12.11.2013

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 301/1

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1126/2013,

annettu 11 päivänä marraskuuta 2013,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)	Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.

---

---

12.11.2013

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 301/3

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 7 päivänä marraskuuta 2013,

unionin rahoitustuen vahvistamisesta bluetongue-taudin vastaisen hätärokotusohjelman yhteydessä Espanjassa vuosina 2007 ja 2008 aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi

(tiedoksiannettu numerolla C(2013) 7281)

(Ainoastaan espanjankielinen teksti on todistusvoimainen)

(2013/643/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 25 päivänä toukokuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/470/EY (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 3 ja 4 kohdan sekä 6 kohdan toisen luetelmakohdan,

ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (2), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, ja erityisesti sen 84 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Varainhoitoasetuksen 84 artiklassa ja unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä 29 päivänä lokakuuta 2012 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (3), jäljempänä ’soveltamissäännöt’, 94 artiklassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Edistääkseen bluetongue-taudin mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 3 artiklan 6 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioille aiheutuviin kustannuksiin sovellettavaa prosenttiosuutta.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY (4) tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 349/2005. Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kustannuksia.

(4)	Komission päätöksellä 2008/655/EY (5) myönnettiin unionin rahoitustukea bluetongue-taudin vastaisille hätätoimenpiteille Espanjassa vuosina 2007 ja 2008.

(5)

Espanja esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 14 päivänä huhtikuuta 2009. Komission huomautukset, tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmä ja loppupäätelmät ilmoitettiin Espanjalle 26 päivänä joulukuuta 2012 ja 9 päivänä heinäkuuta 2013 päivätyissä kirjeissä. Espanjan viranomaisten hyväksyntä saatiin 4 päivänä syyskuuta 2013.

(6)	Unionin rahoitusosuuden maksamiseksi on edellytettävä, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(7)	Espanjan viranomaiset ovat täyttäneet kaikilta osin päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklassa säädetyt tekniset ja hallinnolliset velvoitteet.

(8)	Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi vahvistettava Espanjalle vuosina 2007 ja 2008 bluetongue-taudin hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen kokonaismäärä päätöksen 2008/655/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(9)	Ensimmäinen 8 000 000,00 euron suuruinen erä ja toinen 17 000 000,00 euron suuruinen erä sekä kolmas 15 000 000,00 euron suuruinen erä on jo maksettu.

(10)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Unionin rahoitusosuuden kokonaismääräksi Espanjalle vuosina 2007 ja 2008 aiheutuneista bluetongue-taudin hävittämiseen liittyvistä kustannuksista vahvistetaan 41 158 940,11 euroa. Kyseessä on varainhoitoasetuksen 84 artiklassa tarkoitettu rahoituspäätös.

2 artikla

Koska unionin rahoitustuen kokonaismäärä on 41 158 940,11 euroa, vielä maksamatta olevan rahoitustuen määräksi vahvistetaan 1 158 940,11 euroa.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Espanjan kuningaskunnalle.

---

(1)  EUVL L 155, 18.6.2009, s. 30.

(2)  EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.

(3)  EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1.

(4)  EUVL L 55, 1.3.2005, s. 12.

(5)  EUVL L 214, 9.8.2008, s. 66.

---

12.11.2013

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 301/5

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 8 päivänä marraskuuta 2013,

päätöksen 2006/944/EY muuttamisesta Kroatian tasavallalle Kioton pöytäkirjan mukaisesti sallitun päästötason lisäämiseksi

(tiedoksiannettu numerolla C(2013) 7489)

(2013/644/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Kroatian tasavallan liittymisasiakirjan ja erityisesti sen 50 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission päätöksessä 2006/944/EY (1) määritetään unionin ja sen jäsenvaltioiden perusvuoden päästötasot Kioton pöytäkirjan mukaiselle ensimmäiselle velvoitekaudelle, joka on viiden vuoden pituinen. Kyseiset päästötasot, jotka esitetään kyseisen päätöksen liitteessä, määritettiin sen jälkeen, kun oli saatu päätökseen Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan 8 artiklan mukaiset päästötasojen tarkastelut.

(2)

Kroatian perusvuoden päästötason tarkastelu saatiin päätökseen 26 päivänä elokuuta 2009. Kyseistä tarkastelua koskevassa kertomuksessa tuotiin esiin kysymys Kroatialle sallitun päästötason täytäntöönpanosta. Kioton pöytäkirjan valvontakomitea totesi 8 päivänä helmikuuta 2012, että täytäntöönpanoa koskeva kysymys on ratkaistu ja että Kroatian päästötasojen lopulliset arvot näin ollen vahvistettu.

(3)	Kroatian tasavallan liityttyä Euroopan unioniin 1 päivänä heinäkuuta 2013 päätöksen 2006/944/EY liitteeseen olisi lisättävä myös Kroatialle Kioton pöytäkirjan mukaisesti sallittu päästötaso.

(4)	Sen vuoksi päätöstä 2006/944/EY olisi muutettava.

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Lisätään päätöksen 2006/944/EY liitteeseen Viroa koskevan maininnan jälkeen seuraava kohta:

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  Neuvoston päätöksen 2002/358/EY nojalla yhteisölle ja sen jäsenvaltioille Kioton pöytäkirjan mukaisesti sallittujen päästötasojen määrittämisestä 14 päivänä joulukuuta 2006 tehty komission päätös 2006/944/EY (EUVL L 358, 16.12.2006, s. 87).

---

12.11.2013

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 301/6

---

EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS,

annettu 26 päivänä syyskuuta 2013,

eurojärjestelmän rahoitusoperaatioihin sekä vakuuskelpoisuuteen liittyvistä lisätoimenpiteistä

(EKP/2013/35)

(2013/645/EU)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 127 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 3.1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan sekä 12.1, 14.3 ja 18.2 artiklan,

ottaa huomioon eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä 20 päivänä syyskuuta 2011 annetut suuntaviivat EKP/2011/14 (1) ja omassa käytössä olevien valtion takaamien kattamattomien pankkien joukkovelkakirjojen käyttämistä vakuutena eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa koskevista säännöistä 20 päivänä maaliskuuta 2013 annetun päätöksen EKP/2013/6 (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 18.1 artiklassa määrätään, että Euroopan keskuspankki (EKP) ja niiden jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit, joiden rahayksikkö on euro (jäljempänä ’kansalliset keskuspankit’), voivat tehdä luottotoimia luottolaitosten ja muiden markkinaosapuolten kanssa ja että luottoa annettaessa vakuuksien on oltava riittävät. Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I ja päätöksessä EKP/2013/6 määritellään yleisehdot, joiden perusteella EKP ja kansalliset keskuspankit ovat valmiita toteuttamaan luottotoimia, mukaan lukien eurojärjestelmän luottotoimissa käytettävien vakuuksien vakuuskelpoisuusvaatimukset.

(2)

Eurojärjestelmän rahoitusoperaatioihin sekä vakuuskelpoisuuteen liittyvistä väliaikaisista lisätoimenpiteistä ja suuntaviivojen EKP/2007/9 muuttamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2013 annetuissa suuntaviivoissa EKP/2013/4 (3) ja Kyproksen tasavallan liikkeeseen laskemien tai täysimääräisesti takaamien jälkimarkkinakelpoisten velkainstrumenttien vakuuskelpoisuutta koskevista väliaikaisista toimenpiteistä 5 päivänä heinäkuuta 2013 annetussa päätöksessä EKP/2013/22 (4) säädettiin eurojärjestelmän luottotoimissa hyväksyttäviä vakuuksia koskevista väliaikaisista lisätoimenpiteistä.

(3)	Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 1.6 kohdan mukaan EKP:n neuvosto voi milloin tahansa muuttaa niitä välineitä, ehtoja, vaatimuksia ja menettelyjä, joilla eurojärjestelmän rahapoliittisia operaatioita toteutetaan.

(4)

EKP:n neuvosto päätti 17 päivänä heinäkuuta 2013 tehostaa edelleen riskienhallintakehystään tarkistamalla eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa hyväksyttäviin vakuuksiin sovellettavia vakuuskelpoisuusvaatimuksia ja aliarvostuksia sekä hyväksymällä tiettyjä lisätoimenpiteitä riskienhallintakehyksen yhtenäisyyden ja käytännön toimeenpanon parantamiseksi.

(5)	Edellä johdanto-osan 4 kappaleessa mainituista päätöksistä tulisi säätää EKP:n päätöksellä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Eräisiin suuntaviivojen EKP/2011/14 säännöksiin tehtävät muutokset ja lisäykset

1.   Tässä päätöksessä vahvistettuja sääntöjä eurojärjestelmän rahapoliittisten operaatioiden toteuttamisesta sekä vakuuksien vakuuskelpoisuusvaatimuksista sovelletaan yhdessä eurojärjestelmän rahapolitiikan välineitä ja menettelyjä koskevien muiden eurojärjestelmän säädösten, erityisesti suuntaviivojen EKP/2011/14, kanssa.

2.   Mikäli tämä päätös ja suuntaviivat EKP/2011/14 ja/tai niiden täytäntöön panemiseksi toteutetut kansalliset toimenpiteet poikkeavat toisistaan, sovelletaan tätä päätöstä. Kansalliset keskuspankit soveltavat edelleen suuntaviivojen EKP/2011/14 kaikkia säännöksiä muuttamattomina, ellei tässä päätöksessä toisin säädetä.

2 artikla

Tietopyynnöt

1.   Osana suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevassa 1 luvussa tarkoitettua rahapolitiikan välineistöä eurojärjestelmä pidättää itsellään oikeuden pyytää ja saada käyttöönsä mitä tahansa tietoja, joita se tarvitsee rahapoliittisiin operaatioihin liittyvien tehtäviensä suorittamiseksi ja tavoitteidensa saavuttamiseksi.

2.   Tämä oikeus ei vaikuta mihinkään muihin eurojärjestelmän nykyisiin oikeuksiin saada rahapoliittisiin operaatioihin liittyviä tietoja.

3 artikla

Jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien yleiset kelpoisuusvaatimukset

1.   Seuraavia kohtia luetaan yhdessä suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.2.1.1 kohdan 1 alakohdassa mainittujen jälkimarkkinakelpoisiin omaisuuseriin sovellettavien eurojärjestelmän yleisten kelpoisuusvaatimusten sekä suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevassa 6.4.2 kohdassa mainittujen jälkimarkkinakelpoisiin omaisuuseriin sovellettavien riskienhallintamenetelmien kanssa.

2.   Kullakin vakuudeksi kelpaavalla velkainstrumentilla tulee olla

a)	i) kiinteä, ei-ehdollinen lainapääoma (5); tai ii) ei-ehdollinen lainapääoma, joka on sidottu vakiomääräisesti ainoastaan yhteen euroalueen inflaatioindeksiin tiettynä ajankohtana ja joka ei sisällä muita monimutkaisia rakenteita (6); ja

b)

i) kiinteä korko, nollakorko tai moniportainen korko, jonka asetantakaudet ja kuponkiarvot on määritelty etukäteen ja josta ei voi aiheutua negatiivista kassavirtaa; tai ii) vaihtuva korko, josta ei voi aiheutua negatiivista kassavirtaa ja jolla on seuraava rakenne: korkokanta = (viitekorko * l) ± x, niin että f ≤ korkokanta ≤ c, ja jossa: 1. viitekorko on ainoastaan yksi seuraavista tiettynä ajankohtana: a) euromääräinen rahamarkkinakorko (esim. EURIBOR, LIBOR) tai vastaava indeksi, b) vakiomaturiteetin swap-korko (esim. CMS, EIISDA, EUSA), c) jonkin euroalueen valtion liikkeeseen laskeman, maturiteetiltaan enintään yhden vuoden velkakirjan tuotto tai useaan tällaiseen velkakirjaan perustuva indeksi tai d) Eurostatin tai jäsenvaltion kansallinen tilastoviranomaisen tuottama euroalueen inflaatioindeksi (esim. YKHI), ja viitekoron tulee olla sama kuin edellä a kohdan ii alakohdassa, mikäli pääoman takaisinmaksu on sidottu viitekorkoon, ja 2. f (alaraja), c (yläraja), l (vipuvaikutus / velkavivun vähentäminen) ja x (marginaali), mikäli niitä käytetään, ovat kiinteitä liikkeeseenlaskun yhteydessä määritettyjä lukuja, jotka voivat muuttua ajan kuluessa, ja jossa f, c, ja x on kukin suurempi tai yhtä suuri kuin nolla ja l suurempi kuin nolla omaisuuserän koko voimassaoloajan. Vaihtuvissa koroissa, joiden viitekorkona on inflaatioindeksi, l on yhtä suuri kuin yksi.

3.   Mitkään muut kuin kohdassa 2 mainitut rakenteet eivät kelpaa vakuudeksi. Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.2.1.1 kohdan 1 alakohdan toisessa alakohdassa olevaa poissuljettujen korkorakenteiden luetteloa ei näin ollen sovelleta. Omaisuuserät, jotka olivat vakuudeksi kelpaavien omaisuuserien luettelossa tämän päätöksen voimaantulopäivänä ja joista tulee edellä 2 kohdan perusteella vakuudeksi kelpaamattomia, säilyttävät vakuuskelpoisuutensa 12 kuukauden ajan tämän päätöksen voimaantulopäivästä lukien.

4.   Mikäli korko – joko kiinteä tai vaihtuva – on tyypiltään moniportainen, omaisuuserän vakuuskelpoisuuden arviointi perustuu korkorakenteen osalta omaisuuserän koko voimassaoloaikaan, ottaen huomioon sekä kuluneen että tulevan ajanjakson.

5.   Hyväksyttäviin korkoihin ei saa liittyä liikkeeseenlaskijan oikeutta muuttaa korkoehtoja, eli liikkeeseenlaskijan päätöksistä johtuvat korkorakenteen muutokset eivät ole sallittuja omaisuuserän voimassaoloaikana, ottaen huomioon sekä kuluneen että tulevan ajanjakson.

6.   Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.7 kohdan toista alakohtaa ei enää sovelleta.

4 artikla

Liikekiinteistölainavakuudellisia arvopapereita koskevat täydentävät kelpoisuusvaatimukset

Sanotun vaikuttamatta suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.2.1.1 kohdan 2 alakohdassa mainittuihin kelpoisuusvaatimuksiin, liikekiinteistölainavakuudellisten arvopapereiden vakuutena olevat kassavirtaa synnyttävät omaisuuserät eivät saa sisältää lainoja, jotka ovat strukturoituja, syndikoituja tai vipulainoja minä tahansa ajankohtana. Tätä artiklaa sovellettaessa käsitteillä ”strukturoitu laina”, ”syndikoitu laina” ja ”vipulaina” tarkoitetaan samaa kuin suuntaviivojen EKP/2013/4 3 artiklan 6 kohdan 4–6 alakohdan määritelmissä.

5 artikla

Katettuja joukkolainoja koskevat erityiset kelpoisuusvaatimukset

1.   Seuraavia kohtia luetaan yhdessä suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.2.1.1 kohdan 3 alakohdassa katettujen joukkolainojen osalta mainittujen täydentävien kelpoisuusvaatimusten kanssa.

2.   Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.2.1.1 kohdan 3 alakohdan b alakohtaa sovellettaessa yhteisön katsotaan olevan konsolidoidun yritysryhmän jäsen tai sidoksissa samaan keskuslaitokseen, jos asianomaisten yhteisöjen välillä on 6.2.3.2 kohdassa tarkoitettu läheinen sidos. Konsolidoidun yritysryhmän jäsenyys tai sidossuhde keskuslaitokseen on määritettävä luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY (7) mukaisesti sillä hetkellä, kun omaisuusvakuudellisten arvopapereiden paremmassa etuoikeusasemassa olevat osuudet siirretään katetun joukkolainan vakuussammioon.

3.   Katetut joukkolainat, jotka olivat vakuuskelpoisten omaisuuserien luettelossa 30 päivänä maaliskuuta 2013, säilyttävät vakuuskelpoisuutensa 28 päivään marraskuuta 2014 saakka. Vakuuskelpoisuus voi säilyä myös tällaisten katettujen joukkolainojen aiemman liikkeeseenlaskun kasvattamisissa edellyttäen, että vakuussammioon ei 31 päivästä maaliskuuta 2013 lähtien lisätä omaisuusvakuudellisia arvopapereita, jotka eivät täytä suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.2.1.1 kohdan 3 alakohdan a–c alakohdassa mainittuja vaatimuksia.

4.   Edellä 1–3 kohdalla ei ole vaikutusta päätöksellä EKP/2013/6 asetettuihin sääntöihin, jotka koskevat omassa käytössä olevien valtion takaamien kattamattomien pankkien joukkovelkakirjojen vakuuskäyttöä eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa.

6 artikla

Jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä koskevat täydentävät vaatimukset hyvästä luottokelpoisuudesta

1.   Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.3.2 kohdan a alakohdassa ”Ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitus” mainittuun luottoluokitukseen, joka koskee muita jälkimarkkinakelpoisia omaisuuseriä kuin omaisuusvakuudellisia arvopapereita ja jonka on antanut ulkoinen luottoluokituslaitos, sovelletaan seuraavia kriteereitä:

i)

Hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen (8) liikkeeseenlaskulle antamista luottoluokituksista, tai jos kyseinen luottoluokituslaitos ei ole antanut luokitusta liikkeeseenlaskulle, sellaiselle ohjelmalle/liikkeeseenlaskusarjalle antamista luottoluokituksista, jossa omaisuuserä on laskettu liikkeeseen, ainakin yhden on oltava vähintään eurojärjestelmän asettaman luottokelpoisuuden alarajan mukainen (9). EKP julkaisee luottokelpoisuuden alarajan kultakin hyväksytyltä ulkoiselta luottoluokituslaitokselta, kuten suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevassa 6.3.1 kohdassa on täsmennetty (10). Jos samalle liikkeeseenlaskulle tai soveltuvin osin ohjelmalle/liikkeeseenlaskusarjalle on annettu useita ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokituksia, käytetään näistä parasta (eli parasta saatavilla olevaa, samaa liikkeeseenlaskua tai soveltuvin osin ohjelmaa/liikkeeseenlaskusarjaa koskevaa luottoluokitusta). Jos liikkeeseenlaskua tai soveltuvin osin ohjelmaa/liikkeeseenlaskusarjaa koskeva paras luottoluokitus ei ole vähintään eurojärjestelmän asettaman luottokelpoisuuden alarajan mukainen, omaisuuserä ei ole vakuuskelpoinen siinäkään tapauksessa, että sille on olemassa suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.3.2 kohdan c alakohdan mukainen hyväksyttävä takaus. Jos liikkeeseenlaskulle tai soveltuvin osin ohjelmalle/liikkeeseenlaskusarjalle ei ole ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, liikkeeseenlaskijaa tai takaajaa (mikäli takaus on suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.3.2 kohdan c alakohdan nojalla hyväksyttävä) koskevan parhaan luottoluokituksen on oltava vähintään eurojärjestelmän asettaman luottokelpoisuuden alarajan mukainen, jotta omaisuuserä olisi vakuuskelpoinen.

ii)

Liikkeeseenlaskusta ja ohjelmasta/liikkeeseenlaskusarjasta annetuissa ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokituksissa ei tehdä eroa omaisuuserän alkuperäisen maturiteetin perusteella jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien hyvää luottokelpoisuutta vahvistettaessa. Liikkeeseenlaskulle tai ohjelmalle/liikkeeseenlaskusarjalle annettu ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitus on hyväksyttävä, jos se on vähintään eurojärjestelmän asettaman luottokelpoisuuden alarajan mukainen. Liikkeeseenlaskijaa/takaajaa koskevissa ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokituksissa luottoluokituslaitoksen antaman luottoluokituksen hyväksyttävyys riippuu omaisuuserän alkuperäisestä maturiteetista. Lyhytaikaiset omaisuuserät (omaisuuserät, joiden alkuperäinen maturiteetti on enintään 390 päivää) ja pitkäaikaiset omaisuuserät (omaisuuserät, joiden alkuperäinen maturiteetti on yli 390 päivää) erotetaan toisistaan. Lyhytaikaisissa omaisuuserissä hyväksytään ulkoisen luottoluokituslaitoksen liikkeeseenlaskijalle antamat lyhyen ja pitkän aikavälin luokitukset sekä takaajalle antamat pitkän aikavälin luokitukset, käyttäen parasta saatavilla olevaa luokitusta. Pitkäaikaisissa omaisuuserissä hyväksytään ainoastaan liikkeeseenlaskijalle ja takaajalle annetut ulkoisen luottoluokituslaitoksen pitkän aikavälin luokitukset.

2.   Kuten suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.3.2 kohdan b alakohdan ”Omaisuusvakuudellisia arvopapereita koskeva ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitus” mukaisessa eurojärjestelmän luottoriskinarvioinnissa täsmennetään, omaisuusvakuudellisten arvopapereiden, joita koskee vaatimus lainakohtaisten tietojen ilmoittamisesta, on vastattava eurojärjestelmän yhdenmukaistetun luokitusasteikon luokkaa 2 (yhden A:n luottoluokitus (11)) omaisuusvakuudellisen arvopaperin liikkeeseenlaskun yhteydessä sekä sen juoksuaikana. Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.3.2 kohdan b alakohdan ”Omaisuusvakuudellisia arvopapereita koskeva ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitus” muut vaatimukset pysyvät muuttumattomina.

3.   Omaisuusvakuudellisiin arvopapereihin, jotka eivät täytä vaatimusta lainakohtaisten tietojen ilmoittamisesta, sovelletaan edelleen suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.3.2 kohdan b alakohdassa ”Omaisuusvakuudellisia arvopapereita koskeva ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitus” luottokelpoisuudelle asetettuja vaatimuksia.

4.   Jos liikkeeseenlaskulla (tai soveltuvin osin ohjelmalla/liikkeeseenlaskusarjalla) ei ole ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitusta, muiden jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien kuin omaisuusvakuudellisten arvopapereiden hyvä luottokelpoisuus voidaan todeta vakavaraisten takaajien antamien takausten perusteella suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.3.2 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Takaajan vakavaraisuuden arvioinnissa käytetään ulkoisten luottoluokituslaitosten takaajalle antamia pitkän aikavälin luokituksia, joiden tulee olla vähintään eurojärjestelmän asettaman luottokelpoisuuden alarajan mukaisia. Takauksen on täytettävä suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.3.2 kohdan c alakohdan i–iv alakohdassa esitetyt edellytykset.

7 artikla

Aliarvostusprosentin määrittäminen

Määritettäessä suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevaan 6.4.1 kohtaan perustuvaa aliarvostusprosenttia käytetään luottokelpoisuuden määrittämistä varten käytettyä luottoluokitusta 6.3.2 ja 6.3.3 kohdan mukaisesti.

8 artikla

Aliarvostusluokat sekä jälkimarkkinakelpoisiin ja ei-jälkimarkkinakelpoisiin omaisuuseriin sovellettavat aliarvostusprosentit

1.   Jälkimarkkinakelpoisten omaisuuserien likvidiysluokkia, sellaisina kuin ne on määritetty jälkimarkkinakelpoisiin omaisuuseriin sovellettavissa eurojärjestelmän riskienhallintamenetelmissä suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.4.2 kohdan taulukossa 6, kutsutaan mainitun kohdan koko tekstissä aliarvostusluokiksi, muuttamatta vakuudeksi kelpaavien omaisuuserien jakoa soveltuviin luokkiin.

2.   Jälkimarkkinakelpoisiin omaisuuseriin sovellettavat aliarvostusprosentit, sellaisina kuin ne on määritetty eurojärjestelmän riskienhallintamenetelmissä suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.4.2 kohdan taulukossa 7, korvataan tämän päätöksen liitteessä I esitetyillä aliarvostusprosenteilla.

3.   Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.4.2 kohdan d alakohdassa määritetty, aliarvostusluokkaan V kuuluviin omaisuusvakuudellisiin arvopapereihin sovellettava aliarvostus on maturiteetista tai korkorakenteesta riippumatta 10 prosenttia.

4.   Omassa käytössä oleviin katettuihin joukkolainoihin sovelletaan ylimääräistä markkina-arvon aliarvostusta. Tätä ylimääräistä aliarvostusta sovelletaan suoraan yksittäisen velkainstrumentin koko liikkeeseenlaskun arvoon vähentämällä a) 8 prosenttia omassa käytössä olevien katettujen joukkolainojen arvosta luokitusasteikon luokissa 1 ja 2 ja b) 12 prosenttia omassa käytössä olevien katettujen joukkolainojen arvosta luokitusasteikon luokassa 3. Tätä sovellettaessa ”omassa käytössä olevilla katetuilla joukkolainoilla” tarkoitetaan katettuja pankin joukkovelkakirjalainoja, joita ovat laskeneet liikkeeseen vastapuoli tai siihen läheisesti sidoksissa olevat yhteisöt ja joiden liikkeessä olevasta nimellismäärästä yli 75 prosenttia on kyseisen vastapuolen ja/tai siihen läheisesti sidoksissa olevien yhteisöjen käytössä.

5.   Ei-jälkimarkkinakelpoisiin omaisuuseriin sovellettavat aliarvostusprosentit, sellaisina kuin ne on määritetty eurojärjestelmän riskienhallintamenetelmissä suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.4.3 kohdan taulukossa 9, korvataan tämän päätöksen liitteessä II esitetyillä aliarvostusprosenteilla.

6.   Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevassa 6.4.3.2 kohdassa määritetty ei-jälkimarkkinakelpoisiin asuntolainavakuudellisiin velkainstrumentteihin sovellettava aliarvostus on 39,5 prosenttia niiden liikkeessä olevasta nimellismäärästä.

9 artikla

Laiminlyöntitapauksessa ja vakaussyistä käytettävät keinot

1.   Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä II olevan I kohdan 7 alakohdassa tarkoitettuihin keinoihin, joiden tulee olla käytettävissä kansallisen keskuspankin soveltamien sopimus- tai sääntelyjärjestelyjen perusteella, sovelletaan seuraavissa kohdissa esitettyjä ehtoja.

2.   Kansallisella keskuspankilla on laiminlyönnin johdosta tai vakaussyistä oikeus käyttää seuraavia keinoja:

a)	vastapuoli suljetaan tilapäisesti, osittain tai kokonaan pois avomarkkinaoperaatioista;

b)	vastapuoli suljetaan tilapäisesti, osittain tai kokonaan pois eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmästä;

c)	kaikki avoinna olevat sopimukset ja operaatiot päätetään;

d)	vaaditaan, että erääntymättömät tai ehdolliset saamiset suoritetaan nopeutetusti;

e)	kansallisessa keskuspankissa olevia vastapuolen talletuksia käytetään kyseiseltä vastapuolelta olevien saamisten kuittaamiseen;

f)	keskeytetään kyseistä vastapuolta kohtaan olevien velvoitteiden täyttäminen siihen saakka, kunnes vastapuolelta oleva saaminen on maksettu.

3.   Lisäksi kansallisella keskuspankilla voi olla laiminlyöntitapauksessa oikeus käyttää seuraavia keinoja:

a)	vaatia viivästyskorkoa;

b)	vaatia korvausta niistä vahingoista, joita vastapuolen laiminlyönnistä on aiheutunut.

4.   Lisäksi kansallisella keskuspankilla voi olla vakaussyistä oikeus hylätä omaisuuserät, jotka asianomainen vastapuoli on toimittanut vakuuskäyttöön eurojärjestelmän luotto-operaatioita varten, tai rajoittaa tällaisten omaisuuserien käyttöä tai soveltaa niihin ylimääräistä aliarvostusta.

5.   Kansallisen keskuspankin tulee voida laillisesti ilman tarpeettomia viivytyksiä realisoida kaikki vakuutena olevat omaisuuserät siten, että kansallisella keskuspankilla on oikeus realisoida myönnetyn luoton arvo, jos vastapuoli ei hoida velkasaldoaan viipymättä.

6.   Toimenpiteiden yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi EKP:n neuvosto voi päättää käytettävistä keinoista, mukaan lukien siitä, että vastapuoli suljetaan tilapäisesti, osittain tai kokonaan pois avomarkkinaoperaatioista tai eurojärjestelmän maksuvalmiusjärjestelmästä.

10 artikla

ETA-maiden määritelmää koskeva selvennys

1.   Eurojärjestelmän vakuuskehystä sovellettaessa ETA-mailla tarkoitetaan kaikkia EU:n jäsenvaltioita riippumatta siitä, ovatko ne muodollisesti liittyneet Euroopan talousalueeseen, sekä Islantia, Liechtensteinia ja Norjaa.

2.   Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteen I lisäyksessä 2 (Sanasto) olevaa ETA-maiden määritelmää katsotaan muutetun vastaavasti.

11 artikla

Omaisuusvakuudellisia arvopapereita koskevien lainakohtaisten vaatimusten täytäntöönpanoa koskevat tarkistukset

1.   Sanotun vaikuttamatta suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.2.1.1 kohdan 2 alakohdan ja lisäyksen 8 soveltamiseen, eurojärjestelmä voi asianomaisen siirtymäajan päätyttyä tapauskohtaisesti kelpuuttaa vakuudeksi omaisuusvakuudellisia arvopapereita, joiden tulos on matalampi kuin A1, edellyttäen että on esitetty pätevä syy sille, että vaadittua tulosta ei ole saavutettu. Jokaisen pätevän syyn osalta EKP:n neuvosto täsmentää suurimman mahdollisen sallitun poikkeaman ja aikajänteen. Aikajänteen avulla ilmoitetaan, että omaisuusvakuudellisia arvopapereita koskevien tietojen laadun on parannuttava määritetyn ajanjakson kuluessa.

2.   Tyhjentävä luettelo pätevistä syistä, niiden sallituista poikkeamista ja aikajänteestä on saatavilla EKP:n verkkosivuilla, ja se sisältää muun muassa kuvaukset heikkolaatuisista omaisuuseristä ja tietotekniikkajärjestelmistä.

12 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1.   Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2013.

2.   Edellä säädetystä poiketen 8 artiklan 4 kohtaa sovelletaan 1 päivästä marraskuuta 2013.

---

(1)  EUVL L 331, 14.12.2011, s. 1.

(2)  EUVL L 95, 5.4.2013, s. 22.

(3)  EUVL L 95, 5.4.2013, s. 23.

(4)  EUVL L 195, 18.7.2013, s. 27.

(5)  Joukkovelkakirjalainat, joihin liittyy optiotodistuksia (warrantti) tai muita vastaavia oikeuksia, eivät ole vakuuskelpoisia.

(6)  Velkainstrumentit, joiden pääoma on sidottu ainoastaan yhteen euroalueen inflaatioindeksiin tiettynä ajankohtana, hyväksytään myös edellyttäen, että korko on rakenteeltaan 3 artiklan 2 b kohdan ii luetelmakohdan 1 alakohdan d alakohdan mukainen ja sidottu samaan inflaatioindeksiin.

(7)  EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.

(8)  Hyväksyttyjä ulkoisia luottoluokituslaitoksia, kansallisten keskuspankkien omia luottoriskinarviointijärjestelmiä ja kolmansien osapuolten luottoluokitusvälinepalveluja ja niiden tuottajia koskeva luettelo julkaistaan EKP verkkosivuilla (www.ecb.europa.eu)

(9)  Ohjelmalle/liikkeeseenlaskusarjalle annettu hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitus on merkityksellinen vain, jos se koskee kyseistä omaisuuserää eikä kyseinen luottoluokituslaitos ole antanut liikkeeseenlaskulle muuta luokitusta.

(10)  Tiedot julkaistaan EKP:n verkkosivuilla (www.ecb.europa.eu).

(11)  Yhden A:n luottoluokituksella tarkoitetaan vähintään Moody’sin luokitusta ”A3”, Fitchin tai Standard & Poor’sin luokitusta ”A-” tai DBRS:n luokitusta ”AL”.

---

---

---

12.11.2013

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 301/13

---

EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS,

annettu 26 päivänä syyskuuta 2013,

eurojärjestelmän rahoitusoperaatioihin sekä vakuuskelpoisuuteen liittyvistä väliaikaisista lisätoimenpiteistä

(EKP/2013/36)

(2013/646/EU)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 127 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 3.1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan sekä 12.1, 14.3 ja 18.2 artiklan,

ottaa huomioon eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä ja menettelyistä 20 päivänä syyskuuta 2011 annetut suuntaviivat EKP/2011/14 (1) ja omassa käytössä olevien valtion takaamien kattamattomien pankkien joukkovelkakirjojen käyttämistä vakuutena eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa koskevista säännöistä 20 päivänä maaliskuuta 2013 annetun päätöksen EKP/2013/6 (2),

ottaa huomioon eurojärjestelmän rahoitusoperaatioihin sekä vakuuskelpoisuuteen liittyvistä väliaikaisista lisätoimenpiteistä ja suuntaviivojen EKP/2007/9 muuttamisesta 20 päivänä maaliskuuta 2013 annetut suuntaviivat EKP/2013/4 (3) sekä Kyproksen tasavallan liikkeeseen laskemien tai täysimääräisesti takaamien jälkimarkkinakelpoisten velkainstrumenttien vakuuskelpoisuutta koskevista väliaikaisista toimenpiteistä 5 päivänä heinäkuuta 2013 annetun päätöksen EKP/2013/22 (4),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 18.1 artiklassa määrätään, että Euroopan keskuspankki (EKP) ja niiden jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit, joiden rahayksikkö on euro (jäljempänä ’kansalliset keskuspankit’), voivat tehdä luottotoimia luottolaitosten ja muiden markkinaosapuolten kanssa ja että luottoa annettaessa vakuuksien on oltava riittävät. Yleisehdot, joiden perusteella EKP ja kansalliset keskuspankit ovat valmiita toteuttamaan luottotoimia, mukaan lukien eurojärjestelmän luottotoimissa käytettävien vakuuksien vakuuskelpoisuusvaatimukset, määritellään suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I, jota on tarkistettu omassa käytössä olevien valtion takaamien kattamattomien pankkien joukkovelkakirjojen käyttämistä vakuutena eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa koskevien sääntöjen osalta päätöksellä EKP/2013/6.

(2)	Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 1.6 kohdan mukaan EKP:n neuvosto voi milloin tahansa muuttaa niitä välineitä, ehtoja, vaatimuksia ja menettelyjä, joilla eurojärjestelmän rahapoliittisia operaatioita toteutetaan.

(3)	Suuntaviivoissa EKP/2013/4 ja päätöksessä EKP/2013/22 säädettiin eurojärjestelmän luottotoimissa hyväksyttäviä vakuuksia koskevista väliaikaisista lisätoimenpiteistä.

(4)

EKP:n neuvosto päätti 17 päivänä heinäkuuta 2013 tehostaa edelleen riskienhallintakehystään tarkistamalla eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa hyväksyttäviin vakuuksiin sovellettavia kelpoisuusvaatimuksia ja aliarvostuksia sekä hyväksymällä tiettyjä lisätoimenpiteitä riskienhallintakehyksen yhtenäisyyden ja käytännön toimeenpanon parantamiseksi. Eräät näistä päätöksistä vaikuttavat suuntaviivoissa EKP/2013/4 säädettyihin eurojärjestelmän rahoitusoperaatioihin sekä vakuuskelpoisuuteen liittyviin väliaikaisiin lisätoimenpiteisiin, erityisesti niiden nojalla hyväksyttyihin omaisuusvakuudellisiin arvopapereihin sovellettaviin markkina-arvon aliarvostuksiin ja hallinnoinnin jatkuvuutta koskeviin sääntöihin.

(5)	EKP:n neuvosto on päättänyt lisäksi muuttaa muihin lainasaamisiin eurojärjestelmän tilapäisen vakuuskehyksen mukaisesti sovellettavia vakuuskelpoisuusvaatimuksia.

(6)	Johdanto-osan 4 ja 5 kappaleessa mainituista päätöksistä tulisi säätää EKP:n päätöksellä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Eräisiin suuntaviivojen EKP/2013/4 säännöksiin tehtävät muutokset

1.   Tässä päätöksessä vahvistettuja sääntöjä eurojärjestelmän rahapoliittisten operaatioiden toteuttamisesta sekä vakuuksien vakuuskelpoisuusvaatimuksista sovelletaan yhdessä eurojärjestelmän rahapolitiikan välineitä ja menettelyitä koskevien muiden eurojärjestelmän säädösten, erityisesti suuntaviivojen EKP/2013/4 kanssa.

2.   Mikäli tämä päätös ja suuntaviivat EKP/2013/4 ja/tai niiden täytäntöön panemiseksi toteutetut kansalliset toimenpiteet poikkeavat toisistaan, sovelletaan tätä päätöstä. Kansalliset keskuspankit soveltavat edelleen suuntaviivojen EKP/2013/4 kaikkia säännöksiä muuttamattomina, ellei tässä päätöksessä toisin säädetä.

2 artikla

Tilapäisen kehyksen nojalla hyväksyttävien omaisuusvakuudellisten arvopaperien aliarvostukset

1.   Suuntaviivojen EKP/2013/4 3 artiklan 1 kohdassa mainittuihin omaisuusvakuudellisiin arvopapereihin sovelletaan seuraavia markkina-arvon aliarvostusprosentteja:

a)	10 prosenttia, jos niillä on kaksi vähintään ”yhden A:n” luottoluokitusta (5);

b)	22 prosenttia, jos niillä ei ole kahta vähintään ”yhden A:n” luottoluokitusta.

2.   Suuntaviivojen EKP/2013/4 3 artiklan 5 kohdassa mainittuihin omaisuusvakuudellisiin arvopapereihin sovelletaan 22 prosentin suuruista markkina-arvon aliarvostusta.

3 artikla

Hallinnoinnin jatkuvuutta koskevat säännöt

1.   Suuntaviivojen EKP/2013/4 3 artiklan 6 kohdan soveltamiseksi ”hallinnoinnin jatkuvuutta koskevilla säännöillä” on jäljempänä 2 kohdassa esitetty merkitys.

2.   ’Hallinnoinnin jatkuvuutta koskevilla säännöillä’ tarkoitetaan omaisuusvakuudellista arvopaperia koskevissa oikeudellisissa asiakirjoissa olevia säännöksiä, jotka sisältävät sääntöjä joko sijaan tulevasta hallinnoijasta tai tämän nimittämiseen johtavassa prosessissa avustavasta tahosta eli ”fasilitoijasta” (jos sijaan tulevaa hallinnoijaa koskevia sääntöjä ei ole). Jos sääntöjä fasilitoijasta on annettu, se olisi nimettävä, ja sen tehtäväksi olisi annettava löytää sopiva sijaan tuleva hallinnoija 60 päivän kuluessa tehtäväksiannosta, jotta omaisuusvakuudellisen arvopaperin tuotot voidaan maksaa sovittuna ajankohtana. Tällaisissa säännöissä on määrättävä myös tilanteista, joissa hallinnoija korvataan joko luottoluokituksen ja/tai jonkin muun syyn perusteella (esimerkiksi nykyisen hallinnoijan laiminlyödessä velvoitteensa) ja joissa käynnistetään prosessi sijaan tulevan hallinnoijan nimittämiseksi.

3.   Omaisuusvakuudelliset arvopaperit, joille on laadittu suuntaviivojen EKP/2013/4 mukaiset hallinnoinnin jatkuvuutta koskevat säännöt ja jotka olivat vakuuskelpoisten omaisuuserien listalla ennen tämän päätöksen voimaantuloa, ovat vakuuskelpoisia yhden vuoden ajan tämän päätöksen voimaantulosta.

4 artikla

Muiden lainasaamisten hyväksymistä koskevien sääntöjen muuttaminen

Suuntaviivojen EKP/2013/4 4 artiklan 3 kohdassa mainituissa poikkeustapauksissa kansalliset keskuspankit voivat EKP:n neuvoston suostumuksen saatuaan hyväksyä lainasaamisia

a)	sellaisten vakuuskelpoisuusvaatimusten ja riskienhallintamenetelmien mukaisesti, joita jokin toinen kansallinen keskuspankki on vahvistanut suuntaviivojen EKP/2013/4 4 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla;

b)	jos näihin lainasaamisiin sovelletaan jonkin muun jäsenvaltion kuin sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon lainasaamisen hyväksyvä kansallinen keskuspankki on sijoittautunut;

c)

jotka sisältyvät lainasaamisten ryhmään tai joilla on vakuutena kiinteistövarallisuutta, jos lainasaamiseen tai asianomaiseen velalliseen (tai mahdolliseen takaajaan) sovelletaan jonkin muun EU:n jäsenvaltion kuin sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon lainasaamisen hyväksyvä kansallinen keskuspankki on sijoittautunut.

5 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2013.

Sen 4 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

---

(1)  EUVL L 331, 14.12.2011, s. 1.

(2)  EUVL L 95, 5.4.2013, s. 22.

(3)  EUVL L 95, 5.4.2013, s. 23.

(4)  EUVL L 195, 18.7.2013, s. 27.

(5)  Yhden A:n luokituksella tarkoitetaan vähintään Moody’sin luokitusta ”A3”, Fitch tai Standard & Poor’sin luokitusta ”A–” tai DBRS:n luokitusta ”AL”.

---

12.11.2013

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 301/15

---

KOMISSION SUOSITUS,

annettu 8 päivänä marraskuuta 2013,

elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuksien tutkimuksista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2013/647/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Elintarviketeollisuus, jäsenvaltiot ja komissio ovat toteuttaneet vuodesta 2002 lähtien laajamittaisia toimia tutkiakseen akryyliamidin muodostumistapoja ja vähentääkseen elintarvikejalosteiden akryyliamidipitoisuuksia.

(2)

Euroopan elintarvike- ja juomateollisuutta edustava FoodDrinkEurope-järjestö on laatinut ohjeet (1), joihin sisältyy välineitä, joita elintarvikkeiden valmistajat voivat käyttää valikoivasti omien tarpeidensa mukaisesti alentaakseen tuotteidensa akryyliamidipitoisuuksia. Lisäksi on laadittu lyhyitä esitteitä, joissa on tietoa tärkeimmistä välineistä kullakin sektorilla. Tätä toimea ovat tukeneet ja siihen ovat osallistuneet lainsäädännöstä vastaavat viranomaiset.

(3)

Joidenkin elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuudet osoittautuivat selvästi korkeammiksi kuin pitoisuudet samaan tuoteryhmään kuuluvissa vastaavissa tuotteissa. Sen vuoksi komissio katsoi aiheelliseksi, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tutkimuksia tarkastelemalla elintarvikealan toimijoiden käyttämiä tuotanto- ja jalostusmenetelmiä. Tätä varten komissio antoi 10 päivänä tammikuuta 2011 suosituksen (2) elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuksien tutkimuksista, jäljempänä ’vuoden 2011 suositus’.

(4)	Vuoden 2011 suosituksen mukaan jäsenvaltioita kehotetaan toteuttamaan tutkimuksia, jos tietyn elintarvikkeen akryyliamidipitoisuus ylittää suosituksen liitteessä ilmoitetut ohjearvot.

(5)

Jäsenvaltiot ovat seuranneet elintarvikkeen akryyliamidipitoisuuksia vuosina 2007–2009 komission suosituksen 2007/331/EY (3) mukaisesti ja vuodesta 2010 alkaen komission suosituksen 2010/307/EU (4) mukaisesti. Seuranta on kohdennettu niihin elintarvikkeisiin, joista tiedetään, että niiden akryyliamidipitoisuus on korkea ja/tai että ne vaikuttavat merkittävästi ihmisten ravinnon kautta saaman akryyliamidin määrään.

(6)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, on koonnut vuosien 2007–2010 seurantatulokset 18 päivänä lokakuuta 2012 annettuun tieteelliseen raporttiin (5), jossa päivitetään elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuudet seurantavuosilta 2007–2010. EFSA totesi, etteivät akryyliamidipitoisuudet ole selvästi laskeneet eri elintarvikeryhmissä ja että akryyliamidipitoisuuksien laskua havaittiin vain harvoissa elintarvikeryhmissä, kun taas muissa elintarvikeryhmissä pitoisuuksien havaittiin nousseen.

(7)	Vuosina 2011 ja 2012 saatujen tutkimustulosten sekä suositusten 2007/331/EY ja 2010/307/EU mukaisesti saatujen seurantatulosten perusteella on aiheellista muuttaa tiettyjä, vuoden 2011 suosituksen liitteessä ilmoitettuja ohjearvoja.

(8)	Siksi vuoden 2011 suositus olisi korvattava uudella suosituksella.

(9)

Tutkimuksiin olisi edelleen sisällyttävä elintarvikealan toimijan HACCP-järjestelmän (vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden valvomiseksi) tai vastaavan järjestelmän (6) tutkiminen; tarkoituksena on selvittää yhdessä elintarvikealan toimijan kanssa, onko asiaankuuluvat jalostusvaiheet, joissa akryyliamidia saattaa muodostua, määritetty ja onko niiden valvomiseksi toteutettu asianmukaiset toimenpiteet. Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava, missä määrin elintarvikealan toimija on toteuttanut nykyisin tiedossa olevia vaihtoehtoja akryyliamidipitoisuuksien minimoimiseksi, esimerkiksi niitä, joita ehdotetaan Codex Alimentarius -komission akryyliamidia koskevissa käytännesäännöissä ja FoodDrinkEurope-järjestön laatimissa akryyliamidia koskevissa ohjeissa.

(10)

Tässä suosituksessa asetetut ohjearvot on tarkoitettu vain osoittamaan tarvetta tutkimukseen. Ne eivät siis ole turvallisuusrajoja. Sen vuoksi täytäntöönpanotoimia olisi toteutettava ja/tai nopeaan hälytysjärjestelmään olisi tehtävä ilmoitus vain, jos on tehty luotettava riskinarviointi tapauskohtaisesti, muttei pelkästään siksi, että ohjearvo on ylittynyt.

(11)

Tämän suosituksen mukaisesti vuosina 2013 ja 2014 saatujen tutkimustulosten, suosituksen 2010/307/EU mukaisesti saatujen seurantatulosten sekä EFSAn suorittaman, elintarvikkeissa olevaa akryyliamidia koskevan päivitetyn riskinarvioinnin tulosten perusteella komissio arvioi tilanteen sen jälkeen, kun EFSAn riskinarviointi tulee saataville, ja päättää muiden asianmukaisten toimenpiteiden tarpeesta,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1.

Jäsenvaltioiden olisi elintarvikealan toimijoiden aktiivisen osallistumisen avulla toteuttava lisätutkimuksia elintarviketuottajien käyttämistä tuotanto- ja jalostusmenetelmistä tapauksissa, joissa elintarvikkeen akryyliamidipitoisuus, joka on testattu suosituksen 2010/307/EU mukaisessa seurannassa, ylittää tämän suosituksen liitteessä eri elintarvikeryhmille asetetut akryyliamidin ohjearvot.

2.	Edellä olevan 1 kohdan soveltamista varten akryyliamidipitoisuus olisi arvioitava niin, että analyyttisen mittauksen epävarmuutta ei oteta huomioon.

3.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettuihin tutkimuksiin olisi sisällyttävä elintarvikealan toimijan HACCP-järjestelmään (vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden valvomiseksi) perustuvien menettelyjen tutkiminen, jotta voidaan selvittää a) onko elintarvikealan toimija määrittänyt HACCP-järjestelmän tai vastaavan järjestelmän asiaankuuluvat jalostusvaiheet, joissa akryyliamidia saattaa muodostua; ja b) onko elintarvikealan toimija toteuttanut asianmukaiset riskinhallintatoimenpiteet.

4.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetuissa tutkimuksissa olisi erityisesti arvioitava, missä määrin elintarvikealan toimija on toteuttanut nykyisin tiedossa olevia vaihtoehtoja akryyliamidipitoisuuksien minimoimiseksi, esimerkiksi niitä, jotka mainitaan Codex Alimentarius -komission akryyliamidia koskevissa käytännesäännöissä ja FoodDrinkEurope-järjestön laatimissa akryyliamidia koskevissa ohjeissa.

5.	Jäsenvaltioiden on raportoitava tuloksista komissiolle 31 päivään lokakuuta 2014 mennessä ja 30 päivään huhtikuuta 2015 mennessä.

6.	Tällä suosituksella korvataan elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuksien tutkimuksista 10 päivänä tammikuuta 2011 annettu suositus.

---

(1)  FoodDrinkEurope-järjestön laatimat ohjeet sisältävät 14 muuttujaa, jotka on koottu neljään ryhmään; näistä elintarvikkeiden tuottajat voivat valita tarpeidensa mukaan sopivimmat akryyliamidipitoisuuksien vähentämiseksi tuotteissaan. Ryhmittely on tehty viljelyn, valmistusohjeen, jalostuksen ja viimeistelyn perusteella. Ohjeisiin voi tutustua osoitteessa

http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/ciaa_acrylamide_toolbox09.pdf

(2)  http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/recommendation_10012011_acrylamide_food_en.pdf

(3)  Komission suositus 2007/331/EY, tehty 3 päivänä toukokuuta 2007, elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuksien seurannasta (EUVL L 123, 12.5.2007, s. 33).

(4)  Komission suositus 2010/307/EY, annettu 2 päivänä kesäkuuta 2010, elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuksien seurannasta (EUVL L 137, 3.6.2010, s. 4).

(5)  ”European Food Safety Authority, Update on acrylamide levels in food from monitoring years 2007 to 2010”, EFSA Journal (2012) 10(10):2938. [38 s.] doi:10.2903/j.efsa.2012.2938. Saatavilla internetissä osoitteessa www.efsa.europa.eu/efsajournal

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1).

---

---