10.12.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

L 329/1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/54/EU,

annettu 20 päivänä marraskuuta 2013,

merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen noudattamiseen ja täytäntöönpanon valvontaan liittyvistä tietyistä lippuvaltion velvollisuuksista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Unionin meriliikenteen alalla toteuttamilla toimilla pyritään muun muassa kohentamaan merenkulkijoiden asumis- ja työskentelyolosuhteita aluksilla, parantamaan meriturvallisuutta heidän turvallisuuttaan sekä ehkäisemään merionnettomuuksien aiheuttamaa pilaantumista.

(2)	Unioni on selvillä siitä, että useimmat merionnettomuudet johtuvat suoraan inhimillisistä tekijöistä, etenkin väsymyksestä.

(3)	Unionin meriturvallisuuspolitiikan tärkeimpiä tavoitteita on poistaa alikuntoiset alukset liikenteestä.

(4)

Kansainvälinen työjärjestö (ILO) hyväksyi 23 päivänä helmikuuta 2006 merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen, jäljempänä ’vuoden 2006 merityösopimus’, jonka avulla haluttiin laatia yksi yhtenäinen ja ajan tasalla oleva väline, joka sisältää myös ne perusperiaatteet, jotka sisältyvät muihin kansainvälisiin työtä koskeviin yleissopimuksiin.

(5)

Vuoden 2006 merityösopimuksen VIII artiklan mukaan kyseinen sopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin vähintään 30 ILOn jäsenvaltion ratifioinnit on rekisteröity edellyttäen, että niiden osuus maailman alusten bruttovetoisuudesta on 33 prosenttia. Tämä edellytys täyttyi 20 päivänä elokuuta 2012, ja vuoden 2006 merityösopimus tuli näin ollen voimaan 20 päivänä elokuuta 2013.

(6)	Jäsenvaltiot on valtuutettu ratifioimaan vuoden 2006 merityösopimus neuvoston päätöksellä 2007/431/EY (3). Jäsenvaltioita kehotetaan ratifioimaan se mahdollisimman pian.

(7)

Vuoden 2006 merityösopimuksessa vahvistetaan yleismaailmalliset vähimmäisvaatimukset, joiden tarkoituksena on turvata kaikkien merenkulkijoiden oikeus asianmukaisiin asumis- ja työskentelyolosuhteisiin riippumatta heidän kansalaisuudestaan ja siitä, minkä lipun alla heidän aluksensa purjehtivat, ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset.

(8)

Vuoden 2006 merityösopimuksen eri osia on sisällytetty unionin eri säädöksiin sekä lippuvaltion että satamavaltion velvoitteiden osalta. Tämän direktiivin tavoitteena on ottaa käyttöön eräitä vuoden 2006 merityösopimuksen 5 osastoon kuuluvia lainsäädännön noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa koskevia määräyksiä, jotka liittyvät vuoden 2006 merityösopimuksen sellaisiin osiin, joiden osalta vaadittuja lainsäädännön noudattamista ja täytäntöönpanon valvontaa koskevia määräyksiä ei ole vielä annettu. Nämä osat vastaavat neuvoston direktiivin 2009/13/EY (4) liitteessä mainittuja seikkoja.

(9)

Direktiivillä 2009/13/EY pannaan täytäntöön kyseisen direktiivin liitteenä oleva Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta vuoden 2006 yleissopimuksesta tekemä sopimus, jäljempänä ’sopimus’. Tämä direktiivi ei vaikuta direktiiviin 2009/13/EY, ja sillä olisi näin ollen varmistettava edullisempien unionin oikeuden säännösten noudattaminen mainitun direktiiviin mukaisesti.

(10)

Vaikka Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/21/EY (5) säännellään lippuvaltion velvollisuuksia sisällyttämällä IMOn jäsenvaltioiden vapaaehtoinen auditointijärjestelmä unionin lainsäädäntöön ja ottamalla käyttöön kansallisten merenkulkuviranomaisten laadun sertifiointi, merityöehdoista olisi asianmukaisempaa säätää erillisessä direktiivissä, joka vastaisi selkeämmin erilaisia tarkoituksia ja menettelyjä vaikuttamatta direktiiviin 2009/21/EY.

(11)	Direktiiviä 2009/21/EY sovelletaan IMOn yleissopimuksiin. Jäsenvaltiot voisivat joka tapauksessa laatia ja toteuttaa laadunhallintajärjestelmän tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia merenkulkuhallintonsa lippuvaltiotoimintaan liittyviä operatiivisia osia varten ja ylläpitää sitä.

(12)

Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että ne täyttävät tosiasiallisesti velvollisuutensa lippuvaltioina siltä osin kuin on kyse vuoden 2006 merityösopimuksen olennaisten osien täytäntöönpanosta niiden lipun alla purjehtivilla aluksilla. Luodessaan tehokasta järjestelmää seurantamekanismeja varten, tarkastukset mukaan lukien, jäsenvaltiot voisivat tarvittaessa antaa valtuutuksen julkisille laitoksille tai muille vuoden 2006 merityösopimuksen säännössä 5.1.2 tarkoitetuille organisaatioille siinä määriteltyjen ehtojen mukaisesti.

(13)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002 (6) 2 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan Euroopan meriturvallisuusviraston toimenkuvaan kuuluu keskeisenä tehtävänä toimittaa jäsenvaltion pyynnöstä ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa asiaankuuluvia tietoja sellaisten hyväksyttyjen järjestöjen valvonnan tukemiseksi, jotka toimivat kyseisen jäsenvaltion puolesta, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta lippuvaltion oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

(14)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(15)	Tämän direktiivin soveltaminen ei saisi missään olosuhteissa johtaa unionin oikeuden mukaisen merenkulkijoiden suojelun nykyisen tason laskemiseen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot täyttävät tosiasiallisesti velvollisuutensa lippuvaltioina vuoden 2006 merityösopimuksen olennaisten osien täytäntöönpanon suhteen. Tämä direktiivi ei rajoita direktiivin 2009/13/EY eikä direktiivin 2009/21/EY eikä minkään niissä vahvistettujen merenkulkijoiden asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevien korkeampien normien soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivin 2009/13/EY liitteessä vahvistettujen määritelmien lisäksi seuraavaa määritelmää:

’vuoden 2006 merityösopimuksen olennaisilla osilla’ tarkoitetaan niitä vuoden 2006 merityösopimuksen osia, joiden sisällön voidaan katsoa vastaavan direktiivin 2009/13/EY liitteessä olevia säännöksiä.

3 artikla

Lainsäädännön noudattamisen seuranta

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että otetaan käyttöön tehokkaat ja asianmukaiset täytäntöönpanon valvontaa koskevat mekanismit ja seurantamekanismit, vuoden 2006 merityösopimuksen mukaisin väliajoin suoritettavat tarkastukset mukaan lukien, sen varmistamiseksi, että merenkulkijoiden asumis- ja työskentelyolosuhteet jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivilla aluksilla täyttävät vuoden 2006 merityösopimuksen olennaisten osien vaatimukset nyt ja jatkossa.

2. Jäsenvaltiot voivat asianomaisia varustamojen ja merenkulkijoiden järjestöjä kuultuaan päättää mukauttaa vuoden 2006 merityösopimuksen II artiklan 6 kappaleen mukaisesti seurantamekanismeja, tarkastukset mukaan lukien, sellaisten alusten osalta, joiden bruttovetoisuus on alle 200 ja joita ei käytetä kansainvälisessä liikenteessä, tällaisiin aluksiin liittyvien erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi.

3. Jäsenvaltiot voivat tämän artiklan mukaisia velvoitteita täyttäessään tarvittaessa valtuuttaa sellaisia julkisia laitoksia tai muita organisaatioita, myös toisen jäsenvaltion laitoksia tai organisaatioita edellyttäen, että kyseinen toinen jäsenvaltio siihen suostuu, joilla ne katsovat olevan riittävät resurssit, pätevyys ja riippumattomuus, suorittamaan tarkastuksia. Jäsenvaltiolla on kuitenkin aina täysi vastuu sen lipun alla purjehtivien alusten merenkulkijoiden asumis- ja työskentelyolosuhteiden tarkastuksista. Tätä säännöstä sovelletaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/15/EY (7) soveltamista.

4. Jäsenvaltioiden on asetettava tarkastusjärjestelmiensä hallinnoinnille selkeät tavoitteet ja vaatimukset sekä otettava käyttöön menettelyt, joiden avulla näiden tavoitteiden saavuttamista ja vaatimusten täyttymistä voidaan seurata.

5. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivien alusten merenkulkijoiden saatavilla on jäljennös sopimuksesta. Jäljennös voi olla sähköisessä muodossa.

4 artikla

Lainsäädännön noudattamisen seurannasta vastaava henkilöstö

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöstöllä, myös laitosten tai muiden vuoden 2006 merityösopimuksessa tarkoitettujen hyväksyttyjen organisaatioiden henkilöstöllä, joka on valtuutettu suorittamaan 3 artiklan 3 kohdan mukaisia tarkastuksia ja vastaa vuoden 2006 merityösopimuksen olennaisten osien asianmukaisen täytäntöönpanon tarkistamisesta, on tarvittava tai toivottava koulutus, pätevyys, toimeksianto, täydet oikeudelliset valtuudet, asema ja riippumattomuus, jotta henkilöstö voi suorittaa kyseisen tarkistamisen ja varmistaa vuoden 2006 merityösopimuksen olennaisten osien noudattamisen. Vuoden 2006 merityösopimuksen mukaisesti tarkastajilla on oikeus estää asianmukaisin toimenpitein aluksen lähtö satamasta, kunnes tarvittavat toimet on toteutettu.

2. Kaikissa tarkastuksia varten annetuissa valtuutuksissa on annettava hyväksytylle organisaatiolle vähintään oikeus vaatia merenkulkijoiden asumis- ja työskentelyolosuhteissa havaitsemiensa puutteiden korjaamista ja suorittaa niihin liittyviä tarkastuksia satamavaltion pyynnöstä.

3. Kunkin jäsenvaltion on otettava käyttöön

a)	järjestelmä, jonka avulla varmistetaan hyväksyttyjen organisaatioiden työskentelyn asianmukaisuus, mikä käsittää tiedot kaikista sovellettavista kansallisista laeista ja määräyksistä sekä asiaan liittyvistä kansainvälisistä välineistä; ja

b)	viestintätapoja, joiden avulla voidaan pitää yhteyttä kyseisiin organisaatioihin ja valvoa niitä.

4. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava Kansainväliselle työtoimistolle ajan tasalla oleva luettelo kaikista hyväksytyistä organisaatioista, jotka on valtuutettu toimimaan sen puolesta, ja pidettävä luettelo ajan tasalla. Luettelossa on eriteltävä ne tehtävät, joita hyväksytyt organisaatiot on valtuutettu suorittamaan.

5 artikla

Aluksilla sovellettavat valitusmenettelyt, valitusten käsittely ja korjaavat toimenpiteet

1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lakeihin tai asetuksiin sisältyy aluksilla tehtäviä valituksia koskevat asianmukaiset valitusmenettelyt.

2. Jos jäsenvaltiolle tehdään valitus, jota se ei pidä ilmeisen perusteettomana, tai jos se saa todisteita siitä, että sen lipun alla purjehtiva alus ei ole vuoden 2006 merityösopimuksen olennaisten osien vaatimusten mukainen tai että sen täytäntöönpanotoimenpiteissä on vakavia puutteita, kyseisen jäsenvaltion on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin asian tutkimiseksi ja varmistettava, että ryhdytään toimiin havaittujen puutteiden korjaamiseksi.

3. Valituksia käsittelevän tai niistä tietoiseksi tulevan henkilöstön on pidettävä salassa niiden tiedot, jotka ovat tehneet huomautuksen tai valituksen väitetyistä vaaroista tai puutteista merenkulkijoiden asumis- ja työskentelyolosuhteissa tai lakien ja määräysten vastaisesta menettelystä, ja pidättäydyttävä vihjaamasta varustamolle tai sen edustajalle tai laivanisännälle, että tarkastus perustui tällaiseen huomautukseen tai valitukseen.

6 artikla

Kertomukset

1. Komissio käsittelee direktiivin 2009/21/EY 9 artiklan mukaisesti laadittavissa kertomuksissaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia asioita.

2. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen vuoden 2006 merityösopimuksen työnvälitykseen liittyviä velvollisuuksia koskevan säännön 5.3 täytäntöönpanosta ja soveltamisesta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018. Kertomukseen sisältyy tarvittaessa ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla parannetaan merenkulkualan asumis- ja työskentelyolosuhteita.

7 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2015. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten nämä viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

8 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

9 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 20 päivänä marraskuuta 2013.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

V. LEŠKEVIČIUS

(1) EUVL C 299, 4.10.2012, s. 153.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 8. lokakuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 15. marraskuuta 2013.

(3) Neuvoston päätös 2007/431/EY, tehty 7 päivänä kesäkuuta 2007, jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan, Euroopan yhteisön edun vuoksi, merityötä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2006 yleissopimus (EUVL L 161, 22.6.2007, s. 63).

(4) Neuvoston direktiivi 2009/13/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 2009, Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 1999/63/EY muuttamisesta (EUVL L 124, 20.5.2009, s. 30).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/21/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 132).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1406/2002, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2002, Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta (EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/15/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 47).

Komission lausuma

”Komissio katsoo, ettei otsikko kuvasta asianmukaisesti direktiivin soveltamisalaa.”

10.12.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

L 329/5

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/56/EU,

annettu 20 päivänä marraskuuta 2013,

paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettujen kadmiumia sisältävien kannettavien paristojen ja akkujen sekä vähän elohopeaa sisältävien nappiparistojen markkinoille saattamisen osalta sekä komission päätöksen 2009/603/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/66/EY (3) kielletään sellaisten kannettavien paristojen ja akkujen, myös laitteisiin sisältyvien paristojen ja akkujen, markkinoille saattaminen, jotka sisältävät yli 0,002 painoprosenttia kadmiumia. Johdottomissa työkaluissa käytettäväksi tarkoitetut kannettavat paristot ja akut on kuitenkin vapautettu tästä kiellosta.

(2)	Komissio on tarkastellut tätä poikkeusta uudelleen direktiivin 2006/66/EY 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(3)

Uudelleentarkastelussa tehtiin päätelmä, jonka mukaan ympäristöön pääsevän kadmiumin määrän vaiheittaiseksi vähentämiseksi kadmiumin käyttökielto olisi laajennettava koskemaan johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettuja kannettavia paristoja ja akkuja, koska markkinoilla on saatavilla näihin sovelluksiin soveltuvia kadmiumittomia vaihtoehtoja, nimittäin nikkelimetallihydridi- ja litiumioniakkuteknologioita.

(4)

Johdottomissa työkaluissa käytettäväksi tarkoitettuja kannettavia paristoja ja akkuja koskevan poikkeuksen soveltamista olisi jatkettava 31 päivään joulukuuta 2016, jotta kierrätysala ja kuluttajat koko arvoketjun osalta voisivat mukautua edelleen asiaankuuluviin korvaaviin teknologioihin yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa.

(5)

Direktiivillä 2006/66/EY kielletään kaikkien sellaisten paristojen tai akkujen markkinoille saattaminen, jotka sisältävät yli 0,0005 painoprosenttia elohopeaa, riippumatta siitä, sisältyvätkö ne laitteisiin. Tämä kielto ei kuitenkaan koske nappiparistoja, jotka sisältävät enintään 2 painoprosenttia elohopeaa. Euroopan unionin nappiparistomarkkinoilla ollaan jo siirtymässä elohopeattomiin nappiparistoihin. Siksi on tarkoituksenmukaista kieltää sellaisten nappiparistojen markkinoille saattaminen, jotka sisältävät elohopeaa yli 0,0005 painoprosenttia.

(6)	Lissabonin sopimuksen tultua voimaan komissiolle direktiivillä 2006/66/EY siirretty valta on mukautettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklaan.

(7)

Direktiivin 2006/66/EY täydentämiseksi tai muuttamiseksi olisi komissiolle siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat unionin ulkopuolella tapahtuvan käsittelyn ja kierrätyksen yhtäläisten edellytysten arviointiperusteita, kannettavien paristojen ja akkujen ja ajoneuvoparistojen ja -akkujen tehomerkintöjä sekä merkintävaatimuksista vapauttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(8)	Tarvittaessa tuottajien rekisteröintiä koskevien vaatimusten ja rekisteröinnin muodon tulisi olla yhdenmukaiset Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/19/EU (4) 16 artiklan 3 kohdan ja liitteessä X olevan A osan nojalla vahvistettujen rekisteröintisääntöjen ja -muodon kanssa.

(9)

Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2006/66/EY yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa niiden siirtymäjärjestelyjen osalta, jotka koskevat vähimmäiskeräysasteita, yhteistä laskentamenetelmää, jolla lasketaan kannettavien paristojen ja akkujen vuosimyynti loppukäyttäjille, kierrätystehokkuuksien laskemista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä ja kansallisiin täytäntöönpanokertomuksiin sisältyvää kyselylomaketta tai mallia. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti.

(10)	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/12/EY (6) on kumottu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/98/EY (7)12 päivästä joulukuuta 2010.

(11)	Direktiivi 2006/66/EY olisi näin ollen muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2006/66/EY seuraavasti:

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)	korvataan 2 kohta seuraavasti: ”2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua kieltoa ei sovelleta enintään kaksi painoprosenttia elohopeaa sisältäviin nappiparistoihin ennen 1 päivää lokakuuta 2015.”;

korvataan 3 kohdan c alakohta seuraavasti:

”c)	johdottomissa työkaluissa; tätä poikkeusta johdottomien työkalujen osalta sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2016 saakka.”;

korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. Kuulokojeisiin tarkoitettujen nappiparistojen osalta komissio tarkastelee 2 kohdassa tarkoitettua poikkeusta uudelleen ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 1 kohdan a alakohdan mukaisten kuulokojeisiin tarkoitettujen nappiparistojen saatavuudesta viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2014. Komissio liittää kertomukseensa asianmukaisen ehdotuksen 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen pidentämisestä kuulokojeisiin tarkoitettujen nappiparistojen osalta, jos se on perusteltua sen vuoksi, että 1 kohdan a alakohdan mukaisia kuulokojeisiin tarkoitettuja nappiparistoja ei ole saatavilla.”

2)	Korvataan 6 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Paristoja ja akkuja, jotka eivät vastaa tämän direktiivin vaatimuksia, mutta jotka on laillisesti saatettu markkinoille ennen 4 artiklan mukaisten kieltojen soveltamispäivää, voidaan pitää kaupan varastojen loppumiseen asti.”

Korvataan 10 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4. Komissio voi säätää täytäntöönpanosäädöksillä siirtymäjärjestelyistä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon 2 kohdan vaatimusten täyttämisessä jossakin jäsenvaltiossa esiintyvät vaikeudet, jotka aiheutuvat erityisistä kansallisista olosuhteista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jotta varmistetaan tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, komissio säätää täytäntöönpanosäädöksillä viimeistään 26 päivänä syyskuuta 2007 yhteisistä menetelmistä, joilla lasketaan kannettavien paristojen ja akkujen vuosittainen myynti loppukäyttäjille. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

”11 artikla

Käytettyjen paristojen ja akkujen irrottaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valmistajat suunnittelevat laitteet sellaisiksi, että käytetyt paristot ja akut voi helposti irrottaa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapauksissa, joissa loppukäyttäjä ei voi vaivatta irrottaa paristoa tai akkua, valmistaja on suunnitellut laitteen siten, että valmistajasta riippumaton pätevä ammattilainen voi vaivatta irrottaa käytetyn pariston tai akun. Paristoja tai akkuja sisältäviin laitteisiin on liitettävä ohjeet, joista ilmenee, miten joko loppukäyttäjä tai riippumaton pätevä ammattilainen voi irrottaa kyseiset paristot tai akut turvallisesti. Ohjeissa on tarvittaessa ilmoitettava loppukäyttäjälle laitteeseen asennettujen paristojen tai akkujen laji.

Ensimmäisessä kohdassa vahvistettuja säännöksiä ei sovelleta, jos turvallisuuteen tai suorituskykyyn liittyvät syyt taikka lääketieteelliset tai tietoturvallisuussyyt edellyttävät jatkuvaa virransyöttöä ja kiinteää kytkentää laitteen ja pariston tai akun välillä.”

Korvataan 12 artiklan 6 kohta seuraavasti:

”6. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä kierrätystehokkuuksien laskemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt viimeistään 26 päivänä maaliskuuta 2010. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

6)	Kumotaan 12 artiklan 7 kohta.

Korvataan 15 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3. Siirretään komissiolle valta antaa 23 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla täydennetään tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä, erityisesti kyseisessä kohdassa tarkoitettuja vastaavien olosuhteiden arviointia koskevia perusteita.”

8)	Korvataan 17 artikla seuraavasti: ”17 artikla Rekisteröinti Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin tuottaja rekisteröidään. Rekisteröintiä koskevat samat menettelyvaatimukset jokaisessa jäsenvaltiossa liitteen IV mukaisesti.”

9)	Korvataan 18 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Jäsenvaltioiden on julkistettava 1 kohdassa tarkoitetut ehdotetut vapautuksia koskevat toimenpiteet ja niiden perustelut sekä ilmoitettava ne komissiolle ja muille jäsenvaltioille.”

10)

Muutetaan 21 artikla seuraavasti:

korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien kannettavien paristojen ja akkujen sekä kaikkien ajoneuvoparistojen ja -akkujen kapasiteetti ilmoitetaan tuotteissa näkyvin, selkein ja pysyvin merkinnöin viimeistään 26 päivänä syyskuuta 2009. Siirretään komissiolle valta antaa 23 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tätä vaatimusta täydentäviä yksityiskohtaisia sääntöjä, mukaan lukien viimeistään 26 päivänä maaliskuuta 2009 annettava säädös kapasiteetin ja asianmukaisen käytön määrittämistä koskevista yhdenmukaisista menetelmistä.”;

korvataan 7 kohta seuraavasti:

”7. Siirretään komissiolle valta antaa 23 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat poikkeusten myöntämistä tässä artiklassa säädettyjen merkintävaatimusten noudattamisesta. Osana tällaisten delegoitujen säädösten valmistelua komission on kuultava asianomaisia sidosryhmiä, erityisesti tuottajia, kerääjiä, kierrättäjiä, käsittelijöitä, ympäristö- ja kuluttajajärjestöjä sekä työntekijäliittoja.”

11)

Korvataan 22 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2. Kertomukset on laadittava kyselylomakkeen tai mallin mukaisesti. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä näitä kertomuksia koskevan kyselylomakkeen tai mallin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Kyselylomake tai malli on lähetettävä jäsenvaltioille kuusi kuukautta ennen kertomuksen kattaman ensimmäisen ajanjakson alkua.”

12)

Lisätään artikla seuraavasti:

”23 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 15 artiklan 3 kohdassa ja 21 artiklan 2 ja 7 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä viiden vuoden ajaksi 30 päivästä joulukuuta 2013. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 15 artiklan 3 kohdassa ja 21 artiklan 2 ja 7 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä 15 artiklan 3 kohdan ja 21 artiklan 2 ja 7 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”

13)

Korvataan 24 artikla seuraavasti:

”24 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (8) 39 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (9) tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi ja sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3)."

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).”"

14)

Lisätään liite seuraavasti:

”LIITE IV

Menettelyä koskevat vaatimukset rekisteröintiä varten

1. Rekisteröintivaatimukset

Paristojen ja akkujen tuottajien rekisteröinnin suorittavat kirjallisesti tai sähköisesti kansalliset viranomaiset tai jäsenvaltioiden hyväksymät kansalliset tuottajavastuuorganisaatiot, jäljempänä ’rekisteröintielimet’.

Rekisteröintimenettely voi olla osa muuta tuottajien rekisteröintimenettelyä.

Paristojen ja akkujen tuottajien on rekisteröidyttävä vain kerran, ja rekisteröinti on suoritettava siinä jäsenvaltiossa, jossa ne saattavat paristoja ja akkuja jäsenvaltion markkinoille ammattimaisesti ensimmäisen kerran; tuottajille annetaan rekisteröinnin yhteydessä rekisteröintinumero.

2. Tiedot, jotka tuottajien on toimitettava

Paristojen ja akkujen tuottajien on toimitettava rekisteröintielimille seuraavat tiedot:

i)	tuottajan nimi ja tuotenimet (jos saatavilla), joita tuottaja käyttää jäsenvaltiossa;

ii)	tuottajan osoite/osoitteet: postinumero ja -toimipaikka, katuosoite ja -numero, maa, internetosoite, puhelinnumero ja, jos on saatavilla, yhteyshenkilön nimi, tuottajan faksinumero ja sähköpostiosoite;

iii)	tuottajan markkinoille saattamien paristojen ja akkujen tyyppi: kannettavat paristot ja akut, teollisuusparistot ja -akut tai ajoneuvoparistot ja -akut;

iv)	tiedot siitä, miten tuottaja täyttää velvollisuutensa: yksilöllinen tai yhteinen järjestelmä;

v)	rekisteröintihakemuksen jättämispäivä;

vi)	tuottajan kansallinen tunnistekoodi, mukaan lukien tuottajan eurooppalainen verotunnistenumero tai kansallinen verotunnistenumero (valinnainen);

vii)	vakuutus siitä, että annetut tiedot ovat paikkansapitävät.

Paristojen ja akkujen tuottajat eivät ole velvollisia toimittamaan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua rekisteröintiä varten mitään muita tietoja kuin 2 kohdan i–vii alakohdassa luetellut tiedot.

3. Rekisteröintimaksut

Rekisteröintielimet voivat periä ainoastaan kustannusperusteisia ja oikeasuhtaisia rekisteröintimaksuja.

Rekisteröintimaksuja perivien rekisteröintielinten on tiedotettava toimivaltaisille kansallisille viranomaisille menettelystä, johon maksujen määräytyminen perustuu.

4. Rekisteröintitietojen muuttaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tuottajien 2 kohdan i–vii alakohdan mukaisesti toimittamat tiedot muuttuvat, tuottajat ilmoittavat muuttuneet tiedot asianomaiselle rekisteröintielimelle viimeistään kuukauden kuluessa muutoksesta.

5. Tietojen poistaminen rekisteristä

Kun tuottajat eivät enää toimi tuottajina jäsenvaltiossa, niiden on ilmoitettava tästä asianomaiselle rekisteröintielimelle niitä koskevien tietojen poistamiseksi rekisteristä.”

2 artikla

Komission päätöksen 2009/603/EY kumoaminen

Kumotaan komission päätös 2009/603/EY (10)1 päivästä heinäkuuta 2015.

3 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 1 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2015. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 20 päivänä marraskuuta 2013.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

V. LEŠKEVIČIUS

(1) EUVL C 229, 31.7.2012, s. 140.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. lokakuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, annettu 15. marraskuuta 2013.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/66/EY, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta (EUVL L 266, 26.9.2006, s. 1).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/19/EU, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (EUVL L 197, 24.7.2012, s. 38).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/12/EY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006, jätteistä (EUVL L 114, 27.4.2006, s. 9).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).

(10) Komission päätös 2009/603/EY, tehty 5 päivänä elokuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY mukaisista paristojen ja akkujen tuottajia koskevista rekisteröintivaatimuksista (EUVL L 206, 8.8.2009, s. 13).

10.12.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

L 329/15

KOMISSION DIREKTIIVI 2013/60/EU,

annettu 27 päivänä marraskuuta 2013,

kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen tietyistä osista ja ominaisuuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/24/EY, kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/24/EY ja kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen valaisimien ja merkkivalolaitteiden asennuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/67/EY muuttamisesta niiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen tietyistä osista ja ominaisuuksista 17 päivänä kesäkuuta 1997 annetun neuvoston ja Euroopan parlamentin direktiivin 97/24/EY (1) ja erityisesti sen 7 artiklan,

ottaa huomioon kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä 18 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/24/EY (2) ja erityisesti sen 17 artiklan,

ottaa huomioon kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen valaisimien ja merkkivalolaitteiden asennuksesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/67/EY (3) ja erityisesti sen 4 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Unioni on sopimuspuolena Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission sopimuksessa pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin ja/tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti myönnettyjen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista (vuoden 1958 tarkistettu sopimus). (4) Jotta unionin tyyppihyväksyntäsäännöstöä voitaisiin yksinkertaistaa niiden suositusten mukaisesti, jotka esitettiin CARS 21 -työryhmän raportissa kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehyksestä 2000-lukua varten (CARS 21: A Competitive Automotive Regulatory System for the 21st century), on syytä muuttaa EU:n direktiivejä sisällyttämällä unionin lainsäädäntöön lisää UN/ECE-sääntöjä ja soveltaa niitä nykyisessä luokan L ajoneuvojen tyyppihyväksyntäsäännöstössä suojelun tasoa heikentämättä. Tyyppihyväksyntämenettelyihin liittyvän hallinnollisen rasitteen keventämiseksi ajoneuvonvalmistajien pitäisi voida hakea tyyppihyväksyntää tämän direktiivin 1 artiklassa tarkoitettujen UN/ECE-sääntöjen mukaisesti.

(2)

Siirtymäaikana, joka ulottuu siihen päivämäärään, jolloin moottoripyörien melupäästöjä koskeva UN/ECE-sääntö nro 41 (5) tulee kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta 15 päivänä tammikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 168/2013 (6) mukaisesti pakolliseksi, on asianmukaista, että uusien ajoneuvotyyppien osalta pidetään vastaavina niitä moottoripyörien meluvaatimuksia, jotka vahvistetaan direktiivin 97/24/EY 9 luvussa ja UN/ECE-säännön nro 41 neljännessä muutossarjassa, mukaan luettuina kyseisen UN/ECE-säännön liitteessä 6 vahvistetut asiaan liittyvät melurajat.

(3)

Kun otetaan huomioon luokkien L1e, L2e ja L6e (kaksi- ja kolmipyöräiset mopot ja kevyet nelipyörät) ajoneuvojen suhteettoman suuret hiilivety- ja hiilimonoksidipäästöt, on asianmukaista tarkistaa tyypin I ympäristötestiä (pakokaasupäästöt kylmäkäynnistyksen jälkeen) sisällyttämällä siihen välittömästi kylmäkäynnistyksen jälkeen tehtävät päästömittaukset, jotta testi vastaisi paremmin todellisia käyttöolosuhteita ja sitä merkittävää epäpuhtauspäästöjen osuutta, joka syntyy välittömästi kylmäkäynnistyksen jälkeen moottorin lämmetessä. Päästöjen laboratoriotestausmenettelyyn tehdyt muutokset pitäisi ottaa huomioon hallinnollisissa säännöksissä ja etenkin niissä muutoksissa, joita tehdään direktiivissä 2002/24/EY oleviin vaatimustenmukaisuustodistusta ja testitulosselostesivua koskeviin kohtiin.

(4)

Jotta kaikilla valmistajilla olisi samanlaiset toimintaolosuhteet ja luokkien L1e, L2e ja L6e ympäristövaikutukset olisivat kampikammiopäästöjen suhteen yhtäläiset, on lisäksi tarpeen edellyttää, että ajoneuvon valmistaja ilmoittaa uutta tyyppihyväksyntää hakiessaan nimenomaisesti, että näiden ajoneuvoluokkien kampikammiopäästöt ovat nollatasolla, mikä merkitsee sitä, että kampikammio on asianmukaisesti tiivistetty ja että kampikammiokaasuja ei pääse suoraan ympäröivään ilmaan ajoneuvon käyttöiän aikana.

(5)

Jotta voitaisiin huolehtia yhdenmukaisuudesta suhteessa luokan L ajoneuvojen valaisimien ja merkkivalolaitteiden asennusta koskeviin UN/ECE:n vaatimuksiin ja kyseisten ajoneuvojen näkyvyyden parantamisesta, uudet kyseisen luokan ajoneuvot olisi varustettava valaisimilla, jotka kytkeytyvät toimintaan automaattisesti UN/ECE-sääntöjen nro 74 (luokan L1e ajoneuvot) (7) ja nro 53 (luokan L3e moottoripyörät) (8), tai erityisillä huomiovalaisimilla, jotka vastaavat UN/ECE-säännön nro 87 (9) vaatimuksia. Kaikkiin luokan L muihin alaluokkiin kuuluviin ajoneuvoihin olisi asennettava automaattisesti käyttöön kytkeytyvä valaisinjärjestelmä tai valmistajan valinnan mukaisesti erityiset huomiovalaisimet, jotka kytkeytyvät käyttöön automaattisesti.

(6)

Tällä direktiivillä olisi otettava yksiselitteisesti käyttöön Euro-päästöluokka, joka koskee direktiivin 2002/24/EY soveltamisalaan kuuluvia luokkien L1e, L2e ja L6e ajoneuvoja. Aiempien määräysten mukaisesti päästöjen osalta hyväksyttyjen ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistuksissa pitäisi jatkossakin voida vapaaehtoisesti ilmoittaa Euro-päästöluokka.

(7)	Tämän direktiivin säännökset ovat tekniikan kehitykseen mukauttamista käsittelevän komitean lausunnon mukaiset.

(8)	Jotta jäsenvaltiot voivat hyväksyä tämän direktiivin noudattamiseksi tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräajat direktiivissä vahvistetussa määräajassa, direktiivin olisi tultava voimaan sen julkaisemista seuraavana päivänä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 97/24/EY seuraavasti:

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Direktiivin 2002/24/EY 11 artiklan säännösten mukaisesti vahvistetaan, että tämän direktiivin liitteenä olevien 1 luvun (renkaat), 2 luvun (valaisimet ja merkkivalolaitteet), 4 luvun (taustapeilit), 9 luvussa olevan liitteen III (moottoripyörien sallittua melutasoa ja pakojärjestelmää koskevat vaatimukset) ja 11 luvun (turvavyöt) vaatimukset vastaavat seuraavien UN/ECE-sääntöjen vaatimuksia: 30 (10), 54 (11), 64 (12) ja 75 (13) renkaiden osalta, 3 (14), 19 (15), 20 (16), 37 (17), 38 (18), 50 (19), 53 (20), 56 (21), 57 (22), 72 (23), 74 (24) ja 82 (25) valaisimien ja merkkivalolaitteiden osalta, 81 (26) taustapeilien osalta, 16 (27) turvavöiden osalta ja 41 (28) moottoripyörien melupäästöjen osalta.

(10) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev 1/Add 29."

(11) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev 1/Add 53."

(12) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev 1/Add 63."

(13) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev 1/Add 74."

(14) Asiakirja E/ECE/TRANS/324/Add 2."

(15) Asiakirja E/ECE/TRANS/324/Rev 1/Add 18."

(16) Asiakirja E/ECE/TRANS/324/Rev 1/Add 19."

(17) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev 1/Add 36."

(18) Asiakirja E/ECE/TRANS/324/Rev 1/Add 37."

(19) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev 1/Add 49."

(20) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/REV 1/ADD52/Rev.2."

(21) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev 1/Add 55."

(22) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev 1/Add 56."

(23) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev 1/Add 71."

(24) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/REV 1/ADD73/Rev.2/Amend.1."

(25) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev 1/Add 81."

(26) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev 1/Add 80."

(27) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev 1/Add 15."

(28) Asiakirja E/ECE/TRANS/505/Rev.1/Add.40/Rev.2.”"

2)	Muutetaan 5 luvussa olevat liitteet I, II ja IV tämän direktiivin liitteen I mukaisesti.

2 artikla

Muutetaan direktiivin 2002/24/EY liitteet IV ja VII tämän direktiivin liitteen II mukaisesti.

3 artikla

Muutetaan direktiivin 2009/67/EY liitteet I–VI tämän direktiivin liitteen III mukaisesti.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on 1 päivästä heinäkuuta 2014 ilmansaasteiden torjuntatoimenpiteisiin tai toimintaturvallisuuteen liittyvistä syistä evättävä EY-tyyppihyväksyntä sellaisilta kaksi- tai kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen uusilta tyypeiltä, jotka eivät täytä direktiivien 2002/24/EY ja 97/24/EY, sellaisena kuin ne ovat muutettuina tällä direktiivillä, vaatimuksia.

2. Heinäkuun 1 päivästä 2014 on annettava vaatimustenmukaisuustodistuksia ajoneuvoille, jotka täyttävät direktiivin 97/24/EY vaatimukset, sellaisena kuin direktiivi on muutettuna tämän direktiivin liitteessä II olevalla 1 kohdalla.

5 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014. Niiden on toimitettava kyseisistä määräyksistä antamansa asiaankuuluvat säännökset komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

6 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

7 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 27 päivänä marraskuuta 2013.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO

(1) EYVL L 226, 18.8.1997, s. 1.

(2) EYVL L 124, 9.5.2002, s. 1.

(3) EUVL L 222, 25.8.2009, s. 1.

(4) EYVL L 346, 17.12.1997, s. 81.

(5) EUVL L 317, 14.11.2012, s. 1.

(6) EUVL L 60, 2.3.2013, s. 52.

(7) EUVL L 166, 18.6.2013, s. 88.

(8) EUVL L 166, 18.6.2013, s. 55.

(9) EUVL L 164, 30.6.2010, s. 46.

LIITE I

Muutetaan direktiivin 97/24/EY 5 luvun liitteet I, II ja IV seuraavasti:

Muutetaan liite I seuraavasti:

Korvataan 2.2–2.2.1.2.2 kohta seuraavasti:

”2.2 Testien kuvaus

2.2.1. Euro-päästöluokan 3 vaatimukset täyttäville luokkien L1e, L2e ja L6e ajoneuvoille tehdään tyyppi I- ja tyyppi II -testi jäljempänä määritellyn mukaisesti:

2.2.1.1 Tyyppi I -testi (päästöjen kaasumaisten epäpuhtauksien keskimääräiset päästöt ruuhkaisella kaupunkialueilla kylmäkäynnistyksen jälkeen)

2.2.1.1.1

Ajoneuvo asetetaan alustadynamometriin, jossa on jarru ja vauhtipyörä. Tehdään seuraava testi:

2.2.1.1.1.1

Kylmätestivaihe 1, joka kestää 448 sekuntia ja koostuu neljästä perussyklistä, tehdään keskeytyksettä.

2.2.1.1.1.2

Kylmätestivaiheen 1 jälkeen tehdään viipymättä lämmintestivaihe 2, joka kestää 448 sekuntia ja koostuu neljästä perussyklistä. Lämmintestivaihe 2 tehdään keskeytyksettä.

2.2.1.1.1.3

Kukin kylmätestivaiheen 1 tai lämmintestivaiheen 2 perussykli koostuu seitsemästä vaiheesta (joutokäynti, kiihdytys, tasainen nopeus, hidastus, tasainen nopeus, hidastus, joutokäynti). Sekä kylmä- että lämmintestivaiheen aikana pakokaasut laimennetaan raittiilla ilmalla siten, että seoksen virtausvolyymi pysyy vakaana.

2.2.1.1.1.4

Tyyppi I -testi

2.2.1.1.1.4.1

Kerätään pussiin nro 1 jatkuva virta pakokaasun ja laimennusilman seosnäytteitä, jotka on kerätty kylmävaiheessa 1. Kerätään erilliseen pussiin nro 2 jatkuva virta pakokaasun ja laimennusilman seosnäytteitä, jotka on kerätty lämminvaiheessa 2. Määritetään hiilimonoksidin, kokonaishiilivedyn, typen oksidien ja hiilidioksidin pitoisuudet erikseen ja järjestyksessä pussista 1 ja pussista 2.

2.2.1.1.1.4.2

Mitataan seoksen kokonaistilavuudet kummassakin pussissa ja lasketaan ne yhteen pussien kokonaistilavuuden saamiseksi.

2.2.1.1.1.4.3

Kunkin testivaiheen lopuksi kirjataan todellinen ajettu matka rullan ohjaaman kumulatiivisen kierrosmittarin osoittaman kierrosten kokonaismäärän perusteella.

2.2.1.1.2

Testi suoritetaan lisäyksessä 1 kuvattua menettelyä noudattaen. Kaasujen keräämiseen ja analysointiin käytetään esitettyjä menettelyjä.

2.2.1.1.3

Testi suoritetaan kolme kertaa ottaen huomioon 2.2.1.1.4 kohdan määräykset. Kussakin testissä saatujen hiilimonoksidin, hiilivetyjen ja typen oksidien kokonaismassojen on oltava pienempiä kuin seuraavassa taulukossa esitetyt Euro 3 -raja-arvot.

2.2.1.1.3.1

Taulukko 1

Ajoneuvoluokkien L1e, L2e ja L6e Euro 3 -päästörajat

Osan tyyppihyväksyntä ja tuotannon vaatimustenmukaisuus
CO (g/km)	HC + NOx (g/km)
L1	L2
1 (1)	1,2

2.2.1.1.3.2

Jokaisen edellä mainitun epäpuhtauden suhteen yksi kolmesta testituloksesta saa kuitenkin ylittää kyseistä mopoa varten annetun raja-arvon enintään kymmenellä prosentilla, kunhan kolmen testituloksen aritmeettinen keskiarvo on säädettyä raja-arvoa pienempi. Jos säädetty raja-arvo ylittyy useamman kuin yhden aineen suhteen, on merkityksetöntä, tapahtuuko tämä saman vai eri testin aikana.

2.2.1.1.4

Edellä 2.2.1.1.3 kohdassa säädettyä testikertojen määrää vähennetään jäljempänä kuvatuilla edellytyksillä, joissa V1 on ensimmäinen testitulos ja V2 toinen testitulos kaikille kyseisessä kohdassa tarkoitetuille aineille.

2.2.1.1.4.1

Jos V1 ≤ 0,70 L, vaaditaan vain yksi testi kaikkien asianomaisten epäpuhtauksien suhteen.

2.2.1.1.4.2

Jos V1 ≤ 0,85 L kaikkien asianomaisten epäpuhtauksien osalta ja jos V1> 0,70 L ainakin yhden epäpuhtauden osalta, vaaditaan vain kaksi testiä. Lisäksi kaikkien asianomaisten epäpuhtauksien osalta arvon V2 on oltava sellainen, että V1 + V2< 1,70 L ja V2< L.

2.2.1.1.5

Jos luokan L1e, L2e tai L6e ajoneuvo on 2.2.1.1.3.1 kohdassa annettujen tyyppi I -testin Euro 3 -raja-arvojen mukainen ja täyttää tässä liitteessä vahvistetut tyyppi I -testiä koskevat vaatimukset, se on hyväksyttävä Euro 3 -päästöluokan mukaisena.

2.2.1.2 Tyyppi II -testi (hiilimonoksidipäästöt ja palamattomien hiilivetyjen päästöt joutokäyntinopeudella)

2.2.1.2.1

Mitataan minuutin ajan hiilimonoksidipäästöt ja palamattomien hiilivetyjen päästöt moottorin käydessä joutokäyntinopeudella.

2.2.1.2.2

Testi suoritetaan lisäyksessä 2 kuvattua menettelyä noudattaen.”

Korvataan lisäyksessä 1 oleva 4.2–4.2.3 kohta seuraavasti:

”4.2 Kaasunkeräyslaitteisto

Kaasunkeräyslaitteisto koostuu seuraavista komponenteista (katso alalisäykset 2 ja 3):

4.2.1

Laite, jolla kerätään kaikki testin aikana tuotetut pakokaasut ylläpitämällä ilmanpainetta mopon pakoputkissa.

4.2.2

Putki, joka yhdistää pakokaasunkeräyslaitteiston ja näytteenottojärjestelmän. Yhdistävän putken ja kaasunkeräyslaitteiston on oltava ruostumatonta terästä tai muuta materiaalia, joka ei vaikuta kerättyjen kaasujen koostumukseen ja kestää niiden lämpötilan.

4.2.3

Laite, jolla imetään sisään laimennetut kaasut. Laitteen on taattava tasainen virta riittävällä volyymillä sen varmistamiseksi, että kaikki kaasut imetään sisään.”

Korvataan lisäyksessä 1 oleva 4.2.4–4.2.8 kohta seuraavasti:

4.2.4 Kaasunkeräyslaitteiston ulkopuolelle kiinnitetty näytteenottokeräysputki, jolla voidaan kerätä jatkuva näyte ohentavasta ilmasta käyttämällä pumppua, suodatinta ja virtamittaria testin ajan.

4.2.5 Näytteenottokeräysputki, joka on sijoitettu vastavirtaan laimennettujen kaasujen virtaussuuntaan nähden ja jolla otetaan näytteitä seoksesta testin ajan tasaisella virtausnopeudella käyttämällä tarvittaessa virtausmittaria ja pumppua. Kaasujen vähimmäisvirtausnopeuden kahdessa edellä kuvatussa näytteenottojärjestelmässä on oltava vähintään 150 l/h.

4.2.6 Kolmitieventtiilit edellä esitetyssä näytteenottojärjestelmässä, joilla ohjataan testin aikana näytteet joko ilmakehään tai oikeisiin näytteenottopusseihin.

4.2.7 Tiiviit näytteenottopussit, joihin kerätään pakokaasun ja laimennusilman seos. Asianomaiset epäpuhtaudet eivät saa vaikuttaa niihin, ja niiden kapasiteetin on oltava riittävä, jotta se ei vaikuta näytteiden normaaliin virtaukseen. Käytössä on oltava ainakin yksi erillinen näytepussi (pussi nro 1) kylmätestivaihetta 1 varten ja yksi erillinen näytepussi (pussi nro 2) lämmintestivaihetta 2 varten.

4.2.7.1

Kaikissa näytteenottopusseissa on oltava automaattiset sulkimet, jotka voidaan sulkea nopeasti ja tiiviisti, joko näytteenottojärjestelmässä tai analysointijärjestelmässä testin lopuksi.

4.2.7.1.1

Pussin nro 1 sulkimen on sulkeuduttava 448 sekunnin kuluttua tyyppi I -testin aloittamisesta.

4.2.7.1.2

Pussin nro 2 sulkimen on avauduttava välittömästi pussin nro 1 sulkemisen jälkeen ja sulkeuduttava uudelleen 896 sekunnin kuluttua tyyppi I -testin aloittamisesta.

4.2.8 Käytössä on oltava menetelmä näytteenottolaitteen läpi testin aikana kulkevien laimennettujen kaasujen kokonaistilavuuden mittaamiseksi. Pakokaasujen laimennusjärjestelmän on täytettävä UN/ECE-säännön nro 83 liitteen I luvun 6 lisäyksessä 2 olevat vaatimukset.

Kuvio 1

Luokan L1e, L2e tai L6e ajoneuvolle tehtävä epäpuhtauspäästöjen näytteenotto Euro 3 -päästörajojen mukaisesti verrattuna Euro 2 -päästörajojen mukaiseen näytteenottoon

Lisätään lisäykseen 1 uusi 4.3.3 kohta seuraavasti:

”4.3.3

Analyysilaitteiston on oltava sellainen, että sillä pystytään mittaamaan pussiin nro 1 ja pussiin nro 2 kerätty pakokaasujen ja laimennusilman seos toisistaan riippumatta.”

Korvataan lisäyksessä 1 oleva 5.4–5.4.3 kohta seuraavasti:

”5.4 Testiajoneuvon vakauttaminen

5.4.1

Rengaspaineen on oltava valmistajan tavanomaiseen maantiekäyttöön suosittelema. Jos rullien halkaisija on alle 500 mm, rengaspaineita voidaan kuitenkin lisätä 30–50 %.

5.4.2

Polttoainesäiliöt on tyhjennettävä tyhjennysaukkojen kautta ja täytettävä liitteessä IV täsmennetyllä testipolttoaineella.

5.4.3

Testiajoneuvo siirretään testausalueelle, minkä jälkeen suoritetaan seuraavat toimenpiteet:”

Lisätään lisäykseen 1 uusi 5.4.3.1–5.4.3.5 kohta seuraavasti:

”5.4.3.1

Testiajoneuvo ajetaan tai työnnetään alustadynamometrille, ja sitä käytetään 2.1 kohdassa vahvistetun testisyklin ajan. Testiajoneuvon ei tarvitse olla kylmä, ja sitä voidaan käyttää dynamometrin tehon asettamiseen.

5.4.3.2

Vetävään pyörään kohdistuvan kuormituksen on oltava ± 3 kg suhteessa ajoneuvoon tavanomaisessa maantiekäytössä kohdistuvaan kuormitukseen, kun painoltaan 75 kg ± 5 kg oleva kuljettaja istuu ajoneuvossa pystyasennossa.

5.4.3.3

Edellä 2.1 kohdassa vahvistetun testisyklin aikana voidaan tehdä harjoitusajoja testauspisteissä ilman päästönäytteen ottamista, jotta voidaan määrittää kaasuläpän vähimmäissäätö, jota tarvitaan asianmukaisen nopeus-aikasuhteen säilyttämiseen.

5.4.3.4

Ennen kuin testiajoneuvo siirretään seisonta-alueelle, sille on tehtävä neljä perättäistä 2.1 kohdan mukaista käyttöjaksoa, joista kukin kestää 112 sekuntia. Tämä esivakautustestijakso on tehtävä 5.1 ja 5.2 kohdassa määrättyjen dynamometrin asetusten mukaisesti. Esivakautustestijaksossa ei tarvitse mitata pakokaasupäästöjä.

5.4.3.5

Testiajoneuvo on viiden minuutin kuluessa esivakautuksen päättymisestä poistettava dynamometristä ja ajettava tai työnnettävä seisonta-alueelle pysäköitäväksi. Seisonta-alueen lämpötila on pidettävä arvossa 298 K ± 5 K. Ajoneuvoa on säilytettävä alueella vähintään kuusi ja enintään 36 tuntia ennen tyyppi I -kylmäkäynnistystestin aloittamista tai siihen saakka, että moottoriöljyn lämpötila TOil, jäähdytysnesteen lämpötila TCoolant tai sytytystulpan kiinnikkeen tai tiivisteen lämpötila TSP (vain ilmajäähdytteiset moottorit) vastaa seisonta-alueen lämpötilaa. Valittu kriteeri on ilmoitettava testausselosteessa.”

Korvataan lisäyksessä 1 oleva 7.1–7.1.3 kohta seuraavasti:

”7.1 Näytteenotto

7.1.1

Näytteenotto aloitetaan heti testin alkaessa 6.2.2 kohdan mukaisesti.

7.1.2

Pussit nro 1 ja 2 suljetaan hermeettisesti 4.2.7.1 kohdassa esitettyä sulkemismenettelyä käyttäen. Pusseja ei saa liittää toisiinsa kylmätestivaiheen 1 tai lämmintestivaiheen 2 aikana.

7.1.3

Viimeisen testikierroksen lopuksi suljetaan laimennettujen pakokaasujen ja ohentavan ilman kokoamiseen tarkoitettu laite ja päästetään moottorin tuottamat kaasut ilmakehään.”

Korvataan lisäyksessä 1 oleva 7.2.4 kohta seuraavasti:

”7.2.4

Laimennettujen pakokaasunäytteiden ja laimennusilmaa keräävien pussien hiilivety-, hiilimonoksidi-, typpioksidi- ja hiilidioksidipitoisuudet määritetään mittauslaitteiston osoittamista ja mittaamista arvoista soveltamalla asiaankuuluvaa kalibrointikäyrää.”

Korvataan lisäyksessä 1 oleva 8–8.4.1 kohta seuraavasti:

”8. KAASUMAISTEN EPÄPUHTAUKSIEN PÄÄSTÖJEN MÄÄRÄN MÄÄRITTÄMINEN

8.1

Hiilidioksidin ja kaasumaisten epäpuhtauksien hiilimonoksidi, hiilivedyt ja typen oksidit massat määritetään erikseen pussien 1 ja 2 osalta 8.2–8.6 kohdan mukaisesti.

8.2

Testin aikana tuotetun hiilimonoksidin massa määritetään kaavalla

Formula

jossa

8.2.1

COm on testin aikana tuotetun hiilidioksidin massa (g/km), joka lasketaan erikseen kunkin vaiheen osalta.

8.2.2

SX on tosiasiassa kuljettu matka kilometreinä, joka saadaan kertomalla kierrosmittarin osoittama kierrosten kokonaismäärä rullan ympärysmitalla

jolloin

X	=	1 kylmävaiheen 1 osalta
X	=	lämminvaiheen 2 osalta

8.2.3

dCO on hiilimonoksidin tiheys, kun lämpötila on 273,2 K (0 °C) ja ilmanpaine

Formula

8.2.4

COc on laimennettujen kaasujen hiilimonoksidin tilavuuskonsentraatio miljoonasosina ja korjattuna siten, että laimennusilman sisältämät epäpuhtaudet otetaan huomioon

jossa

8.2.4.1

COe on pussiin Sa kerättyjen laimennettujen kaasunäytteiden hiilimonoksidikonsentraatio miljoonasosina

8.2.4.2

COd on pussiin Sb kerättyjen laimennettujen kaasunäytteiden hiilimonoksidikonsentraatio miljoonasosina

8.2.4.3

DF on 8.6 kohdassa määritelty kerroin

8.2.5

V on laimennettujen kaasujen kokonaistilavuus, ilmaistuna m3/vaihe, vertailulämpötilassa 273,2 K (0 °C) ja vertailupaineessa 101,3 kPa

jossa

8.2.5.1

Vo on pumpun P1 yhden kierroksen aikana siirtämän kaasun tilavuus ilmaistuna m3/kierros. Tämä tilavuus on pumpun tulo- ja poistoaukkojen välisten paine-erojen funktio

8.2.5.2

N on pumpun P1 kunkin vaiheen neljän perussyklin aikana tekemien kierrosten määrä.

8.2.5.3

Pa on ilmanpaine kilopascaleina (kPa).

8.2.5.4

Pi on pumpun P1 tuloaukon ilmanpaineen pudotuksen keskiarvo toiminnan aikana kilopascaleina (kPa).

8.2.5.5

Tp (°C) on laimennettujen kaasujen lämpötila pumpun P1 tuloaukossa.

8.3

Mopon pakoputken kautta testin aikana kulkevien palamattomien hiilivetyjen massa lasketaan kaavalla

Formula

jossa

8.3.1

HCm on testin aikana tuotettujen hiilivetyjen massa, joka ilmaistaan grammoina (g) ja lasketaan erikseen kunkin vaiheen osalta.

8.3.2

SX on 8.2.2 kohdassa määritelty matka.

8.3.3

dHC on hiilivetyjen tiheys lämpötilassa 273,2 K (0 °C) ja paineessa 101,3 kPa (bensiini (E5) (C1H1,89O0,016)) (= 631 g/m3).

8.3.4

HCc on laimennettujen kaasujen hiilivetykonsentraatio ppm hiiliekvivalenttina ja korjattuna siten, että laimennusilma otetaan huomioon.

jossa

8.3.4.1

HCe on pussiin Sa kerättyjen laimennettujen kaasunäytteiden hiilivetykonsentraatio ppm hiiliekvivalenttina.

8.3.4.2

HCd on pussiin Sb kerättyjen laimennettujen kaasunäytteiden hiilivetykonsentraatio ppm hiiliekvivalenttina.

8.3.4.3

DF on 8.6 kohdassa määritelty kerroin.

8.3.5

V on 8.2.5 kohdassa määritelty tilavuus.

8.4

Mopon pakoputken kautta testin aikana kulkevien typen oksidien massa lasketaan kaavalla

Formula

jossa

8.4.1

NOxm on testin aikana tuotettujen typen oksidien massa, joka ilmaistaan grammoina (g) ja lasketaan erikseen kunkin vaiheen osalta.”

Lisätään lisäykseen 1 8.4.2–8.6.3 kohta seuraavasti:

”8.4.2

SX on 8.2.2 kohdassa määritelty matka.

8.4.3

dNO2 on pakokaasujen typen oksidien tiheys, NO2-ekvivalentteina, kun lämpötila on 273,2 K (0 °C) ja paine 101,3 kPa (= 2,050 103 g/m3).

8.4.4

NOxc on laimennettujen kaasujen typpioksidipitoisuus miljoonasosina ilmaistuna ja korjattuna siten, että laimennusilma otetaan huomioon:

jossa

8.4.4.1

NOxe on pussiin Sa kerättyjen laimennettujen kaasunäytteiden typpioksidipitoisuus miljoonasosina.

8.4.4.2

NOxd on pussiin Sb kerättyjen laimennettujen kaasunäytteiden typpioksidipitoisuus miljoonasosina.

8.4.4.3

DF on 8.6 kohdassa määritelty kerroin.

8.4.5

Kh on kosteuden korjauskerroin

jossa

8.4.5.1

H on absoluuttinen kosteus ilmaistuna vesigrammoina kuivaa ilmakiloa kohti (g/kg).

jossa

8.4.5.1.1

U on kosteuspitoisuus prosentteina ilmaistuna.

8.4.5.1.2

Pd on kyllästetyn vesihöyryn paine, ilmaistuna kilopascaleina (kPa) testilämpötilassa.

8.4.5.1.3

Pa on ilmanpaine kilopascaleina (kPa).

8.4.6

V on 8.2.5 kohdassa määritelty tilavuus.

8.5 Hiilidioksidi (CO2)

Mopon pakoputken kautta testin aikana tulevan hiilidioksidin massa lasketaan kaavalla

Formula

jossa

8.5.1

CO2m on testin aikana tuotetun hiilidioksidin massa grammoina, joka lasketaan erikseen kunkin vaiheen osalta.

8.5.2

SX on 8.2.2 kohdassa määritelty matka.

8.5.3

V on 8.2.5 kohdassa määritelty tilavuus.

8.5.4

dCO2 on hiilidioksidin tiheys, kun lämpötila on 273,2 K (0 °C) ja ilmanpaine 101,3 kPa

Formula

8.5.5

CO2c on laimennettujen kaasujen hiilimonoksidipitoisuus ppm hiilidioksidiekvivalenttina ja korjattuna seuraavalla kaavalla siten, että laimennusilma otetaan huomioon:

jossa

8.5.5.1

CO2e on pussiin SA kerättyjen laimennettujen kaasunäytteiden hiilidioksidikonsentraatio prosentteina.

8.5.5.2

CO2d on pussiin SB kerättyjen laimennettujen kaasunäytteiden hiilidioksidikonsentraatio prosentteina.

8.5.5.3

DF on 8.6 kohdassa määritelty kerroin.

8.6 DF on kerroin, joka lasketaan seuraavalla kaavalla:

Formula bensiinin (E5) osalta

jossa

8.6.1

CCO2 on näytepussien sisältämän laimennetun pakokaasun hiilidioksidipitoisuus tilavuusprosentteina.

8.6.2

CHC on näytepussien sisältämän laimennetun pakokaasun hiilivetypitoisuus ppm hiiliekvivalenttina.

8.6.3

CCO on näytepussien sisältämän laimennetun pakokaasun hiilimonoksidipitoisuus ppm:nä.”

Korvataan lisäyksessä 1 oleva 9 kohta seuraavasti:

9. Tulosten esittäminen

Kylmävaiheen (keskimääräinen) tulos on RX1 ja lämminvaiheen (keskimääräinen) tulos RX2 (molemmat grammoina). Lopullinen tyyppi I -testin tulos RX (g/km) lasketaan näiden päästötulosten perusteella seuraavalla kaavalla:

Formula g/km

jossa

X = HC, CO, NOx tai CO2

RHC_Cold = HCmass_cold_phase_1 (grammoina) ja RHC_Warm = HCmass_warm_phase_2 (grammoina), ks. kaava 8.3 kohdassa

RCO_Cold = COmass_cold_phase_1 (grammoina) ja RCO_Warm = CO mass_warm_phase_2 (grammoina), ks. kaava 8.2 kohdassa

RNOx_Cold = NOxmass_cold_phase_1 (grammoina) ja RNOx_Warm = NOxmass_warm_phase_2 (grammoina), ks. kaava 8.4 kohdassa

RCO2_Cold = CO2mass_cold_phase_1 (grammoina) ja RCO2_Warm = CO2 mass_warm_phase_2 (grammoina), ks. kaava 8.5 kohdassa

ST: Formula , jotka luokan L1e, L2e tai L6e ajoneuvo on kulkenut kylmävaiheessa 1 ja lämminvaiheessa 2 testisyklin koko mitalta.”

Lisätään lisäykseen 1 kohta 10 seuraavasti:

”10. Polttoaineenkulutus

Polttoaineenkulutus lasketaan käyttämällä 9 kohdan mukaisesti saatuja testituloksia seuraavasti:

Formula

jossa

FC	on polttoaineenkulutus litroina 100:aa kilometriä kohti
D	on testipolttoaineen tiheys (kg/l) lämpötilassa 288,2 K (15 °C).”

Lisätään lisäys 3 seuraavasti:

”Lisäys 3

Kampikammiokaasupäästöt ja hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineenkulutustestin tulosten tulkitseminen

Luokkien L1e, L2e ja L6e ajoneuvoista ei saa päästä lainkaan kampikammiopäästöjä. Mistään luokan L ajoneuvosta ei saa päästä kampikammiopäästöjä suoraan ympäröivään ilmaan ajoneuvon käyttöiän aikana.

Luokkien L1e, L2e ja L6e ajoneuvojen tyyppi I -testin hiilidioksidipäästö- ja polttoaineenkulutustulosten tulkitseminen

2.1

Tyyppihyväksyntäarvoiksi vahvistettujen hiilidioksidipäästö- ja polttoaineenkulutusarvojen on oltava valmistajan ilmoittamien mukaisia, kunhan ne eivät ylitä tutkimuslaitoksen mittaamaa arvoa yli neljällä prosentilla. Mitattu arvo saa olla pienempi rajoituksetta.

2.2

Jos mitattu hiilidioksidi- ja polttoaineenkulutusarvo ylittävät valmistajan ilmoittamat arvot yli neljällä prosentilla, samalle ajoneuvolle tehdään uusi testi.

2.3

Jos näiden kahden testituloksen keskiarvo ei ylitä valmistajan ilmoittamaa arvoa yli neljällä prosentilla, käytetään tyyppihyväksyntäarvona valmistajan ilmoittamaa arvoa.

2.4

Jos näiden kahden testituloksen keskiarvo edelleen ylittää ilmoitetun arvon yli neljällä prosentilla, samalle ajoneuvolle tehdään lopullinen testi. Näiden kolmen testin tulosten keskiarvoa käytetään tyyppihyväksyntäarvona.”

Muutetaan 5 luvun liitteessä II oleva 2.2.1.1.7 kohta seuraavasti:

”2.2.1.1.7

Kirjatut tiedot merkitään direktiivin 2002/24/EY liitteessä VII tarkoitetun asiakirjan asianomaisiin kohtiin. Asianmukainen Euro-päästötaso kirjataan direktiivin 2002/24/EY liitteessä IV olevaan 46.2 kohtaan kyseisen kohdan alaviitteessä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.”

3)	Muutetaan 5 luvun liite IV seuraavasti: ”LIITE IV VERTAILUPOLTTOAINEEN ERITELMÄT Vertailupolttoaineet bensiini (E5) ja diesel (B5) on eriteltävä komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 liitteessä IX olevan A osan mukaisesti (2)

(1) CO:n massan raja-arvo on 3,5 g/km, kun kyseessä on kolmipyöräinen mopo (L2e) tai kevyt nelipyörä (L6e).

(2) EUVL L 199, 28.7.2008, s. 1.”

LIITE II

Muutetaan direktiivin 2002/24/EY liite IV:

Muutetaan 46 kohta seuraavasti:

”46. Pakokaasupäästöt (11)

46.1.

Euro-päästöluokka …(1, 2 tai 3) (12)

46.2.

Tyyppi I -testi CO: … g/km, HC: … g/km, NOx: … g/km, HC + NOx: … g/km (13)

46.3

Tyyppi II -testi CO (13): … g/min, HC (13): … g/min

CO (14): … til-%

Puristussytytysmoottorista aiheutuva näkyvä ilman pilaantuminen:

absorptiokertoimen korjattu arvo: … m–1”

Lisätään alaviitteet 12, 13 ja 14:

”(12)

Asianomaisen direktiivin ja viimeisimmän hyväksyntään sovellettavan muutossäädöksen numerosta riippuen Euro-päästöluokkaa 1, 2 tai 3 koskevien vaatimusten täyttyminen määritetään seuraavasti:

Hyväksyntäviranomaisen niin valitessa tieto Euro-päästörajasta ennen seuraavaa päivämäärää myönnettyihin hyväksyntiin: 11. joulukuuta 2013.

Direktiivin 97/24/EY 5 luvun liitteessä I olevan taulukon 2.2.1.1.3 ensimmäisen rivin raja-arvojen noudattaminen katsotaan Euro 1 -päästörajan noudattamiseksi ja toisen rivin raja-arvojen noudattaminen Euro 2 -päästörajan noudattamiseksi.

Jos ajoneuvo noudattaa täysin direktiivin 97/24/EY 5 luvun liitteen säännöksiä, mihin kuuluu Euro 2 -päästörajan noudattaminen komission direktiivin 2013/60/EU (EUVL L 329, 10.12.2013, s. 15) liitteessä I vahvistetun testausmenetelmän mukaisesti, sen katsotaan noudattavan Euro 3 -päästörajaa.

Jos ajoneuvo noudattaa direktiivin 97/24/EY 5 luvun liitteessä II olevan taulukon 2.2.1.1.5

—	A osan riveillä olevia raja-arvoja, jotka koskevat luokkaa I (< 150 cm3) ja luokkaa II (≥ 150 cm3), sen katsotaan noudattavan Euro 2 -päästöluokkaa

—	B osan riveillä olevia raja-arvoja, jotka koskevat luokkaa I (< 150 cm3) ja luokkaa II (≥ 150 cm3), sen katsotaan noudattavan Euro 3 -päästöluokkaa

—	C osan riveillä olevia raja-arvoja, jotka koskevat luokkaa I (vmax < 130 km/h) ja luokkaa II (vmax ≥ 130 km/h), sen katsotaan noudattavan Euro 3 -päästöluokkaa.

(13)	Sovelletaan vain luokkien L1e, L2e ja L6e ajoneuvoihin, jotka ovat direktiivin 97/24/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2013/60/EU, säännösten mukaisia.

(14)	Sovelletaan direktiivin 2002/24/EY 1 artiklan soveltamisalaan kuuluviin luokan L ajoneuvoihin lukuun ottamatta luokkien L1e, L2e ja L6e ajoneuvoja.”

Muutetaan direktiivin 2002/24/EY liite VII seuraavasti:

Korvataan 2–2.2 kohta seuraavasti:

”2. Päästötestien tulokset

Asianomaisen direktiivin ja viimeisimmän sitä muuttavan hyväksyntään sovellettavan säädöksen numero. Jos direktiivin täytäntöönpanossa on kaksi tai useampia vaiheita, on ilmoitettava myös täytäntöönpanon vaihe ja Euro-päästöraja:

Variantti/versio: …

Euro-päästöluokka (1): …

2.1 Tyyppi I -testi

CO: … g/km

HC (3): … g/km

NOx (3): … g/km

HC + NOx (2): … g/km

CO2 (2): … g/km

Polttoaineenkulutus (2): … l/100 km

2.2 Tyyppi II

CO (g/min) (2) …

HC (g/min) (2) …

CO (tilavuusprosenttia) (3) normaalilla joutokäyntinopeudella …

Ilmoittakaa joutokäyntinopeus: (3) (4) …

CO (tilavuusprosenttia) (3) suurella joutokäyntinopeudella …

Ilmoittakaa joutokäyntinopeus: (3) (4) …

Moottoriöljyn lämpötila: (3) (5) …”

Muutetaan alaviitteet seuraavasti:

”(1)	Ks. alaviite 12 liitteessä IV.

(2)	Ainoastaan luokkien L1e, L2e ja L6e ajoneuvojen osalta.

(3)	Sovelletaan direktiivin 2002/24/EY 1 artiklan soveltamisalaan kuuluviin luokan L ajoneuvoihin lukuun ottamatta luokkien L1e, L2e ja L6e ajoneuvoja.

(4)	Mainitkaa mittaustoleranssi.

(5)	Sovelletaan ainoastaan nelitahtimoottoreihin.”

LIITE III

Muutetaan direktiivin 2009/67/EY liitteet I–VI seuraavasti:

Muutetaan liiteluettelo seuraavasti:

a)	Poistetaan viittaukset liitteen II lisäyksiin 1 ja 2.

b)	Poistetaan viittaukset liitteen IV lisäyksiin 1 ja 2.

Muutetaan liite I seuraavasti:

Lisätään A osaan 16–18 kohta seuraavasti:

”16.	huomiovalaisimella eteenpäin suunnattua valaisinta, jolla saadaan ajoneuvo helpommin näkyväksi päivänvalossa ajettaessa;

17.	sammutus-käynnistysjärjestelmällä järjestelmää, joka automaattisesti sammuttaa ja käynnistää moottorin joutokäyntiajan lyhentämiseksi, jotta polttoaineenkulutus ja epäpuhtaus- ja hiilidioksidipäästöt vähenevät;

18.	ajoneuvon pääkytkimellä laitetta, jolla ajoneuvon elektroniikkajärjestelmä kytketään normaaliin käyttötilaan sen oltua kytkettynä pois käytöstä, kuten silloin, kun ajoneuvo on pysäköitynä ilman kuljettajaa.”

Korvataan B osan 10 kohta seuraavasti:

10. Sähköliitäntöjen on oltava sellaiset, että etuvalaisimet, tai jos etuvalaisimia ei ole, lähivalaisimet, takavalaisimet ja takarekisterikilven valaisimet on mahdollista kytkeä toimintaan ja sammuttaa ainoastaan samanaikaisesti.

Ajoneuvoihin on asennettava joko

—	huomiovalaisimet tai

—	lähivalaisimet, jotka kytkeytyvät toimintaan automaattisesti, kun ajoneuvon pääkytkin on aktivoitu.”

Korvataan B osan 11 kohta seuraavasti:

11. Jos erityisiä vaatimuksia ei ole, sähköliitäntöjen on oltava sellaiset, ettei kauko- ja lähivalaisimia eikä sumuvalaisimia voida kytkeä toimintaan kytkemättä 10 kohdan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja valaisimia. Tätä vaatimusta ei kuitenkaan sovelleta kauko- ja lähivalaisimiin silloin, kun jommallakummalla niistä tai niillä yhdessä voidaan antaa nopeasti vilkkuva varoitusvalomerkki tai nopeasti vilkkuva varoitusvalomerkki niitä vuorotellen päälle ja pois kytkemällä.”

Lisätään B osaan 15–17 kohta seuraavasti:

15. Luokkien L1e ja L3e ajoneuvoihin voidaan asentaa lisää taka- ja sivuheijastimia ja heijastavaa materiaalia, kunhan ne eivät heikennä pakollisten valaisimien ja merkkivalolaitteiden tehokkuutta. Heijastavaa materiaalia voidaan asentaa erityisesti tavaratiloihin ja satulalaukkuihin, kunhan se on saman väristä kuin kyseisessä paikassa sijaitseva valaisinlaite.

16. Ajoneuvoihin ei saa asentaa lisävalonlähteitä, jotka lähettävät valoa, joka on suoraan tai epäsuorasti havaittavissa normaaleissa ajo-olosuhteissa, paitsi jos kyse on hallintalaitteiden, merkkivalaisimien ja osoittimien tai matkustamon valaisemisesta.

17. Jos automaattisesti toimintaan kytkeytyvän ajovalaisimen tai huomiovalaisimen kytkeytyminen toimintaan on yhteydessä siihen, että moottori on käynnissä, katsotaan, että se on yhteydessä ajoneuvon pääkytkimen aktivointiin. Tämä koskee erityisesti ajoneuvoja, joissa on sähköinen tai muu vaihtoehtoinen käyttövoimajärjestelmä, ja ajoneuvoja, joissa on automaattinen moottorin käynnistämis-sammuttamisjärjestelmä.”

Muutetaan liite II seuraavasti:

Korvataan 1–1.2 kohta seuraavasti:

1. Luokan L1e ajoneuvojen on täytettävä kaikki UN/ECE-säännön nro 74 asiaankuuluvat vaatimukset. Ajoneuvojen, joiden suurin rakenteellinen nopeus on pienempi tai yhtä suuri kuin 25 km/h, on täytettävä kaikki asiaankuuluvat vaatimukset, jotka koskevat ajoneuvoja, joiden suurin rakenteellinen nopeus on suurempi kuin 25 km/h.

1.1 Luokan L1e ajoneuvoihin on asennettava takarekisterikilven valaisin, ellei kyseisen luokan ajoneuvoihin sovelleta erityisiä vaatimuksia.

1.2 Jos UN/ECE-säännössä nro 74 ei ole vahvistettu asiaa koskevia erityisiä vaatimuksia, luokan L1e ajoneuvoihin voidaan asentaa automaattisesti toimintaan kytkeytyvien ajovalaisimien asemesta huomiovalaisimet, jotka kytketään toimintaan ja jotka täyttävät liitteessä III olevan 6.15–6.15.7 vaatimukset.”

b)	Poistetaan lisäykset 1 ja 2.

c)	Numeroidaan lisäys 3 uudelleen lisäykseksi 1 ja muutetaan sitä koskeva viittaus liiteluettelossa vastaavasti.

d)	Numeroidaan lisäys 4 uudelleen lisäykseksi 2 ja muutetaan sitä koskeva viittaus liiteluettelossa vastaavasti.

Lisätään lisäykseen 2 kohta 5.7 seuraavasti:

”5.7	Takarekisterikilven valaisin”.

Korvataan lisäyksessä 2 oleva 6.3 kohta seuraavasti:

”6.3	Huomiovalaisin kyllä/ei (*)”

Muutetaan liite III seuraavasti:

a)	Lisätään 1.8 kohta seuraavasti: 1.8 Takarekisterikilven valaisin”

b)	Korvataan 2.3 kohta seuraavasti: 2.3 Huomiovalaisin”

c)	Korvataan 6.1.10 kohta seuraavasti: 6.1.10 Suljetun virtapiirin ilmaisin: pakollinen, jos asennettu kaukovalaisin (vilkkumaton sininen ilmaisin).”

lisätään 6.1.11 kohta seuraavasti:

6.1.11 Muut vaatimukset:

—

Kun kyse on ajoneuvosta, jolla on taipumus kallistua kaarteissa, sen kaukovalaisin voidaan varustaa valokeilan vaakakallistuskulman säätöjärjestelmällä (HIAS), joka määritellään UN/ECE-säännön nro 53 2.25 kohdassa, kunhan kaikki HIAS-järjestelmään sovellettavat kyseisen säännön vaatimukset täyttyvät.

—	Kaikkien samanaikaisesti toimintaan kytkettävissä olevien kaukovalaisimien enimmäisvalovoiman yhteenlaskettu arvo ei saa olla suurempi kuin 430 000 cd, mikä vastaa vertailuarvoa 100.”

Korvataan 6.2.3.1 kohta seuraavasti:

”6.2.3.1

Leveyssuunnassa:

—

Toisen edessä sijaitsevan valaisimen ylä- tai alapuolelle tai sen viereen voidaan asentaa yksi erillinen lähivalaisin. Jos valaisimet ovat päällekkäin, lähivalaisimen vertailukeskipisteen on sijaittava ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla. Jos valaisimet ovat vierekkäin, niiden vertailukeskipisteiden on sijaittava symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—

Toiseen edessä sijaitsevaan valaisimeen rakenteellisesti yhdistetty kaukovalaisin on asennettava siten, että sen vertailukeskipiste sijaitsee ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla. Jos ajoneuvoon kuitenkin asennetaan lähivalaisimen lisäksi muu edessä sijaitseva valaisin, valaisimien vertailukeskipisteiden on sijaittava symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Kaksi kaukovalaisinta, joista kumpikaan ei ole tai jompikumpi tai kumpikin on rakenteellisesti yhdistetty toiseen edessä sijaitsevaan valaisimeen, on asennettava siten, että niiden vertailukeskipisteet sijaitsevat symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Jos ajoneuvossa on kaksi lähivalaisinta, niiden valaisevien pintojen ulkoreunojen ja ajoneuvon ulkoreunojen sivuttaisetäisyys saa olla enintään 400 mm.”

Korvataan 6.2.11 kohta seuraavasti:

6.2.11 Muut vaatimukset:

—

Kun kyse on ajoneuvosta, jolla on taipumus kallistua kaarteissa, sen lähivalaisin voidaan varustaa valokeilan vaakakallistuskulman säätöjärjestelmällä (HIAS), joka määritellään UN/ECE-säännön nro 53 2.25 kohdassa, kunhan kaikki HIAS-järjestelmään sovellettavat kyseisen säännön vaatimukset täyttyvät.

—	Jos lähivalaisimen valaisevan pinnan alin kohta on enintään 0,8 m maanpinnasta, sen kallistus (alkusuuntaus) asetetaan arvojen –1,0 % ja –1,5 % välille. Valmistaja voi asettaa täsmällisen arvon.

—	Jos lähivalaisimen valaisevan pinnan alin kohta on 0,8–1,0 m maanpinnasta, sen kallistus (alkusuuntaus) asetetaan arvojen –1,0 % ja –2,0 % välille. Valmistaja voi asettaa täsmällisen arvon.

—	Jos lähivalaisimen valaisevan pinnan alin kohta on vähintään 1,0 m maanpinnasta, sen kallistus (alkusuuntaus) asetetaan arvojen –1,5 % ja –2,0 % välille. Valmistaja voi asettaa täsmällisen arvon.

—

Jos pääasiallisen lähivalon tuottavan valaisimen nimellisvalovirta on suurempi kuin 2 000 luumenia ja alkukallistus on arvojen –1,0 % ja –1,5 % välillä, valaisimen pystysuuntaisen kallistuksen on pysyttävä arvojen –0,5 % ja –2,5 % välillä kaikissa kuormitusolosuhteissa. Jos alkukallistus on arvojen –1,5 % ja –2,0 % välillä, pystykaltevuuden on pysyttävä arvojen –1,0 % ja –3,0 % välillä. Vaatimusten täyttämiseen voidaan käyttää ulkoista säätölaitetta, kunhan muita kuin ajoneuvon mukana toimitettuja työkaluja ei tarvita.

—

Jos lähivalaisimen valonlähteen nimellisvalovirta on suurempi kuin 2 000 luumenia ja alkukallistus on arvojen –1,0 % ja –1,5 % välillä, valaisimen pystysuuntaisen kallistuksen on pysyttävä arvojen –0,5 % ja –2,5 % välillä kaikissa kuormitusolosuhteissa. Jos alkukallistus on arvojen –1,5 % ja –2,0 % välillä, pystykaltevuuden on pysyttävä arvojen –1,0 % ja –3,0 % välillä. Tämän kohdan vaatimusten täyttämiseksi voidaan käyttää ajovalaisimen kaltevuudensäätölaitetta, kunhan se toimii täysin automaattisesti ja vasteaika on alle 30 sekuntia.”

Lisätään 6.2.11.1 kohta seuraavasti:

”6.2.11.1

Testiolosuhteet:

—

Edellä 6.2.11 kohdassa vahvistetut kallistusvaatimukset on varmennettava seuraavasti:

—	ajoneuvon massa ajokunnossa ja kuljettajaa edustava 75 kg:n massa

—	ajoneuvo täysin kuormitettuna siten, että massa jakautuu niin, että saavutetaan valmistajan tälle kuormitukselle ilmoittamat enimmäisakselikuormat

—	ajoneuvo, jossa on kuljettajaa edustava 75 kg:n massa ja joka on kuormitettu lisäksi niin, että saavutetaan valmistajan ilmoittama suurin sallittu taka-akselin kuormitus; etuakselin kuormituksen on kuitenkin tässä tapauksessa oltava mahdollisimman pieni.

—	Ennen mittausten tekemistä ajoneuvoa keinutetaan kolme kertaa, minkä jälkeen sitä siirretään eteen- ja taaksepäin vähintään sen verran, että pyörät pyörähtävät kerran täyden kierroksen.”

Korvataan 6.4.1 kohta seuraavasti:

6.4.1 Lukumäärä:

—	yksi tai kaksi, jos ajoneuvon kokonaisleveys on enintään 1 300 mm

—	kaksi, jos ajoneuvon kokonaisleveys on yli 1 300 mm

—	luokan S3 tai S4 lisäjarruvalaisin (eli keskelle ylös asennettu jarruvalaisin) voidaan asentaa, kunhan kaikki ne UN/ECE-säännön nro 48 soveltuvat vaatimukset täyttyvät, joita sovelletaan tällaisten jarruvalaisimien asentamiseen luokan M1 ajoneuvoihin.”

Korvataan 6.5.3.1 kohta seuraavasti:

”6.5.3.1

Leveyssuunnassa:

—

Toisen edessä sijaitsevan valaisimen ylä- tai alapuolelle tai viereen voidaan asentaa yksi erillinen etuvalaisin. Jos valaisimet ovat päällekkäin, etuvalaisimen vertailukeskipisteen on sijaittava ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla. Jos valaisimet ovat vierekkäin, niiden vertailukeskipisteiden on sijaittava symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—

Toiseen edessä sijaitsevaan valaisimeen rakenteellisesti yhdistetty erillinen etuvalaisin on asennettava siten, että sen vertailukeskipiste sijaitsee ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla. Jos ajoneuvoon kuitenkin asennetaan etuvalaisimen lisäksi muu edessä sijaitseva valaisin, valaisimien vertailukeskipisteiden on sijaittava symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Kaksi etuvalaisinta, joista kumpikaan ei ole tai jompikumpi tai kumpikin on rakenteellisesti yhdistetty toiseen edessä sijaitsevaan valaisimeen, on asennettava siten, että niiden vertailukeskipisteet sijaitsevat symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Jos ajoneuvossa on kaksi etuvalaisinta, niiden valaisevien pintojen ulkoreunojen ja ajoneuvon ulkoreunojen sivuttaisetäisyys saa olla enintään 400 mm.”

Korvataan 6.6.3.1 kohta seuraavasti:

”6.6.3.1

Leveyssuunnassa:

—	Ajoneuvoon asennetaan yksi takavalaisin siten, että takavalaisimen vertailukeskipiste sijaitsee ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla.

—	Ajoneuvoon asennetaan kaksi takavalaisinta siten, että takavalaisinten vertailukeskipisteet sijaitsevat symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Jos ajoneuvossa on kaksi takapyörää ja sen kokonaisleveys on yli 1 300 mm, valaisevien pintojen ulkoreunojen ja ajoneuvon ulkoreunojen sivuttaisetäisyys saa olla enintään 400 mm.”

Korvataan 6.7.3.1 kohta seuraavasti:

”6.7.3.1

Leveyssuunnassa:

—	Jos ajoneuvossa on yksi takaheijastin, se on asennettava siten, että sen vertailukeskipiste sijaitsee ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla.

—	Jos takaheijastimia on kaksi, ne on asennettava siten, että niiden vertailukeskipisteet sijaitsevat symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Jos ajoneuvossa on kaksi takaheijastinta, niiden valaisevien pintojen ulkoreunojen ja ajoneuvon ulkoreunojen sivuttaisetäisyys saa olla enintään 400 mm.”

Lisätään 6.15–6.15.7 kohta seuraavasti:

”6.15 Huomiovalaisin

6.15.1 Lukumäärä:

—	yksi tai kaksi, jos ajoneuvon kokonaisleveys on enintään 1 300 mm

—	kaksi, jos ajoneuvon kokonaisleveys on yli 1 300 mm.

6.15.2 Asettelu:

—	Ei erityisiä vaatimuksia.

6.15.3 Sijainti:

6.15.3.1

Leveyssuunnassa:

—

Toisen edessä sijaitsevan valaisimen ylä- tai alapuolelle tai viereen voidaan asentaa yksi erillinen huomiovalaisin. Jos valaisimet ovat päällekkäin, huomiovalaisimen vertailukeskipisteen on sijaittava ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla. Jos valaisimet ovat vierekkäin, niiden vertailukeskipisteiden on sijaittava symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—

Toiseen edessä sijaitsevaan valaisimeen rakenteellisesti yhdistetty huomiovalaisin on asennettava siten, että sen vertailukeskipiste sijaitsee ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla. Jos ajoneuvoon kuitenkin asennetaan huomiovalaisimen lisäksi muu edessä sijaitseva valaisin, valaisimien vertailukeskipisteiden on sijaittava symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Kaksi huomiovalaisinta, joista kumpikaan ei ole tai jompikumpi tai kumpikin on rakenteellisesti yhdistetty toiseen edessä sijaitsevaan valaisimeen, on asennettava siten, että niiden vertailukeskipisteet sijaitsevat symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Jos ajoneuvon kokonaisleveys on yli 1 300 mm, valaisevien pintojen sisäreunojen on oltava vähintään 500 mm:n etäisyydellä toisistaan.

6.15.3.2

Korkeussuunnassa:

—	vähintään 250 mm ja enintään 1 500 mm maanpinnan yläpuolella.

6.15.3.3

Pituussuunnassa:

—	Ajoneuvon etuosassa. Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos lähetetty valo ei häiritse kuljettajaa suoraan tai epäsuorasti taustapeilien ja/tai ajoneuvon muiden heijastavien pintojen kautta.

6.15.3.4

Etäisyys:

—

Jos etusuuntavalaisimen ja huomiovalaisimen välinen etäisyys on enintään 40 mm, huomiovalaisimen sähköliitäntöjen ajoneuvon asianomaisella sivulla on oltava sellaiset, että

—	huomiovalaisin kytkeytyy pois toiminnasta tai

—	huomiovalaisimen valovoima pienenee enimmäistasolle 140 cd

koko siksi ajaksi (sekä ON- että OFF-syklin ajaksi), jolloin etusuuntavalaisin on toiminnassa.

6.15.4 Geometrinen näkyvyys:

—	α = 10° ylöspäin ja 10° alaspäin

—	β = 20° vasemmalle ja oikealle, jos on ainoastaan yksi huomiovalaisin

—	β = 20° ulospäin ja 20° sisäänpäin, jos huomiovalaisimia on kaksi.

6.15.5 Suuntaus:

—	Eteenpäin. Valaisin voi kääntyä ohjaustangon ohjauskulman mukaisesti.

6.15.6 Sähköliitännät:

—

Kaikkien huomiovalaisinten on kytkeydyttävä toimintaan, kun ajoneuvon pääkytkin aktivoidaan. Ne saavat kuitenkin pysyä poissa toiminnasta seuraavissa tilanteissa:

—	automaattivaihteisto on pysäköintiasennossa

—	seisontajarru on kytketty tai

—	ennen kuin ajoneuvo lähtee ensimmäisen kerran liikkeelle sen jälkeen, kun pääkytkin ja ajoneuvon käyttövoimajärjestelmä on kytketty toimintaan manuaalisesti.

—	Huomiovalaisimet voidaan kytkeä pois toiminnasta manuaalisesti, mutta vain, kun ajoneuvon nopeus on enintään 10 km/h. Valaisinten on kytkeydyttävä automaattisesti uudelleen toimintaan, kun ajoneuvon nopeus ylittää 10 km/h tai ajoneuvo on kulkenut yli 100 m.

—

Huomiovalaisinten on kytkeydyttävä automaattisesti pois toiminnasta seuraavissa tapauksissa:

—	ajoneuvo sammutetaan pääkytkimellä

—	etusumuvalaisimet kytketään toimintaan

—	ajovalaisimet kytketään toimintaan, paitsi kun ajovalaisimia käytetään antamaan lyhyin välein välkkyvää varoitusvalomerkkiä, ja

—

jos vallitsevat valaistusolosuhteet ovat alle 1 000 lux ja ajoneuvon nopeusmittarin ilmoittama nopeus on edelleen selvästi luettavissa (esim. kun nopeusmittarin valaistus on aina kytkettynä) eikä ajoneuvoon ole asennettu huomiovalaisinta varten 6.5.9 kohdan mukaista vilkkumatonta vihreää merkkivalaisinta tai erityistä suljetun piirin merkkivalaisinta, joka on varustettu asianmukaisella symbolilla. Tällöin lähivalaisinten ja liitteessä I olevan B jakson 11 kohdassa vaadittujen valaisinlaitteiden on kytkeydyttävä automaattisesti toimintaan kahden sekunnin kuluessa siitä, kun valaistusolosuhteet hämärtyvät alle tason 1 000 lux. Jos ympäristön valaistusolosuhteet sen jälkeen saavuttavat jälleen vähintään tason 7 000 lux, huomiovalaisinten on kytkeydyttävä automaattisesti uudelleen päälle ja liitteessä I olevan B jakson 11 kohdassa vaadittujen valaisinlaitteiden on kytkeydyttävä pois toiminnasta samanaikaisesti 5–300 sekunnin kuluessa. (Valaisimien on siis kytkeydyttävä toimintaan täysin automaattisesti, jos kuljettajalle ei anneta näkyvää tai muuta merkkiä normaalin valaistuksen kytkemiseksi toimintaan pimeän aikaan).

6.15.7 Suljetun virtapiirin ilmaisin:

—	vapaaehtoinen.”

Lisätään lisäykseen 4 5.8 kohta seuraavasti:

”5.8	Takarekisterikilven valaisin.”

Korvataan lisäyksessä 4 oleva 6.4 kohta seuraavasti:

”6.4	Huomiovalaisin: kyllä/ei (*)”

Muutetaan liite IV seuraavasti:

a)	Korvataan 1 kohta seuraavasti: 1. Luokan L3e ajoneuvojen on täytettävä kaikki UN/ECE-säännön nro 53 asiaankuuluvat vaatimukset lukuun ottamatta 5.14.9 kohtaa.”

b)	Poistetaan lisäykset 1 ja 2.

c)	Numeroidaan lisäys 3 uudelleen lisäykseksi 1 ja muutetaan sitä koskeva viittaus liiteluettelossa vastaavasti.

d)	Numeroidaan lisäys 4 uudelleen lisäykseksi 2 ja muutetaan sitä koskeva viittaus liiteluettelossa vastaavasti.

Lisätään lisäykseen 2 6.5 kohta seuraavasti:

”6.5	Huomiovalaisin: kyllä/ei (*)”

Muutetaan liite V seuraavasti:

a)	Lisätään 2.5 kohta seuraavasti: 2.5 Huomiovalaisin”

Korvataan 6.1.11 kohta seuraavasti:

6.1.11 Muut vaatimukset:

—

—	Kaikkien samanaikaisesti toimintaan kytkettävissä olevien kaukovalaisimien enimmäisvalovoiman yhteenlaskettu arvo ei saa olla suurempi kuin 430 000 cd, mikä vastaa vertailuarvoa 100.”

Lisätään 6.13–6.13.7 kohta seuraavasti:

”6.13 Huomiovalaisin

6.13.1 Lukumäärä:

—	yksi tai kaksi, jos ajoneuvon kokonaisleveys on enintään 1 300 mm

—	kaksi, jos ajoneuvon kokonaisleveys on yli 1 300 mm.

6.13.2 Asettelu:

—	Ei erityisiä vaatimuksia.

6.13.3 Sijainti:

6.13.3.1

Leveyssuunnassa:

—

—	Kaksi huomiovalaisinta, joista kumpikaan ei ole tai jompikumpi tai kumpikin on rakenteellisesti yhdistetty toiseen edessä sijaitsevaan valaisimeen, on asennettava siten, että niiden vertailukeskipisteet sijaitsevat symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Jos ajoneuvon kokonaisleveys on yli 1 300 mm, valaisevien pintojen sisäreunojen on oltava vähintään 500 mm:n etäisyydellä toisistaan.

6.13.3.2

Korkeussuunnassa:

—	vähintään 250 mm ja enintään 1 500 mm maanpinnan yläpuolella.

6.13.3.3

Pituussuunnassa:

—	Ajoneuvon etuosassa. Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos lähetetty valo ei häiritse kuljettajaa suoraan tai epäsuorasti taustapeilien ja/tai ajoneuvon muiden heijastavien pintojen kautta.

6.13.3.4

Etäisyys:

—

Jos etusuuntavalaisimen ja huomiovalaisimen välinen etäisyys on enintään 40 mm, huomiovalaisimen sähköliitäntöjen ajoneuvon asianomaisella sivulla on oltava sellaiset, että

—	huomiovalaisin kytkeytyy pois toiminnasta tai

—	huomiovalaisimen valovoima pienenee enimmäistasolle 140 cd

koko siksi ajaksi (sekä ON- että OFF-syklin ajaksi), jolloin etusuuntavalaisin on toiminnassa.

6.13.4 Geometrinen näkyvyys:

—	α = 10° ylöspäin ja 10° alaspäin

—	β = 20° vasemmalle ja oikealle, jos on ainoastaan yksi huomiovalaisin

—	β = 20° ulospäin ja 20° sisäänpäin, jos huomiovalaisimia on kaksi.

6.13.5 Suuntaus:

—	Eteenpäin. Valaisin voi kääntyä ohjaustangon ohjauskulman mukaisesti.

6.13.6 Sähköliitännät:

—

Kaikkien huomiovalaisinten on kytkeydyttävä toimintaan, kun ajoneuvon pääkytkin aktivoidaan. Ne saavat kuitenkin pysyä poissa toiminnasta seuraavissa tilanteissa:

—	automaattivaihteisto on pysäköintiasennossa

—	seisontajarru on kytketty tai

—	ennen kuin ajoneuvo lähtee ensimmäisen kerran liikkeelle sen jälkeen, kun pääkytkin ja ajoneuvon käyttövoimajärjestelmä on kytketty toimintaan manuaalisesti.

—	Huomiovalaisimet voidaan kytkeä pois toiminnasta manuaalisesti, mutta vain, kun ajoneuvon nopeus on enintään 10 km/h. Valaisinten on kytkeydyttävä automaattisesti uudelleen toimintaan, kun ajoneuvon nopeus ylittää 10 km/h tai ajoneuvo on kulkenut yli 100 m.

—

Huomiovalaisinten on kytkeydyttävä automaattisesti pois toiminnasta seuraavissa tapauksissa:

—	ajoneuvo sammutetaan pääkytkimellä

—	etusumuvalaisimet kytketään toimintaan

—	ajovalaisimet kytketään toimintaan, paitsi kun ajovalaisimia käytetään antamaan lyhyin välein välkkyvää varoitusvalomerkkiä, ja

—

6.13.7 Suljetun virtapiirin ilmaisin:

—	Vapaaehtoinen.”

Lisätään lisäykseen 4 6.5 kohta seuraavasti:

”6.5	Huomiovalaisin: kyllä/ei (*)”

Muutetaan liite VI seuraavasti:

a)	Korvataan 2.4 kohta seuraavasti: 2.4 Huomiovalaisin.”

Korvataan 6.1.11 kohta seuraavasti:

6.1.11 Muut vaatimukset:

—

—	Kaikkien samanaikaisesti toimintaan kytkettävissä olevien kaukovalaisimien enimmäisvalovoiman yhteenlaskettu arvo ei saa olla suurempi kuin 430 000 cd, mikä vastaa vertailuarvoa 100.”

Korvataan 6.2.3.1 kohta seuraavasti:

”6.2.3.1

Leveyssuunnassa:

—

Toiseen edessä sijaitsevaan valaisimeen rakenteellisesti yhdistetty lähivalaisin on asennettava siten, että sen vertailukeskipiste sijaitsee ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla. Jos ajoneuvoon kuitenkin asennetaan lähivalaisimen lisäksi muu edessä sijaitseva valaisin, valaisimien vertailukeskipisteiden on sijaittava symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Kaksi lähivalaisinta, joista kumpikaan ei ole tai jompikumpi tai kumpikin on rakenteellisesti yhdistetty toiseen edessä sijaitsevaan valaisimeen, on asennettava siten, että niiden vertailukeskipisteet sijaitsevat symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Jos ajoneuvossa on kaksi lähivalaisinta, niiden valaisevien pintojen ulkoreunojen ja ajoneuvon ulkoreunojen sivuttaisetäisyys saa olla enintään 400 mm.”

Korvataan 6.2.11 kohta seuraavasti:

6.2.11 Muut vaatimukset:

—

—	Jos lähivalaisimen valaisevan pinnan alin kohta on enintään 0,8 m maanpinnasta, sen kallistus (alkusuuntaus) asetetaan arvojen –1,0 % ja –1,5 % välille. Valmistaja voi asettaa täsmällisen arvon.

—	Jos lähivalaisimen valaisevan pinnan alin kohta on 0,8–1,0 m maanpinnasta, sen kallistus (alkusuuntaus) asetetaan arvojen –1,0 % ja –2,0 % välille. Valmistaja voi asettaa täsmällisen arvon.

—	Jos lähivalaisimen valaisevan pinnan alin kohta on vähintään 1,0 m maanpinnasta, sen kallistus (alkusuuntaus) asetetaan arvojen –1,5 % ja –2,0 % välille. Valmistaja voi asettaa täsmällisen arvon.

—

Jos lähivalaisimen valonlähteen nimellisvalovirta on suurempi kuin 2 000 luumenia ja alkukallistus on arvojen –1,0 % ja –1,5 % välillä, valaisimen pystysuuntaisen kallistuksen on pysyttävä arvojen –0,5 % ja –2,5 % välillä kaikissa kuormitusolosuhteissa. Jos alkukallistus on arvojen –1,5 % ja –2,0 % välillä, pystykaltevuuden on pysyttävä arvojen –1,0 % ja –3,0 % välillä. Vaatimusten täyttämiseen voidaan käyttää ulkoista säätölaitetta, kunhan muita kuin ajoneuvon mukana toimitettuja työkaluja ei tarvita.

—

Lisätään 6.2.11.1 kohta seuraavasti:

”6.2.11.1

Testiolosuhteet:

—

Edellä 6.2.11 kohdassa vahvistetut kallistusvaatimukset on varmennettava seuraavasti:

—	ajoneuvon massa ajokunnossa ja kuljettajaa edustava 75 kg:n massa

—	ajoneuvo täysin kuormitettuna siten, että massa jakautuu niin, että saavutetaan valmistajan tälle kuormitukselle ilmoittamat enimmäisakselikuormat

—	ajoneuvo, jossa on kuljettajaa edustava 75 kg:n massa ja joka on kuormitettu lisäksi niin, että saavutetaan valmistajan ilmoittama suurin sallittu taka-akselin kuormitus; etuakselin kuormituksen on kuitenkin tässä tapauksessa oltava mahdollisimman pieni.

—	Ennen mittausten tekemistä ajoneuvoa keinutetaan kolme kertaa, minkä jälkeen sitä siirretään eteen- ja taaksepäin vähintään sen verran, että pyörät pyörähtävät kerran täyden kierroksen.”

Korvataan 6.4.1 kohta seuraavasti:

6.4.1 Lukumäärä:

—	yksi tai kaksi, jos ajoneuvon kokonaisleveys on enintään 1 300 mm

—	kaksi, jos ajoneuvon kokonaisleveys on yli 1 300 mm

—	luokan S3 tai S4 lisäjarruvalaisin (eli keskelle ylös asennettu jarruvalaisin) voidaan asentaa, kunhan kaikki ne UN/ECE-säännön nro 48 soveltuvat vaatimukset täyttyvät, joita sovelletaan tällaisten jarruvalaisimien asentamiseen luokan M1 ajoneuvoihin.”

Korvataan 6.5.3.1 kohta seuraavasti:

”6.5.3.1

Leveyssuunnassa:

—

—	Kaksi etuvalaisinta, joista kumpikaan ei ole tai jompikumpi tai kumpikin on rakenteellisesti yhdistetty toiseen edessä sijaitsevaan valaisimeen, on asennettava siten, että niiden vertailukeskipisteet sijaitsevat symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Jos ajoneuvossa on kaksi etuvalaisinta, niiden valaisevien pintojen ulkoreunojen ja ajoneuvon ulkoreunojen sivuttaisetäisyys saa olla enintään 400 mm.”

Korvataan 6.6.3.1 kohta seuraavasti:

”6.6.3.1

Leveyssuunnassa:

—	Ajoneuvoon asennetaan yksi takavalaisin siten, että takavalaisimen vertailukeskipiste sijaitsee ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla.

—	Ajoneuvoon asennetaan kaksi takavalaisinta siten, että takavalaisinten vertailukeskipisteet sijaitsevat symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Jos ajoneuvossa on kaksi takapyörää ja sen kokonaisleveys on yli 1 300 mm, valaisevien pintojen ulkoreunojen ja ajoneuvon ulkoreunojen sivuttaisetäisyys saa olla enintään 400 mm.”

Korvataan 6.12.3.1 kohta seuraavasti:

”6.12.3.1

Leveyssuunnassa:

—	Jos ajoneuvossa on yksi takaheijastin, se on asennettava siten, että sen vertailukeskipiste sijaitsee ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla.

—	Jos takaheijastimia on kaksi, ne on asennettava siten, että niiden vertailukeskipisteet sijaitsevat symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Jos ajoneuvossa on kaksi takaheijastinta, niiden valaisevien pintojen ulkoreunojen ja ajoneuvon ulkoreunojen sivuttaisetäisyys saa olla enintään 400 mm.”

Lisätään 6.14–6.14.7 kohta seuraavasti:

6.14 Huomiovalaisin

6.14.1 Lukumäärä:

—	yksi tai kaksi, jos ajoneuvon kokonaisleveys on enintään 1 300 mm

—	kaksi, jos ajoneuvon kokonaisleveys on yli 1 300 mm.

6.14.2 Asettelu:

—	Ei erityisiä vaatimuksia.

6.14.3 Sijainti:

6.14.3.1

Leveyssuunnassa:

—

Toiseen edessä sijaitsevaan valaisimeen rakenteellisesti yhdistetty erillinen huomiovalaisin on asennettava siten, että sen vertailukeskipiste sijaitsee ajoneuvon pituussuuntaisella keskitasolla. Jos ajoneuvoon kuitenkin asennetaan huomiovalaisimen lisäksi muu edessä sijaitseva valaisin, valaisimien vertailukeskipisteiden on sijaittava symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Kaksi huomiovalaisinta, joista kumpikaan ei ole tai jompikumpi tai kumpikin on rakenteellisesti yhdistetty toiseen edessä sijaitsevaan valaisimeen, on asennettava siten, että niiden vertailukeskipisteet sijaitsevat symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

—	Jos ajoneuvon kokonaisleveys on yli 1 300 mm, valaisevien pintojen sisäreunojen on oltava vähintään 500 mm:n etäisyydellä toisistaan.

6.14.3.2

Korkeussuunnassa:

—	vähintään 250 mm ja enintään 1 500 mm maanpinnan yläpuolella.

6.14.3.3

Pituussuunnassa:

—	Ajoneuvon etuosassa. Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos lähetetty valo ei häiritse kuljettajaa suoraan tai epäsuorasti taustapeilien ja/tai ajoneuvon muiden heijastavien pintojen kautta.

6.14.3.4

Etäisyys:

—

Jos etusuuntavalaisimen ja huomiovalaisimen välinen etäisyys on enintään 40 mm, huomiovalaisimen sähköliitäntöjen ajoneuvon asianomaisella sivulla on oltava sellaiset, että

—	huomiovalaisin kytkeytyy pois toiminnasta tai

—	huomiovalaisimen valovoima pienenee enimmäistasolle 140 cd

koko siksi ajaksi (sekä ON- että OFF-syklin ajaksi), jolloin etusuuntavalaisin on toiminnassa.

6.14.4 Geometrinen näkyvyys:

—	α = 10° ylöspäin ja 10° alaspäin

—	β = 20° vasemmalle ja oikealle, jos on ainoastaan yksi huomiovalaisin

—	β = 20° ulospäin ja 20° sisäänpäin, jos huomiovalaisimia on kaksi.

6.14.5 Suuntaus:

—	Eteenpäin. Valaisin voi kääntyä ohjaustangon ohjauskulman mukaisesti.

6.14.6 Sähköliitännät:

—

Kaikkien huomiovalaisinten on kytkeydyttävä toimintaan, kun ajoneuvon pääkytkin aktivoidaan. Ne saavat kuitenkin pysyä poissa toiminnasta seuraavissa tilanteissa:

—	automaattivaihteisto on pysäköintiasennossa

—	seisontajarru on kytketty tai

—	ennen kuin ajoneuvo lähtee ensimmäisen kerran liikkeelle sen jälkeen, kun pääkytkin ja ajoneuvon käyttövoimajärjestelmä on kytketty toimintaan manuaalisesti.

—	Huomiovalaisimet voidaan kytkeä pois toiminnasta manuaalisesti, mutta vain, kun ajoneuvon nopeus on enintään 10 km/h. Valaisinten on kytkeydyttävä automaattisesti uudelleen toimintaan, kun ajoneuvon nopeus ylittää 10 km/h tai ajoneuvo on kulkenut yli 100 m.

—

Huomiovalaisinten on kytkeydyttävä automaattisesti pois toiminnasta seuraavissa tapauksissa:

—	ajoneuvo sammutetaan pääkytkimellä

—	etusumuvalaisimet kytketään toimintaan

—	ajovalaisimet kytketään toimintaan, paitsi kun ajovalaisimia käytetään antamaan lyhyin välein välkkyvää varoitusvalomerkkiä, ja

—

6.14.7 Suljetun virtapiirin ilmaisin:

—	Vapaaehtoinen.”

Korvataan lisäyksessä 4 oleva 6.5 kohta seuraavasti:

”6.5	Huomiovalaisin: kyllä/ei (*)”

		ISSN 1977-0812 doi:10.3000/19770812.L_2013.329.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		L 329

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	56. vuosikerta 10. joulukuuta 2013

Sisältö		I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		DIREKTIIVIT
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/54/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen noudattamiseen ja täytäntöönpanon valvontaan liittyvistä tietyistä lippuvaltion velvollisuuksista ( 1 )	1
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/56/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettujen kadmiumia sisältävien kannettavien paristojen ja akkujen sekä vähän elohopeaa sisältävien nappiparistojen markkinoille saattamisen osalta sekä komission päätöksen 2009/603/EY kumoamisesta ( 1 )	5

	II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset
	ASETUKSET
*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1277/2013, annettu 9 päivänä joulukuuta 2013, vuonna 2013 eräillä viininviljelyvyöhykkeillä tai niiden osissa korjatuista rypäleistä tuotetun viinin väkevöimistä koskevien rajojen nostamisen sallimisesta	10
	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1278/2013, annettu 9 päivänä joulukuuta 2013, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	13
	DIREKTIIVIT
*	Komission direktiivi 2013/60/EU, annettu 27 päivänä marraskuuta 2013, kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen tietyistä osista ja ominaisuuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/24/EY, kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/24/EY ja kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen valaisimien ja merkkivalolaitteiden asennuksesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/67/EY muuttamisesta niiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen ( 1 )	15
	PÄÄTÖKSET
*	Neuvoston päätös 2013/725/YUTP, annettu 9 päivänä joulukuuta 2013, EU:n operaatiokeskuksen aktivoimisesta Afrikan sarvessa toteutettavia yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioita varten annetun päätöksen 2012/173/YUTP muuttamisesta ja sen voimassaolon jatkamisesta	39
*	Neuvoston päätös 2013/726/YUTP, annettu 9 päivänä joulukuuta 2013, Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2118 (2013) ja Kemiallisten aseiden kieltojärjestön hallintoneuvoston päätöksen EC-M-33/Dec 1 tukemiseksi joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian täytäntöönpanon yhteydessä	41
	2013/727/EU
*	Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 6 päivänä joulukuuta 2013, lomakkeesta, jolla annetaan tiedot jätehuoltosuunnitelmien ja jätteiden syntymisen ehkäisemistä koskevien ohjelmien hyväksymisestä ja merkittävästä muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla C(2013) 8641) ( 1 )	44

Jäsenvaltio	Viininviljelyalueet tai niiden osat (viininviljelyvyöhyke)
Tšekki	Kaikki viininviljelyalueet (A- ja B-vyöhyke)
Saksa	Kaikki viininviljelyalueet (A- ja B-vyöhyke)
Ranska	Seuraavat Gironden departementtiin kuuluvat kunnat: Arbanats, Ayguemorte-Les-Graves, Baurech, Beautiran, Belvès-de-Castillon, Blésignac, Branne, Cabara, Camiac-et-Saint-Denis, Capian, Cardan, Castillon-la-Bataille, Castres-Gironde, Civrac-sur-Dordogne, Daignac, Dardenac, Espiet, Faleyras, Francs, Gardegan-et-Tourtirac, Grézillac, Guillac, Haux, La Brède, Langoiran, Lestiac-sur-Garonne, Lugaignac, Mouillac, Mouliets-et-Villemartin, Naujan-et-Postiac, Paillet, Podensac, Portets, Pujols, Rions, Saint-Aubin-de-Branne, Sainte-Colombe, Saint-Étienne-de-Lisse, Sainte-Florence, Saint-Genès-de-Castillon, Saint-Genès-de-Lombaud, Saint-Jean-de-Blaignac, Saint-Léon, Saint-Magne-de-Castillon, Saint-Michel-de-Rieufret, Saint-Morillon, Saint-Pey-d’Armens, Saint-Philippe-d’Aiguille, Saint-Selve, Sainte-Terre, Les Salles-de-Castillon, La Sauve, Tabanac, Tizac-de-Curton, Le Tourne, Vignonet, Villenave-de-Rions ja Virelade (C I -vyöhyke)
Kroatia	Kaikki viininviljelyalueet (B-, C I- ja C II -vyöhyke)
Luxemburg	Kaikki viininviljelyalueet (A-vyöhyke)
Unkari	Kaikki viininviljelyalueet (C I -vyöhyke)
Itävalta	Kaikki viininviljelyalueet (B-vyöhyke)
Slovakia	Kaikki viininviljelyalueet (B- ja C I -vyöhyke)

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	AL	45,1
	MA	81,4
	TN	86,4
	TR	84,7
	ZZ	74,4
0707 00 05	AL	59,9
	MA	127,8
	TR	122,5
	ZZ	103,4
0709 93 10	MA	153,0
	TR	161,8
	ZZ	157,4
0805 10 20	AR	30,4
	AU	88,3
	MA	36,7
	TR	61,1
	UY	36,0
	ZA	55,2
	ZW	19,7
	ZZ	46,8
0805 20 10	AU	135,6
	MA	58,6
	ZZ	97,1
0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90	TR	66,3
0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90	ZZ	66,3
0805 50 10	TR	70,1
0805 50 10	ZZ	70,1
0808 10 80	BA	42,7
	MK	36,9
	NZ	160,5
	US	165,4
	ZA	199,9
	ZZ	121,1
0808 30 90	TR	130,9
	US	211,2
	ZZ	171,1

	Uuden jätehuoltosuunnitelman hyväksyminen
	Jätehuoltosuunnitelman merkittävä muuttaminen