ISSN 1977-0812

doi:10.3000/19770812.L_2014.077.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 77

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

57. vuosikerta
15. maaliskuu 2014


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 230/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta

11

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 232/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan naapuruusvälineen perustamisesta

27

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020

44

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten

77

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 235/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä

85

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 236/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä

95

 

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (Euratom) N:o 237/2014, annettu 13 päivänä joulukuuta 2013, välineen perustamisesta ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä varten

109

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

15.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 230/2014,

annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014,

vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 209 artiklan 1 kohdan ja 212 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Tämä asetus on yksi niistä välineistä, joilla annetaan suoraa tukea unionin ulkoisille politiikoille, ja se on jatkoa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukselle (EY) N:o 1717/2006 (2), jonka voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2013.

(2)

Muun muassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti unionin ulkoisen toiminnan päätavoitteita ovat rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen, kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen sekä kansojen, maiden ja alueiden auttaminen selviytymään luonnon tai ihmisen aiheuttamista suuronnettomuuksista. Maita ja alueita koettelevat kriisit ja konfliktit sekä muut tekijät, kuten terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, sukupuoleen perustuva väkivalta, ilmastonmuutos, tietoverkon turvallisuushaasteet ja luonnononnettomuuksien aiheuttamat turvallisuusuhat uhkaavat vakautta ja turvallisuutta. Jotta niihin voitaisiin puuttua tehokkaasti ja riittävän ajoissa, tarvitaan erityisiä rahoitusvaroja ja -välineitä, joilla voidaan täydentää humanitaarista apua ja pitkäkestoisen yhteistyön välineitä.

(3)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 15 ja 16 päivänä kesäkuuta 2001 annetuissa päätelmissään unionin ohjelman väkivaltaisten konfliktien estämiseksi, jossa korostetaan unionin poliittista sitoutumista konfliktinestoon yhtenä unionin ulkosuhteiden päätavoitteista ja tunnustetaan, että kehitysyhteistyövälineillä voidaan edistää tämän tavoitteen saavuttamista. Neuvoston 20 päivänä kesäkuuta 2011 konfliktinestosta antamissa päätelmissä todettiin toistamiseen, että kyseinen ohjelma tarjoaa hyvän toimintapoliittisen perustan unionin tuleville toimille konfliktineston alalla. Neuvosto hyväksyi 17 päivänä marraskuuta 2009 antamissaan päätelmissä EU:n välitys- ja vuoropuheluvalmiuksien vahvistamista koskevan toimintaperiaatteen.

(4)

EU:n toimista epävakaissa tilanteissa 19 päivänä marraskuuta 2007 annetuissa neuvoston päätelmissä sekä turvallisuudesta ja kehityksestä samoin 19 päivänä marraskuuta 2007 annetuissa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmissä korostettiin sitä, kuinka unionin strategioissa ja politiikoissa olisi otettava huomioon kehityksen ja turvallisuuden välinen yhteys, jotta voidaan edistää kehityspolitiikan johdonmukaisuutta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisesti ja unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta yleensä. Neuvosto päätteli erityisesti, että tulevassa toiminnassa turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi olisi otettava huomioon se, miten ilmastonmuutos, ympäristökysymykset ja luonnonvarojen hallinta sekä muuttoliike vaikuttavat turvallisuuteen ja kehitykseen.

(5)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12 päivänä joulukuuta 2003 Euroopan turvallisuusstrategian ja 11 päivänä joulukuuta 2008 sen täytäntöönpanokertomuksen yhteisen arvioinnin. Komissio totesi tiedonannossaan ”EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa” samoin kolmansien maiden ja alueellisten järjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön merkityksen erityisesti ihmis- ja huumekaupan ja terrorismin kaltaisten uhkien torjumisessa.

(6)

Komissio totesi tiedonannossaan ”EU:n toimet epävakaissa tilanteissa — kestävää kehitystä, vakautta ja rauhaa edistävät toimet vaikeissa olosuhteissa”, että unionin panoksella on olennainen vaikutus rauhan ja vakauden edistämiseen, kun sillä puututaan väkivallan ilmauksiin ja turvattomuuden ja väkivaltaisten konfliktien perimmäisiin syihin. Tällä asetuksella olisi edistettävä näiden tavoitteiden saavuttamista.

(7)

Neuvosto hyväksyi 8 päivänä joulukuuta 2008 naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 (2000) ja 1820 (2008) täytäntöönpanoa unionissa koskevan kattavan lähestymistavan tunnustaen, että rauhaa, turvallisuutta, kehitystä ja sukupuolten tasa-arvoa koskevat kysymykset liittyvät läheisesti toisiinsa. Unioni on jatkuvasti kehottanut panemaan kaikilta osin täytäntöön naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat toimet, sellaisena kuin ne esitetään asiaankuuluvissa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa, erityisesti torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa konfliktitilanteissa ja edistämään naisten osallistumista rauhanrakentamiseen.

(8)

Neuvoston 25 päivänä kesäkuuta 2012 hyväksymässä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n strategisessa kehyksessä ja toimintasuunnitelmassa kehotetaan kehittämään operatiivista ohjausta sen varmistamiseksi, että ihmisoikeudet otetaan huomioon terrorismin vastaisten tukitoimenpiteiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, ja korostetaan, että kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun poistaminen ja asianmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten noudattaminen (mukaan lukien syyttömyysolettama, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeus puolustukseen) ovat unionin painopisteitä ihmisoikeuksien toteuttamisessa.

(9)

Demokratia ja ihmisoikeudet on asetettu unionin ja kolmansien maiden suhteissa etusijalle, ja näin ollen niitä olisi pidettävä tämän asetuksen mukaisina periaatteina.

(10)

Terrorismin torjumisesta 25 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Eurooppa-neuvoston julkilausumassa kehotettiin sisällyttämään terrorismin torjuntaa koskevia tavoitteita ulkoisen avun ohjelmiin. Neuvoston 30 päivänä marraskuuta 2005 hyväksymässä Euroopan unionin terrorisminvastaisessa strategiassa kehotettiin lisäämään kolmansien maiden ja Yhdistyneiden kansakuntien kanssa tehtävää yhteistyötä terrorismin torjumiseksi. Terrorismintorjunnan sisäisten ja ulkoisten näkökohtien välisten yhteyksien parantamisesta 23 päivänä toukokuuta 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä kehotettiin parantamaan terrorismin torjuntaan kolmansissa maissa osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten valmiuksia asetuksella (EY) N:o 1717/2006 perustetun vakautusvälineen strategisessa ohjelmasuunnittelussa.

(11)

Asetuksella (EY) N:o 1717/2006 oli tarkoitus mahdollistaa se, että unioni voi toimia johdonmukaisesti ja integroidusti vallitsevissa ja puhkeamaisillaan olevissa kriisitilanteissa, torjua maailmanlaajuisia ja alueiden rajat ylittäviä erityisiä turvallisuusuhkia ja parantaa kriisivalmiutta. Tällä asetuksella halutaan ottaa käyttöön asetuksesta (EY) N:o 1717/2006 saatujen kokemusten perusteella tarkistettu väline, jotta voitaisiin lisätä unionin toiminnan tuloksellisuutta ja johdonmukaisuutta kriisitoiminnan, konfliktineston ja kriisivalmiuden sekä turvallisuusuhkien ja haasteiden torjumisen aloilla.

(12)

Tämän asetuksen nojalla hyväksytyillä toimenpiteillä olisi toteutettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 ja 212 artiklan tavoitteita. Niillä voidaan täydentää toimenpiteitä, joita unioni toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston puitteissa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen viidennen osan puitteissa ja joiden kanssa niiden on oltava johdonmukaisia. Neuvoston ja komission olisi tehtävä toimivaltuuksiensa puitteissa yhteistyötä johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

(13)

Tämän asetuksen olisi oltava yhteensopiva neuvoston päätöksellä 2010/427/EU (3) perustetun Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiota ja toimintaa koskevien säännösten kanssa. Poliittisesta vastuusta annetussa korkean edustajan lausumassa vuodelta 2010 vahvistettiin vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa, Euroopan parlamentin kuulemista sekä tietojen antamista ja raportointia Euroopan parlamentille koskevat periaatteet.

(14)

Komission tai Euroopan ulkosuhdehallinnon, tapauksen mukaan, olisi säännöllisesti ja usein vaihdettava näkemyksiä ja tietoja Euroopan parlamentin kanssa. Lisäksi asiaa koskevien toimielinten välisten sopimusten mukaisesti Euroopan parlamentin on saatava tutustua asiakirjoihin, jotta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (4) mukaista tarkistamisoikeutta voidaan käyttää tietoihin perustuen.

(15)

Unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 231/2014 (5).

(16)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä ohjelmasuunnittelu- ja täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevaa täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(17)

Täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi kustannuksiltaan vähäisiä toimenpiteitä lukuun ottamatta käytettävä lähtökohtaisesti tarkastelumenettelyä, ottaen huomioon tällaisten säädösten luonne, erityisesti niiden toimintapoliittinen luonne ja talousarviovaikutukset.

(18)

Asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, joissa unionin on pakottavien syiden vuoksi voitava toimia nopeasti, komission olisi kuitenkin annettava asiassa välittömästi sovellettavat täytäntöönpanosäädökset.

(19)

Unionin olisi pyrittävä hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti optimoidakseen ulkoisen toimintansa vaikutukset. Tähän olisi päästävä ulkoisen toiminnan välineiden välisellä johdonmukaisuudella ja täydentävyydellä sekä luomalla yhteisvaikutuksia tämän välineen, muiden unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden ja unionin muiden politiikkojen välillä. Tällä tavoin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineisiin perustuvat ohjelmat vahvistaisivat toisiaan.

(20)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(21)

Tässä asetuksessa vahvistetaan sen soveltamisajaksi rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyötä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (6) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(22)

On asianmukaista yhdenmukaistaa tämän asetuksen ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (7) soveltamisaika. Näin ollen tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014 ja 31 päivään joulukuuta 2020,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja tavoitteet

1.   Tällä asetuksella perustetaan väline (”vakautta ja rauhaa edistävä väline”), josta annetaan kaudella 2014–2020 suoraa tukea unionin ulkoisille politiikoille tehostamalla ja johdonmukaistamalla unionin toimia kriisitoiminnan, konfliktineston, rauhanrakentamisen ja kriisivalmiuden sekä maailmanlaajuisten ja alueiden rajat ylittävien uhkien torjumisen aloilla.

2.   Unioni tekee kehitysyhteistyötä sekä toteuttaa rahoitus-, talous- ja teknisen yhteistyön toimenpiteitä kolmansien maiden, alueellisten ja kansainvälisten järjestöjen sekä muiden valtiollisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa tässä asetuksessa vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

3.   Tätä asetusta sovellettaessa termi ”kansalaisyhteiskunnan toimijat” sisältää muun muassa valtiosta riippumattomat järjestöt, alkuperäiskansoja edustavat järjestöt, paikalliset kansalaisten ryhmät ja ammattialojen järjestöt, osuuskunnat, ammattijärjestöt, talouden ja sosiaalialan toimijoita edustavat järjestöt, paikalliset järjestöt (mukaan luettuina verkostot), jotka toimivat hajautetun alueellisen yhteistyön ja yhdentymisen alalla, kuluttajajärjestöt, naisten ja nuorten järjestöt, opetus-, kulttuuri-, tutkimus- ja tiedeorganisaatiot, korkeakoulut, kirkot ja uskonnolliset järjestöt ja yhdyskunnat, tiedotusvälineet ja kaikki valtiosta riippumattomat yhteenliittymät ja yksityiset ja julkiset säätiöt, jotka voivat edistää kehitystä tai sisäisten politiikkojen ulkoista ulottuvuutta. Muille kuin tässä kohdassa luetelluille elimille tai toimijoille voidaan myöntää rahoitusta, kun se on tarpeen tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

4.   Tämän asetuksen erityistavoitteita ovat:

a)

edistää nopeasti vakautta vallitsevissa tai puhkeamaisillaan olevissa kriisitilanteissa tehokkain toimin, joilla on tarkoitus auttaa säilyttämään, luomaan tai palauttamaan olosuhteet, jotka ovat välttämättömiä unionin ulkoisten politiikkojen ja toimien asianmukaiselle täytäntöönpanolle Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti;

b)

edistää konfliktien torjumista sekä varmistaa kyky ja valmius puuttua ja valmistautua kriisiä edeltäviin ja kriisinjälkeisiin tilanteisiin ja rakentaa rauhaa; ja

c)

vastata maailmanlaajuisiin ja alueiden rajat ylittäviin rauhaan, kansainväliseen turvallisuuteen ja vakauteen kohdistuviin erityisuhkiin.

2 artikla

Unionin avun johdonmukaisuus ja täydentävyys

1.   Komissio huolehtii siitä, että tämän asetuksen nojalla toteutettavat toimenpiteet ovat johdonmukaisia unionin asianomaisille kumppanimaille laatiman yleisen strategisen toimintakehyksen ja varsinkin 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden tavoitteiden kanssa sekä muiden asian kannalta merkityksellisten unionin toimenpiteiden kanssa.

2.   Tämän asetuksen nojalla toteutettavilla toimenpiteillä voidaan täydentää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen viidennen osan nojalla toteutettavia toimenpiteitä, joiden kanssa niiden on oltava johdonmukaisia. Tämän asetuksen nojalla toteutetuissa toimenpiteissä on otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin näkemykset.

3.   Tämän asetuksen mukaisen unionin avun on täydennettävä unionin ulkoisen avun välineiden mukaisesti annettavaa apua, sitä myönnetään ainoastaan siltä osin kuin kyseisten välineiden puitteissa ei voida toimia tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti, ja apu on suunniteltava ja toteutettava niin, että se varmistaa tarvittaessa kyseisten välineiden yhteydessä toteutettujen toimien jatkuvuuden.

4.   Seuraavat monialaiset kysymykset sisällytetään toimenpiteisiin mahdollisuuksien mukaan, myös ohjelmasuunnitteluun:

a)

demokratian ja hyvän hallinnon edistäminen;

b)

ihmisoikeudet ja humanitaarinen oikeus, mukaan lukien lapsen oikeudet ja alkuperäiskansojen oikeudet;

c)

syrjimättömyys;

d)

sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusvallan vahvistaminen;

e)

konfliktinesto; ja

f)

ilmastonmuutos.

5.   Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96 (8) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1313/2013/EU (9) soveltamisalaan kuuluvia toimia, jotka voivat saada rahoitusta kyseisten säädösten nojalla, ei voida rahoittaa tämän asetuksen nojalla.

6.   Komissio edistää unionin ja jäsenvaltioiden toiminnan tiivistä koordinointia sekä päätöksentekotasolla että kentällä lisätäkseen unionin ja kansallisten avustustoimenpiteiden tuloksellisuutta ja täydentävyyttä ja estääkseen päällekkäisen rahoituksen. Jäsenvaltiot ja komissio ottavat tätä varten käyttöön tietojenvaihtojärjestelmän. Komissio voi tehdä aloitteita edellä mainitun koordinoinnin edistämiseksi. Lisäksi komissio huolehtii koordinoinnista ja yhteistyöstä monenvälisten, alueellisten ja osa-alueellisten organisaatioiden ja muiden avunantajien kanssa.

II OSASTO

UNIONIN AVUN TYYPIT

3 artikla

Apu konfliktien estämiseksi vallitsevissa tai puhkeamaisillaan olevissa kriisitilanteissa

1.   Unioni antaa teknistä apua ja rahoitusapua 1 artiklan 4 kohdan a alakohdassa määriteltyjen erityistavoitteiden toteuttamiseen seuraavissa poikkeuksellisissa ja ennakoimattomissa tilanteissa:

a)

hätätilanteessa, vallitsevassa tai puhkeamaisillaan olevassa kriisitilanteessa;

b)

demokratiaa, yleistä järjestystä, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelua tai ihmisten turvallisuutta uhkaavassa tilanteessa, etenkin niiden henkilöiden osalta, jotka altistuvat sukupuoleen perustuvalle väkivallalle epävakaissa tilanteissa; tai

c)

tilanteessa, joka uhkaa kärjistyä aseelliseksi konfliktiksi tai horjuttaa vakavalla tavalla asianomaisen yhden tai useamman kolmannen maan vakautta.

Apua voidaan myös kohdistaa tilanteisiin, joissa unioni turvautuu kansainvälisiin sopimuksiin sisältyviin olennaisia osia koskeviin lausekkeisiin keskeyttääkseen kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön osittain tai kokonaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua teknistä apua ja rahoitusapua voidaan antaa seuraavilla aloilla:

a)

teknisenä tai logistiikkaan liittyvänä apuna annettava tuki kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen sekä valtiollisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden pyrkimyksille, joilla edistetään luottamuksen rakentamista, välitystoimia, vuoropuhelua ja sovintoa;

b)

tuki naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien täytäntöönpanolle erityisesti epävakaissa, kriisitilanteessa olevissa tai kriisin jälkeisessä tilanteessa olevissa maissa;

c)

tuki kansainvälisen oikeuden mukaisesti valtuutettujen väliaikaishallintojen perustamista ja toimintaa varten;

d)

tuki, jolla kehitetään demokraattisia ja moniarvoisia valtioelimiä, mukaan lukien toimenpiteet, joilla parannetaan naisten asemaa kyseisissä elimissä, tehokasta siviilihallintoa ja turvajärjestelmän siviilivalvontaa, sekä toimenpiteet, joilla vahvistetaan terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden ja laittoman kaupan kaikkien muotojen torjumiseen osallistuvien lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten valmiuksia;

e)

tuki kansainvälisille rikostuomioistuimille, kansallisille erityistuomioistuimille, totuus- ja sovintokomissioille sekä mekanismeille, jotka on perustettu ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskevien kansainvälisten normien mukaisesti ihmisoikeusrikkomusten tuomioistuinkäsittelyä sekä omistusoikeuksien vaatimista ja vahvistamista varten;

f)

tuki toimenpiteille, jotka ovat tarpeen keskeisen infrastruktuurin, asuntojen, julkisten rakennusten, taloudellisten varojen ja keskeisen tuotantokapasiteetin ennalleen palauttamisen ja jälleenrakentamisen aloittamiseksi, sekä muille toimenpiteille taloudellisen toiminnan uudelleen käynnistämiseksi, työpaikkojen luomiseksi ja kestävän sosiaalisen kehityksen mahdollistavien vähimmäisedellytysten luomiseksi;

g)

tuki siviilitoimenpiteille, jotka liittyvät entisten taistelijoiden ja heidän perheidensä kotiutukseen, kansalaisyhteiskuntaan sopeuttamiseen ja tarvittaessa kotimaahan palauttamiseen, sekä toimenpiteille lapsi- ja naissotilaiden tilanteen ratkaisemiseksi;

h)

tuki toimenpiteille, joilla lievitetään asevoimien uudelleenjärjestelyistä aiheutuvia yhteiskunnallisia vaikutuksia;

i)

tuki toimenpiteille, joilla puututaan unionin yhteistyöpolitiikkojen ja niiden tavoitteiden puitteissa jalkaväkimiinoista, räjähtämättömistä räjähteistä tai sodan räjähtämättömistä jäänteistä siviiliväestölle aiheutuviin sosioekonomisiin vaikutuksiin. Tämän asetuksen mukaista rahoitusta saavia toimia voivat olla muun muassa vaaroja koskeva valistus, miinojen havaitseminen ja raivaus, sekä näihin liittyvä varastojen tuhoaminen;

j)

tuki toimenpiteille, joilla unionin yhteistyöpolitiikkojen ja niiden tavoitteiden puitteissa torjutaan ampuma-aseiden, pienaseiden ja kevyiden aseiden laitonta käyttöä ja saatavuutta;

k)

tuki toimenpiteille, joiden tarkoituksena on varmistaa, että naisten ja lasten erityistarpeisiin, mukaan luettuna heidän altistumisensa sukupuoleen perustuvalle väkivallalle, vastataan asianmukaisesti kriisi- ja konfliktitilanteissa;

l)

tuki aseellisten konfliktien uhrien kuntouttamiselle ja yhteiskuntaan sopeuttamiselle, mukaan lukien toimenpiteet, joilla vastataan naisten ja lasten erityistarpeisiin;

m)

tuki toimenpiteille, joilla edistetään ja puolustetaan ihmisoikeuksien, perusvapauksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen sekä niitä koskevien kansainvälisten asiakirjojen kunnioittamista;

n)

tuki sosioekonomisille toimenpiteille, joilla edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia käyttää luonnonvaroja sekä luonnonvarojen avointa hallintaa vallitsevissa ja puhkeamaisillaan olevissa kriisitilanteissa, mukaan lukien rauhanrakentaminen;

o)

tuki toimenpiteille, joilla lievitetään äkillisten väestöliikkeiden mahdollisia vaikutuksia, jotka liittyvät poliittiseen tai turvallisuustilanteeseen, mukaan lukien toimenpiteet, joilla vastataan vastaanottavien yhteisöjen tarpeisiin vallitsevissa tai puhkeamaisillaan olevissa kriisitilanteissa, mukaan lukien rauhanrakentaminen;

p)

tuki toimenpiteille, joilla edistetään kansalaisyhteiskunnan kehittymistä ja järjestäytymistä sekä sen osallistumista poliittiseen prosessiin, mukaan lukien toimenpiteet, joilla parannetaan naisten asemaa näissä prosesseissa ja edistetään riippumatonta, moniarvoista ja ammattimaista mediaa;

q)

tuki toimenpiteille, joilla reagoidaan luonnon tai ihmisen aiheuttamiin suuronnettomuuksiin, jotka uhkaavat vakautta, ja kansanterveyteen kohdistuviin uhkiin, jotka liittyvät pandemioihin, tilanteissa, joissa unionin humanitaarista apua ja pelastuspalvelua ei ole saatavilla tai niitä on täydennettävä.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa unioni voi tarjota myös sellaista teknistä apua ja rahoitusapua, joka ei nimenomaisesti kuulu tämän artiklan 2 kohdan soveltamisalan piiriin. Tällainen apu rajoitetaan 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin poikkeuksellisiin avustustoimenpiteisiin, jotka täyttävät kaikki seuraavat ehdot:

a)

ne sekä kuuluvat tämän asetuksen yleiseen soveltamisalaan että ovat 1 artiklan 4 kohdan a alakohdassa esitettyjen erityistavoitteiden mukaisia;

b)

niiden kesto on rajattu 7 artiklan 2 kohdassa säädettyyn ajanjaksoon;

c)

niille voitaisiin tavallisesti myöntää rahoitusta unionin muista ulkoisen avun välineistä tai muista tämän asetuksen osista, mutta koska tilanne edellyttää nopeaa toimintaa, apu olisi pantava täytäntöön vallitsevissa tai puhkeamaisillaan olevissa kriisitilanteissa toteutettavina toimenpiteinä.

4 artikla

Apu konfliktien estämiseen, rauhan rakentamiseen ja kriisivalmiuteen

1.   Unioni antaa teknistä apua ja rahoitusapua 1 artiklan 4 kohdan b alakohdassa määriteltyjen erityistavoitteiden toteuttamiseen. Tällainen apu kattaa tuen toimenpiteille, joilla pyritään kehittämään ja lisäämään unionin ja sen kumppaneiden valmiuksia estää konflikteja, rakentaa rauhaa ja vastata kriisiä edeltäviin ja kriisinjälkeisiin tarpeisiin harjoittamalla tiivistä koordinointia Yhdistyneiden kansakuntien ja muiden kansainvälisten, alueellisten ja osa-alueellisten järjestöjen sekä valtiollisten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa seuraavissa toimissa:

a)

ennakkovaroittamisen edistäminen ja konfliktiriskianalyysit politiikanteossa ja politiikan täytäntöönpanossa;

b)

luottamusta rakentavien toimien, välitystoimien, vuoropuhelun ja sovinnon edistäminen ja niitä koskevien valmiuksien parantaminen tilanteissa, joissa kansanryhmien välille on syntymässä jännitteitä;

c)

siviilialan vakauttamisoperaatioihin osallistumista ja niiden toimintaa koskevien valmiuksien lisääminen;

d)

konfliktien jälkeisen toipumisen sekä katastrofien jälkeisen toipumisen edistäminen, kun on kyse poliittisesta ja turvallisuustilanteesta;

e)

luonnonvarojen käytön rajoittaminen konfliktien rahoittamisessa ja sidosryhmien tukeminen Kimberleyn prosessin sertifiointijärjestelmän kaltaisten aloitteiden noudattamisessa erityisesti luonnonvarojen hyödyntämistä ja niillä käytävää kauppaa koskevien tehokkaiden kansallisten tarkastusten täytäntöönpanon osalta.

2.   Tämän artiklan nojalla

a)

toteutettaviin toimenpiteisiin kuuluvat taitotiedon siirtäminen, tietojen ja parhaiden toimintatapojen vaihtaminen, riskien tai uhkien arviointi, tutkimus ja analyysi, ennakkovaroitusjärjestelmät, koulutus ja palvelujen tarjoaminen;

b)

toteutettavilla toimenpiteillä edistetään rauhanrakentamiskysymyksissä käytävän rakenteellisen vuoropuhelun edelleen kehittämistä;

c)

toteutettaviin toimenpiteisiin voi sisältyä tekninen apu ja rahoitusapu rauhan rakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä koskevien tukitoimien täytäntöönpanolle.

5 artikla

Apu maailmanlaajuisten ja alueiden rajat ylittävien sekä puhkeamaisillaan olevien uhkien torjumiseen

1.   Unioni antaa teknistä apua ja rahoitusapua 1 artiklan 4 kohdan c alakohdassa vahvistettujen erityistavoitteiden toteuttamiseen seuraavilla aloilla:

a)

yleiseen järjestykseen, yksilöiden turvallisuuteen, elintärkeään infrastruktuuriin ja kansanterveyteen kohdistuvat uhat;

b)

kemiallisiin, biologisiin, radiologisiin ja ydinaineisiin ja -tekijöihin liittyvien riskien lieventäminen ja niihin valmistautuminen riippumatta siitä, ovatko ne tahallisia, tahattomia vai luonnon aiheuttamia.

2.   Apu 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille aloille kattaa tuen toimenpiteille, joiden tarkoituksena on

a)

vahvistaa terrorismin, järjestäytyneen rikollisuuden, mukaan lukien tietoverkkorikollisuuden, ja kaikenlaisen laittoman kaupan torjuntaan sekä laittoman kaupan ja kauttakulun tehokkaaseen valvontaan osallistuvien lainvalvonta-, oikeus- ja siviiliviranomaisten valmiuksia;

b)

torjua elintärkeään infrastruktuuriin, johon voi kuulua kansainvälinen henkilö- ja rahtiliikenne, energiansiirto ja -jakelu sekä sähköiset tieto- ja viestintäverkot, kohdistuvia uhkia. Tällaisissa toimenpiteissä on painotettava erityisesti alueiden rajat ylittävää yhteistyötä ja kansainvälisten normien täytäntöönpanoa riskeihin liittyvän tietoisuuden, haavoittuvuusanalyysin, hätätilanteisiin valmistautumisen, hälytysten ja seurausten hallinnan aloilla;

c)

varmistaa riittävä toiminta tilanteissa, joissa kansanterveyteen kohdistuu vakava uhka, esimerkiksi äkillinen epidemia, jolla voi olla maiden rajat ylittäviä vaikutuksia;

d)

torjua ilmastonmuutoksen sellaisia maailmanlaajuisia ja alueiden rajat ylittäviä vaikutuksia, jotka saattavat horjuttaa rauhaa ja turvallisuutta.

3.   Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden osalta

a)

etusijalle asetetaan alueiden rajat ylittävä yhteistyö, johon osallistuu vähintään kaksi sellaista kolmatta maata, jotka ovat osoittaneet selvää poliittista tahtoa ilmaantuvien ongelmien ratkaisemiseksi. Yhteistyötä terrorismin torjumiseksi voidaan tehdä myös yksittäisten maiden ja alueiden sekä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa;

b)

on painotettava erityisesti hyvää hallintotapaa ja toimenpiteiden on oltava kansainvälisen oikeuden mukaisia;

c)

terrorismin torjumiseen osallistuville viranomaisille myönnettävässä avussa etusijalle asetetaan sellaisten toimenpiteiden tukeminen, jotka koskevat terrorisminvastaisen lainsäädännön laatimista ja vahvistamista, rahoitus-, tulli- ja maahanmuuttolainsäädännön täytäntöönpanoa ja soveltamista, tiukimpien kansainvälisten normien ja kansainvälisen oikeuden mukaisten lainvalvontamenettelyjen kehittämistä, demokraattisten ja institutionaalisten valvontamekanismien vahvistamista ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisemistä;

d)

huumeiden muodostamaan ongelmaan liittyvässä avussa kiinnitetään asianmukaista huomiota kansainväliseen yhteistyöhön, jonka tarkoituksena on edistää kysynnän, tuotannon ja haittojen vähentämiseen liittyviä parhaita toimintatapoja.

4.   Apu 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuille aloille kattaa tuen toimenpiteille, joiden tarkoituksena on

a)

edistää siviilitutkimusta vaihtoehtona puolustusalan tutkimukselle;

b)

parantaa turvallisuuskäytäntöjä siviilikäytössä olevissa tiloissa, joissa säilytetään tai käsitellään arkaluonteisia kemiallisia, biologisia, radiologisia ja ydinaineita ja -tekijöitä osana siviilitutkimusohjelmia;

c)

tukea unionin yhteistyöpolitiikkojen ja niiden tavoitteiden puitteissa sellaisen siviili-infrastruktuurin luomista ja siihen liittyvän siviilitutkimuksen käynnistämistä, joita tarvitaan aseisiin liittyvien laitosten ja kohteiden purkamiseksi, saneeraamiseksi tai muuntamiseksi silloin, kun ilmoitetaan, että ne eivät enää ole osa jotakin puolustusalan ohjelmaa;

d)

vahvistaa niiden toimivaltaisten siviiliviranomaisten valmiuksia, jotka osallistuvat kemiallisten, biologisten, radiologisten ja ydinaineiden ja -tekijöiden laittoman kaupan tehokkaan valvonnan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon (mukaan lukien niiden tuotantoon tai toimittamiseen käytettävä laitteisto);

e)

kehittää kaksikäyttötuotteiden tehokkaan vientivalvonnan käyttöönoton ja täytäntöönpanon edellyttämiä oikeudellisia puitteita ja institutionaalisia valmiuksia, mukaan lukien alueelliset yhteistyötoimet;

f)

kehittää tehokasta siviilipuolen katastrofivalmiutta, valmiussuunnittelua, kriisitoimintaa ja puhdistusvalmiuksia.

III OSASTO

OHJELMASUUNNITTELU JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

6 artikla

Yleiset puitteet

Unionin apu pannaan täytäntöön asetuksen (EU) N:o 236/2014 mukaisesti ja:

a)

jäljempänä 7 artiklassa tarkoitettujen poikkeuksellisten avustustoimenpiteiden ja siirtymävaiheen ohjelmien avulla;

b)

jäljempänä 8 artiklassa tarkoitettujen temaattisten strategia-asiakirjojen sekä suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien avulla;

c)

vuotuisten toimintaohjelmien, yksittäisten toimenpiteiden ja erityistoimenpiteiden avulla;

d)

tukitoimenpiteiden avulla.

7 artikla

Poikkeukselliset avustustoimenpiteet ja siirtymävaiheen ohjelmat

1.   Edellä olevan 3 artiklan nojalla myönnettävä unionin apu toteutetaan poikkeuksellisten avustustoimenpiteiden ja siirtymävaiheen ohjelmien avulla.

2.   Edellä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa komissio voi toteuttaa poikkeuksellisia avustustoimenpiteitä, jotka täyttävät 3 artiklan 3 kohdassa vahvistetut ehdot. Tällaisen poikkeuksellisen avustustoimenpiteen kesto voi olla enintään 18 kuukautta, ja sitä voidaan pidentää kahdesti enintään kuudella kuukaudella siten, että yhteenlaskettu enimmäiskesto on 30 kuukautta, jos toimenpiteen toteuttamisessa ilmenee objektiivisia ja odottamattomia esteitä ja edellyttäen, että toimenpiteen rahoitusta ei lisätä.

Pitkittyneissä kriiseissä ja konflikteissa komissio voi toteuttaa toisen poikkeuksellisen avustustoimenpiteen, jonka kesto voi olla enintään 18 kuukautta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ja toisessa alakohdassa tarkoitetun poikkeuksellisen avustustoimenpiteen yhteenlaskettu kesto voi olla yhteensä enintään 36 kuukautta.

3.   Jos poikkeuksellisen avustustoimenpiteen kustannukset ylittävät 20 000 000 euroa, se hyväksytään asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.

4.   Ennen kustannuksiltaan enintään 20 000 000 euron poikkeuksellisen avustustoimenpiteen hyväksymistä tai jatkamista komissio toimittaa neuvostolle tiedot toimenpiteen luonteesta, tavoitteista ja suunnitellusta rahoituksen määrästä. Komissio ilmoittaa neuvostolle ennakkoon myös merkittävistä muutoksista, joita se aikoo tehdä jo hyväksyttyihin poikkeuksellisiin avustustoimenpiteisiin. Unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden varmistamiseksi komissio ottaa tällaisia toimenpiteitä suunnitellessaan ja toteuttaessaan huomioon neuvoston poliittisen lähestymistavan asiaan.

5.   Mahdollisimman pian poikkeuksellisen avustustoimenpiteen hyväksymisen jälkeen ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa sen hyväksymisestä komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yleisesityksen hyväksytyn toimenpiteen luonteesta, siihen liittyvistä olosuhteista ja sen perusteluista, mukaan lukien toimenpiteen täydentävyys meneillään olevien ja suunniteltujen unionin toimien kanssa.

6.   Komissio voi hyväksyä asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti siirtymävaiheen ohjelmia luodakseen tai palauttaakseen olosuhteet, jotka ovat välttämättömiä unionin ulkoisten yhteistyöpolitiikkojen panemiseksi tehokkaasti täytäntöön.

Siirtymävaiheen ohjelmat perustuvat poikkeuksellisiin avustustoimenpiteisiin.

7.   Komissio tiedottaa Euroopan parlamentille asianmukaisesti ja hyvissä ajoin 3 artiklan nojalla myönnettävän unionin avun suunnittelusta ja täytäntöönpanosta, mukaan lukien suunnitellusta rahoituksen määrästä, ja ilmoittaa Euroopan parlamentille myös tehdessään kyseiseen apuun merkittäviä muutoksia tai jatkaessaan sen voimassaoloa.

8 artikla

Temaattiset strategia-asiakirjat sekä suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat

1.   Temaattiset strategia-asiakirjat muodostavat yleisen perustan 4 ja 5 artiklassa tarkoitetun avun täytäntöönpanolle. Temaattiset strategia-asiakirjat muodostavat unionin ja asianomaisen kumppanimaan tai -alueen välisen yhteistyön kehyksen.

2.   Temaattisten strategia-asiakirjojen valmistelussa ja täytäntöönpanossa noudatetaan avun tuloksellisuutta koskevia periaatteita, kuten kumppanuutta, koordinointia ja soveltuvin osin yhdenmukaistamista. Temaattisten strategia-asiakirjojen on näin ollen oltava johdonmukaisia unionin muiden ulkoisen avun välineiden puitteissa hyväksyttyjen ohjelma-asiakirjojen kanssa, ja niiden välistä päällekkäisyyttä on vältettävä.

Temaattisten strategia-asiakirjojen on periaatteessa perustuttava unionin tai, tapauksen mukaan, kyseisten jäsenvaltioiden vuoropuheluun asianomaisten kumppanimaiden tai -alueiden kanssa, kansalaisyhteiskunnan sekä alue- ja paikallisviranomaisten edustajat mukaan lukien, sen varmistamiseksi, että asianomaiset maat tai alueet ottavat riittävän vastuun ohjelmasuunnittelusta.

Unioni ja jäsenvaltiot kuulevat toisiaan ohjelmasuunnittelun varhaisessa vaiheessa parantaakseen yhteistyötoimiensa johdonmukaisuutta ja täydentävyyttä.

3.   Temaattisiin strategia-asiakirjoihin liitetään suuntaa-antava monivuotinen ohjelma, jossa esitetään yhteenveto unionin rahoituskohteiksi valituista painopistealoista sekä unionin avun erityistavoitteet, toivotut tulokset, tulosindikaattorit ja aikataulu.

Suuntaa-antavissa monivuotisissa ohjelmissa määritellään kunkin siihen sisältyvän ohjelman alustavat määrärahat asianomaisten kumppanimaiden tai -alueiden tarpeet ja erityisongelmat huomioon ottaen. Määrärahoille voidaan tarvittaessa ilmoittaa vähimmäis- ja enimmäismäärä.

4.   Komissio hyväksyy temaattiset strategia-asiakirjat sekä suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti. Kyseistä menettelyä sovelletaan myös huomattaviin tarkistuksiin, joiden vaikutuksesta temaattiset strategia-asiakirjat tai suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat muuttuvat merkittävästi.

5.   Asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä ei sovelleta temaattisten strategia-asiakirjojen sekä suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien vähäisiin muutoksiin tai teknisiin mukautuksiin, joiden nojalla varoja kohdennetaan uudelleen kullekin painopistealalle osoitettujen alustavien määrärahojen puitteissa tai alustavia määrärahoja lisätään tai vähennetään enintään 20 prosentilla ja korkeintaan 10 000 000 eurolla, edellyttäen, että nämä muutokset tai tekniset mukautukset eivät vaikuta kyseisissä asiakirjoissa määriteltyihin painopistealoihin ja tavoitteisiin.

Tällaisessa tapauksessa mukautuksista ilmoitetaan Euroopan parlamentille ja 11 artiklassa tarkoitetussa komiteassa oleville jäsenvaltioiden edustajille viipymättä.

6.   Asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka edellyttävät unionilta nopeaa toimintaa, komissio voi muuttaa temaattisia strategia-asiakirjoja sekä suuntaa-antavia monivuotisia ohjelmia noudattaen asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

7.   Kaikessa asetuksen (EU) N:o 236/2014 17 artiklassa tarkoitetun välikertomuksen julkaisemisen jälkeisessä ohjelmasuunnittelussa tai ohjelmien uudelleentarkastelussa on otettava huomioon kyseisessä kertomuksessa esitetyt tulokset, havainnot ja päätelmät.

9 artikla

Kansalaisyhteiskunta

Tämän asetuksen nojalla toteutettavien toimenpiteiden valmistelu, ohjelmasuunnittelu, täytäntöönpano ja seuranta toteutetaan mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa kansalaisyhteiskuntaa kuullen.

10 artikla

Ihmisoikeudet

1.   Komissio huolehtii siitä, että tämän asetuksen nojalla toteutetut terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevat toimenpiteet ovat kansainvälisen oikeuden, mukaan lukien kansainvälisen humanitaarisen oikeuden, mukaisia.

2.   Komissio kehittää ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman mukaisesti operatiivista ohjausta sen varmistamiseksi, että ihmisoikeudet otetaan huomioon 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa, erityisesti siltä osin kuin on kyse kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun estämisestä ja asianmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten noudattamisesta, mukaan lukien syyttömyysolettama, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeus puolustukseen. Myös tietoverkkoturvallisuuteen ja tietoverkkorikollisuuden torjuntaan liittyviin toimiin on sisällyttävä selkeä ihmisoikeusnäkökohta.

3.   Komissio valvoo huolellisesti 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanoa varmistaakseen, että ihmisoikeusvelvoitteita noudatetaan. Komissio esittää tätä koskevia tietoja säännöllisissä kertomuksissaan.

IV OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

11 artikla

Komiteamenettely

Komissiota avustaa komitea, jäljempänä ”vakauden ja rauhan välineen komitea”. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

12 artikla

Euroopan ulkosuhdehallinto

Tätä asetusta sovelletaan päätöksen 2010/427/EU ja erityisesti sen 9 artiklan mukaisesti.

13 artikla

Rahoituspuitteet

1.   Tämän asetuksen täytäntöönpanoon tarkoitetut rahoituspuitteet kaudelle 2014–2020 ovat 2 338 719 000 euroa.

2.   Euroopan parlamentti ja neuvosto myöntävät vuotuiset määrärahat monivuotisen rahoituskehyksen rajoissa.

3.   Kaudella 2014–2020

a)

vähintään 70 prosenttiyksikköä rahoituspuitteista osoitetaan 3 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin; ja

b)

yhdeksän prosenttiyksikköä rahoituspuitteista osoitetaan 4 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014 ja 31 päivään joulukuuta 2020.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä maaliskuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS


(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 11. maaliskuuta 2014.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1717/2006, annettu 15 päivänä marraskuuta 2006, vakautusvälineen perustamisesta (EUVL L 327, 24.11.2006, s. 1).

(3)  Neuvoston päätös 2010/427/EU, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, unionin ulkoisen toiminnan välineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä (katso tämän virallisen lehden sivu 11).

(6)  EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

(7)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(8)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/96, annettu 20 päivänä kesäkuuta 1996, humanitaarisesta avusta (EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1313/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, unionin pelastuspalvelumekanismista (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924).


Euroopan komission lausuma Euroopan parlamentin kanssa käytävästä strategisesta vuoropuhelusta (1)

Euroopan komissio käy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan perusteella Euroopan parlamentin kanssa strategista vuoropuhelua ennen vakauden ja rauhan edistämisvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 230/2014 mukaisen ohjelmasuunnittelun aloittamista ja kuultuaan tarvittaessa ensimmäisen kerran asianomaisia tuensaajia. Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille saatavilla olevat ohjelmasuunnitteluun liittyvät asiakirjat, joissa määritetään alustavat määrärahat maittain/alueittain, ja maata/aluetta koskevat ensisijaiset tavoitteet, mahdolliset tulokset ja alustavat määrärahat jaoteltuina maantieteellisten ohjelmien ensisijaisille tavoitteille sekä tuen yksityiskohtaiset säännöt (2). Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille saatavilla olevat ohjelmasuunnitteluun liittyvät asiakirjat, joissa määritetään ensisijaiset aihealueet, mahdolliset tulokset, tuen yksityiskohtaiset säännöt (2) sekä kyseisille ensisijaisille aihealueille aihekohtaisissa ohjelmissa osoitetut määrärahat. Euroopan komissio ottaa huomioon Euroopan parlamentin asiasta esittämän kannan.

Euroopan komissio käy strategista vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa laatiessaan väliarviointia ja ennen ohjelma-asiakirjojen merkittäviä tarkistuksia tämän asetuksen voimassaoloaikana.

Euroopan komissio selittää Euroopan parlamentin pyynnöstä, missä määrin parlamentin huomautukset on otettu huomioon ohjelma-asiakirjoissa ja muissa strategisen vuoropuhelun seurantatoimissa.


(1)  Euroopan komissiota edustaa asiasta vastaava komission jäsen.

(2)  Tarvittaessa.


15.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/11


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 231/2014,

annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014,

liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 212 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Komissio on 29 päivänä kesäkuuta 2011 antamassaan tiedonannossa ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” vahvistanut kehyksen unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineille, liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA II) mukaan lukien.

(2)

Koska neuvoston asetuksen (EY) N:o 1085/2006 (4) voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2013, ulkoisen avun suunnittelua ja toimittamista koskevaa sääntelykehyksen voimassaoloa olisi jatkettava kaudella 2014–2020, jotta unionin ulkoista toimintaa voidaan tehostaa. Unionin laajentumispolitiikkaa olisi edelleen tuettava erityisellä ulkoisen toiminnan rahoitusvälineellä. Tämän vuoksi olisi perustettava liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA II).

(3)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaan unionin jäsenyyttä voi hakea jokainen Euroopan valtio, joka noudattaa ihmisarvon kunnioittamisen, vapauden, demokratian, tasa-arvon, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet mukaan luettuina, kunnioittamisen periaatteita. Unionin jäsenyyttä hakeneesta Euroopan valtiosta voi tulla jäsen vain silloin, kun sen on vahvistettu täyttävän Eurooppa-neuvoston Kööpenhaminan kokouksessa kesäkuussa 1993 vahvistetut liittymisperusteet, jäljempänä ”Kööpenhaminan perusteet”, ja liittyminen tapahtuu siten, että unioni pystyy integroimaan uuden jäsenvaltion. Nämä liittymisperusteet liittyvät demokratian turvaavien instituutioiden vakauteen, oikeusvaltioperiaatteeseen, ihmisoikeuksiin, vähemmistöjen kunnioittamiseen ja suojeluun, toimivan markkinatalouden olemassaoloon sekä kykyyn selviytyä unionissa kilpailupaineiden ja markkinavoimien olosuhteissa sekä valmiuteen omaksua perussopimuksista johtuvien oikeuksien lisäksi myös niistä johtuvat velvollisuudet, joihin kuuluu myös poliittisen unionin sekä talous- ja rahaliiton tavoitteiden noudattaminen.

(4)

Sitoumusten vahvistamiseen, ehdollisuuteen ja tiedottamiseen perustuva laajentumisstrategia yhdistettynä unionin kykyyn integroida uusia jäseniä luo edelleen perustan uudelle laajentumista koskevalle yksimielisyydelle. Liittymisprosessi perustuu objektiivisiin arviointiperusteisiin ja kaikkien hakijoiden tasapuolisen kohtelun periaatteen soveltamiseen siten, että kutakin arvioidaan omien ansioidensa perusteella. Liittymisen eteneminen riippuu siitä, miten kukin hakija kunnioittaa unionin arvoja, ja hakijan valmiudesta toteuttaa tarvittavat uudistukset, joilla sen poliittinen, institutionaalinen, oikeudellinen, hallinnollinen ja taloudellinen järjestelmä saatetaan vastaamaan unionin sääntöjä, normeja, politiikkoja ja menettelytapoja.

(5)

Laajentumisprosessilla vahvistetaan rauhaa, demokratiaa ja vakautta Euroopassa, ja se antaa unionille paremman lähtökohdan vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin. Laajentumisprosessin muutosvoima käynnistää laajentumisessa mukana olevissa maissa kauaskantoisia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, jotka hyödyttävät myös koko unionia.

(6)

Eurooppa-neuvosto on myöntänyt ehdokasmaan aseman Islannille, Montenegrolle, entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle, Turkille ja Serbialle. Se on myös vahvistanut Länsi-Balkanin maiden eurooppalaiset näkymät. Tällaiset unioniin lähentyvät maat, joille ei ole myönnetty ehdokasmaan asemaa, voidaan tässä asetuksessa katsoa siinä tarkoitetuiksi mahdollisiksi ehdokasmaiksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiden maiden asemaa koskevia Eurooppa-neuvoston tai neuvoston kantoja tai niiden tulevia päätöksiä. Tämän asetuksen mukaista rahoitustukea olisi myönnettävä kaikille liitteessä I luetelluille edunsaajille.

(7)

Tämän asetuksen mukaista tukea olisi annettava Eurooppa-neuvoston ja neuvoston määrittelemän laajentumispolitiikan viitekehyksen mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon komission vuosittaiseen laajentumispakettiin sisältyvä laajentumisstrategiaa koskeva tiedonanto ja edistymiskertomukset sekä Euroopan parlamentin asiaan liittyvät päätöslauselmat. Tukea olisi annettava myös unionin ja liitteessä I lueteltujen edunsaajien välillä tehtyjen sopimusten sekä Eurooppa-kumppanuuksien ja liittymiskumppanuuksien mukaisesti. Tuki olisi keskitettävä pääasiassa muutamalle politiikan alalle, jotka auttavat liitteessä I lueteltuja edunsaajia vahvistamaan demokraattisia instituutioita ja oikeusvaltioperiaatteen soveltamista, uudistamaan oikeuslaitosta ja julkishallintoa, kunnioittamaan perusoikeuksia sekä edistämään sukupuolten tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta, sosiaalista osallisuutta ja syrjimättömyyttä. Sillä olisi edelleen tuettava edunsaajien pyrkimyksiä edistää alueellista, alueiden välistä ja rajatylittävää yhteistyötä sekä alueellista kehitystä muun muassa unionin makroaluestrategioiden täytäntöönpanolla. Tuella olisi myös edistettävä edunsaajien taloudellista ja sosiaalista kehitystä, joka tähtää älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun, ja se olisi kohdistettava erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotta voidaan saavuttaa älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet ja saattaa maat vähitellen vastaamaan Kööpenhaminan arviointiperusteita. Rahoitustuen ja liittymistä valmistelevan strategian täytäntöönpanon yleisen edistymisen välistä johdonmukaisuutta olisi parannettava.

(8)

Laajentumispolitiikan viitekehyksen muutosten tai liitteessä I lueteltuja edunsaajia koskevien merkittävien muutosten huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä II lueteltujen aihekohtaisten painopistealojen mukauttamista ja ajantasaistamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(9)

Oikeusvaltioperiaatteen soveltamisen lujittaminen, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta mukaan luettuna, ja hyvä hallintotapa, myös julkishallinnon uudistaminen, ovat edelleen useimpien liitteessä I lueteltujen edunsaajien keskeisiä haasteita ja hyvin tärkeitä, jotta nämä edunsaajat voivat lähentyä unionia ja täyttää myöhemmin täysin unionin jäsenyyden velvoitteet. Ottaen huomioon näillä aloilla toteutettavien uudistusten pitkäaikainen luonne ja tarve saada tuloksia, tämän asetuksen mukaisella rahoitustuella olisi vastattava liitteessä I luetelluille edunsaajille asetettuihin vaatimuksiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

(10)

Liitteessä I lueteltujen edunsaajien on oltava valmiita vastaamaan paremmin kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen kaltaisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin ja toimimaan unionin pyrkimysten mukaisesti näiden kysymysten ratkaisemiseksi. Tämän asetuksen mukaisella unionin tuella olisi myös myötävaikutettava siihen, että saavutetaan tavoite, jonka mukaan ilmastotoimien osuus korotetaan vähintään 20 prosenttiin unionin talousarviosta.

(11)

Unionin olisi myös annettava jäsenvaltioille karttuneeseen kokemukseen perustuen tukea kaikkien liitteessä I lueteltujen edunsaajien liittymiseen tähtääviin valmisteluihin. Tässä yhteistyössä olisi keskityttävä erityisesti jäsenvaltioiden uudistusprosessissa saamien kokemusten jakamiseen.

(12)

Komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava antamansa tuen koordinointi, johdonmukaisuus ja keskinäinen täydentävyys erityisesti säännöllisillä neuvotteluilla ja tietojenvaihdolla tukiprosessin eri vaiheissa. Olisi myös toteutettava tarvittavat toimenpiteet koordinoinnin ja täydentävyyden parantamiseksi, myös kuulemalla säännöllisesti muita avunantajia. Kansalaisyhteiskunnan asemaa olisi tehostettava sekä valtiovallan elinten toteuttamien ohjelmien puitteissa että unionin suoran tuen vastaanottajana.

(13)

Toiminnan painopisteet, joilla pyritään saavuttamaan tämän asetuksen mukaista tukea saavien politiikan alojen tavoitteet, olisi määriteltävä suuntaa-antavissa strategia-asiakirjoissa, jotka komissio laatii unionin monivuotisen rahoituskehyksen voimassaolon ajaksi kaudelle 2014–2020 yhteistyössä liitteessä I lueteltujen edunsaajien kanssa niiden erityistarpeiden ja liittymisohjelmien pohjalta tässä asetuksessa määriteltyjen yleis- ja erityistavoitteiden mukaisesti ja ottaen asiaankuuluvat kansalliset strategiat asianmukaisesti huomioon. Strategia-asiakirjoissa olisi myös määritettävä tuettavat politiikan alat ja esitettävä unionin varojen ohjeellinen jakautuminen politiikan aloille vuositasolla eriteltynä, mukaan lukien arvio ilmastoon liittyvistä menoista. Tämä ei kuitenkaan rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston oikeuksia. Tukivälineen olisi oltava riittävän joustava, jotta voidaan vastata äkillisiin tarpeisiin ja kannustaa suoritustason parantamiseen. Strategia-asiakirjoissa olisi varmistettava johdonmukaisuus ja yhtenäisyys liitteessä I lueteltujen edunsaajien kansallisiin talousarvioihin perustuvien toimenpiteiden kanssa ja otettava huomioon muiden tuenantajien myöntämä tuki. Jotta voidaan ottaa huomioon sisäinen ja ulkoinen kehitys, strategia-asiakirjoja olisi tarkasteltava uudelleen ja tarkistettava tarpeen mukaan.

(14)

On unionin edun mukaista avustaa liitteessä I lueteltuja edunsaajia näiden pyrkiessä uudistuksiin tavoitteenaan unionin jäsenyys. Tuen hallinnoinnissa olisi voimakkaasti keskityttävä tuloksiin ja kannustimien luomiseen niille, jotka osoittavat sitoutuneensa uudistuksiin panemalla tehokkaasti täytäntöön liittymistä valmistelevan tuen ja edistymällä jäsenyysvaatimusten täyttämisessä.

(15)

Tuen myöntämisessä olisi edelleen hyödynnettävä rakenteita ja välineitä, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi liittymistä valmistelevassa prosessissa. Siirtyminen komission suorittamasta liittymistä valmistelevien varojen suorasta hallinnoinnista liitteessä I lueteltujen edunsaajien toteuttamaan välilliseen hallinnointiin olisi toteutettava asteittain ja kunkin liitteessä luetellun edunsaajan valmiuksien mukaisesti. Osallistuvan demokratian periaatteen mukaisesti komission olisi kannustettava kunkin liitteessä I luetellun edunsaajan suorittamaa parlamentaarista valvontaa, joka kohdistuu asianomaiselle tuensaajalle myönnettyyn tukeen.

(16)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tämä täytäntöönpanovalta koskee strategia-asiakirjoja, ohjelmasuunnitteluasiakirjoja ja erityisiä sääntöjä, joilla vahvistetaan tällaiset yhdenmukaiset edellytykset, ja sitä olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti. Ottaen huomioon näiden täytäntöönpanosäädösten luonne, erityisesti niiden politiikkaa ohjaava luonne ja taloudelliset vaikutukset, niiden hyväksymiseen olisi periaatteessa sovellettava tarkastelumenettelyä, lukuun ottamatta taloudellisilta vaikutuksiltaan vähäisiä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Vahvistettaessa yhdenmukaiset edellytykset tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi olisi otettava huomioon aiemman liittymistä valmistelevan tuen hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta saadut kokemukset. Näitä yhdenmukaisia edellytyksiä olisi muutettava tilanteen niin vaatiessa.

(17)

Tällä asetuksella perustetulla komitealla olisi oltava toimivalta myös asetuksen (EY) N:o 1085/2006 mukaisten säädösten ja sitoumusten sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 389/2006 (6) 3 artiklan täytäntöönpanon osalta.

(18)

Tällä asetuksella vahvistetaan sen koko soveltamiskauden ajaksi rahoituspuitteet, jotka ovat talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (7) 17 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston ensisijaisena rahoitusohjeena vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(19)

Unionin olisi pyrittävä hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti optimoidakseen ulkoisen toimintansa vaikutukset. Tähän olisi päästävä unionin ulkoisen toiminnan välineiden keskinäisellä johdonmukaisuudella ja täydentävyydellä sekä luomalla yhteisvaikutuksia IPA II:n, muiden unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden ja unionin muiden politiikkojen välillä. Tällä tavoin näihin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineisiin perustuvat ohjelmat vahvistaisivat edelleen toinen toisiaan.

(20)

Unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevat yhteiset säännöt ja menettelyt on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 236/2014 (8).

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(22)

On asianmukaista varmistaa sujuva ja keskeytymätön siirtymä asetuksella (EY) N:o 1085/2006 perustetun liittymistä valmistelevan välineen (IPA) ja IPA II:n välillä ja yhdenmukaistaa tämän asetuksen voimassaoloaika neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (9) soveltamisajan kanssa. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen 31 päivään joulukuuta 2020,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Yleinen tavoite

Liittymistä valmistelevalla, kautta 2014–2020 koskevalla tukivälineellä, jäljempänä ”IPA II”, tuetaan liitteessä I lueteltuja edunsaajia niiden hyväksyessä ja toteuttaessa unioniin liittymistä varten poliittisia, institutionaalisia, oikeudellisia, hallinnollisia, sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia, jotka ovat tarpeen, jotta kyseiset edunsaajat voivat noudattaa unionin arvoja ja mukautua asteittain unionin sääntöihin, normeihin, politiikkoihin ja menettelytapoihin.

Tällaisen tuen avulla IPA II edistää liitteessä I lueteltujen edunsaajien vakautta, turvallisuutta ja vaurautta.

2 artikla

Erityistavoitteet

1.   Tämän asetuksen mukaisella tuella on pyrittävä saavuttamaan seuraavat erityistavoitteet kunkin liitteessä I luetellun edunsaajan tarpeet ja yksilölliset liittymisohjelmat huomioon ottaen:

a)

poliittisten uudistusten tukeminen muun muassa seuraavin keinoin:

i)

demokratian ja demokraattisten instituutioiden, myös riippumattoman ja tehokkaan oikeuslaitoksen, ja oikeusvaltioperiaatteen, myös sen täytäntöönpanon, lujittaminen;

ii)

ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistäminen ja suojelu, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden, muun muassa homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten ja interseksuaalisten ihmisten, oikeuksien entistä parempi kunnioittaminen, sukupuolten tasa-arvon edistäminen, syrjimättömyys ja suvaitsevaisuus ja tiedotusvälineiden vapaus sekä kulttuurien monimuotoisuuden kunnioittaminen;

iii)

alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet;

iv)

sovinnon, rauhan rakentamisen ja luottamusta lisäävien toimenpiteiden edistäminen;

v)

korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta;

vi)

julkishallinnon ja hyvän hallintotavan lujittaminen kaikilla tasoilla;

vii)

valmiuksien kehittämistoimenpiteet, joilla parannetaan lainvalvontaa, rajaturvallisuutta ja muuttoliikepolitiikan täytäntöönpanoa, muuttovirtojen hallinta mukaan lukien;

viii)

kansalaisyhteiskunnan kehittäminen;

ix)

sosiaalisen vuoropuhelun parantaminen ja työmarkkinaosapuolten valmiuksien parantaminen;

b)

taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen kehityksen tukeminen älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun aikaansaamiseksi muun muassa seuraavin keinoin:

i)

unionin normien saavuttaminen talouden, toimiva markkinatalous mukaan luettuna, sekä finanssipolitiikan ja talouden ohjauksen ja hallinnan osalta;

ii)

taloudelliset uudistukset, joita tarvitaan selviytymiseksi unionissa kilpailupaineiden ja markkinavoimien olosuhteissa, samalla kun edistetään sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden saavuttamista;

iii)

työllisyyden ja työvoiman liikkuvuuden sekä laadukkaiden työpaikkojen luomisen edistäminen ja inhimillisen pääoman kehittäminen;

iv)

erityisesti vähemmistöjen ja heikossa asemassa olevien väestöryhmien, muun muassa vammaisten, pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden, sosiaalisen ja taloudellisen osallistamisen edistäminen;

v)

osallistavan ja integroidun koulutusjärjestelmän edistäminen sekä kulttuuriperinnön säilyttäminen ja entisöinti;

vi)

aineellisen pääoman kehittäminen, mukaan lukien infrastruktuurin parantaminen, sekä yhteyksien parantaminen unioniin ja alueellisiin verkkoihin;

vii)

tutkimukseen, teknologiseen kehittämiseen ja innovointiin liittyvien valmiuksien vahvistaminen;

c)

liitteessä I lueteltujen edunsaajien valmiuksien parantaminen kaikilla tasoilla, jotta ne voivat täyttää unionin jäsenyysvelvoitteet tukemalla lainsäädännön asteittaista mukauttamista unionin säännöstöön ja tämän säännöstön käyttöönottoa, täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa, mukaan lukien valmistautuminen unionin rakennerahastojen, koheesiorahaston sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston hallinnointiin;

d)

sellaisen alueellisen yhdentymisen ja alueellisen yhteistyön tehostaminen, jossa ovat mukana liitteessä I luetellut edunsaajat, jäsenvaltiot sekä soveltuvin osin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 232/2014 (10) soveltamisalaan kuuluvia kolmansia maita.

2.   Edellä 1 kohdassa esitettyjen erityistavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä seurataan ja arvioidaan ennalta määriteltyjen, selkeiden, avoimien ja tarvittaessa maakohtaisten ja mitattavissa olevien indikaattorien pohjalta, jotka koskevat muun muassa seuraavia:

a)

edistyminen demokratian lujittamisen, oikeusvaltioperiaatteen ja riippumattoman ja tehokkaan oikeusjärjestelmän, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen, mukaan lukien vähemmistöihin ja heikossa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien henkilöiden oikeudet, sukupuolten tasa-arvon ja naisten oikeuksien, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan sekä sovinnon, hyvien naapuruussuhteiden ja pakolaisten paluun aloilla ja erityisesti näitä aloja koskevien tulosten osoittamisessa;

b)

edistyminen sosioekonomisissa ja finanssipoliittisissa uudistuksissa puuttumalla rakenteelliseen ja makrotalouden epätasapainoon; sosiaalisten ja taloudellisten kehitysstrategioiden vakaus ja tuloksellisuus, edistyminen älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun saavuttamisessa sekä osallistavan ja integroidun koulutuksen, laadukkaan ammatillisen koulutuksen ja työllisyyden edistäminen, mukaan lukien IPA II:n tukemin julkisin investoinnein, sekä edistyminen suotuisan liiketoimintaympäristön luomisessa;

c)

edistyminen lainsäädännön mukauttamisessa unionin säännöstöön, mukaan lukien säännöstön täytäntöönpanossa saavutettujen tulosten osoittaminen; edistyminen unionin jäsenyyden edellyttämissä institutionaalisissa uudistuksissa, joihin kuuluu myös siirtyminen tämän asetuksen mukaisen tuen välilliseen hallinnointiin;

d)

edistyminen hyvän hallinnon sekä hallinnollisten ja institutionaalisten valmiuksien ja vastaanottokyvyn luomisessa ja vahvistamisessa kaikilla tasoilla, mukaan lukien unionin säännöstöön liittyvän lainsäädännön hyväksymiseen ja täytäntöönpanoon tarvittavat henkilöresurssit;

e)

alueellista yhteistyötä koskevat aloitteet ja kauppavirtojen kehitys.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja indikaattoreita on käytettävä tarpeen mukaan suoritustason seurantaan, arviointiin ja uudelleentarkasteluun. Jäljempänä 4 artiklassa tarkoitetut komission vuosikertomukset ovat lähtökohtana arvioitaessa IPA II -tuen tuloksia. Asiaankuuluvat suoritusindikaattorit määritellään ja sisällytetään 6 ja 7 artiklassa tarkoitettuihin strategia-asiakirjoihin ja ohjelmiin, ja ne määritetään siten, että edistymistä on mahdollista arvioida objektiivisesti ajallisesti ja tarvittaessa eri ohjelmien osalta.

3 artikla

Politiikan alat

1.   Tämän asetuksen mukaista tukea myönnetään pääasiassa seuraaville politiikan aloille:

a)

unionin jäsenyyteen valmistauduttaessa toteutettavat uudistukset ja niihin liittyvä instituutioiden ja valmiuksien kehittäminen;

b)

sosioekonominen ja alueellinen kehitys;

c)

työllisyys, sosiaalipolitiikka, koulutus, sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja henkilöresurssien kehittäminen;

d)

maatalous ja maaseudun kehittäminen;

e)

alueellinen yhteistyö.

2.   Kaikille tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille politiikan aloille myönnetyllä tuella tuetaan liitteessä I lueteltuja edunsaajia 1 ja 2 artiklassa asetettujen yleis- ja erityistavoitteiden saavuttamisessa erityisesti politiikan uudistusten, lainsäädännön lähentämisen, valmiuksien kehittämisen ja investointien avulla.

Erityistä huomiota kiinnitetään tarpeen mukaan hyvään hallintoon, oikeusvaltioon sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan.

3.   Edellä 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitetuille politiikan aloille myönnetty tuki voi sisältää rahoitusta sen tyyppisille toimille, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1301/2013 (11), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1300/2013 (12), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1304/2013 (13), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1299/2013 (14) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 (15).

4.   Edellä 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetulle politiikan aloille annettavalla tuella voidaan rahoittaa erityisesti useita maita koskevia tai monialaisia toimia sekä valtioiden rajat ylittäviä, valtioiden välisiä ja alueiden välisiä yhteistyötoimia.

4 artikla

Tuen puitteet

1.   Tämän asetuksen mukaista tukea annetaan Eurooppa-neuvoston ja neuvoston määrittelemän laajentumispolitiikan viitekehyksen mukaisesti ja siinä otetaan asianmukaisesti huomioon komission vuosittaiseen laajentumispakettiin sisältyvä laajentumisstrategiaa koskeva tiedonanto ja edistymiskertomukset sekä Euroopan parlamentin asiaan liittyvät päätöslauselmat. Komissio varmistaa tuen ja laajentumispolitiikan viitekehyksen välisen johdonmukaisuuden.

2.   Tuki kohdistetaan ja mukautetaan liitteessä I lueteltujen edunsaajien erityistilanteeseen ottamalla huomioon jäsenyysvaatimusten täyttämisen edellyttämät lisätoimet ja asianomaisten edunsaajien valmiudet. Tuen laajuus ja intensiteetti eriytetään tarpeiden, uudistuksiin sitoutumisen ja näiden uudistusten täytäntöönpanossa edistymisen mukaan. Tuki suunnataan pääosin liitteessä I lueteltujen edunsaajien avustamiseen niiden suunnitellessa ja pannessa täytäntöön alakohtaisia uudistuksia. Alakohtaisten politiikkojen ja strategioiden on oltava kokonaisvaltaisia, ja niillä on edistettävä 2 artiklan 1 kohdassa asetettujen erityistavoitteiden saavuttamista.

3.   Liitteessä I lueteltujen edunsaajien tarpeiden ja valmiuksien mukaan annettavan tuen aihekohtaiset painopistealat esitetään 2 artiklan 1 kohdassa asetettujen erityistavoitteiden mukaisesti liitteessä II. Kullakin aihekohtaisella painopistealalla voidaan edistää useamman kuin yhden erityistavoitteen saavuttamista.

4.   Edellä 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa asetetun erityistavoitteen mukaisesti tuella edistetään rajatylittävää yhteistyötä sekä liitteessä I lueteltujen edunsaajien välillä että edunsaajien ja jäsenvaltioiden tai asetuksella (EU) N:o 232/2014 perustetun Euroopan naapuruusvälineen piiriin kuuluvien maiden välillä hyvien naapuruussuhteiden edistämiseksi, unionin yhdentymisen tehostamiseksi ja sosioekonomisen kehityksen edistämiseksi. Alueelliseen yhteistyöhön tarkoitetun tuen aihekohtaiset painopistealueet esitetään liitteessä III.

5 artikla

Yhdenmukaisuus, johdonmukaisuus ja täydentävyys

1.   Tämän asetuksen mukaisen rahoitustuen on oltava unionin politiikkojen mukaista. Siinä on noudatettava sopimuksia, jotka unioni on tehnyt liitteessä I lueteltujen edunsaajien kanssa, ja sellaisissa monenvälisissä sopimuksissa asetettuja sitoumuksia, joiden sopimuspuoli unioni on.

2.   Komissio edistää yhteistoiminnassa jäsenvaltioiden kanssa niiden sitoumusten täytäntöönpanoa, jotka unioni on tehnyt lisätäkseen avoimuutta ja tilivelvollisuutta tuen toimittamisessa. Tähän kuuluu tuen määrää ja kohdentamista koskevien tietojen julkistaminen ja sen varmistaminen, että tiedot ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia ja helposti saatavilla, jaettavissa ja julkaistavissa.

3.   Komissio, jäsenvaltiot ja Euroopan investointipankki (EIP) toimivat yhteistyössä varmistaakseen tämän asetuksen mukaisen tuen sekä unionin, jäsenvaltioiden ja EIP:n myöntämän muun tuen keskinäisen johdonmukaisuuden. Lisäksi ne pyrkivät välttämään tämän asetuksen nojalla myönnettävän ja muun unionin tarjoaman tuen välistä päällekkäisyyttä, muun ohessa järjestämällä säännöllisesti eri tuet kattavia kokouksia avun koordinoimiseksi.

4.   Komissio, jäsenvaltiot ja EIP huolehtivat tukiohjelmiensa keskinäisestä koordinoinnista tuen toimittamisen tuloksellisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi ja päällekkäisen rahoituksen estämiseksi, noudattaen ulkoisen avun operatiivisen koordinoinnin tehostamista sekä toimintapolitiikkojen ja menettelyjen yhdenmukaistamista koskevia vakiintuneita periaatteita, erityisesti avun tuloksellisuutta koskevia kansainvälisiä periaatteita. Koordinointiin kuuluu tukiprosessin eri vaiheissa säännöllistä neuvonpitoa ja toistuvaa tietojenvaihtoa erityisesti paikan päällä siellä, missä tukea annetaan, ja se on jäsenvaltioiden ja unionin ohjelmasuunnittelun keskeinen vaihe.

5.   Jotta tuen toimittamisen tuloksellisuutta ja tehokkuutta voidaan lisätä ja välttää päällekkäinen rahoitus, komissio toteuttaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarpeelliset toimenpiteet paremman koordinoinnin ja keskinäisen täydentävyyden varmistamiseksi monenvälisten ja alueellisten järjestöjen ja yhteisöjen, kuten kansainvälisten rahoituslaitosten ja Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöjen, rahastojen ja ohjelmien, sekä unionin ulkopuolisten tuenantajien kanssa.

6.   Kun komissio valmistelee, panee täytäntöön ja seuraa tämän asetuksen mukaista tukea, se toimii periaatteessa kumppanuudessa liitteessä I lueteltujen edunsaajien kanssa. Kumppanuuteen osallistuu tapauksesta riippuen toimivaltaisia kansallisia ja paikallisia viranomaisia sekä kansalaisjärjestöjä. Komissio rohkaisee asiaankuuluvien sidosryhmien keskinäistä koordinointia.

Kansalaisjärjestöjen valmiuksia vahvistetaan muun muassa niin, että ne voivat tarvittaessa olla suoria edunsaajia.

II OSASTO

STRATEGINEN SUUNNITTELU

6 artikla

Strategia-asiakirjat

1.   Tämän asetuksen mukaista tukea myönnetään maakohtaisten tai useita maita koskevien suuntaa-antavien strategia-asiakirjojen, jäljempänä ”strategia-asiakirjat”, perusteella. Komissio laatii strategia-asiakirjat kautta 2014–2020 koskevan unionin monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloajaksi yhteistyössä liitteessä I lueteltujen edunsaajien kanssa.

2.   Strategia-asiakirjoissa määritellään niiden toimien painopisteet, joita toteutetaan 3 artiklassa tarkoitettujen politiikan aloja koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi, ja joille myönnetään tämän asetuksen mukaista tukea 1 ja 2 artiklassa tarkoitettujen yleisten ja erityisten tavoitteiden mukaisesti. Strategia-asiakirjat hyväksytään 4 artiklassa säädettyjen tuen puitteiden mukaisesti ja niissä otetaan asianmukaisesti huomioon asiaan liittyvät kansalliset strategiat.

3.   Strategia-asiakirjoissa esitetään myönnettävien unionin varojen suuntaa-antava kohdistaminen tarvittaessa politiikan aloille vuositasolla eriteltynä, ja niiden perusteella on voitava ottaa huomioon tulevat tarpeet, rajoittamatta mahdollisuutta yhdistää eri politiikan alojen tukea. Strategia-asiakirjoissa esitetään indikaattorit, joilla arvioidaan niissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen liittyvää edistymistä.

4.   Komissio tekee vuosittaisen arvioinnin strategia-asiakirjojen täytäntöönpanosta ja niiden jatkuvasta merkityksellisyydestä 4 artiklassa tarkoitetun politiikan viitekehyksen kehittymisen pohjalta. Komissio tiedottaa 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle tämän arvioinnin tuloksista ja voi tarvittaessa ehdottaa tässä artiklassa tarkoitettujen strategia-asiakirjojen ja/tai 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ohjelmien ja toimenpiteiden tarkistuksia. Strategia-asiakirjoja tarkastellaan myös uudelleen niiden voimassaoloajan puolivälissä ja niitä tarkistetaan tarpeen mukaan.

5.   Komissio hyväksyy tässä artiklassa tarkoitetut strategia-asiakirjat ja niiden mahdolliset tarkistukset asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III OSASTO

TÄYTÄNTÖÖNPANO

7 artikla

Ohjelmasuunnittelu

1.   Tämän asetuksen mukainen unionin tuki pannaan täytäntöön suoraan, välillisesti tai yhteistyössä toteutettavana hallinnointina asetuksen (EU) N:o 236/2014 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen ohjelmien ja toimenpiteiden avulla ja noudattaen erityisiä sääntöjä, joilla vahvistetaan yhdenmukaiset edellytykset tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi erityisesti hallinnointirakenteiden ja -menettelyjen osalta, jotka komissio hyväksyy tämän asetuksen 13 artiklan mukaisesti. Täytäntöönpano tapahtuu pääsääntöisesti vuosittaisilla tai monivuotisilla, maakohtaisilla tai useita maita koskevilla ohjelmilla sekä valtioiden rajat ylittävillä yhteistyöohjelmilla, jotka on perustettu 6 artiklassa tarkoitettujen strategia-asiakirjojen mukaisesti ja jotka, tapauksen mukaan, tämän asetuksen liitteessä I luetellut asianomaiset edunsaajat ja/tai komissio laativat.

2.   Kaikessa asetuksen (EU) N:o 236/2014 17 artiklassa tarkoitetun väliarviointia koskevan kertomuksen, jäljempänä ”väliarviointikertomus”, julkaisemisen jälkeisessä ohjelmasuunnittelussa tai ohjelmien uudelleentarkastelussa on otettava huomioon mainitussa kertomuksessa esitetyt tulokset, havainnot ja päätelmät.

8 artikla

Puitesopimukset ja täydentävät sopimukset

1.   Komissio ja asianomaiset liitteessä I luetellut edunsaajat tekevät tuen täytäntöönpanoa koskevia puitesopimuksia.

2.   Komissio ja asianomaiset liitteessä luetellut edunsaajat tai niiden täytäntöönpanoviranomaiset voivat tarvittaessa tehdä tuen täytäntöönpanoa koskevia täydentäviä sopimuksia.

9 artikla

Eri rahoitusvälineiden suhteita koskevat säännökset

1.   Komissio voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa sekä unionin rahoituksen johdonmukaisuuden ja tuloksellisuuden varmistamiseksi tai alueellisen yhteistyön edistämiseksi päättää ulottaa 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ohjelmien ja toimenpiteiden tukikelpoisuuden koskemaan maita ja alueita, jotka eivät muutoin olisi 1 artiklan mukaisesti tukikelpoisia, jos toteutettava ohjelma tai toimenpide on luonteeltaan maailmanlaajuinen, alueellinen tai valtioiden rajat ylittävä.

2.   Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) rahoitetaan tämän asetuksen mukaisesti käyttöön otettuja ohjelmia tai toimenpiteitä, jotka koskevat liitteessä I lueteltujen edunsaajien ja jäsenvaltioiden välistä rajatylittävää yhteistyötä. EAKR:n rahoitusosuuden suuruus määritetään asetuksen (EU) N:o 1299/2013 4 artiklan mukaisesti. Tuon rahoitusosuuden käyttöön sovelletaan tätä asetusta.

3.   IPA II:sta voidaan tarvittaessa rahoittaa valtioiden välisiä ja alueiden välisiä yhteistyöohjelmia tai -toimenpiteitä, jotka otetaan käyttöön ja toteutetaan asetuksen (EU) N:o 1299/2013 mukaisesti ja joihin tämän asetuksen liitteessä I luetellut edunsaajat osallistuvat.

4.   IPA II:sta voidaan tarvittaessa rahoittaa valtioiden rajat ylittäviä yhteistyöohjelmia tai toimenpiteitä, jotka otetaan käyttöön ja toteutetaan asetuksen (EU) N:o 232/2014 mukaisesti ja joihin tämän asetuksen tämän asetuksen liitteessä I luetellut edunsaajat osallistuvat.

5.   IPA II:sta voidaan tarvittaessa rahoittaa ohjelmia tai toimenpiteitä, jotka otetaan käyttöön osana jotain makroaluestrategiaa ja joihin liitteessä I luetellut edunsaajat osallistuvat.

IV OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

10 artikla

Säädösvallan siirto

Siirretään komissiolle valta antaa tämän asetuksen liitteen II muuttamiseksi delegoituja säädöksiä 11 artiklan mukaisesti. Erityisesti väliarviointikertomuksen julkaisemisen jälkeen ja siihen sisältyvien suositusten perusteella komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2018 delegoidun säädöksen, jolla muutetaan tämän asetuksen liitettä II.

11 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 31 päivään joulukuuta 2020 saakka 10 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 10 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

12 artikla

Täytäntöönpanoa koskevien lisäsääntöjen hyväksyminen

Asetuksessa (EU) N:o 236/2014 annettujen sääntöjen lisäksi hyväksytään yhdenmukaisten edellytysten vahvistamista tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten koskevat erityiset säännöt asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

13 artikla

Komitea

1.   Perustetaan liittymistä valmistelevaa tukivälinettä käsittelevä komitea, jäljempänä ”IPA II -komitea”, joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   IPA II -komitea avustaa komissiota kaikkien 3 artiklassa tarkoitettujen politiikan alojen osalta. IPA II -komitealla on myös toimivalta asetuksen (EY) N:o 1085/2006 nojalla annettujen säädösten ja sitoumusten sekä asetuksen (EY) N:o 389/2006 3 artiklan täytäntöönpanon osalta.

14 artikla

Palkitseminen suoritustason saavuttamisesta

1.   Edellä 6 artiklassa tarkoitetuissa strategia-asiakirjoissa on määrättävä, että asianmukaisen määrän tukea on oltava käytettävissä liitteessä I luetellun yksittäisen edunsaajan palkitsemiseen seuraavin perustein:

a)

erityinen edistyminen jäsenyysvaatimusten täyttämisessä, ja/tai

b)

liittymistä valmistelevan tukivälineen tehokas täytäntöönpano, jolla saadaan aikaan erityisen hyviä tuloksia asianomaisessa strategia-asiakirjassa asetettujen erityistavoitteiden osalta.

2.   Jos liitteessä I luetellun edunsaajan edistyminen ja/tai tulokset jäävät merkittävästi strategia-asiakirjoissa esitettyjen sovittujen tasojen alapuolelle, komissio mukauttaa määrärahoja suhteessa tähän asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.

3.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua palkitsemista varten varataan asianmukainen määrä tukea, ja se myönnetään useita vuosia kattavan suoritustason ja edistymisen arvioinnin perusteella, mutta suoritustason arviointi on kuitenkin tehtävä viimeistään vuonna 2017 ja edistymisen arviointi viimeistään vuonna 2020. Edellä 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ja strategia-asiakirjoissa tarkennetut suoritusindikaattorit on tällöin otettava huomioon.

4.   Edellä 6 artiklassa tarkoitetuissa strategia-asiakirjoissa esitetyissä myönnettävien unionin varojen suuntaa-antavassa kohdentamisessa otetaan huomioon mahdollisuus kohdentaa kyseiset lisävarat suoritustason ja/tai edistymisen perusteella.

15 artikla

Rahoituspuitteet

1.   Rahoituspuitteet tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi kaudella 2014–2020 ovat 11 698 668 000 euroa (nykyhintoina). Rahoituspuitteista enintään 4 prosenttia kohdennetaan liitteessä I lueteltujen edunsaajien ja jäsenvaltioiden välisiin rajatylittäviin yhteistyöohjelmiin niiden tarpeiden ja painopisteiden mukaan.

2.   Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät vuotuiset määrärahat vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen rajoissa.

3.   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 (16) 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti eri ulkoisen toiminnan rahoitusvälineistä eli Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 233/2014 (17) perustetusta kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä, IPA II:sta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 234/2014 (18) perustetusta kumppanuusvälineestä, osoitetaan 1 680 000 000 euron ohjeellinen määrä toimiin, jotka koskevat oppimiseen liittyvää liikkuvuutta asetuksessa (EU) N:o 1288/2013 tarkoitettuihin kumppanuusmaihin tai tällaisista kumppanuusmaista, sekä yhteistyöhön tai poliittiseen vuoropuheluun näiden maiden viranomaisten, laitosten ja organisaatioiden kanssa. Näiden varojen käyttöön sovelletaan asetusta (EU) N:o 1288/2013.

Rahoitus asetetaan käyttöön kahtena monivuotisena määrärahana, joista ensimmäinen kattaa ensimmäiset neljä vuotta ja toinen loput kolme vuotta. Tämän rahoituksen kohdentaminen otetaan huomioon tässä asetuksessa säädetyssä ohjelmasuunnittelussa kyseisten maiden osalta kartoitettujen tarpeiden ja painopisteiden mukaan. Kohdentamista voidaan tarkistaa merkittävien ennakoimattomien olosuhteiden tai merkittävien poliittisten muutosten perusteella unionin ulkoisen toiminnan painopisteiden mukaisesti.

16 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen 31 päivään joulukuuta 2020.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä maaliskuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS


(1)  EUVL C 11, 15.1.2013, s. 77.

(2)  EUVL C 391, 18.12.2012, s. 110.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 11. maaliskuuta 2014.

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1085/2006, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2006, liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA) (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 82).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(6)  Neuvoston asetus (EY) N:o 389/2006, annettu 27 päivänä helmikuuta 2006, rahoitusvälineen perustamisesta Kyproksen turkkilaisen yhteisön taloudellisen kehityksen edistämiseksi ja Euroopan jälleenrakennusvirastosta annetun asetuksen (EY) N:o 2667/2000 muuttamisesta (EUVL L 65, 7.3.2006, s. 5).

(7)  EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 236/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä (katso tämän virallisen lehden sivu 95).

(9)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 232/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan naapuruuspolitiikan välineen perustamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 27).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1301/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1300/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1304/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1299/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1288/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.13.2013, s. 50).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020 (katso tämän virallisen lehden sivu 44).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten (katso tämän virallisen lehden sivu 77).


LIITE I

Albania

Bosnia ja Hertsegovina

Islanti

Kosovo (1)

Montenegro

Serbia

Turkki

Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia


(1)  Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.


LIITE II

Tuen aihekohtaiset painopistealat

Tukea voidaan tarpeen mukaan suunnata seuraaville aihekohtaisille painopistealoille:

a)

Hyvän julkishallinnon ja hyvän talouden hallinnon periaatteen noudattaminen. Tämän alan toimien tavoitteina ovat: julkishallinnon, mukaan lukien virkamieskunnan ammattimaisuuden ja epäpoliittisuuden vahvistaminen, noudattamalla meritokraattisia periaatteita ja varmistamalla asianmukaiset hallintomenettelyt; makrotalouden vakauden vahvistamiseen olevien valmiuksien parantaminen ja sekä toimivan markkinatalouden että kilpailukykyisemmän talouden aikaansaamisen tukeminen; unionin monenväliseen julkisen talouden valvontajärjestelmään osallistumisen tukeminen sekä järjestelmällisen yhteistyön tukeminen kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa talouspolitiikan perusteiden alalla sekä julkisen varainhoidon vahvistaminen.

b)

Oikeusvaltion turvaamiseen tarvittavien instituutioiden luominen ja niiden asianmukaisen toiminnan edistäminen alusta alkaen. Tämän alan toimien tavoitteita ovat: riippumattomien, vastuullisten ja tehokkaiden oikeusjärjestelmien luominen, mukaan lukien avoimet ja ansioihin perustuvat palvelukseenotto-, arviointi- ja ylennysjärjestelmät sekä tehokkaat kurinpitomenettelyt väärinkäytösten varalta; sellaisten vahvojen järjestelmien luominen, joilla suojellaan rajoja, hallitaan muuttovirtoja ja tarjotaan turvapaikka sitä tarvitseville; tehokkaiden välineiden kehittäminen järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; ihmisoikeuksien, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden, muun muassa romanien, homo- ja biseksuaalien, transihmisten ja interseksuaalisten ihmisten oikeudet mukaan lukien, edistäminen ja suojelu, mukaan lukien perusvapauksien edistäminen ja suojelu, mukaan lukien tiedotusvälineiden vapaus.

c)

Kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinajärjestöjen valmiuksien vahvistaminen, liitteessä I lueteltujen edunsaajien ammattialajärjestöt mukaan lukien, sekä unioniin sijoittautuneiden ja liitteessä I lueteltujen edunsaajien järjestöjen verkottumisen rohkaiseminen kaikilla tasoilla, mikä mahdollistaa niiden tehokkaan vuoropuhelun julkisten ja yksityisten toimijoiden kanssa.

d)

Investoiminen koulutukseen, ammattitaitoon ja elinikäiseen oppimiseen. Tämän alan toimien tavoitteita ovat: yhdenvertaisen laadukkaaseen esiopetukseen sekä ensimmäisen ja toisen asteen koulutukseen pääsyn edistäminen; koulun keskeyttämisen vähentäminen; ammatillisten koulutusjärjestelmien mukauttaminen työmarkkinoiden vaatimuksiin; korkea-asteen koulutuksen laadun ja tarkoituksenmukaisuuden parantaminen; elinikäiseen oppimiseen olevien mahdollisuuksien parantaminen, koulutusinfrastruktuuriin tehtävien investointien tukeminen etenkin alueellisten erojen vähentämiseksi ja oppilaita erottelemattoman koulutuksen edistäminen.

e)

Työllisyyden edistäminen ja työvoiman liikkuvuuden tukeminen. Tämän alan toimilla pyritään työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten kestävään integroitumiseen työmarkkinoille, muun muassa toimenpiteillä, joilla edistetään investointeja laadukkaiden työpaikkojen luomiseen, tukemaan työttömien paluuta työmarkkinoille ja kannustamaan aliedustettujen ryhmien suurempaa osallistumista työmarkkinoille. Toimien muita keskeisiä aloja ovat sukupuolten tasa-arvon tukeminen, työntekijöiden ja yritysten mukautuminen muutokseen, kestävän sosiaalisen vuoropuhelun luominen sekä työmarkkinainstituutioiden nykyaikaistaminen ja vahvistaminen.

f)

Sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjuminen. Tämän alan toimilla pyritään integroimaan syrjäytyneitä yhteisöjä, kuten romaneja; torjumaan sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää sekä parantamaan kohtuuhintaisten, kestävien ja laadukkaiden palvelujen, kuten terveydenhuollon ja yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen, saatavuutta muun muassa nykyaikaistamalla sosiaalisen suojelun järjestelmiä.

g)

Kestävän liikenteen edistäminen ja tärkeimpien liikenneverkkoinfrastruktuurien pullonkaulojen poistaminen erityisesti investoimalla hankkeisiin, joilla on suuri eurooppalainen lisäarvo. Kartoitetut investoinnit olisi asetettava tärkeysjärjestykseen sen mukaan, miten ne edistävät liikkuvuutta, kestävyyttä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä sekä mikä merkitys niillä on yhteyksille jäsenvaltioihin, ja johdonmukaisesti yhtenäisen Euroopan liikennealueen kanssa.

h)

Yksityisen sektorin toimintaympäristön ja yritysten kilpailukyvyn parantaminen, älykäs erikoistuminen mukaan lukien, kasvun, työpaikkojen luomisen ja koheesion keskeisinä edistäjinä. Etusijalle olisi asetettava liiketoimintaympäristöä parantavat hankkeet.

i)

Tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin vahvistaminen erityisesti parantamalla tutkimusinfrastruktuuria, luomalla suotuisa toimintaympäristö ja edistämällä verkottumista ja yhteistyötä.

j)

Elintarvikkeiden toimitusvarmuuden ja turvallisuuden edistäminen sekä monipuolisten ja elinkelpoisten viljelyjärjestelmien säilyttäminen vireissä maaseutuyhteisöissä ja maaseudulla.

k)

Niiden valmiuksien parantaminen, joita maatalous- ja elintarvikealalla on selvitä kilpailupaineista, kohdata markkinavoimat ja mukautua asteittain unionin sääntöihin ja normeihin, samalla kun pyritään saavuttamaan taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristötavoitteet maaseutualueiden tasapainoisessa kehittämisessä.

l)

Ympäristön laadun suojelu ja parantaminen, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen edistäminen, ilmastonmuutoksen vaikutusten sietokyvyn parantaminen ja ilmastotoimien hallinnoinnin sekä tiedotuksen edistäminen. IPA II -rahoituksella edistetään politiikkoja, joilla tuetaan nopeaa siirtymistä resurssitehokkaaseen, turvalliseen ja kestävään vähähiiliseen talouteen.

m)

Sovinnon edistämistä, rauhanrakentamista ja luottamusta lisäämistä koskevat toimenpiteet.


LIITE III

Alueelliseen yhteistyöhön tarkoitetun tuen aihekohtaiset painopistealat

Rajatylittävään yhteistyöhön tarkoitettua tukea voidaan tarpeen mukaan suunnata seuraaville aihekohtaisille painopistealoille:

a)

Työllisyyden, työvoiman liikkuvuuden sekä sosiaalisen ja kulttuurisen osallisuuden edistäminen yli rajojen muun muassa seuraavin tavoin: rajatylittävien työmarkkinoiden integroiminen, mukaan lukien kansainvälinen liikkuvuus; yhteiset paikalliset työllisyysaloitteet; tiedotus- ja neuvontapalvelut ja yhteinen koulutus; sukupuolten tasa-arvo; yhtäläiset mahdollisuudet; maahanmuuttajien yhteisöjen ja heikossa asemassa olevien ryhmien integrointi; investoinnit julkisiin työllisyyspalveluihin ja julkisiin terveys- ja sosiaalipalveluihin tehtävien investointien tukeminen.

b)

Ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistäminen sekä riskien torjuminen ja hallinta muun muassa seuraavin tavoin: yhteiset ympäristönsuojelutoimet; luonnonvarojen kestävän käytön, resurssitehokkuuden, uusiutuvien energialähteiden sekä turvalliseen ja kestävään vähähiiliseen talouteen siirtymisen edistäminen; erityisiin riskeihin varautumiseksi tehtävien investointien edistäminen, selviytymis- ja palautumiskyvyn turvaaminen katastrofitilanteissa ja katastrofihallintajärjestelmien ja hätävalmiuden kehittäminen.

c)

Kestävän liikenteen edistäminen ja julkisten infrastruktuurien parantaminen muun muassa eristyneisyyden vähentämisellä parantamalla liikenne-, tieto- ja viestintäverkkojen ja -palvelujen saatavuutta sekä rajatylittäviin vesihuolto-, jätehuolto- ja energiajärjestelmiin ja -palveluihin tehtävillä investoinneilla.

d)

Matkailun sekä kulttuuri- ja luonnonperinnön edistäminen.

e)

Investoiminen nuorisoon, koulutukseen ja ammattitaitoon muun muassa seuraavin tavoin: yhteisen koulutuksen ja ammattikoulutuksen sekä koulutusjärjestelmien ja infrastruktuurin kehittäminen ja toteuttaminen yhteisten nuorisotoimien tueksi.

f)

Paikallis- ja aluehallinnon edistäminen sekä paikallisten ja alueellisten viranomaisten suunnittelu- ja hallinnollisten valmiuksien parantaminen.

g)

Pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukyvyn, liiketoimintaympäristön ja kehityksen sekä kaupan ja investointien edistäminen muun muassa seuraavin tavoin edistämällä ja tukemalla yrittäjyyttä sekä erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä kehittämällä paikallisia rajatylittäviä markkinoita ja kansainvälistymistä.

h)

Tutkimuksen, teknologian kehittämisen, innovoinnin sekä tieto- ja viestintäteknologian vahvistaminen muun muassa henkilöresurssien ja infrastruktuurin yhteiskäytön edistämisellä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen aloilla.

IPA II -rahoituksella voidaan tarvittaessa rahoittaa myös liitteessä I lueteltujen edunsaajien osallistumista Euroopan aluekehitysrahaston antamaa tukea Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen mukaisiin valtioiden välisiin ja alueiden välisiin yhteistyöohjelmiin sekä ENI:n mukaisiin rajatylittäviin yhteistyöohjelmiin. Näissä tapauksissa tuen laajuus vahvistetaan asianomaisen välineen (joko Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tai Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusväline) sääntelykehyksen mukaisesti.


Euroopan komission lausuma Euroopan parlamentin kanssa käytävästä strategisesta vuoropuhelusta (1)

Euroopan komissio käy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan perusteella Euroopan parlamentin kanssa strategista vuoropuhelua ennen liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 231/2014 mukaisen ohjelmasuunnittelun aloittamista ja kuultuaan tarvittaessa ensimmäisen kerran asianomaisia tuensaajia. Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille saatavilla olevat ohjelmasuunnitteluun liittyvät asiakirjat, joissa määritetään alustavat määrärahat maittain/alueittain, ja maata/aluetta koskevat ensisijaiset tavoitteet, mahdolliset tulokset ja alustavat määrärahat jaoteltuina maantieteellisten ohjelmien ensisijaisille tavoitteille sekä tuen yksityiskohtaiset säännöt (2). Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille saatavilla olevat ohjelmasuunnitteluun liittyvät asiakirjat, joissa määritetään ensisijaiset aihealueet, mahdolliset tulokset, tuen yksityiskohtaiset säännöt (2) sekä kyseisille ensisijaisille aihealueille aihekohtaisissa ohjelmissa osoitetut määrärahat. Euroopan komissio ottaa huomioon Euroopan parlamentin asiasta esittämän kannan.

Euroopan komissio käy strategista vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa laatiessaan väliarviointia ja ennen ohjelma-asiakirjojen merkittäviä tarkistuksia tämän asetuksen voimassaoloaikana.

Euroopan komissio selittää Euroopan parlamentin pyynnöstä, missä määrin parlamentin huomautukset on otettu huomioon ohjelma-asiakirjoissa ja muissa strategisen vuoropuhelun seurantatoimissa.


(1)  Euroopan komissiota edustaa asiasta vastaava komission jäsen.

(2)  Tarvittaessa.


Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission yhteinen lausuma vähemmistöihin sovellettavien horisontaalisten ohjelmien rahoittamisesta

Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio ovat yhtä mieltä siitä, että liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 231/2014 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohtaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan sellaisten ohjelmien rahoittaminen, joilla pyritään parantamaan vähemmistöjen kunnioittamista ja suojelua Kööpenhaminan kriteerien mukaisesti, kuten tulkittiin myös liittymistä valmistelevasta tukivälineestä 17 päivänä heinäkuuta 2006 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1085/2006.


Euroopan komission lausuma täytäntöönpanosäädösten käytöstä annettaessa säännöksiä Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 232/2014 ja liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 231/2014 sisältyvien tiettyjen sääntöjen soveltamisesta

Euroopan komissio katsoo, että unionin ulkoisen toiminnan välineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 236/2014 säädetyillä rajat ylittävien yhteistyöohjelmien täytäntöönpanosäännöillä ja muilla yksityiskohtaisemmilla soveltamissäännöillä, jotka sisältyvät Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 232/2014 ja liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 231/2014, pyritään täydentämään perussäädöstä, ja sen vuoksi niiden olisi oltava SEUT-sopimuksen 290 artiklan perusteella hyväksyttäviä delegoituja säädöksiä. Euroopan komissio ei vastusta sitä, että teksti hyväksytään lainsäädäntövallan käyttäjien sopimalla tavalla. Komissio muistuttaa kuitenkin, että unionin tuomioistuin tutkii parhaillaan asiassa ”biosidit” SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamisalojen välistä rajanvetoa.


Euroopan parlamentin lausuma rahoitusvälineiden nojalla myönnetyn avun keskeyttämisestä

Euroopan parlamentti toteaa, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta vuosiksi 2014–2020 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 232/2014, kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014 ja liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014 eivät sisällä nimenomaista viittausta mahdollisuuteen keskeyttää apu niissä tapauksissa, joissa edunsaajamaa ei kunnioita kyseisessä välineessä mainittuja perusperiaatteita eikä etenkään demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita.

Euroopan parlamentti katsoo, että näiden välineiden nojalla myönnettävän avun keskeyttäminen muuttaisi tavanomaista lainsäätämisjärjestystä noudattaen hyväksyttyä kokonaisrahoitusjärjestelmää. Lainsäädäntövallan käyttäjänä ja budjettivallan Euroopan parlamentilla on oikeus käyttää täysimääräisesti valtaoikeuksiaan tässä suhteessa, jos tällainen päätös on tehtävä.


Euroopan parlamentin lausuma liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 231/2014 liitteessä I luetelluista edunsaajista

Euroopan parlamentti toteaa, että liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 231/2014 käytetään johdonmukaisesti ilmaisua ”liitteessä I luetellut edunsaajat”. Euroopan parlamentti katsoo, että tämä ilmaisu tarkoittaa valtioita.


15.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/27


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 232/2014,

annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014,

Euroopan naapuruusvälineen perustamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 209 artiklan 1 kohdan ja 212 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Tällä asetuksella perustetaan Euroopan naapuruusväline (European Neighbourhood Instrument, ENI) eräänä Euroopan unionin ulkoisia politiikkoja suoraan tukevana välineenä. Sillä korvataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1638/2006 (4), jonka voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaan unioni luo naapurimaittensa kanssa erityissuhteet pyrkien saamaan aikaan unionin arvoihin perustuvan alueen, jolla vallitsee vauraus ja hyvä naapuruus ja jolle ovat ominaisia yhteistyöhön perustuvat läheiset ja rauhanomaiset suhteet.

(3)

Unioni tarjoaa Euroopan naapuruuspolitiikan, jäljempänä ”ENP”, puitteissa sen piiriin kuuluville naapurimaille erityissuhteen, joka perustuu molemminpuoliseen sitoutumiseen demokratian ja ihmisoikeuksien arvoihin, oikeusvaltioperiaatteeseen, hyvään hallintotapaan ja markkinatalouden periaatteisiin sekä kestävään ja osallistavaan kehitykseen. Se muodostaa lisäksi tarvittaessa kehyksen liikkuvuuden ja ihmisten välisen kanssakäymisen lisäämiseksi erityisesti viisumihelpotus- ja takaisinottosopimuksin sekä tapauskohtaisesti viisumivapautuksin.

(4)

ENP:llä on sen alusta asti lujitettu suhteita kumppanimaihin, ja se on tuottanut konkreettisia etuja sekä unionille että sen kumppaneille, mukaan luettuna alueellisten aloitteiden käynnistäminen ja demokratisoitumisen tukeminen Euroopan naapurustossa. Euroopan naapurustossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka ovat johtaneet ENP:n kattavaan strategiseen uudelleentarkasteluun vuonna 2011. Uudelleentarkastelussa esitetään muun muassa enemmän tukea niille kumppaneille, jotka ovat sitoutuneet demokraattisen yhteiskunnan rakentamiseen ja uudistusten toteuttamiseen kannusteisiin perustuvan (”enemmällä enemmän”) lähestymistavan ja molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden periaatteen mukaisesti, kumppanuuksia yhteisöjen kanssa ja kutakin kumppanimaata varten eriytettyä ja räätälöityä lähestymistapaa. Tässä asetuksessa olisi luotava selkeät yhteydet ENP:n kehyksen ja tämän asetuksen perusteella annettavan tuen välille.

(5)

Tällä asetuksella olisi tuettava niiden poliittisten aloitteiden täytäntöönpanoa, jotka ovat muokanneet ENP:aa, joita ovat: unionin ja sen itäisten naapureiden välinen itäinen kumppanuus, demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus ja Välimeren unioni eteläisessä naapurustossa. Nämä aloitteet ovat kaikki strategisesti tärkeitä ja muodostavat molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden, jaetun omistajuuden ja vastuun periaatteisiin perustuvat yhtä merkitykselliset poliittiset puitteet, joissa voidaan syventää suhteita kumppanimaihin ja kumppanimaiden kesken. Tällä asetuksella olisi tuettava myös alueellisen yhteistyön täytäntöönpanoa kaikkialla Euroopan naapurustossa esimerkiksi pohjoisen ulottuvuuden politiikan ja Mustanmeren synergian puitteissa sekä, varsinkin rajatylittävän yhteistyön osalta, asiaankuuluvien makroaluestrategioiden ulkoisten näkökohtien puitteissa.

(6)

Tämän asetuksen tavoitteisiin pyrittäessä olisi unionin tuen valmisteluun, täytäntöönpanoon ja seurantaan niiden tärkeän merkityksen vuoksi otettava asianmukaisessa määrin mukaan ulkoisen toiminnan kumppaneita, muun muassa kansalaisjärjestöjä ja paikallisviranomaisia. Tällä asetuksella olisi lisäksi tuettava kansalaisjärjestöjen valmiuksien vahvistamista, jotta ne voisivat taata kansallisen vastuuvelvollisuuden tehokkaan toteutumisen ja paikallisen sitoutumisen sekä osallistua täysipainoisesti demokratisoitumisprosessiin.

(7)

Tässä asetuksessa tunnustetaan Venäjän federaation erityisasema sekä unionin naapurina että strategisena kumppanina alueella.

(8)

Sekä tämän asetuksen että Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) perusteella olisi tuettava rajatylittävän yhteistyön ohjelmia yhtäältä jäsenvaltioiden ja toisaalta kumppanimaiden ja/tai Venäjän federaation, jäljempänä ”muut rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvat maat”, välillä unionin ulkorajoilla, jotta voidaan edistää kokonaisvaltaista ja kestävää alueellista kehitystä ja yhteistyötä toistensa naapureina olevien raja-alueiden välillä sekä tasapainoista alueellista yhdentymistä koko unionissa ja unionin ja sen naapurimaiden kesken. Jotta taataan rajatylittävän yhteistyön tehokas toteuttaminen, on tärkeää yhdenmukaistaa soveltuvin osin menettelyt niiden kanssa, joita sovelletaan Euroopan alueellisessa yhteistyössä.

(9)

Lisäksi on tärkeää vaalia ja helpottaa yhteistyötä unionin ja sen kumppaneiden sekä muiden osallistuvien maiden yhteiseksi hyödyksi erityisesti koordinoimalla käyttöön annettuja resursseja mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti sekä kokoamalla yhteen resursseja unionin talousarvion sisäisen toiminnan ja ulkoisen toiminnan välineistä erityisesti rajatylittävää yhteistyötä ja alueellisia yhteistyöhankkeita, unionin edun mukaisia infrastruktuurihankkeita, joihin naapurimaat osallistuvat, ja muita yhteistyöaloja varten.

(10)

Euroopan talousalueen (ETA) maihin kuuluvien raja-alueiden alueyksiköt ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 231/2014 (5) liitteessä I luetelluissa edunsaajissa olevien alueyksiköiden olisi myös voitava osallistua rajatylittävään yhteistyöhön. ETA-maiden osallistumisen rajatylittävän yhteistyön ohjelmiin olisi edelleen perustuttava niiden omiin resursseihin.

(11)

Jäsenvaltioiden, kumppanimaiden ja muiden rajatylittävään yhteistyöhön ja alueelliseen yhteistyöhön osallistuvien maiden odotetaan tarjoavan kansallista osarahoitusta. Tämä vahvistaa maiden omaa sitoutumista, lisää ohjelmien käytettävissä olevia varoja ja helpottaa paikallisten sidosryhmien osallistumista.

(12)

Rajatylittävän yhteistyön ohjelmien täytäntöönpanoasiakirjoja olisi kutsuttava yhteisiksi toimintaohjelmiksi tämän asetuksen terminologian yhdenmukaistamiseksi Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan terminologian kanssa.

(13)

Unionin naapureina oleville maille ENP:n puitteissa annettavan tuen olisi oltava johdonmukaista unionin ulkoisten politiikkojen ja erityisesti sen kehitysyhteistyöpolitiikan sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden ja periaatteiden kanssa. Olisi myös varmistettava johdonmukaisuus unionin sisäisten politiikkojen ja välineiden ulkoisten ulottuvuuksien kanssa.

(14)

Unionin olisi pyrittävä hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti optimoidakseen ulkoisen toimintansa vaikutukset. Tähän olisi päästävä unionin ulkoisen toiminnan välineiden keskinäisellä johdonmukaisuudella ja täydentävyydellä sekä luomalla yhteisvaikutuksia ENI:n, muiden unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden ja unionin muiden politiikkojen välillä. Tällä tavoin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineisiin perustuvat ohjelmat vahvistaisivat toisiaan.

(15)

Yhteisellä EU–Afrikka-strategialla on merkitystä suhteissa Pohjois-Afrikassa sijaitseviin Välimeren alueen naapurimaihin.

(16)

Unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi parannettava naapurimaiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskevien politiikkojensa johdonmukaisuutta, tehokkuutta ja täydentävyyttä. Jotta unionin tekemä ja jäsenvaltioiden tekemä yhteistyö täydentäisivät ja vahvistaisivat toisiaan, on syytä säätää yhteisestä ohjelmasuunnittelusta, jota olisi toteutettava aina, kun se on mahdollista ja asianmukaista Olisi varmistettava asianmukainen yhteistyö ja koordinointi muiden unionin ulkopuolisten avunantajien kanssa.

(17)

Tämän asetuksen perusteella myönnettävä unionin tuki olisi periaatteessa mukautettava kumppanimaiden vastaaviin kansallisiin tai paikallisiin strategioihin ja toimenpiteisiin sekä tarvittaessa myös Venäjän federaation vastaaviin strategioihin ja toimenpiteisiin.

(18)

Komission olisi pyrittävä mahdollisimman tehokkaaseen resurssien käyttöön käyttämällä rahoitusvälineitä, joilla on vipuvaikutus. Tällaista vaikutusta voitaisiin lisätä mahdollistamalla rahoitusvälineiden sijoittamien ja tuottamien varojen käyttö ja uudelleenkäyttö.

(19)

Ilmastonmuutoksen torjunta kuuluu unionin suurimpiin haasteisiin, ja siihen vastaamiseksi tarvitaan kiireellisesti kansainvälisiä toimia. Komission 29 päivänä kesäkuuta 2011 antamaan tiedonantoon ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” on kirjattu aikomus korottaa ilmastoon liittyvä osuus unionin talousarviosta vähintään 20 prosenttiin. Tällä asetuksella olisi myötävaikutettava tuon päämäärän saavuttamiseen.

(20)

Naapurimaiden kanssa tehtävä energiaa ja luonnonvaroja koskeva vakaa yhteistyö, joka on sopusoinnussa unionin sisämarkkinasääntöjen kanssa, lisää osaltaan unionin huoltovarmuutta tällä alalla.

(21)

Sukupuolten tasa-arvo, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet sekä syrjinnän ja epätasa-arvon torjunta ovat monialaisia tavoitteita kaikissa tämän asetuksen perusteella toteutettavissa toimissa.

(22)

Unioni on suhteissaan kumppaneihinsa ympäri maailman sitoutunut edistämään ihmisarvoista työtä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä kansainvälisesti hyväksyttyjen työelämän normien, lapsityövoiman käytön poistaminen mukaan lukien, ja monenvälisten ympäristösopimusten ratifiointia ja tuloksellista täytäntöönpanoa.

(23)

Tällä asetuksella vahvistetaan koko sen soveltamisajaksi rahoituspuitteet, jotka ovat talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (6) 17 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston ensisijaisena rahoitusohjeena vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(24)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin seuraamusten määrääminen. Nämä toimenpiteet olisi toteutettava kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden kanssa tehtyjen, asiassa sovellettavien sopimusten mukaisesti.

(25)

Tämän asetuksen perusteella myönnettävän unionin tuen mukauttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, joilla muutetaan tämän asetuksen perusteella myönnettävän unionin antaman tuen ensisijaisia tavoitteita ja määrärahojen kohdentamista ohjelmien eri lajeille. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan lisäksi varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(26)

Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa.

(27)

Täytäntöönpanovaltaa, joka liittyy monivuotiseen yhdistettyyn tukikehykseen, muihin ohjelmasuunnitteluasiakirjoihin sekä rajatylittävän yhteistyön toteuttamista koskevat erityissäännökset sisältäviin täytäntöönpanosääntöihin, olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti.

(28)

Näiden täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi periaatteessa käytettävä tarkastelumenettelyä ottaen huomioon kyseisten täytäntöönpanosäädösten luonne, erityisesti niiden poliittiset linjaukset tai niiden taloudelliset vaikutukset, jollei kyse ole vain vähäisessä määrin rahoitukseen vaikuttavista toimenpiteistä.

(29)

Unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevat yhteiset säännöt ja menettelyt on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 236/2014 (8).

(30)

Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) organisaatiota ja toimintaa koskevista säännöistä säädetään neuvoston päätöksessä 2010/427/EU (9).

(31)

Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvissa maissa, joissa omien sääntöjen ja normien mukauttaminen unionin sääntöihin ja normeihin kuuluu politiikan keskeisiin tavoitteisiin, unionilla on parhaat edellytykset antaa tukeaan tämän asetuksen perusteella. Tiettyä erityistukea voidaan tarjota ainoastaan unionin tasolla. Jäsenvaltioiden siirtymäkausia koskevat kokemukset voivat myös vaikuttaa uudistusten onnistumiseen Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvissa maissa ja edistää yleismaailmallisia arvoja Euroopan naapurustossa.

(32)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(33)

On aiheellista sovittaa tämän asetuksen soveltamisaika vastaamaan neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (10). Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen 31 päivään joulukuuta 2020,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

TAVOITTEET JA PERIAATTEET

1 artikla

Yleinen tavoite ja soveltamisala

1.   Tällä asetuksella perustetaan Euroopan naapuruusväline (ENI), jolla pyritään edistämään kohti sellaista yhteisen vaurauden ja hyvän naapuruuden aluetta, joka käsittää unionin sekä liitteessä I luetellut maat ja alueet, jäljempänä ”kumppanimaat”, luomalla erityissuhde, joka perustuu yhteistyöhön, rauhaan ja turvallisuuteen, molemminpuoliseen vastuuvelvollisuuteen sekä yhteiseen sitoutumiseen demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen yleismaailmallisiin arvoihin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisesti.

2.   Tämän asetuksen perusteella myönnettävää unionin tukea on käytettävä kumppanimaiden ja rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvien alueiden hyödyksi. Sitä voidaan käyttää myös unionin ja kumppanimaiden yhteiseksi hyödyksi.

3.   Tämän asetuksen perusteella myönnettävää unionin rahoitusta voidaan käyttää myös Venäjän federaation osallistumiseen rajatylittävään yhteistyöhön, alueelliseen yhteistyöhön unionin osallistuessa siihen ja asiaankuuluviin useita maita koskeviin ohjelmiin, myös koulutusta koskevaan yhteistyöhön ja erityisesti opiskelijavaihtoihin.

4.   Unioni edistää, kehittää ja vakiinnuttaa perustanaan olevia vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuden, jakamattomuuden ja kunnioittamisen arvoja sekä tasa-arvon ja oikeusvaltion periaatteita käymällä vuoropuhelua ja tekemällä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa kansainvälisen oikeuden periaatteita noudattaen. Tämän asetuksen perusteella myönnettävän rahoituksen on siten noudatettava näitä arvoja ja periaatteita sekä kansainvälisen oikeuden mukaisia unionin sitoumuksia ottaen huomioon asiaankuuluvat unionin politiikat ja kannat.

2 artikla

Unionin tuen erityistavoitteet

1.   Tämän asetuksen perusteella myönnettävällä unionin tuella keskitytään edistämään tehostettua poliittista yhteistyötä, syvää ja kestävää demokratiaa, asteittaista taloudellista yhdentymistä ja yhteisöjen kanssa solmittujen kumppanuuksien lujittamista unionin ja kumppanimaiden välillä sekä erityisesti kumppanuus- ja yhteistyösopimusten, assosiaatiosopimusten tai muiden voimassa olevien ja tulevien sopimusten sekä yhteisesti sovittujen toimintasuunnitelmien tai vastaavien asiakirjojen täytäntöönpanoa.

2.   Tämän asetuksen perusteella myönnettävällä unionin tuella pyritään erityisesti

a)

edistämään ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta, tasa-arvoa ja kaikenlaisen syrjinnän torjuntaa koskevia periaatteita, luomaan syvä ja kestävä demokratia, edistämään hyvää hallintotapaa, korruption torjuntaa, institutionaalisia valmiuksia kaikilla tasoilla sekä kehittämään kukoistava kansalaisyhteiskunta, johon myös työmarkkinaosapuolet kuuluvat;

b)

saavuttamaan asteittainen yhdentyminen unionin sisämarkkinoihin ja lisäämään alakohtaista ja monialaista yhteistyötä muun muassa lähentämällä lainsäädäntöä ja sääntelyä unionin ja muihin kansainvälisiin normeihin ja parantamalla markkinoille pääsyä, myös pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden avulla, ja kehittämällä tähän liittyviä instituutioita ja investoimalla erityisesti keskinäisiin yhteyksiin;

c)

luomaan edellytyksiä laillisen muuttoliikkeen paremmalle järjestämiselle ja hyvin hallitun ihmisten liikkuvuuden edistämiselle, maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti tehtyjen nykyisten tai tulevien sopimusten täytäntöönpanolle ja ihmisten välisen kanssakäymisen edistämiselle, erityisesti kulttuuri- ja koulutustoiminnan sekä ammatillisen ja urheilutoiminnan yhteydessä;

d)

tukemaan kaikin puolin älykästä, kestävää ja osallistavaa kehitystä, vähentämään köyhyyttä, myös yksityissektoria kehittämällä ja vähentämään sosiaalista syrjäytymistä, edistämään valmiuksien kehittämistä tieteessä, koulutuksessa ja erityisesti korkeakouluopetuksessa, teknologiassa, tutkimuksessa ja innovoinnissa, edistämään sisäistä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, edistämään maaseudun kehittämistä, edistämään kansanterveyttä sekä tukemaan ympäristönsuojelua, ilmastotoimia sekä katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta;

e)

edistämään luottamuksen lisäämistä, hyviä naapurisuhteita ja muita kaikenmuotoista turvallisuutta lisääviä toimenpiteitä sekä konfliktien, myös pitkittyneiden, ehkäisemistä ja ratkaisemista;

f)

lisäämään alueiden osien välistä, alueellista ja Euroopan naapuruuspolitiikan toteuttamisalueen laajuista yhteistyötä sekä rajatylittävää yhteistyötä.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa asetettujen erityistavoitteiden saavuttamista mitataan käyttäen erityisesti ENP:n täytäntöönpanoa koskevia asiaan liittyviä unionin määräaikaiskertomuksia; 2 kohdan a, d ja e alakohdan osalta kansainvälisten järjestöjen ja muiden asianomaisten elinten luomia asiaa koskevia indikaattoreita; 2 kohdan b, c ja d alakohdan osalta unionin sääntelykehyksen tarvittavan käyttöönoton laajuutta kumppanimaissa; ja 2 kohdan c ja f alakohdan osalta asiaa koskevien sopimusten ja yhteistyötoimien määrää.

Erityistavoitteiden saavuttamisen mittaamiseen käytettävien indikaattoreiden on oltava ennalta määriteltyjä, selkeitä, avoimia ja tarvittaessa maakohtaisia ja mitattavia; niitä ovat muun muassa riittävästi tarkkaillut demokraattiset vaalit, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, riippumaton oikeuslaitos, yhteistyö oikeutta, vapautta ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä, korruption laajuus, kauppavirrat, sukupuolten tasa-arvo ja indikaattorit, joilla voidaan mitata sisäistä taloudellista eriarvoisuutta ja myös työllisyystasoa.

4.   Tämän asetuksen perusteella myönnettävää unionin tukea voidaan käyttää myös muilla asiaankuuluvilla alueilla, jos se on ENP:n yleisten tavoitteiden mukaista.

3 artikla

Poliittinen kehys

1.   Kumppanuus- ja yhteistyösopimukset, assosiaatiosopimukset ja muut voimassa olevat tai tulevat sopimukset, joilla luodaan suhde kumppanimaihin, vastaavat komission tiedonannot, Eurooppa-neuvoston ja neuvoston päätelmät sekä asiaankuuluvat huippukokousten julkilausumat tai ENP:n kumppanimaiden kanssa, myös itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin puitteissa, pidettävien ministerikokousten päätelmät sekä myös asiaankuuluvat Euroopan parlamentin päätöslauselmat muodostavat, samalla kun noudatetaan oman sitoutumisen periaatetta, tämän asetuksen yleisen poliittisen kehyksen tämän asetuksen perusteella myönnettävän unionin tuen ohjelmasuunnittelua ja täytäntöönpanoa varten.

2.   Tämän asetuksen mukaisen unionin tuen ensisijaisia tavoitteita asetettaessa ja 2 artiklan 3 kohdassa kuvattua edistymistä arvioitaessa keskeisiä lähtökohtia ovat seuraavat: toimintasuunnitelmat ja muut vastaavat yhteisesti sovitut asiakirjat kuten kahdenvälisesti tai monenvälisesti, tapauksen mukaan itäisen kumppanuuden ja ENP:n eteläisen ulottuvuuden puitteissa, sovitut kumppanimaiden ja unionin assosiaatio-ohjelmat.

3.   Jollei unionilla ja kumppanimailla ole 1 kohdassa tarkoitettuja sopimuksia, tämän asetuksen perusteella myönnettävää unionin tukea voidaan antaa, kun sen katsotaan edistävän unionin poliittisten tavoitteiden saavuttamista, ja tuki on suunniteltava tällaisten tavoitteiden mukaisesti ottaen huomioon kyseisen maan tarpeet.

4 artikla

Eriyttäminen, kumppanuus ja osarahoitus

1.   Jäljempänä olevan 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti kullekin kumppanimaalle annettava tämän asetuksen perusteella myönnettävä unionin tuki perustuu kannustimiin, ja se eriytetään muodoltaan ja määriltään ottaen huomioon kaikki seuraavat seikat, joista käyvät ilmi kumppanimaan

a)

tarpeet, käyttäen väestön ja kehitystason kaltaisia indikaattoreita;

b)

sitoutuminen keskinäisesti sovittujen poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten uudistustavoitteiden täytäntöönpanoon ja edistyminen siinä;

c)

sitoutuminen syvän ja kestävän demokratian rakentamiseen ja edistyminen siinä;

d)

kumppanuus unionin kanssa, mukaan lukien kumppanuuden tavoitetaso;

e)

vastaanottokyky ja tämän asetuksen perusteella myönnettävän unionin tuen mahdollinen vaikutus.

Tällainen tuki otetaan huomioon 7 artiklassa tarkoitetuissa monivuotisissa ohjelmasuunnitteluasiakirjoissa.

2.   Sen jälkeen kun 7 artiklassa mainitut ohjelmasuunnitteluasiakirjat on hyväksytty, ja rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdassa mainittuja muita seikkoja, kumppanimaille tarjottu käytettävissä olevien resurssien osuus mukautetaan ensisijaisesti sen mukaan, miten ne ovat edistyneet syvän ja kestävän demokratian rakentamisessa ja lujittamisessa ja sovittujen poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten uudistustavoitteiden täytäntöönpanossa, kannustimiin perustuvan lähestymistavan mukaisesti.

Useita maita koskevien yleisohjelmien osalta tämä osuus määritetään sen mukaisesti, kuinka kumppanimaat ovat edistyneet syvän ja kestävän demokratian rakentamisessa, ottaen huomioon myös niiden edistyminen tämän tavoitteen saavuttamista edistävien sovittujen uudistustavoitteiden täytäntöönpanossa.

Kumppanimaiden edistymistä arvioidaan säännöllisesti ja erityisesti ENP:n edistymiskertomuksissa, joissa hahmotellaan suuntauksia aiempiin vuosiin verrattuna.

Tukea voidaan harkita uudelleen, jos ilmenee vakavaa tai jatkuvaa taantumista.

3.   Kannustimiin perustuvaa lähestymistapaa ei sovelleta kansalaisyhteiskunnalle, ihmisten väliseen kanssakäymiseen, mukaan lukien paikallisviranomaisten välinen yhteistyö, annettavaan tukeen, ihmisoikeuksien parantamiseksi annettavaan tukeen eikä kriiseihin liittyviin tukitoimenpiteisiin. Tällaista tukea voidaan lisätä, jos ilmenee vakavaa tai jatkuvaa taantumista.

4.   Tämän asetuksen mukaisesta kannustimiin perustuvasta lähestymistavasta käydään säännöllistä näkemysten vaihtoa Euroopan parlamentissa ja neuvostossa.

5.   Periaatteena on, että tämän asetuksen perusteella myönnettävä unionin tuki vahvistetaan kumppanuussuhteessa edunsaajien kanssa. Kumppanuudessa on otettava tapauksesta riippuen seuraavat sidosryhmät mukaan unionin tuen valmisteluun, täytäntöönpanoon ja seurantaan:

a)

kansalliset ja paikalliset viranomaiset; ja

b)

kansalaisjärjestöt;

mukaan lukien neuvotteluin ja mahdollistamalla ajoissa asiaan kuuluvien tietojen saanti, jotta ne voivat osallistua prosessiin merkityksellisellä tavalla.

6.   Periaatteena on, että kumppanimaat ja muut osallistuvat maat osarahoittavat tämän asetuksen perusteella myönnettävää unionin tukea julkisilla varoilla, edunsaajilta saatavilla osuuksilla tai muista lähteistä saatavilla varoilla. Osarahoitusvaatimuksista voidaan luopua asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja jos se on tarpeen kansalaisyhteiskunnan ja valtiosta riippumattomien toimijoiden, erityisesti pienten kansalaisjärjestöjen, kehityksen tukemiseksi, rajoittamatta kuitenkaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 (11) asetettujen muiden ehtojen noudattamista.

5 artikla

Johdonmukaisuus ja avunantajien toiminnan koordinointi

1.   Pantaessa täytäntöön tätä asetusta on huolehdittava johdonmukaisuudesta unionin ulkoisen toiminnan kaikkien alojen kanssa sekä unionin muiden asiaankuuluvien politiikkojen kanssa. Tämän asetuksen perusteella rahoitettavien toimenpiteiden, myös niiden, joita Euroopan investointipankki (EIP) hallinnoi, on tässä tarkoituksessa perustuttava 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin yhteistyöasiakirjoihin sekä unionin etuihin, politiikan ensisijaisiin tavoitteisiin ja strategioihin. Toimenpiteissä on noudatettava sellaisten monenvälisten sopimusten ja kansainvälisten yleissopimusten mukaisia sitoumuksia, joiden osapuolia unioni ja kumppanimaat ovat.

2.   Unionin, jäsenvaltioiden ja EIP:n on varmistettava johdonmukaisuus tämän asetuksen perusteella myönnettävän tuen sekä unionin, jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten rahoituslaitosten antaman muun tuen välillä.

3.   Tuen toimittamisen ja poliittisen vuoropuhelun tuloksellisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi ja päällekkäisen rahoituksen estämiseksi unioni ja jäsenvaltiot koordinoivat omia tukiohjelmiaan ulkoisen tuen alalla vahvistettujen, toiminnan koordinoinnin vahvistamista ja toimintaperiaatteiden ja menettelyjen yhdenmukaistamista koskevien periaatteiden mukaisesti. Koordinointiin on sisällytettävä säännöllisiä neuvotteluja sekä tiivistä asiaankuuluvien tietojen vaihtoa tukiprosessin eri vaiheissa etenkin käytännön tasolla. Yhteistä ohjelmasuunnittelua toteutetaan aina, kun se on mahdollista ja asianmukaista. Jollei tämä ole mahdollista, harkitaan muita järjestelyjä, kuten delegoitua yhteistyötä ja järjestelyjen siirtoa, jotta varmistetaan mahdollisimman korkeatasoinen koordinointi.

Komissio raportoi jäsenvaltioiden kanssa tehtävästä yhteisestä ohjelmasuunnittelusta asetuksen (EU) N:o 236/2014 17 artiklassa tarkoitetussa väliarviointia koskevassa kertomuksessa ja sisällyttää siihen suosituksia, jos yhteinen ohjelmasuunnittelu ei ole täysin toteutunut.

4.   Unioni toteuttaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarvittavat toimet, mukaan lukien neuvottelut ohjelmasuunnittelun aikaisessa vaiheessa, varmistaakseen täydentävyyden, asianmukaisen koordinoinnin ja yhteistyön monenvälisten ja alueellisten järjestöjen ja yksiköiden, kuten eurooppalaisten rahoituslaitosten, kansainvälisten rahoituslaitosten, Yhdistyneiden kansakuntien elinten, rahastojen ja ohjelmien, yksityisten ja poliittisten säätiöiden sekä unionin ulkopuolisten tuenantajien kanssa.

5.   Jäljempänä 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa asiakirjoissa on myös viitattava mahdollisimman laajasti unionin muiden avunantajien toimiin.

II OSASTO

ALUSTAVA OHJELMASUUNNITTELU JA VAROJEN KOHDENTAMINEN

6 artikla

Ohjelmien lajit

1.   Tämän asetuksen perusteella myönnettävän unionin tuen suunnittelussa käytetään seuraavia välineitä:

a)

kahdenväliset ohjelmat, jotka kattavat yhdelle kumppanimaalle annettavan unionin tuen;

b)

useita maita koskevat ohjelmat, joilla vastataan kaikille tai joillekin kumppanimaille yhteisiin haasteisiin itäisen kumppanuuden ja ENP:n eteläisen ulottuvuuden ensisijaisten tavoitteiden pohjalta ja ottamalla huomioon Välimeren unionin puitteissa tehdyn työn ja jotka koskevat pääasiassa kahden tai useamman kumppanimaan välistä koko alueen tai sen osan käsittävää yhteistyötä, mukaan lukien myös pohjoisen ulottuvuuden ja Mustanmeren synergian puitteissa. Venäjän federaatio voi osallistua tähän 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

c)

vähintään yhden jäsenvaltion ja vähintään yhden kumppanimaan ja/tai Venäjän federaation, jäljempänä ”muut rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvat maat”, välistä yhteistyötä koskevat rajatylittävän yhteistyön ohjelmat, jotka toteutetaan maiden yhteisenä rajana olevalla unionin ulkorajan osalla.

2.   Tämän asetuksen perusteella myönnettävän unionin tuen ensisijaiset tavoitteet esitetään liitteessä II.

3.   Tämän asetuksen perusteella myönnettävä unionin tuki pannaan täytäntöön asetuksen (EU) N:o 236/2014 mukaisesti ja tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen ohjelmien osalta myös ENI:n rajatylittävän yhteistyön täytäntöönpanoa koskevia erityissäännöksiä käsittävien täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti tämän asetuksen 12 kohdassa tarkoitetuin tavoin.

7 artikla

Ohjelmasuunnittelu ja alustava varojen kohdentaminen yhtä maata ja useita maita koskeviin suuntaa-antaviin ohjelmiin

1.   Yhtä maata koskevien ohjelmien alustavat määrärahat määritetään 4 artiklan 1 kohdassa esitettyjen kriteerien perusteella.

2.   Niiden maiden osalta, joiden kanssa on tehty tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu asiakirja, hyväksytään kattava monivuotinen yhdistetty tukikehys asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Tuossa kehyksessä

a)

tarkastellaan edistymistä suhteessa poliittiseen kehykseen ja aiemmin sovittujen tavoitteiden saavuttamista sekä unionin ja kumppanimaan suhteiden tilannetta, mukaan lukien kumppanimaan ja unionin kumppanuuden tavoitetaso;

b)

asetetaan unionin antaman tuen tavoitteet ja ensisijaiset tavoitteet, jotka valitaan lähinnä tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista asiakirjoista ja kumppanimaiden strategioista tai suunnitelmista, jos nuo strategiat ja suunnitelmat ovat yleisen poliittisen kehyksen mukaisia, ja joihin unionin säännöllinen arviointi on osoittanut tuen tarpeen;

c)

ilmoitetaan odotettavissa olevat tulokset;

d)

vahvistetaan rahoituksen suuntaa-antava taso ensisijaisiin tavoitteisiin jaoteltuna.

Kutakin yhdistettyä tukikehystä varten kohdennetut alustavat määrärahat ilmoitetaan vaihteluvälinä, jonka ylä- ja alarajan ero on enintään 20 prosenttia näistä määrärahoista.

Yhdistetyn tukikehyksen voimassaoloaika vastaa periaatteessa tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asianomaisen asiakirjan voimassaoloaikaa.

3.   Niiden maiden osalta, joiden kanssa ei ole tehty tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa, hyväksytään kattava ohjelmasuunnitteluasiakirja, johon sisältyy strategia ja alustava monivuotinen ohjelma, asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Tässä asiakirjassa

a)

määritellään unionin toimintastrategia, jonka perustana ovat analyysi kyseisen maan tilanteesta ja sen suhteista unioniin ja kumppanimaiden strategiat tai suunnitelmat, jos nuo strategiat ja suunnitelmat ovat yleisen poliittisen kehyksen mukaisia;

b)

asetetaan unionin tuen ensisijaiset tavoitteet ja ensisijaiset tavoitteet;

c)

ilmoitetaan odotettavissa olevat tulokset; ja

d)

vahvistetaan rahoituksen suuntaa-antava taso ensisijaisiin tavoitteisiin jaoteltuna.

Alustavat määrärahat ilmoitetaan vaihteluvälinä, jonka ylä- ja alarajan ero on enintään 20 prosenttia näistä määrärahoista. Ohjelmasuunnitteluasiakirjalla on asianmukainen monivuotinen voimassaoloaika.

4.   Useita maita koskevien ohjelmien osalta hyväksytään kattava ohjelmasuunnitteluasiakirja, johon sisältyy strategia ja alustava monivuotinen ohjelma, asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti. Tässä asiakirjassa

a)

esitetään alueelle tai sen osaan suunnattavan unionin tuen tavoitteet ja ensisijaiset tavoitteet, jotka vastaavat soveltuvin osin itäisen kumppanuuden tai Välimeren unionin yhteydessä päätettyjä ensisijaisia tavoitteita;

b)

ilmoitetaan odotettavissa olevat tulokset; ja

c)

vahvistetaan rahoituksen suuntaa-antava taso ensisijaisiin tavoitteisiin jaoteltuna.

Useita maita koskevien ohjelmien alustavat määrärahat määritetään avoimien ja objektiivisten arviointiperusteiden nojalla.

Ohjelmasuunnitteluasiakirjalla on asianmukainen monivuotinen voimassaoloaika.

5.   Yhdistettyjä tukikehysasiakirjoja tarkastellaan tarvittaessa uudelleen, myös asiaankuuluvien unionin määräaikaiskertomusten pohjalta ja ottaen huomioon kumppanimaiden kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti perustettujen yhteisten elinten työ, ja niitä voidaan tarkistaa asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja ohjelmasuunnitteluasiakirjoja tarkastellaan ohjelman puolivälissä tai tarvittaessa, ja niitä voidaan tarkistaa saman menettelyn mukaisesti.

6.   Jotta helpotetaan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kannustimiin perustuvan lähestymistavan täytäntöönpanoa, noin 10 prosentin suuruinen määrä 17 artiklan 1 kohdassa säädetyistä ENI:n rahoituspuitteista osoitetaan sellaisiin useita maita koskeviin yleisohjelmiin, joilla täydennetään 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja maakohtaisia määrärahoja. Näiden yleisohjelmien perustamista koskevissa komission päätöksissä määritetään maat, jotka voivat saada määrärahoja, ja varsinaisista määrärahoista päätetään sen perusteella, miten maat ovat edistyneet syvän ja kestävän demokratian rakentamisessa ja tämän tavoitteen saavuttamista edistävien sovittujen uudistustavoitteiden täytäntöönpanossa.

7.   Kun on välttämätöntä toteuttaa tuloksellisempia toimenpiteitä unionin ja kumppanimaiden yhteiseksi hyödyksi esimerkiksi ylikansallisen yhteistyön ja verkkoyhteyksien osa-alueella, tämän asetuksen perusteella myönnettävää rahoitusta voidaan yhdistää rahoitukseen, jota myönnetään muiden asiaankuuluvien unionin asetusten perusteella. Tällöin komissio päättää, mitä yhtä sääntökokonaisuutta täytäntöönpanoon sovelletaan.

8.   Jäsenvaltiot otetaan mukaan ohjelmasuunnitteluun asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Ne jäsenvaltiot ja muut tuenantajat, jotka ovat sitoutuneet suunnittelemaan tukensa yhdessä unionin kanssa, otetaan erityisen tiiviisti mukaan. Niiden maksuosuudet voidaan myös tarvittaessa sisällyttää ohjelmasuunnitteluasiakirjoihin.

9.   Jos jäsenvaltiot ja muut avunantajat ovat sitoutuneet suunnittelemaan tukensa yhdessä, yhdistetty tukikehys sekä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut ohjelmasuunnitteluasiakirjat voidaan korvata yhteisellä monivuotisella ohjelmasuunnitteluasiakirjalla, kunhan se täyttää mainituissa kohdissa asetetut vaatimukset.

10.   Kriisitilanteissa tai demokratian, oikeusvaltioperiaatteen tai ihmisoikeuksien ja perusvapauksien ollessa uhattuna sekä luonnonkatastrofien tai ihmisten toimista johtuvien katastrofien yhteydessä voidaan suorittaa ohjelmasuunnitteluasiakirjojen tapauskohtainen uudelleentarkastelu. Tällaisen hätätilanteessa tehtävän uudelleentarkastelun yhteydessä on varmistettava, että johdonmukaisuus unionin politiikkojen, tämän asetuksen perusteella myönnettävän unionin tuen ja muista unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineistä myönnettävän tuen välillä säilyy. Hätätilanteessa tehtävän uudelleentarkastelun seurauksena voidaan hyväksyä tarkistettuja ohjelmasuunnitteluasiakirjoja. Tällöin komissio lähettää tarkistetut ohjelmasuunnitteluasiakirjat Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedoksi kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä.

11.   Kaikessa asetuksen (EU) N:o 236/2014 17 artiklassa tarkoitetun väliarviointia koskevan kertomuksen julkaisemisen jälkeisessä ohjelmasuunnittelussa tai ohjelmien uudelleentarkastelussa otetaan huomioon tuossa kertomuksessa esitetyt tulokset, havainnot ja päätelmät.

III OSASTO

RAJATYLITTÄVÄ YHTEISTYÖ

8 artikla

Maantieteellinen tukikelpoisuus

1.   Edellä 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja rajatylittävän yhteistyön ohjelmia voidaan perustaa

a)

maarajojen osalta sellaisia yhteisen tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön (NUTS) 3 -tason tai vastaavia alueyksiköitä varten, jotka rajoittuvat jäsenvaltioiden ja muiden rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvien maiden välisiin maarajoihin, rajoittamatta kuitenkaan niitä 9 artiklan 4 kohdan mukaisia mahdollisia mukautuksia, joita tarvitaan yhteistyötoiminnan johdonmukaisuuden ja jatkuvuuden varmistamiseksi;

b)

merirajojen osalta sellaisia NUTS 3 -tason tai vastaavia alueyksiköitä varten, jotka rajoittuvat jäsenvaltioiden ja muiden rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvien maiden välisiin merirajoihin ja joiden välinen etäisyys on enintään 150 kilometriä, rajoittamatta kuitenkaan mahdollisia mukautuksia, joita tarvitaan yhteistyötoiminnan johdonmukaisuuden ja jatkuvuuden varmistamiseksi;

c)

merialueen ympärillä sellaisia NUTS 2 -tason tai vastaavia rannikkoalueiden alueyksiköitä varten, jotka rajoittuvat jäsenvaltioille ja muille rajatylittävään yhteistyöhön osallistuville maille yhteiseen merialueeseen.

2.   Nykyisten yhteistyöjärjestelyjen jatkuvuuden varmistamiseksi ja muissa perustelluissa tapauksissa ohjelman tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi voidaan sallia, että alueyksiköt, jotka rajoittuvat 1 kohdassa tarkoitettuihin alueisiin, osallistuvat rajatylittävään yhteistyöhön. Edellytykset, joilla rajoittuvat alueyksiköt voivat osallistua yhteistyöhön, vahvistetaan yhteisissä toimintaohjelmissa.

3.   Jäsenvaltioiden tai muiden rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvien maiden merkittäviä yhteiskunta-, talous- ja kulttuurielämän keskuksia, jotka eivät rajoitu tukikelpoisiin alueyksiköihin, voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ottaa mukaan sillä edellytyksellä, että tällainen osallistuminen edistää ohjelmasuunnitteluasiakirjassa vahvistettuja tavoitteita. Edellytykset, joilla tällaiset keskukset voivat osallistua yhteistyöhön, vahvistetaan yhteisissä toimintaohjelmissa.

4.   Jos ohjelmat on perustettu 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, komissio voi yhteisymmärryksessä osallistujien kanssa ehdottaa, että maantieteellinen tukikelpoisuus ulotetaan koko NUTS 2 -tason alueyksikköön, jonka alueella NUTS 3 -tason alueyksikkö sijaitsee.

5.   Rajatylittävässä yhteistyössä on pyrittävä johdonmukaisuuteen olemassa olevien ja tulevien makroaluestrategioiden tavoitteiden kanssa.

9 artikla

Ohjelmasuunnittelu ja varojen kohdentaminen rajatylittävää yhteistyötä varten

1.   Ohjelmasuunnitteluasiakirja laaditaan siten, että siinä määritellään seuraavat:

a)

strategiset tavoitteet, joihin rajatylittävällä yhteistyöllä pyritään, sekä yhteistyön ensisijaiset tavoitteet ja odotettavissa olevat tulokset;

b)

luettelo perustettavista yhteisistä toimintaohjelmista;

c)

resurssien alustava jakautuminen 8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen maa- ja merirajaohjelmien ja 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen merialueohjelmien välillä;

d)

kunkin yhteisen toimintaohjelman alustavat monivuotiset määrärahat;

e)

alueyksiköt, jotka ovat oikeutettuja osallistumaan kuhunkin yhteiseen toimintaohjelmaan, ja 8 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut alueyksiköt ja keskukset;

f)

alustava määräraha, jolla tarvittaessa tuetaan monialaisia toimia valmiuksien luomiseksi, verkostoitumista ja kokemusten vaihtoa ohjelmien välillä;

g)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013 (12) nojalla vahvistetut sellaisten ylikansallisten ohjelmien maksuosuudet, joihin kumppanimaat ja/tai Venäjän federaatio osallistuvat.

Ohjelmasuunnitteluasiakirja kattaa seitsemän vuoden ajanjakson, ja komissio hyväksyy asiakirjan asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Sitä tarkastellaan ohjelmakauden puolivälissä tai tarvittaessa, ja sitä voidaan tarkistaa saman menettelyn mukaisesti.

2.   Yhteisiä toimintaohjelmia osarahoitetaan EAKR:sta. EAKR:n maksuosuuden kokonaismäärä määritetään asetuksen (EU) N:o 1299/2013 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä asetusta sovelletaan mainitun maksuosuuden käyttöön.

3.   Asetuksella (EU) N:o 236/2014 perustetusta liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) voidaan osarahoittaa sellaisia yhteisiä toimintaohjelmia, joihin mainitun asetuksen liitteessä I luetellut edunsaajat osallistuvat. Tästä asetusta sovelletaan mainitun osarahoituksen käyttöön.

4.   Varojen alustava kohdentaminen yhteisiin toimintaohjelmiin tehdään objektiivisin perustein, erityisesti 8 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa määriteltyjen tukikelpoisten alueyksiköiden väestön perusteella. Alustavia määrärahoja määritettäessä voidaan tehdä mukautuksia, joissa otetaan huomioon tasapaino EAKR:n maksuosuuksien ja tämän asetuksen perusteella myönnettävistä määrärahoista tulevien maksuosuuksien välillä sekä muita yhteistyön intensiteettiin vaikuttavia tekijöitä, kuten raja-alueiden erityispiirteet ja niiden kyky hallinnoida ja vastaanottaa unionin tukea.

10 artikla

Yhteiset toimintaohjelmat

1.   Rajatylittävää yhteistyötä toteutetaan monivuotisina yhteisinä toimintaohjelmina, jotka kattavat johonkin rajaan tai useamman rajan kokonaisuuteen liittyvän yhteistyön ja joihin kuuluu monivuotisia toimenpiteitä, jotka edistävät johdonmukaisesti asetettuja ensisijaisia tavoitteita ja jotka voidaan toteuttaa unionin tuella. Yhteisten toimintaohjelmien perustana on 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ohjelmasuunnitteluasiakirja. Niissä on oltava tiivistetty kuvaus hallinto- ja valvontajärjestelmistä, jotka kattavat 11 artiklan 2 kohdassa ja 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut osatekijät.

2.   Maa- ja merirajoihin liittyvät yhteiset toimintaohjelmat perustetaan kullakin rajalla tarkoituksenmukaisella aluetasolla, ja niissä on oltava mukana vähintään yhteen jäsenvaltioon ja vähintään yhteen muuhun rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvaan maahan kuuluvia alueyksikköjä.

3.   Merialueista koskevat yhteiset toimintaohjelmat ovat monenvälisiä. Ne perustetaan tarkoituksenmukaisella aluetasolla, ja niissä on oltava mukana tukikelpoisia alueyksikköjä, jotka rajoittuvat useaan osallistuvaan maahan, joista vähintään yksi on jäsenvaltio ja yksi muu rajatylittävään yhteistyöhön osallistuva maa, kuuluvaan yhteiseen merialueeseen. Niihin voi sisältyä kahdenvälistä toimintaa, joka tukee yhden jäsenvaltion ja yhden muun rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvan maan yhteistyötä.

4.   Osallistuvat maat tekevät yhdessä komissiolle ehdotuksia yhteisiksi toimintaohjelmiksi vuoden kuluessa 9 artiklassa tarkoitetun ohjelmasuunnitteluasiakirjan hyväksymisestä ja rajatylittävän yhteistyön toteuttamista koskevat erityissäännökset sisältävien täytäntöönpanosääntöjen hyväksymisen jälkeen. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäännöissä asetetussa määräajassa erikseen kunkin yhteisen toimintaohjelman arvioituaan, että se on tämän asetuksen, ohjelmasuunnitteluasiakirjan ja täytäntöönpanosääntöjen mukainen. Komissio antaa yhteiset toimintaohjelmat Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille tiedoksi kuukauden kuluessa näiden ohjelmien hyväksymisestä.

5.   Muiden kuin jäsenvaltioiden tai muiden rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvien maiden alueita, jotka rajoittuvat 8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määriteltyyn tukikelpoiseen alueeseen tai yhteiseen merialueeseen, jolle perustetaan yhteinen toimintaohjelma, voidaan ottaa mukaan yhteiseen toimintaohjelmaan, ja ne voivat saada tämän asetuksen perusteella myönnettävää unionin tukea 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa ohjelmasuunnitteluasiakirjassa asetetuin edellytyksin.

6.   Komission ja osallistuvien maiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen nojalla perustetut rajatylittävän yhteistyön ohjelmat, erityisesti merialueita koskevat, ja asetuksen (EU) N:o 1299/2013 nojalla perustetut ylikansalliset yhteistyöohjelmat, joiden maantieteellinen soveltamisala on osittain päällekkäinen, ovat kaikilta osin toisiaan täydentäviä ja tukevia.

7.   Yhteisiä toimintaohjelmia voidaan tarkistaa osallistuvien maiden tai komission aloitteesta esimerkiksi seuraavista syistä:

a)

yhteistyön ensisijaisten tavoitteiden muuttuminen tai sosiaalis-taloudellinen kehitys;

b)

asianomaisten toimenpiteiden toteuttamisesta saadut kokemukset sekä seurannan ja arvioinnin tulokset;

c)

tarve mukauttaa käytettävissä olevien varojen määriä ja kohdentaa resursseja uudelleen.

8.   Komissio tekee viimeistään yhteisten toimintaohjelmien hyväksymisvuotta seuraavan kalenterivuoden päättyessä rahoitussopimuksen muiden rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvien maiden kanssa. Tuohon rahoitussopimukseen sisältyvät määräykset, jotka ovat tarpeen yhteisen toimintaohjelman toteuttamiseksi, ja muut osallistuvat maat ja 12 artiklan 2 kohdan c alakohdassa mainittu hallintoviranomainen tai hallintoviranomaisen sijaintimaa voivat allekirjoittaa sen.

Tarvittaessa tehdään osallistuvien maiden ja hallintoviranomaisen välinen esimerkiksi yhteisymmärryspöytäkirjan muodossa oleva sopimus, jossa määrätään rahoitusta koskevat vastuut ja asianomaisten maiden ohjelmakohtaiset täytäntöönpanosäännöt, niiden hallinto ja hallinnolliset tehtävät ja -vastuut mukaan lukien.

9.   Useamman kuin yhden muun rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvan maan yhteinen toimintaohjelma perustetaan, jos vähintään yksi muu rajatylittävään yhteistyöhön osallistuva maa allekirjoittaa rahoitussopimuksen. Muut perustetun ohjelman soveltamisalaan kuuluvat rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvat maat voivat liittyä ohjelmaan milloin tahansa allekirjoittamalla rahoitussopimuksen.

10.   Jos osallistuva maa sitoutuu osarahoittamaan yhteistä toimintaohjelmaa, osarahoituksen auditointia, antamista, käyttöä ja seurantaa koskevat järjestelyt ja tarvittavat takeet selvennetään kyseisessä ohjelmassa. Kaikkien osallistuvien maiden ja yhteisen toimintaohjelman hallintoviranomaisen tai hallintoviranomaisen sijaintimaan on allekirjoitettava ohjelmaan liittyvä rahoitussopimus.

11.   Yhteisissä toimintaohjelmissa voidaan myös määrätä rahoitusosuus, joka suoritetaan sellaisista rahoitusvälineistä ja sellaisiin rahoitusvälineisiin, joihin voidaan yhdistää avustuksia, tällaisten välineiden sääntöjä noudattaen ja edellyttäen, että näin voidaan myötävaikuttaa näiden ohjelmien ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseen.

12.   Kumppanuuden periaatetta noudattaen osallistuvat maat ja tarvittaessa niiden paikallisviranomaiset valitsevat yhdessä unionin tukea saavat toimet, joiden on oltava yhteisen toimintaohjelman ensisijaisten tavoitteiden ja toimenpiteiden mukaisia.

13.   Erityisissä ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa

a)

yhteistä toimintaohjelmaa ei voida esittää komissiolle osallistuvien maiden välisiin tai unionin ja muun rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvan maan välisiin suhteisiin liittyvien ongelmien vuoksi;

b)

yhteistä toimintaohjelmaa ei voida toteuttaa osallistuvien maiden välisiin suhteisiin liittyvien ongelmien takia;

c)

osallistuvat maat eivät ole viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2017 toimittaneet komissiolle yhteistä toimintaohjelmaa; tai

d)

yksikään muu rajatylittävään yhteistyöhön osallistuva maa ei ole allekirjoittanut rahoitussopimusta ohjelman hyväksymistä seuraavan vuoden loppuun mennessä;

komissio toteuttaa asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tarpeelliset toimenpiteet, jotta kyseinen yksi tai useampi jäsenvaltio voi käyttää EAKRn rahoitusta yhteiseen toimintaohjelmaan asetuksen (EU) N:o 1299/2013 4 artiklan 7 ja 8 kohdan mukaisesti.

14.   Useamman kuin yhden varainhoitovuoden aikana toteutettavia, rajatylittävään yhteistyöhön liittyviä toimia tai ohjelmia koskevat talousarviositoumukset voidaan jakaa vuosieriin useiden vuosien ajalle.

11 artikla

Yhteisten toimintaohjelmien hallinnointi

1.   Yhteiset toimintaohjelmat toteutetaan yleensä jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä hallinnoituina. Osallistuvat maat voivat kuitenkin ehdottaa välillisesti hallinnoitua täytäntöönpanoa asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 luetellun yksikön toimesta ja tämän asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti.

2.   Komissio varmistaa käytettävissä olevien tietojen perusteella, että jäsenvaltio, jos kyseessä on yhteistyössä tapahtuva hallinnointi, tai muu rajatylittävään yhteistyöhön osallistuva maa tai kansainvälinen järjestö, jos kyseessä on välillinen hallinnointi, on perustanut ja ottanut käyttöön asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012, tämän asetuksen ja tämän asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosääntöjen mukaiset hallinnointi- ja valvontajärjestelmät.

Asianomaisten jäsenvaltioiden, muiden rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvien maiden ja asianomaisten kansainvälisten järjestöjen on varmistettava, että niiden hallinto- ja valvontajärjestelmä toimii tehokkaasti, että rahoitustoimet ovat laillisia ja asianmukaisia ja että varojen hallinnoinnissa noudatetaan moitteettoman varainhoidon periaatetta. Ne vastaavat ohjelmien hallinnoinnista ja valvonnasta.

Komissio voi pyytää asianomaista jäsenvaltiota tai muuta rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvaa maata taikka asianomaista kansainvälistä järjestöä tutkimaan komissiolle esitetyn kantelun, joka koskee tämän osaston perusteella tuettujen toimien valintaa tai toteuttamista taikka hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintaa.

3.   Jotta yhteisissä toimintaohjelmissa voidaan valmistautua riittävällä tavalla täytäntöönpanoon, menot, jotka ovat aiheutuneet sen jälkeen, kun yhteinen toimintaohjelma on toimitettu komissiolle, ovat tukikelpoisia 1 päivästä tammikuuta 2014.

4.   Jos tukikelpoisuutta rajoitetaan asetuksen (EU) N:o 236/2014 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla yksiköllä, joka voi käynnistää ehdotus- ja tarjouspyyntöjä, on asetuksen (EU) N:o 236/2014 8 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti oikeus hyväksyä tarjoajiksi hakijoita ja ehdokkaita muista kuin tukikelpoisista maista tai hyväksymään tavaroita tällaisista maista.

12 artikla

Rajatylittävän yhteistyön täytäntöönpanosäännöt

1.   Tätä osastoa koskevat täytäntöönpanosäännöt hyväksytään asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Täytäntöönpanosäännöissä on yksityiskohtaiset määräykset muun muassa seuraavista:

a)

osarahoituksen määrä ja menetelmät;

b)

yhteisten toimintaohjelmien sisältö, laadinta, muuttaminen ja sulkeminen;

c)

ohjelman rakenteiden, kuten yhteisen seurantakomitean sekä hallintoviranomaisen ja sen yhteisen teknisen sihteeristön, asema ja tehtävä, mukaan lukien niiden asema, tosiasiallinen määrittäminen, vastuuvelvollisuus ja vastuu, hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvaus sekä unionin tuen teknistä hallinnointia ja varainhoitoa koskevat edellytykset, mukaan lukien menojen tukikelpoisuus;

d)

takaisinperintämenettelyt kaikissa osallistuvissa maissa;

e)

seuranta ja arviointi;

f)

näkyvyys ja tiedotustoimet;

g)

asetuksen (EU) N:o 236/2014 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yhteistyössä suoritettava ja välillinen hallinnointi.

IV OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

13 artikla

Säädösvallan siirto

Siirretään komissiolle valta antaa 14 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitettä II. Komissio antaa erityisesti väliarviointia koskevan kertomuksen julkaisemisen jälkeen ja tuohon kertomukseen sisältyvien suositusten perusteella viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2018 delegoidun säädöksen, jolla muutetaan tämän asetuksen liitettä II.

14 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään 13 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle 31 päivään joulukuuta 2020.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 13 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 13 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

15 artikla

Komitea

Komissiota avustaa Euroopan naapuruusvälinettä käsittelevä komitea. Komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

16 artikla

Muun kuin 1 artiklan soveltamisalaan kuuluvan kolmannen maan osallistuminen

1.   Komissio voi asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa sekä unionin rahoituksen johdonmukaisuuden ja tuloksellisuuden varmistamiseksi taikka alueellisen tai alueiden välisen yhteistyön edistämiseksi päättää ulottaa tiettyjen toimien tukikelpoisuuden asetuksen (EU) N:o 236/2014 2 artiklan mukaisesti tapauskohtaisesti sellaisiin maihin ja alueisiin, jotka eivät muutoin olisi oikeutettuja rahoitukseen.

Kyseisten maiden ja alueiden luonnolliset ja oikeushenkilöt voivat osallistua tällaisten toimien toteuttamista koskeviin menettelyihin, rajoittamatta kuitenkaan asetuksen (EU) N:o 236/2014 8 artiklan 1 kohdan soveltamista.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut mahdollisuudet voidaan antaa 7 artiklassa tarkoitetuissa ohjelmasuunnitteluasiakirjoissa.

17 artikla

Rahoituspuitteet

1.   Rahoituspuitteet tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten kaudella 2014–2020 ovat 15 432 634 000 euroa nykyhintoina. Enintään 5 prosenttia rahoituspuitteiden mukaisesta määrästä osoitetaan 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuille rajatylittävän yhteistyön ohjelmille.

2.   Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät vuotuiset määrärahat monivuotisen rahoituskehyksen rajoissa.

3.   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 (13) 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti ulkoisen toiminnan rahoitusvälineistä eli Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 233/2014 (14) perustetusta kehitysyhteistyövälineestä, ENI:stä, asetuksella (EU) N:o 231/2014 perustetusta liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 234/2014 (15) perustetusta kumppanuusvälineestä osoitetaan 1 680 000 000 euron alustava määrä toimiin, jotka koskevat oppimisliikkuvuutta asetuksessa (EU) N:o 1288/2013 tarkoitettuihin kumppanimaihin tai tällaisista kumppanimaista, sekä yhteistyöhön tai poliittiseen vuoropuheluun näiden maiden viranomaisten, laitosten ja organisaatioiden kanssa. Näiden varojen käyttöön sovelletaan asetusta (EU) N:o 1288/2013.

Rahoitus asetetaan käyttöön kahtena monivuotisena määrärahakokonaisuutena, joista ensimmäinen kattaa ensimmäiset neljä vuotta ja toinen loput kolme vuotta. Tämä määräraha otetaan huomioon tässä asetuksessa säädetyssä alustavassa monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa kyseisten maiden osalta kartoitettujen tarpeiden ja ensisijaisten tavoitteiden mukaan. Määrärahoja voidaan tarkistaa merkittävien ennakoimattomien olosuhteiden tai merkittävien poliittisten muutosten johdosta unionin ulkoisen toiminnan ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti.

18 artikla

Euroopan ulkosuhdehallinto

Tätä asetusta sovelletaan päätöksen 2010/427/EU mukaisesti.

19 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen 31 päivään joulukuuta 2020.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä maaliskuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS


(1)  EUVL C 11, 15.1.2013, s. 77.

(2)  EUVL C 391, 18.12.2012, s. 110.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 11. maaliskuuta 2014.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1638/2006, annettu 24 päivänä lokakuuta 2006, eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä (EUVL L 310, 9.11.2006, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 11).

(6)  EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 236/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä (Katso tämän virallisen lehden sivu 95).

(9)  Neuvoston päätös 2010/427/EU, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30).

(10)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1299/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1288/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020 (Katso tämän virallisen lehden sivu 44).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten (Katso tämän virallisen lehden sivu 77).


LIITE I

Asetuksen 1 artiklassa tarkoitetut kumppanimaat:

 

Algeria

 

Armenia

 

Azerbaidžan

 

Valko-Venäjä

 

Egypti

 

Georgia

 

Israel

 

Jordania

 

Libanon

 

Libya

 

Moldovan tasavalta

 

Marokko

 

miehitetty palestiinalaisalue

 

Syyria

 

Tunisia

 

Ukraina


LIITE II

Tämän asetuksen perusteella myönnettävän unionin tuen ensisijaiset tavoitteet

Asetuksen 2 artiklassa tarkoitettujen erityistavoitteiden saavuttamisen tukemiseksi ja ottaen myös huomioon 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt yhteisesti sovitut asiakirjat, unionin rahoitus voi koskea tämän liitteen 1, 2 ja 3 kohdassa määritettyjä ensisijaisia tavoitteita.

Jotkin näistä ensisijaisista tavoitteista voivat liittyä useampaan kuin yhteen ohjelman lajiin. Tätä alustavasti lueteltujen painopisteiden luetteloa muutettaessa on noudatettava jaetun omistajuuden periaatetta.

Monialaisia kysymyksiä, kuten syvää ja kestävää demokratiaa, ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, korruption torjuntaa ja ympäristöä, käsitellään näiden ensisijaisten tavoitteiden puitteissa.

1.

Kahdenvälisen unionin tuen kohteena ovat tapauksen mukaan muun ohessa seuraavat ensisijaiset tavoitteet:

ihmisoikeudet, hyvä hallintotapa ja oikeusvaltio, mukaan lukien oikeuslaitoksen, julkishallinnon ja turvallisuusalan uudistus;

institutionaalinen yhteistyö ja valmiuksien kehittäminen, mukaan lukien unionin kanssa tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoa varten;

kansalaisyhteiskunnan toimijoille ja niiden asemalle uudistusprosesseissa ja demokratiaan siirtymisessä annettava tuki;

kestävä ja osallistava taloudellinen kehitys, myös alue- ja paikallistasolla, sekä alueellinen yhteenkuuluvuus;

yhteiskunnan eri alojen kehittäminen erityisesti nuorten hyväksi, painottaen sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhteenkuuluvuutta sekä työllisyyttä;

kaupan ja yksityisen sektorin kehittäminen, mukaan lukien pienille ja keskisuurille yrityksille ja työllisyydelle annettava tuki sekä pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden toteuttaminen;

maatalous ja maaseudun kehittäminen, mukaan lukien elintarviketurva;

luonnonvarojen kestävä hoito;

energia-ala, painottaen energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa;

liikenne ja infrastruktuuri;

koulutus ja osaamisen kehittäminen, mukaan lukien ammatillinen koulutus;

liikkuvuus ja muuttoliikkeen hallinta, mukaan lukien maahanmuuttajien suojelu;

luottamusta lisäävät ja muut toimenpiteet konfliktien estämiseksi ja ratkaisemiseksi, mukaan lukien niistä kärsiville väestöryhmille ja jälleenrakentamiselle annettava tuki.

Tässä kohdassa esitetyillä ensisijaisilla tavoitteilla voidaan edistää useampaa kuin yhtä tämän asetuksen mukaista tavoitetta.

2.

Useaa maata koskevan unionin tuen kohteena ovat tapauksen mukaan muun muassa seuraavat ensisijaiset tavoitteet:

ihmisoikeudet, hyvä hallintotapa ja oikeusvaltio;

instituutioiden välinen yhteistyö ja niiden valmiuksien kehittäminen;

alueellinen yhteistyö, erityisesti itäisen kumppanuuden, Välimeren unionin sekä demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävän kumppanuuden puitteissa;

korkea-asteen koulutus ja osaamisen kehittäminen, opiskelijoiden ja henkilöstön liikkuvuus, nuoriso ja kulttuuri;

kestävä taloudellinen kehitys, kaupan ja yksityisen sektorin kehittäminen sekä pienille ja keskisuurille yrityksille annettava tuki;

energia-ala, mukaan lukien energiaverkot;

liikenteen ja infrastruktuurien yhteenliittäminen;

luonnonvarojen kestävä hoito, mukaan lukien vesi, vihreä kasvu, ympäristö ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen hillitseminen;

kansalaisyhteiskunnan tukeminen;

liikkuvuus ja muuttoliikkeen hallinta;

luottamusta lisäävät ja muut toimet konfliktien estämiseksi ja ratkaisemiseksi.

Tässä kohdassa esitetyillä ensisijaisilla tavoitteilla voidaan edistää useampaa kuin yhtä tämän asetuksen mukaista tavoitetta.

3.

Rajatylittävän yhteistyön ohjelmien välityksellä myönnettävän unionin tuen kohteena ovat tapauksen mukaan seuraavat ensisijaiset tavoitteet:

taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys;

ympäristö, kansanterveys ja turvallisuus;

henkilöiden, tavaroiden ja pääomien liikkuvuus.

Tässä kohdassa esitetyillä ensisijaisilla tavoitteilla käsitellään yhteisiä haasteita. Erityiset ensisijaiset tavoitteet määritetään rajatylittävään yhteistyöhön osallistuvien maiden kanssa näiden puitteiden mukaisesti. Kansalaisjärjestöt osallistuvat ohjelmien laatimiseen ja ovat paikallis- ja alueviranomaisten ohella niiden pääasialliset edunsaajat.

Määrärahat ohjelmien lajia kohden

 

Kahdenväliset ohjelmat: enintään 80 prosenttia

 

Useaa maata koskevat ohjelmat: enintään 35 prosenttia

 

Rajatylittävä yhteistyö: enintään 5 prosenttia


Euroopan komission lausuma Euroopan parlamentin kanssa käytävästä strategisesta vuoropuhelusta (1)

Euroopan komissio käy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan perusteella Euroopan parlamentin kanssa strategista vuoropuhelua ennen Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 232/2014 mukaisen ohjelmasuunnittelun aloittamista ja kuultuaan tarvittaessa ensimmäisen kerran asianomaisia tuensaajia. Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille saatavilla olevat ohjelmasuunnitteluun liittyvät asiakirjat, joissa määritetään alustavat määrärahat maittain/alueittain, ja maata/aluetta koskevat ensisijaiset tavoitteet, mahdolliset tulokset ja alustavat määrärahat jaoteltuina maantieteellisten ohjelmien ensisijaisille tavoitteille sekä tuen yksityiskohtaiset säännöt (2). Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille saatavilla olevat ohjelmasuunnitteluun liittyvät asiakirjat, joissa määritetään ensisijaiset aihealueet, mahdolliset tulokset, tuen yksityiskohtaiset säännöt (2) sekä kyseisille ensisijaisille aihealueille aihekohtaisissa ohjelmissa osoitetut määrärahat. Euroopan komissio ottaa huomioon Euroopan parlamentin asiasta esittämän kannan.

Euroopan komissio käy strategista vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa laatiessaan väliarviointia ja ennen ohjelma-asiakirjojen merkittäviä tarkistuksia tämän asetuksen voimassaoloaikana.

Euroopan komissio selittää Euroopan parlamentin pyynnöstä, missä määrin parlamentin huomautukset on otettu huomioon ohjelma-asiakirjoissa ja muissa strategisen vuoropuhelun seurantatoimissa.


(1)  Euroopan komissiota edustaa asiasta vastaava komission jäsen.

(2)  Tarvittaessa.


Euroopan komission lausuma täytäntöönpanosäädösten käytöstä annettaessa säännöksiä Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 232/2014 ja liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 231/2014 sisältyvien tiettyjen sääntöjen soveltamisesta

Euroopan komissio katsoo, että unionin ulkoisen toiminnan välineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 236/2014 säädetyillä rajat ylittävien yhteistyöohjelmien täytäntöönpanosäännöillä ja muilla yksityiskohtaisemmilla soveltamissäännöillä, jotka sisältyvät Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 232/2014 ja liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 231/2014, pyritään täydentämään perussäädöstä, ja sen vuoksi niiden olisi oltava SEUT-sopimuksen 290 artiklan perusteella hyväksyttäviä delegoituja säädöksiä. Euroopan komissio ei vastusta sitä, että teksti hyväksytään lainsäädäntövallan käyttäjien sopimalla tavalla. Komissio muistuttaa kuitenkin, että unionin tuomioistuin tutkii parhaillaan asiassa ”biosidit” SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamisalojen välistä rajanvetoa.


Euroopan parlamentin lausuma rahoitusvälineiden nojalla myönnetyn avun keskeyttämisestä

Euroopan parlamentti toteaa, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta vuosiksi 2014–2020 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 232/2014, kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014 ja liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014 eivät sisällä nimenomaista viittausta mahdollisuuteen keskeyttää apu niissä tapauksissa, joissa edunsaajamaa ei kunnioita kyseisessä välineessä mainittuja perusperiaatteita eikä etenkään demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita.

Euroopan parlamentti katsoo, että näiden välineiden nojalla myönnettävän avun keskeyttäminen muuttaisi tavanomaista lainsäätämisjärjestystä noudattaen lainsäätämisjärjestyksen nojalla hyväksyttyä kokonaisrahoitusjärjestelmää. Lainsäädäntövallan käyttäjänä ja budjettivallan käyttäjänä Euroopan parlamentilla on oikeus käyttää täysimääräisesti valtaoikeuksiaan tässä suhteessa, jos tällainen päätös on tehtävä.


15.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/44


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 233/2014,

annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014,

kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014–2020

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 209 artiklan 1 kohdan ja 212 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Tämä asetus on osa unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja kuuluu unionin ulkoisia politiikkoja tukeviin välineisiin. Sillä korvataan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006 (3), jonka voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2013.

(2)

Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijaisena tavoitteena säilyy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston 1 luvun ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen viidennen osan III osaston 1 luvun määräysten nojalla edelleen köyhyyden torjunta vuosituhannen kehitystavoitteiden ja muiden kansainvälisesti sovittujen kehityssitoumusten ja unionin ja jäsenvaltioiden Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ja muiden toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen puitteissa hyväksymien tavoitteiden mukaisesti.

(3)

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisessä julkilausumassa Euroopan unionin kehityspolitiikasta: ”Eurooppalainen konsensus”, jäljempänä ”Eurooppalainen konsensus” (4), esitetään yleiset poliittiset puitteet, suuntaviivat sekä päämäärät, joilla ohjataan tämän asetuksen täytäntöönpanoa.

(4)

Ajan mittaan unionin tuen tulisi osaltaan vähentää riippuvuutta avusta.

(5)

Unionin kansainvälisen toiminnan ohjenuorana on periaatteita, joihin sen perustaminen, kehittäminen ja laajentuminen perustuvat ja joita se pyrkii edistämään koko maailmassa, nimittäin: demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteiden sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen. Unioni pyrkii kehittämään ja vakiinnuttamaan näitä periaatteita kumppanimaissa, -hallintoalueilla ja -alueilla vuoropuhelun ja yhteistyön avulla. Edistäessään näitä periaatteita unioni todistaa lisäarvonsa kehityspolitiikan toimijana.

(6)

Tämän asetuksen täytäntöönpanossa ja erityisesti ohjelmasuunnittelun aikana unionin olisi otettava asianmukaisesti huomioon kumppanimaiden osalta vahvistamansa ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevat painopisteet, tavoitteet ja vertailukohdat ja erityisesti unionin maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat.

(7)

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen, perusvapaudet, oikeusvaltion edistäminen, demokratian periaatteet, avoimuus, hyvä hallintotapa, rauha ja vakaus ja sukupuolten tasa-arvo ovat olennaisen tärkeitä kumppanimaiden kehittymiselle ja että nämä seikat olisi otettava huomioon kaikessa unionin kehityspolitiikassa, varsinkin ohjelmasuunnittelussa ja kumppanimaiden kanssa tehtävissä sopimuksissa.

(8)

Avun johdonmukaisuuden ja hyödyllisyyden varmistamiseksi ja kumppanimaille aiheutuvien kulujen vähentämiseksi keskeisellä sijalla ovat avun tuloksellisuus, suurempi avoimuus, yhteistyö ja täydentävyys sekä parempi yhdenmukaisuus, mukauttaminen kumppanimaiden kanssa ja menettelyjen koordinointi sekä unionin ja jäsenvaltioiden kesken että suhteissa muihin avunantajiin ja kehitysalan toimijoihin. Unioni on sitoutunut kehityspolitiikassaan panemaan täytäntöön päätelmät, jotka johtuvat Pariisissa järjestetyn avun tuloksellisuutta käsitelleen korkean tason foorumin 2 päivänä maaliskuuta 2005 avun tuloksellisuudesta hyväksymästä julistuksesta, 4 päivänä syyskuuta 2008 hyväksytystä Accran toimintasuunnitelmasta ja niiden seurannasta Busanissa 1 päivänä joulukuuta 2011 hyväksytystä julistuksesta. Nämä sitoumukset ovat johtaneet moniin neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmiin, joita ovat esimerkiksi kehityspolitiikan täydentävyyttä ja työnjakoa koskevat EU:n menettelysäännöt ja avun tuloksellisuutta koskeva toimintakehys. Toimenpiteitä ja menettelyjä yhteisen ohjelmasuunnittelun aikaansaamiseksi olisi lujitettava.

(9)

Unionin avulla olisi tuettava yhteistä EU–Afrikka-strategiaa, joka hyväksyttiin Lissabonin EU–Afrikka -huippukokouksessa 8 ja 9 päivänä joulukuuta 2007, joka perustuu Afrikan ja EU:n strategisen kumppanuuden taustalla olevaan yhteiseen näkemykseen, periaatteisiin ja tavoitteisiin, ja siihen myöhemmin tehtyjä muutoksia ja lisäyksiä.

(10)

Unionin ja jäsenvaltioiden olisi parannettava kehitysyhteistyöpolitiikkojensa johdonmukaisuutta, koordinointia ja täydentävyyttä erityisesti vastaamalla kumppanimaiden ja -alueiden ensisijaisiin tavoitteisiin maiden ja alueiden tasolla. Sen varmistamiseksi, että unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikat täydentävät ja tukevat toisiaan, ja avun kustannustehokkaan toimittamisen takaamiseksi sekä päällekkäisyyksien ja puutteiden välttämiseksi on sekä kiireellistä että aiheellista säätää yhteisen ohjelmasuunnittelun menettelyistä, joita olisi noudatettava aina, kun se on mahdollista ja hyödyllistä.

(11)

Unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja alan kansainvälisiä toimia ohjaavat vuosituhannen kehitystavoitteet, kuten äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen, mukaan lukien siihen myöhemmin tehdyt muutokset, ja ne kehitystavoitteet, periaatteet ja sitoumukset, jotka unioni ja jäsenvaltiot ovat hyväksyneet muun muassa YK:ssa ja muilla kehitysyhteistyön alalla toimivaltaisilla kansainvälisillä foorumeilla. Unionin politiikkaa ja kansainvälisiä toimia ohjaavat myös sen ihmisoikeuksia ja kehitystä koskevat sitoumukset ja velvoitteet, mukaan lukien ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista ja YK:n julistus oikeudesta kehitykseen.

(12)

Unioni pitää sukupuolten tasa-arvoa erittäin tärkeänä ihmisoikeutena, osana sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä unionin kehityspolitiikan keskeisenä arvona. Sukupuolten tasa-arvolla on keskeinen merkitys kaikkien vuosituhattavoitteiden saavuttamisen kannalta. Neuvosto vahvisti 14 kesäkuuta 2010 sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevan EU:n toimintasuunnitelman kaudelle 2010–2015.

(13)

Unionin olisi erittäin tärkeänä painopisteenä edistettävä kokonaisvaltaista lähestymistapaa kriiseihin ja suuronnettomuuksiin sekä konfliktitilanteisiin ja epävakauteen mukaan luettuina siirtymä- ja kriisin jälkeiset vaiheet. Sen olisi perustuttava erityisesti 19 päivänä marraskuuta 2007 annettuihin päätelmiin EU:n toimista epävakaissa tilanteissa ja neuvoston sekä neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien myös 19 päivälle marraskuuta 2007 päivättyihin päätelmiin turvallisuudesta ja kehityksestä, sekä neuvoston 20 päivänä kesäkuuta 2011 annettuihin päätelmiin konfliktinestosta sekä kaikkiin asiaa koskeviin myöhemmin annettuihin päätelmiin.

(14)

Erityisesti niissä tilanteissa, joissa tarpeet ovat kiireellisimpiä ja köyhyys laajimmalle levinnyttä ja vakavinta, unionin tuki olisi ohjattava maiden ja niiden väestöjen selviytymiskyvyn vahvistamiseen vaaratilanteissa. Tämä olisi tehtävä tarjoamalla asianmukainen valikoima lähestymistapoja, toimia ja välineitä ja erityisesti varmistamalla, että turvallisuuspainotteiset, humanitaariset ja kehitykseen liittyvät lähestymistavat ovat tasapainoisia, yhtenäisiä ja tehokkaasti koordinoituja, niveltäen hätäapu-, kunnostus- ja kehitystoimet toisiinsa.

(15)

Unionin tuki olisi keskitettävä siihen, missä sillä on suurin vaikutus, ottaen huomioon sen valmiudet toimia maailmanlaajuisesti ja vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten köyhyyden poistamiseen, kestävään ja osallistavaan kehitykseen ja demokratian, hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen maailmanlaajuisesti, sekä sen pitkäaikainen ja ennakoitava sitoutuminen kehitysapuun ja sen koordinointitehtävä jäsenvaltioiden suhteen. Tällaisen vaikutuksen takaamiseksi olisi sekä varojen kohdentamisessa että ohjelmasuunnittelussa sovellettava eriyttämisen periaatetta, jotta voidaan varmistaa, että kahdenvälinen kehitysyhteistyö kohdennetaan apua eniten tarvitseville kumppanimaille, myös epävakaille valtioille ja valtioille, jotka ovat erityisen haavoittuvia tai joilla on suhteellisen vähäiset mahdollisuudet saada muista lähteistä rahoitusta oman kehityksensä tueksi. Unionin olisi solmittava uudenlaisia kumppanuuksia niiden maiden kanssa, jotka eivät enää tarvitse kahdenvälisiä kehitysapuohjelmia, etenkin tämän välineen ja muiden unionin ulkoisen toiminnan temaattisten rahoitusvälineiden mukaisten alueellisten ja temaattisten ohjelmien ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 234/2014 (5) perustetun kumppanuusvälineen kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten, jäljempänä ”kumppanuusväline”, pohjalta.

(16)

Unionin olisi pyrittävä hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti optimoidakseen ulkoisen toimintansa vaikutukset. Tähän olisi päästävä unionin ulkoisen toiminnan välineiden keskinäiselle johdonmukaisuudelle ja täydentävyydelle perustuvalla kutakin maata koskevalla kokonaisvaltaisella lähestymistavalla sekä luomalla yhteisvaikutuksia tämän välineen, muiden ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden ja unionin muiden politiikkojen välillä. Tällä tavoin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineisiin perustuvien ohjelmien olisi edelleen vahvistettava toisiaan. Pyrkiessään ulkoisten toimiensa yleiseen johdonmukaisuuteen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti unionin on samalla taattava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa edellytetty kehityspolitiikan johdonmukaisuus.

(17)

Noudattaen kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuusperiaatetta tällä asetuksella olisi voitava edistää unionin politiikkojen keskinäistä johdonmukaisuutta. Sen avulla olisi voitava mukautua täysin kumppanimaihin ja -alueisiin käyttäen mahdollisuuksien mukaan unionin toimien suunnittelun perustana kansallisia kehityssuunnitelmia tai vastaavia kokonaisvaltaisia kehitysasiakirjoja, joiden hyväksymiseen kyseiset kansalliset ja alueelliset elimet ovat osallistuneet. Sillä olisi lisäksi edistettävä parempaa koordinointia avunantajien kesken ja erityisesti unionin ja jäsenvaltioiden välillä yhteisen ohjelmasuunnittelun avulla.

(18)

Globalisoituneessa maailmassa unionin eri sisäiset politiikat, jotka liittyvät muun muassa ympäristöön, ilmastonmuutokseen, uusiutuvien energialähteiden edistämiseen, työllisyyteen (myös ihmisarvoisen työn tarjoaminen kaikille), sukupuolten tasa-arvoon, energiaan, veteen, liikenteeseen, terveyteen, koulutukseen, oikeuteen ja turvallisuuteen, kulttuuriin, tutkimukseen ja innovointiin, tietoyhteiskuntaan, muuttoliikkeeseen sekä maa- ja kalatalouteen, tulevat yhä enenevässä määrin osaksi unionin ulkoisia toimia.

(19)

Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategiassa joka koskee kasvumalleja, joilla edistetään sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja joiden avulla köyhät voivat lisätä osallistumistaan kansalliseen vaurauteen ja hyötyä siitä, korostetaan unionin sitoumusta edistää sisäisissä ja ulkoisissa politiikoissaan älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua, jossa yhdistyvät taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat.

(20)

Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ympäristön suojelu ovat suuria haasteita unionille ja kehitysmaille, ja niissä tarvitaan välittömästi kansallisia ja kansainvälisiä toimia. Tällä asetuksella olisi siksi edistettävä tavoitetta, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta varataan vähähiiliseen ja ilmastonmuutoksen kestävään yhteiskuntaan ja vähintään 25 prosenttia tässä asetuksessa säädetyn globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevan ohjelman varoista ilmastonmuutosta ja ympäristöä koskevien tavoitteiden toteuttamiseen. Näiden alojen toimien olisi niiden vaikutuksen tehostamiseksi mahdollisuuksien mukaan tuettava toisiaan.

(21)

Unionin olisi voitava tämän asetuksen avulla täyttää unionin yhteinen sitoumus antaa jatkuvaa tukea inhimilliselle kehitykselle ihmisten elämän parantamiseksi. Sen edistämiseksi globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevasta ohjelmasta olisi tuettava kyseistä kehityksen aluetta vähintään 25 prosentilla.

(22)

Vähintään 20 prosenttia tämän asetuksen mukaisesta avusta olisi kohdennettava sosiaalisiin peruspalveluihin, joissa keskitytään terveyteen ja koulutukseen sekä toisen asteen koulutukseen, tunnustaen, että sääntönä on pidettävä jonkinasteista joustavuutta, esimerkiksi tapauksissa, joihin liittyy poikkeuksellista tukea. Kyseisen vaatimuksen noudattamista koskevat tiedot olisi sisällytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 236/2014 (6) tarkoitettuun vuosikertomukseen.

(23)

YK:n Istanbulin vähiten kehittyneitä maita koskevassa toimintaohjelmassa vuosille 2011–2020 vähiten kehittyneet maat sitoutuivat sisällyttämään kauppa- ja kaupankäyntivalmiuksien kehittämispolitiikat kansallisiin kehitysstrategioihinsa. Lisäksi ministerit sopivat Genevessä 15–17 päivänä joulukuuta 2011 pidetyssä Maailman kauppajärjestön kahdeksannessa ministerikokouksessa, että kauppaa tukevan avun (Aid for Trade) taso säilytetään vuoden 2011 jälkeen vähintään kauden 2006–2008 keskiarvon tasolla. Näitä toimia on tuettava entistä paremmin ja tarkemmin kohdennetulla kauppaa tukevalla avulla ja kaupan helpottamistoimilla.

(24)

Vaikka temaattisista ohjelmista olisi ensisijaisesti tuettava kehitysmaita, joidenkin tuensaajamaiden sekä merentakaisten maiden ja alueiden, joiden ominaisuudet eivät täytä vaatimuksia, jotka mahdollistaisivat niiden määrittelemisen Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) virallisen kehitysavun saajiksi, mutta jotka kuuluvat 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan, olisi myös voitava saada tukea temaattisista ohjelmista tässä asetuksessa vahvistetuin ehdoin.

(25)

Yhteistyöalojen yksityiskohdat ja maantieteellisten alueiden ja yhteistyöalojen määrärahojen mukautukset eivät ole tämän asetuksen olennaisia osia. Tämän vuoksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla saatetaan ajan tasalle tämän asetuksen liitteiden sellaisia osia, joilla säädetään maantieteellisten ja temaattisten ohjelmien mukaisten yhteistyöalojen yksityiskohtia sekä maantieteellisten alueiden ja yhteistyöalojen suuntaa-antavia määrärahoja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(26)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tässä asetuksessa tarkoitettujen strategia-asiakirjojen ja suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti.

(27)

Täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi kustannuksiltaan vähäisiä toimenpiteitä lukuun ottamatta käytettävä lähtökohtaisesti tarkastelumenettelyä, ottaen huomioon kyseisten säädösten luonne, erityisesti niiden toimintapoliittinen luonne ja talousarviovaikutukset.

(28)

Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät unionilta edellytettäviin nopeisiin toimiin.

(29)

Unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevat yhteiset säännöt ja menettelyt vahvistetaan asetuksessa (EU) N:o 236/2014.

(30)

Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta säädetään neuvoston päätöksessä 2010/427/EU (8).

(31)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(32)

Tässä asetuksessa olisi vahvistetaan sen koko soveltamiskauden ajaksi rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (9) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(33)

On aiheellista yhdenmukaistaa tämän asetuksen soveltamisajankohta neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (10) kanssa. Näin ollen tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014 ja 31 päivään joulukuuta 2020,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tällä asetuksella perustetaan väline, jäljempänä ”kehitysyhteistyöväline”, jonka nojalla unioni voi rahoittaa

a)

maantieteellisiä ohjelmia, joilla tuetaan kehitysyhteistyötä niiden kehitysmaiden kanssa, jotka sisältyvät OECD:n perustaman kehitysapukomitean luetteloon virallisen kehitysavun saajista, lukuun ottamatta

i)

maita, jotka ovat allekirjoittaneet Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja jäsenvaltioiden välisenkumppanuussopimuksen (11), Etelä-Afrikkaa lukuun ottamatta;

ii)

maita, jotka voivat hakea tukea Euroopan kehitysrahastosta;

iii)

maita, jotka voivat hakea Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 232/2014 (12) perustetusta Euroopan naapuruusvälineestä, jäljempänä ”Euroopan naapuruusväline”, myönnettävää unionin rahoitusta;

iv)

edunsaajia, jotka voivat hakea Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 231/2014 (13) perustetusta liittymistä valmistelevasta tukivälineestä, jäljempänä ”liittymistä valmisteleva tukiväline”, myönnettävää unionin rahoitusta.

b)

temaattisia ohjelmia, joissa käsitellään kehitykseen liittyviä globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita ja tuetaan kansalaisjärjestöjä ja paikallisviranomaisia kumppanimaissa tämän kohdan a alakohdan mukaisesti, maissa, jotka voivat saada tämän kohdan a alakohdan i–iii alakohdassa tarkoitetuista välineistä myönnettävää unionin rahoitusta, sekä maissa ja alueilla, jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 2013/755/EU (14) soveltamisalaan;

c)

yleisafrikkalaista ohjelmaa, jolla tuetaan Afrikan ja unionin välistä strategista kumppanuutta sekä siihen myöhemmin tehtäviä muutoksia ja lisäyksiä, joilla pyritään kattamaan Afrikassa ja Afrikan kanssa toteutettavat rajatylittävät, maanosan laajuiset tai maailmanlaajuiset toimet.

2.   Tässä asetuksessa alueella tarkoitetaan maantieteellistä kokonaisuutta, joka koostuu useammasta kuin yhdestä kehitysmaasta.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista maista ja alueista käytetään tässä asetuksessa tapauksen mukaan nimitystä ”kumppanimaat” tai ”kumppanialueet” asianomaisen maantieteellisen, temaattisen tai yleisafrikkalaisen ohjelman mukaisesti.

2 artikla

Tavoitteet ja tukikelpoisuusperusteet

1.   Unionin ulkoisen toiminnan ja eurooppalaisen konsensuksen periaatteiden ja tavoitteiden sekä niihin sovittujen muutosten mukaisesti

a)

tämän asetuksen nojalla tehtävän yhteistyön ensisijaisena tavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja pitkällä aikavälillä sen poistaminen,

b)

edellä a alakohdassa tarkoitetun ensisijaisen tavoitteen mukaisesti tämän asetuksen nojalla tehtävällä yhteistyöllä

i)

tuetaan kestävää taloudellista, sosiaalista ja ympäristöä koskevaa kehitystä ja

ii)

lujitetaan ja tuetaan demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, hyvää hallintotapaa, ihmisoikeuksia ja asiaankuuluvia kansainvälisen oikeuden periaatteita.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen sitoumusten ja tavoitteiden saavuttamista mitataan soveltuvilla indikaattoreilla, inhimillisen kehityksen indikaattorit mukaan luettuina, erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteella nro 1 a alakohdan osalta ja vuosituhannen kehitystavoitteilla nro 1–8 b alakohdan osalta, sekä vuoden 2015 jälkeen muilla indikaattoreilla, joista unioni ja jäsenvaltiot ovat sopineet kansainvälisesti.

2.   Tämän asetuksen mukaisella yhteistyöllä edistetään sellaisten kansainvälisten kehityssitoumusten ja -tavoitteiden saavuttamista, jotka unioni on hyväksynyt, erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteita ja vuoden 2015 jälkeisiä uusia kehitystavoitteita.

3.   Maantieteellisiin ohjelmiin kuuluvat toimet suunnitellaan niin, että ne täyttävät OECD:n kehitysapukomitean vahvistaman virallisen kehitysavun määritelmän.

Temaattisiin ohjelmiin ja yleisafrikkalaiseen ohjelmaan kuuluvat toimet suunnitellaan niin, että ne täyttävät OECD:n kehitysapukomitean vahvistaman virallisen kehitysavun määritelmän, paitsi

a)

jos toimia sovelletaan avunsaajamaahan tai -alueeseen, jota ei luokitella virallisen kehitysavun saajamaaksi tai -alueeksi OECD:n kehitysapukomitean mukaan; tai

b)

jos toimella pannaan täytäntöön 6 artiklan 2 kohdan b ja e alakohdassa tarkoitettu maailmanlaajuinen aloite, unionin politiikan painopiste tai sen kansainvälinen velvoite tai sitoumus, ja toimi ei luonteensa vuoksi vastaa virallisen kehitysavun määritelmää.

4.   Vähintään 95 prosentin temaattisissa ohjelmissa ja vähintään 90 prosentin yleisafrikkalaisessa ohjelmassa käytettäviksi tarkoitetuista menoista on vastattava OECD:n kehitysapukomitean vahvistamaa virallisen kehitysavun määritelmää, tämän kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan a alakohdan soveltamista.

5.   Toimia, jotka kuuluvat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96 (15) soveltamisalaan ja jotka voivat saada sen nojalla rahoitusta, ei rahoiteta tämän asetuksen nojalla, paitsi jos on varmistettava yhteistyön jatkuvuus kriisitilanteesta vakaisiin kehitysoloihin. Tällaisissa tapauksissa erityistä huomiota on kiinnitettävä sen varmistamiseen, että humanitaarinen hätäapu, kunnostustoimet ja kehitysapu nivelletään tosiasiallisesti toisiinsa.

3 artikla

Yleiset periaatteet

1.   Unioni pyrkii edistämään, kehittämään ja vakiinnuttamaan perustanaan olevia demokratian, oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen periaatteita käymällä vuoropuhelua ja tekemällä yhteistyötä kumppanimaiden ja -alueiden kanssa.

2.   Tämän asetuksen täytäntöönpanossa ja unionin avun mahdollisimman suuren vaikutuksen takaamiseksi kumppanimaiden osalta noudatetaan eriytettyä lähestymistapaa siten, että niille voidaan räätälöidä erityisiä yhteistyöohjelmia, jotka perustuvat

a)

niiden tarpeisiin, jotka määritellään muun muassa väestön, asukaskohtaisen tulon, köyhyyden määrän, tulojen jakautumisen ja inhimillisen kehityksen tason perusteella;

b)

niiden valmiuksiin tuottaa, saada ja hyödyntää taloudellisia resursseja;

c)

niiden sitoumuksiin ja tuloksiin, jotka perustuvat esimerkiksi sellaisiin kriteereihin ja indikaattoreihin kuin poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen edistys, sukupuolten tasa-arvo, edistys hyvässä hallinnossa ja ihmisoikeuksissa sekä avun tuloksellinen käyttö, erityisesti tapa, jolla maa käyttää niukkoja resursseja kehitykseen, alkaen sen omista resursseista; ja

d)

unionin kehitysavun mahdollisiin vaikutuksiin kumppanimaissa.

Maat, jotka tarvitsevat apua eniten, erityisesti vähiten kehittyneet maat, alhaisen tulotason maat ja kriisissä olevat maat, kriisistä toipuvat maat, epävakaat valtiot ja heikommassa asemassa olevat maat ovat etusijalla varoja kohdennettaessa.

Esimerkiksi inhimillisen kehityksen indeksi, talouden haavoittuvuuden indeksi ja muut asiaankuuluvat, muun muassa maan köyhyystasoa ja eriarvoisuutta mittaavat indeksit otetaan huomioon eniten apua tarvitsevien maiden analyysin ja määrittämisen tukena.

3.   Eurooppalaisessa konsensuksessa määritellyt laaja-alaiset aiheet valtavirtaistetaan kaikissa ohjelmissa. Lisäksi konfliktinesto, ihmisarvoinen työ ja ilmastonmuutos valtavirtaistetaan tarpeen mukaan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen laaja-alaisten aiheiden katsotaan kattavan seuraavat ulottuvuudet, joihin kiinnitetään erityistä huomiota olosuhteiden niin vaatiessa: syrjimättömyys, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet, vammaisten oikeudet, hengenvaarallisesta sairaudesta kärsivien henkilöiden ja muiden haavoittuvien ryhmien oikeudet, työntekijöiden perusoikeudet ja sosiaalinen osallisuus, naisten vaikutusmahdollisuuksien edistäminen, oikeusvaltioperiaate, parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kehittäminen ja vuoropuhelun, osallistumisen ja sovinnon edistäminen sekä instituutioiden kehittäminen, myös paikallisesti ja alueellisesti.

4.   Tämän asetuksen täytäntöönpanossa varmistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuus ja yhtenäisyys unionin muiden ulkoisen toiminnan alojen ja muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan mukaisesti.

Tältä osin tämän asetuksen nojalla rahoitettavat toimenpiteet, mukaan luettuna Euroopan investointipankin (EIP) hallinnoimat toimenpiteet, perustuvat kehitysyhteistyöpolitiikkoihin, jotka on vahvistettu unionin ja kyseessä olevien kumppanimaiden ja alueiden välisten sopimusten, julistusten ja toimintasuunnitelmien kaltaisissa välineissä, ja unionin asiaankuuluviin päätöksiin, erityisetuihin, poliittisiin painopisteisiin ja strategioihin.

5.   Unioni ja jäsenvaltiot pyrkivät säännölliseen ja tiheään tietojen vaihtoon, myös muiden avunantajien kanssa, sekä edistämään avunantajien parempaa koordinointia ja täydentävyyttä pyrkimällä yhteiseen monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun, joka perustuu kumppanimaiden köyhyydenvähentämis- tai vastaaviin kehitysstrategioihin. Ne voivat toteuttaa yhteisiä toimia, muun muassa kyseisten strategioiden yhteistä analysointia ja yhteistä reagointia niihin, määrittelemällä toiminnan painopistealat ja maansisäisen työnjaon, järjestämällä avunantajien yhteisiä käyntejä kohdepaikassa ja hyödyntämällä yhteisrahoitusjärjestelyjä ja hajautettuja yhteistyöjärjestelyjä.

6.   Unioni edistää monenvälistä lähestymistapaa maailmanlaajuisiin haasteisiin ja tekee tässä tarkoituksessa yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa. Se tehostaa tarvittaessa yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen ja elinten ja muiden kahdenvälisten avunantajien kanssa.

7.   Unionin ja jäsenvaltioiden sekä kumppanimaiden suhteet perustuvat ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota koskeviin yhteisiin arvoihin sekä oman sitoutumisen ja molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden periaatteisiin ja näiden edistämiseen.

Lisäksi suhteissa kumppanimaihin otetaan huomioon niiden sitoutuminen kansainvälisten sopimusten ja unionin kanssa luotujen sopimussuhteiden täytäntöönpanoon ja tämän osalta saavutetut tulokset.

8.   Unioni edistää toimivaa yhteistyötä kumppanimaiden ja -alueiden kanssa parhaiden kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti. Se mukauttaa tukensa niiden kansallisiin tai alueellisiin kehitysstrategioihin, uudistuspolitiikkoihin ja menettelyihin aina, kun se on mahdollista, sekä tukee demokraattista sitoutumista ja maan sisäistä ja molemminpuolista vastuuvelvollisuutta. Tätä varten se edistää

a)

kehitysprosessia, joka on avoin ja kumppanimaan tai -alueen johtama ja sen omalla vastuulla, paikallisen asiantuntemuksen tukeminen mukaan lukien;

b)

oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa, joka kattaa kaikki ihmisoikeudet, olipa kyse kansalais- ja poliittisista oikeuksista tai taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista, jotta ihmisoikeusperiaatteet voidaan sisällyttää tämän asetuksen täytäntöönpanoon ja avustaa kumppanimaita niiden kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden täytäntöönpanossa ja tukea oikeudenhaltijoita, erityisesti köyhiä ja haavoittuvia ryhmiä, oikeuksiensa vaatimisessa;

c)

kumppanimaiden väestön vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä, kattavia ja osallistavia tapoja lähestyä kehitysyhteistyötä sekä kaikkien yhteiskuntaryhmien laajaa osallistumista kehitysprosessiin ja kansalliseen ja alueelliseen vuoropuheluun, poliittinen vuoropuhelu mukaan lukien. Erityistä huomiota kiinnitetään parlamenttien, paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan rooleihin muun muassa osallistumisen, valvonnan ja vastuuvelvollisuuden aloilla;

d)

asetuksen (EU) N:o 236/2014 4 artiklassa vahvistettuja, OECD:n kehitysapukomitean parhaiden käytäntöjen mukaisia tehokkaita yhteistyötapoja ja -välineitä ja innovatiivisten välineiden käyttöä, kuten avustusten ja lainojen yhdistämistä ja muita riskinjakomekanismeja valituilla aloilla ja maissa ja yksityisen sektorin osallistumista, ottaen asianmukaisesti huomioon velanhoitokyky, tällaisten mekanismien määrä ja tämän asetuksen tavoitteiden mukaisten vaikutusten, erityisesti köyhyyden vähentämisen, järjestelmällinen arviointivaatimus.

Kaikki ohjelmat, toimet ja yhteistyötavat ja -välineet mukautetaan kunkin kumppanimaan ja -alueen erityisolosuhteisiin, ja keskeisiä tekijöitä ovat ohjelmaperusteiset lähestymistavat, ennakoitavan apurahoituksen saanti, yksityisten resurssien hankinta, mukaan lukien paikalliselta yksityissektorilta, yleiset ja syrjimättömät mahdollisuudet käyttää peruspalveluja sekä maakohtaisten järjestelmien kehittäminen ja käyttö;

e)

kansallisten tulojen käyttöönottoa vahvistamalla kumppanimaiden finanssipolitiikkaa, tarkoituksena vähentää köyhyyttä ja riippuvuutta tuesta;

f)

politiikkojen ja ohjelmasuunnittelun vaikutuksen lisäämistä avunantajien toimien koordinoinnin, johdonmukaistamisen ja yhdenmukaistamisen myötä, jotta voidaan luoda synergiaa ja välttää päällekkäisyyksiä ja kaksinkertaista työtä, parantaa täydentävyyttä ja tukea kaikille avunantajille avoimia aloitteita;

g)

koordinointia kumppanimaissa ja -alueilla koordinoinnista ja avun tuloksellisuudesta annettujen yhteisten ohjeiden ja parhaiden käytäntöjen periaatteiden mukaisesti;

h)

tuloksiin perustuvia lähestymistapoja kehitykseen, myös käyttämällä avoimia maakohtaisia tuloskehyksiä, jotka perustuvat tarvittaessa kansainvälisesti sovittuihin tavoitteisiin ja indikaattoreihin, kuten vuosituhannen kehitystavoitteiden indikaattoreihin, joilla arvioidaan kehitysavun tuloksia, tuotokset, seuraukset ja vaikutukset mukaan luettuina, ja tiedotetaan niistä.

9.   Unioni tukee tarvittaessa kahdenvälisen, alueellisen ja monenvälisen yhteistyön ja vuoropuhelun täytäntöönpanoa, kumppanuussopimusten kehitysulottuvuutta ja kolmenvälistä yhteistyötä. Unioni edistää myös eteläisten maiden keskinäistä yhteistyötä.

10.   Komissio antaa tietoja Euroopan parlamentille ja vaihtaa säännöllisesti näkemyksiä sen kanssa.

11.   Komissio vaihtaa säännöllisesti tietoja kansalaisyhteiskunnan sekä paikallisviranomaisten kanssa.

12.   Kehitysyhteistyötoimissaan unioni pyrkii tarvittaessa hyödyntämään jäsenvaltioiden uudistus- ja siirtymäkokemuksia ja vaihtamaan tietoa niistä.

13.   Tämän asetuksen mukaista unionin tukea ei käytetä rahoittamaan aseiden tai ampumatarvikkeiden hankintaa tai operaatioita, joilla on sotilaallisia tai puolustukseen liittyviä tarkoituksia.

II OSASTO

OHJELMAT

4 artikla

Unionin avun toteuttaminen

Unionin apu toteutetaan asetuksen (EU) N:o 236/2014 mukaisesti, seuraavien avulla:

a)

maantieteelliset ohjelmat;

b)

temaattiset ohjelmat, jotka muodostuvat seuraavista:

i)

Globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskeva ohjelma, ja

ii)

Kansalaisjärjestöjä ja paikallisviranomaisia koskeva ohjelma, ja

c)

yleisafrikkalainen ohjelma.

5 artikla

Maantieteelliset ohjelmat

1.   Tämän artiklan mukaiset unionin yhteistyötoimet pannaan täytäntöön kansallisten, alueellisten, alueiden välisten ja maanosan laajuisten toimien osalta.

2.   Toteutettava maantieteellinen ohjelma kattaa asianmukaisten alojen yhteistyötoimet:

a)

alueellisesti 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kumppanimaiden kanssa, erityisesti graduaation vaikutuksen lieventämiseksi kumppanimaissa, joissa esiintyy selkeää ja kasvavaa eriarvoisuutta; tai

b)

kahdenvälisesti:

i)

niiden kumppanimaiden kanssa, jotka eivät ole OECD:n kehitysapukomitean laatimassa kehitysmaiden luettelossa tarkoitettuja ylemmän keskitulotason maita tai joiden bruttokansantuote ei ylitä yhtä prosenttia maailman bruttokansantuotteesta;

ii)

poikkeustapauksissa, muun muassa kehitysavun asteittaista poistamista varten, kahdenvälistä yhteistyötä voidaan myös tehdä rajoitetun kumppanimaamäärän kanssa 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa. Asteittainen poistaminen suoritetaan läheisessä yhteistyössä muiden avunantajien kanssa. Tällaisen yhteistyön lopettamista tuetaan tarvittaessa poliittisella vuoropuhelulla kyseisten maiden kanssa ja siinä keskitytään köyhimpien ja haavoittuvimpien ryhmien tarpeisiin.

3.   Edellä olevassa 2 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi maantieteellisiä ohjelmia laaditaan eurooppalaiseen konsensukseen ja siihen myöhemmin tehtyihin muutoksiin kuuluvilla sekä seuraavilla yhteistyöaloilla:

a)

ihmisoikeudet, demokratia ja hyvä hallintotapa:

i)

ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio;

ii)

sukupuolten tasa-arvo, naisten vaikutusvallan lisääminen ja yhtäläiset mahdollisuudet;

iii)

julkisen sektorin hallinto keskus- ja paikallistasolla;

iv)

veropolitiikka ja -hallinto;

v)

korruption torjunta;

vi)

kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset;

vii)

lasten oikeuksien edistäminen ja suojeleminen;

b)

osallistava ja kestävä kasvu inhimillistä kehitystä varten;

i)

terveys, koulutus, sosiaalinen suojelu, työllisyys ja kulttuuri;

ii)

liiketoimintaympäristö, alueellinen yhdentyminen ja maailmanmarkkinat;

iii)

kestävä maatalous sekä elintarvike- ja ravitsemusturva;

iv)

kestävä energia;

v)

luonnonvarojen hoito, myös maa-, metsä- ja vesitalous;

vi)

ilmastonmuutos ja ympäristö;

c)

muut kehitysavun kannalta merkittävät alat:

i)

muuttoliike- ja turvapaikka-asiat;

ii)

humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön niveltäminen toisiinsa;

iii)

palautumiskyky ja katastrofiriskin vähentäminen;

iv)

kehitys ja turvallisuus, myös konfliktinesto.

4.   Tarkemmat yksityiskohdat 3 kohdassa tarkoitetuista yhteistyöaloista sisältyvät liitteeseen I.

5.   Unioni keskittää kussakin kahdenvälisessä ohjelmassa apunsa periaatteessa enintään kolmelle alalle, joista sovitaan kyseisen kumppanimaan kanssa aina, kun se on mahdollista.

6 artikla

Temaattiset ohjelmat

1.   Temaattisin ohjelmin toteutetuilla toimilla tuodaan lisäarvoa maantieteellisistä ohjelmista rahoitetuille toimille, joita ne täydentävät ja joiden kanssa ne ovat johdonmukaisia.

2.   Temaattisten toimien ohjelmasuunnitteluun sovelletaan vähintään yhtä seuraavista ehdoista:

a)

tämän asetuksen mukaisia unionin politiikan tavoitteita ei voida asianmukaisesti tai tehokkaasti saavuttaa maantieteellisillä ohjelmilla, mukaan lukien tarvittaessa jos maantieteellistä ohjelmaa ei ole tai se on keskeytetty tai joissa toimista ei ole tehty sopimusta kyseessä olevan kumppanimaan kanssa;

b)

toimet kohdistuvat kansainvälisesti sovittuja kehitystavoitteita tukeviin maailmanlaajuisiin aloitteisiin tai globaaleihin julkishyödykkeisiin ja haasteisiin;

c)

toimet ovat luonteeltaan useita alueita, maita ja/tai aloja kattavia;

d)

toimet täydentävät innovatiivisia politiikkoja tai aloitteita, joiden tavoitteena on hankkia tietoja tulevia toimia varten;

e)

toimet ovat kehitysyhteistyöhön liittyvän unionin poliittisen painopisteen tai kansainvälisen velvoitteen tai sitoumuksen mukaisia.

3.   Temaattisten toimien on suoraan hyödytettävä 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja maita tai alueita, ja ne on toteutettava näissä maissa tai näillä alueilla, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä. Tällaiset toimet voidaan toteuttaa näiden maiden tai alueiden ulkopuolella, jos se on tehokkain tapa kyseisen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi.

7 artikla

Globaalit julkishyödykkeet ja haasteet

1.   Globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevan ohjelman mukaisella unionin avulla pyritään tukemaan toimia muun muassa seuraavilla aloilla:

a)

ympäristö ja ilmastonmuutos;

b)

kestävä energia;

c)

inhimillinen kehitys, mukaan lukien ihmisarvoinen työ, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kulttuuri;

d)

elintarvike- ja ravitsemusturva ja kestävä maatalous;

e)

muuttoliike- ja turvapaikka-asiat.

2.   Tarkemmat yksityiskohdat 1 kohdassa tarkoitetuista yhteistyöaloista säädetään liitteessä II olevassa A osassa.

8 artikla

Kansalaisjärjestöt ja paikallisviranomaiset

1.   ”Kansalaisjärjestöt ja paikallisviranomaiset” -ohjelman mukaisella unionin avulla pyritään vahvistamaan kansalaisjärjestöjä ja paikallisviranomaisia kumppanimaissa ja, jos tässä asetuksessa niin säädetään, unionissa, sekä asetuksen (EU) N:o 231/2014 mukaisesti tukikelpoisia edunsaajia.

Ensisijaisesti kansalaisjärjestöt ja paikallisviranomaiset toteuttavat rahoitettavat toimet. Toimien tuloksellisuuden varmistamiseksi muut toimijat voivat tarvittaessa toteuttaa ne kyseessä olevien kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten hyväksi.

2.   Tarkemmat yksityiskohdat tämän artiklan mukaisista yhteistyöaloista säädetään liitteessä II olevassa B osassa.

9 artikla

Yleisafrikkalainen ohjelma

1.   Yleisafrikkalaisen ohjelman mukaisella unionin avulla pyritään tukemaan Afrikan ja unionin strategista kumppanuutta ja sen myöhempiä muutoksia ja lisäyksiä, jolla pyritään kattamaan Afrikassa ja Afrikan kanssa toteutettavat rajatylittävät, maanosan laajuiset tai maailmanlaajuiset toimet.

2.   Yleisafrikkalainen ohjelma on tämän asetuksen mukaisia muita ohjelmia sekä unionin ulkoisen toiminnan muita rahoitusvälineitä, erityisesti Euroopan kehitysrahastoa ja Euroopan naapuruusvälinettä täydentävä ja johdonmukainen niiden kanssa.

3.   Tarkemmat yksityiskohdat tämän artiklan mukaisista yhteistyöaloista säädetään liitteessä III.

III OSASTO

OHJELMASUUNNITTELU JA VAROJEN KOHDENTAMINEN

10 artikla

Yleiset puitteet

1.   Maantieteellisten ohjelmien osalta kunkin kumppanimaan ja -alueen suuntaa-antava monivuotinen ohjelma laaditaan strategia-asiakirjan perusteella 11 artiklan mukaisesti.

Temaattisten ohjelmien osalta suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat laaditaan 13 artiklan mukaisesti.

Yleisafrikkalainen suuntaa-antava monivuotinen ohjelma laaditaan 14 artiklan mukaisesti.

2.   Komissio hyväksyy asetuksen (EU) N:o 236/2014 2 artiklassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset tämän asetuksen 11, 13 ja 14 artiklassa tarkoitettujen ohjelmasuunnitteluasiakirjojen perusteella.

3.   Unionin tuki voi olla muodoltaan muutakin kuin tämän asetuksen 11, 13 ja 14 artiklassa tarkoitettujen ohjelmasuunnitteluasiakirjojen soveltamisalaan kuuluvia toimenpiteitä, asetuksen (EU) N:o 236/2014 2 artiklan mukaisesti.

4.   Unioni ja jäsenvaltiot kuulevat toisiaan ohjelmasuunnittelun varhaisessa vaiheessa ja koko sen ajan lisätäkseen yhteistyötoimiensa johdonmukaisuutta, täydentävyyttä ja yhtenäisyyttä. Unioni ja jäsenvaltiot voivat tämän kuulemisen perusteella päättää yhteisestä ohjelmasuunnittelusta. Unioni kuulee myös muita avunantajia ja kehitysyhteistyön toimijoita, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan edustajat, paikallisviranomaiset ja muut täytäntöönpanoelimet. Asiasta ilmoitetaan Euroopan parlamentille.

5.   Tämän asetuksen mukaisessa ohjelmasuunnittelussa otetaan asianmukaisesti huomioon ihmisoikeudet ja demokratia kumppanimaissa.

6.   Tässä asetuksessa säädettyjä varoja voidaan jättää kohdentamatta, jotta varmistettaisiin unionin asianmukainen kyky vastata ennakoimattomiin olosuhteisiin, erityisesti epävakaissa tilanteissa, kriisitilanteissa ja kriisin jälkitilanteissa, sekä mahdollistettaisiin yhteensovittaminen kumppanimaiden strategiasyklien kanssa ja suuntaa-antavien määrärahojen muuttaminen 11 artiklan 5 kohdan, 13 artiklan 2 kohdan ja 14 artiklan 3 kohdan nojalla suoritettujen tarkistusten perusteella. Jollei kyseisten varojen myöhemmästä kohdentamisesta tai uudelleenkohdentamisesta 15 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti muuta johdu, niiden käytöstä päätetään myöhemmin asetuksen (EU) N:o 236/2014 mukaisesti.

Kunkin ohjelmatyypin tasolla kohdentamatta jätettyjen varojen osuus saa olla enintään viisi prosenttia, lukuun ottamatta synkronointitarkoituksia ja 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja maita.

7.   Komissio voi kohdentaa erillisen määrärahan unionin syrjäisimpien alueiden ja niiden naapureina olevien kumppanimaiden ja -alueiden välisen yhteistyön lujittamista varten, sanotun vaikuttamatta 2 artiklan 3 kohdan soveltamiseen.

8.   Kaikessa asetuksen (EU) N:o 236/2014 17 artiklassa tarkoitetun välikertomuksen julkaisemisen jälkeisessä ohjelmasuunnittelussa tai ohjelmien uudelleentarkastelussa on otettava huomioon kertomuksessa esitetyt tulokset, havainnot ja päätelmät.

11 artikla

Temaattisten ohjelmien ohjelmasuunnitteluasiakirjat

1.   Kaikkien tässä artiklassa tarkoitettujen ohjelmasuunnitteluasiakirjojen laatimisessa, täytäntöönpanossa ja tarkistamisessa noudatetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuutta ja avun tuloksellisuutta koskevia periaatteita, joita ovat demokraattinen sitoutuminen, kumppanuus, koordinointi, yhdenmukaistaminen, kumppanimaan tai alueellisiin järjestelmiin mukautuminen, avoimuus, molemminpuolinen vastuuvelvollisuus ja tuloshakuisuus, 3 artiklan 4–8 kohdassa säädetyn mukaisesti. Ohjelmasuunnittelukausi synkronoidaan mahdollisuuksien mukaan kumppanimaan strategiasyklien kanssa.

Maantieteellisiä ohjelmia koskevat ohjelmasuunnitteluasiakirjat, myös yhteiset ohjelmasuunnitteluasiakirjat, perustuvat mahdollisuuksien mukaan pääsääntöisesti unionin, kyseessä olevien jäsenvaltioiden ja kumppanimaan tai -alueen vuoropuheluun, jossa ovat tarvittaessa mukana kansalliset ja alueelliset parlamentit ja johon osallistuvat kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset sekä muita osapuolia, jotta voidaan edistää omaa sitoutumista prosessiin ja kannustaa kansallisille kehitysstrategioille ja etenkin köyhyyden vähentämisstrategioille annettavaa tukea.

2.   Unioni laatii kyseessä olevan kumppanimaata tai -aluetta varten strategia-asiakirjoja vahvistaakseen unionin ja kyseessä olevan kumppanimaan tai -alueen väliselle kehitysyhteistyölle yhtenäisen kehyksen, joka on johdonmukainen tässä asetuksessa säädettyjen yleistä tarkoitusta ja soveltamisalaa, tavoitteita, periaatteita ja politiikkaa koskevien säännösten kanssa.

3.   Strategia-asiakirjaa ei edellytetä seuraavissa tapauksissa:

a)

mailla on kansallinen kehitysstrategia kansallisen kehityssuunnitelman tai vastaavan kokonaisvaltaisen kehitysasiakirjan muodossa ja komissio on hyväksynyt sen perustaksi suuntaa-antavalle monivuotiselle ohjelmalle hyväksyessään jälkimmäisen asiakirjan;

b)

maissa tai alueilla, joita varten on laadittu yhteinen puiteasiakirja, jossa esitetään kattava unionin strategia, mukaan lukien oma luku kehityspolitiikasta;

c)

unioni ja jäsenvaltiot ovat sopineet maan tai alueen yhteisestä monivuotisesta ohjelmasuunnitteluasiakirjasta;

d)

alueilla on yhteisesti sovittu strategia unionin kanssa;

e)

maissa, joissa unioni aikoo synkronoida strategiansa uuden kansallisen strategiasyklin kanssa ennen 1 päivää tammikuuta 2017; tällaisissa tapauksissa unionin toimet kyseisen maan osalta kirjataan suuntaa-antavaan monivuotiseen ohjelmaan 1 päivän tammikuuta 2014 ja uuden kansallisen syklin alun väliseksi siirtymäkaudeksi;

f)

mailta tai alueilta, jotka saavat tämän asetuksen nojalla unionin varoista määrärahoja enintään 50 000 000 euroa kaudella 2014–2020.

Ensimmäisen alakohdan e ja f alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kyseisen maan tai alueen suuntaa-antava monivuotinen ohjelma sisältää unionin kyseiseen maahan tai alueeseen nähden noudattaman kehitysstrategian.

4.   Strategia-asiakirjoja tarkistetaan kauden puolivälissä tai tarvittaessa soveltaen kyseisen kumppanimaan tai -alueen kanssa tehdyissä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksissa määriteltyjä periaatteita ja menettelytapoja.

5.   Maantieteellisiä ohjelmia koskevat suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat laaditaan kaikille maille tai alueille, jotka saavat unionin varoista suuntaa-antavia määrärahoja tämän asetuksen nojalla. Lukuun ottamatta 3 kohdan ensimmäisen alakohdan e ja f alakohdassa tarkoitettuja maita ja alueita nämä asiakirjat laaditaan 3 kohdassa tarkoitettujen strategia-asiakirjojen tai vastaavien asiakirjojen perusteella.

Tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettua yhteistä monivuotista ohjelmasuunnitteluasiakirjaa voidaan tämän asetuksen soveltamista varten pitää suuntaa-antavana monivuotisena ohjelmana, jos siinä noudatetaan tässä kohdassa vahvistettuja periaatteita ja ehtoja, mukaan lukien määrärahojen suuntaa-antava kohdentaminen, sekä 15 artiklassa säädettyjä menettelyjä.

Maantieteellisiä ohjelmia koskevissa suuntaa-antavissa monivuotisissa ohjelmissa yksilöidään unionin rahoitusta saavat ensisijaiset alat, tarkat tavoitteet, odotetut tulokset, selkeät, yksilöidyt ja avoimet tulosindikaattorit, alustava määrärahojen kokonaismäärä ja niiden jakautuminen ensisijaisiin aloihin ja tarvittaessa avun yksityiskohtaiset säännöt.

Komissio hyväksyy kunkin maantieteellisen ohjelman puitteissa monivuotiset suuntaa-antavat määrärahat tämän asetuksen yleisten periaatteiden mukaisesti 3 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kriteerien perusteella ja ottaen huomioon niiden maiden tai alueiden erityisvaikeudet, joissa on kriisi tai konflikti tai jotka ovat muita heikommassa asemassa, epävakaita tai katastrofialttiita, samoin kuin eri ohjelmien ominaispiirteet.

Nämä määrärahat voidaan esittää tarvittaessa vaihteluvälinä, ja/tai joitakin varoja voidaan jättää kohdentamatta. Suuntaa-antavia määrärahoja ei voida osoittaa myöhemmälle ajankohdalle kuin 2014–2020, elleivät ne ole nimenomaisesti kyseisen jakson jälkeen käytettävissä olevia varoja.

Maantieteellisiä ohjelmia koskevia suuntaa-antavia monivuotisia ohjelmia voidaan tarvittaessa tarkistaa muun muassa täytäntöönpanon tehostamiseksi ottaen huomioon niiden perustana olevien strategia-asiakirjojen välitarkistus tai muu tarkistus.

Suuntaa-antavia määrärahoja, ensisijaisia aloja, täsmällisiä tavoitteita, odotettuja tuloksia, tulosindikaattoreita ja tarvittaessa avun yksityiskohtaisia sääntöjä voidaan myös mukauttaa tarkistusten perusteella erityisesti kriisin seurauksena tai kriisin jälkeisessä tilanteessa.

Tällaisissa tarkistuksissa on otettava huomioon tarpeet sekä sitoutuminen muun muassa ihmisoikeuksiin, demokratiaan, oikeusvaltioon ja hyvään hallintotapaan liittyviin kehitystavoitteisiin ja edistyminen niiden saavuttamisessa.

6.   Komissio antaa selvityksen yhteisestä ohjelmasuunnittelusta jäsenvaltioiden kanssa asetuksen (EU) N:o 236/2014 17 artiklassa tarkoitetussa välikertomuksessa ja antaa suosituksia tapauksissa, joissa yhteinen ohjelmasuunnittelu ei täysin toteutunut.

12 artikla

Ohjelmasuunnittelu kriisissä, kriisin jälkitilanteessa tai epävakaassa tilanteessa olevia maita ja alueita varten

1.   Laadittaessa ohjelmasuunnitteluasiakirjoja kriisissä, kriisin jälkitilanteessa tai epävakaassa tilanteessa oleville tai luonnononnettomuuksille alttiille maille ja alueille kyseessä olevien maiden tai alueiden haavoittuvuus, erityistarpeet ja olosuhteet otetaan asianmukaisesti huomioon.

Konfliktin ehkäisyyn, valtiorakenteiden kehittämiseen ja rauhan rakentamiseen, konfliktin jälkeiseen sovinnontekoon ja jälleenrakennustoimenpiteisiin sekä naisten rooliin ja lasten oikeuksiin näissä prosesseissa olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota.

Jos kumppanimaat tai -alueet ovat kriisissä, kriisin jälkeisessä tilanteessa tai epävakaassa tilanteessa tai jos tällainen tilanne vaikuttaa niihin, hätäavun, kunnostustoimien ja kehityksen koordinoinnin tehostamista painotetaan erityisesti kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden piirissä, jotta edistetään siirtymistä hätätilanteesta kehitysvaiheeseen.

Epävakaiden tai säännöllisesti luonnononnettomuuksille alttiiden maiden ja alueiden ohjelmasuunnitteluasiakirjoissa korostetaan katastrofivalmiutta ja katastrofien ehkäisyä sekä tällaisten onnettomuuksien seurausten hoitoa ja tarkastellaan altistumista šokeille sekä vahvistetaan sietokykyä.

2.   Asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, kuten kriiseissä tai jos demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet tai perusvapaudet ovat välittömästi uhattuina, komissio voi antaa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti muuttaakseen strategia-asiakirjoja ja tämän asetuksen 11 artiklassa tarkoitettuja suuntaa-antavia monivuotisia ohjelmia.

Tällaiset tarkistukset voivat johtaa erityiseen ja mukautettuun strategiaan, jolla varmistetaan siirtyminen pitkän aikavälin yhteistyöhön ja kehitykseen ja edistetään parempaa yhteensovittamista ja siirtymistä humanitaaristen ja kehityspoliittisten välineiden kesken.

13 artikla

Temaattisten ohjelmien ohjelmasuunnitteluasiakirjat

1.   Temaattisia ohjelmia koskevissa suuntaa-antavissa monivuotisissa ohjelmissa määritellään asianomaista aihetta koskeva unionin strategia, ja globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevan ohjelman osalta kullekin yhteistyöalalle unionin rahoitusta saavat ensisijaiset alat, erityiset tavoitteet, odotetut tulokset, selkeät, yksilöidyt ja avoimet tulosindikaattorit, kansainvälinen tilanne ja tärkeimpien kumppanien toimet sekä soveltuvin osin avun yksityiskohtaiset säännöt.

Maailmanlaajuisiin aloitteisiin osallistumista varten määritellään tarvittaessa voimavarat ja toimien tärkeysjärjestys.

Temaattisia ohjelmia koskevat suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat täydentävät maantieteellisiä ohjelmia ja ovat 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen strategia-asiakirjojen mukaisia.

2.   Temaattisia ohjelmia koskevissa suuntaa-antavissa monivuotisissa ohjelmissa esitetään alustava määrärahojen kokonaismäärä, jakautuminen yhteistyöaloihin ja jakautuminen ensisijaisiin aloihin. Suuntaa-antavat määrärahat voidaan esittää tarvittaessa vaihteluvälinä ja/tai joitakin varoja voidaan jättää kohdentamatta.

Temaattisia ohjelmia koskevia suuntaa-antavia monivuotisia ohjelmia tarkistetaan tarvittaessa täytäntöönpanon tehostamiseksi ottaen huomioon niiden välitarkistukset tai muut tarkistukset.

Myös suuntaa-antavia määrärahoja, ensisijaisia aloja, erityisiä tavoitteita, odotettuja tuloksia, tulosindikaattoreita ja tapauksen mukaan tuen yksityiskohtaisia sääntöjä voidaan mukauttaa tarkistusten perusteella.

14 artikla

Yleisafrikkalaisen ohjelman ohjelmasuunnitteluasiakirjat

1.   Yleisafrikkalaista ohjelmaa koskevien ohjelmasuunnitteluasiakirjojen valmistelussa, täytäntöönpanossa ja tarkistamisessa on noudatettava 3 artiklan 4–8 kohdassa säädettyjä avun tuloksellisuuden periaatteita.

Yleisafrikkalaista ohjelmaa koskevat ohjelmasuunnitteluasiakirjat perustuvat vuoropuheluun, johon osallistuvat kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, muiden muassa yleisafrikkalainen parlamentti.

2.   Yleisafrikkalaista ohjelmaa koskevassa suuntaa-antavassa monivuotisessa ohjelmassa esitetään painopistealat, jotka on valittu rahoitusta, erityisiä tavoitteita, odotettuja tuloksia, selkeitä, yksilöityjä ja avoimia tulosindikaattoreita ja tarvittaessa avun yksityiskohtaisia sääntöjä varten.

Yleisafrikkalaista ohjelmaa koskeva suuntaa-antava monivuotinen ohjelma on johdonmukainen tämän asetuksen mukaisten maantieteellisten ja temaattisten ohjelmien kanssa.

3.   Yleisafrikkalaista ohjelmaa koskevassa suuntaa-antavassa monivuotisessa ohjelmassa esitetään suuntaa-antava määrärahojen kokonaismäärä, jakautuminen toimintoihin ja jakautuminen ensisijaisiin aloihin. Suuntaa-antavat määrärahat voidaan tarvittaessa esittää myös vaihteluvälinä.

Yleisafrikkalaista ohjelmaa koskevaa suuntaa-antavaa monivuotista ohjelmaa voidaan tarvittaessa tarkistaa, jotta vastataan odottamattomiin haasteisiin tai täytäntöönpanoon liittyviin ongelmiin ja otetaan huomioon strategisen kumppanuuden mahdolliset tarkistukset.

15 artikla

Strategia-asiakirjojen ja suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien hyväksyminen

1.   Komissio hyväksyy 11 artiklassa tarkoitetut strategia-asiakirjat ja 11, 13 ja 14 artiklassa tarkoitetut suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Tätä menettelyä sovelletaan myös tarkistuksiin, joiden seurauksena strategia tai sen ohjelmasuunnittelu muuttuu huomattavasti.

2.   Asianmukaisesti perustellussa pakottavassa hätätilanteessa, kuten kriiseissä tai jos demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet tai perusvapaudet ovat välittömästi uhattuina, komissio voi tarkistaa tämän asetuksen 11 artiklassa tarkoitettuja strategia-asiakirjoja ja tämän asetuksen 11, 13 ja 14 artiklassa tarkoitettuja suuntaa-antavia monivuotisia ohjelmia asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

IV OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

16 artikla

Muun kuin tämän asetuksen perusteella tukikelpoisen kolmannen maan osallistuminen

Poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa ja unionin rahoituksen johdonmukaisuuden ja tuloksellisuuden varmistamiseksi taikka alueellisen tai alueiden välisen yhteistyön edistämiseksi komissio voi suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien puitteissa ja tämän asetuksen 15 artiklan tai asetuksen (EU) N:o 236/2014 2 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti päättää laajentaa tukikelpoisuutta sellaisten maiden ja hallintoalueiden toimiin, jotka eivät muuten voisi saada rahoitusta tämän asetuksen 1 artiklan nojalla, jos täytäntöönpantava toimi on maailmanlaajuinen, alueellinen, alueiden välinen tai rajatylittävä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 2 artiklan 3 kohdan soveltamista.

17 artikla

Säädösvallan siirtäminen komissiolle

1.   Siirretään komissiolle valta antaa 18 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan:

a)

yhteistyöalojen yksityiskohtia, joihin viitataan seuraavissa:

i)

5 artiklan 3 kohta sellaisena kuin se on liitteessä I olevassa A ja B osassa;

ii)

7 artiklan 2 kohta sellaisena kuin se on liitteessä II olevassa A osassa;

iii)

8 artiklan 2 kohta sellaisena kuin se on liitteessä II olevassa B osassa;

iv)

9 artiklan 3 kohta sellaisena kuin se on liitteessä III, erityisesti toteutettaessa Afrikka–EU-huippukokousten jatkotoimia;

b)

maantieteellisten ohjelmien ja globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevan temaattisen ohjelman suuntaa-antavat määrärahat sellaisina kuin ne ovat liitteessä IV. Muutoksilla voidaan vähentää alkuperäistä määrää enintään viidellä prosentilla lukuun ottamatta liitteessä IV olevan 1 kohdan b alakohdan määrärahoja.

2.   Erityisesti asetuksen (EU) N:o 236/2014 17 artiklassa tarkoitetun välikertomuksen julkaisemisen jälkeen ja välikertomukseen sisältyvien suositusten perusteella komissio antaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2018.

18 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Edellä 17 artiklassa tarkoitettu säädösvallan siirtäminen on voimassa tämän asetuksen voimassaolon ajan.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 17 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 17 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

19 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa komitea, jäljempänä ”DCI-komitea”. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Euroopan investointipankin tarkkailija osallistuu DCI-komitean työskentelyyn investointipankkia koskevissa kysymyksissä.

20 artikla

Rahoituspuitteet

1.   Rahoituspuitteet tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten ajanjaksolla 2014–2020 ovat 19 661 639 000 euroa.

Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät vuotuisista määrärahoista monivuotisessa rahoituskehyksessä määritellyissä rajoissa vuotuisen talousarviomenettelyn yhteydessä.

2.   Kullekin 5–9 artiklassa tarkoitetuista ohjelmista kohdennettavat suuntaa-antavat määrärahat ajanjaksolla 2014–2020 vahvistetaan liitteessä IV.

3.   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 (16) 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti osoitetaan erilaisista ulkoisen toiminnan rahoitusvälineistä (kehitysyhteistyöväline, Euroopan naapuruusväline, kumppanuuden väline ja liittymistä valmisteleva tukiväline) 1 680 000 000 euron suuntaa-antava määräraha toimiin, jotka koskevat asetuksessa (EU) N:o 1288/2013 tarkoitetulla tavalla oppimiseen liittyvää liikkuvuutta kolmansiin maihin tai kolmansista maista, sekä yhteistyöhön tai poliittiseen vuoropuheluun näiden maiden viranomaisten, laitosten ja organisaatioiden kanssa.

Näiden varojen käyttöön sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1288/2013 säännöksiä.

Rahoitus asetetaan käyttöön kahtena monivuotisena määrärahakokonaisuutena, joista ensimmäinen kattaa ensimmäiset neljä vuotta ja toinen loput kolme vuotta. Mainitun rahoituksen jakautuminen vahvistetaan tässä asetuksessa säädetyissä monivuotisissa suuntaa-antavissa ohjelmissa kyseisten maiden osalta kartoitettujen tarpeiden ja prioriteettien mukaan. Määrärahoja voidaan tarkistaa merkittävien ennakoimattomien olosuhteiden tai merkittävien poliittisten muutosten mukaan unionin ulkoisen toiminnan painopisteiden mukaisesti.

4.   Tämän asetuksen nojalla 3 kohdassa tarkoitettuihin toimiin myönnettävä rahoitus saa olla enintään 707 000 000 euroa. Varat otetaan maantieteellisille ohjelmille osoitetuista määrärahoista siten, että rahoitettavien toimenpiteiden alueellinen jakautuminen ja tyyppi täsmennetään. Tämän asetuksen nojalla myönnettävää rahoitusta, joka on tarkoitettu asetuksen (EU) N:o 1288/2013 mukaisiin toimiin, käytetään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa kumppanimaissa toteutettaviin toimiin kiinnittäen erityistä huomiota köyhimpiin maihin. Tämän asetuksen määrärahoista rahoitetussa opiskelijoiden ja henkilöstön liikkuvuutta osallistujamaiden ja kumppanimaiden välillä koskevissa toimissa keskitytään kehitysmaiden osallistavan ja kestävän kehityksen kannalta olennaisiin alueisiin.

5.   Komissio sisällyttää tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevaan asetuksen (EU) N:o 236/2014 13 artiklassa säädettyyn vuosittaiseen kertomukseensa luettelon kaikista tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista toimista, jotka saavat tästä asetuksesta johdettua rahoitusta, ja siitä, miten ne noudattavat tämän asetuksen 2 ja 3 artiklassa säädettyjä tavoitteita ja periaatteita.

21 artikla

Euroopan ulkosuhdehallinto

Tätä asetusta sovelletaan päätöksen 2010/427/EU mukaisesti.

22 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014 ja 31 päivään joulukuuta 2020.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä maaliskuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS


(1)  EUVL C 391, 18.12.2012, s. 110.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 11. maaliskuuta 2014.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41).

(4)  EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten (Katso tämän virallisen lehden sivu 77).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 236/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä (Katso tämän virallisen lehden sivu 95).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(8)  Neuvoston päätös 2010/427/EU, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30).

(9)  EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

(10)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(11)  EUVL L 317, 15.12.2000, s. 3.

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 232/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan naapuruusvälineen perustamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 27).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 11).

(14)  Neuvoston päätös 2013/755/EU, annettu 25 päivänä marraskuuta 2013, merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin (MMA-assosiaatiopäätös) (EUVL L 344, 19.12.2013, s. 1).

(15)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/96, annettu 20 päivänä kesäkuuta 1996, humanitaarisesta avusta (EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1288/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50).


LIITE I

MAANTIETEELLISTEN OHJELMIEN MUKAISET YHTEISTYÖALAT

A.   YHTEISET MAANTIETEELLISTEN OHJELMIEN MUKAISET YHTEISTYÖALAT

Maantieteellisiin ohjelmiin otetaan jäljempänä mainittuja yhteistyöaloja, joita ei pidä samaistaa sektoreihin. Painopisteiden määrittelyssä noudatetaan niitä kehityspolitiikan alan kansainvälisiä sitoumuksia, joita unioni on tehnyt, erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteet ja kansainvälisesti sovitut vuoden 2015 jälkeiset uudet kehitystavoitteet, joilla muutetaan vuosituhannen kehitystavoitteita tai korvataan ne, ja painopisteet perustuvat kunkin tukikelpoisen kumppanivaltion tai -alueen kanssa käytyyn poliittiseen vuoropuheluun.

I   Ihmisoikeudet, demokratia ja hyvä hallintotapa

a)   Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio

i)

tuetaan demokratiaprosessia ja lujitetaan demokraattisia instituutioita, muun muassa parlamenttien roolia;

ii)

vahvistetaan oikeusvaltiota ja oikeus- ja suojelujärjestelmien riippumattomuutta sekä varmistetaan esteettömät ja yhtäläiset oikeussuojakeinot kaikille;

iii)

tuetaan instituutioiden avointa ja vastuuvelvollista toimintaa ja hallinnon hajauttamista, edistetään osallistavaa maansisäistä sosiaalista vuoropuhelua ja hallintoa ja ihmisoikeuksia koskevia muita vuoropuheluita;

iv)

edistetään tiedotusvälineiden vapautta, mukaan lukien nykyaikaiset viestintävälineet;

v)

edistetään poliittista moniarvoisuutta, suojellaan kansalaisoikeuksia ja sivistyksellisiä, taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia oikeuksia sekä vähemmistöihin ja haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä;

vi)

tuetaan muun muassa rotuun tai etniseen alkuperään, kastiin, uskontoon tai vakaumukseen, sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai seksuaaliseen suuntautumiseen, yhteiskuntaluokkaan, vammaisuuteen, terveydentilaan tai ikään perustuvan syrjinnän ja syrjivien käytäntöjen torjuntaa;

vii)

edistetään väestörekisterin pitoa, erityisesti syntymien ja kuolemien rekisteröintiä.

b)   Sukupuolten tasa-arvo, naisten vaikutusvallan lisääminen ja yhtäläiset mahdollisuudet

i)

edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja oikeudenmukaista kohtelua;

ii)

suojellaan naisten ja tyttöjen oikeuksia, mukaan lukien lapsiavioliittojen ja muiden haitallisten perinteisten käytäntöjen, kuten naisten sukuelinten silpomisen, ja kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan vastaiset toimet ja tuki sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille;

iii)

edistetään naisten vaikutusmahdollisuuksia, mukaan lukien heidän roolissaan kehitysalan toimijoina ja rauhan rakentajina.

c)   Julkisen sektorin hallinto keskus- ja paikallistasolla

i)

tuetaan julkisen sektorin kehittämistä, jotta edistetään peruspalvelujen, erityisesti terveyden ja koulutuksen, yleistä ja syrjimätöntä saatavuutta;

ii)

tuetaan ohjelmia, joilla tehostetaan politiikan suunnittelua, julkista varainhoitoa, mukaan lukien tarkastus-, valvonta- ja petostentorjuntaelinten ja -toimien perustaminen ja vahvistaminen, ja institutionaalista kehitystä, mukaan lukien inhimillisten voimavarojen hallinnointi;

iii)

vahvistetaan parlamenttien teknistä asiantuntemusta, jotta ne voivat arvioida kansallisia talousarvioita ja osallistua niiden suunnitteluun ja valvontaan, mukaan lukien omat tulot luonnonvarojen käytöstä ja veroasioista.

d)   Veropolitiikka ja -hallinto

i)

tuetaan oikeudenmukaisten, avointen, toimivien, edistyksellisten ja kestävien kansallisten verojärjestelmien perustamista tai vahvistamista;

ii)

vahvistetaan kehitysmaiden seurantavalmiuksia veronkierron ja laittomien rahavirtojen torjunnassa;

iii)

tuetaan veropetoksia ja sen seurauksia koskevaa valvontaelinten, parlamenttien ja kansalaisjärjestöjen työtä ja sen tulosten levittämistä;

iv)

tuetaan verohallintoa ja verouudistuksia koskevia monenvälisiä ja alueellisia aloitteita;

v)

tuetaan kehitysmaita, jotta ne osallistuvat tehokkaammin kansainvälisiin veroyhteistyön rakenteisiin ja prosesseihin;

vi)

tuetaan maakohtaisen ja hankekohtaisen raportoinnin sisällyttämistä kumppanimaiden lainsäädäntöön rahoituksen avoimuuden lisäämiseksi.

e)   Korruption torjunta

i)

avustetaan kumppanimaita kaikenlaisen korruption torjunnassa kampanjoinnin, tiedotuksen ja raportoinnin avulla;

ii)

lisätään valvonta- ja tarkastuselinten ja oikeuslaitoksen toimintavalmiuksia.

f)   Kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset

i)

tuetaan kansalaisjärjestöjen valmiuksien kehittämistä, jotta vahvistetaan niiden sananvaltaa ja aktiivista osallistumista kehitysprosessiin ja edistetään poliittista, sosiaalista ja taloudellista vuoropuhelua;

ii)

tuetaan paikallisviranomaisten valmiuksien kehittämistä ja käytetään niiden asiantuntemusta edistämään alueellista lähestymistapaa kehitykseen, myös hajauttamisprosesseihin;

iii)

edistetään suotuisaa ympäristöä kansalaisten osallistumiselle ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle.

g)   Lasten oikeuksien edistäminen ja suojeleminen

i)

edistetään lainmukaisten asiakirjojen myöntämistä;

ii)

tuetaan riittävää ja terveellistä elintasoa ja tervettä aikuiseksi kasvamista;

iii)

varmistetaan peruskoulutuksen tarjoaminen kaikille.

II   Osallistava ja kestävä kasvu inhimillistä kehitystä varten

a)   Terveys, koulutus, sosiaalinen suojelu, työllisyys ja kulttuuri

i)

tuetaan alakohtaisia uudistuksia, jotka lisäävät sosiaalisten peruspalvelujen, erityisesti laadukkaiden terveys- ja koulutuspalvelujen, saatavuutta ja joissa keskitytään asianomaisiin vuosituhannen kehitystavoitteisiin ja köyhien, syrjäytyneiden ja haavoittuvien ryhmien mahdollisuuksiin saada näitä palveluja;

ii)

vahvistetaan paikallisia valmiuksia, jotta voidaan vastata maailmanlaajuisiin, alueellisiin ja paikallisiin haasteisiin, mukaan lukien alakohtaisen budjettituen ja tehostetun poliittisen vuoropuhelun avulla;

iii)

vahvistetaan terveydenhuoltojärjestelmiä, muun muassa käsittelemällä terveydenhuollon henkilöstövajetta ja terveydenhoidon oikeudenmukaista rahoitusta ja tarjoamalla kohtuuhintaisempia lääkkeitä ja rokotteita köyhille;

iv)

edistetään Pekingin toimintaohjelman ja kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman ja niihin liittyvien tarkistuskokousten tulosten täydellistä ja tehokasta täytäntöönpanoa ja tässä yhteydessä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia;

v)

varmistetaan kohtuuhintaisen hyvälaatuisen juomaveden saanti, asianmukainen sanitaatio ja hygienia;

vi)

tehostetaan tukea laadukkaalle opetukselle ja sen yhtäläistä saatavuutta;

vii)

tuetaan työllistymiseen tähtäävää ammatillista koulutusta ja valmiuksia kestävää kehitystä koskevaan tutkimustoimintaan ja tutkimustulosten hyödyntämiseen;

viii)

tuetaan kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä ja sosiaalisen suojelun vähimmäistasoja, mukaan lukien sosiaalivakuutusjärjestelmät terveys- ja eläkejärjestelmiä varten painottaen eriarvoisuuden vähentämistä;

ix)

tuetaan ihmisarvoista työtä koskevaa toimintaohjelmaa ja edistetään sosiaalista vuoropuhelua;

x)

edistetään kulttuurienvälistä vuoropuhelua, kulttuurista monimuotoisuutta ja kaikkien kulttuurien yhtäläistä arvostusta;

xi)

edistetään kansainvälistä yhteistyötä, jotta kasvatetaan kulttuuriteollisuuden osuutta kehitysmaiden talouskasvussa sen sisältämän köyhyyttä torjuvan potentiaalin hyödyntämiseksi täysimääräisesti, markkinoille pääsyä sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien kysymysten huomioon ottaminen mukaan lukien.

b)   Liiketoimintaympäristö, alueellinen yhdentyminen ja maailmanmarkkinat

i)

tuetaan kilpailukykyisen paikallisen yksityissektorin kehitystä, myös kehittämällä paikallisten instituutioiden ja yritysten valmiuksia;

ii)

tuetaan paikallisten tuotantojärjestelmien ja paikallisten yritysten kehittämistä, mukaan lukien vihreät yritykset;

iii)

tuetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä), mikroyrityksiä ja osuuskuntia sekä reilua kauppaa;

iv)

edistetään paikallisten, kotimaisten ja alueellisten markkinoiden kehittämistä, mukaan lukien ympäristötuotteiden ja -palvelujen markkinat;

v)

tuetaan lainsäädännön ja sääntelykehyksen uudistamista ja uudistusten täytäntöönpanoa;

vi)

helpotetaan yritys- ja rahoituspalvelujen saatavuutta, kuten mikroluottoja ja-säästöjä, mikrovakuutuksia ja tilisiirtoja;

vii)

tuetaan kansainvälisesti sovittujen työntekijöiden oikeuksien toteutumisen valvontaa;

viii)

otetaan käyttöön ja parannetaan lainsäädäntöä ja maarekistereitä, joilla suojellaan maanomistus- ja immateriaalioikeuksia;

ix)

edistetään tutkimus- ja innovointipolitiikkoja, joilla tuetaan kestävää ja osallistavaa kehitystä;

x)

edistetään investointeja, joilla luodaan kestäviä työpaikkoja, muun muassa yhdistämällä eri mekanismeja ja painottaen kotimaisten yritysten rahoittamista ja kotimaisen pääoman hyödyntämistä, erityisesti pk-yritysten tasolla, ja tuetaan inhimillisten voimavarojen kehittämistä;

xi)

parannetaan infrastruktuuria noudattaen täysimääräisesti sosiaalisia ja ympäristönormeja;

xii)

edistetään alakohtaisia lähestymistapoja kestävään liikenteeseen kumppanimaiden tarpeiden mukaisesti, varmistetaan liikenteen turvallisuus, kohtuuhintaisuus ja tehokkuus ja minimoidaan ympäristölle aiheutuvat kielteiset vaikutukset;

xiii)

toimitaan yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa yhteiskunnallisesti vastuullisen ja kestävän kehityksen tukemiseksi edistäen yritysten yhteiskunta- ja ympäristövastuuta ja -vastuuvelvollisuutta sekä sosiaalista vuoropuhelua;

xiv)

autetaan kehitysmaita kaupankäynnissä ja alueellisissa ja mantereen laajuisissa yhdentymisponnisteluissa ja tarjotaan tukea niiden sulavalle ja asteittaiselle integroitumiselle maailmantalouteen;

xv)

tuetaan tieto- ja viestintätekniikan yleisempää saatavuutta digitaalisen kuilun kuromiseksi umpeen.

c)   Kestävä maatalous sekä elintarvike- ja ravitsemusturva

i)

autetaan kehitysmaita lisäämään häiriöiden sietokykyään (esimerkiksi resurssien ja varastojen niukkuus sekä hinnanvaihtelut) ja puututaan eriarvoisuuteen antamalla köyhille parempi mahdollisuus saada käyttöönsä maata, elintarvikkeita, vettä, energiaa ja rahoitusta ympäristöä vahingoittamatta;

ii)

tuetaan kestäviä maatalouden toimintatapoja ja asianmukaista maatalouden tutkimusta painottaen pienviljelyä ja maaseudun elinkeinoja;

iii)

tuetaan naisten asemaa maataloudessa;

iv)

kannustetaan hallitusten pyrkimyksiä helpottaa yhteiskunnallisesti ja ekologisesti vastuullisia yksityisiä investointeja;

v)

tuetaan elintarviketurvaa koskevia strategisia lähestymistapoja painottaen elintarvikkeiden saatavuutta ja käyttömahdollisuuksia, infrastruktuuria, varastointia sekä ravitsemusta;

vi)

puututaan perustoimin heikkoon elintarviketurvaan ja aliravitsemukseen siirtymävaiheessa ja epävakaana aikana;

vii)

tuetaan kumppanimaan johtamaa, osallistavaa, eriytettyä ja ympäristön kannalta kestävää alueellista kehitystä.

d)   Kestävä energia

i)

parannetaan nykyaikaisten, kohtuuhintaisten, kestävien, tehokkaiden, puhtaiden ja uusiutuvien energiapalvelujen saatavuutta;

ii)

edistetään paikallisia ja alueellisia kestävän energian ratkaisuja ja hajautettua energiantuotantoa.

e)   Luonnonvarojen hoito, myös maa-, metsä- ja vesitalous

i)

tuetaan valvontatoimintaa ja -elimiä sekä sellaisia hallintouudistuksia, joilla edistetään luonnonvarojen kestävää ja avointa hoitoa ja säilyttämistä;

ii)

edistetään tasapuolista vedensaantia sekä yhdennettyä vesivarojen ja vesistöjen hoitoa;

iii)

edistetään biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden suojelua ja kestävää käyttöä;

iv)

edistetään kestäviä tuotanto- ja kulutusmalleja sekä turvallista ja kestävää kemikaalien käsittelyä ja jätehuoltoa niiden terveysvaikutukset huomioon ottaen.

f)   Ilmastonmuutos ja ympäristö

i)

edistetään puhtaamman tekniikan käyttöä, kestävää energiaa ja resurssitehokkuutta, jotta saadaan aikaan vähähiilistä kehitystä ja vahvistetaan ympäristönormeja;

ii)

parannetaan kehitysmaiden reagointivalmiutta ilmastonmuutoksen vaikutuksiin tukemalla ekosysteemipohjaista ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista sekä onnettomuusriskin vähentämistä koskevia toimia;

iii)

tuetaan asianmukaisten monenvälisten ympäristösopimusten täytäntöönpanoa erityisesti vahvistamalla kestävän kehityksen institutionaalista järjestelmää ja edistämällä biologisen monimuotoisuuden suojelua;

iv)

autetaan kumppanimaita vastaamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksen aiheuttamaan pakolais- ja muuttoliikehaasteeseen ja ilmastopakolaisten toimeentulon palauttamiseen.

III   Muut kehityksen kannalta merkittävät alat

a)   Muuttoliike- ja turvapaikka-asiat

i)

tuetaan kohdennettuja toimia, joiden tarkoituksena on muuttoliikkeen, liikkuvuuden ja työllisyyden sekä köyhyyden vähentämisen keskinäisten suhteiden täysimääräinen hyödyntäminen, jotta muuttoliike olisi kehitykselle myönteinen voimatekijä ja jotta vähennettäisiin ”aivovuotoa”;

ii)

tuetaan kehitysmaita sellaisten muuttovirtojen hallintaa koskevien pitkän aikavälin politiikkojen käyttöönotossa, joissa kunnioitetaan muuttajien ja heidän perheidensä ihmisoikeuksia ja parannetaan sosiaalista suojelua.

b)   Humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön niveltäminen

i)

jälleenrakennetaan ja kunnostetaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä konflikteista sekä ihmisen ja luonnon aiheuttamista katastrofeista kärsineitä alueita ja maita;

ii)

toteutetaan keskipitkän tai pitkän aikavälin toimia, jotka on tarkoitettu kotiseudultaan siirtymään joutuneiden omavaraisuuden lisäämiseen ja sopeutumiseen tai uudelleen sopeutumiseen niveltäen hätäapu, kunnostustoimet ja kehitysyhteistyö.

c)   Palautumiskyky ja katastrofiriskin vähentäminen

i)

tuetaan epävakaissa oloissa peruspalvelujen tarjontaa sekä legitiimien, tehokkaiden ja vakaiden instituutioiden perustamista sekä aktiivista ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa yhteistyössä asianomaisen maan kanssa;

ii)

myötävaikutetaan ennaltaehkäisevään lähestymistapaan, jota sovelletaan valtion epävakauteen, konflikteihin, luonnononnettomuuksiin ja muunlaisiin kriiseihin tukemalla kumppanimaiden ja alueellisten järjestöjen toimia ennakkovaroitusjärjestelmien, demokraattisen hallinnon ja instituutioiden valmiuksien vahvistamiseksi;

iii)

tuetaan katastrofiriskin vähentämistä, katastrofivalmiutta ja katastrofien ehkäisyä ja tällaisten katastrofien seurausten hoitoa.

d)   Kehitys ja turvallisuus, myös konfliktinesto

i)

puututaan konfliktien perimmäisiin syihin, kuten köyhyyteen, maan ja luonnonvarojen heikentymiseen, käyttöön ja eriarvoiseen jakautumiseen, heikkoon hallintoon, ihmisoikeusloukkauksiin ja sukupuolten eriarvoisuuteen keinona tukea konfliktien ehkäisemistä ja ratkaisemista sekä rauhan rakentamista;

ii)

edistetään vuoropuhelua, osallistumista ja sovinnontekoa, jotta edistetään rauhaa ja estetään väkivallan puhkeaminen, noudattaen kansainvälisiä parhaita käytäntöjä;

iii)

edistetään yhteistyötä ja politiikan uudistuksia turvallisuuden ja oikeuden alalla, huumekaupan ja muun laittoman kaupan, mukaan lukien ihmiskaupan, korruption ja rahanpesun torjumista.

B.   ALUEKOHTAISET ERITYISET YHTEISTYÖALAT

Unionin avulla tuetaan toimia ja alakohtaisia vuoropuheluja, jotka ovat 5 artiklan ja tässä liitteessä olevan A luvun sekä tämän asetuksen yleisen tarkoituksen, soveltamisalan, tavoitteen ja yleisten periaatteiden mukaisia. Jäljempänä kuvattuja aloja harkitaan erityisesti ottaen huomioon yhdessä hyväksytyt strategiat.

I   Latinalainen Amerikka

a)

sosiaalinen yhteenkuuluvuus, erityisesti sosiaalinen osallisuus, ihmisarvoinen työ, tasapuolisuus, sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusmahdollisuuksien edistäminen;

b)

hallinnon kehittäminen sekä poliittisten uudistusten tukeminen, aloina erityisesti sosiaalipolitiikka, julkisen talouden ja verotuksen hallinnointi, turvallisuus (mukaan lukien huumausaineiden, rikollisuuden ja korruption torjunta), hyvän hallintotavan ja paikallisten, kansallisten ja alueellisten julkisten instituutioiden vahvistaminen (mm. innovatiivisten teknisen yhteistyön välineiden kuten TAIEX:n ja kummitoiminnan avulla), ihmisoikeudet mukaan lukien vähemmistöjen, alkuperäiskansojen ja afrikkalaistaustaisten oikeudet, Kansainvälisen työjärjestön (ILO) keskeisten työelämän normien noudattaminen, ympäristö, syrjinnän torjunta, seksuaalisen, sukupuoleen perustuvan ja lapsiin kohdistuvan väkivallan torjunta sekä huumeiden tuotannon, käytön ja kaupan torjunta;

c)

tuki aktiiviselle, järjestäytyneelle ja riippumattomalle kansalaisyhteiskunnalle ja sosiaalisen vuoropuhelun vahvistaminen työmarkkinaosapuolille myönnettävän tuen avulla;

d)

sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittaminen erityisesti luomalla tai vahvistamalla kestäviä sosiaalisen suojelun järjestelmiä, mukaan lukien sosiaalivakuutus ja verouudistus, ja verotusjärjestelmien kapasiteetin sekä petosten ja veronkierron torjunnan vahvistaminen, mikä lisää tasa-arvoisuutta ja myötävaikuttaa hyvinvoinnin jakautumiseen;

e)

tuki Latinalaisen Amerikan valtioille niiden pyrkimyksissä täyttää asianmukaisesti velvollisuutensa naismurhien ehkäisemisessä, tutkinnassa, niistä syytteeseen asettamisessa, rankaisemisessa ja vahingonkorvauksissa:

f)

tuki erilaisille alueellisille yhdentymisprosesseille sekä verkkoinfrastruktuurien yhteenliittämiselle niin, että varmistetaan toimien täydentävyys suhteessa Euroopan investointipankin (EIP) ja muiden elinten tukemiin toimiin;

g)

turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys;

h)

valmiuksien vahvistaminen, jotta taataan erityisesti terveydenhuollon ja opetuksen alojen laadukkaiden sosiaalisten peruspalvelujen yleinen saatavuus;

i)

tuki koulutuspoliittisille toimille ja Latinalaisen Amerikan yhteisen korkeakoulutusalueen kehittämiselle;

j)

taloudellisen haavoittuvuuden vähentäminen ja tuki rakennemuutokselle perustamalla vahvoja kumppanuuksia avoimien ja reilujen kauppasuhteiden, uusia ja parempia työpaikkoja vihreään ja osallistavaan talouteen tuottavien investointien, tiedonsiirron sekä tutkimus-, innovointi- ja teknologiayhteistyön saralla, ja kestävän ja osallistavan kasvun edistäminen joka suhteessa, erityiskysymyksinä muuttovirtojen aiheuttamat haasteet, elintarviketurva (mukaan luettuna kestävä maa- ja kalatalous), ilmastonmuutos, kestävät energialähteet sekä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden suojelu ja parantaminen, mukaan lukien vesi, maaperä ja metsät; tuki mikroyritysten sekä pk-yritysten kehittämiselle osallistavan kasvun, kehityksen ja työpaikkojen pääasiallisena lähteenä; kaupan edistämiseksi myönnettävän kehitysavun lisääminen, jotta varmistetaan, että Latinalaisen Amerikan mikroyritykset ja pk-yritykset voivat hyötyä kansainvälisen kaupan tarjoamista mahdollisuuksista; ottaen huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän muutokset;

k)

yleisen tullietuusjärjestelmän ulkopuolelle sulkemisesta monille tämän alueen maiden talouksille aiheutuvien kielteisten vaikutusten lieventäminen;

l)

asianmukaisten jatkotoimien varmistaminen katastrofin tai kriisin jälkeisten lyhytkestoisten, muiden rahoitusvälineiden avulla toteutettujen hätäaputoimien jälkeen.

II   Etelä-Aasia

1)   Demokraattisen hallintotavan edistäminen

a)

tuetaan demokratisoitumista, edistetään tehokasta demokraattista hallintotapaa, vahvistetaan julkisia instituutioita ja elimiä (myös paikallistasolla), tuetaan tehokasta hallinnon hajauttamista, valtiorakenteiden uudelleenjärjestelyä ja vaaliprosesseja;

b)

tuetaan aktiivisen, järjestäytyneen ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan, myös tiedotusvälineiden, kehittämistä ja vahvistetaan sosiaalista vuoropuhelua työmarkkinaosapuolille myönnettävän tuen avulla;

c)

rakennetaan ja vahvistetaan legitiimejä, tehokkaita ja vastuuvelvollisia julkisia instituutioita, edistetään instituutioiden ja hallinnon uudistuksia, hyvää hallintotapaa, korruption torjuntaa ja julkista varainhoitoa ja tuetaan oikeusvaltiota;

d)

vahvistetaan ihmisoikeuksien suojelua, mukaan lukien vähemmistöjen, muuttajien, alkuperäiskansojen ja haavoittuvien väestöryhmien oikeudet, ja syrjinnän sekä seksuaalisen, sukupuoleen perustuvan ja lapsiin kohdistuvan väkivallan ja ihmiskaupan torjuntaa;

e)

suojellaan ihmisoikeuksia edistämällä instituutioiden uudistamista (mukaan lukien hyvä hallintotapa, korruption torjunta, julkinen varainhoito, verotus ja julkishallinnon uudistaminen) sekä lainsäädännön, hallinnon ja sääntelyn uudistuksia kansainvälisten normien mukaisesti, erityisesti epävakaissa valtioissa ja maissa, jotka ovat konfliktitilanteessa tai konfliktin jälkeisessä tilanteessa.

2)   Sosiaalisen osallisuuden ja inhimillisen kehityksen kaikinpuolinen edistäminen

a)

sosiaalinen yhteenkuuluvuus, erityisesti sosiaalinen osallisuus, ihmisarvoinen työ ja tasapuolisuus sekä sukupuolten tasa-arvo koulutus-, terveys- ja muiden sosiaalipolitiikkojen avulla;

b)

vahvistetaan valmiuksia taata sosiaalisten peruspalvelujen yleinen saatavuus, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla; parannetaan kaikkien saatavilla olevaan koulutukseen pääsyä, jotta lisätään tietoja, taitoja ja työllistyvyyttä työmarkkinoilla, ja puututaan tarvittaessa työhön ja syntyperään perustuvaan eriarvoisuuteen ja syrjintään sekä erityisesti kastiin perustuvaan syrjintään;

c)

edistetään sosiaalista suojelua ja osallisuutta, ihmisarvoista työtä ja työelämän perusnormeja, tasapuolisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa koulutus-, terveys- ja muiden sosiaalipolitiikkojen avulla;

d)

edistetään kaikkien, myös tyttöjen ja naisten, saatavilla olevaa laadukasta opetusta ja ammatillista koulutusta sekä terveyspalveluja;

e)

turvallisuuden ja kehityksen välisen yhteyden huomioiminen ja siihen liittyvät toimet sukupuoleen ja syntyperään perustuvan väkivallan, lapsikaappausten, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden, huumeiden tuotannon, kulutuksen ja kaupan sekä muun laittoman kaupan torjumiseksi;

f)

kehityspainotteisten kumppanuuksien perustaminen maatalouteen, yksityisen sektorin kehittämiseen, kauppaan, investointeihin, apuun, muuttoliikkeeseen, tutkimukseen, innovointiin ja teknologiaan sekä julkishyödykkeiden tarjontaan liittyen köyhyyden vähentämiseksi ja sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi.

3)   Kestävän kehityksen tukeminen ja ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien sietokyvyn parantaminen eteläaasialaisissa yhteiskunnissa

a)

edistetään kestävää ja osallistavaa kasvua ja toimeentuloa, maaseudun yhdennettyä kehitystä, kestävää maa- ja metsätaloutta, elintarviketurvaa ja ravitsemusta;

b)

edistetään luonnonvarojen ja uusiutuvan energian kestävää käyttöä, biologisen monimuotoisuuden suojelua, vesi- ja jätehuoltoa sekä maaperän ja metsien suojelua;

c)

myötävaikutetaan ilmastonmuutoksen käsittelyyn tukemalla sopeutus-, hillintä- ja katastrofiriskien vähentämistoimia;

d)

tuetaan pyrkimyksiä parantaa talouden monipuolisuutta, kilpailukykyä ja kauppaa sekä yksityisen sektorin kehitystä painottaen erityisesti mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä ja osuuskuntia;

e)

edistetään kestävää kulutusta ja tuotantoa sekä investointeja puhtaampaan teknologiaan, kestäviin energiamuotoihin, liikenteeseen, kestävään maa- ja kalatalouteen, biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden suojelemiseen ja parantamiseen, mukaan lukien vesi ja metsät, sekä ihmisarvoisten työpaikkojen luomiseen vihreässä taloudessa;

f)

tuetaan katastrofeihin varautumista ja niistä toipumista edistävää pitkän aikavälin toimintaa, mukaan lukien elintarvike- ja ravitsemusturvan alalla, sekä avustetaan kotiseudultaan lähtemään joutuneita henkilöitä.

4)   Alueellisen yhdentymisen ja yhteistyön tukeminen

a)

kannustetaan alueellista yhdentymistä ja yhteistyötä tuloskeskeisellä tavalla tukemalla alueellista yhdentymistä ja vuoropuhelua, erityisesti Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestössä (SAARC) ja edistämällä Istanbulin prosessin (”Aasian sydän”) kehitystavoitteita;

b)

tuetaan tehokasta rajaturvallisuutta ja rajatylittävää yhteistyötä, jolla edistetään kestävää taloudellista, sosiaalista ja ympäristön kehitystä raja-alueilla, sekä järjestäytyneen rikollisuuden sekä huumeiden tuotannon, kulutuksen ja laittoman kaupan torjuntaa;

c)

tuetaan merkittävimpiin tartuntatauteihin liittyviä alueellisia aloitteita; tuetaan terveysriskien ehkäisemistä ja niihin reagoimista, mukaan lukien riskit, joita syntyy eläinten, ihmisten ja niiden eri ympäristöjen yhtymäkohdissa.

III   Pohjois- ja Kaakkois-Aasia

1)   Demokraattisen hallintotavan edistäminen

a)

tuetaan demokratisoitumista; legitiimien, tehokkaiden ja vastuullisten julkisten instituutioiden ja elinten rakentamista ja vahvistamista sekä ihmisoikeuksien suojelua edistämällä institutionaalisia uudistuksia (jotka liittyvät muun muassa hyvään hallintoon, korruption torjuntaan, julkisten varojen käyttöön, verotukseen ja julkishallinnon uudistamiseen) sekä lainsäädännöllisiä, hallinnollisia ja sääntelyn uudistuksia kansainvälisten normien mukaisesti, erityisesti epävakaissa valtioissa ja maissa, jotka ovat konfliktitilanteessa tai konfliktin jälkeisessä tilanteessa;

b)

vahvistetaan ihmisoikeuksien, myös vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen, suojelua, työelämän perusnormien kunnioittamista, syrjinnän torjuntaa, seksuaalisen, sukupuoleen perustuvan ja lapsiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa, mukaan lukien lapset aseellisissa konflikteissa, sekä ihmiskaupan torjuntaa;

c)

tuetaan Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) ihmisoikeusjärjestelmää, erityisesti ASEANin hallitustenvälistä ihmisoikeustoimikuntaa;

d)

tuetaan legitiimien, tehokkaiden ja vastuuvelvollisten julkisten instituutioiden ja elimien rakentamista ja vahvistamista;

e)

tuetaan aktiivista, järjestäytynyttä ja riippumatonta kansalaisyhteiskuntaa; vahvistetaan sosiaalista vuoropuhelua työmarkkinaosapuolille myönnettävän tuen avulla;

f)

tuetaan alueen pyrkimyksiä kehittää demokratiaa, oikeusvaltiota ja kansalaisten turvallisuutta, mukaan lukien uudistamalla oikeus- ja turvallisuusalaa, ja edistää vuoropuhelua ja rauhanprosesseja etnisten ja uskonnollisten ryhmien välillä;

g)

turvallisuuden ja kehityksen väliseen yhteyteen liittyen toimet korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden, huumausaineiden tuotannon, kulutuksen ja kaupan sekä muun laittoman kaupan torjumiseksi ja rajaturvallisuuden sekä valtioiden rajat ylittävän yhteistyön tukemiseksi, jotta edistetään kestävää taloudellista, sosiaalista ja ympäristön kehitystä raja-alueilla; tuki miinanraivaustoimille.

2)   Sosiaalisen osallisuuden ja inhimillisen kehityksen kaikinpuolinen edistäminen

a)

edistetään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja erityisesti sosiaalista osallisuutta, ihmisarvoista työtä, tasapuolisuutta sekä sukupuolten tasa-arvoa;

b)

vahvistetaan valmiuksia taata sosiaalisten peruspalvelujen yleinen saatavuus, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla; parannetaan kaikkien saatavilla olevaan koulutukseen pääsyä, jotta lisätään tietoja, taitoja ja työllistyvyyttä työmarkkinoilla, ja puututaan tarvittaessa työhön ja syntyperään perustuvaan eriarvoisuuteen ja syrjintään sekä erityisesti kastiin perustuvaan syrjintään;

c)

perustetaan kehityspainotteisia kumppanuuksia maatalouteen, yksityisen sektorin kehittämiseen, kauppaan, investointeihin, apuun, muuttoliikkeeseen, tutkimukseen, innovointiin ja teknologiaan sekä julkishyödykkeiden tarjontaan köyhyyden vähentämiseksi ja sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi;

d)

tuetaan terveysriskien ehkäisemistä ja niihin reagoimista, mukaan lukien riskit, joita syntyy eläinten, ihmisten ja niiden eri ympäristöjen yhtymäkohdissa;

e)

edistetään osallistavaa koulutusta, elinikäistä oppimista ja koulutusta (mukaan lukien korkea-asteen koulutus ja ammatillinen koulutus) ja tehostetaan työmarkkinoiden toimintaa;

f)

edistetään vihreämpää taloutta ja kestävää ja osallistavaa kasvua erityisesti maatalouden, elintarviketurvan ja ravitsemuksen aloilla, kestävien energialähteiden sekä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen suojelun ja parantamisen aloilla;

g)

turvallisuuden ja kehityksen väliseen yhteyteen liittyen toimet sukupuoleen ja syntyperään perustuvan väkivallan ja lapsikaappausten torjumiseksi.

3)   Kestävän kehityksen tukeminen ja ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien sietokyvyn parantaminen kaakkoisaasialaisissa yhteiskunnissa

a)

tuetaan ilmastonmuutoksen sopeutumis- ja hillitsemistoimia, edistetään kestävää kulutusta ja tuotantoa;

b)

autetaan aluetta valtavirtaistamaan ilmastonmuutos kestävän kehityksen strategioihin, kehittämään politiikkoja ja välineitä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen, käsittelemään ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia ja tehostamaan pitkän ajan yhteistyöaloitteita sekä vähentämään katastrofihaavoittuvuutta, tukemaan ASEANin monialaista ilmastonmuutoskehystä: maa- ja metsätalous sekä elintarviketurva (AFCC);

c)

väestönkasvuun ja kuluttajien muuttuviin vaatimuksiin liittyen tuetaan kestävää kulutusta ja tuotantoa sekä investointeja puhtaampaan teknologiaan erityisesti alueellisesti, kestäviin energiamuotoihin, liikenteeseen, kestävään maa- ja kalatalouteen, biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden suojelemiseen ja parantamiseen, mukaan lukien vesi ja metsät, sekä ihmisarvoisten työpaikkojen luomiseen vihreässä taloudessa;

d)

Nivelletään toisiinsa hätäapu, kunnostustoimet ja kehitys varmistamalla asianmukaiset jatkotoimet katastrofin tai kriisin jälkeisten, muiden rahoitusvälineiden avulla toteutettujen lyhytkestoisten hätäaputoimien jälkeen; tuetaan katastrofeihin varautumista ja niistä toipumista edistävää pitkän aikavälin toimintaa, mukaan lukien elintarvike- ja ravitsemusturva sekä apu kotiseudultaan lähtemään joutuneille henkilöille.

4)   Alueellisen yhdentymisen ja yhteistyön tukeminen Pohjois- ja Kaakkois-Aasiassa

a)

kannustetaan tiiviimpää alueellista yhdentymistä ja yhteistyötä tuloskeskeisellä tavalla tukemalla alueellista yhdentymistä ja vuoropuhelua;

b)

tuetaan ASEANin sosioekonomista yhdentymistä ja yhteenliitettävyyttä, mukaan lukien kehitykseen liittyvien ASEANin talousyhteisön tavoitteiden, ASEANin liitettävyyttä koskevan toimintasuunnitelman ja vuoden 2015 jälkeisen vision täytäntöönpano;

c)

edistetään kauppaan liittyvää apua ja kaupan kautta välitettävää kehitysapua, myös sen varmistamiseksi, että mikroyritykset ja pk-yritykset hyötyvät kansainvälisen kaupan mahdollisuuksista;

d)

luodaan rahoitusta kestäville infrastruktuureille ja verkoille suosien alueellista yhdentymistä, sosiaalista osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta sekä kestävää kasvua varmistaen samalla, että toimet täydentävät EIP:n ja unionin muiden rahoituslaitosten sekä muiden tämän alan laitosten toimia;

e)

kannustetaan vuoropuhelua ASEANin instituutioiden ja maiden sekä unionin välillä;

f)

tuetaan merkittävimpiin tartuntatauteihin liittyviä alueellisia aloitteita; tuetaan terveysriskien ehkäisemistä ja niihin reagoimista, mukaan lukien riskit, joita syntyy eläinten, ihmisten ja niiden eri ympäristöjen yhtymäkohdissa.

IV   Keski-Aasia

a)

yleisenä tavoitteena kestävän ja osallistavan talouden ja sosiaalisen kehityksen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja demokratian edistäminen;

b)

tuetaan elintarviketurvaa, kestävää energia- ja vesihuoltoa sekä sanitaatiota paikallisille väestöille; edistetään ja tuetaan katastrofivalmiutta ja ilmastonmuutokseen sopeutumista;

c)

tuetaan edustuksellisia ja demokraattisesti valittuja parlamentteja sekä edistetään ja tuetaan hyvää hallintotapaa ja demokratiakehitystä; julkisen talouden moitteetonta hoitoa; oikeusvaltiota ja hyvin toimivia instituutioita sekä ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon todellista kunnioittamista; tuetaan aktiivista, järjestäytynyttä ja riippumatonta kansalaisyhteiskuntaa; vahvistetaan sosiaalista vuoropuhelua työmarkkinaosapuolille myönnettävän tuen avulla;

d)

edistetään osallistavaa ja kestävää talouskasvua niin, että puututaan sosiaaliseen ja alueelliseen eriarvoisuuteen, ja tuetaan sellaisia politiikan aloja kuin innovointi ja teknologia, ihmisarvoinen työ, maatalous ja maaseudun kehittäminen, edistetään talouden monipuolistamista tukemalla mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä, samalla kun luodaan kannustimia säännellyn sosiaalisen markkinatalouden sekä avoimen ja reilun kauppa- ja investointitoiminnan kehittämiselle, mukaan lukien sääntely-ympäristön uudistukset;

e)

tuetaan tehokasta rajaturvallisuutta ja rajatylittävää yhteistyötä, jolla edistetään kestävää taloudellista, sosiaalista ja ympäristön kehitystä raja-alueilla; turvallisuuden ja kehityksen väliseen yhteyteen liittyen toimet järjestäytyneen rikollisuuden ja kaikkien laittoman kaupan muotojen torjumiseksi, mukaan lukien huumeiden tuotannon ja kulutuksen sekä sen kielteisten vaikutusten kuten HIV:n/aidsin torjunta;

f)

edistetään kahdenvälistä ja alueellista yhteistyötä, vuoropuhelua ja yhdentymistä, myös niiden maiden kanssa, jotka osallistuvat Euroopan naapuruusvälineeseen ja muihin poliittisia uudistuksia tukeviin unionin välineisiin, käyttäen muun muassa tarvittaessa instituutioiden kehittämistä, teknistä apua (esimerkiksi TAIEX), tiedonvaihtoa ja kummitoimintaa, sekä keskeisiä investointeja sopivien mekanismien avulla, jotta rahoitusta voidaan kohdistaa koulutus-, ympäristö- ja energia-alalle, vähäpäästöisen teknologian kehittämiseen sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen valmiuksien parantamiseen;

g)

vahvistetaan valmiuksia taata sosiaalisten peruspalvelujen yleinen saatavuus, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla; tuetaan väestön, erityisesti nuorten ja naisten, työllistymistä, muun muassa tukemalla yleisen, ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen parantamista.

V   Lähi-itä

a)

toiminta demokratisointiin ja hallintoon (verotus mukaan luettuna), oikeusvaltioon, ihmisoikeuksiin, sukupuolten tasa-arvoon, perusvapauksiin ja poliittiseen yhdenvertaisuuteen liittyvissä kysymyksissä, jotta kannustetaan poliittisia uudistuksia, korruption torjuntaa ja oikeusprosessin avoimuutta ja luodaan legitiimejä, demokraattisia, tehokkaita ja vastuuvelvollisia julkisia instituutioita ja kehitetään aktiivista, riippumatonta ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa; vahvistetaan sosiaalista vuoropuhelua työmarkkinaosapuolille myönnettävän tuen avulla;

b)

tuki kansalaisyhteiskunnan perusvapauksia, ihmisoikeuksia ja demokraattisia perusvapauksia edistäville toimille;

c)

edistetään osallistavaa kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kehitystä, erityisesti työpaikkojen luomista, sosiaalista osallisuutta, ihmisarvoista työtä ja tasapuolisuutta sekä sukupuolten tasa-arvoa; vahvistetaan valmiuksia taata sosiaalisten peruspalvelujen yleinen saatavuus, erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen aloilla; puututaan tarvittaessa eriarvoisuuteen ja työhön sekä syntyperään perustuvaan syrjintään ja erityisesti kastiin perustuvaan syrjintään;

d)

tuki kansalaistoiminnan kehittämiselle erityisesti koulutuksen sekä lasten, nuorten ja naisten osallistumisen avulla;

e)

edistetään osallistavaa ja kestävää talouskasvua, avoimia ja reiluja kappasuhteita, säännellyn ja kestävän sosiaalisen markkinatalouden kehittämistä, tuottavia ja kestäviä investointeja keskeisille sektoreille (kuten energiasektorille) painottaen uusiutuvia energialähteitä;

f)

hyvien naapuruussuhteiden, alueellisen yhteistyön, vuoropuhelun ja yhdentymisen edistäminen (mukaan lukien niiden maiden kanssa, jotka kuuluvat muiden Euroopan unionin välineiden kuten Euroopan naapuruusvälineen soveltamisalaan, samoin kuin kumppanuusvälineen kattamien Persianlahden maiden kanssa) tukemalla alueen sisäisiä yhdentymispyrkimyksiä; kyseeseen tulevia aihealueita ovat esimerkiksi talous, energia, vesi, liikenne ja pakolaisuus;

g)

edistetään vesivarojen kestävää ja tasapuolista hoitoa sekä vesivarojen suojelua;

h)

tämän asetuksen puitteissa käytettävien varojen täydentäminen sovittamalla toimet muiden unionin välineiden ja politiikkojen toimintaan ja rahoitukseen; nämä voivat painottua pääsyyn unionin sisämarkkinoille, työvoiman liikkuvuuteen ja laajempaan alueelliseen yhdentymiseen;

i)

turvallisuuden ja kehityksen väliseen yhteyteen liittyen huumeiden tuotannon, kulutuksen ja laittoman kaupan torjunta;

j)

kehityksen ja muuttoliikkeen väliseen yhteyteen liittyen muuttoliikkeen hallinta ja kotiseudultaan lähtemään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten auttaminen.

VI   Muut maat

a)

tuetaan demokraattisen yhteiskunnan ja hyvän hallintotavan lujittamista, ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon kunnioittamista, valtiomuotoa, jossa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta ja joka edistää alueellista ja mantereen laajuista vakauttamista ja yhdentymistä; tuetaan aktiivista, järjestäytynyttä ja riippumatonta kansalaisyhteiskuntaa; vahvistetaan sosiaalista vuoropuhelua työmarkkinaosapuolille myönnettävän tuen avulla;

b)

tuetaan useiden eri vapaakauppa-alueiden syntymisen edellyttämiä sopeutustoimia;

c)

tuetaan köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen torjuntaa muun muassa huolehtimalla huonossa asemassa olevien yhteisöjen perustarpeista ja edistämällä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja tulonjakopolitiikkaa, jolla pyritään vähentämään eriarvoisuutta;

d)

vahvistetaan valmiuksia taata erityisesti terveydenhuollon ja opetuksen alojen laadukkaiden sosiaalisten peruspalvelujen yleinen saatavuus;

e)

parannetaan elin- ja työoloja painottamalla erityisesti ILO:n ihmisarvoista työtä koskevan toimintaohjelman edistämistä;

f)

käsitellään taloudellista haavoittuvuutta ja osallistutaan rakennemuutokseen niin, että painopisteinä ovat ihmisarvoinen työ kestävän ja osallistavan talouskasvun avulla ja energiatehokkaan ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvan vähähiilisen talouden avulla siten, että luodaan vahvoja kumppanuuksia reilujen kauppasuhteiden, uusien ja parempien työpaikkojen luomiseksi vihreään ja osallistavaan talouteen tehtävien tuottavien investointien, tutkimuksen, innovoinnin ja teknologian alan yhteistyön saralla, sekä kestävän ja osallistavan kehityksen edistäminen joka suhteessa, painopisteinä erityisesti muuttovirtojen aiheuttamat haasteet, asuminen, elintarviketurva (myös kestävä maa- ja kalatalous), ilmastonmuutos, kestävät energialähteet sekä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen suojelu ja parantaminen, mukaan lukien vesi ja maaperä;

g)

puututaan seksuaalisiin ja sukupuoleen liittyviin väkivalta- ja terveysongelmiin, mukaan lukien HIV/aids ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset.


LIITE II

TEMAATTISTEN OHJELMIEN MUKAISET YHTEISTYÖALAT

A.   GLOBAALEJA JULKISHYÖDYKKEITÄ JA HAASTEITA KOSKEVA OHJELMA

Globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevan ohjelman tarkoituksena on vahvistaa yhteistyötä, tietojen ja kokemusten vaihtoa ja kumppanimaiden valmiuksia, jotta voidaan myötävaikuttaa köyhyyden poistamiseen, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja kestävään kehitykseen. Ohjelma laaditaan seuraavista yhteistyöaloista, ja niiden välillä taataan mahdollisimman suuri synergia niiden välisen vahvan yhteyden perusteella.

I   Ympäristö ja ilmastonmuutos

a)

Edistetään unionin ympäristö- ja ilmastopolitiikan ulkoista ulottuvuutta noudattaen kaikilta osin kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta ja muita Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistettuja periaatteita;

b)

avustetaan kehitysmaita luonnonvarojen kestävään käyttöön ja ympäristön kestävyyteen liittyvien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa tai unionin ja jäsenvaltioiden sopimien uusien puitteiden toteuttamisessa;

c)

pannaan täytäntöön unionin aloitteet ja kansainvälisesti ja alueellisesti sovitut ja/tai luonteeltaan rajatylittävät sitoumukset erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvillä aloilla edistämällä ilmastonmuutoksen kestäviä vähähiilisiä strategioita, antamalla etusija strategioille, joilla edistetään biologista monimuotoisuutta, ekosysteemipalvelujen ja luonnonvarojen suojelua, kestävää hallintaa, mukaan lukien valtameret, maa- ja vesialueet, kalastus sekä metsät, (esimerkiksi FLEGTin kaltaisilla mekanismeilla), aavikoitumisen torjuntaa, yhdennettyä vesivarojen hallintaa, moitteetonta kemikaalihallintaa ja jätehuoltoa, resurssitehokkuutta ja vihreää taloutta;

d)

lisätään ilmastonmuutos- ja ympäristötavoitteiden yhdentämistä ja valtavirtaistamista unionin kehitysyhteistyössä tukemalla metodologiaan ja kehitysmaita koskevaan ja kehitysmaissa suoritettavaan tutkimukseen liittyvää työtä, muun muassa valvonta-, raportointi- ja todentamismekanismeja, ekosysteemikartoitusta, arviointia ja seurantaa, ympäristöasiantuntemuksen lisäämistä ja innovatiivisten toimien ja politiikan johdonmukaisuuden edistämistä;

e)

lujitetaan ympäristöhallintoa ja tuetaan sellaisen kansainvälisen politiikan kehittämistä, jolla parannetaan kestävän kehityksen kansainvälisen hallinnoinnin johdonmukaisuutta ja tehokkuutta avustamalla alueellista ja kansainvälistä ympäristövalvontaa ja -arviointia ja edistämällä monenvälisten ympäristösopimusten tehokasta noudattamista ja täytäntöönpanotoimenpiteitä kehitysmaissa;

f)

sisällytetään sekä katastrofiriskin hallinta että ilmastonmuutokseen sopeutuminen kehityssuunnitteluun ja -investointeihin ja edistetään sellaisten strategioiden täytäntöönpanoa, joilla pyritään vähentämään katastrofiriskiä, kuten ekosysteemien suojelu ja kosteikkojen kunnostaminen;

g)

tunnustetaan maatalouden ja karjankasvatuksen keskeinen asema ilmastonmuutostoimissa edistämällä pienviljelyä ja karjankasvatusta autonomisena sopeutumis- ja lieventämisstrategiana etelässä, koska ne kuluttavat kestävästi luonnonvaroja, kuten vettä ja laidunmaita.

II   Kestävä energia

a)

Edistetään luotettavien, turvallisten, kohtuuhintaisten, ilmastoystävällisten ja kestävien energiapalvelujen saatavuutta köyhyyden poistamisen ja osallistavan kasvun ja kehityksen tärkeimpänä tekijänä ja korostetaan siinä erityisesti paikallisten ja alueellisten uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja niiden saatavuuden varmistamista syrjäisten alueiden köyhille;

b)

edistetään uusiutuvien energiateknologioiden laajempaa käyttöä, erityisesti eriytettyjä lähestymistapoja sekä energiatehokkuutta ja edistetään kestäviä vähäpäästöisiä kehitysstrategioita;

c)

edistetään kumppanivaltioiden ja paikallisyhteisöjen energiavarmuutta esimerkiksi monipuolistamalla energian lähteitä ja reittejä, käsittelemällä hintojen epävakautta koskevia kysymyksiä ja mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseen, parantamalla markkinoita ja edistämällä energia- ja erityisesti sähköverkkojen yhteenliittämistä ja kauppaa.

III   Inhimillinen kehitys ja sen osana ihmisarvoinen työ, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kulttuuri

a)   Terveys

i)

Parannetaan kehitysmaiden ihmisten terveyttä ja hyvinvointia tukemalla laadukkaiden julkisten terveyshyödykkeiden ja terveydenhoitopalvelujen kattavaa ja yleistä saatavuutta ja niiden yhdenvertaista tarjontaa siten, että varmistetaan hoidon jatkuvuus ennaltaehkäisystä jälkihoitoon ja korostetaan erityisesti heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien tarpeita;

ii)

tuetaan ja muotoillaan poliittinen ohjelma maailmanlaajuisista aloitteista, jotka hyödyttävät suoraan kumppanimaita, otetaan huomioon tulospainotteisuus, avun tuloksellisuus ja vaikutukset terveydenhuoltojärjestelmiin, muun muassa tukemalla kumppanimaiden aiempaa aktiivisempaa osallistumista näihin aloitteisiin;

iii)

tuetaan erityisaloitteita erityisesti alueellisesti ja maailmanlaajuisesti, millä vahvistetaan terveydenhuoltojärjestelmiä ja autetaan maita kehittämään ja panemaan täytäntöön moitteettomat, näyttöön perustuvat ja kestävät kansalliset terveyspolitiikat, ja ensisijaisilla aloilla, kuten lasten terveys ja äitiysterveys sekä immunisaatio ja maailmanlaajuisten terveysuhkien torjuminen (esim. HIV/aids, tuberkuloosi ja malaria sekä muut köyhyyteen liittyvät ja laiminlyödyt sairaudet);

iv)

edistetään Pekingin toimintaohjelman ja kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman ja niihin liittyvien tarkistuskokousten tulosten täydellistä ja tehokasta täytäntöönpanoa ja tässä yhteydessä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia;

v)

edistetään, tarjotaan ja laajennetaan keskeisiä palveluja ja psykologista tukea väkivallan uhreille, erityisesti naisille ja lapsille.

b)   Koulutus, tiedot ja taidot

i)

Tuetaan koulutuksen osalta kansainvälisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamista maailmanlaajuisilla aloitteilla ja kumppanuuksilla ja korostetaan erityisesti kestävää ja osallistavaa kehitystä koskevien tietojen, taitojen ja arvojen edistämistä;

ii)

edistetään kokemusten, hyvien käytäntöjen ja innovaatioiden vaihtoa koulutusjärjestelmien kehittämistä koskevan tasapainoisen lähestymistavan pohjalta;

iii)

parannetaan koulutuksen laatua ja yhdenvertaista saatavuutta, erityisesti haavoittuviin ryhmiin kuuluville henkilöille, maahanmuuttajille, naisille ja tytöille, uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluville henkilöille tai uskonnollisille vähemmistöille, vammaisille, epävakaissa oloissa eläville henkilöille ja maissa, jotka ovat kauimpana maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamisesta, ja parannetaan peruskoulutuksen loppuun suorittamista ja siirtymistä ylemmän perusasteen koulutukseen.

c)   Sukupuolten tasa-arvo, naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja naisten ja tyttöjen oikeuksien turvaaminen:

i)

Tuetaan maakohtaisia, alueellisia ja paikallisia ohjelmia, joissa edistetään naisten ja tyttöjen taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä, johtajuutta ja tasavertaista osallistumista politiikkaan;

ii)

tuetaan kansallisia, alueellisia ja maailmanlaajuisia aloitteita, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvon ja naisten ja tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien sisällyttämistä politiikkaan, suunnitelmiin ja talousarvioihin kansainvälissä, alueellisissa ja kansallisissa kehityspuitteissa sekä avun tuloksellisuutta koskevassa ohjelmassa; autetaan poistamaan sukupuolta koskeviin ennakkoluuloihin perustuvia sukupuolen valitsemiskäytäntöjä;

iii)

puututaan seksuaaliseen ja sukupuoleen perustuvaan väkivaltaan ja tuetaan sen uhreja.

d)   Lapset ja nuoret

i)

Torjutaan lapsikauppaa ja kaikkea lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä sekä kaikkea lapsityövoiman käyttöä, torjutaan lapsiavioliittoja ja edistetään politiikkaa, jossa otetaan huomioon nuorten ja lasten erityinen haavoittuvuus ja potentiaali, heidän oikeuksiensa, mukaan lukien syntymän rekisteröinti, ja etujensa suojelu, koulutus, terveys ja elinolot alkaen osallistumisesta ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä;

ii)

parannetaan kehitysmaiden halukkuutta ja valmiuksia laatia nuoria ja lapsia hyödyttävää politiikkaa ja edistetään lasten ja nuorten roolia kehityksen toimijoina;

iii)

tuetaan sellaisten konkreettisten strategioiden ja toimien kehittämistä, joilla puututaan nuoriin ja lapsiin vaikuttaviin erityisiin ongelmiin ja haasteisiin, etenkin terveyden, koulutuksen ja työllisyyden alalla, ottamalla heidän etunsa huomioon kaikissa asiaankuuluvissa toimissa.

e)   Syrjintäkielto

i)

Tuetaan paikallisia, alueellisia, kansallisia ja maailmanlaajuisia aloitteita, joilla edistetään sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin, rotuun tai etniseen alkuperään, kastiin, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, sairauteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltoa laatimalla politiikkaa, suunnitelmia ja talousarvioita sekä vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja asiantuntemusta;

ii)

varmistetaan laajempi vuoropuhelu syrjintäkiellosta ja ihmisoikeuksien puolustajien suojelu.

f)   Työllisyys, osaaminen, sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus

i)

Tuetaan korkeatasoista tuottavaa ja ihmisarvoista työllisyyttä erityisesti tukemalla asianmukaista koulutus- ja työllisyyspolitiikkaa ja -strategioita, paikallisten työmarkkinoiden tarpeiden ja tulevaisuudennäkyminen kannalta hyödyllistä työllistävää ammattikoulutusta, työehtoja ja -oloja epävirallinen talous mukaan luettuna, ihmisarvoisen työn edistämistä ILO:n työelämän perusoikeuksien perusteella lapsityövoiman torjunta mukaan luettuna, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua sekä työvoiman liikkuvuuden helpottamista ja samalla muuttajien oikeuksien kunnioittamista ja edistämistä;

ii)

lujitetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta erityisesti luomalla tai vahvistamalla kestäviä sosiaalisen suojelun järjestelmiä, mukaan lukien köyhyydessä eläville tarkoitetut sosiaalivakuutusjärjestelmät, ja tekemällä verouudistuksia, jotka vahvistavat verotusjärjestelmien kapasiteettia sekä petosten ja veronkierron torjuntaa, mikä lisää tasa-arvoisuutta ja myötävaikuttaa hyvinvoinnin jakautumiseen;

iii)

vahvistetaan sosiaalista osallisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa tekemällä yhteistyötä peruspalvelujen tasapuolisessa saatavuudessa, työpaikkojen luomisessa kaikille, erityisryhmien, erityisesti maahanmuuttajien, lasten ja nuorten, vammaisten, naisten, alkuperäisväestön ja vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä ja oikeuksien kunnioittamisessa, jotta varmistetaan, että kaikki nämä ryhmät voivat osallistua ja osallistuvat vaurauden ja kulttuurisen monimuotoisuuden luomiseen ja hyötyvät siitä.

g)   Kasvu, työpaikat ja yksityisen sektorin osallistuminen

i)

Edistetään toimia, joilla pyritään luomaan enemmän ja parempia työpaikkoja kehittämällä paikallisten mikroyritysten ja pk-yritysten kilpailukykyä ja häiriöiden sietokykyä ja niiden integroitumista paikalliseen, alueelliseen ja maailmantalouteen sekä autetaan kehitysmaita osallistumaan alueellisiin ja monenvälisiin kauppajärjestelmiin;

ii)

kehitetään paikallista käsityöläisyyttä paikallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi;

iii)

kehitetään sosiaalisesti ja ekologisesti vastuullista paikallista yksityistä sektoria, ja parannetaan yritysten toimintaympäristöä;

iv)

edistetään tehokasta talouspolitiikkaa, joka tukee paikallisen talouden ja paikallisten elinkeinojen kehittämistä vihreän ja osallistavan talouden, resurssitehokkuuden ja kestävän kulutuksen ja kestävien tuotantoprosessien suuntaan;

v)

edistetään sähköisen viestinnän käyttöä köyhiä hyödyttävän kasvun tukemiseksi kaikilla aloilla, jotta digitaalinen kuilu voitaisiin kuroa umpeen kehitys- ja teollistuneiden maiden välillä ja kehitysmaiden sisällä ja alalle saataisiin asianmukainen politiikka- ja sääntelykehys, ja edistetään välttämättömän infrastruktuurin kehittämistä ja tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvien palveluiden ja sovellusten käyttöä;

vi)

edistetään taloudellista osallisuutta tukemalla rahoituspalvelujen, kuten mikroluottojen ja -säästöjen, mikrovakuutusten ja tilisiirtojen saatavuutta ja tehokasta käyttöä mikroyritysten, pk-yritysten ja kotitalouksien ja erityisesti heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien keskuudessa.

h)   Kulttuuri

i)

Edistetään kulttuurienvälistä vuoropuhelua, kulttuurista monimuotoisuutta ja kaikkien kulttuurien yhtäläistä arvostusta;

ii)

edistetään kansainvälistä yhteistyötä, jotta kasvatetaan kulttuuriteollisuuden osuutta kehitysmaiden talouskasvussa sen sisältämän köyhyyttä torjuvan potentiaalin hyödyntämiseksi täysimääräisesti, markkinoille pääsyä sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien kysymysten huomioon ottaminen mukaan lukien;

iii)

edistetään alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen sosiaalisten, kulttuuristen ja henkisten arvojen kunnioittamista, jotta voidaan edistää yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta monikansallisissa yhteiskunnissa niiden yleismaailmallisten ihmisoikeuksien mukaisesti, joihin kaikilla, myös alkuperäiskansoilla ja vähemmistöillä, on oikeus;

iv)

tuetaan kulttuuria kehityksen ja kasvun kannalta lupaavana talouden sektorina.

IV   Elintarvike- ja ravitsemusturva ja kestävä maatalous

Tämän alueen yhteistyöllä vahvistetaan sukupuolierot huomioon ottavalla tavalla yhteistyötä, tietojen ja kokemusten vaihtoa ja kumppanimaiden valmiuksia elintarviketurvan neljän pilarin osalta: elintarvikkeiden tuotanto, elintarvikkeiden saatavuus (muun muassa maa, infrastruktuuri elintarvikkeiden kuljettamiseksi ylijäämäalueilta alijäämäalueille, markkinat, kotimaisten elintarvikevarastojen perustaminen, turvaverkot), elintarvikkeiden käyttö (sosiaaliset seikat huomioon ottavat ravitsemukselliset toimet) ja vakaus; ensisijaisia ovat seuraavat viisi ulottuvuutta: pienviljely ja pientilallisten karjankasvatus, elintarvikkeiden jalostus lisäarvon tuottamiseksi, hallinto, alueellinen yhdentyminen ja avustusmekanismit haavoittuvia väestönosia varten, samalla kun käsitellään myös reilua kauppaa seuraavasti:

a)

edistetään kestävän pienviljelyn ja pientilallisten karjankasvatuksen kehittämistä huolehtimalla taloutta tukevassa ympäristössä siitä, että on luotettavasti saatavilla ekosysteemin huomioon ottavaa, vähähiilistä ja ilmastonmuutoksen kestävää teknologiaa (mukaan luettuna tieto- ja viestintätekniikka), tunnistamalla, edistämällä ja lujittamalla ilmastonmuutosta koskevia paikallisia ja autonomisia sopeutumisstrategioita ja käyttämällä apuna laajentamiseen liittyviä ja teknisiä palveluja, maaseudun kehittämisohjelmia, tuotannollisia ja vastuullisia investointitoimenpiteitä kansainvälisten suuntaviivojen mukaisesti, kestävää maan ja luonnonvarojen hallintaa, paikallisväestön maaoikeuksien ja maankäyttömahdollisuuksien suojelua, geneettisen monimuotoisuuden suojelua;

b)

tuetaan asiaan liittyvien alojen ympäristön ja yhteiskunnan kannalta vastuullista politiikkaa ja hallintoa, julkisten ja muiden kuin julkisten toimijoiden asemaa sen sääntelyssä ja julkishyödykkeiden käytössä, sen organisatorisissa valmiuksissa, ammattijärjestöissä ja laitoksissa;

c)

vahvistetaan elintarvike- ja ravitsemusturvaa asiaankuuluvilla toimilla, kuten biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden suojelulla, ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategioilla, tiedotusjärjestelmillä, kriisien ehkäisyllä ja hallinnalla ja haavoittuville väestönosille osoitetuilla ravitsemusstrategioilla, joista osoitetaan riittävästi varoja perustoimiin, joilla voidaan ehkäistä suuri enemmistö aliravitsemustapauksista;

d)

edistetään turvallisia ja kestäviä käytäntöjä koko elintarvikkeiden ja rehun jakeluketjussa.

V   Muuttoliike- ja turvapaikka-asiat

Tämän alueen yhteistyöllä pyritään vahvistamaan poliittista vuoropuhelua, yhteistyötä, tietojen ja kokemuksien vaihtoa ja kumppanimaiden, kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten valmiuksia, jotta ihmisten liikkuvuutta tuetaan inhimillisen kehityksen myönteisenä tekijänä. Tämän alueen yhteistyöllä, joka pohjautuu oikeuksiin perustuvaan lähestymistapaan, joka kattaa kaikki ihmisoikeudet, olipa kyse kansalais- ja poliittisista oikeuksista tai taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista, puututaan muuttovirtojen asettamiin haasteisiin, kuten etelä–etelä-muuttoliikkeeseen, haavoittuvien siirtolaisten, kuten ilman huoltajaa olevien alaikäisten, asemaan, ihmiskaupan uhreihin, turvapaikanhakijoihin, maahanmuuttajanaisiin ja alkuperämaahan jätettyjen lasten, naisten ja perheiden oloihin seuraavasti:

a)

edistetään muuttoliikkeen hallintaa kaikilla tasoilla keskittymällä erityisesti muuttoliikkeen sosiaalisiin ja taloudellisiin seurauksiin ja tunnustamalla kansalaisjärjestöjen, mukaan lukien maahanmuuttajayhteisöt, ja paikallisviranomaisten keskeinen asema käsiteltäessä muuttoliikettä kehitysstrategian olennaisena osana;

b)

taataan muuttovirtojen kaikkien ulottuvuuksien aiempaa parempi hallinta muun muassa lisäämällä hallitusten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien valmiuksia kumppanimaissa sellaisilla aloilla kuin laillinen muuttoliike ja liikkuvuus; laittoman muuttoliikkeen torjunta, ihmisten salakuljetus ja ihmiskauppa; laittomien muuttajien pysyvän paluun järjestäminen ja vapaaehtoisen paluun ja uudelleenintegroitumisen tukeminen; yhdennetyn rajaturvallisuuden valmiudet; ja kansainvälinen suojelu ja turvapaikka;

c)

hyödynnetään mahdollisimman paljon ihmisten alueellisen ja maailmanlaajuisen liikkuvuuden lisääntymisen kehitysvaikutusta ja erityisesti hyvin hallittua työvoiman muuttoliikettä parantamalla maahanmuuttajien kotouttamista kohdemaissa ja edistetään ja suojellaan samalla muuttajien ja heidän perheidensä oikeuksia tukemalla moitteettomien alueellisten ja kansallisten muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikkojen laatimista ja täytäntöönpanoa ja yhdentämällä muuttoliikeulottuvuus muihin alueellisiin ja kansallisiin politiikkoihin sekä tarjoamalla tukea maahanmuuttajien järjestöjen ja paikallisten viranomaisten osallistumiselle politiikan suunnitteluun ja politiikan täytäntöönpanon valvontaan;

d)

lisätään yleistä tietoa muuttoliikkeen ja kehityksen välisestä yhteydestä, muun muassa hallituksen politiikan yhteiskunnallisista ja taloudellisista seurauksista riippumatta siitä, toteutetaanko niitä muuttoliike- ja turvapaikka-asioissa vai muilla aloilla;

e)

lisätään turvapaikka- ja vastaanottovalmiuksia kumppanimaissa.

Tämän alueen yhteistyötä hallinnoidaan yhtenäisesti turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston ja sisäisen turvallisuuden rahaston kanssa noudattaen täysimääräisesti kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta.

B.   KANSALAISJÄRJESTÖJÄ JA PAIKALLISVIRANOMAISIA KOSKEVA OHJELMA

Komission rakenteellista vuoropuhelua koskevan aloitteen johtopäätösten ja unionin ihmisoikeuksille, demokratialle ja hyvälle hallintotavalle tarjoaman tuen mukaisesti ohjelman tarkoituksena on vahvistaa kansalaisjärjestöjä ja paikallisviranomaisia kumppanimaissa ja, kun tässä asetuksessa niin säädetään, unionissa, ehdokasmaissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa. Sen tavoitteena on edistää suotuisaa ympäristöä kansalaisten osallistumiselle ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle sekä yhteistyölle, tietojen ja kokemusten vaihdolle ja kumppanimaiden kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten valmiuksien käyttämiselle kansainvälisesti sovittujen kehitystavoitteiden tukemiseksi.

Tätä asetusta sovellettaessa ”kansalaisyhteiskuntaa” edustavat järjestöt ovat valtiosta riippumattomia, voittoa tavoittelemattomia toimijoita, jotka toimivat riippumattomasti ja vastuullisesti, kuten kansalaisjärjestöt, alkuperäiskansoja edustavat järjestöt, kansallisia ja/tai etnisiä vähemmistöjä edustavat järjestöt, maasta muuttaneiden järjestöt, muuttajien järjestöt kumppanimaissa, paikalliset elinkeinonharjoittajien järjestöt ja kansalaisryhmät, osuuskunnat, työnantajajärjestöt ja ammattiliitot (työmarkkinaosapuolet), taloudellisia ja yhteiskunnallisia etuja edustavat järjestöt, korruptiota ja petoksia torjuvat ja hyvää hallintoa edistävät järjestöt, kansalaisoikeusjärjestöt ja syrjintää torjuvat järjestöt, paikallisjärjestöt (myös verkostot), jotka osallistuvat hajautettuun alueelliseen yhteistyöhön ja yhdentymiseen, kuluttajajärjestöt, nais- ja nuorisojärjestöt, ympäristöjärjestöt, opetus-, kulttuuri-, tutkimus- ja tiedealan organisaatiot, yliopistot, kirkot ja uskonnolliset yhdistykset ja yhteisöt, tiedotusvälineet ja kaikki valtiosta riippumattomat yhdistykset ja riippumattomat säätiöt, mukaan luettuna riippumattomat poliittiset säätiöt, jotka todennäköisesti edistävät tämän asetuksen tavoitteiden toteuttamista.

Tätä asetusta sovellettaessa ”paikallisviranomaiset” kattavat monia eri tasoja ja hallinnon haaroja valtion sisällä, esimerkiksi kunnat, yhteisöt, alueet, maakunnat, provinssit ja läänit.

Ohjelmassa edistetään

a)

osallistavaa ja vaikutusmahdollisuuksia tarjoavaa yhteiskuntaa kumppanimaissa vahvistamalla kansalaisjärjestöjä ja paikallisviranomaisia ja avun tarpeessa olevalle väestölle toimitettavia peruspalveluja;

b)

eurooppalaista tietoisuutta kehityskysymyksistä ja unionin, ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokkaiden aktiivisen julkisen tuen hakua köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen strategioille kumppanimaissa;

c)

Euroopan ja etelän maiden kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten verkostojen, foorumien ja yhteenliittymien valmiuksien lisäämistä merkityksellisen ja jatkuvan poliittisen vuoropuhelun takaamiseksi kehityksen alalla ja demokraattisen hallintotavan edistämiseksi.

Tästä ohjelmasta mahdollisesti tuetut toimet ovat seuraavat:

a)

kumppanimaissa toteutettavat toimet, joilla tuetaan haavoittuvia ja syrjäytyneitä ryhmiä tarjoamalla kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten kautta toimitettavia peruspalveluja;

b)

asianomaisten toimijoiden valmiuksien kehittäminen kansallisen ohjelman puitteissa annetun tuen lisäksi toimilla, joilla pyritään

i)

luomaan suotuisa ympäristö kansalaisten osallistumiselle ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle sekä kansalaisjärjestöjen valmiuksille osallistua tehokkaasti politiikan suunnittelua ja politiikan täytäntöönpanon valvontaa koskeviin prosesseihin;

ii)

helpottamaan kansalaisjärjestöjen, paikallisviranomaisten, valtion ja muiden kehitysalan toimijoiden välistä parempaa vuoropuhelua ja vuorovaikutusta kehityskysymyksissä;

iii)

vahvistamaan paikallisviranomaisten valmiuksia osallistua tehokkaasti kehitysprosessiin tunnustamalla niiden erityinen asema ja ominaisuudet;

c)

yleisen kehitysasioiden tuntemuksen lisääminen, vaikutusmahdollisuuksien antaminen kansalaisille, jotta heistä tulee aktiivisia ja vastuullisia kansalaisia ja virallisen ja epävirallisen koulutuksen edistäminen unionissa, ehdokasvaltioissa ja mahdollisissa ehdokkaissa, jotta vakiinnutetaan kehityspolitiikan asema yhteiskunnissa, haetaan kansalaisten suurempaa tukea toimille köyhyyden torjumiseksi ja oikeudenmukaisemmille suhteille teollisuus- ja kehitysmaiden välillä, lisätään kehitysmaihin ja niiden kansoihin liittyvien kysymysten ja ongelmien tuntemusta yhteisössä sekä edistetään oikeutta kehitysprosessiin, jossa kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet voidaan toteuttaa täysimääräisesti, ja globalisaation sosiaalista ulottuvuutta;

d)

kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten verkostojen koordinointi, valmiuksien kehittäminen ja institutionaalinen vahvistaminen niiden organisaatioiden sisällä sekä erityyppisten, julkiseen kehityskeskusteluun aktiivisesti osallistuvien sidosryhmien välillä, sekä kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten ja kattojärjestöjen eteläisten verkostojen koordinointi, valmiuksien kehittäminen ja institutionaalinen vahvistaminen.


LIITE III

YLEISAFRIKKALAISEN OHJELMAN YHTEISTYÖALAT

Yleisafrikkalaisesta ohjelmasta tuetaan Afrikan ja EU:n strategisen kumppanuuden tavoitteita ja yleisiä periaatteita. Se edistää ihmiskeskeisen kumppanuuden periaatetta ja periaatetta, jonka mukaan Afrikka otetaan huomioon yhtenä kokonaisuutena, sekä johdonmukaisuutta alueellisten ja maanosan laajuisten tasojen välillä. Se keskittyy Afrikassa ja Afrikan kanssa toteutettaviin, alueiden rajat ylittäviin, maanosan laajuisiin tai maailmanlaajuisiin toimiin, ja siitä tuetaan yhteisiä EU–Afrikka-aloitteita maailmanlaajuisesti. Ohjelmasta annetaan tukea erityisesti seuraavilla kumppanuuden aloilla:

a)

rauha ja turvallisuus;

b)

demokraattinen hallintotapa ja ihmisoikeudet;

c)

kauppa, alueellinen yhdentyminen ja infrastruktuuri (raaka-aineet mukaan lukien);

d)

vuosituhannen kehitystavoitteet ja kansainvälisesti sovitut vuoden 2015 jälkeiset uudet kehitystavoitteet;

e)

energia;

f)

ilmastonmuutos ja ympäristö;

g)

muuttoliike, liikkuvuus ja työllisyys;

h)

tiede, tietoyhteiskunta ja avaruus;

i)

monialaiset kysymykset.


LIITE IV

SUUNTAA-ANTAVAT MÄÄRÄRAHAT VUOSIKSI 2014–2020

(miljoonaa euroa)

Yhteensä

19 662

1)

Maantieteelliset ohjelmat

11 809 (1)

a)

Maantieteelliset alueet

 

i)

Latinalainen Amerikka

2 500

ii)

Etelä-Aasia

3 813

iii)

Pohjois- ja Kaakkois-Aasia

2 870

iv)

Keski-Aasia

1 072

v)

Lähi-itä

545

vi)

Muut maat

251

b)

Yhteistyöalat

 

i)

Ihmisoikeudet, demokratia ja hyvä hallintotapa

vähintään 15 %

ii)

Osallistava ja kestävä kasvu inhimillistä kehitystä varten

vähintään 45 %

2)

Temaattiset ohjelmat

7 008

a)

Globaalit julkishyödykkeet ja haasteet

5 101

i)

Ympäristö ja ilmastonmuutos (2)

27 %

ii)

Kestävä energia

12 %

iii)

Inhimillinen kehitys, mukaan lukien ihmisarvoinen työ, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kulttuuri

25 %

josta:

 

Terveys

Vähintään 40 %

Koulutus, tiedot ja taidot

Vähintään 17,5 %

Sukupuolten tasa-arvo, naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja naisten ja tyttöjen oikeuksien turvaaminen; lapset ja nuoret, syrjimättömyys; työllisyys, osaaminen, sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus; kasvu, työpaikat ja yksityisen sektorin osallistuminen, kulttuuri

Vähintään 27,5 %

iv)

Elintarvike- ja ravintoturva ja kestävä maatalous

29 %

v)

Muuttoliike- ja turvapaikka-asiat

7 %

Ennen OECD:n menetelmään perustuvien tunnusmerkkien (Rion tunnusmerkit) käyttöä vähintään 50 prosenttia varoista käytetään ilmastotoimiin ja ympäristöön liittyviin tavoitteisiin.

b)

Kansalaisjärjestöt ja paikallisviranomaiset

1 907

3)

Yleisafrikkalainen ohjelma

845


(1)  Näistä 758 000 000 euroa on kohdentamattomia varoja.

(2)  Varat jaetaan periaatteessa tasan ympäristön ja ilmastonmuutoksen kesken.


Euroopan komission lausuma Euroopan parlamentin kanssa käytävästä strategisesta vuoropuhelusta (1)

Euroopan komissio käy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan perusteella Euroopan parlamentin kanssa strategista vuoropuhelua ennen kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta vuosiksi 2014–2020 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014 mukaisen ohjelmasuunnittelun aloittamista ja kuultuaan tarvittaessa ensimmäisen kerran asianomaisia tuensaajia. Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille saatavilla olevat ohjelmasuunnitteluun liittyvät asiakirjat, joissa määritetään alustavat määrärahat maittain/alueittain, ja maata/aluetta koskevat ensisijaiset tavoitteet, mahdolliset tulokset ja alustavat määrärahat jaoteltuina maantieteellisten ohjelmien ensisijaisille tavoitteille sekä tuen yksityiskohtaiset säännöt (2). Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille saatavilla olevat ohjelmasuunnitteluun liittyvät asiakirjat, joissa määritetään ensisijaiset aihealueet, mahdolliset tulokset, tuen yksityiskohtaiset säännöt (2) sekä kyseisille ensisijaisille aihealueille aihekohtaisissa ohjelmissa osoitetut määrärahat. Euroopan komissio ottaa huomioon Euroopan parlamentin asiasta esittämän kannan.

Euroopan komissio käy strategista vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa laatiessaan väliarviointia ja ennen ohjelma-asiakirjojen merkittäviä tarkistuksia tämän asetuksen voimassaoloaikana.

Euroopan komissio selittää Euroopan parlamentin pyynnöstä, missä määrin parlamentin huomautukset on otettu huomioon ohjelma-asiakirjoissa ja muissa strategisen vuoropuhelun seurantatoimissa.


(1)  Euroopan komissiota edustaa asiasta vastaava komission jäsen.

(2)  Tarvittaessa.


Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission lausuma kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta vuosiksi 2014–2020 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdasta.

Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta vuosiksi 2014–2020 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohtaa sovellettaessa kyseisen asetuksen tullessa voimaan seuraavat kumppanimaat katsotaan poikkeustapauksina tukikelpoisiksi kahdenvälisessä yhteistyössä, muun muassa kehitysavun asteittaista poistamista varten: Kuuba, Kolumbia, Ecuador, Peru ja Etelä-Afrikka.


Euroopan komission lausuma kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta vuosiksi 2014–2020 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014 5 artiklasta

Euroopan komissio pyytää Euroopan parlamentin näkemyksiä ennen kuin se muuttaa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta vuosiksi 2014–2020 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdan soveltamista.


Euroopan komission lausuma peruspalveluihin kohdennettavista määrärahoista

Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta vuosiksi 2014–2020 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 233/2014 pitäisi antaa unionille keinot edistää unionin yhteisen sitoumuksen täyttämistä antamalla jatkuvaa tukea inhimilliselle kehitykselle ihmisten elämän parantamiseksi vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti. Vähintään 20 prosenttia tämän asetuksen mukaisesti kohdennettavasta avusta kohdennetaan sosiaalisiin peruspalveluihin, joissa keskitytään terveyteen ja koulutukseen sekä toisen asteen koulutukseen tunnustaen, että sääntönä on pidettävä jonkinasteista joustavuutta, esimerkiksi tapauksissa, joihin liittyy poikkeuksellista tukea. Tämän lausuman noudattamista koskevat tiedot sisällytetään unionin ulkoisen toiminnan välineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 236/2014 13 artiklassa tarkoitettuun vuosikertomukseen.


Euroopan parlamentin lausuma rahoitusvälineiden nojalla myönnetyn avun keskeyttämisestä

Euroopan parlamentti toteaa, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta vuosiksi 2014–2020 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 232/2014, kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014 ja liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014 eivät sisällä nimenomaista viittausta mahdollisuuteen keskeyttää apu niissä tapauksissa, joissa edunsaajamaa ei kunnioita kyseisessä välineessä mainittuja perusperiaatteita eikä etenkään demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita.

Euroopan parlamentti katsoo, että näiden välineiden nojalla myönnettävän avun keskeyttäminen muuttaisi tavanomaista lainsäätämisjärjestystä noudattaen hyväksyttyä kokonaisrahoitusjärjestelmää. Lainsäädäntövallan ja budjettivallan käyttäjänä Euroopan parlamentilla on oikeus käyttää täysimääräisesti valtaoikeuksiaan tässä suhteessa, jos tällainen päätös on tehtävä.


15.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/77


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 234/2014,

annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014,

kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan, 209 artiklan 1 kohdan ja 212 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Unionin olisi pyrittävä kehittämään suhteitaan kolmansiin maihin ja solmimaan kumppanuuksia niiden kanssa. Tämä asetus on uusi ja täydentävä väline, joka antaa välitöntä tukea unionin ulkoisille politiikoille ja laajentaa yhteistyökumppanuuksia ja politiikanaloja koskevaa vuoropuhelua kehitysyhteistyön ulkopuolelle. Se rakentuu teollisuusmaiden ja korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa neuvoston asetuksen (EY) N:o 1934/2006 (3) mukaisesti saaduille kokemuksille.

(2)

Kehitysmaiden ja -alueiden kanssa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1905/2006 (4) perustetun kehitysyhteistyön rahoitusvälineen maantieteellisten ohjelmien puitteissa harjoitettavan yhteistyön soveltamisala on rajoittunut miltei yksinomaan sellaisten toimenpiteiden rahoittamiseen, jotka on suunniteltu siten, että ne täyttävät Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitean (DAC) virallisen kehitysavun määritelmän.

(3)

Unioni on kuluneen vuosikymmenen aikana vahvistanut johdonmukaisesti kahdenvälisiä suhteitaan useisiin eri teollisuusmaihin ja muihin korkean tulotason tai keskitulotason maihin ja alueisiin eri puolilla maailmaa.

(4)

Unioni tarvitsee koko maailman kattavan ulkopolitiikan rahoitusvälineen, jolla se voi rahoittaa toimenpiteitä, joita ei välttämättä voida luokitella viralliseksi kehitysavuksi mutta joilla on keskeinen merkitys suhteiden syventämisessä ja lujittamisessa kyseisten kolmansien maiden kanssa erityisesti politiikanaloja koskevan vuoropuhelun ja kumppanuuksien kehittämisen avulla. Tämän uuden, soveltamisalaltaan ja tavoitteiltaan innovatiivisen välineen olisi luotava myönteinen ympäristö unionin ja asianomaisten kolmansien maiden välisten suhteiden syventämiselle sekä edistettävä unionin keskeisiä etuja.

(5)

On unionin edun mukaista syventää suhteita ja vuoropuhelua niiden maiden kanssa, joiden kanssa on unionin strategisen edun mukaista edistää yhteyksiä, erityisesti sellaisten teollisuusmaiden ja kehitysmaiden kanssa, joilla on yhä tärkeämpi rooli kansainvälisissä asioissa, mukaan lukien globaalissa hallinnossa, ulkopolitiikassa, kansainvälisessä taloudessa, monenvälisillä foorumeilla ja monenvälisissä elimissä, kuten G8- ja G20-ryhmässä, sekä maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemisessa.

(6)

Unionin on rakennettava kokonaisvaltaisia kumppanuuksia uusien kansainvälisten vaikuttajien kanssa vakaan ja osallistavan kansainvälisen järjestelmän tukemiseksi, globaalien julkishyödykkeiden tavoittelemiseksi, unionin keskeisten arvojen edistämiseksi sekä unionin tuntemuksen lisäämiseksi näissä maissa.

(7)

Tämän asetuksen soveltamisalan on tarpeen olla maailmanlaajuinen, jotta yhteistyötoimia voitaisiin tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti tukea asianmukaisesti ja vahvistaa suhteita kaikkiin maihin, joissa unionilla on strategisia etuja.

(8)

On unionin edun mukaista edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, joita ei enää kelpuutetaEuroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 233/2014 (5) perustetun kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, jäljempänä ”kehitysyhteistyön rahoitusväline”, piirissä oleviin kahdenvälisiin ohjelmiin.

(9)

On myös unionin edun mukaista tavoitella osallistavia, tehokkaaseen monenvälisyyteen perustuvia globaaleja instituutioita.

(10)

Unionin olisi tämän asetuksen mukaan tuettava komission 3 päivänä maaliskuuta 2010 antamassaan tiedonannossa ”EUROOPPA 2020 — Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” pääpiirteissään esittämän strategian, jäljempänä ”Eurooppa 2020 -strategia”, ulkoisen ulottuvuuden toteuttamista kolmen pilarin pohjalta: taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen. Tällä asetuksella olisi erityisesti tuettava tavoitteita, jotka liittyvät globaaleihin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutos, energiavarmuus ja resurssitehokkuus, siirtyminen vihreämpään talouteen, tiede, innovointi ja kilpailukyky, liikkuvuus, kauppa ja investoinnit, talouskumppanuudet, liiketoimintaa, työllisyyttä ja sääntelyä koskeva yhteistyö kolmansien maiden kanssa sekä unionin yritysten markkinoillepääsyn helpottaminen, mukaan lukien pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) kansainvälistyminen. Asetuksella olisi myös edistettävä julkisuusdiplomatiaa, koulutukseen liittyvää ja akateemista yhteistyötä ja tiedotustoimia.

(11)

Erityisesti ilmastonmuutoksen torjunta tunnustetaan yhdeksi unionin ja kansainvälisen yhteisön suurista globaaleista haasteista. Ilmastonmuutos on ala, jolla tarvitaan kiireellisiä kansainvälisiä toimia ja jolla unionin tavoitteiden toteuttaminen edellyttää yhteistyötä kumppanimaiden kanssa. Unionin olisi sen vuoksi tehostettava ponnistelujaan globaalin konsensuksen aikaan saamiseksi tässä asiassa. Komission 29 päivänä kesäkuuta 2011 antamassa tiedonannossa ”Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio” unionia kehotetaan kasvattamaan ilmastoon liittyvää osuutta sen talousarviosta vähintään 20 prosenttiin, ja tällä asetuksella olisi edistettävä tuon tavoitteen saavuttamista.

(12)

Kansainväliset haasteet, kuten ympäristön pilaantuminen sekä raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien saatavuus ja kestävä käyttö, edellyttävät sääntöihin perustuvaa, osallistavaa lähestymistapaa.

(13)

Unioni on sitoutunut auttamaan maailmanlaajuisten vuoteen 2020 asetettujen biodiversiteettitavoitteiden saavuttamisessa ja edistämään niihin liittyvää resurssien käyttöönottoa koskevaa strategiaa.

(14)

Unioni on sitoutunut suhteissaan kumppaneihinsa edistämään ihmisarvoista työtä kaikille kaikkialla maailmassa sekä kansainvälisesti tunnustettujen työnormien ja monenvälisten ympäristösopimusten ratifiointia ja tosiasiallista täytäntöönpanoa.

(15)

Yksi unionin tärkeistä strategisista eduista on kasvun ja työpaikkojen lisääminen edistämällä reilua ja avointa kauppaa ja investointitoimintaa monen- ja kahdenvälisellä tasolla ja tukemalla niiden kauppa- ja investointisopimusten neuvotteluja ja täytäntöönpanoa, joiden osapuolena unioni on. Tämän asetuksen mukaisesti unionin olisi osaltaan pyrittävä luomaan vakaa toimintaympäristö unionin yritysten, etenkin pk-yritysten, kaupankäynti- ja investointimahdollisuuksien lisäämiselle kaikkialla maailmassa tukemalla myös sääntely-yhteistyötä ja sääntelyn lähentämistä, edistämällä kansainvälisiä standardeja, parantamalla teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa sekä pyrkimällä poistamaan perusteettomat markkinoillepääsyn esteet.

(16)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määrätään, että unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin, joita unioni pyrkii edistämään muualla maailmassa, kuten demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen.

(17)

Unionin olisi pyrittävä hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti optimoidakseen ulkoisen toimintansa vaikutukset. Tähän olisi päästävä unionin ulkoisen toiminnan eri välineiden välisellä johdonmukaisuudella ja täydentävyydellä sekä luomalla yhteisvaikutuksia tämän asetuksen, muiden ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden ja unionin muiden politiikkojen välillä. Tällä tavoin unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineisiin perustuvat ohjelmat vahvistaisivat toisiaan.

(18)

Unionin tuesta olisi tarvittaessa annettava kohdennettua viestintää ja tiedotusta asianmukaisin välinein, jotta voidaan varmistaa unionin tuen näkyvyys kumppanimaiden ja unionin kansalaisten keskuudessa.

(19)

Tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan eriytettyä ja joustavaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon keskeisten kumppanimaiden taloudellinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne sekä unionin erityisedut, toimintapoliittiset painotukset ja strategiat, mutta samalla on säilytettävä kyky toimia kaikkialla maailmassa tarpeen mukaan. Unionin olisi noudatettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa ulkopolitiikassaan, unionin alakohtaiset politiikat mukaan lukien.

(20)

Tehostaakseen sitoutumistaan etujensa edistämiseen ja puolustamiseen suhteissaan kolmansiin maihin unionin olisi voitava vastata muuttuviin tai ennakoimattomiin tarpeisiin joustavasti ja nopeasti toteuttamalla monivuotisiin ohjelmiin kuulumattomia erityistoimenpiteitä.

(21)

Tämän asetuksen tavoitteisiin pyrittäessä olisi, jos se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, kuultava asianomaisia kumppaneita ja sidosryhmiä, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja paikallisviranomaiset, ja otettava huomioon niiden aseman merkitys.

(22)

Tämän asetuksen mukaisella unionin ulkoisella toiminnalla olisi edistettävä selkeitä tuloksia (jotka kattavat tuotokset, tulokset ja vaikutukset) maissa, jotka saavat unionin tukea. Unionin ulkoisen toiminnan tuloksia ja tällä asetuksella perustetun välineen tehokkuutta olisi tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan seurattava ja arvioitava ennalta määritetyillä, selkeillä, läpinäkyvillä ja tarvittaessa maakohtaisilla ja mitattavissa olevilla sekä kyseisen välineen erityispiirteisiin ja tavoitteisiin mukautetuilla indikaattoreilla.

(23)

Tämän asetuksen mukaisissa toimissa olisi tarvittaessa otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmat ja suositukset.

(24)

Jotta tämän asetuksen soveltamisalaa voitaisiin mukauttaa kolmansien maiden nopeasti muuttuvaan tilanteeseen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä määriteltyjä painopistealoja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(25)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (6) mukaisesti. Täytäntöönpanosäädösten etenkin politiikkaa ohjaava luonne ja niiden rahoitusvaikutukset huomioon ottaen niitä annettaessa olisi noudatettava tarkastelumenettelyä, lukuun ottamatta teknistä täytäntöönpanoa koskevia toimenpiteitä, joilla on vähäinen rahoitusvaikutus.

(26)

Unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 236/2014 (7).

(27)

Tällä asetuksella vahvistetaan sen soveltamisajaksi rahoituspuitteet, jotka ovat talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (8) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena rahoitusohjeena vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(28)

Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta säädetään neuvoston päätöksessä 2010/427/EU (9).

(29)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, erityisesti kumppanuusvälineen perustamista kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten, vaan ne voidaan sen laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(30)

On tarkoituksenmukaista yhdenmukaistaa tämän asetuksen soveltamisaika neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (10) voimassaolon kanssa. Siksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja tavoitteet

1.   Tällä asetuksella perustetaan kumppanuusväline kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten, jäljempänä ”kumppanuusväline”, unionin sekä unionin ja sen kumppanimaiden keskinäisten etujen kehittämiseksi ja edistämiseksi. Kumppanuusvälineellä tuetaan toimenpiteitä, jotka vastaavat tehokkaalla ja joustavalla tavalla tavoitteisiin, joita nousee esiin unionin kahdenvälisissä, alueellisissa ja monenvälisissä suhteissa kolmansien maiden kanssa, sekä maailmanlaajuisiin haasteisiin ja joilla varmistetaan riittävät jatkotoimet monenvälisellä tasolla tehdyille päätöksille.

2.   Kumppanusvälineestä rahoitettavat toimenpiteet liittyvät seuraaviin unionin erityistavoitteisiin:

a)

unionin kahdenvälisen, alueellisen ja alueidenvälisen yhteistyön kumppanuusstrategioiden tukeminen edistämällä eri politiikanaloja koskevaa vuoropuhelua ja kehittämällä yhteisiä lähestymistapoja ja vastauksia maailmanlaajuisiin haasteisiin. Tämän tavoitteen saavuttamista mitataan muun muassa sillä, miten keskeiset kumppanimaat edistyvät ilmastonmuutoksen torjunnassa tai unionin ympäristönormien edistämisessä;

b)

Eurooppa 2020 -strategian kansainvälisen ulottuvuuden toteuttaminen. Tämän tavoitteen saavuttamista mitataan sen perusteella, miten keskeiset kumppanimaat omaksuvat Eurooppa 2020 -strategian mukaisia toimintapolitiikkoja ja tavoitteita;

c)

kumppanimaiden markkinoille pääsyn parantaminen ja unionin yritysten kaupankäynti-, investointi- ja liiketoimintamahdollisuuksien edistäminen ja samalla markkinoillepääsyn ja investointitoiminnan esteiden poistaminen talouskumppanuuksien sekä liiketoiminta- ja sääntely-yhteistyön avulla. Tämän tavoitteen saavuttamista mitataan sen perusteella, mikä on unionin osuus ulkomaankaupasta keskeisten kumppanimaiden kanssa, sekä niihin kumppanimaihin suuntautuvien kauppa- ja investointivirtojen perusteella, jotka ovat erityisesti kohteena tämän asetuksen mukaisissa toimissa, ohjelmissa ja toimenpiteissä;

d)

unionia ja sen roolia maailmassa koskevan ymmärryksen ja näkyvyyden lisääminen julkisuusdiplomatialla, henkilökontakteilla, koulutus- ja akateemisen alan yhteistyöllä, ajatushautomoihin liittyvällä yhteistyöllä ja ulkopuolisiin maihin kohdistuvilla toimilla unionin arvojen ja etujen edistämiseksi. Tämän tavoitteen saavuttamista voidaan mitata muun muassa mielipidekyselyin ja arvioinnein.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tällä asetuksella tuetaan ensisijaisesti yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, joiden kanssa unionin on strategisesti hyödyllistä edistää yhteyksiä, erityisesti ne teollisuusmaat ja kehitysmaat, joilla on yhä näkyvämpi rooli globaaleissa asioissa, mukaan lukien ulkopolitiikassa, kansainvälisessä taloudessa ja kaupassa, monenvälisillä foorumeilla ja globaalissa hallinnassa ja maailmanlaajuisten haasteiden ratkaisemisessa, tai joissa unionilla on muita merkittäviä etuja.

2.   Tämän asetuksen mukaista yhteistyötä voidaan tehdä kaikkien kolmansien maiden ja alueiden kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

3 artikla

Yleiset periaatteet

1.   Unioni pyrkii edistämään, kehittämään ja lujittamaan perustanaan olevia demokratian, tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion periaatteita vuoropuhelulla ja yhteistyöllä kolmansien maiden kanssa.

2.   Unionin avun vaikutuksen tehostamiseksi kumppanimaiden kanssa tehtävää yhteistyötä suunniteltaessa noudatetaan tarvittaessa eriytettyä ja joustavaa lähestymistapaa ottaen huomioon kolmansien maiden taloudelliset, yhteiskunnalliset ja poliittiset olosuhteet sekä unionin erityiset edut, toimintapoliittiset painopisteet ja strategiat.

3.   Unioni edistää johdonmukaista monenvälistä lähestymistapaa maailmanlaajuisiin haasteisiin ja tehostaa yhteistyötä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen ja elinten kanssa, joita ovat esimerkiksi kansainväliset rahoituslaitokset sekä Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöt, rahastot ja ohjelmat, sekä muiden kahdenvälisten avunantajien kanssa.

4.   Unioni pyrkii tämän asetuksen täytäntöönpanon, toimintapolitiikan laatimisen, strategisen suunnittelun ja ohjelmasuunnittelun sekä täytäntöönpanotoimien yhteydessä varmistamaan yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden ulkoisten toimiensa muiden alojen, etenkin kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, sekä unionin muiden asiaankuuluvien politiikkojen kanssa.

5.   Tämän asetuksen perusteella rahoitettavat toimenpiteet perustuvat tarvittaessa yhteistyömalleihin, jotka on määritelty unionin ja kyseisten kansainvälisten järjestöjen tai unionin ja kyseisten kolmansien maiden ja alueiden välisissä asiakirjoissa, kuten sopimuksissa, julistuksissa ja toimintasuunnitelmissa.

Tämän asetuksen perusteella rahoitettavat toimenpiteet kattavat myös unionin erityisetuihin, toimintapoliittisiin painopisteisiin ja strategioihin liittyvien alojen edistämiseen.

6.   Tämän asetuksen mukainen unionin tuki toteutetaan asetuksen (EU) N:o 236/2014 mukaisesti.

4 artikla

Ohjelmasuunnittelu ja varojen alustava kohdentaminen

1.   Komissio hyväksyy suuntaa-antavat monivuotiset ohjelmat asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Suuntaa-antavissa monivuotisissa ohjelmissa määritellään unionin strategiset tai molemminpuoliset edut ja ensisijaiset tavoitteet, erityistavoitteet ja odotetut tulokset. Jos maasta tai alueesta on laadittu yhteinen puiteasiakirja, jossa määritellään kattava unionin strategia, suuntaa-antava monivuotinen ohjelma perustuu tähän asiakirjaan.

3.   Suuntaa-antavissa monivuotisissa ohjelmissa määritellään myös unionin rahoitusta saavat ensisijaiset alat ja esitetään pääpiirteissään varojen alustava jakautuminen kyseisenä ajanjaksona kokonaisuudessaan, ensisijaisten alojen osalta sekä kumppanimaiden tai kumppanimaiden ryhmien osalta mukaan luettuna osallistuminen maailmanlaajuisiin aloitteisiin. Tarvittaessa nämä määrät voidaan ilmaista vaihteluvälinä.

4.   Suuntaa-antavissa monivuotisissa ohjelmissa voidaan edellyttää, että jotakin määrää varoista, korkeintaan viittä prosenttia kokonaismäärästä, ei kohdenneta ensisijaiselle alalle tai kumppanimaalle tai kumppanimaiden ryhmälle. Kyseiset varat sidotaan asetuksen (EU) N:o 236/2014 2 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

5.   Asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä voidaan soveltaa suuntaa-antavien monivuotisten ohjelmien muuttamiseen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa.

6.   Komissio voi ottaa 1 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi huomioon unionin syrjäisimpien alueiden sekä merentakaisten maiden ja alueiden maantieteellisen läheisyyden unionin yhteistyössä kolmansien maiden kanssa.

7.   Kaikessa asetuksen (EU) N:o 236/2014 17 artiklassa tarkoitetun välikertomuksen, jäljempänä ”välitarkastelukertomus”, julkaisemisen jälkeisessä ohjelmasuunnittelussa tai ohjelmien uudelleentarkastelussa on otettava huomioon välitarkastelukertomuksen tulokset, havainnot ja päätelmät.

5 artikla

Aihekohtaiset painopistealat

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 6 artiklan mukaisesti tämän asetuksen liitteessä esitettyjen aihekohtaisten painopistealojen, joille myönnetään tämän asetuksen mukaista unionin rahoitusta, muuttamiseksi. Erityisesti välitarkastelukertomuksen julkaisemisen jälkeen ja mainittuun kertomukseen sisältyvien suositusten perusteella komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2018 delegoidun säädöksen, jolla muutetaan tämän asetuksen liitettä.

6 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa 5 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle tämän asetuksen voimassaoloajaksi 5 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 5 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

7 artikla

Komitea

Komissiota avustaa kumppanuusvälinekomitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

8 artikla

Rahoitusohje

1.   Rahoituspuitteet tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi kaudella 2014–2020 ovat 954 765 000 euroa.

Euroopan parlamentti ja neuvosto myöntävät vuotuiset määrärahat monivuotisessa rahoituskehyksenä rajoissa.

2.   Eri ulkoisen toiminnan välineistä (kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä, asetuksella (EU) N:o 232/2014 (11) perustetusta Euroopan naapuruusvälineestä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 231/2014 (12) perustetusta liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) ja kumppanuusvälineestä) osoitetaan 1 680 000 000 euron ohjeellinen määrä toimiin, jotka koskevat oppimiseen liittyvää liikkuvuutta asetuksen (EU) N:o 1288/2013 tarkoittamiin kumppanimaihin tai kumppanimaista, sekä yhteistyöhön tai poliittiseen vuoropuheluun näiden maiden viranomaisten, laitosten ja organisaatioiden kanssa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 (13) 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kyseisten varojen käyttöön sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1288/2013 säännöksiä.

Rahoitus asetetaan käyttöön kahtena monivuotisena määrärahakokonaisuutena, joista ensimmäinen kattaa ensimmäiset neljä vuotta ja toinen loput kolme vuotta. Rahoitus otetaan huomioon tässä asetuksessa säädetyssä suuntaa-antavassa monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa kyseisten maiden osalta määritettyjen tarpeiden ja painopisteiden mukaan. Määrärahoja voidaan tarkistaa merkittävien ennakoimattomien olosuhteiden tai merkittävien poliittisten muutosten mukaan unionin ulkoisen toiminnan painopisteiden mukaisesti.

3.   Kumppanuusvälineestä rahoitetaan asetuksen (EU) N:o 1288/2013 soveltamisalaan kuuluvia toimia ainoastaan, jos ne eivät voi saada rahoitusta muiden ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden mukaisesti ja jos ne täydentävät tai vahvistavat muita tämän asetuksen mukaisia aloitteita.

9 artikla

Euroopan ulkosuhdehallinto

Tätä asetusta sovelletaan päätöksen 2010/427/EU mukaisesti.

10 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 201431 päivään joulukuuta 2020.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä maaliskuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS


(1)  EUVL C 391, 18.12.2012. s. 110.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 11. maaliskuuta 2014.

(3)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1934/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL L 405, 30.12.2006, s. 41).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014-2020 (katso tämän virallisen lehden sivu 44).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 236/2014 unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä (katso tämän virallisen lehden sivu 95).

(8)  EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

(9)  Neuvoston päätös 2010/427/EU, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30).

(10)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013 vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 232/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan naapuruusvälineen perustamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 27).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 11).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1288/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50).


LIITE

KUMPPANUUSVÄLINEEN AIHEKOHTAISET PAINOPISTEALAT: OHJELMASUUNNITTELUN YLEISKEHYS

1.   1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen tavoite:

Tuetaan unionin kahdenvälisen, alueellisen ja alueidenvälisen yhteistyön kumppanuusstrategioita edistämällä eri politiikanaloja koskevaa vuoropuhelua ja kehittämällä yhteisiä lähestymistapoja ja vastauksia maailmanlaajuisiin haasteisiin.

Tuetaan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia, toimintasuunnitelmia ja vastaavanlaisia kahdenvälisiä välineitä.

Syvennetään poliittista ja taloudellista vuoropuhelua sellaisten kolmansien maiden kanssa, joilla on keskeinen rooli kansainvälisissä asioissa, muun muassa ulkopolitiikan alalla.

Tuetaan sitoutumista asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa yhteiseen etuun liittyvissä kahdenvälisissä ja globaaleissa kysymyksissä.

Edistetään kansainvälisten foorumien, kuten G20:n, päätelmien asianmukaisia jatkotoimia tai täytäntöönpanoa.

Tehostetaan yhteistyötä maailmanlaajuisissa haasteissa, erityisesti ilmastonmuutoksen, energiavarmuuden ja ympäristönsuojelun aloilla.

Kannustetaan kumppanimaita niiden pyrkimyksissä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, erityisesti edistämällä ja tukemalla asianmukaisia sääntely- ja toimintanormeja.

Nopeutetaan tuotannon ja kaupan viherryttämistä.

Kehitetään energiayhteistyötä.

Edistetään uusiutuvia ja kestäviä energialähteitä.

2.   1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukainen tavoite:

Toteutetaan Eurooppa 2020 -strategian kansainvälinen ulottuvuus kolmen pilarin pohjalta: taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen.

Tehostetaan eri politiikanaloja koskevaa vuoropuhelua ja yhteistyötä asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa ottaen huomioon kaikki Eurooppa 2020 -strategian kattamat alat.

Edistetään unionin sisäisiä politiikkoja keskeisten kumppanimaiden kanssa ja tuetaan sääntelyn lähentämistä tämän osalta.

3.   1 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen tavoite:

Helpotetaan ja tuetaan taloudellisia ja kauppasuhteita kumppanimaiden kanssa.

Edistetään turvallisia investointi- ja liiketoimintaolosuhteita, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeuksien suoja, markkinoillepääsyn esteiden poistaminen, tehostettu sääntely-yhteistyö, unioni tavaroiden ja palvelujen mahdollisuuksien edistäminen erityisesti aloilla, joissa unionilla on kilpailuetu, ja kansainvälisten normien edistäminen.

Tuetaan niiden kauppa- ja investointisopimusten neuvottelemista, täytäntöönpanoa ja soveltamisen valvontaa, joiden osapuolena unioni on.

4.   1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetty tavoite:

Tehostetaan yhteistyötä korkeakoulutuksen alalla: Edistetään opiskelijoiden ja akateemisen henkilöstön liikkuvuutta, mikä tukee korkeakoulutuksen laadun parantamiseen tähtäävien kumppanuuksien luomista ja akateemiseen tunnustamiseen johtavien yhteisten tutkintojen perustamista (Erasmus+-ohjelma).

Edistetään laajaa unionin tuntemusta ja sen profiilin nostamista: Edistetään unionin arvoja ja etuja kumppanimaissa tehostetun julkisuusdiplomatian avulla ja välineen tavoitteita tukevien tiedotustoimien avulla.


Euroopan komission lausuma Euroopan parlamentin kanssa käytävästä strategisesta vuoropuhelusta (1)

Euroopan komissio käy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan perusteella Euroopan parlamentin kanssa strategista vuoropuhelua ennen kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 234/2014 mukaisen ohjelmasuunnittelun aloittamista ja kuultuaan tarvittaessa ensimmäisen kerran asianomaisia tuensaajia. Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille saatavilla olevat ohjelmasuunnitteluun liittyvät asiakirjat, joissa määritetään alustavat määrärahat maittain/alueittain, ja maata/aluetta koskevat ensisijaiset tavoitteet, mahdolliset tulokset ja alustavat määrärahat jaoteltuina maantieteellisten ohjelmien ensisijaisille tavoitteille sekä tuen yksityiskohtaiset säännöt (2). Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille saatavilla olevat ohjelmasuunnitteluun liittyvät asiakirjat, joissa määritetään ensisijaiset aihealueet, mahdolliset tulokset, tuen yksityiskohtaiset säännöt (2) sekä kyseisille ensisijaisille aihealueille aihekohtaisissa ohjelmissa osoitetut määrärahat. Euroopan komissio ottaa huomioon Euroopan parlamentin asiasta esittämän kannan.

Euroopan komissio käy strategista vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa laatiessaan väliarviointia ja ennen ohjelma-asiakirjojen merkittäviä tarkistuksia tämän asetuksen voimassaoloaikana.

Euroopan komissio selittää Euroopan parlamentin pyynnöstä, missä määrin parlamentin huomautukset on otettu huomioon ohjelma-asiakirjoissa ja muissa strategisen vuoropuhelun seurantatoimissa.


(1)  Euroopan komissiota edustaa asiasta vastaava komission jäsen.

(2)  Tarvittaessa.


Euroopan parlamentin lausuma rahoitusvälineiden nojalla myönnetyn avun keskeyttämisestä

Euroopan parlamentti toteaa, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta vuosiksi 2014–2020 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 232/2014, kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014 ja liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014 eivät sisällä nimenomaista viittausta mahdollisuuteen keskeyttää apu niissä tapauksissa, joissa edunsaajamaa ei kunnioita kyseisessä välineessä mainittuja perusperiaatteita eikä etenkään demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita.

Euroopan parlamentti katsoo, että näiden välineiden nojalla myönnettävän avun keskeyttäminen muuttaisi tavanomaista lainsäätämisjärjestystä noudattaen hyväksyttyä kokonaisrahoitusjärjestelmää. Lainsäädäntövallan ja budjettivallan käyttäjänä Euroopan parlamentilla on oikeus käyttää täysimääräisesti valtaoikeuksiaan tässä suhteessa, jos tällainen päätös on tehtävä.


15.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/85


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 235/2014,

annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014,

demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 209 ja 212 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Tämä asetus kuuluu unionin ulkoisia politiikkoja suoraan tukeviin välineisiin, ja se korvaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006 (4). Sillä perustetaan demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä ja tukemista koskeva rahoitusväline, joka mahdollistaa avun antamisen riippumatta kyseisen kolmannen maan hallituksen tai julkisten viranomaisten suostumuksesta.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo.

(3)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesti naisten ja miesten tasa-arvo on unionin perustana oleva arvo ja sen päämäärä, ja unioni edistää sukupuolten tasa-arvoa ja ottaa sen huomioon kaikessa toiminnassaan.

(4)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määrätään, että unionin ulkoinen toiminta perustuu sen perustamisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin, jotka ovat demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvo ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen.

(5)

Ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallintotavan edistäminen sekä osallistavan ja kestävän kasvun edistäminen muodostavat unionin kehityspolitiikan kaksi peruspilaria unionin ulkoisen toiminnan periaatteiden ja tavoitteiden puitteissa. Sitoutuminen ihmisoikeuksien ja demokraattisten periaatteiden kunnioittamiseen, edistämiseen ja suojelemiseen on unionin ja kolmansien maiden sopimussuhteiden olennainen osa.

(6)

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Euroopan komission joulukuussa 2011 antamassa yhteisessä tiedonannossa ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia — kohti tehokkaampaa lähestymistapaa” esitettiin erityisiä toimenpiteitä unionin ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan lähestymistavan tehokkuuden ja yhtenäisyyden lisäämiseksi.

(7)

Tällä välineellä olisi edistettävä unionin ulkoisen toiminnan tavoitteiden, mukaan lukien sen kehityspolitiikan tavoitteiden, saavuttamista; näitä ovat erityisesti neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisessä julkilausumassa Euroopan unionin kehityspolitiikasta ”Eurooppalainen konsensus” sekä 13 päivänä lokakuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” esitetyt tavoitteet sekä ihmisoikeuksiin vaikuttavien unionin politiikkojen tavoitteet, mukaan lukien neuvoston 25 päivänä kesäkuuta 2012 hyväksymissä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n strategiakehyksessä ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa pääpiirteissään esitetyt tavoitteet.

(8)

Ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen mukaisesti ja ihmisoikeusperiaatteiden ottamiseksi huomioon tämän asetuksen täytäntöönpanossa, unionin olisi noudatettava oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa, joka kattaa kaikki ihmisoikeudet, niin kansalaisoikeudet kuin poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset tai sivistykselliset oikeudet.

(9)

Unionin panos demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämiseen ja suojelemiseen perustuu ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen ja muihin Yhdistyneiden kansakuntien (YK) puitteissa hyväksyttyihin ihmisoikeusvälineisiin sekä asiaankuuluviin alueellisiin ihmisoikeusvälineisiin.

(10)

Sukupuolten tasa-arvo, naisten oikeudet, naisten vaikutusvallan lisääminen mukaan luettuna, ja syrjimättömyys kuuluvat ihmisen perusoikeuksiin, ja ne ovat olennainen osa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuuden torjumista. Niiden edistämisen olisi oltava tämän asetuksen monialainen tavoite.

(11)

Demokratia ja ihmisoikeudet liittyvät erottamattomasti toisiinsa ja vahvistavat toisiaan, kuten neuvoston 18 päivänä marraskuuta 2009 antamissa päätelmissä demokratian tukemisesta EU:n ulkosuhteissa muistutettiin. Perusvapauksiin kuuluvat ajatuksen, omantunnon ja uskonnon tai vakaumuksen vapaus, sananvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus ovat poliittisen moniarvoisuuden, demokratiaprosessin ja avoimen yhteiskunnan edellytyksiä. Demokraattinen valvonta, kansallinen vastuu ja vallanjako ovat olennaisia riippumattoman oikeuslaitoksen ja oikeusvaltioperiaatteen kannalta, joita puolestaan tarvitaan ihmisoikeuksien suojelemiseksi tehokkaalla tavalla.

(12)

Vaikka ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvan kulttuurin luominen ja säilyttäminen ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan muodostumisen tukeminen — myös vahvistamalla tällaisen kansalaisyhteiskunnan roolia asianomaisissa maissa ja kehittämällä kaikkien kannalta toimiva demokratia — on erityisen tärkeää ja vaikeaa demokratiakehityksen alkuvaiheessa olevissa maissa, kyseessä on olennaiselta osin jatkuva haaste, johon ennen kaikkea asianomaisen maan väestön on vastattava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansainvälisen yhteisön osallistumisen merkitystä. Se edellyttää useita instituutioita, demokraattiset kansalliset parlamentit ja paikallisesti valitut edustuselimet mukaan luettuina, joiden olisi varmistettava osallistuminen, edustus, reagointivalmius ja vastuullisuus. Erityistä huomiota olisi tässä yhteydessä kiinnitettävä siirtymävaiheessa oleviin maihin sekä epävakaisiin tai konfliktin jälkeisiin tilanteisiin. Demokratiaa kohti siirtymisestä unionin laajentumis- ja naapuruuspolitiikan yhteydessä saadut kokemukset olisi otettava huomioon.

(13)

Kyseisten kysymysten ratkaisemiseksi tehokkaalla, avoimella, oikea-aikaisella ja joustavalla tavalla asetuksen (EY) N:o 1889/2006 voimassaolon päättymisen jälkeen tarvitaan jatkuvasti erityisiä taloudellisia resursseja ja erillinen rahoitusväline, joka voi jatkaa toimintaansa itsenäisesti.

(14)

Tämän asetuksen nojalla annettavan unionin avun olisi osaltaan täydennettävä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevien unionin politiikkojen täytäntöönpanossa käytettäviä muita välineitä. Näitä välineitä ovat muun muassa poliittinen vuoropuhelu ja viralliset diplomaattiset yhteydenotot sekä erilaiset rahoitusyhteistyön ja teknisen yhteistyön välineet, myös maantieteelliset ja temaattiset ohjelmat. Unionin avun olisi myös täydennettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 230/2014 (5) perustetun vakautta ja rauhaa edistävän välineen puitteissa toteutettavia kriisipainotteisempia toimia, mukaan luettuina kiireelliset toimet, joita tarvitaan siirtymisprosessin ensimmäisissä vaiheissa.

(15)

Tämän asetuksen mukaisesti unioni antaa apua maailmanlaajuisten, alueellisten, kansallisten ja paikallisten ihmisoikeuksia ja demokratiakehitystä koskevien kysymysten ratkaisemiseksi yhdessä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Tässä yhteydessä kansalaisyhteiskunnan katsotaan kattavan kaikenlaiset sosiaaliset toimet, joita toteuttavat sellaiset valtiosta riippumattomat yksilöt tai ryhmät, jotka edistävät toiminnallaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa, yksilöiden, ryhmien ja yhteiskuntaelinten oikeudesta ja velvollisuudesta edistää ja suojella yleismaailmallisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia annetussa YK:n julistuksessa (ihmisoikeuksien puolustajista annettu julistus) määritellyt ihmisoikeuksien puolustajat mukaan luettuina. Tämän asetuksen täytäntöönpanossa olisi otettava asianmukaisesti huomioon unionin paikalliset maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat.

(16)

Vaikka demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvät tavoitteet on otettava yhä laajemmin huomioon kaikissa ulkoisen avun rahoitusvälineissä, tämän asetuksen nojalla annettavalla unionin avulla olisi oltava erityinen täydentävä asema ja erillinen merkitys maailmanlaajuisen luonteensa vuoksi ja siksi, että se ei ole riippuvaista kolmansien maiden hallitusten ja julkisten viranomaisten suostumuksesta. Tämä asema mahdollistaa yhteistyön ja kumppanuuden kansalaisyhteiskunnan kanssa arkaluonteisissa ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä, kuten muuttajien ihmisoikeudet sekä turvapaikanhakijoiden ja maan sisällä siirtymään joutuneiden ihmisten oikeudet, ja tarjoaa joustovaraa ja tarvittavan reagointikyvyn, joiden turvin kyetään vastaamaan muuttuviin olosuhteisiin tai edunsaajien tarpeisiin taikka kriisitilanteisiin. Tämän asetuksen olisi myös annettava unionille mahdollisuus laatia ja tukea sellaisia erityisiä tavoitteita ja toimenpiteitä kansainvälisellä tasolla, jotka eivät liity mihinkään tiettyyn maantieteelliseen alueeseen tai kriisiin ja jotka edellyttävät valtioiden rajat ylittävää toimintaa tai kattavat operaatioita sekä unionissa että joissakin kolmansissa maissa. Lisäksi tämän asetuksen olisi tarjottava tarvittavat puitteet unionin johtamien riippumattomien vaalitarkkailuvaltuuskuntien tukemisen kaltaiselle toiminnalle, joka edellyttää johdonmukaista toimintapolitiikkaa, yhtenäistä hallinnointijärjestelmää ja yhteisiä toimintaperiaatteita.

(17)

Tämän asetuksen mukainen demokratian kehittäminen ja vakiinnuttaminen voi mahdollisesti käsittää kansallisille demokraattisille parlamenteille ja kansanedustuslaitoksille annettavan strategisen tuen, jolla erityisesti vahvistetaan niiden valmiuksia tukea ja edistää demokraattisia uudistusprosesseja.

(18)

Unionin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota maihin ja hätätilanteisiin, joissa ihmisoikeudet ja perusvapaudet ovat eniten vaarassa ja joissa kyseisten oikeuksien ja vapauksien rikkominen on erityisen vakavaa ja järjestelmällistä. Tällaisissa tapauksissa ensisijaisina poliittisina tavoitteina olisi oltava edistää asianmukaisten kansainvälisten välineiden noudattamista ja antaa paikalliselle kansalaisyhteiskunnalle konkreettista tukea ja toimintakeinoja sekä edistää sen toimintaa erittäin vaikeissa olosuhteissa. Jotta unioni voisi vastata ihmisoikeuksien puolustajien ja demokratia-aktivistien kiireellisiin suojelutarpeisiin, sen olisi kyettävä toimimaan joustavasti ja ajoissa mainitunlaisissa maissa tai tilanteissa noudattaen nopeampia ja joustavampia hallinnollisia menettelyjä ja käyttäen erilaisia rahoitusmekanismeja. Tämän olisi koskettava erityisesti tapauksia, joissa menettelyyn liittyvien järjestelyjen valinta voisi vaikuttaa suoraan toimenpiteiden tehokkuuteen tai altistaa edunsaajat vakavalle pelottelulle, kostotoimille tai muille riskeille.

(19)

Konfliktitilanteissa unionin olisi pyrittävä asiaa koskevien unionin suuntaviivojen mukaisesti siihen, että kaikki konfliktin osapuolet noudattavat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan. Siirtymävaiheessa olevissa maissa tämän asetuksen mukaisella unionin avulla olisi lisäksi tuettava sellaisia asianmukaisia olosuhteita, jotka ovat omiaan nostamaan esiin demokraattiseen moniarvoiseen monipuoluejärjestelmään sitoutuneita poliittisia toimijoita. Tällä asetuksella olisi myös pyrittävä edistämään demokraattisia rakenteita, vallanjakoa ja julkisten viranomaisten vastuuvelvollisuutta.

(20)

Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnat voivat edistää merkittävästi ja tuloksellisesti kolmansien maiden demokratiaprosesseja. Demokratian edistäminen ja tukeminen ei kuitenkaan rajoitu yksinomaan vaaleihin, vaan huomioon olisi otettava vaalisyklin kaikki vaiheet. Siksi vaalitarkkailuvaltuuskuntien kustannukset eivät saisi viedä suhteettoman suurta osaa tämän asetuksen nojalla käytettävissä olevasta kokonaisrahoituksesta.

(21)

Ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan kannan määrittämisen merkitystä olisi korostettava. Erityisedustajan olisi vastattava osaltaan unionin toiminnan ja ihmisoikeuspolitiikan yhtenäisyydestä, johdonmukaisuudesta ja tehokkuudesta ja autettava varmistamaan, että kaikkia unionin välineitä käytetään ja jäsenvaltioiden toimia toteutetaan johdonmukaisesti unionin toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(22)

Unionin olisi pyrittävä hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti optimoidakseen ulkoisen toimintansa vaikutukset. Tähän olisi päästävä unionin ulkoisen toiminnan välineiden välisellä johdonmukaisuudella ja täydentävyydellä sekä luomalla yhteisvaikutuksia tämän asetuksen, muiden unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden ja unionin muiden politiikkojen välillä. Tällä tavoin näihin unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineisiin perustuvat ohjelmat vahvistaisivat toisiaan.

(23)

Unioni ja jäsenvaltiot pyrkivät säännölliseen tietojen vaihtoon, ja ne kuulevat toisiaan ohjelmasuunnittelun varhaisessa vaiheessa edistääkseen toimiensa täydentävyyttä. Unionin olisi myös kuultava muita avunantajia ja asianomaisia toimijoita.

(24)

Komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon, jäljempänä ‘ulkosuhdehallinto’, tapauksen mukaan, olisi vaihdettava näkemyksiä ja tietoja Euroopan parlamentin kanssa säännöllisesti ja usein. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi saatava tutustua asiakirjoihin, jotta ne voivat käyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (6) mukaista tarkistamisoikeutta tietoon perustuvasti. Tämän asetuksen nojalla toteutetuissa toimenpiteissä on otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston näkemykset.

(25)

Unionin olisi pyrittävä, tarvittaessa edustustojensa välityksellä, säännölliseen tietojen vaihtoon kansalaisyhteiskunnan kanssa ja kuulemaan sitä kaikilla tasoilla, myös kolmansissa maissa, riittävän varhaisessa ohjelmasuunnittelun vaiheessa helpottaakseen kansalaisyhteiskunnan osallistumista prosessiin ja varmistaakseen, että sillä on mielekäs rooli tässä prosessissa.

(26)

Jotta tämän asetuksen soveltamisalaa voitaisiin mukauttaa tilanteen nopeisiin muutoksiin kolmansissa maissa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä määriteltyjä painopistealoja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(27)

Tämän asetuksen mukaisesti tuettujen toimien suunnitteluun ja rahoitukseen liittyvää täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. Kun otetaan huomioon kyseisten täytäntöönpanosäädösten luonne, erityisesti niiden poliittiset linjaukset ja niiden taloudelliset vaikutukset, säädöksiä hyväksyttäessä olisi pääsääntöisesti käytettävä tarkastelumenettelyä, lukuun ottamatta kustannuksiltaan vähäisiä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

(28)

Unionin ulkoisen toiminnan välineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 236/2014 (7).

(29)

Tällä asetuksella vahvistetaan koko sen soveltamisajaksi rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (8) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(30)

Ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta on annettu määräykset neuvoston päätöksessä 2010/427/EU (9).

(31)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti, vaan se voidaan tavoitteen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(32)

On tarkoituksenmukaista varmistaa sujuva keskeytyksetön siirtyminen asetuksen (EU) N:o 1889/2006 ja tämän asetuksen välillä sekä yhdenmukaistaa tämän asetuksen ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (10) soveltamisaika. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 201431 päivään joulukuuta 2020,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja tavoitteet

Tällä asetuksella perustetaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen väline (European Instrument for Democracy and Human Rights, jäljempänä ‘EIDHR’) kaudelle 2014-2020, josta unioni antaa apua demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen sekä kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen kehittämiseksi ja vahvistamiseksi.

Tällaisen avun tarkoituksena on erityisesti:

a)

tukea, kehittää ja vakiinnuttaa demokratiaa kolmansissa maissa tehostamalla osallistuvaa ja edustuksellista demokratiaa, vahvistaa koko demokratiaprosessia lujittaen erityisesti kansalaisyhteiskunnan aktiivista roolia tässä prosessissa, vahvistaa oikeusvaltiota sekä parantaa vaalimenettelyiden luotettavuutta erityisesti vaalitarkkailutoiminnalla;

b)

edistää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista ja noudattamista YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muiden ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten ja alueellisten välineiden mukaisesti ja vahvistaa niiden suojelua, edistämistä, täytäntöönpanoa ja valvontaa pääasiassa tukemalla asianmukaisia kansalaisjärjestöjä, ihmisoikeuksien puolustajia ja sortotoimien ja väärinkäytösten uhreja.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Unionin apu kohdistetaan erityisesti seuraaviin:

a)

osallistuvan ja edustuksellisen demokratian, myös parlamentaarisen demokratian, ja demokratiakehityksen tukeminen ja tehostaminen koko demokratiaprosessin mukaisesti pääasiassa paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen avulla muun muassa seuraavasti:

i)

edistetään yhdistymis- ja kokoontumisvapautta, henkilöiden esteetöntä liikkuvuutta, mielipiteenvapautta ja sananvapautta, myös poliittisen, taiteellisen ja kulttuuri-ilmaisun vapautta, esteetöntä tiedonsaantia, vapaata lehdistöä ja riippumattomia moniarvoisia tiedotusvälineitä, sekä perinteisiä että tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvia tiedotusvälineitä, internetin vapautta sekä toimenpiteitä, joilla torjutaan näiden vapauksien harjoittamisen hallinnollisia esteitä, sensuurin torjunta mukaan luettuna, erityisesti hyväksymällä ja panemalla täytäntöön asiaa koskevaa lainsäädäntöä;

ii)

vahvistetaan oikeusvaltiota, edistetään oikeuslaitoksen ja lainsäädäntöelinten riippumattomuutta, tuetaan ja arvioidaan oikeudellisia ja institutionaalisia uudistuksia ja niiden täytäntöönpanoa ja edistetään oikeussuojan saatavuutta sekä tuetaan kansallisia ihmisoikeusinstituutioita;

iii)

edistetään ja vahvistetaan Kansainvälistä rikostuomioistuinta, väliaikaisia kansainvälisiä rikostuomioistuimia ja siirtymäkauden oikeusprosesseja ja totuus- ja sovittelumekanismeja;

iv)

tuetaan demokratiaan siirtymistä ja uudistuksia, joiden tavoitteena on tehokas ja avoin demokraattinen ja kansallinen vastuu ja valvonta, turvallisuus- ja oikeusalojen vastuu ja valvonta mukaan luettuna, sekä vahvistetaan toimenpiteitä korruption torjumiseksi;

v)

edistetään poliittista moniarvoisuutta ja demokraattista poliittista edustusta ja kannustetaan naisten ja miesten, erityisesti syrjäytyneiden ja heikossa asemassa olevien ryhmien jäsenten, poliittista osallistumista paikallisiin, alueellisiin ja kansallisiin demokraattisiin uudistusprosesseihin sekä äänestäjinä että ehdokkaina;

vi)

vahvistetaan paikallisdemokratiaa varmistamalla parempi yhteistyö kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten välillä ja vahvistetaan siten kansalaisia lähinnä olevaa poliittista edustusta;

vii)

edistetään naisten ja miesten tasavertaista osallistumista yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään ja talouselämään sekä tuetaan sukupuolten tasa-arvoa, naisten osallistumista päätöksentekoprosesseihin ja naisten poliittista edustusta erityisesti poliittiseen muutokseen, demokratiakehitykseen ja valtion kehittämiseen liittyvissä prosesseissa;

viii)

edistetään vammaisten tasavertaista osallistumista yhteiskunnalliseen ja poliittiseen elämään ja talouselämään, myös toimenpiteillä, joilla helpotetaan asiaankuuluvien vapauksien harjoittamista, sekä tuetaan yhtäläisiä mahdollisuuksia, syrjimättömyyttä ja poliittista edustusta;

ix)

tuetaan toimenpiteitä, joiden tavoitteena on helpottaa rauhanomaista sovintoa yhteiskuntaryhmien välillä, mukaan luettuna tuki ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen liittyville luottamusta lisääville toimille;

b)

ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa kansalaisoikeuksia sekä poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevissa kansainvälisissä maailmanlaajuisissa ja alueellisissa välineissä tarkoitettujen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistäminen ja suojeleminen ensisijaisesti kansalaisjärjestöjen avulla muun muassa seuraavissa asioissa:

i)

kuolemanrangaistuksen poistaminen siellä, missä se on edelleen käytössä, ja sen täytäntöönpanoa koskevan moratorion noudattaminen, kunnes se on poistettu, ja sen poistamisen puolustaminen sekä kansainvälisten vähimmäisvaatimusten noudattaminen;

ii)

kidutuksen, huonon kohtelun ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen ja tahdonvastaisten katoamisten ehkäiseminen sekä kidutuksen uhrien kuntoutus;

iii)

ihmisoikeuksien puolustajien tukeminen, suojeleminen ja auttaminen, mukaan luettuna vastaaminen heidän kiireellisiin suojelutarpeisiinsa YK:n ihmisoikeuksien puolustajia koskevan julistuksen 1 artiklan mukaisesti; ihmisoikeuksien puolustajia koskeva mekanismi voisi kattaa nämä tavoitteet, myös pidempiaikaisen avustamisen ja turvapaikan saamisen osalta;

iv)

rasismin ja muukalaisvihan sekä sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kastiin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään, seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan ja kaikenlaisen muun syrjinnän torjunta;

v)

ajatuksen, omantunnon ja uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistäminen muun muassa toimenpiteillä uskontoon tai vakaumukseen perustuvan vihan, suvaitsemattomuuden ja syrjinnän kaikkien muotojen poistamiseksi ja edistämällä uskonnollisen ja kulttuurien monimuotoisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta yhteiskunnissa ja niiden välillä;

vi)

alkuperäiskansojen oikeuksista annetussa YK:n julistuksessa vahvistettujen alkuperäiskansojen oikeuksien edistäminen, myös painottamalla alkuperäiskansojen osallistumista niitä koskevien hankkeiden suunnitteluun sekä tukemalla niitä, jotta helpotetaan alkuperäiskansojen vuorovaikutusta kansainvälisten mekanismien kanssa ja osallistumista niihin;

vii)

kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista annetussa YK:n julistuksessa vahvistettujen kansallisiin, etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien edistäminen;

viii)

lesbojen, homojen, biseksuaalien, transsukupuolisten ja intersukupuolisten (HLBTI) henkilöiden oikeuksien edistäminen, mukaan luettuina toimenpiteet homoseksuaalisuuden rangaistavuuden poistamiseksi, homo- ja transfobisen väkivallan ja vainon torjumiseksi sekä HLBTI-henkilöiden kokoontumis-, yhdistymis- ja sananvapauden edistämiseksi;

ix)

kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa YK:n yleissopimuksessa ja sen valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen naisten oikeuksien edistäminen, mukaan luettuina toimenpiteet, joiden tavoitteena on estää kaikenlainen naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta, erityisesti naisten sukuelinten silpominen, pakkoavioliitot ja järjestetyt avioliitot, kunniarikokset, perheväkivalta, seksuaalinen väkivalta ja naisten ja tyttöjen ihmiskauppa;

x)

lapsen oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa ja sen valinnaisissa pöytäkirjoissa tarkoitettujen lapsen oikeuksien edistäminen, mukaan lukien lapsityövoiman käytön, lapsikaupan, lapsiprostituution ja lapsisotilaiden värväämisen ja käytön torjunta sekä lasten suojelu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvalta erottelulta;

xi)

vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa vahvistettujen vammaisten oikeuksien edistäminen;

xii)

taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien edistäminen, mukaan lukien oikeus kohtuulliseen elintasoon ja työelämän perusnormit;

xiii)

yritysten yhteiskuntavastuun, erityisesti liiketoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanon edistäminen, ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklassa tarkoitetun elinkeinovapauden edistäminen;

xiv)

ihmisoikeuksiin ja demokratiaan liittyvä koulutus ja seuranta;

xv)

ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemiseen, edistämiseen ja puolustamiseen osallistuvien paikallisten, alueellisten, kansallisten tai kansainvälisten kansalaisjärjestöjen tukeminen;

xvi)

vankilaolojen parantamisen ja vankiloita koskevien vaatimusten noudattamisen edistäminen ihmisarvon ja perusoikeuksien kunnioittamiseksi;

c)

ihmisoikeuksien suojelemiseen, oikeudenmukaisuuteen, sukupuolten tasa-arvoon, oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen ja demokratiaan sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden edistämiseen tähtäävän kansainvälisen toimintakehyksen vahvistaminen erityisesti:

i)

tukemalla ihmisoikeuksia, oikeudenmukaisuutta, oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa koskevia kansainvälisiä ja alueellisia välineitä ja elimiä;

ii)

edistämällä kansalaisyhteiskunnan yhteistyötä kansainvälisten ja alueellisten hallitustenvälisten järjestöjen kanssa ja tukemalla kansalaisyhteiskunnan toimia, valtioista riippumattomien järjestöjen valmiuksien kehittäminen mukaan luettuna, kun tavoitteena on edistää ja valvoa ihmisoikeuksia, oikeudenmukaisuutta, oikeusvaltioperiaatetta ja demokratiaa koskevien kansainvälisten ja alueellisten välineiden täytäntöönpanoa;

iii)

tarjoamalla kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevaa koulutusta, levittämällä tätä oikeutta koskevaa tietoa ja tukemalla sen soveltamista;

d)

kansalaisten demokraattisiin vaalimenettelyihin ja instituutioihin kohdistaman luottamuksen lisääminen ja vaalimenettelyjen luotettavuuden ja avoimuuden parantaminen vaalisyklin kaikkien vaiheiden aikana erityisesti:

i)

Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskuntien ja muiden vaalitarkkailuun liittyvien toimien avulla;

ii)

auttamalla kehittämään kansallisten alueellisella ja paikallisella tasolla toimivien kansalaisjärjestöjen vaalitarkkailukapasiteettia ja tukemalla niiden aloitteita vaalimenettelyihin osallistumisen ja niiden seurannan tehostamiseksi;

iii)

tukemalla toimenpiteitä, joilla vaalimenettelyt integroidaan yhdenmukaisesti demokratiaprosessiin ja joilla Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskuntien suosituksista levitetään tietoa ja niitä pannaan täytäntöön, ja tekemällä yhteistyötä erityisesti kansalaisjärjestöjen kanssa ja asianomaisten julkisten viranomaisten kanssa, parlamentit ja hallitukset mukaan luettuina, tämän asetuksen mukaisesti;

iv)

edistämällä vaalimenettelyjen rauhanomaista lopputulosta, vaaleihin liittyvien väkivaltaisuuksien vähenemistä ja uskottavien tulosten hyväksymistä kaikissa yhteiskuntaryhmissä.

2.   Kaikissa tässä asetuksessa tarkoitetuissa toimenpiteissä on otettava tarpeen vaatiessa huomioon kaikkinaisen syrjimättömyyden, sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen, osallistumisen, vaikutusvallan lisäämisen, vastuuvelvollisuuden, avoimuuden ja läpinäkyvyyden periaatteet.

3.   Tässä asetuksessa tarkoitetut toimenpiteet on toteutettava kolmansien maiden alueella, tai niiden on liityttävä suoraan kolmansissa maissa ilmeneviin tilanteisiin taikka maailmanlaajuisiin tai alueellisiin toimiin.

4.   Tässä asetuksessa tarkoitetuissa toimenpiteissä on otettava huomioon kriisien tai hätätilanteiden erityisluonne ja niiden maiden tai tilanteiden erityisluonne, joissa perusvapauksien puute on vakava, joissa ihmisten turvallisuus on eniten uhattuna tai joissa ihmisoikeusjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien toimintaolosuhteet ovat vaikeimmat.

3 artikla

Unionin avun koordinointi, johdonmukaisuus ja täydentävyys

1.   Tämän asetuksen nojalla annettava unionin apu on unionin ulkoisen toiminnan yleisten puitteiden mukaista, ja sillä täydennetään muilla ulkoisen avun välineillä tai sopimuksilla annettavaa apua.

2.   Unionin ulkoisen toiminnan tehokkuuden, yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi unioni ja sen jäsenvaltiot pyrkivät säännölliseen tietojen vaihtoon ja kuulevat toisiaan ohjelmasuunnittelun varhaisessa vaiheessa edistääkseen toimiensa täydentävyyttä ja johdonmukaisuutta sekä päätöksenteon että toteutuksen yhteydessä. Kuulemiset voivat johtaa unionin ja jäsenvaltioiden yhteiseen ohjelmasuunnitteluun ja yhteiseen toimintaan. Unioni kuulee myös muita avunantajia ja toimijoita.

3.   Komissio ja ulkosuhdehallinto vaihtavat tarpeen mukaan säännöllisesti näkemyksiä ja tietoja Euroopan parlamentin kanssa.

4.   Unioni pyrkii säännölliseen tietojen vaihtoon kansalaisyhteiskunnan kanssa ja kuulemaan sitä kaikilla tasoilla, myös kolmansissa maissa. Erityisesti unioni antaa mahdollisuuksien mukaan teknisiä ohjeita ja tukea soveltamismenettelyn osalta asiaankuuluvia menettelyjä noudattaen.

4 artikla

Ohjelmasuunnittelun ja täytäntöönpanon yleinen kehys

1.   Tämän asetuksen nojalla annettava unionin apu pannaan täytäntöön asetuksen (EU) N:o 236/2014 mukaisesti ja seuraavien toimenpiteiden avulla:

a)

jäljempänä 5 artiklassa tarkoitetut strategia-asiakirjat ja niihin tarvittaessa tehtävät tarkistukset;

b)

asetuksen (EU) N:o 236/2014 2 ja 3 artiklan mukaiset vuotuiset toimintaohjelmat, yksittäiset toimenpiteet ja tukitoimenpiteet;

c)

asetuksen (EU) N:o 236/2014 2 artiklan mukaiset erityistoimenpiteet.

2.   Kaikessa asetuksen (EU) N:o 236/2014 17 artiklassa tarkoitetun väliarviointikertomuksen, jäljempänä ‘väliarviointikertomus’, julkaisemisen jälkeisessä ohjelmasuunnittelussa tai ohjelmien uudelleentarkastelussa on otettava huomioon kyseisessä kertomuksessa esitetyt tulokset, havainnot ja päätelmät.

5 artikla

Strategia-asiakirjat

1.   Strategia-asiakirjoissa vahvistetaan unionin painopistealoihin, kansainväliseen tilanteeseen ja tärkeimpien kumppaneiden toimintaan perustuva unionin strategia sen tämän asetuksen mukaista apua varten. Strategia-asiakirjojen on oltava yhdenmukaisia tämän asetuksen yleisen tarkoituksen, tavoitteiden, soveltamisalan ja periaatteiden kanssa.

2.   Strategia-asiakirjoissa vahvistetaan unionin valitsemat rahoituksen painopistealat tämän asetuksen voimassaoloaikana, erityistavoitteet, odotetut tulokset ja tulosindikaattorit. Strategia-asiakirjoissa ilmoitetaan myös ohjeelliset määrärahat sekä kokonaisuudessaan että painopistealoittain, tarvittaessa vaihteluvälinä.

3.   Strategia-asiakirjat hyväksytään asetuksen (EU) N:o 236/2014 16 artiklan 3 kohdassa säädettyä tarkastelumenettelyä noudattaen. Jos olosuhteissa ja politiikassa tapahtuneet merkittävät muutokset sitä edellyttävät, strategia-asiakirjat päivitetään saman menettelyn mukaisesti.

6 artikla

Aihekohtaiset painopistealat ja säädösvallan siirto

Erityistavoitteet ja painopistealat, joita varten myönnetään tämän asetuksen mukaista unionin rahoitusta, on lueteltu liitteessä.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä liitteessä lueteltujen aihekohtaisten painopistealojen muuttamiseksi. Erityisesti välikertomuksen julkaisemisen jälkeen ja välikertomukseen sisältyvien suositusten perusteella komissio antaa viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2018 delegoidun säädöksen, jolla muutetaan liitettä.

7 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa 6 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 1 päivästä tammikuuta 2014 tämän asetuksen voimassaolon ajaksi 6 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 6 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 6 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

8 artikla

Komitea

Komissiota avustaa demokratia- ja ihmisoikeuskomitea, jäljempänä ‘komitea’. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

9 artikla

Asiakirjojen saatavuus

Sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat käyttää tarkistamisoikeuttaan tietoon perustuvasti, niiden on sovellettavien sääntöjen mukaisesti saatava tutustua kaikkiin EIDHR:n asiakirjoihin, joilla on tätä varten merkitystä.

10 artikla

Rahoituspuitteet

Rahoituspuitteet tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten ajanjaksolla 2014–2020 ovat 1 332 752 000 euroa.

Euroopan parlamentti ja neuvosto myöntävät vuotuiset määrärahat monivuotisen rahoituskehyksen rajoissa.

11 artikla

Euroopan ulkosuhdehallinto

Tätä asetusta sovelletaan päätöksen 2010/427/EU mukaisesti.

12 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 201431 päivään joulukuuta 2020.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä maaliskuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS


(1)  EUVL C 11, 15.1.2013, s. 81.

(2)  EUVL C 391, 18.12.2012, s. 110.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 11. maaliskuuta 2014.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1889/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä (EUVL L 386, 29.12.2006, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 230/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 236/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, unionin ulkoisen toiminnan välineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä (katso tämän virallisen lehden sivu 95).

(8)  EUVL C 373, 20.12.2013, s. 30.

(9)  Neuvoston päätös 2010/427/EU, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30).

(10)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).


LIITE

EIDHR:n erityistavoitteet ja painopistealat

Unionin strateginen suuntautuminen EIDHR:n tarkoituksen toteuttamiseksi perustuu tässä liitteessä kuvailtuihin viiteen tavoitteeseen.

1.

Tavoite 1 — Tuetaan ihmisoikeuksia ja ihmisoikeuksien puolustajia tilanteissa, joissa ne/he ovat eniten uhattuina.

Tämän tavoitteen mukaisilla toimilla annetaan tosiasiallista tukea ihmisoikeuksien puolustajille, jotka ovat eniten uhattuina, ja tilanteissa, joissa perusvapaudet vaarantuvat eniten. EIDHR osallistuu muun muassa ihmisoikeuspuolustajien kiireellisiin tarpeisiin vastaamiseen; se antaa lisäksi keskipitkän ja pitkän aikavälin tukea, jonka avulla ihmisoikeuksien puolustajat ja kansalaisyhteiskunta voivat jatkaa työtään. Toimissa otetaan huomioon tämänhetkinen huolestuttava suuntaus, jossa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia kavennetaan.

2.

Tavoite 2 — Tuetaan muita unionin ihmisoikeusalan painopisteitä

Tämän tavoitteen mukaisissa toimissa keskitytään antamaan tukea toimille, joissa unionin toiminta tuo lisäarvoa ja/tai kohdistuu tietylle aihealueelle (esim. unionin nykyiset ja tulevat ihmisoikeuksien alan suuntaviivat, jotka neuvosto hyväksyy, tai Euroopan parlamentin hyväksymät päätöslauselmat) 2 artiklan mukaisesti. Toimet ovat yhdenmukaisia ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n strategiakehyksessä ja toimintasuunnitelmassa esitettyjen painopistealojen kanssa.

Tämän tavoitteen mukaisilla toimilla tuetaan muun muassa ihmisarvon kunnioittamista (erityisesti kuolemanrangaistuksen poistamista ja kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen lopettamista), taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia, rankaisematta jättämisen ja kaikenlaisen syrjinnän ehkäisemistä sekä naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa. Huomiota kiinnitetään myös uusiin esiin tuleviin ihmisoikeuskysymyksiin.

3.

Tavoite 3 — Tuetaan demokratiaa

Tämän tavoitteen mukaisilla toimilla tuetaan rauhaa ja demokratiaa ajavia toimijoita kolmansissa maissa, jotta tehostettaisiin osallistavaa ja edustuksellista demokratiaa sekä avoimuutta ja vastuullisuutta. Toimet kohdennetaan poliittisten osallistumis- ja edustusmahdollisuuksien vakiinnuttamiseen sekä demokratiaa ajaviin pyrkimyksiin.

Demokratiakehityksen kaikkiin näkökohtiin puututaan, mukaan lukien oikeusvaltio, kansalais- ja poliittisten oikeuksien edistäminen ja suojelu, sananvapaus niin verkossa kuin muuallakin sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Tähän sisältyy aktiivinen osallistuminen demokratian tukemisen alalla menetelmistä käytävään keskusteluun.

Toimissa otetaan tarvittaessa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien suositukset.

4.

Tavoite 4 — EU:n suorittama vaalitarkkailu

Tämän tavoitteen mukaisissa toimissa keskitytään vaalitarkkailuun, mikä lisää avoimuutta ja luottamusta vaaliprosessiin osana tavoitteessa 3 kuvailtua laajempaa demokratiaprosessien edistämistä ja tukemista.

Täysimittaisia EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia pidetään laajalti unionin ulkoisen toiminnan lippulaivahankkeina, ja ne ovat tämän tavoitteen mukaisten toimien pääasiallinen muoto.

Niiden avulla voidaan parhaiten arvioida sekä vaaliprosesseja että suosituksia niiden parantamiseksi unionin ja kolmansien maiden välisen yhteistyön ja poliittisen vuoropuhelun puitteissa. Erityisesti lähestymistapaa, jossa huomioidaan vaalisyklin kaikki vaiheet ja myös jatkotoimet, kehitetään edelleen kahdenvälisen suunnittelun ja EIDHR:n hankkeiden välisin täydentävin toimin.

5.

Tavoite 5 — Tuetaan tiettyjä keskeisiä toimijoita ja prosesseja, kuten kansainvälisiä ja alueellisia ihmisoikeusvälineitä ja -mekanismeja

Yleisenä tavoitteena on lujittaa kansainvälisiä ja alueellisia puitteita ihmisoikeuksien, oikeuden ja oikeusvaltion sekä demokratian edistämiseksi ja suojelemiseksi unionin poliittisten painopisteiden mukaisesti.

Tämän tavoitteen mukaisiin toimiin sisältyy tuki paikallisen kansalaisyhteiskunnan osallistumiselle EU:n ihmisoikeusvuoropuheluihin (EU:n asiaan koskevien suuntaviivojen mukaisesti) ja kansainvälisten ja alueellisten ihmisoikeus- ja kansainvälisen rikosoikeuden välineiden ja mekanismien kehittämiselle ja täytäntöönpanolle, myös kansainväliselle rikostuomioistuimelle. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että kansalaisyhteiskunta edistää näitä mekanismeja ja seuraa niiden toimintaa.


Euroopan komission lausuma Euroopan parlamentin kanssa käytävästä strategisesta vuoropuhelusta (1)

Euroopan komissio käy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan perusteella Euroopan parlamentin kanssa strategista vuoropuhelua ennen demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 235/2014 mukaisen ohjelmasuunnittelun aloittamista ja kuultuaan tarvittaessa ensimmäisen kerran asianomaisia tuensaajia. Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille saatavilla olevat ohjelmasuunnitteluun liittyvät asiakirjat, joissa määritetään alustavat määrärahat maittain/alueittain, ja maata/aluetta koskevat ensisijaiset tavoitteet, mahdolliset tulokset ja alustavat määrärahat jaoteltuina maantieteellisten ohjelmien ensisijaisille tavoitteille sekä tuen yksityiskohtaiset säännöt (2). Euroopan komissio esittää Euroopan parlamentille saatavilla olevat ohjelmasuunnitteluun liittyvät asiakirjat, joissa määritetään ensisijaiset aihealueet, mahdolliset tulokset, tuen yksityiskohtaiset säännöt (2) sekä kyseisille ensisijaisille aihealueille aihekohtaisissa ohjelmissa osoitetut määrärahat. Euroopan komissio ottaa huomioon Euroopan parlamentin asiasta esittämän kannan.

Euroopan komissio käy strategista vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa laatiessaan väliarviointia ja ennen ohjelma-asiakirjojen merkittäviä tarkistuksia tämän asetuksen voimassaoloaikana.

Euroopan komissio selittää Euroopan parlamentin pyynnöstä, missä määrin parlamentin huomautukset on otettu huomioon ohjelma-asiakirjoissa ja muissa strategisen vuoropuhelun seurantatoimissa.


(1)  Euroopan komissiota edustaa asiasta vastaava komission jäsen.

(2)  Tarvittaessa.


Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission yhteinen lausuma vaalitarkkailuvaltuuskunnista

Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio korostavat EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien merkitystä osana EU:n ulkosuhdepolitiikkaa demokratian tukemiseksi kumppanimaissa. EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat edistävät vaaliprosessien avoimuutta ja luottamusta niihin sekä antavat tietoon perustuvat arviot vaaleista ja myös suositukset niiden parantamiseksi unionin ja kumppanimaiden välisen yhteistyön ja poliittisen vuoropuhelun puitteissa. Tässä yhteydessä Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio sopivat, että demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 235/2014 mukaisesta talousarviosta osoitetaan vuosien 2014–2020 välisenä aikana enintään 25 prosenttia EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien rahoitukseen vuotuisten vaaliprioriteettien mukaan.


15.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/95


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 236/2014,

annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014,

unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 209 artiklan 1 kohdan ja 212 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin olisi hyväksyttävä ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden kokonaisuus, joka kattaa joukon tällaiseen toimintaan liittyviä politiikkoja, jotka edellyttävät erityisiä yhteisiä sääntöjä ja menettelyjä niiden täytäntöönpanoa varten. Nämä ulkoisen toiminnan rahoitusvälineet 2014 alkavalle ja 2020 päättyvälle kaudelle ovat: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 233/2014 (3) perustettu kehitysyhteistyön rahoitusväline (Development Cooperation Instrument, DCI), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 235/2014 (4) perustettu demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskeva eurooppalainen rahoitusväline (European Instrument for Democracy and Human Rights, EIDHR), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 232/2014 (5) perustettu Euroopan naapuruusväline (European Neighbourhood Instrument, ENI), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 230/2014 (6) perustettu vakautta ja rauhaa edistävä väline (Instrument contributing to Stability and Peace), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 231/2014 (7) perustettu liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA II) (Instrument for Pre-Accession Assistance, IPA II) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 234/2014 (8) perustettu kumppanuusväline kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten, jäljempänä yhdessä ‘välineet’ ja yksittäisinä ‘väline’.

(2)

Yhteisten sääntöjen ja menettelyjen olisi oltava yhteensopivia niiden unionin yleiseen talousarvioon sovellettavien varainhoitosääntöjen kanssa, jotka on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 (9), mukaan lukien komission hyväksymät mainitun asetuksen soveltamissäännöt (10).

(3)

Välineissä säädetään yleensä, että niiden perusteella rahoitettaviin toimiin olisi sovellettava suuntaa-antavaa monivuotista ohjelmasuunnittelua, jonka puitteissa olisi hyväksyttävä rahoituspäätöksiä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti ja noudattaen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisia menettelyjä.

(4)

Rahoituspäätökset olisi annettava vuotuisten tai monivuotisten toimintaohjelmien ja yksittäisten toimenpiteiden muodossa silloin, kun noudatetaan suuntaa-antavaa monivuotista ohjelmasuunnittelua, erityistoimenpiteiden muodossa, jos ennakoimattomat ja asianmukaisesti perustellut tarpeet tai olosuhteet sitä edellyttävät, ja tukitoimenpiteiden muodossa. Tukitoimenpiteitä voidaan hyväksyä joko vuotuisen tai monivuotisen toimintaohjelman osana tai suuntaa-antavien ohjelmasuunnitteluasiakirjojen ulkopuolella.

(5)

Rahoituspäätöksien olisi sisällettävä liite, joka sisältää kunkin toimen kuvauksen, josta käyvät ilmi sen tavoitteet, tärkeimmät toiminnot, toivotut tulokset, täytäntöönpanomenetelmät, talousarvio ja alustava aikataulu, mahdolliset liitännäiset tukitoimet sekä edistymisen seurantajärjestelyt, ja ne olisi hyväksyttävä asetuksessa (EU) N:o 182/2011 säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

(6)

Täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi, kynnysarvoltaan ennalta määriteltyjä yksittäisiä ja erityistoimenpiteitä alittavia lukuun ottamatta, käytettävä tarkastelumenettelyä ottaen huomioon se, ovatko kyseiset säädökset luonteeltaan toiminnan suunnittelua vai rahoituksen toteutusta, ja varsinkin niiden talousarviovaikutukset. Komission olisi kuitenkin hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, joissa unionin on voitava toimia nopeasti. Euroopan parlamentille olisi ilmoitettava tästä asianmukaisesti asetuksen (EU) N:o 182/2011 asianomaisia säännöksiä noudattaen.

(7)

Jos välineiden täytäntöönpanoon liittyvän toimen hallinnointi on annettu tehtäväksi rahoituksen välittäjälle, komission päätökseen olisi sisällyttävä varsinkin riskinjakoa, avoimuutta, täytäntöönpanosta vastaavan välittäjän palkkiota, varojen ja mahdollisen tuoton käyttöä ja uudelleenkäyttöä sekä raportointivelvollisuutta ja valvontamekanismeja koskevia säännöksiä siten, että otetaan huomioon asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 asiaa koskevat säännökset.

(8)

Unionin olisi pyrittävä hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti optimoidakseen ulkoisen toimintansa vaikutukset. Tähän olisi päästävä unionin ulkoisen toiminnan välineiden keskinäisellä johdonmukaisuudella ja täydentävyydellä sekä luomalla yhteisvaikutuksia välineiden ja unionin muiden politiikkojen välillä. Tällä tavoin olisi määrä päästä siihen, että välineisiin perustuvat ohjelmat vahvistavat toisiaan ja että tarvittaessa käytetään vipuvaikutuksen omaavia rahoitusvälineitä.

(9)

Unionin toimintaa kansainvälisellä tasolla on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa mukaisesti ohjattava sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena olevilla periaatteilla, joita unioni pyrkii edistämään myös muualla maailmassa ja jotka ovat demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen, tasa-arvon periaate, yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen.

(10)

Noudattaen niitä sitoumuksia, jotka unioni antoi avun tuloksellisuutta käsitelleillä kolmannella ja neljännellä korkean tason foorumilla (Accra 2008 ja Busan 2011), sekä vähiten kehittyneille maille ja voimakkaasti velkaantuneille köyhille maille annettavan julkisen kehitysavun (official development assistance, ODA) sidonnaisuuksien purkamista koskevan Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kehitysapukomitean, jäljempänä ‘OECD-DAC’, suosituksen mukaisesti komission olisi purettava unionin avun sidonnaisuudet niin pitkälle kuin on mahdollista, mukaan lukien innovatiivisten rahoitusmekanismien osalta, ja edistettävä kumppanimaiden yhteisöjen osallistumista hankintamenettelyihin.

(11)

Jotta voidaan varmistaa unionin avun näkyvyys edunsaajamaiden ja unionin kansalaisten keskuudessa, olisi tarvittaessa huolehdittava kohdennetusta viestinnästä ja tiedotuksesta tarkoituksenmukaisin keinoin.

(12)

Välineiden mukaisesti toteutetulla unionin ulkoisella toiminnalla olisi edistettävä selkeitä tuloksia (jotka kattavat tuotokset, tulokset ja vaikutukset) maissa, jotka saavat unionin ulkoista rahoitusapua. Unionin ulkoisen toiminnan tuloksia ja tietyn välineen tehokkuutta olisi aina kun se on mahdollista ja asianmukaista seurattava ja arvioitava ennalta määritetyillä, selkeillä, avoimilla sekä tarvittaessa maakohtaisilla ja mitattavissa olevilla sekä kyseessä olevan välineen erityispiirteisiin ja tavoitteisiin mukautetuilla indikaattoreilla.

(13)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joihin kuuluvat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja tarvittaessa seuraamukset. Nämä toimenpiteet olisi toteutettava kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden kanssa tehtyjen, asiassa sovellettavien sopimusten mukaisesti.

(14)

Olisi annettava säännöksiä rahoituksen menetelmistä, unionin taloudellisten etujen suojaamisesta, kansalaisuutta ja alkuperää koskevista säännöistä, toimien arvioinnista, raportoinnista ja uudelleentarkastelusta sekä välineiden arvioinnista.

(15)

Edunsaajamaiden sidosryhmillä, kansalaisjärjestöt ja paikallisviranomaiset mukaan luettuina, on keskeinen asema unionin ulkoisessa politiikassa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan mukaisesti kansalaisjärjestöjen kanssa kaikilla tasoilla laadittuihin yhteistyömekanismeihin. Niiden asianmukainen kuuleminen on tärkeää täytäntöönpanovaiheen ja erityisesti tämän asetuksen nojalla toteutettujen toimenpiteiden valmistelun, täytäntöönpanon, seurannan ja arvioinnin aikana sen varmistamiseksi, että ne osallistuvat täytäntöönpanoon merkityksellisellä tavalla ja että niiden erityispiirteet otetaan asianmukaisesti huomioon.

(16)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan, 209 artiklan 3 kohdan ja 212 artiklan mukaisesti sekä Euroopan investointipankin, jäljempänä ‘EIP’, perussäännössä määrättyjä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1080/2011 (12) säädettyjä edellytyksiä noudattaen EIP osallistuu unionin kehityspolitiikan ja muiden ulkoisten politiikkojen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden täytäntöönpanoon siten, että sen toimet täydentävät unionin ulkoisen toiminnan välineitä. Olisi hyödynnettävä mahdollisuuksia yhdistää EIP:n tarjoamaa rahoitusta unionin budjettivaroihin. EIP:tä kuullaan tarvittaessa unionin ohjelmasuunnittelussa.

(17)

Kansainväliset järjestöt ja kehitysalan järjestöt tekevät jatkuvasti yhteistyötä täytäntöönpanokumppaneina toimivien voittoa tavoittelemattomien järjestöjen kanssa, ja ne voivat joutua asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa antamaan niiden hoidettaviksi talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan c alakohdasta poiketen tässä asetuksessa olisi säädettävä siitä, että tällaiset tehtävät voidaan antaa voittoa tavoittelemattomien järjestöjen hoidettaviksi komissioon sovellettavia edellytyksiä vastaavin edellytyksin.

(18)

Jotta tehostetaan kumppanimaiden omistajuutta niiden kehitysprosesseissa ja lujitetaan ulkoisen avun kestävyyttä unionin ja kumppanimaiden kansainvälisen avun tuloksellisuudesta antamien sitoumusten mukaisesti, unionin olisi edistettävä, kyseessä olevan toimen luonne tarvittaessa huomioon ottaen, kumppanimaiden omien instituutioiden, järjestelmien ja menettelyjen käyttöä.

(19)

Kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ja kansainvälisen avun tuloksellisuutta koskevan ohjelman mukaisesti sekä kehitysmaille annettavan EU:n budjettituen tulevaisuudesta 5 päivänä heinäkuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa, 13 päivänä lokakuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” sekä 14 päivänä toukokuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä ”Kolmansille maille annettavaa EU:n budjettitukea koskeva uusi lähestymistapa”, esiin tuoduin tavoin budjettitukea on määrä käyttää tehokkaasti köyhyyden vähentämisen ja maan omien järjestelmien käytön tukemiseen, avun ennakoitavuuden parantamiseen ja kumppanimaiden omistajuuden vahvistamiseen kehityspolitiikassa ja uudistuksissa. Ennakoitujen budjettituen maksuosuuksien maksamisen ehtona olisi oltava edistyminen kumppanimaiden kanssa sovittujen tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän tyyppistä unionin rahoitusapua saavissa maissa unioni tukee parlamentaarisen valvonnan ja tilintarkastusvalmiuksien, avoimuuden ja tietojen julkisen saatavuuden kehittämistä.

(20)

Demokratian periaatteen edistämiseen ja demokratiakehityksen vahvistamiseen tähtääviä unionin toimia voidaan panna täytäntöön muun muassa tukemalla tällä alalla toimivia siviiliyhteiskunnan organisaatioita ja riippumattomia laitoksia, esimerkiksi eurooppalaista demokratiarahastoa.

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(22)

On tarkoituksenmukaista yhdenmukaistaa tämän asetuksen soveltamisaika Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (13) soveltamisajan kanssa. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen 31 päivään joulukuuta 2020,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

TÄYTÄNTÖÖNPANO

1 artikla

Kohde ja periaatteet

1.   Tällä asetuksella annetaan säännöt ja ehdot, jotka koskevat unionin seuraavien ulkoisen toiminnan välineiden mukaisesti 2014 alkavalla ja 2020 päättyvällä kaudella antamaa rahoitusapua toimille, toimintaohjelmat ja muut toimenpiteet mukaan lukien, myönnettävään unionin rahoitusapuun: kehitysyhteistyön rahoitusväline (Development Cooperation Instrument, DCI), demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskeva rahoitusväline (European Instrument for Democracy and Human Rights Worldwide, EIDHR), Euroopan naapuruusväline (European Neighbourhood Instrument, ENI), vakautta ja rauhaa edistävä väline (Instrument contributing to Stability and Peace), liittymistä valmisteleva tukiväline (Instrument for Pre-AcessionAssistance, IPA II) ja kumppanuusväline kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten, jäljempänä yhdessä ‘välineet’ ja yksittäisinä ‘väline’.

Tätä asetusta sovellettaessa ilmaisu ‘maat’ käsittää tapauksen mukaan myös alueita.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 233/2014, asetuksen (EU) N:o 232/2014, asetuksen (EU) N:o 231/2014 ja asetuksen (EU) N:o 234/2014 mukaisesti Erasmus+ -ohjelman annettavaa rahoitusta varten toteutettavien toimien täytäntöönpanoon. Nämä toimet toteutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 (14) mukaisesti ja sovellettavassa välineessä tarkoitettujen suuntaa-antavien ohjelmasuunnitteluasiakirjojen perusteella, samalla kun varmistetaan, että toimet ovat kyseisten asetusten mukaisia.

3.   Komissio varmistaa, että toimet toteutetaan sovellettavan välineen tavoitteiden mukaisesti ja unionin taloudellisia etuja tehokkaasti suojaten. Välineiden nojalla myönnettävän unionin rahoitusavun on oltava asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 annettujen sääntöjen ja menettelyjen mukaista, koska mainitussa asetuksessa annetaan välineiden täytäntöönpanon rahoituksellinen ja oikeudellinen peruskehys.

4.   Komissio käyttää tätä asetusta soveltaessaan vaikuttavimpia ja tehokkaimpia täytäntöönpanomenetelmiä. Lisäksi komissio suosii yksinkertaisimpia menettelyjä aina kun se on mahdollista ja toimen luonteen kannalta tarkoituksenmukaista.

5.   Edellä olevan 4 kohdan huomioon ottaen komissio suosii tämän asetuksen soveltamisessa kumppanimaiden järjestelmien käyttämistä aina kun se on mahdollista ja toimen luonteen kannalta tarkoituksenmukaista.

6.   Unioni pyrkii edistämään, kehittämään ja vakiinnuttamaan sen perustana olevien, demokratian, oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen periaatteita tarvittaessa vuoropuhelulla ja yhteistyöllä kumppanimaiden ja -alueiden kanssa. Unioni sisällyttää nämä periaatteet välineiden täytäntöönpanoon.

2 artikla

Toimintaohjelmien, yksittäisten toimenpiteiden ja erityistoimenpiteiden hyväksyminen

1.   Komissio hyväksyy vuotuisia toimintaohjelmia, tarvittaessa asianomaisessa välineessä tarkoitettujen suuntaa-antavien ohjelmasuunnitteluasiakirjojen perusteella. Komissio voi myös hyväksyä monivuotisia toimintaohjelmia 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Toimintaohjelmissa yksilöidään kunkin toimen osalta tavoitteet, toivotut tulokset ja tärkeimmät toiminnot, täytäntöönpanomenetelmät, talousarvio ja alustava aikataulu, mahdolliset liitännäiset tukitoimet sekä edistymisen seurantajärjestelyt.

Toimi voidaan tarvittaessa hyväksyä erillisenä toimenpiteenä ennen vuotuisen tai monivuotisen toimintaohjelman hyväksymistä tai sen jälkeen.

Komissio voi hyväksyä erityistoimenpiteitä, jotka eivät sisälly suuntaa-antaviin ohjelmasuunnitteluasiakirjoihin, kun on kyse ennakoimattomista ja asianmukaisesti perustelluista tarpeista tai olosuhteista ja kun rahoitusta ei voida saada sopivammista lähteistä, myös toimenpiteitä, joilla helpotetaan siirtymistä hätäavusta pitkän aikavälin kehitysyhteistyötoimiin, tai toimenpiteitä, joilla parannetaan väestön valmiuksia selviytyä toistuvista kriiseistä.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimintaohjelmat sekä yksittäiset ja erityistoimenpiteet hyväksytään 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä ei tarvitse noudattaa seuraavissa tapauksissa:

a)

yksittäiset toimenpiteet, joiden osalta unionin rahoitusapu ei ole yli 5 miljoonaa euroa;

b)

erityistoimenpiteet, joiden osalta unionin rahoitusapu ei ole yli 10 miljoonaa euroa;

c)

toimintaohjelmien, yksittäisten toimenpiteiden ja erityistoimenpiteiden tekniset muutokset. Tekniset muutokset ovat mukautuksia, kuten

i)

täytäntöönpanokauden jatkaminen,

ii)

varojen kohdentaminen uudelleen vuotuiseen tai monivuotiseen toimintaohjelmaan sisältyvien toimien välillä, tai

iii)

vuotuisten tai monivuotisten toimintaohjelmien taikka yksittäisten toimenpiteiden tai erityistoimenpiteiden talousarvion korottaminen tai supistaminen enintään 20 prosentilla niiden alkuperäisestä talousarviosta, ylittämättä kuitenkaan 10 miljoonan euron määrää,

edellyttäen, että tällaiset muutokset eivät merkittävällä tavalla vaikuta asianomaisen toimenpiteen tavoitteisiin.

Tämän kohdan nojalla hyväksytyistä toimenpiteistä on ilmoitettava Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille 16 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan komitean välityksellä kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä.

4.   Toimintaohjelmiin ja yksittäisiin toimenpiteisiin liittyviä 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta ENI:stä rahoitettavaan rajatylittävään yhteistyöhön.

5.   Asianmukaisesti perustelluista erittäin kiireellisistä syistä, jollaisia ovat esimerkiksi kriisit sekä tilanteet, joissa demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet tai perusvapaudet ovat välittömästi uhattuina, komissio voi 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyä yksittäisiä tai erityistoimenpiteitä tai muutoksia voimassa oleviin toimintaohjelmiin ja toimenpiteisiin.

6.   Asianmukainen ympäristönäkökohtien tarkastelu, mukaan lukien ilmastonmuutos ja vaikutukset biologiseen monimuotoisuuteen, tehdään hanketasolla sovellettavien unionin säädösten mukaisesti, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU (15) sekä neuvoston direktiivi 85/337/ETY (16), ja siihen sisältyy ympäristön kannalta herkissä hankkeissa tarvittaessa tehtävä ympäristövaikutusten arviointi (YVA), etenkin kun on kyse uudesta mittavasta infrastruktuurista. Alakohtaisten ohjelmien täytäntöönpanossa käytetään tarvittaessa strategisia ympäristöarviointeja. Asianomaisten sidosryhmien osallistuminen ympäristöarviointeihin ja tällaisten arviointien tulosten julkinen saatavuus on varmistettava.

7.   Ohjelmien ja hankkeiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa on otettava asianmukaisesti huomioon perusteet, jotka koskevat niiden käytettävyyttä vammaisten henkilöiden kannalta.

3 artikla

Tukitoimenpiteet

1.   Unionin rahoituksella voidaan kattaa välineiden täytäntöönpanosta ja niiden tavoitteiden saavuttamisesta aiheutuvia menoja, mihin sisältyvät täytäntöönpanon kannalta välttämättömiin valmistelu-, jatko-, seuranta-, tarkastus- ja arviointitoimiin liittyvä hallinnollinen tuki, sekä unionin edustustojen menot, jotka aiheutuvat välineillä rahoitettavien toimien hallinnoinnin edellyttämästä hallinnollisesta tuesta.

2.   Edellyttäen, että a, b ja c alakohdassa luetellut toiminnot liittyvät toimilla täytäntöön pantavan sovellettavan välineen yleisiin tavoitteisiin, unionin rahoitus voi kattaa:

a)

selvityksistä, kokouksista, tiedotus- ja valistustoimista, koulutuksesta, valmistelusta, kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihdosta, julkaisutoiminnasta ja muusta hallinnollisesta tai teknisestä avusta aiheutuvat menot, jotka ovat toimien hallinnoinnin kannalta välttämättömiä;

b)

menot, jotka aiheutuvat asiaankuuluvia kysymyksiä koskevista tutkimuksista ja selvityksistä ja niiden tulosten tunnetuksi tekemisestä;

c)

menot, jotka liittyvät tiedotus- ja viestintätoimiin, mukaan lukien viestintästrategioiden kehittäminen ja unionin poliittisia painopisteitä koskeva toimielinten viestintä.

3.   Tukitoimenpiteille voidaan myöntää rahoitusta, vaikkeivät ne sisältyisi suuntaa-antaviin ohjelmasuunnitteluasiakirjoihin. Komissio hyväksyy tukitoimenpiteet tarvittaessa 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Tarkastelumenettelyä ei sovelleta niiden tukitoimenpiteiden hyväksymiseen, joiden osalta unionin rahoitusapu ei ole yli 10 miljoonaa euroa.

Niistä tukitoimenpiteistä, joiden osalta unionin rahoitusapu ei ole yli 10 miljoonaa euroa, on ilmoitettava Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille 16 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan komitean välityksellä kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä.

II OSASTO

RAHOITUSTAPOJA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

4 artikla

Rahoitusta koskevat yleiset säännökset

1.   Unionin rahoitusapua voidaan myöntää asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisina rahoitustyyppeinä, joita ovat erityisesti:

a)

avustukset;

b)

palvelujen, tavaroiden ja rakennusurakoiden hankintasopimukset;

c)

yleinen tai alakohtainen budjettituki;

d)

rahoitusosuudet komission asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 187 artiklan mukaisesti perustamiin erityisrahastoihin;

e)

eri rahoitusvälineet, esimerkiksi lainat, vakuudet, oman pääoman ehtoinen tai luonteinen rahoitus, sijoitukset tai osakkuudet ja riskinjakorahoitusvälineet, jos mahdollista EIP:n — sen ulkoisen valtuutuksen mukaisesti siten kuin päätöksessä N:o 1080/2011/EU on säädetty — tai monenvälisen eurooppalaisen rahoituslaitoksen, kuten Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, tai kahdenvälisen eurooppalaisen rahoituslaitoksen, esimerkiksi kahdenvälisten kehityspankkien, johdolla, mahdollisesti yhdessä muista lähteistä saatavien lisäavustusten kanssa.

2.   Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu yleinen tai alakohtainen budjettituki perustuu molemminpuoliseen vastuuvelvollisuuteen ja yhteiseen sitoutumiseen yleismaailmallisiin arvoihin, ja sen tavoitteena on vahvistaa unionin ja kumppanimaiden välisiä sopimusperusteisia kumppanuuksia demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseksi, kestävän ja osallistavan talouskasvun tukemiseksi ja köyhyyden poistamiseksi.

Yleisen tai alakohtaisen budjettituen myöntämistä koskevien päätösten on perustuttava unionin hyväksymään budjettitukipolitiikkaan, selkeisiin tukikelpoisuusperusteisiin sekä riskien ja hyötyjen huolelliseen arviointiin

Eräs tällaisen päätöksen keskeinen tekijä on sen arviointi, miten sitoutuneita kumppanimaat ovat demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttamiseen, miten ne ovat niitä toteuttaneet ja miten ne ovat toteuttamisessa edenneet. Yleinen tai alakohtainen budjettituki on eriytettävä siten, että sillä vastataan paremmin kumppanimaan poliittiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen tilanteeseen, ottaen huomioon epävakaat tilanteet.

Myönnettäessä yleistä tai alakohtaista budjettitukea asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 186 artiklan mukaisesti, komissio määrittelee selkeästi avun ehdollisuuden ja seuraa sen noudattamista sekä tukee parlamentaarisen valvonnan ja tilintarkastusvalmiuksien kehittämistä sekä avoimuuden parantamista ja tietojen julkista saatavuutta. Yleisen tai alakohtaisen budjettituen maksun ehtona on tyydyttävä edistyminen kumppanimaan kanssa sovittujen tavoitteiden saavuttamisessa.

3.   Yhteisöjen, joiden tehtäväksi on annettu 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen rahoitusvälineiden täytäntöönpano, on täytettävä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 vaatimukset ja noudatettava unionin tavoitteita, normeja ja politiikkoja sekä parhaita käytäntöjä, jotka koskevat unionin varojen käyttöä ja niistä raportointia.

Mainittuja rahoitusvälineitä voidaan ryhmitellä eri välineiksi täytäntöönpanoa ja raportointia varten.

Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti unionin rahoitusapua voidaan antaa myös rahoitusosuuksina kansainvälisiin, alueellisiin tai kansallisiin rahastoihin, joita esimerkiksi EIP, jäsenvaltiot tai kumppanimaat ja -alueet tai kansainväliset järjestöt ovat perustaneet tai joita ne hallinnoivat, osarahoituksen saamiseksi useammalta tuenantajalta, taikka rahastoihin, joita yksi tai useampi tuenantaja on perustanut hankkeiden yhteistä täytäntöönpanoa varten.

4.   Tarvittaessa edistetään unionin rahoituslaitosten vastavuoroista mahdollisuutta saada apua muiden järjestöjen perustamista rahoitusvälineistä.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua unionin rahoitusapua annettaessa komissio toteuttaa tarvittaessa kaikki aiheelliset toimenpiteet unionin rahoitusavun näkyvyyden varmistamiseksi. Näihin kuuluvat toimenpiteet, joilla asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta asetetaan näkyvyyttä koskevia vaatimuksia unionin varojen saajille. Komissiolla on vastuu sen seurannasta, että saajat noudattavat näitä vaatimuksia.

6.   Kaikki yhden rahoitusvälineen tuottamat tulot osoitetaan kyseiseen rahoitusvälineeseen käyttötarkoitukseensa sidottuina sisäisinä tuloina. Komissio tarkastelee joka viides vuosi olemassa olevien rahoitusvälineiden vaikutusta unionin tavoitteiden saavuttamiseen ja niiden tuloksellisuutta.

7.   Unionin rahoitusavun täytäntöönpanosta vastaa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti komissio joko suoraan, jolloin täytäntöönpanijoina ovat komission yksiköt, unionin edustustot ja toimeenpanovirastot hallinnoiden yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, tai välillisesti antamalla talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 luetelluille yhteisöille. Nämä yhteisöt varmistavat johdonmukaisuuden unionin ulkoisen toiminnan kanssa, ja ne voivat siirtää talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä muille yhteisöille edellytyksin, jotka vastaavat komissioon sovellettavia.

Niiden on täytettävä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 60 artiklan 5 kohdan mukainen velvollisuutensa vuosittain. Kun tilintarkastuslausumaa edellytetään, se on annettava kuukauden kuluessa kertomuksesta ja johdon vahvistuslausumasta ja se on otettava huomioon komission antamassa vakuutuksessa.

Ne asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut kansainväliset järjestöt ja mainitun asetuksen 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan v ja vi alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden elimet, joille komissio on siirtänyt tehtäviä, voivat myös siirtää talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä sellaisille voittoa tavoittelemattomille järjestöille, joilla on asianmukaiset operatiiviset ja rahoitusvalmiudet, edellytyksin, jotka vastaavat komissioon sovellettavia.

Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 60 artiklan 2 kohdassa säädetyt perusteet täyttävien yhteisöjen katsotaan täyttävän mainitun asetuksen 139 artiklassa tarkoitetut valintaperusteet.

8.   Tämän artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut rahoitusmuodot sekä tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanomenetelmät valitaan sen perusteella, miten hyvin niillä voidaan saavuttaa toimien erityistavoitteet ja saada tuloksia, ottaen huomioon erityisesti tarkastuskustannukset, hallinnollinen rasitus ja arvioitu noudattamatta jättämisen riski. Avustusten osalta on harkittava kertasuoritusten, kiinteiden määrien ja yksikkökustannustaulukoiden käyttämistä.

9.   Välineillä rahoitettavien toimien täytäntöönpanossa voidaan käyttää rinnakkaista tai yhdistettyä osarahoitusta.

Rinnakkaisessa osarahoituksessa toimi jaetaan helposti tunnistettavissa oleviin osiin, joista kutakin rahoittaa osarahoitukseen osallistuva eri kumppani siten, että rahoituksen lopullinen kohde on aina yksilöitävissä.

Yhdistetyssä osarahoituksessa toimen kokonaiskustannukset jaetaan osarahoitukseen osallistuvien kumppaneiden kesken ja varat yhdistetään siten, ettei toimen yksittäisten toimintojen rahoituslähde ole enää yksilöitävissä. Tällöin asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 35 artiklassa säädetyssä avustuksia ja hankintasopimuksia koskevien tietojen julkaisemisessa jälkikäteen on noudatettava valtuutettuun yhteisöön mahdollisesti sovellettavia sääntöjä.

10.   Tämän artiklan 1 kohdassa tai 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rahoitusmuotoa käytettäessä unioni ja sen kumppanit voivat tehdä yhteistyötä muun muassa seuraavin tavoin:

a)

kolmenväliset järjestelyt, joilla unioni koordinoi kumppanimaalle tai -alueelle antamaansa apua kolmansien maiden kanssa;

b)

hallinnolliset yhteistyötoimenpiteet, esimerkiksi jäsenvaltion ja kumppanimaan tai -alueen julkisten laitosten, paikallisviranomaisten, kansallisten julkisten elinten tai julkisen palvelun tehtäviä hoitavien yksityisoikeudellisten yhteisöjen välinen twinning-toiminta, sekä yhteistyötoimenpiteet, joihin osallistuu jäsenvaltioiden lähettämiä julkisen sektorin asiantuntijoita sekä jäsenvaltioiden alue- ja paikallisviranomaisia;

c)

osallistuminen kustannuksiin, joita aiheutuu julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien perustamisesta ja hallinnoinnista;

d)

alakohtaisia politiikkoja tukevat ohjelmat, joilla unioni antaa tukea kumppanimaan sektoriohjelmalle;

e)

ENI:n ja IPA II:n osalta osallistuminen kustannuksiin, joita aiheutuu kyseisten maiden osallistumisesta unionin ohjelmiin ja sen virastojen toimintaan;

f)

korkotuet;

g)

rahoitus unionin virastoille annettavilla avustuksilla.

11.   Työskennellessään edunsaajamaiden sidosryhmien kanssa komissio ottaa huomioon niiden erityispiirteet, mukaan lukien tarpeet ja toimintaympäristön, määrittäessään rahoitusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt, rahoitusmuodon, myöntämisedellytykset ja avustusten hallinnointiin sovellettavat hallinnolliset säännökset, jotta saavutettaisiin mahdollisimman paljon tällaisia sidosryhmiä ja vastattaisiin mahdollisimman hyvin niiden tarpeisiin. Asetusta (EU, Euratom) N:o 966/2012 noudattaen edistetään erityisiä menettelytapoja, esimerkiksi kumppanuussopimuksia, luvan antamista avustusten myöntämiseen edelleen, suoraa myöntämistä tai ehdotuspyyntöjä, joiden tukikelpoisuutta on rajoitettu, tai kertasuorituksia.

12.   Pannessaan täytäntöön tukeaan kumppanimaiden siirtymäprosessille ja uudistuksille unioni hyödyntää tarvittaessa jäsenvaltioiden hankkimaa kokemusta ja jakaa sitä.

5 artikla

Verot, tullit ja muut maksut

Unionin apu ei saa johtaa erityisten verojen, tullien tai muiden maksujen muodostumiseen tai niiden kantoon.

Kolmansien maiden kanssa neuvotellaan tarvittaessa asianmukaiset määräykset, joiden nojalla unionin rahoitusavun täytäntöönpanotoimet vapautetaan veroista, tulleista ja muista veronluonteisista maksuista. Muussa tapauksessa tällaiset verot, tullit ja muut maksut ovat tukikelpoisia asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 säädetyin edellytyksin.

6 artikla

Rahoitusta koskevat erityissäännökset

1.   Tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rahoitusmuotojen lisäksi seuraavien välineiden perusteella annettavaa unionin rahoitusapua voidaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti antaa myös seuraavissa muodoissa:

a)

DCI:n ja ENI:n osalta velkahelpotukset kansainvälisesti sovittujen velkahelpotusohjelmien puitteissa;

b)

DCI:n ja vakautta ja rauhaa edistävä välineen osalta poikkeustapauksissa alakohtaiset ja yleiset tuontiohjelmat, jotka voivat olla muodoltaan:

i)

alakohtaisia tuontiohjelmia luontoissuorituksina;

ii)

alakohtaisia tuontiohjelmia valuutta-apuna, jolla rahoitetaan kyseisen alan tuontia; tai

iii)

yleisiä tuontiohjelmia valuutta-apuna, jolla rahoitetaan monenlaisten tuotteiden yleistä tuontia;

c)

EIDHR:n osalta seuraavien myöntäminen suoraan:

i)

vähäiset avustukset ihmisoikeuksien puolustajille kiireellisten suojelutoimien rahoittamiseen, tarvittaessa ilman tarvetta osarahoitukseen;

ii)

avustukset, tarvittaessa ilman tarvetta osarahoitukseen, toimien rahoittamiseen asetuksen (EU) N:o 235/2014 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa erittäin vaikeissa olosuhteissa tai tilanteissa, joissa ehdotuspyynnön julkaiseminen ei tule kyseeseen. Tällaiset avustukset voivat olla määrältään enintään 1 000 000 euroa ja kestoltaan enintään 18 kuukautta, mitä on mahdollista jatkaa 12 kuukaudella, jos niiden täytäntöönpanossa on objektiivisia ja odottamattomia esteitä;

iii)

avustukset YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle; sekä ihmisoikeuksia ja demokratiakehitystä käsittelevälle Euroopan yliopistojen väliselle keskukselle, jossa on mahdollista suorittaa eurooppalainen ylempi korkeakoulututkinto ihmisoikeuksien ja demokratiakehityksen alalla tai osallistua EU:n ja YK:n apurahaohjelmaan, sekä keskukseen assosioituneelle yliopistojen verkostolle, jossa on mahdollista suorittaa ihmisoikeusalan jatkotutkintoja, mukaan lukien apurahat kolmansien maiden opiskelijoille ja ihmisoikeuksien puolustajille.

2.   ENI:n ja IPA II:n osalta erityisesti rajatylittävän yhteistyön ohjelmien täytäntöönpanoa hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tai välillisesti kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa hallinnoiden. Yksityiskohtaiset säännöt annetaan asetuksen (EU) N:o 232/2014 ja asetuksen (EU) N:o 231/2014 perusteella hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä.

3.   Komissio voi hyväksyä monivuotisia toimintaohjelmia:

a)

toistuvien toimien osalta enintään kolmeksi vuodeksi;

b)

IPA II:n osalta enintään seitsemäksi vuodeksi.

Mahdollisten monivuotisten sitoumusten on sisällettävä määräykset siitä, että sitoumukset ovat muiden kuin ensimmäisen sitoumusvuoden osalta suuntaa-antavia ja riippuvat unionin tulevista vuotuisista talousarvioista.

4.   ENI:n ja IPA II:n mukaisesti rahoitettavia, useamman kuin yhden vuoden aikana toteutettavia toimia koskevat talousarviositoumukset voidaan jakaa vuosieriin usean vuoden ajanjaksolle.

Tällaisissa tapauksissa ja jos sovellettavissa säännöissä ei muuta määrätä, komissio vapauttaa ilman eri toimenpiteitä ohjelman talousarviositoumuksen ne osat, joita ei ole käytetty ennakkomaksujen tai välimaksujen maksamiseen tai joiden osalta valtuutettu yhteisö ei ole toimittanut todennettua menoilmoitusta tai maksupyyntöä viimeistään talousarviositoumusvuotta seuraavan viidennen vuoden joulukuun 31 päivänä.

5.   Sääntöjen, jotka koskevat IPA II:n mukaisesti tehtävää rajatylittävää yhteistyötä, jonka täytäntöönpanoa hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, on oltava yhdenmukaisia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 (17) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1299/2013 (18) olevien sääntöjen kanssa.

7 artikla

Unionin taloudellisten etujen suojaaminen

1.   Komissio toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että tämän asetuksen nojalla rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudelliset edut suojataan petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä tai tarvittaessa palauttamalla aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä tarvittaessa käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia.

2.   Komissiolla tai sen edustajilla ja tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien unionilta tämän asetuksen nojalla rahoitusta saaneiden edunsaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia tai, jos kyseessä ovat kansainväliset järjestöt, tarkistuksia niiden kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti.

3.   Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 (19) ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (20) olevien säännösten ja niissä säädettyjen menettelyjen mukaisesti suorittaa tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat todentamiset ja tarkastukset, selvittääkseen, onko tämän asetuksen nojalla rahoitettuun avustussopimukseen tai avustuspäätökseen tai sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.

4.   Tämän asetuksen täytäntöönpanon johdosta kolmansien maiden kanssa ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyjen yhteistyösopimusten, sopimusten, avustussopimusten ja avustuspäätösten on sisällettävä määräyksiä, joilla komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille annetaan nimenomaisesti valtuudet tehdä toimivaltansa puitteissa tällaisia tarkastuksia sekä paikan päällä suoritettavia todentamisia ja tarkastuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

III OSASTO

KANSALAISUUTTA JA ALKUPERÄÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖT JULKISIA HANKINTA-, SEKÄ AVUSTUS- JA MUITA MENETTELYJÄ VARTEN

8 artikla

Yhteiset säännöt

1.   Tämän asetuksen nojalla rahoitettaviin kolmansien osapuolten hyväksi toteutettaviin toimiin liittyviin hankinta-, sekä avustus- ja muihin menettelyihin voivat osallistua kaikki sellaiset luonnolliset henkilöt, jotka ovat tässä osastossa kunkin sovellettavan välineen osalta määritellyn tukikelpoisen maan kansalaisia, ja oikeushenkilöt, jotka ovat tosiasiallisesti sijoittautuneet tällaiseen maahan, sekä kansainväliset järjestöt.

Oikeushenkilöitä voivat olla myös kansalaisjärjestöt, kuten valtioista riippumattomat voittoa tavoittelemattomat järjestöt ja riippumattomat poliittiset säätiöt, yhteisöperustaiset järjestöt ja voittoa tavoittelemattomat yksityisen sektorin virastot, laitokset ja järjestöt sekä niiden verkostot paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla.

2.   Kun on kyse toimista, jotka katetaan yhdistetyllä osarahoituksella jonkin kumppanin tai toisen tuenantajan kanssa tai jotka jäsenvaltio panee täytäntöön yhteistyössä hallinnoituina tai jotka pannaan täytäntöön komission perustaman unionin erityisrahaston kautta, tukikelpoisia ovat myös maat, jotka ovat kyseisen kumppanin, toisen tuenantajan tai jäsenvaltion sääntöjen mukaan tukikelpoisia tai jotka on määritetty erityisrahaston perussäädöksessä.

Kun on kyse toimista, jotka pannaan täytäntöön jonkin valtuutetun elimen välillisesti hallinnoimina asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii–viii alakohdassa lueteltujen ryhmien puitteissa, tukikelpoisia ovat myös maat, jotka ovat kyseisen elimen sääntöjen mukaan tukikelpoisia.

3.   Kun on kyse toimista, joita rahoitetaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalla välineellä ja lisäksi jollain toisella unionin ulkoisen toiminnan välineellä, mukaan lukien Euroopan kehitysrahasto, tukikelpoisiksi katsotaan näiden toimien osalta missä tahansa kyseisissä välineissä nimetyt maat.

Kun on kyse luonteeltaan maailmanlaajuisista, alueellisista tai rajatylittävistä toimista, joita rahoitetaan jollain tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalla välineellä, tukikelpoisiksi voidaan katsoa näiden toimien osalta asianomaisen välineen piiriin kuuluvat maat ja alueet.

4.   Kaikkien tämän asetuksen nojalla rahoitetun hankinta- tai avustussopimuksen mukaisesti ostettujen tarvikkeiden on oltava peräisin tukikelpoisesta maasta. Ne voivat kuitenkin olla peräisin mistä tahansa maasta, jos ostettavien tarvikkeiden määrä ei ylitä kilpailuun perustuvan neuvottelumenettelyn käyttöä koskevaa kynnysarvoa. Tätä asetusta sovellettaessa käsite ‘alkuperä’ on se, joka on määritelty neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (21) 23 ja 24 artiklassa ja muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevissa muissa unionin säädöksissä.

5.   Tämän osaston sääntöjä ei sovelleta luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat tukikelpoisen toimeksisaajan tai tapauksen mukaan alihankkijan palveluksessa tai muussa oikeudellisessa sopimussuhteessa siihen, eikä niillä luoda kyseisten henkilöiden kansalaisuutta koskevia rajoituksia.

6.   Paikallisen tuotantokyvyn sekä paikallisten markkinoiden ja hankintojen edistämiseksi paikalliset ja alueelliset toimeksisaajat asetetaan etusijalle, kun asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 säädetään yhden ainoan tarjouksen perusteella tehtävästä hankinnasta. Kaikissa muissa tapauksissa paikallisten ja alueellisten toimeksisaajien osallistumista edistetään mainitun asetuksen asiaa koskevien säännösten mukaisesti.

7.   Tässä osastossa määriteltyä tukikelpoisuutta voidaan rajoittaa hakijoiden kansalaisuuden, maantieteellisen sijainnin ja luonteen osalta, jos toimen erityisluonne, tavoitteet ja tehokas täytäntöönpano edellyttävät tällaisia rajoituksia. Tällaisia rajoituksia voidaan soveltaa erityisesti rajatylittäviin yhteistyötoimia koskeviin hankintamenettelyihin osallistumiseen.

8.   Niiden luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, joiden kanssa on tehty sopimus, on noudatettava asiassa sovellettavaa ympäristölainsäädäntöä sekä monenvälisiä ympäristösopimuksia ja kansainvälisesti sovittuja työelämän perusnormeja (22).

9 artikla

Tukikelpoisuus DCI:n, ENI:n ja kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten perustetun kumppanuusvälineen osalta

1.   Seuraavien maiden tarjoajat, hakijat ja ehdokkaat voivat saada rahoitusta DCI:stä, ENI:stä ja kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten perustetusta kumppanuusvälineestä:

a)

jäsenvaltiot, asetuksen (EU) N:o 231/2014 liitteessä I luetellut edunsaajat ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolet;

b)

ENI:n osalta sen soveltamisalaan kuuluvat kumppanimaat sekä Venäjän federaatio silloin, kun asianomainen menettely liittyy useita maita kattavan ja rajatylittävän yhteistyön ohjelmiin, joihin ne osallistuvat;

c)

OECD-DAC:n julkaisemaan luetteloon julkisen kehitysavun saajista, jäljempänä ‘OECD-DAC:n luettelo’, sisältyvät kehitysmaat ja -alueet, jotka eivät ole G20-ryhmän jäseniä, sekä neuvoston päätöksen 2001/822/EY (23) soveltamisalaan kuuluvat merentakaiset maat ja alueet;

d)

OECD-DAC:n luetteloon sisältyvät kehitysmaat, jotka ovat G20-ryhmän jäseniä, sekä muut maat ja alueet silloin, kun ne ovat edunsaajia unionin tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien välineiden puitteissa rahoittamissa toimissa;

e)

maat, joille komissio on vahvistanut ulkoisen avun vastavuoroisen saantimahdollisuuden. Vastavuoroinen saantimahdollisuus voidaan myöntää vähintään vuoden pituiseksi määräajaksi edellyttäen, että asianomainen maa soveltaa samoja tukikelpoisuusehtoja unionin yhteisöihin ja sellaisten maiden yhteisöihin, jotka ovat tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien välineiden mukaan tukikelpoisia. Komissio päättää vastavuoroisesta avunsaantimahdollisuudesta ja sen kestosta 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavan menettelyä noudattaen ja asianomaista yhtä tai useampaa tuensaajamaata kuultuaan; ja

f)

OECD:n jäsenmaat, kun kyse OECD-DAC:n luetteloon sisältyvässä vähiten kehittyneessä maassa tai voimakkaasti velkaantuneessa köyhässä maassa täytäntöön pantavista sopimuksista.

2.   Komissio voi hyväksyä tukikelpoisiksi muiden kuin tukikelpoisten maiden tarjoajia, hakijoita ja ehdokkaita sekä alkuperältään muita kuin tukikelpoisia tarvikkeita seuraavissa tapauksissa:

a)

mailla on pitkään jatkuneet taloudelliset, kaupalliset tai maantieteelliset kytkökset naapurimaina oleviin edunsaajamaihin; tai

b)

tapaukset, joissa tuotteita ja palveluja tarvitaan kiireellisesti tai joissa niitä ei ole saatavilla asianomaisten maiden markkinoilla, tai muut asianmukaisesti perustellut tapaukset, joissa hankkeen, ohjelman tai toimen toteuttaminen olisi tukikelpoisuussääntöjen soveltamisen takia mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeaa.

3.   Yhteistyössä hallinnoitavien toimien osalta jäsenvaltio, jolle komissio on siirtänyt täytäntöönpanotehtäviä, voi hyväksyä komission puolesta tukikelpoisiksi tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja muiden kuin tukikelpoisten maiden tarjoajia, hakijoita ja ehdokkaita sekä 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja alkuperältään muita kuin tukikelpoisia hyödykkeitä.

10 artikla

IPA II:n mukainen tukikelpoisuus

1.   Seuraavien maiden tarjoajat, hakijat ja ehdokkaat voivat saada rahoitusta IPA II:sta:

a)

jäsenvaltiot, asetuksen (EU) N:o 231/2014 liitteessä I luetellut edunsaajat, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolet ja ENI:n mukaiset kumppanimaat, sekä

b)

maat, joille komissio on vahvistanut ulkoisen avun vastavuoroisen saantimahdollisuuden 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti.

2.   Komissio voi hyväksyä tukikelpoisiksi muiden kuin tukikelpoisten maiden tarjoajia, hakijoita ja ehdokkaita sekä alkuperältään muita kuin tukikelpoisia hyödykkeitä tapauksissa, joissa tuotteita ja palveluja tarvitaan kiireellisesti tai joissa niitä ei ole saatavilla asianomaisten maiden markkinoilla, tai muissa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa hankkeen, ohjelman tai toimen toteuttaminen olisi tukikelpoisuussääntöjen soveltamisen takia mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeaa.

3.   Yhteistyössä hallinnoitavien toimien osalta jäsenvaltio, jolle komissio on siirtänyt täytäntöönpanotehtäviä, voi hyväksyä komission puolesta tukikelpoisiksi tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja muiden kuin tukikelpoisten maiden tarjoajia, hakijoita ja ehdokkaita sekä 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja alkuperältään muita kuin tukikelpoisia hyödykkeitä.

11 artikla

EIDHR:n ja vakautta ja rauhaa edistävän välineen mukainen tukikelpoisuus

1.   EIDHR:n ja vakautta ja rauhaa edistävän välineen osalta ei rajoiteta millään tavalla osallistumista hankintamenettelyihin tai avustusten myöntämismenettelyihin eikä asiantuntijoiden palvelukseen ottoa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 artiklan 7 kohdassa säädettyjen, toimien luonteesta ja tavoitteista johtuvien rajoitusten soveltamista.

2.   EIDHR:n osalta seuraaville elimille ja toimijoille voidaan myöntää 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa sekä 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua rahoitusta:

a)

kansalaisjärjestöt, mukaan lukien valtioista riippumattomat voittoa tavoittelemattomat järjestöt ja riippumattomat poliittiset säätiöt, yhteisöperustaiset järjestöt ja voittoa tavoittelemattomat yksityisen sektorin virastot, laitokset ja järjestöt sekä niiden verkostot paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla;

b)

voittoa tavoittelemattomat julkisen sektorin virastot, laitokset, järjestöt ja verkostot paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla;

c)

kansalliset, alueelliset ja kansainväliset parlamentaariset elimet, kun tämä on EIDHR:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeen ja ehdotettua toimenpidettä ei voida rahoittaa muusta välineestä;

d)

kansainväliset ja alueelliset hallitustenväliset järjestöt;

e)

luonnolliset henkilöt, yhteisöt, joilla ei ole oikeushenkilön asemaa, sekä poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa muut elimet ja toimijat, joita ei ole lueteltu tässä kohdassa, kun se on EIDHR:n tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeen.

12 artikla

Toimien seuranta ja arviointi

1.   Komissio huolehtii toimiensa säännöllisestä seurannasta ja tarkastelee edistymistä toivottujen tulosten, tuotokset mukaan lukien, saavuttamisessa. Komissio myös arvioi alakohtaisten politiikkojensa ja toimiensa vaikuttavuutta ja tehokkuutta sekä ohjelmasuunnittelun tuloksellisuutta, tarvittaessa riippumattomien ulkoisten arviointien avulla. Riippumattomia ulkoisia arviointeja koskevat Euroopan parlamentin tai neuvoston ehdotukset otetaan asianmukaisesti huomioon. Arviointien on perustuttava OECD-DACn hyvien käytäntöjen periaatteisiin, ja niiden avulla olisi pyrittävä saamaan selville, onko asetetut erityistavoitteet saavutettu, ottaen tarvittaessa huomioon sukupuolten tasa-arvo. Niiden perusteella olisi lisäksi laadittava suosituksia tulevan toiminnan kehittämiseksi. Arvioinneissa käytetään ennalta määritettyjä, selkeitä ja avoimia indikaattoreita sekä tarvittaessa maakohtaisia ja mitattavissa olevia indikaattoreita.

2.   Komissio toimittaa arviointikertomuksensa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille 16 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan komitean välityksellä. Yksittäisistä arvioinneista voidaan keskustella kyseessä olevassa komiteassa jäsenvaltioiden pyynnöstä. Tuloksia hyödynnetään ohjelmien suunnittelussa ja resurssien suuntaamisessa.

3.   Komissio ottaa tämän asetuksen nojalla myönnetyn unionin avun arviointivaiheeseen mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista ja voi tarvittaessa pyrkiä tekemään yhteisiä arviointeja jäsenvaltioiden ja kehityskumppanien kanssa.

4.   Jäljempänä 13 artiklassa mainitussa kertomuksessa on otettava huomioon tärkeimmät kokemukset ja aiempina vuosina suoritetuissa arvioinneissa esitettyjen suositusten jatkotoimet.

IV OSASTO

MUUT YHTEISET SÄÄNNÖKSET

13 artikla

Vuosikertomus

1.   Komissio tarkastelee unionin ulkoisen rahoitusavun mukaisten toimenpiteiden täytäntöönpanon edistymistä ja toimittaa vuodesta 2015 alkaen Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosikertomuksen kunkin asetuksen tavoitteiden saavuttamisesta käyttäen indikaattoreita, joilla mitataan saavutettuja tuloksia ja asianomaisen välineen tehokkuutta. Tämä kertomus toimitetaan myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.

2.   Vuosikertomus sisältää edellistä vuotta koskevia tietoja rahoitetuista toimenpiteistä, seurannan ja arvioinnin tuloksista, kumppaneiden osallistumisesta sekä talousarviositoumusten ja maksumäärärahojen toteuttamisesta maittain, alueittain ja yhteistyöaloittain esitettyinä. Siinä arvioidaan unionin rahoitusavun tuloksia käyttäen mahdollisuuksien mukaan erityisiä mitattavissa olevia indikaattoreita sen mittaamiseen, miten tuella on voitu vaikuttaa välineiden tavoitteiden saavuttamiseen. Kun on kyse kehitysyhteistyöstä, kertomuksessa arvioidaan, aina kun se on mahdollista ja asianmukaista, avun tehokkuuden periaatteiden noudattamista, mukaan lukien innovatiivisten rahoitusvälineiden osalta.

3.   Vuonna 2021 laadittavassa vuosikertomuksessa esitetään 2014 alkavaa ja 2020 päättyvää kautta koskevien vuosikertomusten konsolidoidut tiedot kaikesta tämän asetuksen mukaisesta rahoituksesta, mukaan lukien ulkoiset käyttötarkoitukseensa sidotut tulot ja rahoitusosuudet erityisrahastoihin, sekä eritellään menot edunsaajamaan, käytettyjen rahoitusvälineiden, sitoumusten ja maksujen mukaan.

14 artikla

Ilmastotoimiin ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät menot

Ilmastotoimiin ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä kokonaismenoista tehdään vuotuinen arvio hyväksyttyjen suuntaa-antavien ohjelmasuunnitteluasiakirjojen perusteella. Välineiden puitteissa myönnettyyn rahoitukseen sovelletaan OECD:n menetelmiin (nk. Rion tunnusmerkit) perustuvaa, unionin ohjelmien tulosohjausmenetelmiin integroitua vuotuista seurantajärjestelmää, jolla kvantifioidaan ilmastotoimiin ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät menot 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimintaohjelmien sekä yksittäisten ja erityistoimenpiteiden tasolla ja jota käytetään arvioinneissa ja vuosikertomuksessa, sulkematta pois täsmällisempien menetelmien käyttöä, jos sellaisia on saatavilla.

15 artikla

Edunsaajamaiden sidosryhmien osallistuminen

Komissio varmistaa aina kun se on mahdollista ja asianmukaista, että edunsaajamaiden asiaankuuluvia sidosryhmiä, kansalaisjärjestöt ja paikallisviranomaiset mukaan luettuina, kuullaan tai on kuultu asianmukaisesti täytäntöönpanoprosessissa ja että niiden saatavilla ovat hyvissä ajoin asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla ne voivat osallistua merkityksellisellä tavalla mainittuun prosessiin.

V OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

16 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustavat välineillä perustetut komiteat. Nämä komiteat ovat asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettuja komiteoita.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

Kun komitean lausunto on tarkoitus hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö sitä pyytää.

3.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Kun komitean lausunto on tarkoitus hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö sitä pyytää.

4.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

Annettu päätös pysyy voimassa hyväksytyn tai muutetun asiakirjan, toimintaohjelman tai toimenpiteen keston ajan.

5.   EIP:tä edustava tarkkailija osallistuu komitean istuntoihin EIP:tä koskevien kysymysten osalta.

17 artikla

Välineiden väliarviointi ja arviointi

1.   Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 väliarviointikertomuksen kunkin välineen ja tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Kertomus koskee 1 päivänä tammikuuta 2014 alkavaa ja 30 päivänä kesäkuuta 2017 päättyvää ajanjaksoa, ja siinä tarkastellaan kunkin välineen tavoitteiden saavuttamista käyttäen indikaattoreita, joilla mitataan saavutettuja tuloksia ja välineiden tehokkuutta.

Kertomuksessa tarkastellaan lisäksi kunkin välineen tavoitteiden saavuttamiseksi kunkin välineen lisäarvoa, yksinkertaistamismahdollisuuksia, sisäistä ja ulkoista johdonmukaisuutta, mukaan lukien välineiden täydentävyys ja yhteisvaikutukset, kaikkien tavoitteiden ajankohtaisuutta, sekä sitä, miten toimenpiteet edistävät unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta ja tarvittaessa unionin älykkäälle, kestävälle ja osallistavalle kasvulle asettamia painopisteitä. Siinä otetaan huomioon välineiden pitkäkestoisia vaikutuksia koskevat havainnot ja päätelmät. Siihen sisältyy myös tietoja kullakin rahoitusvälineen varoilla saavutetusta tuen vipuvaikutuksesta.

Kertomuksen erityisenä tarkoituksena on parantaa unionin avun täytäntöönpanoa. Siihen sisältyy tietoja välineillä täytäntöön pantujen eri toimien jatkamista, muuttamista tai keskeyttämistä koskevia päätöksiä varten.

Kertomus sisältää myös asiaankuuluvien vuosikertomusten konsolidoidut tiedot kaikesta tämän asetuksen mukaisesta rahoituksesta, mukaan lukien ulkoiset käyttötarkoitukseensa sidotut tulot ja rahoitusosuudet erityisrahastoihin, ja siinä eritellään menot edunsaajamaan, käytettyjen rahoitusvälineiden, sitoumusten ja maksujen mukaan.

Komissio laatii lopullisen arviointikertomuksen 2014 alkavasta ja 2020 päättyvästä kaudesta seuraavan rahoituskauden väliarvioinnin yhteydessä.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu väliarviointikertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen, joilla välineisiin ja tähän asetukseen tehdään tarvittavat muutokset.

3.   Indikaattoreista käytetään 1 päivän tammikuuta 2014 arvoja arvioitaessa, missä määrin tavoitteet on saavutettu.

4.   Komissio edellyttää, että kumppanimaat toimittavat avun tuloksellisuutta koskevien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti kaikki tiedot, joita asianomaisten toimenpiteiden seuranta ja arviointi edellyttävät.

5.   Välineiden pitkän aikavälin tuloksia ja vaikutuksia sekä vaikutusten kestävyyttä arvioidaan asianomaisena ajankohtana sovellettavien seurantaa, arviointia ja raportointia koskevien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

18 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen 31 päivään joulukuuta 2020.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä maaliskuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS


(1)  EUVL C 391, 18.12.2012, s. 110.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 11. maaliskuuta 2014.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta kaudelle 2014-2020 (katso tämän virallisen lehden sivu 44).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 235/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä (katso tämän virallisen lehden sivu 85).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 232/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan naapuruusvälineen perustamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 27).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 230/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA II) perustamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 11).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten (katso tämän virallisen lehden sivu 77).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(10)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1080/2011/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuvien tappioiden varalta ja päätöksen N:o 633/2009/EY kumoamisesta (EUVL L 280, 27.10.2011, s. 1).

(13)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1288/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, 1720/2006/EY ja 1298/2008/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1).

(16)  Neuvoston direktiivi 85/337/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1985, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1299/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(20)  Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).

(21)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, annettu 12 päivänä lokakuuta 1992, yhteisön tullikoodeksista (EYVL L 302, 19.12.1992, s. 1).

(22)  ILO:n työelämän perusnormit, yhdistymisvapautta ja työehtosopimusneuvotteluja koskevat yleissopimukset sekä pakkotyön poistamista, työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamista ja lapsityövoiman poistamista koskevat yleissopimukset.

(23)  Neuvoston päätös 2001/822/EY, tehty 27 päivänä marraskuuta 2001, merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön (”päätös merentakaisten alueiden assosiaatiosta”) (EYVL L 314, 30.11.2001, s. 1).


Euroopan komission lausuma täytäntöönpanosäädösten käytöstä annettaessa säännöksiä Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 232/2014 ja liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 231/2014 sisältyvien tiettyjen sääntöjen soveltamisesta

Euroopan komissio katsoo, että unionin ulkoisen toiminnan välineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä 11 päivänä maaliskuuta 2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 236/2014 säädetyillä rajat ylittävien yhteistyöohjelmien täytäntöönpanosäännöillä ja muilla yksityiskohtaisemmilla soveltamissäännöillä, jotka sisältyvät Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 232/2014 ja liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 231/2014, pyritään täydentämään perussäädöstä, ja sen vuoksi niiden olisi oltava SEUT-sopimuksen 290 artiklan perusteella hyväksyttäviä delegoituja säädöksiä. Euroopan komissio ei vastusta sitä, että teksti hyväksytään lainsäädäntövallan käyttäjien sopimalla tavalla. Komissio muistuttaa kuitenkin, että unionin tuomioistuin tutkii parhaillaan asiassa ”biosidit” SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamisalojen välistä rajanvetoa.


Euroopan komission lausuma takaisin saaduista varoista

Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 21 artiklan 5 kohdassa säädettyjen velvoitteiden mukaisesti Euroopan komissio sisällyttää talousarvioesitykseen sisäisiä käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja varten erityisen budjettikohdan, jossa ilmoitetaan mahdollisuuksien mukaan myös kyseisten tulojen määrä.

Budjettivallan käyttäjälle ilmoitetaan kertyneiden varojen määrä vuosittain talousarvion suunnitteluprosessin aikana. Sisäiset käyttötarkoitukseensa sidotut tulot sisällytetään talousarvioesitykseen ainoastaan silloin kun niiden määrä on varma.


Euroopan parlamentin lausuma rahoitusvälineiden nojalla myönnetyn avun keskeyttämisestä

Euroopan parlamentti toteaa, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta vuosiksi 2014–2020 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 233/2014, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 232/2014, kumppanuusvälineen perustamisesta kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 234/2014 ja liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) 11 päivänä maaliskuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 231/2014 eivät sisällä nimenomaista viittausta mahdollisuuteen keskeyttää apu niissä tapauksissa, joissa edunsaajamaa ei kunnioita kyseisessä välineessä mainittuja perusperiaatteita eikä etenkään demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteita.

Euroopan parlamentti katsoo, että näiden välineiden nojalla myönnettävän avun keskeyttäminen muuttaisi tavanomaista lainsäätämisjärjestystä noudattaen hyväksyttyä kokonaisrahoitusjärjestelmää. Lainsäädäntövallan ja budjettivallan käyttäjänä Euroopan parlamentilla on oikeus käyttää täysimääräisesti valtaoikeuksiaan tässä suhteessa, jos tällainen päätös on tehtävä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

15.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/109


NEUVOSTON ASETUS (EURATOM) N:o 237/2014,

annettu 13 päivänä joulukuuta 2013,

välineen perustamisesta ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä varten

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 203 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä varten 19 päivänä helmikuuta 2007 annetulla neuvoston asetuksella (Euratom) N:o 300/2007 (2) perustettu väline on eräs Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisönulkoiselle politiikalle tukea antava väline.

(2)

Unioni on merkittävä taloudellisen, rahoituksellisen, teknisen, humanitaarisen ja makrotaloudellisen avun antaja kolmansille maille. Tämä asetus on osa yhteistyön suunnitteluun ja avun toimittamiseen laadittua kehystä, jonka tavoitteena on edistää ydinturvallisuuden, säteilysuojelun ja tehokkaan ja toimivan ydinmateriaalivalvonnan soveltamisen korkeaa tasoa kolmansissa maissa.

(3)

Vuonna 1986 tapahtunut Tšernobylin onnettomuus osoitti ydinturvallisuuden maailmanlaajuisen tärkeyden. Fukushima-Daiichin onnettomuus vuonna 2011 vahvisti, että ydinturvallisuuden parantamista on edelleen jatkettava, kunnes se on saatu mahdollisimman korkealle tasolle. Jotta saataisiin aikaan turvallisuusolosuhteet, jotka ovat välttämättömät, jotta väestön elämää ja terveyttä vaarantavat tekijät saadaan poistettua, yhteisön olisi voitava tukea ydinturvallisuutta kolmansissa maissa.

(4)

Ainoastaan unioni kykenee saavuttamaan maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamiseksi tarvittavan kriittisen massan toimimalla yhteisten politiikkojen ja strategioiden mukaisesti yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa, ja sillä on myös parhaat mahdollisuudet sovittaa yhteen kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä.

(5)

Yhteisö on komission päätöksellä 1999/819/Euratom (3) liittynyt vuonna 1994 tehtyyn ydinturvallisuutta koskevaan yleissopimukseen. Yhteisö on komission päätöksellä 2005/510/Euratom (4) liittynyt myös käytetyn polttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huollon turvallisuutta koskevaan yleissopimukseen.

(6)

Neuvosto on ydinturvallisuuden ja sen valvonnan jatkuvan parantamisen ylläpitämiseksi ja edistämiseksi antanut direktiivin 2009/71/Euratom (5) ja direktiivin 2011/70/Euratom (6). Nämä direktiivit ja yhteisön ydinturvallisuudelle sekä radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen huollolle asettamat tiukat vaatimukset toimivat esimerkkeinä, joilla kannustetaan kolmansia maita nostamaan vaatimustasonsa yhtä korkealle.

(7)

Eurooppa 2020 -strategian ulkoisiin toimintapoliittisiin tavoitteisiin kuuluvat sääntely- ja muun yhteistyön edistäminen kehittyvien talousalueiden kanssa sekä unionin toimintamallien, sääntöjen, standardien ja käytäntöjen tukeminen.

(8)

Yhteisön jäsenvaltiot ovat ydinsulkusopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan allekirjoittajaosapuolia.

(9)

Yhteisö tekee jo tiivistä yhteistyötä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen, jäljempänä ”Euratomin perustamissopimus”, X luvun mukaisesti Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) kanssa sekä ydinmateriaalivalvonnan osalta Euratomin perustamissopimuksen toisen osaston VII luvun tavoitteiden saavuttamiseksi että ydinturvallisuuden osalta.

(10)

On olemassa joukko kansainvälisiä järjestöjä ja ohjelmia, kuten IAEA, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö/ydinenergisjärjestö (OECD/NEA), Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD) ja pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus (NDEP), jotka pyrkivät tässä asetuksessa asetettujen tavoitteiden kaltaisiin tavoitteisiin.

(11)

Yhteisön on erityisesti tarpeen jatkaa pyrkimyksiään tukea toimivan ydinmateriaalivalvonnan soveltamista kolmansissa maissa hyödyntäen omia ydinmateriaalivalvontatoimiaan unionissa.

(12)

Soveltaessaan tätä asetusta komission olisi kuultava Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten ryhmää (ENSREG) ennen kuin se laatii ja hyväksyy strategia-asiakirjan ja suuntaa-antavia monivuotisia ohjelmia. Toimintaohjelmien olisi tarvittaessa perustuttava jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyelinten kanssa käytyihin keskusteluihin ja kumppanimaiden kanssa käytävään vuoropuheluun.

(13)

Tämän asetuksen tavoitteita tukevia toimenpiteitä olisi tuettava myös pyrkimällä yhteisvaikutukseen Euratomin ydinalan tutkimuksen ja koulutuksen puiteohjelmiin sisältyvien suorien ja epäsuorien toimien kanssa.

(14)

Vastuu asianomaisen laitoksen turvallisuudesta on toiminnanharjoittajalla ja valtiolla, jonka lainkäyttövaltaan laitos kuuluu.

(15)

Vaikka ulkoisen avun rahoitustarpeet kasvavat jatkuvasti, unionin talous- ja budjettitilanne rajoittaa tällaiseen apuun käytettävissä olevia voimavaroja. Sen vuoksi komission olisi pyrittävä käyttämään saatavilla olevia varoja mahdollisimman tehokkaasti erityisesti suosimalla sellaisia rahoitusvälineitä, joilla on vipuvaikutusta. Tällainen vipuvaikutus kasvaa, jos rahoitusvälineistä investoituja ja niiden tuottamia varoja on mahdollista käyttää uudelleen.

(16)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa.

(17)

Tämän asetuksen nojalla tuettavien toimien ohjelmasuunnitteluun ja rahoitukseen liittyvää täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti, jota olisi sovellettava tämän asetuksen tarkoitukseen vaikka siinä ei ole viittausta Euratomin perustamissopimuksen 106 a artiklaan. Täytäntöönpanosäädösten erityisesti politiikkaa ohjaava luonne tai niiden rahoitusvaikutukset huomioon ottaen niitä hyväksyttäessä olisi pääsääntöisesti noudatettava mainitussa asetuksessa säädettyä tarkastelumenettelyä lukuun ottamatta teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla on vähäinen rahoitusvaikutus. Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jos tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jotka liittyvät ydin- tai säteilyonnettomuuteen, myös vahinkoaltistukseen, ja jos yhteisön on tarpeen toimia nopeasti onnettomuuden seurausten lieventämiseksi tai jos pakottavat kiireellisyysnäkökohdat sitä vaativat.

(18)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 236/2014 (8) säädettyjä sääntöjä ja menettelyjä olisi tarvittaessa sovellettava tämän asetuksen täytäntöönpanoon.

(19)

Yhteinen institutionaalinen kehys palvelee edelleen unionia ja yhteisöä. Sen vuoksi on tärkeää huolehtia kummankin ulkoisen toiminnan välisestä johdonmukaisuudesta. Euroopan ulkosuhdehallinto on määrä tarvittaessa ottaa mukaan tämän välineen ohjelmasuunnitteluun neuvoston päätöksen 2010/427/EU (9) mukaisesti.

(20)

Unionin olisi pyrittävä hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja mahdollisimman tehokkaasti optimoidakseen ulkoisen toimintansa vaikutukset. Tähän olisi päästävä ulkoisen toiminnan välineiden välisellä johdonmukaisuudella ja täydentävyydellä sekä luomalla yhteisvaikutuksia tämän välineen, muiden ulkoisen toiminnan välineiden ja unionin muiden politiikkojen välillä. Tällä tavoin näihin välineisiin perustuvat ohjelmat vahvistaisivat toisiaan.

(21)

Tällä asetuksella korvataan asetus (Euratom) N:o 300/2007, jonka voimassaolo lakkaa 31 päivänä joulukuuta 2013,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Yleinen tavoite

Unioni rahoittaa toimenpiteitä, joilla on tarkoitus edistää ydinturvallisuuden, säteilysuojelun ja tehokkaan ja toimivan ydinmateriaalivalvonnan soveltamisen korkeaa tasoa kolmansissa maissa tämän asetuksen säännösten ja sen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Erityistavoitteet

Tämän asetuksen mukaisella yhteistyöllä pyritään seuraaviin erityistavoitteisiin:

1)

toimivan ydinturvallisuuskulttuurin edistäminen sekä mahdollisimman tiukkojen ydinturvallisuus- ja säteilysuojeluvaatimusten täytäntöön paneminen ja ydinturvallisuuden jatkuva parantaminen;

2)

käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullinen ja turvallinen huolto, eli kuljetus, esikäsittely, käsittely, jälleenkäsittely, varastointi ja loppusijoitus, sekä ydinlaitosten käytöstä poistaminen ja entisten ydinlaitosalueiden kunnostaminen;

3)

puitteiden ja menetelmien käyttöönotto tehokkaan ja toimivan ydinmateriaalivalvonnan soveltamiseksi kolmansissa maissa.

3 artikla

Erityistoimenpiteet

1.   Edellä 2 artiklan 1 kohdassa esitettyihin tavoitteisiin pyritään erityisesti seuraavin toimenpitein:

a)

sääntelyelinten ja teknisen tuen organisaatioiden tukeminen;

b)

sääntelykehyksen vahvistaminen etenkin ydinvoimaloiden ja muiden ydinlaitosten tarkastamiseen ja arviointiin sekä luvan myöntämiseen ja valvontaan liittyvien toimien osalta;

c)

toimivien sääntelykehysten, -menettelyjen ja -järjestelmien edistäminen, jotta voidaan varmistaa riittävä suoja radioaktiivisista aineista ja erityisesti korkea-aktiivisista radioaktiivisista lähteistä johtuvaa ionisoivaa säteilyä vastaan sekä näiden aineiden turvallinen loppusijoitus;

d)

tehokkaiden järjestelyjen käyttöönotto säteilyonnettomuuksien, tahaton vahinkoaltistus mukaan lukien, ehkäisemistä ja tällaisen säteilyn seurausten lieventämistä varten esimerkiksi seuraamalla ympäristön tilaa, kun on kyse radioaktiivisista päästöistä, seurauksia lieventävien toimien ja korjaavien toimien suunnittelu ja toteuttaminen sekä yhteistyö kansallisten ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa tahattoman altistuksen osalta sekä valmiussuunnittelu-, torjuntavalmius- ja torjunta-, pelastuspalvelu- ja kunnostustoimenpiteitä varten;

e)

ydinlaitosten ja ydinlaitosalueiden turvallisuuden varmistamisen tukeminen sellaisten käytännön suojatoimien osalta, joiden tarkoituksena on vähentää olemassa olevia säteilystä aiheutuvia työntekijöiden ja väestön terveysriskejä.

2.   Edellä 2 artiklan 2 kohdassa esitettyihin tavoitteisiin pyritään erityisesti seuraavin toimenpitein:

a)

sääntelyelinten ja teknisen tuen organisaatioiden tukeminen sekä sääntelykehyksen vahvistaminen etenkin käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullisen ja turvallisen huollon osalta;

b)

erityisten strategioiden ja kehysten kehittäminen ja täytäntöönpano käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen vastuullista ja turvallista huoltoa varten;

c)

strategioiden ja kehysten kehittäminen ja täytäntöönpano olemassa olevien laitosten käytöstä poistamista ja entisten ydinlaitosalueiden ja perinteisten uraanikaivosalueiden kunnostamista sekä mereen upotettujen radioaktiivisten esineiden ja materiaalien talteenottoa ja huoltoa varten.

3.   Edellä 2 artiklan 3 kohdassa esitetty tavoite rajoitetaan teknisiin näkökohtiin, joilla varmistetaan, että malmeja, lähtöaineita ja erityisiä halkeamiskelpoisia aineita ei käytetä muuhun kuin käyttäjän ilmoittamaan tarkoitukseen. Tähän tavoitteeseen pyritään erityisesti seuraavin toimenpitein:

a)

tarvittavan sääntelykehyksen, menetelmien, teknologian ja toimintamallien käyttöönotto ydinmateriaalivalvonnan täytäntöön panemiseksi, mukaan lukien halkeamiskelpoisten aineiden asianmukainen kirjanpito ja valvonta valtion ja toiminnanharjoittajien tasolla;

b)

infrastruktuurin ja henkilöstön koulutuksen tukeminen.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin voi kuulua toimenpiteitä, joilla edistetään kansainvälistä yhteistyötä, mukaan lukien kansainvälisten yleissopimusten ja sopimusten täytäntöönpano ja seuranta. Tällaisiin toimenpiteisiin on kuuluttava keskeisenä osana myös tietämyksen siirto, kuten tietojenvaihto, valmiuksien kehittäminen ja koulutus ydinturvallisuuden ja tutkimuksen alalla, saavutettujen tulosten kestävyyden lisäämiseksi. Ne on pantava täytäntöön yhteistyössä unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja/tai kolmansien maiden viranomaisten, ydinalan sääntelyviranomaisten ja niiden teknisen tuen organisaatioiden ja/tai asianomaisten kansainvälisten järjestöjen, erityisesti IAEA:n kanssa. Asianmukaisesti perustelluissa erityistapauksissa 1 kohdan b ja c alakohtaa koskevat toimenpiteet on pantava täytäntöön jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden ydinlaitosten, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2009/71/Euratom 3 artiklan 1 kohdassa, ja ydinlaitosalueiden toiminnanharjoittajien ja/tai toimivaltaisten organisaatioiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä.

4 artikla

Säännösten noudattaminen, johdonmukaisuus ja täydentävyys

1.   Edistymistä 2 artiklassa esitettyjen erityistavoitteiden saavuttamisessa arvioidaan seuraavien suoritustasoa osoittavien indikaattorien perusteella:

a)

yhteistyön täytäntöönpanossa todettujen ongelmien määrä ja merkittävyys;

b)

käytettyä polttoainetta, ydinjätettä ja käytöstäpoistoa koskevien strategioiden, niitä koskevien lainsäädäntö- ja sääntelykehysten sekä hankkeiden täytäntöönpanon kehitys;

c)

ydinmateriaalivalvontaa koskevissa raporteissa osoitettujen ongelmien määrä ja merkittävyys.

Ennen hankkeiden toteuttamista ja ottaen huomioon kunkin toimen erityispiirteet on määriteltävä 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisindikaattoreita suoritustason seurantaa, arviointia ja tarkastelua varten.

2.   Komis