29.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/1

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteessä II vahvistetaan unionissa elintarvikkeissa käytettäviksi hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo ja niiden käyttöä koskevat edellytykset.

(2)

Komission asetuksessa (EU) N:o 231/2012 (3) vahvistetaan eritelmät asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteissä II ja III luetelluille elintarvikelisäaineille, mukaan lukien väri- ja makeutusaineet.

(3)

Kyseiset luettelot voidaan saattaa ajan tasalle asetuksen (EY) N:o 1331/2008 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yhteistä menettelyä noudattaen joko komission aloitteesta tai hakemuksen perusteella.

(4)

Anionisen metakrylaattikopolymeerin ja neutraalin metakrylaattikopolymeerin käyttöä kiinteiden ravintolisien kiillotusaineena koskevat lupahakemukset toimitettiin 25. ja 27. huhtikuuta 2009, ja ne annettiin jäsenvaltioiden saataville.

(5)

Euroopan elintarvikevirasto arvioi neutraalin metakrylaattikopolymeerin (4) ja anionisen metakrylaattikopolymeerin (5) turvallisuutta käytettäessä niitä elintarvikelisäaineina ja totesi, ettei niiden ehdotettujen käyttömäärien mukainen käyttö kiinteissä ravintolisissä aiheuta turvallisuusriskiä.

(6)

Neutraalia metakrylaattikopolymeeriä ja anionista metakrylaattikopolymeeriä on teknisistä syistä tarpeen käyttää kiinteissä ravintolisissä. Neutraalia metakrylaattikopolymeeriä on tarkoitus käyttää hitaasti vapautuvana kiillotusaineena. Hitaasti vapautuvien formulointien ansiosta ravintoaineet liukenevat jatkuvasti määrätyn ajan. Anionista metakrylaattikopolymeeriä on tarkoitus käyttää kiillotusaineena vatsan suojaamiseksi ärsyttäviltä aineksilta ja/tai herkkien ravintoaineiden suojaamiseksi mahahapon aiheuttamalta hajoamiselta. Sen vuoksi on aiheellista sallia molempien elintarvikelisäaineiden käyttö kiinteissä ravintolisissä ja antaa neutraalille metakrylaattikopolymeerille numero E 1206 ja anioniselle metakrylaattikopolymeerille numero E 1207.

(7)

Komission asetuksella (EU) N:o 1129/2011 (6) annetaan lupa käyttää emäksistä metakrylaattikopolymeeriä (E 1205) kiinteissä ravintolisissä, ja asetuksessa (EU) N:o 231/2012 vahvistetaan kyseisen elintarvikelisäaineen eritelmät, mukaan lukien arseenin, lyijyn, elohopean ja kuparin enimmäismäärä. Mainitut eritelmät olisi saatettava ajan tasalle, jotta tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 19 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (7) vahvistetut ravintolisien sisältämien lyijyn, elohopean ja kadmiumin enimmäismäärät otettaisiin huomioon.

(8)

Unionin tasolla ei ole vahvistettu enimmäismäärää ravintolisien sisältämälle arseenille. Jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetään kuitenkin erityisistä enimmäismääristä. Sen vuoksi on aiheellista saattaa ajan tasalle asetuksessa (EU) N:o 231/2012 säädetyt emäksisen metakrylaattikopolymeerin eritelmät (E 1205) arseenin osalta jäsenvaltioiden lainsäädännön huomioon ottamiseksi.

(9)

Unionin tasolla ei ole vahvistettu enimmäismäärää ravintolisien sisältämälle kuparille, eikä emäksisen metakrylaattikopolymeerin (E 1205) ole todettu sisältävän toksikologisesti merkittävää määrää kuparia. Sen vuoksi on aiheellista poistaa kupari asetuksessa (EU) N:o 231/2012 olevasta emäksisen metakrylaattikopolymeerin (E 1205) puhtautta koskevasta kohdasta.

(10)

Neutraalille metakrylaattikopolymeerille (E 1206) ja anioniselle metakrylaattikopolymeerille (E 1207) olisi vahvistettava eritelmät. Arseenin, lyijyn, elohopean ja kadmiumin puhtausvaatimusten olisi vastattava emäksisen metakrylaattikopolymeerin (E 1205) puhtausvaatimuksia, ja enimmäismäärissä olisi otettava huomioon, että neutraalin metakrylaattikopolymeerin (E 1206) ja anionisen metakrylaattikopolymeerin (E 1207) kaupallinen muoto on kuiva-aineen ja veden 30-prosenttinen dispersio.

(11)

Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 1333/2008 ja (EU) N:o 231/2012 olisi muutettava.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,

29.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/7

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteessä II vahvistetaan unionissa elintarvikkeissa käytettäväksi hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo ja niiden käyttöä koskevat edellytykset.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteessä III vahvistetaan unionissa elintarvikelisäaineissa, elintarvike-entsyymeissä, elintarvikearomeissa ja ravintoaineissa käytettäväksi hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo ja niiden käyttöä koskevat edellytykset.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteissä II ja III lueteltujen elintarvikelisäaineiden eritelmät vahvistetaan komission asetuksessa (EU) N:o 231/2012 (3).

(4)

Kyseiset luettelot ja eritelmät voidaan saattaa ajan tasalle asetuksen (EY) N:o 1331/2008 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisen menettelyn mukaisesti joko komission aloitteesta tai asiaa koskevan hakemuksen johdosta.

(5)

Oktenyylimeripihkahapolla muunnetun arabikumin käytön hyväksymisestä emulgointiaineena tietyissä elintarvikeryhmissä ja aromeissa esitettiin 12 päivänä marraskuuta 2007 hakemus, joka toimitettiin jäsenvaltioiden saataville.

(6)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi oktenyylimeripihkahapolla muunnetun arabikumin turvallisuuden aromeihin ja tiettyihin muihin elintarvikkeisiin lisättynä emulgointiaineena, ja antoi siitä lausuntonsa 11 päivänä maaliskuuta 2010 (4). Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että käytettävissä olevien tutkimusten sekä arabikumia itseään ja muita oktenyylimeripihkahapolla muunnettuja tärkkelyksiä koskevien tietojen perusteella oktenyylimeripihkahapolla muunnetun arabikumin käyttöön elintarvikkeissa emulgointiaineena ehdotetuissa käyttötarkoituksissa ja ehdotettuina käyttömäärinä ei liity turvallisuusriskiä.

(7)

Oktenyylimeripihkahapolla muunnettua arabikumia on teknisistä syistä tarpeen käyttää emulgointiaineena tietyissä elintarvikkeissa sekä emulgointiaineena aromi-öljyemulsioissa, joita lisätään useisiin elintarvikkeisiin, sillä sen ominaisuudet nykyisiin emulgointiaineisiin verrattuna ovat paremmat. Sen vuoksi on aiheellista sallia oktenyylimeripihkahapolla muunnetun arabikumin käyttö elintarvikeryhmissä, joita hakemus koskee, ja antaa kyseisen elintarvikelisäaineen numeroksi E 423.

(8)

Oktenyylimeripihkahapolla muunnetun arabikumin eritelmä olisi sisällytettävä asetukseen (EU) N:o 231/2012 silloin, kun se sisällytetään asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteissä II ja III vahvistettuihin unionissa hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luetteloihin ensimmäisen kerran.

(9)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1333/2008 ja asetusta (EU) N:o 231/2012 olisi muutettava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,

29.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/12

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteessä III vahvistetaan unionissa elintarvikearomeissa käytettäväksi hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo ja niiden käyttöä koskevat edellytykset.

(2)

Tätä luetteloa voidaan muuttaa elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1331/2008 (2) tarkoitetun yhtenäisen menettelyn mukaisesti.

(3)

Unionissa hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo voidaan asetuksen (EY) N:o 1331/2008 3 artiklan 1 kohdan nojalla saattaa ajan tasalle joko komission aloitteesta tai asiaa koskevan hakemuksen perusteella.

(4)

Hakemus rasvahappojen sakkaroosiestereiden (E 473) käytön hyväksymiseksi emulgointiaineena aromeissa esitettiin 20 päivänä elokuuta 2008 ja toimitettiin jäsenvaltioiden saataville.

(5)

Emulgointiaineita tarvitaan stabiloimaan öljypohjaisia aromeja silloin, kun niitä lisätään vesipohjaisiin juomiin. Jos emulgointiainetta ei lisättäisi, mausteöljy ei liukenisi, vaan jäisi öljyrenkaaksi juoman pinnalle. Tämä estää aromin leviämisen tasaisesti juomaan ja lisää sen altistumista hapelle, mikä heikentää aistinvaraisten ominaisuuksien hyväksyttävyyttä. Lisäksi se tekee kirkkaiden juomien tuottamisen äärimmäisen vaikeaksi. Nämä ongelmat voidaan tietyssä määrin ratkaista käyttämällä pestyjä öljyjä, mutta niiden astinvaraisten ominaisuuksien hyväksyttävyys on heikompi. Rasvahappojen sakkaroosiesterien avulla voidaan tuottaa kirkkaita juomia, joihin lisätty aromi toimii paremmin.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1331/2008 3 artiklan 2 kohdan mukaan komissio pyytää Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta lausunnon asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteessä III vahvistetun unionissa hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelon saattamiseksi ajan tasalle.

(7)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut rasvahappojen sakkaroosiestereitä (E 473) koskevan lausunnon (3) ja vahvistanut niiden hyväksyttäväksi päiväsaanniksi 40 mg/kg painokiloa kohti päivässä. Ehdotetusta lisäkäytöstä kirkkaissa maustetuissa virvoitusjuomissa aiheutuva rasvahappojen sakkaroosiestereille altistuminen on 0,1 prosenttia hyväksyttävästä päiväsaannista (4). Koska tämän lisäaineen tarkasteltavana olevasta lisäkäytöstä aiheutuva altistus on hyväksyttävään päiväsaantiin verrattuna vähäinen, tällä rasvahappojen sakkaroosiestereiden (E 473) lisäkäytöllä ei todennäköisesti ole vaikutusta ihmisten terveyteen.

(8)

Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä rasvahappojen sakkaroosiestereiden (E 473) käyttö elintarvikkeiden lisäaineena kirkkaiden vesipohjaisten juomien aromeissa.

(9)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitettä III olisi muutettava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,

29.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/14

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

29.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/16

(1)

Äidinmaidonkorvikkeista ja vieroitusvalmisteista ja direktiivin 1999/21/EY muuttamisesta 22 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission direktiivissä 2006/141/EY (2) vahvistetaan muun muassa koostumusta ja merkintöjä koskevat säännöt äidinmaidonkorvikkeita ja vieroitusvalmisteita varten.

(2)

Direktiivissä 2006/141/EY säädetään nimenomaisesti, että äidinmaidonkorvike ja vieroitusvalmiste on valmistettava pelkästään kyseisessä direktiivissä määritellyistä proteiininlähteistä. Näitä ovat lehmänmaidon proteiinit ja soijaproteiini-isolaatit, sellaisenaan tai seoksena, sekä proteiinihydrolysaatit.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen antoi 28 päivänä helmikuuta 2012 komission pyynnöstä tieteellisen lausunnon vuohenmaidon proteiinien sopivuudesta äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden proteiininlähteeksi. Lausunnon mukaan vuohenmaidon proteiini voi sopia äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden proteiininlähteeksi, jos lopputuote on direktiivissä 2006/141/EY vahvistettujen koostumusvaatimusten mukainen.

(4)

Lausunnon perusteella vuohenmaidon proteiineista valmistettujen äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden kaupan pitäminen olisi sallittava, jos lopputuote on direktiivissä 2006/141/EY vahvistettujen koostumusvaatimusten mukainen. Sen vuoksi direktiiviä 2006/141/EY olisi muutettava.

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen antoi 5 päivänä lokakuuta 2005 komission pyynnöstä tieteellisen lausunnon sellaisten osittain hydrolysoituihin heraproteiineihin perustuvien valmisteiden turvallisuudesta ja sopivuudesta imeväisten erityisravinnoksi, joiden proteiinipitoisuus on vähintään 1,9 g/100 kcal, mikä oli unionin tuolloisessa lainsäädännössä säädettyä vähimmäisarvoa pienempi pitoisuus. Lausunnon mukaan lehmänmaidosta saatuihin heraproteiinihydrolysaatteihin perustuva äidinmaidonkorvike, jonka proteiinipitoisuus on 1,9 g/100 kcal (0,47 g/100 kJ) ja jonka proteiinikoostumus vastaa tutkittua valmistetta, on turvallinen ja soveltuu käytettäväksi imeväisten ainoana ravintolähteenä. Lausunnon perusteella direktiivissä 2006/141/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2006/141/EY liitteiden III ja VI muuttamisesta tiettyjen äidinmaidonkorvikkeiden koostumusvaatimusten osalta 12 päivänä joulukuuta 2008 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1243/2008 (3), sallitaan proteiinipitoisuudeltaan kyseisenlaisen proteiinihydrolysaateista valmistetun äidinmaidonkorvikkeen kaupan pitäminen, jos tuote on tiettyjen direktiivissä vahvistettujen erityisvaatimusten mukainen.

(6)

Lausunnossa todettiin myös, että vaikka hydrolysoituihin heraproteiineihin perustuvista vieroitusvalmisteista, joiden proteiinipitoisuus on 1,9 g/100 kcal (0,47 g/100 kJ), ei ollut toimitettu tietoja, proteiinikoostumukseltaan mainitunlainen valmiste sopii vanhempien imeväisten ravinnoksi yhdessä täydentävän ravinnon kanssa.

(7)

Lausunnon perusteella ja innovatiivisten tuotteiden kehittämisen mahdollistamiseksi tällaisten vieroitusvalmisteiden kaupan pitäminen olisi sallittava. Sen vuoksi direktiiviä 2006/141/EY olisi muutettava.

(8)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eivätkä Euroopan parlamentti ja neuvosto ole vastustaneet niitä,

1)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 12 artiklassa johdantolause seuraavasti:

”Kokonaan lehmänmaidon tai vuohenmaidon proteiineista valmistettujen äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden myyntinimitys on:”.

3)

Muutetaan liitteet I, II, III ja VI tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

29.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/20

(1)

Lintuinfluenssa on lintujen, siipikarja mukaan luettuna, tarttuva virustauti. Lintuinfluenssavirusten aiheuttamat tartunnat kotieläiminä pidetyssä siipikarjassa aiheuttavat taudin kahta päämuotoa, jotka eroavat virulenssiltaan. Matalapatogeeninen muoto aiheuttaa yleensä ainoastaan lieviä oireita, kun taas korkeapatogeeninen muoto aiheuttaa hyvin korkeaa kuolleisuutta useimmissa siipikarjalajeissa. Kyseisellä taudilla voi olla vakava vaikutus siipikarjankasvatuksen kannattavuuteen.

(2)

Lintuinfluenssaa esiintyy pääasiassa linnuissa, mutta tietyissä olosuhteissa tartuntoja voi esiintyä myös ihmisissä, vaikkakin riski on yleisesti ottaen hyvin vähäinen.

(3)

Lintuinfluenssan puhjetessa on olemassa vaara, että taudinaiheuttaja leviää muille tiloille, joilla pidetään siipikarjaa tai muita vankeudessa pidettäviä lintuja. Tämän tuloksena se voi levitä yhdestä jäsenvaltiosta toisiin jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin elävien lintujen tai niistä saatavien tuotteiden kaupan välityksellä.

(4)

Neuvoston direktiivissä 2005/94/EY (3) vahvistetaan tietyt ennalta ehkäisevät toimenpiteet lintuinfluenssan valvonnan ja varhaisen toteamisen osalta sekä sellaiset torjuntaa koskevat vähimmäistoimenpiteet, joita on toteutettava, jos tätä tautia ilmenee siipikarjassa tai muissa vankeudessa pidettävissä linnuissa. Direktiivissä säädetään suoja- ja valvontavyöhykkeiden muodostamisesta korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkauksen ilmetessä.

(5)

Neuvoston direktiivissä 2009/158/EY (4) vahvistetaan kyseisillä hyödykkeillä käytävää unionin sisäistä kauppaa koskevat säännöt, mukaan lukien käytettävät eläinlääkärintodistukset.

(6)

Saatuaan Italialta 15 päivänä elokuuta 2013 ilmoituksen korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H7N7-alatyypin taudinpurkauksesta eräällä tilalla, joka sijaitsee Ostellaton kunnassa Ferraran maakunnassa Emilia-Romagnan alueella, komissio antoi täytäntöönpanopäätöksen 2013/439/EU (5), jossa säädetään suoja- ja valvontavyöhykkeiden muodostamisesta taudinpurkauksen ympärille.

(7)

Italia ilmoitti 21 päivänä elokuuta 2013 toisesta taudinpurkauksesta Mordanon kunnassa Bolognan maakunnassa Emilia-Romagnan alueella ja 23 päivänä elokuuta 2013 kolmannesta taudinpurkauksesta Portomaggioren kunnassa Ferraran maakunnassa samaten Emilia-Romagnan alueella ja toteutti välittömästi direktiivin 2005/94/EY nojalla vaaditut toimenpiteet, joihin kuului suoja- ja valvontavyöhykkeiden sekä muiden rajoitusvyöhykkeiden muodostaminen; nämä vyöhykkeet olisi määriteltävä tämän päätöksen liitteessä olevassa A, B ja C osassa.

(8)

Komissio on tutkinut kyseiset toimenpiteet yhteistyössä Italian kanssa ja katsoo, että asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen muodostamien vyöhykkeiden rajat ovat riittävällä etäisyydellä siitä tilasta, jolla taudinpurkaus vahvistettiin.

(9)

Jotta vältetään tarpeettomat häiriöt unionin sisäisessä kaupassa ja se, että kolmannet maat asettavat kaupalle perusteettomia esteitä, on tarpeen pikaisesti määritellä unionin tasolla kyseiset Italiassa muodostetut vyöhykkeet ja säätää siitä, että kyseisiltä vyöhykkeiltä ei saa lähettää elävän siipikarjan, nuorikkojen, untuvikkojen ja siitosmunien lähetyksiä toisiin jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin

(10)

Untuvikot aiheuttavat häviävän pienen riskin taudin leviämisestä, edellyttäen että ne on direktiivin 2005/94/EY 30 artiklan c alakohdan iii alakohdan toisen alakohdan mukaisesti haudottu siitosmunista, jotka ovat peräisin suoja- ja valvontavyöhykkeiden ulkopuolella sijaitsevilta siipikarjatiloilta, ja lähettävä hautomo pystyy logistiikkansa ja bioturvallisuutta koskevien työolosuhteidensa perusteella varmistamaan, etteivät kyseiset munat ole olleet kosketuksissa muihin siitosmuniin tai untuvikkoihin, jotka ovat peräisin muodostettujen suoja- ja valvontavyöhykkeiden sisällä sijaitsevista siipikarjaparvista ja joilla on siksi erilainen terveydellinen asema.

(11)

Siitosmunat aiheuttavat yhtä vähäisen riskin taudin leviämisestä, edellyttäen että ne ovat direktiivin 2005/94/EY 30 artiklan c alakohdan iv alakohdan mukaisesti peräisin suoja- ja valvontavyöhykkeiden ulkopuolella sijaitsevilta tiloilta ja niiden pakkaukset desinfioidaan ennen lähettämistä nimettyyn hautomoon.

(12)

Sen vuoksi on aiheellista, että Italian toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan untuvikko- ja siitosmunalähetysten lähettämiseen tässä päätöksessä määritellyiltä muilta rajoitusvyöhykkeiltä direktiivissä 2005/94/EY säädettyjen vaatimusten mukaisesti, edellyttäen että Italia antaa asiasta kirjallisen etukäteisilmoituksen ja määränpäänä oleva jäsenvaltio tai kolmas maa vahvistaa etukäteissuostumuksensa ottaa kyseiset lähetykset vastaan.

(13)

Tämän päätöksen säännösten noudattamisen tarkistamiseksi on aiheellista, että direktiivissä 2009/158/EY säädettyihin eläinlääkärintodistuksiin sisällytetään asiaa koskeva maininta.

(14)

Selkeyden vuoksi täytäntöönpanopäätös 2013/439/EU olisi kumottava.

(15)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

direktiivin 2005/94/EY 30 artiklan c alakohdan iii alakohdan toisessa alakohdassa ja iv alakohdassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan;

b)

määränpäänä olevan jäsenvaltion tai kolmannen maan toimivaltaiselle viranomaiselle annetaan kirjallinen etukäteisilmoitus ja se sitoutuu vastaanottamaan kyseiset untuvikko- ja siitosmunalähetykset ja ilmoittamaan Italian toimivaltaiselle viranomaiselle niiden saapumispäivän alueellaan sijaitsevalle määräpaikkana olevalle tilalle.

29.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/s3

29.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 230/s3