ISSN 1977-0812

doi:10.3000/19770812.L_2013.354.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 354

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

56. vuosikerta
28. joulukuuta 2013


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta

22

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1381/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020 ( 1 )

62

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1382/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, oikeusalan ohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020 ( 1 )

73

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1383/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan tilasto-ohjelmasta 2013–2017 annetun asetuksen (EU) N:o 99/2013 muuttamisesta ( 2 )

84

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1384/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yksipuolisten tullietuuksien myöntämisestä Moldovalle annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 55/2008 muuttamisesta

85

 

*

Neuvoston asetus (EU) N:o 1385/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, neuvoston asetusten (EY) N:o 850/98 ja (EY) N:o 1224/2009 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1069/2009, (EU) N:o 1379/2013 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta sen johdosta, että Mayotten asema Euroopan unioniin nähden muuttuu

86

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/53/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, huviveneistä ja vesiskoottereista sekä direktiivin 94/25/EY kumoamisesta ( 1 )

90

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/55/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta ( 1 )

132

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa ( 1 )

171

 

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EU) N:o 1387/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, tiettyihin maatalous- ja teollisuustuotteisiin sovellettavien yhteisen tullitariffin autonomisten tullien suspendoimisesta ja asetuksen (EU) N:o 1344/2011 kumoamisesta

201

 

*

Neuvoston asetus (EU) N:o 1388/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, tiettyjä maatalous- ja teollisuustuotteita koskevien unionin autonomisten tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista sekä asetuksen (EU) N:o 7/2010 kumoamisesta

319

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

 

(2)   ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

28.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1379/2013,

annettu 11 päivänä joulukuuta 2013,

kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvat kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoihin liittyvät toimenpiteet unionissa. Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely, jäljempänä 'yhteinen markkinajärjestely', on erottamaton osa yhteistä kalastuspolitiikkaa, ja sillä olisi edistettävä kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Koska yhteinen kalastuspolitiikka on parhaillaan tarkistettavana, yhteistä markkinajärjestelyä olisi mukautettava vastaavasti.

(2)

Neuvoston asetusta (EY) N:o 104/2000 (4) on tarpeen tarkistaa nykyään voimassa olevien säännösten täytäntöönpanossa havaittujen puutteiden, unionin markkinoiden ja maailmanmarkkinoiden viimeaikaisten tapahtumien sekä kalastus- ja vesiviljelytoiminnan kehityksen huomioon ottamiseksi.

(3)

Kalastuksella on erityisen suuri merkitys unionin rannikkoalueiden ja myös syrjäisimpien alueiden taloudelle. Koska kalastajat saavat siitä elantonsa näillä alueilla, markkinoiden vakautta olisi edistettävä ja mukautettava tarjonta ja kysyntä paremmin toisiinsa.

(4)

Yhteisen markkinajärjestelyn säännösten täytäntöönpanossa olisi noudatettava unionin kansainvälisiä sitoumuksia, erityisesti Maailman kauppajärjestön määräysten osalta. Olisi varmistettava edellytykset reilulle kilpailulle kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kaupassa erityisesti noudattamalla sellaisia kestävyyttä ja sosiaalisia normeja koskevia vaatimuksia, jotka vastaavat unionin tuotteisiin sovellettavia vaatimuksia.

(5)

On tärkeää, että yhteisen markkinajärjestelyn hallinnointia ohjaavat yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisältyvät hyvän hallintotavan periaatteet.

(6)

Yhteisen markkinajärjestelyn onnistumiseksi on erittäin tärkeää, että kuluttajat saavat markkinointi- ja valistuskampanjoiden avulla tietoa kalansyönnin merkityksestä ja saatavilla olevien lajien laajasta valikoimasta sekä tuotteiden merkintöihin sisältyvien tietojen ymmärtämisen tärkeydestä.

(7)

Kalastusalan tuottajaorganisaatiot ja vesiviljelyalan tuottajaorganisaatiot, jäljempänä yhdessä 'tuottajaorganisaatiot', ovat yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamisen ja yhteisen markkinajärjestelyn asianmukaisen hallinnoinnin varmistamisen kannalta keskeisessä asemassa. Tämän vuoksi on tarpeen vahvistaa kyseisten järjestöjen vastuuta ja tarjota tarvittavaa rahoitustukea, jotta ne voivat olla merkitsevämmässä asemassa kalastuksen päivittäisessä hoidossa, toimien kuitenkin yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti määritellyissä puitteissa. On myös varmistettava, että niiden jäsenet harjoittavat kalastus- ja vesiviljelytoimintaa kestävällä tavalla, parantavat tuotteiden markkinoille saattamista, keräävät tietoa vesiviljelystä ja pyrkivät parantamaan tulojaan. Näitä tavoitteita toteuttaessaan tuottajajärjestöjen olisi otettava huomioon unionissa ja myös syrjäisimmillä alueilla vallitsevat kalastus- ja vesiviljelyalan vaihtelevat olosuhteet, etenkin pienimuotoisen kalastuksen ja laajaperäisen vesiviljelyn erityispiirteet. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi vastattava kyseisten tavoitteiden täytäntöönpanosta siten, että ne tekevät tiivistä yhteistyötä tuottajaorganisaatioiden kanssa hoitokysymyksissä ja tarvittaessa kiintiöiden myöntämisessä sekä pyyntiponnistusten hallinnassa kunkin erityisen kalastuksen tarpeista riippuen.

(8)

Olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla rohkaistaan pienimuotoisen kalastuksen alan asianmukaista ja edustavaa osallistumista tuottajaorganisaatioihin.

(9)

Tuottajaorganisaatioiden kilpailukyvyn ja kannattavuuden parantamiseksi olisi määriteltävä selvästi niiden perustamista koskevat asianmukaiset kriteerit.

(10)

Toimialakohtaisten organisaatioiden, joihin kuuluu eri kalastus- ja vesiviljelyalan toimijaryhmiä, on mahdollista auttaa parantamaan kaupanpitämistoimien koordinointia koko tuotantoketjussa ja kehittämään toimenpiteitä, joista on hyötyä koko alalle.

(11)

On aiheellista vahvistaa yhteiset edellytykset tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksynnälle jäsenvaltioissa, tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden sääntöjen laajentamiselle ja tällaisesta laajentamisesta aiheutuneiden kustannusten jakamiselle. Sääntöjen laajentaminen olisi tehtävä komissiolta saatavan luvan varaiseksi.

(12)

Koska kalakannat ovat yhteisiä luonnonvaroja, niiden kestävään ja tehokkaaseen hyödyntämiseen voivat joissakin tapauksissa päästä paremmin sellaiset organisaatiot, joiden jäsenet tulevat eri jäsenvaltioista ja eri alueilta. Sen vuoksi on tarpeen myös kannustaa sellaisten kansallisten ja kansallisuusrajat ylittävien tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden liittojen perustamista, jotka perustuvat aiheellisissa tapauksissa luonnonmaantieteellisiin alueisiin. Näiden organisaatioiden olisi oltava yhteisiä ja sitovia sääntöjä luovia kumppanuuksia ja niiden olisi tarjottava tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille kalastusalan sidosryhmille. Näitä organisaatioita perustettaessa on varmistettava, että niihin sovelletaan edelleen tässä asetuksessa vahvistettuja kilpailusääntöjä ja että ne noudattavat tarvetta säilyttää yhteys yksittäisten rannikkoyhteisöjen ja niiden perinteisesti hyödyntämien kalastuksien ja vesialueiden välillä.

(13)

Komission olisi vahvistettava tukitoimia, joilla edistetään naisten osallistumista vesiviljelyalan tuottajaorganisaatioihin.

(14)

Jotta tuottajaorganisaatiot voivat ohjata jäseniään harjoittamaan kestävää kalastus- ja vesiviljelytoimintaa, niiden olisi laadittava tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeva suunnitelma, jossa esitetään toimenpiteet, jotka asianomaisten organisaatioiden on tarpeen toteuttaa tavoitteidensa saavuttamiseksi, ja toimitettava jäsenvaltioidensa toimivaltaisille viranomaisille.

(15)

Yhteisen kalastuspolitiikan poisheitettyjä saaliita koskevien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää laajamittaista valikoivien pyydysten käyttöä, jolla estettäisiin alimittaisten kalojen pyynti.

(16)

Kalastustoiminnan ennakoimattomuuden vuoksi on aiheellista perustaa ihmisravinnoksi tarkoitettujen kalastustuotteiden varastointimekanismi, jotta voitaisiin paremmin ylläpitää markkinoiden vakautta ja lisätä tuotteista saatavaa voittoa erityisesti luomalla lisäarvoa. Tämän mekanismin pitäisi osaltaan lisätä paikallisten markkinoiden vakautta unionissa ja lähentymistä ja näin edistää sisämarkkinoiden tavoitteiden toteutumista.

(17)

Koska hinnat vaihtelevat unionin eri osissa, kullakin kalastusalan tuottajaorganisaatiolla olisi oltava oikeus tehdä ehdotus hinnasta, jolla varastointimekanismi käynnistetään. Tämä käynnistyshinta olisi asetettava siten, että alan toimijoiden välillä säilyy reilu kilpailu.

(18)

Yhteisten kaupan pitämistä koskevien vaatimusten luomisen ja soveltamisen odotetaan luovan edellytykset sille, että markkinoille toimitetaan kestäviä tuotteita, käytetään hyväksi kalastus- ja vesiviljelytuotteiden sisämarkkinoiden koko potentiaali ja helpotetaan terveeseen kilpailuun perustuvaa markkinointitoimintaa lisäten näin tuotannon kannattavuutta. Tätä varten olisi edelleen sovellettava voimassa olevia kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia.

(19)

On varmistettava, että unionin markkinoille tulevat tuotteet täyttävät samat kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, joita unionin tuottajien on noudatettava.

(20)

Jotta taataan ihmisten terveyden suojelun korkea taso, unionin markkinoille saatettavien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden olisi alkuperästään riippumatta oltava sovellettavien, elintarvikkeiden turvallisuutta ja hygieniaa koskevien sääntöjen mukaisia.

(21)

Jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja, heille on välttämätöntä tarjota selkeää ja kattavaa tietoa muun muassa tuotteiden alkuperästä ja valmistusmenetelmästä.

(22)

Ympäristömerkin käyttö kalastus- ja vesiviljelytuotteissa, olivatpa ne peräisin unionista tai kolmansista maista, mahdollistaa selkeän tiedon antamisen tällaisten tuotteiden ekologisesta kestävyydestä. Tästä syystä on välttämätöntä, että komissio tarkastelee mahdollisuutta kehittää ja vahvistaa unionin laajuisen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkin laatimista koskevat vähimmäisvaatimukset.

(23)

Jotta kuluttajia suojeltaisiin, tässä asetuksessa vahvistettujen velvoitteiden noudattamisen seurannasta ja valvonnasta vastaavien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia tekniikoita, muun muassa DNA-testausta, jotta estetään toimijoiden väärennetyt saalismerkinnät.

(24)

Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoon tai kaupan pitämiseen olisi sovellettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa ja 102 artiklassa tarkoitettuja kilpailusääntöjä, jotka koskevat sopimuksia, päätöksiä ja menettelytapoja, jollei niiden soveltaminen estä yhteisen markkinajärjestelyn toimintaa tai vaaranna perussopimuksen 39 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamista.

(25)

On aiheellista vahvistaa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen sovellettavat kilpailusäännöt ottaen huomioon kalastus- ja vesiviljelyalan erityispiirteet, kuten alan pirstaloituneisuus, se että kala on yhteinen luonnonvara ja tuonnin suuri määrä, ja tuontiin olisi sovellettava samoja sääntöjä kuin unionin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin. Yksinkertaistamissyistä tähän asetukseen olisi sisällytettävä neuvoston asetukseen (EY) N:o 1184/2006 (5) sisältyvät asiaa koskevat säännökset. Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1184/2006 ei enää olisi sovellettava kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin.

(26)

On tarpeen parantaa taloudellisia kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoita koskevien tietojen keräämistä, käsittelyä ja jakamista unionissa.

(27)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano määräaikojen, tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksymistä sekä hyväksynnän peruuttamista koskevien hakemusten menettelyn ja muodon, hyväksymisen myöntämisestä tai peruuttamisesta tiedottamista koskevien jäsenvaltioiden muotojen, määräaikojen ja menettelyiden, jäsenvaltioiden kaikkia tuottajia tai toimijoita koskevista säännöistä tiedottamisen muodon ja menettelyn, tuotannon ja markkinointisuunnitelmien muotoa ja rakennetta sekä niiden antamista ja hyväksymistä koskevien menettelyn ja määräaikojen, jäsenvaltioiden käynnistyshintojen julkaisemista koskevan muodon osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (6) mukaisesti.

(28)

Asetus (EY) N:o 104/2000 olisi kumottava. Kuluttajille tiedottamisen jatkuvuuden varmistamiseksi sen 4 artiklaa olisi kuitenkin sovellettava 12 päivään joulukuuta 2014 asti,

(29)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitetta eli kalastus- ja vesiviljelyalan yhteisen organisaation perustamista, koska kalastus- ja vesiviljelytuotemarkkinat ovat luonteeltaan yhteiset markkinat, vaan ne voidaan yhteisen toiminnan tarpeen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(30)

Asetuksia (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1225/2009 olisi siten muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

1.   Perustetaan kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely, jäljempänä 'yhteinen markkinajärjestely'.

2.   Yhteinen markkinajärjestely sisältää seuraavat osatekijät:

a)

ammatilliset organisaatiot;

b)

kaupan pitämistä koskevat vaatimukset;

c)

kuluttajille tiedottaminen;

d)

kilpailusäännöt;

e)

markkinatietous.

3.   Yhteistä markkinajärjestelyä täydennetään ulkoisten näkökohtien osalta neuvoston asetuksella (EU) N:o 1220/2012 (7) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1026/2012 (8).

4.   Yhteisen markkinajärjestelyn täytäntöönpano kuuluu unionin rahoitustuen piiriin myöhemmin annettavan, meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014–2020 koskevan unionin säädöksen mukaisesti.

2 artikla

Soveltamisala

Yhteistä markkinajärjestelyä sovelletaan tämän asetuksen liitteessä I lueteltuihin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, joita pidetään kaupan unionissa.

3 artikla

Tavoitteet

Yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteet on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (9) 35 artiklassa.

4 artikla

Periaatteet

Yhteistä markkinajärjestelyä ohjaavat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 3 artiklassa vahvistetut hyvän hallintotavan periaatteet.

5 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklassa, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (10) 4 artiklassa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (11) 2 artiklassa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (12) 2 ja 3 artiklassa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 (13) 3 artiklassa tarkoitettuja määritelmiä. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

'kalastustuotteilla' tarkoitetaan liitteessä I lueteltuja, mistä tahansa kalastustoiminnasta peräisin olevia vesieliöitä tai niistä johdettuja tuotteita;

b)

'vesiviljelytuotteilla' tarkoitetaan liitteessä I lueteltuja, mistä tahansa vesiviljelytoiminnasta peräisin olevia vesieliöitä niiden elinkaaren kaikissa vaiheissa tai niistä johdettuja tuotteita;

c)

'tuottajalla' tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää tuotantovälineitä kalastus- tai vesiviljelytuotteiden hankkimiseksi tarkoituksena niiden markkinoille saattaminen;

d)

'kalastus- ja vesiviljelyalalla' tarkoitetaan talouden alaa, johon kuuluvat kaikki kalastus- tai vesiviljelytuotteiden tuotantoa, jalostusta ja kaupan pitämistä koskevat toiminnot;

e)

'asettamisella saataville markkinoilla' tarkoitetaan kalastus- tai vesiviljelytuotteen toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;

f)

'markkinoille saattamisella' tarkoitetaan kalastus- tai vesiviljelytuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla;

g)

'vähittäiskaupalla' tarkoitetaan elintarvikkeiden käsittelyä ja/tai jalostusta, säilytystä myyntipaikassa ja jakelua loppukuluttajalle, mukaan lukien jakelukeskukset, ateriapalvelutoimet, tehdasruokalat, laitosruokalat, ravintolat sekä muut samankaltaiset elintarvikepalvelutoimet ja -kaupat, markettien jakelukeskukset ja tukkuliikkeet;

h)

'valmiiksi pakatulla kalastus- ja vesiviljelytuotteella' tarkoitetaan kalastus- ja vesiviljelytuotetta, joka on asetuksen (EY) N:o 1169/2011 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu 'valmiiksi pakattu elintarvike'.

II   LUKU

AMMATILLISET ORGANISAATIOT

I   JAKSO

PErustaminen, tavoitteet ja toimenpiteet

6 artikla

Kalastus- ja vesiviljelyalan tuottajaorganisaatioiden perustaminen

1.   Kalastusalan tuottajaorganisaatioita ja vesiviljelyalan tuottajaorganisaatioita, jäljempänä 'tuottajaorganisaatiot', voidaan perustaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa toimivien kalastus- tai vesiviljelytuotteiden tuottajien aloitteesta, ja ne voidaan hyväksyä II jakson mukaisesti.

2.   Tuottajaorganisaatioita perustettaessa on tarvittaessa otettava huomioon pienimuotoista kalastusta harjoittavien tuottajien erityistilanne.

3.   Sekä kalastus- että vesiviljelytoimintaa edustava tuottajaorganisaatio voidaan perustaa kalastus- ja vesiviljelyalan yhteiseksi tuottajaorganisaatioksi.

7 artikla

Tuottajaorganisaatioiden tavoitteet

1.   Kalastusalan tuottajaorganisaatiot edistävät seuraavien tavoitteiden saavuttamista:

a)

jäsenten taloudellisesti kannattavan ja kestävän kalastustoiminnan edistäminen siten, että noudatetaan kaikilta osin etenkin asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 ja ympäristölainsäädännössä vahvistettua luonnonvarojen suojelupolitiikkaa ja otetaan samalla huomioon sosiaalipolitiikka; kalastusalan tuottajaorganisaation on osallistuttava myös meren elollisten luonnonvarojen hoitoon, jos asianomainen jäsenvaltio säätää niin;

b)

kaupallisten kantojen tahattomien saaliiden välttäminen ja vähentäminen niin pitkälle kuin se on mahdollista ja tarvittaessa näiden saaliiden hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla luomatta säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen saaliille tarkoitettuja markkinoita asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan mukaisesti;

c)

kalastustuotteiden jäljitettävyyden ja kuluttajille suunnatun selkeän ja kattavan tiedon saatavuuden edistäminen;

d)

myötävaikuttaminen laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen poistamiseen.

2.   Vesiviljelyalan tuottajaorganisaatioiden on edistettävä seuraavien tavoitteiden saavuttamista:

a)

jäsentensä kestävän vesiviljelyn edistäminen tarjoamalla näille kehittymismahdollisuuksia siten, että noudatetaan kaikilta osin erityisesti asetusta (EU) N:o 1380/2013 ja ympäristölainsäädäntöä ja otetaan samalla huomioon sosiaalipolitiikka;

b)

sen varmistaminen, että jäsenten toiminta on yhdenmukaista asetuksen (EU) N:o 1380/2013 34 artiklassa tarkoitettujen kansallisten strategiasuunnitelmien kanssa;

c)

pyritään varmistamaan, että vesiviljelyssä käytettävä kalaperäinen rehu on peräisin kestävällä tavalla hoidetusta kalastuksesta.

3.   Tuottajaorganisaatiot edistävät 1 ja 2 kohdassa esitettyjen tavoitteiden lisäksi vähintään kahden seuraavan tavoitteen edistämistä:

a)

jäsentensä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoille saattamisen edellytysten parantaminen;

b)

tuottojen parantaminen;

c)

markkinoiden vakauttaminen;

d)

elintarviketarjonnan lisääminen ja elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevien korkeiden vaatimusten tukeminen edistämällä samalla työllisyyttä rannikko- ja maaseutualueilla;

e)

kalastuksen ympäristövaikutusten vähentäminen muun muassa pyydysten valikoivuutta parantavilla toimenpiteillä.

4.   Tuottajaorganisaatiot voivat pyrkiä muihin toisiaan täydentäviin tavoitteisiin.

8 artikla

Tuottajaorganisaatioiden käytettävissä olevat toimenpiteet

1.   Tuottajaorganisaatiot voivat käyttää muun muassa seuraavia toimenpiteitä 7 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi:

a)

tuotannon mukauttaminen markkinoiden vaatimuksiin;

b)

jäsentensä tuotteiden tarjonnan ja kaupan pitämisen kanavointi;

c)

jäsentensä unionin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden menekin edistäminen syrjimättömällä tavalla käyttämällä hyväksi esimerkiksi sertifiointia, erityisesti alkuperämerkintöjen, laatumerkintöjen, maantieteellisten merkintöjen, aitojen perinteisten tuotteiden ja kestävyysmerkintöjen sertifiointiin;

d)

valvonta ja toimenpiteiden toteuttaminen, jotta jäsenten toiminta vastaisi asianomaisen tuottajaorganisaation vahvistamia sääntöjä;

e)

niiden ammatillista koulutusta koskevien ja yhteistyöohjelmien edistäminen, joilla rohkaistaan nuoria tulemaan alalle;

f)

kalastuksen ympäristövaikutusten vähentäminen muun muassa pyydysten valikoivuutta parantavilla toimenpiteillä;

g)

tieto- ja viestintätekniikan käytön edistäminen markkinoinnin parantamiseksi ja hintojen nostamiseksi;

h)

kuluttajille suunnattujen kalastus- vesiviljelytuotteita koskevien tietojen saannin helpottaminen.

2.   Kalastusalan tuottajaorganisaatiot voivat käyttää myös seuraavia toimenpiteitä:

a)

jäsenten kalastustoiminnan yhteinen suunnittelu ja hallinnointi, ellei meren elollisten luonnonvarojen hoitoa koskevasta jäsenvaltioiden järjestelystä muuta johdu, mukaan lukien toimenpiteiden kehittäminen ja täytäntöönpano kalastustoiminnan valikoivuuden parantamiseksi ja toimivaltaisten viranomaisten neuvominen;

b)

tahattomien saaliiden välttäminen ja minimoiminen osallistumalla teknisten toimenpiteiden kehittämiseen ja soveltamiseen ja kaupallisten kantojen tahattomien saaliiden hyödyntäminen mahdollisimman hyvin luomatta säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen saaliille tarkoitettuja markkinoita asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 11 kohdan ja tarvittaessa tämän asetuksen 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)

kalastustuotteiden väliaikaisen varastoinnin hallinnointi tämän asetuksen 30 ja 31 artiklan mukaisesti.

3.   Vesiviljelyalan tuottajaorganisaatiot voivat hyödyntää myös seuraavia toimenpiteitä:

a)

kestävän vesiviljelyn edistäminen erityisesti ympäristönsuojelun sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin osalta;

b)

tietojen kerääminen kaupan pidetyistä tuotteista, mukaan lukien ensimyyntejä koskevat taloustiedot, sekä tuotantoennusteista;

c)

ympäristöön liittyvien tietojen keruu;

d)

jäsenten vesiviljelytoiminnan hoidon suunnittelu; ja

e)

ammattilaisille tarkoitettujen sellaisten ohjelmien tukeminen, joilla edistetään kestävien vesiviljelytuotteiden menekkiä.

9 artikla

Tuottajaorganisaatioiden liittojen perustaminen

1.   Tuottajaorganisaatioiden liitto voidaan perustaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden aloitteesta.

2.   Tuottajaorganisaatioihin sovellettavia tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan myös tuottajaorganisaatioiden liittoihin, jollei toisin mainita.

10 artikla

Tuottajaorganisaatioiden liittojen tavoitteet

1.   Tuottajaorganisaatioiden liittojen on edistettävä seuraavien tavoitteiden saavuttamista:

a)

jonkin 7 artiklassa vahvistetun jäsentuottajaorganisaatioiden tavoitteen saavuttamisen edistäminen tehokkaammalla ja kestävämmällä tavalla;

b)

jäsentuottajaorganisaatioiden yhteistä etua palvelevan toiminnan yhteensovittaminen ja kehittäminen.

2.   Tuottajaorganisaatioiden liitoille on myönnettävä rahoitustukea myöhemmin annettavan, meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014–2020 koskevan unionin säädöksen mukaisesti.

11 artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden perustaminen

Toimialakohtainen organisaatio voidaan perustaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa toimivan kalastus- ja vesiviljelytuotealan toimijan aloitteesta, ja se voidaan hyväksyä II jakson säännösten mukaisesti.

12 artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteet

Toimialakohtaisten organisaatioiden on parannettava unionin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoilla saataville asettamisen koordinointia ja edellytyksiä.

13 artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden käytettävissä olevat toimenpiteet

Toimialakohtaiset organisaatiot voivat käyttää seuraavia toimenpiteitä 12 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi:

a)

unionin lainsäädännön mukaisten mallisopimusten laatiminen;

b)

unionin kalastus- ja vesiviljelytuotteiden menekin edistäminen syrjimättömällä tavalla käyttämällä hyväksi esimerkiksi sertifiointia ja erityisesti alkuperämerkintöjä, laatumerkintöjä, maantieteellisiä merkintöjä sekä aitojen perinteisten tuotteiden ja kestävyysmerkintöjen sertifiointia;

c)

unionin tai kansallisen lainsäädännön säännöksiä tiukempien sääntöjen vahvistaminen kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotannolle ja kaupan pitämiselle;

d)

laadun sekä tuotantoa ja markkinoita koskevan tietämyksen ja niiden avoimuuden parantaminen sekä ammatillisen koulutustoiminnan toteuttaminen esimerkiksi laatu- ja jäljitettävyysasioissa elintarviketurvallisuuden ja tutkimusaloitteiden edistämiseksi;

e)

markkina- ja muiden tutkimusten suorittaminen sekä markkinoiden toiminnan optimointiin tähtäävien tekniikoiden kehittäminen, tieto- ja viestintätekniikan käyttö mukaan luettuna, sekä sosioekonomisten tietojen kerääminen;

f)

tietojen tuottaminen ja tutkimustoiminta sellaisen kestävän tarjonnan aikaansaamiseksi, joka määrältään, laadultaan ja hinnaltaan vastaa markkinoiden tarpeita ja kuluttajien toiveita;

g)

kestävässä tilassa olevista kalakannoista peräisin olevien, ravintoarvoltaan merkittävien ja vähän kulutettujen lajien menekin edistäminen kuluttajien keskuudessa;

h)

valvonta ja toimenpiteiden toteuttaminen, jotta jäsenten toiminta vastaisi asianomaisen toimialakohtaisen organisaation vahvistamia sääntöjä.

II   JAKSO

Hyväksyminen

14 artikla

Tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen

1.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä tuottajaorganisaatioiksi kaikki hyväksyntää hakevat kalastus- tai vesiviljelyalan tuottajien aloitteesta perustetut ryhmät edellyttäen, että

a)

ne noudattavat 17 artiklassa esitettyjä periaatteita ja niiden soveltamista varten hyväksyttyjä sääntöjä;

b)

niillä on riittävän laajaa taloudellista toimintaa kyseisen jäsenvaltion alueella tai alueen osalla erityisesti jäsenmäärän tai kaupan pidettävän tuotannon määrän osalta;

c)

niillä on asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti oikeushenkilöys, ne ovat sijoittautuneet sen alueelle ja niiden päätoimipaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella;

d)

ne kykenevät pyrkimään 7 artiklassa vahvistettuihin tavoitteisiin;

e)

ne noudattavat V luvussa tarkoitettuja kilpailusääntöjä;

f)

ne eivät käytä väärin määräävää asemaa tietyillä markkinoilla; ja

g)

ne antavat jäsenyyttään, hallintoaan ja rahoituslähteitään koskevia tietoja.

2.   Ennen 29. joulukuuta 2013 hyväksytyt tuottajaorganisaatiot katsotaan tässä asetuksessa tarkoitetuiksi hyväksytyiksi tuottajaorganisaatioiksi ja sen säännökset sitovat niitä.

15 artikla

Rahoitustuki tuottajaorganisaatioille tai tuottajaorganisaatioiden liitoille

Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden kaupan pitämistä koskevat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on perustaa tuottajaorganisaatioita tai tuottajaorganisaatioiden liittoja tai toteuttaa niihin liittyviä uudelleenjärjestelyjä, voivat saada rahoitustukea myöhemmin annettavan, meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014–2020 koskevan unionin säädöksen mukaisesti.

16 artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyminen

1.   Jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimialakohtaisiksi organisaatioiksi niiden alueelle sijoittautuneet hyväksyntää hakevat toimijaryhmät edellyttäen, että

a)

ne noudattavat 17 artiklassa esitettyjä periaatteita ja niiden soveltamista varten hyväksyttyjä sääntöjä;

b)

ne edustavat merkittävää osaa tuotantotoiminnasta sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tai niistä jalostettujen tuotteiden jalostuksesta tai kaupan pitämisestä taikka molemmista;

c)

ne eivät itse harjoita kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tai niistä jalostettujen tuotteiden tuotantoa, jalostusta tai kaupan pitämistä;

d)

niillä on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti oikeushenkilöys, ne ovat sijoittautuneet sen alueelle ja niiden päätoimipaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella;

e)

ne kykenevät saavuttamaan 12 artiklassa vahvistetut tavoitteet;

f)

ne ottavat huomioon kuluttajien edun;

g)

ne eivät estä yhteisen markkinajärjestelyn moitteetonta toimintaa; ja

h)

ne noudattavat V luvussa tarkoitettuja kilpailusääntöjä.

2.   Ennen 29. joulukuuta 2013 tämän asetuksen voimaantuloa perustetut organisaatiot voidaan hyväksyä tässä asetuksessa tarkoitetuiksi toimialakohtaisiksi organisaatioiksi edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio on vakuuttunut siitä, että ne noudattavat tämän asetuksen toimialakohtaisia organisaatioita koskevia säännöksiä.

3.   Ennen 29. joulukuuta 2013 hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot katsotaan tässä asetuksessa tarkoitetuiksi hyväksytyiksi toimialakohtaisiksi organisaatioiksi ja sen säännökset sitovat niitä.

17 artikla

Tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden sisäinen toiminta

Edellä 14 ja 16 artiklassa tarkoitettujen tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden sisäisen toiminnan on perustuttava seuraaviin periaatteisiin:

a)

organisaation jäsenet noudattavat kyseisen organisaation hyväksymiä sääntöjä kalastuksen hyödyntämisen, tuotannon ja kaupan pitämisen osalta;

b)

jäsenten välistä erityisesti kansallisuuteen tai sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää ei esiinny;

c)

organisaation rahoitukseen tarkoitetun rahoitusosuuden vaatiminen jäsenilta;

d)

demokraattinen toiminta, jonka ansiosta jäsenet voivat tutkia tarkoin organisaatiotaan ja sen päätöksiä;

e)

tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määrääminen asianomaisen organisaation sisäisten sääntöjen mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta erityisesti silloin kun rahoitusosuus on jätetty maksamatta;

f)

uusien jäsenien hyväksymistä ja jäsenyyden peruuttamista koskevien sääntöjen määrittely;

g)

organisaation hallinnointiin tarvittavien kirjanpitoa ja talousarviota koskevien sääntöjen määrittely.

18 artikla

Jäsenvaltioiden tarkastukset ja hyväksynnän peruuttaminen

1.   Jäsenvaltioiden on todennettava säännöllisin väliajoin, että tuottajaorganisaatiot noudattavat 14 artiklassa ja toimialakohtaiset organisaatiot 16 artiklassa säädettyjä hyväksymisedellytyksiä. Jos edellytykset eivät täyty, hyväksyntä voidaan peruuttaa.

2.   Jäsenvaltion, jonka alueella on sellaisen tuottajaorganisaation tai toimialakohtaisen organisaation päätoimipaikka, jonka jäsenet tulevat eri jäsenvaltioista, tai eri jäsenvaltioissa hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden liiton päätoimipaikka, on harjoitettava asianomaisten muiden jäsenvaltioiden kanssa hallinnollista yhteistyötä, jota tällaisen organisaation tai liiton toiminnan valvonta edellyttää.

19 artikla

Kalastusmahdollisuuksien jakaminen

Tuottajaorganisaation, jonka jäsenet ovat eri jäsenvaltioiden kansalaisia, tai eri jäsenvaltioissa hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden liiton on suorittaessaan tehtäviään noudatettava kalastusmahdollisuuksien jakamista jäsenvaltioiden kesken sääteleviä säännöksiä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti.

20 artikla

Komission tekemät tarkastukset

1.   Varmistaakseen, että 14 artiklassa vahvistetut tuottajaorganisaatioiden ja 16 artiklassa vahvistetut toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksynnän edellytykset täyttyvät, komissio saa tehdä tarkastuksia ja tarvittaessa pyytää jäsenvaltioita peruuttamaan tuottajaorganisaation tai toimialakohtaisen organisaation hyväksynnän.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sähköisesti kaikki hyväksynnän myöntämistä tai peruuttamista koskevat päätökset. Komissio saattaa kyseiset tiedot julkisesti saataville.

21 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

1.   Komission on hyväksyttävä täytäntöönpanosäädöksiä

a)

määräajoista ja menettelyistä sekä hakulomakkeista, jotka on tarkoitettu tuottajaorganisaatioiden hyväksyntään 14 artiklan nojalla ja toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyntään 16 artiklan nojalla, tai tällaisen hyväksynnän peruuttamiseen 18 artiklan nojalla;

b)

ilmoituksen muodosta, määräajoista ja menettelyistä, joita jäsenvaltioiden on sovellettava ilmoittaessaan 20 artiklan 2 kohdan nojalla komissiolle hyväksynnän myöntämistä tai peruuttamista koskevan päätöksen.

Edellä a alakohdan nojalla hyväksyttäviä täytäntöönpanosäädöksiä mukautetaan tarvittaessa pienimuotoisen kalastuksen ja vesiviljelyn erityispiirteisiin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III   JAKSO

Sääntöjen laajentaminen

22 artikla

Tuottajaorganisaatioiden sääntöjen laajentaminen

1.   Jäsenvaltio voi tehdä tuottajaorganisaation sopimat säännöt sitoviksi sellaisten kyseiseen organisaatioon kuulumattomien tuottajien osalta, jotka pitävät kaupan yhtä tai useaa asianomaista tuotetta alueella, jolla organisaatio on edustava, edellyttäen että:

a)

tuottajaorganisaatio on perustettu vähintään vuodeksi ja se katsotaan tuotannon ja kaupan pitämisen, tarvittaessa myös pienimuotoisen kalastuksen, osalta edustavaksi jossakin jäsenvaltiossa, ja se tekee jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille hakemuksen;

b)

laajennettavat säännöt koskevat jotakin tuottajaorganisaatioille 8 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa, 8 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa sekä 8 artiklan 3 kohdan a–e alakohdassa vahvistettua toimenpidettä;

c)

V luvussa tarkoitettuja kilpailua koskevia sääntöjä noudatetaan.

2.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa kalastusalan tuottajaorganisaatiota pidetään edustavana, jos sen osuus asianomaisen tuotteen edellisenä vuonna kaupan pidetystä määrästä on vähintään 55 prosenttia alueella, jolla sääntöjen laajentamista ehdotetaan.

3.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa vesiviljelyalan tuottajaorganisaatiota pidetään edustavana, jos sen osuus asianomaisen tuotteen edellisenä vuonna kaupan pidetystä määrästä on vähintään 40 prosenttia alueella, jolla sääntöjen laajentamista ehdotetaan.

4.   Sääntöjä, jotka laajennetaan koskemaan muita kuin jäseniä, on sovellettava vähintään 60 päivää ja enintään 12 kuukautta.

23 artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden sääntöjen laajentaminen

1.   Jäsenvaltio voi tehdä jotkin toimialakohtaisen organisaation sopimat päätökset, sopimukset tai yhdenmukaistetut menettelytavat sitoviksi tietyllä alueella tai tietyillä alueilla muiden, kyseiseen organisaatioon kuulumattomien toimijoiden osalta edellyttäen, että

a)

toimialakohtainen organisaatio kattaa vähintään 65 prosenttia vähintään kahdesta seuraavasta toiminnosta kustakin: asianomaisen tuotteen tuotanto, jalostus tai kaupan pitäminen edellisen vuoden aikana jäsenvaltion kyseisellä alueella tai kyseisillä alueilla; ja organisaatio tekee toimivaltaisille kansallisille viranomaisille hakemuksen; ja

b)

säännöt, jotka on tarkoitus laajentaa koskemaan muita toimijoita, koskevat jotakin 13 artiklan a–g alakohdassa vahvistettua toimialakohtaisen organisaation toimenpidettä eivätkä aiheuta vahinkoa muille kyseisen jäsenvaltion tai unionin toimijoille.

2.   Sääntöjen laajentaminen voidaan tehdä sitovaksi enintään kolmen vuoden ajaksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 25 artiklan 4 kohdan soveltamista.

24 artikla

Taloudellinen vastuu

Kun säännöt laajennetaan koskemaan muita kuin jäseniä 22 ja 23 artiklan mukaisesti, asianomainen jäsenvaltio voi päättää, että organisaatioon kuulumattomat ovat velvollisia korvaamaan kokonaan tai osittain tuottajaorganisaatiolle tai toimialakohtaiselle organisaatiolle kustannukset, jotka jäsenet ovat sääntöjen laajentamisen organisaatioon kuulumattomiin soveltamisen seurauksena maksaneet.

25 artikla

Komission myöntämä lupa

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle säännöt, jotka ne aikovat tehdä 22 ja 23 artiklan nojalla kaikkia tuottajia tai toimijoita sitoviksi tietyllä alueella tai tietyillä alueilla.

2.   Komissio tekee päätöksen 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen laajentamisen hyväksymisestä edellyttäen, että

a)

22 ja 23 artiklan säännöksiä noudatetaan;

b)

V luvussa tarkoitettuja kilpailua koskevia sääntöjä noudatetaan;

c)

laajentaminen ei vaaranna vapaata kauppaa; eikä

d)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarannu.

3.   Komissio tekee päätöksen sääntöjen laajentamisen hyväksymisestä tai epäämisestä ja ilmoittaa siitä jäsenvaltioille kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta. Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä kuukauden kuluessa ilmoituksen vastanottamisesta, sen katsotaan hyväksyneen sääntöjen laajentamisen.

4.   Sääntöjen hyväksyttyä laajentamista voidaan soveltaa edelleen alustavan määräajan päätyttyä, myös hiljaisella sopimuksella, ilman että lupaa nimenomaisesti uusitaan, edellyttäen että asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle uudesta soveltamiselle asetetusta määräajasta vähintään kuukautta ennen edellä mainitun alustavan määräajan päättymistä ja komissio on joko hyväksynyt soveltamisen jatkamisen tai ei ole vastustanut sitä kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta.

26 artikla

Luvan peruuttaminen

Komissio voi suorittaa tarkastuksia ja peruuttaa sääntöjen laajentamista koskevan luvan, jos se toteaa, että jokin luvan edellytyksistä ei täyty. Komissio ilmoittaa tällaisesta peruuttamisesta jäsenvaltioille.

27 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio vahvistaa 25 artiklan 1 kohdassa säädetyn ilmoituksen muodon ja ilmoitusmenettelyn täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV   JAKSO

Tuotannon ja kaupan pitämisen suunnittelu

28 artikla

Tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeva suunnitelma

1.   Kunkin tuottajaorganisaation on toimitettava toimivaltaisten kansallisten viranomaistensa hyväksyttäväksi tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeva suunnitelma ainakin tärkeimmistä lajeista, joita se pitää kaupan. Kyseisten tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien suunnitelmien avulla pyritään saavuttamaan 3 ja 7 artiklassa tarkoitetut tavoitteet.

2.   Tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevan suunnitelman on sisällettävä

a)

pyydystettäviä tai viljeltäviä lajeja koskeva tuotanto-ohjelma;

b)

kaupan pitämistä koskeva strategia, jossa tarjonnan määrä, laatu ja tarjonnan muoto mukautetaan markkinoiden vaatimuksiin;

c)

tuottajaorganisaation toteuttamat toimenpiteet, joilla edistetään 7 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista;

d)

erityiset ennakoivat toimenpiteet niiden lajien tarjonnan sopeuttamiseksi, joiden kaupan pitäminen aiheuttaa tavallisesti ongelmia vuoden mittaan;

e)

seuraamukset, joita sovelletaan jäseniin, jotka rikkovat asianomaisen suunnitelman toteuttamiseksi tehtäviä päätöksiä.

3.   Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeva suunnitelma. Kun suunnitelma on hyväksytty, tuottajaorganisaation on viipymättä pantava se täytäntöön.

4.   Tuottajaorganisaatiot voivat tarkistaa tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevaa suunnitelmaa ja tällaisessa tapauksessa niiden on toimitettava se kansallisten toimivaltaisten viranomaisten hyväksyttäväksi.

5.   Tuottajaorganisaation on laadittava tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevaan suunnitelmaan perustuvasta toiminnastaan vuosikertomus ja toimitettava se kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksyttäväksi.

6.   Tuottajaorganisaatiot voivat saada tuotantoa ja kaupan pitämistä koskevien suunnitelmien laatimista ja täytäntöönpanoa varten tarkoitettua rahoitustukea myöhemmin annettavan, meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014-2020 koskevan unionin säädöksen mukaisesti.

7.   Jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia sen varmistamiseksi, että jokainen tuottajaorganisaatio täyttää tässä artiklassa säädetyt velvollisuudet. Jos edellytykset eivät täyty, hyväksyntä voidaan peruuttaa.

29 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

1.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä:

a)

28 artiklassa tarkoitetun tuotanto- ja kaupanpitämissuunnitelman muodosta ja rakenteesta;

b)

menettelyistä ja määräajoista, joita tuottajaorganisaatioiden on noudatettava 28 artiklassa tarkoitettua tuotanto- ja kaupanpitämissuunnitelmaa toimittaessaan ja jäsenvaltioiden suunnitelmaa hyväksyessään.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

V   JAKSO

Markkinoiden vakauttaminen

30 artikla

Varastointijärjestelmä

Kalastusalan tuottajaorganisaatiot voivat saada rahoitustukea liitteessä II lueteltujen kalastustuotteiden varastointia varten edellyttäen, että:

a)

edellytyksiä, jotka on säädetty myöhemmin annettavassa, meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014–2020 koskevassa unionin säädöksessä, noudatetaan;

b)

tuotteet ovat kalastusalan tuottajaorganisaatioiden markkinoille saattamia, mutta niille ei ole löytynyt ostajaa 31 artiklassa tarkoitettuun käynnistyshintaan;

c)

tuotteet ovat 33 artiklan mukaisesti vahvistettujen kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten mukaisia ja riittävän laadukkaita ihmisravinnoksi;

d)

tuotteet on stabiloitu tai jalostettu ja varastoitu säiliöihin tai häkkeihin jäädyttämällä ne joko aluksessa tai maalla sijaitsevissa tiloissa, suolaamalla, kuivaamalla, marinoimalla tai tarvittaessa keittämällä ja pastöroimalla, riippumatta siitä, onko näiden toimien lisäksi suoritettu fileoiminen, paloitteleminen tai tarvittaessa pään poistaminen;

e)

tuotteet tuodaan myöhemmin uudelleen varastosta markkinoille ihmisravinnoksi;

f)

tuotteet jäävät varastoon vähintään viideksi päiväksi.

31 artikla

Varastointimekanismin käynnistävät hinnat

1.   Ennen kunkin vuoden alkua jokainen kalastusalan tuottajaorganisaatio voi tehdä omissa nimissään ehdotuksen hinnaksi, joka käynnistää 30 artiklassa tarkoitetun varastointimekanismin liitteessä II luetelluille kalastustuotteille.

2.   Käynnistyshinta saa olla enintään 80 prosenttia painotetusta keskihinnasta, joka kyseessä olevalle tuotteelle on rekisteröity asianomaisen tuottajaorganisaation toiminta-alueella sitä vuotta edeltävien kolmen vuoden aikana, jolle käynnistyshinta vahvistetaan.

3.   Käynnistyshintaa vahvistettaessa on otettava huomioon

a)

tuotannon ja kysynnän kehitysnäkymät;

b)

markkinahintojen vakauttaminen;

c)

markkinoiden lähentyminen;

d)

tuottajien tulot;

e)

kuluttajien edut.

4.   Jäsenvaltioiden on alueellaan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden ehdotuksia koskevan tarkastelun jälkeen määrättävä käynnistyshinnat, joita tuottajaorganisaatioiden on sovellettava. Kyseiset hinnat on vahvistettava 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen perusteiden mukaisesti. Hinnat on julkaistava.

32 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio vahvistaa julkaisumuodon, jota jäsenvaltioiden on käytettävä, kun ne 31 artiklan 4 kohdan mukaisesti julkaisevat käynnistyshinnat, täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset on hyväksyttävä 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III   LUKU

KAUPAN PITÄMISTÄ KOSKEVAT YHTEISET VAATIMUKSET

33 artikla

Kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten vahvistaminen

1.   Ihmisravinnoksi tarkoitettuja ja liitteessä I lueteltuja kalastustuotteita varten voidaan niiden alkuperästä (unionin tuotteita tai tuontituotteita) riippumatta vahvistaa yhteiset kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 47 artiklan soveltamista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset voivat koskea tuotteiden laatua, kokoa, painoa, pakkausta, esillepanoa tai merkintöjä sekä erityisesti

a)

kaupallisia vähimmäiskokoja ottaen huomioon paras tieteellinen tieto. Kyseisten kaupallisten vähimmäiskokojen on tarvittaessa vastattava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja säilyttämisen viitekokoja;

b)

suojeluvaatimusten ja kansainvälisten sitoumusten mukaisia säilyketuotteiden eritelmiä.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovelletaan rajoittamatta seuraavien säädösten soveltamista:

a)

asetus (EY) N:o 178/2002;

b)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004 (14);

c)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004 (15);

d)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004 (16);

e)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 (17);

f)

neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008 (18); ja

g)

asetus (EY) N:o 1224/2009.

34 artikla

Kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten noudattaminen

1.   Ihmisravinnoksi tarkoitettuja tuotteita, joille on vahvistettu kaupan pitämistä koskevat yhteiset vaatimukset, voidaan asettaa saataville unionin markkinoilla vain näiden vaatimusten mukaisesti.

2.   Kaikki aluksista puretut kalastustuotteet, myös ne, jotka eivät täytä kaupan pitämiselle asetettuja yhteisiä vaatimuksia, voidaan käyttää muuhun tarkoitukseen kuin suoraan ihmisravinnoksi, esimerkiksi kalajauhoksi, kalaöljyksi, lemmikkieläinten ruoaksi, elintarvikelisäaineiksi, lääkkeiksi tai kosmeettisiksi valmisteiksi.

IV   LUKU

KULUTTAJILLE TIEDOTTAMINEN

35 artikla

Pakolliset tiedot

1.   Rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamista, unionissa kaupan pidettäviä, tämän asetuksen liitteessä I olevassa a, b, c ja e kohdassa tarkoitettuja kalastus- ja vesiviljelytuotteita saa niiden alkuperästä tai kaupan pitämisen tavasta riippumatta tarjota myytäväksi loppukuluttajalle tai suurtaloudelle ainoastaan, jos asianmukaisella merkinnällä tai etiketillä ilmoitetaan

a)

lajin kauppanimi ja tieteellinen nimi;

b)

tuotantomenetelmä, erityisesti seuraavin sanoin: "… pyydetty …" tai "… pyydetty makeasta vedestä …" tai "… viljelty …";

c)

alue, jolla tuote on pyydetty tai viljelty, ja kalastuksessa käytetty tämän asetuksen liitteessä III olevan ensimmäisen sarakkeen mukainen pyydystyyppi;

d)

onko tuote sulatettu;

e)

vähimmäissäilyvyysaika.

Edellä d alakohdassa tarkoitettua vaatimusta ei sovelleta

a)

lopputuotteessa esiintyviin ainesosiin;

b)

elintarvikkeisiin, joiden kohdalla jäädyttäminen on teknisesti tarpeellinen vaihe tuotantoprosessissa;

c)

asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevassa VIII jaksossa tarkoitettuihin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, jotka on aikaisemmin jäädytetty tuotteiden terveyttä koskevan turvallisuuden varmistamiseksi;

d)

kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, jotka on sulatettu ennen savustamista, suolaamista, kypsentämistä, marinointia, kuivaamista tai mitä hyvänsä mainittujen käsittelyjen yhdistelmää.

2.   Pakkaamattomien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden osalta 1 kohdassa luetellut pakolliset tiedot voidaan vähittäismyynnissä ilmoittaa kaupalliseen tiedottamiseen käytettävien välineiden, kuten mainostaulujen tai julisteiden, avulla.

3.   Jos samoista lajeista koostuvaa mutta eri tuotantomenetelmillä tuotettua sekoitetuotetta tarjotaan myytäväksi loppukuluttajalle tai suurtaloudelle, kunkin erän tuotantomenetelmä on ilmoitettava. Jos samoista lajeista koostuvaa mutta eri pyyntialueilta tai kalanviljelyä harjoittavista eri maista peräisin olevaa sekoitetuotetta tarjotaan myytäväksi loppukuluttajalle tai suurtaloudelle, on vähintään ilmoitettava määrältään suurimman erän alue ja mainittava, että myös tuotteet ovat peräisin eri pyynti- tai kalanviljelyalueilta.

4.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa 1 kohdassa tarkoitetuista vaatimuksista suoraan kalastusaluksilta kuluttajille myytävät pienet tuotemäärät edellyttäen, että näiden määrien arvo ei ylitä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 58 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua arvoa.

5.   Ennen 13 päivää joulukuuta 2014 merkittyjä tai etiketillä varustettuja kalastus- ja vesiviljelytuotteita ja niiden pakkauksia, jotka eivät ole tämän artiklan mukaisia, voidaan pitää kaupan siihen asti, kunnes varastot on käytetty loppuun.

36 artikla

Ympäristömerkintää koskeva selvitys

Komission on jäsenvaltioita ja sidosryhmiä kuultuaan toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä toteutettavuusselvitys kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ympäristömerkkijärjestelmää koskevista vaihtoehdoista, mitä tulee erityisesti tällaisen järjestelmän luomiseen unionin laajuisena järjestelmänä ja jäsenvaltioissa käytettävää unionin ympäristömerkkiä koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamiseen.

37 artikla

Kauppanimi

1.   Edellä olevan 35 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on laadittava ja julkaistava luettelo alueellaan sallituista tuotteiden kauppanimistä ja niiden tieteellisistä nimistä. Luettelossa on ilmoitettava

a)

tarvittaessa kunkin lajin tieteellinen nimi FishBase-tietojärjestelmän tai YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n AFSIS-tietokannan mukaisesti;

b)

kauppanimi:

i)

lajin nimi kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä;

ii)

mahdolliset paikallisesti tai alueellisesti hyväksytyt tai sallitut muut nimet.

2.   Kaikkia kalalajeja voidaan nimittää "kalaksi", jos kyseinen kala muodostaa toisen elintarvikkeen ainesosan, edellyttäen, että kyseisen elintarvikkeen nimessä ja esillepanossa ei viitata tiettyyn lajiin.

3.   Jäsenvaltion hyväksymän kauppanimien luettelon mahdollisista muutoksista on ilmoitettava komissiolle, joka tiedottaa asiasta muille jäsenvaltioille.

38 artikla

Pyynti- tai tuotantoaluetta koskeva merkintä

1.   Edellä olevan 35 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa pyynti- tai tuotantoaluetta koskevassa merkinnässä on oltava seuraavat tiedot:

a)

merestä pyydetyillä kalastustuotteilla FAO-kalastusalueiden luettelon mukaisen suuralueen tai alueen nimi kirjallisena sekä kyseisen alueen nimi kuluttajille ymmärrettävässä muodossa ilmaistuna tai alueen osoittava kartta tai kuvake, tai tästä vaatimuksesta poiketen muilta kuin Koillis-Atlantin (FAO-kalastusalue 27) ja Välimeren ja Mustanmeren (FAO-kalastusalue 37) vesiltä pyydettyjen kalastustuotteiden osalta FAO-kalastusalueen nimeä koskeva maininta;

b)

makeasta vedestä pyydetyillä kalastustuotteilla viittaus siihen alkuperäisen vesialueen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, josta tuote on peräisin;

c)

vesiviljelytuotteilla viittaus jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan, jossa tuotteen lopullisesta painosta on kertynyt yli puolet tai jossa tuote on ollut yli puolet kasvatusajasta tai simpukoiden osalta jossa se on läpikäynyt vähintään kuusi kuukautta kestäneen viimeisen kasvatus- tai viljelyvaiheen.

2.   Toimijat voivat ilmoittaa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tarkemman pyynti- tai tuotantoalueen.

39 artikla

Vapaaehtoiset lisätiedot

1.   Edellä olevan 35 artiklan mukaisesti edellytettyjen pakollisten tietojen lisäksi voidaan ilmoittaa vapaaehtoisuuden pohjalta seuraavia tietoja edellyttäen, että ne ovat selviä ja yksiselitteisiä:

a)

tietoja kalastustuotteiden pyyntipäivästä tai vesiviljelytuotteiden nostopäivästä;

b)

tietoja kalastustuotteiden purkamispäivästä tai satamasta, jossa tuotteet on purettu;

c)

yksityiskohtaisempia tietoja liitteen III toisen sarakkeen mukaisista pyydystyypeistä;

d)

merestä pyydetyillä kalastustuotteilla tuotteet pyytäneen aluksen lippuvaltio;

e)

ympäristöön liittyviä tietoja;

f)

eettisiä ja/tai sosiaalisia tietoja;

g)

tietoja tuotantotekniikoista ja -käytännöistä;

h)

tietoja tuotteen ravintoainekoostumuksesta.

2.   QR-koodia (Quick Response) voidaan käyttää kaikkien tai joidenkin 35 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tietojen esittämiseen.

3.   Vapaaehtoisia tietoja ei saa esittää siten, että pakollisia tietoja varten merkinnöissä tai etiketissä käytettävissä oleva tila pienenee.

4.   Vapaaehtoisia tietoja, joita ei voida tarkastaa, ei saa ilmoittaa.

V   LUKU

KILPAILUSÄÄNNÖT

40 artikla

Kilpailusääntöjen soveltaminen

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101–106 artiklaa ja niiden täytäntöönpanosäännöksiä sovelletaan sellaisiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa ja 102 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka liittyvät kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoon tai kaupan pitämiseen.

41 artikla

Poikkeukset kilpailusääntöjen soveltamisesta

1.   Sen estämättä, mitä tämän asetuksen 40 artiklassa säädetään, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin tuottajaorganisaatioiden sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotantoa tai myyntiä tai kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteisten varastointi-, käsittely- tai jalostustilojen käyttöä ja jotka:

a)

ovat tarpeen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)

eivät merkitse velvoitetta veloittaa samoja hintoja;

c)

eivät johda markkinoiden lokeroitumiseen unionissa;

d)

eivät sulje pois kilpailua; ja

e)

eivät poista kilpailua merkittävältä osalta asianomaisia tuotteita.

2.   Sen estämättä, mitä tämän asetuksen 40 artiklassa säädetään, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka:

a)

ovat tarpeen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)

eivät merkitse velvoitetta soveltaa kiinteää hintaa;

c)

eivät johda markkinoiden lokeroitumiseen unionissa;

d)

eivät merkitse erilaisten edellytysten soveltamista muiden kauppakumppaneiden samankaltaisiin liiketoimiin ja sitä kautta niiden asettamista epäedulliseen kilpailuasemaan;

e)

eivät poista kilpailua merkittävältä osalta asianomaisia tuotteita;

f)

eivätkä rajoita kilpailua tavoilla, jotka eivät ole olennaisia yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi.

VI   LUKU

MARKKINATIETOUS

42 artikla

Markkinatietous

1.   Komissio

a)

kerää, analysoi ja jakaa taloudellista tietoa ja ymmärtämystä unionin kalastus- ja vesiviljelytuotemarkkinoista koko toimitusketjun osalta ottaen huomioon kansainvälisen kontekstin;

b)

tarjoaa käytännön tukea tuottajaorganisaatioille ja toimialakohtaisille organisaatioille, jotta markkinatoimijoiden ja jalostajien välistä tiedonkulkua voidaan koordinoida paremmin;

c)

seuraa säännöllisesti kalastus- ja vesiviljelytuotteiden hintoja koko toimitusketjussa unionin markkinoilla ja laatii analyysejä markkinoiden kehityssuunnista;

d)

suorittaa tapauskohtaisia markkinatutkimuksia ja asettaa käyttöön menetelmät hinnanmuodostusselvityksiä varten.

2.   Edellä olevan 1 kohdan toimeenpanemiseksi komissio käyttää seuraavia toimenpiteitä:

a)

unionin lainsäädännön nojalla kerätyn, käytettävissä olevan kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskevan tiedon saannin helpottaminen;

b)

hintakartoitusten, markkina-analyysien ja -tutkimusten kaltaisten markkinatietojen saattaminen kaikkien sidosryhmien ja yleisön saataville helpolla ja ymmärrettävällä tavalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (19) soveltamista.

3.   Jäsenvaltioiden on edistettävä 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamista.

VII   LUKU

MENETTELYSÄÄNNÖKSET

43 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

VIII   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

44 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1184/2006 muuttaminen

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1184/2006 1 artikla seuraavasti:

"1 artikla

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101–106 artiklan sekä 108 artiklan 1 ja 3 kohdan soveltamista perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuotantoon tai kauppaan, lukuun ottamatta neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 (20) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) N:o 1379/2013 (21) tarkoitettuja tuotteita.

45 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1224/2009 seuraavasti:

1)

Lisätään 57 artiklan 1 kohtaan virkkeet seuraavasti:

"Jäsenvaltioiden on tehtävä tarkastuksia vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi. Tarkastukset voidaan tehdä kaupan pitämisen kaikissa vaiheissa ja kuljetuksen aikana."

2)

Muutetaan 58 artiklan 5 kohta seuraavasti:

a)

korvataan g alakohta seuraavasti:

"g)

kuluttajille annettavat tiedot, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013 (22) 35 artiklassa;

b)

kumotaan h alakohta.

46 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 104/2000. Mainitun asetuksen 4 artiklaa sovelletaan kuitenkin 12 päivään joulukuuta 2014.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä IV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

47 artikla

Säännöt kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten vahvistamisesta

On edelleen sovellettava sääntöjä kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten vahvistamisesta, erityisesti neuvoston asetusta (ETY) N:o 2136/89 (23), neuvoston asetusta (ETY) N:o 1536/92 (24), neuvoston asetusta (EY) N:o 2406/96 (25) sekä muita kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten soveltamiseksi vahvistettuja sääntöjä, kuten komission asetusta (ETY) N:o 3703/85 (26).

48 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle tulokset tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään 31 joulukuuta 2022.

49 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014, lukuun ottamatta IV lukua ja 45 artiklaa, joita sovelletaan 13 päivästä joulukuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä joulukuuta 2013.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

V. LEŠKEVIČIUS


(1)  EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183.

(2)  EUVL C 225, 27.7.2012, s. 20.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. syyskuuta 2012 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 17. lokakuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 9. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 104/2000, annettu 17 päivänä joulukuuta 1999, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22).

(5)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1184/2006, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2006, tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan (EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(7)  Neuvoston asetus (EU) N:o 1220/2012, annettu 3 päivänä joulukuuta 2012, kauppaan liittyvistä toimenpiteistä tiettyjen kalastustuotteiden tarjonnan varmistamiseksi unionin jalostajille vuosina 2013–2015 sekä asetusten (EY) N:o 104/2000 ja (EU) N:o 1344/2011 muuttamisesta (EUVL L 349, 19.12.2012, s. 4).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1026/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, tietyistä kalakantojen säilyttämiseksi toteutettavista kestämättömän kalastuksen salliviin maihin liittyvistä toimenpiteistä (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 34).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen (EY) N:o 2004/585 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 22).

(10)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1333/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, elintarvikelisäaineista (EUVL L 354, 31.12.2008, s. 16).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä (EUVL L 226, 25.6.2004, s. 83).

(17)  Euroopan Parlamentin ja Neuvoston Asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).

(18)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2874/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(20)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007, annettu 22 päivänä lokakuuta 2007, maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1)"

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1)."

(23)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2136/89, annettu 21 päivänä kesäkuuta 1989, sardiinisäilykkeiden kaupan pitämistä koskevista yhteisistä vaatimuksista sekä sardiinisäilykkeiden ja säilöttyjen sardiinityyppisten tuotteiden kauppanimityksistä (EYVL L 212, 22.7.1989, s. 79).

(24)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 1536/92, annettu 9 päivänä kesäkuuta 1992, tonnikala- ja sardasäilykkeiden kaupan pitämistä koskevista yhteisistä vaatimuksista (EYVL L 163, 17.6.1992, s. 1).

(25)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2406/96 annettu 26 päivänä marraskuuta 1996, tiettyjen kalastustuotteiden kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten vahvistamisesta (EYVL L 334, 23.12.1996, s. 1).

(26)  Komission asetus (ETY) N:o 3703/85, annettu 23 päivänä joulukuuta 1985, yksityiskohtaisista säännöistä tiettyjen tuoreiden tai jäähdytettyjen kalojen kaupan pitämistä koskevien yhteisten vaatimusten soveltamisesta (EYVL L 351, 28.12.1985, s. 63).


LIITE I

YHTEISEN MARKKINAJÄRJESTELYN PIIRISSÄ OLEVAT KALASTUS- JA VESIVILJELYTUOTTEET

CN-koodi

Tavaran kuvaus

a)

0301

Elävät kalat

0302

Tuore tai jäähdytetty kala, ei kuitenkaan kalafileet eikä muu nimikkeen 0304 kalanliha

0303

Jäädytetty kala, ei kuitenkaan kalafileet eikä muu nimikkeen 0304 kalanliha

0303

Kalafileet ja muu kalanliha (myös murskeena tai jauhettuna), tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt

b)

0305

Kuivattu, suolattu tai suolavedessä oleva kala; savustettu kala, myös ennen savustamista tai sen aikana kuumakäsitelty; ihmisravinnoksi soveltuvat kalasta valmistetut jauhot, jauheet ja pelletit

c)

0306

Äyriäiset, kuorineen tai ilman kuorta, elävät, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt, kuivatut, suolatut tai suolavedessä olevat; äyriäiset kuorineen, höyryssä tai vedessä keitetyt, myös jäähdytetyt, jäädytetyt, kuivatut, suolatut tai suolavedessä; ihmisravinnoksi soveltuvat äyriäisistä valmistetut jauhot, jauheet ja pelletit

0307

Nilviäiset, kuorineen tai ilman kuorta, elävät, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt, kuivatut, suolatut tai suolavedessä; vedessä elävät muut selkärangattomat (muut kuin äyriäiset ja nilviäiset), elävät, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt, kuivatut, suolatut tai suolavedessä; ihmisravinnoksi soveltuvat vedessä elävistä selkärangattomista (muista kuin äyriäisistä) valmistetut jauhot, jauheet ja pelletit

d)

 

Muualle kuulumattomat eläintuotteet; ihmisravinnoksi soveltumattomat kuolleet 1 tai 3 ryhmän eläimet:

Muut

Kalasta, äyriäisistä, nilviäisistä tai muista vedessä elävistä selkärangattomista saadut tuotteet; kuolleet 3 ryhmän eläimet:

0511 91 10

Kalanjätteet

0511 91 90

Muut

e)

1212 20 00

Merilevät ja muut levät

f)

 

Kala- ja merinisäkäsrasvat ja -öljyt sekä niiden jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat:

1504 10

kalanmaksaöljyt ja niiden jakeet

1504 20

kalarasvat ja -öljyt (muut kuin kalanmaksaöljyt) sekä niiden jakeet

g)

1603 00

Lihasta, kalasta, äyriäisistä, nilviäisistä tai muista vedessä elävistä selkärangattomista saadut uutteet ja mehut

h)

1604

Kalavalmisteet tai -säilykkeet; kaviaari ja kalanmädistä valmistetut kaviaarinkorvikkeet

i)

1605

Äyriäiset, nilviäiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat, valmistetut tai säilötyt

j)

 

Makaronivalmisteet, kuten spagetti, makaroni, nuudelit, lasagne, gnocchi, ravioli ja cannelloni, myös kypsennetyt tai (lihalla tai muulla aineella) täytetyt tai muulla tavalla valmistetut; couscous, myös valmistettu:

1902 20

täytetyt makaronivalmisteet, myös kypsennetyt tai muulla tavalla valmistetut:

1902 20 10

joissa on enemmän kuin 20 painoprosenttia kalaa, äyriäisiä, nilviäisiä tai muita vedessä eläviä selkärangattomia

k)

 

Lihasta, muista eläimenosista, kalasta, äyriäisistä, nilviäisistä tai muista vedessä elävistä selkärangattomista valmistetut ihmisravinnoksi soveltumattomat jauhot, jauheet ja pelletit; eläinrasvan sulatusjätteet:

2301 20 00

kalasta, äyriäisistä, nilviäisistä tai muista vedessä elävistä selkärangattomista valmistetut jauhot, jauheet ja rakeet

l)

 

Valmisteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan

2309 90

Muut:

Ex23099010

Kalaliimavesi


LIITE II

VARASTOITAVAT KALA JA VESIVILJELYTUOTTEET

CN-koodi

Tavaran kuvaus

0302 22 00

Punakampela (Pleonectes platessa)

ex 0302 29 90

Hietakampela (Limanda limanda)

0302 29 10

Lasikampelat (Lepidorhombus spp.)

ex 0302 29 90

Kampela (Platichthys flesus)

0302 31 10

ja

0302 31 90

Valkotonnikala (Thunnus alalunga)

ex 0302 40

Silli ja silakka (Clupea harengus)

0302 50 10

Turska (Gadus morhua)

0302 61 10

Sardiinit (Sardina pilchardus)

ex 0302 61 80

Kilohaili (Sprattus sprattus)

0302 62 00

Kolja (Melanogrammus aeglefinus)

0302 63 00

Seiti (Pollachius virens)

ex 0302 64

Makrilli (Scomber scombrus) ja japaninmakrilli (Scomber japonicus)

0302 65 20

ja

0302 65 50

Piikkihai (Squalus acanthias) ja punahait (Scyliorhinus spp.)

0302 69 31

ja

0302 69 33

Punasimput (Sebastes spp.)

0302 69 41

Valkoturska (Merlangius merlangus)

0302 69 45

Molvat (Molva spp.)

0302 69 55

Sardellit (Engraulis spp.)

ex 0302 69 68

Kummeliturska (Merluccius merluccius)

0302 69 81

Merikrotit (Lophius spp.)

ex 0302 69 99

Dolfiini (Coryphaena hippurus)

ex 0307 41 10

Seepia (Sepia officinalis ja Rossia macrosoma)

ex 0306 23 10

ex 0306 23 31

ex 0306 23 39

Hietakatkarapu (Crangon crangon) ja pohjankatkarapu (Pandalus borealis)

0302 23 00

Merianturat (Solea spp.)

0306 24 30

Isotaskurapu (Cancer pagurus)

0306 29 30

Keisarihummeri (Nephrops norvegicus)

0303 31 10

Grönlanninpallas (Reinhardtius hipoglossoides)

0303 78 11

0303 78 12

0303 78 13

0303 78 19

ja

0303 29 55

0304 29 56

0304 29 58

Kummeliturska (Merluccius)

0303 79 71

Hammasahven (Dentex dentex) ja pagellit (Pagellus spp.)

0303 61 00

0304 21 00

0304 91 00

Miekkakala (Xiphias Gladius)

0306 13 40

0306 13 50

ex 0306 13 80

Valkokatkaravut (Penaeidae)

0307 49 18

0307 49 01

Seepia (Sepia officinalis ja Rossia macrosoma) ja pikkuseepia (Sepiola rondeletti)

0307 49 31

0307 49 33

0307 49 35

ja

0307 49 38

Kalmarit (Loligo spp.)

0307 49 51

Kalmarit (Ommastrephes sagittatus)

0307 59 10

Meritursaat (Octopus spp.)

0307 99 11

Kalmarit (Illex spp.)

0303 41 10

Valkotonnikala (Thunnus alalunga)

0302 32 10

0303 42 12

0303 42 18

0303 42 42

0303 42 48

Keltaevätonnikala (Thunnus albacares)

0302 33 10

0303 43 10

Boniitti (Katsuwonus pelamis)

0303 45 10

Tonnikala (Thunnus thynnus)

0302 39 10

0302 69 21

0303 49 30

0303 79 20

Muut Thunnus- ja Euthynnus-sukujen lajit

ex 0302 29 90

Pikkupääkampela (Microstomus kitt)

0302 35 10

ja

0302 35 90

Tonnikala (Thunnus thynnus)

ex 0302 69 51

Lyyraturska (Pollachius pollachius)

0302 69 75

Merilahnat (Brama spp.)

ex 0302 69 82

Mustakitaturska (Micromesistius poutassou)

ex 0302 69 99

Partaturska (Trisopterus luscus) ja pikkuturska (Trisopterus minutus)

ex 0302 69 99

Boga (Boops boops)

ex 0302 69 99

Pikkupikarelli (Spicara smaris)

ex 0302 69 99

Meriankerias (Conger conger)

ex 0302 69 99

Kurnusimput (Trigla spp.)

ex 0302 69 91

ex 0302 69 99

Piikkimakrillit (Trachurus spp.)

ex 0302 69 99

Keltit (Mugil spp.)

ex 0302 69 99

ja

ex 0304 19 99

Rauskut (Raja spp.)

ex 0302 69 99

Hopeahuotrakala (Lepidopus caudatus) ja mustahuotrakala (Aphanopus carbo)

ex 0307 21 00

Isokampasimpukka (Pecten maximus)

ex 0307 91 00

Metsästystorvikotilo (Buccinum undatum)

ex 0302 69 99

Ketjujuovamullo (Mullus surmuletus) ja rusotäplämullo (Mullus barbatus)

ex 0302 69 99

Tummasargi (Spondyliosoma cantharus)


LIITE III

TIEDOT PYYDYSTYYPISTÄ

Pakolliset tiedot pyydysryhmästä

Pyydyksiä ja koodeja koskevat yksityiskohtaiset tiedot komission asetuksen (EY) N:o 26/2004 (1) ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 (2)

Nuotat

Rannalta vedettävät nuotat

SB

Ankkuroidut kierrenuotat

SDN

Kierrenuotat

SSC

Troolinuotat

SPR

Troolit

Puomitroolit

TBB

Pohjatroolit

OTB

Paritroolit

PTB

Pelagiset troolit

OTM

Pelagiset paritroolit

PTM

Kaksoistroolit

OTT

Verkot

Ankkuroidut verkot

GNS

Ajoverkot

GND

Pesäverkot

GNC

Riimuverkot

GTR

Yhdistetyt riimuverkot ja verkot

GTN

Saartopyydykset ja nostoverkot

Kurenuotat

PS

Lamparaverkot

LA

Aluksella koettavat nostoverkot

LNB

Rannalta koettavat seisovat nostoverkot

LNS

Koukut ja siimat

Käsisiimat ja vapapyydykset (käsikäyttöiset)

LHP

Käsisiimat ja vapapyydykset (koneelliset)

LHM

Ankkuroidut pitkäsiimat

LLS

Pitkäsiimat (ajelehtiminen)

LLD

Vedettävät uistinsiimat

LTL

Laahusreet

Veneellä vedettävät laahusreet

DRB

Aluksella käytettävät käsin vedettävät harat

DRH

Koneelliset laahusreet imuhara mukaan lukien

HMD

Merrat ja sulkupyydykset

Merrat

FPO


(1)  Komission asetus (EY) N:o 26/2004, annettu 30 päivänä joulukuuta 2003, yhteisön kalastuslaivastorekisteristä (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 25).

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011, annettu 8 päivänä huhtikuuta 2011, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 112, 30.4.2011, s. 1) mukaisesti


LIITE IV

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 104/2000

Tämä asetus

1 artikla

1–5 artikla

2 ja 3 artikla

33 ja 34 artikla

4 artikla

35–39 artikla

5 artiklan 1 kohta

6, 7 ja 8 artikla

5 artiklan 2, 3 ja 4 kohta ja 6 artikla

14 ja 18–21 artikla

7 artikla

22 ja 24–27 artikla

8 artikla

9-12 artikla

28 ja 29 artikla

13 artikla

11, 12, 13, 16, 18, 20 ja 21 artikla

14 artikla

41 artiklan 2 kohta

15 artikla

23 artikla

16 artikla

24–27 artikla

17–27 artikla

30, 31 ja 32 artikla

33 artikla

34 artikla

20 artiklan 2 kohta, 21 ja 32 artikla

35 artikla

36 artikla

37 artikla

43 artikla

38 ja 39 artikla

43 artikla

40 artikla

41 artikla

48 artikla

42 artikla

44, 45 ja 46 artikla

43 artikla

49 artikla

40 artikla

41 artiklan 1 kohta

42 artikla


28.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/22


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1380/2013,

annettu 11 päivänä joulukuuta 2013,

yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun ehdotus lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3)

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 2371/2002 (4) perustettiin yhteisön järjestelmä yhteisen kalastuspolitiikan mukaista elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä varten.

(2)

Yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvat meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen sekä niitä hyödyntävän kalastuksen hoito. Lisäksi yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvat politiikan tavoitteita tukevien markkina- ja rahoitustoimenpiteiden osalta makean veden elolliset luonnonvarat ja vesiviljelytoimet sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen, jos kyseistä toimintaa harjoitetaan jäsenvaltioiden alueella tai unionin vesillä, mukaan luettuina kolmansien maiden lipun alla purjehtivien ja niissä rekisteröityjen kalastusalusten toiminta, taikka jos sitä harjoittavat unionin kalastusalukset tai jäsenvaltioiden kansalaiset, lippuvaltion ensisijaista vastuuta rajoittamatta ja ottaen huomioon 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (5) (UNCLOS) 117 artiklan määräykset.

(3)

Virkistyskalastuksella voi olla huomattava vaikutus kalavaroihin, ja jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että sitä harjoitetaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden kanssa yhteensopivalla tavalla.

(4)

Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi varmistettava, että kalastus- ja vesiviljelytoimilla edistetään ympäristön ja talouden kestävyyttä sekä sosiaalista kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Yhteiseen kalastuspolitiikkaan olisi kuuluttava sääntöjä, joilla pyritään varmistamaan unionissa kaupan pidettyjen tuotteiden jäljitettävyys, turvallisuus ja laatu. Yhteisen kalastuspolitiikan olisi lisäksi edistettävä tuottavuutta, kohtuullisen elintason saavuttamista kalastusalalla, elintarviketurvaa ja markkinoiden vakautta, ja sen olisi turvattava elintarvikkeiden saatavuus ja se, että tarjonta kohtaa kuluttajat kohtuullisin hinnoin. Yhteisen kalastuspolitiikan olisi annettava panoksensa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaan Eurooppa 2020 -strategiaan ja autettava saavuttamaan siinä asetetut tavoitteet.

(5)

Unioni on UNCLOSin (6) sopimuspuoli, ja se on neuvoston päätöksen 98/414/EY (7) nojalla 4 päivänä joulukuuta 1995 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (8) määräysten täytäntöönpanosta, jäljempänä 'YK:n kalakantasopimus', osapuoli, ja se on neuvoston päätöksen 96/428/EY (9) nojalla aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden edistämisestä 24 päivänä marraskuuta 1993 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön sopimuksen (10) sopimuspuoli.

(6)

Kyseisissä kansainvälisissä asiakirjoissa määrätään ennen kaikkea luonnonvarojen säilyttämistä koskevista velvoitteista, muun muassa velvoitteista toteuttaa säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä meren luonnonvarojen palauttamiseksi kestävän enimmäistuoton mahdollistaville tasoille sekä kansalliseen lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla että aavalla merellä ja tehdä tätä varten yhteistyötä muiden valtioiden kanssa, velvoitteista soveltaa kalakantojen säilyttämiseen, hoitoon ja hyödyntämiseen laajasti ennalta varautuvaa lähestymistapaa, velvoitteista varmistaa säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden keskinäinen yhteensopivuus meren luonnonvarojen esiintyessä lainkäyttövallan suhteen asemaltaan erilaisilla merialueilla sekä velvoitteista ottaa asianmukaisesti huomioon merien oikeutettu käyttö muihin tarkoituksiin. Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi sen vuoksi myötävaikutettava siihen, että unioni täyttää mainittuihin kansainvälisiin välineisiin perustuvat kansainväliset velvoitteensa. Kun jäsenvaltiot toteuttavat säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa saamansa toimivallan mukaisesti, niiden olisi myös toimittava kaikilta osin mainittuihin kansainvälisiin asiakirjoihin perustuvien kansainvälisten säilyttämis- ja yhteistyövelvoitteiden mukaisesti.

(7)

Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa unioni ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat toteuttamaan toimia monien kalakantojen jatkuvan hupenemisen torjumiseksi. Sen vuoksi unionin olisi parannettava yhteistä kalastuspolitiikkaansa varmistaakseen, että pyydettävät kannat elvytetään meren elollisia luonnonvaroja hyödynnettäessä kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi kohtuullisen ajan kuluessa ja pidetään niillä tasoilla. Nämä hyödyntämistasot olisi saavutettava vuoteen 2015 mennessä. Kyseisten hyödyntämistasojen saavuttamisen myöhempänä ajankohtana olisi oltava sallittua vain, jos niiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä vaarantaisi vakavasti kyseisten kalastuslaivastojen sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden. Vuoden 2015 jälkeen kyseiset tasot olisi saavutettava mahdollisimman pian ja joka tapauksessa vuoteen 2020 mennessä. Jos kyseisten tasojen määrittämiseksi ei ole riittävästi tieteellistä tietoa, voidaan harkita arvioituja parametrejä.

(8)

Sekakalastuksen kestävään enimmäistuottoon liittyvissä hoitopäätöksissä olisi otettava huomioon se, että sekakalastuksessa on vaikeaa kalastaa kaikkia kantoja samanaikaisesti kestävää enimmäistuottoa noudattaen, erityisesti jos tieteelliset lausunnot osoittavat, että käytettyjen pyydysten valikoivuutta lisäämällä on erittäin vaikea välttää "pullonkaulalajeja". Tällaisissa olosuhteissa asianmukaisia tieteellisiä elimiä olisi pyydettävä toimittamaan lausuntoja soveltuvista kalastuskuolevuuden tasoista.

(9)

Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi varmistettava johdonmukaisuus kalastusta koskevien tavoitteiden kanssa, jotka on vahvistettu luonnon monimuotoisuutta koskevasta strategisesta suunnitelmasta 2011–2020 tehdyssä biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten kokouksen päätöksessä, ja Eurooppa-neuvoston 25 ja 26 päivänä maaliskuuta 2010 hyväksymien biodiversiteettitavoitteiden kanssa.

(10)

Meren elollisten luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen olisi perustuttava ennalta varautuvaan lähestymistapaan, joka perustuu perussopimuksen 191 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun ennalta varautumisen periaatteeseen, ja käytettävissä oleva tutkimustieto olisi otettava huomioon.

(11)

Yhteisen kalastuspolitiikan olisi edistettävä meriympäristön suojelua, kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien lajien kestävää hoitoa ja erityisesti ympäristön hyvän tilan saavuttamista viimeistään vuoteen 2020 mennessä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (11) 1 artiklan 1 kohdassa säädetään.

(12)

Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi myös tuettava ravintoarvoltaan korkeiden elintarvikkeiden toimittamista unionin markkinoille ja unionin markkinoiden riippuvuuden vähentämistä elintarvikkeiden tuonnista. Sillä olisi myös edistettävä suorien ja välillisten työpaikkojen luomista ja rannikkoalueiden talouskehitystä.

(13)

Kalastuksenhoidossa on tarpeen ottaa käyttöön ekosysteemilähtöinen toimintatapa, kalastustoiminnan ympäristövaikutuksia olisi rajoitettava ja tahattomia saaliita olisi mahdollisimman paljon vältettävä ja vähennettävä.

(14)

On tärkeää, että yhteisen kalastuspolitiikan hallinnointi perustuu hyvän hallinnon periaatteisiin. Kyseisiin periaatteisiin kuuluvat parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin perustuva päätöksenteko, sidosryhmien laaja osallistuminen sekä pitkän aikavälin näkökulma. Yhteisen kalastuspolitiikan hallinnoinnin onnistumisen kannalta on tärkeää, että unionin tason sekä alueellisen, kansallisen ja paikallisen tason vastuut on määritelty selkeästi ja että toteutettavat toimenpiteet ovat keskenään yhteensopivia ja yhdenmukaisia unionin muiden politiikkojen kanssa.

(15)

Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi edistettävä kalastusalan toimijoiden turvallisuutta ja työoloja.

(16)

Yhteisessä kalastuspolitiikassa olisi tarvittaessa otettava kaikilta osin huomioon eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen liittyvät näkökohdat.

(17)

Koska kaikki Euroopan meriä ja valtameriä koskevat asiat kytkeytyvät toisiinsa, yhteinen kalastuspolitiikka olisi pantava täytäntöön tavalla, joka on yleisesti yhdenmukainen muiden unionin politiikkojen kanssa ja joka ottaa erityisesti huomioon vuorovaikutuksen muilla meripolitiikan aloilla toteutettavan unionin toiminnan kanssa. Olisi varmistettava, että eri alojen politiikkoja hallinnoidaan johdonmukaisesti Itämeren, Pohjanmeren, Kelttienmeren, Biskajanlahden ja Iberian niemimaan rannikon sekä Välimeren ja Mustanmeren alueilla.

(18)

Unionin kalastusaluksilla olisi oltava yhtäläinen pääsy unionin vesille ja yhtäläinen mahdollisuus hyödyntää yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen piiriin kuuluvia luonnonvaroja.

(19)

Voimassa olevat säännöt, joilla evätään mahdollisuus luonnonvarojen hyödyntämiseen 12 meripeninkulman alueella jäsenvaltioista, ovat toimineet tyydyttävästi ja edistäneet luonnonvarojen säilymistä rajoittaessaan kalastusta unionin vesialueiden herkimmillä osilla. Kyseisten sääntöjen ansiosta on myös säilynyt perinteinen kalastustoiminta, jonka varassa tiettyjen rannikkoyhteisöjen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys hyvin suuressa määrin on. Sen vuoksi sääntöjen soveltamista olisi jatkettava. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä antamaan etuuskohteluun perustuva pääsy pienimuotoista kalastusta harjoittaville ja rannikkoalueiden kalastajille.

(20)

Kalastuksesta riippuvaisten pienten rannikkomeren saarten asema olisi tarvittaessa tunnustettava, ja niitä olisi tuettava, jotta mahdollistetaan niiden selviytyminen ja hyvinvointi.

(21)

Perussopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen unionin syrjäisimpien alueiden ympärillä olevia meren elollisia luonnonvaroja olisi suojeltava erityisesti ottaen huomioon näiden alueiden rakenteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne, sillä ne edistävät niiden paikallistalouden säilymistä. Tietyt kalastustoimet mainituilla vesillä olisi tämän takia rajoitettava näiden alueiden satamissa rekisteröityihin aluksiin.

(22)

Edistääkseen elollisten vesiluonnonvarojen ja meriekosysteemien säilyttämistä unionin olisi pyrittävä suojelemaan biologisesti herkkiä alueita nimeämällä ne suojelualueiksi. Tällaisilla alueilla olisi voitava rajoittaa kalastustoimintaa tai kieltää se. Päätettäessä näin nimettävistä alueista olisi kiinnitettävä erityistä huomiota alueisiin, joilla on selvää näyttöä säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen ja kutupaikkojen voimakkaasta keskittymisestä ja joita pidetään biomaantieteellisesti herkkinä. Myös olemassa olevat suojelualueet olisi otettava huomioon. Nimeämisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi yksilöitävä sopivia alueita, mukaan lukien alueita, jotka ovat osa yhtenäistä verkostoa, ja tehtävä tarvittaessa yhteistyötä toistensa kanssa valmistelemalla ja lähettämällä yhteisiä suosituksia komissiolle. Suojelualueiden perustamisen tehostamiseksi komissiolla olisi voitava olla oikeus perustaa ne osana monivuotista suunnitelmaa. Jotta varmistetaan demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja valvonnan sopiva taso, komission olisi säännöllisesti raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kyseisten suojelualueiden toiminnasta.

(23)

Meren elollisten luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen tavoite saavutetaan paremmin soveltamalla kalastuksenhoitoon monen vuoden päähän ulottuvaa lähestymistapaa, jonka tärkeimpänä piirteenä on eri kalastusten erityispiirteet huomioon ottavien monivuotisten suunnitelmien laadinta.

(24)

Monivuotisissa suunnitelmissa olisi mahdollisuuksien mukaan käsiteltävä monia eri kantoja silloin, kun ne ovat kaikki saman hyödyntämisen kohteena. Monivuotisissa suunnitelmissa olisi vahvistettava kehys kyseisten kantojen ja meriekosysteemien kestävää hyödyntämistä varten, annettava selvät aikarajat sekä määriteltävä suojamekanismit ennakoimattomien tapahtumien varalta. Monivuotisiin suunnitelmiin olisi myös sovellettava selkeästi määriteltyjä hoitotavoitteita, jotta tuetaan asianomaisten kalakantojen kestävää hyödyntämistä ja meriekosysteemien suojelua. Nämä suunnitelmat olisi hyväksyttävä kuullen neuvoa-antavia toimikuntia, kalastusalan toimijoita, tutkijoita ja muita sidosryhmiä, joiden kalastuksenhoitoetu on kyseessä.

(25)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/147/EY (12), neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (13) ja direktiivissä 2008/56/EY asetetaan jäsenvaltioille erityisiä suojelualueita, erityisten suojelutoimien alueita ja suojeltuja merialueita koskevia tiettyjä velvoitteita. Nämä toimet saattavat edellyttää yhteisen kalastuspolitiikan piiriin kuuluvien toimenpiteiden toteuttamista. Näin ollen on asianmukaista valtuuttaa jäsenvaltiot toteuttamaan niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla säilyttämistoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen mainittujen unionin säädösten mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi, mikäli tällaiset toimenpiteet eivät vaikuta muiden jäsenvaltioiden kalastusalan etuihin. Jos tällaiset toimenpiteet saattaisivat vaikuttaa muiden jäsenvaltioiden kalastusalan etuihin, toimivalta hyväksyä tällaisia toimenpiteitä olisi annettava komissiolle ja olisi hyödynnettävä kyseisten jäsenvaltioiden välillä tehtävää alueellista yhteistyötä.

(26)

Nykyisin suurina määrinä esiintyvien tahattomien saaliiden vähentämiseksi ja kalojen poisheittämisten vähittäiseksi lopettamiseksi tarvitaan toimenpiteitä. Tahattomat saaliit ja poisheitetyt määrät muodostavat nimittäin merkittävän jäte-erän ja vaikuttavat kielteisellä tavalla meren elollisten luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen ja meriekosysteemeihin sekä kalastuselinkeinon taloudelliseen kannattavuuteen. Olisi otettava käyttöön ja pantava asteittain täytäntöön velvoite purkaa aluksesta, jäljempänä 'purkamisvelvollisuus', kaikki kalastustoimien aikana unionin vesillä pyydetyt tai unionin kalastusalusten pyytämät saalisrajoitusten alaisten lajien saaliit ja Välimerellä myös saaliit, joihin sovelletaan vähimmäiskokoja, ja kumottava säännöt, jotka ovat tähän saakka pakottaneet kalastajat heittämään pois kaloja.

(27)

Purkamisvelvollisuus olisi otettava käyttöön kalastuskohtaisesti. Kalastajien olisi saatava jatkaa sellaisten lajien poisheittämistä, joilla on uusimpien tieteellisten lausuntojen mukaan korkea eloonjäämisaste, kun ne lasketaan takaisin mereen.

(28)

Jotta purkamisvelvollisuus olisi toteutettavissa ja jotta voitaisiin lieventää saaliin vuosittaisen koostumuksen vaihtelun vaikutuksia, jäsenvaltioiden olisi sallittava siirtää kiintiöitä vuodelta toiselle tiettyyn prosenttimäärään asti.

(29)

On tarpeen, että jäsenvaltiot tekevät purkamisvelvollisuuden hallinnoinnissa kaikkensa tahattomien saaliiden vähentämiseksi. Tätä varten on asetettava etusijalle pyyntimenetelmien valikoivuuden parantaminen, jotta tahattomia saaliita voidaan välttää ja mahdollisimman pitkälle vähentää. On tärkeää, että jäsenvaltiot jakavat kiintiöt alusten välillä tavalla, jossa otetaan mahdollisimman suuressa määrin huomioon kalastuksen oletettu lajikoostumus. Jos käytettävissä olevien kiintiöiden ja tosiasiallisen kalastuskäytännön välillä on epäsuhta, jäsenvaltioiden olisi harkittava mukautuksia kiintiöiden vaihdoilla muiden jäsenvaltioiden kanssa, myös pysyvästi. Jäsenvaltioiden olisi myös harkittava alusten omistajien yksittäisten kiintiöiden yhteenkokoamisen helpottamista esimerkiksi tuottajajärjestöissä tai alusten omistajien ryhmissä. Viimeisinä vaihtoehtoina jäsenvaltioiden olisi harkittava sivusaalislajien laskemista kohdelajien kiintiöön riippuen sivusaalislajien suojelutasosta.

(30)

Säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen saaliita purettaessa saaliiden määränpäälle olisi asetettava rajoituksia eikä saalista saisi myydä ihmisravinnoksi.

(31)

Sellaisten tahattomien saaliiden varalta, joita ei voida välttää, vaikka sovelletaan kaikkia toimenpiteitä niiden vähentämiseksi, olisi purkamisvelvoitteen alaisessa kalastuksessa otettava käyttöön tiettyjä, ensi sijassa monivuotisissa suunnitelmissa vahvistettavia de minimis -poikkeuksia purkamisvelvoitteeseen.

(32)

Vaarantamatta kestävän enimmäistuoton tavoitteita ja lisäämättä kalastuskuolevuutta, ja jollei tieteellisistä lausunnoista muuta johdu, kun sovelletaan purkamisvelvoitetta, joka käsittää saaliiden kirjaamisvelvoitteen, pitäisi olla ennakoitavissa, että kyseiset kalastusmahdollisuudet lisääntyvät, kun ennen poisheitetyt kalat puretaan aluksesta.

(33)

Kalavarojen käytön olisi perustuttava avoimiin ja puolueettomiin perusteisiin, myös luonteeltaan ympäristöllisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin perusteisiin. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä vastuullista kalastusta tarjoamalla kannustimia ympäristöä vähiten vahingoittavalla tavalla kalastaville ja yhteiskunnalle suurinta etua tarjoaville toimijoille.

(34)

Kannoilla, joille ei ole vahvistettu monivuotista suunnitelmaa, kestävän enimmäistuoton mahdollistava hyödyntämisintensiteetti olisi varmistettava asettamalla saalis- tai pyyntiponnistusrajoituksia. Jos saatavilla olevat tiedot eivät ole riittäviä, kalastusta olisi hoidettava käyttämällä arvioituja parametrejä.

(35)

Ottaen huomioon kalastusalan epävarma taloudellinen tilanne ja tiettyjen rannikkoyhteisöjen riippuvuus kalastuksesta on tarpeen varmistaa kalastustoiminnan suhteellinen vakaus jakamalla kalastusmahdollisuudet jäsenvaltioiden kesken kalakannoista kullekin jäsenvaltiolle kuuluvan ennakoitavissa olevan osuuden perusteella.

(36)

Tilanteessa, jossa kantojen biologinen tilanne muuttuu nopeasti, kalastustoimien suhteellisen vakauden olisi turvattava ja otettava täysin huomioon erityistarpeet sellaisilla alueilla, joilla paikalliset yhteisöt ovat erityisen riippuvaisia kalastuksesta ja sen liitännäistoiminnoista, siten kuin neuvosto on päättänyt 3 päivänä marraskuuta 1976 antamassaan päätöslauselmassa (14) ja erityisesti sen liitteessä VII.

(37)

Juuri näin olisi sen vuoksi ymmärrettävä suhteellisen vakauden käsite.

(38)

Komissio olisi valtuutettava hyväksymään väliaikaisia toimenpiteitä, jos ilmenee kalastustoiminnasta johtuvia meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen tai meren ekosysteemiin kohdistuvia vakavia uhkia, jotka edellyttävät välitöntä toimintaa. Nämä toimenpiteet olisi vahvistettava tietyssä aikataulussa, ja niiden olisi oltava käytössä tietyn ajan.

(39)

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä alueellisella tasolla ja hyväksyttävä yhteisiä suosituksia ja välineitä säilyttämistoimenpiteiden ja kalastukseen ympäristölainsäädännössä suojelluilla alueilla vaikuttavien toimenpiteiden kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Alueellisen yhteistyön puitteissa komission olisi hyväksyttävä säilyttämistoimenpiteitä täytäntöönpanosäädöksillä tai delegoiduilla säädöksillä vain, jos kaikki alueen asianomaiset jäsenvaltiot ovat sopineet yhteisestä suosituksesta. Yhteisen suosituksen puuttuessa komission olisi annettava kyseisiä toimenpiteitä koskeva ehdotus perussopimuksen nojalla.

(40)

Jäsenvaltioille olisi annettava valtuudet toteuttaa sellaisia unionin vesillä olevien kantojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joita sovelletaan ainoastaan niiden lipun alla purjehtiviin unionin kalastusaluksiin.

(41)

Jäsenvaltioille olisi annettava valtuudet toteuttaa oman 12 meripeninkulman vyöhykkeensä sisällä kaikkiin unionin kalastusaluksiin sovellettavia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä edellyttäen, että kun toimenpiteitä sovelletaan toisten jäsenvaltioiden kalastusaluksiin, ne ovat syrjimättömiä ja niistä on edeltäkäsin kuultu muita asianomaisia jäsenvaltioita, eikä unioni ole toteuttanut kyseisellä 12 meripeninkulman vyöhykkeellä erityisesti säilyttämiseen ja kalastuksenhoitoon liittyviä toimenpiteitä.

(42)

Jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa käyttöön siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä.

(43)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava erityistoimenpiteitä unionin kalastusalusten lukumäärän mukauttamiseksi hyödynnettävissä olevien luonnonvarojen määrään jäsenvaltioiden laivastojensa kalastuskapasiteetin ja käytettävissään olevien kalastusmahdollisuuksien välisestä tasapainosta antamien arvioiden pohjalta. Arviot olisi laadittava komission antamien suuntaviivojen mukaisesti ja esitettävä vuosittaisessa komissiolle toimitettavassa kertomuksessa. Nämä kertomukset olisi julkistettava. Kunkin jäsenvaltion olisi voitava valita toimenpiteet ja välineet, jotka se haluaa hyväksyä liiallisen kalastuskapasiteetin vähentämiseksi.

(44)

Lisäksi laivaston kapasiteetin ehdoton yläraja ja käytöstä poistamisen rahoitukseen liittyvät kansalliset lisäys-/poistojärjestelmät olisi säilytettävä kalastuskapasiteetin hallinnointia ja mukauttamista varten.

(45)

Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava vähimmäistiedot oman lippunsa alla purjehtivien unionin kalastusalusten ominaisuuksista ja toiminnasta. Kyseiset tiedot olisi saatettava komission käyttöön jäsenvaltioiden laivastojen koon seurantaa varten.

(46)

Parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin perustuvaan kalastuksenhoitoon tarvitaan yhdenmukaistettuja, luotettavia ja täsmällisiä tietokokonaisuuksia. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi kerättävä tietoja laivastoista ja niiden kalastustoiminnasta, erityisesti biologista tietoa kalasaaliista, poisheitetyt saaliit mukaan luettuina, sekä selvityksiä kalakannoista ja meriekosysteemiin kalastustoiminnan vuoksi mahdollisesti kohdistuvista ympäristövaikutuksista. Jäsenvaltioiden olisi hallinnoitava kerättyjä tietoja ja saatettava ne loppukäyttäjien ja muiden osapuolten, joita asia koskee, käyttöön. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa tiedonkeruun koordinoimiseksi. Tarvittaessa jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiedonkeruuyhteistyötä kolmansien maiden kanssa. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komission arvioitavaksi vuotuinen tiedonkeruuta koskeva selvitys, joka julkistetaan.

(47)

Olisi myös kerättävä tietoja, jotka helpottavat kalastus- ja vesiviljelyaloilla ja kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostuksen parissa toimivien yritysten sekä kyseisten alojen työllisyyssuuntausten taloudellista arviointia.

(48)

Komission päätöksellä 2005/629/EY (15) perustettua tieteellis-teknis-taloudellista kalastuskomiteaa (STECF) voidaan kuulla meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen ja hoidon osalta, jotta varmistetaan tarvittava korkean tason tieteenharjoittajien tuki erityisesti biologiaa, taloutta ja ympäristöä käsittelevien sekä sosiaalisten ja teknisten tieteenalojen soveltamisessa.

(49)

Soveltavaa kalataloustutkimusta olisi lisättävä hyväksymällä kalataloutta koskevan tutkimustiedon keruuta ja alan tutkimusta ja innovointia koskevia ohjelmia, jotka toteutetaan kansallisella tasolla yhteensovitetusti muiden jäsenvaltioiden kanssa ja myös unionin tutkimus- ja innovointikehysten puitteissa. Teollisuuden ja tutkijoiden keskinäistä yhteistyötä olisi myös kehitettävä.

(50)

Unionin olisi edistettävä yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita kansainvälisellä tasolla varmistaen, että unionin vesien ulkopuolella harjoitettava unionin kalastustoiminta perustuu samoihin periaatteisiin ja vaatimuksiin kuin unionin oikeuden nojalla sovellettaviin, ja edistäen unionin toimijoiden ja kolmansien maiden toimijoiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Tätä tarkoitusta varten unionin olisi pyrittävä johtamaan alueellisten ja kansainvälisten organisaatioiden toiminnan tehostamisprosessia, jotta ne pystyisivät paremmin huolehtimaan vastuualueelleen kuuluvien meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisestä ja hoidosta, mukaan lukien laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastus) torjunta. Unionin olisi tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa, jotta kansainvälisten toimenpiteiden noudattaminen, mukaan lukien LIS-kalastuksen torjunta, paranisi. Unionin kannan olisi perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin.

(51)

Kolmansien maiden kanssa tehtävissä kestävää kalastusta koskevissa kumppanuussopimuksissa olisi varmistettava, että unionin kolmansien maiden vesillä harjoittama kalastustoiminta perustuu parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin ja asiaan kuuluvaan tietojenvaihtoon, ja näin taattava meren elollisten luonnonvarojen hyödyntäminen kestävällä tavalla, ylimäärien määrittämisen avoimuus ja vastaavasti yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukainen kalavarojen hoito. Näillä sopimuksilla, jotka takaavat unionille mahdollisuuden hyödyntää unionin laivaston etuja vastaavalla tavalla luonnonvaroja vastikkeeksi sen antamasta rahoitustuesta, olisi edistettävä laadukkaan hallintokehyksen perustamista erityisesti tehokkaiden tiedonkeruu-, seuranta-, tarkkailu- ja valvontatoimenpiteiden varmistamiseksi.

(52)

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa määriteltyjen demokratian periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen olisi kuuluttava olennaisena osana kestävää kalastusta koskeviin kumppanuussopimuksiin, joissa olisi oltava erityinen ihmisoikeuslauseke. Ihmisoikeuslausekkeen sisällyttäminen kestävää kalastusta koskeviin kumppanuussopimuksiin olisi toteutettava niin, että noudatetaan kaikilta osin unionin kehitysyhteistyöpolitiikan yleisiä tavoitteita.

(53)

Vesiviljelyalan olisi osallistuttava ruoantuotantopotentiaalin säilyttämiseen kestävällä tavalla koko unionissa, jotta unionin kansalaisille voitaisiin taata pitkäaikainen elintarviketurva, elintarvikkeiden saatavuus mukaan lukien, sekä kasvu ja työllisyys ja auttaa tyydyttämään vesieläimistä saatavien elintarvikkeiden kasvavaa kysyntää maailmassa.

(54)

Vuonna 2009 hyväksytyssä Euroopan vesiviljelyn kestävää kehittämistä koskevassa komission strategiassa, joka sai myönteisen vastaanoton sekä neuvostolta että Euroopan parlamentilta, todettiin, että vesiviljelylle on luotava yhdenvertaiset toimintaedellytykset perustaksi alan kestävälle kehittämiselle.

(55)

Vesiviljelytoiminnan edellytykset vaihtelevat unionissa yli kansallisten rajojen, myös toimijoille myönnettävien lupien suhteen. Näin ollen vesiviljelyalan kilpailukyvyn parantamiseksi olisi kansallisia strategiasuunnitelmia varten laadittava unionin strategiset suuntaviivat, jotka tukevat alan kehittämistä ja innovointia ja kannustavat taloudelliseen toimintaan, monipuolistamiseen ja elämän laadun parantamiseen rannikko- ja sisämaa-alueilla. Lisäksi jäsenvaltioiden välillä olisi otettava käyttöön järjestelyjä, joissa voidaan kansallisten toimenpiteiden avoimen koordinointimenetelmän avulla vaihtaa tietoja ja parhaita käytäntöjä yritysturvallisuudesta, pääsystä unionin vesille ja muille alueille ja lupamenettelyjen yksinkertaistamisesta.

(56)

Vesiviljelylle tarvitaan alan erityisluonteen vuoksi neuvoa-antava toimikunta, jotta alan sidosryhmiä voidaan kuulla unionin politiikkojen sellaisista osista, jotka saattavat vaikuttaa vesiviljelyyn.

(57)

On tarpeen parantaa unionin kalastus- ja vesiviljelyalan kilpailukykyä ja tarve yksinkertaistamiseen alan tuotanto- ja kaupanpitämistoimien hallinnoinnin tehostamiseksi. Kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisen markkinajärjestelyn olisi taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille unionissa kaupan pidettäville kalastus- ja vesiviljelytuotteille niiden alkuperästä riippumatta, luotava kuluttajille mahdollisuus tehdä nykyistä parempaan tietoon perustuvia valintoja ja tuettava vastuullista kuluttamista sekä parannettava taloudellista tietoa ja ymmärrystä unionin markkinoista koko toimitusketjun osalta.

(58)

Yhteinen markkinajärjestely olisi pantava täytäntöön unionin kansainvälisiä sitoumuksia, erityisesti Maailman kauppajärjestön määräyksiä, vastaavalla tavalla.

(59)

Jotta varmistettaisiin yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, olisi luotava tehokas valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmä, joka kattaa myös LIS-kalastuksen torjunnan..

(60)

Unionin valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmässä olisi pyrittävä lisäämään nykyaikaisten ja tehokkaiden tekniikoiden käyttöä. Jäsenvaltioilla ja komissiolla olisi oltava mahdollisuus toteuttaa uusiin valvontatekniikoihin ja tiedonhallintajärjestelmiin liittyviä pilottihankkeita.

(61)

Jotta valvonta- ja täytäntöönpanosääntöjen soveltamisessa varmistettaisiin eri jäsenvaltioissa vertailukelpoiset edellytykset, olisi kannustettava jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten yksilöimiseksi.

(62)

Jotta voitaisiin varmistaa toimijoiden osallisuus unionin tiedonkeruussa ja unionin valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmässä, jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää, että niiden toimijat osallistuvat suhteellisella osuudella vastaaviin toimintakustannuksiin.

(63)

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla yksin jäsenvaltioiden toimesta, kun otetaan huomioon kalastusalan kehittämisessä ja hallinnoimisessa ilmenneet ongelmat ja jäsenvaltioiden rajalliset taloudelliset resurssit. Kyseisten tavoitteiden saavuttamista varten olisi sen vuoksi myönnettävä unionin monivuotista rahoitustukea, joka kohdennetaan yhteisen kalastuspolitiikan painopisteisiin ja mukautetaan kalastusalan erityispiirteisiin yksittäisissä jäsenvaltioissa.

(64)

Unionin rahoitustuen saamisen ehtona olisi oltava, että sekä jäsenvaltiot että toimijat, mukaan luettuina alusten omistajat, noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä. Unionin rahoitustuen maksu olisi hyväksyttävien erityissääntöjen sitä edellyttäessä keskeytettävä tai sitä olisi lykättävä tai siihen olisi tehtävä oikaisuja tapauksissa, joissa jäsenvaltio ei noudata yhteisen kalastuspolitiikan mukaista erityisvelvoitetta tai toimija rikkoo kyseisiä sääntöjä vakavasti.

(65)

Alan sidosryhmien kanssa käytävä vuoropuhelu on osoittautunut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta olennaisen tärkeäksi. Kun otetaan huomioon moninaiset olosuhteet unionin vesillä ja yhteisen kalastuspolitiikan lisääntynyt alueellistaminen, on tärkeää, että yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanossa voidaan käyttää neuvoa-antavien toimikuntien välityksellä hyödyksi alan kaikkien sidosryhmien tiedot ja kokemukset.

(66)

Syrjäisimpien alueiden, vesiviljelyn, markkinoiden ja Mustanmeren erityispiirteet huomioon ottaen on asianmukaista perustaa uusi neuvoa-antava toimikunta niitä jokaista varten.

(67)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat jäsenvaltioiden tiettyihin ympäristövelvoitteisiin liittyviä säilyttämistoimenpiteitä, purkamisvelvoitteen mukauttamista unionin kansainvälisiin velvoitteisiin, purkamisvelvoitteen ulottamista muihin lajeihin alueellistamisen avulla, erityisten poisheittämissuunnitelman hyväksymistä alueellistamisen avulla, purkamisvelvoitetta koskevien de minimis -poikkeusten hyväksymistä, jollei ole hyväksytty mainittua velvoitetta koskevaa muuta täytäntöönpanotoimenpidettä, sekä neuvoa-antavien toimikuntien toiminnan yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(68)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavien osalta: meren elollisiin luonnonvaroihin kohdistuvan vakavan uhkan lieventämiseksi toteutettavat väliaikaiset toimenpiteet, lisäys-/poistojärjestelmä laivaston hallinnoinnissa sekä unionin kalastuslaivastorekisteriä koskevien tietojen kerääminen, muoto ja toimittaminen. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (16) mukaisesti.

(69)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(70)

Neuvoston päätös 2004/585/EY (17) olisi kumottava tämän asetuksen vastaavien sääntöjen tullessa voimaan.

(71)

Asetukseen (EY) N:o 2371/2002 tehtävien muutosten suuren lukumäärän ja merkityksen vuoksi mainittu asetus olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala

1.   Yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvat

(a)

meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen ja näitä luonnonvaroja hyödyntävien kalastusten ja laivastojen hallinnointi,

(b)

yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa tukevien markkina- ja rahoitustoimenpiteiden osalta: makean veden elolliset luonnonvarat, vesiviljely sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostus ja kaupan pitäminen.

2.   Yhteistä kalastuspolitiikkaa sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettuun toimintaan, jos sitä harjoitetaan/harjoittavat

(a)

jäsenvaltioiden niillä alueilla, joihin sovelletaan perussopimusta,

(b)

unionin vesillä, myös jos on kyse kolmannen maan lipun alla purjehtivista ja kolmannessa maassa rekisteröidyistä kalastusaluksista,

(c)

unionin kalastusalukset unionin vesien ulkopuolella, tai

(d)

jäsenvaltioiden kansalaiset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lippuvaltion ensisijaista vastuuta.

2 artikla

Tavoitteet

1.   Yhteisellä kalastuspolitiikalla varmistetaan, että kalastus- ja vesiviljelytoimet ovat ekologisesti kestäviä pitkällä aikavälillä ja niitä hoidetaan johdonmukaisesti taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien etujen saavuttamista koskevien tavoitteiden kanssa ja että ne parantavat elintarvikkeiden saatavuutta.

2.   Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ennalta varautuvaa lähestymistapaa, ja politiikalla pyritään varmistamaan, että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään niillä tasoilla.

Tavoitteena on palauttaa kalakannat asteittain sellaista biomassatasoa suuremmaksi, joka takaa kestävän enimmäistuoton, ja pitää kannat tällaisella tasolla, ja tavoitteen saavuttamiseksi kestävä enimmäistuotto on saavutettava mahdollisuuksien mukaan vuoteen 2015 mennessä ja asteittain viimeistään vuoteen 2020 mennessä kaikkien kantojen osalta.

3.   Yhteisessä kalastuspolitiikassa sovelletaan kalastuksenhoitoon ekosysteemilähtöistä lähestymistapaa sen varmistamiseksi, että kalastustoimien vuoksi meriekosysteemiin kohdistuvat haittavaikutukset voidaan minimoida, ja pyritään varmistamaan, että vesiviljely- ja kalastustoimissa vältetään merellisen ympäristön huonontuminen.

4.   Yhteisellä kalastuspolitiikalla edistetään tutkimustiedon keruuta.

5.   Yhteisellä kalastuspolitiikalla pyritään erityisesti

a)

asteittain ja tapauskohtaisesti ottaen huomioon parhaat käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot lopettamaan saaliiden poisheittäminen välttämällä ja mahdollisimman pitkälti vähentämällä tahattomia saaliita ja varmistamalla asteittain, että saaliit puretaan aluksesta;

b)

tarvittaessa käyttämään tahattomat saaliit mahdollisimman hyvin ilman että luodaan markkinat saaliille, jotka ovat alle säilyttämisen vähimmäisviitekoon;

c)

luomaan edellytykset taloudellisesti kannattavalle ja kilpailukykyiselle kalastusalan pyynti- ja jalostusteollisuudelle sekä maalla toteutettavalle kalastukseen liittyvälle toiminnalle;

d)

toteuttamaan toimenpiteitä, joilla mukautetaan laivastojen kalastuskapasiteetti kalastusmahdollisuuksien tasoon 2 kohdan mukaisesti, jotta laivastot olisivat taloudellisesti kannattavia ilman että meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään liikaa;

e)

edistämään unionin kestävän vesiviljelytoiminnan kehittämistä elintarvikkeiden saatavuuden ja elintarviketurvan sekä työllisyyden varmistamiseksi;

f)

edistämään kohtuullisen elintason turvaamista kalastustoiminnasta riippuvaisille ottaen huomioon rannikkokalastuksen ja sosioekonomiset näkökohdat;

g)

edistämään kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoiden tehokkuutta ja avoimuutta sekä varmistamaan osaltaan yhdenvertaisten toimintaedellytysten luomista unionissa kaupan pidettäville kalastus- ja vesiviljelytuotteille;

h)

ottamaan huomioon sekä kuluttajien että tuottajien edut;

i)

edistämään rannikkokalastusta sosio-ekonomiset näkökohdat huomioon ottaen;

j)

varmistamaan johdonmukaisuus unionin ympäristölainsäädännön kanssa, erityisesti ympäristön hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2020 mennessä koskevan, direktiivin 2008/56/EY 1 artiklan 1 kohdassa asetetun tavoitteen kanssa, samoin kuin unionin muiden politiikkojen kanssa.

3 artikla

Hyvän hallinnon periaatteet

Yhteistä kalastuspolitiikkaa ohjaavat seuraavat hyvän hallinnon periaatteet:

a)

vastuiden selkeä määrittely sekä unionin tasolla että alueellisella, kansallisella ja paikallisella tasolla;

b)

alueellisten erityispiirteiden huomioon ottaminen alueellisen lähestymistavan avulla;

c)

toimenpiteiden vahvistaminen parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen mukaisesti;

d)

pitkän aikavälin näkökulma;

e)

hallinnon kustannustehokkuus;

f)

alan toimijoiden, erityisesti neuvoa-antavien toimikuntien, asianmukainen osallistuminen toimenpiteiden kaikkiin vaiheisiin, suunnittelusta täytäntöönpanoon;

g)

lippuvaltion ensisijainen vastuu;

h)

johdonmukaisuus unionin muihin politiikkoihin nähden;

i)

vaikutustenarviointien käyttäminen tarvittaessa;

j)

yhteisen kalastuspolitiikan sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden välinen johdonmukaisuus;

k)

henkilötietojen käsittelyn avoimuus voimassa olevien oikeudellisten vaatimusten mukaisesti yksityiselämää, henkilötietojen suojaa ja luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä asianmukaisesti kunnioittaen; tietojen saatavuus asianomaisten tieteellisten elinten, muiden tieteellisten ja hallinnollisten elinten sekä muiden määriteltyjen loppukäyttäjien kannalta.

4 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

'unionin vesillä' jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita, lukuun ottamatta perussopimuksen liitteen II luettelossa mainittujen alueiden lähivesiä,

2)

'meren elollisilla luonnonvaroilla' käytettävissä ja saavutettavissa olevia merivedessä eläviä lajeja, myös anadromisia ja katadromisia lajeja, sinä aikana, jonka ne elävät meressä,

3)

'makean veden elollisilla luonnonvaroilla' käytettävissä ja saavutettavissa olevia makeassa vedessä eläviä lajeja,

4)

'kalastusaluksella' aluksia, jotka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten tai tonnikalarysällä,

5)

'unionin kalastusaluksella' jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta,

6)

'kalastusaluksen lisäämisellä' kalastusaluksen rekisteröimistä jäsenvaltion kalastusalusrekisteriin,

7)

'kestävällä enimmäistuotolla' suurinta teoreettista tasapainon säilyttävää tuottoa, joka kannasta keskimäärin voidaan pyytää jatkuvasti nykyisissä keskimääräisissä ympäristöolosuhteissa vaikuttamatta merkittävästi lisääntymisprosessiin,

8)

'kalastuksenhoidon ennalta varautuvalla lähestymistavalla' kalakantoja koskevan YK:n sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettua toimintamallia, jossa riittävien tieteellisten tietojen puuttumisen perusteella ei voitaisi lykätä tai jättää toteuttamatta hoitotoimenpiteitä kohdelajien, niiden ohessa saaliiksi saatavien tai niistä riippuvaisten lajien sekä muiden kuin kohdelajien ja niiden ympäristön suojelemiseksi,

9)

'kalastuksenhoidon ekosysteemilähtöisellä lähestymistavalla' yhtenäistä, ekologisesti mielekkäissä rajoissa noudatettavaa kalastuksenhoidon toimintamallia, jossa pyritään hallinnoimaan luonnonvarojen käyttöä kalastuksen ja muun ihmisen toiminnan huomioon ottaen ja samalla säilyttämään sekä biologinen monimuotoisuus että biologiset prosessit, jotka ovat tarpeen kyseessä olevien ekosysteemien kokoonpanon, rakenteen ja toiminnan takaamiseksi, ottamalla huomioon ekosysteemin elollisia, elottomia ja inhimillisiä osatekijöitä koskeva tieto ja niihin liittyvät epävarmuustekijät,

10)

'poisheitetyillä saaliilla' saaliita, jotka päästetään takaisin mereen,

11)

'vähävaikutteisella kalastuksella' sellaisten valikoivien pyyntimenetelmien käyttöä, joilla on vain vähän haitallisia vaikutuksia meren ekosysteemeihin tai joiden mahdollisena tuloksena ovat alhaiset polttoainepäästöt, tai molemmat,

12)

'valikoivalla pyynnillä' kalastamista sellaisella menetelmällä tai pyydyksellä, että pyyntiteho kohdistuu kalastuksen aikana vain tietynkokoisiin yksilöihin ja tiettyihin lajeihin niin, että muiden kuin kohdeyksilöiden pyynti voidaan välttää tai ne voidaan vapauttaa vahingoittumattomina,

13)

'kalastuskuolevuudella' kalastustoimien vaikutuksesta tiettynä ajanjaksona biomassan tai yksilöiden kannasta poistunutta osuutta,

14)

'kannalla' tietyllä kalastuksenhoitoalueella esiintyvää meren elollista luonnonvaraa,

15)

'saalisrajoituksella' tapauksen mukaan joko jonkin kalakannan tai kalakantaryhmän saaliiden määrällistä rajoitusta tiettynä ajanjaksona, jos kyseinen kalakanta tai kalakantaryhmä on purkamisvelvoitteen alainen, tai jonkin kalakannan tai kalakantaryhmän, johon ei sovelleta purkamisvelvoitetta, purettujen saaliiden määrällistä rajoitusta tiettynä ajanjaksona,

16)

'säilyttämisen viitearvoilla' kalakantoja koskevien parametrien (kuten biomassa tai kalastuskuolevuus) arvoja, joita käytetään kalastuksenhoidossa esimerkiksi suhteessa hyväksyttävään biologiseen riskitasoon tai toivottuun tuotostasoon,

17)

'säilyttämisen vähimmäisviitekoolla' merivedessä elävän lajin kokoa, joka sukukypsyys huomioon ottaen on vahvistettu unionin lainsäädännössä ja jota pienempään kokoon sovelletaan rajoituksia tai kannustimia, joiden tavoitteena on kalastustoiminnalla tapahtuvan pyynnin välttäminen; tämä koko korvaa asianmukaisissa tapauksissa aluksesta purkamisen vähimmäiskoon,

18)

'turvallisten biologisten rajojen sisällä olevalla kannalla' kantaa, jonka osalta on erittäin todennäköistä, että kannalle arvioitu kutevan kannan biomassa edellisen vuoden lopussa on korkeampi kuin biomassan viiteraja-arvo (Blim) ja sen edelliselle vuodelle arvioitu kalastuskuolevuus on pienempi kuin kalastuskuolevuuden viiteraja-arvo (Flim),

19)

'suojatoimenpiteellä' varotoimenpidettä, jonka tavoitteena on välttää jonkin ei-toivotun asian tapahtuminen,

20)

'teknisellä toimenpiteellä' toimenpidettä, jolla säädellään saaliiden lajikoostumusta ja kokojakaumaa sekä kalastustoiminnan vuoksi ekosysteemien eri osiin kohdistuvia vaikutuksia määräämällä pyydysten käytön ja rakenteen osalta ehtoja ja rajoittamalla pääsyä kalastusalueille,

(21)

'pyyntiponnistuksella' kalastusaluksen kapasiteetin ja kalastustoiminnan tuloa; kun on kyse kalastusalusten ryhmästä, tarkoitetaan ryhmän kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa,

22)

'jäsenvaltiolla, jolla on välitön kalastuksenhoitoetu' jäsenvaltiota, jolla on joko kalastusmahdollisuuksiin tai asianomaisen jäsenvaltion yksinomaisella talousvyöhykkeellä tapahtuvaan kalastukseen tai Välimerellä perinteiseen avomerikalastukseen liittyvää etua,

23)

'siirrettävillä kalastusoikeuksilla' peruutettavissa olevia, jäsenvaltiolle myönnettyjen tai jäsenvaltion neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 (18) 19 artiklan mukaisesti hyväksymissä kalastuksenhoitosuunnitelmissa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien tiettyä osaa koskevia käyttöoikeuksia, jotka niiden haltija saa siirtää,

24)

'kalastuskapasiteetilla' neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2930/86 (19) 4 ja 5 artiklan mukaista aluksen vetoisuutta bruttotonneina (bt) ja tehoa kilowatteina (kW),

25)

'vesiviljelyllä' vesieliöiden kasvatusta tai viljelyä, jossa käytetyllä tekniikalla on tarkoitus lisätä kyseisten eliöiden tuotantoa ympäristön luonnollista kapasiteettia suuremmaksi ja jossa eliöt pysyvät koko kasvatus- tai viljelyvaiheen ja myös nostovaiheen ajan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön omaisuutena,

26)

'kalastuslisenssillä' neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (20) 4 artiklan 9 alakohdassa määriteltyä lisenssiä,

27)

'kalastusluvalla' asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä lupaa,

28)

'kalastustoiminnalla' kalojen etsimistä, pyydysten laskemista, asettamista, vetämistä ja nostamista, saaliin ottamista alukselle, kalojen ja kalastustuotteiden jälleenlaivausta, aluksella pitämistä, aluksella jalostamista, siirtämistä, altaaseen panemista, lihotusta sekä purkamista,

29)

'kalastustuotteilla' mistä tahansa kalastustoiminnasta peräisin olevia vesieliöitä tai niistä johdettuja tuotteita,

30)

"toimijalla" tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka hoitaa tai pitää hallinnassaan mitä tahansa yritystä, joka toteuttaa mitä tahansa toimia, jotka liittyvät mihin tahansa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotannon, jalostuksen, kaupan pitämisen, jakelun ja vähittäiskaupan vaiheisiin;

31)

'vakavalla rikkomuksella' asiaan kuuluvassa unionin oikeudessa, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (21) 42 artiklan 1 kohta ja asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan 1 kohta mukaan luettuina, säädettyä sellaiseksi määriteltyä rikkomusta,

32)

'tutkimustiedon loppukäyttäjällä' tahoa, jolla on tutkimuksen tai hallinnon näkökulmasta mielenkiintoa kalastusalan tietojen tieteellistä analysointia kohtaan,

33)

'sallitun saaliin ylimäärällä' sallitun saaliin osaa, jota rannikkovaltio ei pyydä ja jonka tuloksena yksittäisten kalakantojen hyödyntämisaste jää alle sellaisen tason, että kannat voivat uusiutua ja pyydettyjen lajien kannat pysyä toivotuilla tasoilla, jotka perustuvat parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin,

34)

'vesiviljelytuotteilla' mistä tahansa vesiviljelytoiminnasta peräisin olevia vesieliöitä niiden elinkaaren kaikissa vaiheissa tai niistä johdettuja tuotteita,

35)

'kutukannan biomassalla' arviota tietyn, määrättynä aikana lisääntyvän kalakannan kalojen massasta, mukaan luettuina sekä naaras- että koirasyksilöt ja eläviä poikasia synnyttävät kalat,

36)

'sekakalastuksella' kalastusta, jossa on useampia lajeja, jossa eri lajit todennäköisesti jäävät saaliiksi saman kalastustoimen aikana,

37)

'kestävää kalastusta koskevalla kumppanuussopimuksella' kolmannen valtion kanssa tehtyä kansainvälistä sopimusta, jonka tarkoituksena on saada pääsy vesialueille ja oikeus hyödyntää luonnonvaroja unionin myöntämää taloudellista korvausta vastaan, jotta voidaan hyödyntää kestävällä tavalla meren elollisten luonnonvarojen ylimäärää unionin myöntämää taloudellista korvausta vastaan, johon voi kuulua alakohtainen tuki.

2.   Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia maantieteellisten alueiden maantieteellisiä määritelmiä:

a)

'Pohjanmerellä' tarkoitetaan ICES-alueita (22) III a ja IV;

b)

'Itämerellä' tarkoitetaan ICES-alueita III b, III c ja III d;

c)

'Luoteisilla vesillä' tarkoitetaan ICES-alueita V (ei kuitenkaan V a, ja V b:stä ainoastaan unionin vedet), VI ja VII;

d)

'Lounaisilla vesillä' tarkoitetaan ICES-alueita VIII, IX ja X (Azoreita ympäröivät vesialueet) ja CECAF-alueita (23) 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 (Madeiraa ja Kanariansaaria ympäröivät vesialueet);

e)

'Välimerellä' tarkoitetaan 5°36′ läntisestä pituuspiiristä itään olevia Välimeren merivesiä;

f)

'Mustallamerellä' tarkoitetaan Välimeren yleisen kalastuskomission päätöslauselman nro GFCM/33/2009/2 mukaista GFCM:n maantieteellistä osa-aluetta.

II   OSA

PÄÄSY VESIALUEILLE

5 artikla

Vesialueille pääsyä koskevat yleiset säännöt

1.   Unionin kalastusaluksilla on kaikkia unionin vesiä koskeva yhtäläinen pääsy ja luonnonvarojen hyödyntämisoikeus lukuun ottamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vesiä, jollei III osan mukaisesti hyväksytyistä toimenpiteistä muuta johdu.

2.   Jäsenvaltioilla on niiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla enintään 12 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien joulukuun 31 päivään 2022 saakka oikeus rajoittaa kalastus niihin kalastusaluksiin, jotka perinteisesti kalastavat tällä vyöhykkeellä läheisen rannikon satamista käsin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia unionin kalastusaluksia koskevia järjestelyjä, jotka perustuvat jäsenvaltioiden välisiin olemassa oleviin naapuruussuhteisiin, ja liitteeseen I sisältyviä järjestelyjä, joissa vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle sellaiset muiden jäsenvaltioiden rannikkoalueen maantieteelliset vyöhykkeet, joilla kalastusta harjoitetaan, sekä kalastuksen kohteena olevat lajit. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla asetetuista rajoituksista.

3.   Perussopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen unionin syrjäisimpien alueiden vesillä 100 meripeninkulman sisällä niiden perusviivoista lukien asianomaiset jäsenvaltiot voivat rajoittaa kalastuksen joulukuun 31 päivään 2022 saakka kyseisten alueiden satamissa rekisteröityihin aluksiin. Näitä rajoituksia ei sovelleta kyseisillä vesialueilla perinteisesti kalastaviin unionin kalastusaluksiin niin kauan kuin alukset eivät ylitä perinteisesti käytetyn pyyntiponnistuksen tasoa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän kohdan nojalla asetetuista rajoituksista.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa kuvattujen järjestelyjen jälkeen sovellettavia toimenpiteitä koskevat säännökset on annettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022.

III   OSA

TOIMENPITEET MEREN ELOLLISTEN LUONNONVAROJEN SÄILYTTÄMISEKSI JA KESTÄVÄKSI HYÖDYNTÄMISEKSI

I   OSASTO

Säilyttämistoimenpiteet

6 artikla

Yleiset säännökset

1.   Edellä 2 artiklassa esitettyjen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä koskevien yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi unioni hyväksyy 7 artiklassa esitetyt säilyttämistoimenpiteet.

2.   Tätä asetusta soveltaessaan komissio kuulee asiaankuuluvia neuvoa-antavia elimiä ja asiaankuuluvia tieteellisiä elimiä. Säilyttämistoimenpiteet hyväksytään ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) ja muiden neuvoa-antavien elinten laatimat kertomukset, neuvoa-antavien toimikuntien antamat lausunnot sekä jäsenvaltioiden 18 artiklan nojalla antamat yhteiset suositukset.

3.   Jäsenvaltiot voivat toimia yhteistyössä keskenään toimenpiteiden hyväksymiseksi 11, 15 ja 18 artiklan nojalla.

4.   Jäsenvaltioiden on koordinoitava toimensa keskenään ennen kansallisten toimenpiteiden hyväksymistä 20 artiklan 2 kohdan nojalla.

5.   Erityisissä tapauksissa, erityisesti Välimeren alueen osalta, jäsenvaltioille voidaan siirtää valta antaa oikeudellisesti sitovia säädöksiä yhteisen kalastuspolitiikan alalla, mukaan lukien säilyttämistoimenpiteet. Tarvittaessa sovelletaan 18 artiklaa.

7 artikla

Säilyttämistoimenpiteiden lajit

1.   Meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä koskeviin toimenpiteisiin voi muun muassa kuulua seuraavaa:

a)

9–10 artiklan mukaiset monivuotiset suunnitelmat;

b)

kantojen säilyttämistä ja kestävää hyödyntämistä koskevat tavoitteet ja niihin liittyvät toimenpiteet meriympäristöön kohdistuvien kalastusvaikutusten minimoimiseksi;

c)

toimenpiteet, joilla mukautetaan kalastusalusten kalastuskapasiteetti käytettävissä oleviin kalastusmahdollisuuksiin;

d)

kannustimet, mukaan lukien luonteeltaan taloudelliset, kuten kalastusmahdollisuudet, sellaisten kalastusmenetelmien edistämiseksi, joilla edistetään valikoivampia pyyntimenetelmiä, tahattomien saaliiden välttämistä ja mahdollisuuksien mukaan vähentämistä sekä meriekosysteemin ja kalavarojen kannalta vähävaikutteista kalastusta;

e)

kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet;

f)

toimenpiteet 15 artiklan tavoitteiden saavuttamiseksi;

g)

säilyttämisen vähimmäisviitekoot;

h)

vaihtoehtoisia kalastuksenhoitomenetelmiä ja sellaisia pyydyksiä koskevat pilottihankkeet, joilla parannetaan valikoivuutta tai minimoidaan kalastustoiminnan kielteiset vaikutukset meriympäristöön;

i)

tarvittavat toimenpiteet unionin ympäristölainsäädännöstä johtuvien 11 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen velvoitteiden noudattamiseksi;

j)

jäljempänä 2 kohdassa tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden toteuttaminen.

2.   Tekniset toimenpiteet voivat sisältää muun muassa seuraavat:

a)

pyydysten ominaisuudet ja niiden käyttöä koskevat säännöt;

b)

pyydysten rakentamista koskevat eritelmät, mukaan luettuna

i)

muutokset tai lisälaitteet valikoivuuden parantamiseksi tai ekosysteemiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi,

ii)

muutokset tai lisälaitteet uhanalaisten, uhattujen ja suojeltujen lajien ja muiden tahattomien saaliiden tahattoman pyynnin vähentämiseksi;

c)

tiettyjen pyydysten käytön ja kalastustoiminnan rajoittaminen tai kieltäminen tietyillä alueilla tai tiettyinä aikoina;

d)

kalastusaluksille asetetut vaatimukset lopettaa toiminta määritellyllä alueella määritellyksi vähimmäisajaksi uhanalaisten lajien, kutevien kalojen, säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen ja muiden haavoittuvien meren elollisten luonnonvarojen tilapäisten yhteenkertymien suojelemiseksi;

e)

erityiset toimenpiteet kalastustoiminnasta meren biologiseen monimuotoisuuteen ja meriekosysteemeihin kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi, mukaan lukien toimenpiteet tahattomien saaliiden välttämiseksi ja vähentämiseksi niin pitkälle kuin mahdollista.

8 artikla

Kalakantojen elvyttämisalueiden perustaminen

1.   Ottaen asianmukaisesti huomioon nykyiset suojelualueet unioni pyrkii perustamaan suojelualueita niiden biologisen herkkyyden pohjalta, mukaan lukien alueet, joilla on selvää näyttöä säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen ja kutupaikkojen voimakkaasta keskittymisestä. Tällaisilla alueilla kalastustoimintaa voidaan rajoittaa tai se voidaan kieltää elollisten vesiluonnonvarojen ja meriekosysteemien säilyttämisen edistämiseksi. Unioni suojelee jatkossakin tehostetusti olemassa olevia biologisesti herkkiä alueita.

2.   Näitä tarkoituksia varten jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan nimettävä sopivia alueita, jotka voivat muodostaa osan yhtenäisestä verkostosta, ja niiden on valmisteltava tarvittaessa 18 artiklan 7 kohdan mukaisesti yhteisiä suosituksia, joiden pohjalta komissio esittää ehdotuksen perussopimusta noudattaen.

3.   Komissiolle voidaan monivuotisessa suunnitelmassa siirtää oikeus perustaa tällaisia biologisesti herkkiä suojelualueita. Tällöin sovelletaan 18 artiklan 1 – 6 kohtaa. Komissio raportoi suojelualueista säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

II   OSASTO

Erityiset toimenpiteet

9 artikla

Monivuotisten suunnitelmien periaatteet ja tavoitteet

1.   Monivuotiset suunnitelmat hyväksytään ensisijaisesti tieteellisten, teknisten ja taloudellisten lausuntojen pohjalta, ja niihin on sisällyttävä säilyttämistoimia kalakantojen palauttamiseksi sellaisia tasoja suuremmiksi, joilla voidaan varmistaa kestävä enimmäistuotto 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja kantojen pitämiseksi tällaisilla tasoilla.

2.   Jos 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kestävän enimmäistuoton saavuttamista koskevia tavoitteita ei ole mahdollista määritellä riittämättömien tietojen vuoksi, monivuotisissa suunnitelmissa on esitettävä ennalta varautuvaan lähestymistapaan perustuvia toimenpiteitä, joilla voidaan varmistaa vähintään asianomaisten kantojen vastaava säilyttämisaste.

3.   Monivuotiset suunnitelmat koskevat joko

a)

yhtä ainoaa lajia; tai

b)

sekakalastuksessa tai kun kantojen vaihtelut ovat yhteydessä toisiinsa, useita kantoja asianomaisella maantieteellisellä alueella hyödyntävää kalastusta, ottaen huomioon tietämys kalakantojen, kalastuksen ja meren ekosysteemien välisestä vuorovaikutuksesta.

4.   Monivuotisiin suunnitelmiin sisällytettävien toimenpiteiden ja niiden täytäntöönpanon aikataulun on oltava suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja suunniteltuihin aikarajoihin. Ennen kuin monivuotisiin suunnitelmiin sisällytetään toimenpiteitä, on otettava huomioon niiden todennäköiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset.

5.   Monivuotisiin suunnitelmiin voi sisältyä ekosysteemilähtöisiä erityisiä suojelutavoitteita ja -toimenpiteitä, joilla pyritään ratkaisemaan sekakalastuksen erityisiä ongelmia siltä osin kuin ne liittyvät suunnitelman kattamien eri kantojen 2 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseen niissä tapauksissa, joissa tieteelliset lausunnot osoittavat, että valikoivuutta ei pystytä lisäämään. Joitakin monivuotisen suunnitelman kattamia kantoja varten suunnitelmaan on tarvittaessa sisällytettävä erityisiä vaihtoehtoisia ekosysteemilähtöisiä säilyttämistoimenpiteitä.

10 artikla

Monivuotisten suunnitelmien sisältö

1.   Monivuotisessa suunnitelmassa esitetään tarvittaessa ja sanotun vaikuttamatta perussopimuksessa määriteltyyn toimivaltaan:

a)

monivuotisen suunnitelman soveltamisala, mukaan lukien kannat, kalastus ja alue;

b)

tavoitteet, jotka ovat 2 artiklassa sekä 6 ja 9 artiklan asianomaisissa säännöksissä asetettujen tavoitteiden mukaiset;

c)

määrälliset tavoitteet kuten kalastuskuolevuus ja/tai kutukannan biomassa;

d)

selvät aikarajat määrällisten tavoitteiden saavuttamiselle;

e)

säilyttämisen viitearvot, jotka ovat 2 artiklassa säädettyjen tavoitteiden mukaiset;

f)

niiden säilyttämistoimenpiteiden ja teknisten toimenpiteiden tavoitteet, jotka toteutetaan 15 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, sekä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on välttää tai mahdollisimman pitkälle vähentää tahattomia saaliita;

g)

suojalausekkeet, joilla varmistetaan määrällisten tavoitteiden saavuttaminen, sekä tarvittaessa korjaavat toimenpiteet myös tilanteissa, joissa tietojen laadun tai tiedonsaannin heikentyminen vaarantaa kannan kestävyyden.

2.   Monivuotiseen suunnitelmaan voi lisäksi sisältyä

(a)

muita säilyttämistoimenpiteitä, erityisesti toimenpiteitä poisheittämisen asteittaiseksi lopettamiseksi ottaen huomioon parhaat käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot tai kalastuksesta ekosysteemille aiheutuvien haittavaikutusten minimoimiseksi, tarvittaessa 18 artiklan mukaisesti tarkemmin eriteltyinä;

(b)

monivuotisen suunnitelman tavoitteiden saavuttamista kuvaavat määrälliset indikaattorit edistymisen määräajoin tehtävää seurantaa ja arviointia varten;

(c)

tarvittaessa erityistavoitteet anadromisten ja katadromisten lajien makeassa vedessä tapahtuvaa elinkierron vaihetta varten.

3.   Monivuotisessa suunnitelmassa on määrättävä sen tarkistamisesta ensimmäisen jälkiarvioinnin jälkeen erityisesti, jotta voidaan ottaa huomioon muutokset tieteellisissä lausunnoissa.

11 artikla

Säilyttämistoimenpiteet unionin ympäristölainsäädännön mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi

1.   Jäsenvaltioilla on oikeus hyväksyä omaan suvereniteettiinsa tai lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä sovellettavia säilyttämistoimenpiteitä, jotka eivät vaikuta muiden jäsenvaltioiden kalastusaluksiin ja jotka ovat tarpeen, jotta ne voivat täyttää direktiivin 2008/56/EY 13 artiklan 4 kohdasta, direktiivin 2009/147/EY 4 artiklasta tai direktiivin 92/43/ETY 6 artiklasta johtuvat velvoitteensa, edellyttäen että nämä toimenpiteet ovat tämän asetuksen 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia, vastaavat asiaan liittyvässä unionin lainsäädännössä, jota toimenpiteillä on tarkoitus panna täytäntöön, asetettua tavoitetta, ja ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin unionin lainsäädännön mukaiset toimenpiteet.

2.   Jos jäsenvaltio, jäljempänä 'pyynnön tehnyt jäsenvaltio', katsoo, että on toteutettava toimenpiteitä 1 kohdassa tarkoitettujen velvoitteiden täyttämiseksi, ja tällaiset toimenpiteet vaikuttavat muiden jäsenvaltioiden välittömään kalastuksenhoitoetuun tuossa kalastuksessa, komissiolla on oikeus pyynnöstä hyväksyä tällaiset toimenpiteet delegoiduilla säädöksillä 46 artiklan mukaisesti. Tällöin sovelletaan 18 artiklan 1–4 kohtaa ja 6 kohtaa soveltuvin osin.

3.   Pyynnön tehneen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille, joiden välitöntä kalastuksenhoitoetua asia koskee, asiaankuuluvat tiedot vaadittavista toimenpiteistä, mukaan lukien niiden perusteet, niitä koskeva tieteellinen näyttö ja niiden käytännön toteuttamista ja täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohdat. Pyynnön tehnyt jäsenvaltio ja muut jäsenvaltiot, joiden välitöntä kalastuksenhoitoetua asia koskee, voivat toimittaa 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisen suosituksen kuuden kuukauden kuluessa näiden tietojen toimittamisesta. Komissio hyväksyy toimenpiteet ottaen tällöin huomioon tieteelliset lausunnot kolmen kuukauden kuluessa täydellisen pyynnön vastaanottamisesta.

Komissio voi antaa ehdotuksen perussopimuksen mukaisesti, jos kaikki jäsenvaltiot eivät pääse yhteisymmärrykseen komissiolle ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja siinä asetetussa määräajassa toimitettavasta yhteisestä suosituksesta, tai jos yhteisen suosituksen ei katsota vastaavan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia.

4.   Jollei 3 kohdassa tarkoitettua yhteistä suositusta ole annettu, komissio voi, 3 kohdasta poiketen, hyväksyä kiireellisissä tapauksissa toimenpiteet. Kiireellisissä tapauksissa hyväksyttävät toimenpiteet voivat olla vain sellaisia, joiden puuttuminen vaarantaa säilyttämistoimenpiteiden käyttöönottoon liittyvien, 1 kohdassa tarkoitettujen direktiivien säännösten ja jäsenvaltion aikomusten mukaisten tavoitteiden saavuttamisen.

5.   Edellä 4 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan enintään 12 kuukauden ajan, ja soveltamista voidaan mainitun kohdan edellytysten edelleen täyttyessä jatkaa enintään 12 kuukaudella.

6.   Komissio helpottaa yhteistyötä kyseisen jäsenvaltion ja muiden jäsenvaltioiden, joiden välitöntä kalastuksenhoitoetua tuo kalastus koskee 2, 3 ja 4 kohdan nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden toteuttamisessa ja täytäntöönpanossa.

12 artikla

Komission toimenpiteet, kun meren elollisiin luonnonvaroihin kohdistuu vakava uhka

1.   Komissio voi joko jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan hyväksyä 47 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jotka liittyvät todisteisiin perustuvaan näyttöön meren elollisten luonnonvarojen säilymiseen tai meriekosysteemiin kohdistuvasta vakavasta uhasta ja joita sovelletaan enintään kuuden kuukauden ajan.

2.   Jäsenvaltion on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu pyyntönsä samanaikaisesti komissiolle, muille jäsenvaltioille ja asianomaisille neuvoa-antaville toimikunnille. Muut jäsenvaltiot ja neuvoa-antavat toimikunnat voivat jättää kirjalliset huomautuksensa seitsemän työpäivän kuluessa tiedoksi antamisesta. Komissio tekee päätöksen 15 työpäivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta.

3.   Ennen 1 kohdassa tarkoitettujen kiireellisten toimenpiteiden alkuperäisen soveltamisajan päättymistä komissio voi 1 kohdan edellytysten täyttyessä hyväksyä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, joilla jatketaan enintään kuuden kuukauden ajan tällaisen kiireellisen toimenpiteen soveltamista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 47 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

13 artikla

Jäsenvaltion kiireelliset toimenpiteet

1.   Jos on näyttöä kalastukseen liittyvästä, meren elollisten luonnonvarojen säilymiseen tai meriekosysteemiin kohdistuvasta, välitöntä toimintaa edellyttävästä vakavasta uhasta jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, tuo jäsenvaltio voi hyväksyä kiireellisiä toimenpiteitä uhan lieventämiseksi. Tällaisten toimenpiteiden on oltava 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia ja vähintään yhtä tiukkoja kuin unionin oikeudessa säädetyt toimenpiteet. Tällaisia toimenpiteitä sovelletaan enintään kolmen kuukauden ajan.

2.   Jos jäsenvaltio aikoo toteuttaa sellaisia kiireellisiä toimenpiteitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat muiden jäsenvaltioiden kalastusaluksiin, toimenpiteet saa toteuttaa vasta sen jälkeen, kun komissiota, kyseisiä jäsenvaltioita ja asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia on kuultu toimenpideluonnoksesta, johon on liitetty perustelut. Kuulemisen suorittava jäsenvaltio voi asettaa tällaiselle kuulemiselle kohtuullisen määräajan, jonka on oltava kuitenkin vähintään yhden kuukauden mittainen.

3.   Jos komissio katsoo, että tämän artiklan mukaisesti hyväksytty toimenpide ei vastaa 1 kohdan edellytyksiä, se voi asianmukaisesti perustellen pyytää kyseistä jäsenvaltiota muuttamaan toimenpidettään tai kumoamaan sen.

14 artikla

Tahattomien saaliiden välttäminen ja minimointi

1.   Jäljempänä olevan 15 artiklan mukaisen velvoitteen, joka koskee kaikkien saaliiden purkamista aluksesta, jäljempänä 'purkamisvelvoite', käyttöönoton helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat toteuttaa parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin perustuvia pilottihankkeita, joissa otetaan huomioon asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien lausunnot ja joilla pyritään tutkimaan täysimääräisesti kaikkia käytettävissä olevia menetelmiä kalastuksen tahattomien saaliiden välttämiseksi, minimoimiseksi ja lopettamiseksi.

2.   Jäsenvaltiot voivat laatia poisheittoja koskevan selvityksen, josta käy ilmi poisheittojen määrä kussakin kalastuksessa, jota koskee 15 artiklan 1 kohta.

15 artikla

Purkamisvelvoite

1.   Kaikki saalisrajoitusten alaiset saaliit ja Välimerellä myös asetuksen (EY) N:o 1967/2006 liitteessä III määriteltyjen vähimmäiskokojen soveltamisalaan kuuluvat saaliit, jotka on pyydetty unionin vesillä harjoitetun kalastuksen aikana tai unionin kalastusalusten toimesta unionin vesien ulkopuolisilla vesillä, jotka eivät kuulu kolmansien maiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan, on mainitussa kalastuksessa ja jäljempänä luetelluilla maantieteellisillä alueilla nostettava kalastusalukselle ja säilytettävä siellä, kirjattava, purettava aluksesta ja luettava tarvittaessa kiintiöihin, jos niitä ei käytetä elävänä syöttinä, seuraavan aikataulun mukaisesti:

a)

Viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2015:

pienimuotoinen pelaginen kalastus (eli seuraavien kalastus: makrilli, silli, piikkimakrilli, mustakitaturska, karjukala, sardelli, hopeakuore, sardiini, kilohaili);

suurimuotoinen pelaginen kalastus (eli seuraavien lajien kalastus: tonnikala, miekkakala, valkotonnikala, isosilmätonnikala, purjemarliini ja valkomarliini);

kalastus teollisiin tarkoituksiin (eli seuraavien kalastus: villakuore, tuulenkala ja harmaaturska);

lohen kalastus Itämerellä.

b)

Viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2015 kalastusta määrittävien lajien osalta ja viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2017 kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen saalisrajoituksen alaisten lajien kalastuksessa unionin vesillä Itämerellä.

c)

Viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016 kalastusta määrittävien lajien osalta ja viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2019 kaikkien muiden lajien osalta seuraavilla alueilla:

(i)

Pohjanmeri

turskan, koljan, valkoturskan ja seitin kalastus;

keisarihummerin kalastus;

punakampelan ja kielikampelan kalastus;

kummeliturskan kalastus;

pohjankatkaravun kalastus;

(ii)

Luoteiset vedet

turskan, koljan, valkoturskan ja seitin kalastus;

keisarihummerin kalastus;

punakampelan ja kielikampelan kalastus;

kummeliturskan kalastus;

(iii)

Lounaiset vedet

keisarihummerin kalastus;

punakampelan ja kielikampelan kalastus;

kummeliturskan kalastus;

(iv)

muiden saalisrajoituksen alaisten lajien kalastus.

d)

Viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2017 kalastusta määrittävien lajien osalta ja viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2019 kaikkien muiden, a alakohtaan kuulumattomien lajien kalastuksessa Välimerellä, Mustallamerellä ja kaikilla muilla unionin vesillä ja sellaisilla unionin ulkopuolisilla vesillä, jotka eivät kuulu kolmansien maiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan.

2.   Edellä oleva 1 kohta ei rajoita unionin kansainvälisten velvoitteiden noudattamista. Siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä 46 artiklan mukaisesti toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön tällaiset kansainväliset velvoitteet unionin oikeudessa, mukaan lukien erityisesti poikkeukset tämän artiklan mukaisesta purkamisvelvoitteesta.

3.   Jos kaikki jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu tietyn lajin osalta, sopivat, että purkamisvelvoitetta olisi sovellettava muihin kuin 1 kohdassa tarkoitettuihin lajeihin, ne voivat toimittaa yhteisen suosituksen 1 kohdassa tarkoitetun purkamisvelvoitteen soveltamisalan laajentamiseksi tällaisiin muihin lajeihin. Tällöin sovelletaan 18 artiklan 1–6 kohtaa soveltuvin osin. Jos yhteinen suositus toimitetaan, komissio voi hyväksyä tällaiset toimenpiteet delegoiduilla säädöksillä 46 artiklan mukaisesti.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu purkamisvelvoite ei koske seuraavia lajeja:

a)

lajit, joiden kalastus on kielletty ja jotka on tällaisiksi määritelty yhteisen kalastuspolitiikan alalla hyväksytyllä unionin säädöksellä;

b)

lajit, joiden osalta on tieteellistä näyttöä korkeasta eloonjäämisasteesta, ottaen huomioon pyydysten, kalastuskäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet;

c)

de minimis -poikkeuksen piiriin kuuluvat saaliit.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kalastuksessa sovellettavan purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat on eriteltävä 9 ja 10 artiklassa tarkoitetuissa monivuotisissa suunnitelmissa ja ne on tarvittaessa eriteltävä tarkemmin 18 artiklan mukaisesti, mukaan lukien:

a)

erityiset säännökset kalastukselle tai lajeille, joita koskee 1 kohdassa tarkoitettu purkamisvelvoite;

b)

eritelmä vapautuksista, joita sovelletaan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen lajien purkamisvelvoitteeseen;

c)

säännökset de minimis -poikkeuksista, jotka koskevat enintään 5 prosentin osuutta 1 kohdassa tarkoitetun purkamisvelvoitteen alaisten lajien vuotuisesta kokonaissaaliista. De minimis -poikkeusta sovelletaan seuraavissa tilanteissa:

i)

kun on tieteellistä näyttöä siitä, että valikoivuuden lisääminen on erittäin vaikeaa, tai

ii)

tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten välttämiseksi pyydykset, joilla saadut tahattomat saaliit pyydystä kohti ovat enintään tietyn, monivuotisessa suunnitelmassa vahvistettavan prosentin suuruisia pyydyksen vuotuisesta kokonaissaaliista.

Tässä alakohdassa tarkoitetuissa säännöksissä tarkoitettuja saaliita ei lasketa asianomaisiin kiintiöihin, mutta kaikki tällaiset saaliit on kuitenkin kirjattava kokonaisuudessaan.

Tässä alakohdassa tarkoitettua vuotuista kokonaissaalista koskevaa prosenttiosuutta nostetaan neljän vuoden siirtymäkaudeksi

i)

kahdella prosenttiyksiköllä saaliin aluksesta purkamista koskevan velvoitteen kahtena ensimmäisenä soveltamisvuotena; ja

ii)

yhdellä prosenttiyksiköllä seuraavina kahtena vuotena;

d)

saaliiden kirjaamista koskevat säännökset;

e)

säilyttämisen vähimmäisviitekokojen vahvistaminen tarvittaessa 10 kohdan mukaisesti.

6.   Jos kalastukselle ei ole hyväksytty monivuotista suunnitelmaa tai asetuksen (EY) N:o 1967/2006 18 artiklan mukaista kalastuksenhoitosuunnitelmaa, komissio voi tämän asetuksen 18 artiklan mukaisesti hyväksyä tämän asetuksen 46 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan väliaikaisena toimenpiteenä ja enintään kolmen vuoden ajaksi saaliin aluksesta purkamista koskevaa velvoitetta koskeva erityinen suunnitelma, johon sisältyvät tämän artiklan 5 kohdan a-e alakohdassa tarkoitetut eritelmät. Jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä tällaisen suunnitelman laatimisessa tämän asetuksen 18 artiklan mukaisesti, jotta komissio voi hyväksyä tällaisia säädöksiä tai antaa ehdotuksen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

7.   Jos toimenpiteitä ei ole hyväksytty de minimis -poikkeuksen täsmentämiseksi joko 5 kohdan mukaisesti hyväksytyssä monivuotisessa suunnitelmassa tai 6 kohdan mukaisesti hyväksytyssä saaliin aluksesta purkamista koskevaa velvoitetta koskevassa erityisessä suunnitelmassa, komissio hyväksyy delegoiduilla säädöksillä 46 artiklan mukaisesti 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetun de minimis -poikkeuksen, joka on 5 kohdan c alakohdan i tai ii alakohdassa säädetyt edellytykset huomioon ottaen enintään viisi prosenttia kaikkien sellaisten lajien vuotuisesta kokonaissaaliista, joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta 1 kohdan mukaisesti. Tämä de minimis -poikkeus hyväksytään siten, että sen soveltaminen alkaa kyseessä olevan purkamisvelvoitteen soveltamispäivästä.

8.   Poikkeuksena velvoitteesta lukea saaliit kyseessä oleviin kiintiöihin 1 kohdan mukaisesti, purkamisvelvoitteen alaisten lajien saaliit, jotka ovat asianomaisten kantojen kiintiöitä suurempia tai saaliit, joiden osalta jäsenvaltiolla ei ole kiintiötä, voidaan vähentää kohdelajin kiintiöstä, ylittämättä kuitenkaan yhdeksää prosenttia kohdelajin kiintiöstä. Tätä säännöstä sovelletaan vain, jos muun kuin kohdelajin kanta on turvallisissa biologisissa rajoissa.

9.   Purkamisvelvoitteen alaisten kantojen osalta jäsenvaltiot voivat käyttää kiintiöiden vuosittaista siirtomahdollisuutta 10 prosenttiin saakka sallituista purkamisistaan. Jäsenvaltio voi tässä tarkoituksessa sallia lisämäärien purkamisen saaliin aluksesta purkamista koskevan velvoitteen alaisista kannoista edellyttäen, että määrät ovat enintään 10 prosenttia kyseiselle jäsenvaltiolle myönnetystä kiintiöstä. Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 artiklaa sovelletaan.

10.   Nuorten meren eliöiden suojelemisen varmistamiseksi voidaan vahvistaa säilyttämisen vähimmäisviitekoot.

11.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun purkamisvelvoitteen alaisten lajien osalta säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien lajien saaliiden käyttö rajoitetaan muihin tarkoituksiin kuin suoraan ihmisten ravinnoksi, mukaan lukien kalajauho, kalaöljy, lemmikkieläinten ruoka, elintarvikkeiden lisäaineet, lääkkeet ja kosmetiikka.

12.   Niiden lajien osalta, joihin ei sovelleta 1 kohdassa mainittua purkamisvelvoitetta, säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien lajien saaliita ei saa pitää aluksella, vaan ne on päästettävä heti takaisin mereen.

13.   Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien pyyntimatkojen yksityiskohtainen ja tarkka dokumentointi sekä riittävät valmiudet ja keinot valvoa kaikkien saaliiden purkamisvelvoitteen noudattamista, muun muassa tarkkailijoiden tai kameravalvonnan avulla tai muulla tavoin. Näin tehdessään jäsenvaltioiden on noudatettava tehokkuuden ja suhteellisuuden periaatteita.

16 artikla

Kalastusmahdollisuudet

1.   Jäsenvaltioille jaetut kalastusmahdollisuudet takaavat kullekin jäsenvaltiolle kalastustoiminnan suhteellisen vakauden kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta. Kaikkien jäsenvaltioiden edut on otettava huomioon uusia kalastusmahdollisuuksia jaettaessa.

2.   Kun tiettyä kalakantaa koskeva purkamisvelvoite otetaan käyttöön, kalastusmahdollisuudet määritellään ottaen huomioon muutos, jonka myötä siirrytään kalastusmahdollisuuksien määrittelystä saaliin purkamisen perusteella kalastusmahdollisuuksien määrittelyyn saaliiden perusteella ottaen huomioon, että ensimmäisen ja seuraavien vuosien aikana kyseisen kannan saaliiden poisheittäminen ei ole enää sallittua.

3.   Kun on tieteellistä näyttöä siitä, että tietyn kannan osalta vahvistetut kalastusmahdollisuudet ovat selvästi epäsuhdassa kannan todelliseen tilaan nähden, jäsenvaltiot, joilla on välitön hallinnointietu asiassa, voivat toimittaa komissiolle perustellun pyynnön, että se tekisi ehdotuksen ristiriidan lieventämiseksi noudattaen 2 artiklan 2 kohdassa esitettyjä tavoitteita.

4.   Kalastusmahdollisuudet määritellään 2 artiklan 2 kohdassa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti ja ne 9 artiklan 2 kohdan sekä 10 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti vahvistettuja määrällisiä tavoitteita, aikarajoja ja marginaaleja noudattaen.

5.   Unionin vesillä kolmansien maiden käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien vahvistamista koskevat toimenpiteet hyväksytään perussopimuksen mukaisesti.

6.   Kunkin jäsenvaltion on päätettävä, kuinka sille jaetut kalastusmahdollisuudet, joihin ei sovelleta kalastusoikeuksien siirtojärjestelmää, voidaan jakaa sen lipun alla purjehtiville aluksille (esimerkiksi luomalla yksittäisiä kalastusmahdollisuuksia). Sen on ilmoitettava jakomenetelmä komissiolle.

7.   Sekakalastukseen liittyviä kalastusmahdollisuuksia jaettaessa jäsenvaltioiden on otettava huomioon kyseiseen kalastukseen osallistuvien alusten todennäköinen saaliskoostumus.

8.   Jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään kaikki niille jaetut kalastusmahdollisuudet tai osan niistä ilmoitettuaan asiasta komissiolle.

17 artikla

Perusteet, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden on jaettava kalastusmahdollisuudet

Jakaessaan käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia 16 artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset perusteet. Käytettäviin perusteisiin voivat kuulua muun muassa kalastuksen vaikutus ympäristöön, sääntöjen noudattamisen historia, merkitys paikallisessa taloudessa ja poikkeukselliset saalismäärät. Jäsenvaltioiden on pyrittävä niille jaettujen kalastusmahdollisuuksien rajoissa myös tarjoamaan kannustimia kalastusaluksille valikoivien pyydysten tai sellaisten kalastusmenetelmien käytöstä, joilla on nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia, kuten vähäisempi energiankulutus tai lajin elinympäristölle aiheutettu vahinko.

III   OSASTO

Alueellistaminen

18 artikla

Alueellinen yhteistyö säilyttämistoimenpiteissä

1.   Jos asiaankuuluvalla maantieteellisellä alueella sovellettavan, myös 9 ja 10 artiklan nojalla laadittujen monivuotisten suunnitelmien mukaisen unionin säilyttämistoimenpiteen, sekä 11 artiklan mukaisten toimenpiteiden ja saaliiden purkamisvelvoitetta 15 artiklan 6 kohdan mukaisesti koskevien erityisten suunnitelmien osalta komissiolle on siirretty valta hyväksyä toimenpiteitä delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä, jäsenvaltiot, joiden välittömään kalastuksenhoitoetuun nämä toimenpiteet vaikuttavat, voivat kyseisessä säilyttämistoimenpiteessä ja/tai monivuotisessa suunnitelmassa asetettavan määräajan puitteissa sopia yhteisten suositusten toimittamisesta niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka esitetään kyseisissä unionin säilyttämistoimenpiteissä, monivuotisissa suunnitelmissa tai poisheittämisvelvoitetta koskevissa erityisissä suunnitelmissa. Komissio hyväksyy tällaiset delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset vasta, kun jäsenvaltioiden yhteisten suositusten toimittamiselle asetettu määräaika on päättynyt.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden, joilla on välitön hallinnointietu, johon 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet vaikuttavat, on tehtävä yhteistyötä keskenään yhteisiä suosituksia laatiessaan. Niiden on myös kuultava asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia. Komissio edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä muun muassa varmistamalla tarvittaessa, että asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä saadaan tieteellinen lausunto.

3.   Jos yhteisiä suosituksia toimitetaan 1 kohdan mukaisesti, komissio voi hyväksyä nämä toimenpiteet delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä edellyttäen, että tällaiset suositukset ovat asiaan liittyvän säilyttämistoimenpiteen ja/tai monivuotisen suunnitelman mukaisia.

4.   Jos säilyttämistoimenpidettä sovelletaan tiettyyn, kolmansien maiden kanssa jaettuun kalakantaan, jota hallinnoidaan monenvälisten kalastusjärjestöjen toimesta taikka kahden- tai monenvälisten sopimusten nojalla, unioni pyrkii sopimaan asiaankuuluvien kumppaneiden kanssa tarvittavista toimenpiteistä 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan nojalla hyväksyttävät säilyttämistoimenpiteitä koskevat yhteiset suositukset perustuvat parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin ja että ne täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

a)

ne ovat 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia;

b)

ne ovat asiaankuuluvan säilyttämistoimenpiteen soveltamisalan ja tavoitteiden mukaisia;

c)

ne ovat asiaankuuluvan monivuotisen suunnitelman soveltamisalan mukaisia ja täyttävät tehokkaasti siinä asetetut yleiset ja määrälliset tavoitteet;

d)

ne ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin unionin oikeuden mukaiset toimenpiteet.

6.   Jolleivät kaikki jäsenvaltiot onnistu sopimaan komissiolle 1 kohdan mukaisesti toimitettavista yhteisistä suosituksista asetetussa määräajassa tai jollei säilyttämistoimenpiteitä koskevia yhteisiä suosituksia pidetä kyseisen säilyttämistoimenpiteen yleisten ja määrällisten tavoitteiden mukaisina, komissio voi toimittaa asianmukaisia toimenpiteitä koskevan ehdotuksen perussopimuksen mukaista menettelyä noudattaen.

7.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tapausten lisäksi jäsenvaltiot, joilla on maantieteellisesti määritellyn alueen kalakantoihin liittyvä välitön kalastuksenhoitoetu, voivat myös laatia yhteisiä suosituksia toimenpiteistä, joita komissio voi ehdottaa tai hyväksyä.

8.   Ylimääräisenä tai vaihtoehtoisena alueellisen yhteistyön menetelmänä jäsenvaltioille annetaan asiaankuuluvaan maantieteelliseen alueeseen sovellettavan unionin säilyttämistoimenpiteellä, myös 9 ja 10 artiklan mukaisesti vahvistetulla monivuotisella suunnitelmalla, valta hyväksyä asetetussa määräajassa toimenpiteitä, jotka määrittävät tuota säilyttämistoimenpidettä tarkemmin. Asianomaisten jäsenvaltioiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä tällaisia toimenpiteitä hyväksyessään. Tämän artiklan 2, 4 ja 5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin. Komissio on otettava mukaan, ja sen huomautukset on otettava huomioon. Jäsenvaltio voi hyväksyä omat kansalliset toimenpiteensä vain, jos toimenpiteiden sisällöstä on päästy yhteisymmärrykseen kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden kesken. Jos komissio katsoo, että jäsenvaltion toimenpide ei vastaa säilyttämistoimenpiteessä vahvistettuja edellytyksiä, se voi asianmukaisesti perustellen pyytää asianomaista jäsenvaltiota muuttamaan toimenpidettään tai kumoamaan sen.

IV   OSASTO

Kansalliset toimenpiteet

19 artikla

Jäsenvaltioiden oman lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin tai niiden alueelle sijoittautuneisiin henkilöihin sovellettavat jäsenvaltioiden toimenpiteet

1.   Jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä kalakantojen säilyttämiseksi unionin vesillä edellyttäen, että ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

(a)

toimenpiteitä sovelletaan ainoastaan kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin tai, jos kalastustoimintaa ei harjoita kalastusalus, henkilöihin, jotka ovat sijoittautuneet niiden alueen sellaiselle osalle, joihin perussopimusta sovelletaan;

(b)

toimenpiteet ovat 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia;

(c)

toimenpiteet ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin unionin oikeuden mukaiset toimenpiteet.

2.   Jäsenvaltion on valvontaa varten ilmoitettava toisille jäsenvaltioille, joita asia koskee, 1 kohdan mukaisesti hyväksytyistä säännöksistä.

3.   Jäsenvaltioiden on asetettava tämän artiklan mukaisesti hyväksyttyjä toimenpiteitä koskevat asianmukaiset tiedot julkisesti saataville.

20 artikla

Jäsenvaltioiden 12 meripeninkulman vyöhykkeen sisäpuolella toteuttamat toimenpiteet

1.   Jäsenvaltio voi toteuttaa syrjimättömiä toimenpiteitä kalakantojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi ja meriekosysteemien suojelutason ylläpitämiseksi tai parantamiseksi 12 meripeninkulman sisällä asianomaisen jäsenvaltion perusviivoista edellyttäen, ettei unioni ole toteuttanut erityisesti kyseistä aluetta koskevia tai erityisesti asianomaisen jäsenvaltion havaitsemaan ongelmaan puuttuvia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. Jäsenvaltion toteuttamien toimenpiteiden on sovittava yhteen 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden kanssa ja oltava vähintään yhtä tiukkoja kuin unionin oikeuden mukaiset toimenpiteet.

2.   Jos jäsenvaltio aikoo toteuttaa sellaisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat muiden jäsenvaltioiden kalastusaluksiin, toimenpiteet saa toteuttaa vasta sen jälkeen, kun komissiota, asianomaisia jäsenvaltioita ja asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia on kuultu toimenpideluonnoksesta, joihin on liitetty perustelut, joista ilmenee myös, että kyseiset toimenpiteet ovat syrjimättömiä. Kuulemisen suorittava jäsenvaltio voi asettaa tällaiselle kuulemiselle kohtuullisen määräajan, jonka on oltava kuitenkin vähintään kahden kuukauden mittainen.

3.   Jäsenvaltioiden on asetettava tämän artiklan mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä koskevat asianmukaiset tiedot julkisesti saataville.

4.   Jos komissio katsoo, että tämän artiklan mukaisesti toteutettu toimenpide ei vastaa 1 kohdan edellytyksiä, se voi asianmukaisesti perustellen pyytää kyseistä jäsenvaltiota muuttamaan toimenpidettään tai kumoamaan sen.

IV   OSA

KALASTUSKAPASITEETIN HALLINNOINTI

21 artikla

Kalastusoikeuksien siirtojärjestelmien perustaminen

Jäsenvaltiot voivat perustaa kalastusoikeuksien siirtojärjestelmän. Tällaisen järjestelmän perustaneiden jäsenvaltioiden on perustettava ja ylläpidettävä siirrettävien kalastusoikeuksien rekisteriä.

22 artikla

Kalastuskapasiteetin mukauttaminen ja hallinnointi

1.   Jäsenvaltioiden on ajan mittaan toteutettava toimenpiteitä laivastojensa kalastuskapasiteetin mukauttamiseksi omiin kalastusmahdollisuuksiinsa ottaen huomioon suuntaukset ja parhaat tieteelliset lausunnot niiden välisen vakaan ja kestävän tasapainon saavuttamiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle laivastojensa kalastuskapasiteetin ja niiden kalastusmahdollisuuksien välistä tasapainoa koskeva selvitys kunkin vuoden toukokuun 31 päivään mennessä. Jotta edistettäisiin yhteisen lähestymistavan noudattamista koko unionissa, tämä selvitys laaditaan komission kehittämien yhteisten suuntaviivojen mukaisesti, joissa esitetään asiaankuuluvat tekniset, sosiaaliset ja taloudelliset parametrit.

Selvityksiin on sisällyttävä arvio kunkin jäsenvaltion kansallisen laivaston ja kaikkien laivastonosien vuosittaisesta kapasiteetista. Selvityksissä on pyrittävä määrittelemään laivastonosien rakenteellinen ylikapasiteetti ja arvioimaan niiden pitkän aikavälin kannattavuus. Selvitykset asetetaan julkisesti saataville.

3.   Edellä 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun arvion osalta jäsenvaltioiden on laadittava analyysinsa laivastojensa kalastuskapasiteetin ja niiden kalastusmahdollisuuksien välisen tasapainon pohjalta. Syrjäisimpien alueiden vesillä toimivien laivastojen ja yksinomaan unionin vesien ulkopuolella toimivien alusten osalta on laadittava erilliset arviot.

4.   Jos arvio osoittaa selvästi, että kalastuskapasiteettia ei ole tosiasiallisesti tasapainotettu kalastusmahdollisuuksia vastaavaksi, jäsenvaltion on laadittava toimintasuunnitelma kullekin sellaiselle laivastonosalle, jolla on selvästi havaittu olevan merkittävää ylikapasiteettia, ja liitettävä se selvitykseensä. Toimintasuunnitelmassa on esitettävä mukauttamiskohteet ja välineet tasapainoon pääsemiseksi sekä selkeä aikataulu sen täytäntöönpanolle.

Komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain selvityksen jäsenvaltioiden laivastojen kalastuskapasiteetin ja kalastusmahdollisuuksien tasapainosta 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen suuntaviivojen mukaisesti. Selvityksessä on oltava tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimintasuunnitelmat. Ensimmäinen selvitys on toimitettava viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2015.

Edellä 2 kohdassa tarkoitetun selvityksen laatimatta jättäminen ja/tai tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun toimintasuunnitelman täytäntöönpanon laiminlyönti voivat johtaa kyseiselle jäsenvaltiolle maksettavan, myöhemmin annettavan meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014-2020 koskevan unionin säädöksen mukaisen, laivastonosaan tai -osiin tarkoitettuja investointeja koskevan unionin rahoitustuen keskeyttämiseen tai lykkäämiseen samassa suhteessa.

5.   Alusta ei saa julkisella tuella poistaa laivastosta, ellei kalastuslisenssiä ja kalastuslupia ole ensin peruutettu.

6.   Julkisella tuella käytöstä poistettujen kalastusalusten kalastuskapasiteettia ei saa korvata uudella kapasiteetilla.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2014 päivästä … kuuta … alkaen niiden laivaston kalastuskapasiteetti ei missään vaiheessa ylitä liitteessä II vahvistettuja kalastuskapasiteetin ylärajoja.

23 artikla

Lisäys-/poistojärjestelmä

1.   Jäsenvaltioiden on hallinnoitava laivastojensa lisäyksiä ja poistoja siten, että laivastoon ilman julkista tukea tehtävän uuden kapasiteetin lisäyksen vastapainona on aikaisempi ilman julkista tukea tehty vähintään samansuuruinen kapasiteetin poisto.

2.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän artiklan täytäntöönpanoa koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Viimeistään 30 päivänä joulukuuta 2018 komissio arvioi lisäys-/poistojärjestelmää sen perusteella, miten laivastokapasiteetti ja kartoitetut kalastusmahdollisuudet kehittyvät toisiinsa nähden, ja ehdottaa tarvittaessa muutosta tähän järjestelmään.

24 artikla

Kalastuslaivastorekisterit

1.   Jäsenvaltioiden on kirjattava niiden lipun alla purjehtivien unionin kalastusalusten omistajaa, aluksen ja pyydysten ominaisuuksia sekä toimintaa koskevat tiedot, joita tarvitaan tämän asetuksen nojalla vahvistettujen toimenpiteiden hallinnoimiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

3.   Komissio pitää yllä unionin kalastuslaivastorekisteriä, joka sisältää sen 2 kohdan nojalla saamat tiedot. Se huolehtii unionin kalastuslaivastorekisterin julkisuudesta varmistaen asianmukaisen henkilötietojen suojan.

4.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksin tekniset toteuttamisvaatimukset, jotka koskevat 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen kirjaamista, muotoa ja toimittamistapaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

V   OSA

KALASTUKSENHOIDON TIETEELLINEN PERUSTA

25 artikla

Kalastuksenhoidossa tarvittavat tiedot

1.   Jäsenvaltioiden on tiedonkeruun alalla hyväksyttyjä sääntöjä noudattaen kerättävä ja hallinnoitava kalastuksenhoidossa tarvittavia biologisia, ympäristöä koskevia, teknisiä ja sosioekonomisia tietoja ja saatettava nämä tiedot loppukäyttäjien saataville, mukaan luettuina komission nimeämät elimet. Tällaisten tietojen hankkimiseen ja hallinnointiin voidaan myöntää meri- ja kalatalousrahaston rahoitusta myöhemmin annettavan meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014-2020 koskevan unionin säädöksen mukaisesti. Kyseisten tietojen avulla olisi erityisesti voitava arvioida

a)

hyödynnettyjen meren biologisten luonnonvarojen tilaa;

b)

kalastuksen voimakkuutta sekä vaikutuksia, joita kalastustoiminnasta kohdistuu meren biologisiin luonnonvaroihin ja meriekosysteemeihin; sekä

c)

kalastus-, vesiviljely- ja jalostusalojen sosioekonomista tilannetta unionin vesillä ja niiden ulkopuolella.

2.   Tällaisten tietojen keräämisessä, hallinnoinnissa ja käytössä on noudatettava seuraavia periaatteita:

a)

täsmällisyys ja luotettavuus sekä oikea-aikainen keruu;

b)

koordinointimekanismien käyttö, jotta voidaan välttää päällekkäisyyttä kerättäessä tietoja eri tarkoituksiin;

c)

kerättyjen tietojen turvallinen varastointi ja suojaaminen atk-pohjaisissa tietokannoissa ja niiden julkinen saatavuus tarvittaessa, myös yhteenkoottuina, siten, että varmistetaan luottamuksellisuus;

d)

komissiolla tai sen nimeämillä elimillä on oltava tietojen olemassaolon ja laadun tarkastamiseksi pääsy kerättyjen tietojen käsittelyssä käytettäviin kansallisiin tietokantoihin ja -järjestelmiin;

e)

asiaankuuluvien tietojen ja niitä koskevien keruumenetelmien on oltava oikea-aikaisesti saatavilla elimille, joilla on tutkimuksen tai hallinnon näkökulmasta mielenkiintoa kalastusalan tietojen tieteellistä analysointia kohtaan, ja kaikille muille kiinnostuneille osapuolille, paitsi olosuhteissa, joissa sovellettava unionin oikeus edellyttää tietosuojaa ja luottamuksellisuutta.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava joka vuosi komissiolle selvitys kansallisten tiedonkeruuohjelmiensa täytäntöönpanosta ja asetettava ne julkisesti saataville.

Komissio arvioi vuotuista tiedonkeruuselvitystä kuultuaan tieteellistä neuvoa-antavaa elintään ja tarvittaessa asianomaisia alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä, joissa unioni on sopimuspuolena tai tarkkailijana, sekä asianomaisia kansainvälisiä tieteellisiä elimiä.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava kalastuksenhoitoa varten tarvittavan tutkimustiedon, myös sosioekonomisen tiedon, keruun ja hallinnan kansallinen koordinointi. Tätä varten ne nimeävät kansallisen vastuuhenkilön ja järjestävät vuosittain kansallisen koordinointikokouksen. Komissiolle on ilmoitettava kansallisista koordinointitoimista, ja se on kutsuttava koordinointikokouksiin.

5.   Jäsenvaltioiden on tiiviissä yhteistyössä komission kanssa koordinoitava tiedonkeruutoimintansa samalla merialueella toimivien muiden jäsenvaltioiden kanssa, ja niiden on kaikin tavoin pyrittävä koordinoimaan toimintansa niiden kolmansien maiden kanssa, joiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvia vesialueita on samalla merialueella.

6.   Tiedon keruu, hallinnointi ja käyttö on suoritettava kustannustehokkaalla tavalla.

7.   Jos jäsenvaltio laiminlyö tiedonkeruun ja/tai tietojen oikea-aikaisen toimittamisen loppukäyttäjälle, se voi johtaa kyseiselle jäsenvaltiolle maksettavan unionin rahoitustuen keskeyttämiseen tai lykkäämiseen samassa suhteessa myöhemmin annettavan meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehtoja vuosina 2014-2020 koskevan unionin säädöksen mukaisesti.

26 artikla

Tieteellisten elinten kuuleminen

Komissio kuulee asianmukaisia tieteellisiä elimiä. Tieteellis-teknis-taloudellista kalastuskomiteaa kuullaan tarvittaessa meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen ja hoidon kannalta merkittävistä kysymyksistä, jollaisia ovat muun muassa biologiset, taloudelliset, ympäristölliset, sosiaaliset ja tekniset tekijät. Tieteellisiä elimiä kuultaessa otetaan huomioon julkisten varojen asianmukainen hoito, jotta vältetään tällaisten elinten työn päällekkäisyys.

27 artikla

Tutkimus ja tieteelliset lausunnot

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kalastukseen ja vesiviljelyyn liittyviä tutkimus- ja innovointiohjelmia. Niiden on koordinoitava tiiviissä yhteistyössä komission kanssa kalastukseen liittyvää tutkimusta ja innovointia sekä tieteellisiä lausuntoja koskevia ohjelmia muiden jäsenvaltioiden sekä unionin tutkimus- ja innovointirakenteiden kanssa, ja tarvittaessa mukaan on otettava asianomaiset neuvoa-antavat toimikunnat. Näille toimille voidaan myöntää rahoitusta unionin talousarviosta unionin asiaa koskevien oikeudellisten säädösten mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on asianomaisten sidosryhmien osallistamisella, muun muassa käytettävissä olevia unionin taloudellisia resursseja käyttämällä ja keskinäisellä koordinoinnilla varmistettava, että tieteelliseen neuvoa-antavaan prosessiin on käytettävissä tarpeen mukaan osaamista ja henkilöresursseja.

VI   OSA

ULKOSUHDEPOLITIIKKA

28 artikla

Tavoitteet

1.   Jotta varmistettaisiin meren elollisten luonnonvarojen ja meriympäristön kestävä hyödyntäminen, hoito ja säilyttäminen, unioni harjoittaa ulkoisia kalastussuhteitaan kansainvälisten velvoitteiden ja kalastuspolitiikan tavoitteiden sekä 2 ja 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti.

2.   Erityisesti unioni:

a)

osallistuu aktiivisesti tieteellisen tiedon ja tieteellisten lausuntojen tuottamiseen ja edistää tätä toimintaa;

b)

edistää unionin aloitteiden poliittista johdonmukaisuutta, erityisesti ympäristöä, kauppaa ja kehitystä koskevien toimien osalta, ja lujittaa kehitysyhteistyön ja tieteellisen, teknisen ja taloudellisen yhteistyön puitteissa toteutettujen toimien johdonmukaisuutta;

c)

myötävaikuttaa kestävään kalastustoimintaan, joka on taloudellisesti kannattavaa ja edistää työllisyyttä unionissa;

d)

varmistaa, että unionin vesien ulkopuolella harjoitettava unionin kalastustoiminta perustuu samoihin periaatteisiin ja vaatimuksiin kuin yhteisen kalastuspolitiikan alalla sovellettavassa unionin oikeudessa ja edistää unionin toimijoiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä muiden kolmansien maiden toimijoihin nähden;

e)

edistää ja tukee kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä tarvittavia toimia, joita tarvitaan LIS-kalastuksen kitkemiseksi;

f)

edistää alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen valvontakomiteoiden perustamista ja vahvistamista, toiminnan säännöllisiä riippumattomia arvioita ja asianmukaisia korjaavia toimia sekä tehokkaita ja varoittavia seuraamuksia, joita on sovellettava avoimella ja syrjimättömällä tavalla.

3.   Tämän osan säännökset eivät rajoita perussopimuksen 218 artiklan nojalla hyväksyttyjen kansainvälisten sopimusten erityisiä säännöksiä.

I   OSASTO

Kansainväliset kalastusjärjestöt

29 artikla

Unionin toiminta kansainvälisissä kalastusjärjestöissä

1.   Unioni tukee ja edistää aktiivisesti kalastusalan kansainvälisten järjestöjen, myös alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, toimintaa.

2.   Kalastusalan kansainvälisissä järjestöissä ja alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä esitettävä unionin kanta perustuu parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin, jotta voidaan varmistaa kalavarojen hoito 2 artiklassa, erityisesti sen 2 kohdassa sekä 5 kohdan c alakohdassa säädettyjen tavoitteiden mukaisesti. Unionin olisi pyrittävä johtamaan alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen toiminnan tehostamisprosessia, jotta ne pystyisivät paremmin säilyttämään ja hoitamaan vastuualueelleen kuuluvia meren elollisia luonnonvaroja.

3.   Unioni tukee aktiivisesti kalastusmahdollisuuksien asianmukaisten ja avoimien jakomenetelmien kehittämistä.

4.   Unioni edistää alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen keskinäistä yhteistyötä ja niiden sääntelykehysten välistä johdonmukaisuutta ja tukee tieteellisen tiedon ja tieteellisten lausuntojen tuottamista sen varmistamiseksi, että niiden suositukset perustuvat tällaisiin tieteellisiin lausuntoihin.

30 artikla

Kansainvälisten määräysten noudattaminen

Unioni tekee muun muassa Euroopan kalastuksenvalvontavirastossa, jäljempänä 'virasto', yhteistyötä kolmansien maiden sekä kalastusalan kansainvälisten järjestöjen, myös alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen, kanssa tehostaakseen toimenpiteiden noudattamista, erityisesti torjuakseen LIS-kalastusta ja varmistaakseen, että tällaisten kansainvälisten järjestöjen hyväksymiä toimenpiteitä noudatetaan tarkasti.

II   OSASTO

Kestävää kalastusta koskevat kumppanuussopimukset

31 artikla

Kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten periaatteet ja tavoitteet

1.   Kolmansien maiden kanssa tehtävissä kestävää kalastusta koskevissa kumppanuussopimuksissa vahvistetaan oikeudelliset, ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat kattava hallintokehys unionin kalastusalusten kolmansien maiden vesillä harjoittamaa kalastustoimintaa varten.

Tällaisiin kehyksiin voi sisältyä seuraavaa:

a)

tarpeellisten tiede- ja tutkimuslaitosten kehittäminen ja tukeminen;

b)

seuranta-, valvonta- ja tarkkailuvalmiudet;

c)

muiden sellaisten valmiuksien kehittämistoimet, jotka liittyvät kolmannen maan kestävän kalastuspolitiikan kehittämiseen.

2.   Meren elollisten luonnonvarojen ylimäärien kestävän hyödyntämisen varmistamiseksi unioni pyrkii siihen, että kolmansien maiden kanssa tehtävät kalastuskumppanuussopimukset ovat sekä unionia että kyseistä kumppanimaata, myös sen paikallisväestöä ja kalastusalaa, hyödyttäviä ja siihen, että niillä edistetään unionin kalastuslaivastojen toiminnan jatkumista ja pyritään saamaan saatavilla olevista ylimääristä asianmukainen osuus, joka on oikeassa suhteessa unionin kalastuslaivastojen etuihin.

3.   Jotta varmistetaan, että kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten nojalla kalastavat unionin kalastusalukset toimivat tarvittaessa samoja vaatimuksia noudattaen kuin unionin kalastusalukset unionin vesillä, unioni pyrkii sisällyttämään kestävää kalastusta koskeviin kumppanuussopimuksiin kala- ja kalastustuotteiden purkamisvelvoitetta koskevat asianmukaiset määräykset.

4.   Unionin kalastusalukset saavat pyytää ainoastaan UNCLOSin 62 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun sallitun saaliin ylimäärän, joka on määritelty selkeästi ja avoimesti parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen sekä sellaisten tietojen perusteella, jotka on vaihdettu kyseisiä kantoja koskevasta kaikkien laivastojen kokonaispyyntiponnistuksesta unionin ja kolmannen maan välillä. Hajallaan olevien tai laajasti vaeltavien kalakantojen kalastuksen osalta käytettävissä olevien varojen määrittelyssä olisi otettava asianmukaisesti huomioon alueellisella tasolla tehtävät tieteelliset arvioinnit sekä alueellisen kalastuksenhoitojärjestön hyväksymät säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet.

5.   Unionin kalastusalukset eivät saa harjoittaa toimintaa sellaisen kolmannen maan vesillä, jonka kanssa kestävää kalastusta koskeva kumppanuussopimus on voimassa, ellei kalastusaluksilla ole mainitun sopimuksen mukaisesti annettua kalastuslupaa.

6.   Unioni varmistaa, että kestävää kalastusta koskevat kumppanuussopimukset sisältävät näiden sopimusten olennaisena osana demokratian periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevan lausekkeen.

Nämä sopimukset sisältävät mahdollisuuksien mukaan myös seuraavaa:

a)

lauseke, jolla kielletään suotuisampien ehtojen myöntäminen kyseisillä vesillä kalastaville eri laivastoille kuin unionin taloudellisille toimijoille, mukaan lukien edut, jotka koskevat luonnonvarojen säilyttämistä, kehittämistä ja hoitoa sekä rahoitusjärjestelyjä samoin kuin maksuja ja oikeuksia, jotka liittyvät kalastuslupien myöntämiseen;

b)

yksinoikeuslauseke, joka liittyy 5 kohtaan säädettyyn sääntöön.

7.   Unionissa pyritään valvomaan sellaisten unionin kalastusalusten toimintaa, jotka toimivat muilla kuin unionin vesillä kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten kehyksen ulkopuolella.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lipun alla purjehtivat unionin kalastusalukset, jotka toimivat muilla kuin unionin vesillä, kykenevät antamaan yksityiskohtaisia ja täsmällisiä tietoja kaikista pyynti- ja jalostustoimista.

9.   Edellä 5 kohdassa tarkoitetun kalastusluvan saa myöntää alukselle, joka on poistunut unionin kalastuslaivastorekisteristä ja palannut siihen 24 kuukauden kuluessa, vain jos kyseisen aluksen omistaja on toimittanut lippuvaltion toimivaltaisille viranomaisille kaikki tiedot, joita tarvitaan sen toteamiseksi, että tuona aikana alus toimi täysin niiden vaatimusten mukaisesti, joita sovelletaan unionin lipun alla purjehtiviin aluksiin.

Jos valtio, jonka lipun alla kyseinen alus sai purjehtia sinä aikana, kun se oli poistettuna unionin kalastuslaivastorekisteristä, on todettu LIS-kalastuksen torjumisen, estämisen ja poistamisen kannalta yhteistyöhön osallistumattomaksi valtioksi unionin oikeuden mukaisesti tai meren elollisten luonnonvarojen kestämättömän hyödyntämisen sallivaksi valtioksi, sellainen kalastuslupa voidaan myöntää vain, jos voidaan todeta, että kyseinen alus lopetti kalastustoimet ja omistaja ryhtyi välittömiin toimiin aluksen poistamiseksi tuon valtion rekisteristä.

10.   Komissio järjestää kunkin kestävää kalastusta koskevaan kumppanuussopimukseen liitettävän pöytäkirjan osalta riippumattoman ennakko- ja jälkiarvioinnin ja asettaa ne Euroopan parlamentin ja neuvoston saataville hyvissä ajoin ennen kuin se esittää neuvostolle suosituksen jatkopöytäkirjaa koskevien neuvottelujen avaamista koskevan luvan antamisesta. Yhteenveto tällaisista arvioinneista asetetaan julkisesti saataville.

32 artikla

Rahoitustuki

1.   Unioni antaa kolmansille maille rahoitustukea kalastuskumppanuussopimusten kautta tarkoituksena

a)

korvata osa kustannuksista, jotka aiheutuvat mahdollisuudesta hyödyntää kalavaroja kolmansien maiden vesillä; se osa kustannuksista, joka unionin varustajien on maksettava mahdollisuudesta hyödyntää kalavaroja, on arvioitava kunkin kalastuskumppanuussopimuksen tai sen pöytäkirjan osalta; sen on oltava oikeudenmukainen, syrjimätön ja oikeassa suhteessa hyödyntämismahdollisuudesta koituviin hyötyihin;

b)

perustaa kolmansien maiden kestävän kalastuspolitiikan kehittämiselle hallintokehys, mukaan luettuina tarpeellisten tiede- ja tutkimuslaitosten kehittäminen ja ylläpito, edistää kuulemisprosesseja eturyhmien kanssa sekä luoda seuranta-, tarkkailu- ja valvontavalmiudet ja muita valmiuksien kehittämistoimia. Rahoitustuen saannin edellytyksenä on tiettyjen tulosten saavuttaminen, ja tuen on täydennettävä kyseisten kolmansien maiden kehityshankkeita ja -ohjelmia ja oltava yhdenmukaista niiden kanssa.

2.   Kussakin kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa alakohtaisen tuen rahoitustuki irrotetaan kalavarojen hyödyntämisoikeudesta maksettavista maksuista. Unioni vaatii edellytyksenä rahoitustuen mukaisille maksuille tiettyjä tuloksia ja seuraa edistymistä tarkasti.

III   OSASTO

Yhteisesti tärkeiden kantojen hoito

33 artikla

Unionin ja kolmansien maiden yhteisesti tärkeiden kantojen hoitoa sekä vaihtoa ja yhteistä hoitoa koskevien sopimusten periaatteet ja tavoitteet

1.   Jos myös kolmannet maat hyödyntävät yhteisesti tärkeitä kantoja, unioni pyrkii varmistamaan kyseisten kolmansien maiden kanssa, että kantoja hallinnoidaan kestävällä tavalla, joka on yhdenmukainen tämän asetuksen ja erityisesti sen 2 artiklan 2 kohdassa säädetyn tavoitteen kanssa. Jos muodolliseen yhteisymmärrykseen ei päästä, unioni pyrkii kaikin tavoin saamaan aikaan yhteisiä järjestelyjä tällaisten kantojen kalastusta varten, jotta kestävä hoito olisi mahdollista erityisesti 2 artiklan 2 kohdan tavoitteen osalta, ja edistämään siten unionin toimijoiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä.

2.   Kolmansien maiden kanssa jaettujen kantojen kestävän hyödyntämisen varmistamiseksi ja unionin laivastojen kalastustoimien vakauden takaamiseksi unioni pyrkii UNCLOSin mukaisesti tekemään kolmansien maiden kanssa kahden- tai monenvälisiä sopimuksia yhteisten kantojen hoitamiseksi, mukaan lukien tarvittaessa vesialueille pääsyn ja luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuden sekä niihin liittyvien ehtojen vahvistaminen, säilyttämistoimenpiteiden yhdenmukaistaminen ja kalastusmahdollisuuksien vaihto.

VII   OSA

VESIVILJELY

34 artikla

Kestävän vesiviljelyn edistäminen

1.   Kestävyyden, elintarviketurvan ja elintarvikkeiden saatavuuden sekä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi komissio laatii kestävän vesiviljelytoiminnan kehittämisen yhteisiä painopisteitä ja tavoitteita koskevat ei-sitovat unionin strategiset suuntaviivat. Näissä suuntaviivoissa otetaan huomioon unionin jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat ja olosuhteet, ja ne muodostavat perustan monivuotisille kansallisille strategiasuunnitelmille pyrkimyksenä

a)

parantaa vesiviljelyalan kilpailukykyä ja tukea sen kehittymistä ja innovointia;

b)

vähentää hallinnollista rasitetta ja tehdä unionin oikeuden täytäntöönpanosta tehokkaampaa ja sidosryhmien tarpeet paremmin huomioon ottavaa;

c)

kannustaa taloudelliseen toimintaan;

d)

lisätä monipuolistumista ja parantaa elämän laatua rannikko- ja sisämaa-alueilla;

e)

liittää vesiviljelytoiminta meri-, rannikko- ja sisämaa-alueiden suunnitteluun.

2.   Jäsenvaltioiden on laadittava oman alueensa vesiviljelytoiminnan kehittämistä koskeva monivuotinen kansallinen strategiasuunnitelma viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014.

3.   Monivuotisessa kansallisessa strategiasuunnitelmassa esitetään jäsenvaltion tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja aikataulut.

4.   Monivuotisilla kansallisilla strategiasuunnitelmilla on erityisesti seuraavat tavoitteet:

a)

hallinnon yksinkertaistaminen, erityisesti arviointien ja vaikutustutkimusten sekä lisenssien osalta;

b)

vesille ja muille alueille koskevan pääsyn kohtuullisen varmuuden turvaaminen vesiviljelyalan toimijoille;

c)

ympäristöä, taloutta sekä sosiaalisia kysymyksiä koskevat indikaattorit;

d)

muiden mahdollisten, erityisesti naapurijäsenvaltioiden meren elollisiin luonnonvaroihin ja meriekosysteemeihin kohdistuvien rajat ylittävien vaikutusten arviointi;

e)

kansallisten tutkimusohjelmien välisen synergian luominen sekä kalastusalan ja tiedeyhteisön välinen yhteistyö;

f)

kestävästi tuotetun ja laadukkaan ruoan kilpailuaseman edistäminen;

g)

vesiviljelykäytäntöjen ja -tutkimuksen edistäminen, jotta lisättäisiin ympäristön ja kalavarojen kannalta myönteisiä vaikutuksia ja vähennettäisiin kielteisiä vaikutuksia, muun muassa vähentämällä rehutuotannossa käytettyihin kalakantoihin kohdistuvaa painetta ja parantamalla resurssitehokkuutta.

5.   Jäsenvaltioiden on vaihdettava avoimen koordinointimenetelmän kautta tietoja ja parhaita käytäntöjä monivuotisiin kansallisiin strategiasuunnitelmiin sisältyvistä kansallisista toimenpiteistä.

6.   Komissio kannustaa tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden kesken ja edistää monivuotisessa kansallisessa strategiasuunnitelmassa esitettyjen kansallisten toimenpiteiden koordinointia.

VIII   OSA

YHTEINEN MARKKINAJÄRJESTELY

35 artikla

Tavoitteet

1.   Perustetaan kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely, jäljempänä 'yhteinen markkinajärjestely':

a)

edistämään 2 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamista ja erityisesti meren elollisten luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä;

b)

luomaan kalastus- ja vesiviljelyalalle edellytykset soveltaa yhteistä kalastuspolitiikkaa sopivalla tasolla;

c)

parantamaan unionin kalastus- ja vesiviljelyalan, erityisesti tuottajien, kilpailukykyä;

d)

parantamaan markkinoiden avoimuutta ja vakautta, erityisesti lisäämällä taloudellista tietämystä ja ymmärrystä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinoista unionissa koko toimitusketjun osalta, varmistamalla lisäarvon entistä tasapainoisempi jakautuminen alan koko arvoketjussa sekä parantamalla kuluttajille tiedottamista ja lisäämällä heidän tietoisuuttaan sellaisten ilmoitusten tai merkintöjen avulla, joiden tiedot ovat helposti ymmärrettävissä;

e)

tukemaan yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumista kaikille unionissa kaupan pidettäville tuotteille edistämällä kalavarojen kestävää hyödyntämistä.

f)

vaikuttamaan siihen, että kuluttajien saatavilla on monipuolinen valikoima kalastus- ja vesiviljelytuotteita;

g)

antamaan kuluttajalle todennettavissa olevia ja täsmällisiä tuotteen alkuperää ja tuotantotapaa koskevia tietoja, erityisesti merkintöjen ja etiketöinnin avulla.

2.   Yhteistä markkinajärjestelyä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013 (24) liitteessä I lueteltuihin kalastus- ja vesiviljelytuotteisiin, joita pidetään kaupan unionissa.

3.   Yhteiseen markkinajärjestelyyn sisältyvät erityisesti

a)

alan organisointi mukaan luettuina markkinoiden vakauttamistoimenpiteet;

b)

kalastus- ja vesiviljelyalan tuottajaorganisaatioiden tuotanto- ja markkinointisuunnitelmat;

c)

yhteiset kaupan pitämisen vaatimukset;

d)

kuluttajille tiedottaminen.

IX   OSA

VALVONTA JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

36 artikla

Tavoitteet

1.   Yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen on varmistettava tehokkaalla unionin kalastuksenvalvontajärjestelmällä, johon kuuluu LIS-kalastuksen torjunta.

2.   Yhteisen kalastuspolitiikan valvonnan ja täytäntöönpanon perustana ja sisältönä on erityisesti

a)

kattava, yhdennetty ja yhteinen lähestymistapa;

b)

jäsenvaltioiden, komission ja viraston välinen yhteistyö ja koordinointi;

c)

kustannustehokkuus ja suhteellisuus;

d)

tehokkaiden valvontatekniikoiden käyttö kalastustietojen saatavuuden ja laadukkuuden varmistamiseksi;

e)

unionin valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanokehys;

f)

riskilähtöinen strategia, jonka perustana on kaikille käytettävissä oleville asiaankuuluville tiedoille automaattisesti tehtävä järjestelmällinen ristiintarkistus;

g)

sääntöjen noudattamisen ja yhteistyön kulttuurin kehittäminen kaikkien toimijoiden ja kalastajien keskuudessa.

Unioni toteuttaa aiheelliset toimenpiteet niiden kolmansien maiden suhteen, jotka sallivat kestämätöntä kalastusta.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen yhteisen kalastuspolitiikan soveltamisalalla toteutetun toiminnan valvonnan, tarkastukset ja täytäntöönpanon valvonnan, mukaan lukien tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten käyttöönotto.

37 artikla

Sääntöjen noudattamista tarkasteleva asiantuntijaryhmä

1.   Komissio perustaa sääntöjen noudattamista tarkastelevan asiantuntijaryhmän tarkastelemaan, helpottamaan ja tehostamaan unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoa ja niiden noudattamista.

2.   Sääntöjen noudattamista tarkasteleva asiantuntijaryhmä koostuu komission ja jäsenvaltioiden edustajista. Komissio voi Euroopan parlamentin pyynnöstä pyytää Euroopan parlamenttia lähettämään asiantuntijoita osallistumaan asiantuntijaryhmän kokouksiin. Virasto saa osallistua sääntöjen noudattamista tarkastelevan asiantuntijaryhmän kokouksiin tarkkailijana.

3.   Asiantuntijaryhmän tehtävänä on erityisesti

a)

tarkastella säännöllisesti unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän noudattamiseen ja täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä sekä tunnistaa mahdolliset yhteistä etua koskevat ongelmat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen täytäntöönpanossa,

b)

laatia yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen täytäntöönpanoa koskevia lausuntoja, muun muassa unionin rahoitustuen priorisoinnin osalta; ja

c)

vaihtaa valvonta- ja tarkastustoimia koskevia tietoja, muun muassa LIS-kalastuksen torjunnasta.

4.   Asiantuntijaryhmä tiedottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti 3 kohdan mukaisista sääntöjen noudattamista koskevista toimista.

38 artikla

Uusia valvontatekniikoita ja tietojärjestelmiä koskevat pilottihankkeet

Komissio ja jäsenvaltiot voivat toteuttaa uusiin valvontatekniikoihin ja tietojärjestelmiin liittyviä pilottihankkeita.

39 artikla

Osallistuminen valvonta-, tarkastus-, täytäntöönpano- ja tiedonkeruukustannuksiin

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että niiden toimijat osallistuvat suhteellisella osuudella unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän täytäntöönpanon ja tiedonkeruun toimintakustannuksiin.

X   OSA

RAHOITUSVÄLINEET

40 artikla

Tavoitteet

Unionin rahoitustukea voidaan myöntää 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen tähtäävää toimintaa varten.

41 artikla

Jäsenvaltioille myönnettävän rahoitustuen edellytykset

1.   Sovellettavissa unionin oikeudellisissa säädöksissä määritettävien ehtojen mukaisesti unionin jäsenvaltioille myöntämän rahoitustuen ehtona on, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä.

2.   Jos jäsenvaltiot eivät noudata yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä, seurauksena voi olla yhteisen kalastuspolitiikan mukaisen unionin rahoitustuen maksujen keskeyttäminen tai lykkääminen tai rahoitusoikaisujen tekeminen tukeen. Tällaisten toimenpiteiden on oltava oikeasuhtaisia sääntöjen noudattamatta jättämisen luonteeseen, vakavuuteen, kestoon ja toistuvuuteen nähden.

42 artikla

Toimijoille myönnettävän rahoitustuen edellytykset

1.   Jollei sovellettavissa unionin oikeudellisissa säädöksissä määritettävistä ehdoista muuta johdu, unionin toimijoille myöntämän rahoitustuen ehtona on, että toimijat noudattavat yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä.

2.   Jos toimijat rikkovat vakavalla tavalla yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjä, niiltä on evättävä väliaikaisesti tai pysyvästi mahdollisuus unionin rahoitustukeen ja/tai vähennettävä rahoitustukea, jollei hyväksyttävistä erityissäännöistä muuta johdu. Kyseisten jäsenvaltion toteuttamien toimenpiteiden on oltava varoittavia, tehokkaita ja oikeasuhtaisia sääntöjen noudattamatta jättämisen luonteeseen, vakavuuteen, kestoon ja toistuvuuteen nähden.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionin rahoitustukea myönnetään vain siinä tapauksessa, ettei asianomaiselle toimijalle ole määrätty seuraamuksia vakavista rikkomuksista unionin rahoitustuen soveltamispäivää edeltävän vuoden aikana.

XI   OSA

NEUVOA-ANTAVAT TOIMIKUNNAT

43 artikla

Neuvoa-antavien toimikuntien perustaminen

1.   Kutakin liitteessä III ilmoitettua maantieteellistä aluetta tai toimivalta-alaa varten perustetaan neuvoa-antava toimikunta, jotta edistetään 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikkien sidosryhmien tasapainoista edustusta sekä 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

2.   Perustetaan erityisesti seuraavat neuvoa-antavat toimikunnat liitteen III mukaisesti:

a)

syrjäisimpien alueiden neuvoa-antava toimikunta, joka jakautuu kolmeen osaan merialueiden mukaisesti: Länsi-Atlantti, Itä-Atlantti ja Intian valtameri

b)

vesiviljelyalan neuvoa-antava toimikunta

c)

markkina-alan neuvoa-antava toimikunta

d)

Mustanmeren neuvoa-antava toimikunta.

3.   Kukin neuvoa-antava toimikunta laatii oman työjärjestyksensä.

44 artikla

Neuvoa-antavien toimikuntien tehtävät

1.   Tätä asetusta sovellettaessa komission on tarvittaessa kuultava neuvoa-antavia toimikuntia.

2.   Neuvoa-antavat toimikunnat voivat

a)

antaa suosituksia ja esittää ehdotuksia komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle kalastuksenhoitoon liittyvistä kysymyksistä sekä kalastukseen ja vesiviljelyyn liittyvistä sosioekonomisista ja kalavarojen säilyttämistä koskevista näkökohdista, ja neuvoa-antavat toimikunnat voivat erityisesti antaa suosituksia tavoista yksinkertaistaa kalastuksenhoitoa koskevia sääntöjä;

b)

ilmoittaa komissiolle ja jäsenvaltioille omalla maantieteellisellä alueellaan tai toimivalta-alallaan ilmenevistä kalastuksenhoitoon sekä kalastukseen ja tarvittaessa vesiviljelyyn liittyvistä sosioekonomisista ja kalavarojen säilyttämistä koskevista ongelmista ja ehdottaa ratkaisuja näihin ongelmiin;

c)

osallistua tiiviissä yhteistyössä tutkijoiden kanssa kalavarojen säilyttämistoimenpiteiden kehittelyssä tarvittavien tietojen keräämiseen, esittämiseen ja analysointiin.

Jos jokin kysymys koskee kahden tai useamman neuvoa-antavan toimikunnan yhteistä etua, niiden on koordinoitava kantansa ja annettava asiasta yhteiset suositukset.

3.   Neuvoa-antavia toimikuntia kuullaan yhteisistä suosituksista 18 artiklan mukaisesti. Komissio ja jäsenvaltiot voivat kuulla niitä myös muiden toimenpiteiden osalta. Niiden lausunnot on otettava huomioon. Nämä kuulemiset eivät rajoita tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean tai muiden tieteellisten elinten kuulemista. Neuvoa-antavien toimikuntien lausunnot voidaan esittää kaikille asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle.

4.   Komission ja tarvittaessa asianomaisen jäsenvaltion on vastattava kahden kuukauden kuluessa 1 kohdan nojalla saamiinsa suosituksiin, ehdotuksiin ja tietoihin. Jos lopulliset toimenpiteet poikkeavat neuvoa-antavilta toimikunnilta 1 kohdan nojalla saaduista lausunnoista, suosituksista ja ehdotuksista, komission tai asianomaisen jäsenvaltion on esitettävä yksityiskohtaiset syyt poikkeamiselle.

45 artikla

Neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpano, toiminta ja rahoitus

1.   Neuvoa-antavat toimikunnat muodostuvat:

a)

kalatalousalan ja tapauksen mukaan vesiviljelyalan toimijoita edustavista järjestöistä ja jalostuksen ja kaupan pitämisen alojen edustajista;

b)

muista yhteisen kalastuspolitiikan alan eturyhmistä, kuten ympäristöjärjestöistä ja kuluttajaryhmistä.

2.   Kukin neuvoa-antava toimikunta muodostuu yleiskokouksesta ja toimeenpanevasta komiteasta, joihin kuuluu tarvittaessa sihteeristö ja työryhmiä 18 artiklan mukaista alueellista yhteistyötä koskevien kysymysten käsittelemiseksi, ja hyväksyy toimintansa edellyttämät toimenpiteet.

3.   Neuvoa-antavat toimikunnat toimivat ja saavat rahoitusta liitteen III mukaisesti.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 46 artiklan mukaisesti neuvoa-antavien toimikuntien toimintaa koskevista yksityiskohdista.

XII   OSA

MENETTELYSÄÄNNÖKSET

46 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 29 päivästä joulukuuta 2013 viiden vuoden ajaksi 11 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 2, 3, 6 ja 7 kohdassa sekä 45 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 11 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 2, 3, 6 ja 7 kohdassa sekä 45 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevien 11 artiklan 2 kohdan, 15 artiklan 2, 3, 6 ja 7 kohdan ja 45 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

47 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa ehdotuksesta täytäntöönpanosäädökseksi, joka on tarkoitus hyväksyä 23 artiklan mukaisesti, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

3.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

XIII   OSA

LOPPUSÄÄNNÖKSET

48 artikla

Kumoamiset ja muutokset

1.   Kumotaan asetus (EY) N:o 2371/2002.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

2.   Kumotaan päätös 2004/585/EY tämän asetuksen 45 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen voimaantulosta alkaen.

3.   Kumotaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1954/2003 (25) 5 artikla.

4.   Kumotaan neuvoston asetus (EY) N:o 639/2004 (26).

5.   Lisätään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105 artiklaan kohta seuraavasti:

"3 a.   Poiketen siitä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, kerrointa ei sovelleta saaliisiin, joita koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (27) 15 artiklan mukainen purkamisvelvoite, edellyttäen, että liikakalastuksen laajuus suhteessa sallittuihin purettuihin määriin on enintään 10 prosenttia.

49 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio raportoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisen kalastuspolitiikan toiminnasta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022.

50 artikla

Vuosikertomus

Komissio raportoi vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle siitä, miten kestävään enimmäistuottoon tähtäävissä toimissa on edistytty, sekä kalakantojen tilasta mahdollisimman pian sen jälkeen, kun vuosittainen unionin vesillä ja unionin alusten tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien vahvistamista koskeva neuvoston asetus on hyväksytty.

51 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä joulukuuta 2013.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

V. LEŠKEVIČIUS


(1)  EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183.

(2)  EUVL C 225, 27.7.2012, s. 20.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 6. helmikuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 17. lokakuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 9. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002, annettu 20 päivänä joulukuuta 2002, elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa (EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59).

(5)  Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus ja sen XI osan soveltamiseen liittyvä sopimus (EYVL L 179, 23.6.1998, s. 3).

(6)  Neuvoston päätös 98/392/EY, tehty 23 päivänä maaliskuuta 1998, 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja sen XI osan soveltamiseen liittyvän 28 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 179, 23.6.1998, s. 1).

(7)  Neuvoston päätös 98/414/EY, tehty 8 päivänä kesäkuuta 1998, hajallaan olevien (talousvyöhykkeiden sisällä ja niiden ulkopuolella liikkuvien) kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen ratifioinnista Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 189, 3.7.1998, s. 14).

(8)  Sopimus hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta (EYVL L 189, 3.7.1998, s. 16).

(9)  Neuvoston päätös 96/428/EY, tehty 25 päivänä kesäkuuta 1996, yhteisön suorittamasta aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä tehdyn sopimuksen hyväksymisestä (EYVL L 177, 16.7.1996, s. 24).

(10)  Sopimus kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä aavalla merellä toimivien kalastusalusten osalta (EYVL L 177, 16.7.1996, s. 26).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

(13)  Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(14)  Neuvoston päätöslauselma, annettu 3 päivänä marraskuuta 1976, tietyistä yhteisön 200 meripeninkulman kalastusvyöhykkeen 1 päivänä tammikuuta 1977 voimaan tulevaan perustamiseen liittyvistä ulkoisista näkökohdista (EYVL C 105, 7.5.1981, s. 1).

(15)  Komission päätös 2005/629/EY, tehty 26 päivänä elokuuta 2005, tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean perustamisesta (EYVL L 225, 31.8.2005, s. 18).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(17)  Neuvoston päätös 2004/585/EY, tehty 19 päivänä heinäkuuta 2004, alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien perustamisesta yhteisen kalastuspolitiikan alalla (EUVL L 256, 3.8.2004, s. 17).

(18)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11).

(19)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2930/86, annettu 22 päivänä syyskuuta 1986, kalastusalusten ominaisuuksista (EYVL L 274, 25.9.1986, s. 1).

(20)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(21)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2874/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

(22)  ICES-alueet (International Council for the Exploration of the Sea, Kansainvälinen merentutkimusneuvosto) sellaisena kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70).

(23)  CECAF-alueet (Keski-Atlantin itäosa tai FAO-pääkalastusalue 34), sellaisena kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 1).

(24)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 1).

(25)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1954/2003, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, tiettyjä yhteisön kalastusalueita ja kalavaroja koskevan pyyntiponnistuksen hallinnoinnista, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 685/95 ja (EY) N:o 2027/95 kumoamisesta (EUVL L 289, 7.11.2003, s. 1).

(26)  Neuvoston asetus (EY) N:o 639/2004, annettu 30 päivänä maaliskuuta 2004, yhteisön syrjäisimmille alueille rekisteröityjen kalastuslaivastojen hallinnoinnista (EUVL L 102, 7.4.2004, s. 9).

(27)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11. päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 23)."


LIITE I

5 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAINEN RANNIKKOVESILLE PÄÄSY

1.   Yhdistyneen kuningaskunnan rannikkovedet

A.   RANSKA

Maantieteellinen alue

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

 

 

1.

Berwick-upon-Tweedistä itään

Coquet Islandista itään

silli

rajoittamaton

2.

Flamborough Headistä itään

Spurn Headistä itään

silli

rajoittamaton

3.

Lowestoftista itään

Lyme Regisistä etelään

kaikki lajit

rajoittamaton

4.

Lyme Regisistä etelään

Eddystonesta etelään

pohjakalastus

rajoittamaton

5.

Eddystonesta etelään

Longshipsistä lounaaseen

pohjakalastus

rajoittamaton

kampasimpukat

rajoittamaton

hummerit

rajoittamaton

langusti

rajoittamaton

6.

Longshipsistä lounaaseen

Hartland Pointista luoteeseen

pohjakalastus

rajoittamaton

langusti

rajoittamaton

hummerit

rajoittamaton

7.

Hartland Pointista Lundy Islandista pohjoiseen vedettyyn viivaan

pohjakalastus

rajoittamaton

8.

Lundy Islandista suoraan länteen vedetystä viivasta Cardigan Harbouriin

kaikki lajit

rajoittamaton

9.

Point Lynasista pohjoiseen

Morecamben majakkalaivasta itään

kaikki lajit

rajoittamaton

10.

County Down

pohjakalastus

rajoittamaton

11.

New Islandista koilliseen

Sanda Islandista lounaaseen

kaikki lajit

rajoittamaton

12.

Port Stewartista pohjoiseen

Barra Headistä länteen

kaikki lajit

rajoittamaton

13.

57°40′ pohjoista leveyttä

Butt of Lewisista länteen

kaikki lajit paitsi äyriäiset ja nilviäiset

rajoittamaton

14.

St Kilda, Flannan Islands

kaikki lajit

rajoittamaton

15.

Butt of Lewisin majakan ja pisteen 59°30′ N – 5°45′ W välisestä viivasta länteen

kaikki lajit

rajoittamaton


B.   IRLANTI

Maantieteellinen alue

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

 

 

1.

Point Lynasista pohjoiseen

Mull of Gallowaysta etelään

pohjakalastus

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

2.

Mull of Oasta länteen

Barra Headistä länteen

pohjakalastus

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton


C.   SAKSA

Maantieteellinen alue

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

 

 

1.

Shetlandista ja Fair Islesta itään seuraavien linjojen välissä: Sumburgh Headin majakasta suoraan kaakkoon, Skroon majakasta suoraan koilliseen ja Skadanin majakasta suoraan lounaaseen

silli

rajoittamaton

2.

Berwick-upon-Tweedistä itään, Whitby High'n majakasta itään

silli

rajoittamaton

3.

North Forelandin majakasta itään, Dungenessin uudesta majakasta etelään

silli

rajoittamaton

4.

St Kildaa ympäröivä alue

silli

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

5.

Butt of Lewisin majakasta länteen Butt of Lewisin majakan ja pisteen 59°30′ N – 5°45′ W väliseen viivaan

silli

rajoittamaton

6.

North Ronaa ja Suliskeria (Sulasgeir) ympäröivä alue

silli

rajoittamaton


D.   ALANKOMAAT

Maantieteellinen alue

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

 

 

1.

Shetlandista ja Fair Islesta itään seuraavien linjojen välissä: Sumburgh Headin majakasta suoraan kaakkoon, Skroon majakasta suoraan koilliseen ja Skadanin majakasta suoraan lounaaseen

silli ja silakka

rajoittamaton

2.

Berwick-upon-Tweedistä itään, Flamborough Headistä itään

silli ja silakka

rajoittamaton

3.

North Forelandistä itään, Dungenessin uudesta majakasta etelään

silli ja silakka

rajoittamaton


E.   BELGIA

Maantieteellinen alue

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Yhdistyneen kuningaskunnan rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

 

 

1.

Berwick-upon-Tweedistä itään

Coquet Islandista itään

silli ja silakka

rajoittamaton

2.

Cromerista pohjoiseen

North Forelandistä itään

pohjakalastus

rajoittamaton

3.

North Forelandistä itään

Dungenessin uudesta majakasta etelään

pohjakalastus

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

4.

Dungenessin uudesta majakasta etelään, Selsey Billistä etelään

pohjakalastus

rajoittamaton

5.

Straight Pointista kaakkoon, South Bishopista luoteeseen

pohjakalastus

rajoittamaton

2.   Irlannin rannikkovedet

A.   RANSKA

Maantieteellinen alue

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

 

 

1.

Erris Headistä luoteeseen

Sybil Pointista länteen

pohjakalastus

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

2.

Mizen Headistä etelään

Stagsistä etelään

pohjakalastus

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

3.

Stagsistä etelään

Corkista etelään

pohjakalastus

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

4.

Corkista etelään, Carnsore Pointista etelään

kaikki lajit

rajoittamaton

5.

Carnsore Pointista etelään, Haulbowlinesta kaakkoon

kaikki lajit paitsi äyriäiset ja nilviäiset

rajoittamaton


B.   YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Maantieteellinen alue

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

 

 

1.

Mine Headistä etelään

Hook Point

pohjakalastus

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

2.

Hook Point

Carlingford Lough

pohjakalastus

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

kampasimpukat

rajoittamaton


C.   ALANKOMAAT

Maantieteellinen alue

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6—12 meripeninkulmaa)

 

 

1.

Stagsistä etelään

Carnsore Pointista etelään

silli ja silakka

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton


D.   SAKSA

Maantieteellinen alue

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

 

 

1.

Old Head of Kinsalestä etelään

Carnsore Pointista etelään

silli

rajoittamaton

2.

Corkista etelään

Carnsore Pointista etelään

makrilli

rajoittamaton


E.   BELGIA

Maantieteellinen alue

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Irlannin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

 

 

1.

Corkista etelään

Carnsore Pointista etelään

pohjakalastus

rajoittamaton

2.

Wicklow Headistä itään

Carlingford Lough'sta kaakkoon

pohjakalastus

rajoittamaton

3.   Belgian rannikkovedet

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

3–12 meripeninkulmaa

Alankomaat

kaikki lajit

rajoittamaton

 

Ranska

silli

rajoittamaton

4.   Tanskan rannikkovedet

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Pohjanmeren rannikko (Tanskan ja Saksan rajalta Hanstholmiin) (6–12 meripeninkulmaa)

 

 

 

 

 

Tanskan ja Saksan rajalta Blåvands Hukiin

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

katkaravut

rajoittamaton

Alankomaat

kampelakalat

rajoittamaton

turskakalat

rajoittamaton

Blåvands Hukista Bovbjergiin

Belgia

turska

rajoittamaton vain 1.6.-31.7.

kolja

rajoittamaton vain 1.6.-31.7.

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

Alankomaat

punakampela

rajoittamaton

merianturat

rajoittamaton

Thyborønista Hanstholmiin

Belgia

valkoturska

rajoittamaton vain 1.6.-31.7.

punakampela

rajoittamaton vain 1.6.-31.7.

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

turska

rajoittamaton

seiti

rajoittamaton

kolja

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

valkoturska

rajoittamaton

Alankomaat

turska

rajoittamaton

punakampela

rajoittamaton

merianturat

rajoittamaton

Skagerrak

(Hanstholmista Skageniin)

(4–12 meripeninkulmaa)

Belgia

punakampela

rajoittamaton vain 1.6.-31.7.

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

turska

rajoittamaton

seiti

rajoittamaton

kolja

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

valkoturska

rajoittamaton

Alankomaat

turska

rajoittamaton

punakampela

rajoittamaton

merianturat

rajoittamaton

Kattegat (3–12 meripeninkulmaa)

Saksa

turska

rajoittamaton

kampelakalat

rajoittamaton

keisarihummeri

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

Zeelandista pohjoiseen Forsnæsin majakan kautta kulkevalle leveyspiirille

Saksa

kilohaili

rajoittamaton

Itämeri

(Beltit, Juutinrauma ja Bornholm mukaan luettuina)

3—12 meripeninkulmaa

Saksa

kampelakalat

rajoittamaton

turska

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

ankerias

rajoittamaton

lohi

rajoittamaton

valkoturska

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

Skagerrak

(4–12 meripeninkulmaa)

Ruotsi

kaikki lajit

rajoittamaton

Kattegat

(3–12 meripeninkulmaa (1))

Ruotsi

kaikki lajit

rajoittamaton

Itämeri

(3–12 meripeninkulmaa)

Ruotsi

kaikki lajit

rajoittamaton

5.   Saksan rannikkovedet

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Pohjanmeren rannikko

(3–12 meripeninkulmaa)

kaikki rannikot

Tanska

pohjakalastus

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

tuulenkala

rajoittamaton

Alankomaat

pohjakalastus

rajoittamaton

katkaravut

rajoittamaton

Tanskan ja Saksan rajalta Amrumin pohjoiskärkeen pisteeseen 54°43' N

Tanska

katkaravut

rajoittamaton

Helgolandia ympäröivä vyöhyke

Yhdistynyt kuningaskunta

turska

rajoittamaton

punakampela

rajoittamaton

Itämeren rannikko

(3–12 meripeninkulmaa)

Tanska

turska

rajoittamaton

punakampela

rajoittamaton

silli

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

ankerias

rajoittamaton

valkoturska

rajoittamaton

makrilli

rajoittamaton

6.   Ranskan ja merentakaisten departementtien rannikkovedet

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Koillis-Atlantin rannikko

(6—12 meripeninkulmaa)

 

 

 

Belgian ja Ranskan rajalta Manchen departementin itäpuolelle (Vire-Grandcamp-les-Bainsin suisto 49°23' 30" N – 1°2' W pohjois-koilliseen)

Belgia

pohjakalastus

rajoittamaton

kampasimpukat

rajoittamaton

Alankomaat

kaikki lajit

rajoittamaton

Dunkerquesta (2°20' E) Cap d'Antiferiin (0°10' E)

Saksa

silli

rajoittamaton vain 1.10-31.12.

Belgian ja Ranskan rajalta läntiseen Cap d'Alprechiin

(50°42' 30" N – 1°33' 30" E)

Yhdistynyt kuningaskunta

silli

rajoittamaton

Atlantin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

 

 

 

Espanjan ja Ranskan rajalta pisteeseen 46°08' N

Espanja

sardelli (aito anjovis)

kohdennettu kalastus, rajoittamaton vain 1.3.–30.6.

kalastus eläväksi syötiksi vain 1.7.–31.10.

sardiinit

rajoittamaton vain 1.1.–28.2. ja 1.7.–31.12.

Lisäksi yllämainittuihin lajeihin liittyvää toimintaa on harjoitettava vuonna 1 984 harjoitetun toiminnan mukaisesti ja sen rajoissa.

Välimeren rannikko

(6–12 meripeninkulmaa)

 

 

 

Espanjan rajalta Cap Leucateen

Espanja

kaikki lajit

rajoittamaton

7.   Espanjan rannikkovedet

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Atlantin rannikko (6–12 meripeninkulmaa)

 

 

 

Ranskan ja Espanjan rajalta Cap Mayorin majakkaan (3°47' W)

Ranska

pelagiset lajit

rajoittamaton vuonna 1984 harjoitetun toiminnan mukaisesti ja sen rajoissa

Välimeren rannikko

(6–12 meripeninkulmaa)

 

 

 

Ranskan rajalta Cap Creusiin

Ranska

kaikki lajit

rajoittamaton

8.   Kroatian rannikkovedet  (2)

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

12 peninkulmaa, jotka rajoittuvat Kroatian suvereniteettiin kuuluvaan merialueeseen, joka sijaitsee 45° 10′:n pohjoista leveyttä pohjoispuolella Länsi-Istrian rannikolla, Kroatian meriulkorajasta, jossa mainittu leveyspiiri koskettaa Länsi-Istrian rannikon maa- aluetta (niemi Grgatov rt Funtana)

Slovenia

Pohjakalalajit ja pienet pelagiset lajit, mukaan lukien sardiini ja sardelli

100 tonnia 25 kalastusaluksen enimmäismäärälle, joka käsittää 5 troolinuotilla varustettua kalastusalusta

9.   Alankomaiden rannikkovedet

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

(3–12 meripeninkulmaa) koko rannikko

Belgia

kaikki lajit

rajoittamaton

Tanska

pohjakalastus

rajoittamaton

kilohaili

rajoittamaton

tuulenkala

rajoittamaton

piikkimakrillit

rajoittamaton

Saksa

turska

rajoittamaton

katkaravut

rajoittamaton

(6–12 meripeninkulmaa) koko rannikko

Ranska

kaikki lajit

rajoittamaton

Texelin eteläkärjestä länteen Alankomaiden ja Saksan rajaan

Yhdistynyt kuningaskunta

pohjakalastus

rajoittamaton

10.   Slovenian rannikkovedet  (3)

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

12 peninkulmaa, jotka rajoittuvat Slovenian suvereniteettiin kuuluvaan merialueeseen, joka sijaitsee 45°10':n pohjoista leveyttä pohjoispuolella Länsi-Istrian rannikolla, Kroatian meriulkorajasta, jossa mainittu leveyspiiri koskettaa Länsi-Istrian rannikon maa- aluetta (niemi Grgatov rt Funtana)

Kroatia

Pohjakalalajit ja pienet pelagiset lajit, mukaan lukien sardiini ja sardelli

100 tonnia 25 kalastusaluksen enimmäismäärälle, joka käsittää 5 troolinuotilla varustettua kalastusalusta

11.   Suomen rannikkovedet

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Itämeri (4–12 meripeninkulmaa (4))

Ruotsi

kaikki lajit

rajoittamaton

12.   Ruotsin rannikkovedet

Maantieteellinen alue

Jäsenvaltio

Laji

Laajuus tai erityispiirteet

Skagerrak (4—12 meripeninkulmaa)

Tanska

kaikki lajit

rajoittamaton

Kattegat (3–12 meripeninkulmaa (5))

Tanska

kaikki lajit

rajoittamaton

Itämeri (4—12 meripeninkulmaa)

Tanska

kaikki lajit

rajoittamaton

Suomi

kaikki lajit

rajoittamaton


(1)  Mitattuna rannikkoviivasta.

(2)  Edellä mainittua järjestelyä sovelletaan Slovenian tasavallan hallituksen ja Kroatian tasavallan hallituksen välillä 4 päivänä marraskuuta 2009 Tukholmassa allekirjoitetun välityssopimuksen johdosta annetun välitystuomion täysimääräisestä täytäntöönpanosta lukien.

(3)  Edellä mainittua järjestelyä sovelletaan Slovenian tasavallan hallituksen ja Kroatian tasavallan hallituksen välillä 4 päivänä marraskuuta 2009 Tukholmassa allekirjoitetun välityssopimuksen johdosta annetun välitystuomion täysimääräisestä täytäntöönpanosta lukien."

(4)  3–12 meripeninkulmaa Bogskärin saarten ympärillä.

(5)  Mitattuna rannikkoviivasta.


LIITE II

KALASTUSKAPASITEETIN YLÄRAJAT

Kapasiteetin ylärajat

Jäsenvaltio

GT

kW

Belgia

18 962

51 586

Bulgaria

7 250

62 708

Kroatia

53 452

426 064

Tanska

88 762

313 333

Saksa

71 117

167 078

Viro

21 677

52 566

Irlanti

77 568

210 083

Kreikka

84 123

469 061

Espanja (ml. syrjäisimmät alueet)

423 550

964 826

Ranska (ml. syrjäisimmät alueet)

214 282

1 166 328

Italia

173 506

1 070 028

Kypros

11 021

47 803

Latvia

46 418

58 496

Liettua

73 489

73 516

Malta

14 965

95 776

Alankomaat

166 859

350 736

Puola

38 270

90 650

Portugali (ml. syrjäisimmät alueet)

114 549

386 539

Romania

1 908

6 356

Slovenia

675

8 867

Suomi

18 066

181 717

Ruotsi

43 396

210 829

Yhdistynyt kuningaskunta

231 106

909 141


Kapasiteetin ylärajat

Unionin syrjäisimmät alueet

GT

kW

Espanja

Kanariansaaret: L (1)< 12 m. Unionin vedet

2 617

20 863

Kanariansaaret: L> 12 m. Unionin vedet

3 059

10 364

Kanariansaaret: L > 12 m. Kansainväliset ja kolmansien maiden vedet

28 823

45 593

Ranska

Reunionin saari: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L < 12 m

1 050

19 320

Reunionin saari: Pelagiset lajit. L > 12 m

10 002

31 465

Ranskan Guayana: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L < 12 m

903

11 644

Ranskan Guayana: Katkarapualukset

7 560

19 726

Ranskan Guayana: Pelagiset lajit. Avomerikalastusalukset

3 500

5 000

Martinique: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L < 12 m

5 409

142 116

Martinique: Pelagiset lajit. L > 12 m

1 046

3 294

Guadeloupe: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L < 12 m

6 188

162 590

Guadeloupe: Pelagiset lajit. L > 12 m

500

1 750

Portugali

Madeira: Pohjakalalajit. L < 12 m

604

3 969

Madeira: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L > 12 m

4 114

12 734

Madeira: Pelagiset lajit. Nuotta. L > 12 m

181

777

Azorit: Pohjakalalajit. L < 12 m

2 617

29 870

Azorit: Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. L > 12 m

12 979

25 721


(1)  L tarkoittaa aluksen kokonaispituutta.


LIITE III

NEUVOA-ANTAVAT TOIMIKUNNAT

1.   Neuvoa-antavien toimikuntien nimi ja toimivalta-alue

Nimi

Toimivalta-alueet

Itämeri

ICES-alueet III b, III c ja III d

Mustameri

GFCM:n päätöslauselman nro GFCM/33/2009/2 mukainen GFCM:n maantieteellinen osa-alue

Välimeri

5°36′ läntisestä pituuspiiristä itään olevilla Välimeren merivesillä

Pohjanmeri

ICES-alueet IV ja III a

Luoteiset vedet

ICES-alueet V (ei kuitenkaan V a ja V b:stä ainoastaan unionin vedet), VI ja VII

Lounaiset vedet

ICES-alueet VIII, IX ja X (Azoreita ympäröivät vesialueet), ja CECAF-alueet 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 (Madeiraa ja Kanariansaaria ympäröivät vesialueet)

Syrjäisimmät alueet

Perussopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja syrjäisimpiä alueita ympäröivät unionin vedet jaettuina kolmeen merialueeseen: Länsi-Atlanttiin, Itä-Atlanttiin ja Intian valtamereen

Pelagiset kannat (mustakitaturska, makrilli, piikkimakrilli, silli, karjukala)

Kaikki maantieteelliset alueet Itämerta ja Välimerta lukuun ottamatta

Aava meri / pitkän matkan laivastot

Kaikki unionille kuulumattomat vedet

Vesiviljely

Vesiviljely sellaisena kuin se määritellään 4 artiklassa

Markkinat

Kaikki markkina-alueet

2.   Neuvoa-antavien toimikuntien toiminta ja rahoitus

a)

Yleiskokouksessa ja toimeenpanevassa komiteassa 60 prosenttia paikoista myönnetään kalastajien edustajille ja vesiviljelyalan neuvoa-antavalle toimikunnalle, vesiviljelyalan toimijoille sekä jalostuksen ja kaupan pitämisen alojen edustajille ja 40 prosenttia yhteisen kalastuspolitiikan vaikutuspiiriin kuuluvien muiden eturyhmien edustajille, kuten ympäristöjärjestöille ja kuluttajaryhmille.

b)

Vesiviljelyalan neuvoa-antavaa toimikuntaa ja markkinoiden neuvoa-antavaa toimikuntaa lukuun ottamatta toimeenpanevassa komiteassa on oltava jäsenenä vähintään yksi kalan pyynnin alan edustaja kustakin asianomaisesta jäsenvaltiosta.

c)

Toimeenpanevan komitean jäsenten on mahdollisuuksien mukaan hyväksyttävä suositukset konsensuksella. Jos konsensusta ei voida saavuttaa, jäsenten esittämät eriävät mielipiteet on merkittävä läsnä olleiden ja äänestykseen osallistuneiden jäsenten enemmistön hyväksymiin suosituksiin.

d)

Kunkin neuvoa-antavan toimikunnan on nimitettävä puheenjohtaja konsensuksella. Puheenjohtajan on toimittava puolueettomasti.

e)

Kukin neuvoa-antava toimikunta hyväksyy toimenpiteet, joita tarvitaan avoimuuden ja kaikkien ilmaistujen näkökantojen kunnioittamisen takaamiseksi.

f)

Toimeenpanevan komitean hyväksymät suositukset on toimitettava välittömästi yleiskokoukselle, komissiolle, asianomaisille jäsenvaltioille sekä pyynnöstä kenelle tahansa.

g)

Yleiskokouksen kokousten on oltava avoimia yleisölle. Toimeenpanevan komitean kokousten on oltava avoimia yleisölle, ellei toimeenpaneva komitea jäsentensä enemmistöllä poikkeustapauksissa päätä toisin.

h)

Kalatalousalaa ja muita eturyhmiä edustavat eurooppalaiset ja kansalliset organisaatiot voivat tehdä asianomaisille jäsenvaltioille ehdotuksia jäseniksi. Nämä jäsenvaltiot sopivat yleiskokouksen jäsenistä.

i)

Kansallisten ja alueellisten viranomaisten edustajat, joilla on kalastusalan etuja asianomaisella alueella, ja komissiota neuvovat jäsenvaltioiden tutkimus- ja kalantutkimuslaitosten sekä kansainvälisten tutkimuslaitosten tutkijat saavat osallistua aktiivisina tarkkailijoina neuvoa-antavien toimikuntien kokouksiin. Myös muita pätevöityneitä tutkijoita voidaan kutsua.

j)

Euroopan parlamentin ja komission edustajat voivat osallistua aktiivisina tarkkailijoina neuvoa-antavien toimikuntien kokouksiin.

k)

Kun neuvotellaan kysymyksistä, jotka vaikuttavat sellaisten kolmansien maiden kalatalousalan ja muiden eturyhmien edustajiin, myös alueellisten kalastusjärjestöjen edustajiin, joilla on kalastusalan etuja sellaisella alueella tai sellaisessa kalastuksessa, joka kuuluu neuvoa-antavan toimikunnan piiriin, kyseisten tahojen edustajia voidaan kutsua osallistumaan aktiivisina tarkkailijoina näiden neuvoa-antavien toimikuntien kokouksiin.

l)

Neuvoa-antavat toimikunnat voivat hakea unionin rahoitustukea Euroopan yleistä etua tavoittelevana organisaationa.

m)

Komissio allekirjoittaa kunkin neuvoa-antavan toimikunnan kanssa vuosittain avustussopimuksen, jolla osallistutaan niiden toimintakustannuksiin, tulkkaus- ja käännöskulut mukaan luettuina.

n)

Komissio voi tehdä kaikki tarpeellisiksi katsomansa tarkastukset varmistaakseen, että toiminta on neuvoa-antaville toimikunnille osoitettujen tehtävien mukaista.

o)

Kunkin neuvoa-antavan toimikunnan on toimitettava vuosittain talousarvionsa ja toimintaansa koskeva vuosikertomus komissiolle ja kyseisille jäsenvaltioille.

p)

Komissio tai tilintarkastustuomioistuin voi milloin tahansa suorittaa tilintarkastuksen, jonka toteuttajana on komissio tai tilintarkastustuomioistuin taikka jokin näiden valitsema ulkopuolinen elin.

q)

Kunkin neuvoa-antavan toimikunnan on nimettävä hyväksytty tilintarkastaja kaudelle, jonka ajan toimikunta saa unionin rahoitusta.


28.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/62


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1381/2013,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,

perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 19 artiklan 2 kohdan, 21 artiklan 2 kohdan, 114 artiklan, 168 artiklan, 169 artiklan ja 197 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin perustavina arvoina ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo. Yksilöillä on unionissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) ja Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa (SEU) heille annetut oikeudet. Lisäksi Euroopan unionin perusoikeuskirja, jäljempänä 'perusoikeuskirja', josta tuli Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä oikeudellisesti sitova kaikkialla unionissa, kattaa ne perusoikeudet ja -vapaudet, joihin yksilöillä on oikeus unionissa. Näitä oikeuksia olisi edistettävä ja suojeltava. Näiden oikeuksien, samoin kuin niistä kansainvälisistä yleissopimuksista, joihin unioni on liittynyt, kuten Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, johtuvien oikeuksien täysimääräinen käyttö olisi taattava, ja siltä olisi poistettava kaikki esteet. Lisäksi nämä oikeudet tuovat mukanaan vastuita ja velvollisuuksia sekä muita ihmisiä että koko ihmiskuntaa ja tulevia sukupolvia kohtaan.

(2)

Tukholman ohjelmassa (4) Eurooppa-neuvosto vahvisti pitävänsä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämistä ensisijaisen tärkeänä ja täsmensi, että ohjelman poliittisiin prioriteetteihin kuuluu oikeuksien Euroopan toteuttaminen. Rahoituksen myöntäminen mainittiin yhtenä Tukholman ohjelman poliittisten prioriteettien onnistuneen täytäntöönpanon merkittävänä työvälineenä. Perussopimuksissa ja Tukholman ohjelmassa asetetut kunnianhimoiset tavoitteet olisi saavutettava muun muassa perustamalla kaudeksi 2014–2020 joustava ja tehokas perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelma, jäljempänä 'ohjelma', jonka olisi helpotettava suunnittelua ja täytäntöönpanoa. Ohjelman yleisiä ja erityisiä tavoitteita olisi tulkittava Eurooppa-neuvoston määrittelemien asiaan liittyvien strategisten suuntaviivojen mukaisesti.

(3)

Komission Eurooppa 2020 -strategiasta 3 päivänä maaliskuuta 2010 antamassa tiedonannossa esitetään älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia. Yksilöiden oikeuksien tukeminen ja edistäminen unionissa, syrjintään ja epätasa-arvoon puuttuminen sekä unionin kansalaisuuden edistäminen tukevat Eurooppa 2020 -strategian erityistavoitteiden ja lippulaivahankkeiden eteenpäin viemistä.

(4)

Syrjintäkielto on yksi unionin perusperiaatteista. SEUT 19 artiklassa määrätään toimista sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi. Syrjintäkielto sisältyy myös perusoikeuskirjan 21 artiklaan, jota olisi sovellettava perusoikeuskirjan 51 artiklassa asetetuissa rajoissa ja kyseisen artiklan mukaisesti. Eri syrjintämuotojen erityispiirteet olisi otettava huomioon, ja yhdestä tai useammasta syystä johtuvan syrjinnän estämiseksi ja torjumiseksi olisi suunniteltava asianmukaisia toimia.

(5)

Ohjelma olisi toteutettava tavalla, joka tehostaa muita samoihin tavoitteisiin tähtääviä unionin toimia, joita ovat erityisesti toimet, joita tarkoitetaan komission 5 päivänä huhtikuuta 2011 antamassa tiedonannossa "EU:n kehys romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille vuoteen 2020 saakka" (5) ja EU:n puitekehyksestä vuoteen 2020 ulottuville romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille 19 päivänä toukokuuta 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä, joissa jäsenvaltioita kehotetaan puuttumaan romanien yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen syrjäytymiseen jatkamalla valtavirtaistamista neljällä eri alalla, eli koulutuksessa, työllisyydessä, terveydenhuollossa ja asumisessa, sekä varmistamalla, että romaneja ei syrjitä vaan heidän perusoikeutensa tunnustetaan yhtäläisesti, ja toteuttamaan toimenpiteitä erottelun poistamiseksi sieltä, missä sitä esiintyy, erityisesti koulutuksen ja asumisen alalla.

(6)

Rasismilla, muukalaisvihalla, homofobialla ja muunlaisella suvaitsemattomuudella rikotaan suoraan vapauden, demokratian sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion periaatteita, joille unioni perustuu ja jotka ovat yhteisiä kaikille jäsenvaltioille. Näiden ilmiöiden torjuminen on näin ollen jatkuva tavoite, joka edellyttää koordinoituja toimia, muun muassa rahoituksen myöntämistä. Näihin ilmiöihin kuuluvat muun muassa julkinen yllyttäminen väkivaltaan tai vihaan, joka kohdistuu ihmisryhmään tai tällaisen ryhmän jäseneen, sekä muut rikokset, joiden taustalla on rasistisia tarkoitusperiä, muukalaisvihaa tai homofobiaa. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota myös kaikenlaisen väkivallan, vihan, erottelun ja leimaamisen ennalta ehkäisemiseen ja torjuntaan sekä kiusaamisen, ahdistelun ja suvaitsemattoman kohtelun torjuntaan esimerkiksi julkishallinnossa, poliisitoimessa, oikeuslaitoksessa, koulussa ja työpaikalla.

(7)

Naisten ja miesten tasa-arvo on yksi unionin perusarvoista. Naisten ja miesten epätasa-arvoinen kohtelu loukkaa perusoikeuksia. Lisäksi naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen auttaa myös osaltaan saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. Tavoite edistää naisten ja miesten tasa-arvoa olisi toteutettava tavalla, joka tehostaa muita samoihin tavoitteisiin tähtääviä unionin tai jäsenvaltioiden toimia, joita ovat erityisesti toimet, joita tarkoitetaan Euroopan tasa-arvosopimuksessa vuosiksi 2011–2020.

(8)

Sukupuoleen perustuvaan syrjintään sisältyy Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti myös syrjintä, joka perustuu asianomaisen sukupuolenkorjaukseen. Myös unionin oikeuden ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kehitys olisi otettava huomioon tämän ohjelman täytäntöönpanossa, kun on kyse muista sukupuoleen liittyvistä näkökohdista, esimerkiksi sukupuoli-identiteetistä.

(9)

Oikeus tulla kohdelluksi ihmisarvoisesti työpaikalla ja yleensä yhteiskunnassa on näiden unionin perusarvojen ilmentymä, ja tarvitaan koordinoitua toimintaa, jotta työmarkkinoiden suhteen voidaan toteuttaa kohdennettuja toimia. Tästä syystä sukupuolten tasa-arvon ja syrjimättömyyden alalla toteutettaviin toimiin kuuluu naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen sekä syrjinnän torjuminen työpaikalla ja työmarkkinoilla.

(10)

Lapsiin, nuoriin ja naisiin sekä muihin riskiryhmiin kohdistuva väkivalta kaikissa muodoissaan on loukkaus perusoikeuksia vastaan ja muodostaa vakavan terveysuhkan. Tällaista väkivaltaa esiintyy kaikkialla unionissa ja sillä on vakavia seurauksia uhrien fyysiselle terveydelle ja mielenterveydelle sekä koko yhteiskunnalle. Siihen puuttuminen ja uhrien suojelu edellyttävät voimakasta poliittista tahtoa ja koordinoituja toimia, joiden lähtökohtana ovat Daphne-ohjelmien (6) menetelmät ja tulokset. Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen edistää myös naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Koska Daphne-rahoitus, joka aloitettiin vuonna 1997, on tuottanut hyviä tuloksia, eli se on saavuttanut suosiota sidosryhmien keskuudessa (viranomaiset, akateemiset oppilaitokset ja valtioista riippumattomat järjestöt) ja rahoitetut hankkeet ovat olleet tehokkaita, on tärkeää, että ohjelmaa toteutettaessa säilytetään Daphne-nimi, kun on kyse erityistavoitteesta, jolla pyritään ehkäisemään ja torjumaan lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, jotta Daphne-ohjelmien näkyvyys säilyisi mahdollisimman hyvin.

(11)

SEU 3 artiklan 3 kohdassa unioni velvoitetaan edistämään lapsen oikeuksien suojelua syrjintää torjuen. Lapset ovat haavoittuvassa asemassa, etenkin jos he ovat köyhiä, syrjäytyneitä tai vammaisia tai jos muut erityiset olosuhteet asettavat heidät alttiiksi laiminlyöntien, sieppausten ja katoamisten kaltaisille vaaroille. Olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla edistetään lapsen oikeuksia ja suojellaan lapsia vahingonteoilta ja väkivallalta, jotka vaarantavat heidän fyysisen ja mielenterveytensä ja loukkaavat heidän oikeuttaan kehitykseen, suojeluun ja ihmisarvoon.

(12)

Henkilötietoja olisi myös vastaisuudessa suojeltava tehokkaasti jatkuvan teknologisen kehityksen ja globalisaation edetessä. Tietosuojaa koskevaa unionin lainsäädäntökehystä olisi sovellettava tehokkaasti ja johdonmukaisesti kaikkialla unionissa. Tätä varten unionin olisi voitava tukea jäsenvaltioiden pyrkimyksiä panna tämä lainsäädäntökehys täytäntöön. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että henkilöt voivat käyttää oikeuksiaan tehokkaasti.

(13)

Kansalaisten olisi oltava tietoisempia oikeuksista, joita heillä on unionin kansalaisuuden myötä, varsinkin oikeudestaan liikkua ja oleskella vapaasti unionin alueella, oikeudestaan äänestää ja asettua ehdokkaaksi Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa asuinjäsenvaltiossaan samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion kansalaiset, oikeudestaan esittää vetoomuksia Euroopan parlamentille millä tahansa perussopimusten kielellä, oikeudestaan tehdä kansalaisaloitteita ja oikeudestaan tehdä kanteluita Euroopan oikeusasiamiehelle toimielinten toiminnassa ilmenneistä epäkohdista, ja heidän olisi voitava käyttää näitä oikeuksia. Kansalaisten kannustaminen osallistumaan aktiivisemmin demokratian toteutumiseen unionin tasolla auttaa lujittamaan Euroopan kansalaisyhteiskuntaa ja edistää eurooppalaisen identiteetin kehittymistä. Kansalaisten olisi voitava asua, matkustaa, opiskella, työskennellä ja tehdä vapaaehtoistyötä toisessa jäsenvaltiossa, ja heidän olisi voitava luottaa siihen, että he voivat nauttia samoista oikeuksista täysimääräisesti ja että heidän oikeuksiaan suojataan ilman syrjintää riippumatta siitä, missä he oleskelevat unionin alueella.

(14)

Sisämarkkinoilla kuluttajina tai yrittäjinä toimivien yksilöiden olisi voitava käyttää unionin oikeuteen perustuvia oikeuksiaan valtionrajat ylittävissä yhteyksissä.

(15)

SEUT 8 ja 10 artiklan mukaisesti ohjelman kaikissa toimissa olisi tuettava sukupuolten tasa-arvon ja syrjimättömyyden tavoitteiden valtavirtaistamista. Toimia olisi seurattava ja arvioitava säännöllisesti, jotta voidaan tehdä arvio siitä, miten sukupuolten tasa-arvo ja syrjimättömyys on otettu huomioon ohjelman toimissa.

(16)

Kokemus unionin tasolla toteutetuista toimista on osoittanut, että ohjelman tavoitteiden saavuttaminen käytännössä edellyttää erilaisten ohjauskeinojen, kuten säädösten, poliittisten aloitteiden ja rahoituksen, yhdistämistä. Rahoitus on merkittävä lainsäädäntötoimia täydentävä väline.

(17)

Sen lisäksi, että ohjelmasta rahoitetuilla toimilla on tuensaajille todellista arvoa, niiden avulla voidaan löytää perusteita päätöksenteon parantamiseksi kansallisesti ja unionin tasolla. Esimerkiksi Daphne-ohjelmat ovat mahdollistaneet tiedon ja hyvien käytäntöjen todellisen vaihdon kaikkien sidosryhmien kesken, myös jäsenvaltioiden kesken, lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä ja torjumisessa.

(18)

Komission 29 päivänä kesäkuuta 2011 antamassa tiedonannossa "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio" korostetaan, että unionin myöntämää rahoitusta on tarpeen järkeistää ja yksinkertaistaa. Erityisesti nykyinen talouskriisi huomioon ottaen on keskeisen tärkeää, että unionin varojen käyttö jäsennellään ja hallinnoidaan mahdollisimman huolellisesti. Rahoitusta voidaan huomattavasti yksinkertaistaa ja sen hallinnointia tehostaa vähentämällä ohjelmien lukumäärää ja järkeistämällä, yksinkertaistamalla ja yhdenmukaistamalla rahoitussääntöjä ja -menettelyjä.

(19)

Rahoituksen yksinkertaistamista, sen hallinnoinnin tehostamista ja helpompaa saatavuutta varten ohjelmalla olisi jatkettava ja kehitettävä toimia, joita on aiemmin toteutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1672/2006/EY (7) perustetun Progress-ohjelman osa-alueen 4 (Syrjinnän torjuminen ja monimuotoisuus) ja osa-alueen 5 (Sukupuolten tasa-arvo), neuvoston päätöksellä 2007/252/EY (8) perustettujen perusoikeuksia ja kansalaisuutta koskevien erityisohjelmien ja Daphne III -ohjelman pohjalta. Näiden ohjelmien väliarviointeihin kuuluu suosituksia, joilla pyritään ohjelmien täytäntöönpanon parantamiseen. Väliarviointien havainnot sekä vastaavien jälkiarviointien havainnot on otettava huomioon ohjelman täytäntöönpanossa.

(20)

Varojen optimaalisen käytön varmistamisen ja varainkäytön tehokkuuden parantamisen olisi oltava ohjaavana periaatteena pyrittäessä saavuttamaan ohjelmalle asetetut tavoitteet. Riittävä rahoitus olisi taattava, jotta voitaisiin tukea pyrkimyksiä luoda oikeuksien Eurooppa. On tärkeää varmistaa, että ohjelma pannaan täytäntöön mahdollisimman tehokkaasti ja käyttäjäläheisesti, kuitenkin niin, että samalla taataan oikeusvarmuus ja saatavuus kaikille osanottajille. Jotta kaikkien mahdollisten tuensaajien olisi helpompaa saada rahoitusta, hakumenettelyjä ja varainhoitoa koskevia vaatimuksia olisi myös yksinkertaistettava ja hallinnolliset rasitteet poistettava.

(21)

Komission 19 päivänä lokakuuta 2010 antamassa tiedonannossa "EU:n talousarvion kokonaistarkastelu" ja komission 29 päivänä kesäkuuta 2011 antamassa tiedonannossa "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio" korostetaan, että on tärkeää keskittää rahoitus toimiin, joista saadaan selkeää eurooppalaista lisäarvoa, mikä tarkoittaa, että unionin toimilla voidaan saavuttaa lisäarvoa jäsenvaltioiden yksinään toteuttamiin toimiin verrattuna. Tämän asetuksen perusteella toteutettavilla toimilla olisi edistettävä unionin jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta lisäämällä rajatylittävää yhteistyötä ja verkostoitumista ja varmistamalla unionin oikeuden asianmukainen ja johdonmukainen soveltaminen. Rahoitustoimien olisi myös edistettävä sitä, että kaikki asianomaiset voivat perehtyä tehokkaammin unionin oikeuteen ja politiikkoihin, ja tarjottava vankka analyyttinen perusta unionin oikeuden ja politiikkojen tukemiselle ja kehittämiselle ja siten edesautettava niiden toteuttamista ja asianmukaista täytäntöönpanoa. Unionin toimien ansiosta toimintaa voidaan toteuttaa johdonmukaisesti kaikkialla unionissa ja saavuttaa mittakaavaetuja. Unionilla on lisäksi jäsenvaltioita paremmat edellytykset puuttua rajatylittäviin tilanteisiin ja tarjota vastavuoroista oppimista varten eurooppalainen foorumi.

(22)

Valitessaan ohjelmasta rahoitettavia toimia komission olisi arvioitava ehdotukset ennalta määriteltyjen kriteerien perusteella. Kriteerien olisi sisällettävä ehdotettujen toimien eurooppalaisen lisäarvon arvioiminen. Myös kansallisilla hankkeilla ja pienimuotoisilla hankkeilla voi olla eurooppalaista lisäarvoa.

(23)

Yleiseurooppalaista etua ohjelman kattamilla aloilla ajavia elimiä ja yhteisöjä olisi pidettävä keskeisinä toimijoina sikäli kuin ne ovat vaikuttaneet tai niiden odotetaan vaikuttavan huomattavalla tavalla tämän edun saavuttamiseen, ja niiden olisi saatava rahoitusta komission tämän asetuksen mukaisesti hyväksymissä vuosittaisissa työohjelmissa määriteltyjen menettelyjen ja kriteerien mukaisesti.

(24)

Yhdenmukaiset yhteiskunnalliset palvelut olisi tulkittava komission päätöksen N:o 116/2007/EY (9) 2 artiklan mukaisesti.

(25)

Ohjelmaan osallistuviin elimiin ja yhteisöihin olisi kuuluttava kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia.

(26)

Tässä asetuksessa vahvistetaan koko ohjelman keston ajaksi ohjelman rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (10) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(27)

Sen varmistamiseksi, että ohjelma on riittävän joustava muuttuviin tarpeisiin ja niiden mukaisiin poliittisiin painopisteisiin reagoimiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteessä vahvistettujen prosenttiosuuksien muuttamista kunkin erityistavoiteryhmän osalta yli viidellä prosenttiyksiköllä. Sen arvioimiseksi, onko tarpeen antaa tällainen delegoitu säädös, kyseiset prosenttiosuudet olisi laskettava ohjelman koko keston ajaksi vahvistettujen rahoituspuitteiden perusteella eikä vuotuisten määrärahojen perusteella. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(28)

Tämä asetus olisi pantava kaikilta osin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (11), jäljempänä 'varainhoitoasetus', mukaisesti. Mitä erityisesti tulee tuensaajien maksaman arvonlisäveron tukikelpoisuutta koskeviin edellytyksiin, arvonlisäveron tukikelpoisuus ei saisi määräytyä tuensaajien oikeudellisen aseman perusteella sellaisten toimien osalta, jotka yksityiset ja julkiset elimet ja yhteisöt voisivat toteuttaa samoin oikeudellisin edellytyksin. Kun otetaan huomioon tämän asetuksen piiriin kuuluvien tavoitteiden ja toimien erityinen luonne, ehdotuspyynnöissä olisi selvennettävä, että niiden toimien osalta, jotka sekä yksityiset että julkiset elimet ja yhteisöt voivat toteuttaa, julkisten elinten ja yhteisöjen maksama vähennyskelvoton arvonlisävero on tukikelpoinen siltä osin kuin se on maksettu sellaisten toimien kuten koulutus- tai tiedotustoimien täytäntöönpanoa varten, joita ei voida pitää julkisen vallan käyttönä. Tässä asetuksessa olisi lisäksi hyödynnettävä varainhoitoasetuksessa käyttöön otettuja yksinkertaistamisvälineitä. Lisäksi kriteerit, joiden perusteella rahoitusta saavat toimet valitaan, olisi määriteltävä siten, että käytettävissä olevat resurssit kohdennetaan toimiin, jotka voivat parhaiten edistää asetettujen toimintatavoitteiden saavuttamista.

(29)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä vuotuiset työohjelmat. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (12) mukaisesti.

(30)

Komission tämän asetuksen nojalla hyväksymissä vuotuisissa työohjelmissa olisi varmistettava varojen asianmukainen jakautuminen avustuksien ja julkisia hankintoja koskevien sopimusten välillä. Ohjelmalla olisi pääasiassa ohjattava varoja avustuksiin, huolehtien kuitenkin samalla hankintojen riittävästä rahoituksesta. Avustuksiin kohdennettavien vuotuisten menojen vähimmäisprosenttiosuus olisi vahvistettava vuotuisissa työohjelmissa, ja sen tulisi olla vähintään 65 prosenttia. Hankesuunnittelun ja sidosryhmien yhteisrahoituksen helpottamiseksi komission olisi vahvistettava ehdotuspyynnöille, hankkeiden valinnalle ja rahoituspäätöksille selkeä aikataulu.

(31)

Jotta voitaisiin varmistaa varojen tehokas kohdentaminen unionin yleisestä talousarviosta, olisi pyrittävä johdonmukaisuuteen, täydentävyyteen ja synergiaan toisiinsa läheisesti liittyvillä aloilla toteutettavissa rahoitusohjelmissa, joita ovat muun muassa tämä ohjelma ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1382/2013 (13) perustettu oikeusalan ohjelma, perustettu Kansalaisten Eurooppa-ohjelma, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1296/2013 (14) perustettu työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva Euroopan unionin ohjelma sekä muut työllisyys- ja sosiaaliasioiden, sisäasioiden, terveyden ja kuluttajansuojan, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, nuorison ja urheilun, tietoyhteiskunnan ja laajentumisen alalla perustetut ohjelmat, erityisesti liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA II) sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastot, joita koskevat yhteiset säännökset on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 (15).

(32)

Komission olisi varmistettava yleinen johdonmukaisuus, täydentävyys ja synergia unionin elinten ja laitosten kuten Euroopan tasa-arvoinstituutin ja unionin perusoikeusviraston toimien kanssa, ja sen olisi arvioitava muiden kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden työtä ohjelman piiriin kuuluvilla aloilla.

(33)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja tarvittaessa hallinnollisten ja taloudellisten seuraamusten määrääminen varainhoitoasetuksen mukaisesti.

(34)

Moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattamiseksi tässä asetuksessa olisi säädettävä sen tuloksellisuuden arviointia varten tarvittavista välineistä. Tätä varten siinä olisi määriteltävä yleistavoite ja erityistavoitteet. Erityistavoitteiden saavuttamisen mittaamista varten olisi laadittava konkreettisia ja määrällisesti ilmaistavissa olevia indikaattoreita, joiden olisi oltava voimassa koko ohjelmakauden ajan. Komission olisi toimitettava vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle seurantakertomus, jonka olisi perustuttava muun muassa tässä asetuksessa säädettyihin indikaattoreihin ja jossa olisi annettava tietoa käytettävissä olevien varojen käytöstä.

(35)

Komission olisi otettava ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä huomioon varojen oikeudenmukainen maantieteellinen jakautuminen ja annettava tukea niille jäsenvaltioille, joissa rahoitettuja toimia on suhteellisen vähän. Lisäksi komission olisi otettava ohjelman täytäntöönpanossa huomioon, onko joissain jäsenvaltioissa syytä toteuttaa kansainvälisesti tunnustettujen indeksien tai valvontaelinten mukaan toimia, jotta ohjelman tavoitteiden tehokas saavuttaminen voidaan varmistaa, ja sen olisi tuettava jäsenvaltioiden tai kansalaisyhteiskunnan toimia näillä aloilla.

(36)

Komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (16), jäljempänä 'soveltamissäännöt', 180 artiklan 1 kohdan l alakohdan mukaisesti avustussopimuksissa olisi määriteltävä unionin rahoituksen näkyvyyttä koskevat säännökset lukuun ottamatta asianmukaisesti perusteltuja tapauksia, joissa julkistaminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista.

(37)

Varainhoitoasetuksen 35 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä sen soveltamissääntöjen 21 artiklan mukaisesti komission olisi asetettava asianmukaisella tavalla ja ajoissa saataville tiedot varojen saajista sekä unionin yleisestä talousarviosta rahoitettujen toimenpiteiden luonteesta ja tarkoituksesta. Nämä tiedot olisi asetettava saataville noudattaen asianmukaisesti luottamuksellisuutta ja turvallisuutta koskevia vaatimuksia, erityisesti henkilötietojen suojaa.

(38)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on sellaisen alueen edelleen kehittäminen, missä edistetään, suojellaan ja tosiasiallisesti toteutetaan SEU:ssa, SEUT:ssa ja perusoikeuskirjassa sekä sellaisissa kansainvälisissä ihmisoikeusyleissopimuksissa, joihin unioni on liittynyt, vahvistettua tasa-arvoa ja yksilön oikeuksia, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(39)

Jotta varmistetaan päätöksen N:o 1672/2006/EY osa-alueiden 4 ja 5 sekä päätöksen 2007/252/EY ja päätöksen N:o 779/2007/EY perusteella aiemmin rahoitettujen toimien rahoituksen jatkuvuus, tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Ohjelman perustaminen ja kesto

1.   Tällä asetuksella perustetaan perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelma, jäljempänä 'ohjelma'.

2.   Ohjelma kattaa kauden, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2014 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020.

2 artikla

Eurooppalainen lisäarvo

1.   Ohjelmasta rahoitetaan toimia, joilla on eurooppalaista lisäarvoa. Tätä varten komissio varmistaa, että rahoitettavaksi valittujen toimien on tarkoitus tuottaa tuloksia, joilla on eurooppalaista lisäarvoa.

2.   Toimien, myös pienimuotoisten ja kansallisten toimien, eurooppalaista lisäarvoa arvioidaan seuraavanlaisten kriteerien perusteella: niiden merkitys unionin oikeuden johdonmukaiselle täytäntöönpanolle ja sille, että tästä oikeudesta johtuvista oikeuksista ollaan laajasti tietoisia, niiden mahdollisuudet parantaa keskinäistä luottamusta jäsenvaltioiden välillä ja rajatylittävää yhteistyötä, niiden kansainvälinen vaikutus, niiden panos parhaiden käytäntöjen laatimiseen ja levitykseen tai niiden mahdollisuudet osaltaan edistää sellaisten vähimmäisnormien, käytännön välineiden ja ratkaisujen luomista, joilla tartutaan rajatylittäviin tai unioninlaajuisiin haasteisiin.

3 artikla

Yleistavoite

Ohjelman yleistavoitteena on tukea 4 artiklan mukaisesti sellaisen alueen edelleen kehittämistä, missä edistetään, suojellaan ja tosiasiallisesti toteutetaan SEU:ssa, SEUT:ssa, perusoikeuskirjassa ja sellaisissa kansainvälisissä ihmisoikeusyleissopimuksissa, joihin unioni on liittynyt, vahvistettua tasa-arvoa ja yksilön oikeuksia.

4 artikla

Erityistavoitteet

1.   Edellä 3 artiklassa vahvistetun yleistavoitteen saavuttamiseksi ohjelmalla on seuraavat erityistavoitteet:

a)

edistää sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjintäkiellon periaatteen tehokasta toteuttamista sekä kunnioittaa syrjintäkiellon periaatetta, joka koskee perusoikeuskirjan 21 artiklassa lueteltujen perusteiden nojalla tapahtuvaa syrjintää;

b)

ehkäistä ja torjua rasismia, muukalaisvihaa, homofobiaa ja muita suvaitsemattomuuden muotoja;

c)

edistää ja suojella vammaisten henkilöiden oikeuksia;

d)

edistää naisten ja miesten tasa-arvoa ja edistää sen valtavirtaistamista;

e)

ehkäistä ja torjua kaikenlaista väkivaltaa, joka kohdistuu lapsiin, nuoriin ja naisiin, sekä väkivaltaa, joka kohdistuu muihin riskiryhmiin, erityisesti lähipiirissään väkivallalle altistuviin riskiryhmiin, ja suojella tällaisen väkivallan uhreja;

f)

edistää ja suojella lapsen oikeuksia;

g)

edistää yksityiselämän ja henkilötietojen mahdollisimman korkeatasoisen suojan varmistamista;

h)

edistää ja parantaa unionin kansalaisuuteen perustuvien oikeuksien käyttöä;

i)

auttaa yksilöitä käyttämään unionin oikeuteen perustuvia oikeuksiaan kuluttajina tai yrittäjinä sisämarkkinoilla, kuluttajaohjelmasta rahoitetut hankkeet huomioon ottaen.

2.   Ohjelman erityistavoitteisiin pyritään erityisesti seuraavin keinoin:

a)

vahvistetaan tietoisuutta ja tietämystä unionin oikeudesta ja politiikoista sekä oikeuksista, arvoista ja periaatteista, joille unioni perustuu;

b)

tuetaan unionin oikeuden välineiden ja unionin politiikkojen tehokasta, kattavaa ja johdonmukaista täytäntöönpanoa ja soveltamista jäsenvaltioissa sekä niiden seurantaa ja arviointia;

c)

edistetään rajat ylittävää yhteistyötä, parannetaan keskinäistä tuntemusta ja vahvistetaan keskinäistä luottamusta kaikkien sidosryhmien kesken;

d)

parannetaan niiden mahdollisten esteiden tuntemusta ja ymmärtämystä, jotka saattavat vaikuttaa SEU:ssa, SEUT:ssa, perusoikeuskirjassa, niissä kansainvälisissä yleissopimuksissa, joihin unioni on liittynyt, ja unionin johdetussa oikeudessa taattujen oikeuksien ja periaatteiden käyttöön.

5 artikla

Erityyppiset toimet

1.   Ohjelmasta rahoitetaan muun muassa seuraavantyyppisiä toimia:

a)

analyyttiset toiminnat, kuten tietojen keruu ja tilastojen laatiminen; yhteisten menetelmien ja tarvittaessa indikaattoreiden tai vertailuarvojen kehittäminen; tutkimukset, selvitykset, analyysit ja mielipidemittaukset; arvioinnit; oppaiden, raporttien ja koulutusmateriaalin laatiminen ja julkaiseminen; työpajat, seminaarit, asiantuntijakokoukset ja konferenssit;

b)

koulutustoiminta, esimerkiksi henkilöstövaihto, työpajat, seminaarit, kouluttajien koulutustapahtumat sekä verkko-oppimisen välineiden tai muiden koulutusmateriaalien kehittäminen;

c)

vastavuoroinen oppiminen, yhteistyö, valistus- ja tiedonlevittämistoimet, esimerkiksi hyvien käytänteiden, innovatiivisten toimintatapojen ja kokemusten yksilöinti ja vaihto; vertaisarviointien ja vastavuoroisen oppimisen organisointi; konferenssien, seminaarien ja tiedotuskampanjoiden järjestäminen, mukaan lukien verkkoviestimissä; tiedottaminen, mukaan lukien toimielinten viestintä ohjelman tavoitteisiin liittyvistä unionin poliittisista painopisteistä; ohjelmaa ja sen tuloksia koskevan tiedon levittämiseen tarkoitetun aineiston kokoaminen ja julkaiseminen; tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävien tietojärjestelmien ja -välineiden kehittäminen, käyttö ja ylläpito;

d)

sellaisten keskeisten toimijoiden tukeminen, joiden toiminta edistää ohjelman tavoitteiden toteuttamista, kuten valtioista riippumattomien järjestöjen tukeminen pantaessa täytäntöön toimia, joilla on eurooppalaista lisäarvoa; keskeisten eurooppalaisten toimijoiden, Euroopan tason verkostojen ja yhdenmukaisten yhteiskunnallisten palveluiden tukeminen; jäsenvaltioiden tukeminen unionin oikeuden ja politiikkojen täytäntöönpanossa; ja asiantuntijaelinten ja -yhteisöjen, keskus-, alue- ja paikallisviranomaisten sekä valtioista riippumattomien järjestöjen verkottumistoimien tukeminen Euroopan tasolla, mukaan lukien tukeminen toimikohtaisilla avustuksilla tai toiminta-avustuksilla.

2.   Mahdollisimman laajojen piirien tavoittamiseksi tuensaajien olisi kannustettava asiaankuuluvien kohderyhmien osallistumista ohjelmasta rahoitettaviin toimiin.

6 artikla

Osallistuminen

1.   Ohjelmaan voivat osallistua kaikki elimet ja yhteisöt, jotka ovat laillisesti sijoittautuneet:

a)

jäsenvaltioihin;

b)

Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) niihin maihin, jotka ovat Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolia, kyseisen sopimuksen mukaisesti;

c)

ehdokasmaihin, mahdollisiin ehdokasmaihin ja unioniin liittyviin maihin, niiden yleisten periaatteiden, edellytysten ja sääntöjen mukaisesti, joista määrätään näiden maiden kanssa unionin ohjelmiin osallistumisesta tehdyissä puitesopimuksissa, assosiaationeuvoston päätöksissä tai samankaltaisissa sopimuksissa.

2.   Voittoa tavoittelevat elimet ja yhteisöt voivat osallistua ohjelmaan ainoastaan yhdessä voittoa tavoittelemattomien tai julkisten järjestöjen kanssa.

3.   Muihin kuin 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti ohjelmaan osallistuviin kolmansiin maihin, erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluviin maihin, laillisesti sijoittautuneet elimet ja yhteisöt voivat osallistua ohjelman perusteella toteutettaviin toimiin omalla kustannuksellaan, jos se on kyseisten toimien kannalta tarkoituksenmukaista.

4.   Komissio voi tehdä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa asianomaisessa vuotuisessa työohjelmassa määritettyjen edellytysten mukaisesti. Ohjelmaan voivat osallistua sen soveltamisaloilla toimivat kansainväliset järjestöt varainhoitoasetuksen ja asianomaisen vuotuisen työohjelman mukaisesti.

7 artikla

Budjetti

1.   Rahoituspuitteet ohjelman toteuttamiseksi kaudella 2014–2020 ovat 439 473 000 euroa.

2.   Ohjelman määrärahoista voidaan kattaa myös valmistelu-, seuranta-, valvonta-, tarkastus- ja arviointitoimista aiheutuvat menot, jotka ovat tarpeen ohjelman hallinnoimiseksi ja sen tavoitteiden saavuttamisen arvioimiseksi. Määrärahat voivat kattaa menoja, jotka koskevat tarvittavia tutkimuksia, asiantuntijatapaamisia, sekä tiedotus- ja viestintätoimia, mukaan lukien toimielinten viestintä tämän asetuksen yleistavoitteisiin liittyvistä unionin poliittisista painopisteistä, sekä tietojen käsittelyyn ja vaihtamiseen tarkoitettuihin tietotekniikkaverkostoihin liittyviä menoja ja muita teknisen ja hallinnollisen avun menoja, jotka ovat tarpeen komission hallinnoidessa ohjelmaa.

3.   Euroopan parlamentti ja neuvosto myöntävät vuotuiset määrärahat neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (17) perustetun monivuotisen rahoituskehyksen rajoissa.

4.   Ohjelman rahoituspuitteiden sisällä määrät kohdennetaan liitteessä kunkin erityistavoiteryhmän osalta vahvistettujen prosenttiosuuksien mukaisesti.

5.   Komissio saa poiketa liitteessä vahvistetuista rahoituspuitteiden kohdennetuista prosenttiosuuksista enintään viidellä prosenttiyksiköllä kunkin erityistavoiteryhmän osalta. Jos tämän rajan ylittäminen osoittautuu tarpeelliseksi, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 8 artiklan mukaisesti kunkin liitteessä olevan luvun muuttamiseksi yli 5 mutta enintään 10 prosenttiyksiköllä.

8 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle ohjelman keston ajaksi 7 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 7 artiklan 5 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

9 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1.   Komissio panee ohjelman täytäntöön varainhoitoasetuksen mukaisesti.

2.   Ohjelman täytäntöönpanoa varten komissio hyväksyy vuotuiset työohjelmat täytäntöönpanosäädösten muodossa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Kussakin vuotuisessa työohjelmassa pannaan täytäntöön ohjelman tavoitteet määrittelemällä

a)

toteutettavat toimet 3 artiklassa ja 4 artiklan 1 kohdassa asetettujen yleis- ja erityistavoitteiden mukaisesti, mukaan lukien ohjeellinen rahoitusvarojen jako;

b)

rahoitettavia ehdotuksia valittaessa sovellettavat keskeiset tukikelpoisuus-, valinta- ja ratkaisuperusteet varainhoitoasetuksen 84 artiklan ja sen soveltamissääntöjen 94 artiklan mukaisesti;

c)

avustuksiin kohdennettavien vuotuisten menojen vähimmäisprosenttiosuus.

4.   Rahoitustuen asianmukainen ja oikeudenmukainen jakautuminen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erityistavoitteiden kattamien alojen välillä on varmistettava ottaen samalla huomioon 15 artiklassa mainituilla päätöksillä perustetuista vuosien 2007–2013 ohjelmista jo aiemmin kohdennetun rahoituksen taso. Päättäessään näiden alojen rahoituksesta vuosittaisten työohjelmien laatimisen yhteydessä komissio ottaa huomioon tarpeen säilyttää riittävä rahoitustaso sekä takaa toimien jatkuvuuden ja rahoituksen ennustettavuuden kaikilla 4 artiklan 1 kohdassa säädettyjen erityistavoitteiden kattamilla aloilla.

5.   Ehdotuspyynnöt julkaistaan vuosittain.

10 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

11 artikla

Täydentävyys

1.   Komissio varmistaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yleisen johdonmukaisuuden, täydentävyyden ja synergiaedut muiden unionin välineiden kanssa, mukaan lukien muun muassa oikeusalan ohjelma, Kansalaisten Eurooppa -ohjelma, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva Euroopan unionin ohjelma sekä muut työllisyys- ja sosiaaliasioiden, sisäasioiden, terveyden ja kuluttajansuojan, yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, nuorison ja urheilun, tietoyhteiskunnan ja laajentumisen alalla perustetut ohjelmat, erityisesti liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA II) sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastot.

2.   Komissio varmistaa myös yleisen johdonmukaisuuden, täydentävyyden ja synergiaedut niiden unionin elinten ja laitosten kanssa, jotka toimivat ohjelman tavoitteisiin kuuluvilla aloilla.

3.   Ohjelmassa voidaan käyttää muiden unionin välineiden ja erityisesti oikeusalan ohjelman kanssa yhteisiä resursseja, jotta voidaan toteuttaa toimia, jotka vastaavat molempien ohjelmien tavoitteita. Ohjelmasta rahoitetuille toimille voidaan myöntää rahoitusta myös oikeusalan ohjelmasta, kunhan sillä ei kateta samoja kustannuksia.

12 artikla

Unionin taloudellisten etujen suojaaminen

1.   Komissio varmistaa asianmukaisin toimenpitein, että ohjelman mukaisesti rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudellisia etuja suojataan petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä soveltuvin osin käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia.

2.   Komissiolla tai sen edustajilla sekä tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien unionilta tämän ohjelman mukaisesti rahoitusta saaneiden tuensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta sekä asiakirjoihin perustuvia että paikalla suoritettavia tarkastuksia.

3.   Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi suorittaa tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (18) sekä neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (19) säännösten ja menettelyjen mukaisesti sen osoittamiseksi, onko kyse avustussopimukseen tai -päätökseen taikka ohjelmasta rahoitettuun sopimukseen liittyvästä petoksesta, lahjonnasta tai unionin taloudellisia etuja vahingoittavasta muusta laittomasta toiminnasta.

4.   Tämän ohjelman täytäntöönpanosta seurauksena kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyjen yhteistyösopimusten, avustussopimusten, avustuspäätösten ja sopimusten on sisällettävä määräykset, joissa komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille annetaan nimenomaisesti valtuudet tehdä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tarkastuksia ja tutkimuksia kukin oman toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainittujen kohtien soveltamista.

13 artikla

Seuranta ja arviointi

1.   Komissio seuraa ohjelmaa vuosittain voidakseen tarkkailla sen nojalla toteutettujen toimien täytäntöönpanoa ja 4 artiklassa säädettyjen erityistavoitteiden saavuttamista. Seurannan avulla on myös mahdollista arvioida, miten sukupuolten tasa-arvoa, syrjintäkieltoa ja lastensuojelua koskevat kysymykset on otettu huomioon ohjelman toimissa.

2.   Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle:

a)

vuotuisen seurantakertomuksen, joka perustuu 14 artiklan 2 kohdassa säädettyihin indikaattoreihin ja käytettävissä olevien varojen käyttöön;

b)

väliarviointikertomuksen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2018;

c)

jälkiarviointikertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021.

3.   Väliarviointikertomuksessa arvioidaan ohjelmien tavoitteiden saavuttamista, resurssien käytön tehokkuutta ja ohjelmasta Euroopan tasolla saatavaa lisäarvoa, jotta voidaan päättää, jatketaanko rahoitusta ohjelman soveltamisalalla vai olisiko sitä muutettava tai olisiko se keskeytettävä vuoden 2020 jälkeen. Lisäksi kertomuksessa käsitellään ohjelman mahdollista yksinkertaistamista, sen sisäistä ja ulkoista johdonmukaisuutta sekä kaikkien tavoitteiden ja toimien jatkuvaa merkityksellisyyttä. Siinä otetaan huomioon 15 artiklassa tarkoitetuilla päätöksillä perustettujen aiempien, vuosia 2007–2013 koskevien ohjelmien jälkiarviointien tulokset.

4.   Jälkiarviointikertomuksessa arvioidaan ohjelman pitkän aikavälin vaikutuksia ja sen vaikutusten kestävyyttä, jotta ne voidaan ottaa huomioon tehtäessä päätöstä seuraavasta ohjelmasta.

14 artikla

Indikaattorit

1.   Edellä olevan 13 artiklan mukaisesti tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjen indikaattorien pohjalta seurataan ja arvioidaan, missä määrin kukin 4 artiklassa säädetyistä ohjelman erityistavoitteista on saavutettu 5 artiklan mukaisten toimien avulla. Indikaattoreita verrataan ennakolta määriteltyihin lähtöarvoihin, jotka kuvaavat ennen täytäntöönpanoa vallinnutta tilannetta. Indikaattorit on tapauksen mukaan eriteltävä muun muassa sukupuolen, iän ja vammaisuuden perusteella.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin indikaattoreihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

a)

ohjelmasta rahoitetuilla valistustoimilla saavutettujen kohderyhmään kuuluvien henkilöiden lukumäärä ja prosenttiosuus;

b)

niiden sidosryhmien määrä, jotka ovat osallistuneet muun muassa ohjelmasta rahoitettuihin koulutustoimintaan, vaihtoihin, opintokäynteihin, työpajoihin ja seminaareihin;

c)

unionin oikeutta ja politiikkoja sekä tapauksen mukaan unionin perustana olevia oikeuksia, arvoja ja periaatteita koskevan tiedon lisääntyminen ohjelmasta rahoitettuihin toimiin osallistuvien ryhmien keskuudessa verrattuna koko kohderyhmään;

d)

rajatylittävän yhteistyön piiriin kuuluvien tapausten, toimien ja tuotosten lukumäärä;

e)

osallistujien arvio toimista, joihin he ovat osallistuneet, ja niiden (odotetusta) kestävyydestä;

f)

ohjelmasta rahoitettujen toimien maantieteellinen kattavuus;

g)

kuhunkin erityistavoitteeseen liittyvien hakemusten ja avustusten määrä;

h)

hakijoiden kunkin erityistavoitteen osalta pyytämän ja sille myönnetyn rahoituksen määrä.

3.   Edellä 2 kohdassa säädettyjen indikaattorien lisäksi ohjelman väliarviointikertomuksessa ja jälkiarviointikertomuksessa arvioidaan muun muassa seuraavia:

a)

ohjelman eurooppalainen lisäarvo, mukaan lukien ohjelman toimien arviointi suhteessa kansallisella tai Euroopan tasolla kehitettyihin vastaaviin aloitteisiin, joita ei tueta unionin rahoituksella, ja niiden (odotetut) tulokset sekä unionin rahoituksen edut ja/tai haitat verrattuna tämäntyyppisten toimien kansalliseen rahoitukseen;

b)

rahoituksen taso suhteessa saavutettuihin tuloksiin (tehokkuus);

c)

mahdolliset hallinnolliset, organisatoriset ja/tai rakenteelliset esteet, jotka vaikeuttavat ohjelman sujuvampaa, vaikuttavampaa ja tehokkaampaa täytäntöönpanoa (mahdollinen yksinkertaistaminen).

15 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Toimet, jotka on käynnistetty päätöksen N:o 1672/2006/EY osa-alueen 4 "syrjinnän torjuminen ja monimuotoisuus" ja osa-alueen 5 "sukupuolten tasa-arvo", päätöksen 2007/252/EY tai päätöksen N:o 779/2007/EY perusteella, kuuluvat edelleen kyseisten päätösten soveltamisalaan toimien päättämiseen asti. Näiden toimien osalta viittauksia päätöksen N:o 1672/2006/EY 13 artiklassa, päätöksen 2007/252/EY 10 artiklassa ja päätöksen N:o 779/2007/EY 10 artiklassa säädettyihin komiteoihin pidetään viittauksina tämän asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa säädettyyn komiteaan.

16 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2013.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. LINKEVIČIUS


(1)  EUVL C 191, 29.6.2012, s. 108.

(2)  EUVL C 277, 13.9.2012, s. 43.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 16. joulukuuta 2013.

(4)  EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1.

(5)  EUVL C 258, 2.9.2011, s. 6.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 293/2000/EY, tehty 24 päivänä tammikuuta 2000, lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseviä torjuntatoimenpiteitä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (Daphne-ohjelma) (vuosiksi 2000–2003) (EYVL L 34, 9.2.2000, s. 1); Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 803/2004/EY, tehty 21 päivänä huhtikuuta 2004, lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa sekä väkivallan uhrien ja riskiryhmien suojelemista koskevan yhteisön toimintaohjelman hyväksymisestä (vuosiksi 2004–2008) (Daphne II-ohjelma) (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 1); Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 779/2007/EY, tehty 20 päivänä kesäkuuta 2007, lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa sekä väkivallan uhrien ja riskiryhmien suojelemista koskevan erityisohjelman (Daphne III -ohjelma) perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa (EUVL L 173, 3.7.2007, s. 19).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1672/2006/EY, tehty 24 päivänä lokakuuta 2006, työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevan yhteisön Progress-ohjelman perustamisesta (EUVL L 315, 15.11.2006, s. 1).

(8)  Neuvoston päätös 2007/252/EY, tehty 19 päivänä huhtikuuta 2007, perusoikeuksia ja kansalaisuutta koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa (EUVL L 110, 27.4.2007, s. 33).

(9)  Komission päätös N:o 116/2007/EY, tehty 15 päivänä helmikuuta 2007, "116"-alkuisen kansallisen numerointialueen varaamisesta yhdenmukaisten yhteiskunnallisten palvelujen yhdenmukaisille puhelinnumeroille (EUVL L 49, 17.2.2007, s. 30).

(10)  EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1382/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, oikeusalan ohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020 (Katso tämän virallisen lehden sivu 73).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1296/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta ("EaSI-ohjelma") ja eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-mikrorahoitusjärjestelyn perustamisesta annetun päätöksen N:o 283/2010/EU muuttamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 238).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).

(16)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1).

(17)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(19)  Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).


LIITE

VAROJEN JAKAMINEN

Ohjelman rahoituspuitteiden sisällä määrät kohdennetaan 4 artiklan 1 kohdassa säädetyille erityistavoiteryhmille seuraavasti:

Erityistavoiteryhmät

Osuus rahoituspuitteista (prosentteina)

Ryhmä 1

57 %

edistää sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjintäkiellon periaatteen tehokasta toteuttamista sekä kunnioittaa syrjintäkiellon periaatetta, joka koskee perusoikeuskirjan 21 artiklassa lueteltujen perusteiden nojalla tapahtuvaa syrjintää;

ehkäistä ja torjua rasismia, muukalaisvihaa, homofobiaa ja muita suvaitsemattomuuden muotoja;

edistää ja suojella vammaisten henkilöiden oikeuksia;

edistää naisten ja miesten tasa-arvoa ja edistää sen valtavirtaistamista;

Ryhmä 2

43 %

ehkäistä ja torjua kaikenlaista väkivaltaa, joka kohdistuu lapsiin, nuoriin ja naisiin, sekä väkivaltaa, joka kohdistuu muihin riskiryhmiin, erityisesti lähipiirissään väkivallalle altistuviin riskiryhmiin, ja suojella tällaisen väkivallan uhreja;

edistää ja suojella lapsen oikeuksia;

edistää yksityiselämän ja henkilötietojen mahdollisimman korkeatasoisen suojan varmistamista;

edistää ja parantaa unionin kansalaisuuteen perustuvien oikeuksien käyttöä;

auttaa yksilöitä käyttämään unionin oikeuteen perustuvia oikeuksiaan kuluttajina tai yrittäjinä sisämarkkinoilla, kuluttajaohjelmasta rahoitetut hankkeet huomioon ottaen.


28.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/73


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1382/2013,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,

oikeusalan ohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 81 artiklan 1 ja 2 kohdan, 82 artiklan 1 kohdan ja 84 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) määrätään, että on luotava vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, jolla henkilöt voivat liikkua vapaasti. Tätä varten unioni voi hyväksyä toimenpiteitä, joilla kehitetään yksityis- ja rikosoikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä ja edistetään ja tuetaan jäsenvaltioiden toimia rikollisuuden ehkäisemisen alalla. Kehitettäessä Euroopan oikeusaluetta edelleen olisi varmistettava perusoikeuksien sekä syrjimättömyyden, sukupuolten tasa-arvon, kaikille kuuluvan tehokkaan oikeussuojan saatavuuden, oikeusvaltion ja moitteettomasti toimivan riippumattoman oikeusjärjestelmän kaltaisten yhteisten periaatteiden kunnioittaminen.

(2)

Tukholman ohjelmassa (4) Eurooppa-neuvosto vahvisti pitävänsä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämistä ensisijaisen tärkeänä ja täsmensi, että ohjelman poliittisiin painopisteisiin kuuluu lain ja oikeuden Euroopan toteuttaminen. Rahoituksen myöntäminen mainittiin yhtenä Tukholman ohjelman poliittisten painopisteiden onnistuneen täytäntöönpanon merkittävänä välineenä. Perussopimuksissa ja Tukholman ohjelmassa asetetut kunnianhimoiset tavoitteet olisi saavutettava muun muassa perustamalla kaudeksi 2014–2020 joustava ja tehokas oikeusalan ohjelma, jäljempänä 'ohjelma', jonka olisi helpotettava suunnittelua ja täytäntöönpanoa. Ohjelman yleisiä ja erityisiä tavoitteita olisi tulkittava Eurooppa-neuvoston määrittelemien asiaan liittyvien strategisten suuntaviivojen mukaisesti.

(3)

Komission 3 päivänä maaliskuuta 2010 Eurooppa 2020 -strategiasta antamassa tiedonannossa esitetään älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia. Sellaisen toimivan oikeusalueen kehittämisen, jolla rajatylittävien oikeudellisten menettelyjen ja rajatylittäviin tilanteisiin liittyvän oikeussuojan saatavuuden esteet on poistettu, olisi oltava keskeinen osa Eurooppa 2020 -strategian erityistavoitteiden ja lippulaivahankkeiden tukemista ja kasvua edistävien mekanismien käytön helpottamista.

(4)

Tätä asetusta sovellettaessa käsitteen "tuomarit ja oikeuslaitoksen henkilöstö" piiriin olisi katsottava kuuluvan tuomarit, syyttäjät ja tuomioistuimen avustava henkilöstö sekä oikeuslaitoksen toimintaan liittyvät muut oikeudellisissa ammateissa toimivat, esimerkiksi asianajajat, notaarit, haastemiehet, ehdonalaisen vapauden valvojat, sovittelijat ja tuomioistuinten tulkit.

(5)

Oikeusalan koulutus on keskeisessä asemassa rakennettaessa keskinäistä luottamusta, ja se parantaa yhteistyötä eri jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten ja oikeusalan ammattilaisten välillä. Oikeusalan koulutus olisi nähtävä keskeisenä todellisen eurooppalaisen oikeuskulttuurin edistämisen välineenä 13 päivänä syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Parannetaan luottamusta oikeuden saatavuuteen EU:ssa. Eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen uusi ulottuvuus", tuomareiden, syyttäjien ja oikeuslaitoksen henkilöstön koulutuksesta Euroopan unionissa annetun neuvoston päätöslauselman (5), eurooppalaisesta oikeusalan koulutuksesta 27 ja 28 päivänä lokakuuta 2011 annettujen neuvoston päätelmien sekä oikeusalan koulutuksesta 14 päivänä maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaisesti.

(6)

Oikeusalan koulutukseen voi osallistua erilaisia toimijoita, kuten jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintoviranomaisia, akateemisia laitoksia, oikeusalan koulutuksesta vastaavia kansallisia elimiä, Euroopan tason koulutusorganisaatioita tai -verkostoja taikka unionin oikeuden oikeuskoordinaattoreiden verkostoja. Yleiseurooppalaista etua ajavien, oikeusalan koulutuksessa toimivien elinten ja yhteisöjen, kuten Euroopan juridisen koulutusverkoston (EJTN), Eurooppaoikeuden akatemian (ERA), Euroopan tuomarineuvostojen verkoston (ENCJ), Euroopan unionin korkeimpien hallinto-oikeuksien yhdistyksen (ACA Europe), Euroopan unionin korkeimpien oikeuksien presidenttien verkoston (EUSJC) ja Julkisen hallinnon Eurooppa-instituutin (EIPA), olisi jatkossakin edistettävä tuomareille ja oikeuslaitoksen henkilöstölle tarkoitettuja, aidosti eurooppalaisia koulutusohjelmia, minkä vuoksi niille voitaisiin myöntää asianmukainen rahoitus komission tämän asetuksen nojalla hyväksymissä vuotuisissa työohjelmissa vahvistettujen menettelyjen ja kriteerien mukaisesti.

(7)

Unionin olisi helpotettava unionin oikeuden täytäntöönpanoa koskevan koulutustoiminnan järjestämistä katsomalla jäsenvaltioiden viranomaisten maksamat osallistuvien tuomarien ja oikeuslaitoksen henkilöstön palkat tukikelpoisiksi kustannuksiksi tai luontoissuorituksiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (6), jäljempänä 'varainhoitoasetus', mukaisesti.

(8)

Oikeussuojan saatavuuteen olisi sisällyttävä erityisesti oikeus oikeudenkäyntiin, oikeus vaihtoehtoisiin riitojenratkaisumenetelmiin sekä oikeus sellaisten viranomaisten palveluihin, joilla on lakisääteinen velvoite tarjota osapuolille riippumatonta ja puolueetonta oikeudellista neuvontaa.

(9)

Neuvosto hyväksyi joulukuussa 2012 EU:n huumausainestrategian (2013–2020) (7), jossa pyritään tarjonnan ja kysynnän samanaikaiseen vähentämiseen perustuvaan tasapainoiseen lähestymistapaan ja tunnustetaan, että huumausaineiden kysynnän vähentäminen ja huumausaineiden tarjonnan vähentäminen ovat toisiaan vahvistavia osatekijöitä laittomien huumausaineiden vastaisessa politiikassa. Yksi strategian päätavoitteista on edistää huumausaineiden kysynnän, huumeriippuvuuden sekä huumeista aiheutuvien terveydellisten ja sosiaalisten riskien ja haittojen merkittävää vähentämistä. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1150/2007/EY (8) perustetun huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevan ohjelman oikeusperusta liittyi kansanterveyteen ja siinä käsiteltiin terveysnäkökohtia, kun taas tällä ohjelmalla on eri oikeusperusta ja sen tavoitteena olisi edistää vastavuoroiseen tunnustamiseen ja keskinäiseen luottamukseen perustuvan Euroopan oikeusalueen kehittämistä edelleen erityisesti oikeudellista yhteistyötä tukemalla. Yksinkertaistamisen varmistamiseksi ja kunkin ohjelman oikeusperustan mukaisesti Kansanterveys kasvun tukena -ohjelmasta voidaan näin ollen tukea toimenpiteitä jäsenvaltioiden toimien täydentämiseksi, jotta saavutetaan huumausaineiden käyttöön liittyvien terveyshaittojen vähentämistä koskeva tavoite, mukaan lukien tiedotus ja ennaltaehkäisy.

(10)

EU:n huumausainestrategian (2013–2020) toinen keskeinen osatekijä on kysynnän vähentäminen. Poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen, osana sisäisen turvallisuuden rahastoa, olisi tuettava toimia huumausaineiden salakuljetuksen ja muiden rikosten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi ja erityisesti toimia, jotka kohdistuvat laittomien huumausaineiden tuotantoon, valmistukseen, uuttamiseen, myyntiin, kuljetukseen, maahantuontiin ja maasta vientiin, mukaan lukien hallussapito ja ostaminen tarkoituksena osallistua huumausaineiden salakuljetukseen, kun taas tämän ohjelman olisi katettava ne huumausainepolitiikan näkökohdat, jotka eivät kuulu poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen, osana sisäisen turvallisuuden rahastoa, tai Kansanterveys kasvun tukena -ohjelman alaan ja jotka liittyvät läheisesti sen yleistavoitteeseen.

(11)

EU:n uudessa huumausainestrategiassa (2013–2020) säilytettyjen ohjelmakauden 2007–2013 painopisteiden rahoituksen jatkaminen olisi joka tapauksessa varmistettava, ja näin ollen varoja olisi oltava saatavilla Kansanterveys kasvun tukena -ohjelmasta, poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineestä, osana sisäisen turvallisuuden rahastoa, ja tästä ohjelmasta niiden omien painopisteiden ja oikeusperustojen mukaisesti ja päällekkäistä rahoitusta välttäen.

(12)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan 3 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä 'perusoikeuskirja', 24 artiklan ja vuoden 1989 Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti ohjelmalla olisi tuettava lapsen oikeuksien suojelua, mukaan lukien oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeus ymmärtää menettely, oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja oikeus koskemattomuuteen ja ihmisarvoon. Ohjelmalla olisi pyrittävä erityisesti parantamaan lastensuojelua oikeudellisissa järjestelmissä sekä lasten mahdollisuuksia saada oikeussuojaa, ja ohjelman kaikkien toimien täytäntöönpanossa olisi valtavirtaistettava lapsen oikeuksien suojelun edistäminen.

(13)

SEUT 8 ja 10 artiklan mukaisesti ohjelmalla olisi tuettava sukupuolten tasa-arvon ja syrjimättömyyden tavoitteiden valtavirtaistamista sen kaikissa toimissa. Toimia olisi seurattava ja arvioitava säännöllisesti, jotta voidaan arvioida, miten sukupuolten tasa-arvo ja syrjimättömyys on otettu huomioon ohjelman toimissa.

(14)

Kokemus unionin tasolla toteutetuista toimista on osoittanut, että ohjelman tavoitteiden saavuttaminen käytännössä edellyttää erilaisten välineiden, kuten säädösten, poliittisten aloitteiden ja rahoituksen, yhdistämistä. Rahoitus on merkittävä lainsäädäntötoimia täydentävä väline.

(15)

Oikeudellista yhteistyötä tukevien EU:n tulevien rahoitusohjelmien tehostamisesta 22 ja 23 päivänä syyskuuta 2011 antamissaan päätelmissä neuvosto korosti Euroopan unionin rahoitusohjelmien merkittävää asemaa unionin säännöstön tehokkaassa täytäntöönpanossa ja toisti, että pääsyn näihin ohjelmiin olisi oltava avoimempaa, joustavampaa, johdonmukaisempaa ja yksinkertaisempaa.

(16)

Komission 29 päivänä kesäkuuta 2011 antamassa tiedonannossa "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio" korostetaan, että unionin myöntämää rahoitusta on tarpeen järkeistää ja yksinkertaistaa. Erityisesti nykyinen talouskriisi huomioon ottaen on keskeisen tärkeää, että unionin varojen käyttö jäsennellään ja hallinnoidaan mahdollisimman huolellisesti. Rahoitusta voidaan huomattavasti yksinkertaistaa ja sen hallinnointia tehostaa vähentämällä ohjelmien lukumäärää ja järkeistämällä, yksinkertaistamalla ja yhdenmukaistamalla rahoitussääntöjä ja -menettelyjä.

(17)

Rahoituksen yksinkertaistamista, sen hallinnoinnin tehostamista ja helpompaa saatavuutta varten ohjelmalla olisi jatkettava ja kehitettävä toimia, joita on aiemmin toteutettu niiden kolmen ohjelman pohjalta, jotka on perustettu neuvoston päätöksellä 2007/126/YOS (9), Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1149/2007/EY (10) ja päätöksellä N:o 1150/2007/EY. Näiden ohjelmien väliarviointeihin kuuluu suosituksia, joilla pyritään ohjelmien täytäntöönpanon parantamiseen. Väliarviointien havainnot sekä vastaavien jälkiarviointien havainnot on otettava huomioon ohjelman täytäntöönpanossa.

(18)

Komission 19 päivänä lokakuuta 2010 antamassa tiedonannossa "EU:n talousarvion kokonaistarkastelu" ja komission 29 päivänä kesäkuuta 2011 antamassa tiedonannossa "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio" korostetaan, että on tärkeää keskittää rahoitus toimiin, joista saadaan selkeää eurooppalaista lisäarvoa, mikä tarkoittaa, että unionin toimilla voidaan saavuttaa lisäarvoa jäsenvaltioiden yksinään toteuttamiin toimiin verrattuna. Tämän asetuksen perusteella toteutettavien toimien olisi edistettävä Euroopan oikeusalueen luomista lujittamalla vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta, parantamalla keskinäistä luottamusta jäsenvaltioiden välillä, lisäämällä rajatylittävää yhteistyötä ja verkostoitumista ja takaamalla, että unionin oikeutta sovelletaan oikein ja johdonmukaisesti. Rahoitustoimien olisi myös edistettävä sitä, että kaikki asianomaiset voivat perehtyä tehokkaammin unionin oikeuteen ja politiikkoihin, ja tarjottava vankka analyyttinen perusta unionin oikeuden ja politiikkojen tukemiselle ja kehittämiselle ja siten edesautettava niiden toteuttamista ja asianmukaista täytäntöönpanoa. Unionin toimien ansiosta toimintaa voidaan toteuttaa johdonmukaisesti kaikkialla unionissa ja saavuttaa mittakaavaetuja. Unionilla on lisäksi jäsenvaltioita paremmat edellytykset puuttua rajatylittäviin tilanteisiin ja tarjota vastavuoroista oppimista varten eurooppalainen foorumi.

(19)

Valitessaan ohjelmasta rahoitettavia toimia komission olisi arvioitava ehdotukset ennalta määriteltyjen kriteerien perusteella. Kriteerien olisi sisällettävä ehdotettujen toimien eurooppalaisen lisäarvon arvioiminen. Myös kansallisilla hankkeilla ja pienillä hankkeilla voi olla eurooppalaista lisäarvoa.

(20)

Ohjelmaan osallistuviin elimiin ja yhteisöihin olisi kuuluttava kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia.

(21)

Tässä asetuksessa vahvistetaan koko ohjelman keston ajaksi rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (11) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(22)

Sen varmistamiseksi, että ohjelma on riittävän joustava muuttuviin tarpeisiin ja niiden mukaisiin poliittisiin painopisteisiin reagoimiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteessä vahvistettujen prosenttiosuuksien muuttamista kunkin erityistavoitteen osalta yli viidellä prosenttiyksiköllä. Sen arvioimiseksi, onko tarpeen antaa tällainen delegoitu säädös, kyseiset prosenttiosuudet olisi laskettava ohjelman koko keston ajaksi vahvistettujen rahoituspuitteiden perusteella eikä vuotuisten määrärahojen perusteella. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(23)

Tämä asetus olisi pantava kaikilta osin täytäntöön varainhoitoasetuksen mukaisesti. Mitä erityisesti tulee tuensaajien maksaman arvonlisäveron tukikelpoisuutta koskeviin edellytyksiin, arvonlisäveron tukikelpoisuus ei saisi määräytyä tuensaajien oikeudellisen aseman perusteella sellaisten toimien osalta, jotka yksityiset ja julkiset elimet ja yhteisöt voisivat toteuttaa samoin oikeudellisin edellytyksin. Kun otetaan huomioon tämän asetuksen piiriin kuuluvien tavoitteiden ja toimien erityinen luonne, ehdotuspyynnöissä olisi selvennettävä, että niiden toimien osalta, jotka sekä yksityiset että julkiset elimet ja yhteisöt voivat toteuttaa, julkisten elinten ja yhteisöjen maksama vähennyskelvoton arvonlisävero on tukikelpoinen siltä osin kuin se on maksettu sellaisten toimien kuten koulutus- tai tiedotustoimien täytäntöönpanoa varten, joita ei voida pitää julkisen vallan käyttönä. Tässä asetuksessa olisi lisäksi hyödynnettävä varainhoitoasetuksessa käyttöön otettuja yksinkertaistamisvälineitä. Lisäksi kriteerit, joiden perusteella rahoitusta saavat toimet valitaan, olisi määriteltävä siten, että käytettävissä olevat resurssit kohdennetaan toimiin, jotka voivat parhaiten edistää asetettujen toimintatavoitteiden saavuttamista.

(24)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä vuotuiset työohjelmat. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (12) mukaisesti.

(25)

Komission tämän asetuksen nojalla hyväksymissä vuotuisissa työohjelmissa olisi varmistettava varojen asianmukainen jakautuminen avustusten ja julkisia hankintoja koskevien sopimusten välillä. Ohjelmalla olisi pääasiassa ohjattava varoja avustuksiin, huolehtien kuitenkin samalla hankintojen riittävästä rahoituksesta. Avustuksiin myönnettävien vuotuisten menojen vähimmäisprosenttiosuus olisi vahvistettava vuotuisissa työohjelmissa, ja sen tulisi olla vähintään 65 prosenttia. Hankesuunnittelun ja sidosryhmien yhteisrahoituksen helpottamiseksi komission olisi vahvistettava ehdotuspyynnöille, hankkeiden valinnalle ja rahoituspäätöksille selkeä aikataulu.

(26)

Jotta voitaisiin varmistaa varojen tehokas kohdentaminen unionin yleisestä talousarviosta, olisi pyrittävä johdonmukaisuuteen, täydentävyyteen ja synergiaan toisiinsa läheisesti liittyvillä aloilla toteutettavissa rahoitusohjelmissa, joita ovat muun muassa tämä ohjelma ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1381/2013 (13) perustettu perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelma, poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusväline, osana sisäisen turvallisuuden rahastoa, Kansanterveys kasvun tukena -ohjelma, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1288/2013 (14) perustettu Erasmus + -ohjelma, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1291/2013 (15) perustettu Horisontti 2020 -puiteohjelma ja liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA II).

(27)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja tarvittaessa hallinnollisten ja taloudellisten seuraamusten määrääminen varainhoitoasetuksen mukaisesti.

(28)

Moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattamiseksi tässä asetuksessa olisi säädettävä sen tuloksellisuuden arviointia varten tarvittavista välineistä. Tätä varten siinä olisi määriteltävä yleistavoite ja erityistavoitteet. Erityistavoitteiden saavuttamisen mittaamista varten olisi laadittava konkreettisia ja määrällisesti ilmaistavissa olevia indikaattoreita, joiden olisi oltava voimassa koko ohjelmakauden ajan. Komission olisi toimitettava vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle seurantakertomus, jonka olisi perustuttava muun muassa tässä asetuksessa säädettyihin indikaattoreihin ja jossa olisi annettava tietoa käytettävissä olevien varojen käytöstä.

(29)

Ohjelma olisi pantava täytäntöön tehokkaasti moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen ja varmistaen samalla, että ohjelma on tehokkaasti mahdollisten hakijoiden ulottuvilla. Sen tueksi, että ohjelma olisi tehokkaasti hakijoiden ulottuvilla, komission olisi pyrittävä kaikin tavoin yksinkertaistamaan hakumenettelyjä ja -asiakirjoja, hallinnollisia muodollisuuksia ja varainhoidon vaatimuksia, keventämään hallinnollista rasitetta ja kannustamaan ohjelmassa aliedustettuina olevissa jäsenvaltioissa sijaitsevia yksiköitä hakemaan avustusta. Komission olisi julkaistava erityisellä verkkosivulla tietoa ohjelmasta, sen tavoitteista sekä ehdotuspyynnöistä ja niiden aikatauluista. Perusasiakirjojen ja ehdotuspyyntöjä koskevien ohjeiden olisi oltava saatavilla kaikilla unionin toimielinten virallisilla kielillä.

(30)

Komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (16), jäljempänä 'soveltamissäännöt', 180 artiklan 1 kohdan l alakohdan mukaisesti avustussopimuksissa olisi määriteltävä unionin rahoituksen näkyvyyttä koskevat säännökset lukuun ottamatta asianmukaisesti perusteltuja tapauksia, joissa julkistaminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista.

(31)

Varainhoitoasetuksen 35 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä sen soveltamissääntöjen 21 artiklan mukaisesti komission olisi asetettava asianmukaisella tavalla ja ajoissa saataville tiedot varojen saajista sekä unionin yleisestä talousarviosta rahoitettujen toimenpiteiden luonteesta ja tarkoituksesta. Nämä tiedot olisi asetettava saataville noudattaen asianmukaisesti luottamuksellisuutta ja turvallisuutta koskevia vaatimuksia, erityisesti henkilötietojen suojaa.

(32)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on edistää vastavuoroiseen tunnustamiseen ja keskinäiseen luottamukseen perustuvan Euroopan oikeusalueen kehittämistä edelleen erityisesti tukemalla oikeudellista yhteistyötä siviili- ja rikosasioissa, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(33)

SEU:hun ja SEUT:iin liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(34)

SEU:hun ja SEUT:iin liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(35)

SEU:hun ja SEUT:iin liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(36)

Jotta varmistetaan päätöksen 2007/126/YO, päätöksen N:o 1149/2007/EY ja päätöksen N:o 1150/2007/EY perusteella aiemmin rahoitettujen toimien rahoituksen jatkuvuus, tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Ohjelman perustaminen ja kesto

1.   Tällä asetuksella perustetaan oikeusalan ohjelma, jäljempänä 'ohjelma'.

2.   Ohjelma kattaa kauden, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2014 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020.

2 artikla

Eurooppalainen lisäarvo

1.   Ohjelmasta rahoitetaan toimia, joilla on eurooppalaista lisäarvoa ja jotka edistävät Euroopan oikeusalueen kehittämistä edelleen. Tätä varten komissio varmistaa, että rahoitettavaksi valittujen toimien on tarkoitus tuottaa tuloksia, joilla on eurooppalaista lisäarvoa.

2.   Toimien, myös pienimuotoisten ja kansallisten toimien, eurooppalaista lisäarvoa arvioidaan seuraavanlaisten kriteerien perusteella: niiden merkitys unionin oikeuden johdonmukaiselle täytäntöönpanolle ja sille, että tästä oikeudesta johtuvista oikeuksista ollaan laajasti tietoisia, niiden mahdollisuudet parantaa keskinäistä luottamusta jäsenvaltioiden välillä ja rajatylittävää yhteistyötä, niiden kansainvälinen vaikutus, niiden panos parhaiden käytäntöjen laatimiseen ja levitykseen tai niiden mahdollisuudet kehittää käytännön välineitä ja ratkaisuja, joilla tartutaan rajatylittäviin tai unioninlaajuisiin haasteisiin.

3 artikla

Yleistavoite

Ohjelman yleistavoitteena on edistää vastavuoroiseen tunnustamiseen ja keskinäiseen luottamukseen perustuvan Euroopan oikeusalueen kehittämistä edelleen erityisesti yksityis- ja rikosoikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä tukemalla.

4 artikla

Erityistavoitteet

1.   Edellä 3 artiklassa vahvistetun yleistavoitteen saavuttamiseksi ohjelmalla on seuraavat erityistavoitteet:

a)

helpottaa ja tukea oikeudellista yhteistyötä yksityis- ja rikosoikeudellisissa asioissa;

b)

tukea ja edistää oikeusalan koulutusta, mukaan lukien oikeudellista terminologiaa koskeva kielikoulutus, yhteisen oikeus- ja oikeudenkäyttökulttuurin luomiseksi;

c)

helpottaa tehokkaan oikeussuojan saatavuutta kaikille, mukaan lukien rikoksen uhrien oikeuksien edistäminen ja tukeminen kunnioittaen samalla oikeutta puolustukseen;

d)

tukea aloitteita huumausainepolitiikan alalla ohjelman yleistavoitteeseen läheisesti liittyvien oikeudellisen yhteistyön ja rikostorjunnan näkökohtien osalta niiltä osin kuin ne eivät kuulu poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen, osana sisäisen turvallisuuden rahastoa, tai Kansanterveys kasvun tukena -ohjelman piiriin.

2.   Ohjelman erityistavoitteisiin pyritään erityisesti seuraavin keinoin:

a)

vahvistetaan yleisön tietoisuutta unionin oikeudesta ja politiikoista;

b)

lisätään unionin oikeuden tuntemusta, mukaan lukien aineellinen oikeus ja prosessioikeus, sekä oikeudellisen yhteistyön välineiden, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja vertailevan oikeustieteen tuntemusta, jotta varmistettaisiin tehokas oikeudellinen yhteistyö yksityis- ja rikosoikeuden alalla;

c)

tuetaan unionin välineiden tehokasta, kattavaa ja johdonmukaista täytäntöönpanoa ja soveltamista jäsenvaltioissa sekä niiden seurantaa ja arviointia;

d)

edistetään rajatylittävää yhteistyötä, parannetaan jäsenvaltioiden siviili- ja rikosoikeuksien sekä oikeus- ja tuomioistuinjärjestelmien keskinäistä tuntemusta ja vahvistetaan keskinäistä luottamusta;

e)

parannetaan sellaisten mahdollisten esteiden tuntemusta ja ymmärtämistä, jotka saattavat vaikuttaa Euroopan oikeusalueen toimivuuteen;

f)

lisätään tuomioistuinjärjestelmien ja niiden yhteistyön tehokkuutta tieto- ja viestintätekniikan keinoin, mukaan lukien järjestelmien ja sovellusten rajatylittävä yhteentoimivuus.

5 artikla

Valtavirtaistaminen

Ohjelman tavoitteena on kaikkien sen toimien täytäntöönpanossa edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa ja lapsen oikeuksia muun muassa lapsiystävällisen oikeuden avulla. Ohjelmassa noudatetaan myös syrjintäkieltoa, joka koskee minkä tahansa perusoikeuskirjan 21 artiklassa luetellun perusteen nojalla tapahtuvaa syrjintää, perusoikeuskirjan 51 artiklan mukaisesti ja kyseisessä artiklassa asetetuissa rajoissa.

6 artikla

Erityyppiset toimet

1.   Ohjelmasta rahoitetaan muun muassa seuraavantyyppisiä toimia:

a)

analyyttiset toiminnat, kuten tietojen keruu ja tilastojen laatiminen; yhteisten menetelmien ja tarvittaessa indikaattoreiden tai vertailuarvojen kehittäminen; tutkimukset, selvitykset, analyysit ja mielipidemittaukset; arvioinnit; oppaiden, raporttien ja koulutusmateriaalin laatiminen ja julkaiseminen; työpajat, seminaarit, asiantuntijakokoukset ja konferenssit;

b)

tuomareille ja oikeuslaitoksen henkilöstölle tarkoitettu koulutustoiminta, esimerkiksi henkilöstövaihto, työpajat, seminaarit, kouluttajien koulutustapahtumat, mukaan lukien oikeudellista terminologiaa koskeva kielikoulutus, sekä verkko-oppimisen välineiden tai muun koulutusmateriaalin kehittäminen;

c)

vastavuoroinen oppiminen, yhteistyö, tietoisuuden lisääminen ja levittäminen, esimerkiksi hyvien käytänteiden, innovatiivisten toimintatapojen ja kokemusten yksilöinti ja vaihto, vertaisarviointien ja vastavuoroisen oppimisen organisointi; konferenssien, seminaarien ja tiedotuskampanjoiden järjestäminen, mukaan lukien toimielinten viestintä ohjelman tavoitteisiin liittyvistä unionin poliittisista painopisteistä; ohjelmaa ja sen tuloksia koskevan tiedon levittämiseen tarkoitetun aineiston kokoaminen ja julkaiseminen; tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävien tietojärjestelmien ja -välineiden kehittäminen, käyttö ja ylläpito, mukaan lukien Euroopan oikeusportaalin kehittäminen edelleen keinona parantaa kansalaisten oikeussuojan saatavuutta;

d)

sellaisten keskeisten toimijoiden tukeminen, joiden toiminta edistää ohjelman tavoitteiden toteuttamista, kuten jäsenvaltioiden tukeminen unionin oikeuden ja politiikkojen täytäntöönpanossa; keskeisten eurooppalaisten toimijoiden ja Euroopan tason verkostojen tukeminen muun muassa oikeudellisen koulutuksen alalla; ja asiantuntijaelinten ja -yhteisöjen, keskus-, alue- ja paikallisviranomaisten sekä valtiosta riippumattomien järjestöjen verkostoitumistoimien tukeminen Euroopan tasolla.

2.   Euroopan juridiselle koulutusverkostolle myönnetään toiminta-avustus, jolla rahoitetaan osa sen pysyvään työohjelmaan liittyvistä kuluista.

7 artikla

Osallistuminen

1.   Ohjelmaan voivat osallistua kaikki elimet ja yhteisöt, jotka ovat laillisesti sijoittautuneet

a)

jäsenvaltioihin;

b)

Euroopan vapaakauppajärjestön (EFTA) niihin maihin, jotka ovat Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolia, kyseisen sopimuksen mukaisesti;

c)

ehdokasmaihin, mahdollisiin ehdokasmaihin ja unioniin liittyviin maihin, niiden yleisten periaatteiden, edellytysten ja sääntöjen mukaisesti, joista määrätään näiden maiden kanssa unionin ohjelmiin osallistumisesta tehdyissä puitesopimuksissa, assosiaationeuvoston päätöksissä tai samankaltaisissa sopimuksissa.

2.   Voittoa tavoittelevat elimet ja järjestöt voivat osallistua ohjelmaan ainoastaan yhdessä voittoa tavoittelemattomien tai julkisten järjestöjen kanssa.

3.   Muihin kuin 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti ohjelmaan osallistuviin kolmansiin maihin, erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluviin maihin, laillisesti sijoittautuneet elimet ja yhteisöt voivat osallistua ohjelman perusteella toteutettaviin toimiin omalla kustannuksellaan, jos se on kyseisten toimien kannalta tarkoituksenmukaista.

4.   Komissio voi tehdä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa asianomaisessa vuotuisessa työohjelmassa määritettyjen edellytysten mukaisesti. Ohjelmaan voivat osallistua sen soveltamisalalla toimivat kansainväliset järjestöt varainhoitoasetuksen ja asianomaisen vuotuisen työohjelman mukaisesti.

8 artikla

Budjetti

1.   Rahoituspuitteet ohjelman toteuttamiseksi kaudella 2014–2020 ovat 377 604 000 euroa.

2.   Ohjelman määrärahoista voidaan kattaa myös valmistelu-, seuranta-, valvonta-, tarkastus- ja arviointitoimista aiheutuvat menot, jotka ovat tarpeen ohjelman hallinnoimiseksi ja sen tavoitteiden saavuttamisen arvioimiseksi. Määrärahat voivat kattaa menoja, jotka koskevat tarvittavia tutkimuksia, asiantuntijatapaamisia, tiedotus- ja viestintätoimia, mukaan lukien toimielinten viestintä tämän asetuksen yleistavoitteisiin liittyvistä unionin poliittisista painopisteistä, sekä tietojen käsittelyyn ja vaihtamiseen tarkoitettuihin tietotekniikkaverkostoihin liittyviä menoja ja muita teknisen ja hallinnollisen avun menoja, jotka ovat tarpeen komission hallinnoidessa ohjelmaa.

3.   Euroopan parlamentti ja neuvosto myöntävät vuotuiset määrärahat neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (17) perustetun monivuotisen rahoituskehyksen rajoissa.

4.   Ohjelman rahoituspuitteiden sisällä määrät kohdennetaan liitteessä kunkin erityistavoitteen osalta vahvistettujen prosenttiosuuksien mukaisesti.

5.   Komissio saa poiketa liitteessä vahvistetuista rahoituspuitteiden kohdennetuista prosenttiosuuksista enintään viidellä prosenttiyksiköllä kunkin erityistavoitteen osalta. Jos tämän rajan ylittäminen osoittautuu tarpeelliseksi, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 9 artiklan mukaisesti kunkin liitteessä olevan luvun muuttamiseksi yli 5 mutta enintään 10 prosenttiyksiköllä.

9 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle ohjelman keston ajaksi 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 8 artiklan 5 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

10 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1.   Komissio panee ohjelman täytäntöön varainhoitoasetuksen mukaisesti.

2.   Ohjelman täytäntöönpanoa varten komissio hyväksyy vuotuiset työohjelmat täytäntöönpanosäädösten muodossa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Kussakin vuotuisessa työohjelmassa pannaan täytäntöön ohjelman tavoitteet määrittelemällä

a)

toteutettavat toimet 3 artiklassa ja 4 artiklan 1 kohdassa asetettujen yleis- ja erityistavoitteiden mukaisesti, mukaan lukien ohjeellinen rahoitusvarojen jako;

b)

rahoitettavia ehdotuksia valittaessa sovellettavat keskeiset tukikelpoisuus-, valinta- ja ratkaisuperusteet varainhoitoasetuksen 84 artiklan ja sen soveltamissääntöjen 94 artiklan mukaisesti;

c)

avustuksiin myönnettävien vuotuisten menojen vähimmäisprosenttiosuus.

4.   Rahoitustuen asianmukainen ja oikeudenmukainen jakautuminen tämän asetuksen kattamien alojen välillä on varmistettava. Päättäessään näiden alojen rahoituksesta vuosittaisten työohjelmien laatimisen yhteydessä komissio ottaa huomioon tarpeen säilyttää riittävä rahoitustaso sekä yksityis- ja rikosoikeuden että oikeusalan koulutuksen ja aloitteiden osalta huumausainepolitiikan alalla ohjelman soveltamisalan puitteissa.

5.   Ehdotuspyynnöt julkaistaan vuosittain.

6.   Jotta helpotettaisiin oikeudellista koulutustoimintaa, tuomareiden ja oikeuslaitoksen henkilöstön kyseiseen toimintaan osallistumisesta jäsenvaltioiden viranomaisille aiheutuvat kustannukset otetaan huomioon varainhoitoasetuksen mukaisesti myönnettäessä vastaavaa rahoitusta.

11 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

12 artikla

Täydentävyys

1.   Komissio varmistaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa johdonmukaisuuden, täydentävyyden ja synergiaedut muiden unionin välineiden kanssa, mukaan lukien muun muassa perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelma, poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusväline, osana sisäisen turvallisuuden rahastoa, Kansanterveys kasvun tukena -ohjelma, Erasmus + -ohjelma, Horisontti 2020 -puiteohjelma ja liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA II).

2.   Komissio varmistaa myös yleisen johdonmukaisuuden, täydentävyyden ja synergiaedut niiden unionin elinten, toimistojen ja virastojen kanssa, jotka toimivat ohjelman tavoitteisiin kuuluvilla aloilla, kuten neuvoston päätöksellä 2002/187/YOS (18) perustetun Eurojustin sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1920/2006 (19) perustetun Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) kanssa.

3.   Ohjelmassa voidaan käyttää muiden unionin välineiden ja erityisesti perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman kanssa yhteisiä resursseja, jotta voidaan toteuttaa toimia, jotka vastaavat molempien ohjelmien tavoitteita. Ohjelmasta rahoitetuille toimille voidaan myöntää rahoitusta myös perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelmasta, kunhan sillä ei kateta samoja kustannuksia.

13 artikla

Unionin taloudellisten etujen suojaaminen

1.   Komissio varmistaa asianmukaisin toimenpitein, että ohjelman mukaisesti rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudellisia etuja suojataan petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä soveltuvin osin käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia.

2.   Komissiolla ja sen edustajilla sekä tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien unionilta tämän ohjelman mukaisesti rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta sekä asiakirjoihin perustuvia että paikalla suoritettavia tarkastuksia.

3.   Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi suorittaa tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (20) sekä neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (21) säännösten ja menettelyjen mukaisesti sen osoittamiseksi, onko kyse avustussopimukseen tai -päätökseen taikka ohjelmasta rahoitettuun sopimukseen liittyvästä petoksesta, lahjonnasta tai unionin taloudellisia etuja vahingoittavasta muusta laittomasta toiminnasta.

4.   Tämän ohjelman täytäntöönpanon seurauksena kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyjen yhteistyösopimusten, avustussopimusten, avustuspäätösten ja sopimusten on sisällettävä määräykset, joissa komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille annetaan nimenomaisesti valtuudet tehdä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tarkastuksia ja tutkimuksia kukin oman toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainittujen kohtien soveltamista.

14 artikla

Seuranta ja arviointi

1.   Komissio seuraa ohjelmaa vuosittain voidakseen tarkkailla sen nojalla toteutettujen toimien täytäntöönpanoa ja 4 artiklassa säädettyjen erityistavoitteiden saavuttamista. Seurannan avulla on myös mahdollista arvioida, miten sukupuolten tasa-arvo ja syrjintäkielto on otettu huomioon ohjelman toimissa.

2.   Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle

a)

vuotuisen seurantakertomuksen, joka perustuu 15 artiklan 2 kohdassa säädettyihin indikaattoreihin ja käytettävissä olevien varojen käyttöön;

b)

väliarviointikertomuksen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2018;

c)

jälkiarviointikertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021.

3.   Väliarviointikertomuksessa arvioidaan ohjelmien tavoitteiden saavuttamista, resurssien käytön tehokkuutta ja ohjelman eurooppalaista lisäarvoa, jotta voidaan päättää, jatketaanko rahoitusta ohjelman soveltamisaloilla vai olisiko sitä muutettava tai olisiko se keskeytettävä vuoden 2020 jälkeen. Lisäksi kertomuksessa käsitellään ohjelman mahdollista yksinkertaistamista, sen sisäistä ja ulkoista johdonmukaisuutta sekä kaikkien tavoitteiden ja toimien jatkuvaa merkityksellisyyttä. Siinä otetaan huomioon 16 artiklassa tarkoitetuilla päätöksillä perustettujen aiempien, vuosia 2007–2013 koskevien ohjelmien jälkiarviointien tulokset.

4.   Jälkiarviointikertomuksessa arvioidaan ohjelman pitkän aikavälin vaikutuksia ja sen vaikutusten kestävyyttä, jotta ne voidaan ottaa huomioon tehtäessä päätöstä seuraavasta ohjelmasta.

5.   Arviointien avulla on myös mahdollista tehdä arvio siitä, miten sukupuolten tasa-arvo ja syrjintäkielto on otettu huomioon ohjelman toimissa.

15 artikla

Indikaattorit

1.   Edellä olevan 14 artiklan mukaisesti tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjen indikaattorien pohjalta seurataan ja arvioidaan, missä määrin kukin 4 artiklassa säädetyistä ohjelman erityistavoitteista on saavutettu 6 artiklan mukaisten toimien avulla. Indikaattoreita verrataan ennakolta määriteltyihin lähtöarvoihin, jotka kuvaavat ennen täytäntöönpanoa vallinnutta tilannetta. Indikaattorit on tapauksen mukaan eriteltävä muun muassa sukupuolen, iän ja vammaisuuden perusteella.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin indikaattoreihin kuuluvat muun muassa seuraavat:

a)

ohjelmasta rahoitetuilla valistustoimilla saavutettujen kohderyhmään kuuluvien henkilöiden lukumäärä ja prosenttiosuus;

b)

ohjelmasta rahoitettuihin koulutukseen, henkilöstövaihtoon, opintomatkoille, työpajoihin ja seminaareihin osallistuneiden, kohderyhmään kuuluvien tuomareiden ja oikeuslaitoksen henkilöstön lukumäärä ja prosenttiosuus;

c)

unionin oikeutta ja politiikkoja koskevan tiedon lisääntyminen ohjelmasta rahoitettuihin toimiin osallistuvien ryhmien keskuudessa verrattuna koko kohderyhmään;

d)

rajatylittävän yhteistyön piiriin kuuluvien tapausten, toimien ja tuotosten lukumäärä, myös niiden, jotka on toteutettu unionin tasolla käyttöön otettujen tietoteknisten välineiden ja menettelyjen avulla;

e)

osallistujien arvio toimista, joihin he ovat osallistuneet, ja niiden (odotetusta) kestävyydestä;

f)

ohjelmasta rahoitettujen toimien maantieteellinen kattavuus.

3.   Edellä 2 kohdassa säädettyjen indikaattorien lisäksi ohjelman väliarviointikertomuksessa ja jälkiarviointikertomuksessa arvioidaan muun muassa seuraavia:

a)

ohjelman havaittu vaikutus oikeussuojan saatavuuteen unionin tasolla kerättyjen laadullisten ja määrällisten tietojen pohjalta;

b)

ohjelmasta rahoitettujen toimien avulla kehitettyjen välineiden lukumäärä ja laatu;

c)

ohjelman eurooppalainen lisäarvo, mukaan lukien ohjelman toimien arviointi suhteessa kansallisella tai Euroopan tasolla kehitettyihin vastaaviin aloitteisiin, joita ei tueta unionin rahoituksella, ja niiden (odotetut) tulokset sekä unionin rahoituksen edut ja/tai haitat verrattuna tämäntyyppisten toimien rahoitukseen kansallisesti;

d)

rahoituksen taso suhteessa saavutettuihin tuloksiin (tehokkuus);

e)

mahdolliset hallinnolliset, organisatoriset ja/tai rakenteelliset esteet, jotka vaikeuttavat ohjelman sujuvampaa ja tehokkaampaa täytäntöönpanoa (mahdollinen yksinkertaistaminen).

16 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Toimet, jotka on käynnistetty päätöksen 2007/126/YOS, päätöksen N:o 1149/2007/EY tai päätöksen N:o 1150/2007/EY perusteella, kuuluvat edelleen kyseisten päätösten soveltamisalaan toimien päättämiseen asti. Näiden toimien osalta viittauksia päätöksen 2007/126/YOS 9 artiklassa, päätöksen N:o 1149/2007/EY 10 ja 11 artiklassa ja päätöksen N:o 1150/2007/EY 10 artiklassa säädettyihin komiteoihin pidetään viittauksina tämän asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädettyyn komiteaan.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2013.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. LINKEVIČIUS


(1)  EUVL C 299, 4.10.2012, s. 103.

(2)  EUVL C 277, 13.9.2012, s. 43.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 16. joulukuuta 2013.

(4)  EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1.

(5)  EUVL C 299, 28.11.2008, s. 1.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(7)  EUVL C 402, 29.12.2012, s. 1.

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1150/2007/EY, tehty 25 päivänä syyskuuta 2007, huumetorjuntaa ja -tiedotusta koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa (EUVL L 257, 3.10.2007, s. 23).

(9)  Neuvoston päätös 2007/126/YOS, tehty 12 päivänä helmikuuta 2007, rikosoikeutta koskevan erityisohjelman perustamisesta kaudelle 2007–2013 osana perusoikeuksia ja oikeusasioita koskevaa yleisohjelmaa (EUVL L 58, 24.2.2007, s. 13).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1149/2007/EY, tehty 25 päivänä syyskuuta 2007, yksityisoikeutta koskevan erityisohjelman perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa (EUVL L 257, 3.10.2007, s. 16).

(11)  EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1381/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020 (katso tämän virallisen lehden sivu 62).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1288/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman "Erasmus+" perustamisesta ja päätösten N:o 1719/2006/EY, N:o 1720/2006/EY ja N:o 1298/2008/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 50).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1291/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta "Horisontti 2020" (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104).

(16)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, annettu 29 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1).

(17)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(18)  Neuvoston päätös 2002/187/YOS, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Eurojust-yksikön perustamisesta vakavan rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi (EUVL L 63, 6.3.2002, s. 1).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1920/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksesta (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 1).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(21)  Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).


LIITE

VAROJEN JAKAMINEN

Ohjelman rahoituspuitteiden sisällä määrät kohdennetaan kullekin 5 artiklan 1 kohdassa säädetylle erityistavoitteelle seuraavasti:

 

Erityistavoitteet

Osuus rahoituspuitteista (prosentteina)

a)

yksityis- ja rikosoikeudellisissa asioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön helpottaminen ja tukeminen

30 prosenttia

b)

oikeusalan koulutuksen tukeminen ja edistäminen, mukaan lukien oikeudellista terminologiaa koskeva kielikoulutus, yhteisen oikeus- ja oikeudenkäyttökulttuurin luomiseksi

35 prosenttia

c)

tehokkaan ja kaikkia koskevan oikeussuojan saatavuuden helpottaminen, mukaan lukien rikoksen uhrien oikeuksien edistäminen ja tukeminen kunnioittaen samalla oikeutta puolustukseen

30 prosenttia

d)

huumausainepolitiikan alan aloitteiden tukeminen ohjelman yleistavoitteeseen läheisesti liittyvien oikeudellisen yhteistyön ja rikostorjunnan näkökohtien osalta, sikäli kuin ne eivät kuulu poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen, osana sisäisen turvallisuuden rahastoa, tai Kansanterveys kasvun tukena -ohjelman piiriin

5 prosenttia.


28.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/84


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1383/2013,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,

Euroopan tilasto-ohjelmasta 2013–2017 annetun asetuksen (EU) N:o 99/2013 muuttamisesta

(ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 338 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 99/2013 (2) vahvistetaan Euroopan tilastojen tuottamista, kehittämistä ja levittämistä koskevat puitteet sekä asetetaan sitä koskevat tavoitteet ja tuotokset kaudeksi 2013–2017.

(2)

Asetuksessa (EU) N:o 99/2013 vahvistetaan rahoituspuitteet vain ohjelmakauteen 2007–2013 kuuluvaa vuotta 2013 varten ja kehotetaan komissiota tekemään Euroopan parlamentille ja neuvostolle kauden 2014–2017 määrärahoja koskeva lainsäädäntöehdotus viimeistään kolme kuukautta vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymisen jälkeen.

(3)

Neuvoston asetus (EU) N:o 1311/2013 (3) hyväksyttiin 2 päivänä joulukuuta 2013.

(4)

Asetus (EU) N:o 99/2013 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(5)

Jotta varmistetaa, että tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tehokkaita, sen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EU) N:o 99/2013 7 artikla seuraavasti:

"7 artikla

Rahoitus

1.   Unionin rahoituspuitteet ohjelman toteuttamiseksi ohjelmakauteen 2007–2013 kuuluvana vuonna 2013 ovat 57,3 miljoonaa euroa. Unionin rahoituspuitteet ohjelman toteuttamiseksi ohjelmakauteen 2014–2020 kuuluvina vuosina 2014–2017 ovat 234,8 miljoonaa euroa.

2.   Komissio panee unionin rahoitustuen täytäntöön varainhoitoasetuksen mukaisesti.

3.   Komissio tekee päätöksen vuotuisista määrärahoista Euroopan parlamentin ja neuvoston oikeuksia kunnioittaen."

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2013.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. LINKEVIČIUS


(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 16. joulukuuta 2013.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 99/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, Euroopan tilasto-ohjelmasta 2013–2017 (EUVL L 39, 9.2.2013, s. 12).

(3)  Neuvoston asetus (EU) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamista (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).


28.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/85


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1384/2013,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,

yksipuolisten tullietuuksien myöntämisestä Moldovalle annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 55/2008 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 55/2008 (2) otettiin käyttöön Moldovan tasavaltaa, jäljempänä 'Moldova', koskeva erityinen yksipuolisten tullietuuksien järjestelmä. Tuossa järjestelmässä kaikilla Moldovasta peräisin olevilla tuotteilla on vapaa pääsy unionin markkinoille, lukuun ottamatta tiettyjä maataloustuotteita, jotka luetellaan mainitun asetuksen liitteessä I ja joille on annettu rajoitettuja myönnytyksiä joko tariffikiintiöissä myönnettävänä tullittomuutena tai tullinalennuksina.

(2)

Osana Euroopan naapuruuspolitiikkaa, EU:n ja Moldovan välistä Euroopan naapuruuspolitiikan toimintaohjelmaa sekä itäistä kumppanuutta Moldova on hyväksynyt kunnianhimoisen toimintasuunnitelman poliittisen assosiaation ja taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi unionin kanssa. Moldova on myös jo edistynyt merkittävästi sääntelynsä lähentämisessä, minkä ansiosta yhdenmukaisuus unionin lainsäädännön ja standardien kanssa on lisääntynyt.

(3)

Uutta assosiaatiosopimusta koskevat neuvottelut, joiden yhteydessä neuvoteltiin myös syvästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta unionin ja Moldovan välillä, aloitettiin tammikuussa 2010 ja saatiin päätökseen heinäkuussa 2013. Tuossa sopimuksessa määrätään kahdenvälisen viinikaupan vapauttamisesta kokonaan.

(4)

Jotta tuettaisiin Euroopan naapuruuspolitiikan ja itäisen kumppanuuden mukaisia Moldovan pyrkimyksiä ja tarjottaisiin sen viinituotteille houkuttelevat ja luotettavat vientimarkkinat, viinin tuonti Moldovasta unioniin olisi vapautettava viipymättä.

(5)

Moldovan kauppavirtojen jatkumisen ja talouden toimijoiden oikeusvarmuuden varmistamiseksi on tarpeen, että yksipuolisia tullietuuksia sovelletaan keskeytyksettä asetuksessa (EY) N:o 55/2008 määrättyyn tullietuuksien päättymispäivään asti.

(6)

Asetus (EY) N:o 55/2008 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 55/2008 seuraavasti:

1)

Kumotaan 16 artiklan kolmas, neljäs ja viides kohta.

2)

Poistetaan liitteessä I olevan taulukon 1 kohdan viimeinen rivi, joka koskee järjestysnumeroa 09.0514 "Tuoreista rypäleistä valmistettu viini, muu kuin kuohuviini".

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2013.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. LINKEVIČIUS


(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 16. joulukuuta 2013.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 55/2008, annettu 21 päivänä tammikuuta 2008, yksipuolisten tullietuuksien myöntämisestä Moldovalle sekä asetuksen (EY) N:o 980/2005 ja komission päätöksen 2005/924/EY muuttamisesta (EUVL L 20, 24.1.2008, s. 1).


28.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/86


NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1385/2013,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,

neuvoston asetusten (EY) N:o 850/98 ja (EY) N:o 1224/2009 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1069/2009, (EU) N:o 1379/2013 ja (EU) N:o 1380/2013 muuttamisesta sen johdosta, että Mayotten asema Euroopan unioniin nähden muuttuu

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 349 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

on kuullut alueiden komiteaa,

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Eurooppa-neuvosto päätti Eurooppa-neuvoston päätöksellä 2012/419/EU (3) muuttaa Mayotten asemaa unioniin nähden 1 päivästä tammikuuta 2014. Mayotte lakkaa kyseisestä päivämäärästä lähtien olemasta merentakainen maa tai alue, ja siitä tulee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa ja 355 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin syrjäisimpiin alueisiin kuuluva alue. Mayotten oikeudellisen aseman muuttumisen seurauksena Mayotteen sovelletaan unionin oikeutta 1 päivästä tammikuuta 2014. Ottaen huomioon Mayotten erityinen rakenteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne, joka johtuu sen syrjäisestä sijainnista, saaristoluonteesta, pienestä koosta, vaikeasta pinnanmuodostuksesta sekä ilmastosta, olisi säädettävä erityistoimenpiteitä useita eri aloja varten.

(2)

Seuraavia kalastuksen ja eläinten terveyden alalla annettuja asetuksia olisi muutettava.

(3)

Uutta syrjäisimpiin alueisiin kuuluvaa aluetta Mayottea ympäröivät vesialueet olisi sisällytettävä neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 (4) soveltamisalaan, ja suurten vaeltavien kalojen parvien suojelemiseksi Mayotten saaren lähistöllä kierrenuottien käyttö tonnikalan ja sen lähilajien parviin olisi kiellettävä 24 meripeninkulman sisällä saaren peruslinjoista sijaitsevalla alueella.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1379/2013 (5) säädettyjen kalastustuotteiden merkintöjä koskevien sääntöjen soveltaminen aiheuttaisi Mayotten hajanaisten ja heikosti kehittyneiden markkinointijärjestelmien vuoksi vähittäismyyjille rasitteen, joka on kohtuuton suhteessa kuluttajille välitettäviin tietoihin. Sen vuoksi on aiheellista säätää väliaikaisesta poikkeuksesta kalastustuotteiden merkintöjä koskeviin sääntöihin Mayottella vähittäismyyntiin loppukuluttajalle tarjottavien kalastustuotteiden osalta.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (6) osalta olisi otettava käyttöön kalastuskapasiteettiin ja alusrekisteriin liittyviä erityistoimenpiteitä.

(6)

Merkittävä osa Ranskan lipun alla purjehtivasta ja Ranskan Mayotten departementista käsin toimivasta laivastosta muodostuu alle 10-metrisistä aluksista, jotka ovat hajallaan ympäri saarta, joilla ei ole tiettyjä purkupaikkoja ja joita ei toistaiseksi ole tunnistemerkitty, mitattu eikä varustettu vähimmäistason turvallisuusvälineillä niin, että ne voitaisiin sisällyttää unionin kalastusalusrekisteriin. Tästä syystä Ranska ei pysty saamaan kyseistä rekisteriä valmiiksi ennen 31 päivää joulukuuta 2021. Ranskan olisi kuitenkin pidettävä väliaikaista alusrekisteriä, jolla taataan tähän laivaston osaan kuuluvien alusten vähimmäistunnisteet, jotta vältytään epävirallisten kalastusalusten määrän nopealta lisääntymiseltä.

(7)

Koska Ranska on esittänyt Intian valtameren tonnikalatoimikunnalle (IOTC) kehittämissuunnitelman, jossa esitetään Mayotten laivaston ohjeellinen koko ja Mayottelta, uutena syrjäisimpiin alueisiin kuuluvana alueena, toimivan alle 23 metriä pitkien mekaanisten pintasiima-alusten sekä nuotta-alusten heikosti kehittyneen laivaston odotettavissa oleva kehittyminen ja jota yksikään IOTC:n osapuoli, unioni mukaan lukien, ei ole vastustanut, on aiheellista käyttää kyseisen suunnitelman mukaisia viitetasoja enimmäismäärinä Mayotten satamiin rekisteröityjen alle 23 metriä pitkien mekaanisten pintasiima-alusten sekä nuotta-alusten laivaston kapasiteetille. Mayottella tällä hetkellä vallitsevan erityisen yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilanteen vuoksi Ranskalle on annettava yleisesti sovellettavista unionin säännöistä poiketen riittävästi aikaa kasvattaa pienempien alusten laivastonsa heikosti kehittyneen osan kapasiteettia vuoteen 2025 asti.

(8)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 (7) osalta olisi huomattava, että Mayottella ei ole teollista kapasiteettia eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä varten. Sen vuoksi on aiheellista antaa Ranskalle viiden vuoden siirtymäaika, jotta se voi perustaa Mayottelle infrastruktuurin, jota eläimistä saatavien sivutuotteiden tunnistemerkinnät, käsittely, kuljetus ja hävittäminen asetusta (EY) N:o 1069/2009 täysimääräisesti noudattaen edellyttävät.

(9)

Mitä tulee neuvoston asetukseen (EY) N:o 1224/2009 (8), on ilmeistä, että Ranska ei pysty noudattamaan kaikkia unionin valvontavelvollisuuksia, jotka koskevat Mayottella sijaitsevan laivaston osaa "Mayotte. Pelagiset lajit ja pohjakalalajit. Pituus < 10 m", siihen päivään mennessä, jona Mayottesta tulee syrjäisimpiin alueisiin kuuluva alue. Mainittuun laivaston osaan kuuluvilla aluksilla, joita on hajallaan ympäri saarta, ei ole erityisiä purkupaikkoja, eikä niissä ole vielä tunnistemerkintöjä. Lisäksi on tarpeen kouluttaa kalastajia ja valvojia ja perustaa tarkoituksenmukaisen hallinnollinen ja fyysinen infrastruktuuri. Näin ollen on tarpeen säätää kyseiseen laivaston osaan sovellettavasta väliaikaisesta poikkeuksesta tiettyihin sääntöihin, jotka koskevat kalastusalusten ja niiden ominaisuuksien, merellä tapahtuvan toiminnan, välineiden ja saaliiden valvontaa kaikissa vaiheissa aluksesta markkinoille. Jotta voitaisiin kuitenkin saavuttaa ainakin joitakin asetuksen (EU) N:o 1224/2009 tärkeimmistä tavoitteista, Ranskan olisi perustettava kansallinen valvontajärjestelmä, jonka avulla se voi valvoa ja seurata kyseisen laivaston osan toimintaa ja noudattaa unionin kansainvälisiä raportointivelvollisuuksia.

(10)

Asetukset (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1224/2009, (EU) N:o 1379/2013 ja (EU) N:o 1380/2013 olisi näin ollen muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 850/98 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 850/98 seuraavasti:

1)

Korvataan 2 artiklan 1 kohdan h alakohta seuraavasti:

"h)

Alue 8

Kaikki Ranskan Réunionin ja Mayotten departementtien rannikoiden edustalla olevat vesialueet, jotka kuuluvat Ranskan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan."

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

"34 g artikla

Mayottea ympäröivän 24 meripeninkulman alueella harjoitettavaa kalastustoimintaa koskevat rajoitukset

Alukset eivät saa käyttää kierrenuottia tonnikalan ja sen lähilajien parviin alueella, joka sijaitsee enintään 24 meripeninkulman etäisyydellä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetun syrjäisimpiin alueisiin kuuluvan Mayotten rannikoilta mitattuna aluevesiä rajoittavista perusviivoista."

2 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1379/2013 muuttaminen

Lisätään asetuksen (EU) N:o 1379/2013 35 artiklaan kohta seuraavasti:

"6.   Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta 31 päivään joulukuuta 2021 asti tuotteisiin, joita tarjotaan vähittäismyyntiin loppukuluttajille Mayottella Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuna syrjäisimpiin alueisiin kuuluvana alueena."

3 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) N:o 1380/2013 seuraavasti:

1)

Lisätään 23 artiklaan kohta seuraavasti:

"4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Ranska saa 31 päivään joulukuuta 2025 saakka ottaa käyttöön uutta kapasiteettia ilman vastaavan kapasiteetin poistoa liitteessä II tarkoitetuista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetun syrjäisimpiin alueisiin kuuluvan Mayotten, jäljempänä 'Mayotte', laivaston osista."

2)

Lisätään 36 artiklaan kohdat seuraavasti:

"5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Ranska vapautetaan 31 päivään joulukuuta 2021 asti velvollisuudesta sisällyttää unionin kalastusalusten rekisteriinsä sellaiset alukset, joiden kokonaispituus on alle 10 metriä ja jotka toimivat Mayottelta käsin.

6.   Ranskan on 31 päivään joulukuuta 2021 asti pidettävä väliaikaista rekisteriä kalastusaluksista, joiden kokonaispituus on alle 10 metriä ja jotka toimivat Mayottelta käsin. Kyseiseen rekisteriin on sisällyttävä kunkin aluksen osalta ainakin nimi, kokonaispituus ja tunnistekoodi. Väliaikaiseen rekisteriin rekisteröityjä aluksia pidetään Mayottessa rekisteröityinä aluksina."

3)

Tämän asetuksen liitteessä olevat Mayottea koskevat merkinnät lisätään asetuksen (EU) N:o 1380/2013 liitteessä II olevaan taulukkoon seuraavan merkinnän jälkeen: "Guadeloupe: Pelagiset lajit. L > 12 m".

4 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 muuttaminen

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 56 artikla seuraavasti:

"56 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 4 päivästä maaliskuuta 2011.

Kuitenkin 4 artiklaa sovelletaan Mayotteen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuna syrjäisimpiin alueisiin kuuluvana alueena, jäljempänä 'Mayotte', 1 päivästä tammikuuta 2021. Mayottella ennen 1 päivää tammikuuta 2021 tuotetut eläimistä saatavat sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet on hävitettävä tämän asetuksen 19 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa."

5 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 muuttaminen

Lisätään asetukseen (EY) N:o 1224/2009 artikla seuraavasti:

"2 a artikla

Unionin valvontajärjestelmän soveltaminen syrjäisimpiin alueisiin kuuluvan alueen Mayotten laivaston tiettyihin osiin

1.   Ranskaan ei 31 päivään joulukuuta 2021 asti sovelleta 5 artiklan 3 kohtaa eikä 6, 8, 41, 56, 58–62, 66, 68 ja 109 artiklaa kokonaispituudeltaan alle 10-metristen ja Mayottelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuna syrjäisimpiin alueisiin kuuluvana alueena, jäljempänä 'Mayotte', käsin toimivien kalastusalusten eikä niiden toiminnan tai saaliiden osalta.

2.   Ranskan on viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2014 perustettava yksinkertaistettu ja väliaikainen valvontajärjestelmä, jota sovelletaan kokonaispituudeltaan alle 10-metrisiin ja Mayottelta käsin toimiviin kalastusaluksiin. Järjestelmässä on käsiteltävä seuraavia seikkoja:

a)

tietämys kalastuskapasiteetista;

b)

pääsy Mayotten vesille;

c)

ilmoittamisvelvollisuuksien täytäntöönpano;

d)

valvontatoimista vastuussa olevien viranomaisten nimeäminen;

e)

toimenpiteet, joilla varmistetaan, että kaikkia yli 10-metrisiä aluksia koskeva täytäntöönpanon valvonta toteutetaan syrjimättömällä tavalla.

Ranskan on viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2020 esitettävä komissiolle toimintasuunnitelma, jossa esitetään toimenpiteet, joilla varmistetaan, että asetus (EY) N:o 1224/2009 pannaan täysimääräisesti täytäntöön 1 päivästä tammikuuta 2022 sellaisten kalastusalusten osalta, joiden kokonaispituus on alle 10 metriä ja jotka toimivat Mayottelta käsin. Ranska ja komissio käyvät vuoropuhelua toimintasuunnitelmasta. Ranskan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kyseisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi."

6 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2013.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. LINKEVIČIUS


(1)  Lausunto annettu 12 joulukuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL C 341, 21.11.2013, s. 97.

(3)  Eurooppa-neuvoston päätös 2012/419/EU, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2012, Mayotten aseman muuttamisesta Euroopan unioniin nähden (EUVL L 204, 31.7.2012, s. 131).

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla (EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1).

(5)  Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(6)  Katso tämän virallisen lehden sivu 22.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1).

(8)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).


LIITE

KALASTUKSEN ENIMMÄISMÄÄRÄT LAIVASTOILLE, JOTKA ON REKISTERÖITY SEUT 349 ARTIKLASSA TARKOITETUSSA SYRJÄISIMPIIN ALUEISIIN KUULUVASSA MAYOTTESSA

Mayotte. Nuottaa käyttävät alukset

13 916 (1)

24 000 (1)

Mayotte.

Mekaaniset pitkäsiima-alukset < 23 m

2 500 (1)

8 500 (1)

Mayotte.

Pohjakalalajit ja pelagiset lajit. Alukset < 10 m

p.m. (2)

p.m. (2)


(1)  Intian valtameren tonnikalatoimikunnalle (IOTC) 7. tammikuuta 2011 esitetyn kehittämissuunnitelman mukaisesti.

(2)  Enimmäismäärät esitetään tässä taulukossa, kun ne valmistuvat tai viimeistään 31. joulukuuta 2025.


DIREKTIIVIT

28.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/90


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/53/EU,

annettu 20 päivänä marraskuuta 2013,

huviveneistä ja vesiskoottereista sekä direktiivin 94/25/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Huviveneitä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 16 päivänä kesäkuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/25/EY (3) tarkoituksena oli sisämarkkinoiden toteuttaminen huviveneiden turvallisuusominaisuuksien yhdenmukaistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden välisen huviveneiden kaupan esteiden poistamiseksi.

(2)

Direktiivin 94/25/EY soveltamisalaan kuuluivat alun perin vain huviveneet, joiden rungon vähimmäispituus oli 2,5 metriä ja enimmäispituus 24 metriä. Direktiivin 94/25/EY (4) muuttamisesta 16 päivänä kesäkuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/44/EY muutetun direktiivin 94/25/EY soveltamisalaa laajennettiin sisällyttämällä siihen vesiskootterit ja yhdennetyt ympäristönsuojeluvaatimukset vahvistamalla raja-arvot moottorien pakokaasupäästöille (hiilimonoksidi, hiilivedyt, typen oksidit ja hiukkaset) ja melupäästöille sekä diesel- että bensiinimoottorien osalta.

(3)

Direktiivi 94/25/EY perustuu teknistä yhdenmukaistamista ja standardointia koskevasta uudesta lähestymistavasta 7 päivänä toukokuuta 1985 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (5) esitettyihin uuden lähestymistavan periaatteisiin. Siinä säädetään näin ollen ainoastaan olennaiset huviveneitä koskevat vaatimukset, kun taas teknisten yksityiskohtien hyväksymisestä huolehtivat Euroopan standardointikomitea (CEN) ja Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (Cenelec) teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (6) mukaisesti. Näin vahvistettujen yhdenmukaistettujen standardien, joiden viitenumerot julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, noudattaminen luo olettaman direktiivin 94/25/EY vaatimusten noudattamisesta. Kokemukset ovat osoittaneet, että nämä perusperiaatteet ovat toimineet hyvin tällä alalla ja ne olisi säilytettävä ja niitä olisi myös edistettävä.

(4)

Tekniikan kehitys vesikulkuneuvojen markkinoilla on kuitenkin tuonut esiin direktiivin 94/25/EY ympäristövaatimuksiin liittyviä uusia kysymyksiä. Tämän kehityksen huomioon ottamiseksi ja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden kaupan pitämisen puitteiden selkeyttämiseksi direktiivin 94/25/EY joitakin osia olisi tarkistettava ja parannettava, ja tuo direktiivi olisi selkeyden vuoksi kumottava ja korvattava tällä direktiivillä.

(5)

Tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista 9 päivänä heinäkuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 (7) annetaan laaja-alaiset säännökset vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditoinnista, CE-merkinnästä, unionin markkinavalvontajärjestelmästä unionin markkinoille saapuvia tuotteita varten ja näiden tuotteiden tarkastuksista, ja näitä säännöksiä sovelletaan myös tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin.

(6)

Tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista 9 päivänä heinäkuuta 2008 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 768/2008/EY (8) säädetään yhteisistä periaatteista ja viitesäännöksistä uuden lähestymistavan periaatteisiin perustuvaa lainsäädäntöä varten. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi muun alakohtaisen tuotelainsäädännön kanssa on aiheellista mukauttaa tämän direktiivin tietyt säännökset edellä mainittuun päätökseen siltä osin kuin alakohtaiset erityispiirteet eivät edellytä erilaista ratkaisua. Näin ollen tietyt määritelmät, talouden toimijoita koskevat yleiset velvollisuudet, vaatimustenmukaisuusolettama, CE-merkintää koskevat säännöt, vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia koskevat vaatimukset, ilmoitusmenettelyt sekä riskin aiheuttavien tuotteiden käsittelyyn liittyvät menettelyt olisi mukautettava edellä mainittuun päätökseen. Eurooppalaisesta standardoinnista 25 päivänä lokakuuta 2012 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1025/2012 (9) säädetään yhdenmukaistettuihin standardeihin kohdistettavia vastalauseita koskevasta menettelystä tapauksissa, joissa kyseessä olevat standardit eivät täysin täytä tämän direktiivin vaatimuksia.

(7)

Jotta talouden toimijoiden ja kansallisten viranomaisten olisi helpompi ymmärtää tätä direktiiviä ja soveltaa sitä yhdenmukaisesti, direktiivin 94/25/EY soveltamisalaa ja määritelmiä olisi selkeytettävä. Olisi erityisesti täsmennettävä, että amfibioajoneuvot eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. On myös tarpeen määritellä, millaiset kanootit ja kajakit jäävät tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, sekä täsmentää, että vain urheilu- ja vapaa-ajankäyttöön tarkoitetut vesiskootterit kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan.

(8)

Jotta helpotetaan tämän direktiivin ymmärtämistä ja yhdenmukaista soveltamista, on myös aiheellista määritellä tällä alalla käytettävät käsitteet ”omaan käyttöön rakennetut vesikulkuneuvot”, ”rungon pituus” ja ”yksityinen maahantuoja”. Nykyistä ”moottorin” määritelmää olisi laajennettava niin, että se kattaa myös innovatiiviset käyttövoimaratkaisut.

(9)

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden, jotka saatetaan unionin markkinoille tai otetaan käyttöön, olisi täytettävä asiaa koskevan unionin lainsäädännön vaatimukset, ja talouden toimijoiden olisi toimitusketjuun liittyvien tehtäviensä mukaisesti oltava vastuussa siitä, että tuotteet täyttävät vaatimukset, jotta varmistetaan yleisen edun suojelun korkea taso muun muassa terveyden ja turvallisuuden sekä kuluttajien ja ympäristön suojelun osalta ja taataan terve kilpailu unionin markkinoilla.

(10)

Kaikkien talouden toimijoiden, jotka kuuluvat toimitus- ja jakeluketjuun, olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tuotteet eivät oikein rakennettuina ja huollettuina aiheuta vaaraa ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle, omaisuudelle tai ympäristölle ja että markkinoilla asetetaan saataville ainoastaan sellaisia tuotteita, jotka ovat asiaa koskevan unionin lainsäädännön vaatimusten mukaisia. Tässä direktiivissä olisi säädettävä selkeästä ja oikeasuhteisesta velvollisuuksien jakautumisesta, joka vastaa kunkin toimijan tehtävää toimitus- ja jakeluketjussa.

(11)

Koska tietyt tehtävät voi suorittaa ainoastaan valmistaja, on tarpeen tehdä selvä ero valmistajan ja jakeluketjun myöhempien portaiden toimijoiden välillä. Lisäksi on tarpeen tehdä selvä ero maahantuojan ja jakelijan välillä, koska maahantuoja tuo tuotteita kolmansista maista unionin markkinoille. Maahantuojan olisi sen vuoksi huolehdittava siitä, että nämä tuotteet ovat sovellettavien unionin vaatimusten mukaisia.

(12)

Valmistajalla on parhaat mahdollisuudet suorittaa täydellinen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, koska sillä on yksityiskohtaiset tiedot suunnittelu- ja tuotantoprosessista. Vaatimustenmukaisuuden arvioinnin olisi sen vuoksi oltava edelleen yksinomaan valmistajan velvollisuutena.

(13)

On tarpeen varmistaa, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat kolmansista maista peräisin olevat tuotteet, jotka saapuvat unionin markkinoille, ovat kaikkien sovellettavien unionin vaatimusten mukaisia ja etenkin, että valmistajat ovat noudattaneet asianmukaisia arviointimenettelyjä kyseisten tuotteiden suhteen. Olisi sen vuoksi säädettävä, että maahantuojien on huolehdittava markkinoille saattamiensa tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta, ja että he eivät saata markkinoille tuotteita, jotka eivät ole tällaisten vaatimusten mukaisia tai jotka aiheuttavat riskin. Samasta syystä olisi säädettävä, että maahantuojien on huolehdittava siitä, että vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat menettelyt on suoritettu ja että CE-merkinnät ja valmistajien laatimat asiakirjat ovat saatavilla valvontaviranomaisten suorittamaa tarkastusta varten.

(14)

Jos jakelija asettaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan tuotteen saataville markkinoilla sen jälkeen, kun valmistaja tai maahantuoja on saattanut sen markkinoille, jakelijan olisi toimittava asianmukaista huolellisuutta noudattaen varmistaakseen, että jakelijan tuotteelle suorittama käsittely ei vaikuta kielteisesti tuotteen vaatimustenmukaisuuteen. Sekä maahantuojien että jakelijoiden odotetaan toimivan sovellettavien vaatimusten suhteen asiaankuuluvaa huolellisuutta noudattaen saattaessaan tuotteita markkinoille tai asettaessaan niitä saataville markkinoilla.

(15)

Saattaessaan markkinoille tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan tuotteen maahantuojien olisi ilmoitettava tuotteessa nimensä ja osoitteensa yhteydenottoja varten. Olisi säädettävä poikkeuksista sellaisia tapauksia varten, joissa merkintää ei voida tehdä varusteen koon tai luonteen vuoksi.

(16)

Jos talouden toimija joko saattaa tuotteen markkinoille omalla nimellään tai tavaramerkillään tai muuttaa tuotetta sellaisella tavalla, joka voi vaikuttaa sovellettavien vaatimusten täyttymiseen, kyseistä toimijaa olisi pidettävä valmistajana ja sen olisi vastattava valmistajalle kuuluvista velvollisuuksista.

(17)

Koska jakelijat ja maahantuojat ovat lähellä markkinoita, niiden olisi oltava mukana toimivaltaisten kansallisten viranomaisten markkinavalvontatehtävissä ja oltava valmiita osallistumaan niihin aktiivisesti toimittamalla näille viranomaisille kaikki kyseiseen tuotteeseen liittyvät tarvittavat tiedot.

(18)

Tämän alan erityispiirteenä on, että unioniin sijoittautuneet luonnolliset tai oikeushenkilöt tuovat huviveneitä ja vesiskoottereita kolmansista maista unioniin. Direktiivi 94/25/EY sisältää kuitenkin vain vähäisen määrän säännöksiä, jotka soveltuvat tai joiden voidaan katsoa soveltuvan yksityisiin maahantuojiin vaatimustenmukaisuuden arvioinnin (rakentamisen jälkeiseen arvioinnin) suorittamisen osalta. Sen vuoksi on tarpeen selkeyttää yksityisiä maahantuojia koskevia muita velvollisuuksia, jotka olisi periaatteessa yhdenmukaistettava valmistajan velvollisuuksien kanssa, heidän toimintansa ei-kaupalliseen luonteeseen liittyviä poikkeuksia lukuun ottamatta.

(19)

Tuotteen jäljitettävyyden varmistaminen koko toimitusketjussa edistää markkinavalvonnan yksinkertaistamista ja tehostamista. Tehokas jäljitettävyysjärjestelmä helpottaa markkinavalvontaviranomaisten tehtävää jäljittää ne talouden toimijat, jotka ovat saattaneet vaatimustenvastaiset tuotteet markkinoille.

(20)

Jotta varmistetaan selkeys ja yhdenmukaisuus muiden uuden lähestymistavan mukaisten direktiivien kanssa, on tarpeen säätää nimenomaisesti, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tuotteita voidaan saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön vain, jos ne täyttävät yleisen vaatimuksen, jonka mukaan ne eivät saa aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle, omaisuudelle tai ympäristölle, ja vain, jos ne täyttävät tässä direktiivissä säädetyt olennaiset vaatimukset.

(21)

Kun moottori, joka alkuaan on jo tyyppihyväksytty liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 16 päivänä joulukuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/68/EY (10) tai moottoriajoneuvojen ja moottorien tyyppihyväksynnästä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 18 päivänä kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 595/2009 (11) (Euro VI) mukaisesti, muunnetaan vesikulkuneuvossa käytettäväksi, henkilön, joka suorittaa moottorin muuntamisen, olisi voitava luottaa alkuperäisen moottorivalmistajan esittämään todistukseen vaatimustenmukaisuudesta, jos tehdyt muutokset eivät ole vaikuttaneet moottorin pakokaasupäästöjä koskeviin ominaisuuksiin.

(22)

Direktiivin 2003/44/EY 2 artiklan nojalla annetussa kertomuksessa, joka koskee mahdollisuuksia parantaa edelleen huviveneiden moottorien ympäristöominaisuuksia, arvioidaan vaihtoehtoja huvivenemoottorien pakokaasupäästörajojen pienentämiseksi edelleen. Tuossa kertomuksessa päädyttiin siihen, että on aiheellista asettaa raja-arvoja, jotka ovat tiukempia kuin direktiivissä 2003/44/EY säädetyt. Raja-arvot olisi asetettava sellaisiksi, että niissä otetaan huomioon puhtaamman venemoottoriteknologian kehitys ja mahdollistetaan edistyminen kohti pakokaasupäästörajojen maailmanlaajuista yhdenmukaistamista. Hiilimonoksidin raja-arvoja olisi kuitenkin korotettava, jotta voidaan mahdollistaa muiden ilman epäpuhtauksien merkittävä väheneminen teknisen toteutettavuuden huomioon ottamiseksi ja nopeimman mahdollisen täytäntöönpanon saavuttamiseksi varmistaen samalla, että tähän talouden alaan kohdistuvat sosiaalis-taloudelliset vaikutukset ovat hyväksyttäviä.

(23)

Polttoaine- ja teholuokasta riippuen olisi käytettävä venemoottoreille tarkoitettuja testisyklejä, jotka on kuvattu asianomaisessa yhdenmukaistetussa standardissa tai siihen asti kun ne ovat saatavilla, asianomaisessa ISO-standardissa, ottaen huomioon liitteessä I olevan B osan 2.3 kohdassa vahvistetut arvot. Testisyklejä olisi kehitettävä kaikille polttomoottoreille, jotka ovat osa käyttövoimajärjestelmää, hybridijärjestelmät mukaan lukien.

(24)

Testipolttoaineiden, joita käytetään arvioitaessa, ovatko moottorit pakokaasupäästörajojen mukaisia, olisi vastattava asianomaisilla markkinoilla käytettävien polttoaineiden kokoonpanoa, ja siksi unionissa tehtävässä tyyppihyväksynnässä olisi käytettävä eurooppalaisia testipolttoaineita. Koska kolmansien maiden valmistajilla ei kuitenkaan välttämättä ole käytettävissään eurooppalaisia vertailupolttoaineita, hyväksyntäviranomaisten on voitava hyväksyä moottorien testaaminen myös muilla vertailupolttoaineilla. Jotta varmistetaan testitulosten laatu ja vertailukelpoisuus, voidaan vertailupolttoaineiksi kuitenkin valita vain asianmukaisessa ISO-standardissa esitettyjen eritelmien mukaisia polttoaineita.

(25)

Meriympäristön suojelun edistämiseksi on aiheellista säätää vaatimus, joka koskee käymäläjätevesisäiliöiden pakollista asentamista vesikulkuneuvoihin, joissa on käymälä.

(26)

Onnettomuustilastoista käy ilmi, että monirunkoisten asuttavien huviveneiden ylösalaisin kääntymisen riski on vähäinen. Tästä vähäisestä riskistä huolimatta on syytä ottaa huomioon, että monirunkoisten asuttavien huviveneiden ylösalaisin kääntymisen riski on olemassa ja jos nämä veneet ovat alttiita ylösalaisin kääntymiselle, niiden olisi pysyttävä pinnalla ylösalaisin kääntyneinä ja niistä poistumisen olisi oltava käytännössä mahdollista.

(27)

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tämän direktiivin säännöksillä ei saa olla vaikutusta jäsenvaltioiden oikeuteen asettaa tarpeellisiksi katsomiaan vaatimuksia tietyillä vesialueilla liikkumiselle ympäristön ja melusaasteelta suojelemiseksi sekä vesiteiden suojelemiseksi ja niillä liikkuvien turvallisuuden varmistamiseksi, sillä edellytyksellä, että tällaiset säännökset eivät velvoita muuttamaan tämän direktiivin vaatimusten mukaisia vesikulkuneuvoja ja että nämä säännökset ovat perusteltuja ja oikeasuhteisia asetettuihin tavoitteisiin nähden.

(28)

CE-merkintä ilmaisee tuotteen vaatimustenmukaisuuden ja on laajasti ymmärretyn vaatimustenmukaisuuden arvioinnin koko prosessin näkyvä tulos. CE-merkinnän yleiset periaatteet säädetään asetuksessa (EY) N:o 765/2008. Tässä direktiivissä olisi annettava säännöt, jotka koskevat CE-merkinnän kiinnittämistä vesikulkuneuvoon, varusteisiin ja moottoreihin. On aiheellista ulottaa CE-merkinnän kiinnittämistä koskeva velvollisuus koskemaan myös kaikkia sisämoottoreita ja ilman kiinteää pakoputkistoa olevia sisäperämoottoreita, joiden katsotaan täyttävän tämän direktiivin mukaiset olennaiset vaatimukset.

(29)

On olennaisen tärkeää tehdä selväksi valmistajille, yksityisille maahantuojille ja käyttäjille, että kiinnittämällä CE-merkinnän tuotteeseen valmistaja vakuuttaa, että tuote on kaikkien sovellettavien vaatimusten mukainen ja että hän ottaa siitä täyden vastuun.

(30)

CE-merkinnän olisi oltava ainoa vaatimustenmukaisuusmerkintä, jota käytetään osoittamaan, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva tuote on unionin yhdenmukaistamislainsäädännön vaatimusten mukainen. Muita merkintöjä olisi kuitenkin voitava käyttää, jos ne parantavat kuluttajansuojaa eivätkä kuulu unionin yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalaan.

(31)

Olennaisten vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi on tarpeen säätää asianmukaisista vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä, joita valmistajan on noudatettava. Nämä menettelyt olisi vahvistettava päätöksessä N:o 768/2008/EY säädettyjen vaatimustenmukaisuuden arviointimoduulien perusteella. Arviointimenettelyt olisi laadittava vesikulkuneuvoihin sekä niiden moottoreihin ja varusteisiin liittyvän riskitason mukaisesti. Sen vuoksi jokaista vaatimustenmukaisuusryhmää olisi täydennettävä sopivalla menettelyllä tai mahdollisuudella valita yksi useasta vastaavasta menettelystä.

(32)

Kokemukset ovat osoittaneet, että on aiheellista sallia useampia vaatimustenmukaisuuden arviointimoduuleja varusteille. Pakokaasu- ja melupäästöjä koskevien vaatimustenmukaisuuden arvioinnin osalta olisi tehtävä ero niiden tapausten, joissa käytetään yhdenmukaistettuja standardeja ja niiden, joissa niitä ei käytetä, välillä, koska viimeksi mainituissa tapauksissa on perusteltua edellyttää tarkempaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä. Lisäksi mahdollisuus käyttää vertailuvenetietoja melupäästöjen testauksessa olisi poistettava tarpeettomana, koska sitä ei ole käytetty käytännössä.

(33)

Jotta vesikulkuneuvojen hyväksyttävästä käyttöympäristöstä voitaisiin antaa selkeää tietoa, vesikulkuneuvojen suunnitteluluokkien nimitysten olisi perustuttava ainoastaan vesialueilla liikkumisen kannalta olennaisiin ympäristöolosuhteisiin eli tuulen voimakkuuteen ja aallonkorkeuteen. Tuulenvoimakkuusalueet ja merkitsevä aallonkorkeus määritellään neljässä suunnitteluluokassa (A, B, C ja D) perusteluineen.

(34)

Direktiivi 94/25/EY sisältää sääntöjä, jotka koskevat huviveneen rakentamisen jälkeistä arviointia, jonka suorittaa kuka tahansa unioniin sijoittautunut luonnollinen tai oikeushenkilö, joka saattaa tuotteen markkinoille tai ottaa sen käyttöön, jos valmistaja ei ota vastuuta siitä, että tuote on direktiivin mukainen. Johdonmukaisuuden vuoksi on aiheellista ulottaa rakentamisen jälkeisen arvioinnin soveltamisala kattamaan huviveneiden lisäksi myös vesiskootterit. Selkeyden vuoksi olisi määriteltävä, missä tilanteissa rakentamisten jälkeistä arviointia voidaan käyttää. Jotta estetään rakentamisen jälkeisen arvioinnin väärinkäyttö kaupallisiin tarkoituksiin, menettelyn käyttö olisi tuonnin osalta sallittava vain tapauksissa, joissa on kyse yksityisten maahantuojien toteuttamasta ei-kaupallisesta tuonnista. Jotta varmistetaan, että ilmoitettu laitos arvioi tuotteen vaatimustenmukaisuuden luotettavasti, on tarpeen laajentaa rakentamisen jälkeistä arviointia pyytävän henkilön velvollisuuksia toimittaa asiakirjoja ilmoitetulle laitokselle.

(35)

Koska on tarpeen varmistaa, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointia suorittavien laitosten toiminta on kauttaaltaan korkeatasoista koko unionissa ja koska kaikkien tällaisten laitosten olisi suoritettava tehtävänsä samantasoisesti ja terveen kilpailun olosuhteissa, olisi asetettava pakollisia vaatimuksia sellaisille vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksille, jotka haluavat tulla ilmoitetuiksi tässä direktiivissä tarkoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointipalvelujen tarjoamista varten.