25.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/1

(1)

Ilmailu on luonteeltaan erittäin kansainvälinen ala. Paras ja tehokkain tapa vähentää ilmailun päästöjä olisi näin ollen puuttua kansainvälisen ilmailun nopeasti lisääntyviin päästöihin maailmanlaajuisesti.

(2)

Ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksessa (UNFCCC) edellytetään, että kaikki osapuolet laativat ja panevat täytäntöön kansallisia ja tarvittaessa alueellisia ohjelmia, jotka sisältävät ilmastonmuutosta lieventäviä toimenpiteitä.

(3)

Unioni on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjään, myös ilmailun päästöjä. Kaikkien talouden alojen olisi annettava panoksensa näiden päästövähennysten saavuttamiseen.

(4)

Kaikkia kolmansien maiden kanssa tehtäviä unionin ilmailualan sopimuksia koskevissa neuvotteluissa olisi pyrittävä turvaamaan unionille joustavuus, jotta se voi toteuttaa ympäristötoimia, myös siltä osin kuin kyse on toimenpiteistä ilmailun ilmastonmuutosvaikutusten lieventämiseksi.

(5)

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) on edistynyt pyrkimyksissä hyväksyä ICAOn yleiskokouksen 38. istunnossa, joka pidetään 24 päivästä syyskuuta4 päivään lokakuuta 2013, päästövähennystoimien maailmanlaajuinen kehys, jolla helpotetaan markkinapohjaisten toimenpiteiden soveltamista kansainvälisestä ilmailusta peräisin oleviin päästöihin, sekä maailmanlaajuisen markkinapohjaisen toimenpiteen kehittämisessä. Tällainen kehys voisi edistää merkittävästi hiilidioksidipäästöjen vähentämistä kansallisesti, alueellisesti ja maailmanlaajuisesti.

(6)

Tämän edistymisen helpottamiseksi ja lisäponnen antamiseksi on suotavaa lykätä niiden vaatimusten täytäntöönpanoa, joita sovelletaan ennen ICAOn yleiskokouksen 38. istuntoa ja jotka koskevat sellaisissa unionin ulkopuolisissa maissa, jotka eivät ole Euroopan vapaakauppa-alueen (EFTA) jäseniä, Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvien valtioiden alaisuuteen kuuluvia alueita tai unionin kanssa liittymissopimuksen allekirjoittaneita maita, sijaitseville lentopaikoille saapuvia ja niiltä lähteviä lentoja. Tästä syystä ei olisi toteutettava toimia ilma-alusten käyttäjiä vastaan niiden vaatimusten osalta, jotka johtuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2003/87/EY (3) ja koskevat raportointia tällaisille lentopaikoille saapuvista ja niiltä lähtevistä lennoista aiheutuvista todennetuista päästöistä kalenterivuosien 2010, 2011 ja 2012 osalta ja vastaavasta päästöoikeuksien palauttamisesta vuoden 2012 osalta. Ilma-alusten käyttäjien, jotka edelleenkin haluavat noudattaa näitä vaatimuksia, olisi voitava tehdä niin.

(7)

Kilpailun vääristymisen välttämiseksi tämän päätöksen mukaista poikkeusta olisi sovellettava ainoastaan niihin ilma-alusten käyttäjiin, jotka joko eivät ole saaneet maksutta päästöoikeuksia tällaista vuonna 2012 tapahtunutta toimintaa varten tai ovat palauttaneet kaikki kyseistä toimintaa varten maksutta saamansa päästöoikeudet. Samasta syystä näitä päästöoikeuksia ei olisi otettava huomioon laskettaessa oikeuksia käyttää kansainvälisiä hyvityksiä direktiivin 2003/87/EY mukaisesti.

(8)

Vuoden 2012 ilmailun päästöoikeudet, joita ei ole myönnetty tällaisille ilma-alusten käyttäjille tai jotka on palautettu, olisi poistettava järjestelmästä mitätöimällä ne. Huutokaupattavien ilmailun päästöoikeuksien määrä olisi mukautettava tämän päätöksen täytäntöönpanon vuoksi, jotta varmistetaan direktiivin 2003/87/EY 3 d artiklan 1 kohdan noudattaminen.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyllä poikkeuksella ei saisi olla vaikutusta unionin ilmastonmuutoslainsäädännön tinkimättömyyteen ympäristötavoitteista ja sen yleiseen tavoitteeseen, eikä poikkeuksen olisi johdettava kilpailun vääristymiseen. Näin ollen ja jotta turvataan direktiivin 2003/87/EY, joka on osa unionin oikeudellista kehystä sen pyrkiessä noudattamaan itsenäistä sitoumustaan vähentää päästöjään vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta, yleinen tavoite, mainittua direktiiviä olisi edelleen sovellettava lentoihin jäsenvaltioiden alueella sijaitsevilta lentopaikoilta sellaisille lentopaikoille, jotka sijaitsevat tiettyjen unioniin läheisessä yhteydessä olevien tai unioniin assosioituneiden alueiden tai unionin ulkopuolisten maiden alueella, ja lentoihin tällaisilta lentopaikoilta jäsenvaltioiden alueella sijaitseville lentopaikoille.

(10)

Tässä päätöksessä säädetty poikkeus koskee ainoastaan vuoden 2012 ilmailun päästöjä. Kansainvälistä ilmailua ja ilmastonmuutosta käsittelevä ICAOn korkean tason työryhmä perustettiin ohjaamaan kehyksen laatimista markkinapohjaisille toimenpiteille, arvioimaan maailmanlaajuista markkinapohjaista toimenpidettä koskevien vaihtoehtojen toteutettavuutta ja määrittämään joukko teknisiä ja käytännön toimenpiteitä. Unioni säätää tästä poikkeuksesta helpottaakseen sopimuksen tekemistä ICAOn yleiskokouksen 38. istunnossa maailmanlaajuisen markkinapohjaisen toimenpiteen kehittämisen realistisesta aikataulusta ICAOn yleiskokouksen 38. istunnon jälkeen sekä kehyksestä, jolla helpotetaan kansallisten ja alueellisten markkinapohjaisten toimenpiteiden laaja-alaista soveltamista kansainväliseen ilmailuun siihen asti, kunnes sovelletaan maailmanlaajuista markkinapohjaista toimenpidettä. Tämän perusteella voitaisiin harkita lisätoimia edistämään tällaisen tuloksen ja unionin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän optimaalista vuorovaikutusta. Tältä osin komission olisi lisätoimien tarvetta arvioidessaan otettava myös huomioon mahdolliset vaikutukset Euroopan sisäiseen lentoliikenteeseen, jotta vältetään kilpailun vääristyminen.

(11)

Komission olisi raportoitava kattavasti Euroopan parlamentille ja neuvostolle ICAOn yleiskokouksen 38. istunnossa saavutetusta edistyksestä ja ehdotettava nopeasti tulosten mukaisia toimenpiteitä tapauksen mukaan.

(12)

On erityisen tärkeää varmistaa oikeusvarmuus ilma-alusten käyttäjien ja kansallisten viranomaisten osalta ottaen huomioon direktiivissä 2003/87/EY tarkoitettu päästöoikeuksien palauttamisen määräaika eli 30 päivä huhtikuuta 2013. Sen vuoksi tätä päätöstä olisi sovellettava siitä päivästä, jona se hyväksytään,

25.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/5

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti neuvoston direktiivin 91/414/ETY (2) säännöksiä sovelletaan hyväksymismenettelyn ja hyväksynnän edellytysten osalta tehoaineisiin, joista on tehty päätös kyseisen direktiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennen 14 päivää kesäkuuta 2011. Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät Paecilomyces fumosoroseus -kannan FE 9901 osalta komission päätöksellä 2008/565/EY (3).

(2)

Belgia vastaanotti 4 päivänä helmikuuta 2004 FuturEco S.L.:ltä direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakemuksen tehoaineen Paecilomyces fumosoroseus -kannan FE 9901 sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. Päätöksessä 2008/565/EY vahvistettiin, että asiakirja-aineisto oli täydellinen, eli sen voitiin periaatteessa katsoa täyttävän direktiivin 91/414/ETY liitteissä II ja III asetetut tietovaatimukset.

(3)

Kyseisen tehoaineen vaikutukset ihmisten ja eläinten terveyteen ja ympäristöön on arvioitu direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti hakijan ehdottamien käyttötarkoitusten osalta. Esittelevä jäsenvaltio toimitti arviointikertomuksen luonnoksen 29 päivänä maaliskuuta 2007.

(4)

Jäsenvaltiot ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ovat tarkastelleet arviointikertomuksen luonnosta. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti komissiolle päätelmänsä tehoaineen Paecilomyces fumosoroseus -kanta FE 9901 riskinarviointia koskevasta tarkastelusta (4)20 päivänä elokuuta 2012. Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomusluonnosta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja Paecilomyces fumosoroseus -kantaa FE 9901 koskeva komission tarkastelukertomus valmistui 15 päivänä maaliskuuta 2013.

(5)

Eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että Paecilomyces fumosoroseus -kantaa FE 9901 sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen on aiheellista hyväksyä Paecilomyces fumosoroseus -kanta FE 9901.

(6)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen hyväksymistä, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua hyväksymisestä seuraaviin uusiin vaatimuksiin.

(7)

Rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädettyjen hyväksynnästä johtuvien velvoitteiden soveltamista ja ottaen huomioon direktiivistä 91/414/ETY asetukseen (EY) N:o 1107/2009 siirtymisestä aiheutuva erityistilanne olisi kuitenkin sovellettava seuraavia säännöksiä. Jäsenvaltioilla olisi hyväksymisen jälkeen oltava kuusi kuukautta aikaa tarkistaa Paecilomyces fumosoroseus -kantaa FE 9901 sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat. Jäsenvaltioiden olisi tapauksen mukaan muutettava, korvattava tai peruutettava luvat. Mainitusta määräajasta poiketen olisi yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti säädettävä pidemmästä määräajasta kutakin kasvinsuojeluainetta ja kutakin aiottua käyttötarkoitusta koskevan täydellisen, direktiivin 91/414/ETY liitteen III mukaisen asiakirja-aineiston päivityksen jättämistä ja arviointia varten.

(8)

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä joulukuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (5) puitteissa arvioitujen tehoaineiden sisällyttämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I saatu kokemus on osoittanut, että tietojen saantiin liittyviä nykyisten lupien haltijoiden velvollisuuksia voi olla vaikea tulkita. Lisävaikeuksien välttämiseksi näyttääkin olevan tarpeen selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja erityisesti velvollisuutta tarkistaa, että luvanhaltija osoittaa, että kyseisen direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto on saatavilla. Tällä selvennyksellä ei kuitenkaan aiheuteta jäsenvaltioille tai luvanhaltijoille uusia velvoitteita verrattuna direktiiveihin, joita on tähän mennessä annettu kyseisen direktiivin liitteen I muuttamiseksi, tai verrattuna asetuksiin, joita on annettu tehoaineiden hyväksymisestä.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi muutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta hyväksyttyjen tehoaineiden luettelon osalta 25 päivänä toukokuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (6) liitettä.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät Paecilomyces fumosoroseus -kantaa FE 9901 ainoana tehoaineena, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2015; tai

b)

niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät Paecilomyces fumosoroseus -kantaa FE 9901 yhtenä monista tehoaineista, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2015 taikka siinä säädöksessä tai niissä säädöksissä, joilla kyseinen aine tai aineet lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, tai joilla kyseinen aine tai aineet hyväksyttiin, tällaista muuttamista tai peruuttamista varten vahvistettuna ajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

25.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/9

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

25.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/11

(1)

Latvia on komission 17 päivänä kesäkuuta 2011 ja 27 päivänä elokuuta 2012 saapuneeksi kirjaamilla kirjeillä pyytänyt lupaa poiketa niistä direktiivin 2006/112/EY säännöksistä, jotka koskevat oikeutta vähentää tuotantopanoksiin sisältyvä vero henkilöautojen osalta.

(2)

Komissio antoi Latvian pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 26 päivänä marraskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti Latvialle 30 päivänä marraskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä saaneensa kaikki hakemuksen tutkimiseen tarvitsemansa tiedot.

(3)

Direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklassa vahvistetaan verovelvollisen oikeus vähentää verovelvollisen vastaanottamien ja verollisia liiketoimiaan varten käyttämien tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista maksettu arvonlisävero. Mainitun direktiivin 26 artiklan 1 kohdan a alakohta edellyttää, että verovelvollinen maksaa arvonlisäveron, jos liikeomaisuutta käytetään muuhun kuin yrityskäyttöön.

(4)

Muuta kuin yrityskäyttöä on usein erittäin vaikea määrittää tarkasti, ja vaikka se olisikin mahdollista, määrittämiseen käytettävä menetelmä on usein hankala. Pyydetyn luvan mukaan olisi arvonlisäveron määrä, joka voidaan vähentää myös muussa kuin pelkästään yrityskäytössä oleviin henkilöautoihin liittyvistä kustannuksista, olisi vahvistettava joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kiinteänä prosenttimääränä. Latvian toimittamien tietojen perusteella 80 prosentin osuus on perusteltu. Jos henkilöautoihin on sovellettu tällä päätöksellä sallittua rajoitusta, niihin ei kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi saisi soveltaa samaan aikaan vaatimusta, jonka mukaan henkilöauton muusta kuin yrityskäytöstä on suoritettava arvonlisäveroa. Tämä yksinkertaistamistoimenpide poistaa tarpeen pitää kirjaa yritysautojen muusta kuin yrityskäytöstä ja estää veropetokset, jotka perustuvat virheelliseen kirjanpitoon.

(5)

Luvan mukaista vähennysoikeutta koskevaa rajoitusta olisi sovellettava arvonlisäveroon, joka on maksettu tiettyjen henkilöautojen ostamisen, liisauksen, yhteisöhankinnan ja tuonnin yhteydessä, ja näihin liittyvistä kustannuksista, mukaan lukien polttoaineen ostaminen.

(6)

Lupaa olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin henkilöautoihin, joiden suurin sallittu massa ei ylitä 3 500:aa kilogrammaa ja joissa on enintään kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi. Sellaisten henkilöautojen muu kuin yrityskäyttö, joiden massa on yli 3 500 kilogrammaa tai joissa on enemmän kuin kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi, on erittäin vähäistä näiden autojen ominaispiirteiden tai sen yritystoiminnan tyypin vuoksi, johon niitä käytetään. Olisi laadittava yksityiskohtainen luettelo henkilöautoluokista, jotka jätetään luvan ulkopuolelle, ja joka perustuu niiden erityisiin käyttötarkoituksiin.

(7)

Komissio on sisällyttänyt 29 päivänä lokakuuta 2004 tekemäänsä direktiiviehdotukseen direktiivin 77/388/ETY, nyt direktiivi 2006/112/EY, muuttamisesta arvonlisäverovelvoitteiden yksinkertaistamiseksi säännöksiä, joilla yhdenmukaistetaan kululuokat, joihin vähennysoikeutta koskevia poikkeuksia voidaan soveltaa. Tuon ehdotuksen mukaan vähennysoikeutta koskevia poikkeuksia voidaan soveltaa moottorikäyttöisiin maantieajoneuvoihin. Sen vuoksi on aiheellista rajoittaa tämän päätöksen soveltamisaika päättymään siihen, kun ehdotettu direktiivi tulee sovellettavaksi. On kuitenkin tarpeen säätää luvalle erityinen päättymispäivä, jota sovelletaan siinä tapauksessa, ettei ehdotettu direktiivi ole tullut sovellettavaksi tuohon päivään mennessä, koska lupaa sekä yritys- ja muun kuin yrityskäytön välisen kokonaissuhteen prosenttiosuutta on tarpeen arvioida uudelleen.

(8)

Jos Latvia katsoo, että lupaa olisi jatkettava vielä vuoden 2015 jälkeen, sen olisi toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2015 kertomus, johon sisältyy sovelletun prosenttiosuuden arviointi, sekä luvan jatkamista koskeva pyyntö.

(9)

Poikkeuksella on vain vähäinen vaikutus lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan veron kokonaismäärään, eikä sillä ole kielteistä vaikutusta arvonlisäverosta saataviin unionin omiin varoihin,

a)

jälleenmyyntiä, vuokrausta tai liisausta varten ostetut autot;

b)

vastikkeellisessa matkustajien kuljetuksessa käytettävät autot, mukaan lukien taksipalvelut;

c)

tavaroiden kuljetukseen käytettävät autot;

d)

ajo-opetuksessa käytettävät autot;

e)

vartiointitehtävissä käytettävät autot;

f)

pelastusajoneuvoina käytettävät autot;

g)

autokaupassa esittelyajoneuvoina käytettävät autot.

a)

toimitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä maaliskuuta 2015; ja

b)

siihen on liitettävä kertomus, joka sisältää arvioinnin 1 artiklassa vahvistetusta prosenttiosuudesta.

25.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/13

(1)

Ranskan tasavallalle, jäljempänä ’Ranska’, annettiin neuvoston päätöksellä 2007/880/EY (2) lupa soveltaa Korsikan departementeissa vapaaseen liikkeeseen laskettavaan ja moottoripolttoaineena käytettävään lyijyttömään bensiiniin alennettua verokantaa direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti.

(2)

Ranska on pyytänyt 12 päivänä maaliskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä lupaa soveltaa moottoripolttoaineena käytettävään lyijyttömään bensiiniin alennettua energiaverokantaa siten, että päätöksen 2007/880/EY mukaista käytäntöä jatketaan. Alennuksen suuruus on 1 euro hehtolitraa kohden. Lupaa haetaan 1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2018 väliseksi ajaksi. Korsikassa lyijyttömän bensiinin toimitus pumppuihin on huomattavasti kalliimpaa kuin Manner-Ranskassa, ja lopulliset hinnat ovat 0,10 euroa kalliimmat litraa kohden kuin mannermaalla.

(3)

Kun korsikalaisten kuluttajien maksamaa lyijyttömän bensiinin veroa alennetaan, nämä kuluttajat ovat yhdenvertaisemmassa asemassa mannermaalla asuvien kuluttajien kanssa. Toimenpide on siis alue- ja koheesiopoliittisten tavoitteiden mukainen.

(4)

Veronalennus ei ole suurempi kuin on välttämätöntä korsikalaiskuluttajille kuljetuksesta ja jakelusta koituvien lisäkustannusten huomioon ottamiseksi.

(5)

Lopullinen veroaste on direktiivissä 2003/96/EY säädettyjen vähimmäisverokantojen mukainen, nykyisellään 359 euroa tuhatta litraa kohden (eli 35,90 euroa hehtolitraa kohden). Tämä pätee myös, kun otetaan huomioon lupa, joka on 1 päivänä tammikuuta 2013 alkavaksi ajanjaksoksi myönnetty luvan antamisesta Ranskan tasavallalle soveltaa moottoripolttoaineisiin eriytettyjä verokantoja direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti 22 päivänä huhtikuuta 2013 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2013/193/EU (3); vaikka mainitun päätöksen vaikutukset yhdistetään tämän päätöksen vaikutuksiin.

(6)

Niiden departementtien, joihin toimenpidettä sovelletaan, syrjäisen sijainnin ja saaristoluonteen takia ja koska verokannan alennus on kohtuullinen ja verokanta on lisäksi hyvin korkea verrattuna direktiivissä 2003/96/EY säädettyyn vähimmäistasoon, pyydetty toimenpide ei aiheuta erityisesti polttoaineen hankintaan liittyvää ajoa.

(7)

Näin ollen toimenpide voidaan hyväksyä ottaen huomioon sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja tarve varmistaa terve kilpailu, eikä toimenpide ole ristiriidassa unionin terveys-, ympäristö-, energia- tai liikennepolitiikan kanssa.

(8)

Sen vuoksi Ranskalle olisi annettava direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti lupa soveltaa alennettua verokantaa Korsikassa vapaaseen liikkeeseen laskettavaan ja moottoripolttoaineena käytettävään lyijyttömään bensiiniin 31 päivään joulukuuta 2018 saakka.

(9)

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 2 kohdan mukaan kunkin kyseisen artiklan nojalla myönnettävän luvan on oltava ajallisesti tarkkaan rajoitettu.

(10)

Jotta kyseiset departementit saisivat riittävän varmuuden, lupa olisi myönnettävä kuudeksi vuodeksi. Jotta ei kuitenkaan estettäisi voimassa olevan säädöskehyksen yleistä kehitystä, on aiheellista säätää, että jos neuvosto ottaa perussopimuksen 113 artiklan nojalla käyttöön muutetun energiatuotteita koskevan yleisen verojärjestelmän, johon tällä päätöksellä myönnettävä lupa ei soveltuisi, tämän päätöksen voimassaolo päättyisi päivänä, jona muutettua järjestelmää koskevien sääntöjen soveltaminen alkaa.

(11)

Olisi varmistettava, että Ranska voi soveltaa tässä päätöksessä tarkoitettua veronalennusta 1 päivästä tammikuuta 2013 eli keskeytyksettä päätöksen 2007/880/EY mukaisten aikaisempien järjestelyjen jatkoksi. Pyydetty lupa olisi näin ollen annettava 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.

(12)

Tämä päätös ei vaikuta valtiontukea koskevien unionin sääntöjen soveltamiseen,

25.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/15

(1)

Ranskan tasavallalle, jäljempänä ’Ranska’, annettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/38/EU (2) lupa soveltaa kolmen vuoden ajan eriytettyjä verokantoja dieselpolttoaineeseen ja lyijyttömään bensiiniin valtionhallinnon uudistuksen yhteydessä, johon sisältyy tiettyjen, aiemmin keskushallinnon käyttämien toimivaltuuksien hajauttaminen. Täytäntöönpanopäätöksen 2011/38/EU voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2012.

(2)

Ranska on pyytänyt 10 päivänä helmikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä lupaa jatkaa eriytettyjen verokantojen soveltamista samoilla edellytyksillä vielä kuusi vuotta 31 päivän joulukuuta 2012 jälkeen.

(3)

Täytäntöönpanopäätös 2011/38/EU hyväksyttiin sillä perusteella, että Ranskan pyytämä toimenpide täytti direktiivin 2003/96/EY 19 artiklassa säädetyt vaatimukset. Erityisesti katsottiin, ettei toimenpide haittaisi sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Lisäksi toimenpiteen katsottiin olevan asiaa koskevien unionin politiikkojen mukainen.

(4)

Kyseinen kansallinen toimenpide liittyy politiikkaan, jonka tavoitteena on tehostaa hallintoa parantamalla julkisia palveluja ja alentamalla niiden kustannuksia, sekä toissijaisuusperiaatetta koskevaan politiikkaan. Se antaa alueille lisäkannustimen kehittää hallintonsa laatua avoimella tavalla. Tältä osin täytäntöönpanopäätöksessä 2011/38/EU edellytetään, että alennuksissa otetaan huomioon niiden alueiden sosioekonomiset olosuhteet, joilla kyseisiä alennuksia sovelletaan. Näin ollen monet alueet, joilla joko bruttokansantuote on keskimääräistä pienempi tai työttömyysaste keskimääräistä suurempi, ovat soveltaneet alhaisempia verokantoja. Yleisesti ottaen kansallinen toimenpide perustuu erityisiin toimintapoliittisiin syihin.

(5)

Verokannan alueelliselle eriyttämiselle asetetut tiukat rajat sekä ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen jättäminen toimenpiteen ulkopuolelle merkitsevät sitä, että kilpailun vääristymien riski sisämarkkinoilla on hyvin pieni. Lisäksi toimenpiteen soveltaminen on tähän mennessä osoittanut, että alueet ovat selvästi pyrkineet soveltamaan enimmäisverokantaa, mikä on pienentänyt entisestään kilpailun vääristymien riskiä.

(6)

Ei ole liioin ilmoitettu varsinkaan sellaisista sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa haittaavista esteistä, jotka olisivat vaikuttaneet kyseisten tuotteiden liikkuvuuteen valmisteveron alaisina tuotteina.

(7)

Kun lupaa kansalliselle toimenpiteelle alun perin pyydettiin, sitä oli edeltänyt veronkorotus, joka vastasi alueellisissa veronalennuksissa sallittua marginaalia. Tätä taustaa vasten sekä lupaehtojen ja saatujen kokemusten perusteella kansallinen toimenpide ei näyttäisi olevan ristiriidassa unionin energia- ja ilmastonmuutospolitiikan kanssa.

(8)

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 2 kohdan mukaan kunkin kyseisen artiklan nojalla myönnetyn luvan on oltava ajallisesti tarkkaan rajoitettu. Lisäksi komission ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/96/EY muuttamisesta säädetään pysyvästä säännöstä, jonka mukaan Ranska voisi tietyissä rajoissa soveltaa eriytettyjä verokantoja Ranskan alueiden tasolla. Sen vuoksi on aiheellista rajata tämän päätöksen soveltamisaika kolmeen vuoteen ja säätää, että tämä päätöksen voimassaolo päättyy joka tapauksessa, kun edellä mainittua pysyvää sääntöä aletaan soveltaa. Jotta ei kuitenkaan estettäisi voimassa olevan säädöskehyksen yleistä kehitystä, on aiheellista säätää, että jos neuvosto ottaa käyttöön muutetun energiatuotteita koskevan yleisen verojärjestelmän, johon tällä päätöksellä myönnettävä lupa ei soveltuisi, tämän päätöksen voimassaolo päättyy päivänä, jona muutetun järjestelmän sääntöjen soveltaminen alkaa.

(9)

Olisi varmistettava, että Ranska voi soveltaa tässä päätöksessä tarkoitettua veronalennusta 1 päivästä tammikuuta 2013 eli keskeytyksettä täytäntöönpanopäätöksen 2011/38/EU mukaisten aikaisempien järjestelyjen jatkoksi. Pyydetty lupa olisi näin ollen annettava 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.

(10)

Tämä päätös ei vaikuta valtiontukea koskevien unionin sääntöjen soveltamiseen,

a)

alennukset ovat enintään 35,4 euroa 1 000 litralta lyijytöntä bensiiniä ja 23,0 euroa 1 000 litralta dieselpolttoöljyä;

b)

alennukset eivät ole suurempia kuin muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen ja ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen verokantojen erotus;

c)

alennuksia määritettäessä otetaan huomioon niiden alueiden objektiiviset sosioekonomiset olosuhteet, joilla kyseisiä alennuksia sovelletaan;

d)

alueellisten alennusten soveltaminen ei vaikuta siten, että kyseinen alue saisi kilpailuetua unionin sisäisessä kaupassa.

—

energiatuotteiden yleistä verotusjärjestelmää muutetaan tavalla, johon tällä päätöksellä myönnettävä lupa ei ole sovellu,

—

Ranskalle annetaan lupa soveltaa eriytettyjä verokantoja alueiden tasolla.

25.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/17

(1)

Neuvosto hyväksyi 22 päivänä joulukuuta 2009 ja 18 päivänä tammikuuta 2010 päätökset 2009/1014/EU (1) ja 2010/29/EU (2) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä 26 päivän tammikuuta 2010 ja 25 päivän tammikuuta 2015 väliseksi ajaksi.

(2)

Yhden alueiden komitean jäsenen paikka on vapautunut Juan Ignacio DIEGO PALACIOSin toimikauden päätyttyä. Yhden alueiden komitean varajäsenen paikka on vapautunut Cristina MAZAS PÉREZ-OLEAGAn toimikauden päätyttyä,

a)

jäseneksi:

ja

b)

varajäseneksi:

25.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/18

(1)

Päätöksessä N:o 243/2012/EU edellytetään kartoitusta, joka koskee taajuuksien nykyistä käyttöä sekä kaupallisiin että julkisiin tarkoituksiin. Kartoituksen toteuttamiseksi on hyväksyttävä täytäntöönpanosäädös, jossa yhtäältä laaditaan käytännön menettelytavat ja yhdenmukaiset mallit, joita jäsenvaltiot käyttävät kootessaan ja toimittaessaan komissiolle tietoja taajuuksien nykyisestä käytöstä, ja toisaalta menetelmät, joilla tutkitaan teknologian kehityssuuntauksia ja taajuuksiin liittyviä tulevia tarpeita ja taajuuksien kysyntää radiotaajuuspoliittisen ohjelman kattamilla aloilla, jotta voidaan kartoittaa kehittyviä ja mahdollisesti merkittäviä taajuuksien käyttömahdollisuuksia etenkin taajuusalueella 400 MHz–6 GHz, jäljempänä ’asianomainen taajuusalue’.

(2)

Kartoitus auttaa yksilöimään ne taajuuskaistat, joilla taajuuksien nykykäyttöä voitaisiin tehostaa; tämä koskee erityisesti taajuuskaistoja, joita voitaisiin jakaa uudelleen tai jotka soveltuisivat yhteiskäyttöön. Näin tuettaisiin radiotaajuuspoliittisessa ohjelmassa vahvistettuja EU:n politiikkoja, jotta voidaan vastata teknologian kehitykseen ja kuluttajien ja operaattorien suunnalta tulevaan kysyntään pohjautuviin tuleviin taajuustarpeisiin unionin politiikanaloilla. Jotta olisi helpompi analysoida yksityisten – pääosin kaupallisten – ja julkisten – viranomaisten – erityyppisiä taajuuksien käyttötapoja, on tarpeen parantaa etenkin tiettyihin taajuuksien käytön osa-alueisiin liittyvää tarjontaa ja kysyntää koskevia määrällisiä tietoja, koska tätä nykyä tarjolla olevat tiedot vaihtelevat huomattavasti sen mukaan, käytetäänkö taajuutta yksityisiin, kaupallisiin vai julkisiin tarkoituksiin; vaihtelua esiintyy myös jäsenvaltioiden välillä.

(3)

Taajuuskartoitus olisi rakennettava vähitellen, jotta voidaan keventää jäsenvaltioille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta, mutta lisäksi tarvitaan käytön tyyppiin perustuvaa priorisointia siten, että ensiksi keskitytään päätöksen N:o 243/2012/EU 6 artiklassa yksilöityihin taajuuksiin ja saman päätöksen 8 artiklassa yksilöityihin taajuuksiin, jotka liittyvät unionin politiikka-aloihin. Tarkoituksena on laatia kartoitus, jota parannetaan jatkuvasti ja joka voi auttaa pääsemään siihen, että kaikkia unionin politiikka-alojen kannalta merkityksellisiä taajuuskaistoja hallinnoidaan tehokkaasti, kun tietojen saatavuus ja analysointi vähittäin paranevat. Kiireellisimpiin kartoituksen pohjalta suoritettaviin tehtäviin pitäisi kuulua vähintään 1 200 MHz:n laajuisen taajuusalueen eritteleminen langattomia laajakaistapalveluja varten, kuten päätöksen N:o 243/2012/EU 3 artiklan b alakohdassa säädetään, samoin kuin tehokkuuden ja joustavuuden lisääminen muiden muassa edistämällä tapauksen mukaan taajuuksien yhteiskäyttöä ja muunlaista rinnakkaista hyödyntämistä, kuten kyseisen päätöksen 4 artiklan 1 kohdassa peräänkuulutetaan.

(4)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tietoja mahdollisimman yhdenmukaisella tavalla: joko Euroopan radioviestintätoimiston EFIS-järjestelmän kautta tai suoraan komissiolle, kun on kyse esimerkiksi siitä, että julkisilta käyttäjiltä ja kansallisilta viranomaisilta koottuja tietoja on käsiteltävä turvaluokitellusti tai luottamuksellisesti. Tiedonkeruussa käytettävät yhdenmukaiset mallit voivat vaihdella huomattavasti sen mukaan, millaisesta taajuuskaistan käytöstä on kyse, eikä tietoja tietyissä tapauksissa välttämättä ole saatavilla yhdenmukaisen mallin mukaisina. Jotta kuitenkin voitaisiin varmistaa, että tiedot toimitetaan komissiolle analysoinnin kannalta tehokkaasti, jäsenvaltioiden olisi koottava ne koneellisesti luettavissa olevassa muodossa, jotta voidaan käyttää samaa sähköistä tiedonsiirtomuotoa sekä komission että EFIS:n tapauksessa.

(5)

Jäsenvaltioiden olisi paitsi toimitettava käytettävissä olevat asiaankuuluvat tiedot myös tehtävä komission kanssa yhteistyötä, jolla parannetaan tietojen laatua ja vertailtavuutta, tehostetaan kartoituksen toimivuutta kulloisenkin taajuuskaistan mukaan ja pyritään löytämään tiedoille vertailukelpoinen muoto kuitenkaan lisäämättä hallinnollista rasitetta.

(6)

Tietoja voitaisiin hankkia myös julkisten kuulemisten ja selvitysten kautta. Kartoituksessa voitaisiin lisäksi käyttää taajuuksia jatkuvasti seuraavien jäsenvaltioiden ja yksityisten tahojen vapaaehtoisesti toimittamia tietoja taajuuksien hallinnoimiseksi paikallisesti, toimilupatietojen oikeellisuuden tarkastamiseksi, tiettyjen valtuutusjärjestelyjen alaisten, kuten toimiluvasta vapautettujen taajuuksien, käytön määrittämiseksi ja sen arvioimiseksi, missä määrin unionissa käytetään paljon kysyttyjä taajuuskaistoja.

(7)

Jotta jäsenvaltioiden hallinnollinen rasite ja velvoitteet pysyisivät mahdollisimman keveinä, kartoitusta varten valitussa menetelmässä olisi otettava mahdollisimman pitkälti huomioon ne tiedot, joita jäsenvaltiot toimittavat taajuuksien käyttöä yhteisössä koskevien tietojen yhdenmukaisesta saatavuudesta 16 päivänä toukokuuta 2007 tehdyn komission päätöksen 2007/344/EY (2) mukaisesti. Kartoituksen täydentämiseen voitaisiin käyttää myös vapaaehtoisesti koottuja tietoja, kuten Euroopan posti- ja telehallintojen konferenssin ja muiden tahojen laatimia selvityksiä.

(8)

Jotta voidaan kartoittaa sellaiset taajuuskaistat, joita voitaisiin käyttää tehokkaammin ja jotka soveltuisivat uudelleenjakoon tai yhteiskäyttöön, tarvitaan tarkkoja tietoja taajuuksien todellisesta käytöstä mieluiten määrällisten tietojen tukemana. Tämä auttaisi sellaisten ratkaisujen löytämisessä, joissa otettaisiin huomioon teknologian kehitys, tulevat tarpeet ja niiden taajuuksien kysyntä, jotka yksilöitäisiin tulevan analyysin perusteella.

(9)

Kartoituksen kehittämisen ansiosta pitäisi pystyä jatkuvasti tehostamaan taajuuksien käyttöä siten, että voidaan vastata unionin politiikka-aloihin liittyvän kysynnän jatkuvaan kehitykseen ja ottaa huomioon teknologian kehitys. Tämän pohjalta ja päätöksen N:o 243/2012/EU 9 artiklan 1 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi komissio antaisi kertomuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomuksia annettaisiin säännöllisesti sen mukaan, miten paljon aikaa kartoituksen analysoiminen vaatii ja miten nopeasti taajuuksien käyttö muuttuu.

(10)

Kartoituksen kannalta on toki olennaista, että taajuuksien käyttö on läpinäkyvää, mutta kuitenkin on otettava huomioon EU:n lainsäädännössä vahvistettu henkilötietojen, liikesalaisuuksien ja valtionsalaisuuksien suoja. Tällöin on otettava huomioon muiden muassa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan 1 kohdan a alakohta, jonka mukaan mikään jäsenvaltio ei ole velvollinen antamaan tietoja, joiden ilmaisemisen se katsoo keskeisten turvallisuusetujensa vastaiseksi, Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 676/2002/EY (3) (radiotaajuuspäätös) 8 artikla, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (4) ja komission sisäisten menettelysääntöjen liite, jolla säännellään EU:n turvaluokiteltujen tietojen käsittelyä; näihin tietoihin sisältyvät tiedot, jotka ovat peräisin EU:sta tai jotka on saatu jäsenvaltioista, kolmansista maista tai kansainvälisiltä järjestöiltä (5).

(11)

Päätöksen N:o 243/2012/EU 15 artiklan mukaisesti kartoituksen toimivuutta olisi tarkasteltava aika ajoin, jotta voidaan varmistaa, että päätöksessä luetellut tavoitteet toteutetaan tehokkaasti, ja selvittää, pitäisikö niitä muuttaa. Jäsenvaltioiden pitäisi toimittaa komissiolle tarvittavat tiedot.

(12)

Tässä päätöksessä säädetyissä toimenpiteissä otetaan erittäin tarkoin huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän näkemykset, ja ne ovat radiotaajuuskomitean lausunnon mukaiset,

1)

Hallinnollisen rasitteen pitämiseksi mahdollisimman pienenä jäsenvaltioiden on varmistettava, että Euroopan radioviestintätoimisto toimittaa komissiolle asiaan liittyvät tiedot, joita jo kootaan päätöksen 2007/344/EY nojalla.

2)

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sellaiset kansallisella tasolla mahdollisesti saatavilla olevat tiedot kansallisella tasolla valitussa koneellisesti luettavissa olevassa muodossa, mukaan luettuina tiedot taajuuksien julkisesta käytöstä, joita komissio tarvitsee pystyäkseen suorittamaan sille tämän päätöksen ja päätöksen N:o 243/2012/EU nojalla kuuluvat tehtävät.

3)

Jäsenvaltioiden on tehtävä komission kanssa yhteistyötä 2 kohdan mukaisesti toimitettavien taajuuksien käyttöä koskevien tietojen lisäämiseksi etenkin toimittamalla määrällisiä tietoja, elleivät ne katso sen olevan kansallisten olosuhteiden vuoksi mahdotonta, esimerkiksi lähettimien määrästä ja käytön ajallisesta kestosta, koordinaatit ja sijaintitiedot, joista käy ilmi taajuuksien käytön maantieteellinen laajuus, samoin kuin tiedot käytössä olevasta teknologiasta ja yhteiskäytön ehdoista; tällöin on käytettävä vertailukelpoista muotoa kaikissa jäsenvaltioissa. Hallinnollisen rasituksen rajoittamiseksi kootaan ja toimitetaan tämän artiklan mukaisesti ottaen huomioon radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunto ensiksi tiedot niistä taajuuskaistoista, joilla on merkitystä päätöksessä N:o 243/2012/EU vahvistettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltioiden on koottava ja toimitettava tiedot kaikista asianomaisen taajuusalueen taajuuskaistoista vaiheittain 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä.

—

nykyisen käytön tekninen tehokkuus,

—

nykyisen käytön taloudellinen tehokkuus vertailemalla yksittäisiin kaistoihin liittyviä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja tuleviin tarpeisiin vastaamiseksi,

—

sosioekonomiset vaikutukset asianomaisten ja viereisten kaistojen nykyisiin käyttäjiin.

—

liikesalaisuudet,

—

yksityisyyden suojaan liittyvät tiedot ja

—

yleiseen turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät tiedot.

25.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/22

(1)

Kolmas maa voi direktiivin 2001/83/EY 111 b artiklan 1 kohdan mukaisesti pyytää komissiota arvioimaan, voidaanko unioniin vietäviin vaikuttaviin aineisiin sovellettavalla kyseisen maan lainsäädännöllä ja vastaavilla valvonta- ja täytäntöönpanotoimenpiteillä varmistaa vastaavantasoinen kansanterveyden suojelu kuin unionissa, jotta maa voidaan sisällyttää sellaisten kolmansien maiden luetteloon, jotka varmistavat vastaavantasoisen kansanterveyden suojelun.

(2)

Australia pyysi 18 päivänä syyskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä sisällyttämistä direktiivin 2001/83/EY 111 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon. Komission tekemä vastaavuuden arviointi vahvisti, että kyseisen artiklan vaatimukset täyttyvät. Vastaavuuden arviointia tehtäessä otettiin huomioon kyseisen direktiivin 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu, Australian ja unionin välillä tehty sopimus vastavuoroisesta tunnustamisesta (2).

(3)

Sellaisten kolmansien maiden luettelon laatimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY mukaisesti, jotka varmistavat ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden vaikuttaviin aineisiin sovellettavalla lainsäädännöllä ja vastaavilla valvonta- ja täytäntöönpanotoimenpiteillä unionin tasoa vastaavan kansanterveyden suojelun, 22 päivänä marraskuuta 2012 annettua komission täytäntöönpanopäätöstä 2012/715/EU (3) olisi muutettava,

25.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/24