18.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/1

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa mainitun perussopimuksen 114 artiklan nojalla. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklan mukaan unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinat käsittävät alueen jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Jotta kuluttajat voisivat luottaa sisämarkkinoiden digitaaliseen ulottuvuuteen ja saisivat siitä täyden hyödyn, heillä on oltava käytettävissään yksinkertainen, tehokas, nopea ja edullinen tapa ratkaista riitoja, jotka johtuvat tavaroiden myynnistä tai palvelujen tarjoamisesta verkossa. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun kuluttajat tekevät valtioiden rajat ylittäviä ostoksia.

(3)

Komissio on 13 päivänä huhtikuuta 2011 antamassaan tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – ”Yhdessä uuteen kasvuun” ” esittänyt vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevaa lainsäädäntöä, johon sisältyy myös sähköistä kaupankäyntiä koskeva ulottuvuus yhtenä 12 viputekijästä, joilla vauhditetaan kasvua ja lisätään luottamusta sisämarkkinoihin.

(4)

Sisämarkkinoiden pirstoutuminen haittaa pyrkimyksiä edistää kilpailukykyä ja kasvua. Lisäksi yksinkertaisten, tehokkaiden, nopeiden ja edullisten keinojen, joilla voidaan ratkaista tavaroiden myyntiä tai palvelujen tarjoamista unionissa koskevia riitoja, epätasainen saatavuus, laatu ja niitä koskeva tietoisuus muodostavat sisämarkkinoilla esteen, joka horjuttaa kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien luottamusta rajat ylittävään ostosten tekoon ja myyntitoimintaan.

(5)

Eurooppa-neuvosto on 24–25 päivänä maaliskuuta ja 23 päivänä lokakuuta 2011 antamissaan päätelmissä kehottanut Euroopan parlamenttia ja neuvostoa hyväksymään vuoden 2012 loppuun mennessä ensimmäisen erän ensisijaisia toimenpiteitä sisämarkkinoiden vauhdittamiseksi.

(6)

Sisämarkkinat ovat kuluttajille arkipäivän todellisuutta, kun he matkustavat sekä suorittavat ostoksia ja maksuja. Kuluttajat ovat sisämarkkinoiden keskeisiä toimijoita, minkä vuoksi heidän olisi oltava niiden keskiössä. Sisämarkkinoiden digitaalisesta ulottuvuudesta on tulossa elintärkeä sekä kuluttajille että elinkeinonharjoittajille. Kuluttajat tekevät yhä enemmän ostoksia verkossa, ja yhä useammat elinkeinonharjoittajat myyvät verkossa. Kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien olisi pystyttävä käymään luottavaisesti verkkokauppaa, joten on välttämätöntä poistaa nykyisiä esteitä ja lisätä kuluttajien luottamusta. Luotettavan ja tehokkaan verkkovälitteisen riidanratkaisun saatavuus voi auttaa merkittävästi tämän tavoitteen saavuttamista.

(7)

Helpon ja edullisen riidanratkaisun saatavuus voi parantaa kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien luottamusta digitaalisiin yhtenäismarkkinoihin. Kuluttajat ja elinkeinonharjoittajat kohtaavat kuitenkin edelleen esteitä pyrkiessään löytämään tuomioistuimen ulkopuolisia ratkaisuja etenkin riidoissaan, jotka johtuvat valtioiden rajat ylittävistä sähköisistä liiketoimista. Tällaiset riidat jäävätkin nykyään usein ratkaisematta.

(8)

Verkkovälitteinen riidanratkaisu tarjoaa yksinkertaisen, tehokkaan, nopean ja edullisen tuomioistuimen ulkopuolisen ratkaisun verkossa tehdyistä liiketoimista johtuviin riitoihin. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa mekanismeja, jotka antaisivat kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille mahdollisuuden ratkaista tällaiset riidat sähköisesti; tämä aiheuttaa kuluttajille vahinkoa ja on esteenä etenkin valtioiden rajat ylittävälle verkkokaupalle sekä luo eriarvoisia toimintaedellytyksiä elinkeinonharjoittajille ja vaikeuttaa näin koko verkkokaupan kehittymistä.

(9)

Tätä asetusta olisi sovellettava sellaisten riitojen tuomioistuimen ulkopuoliseen ratkaisuun, joita unionissa asuvat kuluttajat ovat panneet vireille unioniin sijoittautuneita elinkeinonharjoittajia vastaan ja jotka kuuluvat kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta 21 päivänä toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU (3) (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) soveltamisalaan.

(10)

Sen varmistamiseksi, että verkkovälitteistä riidanratkaisufoorumia voidaan käyttää myös sellaisissa vaihtoehtoisissa riidanratkaisumenettelyissä, jotka antavat elinkeinonharjoittajille mahdollisuuden tehdä valituksia kuluttajia vastaan, tätä asetusta olisi sovellettava myös elinkeinonharjoittajien kuluttajia kohtaan vireille panemien riitojen tuomioistuimen ulkopuoliseen ratkaisuun, jos direktiivin 2013/11/EU 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti luetteloon merkityt vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet antavat mahdollisuuden sellaisiin vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin. Tämän asetuksen soveltamisella tällaisiin riitoihin ei olisi tarkoitettava, että jäsenvaltioilla olisi velvoite huolehtia siitä, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet antavat mahdollisuuden tällaisiin menettelyihin.

(11)

Vaikka erityisesti valtioiden rajat ylittävää verkkokauppaa käyvät kuluttajat ja elinkeinonharjoittajat hyötyvät verkkovälitteisestä riidanratkaisufoorumista, tätä asetusta olisi sovellettava myös valtion sisäisiin verkossa tapahtuviin liiketoimiin, jotta verkkokaupan alalla voitaisiin turvata aidosti tasavertaiset toimintaedellytykset.

(12)

Tällä asetuksella ei olisi rajoitettava tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21 päivänä toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/52/EY (4) soveltamista.

(13)

”Kuluttajan” määritelmän olisi katettava luonnolliset henkilöt, jotka toimivat tarkoituksessa, joka ei kuulu heidän elinkeino- tai ammattitoimintaansa. Jos sopimus tehdään tarkoituksessa, joka kuuluu osittain henkilön ammattitoimintaan ja osittain sen ulkopuolelle (kahta päämäärää palveleva sopimus) ja ammatillinen tarkoitus on niin vähäinen, ettei se ole vallitseva toimituskokonaisuudessa, myös tällaista henkilöä olisi kuitenkin pidettävä kuluttajana.

(14)

”Verkossa tehdyn kauppa- tai palvelusopimuksen” määritelmän olisi katettava kauppa- tai palvelusopimus silloin, kun elinkeinonharjoittaja tai tämän välittäjä on tarjonnut tavaroita tai palveluita verkkosivuston kautta tai muuta sähköistä tapaa käyttäen ja kuluttaja on tilannut tällaisia tavaroita tai palveluita kyseisen verkkosivuston kautta tai muuta sähköistä tapaa käyttäen. Tämän olisi katettava myös tapaukset, joissa kuluttaja on ottanut verkkosivustoon tai muuhun tietoyhteiskunnan palveluun yhteyttä langattomalla sähköisellä laitteella kuten matkapuhelimella.

(15)

Tätä asetusta ei olisi sovellettava kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riitoihin, jotka johtuvat muista kuin sähköisistä kauppa- tai palvelusopimuksista, eikä elinkeinonharjoittajien välisiin riitoihin.

(16)

Tätä asetusta olisi tarkasteltava yhdessä direktiivin 2013/11/EU kanssa, jossa edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että kaikki unionissa asuvien kuluttajien tai sinne sijoittautuneiden elinkeinonharjoittajien väliset riidat, jotka johtuvat tavaroiden myynnistä tai palvelujen tarjoamisesta, voidaan saattaa vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen käsiteltäväksi.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi rohkaistava kuluttajia ottamaan yhteyttä asianomaiseen elinkeinonharjoittajaan millä tahansa asianmukaisella keinolla ennen valituksensa toimittamista vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin välityksellä, jotta riita voitaisiin ratkaista sovintoteitse.

(18)

Tämän asetuksen tavoitteena on perustaa unionin tasolle verkkovälitteinen riidanratkaisufoorumi. Verkkovälitteinen riidanratkaisufoorumi olisi toteutettava interaktiivisena verkkosivustona, joka tarjoaa keskitetyn asiointipisteen kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille, jotka haluavat ratkaista tuomioistuimen ulkopuolella riitoja, jotka johtuvat verkossa tehdyistä liiketoimista. Verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin olisi tarjottava yleistä tietoa tuomioistuimen ulkopuolisesta sellaisten kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisten sopimusriitojen ratkaisusta, jotka johtuvat verkossa tehdyistä kauppa- tai palvelusopimuksista. Sen olisi tarjottava kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille mahdollisuus tehdä valituksia täyttämällä sähköinen valituslomake, joka on saatavilla kaikilla unionin toimielinten virallisilla kielillä, ja liittää mukaan asiaankuuluvia asiakirjoja. Sen olisi siirrettävä valitukset sellaiselle vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle, jolla on toimivalta käsitellä kyseistä riitaa. Verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin olisi tarjottava maksutta sähköinen asianhallintajärjestelmä, jonka avulla vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet voivat toteuttaa riidanratkaisumenettelyn osapuolten kanssa verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin kautta. Vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä ei olisi velvoitettava käyttämään tätä asianhallintajärjestelmää.

(19)

Komission olisi vastattava verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin kehittämisestä, toiminnasta ja ylläpidosta sekä tarjottava kaikki foorumin toiminnassa tarvittavat tekniset välineet. Verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin olisi tarjottava sähköinen käännöstoiminto, jonka avulla osapuolet ja vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin saavat käyttöönsä, tarvittaessa käännettyinä, tiedot, joita vaihdetaan verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin kautta ja jotka ovat tarpeen riidan ratkaisemiseksi. Tämän toiminnon avulla olisi voitava suorittaa kaikki tarvittavat käännökset, ja sitä olisi tarvittaessa tuettava ihmisen työpanoksella. Komission olisi annettava verkkovälitteisellä riidanratkaisufoorumilla valituksen tekijöille myös tietoja mahdollisuudesta pyytää apua verkkovälitteisen riidanratkaisun yhteyspisteiltä.

(20)

Verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin olisi mahdollistettava turvallinen tietojenvaihto vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten kanssa ja noudatettava yleiseurooppalaisten sähköisten viranomaispalveluiden yhteentoimivasta toimittamisesta julkishallinnolle, yrityksille ja kansalaisille (HVTYK) 21 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 2004/387/EY (5) nojalla hyväksyttyjen yhteentoimivuuden eurooppalaisten puitteiden taustalla olevia periaatteita.

(21)

Verkkovälitteinen riidanratkaisufoorumi olisi asetettava käytettäväksi erityisesti päätöksen 2004/387/EY liitteen II mukaisesti perustetun Sinun Eurooppasi -portaalin kautta, joka tarjoaa unionin yrityksille ja kansalaisille pääsyn monikielisiin ja yleiseurooppalaisiin online-tietopalveluihin ja vuorovaikutteisiin palveluihin. Verkkovälitteinen riidanratkaisufoorumi olisi tuotava näkyvästi esille Sinun Eurooppasi -portaalissa.

(22)

Unionin tasoisen verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin olisi perustuttava jäsenvaltioissa olemassa oleviin vaihtoehtoisiin riidanratkaisuelimiin ja kunnioitettava jäsenvaltioiden oikeudellisia perinteitä. Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten, joille riita on ohjattu verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin kautta, olisi sen vuoksi sovellettava omia menettelysääntöjään, myös kustannuksia koskevia sääntöjä. Tällä asetuksella pyritään kuitenkin vahvistamaan joitakin yhteisiä näihin menettelyihin sovellettavia sääntöjä, jotta taataan niiden tehokkuus. Tällä olisi myös varmistettava, että riidanratkaisu ei edellytä osapuolten tai niiden edustajien fyysistä läsnäoloa vaihtoehtoisessa riidanratkaisuelimessä, paitsi jos sen menettelysäännöissä määrätään tuosta mahdollisuudesta ja osapuolet sopivat sen käytöstä.

(23)

Varmistamalla, että kaikki direktiivin 2013/11/EU 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti luetteloon merkityt vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet rekisteröidään verkkovälitteiselle riidanratkaisufoorumille, olisi mahdollistettava tuomioistuimen ulkopuolisten verkkovälitteisten ratkaisujen täysi kattavuus riidoissa, jotka johtuvat verkossa tehdyistä kauppa- tai palvelusopimuksista.

(24)

Tämä asetus ei saisi estää minkään unionissa tällä hetkellä verkkovälitteisesti toimivan riidanratkaisuelimen tai verkkovälitteisen riidanratkaisujärjestelmän toimintaa. Sen ei olisi estettävä riidanratkaisuelimiä tai -järjestelmiä käsittelemästä suoraan niiden käsiteltäviksi toimitettuja verkossa tehtyihin liiketoimiin liittyviä riitoja.

(25)

Kuhunkin jäsenvaltioon olisi nimettävä vähintään kaksi verkkovälitteisen riidanratkaisun neuvojaa käsittävä verkkovälitteisen riidanratkaisun yhteyspiste. Verkkovälitteisen riidanratkaisun yhteyspisteiden olisi tuettava verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin kautta käsiteltäväksi toimitetun riidan osapuolia ilman, että ne olisivat kuitenkaan velvollisia kääntämään asianomaiseen riitaan liittyviä asiakirjoja. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus antaa verkkovälitteisen riidanratkaisun yhteyspistettä koskeva vastuu Euroopan kuluttajakeskusten verkostoon kuuluvan keskuksensa hoidettavaksi. Jäsenvaltioiden olisi käytettävä tätä mahdollisuutta siten, että verkkovälitteisen riidanratkaisun yhteyspisteet voivat täysin hyötyä Euroopan kuluttajakeskusten verkostoon kuuluvien keskusten kokemuksesta kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisten riitojen ratkaisun edistämisessä. Komission olisi perustettava verkkovälitteisen riidanratkaisun yhteyspisteiden verkosto yhteyspisteiden yhteistyön ja toiminnan edistämiseksi sekä tarjottava yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa verkkovälitteisen riidanratkaisun yhteyspisteille asianmukaista koulutusta.

(26)

Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ovat perusoikeuksia, joista on määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin tarkoituksena ei ole korvata eikä siitä saa tulla tuomioistuinmenettelyjä korvaava, eikä sen olisi estettävä kuluttajia tai elinkeinonharjoittajia käyttämästä oikeuttaan hakea oikeussuojaa tuomioistuimelta. Näin ollen tämän asetuksen ei olisi estettävä osapuolia käyttämästä oikeuttaan saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi.

(27)

Tämän asetuksen mukaisessa tietojen käsittelyssä olisi sovellettava tiukkoja luottamuksellisuutta koskevia takeita ja noudatettava henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä, joista on säädetty yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (6) sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (7). Näitä sääntöjä olisi sovellettava verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin eri toimijoiden tämän asetuksen mukaisesti suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn riippumatta siitä, toimivatko ne yksin vai yhdessä muiden tällaisten toimijoiden kanssa.

(28)

Rekisteröidyille olisi ilmoitettava heidän henkilötietojensa käsittelystä verkkovälitteisellä riidanratkaisufoorumilla, mihin heidän olisi annettava suostumuksensa, ja heille olisi ilmoitettava heille kuuluvista, tähän liittyvistä oikeuksista kattavalla tietosuojailmoituksella, jonka komissio asettaa julkisesti saataville ja jossa selitetään selkeästi ja yksinkertaisesti foorumin eri toimijoiden suorittamat käsittelyt asetuksen (EY) N:o 45/2001 11 ja 12 artiklan sekä direktiivin 95/46/EY 10 ja 11 artiklan nojalla annetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(29)

Tämä asetus ei saisi rajoittaa vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun liittyvien luottamuksellisuutta koskevien kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamista.

(30)

Unioniin sijoittautuneiden elinkeinonharjoittajien, jotka tekevät verkossa kauppa- tai palvelusopimuksia, olisi tarjottava verkkosivustollaan sähköinen linkki verkkovälitteiselle riidanratkaisufoorumille, jotta voidaan varmistaa kuluttajien olevan laajalti tietoisia verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin olemassaolosta. Elinkeinonharjoittajien olisi myös ilmoitettava sähköpostiosoitteensa, jotta kuluttajilla olisi ensimmäinen yhteyspiste. Merkittävä osa verkossa tehdyistä kauppa- tai palvelusopimuksista tehdään käyttäen verkossa toimivia markkinapaikkoja, jotka saattavat yhteen tai edistävät kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä verkossa tehtäviä liiketoimia. Verkossa toimivat markkinapaikat ovat verkkofoorumeita, joilla elinkeinonharjoittajat voivat tarjota kuluttajille tuotteitaan ja palvelujaan. Tällaisilla verkossa toimivilla markkinapaikoilla olisi sen vuoksi oltava sama velvollisuus tarjota sähköinen linkki verkkovälitteiselle riidanratkaisufoorumille. Tämän velvollisuuden ei olisi rajoitettava direktiivin 2013/11/EU 13 artiklan soveltamista, joka koskee vaatimusta, jonka mukaan elinkeinonharjoittajien olisi annettava kuluttajille tietoja vaihtoehtoisista riidanratkaisujärjestelmistä, joiden piiriin asianomaiset elinkeinonharjoittajat kuuluvat, ja siitä, ovatko ne sitoutuneet käyttämään vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä kuluttajariitojen ratkaisuun. Tämän velvollisuuden ei olisi myöskään rajoitettava kuluttajien oikeuksista 25 päivänä lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (8) 6 artiklan 1 kohdan t alakohdan ja 8 artiklan soveltamista. Direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan t alakohdassa säädetään etäsopimusten ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa kuluttajien kanssa tehtyjen sopimusten osalta, että elinkeinonharjoittajan on, ennen kuin sopimus sitoo kuluttajaa, ilmoitettava kuluttajalle mahdollisuudesta käyttää elinkeinonharjoittajaan sovellettavia tuomioistuimen ulkopuolisia valitus- ja oikeussuojamenettelyjä ja tavat, joilla kuluttaja voi käyttää niitä. Samoista kuluttajien tietoisuuden lisäämistä koskevista syistä jäsenvaltioiden olisi rohkaistava kuluttajajärjestöjä ja elinkeinonharjoittajien järjestöjä tarjoamaan sähköinen linkki verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin verkkosivustolle.

(31)

Jotta voidaan ottaa huomioon ne perusteet, joiden mukaisesti vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet määrittävät toiminta-alansa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti niiden tietojen mukauttamiseksi, jotka valituksen tekijän on toimitettava sähköisellä valituslomakkeella, joka asetetaan saataville verkkovälitteisellä riidanratkaisufoorumilla. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(32)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin toiminnan, valituksen toimittamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja verkkovälitteisen riidanratkaisun yhteyspisteiden verkoston yhteistyön osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) mukaisesti. Neuvoa-antavaa menettelyä olisi käytettävä sähköiseen valituslomakkeeseen liittyvien täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen tämän lomakkeen puhtaasti teknisen luonteen vuoksi. Tarkastelumenettelyä olisi käytettävä verkkovälitteisen riidanratkaisun yhteyspisteiden verkostoon kuuluvien verkkovälitteisen riidanratkaisun neuvojien välistä tarkempaa yhteistyötä koskevien sääntöjen hyväksymiseen.

(33)

Komission olisi tätä asetusta sovellettaessa kuultava tarvittaessa Euroopan tietosuojavaltuutettua.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on sellaisen eurooppalaisen verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin perustaminen, jossa käsitellään verkossa tehtyihin liiketoimiin liittyviä riitoja yhteisiä sääntöjä soveltaen, vaan se voidaan tavoitteen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(35)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 7, 8, 38 ja 47 artiklassa tunnustettuja periaatteita.

(36)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja hän on antanut lausunnon 12 päivänä tammikuuta 2012 (10),

a)

’kuluttajalla’ direktiivin 2013/11/EU 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä kuluttajaa;

b)

’elinkeinonharjoittajalla’ direktiivin 2013/11/EU 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyä elinkeinonharjoittajaa;

c)

’kauppasopimuksella’ direktiivin 2013/11/EU 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määriteltyä kauppasopimusta;

d)

’palvelusopimuksella’ direktiivin 2013/11/EU 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määriteltyä palvelusopimusta;

e)

’verkossa tehdyllä kauppa- tai palvelusopimuksella’ kauppa- tai palvelusopimusta tapauksissa, joissa elinkeinonharjoittaja tai tämän välittäjä on tarjonnut tavaroita tai palveluita verkkosivustollaan tai muuta sähköistä tapaa käyttäen ja kuluttaja on tilannut tällaisia tavaroita tai palveluita kyseisen verkkosivuston kautta tai muuta sähköistä tapaa käyttäen;

f)

’verkossa toimivalla markkinapaikalla’ tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (11) (’direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä’) 2 artiklan b alakohdassa määriteltyä palvelujen tarjoajaa, joka antaa kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille mahdollisuuden tehdä verkossa kauppa- ja palvelusopimuksia verkossa toimivan markkinapaikan verkkosivustolla;

g)

’sähköisellä tavalla’viestintää, jossa käytetään elektronisia tietojen käsittely- ja tallennusvälineitä (myös digitaalista kompressiota) ja jossa tietoja siirretään, välitetään ja vastaanotetaan yksinomaan johtimien avulla, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella tavalla;

h)

’vaihtoehtoisella riidanratkaisumenettelyllä’ tämän asetuksen 2 artiklassa tarkoitettua tuomioistuimen ulkopuolista riidanratkaisumenettelyä;

i)

’vaihtoehtoisella riidanratkaisuelimellä’ direktiivin 2013/11/EU 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä;

j)

’valituksen tekevällä osapuolella’ kuluttajaa tai elinkeinonharjoittajaa, joka on tehnyt valituksen verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin kautta;

k)

’vastaajana olevalla osapuolella’ kuluttajaa tai elinkeinonharjoittajaa, jota kohtaan on tehty valitus verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin kautta;

l)

’toimivaltaisella viranomaisella’ direktiivin 2013/11/EU 4 artiklan 1 kohdan i alakohdassa määriteltyä viranomaista;

m)

’henkilötiedoilla’ kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön, jäljempänä ’rekisteröity’, liittyviä tietoja. Tunnistettavissa olevana pidetään henkilöä, joka voidaan suoraan tai epäsuorasti tunnistaa, erityisesti henkilötunnuksen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurillisen tai sosiaalisen tekijän perusteella.

a)

tarjota sähköinen valituslomake, jonka valituksen tekevä osapuoli voi täyttää 8 artiklan mukaisesti;

b)

ilmoittaa vastaajana olevalle osapuolelle valituksesta;

c)

yksilöidä yksi tai useampi toimivaltainen vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin ja toimittaa valitus sen vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen käsiteltäväksi, jonka käytöstä osapuolet ovat sopineet 9 artiklan mukaisesti;

d)

tarjota maksutta käyttöön sähköinen asianhallintajärjestelmä, jonka avulla osapuolet ja vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin voivat toteuttaa riidanratkaisumenettelyn verkossa verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin kautta;

e)

toimittaa osapuolille ja vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle käännös tiedoista, jotka ovat tarpeen riidan ratkaisemiseksi ja joita vaihdetaan verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin kautta;

f)

tarjota sähköinen lomake, jonka avulla vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet siirtävät 10 artiklan c alakohdassa tarkoitetut tiedot;

g)

tarjota palautejärjestelmä, jonka kautta osapuolet voivat ilmaista näkemyksensä verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin toiminnasta ja niiden riitaa käsitelleestä vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä;

h)

saattaa julkisesti saataville seuraavat:

a)

ne helpottavat pyydettäessä osapuolten ja toimivaltaisen vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen välistä yhteydenpitoa, mihin saattaa sisältyä erityisesti seuraavaa:

b)

ne toimittavat kahden vuoden välein tehtäviensä suorittamisesta saatuihin käytännön kokemuksiin perustuvan toimintakertomuksen komissiolle ja jäsenvaltioille.

a)

tiedot siitä, että osapuolten on sovittava vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä, jotta valitus voidaan toimittaa sille, ja siitä, että jos osapuolet eivät pääse sopimukseen tai jos yhtään toimivaltaista vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä ei ole voitu todeta, valituksen käsittelyä ei jatketa;

b)

tiedot yhdestä tai useammasta vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä, jolla on toimivalta käsitellä valitusta, jos sellaiseen viitataan sähköisessä valituslomakkeessa tai jos verkkovälitteinen riidanratkaisufoorumi voi todeta sellaisen mainitulla lomakkeella annettujen tietojen perusteella;

c)

jos vastaajana oleva osapuoli on elinkeinonharjoittaja, kehotus ilmoittaa 10 kalenteripäivän kuluessa:

d)

jos vastaajana oleva osapuoli on kuluttaja, ja elinkeinonharjoittaja on velvollinen käyttämään tiettyä vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä, kehotus sopia 10 kalenteripäivän kuluessa mainitusta vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä tai, jos elinkeinonharjoittaja ei ole velvollinen käyttämään tiettyä vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä, kehotus valita yksi tai useampi b alakohdassa tarkoitettu vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin;

e)

siinä jäsenvaltiossa olevan verkkovälitteisen riidanratkaisun yhteyspisteen nimi ja yhteystiedot, johon vastaajana oleva osapuoli on sijoittautunut tai jossa hän asuu, sekä lyhyt kuvaus 7 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista tehtävistä.

a)

3 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot;

b)

jos valituksen tekijänä oleva osapuoli on kuluttaja, tiedot elinkeinonharjoittajan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ilmoittamasta yhdestä tai useammasta vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä sekä kehotus sopia kymmenen kalenteripäivän kuluessa vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä;

c)

jos valituksen tekijänä oleva osapuoli on elinkeinonharjoittaja, joka ei ole velvollinen käyttämään tiettyä vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä, tiedot kuluttajan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti ilmoittamasta yhdestä tai useammasta vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä sekä kehotus sopia kymmenen kalenteripäivän kuluessa vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä;

d)

siinä jäsenvaltiossa, johon valituksen tekevä osapuoli on sijoittautunut tai jossa hän asuu, olevan verkkovälitteisen riidanratkaisun yhteyspisteen nimi ja yhteystiedot, sekä lyhyt kuvaus 7 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista tehtävistä.

a)

vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen nimi, yhteystiedot ja verkkosivuston osoite;

b)

vaihtoehtoisesta riidanratkaisumenettelystä mahdollisesti perittävät maksut;

c)

vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä käytettävä yksi tai useampi kieli;

d)

vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn keskimääräinen kesto;

e)

vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä syntyvän ratkaisun sitova tai ei-sitova luonne;

f)

perusteet, joilla vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin voi kieltäytyä käsittelemästä tiettyä riitaa direktiivin 2013/11/EU 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

a)

on saatettava vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely päätökseen direktiivin 2013/11/EU 8 artiklan e alakohdassa tarkoitetussa määräajassa;

b)

on oltava edellyttämättä osapuolten tai niiden edustajien fyysistä läsnäoloa, paitsi jos sen menettelysäännöissä on määrätty tästä mahdollisuudesta ja jos osapuolet sopivat siitä;

c)

on toimitettava viipymättä verkkovälitteiselle riidanratkaisufoorumille seuraavat tiedot:

d)

ei edellytetä toteuttavan vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin kautta.

”21.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 524/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013 kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta (verkkovälitteistä kuluttajariitojen ratkaisua koskeva asetus) (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 1): 14 artikla”.

1)

Korvataan 1 artiklan 1 kohdassa sanat ”liitteeseen I sisältyvien direktiivien” ja 1 artiklan 2 kohdassa sanat ”liitteessä I lueteltujen direktiivien” sanoilla ”liitteessä I lueteltujen unionin säädösten” sekä 6 artiklan 2 kohdan b alakohdassa sanat ”liitteessä I luetellut direktiivit” sanoilla ”liitteessä I luetellut unionin säädökset”.

2)

Korvataan liitteen I otsikossa sanat ”LUETTELO … DIREKTIIVEISTÄ” sanoilla ”LUETTELO … UNIONIN SÄÄDÖKSISTÄ”.

3)

Lisätään liitteeseen I kohta seuraavasti:

—

2 artiklan 3 kohta ja 7 artiklan 1 ja 5 kohta, joita sovelletaan 9 päivästä heinäkuuta 2015,

—

5 artiklan 1 ja 7 kohta, 6 artikla, 7 artiklan 7 kohta, 8 artiklan 3 ja 4 kohta sekä 11, 16 ja 17 artikla, joita sovelletaan 8 päivästä heinäkuuta 2013.

18.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/13

(1)

Järjestelmästä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanemiseksi 11 päivänä helmikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 280/2004/EY (4) perustettiin järjestelmä, jolla seurataan ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia kasvihuonekaasujen poistumia sekä arvioidaan edistymistä näitä päästöjä koskevien sitoumusten täyttämisessä sekä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (5), jäljempänä ’UNFCCC’, ja Kioton pöytäkirjan (6) mukaisten seuranta- ja raportointivelvoitteiden noudattamisessa unionissa. Jotta voidaan ottaa huomioon kansainvälisellä tasolla tapahtunut, UNFCCC:hen ja Kioton pöytäkirjaan liittyvä viimeaikainen ja tuleva kehitys ja panna täytäntöön unionin lainsäädännössä säädetyt uudet seuranta- ja raportointivaatimukset, päätös N:o 280/2004/EY olisi korvattava.

(2)

Päätös N:o 280/2004/EY olisi korvattava asetuksella, jotta voidaan laajentaa unionin lainsäädännön soveltamisalaa, sisällyttää siihen lisää henkilöryhmiä, joita velvoitteet koskevat, mahdollistaa monimutkaisempien ja erittäin teknisten säännösten sisällyttäminen sekä ottaa huomioon lisääntynyt tarve yhdenmukaistaa koko unionissa sovellettavia sääntöjä ja helpottaa täytäntöönpanoa.

(3)

UNFCCC:n perimmäisenä tavoitteena on vakauttaa ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet tasolle, jolla ihmisen toiminta ei aiheuta vaarallista häiriötä ilmastojärjestelmälle. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, maapallon keskimääräisen vuosittaisen pintalämpötilan kokonaisnousu ei saisi ylittää kahta celsiusastetta verrattuna esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon.

(4)

On tarpeen perusteellisesti seurata ja raportoida sekä tehdä säännöllisesti arvioita unionin ja jäsenvaltioiden kasvihuonekaasupäästöistä ja unionin ja jäsenvaltioiden ponnisteluista ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

(5)

UNFCCC:n osapuolten konferenssin päätös 1/CP.15, jäljempänä ’päätös 1/CP.15’, ja UNFCCC:n osapuolten konferenssin päätös 1/CP.16, jäljempänä ’päätös 1/CP.16’, edistivät merkittävästi ilmastonmuutoksen aiheuttamien haasteiden käsittelyä tasapainoisella tavalla. Kyseisillä päätöksillä otettiin käyttöön uusia seuranta- ja raportointivaatimuksia, joita sovelletaan niiden kunnianhimoisten päästövähennysten täytäntöönpanoon, joihin unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet, ja tuettiin kehitysmaita. Päätöksissä tunnustettiin myös se, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää yhtä suurta huomiota kuin sen hillitseminen. Päätöksessä 1/CP.16 edellytetään myös, että teollisuusmaat kehittävät vähähiilistä kehitystä koskevia strategioita tai suunnitelmia. Tällaisten strategioiden tai suunnitelmien tarkoituksena on edistää siirtymistä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa ja varmistaa nopean kasvun ja kestävän kehityksen jatkuminen sekä edistää kustannustehokasta etenemistä kohti pitkän aikavälin ilmastotavoitetta, välivaiheet asianmukaisesti huomioon ottaen. Tällä asetuksella olisi helpotettava mainittujen seuranta- ja raportointivaatimusten täytäntöönpanoa.

(6)

Vuonna 2009 hyväksytty säädöskokonaisuus eli niin sanottu ilmasto- ja energiapaketti, erityisesti jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä 23 päivänä huhtikuuta 2009 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY (7) sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/29/EY (8), on uusi vahva merkki unionin ja jäsenvaltioiden sitoumuksesta vähentää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjään. Unionin järjestelmä päästöjen seuraamiseksi ja raportoimiseksi olisi myös päivitettävä mainittuihin kahteen säädökseen perustuvien uusien vaatimusten perusteella.

(7)

Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat UNFCCC:n mukaan velvollisia laatimaan, saattamaan säännöllisesti ajan tasalle, julkaisemaan ja toimittamaan osapuolten konferenssille tiedoksi kansalliset inventaariot ihmisen toiminnan aiheuttamista, kaikkien muiden kuin otsonikerroksen suojelua koskevaan Wienin yleissopimukseen vuonna 1987 liitetyllä Montrealin pöytäkirjalla otsonikerrosta heikentävistä aineista (9), jäljempänä ’Montrealin pöytäkirja’, säänneltyjen kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvistä päästöistä ja nielujen aikaansaamista poistumista käyttäen osapuolten konferenssissa sovittuja vertailukelpoisia menetelmiä.

(8)

Kioton pöytäkirjan 5 artiklan 1 kohdan mukaan unionin ja jäsenvaltioiden on laadittava ja ylläpidettävä kansallista järjestelmää, jolla arvioidaan ihmisen toiminnan aiheuttamat kaikkien muiden kuin Montrealin pöytäkirjalla säänneltyjen kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvät päästöt ja nielujen aikaansaamat poistumat, tarkoituksena varmistaa Kioton pöytäkirjan muiden määräysten täytäntöönpano. Näin tehdessään unionin ja jäsenvaltioiden olisi sovellettava Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimineen UNFCCC:n osapuolten konferenssin päätöksen 19/CMP.1, jäljempänä ’päätös 19/CMP.1’, liitteessä olevia, kansallisia järjestelmiä koskevia ohjeita. Lisäksi päätöksessä 1/CP.16 edellytetään kansallisten järjestelyjen perustamista ihmisen toiminnan aiheuttamien kaikkien muiden kuin Montrealin pöytäkirjalla säänneltyjen kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvien päästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien arvioimiseksi. Tällä asetuksella olisi mahdollistettava molempien vaatimusten täytäntöönpano.

(9)

Kypros on sisällytetty UNFCCC:n liitteeseen I UNFCCC:n osapuolten konferenssin päätöksellä 10/CP.17, joka on voimassa 9 päivästä tammikuuta 2013, ja Malta UNFCCC:n osapuolten konferenssin päätöksellä 3/CP.15, joka on voimassa 26 päivästä lokakuuta 2010.

(10)

Päätöksen N:o 280/2004/EY täytäntöönpanosta saatu kokemus on tuonut esiin tarpeen lisätä synergiaa ja johdonmukaisuutta muiden säädösten nojalla tehtävän raportoinnin kanssa; tällaisia säädöksiä ovat erityisesti kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä 13 päivänä lokakuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (10), epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta 18 päivänä tammikuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 166/2006 (11), tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY (12), tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista 17 päivänä toukokuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 842/2006 (13) sekä energiatilastoista 22 päivänä lokakuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2008 (14). Vaikka raportointivaatimusten yhdenmukaistaminen edellyttää yksittäisten säädösten muuttamista, yhdenmukaisten tietojen käyttö kasvihuonekaasupäästöjen raportoimisessa on olennaisen tärkeää päästöjen raportoinnin laadun varmistamiseksi.

(11)

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, jäljempänä ’IPCC’, neljännessä arviointiraportissa todettiin, että typpitrifluoridin (NF3) lämmitysvaikutus (GWP) on noin 17 000-kertainen hiilidioksidin (CO2) lämmitysvaikutukseen verrattuna. Typpitrifluoridia käytetään yhä suuremmassa määrin elektroniikkateollisuudessa perfluorihiilivetyjen (PFC-yhdisteiden) ja rikkiheksafluoridin (SF6) tilalla. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionin ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen. Kyseinen periaate edellyttää typpitrifluoridin seurantaa, jotta voidaan arvioida päästöjen määrää unionissa ja tarvittaessa määritellä hillitsemistoimia.

(12)

Kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa sekä kansallisissa ja unionin rekistereissä tällä hetkellä raportoidut tiedot eivät ole riittäviä, jotta jäsenvaltioiden tasolla voitaisiin määrittää siviili-ilmailun hiilidioksidipäästöt, jotka eivät kuulu direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan. Hyväksyessään raportointivelvollisuuksia unionin ei olisi asetettava jäsenvaltioille ja pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, rasitteita, jotka ovat tavoitteisiin nähden kohtuuttomia. Direktiivin 2003/87/EY soveltamisalan ulkopuolelle jäävien lentojen hiilidioksidipäästöt ovat hyvin pieni osa kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä, ja raportointijärjestelmän perustaminen näitä päästöjä varten aiheuttaisi kohtuuttomasti työtä, kun otetaan huomioon direktiiviin 2003/87/EY perustuvat, laajempaa alaa koskevat vaatimukset. Tämän vuoksi hiilidioksidipäästöjä IPCC:n lähdeluokasta ”1.A.3.A siviili-ilmailu” olisi pidettävä nollana päätöksen N:o 406/2009/EY 3 artiklaa ja 7 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa.

(13)

Kasvihuonekaasupäästöjen seuranta- ja raportointijärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi on vältettävä lisäämästä entisestään jäsenvaltioiden taloudellisia ja hallinnollisia rasitteita.

(14)

Vaikka maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen, jäljempänä ’LULUCF’, liittyvät kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat otetaan huomioon Kioton pöytäkirjaan perustuvan unionin päästövähennystavoitteen saavuttamisessa, ne eivät sisälly ilmasto- ja energiapaketissa vuodeksi 2020 asetettuun 20 prosentin tavoitteeseen. Päätöksen N:o 406/2009/EY 9 artiklassa edellytetään, että komissio arvioi sääntöjä, joiden mukaisesti LULUCF-sektoriin liittyvät päästöt ja poistumat voidaan sisällyttää unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumukseen varmistaen LULUCF-sektorin osuuden pysyvyys ja ympäristötavoitteiden tinkimättömyys sekä asianomaisten päästöjen ja poistumien täsmällinen seuranta ja tilinpito. Siinä edellytetään myös, että komissio tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen, jonka tavoitteena on sen voimaantulo vuodesta 2013 alkaen. Komissio toimitti maaliskuun 12 päivänä 2012 Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen, joka on ensimmäinen askel kohti LULUCF-sektorin sisällyttämistä unionin päästövähennyssitoumukseen, minkä tuloksena 21 päivänä toukokuuta 2013 annettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 529/2013/EU maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen liittyvistä toimista peräisin olevia kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia koskevista tilinpitosäännöistä ja toimiin liittyviä toimenpiteitä koskevasta tiedosta (15).

(15)

Unionin ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä toimittamaan mahdollisimman ajantasaiset tiedot kasvihuonekaasupäästöistään, erityisesti Eurooppa 2020 -strategian ja siinä asetettujen määräaikojen puitteissa. Tällä asetuksella olisi mahdollistettava se, että tällaiset arviot laaditaan mahdollisimman lyhyessä määräajassa käyttäen tilastotietoja ja muita tietoja, kuten tarvittaessa ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan ohjelman ja muiden satelliittijärjestelmien tarjoamia satelliittivälitteisiä avaruusperusteisia tietoja.

(16)

Koska komissio on ilmoittanut aikovansa ehdottaa meriliikenteen päästöille uusia tietojen seuranta- ja raportointivaatimuksia, tarvittaessa myös muutoksia tähän asetukseen, tällä asetuksella ei saisi ennakoida tällaista ehdotusta, ja siksi meriliikenteen päästöjen seurantaa ja raportointia koskevia säännöksiä ei pitäisi tässä vaiheessa sisällyttää tähän asetukseen.

(17)

Päätöksen N:o 280/2004/EY täytäntöönpanosta saatu kokemus on osoittanut, että on tarpeen parantaa politiikoista, toimista ja ennusteista raportoitujen tietojen läpinäkyvyyttä, tarkkuutta, johdonmukaisuutta, kattavuutta ja vertailukelpoisuutta. Päätöksessä N:o 406/2009/EY edellytetään, että jäsenvaltiot raportoivat ennakoidusta edistymisestään kyseisen päätöksen mukaisten velvoitteiden saavuttamisessa, mukaan lukien tiedot kansallisista politiikoista ja toimista sekä kansallisista ennusteista. Eurooppa 2020 -strategiassa asetettiin yhdennetty talouspoliittinen ohjelma, joka edellyttää unionilta ja jäsenvaltioilta lisäponnisteluja, jotta ne raportoisivat oikeaan aikaan ilmastonmuutosta koskevista politiikoista ja toimista sekä niiden ennustetuista vaikutuksista päästöihin. Näiden tavoitteiden saavuttamista voidaan merkittävästi edistää ottamalla käyttöön järjestelmiä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla ja yhdistämällä ne raportointia koskeviin parempiin ohjeisiin. Jotta voidaan varmistaa, että unioni noudattaa kasvihuonekaasujen päästöennusteita koskevia kansainvälisiä ja sisäisiä raportointivaatimuksiaan, ja arvioida sen edistymistä kansainvälisten ja sisäisten sitoumusten ja velvoitteiden täyttämisessä, komission olisi myös voitava laatia ja käyttää arvioituja kasvihuonekaasujen päästöennusteita.

(18)

Jäsenvaltioilta on saatava parempia tietoja, jotta voidaan seurata jäsenvaltioiden edistymistä ja toimintaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Tietoja tarvitaan, jotta voidaan laatia kattava unionin sopeutumisstrategia komission huhtikuun 1 päivänä 2009 antaman valkoisen kirjan ”Ilmastonmuutokseen sopeutuminen: Kohti eurooppalaista toimintakehystä” mukaisesti. Sopeutumista koskevien tietojen raportointi antaa jäsenvaltioille tilaisuuden vaihtaa parhaita käytäntöjä sekä arvioida tarpeensa ja valmiutensa selviytyä ilmastonmuutoksesta.

(19)

Päätöksessä 1/CP.15 unioni ja jäsenvaltiot sitoutuivat antamaan merkittävää ilmastorahoitusta sopeutumis- ja hillitsemistoimien tukemiseen kehitysmaissa. Päätöksen 1/CP.16 40 kappaleen mukaisesti kunkin UNFCCC:n osapuolena olevan teollisuusmaan on tehostettava raportointia taloudellisesta, teknologisesta ja valmiuksien kehittämiseen tähtäävästä tuesta kehitysmaaosapuolille. Tehostettu raportointi on olennaisen tärkeää, jotta voidaan tunnustaa unionin ja jäsenvaltioiden ponnistelut sitoumusten täyttämiseksi. Päätöksellä 1/CP.16 perustettiin myös uusi teknologiamekanismi, jolla parannetaan kansainvälistä teknologian siirtoa. Tällä asetuksella olisi varmistettava teknologian siirtoa kehitysmaille koskevien ajantasaisten tietojen raportointi parhaiden saatavilla olevien tietojen perusteella.

(20)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/101/EY (16) muutettiin direktiiviä 2003/87/EY ilmailutoiminnan sisällyttämiseksi unionin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään. Direktiivi 2003/87/EY sisältää säännöksiä huutokauppatulojen käytöstä ja raportoinnista, joka koskee huutokauppatulojen käyttöä jäsenvaltioissa, sekä kyseisen direktiivin 3 d artiklan nojalla toteutetuista toimista. Direktiivi 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/29/EY, sisältää nyt myös säännöksiä huutokauppatulojen käytöstä, ja sen mukaan vähintään 50 prosenttia kyseisistä tuloista olisi käytettävä yhteen tai useampaan direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 3 kohdassa mainituista tarkoituksista. Direktiivin 2003/87/EY mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta saatujen tulojen käyttöä koskeva avoimuus on keskeistä unionin sitoumusten tukemisessa.

(21)

Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat UNFCCC:n mukaan velvolliset laatimaan, saattamaan säännöllisesti ajan tasalle, julkaisemaan ja toimittamaan osapuolten konferenssille kansalliset tiedonannot ja kaksivuotisraportit käyttäen osapuolten konferenssissa sovittuja ohjeita, menettelyjä ja malleja. Päätöksessä 1/CP.16 kehotetaan tehostamaan raportointia hillintätavoitteista sekä taloudellisesta, teknologisesta ja valmiuksien kehittämiseen tähtäävästä tuesta kehitysmaaosapuolille.

(22)

Päätöksellä N:o 406/2009/EY muunnettiin tämänhetkinen vuosittainen raportointikierros vuosittaiseksi sitoumuskierrokseksi, joka edellyttää jäsenvaltioiden kasvihuonekaasuinventaarioiden kattavaa tarkastusta lyhyemmässä ajassa kuin UNFCCC:n puitteissa tehtävä nykyinen inventaarioiden tarkastus, jotta mahdollistetaan tarvittaessa liikkumavaran käyttö ja korjaavien toimien toteuttaminen kunkin asiaankuuluvan vuoden lopussa. On tarpeen ottaa käyttöön unionin tason menettely jäsenvaltioiden kasvihuonekaasuinventaarioiden tarkastamiseksi, jotta päätöksen N:o 406/2009/EY noudattamista arvioidaan uskottavasti, johdonmukaisesti, läpinäkyvästi ja oikea-aikaisesti.

(23)

UNFCCC-prosessissa keskustellaan parhaillaan useista teknisistä seikoista, jotka liittyvät eri lähteistä peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien raportointiin, esimerkiksi lämmitysvaikutuksesta, raportoitujen kasvihuonekaasujen laajuudesta sekä IPCC:n menetelmäohjeista, joita käytetään kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden laatimiseen. Menetelmiin liittyvien osien tarkistaminen UNFCCC-prosessissa ja siitä johtuvat kasvihuonekaasupäästöjen aikasarjojen uudelleenlaskennat voivat muuttaa kasvihuonekaasupäästöjen tasoa ja kehityssuuntauksia. Komission olisi seurattava tätä kehitystä kansainvälisellä tasolla ja tarvittaessa ehdottaa tämän asetuksen muuttamista, jotta varmistetaan yhtenevyys UNFCCC-prosessissa käytettyjen menetelmien kanssa.

(24)

UNFCCC:n nykyisten kasvihuonekaasujen raportointiohjeiden mukaisesti metaanipäästöjen laskenta ja raportointi perustuvat lämmitysvaikutuksiin 100 vuoden ajanjaksolla. Koska metaanin lämmitysvaikutus on suuri ja se säilyy ilmakehässä suhteellisen lyhyen aikaa, komission olisi selvitettävä, mitä vaikutuksia 20 vuoden aikajänteen soveltamisella metaaniin olisi politiikkoihin ja toimiin.

(25)

Ottaen huomioon ilmastoon vaikuttavia, ihmisen toiminnasta aiheutuvia muita kuin CO2-päästöjä koskevasta kokonaisvaltaisesta menettelytavasta 14 päivänä syyskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselma ja sitten kun UNFCCC:n puitteissa on päästy yhteisymmärrykseen mustan hiilen päästöjen seurantaa ja raportointia koskevien IPCC:n hyväksymien ja julkaisemien ohjeiden käytöstä, komission olisi selvitettävä vaikutukset politiikkoihin ja toimiin ja tarvittaessa muutettava tämän asetuksen liitettä I.

(26)

Kasvihuonekaasupäästöjen arviointiin raportoiduissa aikasarjoissa olisi käytettävä samoja menetelmiä. Arvioinnin pohjana käytetyt lähtötiedot ja päästökertoimet olisi saatava ja niitä olisi käytettävä johdonmukaisesti varmistaen, että muutokset päästökehityksessä eivät johdu arviointimenetelmien tai -oletusten muutoksista. Kasvihuonekaasupäästöjen uudelleenlaskennat olisi tehtävä sovittujen ohjeiden mukaisesti ja suoritettava niin, että parannetaan raportoitujen aikasarjojen yhtenevyyttä, tarkkuutta ja kattavuutta sekä yksityiskohtaisempien menetelmien täytäntöönpanoa. Jos menetelmät tai tapa, jolla pohjana käytetyt lähtötiedot ja päästökertoimet on kerätty, ovat muuttuneet, jäsenvaltioiden olisi laskettava inventaariot uudelleen raportoiduista aikasarjoista ja arvioitava uudelleenlaskennan tarve sovituissa ohjeissa esitettyjen perusteiden pohjalta, erityisesti avainluokkien osalta. Tässä asetuksessa olisi säädettävä, olisiko tällaisten uudelleenlaskentojen vaikutukset otettava huomioon ja millä edellytyksillä, määriteltäessä vuosittaisia päästökiintiöitä.

(27)

Ilmailu vaikuttaa maailman ilmastoon siitä aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen ja muiden päästöjen, typen oksidien päästöt mukaan lukien, sekä cirrus-pilvien muodostumisen kaltaisten mekanismien tuloksena. Koska tieteellinen käsitys näistä vaikutuksista kehittyy nopeasti, tämän asetuksen puitteissa olisi tehtävä säännöllisesti ajantasainen arviointi ilmailun muista kuin hiilidioksidin aiheuttamista vaikutuksista maailman ilmastoon. Tässä yhteydessä käytettävä mallintaminen olisi mukautettava tieteen kehitykseen. Kyseisiä vaikutuksia koskevien arviointiensa pohjalta komissio voisi tarkastella asiaankuuluvia toimintavaihtoehtoja vaikutuksiin puuttumiseksi.

(28)

Euroopan ympäristökeskus pyrkii tukemaan kestävää kehitystä ja edistämään Euroopan ympäristön tilan merkittävää ja mitattavissa olevaa parantamista tuottamalla oikea-aikaista, kohdennettua, merkityksellistä ja luotettavaa tietoa päätöksentekijöille, julkisille laitoksille ja yleisölle. Euroopan ympäristökeskuksen olisi avustettava komissiota tarpeen mukaan seuranta- ja raportointityössä erityisesti unionin inventaariojärjestelmän ja sen ennuste-, politiikka- ja toimenpidejärjestelmän puitteissa suorittamalla jäsenvaltioiden inventaarioiden vuosittainen asiantuntijatarkastus sekä arvioimalla edistymistä unionin päästövähennyssitoumusten täyttämisessä, ylläpitämällä ilmastonmuutoksen vaikutuksia, siihen liittyvää haavoittuvuutta ja siihen sopeutumista koskevaa tiedonvaihtojärjestelmää ilmastonmuutoksen vaikutuksista, siihen liittyvästä haavoittuvuudesta ja sopeutumisesta sekä antamalla yleisölle luotettavaa tietoa ilmastosta.

(29)

Kaikkiin tämän asetuksen mukaisiin tietojen toimittamisvaatimuksiin olisi sovellettava unionin tietosuojaa ja liikesalaisuutta koskevia sääntöjä.

(30)

Tämän asetuksen mukaisesti kerätyt tiedot voivat vaikuttaa myös unionin tulevan ilmastonmuutospolitiikan laatimiseen ja arvioimiseen.

(31)

Komission olisi johdonmukaisuuden varmistamiseksi seurattava tämän asetuksen mukaisten seuranta- ja raportointivaatimusten täytäntöönpanoa sekä tulevaa kehitystä UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan puitteissa. Tätä varten komission olisi tarvittaessa annettava asiaa koskeva lainsäädäntöehdotus Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(32)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen 5 artiklan 4 kohdan, 7 artiklan 7 ja 8 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan, 12 artiklan 3 kohdan, 17 artiklan 4 kohdan sekä 19 artiklan 5 ja 6 kohdan yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Muilta kuin 19 artiklan 6 kohtaa koskevilta osin tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (17) mukaisesti.

(33)

Jotta voidaan vahvistaa yhdenmukaiset raportointivaatimukset kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden ilmastonmuutospolitiikan kannalta merkityksellisten tietojen seuraamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tämän asetuksen liitteen I ja III muuttamiseksi UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan puitteissa tehtyjen päätösten mukaisesti sekä lämmitysvaikutuksissa ja kansainvälisesti hyväksytyissä inventaario-ohjeissa tapahtuneiden muutosten huomioonottamiseksi, unionin inventaariojärjestelmän sisältöä koskevien vaatimusten asettamiseksi ja unionin rekisterin perustamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli luoda järjestelmää kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla vaan tavoitteet voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

a)

varmistetaan unionin ja sen jäsenvaltioiden UNFCCC:n sihteeristölle suorittaman raportoinnin oikea-aikaisuus, läpinäkyvyys, tarkkuus, johdonmukaisuus, vertailtavuus ja kattavuus;

b)

raportoidaan tiedoista, jotka liittyvät unionin ja sen jäsenvaltioiden UNFCCC:n, Kioton pöytäkirjan ja niiden puitteissa hyväksyttyjen päätösten mukaisiin sitoumuksiin, ja todennetaan nämä tiedot sekä arvioidaan edistyminen näiden sitoumusten täyttämisessä;

c)

seurataan jäsenvaltioissa ihmisen toiminnan aiheuttamia, kaikkien muiden kuin otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevalla Montrealin pöytäkirjalla säänneltyjen kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia ja raportoidaan niistä;

d)

seurataan kasvihuonekaasupäästöjä ja muita päätöksen N:o 406/2009/EY 6 artiklan mukaisia tietoja, raportoidaan näistä päästöistä ja tiedoista sekä tarkastetaan ja todennetaan ne;

e)

raportoidaan direktiivin 2003/87/EY 3 d artiklan 1 tai 2 kohdan tai 10 artiklan 1 kohdan mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta saatujen tulojen käytöstä mainitun direktiivin 3 d artiklan 4 kohdan ja 10 artiklan 3 kohdan nojalla;

f)

seurataan jäsenvaltioiden toimia, joita ne toteuttavat sopeutuakseen ilmastonmuutoksen väistämättömiin seurauksiin kustannustehokkaalla tavalla, ja raportoidaan niistä;

g)

arvioidaan jäsenvaltioiden edistymistä päätöksen N:o 406/2009/EY mukaisten velvoitteiden täyttämisessä.

a)

raportointiin unionin ja sen jäsenvaltioiden vähähiilistä kehitystä koskevista strategioista ja niiden mahdollisista päivityksistä päätöksen 1/CP.16 mukaisesti;

b)

tämän asetuksen liitteessä I lueteltujen kasvihuonekaasujen jäsenvaltioiden alueella eri aloilta ja eri lähteistä syntyviin päästöihin ja nielujen aikaansaamiin poistumiin, jotka kuuluvat kansallisiin kasvihuonekaasuinventaarioihin UNFCCC:n 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

c)

kasvihuonekaasupäästöihin, jotka kuuluvat päätöksen N:o 406/2009/EY 2 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan;

d)

siviili-ilmailun päästöihin liittyviin muihin kuin hiilidioksidin aiheuttamiin ilmastovaikutuksiin;

e)

unionin ja jäsenvaltioiden ennusteisiin ihmisen toiminnan aiheuttamista muiden kuin Montrealin pöytäkirjalla säänneltyjen kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvistä päästöistä ja nielujen aikaansaamista poistumista sekä niihin liittyvistä jäsenvaltioiden politiikoista ja toimista;

f)

yhteenlaskettuun taloudelliseen ja teknologiseen tukeen kehitysmaille UNFCCC:n vaatimusten mukaisesti;

g)

direktiivin 2003/87/EY 3 d artiklan 1 ja 2 kohdan ja 10 artiklan 1 kohdan mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta saatavien tulojen käyttöön;

h)

jäsenvaltioiden toimiin ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.

1)

kaasun ’lämmitysvaikutuksella’ (GWP) ilmaston lämpenemiseen kohdistuvaa kokonaisvaikutusta, joka johtuu kyseisen kaasun yhden yksikön päästöstä suhteessa viitekaasuna käytetyn hiilidioksidin yhteen yksikköön, jolle annetaan arvoksi 1;

2)

’kansallisella inventaariojärjestelmällä’ jäsenvaltiossa perustettua institutionaalisten, oikeudellisten ja menettelyihin liittyvien järjestelyjen järjestelmää, jolla arvioidaan ihmisen toiminnan aiheuttamat muiden kuin Montrealin pöytäkirjalla säänneltyjen kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvät päästöt ja nielujen aikaansaamat poistumat ja jolla raportoidaan ja arkistoidaan inventaariotiedot päätöksen 19/CMP.1 tai muiden asian kannalta merkityksellisten UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan elinten päätösten mukaisesti;

3)

’toimivaltaisilla inventaarioviranomaisilla’ viranomaisia, joille on kansallisessa inventaariojärjestelmässä annettu tehtäväksi laatia kasvihuonekaasuinventaario;

4)

’laadunvarmistuksella’ suunniteltua järjestelmää, jolla varmistetaan, että tiedon laatutavoitteet saavutetaan ja että parhaista mahdollisista arvioista ja tiedoista raportoidaan laadunhallintaohjelman toimivuuden tukemiseksi ja jäsenvaltioiden avustamiseksi;

5)

’laaduntarkistuksella’ rutiininomaisten teknisten toimien järjestelmää, jolla koottujen tietojen ja arvioiden laatua mitataan ja valvotaan niiden eheyden, paikkansapitävyyden ja kattavuuden varmistamiseksi, virheiden ja puutteiden havaitsemiseksi ja käsittelemiseksi, tietojen ja muiden käytettävien materiaalien dokumentoimiseksi ja arkistoimiseksi sekä kaikkien laadunvarmistustoimien kirjaamiseksi;

6)

’indikaattorilla’ määrällistä tai laadullista tekijää tai muuttujaa, joka auttaa paremmin ymmärtämään edistymistä politiikkojen ja toimien toteuttamisessa sekä kasvihuonekaasupäästöjen kehityssuuntauksia;

7)

’sallitulla päästömääräyksiköllä’ yksikköä, joka myönnetään Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan ilmastokokouksen osapuolten konferenssin päätöksen 13/CMP.1, jäljempänä ’päätös 13/CMP.1’, liitteessä tai muissa UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan elinten päätöksissä olevien, asiaa koskevien määräysten nojalla;

8)

’poistoyksiköllä’ yksikköä, joka myönnetään päätöksen 13/CMP.1 liitteessä tai muissa UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan elinten päätöksissä olevien, asiaa koskevien määräysten nojalla;

9)

’päästövähennysyksiköllä’ yksikköä, joka myönnetään päätöksen 13/CMP.1 liitteessä tai muissa UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan elinten päätöksissä olevien, asiaa koskevien määräysten nojalla;

10)

’sertifioidulla päästövähennyksellä’ tai ’CER:llä’ yksikköä, joka myönnetään Kioton pöytäkirjan 12 artiklan ja sen vaatimusten sekä päätöksen 13/CMP.1 liitteessä tai muissa UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan elinten päätöksissä olevien, asiaa koskevien määräysten nojalla;

11)

’väliaikaisella sertifioidulla päästövähennyksellä’ yksikköä, joka myönnetään Kioton pöytäkirjan 12 artiklan ja sen vaatimusten sekä päätöksen 13/CMP.1 liitteessä tai muissa UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan elinten päätöksissä olevien, asiaa koskevien määräysten nojalla, eli hyvityksiä puhtaan kehityksen mekanismin mukaisella metsittämis- tai uudelleenmetsittämishankkeella aikaansaaduista päästöjen poistumista, jotka korvataan niiden voimassaolon lakattua toisen velvoitekauden lopussa;

12)

’pitkäaikaisella sertifioidulla päästövähennyksellä’ yksikköä, joka myönnetään Kioton pöytäkirjan 12 artiklan ja sen vaatimusten sekä päätöksen 13/CMP.1 liitteessä tai muissa UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan elinten päätöksissä olevien, asiaa koskevien määräysten nojalla, eli hyvityksiä puhtaan kehityksen mekanismin mukaisella metsittämis- tai uudelleenmetsittämishankkeella aikaansaaduista päästöjen poistumista, jotka korvataan hankkeen hyvityskauden lopussa tai jos varastoitunut hiili vapautuu taikka jos sertifiointiraporttia ei toimiteta;

13)

’kansallisella rekisterillä’ standardoidusta sähköisestä tietokannasta muodostuvaa rekisteriä, joka sisältää tilanteen mukaan tiedot sallittujen päästömääräyksikköjen, poistoyksikköjen, päästövähennysyksikköjen, sertifioitujen päästövähennysten, väliaikaisten sertifioitujen päästövähennysten ja pitkäaikaisten sertifioitujen päästövähennysten myöntämisestä, hallussapidosta, siirtämisestä, hankkimisesta, mitätöimisestä, poistamisesta, siirtämisestä seuraavalle velvoitekaudelle, korvaamisesta tai voimassaolon päättymispäivän muuttamisesta;

14)

’politiikoilla ja toimilla’ kaikkia välineitä, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön UNFCCC:n 4 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaiset velvoitteet, joihin voivat kuulua ne, joiden ensisijaisena tavoitteena ei ole kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen ja vähentäminen;

15)

’politiikkojen ja toimien sekä ennusteiden järjestelmällä’ institutionaalisten, oikeudellisten ja menettelyihin liittyvien järjestelyjen järjestelmää jolla raportoidaan politiikoista ja toimista ja ennusteista, jotka koskevat ihmisen toiminnan aiheuttamia muiden kuin Montrealin pöytäkirjalla säänneltyjen kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia tämän asetuksen 12 artiklassa vaaditun mukaisesti;

16)

’politiikkojen ja toimien ennakkoarvioinnilla’ politiikan tai toimen ennustettujen vaikutusten arviointia;

17)

’politiikkojen ja toimien jälkikäteisarvioinnilla’ politiikan tai toimen aiempien vaikutusten arviointia;

18)

’ennusteilla, joissa ei oteta huomioon toimia’ ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia koskevia ennusteita, joissa ei ole otettu huomioon suunniteltujen, hyväksyttyjen tai toteutettujen politiikkojen ja toimien vaikutuksia sen vuoden jälkeen, joka on valittu kyseisen ennusteen lähtökohdaksi;

19)

’ennusteilla, joissa on otettu huomioon toimet’ ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia koskevia ennusteita, joissa on otettu huomioon hyväksyttyjen ja toteutettujen politiikkojen ja toimien vaikutukset kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin;

20)

’ennusteilla, joissa on otettu huomioon lisätoimet’ ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia koskevia ennusteita, joissa on otettu huomioon ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi hyväksyttyjen ja toteutettujen politiikkojen ja toimien sekä tätä varten suunniteltujen politiikkojen ja toimien vaikutukset kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin;

21)

’herkkyysanalyysillä’ mallialgoritmin tai oletuksen tutkimusta, jolla määritetään se, kuinka herkkiä tai vakaita mallista saatavat tiedot ovat suhteessa syöttötietojen tai taustaoletusten muutoksiin. Analyysi suoritetaan vaihtelevilla syöttöarvoilla tai malliyhtälöillä, ja siinä tarkkaillaan, kuinka mallista saatavat tiedot vaihtelevat niiden mukaan;

22)

’ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvällä tuella’ tukea kehitysmaissa toteutettaville toimille, joilla edistetään tavoitetta vakiinnuttaa kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä sellaiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallista häiriötä ilmastojärjestelmälle;

23)

’ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvällä tuella’ tukea kehitysmaissa toteutettaville toimille, joiden tarkoituksena on vähentää inhimillisten tai luonnon järjestelmien haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja ilmastonmuutokseen liittyville riskeille ylläpitämällä tai lisäämällä kehitysmaiden kykyä sopeutua ilmastonmuutokseen ja sietää sitä;

24)

’teknisillä korjauksilla’ kansallisiin kasvihuonekaasuinventaarioihin sisältyvien arvioiden mukautuksia, jotka tehdään 19 artiklan mukaisesti tehtävän tarkastuksen yhteydessä, kun toimitetut inventaariotiedot ovat puutteellisia tai ne on laadittu tavalla, joka ei ole johdonmukainen asiaa koskevien kansainvälisten tai unionin sääntöjen tai ohjeiden kanssa, ja joiden on tarkoitus korvata alun perin toimitetut arviot;

25)

’uudelleenlaskennoilla’ UNFCCC:n vuosittaisia inventaarioita koskevien raportointiohjeiden mukaisesti menettelyä, jolla arvioidaan uudelleen aiemmin toimitetuissa inventaarioissa esitetyt ihmisen toiminnan aiheuttamat kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvät päästöt ja nielujen aikaansaamat poistumat, koska on tapahtunut muutoksia menetelmissä tai tavassa, jolla päästökertoimia ja lähtötietoja hankitaan ja käytetään tai on otettu mukaan uusia lähde- ja nieluluokkia taikka uusia kaasuja, tai kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutuksessa (GWP) on tapahtunut muutoksia.

a)

avointa ja täsmällistä seurantaa, joka koskee jäsenvaltioiden todellista ja ennakoitua edistymistä, unionin toimenpiteiden osuus mukaan luettuna, ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseen tai vähentämiseen liittyvien, UNFCCC:hen perustuvien unionin ja jäsenvaltioiden velvoitteiden täyttämisessä;

b)

jäsenvaltioiden päätökseen N:o 406/2009/EY perustuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähennyssitoumusten noudattamista sekä pitkäaikaisten päästövähennysten toteuttamista ja nielujen aikaansaamien poistumien parantamista kaikilla sektoreilla noudattaen unionin tavoitetta vähentää kustannustehokkaasti päästöjä 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoihin verrattuna, osana IPCC:n mukaan tarvittavia vähennyksiä, jotka teollisuusmaiden on tehtävä ryhmänä.

a)

direktiivin 2003/87/EY mukaisesti toiminnoista ja laitoksista raportoidut tiedot ja menetelmät, kun raportoinnin tarkoituksena on laatia kansallisia kasvihuonekaasuinventaarioita jotta voidaan varmistaa raportoitujen kasvihuonekaasupäästöjen johdonmukaisuus unionin päästökauppajärjestelmän mukaisesti ja kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa;

b)

tarvittaessa tiedot, jotka on kerätty asetuksen (EY) N:o 842/2006 6 artiklan 4 kohdan nojalla perustettujen, eri sektoreilla käytettyjä fluorattuja kaasuja koskevien raportointijärjestelmien avulla kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden laatimista varten;

c)

tarvittaessa tiedot päästöistä, taustatiedoista ja menetelmistä, jotka laitoskokonaisuudet ovat raportoineet asetuksen (EY) N:o 166/2006 mukaisesti kansallisten kasvihuonekaasuinventaarioiden laatimista varten;

d)

asetuksen (EY) N:o 1099/2008 mukaisesti raportoidut tiedot.

a)

hyödyntää asetuksen (EY) N:o 842/2006 6 artiklan 4 kohdan nojalla perustettuja raportointijärjestelmiä parantaakseen fluorattujen kaasujen arviointia kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa;

b)

suorittaa 7 artiklan 1 kohdan l ja m alakohdan mukaiset vuosittaiset johdonmukaisuustarkistukset.

a)

laadunvarmistus- ja laaduntarkistusohjelman, johon kuuluu laatutavoitteiden asettaminen sekä inventaarion laadunvarmistus- ja laaduntarkistussuunnitelman laatiminen. Komissio avustaa jäsenvaltioita niiden laadunvarmistus- ja laaduntarkistusohjelmien täytäntöönpanossa;

b)

menetelmän, jolla arvioidaan asianomaista jäsenvaltiota kuullen sen kansallisesta inventaariosta mahdollisesti puuttuvat tiedot;

c)

19 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden kasvihuonekaasuinventaarioiden tarkastukset.

a)

ihmisen toiminnan aiheuttamat, tämän asetuksen liitteessä I lueteltujen kasvihuonekaasujen päästönsä sekä ihmisen toiminnan aiheuttamat, päätöksen N:o 406/2009/EY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kasvihuonekaasupäästönsä viimeistä edelliseltä vuodelta (vuosi X-2), UNFCCC:n raportointivaatimusten mukaisesti. Hiilidioksidipäästöjä IPCC:n lähdeluokasta ”1.A.3.A siviili-ilmailu” on pidettävä nollana päätöksen N:o 406/2009/EY 3 artiklan ja 7 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen liitteessä I lueteltujen kasvihuonekaasujen raportointia;

b)

UNFCCC:n raportointivaatimusten mukaiset sellaiset tiedot ihmisen toiminnan aiheuttamista hiilimonoksidin (CO), rikkidioksidin (SO2), typen oksidien (NOx) ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöistään, jotka ovat yhteneväiset direktiivin 2001/81/EY 7 artiklan ja valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen mukaisesti jo raportoitujen tietojen kanssa, vuodelta X-2;

c)

ihmisen toiminnan aiheuttamat kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvät päästönsä ja nielujen aikaansaamat hiilidioksidin poistumansa, jotka liittyvät LULUCF-sektoriin, vuodelta X-2 UNFCCC:n raportointivaatimusten mukaisesti;

d)

ihmisen toiminnan aiheuttamat kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvät päästönsä ja nielujen aikaansaamat hiilidioksidin poistumansa, jotka liittyvät LULUCF-toimiin, päätöksen N:o 529/2013/EU ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti sekä tiedot LULUCF-toimiin liittyvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien laskennasta päätöksen N:o 529/2013/EU ja Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 3 ja 4 kohdan sekä niihin perustuvien päätösten mukaisesti, alkaen vuodesta 2008 tai muista sovellettavista vuosista ja päättyen vuoteen X-2. Jos jäsenvaltiot ottavat huomioon viljelymaan hoidon, laidunmaan hoidon, kasvillisuuden palauttamisen tai kosteikkojen kuivatuksen ja uudelleenvettämisen, niiden on lisäksi raportoitava kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvät päästöt ja nielujen aikaansaamat poistumat kunkin tällaisen toiminnon osalta päätöksen N:o 529/2013/EU liitteessä VI ja päätöksen 13/CMP.1 liitteessä mainitulta asiaankuuluvalta vertailuvuodelta tai -kaudelta. Täyttäessään tämän kohdan mukaisia raportointivelvoitteitaan ja erityisesti toimittaessaan tietoja päästöistä ja poistumista, jotka liittyvät niiden päätöksessä N:o 529/2013/EU säädettyihin tilinpitovelvoitteisiin, jäsenvaltioiden on toimitettava tiedot ottaen kaikilta osin huomioon sovellettavat LULUCF-sektoria koskevat IPCC:n hyvien käytänteiden ohjeet;

e)

a–d alakohdassa tarkoitettujen tietojen mahdolliset muutokset asiaankuuluvan vertailuvuoden tai -kauden ja viimeistä edellistä vuotta edeltävän vuoden (vuosi X-3) välillä;

f)

liitteessä III esitetyt indikaattoreita koskevat tiedot vuodelta X-2;

g)

kansallisen rekisterinsä tiedot sallittujen päästömääräyksiköiden, poistoyksiköiden, päästövähennysyksiköiden, sertifioitujen päästövähennysten, väliaikaisten sertifioitujen päästövähennysten ja pitkäaikaisten sertifioitujen päästövähennysten myöntämisestä, hankkimisesta, hallussapidosta, siirtämisestä, mitätöimisestä, peruuttamisesta ja siirtämisestä seuraavalle velvoitekaudelle, edelliseltä vuodelta (vuosi X-1);

h)

yhteenveto tiedoista, jotka koskevat päätöksen N:o 406/2009/EY 3 artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla tehtyjä siirtoja, vuodelta X-1;

i)

tiedot Kioton pöytäkirjan 6, 12 ja 17 artiklan mukaisen yhteistoteutuksen, puhtaan kehityksen mekanismin ja kansainvälisen päästökaupan käytöstä tai muiden UNFCCC:n osapuolten konferenssin tai Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan UNFCCC:n osapuolten konferenssin hyväksymiin asiakirjoihin perustuvien joustomekanismien käytöstä, jolla pyritään päätöksen N:o 2002/358/EY 2 artiklan ja Kioton pöytäkirjan mukaisten päästöjen määrällisten rajoitus- tai vähennysvelvoitteiden tai UNFCCC:hen tai Kioton pöytäkirjaan perustuvien mahdollisten tulevien velvoitteiden täyttämiseen, vuodelta X-2;

j)

tiedot toimista, jotka on toteutettu inventaarioarvioiden parantamiseksi, erityisesti niillä inventaarion kattamilla alueilla, joihin on asiantuntijatarkastusten jälkeen tehty muutoksia tai sovellettu suosituksia;

k)

laitosten ja toiminnanharjoittajien direktiivin 2003/87/EY mukaisesti raportoimien todennettujen päästöjen tosiasiallinen tai arvioitu jako kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion lähdeluokkiin sekä mahdollisuuksien mukaan kyseisten todennettujen päästöjen suhde raportoituihin kasvihuonekaasujen kokonaispäästöihin näissä lähdeluokissa vuodelta X-2;

l)

tarvittaessa tarkistusten tulokset koskien vuodelta X-2 kasvihuonekaasuinventaarioissa raportoitujen päästöjen ja direktiivin 2003/87/EY mukaisesti raportoitujen todennettujen päästöjen välistä yhdenmukaisuutta;

m)

tarvittaessa tarkistusten tulokset vuodelta X-2 koskien kasvihuonekaasuinventaarioita laadittaessa päästöjen arvioimiseen käytettyjen tietojen yhdenmukaisuutta verrattuna

n)

kuvaus kansalliseen inventaariojärjestelmään tehdyistä muutoksista;

o)

kuvaus kansalliseen rekisteriin tehdyistä muutoksista;

p)

tiedot laadunvarmistus- ja laaduntarkistussuunnitelmistaan, yleinen arvio epävarmuudesta, yleinen arvio kattavuudesta sekä muut kansallisen kasvihuonekaasuinventaarioraportin osat, joita tarvitaan unionin kasvihuonekaasuinventaarioraportin laatimiseen, jos ne ovat saatavilla.

a)

lisätään yhdisteitä tämän asetuksen liitteessä I olevaan kasvihuonekaasujen luetteloon tai poistetaan niitä luettelosta tai lisätään tämän asetuksen liitteeseen III indikaattoreita taikka poistetaan tai muutetaan niitä niiden asiaa koskevien päätösten mukaisesti, joita UNFCCC:n, Kioton pöytäkirjan tai niistä johtuvien tai niitä seuraavien sopimusten elimet ovat tehneet;

b)

otetaan huomioon lämmitysvaikutuksissa (GWP) ja kansainvälisesti hyväksytyissä inventaario-ohjeissa tapahtuneet muutokset niiden asiaa koskevien päätösten mukaisesti, joita UNFCCC:n, Kioton pöytäkirjan tai niistä johtuvien tai niitä seuraavien sopimusten elimet ovat tehneet.

a)

kuvaus kansallisesta järjestelmästään, jolla raportoidaan 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti ihmisen toiminnan aiheuttamia kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä ja nielujen aikaansaamia poistumia koskevista politiikoista ja toimista tai toimikokonaisuuksista sekä ennusteista, ellei kuvausta ole jo toimitettu, tai tiedot järjestelmään mahdollisesti tehdyistä muutoksista, jos kuvaus on jo toimitettu;

b)

päivitykset, jotka koskevat niiden 4 artiklassa tarkoitettuja vähähiilistä kehitystä koskevia strategioita sekä edistymistä näiden strategioiden toteuttamisessa;

c)

tiedot kansallisista politiikoista ja toimista tai toimikokonaisuuksista ja sellaisten unionin politiikkojen ja toimien tai toimikokonaisuuksien toteuttamisesta, joilla rajoitetaan tai vähennetään kasvihuonekaasujen lähteistä syntyviä päästöjä tai parannetaan nielujen aikaansaamia poistumia, esitettyinä sektorikohtaisesti ja järjestettyinä liitteessä I lueteltujen kaasujen tai kaasuryhmien (HFC- ja PFC-yhdisteet) mukaan. Näissä tiedoissa on viitattava sovellettaviin ja asiaankuuluviin kansallisiin tai unionin politiikkoihin, ja niiden on sisällettävä

d)

päätöksen N:o 406/2009/EY 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut tiedot;

e)

tiedot siitä, missä määrin jäsenvaltion toimet muodostavat merkittävän osan kansallisista ponnisteluista, sekä siitä, missä määrin yhteistoteutuksen, puhtaan kehityksen mekanismin ja kansainvälisen päästökaupan käytöllä täydennetään kotimaisia toimia Kioton pöytäkirjan asiaa koskevien määräysten ja niiden perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti.

a)

saatavilla olevat ennusteet, joissa ei oteta huomioon toimia, ennusteet, joissa on otettu huomioon toimet, sekä saatavilla olevat ennusteet, joissa on otettu huomioon lisätoimet;

b)

ennusteet kaikista kasvihuonekaasuista sekä erilliset arviot ennakoiduista kasvihuonekaasupäästöistä direktiivin 2003/87/EY ja päätöksen N:o 406/2009/EY soveltamisalaan kuuluvien päästölähteiden osalta;

c)

13 artiklan nojalla määriteltyjen politiikkojen ja toimien vaikutukset. Jos kyseiset politiikat ja toimet eivät sisälly ennusteisiin, tämä on ilmoitettava selkeästi ja perusteltava;

d)

ennusteille tehdyn herkkyysanalyysin tulokset;

e)

kaikki tarvittavat viitetiedot arvioinnista ja teknisistä raporteista, jotka ovat pohjana 4 kohdassa tarkoitetuille ennusteille.

a)

päätöksen 406/2009/EY 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yksityiskohtaiset perustelut;

b)

tiedot jäsenvaltion direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 1 kohdan mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta saamien tulojen käytöstä vuonna X-1, myös tiedot tuloista, jotka on käytetty yhteen tai useampaan mainitun direktiivin 10 artiklan 3 kohdassa luetelluista tarkoituksista, tai näiden tulojen rahallisesta arvosta, ja mainitun artiklan nojalla toteutetuista toimista;

c)

tiedot jäsenvaltion direktiivin 2003/87/EY 3 d artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesta ilmailun päästöoikeuksien huutokaupasta saamien kaikkien tulojen jäsenvaltion vahvistamasta käytöstä; nämä tiedot on toimitettava mainitun direktiivin 3 d artiklan 4 kohdan mukaisesti;

d)

päätöksen N:o 406/2009/EY 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot sekä tiedot siitä, miten niiden ostopolitiikka edistää kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen aikaansaamista;

e)

tiedot direktiivin 2003/87/EY 11 b artiklan 6 kohdan soveltamisesta yli 20 megawattia tuottavien vesivoimahankkeiden osalta.

a)

tarkistukset, joilla todennetaan toimitettujen tietojen läpinäkyvyys, tarkkuus, johdonmukaisuus, vertailtavuus ja kattavuus;

b)

tarkistukset sellaisten tapausten havaitsemiseksi, joissa inventaariotiedot on laadittu tavalla, joka on epäjohdonmukainen UNFCCC:n ohjeiden tai unionin sääntöjen kanssa; ja

c)

tilanteen mukaan tarpeellisten teknisten korjausten laskeminen jäsenvaltioita kuullen.

a)

unionin tai UNFCCC:n puitteissa tehdyissä aikaisemmissa tarkastuksissa annettuja suosituksia, joita jäsenvaltio ei ole pannut täytäntöön, tai kysymyksiä, joita se ei ole selvittänyt; tai

b)

jäsenvaltion inventaarion johonkin keskeiseen luokkaan liittyviä yli- tai aliarviointeja;

a)

UNFCCC:n 4 artiklaan ja Kioton pöytäkirjan 3 artiklaan perustuvat sitoumukset, jotka esitetään myös UNFCCC:n osapuolten konferenssin tai Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivan UNFCCC:n osapuolten konferenssin tekemissä päätöksissä. Arviointi perustuu 7, 8, 10 ja 13–17 artiklan mukaisesti raportoituihin tietoihin;

b)

päätöksen N:o 406/2009/EY 3 artiklassa asetetut velvoitteet. Arviointi perustuu 7, 8, 13 ja 14 artiklan mukaisesti raportoituihin tietoihin.

a)

unionin kasvihuonekaasuinventaarion kokoaminen ja unionin kasvihuonekaasuinventaarioraportin valmisteleminen 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

b)

UNFCCC:n 12 artiklan mukaisen unionin kansallisen tiedonannon ja päätöksen 2/CP.17 tai UNFCCC:n elinten myöhempien asiaa koskevien päätösten mukaisen unionin kaksivuotisraportin laatiminen;

c)

UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan mukaiset tarkastus- ja vaatimustenmukaisuusmenettelyt kaikkien sovellettavien UNFCCC:hen ja Kioton pöytäkirjaan perustuvien päätösten mukaisesti sekä unionin menettely, jolla tarkastetaan tämän asetuksen 19 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden kasvihuonekaasuinventaariot;

d)

mahdolliset mukautukset, jotka perustuvat Kioton pöytäkirjan 5 artiklan 2 kohtaan tai ovat seurausta tämän asetuksen 19 artiklassa tarkoitetusta unionin tarkastusmenettelystä tai muista UNFCCC:n sihteeristölle toimitettuihin tai toimitettaviin inventaarioihin ja inventaarioraportteihin tehdyistä muutoksista;

e)

unionin kasvihuonekaasuinventaarioiden ennakkotietojen kokoaminen 8 artiklan mukaisesti;

f)

raportointi, joka liittyy sallittujen päästömääräyksikköjen, poistoyksikköjen, päästövähennysyksikköjen, sertifioitujen päästövähennysten, väliaikaisten sertifioitujen päästövähennysten ja pitkäaikaisten sertifioitujen päästövähennysten poistamiseen, Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdan mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi myönnetyn, päätöksen 13/CMP.1 14 kappaleessa tarkoitetun lisäajan päätyttyä.

a)

unionin kasvihuonekaasuinventaarion kokoaminen ja unionin kasvihuonekaasuinventaarioraportin laatiminen;

b)

laadunvarmistus- ja laaduntarkistusmenettelyjen suorittaminen unionin kasvihuonekaasuinventaarion laatimiseksi;

c)

arvioiden laatiminen tiedoista, joita ei raportoida kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa;

d)

tarkastusten suorittaminen;

e)

unionin kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotietojen kokoaminen;

f)

jäsenvaltioiden politiikoista, toimista ja ennusteista raportoimien tietojen kokoaminen;

g)

laadunvarmistus- ja laadunvalvontamenettelyjen soveltaminen tietoihin, jotka jäsenvaltiot ovat raportoineet ennusteista, politiikoista ja toimista;

h)

arvioiden laatiminen ennustetiedoista, joita jäsenvaltiot eivät ole raportoineet;

i)

tarvittavien tietojen kokoaminen komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimittamaa vuosikertomusta varten;

j)

tämän asetuksen nojalla kerättyjen tietojen levittäminen, myös jäsenvaltioiden hillitsemispolitiikkoja ja -toimia koskevan tietokannan ylläpito ja päivitys sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksia, siihen liittyvää haavoittuvuutta ja siihen sopeutumista koskeva tiedonvaihtojärjestelmä.

18.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/41

(1)

Sähköinen viestintä ja sähköiset infrastruktuurit ja palvelut ovat sekä suorasti että epäsuorasti taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen olennaisia tekijöitä. Niillä on yhteiskunnassa elintärkeä rooli, niistä itsestään on tullut sähkö- ja vesihuollon lailla kaikkialla läsnä olevia hyödykkeitä, ja ne ovat myös keskeisellä sijalla sähkön, veden ja muiden kriittisten palveluiden toimittamisessa. Viestintäverkot toimivat sosiaalisten muutosten ja innovaatioiden käynnistäjinä, ja ne moninkertaistavat teknologian vaikutusta ja muokkaavat kuluttajien käyttäytymistä, liiketoimintamalleja, teollisuuden aloja sekä kansalaisuutta ja poliittista osallistumista. Viestintäverkkojen häiriöt voivat aiheuttaa huomattavaa fyysistä, yhteiskunnallista ja taloudellista haittaa, mikä entisestään korostaa tarvetta toimille, joilla parannetaan niiden suojaa ja häiriönsietokykyä ja pyritään varmistamaan kriittisten palvelujen tarjonnan jatkuvuus. Sähköisen viestinnän ja sähköisten infrastruktuurien ja palvelujen tietoturvaan ja erityisesti niiden eheyteen, käytettävyyteen ja luottamuksellisuuteen kohdistuu alati kasvavia haasteita, jotka liittyvät muun muassa viestintäinfrastruktuurin yksittäisiin osiin sekä näitä osia ohjaaviin ohjelmistoihin, infrastruktuuriin kokonaisuutena sekä infrastruktuurin avulla tarjottaviin palveluihin. Tämä on yhteiskunnallisesti yhä suurempi huolenaihe, eikä vähiten siksi, että järjestelmien monimutkaisuuden, toiminta- ja järjestelmähäiriöiden, onnettomuuksien, inhimillisten virheiden ja vihamielisten hyökkäysten vuoksi saattaa aiheutua ongelmia, joilla voi olla vaikutuksia sähköiseen ja fyysiseen infrastruktuuriin, joka tuottaa Euroopan kansalaisten hyvinvoinnin kannalta kriittisiä palveluja.

(2)

Uhkakuvat muuttuvat jatkuvasti, ja turvallisuushäiriöt saattavat heikentää käyttäjien luottamusta teknologiaan, verkkoihin ja palveluihin, mikä vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa hyödyntää sisämarkkinoiden ja tieto- ja viestintätekniikan laajamittaisen käytön koko potentiaalia.

(3)

Näin ollen politiikan laatijoille, elinkeinoelämälle ja käyttäjille on tärkeää, että verkko- ja tietoturvan tilaa unionissa arvioidaan säännöllisesti luotettavan unionin tiedon pohjalta ja että laaditaan järjestelmällisesti ennusteita tulevista kehityskuluista, haasteista ja uhkista sekä unionin tasolla että maailmanlaajuisesti.

(4)

Eurooppa-neuvostossa 13 päivänä joulukuuta 2003 kokoontuneet jäsenvaltioiden edustajat hyväksyivät päätöksen 2004/97/EY, Euratom (3), jonka mukaan komission ehdotuksen pohjalta perustettavan Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) toimipaikka sijaitsisi jossain Kreikan kaupungissa, jonka Kreikan hallitus valitsee. Tämän päätöksen mukaisesti Kreikan hallitus päätti, että ENISAn toimipaikka sijaitsee Heraklionissa Kreetalla.

(5)

Viraston ja isäntäjäsenvaltion välillä tehtiin toimipaikkasopimus 1 päivänä huhtikuuta 2005.

(6)

Viraston isäntäjäsenvaltion olisi huolehdittava siitä, että virastolla on parhaat mahdolliset toimintaedellytykset. Viraston tehtävien moitteettoman ja tehokkaan suorittamisen, henkilöstön palvelukseenoton ja sitouttamisen sekä verkostoitumisen tehokkuuden kannalta viraston on sijaittava soveltuvassa paikassa, jossa on muun muassa toimivat liikenneyhteydet ja palveluja viraston henkilöstön mukana tuleville puolisoille ja lapsille. Tarvittavat järjestelyt olisi vahvistettava viraston ja isäntäjäsenvaltion välisessä sopimuksessa, joka tehdään sen jälkeen kun viraston johtokunta on antanut hyväksyntänsä.

(7)

Viraston toimintatehokkuuden parantamiseksi virasto on perustanut sivutoimiston Ateenan suurkaupunkialueelle; tämä sivutoimisto olisi pidettävä toiminnassa isäntäjäsenvaltion suostumuksella ja tuella, ja viraston operatiivinen henkilöstö olisi sijoitettava sinne. Henkilöstö, joka vastaa ensisijaisesti viraston hallintotehtävistä (pääjohtaja mukaan lukien), rahoitusasioista, aineistotutkimuksesta ja analysoinnista, tietotekniikan ja laitteistojen hallinnasta sekä henkilöstöhallinnosta, koulutuksesta, viestinnästä ja tiedotuksesta, olisi sijoitettava Heraklioniin.

(8)

Jotta varmistetaan, että virasto voi suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti ja tehokkaasti, sillä on oikeus määrittää oma organisaationsa noudattaen tämän asetuksen säännöksiä toimipaikasta ja Ateenan sivutoimistosta. Viraston olisi tehtävä tarvittavat käytännön järjestelyt toimintatehokkuuden parantamiseksi, jotta se voi erityisesti huolehtia tehtävistä, joihin sisältyy vuorovaikutusta keskeisten sidosryhmien, kuten unionin toimielinten, kanssa.

(9)

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat vuonna 2004 ENISAn perustamisesta asetuksen (EY) N:o 460/2004 (4), jolla pyrittiin osaltaan varmistamaan korkeatasoinen verkko- ja tietoturva unionissa ja luomaan erityinen verkko- ja tietoturvakulttuuri, josta on hyötyä kansalaisille, kuluttajille, yrityksille ja julkishallinnoille. Vuonna 2008 Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat asetuksen (EY) N:o 1007/2008 (5), jolla viraston toimikautta jatkettiin maaliskuuhun 2012. Asetuksella (EY) N:o 580/2011 (6) viraston toimikautta jatkettiin 13 päivään syyskuuta 2013.

(10)

Viraston olisi jatkettava asetuksella (EY) N:o 460/2004 perustetun ENISAn toimintaa. Isäntäjäsenvaltion olisi Eurooppa-neuvostossa 13 päivänä joulukuuta 2003 kokoontuneiden jäsenvaltioiden edustajien päätöksen mukaisesti ylläpidettävä ja kehitettävä nykyisiä käytännön järjestelyjä viraston, myös sen Ateenan sivutoimiston, moitteettoman ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi ja helpotettava erittäin ammattitaitoisen henkilöstön palvelukseenottoa ja sitouttamista.

(11)

ENISAn perustamisen jälkeen verkko- ja tietoturvaan liittyvät haasteet ovat muuttuneet teknologian, markkinoiden ja sosioekonomisten olosuhteiden kehityksen myötä, niitä on pohdittu lisää ja niistä on käyty lisää keskustelua. Vastauksena muuttuviin haasteisiin unioni on saattanut verkko- ja tietoturvapolitiikkansa painopisteet ajan tasalle. Tämän asetuksen tavoitteena on vahvistaa virastoa, jotta se voi onnistuneesti edesauttaa unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden pyrkimyksiä kehittää Euroopan valmiuksia selviytyä verkko- ja tietoturvan haasteista.

(12)

Sisämarkkinasäännökset sähköisen viestinnän turvallisuuden ja yleisemmin verkko- ja tietoturvan alalla edellyttävät erilaisia teknisiä ja organisatorisia soveltamisen muotoja unionin toimielimiltä ja jäsenvaltioilta. Näiden vaatimusten epäyhtenäinen soveltaminen voi johtaa tehottomiin ratkaisuihin ja luoda esteitä sisämarkkinoille. Tästä syystä unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden tueksi tarvitaan unionin tasoista osaamiskeskusta antamaan ohjeistusta, neuvoa ja apua verkko- ja tietoturvaan liittyvissä kysymyksissä. Virasto voi vastata näihin tarpeisiin kehittämällä ja ylläpitämällä korkeaa osaamistasoa ja avustamalla unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita sekä elinkeinoelämää vastaamaan verkko- ja tietoturvaan liittyviin lakisääteisiin ja sääntelyllisiin vaatimuksiin, ja se voi määrittää verkko- ja tietoturvaongelmia, reagoida niihin ja edesauttaa näin sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

(13)

Viraston olisi hoidettava sähköistä viestintää koskevissa unionin säädöksissä sille annettuja tehtäviä ja yleisemmin myötävaikutettava sähköisen viestinnän tietoturvan sekä yksityisyyden ja henkilötietojen suojan parantumiseen muun muassa tarjoamalla asiantuntemustaan ja neuvontaa, edistämällä tiedonvaihtoa parhaista käytännöistä ja antamalla toimintapolitiikkaa koskevia ehdotuksia.

(14)

Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/21/EY (puitedirektiivi) (7) edellytetään, että yleisten sähköisten viestintäverkkojen ja yleisesti saatavilla olevien sähköisen viestinnän palvelujen tarjoajat toteuttavat tarvittavat toimenpiteet taatakseen niiden eheyden ja turvallisuuden, sekä asetetaan kansallisille sääntelyviranomaisille velvoite ilmoittaa tarpeen mukaan muun muassa virastolle kaikesta sellaisesta tietoturvallisuuden tai eheyden vaarantumisesta, jolla on ollut huomattava vaikutus verkkojen tai palvelujen toimintaan, ja toimittaa komissiolle ja virastolle vuosittain tiivistelmäraportti vastaanotetuista ilmoituksista ja toteutetuista toimista. Lisäksi direktiivissä 2002/21/EY annetaan virastolle tehtäväksi osallistua tarvittavien teknisten ja organisatoristen turvallisuustoimenpiteiden yhdenmukaistamiseen antamalla asiasta lausuntoja.

(15)

Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (8) vaaditaan yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajia toteuttamaan asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet varmistaakseen tarjoamiensa palvelujen turvallisuuden, minkä lisäksi siinä edellytetään, että viestintä ja siihen liittyvät liikennetiedot pidetään luottamuksellisina. Direktiivillä 2002/58/EY asetetaan sähköisen viestinnän palvelujen tarjoajille vaatimuksia, jotka liittyvät henkilötietojen tietoturvaloukkauksia koskeviin tietoihin ja niistä ilmoittamiseen. Siinä edellytetään myös, että komissio kuulee virastoa kaikista teknisistä täytäntöönpanotoimenpiteistä, jotka koskevat tiedotus- ja ilmoitusvaatimuksiin sovellettavia olosuhteita, muotoa ja menettelyjä. Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (9) vaaditaan jäsenvaltioita säätämään, että rekisterinpitäjän on toteutettava tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi vahingossa tapahtuvalta tai laittomalta tuhoamiselta, vahingossa tapahtuvalta häviämiseltä, muuttamiselta, luvattomalta luovuttamiselta tai tietojen antamiselta, erityisesti jos käsittelyyn liittyy tietojen siirtämistä verkossa, sekä kaikelta muulta laittomalta käsittelyltä.

(16)

Viraston olisi osaltaan edistettävä korkeatasoista verkko- ja tietoturvaa, parannettava yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa sekä kehitettävä unionin kansalaisia, kuluttajia, yrityksiä ja julkisen sektorin organisaatioita hyödyttävä verkko- ja tietoturvakulttuuri ja tuettava sitä ja siten edistettävä sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Tämän saavuttamiseksi virastolle olisi myönnettävä tarvittavat määrärahat.

(17)

Koska sähköiset verkot ja sähköinen viestintä ovat yhä tärkeämpiä myös Euroopan talouden tukipilareina ja digitaalitalous on nykyisin merkittävä talouden ala, viraston määrärahoja ja henkilöresursseja olisi lisättävä siten, että ne vastaavat sen kasvanutta roolia ja uusia tehtäviä sekä sen keskeistä asemaa eurooppalaisen digitaalisen ”ekosysteemin” puolustamisessa.

(18)

Viraston olisi toimittava alan kiintopisteenä ja vahvistettava uskoa ja luottamusta riippumattomuutensa, antamiensa lausuntojen ja levittämiensä tietojen laadun, menettelyjensä ja toimintatapojensa avoimuuden sekä sen tehtäviensä suorittamisessa osoittaman huolellisuuden ansiosta. Viraston olisi hyödynnettävä kansallisia ja unionin saavutuksia ja suoritettava näin ollen tehtävänsä täydessä yhteistyössä unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen sekä jäsenvaltioiden kanssa, ja sen olisi oltava valmis olemaan yhteydessä elinkeinoelämään ja muihin asianomaisiin sidosryhmiin. Lisäksi viraston olisi hyödynnettävä yksityisen sektorin näkemyksiä ja sen kanssa tehtävää yhteistyötä, jotka ovat tärkeässä asemassa turvattaessa sähköistä viestintää sekä sähköisiä infrastruktuureja ja palveluja.

(19)

Viraston tehtävänannossa olisi ilmaistava, miten viraston on määrä saavuttaa tavoitteensa niin, että se pystyy toimimaan joustavasti. Viraston tehtäviin olisi kuuluttava tarvittavan tiedon keruu sähköisten viestintäjärjestelmien, infrastruktuurien ja palvelujen tietoturvaan ja häiriönsietokykyyn kohdistuvien riskien analysoimiseksi sekä verkko- ja tietoturvatilanteen arvioimiseksi unionissa yhteistyössä jäsenvaltioiden, komission ja tarvittaessa asianomaisten sidosryhmien kanssa. Viraston olisi varmistettava koordinaatio ja yhteistyö unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen sekä jäsenvaltioiden kanssa ja lisättävä eri sidosryhmien yhteistyötä Euroopassa, erityisesti ottamalla toimintaansa mukaan asiaan liittyvien alojen toimivaltaisia kansallisia ja unionin elimiä sekä korkean tason asiantuntijoita yksityiseltä sektorilta, etenkin sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajia, verkkolaitteiden valmistajia ja ohjelmistoyrityksiä, ja otettava siinä huomioon, että verkko- ja tietojärjestelmät muodostuvat laitteistojen, ohjelmistojen ja palvelujen yhdistelmistä. Viraston olisi avustettava unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita niiden yhteydenpidossa yritysmaailman edustajien kanssa laitteistojen ja ohjelmistotuotteiden tietoturvaongelmien arvioimiseksi ja edesautettava näin osaltaan yhteistoiminnallisen lähestymistavan kehittymistä verkko- ja tietoturvan alalla.

(20)

Unionin toimielimen, elimen, laitoksen tai viraston taikka jäsenvaltion julkistamat verkko- ja tietoturvastrategiat olisi annettava tiedoksi virastolle, jotta vältetään toimien päällekkäisyys. Viraston olisi analysoitava strategiat ja edistettävä niiden esittämistä vertailua helpottavassa muodossa. Sen olisi asetettava strategiat ja analyysinsa julkisesti saataville sähköisessä muodossa.

(21)

Viraston olisi avustettava komissiota antamalla neuvoja, lausuntoja ja analyysejä kaikista unionin asioista, jotka liittyvät verkko- ja tietoturva-alan toimintapolitiikan laatimiseen, mukaan lukien kriittisen tietoteknisen infrastruktuurin suojaaminen ja häiriönsietokyky. Viraston olisi avustettava myös unionin toimielimiä, elimiä, virastoja ja laitoksia sekä tarvittaessa jäsenvaltioita, näiden sitä pyytäessä, niiden pyrkimyksissä kehittää verkko- ja tietoturvapolitiikkaa ja -valmiuksia.

(22)

Viraston olisi otettava täysimääräisesti huomioon meneillään olevat tutkimus-, kehittämis- ja teknologian arvioimistoimet, erityisesti sellaiset, joita toteutetaan unionin eri tutkimusaloitteissa, antaakseen unionin toimielimille, elimille, virastoille ja laitoksille sekä tarvittaessa jäsenvaltioille, näiden sitä pyytäessä, neuvoja verkko- ja tietoturva-alan tutkimustarpeista.

(23)

Viraston olisi avustettava unionin toimielimiä, elimiä, laitoksia ja virastoja sekä jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä luoda ja parantaa rajat ylittäviä valmiuksia ehkäistä ja havaita verkko- ja tietoturvaongelmia ja -uhkia sekä reagoida niihin. Viraston olisi tältä osin helpotettava jäsenvaltioiden keskinäistä ja komission sekä muiden unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Tätä varten viraston olisi tuettava jäsenvaltioita niiden jatkuvissa pyrkimyksissä parantaa reagointivalmiuksiaan sekä järjestettävä ja toteutettava Euroopan laajuisia tietoturvaharjoituksia sekä jäsenvaltion pyynnöstä kansallisia tietoturvaharjoituksia.

(24)

Ymmärtääkseen paremmin verkko- ja tietoturva-alan haasteita viraston on analysoitava nykyisiä ja esiin nousevia riskejä. Tätä varten viraston olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden ja tarvittaessa tilastokeskusten ja muiden elinten kanssa kerättävä tarvittavaa tietoa. Lisäksi viraston olisi autettava unionin toimielimiä, elimiä, virastoja ja laitoksia sekä jäsenvaltioita keräämään, analysoimaan ja levittämään verkko- ja tietoturvaan liittyvää tietoa. Sähköisten viestintäjärjestelmien, infrastruktuurien ja palvelujen tietoturvallisuuteen ja häiriönsietokykyyn kohdistuvien riskien analysoimiseen tarvittavien tilastotietojen keräämisen olisi perustuttava jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin ja viraston näkemykseen unionin toimielinten tieto- ja viestintäteknisistä infrastruktuureista unionin säännösten sekä unionin lainsäädännön mukaisten kansallisten säännösten mukaisesti. Viraston olisi näiden tietojen pohjalta levitettävä tietoa unionin vallitsevasta verkko- ja tietoturvatilanteesta ja alan kehityssuuntauksista unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen sekä jäsenvaltioiden hyväksi.

(25)

Viraston olisi tehtäviään suorittaessaan helpotettava unionin ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä tietoisuuden lisäämiseksi unionin verkko- ja tietoturvatilanteesta.

(26)

Viraston olisi helpotettava jäsenvaltioiden toimivaltaisten riippumattomien sääntelyviranomaisten yhteistyötä erityisesti tukemalla koulutusohjelmiin ja tiedotushankkeisiin liittyvien parhaiden käytäntöjen ja normien kehittämistä, niiden tunnetuksi tekemistä ja niitä koskevaa tiedonvaihtoa. Tiedonvaihdon lisääminen jäsenvaltioiden kesken helpottaa jatkossa tällaista toimintaa. Viraston olisi edistettävä sähköisten viestintäjärjestelmien, infrastruktuurien ja palvelujen yksittäisten käyttäjien tietoisuuden parantamista myös auttamalla jäsenvaltioita, jotka ovat päättäneet käyttää yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (10) tarkoitettua yleiseen etuun liittyvän tiedon mekanismia verkko- ja tietoturvaa koskevan yleiseen etuun liittyvän tiedon tuottamisessa, sekä lisäksi auttamalla sellaisten tietojen kehittämisessä, jotka toimitetaan julkisissa viestintäverkoissa käytettäviksi tarkoitettujen uusien laitteiden mukana. Viraston olisi tuettava myös sidosryhmien yhteistyötä unionin tasolla, osin edistämällä tiedonvaihtoa, tiedotuskampanjoita ja koulutusohjelmia.

(27)

Viraston olisi myös avustettava asianomaisia unionin toimielimiä, elimiä, virastoja ja laitoksia sekä jäsenvaltioita loppukäyttäjille suunnatuissa valistuskampanjoissa, joilla pyritään edistämään entistä turvallisempaa verkkokäyttäytymistä ja lisäämään tietoisuutta verkossa piilevistä mahdollisista uhista, mukaan lukien verkkourkintayritysten, bottiverkkojen sekä talous- ja pankkipetosten kaltainen tietoverkkorikollisuus, sekä edistämään yleisluonteisen neuvonnan antamista aitouden todentamista ja tietosuojaa koskevissa kysymyksissä.

(28)

Sen varmistamiseksi, että virasto saavuttaa kaikki tavoitteensa, viraston olisi oltava yhteydessä asiaankuuluviin elimiin, mukaan lukien tietoverkkorikollisuutta käsittelevät viranomaiset, kuten Europol, ja tietosuojaviranomaisiin ja vaihdettava taitotietoa ja parhaita käytäntöjä niiden kanssa sekä annettava neuvoja sellaisissa verkko- ja tietoturvakysymyksissä, joilla voi olla vaikutusta niiden toimintaan. Viraston olisi pyrittävä saamaan aikaan synergiaa kyseisten elinten toimien ja sen omien verkko- ja tietoturvan edistämiseksi toteuttamien toimien välillä. Kansallisten ja unionin lainvalvontaviranomaisten sekä tietosuojaviranomaisten edustajien olisi voitava olla edustettuina viraston pysyvässä sidosryhmässä. Ollessaan yhteydessä lainvalvontaviranomaisiin sellaisissa verkko- ja tietoturvakysymyksissä, joilla voi olla vaikutusta niiden toimintaan, viraston olisi käytettävä olemassa olevia tiedonvaihtokanavia ja vakiintuneita verkostoja.

(29)

Komissio on perustanut häiriönsietokykyä käsittelevän eurooppalaisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden (European Public-Private Partnership for Resilience) joustavaksi unionin laajuiseksi yhteistyöfoorumiksi tieto- ja viestintäteknisen infrastruktuurin häiriönsietokyvyn parantamiseksi, ja viraston olisi toimittava tässä kumppanuudessa välittävässä roolissa ja saatettava yhteen sidosryhmiä keskustelemaan toimintapolitiikan painopisteistä, haasteiden taloudellisista ulottuvuuksista ja markkinaulottuvuuksista sekä toimista tieto- ja viestintätekniikan häiriönsietokyvyn parantamiseksi.

(30)

Edistääkseen verkko- ja tietoturvaa ja sen näkyvyyttä viraston olisi helpotettava jäsenvaltioiden toimivaltaisten julkisten elinten yhteistyötä erityisesti tukemalla parhaiden käytäntöjen ja tiedotushankkeiden kehittämistä ja niitä koskevaa tietojenvaihtoa sekä tehostamalla kyseisten elinten tiedotustoimintaa. Viraston olisi tuettava myös sidosryhmien sekä unionin toimielinten yhteistyötä, osin edistämällä tiedonvaihtoa ja valistustoimintaa.

(31)

Nostaakseen verkko- ja tietoturvan korkeaa tasoa unionissa viraston olisi edistettävä yhteistyötä sekä tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa asiaankuuluvien organisaatioiden välillä, kuten tietoturvaloukkauksien ennaltaehkäisystä ja torjunnasta vastaavien CSIRT-toimijoiden (Computer Security Incident Response Team) ja CERT-toimijoiden (Computer Emergency Response Team) välillä.

(32)

Asianmukaisesti toimivien CERT-toimijoiden unionin laajuisen järjestelmän olisi oltava unionin verkko- ja tietoturvainfrastruktuurin kulmakivi. Viraston olisi tuettava jäsenvaltioiden ja unionin CERT-toimijoita CERT-toimijoiden verkoston toiminnassa, myös Euroopan valtiollisten CERT-toimijoiden (GovCERT) yhteenliittymän jäseniä. Jotta virasto voisi auttaa varmistamaan, että kullakin CERT-toimijalla on riittävän kehittyneet valmiudet ja että niiden valmiudet vastaavat mahdollisimman pitkälti kehittyneimpien CERT-toimijoiden valmiuksia, sen olisi edistettävä vertaisarviointijärjestelmän perustamista ja toimintaa. Viraston olisi lisäksi edistettävä ja tuettava yhteistyötä asianomaisten CERT-toimijoiden välillä tapauksissa, joissa CERT-toimijoiden hallinnoimiin tai suojaamiin verkkoihin tai infrastruktuureihin kohdistuu loukkauksia, hyökkäyksiä tai häiriöitä, jotka koskevat tai mahdollisesti koskevat vähintään kahta CERT-toimijaa.

(33)

Tehokkaan verkko- ja tietoturvapolitiikan olisi perustuttava kehittyneisiin riskinarviointimenetelmiin niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Riskinarviointimenetelmiä ja -menettelyjä käytetään eri tasoilla vailla yhteistä tehokasta soveltamiskäytäntöä. Riskinarvioinnin ja yhteentoimivien riskinarviointiratkaisujen parhaiden käytäntöjen edistäminen ja kehittäminen julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioissa nostaa verkkojen ja tietojärjestelmien turvallisuustasoa unionissa. Tätä varten viraston olisi tuettava sidosryhmien yhteistyötä unionin tasolla ja helpotettava niiden pyrkimyksiä laatia ja ottaa käyttöön eurooppalaisia ja kansainvälisiä normeja riskinhallintaa varten sekä niiden sähköisten tuotteiden, järjestelmien, verkkojen ja palvelujen tietoturvallisuuden mittaamista varten, jotka yhdessä ohjelmistojen kanssa muodostavat verkko- ja tietojärjestelmät.

(34)

Viraston olisi vaihdettava kokemuksia ja yleisiä tietoja verkko- ja tietoturva-alalla toimivien unionin toimielinten, elinten, virastojen ja laitosten kanssa, jos se on tarkoituksenmukaista viraston tavoitteiden ja tehtävien kannalta. Viraston olisi tuettava tutkimuspainopisteiden määrittämistä unionin tasolla verkkojen häiriönsietokyvyn sekä verkko- ja tietoturvan aloilla, ja sen olisi toimitettava tietoa elinkeinoelämän tarpeista asiaankuuluville tutkimuslaitoksille.

(35)

Viraston olisi kannustettava jäsenvaltioita ja palveluntarjoajia tiukentamaan yleisiä turvallisuusnormejaan, jotta kaikki internetin käyttäjät toteuttaisivat tarvittavat toimenpiteet oman verkkoturvallisuutensa varmistamiseksi.

(36)

Verkko- ja tietoturvaongelmat ovat maailmanlaajuisia. Tarvitaan tiiviimpää kansainvälistä yhteistyötä tietoturvanormien parantamiseksi, yhteisten käyttäytymisnormien ja käytännesääntöjen laatiminen mukaan lukien, ja tiedonvaihtoa kansainvälisen yhteistoiminnan nopeuttamiseksi verkko- ja tietoturvakysymyksissä sekä yhteistä maailmanlaajuista lähestymistapaa näihin kysymyksiin. Tätä varten viraston olisi tuettava unionin aktiivisempaa osallistumista ja unionin ulkopuolisten maiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäämistä tarjoamalla asianomaisten unionin toimielinten, elinten, virastojen ja laitosten mahdollisesti tarvitsemaa asiantuntemusta ja analysointivalmiuksia.

(37)

Viraston olisi toiminnassaan noudatettava toissijaisuusperiaatetta varmistamalla jäsenvaltioiden välinen riittävä koordinointi verkko- ja tietoturva-asioissa sekä parantamalla kansallisten toimintapolitiikkojen tuloksellisuutta ja tuottamalla näin niille lisäarvoa, minkä lisäksi sen olisi noudatettava suhteellisuusperiaatetta eli oltava ylittämättä sitä, mikä on tarpeen tässä asetuksessa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Viraston tehtävien suorittaminen ei saisi vaikuttaa seuraavien elinten toimivaltaan, vaan sen pitäisi vahvistaa sitä, eikä se saisi olla etusijalla niiden asiaa koskeviin toimivaltuuksiin ja tehtäviin nähden eikä estää näitä tai olla päällekkäistä näiden kanssa: sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluita koskevissa direktiiveissä tarkoitetut kansalliset sääntelyviranomaiset, asetuksella (EY) N:o 1211/2009 (11) perustettu Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin (BEREC), direktiivissä 2002/21/EY tarkoitettu viestintäkomitea, direktiivissä 98/34/EY (12) tarkoitetut eurooppalaiset standardointielimet, kansalliset standardointielimet ja pysyvä komitea, sekä direktiivissä 95/46/EY tarkoitetut jäsenvaltioiden riippumattomat valvontaviranomaiset.

(38)

On tarpeen panna täytäntöön tiettyjä viraston hallintoa koskevia periaatteita, jotta voidaan noudattaa EU:n erillisvirastoja käsittelevässä toimielinten välisessä työryhmässä heinäkuussa 2012 hyväksyttyä yhteistä julkilausumaa ja yhteistä lähestymistapaa, joiden tarkoituksena on tehostaa virastojen toimintaa ja parantaa niiden tuloksellisuutta.

(39)

Yhteisen julkilausuman ja yhteisen lähestymistavan olisi näyttävä asianmukaisella tavalla myös viraston työohjelmissa, viraston arvioinneissa ja viraston raportointi- ja hallintokäytännöissä.

(40)

Viraston moitteettoman toiminnan takaamiseksi komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että johtokunnan jäseniksi nimitettävillä henkilöillä on riittävä ammatillinen asiantuntemus. Johtokunnan työn jatkuvuuden varmistamiseksi komission ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä rajoittamaan johtokunnassa olevien edustajiensa vaihtuvuutta.

(41)

On olennaista, että virasto luo itselleen puolueettoman, luotettavan ja erittäin ammattitaitoisen maineen ja pitää sitä yllä. Johtokunnan olisi tätä varten hyväksyttävä koko virastoa koskevat kattavat säännöt eturistiriitojen ehkäisemisestä ja hallinnasta.

(42)

Koska viraston tilanne on ainutlaatuinen ja sitä odottavat suuret haasteet, sen organisaatiorakennetta olisi yksinkertaistettava ja vahvistettava tavalla, joka lisää sen tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Muun muassa tämän vuoksi virastolle olisi perustettava hallitus, jotta johtokunta voi keskittyä strategisesti tärkeisiin kysymyksiin.

(43)

Johtokunnan olisi nimitettävä tilinpitäjä asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 (13), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(44)

Viraston toiminnan tuloksellisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden ja komission olisi oltava edustettuina johtokunnassa, jonka olisi määriteltävä viraston toiminnan yleinen suunta ja varmistettava, että se hoitaa tehtäviään tämän asetuksen mukaisesti. Johtokunnalle olisi annettava tarvittavat valtuudet hyväksyä talousarvio, valvoa sen toteuttamista, vahvistaa tarvittavat varainhoitoa koskevat säännöt, luoda avoimet menettelyt viraston päätöksentekoa varten, vahvistaa viraston työohjelma, vahvistaa työjärjestyksensä ja viraston sisäiset toimintasäännöt, nimittää pääjohtaja, päättää tämän toimikauden jatkamisesta Euroopan parlamentin näkemyksen kuultuaan ja päättää pääjohtajan toimikauden päättymisestä. Johtokunnan olisi perustettava hallitus avustamaan sitä sen hallinnollisiin asioihin ja talousarvioasioihin liittyvien tehtävien hoidossa.

(45)

Viraston moitteeton toiminta edellyttää, että sen pääjohtaja nimitetään ansioiden ja todistuksin osoitettujen hallinnollisten taitojen ja johtamistaitojen sekä verkko- ja tietoturvan kannalta merkityksellisen pätevyyden ja kokemuksen perusteella ja että pääjohtajan tehtäviä hoidetaan täysin riippumattomana viraston sisäisen toiminnan organisoinnista. Tätä varten pääjohtajan olisi laadittava ehdotus viraston työohjelmaksi kuultuaan ensin komissiota ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen viraston työohjelman asianmukaisen toteuttamisen. Pääjohtajan olisi laadittava johtokunnalle esitettävä vuosikertomus sekä esitys viraston tuloja ja menoja koskevaksi ennakkoarvioksi ja vastattava talousarvion toteuttamisesta.

(46)

Pääjohtajan olisi voitava perustaa tilapäisiä työryhmiä erityisesti tieteellisiä, teknisiä, oikeudellisia tai sosioekonomisia erityiskysymyksiä varten. Tilapäisiä työryhmiä perustaessaan pääjohtajan olisi pyrittävä hankkimaan ja käyttämään hyväkseen tarvittavaa ulkopuolista asiantuntemusta, jotta virastolla olisi käytettävissään viimeisin tieto kehittyvän tietoyhteiskunnan turvallisuushaasteista. Pääjohtajan olisi varmistettava, että tilapäisten työryhmien jäsenet valitaan huippuasiantuntemuksen perusteella ja ottaen asianmukaisesti huomioon tarvittaessa tarkasteltavan kysymyksen edellyttämällä tavalla edustuksellinen tasapaino jäsenvaltioiden julkishallintojen, unionin toimielinten ja yksityisen sektorin välillä, mukaan lukien elinkeinoelämä, käyttäjät ja tiedeyhteisöä edustavat verkko- ja tietoturva-asiantuntijat. Pääjohtajan olisi voitava tarvittaessa tapauskohtaisesti kutsua kyseisellä alalla päteviksi tunnustettuja yksittäisiä asiantuntijoita osallistumaan työryhmien toimintaan. Viraston olisi vastattava heille aiheutuvista kustannuksista sisäisten toimintasääntöjensä ja varainhoitoasetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(47)

Virastolla olisi oltava neuvoa-antavana elimenä pysyvä sidosryhmä, jotta voitaisiin varmistaa säännöllinen yhteydenpito yksityisen sektorin, kuluttajajärjestöjen ja muiden asianosaisten sidosryhmien kanssa. Pysyvän sidosryhmän, jonka johtokunta perustaa pääjohtajan ehdotuksesta, olisi keskityttävä sidosryhmiä koskeviin asioihin ja saatettava ne viraston tietoon. Pääjohtajan olisi voitava tarvittaessa ja kokousten esityslistan mukaisesti kutsua Euroopan parlamentin ja muiden asianomaisten elinten edustajia osallistumaan pysyvän sidosryhmän kokouksiin.

(48)

Koska sidosryhmien on oltava laajalti edustettuina pysyvässä sidosryhmässä ja tätä ryhmää on kuultava erityisesti työohjelmaluonnoksesta, ei ole enää tarvetta siihen, että sidosryhmillä olisi edustus johtokunnassa.

(49)

Viraston olisi sovellettava asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevia asiaankuuluvia unionin säännöksiä, sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (14). Viraston sisäisessä toiminnassaan käsittelemiin tietoihin sekä tehtäviään suorittaessaan käsittelemiin tietoihin olisi sovellettava yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (15).

(50)

Viraston olisi noudatettava arkaluonteisten asiakirjojen käsittelyä koskevia unionin toimielimiin sovellettavia määräyksiä ja kansallista lainsäädäntöä.

(51)

Jotta voidaan varmistaa viraston täydellinen itsemääräämisoikeus ja riippumattomuus ja jotta virasto pystyy suorittamaan uusia ja täydentäviä tehtäviä, myös ennakoimattomia tehtäviä hätätilanteissa, virastolle olisi annettava riittävä ja itsenäinen talousarvio, jonka tulot koostuvat ensisijaisesti unionin rahoitusosuudesta ja viraston työhön osallistuvien unionin ulkopuolisten maiden rahoitusosuuksista. Viraston henkilöstön enemmistön työtehtävien olisi liityttävä suoraan viraston toimeksiannon operatiiviseen täytäntöönpanoon. Viraston isäntäjäsenvaltion tai minkä tahansa muun jäsenvaltion olisi voitava maksaa vapaaehtoisia rahoitusosuuksia virastolle. Unionin talousarviomenettelyä olisi sovellettava edelleen Euroopan unionin yleisestä talousarviosta maksettaviin tukiin. Lisäksi tilintarkastustuomioistuimen olisi tarkastettava viraston tilit avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi.

(52)

Koska uhkakuvat muuttuvat jatkuvasti ja unionin verkko- ja tietoturvapolitiikka kehittyy ja jotta voidaan noudattaa monivuotista rahoituskehystä, viraston toimikauden kesto olisi rajattava seitsemään vuoteen ja kestoa olisi voitava jatkaa.

(53)

Viraston toimintaa olisi arvioitava riippumattomasti. Arvioinnissa olisi otettava huomioon viraston tuloksellisuus tavoitteidensa saavuttamisessa, sen toimintatavat ja tehtävien merkityksellisyys, jotta voidaan tarkistaa, ovatko ne ja viraston tavoitteet edelleen asianmukaisia, ja päättää tältä pohjalta, olisiko viraston toimikautta edelleen jatkettava ja kuinka pitkäksi ajaksi.

(54)

Jos komissio ei viraston toimikauden lähestyessä loppuaan ole tehnyt ehdotusta toimikauden jatkamiseksi, viraston ja komission olisi ryhdyttävä tarvittaviin toimiin ja käsiteltävä erityisesti henkilöstön sopimuksiin ja talousarviojärjestelyihin liittyviä kysymyksiä.

(55)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on Euroopan verkko- ja tietoturvallisuusviraston perustaminen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan edistämiseksi unionissa ja asiaa koskevan tietoisuuden lisäämiseksi sekä erityisen verkko- ja tietoturvakulttuurin luomiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi yhteiskunnassa kansalaisten, kuluttajien, yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden hyödyksi unionissa, edistäen näin sisämarkkinoiden syntymistä ja moitteetonta toimintaa, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(56)

Asetus (EY) N:o 460/2004 olisi kumottava.

(57)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän antoi lausuntonsa 20 päivänä joulukuuta 2010 (16),

a)

tukee unionin politiikan ja oikeuden kehittämistä seuraavasti:

b)

tukee valmiuksien kehittämistä seuraavasti:

c)

tukee toimivaltaisten julkisten elinten välistä sekä sidosryhmien välistä vapaaehtoista yhteistyötä, unionissa sijaitsevat yliopistot ja tutkimuslaitokset mukaan luettuina, sekä tukee tietoisuuden lisäämistä muun muassa seuraavasti:

d)

tukee tutkimusta ja kehittämistä sekä standardointia seuraavasti:

e)

tekee yhteistyötä unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen kanssa, mukaan lukien ne, jotka käsittelevät tietoverkkorikollisuutta ja yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa, yhteiseen etuun liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi muun muassa seuraavasti:

f)

edistää unionin pyrkimyksiä yhteistoimintaan unionin ulkopuolisten maiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi verkko- ja tietoturvallisuuskysymyksissä muun muassa seuraavasti:

a)

johtokunta;

b)

pääjohtaja ja henkilöstö; sekä

c)

pysyvä sidosryhmä.

a)

viraston päivittäinen hallinto;

b)

johtokunnan tekemien päätösten täytäntöönpano;

c)

vuotuisen työohjelman ja monivuotisen työohjelman laatiminen johtokunnan kuulemisen jälkeen ja niiden toimittaminen johtokunnalle komission kuulemisen jälkeen;

d)

vuotuisen työohjelman ja monivuotisen työohjelman täytäntöönpano ja niiden täytäntöönpanosta raportointi johtokunnalle;

e)

vuotuisen kertomuksen laatiminen viraston toiminnasta ja sen esittely johtokunnalle hyväksyntää varten;

f)

toimintasuunnitelman laatiminen jälkiarviointien päätelmien perusteella ja edistymiskertomuksen laatiminen komissiolle kahden vuoden välein;

g)

unionin taloudellisten etujen suojeleminen toteuttamalla petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjuntatoimia ja tehokkaita tarkastuksia ja, jos väärinkäytöksiä ilmenee, perimällä takaisin väärin perustein maksetut määrät sekä soveltamalla tarvittaessa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia;

h)

petostentorjuntastrategian laatiminen virastolle ja sen esittely johtokunnalle hyväksyntää varten;

i)

sen varmistaminen, että virasto toimii palvelujensa käyttäjien vaatimusten mukaisesti erityisesti tarjottujen palvelujen tarkoituksenmukaisuuden osalta;

j)

yhteyksien luominen ja ylläpito unionin toimielimiin, elimiin, laitoksiin ja virastoihin;

k)

yhteyksien luominen ja ylläpito liikemaailmaan ja kuluttajajärjestöihin säännöllisen vuoropuhelun varmistamiseksi asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa;

l)

muiden pääjohtajalle tällä asetuksella osoitettujen tehtävien hoito.

a)

Euroopan parlamentti;

b)

neuvosto;

c)

komissio;

d)

kaikki jäsenvaltioiden nimeämät toimivaltaiset elimet, kuten direktiivin 2002/21/EY 2 artiklassa määritellyt kansalliset sääntelyviranomaiset.

18.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/59

(1)

Talouskumppanuussopimuksia, jäljempänä ’sopimukset’, koskevat neuvottelut

(2)

Antigua ja Barbudan, Bahaman liittovaltion, Barbadoksen, Belizen, Botswanan tasavallan, Burundin tasavallan, Dominican liittovaltion, Dominikaanisen tasavallan, Fidžin tasavallan, Ghanan tasavallan, Grenadan, Guyanan kooperatiivisen tasavallan, Haitin tasavallan, Jamaikan, Kamerunin tasavallan, Kenian tasavallan, Komorien liiton, Lesothon kuningaskunnan, Madagaskarin tasavallan, Mauritiuksen tasavallan, Mosambikin tasavallan, Namibian tasavallan, Norsunluurannikon tasavallan, Papua-Uuden-Guinean itsenäisen valtion, Ruandan tasavallan, Saint Kitts ja Nevisin federaation, Saint Lucian, Saint Vincent ja Grenadiinien, Sambian tasavallan, Seychellien tasavallan, Surinamen tasavallan, Swazimaan kuningaskunnan, Tansanian yhdistyneen tasavallan, Trinidadin ja Tobagon tasavallan, Ugandan tasavallan ja Zimbabwen tasavallan kanssa käytyjen sopimusneuvottelujen saaminen päätökseen mahdollisti sen, että kyseiset valtiot voitiin sisällyttää talouskumppanuussopimukset vahvistavissa tai niiden vahvistamiseen johtavissa sopimuksissa määrättyjen järjestelyjen soveltamisesta Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT) tietyistä valtioista peräisin oleviin tuotteisiin 20 päivänä joulukuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1528/2007 (2) liitteeseen I.

(3)

Botswanan tasavalta, Burundin tasavalta, Fidžin tasavalta, Ghanan tasavalta, Haitin tasavalta, Kamerunin tasavalta, Kenian tasavalta, Komorien liitto, Lesothon kuningaskunta, Mosambikin tasavalta, Namibian tasavalta, Norsunluurannikon tasavalta, Ruandan tasavalta, Sambian tasavalta, Swazimaan kuningaskunta, Tansanian yhdistynyt tasavalta ja Ugandan tasavalta eivät ole toteuttaneet tarvittavia toimia sopimuksiensa ratifioimiseksi.

(4)

Tämän vuoksi asetuksen (EY) N:o 1528/2007 2 artiklan 3 kohdan ja erityisesti sen b alakohdan mukaisesti mainitun asetuksen liitettä I olisi muutettava kyseisten valtioiden poistamiseksi kyseisestä liitteestä.

(5)

Jotta nämä maat voidaan nopeasti sisällyttää uudelleen asetuksen (EY) N:o 1528/2007 liitteeseen I heti, kun ne ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet sopimustensa ratifioimiseksi, näiden sopimusten voimaantuloon asti, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen nojalla asetuksen (EY) N:o 1528/2007 liitteestä I poistettujen maiden sisällyttämiseksi siihen uudelleen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti,

1)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”2 a artikla

Säädösvallan siirtäminen

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 2 b artiklan mukaisesti tämän asetuksen liitteen I muuttamiseksi sisällyttämällä siihen uudelleen ne AKT-valtioiden ryhmän alueet tai valtiot, jotka poistettiin kyseisestä liitteestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 527/2013 (3) nojalla ja jotka ovat kyseisen poistamisen jälkeen toteuttaneet tarvittavat toimet sopimustensa ratifioimiseksi.

2 b artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään 2 a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi 21 päivästä kesäkuuta 2013. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 2 a artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

2)

Korvataan liite I tämän asetuksen liitteellä.

18.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/62

(1)

Yhteisön tullikoodeksista (uudistettu tullikoodeksi) 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 450/2008 (3) on tarkoitus korvata yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (4). Asetus (EY) N:o 450/2008 tuli voimaan 24 päivänä kesäkuuta 2008, mutta sitä aletaan sen 188 artiklan 2 kohdan mukaisesti soveltaa vasta, kun sen täytäntöönpanosäännökset ovat tulleet voimaan, ja viimeistään 24 päivänä kesäkuuta 2013.

(2)

Komissio antoi 20 päivänä helmikuuta 2012 Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen asetukseksi unionin tullikoodeksista, ja tämä ehdotus on asetuksen (EY) N:o 450/2008 uudelleenlaadittu toisinto, jolla on määrä korvata asetus (EY) N:o 450/2008 ennen päivää, jona asetusta on viimeistään alettava soveltaa eli ennen 24 päivää kesäkuuta 2013. Menettelyä ei kuitenkaan ole mahdollista saattaa päätökseen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ajallaan niin, että ehdotettu asetus annettaisiin ja se tulisi voimaan ennen mainittua päivää. Tästä seuraa, että jos tilannetta korjaavaa lainsäädäntötoimea ei toteuteta, asetuksen (EY) N:o 450/2008 soveltaminen alkaisi 24 päivänä kesäkuuta 2013 ja asetus (ETY) N:o 2913/92 kumottaisiin. Tämä aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta sen osalta, mitä tullilainsäädäntöä mainitusta päivästä alkaen tosiasiallisesti sovelletaan, ja estäisi kattavan ja johdonmukaisen unionin tullilainsäädäntökehyksen ylläpitämisen siihen asti, kun ehdotettu asetus annetaan.

(3)

Jotta voidaan estää tällaiset unionin tullilainsäädäntöä koskevat vakavat vaikeudet ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle riittävästi aikaa saattaa päätökseen unionin tullikoodeksin uudelleenlaadintamenettely, asetuksen (EY) N:o 450/2008 188 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä päivää, jona asetusta on viimeistään alettava soveltaa, olisi siirrettävä myöhemmäksi. Uusi asianmukaiseksi katsottu soveltamisen alkamispäivä on 1 päivä marraskuuta 2013.

(4)

Asian kiireellisyyden vuoksi olisi poikettava Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitetyn, kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 4 artiklassa tarkoitetusta kahdeksan viikon määräajasta.

(5)

Asetus (EY) N:o 450/2008 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

18.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/63

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa mainitun perussopimuksen 114 artiklan nojalla. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 38 artiklan mukaan unionin politiikoissa on määrä varmistaa korkeatasoinen kuluttajansuoja.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Sisämarkkinoiden olisi tarjottava kuluttajille lisäarvoa paremman laadun, suuremman valikoiman ja kohtuullisten hintojen muodossa sekä asettamalla tavaroille ja palveluille korkeita turvallisuusvaatimuksia, joiden olisi edistettävä kuluttajansuojan korkeaa tasoa.

(3)

Sisämarkkinoiden pirstoutuminen haittaa unionin kilpailukykyä ja kasvua sekä työpaikkojen syntyä unionissa. Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan suorien ja epäsuorien esteiden poistaminen sekä kansalaisten luottamuksen lisääminen on olennaisen tärkeää sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta.

(4)

Kuluttajien etua voidaan edistää ja siten parantaa heidän luottamustaan markkinoihin varmistamalla mahdollisuus käyttää kauppa- tai palvelusopimuksista syntyvien valtioiden sisäisten tai valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisemiseen tarkoitettuja yksinkertaisia, tehokkaita, nopeita ja edullisia keinoja. Tämän käyttömahdollisuuden olisi koskettava sekä verkossa että muulla tavalla toteutettuja liiketoimia, ja se on erityisen tärkeä kuluttajien tehdessä valtioiden rajat ylittäviä ostoksia.

(5)

Vaihtoehtoinen riidanratkaisu antaa mahdollisuuden kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisten riitojen yksinkertaiseen, nopeaan ja edulliseen tuomioistuimen ulkopuoliseen ratkaisuun. Vaihtoehtoista riidanratkaisua ei kuitenkaan ole vielä kehitetty riittävästi ja johdonmukaisesti kaikkialla unionissa. On valitettavaa, että tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista 30 päivänä maaliskuuta 1998 annetusta komission suosituksesta 98/257/EY (3) ja kuluttajariitojen sovitteluun osallistuvia tuomioistuinten ulkopuolisia elimiä koskevista periaatteista 4 päivänä huhtikuuta 2001 annetusta komission suosituksesta 2001/310/EY (4) huolimatta vaihtoehtoista riidanratkaisua ei ole otettu asianmukaisesti käyttöön eikä se toimi tyydyttävästi unionin kaikilla maantieteellisillä alueilla tai liiketoiminta-aloilla. Kuluttajat ja elinkeinonharjoittajat eivät edelleenkään tunne olemassa olevia tuomioistuimen ulkopuolisia oikeussuojakeinoja, ja vain pieni osa kansalaisista tietää, miten toimittaa valitus vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle. Jos vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä on käytettävissä, niiden laatu vaihtelee jäsenvaltioissa merkittävästi, eivätkä vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet useinkaan käsittele tehokkaasti valtioiden rajat ylittäviä riitoja.

(6)

Vaihtoehtoisen riidanratkaisun kattavuuden, laadun ja niitä koskevan tietoisuuden erot jäsenvaltioissa muodostavat esteen sisämarkkinoille ja ovat eräs syy, jonka vuoksi monet kuluttajat eivät tee valtioiden rajat ylittäviä ostoksia ja jonka vuoksi he eivät luota siihen, että mahdolliset elinkeinonharjoittajien kanssa syntyvät riidat voidaan ratkaista helposti, nopeasti ja edullisesti. Samoista syistä elinkeinonharjoittajat saattavat jättää myymättä sellaisessa muussa jäsenvaltiossa oleville kuluttajille, jossa korkealuokkaisia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ei ole käytettävissä riittävästi. Lisäksi sellaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet elinkeinonharjoittajat, joissa laadukkaita vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ei ole käytettävissä riittävästi, joutuvat epäedulliseen kilpailuasemaan niihin elinkeinonharjoittajiin nähden, joilla on käytettävissään tällaisia menettelyjä ja jotka voivat siten ratkaista kuluttajariitoja nopeammin ja vähemmin kustannuksin.

(7)

Jotta kuluttajat voivat hyödyntää täysimääräisesti sisämarkkinoiden mahdollisuudet, olisi vaihtoehtoiseen riidanratkaisuun voitava turvautua kaikentyyppisissä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa valtion sisäisissä ja valtioiden rajat ylittävissä riidoissa, sitä koskevien menettelyjen olisi oltava kaikkialla unionissa sovellettavien yhdenmukaisten laatuvaatimusten mukaisia, ja kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien olisi oltava tietoisia näistä menettelyistä. Rajatylittävän kaupan ja henkilöiden liikkuvuuden lisääntymisen vuoksi on myös tärkeää, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet käsittelevät valtioiden rajat ylittäviä riitoja tehokkaasti.

(8)

Kuten Euroopan parlamentti on vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili-, kauppa- ja perheoikeuden alan asioissa 25 päivänä lokakuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa sekä kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta 20 päivänä toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa esittänyt, kansalaisille tuloksia tuottavia sisämarkkinoita koskevassa kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa olisi ensisijaisesti kehitettävä yksinkertaisia, kohtuuhintaisia, tarkoituksenmukaisia ja helposti saatavilla olevia oikeussuojajärjestelmiä.

(9)

Komissio on 13 päivänä huhtikuuta 2011 antamassaan tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – ”Yhdessä uuteen kasvuun”” esittänyt vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevaa lainsäädäntöä, johon sisältyy myös sähköistä kaupankäyntiä koskeva ulottuvuus, yhtenä kahdestatoista viputekijästä, joilla vauhditetaan kasvua, lisätään luottamusta ja edistytään sisämarkkinoiden toteuttamisessa.

(10)

Eurooppa-neuvosto on 24–25 päivänä maaliskuuta ja 23 päivänä lokakuuta 2011 antamissaan päätelmissä kehottanut Euroopan parlamenttia ja neuvostoa hyväksymään vuoden 2012 loppuun mennessä ensimmäisen erän ensisijaisia toimenpiteitä sisämarkkinoiden vauhdittamiseksi. Euroopan unionin neuvosto on lisäksi keskeisistä toimista sisämarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi 30 päivänä toukokuuta 2011 antamissaan päätelmissä korostanut sähköisen kaupankäynnin merkitystä ja ollut yhtä mieltä siitä, että kuluttajien vaihtoehtoiset riidanratkaisujärjestelyt voivat taata edullisen, yksinkertaisen ja nopean muutoksenhakukanavan sekä kuluttajille että elinkeinonharjoittajille. Näiden järjestelyjen onnistunut täytäntöönpano vaatii kaikkien toimijoiden pitkäjännitteistä poliittista sitoutumista ja tukea ilman, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten päätöksenteon kohtuuhintaisuus, avoimuus, joustavuus, nopeus ja laatu vaarantuvat.

(11)

Koska verkkokaupan ja erityisesti rajatylittävän kaupan merkitys kasvaa jatkuvasti unionin taloudellisen toiminnan keskeisenä osana, tarvitaan asianmukaisesti toimiva vaihtoehtoinen riidanratkaisuinfrastruktuuri kuluttajariitoja varten ja myös asianmukaisesti integroitu verkkovälitteinen riidanratkaisujärjestelmä sähköisestä toteutetuista liiketoimista johtuvia kuluttajariitoja varten, jotta saavutetaan sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin sisältyvä tavoite parantaa kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin.

(12)

Tämä direktiivi ja kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta 21 päivänä toukokuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 524/2013 (5) ovat kaksi toisiinsa liittyvää ja keskenään täydentävää säädöstä. Asetuksella (EU) N:o 524/2013 säädetään sellaisen verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin perustamisesta, joka antaa kuluttajille ja elinkeinonharjoittajille keskitetyn asiointipisteen, jonka avulla voidaan ratkaista tuomioistuimen ulkopuolella sähköisen kaupankäynnin yhteydessä syntyneitä riitoja turvautumalla foorumiin liittyneisiin vaihtoehtoisiin riidanratkaisuelimiin, jotka tarjoavat mahdollisuuden käyttää vaihtoehtoista riidanratkaisua laadukkaita vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä käyttäen. Näin ollen mahdollisuus turvautua laadukkaisiin riidanratkaisuelimiin kaikkialla unionissa on ennakkoedellytys riitojen verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin asianmukaiselle toiminnalle.

(13)

Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskeviin palveluihin. Muuta kuin taloudellista etua koskevat palvelut ovat palveluja, joita ei suoriteta taloudellista vastiketta vastaan. Tämän johdosta valtion suorittamien tai sen puolesta maksutta suoritettavien yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskevien palveluiden ei olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan riippumatta siitä, missä oikeudellisessa muodossa näitä palveluja tarjotaan.

(14)

Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9 päivänä maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU (6) 3 artiklan a alakohdassa määriteltyihin terveydenhuoltopalveluihin.

(15)

Asianmukaisesti toimivan vaihtoehtoisen riidanratkaisun kehittäminen unionissa on tarpeen kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi sisämarkkinoihin, myös sähköisen kaupankäynnin alalla, sekä rajatylittävän ja sähköisen kaupankäynnin tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Tässä kehittämisessä olisi käytettävä perustana jäsenvaltioiden olemassa olevia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ja kunnioitettava niiden oikeudellisia perinteitä. Niin olemassa olevat kuin vastikään perustetut asianmukaisesti toimivat riidanratkaisuelimet, jotka täyttävät tässä direktiivissä säädetyt laatuvaatimukset, olisi katsottava tässä direktiivissä tarkoitetuiksi vaihtoehtoisiksi riidanratkaisuelimiksi. Vaihtoehtoisten riidanratkaisujen käytön laajentaminen voi osoittautua merkittäväksi myös niissä jäsenvaltioissa, joissa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittely on pahoin ruuhkautunut, mikä estää unionin kansalaisia käyttämästä oikeuttaan oikeudenmukaiseen ja kohtuullisessa ajassa tapahtuvaan oikeudenkäyntiin.

(16)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin sopimusvelvoitteita koskeviin riitoihin, jotka johtuvat sekä verkossa että muulla tavalla tehdyistä kauppa- tai palvelusopimuksista kaikilla talouden sektoreilla, lukuun ottamatta niitä, jotka on suljettu sen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämän olisi käsitettävä myös riidat, jotka aiheutuvat digitaalisen sisällön myynnistä tai tarjoamisesta vastiketta vastaan. Tätä direktiiviä olisi sovellettava kuluttajien elinkeinonharjoittajia kohtaan tekemiin valituksiin. Sitä ei olisi sovellettava elinkeinonharjoittajien kuluttajia kohtaan tekemiin valituksiin eikä elinkeinonharjoittajien välisiin riitoihin. Se ei kuitenkaan saisi estää jäsenvaltioita hyväksymästä tai pitämästä voimassa säännöksiä, jotka koskevat menettelyjä tällaisten riitojen ratkaisemiseksi tuomioistuimen ulkopuolella.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi sallittava pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia säännöksiä, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia menettelyjä, kuten elinkeinonharjoittajan käyttämiä sisäisiä valitustenkäsittelymenettelyjä. Tällaiset sisäiset valitustenkäsittelymenettelyt voivat olla tehokas keino kuluttajariitojen ratkaisemiseksi varhaisessa vaiheessa.

(18)

Kuluttajan määritelmän olisi katettava luonnolliset henkilöt, jotka toimivat tarkoituksessa, joka ei kuulu heidän elinkeino- tai ammattitoimintaansa. Jos sopimus tehdään tarkoituksessa, joka kuuluu osittain henkilön ammattitoimintaan ja osittain sen ulkopuolelle (kahta päämäärää palveleva sopimus) ja ammatillinen tarkoitus on niin vähäinen, ettei se ole vallitseva toimituskokonaisuudessa, myös tällaista henkilöä olisi kuitenkin pidettävä kuluttajana.

(19)

Joissakin voimassa olevissa unionin säädöksissä on jo vaihtoehtoista riidanratkaisua koskevia säännöksiä. Oikeusvarmuuden takaamiseksi olisi säädettävä, että ristiriitatilanteessa tämä direktiivi on ensisijainen, jollei siinä nimenomaisesti toisin säädetä. Tällä direktiivillä ei etenkään saisi rajoittaa tietyistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla 21 päivänä toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/52/EY (7) soveltamista; siinä on jo säädetty sovittelujärjestelmiä koskevat unionin tason puitteet, joita sovelletaan valtioiden rajat ylittäviin riitoihin, tämän kuitenkaan estämättä mainitun direktiivin soveltamista valtion sisäisiin sovittelujärjestelmiin. Tätä direktiiviä on tarkoitus soveltaa horisontaalisesti kaikentyyppisiin vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin, direktiivin 2008/52/EY soveltamisalaan kuuluvat vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt mukaan lukien.

(20)

Vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet poikkeavat toisistaan erittäin paljon eri puolilla unionia mutta myös jäsenvaltioiden sisällä. Minkä hyvänsä sellaisen elimen olisi kuuluttava tämän direktiivin piiriin, joka on perustettu pysyväksi, antaa mahdollisuuden kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen riidan ratkaisuun vaihtoehtoisella riidanratkaisumenettelyllä ja on merkitty luetteloon tämän direktiivin mukaisesti. Jos jäsenvaltiot niin päättävät, tämä direktiivi voi kattaa myös sellaiset riidanratkaisuelimet, jotka määräävät osapuolia sitovia ratkaisuja. Tuomioistuimen ulkopuolista menettelyä, joka on luotu tilapäiseksi yksittäistä kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välistä riitaa varten, ei kuitenkaan olisi pidettävä vaihtoehtoisena riidanratkaisumenettelynä.

(21)

Myös vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt poikkeavat toisistaan erittäin paljon eri puolilla unionia ja jäsenvaltioiden sisällä. Niillä voidaan tarkoittaa menettelyjä, joissa vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin saattaa osapuolet yhteen edistääkseen sovintoratkaisua tai menettelyjä, joissa vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin ehdottaa ratkaisua, taikka menettelyjä, joissa vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin määrää ratkaisun. Niillä voidaan myös tarkoittaa kahden tai useamman tällaisen menettelyn yhdistelmää. Tällä direktiivillä ei saisi olla vaikutusta siihen, minkä muotoisia vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä jäsenvaltioissa noudatetaan.

(22)

Sellaiset riidanratkaisuelinten menettelyt, joissa riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat elinkeinonharjoittajan palveluksessa tai saavat missä hyvänsä muodossa olevan palkkion yksinomaan elinkeinonharjoittajalta, ovat omiaan aiheuttamaan eturistiriidan. Sen vuoksi nämä menettelyt olisi periaatteessa suljettava tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, jollei jäsenvaltio päätä, että tällaiset menettelyt voidaan tunnustaa tämän direktiivin mukaisiksi vaihtoehtoisiksi riidanratkaisumenettelyiksi, ja edellyttäen, että nämä elimet ovat täysin tässä direktiivissä säädettyjen erityisten riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevien vaatimusten mukaiset. Vaihtoehtoisiin riidanratkaisuelimiin, jotka antavat mahdollisuuden ratkaista riita tällaisin menettelyin, olisi kohdistettava säännöllisiä valvontatoimia sen toteamiseksi, noudattavatko ne tässä direktiivissä säädettyjä laatuvaatimuksia, niiden riippumattomuuden takaavat erityiset lisävaatimukset mukaan lukien.

(23)

Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava sellaisissa kuluttajavalituksia käsittelevissä järjestelmissä sovellettaviin menettelyihin, joiden toiminnasta vastaa elinkeinonharjoittaja, eikä osapuolten välisiin suoriin neuvotteluihin. Sitä ei myöskään olisi sovellettava tuomarin pyrkimyksiin sovitella riita sitä koskevan oikeudenkäynnin kuluessa.

(24)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat riidat voidaan toimittaa käsiteltäviksi vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle, joka noudattaa tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia ja joka on merkitty luetteloon sen mukaisesti. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus täyttää tämä velvollisuus hyödyntämällä olemassa olevia asianmukaisesti toimivia vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä ja mukauttamalla tarvittaessa niiden käyttöalaa tai huolehtimalla uusien vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten perustamisesta. Tämän direktiivin ei olisi estettävä niiden olemassa olevien vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten toimintaa, jotka toimivat jäsenvaltioiden kansallisten kuluttajansuojaviranomaisten yhteydessä ja joissa valtion virkamiehet vastaavat riidanratkaisusta. Valtion virkamiehiä olisi pidettävä sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien etujen edustajina. Tämän direktiivin ei olisi velvoitettava jäsenvaltioita perustamaan erillistä vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä kullekin vähittäiskaupan sektorille. Jäsenvaltioilla olisi tarvittaessa oltava mahdollisuus sellaisen toissijaisen vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen perustamiseen, joka käsittelee riitoja, joiden ratkaisemiseen ei millään tietyllä vaihtoehtoisella riidanratkaisuelimellä ole toimivaltaa, kun tämä on välttämätöntä vaihtoehtoisen riidanratkaisun toimialakohtaisen ja maantieteellisen kattavuuden ja sen käyttömahdollisuuden varmistamiseksi. Toissijaiset riidanratkaisuelimet on tarkoitettu kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien turvaksi varmistamaan, että mahdollisuus käyttää vaihtoehtoista riidanratkaisuelintä on aukoton.

(25)

Tämän direktiivin ei olisi estettävä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön lainsäädäntöä, joka koskee menettelyjä kuluttajasopimusriitojen ratkaisemiseksi tuomioistuimen ulkopuolella ja joka vastaa tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia. Sen varmistamiseksi, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet voivat toimia tehokkaasti, näillä elimillä olisi lisäksi oltava mahdollisuus pitää voimassa tai ottaa käyttöön sijoittautumisjäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti menettelysääntöjä, joiden nojalla ne voivat kieltäytyä käsittelemästä riitoja erityistilanteissa kuten tapauksissa, joissa riita on liian monimutkainen ja se olisi sen vuoksi parempi ratkaista tuomioistuimessa. Menettelysääntöjen, jotka antavat vaihtoehtoisille riidanratkaisuelimille mahdollisuuden kieltäytyä käsittelemästä riitaa, ei olisi kuitenkaan haitattava merkittävästi kuluttajien mahdollisuutta käyttää vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä, mukaan lukien tapauksissa, joissa on kyse valtioiden rajat ylittävistä riidoista. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi rahamääräisiä kynnysarvoja määrittäessään otettava aina huomioon se, että riidan todellinen arvo voi vaihdella jäsenvaltioittain, minkä johdosta suhteettoman korkean kynnysarvon asettaminen yhdessä jäsenvaltiossa saattaa haitata vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen käyttöä muista jäsenvaltioista tulevien kuluttajien toimesta. Jäsenvaltioita ei olisi vaadittava varmistamaan, että kuluttaja voi tehdä valituksensa toiselle vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle, jos elin, jonka ratkaistavaksi valitus oli alun perin toimitettu, on kieltäytynyt käsittelemästä sitä menettelysääntöjensä vuoksi. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden olisi katsottava täyttäneen velvoitteensa turvata vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten kattavuus.

(26)

Tällä direktiivillä olisi annettava johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneille elinkeinonharjoittajille mahdollisuus kuulua toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen piiriin. Jotta vaihtoehtoisen riidanratkaisun kattavuutta ja kuluttajien mahdollisuuksia käyttää tällaista vaihtoehtoista riidanratkaisua voitaisiin parantaa koko unionin alueella, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus päättää käyttää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneita vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä tai alueellisia, ylikansallisia tai yleiseurooppalaisia vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä, jos eri jäsenvaltioissa toimivat elinkeinonharjoittajat kuuluvat saman vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen piiriin. Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden vaihtoehtoisten riidanratkaisuelimien tai alueellisten, ylikansallisten tai yleiseurooppalaisten riidanratkaisuelinten käyttö ei kuitenkaan saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden vastuuseen varmistaa täysi kattavuus ja mahdollisuus käyttää vaihtoehtoista riidanratkaisua.

(27)

Tällä direktiivillä ei olisi estettävä jäsenvaltioita säilyttämästä tai ottamasta käyttöön vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä, joissa käsitellään samanlaisia tai samantyyppisiä elinkeinonharjoittajan ja useamman kuluttajan välisiä riitoja yhdistettyinä. Ryhmäkohtaisista tuomioistuimen ulkopuolisista sovintoratkaisuista olisi tehtävä kattavia vaikutustenarviointeja, ennen kuin tällaisia ratkaisuja ehdotetaan unionin tasolla. Tehokkaan ryhmäkohtaisen valitusjärjestelmän sekä mahdollisuuden turvautua helposti vaihtoehtoisen riidanratkaisun käyttöön olisi täydennettävä toisiaan eivätkä nämä kaksi menettelyä saisi olla toisensa pois sulkevia.

(28)

Tämän direktiivin piiriin kuuluviin riitoihin liittyvien tietojen käsittelyssä olisi noudatettava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (8) nojalla annettujen jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisia henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä.

(29)

Vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn kaikissa vaiheissa olisi kunnioitettava luottamuksellisuutta ja yksityisyyden suojaa. Jäsenvaltioita olisi rohkaistava turvaamaan vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen luottamuksellisuus mahdollisessa myöhemmässä siviili- tai kauppaoikeudellisessa oikeudenkäynnissä tai välimiesmenettelyssä.

(30)

Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet julkistavat usein toistuvat järjestelmälliset tai merkittävät ongelmat, jotka johtavat kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riitoihin. Tällaisten tietojen antamisen yhteydessä voidaan antaa suosituksia siitä, kuinka tällaiset ongelmat voidaan välttää tai ratkaista tulevaisuudessa, jotta voidaan parantaa elinkeinonharjoittajien toimintatapaa sekä edistää tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa.

(31)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet ratkaisevat riitoja tavalla, joka on oikeudenmukainen, tarkoituksenmukainen ja niin kuluttajan kuin elinkeinonharjoittajan kannalta oikeasuhteinen, sekä valitukseen liittyvien asianhaarojen objektiivisen arvioinnin perusteella ottaen osapuolten oikeudet asianmukaisesti huomioon.

(32)

Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten riippumattomuus ja koskemattomuus ovat olennaisen tärkeitä, jotta unionin kansalaiset voivat luottaa siihen, että vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt johtavat heidän kannaltaan oikeudenmukaiseen ja riippumattomaan lopputulokseen. Vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavan luonnollisen henkilön tai kollegiaalisen elimen olisi oltava riippumaton kaikista tahoista, joiden etuihin tulos voi vaikuttaa, eikä kyseistä henkilöä tai elintä saisi koskea eturistiriita, joka voisi estää häntä tai sitä tekemästä päätöstä oikeudenmukaisesti, puolueettomasti ja riippumattomasti.

(33)

Vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavia luonnollisia henkilöitä olisi pidettävä puolueettomina ainoastaan, mikäli heitä ei voida painostaa tavalla, joka voi vaikuttaa heidän asennoitumiseensa riitaan. Nämä henkilöt olisi heidän toimintansa riippumattomuuden varmistamiseksi myös nimitettävä riittävän pitkäksi ajaksi eikä minkään osapuolen tai sen edustajan olisi voitava antaa heille mitään ohjeita.

(34)

Mahdollisten eturistiriitojen estämiseksi vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavien luonnollisten henkilöiden olisi ilmoitettava kaikki olosuhteet, jotka saattavat vaikuttaa heidän riippumattomuuteensa ja puolueettomuuteensa tai aiheuttaa eturistiriidan jommankumman osapuolen kanssa, joiden välistä riitaa heitä pyydetään ratkaisemaan. Tämä saattaa olla vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn tuloksesta seuraava välitön tai välillinen taloudellinen etu tai mahdollinen henkilö- tai liiketoimintasuhde yhteen tai useampaan osapuoleen kolmen tehtävän vastaanottamista edeltävän vuoden aikana, mukaan lukien se, että kyseinen henkilö on jossakin muussa tarkoituksessa kuin vaihtoehtoisen riidanratkaisun edistämiseksi toiminut kolmen vuoden aikana ennen tehtävän vastaanottamista yhden tai useamman osapuolen tai sellaisen ammattialajärjestön tai elinkeinonharjoittajien järjestön puolesta, jonka jäsen jokin osapuoli on, taikka tällaisen järjestön muun jäsenen puolesta.

(35)

On erityisen tärkeää varmistaa, ettei tällaisia paineita ole silloin, kun vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat elinkeinonharjoittajan palveluksessa tai saavat missä hyvänsä muodossa olevaa palkkiota elinkeinonharjoittajalta. Sen vuoksi olisi säädettävä erityisistä vaatimuksista sen varalta, että jäsenvaltiot päättävät hyväksyä tällaisia riidanratkaisumenettelyjä tämän direktiivin mukaisiksi vaihtoehtoisiksi riidanratkaisumenettelyiksi. Jos vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat yksinomaan sellaisen ammattialajärjestön tai elinkeinonharjoittajien järjestön palveluksessa, jonka jäsen elinkeinonharjoittaja on, tai saavat siltä missä hyvänsä muodossa olevaa palkkiota, heillä olisi oltava käytössään erilliset, tähän tarkoitukseen osoitetut varat, jotka ovat riittävät heidän tehtäviensä suorittamiseen.

(36)

Jotta vaihtoehtoisella riidanratkaisulla olisi onnistumisen mahdollisuudet ja erityisesti jotta voidaan varmistaa tarvittava luottamus vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin, on erityisen tärkeää, että tällaisesta riidanratkaisusta vastaavilla luonnollisilla henkilöillä on tarvittava asiantuntemus, mukaan lukien lainsäädännön yleinen tuntemus. Heillä olisi erityisesti oltava riittävästi yleistietoa oikeudellisista kysymyksistä riidan oikeudellisten vaikutusten ymmärtämiseksi ilman, että heidän kuitenkaan tarvitsee olla päteviä oikeusalan ammattilaisia.

(37)

Tiettyjen laatuperiaatteiden soveltaminen vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin lujittaa sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien luottamusta tällaisiin menettelyihin. Tällaisia laatuperiaatteita on unionin tasolla kehitetty ensimmäisen kerran komission suosituksissa 98/257/EY ja 2001/310/EY. Tekemällä joistakin mainituissa komission suosituksissa esitetyistä periaatteista sitovia tällä direktiivillä vahvistetaan joukko laatuvaatimuksia, joita sovelletaan kaikkiin komissiolle ilmoitetun vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen toteuttamiin vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin.

(38)

Tällä direktiivillä olisi otettava käyttöön vaihtoehtoisiin riidanratkaisuelimiin sovellettavia laatuvaatimuksia, joilla olisi taattava suojelun yhtäläinen taso ja yhtäläiset kuluttajien oikeudet niin valtion sisäisissä kuin valtioiden rajat ylittävissä riidoissa. Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita hyväksymästä tai pitämästä voimassa sääntöjä, jotka ovat tässä direktiivissä säädettyjä pidemmälle meneviä.

(39)

Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten olisi oltava helposti saatavilla ja avoimia. Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten ja -menettelyjen avoimuuden varmistamiseksi on välttämätöntä, että osapuolet saavat selkeät ja ymmärrettävät tiedot, jotka he tarvitsevat voidakseen tehdä perustellun päätöksen ennen vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn aloittamista. Tällaisten tietojen toimittamista elinkeinonharjoittajille ei olisi vaadittava silloin, kun heidän osallistumisensa vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin on kansallisen lainsäädännön nojalla pakollista.

(40)

Asianmukaisesti toimivan vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen olisi saatettava sekä verkkovälitteisesti että muulla tavalla suoritettavat riitojen käsittelyt päätökseen joutuisasti 90 kalenteripäivän kuluessa alkaen päivästä, jona se on vastaanottanut täydelliset valitusasiakirjat, mukaan lukien kaikki asiaankuuluvat valitukseen liittyvät kirjalliset todisteet, ja päättyen päivänä, jona vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn ratkaisu annetaan saataville. Valituksen vastaanottaneen vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen olisi ilmoitettava osapuolille siitä, että se on saanut kaikki vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn toteuttamiseksi tarvittavat asiakirjat. Joissakin poikkeuksellisissa, luonteeltaan hyvin monimutkaisissa tapauksissa, mukaan lukien tapaukset, joissa jompikumpi osapuoli ei perustellusta syystä voi osallistua vaihtoehtoiseen riidanratkaisumenettelyyn, vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten olisi voitava pidentää tätä määräaikaa, jotta ne voisivat tarkastella kyseistä tapausta. Osapuolille olisi ilmoitettava tällaisesta määrärajan pidentämisestä sekä arvioidusta riidan ratkaisemiseksi tarvittavasta ajasta.

(41)

Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen olisi mieluiten oltava kuluttajalle maksuttomia. Jos kustannuksia peritään, vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn olisi oltava helposti saatavilla, houkutteleva ja kuluttajille edullinen. Perittävät kustannukset eivät tämän vuoksi saisi olla nimellistä korvausta suurempia.

(42)

Vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen olisi oltava oikeudenmukaisia niin, että riidan osapuolet ovat täysin tietoisia kaikista oikeuksistaan ja tällaisen menettelyn puitteissa tekemiensä valintojen seurauksista. Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten olisi annettava kuluttajille tietoja heidän oikeuksistaan, ennen kuin nämä hyväksyvät ehdotetun ratkaisun tai noudattavat sitä. Molempien osapuolten olisi myös voitava toimittaa tietojaan ja todisteitaan olematta fyysisesti läsnä.

(43)

Kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välinen sopimus, jonka mukaan valitukset saatetaan vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen käsiteltäviksi, ei saisi olla kuluttajaa sitova, jos sopimus on tehty ennen riidan syntymistä ja jos se johtaa siihen, että kuluttaja menettää oikeutensa nostaa kanne tuomioistuimessa riidan ratkaisemiseksi. Sellaisissa vaihtoehtoisissa riidanratkaisumenettelyissä, joissa riita pyritään ratkaisemaan määräämällä ratkaisu, annettu ratkaisu saisi lisäksi olla osapuolia sitova vain, jos näille on ilmoitettu ratkaisun sitovuudesta ennakolta ja jos osapuolet ovat tämän nimenomaisesti hyväksyneet. Elinkeinonharjoittajan nimenomaista hyväksyntää ei olisi vaadittava, jos tällaiset ratkaisut kansallisten sääntöjen mukaan sitovat elinkeinonharjoittajia.

(44)

Vaihtoehtoisissa riidanratkaisumenettelyissä, joissa riita pyritään ratkaisemaan antamalla kuluttajaa sitova ratkaisu tilanteessa, jossa lainvalintatilannetta ei ole, määrätty ratkaisu ei saisi johtaa siihen, että kuluttaja menettää hänelle sellaisin säännöksin annetun suojan, joista ei voida poiketa sopimuksin sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan asuinpaikka on. Lainvalintatilanteessa, jossa kauppa- tai palvelusopimukseen sovellettava laki määräytyy sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (9) (Rooma I) 6 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen määräämä ratkaisu ei saisi johtaa siihen, että kuluttaja menettää hänelle sellaisin säännöksin annetun suojan, joista ei voida sopimuksin poiketa sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa kuluttajan asuinpaikka on. Lainvalintatilanteessa, jossa kauppa- tai palvelusopimukseen sovellettava laki määräytyy sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan 19 päivänä kesäkuuta 1980 tehdyn Rooman yleissopimuksen (10) 5 artiklan 1–3 kohdan mukaisesti, vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen määräämä ratkaisu ei saisi johtaa siihen, että kuluttaja menettää sen jäsenvaltion lain pakottavin säännöksin hänelle annetun suojan, jossa hänen asuinpaikkansa on.

(45)

Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ovat perusoikeuksia, joista on määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä ei tästä syystä olisi luotava sellaisiksi, että niillä korvataan tuomioistuinmenettely, eikä kuluttaja tai elinkeinonharjoittaja saisi niiden johdosta menettää oikeuttaan hakea oikeussuojaa tuomioistuimelta. Tämä direktiivi ei saisi estää osapuolia käyttämästä oikeuttaan saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. Jos riitaa ei ole voitu ratkaista tietyllä vaihtoehtoisella riidanratkaisumenettelyllä, jonka ratkaisu ei ole sitova, osapuolia ei olisi estettävä panemasta myöhemmin vireille kyseiseen riitaan liittyvää oikeudenkäyntimenettelyä. Jäsenvaltioiden olisi voitava valita sopivat keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Niiden olisi voitava säätää muun muassa siitä, että määrä- tai vanhentumisajat eivät umpeudu vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn aikana.

(46)

Jotta vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet voisivat toimia tehokkaasti, niillä olisi oltava käytössään riittävät henkilö- sekä aineelliset ja taloudelliset resurssit. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä niiden alueella toimivia vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä koskevan asianmukaisen rahoituksen muodosta rajoittamatta jo toiminnassa oleville elimille myönnettävää rahoitusta. Tällä direktiivillä ei saisi olla vaikutusta siihen, saavatko vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet julkista vai yksityistä rahoitusta vai yhdistettyä julkista ja yksityistä rahoitusta. Vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä olisi kuitenkin kannustettava harkitsemaan nimenomaisesti yksityisiä rahoitusmuotoja ja käyttämään julkista rahoitusta ainoastaan jäsenvaltioiden harkinnan mukaan. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa yritysten taikka ammattialajärjestöjen tai elinkeinonharjoittajien järjestöjen mahdollisuuteen rahoittaa vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä.

(47)

Riitatilanteessa on tarpeen, että kuluttajat voivat löytää nopeasti ne vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet, joilla on toimivalta käsitellä heidän valituksiaan, ja tietää, osallistuuko kyseinen elinkeinonharjoittaja vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen käsiteltäväksi annetun valituksen käsittelyyn. Elinkeinonharjoittajien, jotka ovat sitoutuneet vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten käyttöön kuluttajariitojen ratkaisemiseksi, olisi ilmoitettava kuluttajille niiden yhden tai useampien riidanratkaisuelinten osoite ja verkkosivusto, joiden piiriin elinkeinonharjoittajat kuuluvat. Nämä tiedot olisi toimitettava selkeästi, kattavasti ja helposti saatavilla olevalla tavalla elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla, jos sillä on sellainen, ja tarvittaessa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen kauppa- tai palvelusopimuksen yleisissä ehdoissa. Elinkeinonharjoittajilla olisi oltava mahdollisuus antaa verkkosivustollaan ja asianomaisten sopimusten ehdoissa lisätietoja sisäisistä valitustenkäsittelymenettelyistään tai muista keinoista ottaa niihin suoraan yhteyttä kuluttajien kanssa syntyneiden riitojen ratkaisemiseksi ilman niiden toimittamista vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen käsiteltäväksi. Jos riitaa ei voida ratkaista suoraan, elinkeinonharjoittajan olisi toimitettava kuluttajalle paperilla tai muulla pysyvällä tavalla tiedot vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä ja ilmoitettava, aikooko hän käyttää niitä.

(48)

Elinkeinonharjoittajia koskeva velvoite ilmoittaa kuluttajille vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä, joiden piiriin asianomaiset elinkeinonharjoittajat kuuluvat, ei saisi vaikuttaa unionin muiden säädösten säännöksiin, jotka koskevat tuomioistuimen ulkopuolisista oikeussuojakeinoista kuluttajille annettavia tietoja ja joita olisi sovellettava tässä direktiivissä säädetyn asianomaisen tiedonantovelvollisuuden lisäksi.

(49)

Tässä direktiivissä ei olisi vaadittava, että elinkeinonharjoittajien osallistuminen vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin on pakollista tai tällaisten menettelyjen ratkaisu sitoo elinkeinonharjoittajia, jos kuluttaja on tehnyt valituksen heitä kohtaan. Elinkeinonharjoittajia olisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan rohkaistava osallistumaan vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajilla on mahdollisuus saada oikeussuojaa ja että heillä ei ole velvollisuutta luopua vaatimuksistaan. Tällä direktiivillä ei sen vuoksi olisi rajoitettava sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamista, joilla tehdään elinkeinonharjoittajien osallistuminen tällaisiin menettelyihin pakolliseksi tai asetetaan sitä koskevia kannustimia tai seuraamuksia tai joilla menettelyjen tuoma ratkaisu tehdään elinkeinonharjoittajia sitovaksi, edellyttäen, että tällaisella lainsäädännöllä ei estetä osapuolia käyttämästä oikeuttaan saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrätään.

(50)

Jottei vaihtoehtoisille riidanratkaisuelimille asetettaisi tarpeetonta rasitusta, jäsenvaltioiden olisi rohkaistava kuluttajia ottamaan yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja pyrkimään ratkaisemaan ongelma kahdenvälisesti ennen valituksen tekemistä vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle. Näin kuluttajat voisivat useissa tapauksissa ratkaista riitansa nopeasti ja varhaisessa vaiheessa.

(51)

Jäsenvaltioiden olisi kutsuttava ammattialajärjestöjen, elinkeinonharjoittajien järjestöjen ja kuluttajajärjestöjen edustajia osallistumaan vaihtoehtoisten riidanratkaisujärjestelmien kehittämiseen erityisesti puolueettomuuden ja riippumattomuuden periaatteen huomioon ottamisen osalta.

(52)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet tekevät yhteistyötä valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisemisessa.

(53)

Unionissa olisi vahvistettava rahoituspalvelujen alalla toimivien vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten verkostoja, joita ovat esimerkiksi rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkosto, FIN-NET. Jäsenvaltioiden olisi rohkaistava vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä liittymään osaksi tällaisia verkostoja.

(54)

Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten ja kansallisten viranomaisten tiiviin yhteistyön on määrä parantaa kuluttajansuojaa koskevien unionin säädösten tehokasta soveltamista. Komission ja jäsenvaltioiden olisi helpotettava vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten välistä yhteistyötä, jotta voidaan rohkaista parhaiden käytäntöjen ja teknisen osaamisen vaihtoa ja keskustella vaihtoehtoisten riidanratkaisumenettelyjen toimintaan liittyvistä ongelmista. Tällaista yhteistyötä olisi tuettava muun muassa tulevalla unionin kuluttajaohjelmalla.

(55)

Sen varmistamiseksi, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet toimivat moitteettomasti ja tehokkaasti, niiden toimintaa olisi seurattava tiiviisti. Tätä varten kunkin jäsenvaltion olisi nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen tämän tehtävän hoitamiseksi. Komission ja tämän direktiivin mukaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava luettelo tämän direktiivin mukaisista vaihtoehtoisista riidanratkaisuelimistä ja pidettävä se ajan tasalla. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet, Euroopan kuluttajakeskusten verkosto ja tarvittaessa tämän direktiivin mukaisesti nimetyt elimet julkaisevat tämän luettelon verkkosivustollaan tarjoamalla linkin komission verkkosivustolle ja mahdollisuuksien mukaan jollakin pysyvällä tavalla niiden toimitiloissa. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi rohkaistava myös merkittäviä kuluttajajärjestöjä ja elinkeinonharjoittajien järjestöjä julkaisemaan tämä luettelo. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava asianmukainen tietojen jakaminen siitä, mitä kuluttajien olisi tehtävä, jos heillä on riita elinkeinonharjoittajan kanssa. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava säännöllisesti raportteja vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten kehittymisestä ja toiminnasta omassa jäsenvaltiossaan. Vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten olisi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille tarkat tiedot, joiden perusteella nämä raportit olisi laadittava. Jäsenvaltioiden olisi rohkaistava vaihtoehtoisia riidanratkaisuelimiä toimittamaan nämä tiedot yhdenmukaisen menetelmän käyttämisestä kuluttajavalitusten ja kuluttajatiedustelujen luokittelussa ja ilmoittamisessa 12 päivänä toukokuuta 2010 annetun komission suosituksen 2010/304/EU (11) mukaisesti.

(56)

On välttämätöntä, että jäsenvaltiot säätävät tämän direktiivin noudattamiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomisen seuraamuksia koskevat säännöt ja varmistavat, että nämä säännöt pannaan täytäntöön. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(57)

Kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä 27 päivänä lokakuuta 2004 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 2006/2004 (12) (asetus kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä) olisi muutettava niin, että sen liitteeseen sisällytetään viittaus tähän direktiiviin, jotta tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevaa rajatylittävää yhteistyötä voidaan tehostaa.

(58)

Kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/22/EY (13) (kieltokannedirektiivi) olisi muutettava niin, että sen liitteeseen sisällytetään viittaus tähän direktiiviin, jotta voidaan varmistaa tässä direktiivissä säädettyjen kuluttajien kollektiivisten etujen suoja.

(59)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (14) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(60)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistäminen saavuttamalla kuluttajansuojan korkea taso ja rajoittamatta kuluttajien oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen ratkaistavaksi, vaan se voidaan paremmin saavuttaa unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(61)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 7, 8, 38 ja 47 artiklassa tunnustettuja periaatteita.

(62)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (15) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 12 päivänä tammikuuta 2012 (16),

a)

sellaisissa riidanratkaisuelimissä toteutettaviin menettelyihin, joissa riidan ratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt ovat yksinomaan yksittäisen elinkeinonharjoittajan palveluksessa tai saavat palkkionsa yksinomaan yksittäiseltä elinkeinonharjoittajalta, paitsi jos jäsenvaltiot päättävät sallia tällaiset menettelyt tämän direktiivin mukaisina vaihtoehtoisina riidanratkaisumenettelyinä ja II luvussa säädetyt vaatimukset, mukaan lukien 6 artiklan 3 kohdassa asetetut riippumattomuutta ja avoimuutta koskevat erityiset vaatimukset, täyttyvät;

b)

sellaisissa kuluttajavalituksia käsittelevissä järjestelmissä toteutettaviin menettelyihin, joiden toiminnasta vastaa elinkeinonharjoittaja;

c)

yleistä, muuta kuin taloudellista etua koskeviin palveluihin;

d)

elinkeinonharjoittajien välisiin riitoihin;

e)

kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisiin suoriin neuvotteluihin;

f)

tuomarin pyrkimyksiin sovitella riita sitä koskevan oikeudenkäynnin kuluessa;

g)

menettelyihin, jotka elinkeinonharjoittaja on aloittanut kuluttajaa vastaan;

h)

terveydenhuollon ammattihenkilön potilaalle antamiin terveyspalveluihin potilaan terveydentilan arvioimiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi, mukaan lukien lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden määrääminen, toimittaminen ja tarjoaminen;

i)

jatko- ja korkeakoulutuksen julkisiin tarjoajiin.

a)

’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka toimii tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa;

b)

’elinkeinonharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevaa oikeushenkilöä, joka toimii tarkoituksessa, joka kuuluu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa, mukaan luettuna elinkeinonharjoittajan nimissä tai puolesta toimivat henkilöt;

c)

’kauppasopimuksella’ sopimusta, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan kuluttajalle tavaran omistusoikeuden ja kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan tavaran hinnan, mukaan lukien sopimukset, jotka koskevat sekä tavaroita että palveluja;

d)

’palvelusopimuksella’ muuta sopimusta kuin kauppasopimusta, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja suorittaa tai sitoutuu suorittamaan kuluttajalle palvelun ja kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan palvelun hinnan;

e)

’valtion sisäisellä riidalla’ sopimusta koskevaa riitaa, joka johtuu kauppa- tai palvelusopimuksesta, jos kuluttaja tilatessaan kyseisen tavaran tai palvelun asuu siinä jäsenvaltiossa, johon elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut;

f)

’valtioiden rajat ylittävällä riidalla’ sopimusta koskevaa riitaa, joka johtuu kauppa- tai palvelusopimuksesta, jos kuluttaja tilatessaan kyseisen tavaran tai palvelun asuu muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut;

g)

’vaihtoehtoisella riidanratkaisumenettelyllä’ 2 artiklassa tarkoitettua menettelyä, joka täyttää tässä direktiivissä asetetut vaatimukset ja jonka toteuttaa vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin;

h)

’vaihtoehtoisella riidanratkaisuelimellä’ elintä, joka, sillä olevasta nimestä tai nimityksestä riippumatta, on perustettu pysyväksi ja antaa mahdollisuuden riidan ratkaisuun vaihtoehtoisella riidanratkaisumenettelyssä ja joka on merkitty luetteloon 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

i)

’toimivaltaisella viranomaisella’ jäsenvaltion tämän direktiivin soveltamiseksi nimeämää kansallista, alueellista tai paikallista viranomaista.

—

sinne, missä hänen liiketoimipaikkansa on, jos elinkeinonharjoittaja on luonnollinen henkilö,

—

sinne, missä sillä on sääntömääräinen kotipaikka, hallinnollinen päätoimipaikka tai pääasiallinen liiketoimipaikka, mukaan luettuna sivutoimipaikka, edustaja tai muu toimipaikka, jos elinkeinonharjoittaja on yritys tai muu oikeushenkilö taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä.

—

paikkaan, jossa se harjoittaa vaihtoehtoista riidanratkaisutoimintaa, jos elimen toiminnasta vastaa luonnollinen henkilö,

—

paikkaan, jossa oikeushenkilö tai luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä harjoittaa vaihtoehtoista riidanratkaisutoimintaa tai jossa sillä on sääntömääräinen kotipaikka, jos elimen toiminnasta vastaa tuo oikeushenkilö taikka luonnollisten tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä,

—

paikkaan, jossa viranomaisella tai muulla julkisella elimellä on kotipaikka, jos elimen toiminnasta vastaa kyseinen viranomainen tai muu julkinen elin.

a)

pitävät yllä ajantasaista verkkosivustoa, jonka kautta osapuolet saavat helposti vaihtoehtoista riidanratkaisumenettelyä koskevia tietoja ja joka antaa kuluttajille myös mahdollisuuden toimittaa valitus ja tarvittavat kirjalliset todisteet sähköisesti;

b)

toimittavat osapuolille niiden sitä pyytäessä a alakohdassa tarkoitetut tiedot pysyvällä tavalla;

c)

tarjoavat kuluttajille mahdollisuuden toimittaa valitus tarvittaessa muutoin kuin sähköisesti;

d)

tarjoavat mahdollisuuden sähköisesti tai tarvittaessa postitse tapahtuvaan tietojenvaihtoon osapuolten välillä;

e)

ottavat käsiteltäväkseen sekä valtion sisäisiä että valtioiden rajat ylittäviä riitoja, mukaan luettuna asetuksen (EU) N:o 524/2013 soveltamisalaan kuuluvat riidat; ja

f)

toteuttavat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia riitoja käsitellessään tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen sijoittautumisjäsenvaltiossa direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön sääntöjä, jotka koskevat henkilötietojen suojaa.

a)

kuluttaja ei ole yrittänyt ottaa yhteyttä kyseiseen elinkeinonharjoittajaan keskustellakseen valituksestaan ja pyrkiäkseen ensin ratkaisemaan asian suoraan elinkeinonharjoittajan kanssa;

b)

riita on aiheeton tai perustuu kiusantekoon;

c)

riitaa käsitellään tai sitä on aiemmin käsitelty toisessa vaihtoehtoisessa riidanratkaisuelimessä taikka jossain tuomioistuimessa;

d)

vaatimuksen arvo alittaa tai ylittää ennalta määritetyn rahallisen kynnysarvon;

e)

kuluttaja ei ole tehnyt valitusta vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle ennalta määritetyssä määräajassa, mitä ei saa asettaa lyhyemmäksi kuin yhdeksi vuodeksi siitä päivästä, jona kuluttaja on tehnyt valituksen elinkeinonharjoittajalle;

f)

kyseessä olevaan tyyppiin kuuluvan riidan käsittely haittaisi muuten vakavasti vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen tehokasta toimintaa.

a)

heillä on tarvittavat tiedot ja taidot kuluttajariitojen vaihtoehtoisen riidanratkaisun tai niiden oikeuskäsittelyn alalla sekä yleinen lainsäädännön tuntemus;

b)

heidät nimitetään toimikaudeksi, joka on riittävän pitkä heidän toimintansa riippumattomuuden varmistamiseksi, ja ettei heitä voida erottaa tehtävistään ilman perusteltua syytä;

c)

he eivät ota vastaan ohjeita kummaltakaan osapuolelta tai näiden edustajilta;

d)

heidän saamansa palkkiot eivät ole kytköksissä menettelyn tulokseen;

e)

he ilmoittavat ilman aiheetonta viivytystä vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle olosuhteista, jotka voivat vaikuttaa tai joiden voidaan katsoa vaikuttavan heidän riippumattomuuteensa ja puolueettomuuteensa tai jotka voivat aiheuttaa tai joiden voidaan katsoa aiheuttavan eturistiriidan sen riidan jommankumman osapuolen kanssa, joka heidän on määrä ratkaista. Velvollisuus ilmoittaa näistä olosuhteista jatkuu koko vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn ajan. Sitä ei sovelleta, jos vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin muodostuu vain yhdestä luonnollisesta henkilöstä.

a)

kyseinen luonnollinen henkilö korvataan toisella luonnollisella henkilöllä, jonka tehtäväksi vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely annetaan; tai jollei näin tehdä,

b)

kyseinen luonnollinen henkilö pidättyy vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn toteuttamisesta ja, jos mahdollista, vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin ehdottaa osapuolille riidan toimittamista sellaisen vaihtoehtoisen riidanratkaisuelimen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta käsitellä asianomainen riita; tai jollei näin tehdä,

c)

olosuhteista ilmoitetaan osapuolille, ja kyseinen luonnollinen henkilö saa jatkaa vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn toteuttamista vain, jos osapuolet eivät ole tätä vastustaneet saatuaan tiedon asianomaisista olosuhteista ja oikeudestaan vastustaa.

a)

riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt nimittää kollegiaalinen elin tai nämä henkilöt ovat osa kollegiaalista elintä, johon kuuluu yhtä monta kuluttajajärjestöjen ja elinkeinonharjoittajan edustajaa, ja heidät nimitetään avoimen menettelyn tuloksena;

b)

riidanratkaisusta vastaavien luonnollisten henkilöiden toimikausi on vähintään kolmevuotinen, jotta voidaan varmistaa heidän toimintansa riippumattomuus;

c)

riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt sitoutuvat olemaan työskentelemättä elinkeinonharjoittajan taikka sellaisen ammattialajärjestön tai elinkeinonharjoittajien järjestön lukuun, jonka jäsen elinkeinonharjoittaja on, kolmen vuoden ajan sen jälkeen, kun heidän toimensa riidanratkaisuelimessä on päättynyt;

d)

riidanratkaisuelimellä ei ole hierarkkista tai toiminnallista sidosta elinkeinonharjoittajaan, se toimii selvästi erillään elinkeinonharjoittajan toiminnallisista yksiköistä ja sillä on tehtäviensä suorittamiseksi käytössään riittävät varat, jotka ovat erillään elinkeinonharjoittajan yleisistä varoista.

a)

niiden yhteystiedot, myös posti- ja sähköpostiosoite;

b)

sen, että vaihtoehtoiset riidanratkaisuelimet on merkitty luetteloon 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)

vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavat luonnolliset henkilöt, heidän nimittämisessään käytetty menetelmä ja toimikautensa pituus;

d)

vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta vastaavien luonnollisten henkilöiden asiantuntemus, puolueettomuus ja riippumattomuus, jos he ovat yksinomaan elinkeinonharjoittajan palveluksessa tai saavat palkkionsa yksinomaan siltä;

e)

soveltuvissa tapauksissa heidän jäsenyytensä sellaisissa vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten verkostoissa, jotka edistävät valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisua;

f)

riitatyypit, joiden käsittelyyn elimellä on toimivalta, mukaan lukien mahdollinen rahallinen kynnysarvo;

g)

riidanratkaisuun sovellettavat menettelysäännöt ja perusteet, joilla vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin voi kieltäytyä käsittelemästä tiettyä riitaa 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

h)

kielet, joilla valitus voidaan toimittaa vaihtoehtoiselle riidanratkaisuelimelle ja joita vaihtoehtoisessa riidanratkaisumenettelyssä käytetään;

i)

sääntötyypit, joita vaihtoehtoinen riidanratkaisuelin voi käyttää perustana riidan ratkaisulle (esim. oikeussäännöt, tasapuolisuusnäkökohdat, käytännesäännöt);

j)

mahdolliset ennakkoedellytykset, jotka osapuolten on täytettävä, ennen kuin vaihtoehtoinen riidanratkaisumenettely voidaan aloittaa, mukaan lukien vaatimus, jonka mukaan kuluttajan on yritettävä ratkaista asia suoraan elinkeinonharjoittajan kanssa;

k)

voivatko osapuolet vetäytyä menettelystä;

l)

mahdolliset osapuolten suoritettaviksi tulevat kustannukset, mukaan lukien mahdolliset kustannusten jakamista menettelyn päättyessä koskevat säännöt;

m)

vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn keskimääräinen kesto;

n)