18.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 195/1

18.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 195/2

(1)

Euron käyttöönotosta 3 päivänä toukokuuta 1998 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 974/98 (1) säädetään niiden jäsenvaltioiden valuuttojen korvaamisesta eurolla, jotka täyttivät euron käyttöönottoon vaadittavat edellytykset yhteisön siirtyessä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.

(2)

Vuoden 2003 liittymisasiakirjan 4 artiklan mukaan Latvia on jäsenvaltio, johon sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 139 artiklan 1 kohdassa määriteltyä poikkeusta.

(3)

Euron käyttöönotosta Latviassa 1 päivänä tammikuuta 20149 päivänä heinäkuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/387/EU (2) mukaan Latvia täyttää euron käyttöönottamiseksi vaadittavat edellytykset ja Latviaa koskeva poikkeus kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen.

(4)

Euron käyttöönotto Latviassa edellyttää, että asetuksessa (EY) N:o 974/98 vahvistetut euron käyttöönottoa koskevat voimassa olevat säännökset ulotetaan koskemaan Latviaa.

(5)

Latvian kansallisen siirtymäsuunnitelman mukaan eurosetelit ja -kolikot saavat kyseisessä jäsenvaltiossa laillisen maksuvälineen aseman päivänä, jona euro otetaan käyttöön. Näin ollen euron ja käteisrahan käyttöönottopäivä olisi oltava 1 päivä tammikuuta 2014. Asteittaista käytöstäpoistokautta ei olisi sovellettava.

(6)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 974/98 liite olisi muutettava tämän mukaisesti,

18.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 195/3

(1)

On tarpeen ottaa huomioon elinkustannusten kehitys kolmansissa maissa ja määrittää sen mukaisesti korjauskertoimet, joita sovelletaan niiden unionin virkamiesten sekä väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden, joiden asemapaikka on kolmannessa maassa, asemapaikan valuuttana maksettaviin palkkoihin 1 päivän heinäkuuta 2011 ja 30 päivän kesäkuuta 2012 välisenä aikana sekä 1 päivästä heinäkuuta 2012.

(2)

Korjauskertoimien soveltaminen voi johtaa siihen, että palkkoja, joihin on sovellettu neuvoston asetuksessa (EU) N:o 964/2011 (2) vahvistettuja korjauskertoimia, tarkistetaan taannehtivasti ylös- tai alaspäin.

(3)

Sellaisia tilanteita varten, joissa uusien korjauskertoimien soveltaminen johtaa palkan nousuun, olisi säädettävä maksujen suorittamisesta taannehtivasti.

(4)

Olisi annettava säännökset liikaa maksettujen määrien takaisinperinnästä 1 päivän heinäkuuta 2011 ja tämän asetuksen voimaantulopäivän väliseltä ajalta tilanteessa, jossa uudet korjauskertoimet johtavat palkan laskuun.

(5)

Olisi annettava säännökset siitä, että tällainen takaisinperintä koskee enimmillään tämän asetuksen voimaantulopäivää edeltävää kuuden kuukauden ajanjaksoa,

18.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 195/15

(1)

Neuvosto antoi 30 päivänä marraskuuta 2006 asetuksen (EY) N:o 1801/2006 Euroopan yhteisön ja Mauritanian islamilaisen tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen tekemisestä (1), jäljempänä ’kumppanuussopimus’.

(2)

Uutta pöytäkirjaa kumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja siinä määrätyn taloudellisen korvauksen vahvistamisesta, jäljempänä ’uusi pöytäkirja’, on sovellettu väliaikaisesti 16 päivästä joulukuuta 2012, joka on sen allekirjoituspäivä, neuvoston päätöksen 2012/827/EU (2) mukaisesti. Uudessa pöytäkirjassa myönnetään EU:n aluksille kalastusmahdollisuuksia Mauritanian suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kalastuksen osalta kuuluvilla vesillä. Unionille uuden pöytäkirjan nojalla myönnettyjen kalastusmahdollisuuksien jako määritettiin asetuksessa (EU) N:o 1259/2012 (3).

(3)

Kumppanuussopimuksen 10 artiklassa määrätty Euroopan unionin ja Mauritanian sekakomitea, jäljempänä ’sekakomitea’, hyväksyi 20 päivänä helmikuuta 2013 uuden pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kalastusmahdollisuuksien tarkistamista koskevia toimenpiteitä. Niihin kuuluu toimenpiteitä, joilla määritellään uudelleen kalastusmahdollisuuksien jako luokkien 5 (nuottaa käyttävät tonnikala-alukset) ja 6 (vapapyydyksiä käyttävät tonnikala-alukset ja pintasiima-alukset) välillä.

(4)

Asetus (EU) N:o 1259/2012 olisi näin ollen muutettava. Koska sekakomitean päätöstä sovelletaan 20 päivästä helmikuuta 2013, tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi julkaisemisensa jälkeen ja sitä olisi sovellettava 20 päivästä helmikuuta 2013,

”e)

Luokka 5 – Nuottaa käyttävät tonnikala-alukset

f)

Luokka 6 – Vapapyydyksiä käyttävät tonnikala-alukset ja pintasiima-alukset

18.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 195/16

(1)

Direktiivissä 2009/48/EY vahvistetaan bariumia koskevat raja-arvot, jotka perustuvat Alankomaiden valtion kansanterveys- ja ympäristöinstituutin (RIVM) suosituksiin, jotka se esitti vuonna 2008 antamassaan raportissa ”Chemicals in Toys. A general methodology for assessment of chemical safety of toys with a focus on elements”. RIVM:n suositukset perustuvat oletukseen, että lasten altistuminen leluissa oleville kemikaaleille ei saa ylittää tiettyä tasoa eli siedettävää päiväsaantia (TDI). Koska lapset altistuvat kemikaaleille muillakin tavoin kuin lelujen välityksellä, ainoastaan tietty prosenttiosuus siedettävästä päiväsaannista saisi tulla leluista. Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea suositti vuonna 2004 antamassaan raportissa, että enintään 10 prosenttia siedettävästä päiväsaannista saa olla peräisin leluista. Terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevä tiedekomitea on hyväksynyt tämän prosenttiosuuden 1 päivänä heinäkuuta 2010 antamassaan lausunnossa ”Evaluation of the migration limits for chemical elements in toys”.

(2)

Direktiivissä 2009/48/EY lueteltujen kemiallisten aineiden raja-arvojen laskemiseksi siedettävän päiväsaannin maksimiprosentti olisi RIVM:n suositusten mukaan kerrottava lapsen arvioidulla painolla 7,5 kg ja jaettava niellyn leluraaka-aineen määrällä.

(3)

Bariumin tapauksessa RIVM käytti eläinkoetietoihin pohjautuen siedettävän päiväsaannin raja-arvoa 0,6 mg painokiloa kohti päivässä yhdysvaltalaisen myrkyllisten aineiden ja sairauksien rekisterin (Agency for toxic substances and Disease Registry, ATSDR) bariumin toksikologisista ominaisuuksista vuonna 2005 laatimassa raportissa esitetyn toimintamallin pohjalta. RIVM tarkasteli muita, ihmisillä saatuihin tietoihin perustuvia bariumia koskevia tarkasteluja mutta ei käyttänyt niitä bariumin siedettävän päiväsaannin määrittämisessä. Vaikka ihmisillä saatujen tietojen katsotaan olevan asianmukaisempi perusta siedettävän päiväsaannin johtamiseksi, RIVM katsoi, että tutkimuksissa, joissa nämä tiedot saatiin, oli vakavia vikoja. Sen vuoksi käytettiin eläinkokeiden tietoja, jotka ovat luotettavampia siedettävän päiväsaannin johtamisessa.

(4)

Määrittääkseen mahdolliset tavat altistua kemiallisille aineille RIVM arvioi päivässä niellyn leluraaka-aineen määräksi 8 mg raaputettua, 100 mg haurasta ja 400 mg nestemäistä tai tahmeaa leluraaka-ainetta. Terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevä tiedekomitea kannatti kyseisiä nielemistä koskevia rajoja 18 päivänä toukokuuta 2010 antamassaan lausunnossa ”Risks from organic CMR substances in toys”.

(5)

Laskemalla 10 prosenttia siedettävästä päiväsaannista, kertomalla se lapsen painolla ja jakamalla se niellyn leluraaka-aineen määrällä saatiin bariumille vahvistettua seuraavat raja-arvot: 56 000 mg/kg raaputetun, 4 500 mg/kg kuivan ja 1 125 mg/kg nestemäisen leluraaka-aineen osalta.

(6)

Yhdysvaltalainen myrkyllisten aineiden ja sairauksien rekisteri ATSDR julkaisi vuonna 2007 bariumin toksikologisia ominaisuuksia käsittelevän raporttinsa päivityksen, jossa ehdotetaan siedettäväksi päiväsaanniksi 0,2 mg painokiloa kohti päivässä. Tämä päivitys tuli saataville RIVM:n raportin valmistumisen jälkeen. Lisäksi sidosryhmien kanssa käytyjen keskustelujen tuloksena katsottiin, että RIVM ei ollut ottanut asianmukaisesti huomioon kansainvälisen kemikaaliturvallisuusohjelman (IPCS) vuodelta 2001 peräisin olevaa raporttia.

(7)

Komissio pyysi nämä näkökohdat huomioon ottaen terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevää tiedekomiteaa arvioimaan vielä kerran bariumin siirtymisen raja-arvot ja antamaan suosituksia siedettävästä päiväsaannista IPCS:n ja ATSDR:n (2007) asiakirjojen pohjalta.

(8)

Terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevä tiedekomitea totesi 22 päivänä maaliskuuta 2012 antamassaan lausunnossa, että ihmisistä peräisin oleva saatavilla oleva tieto ei sovellu siedettävän päiväsaannin johtamiseen. Laadukkaat eläinkokeet soveltuvat paremmin bariumin siedettävän päiväsaannin johtamiseen, ja se olisi tiedekomitean näkemyksen mukaan asetettava tasolle 0,2 mg painokiloa kohti päivässä.

(9)

Tässä arvossa otetaan huomioon bariumin imeytyminen ruoansulatuskanavaan. Tiedekomitea arvioi, että 1–15-vuotiailla lapsilla imeytyminen ruoansulatuskanavaan on 30 prosentin luokkaa, kun taas pikkulapsilla imeytyminen on 60-prosenttista. Tiedekomitea kuitenkin pohjaa bariumin siedettävän päiväsaannin pahimman mahdollisen tapauksen skenaarioon, jonka mukaan 100 prosenttia siitä bariumista, jolle lapsi altistuu, imeytyy lapseen.

(10)

Laskemalla 10 prosenttia uudesta siedettävästä päiväsaannista, kertomalla se lapsen painolla ja jakamalla se niellyn leluraaka-aineen määrällä saadaan bariumille seuraavat rajat: 18 750 mg/kg raaputetun, 1 500 mg/kg kuivan ja 375 mg/kg nestemäisen leluraaka-aineen osalta.

(11)

Jotta voidaan varmistaa ihmisten ja eritoten lasten terveyden ja hengen paras mahdollinen suojelu, kyseisiä alhaisempia siirtymisen raja-arvoja on tarpeen soveltaa bariumin osalta mahdollisimman pian. Tämän vuoksi kyseistä direktiiviä olisi muutettava asetuksella, joka tulee voimaan 20 päivänä heinäkuuta 2013, jolloin vältytään pidemmältä direktiivin kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisen määräajalta, jonka aikana sovellettaisiin erilaisia siirtymisen raja-arvoja.

(12)

Direktiiviä 2009/48/EY olisi sen vuoksi muutettava.

(13)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat leluturvallisuuskomitean lausunnon mukaiset,

18.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 195/18

(1)

Asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I on luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita asetuksessa tarkoitettu varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(2)

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 10 päivänä heinäkuuta 2013 poistaa yhden luonnollisen henkilön niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelostaan, joita varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(3)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 881/2002 liite I olisi päivitettävä,

18.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 195/20

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

18.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 195/22

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 341/2007 (3) säädetään kolmansista maista tuotavien valkosipulin ja muiden maataloustuotteiden tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista sekä tuonti- ja alkuperätodistusmenettelyn käyttöönotosta.

(2)

Määrät, joille perinteiset tuojat ja uudet tuojat ovat asetuksen (EY) N:o 341/2007 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti jättäneet A-todistushakemuksia heinäkuun 2013 ensimmäisten seitsemän työpäivän aikana, ylittävät Kiinan alkuperätuotteiden osalta käytettävissä olevat määrät.

(3)

Sen vuoksi olisi määriteltävä asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti, missä määrin komissiolle viimeistään 14 päivänä heinäkuuta 2013 toimitetut A-todistushakemukset voidaan hyväksyä asetuksen (EY) N:o 341/2007 12 artiklan mukaisesti.

(4)

Tuontitodistusten myöntämismenettelyn tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

18.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 195/24

(1)

Talous- ja rahaliiton kolmas vaihe (EMU) alkoi 1 päivänä tammikuuta 1999. Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 1998 valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontunut neuvosto päätti, että Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi täyttivät euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 1999 vaadittavat edellytykset (3).

(2)

Neuvosto päätti päätöksellä 2000/427/EY (4), että Kreikka täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2001. Neuvosto päätti päätöksellä 2006/495/EY (5), että Slovenia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2007. Neuvosto päätti päätöksellä 2007/503/EY (6) ja päätöksellä 2007/504/EY (7), että Kypros ja Malta täyttivät vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2008. Neuvosto päätti päätöksellä 2008/608/EY (8), että Slovakia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Neuvosto päätti päätöksellä 2010/416/EU (9), että Viro täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi.

(3)

Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti neuvostolle eräistä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä määräyksistä tehdyn, Euroopan yhteisön perustamissopimukseen, jäljempänä ’EY:n perustamissopimus’, liitetyn pöytäkirjan 1 kohdan mukaisesti, että se ei aikonut siirtyä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen 1 päivänä tammikuuta 1999. Tätä ilmoitusta ei ole muutettu. Tanska on eräistä Tanskaa koskevista määräyksistä tehdyn, EY:n perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 kohdan ja valtion- tai hallitusten päämiesten Edinburghissa joulukuussa 1992 tekemän päätöksen mukaisesti ilmoittanut neuvostolle, että se ei osallistu talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Tanska ei ole pyytänyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 140 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamista.

(4)

Ruotsia koskee päätöksen 98/317/EY nojalla perussopimuksen 139 artiklan 1 kohdassa määritelty poikkeus. Vuoden 2003 liittymisasiakirjan (10) 4 artiklan mukaisesti Tšekkiä, Latviaa, Liettuaa, Unkaria ja Puolaa koskevat perussopimuksen 139 artiklan 1 kohdassa määritellyt poikkeukset. Vuoden 2005 liittymisasiakirjan (11) 5 artiklan mukaisesti Bulgariaa ja Romaniaa koskevat perussopimuksen 139 artiklan 1 kohdassa määritellyt poikkeukset. Kroatian liittymisasiakirjan (12) 5 artiklan mukaisesti Kroatiaa koskee perussopimuksen 139 artiklan 1 kohdassa määritelty poikkeus.

(5)

Euroopan keskuspankki, jäljempänä ’EKP’, perustettiin 1 päivänä heinäkuuta 1998. Euroopan valuuttajärjestelmän on korvannut valuuttakurssijärjestelmä (ERM), jonka perustamisesta sovittiin valuuttakurssimekanismin perustamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa 16 päivänä kesäkuuta 1997 annetulla Eurooppa-neuvoston päätöslauselmalla (13). Talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia (ERM II) koskevista toimintamenettelyistä määrätään talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia koskevista toimintamenettelyistä 16 päivänä maaliskuuta 2006 tehdyssä Euroopan keskuspankin ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien välisessä sopimuksessa (14).

(6)

Perussopimuksen 140 artiklan 2 kohdassa määrätään menettelyistä poikkeuksen kumoamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden osalta. Ainakin kerran kahdessa vuodessa tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus, komissio ja EKP antavat neuvostolle kertomuksen perussopimuksen 140 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Latvia esitti 5 päivänä maaliskuuta 2013 virallisen pyynnön lähentymiskehityksen arvioimisesta.

(7)

Kunkin jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, on tarpeen mukaan muutettava, jotta se olisi sopusoinnussa perussopimuksen 130 ja 131 artiklan sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön, jäljempänä ’EKPJ:n ja EKP:n perussääntö’, kanssa. Komission ja EKP:n kertomuksissa arvioidaan yksityiskohtaisesti Latvian lainsäädännön yhteensopivuutta perussopimuksen 130 ja 131 artiklan sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

(8)

Perussopimuksen 140 artiklassa tarkoitetuista lähentymisperusteista tehdyn pöytäkirjan N:o 13 1 artiklan mukaan perussopimuksen 140 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla hintatason vakauden arviointiperusteella tarkoitetaan, että jäsenvaltio on saavuttanut kestävän hintatason vakauden ja tarkasteluajankohtaa edeltävän vuoden aikana todetun keskimääräisen rahanarvon alentumisasteen, joka ylittää enintään 1,5 prosenttiyksiköllä enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavan asteen. Hintavakautta arvioitaessa inflaatiota mitataan yhdenmukaistetuilla kuluttajahintaindekseillä (YKHI), jotka on määritelty yhdenmukaistetuista kuluttajahintaindekseistä 23 päivänä lokakuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2494/95 (15). Hintavakausperusteen arvioimiseksi jäsenvaltion inflaatiota mitataan kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettisen keskiarvon prosentuaalisena muutoksena verrattuna edellisen jakson kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettiseen keskiarvoon. Komission ja EKP:n kertomuksissa on käytetty viitearvoa, joka on saatu laskemalla kolmen hintavakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion inflaation yksinkertainen aritmeettinen keskiarvo, johon on lisätty 1,5 prosenttiyksikköä. Huhtikuussa 2013 päättyneen vuoden aikana inflaation viitearvoksi saatiin 2,7 prosenttia, kun hintavakaudessa parhaiten suoriutuneet jäsenvaltiot olivat Ruotsi, jonka inflaatioaste oli 0,8 prosenttia, Latvia, jonka inflaatioaste oli 1,3 prosenttia, ja Irlanti, jonka inflaatioaste oli 1,6 prosenttia.

On perusteltua lukea parhaiten suoriutuneista maista pois ne, joiden inflaatioasteita ei voitaisi pitää tarkoituksenmukaisena vertailuarvona muiden jäsenvaltioiden osalta. Tällaiset selvästi poikkeavat maat yksilöitiin vuosien 2004 ja 2010 lähentymiskertomuksissa. Nykyisessä taloustilanteessa on perusteltua lukea Kreikka pois parhaiten suoriutuneista maista, sillä sen inflaatioaste ja profiili poikkeavat laajalla marginaalilla euroalueen keskimääräisestä inflaatioasteesta johtuen lähinnä Kreikan talouden vakavista mukautustarpeista ja poikkeuksellisesta tilanteesta, ja siksi maan sisällyttäminen vaikuttaisi kohtuuttomalla tavalla viitearvoon ja sitä kautta arviointiperusteen oikeudenmukaisuuteen (16).

(9)

Pöytäkirjan N:o 13 2 artiklan mukaan perussopimuksen 140 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu julkistalouden tilannetta koskeva arviointiperuste merkitsee, ettei jäsenvaltiota tarkasteluajankohtana koske perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kyseisessä jäsenvaltiossa.

(10)

Pöytäkirjan N:o 13 3 artiklan mukaan perussopimuksen 140 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään osallistumista koskeva arviointiperuste merkitsee, että jäsenvaltio on noudattanut Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä (ERM) määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena. Jäsenvaltio ei ole saanut samana aikana omasta aloitteestaan alentaa valuutan kahdenvälistä keskusarvoa suhteessa euroon. Valuuttakurssia koskevan lähentymisperusteen täyttymistä on arvioitu 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen ERM II:n puitteissa. Arvioidessaan kertomuksissaan tämän lähentymisperusteen täyttymistä komissio ja EKP ovat tarkastelleet 16 päivänä toukokuuta 2013 päättynyttä kahden vuoden jaksoa.

(11)

Pöytäkirjan N:o 13 4 artiklan mukaan perussopimuksen 140 artiklan 1 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettu korkokantojen lähentymisperuste tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena merkitsee sitä, että jäsenvaltion pitkän aikavälin korkokantojen keskimääräinen nimellistaso on enintään kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin enintään kolmen hintavakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaava taso. Korkokantojen lähentymisperusteen tarkastelussa on käytetty vertailukelpoisia valtion 10 vuoden viitelainan korkoja. Korkokantojen lähentymisperusteen täyttämistä arvioitaessa komission ja EKP:n kertomuksissa on laskettu viitearvo lisäämällä kaksi prosenttiyksikköä kolmen hintavakauden parhaiten saavuttaneen jäsenvaltion pitkäaikaisten nimelliskorkojen yksinkertaiseen aritmeettiseen keskiarvoon. Maaliskuussa 2013 päättyneen vuoden jakson viitearvo oli tällä perusteella 5,5 prosenttia.

(12)

Pöytäkirjan N:o 13 5 artiklan mukaan komissio toimittaa lähentymisperusteiden täyttämisen arvioinnissa käytettävät tilastotiedot. Komissio on toimittanut tiedot tämän päätöksen valmistelua varten. Komissio on toimittanut julkista taloutta koskevat tiedot jäsenvaltioiden ilmoitettua ne 1 päivään huhtikuuta 2013 mennessä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta 22 päivänä marraskuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3605/93 (17) mukaisesti.

(13)

Niiden kertomusten perusteella, jotka komissio ja EKP ovat laatineet Latvian edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksiensa täyttämisessä, katsotaan seuraavaa:

18.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 195/27

(1)

Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 18.1 artiklassa määrätään, että Euroopan keskuspankki (EKP) ja niiden jäsenvaltioiden kansalliset keskuspankit, joiden rahayksikkö on euro (jäljempänä ’kansalliset keskuspankit’), voivat tehdä luottotoimia luottolaitosten ja muiden markkinaosapuolten kanssa ja että luottoa annettaessa vakuuksien on oltava riittävät. Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I täsmennetään omaisuuserien vakuuskelpoisuusvaatimukset, joita tavallisesti sovelletaan eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa.

(2)

Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 1.6 kohdan mukaan EKP:n neuvosto voi milloin tahansa muuttaa niitä välineitä, ehtoja, vaatimuksia ja menettelyjä, joilla eurojärjestelmän rahapoliittisia operaatioita toteutetaan. Suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevan 6.3.1 kohdan mukaan eurojärjestelmä pidättää itsellään oikeuden ratkaista minkä tahansa merkitykselliseksi katsomansa tiedon perusteella, täyttääkö liikkeeseenlasku, liikkeeseenlaskija, velallinen tai takaaja eurojärjestelmän asettamat tiukat vaatimukset.

(3)

Kyproksen tasavallan liikkeeseen laskemien tai täysimääräisesti takaamien jälkimarkkinakelpoisten velkainstrumenttien vakuuskelpoisuutta koskevista väliaikaisista toimenpiteistä 2 päivänä toukokuuta 2013 annetulla päätöksellä EKP/2013/13 (3) eurojärjestelmän luottokelpoisuuden alarajan soveltaminen keskeytettiin poikkeuksellisena toimenpiteenä väliaikaisesti Kyproksen tasavallan liikkeeseen laskemien tai täysimääräisesti takaamien jälkimarkkinakelpoisten velkainstrumenttien osalta. Sen jälkeen kun Kyproksen tasavalta oli ottanut käyttöön jälkimarkkinakelpoisia velkainstrumenttejaan koskevan velanhoito-ohjelman, EKP:n neuvosto päätti, että Kyproksen tasavallan liikkeeseen laskemat tai täysimääräisesti takaamat jälkimarkkinakelpoiset velkapaperit eivät olleet riittäviä eurojärjestelmän rahapoliittisten operaatioiden vakuuksia, ja päätti kumota päätöksen EKP/2013/13 28 päivänä kesäkuuta 2013. (4)

(4)

Kun velanhoito-ohjelma on viety päätökseen ja saatu vahvistus sille, että Kyproksen tasavalta noudattaa siihen sovellettavan talouden sopeutusohjelman ehtoja, EKP:n neuvosto on edelleen arvioinut, että Kyproksen tasavallan liikkeeseen laskemien tai täysimääräisesti takaamien jälkimarkkinakelpoisten velkapaperien laatu on riittävä, jotta ne voidaan hyväksyä eurojärjestelmän rahapoliittisten operaatioiden vakuudeksi.

(5)

EKP on näin ollen päättänyt, että Kyproksen tasavallan liikkeeseen laskemat tai täysimääräisesti takaamat jälkimarkkinakelpoiset velkainstrumentit pitäisi jälleen todeta vakuuskelpoisiksi eurojärjestelmän rahapoliittisissa operaatioissa, kuitenkin siten, että niihin sovelletaan suuntaviivojen EKP/2011/14 liitteessä I olevassa 6.4.2 kohdassa vahvistetusta aliarvostuksesta poikkeavaa aliarvostusta.

(6)

Suuntaviivojen EKP/2013/4 7 artiklan mukaan eurojärjestelmän määrittämää luottokelpoisuuden alarajaa ei sovelleta jälkimarkkinakelpoisiin velkainstrumentteihin, joiden liikkeeseenlaskijana tai täysimääräisenä takaajana on Euroopan unionin / Kansainvälisen valuuttarahaston kohteena oleva euroalueeseen kuuluva jäsenvaltio, paitsi jos EKP:n neuvosto päättää, että kyseessä oleva jäsenvaltio ei noudata rahoitustuen ja/tai makrotaloudellisen ohjelman ehdollisuutta. Suuntaviivojen EKP/2013/4 1 artiklan 3 kohdan mukaan kuitenkin vain Irlantia, Helleenien tasavaltaa ja Portugalia pidetään kyseisten suuntaviivojen 5 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklaa sovellettaessa euroalueeseen kuuluvina jäsenvaltioina, jotka noudattavat Euroopan unionin / Kansainvälisen valuuttarahaston ohjelmaa. Siksi tarvitaan EKP:n neuvoston päätöstä, jotta jälkimarkkinakelpoisiin velkainstrumentteihin sovellettavia eurojärjestelmän luottokelpoisuuden vähimmäisvaatimuksia voidaan jättää soveltamatta Kyproksen tasavallan liikkeeseen laskemiin tai täysimääräisesti takaamiin jälkimarkkinakelpoisiin velkainstrumentteihin.

(7)

Tätä poikkeuksellista toimenpidettä sovelletaan väliaikaisesti, kunnes EKP:n neuvosto katsoo, että eurojärjestelmän rahapoliittisten operaatioiden vakuuskelpoisuusvaatimuksia ja riskienhallintamenetelmiä voidaan taas soveltaa normaalisti,

18.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 195/s3