ISSN 1977-0812

doi:10.3000/19770812.L_2013.176.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 176

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

56. vuosikerta
27. kesäkuu 2013


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta ( 1 )

1

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta ( 1 )

338

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

27.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 176/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 575/2013,

annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013,

luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Rahoitusjärjestelmän vahvistamisesta 2 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa G-20-ryhmän julkilausumassa kehotettiin toteuttamaan kansainvälisesti yhdenmukaisia toimia, joiden tavoitteena olisi vahvistaa läpinäkyvyyttä, vastuuvelvollisuutta ja sääntelyä parantamalla pankkijärjestelmässä olevan pääoman määrää ja laatua sen jälkeen, kun talouden elpyminen olisi varmistettu. Julkilausumassa kehotettiin myös ottamaan käyttöön ei-riskiperusteinen täydentävä toimenpide, jolla rajoitettaisiin velkaantumisen lisääntymistä pankkijärjestelmässä, sekä kehittämään puitteet vahvempia maksuvalmiuspuskureita varten. Keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmä (Group of Central Bank Governors and Heads of Supervision, GHOS) sopi syyskuussa 2009 G-20-ryhmän antaman toimeksiannon mukaisesti useista toimenpiteistä, joiden tavoitteena oli lujittaa pankkialan sääntelyä. G-20-maiden johtajat hyväksyivät nämä toimenpiteet Pittsburghissa 24 ja 25 päivänä syyskuuta 2009 pitämässään huippukokouksessa, ja ne muotoiltiin tarkemmin joulukuussa 2009. Heinäkuussa ja syyskuussa 2010 GHOS antoi kaksi lisäilmoitusta näiden uusien toimenpiteiden suunnittelusta ja kalibroinnista, ja joulukuussa 2010 Baselin pankkivalvontakomitea (BCBS) julkisti lopulliset toimenpiteet, joista käytetään nimitystä Basel III -järjestelmä.

(2)

EU:n finanssivalvontaa Jacques de Larosièren johdolla käsittelevä korkean tason työryhmä, jäljempänä ‧de Larosièren ryhmä‧, kehotti unionia yhdenmukaistamaan finanssialan sääntelyä. Tulevaa eurooppalaista valvontarakennetta 18 ja 19 päivänä kesäkuuta 2009 pohtinut Eurooppa-neuvosto painotti myös tarvetta laatia "yhteinen eurooppalainen sääntökirja", jota sovellettaisiin kaikkiin luottolaitoksiin ja sijoituspalveluyrityksiin sisämarkkinoilla.

(3)

Kuten 25 päivänä helmikuuta 2009 annetussa de Larosièren ryhmän raportissa, jäljempänä ‧de Larosièren raportti‧, todetaan, jäsenvaltion olisi voitava toteuttaa rahoitusvakauden turvaamisen kannalta kotimaassa asianmukaisina pidettyjä tiukempia kansallisia sääntelytoimenpiteitä edellyttäen, että sisämarkkinoiden periaatteita ja keskeisiä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

(4)

Luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/48/EY (3) sekä sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/49/EY (4) on muutettu useita kertoja huomattavilta osin. Monia direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY säännöksiä sovelletaan sekä luottolaitoksiin että sijoituspalveluyrityksiin. Selkeyden vuoksi ja näiden säännösten yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi kyseiset säännökset olisi yhdistettävä uusiksi säädöksiksi, joita sovellettaisiin sekä luottolaitoksiin että sijoituspalveluyrityksiin, nimittäin täksi asetukseksi ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi 2013/36/EU (5). Paremman luettavuuden vuoksi direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY liitteiden säännökset olisi yhdistettävä direktiivin 2013/36/EU ja tämän asetuksen artiklaosaan.

(5)

Tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU olisi muodostettava yhdessä oikeudellinen kehys, jolla säännellään oikeutta harjoittaa luottolaitos- ja sijoituspalveluyritystoimintaa sekä luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä, jäljempänä yhdessä ‧laitokset‧, koskeva valvontakehys ja niitä koskevat vakavaraisuussäännöt. Tätä asetusta olisi sen vuoksi luettava yhdessä mainitun direktiivin kanssa.

(6)

Direktiivissä 2013/36/EU, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaan, olisi muun muassa oltava säännökset, jotka koskevat oikeutta harjoittaa laitosten toimintaa, niiden ohjausta ja hallintoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sekä näiden laitosten valvontakehystä, kuten säännökset, joilla säännellään liiketoimintaan tarvittavan toimiluvan myöntämistä, huomattavien omistusosuuksien hankkimista, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden käyttöä, kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia tässä yhteydessä sekä laitosten perustamispääomaa ja vakavaraisuuden kokonaisarvioita.

(7)

Asetuksen olisi muun muassa sisällettävä laitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä koskevat vakavaraisuusvaatimukset, jotka liittyvät tiukasti pankki- ja rahoituspalvelumarkkinoiden toimintaan ja joilla pyritään varmistamaan toimijoiden taloudellinen vakaus näillä markkinoilla sekä korkeatasoinen sijoittajien ja tallettajien suoja. Tällä asetuksella pyritään edistämään määrätietoisesti sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, minkä vuoksi sen olisi perustuttava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan säännöksiin, sellaisina kuin niitä tulkitaan Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti.

(8)

Vaikka direktiiveillä 2006/48/EY ja 2006/49/EY on jossain määrin yhdenmukaistettu vakavaraisuusvalvontaa koskevia jäsenvaltioiden sääntöjä, ne sisältävät kuitenkin huomattavan määrän vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, jotta jäsenvaltiot voivat asettaa tiukempia sääntöjä kuin direktiiveissä säädetään. Tämä johtaa kansallisten sääntöjen välisiin eroihin, jotka voivat haitata palvelujen tarjoamista yli rajojen sekä laitosten sijoittautumisvapautta ja siten aiheuttaa esteitä sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle.

(9)

Oikeusvarmuuden vuoksi ja koska on tarpeen luoda tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa, yhdenmukaisten sääntöjen asettaminen kaikille markkinatoimijoille on avaintekijä sisämarkkinoiden toiminnassa. Markkinavääristymien ja sääntelyn katvealueiden välttämiseksi vakavaraisuutta koskevilla vähimmäisvaatimuksilla olisi sen vuoksi varmistettava maksimaalinen yhdenmukaistaminen. Näin ollen tässä asetuksessa säädetyt siirtymäkaudet ovat tärkeitä, jotta tämä asetus pannaan joustavasti täytäntöön ja jotta vältetään epävarmuutta markkinoilla.

(10)

Ottaen huomioon BCBS:n täytäntöönpanosta vastaavan ryhmän työn, joka liittyy Baseli III- järjestelmän täytäntöönpanon valvontaan ja tarkasteluun jäsenvaltioissa, komission olisi laadittava ajan tasalla olevia kertomuksia jatkuvasti ja ainakin aina sen jälkeen, kun BCBS julkaisee tilannekatsauksen, Basel III -järjestelmän täytäntöönpanosta ja kansallisesta käyttöönotosta muilla keskeisillä lainkäyttöalueilla, mukaan luettuna arvio siitä, miten muiden maiden lait tai asetukset noudattavat kansainvälisiä vähimmäisvaatimuksia, jotta voidaan yksilöidä erot, jotka voivat herättää huolta tasapuolisista kilpailuedellytyksistä.

(11)

Jotta voitaisiin poistaa kaupan esteet ja kilpailun vääristymät, jotka johtuvat kansallisten lainsäädäntöjen välisistä eroista, sekä estää muiden mahdollisten kaupan esteiden ja merkittävien kilpailun vääristymien ilmaantuminen, on tarpeen antaa asetus, jossa vahvistetaan kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavat yhdenmukaiset säännöt.

(12)

Antamalla vakavaraisuusvaatimukset asetuksen muodossa varmistettaisiin, että niitä sovelletaan suoraan. Näin taattaisiin yhdenmukaiset edellytykset ja ehkäistäisiin toisistaan poikkeavat kansalliset vaatimukset, joita syntyisi, jos vaatimukset saatettaisiin direktiivillä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tämän asetuksen antaminen merkitsisi sitä, että kaikki laitokset noudattaisivat samoja sääntöjä koko unionissa, mikä lisäisi luottamusta laitosten vakauteen erityisesti kriisikausina. Asetuksella vähennettäisiin myös sääntelyn monimutkaisuutta ja sen noudattamisesta yrityksille ja erityisesti rajat ylittävää toimintaa harjoittaville laitoksille aiheutuvia kuluja sekä edistettäisiin kilpailun vääristymien poistamista. Erityistapauksena ovat kiinteistömarkkinat, joille on luonteenomaista kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti määräytyvät taloudelliset muutokset ja lainkäytölliset erot ja joilla olisi sallittava, että toimivaltaiset viranomaiset asettavat suurempia riskipainoja tai soveltavat tiukempia kriteerejä kiinteistövakuudellisiin saamisiin tietyillä alueilla maksukyvyttömyydestä saatujen kokemusten ja ennakoidun markkinakehityksen perusteella.

(13)

Toimivaltaisten viranomaisten tai jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa kansallisia sääntöjä edellyttäen, että nämä säännöt eivät ole ristiriidassa tämän asetuksen kanssa, aloilla, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, kuten dynaamiset varaukset ja sellaiset säännökset, jotka koskevat kansallisten järjestelmien mukaisia katettuja joukkolainoja ja jotka eivät liity tällä asetuksella vahvistettujen sääntöjen mukaiseen katettujen joukkolainojen kohteluun, sekä osuuksien hankkiminen ja hallussapito niin rahoitusalalla kuin sen ulkopuolisillakin aloilla sellaisia tarkoituksia varten, jotka eivät liity tämän asetuksen mukaisiin vakavaraisuusvaatimuksiin.

(14)

Tärkeimmät Larosièren raportissa suositellut ja myöhemmin unionissa täytäntöönpannut suositukset olivat yhteisen sääntökirjan ja makrovakauden valvonnan eurooppalaisen kehyksen vahvistaminen, joilla molemmilla osatekijöillä pyritään yhdessä rahoitusvakauden varmistamiseen. Yhteisessä sääntökirjassa varmistetaan vankka ja yhdenmukainen sääntelykehys, jolla helpotetaan sisämarkkinoiden toimintaa ja ehkäistään sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä. Rahoituspalvelujen sisämarkkinoilla makrovakausriskit voivat kuitenkin erota toisistaan useilla tavoin kansallisten erityispiirteiden puitteissa, mikä johtaa siihen, että vaihtelua havaitaan esimerkiksi pankkialan rakenteessa ja koossa verrattuna laajempaan talouteen ja luottosykliin.

(15)

Tähän asetukseen ja direktiiviin 2013/36/EU ja on sisällytetty useita makrovakausriskien ja järjestelmäriskien ehkäisemiseen ja vähentämiseen tarkoitettuja välineitä joustavuuden varmistamiseksi; samalla varmistetaan näiden välineiden käytön asianmukainen valvonta, jotta ei haitata sisämarkkinoiden toimintaa ja varmistetaan myös se, että tällaisten välineiden käyttö on läpinäkyvää ja johdonmukaista.

(16)

Kun makrovakausriskit tai järjestelmäriskit koskevat yhtä jäsenvaltiota, asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten tai nimettyjen viranomaisten olisi direktiiviin 2013/36/EU sisältyvän järjestelmäriskipuskurivälineen ohella voitava pyrkiä vähentämään kyseisiä riskejä tiettyjen makrovakautta koskevien kansallisten erityistoimenpiteiden avulla, kun tämä katsotaan tehokkaammaksi tavaksi torjua riski. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella N:o 1092/2010 (6) perustetun Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) ja 24 päivänä marraskuuta 2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (7) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) (EPV) tulisi voida antaa lausuntoja siitä, täyttyvätkö tällaisten makrovakautta koskevien kansallisten toimenpiteiden edellytykset ja tulisiko unionilla olla mekanismi, jolla estetään kansallisten toimenpiteiden toteuttaminen, jos on hyvin vahvaa näyttöä siitä, että asiaankuuluvat edellytykset eivät täyty. Vaikka tässä asetuksessa vahvistetaan laitosten mikrovakautta koskevat yhtenäiset säännöt, on jäsenvaltioilla johtava asema makrovakauden valvonnassa asiantuntemuksensa ja rahoitusvakautta koskevien nykyisten vastuualueidensa perusteella. Koska päätös makrovakautta koskevien kansallisten toimenpiteiden hyväksymisestä sisältää tiettyjä arvioita riskeistä, jotka voivat viime kädessä vaikuttaa asianomaisen jäsenvaltion makrotaloudelliseen sekä finanssipoliittiseen ja talousarviota koskevaan tilanteeseen, on tässä nimenomaisessa tapauksessa neuvostolle siirrettävä valtuudet komission ehdotuksesta hylätä ehdotetut makrovakautta koskevat kansalliset toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti.

(17)

Jos komissio on toimittanut neuvostolle makrovakautta koskevien kansallisten toimenpiteiden hylkäämistä koskevan ehdotuksen, neuvoston tulisi käsitellä kyseinen ehdotus viipymättä ja päättää, hylätäänkö kansalliset toimenpiteet vai ei. Asiasta voidaan äänestää neuvoston työjärjestyksen (8) mukaisesti jäsenvaltion tai komission pyynnöstä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan mukaisesti neuvoston tulisi perustella päätöksensä siltä osin kuin on kyse toimenpiteelle tässä asetuksessa säädetyistä edellytyksistä. Ottaen huomioon makrovakausriskien tai järjestelmäriskien merkityksen asianomaisen jäsenvaltion rahoitusmarkkinoille, minkä vuoksi on toimittava nopeasti, on tärkeää, että tällaisen neuvoston päätöksen määräajaksi asetetaan yksi kuukausi. Jos neuvosto ehdotetun kansallisen toimenpiteen hylkäämistä koskevaa komission ehdotusta perusteellisesti tarkasteltuaan tulee siihen johtopäätökseen, että tässä asetuksessa kansallisten toimenpiteiden hylkäämiselle vahvistetut edellytykset eivät täyty, sen tulisi aina perustella näkemyksensä selvästi ja yksiselitteisesti.

(18)

Siihen saakka, kunnes maksuvalmiusvaatimukset vuonna 2015 ja vähimmäisomavaraisuusaste vuonna 2018 yhdenmukaistetaan, jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa asianmukaisiksi katsomiaan toimenpiteitä, mukaan lukien makrovakausriskien tai järjestelmäriskien vähentäminen tietyssä jäsenvaltiossa.

(19)

Järjestelmäriskipuskureita tai jäsenvaltioiden kyseisiä jäsenvaltioita koskevien järjestelmäriskien hallitsemiseksi toteuttamia yksittäisiä toimenpiteitä pitäisi voida soveltaa pankkialaan yleensä tai yhteen tai useampaan pankkitoiminnan osa-alueeseen eli niiden laitosten osa-alueeseen, joilla on liiketoiminnassaan samankaltainen riskiprofiili, tai yhteen tai useampaan kyseisen jäsenvaltion taloudelliseen tai maantieteelliseen sektoriin liittyviin vastuisiin koko pankkialalla.

(20)

Jos kahden tai useamman jäsenvaltion nimetyt viranomaiset havaitsevat järjestelmäriskin tai makrovakausriskin intensiteetissä samoja muutoksia, jotka aiheuttavat kussakin jäsenvaltiossa kansallisella tasolla rahoitusvakaudelle riskin, jota nimettyjen viranomaisten mukaan olisi parempi pyrkiä vähentämään kansallisten toimenpiteiden avulla, jäsenvaltiot voivat toimittaa yhteisen ilmoituksen neuvostolle, komissiolle, EJRK:lle ja EPV:lle. Niiden on neuvostolle, komissiolle, EJRK:lle ja EPV:lle annettavan ilmoituksen yhteydessä toimitettava asiaankuuluva näyttö, mukaan lukien yhteisen ilmoituksen perustelut.

(21)

Komissiolle olisi lisäksi siirrettävä valta hyväksyä delegoitu säädös, jolla korotetaan väliaikaisesti omia varoja, riskipainoja sekä suuria asiakasriskejä ja julkistamista koskevien vaatimusten taso. Tällaisia säännöksiä olisi sovellettava vuoden ajan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole vastustanut delegoitua säädöstä kolmen kuukauden kuluessa. Komission olisi perusteltava tällaisen menettelyn käyttö. Komissiolle siirrettäisiin valta asettaa tiukemmat vakavaraisuusvaatimukset ainoastaan sellaisten vastuiden osalta, jotka johtuvat unionissa tai unionin ulkopuolella tapahtuvasta, kaikkiin jäsenvaltioihin vaikuttavasta markkinakehityksestä.

(22)

Makrovakaussääntöjen uudelleentarkastelu on aiheellinen, jotta komissio voi arvioida muun muassa sitä, ovatko tämän asetuksen tai direktiivin 2013/36/EU mukaiset makrovakausvälineet tehokkaita, toimivia ja läpinäkyviä, olisiko ehdotettava uusia välineitä, ovatko tämän asetuksen tai direktiivin 2013/36/EU mukaiset samankaltaisiin riskeihin kohdennettavat makrovakausvälineet kattavuudeltaan ja mahdolliselta päällekkäisyysasteeltaan asianmukaisia sekä millainen vuorovaikutus järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia koskevilla kansainvälisesti sovituilla standardeilla on tämän asetuksen tai direktiivin 2013/36/EU kanssa.

(23)

Jos jäsenvaltiot antavat yleisluonteisia ohjeita erityisesti sellaisilla aloilla, joilla komission odotetaan hyväksyvän teknisten standardien luonnokset, niiden antamat ohjeet eivät saa olla ristiriidassa unionin oikeuden kanssa eivätkä heikentää sen soveltamista.

(24)

Tämä asetus ei estä jäsenvaltioita asettamasta tarvittaessa vastaavia vaatimuksia yrityksille, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan.

(25)

Tässä asetuksessa vahvistettuja yleisiä vakavaraisuusvaatimuksia täydennetään yksittäisillä järjestelyillä, joista toimivaltaiset viranomaiset päättävät yksittäisestä laitoksesta tekemänsä vakavaraisuuden jatkuvan kokonaisarvion perusteella. Direktiivissä 2013/36/EU olisi muun muassa vahvistettava se, millaisia valvontajärjestelyjä voidaan käyttää, koska toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava päättää määrättävistä järjestelyistä oman harkintansa mukaisesti.

(26)

Tämä asetus ei saisi vaikuttaa toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuteen asettaa direktiivissä 2013/36/EU säädetyn vakavaraisuuden arviointiprosessin yhteydessä erityisiä vaatimuksia, jotka olisi räätälöitävä laitosten erityisen riskiprofiilin mukaisiksi.

(27)

Asetuksella (EU) N:o 1093/2010 pyritään parantamaan kansallisen valvonnan laatua ja yhdenmukaisuutta sekä tehostamaan rajojen yli toimivien ryhmien valvontaa.

(28)

Kun otetaan huomioon tästä asetuksesta ja direktiivistä 2013/36/EU aiheutuva EPV:n tehtävien määrän lisääntyminen, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi varmistettava, että saatavilla on riittävät henkilöstöresurssit ja taloudelliset resurssit.

(29)

Asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 edellytetään EPV:n toimivan direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY soveltamisalalla. EPV:n edellytetään myös toimivan laitosten toimialoilla sellaisissa asioissa, jotka eivät suoranaisesti kuulu mainittujen direktiivien soveltamisalaan, jos tällaiset toimet ovat tarpeen kyseisten direktiivien tehokkaan ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Tässä asetuksessa olisi otettava huomioon EPV:n asema ja tehtävä sekä helpotettava asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 vahvistettujen EPV:n valtuuksien käyttöä.

(30)

Tarkastelujakson päätyttyä ja sen jälkeen kun maksuvalmiusvaatimus on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön tämän asetuksen mukaisesti, komission olisi arvioitava, helpottaisiko EPV:n valtuuttaminen käyttämään oma-aloitteisesti sitovaa sovittelua toimivaltaisten viranomaisten yhteisten päätösten tekemiseksi tämän asetuksen 20 ja 21 artiklan mukaisesti erityisten maksuvalmiusalaryhmien käytännön muodostamista ja toimintaa sekä sen määrittämistä, täyttyvätkö erityistä ryhmänsisäistä kohtelua koskevat kriteerit rajojen yli toimivien laitosten osalta. Komission olisikin tuolloin nimenomaisesti tarkasteltava jonkin asetuksen (EU) N:o 1093/2010 81 artiklan nojalla EPV:n toiminnasta säännöllisesti julkaisemansa kertomuksen osana, olisiko EPV:lle myönnettävä tällaisia valtuuksia, ja sisällytettävä kertomukseensa tämän tarkastelun tulokset, tarvittaessa aiheellisine lainsäädäntöehdotuksineen.

(31)

de Larosièren raportissa todetaan, että mikrovakauden valvonnalla ei voida tehokkaasti varmistaa rahoitusvakautta ottamatta makrotason kehitystä asianmukaisesti huomioon, kun taas makrovakauden valvonta ei ole mielekästä, ellei sillä voida jollakin tavoin vaikuttaa mikrotason valvontaan. On olennaisen tärkeää, että EPV ja EJRK tekevät tiivistä yhteistyötä, jotta EJRK:n toiminta ja sen varoitusten ja suositusten jälkeiset jatkotoimet olisivat täysitehoisia. EPV:n olisi erityisesti voitava välittää EJRK:lle kaikki toimivaltaisten viranomaisten tässä asetuksessa säädettyjen raportointivelvoitteiden mukaisesti keräämät asianmukaiset tiedot.

(32)

Viimeisimmän rahoituskriisin tuhoisat vaikutukset huomioon ottaen tämän asetuksen yleisenä tavoitteena on edistää taloudellisesti hyödyllisiä pankkitoimia, jotka palvelevat yleistä etua, ja hillitä kestämätöntä rahoituskeinottelua, jolla ei ole todellista lisäarvoa. Tämä edellyttää sitä, että uudistetaan kattavasti menetelmiä, joilla säästöjä kanavoidaan tuottaviin sijoituksiin. Jotta turvataan kestävä ja monipuolinen pankkialan toimintaympäristö unionissa, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valtuudet asettaa suurempia pääomavaatimuksia järjestelmän kannalta tärkeille laitoksille, jotka voivat liiketoimintansa vuoksi aiheuttaa uhan maailmantaloudelle.

(33)

Asiakkaittensa varoja tai arvopapereita hallussaan pitäville laitoksille on asetettava samankaltaiset taloudelliset vaatimukset, jotta säästäjille voidaan taata samanlainen suoja ja jotta voidaan varmistaa tasapuoliset kilpailuedellytykset toisiinsa verrattavissa olevien laitosten välillä.

(34)

Koska sisämarkkinoilla toimivat laitokset kilpailevat suoraan toistensa kanssa, valvontavaatimusten olisi oltava samanlaiset koko unionissa ottaen huomioon laitosten erilaiset riskiprofiilit.

(35)

Kun valvonnan yhteydessä on tarpeen määrittää laitosryhmän konsolidoitujen omien varojen määrä, laskelma olisi tehtävä tämän asetuksen mukaisesti.

(36)

Omien varojen vaatimuksia sovelletaan tämän asetuksen mukaisesti yksittäisiin laitoksiin tai konsolidoidusti, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset pidä tarkoituksenmukaisena luopua erillisestä valvonnasta. Erillinen, konsolidoitu ja rajatylittävä konsolidoitu valvonta ovat käyttökelpoisia välineitä laitosten valvonnassa.

(37)

Samaan ryhmään kuuluvien laitosten riittävän vakavaraisuuden varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, että pääomavaatimuksia sovelletaan ryhmään kuuluvien laitosten konsolidoidun aseman perusteella. Sen varmistamiseksi, että omat varat jakautuvat asianmukaisesti ryhmän sisällä ja ovat tarvittaessa käytettävissä talletusten suojaamiseen, pääomavaatimuksia olisi sovellettava ryhmän yksittäisiin laitoksiin, jollei tätä tavoitetta voida muuten saavuttaa tehokkaasti.

(38)

Tämän asetuksen vaatimusten alaisina osittain konsolidoiduin perustein oleviin välittäjänä toimiviin rahoitusalan holdingyhtiöihin liittyvät vähemmistöosuudet voidaan myös hyväksyä, asianmukaisin rajoituksin, ryhmän ydinpääomaan (Common Equity Tier 1, CET1) konsolidoiduin perustein, koska vähemmistöosuudet välittäjänä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön ydinpääomasta (CET1) ja emoyrityksen osa samasta pääomasta kattavat tasavertaisesti tytäryritysten tappioita, kun niitä syntyy.

(39)

Täsmällisessä laskentatekniikassa, jota käytetään laskettaessa omia varoja ja niiden riittävyyttä kattamaan laitokseen kohdistuvat riskit sekä arvioitaessa riskien keskittymistä, olisi otettava huomioon pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8 päivänä joulukuuta 1986 annettu neuvoston direktiivi 86/635/ETY (9), joka sisältää tiettyjä muutoksia konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annettuun seitsemänteen neuvoston direktiiviin 83/349/ETY (10), tai kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002 (11) riippuen siitä, kumpaa sovelletaan kansallisen lainsäädännön mukaan laitosten tilinpäätöksiin.

(40)

Riittävän vakavaraisuuden varmistamiseksi on tärkeää vahvistaa pääomavaatimukset, joissa varoja ja taseen ulkopuolisia eriä painotetaan niiden riskialttiuden perusteella.

(41)

Baselin pankkivalvontakomitea hyväksyi 26 päivänä kesäkuuta 2004 vakavaraisuusvaatimusten kansainvälistä lähentymistä koskevan puitesopimuksen, jäljempänä ‧Basel II -järjestelmä‧. Direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY säännökset, jotka on sisällytetty tähän asetukseen, vastaavat Basel II -järjestelmän määräyksiä. Koska tähän asetukseen on sisällytetty myös Basel III -järjestelmän täydentävät osatekijät, asetus vastaa Basel II- ja Basel III -järjestelmien määräyksiä.

(42)

On olennaisen tärkeää ottaa huomioon unionissa toimivien laitosten moninaisuus ja ottaa luottoriskiin liittyvien pääomavaatimusten laskemiseksi käyttöön vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden riskiherkkyystasossa ja kehittyneisyysasteessa on eroja. Ulkoisten luottoluokitusten sekä laitosten omien estimaattien käyttö yksittäisten luottoriskiparametrien osalta merkitsee huomattavaa parannusta luottoriskisääntöjen riskiherkkyyteen ja varovaisuustasoon. Laitoksia olisi kannustettava siirtymään soveltamaan riskiherkempiä menetelmiä. Laatiessaan arvioita, joita tarvitaan tämän asetuksen mukaisten menetelmien soveltamiseksi luottoriskiin, laitosten olisi tehostettava luottoriskin mittaus- ja valvontamenettelyjään, jotta omien varojenvaatimusten säädösperusteiseksi määrittelemiseksi voidaan luoda menetelmiä, jotka vastaavat yksittäisten laitosten menettelyjen luonnetta, laajuutta ja monimuotoisuutta. Tältä osin asiakasvastuiden syntymistä ja niiden hallintaa koskevien tietojen käsittelyyn olisi sisällytettävä luottoriskin valvonta- ja mittausjärjestelmien kehittäminen ja validointi. Tämä on laitosten oikeutettujen etujen mukaista ja vastaa myös tämän asetuksen tavoitetta parantaa riskien mittaamiseen ja valvontaan sovellettavia menetelmiä ja niiden käyttöä vaatimusten mukaisessa omien varojen laskennassa. Tästä huolimatta riskiherkemmät menetelmät edellyttävät huomattavaa asiantuntemusta ja huomattavia resursseja sekä korkealaatuisia tietoja riittävässä määrin. Laitosten olisi sen vuoksi täytettävä korkeatasoiset vaatimukset ennen kuin ne soveltavat näitä menetelmiä vaatimusten mukaisten omien varojen laskemiseen. Kun otetaan huomioon meneillään oleva työskentely sisäisiin malleihin sovellettavien asianmukaisten pysäytysmekanismien varmistamiseksi, komission tulisi laatia kertomus mahdollisuudesta laajentaa Basel I-lattiaa ja liittää kertomukseen tarvittaessa erillinen lainsäädäntöehdotus.

(43)

Pääomavaatimukset olisi suhteutettava katettaviin riskeihin. Vaatimuksissa olisi erityisesti otettava huomioon riskitasojen aleneminen, jos laitoksella on paljon suhteellisen pieniä vastuita.

(44)

Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat unionin talouden selkäranka, kun otetaan huomioon niiden keskeinen merkitys talouskasvun luomisessa ja työllisyyden edistämisessä. Unionin talouden elpyminen ja tuleva kasvu riippuu pitkälti unioniin sijoittautuneiden pk- yritysten saatavilla olevasta pääomasta ja rahoituksesta, jotta ne voivat tehdä tarvittavia investointeja kilpailukykyään lisäävään uuteen teknologiaan ja laitteistoon. Vaihtoehtoisten rahoituslähteiden rajallinen määrä on tehnyt unioniin sijoittautuneista pk-yrityksistä entistäkin herkempiä pankkikriisin vaikutuksille. Tästä syystä on tärkeää täyttää olemassa oleva pk-yritysten rajoitusvaje ja varmistaa pankkiluottojen asianmukainen saatavuus pk-yrityksille nykytilanteessa. Pk-yrityksiin liittyvien vastuiden pääomavaatimuksia tulisi vähentää soveltamalla 0,7619 suuruista tukikerrointa, jotta luottolaitokset voivat lisätä lainanantoa pk-yrityksille. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi luottolaitosten tulisi käyttää tehokkaasti tukikertoimen soveltamisen tuottamia pääomahelpotuksia yksinomaan asianmukaisten luottovirtojen tarjoamiseksi unioniin sijoittautuneille pk-yrityksille. Valvontaviranomaisten tulisi määräajoin valvoa luottolaitosten pk-yrityksiin liittyvien vastuiden yhteismäärää ja pääomavähennysten yhteismäärää.

(45)

BCBS:n päätöksen mukaisesti, sellaisena kuin GHOS sen hyväksyi 10 päivänä tammikuuta 2011, kaikkien laitoksen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien kirjanpitoarvoa olisi voitava alentaa kokonaisuudessaan tai kyseiset instrumentit olisi muunnettava kokonaan ydinpääomaksi (CET1) siinä vaiheessa, kun laitos todetaan elinkelvottomaksi. Tarvittava lainsäädäntö sen varmistamiseksi, että omien varojen instrumentteihin sovelletaan ylimääräistä tappioiden kattamismekanismia, olisi sisällytettävä unionin oikeuteen osana laitosten elvytykseen ja kriisinratkaisuun liittyviä vaatimuksia. Jos 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä ei ole annettu unionin lainsäädäntöä, jossa säädetään vaatimuksesta, jonka mukaan laitoksen pääomainstrumenttien kirjanpitoarvo olisi voitava alentaa kokonaisuudessaan ja pysyvästi nollaan tai muuntaa kyseiset instrumentit ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi siinä tapauksessa, että laitos todetaan elinkelvottomaksi, komission olisi arvioitava ja ilmoitettava, olisiko tällainen säännös syytä sisällyttää tähän asetukseen, ja arviointinsa perusteella tehtävä asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia.

(46)

Tämän asetuksen säännöksissä noudatetaan suhteellisuusperiaatetta ottaen erityisesti huomioon, että laitosten toiminnan suuruudessa ja laajuudessa sekä niiden toimialoissa on paljon eroja. Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen merkitsee myös sitä, että vähittäisvastuiden osalta hyväksytään mahdollisimman yksinkertaiset luokitusmenettelyt myös sisäisten luottoluokitusten menetelmässä (IRB-menetelmä). Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tässä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan tavalla, joka on oikeassa suhteessa laitoksen liiketoimintamalliin ja toimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen. Komission olisi varmistettava, että delegoiduissa ja täytäntöönpanosäädöksissä, teknisissä sääntelystandardeissa ja teknisissä täytäntöönpanostandardeissa otetaan huomioon suhteellisuusperiaate, jotta varmistetaan tämän asetuksen oikeasuhteinen soveltaminen. Siksi EPV:n olisi varmistettava, että kaikki tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit on muotoiltu niin, että suhteellisuusperiaate otetaan huomioon ja sitä noudatetaan.

(47)

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää asianmukaista huomiota tapauksiin, joissa ne epäilevät, että tietoja pidetään liikesalaisuutena tai luottamuksellisina jotta voitaisiin välttää niiden julkistaminen. Vaikka laitos voi valita jättää julkistamatta tietoja, joiden katsotaan olevan liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia, sen, että tietojen katsotaan olevan liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia, ei tulisi vapauttaa vastuusta, joka aiheutuu kyseisten tietojen ilmoittamatta jättämisestä siinä tapauksessa, että kyseisten tietojen ilmoittamatta jättämisellä todetaan olleen olennainen vaikutus.

(48)

Tämän asetuksen "kehittyvä" luonne mahdollistaa sen, että laitokset voivat valita kolmesta monimutkaisuudeltaan erilaisesta luottoriskiä koskevasta menetelmästä. Jotta erityisesti pienet laitokset voisivat valita riskiherkemmän IRB-menetelmän, asiaa koskevia säännöksiä olisi tulkittava siten, että vastuuryhmät sisältävät kaikki vastuut, jotka ovat suoraan tai epäsuorasti samalla tasolla koko tässä asetuksessa. Yleisenä sääntönä olisi oltava, että toimivaltaiset viranomaiset eivät saa tehdä eroa kolmen menetelmän välillä vakavaraisuuden arviointiprosessin yhteydessä, eli laitoksia, jotka käyttävät standardimenetelmää, ei saisi valvoa tiukemmin vain siitä syystä.

(49)

Luottoriskin vähentämistekniikat olisi hyväksyttävä laajemmin osana sääntökehystä, jolla varmistetaan, että vakavaraisuutta ei vaaranneta perusteettomalla hyväksymisellä. Jäsenvaltioissa jo käytössä olevat pankkien tavalliset vakuudet, joilla pyritään vähentämään luottoriskejä, olisi mahdollisuuksien mukaan hyväksyttävä standardimenetelmässä ja myös muissa menetelmissä.

(50)

Sen varmistamiseksi, että laitosten arvopaperistamis- ja sijoitustoiminnasta aiheutuvat riskit ja riskien vähentäminen otetaan asianmukaisesti huomioon laitosten pääomavaatimuksissa, on tarpeen antaa sääntöjä, joissa edellytetään riskiherkän ja vakavaraisuuden kannalta kestävän kohtelun soveltamista tällaiseen toimintaan ja sijoituksiin. Tätä varten tarvitaan selkeä ja kattava arvopaperistamisen määritelmä, joka sisältää kaikki liiketoimet tai järjestelmät, joilla vastuuseen tai määritettyyn vastuujoukkoon liittyvä luottoriski jaetaan etuoikeusluokkiin. Vastuuta, joka aiheuttaa sellaiseen liiketoimeen tai järjestelmään liittyvän suoran maksuvelvoitteen, jota on käytetty aineellisten omaisuuserien rahoitusta tai hallinnointia varten, ei tulisi pitää arvopaperistettuna vastuuna, vaikka liiketoimella tai järjestelmällä olisi etuoikeudeltaan erilaisia maksuvelvoitteita.

(51)

Rahoitusvakauden varmistamiseen tarkoitetun valvonnan seurannan ohella tarvitaan mekanismeja, joiden tarkoituksena on tehokkaan seurannan vahvistaminen ja kehittäminen sekä mahdollisten kuplien ehkäiseminen, jotta varmistetaan optimaalinen pääoman kohdentaminen ottaen huomioon makrotaloudelliset haasteet ja tavoitteet erityisesti reaalitalouteen tehtävissä pitkän aikavälin investoinneissa.

(52)

Operatiivinen riski on laitoksiin liittyvä merkittävä riski, joka on katettava omin varoin. On olennaisen tärkeää ottaa huomioon unionissa toimivien laitosten moninaisuus ja ottaa operatiiviseen riskiin liittyvien vaatimusten laskemiseksi käyttöön vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden riskiherkkyystasossa ja kehittyneisyysasteessa on eroja. Laitoksille olisi tarjottava asianmukaisia kannustimia, jotta ne siirtyisivät soveltamaan riskiherkempiä menetelmiä. Jotta voitaisiin ottaa huomioon operatiivisen riskin mittaus- ja valvontamenetelmien kehitys, sääntöjä olisi tarkistettava ja ajantasaistettava tarpeen mukaan myös eri liiketoiminta-alueita koskevien vaatimusten sekä riskienvähentämismenetelmien hyväksymisen osalta. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että vakuutukset otetaan huomioon yksinkertaisissa menetelmissä, joilla lasketaan operatiiviseen riskiin liittyvät pääomavaatimukset.

(53)

Laitoksen riskien seurannan ja valvonnan olisi oltava olennainen osa laitoksen valvontaa. Sen vuoksi riskien liiallinen keskittyminen yhteen asiakkaaseen tai keskenään sidossuhteessa oleviin asiakkaisiin voi johtaa tappioriskiin, jota ei voida hyväksyä. Tällaisen tilanteen voidaan katsoa olevan haitallinen laitoksen vakavaraisuudelle.

(54)

Määritettäessä asiakaskokonaisuuden olemassaoloa ja siten yhden riskikokonaisuuden muodostavia vastuita, on tärkeää ottaa huomioon myös ne riskit, jotka johtuvat huomattavasta yhteisestä rahoituslähteestä, jonka tarjoaa itse laitos, sen rahoitusryhmittymä tai siihen sidossuhteessa olevat osapuolet.

(55)

Vaikka on suotavaa, että vastuuarvon laskenta perustuu omien varojen vaatimuksia varten laadittuun vastuuarvoon, on aiheellista ottaa käyttöön suurten asiakasriskien valvontaa koskevat säännöt vastuuarvon laskennassa soveltamatta riskipainoja tai riskitasoja. Lisäksi on otettava huomioon, että vakavaraisuusjärjestelmässä sovellettavien luottoriskin vähentämismenetelmien kehittelyssä on oletettu, että luottoriski on hyvin hajautunut. Luottoriski ei kuitenkaan ole hyvin hajautunut, kun on kyse suurista asiakasriskeistä ja näin ollen yhteen riskikohteeseen perustuvasta keskittymäriskistä. Sen vuoksi olisi varmistettava vakavaraisuusvaatimuksen täyttyminen näiden menetelmien vaikutusten osalta. Tässä yhteydessä on tarpeen säätää luottosuojan tehokkaasta toteuttamisesta, kun on kyse suurista asiakasriskeistä.

(53)

Koska laitokselta olevan saamisen aiheuttama tappio voi olla yhtä huomattava kuin mistä tahansa muusta saamisesta aiheutuva tappio, tällaisia saamisia olisi kohdeltava kuin mitä tahansa muita saamisia, ja niistä olisi ilmoitettava samalla tavoin. Vaihtoehtoinen määrällinen rajoitus on otettu käyttöön, jotta tällä lähestymistavalla ei olisi suhteetonta vaikutusta pienempiin laitoksiin. Finanssimarkkinoiden ja niihin liittyvän infrastruktuurin sujuvan toiminnan mahdollistamiseksi ulkopuolelle jätetään myös hyvin lyhytaikaiset saamiset, jotka liittyvät maksujen välitykseen, mukaan luettuina asiakkaille tarjotut maksu-, selvitys-, toimitus- ja säilytyspalvelut. Nämä palvelut kattavat muun muassa käteismaksujen selvityksen ja toimituksen sekä vastaavat toimituksen mahdollistavat toimenpiteet. Tähän liittyviä saamisia ovat muun muassa saamiset, jotka eivät ehkä ole ennustettavissa eivätkä siten ole luottolaitoksen täydessä hallinnassa, muun muassa pankkien välisillä tileillä olevat saldot, jotka aiheutuvat asiakkaiden maksuista, mukaan luettuina hyvitetyt tai veloitetut maksut ja korot, sekä muista asiakkaiden palveluihin liittyvistä maksuista, samoin kuin annetut tai vastaanotetut vakuudet.

(57)

On tärkeää, että lainoja vaihdantakelpoisiksi arvopapereiksi ja muiksi rahoitusvälineiksi uudelleenjärjestelevien yritysten (alullepanijat tai järjestäjät) ja näihin arvopapereihin tai instrumentteihin sijoittavien yritysten (sijoittajat) edut sovitetaan yhteen. Tämän saavuttamiseksi alullepanijalla tai järjestäjällä olisi säilyttävä merkittävä osuus kohde-etuudesta. Sen vuoksi on tärkeää, että alullepanijat tai järjestäjät kantavat kyseisiin lainoihin liittyvistä riskeistä aiheutuvan vastuun. Yleisesti ottaen arvopaperistamistransaktioita ei pitäisi strukturoida siten, että pyritään välttämään säilyttämisvaatimuksen soveltaminen, eritoten palkkio- tai preemiorakenteen tai molempien avulla. Kyseistä riskin säilyttämistä olisi voitava soveltaa kaikissa tilanteissa, joissa voidaan soveltaa arvopaperistamisen taloudellista sisältöä, riippumatta siitä, mitä oikeudellisia rakenteita tai välineitä tämän taloudellisen sisällön saavuttamiseksi käytetään. Erityisesti jos luottoriski siirretään arvopaperistamisella, sijoittajien olisi tehtävä päätöksensä vasta asianmukaisen huolellisen tarkastelun jälkeen, mihin ne tarvitsevat riittävät arvopaperistamista koskevat tiedot.

(58)

Tässä asetuksessa säädetään myös, että säilyttämisvaatimuksia ei sovelleta moninkertaisesti. Mihin tahansa arvopaperistamiseen riittää, että ainoastaan joko alullepanijaan, järjestäjään tai alkuperäiseen luotonantajaan sovelletaan säilyttämisvaatimusta. Samoin, jos arvopaperistamisen kohteena on jo aiemmin arvopaperistettuja eriä, säilyttämisvaatimusta olisi sovellettava ainoastaan investoinnin kohteena olevaan arvopaperistamiseen. Vastaavasti säilyttämisvaatimusta ei saisi soveltaa ostettuihin saamisiin, jos ne ovat peräisin yritystoiminnasta, jossa ne siirretään tai myydään alikurssiin kyseisen toiminnan rahoittamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten olisi suhteutettava riskipainoa arvopaperistamiseen liittyvien asianmukaista huolellisuutta ja riskienhallintaa koskevien velvoitteiden noudattamatta jättämiseen sellaisten toimintatapojen ja menettelyjen olennaisten rikkomisten osalta, joilla on merkitystä arvopaperistamiseen liittyvien riskien analysoinnissa. Komission olisi myös tarkasteltava sitä, voisiko säilyttämisvaatimuksen moninkertaisen soveltamisen välttäminen edistää käytäntöjä, joilla säilyttämisvaatimusta kierretään, ja sitä, huolehtivatko toimivaltaiset viranomaiset arvopaperistamista koskevien sääntöjen tehokkaasta täytäntöönpanosta.

(59)

Olisi noudatettava asianmukaista huolellisuutta, jotta riskejä, joita aiheutuu arvopaperistetuista vastuista sekä kaupankäyntivarastossa että sen ulkopuolella, voitaisiin arvioida asianmukaisesti. Asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden olisi myös oltava oikeasuhteisia. Asianmukaista huolellisuutta koskevien menettelyjen olisi omalta osaltaan lisättävä luottamusta alullepanijoiden, järjestäjien ja sijoittajien välillä. Näin ollen on suotavaa, että asianmukaista huolellisuutta koskeviin menettelyihin liittyvät tiedot julkistetaan asiaankuuluvasti.

(60)

On noudatettava erityistä varovaisuutta, kun laitoksella on vastuu suhteessa sen emoyritykseen tai sen emoyrityksen muihin tytäryrityksiin. Tällaisten laitoksen vastuiden hallinta olisi suoritettava täysin itsenäisesti noudattamalla kestävän liikkeenjohdon periaatteita ja kiinnittämättä huomiota mihinkään muihin seikkoihin. Tämä on erityisen tärkeää suurten asiakasriskien osalta ja tapauksissa, jotka eivät liity pelkästään ryhmän sisäiseen hallinnointiin tai tavanomaisiin ryhmän sisäisiin liiketoimiin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tällaisiin ryhmän sisäisiin vastuisiin. Tällaisia säännöksiä ei kuitenkaan pidä soveltaa silloin, kun emoyritys on rahoitusalan holdingyhtiö tai luottolaitos tai kun muut tytäryritykset ovat luottolaitoksia, rahoituslaitoksia tai oheispalveluyrityksiä, jos kaikki nämä yritykset ovat luottolaitoksen konsolidoidun valvonnan kohteena.

(61)

Pääomavaatimuksia koskevien sääntöjen riskiherkkyyden vuoksi olisi suotavaa seurata, onko niillä tuntuvia vaikutuksia suhdannekiertoon. Komission olisi otettava huomioon Euroopan keskuspankin (EKP) näkemykset ja annettava näistä kysymyksistä kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(62)

Olisi tarkasteltava uudelleen pääomavaatimuksia, jotka koskevat hyödykemarkkinoilla toimivia välittäjiä, mukaan luettuina välittäjät, jotka on nykyään vapautettu rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (12) vaatimuksista.

(63)

Kaasu- ja sähkömarkkinoiden vapauttaminen on unionille sekä taloudellisesti että poliittisesti tärkeä tavoite. Näin ollen kyseisillä markkinoilla toimiviin yrityksiin sovellettavien pääomavaatimusten ja muiden vakavaraisuussääntöjen olisi oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saisi haitata tarpeettomasti vapauttamistavoitteen toteutumista. Tämä tavoite olisi otettava huomioon erityisesti tämän asetuksen uudelleentarkasteluissa.

(64)

Laitosten, jotka sijoittavat uudelleenarvopaperistamisiin, olisi noudatettava asianmukaista huolellisuutta myös uudelleenarvopaperistettujen vastuiden ja näiden perustana olevien arvopaperistamattomien vastuiden osalta. Laitosten olisi arvioitava, muodostavatko vakuudellisiin yritystodistusohjelmiin liittyvät saamiset uudelleenarvopaperistettuja vastuita, mukaan lukien sellaisiin ohjelmiin liittyvät saamiset, joissa hankitaan ylimpään etuoikeusluokkaan kuuluvia erillisiä kokonaisten lainojen ryhmiä, joissa yksikään näistä lainoista ei ole arvopaperistettu tai uudelleenarvopaperistettu vastuu ja joissa lainojen myyjä tarjoaa kunkin sijoituksen osalta suojan suuririskisimmälle osalle. Jälkimmäisessä tilanteessa poolikohtaista likviditeettisopimusta ei olisi yleensä pidettävä uudelleenarvopaperistettuna vastuuna, koska se edustaa yhden omaisuuserien muodostaman poolin etuoikeusluokkaa (eli sovellettavaa kokonaisten lainojen ryhmää), joka ei sisällä arvopaperistettuja vastuita. Ohjelmanlaajuinen erillinen takaus, joka kattaa vain jotkin tappiot myyjän tarjoaman eri ryhmiä koskevan suojan ulkopuolelta, merkitsisi sen sijaan yleensä sitä, että riski, joka liittyy useiden omaisuuserien muodostamaan, vähintään yhden arvopaperistetun vastuun sisältävään ryhmään, olisi etuoikeusluokkiin jaettu ja siten uudelleenarvopaperistettu vastuu. Jos tällainen ohjelma rahoittaa kuitenkin itsensä kokonaan yhtä lajia edustavilla yritystodistuksilla ja jos joko ohjelmanlaajuinen erillinen takaus ei ole uudelleenarvopaperistettu tai yritystodistus on täysin järjestävän laitoksen tukema niin, että yritystodistuksiin sijoittaja on altis järjestäjän maksukyvyttömyysriskille eikä kohteena oleviin vastuuryhmiin tai omaisuuseriin liittyvälle riskille, tätä yritystodistusta ei yleensä olisi pidettävä uudelleenarvopaperistettuna vastuuna.

(65)

Kaupankäyntivarastoon sovellettavia varovaista arvostamista koskevia säännöksiä olisi sovellettava kaikkiin käypään arvoon arvostettaviin instrumentteihin riippumatta siitä, ovatko ne kyseisten laitosten kaupankäyntivarastossa vai sen ulkopuolisia instrumentteja. Olisi täsmennettävä, että jos varovaista arvostamista soveltamalla saadaan kirjanpitoon tosiasiallisesti merkittyä arvoa pienempi kirjanpitoarvo, omista varoista olisi vähennettävä kyseisen erotuksen absoluuttinen arvo.

(66)

Laitoksilla olisi oltava mahdollisuus valita, sovelletaanko arvopaperistettuihin omaisuuseriin, joiden riskipaino on tämän asetuksen mukaan laskettuna 1 250 prosenttia, pääomavaatimusta vai vähennetäänkö ne ydinpääoman (CET1) eristä, riippumatta siitä, ovatko kyseiset omaisuuserät kaupankäyntivarastossa vai sen ulkopuolella.

(67)

Alullepanevilla tai järjestävillä laitoksilla ei saisi olla mahdollisuutta kiertää ylimääräistä tukea koskevaa kieltoa käyttämällä kaupankäyntivarastojaan tällaisen tuen tarjoamiseen.

(68)

Rajoittamatta tässä asetuksessa nimenomaisesti vaadittujen tietojen julkistamista, julkistamisvaatimuksilla olisi pyrittävä siihen, että markkinaosapuolet saavat tarkat ja kattavat tiedot kunkin laitoksen riskiprofiilista. Sen vuoksi laitoksia olisi vaadittava julkistamaan lisätietoja, joita ei nimenomaisesti mainita tässä asetuksessa, kun niiden julkistaminen on tarpeen edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi. Samanaikaisesti toimivaltaisten viranomaisten tulisi kiinnittää asianmukaista huomiota tapauksiin, joissa ne epäilevät, että laitos pitää tietoja liikesalaisuutena tai luottamuksellisina, jotta niiden julkistaminen voitaisiin välttää.

(69)

Jos arvopaperistamisposition ulkoisessa luottoluokituksessa on otettu huomioon sijoittavan laitoksen itsensä tarjoaman luottosuojan vaikutus, kyseisellä laitoksella ei saisi olla mahdollisuutta hyötyä tähän suojaan perustuvasta pienemmästä riskipainosta. Arvopaperistamispositiota ei saisi vähentää pääomasta, jos riskipaino voidaan määrittää muilla keinoin position todellisen riskin mukaisesti ottamatta tällaista luottosuojaa huomioon.

(70)

Markkinariskiin liittyvien pääomavaatimusten laskemiseen käytettäviä sisäisiä malleja koskevia vaatimuksia olisi tiukennettava, koska kyseisten mallien suorituskyky on ollut heikko viime aikoina. Niiden olisi erityisesti katettava paremmin kaupankäyntivarastoon sisältyvät luottoriskit. Lisäksi omien varojen vaatimuksiin olisi sisällyttävä stressitilanteisiin sovitettu osa, jolla tiukennetaan pääomavaatimuksia markkinaolosuhteiden vaikeutuessa ja pienennetään myötäsyklisyyspotentiaalia. Laitosten olisi myös suoritettava käänteisiä stressitestejä selvittääkseen, mitkä skenaariot saattavat uhata laitoksen elinkelpoisuutta, jolleivät ne voi osoittaa tällaista testiä turhaksi. Koska arvopaperistamispositioita on viime aikoina ollut erityisen vaikea käsitellä sisäisiin malleihin perustuvilla menetelmillä, olisi rajoitettava sen tunnustamista, että laitokset mallintavat arvopaperistamiseen liittyviä pääomavaatimusten laskemista koskevia riskejä, jotka sisältyvät kaupankäyntivarastoon, ja edellytettävä lähtökohtaisesti, että kaupankäyntivarastoon kuuluville arvopaperistamispositioille asetetaan standardimenetelmän mukainen omien varojen vaatimus.

(71)

Tässä asetuksessa säädetään rajoitetuista poikkeuksista tiettyjen korrelaatiokaupankäyntitoimien suhteen, joiden mukaisesti laitoksen valvoja voi antaa laitoksen laskea tiukkoihin vaatimuksiin perustuvan kokonaisriskiin liittyvän omien varojen vaatimuksen. Tällaisissa tapauksissa laitoksen olisi sovellettava näihin toimiin omien varojen vaatimusta, joka on yhtä suuri kuin tämän sisäisesti kehitetyn lähestymistavan mukaisista omien varojen vaatimuksista suurempi ja on vähintään 8 prosenttia standardimenetelmän mukaisesta erityisriskiin liittyvästä omien varojen vaatimuksesta. Laitokselta ei saisi vaatia, että se soveltaa näihin vastuisiin "riskin kasvusta johtuvaa omien varojen vaatimusta", mutta ne olisi kuitenkin sisällytettävä sekä todennäköisiin tappiolukuihin että stressitestattuihin todennäköisiin tappiolukuihin.

(72)

Ottaen huomioon laitoksille finanssi- ja talouskriisin aikana koituvien odottamattomien tappioiden luonne ja suuruus on tarpeen parantaa edelleen sellaisten omien varojen laatua, joita laitoksilla edellytetään olevan, ja jatkaa niiden yhdenmukaistamista. Tässä yhteydessä olisi otettava käyttöön sellaisen pääoman keskeisten osatekijöiden uusi määritelmä, jota voidaan käyttää odottamattomien tappioiden kattamiseen niiden syntyessä, sekä parannettava hybridipääoman määritelmää ja tehtävä omiin varoihin yhdenmukaisia arvonoikaisuja. On myös tarpeen lisätä merkittävästi omien varojen määrää muun muassa uusilla pääomasuhteilla, jotka painottuvat sellaisten omien varojen keskeisiin osatekijöihin, joita voidaan käyttää odottamattomien tappioiden kattamiseen niiden syntyessä. Laitosten, joiden osakkeet on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, odotetaan täyttävän pääoman keskeisiä osatekijöitä koskevat pääomavaatimuksensa tällaisilla osakkeilla, jotka täyttävät keskeisiä pääomainstrumentteja ja pelkästään laitoksen ilmoitettuja rahastoja koskevat tiukat kriteerit. Jotta unionissa toimivien laitostenmoninaiset yhtiömuodot otettaisiin asianmukaisesti huomioon, keskeisiä pääomainstrumentteja koskevilla tiukoilla kriteereillä olisi varmistettavan että keskeiset pääomainstrumentit ovat mahdollisimman korkealaatuisia niiden laitosten osalta, joiden osakkeita ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla. Tämä ei saisi estää laitoksia maksamasta osakkeille, joilla on eriytetyt äänioikeudet tai joilla ei ole äänioikeuksia, osinkoa, joka on sellaisille osakkeille maksettujen osinkojen kerrannainen, joilla on suhteellisesti korkeammat äänioikeudet edellyttäen, että äänioikeuksista riippumatta ydinpääoman (CET1) instrumentteja koskevat tiukat vaatimukset, myös maksujen joustavuuteen liittyvät vaatimukset, täyttyvät ja että osinkoa maksettaessa sitä maksetaan kaikille osakkeille, jotka kyseinen laitos on laskenut liikkeeseen.

(73)

Kaupan rahoitukseen liittyviä vastuita on monenlaisia, mutta niille on yhteistä muun muassa se ominaispiirre, että ne ovat vähäarvoisia ja lyhytkestoisia ja niillä on tunnistettavissa oleva takaisinmaksulähde. Niiden perustana ovat tavaroiden ja palvelujen liikkeet, jotka tukevat reaalitaloutta ja useimmissa tapauksissa auttavat pieniä yrityksiä niiden päivittäisten tarpeiden täyttämisessä sekä luovat näin talouskasvua ja työllistymismahdollisuuksia. Sisään- ja ulosvirtaukset vastaavat tavallisesti toisiaan, ja likviditeettiriski on sen vuoksi rajallinen

(74)

EPV:n on tarkoituksenmukaista pitää yllä ajantasaista luetteloa kaikenlajisista ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi katsotuista jäsenvaltioiden pääomainstrumenteista. EPV:n tulisi poistaa luettelosta sellaiset muut kuin valtiontuki-instrumentit, jotka on laskettu liikkeeseen tämän asetuksen voimaantulon jälkeen ja jotka eivät täytä tässä asetuksessa vahvistettuja kriteereitä, ja ilmoitettava poistosta julkisesti. Jos EPV:n luettelosta poistamat instrumentit hyväksytään edelleen EPV:n ilmoituksen jälkeen, EPV:n tulisi käyttää täysimääräisesti valtuuksiaan, etenkin asetuksen (EU) N:o 1093/2010 17 artiklalla sille annettuja valtuuksia, jotka koskevat unionin oikeuden rikkomista. Palautetaan mieleen, että oikeasuhteista reagointia varten tapauksiin, joissa unionin oikeutta ei ole sovellettu asianmukaisesti tai kaikilta osin, sovelletaan kolmivaiheista mekanismia, jolloin ensi vaiheessa EPV:llä on toimivalta tutkia tapausta, jossa kansallisten viranomaisten väitetään soveltaneen valvontakäytännössään unionin oikeudessa asetettuja velvoitteita epäasianmukaisella tai riittämättömällä tavalla, ja antaa sen jälkeen suositus. Toiseksi, jos toimivaltainen kansallinen viranomainen ei noudata suositusta, komissiolla on toimivalta antaa virallinen lausunto, jossa se ottaa huomioon EPV:n suosituksen ja jossa vaaditaan toimivaltaista viranomaista toteuttamaan tarvittavat toimet, joilla varmistetaan unionin oikeuden noudattaminen. Kolmanneksi, jotta voitaisiin ratkaista poikkeukselliset tilanteet, joissa asianomainen toimivaltainen viranomainen jättää itsepintaisesti toimet toteuttamatta, EPV:lle annetaan valtuudet tehdä viimeisenä keinona päätöksiä, jotka osoitetaan yksittäisille rahoituslaitoksille. Lisäksi muistutetaan, että jos komissio katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvollisuuden, komissio voi SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla saattaa asian Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

(75)

Tämä asetuksen ei olisi vaikutettava toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuteen soveltaa edelleen ennakkohyväksyntämenettelyjä, jotka koskevat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista tehtyjä sopimuksia. Näissä tapauksissa tällaiset pääomainstrumentit olisi laskettava laitoksen ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1) tai toissijaiseen pääomaan (T2) vasta sitten, kun niitä koskevat kyseiset hyväksyntämenettelyt on saatu menestyksellisesti päätökseen.

(76)

Markkinakurin tiukentamiseksi ja rahoitusvakauden parantamiseksi on tarpeen asettaa tarkempia vaatimuksia sellaisten tietojen julkistamiselle, jotka koskevat lakisääteisen pääoman ja tehtyjen arvonoikaisujen muotoa ja luonnetta, jotta sijoittajat ja tallettajat saisivat riittävästi tietoja laitosten vakavaraisuudesta.

(77)

Lisäksi valvontaviranomaisten on saatava ainakin yhteismääriä koskevia tietoja laitosten takaisinostosopimuksista, arvopaperilainauksesta ja kaikentyyppisten taseen sitoutumisten tasosta. Tällaiset tiedot olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille. Markkinakurin tiukentamiseksi on tarpeen asettaa tarkempia vaatimuksia takaisinostosopimuksia ja vakuudellista rahoitusta koskevien tietojen julkistamiselle.

(78)

Uusi pääoman määritelmä ja lakisääteiset pääomavaatimukset olisi otettava käyttöön ottamalla huomioon kansallisten lähtökohtien ja olosuhteiden erilaisuus sekä se, että erot suhteessa uusiin standardeihin vähenevät siirtymäkauden aikana. Valtiontukisääntöjen mukaisen pääomapohjan vahvistamistoimenpiteen yhteydessä ennen asetuksen soveltamispäivää liikkeeseenlasketut rahoitusinstrumentit vapautetaan uusista säännöksistä määräaikaisesti siirtymäkauden ajan, jotta omat varat säilyisivät asianmukaisella tasolla. Valtiontuen käyttöön olisi tulevaisuudessa turvauduttava mahdollisimman vähän. Mikäli valtiontuki on kuitenkin tietyissä tilanteissa tarpeen, tässä asetuksessa tulisi säätää kehys tällaisia tilanteita varten. Tässä asetuksessa olisi erityisesti säädettävä, miten valtiontukisääntöjen mukaisen pääomapohjan vahvistamistoimenpiteen yhteydessä liikkeeseenlaskettuja omien varojen instrumentteja tulisi kohdella. Laitosten mahdollisuuteen hyötyä tällaisesta kohtelusta olisi sovellettava tiukkoja ehtoja. Lisäksi siinä määrin kuin tällainen kohtelu sallii poikkeamisen omien varojen instrumenttien laatua koskevista uusista kriteereistä, kyseisiä poikkeamia olisi rajoitettava mahdollisimman pitkälle. Valtiontukisääntöjen mukaisen pääomapohjan vahvistamistoimenpiteen yhteydessä liikkeeseenlaskettujen nykyisten pääomainstrumenttien kohtelussa olisi selvästi erotettava toisistaan tämän asetuksen vaatimukset täyttävät pääomainstrumentit ja ne, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava asianmukaiset siirtymäsäännökset viimeksi mainittua tapausta varten.

(79)

Direktiivissä 2006/48/EY on edellytetty, että luottolaitoksilla on vähintään tiettyjä mainittuja vähimmäismääriä vastaavat omat varat 31 päivään joulukuuta 2011 saakka. Ottaen huomioon, että finanssikriisi vaikuttaa yhä pankkialaan ja että BCBS on hyväksynyt pääomavaatimuksia koskevien siirtymäjärjestelyjen jatkamisen, on asianmukaista ottaa rajoitetuksi ajaksi uudelleen käyttöön alhaisempi raja, kunnes omien varojen määrät saadaan riittäviksi tässä asetuksessa säädettyjen omien varojen siirtymäjärjestelyjen mukaisesti, jotka otetaan asteittain käyttöön tämän asetuksen soveltamispäivästä vuoteen 2019 saakka.

(80)

Finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/87/EY (13) vahvistetaan erityissäännöt pääomien kaksinkertaisen huomioon ottamisen estämiseksi sellaisia ryhmittymiä varten, joihin kuuluu merkittävää pankki- tai sijoitustoimintaa sekä vakuutustoimintaa. Direktiivi 2002/87/EY perustuu kansainvälisesti sovittuihin periaatteisiin, jotka koskevat riskien käsittelyä yli sektorirajojen. Tällä asetuksella lujitetaan näiden finanssiryhmittymiä koskevien sääntöjen soveltamista pankki- ja sijoituspalveluyritysryhmittymiin ja varmistetaan sääntöjen tiukka ja johdonmukainen soveltaminen. Muita tarpeellisia muutoksia käsitellään direktiivin 2002/87/EY uudelleentarkastelun yhteydessä, joka on määrä toteuttaa vuonna 2015.

(81)

Finanssikriisi osoitti sen, että laitokset olivat arvioineet OTC-johdannaisiin liittyvät vastapuoliriskit aivan liian pieniksi. Sen vuoksi G-20-maat esittivät syyskuussa 2009, että suurempi osa OTC-johdannaisista selvitettäisiin keskusvastapuolen välityksellä. Ne esittivät myös, että OTC-johdannaisille, joille ei voida tehdä keskusvastapuoliselvitystä, asetettaisiin korkeammat omien varojen vaatimukset, joissa otettaisiin asianmukaisesti huomioon tällaisiin johdannaisiin liittyvät suuremmat riskit.

(82)

G-20-maiden esittämien muutosten jälkeen BCBS muutti olennaisesti vastapuoliriskin käsittelyä Basel III-järjestelmän yhteydessä. Basel III-järjestelmän odotetaan lisäävän merkittävästi omien varojen vaatimuksia, jotka liittyvät laitosten OTC-johdannaiskauppoihin ja arvopapereilla toteutettaviin rahoitustoimiin, sekä tarjoavan laitoksille vahvat kannustimet keskusvastapuolten käyttöön. Basel III-järjestelmän odotetaan myös tarjoavan lisäkannustimia vastapuoliriskien hallinnan lujittamiseen ja keskusvastapuoliin liittyvien vastapuoliriskien käsittelyn nykyisen järjestelmän tarkistamiseen.

(83)

Laitoksilla olisi oltava lisää omia varoja OTC-johdannaisista aiheutuvaa vastuun arvonoikaisuun liittyvää riskiä varten. Niiden olisi myös sovellettava suurempaa vastapuolten välistä korrelaatiota laskiessaan omien varojen vaatimuksia sellaisia vastapuoliriskejä varten, jotka aiheutuvat OTC-johdannaiskaupoista ja arvopapereilla toteutettavista rahoitustoimista, jotka tehdään tiettyjen rahoituslaitosten kanssa. Lisäksi laitoksia olisi vaadittava parantamaan merkittävästi vastapuoliriskin mittaamista ja hallintaa sellaisilla menettelyillä, joilla käsitellään paremmin wrong-way-riskiä, erittäin velkaantuneita vastapuolia ja vakuuksia ja joiden yhteydessä tehdään vastaavat parannukset toteutuma- ja stressitestaukseen.

(84)

Keskusvastapuoliin liittyvissä kaupankäyntivastuissa hyödytään yleensä keskusvastapuolten tarjoamista monenvälisistä nettoutus- ja tappionjakomekanismeista. Näin ollen niihin liittyy hyvin pieni vastapuoliriski, minkä vuoksi niihin liittyvän omien varojen vaatimuksen olisi myös oltava hyvin pieni. Vaatimuksen olisi samalla oltava positiivinen, jotta voitaisiin varmistaa, että laitokset voivat seurata ja valvoa keskusvastapuoliin liittyviä vastuitaan osana hyvää riskienhallintaa, ja jotta tulisi esiin, että myöskään keskusvastapuoliin liittyvät kaupankäyntivastuut eivät ole riskittömiä.

(85)

Keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahasto on mekanismi, jolla tappiot voidaan jakaa keskusvastapuolen määritysosapuolten kesken. Rahastoa käytetään silloin, kun keskusvastapuolelle määritysosapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuvat tappiot ovat suurempia kuin kyseisen määritysosapuolen asettamat marginaalit ja maksukyvyttömyysrahastoon maksamat osuudet tai muut suojaukset, joita keskusvastapuoli voi käyttää ennen kuin se turvautuu muiden määritysosapuolten maksukyvyttömyysrahastoon maksamiin osuuksiin. Tappioriski, joka kytkeytyy maksukyvyttömyysrahastoon maksettuihin osuuksiin liittyviin vastuisiin, on näin ollen suurempi kuin kaupankäyntivastuisiin liittyvä riski. Sen vuoksi tämäntyyppisiin vastuisiin liittyvän omien varojen vaatimuksen olisi myös oltava suurempi.

(86)

Keskusvastapuolen "oletetun pääoman" olisi oltava muuttuja, jota tarvitaan omien varojen vaatimuksen määrittämiseksi niitä määritysosapuolen vastuita varten, jotka liittyvät sen keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon maksamiin osuuksiin. Sille ei saisi antaa mitään muuta merkitystä. Sitä ei saisi varsinkaan lukea sellaisen pääoman määräksi, jota keskusvastapuolen on pidettävä toimivaltaisen viranomaisen vaatimuksesta.

(87)

Olennaisena osana komission pyrkimyksiä varmistaa tehokkaat, turvalliset ja vakaat johdannaismarkkinat on tarkastella uudelleen vastapuoliriskin käsittelyä ja erityisesti asettaa suuremmat omien varojen vaatimukset kahdenvälisille johdannaissopimuksille, jotta tällaisten sopimusten rahoitusjärjestelmälle aiheuttamat suuremmat riskit voitaisiin ottaa huomioon. Näin ollen tällä asetuksella täydennetään OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä 4 päivänä heinäkuuta 2012 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 648/2012 (14).

(88)

Komission olisi tarkasteltava suuria asiakasriskejä koskevia vapautuksia 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä. Uudelleentarkastelun tuloksia odotettaessa jäsenvaltioiden olisi saatava edelleen päättää tiettyjen suurten asiakasriskien vapauttamisesta kyseisistä säännöistä riittävän pitkän siirtymäkauden ajan. Komission olisi laadittava direktiivien 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY muuttamisesta keskuslaitoksiin kuuluvien pankkien, tiettyjen omien varojen erien, suurten riskikeskittymien, valvontajärjestelyjen ja kriisinhallinnan osalta 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/111/EY (15) valmistelun ja siitä käytyjen neuvottelujen yhteydessä tehtyyn työhön tukeutuen ja näitä kysymyksiä koskevan kansainvälisen ja unionin kehityksen huomioon ottaen uudelleentarkastelun siitä, olisiko kyseisten vapautuksien soveltamista jatkettava harkinnanvaraisella vai yleisemmällä tavalla, ja siitä, käsitelläänkö näihin vastuisiin liittyviä riskejä muita tämän asetuksen mukaisia tehokkaita keinoja käyttäen.

(89)

Sen varmistamiseksi, että vastuita koskevat toimivaltaisten viranomaisten myöntämät vapautukset eivät vaaranna tässä asetuksessa vahvistettuja yhdenmukaisia sääntöjä siirtymäkauden jälkeen pysyvällä tavalla, ja asianomaisen uudelleentarkastelun tulosten mahdollisesti puuttuessa toimivaltaisten viranomaisten olisi kuultava EPV:tä siitä, onko asianmukaista jatkaa tiettyjen asiakasriskejä koskevien vapautuksien mahdollisuuden hyödyntämistä.

(90)

Finanssikriisiä edeltäville vuosille oli luonteenomaista se, että laitosten vastuut kasvoivat liikaa suhteessa niiden omiin varoihin (velkaantuminen). Finanssikriisin aikana laitokset joutuivat tappioiden ja rahoituksen puutteen vuoksi lyhyen ajan kuluessa vähentämään merkittävästi velkaantumistaan. Tämä vahvisti varallisuushintoihin kohdistuvia laskupaineita ja aiheutti laitoksille lisätappioita, jotka vähensivät niiden omia varoja entisestään. Tämä syöksykierre johti lopulta reaalitalouden saatavilla olleen luoton vähenemiseen sekä kriisin syvenemiseen ja pidentymiseen.

(91)

Riskiperusteiset omien varojen vaatimukset ovat olennainen keino varmistaa, että omat varat riittävät odottamattomien tappioiden kattamiseen. Kriisi on kuitenkin osoittanut, että nämä vaatimukset eivät yksinään riitä estämään laitoksia ottamasta liiallisia ja hallitsemattomia velkaantumisriskejä.

(92)

G-20-maiden johtajat sitoutuivat syyskuussa 2009 kehittämään kansainvälisesti sovitut säännöt, joilla hillittäisiin ylivelkaantumista. Tätä varten johtajat tukivat vähimmäisomavaraisuusasteen käyttöönottoa Basel II -järjestelmää täydentävänä toimenpiteenä.

(93)

BCBS julkisti joulukuussa 2010 ohjeet, joissa määritellään vähimmäisomavaraisuusasteen laskentamenetelmä. Säännöissä säädetään 1 päivänä tammikuuta 2013 alkavasta ja 1 päivänä tammikuuta 2017 päättyvästä tarkastelujaksosta, jonka aikana seurataan vähimmäisomavaraisuusastetta sekä sen osatekijöitä ja käyttäytymistä suhteessa riskiperusteiseen vaatimukseen. Tarkastelujakson tulosten perusteella BCBS aikoo tehdä mahdolliset lopulliset tarkennukset vähimmäisomavaraisuusasteen määrittelyyn ja kalibrointiin vuoden 2017 alkupuoliskolla, jotta asiamukaisen tarkastelun ja kalibroinnin pohjalta olisi mahdollista siirtyä sitovaan vaatimukseen 1 päivänä tammikuuta 2018. BCBS:n ohjeissa säädetään myös, että vähimmäisomavaraisuusaste ja sen osatekijät olisi julkistettava 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen.

(94)

Vähimmäisomavaraisuusaste on uusi sääntely- ja valvontaväline unionille. Kansainvälisten sopimusten mukaisesti se olisi aluksi otettava käyttöön lisäkeinona, jota sovellettaisiin yksittäisiin laitoksiin valvontaviranomaisten harkinnan perusteella. Laitoksia koskevat raportointivelvoitteet mahdollistaisivat asianmukaisen tarkastelun ja kalibroinnin, jotta sitovaan toimenpiteeseen voitaisiin siirtyä vuonna 2018.

(95)

Tarkasteltaessa vähimmäisomavaraisuusasteen vaikutusta erilaisiin liiketoimintamalleihin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisiin liiketoimintamalleihin, joihin liittyvä riski katsotaan pieneksi, kuten kiinnitysluottojen myöntäminen sekä erityinen luotonanto aluehallinnoille, paikallisviranomaisille tai julkisyhteisöille ja julkisoikeudellisille laitoksille. Saatujen tietojen ja tarkastelujakson aikana toteutetun vakavaraisuuden arvioinnista saatujen tulosten perusteella EPV:n tulisi laatia yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa liiketoimintamallien ja riskien luokitus. Aiempia ajanjaksoja koskevien tietojen asianmukaisen analysoinnin tai stressiskenaarioiden pohjalta arvioidaan, ovatko vähimmäisomavaraisuusasteen tasot riittäviä varmistamaan vastaavan liiketoimintamallin kestävyyden, ja olisiko vähimmäisomavaraisuusasteen tasot määritettävä kynnysarvoina vai vaihteluväleinä. Tarkastelujakson ja vähimmäisomavaraisuusasteen tasojen kalibroinnin jälkeen sekä arvioinnin perusteella EPV:n voi julkaista vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva asianmukainen tilastokatsaus, keskiarvot ja standardipoikkeamat mukaan lukien. Vähimmäisomavaraisuusastetta koskevien vaatimusten hyväksymisen jälkeen EPV:n tulisi julkaista yksilöityjen laitosluokkien vähimmäisomavaraisuusastetta koskeva asianmukainen tilastokatsaus, keskiarvot ja standardipoikkeamat mukaan lukien.

(96)

Laitosten olisi seurattava vähimmäisomavaraisuusasteen tasoa ja muutoksia sekä velkaantumisriskiä osana vakavaraisuuden hallintaprosessia (ICAAP). Tällainen seuranta olisi sisällytettävä vakavaraisuuden arviointiprosessiin. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi erityisesti vähimmäisomavaraisuusastetta koskevien vaatimusten voimaantulon jälkeen valvoa liiketoimintamallin ja vastaavan riskiprofiilin kehitystä, jotta varmistetaan laitosten ajantasainen ja asianmukainen luokittelu.

(97)

Hyvät hallintorakenteet, läpinäkyvyys ja tietojen julkistaminen ovat olennaisia hyvän palkitsemisjärjestelmän kannalta. Sen varmistamiseksi, että laitosten palkitsemisrakenteet ja niihin liittyvä riski ovat markkinoiden kannalta riittävän läpinäkyviä, laitosten olisi julkistettava yksityiskohtaiset tiedot palkitsemisjärjestelmistään ja -käytännöistään sekä luottamuksellisuussyistä niiden henkilöiden yhteenlasketut palkkiomäärät, joiden ammatillisella toiminnalla on merkittävä vaikutus luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen riskiprofiiliin. Näiden tietojen tulisi olla kaikkien sidosryhmien saatavilla. Nämä erityiset vaatimukset eivät kuitenkaan vaikuta yleisempiin julkistamisvaatimuksiin, jotka koskevat aloittain horisontaalisesti sovellettavia palkitsemisjärjestelmiä. Lisäksi jäsenvaltioiden tulisi voida vaatia laitoksilta yksityiskohtaisempia tietoja palkoista ja palkkioista.

(98)

Luottoluokituslaitoksen tunnustaminen ulkoiseksi luottoluokituslaitokseksi ei saisi lisätä sulkeutumista markkinoilla, joita jo hallitsee kolme yritystä. EPV:n ja Euroopan keskuspankkijärjestelmään (EKPJ) kuuluvien keskuspankkien olisi prosessia helpottamatta tai sen vaatimustasoa laskematta edistettävä luottoluokituslaitosten tunnustamista ulkoisiksi luottoluokituslaitoksiksi, jotta markkinat avautuisivat muille yrityksille.

(99)

Tässä asetuksessa tarkoitettuun henkilötietojen käsittelyyn olisi kaikilta osin sovellettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (16) ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) No 45/2001 (17).

(100)

Laitosten olisi pidettävä monipuolista likvidien varojen varantoa, jota ne voisivat käyttää maksuvalmiustarpeisiin vastaamiseen lyhytaikaisen maksuvalmiuskriisin aikana. Koska ennakolta ei ole mahdollista varmuudella tietää, mihin kunkin omaisuuslajin omaisuuseriin voi kohdistua häiriöitä jälkikäteen, on asianmukaista edistää monipuolista ja korkealaatuista maksuvalmiuspuskuria, joka koostuu varojen eri luokista. Varojen keskittyminen ja liiallinen riippuvuus markkinoiden maksuvalmiudesta aiheuttaa finanssialalle järjestelmäriskin, mitä olisi vältettävä. Ensimmäisen tarkastelujakson aikana olisi siitä syystä otettava huomioon laaja joukko korkealaatuisia varoja, joita käytetään maksuvalmiusvaatimusta koskevan määritelmän kehittämisessä. Kun laaditaan likvidien varojen yhtenäistä määritelmää, ainakin valtion joukkovelkakirjalainoja ja katettuja joukkolainoja, joilla käydään kauppaa avoimilla markkinoilla ja joiden vaihto on jatkuvaa, olisi voitava pitää varoina, joilla on erittäin korkea likvidiys ja luottoluokka. Olisi myös asianmukaista sisällyttää puskuriin 416 artiklan 1 kohdan a–c alakohtaa vastaavat varat rajoituksetta. Likvidiä varantoa käyttäessään laitosten olisi otettava käyttöön suunnitelma likvidien varojensa palauttamiseksi vaaditulle tasolle, ja toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava kyseisen suunnitelman ja sen täytäntöönpanon riittävyys.

(101)

Likvidien varojen varannon olisi aina oltava käytettävissä likviditeetin ulosvirtausten kompensoimiseksi. Lyhytaikaisen maksuvalmiuskriisin aikaiset maksuvalmiustarpeet olisi määritettävä standardoidulla tavalla, joka varmistaa terveen käytännön ja tasapuoliset toimintaedellytykset. Olisi huolehdittava siitä, että standardoitu määritys ei aiheuta tahattomia seurauksia rahoitusmarkkinoille, luotonannolle eikä talouskasvulle, minkä lisäksi olisi otettava huomioon laitosten erilaiset liiketoiminta- ja sijoitusmallit ja rahoitusympäristöt unionissa. Tätä varten maksuvalmiusvaatimusta olisi seurattava tarkastelujakson aikana. Tehtyjen havaintojen perusteella ja EPV:n antamiin kertomuksiin tukeutuen komissiolla tulisi olla valta antaa delegoituja säädöksiä yksityiskohtaisen ja yhdenmukaistetun maksuvalmiusvaatimuksen käyttöön ottamiseksi kohtuullisessa ajassa unionissa. Maksuvalmiuden sääntelyn maailmanlaajuisen yhdenmukaistamisen varmistamiseksi maksuvalmiusvaatimuksen käyttöönottoa koskevan mahdollisen delegoidun säädöksen olisi oltava vertailtavissa maksuvalmiusvaatimuksen kanssa sellaisena kuin se on esitetty BCBS:n likviditeettiriskin mittaamista, standardeja ja valvontaa koskevassa lopullisessa kansainvälisessä kehyksessä, unionin ja kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen.

(102)

Tätä varten EPV:n tulisi tarkastelujakson aikana tarkastella uudelleen ja arvioida muun muassa sitä, onko 60 prosentin kynnysarvo likvidien varojen tasolla 1 asianmukainen, onko 75 prosenttia sisäänvirtauksen ylärajana ulosvirtauksista asianmukainen ja onko asianmukaista ottaa käyttöön 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen 60 prosentin maksuvalmiusvaatimus, joka nousee asteittain 100 prosenttiin. EPV:n tulisi likvidien varojen varannon yhdenmukaisia määritelmiä arvioidessaan ja niistä raportoidessaan ottaa analyysinsä pohjaksi huomioon laadukkaita likvidejä varoja (high quality liquid assets, HQLA) koskeva Baselin pankkivalvontakomitean määritelmä unioni ja kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen. EPV:n tulisi määritellä ne valuutat, joiden likvidejä varoja Unioniin sijoittautuneet laitokset tarvitsevat enemmän kuin niitä on saatavilla kyseisessä valuutassa, ja sen tulisi myös vuosittain tarkastella, olisiko sovellettava muun muassa tässä asetuksessa määriteltyjä poikkeuksia. Lisäksi EPV:n tulisi arvioida vuosittain, olisiko tällaisten poikkeusten ja tässä asetuksessa jo määriteltyjen poikkeusten käyttöön Unioniin sijoittautuneissa laitoksissa liitettävä lisäehtoja tai olisiko nykyisiä ehtoja tarkistettava. EPV:n tulisi toimittaa analyysinsä tulokset vuotuisessa kertomuksessa komissiolle.

(103)

EPV:n olisi tehokkuuden lisäämiseksi ja hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi laadittava johdonmukainen raportointikehys ottaen huomioon maksuvalmiusvaatimuksia koskevat yhdenmukaiset vaatimukset, joita olisi sovellettava koko unionissa. Tätä varten EPV:n olisi laadittava ilmoitusten yhdenmukaisia muotoja ja kehitettävä tietoteknisiä ratkaisuja, joissa otetaan huomioon tämän asetuksen sekä direktiivin 2013/36/EU säännökset. Laitosten olisi noudatettava kansallisia raportointivaatimuksia, kunnes maksuvalmiusvaatimuksia sovelletaan kokonaisuudessaan.

(104)

EPV:n olisi yhdessä EJRK:n kanssa annettava ohjeita likvidien varojen käytön periaatteista stressitilanteessa.

(105)

Laitokset eivät aina saa maksuvalmiustukea muilta samaan ryhmään kuuluvilta laitoksilta, kun niillä on vaikeuksia maksuvelvoitteidensa täyttämisessä. Toimivaltaisten viranomaisten pitäisi kuitenkin tiukoin edellytyksin ja kaikkien asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten tapauskohtaisella sopimuksella voida vapauttaa yksittäiset laitokset maksuvalmiusvaatimuksen soveltamisesta ja asettaa niille konsolidointiin perustuva vaatimus, jotta ne voivat hallita maksuvalmiuttaan keskitetysti ryhmän tai alaryhmän tasolla.

(106)

Vastaavasti kun vapautusta ei myönnetä, kahden samaan ryhmään kuuluvan ja konsolidoidun valvonnan alaisen laitoksen välisille likviditeetin virtauksille olisi maksuvalmiusvaatimusten ollessa sitovia annettava sisään- ja ulosvirtauksia koskevat etuoikeutetut luokitukset ainoastaan tapauksissa, joissa kaikki tarvittavat suojatoimet ovat käytössä. Tällaiset erityiset etuuskohtelut olisi määriteltävä kapeasti ja niiden olisi oltava sidoksissa joukkoon tiukkoja ja objektiivisia edellytyksiä. Tiettyyn ryhmän sisäiseen virtaukseen sovellettava erityiskohtelu olisi saatava aikaan menetelmillä, joissa käytetään objektiivisia kriteereitä ja parametreja, jotta voidaan määrittää laitoksen ja vastapuolen välisten sisään- ja ulosvirtausten erityiset tasot. Tehtyjen havaintojen perusteella ja EPV:n kertomukseen tukeutuen komissiolla olisi, tarvittaessa ja tämän asetuksen mukaisesti antamansa delegoidun säädöksen osana, oltava valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan nämä erityiset ryhmän sisäiset kohtelut, menetelmät ja niihin liittyvät objektiiviset kriteerit sekä kyseisten kriteerien arviointia koskevat yhteiset päätösmenettelyt.

(107)

Irlannissa kansallisen omaisuudenhoitoviraston (National Asset Management Agency, NAMA) liikkeeseen laskemilla joukkovelkakirjalainoilla on erityinen merkitys Irlannin pankkisektorin elpymiselle ja jäsenvaltiot ovat antaneet niiden liikkeeseen laskemiselle etukäteisen luvan, samoin komissio on hyväksynyt ne valtionavuksi, jolla tuetaan arvoltaan alentuneiden varojen poistamista tiettyjen luottolaitosten taseista. Tällaisten joukkovelkakirjojen liikkeeseenlasku, jota komissio ja EKP tukevat siirtymävaiheen toimenpiteenä, on Irlannin pankkisektorin rakennemuutoksen erottamaton osa. Irlannin hallitus takaa joukkovelkakirjat, jotka rahapoliittiset viranomaiset ovat hyväksyneet vakuudeksi. Komission olisi tämän asetuksen nojalla hyväksymänsä maksuvalmiusvaatimuksen määrittämistä koskevan delegoidun säädöksen osana tarkasteltava siirtymämekanismeja sellaisten yhteisöjen, joilla on unionin hyväksyntä valtiontuelle, liikkeeseenlaskemille tai takaamille siirtokelpoisille varoille. Komission olisi otettava huomioon, että maksuvalmiusvaatimukset tämän asetuksen mukaisesti laskevien laitosten tulisi saada sisällyttää NAMAn etuoikeusasemaltaan parhaat joukkovelkakirjat joulukuuhun 2019 saakka varoina, joiden likvidiys ja luottoluokka on erittäin korkea.

(108)

Vastaavasti Spanish Asset Management Companyn liikkeeseenlaskemilla velkakirjoilla on erityinen merkitys Espanjan pankkisektorin elpymiselle. Ne ovat komission ja EKP:n tukema siirtymävaiheen toimenpide ja erottamaton osa Espanjan pankkisektorin rakennemuutosta. Koska niiden liikkeeseenlasku on otettu huomioon rahoitusalan politiikan ehdoista komission ja Espanjan viranomaisten välillä 23 päivänä heinäkuuta 2012 tehdyssä yhteisymmärryspöytäkirjassa ja varojen siirto vaatii komission hyväksynnän valtiontukitoimenpiteeksi, jolla tuetaan arvoltaan alentuneiden varojen poistamista tiettyjen luottolaitosten taseista, ja sikäli kuin Espanjan valtio takaa ne ja rahapoliittiset viranomaiset ovat hyväksyneet ne vakuudeksi, komission olisi tämän asetuksen nojalla hyväksymänsä maksuvalmiusvaatimuksen määrittämistä koskevan delegoidun säädöksen osana tarkasteltava siirtymämekanismeja sellaisten yhteisöjen, joilla on unionin hyväksyntä valtiontuelle, liikkeeseen laskemille tai takaamille siirtokelpoisille varoille. Komission olisi otettava huomioon, että maksuvalmiusvaatimukset tämän asetuksen mukaisesti laskevien laitosten olisi saatava sisällyttää Spanish Asset Management Companyn etuoikeusasemaltaan parhaat joukkovelkakirjat vähintään joulukuuhun 2023 saakka varoina, joiden likvidiys ja luottoluokka on erittäin korkea.

(109)

Komission olisi niiden kertomusten perusteella, jotka EPV on velvollinen antamaan, ja laatiessaan maksuvalmiusvaatimuksia koskevaa ehdotusta delegoiduksi säädökseksi tarkasteltava myös, tulisiko Irlannin NAMAa tai Spanish Asset Management Companya vastaavien oikeushenkilöiden liikkeeseenlaskemille, etuoikeusasemaltaan parhaille joukkovelkakirjoille, jotka on laadittu samaa tarkoitusta varten ja joilla on erityinen merkitys jonkin muun jäsenvaltion pankkisektorin elpymiselle, myöntää tällainen kohtelu, sikäli kuin asianomaisen jäsenvaltion keskushallinto takaa ne ja rahapoliittiset viranomaiset ovat hyväksyneet ne vakuudeksi.

(110)

Kun EPV laatii lisäulosvirtauksen mittausmenetelmää koskevien teknisten sääntelystandardien luonnoksia, sen olisi tarkasteltava aiempien ajanjaksojen tietoja koskevaa standardimenetelmää osana sellaista mittausmenetelmää.

(111)

Siihen asti, kunnes pysyvän varainhankinnan vaatimus (NSFR) otetaan käyttöön sitovana vähimmäisvaatimuksena, laitosten olisi noudatettava yleistä varainhankintavelvoitetta. Yleinen varainhankintavelvoite ei saisi olla tietynlaista suhdelukua koskeva vaatimus. Jos ennen pysyvän varainhankinnan vaatimuksen käyttöönottoa otetaan kansallisen säännöksen muodossa vähimmäisvaatimuksena käyttöön pysyvän varainhankinnan vaatimus, laitosten olisi noudatettava tätä vähimmäisvaatimusta vastaavasti.

(112)

Sen lisäksi, että laitosten olisi vastattava lyhtyaikaisiin maksuvalmiustarpeisiin, niiden olisi myös otettava käyttöön rahoitusrakenteet, jotka ovat vakaat pidemmällä aikavälillä. BCBS sopi joulukuussa 2010 siitä, että pysyvän varainhankinnan vaatimuksesta (NSFR) tulee vähimmäisvaatimus 1 päivään tammikuuta 2018 mennessä ja että se ottaa käyttöön tiukat raportointimenettelyt tämän vaatimuksen kehityksen seuraamiseksi siirtymäkauden aikana sekä tarkastelee edelleen näiden vaatimusten vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, luotonantoon ja talouskasvuun ja puuttuu tahattomiin seurauksiin, jos se on tarpeen. Näin ollen BCBS sopi, että pysyvän varainhankinnan vaatimusta seurataan tarkastelujakson aikana ja että siihen sisällytetään uudelleentarkastelulauseke. Tässä yhteydessä EPV:n olisi tässä asetuksessa edellytetyn raportoinnin pohjalta arvioitava, millä tavoin pysyvän varainhankinnan vaatimus olisi suunniteltava. EPV:n tekemän arvioinnin perusteella komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus ja asianmukaiset ehdotukset, jotta tällainen vaatimus voitaisiin ottaa käyttöön vuoteen 2018 mennessä.

(113)

Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien heikkoudet monissa laitoksissa ovat omalta osaltaan lisänneet liiallista ja varomatonta riskinottoa pankkialalla, mikä on johtanut yksittäisten laitosten konkursseihin ja järjestelmäongelmiin.

(114)

Jotta voitaisiin helpottaa laitosten hallinnointi- ja ohjauskäytäntöjen seurantaa ja parantaa markkinakuria, laitosten olisi julkistettava hallinnointi- ja ohjausjärjestelmänsä. Niiden ylinten hallintoelinten olisi hyväksyttävä ja julkistettava lausuma, jossa taataan yleisölle, että kyseiset järjestelmät ovat riittäviä ja tehokkaita.

(115)

Jotta otetaan huomioon sisämarkkinoilla toimivien laitosten liiketoimintamallien moninaisuus, tiettyjä pitkän aikavälin rakenteellisia vaatimuksia, kuten pysyvän varainhankinnan vaatimusta ja vähimmäisomavaraisuusastetta, olisi tutkittava tarkasti, jotta voidaan edistää erilaisia hyviä pankkitoiminnan rakenteita, jotka ovat hyödyttäneet ja joiden pitäisi edelleen hyödyttää unionin taloutta.

(116)

Kotitalouksille ja yrityksille tarkoitettujen rahoituspalvelujen jatkuva tarjoaminen edellyttää vakaata rahoitusrakennetta. Monissa jäsenvaltioissa pankkiperustaisten rahoitusjärjestelmien pitkäaikaisen rahoituksen virrat voivat yleisesti olla ominaispiirteiltään erilaisia kuin vastaavat rahoitusvirrat muilla kansainvälisillä markkinoilla. Lisäksi jäsenvaltioissa on voinut kehittyä erityisiä rahoitusrakenteita, jotka tarjoavat vakaata rahoitusta pitkän aikavälin investointeihin, muun muassa likviditeettiä kanavoivia hajautettuja pankkitoiminnan rakenteita tai erityisiä kiinnitysvakuudellisia arvopapereita, joilla käydään kauppaa korkean likviditeetin markkinoilla tai jotka ovat pitkän aikavälin sijoittajien suosima sijoituskohde. Näitä rakenteellisia tekijöitä olisi tarkasteltava huolellisesti. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että kansainvälisten vaatimusten viimeistelyn jälkeen EPV ja EJRK arvioivat tässä asetuksessa edellytetyn raportoinnin pohjalta, millä tavoin pysyvän varainhankinnan vaatimus olisi suunniteltava, kun otetaan täysin huomioon rahoitusrakenteiden moninaisuus unionin pankkimarkkinoilla.

(117)

Jotta voitaisiin varmistaa, että omien varojen määrä ja arvonoikaisut, joita sovelletaan omien varojen määritelmään kaikkialla unionissa sekä tässä asetuksessa vahvistettuun omien varojen määritelmään, lähentyvät vähitellen siirtymäkauden aikana, tässä asetuksessa asetettujen omien varojen vaatimusten käyttöönoton olisi oltava asteittaista. On ensisijaisen tärkeää varmistaa, että asteittainen käyttöönotto sopii yhteen niiden parannusten kanssa, joita jäsenvaltiot ovat äskettäin tehneet vaadittuihin omien varojen määriin ja käyttämäänsä omien varojen määritelmään. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten olisi siirtymäkauden aikana päätettävä määritettyjä ala- ja ylärajoja noudattaen, kuinka nopeasti tässä asetuksessa edellytetty omien varojen määrä ja arvonoikaisut olisi otettava käyttöön.

(118)

Jotta voitaisiin sujuvoittaa siirtymistä jäsenvaltioissa nykyään sovelletuista erilaisista arvonoikaisuista tässä asetuksessa vahvistettuihin arvonoikaisuihin, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava siirtymäkauden aikana vaatia edelleen, että laitokset tekevät rajoitetussa määrin omiin varoihin arvonoikaisuja, jotka poikkeavat tästä asetuksesta.

(119)

Sen varmistamiseksi, että laitoksilla on riittävästi aikaa mukautua uusiin vaadittuihin omien varojen määriin ja uuteen omien varojen määritelmään, tietyt pääomainstrumentit, jotka eivät vastaa tässä asetuksessa vahvistettua omien varojen määritelmää, olisi poistettava asteittain käytöstä 1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana. Lisäksi tietyt valtioiden tuki-instrumentit olisi hyväksyttävä kokonaan omiin varoihin määräajaksi. Myös direktiivin 2006/48/EY kansallisten täytäntöönpanosäännösten nojalla omiksi varoiksi katsottuihin eriin liittyvät ylikurssirahastot olisi tietyissä olosuhteissa katsottava ydinpääomaksi (CET1).

(120)

Julkistamisvaatimukset olisi otettava asteittain käyttöön, jotta säännöt, joissa laitosten edellytetään antavan markkinatoimijoille tarkat ja kattavat tiedot kunkin laitoksen riskiprofiilista, yhtenäistyisivät vähitellen.

(121)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon markkinakehitys ja tämän asetuksen soveltamisesta saatu kokemus, komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomukset ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotukset, joissa käsitellään pääomavaatimusten mahdollisia vaikutuksia suhdannekiertoon, omien varojen vaatimuksia, jotka liittyvät katettuihin joukkolainoihin, sekä suuria asiakasriskejä, maksuvalmiusvaatimuksia, velkaantumista, siirrettyyn luottoriskiin liittyviä vastuita, vastapuoliriskiä ja alkuperäisen hankintahinnan menetelmää, vähittäisvastuita, hyväksyttävien omien varojen määritelmää ja tämän asetuksen soveltamistasoa.

(122)

Luottolaitoksia koskevien oikeudellisten puitteiden ensisijaisena tarkoituksena olisi oltava reaalitaloudelle elintärkeiden palvelujen toiminnan varmistaminen ja moraalin heikkenemisen vaaran rajoittaminen. Vähittäis- ja investointipankkitoiminnan rakenteellinen erottaminen pankkiryhmän sisällä voisi olla yksi keskeinen väline tämän tavoitteen tukemiseen. Millään nykyisen sääntelykehyksen säännöksellä ei saisi siksi estää ryhtymästä toimenpiteisiin, joilla tällainen erottaminen toteutetaan. Komissiota olisi vaadittava analysoimaan rakenteellista erottamista unionissa ja antamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, johon liittyy tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

(123)

Vastaavasti tallettajien suojelemiseksi ja rahoitusvakauden säilyttämiseksi jäsenvaltioiden tulisi myös voida toteuttaa rakennetoimenpiteitä, joilla asianomaisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneet luottolaitokset velvoitetaan vähentämään erilaisiin oikeushenkilöihin liittyviä vastuitaan toimintojensa mukaan mutta riippumatta siitä, missä kyseiset toiminnot sijaitsevat. Koska tällaisilla toimenpiteillä voi kuitenkin olla sisämarkkinoita pirstaloivia negatiivisia vaikutuksia, niitä olisi hyväksyttävä vain tiukoin edellytyksin, kunnes tuleva säädös, jolla yhdenmukaistetaan selkeästi tällaiset menettelyt, tulee voimaan.

(124)

Tässä asetuksessa asetettujen vaatimusten täsmentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla säädöksiä tähän asetukseen tehtävistä teknisistä mukautuksista, joilla selvennetään määritelmiä tämän asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi tai joilla otetaan huomioon rahoitusmarkkinoiden kehitys, joilla yhtenäistetään terminologiaa ja puitemääritelmiä asiaa koskevien myöhempien säädösten kanssa; joilla mukautetaan omia varoja koskevia asetuksen säännöksiä vastaamaan tilinpäätösstandardien tai unionin lainsäädännön kehitystä tai valvontakäytäntöjen lähentymistä, joilla laajennetaan vastuuryhmiä koskevaa luetteloa, jotta standardimenetelmässä ja IRB-menetelmässä voitaisiin ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden kehitys, joilla mukautetaan tiettyjä näiden vastuuryhmien kannalta olennaisia määriä inflaation vaikutusten huomioon ottamiseksi; joilla mukautetaan taseen ulkopuolisten erien luetteloa ja luokittelua, sekä mukautetaan erityissäännöksiä ja teknisiä vaatimuksia, jotka koskevat vastapuoliriskin käsittelyä, standardimenetelmää ja IRB-menetelmää, luottoriskin vähentämistä, arvopaperistamista, operatiivista riskiä, markkinariskiä, maksuvalmiutta, velkaantumista ja julkistamista, jotta voitaisiin ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden, tilinpäätösstandardien tai unionin oikeuden kehitys taikka valvontakäytäntöjen ja riskienmittauksen lähentyminen sekä direktiivin 2004/39/EY soveltamisalaan liittyvien erilaisten kysymysten uudelleentarkastelun tulokset.

(125)

Komissiolle olisi myös siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla säädöksiä, joissa säädetään tämän asetuksen mukaisen omien varojen määrän tai riskipainojen tilapäisestä pienentämisestä erityisolosuhteiden ottamiseksi huomioon; joilla selvennetään tiettyjen vastuiden rajaamista tässä asetuksessa annettujen suuria asiakasriskejä koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle; joilla täsmennetään määrät, joita käytetään laskettaessa kaupankäyntivarastoon liittyviä pääomavaatimuksia, jotta voidaan ottaa huomioon talous- ja rahoitusalan kehitys; joilla mukautetaan sellaisten sijoituspalveluyritysten luokkia, joilla on oikeus tiettyihin vaadittuja omien varojen määriä koskeviin poikkeuksiin, jotta voidaan ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden kehitys; joilla selvennetään vaatimusta, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksillä on oltava omia varoja yksi neljäsosa edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista, jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen soveltaminen; joilla määritetään omien varojen osatekijät, joista olisi tehtävä vähennyksiä, jotka koskevat laitoksen omistusosuuksia asianomaisten yhteisöjen instrumenteista; joilla otetaan käyttöön uusia siirtymäsäännöksiä, jotka koskevat vakuutusmatemaattisten voittojen ja tappioiden käsittelyä mitattaessa laitosten etuuspohjaisia eläkevelkoja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että Euroopan parlamentti ja neuvosto saavat tarvittavat asiakirjat samanaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(126)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklaa koskevan julistuksen N:o 39 mukaisesti komission tulisi vakiintuneen käytännön mukaisesti jatkaa jäsenvaltioiden nimeämien asiantuntijoiden kuulemista valmistellessaan sellaisia rahoituspalvelualaa koskevia säädöksiä, jotka annetaan säädösvallan siirron nojalla.

(127)

Rahoituspalvelujen teknisillä standardeilla olisi varmistettava yhdenmukaistaminen, yhtenäiset edellytykset sekä tallettajien, sijoittajien ja kuluttajien asianmukainen suoja koko unionissa. Koska EPV:llä on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, olisi tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset sääntelystandardeiksi ja teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joihin ei liity toimintapoliittisia valintoja. EPV:n olisi varmistettava tehokkaat hallinto- ja raportointiprosessit teknisiä standardeja laatiessaan. Ilmoitusten muotojen olisi oltava oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen.

(128)

Komission olisi hyväksyttävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti EPV:n laatimat teknisten sääntelystandardien luonnokset, jotka koskevat keskinäisiä yhtiöitä, osuuskuntia, säästöpankkeja tai vastaavia laitoksia, tiettyjä omien varojen instrumentteja, arvonoikaisuja, omista varoista tehtäviä vähennyksiä, toissijaisten omien varojen instrumentteja, vähemmistöosuuksia, pankkitoiminnan oheispalveluja, luottoriskioikaisun käsittelyä, maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä, tappio-osuutta, omaisuuserien riskipainotuksen menetelmiä, valvontakäytäntöjen lähentymistä, maksuvalmiutta sekä omia varoja koskevia siirtymäjärjestelyjä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission ja EPV:n olisi varmistettava, että kaikki kyseiset laitokset voivat soveltaa näitä standardeja ja vaatimuksia oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden.

(129)

Joidenkin tässä asetuksessa säädettyjen delegoitujen säädösten, kuten maksuvalmiusvaatimusta koskevan delegoidun säädöksen, täytäntöönpanolla voi olla potentiaalisesti merkittävä vaikutus valvottuihin laitoksiin ja reaalitalouteen. Komission olisi varmistettava, että Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedotetaan aina asianmukaisesti tärkeistä kansainvälisen tason tapahtumista ja ajankohtaisista komission näkökannoista jo ennen delegoitujen säädösten julkaisemista.

(130)

Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti teknisiä EPV:n kehittämiä täytäntöönpanostandardeja, jotka koskevat konsolidointia, yhteisiä päätöksiä, raportointia, julkistamista, kiinteistövakuudellisia saamisia, riskienarviointia, omaisuuserien riskipainotuksen menetelmiä, riskipainoja ja tiettyjen vastuiden määrittelyä, optioiden ja warranttien käsittelyä, oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä ja ulkomaanvaluuttoja koskevia positioita, sisäisten mallien käyttöä, velkaantumista ja taseen ulkopuolisia eriä.

(131)

Ottaen huomioon niiden tämän asetuksen nojalla hyväksyttävien teknisten sääntelystandardien yksityiskohdat ja lukumäärän, jotka hyväksytään tämän asetuksen nojalla, määräaikaa, jonka kuluessa Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa teknistä sääntelystandardia, jos komissio hyväksyy teknisen sääntelystandardin, joka on sama kuin EPV:n toimittama luonnos, olisi tarvittaessa jatkettava yhdellä kuukaudella. Lisäksi komission tulisi pyrkiä hyväksymään tekniset sääntelystandardit hyvissä ajoin, jotta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat toteuttaa täysimääräisen tarkastelun, ottaen huomioon teknisten sääntelystandardien määrän ja monimutkaisuuden sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston työjärjestysten yksityiskohdat, työskentelyaikataulun ja kokoonpanon.

(132)

Läpinäkyvyyden korkean tason varmistamiseksi EPV:n olisi pantava toimeen kuulemisia, jotka liittyvät tässä asetuksessa tarkoitettujen teknisten standardien luonnoksiin. EPV:n ja komission olisi ryhdyttävä laatimaan tässä asetuksessa tarkoitettuja, maksuvalmiusvaatimuksia ja velkaantumista koskevia kertomuksiaan mahdollisimman pian.

(133)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (18) mukaisesti,

(134)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 345 artiklan, jossa määrätään, että perussopimuksilla ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin, mukaisesti tämä asetus ei suosi eikä syrji sen soveltamisalaan kuuluvia omistusoikeuden muotoja.

(135)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja hän on antanut lausunnon (19).

(136)

Asetus (EU) N:o 648/2012 olisi sen vuoksi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

ENSIMMÄINEN OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

I   OSASTO

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt yleisistä vakavaraisuusvaatimuksista, jotka direktiivin 2013/36/EU nojalla valvottavien laitosten on täytettävä seuraavien seikkojen osalta:

a)

omien varojen vaatimukset, jotka liittyvät luottoriskin, markkinariskin, operatiivisen riskin ja toimitusriskin täysin kvantifioitaviin, yhdenmukaisiin ja standardoituihin osatekijöihin;

b)

vaatimukset, joilla rajoitetaan suuria asiakasriskejä;

c)

460 artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen tultua voimaan maksuvalmiusvaatimukset, jotka liittyvät likviditeettiriskin täysin kvantifioitaviin, yhdenmukaisiin ja standardoituihin osatekijöihin;

d)

a, b ja c alakohtaan ja velkaantumiseen liittyvät raportointivaatimukset;

e)

julkistamisvaatimukset.

Tällä asetuksella ei säännellä julkistamisvaatimuksia, joita toimivaltaiset viranomaiset soveltavat laitosten vakavaraisuuden sääntelyn ja valvonnan alalla direktiivin 2013/36/EU mukaisesti.

2 artikla

Valvontavaltuudet

Tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava direktiivissä 2013/36/EU säädetyt valtuudet ja niiden on noudatettava mainitussa direktiivissä säädettyjä menettelyjä.

3 artikla

Laitosten soveltamat tiukemmat vaatimukset

Tämä asetus ei estä laitoksia pitämästä hallussaan omia varoja ja niiden komponentteja enemmän kuin tässä asetuksessa edellytetään tai soveltamasta tiukempia toimenpiteitä kuin tässä asetuksessa edellytetään.

4 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

‧luottolaitoksella‧ yritystä, joka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa;

2)

‧sijoituspalveluyrityksellä‧ direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä henkilöä, jota koskee mainitussa direktiivissä asetetut vaatimukset, lukuun ottamatta kuitenkaan

a)

luottolaitoksia;

b)

paikallisia yrityksiä;

c)

yrityksiä, joilla ei ole toimilupaa tarjota direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan B osan 1 alakohdassa tarkoitettua oheispalvelua ja jotka tarjoavat ainoastaan yhtä tai useampaa mainitun direktiivin liitteessä I olevan A osan 1, 2, 4 ja 5 alakohdassa lueteltua sijoituspalvelua tai -toimintaa ja joilla ei ole lupaa pitää hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita ja joilla ei sen vuoksi voi koskaan olla velkaa kyseisille asiakkailleen;'

3)

‧laitoksella‧ luottolaitosta tai sijoituspalveluyritystä;

4)

‧paikallisella yrityksellä‧ yritystä, joka käy kauppaa omaan lukuunsa futuuri-, optio- tai muilla johdannaismarkkinoilla ja käteismarkkinoilla ainoana tarkoituksenaan positioiden suojaaminen johdannaismarkkinoilla tai joka käy kauppaa toisten kyseisillä markkinoilla toimivien jäsenten lukuun ja jonka samojen markkinoiden määritysosapuolet ovat taanneet, kyseisten markkinoiden määritysosapuolten ollessa vastuussa tällaisen yrityksen tekemien sopimusten täytäntöönpanosta;

5)

‧vakuutusyrityksellä‧ vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II) (20) 13 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä vakuutusyritystä;

6)

‧jälleenvakuutusyrityksellä‧ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 4 alakohdassa määriteltyä jälleenvakuutusyritystä;

7)

‧yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalla yrityksellä‧ (collective investment undertaking, CIU) siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä (yhteissijoitusyritys), joka on määritelty siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (21) 1 artiklan 2 kohdassa, mukaan lukien jollei toisin säädetä kolmansien maiden yhteisöt, jotka harjoittavat samankaltaista toimintaa, joiden vakavaraisuutta valvotaan unionin oikeuden tai sellaisen kolmannen maan oikeuden mukaisesti, jonka soveltamat vakavaraisuusvalvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat vähintään unionin soveltamia vaatimuksia, tai vaihtoehtoista sijoitusrahastoa, joka on määritelty vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista 8 päivänä kesäkuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU (22) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, taikka unionin ulkopuolelle sijoittautunutta vaihtoehtoista sijoitusrahastoa, joka on määritelty mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa;

8)

‧julkisyhteisöllä ja julkisoikeudellisella laitoksella‧ yleishyödyllistä hallintoelintä, joka vastaa toiminnastaan keskushallinnolle, aluehallinnolle tai paikallisviranomaisille, tai viranomaisille, jotka hoitavat samoja tehtäviä kuin aluehallinto ja paikallisviranomaiset, tai keskushallinnon, aluehallinnon tai paikallisviranomaisten omistamaa tai perustamaa ja järjestämää yleishyödyllistä yritystä, jolla on erilliset takuujärjestelyt, ja niihin voivat kuulua myös julkisesti valvotut lainmukaiset itsehallintoelimet;

9)

‧ylimmällä hallintoelimellä‧ direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa määriteltyä ylintä hallintoelintä;

10)

‧toimivalla johdolla‧ direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 9 alakohdassa määriteltyä toimivaa johtoa;

11)

‧järjestelmäriskillä‧ direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 10 alakohdassa määriteltyä järjestelmäriskiä;

12)

‧malliriskillä‧ direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa määriteltyä malliriskiä;

13)

‧alullepanijalla‧ yhteisöä, joka:

a)

on osallistunut joko itse tai suoraan tai välillisesti siihen etuyhteydessä olevien yhteisöjen kautta alkuperäiseen sopimukseen, jonka perusteella velallisen tai mahdollisen velallisen sellaiset velvoitteet tai mahdolliset velvoitteet, joihin liittyvä omaisuuserä arvopaperistetaan, ovat syntyneet; tai

b)

hankkii kolmannen osapuolen omaisuuserät omaan lukuunsa ja arvopaperistaa ne;

14)

‧järjestäjällä‧ sellaista muuta laitosta kuin alullepanevaa laitosta, joka järjestää omaisuusvakuudellisen yritystodistusohjelman tai muun arvopaperistamisjärjestelmän, jonka kautta kolmansilta yksiköiltä hankitaan omaisuuseriä, ja hoitaa sitä;

15)

‧emoyrityksellä‧

a)

direktiivin 83/349/ETY 1 ja 2 artiklassa tarkoitettua emoyritystä;

b)

direktiivin 2013/36/EU VII osaston 3 ja 4 luvun II jaksoa sekä VIII osastoa ja tämän asetuksen viidettä osaa sovellettaessa direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yritystä ja kaikkia yrityksiä, joilla on tosiasiassa määräävä vaikutusvalta toiseen yritykseen;

16)

‧tytäryrityksellä‧

a)

direktiivin 83/349/ETY 1 ja 2 artiklassa tarkoitettua tytäryritystä;

b)

direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tytäryritystä ja kaikkia yrityksiä, joihin emoyrityksellä on tosiasiassa määräävä vaikutusvalta.

Tytäryritysten kaikkien tytäryritysten katsotaan myös olevan sen yrityksen tytäryrityksiä, joka on niiden alkuperäinen emoyritys;

17)

‧sivuliikkeellä‧ liiketoimipaikkaa, joka on laitoksesta oikeudellisesti riippuvainen osa ja jossa harjoitetaan suoraan kaikkia tai joitain laitosten liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia;

18)

‧oheispalveluyrityksellä‧ yritystä, jonka pääasiallisessa liiketoiminnassa on kyse kiinteistöjen hallinnasta tai hoidosta, tietopalvelujen hoidosta tai muusta vastaavasta toiminnasta, jonka ominaispiirteenä on, että se on yhden tai useamman laitoksen toimintaa avustavaa;

19)

‧omaisuudenhoitoyhtiöllä‧ direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 5 kohdassa määriteltyä omaisuudenhoitoyhtiötä ja direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajaa, mukaan lukien ellei toisin säädetä kolmansien maiden yhteisöt, jotka harjoittavat samankaltaista toimintaa ja jotka ovat sellaisen kolmannen maan lakien alaisia, jonka soveltamat valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat vähintään unionin soveltamia vaatimuksia;

20)

‧rahoitusalan holdingyhtiöllä‧ rahoituslaitosta, jonka tytäryritykset ovat yksinomaan tai pääasiallisesti laitoksia tai rahoituslaitoksia, jolloin vähintään yhden tällaisista tytäryrityksistä on oltava laitos, ja joka ei ole rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

21)

‧rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä‧ direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 15 kohdassa määriteltyä rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;

22)

‧monialan holdingyhtiöllä‧ emoyritystä, joka on muu kuin rahoitusalan holdingyhtiö, laitos tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja jonka tytäryrityksistä vähintään yksi on laitos;

23)

‧kolmannen maan vakuutusyrityksellä‧ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 3 alakohdassa määriteltyä kolmannen maan vakuutusyritystä;

24)

‧kolmannen maan jälleenvakuutusyrityksellä‧ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 6 alakohdassa määriteltyä kolmannen maan jälleenvakuutusyritystä;

25)

‧kolmannen maan tunnustetulla sijoituspalveluyrityksellä‧ yritystä, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)

se kuuluisi sijoituspalveluyrityksen määritelmän piiriin, jos se olisi sijoittautunut unioniin;

b)

sillä on toimilupa kolmannessa maassa;

c)

siihen sovelletaan ja se noudattaa vakavaraisuussääntöjä, joita toimivaltaiset viranomaiset pitävät vähintään yhtä ankarina kuin tässä asetuksessa tai direktiivissä 2013/36/EU vahvistettuja sääntöjä;

26)

‧rahoituslaitoksella‧ yritystä, joka ei ole laitos ja jonka pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia tai harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I olevassa 2–12 ja 15 kohdassa lueteltua toimintaa, mukaan lukien maksupalveluista sisämarkkinoilla (23)13 päivänä marraskuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/64/EY tarkoitetut rahoitusalan holdingyhtiöt, rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ja maksulaitokset sekä omaisuudenhoitoyhtiöt mutta poislukien vakuutusholdingyhtiöt ja direktiivin 2009/138 212 artiklan 1 kohdan g alakohdassa määritellyt sekavakuutushallintayhtiöt;

27)

‧finanssialan yhteisöllä‧ mitä tahansa seuraavista:

a)

laitosta;

b)

rahoituslaitosta;

c)

oheispalveluyritystä, joka on sisällytetty laitoksen konsolidoituun rahoitusasemaan;

d)

vakuutusyritystä;

e)

kolmannen maan vakuutusyritystä;

f)

jälleenvakuutusyritystä;

g)

kolmannen maan jälleenvakuutusyritystä;

h)

vakuutusholdingyhtiötä;

i)

monialan holdingyhtiötä;

j)

sekavakuutushallintayhtiötä, siten se on määritelty direktiivin 2009/138 212 artiklan 1 kohdan g alakohdassa;

k)

yritystä, joka jätetään direktiivin 2009/138/EY soveltamisalan ulkopuolelle mainitun direktiivin 4 artiklan mukaisesti;

l)

kolmannen maan yritystä, jonka päätoimiala on verrattavissa a–k alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen toimialaan;

28)

‧jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella‧ jäsenvaltiossa toimivaa laitosta, jolla on tytäryrityksenä laitos tai rahoituslaitos, tai jolla on omistusyhteys tällaiseen laitokseen tai rahoituslaitokseen, ja joka ei ole itse toisen samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

29)

‧EU:ssa emoyrityksenä toimivalla laitoksella‧ jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa laitosta, joka ei ole minkään toisen jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys eikä minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

30)

‧jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä‧ rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole itse minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

31)

‧EU:ssa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä‧ jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys eikä minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

32)

‧jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä‧ rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joka ei ole itse minkään samassa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai samassa jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

33)

‧EU:ssa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä‧ jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, joka ei ole minkään jossakin jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen laitoksen tytäryritys tai minkään jossakin jäsenvaltiossa perustetun rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritys;

34)

‧keskusvastapuolella‧ asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä keskusvastapuolta;

35)

‧omistusyhteydellä‧ yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä heinäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY (24) 17 artiklan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua omistusyhteyttä tai suoraa tai välillistä vähintään 20 prosentin omistusosuutta yrityksen äänioikeudesta tai pääomasta;

36

‧huomattavalla omistusosuudella‧ suoraa tai välillistä omistusosuutta yrityksessä, kun tämä osuus on vähintään 10 prosenttia pääomasta tai äänioikeuksista tai kun sen nojalla on mahdollista vaikuttaa huomattavasti kyseisen yrityksen johtamiseen;

37)

‧määräysvallalla‧ emoyrityksen ja tytäryrityksen välistä sidosta, siten kuin se on määritelty direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa tai tilinpäätösstandardeissa, joita laitokseen sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla, taikka samankaltaista luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välistä sidosta;

38)

‧läheisellä sidonnaisuudella‧ tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä on jokin seuraavista sidossuhteista:

a)

omistusyhteys, kun hallussa pidetään suoraan tai välillisesti määräysvallan kautta vähintään 20 prosenttia yrityksen äänioikeuksista tai pääomasta;

b)

määräysvalta;

c)

molemmat tai kaikki ovat määräysvallan kautta pysyvästi sidoksissa samaan kolmanteen henkilöön;

39)

‧asiakaskokonaisuudella‧ seuraavia:

a)

kahta tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jotka, jollei toisin osoiteta, muodostavat yhden riskikokonaisuuden, koska yhdellä niistä on suoraan tai välillisesti määräysvalta toiseen tai toisiin nähden;

b)

kahta tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joilla ei ole toisiinsa nähden mitään määräysvaltaa a alakohdan mukaisesti, mutta joita on pidettävä riskin kannalta kokonaisuutena sen vuoksi, että niiden välillä on sellainen sidossuhde, että on todennäköistä, että jos yhdellä niistä on taloudellisia ongelmia, erityisesti rahoitus- tai maksuvaikeuksia, niin toisella tai kaikilla muilla on todennäköisesti myös rahoitus- tai maksuvaikeuksia.

Sen estämättä mitä a ja b alakohdassa säädetään, jos keskushallinnolla on suora määräysvalta tai suora keskinäinen sidossuhde yhteen tai useampaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön, kokonaisuuden, joka muodostuu keskushallinnosta ja kaikista niistä luonnollisista henkilöistä ja oikeushenkilöistä, joihin keskushallinnolla on suora tai välillinen määräysvalta a alakohdan mukaisesti tai joihin sillä on keskinäinen sidossuhde b alakohdan mukaisesti, voidaan katsoa olevan muu kuin asiakaskokonaisuus. Sen sijaan keskushallinnosta ja muista luonnollista henkilöistä tai oikeushenkilöistä muodostuvan asiakaskokonaisuuden olemassaoloa voidaan arvioida erikseen kunkin sellaisen henkilön osalta, johon keskushallinnolla on suora määräysvalta a alakohdan mukaisesti tai jolla on sen kanssa suora keskinäinen sidossuhde b alakohdan mukaisesti, ja kaikkien sellaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden osalta, joihin kyseisellä henkilöllä on määräysvalta a alakohdan mukaisesti tai jotka ovat sidossuhteessa kyseiseen henkilöön b alakohdan mukaisesti, keskushallinto mukaan lukien. Sama pätee aluehallintoihin tai paikallisviranomaisiin, joihin sovelletaan 115 artiklan 2 kohtaa;

40)

‧toimivaltaisella viranomaisella‧ viranomaista tai elintä, joka virallisesti tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä ja jolle annetaan kansallisessa lainsäädännössä toimivalta valvoa laitoksia kyseisessä jäsenvaltiossa toimivan valvontajärjestelmän osana;

41)

‧konsolidointiryhmän valvojalla‧ toimivaltaista viranomaista, joka vastaa EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten konsolidoidusta valvonnasta sekä EU:ssa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan holdingyhtiöiden tai EU:ssa emoyrityksenä toimivien rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden määräysvallassa olevien laitosten konsolidoidusta valvonnasta;

42)

‧toimiluvalla‧ viranomaisten missä tahansa muodossa antamaa asiakirjaa, jolla annetaan lupa liiketoiminnan harjoittamiseen;

43)

‧kotijäsenvaltiolla‧ jäsenvaltiota, jossa laitokselle on myönnetty toimilupa;

44)

‧vastaanottavalla jäsenvaltiolla‧ jäsenvaltiota, jossa laitoksella on sivuliike tai jossa se tarjoaa palveluja;

45)

‧EKPJ:n keskuspankeilla‧ Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) jäseninä olevia kansallisia keskuspankkeja ja Euroopan keskuspankkia (EKP);

46)

‧keskuspankeilla‧ EKPJ:n keskuspankkeja ja kolmansien maiden keskuspankkeja;

47)

‧konsolidoidulla asemalla‧ asemaa, joka syntyy soveltamalla tämän asetuksen vaatimuksia ensimmäisen osan II osaston 2 luvun mukaisesti yhteen laitokseen siten kuin kyseinen laitos muodostaisi yhdessä yhden tai useamman yhteisön kanssa yhden ainoan laitoksen;

48)

ilmauksella ‧konsolidoinnin perusteella‧ ilmausta konsolidoidun aseman perusteella;

49)

ilmauksella ‧alakonsolidointiryhmän tasolla‧ ilmausta emoyrityksenä toimivan laitoksen, rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella, lukuun ottamatta yhteisöjen alaryhmää, tai sellaisen emoyrityksenä toimivan laitoksen, rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella, joka ei ole perimmäinen emoyrityksenä toimiva laitos, rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

50)

‧rahoitusvälineellä‧

a)

sopimusta, joka synnyttää yhdelle osapuolelle rahoitusvaroihin kuuluvan erän ja samalla toiselle osapuolelle rahoitusvelan tai oman pääoman ehtoisen rahoitusvälineen;

b)

direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa C osassa mainittua rahoitusvälinettä;

c)

johdannaissopimusta;

d)

primaaria rahoitusvälinettä;

e)

käteisinstrumenttia.

Edellä a, b ja c alakohdassa tarkoitetut välineet ovat rahoitusvälineitä vain, jos niiden arvo johdetaan niiden kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen tai muun kohde-etuutena olevan erän hinnasta tai kohde-etuutena olevasta korosta tai indeksistä;

51)

‧perustamispääomalla‧ omien varojen määrää ja tyyppejä, jotka vahvistetaan luottolaitosten osalta direktiivin 2013/36/EU 12 artiklassa ja sijoituspalveluyritysten osalta kyseisen direktiivin IV osastossa;

52)

‧operatiivisella riskillä‧ riittämättömistä tai epäonnistuneista sisäisistä prosesseista, henkilöstöstä ja järjestelmistä tai ulkoisista tapahtumista aiheutuvan tappion riskiä, mukaan luettuna oikeudellinen riski;

53)

‧laimentumisriskillä‧ sitä riskiä, että saamisen määrä supistuu velalliselle myönnettävien käteisluottojen tai muiden kuin käteisluottojen kautta;

54)

‧maksukyvyttömyyden todennäköisyydellä (probability of default, PD)‧ vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä yhden vuoden aikana;

55)

‧tappio-osuudella (loss given default, LGD)‧ vastapuolen maksukyvyttömyyden aiheuttaman tappion suhdetta vastuun määrään maksukyvyttömyyshetkellä;

56)

‧luottovasta-arvokertoimella (conversion factor, CF)‧ laskentahetkellä nostettavissa olevan luottolimiitin ja siitä maksukyvyttömyyshetkellä nostettuna olevan määrän suhdetta, jossa sovittu limiitti määrää luottolimiitin määrän, paitsi jos ei-sovittu limiitti on sitä korkeampi;

57)

‧luottoriskin vähentämisellä‧ tekniikkaa, jota laitos soveltaa vastuiden tai vastuista sille aiheutuvan luottoriskin vähentämiseksi;

58)

‧vastikkeellisella luottosuojalla‧ luottoriskin vähentämistekniikkaa, jossa vastuusta laitokselle aiheutuvan luottoriskin vähentäminen perustuu laitoksen oikeuteen – vastapuolen maksukyvyttömyyden tai muiden vastapuoleen liittyvien erityisten luottotapahtumien vuoksi – realisoida, saada luovutuksena tai siirtona tai pitää hallussaan tiettyjä omaisuuseriä tai määriä tai vähentää vastuuta määrään tai korvata se määrällä, joka saadaan laitoksella olevan vastuun ja laitosta koskevan vaateen määrän välisestä erotuksesta;

59)

‧takauksen luonteisella luottosuojalla‧ luottoriskin vähentämistekniikkaa, jossa vastuusta laitokselle aiheutuvan luottoriskin vähentäminen perustuu kolmannen osapuolen velvoitteeseen maksaa määrä luotonsaajan maksukyvyttömyyden tapauksessa tai muissa erityisissä luottotapahtumissa;

60)

käteiseen verrattavalla välineellä' talletustodistusta, joukkovelkakirjaa, katetut joukkolainat mukaan luettuina, tai muuta laitoksen liikkeeseenlaskemaa etuoikeudeltaan parempaa välinettä, josta laitos on jo saanut täyden maksun ja joka laitoksen on maksettava ehdoitta takaisin kyseisen välineen nimellisarvon mukaisesti;

61)

‧arvopaperistamisella‧ liiketointa tai järjestelmää, jolla vastuuseen tai määritettyyn vastuujoukkoon liittyvä luottoriski jaetaan etuoikeusluokkiin ja jolla on kummatkin seuraavat ominaisuudet:

a)

liiketoimen tai järjestelmän maksut riippuvat vastuun tai määritetyn vastuujoukon suorituskyvystä;

b)

etuoikeusluokkien järjestys määrittää tappioiden jakautumisen liiketoimen tai järjestelmän voimassaoloaikana;

62)

‧arvopaperistamispositiolla‧ arvopaperistettua omaisuuserää;

63)

‧uudelleenarvopaperistamisella‧ arvopaperistamista, jossa arvopaperistettaviin omaisuuseriin liittyvä riski jaetaan etuoikeusluokkiin ja jossa vähintään yksi arvopaperistettavista omaisuuseristä on arvopaperistamispositio;

64)

‧uudelleenarvopaperistamispositiolla‧ uudelleenarvopaperistamisesta johtuvaa vastuuta;

65)

‧erillisellä takauksella‧ sopimusjärjestelyä, jolla parannetaan arvopaperistettavan position luottoluokitusta verrattuna tilanteeseen ilman erillistä takausta, mukaan luettuina takaukset, joissa heikompia etuoikeusluokkia käytetään suojaamaan korkeamman luottoriskiluokituksen arvopapereita, sekä muut luottosuojan muodot;

66)

‧arvopaperistamista varten perustetulla erillisyhtiöllä (securitisation special purpose entity, SSPE)‧ sellaista trustia tai muuntyyppistä yhteisöä kuin laitosta, joka on perustettu arvopaperistamisen tai arvopaperistamisten toteuttamiseksi, jonka toiminta on rajattu tämän tavoitteen saavuttamisen edellyttämiin tehtäviin, jonka rakenteen tarkoituksena on erottaa SSPE:n velvoitteet alullepanevan laitoksen velvoitteista ja johon liittyvän etuyhteyden haltijoilla on rajoitukseton oikeus antaa vakuudeksi tai luovuttaa kyseiset etuyhteydet;

67)

‧etuoikeusluokalla‧ sopimusperusteisesti muodostettua, yhteen tai useampaan vastuuseen liittyvää luottoriskisegmenttiä, kun positioon segmentissä liittyy suurempi tai pienempi luottotappioriski kuin samansuuruiseen positioon kussakin muussa segmentissä, ottamatta huomioon luottosuojaa, jonka kolmas osapuoli tarjoaa suoraan position haltijoille kyseisessä segmentissä tai muissa segmenteissä;

68)

‧arvostamisella markkinahintaan‧ positioiden arvostamista saatavilla oleviin, riippumattomista lähteistä peräisin oleviin päätöshintoihin, mukaan lukien pörssihintoihin, näytöllä julkistettaviin hintoihin tai useiden riippumattomien tunnettujen arvopaperinvälittäjien antamiin hintatarjouksiin;

69)

‧malliin perustuvalla arvostamisella‧ arvostamista, joka edellyttää vertailuanalyysia, ekstrapolointia tai muuta yhteen tai useampaan markkinatietoon perustuvaa laskentaa;

70)

‧riippumattomalla hintojen varmentamisella‧ menettelyä, jolla todennetaan säännöllisesti markkinahintojen tai malliin perustuvan arvostamisen syöttötietojen paikkansapitävyys ja riippumattomuus;

71)

‧hyväksyttävällä pääomalla‧ seuraavien varojen summaa:

a)

25 artiklassa tarkoitettu ensisijainen pääoma (T1);

b)

71 artiklassa tarkoitettu toissijainen pääoma (T2), jonka määrä on enintään yksi kolmasosa ensisijaisesta pääomasta (T1);

72)

‧virallisesti hyväksytyllä pörssillä‧ pörssiä, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)

se on säännelty markkina;

b)

sillä on selvitysjärjestelmä, jonka nojalla liitteessä II luetelluilla sopimuksilla on sellainen päivittäinen vakuusvaatimus, jonka toimivaltaiset viranomaiset katsovat antavan riittävän suojan;

73)

‧lisäeläke-etuuksilla‧ ylimääräisiä eläke-etuuksia, jotka laitos myöntää harkinnanvaraisesti työntekijälle osana kyseisen työntekijän muuttuvaa palkitsemista ja joihin eivät sisälly kertyneet etuudet, jotka työntekijä saa yrityksen yleisen eläkejärjestelmän ehtojen mukaan;

74)

‧kiinnitysluottoarvolla‧ sitä kiinteän omaisuuden arvoa, joka on määritetty arvioimalla huolellisesti kyseisen omaisuuden tulevaa myytävyyttä ottaen huomioon omaisuuden pitkän aikavälin kestävät ominaisuudet, normaalit paikalliset markkinaolosuhteet, omaisuuden senhetkinen käyttö ja asianmukaiset vaihtoehtoiset käyttötavat;

75)

‧asuinkiinteistöllä‧ asuntoa, jota käyttää asunnon omistaja tai vuokraaja, mukaan lukien asumisoikeus asunto-osuuskuntien, kuten Ruotsissa sijaitsevien asunto-osuuskuntien, asunnossa;

76)

‧markkina-arvolla‧ rahamäärää, jolla kiinteä omaisuus arviointipäivänä vaihtaisi omistajaa liiketoimeen halukkaiden ja toisistaan riippumattomien myyjän ja ostajan välillä asianmukaisen markkinoinnin jälkeen osapuolten toimittua asiantuntevasti, huolellisesti ja omasta tahdostaan;

77)

‧sovellettavalla tilinpäätössäännöstöllä‧ tilinpäätösstandardeja, joita sovelletaan laitokseen asetuksen (EY) N:o 1606/2002 tai direktiivin 86/635/ETY mukaisesti;

78)

‧yhden vuoden maksukyvyttömyysasteella‧ vuotta ennen päivämäärää T alkaneen ajanjakson aikana tapahtuneiden maksukyvyttömyystapausten ja kyseiseen luokkaan tai joukkoon vuotta ennen kyseistä päivämäärää luokiteltujen velallisten määrän välistä suhdetta;

79)

‧spekulatiivisella kiinteän omaisuuden rahoituksella‧ lainoja, joilla rahoitetaan kiinteän omaisuuden hankintaa, kunnostamista tai rakentamista voitolla tapahtuvaa jälleenmyyntiä varten;

80)

‧ulkomaankaupan rahoituksella‧ rahoitusta, takaukset mukaan lukien, joka liittyy tavaroiden ja palvelujen vaihtoon lyhyen maturiteetin (yleensä alle vuoden pituisten) kiinteiden rahoitustuotteiden avulla ilman automaattista rollover-riskiä;

81)

‧julkisesti tuetuilla vientiluotoilla‧ lainoja tai luottoja, joilla rahoitetaan tavaroiden ja palvelujen vienti ja joille virallinen vientiluottolaitos tarjoaa takauksia, vakuutuksia tai suoraa rahoitusta;

82)

‧takaisinostosopimuksella‧ ja ‧takaisinmyyntisopimuksella‧ sopimusta, jolla laitos tai sen vastapuoli luovuttaa arvopapereita tai hyödykkeitä tai taattuja oikeuksia, jotka liittyvät jompaankumpaan seuraavista kohdista:

a)

arvopapereiden tai hyödykkeiden omistusoikeuteen ja jotka arvopapereihin tai hyödykkeisiin liittyvien oikeuksien haltijana oleva virallisesti hyväksytty pörssi on taannut, edellyttäen, että laitoksella ei sopimuksen mukaan ole oikeutta luovuttaa tai pantata tiettyä arvopaperia tai hyödykettä samanaikaisesti useammalle kuin yhdelle vastapuolelle ja että laitos tai sen vastapuoli sitoutuu ostamaan arvopaperit tai hyödykkeet takaisin;

b)

sopimuksessa yksilöityjä arvopapereita tai hyödykkeitä vastaaviin arvopapereihin, jotka laitos tai sen vastapuoli sitoutuu ostamaan takaisin sovittuun hintaan ajankohtana, jonka myyjä on määrännyt tai määrää myöhemmin; tällainen sopimus on takaisinostosopimus, jos laitos on sopimuksessa arvopapereiden tai hyödykkeiden myyjänä, ja takaisinmyyntisopimus, jos laitos on sopimuksessa ostajana;

83)

‧takaisinostotransaktiolla‧ kaikkia liiketoimia, jotka kuuluvat ‧takaisinostosopimuksen‧ tai ‧takaisinmyyntisopimuksen‧ soveltamisalaan;

84)

‧yksinkertaisella takaisinostosopimuksella‧ yksittäisten tai vastaavien yhdestä osasta muodostuvien varojen takaisinostoa vastakohtana varoista koostuvalle korille;

85)

‧kaupankäyntitarkoituksessa otetuilla positioilla‧ seuraavia positioita:

a)

omaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä, asiakkaan lukuun tapahtuvaa kaupankäyntiä ja markkinatakausta varten otetut positiot;

b)

lyhytaikaista kauppaa varten otetut positiot;

c)

positiot, joilla pyritään hyötymään tosiasiallisista tai odotetuista osto- ja myyntihinnan välisistä erotuksista lyhyellä aikavälillä tai muista hinnan tai koron vaihteluista;

86)

‧kaupankäyntivarastolla‧ kaikkia positioita, jotka laitos on ottanut rahoitusvälineissä ja hyödykkeissä käydäkseen kauppaa tai suojatakseen positioita, jotka on otettu kaupankäyntitarkoituksessa;

87)

‧monenkeskisellä kaupankäyntijärjestelmällä‧ direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 15 alakohdassa määriteltyä monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää;

88)

‧ehdot täyttävällä keskusvastapuolella‧ keskusvastapuolta, jolle on joko myönnetty toimilupa asetuksen (EU) N:o 648/2012 14 artiklan mukaisesti tai joka on tunnustettu mainitun asetuksen 25 artiklan mukaisesti;

89)

‧maksukyvyttömyysrahastolla‧ keskusvastapuolen asetuksen (EU) N:o 648/2012 42 artiklan mukaisesti perustamaa ja mainitun asetuksen 45 artiklan mukaisesti käytettyä rahastoa;

90)

‧ennakkoon rahastoidulla osuudella keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon‧ osuutta, jonka laitos maksaa keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon;

91)

‧kaupankäyntivastuulla‧ keskusvastapuolen määritysosapuolen tai asiakkaan nykyhetken vastapuoliriskiä, mukaan lukien määritysosapuolesta johtuvan vakuusmarginaalin, jota ei ole vielä saatu, ja määritysosapuolen tai asiakkaan mahdollista tulevaa vastapuoliriskiä, joka johtuu 301 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa luetelluista sopimuksista ja liiketoimista, sekä alkumarginaalia;

92)

‧säännellyllä markkinalla‧ direktiivin 2004/39/EY 47 artiklassa määriteltyä säänneltyä markkinaa;

93)

‧velkaantuneisuudella‧ laitoksen varojen, taseen ulkopuolisten velvoitteiden ja sellaisten ehdollisten velvoitteiden suhteellista suuruutta laitoksen omiin varoihin verrattuna, jotka velvoittavat maksamaan tai luovuttamaan tai asettamaan vakuuksia, mukaan luettuina saadusta rahoituksesta, tehdyistä sitoumuksista, johdannaisista tai takaisinostosopimuksista johtuvat velvoitteet, mutta lukuun ottamatta velvoitteita, jotka voidaan panna täytäntöön ainoastaan laitoksen likvidaation aikana;

94)

‧ylivelkaantumisriskillä‧ riskiä, joka aiheutuu velkaantuneisuusasteen tai ehdollisen velkaantuneisuusasteen aiheuttamasta laitoksen haavoittuvuudesta ja joka voi edellyttää ennakoimattomien oikaisutoimenpiteiden sisällyttämistä laitoksen liiketoimintasuunnitelmaan, mukaan luettuina omaisuuden kiireellinen myynti, joka voi johtaa tappioihin tai laitoksen jäljellä olevien omaisuuserien arvonoikaisuihin;

95)

‧luottoriskioikaisulla‧ yleisiä tai erityisiä lainatappioita koskevien varausten määrää niiden luottoriskien osalta, jotka on tunnustettu laitoksen tilinpäätösasiakirjoissa sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

96)

‧sisäisellä suojauksella‧ positiota, jolla kaupankäyntivaraston ja kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen positioon tai positioyhdistelmään liittyvät riskitekijät katetaan suurelta osin;

97)

‧referenssiomaisuudella‧ luottojohdannaisen käteismaksun arvoa määritettäessä käytettävää omaisuutta;

98)

‧ulkoisella luottoluokituslaitoksella‧ luottoluokituslaitosta, joka on rekisteröity tai sertifioitu luottoluokituslaitoksista 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (25) mukaisesti, tai luottoluokituksia antavaa keskuspankkia, joka on vapautettu asetuksen (EY) N:o 1060/2009 soveltamisesta.

99)

‧valitulla ulkoisella luottoluokituslaitoksella‧ tarkoitetaan laitoksen valitsemaa luottoluokituslaitosta;

100)

‧kertyneillä muun laajan tuloksen erillä‧ tarkoitetaan samaa kuin kansainvälisessä tilinpäätösstandardissa (IAS) 1, sellaisena kuin sitä sovelletaan asetuksen (EY) No 1606/2002 nojalla;

101)

‧omilla perusvaroilla‧ direktiivin 2009/138/EY 88 artiklassa tarkoitettua omaa perusvarallisuutta;

102)

‧luokkaan 1 sijoitettavilla vakuutussektorin omilla varoilla‧ direktiivin 2009/138/EY vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten omia perusvaroja, kun kyseiset erät sijoitetaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuun luokkaan 1 mainitun direktiivin 94 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

103)

‧luokkaan 1 sijoitettavilla vakuutussektorin täydentävillä omilla varoilla‧ direktiivin 2009/138/EY vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten omia perusvaroja, kun kyseiset erät sijoitetaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuun luokkaan 1 mainitun direktiivin 94 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja kyseisten erien sisällyttämistä rajoitetaan mainitun direktiivin 99 artiklan mukaisesti annettavilla delegoiduilla säädöksillä;

104)

‧luokkaan 2 sijoitettavilla vakuutussektorin omilla varoilla‧ direktiivin 2009/138/EY vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten omia perusvaroja, kun kyseiset erät sijoitetaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuun luokkaan 2 mainitun direktiivin 94 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

105)

‧luokkaan 3 sijoitettavilla vakuutussektorin omilla varoilla‧ direktiivin 2009/138/EY vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien yritysten omia perusvaroja, kun kyseiset erät sijoitetaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettuun luokkaan 3 mainitun direktiivin 94 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

106)

‧laskennallisilla verosaamisilla‧ sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitettuja laskennallisia verosaamisia;

107)

‧tulevista veronalaisista voitoista riippuvilla laskennallisilla verosaamisilla‧ laskennallisia verosaamisia, joiden tuleva arvo voidaan realisoida vain, jos laitos tuottaa verotettavaa tuloa tulevaisuudessa;

108)

‧laskennallisilla veroveloilla‧ sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitettuja laskennallisia verovelkoja;

109)

‧etuuspohjaisen eläkerahaston varoilla‧ tapauksen mukaan etuuspohjaisen eläkerahaston tai -järjestelyn varoja, jotka lasketaan sen jälkeen, kun niistä on vähennetty samaan rahastoon tai järjestelyyn liittyvät velvoitteet;

110)

‧voitonjaolla‧ osinkojen tai korkojen maksamista missä tahansa muodossa;

111)

‧rahoitusalan yrityksellä‧ direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 25 alakohdan b ja d alakohdassa tarkoitettua yritystä;

112)

‧yleisten pankkiriskien rahastoilla‧ direktiivin 86/635/ETY 38 artiklassa tarkoitettuja rahastoja;

113)

‧liikearvolla‧ samaa kuin sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä;

114)

‧välillisellä omistusosuudella‧ vastuita välittäjäyhteisölle, jolla on finanssialan yhteisön liikkeeseen laskemiin pääomainstrumentteihin liittyvä vastuu, jolloin siinä tapauksessa, että finanssialan yhteisön liikkeeseen laskemat pääomainstrumentit lopullisesti kirjataan kuluiksi, laitokselle tästä aiheutuva arvonmenetys ei olisi olennaisesti erilainen kuin menetys, joka aiheutuisi laitokselle kyseisten finanssialan yhteisön liikkeeseen laskemien pääomainstrumenttien suorasta omistusosuudesta;

115)

‧aineettomilla hyödykkeillä‧ samaa kuin sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä; tähän sisältyy liikearvo;

116)

‧muilla pääomainstrumenteilla‧ finanssialan yhteisöjen liikkeeseenlaskemia muita pääomainstrumentteja, joita ei katsota ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi tai luokkaan 1 sijoitettaviksi vakuutussektorin omiksi varoiksi, luokkaan 1 sijoitettaviksi vakuutussektorin täydentäviksi omiksi varoiksi, luokkaan 2 sijoitettaviksi vakuutussektorin omiksi varoiksi tai luokkaan 3 sijoitettaviksi vakuutussektorin omiksi varoiksi;

117)

‧muilla rahastoilla‧ sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitettuja rahastoja, jotka on esitettävä sovellettavan tilinpäätösstandardin mukaisesti, lukuun ottamatta kuitenkaan eriä, jotka on jo sisällytetty kertyneisiin muun laajan tuloksen eriin tai kertyneisiin voittovaroihin;

118)

‧omilla varoilla‧ ensisijaisen pääoman (T1) ja toissijaisen pääoman (T2) summaa;

119)

‧omien varojen instrumenteilla‧ laitoksen liikkeeseenlaskemia pääomainstrumentteja, jotka katsotaan ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi;

120)

‧vähemmistöosuuksilla‧ laitoksen tytäryrityksen ydinpääoman (CET1) määrää, joka liittyy muihin luonnollisiin tai oikeushenkilöihin kuin niihin, jotka kuuluvat laitoksen vakavaraisuuteen kohdistuvan konsolidoinnin piiriin.

121)

‧voitolla‧ sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitettua voittoa;

122)

‧keskinäisellä ristiinomistuksella‧ laitoksen omistusosuutta finanssialan yhteisöjen liikkeeseenlaskemista omien varojen instrumenteista tai muista pääomainstrumenteista, kun kyseisillä yhteisöillä on myös kyseisen laitoksen liikkeeseenlaskemia omien varojen instrumentteja;

123)

‧kertyneillä voittovaroilla‧ edellisten tilikausien lopullisen tuloksen käsittelyn yhteydessä syntyneitä voittoja ja tappioita sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

124)

‧ylikurssirahastolla‧ samaa kuin sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä;

125)

‧väliaikaisilla eroilla‧ samaa kuin sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä;

126)

‧synteettisellä omistusosuudella‧ laitoksen sijoitusta rahoitusvälineessä, jonka arvo on suoraan yhteydessä finanssialan yhteisön liikkeeseen laskemien pääomainstrumenttien arvoon.

127)

‧vastatakausjärjestelmällä‧ järjestelmää, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)

laitokset kuuluvat samaan 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun laitosten suojajärjestelmään;

b)

laitokset ovat direktiivin 83/349/ETY 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan tai 2 kohdan mukaisesti täysin konsolidoituja, ja ne on sisällytetty sen laitoksen konsolidoituun valvontaan, joka on tämän asetuksen ensimmäisen osan II osaston 2 luvussa tarkoitettu jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva laitos ja johon sovelletaan omien varojen vaatimusta;

c)

jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva laitos ja tytäryritykset ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon, saaneet toimiluvan samalta toimivaltaiselta viranomaiselta ja ovat saman toimivaltaisen viranomaisen valvomia;

d)

jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva laitos ja tytäryritykset ovat liittyneet sellaiseen sopimus- tai säädösperusteiseen suojajärjestelmään, joka suojelee laitoksia ja tarvittaessa varmistaa ennen kaikkea niiden likviditeetin ja vakavaraisuuden konkurssin välttämiseksi;

e)

on otettu käyttöön järjestelyt, joilla varmistetaan taloudellisten resurssien pikainen toimittaminen pääomana ja maksuvalmiutena, jos sitä edellytetään d alakohdassa tarkoitetun sopimus- tai säädösperusteisen suojajärjestelmän mukaisesti;

f)

toimivaltainen viranomainen valvoo d ja e alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien riittävyyttä säännöllisesti;

g)

tytäryrityksen vapaaehtoiseen eroamiseen suojajärjestelmästä liittyvä irtisanomisaika on vähintään 10 vuotta;

h)

toimivaltaisella viranomaisella on valtuudet kieltää tytäryrityksen vapaaehtoinen eroaminen suojajärjestelmästä;

128)

‧jakokelpoisilla erillä‧ viimeksi päättyneen tilikauden voittoa lisättynä siirtyvillä voitoilla ja varoilla rahastoista, jotka saadaan käyttää tähän tarkoitukseen ennen voitonjakoa omien varojen instrumenttien haltijoille ja vähennettynä siirtyvillä tappioilla, voitoilla, joita ei voida jakaa lainsäädännön tai laitoksen yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaisesti sekä varoilla, jotka on siirretty rahastoon, jota ei saa jakaa sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai laitoksen yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaisesti, jolloin kyseiset tappiot ja rahastot määritellään laitoksen yksittäisen tilinpäätöksen perusteella eikä konsolidoidun tilinpäätöksen perusteella.

2.   Kun tässä asetuksessa viitataan kiinteistöä tai asuin- tai liikekiinteistöä tai tällaista omaisuutta koskevaan kiinnitysluottoon, viittaus kattaa sellaisen suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeet, joka toimii Suomen vuoden 1991 asunto-osakeyhtiölain tai vastaavan myöhemmän lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltiot tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia vastaavan välillisen omistusosuuden kiinteistössä muodostavat osakkeet edellyttäen, että tällaisesta välillisestä omistusosuudesta on nimenomaisesti säädetty kyseisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä ja että vakuudeksi pantattuna se antaa vastaavan suojan velkojalle.

3.   Tämän artiklan 1 kohdan 80 alakohdassa tarkoitettu ulkomaankaupan rahoitus on yleensä sitomatonta ja edellyttää kunkin nostopyynnön suhteen tyydyttävää liiketoimintaa tukevaa dokumentointia, joka mahdollistaa rahoituksesta kieltäytymisen luottokelpoisuutta tai liiketoimintaa tukevaa dokumentointia koskevien epäilyjen herätessä. Ulkomaankaupan rahoitusvastuiden takaisinmaksu on yleensä lainanottajasta riippumatonta, varat tulevat sen sijaan viejiltä saaduista käteisvaroista tai vastaavien tavaroiden myyntituotoista.

5 artikla

Erityisesti luottoriskiin liittyviä pääomavaatimuksia koskevat määritelmät

Kolmannen osan II osastoa sovellettaessa tarkoitetaan

1)

‧vastuulla‧ (tai ‧saamisella‧) taseen omaisuuserää tai taseen ulkopuolista erää;

2)

‧tappiolla‧ taloudellista tappiota, mukaan luettuina olennaiset diskonttausvaikutukset, sekä olennaisia suoria ja välillisiä menoja, jotka liittyvät maksun perintään;

3)

‧odotetulla tappiolla (expected loss, EL)‧ sen määrän, joka odotetaan menetettäväksi laimentumisen tai vastapuolen mahdollisen maksukyvyttömyyden johdosta yhden vuoden aikana, ja maksukyvyttömyyshetkellä jäljellä olevan määrän välistä suhdetta.

II   OSASTO

VAATIMUSTEN SOVELTAMISALA

1   LUKU

Vaatimusten soveltaminen yksittäiseen laitokseen

6 artikla

Yleiset periaatteet

1.   Jokaisen laitoksen on täytettävä yksittäisenä yrityksenä toisessa, kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kahdeksannessa osassa säädetyt velvoitteet.

2.   Jokaisen laitoksen, joka on joko tytäryritys siinä jäsenvaltiossa, jossa se on saanut toimiluvan ja jossa sen toimintaa valvotaan, tai emoyritys, ja jokaisen laitoksen, joka on sisällytetty 19 artiklan mukaiseen konsolidointiin, ei tarvitse yksittäisenä yrityksenä täyttää 89–91 artiklassa säädettyjä velvoitteita.

3.   Jokaisen laitoksen, joka on joko emoyritys tai tytäryritys, ja jokaisen laitoksen, joka on sisällytetty 19 artiklan mukaiseen konsolidointiin, ei tarvitse yksittäisenä yrityksenä täyttää kahdeksannessa osassa säädettyjä velvoitteita.

4.   Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten, jotka ovat saaneet luvan tarjota direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa lueteltuja sijoituspalveluja ja -toimintaa, on täytettävä yksittäisenä yrityksenä kuudennessa osassa säädetyt velvoitteet. Toimivaltaiset viranomaiset voivat, siihen saakka kun komission 508 artiklan 3 kohdan mukaisesti antama kertomus on saatu, olla soveltamatta sijoituspalveluyrityksiin kuudennessa osassa säädettyjä velvoitteita ottaen huomioon sijoituspalveluyritysten toiminnan luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden.

5.   Laitosten, lukuun ottamatta 95 artiklan 1 kohdassa ja 96 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä ja laitoksia, joihin toimivaltaiset viranomaiset ovat soveltaneet 7 artiklan 1 tai 3 kohdassa mainittua poikkeusta, on täytettävä yksittäisenä yrityksenä seitsemännessä osassa säädetyt velvoitteet.

7 artikla

Poikkeus vakavaraisuusvaatimusten soveltamisesta yksittäiseen laitokseen

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat, pyrkiessään varmistumaan siitä, että omat varat jakaantuvat asianmukaisesti emoyrityksen ja tytäryrityksen välillä, olla soveltamatta 5 artiklan 1 kohtaa laitoksen tytäryritykseen, kun sekä tytäryritys että laitos ovat saaneet toimiluvan ja niiden toimintaa valvotaan kyseisessä jäsenvaltiossa ja tytäryritys on sisällytetty emoyrityksenä toimivan luottolaitoksen konsolidoituun valvontaan ja kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

emoyrityksen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia käytännön tai oikeudellisia esteitä;

b)

joko emoyritys pystyy osoittamaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että tytäryrityksiä johdetaan vakaasti, ja on toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella esittänyt ilmoituksen, että se takaa tytäryrityksensä sitoumukset, tai että tytäryritykseen liittyvät riskit ovat merkitykseltään vähäisiä;

c)

tytäryritys kuuluu emoyrityksen riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjen piiriin;

d)

emoyrityksellä on yli 50 prosenttia tytäryrityksen osuuksiin tai osakkeisiin kuuluvista äänioikeuksista tai oikeus nimittää tai erottaa enemmistö tytäryrityksen ylimmän hallintoelimen jäsenistä.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa 1 kohdan mukaista vaihtoehtoa, kun emoyritys on laitoksen kanssa samassa jäsenvaltiossa perustettu rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, edellyttäen, että emoyritykseen sovelletaan samanlaista valvontaa kuin laitoksiin ja varsinkin 11 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia.

3.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat, pyrkiessään varmistumaan siitä, että omat varat jakaantuvat asianmukaisesti emoyrityksen ja tytäryritysten välillä, olla soveltamatta 6 artiklan 1 kohtaa jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaan laitokseen siinä jäsenvaltiossa, jossa laitos on saanut toimiluvan, jossa sen toimintaa valvotaan ja jossa se on sisällytetty konsolidoituun valvontaan, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalle laitokselle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olevia olennaisia käytännön esteitä tai oikeudellisia esteitä;

b)

emoyritys kuuluu jäsenvaltiossa sellaisten konsolidoidun valvonnan kannalta relevanttien menettelyjen piiriin, joilla arvioidaan, mitataan ja valvotaan riskejä.

Toimivaltaisen viranomaisen, joka soveltaa tämän kohdan säännöksiä, on ilmoitettava siitä kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

8 artikla

Poikkeus maksuvalmiusvaatimusten soveltamisesta yksittäiseen laitokseen

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat kokonaan tai osittain vapauttaa laitoksen ja kaikki tai jotkin sen tytäryrityksistä unionissa kuudennen osan soveltamisesta ja valvoa niitä yhtenä maksuvalmiusalaryhmänä, jos ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

a)

emoyrityksenä toimiva laitos konsolidoinnin perusteella tai tytäryrityksenä toimiva laitos alakonsolidointiryhmän tasolla täyttää kuudennessa osassa säädetyt velvoitteet;

b)

emoyrityksenä toimiva laitos konsolidoinnin perusteella tai tytäryrityksenä toimiva laitos alakonsolidointiryhmän tasolla seuraa ja valvoo jatkuvasti ryhmän tai alaryhmän kaikkien tämän vapautuksen kohteina olevien laitosten kassatilanteita ja varmistaa riittävän maksuvalmiustason kaikkien näiden laitosten osalta;

c)

laitokset ovat tehneet toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät sopimukset, jotka mahdollistavat varojen vapaan liikkuvuuden niiden välillä, jotta kyseiset laitokset voivat täyttää laitoskohtaiset ja yhteiset velvoitteensa niiden erääntyessä;

d)

c alakohdassa tarkoitettujen sopimusten täyttämiselle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olevia olennaisia käytännön esteitä tai oikeudellisia esteitä.

Komissio laatii 1 päivään tammikuuta 2014 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kaikista oikeudellisista esteistä, jotka voivat tehdä ensimmäisen alakohdan c alakohdan soveltamisen mahdottomaksi, ja esittää tarvittaessa 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia näiden esteiden poistamiseksi.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat kokonaan tai osittain vapauttaa laitoksen ja kaikki tai jotkin sen tytäryrityksistä kuudennen osan soveltamisesta, jos kaikille erityiseen maksuvalmiusalaryhmään kuuluville laitoksille on myönnetty toimiluvat samassa jäsenvaltiossa ja jos ne täyttävät 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

3.   Jos yhteen maksuvalmiusalaryhmään kuuluville laitoksille on myönnetty toimiluvat useissa jäsenvaltioissa, 1 kohtaa saa soveltaa vasta 19 artiklassa säädetyn menettelyn jälkeen ja vain niihin laitoksiin, joiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat seuraavista seikoista:

a)

niiden arvio siitä, miten likviditeettiriskin hallinta ja järjestäminen täyttävät direktiivin 2013/36/EU 86 artiklassa säädetyt vaatimukset yhdessä maksuvalmiusalaryhmässä;

b)

yhden maksuvalmiusalaryhmän hallinnassa oleviksi vaadittujen likvidien varojen määrien jakautuminen ja näiden varojen sijainti ja omistus;

c)

niiden likvidien varojen vähimmäismäärien määrittäminen, joita kuudennen osan soveltamisesta vapautettavien laitosten on pidettävä hallinnassaan;

d)

tarve käyttää tiukempia parametreja kuin kuudennen osassa säädetään;

e)

kaikkien tietojen rajoittamaton vaihtaminen toimivaltaisten viranomaisten välillä;

f)

tällaisen poikkeuksen vaikutusten ymmärtäminen kokonaisuudessaan.

4.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa 1, 2 ja 3 kohtaa myös sellaisiin laitoksiin, jotka ovat saman 113 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitetun laitosten suojajärjestelmän jäseniä, jos laitokset täyttävät kaikki 113 artiklan 7 kohdassa säädetyt edellytykset, ja muihin laitoksiin, joita sitoo toisiinsa 113 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu suhde, jos ne täyttävät kaikki kyseisessä kohdassa säädetyt edellytykset. Siinä tapauksessa toimivaltaisten viranomaisten on nimettävä yksi laitos vapautetuksi kuudennen osan soveltamisesta kaikkien yhteen maksuvalmiusalaryhmään kuuluvien laitosten konsolidoidun aseman perusteella.

5.   Jos vapautus on myönnetty 1 tai 2 kohdan nojalla, toimivaltaiset viranomaiset voivat myös soveltaa direktiivin 2013/36/EU 86 artiklaa tai sen osia erityisen maksuvalmiusalaryhmän tasolla ja olla soveltamatta direktiivin 2013/36/EU 86 artiklaa tai sen osia yksittäiseen laitokseen.

9 artikla

Yksilöllinen konsolidointimenetelmä

1.   Jollei tämän artiklan 2 ja 3 kohdasta ja direktiivin 2013/36/EU 144 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauskohtaisesti sallia, että emoyrityksenä toimiva laitos sisällyttää 6 artiklan 1 kohdan mukaisen vaatimuksensa laskemiseen tytäryrityksensä, jotka täyttävät 7 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa säädetyt edellytykset ja joiden olennaiset vastuut tai olennaiset velat ovat kyseiselle emoyrityksenä toimivalle laitokselle.

2.   Edellä 1 kohdassa säädetty käsittely voidaan sallia vain sellaisissa tapauksissa, joissa emoyrityksenä toimiva laitos osoittaa toimivaltaisille viranomaisille aukottomasti olosuhteet ja järjestelyt, myös oikeudelliset järjestelyt, joiden perusteella ei ole olemassa olennaisia käytännön esteitä tai oikeudellisia esteitä sille, että tytäryritys siirtää nopeasti omia varoja tai maksaa eräpäivänä velkoja takaisin emoyritykselle, eikä tällaisia esteitä ole myöskään ennakoitavissa.

3.   Jos toimivaltainen viranomainen käyttää 1 kohdassa säädettyä harkintavaltaa, sen on säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa ilmoitettava kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille 1 kohdan soveltamisesta sekä 2 kohdassa tarkoitetuista olosuhteista ja järjestelyistä. Jos tytäryritys sijaitsee kolmannessa maassa, toimivaltaisten viranomaisten on annettava nämä tiedot myös kyseisen kolmannen maan toimivaltaisille viranomaisille.

10 artikla

Pysyvästi keskuslaitokseen liittyneitä luottolaitoksia koskeva vapautus

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti vapauttaa kokonaan tai osittain yhden tai useamman luottolaitoksen, joka sijaitsee samassa jäsenvaltiossa ja joka on pysyvästi liittynyt niitä valvovaan ja samaan jäsenvaltioon sijoittautuneeseen keskuslaitokseen, toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen osan vaatimuksista, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

keskuslaitoksen ja siihen liittyneiden laitosten sitoumukset ovat yhteisvastuullisia tai keskuslaitos takaa siihen liittyneiden laitosten sitoumukset kokonaan;

b)

keskuslaitoksen ja kaikkien siihen liittyneiden laitosten vakavaraisuutta ja maksuvalmiutta valvotaan kokonaisuutena näiden laitosten konsolidoitujen tilinpäätösten perusteella;

c)

keskuslaitoksen johdolla on valtuudet antaa ohjeistusta siihen liittyneiden laitosten johdolle.

Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa ja käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamista koskevaa olemassa olevaa kansallista lainsäädäntöä, kunhan se ei ole ristiriidassa tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU kanssa.

2.   Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja jos liittyneet laitokset takaavat kokonaisuudessaan keskuslaitoksen sitoumukset, ne voivat vapauttaa keskuslaitoksen yksilöllisesti toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen osan soveltamisesta.

2   LUKU

Varovaisuusperiaatteen mukainen konsolidointi

1   Jakso

Vaatimusten soveltaminen konsolidoinnin perusteella

11 artikla

Yleinen kohtelu

1.   Jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivien laitosten on täytettävä konsolidoidun asemansa perusteella toisessa, kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä osassa säädetyt velvoitteet 18 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien emoyritysten ja niiden tytäryritysten on perustettava asianmukainen organisaatiorakenne ja asiaankuuluvat sisäiset valvontajärjestelyt sen varmistamiseksi, että konsolidointia varten vaaditut tiedot käsitellään ja toimitetaan eteenpäin asianmukaisesti. Niiden on erityisesti varmistettava, että tytäryrityksillä, joihin tätä asetusta ei sovelleta, on käytössään järjestelmät, menettelyt ja mekanismit, joilla varmistetaan asianmukainen konsolidointi.

2.   Jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevien laitosten on täytettävä kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella toisessa, kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä osassa säädetyt velvoitteet 18 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja siinä tarkoitetulla tavalla.

Kun jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa on useampi kuin yksi laitos, ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan siihen laitokseen, johon sovelletaan konsolidoitua valvontaa direktiivin 2013/36/EU 111 artiklan mukaisesti.

3.   EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten sekä EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön määräysvallassa olevien laitosten ja EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevien laitosten on täytettävä kuudennessa osassa säädetyt velvoitteet kyseisen emoyrityksenä toimivan laitoksen, rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella, jos ryhmään kuuluu yksi tai useampia luottolaitoksia tai sijoituspalveluyrityksiä, joilla on toimilupa direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 3 ja 6 kohdassa lueteltujen sijoituspalvelujen ja –toiminnan harjoittamiseen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat, siihen saakka kunnes komission 508 artiklan 2 kohdan mukaisesti antama kertomus on saatu ja jos ryhmään kuuluu ainoastaan sijoituspalveluyrityksiä, olla soveltamatta sijoituspalveluyrityksiin kuudennessa osassa säädettyjä velvoitteita konsolidoidusti ottaen huomioon sijoituspalveluyritysten toiminnan luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden.

4.   Sovellettaessa 10 artiklaa siinä tarkoitetun keskuslaitoksen on täytettävä toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen osan vaatimukset keskuslaitoksen ja siihen liittyneiden laitosten muodostaman kokonaisuuden konsolidoidun aseman perusteella.

5.   Edellä 1–4 kohdan vaatimusten lisäksi ja tämän asetuksen muita säännöksiä ja direktiivin 2013/36/EU säännöksiä rajoittamatta toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, silloin kun se on perusteltua riskin erityisominaisuuksista tai laitoksen pääomarakenteesta johtuvia valvontatarkoituksia varten tai jos jäsenvaltio säätää kansallisia lakeja, jotka edellyttävät toiminnan rakenteellista erottamista pankkiryhmän sisällä, että rakenteellisesti erotetut laitokset noudattavat tämän asetuksen toisessa, kolmannessa ja neljännessä osassa sekä kuudennessa, seitsemännessä ja kahdeksannessa osassa sekä direktiivin 2013/36/EU VII osastossa säädettyjä velvoitteita alakonsolidointiryhmän tasolla.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn lähestymistavan soveltaminen ei saa rajoittaa tehokasta konsolidoitua valvontaa eikä aiheuttaa suhteettomia kielteisiä vaikutuksia muiden jäsenvaltioiden tai koko unionin rahoitusjärjestelmään kokonaisuudessaan tai osittain, muodostaen tai luoden täten esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

12 artikla

Rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, jolla on sekä luottolaitos että sijoituspalveluyritys tytäryrityksinään

Jos rahoitusalan holdingyhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on vähintään yksi luottolaitos ja yksi sijoituspalveluyritys tytäryrityksinään, kyseiseen luottolaitokseen on sovellettava vaatimuksia, joita sovelletaan kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella.

13 artikla

Julkistamisvaatimusten soveltaminen konsolidoinnin perusteella

1.   EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten on täytettävä kahdeksannessa osassa säädetyt velvoitteet konsolidoidun asemansa perusteella.

EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten merkittävien tytäryritysten ja tytäryritysten, joilla on olennaista merkitystä paikallisten markkinoidensa kannalta, on julkistettava 437, 438, 440, 442, 450, 451 ja 453 artiklassa tarkoitetut tiedot yksittäisinä yrityksinä tai alakonsolidointiryhmän tasolla.

2.   EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevien laitosten on täytettävä kahdeksannessa osassa säädetyt velvoitteet kyseisen rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella.

EU:ssa emoyrityksenä toimivien laitosten merkittävien tytäryritysten ja tytäryritysten, joilla on olennaista merkitystä paikallisten markkinoidensa kannalta, on julkistettava 437, 438, 440, 442, 450, 451 ja 453 artiklassa tarkoitetut tiedot yksittäisinä yrityksinä tai alakonsolidointiryhmän tasolla.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovelletaan EU:ssa emoyrityksenä toimiviin laitoksiin tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa oleviin laitoksiin ainoastaan niiltä osin kuin niitä koskevat tiedot eivät sisälly kolmanteen maahan sijoittautuneen emoyrityksen konsolidoinnin perusteella julkistamiin vastaaviin tietoihin.

4.   Sovellettaessa 10 artiklaa siinä tarkoitetun keskuslaitoksen on täytettävä kahdeksannen osan vaatimukset konsolidoidun asemansa perusteella. Keskuslaitokseen sovelletaan 18 artiklan 1 kohtaa, ja siihen liittyneet laitokset katsotaan sen tytäryrityksiksi.

14 artikla

Viidennen osan vaatimusten soveltaminen konsolidoinnin perusteella

1.   Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien emoyritysten ja niiden tytäryritysten on täytettävä viidennessä osassa säädetyt velvoitteet konsolidoinnin perusteella tai alakonsolidointiryhmän tasolla sen varmistamiseksi, että niiden järjestelyt, menettelyt ja mekanismit, jotka näissä säännöksissä vaaditaan, ovat johdonmukaisia ja yhteensovitettuja ja että kaikki valvonnan kannalta relevantit aineistot voidaan tuottaa. Niiden on erityisesti varmistettava, että tytäryrityksillä, joihin tätä asetusta ei sovelleta, on käytössään järjestelyt, menettelyt ja mekanismit, joilla varmistetaan säännösten noudattaminen.

2.   Soveltaessaan 92 artiklaa konsolidoinnin perusteella tai alakonsolidointiryhmän tasolla laitosten on sovellettava 407 artiklan mukaista ylimääräistä riskipainoa, jos 405 tai 406 artiklan vaatimuksia rikotaan kolmanteen maahan sijoittautuneen yhteisön tasolla, yhteisö on sisällytetty 18 artiklan mukaiseen konsolidointiin ja rikkominen on olennaista suhteessa ryhmän kokonaisriskiprofiiliin.

3.   Viidennestä osasta johtuvia velvoitteita, jotka koskevat niitä tytäryrityksiä, joihin ei itseensä sovelleta tätä asetusta, ei sovelleta, jos EU:ssa emoyrityksenä toimiva laitos tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevat laitokset pystyvät osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että viidennen osan soveltaminen on laitonta sen kolmannen maan lainsäädännön mukaan, johon tytäryritys on sijoittautunut.

15 artikla

Sijoituspalveluyritysryhmiä koskeva poikkeus omien varojen vaatimusten soveltamisesta konsolidoinnin perusteella

1.   Konsolidointiryhmän valvoja voi tapauskohtaisesti olla soveltamatta tämän asetuksen kolmatta osaa ja direktiivin 2013/36/EU VII osaston 4 lukua konsolidoinnin perusteella, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

jokainen ryhmään kuuluva EU:ssa toimiva sijoituspalveluyritys käyttää 95 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kokonaisriskin määrän vaihtoehtoista laskentatapaa;

b)

kaikki ryhmän sijoituspalveluyritykset kuuluvat 95 artiklan 1 kohdassa ja 96 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin;

c)

jokainen ryhmään kuuluva EU:ssa toimiva sijoituspalveluyritys täyttää yksittäisenä yrityksenä 95 artiklassa asetetut vaatimukset ja vähentää samalla ydinpääomaeristään kaikki sellaisten sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja oheispalveluyritysten hyväksi luettavat ehdolliset velat, jotka kuuluisivat muuten konsolidoinnin piiriin;

d)

jokaisella rahoitusalan holdingyhtiöllä, joka on jonkin ryhmään kuuluvan sijoituspalveluyrityksen jäsenvaltiossa toimiva emoyritys, on hallussaan vähintään yhtä paljon pääomaa kuin 26 artiklan 1 kohdassa, 51 artiklan 1 kohdassa ja 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut erät, joilla katetaan seuraavien summa:

i)

36 artiklan 1 kohdan h ja i alakohdassa, 56 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa ja 66 artiklan 1 kohdan c ja d artiklassa tarkoitettujen, muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvissa sijoituspalveluyrityksissä, rahoituslaitoksissa, omaisuudenhoitoyhtiöissä ja oheispalveluyrityksissä olevien omistusosuuksien, kyseisiltä yrityksiltä olevien etuoikeusasemaltaan huonompien saamisten ja kyseisiin yrityksiin liittyvien instrumenttien täysimääräisen kirjanpitoarvon summa; ja

ii)

muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluvien sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja oheispalveluyritysten hyväksi luettavien ehdollisten velkojen kokonaismäärä;

e)

ryhmään ei kuulu luottolaitoksia.

Jos ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, jokaisella EU:ssa toimivalla sijoituspalveluyrityksellä on oltava järjestelmät, joilla seurataan ja valvotaan kaikkien ryhmään kuuluvien rahoitusalan holdingyhtiöiden, sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja oheispalveluyritysten pääoma- ja rahoituslähteitä.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa tätä poikkeusta myös silloin, kun rahoitusalan holdingyhtiöllä on pienempi määrä omia varoja kuin 1 kohdan d alakohdan mukaisesti laskettu määrä, mutta niiden määrä ei ole kuitenkaan pienempi kuin erillisille, muutoin konsolidoinnin piiriin kuuluville sijoituspalveluyrityksille, rahoituslaitoksille, omaisuudenhoitoyhtiöille ja oheispalveluyrityksille asetettujen omien varojen vaatimusten sekä muutoin konsolidointiin kuuluvien sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja oheispalveluyritysten hyväksi luettavien ehdollisten velkojen kokonaismäärä. Sovellettaessa tätä kohtaa kolmansien maiden sijoituspalveluyritysten, rahoituslaitosten, omaisuudenhoitoyhtiöiden ja oheispalveluyritysten omien varojen vaatimuksilla tarkoitetaan nimellistä omien varojen vaatimusta.

16 artikla

Poikkeus konsolidoidusti sovellettaviin vähimmäisomavaraisuusastetta koskeviin vaatimuksiin sijoituspalveluyritysten ryhmien osalta

Jos kaikki sijoituspalveluyritysten ryhmään kuuluvat yhteisöt, emoyhteisö mukaan lukien, ovat sijoituspalveluyrityksiä, jotka on vapautettu seitsemännessä osassa säädettyjen vaatimusten soveltamisesta yrityskohtaisesti 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti, emoyrityksenä toimiva sijoituspalveluyritys voi päättää olla soveltamatta seitsemännessä osassa säädettyjä vaatimuksia konsolidoidusti.

17 artikla

Niiden sijoituspalveluyritysten valvonta, joihin ei sovelleta omien varojen vaatimuksia konsolidoinnin perusteella

1.   Jos sijoituspalveluyritykset kuuluvat ryhmään, jolle on myönnetty 15 artiklassa säädetty poikkeus, näiden yritysten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille riskeistä, jotka voivat vaarantaa niiden taloudellisen tilanteen, mukaan luettuina kyseisten yritysten omien varojen, sisäisen pääoman ja rahoituksen koostumukseen ja alkuperään liittyvät riskit.

2.   Jos sijoituspalveluyrityksen vakavaraisuusvalvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset eivät 15 artiklan mukaisesti sovella konsolidoidun valvonnan velvoitetta, niiden on toteutettava muut asianmukaiset toimenpiteet valvoakseen riskejä ja erityisesti suuria asiakasriskejä koko ryhmässä, myös niissä yrityksissä, jotka eivät ole sijoittautuneet mihinkään jäsenvaltioon.

3.   Jos sijoituspalveluyrityksen vakavaraisuusvalvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset eivät 15 artiklan mukaisesti sovella omien varojen vaatimuksia konsolidoinnin perusteella, kahdeksannen osan vaatimuksia on sovellettava yrityskohtaisesti.

2   Jakso

Varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin menetelmät

18 artikla

Varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin menetelmät

1.   Laitoksen, jonka edellytetään noudattavan 1 jaksossa tarkoitettuja vaatimuksia konsolidoidun asemansa perusteella, on konsolidoitava kokonaan kaikki laitokset ja rahoituslaitokset, jotka ovat sen tytäryrityksiä tai tarvittaessa saman emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryrityksiä. Tämän artiklan 2–8 kohtaa ei sovelleta silloin, kun kuudetta osaa sovelletaan laitoksen konsolidoidun aseman perusteella.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin tapauskohtaisesti sallia suhteellisen konsolidoinnin, joka tehdään sen osuuden mukaisesti, jonka emoyritys omistaa tytäryrityksen pääomasta. Suhteellinen konsolidointi voidaan sallia vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

emoyrityksen vastuu rajoittuu osuuteen, jonka se omistaa tytäryrityksen pääomasta, ottaen huomioon muiden osakkeenomistajien tai jäsenten vastuu;

b)

muiden osakkeenomistajien tai jäsenten vakavaraisuus on tyydyttävä;

c)

muiden osakkeenomistajien ja jäsenten vastuu on vahvistettu selvästi oikeudellisesti sitovalla tavalla.

3.   Jos yritykset ovat sidoksissa toisiinsa direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mukaisesti, toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, miten konsolidointi on suoritettava.

4.   Konsolidointiryhmän valvojan on vaadittava niiden luotto- tai rahoituslaitosten omistusyhteyksien suhteellista konsolidointia, joiden johdossa on konsolidointiin sisältyvä yritys yhdessä yhden tai useamman konsolidoinnin ulkopuolella olevan yrityksen kanssa, kun kyseisten yritysten vastuu rajoittuu niiden omistamaan pääomaosuuteen.

5.   Kun on kyse omistusyhteyksistä tai muista kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista pääomayhteyksistä, toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, onko konsolidointi suoritettava ja millä tavoin se on suoritettava. Ne voivat erityisesti sallia pääomaosuusmenetelmän käytön tai edellyttää sitä. Tämä menetelmä ei kuitenkaan tarkoita kyseisten yritysten sisällyttämistä konsolidoituun valvontaan.

6.   Toimivaltaisten viranomaisten on seuraavissa tapauksissa päätettävä, onko konsolidointi suoritettava ja millä tavoin se on suoritettava:

a)

kun laitoksella on toimivaltaisten viranomaisten mielestä huomattava vaikutusvalta yhdessä tai useammassa laitoksessa tai rahoituslaitoksessa, mutta sillä ei ole omistus- tai muita pääomayhteyksiä näissä laitoksissa; ja

b)

kun kaksi tai useampi laitos tai rahoituslaitos on yhteisen johdon alaisia siten, että tämä ei perustu sopimukseen, sääntöihin tai yhtiöjärjestykseen.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti sallia direktiivin 83/349/ETY 12 artiklassa säädetyn menetelmän käytön tai edellyttää sitä. Menetelmä ei kuitenkaan merkitse asianomaisten yritysten sisällyttämistä konsolidoituun valvontaan.

7.   EPV laatii sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään, millä edellytyksillä konsolidointi on suoritettava tämän artiklan 2–6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10-14 artiklan mukaisesti.

8.   Jos direktiivin 2013/36/EU 111 artiklassa edellytetään konsolidoitua valvontaa, oheispalveluyritykset ja direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 5 alakohdassa määritellyt omaisuudenhoitoyhtiöt on sisällytettävä konsolidointiin samoissa tapauksissa ja samoin menetelmin kuin tässä artiklassa säädetään.

3   Jakso

Varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin soveltamisala

19 artikla

Yhteisöt, jotka jätetään varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin soveltamisalan ulkopuolelle

1.   Laitosta, rahoituslaitosta tai oheispalveluyritystä, joka on tytäryritys tai jossa on omistusyhteys, ei tarvitse sisällyttää konsolidointiin, jos yrityksen varojen ja taseen ulkopuolisten erien kokonaismäärä on vähemmän kuin pienempi kahdesta seuraavasta määrästä:

a)

10 miljoonaa euroa;

b)

1 prosentti emoyrityksen tai sen yrityksen varojen ja taseen ulkopuolisten erien kokonaismäärästä, jolla on omistusyhteys.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat direktiivin 2013/36/EU 111 artiklan mukaisesta konsolidoidusta valvonnasta, voivat seuraavissa tapauksissa päättää olla sisällyttämättä konsolidointiin sellaista laitosta, rahoituslaitosta tai oheispalveluyritystä, joka on tytäryritys tai jossa on omistusyhteys:

a)

kun yritys sijaitsee kolmannessa maassa, jossa on oikeudellisia esteitä tarvittavien tietojen siirtämiselle;

b)

kun yrityksellä on ainoastaan vähäinen merkitys luottolaitosten valvonnan tavoitteiden kannalta;

c)

kun yrityksen taloudellisen aseman konsolidointi olisi konsolidoidusta valvonnasta vastaavien toimivaltaisten viranomaisten mielestä luottolaitosten valvonnan tavoitteiden kannalta epäasianmukainen tai harhaanjohtava.

3.   Jos 1 kohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa useampi yritys täyttää mainituissa säännöksissä asetetut vaatimukset, ne on kuitenkin sisällytettävä konsolidointiin, jos niiden yhteinen merkitys ei ole mainittujen tavoitteiden kannalta vähäinen.

20 artikla

Vakavaraisuusvaatimuksia koskevat yhteiset päätökset

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on toisiaan kuullen tehtävä yhteistyötä

a)

päättääkseen, voidaanko haettu lupa myöntää sekä määrittääkseen mahdolliset lupaehdot, kun EU:ssa emoyrityksenä toimiva laitos ja sen tytäryritykset esittävät tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritykset yhdessä esittävät 143 artiklan 1 kohdassa, 151 artiklan 4 ja 9 kohdassa, 283 artiklassa, 312 artiklan 2 kohdassa tai 363 artiklassa tarkoitettua lupaa koskevan hakemuksen;

b)

määrittääkseen, täyttyvätkö 422 artiklan 9 kohdassa ja 425 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut erityistä ryhmänsisäistä kohtelua koskevat kriteerit täydennettyinä 422 artiklan 10 kohdassa ja 425 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuilla EPV:n teknisillä sääntelystandardeilla.

Hakemukset on toimitettava ainoastaan konsolidointiryhmän valvojalle.

Jäljempänä 312 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa hakemuksessa on oltava kuvaus menetelmistä, joilla operatiiviselle riskille varattu pääoma jaetaan ryhmän eri yhtiöiden kesken. Hakemuksesta on käytävä ilmi, otetaanko hajautusvaikutukset huomioon riskien mittausjärjestelmässä ja millä tavoin ne otetaan huomioon.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä kaikkensa saadakseen aikaan yhteisen päätöksen kuuden kuukauden kuluessa

a)

1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta hakemuksesta;

b)

edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta kriteereiden arvioinnista ja erityiskohtelun määrittelystä.

Yhteinen päätös on ilmoitettava asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, ja 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava päätös hakijalle.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu ajanjakso alkaa

a)

päivänä, jona konsolidointiryhmän valvoja vastaanottaa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun täydellisen hakemuksen. Konsolidointiryhmän valvojan on viipymättä toimitettava täydellinen hakemus muille toimivaltaisille viranomaisille;

b)

päivänä, jona toimivaltaiset viranomaiset vastaanottavat konsolidointiryhmän valvojan laatiman raportin, jossa analysoidaan kyseisen ryhmän sisäisiä sitoumuksia.

4.   Jos toimivaltaisten viranomaisten yhteistä päätöstä ei ole tehty kuuden kuukauden kuluessa, konsolidointiryhmän valvojan on tehtävä oma 1 kohdan a alakohtaa koskeva päätöksensä. Konsolidointiryhmän valvojan päätös ei saa rajoittaa direktiivin 2013/36/EU 105 artiklan mukaista toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaa.

Päätös on ilmoitettava asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, ja siinä on otettava huomioon muiden toimivaltaisten viranomaisten kuuden kuukauden määräajan kuluessa ilmaisemat näkemykset ja varaumat.

Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava päätös EU:ssa emoyrityksenä toimivalle laitokselle, EU:ssa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle tai EU:ssa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle sekä muille toimivaltaisille viranomaisille.

Jos jokin asianomaisista toimivaltaisista viranomaisista on kuuden kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, konsolidointiryhmän valvojan on lykättävä tämän artiklan 1 kohdan a alakohtaa koskevaa omaa päätöstään ja odotettava päätöstä, jonka EPV voi tehdä mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Kuuden kuukauden määräaikaa pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun kuuden kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

5.   Jos toimivaltaisten viranomaisten yhteistä päätöstä ei ole tehty kuuden kuukauden kuluessa, tytäryrityksen yksilöllisestä valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä oma 1 kohdan b alakohtaa koskeva päätöksensä.

Päätös on ilmoitettava asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, ja siinä on otettava huomioon muiden toimivaltaisten viranomaisten kuuden kuukauden määräajan kuluessa ilmaisemat näkemykset ja varaumat.

Päätös on toimitettava konsolidointiryhmän valvojalle, joka ilmoittaa siitä EU:ssa emoyrityksenä toimivalle laitokselle, EU:ssa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle tai EU:ssa emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle.

Jos konsolidointiryhmän valvoja on kuuden kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, tytäryrityksen yksilöllisestä valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on lykättävä tämän artiklan 1 kohdan b alakohtaa koskevaa päätöstään ja odotettava päätöstä, jonka EPV voi tehdä mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Kuuden kuukauden määräaikaa pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei saa saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun kuuden kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

6.   Kun EU:ssa emoyrityksenä toimiva laitos ja sen tytäryritykset, EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritykset käyttävät 312 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kehittynyttä mittaamismenetelmää (AMA) tai 143 artiklassa tarkoitettua sisäisen luottoluokituksen menetelmää (IRB) yhtenäisellä tavalla, toimivaltaisten viranomaisten on sallittava, että emoyritys ja tytäryritykset yhdessä tarkasteltuina täyttävät edellisessä tapauksessa 321 ja 322 artiklassa asetetut ehdot tai jälkimmäisessä tapauksessa kolmannen osan II osaston 3 luvun 6 jaksossa asetetut ehdot tavalla, joka on yhdenmukainen ryhmän rakenteen ja sen riskienhallintajärjestelmien, -prosessien ja -menetelmien kanssa.

7.   Edellä 2, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä on pidettävä lopullisina, ja toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava niitä asianomaisissa jäsenvaltioissa.

8.   EPV:n on laadittava teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu yhteistä päätöstä koskeva menettely 143 artiklan 1 kohdassa, 151 artiklan 4 ja 9 kohdassa, 283 artiklassa, 312 artiklan 2 kohdassa ja 363 artiklassa tarkoitettuja lupia koskevien hakemusten osalta, jotta voidaan helpottaa yhteisten päätösten tekoa.

EPV:n on toimitettava nämä teknisten standardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklaa noudattaen.

21 artikla

Maksuvalmiusvaatimusten soveltamistasoa koskevat yhteiset päätökset

1.   Konsolidointiryhmän valvojan ja toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaavat EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen, EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tytäryritysten valvonnasta jäsenvaltiossa, on EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen, EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön, EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan laitoksen, EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön tai EU:ssa emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön alakonsolidoidun tytäryrityksen tehtyä sitä koskevan hakemuksen, tehtävä kaikkensa saadakseen aikaan yhteisen päätöksen siitä, täyttyvätkö 8 artiklan 1 kohdan a–d alakohdan edellytykset ja erityisen maksuvalmiusalaryhmän määrittämiseksi 8 artiklan soveltamista varten.

Yhteinen päätös on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun konsolidointiryhmän valvoja on toimittanut kertomuksen, jossa erityiset maksuvalmiusalaryhmät määritetään 8 artiklassa säädettyjen perusteiden pohjalta. Jos asiasta ei päästä kuuden kuukauden kuluessa yhteisymmärrykseen, konsolidointiryhmän valvojan on minkä tahansa toisen asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä kuultava EPV:tä. Konsolidointiryhmän valvoja voi kuulla EPV:tä myös omasta aloitteestaan.

Yhteisessä päätöksessä voidaan myös asettaa rajoituksia likvidien varojen sijainnille ja omistukselle sekä edellyttää, että kuudennen osan soveltamisesta vapautettujen laitosten on säilytettävä vähimmäismäärät likvidejä varoja.

Tämä yhteinen päätös ilmoitetaan asiakirjassa, joka sisältää kaikilta osin perustellun päätöksen, jonka konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava maksuvalmiusalaryhmän emoyrityksenä toimivalle laitokselle.

2.   Jos yhteistä päätöstä ei ole tehty kuuden kuukauden määräajan kuluessa, kunkin yksilöllisestä valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä oma päätöksensä.

Mikä tahansa toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin kuuden kuukauden määräajan kuluessa kuulla EPV:tä siitä, täyttyvätkö 8 artiklan 1 kohdan a–d alakohdan edellytykset. Tällöin EPV voi toimia neuvoa-antavana sovittelijana asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31 artiklan c alakohdan mukaisesti ja kaikkien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä omia päätöksiään ja odotettava neuvoa-antavan sovittelun tulosta. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole sovittelun aikana päässeet sopimukseen kolmen kuukauden kuluessa, kunkin yksilöllisestä valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä oma päätöksensä ottaen huomioon suhteelliset edut ja riskit emoyrityksenä toimivan laitoksen jäsenvaltion tasolla ja suhteelliset edut ja riskit tytäryrityksen jäsenvaltion tasolla. Asiaa ei saa saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun kuuden kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu yhteinen päätös ja tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut päätökset ovat sitovia.

3.   Asianomainen toimivaltainen viranomainen voi myös kuuden kuukauden määräajan kuluessa kuulla EPV:tä, jos 8 artiklan 3 kohdan a–d alakohdan edellytyksistä on erimielisyyttä. Tällöin EPV voi toimia neuvoa-antavana sovittelijana asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31 artiklan c alakohdan mukaisesti ja kaikkien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä omia päätöksiään ja odotettava neuvoa-antavan sovittelun tulosta. Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole sovittelun aikana päässeet sopimukseen kolmen kuukauden kuluessa, kunkin yksilöllisestä valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä oma päätöksensä.

22 artikla

Kolmansissa maissa toimivia yhteisöjä koskeva alakonsolidointi

Tytäryrityksinä toimivien laitosten on sovellettava 89–91 artiklassa sekä kolmannessa ja viidennessä osassa säädettyjä vaatimuksia alakonsolidointiryhmän tasolla, jos kyseisillä laitoksilla tai emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä on laitos tai rahoituslaitos tytäryrityksenä kolmannessa maassa tai omistusyhteys tällaisessa yrityksessä.

23 artikla

Kolmansiin maihin sijoittautuneet yritykset

Sovellettaessa konsolidoitua valvontaa tämän luvun mukaisesti ilmaisuilla ‧sijoituspalveluyritys‧, ‧luottolaitos‧, ‧rahoituslaitos‧ ja ‧laitos‧ tarkoitetaan myös sellaisia kolmansiin maihin sijoittautuneita yrityksiä, jotka olisivat 4 artiklan määritelmien mukaisia, jos ne olisivat sijoittautuneet unioniin. Ilmaisulla ‧laitos‧ tarkoitetaan myös sellaisia kolmansiin maihin sijoittautuneita yrityksiä, jotka olisivat määritelmien ‧luottolaitos‧ tai ‧sijoituspalveluyritys‧ mukaisia, jos ne olisivat sijoittautuneet unioniin.

24 artikla

Omaisuuserät ja taseen ulkopuoliset erät

1.   Omaisuuserät ja taseen ulkopuoliset erät on arvostettava sovellettavan tilinpitojärjestelmän mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että laitokset arvostavat omaisuuserät ja taseen ulkopuoliset erät sekä määrittävät omat varat kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti, sellaisina kuin niitä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla.

TOINEN OSA

OMAT VARAT

I   OSASTO

OMIEN VAROJEN OSATEKIJÄT

1   LUKU

Ensisijainen pääoma (T1)

25 artikla

Ensisijainen pääoma (T1)

Laitoksen ensisijainen pääoma (T1) koostuu laitoksen ydinpääoman (CET1) ja ensisijaisen lisäpääoman (AT1) summasta.

2   LUKU

Ydinpääoma (CET1)

1   Jakso

Ydinpääoman erät ja instrumentit

26 artikla

Ydinpääomaerät

1.   Laitosten ydinpääomaerät koostuvat seuraavista:

a)

pääomainstrumentit, jos 28 artiklassa tai tarvittaessa 29 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

a alakohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot;

c)

kertyneet voittovarat;

d)

kertyneet muun laajan tuloksen erät;

e)

muut rahastot

f)

yleisten pankkiriskien rahastot.

Edellä c–f kohdassa tarkoitetut erät katsotaan ydinpääomaksi (CET1) vain silloin, kun ne ovat laitoksen käytettävissä välittömästi ja rajoittamattomasti riskien tai tappioiden kattamiseksi heti niiden synnyttyä.

2.   Sovellettaessa 1 kohdan c alakohtaa laitos voi ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen etukäteisellä luvalla sisällyttää kesken tilikauden ja tilikauden päätteeksi kertyneet voitot ydinpääomaan ennen kuin kyseinen laitos on muodollisella päätöksellä vahvistanut tilikauden lopullisen voiton tai tappion. Toimivaltainen viranomainen saa myöntää luvan vain, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

a)

laitoksesta riippumattomat henkilöt, jotka vastaavat sen tilintarkastuksesta, ovat todentaneet voitot;

b)

laitos on osoittanut toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että voitoista on vähennetty kaikki ennakoitavissa olevat kulut tai osingot.

Laitoksen kesken tilikauden tai tilikauden päätteeksi kertyneiden voittojen tarkastamisen on annettava riittävä varmuus siitä, että voitot on arvioitu sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, täyttävätkö ydinpääomainstrumenttien (CET1) liikkeeseenlaskut 28 artiklassa tai tarvittaessa 29 artiklassa säädetyt edellytykset. 31 päivänä joulukuuta 2014 jälkeen tapahtuvien liikkeeseenlaskujen osalta laitokset saavat luokitella pääomainstrumentit ydinpääomainstrumenteiksi (CET1) vain saatuaan siihen luvan toimivaltaisilta viranomaisilta, jotka voivat kuulla EPV:tä.

Kun on kyse valtiontukea lukuun ottamatta sellaisista pääomainstrumenteista, jotka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt luokiteltaviksi ydinpääomainstrumenteiksi (CET1) mutta joiden osalta EPV katsoo olevan huomattavan vaikea varmistua 28 artiklan tai tarvittaessa 29 artiklanedellytysten täyttymisestä, toimivaltaisten viranomaisten on perusteltava näkemyksensä EPV:lle.

EPV laatii kunkin toimivaltaisen viranomaisen toimittamien tietojen perusteella luettelon kaikenlajisista pääomainstrumenteista, jotka kussakin jäsenvaltiossa katsotaan ydinpääomainstrumenteiksi (CET1). EPV laatii ja julkaisee luettelon ensimmäisen kerran 1 päivänä helmikuuta 2015 mennessä.

EPV voi 80 artiklassa säädetyn arviointiprosessin jälkeen ja jos on riittävästi näyttöä siitä, että kyseiset instrumentit eivät täytä 28 artiklan ja tarvittaessa 29 artiklan edellytyksiä, päättää poistaa luettelosta 31 päivänä joulukuuta 2014 jälkeen liikkeeseen lasketut muut kuin valtiontukipääomainstrumentit ja antaa asiasta ilmoituksen.

4.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään, mitä ilmaisulla ‧ennakoitavissa oleva‧ tarkoitetaan määritettäessä sitä, ovatko kaikki ennakoitavissa olevat kulut tai osingot vähennetty.

EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle 1 päivänä helmikuuta 2015 mennessä.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

27 artikla

Ydinpääomaeriin (CET1) sisältyvät keskinäisten yhtiöiden, osuuskuntien, säästöpankkien tai vastaavien laitosten pääomainstrumentit

1.   Ydinpääomaeriin (CET1) sisältyvät kaikki laitoksen säädösperusteisten ehtojensa mukaisesti liikkeeseenlaskemat pääomainstrumentit, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

laitos on määritelty sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, ja toimivaltaiset viranomaiset pitävät sitä jonakin seuraavista:

i)

keskinäinen yhtiö;

ii)

osuuskunta;

iii)

säästöpankki;

iv)

vastaava laitos;

v)

luottolaitos, joka on kokonaan edellä i–iv alakohdassa tarkoitetun laitoksen omistuksessa ja sillä on asiaankuuluvan toimivaltaisten viranomaisten lupa soveltaa tämän artiklan säännöksiä edellyttäen, että 100 prosenttia luottolaitoksen liikkeessä olevista osakkeista on suoraan tai välillisesti mainituissa alakohdissa tarkoitetun laitoksen hallussa;

b)

28 artiklassa säädetyt edellytykset ja 29 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

Keskinäiset yhtiöt, osuuskunnat tai säästöpankit, jotka on sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti tunnustettu ennen 31 päivää joulukuuta 2012, luokitellaan sellaisiksi edelleen tätä osaa sovellettaessa edellyttäen, että ne täyttävät edelleen tunnustamisen perusteena olevat edellytykset.

2.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksen, jossa määritetään edellytykset, joiden mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat tätä osaa sovellettaessa hyväksyä kansallisessa lainsäädännössä tunnustetun yritystyypin keskinäiseksi yhtiöksi, osuuskunnaksi, säästöpankiksi tai vastaavaksi laitokseksi.

EPV toimittaa asianomaisen teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksen komissiolle 1 päivänä helmikuuta 2015 mennessä.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

28 artikla

Ydinpääomainstrumentit (CET1)

1.   Pääomainstrumentit katsotaan ydinpääomainstrumenteiksi (CET1) vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

laitos laskee instrumentit suoraan liikkeeseen laitoksen omistajien etukäteisellä luvalla tai, jos se on sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan sallittua, laitoksen ylimmän hallintoelimen etukäteisellä luvalla;

b)

instrumentit ovat maksettuja, eikä laitos ole rahoittanut suoraan tai välillisesti niiden ostoa;

c)

instrumentit täyttävät luokitukseltaan kaikki seuraavat edellytykset:

i)

ne katsotaan direktiivin 86/635/ETY 22 artiklassa tarkoitetuksi pääomaksi;

ii)

ne luokitellaan sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä tarkoitetuksi omaksi pääomaksi;

iii)

ne luokitellaan omaksi pääomaksi taseen mukaisen maksukyvyttömyyden määrittämiseksi kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön niin vaatiessa;

d)

instrumentit esitetään selkeästi ja erikseen laitoksen tilinpäätöksen taseessa;

e)

instrumentit ovat eräpäivättömiä;

f)

instrumenttien pääoman määrää ei voida vähentää tai maksaa takaisin, jollei ole kyseessä joko

i)

laitoksen selvitystila- ja konkurssimenettely; tai

ii)

instrumenttien harkinnanvaraiset takaisinostot tai muut harkinnanvaraiset pääoman vähentämiskeinot, jolloin laitoksen on täytynyt saada toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteinen lupa 77 artiklan mukaisesti;

g)

instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että instrumenttien pääomamäärää mahdollisesti tai tosiasiallisesti vähennetään tai että se mahdollisesti tai tosiasiallisesti maksetaan takaisin muussa tapauksessa kuin laitoksen selvitystila- ja konkurssimenettelyssä, eikä laitos esitä tällaista mainintaa muulla tavoin ennen instrumenttien liikkeeseenlaskua tai sen yhteydessä, lukuun ottamatta kuitenkaan 27 artiklassa tarkoitettuja instrumentteja, kun laitos sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ei saa kieltäytyä lunastamasta niitä takaisin;

h)

instrumentit täyttävät voitonjaon osalta kaikki seuraavat edellytykset:

i)

voitonjaon maksamisjärjestykseen liittyvää etuoikeutettua voitonjakoa ei suoriteta, mikä koskee myös muita ydinpääomainstrumentteja (CET1), ja instrumentteja koskevissa ehdoissa ei määrätä etuoikeuksista voitonjakoon;

ii)

instrumenttien haltijoille suoritettava voitonjako voidaan maksaa ainoastaan jakokelpoisista eristä;

iii)

instrumentteja koskevissa ehdoissa ei aseteta ylärajaa tai muita rajoituksia voitonjaon enimmäismäärälle, lukuun ottamatta kuitenkaan 27 artiklassa tarkoitettuja instrumentteja;

iv)

voitonjaon määrä ei millään tavoin perustu hintaan, jolla instrumentit on ostettu liikkeeseenlaskun yhteydessä, lukuun ottamatta kuitenkaan 27 artiklassa tarkoitettuja instrumentteja;

v)

instrumentteja koskevissa ehdoissa laitosta ei velvoiteta jakamaan voittoa instrumenttien haltijoille eikä laitos ole siihen muutenkaan velvoitettu;

vi)

voitonjaon maksamatta jättäminen ei aiheuta laitoksen maksukyvyttömyystapahtumaa;

vii)

laitokselle ei aseteta rajoituksia voitonjaon peruuttamisen vuoksi;

i)

instrumenteilla katetaan ensimmäinen ja suhteellisesti suurin osa tappioista niiden syntyessä, kun otetaan huomioon kaikki laitoksen liikkeeseenlaskemat pääomainstrumentit, ja kullakin instrumentilla katetaan tappioita samassa määrin kuin kaikilla muilla ydinpääomainstrumenteilla;

j)

instrumentit sijoittuvat laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä kaikkien muiden vaateiden jälkeen;

k)

instrumenttien omistajilla on laitoksen jäännösvaroihin kohdistuva oikeus, joka suhteutetaan selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä kaikkien etuoikeudeltaan parempien vaateiden maksamisen jälkeen tällaisten liikkeeseenlaskettujen instrumenttien määrään ja joka ei ole kiinteämääräinen tai jolle ei ole asetettu ylärajaa, lukuun ottamatta kuitenkaan 27 artiklassa tarkoitettuja instrumentteja;

l)

instrumenteille ei ole mikään seuraavista tahoista antanut sellaista vakuutta tai takausta, joka parantaa vaateen etuoikeusasemaa:

i)

laitos tai sen tytäryritykset;

ii)

laitoksen emoyritys tai sen tytäryritykset;

iii)

emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset;

iv)

monialan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset;

v)

rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja sen tytäryritykset;

vi)

yritys, jolla on läheiset sidokset i–v alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin;

m)

instrumentteihin ei kohdistu sopimus- tai muita järjestelyjä, jotka parantaisivat kyseisiin instrumentteihin perustuvien vaateiden etuoikeusasemaa maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä.

Ensimmäisen alakohdan j alakohdassa säädetyn edellytyksen katsotaan täyttyvän huolimatta siitä, että instrumentit sisältyvät 484 artiklan 3 kohdan nojalla ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1) tai toissijaiseen pääomaan (T2) edellyttäen, että niiden etuoikeusasema on sama.

2.   Edellä 1 kohdan i alakohdassa säädettyjen edellytysten on katsottava täyttyvän myös siinä tapauksessa, että ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien pääoman määrän arvoa alennetaan pysyvästi.

Edellä 1 kohdan f alakohdassa säädetyn edellytyksen katsotaan täyttyvän riippumatta pääomainstrumentin pääomamäärän arvon alentamisesta kriisinratkaisumenettelyssä tai laitoksesta vastaavan kriisinratkaisuviranomaisen vaatiman pääomainstrumenttien alaskirjauksen seurauksena.

Edellä 1 kohdan g alakohdassa säädetyn edellytyksen katsotaan täyttyvän riippumatta pääomainstrumenttia koskevista säännöksistä, joissa ilmaistaan nimenomaisesti tai epäsuorasti, että pääomainstrumentin pääomamäärän arvoa alennetaan tai voidaan alentaa kriisinratkaisumenettelyssä tai laitoksesta vastaavan kriisinratkaisuviranomaisen vaatiman pääomainstrumenttien alaskirjauksen seurauksena.

3.   Edellä 1 kohdan h alakohdan iii alakohdassa säädetyn edellytyksen katsotaan täyttyvän riippumatta instrumentille maksettavasta osingon kerrannaisesta edellyttäen, että tällainen osingon kerrannainen ei johda omiin varoihin kohdistuvaan suhteettoman suureen vaikutukseen.

4.   Edellä 1 kohdan h alakohdan i alakohtaa sovellettaessa eriytetyssä voitonjaossa on otettava huomioon ainoastaan eriytetyt äänioikeudet. Tässä suhteessa voittoa jaetaan enemmän ainoastaan ydinpääomainstrumenteille, joilla on vähemmän äänioikeuksia tai joilla ei ole niitä ollenkaan.

5.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat:

a)

oman pääoman instrumenttien epäsuoran rahoituksen luonne ja siinä sovellettavat rahoitusmuodot;

b)

se, aiheuttavatko useat voitonjaot omiin varoihin kohdistuvan liian suuren vaikutuksen ja milloin näin tapahtuu;

c)

etuoikeutetun voitonjaon merkitys;

EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle 1 päivänä helmikuuta 2015 mennessä.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

29 artikla

Keskinäisten yhtiöiden, osuuskuntien, säästöpankkien ja vastaavien laitosten liikkeeseenlaskemat pääomainstrumentit

1.   Keskinäisten yhtiöiden, osuuskuntien, säästöpankkien ja vastaavien laitosten liikkeeseenlaskemat pääomainstrumentit katsotaan ydinpääomainstrumenteiksi (CET1) vain, jos 28 artiklassa, sellaisena kuin se on tämän artiklan soveltamisesta johtuvin muutoksin, säädetyt edellytykset täyttyvät.

2.   Pääomainstrumenttien lunastamisen osalta on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)

laitoksen on voitava kieltäytyä instrumenttien lunastamisesta, paitsi jos kieltäytyminen ei ole mahdollista sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan;

b)

jos laitos sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ei saa kieltäytyä lunastamasta instrumentteja, instrumentteja koskevissa säännöksissä on annettava laitokselle mahdollisuus rajoittaa niiden lunastamista;

c)

kieltäytymistä instrumenttien lunastamisesta tai tapauksen mukaan niiden lunastamisen rajoittamista ei saa pitää laitoksen maksukyvyttömyytenä.

3.   Pääomainstrumentteihin liittyvän voitonjaon enimmäismäärälle saa asettaa ylärajan tai rajoituksen vain, jos se asetetaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai laitoksen yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen mukaisesti.

4.   Jos pääomainstrumentit antavat omistajalleen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä instrumenttien nimellisarvoon rajoittuvat oikeudet laitoksen rahastoihin, rajoitus koskee samassa laajuudessa kaikkien muiden laitoksen liikkeeseenlaskemien ydinpääomainstrumenttien haltijoita.

Ensimmäisessä alakohdassa säädetty edellytys ei rajoita keskinäisen yhtiön, osuuskunnan, säästöpankin tai vastaavan laitoksen mahdollisuutta hyväksyä ydinpääomainstrumentteja (CET1), jotka eivät anna haltijalle äänioikeuksia ja jotka täyttävät kaikki seuraavista edellytyksistä:

a)

äänioikeudettomien instrumenttien haltijoiden vaade laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä on oikeassa suhteessa kaikkien niiden ydinpääomainstrumenttien (CET1) osuuteen, joita kyseiset äänioikeudettomat instrumentit edustavat;

b)

instrumentit katsotaan muuten ydinpääomainstrumenteiksi (CET1).

5.   Jos pääomainstrumentit antavat omistajalleen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä laitoksen varoihin kohdistuvan oikeuden, joka on kiinteämääräinen tai jolle on asetettu yläraja, rajoitus koskee samassa laajuudessa kaikkien muiden laitoksen liikkeeseenlaskemien ydinpääomainstrumenttien haltijoita.

6.   EPV laatii tekniset sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään sellaisten lunastamista koskevien rajoitusten luonne, joita tarvitaan, kun laitos sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan ei saa kieltäytyä lunastamasta omien varojen instrumentteja.

EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle 1 päivänä helmikuuta 2015 mennessä.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

30 artikla

Sen seuraukset, että ydinpääomainstrumentteja (CET1) koskevat edellytykset eivät enää täyty

Jos 28 artiklassa ja soveltuvin osin 29 artiklassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty ydinpääomainstrumentin (CET1) osalta, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a)

instrumentti lakkaa välittömästi olemasta ydinpääomainstrumentti (CET1);

b)

instrumenttiin liittyvät ylikurssirahastot lakkaavat välittömästi olemasta ydinpääomaeriä (CET1).

31 artikla

Viranomaisten kriisitilanteissa merkitsemät pääomainstrumentit

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat kriisitilanteissa antaa laitoksille luvan sisällyttää ydinpääomaan (CET1) pääomainstrumentteja, jotka täyttävät vähintään 28 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa säädetyt edellytykset, jos kaikki seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)

pääomainstrumentit on laskettu liikkeeseen 1 päivään tammikuuta 2014 jälkeen;

b)

komissio pitää pääomainstrumentteja valtiontukena;

c)

pääomainstrumentit on laskettu liikkeeseen pääomapohjan vahvistamistoimenpiteen yhteydessä tuolloin voimassa olleiden valtiontukisääntöjen nojalla;

d)

valtio tai asiaankuuluva viranomainen tai julkisyhteisö ovat merkinneet kokonaisuudessaan pääomainstrumentit ja pitävät niitä hallussa;

e)

pääomainstrumentit kykenevät kattamaan tappioita;

f)

lukuun ottamatta 27 artiklassa tarkoitettuja pääomainstrumentteja, pääomainstrumenttien omistajilla on selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä laitoksen jäännösvaroihin kohdistuva oikeus kaikkien etuoikeudeltaan parempien vaateiden maksamisen jälkeen;

g)

valtion tai tarvittaessa asiaankuuluvan viranomaisen tai julkisyhteisön käytettävissä on asianmukaisia irtautumismekanismeja;

h)

toimivaltainen viranomainen on antanut etukäteisen luvan ja julkaissut päätöksensä perusteluineen.

2.   EPV katsoo asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä ja yhteistyössä tämän kanssa, että 1 kohdassa tarkoitetut pääomainstrumentit vastaavat tässä asetuksessa tarkoitettuja ydinpääomainstrumentteja (CET1).

2   Jakso

Omiin varoihin sovellettavat suodattimet

32 artikla

Arvopaperistetut omaisuuserät

1.   Laitoksen on jätettävä pois kaikista omien varojen osatekijöistä kaikki sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaiset laitoksen oman pääoman lisäykset, jotka johtuvat arvopaperistetuista omaisuuseristä, mukaan luettuina seuraavat:

a)

sellaiseen tulevaan marginaalituloon liittyvä lisäys, joka tuottaa laitokselle myyntivoittoa;

b)

jos laitos on ollut arvopaperistamisen alullepanijana, arvopaperistettujen omaisuuserien ennakoitujen tulojen aktivoinnista saadut nettovoitot, jotka tarjoavat erillisen turvan arvopaperistetuille omaisuuserille.

2.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritellään tarkemmin 1 kohdan a alakohdassa mainittu myyntivoiton käsite.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

33 artikla

Rahavirtojen suojaukset ja omien velkojen arvonmuutokset

1.   Laitokset eivät saa sisällyttää omien varojen osatekijöihin seuraavia eriä:

a)

käyvän arvon rahastoon sisältyvät erät, jotka liittyvät sellaisten rahoitusvälineiden rahavirtojen suojauksista saatuihin voittoihin tai tappioihin, joita ei ole arvostettu käypään arvoon, ennakoidut rahavirrat mukaan lukien;

b)

käypään arvoon arvostettuihin laitoksen velkoihin liittyvät voitot tai tappiot, jotka aiheutuvat laitoksen oman luottokelpoisuuden muutoksesta.

c)

kaikki käypään arvoon arvostetut voitot ja tappiot, jotka aiheutuvat johdannaisvelkoihin liittyvästä laitoksen omasta luottoriskistä;

2.   Edellä olevan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa laitokset eivät saa kuitata käypään arvoon arvostettuja voittoja ja tappioita, jotka johtuvat laitoksen omasta luottoriskistä, sen vastapuoliriskistä johtuvalla luottoriskillä.

3.   Rajoittamatta 1 kohdan b alakohdassa säädettyä, laitokset voivat sisällyttää velkoihinsa liittyvien voittojen ja tappioiden määrän omiin varoihinsa, jos kaikki seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)

velat ovat direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen joukkolainojen muodossa;

b)

laitoksen varojen ja velkojen arvon muutokset johtuvat laitoksen oman luottoluokituksen vastaavista muutoksista;

c)

edellä a alakohdassa tarkoitettujen joukkolainojen arvo ja laitoksen varojen arvo vastaavat suurelta osin toisiaan;

d)

kiinnitysluotot on mahdollista lunastaa ostamalla takaisin niiden rahoitukseen käytetyt joukkolainat markkina- tai nimellisarvoon.

4.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset sen määrittämiseksi, mitä tarkoitetaan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla joukkolainojen arvon ja varojen arvon suurella vastaavuudella.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2013.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

34 artikla

Muut arvonoikaisut

Laitosten on sovellettava 105 artiklan vaatimuksia kaikkiin käypään arvoon arvostettuihin omaisuuseriinsä laskiessaan omien varojensa määrää ja vähennettävä ydinpääomasta (CET1) mahdollisten muiden tarvittavien arvonoikaisujen määrä.

35 artikla

Käypään arvoon arvostetut realisoitumattomat voitot ja tappiot

Laitokset eivät saa tehdä oikaisuja poistaakseen omista varoistaan realisoitumattomia voittoja tai tappioita, jotka liittyvät niiden käypään arvoon arvostettaviin varoihin ja velkoihin, jollei ole kyse 33 artiklassa tarkoitetuista eristä.

3   Jakso

Vähennykset ydinpääoman (CET1) eristä sekä poikkeukset ja vaihtoehdot

1   Alajakso

Vähennykset ydinpääoman (CET1) eristä

36 artikla

Vähennykset ydinpääoman (CET1) eristä

1.   Laitosten on vähennettävä ydinpääoman (CET1) eristä

a)

kuluvan tilikauden tappiot;

b)

aineettomat hyödykkeet;

c)

tulevista veronalaisista voitoista riippuvat laskennalliset verosaamiset;

d)

niiden laitosten osalta, jotka laskevat riskipainotetut vastuuerät käyttämällä sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB-mentelmä), negatiiviset määrät, jotka saadaan laskemalla 158 ja 159 artiklan mukaan laskettujen odotettujen tappioiden yhteismäärä;

e)

laitoksen taseeseen merkityt etuuspohjaisen eläkerahaston varat;

f)

laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet omista ydinpääoman (CET1) instrumenteista, mukaan luettuina sellaiset omat ydinpääoman instrumentit, jotka laitos on tosiasiallisesti tai ehdollisesti velvollinen ostamaan olemassa olevan sopimusvelvoitteen mukaisesti;

g)

suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, kun näillä yhteisöillä on laitoksen kanssa keskinäinen ristiinomistus, jolla toimivaltaisen viranomaisen mielestä pyritään lisäämään keinotekoisesti laitoksen omia varoja;

h)

niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien sovellettava määrä, jotka laitoksella on finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta näissä yhteisöissä;

i)

niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien sovellettava määrä, jotka laitoksella on finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, kun laitoksella on merkittävä sijoitus näissä yhteisöissä;

j)

niiden erien määrä, jotka on 53 artiklan mukaan vähennettävä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä ja joka ylittää laitoksen ensisijaisen lisäpääoman (AT1);

k)

vastuiden määrä, joka liittyy seuraaviin eriin, joihin voidaan soveltaa 1 250 prosentin riskipainoa, jos laitos 1 250 prosentin riskipainon soveltamisen sijasta vähentää kyseisen vastuuerän ydinpääoman (CET1) erien määrästä:

i)

finanssialan ulkopuoliset huomattavat omistusosuudet;

ii)

arvopaperistamispositiot 243 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 244 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 258 artiklan mukaisesti;

iii)

luottokauppa 379 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

iv)

positiot korissa, jolle laitos ei voi määrittää riskipainoa IRB-menetelmää käyttäen 153 artiklan 8 kohdan mukaisesti;

v)

oman pääoman ehtoiset sijoitukset sisäisen mallin menetelmää käyttäen 155 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

l)

laskentahetkellä odotettavissa olevat ydinpääoman (CET1) eriin liittyvät verot paitsi silloin, kun laitos asianmukaisesti mukauttaa ydinpääoman (CET1) erien määrää siinä määrin, kuin verot pienentävät riskien tai tappioiden kattamiseen käytettävissä olevaa määrää.

2.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään tämän artiklan 1 kohdan a, c, e, f, h, i ja l alakohdassa tarkoitettujen vähennysten sekä 56 artiklan a, c, d ja f alakohdassa samoin kuin 66 artiklan a, c ja d alakohdassa tarkoitettujen, niihin liittyvien vähennysten tarkemmat soveltamissäännöt:

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

3.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset määrittääkseen kolmansien maiden rahoituslaitosten ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 24 päivänä marraskuuta 2010 (26) perustettua Euroopan valvontaviranomaista (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ‧EVLEV‧, kuultuaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sekä direktiivin 2009/138/EY soveltamisalan ulkopuolelle mainitun direktiivin 4 artiklan mukaisesti jäävien yritysten pääomainstrumenttityypit, jotka on vähennettävä seuraavista omien varojen osatekijöistä:

a)

ydinpääoman (CET1) erät;

b)

ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erät;

c)

toissijaisen pääoman (T2) erät.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

37 artikla

Aineettomien hyödykkeiden vähentäminen

Laitosten on määritettävä vähennettävien aineettomien hyödykkeiden määrä seuraavasti:

a)

vähennettävää määrää on pienennettävä sellaisten aineettomiin hyödykkeisiin liittyvien laskennallisten verovelkojen määrällä, jotka mitätöityisivät, jos aineettomien hyödykkeiden arvo alenisi tai nämä hyödykkeet kirjattaisiin pois taseesta sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

b)

vähennettävään määrään on sisällyttävä liikearvo, joka sisältyy laitoksen huomattavien sijoitusten arvostukseen.

38 artikla

Tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten vähentäminen

1.   Laitosten on määritettävä tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten määrä, joka vähennetään tämän artiklan mukaisesti.

2.   Tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten määrä on laskettava vähentämättä siitä näihin saamisiin liittyvien laitoksen laskennallisten verovelkojen määrää, paitsi jos 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

3.   Tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten määrästä voidaan vähentää näihin saamisiin liittyvien laitoksen laskennallisten verovelkojen määrä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

yhteisöllä on kansallisen lainsäädännön nojalla laillisesti toimeenpantavissa oleva oikeus kuitata kyseiset kauden verotettavaan tuloon perustuvat verosaamiset ja -velat keskenään;

b)

kyseiset laskennalliset verosaamiset ja -velat liittyvät saman veroviranomaisen samalta verovelvolliselta yhteisöltä perimiin veroihin.

4.   Edellä olevaa 3 kohtaa sovellettaessa käytettävät laskennallisiin verosaamisiin liittyvät laitoksen laskennalliset verovelat eivät saa sisältää laskennallisia verovelkoja, jotka pienentävät vähennettävää aineettomien hyödykkeiden tai etuuspohjaisen eläkerahaston varojen määrää.

5.   Edellä 4 kohdassa tarkoitetut laskennallisiin verosaamisiin liittyvät laskennalliset verovelat on jaettava seuraavien kesken:

a)

tulevista veronalaisista voitoista riippuvat ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvät laskennalliset verosaamiset, joita ei vähennetä 48 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)

kaikki muut tulevista veronalaisista voitoista riippuvat laskennalliset verosaamiset.

Laitosten on jaettava laskennallisiin verosaamisiin liittyvät laskennalliset verovelat niiden tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten osuuksien mukaisesti, joita a ja b alakohdassa tarkoitetut erät edustavat.

39 artikla

Tulevista veronalaisista voitoista riippumattomat liikaa maksetut verot, verotuksellisten tappioiden hyvitykset ja laskennalliset verosaamiset

1.   Seuraavia eriä ei saa vähentää omista varoista, ja niihin on tarvittaessa sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja:

a)

laitoksen kuluvalta kaudelta liikaa maksamat verot;

b)

laitoksen kuluvan kauden verotukselliset tappiot, jotka hyvitetään aiempien vuosien perusteella ja joiden seurauksena syntyy keskushallintoon, aluehallintoon tai paikalliseen veroviranomaiseen kohdistuva vaade tai joltakin näistä oleva saaminen.

2.   Tulevista veronalaisista voitoista riippumattomiin laskennallisiin verosaamisiin kuuluvat vain väliaikaisten erojen seurauksena syntyvät laskennalliset verosaamiset, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

ne korvataan viipymättä automaattisesti ja pakollisesti veronhyvityksellä silloin, kun laitoksen tappio ilmoitetaan sen vuotuisen tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä, tai laitoksen selvitystilan taikka maksukyvyttömyyden yhteydessä;

b)

laitos voi sovellettavan kansallisen verolainsäädännön nojalla vähentää a alakohdassa tarkoitetun veronhyvityksen kaikista veroveloista, joita laitoksella tai mainitun lainsäädännön nojalla verotuksellisesti samaan konsolidointiin sisältyvällä muulla yrityksellä tai ensimmäisen osan II osaston 2 luvun mukaisesti konsolidoidun valvonnan kohteena olevalla muulla yrityksellä on;

c)

jos b alakohdassa tarkoitettujen veronhyvitysten määrä ylittää mainitussa kohdassa tarkoitettujen verovelkojen määrän, ylijäämämäärästä tulee välittömästi laitoksen sijoittautumisjäsenvaltion keskushallintoon kohdistuva vaade.

Laitosten on sovellettava 100 prosentin riskipainoa laskennallisiin verosaamisiin, jos a, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

40 artikla

Odotettujen tappioiden yhteismäärän laskennasta saatavien negatiivisten määrien vähentäminen

Edellä olevan 36 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti vähennettävää määrää ei saa pienentää tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten määrän lisäyksellä tai muiden ylimääräisten verovaikutusten perusteella, joita voi esiintyä, jos varaukset nousevat samalle tasolle kuin II osaston 3 luvun 3 jaksossa tarkoitetut odotetut tappiot.

41 artikla

Etuuspohjaisen eläkerahaston varojen vähentäminen

1.   Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan e alakohtaa on etuuspohjaisen eläkerahaston varojen määrää, joka on vähennettävä, pienennettävä seuraavilla määrillä:

a)

kaikkien sellaisten varoihin liittyvien laskennallisten verovelkojen määrä, jotka voivat mitätöityä, jos varojen arvo alenee tai varat kirjataan pois taseesta sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

b)

niiden etuuspohjaisessa eläkerahastossa olevien varojen määrä, joita laitos voi käyttää rajoituksettomasti, jos laitos on saanut toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteisen luvan. Varoille, joilla vähennettävää määrää pienennetään, on tarvittaessa annettava riskipaino kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisesti.

2.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset niiden perusteiden määrittämiseksi, joilla toimivaltainen viranomainen antaa laitoksen pienentää etuuspohjaisen eläkerahaston varojen määrää 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

42 artikla

Omista ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen

Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan f alakohtaa laitosten on laskettava omistusosuudet omista ydinpääoman (CET1) instrumenteista pitkien bruttopositioiden perusteella seuraavin poikkeuksin:

a)

laitokset voivat laskea omista ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevien omistusosuuksien määrän pitkän nettoposition perusteella, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

i)

lyhyet ja pitkät positiot ovat samassa kohteena olevassa vastuussa eikä lyhyisiin positioihin liity vastapuoliriskiä;

ii)

sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;

b)

laitosten on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin ydinpääoman (CET1) instrumentteihin;

c)

laitokset voivat nettouttaa pitkät bruttopositiot, jotka ovat omissa ydinpääoma (CET1) instrumenteissa ja jotka on saatu indeksiarvopapereista olevista omistusosuuksista, niiden lyhyiden positioiden kanssa, jotka ovat omissa ydinpääoman (CET1) instrumenteissa ja jotka on saatu kohde-etuutena olevissa indekseissä olevista lyhyistä positioista, myös silloin, kun lyhyisiin positioihin liittyy vastapuoliriski, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

i)

lyhyet ja pitkät positiot ovat samoissa kohde-etuutena olevissa indekseissä;

ii)

sekä lyhyet että pitkät positiot ovat joko kaupankäyntivarastossa tai sen ulkopuolella.

43 artikla

Merkittävä sijoitus finanssialan yhteisössä

Laitoksella on vähentämisen kannalta 36 artiklan mukaisesti merkittävä sijoitus finanssialan yhteisössä, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

laitos omistaa yli 10 prosenttia finanssialan yhteisön liikkeeseenlaskemista ydinpääoman (CET1) instrumenteista;

b)

laitoksella on läheinen sidonnaisuus finanssialan yhteisöön, ja se omistaa kyseisen yhteisön liikkeeseenlaskemia ydinpääoman (CET1) instrumentteja;

c)

laitos omistaa finanssialan yhteisön liikkeeseenlaskemia ydinpääoman (CET1) instrumentteja, eikä finanssialan yhteisö sisälly konsolidointiin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla, mutta se sisältyy samaan tilinpäätösten konsolidointiin kuin kyseinen laitos sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisen taloudellisen raportoinnin yhteydessä.

44 artikla

Finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen, kun laitoksella on keskinäinen ristiinomistus, jonka tavoitteena on omien varojen keinotekoinen lisääminen

Laitosten on tehtävä 36 artiklan 1 kohdan g, h ja i alakohdassa tarkoitetut vähennykset seuraavasti:

a)

omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista ja muista pääomainstrumenteista on laskettava pitkien bruttopositioiden perusteella;

b)

luokkaan 1 sijoitettavia vakuutussektorin omia varoja on vähentämisen yhteydessä käsiteltävä omistusosuuksina ydinpääoman (CET1) instrumenteista.

45 artikla

Finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen

Laitosten on tehtävä 36 artiklan 1 kohdan h ja i alakohdassa edellytetyt vähennykset seuraavasti:

a)

ne voivat laskea finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevat suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet samassa kohteena olevassa vastuussa olevan pitkän nettoposition perusteella, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

i)

lyhyen position maturiteetti vastaa pitkän position maturiteettia tai lyhyen position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi;

ii)

sekä pitkä positio että lyhyt positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;

b)

niiden on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy finanssialan yhteisöjen pääomainstrumentteihin kyseisissä indekseissä.

46 artikla

Ydinpääomainstrumenttien omistusosuuksien vähentäminen, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta finanssialan yhteisössä

1.   Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan h alakohtaa laitosten on laskettava sovellettava määrä, joka on vähennettävä, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetusta laskutoimituksesta saatavalla kertoimella:

a)

kokonaismäärä, jolla laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ylittävät 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) erien kokonaismäärästä laskettuna sen jälkeen, kun viimeksi mainittuihin on sovellettu seuraavia säännöksiä:

i)

32–35 artikla;

ii)

36 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa, k alakohdan ii–v alakohdassa ja l alakohdassa tarkoitetut vähennykset, lukuun ottamatta määrää, joka on vähennettävä tulevista veronalaisista voitoista riippuvien ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvien laskennallisten verosaamisten osalta;

iii)

44 ja 45 artikla;

b)

laitoksen suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä niiden finanssialan yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ydinpääoman (CET1) instrumenteista jaettuna kaikkien niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärällä, jotka laitoksella on kyseisten finanssialan yhteisöjen omien varojen instrumenteista.

2.   Laitosten on jätettävä pois 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta määrästä ja 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kertoimen laskennasta merkintäsitoumuksia koskevat positiot, joita pidetään enintään viisi työpäivää.

3.   Edellä 1 kohdan mukaisesti vähennettävä määrä on kohdistettava kaikkiin hallussa oleviin ydinpääoman (CET1) instrumentteihin. Laitosten on määritettävä ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevien omistusosuuksien osuus, joka on vähennettävä 1 kohdan mukaisesti, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla osuudella:

a)

1 kohdan mukaisesti vähennettävien omistusosuuksien määrä;

b)

kunkin hallussa olevan ydinpääoman (CET1) instrumentin osuus niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärästä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta.

4.   Edellä 36 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettujen omistusosuuksien määrää, joka on enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä 1 kohdan a alakohdan i–iii alakohdan säännösten soveltamisen jälkeen, ei saa vähentää, ja siihen on tarvittaessa sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja ja kolmannen osan IV osaston vaatimuksia.

5.   Laitosten on määritettävä omien varojen instrumenteista olevien omistusosuuksien riskipainotettava osuus jakamalla a alakohdassa tarkoitettu määrä b alakohdassa tarkoitetulla määrällä:

a)

4 kohdan mukaisesti riskipainotettavien omistusosuuksien määrä;

b)

i alakohdassa tarkoitettu määrä jaettuna ii alakohdassa tarkoitetulla määrällä:

i)

ydinpääoman (CET1) instrumenttien kokonaismäärä;

ii)

niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ydinpääomainstrumenteista (CET1), joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta (b).

47 artikla

Ydinpääoman (CET1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen, kun laitoksella on merkittävä sijoitus finanssialan yhteisössä

Sovellettaessa 36 artiklan 1 kohdan i alakohtaa sovellettavasta määrästä, joka on vähennettävä ydinpääoman (CET1) eristä, on jätettävä pois merkintäsitoumuksia koskevat positiot, joita pidetään enintään viisi työpäivää, ja kyseinen määrä on määritettävä 44 ja 45 artiklan ja 2 alajakson mukaisesti.

2   Alajakso

Ydinpääoman (CET1) eristä tehtäviä vähennyksiä koskevat poikkeukset ja vaihtoehdot

48 artikla

Kynnysarvoihin perustuvat poikkeukset ydinpääoman (CET1) eristä tehtävistä vähennyksistä

1.   Tehdessään 36 artiklan 1 kohdan c ja i alakohdassa edellytettyjä vähennyksiä laitoksia ei vaadita vähentämään tämän kohdan a ja b alakohdassa lueteltujen erien määriä, jotka ovat yhteensä enintään 2 kohdassa tarkoitettu enimmäismäärä:

a)

tulevista veronalaisista voitoista riippuvat ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvät laskennalliset verosaamiset, jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä laskettuna sen jälkeen, kun viimeksi mainittuihin on sovellettu seuraavia säännöksiä:

i)

32–35 artikla;

ii)

36 artiklan 1 kohdan a–h alakohta, k alakohdan ii–v alakohta ja l alakohta, lukuun ottamatta tulevista veronalaisista voitoista riippuvia ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyviä laskennallisia verosaamisia.

b)

kun laitoksella on huomattava sijoitus finanssialan yhteisössä, suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet, jotka laitoksella on finanssialan yhteisön ydinpääoma (CET1) instrumenteista ja jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä laskettuna sen jälkeen, kun viimeksi mainittuihin on sovellettu seuraavia säännöksiä:

i)

32–35 artikla;

ii)

36 artiklan 1 kohdan a–h alakohta, k alakohdan ii–v alakohta ja l alakohta, lukuun ottamatta laskennallisia verosaamisia, jotka riippuvat tulevista veronalaisista voitoista ja syntyvät väliaikaisten erojen seurauksena.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa enimmäismäärä on yhtä suuri kuin tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä kerrottuna tämän kohdan b alakohdassa olevalla prosentilla:

a)

ydinpääoman (CET1) erien jäljelle jäävä määrä kaikkien 32–36 artiklassa tarkoitettujen oikaisujen ja vähennysten soveltamisen jälkeen ja soveltamatta tässä artiklassa määritettyjä kynnysarvoja koskevia poikkeuksia;

b)

17,65 prosenttia.

3.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi laitoksen on määritettävä se laskennallisten verosaamisten osuus ydinpääoman (CET1) erien kokonaismäärästä, jota ei edellytetä vähennettävän, jakamalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla määrällä:

a)

niiden tulevista veronalaisista voitoista riippuvien ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvien laskennallisten verosaamisten määrä, jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä;

b)

seuraavien summa:

i)

a alakohdassa tarkoitettu määrä;

ii)

niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, joissa laitoksella on merkittävä sijoitus ja jotka ovat yhteensä enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä.

Se merkittävien sijoitusten osuus erien kokonaismäärästä, jota ei edellytetä vähennettävän, on 1 miinus ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu osuus.

4.   Niiden erien määriin, joita ei vähennetä 1 kohdan mukaisesti, on sovellettava 250 prosentin riskipainoa.

49 artikla

Vähennyksiä koskevat vaatimukset konsolidointia, lisävalvontaa tai laitosten suojajärjestelmää sovellettaessa

1.   Laskettaessa omia varoja yksittäisen laitoksen tasolla, alakonsolidointiryhmän tasolla tai konsolidoidulla tasolla, jos toimivaltaiset viranomaiset vaativat laitoksia soveltamaan tai antavat luvan soveltaa direktiivin 2002/87/EY liitteeseen I sisältyviä menetelmiä 1, 2 tai 32, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan olla vähentämättä omistusosuuksia sellaisen finanssialan yhteisön omien varojen instrumenteista, jossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella, emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä tai emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä tai laitoksella on huomattava sijoitus, edellyttäen että tämän kohdan a–e alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät:

a)

finanssialan yhteisö on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai vakuutusholdingyhtiö;

b)

vakuutusyritys, jälleenvakuutusyritys tai vakuutusholdingyhtiö kuuluu direktiivin 2002/87/EY mukaisen saman lisävalvonnan alaisuuteen kuin emoyritys, emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

c)

laitos on saanut toimivaltaisilta viranomaisilta etukäteisen luvan;

d)

toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen c alakohdassa tarkoitetun luvan myöntämistä ja sen jälkeen jatkuvasti vakuuttuneet menetelmän 1, 2 tai 3 mukaisesti konsolidoitavien yhteisöjen yhtenäisen johtamisen, riskinhallinnan ja sisäisen valvonnan riittävästä tasosta;

e)

omistusosuudet yhteisössä kuuluvat yhdelle seuraavista:

i)

emoyrityksenä toimiva luottolaitos;

ii)

emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö;

iii)

emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö;

iv)

laitos;

v)

jonkin i–iv alakohdassa mainitun yhteisön tytäryritys, joka sisältyy konsolidoinnin soveltamisalaan ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla.

Valittua menetelmää sovelletaan eri aikoina johdonmukaisella tavalla.

2.   Laskettaessa omia varoja yksittäisen laitoksen tasolla ja alakonsolidointiryhmän tasolla laitokset, jotka ovat konsolidoidun valvonnan kohteina ensimmäisen osan II osaston 2 luvun mukaisesti, eivät saa vähentää omistusosuuksia, jotka niillä on konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvien finanssialan yhteisöjen liikkeeseen laskemissa omien varojen instrumenteissa, elleivät toimivaltaiset viranomaiset katso, että nämä vähennykset ovat tarpeen erityisiä tarkoituksia varten, erityisesti pankkitoiminnan rakenteellista erottamista ja kriisinratkaisun suunnittelua varten.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun menetelmän soveltaminen ei saa aiheuttaa suhteettomia kielteisiä vaikutuksia muiden jäsenvaltioiden tai koko unionin rahoitusjärjestelmään kokonaisuudessaan tai osaan siitä muodostamalla tai luomalla esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

3.   Laskettaessa omia varoja yksittäisen laitoksen tasolla ja alakonsolidointiryhmän tasolla toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan olla vähentämättä omistusosuuksia omien varojen instrumenteista seuraavissa tapauksissa:

a)

laitoksella on omistusosuus toisessa laitoksessa ja i–v alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät;

i)

laitokset kuuluvat samaan 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuun laitosten suojajärjestelmään;

ii)

toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun luvan;

iii)

113 artiklan 7 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

iv)

laitosten suojajärjestelmä laatii 113 artiklan 7 kohdan e alakohdassa tarkoitetun konsolidoidun taseen tai, jos sen ei tarvitse laatia konsolidoitua tilinpäätöstä, laajennetun yhteenlasketun laskelman, jonka toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät ja joka vastaa direktiiviä 86/635/ETY, joka sisältää tiettyjä mukautuksia direktiiviin 83/349/ETY tai asetukseen (EY) N:o 1606/2002, jolla säännellään luottolaitosryhmien konsolidoituja tilinpäätöksiä. Ulkopuolisen tilintarkastajan on tarkastettava tämän laajennetun yhteenlasketun laskelman vastaavuus ja erityisesti se, että omien varojen laskentaan soveltuvien osuuksien moninkertainen käyttö ja omien varojen epäasianmukainen hankinta laitosten suojajärjestelmän jäsenten välillä on estetty laskelmassa. Konsolidoitu tase tai laajennettu yhteenlaskettu laskelma on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille vähintään 99 artiklassa vahvistetuin määräajoin.

v)

laitosten suojajärjestelmien piiriin kuuluvat laitokset täyttävät yhdessä konsolidoidulla tasolla tai laajennetulla yhteenlasketulla tasolla 92 artiklan mukaiset vaatimukset, ja ilmoittavat vaatimusten täyttämisestä 99 artiklan mukaisesti. Laitosten suojajärjestelmässä ei vaadita sellaisille osuuskunnan jäsenille tai oikeushenkilöille kuuluvan osuuden vähentämistä, jotka eivät ole laitosten suojajärjestelmän jäseniä, edellyttäen, että omien varojen laskentaan soveltuvien osuuksien moninkertainen käyttö ja omien varojen epäasianmukainen hankinta laitosten suojajärjestelmän jäsenten ja vähemmistöosakkaan, jos se on laitos, välillä on estetty.

b)

alueellisella luottolaitoksella on omistusosuus keskusluottolaitoksessaan tai muussa alueellisessa luottolaitoksessa, ja a alakohdan i–v alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

4.   Omistusosuudet, joiden osalta ei tehdä 1, 2 tai 3 kohdan mukaista vähennystä, katsotaan vastuiksi, ja ne riskipainotetaan soveltuvin osin kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisesti.

5.   Jos laitos soveltaa direktiivin 2002/87/EY liitteessä I olevia menetelmiä 1 tai 2, sen on julkistettava finanssiryhmittymän täydentävien omien varojen vaatimus ja mainitun direktiivin 6 artiklan ja liitteen I mukaisesti laskettu vakavaraisuussuhde.

6.   EPV, EVLEV ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 24 päivänä marraskuuta 2010 (27) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ‧EAMV‧, laativat sekakomitean välityksellä teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään tämän artiklan soveltamiseksi direktiivin 2002/87/EY liitteessä I olevassa II osassa ja 228 artiklan 1 kohdassa lueteltujen laskentamenetelmien soveltamisedellytykset 1 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja vähentämistä koskevia vaihtoehtoja varten.

EPV, EVLEV ja EAMV toimittavat teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

4   Jakso

Ydinpääoma (CET1)

50 artikla

Ydinpääoma (CET1)

Laitoksen ydinpääoma (CET1) koostuu ydinpääoman (CET1) eristä sen jälkeen, kun on sovellettu 32–35 artiklassa edellytettyjä oikaisuja, 36 artiklan mukaisia vähennyksiä sekä 48, 49 ja 79 artiklassa säädettyjä poikkeuksia ja vaihtoehtoja.

3   LUKU

Ensisijainen lisäpääoma (AT1)

1   Jakso

Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erät ja instrumentit

51 artikla

Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erät

Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erät koostuvat seuraavista:

a)

pääomainstrumentit, jos 52 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

edellä a alakohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot.

Edellä olevaan a alakohtaan sisältyviä instrumentteja ei katsota ydinpääoman (CET1) tai toissijaisen pääoman (T2) eriksi.

52 artikla

Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentit

1.   Pääomainstrumentit katsotaan ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteiksi vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

instrumentit on laskettu liikkeeseen, ja ne ovat maksettuja;

b)

mikään seuraavista ei ole ostanut instrumentteja:

i)

laitos tai sen tytäryritykset;

ii)

yritys, johon laitoksella on omistusyhteys, kun laitos pitää hallussaan suoraan tai välillisesti määräysvallan kautta vähintään 20:tä prosenttia yrityksen äänioikeuksista tai pääomasta;

c)

laitos ei ole rahoittanut suoraan tai välillisesti instrumenttien ostoa;

d)

instrumentit sijoittuvat laitoksen maksukyvyttömyyden yhteydessä toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien jälkeen;

e)

mikään seuraavista tahoista ei ole antanut instrumenteille vakuutta tai takausta, joka parantaa vaateiden etuoikeusasemaa:

i)

laitos tai sen tytäryritykset;

ii)

laitoksen emoyritys tai sen tytäryritykset;

iii)

emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset;

iv)

monialan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset;

v)

rahoitusalan sekaholdingyhtiö tai sen tytäryritykset;

vi)

yritys, jolla on läheinen sidonnaisuus i–v alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin;

f)

instrumentteihin ei kohdistu sopimus- tai muita järjestelyjä, jotka parantaisivat kyseisiin instrumentteihin perustuvien vaateiden etuoikeusasemaa maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä.

g)

instrumentit ovat eräpäivättömiä, eikä niitä koskevissa säännöksissä ole kannustimia siihen, että laitos lunastaisi ne takaisin;

h)

kun instrumentteja koskevat säännökset sisältävät yhden tai useamman osto-option, osto-option toteuttaminen voi perustua yksinomaan liikkeeseenlaskijan harkintavaltaan;

i)

instrumenttien osto-optio voidaan toteuttaa tai instrumentit voidaan lunastaa tai ostaa takaisin vain, jos 77 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja aikaisintaan viiden vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä muulloin kuin 78 artiklan 4 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä;

j)

instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että instrumenttien osto-optio voidaan mahdollisesti tai tosiasiallisesti toteuttaa tai instrumentit mahdollisesti tai tosiasiallisesti lunastetaan tai ostetaan takaisin, eikä laitos ilmaise tätä muulla tavoin, paitsi seuraavissa tapauksissa:

i)

laitoksen selvitystila- ja konkurssimenettelyn jälkeen;

ii)

instrumenttien harkinnanvaraisissa takaisinostoissa tai muissa harkinnanvaraisissa ensisijaiseen lisäpääoman (AT1) vähentämiskeinoissa, jolloin laitoksen on täytynyt saada toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteinen lupa 7 artiklan mukaisesti;

k)

laitos ei ilmaise nimenomaisesti tai epäsuorasti, että toimivaltainen viranomainen suostuisi instrumenttien osto-option toteuttamista tai instrumenttien lunastusta tai takaisinostoa koskevaan pyyntöön;

l)

instrumentteihin liittyvä voitonjako täyttää seuraavat edellytykset:

i)

se maksetaan jakokelpoisista eristä;

ii)

instrumentteihin liittyvän voitonjaon määrää ei muuteta laitoksen tai sen emoyrityksenä toimivan yrityksen luottoluokituksen perusteella;

iii)

instrumentteja koskevissa säännöksissä annetaan laitokselle täysi harkintavalta peruuttaa instrumentteihin liittyvä voitonjako milloin tahansa rajoittamattomaksi ajaksi kumuloitumattomalta perustalta, ja laitos saa käyttää näitä peruutettuja maksuja rajoituksetta velvoitteidensa täyttämiseen niiden erääntyessä;

iv)

voitonjaon peruuttamista ei pidetä laitoksen maksukyvyttömyytenä;

v)

laitokselle ei aseteta rajoituksia voitonjaon peruuttamisen vuoksi;

m)

instrumentit eivät vaikuta sen määrittämiseen, että laitoksen velat ovat suurempia kuin sen varat, kun tällaisella määrityksellä testataan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksukyvyttömyyttä;

n)

instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että laukaisevan tapahtuman toteutuessa instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan pysyvästi tai väliaikaisesti tai instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;

o)

instrumentteja koskevissa säännöksissä ei ole sellaisia ominaisuuksia, jotka voisivat estää laitoksen pääomapohjan vahvistamisen;

p)

kun laitos ei laske instrumentteja suoraan liikkeeseen, kummankin seuraavista edellytyksistä on täytyttävä:

i)

instrumentit laskee liikkeeseen yhteisö, joka kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin;

ii)

tulot ovat kyseiselle laitokselle välittömästi ja rajoituksetta saatavilla sellaisessa muodossa, joka täyttää tässä kohdassa säädetyt edellytykset.

Ensimmäisen alakohdan d alakohdassa säädetyn edellytyksen katsotaan täyttyvän huolimatta siitä, että instrumentit sisältyvät 484 artiklan 3 kohdan nojalla ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1) tai toissijaiseen pääomaan (T2) edellyttäen, että niiden etuoikeusasema on sama.

2.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat seikat:

a)

lunastusta koskevien kannustimien muoto ja luonne;

b)

ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentin pääoman määrän kirjanpitoarvon korotuksen luonne pääoman määrän kirjanpitoarvon väliaikaisen alentamisen johdosta;

c)

menettelyt ja ajoitus, joita noudatetaan, kun

i)

vahvistetaan, että laukaiseva tapahtuma on toteutunut;

ii)

ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentin pääoman määrän kirjanpitoarvoa korotetaan pääoman määrän kirjanpitoarvon väliaikaisen alentamisen johdosta;

d)

instrumenttien ominaisuudet, jotka voivat estää laitoksen pääomapohjan vahvistamisen;

e)

erillisyhtiöiden käyttö omien varojen instrumenttien välilliseen liikkeeseenlaskuun.

EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

53 artikla

Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin liittyvän voitonjaon peruuttamista koskevat rajoitukset sekä ominaisuudet, jotka voivat estää laitoksen pääomapohjan vahvistamisen

Sovellettaessa 52 artiklan 1 kohdan l alakohdan v alakohtaa ja o alakohtaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja koskeviin säännöksiin ei saa sisällyttää

a)

vaatimusta, jonka mukaan instrumentteihin liittyvä voitonjako on suoritettava, jos voitonjako suoritetaan laitoksen liikkeeseen laskemasta instrumentista, jonka etuoikeusasema on sama tai huonompi kuin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentti, mukaan luettuna ydinpääoman (CET1) instrumentti;

b)

vaatimusta, jonka mukaan ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentteihin liittyvän voitonjaon maksaminen on peruttava, jos kyseisiin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin liittyvää voitonjakoa ei suoriteta;

c)

velvollisuutta korvata koron- tai osingonmaksu muussa muodossa olevalla maksulla. Laitokselle ei saa asettaa tällaista velvollisuutta muullakaan tavoin.

54 artikla

Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien kirjanpitoarvon alentaminen tai niiden muuntaminen

1.   Sovellettaessa 52 artiklan 1 kohdan n alakohtaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a)

laukaiseva tapahtuma toteutuu, kun 92 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu laitoksen ydinpääoman (CET1) osuus on pienempi kuin jompikumpi seuraavista:

i)

5,125 prosenttia;

ii)

5,125:tä prosenttia suurempi prosenttimäärä, jonka laitos on vahvistanut ja täsmentänyt instrumenttia koskevissa säännöksissä;

b)

laitokset voivat a alakohdassa tarkoitetun lisäksi määrittää instrumenttia koskevissa säännöksissä yhden tai useamman laukaisevan tapahtuman;

c)

kun instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että instrumentit muunnetaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi laukaisevan tapahtuman toteutuessa, kyseissä säännöksissä on määritettävä jompikumpi seuraavista:

i)

muuntokerroin ja sallitun muunnettavan määrän yläraja;

ii)

ylä- ja alaraja instrumenttien muuntamiselle ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi;

d)

kun instrumentteja koskevissa säännöksissä edellytetään, että pääoman määrän kirjanpitoarvoa alennetaan laukaisevan tapahtuman toteutuessa, arvon alentamisessa on pienennettävä kaikkia seuraavia:

i)

instrumentin haltijan vaadetta laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä;

ii)

määrää, joka on maksettava, jos instrumentin osto-optio toteutetaan tai instrumentti lunastetaan;

iii)

instrumenttiin liittyvää voitonjakoa.

2.   Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentin kirjanpitoarvon alentaminen tai kyseisen instrumentin muuntaminen synnyttää sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti eriä, jotka katsotaan ydinpääomaeriksi (CET1).

3.   Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eriksi hyväksyttyjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien määrä rajoittuu niiden ydinpääoman (CET1) erien vähimmäismäärään, jotka syntyisivät, jos ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvo alennettaisiin täysimääräisesti tai jos kyseiset instrumentit muunnettaisiin ydinpääomainstrumenteiksi.

4.   Niiden ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien kokonaismäärä, joiden kirjanpitoarvoa on alennettava tai jotka on muunnettava laukaisevan tapahtuman toteutuessa, ei saa olla alempi kuin alin seuraavista:

a)

määrä, joka vaaditaan laitoksen ydinpääoman (CET1) osuuden palauttamiseksi kokonaisuudessaan 5,125 prosenttiin;

b)

instrumentin koko pääoman määrä.

5.   Laukaisevan tapahtuman toteutuessa laitosten on:

a)

ilmoitettava asiasta välittömästi toimivaltaisille viranomaisille;

b)

ilmoitettava asiasta ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien haltijoille;

c)

alennettava viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluessa instrumenttien pääoman määrän kirjanpitoarvoa tai muunnettava instrumentit ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi tässä artiklassa säädetyn vaatimuksen mukaisesti.

6.   Laitoksen, joka laskee liikkeeseen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja, jotka laukaisevan tapahtuman toteutuessa muuntuvat ydinpääomaksi (CET1), on varmistettava, että sen sallittu osakepääoma on aina riittävä kaikkien muunnettavien ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien muuntamiseksi osakkeiksi, jos laukaiseva tapahtuma toteutuu. Kaikki tarvittavat luvat on oltava hankittuina muunnettavien ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien liikkeeseenlaskupäivänä. Laitoksella on aina oltava tarvittava etukäteinen lupa laskea liikkeeseen ydinpääoman (CET1) instrumentteja, joiksi ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentit muunnettaisiin laukaisevan tapahtuman toteutuessa.

7.   Laitoksen, joka laskee liikkeeseen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja, jotka laukaisevan tapahtuman toteutuessa muuntuvat ydinpääomaksi (CET1), on varmistettava, ettei muuntamiselle ole menettelyllisiä esteitä perustamisasiakirjan tai yhtiöjärjestyksen tai sopimusluonteisten järjestelyjen nojalla.

55 artikla

Sen seuraukset, että ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja koskevat edellytykset eivät enää täyty

Jos 52 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentin osalta, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a)

instrumentti lakkaa välittömästi olemasta ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentti;

b)

instrumenttiin liittyvä ylikurssirahastojen osa lakkaa välittömästi olemasta ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erä.

2   Jakso

Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä tehtävät vähennykset

56 artikla

Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä tehtävät vähennykset

Laitosten on vähennettävä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä

a)

laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet omista ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, mukaan luettuina omat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentit, jotka laitos voi joutua ostamaan voimassa olevien sopimusvelvoitteiden vuoksi;

b)

suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, kun laitoksella on näiden yhteisöjen kanssa keskinäiset ristiinomistukset, joilla toimivaltaisen viranomaisen mielestä pyritään keinotekoisesti lisäämään laitoksen omia varoja;

c)

60 artiklan mukaisesti määritetty sovellettava määrä suoria, välillisiä ja synteettisiä omistusosuuksia finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, kun laitoksella ei ole huomattavaa sijoitusta näissä yhteisöissä;

d)

laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, kun laitoksella on huomattava sijoitus näissä yhteisöissä, lukuun ottamatta kuitenkaan merkintäsitoumuksia koskevia positioita, joita pidetään enintään viisi työpäivää;

e)

niiden erien määrä, jotka on 66 artiklan mukaan vähennettävä toissijaisen pääoman (T2) eristä, jotka ylittävät laitoksen toissijaisen pääoman (T2);

f)

laskentahetkellä odotettavissa olevat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eriin liittyvät verot paitsi silloin, kun laitos asianmukaisesti mukauttaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erien määrää siinä määrin kuin verot pienentävät riskien tai tappioiden kattamiseen käytettävissä olevaa määrää.

57 artikla

Omista ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen

Sovellettaessa 56 artiklan a alakohtaa laitosten on laskettava omistusosuudet omista ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista pitkien bruttopositioiden perusteella seuraavin poikkeuksin:

a)

laitokset voivat laskea omista ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteistaan olevien omistusosuuksien määrän pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

lyhyet ja pitkät positiot ovat samassa kohteena olevassa vastuussa eikä lyhyisiin positioihin liity vastapuoliriskiä;

ii)

sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;

b)

laitosten on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin;

c)

laitokset voivat nettouttaa pitkät bruttopositiot, jotka ovat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteissa ja jotka on saatu indeksiarvopapereista olevista omistusosuuksista, niiden lyhyiden positioiden kanssa, jotka ovat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteissa ja jotka on saatu kohde-etuutena olevissa indekseissä olevista lyhyistä positioista, myös silloin, kun lyhyisiin positioihin liittyy vastapuoliriski, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

lyhyet ja pitkät positiot ovat samoissa kohde-etuutena olevissa indekseissä;

ii)

sekä lyhyet että pitkät positiot ovat joko kaupankäyntivarastossa tai sen ulkopuolella.

58 artikla

Finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen, kun laitoksella on keskinäinen ristiinomistus, jonka tavoitteena on omien varojen keinotekoinen lisääminen

Laitosten on tehtävä 56 artiklan b, c ja d alakohdassa edellytetyt vähennykset seuraavasti:

a)

omistusosuudet ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista on laskettava pitkien bruttopositioiden perusteella;

b)

luokkaan 1 sijoitettavia omia lisävaroja on vähentämisen yhteydessä käsiteltävä omistusosuuksina ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista.

59 artikla

Finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen

Laitosten on tehtävä 56 artiklan c ja d alakohdassa edellytetyt vähennykset seuraavasti:

a)

ne voivat laskea finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista olevat suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet samassa kohteena olevassa vastuussa olevan pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

lyhyen position maturiteetti vastaa pitkän position maturiteettia tai lyhyen position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi;

ii)

sekä lyhyt positio että pitkä positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;

b)

niiden on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy finanssialan yhteisöjen pääomainstrumentteihin kyseisissä indekseissä.

60 artikla

Ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen, kun laitoksella ei ole huomattavaa sijoitusta finanssialan yhteisössä

1.   Sovellettaessa 56 artiklan c alakohtaa laitosten on laskettava sovellettava määrä, joka on vähennettävä, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetusta laskutoimituksesta saatavalla kertoimella:

a)

kokonaismäärä, jolla laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ylittävät 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä ja joka on laskettu seuraavien säännösten soveltamisen jälkeen:

i)

32–35 artikla;

ii)

36 artiklan 1 kohdan a–g alakohta, k alakohdan ii–v alakohta ja l alakohta, lukuun ottamatta tulevista veronalaisista voitoista riippuvia ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyviä laskennallisia verosaamisia;

iii)

44 ja 45 artikla;

b)

laitoksen suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä niiden finanssialan yhteisöjen, joissa laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista jaettuna kaikkien niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärällä, jotka laitoksella on kyseisten finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista.

2.   Laitosten on jätettävä pois 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta määrästä ja 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kertoimen laskennasta merkintäsitoumuksia koskevat positiot, joita pidetään enintään viisi työpäivää.

3.   Edellä 1 kohdan mukaisesti vähennettävä määrä on jaettava kaikkiin hallussa oleviin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteihin. Kustakin ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentista 1 kohdan mukaisesti vähennettävä määrä lasketaan kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla suhteella:

a)

1 kohdan mukaisesti vähennettävien omistusosuuksien määrä;

b)

i alakohdassa tarkoitettu määrä jaettuna ii alakohdassa tarkoitetulla määrällä:

i)

ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentin kokonaismäärä;

ii)

niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenteista, joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta.

4.   Edellä 56 artiklan c alakohdassa tarkoitettujen omistusosuuksien määrää, joka on enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä 1 kohdan a alakohdan i, ii ja iii alakohdan säännösten soveltamisen jälkeen, ei saa vähentää, ja siihen on tarvittaessa sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja ja kolmannen osan IV osaston vaatimuksia.

5.   Laitosten on määritettävä omien varojen instrumenteista olevien omistusosuuksien riskipainotettava osuus jakamalla a alakohdassa tarkoitettu määrä b alakohdassa tarkoitetulla määrällä:

a)

4 kohdan mukaisesti riskipainotettavien omistusosuuksien määrä;

b)

i alakohdassa tarkoitettu määrä jaettuna ii alakohdassa tarkoitetulla määrällä:

i)

ydinpääoman (CET1) instrumenttien kokonaismäärä;

ii)

niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ydinpääomainstrumenteista (CET1), joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta (b).

3   Jakso

Ensisijainen lisäpääoma (AT1)

61 artikla

Ensisijainen lisäpääoma (AT1)

Laitoksen ensisijainen lisäpääoma (AT1) koostuu ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eristä 56 artiklassa tarkoitettujen erien vähentämisen ja 79 artiklan soveltamisen jälkeen.

4   LUKU

Toissijainen pääoma (T2)

1   Jakso

Toissijaisen pääoman (T2) erät ja instrumentit

62 artikla

Toissijaisen pääoman (T2) erät

Toissijaisen pääoman (T2) erät koostuvat seuraavista:

a)

pääomainstrumentit ja etuoikeudeltaan huonommat lainat, jos 63 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

a alakohdassa tarkoitettuihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot;

c)

niiden laitosten osalta, jotka laskevat riskipainotetut vastuuerät kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisesti, yleiset luottoriskioikaisut, joissa ei ole otettu huomioon verovaikutuksia ja jotka ovat enintään 1,25 prosenttia kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisesti lasketuista riskipainotetuista vastuueristä;

d)

niiden laitosten osalta, jotka laskevat riskipainotetut vastuuerät kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisesti, 158 ja 159 artiklan mukaisesti lasketut positiiviset määrät, joissa ei ole otettu huomioon verovaikutuksia ja jotka ovat enintään 0,6 prosenttia kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisesti lasketuista riskipainotetuista vastuueristä.

Edellä a alakohtaan sisältyviä eriä ei hyväksytä ydinpääoman (CET1) eikä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) eriksi.

63 artikla

Toissijaisen pääoman (T2) instrumentit

Pääomainstrumentit ja etuoikeudeltaan huonommat lainat katsotaan toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

instrumentit on laskettu liikkeeseen tai etuoikeudeltaan huonommat lainat on nostettu, ja ne ovat kokonaan maksettuja;

b)

mikään seuraavista ei ole ostanut instrumentteja tai myöntänyt etuoikeudeltaan huonompia lainoja:

i)

laitos tai sen tytäryritykset;

ii)

yritys, johon laitoksella on omistusyhteys, kun laitos pitää hallussaan suoraan tai välillisesti määräysvallan kautta vähintään 20:tä prosenttia yrityksen äänioikeuksista tai pääomasta;

c)

laitos ei ole rahoittanut suoraan tai välillisesti instrumenttien ostoa tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen myöntämistä;

d)

instrumenttien pääomamäärää koskeva vaade on instrumentteja koskevien säännösten mukaan tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen pääomamäärää koskeva vaade on etuoikeudeltaan huonompia lainoja koskevien säännösten mukaan kokonaan muiden velkojien vaateita huonommassa asemassa;

e)

instrumenteille tai etuoikeudeltaan huonommille lainoille ei ole annettu vakuutta tai takausta, joka tehostaa seuraavien yritysten esittämien vaateiden etuoikeusasemaa:

i)

laitos tai sen tytäryritykset;

ii)

laitoksen tai sen tytäryritysten emoyrityksenä toimiva yritys;

iii)

emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset;

iv)

monialan holdingyhtiö tai sen tytäryritykset;

v)

rahoitusalan sekaholdingyhtiö ja sen tytäryritykset;

vi)

yritys, jolla on läheinen sidonnaisuus i–v alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin;

f)

instrumentteihin tai etuoikeudeltaan huonompiin lainoihin ei kohdistu järjestelyjä, jotka parantaisivat instrumentteihin tai etuoikeudeltaan huonompiin lainoihin perustuvan vaateen etuoikeusasemaa;

g)

instrumenttien tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen alkuperäinen maturiteetti on vähintään viisi vuotta;

h)

instrumentteja tai etuoikeudeltaan huonompia lainoja koskevissa säännöksissä ei ole kannustimia siihen, että laitos lunastaisi tai maksaisi takaisin niiden pääomamäärän ennen niiden erääntymistä;

i)

jos instrumentteihin tai etuoikeudeltaan huonompiin lainoihin sisältyy yksi tai useampi osto-optio tai varhaisen takaisinmaksun optio, optioiden käyttö on yksinomaan liikkeeseenlaskijan tai velallisen harkintavallassa;

j)

instrumenttien tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen osto-optio voidaan toteuttaa tai ne voidaan lunastaa, ostaa takaisin tai maksaa varhain takaisin vain, jos 77 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, ja aikaisintaan viiden vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä tai nostamisesta, paitsi jos 78 artiklan 4 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät;

k)

instrumentteja tai etuoikeudeltaan huonompia lainoja koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että instrumenttien tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen osto-optio voidaan mahdollisesti tai tosiasiallisesti toteuttaa tai ne mahdollisesti tai tosiasiallisesti lunastetaan, ostetaan takaisin tai maksetaan varhain takaisin laitoksen toimesta muutoin kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä, eikä laitos ilmaise tätä muulla tavoin;

l)

instrumentteja tai etuoikeudeltaan huonompia lainoja koskevissa säännöksissä ei anneta haltijalle oikeutta nopeuttaa tulevaa suunniteltua koron tai pääoman maksua muuten kuin laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä;

m)

instrumentteihin tai etuoikeudeltaan huonompiin lainoihin liittyvien koron- tai osingonmaksujen määrää ei muuteta laitoksen tai sen emoyrityksenä toimivan yrityksen luottoluokituksen perusteella;

n)

kun laitos ei laske instrumentteja suoraan liikkeeseen tai ei suoraan nosta etuoikeudeltaan huonompia lainoja, molempien seuraavien ehtojen on täytyttävä:

i)

instrumentit laskee liikkeeseen tai etuoikeudeltaan huonommat lainat nostaa yhteisö, joka kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin;

ii)

tulot ovat välittömästi ja rajoituksetta laitoksen saatavilla sellaisessa muodossa, joka täyttää tässä kohdassa säädetyt edellytykset.

64 artikla

Toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien lyhennys

Se, missä määrin toissijaisen pääoman (T2) instrumentit katsotaan toissijaisiksi eriksi instrumenttien maturiteetin viimeisten viiden vuoden aikana, lasketaan kertomalla a alakohdan laskutoimituksesta saatu tulos b alakohdassa tarkoitetulla määrällä seuraavasti:

a)

instrumenttien tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen nimellisarvo niiden sopimuksenmukaisen maturiteetin viimeisen viisivuotiskauden ensimmäisenä päivänä jaettuna kyseisen kauden kalenteripäivien lukumäärällä;

b)

instrumenttien tai etuoikeudeltaan huonompien lainojen sopimuksenmukaisesta maturiteetista jäljellä olevien kalenteripäivien lukumäärä.

65 artikla

Sen seuraukset, että toissijaisen pääoman (T2) instrumentteja koskevat edellytykset eivät enää täyty

Jos 63 artiklassa säädetyt edellytykset eivät enää täyty toissijaisen pääoman (T2) instrumentin osalta, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a)

instrumentti lakkaa välittömästi olemasta toissijaisen pääoman (T2) instrumentti;

b)

instrumenttiin liittyvä ylikurssirahastojen osa lakkaa välittömästi olemasta toissijaisen pääoman (T2) erä.

2   Jakso

Toissijaisen pääoman (T2) eristä tehtävät vähennykset

66 artikla

Toissijaisen pääoman (T2) eristä tehtävät vähennykset

Toissijaisen pääoman (T2) eristä on vähennettävä seuraavat:

a)

laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet omista toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista, mukaan luettuina omat toissijaisen pääoman (T2) instrumentit, jotka laitos voi joutua ostamaan voimassa olevien sopimusvelvoitteiden vuoksi;

b)

suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista, kun laitoksella on näiden yhteisöjen kanssa keskinäiset ristiinomistukset, joilla toimivaltaisen viranomaisen mielestä pyritään lisäämään keinotekoisesti laitoksen omia varoja;

c)

70 artiklan mukaisesti määritetty sovellettava määrä suoria, välillisiä ja synteettisiä omistusosuuksia finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta näissä yhteisöissä;

d)

laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista, kun laitoksella on merkittävä sijoitus näissä yhteisöissä, lukuun ottamatta kuitenkaan merkintäsitoumuksia koskevia positioita, joita pidetään enintään viisi työpäivää;

67 artikla

Omista toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen

Sovellettaessa 66 artiklan a alakohtaa laitosten on laskettava omistusosuudet pitkien bruttopositioiden perusteella seuraavin poikkeuksin:

a)

laitokset voivat laskea omistusosuuksien määrän pitkän nettoposition perusteella, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

i)

lyhyet ja pitkät positiot ovat samassa kohteena olevassa vastuussa eikä lyhyisiin positioihin liity vastapuoliriskiä;

ii)

sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;

b)

laitosten on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä määrä laskemalla kohteena oleva vastuu, joka liittyy kyseisiin indekseihin sisältyviin, toissijaisen pääoman (T2) instrumentteihin;

c)

laitokset voivat nettouttaa pitkät bruttopositiot, jotka ovat omissa toissijaisen pääoman (T2) instrumenteissa ja jotka on saatu indeksiarvopapereista olevista omistusosuuksista, niiden lyhyiden positioiden kanssa, jotka ovat omissa toissijaisen pääoman instrumenteissa ja jotka on saatu kohde-etuutena olevissa indekseissä olevista lyhyistä positioista, myös silloin, kun kyseisiin lyhyisiin positioihin liittyy vastapuoliriski, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

lyhyet ja pitkät positiot ovat samoissa kohde-etuutena olevissa indekseissä;

ii)

sekä lyhyet että pitkät positiot ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella.

68 artikla

Finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen, kun laitoksella on keskinäinen ristiinomistus, jonka tavoitteena on omien varojen keinotekoinen lisääminen

Laitosten on tehtävä 66 artiklan b, c ja d alakohdassa edellytetyt vähennykset seuraavien säännösten mukaisesti:

a)

omistusosuudet toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista on laskettava pitkien bruttopositioiden perusteella;

b)

omistusosuuksia luokkaan 2 sijoitettavista omista varoista ja luokkaan 3 sijoitettavista omista varoista on vähentämisen yhteydessä käsiteltävä omistusosuuksina toissijaisen pääoman (T2) instrumenteissa.

69 artikla

Finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista olevien omistusosuuksien vähentäminen

Laitosten on tehtävä 66 artiklan c ja d alakohdassa edellytetyt vähennykset seuraavasti:

a)

ne voivat laskea finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista olevat suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet samassa kohteena olevassa vastuussa olevan pitkän nettoposition perusteella, jos kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

lyhyen position maturiteetti vastaa pitkän position maturiteettia tai lyhyen position jäljellä oleva maturiteetti on vähintään yksi vuosi;

ii)

sekä pitkä positio että lyhyt positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;

b)

niiden on määritettävä indeksiarvopapereista olevien suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien osalta vähennettävä katsomalla läpi allaolevaan vastuuseen, joka liittyy finanssialan yhteisöjen pääomainstrumentteihin kyseisissä indekseissä.

70 artikla

Toissijaisen pääoman (T2) instrumenttien vähentäminen, kun laitoksella ei ole merkittävää sijoitusta asianomaisessa yhteisössä

1.   Sovellettaessa 66 artiklan c alakohtaa laitosten on laskettava sovellettava määrä, joka on vähennettävä, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetusta laskutoimituksesta saatavalla kertoimella:

a)

kokonaismäärä, jolla laitoksen suorat, välilliset ja synteettiset omistusosuudet finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista ylittävät 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä ja joka on laskettu seuraavien säännösten soveltamisen jälkeen:

i)

32–35 artikla;

ii)

36 artiklan 1 kohdan a–g alakohta, k alakohdan ii–v alakohta ja l alakohta, lukuun ottamatta määrää, joka on vähennettävä tulevista veronalaisista voitoista riippuvien ja väliaikaisten erojen seurauksena syntyvien laskennallisten verosaamisten osalta;

iii)

44 ja 45 artikla;

b)

finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista olevien laitoksen suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien määrä jaettuna kaikkien niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärällä, jotka laitoksella on kyseisten finanssialan yhteisöjen ensisijaisen oman ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista.

2.   Laitosten on jätettävä pois 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta määrästä ja 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kertoimen laskennasta merkintäsitoumuksia koskevat positiot, joita pidetään enintään viisi työpäivää.

3.   Edellä 1 kohdan mukaisesti vähennettävä määrä on kohdistettava kuhunkin toissijaisen pääoman (T2) instrumenttiin. Laitosten on määritettävä toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista olevien omistusosuuksien osuus, joka on vähennettävä, kertomalla tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetulla osuudella:

a)

1 kohdan mukaisesti vähennettävien omistusosuuksien kokonaismäärä;

b)

i alakohdassa tarkoitettu määrä jaettuna ii alakohdassa tarkoitetulla määrällä:

i)

toissijaisen pääoman (T2) instrumentin kokonaismäärä;

ii)

niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen toissijaisen pääoman (T2) instrumenteista, joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta.

4.   Edellä 66 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen omistusosuuksien määrää, joka on enintään 10 prosenttia laitoksen ydinpääoman (CET1) eristä 1 kohdan a alakohdan i–iii alakohdan säännösten soveltamisen jälkeen, ei saa vähentää, ja siihen on tarvittaessa sovellettava kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisia riskipainoja ja kolmannen osan IV osaston vaatimuksia.

5.   Laitosten on määritettävä omien varojen instrumenteista olevien omistusosuuksien riskipainotettava osuus jakamalla a alakohdassa tarkoitettu määrä b alakohdassa tarkoitetulla määrällä:

a)

4 kohdan mukaisesti riskipainotettavien omistusosuuksien määrä;

b)

i alakohdassa tarkoitettu määrä jaettuna ii alakohdassa tarkoitetulla määrällä:

i)

ydinpääoman (CET1) instrumenttien kokonaismäärä;

ii)

niiden suorien, välillisten ja synteettisten omistusosuuksien kokonaismäärä, jotka laitoksella on niiden finanssialan yhteisöjen ydinpääomainstrumenteista (CET1), joissa sillä ei ole merkittävää sijoitusta (b).

3   Jakso

Toissijainen pääoma (T2)

71 artikla

Toissijainen pääoma (T2)

Laitoksen toissijainen pääoma (T2) koostuu toissijaisen pääoman (T2) eristä 66 artiklassa tarkoitettujen vähennysten ja 79 artiklan soveltamisen jälkeen.

5   LUKU

Omat varat

72 artikla

Omat varat

Laitoksen omat varat koostuvat sen ensisijaisen pääoman (T1) ja toissijaisen pääoman (T2) summasta.

6   LUKU

Yleiset vaatimukset

73 artikla

Omien varojen instrumentteihin liittyvä voitonjako

1.   Pääomainstrumentteja, joiden osalta laitoksella on yksinomainen harkintavalta päättää voitonjaon maksamisesta muussa muodossa kuin käteisenä tai omien varojen instrumenttina, ei katsota ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi, paitsi jos laitos on saanut etukäteisen luvan toimivaltaisilta viranomaisilta.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on annettava 1 kohdassa tarkoitettu lupa vain, jos ne katsovat, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

edellä 1 kohdassa tarkoitettu mahdollisuus tai voitonjaon mahdollinen muoto ei vaikuttaisi haitallisesti laitoksen kykyyn peruuttaa instrumenttiin liittyviä maksuja;

b)

edellä 1 kohdassa tarkoitettu mahdollisuus tai voitonjaon mahdollinen muoto ei vaikuttaisi haitallisesti instrumentin kykyyn kattaa tappioita;

c)

edellä 1 kohdassa tarkoitettu mahdollisuus tai voitonjaon mahdollinen muoto ei muutoin alentaisi pääomainstrumentin laatua.

3.   Pääomainstrumentteja, joiden osalta muulla oikeushenkilöllä kuin ne liikkeeseen laskeneella laitoksella on harkintavalta päättää tai vaatia, että instrumenttiin liittyvä voitonjako maksetaan muussa muodossa kuin käteisenä tai omien varojen instrumenttina, ei katsota ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi.

4.   Laitokset voivat käyttää yleistä markkinaindeksiä yhtenä perustana määritettäessä ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentteihin liittyvän voitonjaon tasoa.

5.   Edellä 4 kohtaa ei sovelleta, jos laitos on kyseisen yleisen markkinaindeksin referenssiomaisuuserä, paitsi jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)

laitos katsoo, että kyseisen yleisen markkinaindeksin muutokset eivät merkittävästi korreloi laitoksen, sen emoyrityksenä toimivan laitoksen, emoyrityksenä toimivan rahoitusalan holdingyhtiön, emoyrityksenä toimivan rahoitusalan sekaholdingyhtiön taikka emoyrityksenä toimivan monialan holdingyhtiön luottokelpoisuuteen;

b)

toimivaltainen viranomainen ei ole päätynyt a alakohdassa tarkoitetusta eriävään määritykseen.

6   Laitosten on ilmoitettava ja julkistettava yleiset markkinaindeksit, joista niiden pääomainstrumentit ovat riippuvaisia.

7.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset niiden edellytysten määrittelemiseksi, joiden täyttyessä markkinaindeksit katsotaan yleisindekseiksi 4 kohtaa sovellettaessa.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

74 artikla

Omistusosuus säänneltyjen finanssialan yhteisöjen liikkeeseenlaskemista pääomainstrumenteista, joita ei katsota lakisääteiseksi pääomaksi

Laitokset eivät saa vähentää mistään omien varojen osatekijöistä säännellyn finanssialan yhteisön liikkeeseenlaskemien pääomainstrumenttien suoria, välillisiä tai synteettisiä omistusosuuksia, joita ei katsota kyseisen yhteisön lakisääteiseksi pääomaksi. Laitosten on tarvittaessa sovellettava tällaisiin omistusosuuksiin riskipainoja kolmannen osan II osaston 2 tai 3 luvun mukaisesti.

75 artikla

Lyhyiden positioiden vähentämistä ja maturiteettia koskevat vaatimukset

Edellä 45 artiklan a alakohdassa, 59 artiklan a alakohdassa ja 69 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen lyhyiden positioiden maturiteettia koskevat vaatimukset katsotaan täytetyiksi hallussa olevien positioiden osalta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

laitoksella on sopimukseen perustuva oikeus myydä sovittuna tulevana ajankohtana vastapuolelle, joka tarjoaa suojan suojattavalle pitkälle positiolle;

b)

laitokselle suojan tarjoavalla vastapuolella on sopimukseen perustuva velvoite ostaa laitokselta kyseisenä sovittuna tulevana ajankohtana a alakohdassa tarkoitettu pitkä positio.

76 artikla

Pääomainstrumenteista olevat indeksiomistusosuudet

1.   Laitokset voivat 42 artiklan a kohtaa, 45 artiklan a kohtaa, 57 artiklan a kohtaa, 59 artiklan a kohtaa, 67 artiklan a kohtaa ja 69 artiklan a kohtaa sovellettaessa vähentää pääomainstrumentissa olevan pitkän position määrää sen indeksin osuudella, joka on muodostettu samasta kohdevastuusta, jota suojataan edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

suojattava pitkä positio ja sen suojauksessa käytettävässä indeksissä oleva lyhyt positio ovat molemmat kaupankäyntivarastossa tai molemmat sen ulkopuolella;

b)

edellä a alakohdassa tarkoitetut positiot arvostetaan käypään arvoon laitoksen taseessa;

c)

edellä a alakohdassa tarkoitettu lyhyt positio katsotaan laitoksen sisäisten valvontamenettelyjen mukaiseksi todelliseksi suojaksi;

d)

toimivaltaiset viranomaiset arvioivat c alakohdassa tarkoitettujen valvontamenettelyjen riittävyyttä vähintään vuosittain ja ovat vakuuttuneita niiden jatkuvasta asianmukaisuudesta.

2.   Vaihtoehtona sille, että laitos laskee vastuunsa, joka liittyy joko a tai b alakohdassa tai molemmissa mainittuihin eriin, laitos voi käyttää toimivaltaisen viranomaisen etukäteisellä luvalla varovaista arviota suojattavasta vastuustaan, joka liittyy indekseihin sisältyviin pääomainstrumentteihin:

a)

indekseihin sisältyvät ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit;

b)

indekseihin sisältyvät finanssialan yhteisöjen ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit;

3.   Toimivaltaiset viranomaiset saavat antaa 2 kohdassa tarkoitetun luvan vain, jos laitos on osoittanut niiden hyväksymällä tavalla, että laitoksen olisi toiminnallisesti raskasta valvoa suojattavaa vastuutaan, joka liittyy tapauksen mukaan joko 2 kohdan a tai b alakohdassa tai molemmissa mainittuihin eriin.

4.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään

a)

milloin 2 kohdassa tarkoitetussa arviossa, jota käytetään vaihtoehtona suojattavan vastuun laskemiselle, on noudatettu riittävää varovaisuutta;

b)

mitä ilmaisulla "toiminnallisesti raskasta" tarkoitetaan 3 kohtaa sovellettaessa.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

77 artikla

Omien varojen vähentämisen edellytykset

Laitoksen on pyydettävä toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteistä lupaa jompaan kumpaan tai molempiin seuraavista toimista:

a)

laitoksen liikkeeseen laskemien ydinpääoman (CET1) instrumenttien vähentäminen, lunastaminen tai takaisinosto sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä sallitulla tavalla;

b)

tapauksen mukaan ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien tai toissijaisten (T2) instrumenttien osto-option, lunastuksen, maksun tai takaisinoston toteuttaminen ennen sopimuksenmukaista maturiteettia.

78 artikla

Valvontaviranomaisen lupa omien varojen vähentämiseen

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä laitokselle lupa vähentää, ostaa takaisin tai lunastaa ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisia (T2) instrumentteja, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

laitos korvaa ennen 77 artiklassa tarkoitettua toimea tai samanaikaisesti sen kanssa 77 artiklassa tarkoitetut instrumentit vähintään yhtä laadukkailla tai laadukkaammilla omien varojen instrumenteilla laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävillä ehdoilla;

b)

laitos on osoittanut toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että laitoksen omat varat ylittäisivät kyseisen toimen jälkeen tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdan vaatimukset ja direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 kohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen marginaalilla, jota toimivaltainen viranomainen voi pitää tarpeellisena direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 3 kohdan perusteella.

2.   Arvioidessaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen korvaavien instrumenttien kestävyyttä laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta toimivaltaisten viranomaisten on tarkasteltava, missä määrin kyseiset korvaavat pääomainstrumentit olisivat laitoksen kannalta kalliimpia kuin ne, jotka niiden on määrä korvata.

3.   Kun laitos toteuttaa 77 artiklan a kohdassa tarkoitetun toimen ja 27 artiklassa tarkoitettujen ydinpääoman (CET1) instrumenttien lunastamisesta ei saa sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan kieltäytyä, toimivaltainen viranomainen voi poiketa tämän artiklan 1 kohdassa säädetyistä edellytyksistä sillä ehdolla, että se vaatii laitosta rajoittamaan tällaisten instrumenttien lunastamista asianmukaisin perustein.

4.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa laitoksille luvan lunastaa ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentteja ennen kuin liikkeeseenlaskusta on kulunut viisi vuotta vain, jos 1 kohdan ja tämän kohdan a tai b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät:

a)

kyseisten instrumenttien luokitusta koskevissa säännöksissä on tapahtunut muutos, jonka johdosta ne todennäköisesti suljettaisiin omien varojen ulkopuolelle tai luokiteltaisiin uudelleen laadultaan alempiarvoisiksi omiksi varoiksi, ja kummatkin seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

i)

toimivaltainen viranomainen katsoo kyseisen muutoksen olevan riittävän varma;

ii)

laitos osoittaa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että kyseisten instrumenttien sääntöjen mukaista uudelleenluokitusta ei voitu kohtuudella ennakoida ajankohtana, jona ne laskettiin liikkeeseen.

b)

kyseisiin instrumentteihin sovellettavassa verotuskohtelussa on tapahtunut muutos, jonka laitos osoittaa toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla olevan olennainen ja joka ei ollut kohtuudella ennakoitavissa ajankohtana, jona ne laskettiin liikkeeseen.

5.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat seikat:

a)

ilmaisun "laitoksen tuloksen tuottamiskyvyn kannalta kestävä" merkitys;

b)

3 kohdassa tarkoitetut asianmukaiset perusteet rajoittaa lunastamista;

c)

menettely- ja tietovaatimukset, jotka laitoksen on täytettävä hakiessaan toimivaltaiselta viranomaiselta lupaa toteuttaa 77 artiklassa mainittu toimi, mukaan luettuina menettely, jota sovelletaan lunastettaessa osuuskuntien jäsenille liikkeeseen laskettuja osakkeita, ja hakemuksen käsittelyn määräaika.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

79 artikla

Väliaikainen poikkeus omista varoista tehtävistä vähennyksistä

1.   Kun laitoksella on tilapäisesti hallussaan finanssialan yhteisön pääomainstrumentteja tai tapauksen mukaan kun laitos on myöntänyt etuoikeudeltaan huonompia lainoja, jotka katsotaan ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumenteiksi, ja toimivaltainen viranomainen arvioi, että kyseisiä omistusosuuksia pidetään hallussa rahoitustuen antamiseksi, minkä tavoitteena on kyseisen yhteisön uudelleenorganisointi tai pelastaminen, toimivaltainen viranomainen voi väliaikaisesti olla soveltamatta vähentämissäännöksiä, joita sovellettaisiin muutoin näihin instrumentteihin.

2.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään väliaikaisuuden käsitettä 1 kohdan soveltamiseksi ja määritetään edellytykset, joilla toimivaltainen viranomainen voi katsoa, että kyseisiä osakkeita pidetään väliaikaisesti hallussa rahoitustuen antamiseksi, minkä tavoitteena on asianomaisen yhteisön uudelleenorganisointi tai pelastaminen.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

80 artikla

Omien varojen laadun jatkuva valvonta

1.   EPV valvoo laitosten unionissa liikkeeseen laskemien omien varojen instrumenttien laatua ja, jos on huomattavaa näyttöä siitä, etteivät kyseiset instrumentit täytä 28 artiklassa tai soveltuvin osin 29 artiklassa säädettyjä kriteerejä, ilmoittaa siitä välittömästi komissiolle.

Toimivaltaisten viranomaisten on EPV:n pyynnöstä toimitettava viipymättä kaikki EPV:n relevanteiksi katsomat tiedot, jotta EPV voi valvoa laitosten unionissa liikkeeseen laskemien omien varojen instrumenttien laatua.

2.   Ilmoitukseen on sisällyttävä:

a)

yksityiskohtainen selvitys havaittujen puutteiden luonteesta ja laajuudesta;

b)

EPV:n tarpeellisina pitämiä komission toimia koskeva tekninen neuvonta;

c)

niiden EPV:n menetelmien merkittävät muutokset, joita käytetään laitosten vakavaraisuuden stressitestauksessa.

3.   EPV antaa komissiolle teknistä neuvontaa merkittävistä muutoksista, joita se katsoo tarvittavan omien varojen määritelmään seuraavien seikkojen vuoksi:

a)

markkinastandardien ja -käytäntöjen asiaankuuluvat muutokset;

b)

asiaankuuluvien oikeudellisten normien ja tilinpäätösstandardien muutokset;

c)

niiden EPV:n menetelmien merkittävät muutokset, joita käytetään laitosten vakavaraisuuden stressitestauksessa.

4.   EPV antaa komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014 teknistä neuvontaa siitä, miten käypään arvoon arvostettuja realisoitumattomia voittoja voidaan käsitellä muulla tavoin kuin sisällyttämällä ne ydinpääomaan (CET1) ilman oikaisua. Tällaisissa suosituksissa on otettava huomioon kansainvälisten tilinpäätösstandardien ja pankkeihin sovellettavia vakavaraisuusstandardeja koskevien kansainvälisten sopimusten asiaa koskevat muutokset.

II   OSASTO

VÄHEMMISTÖOSUUDET JA TYTÄRYRITYSTEN LIIKKEESEENLASKEMAT ENSISIJAISEN LISÄPÄÄOMAN (AT1) JA TOISSIJAISEN PÄÄOMAN (T2) INSTRUMENTIT

81 artikla

Vähemmistöosuudet, jotka voidaan sisällyttää konsolidoituun ydinpääomaan (CET1)

1.   Vähemmistöosuuksiin kuuluvat yhteenlasketut tytäryrityksen ydinpääoman (CET1) instrumentit sekä näihin instrumentteihin liittyvät ylikurssirahastot, kertyneet voittovarat, ja muut rahastot, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

tytäryritys on jompikumpi seuraavista:

i)

laitos;

ii)

yritys, johon sovelletaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU vaatimuksia sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla;

b)

tytäryritys kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin;

c)

muut henkilöt kuin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin kuuluvat yritykset omistavat tämän kohdan johdantokappaleessa tarkoitetut ydinpääoman (CET1) instrumentit.

2.   Vähemmistöosuuksia, jotka laitoksen emoyrityksenä toimiva yritys tai sen tytäryritykset rahoittavat suoraan tai välillisesti erillisyhtiön kautta tai muulla tavoin, ei katsota konsolidoiduksi ydinpääomaksi (CET1).

82 artikla

Ehdot täyttävät ensisijainen lisäpääoma (AT1), ensisijainen pääoma (T1) ja toissijainen pääoma (T2) ja ehdot täyttävät omat varat

Ehdot täyttäviin ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), ensisijaiseen pääomaan (T1) ja toissijaiseen pääomaan (T2) ja ehdot täyttäviin omiin varoihin kuuluvat tapauksen mukaan tytäryrityksen vähemmistöosuuksien, ensisijaisen lisäpääoman (AT1), ensisijaisen pääoman (T1) tai toissijaisen pääoman (T2) instrumentit sekä niihin liittyvät kertyneet voittovarat ja ylikurssirahastot, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

tytäryritys on jompikumpi seuraavista:

i)

laitos;

ii)

yritys, johon sovelletaan tämän asetuksen ja direktiivin 2013/36/EU vaatimuksia sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla;

b)

tytäryritys kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin;

c)

muut henkilöt kuin ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin kuuluvat yritykset omistavat kyseiset instrumentit.

83 artikla

Ehdot täyttävät erillisyhtiön liikkeeseenlaskema ensisijainen lisäpääoma (AT1) ja toissijainen pääoma (T2)

1.   Erillisyhtiön liikkeeseenlaskemat ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) instrumentit sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot sisällytetään, tapauksen mukaan, ehdot täyttäviin ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), ensisijaiseen pääomaan (T1) tai toissijaiseen pääomaan (T2) tai ehdot täyttäviin omiin varoihin vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

erillisyhtiö, joka laskee instrumentit liikkeeseen, kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin;

b)

instrumentit sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot sisällytetään ehdot täyttävään ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1) vain, jos 52 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

c)

instrumentit sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot sisällytetään ehdot täyttävään toissijaiseen pääomaan (T2) vain, jos 63 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

d)

erillisyhtiön ainoa omaisuuserä on emoyrityksen tai sen tytäryrityksen omissa varoissa oleva sijoitus, joka kuuluu ensimmäisen osan II osaston 2 luvun nojalla kokonaan konsolidoinnin piiriin ja joka muodoltaan täyttää tapauksen mukaan 52 artiklan 1 kohdassa tai 63 artiklassa säädetyt tätä koskevat edellytykset.

Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että erillisyhtiön muut varat kuin emoyrityksen tai sen tytäryrityksen, joka kuuluu ensimmäisen osan 2 osaston 2 luvun nojalla konsolidoinnin piiriin, omissa varoissa oleva sijoitus, ovat tällaisen yhtiön varoiksi minimaaliset ja merkityksettömät, se voi tehdä poikkeuksen ensimmäisen kohdan d alakohdassa säädetystä edellytyksestä.

2.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään erillisyhtiöiden toimintaan mahdollisesti liittyvien varojen lajit sekä 1 kohdan toisessa alakohdassa mainittuja käsitteitä "minimaalinen" ja "merkityksetön".

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

84 artikla

Vähemmistöosuudet, jotka sisällytetään konsolidoituun ydinpääomaan (CET1)

1.   Laitosten on määritettävä tytäryrityksen sellaisten vähemmistöosuuksien määrä, jotka sisältyvät konsolidoituun ydinpääomaan (CET1), vähentämällä kyseisen yrityksen vähemmistöosuuksista tulos, joka saadaan kertomalla a alakohdassa tarkoitettu määrä b alakohdassa tarkoitetulla prosenttiosuudella:

a)

tytäryrityksen ydinpääoma (CET1), josta vähennetään pienempi seuraavista:

i)

tytäryrityksen ydinpääoman määrä, jonka on vastattava tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn vaatimuksen, 458 ja 459 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen erityisten omien varojen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 alakohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen, tämän asetuksen 500 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten sekä kolmansien maiden kaikkien paikallisten valvontasäännösten edellyttämää summaa siltä osin kuin nämä vaatimukset on katettava ydinpääomalla (CET1);

ii)

tytäryritykseen liittyvä konsolidoidun ydinpääoman (CET1) määrä, jonka on konsolidoinnin perusteella vastattava tämän asetuksen 87 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn vaatimuksen, 458 ja 459 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen erityisten omien varojen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 alakohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen, tämän asetuksen 500 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten sekä kolmansien maiden kaikkien paikallisten valvontasäännösten edellyttämää summaa siltä osin kuin nämä vaatimukset on katettava ydinpääomalla (CET1);

b)

tytäryrityksen vähemmistöosuudet, jotka ilmaistaan prosenttiosuutena kaikista kyseisen yrityksen ydinpääoman (CET1) instrumenteista, sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot, kertyneet voittovarat ja muut rahastot.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu määrä on laskettava alakonsolidointiryhmän tasolla kunkin 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tytäryrityksen osalta.

Laitos voi halutessaan olla toteuttamatta laskentaa 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tytäryritykselle. Jos laitos tekee tällaisen päätöksen, kyseisen tytäryrityksen vähemmistöosuutta ei saa sisällyttää konsolidoituun ydinpääomaan (CET1).

3.   Jos toimivaltainen viranomainen poikkeaa vakavaraisuusvaatimusten soveltamisesta yksittäiseen laitokseen 7 artiklassa säädetyn mukaisesti, niiden tytäryritysten vähemmistöjen osuutta, joihin sovelletaan poikkeusta, ei sisällytetä omiin varoihin alakonsolidointiryhmän tasolla tai tapauksen mukaan konsolidoidusti.

4.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään, miten tämän artiklan 2 kohdan, 85 artiklan ja 87 artiklan mukainen määrä lasketaan alakonsolidointiryhmän tasolla.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

5   Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää vapautuksen tämän artiklan soveltamisesta emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan holdingyhtiölle, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a)

sen pääasiallisena toimintana on hankkia omistusosuuksia;

b)

siihen sovelletaan vakavaraisuusvalvontaa konsolidoidusti;

c)

se konsolidoi tytäryrityksenä toimivan laitoksen, jossa sillä on ainoastaan vähemmistöomistus direktiivin 83/349/ETY 1 artiklassa määritellyn määräysvaltaan perustuvan sidoksen nojalla;

d)

vähintään 90 prosenttia konsolidoidusta vaaditusta ydinpääomasta (CET1) on peräisin c alakohdassa mainitusta tytäryrityksenä toimivasta laitoksesta alakonsolidointiryhmän tasolla laskettuna.

Jos ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttävästä emoyrityksenä toimivasta rahoitusalan holdingyhtiöstä tulee 31 päivään joulukuuta 2014 emoyrityksenä toimiva rahoitusalan sekaholdingyhtiö, toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää tälle emoyrityksenä toimivalle rahoitusalan sekaholdingyhtiölle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vapautuksen edellyttäen, että se täyttää kyseisessä alakohdassa säädetyt edellytykset.

6.   Jos luottolaitokset, jotka ovat pysyvästi verkostona liittyneet keskuslaitokseen, ja 113 artiklan 7 kohdassa säädettyjen edellytysten alaisen suojajärjestelmän puitteissa perustetut laitokset ovat perustaneet vastatakausjärjestelmän, jonka ansiosta sääntelyvaatimukset ylittävän omien varojen määrän siirrolle vastapuolelta luottolaitokselle ei ole sillä hetkellä tai ennakoitavissa olennaisia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä, nämä laitokset vapautetaan tämän artiklan säännösten mukaisten vähennysten soveltamisesta ja ne voivat ottaa huomioon kaikki vastatakausjärjestelmään liittyvät vähemmistöosuudet täysimääräisinä.

85 artikla

Ehdot täyttävän ensisijaisen pääoman (T1) instrumentit, jotka sisältyvät konsolidoituun ensisijaiseen pääomaan (T1)

1.   Laitosten on määritettävä se tytäryrityksen ehdot täyttävän ensisijaisen pääoman määrä, joka sisältyy konsolidoituihin omiin varoihin, vähentämällä ehdot täyttävistä tytäryrityksen omista varoista tulos, joka saadaan kertomalla a alakohdassa tarkoitettu määrä b alakohdassa tarkoitetulla prosenttiosuudella.

a)

tytäryrityksen ensisijainen pääoma (T1) josta vähennetään pienempi seuraavista määristä:

i)

tytäryrityksen ensisijaisen pääoman (T1) määrä, jonka on vastattava tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn vaatimuksen, 458 ja 459 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen erityisten omien varojen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetun yhteenlasketun puskurivaatimuksen, tämän asetuksen 500 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten sekä kolmansien maiden kaikkien paikallisten valvontasäännösten edellyttämää summaa siltä osin kuin nämä vaatimukset on katettava ensisijaisella pääomalla (T1);

ii)

tytäryritykseen liittyvä konsolidoidun ensisijaisen pääoman (T1) määrä, jonka on konsolidoinnin perusteella vastattava tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn vaatimuksen, 458 ja 459 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen erityisten omien varojen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 kohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen, tämän asetuksen 500 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten sekä kolmansien maiden kaikkien paikallisten valvontasäännösten edellyttämää summaa siltä osin kuin nämä vaatimukset on katettava ensisijaisella pääomalla (T1);

b)

tytäryrityksen ehdot täyttävä ensisijainen pääoma (T1), joka ilmaistaan prosenttiosuutena kaikista kyseisen yrityksen ensisijaisen pääoman (T1) instrumenteista, sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot, kertyneet voittovarat ja muut rahastot.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu määrä on laskettava alakonsolidointiryhmän tasolla kunkin 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tytäryrityksen osalta.

Laitos voi halutessaan olla toteuttamatta laskentaa 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tytäryritykselle. Jos laitos tekee tällaisen päätöksen, kyseisen tytäryrityksen ehdot täyttävää ensisijaista pääomaa (T1) ei saa sisällyttää konsolidoituun ensisijaiseen pääomaan.

3.   Jos toimivaltainen viranomainen poikkeaa vakavaraisuusvaatimusten soveltamisesta yksittäiseen laitokseen 7 artiklassa säädetyn mukaisesti, niiden tytäryritysten ensisijaisen pääoman (T1) instrumentteja, joihin sovelletaan poikkeusta, ei sisällytetä omiin varoihin alakonsolidointiryhmän tasolla tai tapauksen mukaan konsolidoidusti.

86 artikla

Ehdot täyttävä ensisijainen pääoma (T1), joka sisältyy konsolidoituun ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1)

Laitosten on määritettävä sellaisen tytäryrityksen ehdot täyttävän ensisijaisen pääoman (T1) määrä, joka sisältyy konsolidoituun ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1), vähentämällä tytäryrityksen ehdot täyttävästä ensisijaisesta pääomasta (T1), joka sisältyy konsolidoituun ensisijaiseen pääomaan (T1), kyseisen yrityksen vähemmistöosuudet, jotka sisältyvät konsolidoituun ydinpääomaan (CET1), sanotun kuitenkaan rajoittamatta 84 artiklan 5 ja 6 kohdan soveltamista.

87 artikla

Ehdot täyttävät omat varat, jotka sisältyvät konsolidoituihin omiin varoihin

1.   Laitosten on määritettävä sellaisten ehdot täyttävien tytäryrityksen omien varojen määrä, joka sisältyy konsolidoituihin omiin varoihin, vähentämällä ehdot täyttävistä tytäryrityksen omista varoista tulos, joka saadaan kertomalla a alakohdassa tarkoitettu määrä b alakohdassa tarkoitetulla prosenttiosuudella:

a)

tytäryrityksen omat varat, joista vähennetään pienempi seuraavista:

i)

tytäryrityksen omien varojen määrä, jonka on vastattava tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn vaatimuksen, 458 ja 459 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen erityisten omien varojen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 alakohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen, tämän asetuksen 500 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten sekä kolmansien maiden kaikkien paikallisten valvontasäännösten edellyttämää summaa;

ii)

tytäryritykseen liittyvä omien varojen määrä, jonka on konsolidoinnin perusteella vastattava tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn vaatimuksen, 458 ja 459 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen erityisten omien varojen vaatimusten, direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 alakohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen, tämän asetuksen 500 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten sekä kolmansien maiden kaikkien paikallisten valvontasäännösten edellyttämää summaa;

b)

ehdot täyttävät yrityksen omat varat, jotka ilmaistaan prosenttiosuutena kaikista tytäryrityksen omien varojen instrumenteista, jotka sisältyvät ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) eriin, sekä niihin liittyvät ylikurssirahastot, kertyneet voittovarat ja muut rahastot.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu määrä on laskettava alakonsolidointiryhmän tasolla kunkin 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tytäryrityksen osalta.

Laitos voi halutessaan olla toteuttamatta laskentaa 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tytäryritykselle. Jos laitos tekee tällaisen päätöksen, kyseisen tytäryrityksen ehdot täyttäviä omia varoja ei saa sisällyttää konsolidoituihin omiin varoihin.

3.   Jos toimivaltainen viranomainen poikkeaa vakavaraisuusvaatimusten soveltamisesta yksittäiseen laitokseen 7 artiklassa säädetyn mukaisesti, niiden tytäryritysten omien varojen instrumentteja, joihin sovelletaan poikkeusta, ei sisällytetä omiin varoihin alakonsolidointiryhmän tasolla tai tapauksen mukaan konsolidoidusti.

88 artikla

Ehdot täyttävät omien varojen instrumentit, jotka sisältyvät konsolidoituun toissijaiseen pääomaan (T2)

Uusien laitosten on määritettävä sellaisten ehdot täyttävien tytäryrityksen omien varojen määrä, joka sisältyy konsolidoituun toissijaiseen pääomaan (T2), vähentämällä ehdot täyttävistä tytäryrityksen omista varoista, jotka sisältyvät konsolidoituihin omiin varoihin, ehdot täyttävä kyseisen yrityksen ensisijainen pääoma (T1), joka sisältyy konsolidoituun ensisijaiseen pääomaan (T1), sanotun kuitenkaan rajoittamatta 84 artiklan 5 ja 6 kohdan soveltamista.

III   OSASTO

RAHOITUSALAN ULKOPUOLISET HUOMATTAVAT OMISTUSOSUUDET

89 artikla

Rahoitusalan ulkopuolisten huomattavien omistusosuuksien riskipainottaminen ja kieltäminen

1.   Alla olevan 3 kohdan säännöksiä sovelletaan huomattavaan omistusosuuteen, jonka määrä on yli 15 prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta ja joka on yrityksessä, joka ei kuulu seuraaviin:

a)

finanssialan yhteisö;

b)

yritys, joka ei ole finanssialan yhteisö ja jonka harjoittamaa toimintaa toimivaltainen viranomainen pitää jonakin seuraavista:

i)

pankkitoiminnan suorana jatkeena

ii)

pankkitoiminnan oheistoimintana,

iii)

esinevuokraus- ja myyntilaskurahoitustoimintana, sijoitusrahastojen hoitona, tietojenkäsittelypalvelujen hoitona tai muuna vastaavana liiketoimintana.

2.   Niiden huomattavien omistusosuuksien kokonaismäärään, jotka laitoksella on muissa kuin 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa yrityksissä ja jotka ovat yli 60 prosenttia sen hyväksyttävästä pääomasta, sovelletaan 3 kohdan säännöksiä.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava a ja b alakohdan vaatimuksia 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin laitosten huomattaviin omistusosuuksiin:

a)

laskettaessa pääomavaatimusta kolmannen osan mukaisesti laitosten on sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa suurempaan seuraavista:

i)

sellaisten 1 kohdassa tarkoitettujen huomattavien omistusosuuksien määrään, joka on yli 15 prosenttia hyväksyttävästä pääomasta;

ii)

sellaisten 2 kohdassa tarkoitettujen huomattavien omistusosuuksien kokonaismäärään, joka on yli 60 prosenttia laitoksen hyväksyttävästä pääomasta;

b)

toimivaltaisten viranomaisten on kiellettävä laitoksia pitämästä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja huomattavia omistusosuuksia, joiden määrä ylittää mainituissa kohdissa säädetyt prosenttiosuudet hyväksyttävästä pääomasta.

Toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava a tai b alakohdan mukainen valintansa.

4.   EPV antaa 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi ohjeita, joissa määritetään seuraavat käsitteet:

a)

pankkitoiminnan suorana jatkeena oleva toiminta;

b)

toiminnat, joissa on kyse pankkitoiminnan oheispalveluista,

c)

vastaava toiminta.

Ohjeet annetaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.

90 artikla

Vaihtoehto 1 250 prosentin soveltamiselle

Laitokset voivat sen sijaan, että ne soveltavat 89 artiklan 1 ja 2 kohdassa määritetyt raja-arvot ylittäviin määriin 1 250 prosentin riskipainoa, vähentää kyseiset määrät ydinpääoman (CET1) eristä 36 artiklan 1 kohdan k alakohdan mukaisesti.

91 artikla

Poikkeukset

1.   Muita kuin 89 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja yritysten osakkeita ei saa ottaa huomioon laskettaessa mainitussa artiklassa määritettyjä hyväksyttävän pääoman rajoja, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

osakkeet ovat 79 artiklassa tarkoitetussa väliaikaisessa omistuksessa taloudellisen avustusoperaation aikana;

b)

kyseisten osakkeiden hallussapito on merkintäsitoumuksia koskeva positio, jota pidetään enintään viisi työpäivää;

c)

osakkeet ovat laitoksen omissa nimissä toisten lukuun.

2.   Osakkeita ja osuuksia, jotka eivät ole direktiivin 86/635/ETY 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua arvonsa säilyttävää käyttöomaisuutta, ei saa sisällyttää 89 artiklassa määritettyyn laskelmaan.

KOLMAS OSA

PÄÄOMAVAATIMUKSET

I   OSASTO

YLEISET VAATIMUKSET, ARVOSTAMINEN JA ILMOITTAMINEN

1   LUKU

Vaadittu omien varojen määrä

1   Jakso

Laitoksia koskevat omien varojen vaatimukset

92 artikla

Omien varojen vaatimukset

1.   Jollei 93 ja 94 artiklasta muuta johdu, laitosten on aina täytettävä seuraavat omien varojen vaatimukset:

a)

ydinpääoman (CET1) osuus 4,5 prosenttia;

b)

ensisijaisen pääoman (T1) osuus 6 prosenttia;

c)

kokonaispääomaosuus 8 prosenttia.

2.   Laitosten on laskettava vakavaraisuussuhteensa seuraavasti:

a)

ydinpääoman (CET1) osuudeksi lasketaan laitoksen ydinpääoma (CET1) ilmaistuna prosenttiosuutena kokonaisriskin määrästä;

b)

ensisijaisen pääoman (T1) osuudeksi lasketaan laitoksen ensisijainen pääoma (T1) ilmaistuna prosenttiosuutena kokonaisriskin määrästä;

c)

kokonaispääoman osuudeksi lasketaan laitoksen omat varat ilmaistuna prosenttiosuutena kokonaisriskin määrästä.

3.   Kokonaisriskin määrä on laskettava tämän kohdan a–f alakohdan yhteismääränä sen jälkeen, kun 4 kohdan säännökset on otettu huomioon:

a)

II osaston ja 379 artiklan mukaisesti laskettu riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä luottoriskille ja laimentumisriskille laitoksen koko liiketoiminnan osalta, lukuun ottamatta laitoksen kaupankäyntivarastoon liittyvään liiketoimintaan sisältyvää riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää;

b)

tapauksen mukaan tämän osan IV osaston tai neljännen osan mukaisesti määritetyt laitoksen kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaa koskevat omien varojen vaatimukset seuraavien riskien osalta:

i)

positioriski;

ii)

suuret asiakasriskit, jotka ylittävät 395–401 artiklassa määritetyt raja-arvot, siltä osin kuin laitoksella on lupa ylittää kyseiset rajat;

c)

tapauksen mukaan 379 artiklaa lukuun ottamatta IV tai V osaston mukaisesti määritetyt omien varojen vaatimukset seuraavien riskien osalta:

i)

valuuttakurssiriski;

ii)

toimitusriski;

iii)

hyödykeriski;

d)

VI osaston mukaisesti lasketut omien varojen vaatimukset muiden sellaisten pörssin ulkopuolisten OTC-johdannaissopimusten kuin luottojohdannaissopimusten vastuun arvonoikaisuriskille, joiden katsotaan pienentävän riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää luottoriskille;

e)

III osaston mukaisesti määritetyt omien varojen vaatimukset operatiivisen riskin osalta;

f)

II osaston mukaisesti määritetty riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä laitoksen kaupankäyntivarastoon liittyvään liiketoimintaan sisältyvälle vastapuoliriskille seuraavien liiketoimi- ja sopimustyyppien osalta:

i)

pörssin ulkopuoliset OTC-johdannaissopimukset ja luottojohdannaiset;

ii)

liitteessä II lueteltuihin sopimuksiin sekä arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamiseen tai lainaksi ottamiseen liittyvät sopimukset;

iii)

kaupankäyntivarastoon luettaviin arvopapereihin ja hyödykkeisiin perustuvat vakuudelliset limiittiluotonantoliiketoimet (margin lending transactions);

iv)

pitkän selvitysajan liiketoimet.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetun kokonaisriskin määrän laskennassa on sovellettava seuraavia säännöksiä:

a)

kyseisen kohdan c, d ja e alakohdassa tarkoitettuihin omien varojen vaatimuksiin on sisällytettävä laitoksen koko liiketoiminnasta johtuvat vaatimukset;

b)

laitosten on kerrottava kyseisen kohdan b–e alakohdan mukaiset omien varojen vaatimukset kertoimella 12,5;

93 artikla

Perustamispääoman vaatimus toiminnan jatkuvuutta koskevissa tilanteissa

1.   Laitoksen omien varojen määrä ei saa supistua pienemmäksi kuin sen toimiluvan myöntämisen aikaan vaaditun perustamispääoman määrä.

2.   Luottolaitokset, jotka olivat olemassa jo 1 päivänä tammikuuta 1993 ja joiden omien varojen määrä ei täytä perustamispääoman vaatimusta, voivat jatkaa toimintaansa. Siinä tapauksessa kyseisten laitosten omien varojen määrä ei saa supistua pienemmäksi kuin suurin määrä, jonka ne ovat saavuttaneet 22 päivän joulukuuta 1989 jälkeen.

3.   Sellaiset toimiluvan saaneet sijoituspalveluyritykset ja direktiivin 2006/49/EY 6 artiklassa tarkoitetut yritykset, jotka olivat olemassa 31 päivänä joulukuuta 1995 ja joiden omien varojen määrä ei enää täytä toiminnan jatkamisen edellyttämää perustamispääomavaatimusta, voivat jatkaa toimintaansa. Tällaisten yritysten tai sijoituspalveluyritysten omat varat eivät saa laskea alhaisemmalle tasolle kuin korkein viitetaso, joka on laskettu sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 15 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/6/ETY (28) mukaisen tiedoksiantamispäivän jälkeen. Viitetaso on omien varojen päivittäinen keskiarvo, joka lasketaan laskentapäivää edeltävältä kuuden kuukauden jaksolta. Tämä viitetaso on laskettava kyseiseltä jaksolta joka kuudes kuukausi.

4.   Jos määräysvalta 2 tai 3 kohdassa tarkoitettuun ryhmään kuuluvaan laitokseen siirtyy muulle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle kuin sille, jolla se oli aikaisemmin, kyseisen laitoksen omien varojen määrän on vastattava vähintään vaaditun perustamispääoman määrää.

5.   Jos kaksi tai useampia 2 tai 3 kohdassa tarkoitettuun ryhmään kuuluvaa laitosta sulautuu, sulautumisen tuloksena syntyvän laitoksen omien varojen määrä ei saa supistua pienemmäksi kuin sulautuneiden laitosten omien varojen kokonaismäärä sulautumisen aikaan jaksolla, jolla perustamispääoman vaatimusta ei ole täytetty.

6.   Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat tarpeelliseksi varmistaa laitoksen vakavaraisuuden huolehtimalla siitä, että 1 kohdassa säädetty vaatimus täyttyy, 2–5 kohdan säännöksiä ei sovelleta.

94 artikla

Pientä kaupankäyntivarastoon liittyvää liiketoimintaa koskeva poikkeus

1.   Laitokset voivat korvata 92 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun omien varojen vaatimuksen kaupankäyntivarastoon liittyvän liiketoimintansa osalta kyseisen kohdan a alakohdan mukaisesti lasketulla omien varojen vaatimuksella edellyttäen, että niiden tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvä kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta täyttää seuraavat edellytykset:

a)

sen määrä on yleensä alle 5 prosenttia suhteessa kokonaisvaroihin ja alle 15 miljoonaa euroa;

b)

sen määrä on aina enintään 6 prosenttia suhteessa kokonaisvaroihin ja enintään 20 miljoonaa euroa.

2.   Laskettaessa tase-erien ja taseen ulkopuolisten erien loppusummaa laitosten on noudatettava seuraavaa:

a)

vieraan pääoman ehtoiset rahoitusvälineet on arvostettava niiden markkinahintaan tai nimellisarvoon, osakkeet markkinahintaan ja johdannaissopimukset niiden kohde-etuutena olevien rahoitusvälineiden nimellis- tai markkina-arvoon;

b)

pitkien positioiden absoluuttinen arvo on laskettava yhteen lyhyiden positioiden absoluuttisen arvon kanssa.

3.   Jos laitos ei täytä 1 kohdan b alakohdassa olevaa edellytystä, sen on ilmoitettava siitä välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos toimivaltainen viranomainen määrittää laatimansa arvioinnin jälkeen, että 1 kohdan a alakohdan vaatimus ei täyty ja ilmoittaa siitä laitokselle, kyseisen laitoksen on lopettava 1 kohdan soveltaminen seuraavasta tilinpäätöspäivästä.

2   Jakso

Niihin sijoituspalveluyrityksiin sovellettavat omien varojen vaatimukset, joilla on rajoitettu toimilupa sijoituspalveluiden tarjoamiseen

95 artikla

Niihin sijoituspalveluyrityksiin sovellettavat omien varojen vaatimukset, joilla on rajoitettu toimilupa sijoituspalveluiden tarjoamiseen

1.   Sovellettaessa 92 artiklan 3 kohtaa sijoituspalveluyritysten, joiden toimilupa ei kata direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A jakson 3 ja 6 kohdassa lueteltujen sijoituspalveluiden ja –toimintojen tarjoamista, on käytettävä 2 kohdassa määritettyä kokonaisriskin määrän laskentatapaa.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten ja 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettujen yritysten, jotka tarjoavat direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa A osan 2 ja 4 kohdassa lueteltuja sijoituspalveluja tai -toimintoja, on laskettava kokonaisriskin määrä suurempana seuraavista:

a)

92 artiklan 3 kohdan a–d ja f alakohdassa tarkoitettujen erien yhteismääränä 92 artiklan 4 kohdan soveltamisen jälkeen;

b)

12,5 kerrottuna 97 artiklan mukaisella määrällä.

Edellä 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettujen yritysten, jotka tarjoavat direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa A osan 2 ja 4 kohdassa lueteltuja sijoituspalveluja tai -toimintoja, on täytettävä 92 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimukset ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kokonaisriskin määrän pohjalta.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat säätää, että 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettuihin yrityksiin, jotka tarjoavat direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa A osan 2 ja 4 kohdassa lueteltuja sijoituspalveluja tai -toimintoja, sovellettavat omien varojen vaatimukset sitovat kyseisiä yrityksiä direktiivin 2006/49/EY ja 2006/48/EY osalta 31 päivänä joulukuuta 2013 voimassa olevien kansallisten täytäntöönpanosäännösten mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan kaikkia muita direktiivin 2013/36/EU VII osaston 3 luvun II jakson 1 alajaksossa säädettyjä operatiivista riskiä koskevia säännöksiä.

96 artikla

Niihin sijoituspalveluyrityksiin sovellettavat omien varojen vaatimukset, joilla on direktiivin 2013/36/EU 28 artiklan 2 kohdan mukainen perustamispääoma

1.   Sovellettaessa 92 artiklan 3 kohtaa seuraavanlaisten sijoituspalveluyritysten, joilla on direktiivin 2013/36/EU 28 artiklan 2 kohdan mukainen perustamispääoma, on käytettävä tämän artiklan 2 kohdassa määritettyä kokonaisriskin määrän laskentatapaa:

a)

sijoituspalveluyritykset, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa vain asiakkaan toimeksiannon toteuttamiseksi tai suorittamiseksi tai päästäkseen arvopaperien selvitys- ja toimitusjärjestelmään tai virallisesti hyväksyttyyn pörssiin toimiessaan asiamiehenä tai toteuttaessaan asiakkaan toimeksiantoa;

b)

sijoituspalveluyritykset, jotka täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

i)

joilla ei ole hallussaan asiakkaidensa varoja tai arvopapereita;

ii)

jotka käyvät kauppaa vain omaan lukuunsa;

iii)

joilla ei ole ulkopuolisia asiakkaita;

iv)

joiden liiketoimien toteuttaminen ja selvitys on selvitysyhteisön vastuulla ja sen takaamaa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten on laskettava kokonaisriskin määrä seuraavien yhteismääränä:

a)

92 artiklan 3 kohdan a–d ja f alakohta 92 artiklan 4 kohdan soveltamisen jälkeen;

b)

97 artiklassa tarkoitettu määrä kerrottuna kertoimella 12,5.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin sijoituspalveluyrityksiin sovelletaan kaikkia muita direktiivin 2013/36/EU VII osaston 3 luvun II jakson 1 alajaksossa säädettyjä operatiivista riskiä koskevia säännöksiä.

97 artikla

Kiinteisiin yleiskustannuksiin perustuvat omat varat

1.   Edellä olevien 95 ja 96 artiklan mukaisesti sijoituspalveluyrityksellä ja 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitetuilla yrityksillä, jotka tarjoavat direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevassa A osan 2 ja 4 kohdassa lueteltuja sijoituspalveluja tai -toimintoja, on oltava hyväksyttävää pääomaa vähintään yksi neljäsosa edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista.

2.   Jos sijoituspalveluyrityksen liiketoiminnassa on tapahtunut edellisen vuoden jälkeen muutos, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo olennaiseksi, toimivaltainen viranomainen voi mukauttaa 1 kohdassa säädettyä vaatimusta.

3.   Jos sijoituspalveluyritys ei ole harjoittanut liiketoimintaa yhteen vuoteen alkaen toimintansa aloituspäivästä, sillä on oltava hyväksyttävää pääomaa vähintään yksi neljäsosa liiketoimintasuunnitelmansa mukaisista kiinteistä yleiskustannuksista, jollei toimivaltainen viranomainen vaadi liiketoimintasuunnitelman mukauttamista.

4.   EPV laatii EAMV:tä kuultuaan teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään yksityiskohtaisemmin seuraavat seikat:

a)

sen vaatimuksen laskenta, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksellä on oltava hyväksyttävää pääomaa vähintään määrä, joka vastaa yhtä neljäsosaa edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista;

b)

edellytykset, joiden mukaan toimivaltainen viranomainen voi mukauttaa vaatimusta, jonka mukaan sijoituspalveluyrityksellä on oltava hyväksyttävää pääomaa vähintään määrä, joka vastaa yhtä neljäsosaa edellisen vuoden kiinteistä yleiskustannuksista;

c)

sellaisen sijoituspalveluyrityksen ennakoitujen kiinteiden yleiskustannusten laskenta, joka ei ole harjoittanut liiketoimintaa yhteen vuoteen.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

98 artikla

Sijoituspalveluyritysten omat varat konsolidoinnin perusteella

1.   Siinä tapauksessa, että 95 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sijoituspalveluyritykset kuuluvat ryhmään, johon ei kuulu luottolaitoksia, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen on sovellettava 92 artiklaa konsolidoidusti seuraavalla tavalla:

a)

käyttäen 95 artiklan 2 kohdassa määritettyä kokonaisriskin määrän laskentaa;

b)

omat varat lasketaan emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen tai tilanteen mukaan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön konsolidoidun aseman perusteella.

2.   Siinä tapauksessa, että 96 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sijoituspalveluyritykset kuuluvat ryhmään, johon ei kuulu luottolaitoksia, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen ja rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön määräysvallassa olevan sijoituspalveluyrityksen on sovellettava 92 artiklaa konsolidoidusti seuraavalla tavalla:

a)

sen on käytettävä 96 artiklan 2 kohdassa määritettyä kokonaisriskin määrän laskentaa;

b)

sen on käytettävä omia varoja, jotka lasketaan emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen konsolidoidun aseman perusteella tai tilanteen mukaan rahoitusalan holdingyhtiön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiön omia varoja ensimmäisen osan II osaston 2 luvun mukaisesti.

2   LUKU

Laskenta- ja ilmoittamisvaatimukset

99 artikla

Omien varojen vaatimuksista annettavat ilmoitukset ja rahoitustiedot

1.   Laitosten on annettava toimivaltaisille viranomaisille vähintään puolivuosittain ilmoitus 92 artiklassa säädetyistä velvoitteista.

2.   Laitosten, joihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 4 artiklaa, ja muiden kuin kyseisen asetuksen 4 artiklassa tarkoitettujen luottolaitosten, jotka laativat konsolidoidut tilinpäätöksensä kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa vahvistetun menettelyn mukaisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen, on ilmoitettava myös rahoitustiedot.

3.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia luottolaitoksia, jotka soveltavat kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, sellaisina kuin niitä sovelletaan asetuksen (EY) No 1606/2002 nojalla, omien varojen ilmoittamiseen konsolidoidusti tämän asetuksen 23 artiklan 2 kohdan nojalla, ilmoittamaan myös rahoitustiedot tämän artiklan 2 kohdassa säädetyn mukaisesti.

4.   Edellä 2 kohdassa ja 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut rahoitustiedot on annettava siltä osin kuin se on tarpeen, jotta saadaan kattava kuva laitoksen toiminnan riskiprofiilista sekä käsitys laitosten rahoitusalalle tai reaalitaloudelle aiheuttamista järjestelmäriskeistä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti.

5.   EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään 1-4 kohdassa tarkoitettujen unionissa annettavien ilmoitusten yhtenäiset muodot ja niissä sovellettava jaksotus sekä sovellettavat määräpäivät, määritelmät ja tietotekniikkaratkaisut.

Ilmoituksia koskevien vaatimusten on oltava oikeassa suhteessa laitosten toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen.

EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle … päivään …kuuta 1 päivänä helmikuuta 2015 mennessä.

Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

6.   Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että 2 kohdassa vaaditut rahoitustiedot ovat tarpeellisia, jotta saadaan kattava kuva sellaisten muiden kuin 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen laitosten toiminnan riskiprofiilista, joihin sovelletaan direktiiviin 86/635/ETY perustuvaa tilinpäätössäännöstöä, sekä käsitys niiden rahoitusalalle tai reaalitaloudelle aiheuttamista järjestelmäriskeistä, toimivaltaisten viranomaisten on kuultava EPV:tä rahoitustietojen ilmoittamista konsolidoinnin perusteella koskevien vaatimusten soveltamisalan laajentamisesta tällaisiin laitoksiin, jos ne eivät jo ilmoita tietoja tältä pohjalta.

EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään ne ilmoitusten muodot, joita laitosten on käytettävä ja joiden perustella toimivaltaiset viranomaiset voivat laajentaa rahoitustietojen ilmoittamista koskevia vaatimuksia ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle 1 päivänä helmikuuta 2015 mennessä.

Komissiolle siirretään valta hyväksyä toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

7.   Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että 5 kohdassa tarkoitettujen teknisten täytäntöönpanostandardien kattamien tietojen lisäksi tarvitaan muita tietoja 4 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten, sen on ilmoitettava EPV:lle ja EJRK:lle ne lisätiedot, jotka se katsoo tarpeelliseksi sisällyttää 5 kohdassa tarkoitettuihin teknisiin täytäntöönpanostandardeihin.

100 artikla

Lisäraportointivaatimukset

Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille ainakin yhteismäärinä takaisinostosopimusten, arvopaperilainauksen ja kaikentyyppisten taseen sitoutumisten taso.

EPV:n on sisällytettävä nämä tiedot 99 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun ilmoittamista koskevaan tekniseen täytäntöönpanostandardiin.

101 artikla

Erityiset ilmoittamisvelvoitteet

1.   Laitosten on ilmoitettava puolivuosittain seuraavat tiedot toimivaltaisille viranomaisille kustakin sellaisesta kansallisesta kiinteistömarkkinasta, jolla niillä on vastuita:

a)

tappiot vastuista, joiden vakuudeksi laitos on hyväksynyt asuinkiinteistön kiinnityksen alimpaan määrään saakka ja 80 prosenttia markkina-arvosta tai 80 prosenttia kiinnitysluottoarvosta, ellei toisin päätetä 124 artiklan 2 kohdan nojalla;

b)

kokonaistappiot vastuista, joiden vakuudeksi laitos on hyväksynyt asuinkiinteistön, enintään siihen osaan vastuusta, jolla katsotaan olevan täysimääräinen asuinkiinteistön muodostama vakuus 124 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c)

kaikkien niiden jäljellä olevien vastuiden vastuuarvo, joiden vakuudeksi laitos on hyväksynyt asuinkiinteistön, siihen osaan vastuusta, jolla katsotaan olevan täysimääräinen asuinkiinteistövakuus 124 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

d)

tappiot vastuista, joiden vakuudeksi laitos on hyväksynyt liikekiinteistön kiinnityksen alimpaan määrään saakka ja 50 prosenttia markkina-arvosta tai 60 prosenttia kiinnitysluottoarvosta, ellei toisin päätetä 124 artiklan 2 kohdan nojalla;

e)

kokonaistappiot vastuista, joiden vakuudeksi laitos on hyväksynyt liikekiinteistön, enintään siihen osaan vastuusta, jolla katsotaan olevan täysimääräinen liikekiinteistön muodostama vakuus 124 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

f)

kaikkien niiden jäljellä olevien vastuiden vastuuarvo, joiden vakuudeksi laitos on hyväksynyt liikekiinteistön, siihen osaan vastuusta, jolla katsotaan olevan täysimääräinen liikekiinteistön muodostama vakuus 124 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettava asianomaisen laitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos laitoksella on sivuliike toisessa jäsenvaltiossa, kyseistä sivuliikettä koskevat tiedot on toimitettava myös vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Tiedot on ilmoitettava erikseen kustakin unionin kiinteistömarkkinasta, jolla asianomaisella laitoksella on vastuita.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava vuosittain koostetusti 1 kohdan a–f alakohdassa määritetyt tiedot sekä aiemmat tiedot, jos niitä on saatavilla. Toimivaltaisen viranomaisen on jäsenvaltion toisen toimivaltaisen viranomaisen tai EPV:n pyynnöstä annettava kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle tai EPV:lle yksityiskohtaisempia tietoja asuin- tai liikekiinteistömarkkinoiden tilasta kyseisessä jäsenvaltiossa.

4.   EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään seuraavat:

a)

edellä 1 kohdassa tarkoitettuja eriä koskevien tietojen yhtenäiset ilmoittamismuodot, määritelmät, ilmoitusten jaksotus ja määräpäivät sekä tietotekniikkaratkaisut;

b)

edellä 2 kohdassa tarkoitettujen koostettujen tietojen yhtenäiset ilmoittamismuodot, määritelmät, ilmoitusten jaksotus ja määräpäivät sekä tietotekniikkaratkaisut;

EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle 1 päivänä helmikuuta 2015 mennessä.

Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

3   LUKU

Kaupankäyntivarasto

102 artikla

Kaupankäyntivarastoa koskevat vaatimukset

1.   Kaupankäyntivaraston positioihin ei joko saa liittyä niiden jälkimarkkinakelpoisuutta koskevia rajoituksia tai niiden on oltava suojattavissa.

2.   Kaupankäyntitarkoitus on voitava osoittaa sellaisten strategioiden, toimintatapojen ja menettelyiden perusteella, jotka laitos on luonut hoitaakseen positiota tai sijoitussalkkua 103 artiklan mukaisesti.

3.   Laitosten on luotava ja pidettävä yllä kaupankäyntivaraston hallinta- ja valvontajärjestelmiä 104 ja 105 artiklan mukaisesti.

4.   Laitokset voivat sisällyttää sisäisiä suojauksia positioriskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskentaan edellyttäen, että ne on otettu kaupankäyntitarkoituksessa ja 103–106 artiklan vaatimukset täyttyvät.

103 artikla

Kaupankäyntivaraston hoito

Hallinnoidessaan kaupankäyntivaraston positioitaan tai positioyhdistelmiään laitoksen on noudatettava kaikkia seuraavia vaatimuksia:

a)

laitoksella on oltava positiota ja/tai rahoitusvälinettä tai salkkuja varten toimivan johdon hyväksymä selkeästi dokumentoitu kaupankäyntistrategia, johon sisältyy myös odotettu hallussapitoaika;

b)

laitoksella on oltava positioiden aktiivista hallinnointia varten selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat. Toiminta- ja menettelytavoissa on määritettävä seuraavat:

i)

mitkä positiot voidaan ottaa kussakin kaupankäyntiyksikössä;

ii)

positioille asetetaan limiitit ja limiittejä seurataan riittävästi;

iii)

kaupankäyntitoimintaa hoitavat henkilöt voivat itsenäisesti ottaa ja hallinnoida positioita edellyttäen, että hyväksyttyjä limiittejä ja strategioita noudatetaan;

iv)

positioista annetaan ilmoitukset toimivalle johdolle kiinteänä osana laitoksen riskienhallintaprosessia;

v)

positioita seurataan markkinatietolähteiden perusteella aktiivisesti ja position tai sen sisältämien riskilajien jälkimarkkinakelpoisuus ja suojattavuus arvioidaan, mukaan lukien arvostuksessa käytettävien markkinatietojen laadun ja saatavuuden, markkinoiden kokonaisvaihdon ja markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevien positioiden koon arviointi;

vi)

aktiiviset petostentorjuntamenettelyt ja valvontatoimet.

c)

laitoksella on oltava selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat, joilla voidaan seurata positioita suhteessa laitoksen kaupankäyntistrategiaan, mukaan lukien liikevaihdon ja sellaisten positioiden seuranta, joiden alun perin suunniteltu hallussapitoaika on ylittynyt.

104 artikla

Kaupankäyntivarastoon lukeminen

1.   Laitoksilla on oltava selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat sen määrittämiseksi, mitkä positiot luetaan kaupankäyntivarastoon laitosten omien varojen vaatimusten laskemiseksi 102 artiklan vaatimusten ja 4 artiklan 1 kohdan 86 alakohdassa olevan kaupankäyntivaraston määritelmän mukaisesti ottaen huomioon laitoksen riskinhallintakyky ja -käytäntö. Laitoksen on pidettävä kirjaa kyseisten toiminta- ja menettelytapojen noudattamisesta, ja ne on alistettava säännöllisesti sisäiseen tarkastukseen.

2.   Laitoksilla on oltava selkeästi määritellyt toiminta- ja menettelytavat kaupankäyntivaraston hoitoa varten. Toiminta- ja menettelytavoissa on otettava huomioon ainakin seuraavat:

a)

toiminta, jonka laitos katsoo kaupankäynniksi ja jonka se katsoo muodostavan osan kaupankäyntivarastosta sovellettaessa omien varojen vaatimuksia;

b)

missä määrin positioiden arvo voidaan määrittää päivittäin suhteessa aktiivisiin likvideihin kahdensuuntaisiin markkinoihin;

c)

mallin avulla arvostettujen positioiden osalta, missä määrin laitos voi

i)

tunnistaa position kaikki olennaiset riskit,

ii)

suojata position kaikki olennaiset riskit välineillä, joille on olemassa aktiiviset likvidit kahdensuuntaiset markkinat,

iii)

tehdä luotettavia arvioita tärkeimmistä olettamista ja mallissa käytetyistä parametreista;

d)

missä määrin laitos voi tehdä ja on velvollinen tekemään arvostuksia positioista, jotka voidaan validoida ulkoisesti johdonmukaisella tavalla;

e)

missä määrin oikeudelliset rajoitukset tai muut toiminnalliset rajoitukset estävät laitosta realisoimasta tai suojaamasta positiota lyhyellä aikavälillä;

f)

missä määrin laitos voi harjoittaa ja on velvollinen harjoittamaan positioiden aktiivista riskinvalvontaa kaupankäyntitoimissaan;

g)

missä määrin laitos voi siirtää riskejä tai positioita kirjaamalla ne joko kaupankäyntivarastoon tai sen ulkopuolelle sekä tällaisten siirtojen ehdot.

105 artikla

Varovaista arvostamista koskevat vaatimukset

1.   Kaikkiin kaupankäyntivaraston positioihin on sovellettava tässä artiklassa määritettyjä varovaista arvostamista koskevia vaatimuksia. Laitosten on erityisesti varmistettava, että niiden kaupankäyntivaraston positioiden varovaisen arvostamisen varmuusaste on asianmukainen, kun otetaan huomioon kaupankäyntivaraston positioiden dynaaminen luonne, erityiseen varovaisuuteen liittyvät vaatimukset sekä kaupankäyntivaraston positioita koskevien omien varojen vaatimusten soveltamistapa ja tarkoitus.

2.   Laitosten on luotava ja ylläpidettävä järjestelmiä ja valvontatoimia, jotka ovat riittävät varovaisten ja luotettavien arvostusarvioiden tuottamiseksi. Kyseisten järjestelmien ja valvontatoimien on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:

a)

dokumentoidut toiminta- ja menettelytavat arvostusmenettelyä varten, mukaan lukien arvostuksen eri osa-alueisiin liittyvien vastuiden selkeä määrittely, markkinatietojen lähteet ja niiden asianmukaisuuden arviointi, ohjeet sellaisten piilevien tietojen käytöstä, jotka vastaavat laitoksen oletuksia siitä, mitä tietoja markkinatoimijat käyttäisivät positiota hinnoitellessaan, riippumattoman arvostuksen toteutusvälit, päätöshintojen määräytymisajankohta, arvonoikaisumenettelyt, kuukauden lopussa ja satunnaisesti käytettävät todentamismenettelyt;

b)

ilmoituskanavat arvostusmenettelystä vastuussa olevaa osastoa varten ovat selkeät ja front office -toiminnoista riippumattomat.

Ilmoituskanavan päätepisteenä on oltava ylin hallintoelin.

3.   Laitosten on arvostettava kaupankäyntivaraston positiot uudelleen vähintään päivittäin.

4.   Laitosten on mahdollisuuksien mukaan arvostettava positionsa aina markkinahintaan, myös silloin, kun ne soveltavat kaupankäyntivaraston eriin sovellettavaa pääomakohtelua.

5.   Arvostaessaan markkinahintaan laitoksen on käytettävä osto- ja myyntitarjouksesta varovaisemmin arvostettua tarjousta, ellei laitos voi sulkea positiota osto- ja myyntitarjouksen keskihintaan. Jos laitokset hyödyntävät tätä poikkeusta, niiden on kuuden kuukauden välein ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisilleen kyseisistä positioista ja toimitettava todisteet siitä, että ne voivat sulkea keskihintaan.

6.   Kun arvostusta markkinahintaan ei voida suorittaa, laitosten on varovaisesti arvostettava positionsa ja salkkunsa mallin avulla, myös laskiessaan kaupankäyntivaraston positioiden omien varojen vaatimuksia.

7.   Laitosten on noudatettava seuraavia vaatimuksia arvostaessaan mallin avulla:

a)

toimivalla johdolla on oltava tieto siitä, mitkä kaupankäyntivaraston eristä tai muista käypään arvoon arvostetuista positioista arvostetaan mallin avulla, ja sen on ymmärrettävä, kuinka olennaisesti tästä aiheutuva epävarmuus vaikuttaa liiketoiminnan riski- ja tulosraportointiin;

b)

laitosten on hankittava mallissa syöttötietoina käytettävät markkinatiedot mahdollisuuksien mukaan samoista lähteistä kuin markkinahinnat ja arvioitava säännöllisesti kunkin position arvostuksessa syöttötietoina käytettävien markkinatietojen ja mallin parametrien asianmukaisuutta;

c)

laitosten on käytettävä markkinoilla yleisesti tiettyjen rahoitusvälineiden tai hyödykkeiden arvostamiseksi hyväksyttyjä menetelmiä, kun niitä on saatavilla;

d)

mallien, jotka laitos on itse kehittänyt, on perustuttava asianmukaisiin oletuksiin, jotka soveltuvan pätevyyden omaavat kehitysprosessista riippumattomat tahot ovat arvioineet kriittisesti;

e)

laitoksilla on oltava virallinen menettely malliin tehtävien muutosten valvontaa varten ja mallista on säilytettävä suojattu kopio, jota käytetään säännöllisesti arvostustulosten tarkistamiseen;

f)

riskienhallinnassa on tunnettava käytettävien mallien heikkoudet sekä tiedettävä, miten ne voidaan parhaiten ottaa huomioon arvostustuloksissa; sekä

g)

laitosten mallit on tarkastettava säännöllisesti sen määrittämiseksi, miten tarkkoja niiden tuottamat tulokset ovat, ja myös sen arvioimiseksi, ovatko oletukset edelleen asianmukaisia, tuloslaskelman analysoimiseksi suhteessa riskitekijöihin ja todellisten päätöshintojen ja mallilla tuotettujen tulosten vertailemiseksi.

Sovellettaessa d alakohtaa kaupankäyntiyksikkö ei saa osallistua mallin kehittämiseen tai hyväksymiseen ja malli on testattava riippumattomasti, mukaan lukien mallin matemaattisen perustan, käytettyjen oletusten ja ohjelmistototeutuksen validointi.

8.   Laitosten on suoritettava päivittäisen markkinahintaan arvostamisen tai mallin avulla arvostamisen lisäksi riippumaton hintojen varmentaminen. Markkinahintojen ja mallin syöttötietojen varmentajana on oltava kaupankäyntivarastosta hyötyvistä henkilöistä tai yksiköistä riippumaton henkilö tai yksikkö, joka suorittaa varmennuksen vähintään kuukausittain tai useammin, jos markkina- tai kaupankäyntitoiminnan luonne sitä edellyttää. Jos riippumattomia hintatietolähteitä ei ole käytettävissä tai jos hintatietolähteet ovat subjektiivisia, voidaan tarvita varovaisuustoimenpiteitä kuten arvonoikaisuja.

9.   Laitosten on luotava ja ylläpidettävä menettelyjä arvonoikaisujen tekemiseksi.

10.   Laitosten on otettava virallisesti huomioon seuraavat arvonoikaisut: tulevaisuuden luottoriskimarginaali, positioiden sulkemiskustannukset, operatiiviset riskit, markkinahintojen epävarmuus, sopimusten ennenaikainen päättäminen, sijoitus- ja rahoituskustannukset, tulevat hallintokustannukset ja tarvittaessa malliriski.

11.   Laitosten on luotava ja ylläpidettävä menettelyjä, joilla lasketaan oikaisuja vähemmän likvidien positioiden arvoon; vähemmän likvidejä positioita voi syntyä erityisesti markkinoihin tai laitokseen liittyvien tilanteiden seurauksena, kuten keskittyneiden positioiden ja/tai sellaisten positioiden seurauksena, joiden alun perin suunniteltu sijoitusjakso on ylitetty. Laitosten on tarvittaessa tehtävä kyseisenkaltaisia oikaisuja muiden tilinpäätösraportoinnin position arvoon mahdollisesti edellyttämien muutosten lisäksi ja suunniteltava oikaisut siten, että niissä otetaan huomioon position epälikvidiys. Kyseisten menettelyjen mukaisesti laitosten on tarkasteltava useita tekijöitä päättäessään, onko vähemmän likvidien positioiden arvoa oikaistava. Näitä tekijöitä ovat seuraavat:

a)

aika, joka tarvittaisiin position suojaamiseksi tai siihen sisältyviltä riskeiltä suojautumiseksi;

b)

osto- ja myyntitarjousten erojen volatiliteetti ja keskiarvo;

c)

hintatarjousten saatavuus markkinoilla (markkinatakaajat ja niiden lukumäärä) sekä kaupankäyntivolyymien volatiliteetti ja keskiarvo mukaan lukien kaupankäyntivolyymi markkinoiden stressikausien aikana;

d)

markkinakeskittymät;

e)

positioiden vanhentuminen;

f)

se, missä määrin arvostaminen perustuu arvostamiseen mallin avulla;

g)

muiden malliriskien vaikutukset.

12.   Laitosten on kolmansien suorittamaa tai mallin avulla suoritettavaa arvostamista käyttäessään harkittava arvonoikaisujen tekemistä. Laitosten on lisäksi harkittava, onko likviditeetiltään heikompien positioiden arvon oikaiseminen tarpeen, ja jatkuvasti arvioitava kyseisten oikaisujen asianmukaisuutta. Laitosten on myös nimenomaisesti arvioitava arvonoikaisujen tarvetta ottaen huomioon malleissa käytettyjen parametrien syöttötietojen epävarmuus.

13.   Monimutkaisten tuotteiden osalta, mukaan lukien arvopaperistamisvastuut ja n:nnen tappion luottojohdannaiset, laitosten on nimenomaisesti arvioitava arvonoikaisujen tarvetta ottaakseen huomioon malliriskin, joka liittyy mahdollisesti epäasianmukaisen arvostusmenetelmän käyttöön, ja malliriskin, joka liittyy piilevien (ja mahdollisesti epäasianmukaisten) luokittelumuuttujien käyttöön arvostusmallissa.

14.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset niiden edellytysten määrittelemiseksi, joiden täyttyessä on sovellettava 105 artiklan vaatimuksia tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

106 artikla

Sisäiset suojaukset

1.   Sisäisen suojauksen on täytettävä erityisesti seuraavat vaatimukset:

a)

sen ensisijaisena tarkoituksena ei saa olla omien varojen vaatimusten välttäminen tai alentaminen;

b)

se on dokumentoitava asianmukaisesti, ja siihen on sovellettava erityisiä sisäisiä hyväksymis- ja tarkastusmenettelyjä;

c)

siihen on sovellettava markkinaehtoja;

d)

sisäisen suojauksen aiheuttamaa markkinariskiä on hallinnoitava dynaamisesti kaupankäyntivarastossa sallittujen limiittien puitteissa;

e)

sitä on seurattava tarkkaan.

Seuranta on varmistettava riittävin menettelyin.

2.   Edellä olevan 1 kohdan vaatimuksia sovelletaan rajoittamatta kaupankäyntivarastoon kuulumattomaan suojattuun positioon sovellettavia vaatimuksia.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jos laitos suojaa kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen luottoriskiin tai vastapuoliriskiin liittyvän vastuun käyttämällä kaupankäyntivarastoonsa kirjattua luottojohdannaista sisäisen suojauksen avulla, kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen luottoriskiin tai vastapuoliriskiin liittyvää vastuuta ei saa katsoa suojatuksi riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskennassa, jollei laitos osta hyväksytyltä kolmannelta luottosuojan tarjoajalta vastaavaa luottojohdannaista, joka täyttää kaupankäyntivaraston kuulumattoman takauksen luonteista luottosuojaa koskevat vaatimukset. Jos tällainen kolmannen tarjoama suoja on ostettu ja hyväksytty suojaukseksi kaupankäyntivarastoon kuulumattomalle vastuulle laskettaessa omien varojen vaatimuksia, kaupankäyntivarastoon ei sisällytetä sisäistä eikä ulkoista luottojohdannaissuojausta laskettaessa omien varojen vaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 299 artiklan h alakohdan soveltamista.

II   OSASTO

LUOTTORISKIÄ KOSKEVAT PÄÄOMAVAATIMUKSET

1   LUKU

Yleiset periaatteet

107 artikla

Luottoriskiin sovellettavat menetelmät

1.   Laitosten on sovellettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseen 92 artiklan 3 kohdan a ja f alakohtaa sovellettaessa joko 2 luvussa tarkoitettua standardimenetelmää tai, jos toimivaltaiset viranomaiset sen 143 artiklan nojalla sallivat, 3 luvussa tarkoitettua sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB-menetelmää).

2.   Laitosten on sovellettava keskusvastapuoleen liittyviin kaupankäyntivastuisiin ja keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon maksettaviin osuuksiin 6 luvun 9 jaksossa säädettyä käsittelytapaa riskipainotettujen vastuueriensä yhteismäärän laskemiseksi 92 artiklan 3 kohdan a ja f alakohtaa sovellettaessa. Laitosten on käsiteltävä kaiken muun tyyppisiä keskusvastapuoleen liittyviä vastuita seuraavasti:

a)

muun tyyppisiä ehdot täyttävään keskusvastapuoleen liittyviä vastuita saamisina laitoksilta.

b)

muun tyyppisiä muuhun kuin ehdot täyttävään keskusvastapuoleen liittyviä vastuita saamisina yrityksiltä.

3.   Tässä asetuksessa kolmansien maiden sijoituspalveluyrityksiin ja kolmansien maiden luottolaitoksiin liittyviä vastuita kohdellaan samoin kuin saamisia laitoksilta vain, jos kolmannen maan kyseiseen sijoituspalveluyritykseen tai luottolaitokseen soveltamat vakavaraisuuden valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat vähintään unionin soveltamia vaatimuksia.

4.   Sovellettaessa 3 kohtaa komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksinä ja 464 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti päätöksen siitä, soveltaako kolmas maa vakavaraisuuden valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä. Jos tällaista päätöstä ei ole annettu, laitokset voivat jatkaa 1 päivään tammikuuta 2015 saakka 3 kohdassa tarkoitettuihin tahoihin liittyvien vastuiden kohtelemista samoin kuin saamisia laitoksilta edellyttäen, että asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2014 hyväksyneet tällaisen kohtelun soveltamisen kyseisen kolmannen maan osalta.

108 artikla

Luottoriskin vähentämismenetelmän käyttö standardimenetelmän ja IRB-menetelmän mukaisesti

1.   Sellaisen vastuun osalta, johon laitos soveltaa 2 luvun nojalla standardimenetelmää tai 3 luvun nojalla IRB-menetelmää käyttämättä 151 artiklan nojalla omia tappio-osuusestimaatteja (loss given defaults estimates), jäljempänä ‧LGD-estimaatit‧, ja omia luottovasta-arvokerroinestimaattejaan (conversion factor estimates), jäljempänä ‧CF-estimaatit‧, laitos voi käyttää 4 luvun mukaisesti luottoriskin vähentämistä laskiessaan 92 artiklan 3 kohdan a ja f alakohdassa tarkoitettua riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää tai tarvittaessa oletetun tappion yhteismäärää 36 artiklan 1 kohdan d alakohdassa ja 62 artiklan c alakohdassa tarkoitetussa laskennassa.

2.   Sellaisen vastuun osalta, johon laitos soveltaa IRB-menetelmää käyttämällä 151 artiklan nojalla omia LGD- ja CF-estimaattejaan, laitos voi käyttää 3 luvun mukaisesti luottoriskin vähentämistä.

109 artikla

Arvopaperistettujen vastuiden käsittely standardimenetelmän ja IRB-menetelmän mukaisesti

1.   Kun laitos käyttää 2 luvussa kuvailtua standardimenetelmää laskiessaan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän sen vastuuryhmän osalta, johon arvopaperistetut vastuut on luokiteltava 112 artiklan nojalla, sen on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä arvopaperistamisposition osalta 245, 246 ja 251–258 artiklan mukaisesti. Standardimenetelmää käyttävät laitokset voivat käyttää myös sisäistä arviointimenetelmää, kun se on sallittu 259 artiklan 3 kohdan nojalla.

2.   Kun laitos käyttää 3 luvussa kuvailtua IRB-menetelmää laskiessaan riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän sen vastuuryhmän osalta, johon arvopaperistetut vastuut on luokiteltava 147 artiklan nojalla, sen on laskettava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä 245, 246 ja 259–266 artiklan mukaisesti.

Kun IRB-menetelmää sovelletaan vain osaan arvopaperistamisen perustana olevista arvopaperistetuista vastuista lukuun ottamatta sisäistä arviointimenetelmää, laitoksen on käytettävä menetelmää, joka vastaa valtaosaa kyseisen arvopaperistamisen perustan muodostavista arvopaperistetuista vastuista.

110 artikla

Luottoriskioikaisun käsittely

1.   Standardimenetelmää soveltavien laitosten on käsiteltävä yleisiä luottoriskioikaisuja 62 artiklan c alakohdan mukaisesti.

2.   IRB-menetelmää soveltavien laitosten on käsiteltävä yleisiä luottoriskioikaisuja 159 artiklan, 62 artiklan d alakohdan ja 36 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

Sovellettaessa tätä artiklaa sekä 2 ja 3 lukua yleisten pankkiriskien rahastot on jätettävä yleisten ja erityisten luottoriskioikaisujen ulkopuolelle.

3.   IRB-menetelmää käyttävien laitosten, jotka soveltavat standardimenetelmää osaan vastuistaan konsolidoidusti tai yksittäisen laitoksen tasolla, on määritettävä 148 ja 150 artiklan mukaisesti se osa yleisestä luottoriskioikaisusta, joka on luokiteltava standardimenetelmän mukaisen yleisen luottoriskioikaisun mukaan, ja se osa, joka on luokiteltava IRB-menetelmän mukaisen yleisen luottoriskioikaisun mukaan, seuraavasti:

a)

kun konsolidointiryhmään kuuluva laitos soveltaa yksinomaan IRB-menetelmää, sen yleiset luottoriskioikaisut on tarvittaessa luokiteltava 2 kohdassa säädetyn käsittelyn mukaan;

b)

kun konsolidointiryhmään kuuluva laitos soveltaa yksinomaan standardimenetelmää, sen yleiset luottoriskioikaisut on tarvittaessa luokiteltava 1 kohdassa säädetyn käsittelyn mukaan;

c)

luottoriskioikaisun loppuosa on luokiteltava riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän määräsuhteen perusteella standardimenetelmän ja IRB-menetelmän mukaisesti.

4.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään erityisten luottoriskioikaisujen ja yleisten luottoriskioikaisujen laskenta sovellettavan tilinpäätössäännöstön nojalla seuraavien seikkojen osalta:

a)

111 artiklassa tarkoitettu standardimenetelmän mukainen vastuuarvo;

b)

166–168 artiklassa tarkoitettu IRB-menetelmän mukainen vastuuarvo;

c)

159 artiklassa tarkoitettujen odotettujen tappioiden yhteismäärien käsittely;

d)

riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskennassa käytettävä vastuuarvo 246 ja 266 artiklassa tarkoitetun arvopaperistamisposition osalta;

e)

maksukyvyttömyyden määritys 178 artiklan nojalla;

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle 1 päivänä helmikuuta 2015 mennessä.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

2   LUKU

Standardimenetelmä

1   Jakso

Yleiset periaatteet

111 artikla

Vastuuarvo

1.   Omaisuuserän vastuuarvo on sen kirjanpitoarvo, joka jää jäljelle erityisten luottoriskioikaisujen, muiden 34 ja 110 artiklan mukaisten arvonoikaisujen ja omaisuuserään liittyvien muiden omien varojen vähennysten soveltamisen jälkeen. Liitteessä I olevassa luettelossa mainitun taseen ulkopuolisen erän vastuuarvo on seuraava prosenttiosuus nimellisarvosta, kun erityiset luottoriskioikaisut on vähennetty:

a)

100 prosenttia, jos erään liittyy korkea riski;

b)

50 prosenttia, jos erään liittyy keskimääräinen riski;

c)

20 prosenttia, jos erään liittyy keskimääräinen/alhainen riski;

d)

0 prosenttia, jos erään liittyy alhainen riski.

Ensimmäisen alakohdan toisessa virkkeessä tarkoitetut taseen ulkopuoliset erät on jaettava riskiluokkiin liitteen I mukaisesti.

Kun laitos soveltaa 223 artiklan mukaisesti rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää, takaisinostotransaktion taikka arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisen tai lainaksi ottamisen perusteella myytyjen, asetettujen tai lainattujen arvopapereiden tai hyödykkeiden ja vakuudellisen limiittiluotonannon vastuuarvoa on korotettava tällaisiin arvopapereihin tai hyödykkeisiin sovellettavalla volatiliteettikorjauksella 223–225 artiklassa kuvatulla tavalla.

2.   Liitteessä II lueteltujen johdannaissopimusten vastuuarvo määritetään 6 luvun mukaisesti, ja uudistamissopimusten ja muiden nettoutusjärjestelyjen vaikutukset on otettava huomioon sovellettaessa kyseisiä menetelmiä 6 luvun mukaisesti. Takaisinostotransaktion, arvopapereiden tai hyödykkeiden lainaksi antamisen tai lainaksi ottamisen, pitkän selvitysajan liiketoimien ja vakuudellisen limiittiluotonannon vastuuarvo voidaan määrittää joko 6 luvun tai 4 luvun mukaisesti.

3.   Kun vastuuseen liittyy vastikkeellinen luottosuoja, kyseiseen erään sovellettavaa vastuuarvoa voidaan muuttaa 4 luvun mukaisesti.

112 artikla

Vastuuryhmät

Jokainen vastuu on luokiteltava johonkin seuraavista vastuuryhmistä:

a)

saamiset valtioilta ja keskuspankeilta

b)

saamiset aluehallinnoilta tai paikallisviranomaisilta

c)

saamiset julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta

d)

saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta

e)

saamiset kansainvälisiltä organisaatioilta

f)

saamiset laitoksilta

g)

saamiset yrityksiltä

h)

vähittäissaamiset

i)

kiinteistövakuudelliset vastuut

j)

maksukyvyttömyystilassa olevat vastuut

k)

erityisen suureen riskiin liittyvät vastuut

l)

vastuut katettujen joukkolainojen muodossa

m)

arvopaperistamispositiot

n)

saamiset laitoksilta ja yrityksiltä, joista on käytettävissä lyhyen aikavälin luottoluokitus

o)

yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä (CIU) oleviin osuuksiin tai osakkeisiin liittyvät saamiset

p)

oman pääoman ehtoiset vastuut

q)

muut erät.

113 artikla

Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskeminen

1.   Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseksi kaikkiin vastuisiin on sovellettava riskipainoja 2 jakson mukaisesti, lukuun ottamatta omista varoista vähennettäviä vastuita. Sovellettavan riskipainon on perustuttava vastuuryhmään, johon vastuu on luokiteltu, ja vastuun luottoluokitukseen 2 jaksossa täsmennetyssä laajuudessa. Luottokelpoisuus voidaan määritellä viittaamalla ulkoisten luottoluokituslaitosten antamaan luottoluokitukseen tai vientitakuulaitosten luottoluokitukseen 3 jakson mukaisesti.

2.   Sovellettaessa 1 kohdassa tarkoitettua riskipainoa vastuuarvo on kerrottava 2 jakson mukaisesti täsmennetyllä tai määritetyllä riskipainolla.

3.   Kun vastuuseen liittyy luottosuoja, kyseiseen erään sovellettavaa riskipainoa voidaan muuttaa 4 luvun mukaisesti.

4.   Riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä on laskettava arvopaperistettujen vastuiden osalta 5 luvun mukaisesti.

5.   Vastuisiin, joiden laskennasta ei säädetä 2 jaksossa, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa.

6.   Lukuun ottamatta eriä, jotka luetaan ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisen pääoman (T2) eriin, laitos voi päättää toimivaltaisten viranomaisten etukäteisellä luvalla olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohdan vaatimuksia kyseisen laitoksen vastuisiin, kun vastapuolena on sen emoyritys, tytäryritys tai emoyrityksen tytäryritys taikka yritys, jolla on luottolaitokseen direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suhde. Toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet myöntää lupa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

vastapuoli on laitos, rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö, rahoituslaitos, omaisuudenhoitoyhtiö tai oheispalveluyritys, johon sovelletaan asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia;

b)

vastapuoli kuuluu kokonaisuudessaan samaan konsolidointiryhmään kuin laitos;

c)

vastapuoleen sovelletaan samoja riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjä kuin laitokseen;

d)

vastapuoli on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon kuin laitos.

e)

vastapuolen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle laitokselle ei ole senhetkisiä tai ennakoitavissa olevia olennaisia, käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä.

Kun laitos saa luvan tämän kohdan mukaisesti olla soveltamatta 1 kohdan vaatimuksia, siihen voidaan soveltaa 0 prosentin riskipainoa.

7.   Lukuun ottamatta eriä, jotka luetaan ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) eriin, laitokset voivat päättää toimivaltaisten viranomaisten etukäteen antamalla luvalla olla soveltamatta tämän artiklan 1 kohdan vaatimuksia kyseisen laitoksen vastuisiin, kun laitos ja vastapuoli kuuluvat sellaiseen sopimusperusteiseen tai lakisääteiseen suojajärjestelmään, joka suojelee laitoksia ja tarvittaessa varmistaa ennen kaikkea niiden likviditeetin ja vakavaraisuuden konkurssin välttämiseksi. Toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet myöntää lupa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

edellä 6 kohdan a, d ja e alakohdassa asetetut vaatimukset täyttyvät;

b)

järjestelyt takaavat, että laitosten suojajärjestelmä voi myöntää tarvittaessa tukea sen saatavilla olevista sitoumuksista;

c)

laitosten suojajärjestelmään kuuluu yhdenmukaisesti määriteltyjä ja siihen soveltuvia järjestelmiä riskien valvomiseksi ja luokittelemiseksi (antaen täydellisen kuvan järjestelmän kaikkien yksittäisten osapuolten riskitilanteesta ja laitosten suojajärjestelmästä kokonaisuudessaan) sekä vastaavat vaikutusmahdollisuudet; kyseisillä järjestelmillä valvotaan maksukyvyttömiä vastuita 178 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

d)

laitosten suojajärjestelmä suorittaa omaa riskiarviointia ja välittää sen tulokset järjestelmän yksittäisille osapuolille;

e)

laitosten suojajärjestelmä laatii ja julkaisee vähintään kerran vuodessa konsolidointitason raportin, joka sisältää aseen, tuloslaskelman, tilannekatsauksen ja riskiraportin laitosten suojajärjestelmästä kokonaisuudessaan, tai raportin, joka kattaa kokonaistaseen, kokonaistuloslaskelman, tilannekatsauksen ja riskiraportin, joka kattaa laitosten suojajärjestelmän kokonaisuudessaan;

f)

laitosten suojajärjestelmän osapuolten on ilmoitettava vähintään 24 kuukautta aikaisemmin, jos ne haluavat lakkauttaa laitosten suojajärjestelmän;

g)

omien varojen laskentaan soveltuvien osuuksien moninkertainen käyttö, jäljempänä ‧pääoman moninkertainen hyväksikäyttö‧, sekä omien varojen epäasianmukainen hankinta laitosten suojajärjestelmän jäsenten välillä on estettävä;

h)

laitosten suojajärjestelmän on perustuttava liiketoimintaprofiililtaan suurelta osin samankaltaisten luottolaitosten laajaan jäsenyyteen;

i)

asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät c ja d alakohdassa tarkoitetun järjestelmän ja valvovat sitä säännöllisesti.

Kun laitos päättää tämän kohdan mukaisesti olla soveltamatta 1 kohdan vaatimuksia, siihen voidaan soveltaa 0 prosentin riskipainoa.

2   Jakso

Riskipainot

114 artikla

Saamiset valtioilta ja keskuspankeilta

1.   Saamisiin valtioilta ja keskuspankeilta on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, jollei 2–7 kohdassa määritettyjä käsittelytapoja voida soveltaa.

2.   Valtioilta ja keskuspankeilta oleviin saamisiin, joista on käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 1 mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta.

Taulukko 1

Luottoluokka

1

2

3

4

5

6

Riskipaino

0 %

20 %

50 %

100 %

100 %

150 %

3.   Saamisiin EKP:ltä on sovellettava 0 prosentin riskipainoa.

4.   Jäsenvaltioilta ja keskuspankeilta oleviin saamisiin, jotka ovat kyseisen valtion ja keskuspankin kotimaan valuutan määräisiä ja kotimaan valuutassa rahoitettuja, on sovellettava nollariskipainoa.

5.   Sellaisiin jäsenvaltioiden tai keskuspankkien vastuisiin, jotka ovat jonkin jäsenvaltion valuutan määräisiä ja rahoitettu tämän jäsenvaltion valuutassa, on 31 päivään joulukuuta 2017 asti sovellettava samoja riskipainoja kuin jos ne olisivat kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu kotimaan valuutassa.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettujen vastuiden osalta:

a)

laskettujen riskipainotettujen vastuuerien määrän on vuonna 2018 oltava 20 prosenttia riskipainosta, jota sovelletaan kyseisiin vastuisiin 114 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

laskettujen riskipainotettujen vastuuerien määrään on vuonna 2019 oltava 50 prosenttia riskipainosta, jota sovelletaan kyseisiin vastuisiin 114 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)

laskettujen riskipainotettujen vastuuerien määrä on vuonna 2020 ja sen jälkeen oltava 100 prosenttia riskipainosta, jota sovelletaan kyseisiin vastuisiin 114 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

7.   Kun kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset, joiden soveltamat valvonta- ja sääntelyjärjestelyt vastaavat vähintään unionissa sovellettavia järjestelyjä, antavat omalta valtioltaan ja keskuspankiltaan oleville saamisille, jotka ovat kotimaan valuutan määräisiä ja rahoitettu kotimaan valuutassa, riskipainon joka on 1 ja 2 kohdan mukaista riskipainoa alhaisempi, laitokset voivat riskipainottaa kyseiset vastuut samalla tavalla.

Sovellettaessa tätä kohtaa komissio voi tehdä täytäntöönpanosäädöksinä ja 464 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti päätöksen siitä, soveltaako kolmas maa valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä. Jos tällaista päätöstä ei ole tehty 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä, laitokset voivat jatkaa tässä kohdassa säädetyn kohtelun soveltamista kolmannelta maalta tai kolmannen maan keskuspankilta oleviin saamisiin, jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2014 hyväksyneet tällaisen kohtelun soveltamisen kyseisen kolmannen maan osalta.

115 artikla

Saamiset aluehallinnoilta tai paikallisviranomaisilta

1.   Saamiset aluehallinnoilta tai paikallisviranomaisilta on riskipainotettava kuten saamiset laitoksilta, jollei niitä käsitellä kuten saamisia valtioilta 2 tai 4 kohdan nojalla tai jollei niillä ole 5 kohdassa tarkoitettua riskipainotusta. Jäljempänä 119 artiklan 2 kohdassa ja 120 artiklan 2 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten etuuskohtelua ei sovelleta.

2.   Saamisia alue- ja paikallisviranomaisilta on käsiteltävä kuten saamisia valtiolta siinä maassa, jonka lainkäyttövallan piirissä ne toimivat, mikäli saamiset eivät eroa toisistaan viranomaisen veronkanto-oikeuden ja erityisten institutionaalisten järjestelyjen vuoksi, jotka vähentävät maksukyvyttömyysriskiä.

EPV ylläpitää julkisesti saatavilla olevaa tietokantaa kaikista unionin alue- ja paikallishallinnon viranomaisista, joiden saamisia toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät kuten saamisia valtioilta.

3.   Saamisia seurakunnilta ja oikeushenkilön muodossa perustetuilta julkisoikeuden alaisilta uskonnollisilta yhteisöiltä on käsiteltävä kuten saamisia aluehallinnoilta ja paikallisviranomaisilta, jos kyseisillä seurakunnilla ja uskonnollisilla yhteisöillä on lainsäädäntöön perustuva oikeus veronkantoon. Tässä tapauksessa 2 kohtaa ei sovelleta eikä 150 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua lupaa soveltaa standardimenettelyä suljeta pois.

4.   Kun toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kolmannen maan alueella valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionin alueella sovellettavia järjestelyjä, ja käsittelevät saamisia aluehallinnoilta ja paikallisviranomaisilta kuten saamisia omalta valtioltaan eivätkä saamiset eroa niihin liittyvän riskin osalta toisistaan alue- tai paikallisviranomaisen veronkanto-oikeuden ja erityisten institutionaalisten järjestelyjen vuoksi, jotka vähentävät maksukyvyttömyysriskiä, laitokset voivat määrittää vastaavalla tavalla riskipainon saamisille kyseisiltä alue- ja paikallisviranomaisilta.

Sovellettaessa tätä kohtaa komissio voi tehdä täytäntöönpanosäädöksinä ja 464 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti päätöksen siitä, soveltaako kolmas maa valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä. Jos tällaista päätöstä ei ole tehty 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä, laitokset voivat jatkaa tässä kohdassa säädetyn kohtelun soveltamista kolmanteen maahan, jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2014 hyväksyneet tällaisen kohtelun soveltamisen kyseisen kolmannen maan osalta.

5.   Muihin kuin sellaisiin 2–4 kohdassa tarkoitettuihin saamisiin jäsenvaltioiden aluehallinnoilta tai paikallisviranomaisilta, jotka ovat kyseisen aluehallinnon ja paikallisviranomaisen kotivaltion valuutan määräisiä ja rahoitettu kyseisen valtion valuutassa, on sovellettava 20 prosentin riskipainoa.

116 artikla

Saamiset julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta

1.   Saamisiin julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, joista ei ole käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, on sovellettava sen luottoluokan mukaista riskipainoa, jota sovelletaan saamisiin valtiolta, jonka lainkäyttöalueelle kyseinen julkisyhteisö tai julkisoikeudellinen laitos on sijoittautunut, seuraavan taulukon 2 mukaisesti:

Taulukko 2

Luottoluokka, johon valtio on sijoitettu

1

2

3

4

5

6

Riskipaino

20 %

50 %

100 %

100 %

100 %

150 %

Saamisiin sellaisilta julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, jotka ovat sijoittautuneet valtioihin, joita ei ole luokiteltu, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa.

2.   Saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, joista on käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on käsiteltävä 120 artiklan mukaisesti. Jäljempänä 119 artiklan 2 kohdassa ja 120 artiklan 2 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten etuuskohtelua ei sovelleta kyseisiin yhteisöihin ja laitoksiin.

3.   Alkuperäiseltä maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta on sovellettava 20 prosentin riskipainoa.

4.   Saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta voidaan poikkeustapauksissa käsitellä kuten saamisia siltä valtiolta tai niiltä aluehallinnoilta ja paikallisviranomaisilta, joiden lainkäyttöalueella ne toimivat, mikäli kyseisen lainkäyttöalueen toimivaltaisten viranomaisten näkemyksen mukaan saamiset eivät eroa toisistaan riskin osalta valtion tai aluehallinnon ja paikallisviranomaisten antaman asianmukaisen takauksen vuoksi.

5.   Kun toimivaltaiset viranomaiset soveltavat kolmannen maan alueella valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionin alueella sovellettavia järjestelyjä, ja käsittelevät saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta 1 tai 2 kohdan mukaisesti, laitokset voivat määrittää vastaavalla tavalla riskipainon saamisille kyseisiltä julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta. Muussa tapauksessa laitosten on sovellettava 100 prosentin riskipainoa.

Sovellettaessa tätä kohtaa komissio voi tehdä täytäntöönpanosäädöksinä ja 464 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti päätöksen siitä, soveltaako kolmas maa valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä. Jos tällaista päätöstä ei ole tehty 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä, laitokset voivat jatkaa tässä kohdassa säädetyn kohtelun soveltamista kolmanteen maahan, jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2014 hyväksyneet tällaisen kohtelun soveltamisen kyseisen kolmannen maan osalta.

117 artikla

Saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta

1.   Muita kuin 2 kohdassa tarkoitettuja saamisia kansainvälisiltä kehityspankeilta on käsiteltävä samalla tavalla kuin saamisia laitoksilta. Jäljempänä 119 artiklan 2 kohdassa, 120 artiklan 2 kohdassa ja 121 artiklan 3 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten etuuskohtelua ei sovelleta.

Latinalaisen Amerikan sijoitusyhtiö, Mustanmeren kauppa- ja kehityspankki, Keski-Amerikan alueellinen kehityspankki ja Latinalaisen Amerikan kehityspankki CAF katsotaan kansainvälisiksi kehityspankeiksi.

2.   Saamisiin seuraavilta kansainvälisiltä kehityspankeilta on sovellettava 0 prosentin riskipainoa:

a)

Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki

b)

Kansainvälinen rahoitusyhtiö

c)

Latinalaisen Amerikan kehityspankki

d)

Aasian kehityspankki

e)

Afrikan kehityspankki

f)

Euroopan neuvoston kehityspankki

g)

Pohjoismaiden investointipankki

h)

Karibian alueen kehityspankki

i)

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki

j)

Euroopan investointipankki

k)

Euroopan investointirahasto

l)

Monenkeskinen investointitakuulaitos

m)

Rokotusohjelmien rahoittamiseksi perustettu kansainvälinen rahoitusväline

n)

Islamilainen kehityspankki.

3.   Euroopan investointirahaston pääoman merkittyyn mutta maksamattomaan osaan on sovellettava 20 prosentin riskipainoa.

118 artikla

Saamiset kansainvälisiltä organisaatioilta

Saamisiin seuraavilta kansainvälisiltä organisaatioilta on sovellettava 0 prosentin riskipainoa:

a)

unioni

b)

Kansainvälinen valuuttarahasto

c)

Kansainvälinen järjestelypankki

d)

Euroopan rahoitusvakausväline

e)

Euroopan vakautusmekanismi

f)

kahden tai useamman jäsenvaltion perustama kansainvälinen rahoituslaitos, jonka tarkoituksena on hankkia rahoitusta ja antaa rahoitustukea niille jäsenilleen, joilla on tai joille uhkaa tulla vakavia rahoitusongelmia.

119 artikla

Saamiset laitoksilta

1.   Saamisia laitoksilta, joista on käytettävissä valitun luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on riskipainotettava 120 artiklan mukaisesti. Saamisia laitoksilta, joista ei ole käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, on riskipainotettava 121 artiklan mukaisesti.

2.   Sellaisiin jäljellä olevalta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, jotka ovat velallisen kotimaan valuutan määräisiä ja velallisen kotimaan valuutassa rahoitettuja, on sovellettava riskipainoa, joka on yhtä luokkaa epäedullisempi kuin 114 artiklan 4–7 kohdassa kuvattu etuoikeuskohtelun mukainen riskipaino, jota sovelletaan saamisiin valtiolta, johon laitos on sijoittautunut.

3.   Saamisiin, joiden jäljellä oleva maturiteetti on enintään kolme kuukautta ja jotka ovat velallisen kotimaan valuutan määräisiä ja velallisen kotimaan valuutassa rahoitettuja, on sovellettava vähintään 20 prosentin riskipainoa.

4.   EKP:n tai jäsenvaltion keskuspankin laitokselta edellyttämien vähimmäisvarantojen muodossa olevaan saamiseen voidaan soveltaa samaa riskipainoa kuin saamisiin kyseisen jäsenvaltion keskuspankilta edellyttäen, että

a)

varannot pidetään sen mukaisesti, mitä säädetään vähimmäisvarantojen soveltamisesta 12 päivänä syyskuuta 2003 annetussa Euroopan keskuspankin asetuksessa (EY) N:o 1745/2003 (29), tai kyseistä asetusta kaikin olennaisin tavoin vastaavien kansallisten vaatimusten mukaisesti,

b)

laitoksen, jossa varantoja pidetään, joutuessa konkurssiin tai maksukyvyttömäksi varannot maksetaan kokonaisuudessaan takaisin laitokselle hyvissä ajoin eivätkä ne ole käytettävissä laitoksen muiden vastuiden kattamiseen.

5.   Saamisia toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saaneilta ja niiden valvomilta rahoituslaitoksilta, joihin sovelletaan vakavaraisuusvaatimuksia, jotka vastaavat perusteellisuutensa puolesta laitoksiin sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia, on käsiteltävä kuten saamisia laitoksilta.

120 artikla

Saamiset luokitelluilta laitoksilta

1.   Jäljellä olevalta maturiteetiltaan yli kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joista on käytettävissä nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 3 mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta.

Taulukko 3

Luottoluokka

1

2

3

4

5

6

Riskipaino

20 %

50 %

50 %

100 %

100 %

150 %

2.   Jäljellä olevalta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta, joista on käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 4 mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta:

Taulukko 4

Luottoluokka

1

2

3

4

5

6

Riskipaino

20 %

20 %

20 %

50 %

50 %

150 %

3.   Vuorovaikutus 131 artiklan nojalla laadittavan lyhyen aikavälin luottoluokituksen ja 2 kohdassa säädetyn lyhytaikaisten saamisten yleisen etuuskohtelun välillä tapahtuu seuraavasti:

a)

Jos lyhytaikaista luottoluokitusta ei ole, kaikkiin jäljellä olevalta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin laitoksilta sovelletaan 2 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua.

b)

Jos lyhytaikainen luottoluokitus on käytettävissä ja kyseisen luokituksen mukaan on sovellettava riskipainoa, joka on vastaava tai edullisempi kuin 2 kohdassa määritetty lyhytaikaisten saamisten yleinen etuuskohtelu, lyhytaikaista luottoluokitusta sovelletaan ainoastaan kyseiseen saamiseen. Muihin lyhytaikaisiin saamisiin on sovellettava 2 kohdassa määritettyä lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua.

c)

Jos lyhytaikainen luottoluokitus on käytettävissä ja kyseisen luokituksen mukaan on sovellettava riskipainoa, joka on epäedullisempi kuin 2 kohdassa määritetty lyhytaikaisten saamisten yleinen etuuskohtelu, lyhytaikaisten saamisten yleistä etuuskohtelua ei sovelleta, vaan kaikille lyhytaikaisille saamisille, joita ei ole luokiteltu, on annettava sama riskipaino, jota käytetään kyseisessä lyhytaikaisessa luottoluokituksessa.

121 artikla

Saamiset luokittelemattomilta laitoksilta

1.   Saamisiin laitoksilta, joista ei ole käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, on sovellettava sen luottoluokan mukaista riskipainoa, jota sovelletaan saamisiin valtiolta, jonka lainkäyttöalueelle kyseinen laitos on sijoittautunut, seuraavan taulukon 5 mukaisesti:

Taulukko 5

Luottoluokka, johon valtio on sijoitettu

1

2

3

4

5

6

Saamisen riskipaino

20 %

50 %

100 %

100 %

100 %

150 %

2.   Saamisiin luokittelemattomilta laitoksilta, jotka ovat sijoittautuneet valtioihin, joita ei ole luokiteltu, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa.

3.   Alkuperäiseltä tosiasialliselta maturiteetiltaan enintään kolmen kuukauden saamisiin luokittelemattomilta laitoksilta on sovellettava 20 prosentin riskipainoa.

4.   Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, 162 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin ulkomaankaupan rahoitukseen liittyviin saamisiin luokittelemattomilta laitoksilta on sovellettava 50 prosentin riskipainoa, ja jos näiden saamisten jäljellä oleva maturiteetti on enintään kolme kuukautta, 20 prosentin riskipainoa.

122 artikla

Saamiset yrityksiltä

1.   Saamisiin, joista on käytettävissä nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 6 mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta.

Taulukko 6

Luottoluokka

1

2

3

4

5

6

Riskipaino

20 %

50 %

100 %

100 %

150 %

150 %

2.   Saamisiin, joista ei ole käytettävissä kyseistä luottoluokitusta, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa tai siltä valtiolta olevien saamisten riskipainoa, jonka lainkäyttöalueelle yhtiö on sijoittautunut, sen mukaan, kumpi on korkeampi.

123 artikla

Vähittäisvastuut

Vastuisiin, jotka ovat seuraavien kriteerien mukaisia, on sovellettava 75 prosentin riskipainoa:

a)

vastuun on liityttävä joko luonnolliseen henkilöön tai henkilöihin taikka pieneen tai keskisuureen yritykseen (pk-yritys);

b)

vastuun on oltava yksi monista ominaispiirteiltään samantyyppisistä vastuista siten, että tämäntyyppisen antolainaustoimintaan liittyvät riskit vähenevät tuntuvasti;

c)

määrä, jonka velallinen asiakas tai keskenään sidossuhteessa olevat asiakkaat ovat yhteensä velkaa laitokselle tai emoyrityksille ja sen tytäryrityksille, mukaan lukien maksukyvyttömät vastuut, mutta lukuun ottamatta sellaisia vastuita, joiden täydeksi vakuudeksi on asetettu asuinkiinteistöjä, jotka on luokiteltu 112 artiklan i alakohdassa säädettyyn vastuuryhmään, ei saa laitoksen hallussa olevien tietojen mukaan olla yli miljoona euroa. Laitoksen on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet näiden tietojen saamiseksi.

Arvopapereita ei saa hyväksyä vähittäisvastuiden ryhmään.

Vastuita, jotka eivät ole ensimmäisen alakohdan a–c alakohdassa tarkoitettujen kriteereiden mukaisia, ei saa luokitella vähittäisvastuiden ryhmään.

Vähittäisleasingin vähimmäismaksujen nykyarvo voidaan luokitella kuuluvaksi vähittäisvastuiden ryhmään.

124 artikla

Kiinteistövakuudelliset vastuut

1.   Vastuuseen tai osaan vastuuta, jolla on täysimääräinen kiinteistövakuus, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, jos 125 ja 126 artiklan mukaiset edellytykset eivät täyty, lukuun ottamatta sitä osaa vastuusta, joka on luokiteltu toiseen vastuuryhmään. Siihen osaan vastuusta, jonka arvo ylittää kiinteistön arvon, on sovellettava samaa riskipainoa, jota sovelletaan asianomaisen vastapuolen vakuudettomaan vastuuseen.

Se osa vastuusta, jolla katsotaan olevan täysimääräinen kiinteistövakuus, ei saa olla suurempi kuin markkina-arvon kiinnitetty määrä tai niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteista, kyseisen kiinteistön kiinnitysluottoarvo.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on 101 artiklan nojalla koottujen tietojen ja muiden merkityksellisten tietojen perusteella arvioitava säännöllisin väliajoin ja vähintään kerran vuodessa, perustuvatko 125 artiklassa tarkoitettuihin asuinkiinteistövakuudellisiin vastuisiin sovellettava 35 prosentin riskipaino ja 126 artiklassa tarkoitettuihin, niiden alueella sijaitseviin liikekiinteistövakuudellisiin vastuisiin sovellettava 50 prosentin riskipaino asianmukaisesti seuraaviin:

a)

kiinteistövakuudellisiin vastuisiin liittyvistä tappioista saatu kokemus,

b)

kiinteistömarkkinoiden tulevat kehitysnäkymät.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa vahvistaa 125 artiklan 2 kohdassa ja 126 artiklan 2 kohdassa säädettyä korkeamman riskipainon tai kyseisissä kohdissa säädettyjä tiukempia kriteereitä rahoitusvakauteen liittyvien näkökohtien perusteella.

Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava asuinkiinteistövakuudellisten vastuiden riskipaino 35–150 prosentin välille.

Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava liikekiinteistövakuudellisten vastuiden riskipaino 50–150 prosentin välille.

Näiden vaihteluvälien puitteissa asetetaan suurempi riskipaino tappioista saadun kokemuksen perusteella ja ottaen huomioon kiinteistömarkkinoiden tulevat kehitysnäkymät ja rahoitusvakauteen liittyvät näkökohdat. Jos arviointi osoittaa, että 125 artiklan 1 kohdan ja 126 artiklan 2 kohdan mukaiset riskipainot eivät vastaa tällaisten vastuiden, joiden täytenä vakuutena on jäsenvaltion alueen yhdessä tai useammassa osassa sijaitseva asuin- tai liikekiinteistö, yhteen tai useampaan kiinteistösegmenttiin liittyviä todellisia riskejä, toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava kyseisten vastuiden kiinteistösegmenttien osalta todellisia riskejä vastaava suurempi riskipaino.

Toimivaltaisten viranomaisten on kuultava EPV:tä mukautuksista sovellettuihin riskipainoihin ja kriteereihin, jotka lasketaan tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa teknisissä sääntelystandardeissa määriteltyjen, tässä kohdassa esitettyjen perusteiden mukaisesti. EPV julkaisee riskipainot ja kriteerit, jotka toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat 125, 126 ja 199 artiklassa tarkoitetuille vastuille.

3.   Kun toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat korkeamman riskipainon tai tiukemmat kriteerit, laitoksilla on oltava 6 kuukauden siirtymäkausi uuden riskipainon soveltamiseksi.

4.   EPV laatii tekniset sääntelystandardiluonnokset, joissa määritetään

a)

edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiukat kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteet;

b)

edellä 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset, jotka toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon määritettäessä suurempia riskipainoja, erityisesti ilmaisu "rahoitusvakauteen liittyvät näkökohdat".

EPV toimittaa kyseiset tekniset sääntelystandardiluonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

5.   Jäsenvaltion laitosten on sovellettava riskipainoja ja kriteereitä, jotka toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat määrittäneet alueellaan sijaitseville liike- ja asuinkiinteistövakuudellisille vastuille.

125 artikla

Vastuut, joiden täytenä vakuutena on asuinkiinteistö

1.   Elleivät toimivaltaiset viranomaiset toisin päätä 124 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vastuita, joiden täytenä vakuutena on asuinkiinteistö, on käsiteltävä seuraavasti:

a)

vastuisiin tai vastuiden osiin, joiden täytenä vakuutena on asuinkiinteistö, joka on tai tulee olemaan omistajan tai henkilökohtaisten sijoitusyhtiöiden tapauksessa edunsaajaomistajan käytössä tai vuokralle antama, on sovellettava 35 prosentin riskipainoa;

b)

sellaisia asuinkiinteistöjä koskevien kiinteistöleasingliiketoimien mukaisiin vastuisiin vuokralle ottajalle, joissa laitos on vuokralle antaja ja vuokralle ottajalla on osto-oikeus, on sovellettava 35 prosentin riskipainoa edellyttäen, että laitoksen vastuulla on täytenä vakuutena kiinteistön omistusoikeus.

2.   Laitokset voivat katsoa, että vastuulla tai sen osalla on 1 kohdan mukainen täysi vakuus vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kiinteistön arvo ei riipu olennaisesti velallisen luottokelpoisuudesta. Laitokset voivat jättää tällaisen olennaisen riippuvuuden määrittelyn ulkopuolelle tilanteet, joissa ainoastaan makrotaloudelliset tekijät vaikuttavat sekä kiinteistön arvoon että velallisen kykyyn selvitä velvoitteistaan;

b)

velalliseen liittyvä luottoriski ei riipu olennaisesti kiinteistön tai hankkeen arvon kehityksestä vaan velallisen kyvystä maksaa velka muista lähteistä saaduilla tuloilla, ja sen vuoksi velan takaisinmaksu ei saa riippua olennaisesti vakuutena olevan kiinteistön tuottamasta mahdollisesta kassavirrasta. Laitosten on määritettävä kyseisille muille lähteille lainojen ja tulojen enimmäissuhteet osana luottopolitiikkaansa ja saatava tarkoituksenmukaiset todisteet asianomaisen tuloista myöntäessään lainan;

c)

jäljempänä 208 artiklassa asetetut vaatimukset täyttyvät ja 229 artiklan 1 kohdassa asetettuja arvostussääntöjä noudatetaan;

d)

jollei 124 artiklan 2 kohdan nojalla toisin määritetä, se osa lainasta, johon sovelletaan 35 prosentin riskipainoa, saa olla enintään 80 prosenttia kyseisen omaisuuden markkina-arvosta tai 80 prosenttia kyseisen omaisuuden kiinnitysluottoarvosta niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinnitysluottoarvon arviointiperusteista.

3.   Laitokset voivat poiketa 2 kohdan b alakohdasta sellaisten vastuiden osalta, joiden täytenä vakuutena on jäsenvaltion alueella sijaitseva asuinkiinteistö, jos kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on julkaissut todisteita, jotka osoittavat, että kyseisellä alueella on hyvin kehittyneet ja vakiintuneet asuntomarkkinat, joilla tappioiden määrät eivät ylitä seuraavia rajoja:

a)

0,3 prosenttia siitä asuinkiinteistövakuudellisesta luotonannosta, joka on enintään 80 prosenttia vakuuden markkina-arvosta tai 80 prosenttia vakuuden kiinnitysluottoarvosta, jollei vakuuden arvostusprosentista ole 124 artiklan 2 kohdan nojalla toisin päätetty;

b)

asuinkiinteistövakuudellisesta luotonannosta aiheutuvat kokonaistappiot ovat enintään 0,5 prosenttia asuinkiinteistövakuudellisten luottojen kokonaismäärästä vuoden aikana.

4.   Jos jompikumpi 3 kohdassa tarkoitetuista raja-arvoista ylittyy vuoden aikana, 3 kohtaa ei sovelleta ja 2 kohdan b alakohdan mukaista edellytystä on sovellettava, kunnes 3 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät jonakin myöhempänä vuotena.

126 artikla

Vastuut, joiden täytenä vakuutena on liikekiinteistö

1.   Elleivät toimivaltaiset viranomaiset toisin päätä 124 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vastuita, joiden täytenä vakuutena on liikekiinteistö, on käsiteltävä seuraavasti:

a)

vastuisiin tai mihin tahansa osaan vastuista, joiden täytenä vakuutena on toimisto- tai muu liikekiinteistö, voidaan soveltaa 50 prosentin riskipainoa;

b)

sellaisiin toimisto- tai muita liikekiinteistöjä koskevien kiinteistöleasingtransaktioiden mukaisiin vastuisiin, joissa laitos on vuokralleantaja ja vuokralleottajalla on osto-oikeus, voidaan soveltaa 50 prosentin riskipainoa edellyttäen, että laitoksen vastuulla on täytenä vakuutena kiinteistön omistusoikeus.

2.   Laitokset voivat katsoa, että vastuulla tai sen osalla on 1 kohdan mukainen täysi vakuus vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kiinteistön arvo ei riipu olennaisesti velallisen luottokelpoisuudesta. Laitokset voivat jättää tällaisen olennaisen riippuvuuden määrittelyn ulkopuolelle tilanteet, joissa ainoastaan makrotaloudelliset tekijät vaikuttavat sekä kiinteistön arvoon että velallisen kykyyn selvitä velvoitteistaan;

b)

velalliseen liittyvä luottoriski ei riipu olennaisesti kiinteistön tai hankkeen arvon kehityksestä vaan velallisen kyvystä maksaa velka muista lähteistä saaduilla tuloilla, ja sen vuoksi velan takaisinmaksu ei saa riippua olennaisesti vakuutena olevan kiinteistön tuottamasta mahdollisesta kassavirrasta.

c)

jäljempänä 208 artiklassa asetetut vaatimukset täyttyvät ja 229 artiklan 1 kohdassa asetettuja arvostussääntöjä noudatetaan;

d)

se osa lainasta, johon sovelletaan 50 prosentin riskipainoa, jollei 124 artiklan 2 kohdassa toisin säädetä, saa olla enintään 50 prosenttia vakuuden markkina-arvosta tai 60 prosenttia kyseisen vakuuden kiinnitysluoton arvosta jollei 124 artiklan 2 kohdassa kyseisestä vakuudesta toisin säädetä, niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat säätäneet säädösperusteisesti tiukoista kiinnitysluottojen arvon arviointiperusteista.

3.   Laitokset voivat poiketa 2 kohdan b alakohdasta niiden vastuiden osalta, joiden täytenä vakuutena on jäsenvaltion alueella sijaitseva liikekiinteistö, jos kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on julkaissut todisteita, jotka osoittavat, että kyseisellä alueella on hyvin kehittyneet ja vakiintuneet liikekiinteistöjen markkinat, joilla tappioiden määrät ovat niin alhaiset, etteivät seuraavat raja-arvot ylity:

a)

enintään 0,3 prosenttia siitä liikekiinteistövakuudellisesta luotonannosta, joka on enintään 50 prosenttia vakuuden markkina-arvosta tai 60 prosenttia vakuuden kiinnitysluottoarvosta, jollei vakuuden arvostusprosentista ole 124 artiklan 2 kohdan nojalla toisin päätetty;

b)

liikekiinteistövakuudellisesta luotonannosta aiheutuvat kokonaistappiot ovat enintään 0,5 prosenttia liikekiinteistövakuudellisten luottojen kokonaismäärästä.

4.   Jos jompikumpi 3 kohdassa tarkoitetuista raja-arvoista ylittyy vuoden aikana, 3 kohtaa ei sovelleta ja 2 kohdan b alakohdan mukaista edellytystä on sovellettava, kunnes 3 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät jonakin myöhempänä vuotena.

127 artikla

Maksukyvyttömyystilassa olevat vastuut

1.   Sellaisen erän vakuudettomaan osaan, jonka osalta velallinen on joutunut 178 artiklan mukaisesti maksukyvyttömyyteen, tai vähittäisvastuiden tapauksessa sellaisen luottojärjestelyn vakuudettomaan osaan, jonka osalta on tapahtunut 178 artiklan mukaisesti maksukyvyttömyys, on sovellettava seuraavia riskipainoja:

a)

150 prosenttia, jos erityisten luottoriskioikaisujen osuus vastuuarvon vakuudettomasta osasta on vähemmän kuin 20 prosenttia, jos kyseisiä erityisiä luottoriskioikaisuja ei tehtäisi;

b)

100 prosenttia, jos erityisten luottoriskioikaisujen osuus vastuuarvon vakuudettomasta osasta ei ole vähemmän kuin 20 prosenttia, jos kyseisiä erityisiä luottoriskioikaisuja ei tehtäisi.

2.   Määritettäessä erääntyneen vastuun vakuudellista osaa sallittuja vakuuksia ja takauksia ovat ne, joita saa käyttää luottoriskin vähentämiseen 4 luvun nojalla.

3.   Vastuisiin, joiden täytenä vakuutena on asuinkiinteistö 125 artiklan mukaisesti, on erityisten luottoriskioikaisujen jälkeen jäljellä olevan vastuuarvon osalta sovellettava 100 prosentin riskipainoa, jos on tapahtunut 178 artiklan mukainen maksukyvyttömyys.

4.   Vastuisiin, joiden täytenä vakuutena on liikekiinteistö 126 artiklan mukaisesti, on erityisten luottoriskioikaisujen jälkeen jäljellä olevan vastuuarvon osalta sovellettava 100 prosentin riskipainoa, jos on tapahtunut 178 artiklan mukainen maksukyvyttömyys.

128 artikla

Erityisen suuren riskin sisältävät erät

1.   Laitosten on tarvittaessa sovellettava 150 prosentin riskipainoa vastuisiin, mukaan lukien yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä olevien osakkeiden tai osuuksien muodossa oleviin vastuisiin, jotka sisältävät erityisen suuria riskejä.

2.   Erityisen suuria riskejä sisältäviksi vastuiksi on katsottava seuraavat vastuut:

a)

sijoitukset venture capital -yrityksiin;

b)

sijoitukset direktiivin 2011/61/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyihin vaihtoehtoisiin sijoitusrahastoihin, paitsi jos kyseisen rahaston valtuutus ei mahdollista direktiivin 2009/65/EY 51 artiklan 3 kohdassa säädettyä suurempaa velkaantumista;

c)

pääomasijoitukset;

d)

spekulatiivinen kiinteän omaisuuden rahoitus.

3.   Arvioidessaan, sisältävätkö muut kuin 2 kohdassa tarkoitetut vastuut erityisen suuria riskejä, laitosten on otettava huomioon seuraavat riskiominaisuudet:

a)

tappioriski on suuri velallisen maksukyvyttömyyden vuoksi;

b)

on mahdotonta arvioida asianmukaisesti, kuuluuko vastuu a alakohdan soveltamisalaan.

EPV antaa ohjeita, joissa määritetään, minkä tyyppiset vastuut sisältävät erityisen suuren riskin ja missä olosuhteissa ne sisältävät erityisen suuren riskin.

Kyseiset ohjeet annetaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti.

129 artikla

Katetut joukkolainat

1.   Jotta direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin joukkovelkakirjalainoihin (‧katetut joukkolainat‧) voidaan soveltaa 4 ja 5 kohdan mukaista etuuskohtelua, niiden on täytettävä 7 kohdassa esitetyt vaatimukset ja niiden vakuutena on oltava jokin seuraavista hyväksytyistä omaisuuseristä:

a)

saamiset unionin valtioilta, EKPJ:n keskuspankeilta, julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, aluehallinnolta tai paikallisviranomaisilta tai edellä mainittujen takaamat saamiset;

b)

saamiset kolmansilta mailta, kolmansien maiden keskuspankeilta, kansainvälisiltä kehityspankeilta ja kansainvälisiltä organisaatioilta tai edellä mainittujen takaamat saamiset, jotka täyttävät luottoluokka 1:lle tässä luvussa asetetut vaatimukset, sekä saamiset kolmansien maiden julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta sekä kolmansien maiden aluehallinnolta tai paikallisviranomaisilta tai edellä mainittujen takaamat saamiset, jotka on riskipainotettu saamisiksi laitoksilta tai valtioilta ja keskuspankeilta 115 artiklan 1 tai 2 kohdan taikka 116 artiklan 1, 2 tai 4 kohdan mukaisesti ja jotka täyttävät luottoluokka 1:lle tässä luvussa asetetut vaatimukset, ja tämän alakohdan mukaiset saamiset, jotka täyttävät luottoluokka 2:lle tässä luvussa asetetut vaatimukset, edellyttäen, että tällaiset saamiset ovat enintään 20 prosenttia liikkeeseen laskevien luottolaitosten liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä;

c)

saamiset laitoksilta, jotka sijoittuvat tämän luvun mukaiseen luottoluokkaan 1. Tällaisen saamisen kokonaismäärä saa olla enintään 15 prosenttia liikkeeseen laskevan laitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä. Saamisia unionin laitoksilta, joiden maturiteetti on enintään 100 päivää, ei koske edellä mainittu vaatimus luottoluokka 1:lle asetettujen edellytysten täyttymisestä, mutta kyseisten laitosten tulee vähintään täyttää luottoluokka 2:lle tässä luvussa asetetut vaatimukset.

d)

luotot, joiden vakuutena on

i)

asuinkiinteistö enintään pienimpään pääoman määrään saakka sellaisten kiinteistöön kohdistuvien kiinnitysten tapauksessa, joiden määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa on korkeintaan 80 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta; tai

ii)

ranskalaisten Fonds Communs de Titrisation -rahastojen tai vastaavien jäsenvaltioiden lainsäädännön alaisuuteen kuuluvien arvopaperistamisyhteisöjen, jotka arvopaperistavat asuinkiinteistöihin liittyviä saamisia, liikkeeseen laskemat etuoikeusasemaltaan parhaimmat osuudet. Jos tällaisia etuoikeusasemaltaan parhaimpia osuuksia käytetään vakuutena, direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaisella joukkovelkakirjanhaltijoiden suojaksi tarkoitetulla erityisellä julkisella valvonnalla varmistetaan, että vähintään 90 prosenttia näihin osuuksiin liittyvistä omaisuuseristä muodostuu milloin tahansa, kun ne sisältyvät katepooliin, etuoikeutetuista kiinnityksistä, joiden määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa osuuksien enintään pienimpään pääoman määrään saakka ja kiinnitysten pääoman kanssa on korkeintaan 80 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta, että osuudet sijoittuvat tämän luvun mukaiseen luottoluokkaan 1 ja että tällaisten osuuksien määrä on korkeintaan 10 prosenttia kiinnitetystä omaisuudesta.

e)

asuntolainat, jotka ovat 201 artiklassa tarkoitetun, tässä luvussa määritellyn vähintään luottoluokkaan 2 kuuluvan luottosuojan tarjoajan täysin takaamia, jos kunkin sellaisen lainan osuus, jolla täytetään tämän kohdan mukainen vaatimus vakuuden antamisesta katetulle joukkolainalle, ei ole yli 80 prosenttia Ranskassa sijaitsevan vastaavan asuinkiinteistön arvosta ja jos lainojen ja tulojen välinen suhde on enintään 33 prosenttia lainaa myönnettäessä. Asuinkiinteistöön ei saa kohdistua kiinnityspanttia, kun laina myönnetään, ja 1 päivän tammikuuta 2014 jälkeen myönnettyjen lainojen osalta velallinen sitoutuu sopimuksella olemaan myöntämättä tällaisia kiinnityksiä ilman lainan myöntäneen luottolaitoksen suostumusta. Lainojen ja tulojen suhde edustaa sellaista osuutta velallisen bruttotuloista, että se kattaa lainan takaisinmaksun korkoineen. Luottosuojan tarjoajan on oltava joko toimivaltaisilta viranomaisilta toimiluvan saanut ja niiden valvoma rahoituslaitos, joihin sovelletaan vakavaraisuusvaatimuksia, jotka tiukkuudeltaan vastaavat laitoksiin sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia, tai laitos taikka vakuutusyhtiö. Sen on perustettava keskinäinen vakuusrahasto tai vastaava suoja vakuutusyhtiöille luottoriskitappioiden kattamiseksi. Toimivaltaiset viranomaiset tarkastelevat sen kalibrointia säännöllisesti. Sekä luottolaitos että luottosuojan tarjoaja arvioivat velallisen luottokelpoisuuden;

f)

luotot, joiden vakuutena on

i)

liikekiinteistö enintään pienimpään pääoman määrään saakka sellaisten kiinteistöön kohdistuvien kiinnitysten tapauksessa, joiden määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa on korkeintaan 60 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden; tai

ii)

ranskalaisten Fonds Communs de Titrisation -rahastojen tai vastaavien jäsenvaltioiden lainsäädännön alaisuuteen kuuluvien arvopaperistamisyhteisöjen, jotka arvopaperistavat liikekiinteistöihin liittyviä saamisia, liikkeeseen laskemat etuoikeusasemaltaan parhaimmat osuudet. Jos tällaisia etuoikeusasemaltaan parhaimpia osuuksia käytetään vakuutena, direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaisella joukkovelkakirjanhaltijoiden suojaksi tarkoitetulla erityisellä julkisella valvonnalla varmistetaan, että vähintään 90 prosenttia näihin osuuksiin liittyvistä omaisuuseristä muodostuu milloin tahansa, kun ne sisältyvät katepooliin, etuoikeutetuista kiinnityksistä, joiden määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa osuuksien enintään pienimpään pääoman määrään saakka ja kiinnitysten pääoman kanssa on korkeintaan 60 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta, että osuudet sijoittuvat tämän luvun mukaiseen luottoluokkaan 1 ja että tällaisten osuuksien määrä on enintään 10 prosenttia jäljellä olevan liikkeeseenlaskun nimellismäärästä.

Liikekiinteistövakuudelliset luotot voidaan hyväksyä, kun luototusaste on yli 60 prosenttia mutta enintään 70 prosenttia, jos katettujen joukkolainojen vakuudeksi pantattujen omaisuuserien kokonaisarvo on vähintään 10 prosenttia suurempi kuin katetun joukkolainan jäljellä oleva nimellismäärä, ja joukkovelkakirjanhaltijoiden vaateet täyttävät luvussa 4 asetetut oikeusvarmuuden vaatimukset. Joukkovelkakirjanhaltijoiden vaateilla on oltava ylempi etuoikeussija kuin muilla vakuuteen kohdistuvilla vaateilla;

g)

luotot, joiden vakuutena on alus (meripanttioikeus) edellyttäen, että luoton määrä on korkeintaan 60 prosenttia kiinnitetyn aluksen arvosta ja siitä on vähennetty mahdolliset aiemmat meripanttioikeudet.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan c alakohtaa, d alakohdan ii alakohtaa ja f alakohdan ii alakohtaa saamisia, jotka aiheutuvat maksujen siirrosta kiinteistövakuudellisten lainojen velallisilta tai velallisten selvitystilasta katettujen joukkolainojen haltijoille ja näiden maksujen hallinnasta, ei oteta huomioon mainituissa alakohdissa tarkoitettuja raja-arvoja laskettaessa.

Kuultuaan EPV:tä toimivaltaiset viranomaiset voivat olla osittain soveltamatta ensimmäisen alakohdan c alakohtaa ja hyväksyä sen, että luottoluokkaan 2 sijoittuvan saamisen kokonaismäärä liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä on enintään 10 prosenttia, edellyttäen, että kyseisissä jäsenvaltioissa voidaan todeta mittavia potentiaalisia keskittymäongelmia, jotka johtuvat mainitussa alakohdassa tarkoitetun luottoluokkaa 1 koskevan vaatimuksen soveltamisesta.

2.   Edellä 1 kohdan a–f alakohdassa tarkoitetut tilanteet kattavat myös vakuudet, jotka on lain nojalla käytettävä yksinomaan velkakirjanhaltijoiden suojaamiseen tappioilta.

3.   Laitosten on täytettävä katettujen joukkolainojen vakuutena olevan kiinteän omaisuuden osalta 208 artiklassa säädetyt vaatimukset ja noudatettava 229 artiklan 1 kohdassa säädettyjä arvostussääntöjä.

4.   Katettuihin joukkolainoihin, joista on käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 6a mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta.

Taulukko 6a

Luottoluokka

1

2

3

4

5

6

Riskipaino

10 %

20 %

20 %

50 %

50 %

100 %

5.   Katettuihin joukkolainoihin, joista ei ole käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, on sovellettava riskipainoa, joka määräytyy liikkeeseen laskevan laitoksen etuoikeusasemaltaan parhaimpiin vakuudettomiin vastuisiin sovellettavan riskipainon mukaan. Edellä mainittujen riskipainojen suhde on seuraava:

a)

jos saamisiin laitokselta sovelletaan 20 prosentin riskipainoa, katettuun joukkolainaan on sovellettava 10 prosentin riskipainoa;

b)

jos saamisiin laitokselta sovelletaan 50 prosentin riskipainoa, katettuun joukkolainaan on sovellettava 20 prosentin riskipainoa;

c)

jos saamisiin laitokselta sovelletaan 100 prosentin riskipainoa, katettuun joukkolainaan on sovellettava 50 prosentin riskipainoa;

d)

jos saamisiin laitokselta sovelletaan 150 prosentin riskipainoa, katettuun joukkolainaan on sovellettava 100 prosentin riskipainoa.

6.   Ennen 31 päivää joulukuuta 2007 liikkeeseen laskettuihin katettuihin joukkolainoihin ei sovelleta 1 ja 3 kohdan vaatimuksia. Niihin voidaan soveltaa etuuskohtelua 4 ja 5 kohdan nojalla niiden erääntymiseen saakka.

7.   Katettuihin joukkolainoihin liittyviin saamisiin voidaan soveltaa etuuskohtelua edellyttäen, että kyseisiin katettuihin joukkolainoihin sijoittava laitos voi osoittaa toimivaltaisille viranomaisille, että:

a)

se saa salkusta vähintään seuraavat tiedot:

i)

katepoolin ja liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen arvo;

ii)

katteena olevien omaisuuserien, luoton suuruuden sekä korko- ja valuuttariskien maantieteellinen jakautuminen ja tyyppi;

iii)

katteena olevien omaisuuserien ja katettujen joukkolainojen maturiteettirakenne; ja

iv)

niiden lainojen prosentuaalinen osuus, joiden takaisinmaksu on myöhästynyt enemmän kuin 90 päivää;

b)

liikkeeseen laskija antaa a alakohdassa tarkoitetut tiedot vähintään puolivuosittain.

130 artikla

Arvopaperistamispositiot

Arvopaperistamispositioihin liittyvien riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä on määritettävä 5 luvun mukaisesti.

131 artikla

Saamiset laitoksilta ja yrityksiltä, joista on käytettävissä lyhyen aikavälin luottoluokitus

Saamisiin laitoksilta ja yrityksiltä, joista on käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama lyhyen aikavälin luottoluokitus, on sovellettava taulukon 7 mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta.

Taulukko 7

Luottoluokka

1

2

3

4

5

6

Riskipaino

20 %

50 %

100 %

150 %

150 %

150 %

132 artikla

Osuuksien tai osakkeiden muodossa olevat vastuut

1.   Osuuksien tai osakkeiden muodossa oleviin vastuisiin on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, jollei laitos sovella 2 kohdan mukaista luottoriskin arviointimenetelmää tai 4 kohdan mukaista läpikatsomisperiaatetta ("look-through approach") taikka 5 kohdan mukaista keskimääräisen riskipainon menetelmää, kun 3 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät.

2.   Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleviin vastuisiin, joista on käytettävissä valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, on sovellettava taulukon 8 mukaista riskipainoa, joka vastaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen 136 artiklan mukaisesti antamaa luottoluokitusta.

Taulukko 8

Luottoluokka

1

2

3

4

5

6

Riskipaino

20 %

50 %

100 %

100 %

150 %

150 %

3.   Laitokset voivat määrittää yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaan yritykseen sovellettavan riskipainon 4 ja 5 kohdan mukaisesti, jos seuraavat hyväksyttävyyskriteerit täyttyvät:

a)

yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä hallinnoi yhtiö, joka on jäsenvaltion valvonnan alainen tai kolmannesta maasta tulevan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen tapauksessa seuraavien edellytysten täyttyessä:

i)

yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä hallinnoi yhtiö, jonka katsotaan olevan unionin oikeuden mukaisen valvonnan alainen,

ii)

toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö on varmistettu riittävän hyvin;

b)

yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen esite tai vastaava asiakirja sisältää seuraavat tiedot:

i)

omaisuuseräluokat, joihin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys saa sijoittaa,

ii)

jos sovelletaan sijoitusrajoja, suhteelliset rajat ja niiden laskentamenetelmät;

c)

yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen liiketoiminnasta raportoidaan vähintään vuosittain, jotta voidaan laatia arviointi sen varoista, veloista, tuloista ja liiketoiminnan sisällöstä tilikauden aikana.

Sovellettaessa a alakohtaa komissio voi tehdä täytäntöönpanosäädöksinä ja 464 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti päätöksen siitä, soveltaako kolmas maa valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä. Jos tällaista päätöstä ei ole tehty 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä, laitokset voivat jatkaa tässä kohdassa säädetyn kohtelun soveltamista kolmannessa maassa sijaitsevassa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa oleviin vastuisiin, jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2014 hyväksyneet tällaisen kohtelun soveltamisen kyseisen kolmannen maan osalta.

4.   Jos luottolaitoksella on tiedot yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen vastuista, se voi käyttää mainittuja vastuita määrittääkseen yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä olevien osuuksien tai osakkeiden muodossa olevien vastuidensa riskipainon tässä luvussa säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Jos yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen vastuu itsessään on toisessa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä olevien osakkeiden muodossa oleva vastuu, joka täyttää 3 kohdan mukaiset kriteerit, se voi käyttää kyseisen toisen yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen vastuita.

5.   Jos laitoksella ei ole käytettävissä tietoja yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen vastuista, se voi laskea yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä olevan osuuden tai osakkeen muodossa olevien vastuidensa keskimääräisen riskipainon tässä luvussa säädettyjen menetelmien mukaisesti olettaen, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys sijoittaa ensin valtuuksiensa mukaisen enimmäismäärän puitteissa vastuuryhmiin, joihin liittyy korkeimmat omien varojen vaatimukset, ja jatkaa tämän jälkeen sijoittamista alemman pääomavaateen vastuuryhmiin, kunnes sijoitusten enimmäismäärä saavutetaan.

Laitokset voivat antaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen riskipainon laskemisen ja ilmoittamisen 4 ja 5 kohdassa säädettyjen menetelmien mukaisesti seuraavien kolmansien tehtäväksi:

a)

yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen säilytysyhteisönä toimiva laitos tai säilytysyhteisönä toimiva rahoituslaitos edellyttäen, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys sijoittaa yksinomaan arvopapereihin ja säilyttää kaikkia arvopapereita kyseisessä laitoksessa tai rahoituslaitoksessa;

b)

a alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävien yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten osalta yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen rahastoyhtiö edellyttäen, että kyseinen rahastoyhtiö täyttää kaikki 3 kohdan a alakohdassa säädetyt kriteerit.

Ulkopuolisen tilintarkastajan on vahvistettava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen laskelmien paikkansapitävyys.

133 artikla

Oman pääoman ehtoiset vastuut

1.   Seuraavat vastuut on katsottava oman pääoman ehtoisiksi vastuiksi:

a)

vastuut, jotka eivät ole velkainstrumentteja, joihin liittyy huonompi etuoikeusasema ja joilla on oikeus liikkeeseenlaskijan jäännösvaroihin tai tuottoihin;

b)

velkainstrumentit sekä muut arvopaperit, yhtiökumppanuudet, johdannaiset tai muut välineet, joiden taloudellinen sisältö vastaa a alakohdassa tarkoitettuja vastuita.

2.   Oman pääoman ehtoisiin vastuisiin on sovellettava 100 prosentin riskipainoa, jollei niitä vaadita vähennettäviksi 2 osan mukaisesti, 250 prosentin riskipainoa 48 artiklan 4 kohdan mukaisesti tai 1 250 prosentin riskipainoa 89 artiklan 3 kohdan mukaisesti taikka niitä on käsiteltävä korkean riskin sisältävinä erinä 128 artiklan mukaisesti.

3.   Laitosten liikkeeseen laskemiin oman pääoman ehtoisiin rahoitusvälineisiin tai säänneltyihin pääomainstrumentteihin tehtävät sijoitukset on katsottava oman pääoman ehtoisiksi vastuiksi, jollei niitä vähennetä omista varoista tai jollei niihin sovelleta 250 prosentin riskipainoa 48 artiklan 4 kohdan nojalla taikka jollei niitä kohdella korkean riskin sisältävinä erinä 128 artiklan mukaisesti.

134 artikla

Muut erät

1.   Direktiivin 86/635/ETY 4 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuihin aineellisiin hyödykkeisiin on sovellettava 100 prosentin riskipainoa.

2.   Ennakkomaksuihin ja siirtosaamisiin, joiden osalta laitos ei pysty määrittelemään vastapuolta direktiivin 86/635/ETY mukaisesti, on sovellettava 100 prosentin riskipainoa.

3.   Saamisiin maksujen välityksestä on sovellettava 20 prosentin riskipainoa. Käteiseen rahaan ja vastaaviin eriin on sovellettava 0 prosentin riskipainoa.

4.   Kultasaamisten takaamiin omissa holveissa säilytettyihin tai allokoituihin kultaharkkoihin on sovellettava 0 prosentin riskipainoa.

5.   Erien myynti- ja takaisinostosopimukset ja termiiniostosopimukset on riskipainotettava liiketoimien vastapuolten sijaan kyseisten erien mukaan.

6.   Jos laitos tarjoaa luottoriskin suojausta useille vastuille sillä ehdolla, että n:s vastuisiin liittyvä maksukyvyttömyys laukaisee maksuvelvollisuuden ja kyseinen maksuvelvollisuuden laukaiseva tapahtuma johtaa sopimuksen purkamiseen, ja jos luottoluokituslaitos on laatinut tuotteesta ulkoisen luottoluokituksen, on sovellettava 5 luvussa säädettyjä riskipainoja. Jos luottoluokituslaitos ei ole antanut tuotteesta luottoluokitusta, koriin kuuluvien vastuiden riskipainot lasketaan yhteen (pois lukien n-1 -vastuut) siten, että niiden yhteissumma on enintään 1 250 prosenttia, joka kerrotaan luottojohdannaisen tarjoaman suojan nimellisarvolla. Yhteenlasketuista vastuista vähennettävät n-1 -vastuut määritetään siten, että niihin sisältyvät ne vastuut, jotka tuottavat alemman riskipainotetun vastuumäärän kuin mikään yhteenlaskettuihin vastuisiin kuuluva riskipainotettu vastuuerä.

7.   Leasing-sopimusten vastuuarvo muodostuu diskontatuista leasing-maksujen vähimmäismääristä. Leasing-maksujen vähimmäismäärillä tarkoitetaan leasing-kaudella maksettuja maksuja, jotka vuokraajaa vaaditaan tai voidaan vaatia maksamaan mukaan lukien mahdollinen edullinen osto-optio, jonka käyttäminen on kohtuullisen varmaa. Muuta osapuolta kuin vuokraajaa voidaan vaatia suorittamaan leasing-omaisuuden jäännösarvoa vastaava maksu, ja kyseinen maksuvelvoite täyttää 201 artiklan mukaiset edellytykset, jotka koskevat luottosuojan tarjoajien hyväksyttävyyttä, sekä 213–215 artiklassa säädetyt muiden vakuustyyppien tunnistamisen vähimmäisvaatimukset, jolloin kyseinen maksuvelvoite voidaan ottaa 4 luvun nojalla huomioon takauksen luonteisena luottosuojana. Nämä vastuut luokitellaan asiaankuuluvaan vastuuryhmään 112 artiklan mukaisesti. Kun vastuu on leasing-omaisuuserien jäännösarvo, riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä on laskettava seuraavasti: 1/t * 100 % * jäännösarvo, missä t on suurempi kuin 1 ja jäljellä olevan leasing-sopimuksen kauden kokonaisten vuosien määrää kuvaava lähin luku.

3   Jakso

Luottoriskiluokituksen hyväksyminen ja kuvaus (mapping)

1   Alajakso

Ulkoisten luottoluokituslaitosten hyväksyminen

135 artikla

Ulkoisten luottoluokituslaitosten antamien luottoluokitusten käyttö

1.   Ulkoista luottoluokitusta voidaan käyttää vastuun riskipainon määrittämiseen tämän luvun mukaisesti vain silloin, kun ulkoinen luottoluokituslaitos on antanut tai vahvistanut sen asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti.

2.   EPV julkaisee verkkosivustollaan ulkoisten luottoluokituslaitosten luettelon asetuksen (EY) N:o 1060/2009 2 artiklan 4 kohdan ja 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2   Alajakso

Ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokitusten kuvaus (mapping)

136 artikla

Ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokitusten kuvaus (mapping)

1.   EPV, EVLEV ja EAMV laativat yhteiskomitean välityksellä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset määrittääkseen kaikkien ulkoisten luottoluokituslaitosten osalta, mitä 2 jaksossa säädettyä luottoluokkaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen luottoluokitukset vastaavat (kuvaus eli "mapping"). Määritykset on tehtävä objektiivisesti ja johdonmukaisesti.

EPV, EVLEV ja EAMV toimittavat nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle 1 päivään heinäkuuta 2014 mennessä ja toimittavat tarvittaessa tarkistetut teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

2.   Määrittäessään luottoluokitusten kuvausta EPV, EVLEV ja EAMV noudattavat seuraavia vaatimuksia:

a)

jotta kuhunkin luottoluokitukseen sisältyviä suhteellisia riskejä voidaan jaotella, EPV, EVLEV ja EAMV ottavat huomioon kvantitatiiviset tekijät kuten tietyn luottoluokituksen saaneiden erien pitkän aikavälin maksukyvyttömyysasteen. EPV, EVLEV ja EAMV kysyvät hiljattain perustetuilta ja lyhyen aikaa maksukyvyttömyystietoja keränneiltä ulkoisilta luottoluokituslaitoksilta, kuinka suureksi ne arvioivat tietyn luottoluokituksen saaneisiin eriin liittyvän pitkän aikavälin maksukyvyttömyysasteen;

b)

jotta kuhunkin luottoluokitukseen sisältyviä suhteellisia riskejä voidaan jaotella, EPV, EVLEV ja EAMV ottavat huomioon kvalitatiiviset tekijät, kuten ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitusten piiriin kuuluvan liikkeeseenlaskijoiden ryhmän, ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamien luokitusten kattavuuden, kunkin luottoluokituksen tarkoituksen ja ulkoisen luottoluokituslaitoksen määritelmän maksukyvyttömyydestä;

c)

EPV, EVLEV ja EAMV vertaavat yksittäisen ulkoisen luottoluokituslaitoksen kuhunkin luokitukseen liittyvää maksukyvyttömyysastetta vertailuarvoon, joka perustuu muiden ulkoisten luottoluokituslaitosten toteamaan maksukyvyttömyysasteeseen, joka on laskettu liikkeeseenlaskijoiden otannasta, jonka katsotaan sisältävän vastaavan suuruisen luottoriskin;

d)

jos yksittäisen ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamassa luokituksessa todettu maksukyvyttömyysaste on olennaisesti ja järjestelmällisesti viitearvoa korkeampi, EPV, EVLEV ja EAMV antavat kyseisen ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitukselle korkeamman luottoluokan luoton laadun arviointiasteikolla;

e)

jos EPV, EVLEV ja EAMV ovat korottaneet ulkoisen luottoluokituslaitoksen tiettyä luokitusta koskevaa riskipainoa ja kyseisen ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokitukseen liittyvä maksukyvyttömyysaste ei ole enää olennaisesti ja järjestelmällisesti vertailuarvoa suurempi, EPV, EVLEV ja EAMV voivat palauttaa ulkoisen luottoluokituslaitoksen luokituksen alkuperäisen luottoluokan luoton laadun arviointiasteikolla.

3.   EPV, EVLEV ja EAMV laativat teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset määrittääkseen 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut määrälliset tekijät, b alakohdassa tarkoitetut kvalitatiiviset tekijät ja c alakohdassa tarkoitetun viitearvon.

EPV, EVLEV ja EAMV toimittavat nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

3   Alajakso

Vientitakuulaitosten antamien luottoluokitusten käyttö

137 artikla

Vientitakuulaitosten antamien luottoluokitusten käyttö

1.   Sovellettaessa 114 artiklaa laitokset voivat käyttää laitoksen nimeämän vientitakuulaitoksen antamia luottoluokituksia, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

luokitus on OECD-konsensussopimukseen (Arrangement on Guidelines for Officially Supported Export Credits) sitoutuneiden vientitakuulaitosten antama yksimielinen luokitus;

b)

vientitakuulaitos julkistaa luottoluokituksensa, soveltaa OECD:ssä sovittua menettelyä ja luottoluokitus on yhteydessä yhteen kahdeksasta minimitakuumaksutasosta, jotka on vahvistettu OECD:ssä sovitussa menettelyssä. Laitos voi peruuttaa vientitakuulaitokselle antamansa toimeksiannon. Laitoksen on perusteltava peruutus, jos on konkreettisia merkkejä siitä, että peruutuksen tarkoituksena on vähentää vakavaraisuusvaatimuksia.

2.   Vastuisiin, joilla on vientitakuulaitoksen antama luokitus, jota voidaan käyttää riskipainon määrittämiseen, on sovellettava taulukon 9 mukaista riskipainoa.

Taulukko 9

Minimitakuu-maksutaso

0

1

2

3

4

5

6

7

Riskipaino

0 %

0 %

20 %

50 %

100 %

100 %

100 %

150 %

4   Jakso

Ulkoisten luottoluokituslaitosten antamien luokitusten käyttö riskipainojen määrityksessä

138 artikla

Yleiset vaatimukset

Laitos voi nimetä yhden tai useamman ulkoisen luottoluokituslaitoksen, jota käytetään määritettäessä omaisuuseriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sovellettavia riskipainoja. Laitos voi peruuttaa ulkoiselle luottoluokituslaitokselle antamansa toimeksiannon. Laitoksen on perusteltava peruutus, jos on konkreettisia merkkejä siitä, että peruutuksen tarkoituksena on vähentää vakavaraisuusvaatimuksia. Luottoluokituksia ei saa käyttää valikoivasti. Luottolaitosten on käytettävä pyynnöstä annettuja luottoluokituksia. Ne voivat kuitenkin käyttää ilman toimeksiantoa annettuja luottoluokituksia, jos EPV on vahvistanut, että ulkoisen luottoluokituslaitoksen ilman toimeksiantoa antamat luottoluokitukset eivät laadullisesti poikkea saman ulkoisen luottoluokituslaitoksen pyynnöstä antamista luottoluokituksista. EPV:n on kieltäydyttävä antamasta vahvistusta tai peruutettava se erityisesti, jos ulkoinen luottoluokituslaitos on käyttänyt ilman toimeksiantoa antamaansa luottoluokitusta painostaakseen luottoluokiteltua yhteisöä tilaamaan luottoluokituksen tai muita palveluja. Käyttäessään luottoluokitusta laitosten on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

a)

laitoksen, joka päättää käyttää ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamia luottoluokituksia tietyn erien ryhmän osalta, on sovellettava kyseisiä luottoluokituksia johdonmukaisesti kaikkiin kyseiseen ryhmään kuuluviin vastuisiin;

b)

laitoksen, joka päättää käyttää ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamia luottoluokituksia, on sovellettava niitä jatkuvasti ja johdonmukaisesti;

c)

laitos saa käyttää ainoastaan sellaisia ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokituksia, joissa otetaan huomioon laitoksen kaikki saamiset sekä pääoman että korkojen muodossa;

d)

jos luokitetulle erälle on käytettävissä ainoastaan yksi valitun ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta on käytettävä määritettäessä kyseisen erän riskipainoa;

e)

jos käytettävissä on kaksi valittujen ulkoisten luottoluokituslaitosten antamaa luottoluokitusta ja kyseiset luottoluokitukset antavat luokitetulle erälle eri riskipainon, on käytettävä suurempaa riskipainoa;

f)

jos käytettävissä on enemmän kuin kaksi valittujen ulkoisten luottoluokituslaitosten antamaa luottoluokitusta, luokitettuun erään on sovellettava kahta pienimmän riskipainon antavaa luokitusta. Jos kyseiset kaksi pienintä riskipainoa poikkeavat toisistaan, sovelletaan niistä suurempaa. Jos kaksi pienintä riskipainoa ovat samat, on sovellettava kyseistä riskipainoa.

139 artikla

Liikkeeseenlaskija ja liikkeeseenlaskusta annettu luottoluokitus

1.   Jos erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä kuuluu, on käytettävissä luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta on käytettävä määritettäessä erään sovellettavaa riskipainoa.

2.   Jos tiettyyn erään suoraan sovellettavaa luottoluokitusta ei ole käytettävissä, mutta käytettävissä on luokitus erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä ei kuulu, tai jos liikkeeseenlaskijasta on käytettävissä yleinen luottoluokitus, on käytettävä kyseistä luokitusta jommassakummassa seuraavista tapauksista:

a)

se tuottaa suuremman riskipainon kuin mitä muuten sovellettaisiin ja kyseinen vastuu on etuoikeusasemaltaan sama tai huonompi joka suhteessa kyseiseen liikkeeseenlaskuohjelmaan tai -järjestelyyn taikka kyseisen liikkeeseenlaskijan muihin etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa oleviin vakuudettomiin vastuisiin;

b)

se tuottaa pienemmän riskipainon ja kyseinen vastuu on etuoikeusasemaltaan sama tai paremmassa asemassa kaikin tavoin suhteessa kyseiseen liikkeeseenlaskuohjelmaan tai -järjestelyyn taikka kyseisen liikkeeseenlaskijan etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa oleviin vakuudettomiin vastuisiin.

Vastuuta on käsiteltävä kaikissa muissa tapauksissa luokittelemattomana.

3.   Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät estä 129 artiklan soveltamista.

4.   Yritysryhmään kuuluvista liikkeeseenlaskijoista annettuja luottoluokituksia ei saa soveltaa toiseen samaan yritysryhmään kuuluvaan liikkeeseenlaskijaan.

140 artikla

Lyhyen ja pitkän aikavälin luottoluokitukset

1.   Lyhyen aikavälin luottoluokituksia saa soveltaa ainoastaan lyhytaikaisiin omaisuuseriin ja taseen ulkopuolisiin eriin, jotka ovat saamisia laitoksilta ja yrityksiltä.

2.   Lyhyen aikavälin luottoluokitusta on sovellettava ainoastaan siihen erään, jota lyhyen aikavälin luottoluokitus koskee, eikä sitä saa käyttää muiden erien riskipainojen määrittämiseen, lukuun ottamatta seuraavia tapauksia:

a)

jos lyhytaikaiseen luokiteltuun sopimukseen sovelletaan 150 prosentin riskipainoa, kaikkiin kyseiseltä vastapuolelta oleviin lyhytaikaisiin ja pitkäaikaisiin luokittamattomiin vakuudettomiin vastuisiin on myös sovellettava 150 prosentin riskipainoa;

b)

jos luokiteltuun lyhytaikaiseen sopimukseen sovelletaan 50 prosentin riskipainoa, kaikkiin luokittamattomiin lyhytaikaisiin vastuisiin on sovellettava vähintään 100 prosentin riskipainoa.

141 artikla

Kotimaiset ja ulkomaiset valuuttaerät

Luottoluokitusta, joka koskee vastapuolen kotimaan valuutan määräistä erää, ei saa käyttää määritettäessä riskipainoa kyseisen vastapuolen ulkomaan valuutan määräiselle vastuulle.

Kun vastuu syntyy laitoksen osallistuessa sellaisen kansainvälisen kehityspankin liikkeeseen laskemaan lainaan, jonka etuoikeusasema velkojana tunnustetaan markkinoilla, riskipainojen määrityksessä voidaan käyttää vastapuolen kotimaan valuutan määräisestä erästä annettua luottoluokitusta.

3   LUKU

Sisäisten luottoluokitusten menetelmä (IRB-menetelmä)

1   Jakso

Toimivaltaisilta viranomaisilta saatu lupa käyttää IRB-menetelmää

142 artikla

Määritelmät

1.   Tässä luvussa tarkoitetaan

1)

‧luottoluokittelulla‧ menetelmiä, prosesseja, valvontaa, tietojen keruuta ja tietotekniikkajärjestelmiä, joilla tuetaan luottoriskin arviointia, vastuiden luokittamista luokkiin tai ryhmiin sekä tietyntyyppiselle vastuulle kehitettyjen maksukyvyttömyys- ja tappioestimaattien määrittelyä;

2)

‧vastuutyypillä‧ yhdenmukaisesti hallinnoitujen vastuiden ryhmää, jonka tietyntyyppiset sopimukset muodostavat ja joka voi rajoittua yhteen yksikköön tai yhteen ryhmän sisäiseen yksikköjen alaryhmään edellyttäen, että samantyyppisiä vastuita hallinnoidaan eri tavalla ryhmän muissa yksiköissä;

3)

‧liiketoimintayksiköllä‧ mitä tahansa erillisiä organisaatioita tai oikeushenkilöitä, liiketoiminta-alueita, maantieteellisiä sijaintipaikkoja;

4)

‧suurella finanssialan yhteisöllä‧ mitä tahansa finanssialan yhteisöä, poislukien 4 artiklan 1 kohdan 27 alakohdan j alakohdassa tarkoitetut yhteisöt, joka täyttää seuraavat ehdot,:

a)

sen kokonaisarvo, laskettuna yksittäiseltä tai konsolidoidulta pohjalta vastaa vähintään 70 miljardin kynnysarvoa, käytettäessä tuoreinta tarkastettua tilinpäätöstä tai konsolidoitua tilinpäätöstä omaisuuserän koon määritykseen;

b)

se on itse tai yksi sen tytäryhtiöistä on vakavaraisuuden sääntelyn alainen unionissa tai kolmannessa maassa, joka soveltaa lainsäädännössään valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä.

5)

‧sääntelemättömällä rahoitusalan yhteisöllä‧ mitä tahansa muuta yhteisöä, joka ei ole säännelty finanssialan yhteisö, mutta joka pääasiallisena liiketoimintanaan harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 2013/36/EU liitteessä I tai direktiivin 2004/39/EY liitteessä I luetelluista toiminnoista,

6)

‧vastapuoliluokalla‧ velallisten luokitusasteikkoon kuuluvaa riskiluokkaa, johon velalliset luokitellaan käyttäen täsmällisiä ja selkeitä luokituskriteereitä, joista saadaan maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä koskevat estimaatit (PD-estimaatit);

7)

‧sopimustyypin riskiluokalla‧ sopimustyyppien luokitusasteikkoon kuuluvaa riskiluokkaa johon vastuut luokitellaan käyttäen täsmällisiä ja selkeitä luokituskriteereitä, joista saadaan omat LGD-estimaatit;

8)

‧hallinnoijalla‧ yhteisöä, joka hallinnoi päivittäin ostettujen saamisten ryhmää tai kohde-etuutena olevia luottovastuita.

2.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan 4 alakohdan b alakohtaa komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksinä ja 464 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti päätöksen siitä, soveltaako kolmas maa valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä, jotka vähintään vastaavat unionissa sovellettavia järjestelyjä. Jos tällaista päätöstä ei ole tehty, laitokset voivat jatkaa 1 päivään tammikuuta 2015 saakka tässä kohdassa säädetyn kohtelun soveltamista kolmanteen maahan, jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2014 hyväksyneet tällaisen kohtelun soveltamisen kyseisen kolmannen maan osalta.

143 artikla

Lupa IRB-menetelmän käyttöön

1.   Jos tässä luvussa säädetyt edellytykset täyttyvät, toimivaltaisen viranomaisen on annettava laitoksille lupa laskea riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärä käyttämällä sisäisten luottoluokitusten menetelmää (Internal Ratings Based Approach), jäljempänä ‧IRB-menetelmä‧.

2.   Kullakin vastuuryhmällä ja luokitusjärjestelmällä on oltava etukäteinen lupa IRB-menetelmän käyttöön, mukaan lukien omat LGD-estimaatit ja CF-estimaatit sisäisen mallin menetelmien käyttöön oman pääoman ehtoisten sijoitusten osalta sekä kunkin tappio-osuuksien ja luottovasta-arvokertoimien arvioinnissa käytettävän menetelmän käyttöön.

3.   Laitosten on hankittava toimivaltaisilta viranomaisilta etukäteinen lupa seuraaviin:

a)

olennaisten muutosten tekemiseen luokitusjärjestelmän tai oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan sisäisten mallien menetelmän soveltamisalaan, joita laitos on saanut luvan käyttää;

b)

olennaisten muutosten tekemiseen siihen oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavaan luokitusjärjestelmään tai sisäisten mallien menetelmään, jota laitos on saanut luvan käyttää.

Kaikkien sitä vastuutyyppiä edustavien vastuiden, jota varten luokitusjärjestelmä kehitettiin, on kuuluttava luokitusjärjestelmän soveltamisalaan.

4.   Laitosten on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista muutoksista oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettaviin luokitusjärjestelmiin ja sisäisten mallien menetelmiin.

5.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään edellytykset, joiden mukaan laitosten on arvioitava muiden sellaisten lisävastuiden osalta käytössä olevan luokitusjärjestelmän olennaisuutta, jotka eivät jo kuulu kyseisen luokitusjärjestelmään ja oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin IRB-menetelmän mukaisesti sovellettaviin luokitusjärjestelmien tai sisäisten mallien menetelmiin tehtävien muutosten olennaisuutta.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

144 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten arviointi IRB-menetelmän käyttöä koskevasta hakemuksesta

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä 143 artiklan nojalla laitokselle lupa käyttää IRB-menetelmää, mukaan lukien omat LGD- ja CF-estimaatit, vain siinä tapauksessa, että kyseinen toimivaltainen viranomainen toteaa, että tässä luvussa, erityisesti 6 jaksossa, säädetyt vaatimukset täyttyvät, että järjestelmät, joita laitos käyttää luottoriskien valvontaan ja luokitteluun, ovat vakaat ja niitä noudatetaan johdonmukaisesti ja erityisesti, että laitos on osoittanut toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

laitoksen luokitusjärjestelmät mahdollistavat tarkoituksenmukaisen arvioinnin laatimisen vastapuolten ja liiketoimien ominaispiirteistä, asianmukaisen riskien erottelun sekä täsmälliset ja johdonmukaiset määrälliset riskiestimaatit;

b)

omien varojen vaatimusten laskemiseen käytettävillä sisäisillä luokituksilla ja maksukyvyttömyys- ja tappioestimaateilla sekä tähän liittyvillä järjestelmillä ja prosesseilla on keskeinen merkitys laitoksen riskienvalvonta- ja päätöksentekoprosessin, luottojen hyväksymisen, sisäisen pääoman kohdentamisen sekä hallinto- ja ohjausjärjestelmän (corporate governance) kannalta;

c)

laitoksella on luottoriskin valvontayksikkö, joka vastaa sen luokitusjärjestelmistä ja joka on riittävän itsenäinen ja muiden vaikutusvallasta riippumaton;

d)

laitos kerää ja säilyttää kaikki asianmukaiset tiedot, joilla voidaan tukea tehokkaasti luottoriskien mittaamis- ja valvontamenettelyjä;

e)

laitos dokumentoi luokitusjärjestelmänsä ja niiden toimintaperiaatteet sekä validoi luokitusjärjestelmänsä;

f)

laitos on validoinut kunkin luokitusjärjestelmänsä ja kunkin oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavien sisäisten mallien menetelmän asianmukaisen jakson aikana ennen kuin se on saanut luvan kyseisen luokitusjärjestelmän tai sisäisten mallien menetelmän soveltamiseen oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin, se on arvioinut kyseisen jakson aikana sitä, soveltuvatko kyseiset oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettava luokitusjärjestelmä tai sisäisten mallien menetelmät sisällytettäviksi luokitusjärjestelmän tai oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavien sisäisten mallien menetelmään, ja se on tehnyt arviointinsa perusteella tarvittavat muutokset oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettaviin luokitusjärjestelmiin tai sisäisten mallien menetelmiin;

g)

laitos on laskenut IRB-menetelmän mukaisesti riskiparametrien estimaatteihin perustuvat omien varojen vaatimukset ja pystyy antamaan 99 artiklan vaatimusten mukaiset ilmoitukset;

h)

laitos on luokitellut ja luokittelee edelleen kunkin vastuun, joka kuuluu luokitusjärjestelmän soveltamisalaan, kyseisen luokitusjärjestelmän luokkaan tai ryhmään; laitos on luokitellut ja luokittelee edelleen kunkin vastuun, joka kuuluu oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin sovellettavan menetelmän soveltamisalaan, tähän sisäisten mallien menetelmään.

IRB-menetelmän, mukaan lukien omat LGD- ja CF-estimaatit, käyttöä koskevia vaatimuksia sovelletaan myös silloin, kun laitos on ottanut käyttöön kolmannelta ostetun luokitusjärjestelmän tai luokitusjärjestelmässä käytetyn mallin.

2.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään arviointimenetelmä, joita toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava arvioidessaan, noudattaako laitos IRB-menetelmän käyttöä koskevia vaatimuksia.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

145 artikla

Aiemmat kokemukset IRB-menetelmien käytöstä

1.   Laitoksen, joka hakee lupaa käyttää IRB-menetelmää, on täytynyt käyttää kyseisten IRB-menetelmän vastuuryhmien osalta luokitusjärjestelmiä, jotka olivat pääosin 6 jaksossa säädettyjen sisäistä riskienmittausta ja riskienvalvontaa koskevien vaatimusten mukaiset, vähintään kolmen vuoden ajan ennen IRB-menetelmän käyttöä koskevan luvan saamista.

2.   Hakiessaan lupaa käyttää omia LGD- ja CF-estimaattejaan laitoksen on osoitettava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että se on laatinut omat LGD- ja CF-estimaattinsa ja käyttänyt niitä tavalla, joka noudatti pääosin 6 jaksossa säädettyjä vaatimuksia, jotka on asetettu omien estimaattien käytölle näistä parametreista, vähintään kolmen vuoden ajan ennen omien LGD- ja CF-estimaattien käyttöä koskevan luvan saamista.

3.   Kun laitos laajentaa IRB-menetelmän käyttöä alkuperäisen luvan saamisen jälkeen, sillä on oltava riittävästi kokemusta, jotta se voi täyttää 1 ja 2 kohdassa säädetyt lisävastuiden kattamista koskevat vaatimukset. Jos luokitusjärjestelmien käyttö laajennetaan vastuisiin, jotka poikkeavat merkittävästi järjestelmän nykyisestä soveltamisalasta, mikä aiheuttaa sen, että nykyisen kokemuksen ei voida kohtuudella katsoa riittävän kyseisten vaatimusten täyttämiseen lisävastuiden osalta, 1 ja 2 kohdan vaatimuksia on sovellettava erikseen lisävastuisiin.

146 artikla

Toimenpiteet, jotka on toteutettava, jos tämän luvun mukaiset vaatimukset eivät enää täyty

Jos laitos ei enää täytä tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia, sen on ilmoitettava siitä toimivaltaiselle viranomaiselle ja tehtävä jompikumpi seuraavista:

a)

esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle sen hyväksymä suunnitelma siitä, miten se aikoo täyttää vaatimukset pian uudelleen ja toteuttaa suunnitelman toimivaltaisen viranomaisen kanssa sovittuna ajanjaksona;

b)

osoitettava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että vaatimusten täyttämättä jättämisen vaikutus on vähäinen.

147 artikla

Menetelmät, joita käytetään vastuiden jakamisessa vastuuryhmiin

1.   Laitoksen on käytettävä vastuiden jakamisessa eri vastuuryhmiin asianmukaisia ja pitkällä aikavälillä johdonmukaisia menetelmiä.

2.   Jokainen vastuu on luokiteltava johonkin seuraavista vastuuryhmistä:

a)

saamiset valtioilta ja keskuspankeilta;

b)

saamiset laitoksilta;

c)

saamiset yrityksiltä

d)

vähittäissaamiset

e)

oman pääoman ehtoiset sijoitukset;

f)

arvopaperistamispositiot;

g)

muut luottovelvoitteisiin kuulumattomat omaisuuserät.

3.   Seuraavat vastuut on luokiteltava 2 kohdan a alakohdassa säädettyyn ryhmään:

a)

sellaiset saamiset aluehallinnoilta ja paikallisviranomaisilta tai julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, joita käsitellään saamisina valtioilta 115 ja 116 artiklan nojalla;

b)

saamiset 117 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilta kansainvälisiltä kehityspankeilta;

c)

saamiset kansainvälisiltä organisaatioilta, joihin sovelletaan 0 prosentin riskipainoa 118 artiklan nojalla.

4.   Seuraavat vastuut on luokiteltava 2 kohdan b alakohdassa säädettyyn ryhmään:

a)

sellaiset saamiset aluehallinnoilta ja paikallisviranomaisilta, joita ei käsitellä saamisina valtioilta 115 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisesti;

b)

sellaiset saamiset julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, joita ei käsitellä saamisina valtioilta 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

c)

sellaiset saamiset kansainvälisiltä kehityspankeilta, joihin ei sovelleta 0 prosentin riskipainoa 117 artiklan nojalla; sekä

d)

sellaiset saamiset rahoituslaitoksilta, joita kohdellaan saamisina laitoksilta 119 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

5.   Jotta vastuut voidaan luokitella 2 kohdan d alakohdassa säädettyihin vähittäissaamisiin, niiden on täytettävä seuraavat kriteerit:

a)

saamisten on oltava yhdeltä seuraavista:

i)

saamiset yhdeltä tai useammalta luonnolliselta henkilöltä;

ii)

saamiset pk-yritykseltä edellyttäen siinä tapauksessa, että mahdolliset erääntyneet vastuut sisältävä määrä, jonka velallinen asiakas tai asiakaskokonaisuus on yhteensä velkaa laitokselle sekä emoyrityksille ja niiden tytäryrityksille, lukuun ottamatta sellaisia vastuita, joiden vakuudeksi on asetettu asuinkiinteistöjä, saa olla enintään miljoona euroa ja laitoksen edellytetään toteuttaneen kohtuulliset toimenpiteet tilanteen tarkistamiseksi;

b)

laitos käsittelee riskienvalvonnassaan kyseisiä vastuita samalla tavoin pitkällä aikavälillä;

c)

niitä ei hallinnoida aivan yhtä yksilöidysti kuin yritysvastuita;

d)

kunkin vastuun kanssa samalla tavoin hallinnoituja vastuita on suuri määrä.

Ensimmäisessä alakohdassa lueteltujen vastuiden lisäksi vähittäisleasingin vähimmäismaksujen nykyarvo on luokiteltava kuuluvaksi vähittäissaamisten ryhmään.

6.   Seuraavat vastuut on luokiteltava 2 kohdan e alakohdassa säädettyyn oman pääoman ehtoisten sijoitusten ryhmään:

a)

vastuut, jotka eivät ole velkainstrumentteja, joihin liittyy huonompi etuoikeusasema ja joilla on oikeus liikkeeseenlaskijan jäännösvaroihin tai tuottoihin;

b)

velkainstrumentit sekä muut arvopaperit, yhtiökumppanuudet, johdannaiset tai muut välineet, joiden taloudellinen sisältö vastaa a alakohdassa tarkoitettuja vastuita.

7.   Kaikki luottovelvoitteet, joita ei ole luokiteltu 2 kohdan a, b, d, e ja f alakohdassa tarkoitettuihin vastuuryhmiin, on luokiteltava 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun yritysvastuiden ryhmään.

8.   Edellä 2 kohdan c alakohdassa säädetyssä yritysvastuiden ryhmässä luottolaitosten on erikseen yksilöitävä seuraavanlaiset vastuut erityiskohteiden rahoitukseen liittyviksi vastuiksi:

a)

vastapuoli on perustettu erityisesti aineellisten omaisuuserien rahoitusta tai hallinnointia varten tai on taloudellisesti sitä vastaava;

b)

lainan antajalla on sopimusjärjestelyistä johtuva merkittävä vaikutusvalta omaisuuseriin ja niiden tuottamaan tuloon;

c)

velan takaisinmaksu perustuu pääasiassa rahoitettavien omaisuuserien tuottamaan tuloon eikä niinkään yrityksen laajemman liiketoiminnan tuottamaan tuloon.

9.   Leasing-omaisuuden jäännösarvo on sisällytettävä 2 kohdan g alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään, paitsi jos se sisältyy jo 166 artiklan 4 kohdassa säädettyyn leasing-vastuuseen.

10.   Korimuotoisen n:nnen tappion luottojohdannaisen tarjoamasta suojasta johtuvat vastuut luokitellaan samaan 2 kohdassa säädettyyn luokkaan, johon korissa olevat vastuut luokiteltaisiin, paitsi jos korissa olevat yksittäiset vastuut luokiteltaisiin eri vastuuryhmiin, jolloin vastuut luokiteltaisiin 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun yritysvastuiden ryhmään.

148 artikla

Edellytykset IRB-menetelmän soveltamiselle eri vastuuryhmiin ja liiketoimintayksiköihin

1.   Laitosten ja mahdollisen emoyrityksen ja sen tytäryritysten on sovellettava IRB-menetelmää kaikkiin vastuisiin, elleivät ne ole saaneet toimivaltaisilta viranomaisilta lupaa standardimenetelmän pysyvään käyttöön 150 artiklan mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten etukäteisellä luvalla menetelmä voidaan ottaa käyttöön vaiheittain 147 artiklassa tarkoitetuissa eri vastuuryhmissä saman liiketoimintayksikön sisällä, eri liiketoimintayksiköissä saman ryhmän sisällä tai yritys-, luottolaitos-, valtio- ja keskuspankkivastuiden riskipainojen laskemiseen sovellettavien omien LGD- tai CF-estimaattien käyttämiseksi.

Edellä 147 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen vähittäissaamisten osalta käyttöönotto voidaan toteuttaa vaiheittain niissä vastuiden alaryhmissä, joihin sovelletaan 154 artiklan kohdan mukaisia korrelaatiokaavoja.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä jakso, jonka aikana laitosta ja mahdollista emoyritystä ja sen tytäryrityksiä on vaadittava soveltamaan IRB-menetelmää kaikkiin vastuisiin. Kyseisen jakson on oltava sellainen, jonka toimivaltaiset viranomaiset katsovat asianmukaiseksi laitosten, mahdollisen emoyrityksen ja sen tytäryritysten luonteen ja toiminnan laajuuden sekä käyttöön otettavien luokitusjärjestelmien lukumäärän ja luonteen perusteella.

3.   Laitosten on otettava IRB-menetelmä käyttöön toimivaltaisten viranomaisten määrittämien edellytysten mukaan. Toimivaltaisen viranomaisen on suunniteltava kyseiset edellytykset siten, että niillä varmistetaan, että 1 kohdassa tarkoitettua joustomahdollisuutta ei käytetä valikoivasti alhaisempien omien varojen vaatimusten soveltamiseksi sellaisiin vastuuryhmiin tai liiketoimintayksikköihin, joihin ei sovelleta vielä IRB-menetelmää, tai käytettäessä omia LGD- ja CF-estimaatteja.

4.   Laitosten, jotka ovat alkaneet käyttää IRB-menetelmää vasta 1 päivän tammikuuta 2013 jälkeen tai joilta toimivaltaiset viranomaiset ovat kyseisen päivään saakka edellyttäneet, että niiden on voitava laskea omien varojen vaatimukset standardimenetelmän perusteella, on voitava edelleen laskea omien varojen vaatimukset standardimenetelmän perusteella kaikkien vastuidensa osalta käyttöönottojakson aikana, kunnes toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat niille katsovansa, että IRB-menetelmän käyttöönotto saadaan päätökseen kohtuullisella varmuudella.

5.   Laitoksen, jolla on lupa käyttää IRB-menetelmää minkä tahansa vastuuryhmän osalta, on käytettävä IRB-menetelmää 147 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuun oman pääoman ehtoisten sijoitusten vastuuluokkaan, jollei kyseisellä laitoksella ole lupaa soveltaa standardimenetelmää oman pääoman ehtoisiin sijoituksiin 150 artiklan nojalla ja 147 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitettuun vastuuryhmään "muut luottovelvoitteisiin kuulumattomat erät".

6.   EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määritetään edellytykset, joiden mukaan toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä IRB-menetelmän vaiheittaisen käyttöönoton asianmukaisuus ja ajoitus 3 kohdassa tarkoitetuissa vastuuryhmissä.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.