja puitepäätöksen 2003/577/YOS soveltamista.

(28)

Jäädyttämistoimenpiteet eivät vaikuta siihen, että omaisuutta voidaan pitää todistusaineistona koko menettelyn ajan, edellyttäen että se on lopulta saatavilla, jotta menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös voidaan panna tehokkaasti täytäntöön.

(29)

Omaisuus voidaan jäädyttää rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä myös mahdollista myöhemmin tapahtuvaa omaisuuden palauttamista tai rikoksesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamisen varmistamista varten.

(30)

Epäillyt tai syytetyt kätkevät usein omaisuutta koko rikosoikeudellisten menettelyjen ajan. Tämän vuoksi menettämisseuraamuksia ei voida panna asianmukaisesti täytäntöön, vaan niiden kohteena olevat henkilöt voivat edelleen nauttia omaisuudestaan sen jälkeen, kun ovat suorittaneet rangaistuksensa. Tämän vuoksi on tarpeen mahdollistaa menetetyksi tuomittavan omaisuuden tarkka määrittäminen myös lainvoimaisen rikostuomion antamisen jälkeen, jotta menettämisseuraamukset voidaan panna täytäntöön täysimääräisesti tapauksissa, joissa omaisuutta ei alun perin ole löydetty lainkaan tai sitä ei ole löydetty riittävästi, jolloin menettämisseuraamusta ei ole voitu panna täytäntöön.

(31)

Koska jäädyttämispäätöksellä rajoitetaan omistusoikeutta, tällaisia väliaikaisia toimenpiteitä ei tulisi pitää voimassa kauempaa, kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että kyseinen omaisuus on saatavilla mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten. Tämä saattaa edellyttää tuomioistuimen suorittamaa uudelleentarkastelua, jotta voidaan varmistaa, että toimenpiteiden tarkoitus eli omaisuuden hävittämisen estäminen on edelleen pätevä.

(32)

Omaisuutta, joka on jäädytetty mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten, olisi hallinnoitava asianmukaisella tavalla, jotta se ei menetä taloudellista arvoaan. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tällaisten menetysten välttämiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien omaisuuden mahdollinen myynti tai luovuttaminen. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, esimerkiksi perustamalla kansallisia keskitettyjä omaisuudenhoitotoimistoja tai joukon erikoistuneita toimistoja tai ottamalla käyttöön muita järjestelyjä sen varmistamiseksi, että menetetyksi tuomitsemista varten jäädytettyjä varoja hallinnoidaan tehokkaasti ja niiden arvo säilyttäen siihen asti, että lainkäyttöviranomaiset tekevät asiassa ratkaisun.

(33)

Tämä direktiivi vaikuttaa olennaisesti yksilöiden oikeuksiin, eikä ainoastaan epäiltyjen tai syytettyjen vaan myös syytetoimien ulkopuolelle jäävien kolmansien osapuolten oikeuksiin. Sen vuoksi on tarpeen säätää erityisistä takeista ja oikeussuojakeinoista, jotta voidaan turvata perusoikeudet tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. Näihin kuuluu sellaisen kolmannen osapuolen oikeus tulla kuulluksi, joka väittää olevansa kyseisen omaisuuden omistaja, tai joka väittää omaavansa muita omistusoikeuksia (esineoikeus, ius in re), kuten nautintaoikeus. Omaisuuden jäädyttämistä koskeva päätös olisi annettava tiedoksi asianomaiselle henkilölle mahdollisimman pian sen täytäntöönpanon jälkeen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tästä huolimatta lykätä päätöksen tiedoksiantamista asianomaiselle tutkinnan niin edellyttäessä.

(34)

Omaisuuden jäädyttämistä koskevan päätöksen tiedoksiantamisen tarkoituksena on muun muassa antaa asianosaiselle mahdollisuus kiistää päätös. Näin ollen tiedoksiannon yhteydessä olisi ainakin lyhyesti esitettävä kyseisen päätöksen syy tai syyt, pitäen mielessä että syyt voidaan esittää hyvin ytimekkäästi.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi harkittava toimenpiteitä, jotka mahdollistaisivat menetetyksi tuomitun omaisuuden käyttämisen yleisen edun mukaisiin tai sosiaalisiin tarkoituksiin. Tällaisiin toimenpiteisiin voisi muun muassa kuulua omaisuuden varaaminen ensisijaisesti lainvalvontaa ja rikosten ehkäisyä koskeviin hankkeisiin sekä muihin yleisen edun ja sosiaalisen edun mukaisiin hankkeisiin. Tämä jäsenvaltioiden velvoite voisi sisältää esimerkiksi oikeudellisen analyysin laatimisen tai toimenpiteiden käyttöönoton eduista ja haitoista keskustelemisen. Hallinnoidessaan jäädytettyä omaisuutta ja toteuttaessaan toimenpiteitä menetetyksi tuomitun omaisuuden käyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin rikollisen tai laittoman soluttautumisen ehkäisemiseksi.

(36)

Rikoshyödyn jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevia luotettavia tietolähteitä on vähän. Tämän direktiivin arviointia varten olisi kerättävä vähimmäismäärä asianmukaista vertailukelpoista tilastotietoa varojen jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta, varojen jäljittämisestä sekä niihin liittyvistä lainkäyttöviranomaisten toimista ja varojen myyntiin liittyvistä toimista.

(37)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä kokoamaan keskitetysti tietoja tiettyjä tilastoja varten, jotka toimitetaan komissiolle. Tämä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava kohtuullisia ponnisteluja kyseisten tietojen keräämiseksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jäsenvaltiot olisivat velvollisia onnistumaan tässä tietojen keräämisessä, jos hallinnollinen taakka on kohtuuton tai jos tästä aiheutuu kyseiselle jäsenvaltiolle korkeita kustannuksia.

(38)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa, jäljempänä ’Euroopan ihmisoikeussopimus’, tunnustettuja periaatteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tulkitulla tavalla. Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti. Tämä direktiivi ei vaikuta oikeusapua koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön eikä luo velvoitteita jäsenvaltioiden oikeusapujärjestelmille, joita olisi sovellettava perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti.

(39)

Olisi otettava käyttöön erityiset takeet sen varmistamiseksi, että menetetyksi tuomitsemista koskevat päätökset pääsääntöisesti perustellaan, ellei vähäisissä tapauksissa sovellettavissa yksinkertaistetuissa rikosoikeudellisissa menettelyissä asianomainen henkilö ole luopunut oikeudestaan saada perustelut.

(40)

Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/64/EU (9), direktiivin 2012/13/EU (10) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/48/EU (11) säännökset, jotka koskevat menettelyä koskevia oikeuksia rikosoikeudellisissa menettelyissä.

(41)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen helpottamista rikosasioissa, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(42)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 3 artiklan ja 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlanti on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen. Pöytäkirjan mukaisesti tämä direktiivi sitoo Irlantia vain niiden välineiden soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta, jotka sitovat Irlantia.

(43)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista. Jos Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti, tämä direktiivi sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa vain niiden välineiden soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta, jotka sitovat Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

(44)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

1.   Tässä direktiivissä vahvistetaan vähimmäissäännöt, joiden nojalla omaisuus voidaan jäädyttää sen mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten tai tuomita menetetyksi rikosasiassa.

2.   Tämä direktiivi ei vaikuta menettelyihin, joita jäsenvaltiot voivat käyttää tuomitakseen menetetyksi kyseessä olevan omaisuuden.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)

’rikoshyödyllä’ rikoksen välittömästi tai välillisesti tuottamaa taloudellista etua; se voi muodostua mistä tahansa omaisuudesta, ja siihen kuuluvat minkä tahansa rikoksen välittömästi tuottaman hyödyn myöhempi uudelleensijoittaminen tai muuntaminen ja mitkä tahansa taloudellista arvoa omaavat edut;

2)

’omaisuudella’ kaikkea aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää omaisuutta sekä oikeudellisia asiakirjoja ja välineitä, joilla todistetaan omistusoikeus tai muu oikeus tällaiseen omaisuuteen;

3)

’rikoksentekovälineillä’ omaisuutta, jota on osaksi tai kokonaan käytetty tai aiotaan käyttää rikoksen tai rikosten tekemiseen millä tavalla tahansa;

4)

’menetetyksi tuomitsemisella’ tuomioistuimen määräämää rikokseen liittyvän omaisuuden lopullista menetystä;

5)

’jäädyttämisellä’ omaisuuden luovuttamisen, tuhoamisen, muuntamisen, hallinnan siirron tai siirtämisen väliaikaista kieltoa tai omaisuuden väliaikaista haltuunottoa tai määräysvaltaan ottamista;

6)

’rikoksella’ tarkoitetaan 3 artiklassa luetelluissa välineissä tarkoitettuja rikoksia.

3 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan seuraavissa välineissä tarkoitettuihin rikoksiin:

a)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla tehty sellaisen lahjonnan, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, torjumista koskeva yleissopimus (12), jäljempänä ’virkamiesten lahjontaa koskeva yleissopimus’;

b)

neuvoston puitepäätös 2000/383/YOS, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä (13);

c)

neuvoston puitepäätös 2001/413/YOS, tehty 28 päivänä toukokuuta 2001, muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunnasta (14);

d)

neuvoston puitepäätös 2001/500/YOS, tehty 26 päivänä kesäkuuta 2001, rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta (15);

e)

neuvoston puitepäätös 2002/475/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, terrorismin torjumisesta (16);

f)

neuvoston puitepäätös 2003/568/YOS, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2003, lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla (17);

g)

neuvoston puitepäätös 2004/757/YOS, tehty 25 päivänä lokakuuta 2004, laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta (18);

h)

neuvoston puitepäätös 2008/841/YOS, tehty 24 päivänä lokakuuta 2008, järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta (19);

i)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/36/EU, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011, ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta (20);

j)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/93/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta (21);

k)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/40/EU, annettu 12 päivänä elokuuta 2013, tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä ja neuvoston puitepäätöksen 2005/222/YOS korvaamisesta (22),

sekä muut oikeudelliset välineet, jos näissä välineissä säädetään erityisesti, että tätä direktiiviä sovelletaan niissä yhdenmukaistettuihin rikoksiin.

4 artikla

Menetetyksi tuomitseminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta rikoksentekovälineet ja rikoshyöty tai rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn arvoa vastaava omaisuus voidaan tuomita joko kokonaan tai osittain menetetyiksi rikoksen johdosta annetulla lainvoimaisella tuomiolla, joka voidaan antaa myös menettelyssä, jossa asia tutkitaan ja ratkaistaan vastaajan poissaolosta huolimatta.

2.   Ainakin tapauksissa, joissa menettämisseuraamusta ei voida tuomita 1 kohdan nojalla siksi, että epäilty tai syytetty on sairas tai paennut, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta rikoshyöty ja rikoksentekovälineet voidaan tuomita menetetyiksi, kun on aloitettu rikosoikeudellinen menettely rikoksesta, joka on omiaan tuottamaan taloudellista hyötyä välittömästi tai välillisesti, ja kun menettely olisi voinut johtaa rikoksesta tuomitsemiseen, jos epäilty tai syytetty olisi voinut osallistua oikeudenkäyntiin.

5 artikla

Laajennettu menetetyksi tuomitseminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta rikoksesta, joka on omiaan tuottamaan taloudellista hyötyä välittömästi tai välillisesti, tuomitulle kuuluva omaisuus voidaan tuomita joko kokonaan tai osittain menetetyksi, jos tuomioistuin on vakuuttunut tapauksen olosuhteiden, mukaan lukien täsmälliset tosiseikat ja saatavilla olevat todisteet, perusteella, että kyseinen omaisuus on peräisin rikollisesta toiminnasta.

2.   Tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa ’rikoksen’ käsite kattaa vähintään seuraavat:

a)

puitepäätöksen 2003/568/YOS 2 artiklassa säädetty lahjuksen antaminen ja ottaminen yksityisellä sektorilla sekä virkamiesten lahjontaa koskevan yleissopimuksen 2 ja 3 artiklassa määrätty lahjuksen antaminen ja ottaminen, jossa on osallisina unionin toimielinten tai jäsenvaltioiden virkamiehiä;

b)

puitepäätöksen 2008/841/YOS 2 artiklassa säädetyt rikollisjärjestön toimintaan osallistumiseen liittyvät rikokset ainakin niissä tapauksissa, kun rikoksesta on ollut taloudellista hyötyä;

c)

direktiivin 2011/93/EU 4 artiklan 2 kohdassa säädetty lapsen saaminen tai värvääminen osallistumaan pornografiseen esitykseen tai taloudellisen hyödyn saaminen tai lapsen muu riisto tässä tarkoituksessa, jos lapsi on saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan; direktiivin 2011/93/EU 5 artiklan 4 kohdassa säädetty lapsipornografian jakelu, levittäminen tai välittäminen; mainitun direktiivin 5 artiklan 5 kohdassa säädettylapsipornografian tarjoaminen, toimittaminen tai saatavilla pitäminen; mainitun direktiivin 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu lapsipornografian tuottaminen;

d)

direktiivin 2013/40/EU 4 ja 5 artiklassa säädetty laiton järjestelmän häirintä ja laiton datan vahingoittaminen, kun on vaikutettu merkittävään määrään tietojärjestelmiä käyttämällä kyseisen direktiivin 7 artiklassa säädettyä välinettä, joka on suunniteltu tai muutettu ensisijaisesti tätä tarkoitusta varten; mainitun direktiivin 7 artiklassa säädetty rikoksen tekemiseen tarkoitettujen välineiden tahallinen tuottaminen, myynti, käyttöön hankkiminen, tuonti, levittäminen tai muu saataville asettaminen, ainakin jos kyse ei ole vähäisestä tapauksesta;

e)

rikos, josta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vähintään neljä vuotta vankeutta 3 artiklassa tarkoitetun välineen nojalla tai, jos kyseisessä välineessä ei ole määrätty rangaistuksen ankaruudesta, asiaankuuluvan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

6 artikla

Kolmansille osapuolille siirrettyjen varojen menetetyksi tuomitseminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta epäillyn tai syytetyn suoraan tai välillisesti kolmannelle osapuolelle siirtämä tai kolmannen osapuolen suoraan tai välillisesti epäillyltä tai syytetyltä hankkima rikoshyöty tai muu omaisuus, jonka arvo vastaa rikoshyödyn arvoa, voidaan tuomita menetetyksi ainakin tapauksissa, joissa kolmas osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää konkreettisten tosiasioiden ja olosuhteiden, myös omaisuuden siirtymisen veloituksetta tai huomattavasti markkina-arvoa alemmasta hinnasta, perusteella, että siirron tai hankinnan tarkoituksena oli menetetyksi tuomitsemisen välttäminen.

2.   Edellä olevalla 1 kohdalla ei rajoiteta vilpittömässä mielessä toimineiden kolmansien osapuolten oikeuksia.

7 artikla

Jäädyttäminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta omaisuus voidaan jäädyttää mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten. Näihin toimivaltaisen viranomaisen määräämiin toimenpiteisiin on sisällyttävä tarvittaessa kiireellisten toimien toteuttaminen omaisuuden turvaamiseksi.

2.   Edellä olevassa 6 artiklassa tarkoitettuun kolmannen osapuolen hallussa olevaan omaisuuteen voidaan soveltaa jäädyttämistoimenpiteitä mahdollisen myöhemmän menetetyksi tuomitsemisen varalta.

8 artikla

Suojalauseke

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilöillä, joita tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet koskevat, on oikeus tehokkaisiin suojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oikeuksiensa suojaamiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että omaisuuden jäädyttämistä koskeva päätös annetaan tiedoksi henkilölle, jota asia koskee, mahdollisimman pian sen täytäntöönpanon jälkeen. Tiedoksiannon yhteydessä olisi ainakin lyhyesti esitettävä kyseisen päätöksen syy tai syyt. Toimivaltaiset viranomaiset voivat lykätä omaisuuden jäädyttämistä koskevan päätöksen tiedoksiantamista henkilölle, jota asia koskee, kun se on tarpeen rikostutkinnan vaarantumisen estämiseksi.

3.   Omaisuuden jäädyttämistä koskeva päätös pidetään voimassa vain niin kauan, kuin on tarpeen kyseisen omaisuuden säilyttämiseksi mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten.

4.   Jäsenvaltioiden on säädettävä niiden henkilöiden, joiden omaisuutta päätös koskee, mahdollisuudesta hakea jäädyttämispäätökseen muutosta tuomioistuimessa kansallisessa oikeudessa säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Näissä menettelyissä voidaan määrätä, että kun alkuperäisen jäädyttämispäätöksen on tehnyt muu toimivaltainen viranomainen kuin oikeusviranomainen, kyseinen päätös on ensin toimitettava oikeusviranomaisen vahvistettavaksi tai uudelleentarkasteltavaksi, ennen kuin siihen voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa.

5.   Jäädytetty omaisuus, jota ei myöhemmin tuomita menetetyksi, on palautettava välittömästi. Edellytykset tai menettelymääräykset, joiden nojalla kyseinen omaisuus palautetaan, määritellään kansallisessa lainsäädännössä.

6.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki menetetyksi tuomitsemista koskevat päätökset perustellaan ja annetaan tiedoksi henkilölle, jota asia koskee. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että henkilöllä, jota menetetyksi tuomitsemista koskeva asia koskee, on tosiasiallinen mahdollisuus riitauttaa menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös tuomioistuimessa.

7.   Henkilöillä, joiden omaisuutta menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös koskee, on oltava oikeuksiensa puolustamiseksi oikeus oikeudelliseen edustajaan koko rikoshyödyn ja rikoksentekovälineiden määrittämiseen liittyvän menetetyksi tuomitsemista koskevan menettelyn ajan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/13/EU ja direktiivin 2013/48/EU soveltamista. Tästä oikeudesta on ilmoitettava henkilöille, joita asia koskee.

8.   Henkilöllä, jota asia koskee, on oltava 5 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen yhteydessä tosiasiallinen mahdollisuus riitauttaa tapauksen olosuhteet, myös tapauksen tosiasiat ja saatavilla olevat todisteet, joiden perusteella kyseinen omaisuus katsotaan rikollisesta toiminnasta peräisin olevaksi omaisuudeksi.

9.   Kolmansilla osapuolilla on oikeus vaatia omistusoikeutta tai muita omaisuuteen liittyviä oikeuksia myös 6 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa.

10.   Jos uhreilla on rikoksen johdosta vaateita sellaista henkilöä kohtaan, johon kohdistuu tämän direktiivin mukainen menetetyksi tuomitsemista koskeva toimenpide, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että menetetyksi tuomitsemista koskeva toimenpide ei estä näitä uhreja hakemasta korvausta vaateistaan.

9 artikla

Tehokas menetetyksi tuomitseminen ja täytäntöönpano

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta jäädytettävä ja menetetyksi tuomittava omaisuus voidaan tunnistaa ja jäljittää myös lainvoimaisen rikostuomion tai 4 artiklan 2 kohdan mukaisten menettelyjen jälkeen ja jotta menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tehokas täytäntöönpano voidaan varmistaa, jos tällainen määräys on jo annettu.

10 artikla

Jäädytetyn ja menetetyksi tuomitun omaisuuden hallinnointi

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, kuten perustettava keskitettyjä toimistoja tai joukko erikoistuneita toimistoja tai otettava käyttöön muita järjestelyjä sen varmistamiseksi, että jäädytettyä omaisuutta hallinnoidaan asianmukaisella tavalla sen mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin sisältyy mahdollisuus omaisuuden myyntiin tai luovutukseen tarvittaessa.

3.   Jäsenvaltioiden on harkittava toimenpiteitä, jotka mahdollistaisivat menetetyksi tuomitun omaisuuden käyttämisen yleisen edun mukaisiin tai sosiaalisiin tarkoituksiin.

11 artikla

Tilastot

1.   Jäsenvaltioiden on säännöllisesti kerättävä asiaa käsitteleviltä viranomaisilta kattavia tilastotietoja. Kerätyt tilastotiedot on toimitettava komissiolle vuosittain, ja niihin on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)

täytäntöön pantujen jäädyttämispäätösten lukumäärä;

b)

täytäntöön pantujen menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten lukumäärä;

c)

jäädytetyn omaisuuden arvioitu arvo, ainakin mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten jäädyttämisen ajankohtana jäädytetyn omaisuuden arvioitu arvo;

d)

takaisin perityn omaisuuden arvioitu arvo menetetyksi tuomitsemisen ajankohtana.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain myös seuraavat tilastot, jos ne ovat keskitetysti saatavilla kyseisessä jäsenvaltiossa:

a)

sellaisten pyyntöjen lukumäärä, jotka koskevat jäädyttämispäätösten täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa;

b)

sellaisten menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten lukumäärä, jotka on pyydetty pantavaksi täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa;

c)

toisessa jäsenvaltiossa toteutetun täytäntöönpanon seurauksena takaisin perityn omaisuuden arvo tai arvioitu arvo.

3.   Jäsenvaltioiden on pyrittävä keräämään keskustasolla kaikki 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

12 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 4 päivänä lokakuuta 2015. Niiden on viipymättä toimitettava kyseiset säädökset kirjallisina komissiolle.

2.   Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

13 artikla

Raportointi

Komissio esittää viimeistään 4 päivänä lokakuuta 2018 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se arvioi voimassa olevan kansallisen lainsäädännön vaikutusta menetetyksi tuomitsemiseen ja varojen takaisinhankintaan ja esittää tarvittaessa asiaa koskevia ehdotuksia.

Tässä kertomuksessa komissio arvioi myös, onko 5 artiklan 2 kohdassa olevaa rikosten luetteloa tarpeen tarkistaa.

14 artikla

Yhteisen toiminnan 98/699/YOS sekä puitepäätösten 2001/500/YOS ja 2005/212/YOS tiettyjen säännösten korvaaminen

1.   Korvataan yhteinen toiminta 98/699/YOS, puitepäätöksen 2001/500/YOS 1 artiklan a alakohta ja sen 3 ja 4 artikla sekä puitepäätöksen 2005/212/YOS 1 artiklan neljä ensimmäistä luetelmakohtaa ja 3 artikla niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, tämän kuitenkaan vaikuttamatta näiden jäsenvaltioiden velvollisuuksiin, jotka koskevat kyseisten puitepäätösten saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettuja määräaikoja.

2.   Niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, viittauksia 1 kohdassa tarkoitettuihin yhteisen toiminnan 98/699/YOS ja puitepäätösten 2001/500/YOS ja 2005/212/YOS säännöksiin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

15 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

16 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä 3 päivänä huhtikuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS


(1)  EUVL C 299, 4.10.2012, s. 128.

(2)  EUVL C 391, 18.12.2012, s. 134.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. helmikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. maaliskuuta 2014.

(4)  Yhteinen toiminta 98/699/YOS 3 päivältä joulukuuta 1998, jonka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella, rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä, takavarikosta ja menetetyksi tuomitsemisesta (EYVL L 333, 9.12.1998, s. 1).

(5)  Neuvoston puitepäätös 2001/500/YOS, tehty 26 päivänä kesäkuuta 2001, rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta (EUVL L 182, 5.7.2001, s. 1).

(6)  Neuvoston puitepäätös 2003/577/YOS, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2003, omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa (EUVL L 196, 2.8.2003, s. 45).

(7)  Neuvoston puitepäätös 2005/212/YOS, tehty 24 päivänä helmikuuta 2005, rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta (EUVL L 68, 15.3.2005, s. 49).

(8)  Neuvoston puitepäätös 2006/783/YOS, tehty 6 päivänä lokakuuta 2006, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin (EUVL L 328, 24.11.2006, s. 59).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 280, 26.10.2010, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä (EUVL L 142, 1.6.2012, s. 1).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/48/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin (EUVL L 294, 6.11.2013, s. 1).

(12)  EYVL C 195, 25.6.1997, s. 1.

(13)  EYVL L 140, 14.6.2000, s. 1.

(14)  EYVL L 149, 2.6.2001, s. 1.

(15)  EYVL L 182, 5.7.2001, s. 1.

(16)  EYVL L 164, 22.6.2002, s. 3.

(17)  EUVL L 192, 31.7.2003, s. 54.

(18)  EUVL L 335, 11.11.2004, s. 8.

(19)  EUVL L 300, 11.11.2008, s. 42.

(20)  EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.

(21)  EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.

(22)  EUVL L 218, 14.8.2013, s. 8.


29.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/51


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/45/EU,

annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014,

moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaiskatsastuksista sekä direktiivin 2009/40/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Komissio asetti 28 päivänä maaliskuuta 2011 antamassaan valkoisessa kirjassa ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” unionin tavoitteeksi nollatoleranssin, jonka mukaisesti tieliikennekuolemien määrä on saatava lähelle nollaa vuoteen 2050 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ajoneuvoteknologian odotetaan merkittävästi parantavan liikenneturvallisuutta.

(2)

Komissio ehdotti tiedonannossaan ”Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020”, että vuodesta 2010 alkaen tieliikennekuolemien kokonaismäärä pyrittäisiin puolittamaan unionissa vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi komissio määritteli seitsemän strategista tavoitetta ja yksilöi ajoneuvojen turvallisuutta parantavia toimia, loukkaantumisten vähentämiseen tähtäävän strategian ja toimenpiteitä loukkaantumisille alttiiden tienkäyttäjien, erityisesti moottoripyöräilijöiden, turvallisuuden parantamiseksi.

(3)

Katsastus on osa laajempaa järjestelmää, jolla on tarkoitus varmistaa, että ajoneuvot pidetään turvallisessa ja ympäristön kannalta hyväksyttävässä kunnossa niiden käytön ajan. Tähän järjestelmään olisi kuuluttava ajoneuvojen määräaikaiskatsastukset, kaupallisessa tieliikenteessä käytettävien ajoneuvojen tekniset tienvarsitarkastukset ja ajoneuvojen rekisteröintimenettelyä koskevat säännökset, jotta lupa ajoneuvon käyttämiseen tieliikenteessä voidaan peruuttaa väliaikaisesti, jos ajoneuvo aiheuttaa välittömän vaaran liikenneturvallisuudelle. Liikennekelpoisuus olisi varmistettava pääasiassa määräaikaiskatsastuksin. Hyötyajoneuvojen teknisillä tienvarsitarkastuksilla olisi ainoastaan täydennettävä määräaikaiskatsastuksia.

(4)

Jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa tämän direktiivin vaatimuksia tiukempia katsastusnormeja.

(5)

Liikennekelpoisuutta koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanon valvontaan voi sisältyä ajoneuvojen omistajille suunnattuja valistuskampanjoita, joilla kehitetään ajoneuvojen perustarkastuksia koskevia hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja.

(6)

Ajoneuvot, joiden tekniset järjestelmät ovat vialliset, vaikuttavat liikenneturvallisuuteen ja voivat olla osallisina loukkaantumiseen tai kuolemaan johtavissa liikenneonnettomuuksissa. Tätä vaikutusta voitaisiin vähentää, jos katsastusjärjestelmää parannettaisiin asianmukaisella tavalla. Moottoriajoneuvon liikennekelpoisuutta heikentävän puutteen havaitseminen varhaisessa vaiheessa helpottaisi puutteen korjaamista ja täten ehkäisisi onnettomuuksia.

(7)

Päästönvalvontajärjestelmiltään viallisten ajoneuvojen ympäristövaikutukset ovat suuremmat kuin asianmukaisesti huollettujen ajoneuvojen. Sen vuoksi määräaikaiskatsastusten järjestelmä parantaisi osaltaan myös ympäristön tilaa vähentämällä ajoneuvojen keskimääräisiä päästöjä.

(8)

Jäsenvaltioiden olisi pohdittava tarkoituksenmukaisia, etenkin määräaikaiskatsastusten yhteydessä toteutettavia toimia, joilla estetään ajoneuvojen osien ja komponenttien omavaltainen muuttaminen ja vilpillinen käsittely, joka voi heikentää ajoneuvolta vaadittuja turvallisuus- ja ympäristöominaisuuksia, ja joihin voi kuulua tehokkaita, oikeasuhteisia, varoittavia ja syrjimättömiä seuraamuksia.

(9)

Kahden viime vuosikymmenen aikana ajoneuvojen päästöjä koskevia tyyppihyväksyntävaatimuksia on jatkuvasti tiukennettu. Ilmanlaatu ei kuitenkaan ole ajoneuvojen päästönormien tiukentamisen vaikutuksesta parantunut ennakoidusti, etenkään typen oksidien (NOx) ja pienhiukkasten osalta. Mahdollisuuksia muokata testisyklejä paremmin ajo-olosuhteita vastaaviksi olisi tutkittava tarkkaan, jotta voidaan kehittää uusia ratkaisuja, mukaan lukien testausmenetelmien vahvistaminen NOx-päästötason mittaamiseksi sekä NOx-päästöjen raja-arvojen vahvistaminen.

(10)

Päästöluokkia Euro 6 ja Euro VI vastaavien ajoneuvojen sisäiset valvontajärjestelmät (OBD-järjestelmät) ovat päästöjen arvioinnissa yhä tehokkaampia, minkä johdosta niitä voidaan käyttää katsastuksissa tavanomaista päästötestausta vastaavina. Jotta OBD-järjestelmiä voitaisiin käyttää ajoneuvojen katsastuksissa päästöluokkiin Euro 5 ja Euro V saakka, jäsenvaltioiden olisi voitava sallia tämä testausmenetelmä valmistajan suositusten ja muiden vaatimusten mukaisesti ajoneuvoille, joissa vastaavuus on asiaankuuluva tyyppihyväksyntälainsäädäntö tarvittaessa huomioon ottaen varmennettu riippumattomasti.

(11)

Unionissa on hyväksytty useita ajoneuvojen turvallisuutta koskevia teknisiä normeja ja vaatimuksia. Määräaikaiskatsastusten järjestelmällä olisi varmistettava, että ajoneuvot täyttävät turvallisuusnormit. Tätä järjestelmää olisi sovellettava tiettyihin ajoneuvoluokkiin, jotka määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2002/24/EY (3), 2003/37/EY (4) ja 2007/46/EY (5).

(12)

Pyörillä varustettuja traktoreita, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 40 km/h, käytetään yhä enemmän kuorma-autojen sijaan paikallisissa kuljetuksissa ja kaupallisessa maanteiden tavaraliikenteessä. Niiden riskialttius on verrattavissa kuorma-autoihin, ja tämän luokan ajoneuvot, joita käytetään pääasiassa yleisillä teillä, olisi näin ollen katsastettava.

(13)

Museoajoneuvojen tarkoituksena on säilyttää valmistusajankohtansa perinteet, eikä niitä juurikaan käytetä yleisillä teillä. Jäsenvaltioiden olisi voitava itse määrittää tällaisten ajoneuvojen määräaikaiskatsastuksen ajankohta. Jäsenvaltioiden olisi voitava säännellä myös muiden erikoisajoneuvotyyppien katsastuksia.

(14)

Ajoneuvoja, joita käytetään yksinomaan jäsenvaltioiden syrjäisillä alueilla, eritoten pienillä saarilla, joilla on alle 5 000 asukasta, tai harvaan asutuilla alueilla, joiden asukastiheys on alle viisi asukasta neliökilometrillä, käytetään oloissa, jotka saattavat vaatia erityistä katsastusjärjestelmää. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa tällaiset ajoneuvot tämän direktiivin soveltamisesta.

(15)

Katsastus on täysivaltaista toimintaa, minkä vuoksi se olisi oltava jäsenvaltioiden tai sellaisten julkisten tai yksityisten elinten tehtävänä, jotka on valtuutettu suorittamaan katsastuksia jäsenvaltion valvonnassa. Jäsenvaltioiden olisi oltava aina vastuussa katsastusten tekemisestä, myös silloin, kun kansallisen järjestelmän mukaan yksityiset elimet, mukaan lukien myös ajoneuvojen korjauksia suorittavat elimet, voivat suorittaa katsastuksia.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa muualla kuin niiden alueella sijaitseville katsastusasemille tehtäväksi katsastaa niiden alueella rekisteröityjä ajoneuvoja, jos kyseisillä katsastusasemilla on sijaintijäsenvaltionsa myöntämä katsastuslupa.

(17)

Ajoneuvojen ja erityisesti niiden sähköisten turvallisuuskomponenttien tarkastuksessa on välttämätöntä, että kunkin yksittäisen ajoneuvon tekniset eritelmät ovat saatavilla. Sen vuoksi ajoneuvojen valmistajien olisi annettava turvallisuuteen ja ympäristöön liittyvien komponenttien toimivuuden varmentamiseksi tarvittavat tiedot. Korjaamiseen ja huoltamiseen liittyvien tietojen saatavuutta koskevia säännöksiä olisi sovellettava samalla tavoin tätä tarkoitusta varten, jolloin kaikki nämä katsastuksissa tarvittavat tiedot olisivat katsastusasemien saatavilla. Tietojen olisi oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta ajoneuvon turvajärjestelmien toimivuutta voidaan seurata tavalla, joka mahdollistaa tällaisten järjestelmien testaamisen määräajoin suoritettavissa teknisissä tarkastuksissa. Tämä on erittäin tärkeää erityisesti sähköisesti ohjattujen järjestelmien alalla, ja tiedot olisi annettava kaikista valmistajan asentamista elementeistä.

(18)

Yleisillä teillä käytettävien ajoneuvojen on oltava liikennekelpoisia, kun ne ovat käytössä. Rekisteröintitodistuksen haltijan ja tapauksen mukaan liikenteenharjoittajan tulisi olla vastuussa ajoneuvon pitämisestä liikennekelpoisena.

(19)

Liikenneturvallisuuden ja sen yhteiskunnallisten vaikutusten vuoksi on tärkeää, että maanteillä käytettävät ajoneuvot ovat teknisesti asianmukaisessa kunnossa. Siksi jäsenvaltioiden olisi voitava sallia vapaaehtoisten lisäkatsastusten suorittaminen.

(20)

Jotta rekisteröintitodistuksen haltijoille ja liikenteenharjoittajille annettaisiin jonkin verran liikkumavaraa, jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää useiden viikkojen pituinen ajanjakso, jonka aikana määräaikaiskatsastus on tehtävä.

(21)

Ajoneuvon käytössäoloaikana suoritettavien tarkastusten olisi oltava suhteellisen helppoja, nopeita ja edullisia, mutta niillä olisi samalla tehokkaasti saavutettava tämän direktiivin tavoitteet.

(22)

Katsastuksessa olisi tarkastettava kaikki kohteet, joilla on merkitystä katsastettavan ajoneuvon suunnittelun, rakenteen ja laitteiden kannalta. Osien ja komponenttien, kuten pyörien ja pyörien napojen, yhteensopivuutta olisi pidettävä turvallisuuden kannalta kriittisenä kohteena, ja ne olisi sen vuoksi tarkastettava katsastuksen aikana. Näiden kohteiden osalta ja ajoneuvoteknologian nykytilanne huomioon ottaen nykyaikaiset sähköjärjestelmät olisi lisättävä katsastettavien kohteiden luetteloon. Katsastusten yhdenmukaistamiseksi kullekin katsastuskohteelle olisi vahvistettava suositeltavat testausmenetelmät. Nämä kohteet olisi saatettava ajan tasalle ajoneuvojen turvallisuutta koskevan tutkimuksen ja tekniikan kehityksen perusteella.

(23)

Yhdenmukaistamisen helpottamiseksi ja normien johdonmukaisuuden varmistamiseksi olisi laadittava viitteellinen luettelo eri katsastuskohteiden tärkeimmistä hylkäysperusteista. Jotta katsastettavien ajoneuvojen kunto määriteltäisiin johdonmukaisesti, havaitut puutteet olisi arvioitava yhteisiä normeja noudattaen.

(24)

Jotta vapaan liikkuvuuden periaatetta sovellettaisiin paremmin unionissa, jäsenvaltioiden olisi ajoneuvon uudelleen rekisteröimiseksi tunnustettava toisten jäsenvaltioiden myöntämät katsastustodistukset. Tämän ei pitäisi vaikuttaa jäsenvaltion oikeuteen tarkistaa katsastustodistus ja ajoneuvon tunnistetiedot uudelleenrekisteröinnin yhteydessä ja määrätä uusi katsastus suoritettavaksi tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin.

(25)

Matkamittareihin liittyviä petoksia olisi pidettävä rikosoikeudellisesti rangaistavina tekoina, koska matkamittarin vilpillinen käsittely voi johtaa siihen, että ajoneuvon liikennekelpoisuus arvioidaan virheellisesti. Matkamittarin lukeman kirjaamisen katsastustodistukseen ja tämän tiedon asettamisen katsastajan saataville pitäisi helpottaa matkamittarin vilpillisen käsittelyn tai sen tietojen omavaltaisen muuttamisen havaitsemista. Komission olisi tarkasteltava matkamittarilukemia koskevien tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kesken.

(26)

Kunkin katsastuksen jälkeen olisi annettava katsastustodistus. Siinä olisi oltava muun muassa ajoneuvon tunnistetiedot ja tietoja katsastusten tuloksista. Katsastusten tulokset olisi asetettava saataville sähköisesti. Katsastusten asianmukaisen seurannan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi kerättävä nämä tiedot ja tallennettava ne tietokantaan etenkin määräaikaiskatsastusten tulosten arviointia varten.

(27)

Kun ajoneuvossa havaitaan katsastuksen aikana puutteita ja erityisesti liikenneturvallisuutta vaarantavia puutteita, kyseisen ajoneuvon rekisteröintitodistuksen haltijan ja tapauksen mukaan liikenteenharjoittajan olisi korjattava nämä puutteet viipymättä. Kun ajoneuvossa havaitaan vaarallisia puutteita, saattaa olla tarpeen rajoittaa ajoneuvon käyttöä, kunnes nämä puutteet on korjattu kokonaan.

(28)

Jos katsastettu ajoneuvo kuuluu ajoneuvoluokkaan, jolle ei ole rekisteröintivelvollisuutta jäsenvaltiossa, jossa ajoneuvo on otettu käyttöön, kyseisen jäsenvaltion olisi voitava vaatia, että todiste katsastuksesta kiinnitetään näkyvästi ajoneuvoon.

(29)

Jotta katsastukset olisivat laadukkaita kaikkialla unionissa, katsastuksissa käytettävät testauslaitteet sekä niiden huolto ja kalibrointi olisi tarkistettava jäsenvaltion tai valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti.

(30)

Olisi voitava käyttää tekniikan kehitystä ja innovaatioita hyödyntäviä vaihtoehtoisia laitteita, kunhan katsastusten laadukkuus varmistetaan.

(31)

Hyväksyessään alueellaan olevia katsastusasemia jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, että yleistä etua koskevat liikennealan palvelut eivät kuulu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (6) soveltamisalaan.

(32)

Katsastusasemien olisi varmistettava katsastusten objektiivisuus ja laadukkuus. Laadunhallintaa koskevien vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi katsastusasemien olisi näin ollen noudatettava hyväksyvän jäsenvaltion säätämiä vaatimuksia.

(33)

Katsastusten laadukkuus edellyttää katsastushenkilöstöltä korkeatasoista ammattitaitoa ja osaamista. Olisi otettava käyttöön koulutusjärjestelmä, johon sisältyy peruskoulutus ja määräajoin järjestettävä kertaus tai asianmukainen koe. Olisi säädettävä siirtymäkaudesta, jotta nykyinen katsastushenkilöstö voisi siirtyä sujuvasti määräaikaisen koulutuksen järjestelmään tai kokeeseen perustuvaan järjestelmään. Koulutuksen, pätevyyden ja katsastusten tasokkuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa pätevyyttä ja vastaavaa koulutusta koskevia lisävaatimuksia.

(34)

Katsastajien olisi katsastuksia suorittaessaan toimittava riippumattomasti, eikä taloudellisten, henkilökohtaisten tai muiden eturistiriitojen pitäisi vaikuttaa heidän tekemiinsä arvioihin. Katsastajalle maksettava korvaus ei tämän vuoksi saisi olla suorassa suhteessa katsastusten tuloksiin. Jäsenvaltioiden olisi voitava velvoittaa pitämään toiminnot erillään tai valtuuttaa yksityinen elin sekä katsastamaan että korjaamaan ajoneuvoja, myös katsastamaan ja korjaamaan saman ajoneuvon, jos valvontaelin on saanut riittävän varmuuden objektiivisuuden säilymisestä.

(35)

Katsastuksen tuloksia ei pitäisi muuttaa kaupallisia tarkoituksia varten. Valvontaelimen olisi voitava muuttaa katsastuksen tuloksia ainoastaan siinä tapauksessa, että katsastajan tekemän katsastuksen tulokset ovat ilmeisen virheelliset.

(36)

Jotta voidaan pysyvästi varmistaa katsastusten laadukkuus, jäsenvaltioiden olisi perustettava laadunvarmistusjärjestelmä, joka kattaa katsastusluvan myöntämisen ja toiminnan valvonnan sekä katsastusluvan määräaikaisen, väliaikaisen ja pysyvän peruuttamisen menettelyt.

(37)

Jäsenvaltioita ei olisi velvoitettava hyväksymään katsastusasemia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 (7) mukaisesti.

(38)

Useissa jäsenvaltioissa katsastuksia tekee suuri määrä hyväksyttyjä yksityisiä katsastusasemia. Jotta jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto olisi tältä osin tehokasta, olisi nimettävä kansalliset yhteyspisteet.

(39)

Katsastus on osa laajempaa sääntelyjärjestelmää, jolla ajoneuvoja hallinnoidaan koko niiden käyttöiän ajan hyväksynnästä, rekisteröinnistä ja tarkastuksista alkaen aina romuttamiseen asti. Jäsenvaltioiden ja valmistajien sähköisten ajoneuvotietokantojen sisältämien tietojen vaihtamisen pitäisi lähtökohtaisesti parantaa koko ajoneuvohallintoketjun tehokkuutta ja vähentää kustannuksia ja hallinnollista rasitusta. Komission olisi tutkittava ajoneuvotietojen sähköisen alustan käyttöönoton toteutettavuutta, kustannuksia ja hyötyjä ja keinoja hyödyntää kansainvälisen tietojenvaihdon alalla olemassa olevia ja jo toteutettuja tietoteknisiä ratkaisuja kustannusten minimoimiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi. Komission olisi tätä asiaa koskevassa tutkimuksessa määritettävä tarkoituksenmukaisin tapa yhdistää nykyiset kansalliset järjestelmät, jotta ajoneuvojen katsastuksesta, rekisteröinnistä ja hyväksynnästä vastaavat jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sekä katsastusasemat, testauslaitteiden valmistajat ja ajoneuvojen valmistajat voivat vaihtaa keskenään katsastuksia ja matkamittarilukemia koskevia tietoja. Komission olisi myös selvitettävä vakavissa onnettomuuksissa osallisina olleiden ajoneuvojen pääasiallisista turvallisuuskomponenteista saatavilla olevien tietojen keräämisen ja tallentamisen toteutettavuutta, kustannuksia ja hyötyjä sekä mahdollisuutta asettaa ajoneuvon onnettomuushistoriaa ja matkamittarilukemia koskevat tiedot nimettömässä muodossa katsastajien, rekisteröintitodistusten haltijoiden ja onnettomuustutkijoiden saataville.

(40)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti.

(41)

Komission ei pitäisi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat tietoja, jotka ajoneuvojen valmistajien on asetettava saataville katsastuksia varten, jos tämän direktiivin nojalla perustettu komitea ei anna lausuntoa komission esittämästä ehdotuksesta täytäntöönpanosäädökseksi.

(42)

Jotta voidaan saattaa ajan tasalle ajoneuvoluokkien kuvaukset 2 artiklan 1 kohdassa sekä 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa, saattaa ajan tasalle liitteessä I oleva 3 kohta menetelmien osalta ja mukauttaa liitteessä I oleva 3 kohta katsastettavien kohteiden luettelon, menetelmien ja puutteiden arvioinnin osalta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(43)

Liikennekelpoisuus vaikuttaa välittömästi liikenneturvallisuuteen, minkä vuoksi se olisi tarkastettava määräajoin. Komission olisi annettava kertomus tämän direktiivin säännösten tehokkuudesta, mukaan lukien säännöksistä, jotka koskevat sen soveltamisalaa, katsastustiheyttä ja liikennekelpoisuusjärjestelmän tehostamista tietojen sähköisen vaihdon avulla, sekä katsastustodistusten mahdollisesta vastavuoroisesta tunnustamisesta tulevaisuudessa.

(44)

Katsastusasemilla käytettävien testaustilojen ja -laitteiden olisi täytettävä katsastusten tekemiselle asetetut vaatimukset. Koska tämä edellyttää huomattavia investointeja ja mukautuksia, joita ei kenties voida toteuttaa välittömästi, näiden vaatimusten täyttämiselle olisi vahvistettava viiden vuoden siirtymäaika. Viiden vuoden siirtymäaika olisi myönnettävä niin ikään valvontaelimille, jotta ne voivat täyttää kaikki katsastusasemien hyväksyntää ja valvontaa koskevat vaatimukset.

(45)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on parantaa liikenneturvallisuutta vahvistamalla ajoneuvojen katsastamista unionissa koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset ja yhdenmukaistetut säännöt, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(46)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, sellaisina kuin niihin viitataan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa.

(47)

Tähän direktiiviin sisällytetään ja siinä saatetaan ajan tasalle komission suosituksessa 2010/378/EU (9) vahvistetut säännöt katsastusten tulosten sääntelyn parantamiseksi.

(48)

Tällä direktiivillä saatetaan ajan tasalle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/40/EY (10) säädetyt tekniset vaatimukset ja laajennetaan sen soveltamisala koskemaan erityisesti katsastusasemien ja niiden valvontaelinten perustamista sekä katsastuksia tekevien katsastajien nimeämistä koskevia säännöksiä. Sen vuoksi mainittu direktiivi olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I   LUKU

KOHDE, MÄÄRITELMÄT JA SOVELTAMISALA

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan vähimmäisvaatimukset yleisillä teillä käytettävien ajoneuvojen määräaikaiskatsastusten järjestelmälle.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan ajoneuvoihin, joiden rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h ja jotka kuuluvat seuraaviin direktiivissä 2002/24/EY, direktiivissä 2003/37/EY ja direktiivissä 2007/46/EY tarkoitettuihin luokkiin:

ensisijaisesti henkilöiden ja heidän matkatavaroidensa kuljettamiseen suunnitellut ja rakennetut moottoriajoneuvot, joissa on kuljettajan istuinpaikan lisäksi enintään kahdeksan istuinpaikkaa – ajoneuvoluokka M1;

ensisijaisesti henkilöiden ja heidän matkatavaroidensa kuljettamiseen suunnitellut ja rakennetut moottoriajoneuvot, joissa on kuljettajan istuinpaikan lisäksi yli kahdeksan istuinpaikkaa – ajoneuvoluokat M2 ja M3;

ensisijaisesti tavaroiden kuljettamiseen suunnitellut ja rakennetut moottoriajoneuvot, joiden enimmäismassa on enintään 3,5 tonnia – ajoneuvoluokka N1;

ensisijaisesti tavaroiden kuljettamiseen suunnitellut ja rakennetut moottoriajoneuvot, joiden enimmäismassa on yli 3,5 tonnia – ajoneuvoluokat N2 ja N3;

tavaroiden tai henkilöiden kuljettamiseen taikka matkailutarkoituksiin suunnitellut ja rakennetut perävaunut, joiden enimmäismassa on yli 3,5 tonnia – ajoneuvoluokat O3 ja O4;

1 päivästä tammikuuta 2022 alkaen kaksi- tai kolmipyöräiset ajoneuvot – ajoneuvoluokat L3e, L4e, L5e ja L7e, joissa moottorin sylinteritilavuus on yli 125 cm3;

pääasiassa yleisillä teillä käytettävät pyörillä varustetut T5-luokan traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 40 km/h.

2.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa seuraavat niiden alueella rekisteröidyt ajoneuvot tämän direktiivin soveltamisesta:

ajoneuvot, joita liikennöidään tai käytetään poikkeuksellisissa oloissa, ja ajoneuvot, joita ei koskaan tai juuri koskaan käytetä yleisillä teillä, kuten museoajoneuvot tai kilpa-ajoneuvot;

diplomaattisen koskemattomuuden piiriin kuuluvat ajoneuvot;

asevoimien, järjestysvallan, palokuntien, pelastuspalvelujen, hätäpalvelujen tai pelastustoimen käytössä olevat ajoneuvot;

maa-, puutarha- tai metsätaloudessa, maanviljelyssä taikka kalataloudessa käytettävät ajoneuvot, joita käytetään vain asianomaisen jäsenvaltion alueella ja pääasiassa tällaisessa tuotannossa olevilla maa-aloilla, myös maa- tai metsätalouskäytössä olevilla teillä taikka pelloilla;

ajoneuvot, joita käytetään yksinomaan pienillä saarilla tai harvaan asutuilla alueilla;

sirkusten ja huvipuistojen laitteita kuljettavat erikoisajoneuvot, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h ja joita käytetään vain asianomaisen jäsenvaltion alueella;

L3e-, L4e-, L5e- ja L7e-luokan ajoneuvot, joiden moottorin sylinteritilavuus on yli 125 cm3, kun jäsenvaltio on ottanut käyttöön kaksi- tai kolmipyöräisiä ajoneuvoja koskevia tehokkaita vaihtoehtoisia liikenneturvallisuustoimenpiteitä, ottaen erityisesti huomioon asiaan liittyvät liikenneturvallisuustilastot viimeisten viiden vuoden ajalta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näistä poikkeuksista.

3.   Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön kansallisia katsastusvaatimuksia ajoneuvoille, jotka on rekisteröity niiden alueella mutta jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, ja 2 kohdassa luetelluille ajoneuvoille.

3 artikla

Määritelmät

Seuraavia määritelmiä käytetään ainoastaan tätä direktiiviä sovellettaessa:

1)

’ajoneuvolla’ tarkoitetaan kaikkia sellaisia moottoriajoneuvoja ja niiden perävaunuja, jotka eivät kulje kiskoilla;

2)

’moottoriajoneuvolla’ tarkoitetaan kaikkia pyörillä varustettuja moottorikäyttöisiä ajoneuvoja, jotka kulkevat omalla käyttövoimallaan ja joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h;

3)

’perävaunulla’ tarkoitetaan kaikkia pyörillä varustettuja ajoneuvoja, jotka eivät kulje omalla käyttövoimallaan ja jotka on suunniteltu ja rakennettu moottoriajoneuvon vedettäviksi;

4)

’puoliperävaunulla’ tarkoitetaan kaikkia perävaunuja, jotka on tarkoitettu kytkettäviksi moottoriajoneuvoon siten, että ne lepäävät osittain moottoriajoneuvon päällä ja moottoriajoneuvo kantaa huomattava osan niiden massasta ja niiden kuorman massasta;

5)

’kaksi- tai kolmipyöräisillä ajoneuvoilla’ tarkoitetaan kaikkia moottorikäyttöisiä kaksipyöräisiä ajoneuvoja, joissa voi olla sivuvaunu, sekä kaikkia kolmi- tai nelipyöriä;

6)

’jäsenvaltiossa rekisteröidyllä ajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, joka on rekisteröity tai otettu käyttöön jossakin jäsenvaltiossa;

7)

’museoajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, jota rekisteröintijäsenvaltio tai jokin sen nimetyistä hyväksyntäelimistä pitää historiallisesti merkittävänä ja joka täyttää kaikki seuraavat ehdot:

se on valmistettu tai rekisteröity ensimmäisen kerran vähintään 30 vuotta sitten;

sen erityinen tyyppi, sellaisena kuin se on määritelty asiaa koskevassa unionin tai kansallisessa lainsäädännössä, ei ole enää tuotannossa;

se on historiallisesti säilynyt ja alkuperäistä vastaavassa kunnossa eikä sen pääkomponenttien teknisiin ominaisuuksiin ole tehty oleellisia muutoksia;

8)

’rekisteröintitodistuksen haltijalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka nimiin ajoneuvo on rekisteröity;

9)

’katsastuksella’ tarkoitetaan liitteen I mukaisesti suoritettavaa tarkastusta, jolla on tarkoitus varmistaa, että ajoneuvoa on turvallista käyttää yleisillä teillä ja että sillä on vaaditut pakolliset turvallisuus- ja ympäristöominaisuudet;

10)

’hyväksynnällä’ tarkoitetaan menettelyä, jossa jäsenvaltio varmentaa, että ajoneuvo täyttää direktiivissä 2002/24/EY, direktiivissä 2003/37/EY ja direktiivissä 2007/46/EY tarkoitetut asiaankuuluvat hallinnolliset määräykset ja tekniset vaatimukset;

11)

’puutteilla’ tarkoitetaan teknisiä vikoja ja muita katsastuksessa havaittuja vaatimustenvastaisuuksia;

12)

’katsastustodistuksella’ tarkoitetaan toimivaltaisen viranomaisen tai katsastusaseman antamaa katsastusraporttia, joka sisältää katsastuksen tuloksen;

13)

’katsastajalla’ tarkoitetaan henkilöä, jonka jäsenvaltio tai sen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tekemään katsastuksia katsastusasemalla tai tapauksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen puolesta;

14)

’toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan viranomaista tai julkista elintä, jonka tehtäväksi jäsenvaltio on antanut katsastusjärjestelmän hallinnoinnin sekä tapauksen mukaan myös katsastusten tekemisen;

15)

’katsastusasemalla’ tarkoitetaan julkista tai yksityistä elintä tai laitosta, jonka jäsenvaltio on hyväksynyt tekemään katsastuksia;

16)

’valvontaelimellä’ tarkoitetaan yhtä tai useampaa jäsenvaltion perustamaa elintä, joka vastaa katsastusasemien valvonnasta. Valvontaelin voi olla osa toimivaltaista viranomaista tai toimivaltaisia viranomaisia;

17)

’pienellä saarella’ tarkoitetaan saarta, jolla on alle 5 000 asukasta ja joka ei ole yhteydessä alueen muihin osiin maantiesiltojen tai maantietunnelien välityksellä;

18)

’harvaan asutulla alueella’ tarkoitetaan määrättyä aluetta, jonka asukastiheys on alle viisi asukasta neliökilometrillä;

19)

’yleisellä tiellä’ tarkoitetaan tietä, jolla on yleishyödyllistä merkitystä, kuten paikallista, alueellista tai kansallista maantietä, valtatietä, moottoriliikennetietä tai moottoritietä.

II   LUKU

YLEISET VELVOITEET

4 artikla

Vastuut

1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen alueella rekisteröidyt ajoneuvot katsastetaan määräajoin tämän direktiivin mukaisesti rekisteröintijäsenvaltion hyväksymillä katsastusasemilla.

2.   Ajoneuvon rekisteröintijäsenvaltion, kyseisen jäsenvaltion tähän tehtävään valtuuttaman julkisen elimen tai kyseisen jäsenvaltion nimeämien ja valvomien elinten tai laitosten, mukaan lukien hyväksytyt yksityiset elimet, on suoritettava katsastukset.

3.   Komissio hyväksyy Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EY) N:o 715/2007 (11) ja (EY) N:o 595/2009 (12) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti täytäntöönpanosäädöksillä ennen 20 päivää toukokuuta 2018

a)

tekniset tiedot, jotka koskevat jarrulaitteita, ohjausta, näkyvyyttä, valaisimia, heijastimia ja sähkölaitteita, akseleita, pyöriä, renkaita ja pyöräntuentaa, runkoa ja koria, muita varusteita ja ympäristöhaittoja ja joita tarvitaan katsastettavien kohteiden katsastamiseksi, sekä tekniset tiedot, jotka koskevat suositeltavien testausmenetelmien käyttöä, liitteessä I olevan 3 kohdan mukaisesti; ja

b)

yksityiskohtaiset säännöt asiaankuuluvien teknisten tietojen muodosta ja niiden saatavuutta koskevista menettelyistä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Valmistajien on asetettava ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut tekniset tiedot katsastusasemien ja asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten saataville syrjimättömästi ja veloituksetta tai kohtuullista korvausta vastaan.

Komissio tutkii mahdollisuutta perustaa keskitetty asiointipiste, josta nämä tekniset tiedot ovat saatavissa.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa lainsäädännössä määritetään vastuu ajoneuvon pitämisestä turvallisena ja liikennekelpoisena.

III   LUKU

KATSASTUKSIA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

5 artikla

Katsastusajankohta ja katsastustiheys

1.   Ajoneuvot on katsastettava vähintään seuraavin väliajoin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioissa 3 kohdan nojalla sovellettavaa katsastusaikaa:

a)

M1- ja N1-luokan ajoneuvot: neljän vuoden kuluttua ajoneuvon ensimmäisestä rekisteröintipäivästä ja sen jälkeen joka toinen vuosi;

b)

M1-luokan ajoneuvot, joita käytetään takseina tai ambulansseina, sekä M2-, M3-, N2-, N3-, O3- ja O4-luokan ajoneuvot: yhden vuoden kuluttua ajoneuvon ensimmäisestä rekisteröintipäivästä ja sen jälkeen joka vuosi;

c)

pääasiassa yleisillä teillä kaupallisessa maanteiden tavaraliikenteessä käytettävät T5-luokan ajoneuvot: neljän vuoden kuluttua ajoneuvon ensimmäisestä rekisteröintipäivästä ja sen jälkeen joka toinen vuosi.

2.   Jäsenvaltion on vahvistettava tarkoituksenmukainen katsastusväli L3e-, L4e-, L5e- ja L7e-luokan ajoneuvoille, joiden moottorin sylinteritilavuus on yli 125 cm3.

3.   Jäsenvaltiot tai toimivaltaiset viranomaiset voivat vahvistaa kohtuullisen aikavälin, jolloin katsastus on tehtävä ja joka ei voi olla 1 kohdassa säädettyjä katsastusvälejä pidempi.

4.   Sen estämättä, minä päivänä ajoneuvon viimeisin katsastus tehtiin, asianomainen jäsenvaltio tai toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että ajoneuvolle tehdään katsastus ennen 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja päivämääriä seuraavissa tapauksissa:

sellaisen onnettomuuden jälkeen, joka on vaikuttanut pyörien, jousituksen, törmäyksenvaimennusvyöhykkeiden, turvatyynyjärjestelmien, ohjauksen tai jarrujen kaltaisiin ajoneuvon pääasiallisiin turvallisuuskomponentteihin;

kun ajoneuvon turvallisuus- ja ympäristöjärjestelmiä ja -komponentteja on muutettu tai muunnettu;

kun ajoneuvon rekisteröintitodistuksen haltija on vaihtunut;

kun ajoneuvolla on ajettu vähintään 160 000 kilometriä;

jos liikenneturvallisuus vaarantuu huomattavasti.

6 artikla

Katsastuksen sisältö ja menetelmät

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvoluokkien osalta, lukuun ottamatta L3e-, L4e-, L5e- ja L7e-luokan ajoneuvoja, joiden moottorin sylinteritilavuus on yli 125 cm3, että katsastus kattaa ainakin liitteessä I olevassa 2 kohdassa tarkoitetut osa-alueet.

2.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai katsastusaseman on tehtävä kustakin 1 kohdassa tarkoitetusta osa-alueesta katsastus, joka kattaa ainakin liitteessä I olevassa 3 kohdassa tarkoitetut kohteet, ja käytettävä liitteessä I olevassa 3 kohdassa säädettyä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymää, näiden kohteiden katsastamisessa sovellettavaa suositeltavaa tai sitä vastaavaa menetelmää. Katsastuksessa voidaan myös tarkastaa, vastaavatko ajoneuvon asiaankuuluvat osat ja komponentit turvallisuus- ja ympäristöominaisuuksiltaan hyväksynnän tai tapauksen mukaan jälkiasennuksen ajankohtana voimassa olleita vaatimuksia.

Katsastuksessa on käytettävä katsastushetkellä saatavilla olevia tekniikoita ja laitteita, eikä siinä pitäisi käyttää työkaluja ajoneuvon osien purkamiseen tai irrottamiseen.

3.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava katsastettavat osa-alueet ja kohteet sekä asianmukaiset testausmenetelmät niiden L3e-, L4e-, L5e- ja L7e-luokan ajoneuvojen osalta, joiden moottorin sylinteritilavuus on yli 125 cm3.

7 artikla

Puutteiden arviointi

1.   Liitteessä I esitetään kunkin katsastettavan kohteen osalta vähimmäisluettelo mahdollisista puutteista ja niiden vakavuudesta.

2.   Ajoneuvojen määräaikaiskatsastuksissa havaitut puutteet on luokiteltava johonkin seuraavista ryhmistä:

a)

vähäiset puutteet, joilla ei ole merkittävää vaikutusta ajoneuvon turvallisuuteen eikä ympäristöön, ja muut vähäiset vaatimustenvastaisuudet;

b)

vakavat puutteet, jotka voivat vaarantaa ajoneuvon turvallisuuden tai vaikuttaa ympäristöön taikka aiheuttaa vaaraa muille tienkäyttäjille, ja muut merkittävämmät vaatimustenvastaisuudet;

c)

vaaralliset puutteet, jotka suoraan ja välittömästi vaarantavat liikenneturvallisuuden tai vaikuttavat ympäristöön ja jotka oikeuttavat sen, että jäsenvaltio tai sen toimivaltaiset viranomaiset voivat kieltää ajoneuvon käytön yleisillä teillä.

3.   Ajoneuvo, jossa on useampaan kuin yhteen 2 kohdassa tarkoitettuun ryhmään kuuluvia puutteita, on luokiteltava vakavampaa puutetta vastaavaan ryhmään. Ajoneuvo, jossa on havaittu useita puutteita samassa tarkastettavassa osa-alueessa, siten kuin se on yksilöity liitteessä I olevassa 2 kohdassa tarkoitetussa testin sisällössä, voidaan luokitella seuraavan vakavuustason ryhmään, jos voidaan osoittaa, että kyseisten puutteiden yhteisvaikutus aiheuttaa liikenneturvallisuudelle suuremman vaaran.

8 artikla

Katsastustodistus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katsastusasema tai tapauksen mukaan ajoneuvon katsastanut toimivaltainen viranomainen antaa kyseisestä ajoneuvosta katsastustodistuksen, jossa on ainakin liitteessä II vahvistetut, vastaavien yhdenmukaistettujen unionin koodien vakiomuotoiset tiedot.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katsastusasema tai tapauksen mukaan toimivaltainen viranomainen asettaa ajoneuvon katsastettavaksi esittäneen henkilön saataville katsastustodistuksen tai, jos katsastustodistus laaditaan sähköisesti, oikeaksi todistetun tulosteen tällaisesta todistuksesta.

3.   Kun toisessa jäsenvaltiossa jo rekisteröityä ajoneuvoa rekisteröidään uudelleen, kunkin jäsenvaltion on tunnustettava tämän toisen jäsenvaltion antama katsastustodistus samoin edellytyksin kuin jos se olisi itse antanut kyseisen todistuksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan soveltamista ja edellyttäen, että katsastustodistus on edelleen voimassa uudelleenrekisteröintijäsenvaltiossa sovellettavaan seuraavaan määräaikaiskatsastuksen ajankohtaan saakka. Epäselvissä tapauksissa uudelleenrekisteröintijäsenvaltio voi varmentaa katsastustodistuksen ennen sen tunnustamista. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kuvaus katsastustodistuksestaan ennen 20 päivää toukokuuta 2018. Komissio ilmoittaa siitä 19 artiklassa tarkoitetulle komitealle. Tätä kohtaa ei sovelleta ajoneuvoluokkiin L3e, L4e, L5e ja L7e.

4.   Jäsenvaltioiden on lähtökohtaisesti tunnustettava katsastustodistuksen voimassaolo, kun ajoneuvon omistaja vaihtuu ja ajoneuvon määräaikaiskatsastuksesta on esittää pätevä todiste, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 4 kohdan ja tämän artiklan 3 kohdan soveltamista.

5.   Katsastusasemien on 20 päivästä toukokuuta 2018 lukien ja viimeistään 20 päivänä toukokuuta 2021 toimitettava antamiinsa katsastustodistuksiin sisältyvät tiedot asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle sähköisesti. Nämä tiedot on toimitettava kohtuullisen ajan kuluessa kunkin katsastustodistuksen antamisesta. Viimeksi mainittuun päivämäärään saakka katsastusasemat voivat toimittaa asiaan liittyvät tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle muulla tavoin. Jäsenvaltioiden on määritettävä, kuinka kauan toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä tiedot. Tämän ajanjakson on oltava vähintään 36 kuukautta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden verotusjärjestelmien soveltamista.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun matkamittari on tavallisella tavalla asennettu, edellisen katsastuksen tiedot asetetaan katsastajien saataville heti, kun ne ovat saatavilla sähköisesti, jotta matkamittarin lukema voidaan tarkistaa. Kun matkamittaria havaitaan käsitellyn ajoneuvon mittarilukeman pienentämiseksi tai väärentämiseksi, tällaisesta käsittelystä on määrättävä tehokkaita, oikeasuhteisia, varoittavia ja syrjimättömiä seuraamuksia.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katsastusten tulokset ilmoitetaan ajoneuvon rekisteröintiviranomaiselle tai asetetaan rekisteröintiviranomaisen saataville sähköisesti mahdollisimman pian. Ilmoituksessa on oltava katsastustodistukseen sisältyvät tiedot.

9 artikla

Puutteiden seuranta

1.   Kun puutteet ovat vain vähäisiä, katsastus on katsottava läpäistyksi, puutteet on korjattava eikä ajoneuvolle tarvitse tehdä uutta katsastusta.

2.   Kun puutteet ovat vakavia, katsastus on katsottava hylätyksi. Jäsenvaltion tai toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä aikavälistä, jolloin kyseistä ajoneuvoa voidaan käyttää ennen kuin se on katsastettava uudelleen. Uusi katsastus on tehtävä jäsenvaltion tai toimivaltaisen viranomaisen määrittämässä määräajassa, kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluessa alkuperäisestä katsastuksesta.

3.   Kun puutteet ovat vaarallisia, katsastus on katsottava hylätyksi. Jäsenvaltio tai toimivaltainen viranomainen voi päättää, että kyseistä ajoneuvoa ei saa käyttää yleisillä teillä ja että lupa sen tieliikenteessä käyttämiseen perutaan väliaikaisesti uutta rekisteröintiprosessia edellyttämättä kunnes viat korjataan ja annetaan uusi katsastustodistus, joka osoittaa ajoneuvon olevan liikennekelpoinen.

10 artikla

Todiste katsastuksesta

1.   Katsastusaseman tai tapauksen mukaan alueellaan rekisteröidyn ajoneuvon katsastaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on annettava kustakin katsastuksen läpäisseestä ajoneuvosta todiste, joka voi olla ajoneuvon rekisteröintiasiakirjaan kirjattu merkintä taikka tarra, todistus tai muu helposti saatavilla oleva tieto. Todisteessa on mainittava päivämäärä, johon mennessä seuraava katsastus on tehtävä.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kuvaus tästä todisteesta ennen 20 päivää toukokuuta 2018. Komissio vuorostaan ilmoittaa siitä 19 artiklassa tarkoitetulle komitealle.

2.   Jos katsastettu ajoneuvo kuuluu ajoneuvoluokkaan, jolle ei ole rekisteröintivelvollisuutta jäsenvaltiossa, jossa ajoneuvo on otettu käyttöön, kyseinen jäsenvaltio voi vaatia, että todiste katsastuksesta kiinnitetään näkyvästi kyseiseen ajoneuvoon.

3.   Vapaan liikkuvuuden edistämiseksi kunkin jäsenvaltion on tunnustettava toisen jäsenvaltion katsastusaseman tai toimivaltaisen viranomaisen 1 kohdan mukaisesti antama todiste.

IV   LUKU

HALLINNOLLISET SÄÄNNÖKSET

11 artikla

Testaustilat ja -laitteet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katsastusten tekemisessä käytettävät testaustilat ja -laitteet ovat liitteessä III säädettyjen teknisten vähimmäisvaatimusten mukaiset.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katsastusasemat tai tapauksen mukaan toimivaltaiset viranomaiset huoltavat testaustilat ja -laitteet valmistajien antamien ohjeiden mukaisesti.

3.   Mittauksissa käytettävät laitteet on kalibroitava määräajoin liitteen III mukaisesti ja tarkistettava asianomaisen jäsenvaltion tai laitteen valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti.

12 artikla

Katsastusasemat

1.   Jäsenvaltion tai sen toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä katsastusasemat, joissa katsastajat suorittavat katsastuksia.

2.   Laadunhallintaa koskevien vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi katsastusasemien on noudatettava hyväksyvän jäsenvaltion säätämiä vaatimuksia. Katsastusasemien on varmistettava katsastusten objektiivisuus ja laadukkuus.

13 artikla

Katsastajat

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katsastuksia tekevät katsastajat täyttävät liitteessä IV säädetyt pätevyyttä ja koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset. Jäsenvaltiot voivat säätää pätevyyttä ja vastaavaa koulutusta koskevia lisävaatimuksia.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten tai tapauksen mukaan hyväksyttyjen koulutuskeskusten on annettava todistus katsastajille, jotka täyttävät pätevyyttä ja koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset. Todistuksessa on oltava ainakin liitteessä IV olevassa 3 kohdassa mainitut tiedot.

3.   Katsastajiin, jotka ovat jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai jonkin katsastusaseman palveluksessa tai hyväksymiä 20 päivänä toukokuuta 2018, ei sovelleta liitteessä IV olevassa 1 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.

4.   Katsastuksia tehdessään katsastajalla ei saa olla mitään eturistiriitoja, jotta asianomainen jäsenvaltio tai toimivaltainen viranomainen saa riittävän varmuuden puolueettomuuden ja objektiivisuuden säilymisestä.

5.   Ajoneuvon katsastettavaksi esittävälle henkilölle on ilmoitettava ajoneuvossa havaitut puutteet, jotka on korjattava.

6.   Katsastuksen tuloksia voi tarvittaessa muuttaa ainoastaan valvontaelin, tai niitä voidaan muuttaa toimivaltaisen viranomaisen perustaman menettelyn mukaisesti, jos katsastuksen päätelmät ovat ilmeisen virheelliset.

14 artikla

Katsastusasemien valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katsastusasemia valvotaan.

2.   Valvontaelimen on suoritettava ainakin liitteessä V olevassa 1 kohdassa säädetyt tehtävät ja täytettävä mainitun liitteen 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset.

Jäsenvaltion on asetettava julkisesti saataville säännöt ja menettelyt, jotka koskevat valvontaelimen henkilöstön organisointia, tehtäviä ja vaatimuksia, riippumattomuutta koskevat vaatimukset mukaan lukien.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen suoraan hallinnoimiin katsastusasemiin ei sovelleta toimilupaa ja valvontaa koskevia vaatimuksia, jos valvontaelin on osa toimivaltaista viranomaista.

4.   Jäsenvaltioiden voidaan katsoa täyttävän tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut vaatimukset, jos ne edellyttävät, että katsastusasemat hyväksytään asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti.

V   LUKU

YHTEISTYÖ JA TIETOJENVAIHTO

15 artikla

Jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen yhteistyö

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä kansallinen yhteyspiste, joka vastaa tämän direktiivin soveltamista koskevien tietojen vaihdosta muiden jäsenvaltioiden ja komission kanssa.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kansallisen yhteyspisteensä nimet ja yhteystiedot viimeistään 20 päivänä toukokuuta 2015 ja ilmoitettava sille viipymättä niiden muuttumisesta. Komissio laatii luettelon kaikista kansallisista yhteyspisteistä ja toimittaa sen jäsenvaltioille.

16 artikla

Ajoneuvotietojen sähköinen alusta

Komissio tutkii ajoneuvotietojen sähköisen alustan käyttöönoton toteutettavuutta, kustannuksia ja hyötyjä ja keinoja hyödyntää kansainvälisen tietojenvaihdon alalla olemassa olevia ja jo toteutettuja tietoteknisiä ratkaisuja kustannusten minimoimiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi. Asiaa tutkiessaan komissio määrittää tarkoituksenmukaisimman tavan yhdistää nykyiset kansalliset järjestelmät, jotta ajoneuvojen katsastuksesta, rekisteröinnistä ja hyväksynnästä vastaavat jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sekä katsastusasemat, testauslaitteiden valmistajat ja ajoneuvojen valmistajat voivat helpommin vaihtaa keskenään katsastuksia ja matkamittarilukemia koskevia tietoja.

Komissio selvittää myös vakavissa onnettomuuksissa osallisina olleiden ajoneuvojen pääasiallisista turvallisuuskomponenteista saatavilla olevien tietojen keräämisen ja tallentamisen toteutettavuutta, kustannuksia ja hyötyjä sekä mahdollisuutta asettaa ajoneuvon onnettomuushistoriaa ja matkamittarilukemia koskevat tiedot nimettömässä muodossa katsastajien, rekisteröintitodistuksen haltijoiden ja onnettomuustutkijoiden saataville.

VI   LUKU

DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄDÖKSET

17 artikla

Delegoidut säädökset

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 18 artiklan mukaisesti, jotta voidaan

saattaa tarvittaessa ajan tasalle ainoastaan 2 artiklan 1 kohdassa sekä 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut ajoneuvoluokkien kuvaukset, jos 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tyyppihyväksyntälainsäädännön muuttaminen aiheuttaa muutoksia ajoneuvoluokkiin, muuttamatta kuitenkaan katsastusten sisältöä ja katsastustiheyttä;

saattaa ajan tasalle liitteessä I oleva 3 kohta menetelmien osalta, jos saataville tulee tehokkaampia ja toimivampia testausmenetelmiä, lisäämättä mitään katsastettavien kohteiden luetteloon;

mukauttaa liitteessä I olevaa 3 kohtaa asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä koskevan myönteisen kustannus-hyötyanalyysin jälkeen katsastettavien kohteiden luettelon, menetelmien, hylkäysperusteiden ja puutteiden arvioinnin osalta, jos pakollisia tyyppihyväksyntävaatimuksia muutetaan unionin liikenneturvallisuus- tai ympäristölainsäädännössä.

18 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 19 päivästä toukokuuta 2014 viiden vuoden ajaksi 17 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 17 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 17 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

19 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea (katsastuskomitea). Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

VII   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

20 artikla

Kertomukset

1.   Komissio antaa viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2020 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja vaikutuksista, erityisesti seuraavien seikkojen osalta: määräaikaiskatsastusten yhdenmukaistamisen taso, direktiivin soveltamisalaa koskevien säännösten tehokkuus, katsastustiheys, katsastustodistusten vastavuoroinen tunnustaminen toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevaa ajoneuvoa uudelleen rekisteröitäessä sekä 16 artiklassa tarkoitetun, ajoneuvotietojen sähköisen alustan käyttöönoton toteutettavuustutkimuksen tulokset. Kertomuksessa on myös arvioitava, onko liitteet saatettava ajan tasalle etenkin tekniikan kehityksen ja käytäntöjen perusteella. Kertomus annetaan 19 artiklassa tarkoitetun komitean kuulemisen jälkeen, ja siihen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

2.   Komissio antaa viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2019 Euroopan parlamentille ja neuvostolle riippumattomiin tutkimuksiin perustuvan kertomuksen kevyiden perävaunujen sekä kaksi- tai kolmipyöräisten ajoneuvojen tämän direktiivin soveltamisalaan sisällyttämisen tehokkuudesta. Kertomuksessa on arvioitava liikenneturvallisuuden kehitystä unionissa ja vertailtava ajoneuvoluokan L kunkin alaluokan osalta kansallisilla liikenneturvallisuustoimenpiteillä saavutettuja tuloksia ottaen huomioon kyseisten ajoneuvojen kulkeman matkan keskipituus. Komissio arvioi erityisesti, ovatko kunkin ajoneuvoluokan osalta määräaikaiskatsastusta koskevat normit ja siihen liittyvät kustannukset oikeassa suhteessa asetettuihin liikenneturvallisuustavoitteisiin. Kertomukseen on liitettävä yksityiskohtainen vaikutustenarviointi, jossa arvioidaan kustannuksia ja hyötyjä koko unionissa ja otetaan huomioon jäsenvaltioiden erityispiirteet. Kertomus on asetettava saataville vähintään kuusi kuukautta ennen kuin annetaan mahdollinen lainsäädäntöehdotus uusien ajoneuvoluokkien lisäämiseksi tämän direktiivin soveltamisalaan.

21 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia, varoittavia ja syrjimättömiä.

22 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Jäsenvaltiot voivat sallia 11 artiklassa tarkoitettujen testaustilojen ja -laitteiden, jotka eivät täytä liitteessä III vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia, käyttämisen katsastusten tekemisessä enintään viiden vuoden ajan 20 päivästä toukokuuta 2018.

2.   Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä V säädettyjä vaatimuksia viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2023.

23 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 20 päivänä toukokuuta 2017. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 20 päivästä toukokuuta 2018.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

24 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2009/40/EY 20 päivästä toukokuuta 2018.

25 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

26 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 3 päivänä huhtikuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS


(1)  EUVL C 44, 15.2.2013, s. 128.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. maaliskuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 24. maaliskuuta 2014.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/24/EY, annettu 18 päivänä maaliskuuta 2002, kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä ja neuvoston direktiivin 92/61/ETY kumoamisesta (EYVL L 124, 9.5.2002, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/37/EY, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, maatalous- tai metsätraktoreiden, niiden perävaunujen ja vedettävien vaihdettavissa olevien koneiden ja näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä sekä direktiivin 74/150/ETY kumoamisesta (EUVL L 171, 9.7.2003, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle (EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(9)  Komission suositus 2010/378/EU, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2010, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen katsastuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/40/EY mukaisissa katsastuksissa havaittujen puutteiden arvioinnista (EUVL L 173, 8.7.2010, s. 74).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/40/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen katsastuksesta (EUVL L 141, 6.6.2009, s. 12).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2007, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta (EUVL L 171, 29.6.2007, s. 1).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 595/2009, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2009, moottoriajoneuvojen ja moottorien tyyppihyväksynnästä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro VI) ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta ja asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta sekä direktiivien 80/1269/ETY, 2005/55/EY ja 2005/78/EY kumoamisesta (EUVL L 188, 18.7.2009, s. 1).


LIITE I

TESTISISÄLTÖJÄ JA SUOSITELTAVIA TESTAUSMENETELMIÄ KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1.   YLEISTÄ

Tässä liitteessä määritellään ajoneuvon järjestelmät ja osat, jotka on tarkastettava. Siinä määritellään suositeltavat testausmenetelmät sekä perusteet, joiden mukaisesti määritetään, onko ajoneuvo hyväksyttävässä kunnossa.

Katsastukseen on sisällyttävä ainakin jäljempänä 3 kohdassa luetellut kohteet, jos nämä koskevat katsastettavan ajoneuvon varusteita kyseisessä jäsenvaltiossa. Katsastuksessa voidaan myös tarkistaa, vastaavatko ajoneuvon asiaankuuluvat osat ja komponentit turvallisuus- ja ympäristöominaisuuksiltaan hyväksynnän tai tapauksen mukaan jälkiasennuksen ajankohtana voimassa olleita vaatimuksia.

Jos ajoneuvon rakenne estää tässä liitteessä säädettyjen testausmenetelmien käyttämisen, katsastus suoritetaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien suositeltavien testausmenetelmien mukaisesti. Toimivaltaisen viranomaisen on saatava riittävä varmuus turvallisuus- ja ympäristönormien täyttymisestä.

Kaikkien alla lueteltujen kohteiden testaamista on pidettävä pakollisena ajoneuvojen määräaikaiskatsastuksessa, lukuun ottamatta kirjaimella X merkittyjä kohteita, jotka liittyvät ajoneuvon kuntoon ja sen soveltuvuuteen tieliikenteeseen mutta joita ei pidetä katsastuksessa olennaisina.

Hylkäysperusteita ei sovelleta, jos niissä viitataan vaatimuksiin, joita ei ollut säädetty ensirekisteröinnin tai ensimmäisen käyttöönoton ajankohtana voimassa olleessa ajoneuvon tyyppihyväksyntälainsäädännössä, tai jotka eivät kuuluneet jälkiasennusta koskeviin vaatimuksiin.

Jos testausmenetelmänä ilmoitetaan olevan silmämääräinen tarkastus, tämä tarkoittaa, että kohteiden silmämääräisen tarkastelun lisäksi katsastajan on tarvittaessa kokeiltava niitä käsin, arvioitava niiden aiheuttamaa ääntä tai käytettävä muita soveltuvia tarkastuskeinoja käyttämättä työkaluja.

2.   TESTIN SISÄLTÖ

Testissä on tarkastettava ainakin seuraavat osa-alueet:

0)

Ajoneuvon tunnistus

1)

Jarrulaitteet

2)

Ohjaus

3)

Näkyvyys

4)

Valaisinlaitteet ja sähköjärjestelmän osat

5)

Akselit, pyörät, renkaat, pyöräntuenta

6)

Runko ja kori varusteineen

7)

Muut varusteet

8)

Ympäristöhaitat

9)

Lisätarkastukset M2- ja M3-luokan ajoneuvoille, joilla kuljetetaan matkustajia.

3.   TESTISISÄLLÖT JA TESTAUSMENETELMÄT, AJONEUVOJEN PUUTTEIDEN ARVIOINTI

Testiin on sisällyttävä ainakin seuraavassa taulukossa luetellut kohteet, ja siinä on sovellettava kyseisessä taulukossa lueteltuja vähimmäisvaatimuksia ja suositeltavia menetelmiä.

Kunkin testattavan ajoneuvojärjestelmän ja osan puutteet arvioidaan tapauskohtaisesti taulukossa esitettyjen kriteerien perusteella.

Muut kuin tässä liitteessä luetellut puutteet arvioidaan niiden liikenneturvallisuudelle aiheuttaman vaaran perusteella.

Kohde

Menetelmä

Hylkäysperusteet

Puutteiden arviointi

 

Vähäinen

Vakava

Vaarallinen

0.   

AJONEUVON TUNNISTUS

0.1

Rekisterikilvet (jos niitä edellytetään vaatimuksissa1

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Rekisterikilpi puuttuu tai kiinnitys niin puutteellinen, että irtoaminen todennäköistä.

 

X

 

b)

Merkintä puuttuu, tai se ei ole luettavissa.

 

X

 

c)

Ei vastaa ajoneuvon asiakirjoja tai tallenteita.

 

X

 

0.2

Ajoneuvon tunniste-/ valmiste-/sarjanumero

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Puuttuu tai ei löydy.

 

X

 

b)

Epätäydellinen, ei luettavissa, selvästi väärennetty tai ei vastaa ajoneuvon asiakirjoja.

 

X

 

c)

Ajoneuvon asiakirjat eivät ole luettavissa tai sisältävät kirjoitusvirheitä.

X

 

 

1.   

JARRULAITTEET

1.1   

Mekaaninen kunto ja toiminta

1.1.1

Käyttöjarrupolkimen/-vivun laakerointi

Osien silmämääräinen tarkastus jarrujärjestelmän käytön aikana.

Huomautus: Ajoneuvot, joissa on tehostettu jarrujärjestelmä, olisi tarkastettava moottori sammutettuna.

a)

Laakerointi liian kireä.

 

X

 

b)

Erittäin kulunut tai liikaa välystä.

 

X

 

1.1.2

Jarrupolkimen/-vivun kunto ja jarrun käyttölaitteen liike jarrutettaessa

Osien silmämääräinen tarkastus jarrujärjestelmän käytön aikana.

Huomautus: Ajoneuvot, joissa on tehostettu jarrujärjestelmä, olisi tarkastettava moottori sammutettuna.

a)

Liian suuri tai riittämätön liikevara.

 

X

 

b)

Jarrun käyttölaite ei palauta asianmukaisesti.

Jos vaikuttaa toimivuuteen.

X

X

 

c)

Jarrupolkimen liukueste puuttuu, irrallaan tai kulunut.

 

X

 

1.1.3

Alipainepumppu tai kompressori ja painesäiliöt

Osien silmämääräinen tarkastus normaalissa käyttöpaineessa. Tarkastetaan ali- tai ylipaineen turvallisen käyttöarvon saavuttamiseen kuluva aika sekä varoitusmerkin, monipiirisuojaventtiilin ja paineenrajoitusventtiilin toiminta.

a)

Yli- tai alipaine riittämätön toistuviin jarrutuksiin (vähintään neljä jarrun käyttökertaa) varoitusmerkin sytyttyä (tai kun mittari näyttää lukemaa, joka ei ole turvallinen);

vähintään kaksi jarrun käyttökertaa varoitusmerkin sytyttyä (tai kun mittari näyttää lukemaa, joka ei ole turvallinen).

 

X

X

b)

Ali- tai ylipaineen turvallisen käyttöarvon saavuttamiseen kuluva aika on vaatimusten1 mukaan liian pitkä.

 

X

 

c)

Monipiirisuojaventtiili tai paineenrajoitusventtiili ei toimi.

 

X

 

d)

Ilmavuoto, joka aiheuttaa selvää paineen laskua, tai kuultavissa olevia vuotoja.

 

X

 

e)

Ulkoinen vaurio, joka todennäköisesti vaikuttaa jarrujärjestelmän toimintaan.

Toistojarrun suorituskyky ei täyty.

 

X

X

1.1.4

Paineen varoituslaite tai painemittari

Toiminnan tarkastus.

Varoituslaite tai painemittari on viallinen.

Alhaista painetta ei voida havaita.

X

X

 

1.1.5

Käsikäyttöinen jarruventtiili

Osien silmämääräinen tarkastus jarrujärjestelmän käytön aikana.

a)

Käyttölaite murtunut, vahingoittunut tai erittäin kulunut.

 

X

 

b)

Käyttölaite puutteellisesti kiinnitetty venttiiliin tai venttiilin kiinnitys viallinen.

 

X

 

c)

Löysiä liitoksia tai vuotoja järjestelmässä.

 

X

 

d)

Epätyydyttävä toiminta.

 

X

 

1.1.6

Seisontajarru, sen käyttövipu, käyttövivun lukituslaite, sähköinen seisontajarru

Osien silmämääräinen tarkastus jarrujärjestelmän käytön aikana.

a)

Lukitus ei pidä kunnolla.

 

X

 

b)

Vivun akseli tai lukitusmekanismi on kulunut.

Liiallinen kuluminen.

X

X

 

c)

Vivun liikekulma on liian suuri (virheellinen säätö).

 

X

 

d)

Käyttövipu puuttuu tai on vahingoittunut tai toimimaton.

 

X

 

e)

Virheellinen toiminta, varoitusmerkki näyttää toimintahäiriötä.

 

X

 

1.1.7

Jarruventtiilit (poljinventtiilit, pikapoistoventtiilit, säätöventtiilit)

Osien silmämääräinen tarkastus jarrujärjestelmän käytön aikana.

a)

Venttiili on vahingoittunut tai vuotaa.

Jos vaikuttaa toimivuuteen.

 

X

X

b)

Kompressorin liiallinen öljyvuoto paineilmajärjestelmään.

X

 

 

c)

Venttiilin kiinnitys viallinen tai riittämätön.

 

X

 

d)

Hydraulinesteen vuoto.

Jos vaikuttaa toimivuuteen.

 

X

X

1.1.8

Perävaunun jarrujen letkujen liittimet (sähkö ja paineilma)

Irrotetaan ja kytketään uudelleen kaikki jarrujärjestelmän liittimet vetoauton ja perävaunun välillä.

a)

Erotusventtiili tai itsesulkeutuva venttiili viallinen.

Jos vaikuttaa toimivuuteen.

X

X

 

b)

Venttiilin kiinnitys viallinen tai riittämätön.

Jos vaikuttaa toimivuuteen.

X

X

 

c)

Liiallinen vuoto.

Jos vaikuttaa toimivuuteen.

 

X

X

d)

Virheellinen toiminta.

Vaikuttaa jarrun toimintaan.

 

X

X

1.1.9

Painevaraaja, painesäiliö

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Säiliö hieman vahingoittunut tai hieman syöpynyt.

Säiliö pahoin vahingoittunut, syöpynyt tai vuotaa.

X

X

 

b)

Tyhjennyslaitteen toiminta häiriintynyt.

Tyhjennyslaite ei toimi.

X

X

 

c)

Säiliön kiinnitys viallinen tai riittämätön.

 

X

 

1.1.10

Jarrutehostin, pääsylinteri (hydraulijärjestelmät)

Osien silmämääräinen tarkastus jarrujärjestelmän käytön aikana, jos mahdollista.

a)

Jarrutehostin on viallinen tai tehoton.

Jos se ei toimi.

 

X

X

b)

Pääsylinteri on viallinen, mutta jarru toimii edelleen.

Pääsylinteri on viallinen tai vuotaa.

 

X

X

c)

Pääsylinterin kiinnitys puutteellinen, mutta jarru toimii edelleen.

Pääsylinterin kiinnitys puutteellinen.

 

X

X

d)

Jarrunestettä liian vähän, alle vähimmäismerkinnän.

Jarrunestettä liian vähän, merkittävästi alle vähimmäismerkinnän.

Jarrunestettä ei näkyvissä.

X

X

X

e)

Pääsylinterin säiliön kansi puuttuu.

X

 

 

f)

Jarrunesteen varoitusvalo palaa tai on viallinen.

X

 

 

g)

Jarrunesteen pinnan varoituslaite toimii virheellisesti.

X

 

 

1.1.11

Jarruputket

Osien silmämääräinen tarkastus jarrujärjestelmän käytön aikana, jos mahdollista.

a)

Ilmeinen rikkoutumis- tai murtumisvaara.

 

 

X

b)

Vuoto putkissa tai liitoksissa (paineilmajarrujärjestelmät).

Vuoto putkissa tai liitoksissa (hydraulijarrujärjestelmät).

 

X

X

c)

Putket ovat vahingoittuneet tai liiallisesti syöpyneet.

Vaikuttaa jarrujen toimintaan tukoksen tai ilmeisen vuotovaaran johdosta.

 

X

X

d)

Putket on sijoitettu väärin.

Vahingoittumisen vaara.

X

X

 

1.1.12

Jarruletkut

Osien silmämääräinen tarkastus jarrujärjestelmän käytön aikana, jos mahdollista.

a)

Ilmeinen rikkoutumis- tai murtumisvaara.

 

 

X

b)

Letkut ovat vahingoittuneet, hankautuneet, kiertyneet tai liian lyhyet.

Letkut vahingoittuneet tai hankautuneet.

X

X

 

c)

Vuoto letkuissa tai liitoksissa (paineilmajarrujärjestelmät).

Vuoto letkuissa tai liitoksissa (hydraulijarrujärjestelmät).

 

X

X

d)

Jarruletkut paisuvat liikaa paineen alaisina.

Johto vaurioitunut.

 

X

X

e)

Letkut ovat huokoiset.

 

X

 

1.1.13

Jarrupäällysteet ja -palat

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Jarrupäällyste tai -pala on erittäin kulunut (vähimmäismerkintään asti).

Jarrupäällyste tai -pala on erittäin kulunut (vähimmäismerkintä ei näy).

 

X

X

b)

Jarrupäällyste tai -pala on likainen (öljyä, rasvaa jne.).

Vaikuttaa jarrun suorituskykyyn.

 

X

X

c)

Jarrupäällyste tai -pala puuttuu tai asennettu väärin.

 

 

X

1.1.14

Jarrurummut, jarrulevyt

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Jarrurumpu tai -levy kulunut

Jarrurumpu tai -levy on erittäin kulunut, siinä on paljon naarmuja tai halkeamia, tai se on puutteellisesti kiinnitetty tai murtunut.

 

X

X

b)

Jarrurumpu tai -levy on likainen (öljyä, rasvaa jne.).

Vaikuttaa jarrun suorituskykyyn.

 

X

X

c)

Jarrurumpu tai -levy puuttuu.

 

 

X

d)

Taustalevy puutteellisesti kiinnitetty.

 

X

 

1.1.15

Jarruvaijerit, tangot, vivut, jarrulaitteiden liitännät

Osien silmämääräinen tarkastus jarrujärjestelmän käytön aikana, jos mahdollista.

a)

Vaijerit ovat vahingoittuneet tai kiertyneet.

Vaikuttaa jarrun suorituskykyyn.

 

X

X

b)

Osa on erittäin kulunut tai syöpynyt.

Vaikuttaa jarrun suorituskykyyn.

 

X

X

c)

Vaijeri, tanko tai nivel puutteellisesti kiinnitetty.

 

X

 

d)

Vaijerinohjain on viallinen.

 

X

 

e)

Jarrujärjestelmän vapaa liikkuminen on estynyt.

 

X

 

f)

Vipujen tai jarrulaitteiden liitäntöjen liikkuminen epänormaalia virheellisen säädön tai liiallisen kulumisen vuoksi.

 

X

 

1.1.16

Jarrujen toimilaitteet (mukaan lukien jousijarrut tai hydrauliset pyöräsylinterit)

Osien silmämääräinen tarkastus jarrujärjestelmän käytön aikana, jos mahdollista.

a)

Toimilaite on murtunut tai vahingoittunut.

Vaikuttaa jarrun suorituskykyyn.

 

X

X

b)

Toimilaite ei ole riittävän tiivis.

Vaikuttaa jarrun suorituskykyyn.

 

X

X

c)

Toimilaitteen kiinnitys viallinen tai riittämätön.

Vaikuttaa jarrun suorituskykyyn.

 

X

X

d)

Toimilaite on erittäin syöpynyt.

Murtuminen todennäköistä.

 

X

X

e)

Sylinterin liikepituus on liian pieni tai liian suuri.

Vaikuttaa jarrun suorituskykyyn (ei liikevaraa).

 

X

X

f)

Pölysuojus on vahingoittunut.

Pölysuojus puuttuu tai on erittäin vahingoittunut.

X

X

 

1.1.17

Kuormantunteva jarruventtiili

Osien silmämääräinen tarkastus jarrujärjestelmän käytön aikana, jos mahdollista.

a)

Viallinen liitäntä.

 

X

 

b)

Liitäntä on säädetty virheellisesti.

 

X

 

c)

Venttiili on juuttunut tai toimimaton (ABS toiminnassa).

Venttiili on juuttunut tai toimimaton.

 

X

X

d)

Venttiili puuttuu (jos vaadittu).

 

 

X

e)

Arvokilpi puuttuu.

X

 

 

f)

Tiedot eivät ole luettavissa tai ne eivät ole vaatimusten1 mukaiset.

X

 

 

1.1.18

Automaattisesti säätyvät jarruvivut ja niiden ilmaisimet

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Mekanismi on vahingoittunut, juuttunut tai liikkuu epänormaalisti, tai se on liian kulunut tai virheellisesti säädetty.

 

X

 

b)

Mekanismi toimii puutteellisesti.

 

X

 

c)

Virheellisesti asennettu tai korvattu.

 

X

 

1.1.19

Hidastinjärjestelmä (jos asennettu tai vaadittu)

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Asennuksessa tai kiinnityksissä on puutteita.

Jos vaikuttaa toimivuuteen.

X

X

 

b)

Järjestelmässä on ilmeisiä puutteita, tai se puuttuu.

 

X

 

1.1.20

Perävaunun jarrujen automaattinen toiminta

Irrotetaan vetoauton ja perävaunun välinen jarrukytkentä.

Perävaunun jarru ei mene automaattisesti päälle, kun kytkentä irrotetaan.

 

 

X

1.1.21

Koko jarrujärjestelmä

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Muut järjestelmän laitteet (esim. pakkasnestepumppu, ilmankuivain jne.) ovat ulkoisesti vahingoittuneita tai erittäin syöpyneitä tavalla, joka vaikuttaa haitallisesti jarrujärjestelmään.

Vaikuttaa jarrun suorituskykyyn.

 

X

X

b)

Ilma- tai pakkasnestevuoto.

Vaikuttaa järjestelmän toimivuuteen.

X

X

 

c)

Minkä tahansa osan kiinnitys on viallinen tai riittämätön.

 

X

 

d)

Mihin tahansa osaan tehty muutos, joka ei ole turvallinen3.

Vaikuttaa jarrun suorituskykyyn.

 

X

X

1.1.22

Mittausliittimet (jos asennettu tai vaadittu)

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Puuttuvat.

 

X

 

b)

Vahingoittuneet.

Käyttökelvottomat tai vuotavat.

X

X

 

1.1.23

Työntöjarru

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

Riittämätön teho.

 

X

 

1.2   

Käyttöjarrun suorituskyky ja teho

1.2.1

Suorituskyky

Testaus jarrutestauslaitteella tai, jos tämä ei ole mahdollista, testaus koeajon aikana; jarrutusta lisätään asteittain enimmäisvoimaan asti.

a)

Jarruvoima riittämätön yhdessä tai useammassa pyörässä.

Jarruvoima puuttuu yhdestä tai useammasta pyörästä.

 

X

X

b)

Jarruvoima missä tahansa pyörässä on alle 70 % toisen samalla akselilla olevan pyörän enimmäisjarruvoimasta. Jos jarruja testataan koeajon aikana, ajoneuvon liiallinen poikkeaminen suorasta linjasta.

Jarruvoima missä tahansa pyörässä on alle 50 % toisen samalla akselilla olevan pyörän enimmäisjarruvoimasta ohjaavien akselien tapauksessa.

 

X

X

c)

Jarruvoima ei ole portaattomasti muuttuva (nykimistä).

 

X

 

d)

Liian pitkä vasteaika jossakin pyörässä.

 

X

 

e)

Jarruvoiman liiallinen vaihtelu yhden täyden pyörän kierroksen aikana.

 

X

 

1.2.2

Teho

Testaus jarrutestauslaitteella tai, jos tämä ei ole teknisistä syistä mahdollista, testaus koeajon aikana tallentavan hidastuvuusmittarin avulla, jotta voidaan määrittää jarrutuskerroin suhteessa suurimpaan sallittuun massaan tai, puoliperävaunun osalta, suhteessa sallittujen akselipainojen summaan.

Ajoneuvot tai perävaunut, joiden suurin sallittu massa on yli 3,5 tonnia, on tarkastettava ISO 21069 -standardin mukaisesti tai vastaavilla menetelmillä.

Koeajon aikana tehtävät testit on toteutettava kuivissa olosuhteissa tasaisella ja suoralla tiellä.

Ei saavuta seuraavaa vähimmäistasoa (1):

1.

Ajoneuvot, jotka on rekisteröity ensimmäistä kertaa 1.1.2012 jälkeen:

Luokka M1: 58 %

Luokat M2 ja M3: 50 %

Luokka N1: 50 %

Luokat N2 ja N3: 50 %

Luokat O2, O3 ja O4:

puoliperävaunut: 45 % (2)

perävaunut: 50 %

 

X

 

2.

Ajoneuvot, jotka on rekisteröity ensimmäistä kertaa ennen 1.1.2012:

Luokat M1, M2 ja M3: 50 % (3)

Luokka N1: 45 %

Luokat N2 ja N3: 43 % (4)

Luokat O2,O3 ja O4: 40 % (5)

 

X

 

3.

Muut luokat

L-luokat (molemmat jarrut yhdessä):

Luokka L1e: 42 %

Luokat L2e ja L6e: 40 %

Luokka L3e: 50 %

Luokka L4e: 46 %

Luokat L5e ja L7e: 44 %

L-luokka (takajarrut):

kaikki luokat: 25 % ajoneuvon kokonaismassasta

Edellä mainituista arvoista saavutetaan alle 50 %.

 

X X

X

1.3   

Toisiojarrun (hätäjarrun) suorituskyky ja teho (jos toteutettu erillisellä järjestelmällä)

1.3.1

Suorituskyky

Jos toisiojarrujärjestelmä on erillään käyttöjarrujärjestelmästä, käytetään 1.2.1 kohdassa määriteltyä menetelmää.

a)

Yhden tai useamman pyörän riittämätön jarruvoima.

Yhden tai useamman pyörän puuttuva jarruvoima.

 

X

X

b)

Jarruvoima missä tahansa pyörässä on alle 70 % toisen samalla akselilla olevan pyörän enimmäisjarruvoimasta. Jos jarruja testataan koeajon aikana, ajoneuvon liiallinen poikkeaminen suorasta linjasta.

Jarruvoima missä tahansa pyörässä on alle 50 % toisen samalla akselilla olevan pyörän enimmäisjarruvoimasta ohjaavien akselien tapauksessa.

 

X

X

c)

Jarruvoima ei ole portaattomasti muuttuva (nykimistä).

 

X

 

1.3.2

Teho

Jos toisiojarrujärjestelmä on erillään käyttöjarrujärjestelmästä, käytetään 1.2.2 kohdassa määriteltyä menetelmää.

Jarruvoima on alle 50 % (6) 1.2.2 kohdassa määritellystä käyttöjarrun tehosta suhteessa suurimpaan sallittuun massaan.

Edellä mainituista jarruvoima-arvoista saavutetaan alle 50 %.

 

X

X

1.4   

Seisontajarrun suorituskyky ja teho

1.4.1

Suorituskyky

Jarru kytketään jarrutestauslaitteessa tehtävän testin aikana.

Jarru ei toimi toisella puolella, tai jos jarruja testataan koeajon aikana, ajoneuvo poikkeaa liiaksi suorasta linjasta.

Jäljempänä 1.4.2 kohdassa tarkoitetuista jarruvoima-arvoista saavutetaan testauksessa alle 50 % suhteessa ajoneuvon massaan.

 

X

X

1.4.2

Teho

Testaus jarrutestauslaitteella. Jos tämä ei ole mahdollista, koeajon aikana suoritettava testi osoittavan tai tallentavan hidastuvuusmittarin avulla tai pysäyttämällä ajoneuvo mäkeen, jonka kaltevuus on tunnettu.

Kaikkien ajoneuvojen osalta kokonaisjarruvoima alle 16 % suhteessa suurimpaan sallittuun massaan, tai, moottoriajoneuvojen osalta alle 12 % suhteessa ajoneuvoyhdistelmän suurimpaan sallittuun massaan, sen mukaan, kumpi on suurempi.

Edellä mainituista jarruvoima-arvoista saavutetaan alle 50 %.

 

X

X

1.5

Hidastinjärjestelmän suorituskyky

Silmämääräinen tarkastus ja, mikäli mahdollista, järjestelmän toimivuuden testaus.

a)

Teho ei ole portaattomasti muuttuva (ei sovelleta pakokaasujarrujärjestelmiin).

 

X

 

b)

Järjestelmä ei toimi.

 

X

 

1.6

Lukkiutumattomat jarrut (ABS)

Silmämääräinen tarkastus ja varoitusmerkin tarkastus ja/tai tarkastus käyttäen ajoneuvon sähköistä liitäntää.

a)

Varoitusmerkki ei toimi.

 

X

 

b)

Varoitusmerkki näyttää, että järjestelmässä on toimintahäiriö.

 

X

 

c)

Pyörän nopeusanturi puuttuu tai on vahingoittunut.

 

X

 

d)

Johdotus vahingoittunut.

 

X

 

e)

Muita osia puuttuu, tai ne ovat vahingoittuneet.

 

X

 

f)

Järjestelmä ilmoittaa viasta ajoneuvon sähköisen liitännän kautta.

 

X

 

1.7

Sähköinen jarrujärjestelmä (EBS)

Silmämääräinen tarkastus ja varoitusmerkin tarkastus ja/tai tarkastus käyttäen ajoneuvon sähköistä liitäntää.

a)

Varoitusmerkki ei toimi.

 

X

 

b)

Varoitusmerkki näyttää, että järjestelmässä on toimintahäiriö.

 

X

 

c)

Järjestelmä ilmoittaa viasta ajoneuvon sähköisen liitännän kautta.

 

X

 

1.8

Jarruneste

Silmämääräinen tarkastus.

Jarruneste likaista tai saostunutta.

Ilmeinen häiriön vaara.

 

X

X

2.   

OHJAUS

2.1   

Mekaaninen kunto

2.1.1

Ohjausvaihteen kunto

Ajoneuvo tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa pyörät irti maasta tai kääntöpöydillä; ohjauspyörää pyöritetään ääriasennosta ääriasentoon. Ohjausvaihteen toiminnan silmämääräinen tarkastus.

a)

Ohjausvaihde takertelee.

 

X

 

b)

Kääntöakseli vääntynyt, tai kiilat kuluneet.

Vaikuttaa toimivuuteen.

 

X

X

c)

Kääntöakseli erittäin kulunut.

Vaikuttaa toimivuuteen.

 

X

X

d)

Kääntöakselin liike liian suuri.

Vaikuttaa toimivuuteen.

 

X

X

e)

Vuoto.

Tippojen muodostus.

X

X

 

2.1.2

Ohjausvaihteen kiinnitys

Ajoneuvo tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa siten, että ajoneuvon pyörien paino kohdistuu maahan; ohjauspyörää/ohjaustankoa pyöritetään myötä- ja vastapäivään tai käytetään erityistä välystentarkistuslaitetta. Tarkastetaan silmämääräisesti ohjausvaihteen kiinnitys runkoon.

a)

Ohjausvaihteen kiinnitys puutteellinen.

Kiinnitykset vaarallisen löysiä tai näkyvää liikettä runkoon/koriin nähden.

 

X

X

b)

Rungossa olevat kiinnitysreiät ovat soikeat.

Vaikuttaa kiinnityksiin merkittävästi.

 

X

X

c)

Kiinnityspultteja puuttuu, tai niitä on murtunut.

Vaikuttaa kiinnityksiin merkittävästi.

 

X

X

d)

Ohjausvaihde vaurioitunut.

Vaikuttaa ohjausvaihteen vakauteen tai kiinnitykseen.

 

X

X

2.1.3

Ohjausvivuston kunto

Ajoneuvo tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa pyörät maassa; ohjauspyörää pyöritetään myötä- ja vastapäivään tai käytetään erityistä välystentarkistuslaitetta. Tarkastetaan silmämääräisesti ohjauksen osien kuluneisuus, murtumat ja turvallisuus.

a)

Liikettä sellaisten osien välillä, joiden pitäisi olla kiinteitä.

Liiallista liikettä tai irtoaminen todennäköistä.

 

X

X

b)

Nivelissä liiallista kulumista.

Hyvin suuri irtoamisvaara.

 

X

X

c)

Murtuma tai muodonmuutos.

Vaikuttaa toimintaan.

 

X

X

d)

Ohjausvivuston nivelien kiinnityksen varmistus puuttuu.

 

X

 

e)

Osien virheellinen asennus (esim. raidetanko tai vetonivel).

 

X

 

f)

Muutos, joka ei ole turvallinen3.

Vaikuttaa toimintaan.

 

X

X

g)

Pölysuojus vahingoittunut tai huonokuntoinen.

Pölysuojus puuttuu tai erittäin huonokuntoinen.

X

X

 

2.1.4

Ohjausvivuston toiminta

Ajoneuvo tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa pyörät maassa; ohjauspyörää heijataan myötä- ja vastapäivään tai käytetään erityistä välystentarkistuslaitetta. Tarkastetaan silmämääräisesti ohjauksen osien kuluneisuus, murtumat ja turvallisuus.

a)

Ohjausvivuston liikkuva osa osuu johonkin rungon kiinteään osaan.

 

X

 

b)

Ohjauksen rajoittimet eivät toimi tai puuttuvat.

 

X

 

2.1.5

Ohjaustehostin

Tarkastetaan, onko ohjausjärjestelmässä vuotoja, ja tarkastetaan hydraulinesteen taso säiliössä (jos näkyvillä). Tarkastetaan ohjaustehostimen toiminta pyörät maassa ja moottori käynnissä.

a)

Nestevuoto tai vaikuttaa toimintaan.

 

X

 

b)

Nestettä liian vähän (alle vähimmäismerkinnän).

Liian pieni säiliö.

X

X

 

c)

Mekanismi ei toimi.

Vaikuttaa ohjaukseen.

 

X

X

d)

Mekanismi murtunut tai puutteellisesti kiinnitetty.

Vaikuttaa ohjaukseen.

 

X

X

e)

Osat on asennettu virheellisesti, tai ne osuvat toisiinsa.

Vaikuttaa ohjaukseen.

 

X

X

f)

Muutos, joka ei ole turvallinen3.

Vaikuttaa ohjaukseen.

 

X

X

g)

Vaijerit/letkut vahingoittuneita, erittäin syöpyneitä.

Vaikuttaa ohjaukseen.

 

X

X

2.2   

Ohjauspyörä, ohjauspylväs ja ohjaustanko

2.2.1

Ohjauspyörän/ ohjaustangon kunto

Ajoneuvo tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa siten, että ajoneuvon massa kohdistuu maahan; ohjauspyörää painetaan ja vedetään ohjauspylvään suuntaisesti ja ohjauspyörää/ohjaustankoa työnnetään eri suuntiin suorassa kulmassa ohjauspylvääseen/ haarukkaan nähden. Välyksen ja joustokytkinten tai murrosnivelten kunnon silmämääräinen tarkastus.

a)

Ohjauspyörän ja -pylvään välillä liiallinen välys osoittaa löysyyttä.

Hyvin suuri irtoamisvaara.

 

X

X

b)

Ohjauspyörän keskiön lukituslaite puuttuu.

Hyvin suuri irtoamisvaara.

 

X

X

c)

Murtuma tai löysyyttä ohjauspyörän keskiössä, kehässä tai puolissa.

Hyvin suuri irtoamisvaara.

 

X

X

2.2.2

Ohjauspylväs/-haarukat ja ohjausvaimentimet

Ajoneuvo tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa siten, että ajoneuvon massa kohdistuu maahan; ohjauspyörää painetaan ja vedetään ohjauspylvään suuntaisesti ja ohjauspyörää/ohjaustankoa työnnetään eri suuntiin suorassa kulmassa ohjauspylvääseen/ haarukkaan nähden. Välyksen ja joustokytkinten tai murrosnivelten kunnon silmämääräinen tarkastus.

a)

Ohjauspyörän keskiön liiallinen liike ylös tai alas.

 

X

 

b)

Ohjauspylvään yläpään liian suuri säteittäinen liike pylvään keskiviivaan nähden.

 

X

 

c)

Joustokytkin vaurioitunut.

 

X

 

d)

Kiinnitys puutteellinen.

Hyvin suuri irtoamisvaara.

 

X

X

e)

Muutos, joka ei ole turvallinen3.

 

 

X

2.3

Ohjauksen välys

Ajoneuvo tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa siten, että ajoneuvon massa on pyörien varassa, ohjaustehostimella varustettujen ajoneuvojen moottori on käynnissä, jos mahdollista, ja pyörät osoittavat suoraan eteenpäin; ohjauspyörää käännetään kevyesti myötä- ja vastapäivään niin pitkälle kuin mahdollista pyörien liikkumatta. Välyksen silmämääräinen tarkastus.

Ohjauksessa liikaa välystä (esim. ohjauspyörän kehällä sijaitsevan pisteen liike on yli viidesosa ohjauspyörän halkaisijasta tai se ei ole vaatimusten1 mukainen).

Vaikuttaa ohjauksen turvallisuuteen.

 

X

X

2.4

Pyörien suuntaus (X)2

Tarkastetaan ohjaavien pyörien suuntaus sopivilla laitteilla.

Pyörien suuntaus ei ole ajoneuvovalmistajan tietojen tai vaatimusten1 mukainen.

Vaikuttaa suoraan eteenpäin ajoon; suuntavakaus puutteellinen.

X

X

 

2.5

Perävaunun ohjaavan akselin kääntöpöytä

Silmämääräinen tarkastus tai tarkastus välystentarkistuslaitteella.

a)

Jokin osa hieman vahingoittunut.

Jokin osa pahoin vahingoittunut tai murtunut.

 

X

X

b)

Liikaa välystä.

Vaikuttaa suoraan eteenpäin ajoon; suuntavakaus puutteellinen.

 

X

X

c)

Kiinnitys puutteellinen.

Vaikuttaa kiinnityksiin merkittävästi.

 

X

X

2.6

Sähkötoiminen ohjaustehostin (EPS)

Silmämääräinen tarkastus ja sen tarkastus, että ohjauspyörän asento vastaa pyörien asentoa, kun moottori käynnistetään/ sammutetaan, ja/tai tarkastus käyttäen ajoneuvon sähköistä liitäntää.

a)

EPS-järjestelmän toimintahäiriön merkkivalo (MIL) näyttää mitä tahansa vikaa järjestelmässä.

 

X

 

b)

Ohjauspyörän asento ei vastaa pyörien asentoa.

Vaikuttaa ohjaukseen.

 

X

X

c)

Ohjaustehostin ei toimi.

 

X

 

d)

Järjestelmä ilmoittaa viasta ajoneuvon sähköisen liitännän kautta.

 

X

 

3.   

NÄKYVYYS

3.1

Näkökenttä

Silmämääräinen tarkastus kuljettajan istuimelta.

Kuljettajan näkökentässä on este, joka haittaa näkyvyyttä eteen tai sivuille (tuulilasinpyyhkimien puhdistaman alueen ulkopuolella).

X

 

 

Vaikuttaa tuulilasinpyyhkimien puhdistamaan alueeseen, tai ulkopuoliset peilit eivät ole näkyvissä.

X

3.2

Lasin kunto

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Lasi tai läpinäkyvä paneeli (jos sallittu) haljennut tai naarmuuntunut/hankautunut (tuulilasinpyyhkimien puhdistaman alueen ulkopuolella).

X

 

 

Vaikuttaa tuulilasinpyyhkimien puhdistamaan alueeseen, tai ulkopuoliset peilit eivät ole näkyvissä.

X

b)

Lasi tai läpinäkyvä paneeli (mukaan luettuina heijastavat tai sävytetyt kalvot) ei ole vaatimusten1 mukainen (tuulilasinpyyhkimien puhdistaman alueen ulkopuolella).

X

 

 

Vaikuttaa tuulilasinpyyhkimien puhdistamaan alueeseen, tai ulkopuoliset peilit eivät ole näkyvissä.

X

c)

Lasi tai läpinäkyvä paneeli vaurioitunut.

 

X

 

Vaikuttaa suuresti tuulilasinpyyhkimien puhdistamaan alueeseen.

X

3.3

Taustapeilit tai epäsuoran näkemän laitteet

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Peili tai laite puuttuu, tai sitä ei ole asennettu vaatimusten1 mukaisesti (käytettävissä vähintään kaksi taustapeiliä tai epäsuoran näkemän laitetta).

 

X

 

Käytettävissä vähemmän kuin kaksi taustapeiliä tai epäsuoran näkemän laitetta.

X

b)

Peili tai laite hieman vahingoittunut tai löystynyt.

X

 

 

Peili tai laite ei toimi, tai se on pahoin vahingoittunut, löystynyt tai puutteellisesti kiinnitetty.

X

c)

Ei kata tarvittavaa näkökenttää.

 

X

 

3.4

Tuulilasinpyyhkimet

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Tuulilasinpyyhkimet eivät toimi tai puuttuvat tai eivät ole vaatimusten1 mukaiset.

 

X

 

b)

Pyyhkimen sulka vaurioitunut.

X

 

 

Pyyhkimen sulka puuttuu tai on ilmeisen vaurioitunut.

X

3.5

Tuulilasin pesulaite

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

Pesulaitteen toiminta riittämätön (ei pesunestettä mutta pumppu toimii tai vesisuihku suunnattu väärin).

X

 

 

Pesulaite ei toimi.

X

3.6

Huurunpoistojärjestelmä (X)2

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

Järjestelmä ei toimi tai toiminta ilmeisen puutteellinen.

X

 

 

4.   

VALAISIMET, HEIJASTIMET JA SÄHKÖLAITTEET

4.1   

Ajovalaisimet

4.1.1

Kunto ja toiminta

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Valo/valonlähde vaurioitunut tai puuttuu (useampia valoja/valonlähteitä; LED-valojen tapauksessa toimimattomia enintään 1/3).

Yksi valo/valonlähde; LED-valojen tapauksessa vaikuttaa merkittävästi näkyvyyteen.

X

X

 

b)

Heijastusjärjestelmä (heijastinpinta ja lasi) hieman vaurioitunut.

Heijastusjärjestelmä (heijastinpinta ja lasi) pahoin vaurioitunut tai puuttuu.

X

X

 

c)

Valaisin puutteellisesti kiinnitetty.

 

X

 

4.1.2

Suuntaus

Määritetään kunkin ajovalaisimen vaakasuora suuntaus lähivaloilla ajovalaisimien suuntauslaitteen avulla tai käyttäen ajoneuvon sähköistä liitäntää.

a)

Ajovalaisimen suuntaus ei ole vaatimuksissa1 asetetuissa rajoissa.

 

X

 

b)

Järjestelmä ilmoittaa viasta ajoneuvon sähköisen liitännän kautta.

 

X

 

4.1.3

Kytkennät

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu tai tarkastus käyttäen ajoneuvon sähköistä liitäntää.

a)

Kytkin ei toimi vaatimusten1 mukaisesti (samaan aikaan syttyvien ajovalaisimien lukumäärä).

Suurimman sallitun valon kirkkauden ylittyminen edessä.

X

X

 

b)

Hallintalaitteen toiminta puutteellinen.

 

X

 

c)

Järjestelmä ilmoittaa viasta ajoneuvon sähköisen liitännän kautta.

 

X

 

4.1.4

Vaatimustenmukaisuus1

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Valaisin, valon väri, valaisimen sijoitus, kirkkaus tai merkintä ei ole vaatimusten1 mukainen.

 

X

 

b)

Lasissa tai valonlähteessä on tuotteita, jotka selvästi heikentävät valon kirkkautta tai muuttavat valon väriä.

 

X

 

c)

Valonlähde ja valaisin eivät ole yhteensopivia.

 

X

 

4.1.5

Suuntauksensäätö-järjestelmä (jos pakollinen)

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu, jos mahdollista, tai tarkastus käyttäen ajoneuvon sähköistä liitäntää.

a)

Laite ei toimi.

 

X

 

b)

Käsisäätöistä laitetta ei voi käyttää kuljettajan istuimelta.

 

X

 

c)

Järjestelmä ilmoittaa viasta ajoneuvon sähköisen liitännän kautta.

 

X

 

4.1.6

Ajovalaisimien pesulaite (jos pakollinen)

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu, jos mahdollista.

Laite ei toimi.

Kaasupurkausvalaisimien tapauksessa.

X

X

 

4.2   

Etu- ja takavalaisimet, sivuvalaisimet, äärivalaisimet ja huomiovalaisimet

4.2.1

Kunto ja toiminta

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Valonlähde viallinen.

 

X

 

b)

Lasi viallinen.

 

X

 

c)

Valaisin puutteellisesti kiinnitetty.

Hyvin suuri irtoamisvaara.

X

X

 

4.2.2

Kytkennät

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Kytkin ei toimi vaatimusten1 mukaisesti.

Takavalaisimet ja sivuvalaisimet voidaan sammuttaa, kun ajovalaisimet ovat päällä.

 

X

X

 

b)

Hallintalaitteen toiminta puutteellinen.

 

X

 

4.2.3

Vaatimustenmukaisuus1

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Valaisin, valon väri, valaisimen sijoitus, kirkkaus tai merkintä ei ole vaatimusten1 mukainen.

Punainen valo edessä tai valkoinen valo takana; voimakkaasti alentunut valon kirkkaus.

X

X

 

b)

Lasissa tai valonlähteessä on tuotteita, jotka heikentävät valon kirkkautta tai muuttavat valon väriä.

Punainen valo edessä tai valkoinen valo takana; voimakkaasti alentunut valon kirkkaus.

X

X

 

4.3   

Jarruvalaisimet

4.3.1

Kunto ja toiminta

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Valonlähde viallinen (useampia valonlähteitä; LED-valojen tapauksessa toimimattomia enintään 1/3).

Yksi valonlähde; LED-valojen tapauksessa toimivia alle 2/3).

Kaikki valonlähteet eivät toimi.

X

X

X

b)

Hieman viallinen lasi (ei vaikuta valoon).

Erittäin viallinen lasi (vaikuttaa valoon).

X

X

 

c)

Valaisin puutteellisesti kiinnitetty.

Hyvin suuri irtoamisvaara.

X

X

 

4.3.2

Kytkennät

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu tai tarkastus käyttäen ajoneuvon sähköistä liitäntää.

a)

Kytkin ei toimi vaatimusten1 mukaisesti.

Toimii viiveellä.

Ei toimi lainkaan.

X

X

X

b)

Hallintalaitteen toiminta puutteellinen.

 

X

 

c)

Järjestelmä ilmoittaa viasta ajoneuvon sähköisen liitännän kautta.

 

X

 

d)

Hätäjarruvalo ei toimi lainkaan tai ei toimi asianmukaisesti.

 

X

 

4.3.3

Vaatimustenmukaisuus1

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

Valaisin, valon väri, valaisimen sijoitus, kirkkaus tai merkintä ei ole vaatimusten1 mukainen.

Valkoinen valo takana; voimakkaasti alentunut valon kirkkaus.

X

X

 

4.4   

Suuntavalaisimet ja hätävilkkukytkentä

4.4.1

Kunto ja toiminta

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Valonlähde viallinen (useampia valonlähteitä; LED-valojen tapauksessa toimimattomia enintään 1/3).

Yksi valonlähde; LED-valojen tapauksessa toimivia alle 2/3).

X

X

 

b)

Hieman viallinen lasi (ei vaikuta valoon).

Erittäin viallinen lasi (vaikuttaa valoon).

X

X

 

c)

Valaisin puutteellisesti kiinnitetty.

Hyvin suuri irtoamisvaara.

X

X

 

4.4.2

Kytkennät

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

Kytkin ei toimi vaatimusten1 mukaisesti

Ei toimi lainkaan.

X

X

 

4.4.3

Vaatimustenmukaisuus1

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

Valaisin, valon väri, valaisimen sijoitus, kirkkaus tai merkintä ei ole vaatimusten1 mukainen.

 

X

 

4.4.4

Vilkkumistaajuus

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

Vilkkumistaajuus ei ole vaatimusten1 mukainen (taajuus poikkeaa vaatimuksista yli 25 %).

X

 

 

4.5   

Etu- ja takasumuvalaisimet

4.5.1

Kunto ja toiminta

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Valonlähde viallinen (useampia valonlähteitä; LED-valojen tapauksessa toimimattomia enintään 1/3).

Yksi valonlähde; LED-valojen tapauksessa toimivia alle 2/3).

X

X

 

b)

Hieman viallinen lasi (ei vaikuta valoon).

Erittäin viallinen lasi (vaikuttaa valoon).

X

X

 

c)

Valaisin puutteellisesti kiinnitetty.

Erittäin suuri irtoamisen tai vastaantulevan liikenteen häikäisemisen vaara.

X

X

 

4.5.2

Suuntaus (X)2

Toiminnan kokeilu ja tarkastus ajovalaisimien suuntauslaitteen avulla.

Etusumuvalojen suuntaus virheellinen vaakatasossa, kun valokuviolla on ääriraja (ääriraja liian alhaalla).

Ääriraja ajovalaisimien äärirajaa korkeammalla.

X

X

 

4.5.3

Kytkennät

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

Kytkin ei toimi vaatimusten1 mukaisesti.

Ei toimi.

X

X

 

4.5.4

Vaatimustenmukaisuus1

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Valaisin, valon väri, valaisimen sijoitus, kirkkaus tai merkintä ei ole vaatimusten1 mukainen.

 

X

 

b)

Järjestelmä ei toimi vaatimusten1 mukaisesti.

 

X

 

4.6   

Peruutusvalaisimet

4.6.1

Kunto ja toiminta

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Valonlähde viallinen.

X

 

 

b)

Lasi viallinen.

X

 

 

c)

Valaisin puutteellisesti kiinnitetty.

Hyvin suuri irtoamisvaara.

X

X

 

4.6.2

Vaatimustenmukaisuus1

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Valaisin, valon väri, valaisimen sijoitus, kirkkaus tai merkintä ei ole vaatimusten1 mukainen.

 

X

 

b)

Järjestelmä ei toimi vaatimusten1 mukaisesti.

 

X

 

4.6.3

Kytkennät

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

Kytkin ei toimi vaatimusten1 mukaisesti.

Peruutusvalaisin voidaan kytkeä päälle vaikkei peruutusvaihde ole päällä.

X

X

 

4.7   

Takarekisterikilven valaisin

4.7.1

Kunto ja toiminta

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Valaisin lähettää suoraa tai valkoista valoa taakse.

X

 

 

b)

Valonlähde viallinen, useita valonlähteitä.

Valonlähde viallinen, yksi valonlähde.

X

X

 

c)

Valaisin puutteellisesti kiinnitetty.

Hyvin suuri irtoamisvaara.

X

X

 

4.7.2

Vaatimustenmukaisuus1

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

Järjestelmä ei toimi vaatimusten1 mukaisesti.

X

 

 

4.8   

Heijastimet, näkymistä parantavat (heijastavat) merkinnät ja takahuomiokilvet

4.8.1

Kunto

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Heijastinlaite puutteellinen tai vahingoittunut.

Vaikuttaa heijastavuuteen.

X

X

 

b)

Heijastin puutteellisesti kiinnitetty.

Saattaa irrota.

X

X

 

4.8.2

Vaatimustenmukaisuus1

Silmämääräinen tarkastus.

Heijastin tai sen väri tai sijoitus ei ole vaatimusten1 mukainen.

Puuttuu tai lähettää punaista valoa eteen tai valkoista valoa taakse.

X

X

 

4.9   

Valaisinlaitteiden pakolliset merkkivalaisimet

4.9.1

Kunto ja toiminta

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

Ei toimi.

Ei toimi kaukovalaisimen tai takasumuvalaisimen osalta.

X

X

 

4.9.2

Vaatimustenmukaisuus1

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

Eivät vaatimusten1 mukaisia.

X

 

 

4.10

Vetoauton ja perävaunun tai puoliperävaunun väliset sähkökytkennät

Silmämääräinen tarkastus: jos mahdollista, tarkastetaan kytkennän sähköinen jatkuvuus.

a)

Kiinteät osat puutteellisesti kiinnitetty.

Löysä pistoke.

X

X

 

b)

Eristys vaurioitunut.

Saattaa aiheuttaa oikosulun.

X

X

 

c)

Perävaunun tai vetoauton sähköliitännät toimivat virheellisesti.

Perävaunun jarruvalot eivät toimi lainkaan.

 

X

X

4.11

Sähköjohdot

Silmämääräinen tarkastus ajoneuvon ollessa tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa, (soveltuvin osin) myös moottoritilan sisältä.

a)

Johtojen kiinnitys puutteellinen.

Kiinnitykset löysiä, kosketuksissa teräviin reunoihin, liitosten irtoaminen todennäköistä.

Johdot todennäköisesti kosketuksissa kuumiin tai pyöriviin osiin tai maahan, liitoksia irronnut (jarrutuksen tai ohjauksen kannalta merkitykselliset osat).

X

X

X

b)

Johdot hieman vaurioituneita.

Johdot pahoin vaurioituneita.

Johdot äärimmäisen vaurioituneita (jarrutuksen tai ohjauksen kannalta merkitykselliset osat).

X

X

X

c)

Eristys vaurioitunut.

Saattaa aiheuttaa oikosulun.

Ilmeinen palovaara, kipinöiden muodostus.

X

X

X

4.12

Ei-pakolliset valaisimet ja heijastimet (X)2

Silmämääräinen tarkastus ja toiminnan kokeilu.

a)

Valaisinta/heijastinta ei ole asennettu vaatimusten1 mukaisesti.

Lähettää/heijastaa punaista valoa edessä tai valkoista valoa takana.

X

X

 

b)

Valaisimen toiminta ei ole vaatimusten1 mukaista.

Samanaikaisesti toiminnassa olevien ajovalojen lukumäärä ylittää sallitun valon kirkkauden. Lähettää punaista valoa edessä tai valkoista valoa takana.

X

X

 

c)

Valaisin/heijastin puutteellisesti kiinnitetty.

Hyvin suuri irtoamisvaara.

X

X

 

4.13

Akku (akut)

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Puutteellinen kiinnitys.

Ei kiinnitetty asianmukaisesti; saattaa aiheuttaa oikosulun.

X

X

 

b)

Vuoto.

Vaarallisten aineiden vuoto.

X

X

 

c)

Viallinen kytkin (jos vaadittu).

 

X

 

d)

Vialliset sulakkeet (jos vaadittu).

 

X

 

e)

Riittämätön tuuletus (jos vaadittu).

 

X

 

5.   

AKSELIT, PYÖRÄT, RENKAAT JA PYÖRÄNTUENTA

5.1   

Akselit

5.1.1

Akselit

Silmämääräinen tarkastus ajoneuvon ollessa tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa. Välystentarkistuslaitetta voidaan käyttää, ja sitä suositellaan ajoneuvoille, joiden enimmäismassa on yli 3,5 tonnia.

a)

Akselissa murtuma tai muodonmuutos.

 

 

X

b)

Kiinnitys ajoneuvoon puutteellinen.

Puutteellinen vakaus, vaikuttaa toimivuuteen: liiallinen liikkuvuus kiinnityksiin nähden.

 

X

X

c)

Muutos, joka ei ole turvallinen3.

Puutteellinen vakaus, vaikuttaa toimivuuteen, liian lähellä ajoneuvon muita osia tai maata.

 

X

X

5.1.2

Olka-akselit

Silmämääräinen tarkastus ajoneuvon ollessa tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa. Välystentarkistuslaitetta voidaan käyttää, ja sitä suositellaan ajoneuvoille, joiden enimmäismassa on yli 3,5 tonnia. Kuhunkin pyörään kohdistetaan pysty- tai sivuttaissuuntainen voima ja tarkkaillaan akselin ja olka-akselin välisen liikkeen suuruutta.

a)

Olka-akseli murtunut.

 

 

X

b)

Olkatappi ja/tai holkit erittäin kuluneet.

Löystyminen todennäköistä; suuntavakaus puutteellinen.

 

X

X

c)

Liikaa liikettä olka-akselin ja akselin välillä.

Löystyminen todennäköistä; suuntavakaus puutteellinen.

 

X

X

d)

Olka-akselin lukitus puutteellinen.

Löystyminen todennäköistä; suuntavakaus puutteellinen.

 

X

X

5.1.3

Pyörän laakerit

Ajoneuvon silmämääräinen tarkastus tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa. Välystentarkistuslaitetta voidaan käyttää, ja sitä suositellaan ajoneuvoille, joiden enimmäismassa on yli 3,5 tonnia. Heilutetaan pyörää tai kohdistetaan sivuttaissuuntainen voima kuhunkin pyörään ja tarkkaillaan pyörän liikettä ylöspäin suhteessa olka-akseliin.

a)

Pyöränlaakerissa liikaa välystä.

Suuntavakaus puutteellinen; hajoamisvaara.

 

X

X

b)

Pyöränlaakeri liian tiukka, jumittunut.

Ylikuumenemisvaara; hajoamisvaara.

 

X

X

5.2   

Pyörät ja renkaat

5.2.1

Pyörän napa

Silmämääräinen tarkastus.

a)

Pyörän muttereita tai pultteja puuttuu.

Kiinnitys puuttuu tai on niin löysä, että liikenneturvallisuus vaarantuu merkittävästi.

 

X

X

b)

Napa kulunut tai vahingoittunut.

Napa kulunut tai vahingoittunut tavalla, joka vaikuttaa pyörien turvalliseen kiinnitykseen.

 

X

X

5.2.2

Pyörät

Kunkin vanteen molempien puolien silmämääräinen tarkastus ajoneuvon ollessa tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa.

a)

Murtumia tai puutteellinen hitsaus.

 

 

X

b)

Renkaan lukkorenkaita ei ole asennettu asianmukaisesti.

Irtoaminen todennäköistä.

 

X

X

c)

Vanne pahoin vääntynyt tai erittäin kulunut.

Vaikuttaa pyörän navan turvalliseen kiinnitykseen. Vaikuttaa renkaan turvalliseen kiinnitykseen.

 

X

X

d)

Vanteen koko, tekninen rakenne, yhteensopivuus tai tyyppi ei ole vaatimusten1 mukainen ja vaikuttaa liikenneturvallisuuteen.

 

X

 

5.2.3

Renkaat

Koko renkaan silmämääräinen tarkastus joko pyörittämällä pyörää siten, että pyörä on irti maasta ja ajoneuvo on tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa, tai liikuttamalla ajoneuvoa eteen ja taakse tarkastuskuilun päällä.

a)

Renkaan koko, kantavuus, hyväksymismerkki tai nopeusluokka ei ole vaatimusten1 mukainen ja vaikuttaa liikenneturvallisuuteen.

Riittämätön kantavuus tai nopeusluokka suhteessa tosiasialliseen käyttöön, rengas koskettaa muita ajoneuvon kiinteitä osia heikentäen ajoturvallisuutta.

 

X

X

b)

Samalla akselilla tai paripyörissä erikokoisia renkaita.

 

X

 

c)

Samalla akselilla rakenteeltaan erilaisia renkaita (vyörenkaat/ristikudosrenkaat).

 

X

 

d)

Renkaassa vakavia vaurioita tai viiltoja.

Kudosrakenne näkyvissä tai vaurioitunut.

 

X

X

e)

Renkaan kulutuspinnan kulumismerkintä näkyvissä.

Renkaan urasyvyys ei ole vaatimusten1 mukainen.

 

X

X

f)

Rengas hankaa toiseen osaan (joustavat roiskeenestolaitteet).

Rengas hankaa toiseen osaan (ajoturvallisuus ei ole vaarantunut).

X

X

 

g)

Uudelleenpinnoitetut renkaat eivät ole vaatimusten1 mukaiset.

Vaikuttaa kudosrakenteen suojapinnoitteeseen.

 

X

X

h)

Rengaspaineen valvontajärjestelmässä toimintahäiriö tai rengas selvästi liian tyhjä.

Selvästi toimimaton.

X

X

 

5.3   

Pyöräntuenta

5.3.1

Jouset ja kallistuksenvakaajat

Silmämääräinen tarkastus ajoneuvon ollessa tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa. Välystentarkistuslaitetta voidaan käyttää, ja sitä suositellaan ajoneuvoille, joiden enimmäismassa on yli 3,5 tonnia.

a)

Jouset puutteellisesti kiinnitetty runkoon tai akseliin.

Näkyvää liikettä, kiinnitykset erittäin löystyneet.

 

X

X

b)

Jousen osa vahingoittunut tai murtunut.

Vaikuttaa erittäin merkittävästi pääjousen tai lisäjousten toimintaan.

 

X

X

c)

Jousi puuttuu.

Vaikuttaa erittäin merkittävästi pääjousen tai lisäjousten toimintaan.

 

X

X

d)

Muutos, joka ei ole turvallinen3.

Liian lähellä ajoneuvon muita osia; jousijärjestelmä ei toimi.

 

X

X

5.3.2

Iskunvaimentimet

Ajoneuvon silmämääräinen tarkastus tarkastuskuilun päällä tai autonostimessa tai tarkastus erityisvälineillä, jos niitä on saatavilla.