27.2.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 57/1

---

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 182/2014,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,

yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012 liitteen III muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012 (1) ja erityisesti sen 10 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EU) N:o 978/2012 9 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan edellytykset, jotka koskevat kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa edistävän erityisen kannustusmenettelyn, jäljempänä ’GSP+-menettely’, mukaisten tullietuuksien myöntämistä pyynnön esittäneelle maalle. Edellytyksenä on muun muassa, että maata pidetään muita heikommassa asemassa olevana maana. Lisäksi edellytetään, että maa on ratifioinut kaikki mainitun asetuksen liitteessä VIII luetellut yleissopimukset ja että asianomaisten valvontaelinten viimeksi antamissa päätelmissä ei ole tuotu esiin kyseisten yleissopimusten tosiasiallisen täytäntöönpanon vakavaa laiminlyöntiä. Edellytyksenä on myös, että maa ei ole tehnyt sellaista yleissopimusta koskevaa varausta, joka on kielletty kyseisessä yleissopimuksessa tai jonka katsotaan nimenomaisesti asetuksen (EU) N:o 978/2012 9 artiklaa sovellettaessa olevan ristiriidassa kyseisen yleissopimuksen tarkoituksen ja päämäärän kanssa. Maan olisi hyväksyttävä varauksitta kunkin yleissopimuksen mukaiset raportointivaatimukset ja annettava asetuksen (EU) N:o 978/2012 9 artiklan 1 kohdan d, e ja f alakohdassa tarkoitetut velvoittavat sitoumukset.

(2)	Kunkin GSP+-menettelyä pyytävän maan on esitettävä pyyntö, joka sisältää kattavat tiedot asianomaisten yleissopimusten ratifioinnista, maan tekemistä varauksista ja muiden yleissopimuksen osapuolten ilmaisemasta varausten vastustuksesta sekä maan antamista velvoittavista sitoumuksista.

(3)	Komissiolle on siirretty valta antaa delegoitu säädös SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti liitteen III vahvistamiseksi ja muuttamiseksi, jotta pyynnön esittäneelle maalle voidaan myöntää pääsy GSP+-menettelyyn lisäämällä kyseinen maa GSP+-edunsaajamaiden luetteloon.

(4)	Komissio on vastaanottanut tällaisen pyynnön El Salvadorin tasavallalta, Guatemalan tasavallalta ja Panaman tasavallalta.

(5)

Komissio on tutkinut esitetyt pyynnöt asetuksen (EU) N:o 978/2012 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja vahvistanut, että kyseiset maat täyttävät edellytykset. Sen vuoksi niille olisi myönnettävä pääsy GSP+-menettelyyn tämän asetuksen voimaantulopäivästä ja asetuksen (EU) N:o 978/2012 liitettä III olisi muutettava.

(6)	Komissio aikoo valvoa asianomaisten yleissopimusten ratifiointia ja tosiasiallista täytäntöönpanoa sekä yhteistyötä asianomaisten valvontaelinten kanssa mainitun asetuksen 13 artiklan mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Lisätään seuraavat maat ja niiden aakkostetut maakoodit asetuksen (EU) N:o 978/2012 liitteessä III olevan taulukon B- ja A-sarakkeisiin:

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1.

---

27.2.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 57/3

---

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 183/2014,

annettu 20 päivänä joulukuuta 2013,

luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla erityisten ja yleisten luottoriskioikaisujen laskennan täsmentämiseksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (1) ja erityisesti sen 110 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 luottoriskioikaisut määritellään yleisiä tai erityisiä lainatappioita koskevien varausten määräksi niiden luottoriskien osalta, jotka on merkitty laitoksen tilinpäätökseen sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti. Asetuksessa ei kuitenkaan anneta erityisiä sääntöjä sen määrittämisestä, mitä erityiset ja yleiset luottoriskioikaisut ovat.

(2)

Olisi annettava säännöt niiden luottoriskioikaisun laskentaan sisällytettävien määrien täsmentämisestä, jotka kuvaavat yksinomaan luottoriskiin liittyviä tappioita. Omia varoja koskevien vaatimusten määrittämiseksi tehtävän luottoriskioikaisujen laskennan olisi rajoituttava määriin, jotka ovat vähentäneet laitoksen ydinpääomaa (CET1).

(3)

Tappiot, jotka liittyvät yksinomaan sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaan kuluvalla tilikaudella kirjattuun luottoriskiin, olisi kirjattava luottoriskioikaisuiksi, jos laitos kirjaa niiden vaikutuksen ydinpääomaan (CET1). Tämä on merkityksellistä tilanteissa, joissa tällaisia tilikauden aikana kirjattuja arvonalentumistappioita tapahtuu, vaikka laitoksella olisi kesken tilikauden tai vuoden päätteeksi kertyneitä voittoja, joita ei ole hyväksytty asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja kun tappioiden kirjaaminen luottoriskioikaisuiksi johtaisi siihen, että ne vaikuttaisivat vastuuarvoihin tai toissijaiseen pääomaan aikaisemmin kuin ydinpääomaan (CET1). Asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 1 kohdan mukaisten kesken tilikautta kertyneiden tappioiden osalta tällaista oikaisua ei tarvita, sillä kyseisen artiklan nojalla kuluvan tilikauden tappiot vähennetään suoraan ydinpääomasta (CET1).

(4)	Tietyt asetuksen (EU) N:o 575/2013 luottoriskioikaisuihin liittyvät säännökset viittaavat nimenomaisesti taseen ulkopuolisiin eriin. Jos tällaista eroa ei ole ilmoitettu, asianmukaiset säännökset koskevat sekä taseeseen sisältyviä että taseen ulkopuolisia eriä.

(5)

Olisi vahvistettava säännöt niiden sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti kirjattavien yksinomaan luottoriskiin liittyvien tappioiden kattamiseksi, joilla laitoksen ydinpääomaa on vähennetty. Näiden sääntöjen olisi katettava rahoitusvaroihin liittyvät arvonalennukset ja arvonoikaisut tai taseen ulkopuolisiin eriin liittyvät varaukset siltä osin kuin ne kuvaavat yksinomaan luottoriskiin liittyviä tappioita ja mikäli ne on kirjattu tuloslaskelmassa sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti. Siinä määrin kuin kyseiset tappiot liittyvät käypään arvoon arvostettuihin rahoitusvälineisiin, sääntöjen olisi katettava myös määrät, jotka kirjataan sovellettavien tilinpäätössäännöstöjen mukaisesti arvonalennuksiksi, tai vastaavat oikaisut, mikäli ne kuvaavat tappioita, jotka liittyvät omaisuuserän tai omaisuuserien salkun luottokelpoisuuden heikkenemiseen tai huononemiseen. Tässä vaiheessa ei ole tarkoituksenmukaista säännellä muita määriä, jotka eivät sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti alenna rahoitusvälineen arvoa tai kuvaa samankaltaista käsitettä, vaikka niihin saattaisi sisältyä luottoriski.

(6)	Laskennan täyden kattavuuden varmistamiseksi on kaikki asetuksen (EU) N:o 575/2013 110 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa lueteltujen tarkoitusten kannalta merkitykselliset määrät otettava mukaan joko yleisten luottoriskioikaisujen tai erityisten luottoriskioikaisujen laskentaan.

(7)

Erityisten luottoriskioikaisujen laskentaan sisällytettävien määrien tunnistamista varten ainoa asetuksessa (EU) N:o 575/2013 annettu peruste on, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 62 artiklan c kohdan mukaan erityisiä luottoriskioikaisuja ei voida sisällyttää luottoriskin standardimenetelmän mukaisesti toissijaiseen pääomaan. Näin ollen erityisten luottoriskioikaisujen tai yleisten luottoriskioikaisujen laskentaan sisällytettävien määrien erottelussa on sovellettava niitä perusteita, joilla tunnistetaan toissijaiseen pääomaan sisällytettävät määrät.

(8)

Asetuksella (EU) N:o 575/2013 pannaan täytäntöön Baselin pankkivalvontakomitean pankkeja koskevan kansainvälisen sääntelykehyksen alalla kansainvälisesti sopimat standardit (2), jäljempänä ’Basel III’. Luottoriskioikaisuja koskevien sääntöjen olisi sen vuoksi oltava yhdenmukaiset myös Baselin kehyksen kanssa, jonka mukaan yhtenä yleisten luottoriskioikaisujen ja erityisten luottoriskioikaisujen erottelun perusteena on oltava, että yleiset varaukset tai yleiset lainatappiovaraukset ovat vapaasti käytettävissä myöhemmin toteutuvien tappioiden kattamiseen. Basel III:n mukaan varaukset tai lainatappiovaraukset, joilla varaudutaan tuleviin, vielä tunnistamattomiin tappioihin, ovat vapaasti käytettävissä myöhemmin toteutuvien, luottoriskistä johtuvien tappioiden kattamiseen, ja ne voidaan siten sisällyttää toissijaiseen pääomaan. Lisäksi yleisten luottoriskioikaisujen laskentaan sisällytettävien määrien olisi oltava ajallisesti ja määrällisesti kokonaan käytettävissä tällaisten tappioiden kattamiseen ainakin laitoksen toiminnan loppuessa, jos tappioita voidaan kattaa pääomalla maksukyvyttömyystilanteessa ennen kuin tallettajat menettävät varojaan.

(9)

Sääntöjä olisi voitava soveltaa tällä alalla sovellettavasta tilinpäätössäännöstöstä riippumatta. Jotta laitokset voisivat erottaa erityiset luottoriskioikaisut ja yleiset luottoriskioikaisut yhdenmukaisella tavalla toisistaan, olisi kumpaakin luottoriskioikaisujen lajia varten vahvistettava perusteet, joilla luottoriskitappioita käsitellään sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä. Kun sovellettavien tilinpäätössäännöstöjen mukaisesti kirjattujen yksinomaan luottoriskiin liittyvien tappioiden käsittely riippuu kyseisten perusteiden täyttymisestä, valtaosa näistä määristä olisi yleensä luokiteltava erityisiksi luottoriskioikaisuiksi yleisille luottoriskioikaisuille esitettyjen perusteiden rajoittavan luonteen johdosta.

(10)

Kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin tehdään tarkistuksia, jotka saattavat edellyttää erityisten luottoriskioikaisujen ja yleisten luottoriskioikaisujen välisen erottelun perusteiden muuttamista. Käynnissä olevien, erityisesti arvonalennusmallia koskevien keskustelujen valossa näyttäisi olevan liian aikaista ennakoida kyseistä mallia luottoriskioikaisuja koskevissa perusteissa.

(11)

Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 edellytetään yksittäisiin vastuisiin liittyvien erityisten luottoriskioikaisujen tunnistamista. Sen vuoksi olisi päätettävä, miten käsitellään sellaisia erityisiä luottoriskioikaisuja, jotka kuvaavat kokonaisen vastuiden ryhmän luottoriskiin liittyviä tappioita. Lisäksi olisi päätettävä, minkä ryhmään kuuluvien vastuiden osalta ja missä määrin erityiset luottoriskioikaisut olisi kirjattava. Tällaisista erityisistä luottoriskioikaisuista seuraavien määrien osittaminen ryhmään kuuluvien vastuiden kesken on tehtävä suhteessa riskipainotettuihin vastuueriin. Tätä varten vastuuarvot olisi määriteltävä ottamatta mitään erityisiä luottoriskioikaisuja huomioon.

(12)

Maksukyvyttömyyden määritystä varten on asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti sisällytettävä ainoastaan ne erityiset luottoriskioikaisut, jotka on tehty yksittäin tietyn vastuun tai velallisen osalta, eikä erityisiä luottoriskioikaisuja, jotka on tehty kokonaisten vastuiden ryhmien osalta. Kokonaisten vastuiden ryhmien osalta tehdyissä erityisissä luottoriskioikaisuissa ei yksilöidä tällaisiin ryhmiin kuuluvien vastuiden velallisia, joiden osalta maksukyvyttömyyden katsotaan tapahtuneen. Erityisesti se, että vastuiden ryhmään kohdistuu erityinen luottoriskioikaisu, ei riitä osoittamaan, että jokaista velkojaa tai ryhmään kuuluvaa vastuuta on kohdannut maksukyvyttömyys.

(13)	Laitosten olisi voitava osoittaa, miten erityisten luottoriskioikaisujen ja yleisten luottoriskioikaisujen välisen erottelun perusteita on käytetty sovellettavan tilinpäätössäännöstön puitteissa. Siksi laitosten olisi dokumentoitava tämä prosessi.

(14)	Tämä asetus perustuu Euroopan pankkiviranomaisen Euroopan komissiolle esittämään teknisten sääntelystandardien luonnokseen.

(15)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksista, johon tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (3) 10 artiklan mukaisesti sekä pyytänyt asetuksen (EU) N:o 1093/2010 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä lausunnon.

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Yleisten luottoriskioikaisujen ja erityisten luottoriskioikaisujen tunnistaminen asetuksen (EU) N:o 575/2013 111, 159, 166, 167, 168, 178, 246 ja 266 artiklaa sovellettaessa

1.   Tämän asetuksen soveltamiseksi on niiden määrien, jotka laitoksen on sisällytettävä yleisten ja erityisten luottoriskioikaisujen laskentaan, katettava kaikki määrät, joilla laitoksen ydinpääomaa (CET1) on vähennetty niiden tappioiden kuvaamiseksi, jotka liittyvät yksinomaan luottoriskiin sovellettavien tilinpäätössäännösten mukaisesti ja jotka on kirjattu sellaisiksi tuloslaskelmassa riippumatta siitä, johtuvatko ne arvonalennuksista, arvonoikaisuista tai taseen ulkopuolisiin eriin liittyvistä varauksista.

Ensimmäisen alakohdan mukaiset määrät, jotka on kirjattu tilikauden aikana, voidaan sisällyttää yleisten ja erityisten luottoriskioikaisujen laskentaan vain, jos niitä vastaavat määrät on vähennetty laitoksen ydinpääomasta (CET1) joko asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai – kun on kyse kesken tilikautta tai tilikauden päätteeksi kertyneistä voitoista, joita ei ole hyväksytty kyseisen asetuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti – tekemällä niitä vastaava välitön vähennys ydinpääomasta omien varojen määritystä varten.

2.   Laitoksen on sisällytettävä edellä 1 kohdassa tarkoitetut määrät yleisten luottoriskioikaisujen laskentaan, jos ne täyttävät kummankin seuraavista ehdoista:

a)	ne ovat ajoituksen ja määrän puolesta vapaasti ja täydellisesti käytettävissä sellaisten luottoriskitappioiden kattamiseen, jotka eivät ole vielä toteutuneet;

b)	ne kuvaavat sellaiseen vastuiden ryhmään liittyviä luottoriskitappioita, josta laitoksella ei ole vielä näyttöä tappioiden aiheutumisesta.

3.   Kaikki muut 1 kohdassa tarkoitetut määrät on sisällytettävä erityisten luottoriskioikaisujen laskentaan.

4.   Jos 2 kohdan ehdot täyttyvät, laitoksen on sisällytettävä seuraavat tappiot yleisten luottoriskioikaisujen laskentaan:

a)	tappiot, jotka kattavat salkun viime vuosien keskiarvoon perustuvan suuremman tappion, vaikka tappioista ei olisikaan vielä mitään näyttöä, joka tukisi aiempaa tappioiden tasoa;

b)	tappiot, joihin laitos ei tiedä liittyvän vastuiden ryhmän luottokelpoisuuden heikkenemistä mutta joihin tilastollisen todennäköisyyden perusteella liittyy jonkinasteista maksuhäiriötä.

5.   Laitoksen on aina sisällytettävä seuraavat tappiot 3 kohdassa tarkoitettuun erityisten luottoriskioikaisujen laskentaan:

a)	tappiot, jotka on kohdistettu tuloslaskelmassa käypään arvoon arvostettuihin rahoitusvälineisiin ja jotka heikentävät luottoriskiä sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

b)	tappiot, jotka ovat seurausta nykyisistä tai aiemmista tapahtumista, jotka ovat vaikuttaneet merkittävään yksittäiseen vastuuseen tai sellaisiin vastuisiin, jotka eivät ole yksittäin merkityksellisiä ja jotka arvioidaan yksittäin tai yhdessä;

c)	tappiot, joista aiemmat kokemukset nykyisten tietojen valossa osoittavat, että tappioita on aiheutunut, mutta laitos ei vielä tiedä, mihin yksittäisiin vastuisiin nämä tappiot ovat kohdistuneet.

2 artikla

Vastuiden ryhmään liittyvien erityisten luottoriskioikaisujen kohdentaminen ryhmään kuuluviin vastuisiin

1.   Kun erityinen luottoriskioikaisu kuvaa vastuiden ryhmään liittyviä tappioita, laitosten on kohdennettava tämä erityinen luottoriskioikaisu kaikkiin ryhmään kuuluviin yksittäisiin vastuisiin suhteessa riskipainotettuihin vastuueriin. Tätä varten vastuuarvot on määriteltävä ottamatta mitään erityisiä luottoriskioikaisuja huomioon.

2.   Kun laitokset käsittelevät asetuksen (EU) N:o 575/2013 159 artiklassa tarkoitettujen odotettujen tappioiden yhteismääriä, jotka liittyvät maksukykyisten vastuiden ryhmään, niiden ei tarvitse kohdentaa erityistä luottoriskioikaisua ryhmän yksittäisiin vastuisiin.

3.   Kun erityinen luottoriskioikaisu liittyy vastuiden ryhmään, jota koskevien luottoriskin kattamiseen tarvittavien omien varojen vaatimusten laskenta perustuu osittain standardimenetelmään ja osittain sisäisten luottoluokitusten menetelmään, laitoksen on kohdennettava erityinen luottoriskioikaisu kunkin menetelmän alaiseen vastuiden ryhmään suhteessa ryhmän riskipainotettuihin vastuueriin ennen 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamista. Tätä varten vastuuarvot on määriteltävä ottamatta mitään erityisiä luottoriskioikaisuja huomioon.

4.   Kohdentaessaan erityisiä luottoriskioikaisuja vastuisiin laitosten on varmistettava, ettei samaa osaa kohdenneta kahdesti eri vastuisiin.

3 artikla

Luottoriskioikaisujen laskenta vastuuarvon määrittämiseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 111, 166, 167, 168, 246 ja 266 artiklan mukaisesti

Vastuuarvon määrittämiseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 111, 166–168, 246 ja 266 artiklan mukaisesti laitosten on laskettava vastuuseen liittyvät erityiset luottoriskioikaisut kyseiseen yksittäiseen vastuuseen liittyvinä erityisten luottoriskioikaisujen määrinä tai niinä erityisten luottoriskioikaisujen määrinä, jotka laitos on kohdentanut kyseiseen vastuuseen 2 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Yleisten ja erityisten luottoriskioikaisujen laskenta asetuksen (EU) N:o 575/2013 159 artiklassa tarkoitettujen odotettujen tappioiden yhteismäärien käsittelyä varten

1.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 159 artiklassa tarkoitettujen odotettujen tappioiden yhteismäärien käsittelyä varten laitoksen on laskettava yleisten luottoriskioikaisujen kokonaismäärä, joka liittyy odotettujen tappioiden yhteismäärien käsittelyyn sisällytettäviin vastuisiin, laskemalla yhteen tämän asetuksen 1 artiklan mukaisesti yleisiksi luottoriskioikaisuiksi tunnistetut määrät, jotka laitos on kohdentanut asetuksen (EU) N:o 575/2013 110 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 159 artiklassa tarkoitettujen odotettujen tappioiden yhteismäärien käsittelyä varten erityisten luottoriskioikaisujen kokonaismäärä, joka liittyy odotettujen tappioiden yhteismäärien käsittelyyn sisällytettäviin vastuisiin, on a ja b alakohdassa tarkoitettujen määrien summa ilman maksukyvyttömyystilassa olevia vastuita:

a)	1 artiklan mukaisesti tunnistetut erityiset luottoriskioikaisut, jotka liittyvät yksittäisen vastuun luottoriskiin;

b)	1 artiklan mukaisesti tunnistetut erityiset luottoriskioikaisut, jotka liittyvät vastuiden ryhmän luottoriskiin ja jotka on kohdennettu 2 artiklan mukaisesti.

3.   Maksukyvyttömyystilassa olevaan vastuuseen liittyvien erityisten luottoriskioikaisujen kokonaismäärä lasketaan ynnäämällä kaikki yksittäiseen vastuuseen liittyvät erityisten luottoriskioikaisujen määrät tai ne erityisten luottoriskioikaisujen määrät, jotka laitos on kohdentanut kyseiseen vastuuseen 2 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Omia varoja koskeviin vaatimuksiin liittyvien erityisten luottoriskioikaisujen laskenta maksukyvyttömyyden määrittämiseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukaisesti

Maksukyvyttömyyden määrittämiseksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukaisesti on erityiset luottoriskioikaisut laskettava yksittäisen vastuun tai yksittäisen velallisen luottoriskiin liittyvinä erityisten luottoriskioikaisujen määrinä.

6 artikla

Dokumentointi

Laitosten on dokumentoitava yleisten luottoriskioikaisujen ja erityisten luottoriskioikaisujen tunnistaminen ja laskenta.

7 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.

(2)  http://www.bis.org/publ/bcbs189_dec2010.pdf

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

---

27.2.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 57/7

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 184/2014,

annettu 25 päivänä helmikuuta 2014,

jäsenvaltioiden ja komission väliseen sähköiseen tiedonvaihtojärjestelmään sovellettavien ehtojen ja edellytysten vahvistamisesta Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 nojalla sekä Euroopan aluekehitysrahastosta tuettavien Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen mukaisten tukitoimien luokkia koskevan nimikkeistön hyväksymisestä Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013 nojalla

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (1) ja erityisesti sen 74 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013 (2) ja erityisesti sen 8 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tämän asetuksen säännökset ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, koska ne kaikki koskevat Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen ja Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen mukaisten toimenpideohjelmien valmistelun edellyttämiä näkökohtia. Jotta varmistettaisiin, että nämä säännökset, joiden pitäisi tulla voimaan samaan aikaan, ovat yhdenmukaisia, ja jotta kaikkien unionin kansalaisten olisi helpompi saada näistä säännöksistä kattava käsitys ja jotta heillä olisi yhtäläinen mahdollisuus tutustua niihin, on suotavaa sisällyttää Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen mukaisten tukitoimien luokkia koskevat säännökset tähän täytäntöönpanosäädökseen, sillä niiden tapauksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 150 artiklan 1 kohdalla perustetun Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yhteensovittamisesta vastaavan komitean kuulemisen osalta samaa menettelyä tämän täytäntöönpanosäädöksen kattamien muiden säännösten yhteydessä, kun taas Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisten tukitoimien luokkiin sovelletaan eri menettelyä.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1303/2013 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden ja komission välinen virallinen tiedonvaihto olisi kokonaisuudessaan hoidettava käyttämällä sähköistä tiedonvaihtojärjestelmää. Sen vuoksi on tarpeen määrittää ehdot ja edellytykset, jotka kyseisen sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän olisi täytettävä.

(3)

Jäsenvaltioiden ja komission välistä tiedonvaihtoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä olisi käsiteltävä erillään niistä yksityiskohtaisista säännöistä, jotka vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 122 artiklan 3 kohdan nojalla tuensaajien ja asianomaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa varten ja joiden osalta hyväksytään eri täytäntöönpanosäädös. Jotta toimenpideohjelmien täytäntöönpanosta saataisiin laadukkaampia tietoja ja jotta järjestelmästä tehtäisiin hyödyllisempi ja yksinkertaisempi, on tarpeen määrittää vaihdettavien tietojen muotoa ja sisältöä koskevat perusvaatimukset.

(4)	On tarpeen määrittää järjestelmän toimintaa koskevat periaatteet sekä sovellettavat säännöt siltä osin kuin on kyse asiakirjojen tallentamisesta ja päivittämisestä vastaavan osapuolen määrittelystä.

(5)	Jotta voitaisiin keventää jäsenvaltioille ja komissiolle aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja toisaalta taata sähköisen tiedonvaihdon tehokkuus ja vaikuttavuus, on tarpeen vahvistaa järjestelmän tekniset ominaisuudet.

(6)

Jäsenvaltioilla ja komissiolla olisi myös oltava mahdollisuus koodata ja siirtää tiedot kahdella eri tavalla, jotka olisi määriteltävä. Lisäksi on välttämätöntä vahvistaa säännöt sellaisia tilanteita varten, joissa ylivoimainen este estää sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän käytön, jotta varmistettaisiin, että sekä jäsenvaltiot että komissio voivat jatkaa tiedonvaihtoa vaihtoehtoisin keinoin.

(7)

Jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava, että sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän kautta tapahtuva tietojen siirto suoritetaan suojatusti ottaen huomioon tietojen käytettävyys, eheys, autenttisuus, luottamuksellisuus ja kiistämättömyys. Sen vuoksi olisi määritettävä turvallisuutta koskevat säännöt.

(8)

Tässä asetuksessa olisi kunnioitettava perusoikeuksia ja noudatettava Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti oikeutta henkilötietojen suojaan. Tätä asetusta olisi näin ollen sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden suorittaman henkilötietojen käsittelyn osalta sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (3). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (4) sovelletaan, kun kyseessä ovat unionin toimielinten ja elinten suorittama henkilötietojen käsittely ja näiden tietojen vapaa liikkuvuus.

(9)

Asetuksen (EU) N:o 1299/2013 8 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla on tarpeen määrittää Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen mukaisia ohjelmia varten yhteiset tukitoimien luokat, jotta jäsenvaltiot voivat toimittaa komissiolle yhdenmukaisia tietoja Euroopan aluekehitysrahaston, jäljempänä ’EAKR’, suunnitelmanmukaisesta käytöstä sekä tietoja EAKR:n kumulatiivisesta jaosta ja menoista luokittain sekä toimien lukumäärästä ohjelman koko soveltamiskauden ajan. Tämän ansiosta komissio pystyy tiedottamaan muille unionin toimielimille sekä unionin kansalaisille asiamukaisesti EAKR:n käytöstä.

(10)	Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden ripeän soveltamisen varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(11)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1303/2013 150 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaiset, sillä kyseisen asetuksen 150 artiklan 1 kohdalla perustettu Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yhteensovittamisesta vastaava komitea on antanut lausunnon,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

Asetuksen (EU) N:o 1303/2013 täytäntöönpanoa koskevat säännökset ERI-rahastojen osalta

SÄHKÖINEN TIEDONVAIHTOJÄRJESTELMÄ

(Asetuksen (EU) N:o 1303/2013 74 artiklan 4 kohdan mukainen valtuutus)

1 artikla

Sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän perustaminen

Komissio perustaa sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän, jota käytetään kaikessa virallisessa tiedonvaihdossa jäsenvaltioiden ja komission välillä.

2 artikla

Sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän sisältö

1.   Sähköinen tiedonvaihtojärjestelmä, jäljempänä ’SFC2014-järjestelmä’, sisältää ainakin ne tiedot, jotka on määritetty asetuksen (EU) N:o 1303/2013, asetuksen (EU) N:o 1299/2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (5) sekä meri- ja kalastuspolitiikalle ohjelmakautena 2014–2020 annettavan rahoitustuen edellytykset vahvistavan tulevan unionin säädöksen, jäljempänä ’Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskeva asetus’, mukaisesti vahvistetuissa malleissa, formaateissa ja lomakkeissa.

2.   SFC2014-järjestelmään upotetuissa sähköisissä lomakkeissa annettuja tietoja, jäljempänä ’rakenteellinen data’, ei saa korvata rakenteettomalla datalla, mukaan lukien hyperlinkkien käyttö tai muu rakenteeton data, kuten liiteasiakirjat tai -kuvat. Jos jäsenvaltio toimittaa samat tiedot sekä rakenteellisena datana että rakenteettomana datana, epäjohdonmukaisuuksien ilmetessä käytetään rakenteellista dataa.

3 artikla

SFC2014-järjestelmän toiminta

1.   Komissio, jäsenvaltioiden Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (6) 59 artiklan 3 kohdan, asetuksen (EU) N:o 1303/2013 123 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1305/2013 65 artiklan 2 kohdan nojalla nimeämät viranomaiset sekä elimet, joille kyseisten viranomaisten tehtäviä on siirretty, tallentavat SFC2014-järjestelmään ne tiedot, joiden toimittamisesta ne ovat vastuussa, sekä kyseisiin tietoihin mahdollisesti tehtävät päivitykset.

2.   Kaikki komissiolle lähetettävät tiedot on tarkastettava ja toimitettava siten, että tarkastuksen ja toimituksen hoitaa eri henkilö kuin se, joka tallensi tiedot kyseistä tietolähetystä varten. SFC2014-järjestelmän tai SFC2014-järjestelmään automaattisesti liittyvien jäsenvaltion hallinto- ja valvontatietojärjestelmien on tuettava tätä tehtävien eriyttämistä.

3.   Jäsenvaltioiden on nimitettävä kansallisella tai alueellisella tasolla tai sekä kansallisella että alueellisella tasolla yksi tai useampi SFC2014-järjestelmän käyttöoikeuksien hallinnoinnista vastaava henkilö, jolle kuuluvat seuraavat tehtävät:

(a)	käyttöoikeutta hakevien käyttäjien tunnistaminen sekä sen varmistaminen, että asianomaiset käyttäjät ovat kyseisen organisaation palveluksessa;

(b)	tiedottaminen käyttäjille heille kuuluvista järjestelmän turvallisuuden ylläpitoa koskevista velvoitteista;

(c)	sen tarkastaminen, ovatko käyttäjät oikeutettuja vaadittuun käyttöoikeustasoon ottaen huomioon heidän tehtävänsä ja heidän hierarkkinen asemansa;

(d)	käyttöoikeuksien lakkauttamisen pyytäminen, kun kyseiset käyttöoikeudet eivät ole enää tarpeen tai aiheellisia;

(e)	ripeä ilmoittaminen sellaisista epäilyttävistä tapauksista, jotka voivat vaarantaa järjestelmän turvallisuuden;

(f)	käyttäjien tunnistetietojen jatkuvan oikeellisuuden varmistaminen ilmoittamalla mahdollisista muutoksista;

(g)	tarvittavista tietosuojaa ja liikesalaisuuksia koskevista varotoimista huolehtiminen unionin ja kansallisten sääntöjen mukaisesti;

(h)	kaikkien sellaisten muutosten ilmoittaminen komissiolle, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden viranomaisten tai SFC2014-järjestelmän käyttäjien kykyyn hoitaa 1 kohdassa tarkoitetut tehtävät tai heidän henkilökohtaiseen kykyynsä hoitaa a–g alakohdassa tarkoitetut tehtävät.

4.   Tiedonvaihdossa ja tapahtumissa on käytettävä sähköistä allekirjoitusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/93/EY (7) tarkoitetulla tavalla. Jäsenvaltiot ja komissio hyväksyvät SFC2014-järjestelmässä käytetyn sähköisen allekirjoituksen oikeudellisen vaikutuksen ja hyväksyttävyyden todisteeksi oikeudellisissa menettelyissä.

SFC2014-järjestelmän kautta toimitettavien tietojen käsittelyssä kunnioitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (8), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/136/EY (9), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1995/46/EY (10) ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti yksilöiden yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa sekä oikeushenkilöiden kaupallisten tietojen luottamuksellisuutta.

4 artikla

SFC2014-järjestelmän ominaisuudet

Jotta taattaisiin sähköisen tiedonvaihdon tehokkuus ja vaikuttavuus, SFC2014-järjestelmällä on oltava seuraavat ominaisuudet:

(a)	vuorovaikutteiset lomakkeet tai lomakkeet, jotka järjestelmä esitäyttää järjestelmään jo aiemmin tallennettujen tietojen perusteella;

(b)	automaattiset laskentatoiminnot, kun ne vähentävät käyttäjien koodaustyötä;

(c)	automaattiset upotetut tarkistustoiminnot, joilla tarkistetaan, ovatko toimitetut tiedot keskenään johdonmukaisia ja vastaavatko tiedot sovellettavia sääntöjä;

(d)	järjestelmän luomat SFC2014-järjestelmän käyttäjille tarkoitetut varoitukset siitä, että tiettyjä toimintoja on mahdollista tai mahdotonta suorittaa;

(e)	järjestelmään syötettyjen tietojen käsittelyn tilan sähköinen seuranta;

(f)	historiatietojen saatavuus kaikista toimenpideohjelman osalta tallennetuista tiedoista.

5 artikla

Tietojen toimittaminen SFC2014-järjestelmän kautta

1.   Jäsenvaltioiden ja komission täytyy voida päästä SFC2014-järjestelmään joko suoraan interaktiivisen käyttöliittymän (verkkosovelluksen) kautta tai sellaisen ennalta määritettyjä protokollia (www-sovelluspalveluja) käyttävän teknisen käyttöliittymän kautta, joka mahdollistaa tietojen automaattisen synkronoinnin ja siirtämisen jäsenvaltioiden tietojärjestelmien ja SFC2014-järjestelmän välillä.

2.   Sen päivän, jona jäsenvaltio toimittaa tiedot sähköisesti komissiolle tai päin vastoin, katsotaan olevan kyseisen asiakirjan toimituspäivä.

3.   Jos ylivoimainen este, SFC2014-järjestelmän toimintahäiriö tai yhteyden puuttuminen SFC2014-järjestelmään kestää yli yhden työpäivän tietojen toimittamiselle asetettua lakisääteistä määräaikaa edeltävällä viimeisellä viikolla tai joulukuun 23 ja 31 päivän välisenä aikana tai viisi päivää muina ajankohtina, jäsenvaltion ja komission välinen tiedonvaihto voidaan suorittaa paperimuodossa käyttämällä tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja malleja, formaatteja ja lomakkeita.

Kun sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän häiriö päättyy, yhteys kyseiseen järjestelmään palautuu tai ylivoimainen este poistuu, kyseisen osapuolen on tallennettava viipymättä myös SFC2014-järjestelmään ne tiedot, jotka on jo lähetetty paperimuodossa.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kyseisen asiakirjan toimituspäiväksi katsotaan postileiman päivä.

6 artikla

SFC2014-järjestelmän kautta toimitettujen tietojen turvallisuus

1.   Komissio vahvistaa SFC2014-järjestelmälle tietotekniikkaa koskevan turvasäännöstön, jäljempänä ’SFC-tietoturvasäännöstö’, jota sovelletaan SFC2014-järjestelmää käyttävään henkilöstöön noudattaen asiaan liittyviä unionin sääntöjä, erityisesti komission päätöstä C(2006) 3602 (11) ja sen täytäntöönpanosääntöjä. Komissio nimeää yhden tai useamman henkilön, joka vastaa SFC2014-järjestelmän tietoturvasäännöstön määrittelystä, ylläpidosta sekä sen moitteettoman soveltamisen varmistamisesta.

2.   SFC2014-järjestelmän käyttöoikeuden saaneiden jäsenvaltioiden sekä muiden Euroopan unionin toimielinten kuin komission on noudatettava SFC2014-portaalissa julkaistuja tietoturvaehtoja ja -edellytyksiä sekä tietojen toimittamisen varmistavia toimenpiteitä, joita komissio toteuttaa SFC2014-järjestelmässä ja varsinkin tämän asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun teknisen käyttöliittymän käytön osalta.

3.   Jäsenvaltiot ja komissio toteuttavat hyväksytyt turvallisuustoimenpiteet, joiden tarkoituksena on suojata tietoja, jotka ne ovat tallentaneet ja toimittaneet SFC2014-järjestelmän kautta, ja varmistavat kyseisten toimenpiteiden vaikuttavuuden.

4.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön kansalliset, alueelliset tai paikalliset tietoturvasäännöstöt, jotka koskevat pääsyä ja tietojen automaattista syöttämistä SFC2014-järjestelmään ja joilla varmistetaan tietoturvan vähimmäisvaatimukset. Kyseisissä kansallisissa, alueellisissa tai paikallisissa tietoturvasäännöstöissä voidaan viitata muihin turvallisuutta koskeviin asiakirjoihin. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kyseisiä tietoturvasäännöstöjä sovelletaan kaikkiin SFC2014-järjestelmää käyttäviin viranomaisiin.

5.   Kyseisten kansallisten, alueellisten tai paikallisten tietoturvasäännöstöjen on sisällettävä:

(a)	tietoteknistä turvallisuutta koskevat näkökohdat työssä, jonka yksi tai useampi tämän asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu käyttöoikeuksien hallinnoinnista vastaava henkilö suorittaa sovelluksen suorassa käytössä;

(b)	turvallisuustoimenpiteet, jotka mahdollistavat SFC2014-järjestelmän turvallisuutta koskevien vaatimusten mukaisuuden SFC2014-järjestelmään 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun teknisen käyttöliittymän kautta liitetyissä kansallisissa, alueellisissa tai paikallisissa tietojärjestelmissä.

Ensimmäisen alakohdan b alakohtaa sovellettaessa on otettava tapauksen mukaan huomioon seuraavat näkökohdat:

(a)	fyysinen turvallisuus,

(b)	tietovälineiden ja käyttöoikeuksien valvonta,

(c)	tietojen säilyttämisen valvonta,

(d)	käyttöoikeuksien ja salasanojen valvonta,

(e)

seuranta,

(f)	liitäntä SFC2014-järjestelmään,

(g)	tietoliikenneinfrastruktuuri,

(h)	henkilöstöhallinto ennen työsuhdetta, työsuhteen aikana ja sen jälkeen,

(i)	häiriönhallinta.

6.   Kyseisten kansallisten, alueellisten tai paikallisten tietoturvasäännöstöjen on perustuttava riskinarviointiin, ja niissä kuvattujen toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa todettuihin riskeihin.

7.   Kansallisia, alueellisia tai paikallisia tietoturvasäännöstöjä koskevat asiakirjat on asetettava pyynnöstä komission saataville.

8.   Jäsenvaltioiden on nimettävä kansallisella tai alueellisella tasolla yksi tai useampi henkilö, joka vastaa kansallisten, alueellisten tai paikallisten tietoturvasäännöstöjen ylläpidosta ja niiden soveltamisen varmistamisesta. Kyseinen henkilö tai kyseiset henkilöt toimivat tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen komission nimeämien henkilöiden yhteystahoina.

9.   Sekä SFC-tietoturvasäännöstöä että asianomaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia tietoturvasäännöstöjä on päivitettävä, kun tapahtuu teknologisia muutoksia tai kun todetaan uusia uhkia tai muita asiaan liittyviä kehityssuuntauksia. Niitä on joka tapauksessa tarkasteltava uudelleen vuosittain, jotta voidaan olla varmoja, että ne ovat edelleen asianmukaisia.

II   LUKU

Asetuksen (EU) N:o 1299/2013 täytäntöönpanoa koskevat säännökset

TUKITOIMIEN LUOKKIA KOSKEVA NIMIKKEISTÖ

(Asetuksen (EU) N:o 1299/2013 8 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukainen valtuutus)

7 artikla

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukitoimien luokat

Asetuksen (EU) N:o 1299/2013 8 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu tukitoimien luokkien nimikkeistö vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

III   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖS

8 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/93/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 1999, sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista (EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/136/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (EUVL L 337, 18.12.2009, s. 11).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1995/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(11)  Commission Decision concerning the security of information systems used by the European Commission (C(2006) 3602, 16.8.2006).

---

---

27.2.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 57/21

---

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 185/2014,

annettu 26 päivänä helmikuuta 2014,

muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla, annetun asetuksen (EU) N:o 142/2011 bulgariankielisen toisinnon oikaisemisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan, 6 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, 6 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 11 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan, 11 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, 15 artiklan 1 kohdan b, d, e, h ja i alakohdan, 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, 17 artiklan 2 kohdan, 18 artiklan 3 kohdan, 19 artiklan 4 kohdan a, b ja c alakohdan, 19 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan, 20 artiklan 10 ja 11 kohdan, 21 artiklan 5 ja 6 kohdan, 22 artiklan 3 kohdan, 23 artiklan 3 kohdan, 27 artiklan a, b ja c alakohdan sekä e–h alakohdan, 27 artiklan toisen kohdan, 31 artiklan 2 kohdan, 32 artiklan 3 kohdan, 40 artiklan, 41 artiklan 3 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan, 42 artiklan, 43 artiklan 3 kohdan, 45 artiklan 4 kohdan, 47 artiklan 2 kohdan, 48 artiklan 2 kohdan, 48 artiklan 7 kohdan a alakohdan ja 8 kohdan a alakohdan sekä 48 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan,

ottaa huomioon kolmansista maista yhteisöön tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista 18 päivänä joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/78/EY (2) ja erityisesti sen 16 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Komission asetuksen (EU) N:o 142/2011 (3) bulgariankielisessä toisinnossa on virhe, joka olisi oikaistava. Muita kielitoisintoja ei muuteta.

(2)	Sen vuoksi asetus (EU) N:o 142/2011 olisi oikaistava.

(3)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Koskee ainoastaan bulgariankielistä toisintoa.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1.

(2)  EYVL L 24, 30.1.1998, s. 9.

(3)  EUVL L 54, 26.2.2011, s. 1.

---

27.2.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 57/22

---

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 186/2014,

annettu 26 päivänä helmikuuta 2014,

asetuksen (EU) N:o 823/2012 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden etoksisulfuroni, oksadiargyyli ja warfariini hyväksynnän päättymispäivästä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (1) ja erityisesti sen 17 artiklan toisen kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksella (EU) N:o 823/2012 (2) lykättiin tehoaineiden etoksisulfuroni, oksadiargyyli ja warfariini hyväksynnän päättymispäivää, sellaisena kuin se vahvistetaan komission täytäntöönpanopäätöksessä (EU) N:o 540/2011 (3), 31 päivään heinäkuuta 2016, jotta hakijoilla olisi mahdollisuus noudattaa asetuksen (EY) N:o 1107/2009 15 artiklan 1 kohdassa edellytettävää kolmen vuoden määräaikaa.

(2)	Tehoaineiden etoksisulfuroni, oksadiargyyli ja warfariini hyväksynnän uusimista koskevia hakemuksia, joissa noudatetaan kolmen vuoden määräaikaa, ei ole toimitettu.

(3)	Koska tällaisia hakemuksia ei ole toimitettu, hyväksynnän päättymispäiväksi on aiheellista vahvistaa aikaisin mahdollinen päivä alkuperäisen päättymispäivän jälkeen, sellaisena kuin se on vahvistettu ennen asetuksen (EU) N:o 823/2012 antamista.

(4)	Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 823/2012 olisi muutettava.

(5)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 823/2012 muuttaminen

Muutetaan asetuksen (EU) N:o 823/2012 1 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 1 alakohta seuraavasti: ”1) 31 päivä heinäkuuta 2016 seuraavien tehoaineiden osalta: etofumesaatti (kohta 29), imatsamoksi (kohta 41), oksasulfuroni (kohta 42), foramsulfuroni (kohta 44), syatsofamidi (kohta 46), linuroni (kohta 51), pendimetaliini (kohta 53), trifloksistrobiini (kohta 59), karfentratsonietyyli (kohta 60), mesotrioni (kohta 61), fenamidoni (kohta 62) ja isoksaflutoli (kohta 63);”

b)	lisätään 4 alakohta seuraavasti: ”4) 31 päivä maaliskuuta 2014 seuraavien tehoaineiden osalta: etoksisulfuroni (kohta 43), oksadiargyyli (kohta 45) ja warfariini (kohta 120).”

2 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

(2)  Komission asetus (EU) N:o 823/2012, annettu 14 päivänä syyskuuta 2012, täytäntöönpanoasetuksesta (EU) N:o 540/2011 poikkeamisesta siltä osin kuin kyse on tehoaineiden 2,4-DB, bentsoehappo, beta-syflutriini, karfentratsonietyyli, Coniothyrium minitans -kanta CON/M/91-08 (DSM 9660), syatsofamidi, syflutriini, deltametriini, dimetenamidi-p, etofumesaatti, etoksisulfuroni, fenamidoni, flatsasulfuroni, flufenaset, flurtamoni, foramsulfuroni, fostiatsaatti, imatsamoksi, jodosulfuroni, iprodioni, isoksaflutoli, linuroni, maleiinihydratsidi, mekoproppi, mekoproppi-P, mesosulfuroni, mesotrioni, oksadiargyyli, oksasulfuroni, pendimetaliini, pikoksistrobiini, propikonatsoli, probinebi, propoksikarbatsoni, propytsamidi, pyraklostrobiini, siltiofami, trifloksistrobiini, warfariini ja tsoksamidi hyväksynnän päättymispäivistä (EUVL L 250, 15.9.2012, s. 13).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 540/2011, annettu 25 päivänä toukokuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta hyväksyttyjen tehoaineiden luettelon osalta (EUVL L 153, 11.6.2011, s. 1).

---

27.2.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 57/24

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 187/2014,

annettu 26 päivänä helmikuuta 2014,

täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta tehoaineen metiokarbi hyväksymisedellytysten osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (1) ja erityisesti sen 21 artiklan 3 kohdan toisen vaihtoehdon ja 78 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission direktiivillä 2007/5/EY (2) sisällytettiin tehoaine metiokarbi neuvoston direktiivin 91/414/ETY (3) liitteeseen I sillä edellytyksellä, että asianomaiset jäsenvaltiot varmistavat, että ilmoittaja, jonka pyynnöstä metiokarbi sisällytettiin kyseiseen liitteeseen, toimittaa lisää vahvistavia tietoja, jotka koskevat linnuille, nisäkkäille ja muille kuin kohdelajina oleville niveljalkaisille aiheutuvaa riskiä.

(2)	Direktiivin 91/414/ETY liitteessä I olevia tehoaineita pidetään asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti hyväksyttyinä, ja ne luetellaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (4) liitteessä olevassa A osassa.

(3)

Ilmoittaja toimitti esittelijänä olevalle jäsenvaltiolle Yhdistyneelle kuningaskunnalle tietojen toimittamista varten asetetussa määräajassa tutkimusten muodossa olevia lisätietoja, joilla pyrittiin vahvistamaan riskinarviointi lintujen, nisäkkäiden ja muiden kuin kohdelajina olevien niveljalkaisten osalta.

(4)	Yhdistynyt kuningaskunta arvioi ilmoittajan toimittamat lisätiedot. Se toimitti arviointinsa arviointikertomusluonnoksen lisäyksenä muille jäsenvaltioille, komissiolle ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, 5 päivänä huhtikuuta 2011.

(5)

Komissio kuuli elintarviketurvallisuusviranomaista, joka esitti lausuntonsa metiokarbin riskinarvioinnista 1 päivänä kesäkuuta 2012 (5). Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomusluonnosta, lisäystä ja elintarviketurvallisuusviranomaisen lausuntoa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja metiokarbia koskeva komission tarkastelukertomus saatiin valmiiksi 13 päivänä joulukuuta 2013.

(6)	Ilmoittajan toimittamien lisätietojen perusteella komissio totesi, ettei vaadittuja vahvistavia lisätietoja ollut toimitettu.

(7)	Komissio pyysi ilmoittajaa toimittamaan metiokarbia käsittelevää tarkastelukertomusta koskevat huomautuksensa.

(8)	Komissio on tullut siihen tulokseen, ettei linnuille, nisäkkäille ja muille kuin kohdelajina oleville niveljalkaisille aiheutuvaa suurta riskiä voida sulkea pois, vaikka muita riskinhallintatoimenpiteitä toteutettaisiin.

(9)

Vahvistetaan, että tehoaine metiokarbi katsotaan hyväksytyksi asetuksen (EY) N:o 1107/2009 nojalla. Lintujen, nisäkkäiden ja muiden kuin kohdelajina olevien niveljalkaisten altistumisen estämiseksi on kuitenkin aiheellista rajoittaa lisää tämän tehoaineen käyttötarkoituksia ja peruuttaa sen käyttö nilviäisten torjunta-aineena.

(10)	Sen vuoksi täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 540/2011 olisi muutettava.

(11)	Jäsenvaltioille tulisi antaa aikaa metiokarbia sisältävien kasvinsuojeluaineiden lupien muuttamiseen tai peruuttamiseen.

(12)	Jos jäsenvaltiot myöntävät metiokarbia sisältävien kasvinsuojeluaineiden osalta siirtymäajan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 46 artiklan mukaisesti, kyseisen siirtymäajan olisi päätyttävä viimeistään kahdeksantoista kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(13)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttaminen

Muutetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liite tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Jäsenvaltioiden on asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti tarvittaessa muutettava tai peruutettava metiokarbia tehoaineena sisältävien kasvinsuojeluaineiden voimassa olevat luvat viimeistään 19 päivänä syyskuuta 2014.

3 artikla

Siirtymäaika

Jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 1107/2009 46 artiklan mukaisesti mahdollisesti myöntämän siirtymäajan on oltava mahdollisimman lyhyt, ja sen on päätyttävä viimeistään 19 päivänä syyskuuta 2015.

4 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

(2)  Komission direktiivi 2007/5/EY, annettu 7 päivänä helmikuuta 2007, neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta kaptaanin, folpetin, formetanaatin ja metiokarbin sisällyttämiseksi siihen tehoaineina (EUVL L 35, 8.2.2007, s. 11).

(3)  Neuvoston direktiivi 91/414/ETY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 1991, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1).

(4)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 540/2011, annettu 25 päivänä toukokuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta hyväksyttyjen tehoaineiden luettelon osalta (EUVL L 153, 11.6.2011, s. 1).

(5)  European Food Safety Authority; Conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of confirmatory data submitted for the active substance methiocarb. EFSA Journal 2012, 10(6):2758. [14 s.] doi:10.2903/j.efsa.2012.2758. Saatavilla verkossa osoitteessa www.efsa.europa.eu/efsajournal.htm

---

---

27.2.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 57/27

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 188/2014,

annettu 26 päivänä helmikuuta 2014,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)	Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.

---

---

27.2.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 57/29

---

EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS,

annettu 20 päivänä joulukuuta 2013,

suojattavan euroseteliaineiston ja euroseteliaineiston valmistajien akkreditointimenettelyistä ja päätöksen EKP/2008/3 muuttamisesta

(EKP/2013/54)

(2014/106/EU)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 128 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 12.1, 16 ja 34.3 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin valtuuksista määrätä seuraamuksia 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2532/98 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 128 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’) 16 artiklassa määrätään, että Euroopan keskuspankilla (EKP) on yksinoikeus antaa lupa eurosetelien liikkeeseen laskemiseen unionissa. Tähän sisältyy toimivalta toteuttaa toimenpiteitä, joilla voidaan suojata eurosetelien luotettavuutta maksuvälineenä.

(2)

EKP hyväksyi 15 päivänä toukokuuta 2008 päätöksen EKP/2008/3 (2) suojattavan euroseteliaineiston valmistajien hyväksymismenettelyistä; tässä päätöksessä luodaan turva-akkreditointimenettely, jonka avulla vahvistetaan, täyttävätkö valmistajat eurosetelien ja niiden komponenttien sekä muiden sellaisten varotoimenpiteitä edellyttävän aineiston ja tiedon tuotantoa, käsittelyä, varastointia ja kuljettamista koskevat EKP:n vähimmäisturvavaatimukset, joiden menetys, varkauden kohteeksi joutuminen tai julkaiseminen voisi vahingoittaa euroseteleiden luotettavuutta tai edistää väärennettyjen euroseteleiden tai niiden komponenttien tuotantoa. Lisäksi päätöksessä EKP/2008/3 vahvistettiin menettelyt, joilla varmistetaan, että edellä mainittuja turvavaatimuksia noudatetaan jatkuvasti.

(3)

EKP hyväksyi 25 päivänä marraskuuta 2010 päätöksen EKP/2010/22 (3) eurosetelien valmistajien laatuakkreditointimenettelyistä sen varmistamiseksi, että ainoastaan valmistajat, jotka täyttävät eurosetelien ja eurosetelien raaka-aineiden valmistusta koskevat EKP:n vähimmäislaatuvaatimukset, saavat setelien ja raaka-aineiden valmistusta koskevan akkreditoinnin.

(4)

Perussopimuksen 9 ja 11 artiklan mukaisesti EKP hyväksyi 21 päivänä kesäkuuta 2011 päätöksen EKP/2011/8 (4) eurosetelien valmistuksen ympäristö- sekä terveys- ja turvallisuusakkreditointimenettelyistä, sen varmistamiseksi, että ainoastaan valmistajat, jotka täyttävät ympäristöä, terveyttä ja turvallisuutta koskevat EKP:n vähimmäisvaatimukset, saavat eurosetelien valmistustoimintaa koskevan akkreditoinnin.

(5)

Päätösten EKP/2008/3, EKP/2010/22 ja EKP/2011/8 soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella on tarpeen panna täytäntöön yksi ainoa tehokas akkreditointijärjestelmä, jotta vältettäisiin edellä mainittujen päätösten soveltamisesta mahdollisesti aiheutuvat sisällölliset ja menettelylliset epäjohdonmukaisuudet; tällaisia epäjohdonmukaisuuksia voivat olla esim. suhteettomat erot akkreditointien voimassaolossa, menettelyissä ja terminologiassa.

(6)

Edellä mainittujen seikkojen huomioon ottamiseksi ja valmistajien hallinnollisten rasitteiden lieventämiseksi olisi tarpeen ottaa käyttöön yksi ainoa akkreditointimenettely, jossa a) arvioidaan täyttävätkö valmistajat EKP:n vahvistamat asianomaiset turva-, laatu, ympäristö- sekä terveys- ja turvallisuusvaatimukset, b) näiden vaatimusten täyttyminen arvioidaan yhtenäisen tarkastusmenettelyn perusteella, c) näiden vaatimusten laiminlyönnin varalta on käytössä asianmukaiset ja suhteelliset seuraamukset, taloudelliset seuraamukset mukaan luettuina, ja d) varmistetaan, että suojattavaa euroseteliaineistoa voi toimittaa ainoastaan kansallisille keskuspankeille sekä tuleville eurojärjestelmän kansallisille keskuspankeille EKP:n neuvoston päätöksen perusteella, muille akkreditoiduille valmistajille ja/tai EKP:lle.

(7)	Tämän uuden yhtenäistetyn akkreditointijärjestelmän tulisi perustua moniportaiseen arviointimenettelyyn, jossa arvioidaan, täyttääkö akkreditointia hakevat valmistajat täysin tässä päätöksessä vahvistettujen relevanttien akkreditointivaatimusten kaikki aspektit.

(8)	Tämän arvioinnin, joka sisältää myös valmistajan jatkuvaa noudattamista koskevan arvioinnin, mahdollistamiseksi tarvitaan standardisoitu tarkastusjärjestelmä, jonka mukaan EKP voi suorittaa sekä paikalla tehtäviä tarkastuksia että muuten kuin paikalla tehtäviä tarkastuksia.

(9)

Jotta ei enää tarvittaisi useita yksittäisiä akkreditointeja, olisi luotava järjestelmä, jossa annetaan yksi ainoa alustava akkreditointi, joka voidaan muuttaa yhdeksi ainoaksi akkreditoinniksi, edellyttäen että valmistaja on saatuaan virallisen toimeksiannon akkreditoidulta valmistajalta, EKP:ltä tai kansalliselta keskuspankilta osittanut noudattavansa kaikkia akkreditointivaatimuksia myös tuotannon aikana.

(10)	Akkreditointiprosessin joustavuuden varmistamiseksi EKP:llä tulisi olla harkintavalta päättää miten se järjestää alustavaa akkreditointia koskevan aloituspyynnön arvioinnin eri vaiheet.

(11)

Jotta varmistettaisiin akkreditointiprosessin hyvä hallinto, alustavan akkreditoinnin ja akkreditoinnin tulisi pysyä voimassa jatkuvasti, paitsi jos valmistaja ei noudata sovellettavia akkreditointivaatimuksia. Tästä syystä EKP:llä olisi oltava toimivalta muuttaa alustava akkreditointi akkreditoinniksi, jos valmistaja – saatuaan EKP:ltä tai kansalliselta keskuspankilta virallisen toimeksiannon – on tuottanut suojattavaa euroseteliaineistoa ja/tai euroseteliaineistoa 36 kuukauden ajan keskeytyksettä. EKP:llä tulee myös olemaan toimivalta muuttaa omasta aloitteestaan akkreditointi alustavaksi akkreditoinniksi, jos valmistaja ei ole 36 kuukauden keskeytyksettömän ajanjakson ajan valmistanut suojattavaa euroseteliaineistoa ja/tai euroseteliaineistoa.

(12)

Tästä syystä päätökset EKP/2008/3, EKP/2010/22 ja EKP/2011/8 olisi kumottava ja korvattava tällä päätöksellä. Jotta varmistettaisiin kitkaton siirtyminen nykyisistä akkreditointijärjestelmistä tämän päätöksen mukaiseen yhteen ainoaan akkreditointijärjestelmään, olisi säädettävä vuoden pituisesta siirtymäajasta. Näin valmistajilla, joilla on turva-, laatu, ympäristö sekä terveys- ja turvallisuusakkreditointeja, voivat tehdä tarvittavat järjestelyt tämän päätöksen mukaisten asianomaisten akkreditointivaatimusten noudattamiseksi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

I   JAKSO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

1.	’euroseteliaineistolla’ tarkoitetaan euroseteleitä, osittain painettuja euroseteleitä sekä eurosetelien ja osittain painettujen eurosetelien valmistuksessa käytettävää paperia, mustetta, foliota ja lankaa,

2.	’euroseteliaineistotoiminnalla’ tarkoitetaan euroseteliaineiston tuotantoa,

3.

’suojattavalla euroseteliaineistolla’ aineellisissa turvavaatimuksissa lueteltua aineistoa, mukaan lukien eurosetelit, jotka ovat a) kierrossa, b) joita kehitellään ja jotka tulevat korvaamaan kierrossa olevia euroseteleitä, tai c) jotka on poistettu kierrosta, yhdessä sellaisten komponenttien ja tietojen kanssa, jotka edellyttävät varotoimenpiteitä, koska niiden menetys, varkauden kohteeksi joutuminen tai luvaton julkaiseminen voisi vahingoittaa euroseteleiden luotettavuutta maksuvälineenä,

4.	’suojattavalla eurosetelitoiminnalla’ mitä tahansa seuraavista: suojattavan euroseteliaineiston originointia, tuotantoa, hävittämistä, siirtämistä valmistuspaikan sisällä sekä kuljetusta,

5.	’originoinnilla’ kehitteillä olevien eurosetelien luonnoksen toteutusta luomalla sommitelmia, värien erottelua, grafiikkaa ja painolevyjä sekä luonnoksen mukaisten komponenttien sommitelmien ja prototyyppien valmistamista,

6.	’valmistajalla’ yhteisöä, joka osallistuu tai haluaa osallistua suojattavaan eurosetelitoimintaan ja/tai euroseteliaineistotoimintaan, pois lukien yhteisöt jotka osallistuvat tai haluavat osallistua ainoastaan suojattavan euroseteliaineiston kuljetukseen tai erityisen hävittämispaikan tarjoamiseen,

7.	’valmistuspaikalla’ tiloja, joita valmistaja käyttää tai haluaa käyttää suojattavan euroseteliaineiston ja/tai euroseteliaineiston originointiin, tuotantoon, käsittelyyn, hävittämiseen tai varastoimiseen,

8.	’akkreditointivaatimuksilla’ tässä päätöksessä vahvistettuja EKP:n aineellisia vaatimuksia, akkreditointimenettelyä ja sijaintia koskevia vaatimuksia sekä jatkuvia velvoitteita, joita valmistajan on noudatettava alustavan akkreditoinnin tai akkreditoinnin saamiseksi ja ylläpitämiseksi,

9.	’akkreditoidulla valmistajalla’ valmistajaa, jolla on alustava akkreditointi tai akkreditointi;

10.	’aineellisilla vaatimuksilla’ EKP:n erikseen vahvistamia asianomaisia turva-, laatu- sekä ympäristö- ja turvallisuusvaatimuksia, joita valmistajan on noudatettava voidakseen harjoittaa suojattavaa eurosetelitoimintaa ja/tai euroseteliaineistotoimintaa,

11.	’järjestelyillä’ turva-, laatu-, ympäristö- tai terveys- ja turvallisuustoimia, joihin valmistaja ryhtyy asianomaisten aineellisten vaatimusten noudattamiseksi,

12.

’aikaisemman järjestelmän mukaisilla akkreditoinneilla’ EKP:n valmistajalle päätösten EKP/2008/3, EKP/2010/22 ja EKP/2011/8 nojalla suojattavan eurosetelitoiminnan ja/tai euroseteliaineistotoiminnan harjoittamista varten myöntämiä voimassa olevia väliaikaisia tai täysimääräisiä akkreditointeja, erityisesti turva-, laatu-, ympäristö- tai terveys- ja turvallisuusakkreditointeja,

13.	’kumotuilla EKP:n akkreditointipäätöksillä’ kaikkia päätöksiä EKP/2008/3, EKP/2012/22 ja EKP/2011/8 yhdessä,

14.	’kansallisella keskuspankilla’ sellaisen jäsenvaltion kansallista keskuspankkia, jonka rahayksikkö on euro,

15.	’tulevalla eurojärjestelmän kansallisella keskuspankilla’ sellaisen jäsenvaltion keskuspankkia, jota koskee poikkeus, joka on täyttänyt euron käyttöönotolle asetetut edellytykset ja jonka osalta on tehty päätös poikkeuksen kumoamisesta perussopimuksen 140 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

16.

’sertifiointiviranomaisella’ riippumatonta sertifiointiviranomaista, joka arvioi valmistajan laatu-, ympäristö- tai terveys- ja turvallisuushallintajärjestelmät ja joka on toimivaltainen vahvistamaan sertifioimalla, että valmistaja täyttää ISO 14000 tai OHSAS 18000 -standardisarjassa vahvistetut vaatimukset,

17.	’työpäivällä’ EKP:n työpäivää eli maanantaita, tiistaita, keskiviikkoa, torstaita ja perjantaita, lukuun ottamatta EKP:n verkkosivuilla julkaistuja EKP:n yleisiä vapaapäiviä,

18.

’tarkastuksella’ akkreditointimenettelyä, jonka tarkoituksena on arvioida noudattaako valmistaja akkreditointivaatimuksia; tarkastus voi muodoltaan olla joko paikalla tehtävä tarkastus tai muuten kuin paikalla tehtävä tarkastus, ja se päättyy, kun tämän arvion päätelmät sisältävä valvontaraportin on viimeistelty,

19.	’paikalla tehtävällä tarkastuksella’ EKP:n tarkastusryhmän käyntiä valmistuspaikalla niiden järjestelyjen arvioimiseksi, jotka on otettu käyttöön valmistuspaikassa asianomaisten akkreditointivaatimusten noudattamiseksi,

20.	’muuten kuin paikalla tehtävällä tarkastuksella’ tarkastuksen puitteissa valmistajan toimittamiin asiakirjoihin kohdistuvaa arviointia, jonka EKP suorittaa muualla kuin valmistajan valmistuspaikassa ja jonka tarkoituksena on selvittää noudattaako valmistaja asianomaisia akkreditointivaatimuksia,

21.

’kansallisten keskuspankkien erityisillä turvakontrolleilla’ 11 artiklan mukaisia varasto-, hävittämis- tai kuljetuskontrolleja, joita toimeksiannon antanut kansallinen keskuspankki suorittaa akkreditoidussa valmistuspaikassa akkreditoidulle valmistajalle annettuun viralliseen toimeksiantoon liittyen,

22.	’varastokontrollilla’ toimeksiannon antaneen kansallisen keskuspankin käyntiä akkreditoidun valmistajan valmistuspaikassa sen arvioimiseksi, onko kyseisen valmistajan hallussa olevan suojattavan euroseteliaineiston varaston inventaario täsmällinen,

23.	’hävittämiskontrollilla’ toimeksiannon antaneen kansallisen keskuspankin käyntiä 11 artiklan mukaisesti akkreditoidussa valmistuspaikassa tarkkaillakseen suojattavan euroseteliaineiston hävittämistä ja suorittaakseen varastokontrolleja suojattavan euroseteliaineiston hävittämisen aikana,

24.	’kuljetuskontrollilla’ sen arviointia, täyttävätkö valmistajan käyttöönottamat eurosetelien ja/tai eurosetelipaperin kuljetuksia koskevat järjestelyt asianomaiset kuljetusturvavaatimukset,

25.

’tuotannolla’ suojattavan euroseteliaineiston tai euroseteliaineiston valmistusta toisen akkreditoidun valmistajan, kansallisen keskuspankin tai EKP:n virallisesta toimeksiannosta, pois lukien valmistus tutkimusta, kehitystä ja testitarkoituksia varten, kun tuotoksia ei ole tarkoitettu kiertoon, sekä valmistus sisäistä varastoa varten.

2 artikla

Yleiset akkreditointiperiaatteet

1.   Valmistaja saa harjoittaa suojattua eurosetelitoimintaa ja/tai euroseteliaineistotoimintaa ainoastaan sellaisen suojattavan euroseteliaineiston ja/tai euroseteliaineiston osalta ja sellaisessa valmistuspaikassa, jota varten EKP on myöntänyt akkreditoinnin tai alustavan akkreditoinnin.

2.   Jos valmistaja ei ole harjoittanut tuotantoa, EKP voi 4, 5 ja 6 artiklassa vahvistetun menettelyn mukaisesti myöntää alustavan akkreditoinnin kyseistä suojattavaa eurosetelitoimintaa ja/tai euroseteliaineistotoimintaa varten.

3.   Alustava akkreditointi voidaan muuttaa akkreditoinniksi jos valmistaja valmistuksen aikana 7 artiklassa vahvistetun menettelyn mukaisesti läpäisee asianomaiset tarkastukset.

4.   Jos akkreditoitu valmistaja ei ole 36 kuukauden pituisen keskeytyksettömän ajanjakson ajan harjoittanut tuotantoa, EKP voi 8 artiklan mukaisesti muuttaa akkreditoinnin alustavaksi akkreditoinniksi.

5.   Alustavan akkreditoinnin tai akkreditoinnin saamiseksi EKP:ltä ja sen säilyttämiseksi valmistajan on tässä päätöksessä vahvistettujen vaatimusten lisäksi noudatettava

a)	asianomaisia aineellisia vaatimuksia, jotka ovat vähimmäisvaatimuksia. Valmistajat voivat ottaa käyttöön ja soveltaa tiukempia turva-, laatu-, ympäristö-, terveys- ja turvallisuusvaatimuksia,

b)	seuraavia sijaintia koskevia vaatimuksia: i. jos kyseessä ei ole setelipaino, valmistuspaikan on sijaittava Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan vapaakauppajärjestön jäsenvaltioissa, tai ii. jos kyseessä on setelipaino, valmistuspaikan on sijaittava Euroopan unionin jäsenvaltiossa.

6.   Johtokunta voi olosuhteiden vaatiessa myöntää poikkeuksia 5 kohdan b alakohdassa vahvistetuista sijaintia koskevista vaatimuksista. Jos johtokunta myöntää tällaisen poikkeuksen, sen on perusteltava päätöksensä.

7.   Valmistajilla on sama kelpoisuus osallistua tarjouskilpailuihin siihen katsomatta onko heille myönnetty alustava akkreditointi vai akkreditointi.

8.   Akkreditoitu valmistaja saa tuottaa ja/tai toimittaa suojattavaa euroseteliaineistoa ainoastaan sellaisen virallisen toimeksiannon johdosta, jonka on tehnyt

a)	toinen akkreditoitu valmistaja, joka tarvitsee suojattavan euroseteliaineiston suojattavaa eurosetelitoimintaansa varten,

b)	kansallinen keskuspankki,

c)	EKP:n neuvoston päätöksen perusteella tuleva eurojärjestelmän kansallinen keskuspankki, tai

d)

EKP.

9.   Valmistaja vastaa kaikista kustannuksista ja menetyksistä, joita sille aiheutuu tämän päätöksen soveltamisesta.

3 artikla

Johtokunnan päätökset

1.   Johtokunta on toimivaltainen tekemään kaikki 6, 16–18 ja 20 artiklan mukaiset valmistajan akkreditointiin liittyvät päätökset.

2.   Johtokunta voi siirtää 6 artiklan mukaisen toimivallan myöntää alustavia akkreditointeja edelleen yhdelle tai useammalle johtokunnan jäsenelle.

II   JAKSO

AKKREDITOINTIMENETTELY

4 artikla

Alustavan akkreditoinnin aloittamispyyntö

1.   Valmistajan, jolla ei ole minkään tyyppistä akkreditointia, ja joka haluaa harjoittaa suojattavaa eurosetelitoimintaa ja/tai euroseteliaineistotoimintaa, on toimitettava EKP:lle alustavan akkreditoinnin aloittamista koskeva pyyntö.

2.   Pyynnössä on

a)	yksilöitävä suojattava eurosetelitoiminta ja suojattava(t) euroseteliaineisto(t) ja/tai euroseteliaineistotoiminta ja euroseteliaineisto(t) sekä sen valmistuspaikan tarkka osoite, jota varten valmistaja hakee alustavaa akkreditointia,

b)	oltava pyynnön esittävän valmistajan lausuma siitä, että se pitää aineelliset vaatimukset salassa,

c)	annettava kirjallinen sitoumus siitä, että valmistaja noudattaa tämän päätöksen soveltuvia säännöksiä.

3.   Jos valmistaja haluaa harjoittaa euroseteliaineistotoimintaa, sen on toimitettava jäljennökset toimivaltaisten sertifiointiviranomaisten myöntämistä ISO 9001, ISO 14001 ja OHSAS 18001 -sertifikaateista, joissa vahvistetaan valmistajan täyttävän relevantit standardit kyseessä olevassa valmistuspaikassa suunnitellun eurosetelitoiminnan osalta.

4.   EKP arvioi valmistajan aloittamispyynnössä toimittamat tiedot ja asiakirjat ja voi tarvittaessa pyytää lisätietoja tai -selvityksiä.

5.   EKP voi hylätä aloittamispyynnön, jos se on yhä puutteellinen EKP:n 4 kohdan mukaisesti esittämistä lisätieto- ja lisäselvityspyynnöistä huolimatta tai jos valmistaja ei noudata 2 artiklan 5 kohdan b alakohtaa.

5 artikla

Aineellisten vaatimusten alustava arviointi

1.   EKP antaa valmistajalle jäljennöksen asianomaisista aineellisista vaatimuksista hyväksyttyään aloittamispyynnön. EKP antaa myös asiakirjat, joissa valmistajan on selvitettävä, miten sen järjestelyt täyttäisivät asianomaiset aineelliset vaatimukset. Valmistaja täyttää ja palauttaa nämä asiakirjat EKP:lle, jotta EKP voi tehdä alustavan arvion siitä, saattaako valmistaja täyttää asianomaiset aineelliset vaatimukset.

2.   Valmistajan on myös annettava tiedot erityisestä hävittämispaikasta, jota se suunnittelee käyttävänsä, jos alustavaa akkreditointia suojattavaa eurosetelitoimintaa varten pyytävä valmistaja on kansallisen lain nojalla velvollinen käyttämään erityistä hävittämispaikkaa, eikä tällaista paikkaa voi sisällyttää valmistuspaikkaan; näihin tietoihin on sisällytettävä täydelliset tiedot

a)	kyseessä olevista kansallisen lain säännöksistä sekä siitä, miksi hävittämispaikkaa ei voi sisällyttää valmistuspaikkaan,

b)	erityisestä hävittämispaikasta, jota valmistaja suunnittelee käyttävänsä,

c)	suojattavasta euroseteliaineistosta tai suojattavista euroseteliaineistoista, jotka valmistaja suunnittelee hävittävänsä kyseisessä erityisessä hävittämispaikassa,

d)	turvajärjestelyistä, joita valmistaja aikoo käyttää suojattavan euroseteliaineiston tai suojattavien euroseteliaineistojen suojelemiseksi koko prosessin aikana, johon sisältyy kuljetus hävittämispaikalle ja takaisin sekä itse hävittäminen.

3.   EKP arvioi 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut valmistajan toimittamat tiedot ja asiakirjat ja se voi pyytää lisätietoja ja -selvityksiä. EKP voi hylätä alustavaa akkreditointia koskevan pyynnön, jos se on yhä puutteellinen EKP:n esittämistä lisätieto- ja lisäselvityspyynnöstä huolimatta tai jos se ei täytä tämän artiklan vaatimuksia.

6 artikla

Alustavan akkreditoinnin myöntäminen

1.   EKP voi myöntää alustavan akkreditoinnin, jos valmistaja on ennen suojattavan eurosetelitoiminnan ja/tai euroseteliaineistotoiminnan aloittamista osoittanut, että se on valmistuspaikassa ottanut käyttöön asianomaisten akkreditointivaatimusten noudattamisen tarvittavat menettelyt ja infrastruktuurit.

2.   EKP tekee 9 artiklan mukaisesti tarkastuksia sen arvioimiseksi, täyttääkö valmistaja kaikki akkreditointivaatimukset.

3.   Kun valmistaja pyytää alustavaa akkreditointia suunniteltua suojattavaa eurosetelitoimintaa varten, on ensin tarkastettava täyttääkö se turvavaatimukset. Muita tarkastuksia ei saa aloittaa ennen kuin valmistaja on läpäissyt turvatarkastuksen.

7 artikla

Alustavan akkreditoinnin muuttaminen akkreditoinniksi

EKP voi muuttaa valmistajan alustavan akkreditoinnin akkreditoinniksi, edellyttäen että valmistaja on tuotannon aikana läpäissyt asianomaiset tarkastukset ja tässä yhteydessä osoittanut, että suorittaessaan asianomaista suojattavaa eurosetelitoimintaa ja/tai euroseteliaineistotoimintaa sillä on käytössään vaadittavat menettelyt ja infrastruktuurit ja noudattaa valmistuspaikassa tosiasiallisesti akkreditointivaatimuksia.

8 artikla

Akkreditoinnin muuttaminen alustavaksi akkreditoinniksi

EKP voi muuttaa valmistajan akkreditoinnin alustavaksi akkreditoinniksi, jos valmistaja ei ole harjoittanut tuotantoa EKP:n tai kansallisen keskuspankin virallisesta toimeksiannosta keskeytyksettömän 36 kuukauden pituisen ajanjakson ajan.

III   JAKSO

TARKASTUKSET JA KANSALLISTEN KESKUSPANKKIEN ERITYISET TURVAKONTROLLIT

9 artikla

Tarkastukset

1.   EKP arvioi tarkastuksin noudattaako valmistaja asianomaisia akkreditointivaatimuksia. Tarkastukset voivat olla joko paikalla tehtäviä tarkastuksia ja/tai muuten kuin paikalla tehtäviä tarkastuksia.

2.   Muuten kuin paikalla tehtävät tarkastukset kohdistuvat valmistajien toimittamiin asiakirjoihin, jotka vaikuttavat akkreditointivaatimusten noudattamisen arviointiin.

3.   Paikalla tehtävissä tarkastuksissa arvioidaan miten valmistaja noudattaa valmistuspaikassa asianomaisia aineellisia akkreditointivaatimuksia, erityisesti turva- ja laatuvaatimuksia. EKP voi päättää tehdä tällaisia paikalla tehtäviä tarkastuksia aina kun se tarpeen; EKP:n on kuitenkin euroseteliaineistotoiminnan ja/tai suojattavan eurosetelitoiminnan aineellisten turva- ja laatuvaatimusten osalta suoritettava tarkastus vähintään joka 36. kuukausi.

4.   Aineellisia turva- ja laatuvaatimuksia koskevista paikalla tehtävistä tarkastuksista voidaan ilmoittaa etukäteen. Jos turva- ja laatuvaatimuksia koskevasta paikalla tehtävästä tarkastuksesta on ilmoitettu etukäteen, tarkastus alkaa valmistajan ja EKP:n välillä sovittuna päivämääränä. Valmistajan aloitettua suojattavan eurosetelitoiminnan ja/tai euroseteliaineistotoiminnan, paikalla tehtävät turva- ja laatutarkastukset ovat mahdollisia myös ilman etukäteisilmoitusta.

5.   EKP voi viimeistään 10 työpäivää ennen etukäteen ilmoitettua paikalla tehtävää tarkastusta toimittaa valmistajalle valmistajan täytettäväksi paikalla tehtävään tarkastukseen liittyvää etukäteismateriaalia. Valmistajan on palautettava tällainen etukäteismateriaali viimeistään viisi työpäivää ennen tarkastuksen suunniteltua aloituspäivämäärää.

6.   Jos valmistaja on kansallisen lain mukaan velvollinen käyttämään erityistä hävittämispaikkaa, tarkastusryhmä voi käydä myös tässä hävittämispaikassa arvioimassa tarjoavatko valmistajan ehdottamat järjestelyt riittävän suojan asianomaisen suojattavan euroseteliaineiston luotettavuudelle.

10 artikla

Tarkastushavaintokirje ja tarkastusraportti

1.   Jos tarkastuksessa havaitaan asianomaisten akkreditointivaatimusten laiminlyöntejä, EKP lähettää seuraavia määräaikoja noudattaen valmistajalle laiminlyönnin tai laiminlyönnit yksilöivän tarkastushavaintokirjeen:

a)	15 työpäivää paikalla tehtävän tarkastuksen loppuunsaattamisesta,

b)	40 päivän sisällä siitä, kun EKP on vastaanottanut muuten kuin paikalla tehtävään tarkastukseen liittyvät asiakirjat, erityisesti koskien 12 artiklassa vahvistettujen jatkuvien velvoitteiden osalta,

c)	15 työpäivän sisällä siitä, kun EKP on vastaanottanut kansallisen keskuspankin raportin kansallisen keskuspankin 11 artiklan mukaisesti suorittamista kansallisen keskuspankin turvakontrolleista.

2.   Valmistaja voi 15 työpäivän sisällä tarkastushavaintokirjeen vastaanottamisesta toimittaa EKP:lle kirjalliset huomautuksensa sekä tiedot tarkastushavaintokirjeen sisältöön liittyvistä suunnitelluista järjestelyistä tai parannuksista.

3.   EKP laatii tarkastusraporttiluonnoksen 25 työpäivän sisällä a) tarkastuksen loppuunsaattamisesta tapauksissa, joissa olla havaittu vaatimusten laiminlyöntejä, b) siitä, kun EKP on vastaanottanut tarkastushavaintokirjettä koskevat valmistajan kirjalliset huomautukset, tai c) tällaisten huomautusten antamista koskevan määräajan päättymisestä tapauksissa, joissa huomautuksia ei ole toimitettu. Tarkastusraporttiluonnos sisältää tarkastushavainnot sekä valmistajan asianomaiset huomautukset. Lisäksi tarkastusraporttiluonnoksessa on tehtävä päätelmiä siitä, noudattaako valmistaja akkreditointivaatimuksia.

4.   Valmistaja voi 15 työpäivän sisällä tarkastusraporttiluonnoksen vastaanottamisesta toimittaa EKP:lle kirjalliset huomautuksensa sekä tiedot tarkastusraporttiluonnoksen sisältöön liittyvistä suunnitelluista järjestelyistä tai parannuksista. EKP viimeistelee tarkastusraporttiluonnoksen ja toimittaa sen asianomaiselle valmistajalle 30 työpäivän sisällä valmistajan huomautusten vastaanottamisesta tai tällaisten huomautusten antamista koskevan määräajan päättymisestä.

5.   Sen varmistamiseksi, että valmistaja noudattaa asianomaisia akkreditointivaatimuksia tällaisten järjestelyjen tai parannusten täytäntöönpanon jälkeen, voidaan järjestää paikalla tehtäviä lisätarkastuksia. Paikalla tehtävät lisätarkastukset saattavat viivästyttää tarkastusraporttiluonnoksen loppuunsaattamista.

6.   Jos kyseessä on akkreditointivaatimusten vakava laiminlyönti, joka vaatii EKP:n kiireellistä päätöstä ja joka kohtuudella voidaan olettaa johtavan 17 artiklan mukaiseen keskeytyspäätökseen tai 18 artiklan mukaiseen peruuttamispäätökseen, EKP voi lyhentää 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn siten, että valmistajalla on enintään viisi työpäivää aikaa kommentoida kyseessä olevaa laiminlyöntiä; EKP:n on perusteltava tällainen kiireellisyys.

7.   EKP voi pidentää tässä artiklassa tarkoitettuja määräaikoja.

11 artikla

Kansallisen keskuspankin erityiset turvakontrollit

1.   Eurosetelien tuotantoa koskevan virallisen toimeksiannon antanut kansallinen keskuspankki voi tällaisiin toimeksiantoihin liittyen tehdä varastokontrolleja ja suojattavan euroseteliaineiston hävittämistä koskevia hävittämiskontrolleja valmistuspaikassa jossa eurosetelit tuotetaan tai missä tahansa toisessa valmistuspaikassa, jossa näiden euroseteleiden komponentteja tuotetaan, käsitellään, varastoidaan tai hävitetään.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen keskuspankki voi myös tehdä eurosetelien tai eurosetelipaperin kuljetuksia koskevia kuljetuskontrolleja.

3.   Jos valmistajan todetaan rikkovan aineellisiin sääntöihin sisältyviä EKP:n kuljetussääntöjä tai jos varastokontrolleissa tai hävittämiskontrolleissa todetaan poikkeamia, kansallinen keskuspankki lähettää EKP:lle kirjallisen raportin kolmen päivän sisällä kontrollin loppuunsaattamisesta.

4.   EKP voi nimittää erityisen turvatarkastusryhmän, jonka tehtävänä on suorittaa kansallisen keskuspankin havaitsemia laiminlyöntejä ja poikkeamia koskevia paikalla tehtäviä tarkastuksia valmistuspaikassa. Erityisen turvatarkastusryhmän tarkastuksen tuloksiin perustuvat mahdolliset EKP:n havainnot on raportoitava 10 artiklan mukaisesti.

IV   JAKSO

JATKUVAT VELVOITTEET

12 artikla

Akkreditoitujen valmistajien jatkuvat velvoitteet

1.   Akkreditoidun valmistajan on kunkin valmistuspaikan osalta toimitettava EKP:lle jäljennös 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta sertifikaatista aina kun sertifikaatti uusitaan tai sitä muutetaan; jäljennös on toimitettava viimeistään kolme kuukautta sertifikaatin uusimisesta tai muuttamisesta.

2.   Akkreditoidun valmistajan on heti ilmoitettava EKP:lle vaadittavan sertifikaatin peruttamisesta.

3.   Hyväksytty valmistaja ilmoittaa heti EKP:lle kirjallisesti

a)	valmistajan toiminnan lopettamiseen tai uudelleenjärjestelyihin liittyvien menettelyjen tai muiden vastaavien menettelyjen alkamisesta,

b)	selvitysmiehen, pesänhoitajan, toimitusmiehen tai muun vastaavan henkilön nimittämisestä valmistajan osalta,

c)	aikomuksista käyttää alihankintaa tai ottaa kolmansia osapuolia mukaan euroseteliaineistotoimintaan tai suojattavaan eurosetelitoimintaan, joita valmistajan akkreditointi koskee,

d)	akkreditoinnin myöntämisen jälkeen tapahtuvista muutoksista valmistuspaikan järjestelyissä, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa asianomaisten akkreditointivaatimusten noudattamiseen, mukaan lukien 5 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen tietojen muutokset,

e)	aikomuksista muuttaa akkreditoidun valmistajan määräysvaltasuhteita tai omistusrakennetta,

f)	jos viimeisestä tuotannosta on kulunut 34 kuukauden keskeytyksetön ajanjakso.

4.   Akkreditoidu valmistaja ei saa siirtää tai antaa akkreditointejaan kolmannelle osapuolelle, tytäryhtiöt ja osakkuusyhtiöt mukaan luettuina.

5.   Akkreditoitu valmistaja ei saa siirtää mitään osaa suojattavasta eurosetelitoiminnasta tai euroseteliaineistotoiminnasta taikka suojattavasta euroseteliaineistosta tai euroseteliaineistosta omistamaansa, vuokraamaansa tai muuten hallinnoimaansa paikkaan, paitsi jos paikka on saanut 2 artiklan mukaisen asianmukaisen akkreditoinnin tai EKP on antanut kirjallisen etukäteissuostumuksensa siirrolle.

6.   Akkreditoitu valmistaja ei saa ulkoistaa tai siirtää mitään osaa suojattavasta eurosetelitoiminnasta tai euroseteliaineistotoiminnasta taikka suojattavasta euroseteliaineistosta tai euroseteliaineistosta kolmannelle osapuolelle, valmistajan tytäryhtiöt ja osakkuusyhtiöt mukaan luettuina, paitsi jos kolmas osapuoli on saanut 2 artiklan mukaisen asianmukaisen akkreditoinnin tai EKP on antanut ulkoistamiselle tai siirrolle kirjallisen etukäteissuostumuksensa.

7.   Jos akkreditoitu valmistaja haluaa ulkoistaa minkä tahansa osan suojattavasta eurosetelitoiminnasta tai euroseteliaineistotoiminnasta toiseen paikkaan, tähän tarvitaan EKP:n kirjallinen etukäteissuostumus.

8.   Jotta asianomaiset tarkastukset voidaan suorittaa niin pian kuin mahdollista, valmistajan, jolla on alustava akkreditointi, on välittömästi ilmoitettava EKP:lle, kun se saa virallisen toimeksiannon toiselta akkreditoidulta valmistajalta, kansalliselta keskuspankilta tai EKP:ltä. Ilmoitukseen on sisällytettävä tiedot tuotantoa koskevasta virallisesta toimeksiannosta sekä tuotannon suunnitellusta aloitus- ja lopetuspäivämäärästä.

9.   Valmistajan, jolla on alustava akkreditointi, on aineellisissa vaatimuksissa vaaditulla tavalla annettava EKP:lle tiedot ympäristö-, terveys- ja turvallisuusaspekteista.

10.   Jos akkreditoitu valmistaja on setelipaino, sen on järjestettävä analyysi valmiiden seteleiden kemiallisista aineista ja raportoitava EKP:lle ympäristö-, terveys- ja turvallisuusvaatimusten mukaisesti.

11.   Akkreditoidun valmistajan on pidettävä aineelliset vaatimukset salassa.

13 artikla

EKP:n jatkuvat velvoitteet

EKP ilmoittaa akkreditoiduille valmistajille kaikki aineellisten vaatimusten päivitykset, jotka koskevat suojattavaa eurosetelitoimintaa ja/tai euroseteliaineistotoimintaa, jota varten niille on myönnetty akkreditointi tai alustava akkreditointi.

V   JAKSO

LAIMINLYÖNNIN SEURAUKSET

14 artikla

Laiminlyöntitapaukset

1.   Kaikki seuraavat valmistajan toimet ovat laiminlyöntitapauksia:

a)	asianomaisten akkreditointivaatimusten noudattamatta jättäminen,

b)	EKP:n kanssa sovittujen parannusten täytäntöönpanon laiminlyönti,

c)	se, että tarkastusryhmää tai kansallisen keskuspankin varasto-, hävittämis- tai kuljetuskontrolleja varten nimittämää henkilökuntaa ei päästetä välittömästi valmistuspaikkaan,

d)	väärän tai harhaanjohtavan lausuman antaminen tai väärennetyn asiakirjan toimittaminen tämän päätöksen mukaisissa menettelyissä EKP:lle tai, soveltuvin osin, kansalliselle keskuspankille,

e)	aineellisten vaatimusten sisältöä koskevan salassapitovelvoitteen rikkominen.

2.   Asianomaisen akkreditointivaatimuksen laiminlyönti on ilmoitettava laiminlyönnistä vastaavalle valmistajalle 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti tai muulla tavoin. Laiminlyönti on korjattava sovitussa ajassa. Tämän ajanjakson on oltava oikeassa suhteessa laiminlyönnin vakavuuteen.

3.   Vakava laiminlyönti on tapaus, jolla on tai on ollut välittömiä ja vakavia kielteisiä vaikutuksia suojattavan eurosetelitoiminnan suojaan ja/tai välittömiä ja vakavia kielteisiä vaikutuksia euroseteliaineistotoiminnan laatu-, ympäristö-, terveys- ja turvallisuusaspekteihin.

4.   EKP voi antaa parannusehdotuksia sisältävän suosituksen valmistajalle sellaisesta järjestelystä, joka kuitenkin täyttää akkreditointivaatimukset.

15 artikla

Laiminlyöntiä koskeva EKP:n päätös

1.   EKP tekee 16–18 ja 20 artiklassa tarkoitetut päätökset kirjallisesti. Päätöksessä on mainittava

a)	laiminlyöntitapaus, ja valmistajan mahdolliset huomautukset,

b)	valmistuspaikka, suojattava euroseteliaineisto ja/tai euroseteliaineisto ja suojattava eurosetelitoiminta ja/tai euroseteliaineistotoiminta, joihin päätös liittyy,

c)	päivämäärä, jona päätös tulee voimaan, ja

d)	mahdollinen määräaika, jonka kuluessa laiminlyönti on korjattava,

e)	päätöksen perustelut.

2.   Kaikkien EKP:n 16–18 ja 20 artiklan nojalla tekemien päätösten on oltava oikeassa suhteessa laiminlyönnin vakavuuteen sekä siihen, onko laiminlyöntejä tapahtunut aikaisemmin ja miten mahdollisia laiminlyöntejä on korjattu.

3.   EKP voi ilmoittaa kansallisille keskuspankeille ja kaikille akkreditoiduille valmistajille tämän päätöksen nojalla tehdyistä päätöksistä, niiden soveltamisalasta ja kestosta, ja sen on todettava tällaisessa tapauksessa, että kansallisille keskuspankeille ilmoitetaan, mikäli valmistajan status myöhemmin vielä muuttuu.

16 artikla

Varoituspäätös

1.   EKP voi tehdä akkreditoitua valmistajaa koskevan varoituspäätöksen, jos

a)	kyseessä on suojattavan eurosetelitoiminnan turva-aspekteja tai euroseteliaineiston laatu-, ympäristö- tai terveys- ja turvallisuusaspekteja koskeva vakava laiminlyönti,

b)	kyseessä ovat jatkuvasti toistuvat laiminlyöntitapaukset,

c)	laiminlyöntitapausta ei ole korjattu ajallaan ja tehokkaasti.

2.   EKP:n on otettava kaikki valmistajan antamat asianomaiset selitykset huomioon.

3.   Varoituspäätöksessä voidaan myös määrätä, että 17 ja 18 artiklaa sovelletaan, jos laiminlyöntiä ei korjata tietyssä määräajassa.

4.   EKP voi tehdä 17 tai 18 artiklan mukaisen päätöksen, jos se katsoo että varoituspäätös yksinään ei olisi riittävä ottaen huomioon todetun laiminlyöntitapauksen vakavuus.

17 artikla

Voimassaolon keskeyttäminen uusien toimeksiantojen osalta

1.   EKP voi tehdä akkreditoitua valmistajaa koskevan keskeytyspäätöksen, jonka mukaan valmistaja voi saattaa meneillään olevan tuotannon päätökseen mutta ei saa hyväksyä uusia toimeksiantoja ennen keskeytyspäätöksen poistamista. Keskeytyspäätös voidaan tehdä, jos

a)

kyseessä on vakava laiminlyönti, jolla on välittömiä kielteisiä vaikutuksia suojattavan eurosetelitoiminnan suojaan, mutta valmistaja pystyy osoittamaan, että suojattavaa euroseteliaineistoa ei ole menetetty ja tietoja ei ole julkaistu tavalla, joka voisi vaarantaa suojattavan euroseteliaineiston luotettavuuden,

b)	valmistaja ei korjaa varoituspäätöksessä yksilöityä laiminlyöntiä.

2.   EKP ottaa huomioon kaikki valmistajan antamat asianomaiset selitykset.

3.   Keskeytyspäätöksessä voidaan myös todeta, että jos laiminlyöntiä ei ole korjattu vahvistetussa määräajassa, sovelletaan 18 artiklaa.

4.   Jos EKP:n arvion mukaan keskeytyspäätös ei olisi perusteltu todetun laiminlyönnin vakavuuteen nähden, se voi tehdä 18 artiklan mukaisen peruuttamispäätöksen.

5.   Keskeytyspäätös voidaan kumota ainoastaan jos kaikki laiminlyöntitapaukset on korjattu ja ne on tarkastuksessa todettu korjatuiksi.

18 artikla

Akkreditoinnin peruuttaminen

1.   EKP voi tehdä peruuttamispäätöksen jos

a)	valmistaja ei ole ryhtynyt toimiin keskeytyspäätöksen johdosta,

b)	valmistaja on laiminlyönyt 19 artiklan noudattamisen,

c)	valmistaja on laiminlyönyt velvollisuuden ilmoittaa EKP:lle välittömästi 12 artiklan 3 kohdan c–f alakohdassa tarkoitettujen olosuhteista,

d)	akkreditoitu valmistaja pyytää suojattavan eurosetelitoiminnan ja/tai euroseteliaineistotoiminnan siirtämistä kokonaan tai osittain uuteen valmistuspaikkaan. Tällainen peruuttaminen sisältää vanhan valmistuspaikan, josta asianomainen toiminta siirretään,

e)	akkreditoitu valmistaja on pyytänyt alustavan akkreditoinnin tai akkreditoinnin peruuttamista.

2.   EKP voi tehdä peruuttamispäätöksen, jos se arvioi peruuttamisen olevan oikeassa suhteessa

a)	laiminlyöntitapauksen tai -tapausten vakavuuteen,

b)	tosiasiallisen tai potentiaalisen menetyksen tai varkauden merkittävyyteen tai suojattavaan euroseteliaineistoon liittyvien tietojen luvattomasta julkaisemisesta aiheutuvan mahdollisen välillisen taloudellisen vahingon ja mainevahingon merkittävyyteen,

c)	valmistajan riittävään reaktioon, kapasiteettiin ja kykyyn korjata laiminlyönti.

3.   EKP ottaa kaikki kyseessä olevan valmistajan antamat asianomaiset selitykset huomioon.

4.   Jos euroseteleiden luotettavuus maksuvälineenä saattaisi vaarantua sen johdosta, että valmistajalla on peruuttamisen jälkeen hallussaan suojattavaa euroseteliaineistoa, EKP voi vaatia valmistajaa ryhtymään toimenpiteisiin, kuten toimittamaan EKP:lle tai jollekin kansalliselle keskuspankille tietyn suojattavan euroseteliaineiston tai hävittämään sen, jotta varmistettaisiin, ettei valmistajan hallussa peruuttamisen voimaantulon jälkeen enää ole tällaista suojattavaa euroseteliaineistoa.

5.   Peruuttamispäätöksessä on yksilöitävä päivämäärä, jonka jälkeen valmistaja voi uudestaan hakea alustavaa akkreditointia. Päivämäärä määritellään peruuttamisen taustalla olevien olosuhteiden perusteella ja peruuttamispäätöksen ja päivämäärän välissä on oltava vähintään vuosi.

19 artikla

Suojattavan eurosetelitoiminnan keskeyttäminen välittömästi

1.   Tarkastusryhmä voi poikkeuksellisissa olosuhteissa – kun kyseessä on vakava laiminlyönti joka saattaisi johtaa suojattavan euroseteliaineiston menetykseen tai varkauden kohteeksi joutumiseen tai tietojen luvattomaan julkaisemiseen, joka saattaisi vahingoittaa euroseteleiden luotettavuutta maksuvälineenä, jollei korjaaviin toimiin ryhdytä välittömästi – vaatia laiminlyönnistä vastaavan valmistajan lopettavan kyseessä olevan suojattavan eurosetelitoiminnan välittömästi siihen saakka, kunnes laiminlyönti on korjattu. Tällaisissa tapauksissa valmistaja ei voi jatkaa tätä toimintaa ilman EKP:n kirjallista etukäteissuostumusta.

2.   Tällaisen valmistajan on annettava EKP:lle tiedot muusta asiakkaana tai tavarantoimittajana toimivasta valmistajasta, johon suojattavan eurosetelitoiminnan tai euroseteliaineistotoiminnan keskeyttäminen saattaa vaikuttaa. Turvatarkastusryhmä voi myös vaatia akkreditoidulta valmistajalta 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja toimia sen varmistamiseksi, että valmistajan hallussa ei ole tiettyä suojattavaa euroseteliaineistoa aikana, jona suojattava eurosetelitoiminta on keskeytetty.

3.   Jos valmistajan suojattava eurosetelitoiminta on keskeytetty 1 kohdan nojalla, EKP:n on ilmoitettava keskeytyksestä kaikille 2 kohdassa tarkoitetuille muille valmistajille, joihin keskeytys saattaa vaikuttaa, ja sen on tällaisessa tapauksessa täsmennettävä, että kolmansille osapuolille, joihin keskeytys saattaa vaikuttaa, ilmoitetaan valmistajan statuksen mahdollisista muutoksista.

4.   Niin pian kuin mahdollista sen jälkeen, kun EKP:n tarkastusryhmä on vaatinut suojattavan eurosetelitoiminnan keskeyttämistä, sen on – todettuaan myöhemmässä tarkastuksessa, että kyseessä oleva laiminlyönti on korjattu – viipymättä poistettava tällainen keskeytys, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 16–18 artiklan nojalla tehtyihin muihin päätöksiin.

20 artikla

Taloudelliset seuraamukset tapauksissa, joissa eurosetelien tai eurosetelipaperin määrissä on poikkeamia

1.   Valmistajan, joka tuottaa eurosetelipaperia tai euroseteleitä, on aineellisten turvavaatimusten mukaisesti raportoitava EKP:lle kaikista valmistuspaikassa suojattavan eurosetelitoiminnan aikana havaituista poikkeamista eurosetelipaperin määrissä tai kokonaan tai osittain painettujen euroseteleiden määrissä.

2.   Jos tällainen valmistaja havaitsee valmistuspaikassa suojattavan eurosetelitoiminnan aikana poikkeaman eurosetelipaperin määrissä tai osittain tai kokonaan painettujen eurosetelien määrissä, eikä raportoi poikkeamia aineellisten turvavaatimusten mukaisesti, ja poikkeama tulee EKP:n tietoon muulla tavoin, EKP määrää valmistajalle vähintään 50 000 euron määräisen taloudellisen seuraamuksen. Jos poikkeaman nimellisarvo ylittää 50 000 euroa, EKP määrää valmistajalle nimellisarvon määräisen taloudellisen seuraamuksen, seuraamus on kuitenkin korkeintaan 500 000 euroa.

3.   Jos akkreditoitu valmistaja raportoi EKP:lle akkreditoidussa valmistuspaikassa suojattavan eurosetelitoiminnan aikana havaitun poikkeaman eurosetelipaperin määrissä tai osittain tai kokonaan painettujen eurosetelien määrissä, mutta ei yksilöi ja raportoi poikkeaman syytä EKP:lle aineellisissa turvavaatimuksissa vahvistetussa aikarajoissa, EKP harkitsee vähintään 50 000 euron määräisen taloudellisen seuraamuksen määräämistä. Jos poikkeaman nimellisarvo ylittää 50 000 euroa, EKP määrää valmistajalle nimellisarvon määräisen taloudellisen seuraamuksen, seuraamus on kuitenkin korkeintaan 500 000 euroa.

4.   Jos valmistaja ei akkreditoidussa valmistuspaikassa suojattavan eurosetelitoiminnan aikana huomaa poikkeamaa eurosetelipaperin määrissä tai kokonaan tai osittain painettujen eurosetelien määrissä, ja poikkeama huomataan ja saatetaan EKP:n tietoon muulla tavoin, EKP määrää valmistajalle vähintään 50 000 euron määräisen taloudellisen seuraamuksen. Jos poikkeaman nimellisarvo ylittää 50 000 euroa, EKP määrää valmistajalle nimellisarvon määräisen taloudellisen seuraamuksen, seuraamus on kuitenkin enintään 500 000 euroa.

5.   Päätös taloudellisen seuraamuksen suuruudesta tehdään arvioimalla poikkeaman vakavuus tapauskohtaisesti, ja tapauskohtainen arviointi voi olla perusteena määrätä taloudellinen seuraamus joka on pienempi tai suurempi kuin 50 000 euroa. Poikkeaman vakavuus vahvistetaan asianomaisen poikkeaman nimellisarvon perusteella. Taloudelliset seuraamukset eivät missään olosuhteissa ylitä 500 000:ta euroa.

6.   Taloudellisia seuraamuksia koskevat päätökset tehdään asetuksen (EY) N:o 2532/98 sekä Euroopan keskuspankin valtuuksista määrätä seuraamuksia 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun Euroopan keskuspankin asetuksen (EY) N:o 2157/1999 (EKP/1999/4) (5) mukaisesti. Taloudellisten seuraamusten lisäksi EKP voi tehdä varoituspäätöksen tai peruuttaa tai keskeyttää alustavan akkreditoinnin tai akkreditoinnin.

21 artikla

Oikaisumenettely

1.   EKP arvioi valmistajan toimittamat tähän päätökseen liittyvät pyynnöt ja tiedot ja antaa kirjallisen päätöksen pyynnön tai vastaanotettujen tietojen paikkansapitävyyden hyväksymisestä tai hylkäämisestä 50 työpäivän sisällä

a)	akkreditoinnin aloittamista koskevan pyynnön vastaanottamisesta, tai

b)	EKP:n pyytämien lisätietojen tai -selvitysten vastaanottamisesta.

2.   Jos EKP on

a)	hylännyt pyynnön akkreditointimenettelyn aloittamisesta,

b)	evännyt i) alustavan akkreditoinnin hyväksymisen, ii) alustavan akkreditoinnin muuttamisen akkreditoinniksi, tai ii) akkreditoinnin muuttamisen alustavaksi akkreditoinniksi,

c)	muuttanut vanhan järjestelmän mukaisen akkreditoinnin alustavaksi akkreditoinniksi tai akkreditoinniksi.

d)	tehnyt päätöksen 16–19 artiklan nojalla,

valmistaja voi 30 EKP:n pankkipäivän kuluessa päätöksen tiedoksiannosta esittää päätöstä koskevan kirjallisen oikaisuvaatimuksen EKP:n neuvostolle. Valmistajan on perusteltava oikaisupyyntönsä ja sisällytettävä siihen kaikki sitä tukevat tiedot.

3.   Oikaisulla ei ole lykkäävää vaikutusta. EKP:n neuvosto voi keskeyttää oikaisuvaatimuksen kohteena olevan päätöksen soveltamisen, jos valmistaja sitä nimenomaisesti oikaisuvaatimuksessaan vaatii ja perustelee vaatimuksensa.

4.   EKP:n neuvosto tarkastelee päätöstä valmistajan oikaisupyynnön valossa. Jos EKP katsoo päätöksen rikkovan tätä päätöstä, se joko määrää että menettely on toistettava tai tekee lopullisen päätöksen. Muussa tapauksessa valmistajan oikaisupyyntö on hylättävä. Valmistajalle on ilmoitettava oikaisumenettelyn tuloksesta 60 työpäivän sisällä oikaisupyynnön vastaanottamisesta. EKP:n neuvoston päätös on perusteltava.

5.   Euroopan unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta kaikissa tähän päätökseen liittyvissä EKP:n ja valmistajan välisissä riidoissa. Jos oikaisumenettely on käytettävissä 2 kohdan nojalla, valmistajan on odotettava EKP:n oikaisupäätöstä ennen kuin se saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi. Perussopimuksessa vahvistetut määräajat alkavat oikaisupäätöksen vastaanottamisesta.

6.   Poiketen 1–4 kohdasta, 20 artiklan mukaisissa taloudellisia seuraamuksia koskevissa oikaisumenettelyissä noudatetaan asetuksessa (EY) N:o 2532/98 ja asetuksessa (EY) N:o 2157/1999 (EKP/1999/4) vahvistettuja menettelyitä.

22 artikla

Akkreditoinneista pidettävä EKP:n rekisteri

1.   EKP pitää rekisteriä akkreditoinneista, jossa

a)	luetellaan kaikki valmistajat, joille on myönnetty alustava akkreditointi tai akkreditointi,

b)	yksilöidään jokaisen valmistuspaikan osalta suojattava eurosetelitoiminta ja/tai euroseteliaineistotoiminta, suojattava euroseteliaineisto ja euroseteliaineisto, joita varten alustava akkreditointi tai akkreditointi on myönnetty.

2.   EKP antaa akkreditointirekisterin tiedot kaikkien kansallisten keskuspankkien, tulevien eurojärjestelmän keskuspankkien ja akkreditoitujen valmistajien käyttöön. EKP päivittää säännöllisesti akkreditointirekisteriä akkreditoidun valmistajan ja kansallisten keskuspankkien tämän päätöksen mukaisesti antamien tietojen mukaisesti. Akkreditointirekisterin säännöllistä päivittämistä varten EKP voi kerätä sellaisia relevantteja tietoja akkreditoiduilta valmistajilta, kansallisilta keskuspankeilta ja tulevilta eurojärjestelmän kansallisilta keskuspankeilta, joita EKP pitää tarpeellisina akkreditointirekisterin täsmällisyyden ja oikeellisuuden ylläpitämiseksi.

3.   Jos EKP tekee 17 artiklan nojalla keskeytyspäätöksen, sen on keskeytyspäätöksen mukaisesti kirjattava toimenpiteen soveltamisala ja kesto sekä nimeen, kyseessä olevaan valmistuspaikkaan, suojattavaan euroseteliaineistoon, euroseteliaineistoon, suojattavaan eurosetelitoimintaan ja euroseteliaineistotoimintaan liittyvät valmistajan statuksen muutokset.

4.   Jos EKP tekee 18 artiklan nojalla peruuttamispäätöksen, sen on tällaisen peruuttamispäätöksen ehtojen mukaisesti poistettava akkreditointirekisteristä valmistajan nimi, valmistuspaikka, suojattava euroseteliaineisto, suojattava eurosetelitoiminta ja/tai euroseteliaineisto tai euroseteliaineistotoiminta.

VI   JAKSO

MUUTTAMINEN SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

23 artikla

Muuttaminen

Korvataan päätöksen EKP/2008/3 1 artiklan c kohta seuraavasti:

”c)

”suojattavalla euroseteliaineistolla” aineellisissa turvallisuussäännöissä lueteltua aineistoa, mukaan lukien eurosetelit, jotka ovat a) kierrossa, b) joita kehitellään ja jotka tulevat korvaamaan kierrossa olevia euroseteleitä, tai c) jotka on poistettu kierrosta, yhdessä sellaisten komponenttien ja tietojen kanssa, jotka edellyttävät varotoimenpiteitä, koska niiden menetys, varkauden kohteeksi joutuminen tai julkaiseminen voisi vahingoittaa euroseteleiden luotettavuutta maksuvälineenä,”.

24 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätökset EKP/2008/3, EKP/2010/22 ja EKP/2011/8 26 artiklan 3 kohdassa täsmennettynä päivämääränä. Viittauksia päätöksiin EKP/2008/3, EKP/2010/22, EKP/2011/8 pidetään viittauksina tähän päätökseen.

25 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Valmistajilla, joilla on vanhan järjestelmän mukainen akkreditointi, on oikeus harjoittaa suojattavaa eurosetelitoimintaa ja/tai euroseteliaineistotoimintaa 26 artiklan 3 kohdassa täsmennettyyn päivämäärään asti.

2.   Valmistajien, joilla on vanhan järjestelmän mukainen akkreditointi, on kaksi kuukautta ennen 26 artiklan 3 kohdassa täsmennettyä päivämäärää ilmoitettava EKP:lle ovatko ne harjoittaneet suojattavaa eurosetelitoimintaa ja/tai euroseteliaineistotoimintaa 23 edellisen kuukauden aikana.

3.   Vanhan järjestelmän mukaiset akkreditoinnit, jotka on myönnetty kumottujen EKP:n akkreditointipäätösten nojalla, on joko muutettava 4 ja 5 kohdan mukaisesti, tai niiden voimassaolo päättyy 26 artiklan 3 kohdassa täsmennettynä päivämääränä niiden jäljellä olevaan voimassaoloaikaan tai pysyvään luonteeseen katsomatta.

4.   Sellaisen valmistajan akkreditointi, jolla on voimassa oleva turva-, laatu-, ympäristö- ja terveys- ja turvallisuusakkreditointi, ja joka on 26 artiklan 3 kohdassa täsmennettyä päivämäärää edeltävän 36 kuukauden ajan tuottanut suojattavaa euroseteliaineistoa ja/tai eurosetelien raaka-aineita kumottujen EKP:n akkreditointipäätösten mukaisesti, muutetaan tämän päätöksen 7 artiklan ja tässä päätöksessä olevien akkreditointivaatimusten mukaisesti.

5.   Sellaisen valmistajan akkreditointi, jolla on voimassa oleva turva-, laatu-, ympäristö- ja terveys- ja turvallisuusakkreditointi, ja joka ei ole 26 artiklan 3 kohdassa täsmennettyä päivämäärää edeltävän 36 kuukauden ajan tuottanut suojattavaa euroseteliaineistoa ja/tai eurosetelien raaka-aineita kumottujen EKP:n akkreditointipäätösten mukaisesti, muutetaan alustavaksi akkreditoinniksi tämän päätöksen 8 artiklan ja tässä päätöksessä olevien akkreditointivaatimusten mukaisesti.

6.   Kakki vanhan järjestelmän mukaisiin akkreditointeihin liittyvät kumottujen EKP:n akkreditointipäätöksen mukaiset aloitetut tai meneillään olevat menettelyt on 26 artiklan 3 kohdassa täsmennettyyn päivämäärään saakka saatettava loppuun kumottujen EKP:n akkreditointisäännösten mukaisesti; tällaisia menettelyjä ovat erityisesti

a)	alustava turvatarkastus tai seurantatarkastus, laatutarkastus ja laatuesitarkastus mukaan luettuina,

b)	akkreditoinnin myöntäminen,

c)	varoituspäätös, akkreditoinnin keskeytys tai peruuttaminen, tai

d)	edellä a–c alakohdassa tarkoitettujen toimien tai päätösten oikaisu.

7.   Vuoden 2016 eurosetelien valmistuksesta lähtien kansalliset keskuspankit eivät validoi painettuja euroseteleitä, joissa kemiallisten aineiden pitoisuudet ylittävät ympäristö- sekä terveys- ja turvallisuusvaatimuksissa tarkoitetut raja-arvot.

26 artikla

Loppusäännökset

1.   Tämä päätös tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Tämän päätöksen 23 ja 25 artiklaa sovelletaan seuraavasta päivästä sen jälkeen kun tämä päätös on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.   Tämän päätöksen muita säännöksiä sovelletaan 12 kuukauden kuluttua sen jälkeen kun tämä päätös on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

27 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu suojattavan euroseteliaineiston ja euroseteliaineiston valmistajille sekä kansallisille keskuspankeille tapauksissa, joissa jälkimmäiset suorittavat varastokontrolleja, hävittämiskontrolleja tai kuljetuskontrolleja.

---

(1)  EYVL L 318, 27.11.1998, s. 4.

(2)  EUVL L 140, 30.5.2008, s. 26.

(3)  EUVL L 330, 15.12.2010, s. 14.

(4)  EUVL L 176, 5.7.2011, s. 52.

(5)  EYVL L 264, 12.10.1999, s. 21.

---