ISSN 1977-0812

doi:10.3000/19770812.L_2013.249.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 249

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

56. vuosikerta
19. syyskuu 2013


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 895/2013, annettu 18 päivänä syyskuuta 2013, tiettyihin al-Qaida-verkostoa lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 202. kerran

1

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 896/2013, annettu 18 päivänä syyskuuta 2013, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

3

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

2013/459/EU

 

*

Neuvoston päätös, annettu 16 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ruotsalaisen jäsenen nimeämisestä

5

 

 

2013/460/EU

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 17 päivänä syyskuuta 2013, neuvoston päätöksen 2001/822/EY mukaisen alkuperäsääntöjä koskevan poikkeuksen epäämisestä Curaçaosta peräisin olevan sokerin osalta (tiedoksiannettu numerolla C(2013) 5826)

6

 

 

SUOSITUKSET

 

 

2013/461/EU

 

*

Komission suositus, annettu 17 päivänä syyskuuta 2013, SOLVIT-ongelmanratkaisuverkkoa koskevista periaatteista ( 1 )

10

 

 

III   Muut säädökset

 

 

EUROOPAN TALOUSALUE

 

*

EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 178/13/KOL, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2013, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY soveltamatta jättämisestä raakaöljyn ja maakaasun etsintään ja poraamiseen Norjan mannerjalustalla (Norja)

16

 

 

 

*

Huomautus lukijalle – Neuvoston asetus (EU) N:o 216/2013, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2013, Euroopan unionin virallisen lehden sähköisestä julkaisemisesta (katso kansilehden kolmas sivu)

s3

 

*

Huomautus lukijoille – tapa viitata säädöksiin (katso kansilehden kolmas sivu)

s3

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 249/1


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 895/2013,

annettu 18 päivänä syyskuuta 2013,

tiettyihin al-Qaida-verkostoa lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 202. kerran

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyihin al-Qaida-verkostoa lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä 27 päivänä toukokuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä 7 a artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I on luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita asetuksessa tarkoitettu varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(2)

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 11 päivänä syyskuuta 2013 poistaa yhden henkilön niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelosta, joita varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(3)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitettä I olisi päivitettävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 881/2002 liite I tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 18 päivänä syyskuuta 2013.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

Ulkopolitiikan välineiden hallinnon päällikkö


(1)  EYVL L 139, 29.5.2002, s. 9.


LIITE

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 881/2002 liite I seuraavasti:

Poistetaan luonnollisten henkilöiden luettelosta seuraava kohta:

”Mufti Rashid Ahmad Ladehyanoy (alias a) Ludhianvi, Mufti Rashid Ahmad, b) Ahmad, Mufti Rasheed, c) Wadehyanoy, Mufti Rashid Ahmad). Pakistanin kansalainen. Lisätietoja: a) Al-Rashid Trustin perustaja; b) ilmoitettu kuolleen Pakistanissa 18.2.2002. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 17.10.2001.”


19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 249/3


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 896/2013,

annettu 18 päivänä syyskuuta 2013,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 18 päivänä syyskuuta 2013.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

MK

59,4

XS

46,1

ZZ

52,8

0707 00 05

MK

53,8

TR

121,6

ZZ

87,7

0709 93 10

TR

132,6

ZZ

132,6

0805 50 10

AR

108,8

CL

148,5

IL

110,5

TR

117,7

UY

99,8

ZA

118,3

ZZ

117,3

0806 10 10

EG

188,1

TR

147,0

ZZ

167,6

0808 10 80

AR

100,9

BA

65,7

BR

41,7

CL

114,6

CN

66,9

NZ

150,8

US

140,8

ZA

119,4

ZZ

100,1

0808 30 90

AR

231,4

CL

29,5

CN

82,5

TR

131,5

ZZ

118,7

0809 30

TR

125,5

ZZ

125,5

0809 40 05

BA

47,2

XS

46,6

ZZ

46,9


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


PÄÄTÖKSET

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 249/5


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 16 päivänä syyskuuta 2013,

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean ruotsalaisen jäsenen nimeämisestä

(2013/459/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 302 artiklan,

ottaa huomioon Ruotsin hallituksen ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan komission lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 13 päivänä syyskuuta 2010 päätöksen 2010/570/EU, Euratom (1) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsenten nimeämisestä 21 päivänä syyskuuta 2010 alkavaksi ja 20 päivänä syyskuuta 2015 päättyväksi kaudeksi.

(2)

Yksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsenen paikka on vapautunut Annika BRÖMSin toimikauden päätyttyä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Nimetään Jonas BERGGREN, Head of the Brussels office of the Confederation of Swedish Enterprise, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäseneksi jäljellä olevaksi toimikaudeksi eli 20 päivään syyskuuta 2015.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä 16 päivänä syyskuuta 2013.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. LINKEVIČIUS


(1)  EUVL L 251, 25.9.2010, s. 8.


19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 249/6


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 17 päivänä syyskuuta 2013,

neuvoston päätöksen 2001/822/EY mukaisen alkuperäsääntöjä koskevan poikkeuksen epäämisestä Curaçaosta peräisin olevan sokerin osalta

(tiedoksiannettu numerolla C(2013) 5826)

(2013/460/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön 27 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/822/EY (”päätös merentakaisten alueiden assosiaatiosta”) (1) ja erityisesti sen liitteessä III olevan 37 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Päätöksen 2001/822/EY liite III koskee käsitteen alkuperätuotteet määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä. Sen 37 artiklassa säädetään, että poikkeuksia alkuperäsäännöistä voidaan hyväksyä, jos se on maan tai alueen olemassa olevien elinkeinojen kehittämisen tai uusien elinkeinojen luomisen vuoksi perusteltua.

(2)

Päätöksen 2001/822/EY liitteessä III olevan 5 artiklan 1 kohdan g, j, k ja o alakohdassa todetaan, että sokerin jauhaminen osittain tai kokonaan sekä sen seulominen ja pussittaminen eivät ole riittäviä toimia antamaan tuotteille alkuperäasemaa.

(3)

Päätöksen 2001/822/EY liitteessä III olevan 6 artiklan 4 kohdassa esitetään, että kaikkien harmonoidun järjestelmän ryhmään 17 kuuluvien sokerituotteiden osalta AKT/EY-MMA-alkuperäkumulaatio poistetaan asteittain ja sallitun alkuperäkumulaation määrää vähennetään progressiivisesti. Kun kumulaation määrä asetettiin nollaan tonniin, asteittainen poistaminen johti alkuperäkumulaation kieltoon tammikuun 1 päivästä 2011 alkaen.

(4)

Vuonna 2002 Alankomaat pyysi alkuperäsääntöä koskevaa poikkeusta 3 000 tonnin vuotuiselle määrälle Alankomaiden Antilleilla tuotettuja CN-koodeihin 1701 11 90, 1701 99 10 ja 1701 91 00 kuuluvia sokerituotteita. Tähän pyyntöön suostuttiin, ja poikkeuslupa päättyi 31 päivänä joulukuuta 2007.

(5)

Vuonna 2009 Alankomaat pyysi vuonna 2002 myönnetyn poikkeuksen voimassaolon pidennystä, minkä komissio hylkäsi tekemällään päätöksellä 2009/699/EY (2). Tässä päätöksessä kuitenkin myönnyttiin poikkeuksen pidentämistä koskevaan pyyntöön sisältyneeseen uuteen poikkeuslupapyyntöön, jonka mukaisesti sokerin tuontitodistusten enimmäismäärien rajoiksi määrättiin Alankomaiden Antilleille vuosiksi 2009–2010 myönnetyt enimmäismäärät.

(6)

Vuonna 2010 Alankomaat pyysi uutta Alankomaiden Antilleilla vuosina 2011–2013 jalostettuja sokerituotteita koskevaa poikkeuslupaa. Poikkeus myönnettiin komission päätöksellä 2011/47/EU (3) päätöksen 2001/822/EY liitteessä III olevan 37 artiklan 1, 3 ja 7 kohdan mukaisesti ja tietyin ehdoin, joiden päämääränä oli merentakaisten maiden ja alueiden (MMA) toimijoiden oikeutettujen etujen tasapainottaminen unionin yhteisen sokerimarkkinajärjestelyn päämäärien kanssa. Poikkeuslupa myönnettiin Alankomaiden Antilleilla tosiasiallisesti jalostettaville tuotteille, ja Alankomaiden Antilleilla käsitellyn raakasokerin arvonlisäykseksi arvioitiin vähintään 45 prosenttia lopputuotteen arvosta.

(7)

Päätöksessä 2011/47/EU todettiin, että sokerin AKT/EY-MMA-alkuperäkumulaation asteittainen poistaminen päätöksen 2001/822/EY liitteessä III olevan 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti osoitti, että unionin päämääränä oli keskittää kauppaetuuksia taloudelliseen toimintaan, joka edistää merentakaisten maiden ja alueiden kehitystä kestävällä tavalla ottaen samalla huomioon unionin sokerialan. Tätä periaatetta sovellettiin päätettäessä määristä, joille poikkeus myönnettiin päätöksellä 2011/47/EU. Vuonna 2010 esitetystä pyynnöstä kävi myös ilmi, että aiemmista poikkeuksista hyötynyt Curaçaossa sijainnut yritys pyrki monipuolistamaan toimintaansa poikkeuslupia tarvitsevan sokerintuotannon jatkamisen sijaan. Siksi määriä, joita poikkeus koski, vähennettiin asteittain (5 000 tonnia vuonna 2011, 3 000 tonnia vuonna 2012 ja 1 500 tonnia vuonna 2013).

(8)

Vuonna 2010 esitetyssä pyynnössä Alankomaat korosti, että aiemmista poikkeuksista hyötynyt Curaçaossa sijaitseva yritys pyrkii monipuolistamaan toimintaansa seosten ja ”bio-sokerin” valmistamiseen, mikä tarkoittaa, että tuotanto suuntautuisi aivan erilaisille markkinoille kuin ne markkinat, joille vuonna 2010 esitetyssä pyynnössä käsitellyt sokerituotteet suuntautuivat. Vuoden 2010 poikkeuspyyntö esitettiin tarvittavan pääoman hankkimiseksi mainitun monipuolistamisen vaatimia uudistuksia varten. Kun poikkeus myönnettiin päätöksellä 2011/47/EU, odotettiin, että sillä saataisiin tarvittavat varat tuotteiden ja toimintojen monipuolistamiseksi tehtäviin sijoituksiin, ja että poikkeuksesta hyötyvän yrityksen ei enää tarvitsisi esittää lisää poikkeuspyyntöjä.

(9)

Alankomaat haki 11 päivänä helmikuuta 2013 Curaçaon hallituksen puolesta uutta poikkeusta päätöksen 2001/822/EY liitteessä III vahvistetuista alkuperäsäännöistä 1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2013, jolloin päätöksen 2001/822/EY voimassaolo päättyy, väliseksi ajaksi. Pyyntö koski bio-sokereiksi kuvailtujen, kolmansista maista peräisin olevien, Curaçaossa jalostettujen ja sieltä unioniin vietävien, CN-koodiin 1701 14 90 kuuluvien sokerituotteiden 5 500 tonnin vuotuista kokonaismäärää.

(10)

Alankomaat peruutti pyynnön virallisesti 17 päivänä huhtikuuta 2013, koska pyynnössä kuvattua jalostustoimintaa ei enää harjoitettu Alankomaiden Antilleilla. Curaçaossa sijaitseva yritys oli muuttanut osan sen sokerinjalostustoiminnasta, erityisesti raakaruokosokerista valmistettujen ja vähittäismyyntiä varten pakattujen sokeripalojen tuotannon, Belgiaan, mistä tuotteita välitetään tällä hetkellä vähittäismyyntiin Alankomaissa. Yritys on suunnannut uudelleen jäljellä olevan tuotantonsa luonnonmukaisesti tuotetun sokerin seulontaan, puhdistukseen, jauhamiseen ja pelkkään sekoittamiseen sekä sen pakkaamiseen 1 000 kilogramman säkkeihin kuljetusta varten.

(11)

Huhtikuun 17 päivänä 2013 Alankomaat pyysi tammikuun 1 päivän 2013 ja joulukuun 31 päivän 2013 väliselle ajalle poikkeusta 5 000 tonnille luonnonmukaisesta raakaruokosokerista koostuvia, CN-koodiin 1701 14 90 kuuluvia sokerituotteita. Alankomaat selvitti, että Curaçaon viranomaisten kanssa käydyistä keskusteluista oli ilmennyt, että määrät, joille poikkeus päätöksellä 2011/47/EU vuodeksi 2013 myönnettiin, olivat riittämättömät, jotta Curaçaossa sokeria jalostavan yrityksen toiminta voisi jatkua.

(12)

Toista pyyntöä perusteltiin pääasiassa muutoksilla, jotka olivat seurausta yrityksen liiketoiminnan raakaruokosokerin jalostamiseen suuntautumisesta, mutta myös maailman sokerimarkkinoilla tapahtuneilla muutoksilla, jotka EU:n muuttuminen sokerin nettotuojaksi aiheutti sekä sillä, että kolmansista maista peräisin olevien raaka-aineiden arvonlisäys ylittää 45 prosenttia lopullisen tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta. Lisäksi pyyntöön vaikutti myös Curaçaoon syntynyt välitön ja välillinen työllisyys. Alankomaat toimitti 14 ja 28 päivänä kesäkuuta 2013 lisätietoja 17 päivänä huhtikuuta 2013 esittämänsä pyynnön tueksi.

(13)

Kesäkuun 16 päivänä 2013 päivätyssä kirjeessä komissio pyysi Alankomaiden viranomaisia ottamaan huomioon komission tekemän pyyntöä koskevan arvion ja komission aikomuksen suositella pyynnön hylkäämistä. Komissio pyysi Alankomaiden viranomaisia toimittamaan tämän arvion myös yritykselle, jota poikkeus mahdollisesti koskee, jotta sekä Alankomaat että asianomainen yritys voisivat ottaa esille pyyntöön mahdollisesti vaikuttavia tosiasioita tai oikeudellisia seikkoja ennen kuin komissio on tehnyt lopullisen päätöksensä. Vastaus tuli toimittaa heinäkuun 25 päivään 2013 mennessä. Vastaus saatiin Alankomaiden viranomaisilta 24 päivänä heinäkuuta 2013.

(14)

Päätöksen 2001/822/EY liitteessä III olevan 37 artiklan 7 kohdan mukaan poikkeus myönnetään, jos asianomaisella MMA:lla käytettävien ei-alkuperätuotteiden arvonlisäys on vähintään 45 prosenttia valmiin tuotteen arvosta edellyttäen, että poikkeus ei aiheuta yhteisön tai yhden tai useamman jäsenvaltion tuotannonalalle vakavaa haittaa.

(15)

Alankomaiden viranomaisten toimittamissa, Curaçaossa sijaitsevalta yritykseltä saaduissa tiedoissa, jotka koskevat Curaçaossa vuonna 2013 tuotetun ”bio-ruokosokerin” arvonlisäyksen laskemista, ilmoitetaan arvonlisäys, joka saadaan jalostamalla 5 000 tonnia ”bio-sokeria”. Yritys myös ilmoitti kolmansista maista peräisin olevan raa’an ”bio-sokerin” tonnikohtaisen ostohinnan ja tonnikohtaisen vapaasti tehtaalla -hinnan, jolla ”bio-sokeria” myydään. Yrityksen mukaan nämä luvut aiheuttavat 52 prosentin arvonlisäyksen suhteessa vapaasti tehtaalla -hintaan. Samoihin tietoihin perustuen 1 500”bio-sokeritonnin” tuottaminen aiheuttaisi 88 prosentin suuruisen arvonlisäyksen suhteessa vapaasti tehtaalla -hintaan.

(16)

Alankomaiden 1 päivänä tammikuuta 2013 toimittamissa, yritykseltä saaduissa tiedoissa, jotka koskevat Curaçaossa tuotetun ”ruskean kidesokerin” arvonlisäyksen laskemista, ilmoitetaan arvonlisäys, joka saadaan jalostamalla 5 500 tonnia ”ruskeaa kidesokeria”. Kun lasketaan korkein mahdollinen realistinen arvonlisäys tonnia kohden, ”ruskean kidesokerin” arvonlisäys suhteessa vapaasti tehtaalla -hintaan on noin 52,4 prosenttia. ”Bio-sokerin” tuottaminen vaatii kuitenkin vähemmän jalostamista kuin vähittäismyyntiin pakatun ’kidesokerin’ tuottaminen. Niinpä jalostamisen tuottama arvonlisäys ja todelliset tuotantokustannukset voivat kuljetusta varten 1 000 kilogramman säkkeihin pakatun ”bio-sokerin” kohdalla olla vain alhaisemmat kuin vähittäismyyntiin pakatun ”ruskean kidesokerin”.

(17)

Vuoden 2013 Global Sugar Outlook -raportin (4) mukaan ruokosokerin tuotantokustannukset sokerintuotannon kannalta maailman kilpailukykyisimmällä alueella Brasiliassa ovat sokeriruokoa tuotettaessa 224,7 Yhdysvaltain dollaria tonnia kohden ja raakasokeria sokeriruo’osta tuotettaessa 95 Yhdysvaltain dollaria tonnia kohden. Myös hallinnolliset kulut käsittävät raakaruokosokerin kokonaiskustannukset ovat 367,8 Yhdysvaltain dollaria tonnia kohden, tai 283 euroa tonnia kohden, kun dollarin ja euron vaihtokurssi on 1 EUR = 1,3 USD. Kun otetaan huomioon sokeriruo’osta tuotetun raakasokerin viljely- ja jalostustoimenpiteet, on epätodennäköistä, että pelkkä luonnonmukaisen ruokosokerin puhdistaminen, jauhaminen ja pakkaaminen, jotka ovat vain pieni osa jalostamisprosessia, aiheuttaisivat enemmän kustannuksia. Jos tuotantokustannusten realistisena määränä pidetään 283 euroa tonnia kohden silloin, kun lasketaan, kuinka suuren arvonlisäyksen ruokosokerin puhdistaminen, jauhaminen ja pakkaaminen Curaçaossa sijaitsevassa yrityksessä tuottaa, tuotteen vapaasti tehtaalla -hinta on 1 020,19 euroa tonnia kohden, ja arvonlisäys suhteessa vapaasti tehtaalla -hintaan on vain 32,2 prosenttia.

(18)

Jos arvonlisäyksen laskemiseen käytetään johdanto-osan 17 kohdassa mainittuja, Curaçaossa sijaitsevan yrityksen tuotantokustannusten kanssa samaa suuruusluokkaa olevia lukuja, arvonlisäys ei ylitä 45 prosenttia. Näin ollen on epätodennäköistä, että Curaçaossa sijaitsevan yrityksen yksinkertainen käsittely toisi tällaisen arvonlisäyksen. Sen sijaan on katsottava, että komissiolle toimitettuihin lukuihin sisältyy muita yleistekijöitä ja -etuja, joiden määrä ei ole riittävä tuottamaan hyötyä Curaçaon väestölle.

(19)

Päätöksen 2001/822/EY liitteessä III olevan 37 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan poikkeuspyyntöjen tutkinnassa tulisi ottaa huomioon tapaukset, joissa voidaan selkeästi osoittaa, että alkuperäsäännöt voisivat estää merkittäviä sijoituksia tuotannonalaan ja joissa sijoitusohjelman toteuttamista edistävä poikkeus mahdollistaisi näiden sääntöjen vaiheittaisen noudattamisen.

(20)

Curaçaossa sijaitseva yritys oli tietoinen sokerin AKT/EY-MMA-alkuperäkumulaation asteittaisesta poistamisesta tammikuun 1 päivästä 2011 alkaen, ja sillä oli riittävästi aikaa valmistautua monipuolistamaan toimintaansa tuotantoon, johon se ei tarvitsisi poikkeuksia.

(21)

Vuosien 2009 ja 2013 välisenä aikana Curaçaossa sijaitseva yritys hyötyi poikkeuksista, jotka auttoivat sitä luomaan tarvittavan liikevaihdon toiminnan monipuolistamiseksi sellaisten tuotteiden tuotantoon, johon ei tarvita poikkeusta alkuperäsäännöistä. Yritykseltä saatujen tietojen mukaan investoinnit olivat hyvin vähäisiä vuonna 2009, ja vuosien 2010 ja 2012 välisenä aikana investointeja ei tehty lainkaan. Poikkeukset ovat näin ollen auttaneet ainoastaan ylläpitämään Curaçaossa sijaitsevan yrityksen nykyisiä toimintoja, mutta ne eivät ole edistäneet jo olemassa olevan tuotannon kestävää kehittämistä tai uuden tuotannonalan luomista. Tämän vuoksi on epätodennäköistä, että uusi poikkeus kannustaisi yritystä tekemään uusia sijoituksia.

(22)

Jotta HS 2106 -nimikkeisiin kuuluvia, pektiiniä tai kaseiinia sisältäviä sokeriseoksia voitaisiin pitää Curaçaosta peräisin olevina ja näin ollen unionin etuuskohteluun oikeutettuina, lopputuotteen valmistukseen käytetyn sokerin, joka ei ole alkuperätuote, arvo ei saa ylittää 30:tä prosenttia tuotteen vapaasti tehtaalla -hinnasta. Vaikka yritys monipuolistaisi toimintaa mainittujen seosten valmistamiseen, kuten käsiteltävässä pyynnössä ehdotetaan, sen olisi silti haettava poikkeusta voidakseen noudattaa alkuperäsääntöjä.

(23)

Päätöksen 2001/822/EY liitteessä III olevan 37 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan, poikkeuspyyntöjen tutkinnassa tulisi ottaa huomioon tapaukset, joissa voimassa olevien alkuperäsääntöjen soveltaminen vaikuttaisi merkittävästi MMA:n olemassa olevan tuotannonalan kykyyn jatkaa vientiä unioniin, ja erityisesti tapaukset, joissa tämä johtaisi kyseisen tuotannonalan loppumiseen.

(24)

Komissio ylläpitää taselaskelmaa analysoidakseen sokerimarkkinoita ja arvioidakseen, ovatko sokerivarastot riittäviä, onko markkinoille tuotava lisää sokeria tai onko sitä poistettava markkinoilta, jotta viitehintaa lähellä oleva hintataso voitaisiin säilyttää. Tässä taselaskelmassa näkyy aina täydellä tullilla tuotu 50 000–60 000 tonnin suuruinen sokerimäärä.

(25)

CN-koodiin 1701 14 90 kuuluviin sokerituotteisiin sovelletaan unionin alueella 419 euron suuruista tullitariffia tonnia kohden. Kun otetaan huomioon, että valkoisen sokerin jalostuskustannukset sisältävä maailmanmarkkinahinta Lontoon termiinimarkkinoilla on noin 380 euroa tonnia kohden ja sokeriin sovelletaan 419 euron tullimaksua tonnia kohden, unioniin tuodun, tullatun sokerin hinnaksi muodostuu vähintään 800 euroa tonnia kohden. Jäsenvaltioiden neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (5) 9 artiklan mukaisesti antamien tietojen mukaan unionissa valmistettujen vastaavien sokerituotteiden keskihinta on noin 725 euroa tonnia kohden. Tässä tilanteessa on epätodennäköistä, että sokerin tuominen unioniin olisi kannattavaa, ellei kyseessä ole kalliimpi sokeri, kuten luonnonmukainen tai reilun kaupan sokeri, jota myydään muita sokerituotteita selvästi korkeammilla hinnoilla.

(26)

Tämän vuoksi merkittävä osa täysimääräisellä tullilla unioniin tuodusta sokerista on todennäköisesti luonnonmukaista tai reilun kaupan sokeria, jota voidaan myydä vähittäiskaupan alalla jopa 3 000 eurolla tonnia kohden. Täysimääräisellä tullilla unioniin tuodun, luonnonmukaisesti tuotetun ruokosokerin tuontimäärät osoittavat, että sokerinviejät ympäri maailman kykenevät harjoittamaan toimintaansa vallitsevilla markkinoilla.

(27)

Kun raa’an sokerin ostohintaan lisätään yrityksen ilmoittamat 283 euron tonnikohtaiset, realistisiksi arvioidut tuotantokustannukset, joiden perusteella luonnonmukaisen ruokosokerin jauhamisen ja pakkaamisen synnyttämä arvonlisäys voidaan laskea sekä yrityksen ilmoittama voittomarginaali, kuljetuskustannukset ja unionille maksettavat tuontitullit, Curaçaossa sijaitsevan yrityksen tulisi edelleen kyetä viemään ”bio-sokeria” kustannustehokkaasti unioniin ilman, että sen täytyy luottaa poikkeuksiin, joilla tuoja vapautetaan sokerituotteisiin sovellettavista tuontitulleista. Tämän lisäksi Alankomaiden esittämässä pyynnössä ilmoitettua tonnikohtaista myyntihintojen tasoa, jolla ”bio-sokeria” myydään ostajalle Alankomaissa, voidaan pitää riittävänä tasoittamaan täysimääräisen tullin vaikutuksia.

(28)

MMA:iden toimijana Curaçaossa sijaitseva, sokerituotteiden jalostustoimintaa harjoittava yritys on sijoittanut itsensä maailmanmarkkinoille ja voi vapaasti viedä tuotteitaan mihin osaan maailmaa tahansa, myös Euroopan unioniin. Näin ollen asianomaista yritystä voidaan verrata muihin, samanlaista toimintaa harjoittaviin toimijoihin ympäri maailman. Varsinkaan kuljetuskustannukset MMA:ista unioniin, jotka yrityksen antamien tietojen mukaan ovat 42,59 euroa tonnilta, eivät saata Curaçaossa sijaitsevaa yritystä epäsuotuisaan asemaan suhteessa muihin markkinoilla kilpaileviin toimijoihin, sillä yritys voi vapaasti myydä tuotteitaan markkinoille, jotka sijaitsevat lähempänä yrityksen omaa toimipaikkaa kuin unioni.

(29)

Sokerin, melassin ja hunajan vienti muodostaa öljytuotteet pois lukien vain 6 prosenttia Curaçaossa tuotettujen tuotteiden kokonaisviennistä. Sokerituotteiden tuontiin ja vientiin liittyvät konttien käsittelypalvelut muodostavat vain 2 prosenttia kaikista tuontiin ja vientiin liittyvistä konttien käsittelypalveluista. Tämä vienti voi parhaimmillaankin vain vähäisessä määrin edistää alueen kehitystä.

(30)

Työllisyyden kannalta, poikkeuksen myöntäminen loisi kymmenen uutta työpaikkaa, mikä on suhteettoman alhainen luku verrattuna tuotantomäärän esitettyyn kasvuun. Ennakoidut kymmenen uutta työpaikkaa eivät myöskään riitä korvaamaan niitä 20:tä työpaikkaa, jotka on menetetty vuoden 2010 jälkeen. Tuolloin tehdyn pyynnön yhteydessä Alankomaat ilmoitti yrityksessä olevan 35 työntekijää, kun taas vuonna 2013 työntekijöiden määräksi ilmoitettiin 15.

(31)

Huhtikuun 17 päivänä 2013 pyydetyn uuden poikkeuksen epäämisen aiheuttamat vaikutukset olisivat vähäiset. Epääminen ei estäisi yritystä jatkamasta sokerituotteiden vientiä unioniin tai jarruttaisi sokerialan investointeja Curaçaossa, sillä voittomarginaali olisi silti riittävä investointien helpottamiseen myös silloin, kun unionille maksetaan täysimääräinen tulli.

(32)

Tämän vuoksi pyydetty poikkeus ei ole perusteltu päätöksen 2001/822/EY liitteessä III olevan 37 artiklan 1 kohdan, 3 kohdan b ja c alakohdan, eikä 7 kohdan säännösten edellyttämällä tavalla.

(33)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hylätään Alankomaiden 17 päivänä huhtikuuta 2013 esittämä ja 14 ja 28 päivänä kesäkuuta 2013 täydentämä pyyntö alkuperäsääntöjä koskevan poikkeuksen tekemiseksi neuvoston päätöksestä 2001/822/EY Curaçaosta peräisin olevan sokerin osalta.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 17 päivänä syyskuuta 2013.

Komission puolesta

Algirdas ŠEMETA

Komission jäsen


(1)  EYVL L 314, 30.11.2001, s. 1.

(2)  EUVL L 239, 10.9.2009, s. 55.

(3)  EUVL L 21, 25.1.2011, s. 3.

(4)  Julkaistu LMC Internationalin ”Sugar and HFCS production costs – global benchmarking” -katsauksessa.

(5)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.


SUOSITUKSET

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 249/10


KOMISSION SUOSITUS,

annettu 17 päivänä syyskuuta 2013,

SOLVIT-ongelmanratkaisuverkkoa koskevista periaatteista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2013/461/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artiklassa määritellään sisämarkkinat alueeksi, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan toteuttamaan asianmukaisia toimia noudattaakseen täysin unionin lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan.

(2)

Sisämarkkinat tarjoavat monia mahdollisuuksia henkilöille, jotka haluavat asua ja työskennellä toisessa jäsenvaltiossa, sekä yrityksille, jotka haluavat laajentaa markkina-alueitaan. Vaikka sisämarkkinat yleisesti ottaen toimivatkin hyvin, joskus syntyy ongelmia, kun viranomaiset eivät noudata unionin lainsäädäntöä.

(3)

Komission annettua 7 päivänä joulukuuta 2001 sisämarkkinoiden SOLVIT-ongelmanratkaisuverkkoa koskevan komission suosituksen 2001/893/EY (1) luotiin jäsenvaltioiden kansallisten hallintojensa yhteyteen perustamien keskusten muodostava SOLVIT-verkosto, joka tarjoaa kansalaisille ja yrityksille nopean ja epämuodollisen tavan ratkoa ongelmia, joita nämä kohtaavat käyttäessään oikeuksiaan sisämarkkinoilla.

(4)

Vaikka SOLVIT onkin luonteeltaan epävirallinen ja pragmaattinen, sen rakenne auttaa varmistamaan, että löydetyt ratkaisut ovat unionin lainsäädännön mukaisia. SOLVIT perustuu kahden jäsenvaltion väliseen avoimeen ongelmanratkaisuprosessiin. Vaikka komissio ei yleensä osallistu tapausten ratkaisemiseen, se on läheisessä yhteydessä SOLVIT-keskuksiin, tarjoaa säännöllistä lainopillista koulutusta ja antaa eräissä monimutkaisissa tapauksissa epävirallisia neuvoja. Se myös seuraa SOLVIT-verkoston tapausten käsittelyn tuloksia verkossa toimivan tietokannan välityksellä ja voi puuttua asiaan katsoessaan, että SOLVIT-keskusten ehdottamat ratkaisut eivät ole unionin lainsäädännön mukaisia. Edellä mainittu rakenne ei ainoastaan edistä yksittäisten tapausten tulosten lainmukaisuutta, vaan arviointitulokset osoittavat myös, että SOLVIT-verkoston työ on saanut kansalliset viranomaiset paremmin noudattamaan unionin lainsäädäntöä.

(5)

SOLVIT on kehittynyt merkittävästi perustamisestaan lähtien. Se käsittelee nyt kymmenen kertaa enemmän tapauksia kuin kymmenen vuotta sitten. Sen käsittelemät tapaukset vaihtelevat myös paljon enemmän kuin alun perin ennakoitiin. Valtaosa tapauksista onnistutaan ratkaisemaan keskimäärin yhdeksässä viikossa, minkä vuoksi SOLVIT-verkostoa käyttäneiden kansalaisten ja yritysten tyytyväisyys on korkealla tasolla.

(6)

Vaikka SOLVIT onkin menestystarina, palvelun laajentuminen on kasvattanut erilaisia haasteita. Vuonna 2010 tehty verkoston perusteellinen arviointi toi esiin, että eri SOLVIT-keskuksilla on erilaiset resurssit tai erilainen asema. Tapausten käsittelyyn ottaminen ja tarjotun palvelun taso myös vaihtelevat eri puolilla verkostoa. Lisäksi liian harvat henkilöt ja yritykset osaavat hakea apua SOLVIT-verkostosta.

(7)

Näiden havaintojen vuoksi on tarpeen ryhtyä toimiin SOLVIT-verkoston edelleen vahvistamiseksi ja sen näkyvyyden lisäämiseksi verkossa ja verkon ulkopuolella, kuten painotettiin komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa Reinforcing effective problem-solving in the Single Market, sisämarkkinoinnin hallinnon parantamista koskevassa tiedonannossa (2) sekä katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen (3). Osana näitä toimia on tarpeen korvata suositus 2001/893/EY uudella suosituksella. Tässä uudessa suosituksessa pyritään selventämään hyvien käytäntöjen kautta sitä, mitä SOLVIT-verkoston on tarkoitus saada aikaan. Siinä asetetaan tavoitteet ja normit sekä jäsenvaltioille että komissiolle sen varmistamiseksi, että yritykset ja kansalaiset saavat tehokasta apua tilanteissa, joissa unionin lainsäädäntöä ei ole noudatettu. Sen tavoitteena on myös varmistaa, että SOLVIT-keskukset soveltavat samoja sääntöjä ja tarjoavat samaa johdonmukaista palvelua kaikkialla verkostossa.

(8)

Jotta varmistetaan toimeksiannon yhdenmukainen tulkinta kautta koko verkoston, suosituksessa määritellään ne tapaustyypit, joita SOLVIT-verkoston olisi käsiteltävä. Suosituksessa 2001/893/EY todettiin, että SOLVIT käsittelee tapauksia, joissa sisämarkkinasääntöjä on sovellettu väärin. Tehtävien määritteleminen näin on johtanut epäjohdonmukaisuuteen. Toisaalta on tuotu esiin, että ilmaus ”sovellettu väärin” tarkoittaa, että SOLVIT-keskukset eivät voi käsitellä tapauksia, joissa kansalliset säännöt ovat ristiriidassa unionin lainsäädännön kanssa (ns. ”rakenteelliset tapaukset”), ja toisaalta, että SOLVIT voi toimia vain tapauksissa, joissa kyseinen unionin lainsäädäntö perustuu sisämarkkinoihin.

(9)

SOLVIT-tapauksiksi määritellään nyt kaikki rajat ylittävät ongelmat, jotka aiheutuvat siitä, että viranomainen mahdollisesti rikkoo sisämarkkinoita koskevaa unionin lainsäädäntöä, silloin kun ja siltä osin kuin kyseisiä ongelmia ei käsitellä tuomioistuimessa kansallisella tai EU-tasolla.

(10)

Ilmausta ”rikkoa” käytetään määrittelemään, että SOLVIT-keskukset ottavat käsiteltäväksi SOLVIT-tapauksena kaikki tilanteet, joissa viranomaiset eivät noudata sisämarkkinoita koskevaa unionin lainsäädäntöä, kyseisen ongelman perussyystä riippumatta. SOLVIT-verkoston käsittelemien tapausten suuri enemmistö liittyy tapauksiin, joissa viranomainen soveltaa väärin sisämarkkinoita koskevaa unionin lainsäädäntöä. SOLVIT-keskusten tiedetään kuitenkin kyenneen antamaan tehokasta apua rakenteellisten ongelmien tapauksissa. Vaikka rakenteelliset tapaukset muodostavatkin vain pienen osan SOLVIT-verkoston kokonaiskuormituksesta, on tärkeää, että SOLVIT ottaa käsiteltäväkseen niitä varmistaakseen, etteivät kyseiset ongelmat jää huomiotta. Se on paras tae siitä, että rakenteellisiin ongelmiin puututaan tehokkaasti asianmukaisella tasolla.

(11)

Tässä suosituksessa vahvistetaan, että SOLVIT käsittelee tapauksia, joissa on rajat ylittävä ongelma viranomaisten kanssa. Rajat ylittävä -kriteeri varmistaa, että kahden eri jäsenvaltion SOLVIT-keskukset käsittelevät SOLVIT-tapauksen, millä taataan tulosten avoimuus ja laatu. Viranomais-kriteeri liittyy siihen, että SOLVIT on osa kansallista hallintoa ja toimii vain epävirallisella pohjalla.

(12)

Tässä suosituksessa pyritään myös selventämään, minkä tasoista palvelua kansalaiset ja yritykset voivat SOLVIT-verkostolta odottaa. Siinä selostetaan, kuinka kansalaisille olisi tiedotettava asioista ja mitä apua heille olisi vähintään tarjottava. Siinä selvennetään myös menettelyn eri vaiheet ja määräajat, joita SOLVIT-tapausten ratkaisemisessa on noudatettava, sekä tapausten seuranta silloin, kun niitä ei voida ratkaista.

(13)

Lisäksi tässä suosituksessa asetetaan vähimmäisnormit, joita SOLVIT-keskusten olisi noudatettava organisaation, lakiasiain tuntemuksen ja muihin verkostoihin olevien suhteiden osalta. Siinä selvennetään myös komission roolia SOLVIT-verkostossa.

(14)

Komissio on hiljattain uudistanut SOLVIT-verkoston online-tietokannan omaksi moduulikseen sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä. Tämän teknisen yhdentymisen johdosta SOLVIT-menettelyihin sovelletaan myös sääntöjä, jotka on esitetty 25 päivänä lokakuuta 2012 hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden yhteistyöjärjestelmässä ja komission päätöksen 2008/49/EY (4) kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus). Tässä suosituksessa määritellään myös tiettyjä asioita, jotka liittyvät henkilötietojen käsittelyyn SOLVIT-verkostossa IMI-asetuksen mukaisesti.

(15)

Tässä suosituksessa ei pyritä määrittelemään, kuinka komissio käsittelee suoraan saamiaan valituksia, eikä siinä millään tavoin pyritä vaikuttamaan komission rooliin perussopimusten valvojana. Siinä ei myöskään pyritä määrittelemään EU Pilotin ja kansallisten EU Pilot -koordinaattorien roolia. Näitä asioita käsitellään erityisissä ohjeissa, joita päivitetään säännöllisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

I.   TAVOITE JA MÄÄRITELMÄT

A.   Tavoite

Tässä suosituksessa esitetään SOLVIT-verkoston toimintaa koskevat periaatteet. SOLVIT pyrkii tuottamaan nopeita, tehokkaita ja epävirallisia ratkaisuja ongelmiin, joita kansalaiset ja yritykset kohtaavat, kun viranomaiset epäävät näiden EU-oikeuksia sisämarkkinoilla. Se parantaa omalta osaltaan sisämarkkinoiden toimintaa vaalimalla ja edistämällä unionin lainsäädännön parempaa noudattamista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kansallisten SOLVIT-keskusten olisi työskenneltävä yhdessä tässä suosituksessa esitettyjen periaatteiden pohjalta.

B.   Määritelmät

Tässä suosituksessa tarkoitetaan

1.

’hakijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka kohtaa rajat ylittävän ongelman ja vie sen SOLVIT-verkoston käsiteltäväksi joko suoraan tai välittäjän välityksellä, taikka organisaatiota, joka tuo verkoston käsiteltäväksi konkreettisen ongelman jäsenensä/jäsentensä puolesta;

2.

’rajat ylittävällä ongelmalla’ hakijan yhdessä jäsenvaltiossa kohtaamaa ongelmaa, johon liittyy viranomaisen mahdollinen sisämarkkinalainsäädännön rikkomus toisessa jäsenvaltiossa; tämä sisältää hakijoiden kohtaamat ongelmat, joita hakijoiden omat viranomaiset aiheuttavat, kun hakijat ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkumiseen tai yrittäneet käyttää sitä;

3.

’sisämarkkinalainsäädännöllä’ kaikkea unionin lainsäädäntöä sekä sen sääntöjä ja periaatteita, jotka liittyvät sisämarkkinoiden toimintaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan 2 kohdan tarkoittamalla tavalla. Tämä sisältää säännöt, joiden tarkoituksena ei sinänsä ole säädellä sisämarkkinoita, mutta jotka vaikuttavat tavaroiden, palvelujen, henkilöiden tai pääoman vapaaseen liikkumiseen jäsenmaiden välillä;

4.

’viranomaisella’ mitä tahansa jäsenvaltion kansallisen, alueellisen tai paikallisen julkishallinnon osaa, tai mitä tahansa elintä, oli sen oikeudellinen muoto mikä tahansa, joka on valtion hyväksymän toimenpiteen nojalla saanut tehtäväkseen tarjota julkista palvelua valtion valvonnassa ja jolla on sitä tarkoitusta varten erityisvaltuuksia, jotka ylittävät kansalaisten välisiin suhteisiin sovellettavat tavanomaiset säännöt;

5.

’oikeudellisella menettelyllä’ virallista menettelyä riita-asioiden ratkaisemiseksi tuomioistuimessa tai muussa lainkäyttöelimessä. Tähän eivät kuulu hallinnolliset muutoksenhaut, jotka on osoitettu samalle viranomaiselle, joka aiheutti ongelman;

6.

’rakenteellisella ongelmalla’ rikkomusta, jonka aiheuttaa unionin lainsäädännön vastainen kansallinen sääntö;

7.

’vastaanottavalla keskuksella’ SOLVIT-keskusta siinä jäsenvaltiossa, jolla on läheisimmät siteet hakijaan esimerkiksi kansallisuuden, asuinpaikan tai sijoittautumisen perusteella tai sen paikan perusteella, jossa hakija hankki kyseessä olevat oikeudet;

8.

’johtavalla keskuksella’ siinä jäsenvaltiossa sijaitsevaa SOLVIT-keskusta, jossa väitetty unionin lainsäädännön rikkomus on tapahtunut;

9.

’SOLVIT-tietokannalla’ Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) puitteissa luotua online-sovellusta SOLVIT-tapausten käsittelyn tueksi.

II.   SOLVIT-VERKOSTON TOIMEKSIANTO

SOLVIT-verkosto käsittelee rajat ylittäviä ongelmia, jotka aiheutuvat siitä, että viranomainen mahdollisesti rikkoo sisämarkkinoita koskevaa unionin lainsäädäntöä, silloin kun ja siltä osin kuin kyseisiä ongelmia ei käsitellä oikeudessa kansallisella tai unionin tasolla. Se parantaa omalta osaltaan sisämarkkinoiden toimintaa vaalimalla ja edistämällä unionin lainsäädännön parempaa noudattamista.

III.   SOLVIT-VERKOSTON TARJOAMA PALVELU

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hakijat voivat hyötyä seuraavasta vähimmäispalvelusta:

1.

SOLVIT-keskusten olisi oltava tavoitettavissa puhelimitse tai sähköpostitse, ja niiden olisi vastattava nopeasti niille osoitettuihin yhteydenottoihin.

2.

Hakijan olisi saatava ensimmäinen ongelmaansa liittyvä vastaus viikon sisällä. Vastauksessa olisi ilmoitettava, voiko SOLVIT-verkosto ottaa hakijan tapauksen käsiteltäväkseen, mikäli siitä voidaan annettujen tietojen perusteella ilmoittaa. Hakijaa olisi tarpeen mukaan samalla kehotettava toimittamaan kaikki hakijan tapauksen käsittelyn edellyttämät asiakirjat. Hakijan olisi kuukauden kuluessa tästä alustavasta arviosta – edellyttäen, että hakijan tapausta koskeva aineisto sisältää tarvittavat asiakirjat – saatava vahvistus siitä, onko johtava keskus hyväksynyt hakijan tapauksen ja onko se siis otettu käsiteltäväksi SOLVIT-tapauksena.

3.

Jos ongelmaa ei voida ottaa käsiteltäväksi SOLVIT-tapauksena, hakijalle olisi kerrottava syyt siihen ja neuvottava hakijalle toinen mahdollinen ongelman mahdollisesti ratkaiseva tapa edetä asiassa, esimerkiksi osoittamalla tai siirtämällä ongelma mahdollisuuksien mukaan toiseen asianmukaiseen tieto- tai ongelmanratkaisuverkostoon tai asianmukaiselle kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

4.

Hakijan olisi saatava ratkaisu ongelmaansa kymmenen viikon kuluessa tapauksen ottamisesta käsiteltäväksi. Ratkaisu voi sisältää selvityksen sovellettavasta unionin lainsäädännöstä. Poikkeuksellisissa oloissa ja erityisesti silloin, kun ratkaisu on lähellä tai asia koskee rakenteellista ongelmaa, tapauksen käsitteleminen voi kestää kymmenen viikkoa määräajan yli, edellyttäen että hakijalle ilmoitetaan asiasta.

5.

Hakijalle olisi kerrottava SOLVIT-verkoston epävirallisesta luonteesta sekä kyseeseen tulevista menettelyistä ja aikatauluista. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä tiedot muista mahdollisista muutoksenhakukeinoista, varoitus siitä, ettei tapauksen käsittely SOLVIT-verkostossa keskeytä kansallisten valitusaikojen kulumista sekä siitä, että SOLVIT-verkoston tarjoamat ratkaisut ovat epävirallisia eikä niihin voi hakea muutosta. Hakijalle olisi myös ilmoitettava, että SOLVIT-verkoston käyttö on maksutonta. Hakijalle olisi säännöllisesti kerrottava hakijan tapauksen tilanteesta.

6.

Vaikka SOLVIT-käsittelyt ovatkin luonteeltaan epävirallisia, se ei estä hakijaa käynnistämästä virallista oikeudellista menettelyä kansallisella tasolla, mikä aiheuttaa SOLVIT-tapauksen käsittelyn päättämisen.

7.

Kun ratkaisu on onnistuttu löytämään, hakijalle olisi annettava neuvoja toimista, joita sen olisi toteutettava hyötyäkseen ehdotetusta ratkaisusta.

8.

Heti kun käy ilmeiseksi, ettei tapausta tulla ratkaisemaan SOLVIT-verkostossa, tapauksen käsittely olisi päätettävä ja hakijalle olisi ilmoitettava asiasta viipymättä. Siinä tapauksessa SOLVIT-verkoston olisi myös kerrottava hakijalle muista mahdollisista kansallisella tai unionin tasolla tarjolla olevista muutoksenhakukeinoista. Neuvoessaan hakijaa tekemään kantelun komissioon SOLVIT-keskusten olisi kehotettava hakijaa viittaamaan asian aiempaan käsittelyyn SOLVIT-verkostossa (ilmoittamalla viitenumero ja esittämällä lyhyt yhteenveto tästä käsittelystä). Kaikista ratkaisematta jääneistä tapauksista olisi ilmoitettava komissiolle tietokannan välityksellä.

9.

Kun tapauksen käsittelyt on päätetty, hakijaa olisi kehotettava antamaan palautetta siitä, kuinka SOLVIT-verkosto käsitteli tapausta.

IV.   SOLVIT-KESKUSTEN ORGANISAATIO

1.

Jokaisessa jäsenvaltiossa olisi oltava SOLVIT-keskus.

2.

Jotta SOLVIT-keskukset kykenevät hoitamaan tässä suosituksessa esitetyt tehtävät, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että

a)

keskuksilla on riittävästi hyvin koulutettua henkilökuntaa, joka hallitsee useamman kuin yhden unionin kielen, jos se on tarpeen nopean ja avoimen viestinnän varmistamiseksi muiden SOLVIT-keskusten kanssa;

b)

SOLVIT-keskuksessa on riittävä lakiasiain tuntemus tai kokemus unionin lainsäädännön soveltamisesta, jotta siellä kyetään itsenäisesti tekemään lainopillinen arviointi tapauksista;

c)

SOLVIT-keskukset sijaitsevat sellaisessa kansallisen hallinnon osassa, jolla on riittävästi koordinointivaltaa, jotta voidaan varmistaa unionin lainsäädännön oikea soveltaminen hallinnossa.

d)

SOLVIT-keskukset kykenevät verkostoitumaan kansallisen hallinnon kanssa saadakseen käyttöönsä erityistä lainopillista asiantuntemusta ja tukea, joita tarvitaan käytännön ratkaisujen löytämiseksi tapauksille.

V.   SOLVIT-MENETTELY

A.   SOLVIT-tapausten käsittelyä hallitsevat periaatteet

1.

Kaikki SOLVIT-tapaukset olisi käsiteltävä kahdessa SOLVIT-keskuksessa, vastaanottavassa keskuksessa ja johtavassa keskuksessa.

2.

Vastaanottavan keskuksen ja johtavan keskuksen olisi toimittava avoimessa ja läpinäkyvässä yhteistyössä löytääkseen hakijalle nopean ja tehokkaan ratkaisun.

3.

Vastaanottavan keskuksen ja johtavan keskuksen olisi sovittava keskenään siitä, mitä kieltä ne käyttävät keskinäisissä yhteyksissään pitäen mielessä tavoitteen, joka on ongelmien ratkaiseminen epävirallisten kontaktien avulla mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti sekä avoimuuden ja raportoinnin varmistaminen.

4.

Kaikki vastaanotetut ongelmat, tapauksessa mukana olevien SOLVIT-keskusten arvioinnit, toteutetut toimet ja ehdotetut ratkaisut olisi rekisteröitävä SOLVIT-tietokantaan selkeästi ja kattavasti. Jos tapaukseen liittyy rakenteellisia ongelmia, tietokantaan olisi sen kohdalle tehtävä siitä kertova merkintä, jotta komissio voisi järjestelmällisesti seurata tällaisia tapauksia.

5.

Kaikkien ehdotettujen ratkaisujen on aina oltava täysin unionin lainsäädännön mukaisia.

6.

SOLVIT-keskusten olisi noudatettava SOLVIT-verkoston tapausten käsittelyoppaassa esitettyjä yksityiskohtaisia tapausten käsittelyohjeita. Komissio tarkistaa oppaan säännöllisesti yhteistyössä SOLVIT-keskusten kanssa.

B.   Vastaanottava keskus

1.

Vastaanottavan keskuksen olisi kirjattava kaikki vastaanotetut lainopilliset ongelmat riippumatta siitä, täyttävätkö ne SOLVIT-tapauksen tunnusmerkit.

2.

Kun vastaanottava keskus on hyväksynyt valituksen käsiteltäväksi SOLVIT-tapauksena, sen olisi muodostettava tapausta koskeva täydellinen aineisto ja tehtävä ongelmasta kattava lainopillinen analyysi ennen sen toimittamista johtavalle keskukselle.

3.

Saatuaan johtavalta keskukselta ratkaisuehdotuksen, jossa on mukana selvitys sovellettavasta unionin lainsäädännöstä, sen olisi tarkistettava, että ratkaisu on unionin lainsäädännön mukainen.

4.

Vastaanottavan keskuksen olisi annettava hakijalle ajantasaisia ja asianmukaisia tietoja menettelyn eri vaiheissa.

C.   Johtava keskus

1.

Johtavan keskuksen olisi vahvistettava hyväksyvänsä tapauksen viikon kuluessa siitä, kun vastaanottava keskus toimitti sen.

2.

Johtavan keskuksen olisi pyrittävä löytämään ratkaisu hakijalle, sovellettavaa unionin lainsäädäntöä koskeva selvitys mukaan lukien, ja kerrottava säännöllisesti vastaanottavalle keskukselle, kuinka se edistyy asiassa.

3.

Jos hakijan esittämä ongelma on rakenteellinen, johtavan keskuksen olisi mahdollisimman pian arvioitava, voidaanko ongelma ratkaista SOLVIT-menettelyä noudattaen. Jos johtava keskus katsoo, ettei tämä ole mahdollista, sen olisi päätettävä tapauksen käsittely ratkaisemattomana ja ilmoitettava asianmukaisille kansallisille viranomaisille unionin lainsäädännön oikeasta tulkinnasta kyseisessä jäsenvaltiossa varmistaakseen, että unionin lainsäädännön rikkominen saadaan tosiasiallisesti loppumaan. Asiasta olisi myös ilmoitettava komissiolle tietokannan välityksellä.

VI.   KOMISSION TEHTÄVÄT

1.

Komissio auttaa ja tukee SOLVIT-verkoston toimintaa

a)

järjestämällä säännöllisiä koulutustilaisuuksia ja verkkotilaisuuksia yhteistyössä kansallisten SOLVIT-keskusten kanssa;

b)

luonnostelemalla ja päivittämällä SOLVIT-verkoston tapausten käsittelyopasta yhteistyössä kansallisten SOLVIT-keskusten kanssa;

c)

antamalla pyynnöstä SOLVIT-keskuksille tapauskohtaista apua. Monimutkaisissa tapauksissa siihen saattaa sisältyä epävirallisten lainopillisten neuvojen antaminen. Komission yksiköiden olisi vastattava epävirallisia lainopillisia neuvoja koskeviin pyyntöihin kahden viikon kuluessa. Tällaiset neuvot ovat vain epävirallisia, eikä niiden voida katsovan sitovan komissiota;

d)

hoitamalla ja ylläpitämällä SOLVIT-tietokantaa ja julkista käyttöliittymää sekä tarjoamalla erityistä koulutusta ja aineistoja auttaakseen SOLVIT-keskuksia tietokannan käytössä;

e)

seuraamalla SOLVIT-keskusten työn laatua ja tehokkuutta sekä niiden käsittelemiä tapauksia. Tapauksissa, joihin liittyy rakenteellinen ongelma, komissio seuraa tapausta kiinteästi ja antaa tarvittaessa neuvoja ja apua varmistaakseen, että rakenteellinen ongelma lopullisesti ratkaistaan. Komissio harkitsee, tarvitsevatko ratkaisemattomat rakenteelliset ongelmat lisäseurantaa;

f)

turvaamalla asianmukaisen viestinnän SOLVIT-verkoston, CHAP-järjestelmän (5) ja EU Pilotin (6) välillä varmistaakseen ratkaisematta jääneiden SOLVIT-tapausten asianmukaisen seurannan ja välttääkseen päällekkäisyyksiä valitusten käsittelyssä;

g)

ilmoittamalla SOLVIT-keskuksille näiden pyynnöstä komission tekemästä ratkaisemattomien tapausten seurannasta silloin, kun kantelu on tehty komissiolle.

2.

Komissio voi tarpeen mukaan siirtää saamiaan kanteluja SOLVIT-verkostolle tarkoituksenaan löytää nopea ja epävirallinen ratkaisu, mikäli kantelun tekijä siihen suostuu.

VII.   LAADUNVALVONTA JA RAPORTOINTI

1.

SOLVIT-keskusten olisi tehtävä säännöllisiä laaduntarkistuksia tapauksissa, joita ne käsittelevät vastaanottavina keskuksina ja johtavina keskuksina, kuten tapausten käsittelyoppaassa on tarkemmin selostettu.

2.

Komission yksiköt tekevät säännöllisiä kokonaislaadun tarkastuksia kaikista tapauksista ja ilmoittavat mahdollisista ongelmista asianomaisille SOLVIT-keskuksille, joiden olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin tunnistettujen puutteiden korjaamiseksi.

3.

Komissio raportoi säännöllisesti SOLVIT-verkoston työn laadusta ja tehokkuudesta. Se raportoi myös niistä ongelmatyypeistä, joita SOLVIT-verkosto on vastaanottanut sekä SOLVIT-verkostossa käsitellyistä tapauksista tarkoituksenaan määrittää suuntauksia ja tunnistaa sisämarkkinoilla edelleen olevia ongelmia. Osana tätä raportointia komissio raportoi erikseen rakenteelliset tapaukset.

VIII.   VERKOSTON NÄKYVYYS

1.

Komissio levittää tietoa SOLVIT-verkostosta ja sen käytöstä eurooppalaisten sidosryhmäorganisaatioiden ja unionin toimielinten keskuudessa ja parantaa SOLVIT-verkoston käytettävyyttä ja näkyvyyttä online-keinoin.

2.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että käytettävissä on käyttäjäystävällisiä tietoja ja helppo pääsy SOLVIT-palveluihin, erityisesti kaikilla julkishallinnon merkityksellisillä verkkosivustoilla.

3.

Jäsenvaltioiden olisi myös ryhdyttävä toimiin parantaakseen SOLVIT-verkoston tunnettuutta sidosryhmissään. Komissio avustaa tällaisissa toimissa.

IX.   YHTEISTYÖ MUIDEN VERKOSTOJEN JA YHTEYSPISTEIDEN KANSSA

1.

Jotta hakijat varmasti saavat tehokasta apua, SOLVIT-keskusten olisi toimittava yhteistyössä muiden eurooppalaisten ja kansallisten tiedotus- ja avustusverkostojen kanssa. Niitä ovat Sinun Eurooppasi, Europe Direct, Sinun Eurooppasi -neuvonta, the Yritys-Eurooppa-verkosto, Euroopan kuluttajakeskusten verkosto, Euroopan työnvälitysverkosto (EURES), rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkosto Fin-net ja Euroopan julkisasiamiesten verkosto. SOLVIT-keskusten olisi myös luotava hyvät suhteet sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan vastaaviin kansallisiin jäseniin, jotta sosiaaliturvatapaukset voidaan käsitellä tehokkaasti.

2.

SOLVIT-keskusten olisi oltava säännöllisesti yhteydessä kansallisiin EU Pilot -yhteyspisteisiinsä ja tehdä niiden kanssa yhteistyötä varmistaakseen asianmukaisen tietojenvaihdon vastaanotetuista tapauksista ja valituksista.

3.

Komissio avustaa tässä yhteistyössä muun muassa järjestämällä yhteisiä verkostotapahtumia ja luomalla teknisiä yhteydenottotapoja kohdassa 1 mainittuihin verkostoihin ja yhteyspisteisiin (7).

X.   HENKILÖTIETOJEN SUOJAAMINEN JA SALASSAPITO

Henkilötietojen käsittelyä tämän suosituksen mukaisissa tarkoituksissa sekä erityisesti avoimuusvaatimuksia ja niiden oikeuksia, joita tiedot koskevat, ohjaa IMI-asetus. Mainitun asetuksen mukaisesti asiat olisi järjestettävä seuraavasti:

1.

Hakijoiden olisi voitava jättää valituksensa SOLVIT-verkostoon sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään liittyvän julkisen käyttöliittymän kautta, jonka komissio on asettanut hakijoiden käyttöön. Hakijoilla ei ole pääsyä SOLVIT-tietokantaan.

2.

Vastaanottavilla keskuksilla ja johtavilla keskuksilla olisi oltava pääsy SOLVIT-tietokantaan sekä mahdollisuus käsitellä hoitamaansa tapausta tämän tietokannan välityksellä. Tämä sisältää pääsyn hakijan henkilötietoihin.

3.

Muilla SOLVIT-keskuksilla, jotka eivät osallistu tietyn tapauksen käsittelyyn, sekä komissiolla olisi oltava vain lukuoikeus tapausta koskeviin nimettömiin tietoihin.

4.

Vastaanottavan keskuksen olisi yleensä ilmoitettava hakijan henkilöllisyys johtavalle keskukselle ongelman ratkaisua varten. Hakijalle olisi ilmoitettava tästä prosessin alussa ja tarjota mahdollisuutta kieltää henkilötietojen antaminen, jolloin hakijan henkilöllisyyttä ei saisi paljastaa.

5.

Johtavan keskuksen ja niiden viranomaisten, joita valitus koskee, olisi käytettävä hakijan antamia tietoja vain tapauksen ratkaisemiseen. Tapausta hoitavien virkailijoiden on käsiteltävä henkilötietoja vain niissä tarkoituksissa, joihin ne lähetettiin. Olisi myös toteutettava asianmukaisia toimia kaupallisesti arkojen tietojen suojaamiseksi, eli tietojen, jotka eivät sisällä henkilötietoja.

6.

Tapaus voidaan siirtää toiseen ongelmanratkaisuverkostoon tai -organisaatioon vain hakijan suostumuksella.

7.

Komission henkilöstöllä olisi oltava pääsy hakijan henkilötietoihin vain, jos se on välttämätöntä seuraavien tarkoitusten vuoksi:

a)

samanaikaisen käsittelyn välttäminen tapauksissa, joissa sama ongelma on annettu komission tai jonkin muun Euroopan unionin toimielimen ratkaistavaksi toisessa menettelyssä;

b)

epävirallisten lainopillisten neuvojen antaminen VI kohdan mukaisesti;

c)

mahdollisesta seurannasta päättäminen SOLVIT-verkoston jo käsittelemissä tapauksissa;

d)

SOLVIT-tietokantaa koskevien teknisten ongelmien ratkaiseminen.

8.

Pääsy SOLVIT-tapauksiin liittyviin tietoihin olisi sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä estettävä 18 kuukautta SOLVIT-tapauksen käsittelyn päättämisen jälkeen. Nimettömät SOLVIT-tapausten kuvaukset olisi säilytettävä SOLVIT-tietokannassa, ja niitä voidaan käyttää tilastointiin, raportointiin ja toimintatapojen kehittämiseen.

XI.   MUUT SÄÄNNÖKSET

Tällä suosituksella korvataan suositus 2001/893/EY. Kaikki viittaukset suositukseen 2001/893/EY olisi ymmärrettävä viittauksiksi tähän suositukseen.

XII.   SOVELTAMISPÄIVÄ JA OSOITUS

Tätä suositusta sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2013.

Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 17 päivänä syyskuuta 2013.

Komission puolesta

Michel BARNIER

Komission jäsen


(1)  EYVL L 331, 15.12.2001, s. 79.

(2)  COM(2012) 259 final.

(3)  COM(2013) 269 final.

(4)  EUVL L 316, 14.11.2012, s. 1.

(5)  Complaint handling / Accueil des plaignants – komission kantelujen kirjaamisjärjestelmä.

(6)  KOM(2007) 502 lopullinen.

(7)  Tämän suosituksen hyväksymisen hetkellä tekniset yhteydet on otettu käyttöön Sinun Eurooppasi -neuvonnan kanssa ja niitä ollaan kehittämässä Europe Direct -verkoston kanssa.


III Muut säädökset

EUROOPAN TALOUSALUE

19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 249/16


EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 178/13/KOL,

annettu 30 päivänä huhtikuuta 2013,

vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY soveltamatta jättämisestä raakaöljyn ja maakaasun etsintään ja poraamiseen Norjan mannerjalustalla (Norja)

EFTAn VALVONTAVIRANOMAINEN (JÄLJEMPÄNÄ ’VALVONTAVIRANOMAINEN’), joka

OTTAA HUOMIOON Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’ETA-sopimus’),

OTTAA HUOMIOON ETA-sopimuksen liitteessä XVI olevassa 4 kohdassa tarkoitetun säädöksen yleishyödyllisiä palveluja koskevien julkisten sopimusten tekomenettelyistä (vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/17/EY) (jäljempänä ’direktiivi 2004/17/EY’) ja erityisesti sen 30 artiklan 1, 4 ja 6 kohdan,

OTTAA HUOMIOON EFTAn jäsenvaltioiden välisen, valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan sopimuksen (’valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehty sopimus’) ja erityisesti sen pöytäkirjassa 1 olevat 1 ja 3 artiklan,

OTTAA HUOMIOON valvontaviranomaisen 19 päivänä huhtikuuta 2012 antaman päätöksen, jolla jäsenvaltio, jolla on julkisia hankintoja koskeva erityisvastuu, valtuutetaan tekemään tiettyjä päätöksiä julkisten hankintojen alalla (päätös N:o 136/12/KOL),

ON KUULLUT julkisia hankintoja käsittelevää EFTAn komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

I.   TOSISEIKAT

1   MENETTELY

(1)

Valvontaviranomainen sai 5 päivänä marraskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä (1) ja ilmoitusta edeltäneiden keskusteluiden tuloksena Norjan hallitukselta pyynnön mukauttaa päätöstä direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan soveltamisesta öljytoimintaan Norjan mannerjalustalla. Valvontaviranomainen pyysi 25 päivänä tammikuuta 2013 päivätyllä kirjeellä Norjan hallitusta toimittamaan lisätietoja. (2) Norjan hallitus toimitti vastauksensa valvontaviranomaiselle 15 päivänä helmikuuta 2013 päivätyllä kirjeellä. (3) Ilmoituksesta ja Norjan hallituksen vastauksesta keskusteltiin 4 päivänä maaliskuuta 2013 järjestetyssä puhelinkonferenssissa. (4) Julkisia hankintoja käsittelevää EFTAn komiteaa kuultiin 22 päivänä maaliskuuta 2013 päivätyllä valvontaviranomaisen kirjeellä, ja sitä pyydettiin toimittamaan kantansa kirjallisella menettelyllä. (5) Julkisia hankintoja käsittelevä EFTAn komitea antoi jäsentensä äänten enemmistöllä myönteisen lausunnon valvontaviranomaisen 16 päivänä huhtikuuta 2013 tekemästä päätösluonnoksesta. (6)

(2)

Norjan hallituksen pyyntö koskee raakaöljyn ja maakaasun etsintää ja tuotantoa Norjan mannerjalustalla. Tähän sisältyvät myös kehittämistoimet (eli riittävän infrastruktuurin käyttöönotto tulevaa tuotantoa varten, kuten tuotantolautat, putket ja vastaanottoasemat). Norjan hallitus on määritellyt pyynnössään kolme toiminta-alaa:

(a)

raakaöljyn ja maakaasun etsintä;

(b)

raakaöljyn tuotanto; ja

(c)

maakaasun tuotanto.

2   LAINSÄÄDÄNTÖKEHYS

(3)

Direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan tarkoituksena on sallia poikkeus julkisia hankintoja koskeviin säännöksiin tilanteessa, jossa markkinoille osallistujat toimivat kilpailusääntöjen mukaisesti. Direktiivin 30 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Hankintasopimuksiin, jotka tehdään 3–7 artiklassa tarkoitetun toiminnon suorittamiseksi, ei sovelleta tätä direktiiviä, jos toiminto siinä jäsenvaltiossa, jossa se toteutetaan, on suoraan avoin kilpailulle markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu.”.

(4)

Direktiivin 30 artiklan 1 kohdassa asetetaan kaksi vaatimusta, jotka on kummatkin täytettävä ennen kuin valvontaviranomainen voi tehdä myönteisen päätöksen pyynnöstä saada 30 artiklan 4 kohtaan perustuva poikkeus, ottaen huomioon direktiivin 30 artiklan 6 kohdan.

(5)

Direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa asetettu ensimmäinen vaatimus on se, että toiminto on suoritettava markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu. Direktiivin 30 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”markkinoille pääsyä ei pidetä rajoitettuna, jos jäsenvaltio on pannut täytäntöön liitteessä XI mainitun yhteisön lainsäädännön säännökset ja soveltaa niitä”. Direktiivin liitteessä XI luetellaan useita direktiivejä.

(6)

Liitteessä XI lueteltuihin direktiiveihin sisältyy hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/22/EY (7), joka otettiin osaksi ETA:n lainsäädäntöä vuonna 1995 ja johon viitataan ETA-sopimuksen liitteessä IV olevassa 12 kohdassa.

(7)

Liitteessä XI olevaan luetteloon sisältyy myös direktiivi 98/30/EY. Tämän direktiivin korvasi maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY. Direktiivi 2003/55/EY otettiin osaksi ETA:n lainsäädäntöä vuonna 2005 ja siihen viitataan ETA-sopimuksen liitteessä IV olevassa 23 kohdassa. (8)

(8)

Markkinoille pääsyn voidaan katsoa olevan rajoittamatonta, jos Norjan valtio on pannut täytäntöön ja soveltanut asianmukaisesti säädöksiä, joihin viitataan ETA-sopimuksen liitteessä IV olevassa 12 kohdassa, joka vastaa direktiiviä 94/22/EY, ja 23 kohdassa, joka vastaa direktiiviä 2003/55/EY. (9)

(9)

Direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan toinen vaatimus on se, että toiminto on suoraan avoin kilpailulle siinä EFTA-valtiossa, jossa se suoritetaan. Sen määrittämiseksi, onko toiminto suoraan avoin kilpailulle, on ”käytettävä perustamissopimuksen kilpailua koskevien määräysten mukaisia perusteita, esimerkiksi kyseisten tavaroiden tai palvelujen ominaispiirteitä, vaihtoehtoisten tavaroiden tai palvelujen olemassaoloa, hintaa tai useamman kuin yhden tavarantoimittajan tai palvelujen suorittajan todellista tai mahdollista olemassaoloa.” (10)

(10)

Se, onko toiminto suoraan avoin kilpailulle, määritellään useiden indikaattorien perusteella. Niistä yksikään ei ole sinänsä ratkaiseva. Tässä päätöksessä tarkoitettujen markkinoiden osalta olisi otettava huomioon tärkeimpien toimijoiden markkinaosuus tietyillä markkinoilla. Lisäksi olisi otettava huomioon kyseisten markkinoiden keskittymisaste. (11) Sitä, kohdistuuko johonkin toimintoon suoraa kilpailua, arvioidaan puolueettomin perustein ottaen huomioon kyseisen alan erityispiirteet. Koska tässä päätöksessä tarkoitettujen toimintojen edellytykset ovat erilaiset, kustakin toiminnosta tai markkinasta tehdään erillinen arviointi.

(11)

Tämä päätös tehdään ainoastaan direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan mukaisen poikkeuksen myöntämiseksi sanotun kuitenkaan rajoittamatta kilpailusääntöjen soveltamista.

3   NORJAN LUPAJÄRJESTELMÄ

(12)

Norjan öljylaki (12) muodostaa oikeusperustan Norjan mannerjalustalla suoritettavan raakaöljytoiminnan lupajärjestelmälle. Öljylailla ja öljyasetuksilla säännellään lupien myöntämistä raakaöljyn ja maakaasun etsimistä ja tuottamista varten. Norjan öljy- ja energiaministeriö ilmoittaa lohkot, joita varten yritykset voivat jättää lupahakemuksen. Norjan kuningas myöntää tuotantoluvat. Tuotantolupa myönnetään tosiasiallisin ja objektiivisin perustein. (13) Tuotantolupa myönnetään tavanomaisesti konsernille, johon kuuluvista yrityksistä yksi nimitetään luvan päivittäisestä hallinnoinnista vastaavaksi toimijaksi.

(13)

Norjassa on kahdenlaisia hakukierroksia: i) hakukierrokset, jotka kattavat Norjan mannerjalustan tutkimattomat alueet (numeroidut hakukierrokset) ja ii) ennalta määritettyjä alueita koskevat luvat (ennalta määritettyjä alueita koskevat hakukierrokset), jotka kattavat tutkitut alueet. Nämä kaksi hakukierrosta ovat samanlaiset lukuun ottamatta tapaa, jolla ne järjestetään. Ennalta määritettyjä alueita koskevat hakukierrokset järjestetään vuosittain, ja ne kattavat Norjan mannerjalustan tutkitun pinta-alan (jonka geologiset ominaisuudet ovat hyvin tiedossa). (14) Numeroituja hakukierroksia järjestetään (keskimäärin) joka toinen vuosi tutkimattomilla alueilla (jonka geologisia ominaisuuksia tunnetaan vähän). (15) Norjan öljy- ja energiaministeriö aloittaa numeroidut hakukierrokset ja pyytää Norjan mannerjalustalla toimivia yrityksiä nimeämään alueita (lohkoja), jotka ne haluavat sisällyttää seuraavaan hakukierrokseen. Kahta hakukierrostyyppiä koskevat oikeudelliset edellytykset (lainsäädäntö, määräykset, hakuasiakirjat) ovat täsmälleen samat. Norjan hallitus on ilmoittanut valvontaviranomaiselle, että kahden hakukierrostyypin perusteella harjoitettavat etsintätoiminnot ovat myös samanlaisia.

(14)

Vaatimukset täyttävät öljy-yhtiöt hakevat hakukierroksella tuotantolupia eli yksinoikeutta harjoittaa raakaöljytoimintaa Norjan mannerjalustalla. Norjan öljylain 1-6 c) jaksossa määritellään, että raakaöljytoimintaan sisältyvät kaikki toiminnot, jotka liittyvät merenalaisiin öljyesiintymiin, kuten etsintä, koeporaukset, tuotanto, kuljetus, käyttö ja käytöstäpoisto, mukaan lukien tällaisten toimintojen suunnittelu, mutta ei kuitenkaan öljyn kuljetus laivalla irtotavarana. Näin ollen yritykset hakevat hakukierroksilla yksinoikeutta etsiä ja tuottaa raakaöljyä ja maakaasua, joita voidaan löytää tuotantoluvan kattamalla alueella.

(15)

Kun raakaöljyä ja/tai maakaasua löydetään, luvanhaltijoiden on, jos ne haluavat kehittää öljykenttää, esitettävä kentästä Norjan öljy- ja energiaministeriön hyväksymistä varten kehittämis- ja toimintasuunnitelma. (16) Kehittämis- ja toimintasuunnitelman hyväksyminen antaa luvanhaltijoille yksinoikeuden aloittaa kehittämistoiminta ja myöhemmin tuotanto. Tuotetusta öljystä tule yksittäisten luvanhaltijoiden omaisuutta.

(16)

Norjan mannerjalustalla luvan saaneisiin yrityksiin kuuluu suurien kansainvälisten öljy-yhtiöiden lisäksi hyvin pieniä öljy-yhtiöitä, joista monet ovat olleet uusia tulokkaita Norjan mannerjalustalla viimeisten noin kymmenen vuoden aikana.

(17)

Norjan hallitus on toimittanut seuraavat taulukot, ja niissä esitetään toiminnot Norjan mannerjalustalla uusien tuotantolupien, myönnetyn pinta-alan ja Norjan mannerjalustalla toimivien yritysten määrän osalta. (17)

Myönnetyt uudet luvat:

Image

Myönnetty pinta-ala:

Image

Yritysten määrä Norjan mannerjalustalla:

Image

II.   ARVIOINTI

4   TÄMÄN PÄÄTÖKSEN SOVELTAMISALAAN KUULUVAT TOIMINNOT

(18)

Norjan hallituksen pyyntö saada direktiivin 2004/17/EY 30 artiklaan perustuva poikkeus kattaa kolme erillistä toimintoa Norjan mannerjalustalla: a) raakaöljyn ja maakaasun etsinnän, b) raakaöljyn tuotannon ja c) maakaasun tuotannon. Valvontaviranomainen on tarkastellut näitä kolmea toimintoa erikseen. (18)

(19)

Tässä päätöksessä ’tuotantoon’ katsotaan kuuluvan myös kehittämistoimet (eli riittävän infrastruktuurin käyttöönotto tulevaa tuotantoa varten, kuten porauslautat, putkistot ja vastaanottoasemat). Maakaasun siirto Norjan mannerjalustalta markkinoille tuotantovaiheen putkiston kautta ei kuulu tämän päätöksen soveltamisalaan.

5   MARKKINOILLE PÄÄSY

(20)

Direktiivi 94/22/EY (toimilupadirektiivi) otettiin osaksi ETA-sopimuksen liitteessä IV olevaa 12 kohtaa ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 19/1995, joka tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

(21)

Norjan hallitus ilmoitti valvontaviranomaiselle, että se oli saattanut direktiivin osaksi lainsäädäntöään 18 päivänä maaliskuuta 1996. Valvontaviranomainen teki vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, jonka jälkeen Norjan lainsäädäntöön tehtiin useita muutoksia. Näiden muutoksien tekemisen jälkeen valvontaviranomainen katsoi, että Norja oli saattanut toimilupadirektiivin asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(22)

Direktiivi 2003/55/EY (kaasudirektiivi) otettiin osaksi ETA-sopimuksen 23 kohtaa ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 146/2005/EY 2 päivänä joulukuuta 2005. Direktiivi tuli voimaan ETA:n EFTA-valtioissa 1 päivänä kesäkuuta 2007.

(23)

Norjan hallitus ilmoitti 4 päivänä kesäkuuta 2007, että kaasudirektiivi oli pantu osittain täytäntöön, ja 19 päivänä helmikuuta 2008, että se oli pantu kokonaan täytäntöön. Myös tämän direktiivin osalta valvontaviranomainen teki vaatimustenmukaisuuden arvioinnin. Valvontaviranomainen katsoi Norjan kansalliseen lainsäädäntöön tehtyjen useiden muutosten jälkeen, että Norja oli pannut toimilupadirektiivin asianmukaisesti täytäntöön.

(24)

Kun otetaan huomioon tässä jaksossa esitetyt tiedot, näyttää siltä, että Norjan valtio on pannut täytäntöön ja soveltanut asianmukaisesti säädöksiä, joihin viitataan ETA-sopimuksen liitteessä IV olevassa 12 kohdassa, joka vastaa direktiiviä 94/22/EY, ja 23 kohdassa, joka vastaa direktiiviä 2003/55/EY.

(25)

Tämän perusteella ja direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti olisi katsottava, että markkinoille pääsyä ei ole rajoitettu Norjan alueella, mukaan lukien sen mannerjalusta.

6   AVOIMUUS KILPAILULLE

(26)

Kuten edellä todettiin, valvontaviranomainen pitää tarpeellisena tutkia, ovatko kyseiset alat suoraan avoimia kilpailulle. Se on tutkinut tätä varten Norjan hallituksen toimittamia todisteita ja täydentänyt niitä tarvittaessa julkisesti saatavilla olevilla todisteilla.

6.1   Raakaöljyn ja maakaasun etsintä

6.1.1   Merkitykselliset markkinat

(27)

Raakaöljyn ja maakaasun etsinnässä on kyse uusien hiilivetyvarantojen löytämisestä. Tuotantoon sisältyy asianmukaisen tuotantoinfrastruktuurin käyttöönottaminen ja resurssien hyödyntäminen. Raakaöljyn ja maakaasun etsintä muodostaa yhden merkityksellisen tuotemarkkinan, joka on erillään raakaöljyn ja maakaasun tuotannon markkinoista. Tämä määritelmä perustuu siihen seikkaan, että alusta alkaen ei ole mahdollista määritellä, johtaako etsintä raakaöljyn tai maakaasun löytämiseen. Norjan hallitus on vahvistanut, että tämä koskee numeroituja hakukierroksia ja ennalta määritettyjä alueita koskevia hakukierroksia. Tämä markkinoita koskeva määritelmä on myös Euroopan komission käytännön mukainen. (19)

(28)

Tutkimattomien ja tutkittujen alueiden etsintätoimia suorittavat samantyyppiset yritykset, ja toiminnoissa käytetään samantyyppistä tekniikkaa (hakukierroksen tyypistä riippumatta). Vaikka geologiset ominaisuudet tunnetaan paremmin ennalta määritettyjä alueita koskevissa hakukierroksissa, öljy-yhtiöillä ei ole tarkkoja tietoja öljyn esiintymisestä tai siitä, sisältyykö mahdolliseen löytöön öljyä tai kaasua taikka kumpaakin. Valvontaviranomainen pitää tämän vuoksi merkityksellisenä markkinana raakaöljyn ja maakaasun etsintää, mihin sisältyvät numeroitujen ja ennalta määritettyjä alueita koskevien hakukierroksien mukaiset etsintätoiminnot.

(29)

Etsintätoimintaan osallistuvat yritykset eivät yleensä rajoita toimintaansa tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Suurin osa yrityksistä toimii maailmanlaajuisesti. Euroopan komissio on katsonut päätöksissään johdonmukaisesti, että etsintämarkkinat ovat maailmanlaajuiset. (20) Norjan hallitus on samaa mieltä maantieteellisiä markkinoita koskevasta komission määritelmästä. Valvontaviranomainen katsoo, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat maailmanlaajuiset.

6.1.2   Suora avoimuus kilpailulle

(30)

Noin 50 yritykselle myönnettiin tuotantoluvan haltijan asema ajanjaksolla 2011-2013. Ne osallistuvat siten etsintätoimintaan Norjan mannerjalustalla. (21)

(31)

Öljyä ja kaasua etsivien toimijoiden markkinaosuudet mitataan tavanomaisesti kahden muuttujan avulla: varmat varannot ja odotettu tuotanto. (22)

(32)

Öljyn maailmanlaajuiset varmat varannot olivat 1 652,6 miljardia barrelia vuonna 2011, ja maakaasun vastaava luku oli 208,4 triljoonaa kuutiometriä tai noin1 310,8 miljardia öljyekvivalenttibarrelia. (23) Vuoden 2011 lopussa öljyn varmat varannot olivat Norjassa 6,9 miljardia barrelia, mikä on 0,4 prosenttia maailman varannoista. (24) Maakaasun varmat varannot olivat vuonna 2011 Norjassa 2,1 triljoonaa kuutiometriä, mikä on yksi prosentti maailman varannoista. (25) Yhdelläkään viidestä suurimmasta Norjan mannerjalustalla toimivasta yrityksestä ei ole yli yhden prosentin maailmanlaajuista osuutta varmoista varannoista. (26)

(33)

Norjan hallituksella ei ole tietoja Norjan mannerjalustalla toimivan viiden suurimman yrityksen oletetun tuotannon maailmanlaajuisista markkinaosuuksista. On kuitenkin perusteltua olettaa, että raakaöljyn ja maakaasun varmojen varantojen ja oletetun tulevan tuotannon välillä on suora suhde. (27) Kun otetaan huomioon saatavilla olevat tiedot Norjan mannerjalustalla toimivien suurimpien yritysten maailmanlaajuisista markkinaosuuksista oletetun tuotannon perusteella mitattuna, ne eivät todennäköisesti aiheuteta mitään muutoksia valvontaviranomaisen arviointiin.

(34)

Lisäksi valvontaviranomainen on tarkastellut tietoja Norjan mannerjalustaa koskevien hakemuskierrosten hakemusten määrästä ja mannerjalustalle saapuneista uusista yhtiöistä. Norjan hallitukselta saadut tiedot lupien myöntämisestä Norjan mannerjalustaa koskevassa kolmessa edellisessä hakukierroksessa (jotka pidettiin vuosina 2011 ja 2012), osoittavat, että jopa yhdeksän yritystä jätti hakemuksen jokaisesta ilmoitetusta luvasta. Ajanjaksolla 2008-2012 tuotantolupa Norjan mannerjalustalla myönnettiin 13 uudelle yritykselle. Norjan mannerjalustaa varten luvan saaneiden yritysten määrä on siten huomattava. (28)

(35)

Edellä esitetyn perusteella raakaöljyn ja maakaasun maailmanlaajuisten etsintämarkkinoiden keskittymistasoa on pidettävä alhaisena. On todennäköistä, että näillä markkinoilla toimivat yritykset joutuvat huomattavan kilpailupaineen kohteeksi. Mikään ei viittaa siihen, etteikö ala toimisi markkinalähtöisesti. Valvontaviranomainen päättelee tästä syystä, että raakaöljyn ja maakaasun etsintämarkkinat ovat suoraan avoimia kilpailulle direktiivissä 2004/17/EY tarkoitetulla tavalla.

6.2   Raakaöljyn tuotanto

6.2.1   Merkitykselliset markkinat

(36)

Raakaöljy on maailmanlaajuinen hyödyke, ja sen hinta määräytyy maailmanlaajuisesti kysynnän ja tarjonnan perusteella. Euroopan komission vakiintuneen käytännön mukaan (29) raakaöljyn kehitys- ja tuotantotoimet muodostavat erillisen tuotemarkkinan, jonka maantieteellinen ulottuvuus on maailmanlaajuinen. Norjan hallitus yhtyy tähän markkinoita koskevaan määritelmään. (30) Valvontaviranomainen käyttää tässä päätöksessä samaa markkinoita koskevaa määritelmää.

6.2.2   Suora avoimuus kilpailulle

(37)

Kun raakaöljyä (tai maakaasua) löydetään, luvanhaltijoiden on, jos ne haluavat kehittää kenttää, esitettävä Norjan öljy- ja energiaministeriön hyväksyttäväksi kehittämis- ja toimintasuunnitelma kentästä. Seuraavassa taulukossa esitetään pääasiassa öljyä (31) tuottavat Norjan mannerjalustalla sijaitsevat kentät, joista on esitetty kehittämis- ja toimintasuunnitelma, joka on hyväksytty viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana:

Vuosi

Kuvaus

(kentän nimi ja lupa)

Myönnetty yritykselle

2008

Morvin, PL134B

Statoil Petroleum

Eni Norge

Total E&P Norge

2009

Goliat, PL229

Eni Norge

Statoil Petroleum

2011

Knarr, PL373S

BG Norge

Idemitsu Petroleum Norge

Wintershall Norge

RWE Dea Norge

2011

Ekofisk Sør, Eldfisk II, PL

ConocoPhillips

Total E&P Norge

Eni Norge

Statoil Petroleum

Petoro AS

2011

Vigdis nordøst, PL089

Statoil Petroleum

Petoro AS

ExxonMobil E&P Norway

Idemitsu Petroleum Norge

Total E&P Norge

RWE Dea Norge

2011

Stjerne, kuuluu Oseberg Sør -yhtiöön

PL079, PL104

Statoil Petroleum

Petoro AS

Total E&P Norge

ConocoPhillips

2011

Hyme, PL348

Statoil Petroleum

GDF Suez E&P Norge

Core Energy

E.ON E&P Norge

Faroe Petroleum Norge

VNG Norge

2011

Brynhild, PL148

Lundin Norway

Talisman Energy Norway

2012

Jette, PL027C, PL169C,

PL504

Det norske oljeselskap

Petoro AS

2012

Skuld, PL128

Statoil Petroleum

Petoro AS

Eni Norge

2012

Edvard Grieg, PL338

Lundin Norway

Wintershall Norge

OMV Norge

2012

Bøyla, PL340

Marathon Oil Norge

ConocoPhillips

Lundin Norway

2012

Svalin, PL169

Statoil Petroleum

Petoro AS

ExxonMobil E&P Norway

(38)

Ajanjaksolla 2008–2012 on siten hyväksytty yhteensä 20 yrityksen kehittämis- ja toimintasuunnitelmat öljyntuotantoa varten. Lisäksi öljy- ja energiaministeriö hyväksyi vuonna 2010 kehittämis- ja toimintasuunnitelman, joka koski kolmea uutta tulokasta markkinoille. (32)

(39)

Norjan valtion omistamien yritysten lisäksi luettelosta käy ilmi, että luvanhaltijoissa on suurien öljy-yhtiöiden lisäksi pienempiä yrityksiä. Norjan hallitus väittää, että suurin osa Norjan mannerjalustan öljy-yhtiöistä kuuluu konserneihin, joilla on monipuolista maailmanlaajuista liiketoimintaa. Tuotettua öljyä myydään tämän vuoksi huomattavia määriä osakkuusyrityksille. Kuitenkin yli puolet tuotannosta myydään spot-markkinoilla. Alla olevassa taulukossa esitetään Norjan mannerjalustalta peräisin olevan raakaöljyn myynnin määrä vuonna 2009.

Norjan mannerjalustalta peräisin olevan raakaöljyn myynti vuonna 2009:

Image

(40)

Öljyn maailmanlaajuinen päivittäinen kokonaistuotanto oli 83 576 tuhatta barrelia vuonna 2011. Norjassa tuotettiin vuonna 2011 yhteensä 2 039 tuhatta barrelia päivässä. Tämä oli 2,3 prosenttia koko maailman tuotannosta. (33)

(41)

Statoililla oli suurin osuus Norjan mannerjalustan raakaöljyn tuotannosta vuonna 2011. Muita tuottajia Norjan mannerjalustalla olivat suuret kansainväliset öljy-yhtiöt, kuten ExxonMobil, Total, ConocoPhillips, Marathon, Shell, BP ja Eni. Millään näistä toimijoista ei ollut yli kolmen prosentin markkinaosuutta maailmanlaajuisilla öljyntuotannon markkinoilla vuonna 2011. (34) Keskittymisaste näillä markkinoilla oli sen vuoksi alhainen.

(42)

Euroopan komissio on direktiivin 2004/17/EY mukaisissa päätöksissään katsonut, että öljyntuotannon maailmanlaajuisille markkinoille on ominaista voimakas kilpailu monen toimijan kesken. (35) Ei ole viitteitä siitä, että tämä olisi muuttunut viime vuosina.

(43)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen päättelee, että mikään ei viittaa siihen, etteikö ala toimisi markkinalähtöisesti, ja että raakaöljyn kehitys- ja tuotantotoimia koskevat markkinat ovat näin ollen suoraan avoimia kilpailulle direktiivissä 2004/17/EY tarkoitetulla tavalla.

6.3   Maakaasun tuotanto

6.3.1   Merkitykselliset markkinat

(44)

Euroopan komissio on tarkastellut kaasumarkkinoiden kehittämistä, tuotantoa ja tukkumyyntiä sulautuma-asetuksen (36) mukaisesti useissa päätöksissä. Se on todennut niissä, että kaasun toimitusketjun alkupäätä varten on olemassa yhdet markkinat (mihin sisältyvät myös kaasua koskevat kehittämis- ja tuotantotoimet) ETA:n kuluttajille (eli kaasua tuotetaan kaasukentillä ja myydään ETA:n asiakkaille, mukaan lukien vakiintuneet kansalliset toimijat). (37)

(45)

Maakaasua voidaan kuljettaa tuotantovaiheen kaasuputkien välityksellä tai säiliöissä nesteytetyn maakaasun (LNG) muodossa. Norjan kaasunvienti oli noin 112 miljardia kuutiometriä vuonna 2012. Määrästä 107 miljardia kuutiometriä välitettiin putkia pitkin ja 5 miljardia kuutiometriä kuljetettiin nesteytettynä maakaasuna. (38)

(46)

Norja hallitus toteaa, että LNG-toimituksia voidaan käyttää putkia pitkin välitettävän kaasun asemasta ja että ne kilpailevat suoraan sen kanssa. Kun nesteytettyä maakaasua kaasutetaan, sitä voidaan johdattaa maakaasuputkiverkon kautta samalla tavalla kuin kaasua, joka toimitetaan putkistolla toimitusketjun alkupään kentiltä. Esimerkkinä mainitaan Belgian Zeebrugge: sen jälkeen kun Norjan mannerjalustalta putkia pitkin johdettu kaasu on siirtynyt maahantuontiaseman kautta ja nesteytetty maakaasu on kaasutettu Zeebruggen LNG-vastaanottoasemassa, kumpaakin kaasua voidaan käyttää toisen asemasta. Vaikka kaikissa ETA-valtioissa ei ole kaasuttamiseen tarvittavaa infrastruktuuria, sen kapasiteetti on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Kaasuttamiskapasiteetti ETA:ssa on jo lähes 200 miljardia kuutiometriä. Putkiston laajentamisen myötä nesteytetty maakaasu on yhä useamman ETA:n kuluttajan saatavilla.

(47)

Komissio on viimeaikaisissa päätöksissä jättänyt avoimeksi kysymyksen, pitäisikö nesteytettynä maakaasuna toimitettu kaasu erottaa putkia pitkin välitettävästä kaasusta. (39)

(48)

Valvontaviranomainen katsoo tämän päätöksen osalta, että kysymys siitä, pitäisikö nesteytetty maakaasu erottaa putkia pitkin välitettävästä kaasusta, voidaan myös jättää avoimeksi.

(49)

Alemmassa jakeluportaassa on käytössä eri verkot suurilämpöarvoisen (HCV) kaasun ja pienlämpöarvoisen (LCV) kaasun jakelua varten, ja loppukäyttäjät on kytketty toimituksia varten asianmukaiseen verkkoon. Suurilämpöarvoinen kaasu voidaan muuttaa pienlämpöarvoiseksi kaasuksi ja päinvastoin. Norjan kaasuntuottajat toimittavat HCV-tyyppistä kaasua.

(50)

Norjan hallitus katsoo suurilämpöarvoisen kaasun ja pienlämpöarvoisen kaasun keskinäisen korvattavuuden vuoksi, että ne kuuluvat toimitusketjun alkupään näkökulmasta samoille kaasutoimitusten markkinoille. Se totesi myös, että pienlämpöarvoisen kaasun toimitus muodostaa suhteellisen pienen osan ETA-valtioihin suuntautuvista kaikista kaasutoimituksista: noin kymmenen prosenttia.

(51)

Valvontaviranomainen katsoo tämän päätöksen osalta, että kysymys siitä, pitäisikö suurilämpöarvoisen kaasun ja pienlämpöarvoisen kaasun välillä tehdä ero, voidaan jättää avoimeksi.

(52)

Tätä päätöstä sovellettaessa valvontaviranomainen katsoo, että tuotemarkkinoiden määritelmän osalta on olemassa yhdet markkinat kaasun toimitusketjun alkupäätä varten (johon sisältyy myös kaasua koskevat kehittämis- ja tuotantotoimet). Kysymykset siitä, sisällytetäänkö nesteytetty maakaasu tai pienlämpöarvoinen kaasu merkityksellisille tuotemarkkinoille, eivät vaikuta tämän päätöksen tulokseen.

(53)

Norjan hallitus toteaa, että Luoteis-Euroopassa on luotu kolmella kaasumarkkinadirektiivillä vapautetut ja yhdennetyt maakaasun markkinat. EU pyrkii yhdentämään markkinat kokonaan vuoteen 2014 mennessä. Norjan hallitus katsoo kaasun sisämarkkinoiden suhteen, että yksittäisten ETA-valtioiden markkinaosuuksien huomioon ottamisella ei ole merkitystä. Siinä vaiheessa, kun kaasu on Euroopan sisämarkkinoiden rajalla, se toimitetaan ja se virtaa vapaasti sinne, missä sillä on tarjontaa ja kysyntää.

(54)

Norjan mannerjalustalta putken kautta viedystä kaasusta noin 70 prosenttia siirrettiin vastaanottoasemiin Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja loput vastaanottoasemiin Belgiassa ja Ranskassa. Norjasta putken kautta siirrettävä kaasu myydään putkiyhteyksien ja swap-sopimusten avulla yhä uusiin ETA-valtioihin: yhteensä yli kymmeneen ETA-valtioon. Norjan mannerjalustan LNG-tuotannosta noin kaksi kolmasosaa on perinteisesti myyty ETA:ssa. Tämä merkitsee, että lähes kaikki Norjan kaasu viedään ETA:an.

(55)

Lisäksi Norjan hallitus toteaa, että ETA:n kaasunostajilla on käytössä useita eri hankintalähteitä. Niihin sisältyvät EU:sta peräisin oleva kaasu (tavanomaisesti Tanska, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta) taikka naapurimaista (Norjan lisäksi Venäjä, Algeria ja Libya) tai kauempana sijaitsevista valtioista peräisin oleva kaasu (esimerkiksi Lähi-idän valtiot tai Nigeria, nesteytetyn maakaasun muodossa).

(56)

Norjan hallitus toteaa myös, että tuotantokeskukset Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Euroopan mantereella ovat yhä likvidimpiä ja että eri tuotantokeskusten hinnanmuodostus osoittaa, että on saavutettu merkittävä yhdentymisen taso.

(57)

Kun kyseessä on maantieteellisiä markkinoita koskeva määritelmä, EU:n sulautuma-asetuksen mukaisissa komission aiemmissa päätöksissä on todettu, että siihen sisältyvät todennäköisesti ETA:n, Venäjän ja Algerian kaasuntuonti, mutta maantieteellisiä markkinoita koskeva määritelmä on jätetty niissä avoimeksi. Komissio ei pitänyt Statoilin ja Hydron fuusiota koskevassa päätöksessä tarpeellisena päättää, oliko asianmukainen ja merkityksellinen maantieteellinen alue: i) ETA, ii) alue, johon sisältyvät ne ETA-valtiot, joihin Norjan mannerjalustalta peräisin oleva kaasu myydään (suoraan putkiyhteyksillä tai swap-sopimuksilla) tai iii) kukin valtio, jossa osapuolet myyvät kaasua. (40) Tarkasteltavasta maantieteellisestä määritelmästä huolimatta tämä keskittymä ei aiheuta kilpailuongelmia kaasun toimitusketjun alkupään markkinoilla.

(58)

Tämän päätöksen soveltamista varten ja jäljempänä esitettävistä syistä valvontaviranomainen katsoo, että maakaasun maantieteellisten markkinoiden tarkasta laajuudesta ei ole tarpeen päättää. Valvontaviranomainen katsoo, että kyseinen ala on suoraan avoin kilpailulle kaikilla järkevästi rajatuilla maantieteellisillä markkinoilla.

6.3.2   Suora avoimuus kilpailulle

(59)

Kun maakaasua (tai raakaöljyä) löydetään, luvanhaltijoiden on, jos ne haluavat kehittää kenttää, esitettävä siitä Norjan öljy- ja energiaministeriön hyväksyttäväksi kehittämis- ja toimintasuunnitelma. Seuraavassa taulukossa esitetään pääasiassa kaasua (41) tuottavat Norjan mannerjalustalla sijaitsevat kentät, joista on esitetty kehittämis- ja toimintasuunnitelma, joka on hyväksytty viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana:

Vuosi

Kuvaus

(kentän nimi ja lupa)

Myönnetty yritykselle

2008

Yttergryta, PL062

Statoil Petroleum

Total E&P Norge

Petoro AS

Eni Norge

2008

Kunnostettu Troll-porauslautta,

PL054, PL085, PL085C

Petoro AS

Statoil Petroleum

Norske Shell

Total E&P Norge

ConocoPhillips

2009

Oselvar, PL274

DONG E&P Norge

Bayerngas Norge

Noreco Norway

2010

Trym, PL147

Bayerngas Norge

DONG E&P Norge

2010

Gudrun, PL025

Statoil Petroleum

GDF SUEZ E&P Norge

2010

Marulk, PL122

Statoil Petroleum

DONG E&P Norge

Eni Norge

2010

Gaupe, PL292

BG Norge

Lundin Norway

2011

Valemon, PL050, PL050B,

PL050C, PL050D, PL193B,

PL193D

Statoil Petroleum

Petoro AS

Centrica Resources Norge

Enterprise Oil Norge

2011

Visund, Sør, PL120

Statoil Petroleum

Petoro AS

ConocoPhillips

Total E&P Norge

2012

Åsgard, merenalainen kaasukompressointiasema

Petoro AS

Statoil Petroleum

Eni Norge

Total E&P Norge

ExxonMobil E&P Norway

2011

Atla, PL102C

Total E&P Norge

Petoro AS

Centrica Resources Norge

Det norske oljeselskap

2012

Martin Linge, PL040, PL043

Total E&P Norge

Petoro AS

Statoil Petroleum

(60)

Ajanjaksolla 2008–2012 on siten hyväksytty yhteensä 14 yrityksen kehittämis- ja toimintasuunnitelmat kaasun tuottamiseksi. Lisäksi ajanjaksolla 2009–2011 on hyväksytty kehittämis- ja toimintasuunnitelmat, jotka koskivat kolmea uutta tulokasta. (42) Yli 25 Norjan mannerjalustalla toimivaa yritystä vie kaasua ETA:an. (43)

(61)

Vuonna 2011 Norjan kaasuntuotanto oli 101,4 miljardia kuutiometriä, mikä on 3,1 prosenttia maailmanlaajuisesta tuotannosta. (44) Yli 95 prosenttia Norjan mannerjalustan tuotannosta viedään ETA-valtioihin kaasuputkien välityksellä neljässä jäsenvaltiossa (Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Belgia ja Ranska) sijaitsevaan kuuteen maahantuontipisteeseen. (45) Noin 1,4 miljardia kuutiometriä (alle kaksi prosenttia) Norjan mannerjalustalla tuotetusta kaasusta kulutettiin Norjassa.

(62)

Norjan mannerjalustalla toimii kaasuntuotannon alalla useita itsenäisiä yrityksiä. Lisäksi uusia yrityksiä hyväksytään luvanhaltijoiksi. Viisi suurinta Norjan mannerjalustalla kaasua tuottavaa yritystä ovat vuotuisen kokonaistuotantotason perusteella laskettuna Petoro, Statoil, Exxon Mobil, Total ja Shell. Statoil on suurin kaasua tuottava yritys Norjan mannerjalustalla. Kolmen suurimman kaasua tuottavan yrityksen yhteenlaskettu osuus kaasun kokonaistuotannosta Norja mannerjalustalla ei ylitä 50:tä prosenttia. (46)

(63)

EU:n jäsenvaltiot kuluttavat noin 500 miljardia kuutiometriä kaasua vuodessa. Eurogasin (47) mukaan EU:n jäsenvaltioista peräisin olevien kaasutoimitusten osuus oli 33 prosenttia nettotoimitusten kokonaismäärästä vuonna 2011, ja sen jälkeen tulivat Venäjä (24 prosenttia), Norja (19 prosenttia) (48) ja Algeria (9 prosenttia). Toimitukset suoritettiin putkiston välityksellä ja nesteytettynä maakaasuna. Loput 15 prosenttia saatiin muista lähteistä muualta maailmasta.

(64)

Kaikki Norjan mannerjalustan luvanhaltijat ovat vastuussa oman kaasunsa myymisestä. Norjan mannerjalustan tuotantoyhtiöillä on kaasunmyyntisopimuksia ostajien kanssa monissa EU:n jäsenvaltioissa. Seuraavassa taulukossa esitetään Norjan kaasun osuus kaasun kokonaiskulutuksesta vuonna 2011 kussakin kuudessa EU:n jäsenvaltiossa, jotka tuovat eniten kaasua Norjan mannerjalustalta: (49)

ETA-valtio

Norjalaisen kaasun osuus (%) kulutuksesta

Yhdistynyt kuningaskunta

35 %

Saksa

32 %

Belgia

34 %

Alankomaat

24 %

Ranska

26 %

Italia

14 %

Maakaasun kulutus ETA-valtioissa – IHS CERA

(65)

Statoil on toiseksi suurin kaasua ETA:an toimittava yritys Gazpromin jälkeen, ja sen osuus on noin 20 prosenttia (50) ETA:n kokonaiskulutuksesta. Kuten edellä olevasta taulukosta voidaan havaita, Norjan mannerjalustan toimittajat joutuvat kilpailemaan muilta maantieteellisiltä alueilta kaasua hankkivien toimittajien kanssa niissä ETA-valtioissa, jotka ovat Norjan kaasutoimituksille tärkeimmät. Tästä syystä tukkuostajilla on näissä ETA-valtioissa Norjan mannerjalustan kaasulle vaihtoehtoisia hankintalähteitä. Tätä voidaan havainnollistaa Eurogasin kokoamilla tilastotiedoilla (alla oleva taulukko), joista käy ilmi, että EU:n jäsenvaltiot saavat Norjan kaasun lisäksi kaasutoimituksia omasta tuotannosta, Venäjältä, Algeriasta, Qatarista ja muista lähteistä:

MAAKAASUTOIMITUKSET EUROGASIN JÄSENVALTIOISSA JA EU:SSA, 2011 (51)

TWh

Kotimaan tuotanto

Venäjä

Norja

Algeria

Qatar

Muut lähteet (52)

Muutos lähteissä (53)

Muut taseet

Netto-toimitukset yhteensä

Muutos (%) 2011/2010

Alankomaat

746,7

44,0

129,0

0,9

3,7

– 481,6

0,0

15,8

458,3

–10 %

Belgia

0,0

3,4

82,4

0,0

30,8

66,9

–0,2

0,0

183,3

–15 %

Bulgaria

4,2

29,3

0,0

0,0

0,0

0,0

0,2

–1,4

32,3

11 %

Espanja

1,9

0,0

13,9

147,4

51,5

160,4

–4,5

1,6

372,2

–7 %

Irlanti

2,1

0,0

0,0

0,0

0,0

51,1

0,0

0,0

53,2

–12 %

Italia

88,5

247,1

38,6

242,8

65,7

149,0

–8,2

0,9

824,4

–6 %

Itävalta

18,8

59,8

14,5

0,0

0,0

29,4

–22,1

–4,9

95,6

–6 %

Kreikka

0,0

30,3

0,0

8,7

1,9

10,5

–0,1

–0,1

51,2

23 %

Latvia

0,0

16,2

0,0

0,0

0,0

0,0

0,0

0,0

16,2

–13 %

Liettua

0,0

57,0

0,0

0,0

0,0

–21,9

–0,1

0,0

35,0

9 %

Luxemburg

0,0

3,2

6,9

0,0

0,0

3,2

0,0

0,0

13,4

–13 %

Portugali

0,0

0,0

0,0

21,6

0,0

36,9

0,0

0,0

58,5

0 %

Puola

47,6

102,7

0,0

0,0

0,0

17,4

–8,4

–1,4

157,9

2 %

Ranska

6,5

72,6

182,9

66,7

37,4

135,0

–22,4

–1,5

477,2

–13 %

Romania

117,0

34,2

0,0

0,0

0,0

0,0

–0,4

0,0

150,8

3 %

Ruotsi

0,0

0,0

0,0

0,0

0,0

14,9

0,0

0,0

14,9

–20 %

Saksa

137,3

336,9

303,1

0,0

0,0

110,2

–22,8

0,0

864,7

–11 %

Slovakia

1,0

62,4

0,0

0,0

0,0

–5,7

0,2

–0,1

57,7

–3 %

Slovenia

0,0

5,3

0,0

2,6

0,0

0,9

–0,1

0,1

8,8

–16 %

Suomi

0,0

43,4

0,0

0,0

0,0

0,0

0,0

0,0

43,4

–12 %

Tanska

81,7

0,0

0,0

0,0

0,0

–31,9

–1,8

–7,4

40,6

–18 %

Tšekki

1,4

63,3

12,2

0,0

0,0

23,2

–10,0

–4,6

85,5

–10 %

Unkari

32,5

72,6

0,0

0,0

0,0

5,6

14,0

–0,6

124,2

–6 %

Viro

0,0

6,5

0,0

0,0

0,0

0,0

0,0

0,0

6,5

–10 %

Yhdistynyt kuningask.

526,7

0,0

244,2

2,6

230,6

–76,7

–22,6

–0,1

904,7

–17 %

EU

1 813,9

1 290,1

1 027,7

493,3

421,6

196,8

– 109,2

–3,7

5 130,5

–10 %

Muutos (%) 2011/2010

–11 %

2 %

–3 %

–8 %

21 %

–45 %

– 199 %

–78 %

–10 %

 

Sveitsi

0,0

7,6

7,3

0,0

0,0

19,6

0,0

0,0

34,5

–10 %

Turkki

8,1

270,3

0,0

44,2

0,0

144,7

0,0

2,4

469,7

18 %

Yksikkö:

terawattitunti (bruttolämpöarvo).

Huom.:

Luvut ovat julkaisuhetkellä saatavilla olleita parhaita arvioita.

(66)

On otettava huomioon, että niillä EU:n jäsenvaltioilla, joissa käytettiin suurin osuus Norjasta peräisin olevaa kaasua, on vaihtoehtoisia hankintalähteitä. Näihin sisältyvät muun muassa seuraavat:

Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa Norjan mannerjalustalta peräisin olevan kaasun osuus on noin 35 prosenttia, on merkittävää kotimaista kaasuntuotantoa (vaikka tämä on vähentynyt vuodesta 2000 lähtien). (54) Nesteytetyn maakaasun tuonti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. (55)

Belgiassa, jossa Norjan mannerjalustalta peräisin olevan kaasun osuus on noin 34 prosenttia, nesteytetty maakaasu kaasutetaan Zeebruggen LNG-vastaanottoasemassa ja sitä voidaan käyttää putkella välitettävän kaasun sijasta.

Saksassa, jossa Norjan mannerjalustalta peräisin olevan kaasun osuus on noin 32 prosenttia, kaksi Venäjältä tulevaa Nord Stream -kaasuputkea otettiin käyttöön vuosina 2011 ja 2012, ja niillä tarjotaan uusia kaasutoimituksia Venäjältä. Norjan hallitus katsoo, että näiden kaasuputkien käyttöönotto on todennäköisesti johtanut norjalaisen ja venäläisen kaasun välisen kilpailun lisääntymiseen, koska niillä lisätään Eurooppaan suuntautuvien toimitusten monipuolistumista.

(67)

Tukkuostajien on kunnioitettava norjalaisten kaasuntoimittajien kanssa tekemiään pitkän aikavälin myyntisopimuksia tai ”ota tai maksa” -sitoumuksia. Sen jälkeen kun nämä sitoumukset on täytetty, tukkuostajat voivat siirtyä käyttämään vaihtoehtoisia hankintalähteitä, kuten spot-markkinoiden putkella siirrettävää kaasua tai nesteytettyä maakaasua, tai ne voivat lisätä pitkän aikavälin sopimusten mukaisia määriä muiden toimittajien kanssa. Viimeaikaiset myyntisopimukset ovat kestoltaan yleensä lyhyempiä. Kuten Norjan hallitus esitti, spot-markkinoista tulee yhä tärkeämmät Yhdistyneen kuningaskunnan ja Euroopan mantereen yhä likvidimpien tuotantokeskusten myötä. Lisäksi EU:n kaasuttamislaitosten kapasiteetti on yli kaksinkertaistunut viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Vuonna 2011 EU:n kaasun nettotuonnista 25 prosenttia oli LNG-toimituksia. Niiden osuudet jakautuvat seuraavien EU:n jäsenvaltioiden kesken näin:

LNG-TOIMITUKSET EUROGASIN JÄSENVALTIOISSA JA EU:SSA, 2011 (56)

TWh

Nesteytetty maakaasu

Nettotuonti

Muutos (%)

2011/2010

Alankomaat

9,5

 

Belgia

49,8

–19 %

Espanja

257,2

–18 %

Italia

94,2

–2 %

Kreikka

13,5

5 %

Portugali

34,7

7 %

Ranska

163,9

5 %

Yhdistynyt kuningaskunta

270,7

33 %

EU

893,5

2 %

Turkki

68,9

–21 %

Yksikkö:

terawattitunti (bruttolämpöarvo).

(68)

Maakaasumarkkinoihin kohdistuva kilpailupaine johtuu myös kaasulle vaihtoehtoisten tuotteiden olemassaolosta (kuten kivihiili tai uusiutuvat energialähteet).

(69)

Gassled omistaa kaikki merkittävät Norjan mannerjalustalta Euroopan mantereelle ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kulkevat kaasunsiirtoputket. (57) Yhteyttä tuotantovaiheen putkistoon hallinnoi kokonaan Norjan valtion omistuksessa oleva yhtiö Gassco AS. Gassco AS:llä ei ole tuotantovaiheen putkiston osakkeita eikä se omista sen kapasiteettia ja se toimii itsenäisesti tarjoamalla pääsyn vapaana olevaan kapasiteettiin. Kaasun siirtojärjestelmä on tasapuolinen kaikille toimijoille, joiden on siirrettävä maakaasua. Tuotantoyrityksillä ja vaatimukset täyttävillä käyttäjillä on oikeus käyttää järjestelmää syrjimättömien, objektiivisten ja avoimien ehtojen mukaisesti. Käyttäjillä on pääsy järjestelmän kapasiteettiin kaasun siirtoa koskevien tarpeidensa perusteella. (58) Näin ollen Norjan mannerjalustan tämänhetkisten ja uusien kaasualan toimijoiden saatavilla on tuotantovaiheen putkiverkko, ja ne voivat toimittaa kaasua asiakkaille ja siten kilpailla muiden Norjan mannerjalustan toimijoiden kanssa.

(70)

Edellä esitetyn perusteella valvontaviranomainen päättelee, että mikään ei viittaa siihen, etteikö ala toimisi markkinalähtöisesti ja että maakaasun tuotanto Norjan mannerjalustalla on tästä syystä suoraan avoin kilpailulle direktiivissä 2004/17/EY tarkoitetulla tavalla.

III.   PÄÄTELMÄT

(71)

Valvontaviranomainen katsoo, että seuraavat toiminnot Norjassa ja erityisesti Norjan mannerjalustalla ovat suoraan avoimia kilpailulle direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla:

(a)

raakaöljyn ja maakaasun etsintä;

(b)

raakaöljyn tuotanto; ja

(c)

maakaasun tuotanto.

(72)

Koska rajoittamatonta markkinoille pääsyä koskevan ehdon voidaan katsoa täyttyvän, direktiiviä 2004/17/EY ei pitäisi soveltaa hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa tämän päätöksen johdanto-osan 2 kappaleen a, b ja c alakohdassa ja 71 kappaleen a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen palvelujen suorittaminen Norjassa ja erityisesti Norjan mannerjalustalla.

(73)

Tämä päätös perustuu oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen maaliskuussa 2013, sellaisena kuin se käy ilmi Norjan hallituksen toimittamista tiedoista. Päätöstä voidaan tarkistaa, jos oikeudellinen tai tosiasiallinen tilanne muuttuu merkittävästi siten, etteivät direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytykset enää täyty,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteessä XVI olevassa 4 kohdassa tarkoitettua säädöstä yleishyödyllisiä palveluja koskevien julkisten sopimusten tekomenettelyistä (vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/17/EY) ei sovelleta hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa seuraavien palveluiden suorittaminen Norjassa ja erityisesti Norjan mannerjalustalla:

(a)

raakaöljyn ja maakaasun etsintä;

(b)

raakaöljyn tuotanto; ja

(c)

maakaasun tuotanto.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Norjan kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 30 päivänä huhtikuuta 2013.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Sverrir Haukur GUNNLAUGSSON

Kollegion jäsen

Markus SCHNEIDER

Vt. johtaja


(1)  Valvontaviranomaisen 6 päivänä marraskuuta 2012 vastaanottama kirje (tapahtuma nro 652027).

(2)  Tapahtuma nro 657306.

(3)  Valvontaviranomaisen 19 päivänä helmikuuta 2013 vastaanottama kirje (tapahtuma nro 663304).

(4)  Tapahtuma nro 665288.

(5)  Tapahtuma nro 666730, tapahtuma nro 666722 ja tapahtuma nro 666680.

(6)  Tapahtuma nro 669171.

(7)  EYVL L 164, 30.6.1994, s. 3, ja EYVL L 79, 29.3.1996, s. 30; sisällytetty ETA-sopimukseen ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 19/95 (EYVL L 158, 8.7.1995, s. 40, ja ETA-täydennysosa N:o 25, 8.7.1995, s. 1) (”toimilupadirektiivi”).

(8)  EUVL L 176, 15.7.2003, s. 57, sellaisena kuin se on muutettuna EUVL:ssä L 16, 23.1.2004, s. 74; otettu osaksi ETA-sopimusta ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 146/2005 (EUVL L 53, 23.2.2006, s. 43, ja ETA-täydennysosa N:o 10, 23.2.2006, s. 17) (”kaasudirektiivi”). Tämän direktiivin korvasi maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 94), jota ei ole vielä otettu osaksi ETA:n lainsäädäntöä.

(9)  Ks. jäljempänä oleva 5 jakso.

(10)  Direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 2 kohta.

(11)  Ks. myös valvontaviranomaisen päätös, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY soveltamatta jättämisestä sähkön tuotantoon ja tukkumyyntiin Norjassa (päätös N:o 189/12/KOL, EUVL L 287, 18.10.2012, s. 21, ja ETA-täydennysosa N:o 58, 18.10.2012, s. 14).

(12)  Öljytoiminnasta 19 päivänä marraskuuta 1996 annettu laki nro 72. (http://www.npd.no/en/Regulations/-Acts/Petroleum-activities-act/). Hiilivetyjen tuotantoon tarkoitettujen lupien antamista koskeva direktiivi 94/22/EY on pantu täytäntöön 1 päivästä syyskuuta 1995 lähtien Norjan öljylailla ja sen täytäntöönpanoasetuksilla (27 päivänä kesäkuuta 1997 annettu Norjan asetus nro 653) (http://www.npd.no/en/Regulations/Regulations/Petroleum-activities/).

(13)  Ks. Norjan öljylain 3-3 ja 3-5 jakso ja Norjan öljyasetuksen 10 jakso.

(14)  Tutkittuja alueita koskevia perusteita kuvataan Norjan öljytoimintaa koskevassa valkoisessa kirjassa Norjan parlamentille ”An industry for the future – Norway’s petroleum activities” (Meld. St. 28 (2010–2011), raportti Norjan parlamentille (Storting), s. 88). Seuraavia kriteerejä on sovellettu ennalta määritetyn alueen laajentamiseksi: i) lähellä infrastruktuuria sijaitsevat alueet (johon sisältyvät olemassa oleva ja suunniteltu infrastruktuuri, ja mahdollisia esiintymiä alueella pidetään aikakriittisinä); ii) alueet, joilla on suoritettu etsintätoimia (joihin sisältyvät alueet, jotka on myönnetty aikaisemmin ja jotka on hylätty, alueet, joilla on tunnetut toimintamallit, ja alueet, jotka sijaitsevat aikaisemmin myönnettyjen ja hylättyjen alueiden välillä); ja iii) alueet, jotka sijaitsevat olemassa olevien ja aiemmin määriteltyjen alueiden vieressä, mutta joita ei ole haettu numeroiduissa hakukierroksissa (ks. http://www.regjeringen.no/en/dep/oed/press-center/press-releases/2013/apa-2013-acreage-announcement.html?id=714569). Ennalta määritettyä aluetta koskevasta järjestelmästä on myönnetty sen perustamisvuodesta 2003 lähtien yhteensä 324 tuotantolupaa, ja löytöjä on tehty 32 (Meld. St. 28 (2010–2011), raportti Norjan parlamentille (Storting), s. 86–87).

(15)  Numeroidut hakukierrokset on suunniteltu sellaisia alueita varten, joista on vähän geologista tietoa ja jossa vaiheittainen etsintä on tarkoituksenmukaista. Alueita on myönnetty 21 hakukierroksessa. Lupia myönnetään 21. hakukierroksessa keväällä 2011 (Norjan öljytoimintaa koskeva valkoinen kirja Norjan parlamentille ”An industry for the future – Norway’s petroleum activities” (Meld. St. 28 (2010–2011), raportti Norjan parlamentille (Storting), s. 21). Numeroituihin hakukierroksiin sisältyy pääasiassa Norjan mannerjalustan raja-alueita, joilla mahdollisuudet merkittäviin löytöihin ovat suurimmat. Hakukierros 22 aloitettiin 2 päivänä marraskuuta 2011, ja uudet tuotantoluvat pitäisi myöntää keväällä 2013 (http://www.regjeringen.no/nb/dep/oed/-pressesenter/pressemeldinger/2011/initiates-22nd-licensing-round.html?id=661990). Ks. myös Norjan öljy- ja energiaministeriön yhdessä Norjan öljyviraston kanssa Norjan öljyalasta laatima julkaisu ”Facts 2012 – The Norwegian Petroleum Sector”, luku 5, Exploration Activity, s. 30 ja sitä seuraavat kohdat (http://www.npd.no/en/Publications/Facts/Facts-2012/Chapter-5/).

(16)  Vrt. Norjan öljylain 4-2 jakso.

(17)  Ensimmäisessä kahdessa taulukossa käytetty lyhenne SDFI viittaa Norjan valtion suoraa taloudellista etua koskevaan järjestelyyn (Norwegian State’s Direct Financial Interest). Norjan valtiolla on merkittävät osuudet öljy- ja kaasuluvissa Norjan mannerjalustalla SDFI:n kautta. SDFI-salkkua hallinnoi valtion omistama yhtiö Petoro AS (www.petoro.no).

(18)  Tämä on sulautumapäätöksiin ja direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan mukaisen poikkeuksen myöntämistä koskeviin päätöksiin liittyvän komission käytännön mukaista. Ks. erityisesti komission päätös, tehty 29 päivänä syyskuuta 1999, yrityskeskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi (asia N:o IV/M.1383 – Exxon/Mobil); komission päätös, tehty 29 päivänä syyskuuta 1999, keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi (asia IV/M.1532 – BP Amoco/Arco); komission päätös, tehty 5 päivänä heinäkuuta 1999, keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi (asia COMP/M.1573 – Norsk Hydro/Saga); komission päätös, tehty 3 päivänä toukokuuta 2007, keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi (asia N:o IV/M.4545 – STATOIL/HYDRO); komission päätös, tehty 19 päivänä marraskuuta 2007, keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille soveltuvaksi (asia N:o COMP/M.4934 – KAZMUNAIGAZ/ROMPETROL); ja komission päätös, tehty 21 päivänä elokuuta 2009, keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi (asia N:o COMP/M.5585 – Centrica/Venture Production). Ks. myös komission täytäntöönpanopäätös, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2011, direktiivin 2004/17/EY soveltamatta jättämisestä öljyn ja kaasun etsintään ja öljyn hyödyntämiseen Tanskassa lukuun ottamatta Grönlantia ja Färsaaria (EUVL L 197, 29.7.2011, s. 20); komission täytäntöönpanopäätös, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2011, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY soveltamatta jättämisestä öljyn ja kaasun etsintään ja öljyn hyödyntämiseen Italiassa (EUVL L 166, 25.6.2011, s. 28); komission täytäntöönpanopäätös, annettu 29 päivänä maaliskuuta 2010, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY soveltamatta jättämisestä öljyn ja kaasun etsintään ja hyödyntämiseen Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa (EUVL L 84, 31.3.2010, s. 52); ja komission täytäntöönpanopäätös vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY soveltamatta jättämisestä öljyn ja kaasun etsintään ja hyödyntämiseen Alankomaissa (EUVL L 181, 14.7.2009, s. 53).

(19)  Ks. Euroopan komission päätös, tehty 23 päivänä tammikuuta 2003, keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi (asia N:o COMP/M.3052 – ENI/FORTUM GAS); asia N:o IV/M.1383 – Exxon/Mobil ja komission Tanskaa, Italiaa, Englantia, Walesia, Skotlantia ja Alankomaita koskevat täytäntöönpanopäätökset (ks. alaviite 18).

(20)  Ks. esim. asia N:o COMP/M.3052 – ENI/FORTUM GAS (13 kohta) ja asia N:o COMP/M.4545 – STATOIL/HYDRO (7 kohta) (ks. alaviite 18).

(21)  Määrä kattaa tuotantoluvat numeroiduilla hakukierroksilla ja ennalta määritettyä aluetta koskevat luvat (vrt. tapahtuma nro 663313, s. 1-20).

(22)  Ks. esim. Euroopan komission päätös asiassa Exxon/Mobil (25 ja 27 kohta) (alaviite 18).

(23)  Ks. ”June 2012 BP Statistical Review of World Energy” (jäljempänä ’BP:n tilastotiedot’), s. 6. ( http://www.bp.com/liveassets/bp_internet/globalbp/globalbp_uk_english/reports_and_publications/statistical_energy_review_2011/STAGING/local_assets/pdf/statistical_review_of_world_energy_full_report_2012.pdf).

(24)  Ks. BP:n tilastotiedot, s. 6.

(25)  Ks. BP:n tilastotiedot, s. 20.

(26)  Vrt. Norjan hallituksen 15 päivänä helmikuuta 2013 päivätty kirje valvontaviranomaiselle (tapahtuma nro 663313, s. 22).

(27)  Ks. esim. Euroopan komission Tanskaa koskeva täytäntöönpanopäätös (ks. alaviite 18) ja Euroopan komission Italiaa koskeva täytäntöönpanopäätös (ks. alaviite 18).

(28)  Ks. myös Norjan öljy- ja energiaministeriön yhdessä Norjan öljyviraston kanssa Norjan öljyalasta laatima julkaisu ”Facts 2012 – The Norwegian Petroleum Sector”, luku 5, Player scenario and activity, s. 33–35 (http://www.npd.no/en/Publications/Facts/Facts-2012/Chapter-5/).

(29)  Ks. alaviite 18.

(30)  Koska suurimmassa osassa Norjan mannerjalustan kentistä on öljyn lisäksi kaasua, Norjan hallitus on todennut, että kaasun ja öljyn yhteistuotanto kentällä johtaa siihen, että näitä kahta tuotantomuotoa on mahdotonta erottaa toisistaan direktiivin 2004/17/EY mukaisesti.

(31)  Koska kentät sisältävät öljyä ja kaasua, 6.2 jaksoon sisältyvät kentät, joilla tuotetaan pääasiallisesti öljyä. Kentät, joilla tuotetaan ensisijaisesti kaasua, luetellaan jäljempänä 6.3 jaksossa.

(32)  Ks. Norjan hallituksen 15 päivänä helmikuuta 2013 päivätty kirje valvontaviranomaiselle (tapahtuma nro 663313, s. 25).

(33)  Ks. BP:n tilastotiedot, s. 8.

(34)  Vrt. Norjan hallituksen 15 päivänä helmikuuta 2013 päivätty kirje valvontaviranomaiselle (tapahtuma nro 663313, s. 26).

(35)  Ks. Euroopan komission Tanskaa koskeva täytäntöönpanopäätös (16 kohta) (ks. alaviite 18). Ks. myös komission Italiaa koskeva täytäntöönpanopäätös (16 kohta), komission Englantia, Skotlantia ja Walesia koskeva täytäntöönpanopäätös (16 kohta) ja komission Alankomaita koskeva täytäntöönpanopäätös (12 kohta) (ks. alaviite 18).

(36)  Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta (EY:n sulautuma-asetus), (EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1). Asetus on otettu osaksi ETA-sopimuksen liitteessä XIV olevan A luvun 1 kohtaa päätöksellä N:o 78/2004/EY (EUVL L 219, 19.6.2004, s. 13, ja ETA-täydennysosa N:o 32, 19.6.2004, s. 1).

(37)  Ks. asia N:o IV/M.4545 – STATOIL/HYDRO (9 kohta) (ks. alaviite 18).

(38)  Ks. Norjan hallituksen 15 päivänä helmikuuta 2013 päivätty kirje valvontaviranomaiselle (tapahtuma nro 663313, s. 33).

(39)  Ks. Euroopan komission päätös, annettu 16 päivänä toukokuuta 2012, yrityskeskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi, asia N:o COMP/M.6477 – BP/CHEVRON/ENI/SONANGOL/TOTAL/JV (19 kohta). Ks. myös asia N:o IV/M.4545 – STATOIL/HYDRO (12 kohta), komission Alankomaita koskeva täytäntöönpanopäätös (13 kohta) ja komission Englantia, Skotlantia ja Walesia koskeva täytäntöönpanopäätös (15 kohta) (ks. alaviite 18).

(40)  Ks. asia N:o IV/M.4545 – STATOIL/HYDRO, 16 kohta (ks. alaviite 18).

(41)  Koska Norjan mannerjalustan kentät sisältävät öljyä ja kaasua, 6.3 jaksossa olevaan taulukkoon sisältyvät kentät, joilla tuotetaan pääasiallisesti kaasua. Kentät, joilla tuotetaan ensisijaisesti öljyä, luetellaan edellä 6.2 jaksossa.

(42)  Ks. Norjan hallituksen 15 päivänä helmikuuta 2013 päivätty kirje valvontaviranomaiselle (tapahtuma nro 663313, s. 28).

(43)  Vrt. Norjan hallituksen 5 päivänä marraskuuta 2012 päivätty ilmoitus valvontaviranomaiselle (tapahtuma nro 652027, s. 30).

(44)  Ks. BP:n tilastotiedot, s. 22.

(45)  Vastaanottoasemien sijaintipaikat: Dornum, Dunkerque, Easington, Emden, St Fergus ja Zeebrugge (http://www.gassco.no/wps/wcm/connect/Gassco-NO/Gassco/Home/norsk-gass/Transportsystemet ).

(46)  Ks. Norjan hallituksen 15 päivänä helmikuuta 2013 päivätty kirje valvontaviranomaiselle (tapahtuma nro 663313, s. 28).

(47)  Ks. Eurogas, Statistical Report 2012, s. 1 (http://www.eurogas.org/uploaded/Statistical%20-Report%202012_final_211112.pdf).

(48)  Norjan hallituksen valvontaviranomaiselle toimittamista tiedoista käy ilmi, että luku saattaa olla hieman korkeampi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta päätökseen tässä asiassa.

(49)  Norjan maakaasun määränpäätä Euroopan talousalueelle koskevat tilastotiedot perustuvat ostavan yrityksen kansallisuuteen.

(50)  Tähän myynnin määrään sisältyy Statoilin myynti Petoron/SDFIn puolesta.

(51)  Taulukko on otettu Eurogasin vuotta 2012 koskevasta tilastoraportista ”Statistical Report 2012”, s. 6.

Yksikkö:

terawattitunti (bruttolämpöarvo).

Huom.:

Luvut ovat julkaisuhetkellä saatavilla olleita parhaita arvioita.

(52)  Mukaan lukien nettovienti.

(53)  (-) Saapuva kaasuvirta / (+) Lähtevä kaasuvirta.

(54)  Yhdistyneen kuningaskunnan energia- ja ilmastonmuutosasioista vastaavan ministeriön julkaisu Digest of UK energy savings (”DUKES”) 2012, luku 4, Natural gas (https://www.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/65800/5954-dukes-2012-chapter-4-gas.pdf), s. 95.

(55)  DUKES (ks. alaviite 50), s. 95.

(56)  Taulukko on otettu Eurogasin vuotta 2012 koskevasta tilastoraportista ”Statistical Report 2012”, s. 7.

Yksikkö:

terawattitunti (bruttolämpöarvo).

(57)  Gassled on Norjan lainsäädännön mukainen yhtiöimätön yhteisyritys. Gassledin omistajilla on kullakin osakkuus, joka vastaa niiden osuuksia yhteisyrityksen oikeuksien ja velvollisuuksien mukaisesti (vrt. Norjan hallituksen 5 päivänä marraskuuta 2012 päivätty ilmoitus valvontaviranomaiselle (tapahtuma nro 652027, s. 7-8).

(58)  Ks. Norjan öljytoimintaa koskeva valkoinen kirja ”An industry for the future – Norway’s petroleum activities” (Meld. St. 28 (2010–2011), raportti Norjan parlamentille (Storting), s. 68).


19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 249/s3


HUOMAUTUS LUKIJALLE

Neuvoston asetus (EU) N:o 216/2013, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2013, Euroopan unionin virallisen lehden sähköisestä julkaisemisesta

Euroopan unionin virallisen lehden sähköisestä julkaisemisesta 7 päivänä maaliskuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 216/2013 (EUVL L 69, 13.3.2013, s. 1) mukaisesti 1. heinäkuuta 2013 lähtien vain sähköisessä muodossa julkaistu virallinen lehti on todistusvoimainen, ja vain sillä on oikeusvaikutuksia.

Jos virallisen lehden sähköistä versiota ei ole mahdollista julkaista ennakoimattomien ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, virallisen lehden painettu versio on todistusvoimainen, ja sillä on oikeusvaikutuksia asetuksen (EU) N:o 216/2013 3 artiklassa esitettyjen ehtojen ja edellytysten mukaisesti.


19.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 249/s3


HUOMAUTUS LUKIJOILLE – TAPA VIITATA SÄÄDÖKSIIN

Tapaa viitata säädöksiin on muutettu 1. heinäkuuta 2013 alkaen.

Siirtymäkauden aikana käytetään sekä uutta että vanhaa viittaustapaa.