23.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/1

(1)

Jotta voitaisiin toimia joustavasti, vastapuolen olisi voitava antaa sopimuksesta ilmoittaminen toisen vastapuolen tai kolmannen osapuolen tehtäväksi. Vastapuolten olisi myös voitava sopia, että ne antavat ilmoittamisen tehtäväksi yhteiselle kolmannelle yhteisölle, mukaan lukien keskusvastapuoli, joka antaa kauppatietorekisteriin yhden ilmoituksen, mukaan lukien asianomainen kenttiä koskeva taulukko. Tämän vuoksi ja tietojen laadun varmistamiseksi ilmoituksessa olisi mainittava, että se annetaan molempien vastapuolten puolesta, ja sen olisi sisällettävä kaikki yksityiskohtaiset tiedot, jotka olisi ilmoitettu, jos sopimuksesta olisi ilmoitettu erikseen.

(2)

Jotta vältettäisiin epäjohdonmukaisuudet yhteisiä tietoja koskevissa taulukoissa, johdannaissopimuksen kummankin vastapuolen olisi varmistettava, että molemmat kaupan osapuolet ovat hyväksyneet ilmoitettavat yhteiset tiedot. Yksilöllinen kauppatunnus helpottaa tietojen täsmäyttämistä siinä tapauksessa, että vastapuolet antavat ilmoitukset eri kauppatietorekistereihin.

(3)

Jos yksi vastapuolista tai keskusvastapuoli antaa ilmoituksen molempien vastapuolten puolesta, kyseisen vastapuolen tai keskusvastapuolen olisi voitava lähettää kauppatietorekisteriin yksi tarvittavat tiedot sisältävä ilmoitus päällekkäisten ilmoitusten välttämiseksi ja ilmoitustaakan vähentämiseksi.

(4)

Johdannaissopimusten arvostaminen on olennaisen tärkeää, jotta sääntelyviranomaiset voisivat täyttää tehtävänsä erityisesti rahoitusjärjestelmän vakauden osalta. Sopimuksen markkinahintaan tai arvostusmallilla tehty arvostus osoittaa sopimukseen liittyvien vastuiden etumerkin ja suuruuden sekä täydentää sopimuksessa täsmennettyjä alkuperäistä arvoa koskevia tietoja.

(5)

Tietojen kerääminen tiettyyn sopimukseen liittyvästä vakuudesta on olennaisen tärkeää vastuiden asianmukaisen seurannan varmistamiseksi. Jotta tämä olisi mahdollista, vastapuolten, jotka kattavat transaktionsa vakuuksilla, olisi ilmoitettava tästä yksityiskohtaiset tiedot transaktiotasolla. Jos vakuus lasketaan sopimuskokonaisuudesta johtuvien nettopositioiden perusteella eikä vakuutta siten aseteta transaktiotasolla vaan salkkuperusteisesti, vastapuolten olisi voitava ilmoittaa salkku yksilöllisellä koodilla tai numerointijärjestelmällä, jonka vastapuoli täsmentää. Kyseisellä yksilöllisellä koodilla olisi yksilöitävä tietty salkku, jonka osalta vakuus vaihdetaan, jos vastapuolella on useampi kuin yksi salkku, ja sillä olisi myös varmistettava, että johdannaissopimus voidaan yhdistää tiettyyn salkkuun, jonka osalta vakuutta pidetään hallussa.

(6)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) on toimittanut komissiolle. Se kuvastaa kauppatietorekistereiden merkitystä pyrittäessä parantamaan markkinoiden avoimuutta suurta yleisöä ja sääntelyviranomaisia kohtaan, ja sen tavoitteena on määrittää tiedot, jotka on ilmoitettava kauppatietorekistereihin ja jotka kauppatietorekisterit keräävät ja antavat saataville riippuen johdannaislajista, ja kuvata kaupan luonnetta.

(7)

EAMV on kuullut asianomaisia viranomaisia ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) jäseniä ennen kuin se on toimittanut teknisten sääntelystandardien luonnokset, joihin tämä asetus perustuu. Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (3) 10 artiklan mukaisesti EAMV myös järjesti avoimia julkisia kuulemisia tällaisista teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoi mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyysi lausunnon mainitun asetuksen 37 artiklalla perustetulta EAMV:n arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

a)

liitteessä olevassa taulukossa 1 esitetyt yksityiskohtaiset tiedot, jotka koskevat sopimuksen vastapuolia;

b)

liitteessä olevassa taulukossa 2 esitetyt yksityiskohtaiset tiedot, jotka koskevat kyseisten kahden vastapuolen välillä tehdyn johdannaissopimuksen yksityiskohtia.

23.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/11

(1)

Olisi luotava sääntökokonaisuus, jota sovelletaan määritysvelvollisuuteen, sen soveltamiseen, mahdollisiin vapautuksiin ja riskienpienentämistekniikoihin, jotka on otettava käyttöön, kun keskusvastapuolimääritystä ei voida suorittaa. Jotta varmistettaisiin, että tällaiset säännökset, joiden pitäisi tulla voimaan samaan aikaan, ovat yhdenmukaisia ja jotta sidosryhmien ja erityisesti kyseisien velvoitteiden soveltamisalaan kuuluvien sidosryhmien olisi helpompi saada näistä säännöksistä kattava käsitys ja jotta säännökset olisivat tehokkaasti sidosryhmien saatavilla, on suotavaa, että useimmat asetuksen (EU) N:o 648/2012 II osastossa edellytetyt tekniset sääntelystandardit sisällytetään yhteen asetukseen.

(2)

OTC-johdannaisten (over the counter derivatives) markkinoiden globaalin luonteen vuoksi tässä asetuksessa olisi otettava huomioon OTC-johdannaismarkkinoilla tehtäviä uudistuksia ja pakollista määritystä koskevat kansainvälisesti hyväksytyt suuntaviivat ja suositukset sekä muilla lainkäyttöalueilla laaditut mainittuihin kysymyksiin liittyvät säännöt. Erityisesti määritysvelvollisuuden täsmentämiseen käytettävässä kehyksessä otetaan huomioon kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön julkaisemat pakollista määritystä koskevat vaatimukset. Tällä tavoin tuetaan mahdollisuuksien mukaan lähentymistä muilla lainkäyttöalueilla noudatettavaan lähestymistapaan.

(3)

Jotta voidaan yksilöidä selkeästi rajallinen määrä asetuksesta (EU) N:o 648/2012 johtuvia käsitteitä ja vahvistaa tarvittavat tekniset termit tämän teknisen standardin laatimiseksi, olisi määriteltävä joitakin termejä.

(4)

Epäsuora määritysmenettely ei saisi altistaa keskusvastapuolta, määritysosapuolta, asiakasta tai epäsuoraa asiakasta ylimääräiselle vastapuoliriskille, ja epäsuoran asiakkaan omaisuuserillä ja positioilla olisi oltava asianmukainen suojataso. Sen vuoksi on olennaista, että kaikentyyppiset epäsuorat määritysmenettelyt täyttävät niiden turvallisuuden takaavat vähimmäisehdot. Tätä tarkoitusta varten epäsuorien määritysmenettelyjen osapuolille on asetettava erityisiä velvollisuuksia. Tällaiset menettelyt ulottuvat epäsuorien asiakkaiden ja määritysosapuolen asiakkaan, joka tarjoaa epäsuoria määrityspalveluja, välistä sopimussuhdetta laajemmalle.

(5)

Asetuksessa (EU) N:o 648/2012 edellytetään keskusvastapuolen olevan selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä 19 päivänä toukokuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY (3) nojalla nimetty järjestelmä. Tämä merkitsee, että keskusvastapuolten määritysosapuolten olisi oltava mainitussa direktiivissä tarkoitettuja osallistujia. Sen vuoksi on tarpeen varmistaa, että epäsuoria määrityspalveluja tarjoavat asiakkaat ovat luottolaitoksia, sijoituspalveluyrityksiä taikka vastaavia kolmannen maan luottolaitoksia tai sijoituspalveluyrityksiä, jotta epäsuorille asiakkaille voidaan varmistaa vastaava suojataso kuin asiakkaille asetuksen (EU) N:o 648/2012 nojalla.

(6)

Epäsuorat määritysmenettelyt olisi luotava siten, että voidaan varmistaa, että epäsuorat asiakkaat voivat saada vastaavan suojatason kuin suorat asiakkaat maksukyvyttömyystilanteessa. Epäsuoran määritysmenettelyn mahdollistavan määritysosapuolen maksukyvyttömyyden seurauksena epäsuorat asiakkaat olisi sisällytettävä asiakkaiden positioiden siirtoon vaihtoehtoiselle määritysosapuolelle asetuksen (EU) N:o 648/2012 39 ja 48 artiklalla vahvistettujen siirrettävyysvaatimusten mukaisesti. Epäsuorissa määritysmenettelyissä olisi myös oltava asianmukaiset suojatoimet asiakkaan maksukyvyttömyyden varalta, ja niiden olisi mahdollistettava epäsuorien asiakkaiden positioiden siirtäminen vaihtoehtoiselle määrityspalvelujen tarjoajalle.

(7)

Koska epäsuorat määritysmenettelyt voivat aiheuttaa erityisriskejä, kaikkien epäsuoran määritysmenettelyn osapuolten, mukaan lukien määritysosapuolet ja keskusvastapuolet, olisi tunnistettava, valvottava ja hallittava menettelystä mahdollisesti johtuvia olennaisia riskejä säännöllisesti. Asianmukainen tietojenvaihto epäsuoria määrityspalveluja tarjoavien asiakkaiden ja kyseiset palvelut mahdollistavien määritysosapuolten välillä on tässä yhteydessä erityisen tärkeää. Määritysosapuolten olisi käytettävä asiakkaiden antamia tietoja vain riskienhallintatarkoituksiin ja estettävä kaupallisesti arkaluonteisten tietojen väärinkäyttö käyttämällä muun muassa rahoituslaitoksen eri osastojen välisiä konkreettisia esteitä eturistiriitojen välttämiseksi.

(8)

Antaessaan keskusvastapuolelle toimiluvan jonkin OTC-johdannaislajin määritykseen toimivaltaisen viranomaisen edellytetään ilmoittavan siitä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle, jäljempänä ’EAMV’. Tällaisessa ilmoituksessa olisi oltava yksityiskohtaiset tiedot, jotka EAMV tarvitsee suorittaakseen arviointiprosessinsa, mukaan lukien tiedot asianomaisen OTC-johdannaislajin likviditeetistä ja määrästä. Vaikka toimivaltainen viranomainen toimittaa tiedot EAMV:lle, toimilupaa pyytäneen keskusvastapuolen olisi aluksi annettava vaaditut tiedot toimivaltaisille viranomaisille, jotka voivat sen jälkeen täydentää niitä.

(9)

Vaikka kaikkia tietoja, jotka toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä EAMV:lle annettavaan ilmoitukseen määritysvelvollisuuden osalta, ei välttämättä aina ole saatavilla varsinkaan uusista tuotteista, viranomaisten olisi toimitettava saatavilla olevat arviot, joista käy myös selkeästi ilmi käytetyt oletukset. Ilmoituksessa olisi myös oltava vastapuolia koskevia tietoja, kuten vastapuolten tyyppi ja lukumäärä, toimet, jotka vaaditaan määrityksen aloittamiseksi keskusvastapuolen kanssa, vastapuolen oikeuskelpoisuus ja toimintakyky tai riskienhallintakehys, jotta EAMV voi arvioida aktiivisten vastapuolten kykyä noudattaa määritysvelvollisuutta siten, etteivät ne aiheuta markkinahäiriöitä.

(10)

Toimivaltaisen viranomaisen ilmoituksessa EAMV:lle olisi oltava tietoja standardoinnin asteesta, likviditeetistä ja hintatietojen saatavuudesta, jotta EAMV voi arvioida, olisiko jonkin OTC-johdannaislajin kuuluttava määritysvelvollisuuden piiriin. Asianomaisen OTC-johdannaislajin sopimusehtojen ja toimintaprosessien standardointiin liittyvät perusteet ovat osoitus OTC-johdannaislajin taloudellisten ehtojen standardoinnista, sillä sopimusehdot ja toimintaprosessit voidaan standardoida vain silloin, kun taloudelliset ehdot on standardoitu. Näkökohdat, joiden mukaan EAMV arvioi likviditeettiin ja hintatietojen saatavuuteen liittyvät perusteet, eroavat niistä, joiden mukaan toimivaltainen viranomainen arvioi keskusvastapuolen sen toimiluvan myöntämisen yhteydessä. Likviditeettiä arvioidaan tässä yhteydessä laajemmasta näkökulmasta, ja se poikkeaa likviditeetistä, joka seuraisi määritysvelvollisuuden soveltamisesta. Varsinkaan se, että sopimus on riittävän likvidi, jotta yksi keskusvastapuoli voi määrittää sen, ei välttämättä tarkoita sitä, että sen olisi kuuluttava määritysvelvollisuuden piiriin. EAMV:n arvioinnin ei pitäisi toistaa toimivaltaisen viranomaisen jo laatimaa selvitystä eikä olla päällekkäinen sen kanssa.

(11)

Tietojen, jotka toimivaltainen viranomainen antaa määritysvelvollisuuden osalta, olisi annettava EAMV:lle valmiudet arvioida hintatietojen saatavuutta. Tässä suhteessa se, että keskusvastapuolella on mahdollisuus tutustua hintatietoihin jonakin ajankohtana, ei merkitse sitä, että markkinatoimijat voivat saada niitä tulevaisuudessa. Tämän vuoksi se, että keskusvastapuolella on pääsy hintatietoihin, jotka ovat tarpeen tiettyyn OTC-johdannaislajiin sisältyvien johdannaissopimusten määritykseen liittyvien riskien hallitsemiseksi, ei merkitse automaattisesti sitä, että kyseisen OTC-johdannaislajin olisi kuuluttava määritysvelvollisuuden piiriin.

(12)

Määritysvelvollisuuden piiriin kuuluvien OTC-johdannaissopimuslajien rekisterissä saatavilla olevien tietojen yksityiskohtaisuus riippuu siitä, kuinka merkityksellisiä kyseiset tiedot ovat kunkin OTC-johdannaissopimuslajin yksilöinnin kannalta. Tämän vuoksi eri OTC-johdannaissopimuslajien välillä voi olla eroja siinä, kuinka yksityiskohtaisia tietoja rekisterissä on.

(13)

Useamman keskusvastapuolen pääsy markkinapaikkaan voisi laajentaa osallistujien pääsyä kyseiseen markkinapaikkaan ja parantaa siten yleistä likviditeettiä. Tällaisissa olosuhteissa on kuitenkin tarpeen tarkentaa käsite ”likviditeetin pirstoutuminen” markkinapaikassa siltä osin kuin se voi uhata pyynnön kohteena olevan rahoitusvälinelajin markkinoiden moitteetonta ja asianmukaista toimintaa.

(14)

Sen markkinapaikan toimivaltaisen viranomaisen laatiman arvioinnin, johon keskusvastapuoli on pyytänyt pääsyä, ja kyseisen keskusvastapuolen toimivaltaisen viranomaisen laatiman arvioinnin olisi perustuttava mekanismeihin, joita on käytettävissä likviditeetin pirstoutumisen estämiseksi tietyssä markkinapaikassa.

(15)

Likviditeetin pirstoutumisen estämiseksi kaikkien toimijoiden tietyssä markkinapaikassa olisi kyettävä määrittämään kaikki keskinäiset transaktionsa. Olisi kuitenkin kohtuutonta vaatia, että kaikista olemassa olevan keskusvastapuolen määritysosapuolista olisi tultava myös kaikkien tällaista markkinapaikkaa palvelevien uusien keskusvastapuolten määritysosapuolia. Jos on olemassa yhteisöjä, jotka ovat molempien keskusvastapuolen määritysosapuolia, ne voivat helpottaa sellaisten transaktioiden siirtoa ja määritystä, jotka markkinatoimijat ovat toteuttaneet erikseen näiden kahden keskusvastapuolen avustuksella, likviditeetin pirstoutumisriskin hillitsemiseksi. On kuitenkin tärkeää, että keskusvastapuolen esittämä pyyntö, joka koskee pääsyä markkinapaikkaan, ei pirsto likviditeettiä tavalla, joka kasvattaisi riskejä, joille olemassa oleva keskusvastapuoli on alttiina.

(16)

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti keskusvastapuolen esittämä pyyntö pääsystä markkinapaikkaan ei saisi edellyttää yhteentoimivuutta, ja sen vuoksi tässä asetuksessa ei pitäisi säätää yhteentoimivuudesta ainoana ratkaisuna likvidideetin pirstoutumiseen. Tämä asetus ei kuitenkaan saisi estää keskusvastapuolia osallistumasta tällaiseen järjestelyyn vapaaehtoisuuden pohjalta, jos edellytykset sen käyttöönotolle täyttyvät.

(17)

Määrittääkseen, mitkä OTC-johdannaissopimukset vähentävät objektiivisesti mitattavissa olevalla tavalla riskejä, jotka liittyvät liike- tai rahoitustoimintaan suoraan, finanssialan ulkopuolisten vastapuolten olisi sovellettava jotakin tässä asetuksessa säädetyistä perusteista, mukaan lukien kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja, jäljempänä ’IFRS-standardit’, koskeviin sääntöihin perustuva tilinpäätöksen määritelmä. Vastapuolet voivat käyttää tilinpäätöksen määritelmää, vaikka ne eivät soveltaisi IFRS-standardeja koskevia sääntöjä. Kun kyseessä ovat finanssialan ulkopuoliset vastapuolet, jotka kenties käyttävät paikallisia tilinpäätössääntöjä, arvioidaan, että valtaosaan sopimuksista, jotka luokitellaan kyseisten paikallisten tilinpäätössääntöjen mukaan suojautumiseksi, voitaisiin soveltaa tässä asetuksessa vahvistettua yleistä määritelmää sopimuksista, jotka vähentävät liiketoimintaan tai rahoitustoimintaan suoraan liittyviä riskejä.

(18)

Joissakin olosuhteissa ei välttämättä ole mahdollista suojautua riskiltä käyttämällä johdannaissopimusta, joka liittyy suoraan kyseiseen riskiin ja joka on sopimus, jolla on täsmälleen sama kohde-etuus ja toimituspäivä kuin katettavalla riskillä. Tällaisessa tapauksessa finanssialan ulkopuolinen vastapuoli voi käyttää riskinsä kattamiseksi muuta rahoitusvälinettä suojaavaa läheisesti korreloivaa välinettä (proxy hedging), esimerkiksi välinettä, jolla on erilainen mutta taloudellisen käyttäytymisen kannalta hyvin samankaltainen kohde-etuus. Lisäksi tietyt finanssialan ulkopuolisten vastapuolten ryhmät, jotka tekevät OTC-johdannaissopimuksia yksittäisen yhteisön välityksellä suojautuakseen riskiltään suhteessa ryhmän kokonaisriskeihin, saattavat käyttää makro- tai portfoliosuojausta (macro or portfolio hedging). Tällaisissa makro- tai portfoliosuojauksen tai muuta rahoitusvälinettä suojaavan välineen käyttöön perustuvissa OTC-johdannaissopimuksissa saattaa olla kyse tässä asetuksessa tarkoitetusta suojautumisesta, ja niitä olisi tarkasteltava niiden perusteiden mukaan, joiden mukaan määritetään, vähentävätkö OTC-johdannaissopimukset objektiivisesti riskejä.

(19)

Riski voi kehittyä ajan mittaan, ja jotta voidaan mukautua riskin kehittymiseen, OTC-johdannaissopimukset, jotka tehtiin alun perin liike- tai rahoitustoimintaan liittyvien riskien vähentämiseksi, saatetaan joutua kompensoimaan täydentävien OTC-johdannaissopimusten käytöllä. Tämän seurauksena riskiltä voidaan suojautua OTC-johdannaissopimusten yhdistelmällä, mukaan lukien korvaavat OTC-johdannaissopimukset, joilla suljetaan pois OTC-johdannaissopimukset, jotka eivät enää liity liike- tai rahoitustoimintaan liittyvään riskiin.

(20)

Niiden riskien kirjo, joita liittyy liike- ja rahoitustoimintaan suoraan, on erittäin laaja ja vaihtelee eri talousaloittain. Liiketoimintaan liittyvät riskit ovat tyypillisesti yhteydessä yrityksen tuotantopanoksiin sekä tuotteisiin ja palveluihin, joita se myy tai tarjoaa. Rahoitustoiminta liittyy tyypillisesti yhteisön lyhyt- ja pitkäaikaisten varojen, mukaan lukien sen velat, hoitoon ja tapoihin, joilla se sijoittaa rahoitusvarat, jotka se tuottaa tai joita se pitää hallussa, mukaan lukien kassanhallinta. Yleisesti esiintyvät riskit, kuten valuuttakurssiriski, hyödykkeiden hintariski tai inflaatioriski tai luottoriski, voivat vaikuttaa rahoitus- ja liiketoimintaan. Analysoitaessa riskejä, jotka liittyvät liike- tai rahoitustoimintaan suoraan, kyseiset riskit olisi määriteltävä johdonmukaisesti ja siten, että määritelmä kattaa molemmat toiminnot, koska OTC-johdannaissopimukset tehdään tietyltä riskiltä suojautumista varten. Lisäksi näiden kahden käsitteen erottamisella toisistaan voisi olla tahattomia seurauksia, koska tietyltä riskiltä suojauduttaisiin joko rahoitus- tai liiketoiminnan yhteydessä riippuen alasta, jolla finanssialan ulkopuoliset vastapuolet toimivat.

(21)

Vaikka määrityskynnysarvojen vahvistamisessa olisi otettava huomioon se, kuinka merkityksellisiä asianomaiset riskit ovat järjestelmän kannalta, on tärkeää huolehtia siitä, että riskejä vähentävät OTC-johdannaiset jätetään määrityskynnysarvojen laskennan ulkopuolelle ja että määrityskynnysarvot mahdollistavat poikkeuksen myöntämisen määritysvelvollisuusperiaatteesta niille OTC-johdannaissopimuksille, jotka voidaan katsoa sopimuksiksi, joita ei ole tehty suojautumistarkoituksissa. Määrityskynnysarvoja olisi tarkemmin ottaen tarkasteltava säännöllisin väliajoin uudelleen, ja ne olisi määriteltävä OTC-johdannaissopimuslajeittain. Määrityskynnysarvoja varten täsmennetyt OTC-johdannaislajit saattavat poiketa määritysvelvollisuutta varten täsmennetyistä OTC-johdannaislajeista. Määrityskynnysarvojen vahvistamisessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon tarve määritellä yhtenäinen indikaattori, joka osoittaa kunkin vastapuolen yhteenlaskettujen nettomääräisten positioiden ja vastuiden merkityksen järjestelmän kannalta OTC-johdannaisten omaisuusluokittain. Lisäksi finanssialan ulkopuolisten vastapuolten käyttämien määrityskynnysarvojen täytäntöönpanon olisi oltava yksinkertaista.

(22)

Määrityskynnysarvojen täsmentämisessä olisi asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti otettava huomioon kunkin vastapuolen yhteenlaskettujen nettomääräisten positioiden ja vastuiden merkitys järjestelmän kannalta OTC-johdannaislajeittain. Olisi kuitenkin otettava huomioon se, että nämä nettomääräiset positiot ja vastuut poikkeavat vastapuolten ja omaisuusluokkien nettomääräisestä vastuusta. Lisäksi asetuksen (EU) N:o 648/2012 nojalla nämä nettomääräiset positiot olisi laskettava yhteen määrityskynnysarvojen vahvistamisessa huomioon otettavien tietojen määrittämiseksi. Määrityskynnysarvojen vahvistamisessa olisi otettava huomioon yhteenlaskun tuloksena saatu nettomääräisten positioiden kokonaisbruttomäärä. Määrityskynnysarvojen vahvistamisessa olisi käytettävä viitearvona yhteenlaskun tuloksena saatua bruttonimellisarvoa.

(23)

Lisäksi finanssialan ulkopuolisten vastapuolten OTC-johdannaistoiminnan rakenne johtaa yleensä matalaan nettoutusasteeseen, koska OTC-johdannaissopimukset tehdään samaan suuntaan. Tämän seurauksena kunkin vastapuolen ja OTC-johdannaislajin yhteenlaskettujen nettomääräisten positioiden ja vastuiden välinen erotus olisi hyvin lähellä sopimusten bruttoarvoa. Yksinkertaisuustavoitteen saavuttamiseksi OTC-johdannaissopimusten bruttoarvoa olisi tämän vuoksi käytettävä käypänä korvaavana mittapuuna määrityskynnysarvon vahvistamisessa.

(24)

Koska finanssialan ulkopuolisten vastapuolten, jotka eivät ylitä määrityskynnysarvoa, ei edellytetä arvostavan OTC-johdannaissopimuksiaan markkina-arvoon, tämän mittapuun käyttö määrityskynnysarvojen vahvistamisessa olisi kohtuutonta, sillä se aiheuttaisi finanssialan ulkopuolisille vastapuolille huomattavaa ja kohteena olevan riskin kannalta epäsuhtaista rasitusta. OTC-johdannaissopimusten nimellisarvon käyttö merkitsisi sen sijaan yksinkertaista lähestymistapaa, joka ei ole alttiina finanssialan ulkopuolisista vastapuolista riippumattomille tapahtumille.

(25)

Sen, että yksi jollekin OTC-johdannaislajille vahvistetuista arvoista ylittyy, pitäisi johtaa siihen, että kaikki lajit ylittävät määrityskynnysarvon, koska riskejä vähentävät OTC-johdannaissopimukset jätetään määrityskynnysarvon laskennan ulkopuolelle, koska määrityskynnysarvon ylittymisen seuraukset liittyvät määritysvelvollisuuden lisäksi riskienpienentämistekniikoihin ja koska finanssialan ulkopuolisiin vastapuoliin asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti sovellettavissa oleviin asianomaisiin velvollisuuksiin olisi omaksuttava yksinkertainen lähestymistapa, kun otetaan huomioon, ettei valtaosa kyseisistä vastapuolista ole luonteeltaan erikoistuneita.

(26)

Määrittämättömien OTC-johdannaissopimusten tapauksessa olisi käytettävä oikea-aikaisen vahvistamisen kaltaisia riskienpienentämistekniikoita. OTC-johdannaissopimusten vahvistaminen voi viitata yhteen tai useampaan vakiosopimukseen, vahvistamista koskevaan vakiosopimukseen tai muihin vakioehtoihin. Vahvistaminen voidaan suorittaa sähköisesti tehtävän sopimuksen tai molempien vastapuolten allekirjoittaman asiakirjan muodossa.

(27)

On olennaista, että vastapuolet vahvistavat transaktioidensa ehdot mahdollisimman pian transaktion toteutuksen jälkeen, erityisesti silloin, kun transaktio toteutetaan tai käsitellään sähköisesti, jotta voidaan varmistaa yhteisymmärrys ja oikeusvarmuus transaktion ehdoista. Vastapuolten, jotka tekevät muita kuin standardoimattomia tai monimutkaisia OTC-johdannaissopimuksia, voi erityisesti olla tarpeen ottaa käyttöön tämän vaatimuksen noudattamisen mahdollistavia välineitä vahvistaakseen OTC-johdannaissopimuksensa ajoissa. Ajoissa annettavilla vahvistuksilla huolehdittaisiin myös alan markkinakäytäntöjen kehittymisestä.

(28)

Jotta riskejä voitaisiin edelleen pienentää, salkkujen täsmäytys antaa kullekin vastapuolelle mahdollisuuden tarkastella perusteellisesti transaktiosalkkua vastapuolensa näkökulmasta, jotta transaktion keskeisiin ehtoihin mahdollisesti liittyvät väärinkäsitykset voidaan tunnistaa nopeasti. Tällaisiin ehtoihin olisi sisällytettävä kunkin transaktion arvostus, ja ne voivat sisältää myös muita merkityksellisiä yksityiskohtia, kuten voimaantulopäivä, voimassaolon suunniteltu päättymispäivä, mahdolliset maksu- tai toimituspäivät, sopimuksen nimellisarvo ja transaktion valuutta, kohde-etuutena oleva rahoitusväline, vastapuolten positio, pankkipäiväkäytäntö sekä mahdolliset OTC-johdannaissopimuksen kiinteät tai vaihtuvat korot.

(29)

Erilaisten riskiprofiilien vuoksi täsmäytysvälin ja kohteena olevan salkun koon olisi vaihdeltava vastapuolten luonteen mukaan, jotta salkkujen täsmäytys olisi oikeasuhtainen riskienpienentämistekniikka. Finanssialalla toimiviin vastapuoliin ja määrityskynnysarvon ylittäviin finanssialan ulkopuolisiin vastapuoliin olisi sovellettava tiukempia vaatimuksia, kun taas finanssialan ulkopuolisiin vastapuoliin, jotka eivät ylittäisi määrityskynnysarvoa, olisi sovellettava harvempaa täsmäytysväliä riippumatta sen vastapuolen luokasta, johon sovellettaisiin myös tätä harvempaa täsmäytysväliä siltä osin kuin täsmäytys koskisi kyseistä osaa sen salkusta.

(30)

Myös salkkujen tiivistäminen voi olla tehokas väline riskienpienentämistarkoituksissa riippuen olosuhteista, kuten vastapuolen kanssa hoidettavan salkun koko ja OTC-johdannaissopimusten voimassaoloaika, tarkoitus ja standardoinnin aste. Finanssialalla toimivilla vastapuolilla ja finanssialan ulkopuolisilla vastapuolilla, joilla on tässä asetuksesssa määritetyn tason ylittävä OTC-johdannaissopimusten salkku, jota keskusvastapuoli ei ole määrittänyt, olisi oltava käytössään menettelyt analysoidakseen mahdollisuutta käyttää salkkujen tiivistämispalvelua vähentääkseen vastapuoliluottoriskiään.

(31)

Erimielisyyksien ratkaisemisen tarkoituksena on pienentää sellaisista sopimuksista johtuvia riskejä, joita ei ole määritetty keskusvastapuolessa. Toteuttaessaan OTC-johdannaistransaktioita toistensa kanssa vastapuolilla olisi oltava käytettävissään yhdessä sovittu kehys kyseisien transaktioiden yhteydessä mahdollisesti ilmenevien erimielisyyksien ratkaisemista varten. Kehyksessä olisi viitattava kolmansien osapuolten kanssa käytävän välimiesmenettelyn tai markkinakyselymekanismin kaltaisiin erimielisyyksien ratkaisumekanismeihin. Kehyksen tarkoituksena on välttää ratkaisemattomien erimielisyyksien paheneminen ja vastapuolten altistaminen lisäriskeille. Erimielisyydet olisi tunnistettava, niitä olisi hallittava ja niistä olisi ilmoitettava asianmukaisesti.

(32)

Jotta voidaan määrittää markkinaolosuhteet, jotka estävät arvostamisen markkina-arvoon, on tarpeen määrittää lamaantuneet markkinat. Markkinat voivat lamaantua monista syistä, mukaan lukien tilanteet, joissa markkinoilla ei toteuteta säännöllisesti transaktioita tavanomaisin markkinaehdoin, jolloin käsitettävä ”tavanomaisin markkinaehdoin” olisi tulkittava tilinpäätöstarkoituksissa käytetyn käsitteen tavoin.

(33)

Tätä asetusta sovelletaan finanssialalla toimiviin vastapuoliin ja määrityskynnysarvon ylittäviin finanssialan ulkopuolisiin vastapuoliin, ja siinä otetaan huomioon sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY (4), jossa vahvistetaan myös vaatimuksia, joita on noudatettava arvostettaessa arvostusmallilla.

(34)

Vaikka arvostusmalliin perustuvassa arvostuksessa käytettävä malli voidaan suunnitella sisäisesti tai ulkoisesti asianmukaisen vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi, hallitus tai tällaisen hallituksen komitea, jolle hyväksymistehtävä on siirretty, vastaa mallin hyväksymisestä.

(35)

Kun vastapuolet voivat soveltaa konsernin sisäistä vapautusta annettuaan ilmoituksen toimivaltaisille viranomaisille mutta joutumatta odottamaan sen jakson päättymistä, jonka aikana asianomaisten viranomaisten on ilmoitettava, vastustavatko ne vapautuksen myöntämistä, on tärkeää varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset saavat ajoissa asianmukaiset ja riittävät tiedot voidakseen arvioida, olisiko niiden vastustettava vapautuksen käyttöä.

(36)

Konsernin sisäisten OTC-johdannaissopimusten ennakoitu koko, määrät ja tiheys voidaan määrittää vastapuolten aiempien konsernin sisäisten transaktioiden perusteella sekä ennakoidun mallin ja tulevaisuudessa odotettavissa olevan toiminnan perusteella.

(37)

Kun vastapuolet soveltavat konsernin sisäistä vapautusta, niiden olisi julkistettava tietoja varmistaakseen avoimuuden suhteessa markkinatoimijoihin ja mahdollisiin velkojiin. Tämä on erityisen tärkeää, jotta vastapuolten mahdolliset velkojat voivat arvioida riskejä. Tietojen julkistamisella pyritään estämään väärinkäsitys, että OTC-johdannaiset määritetään keskusvastapuolessa tai että niihin sovelletaan riskienpienentämistekniikoita, kun näin ei ole.

(38)

Aikataulu vahvistuksen antamiselle ajoissa edellyttää mukautuksia, mukaan lukien muutokset markkinakäytännössä ja tietotekniikkajärjestelmien tehostaminen. Kun otetaan huomioon, että mukautuminen vaatimusten noudattamiseen voi tapahtua eri nopeuksilla riippuen vastapuolten luokasta ja OTC-johdannaisten omaisuusluokasta, asteittaisten päivämäärien asettaminen vahvistuksen soveltamiselle mahdollistaisi näiden erojen huomioimisen ja vahvistusaikataulun nopeuttamisen niiden vastapuolten ja tuotteiden tapauksessa, jotka voisivat olla valmiit nopeammin.

(39)

Salkkujen täsmäytys- ja tiivistämispalveluja tai erimielisyyksien ratkaisemista varten vahvistetut vaatimukset edellyttäisivät vastapuolten vahvistavan menettelyjä, toimintalinjoja ja prosesseja ja muuttavan asiakirjoja, mikä vaatisi aikaa. Näihin seikkoihin liittyvien vaatimusten voimaantuloa olisi lykättävä, jotta vastapuolille annetaan aikaa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseisiä vaatimuksia noudatetaan.

(40)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on toimittanut komissiolle.

(41)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (5) 10 artiklan mukaisesti EAMV on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon asetuksen (EU) N:o 1095/2010 37 artiklalla perustetulta EAMV:n arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

a)

’epäsuoralla asiakkaalla’ määritysosapuolen asiakkaan asiakasta;

b)

’epäsuoralla määritysmenettelyllä’ sellaisia sopimussuhteita keskusvastapuolen, määritysosapuolen, määritysosapuolen asiakkaan ja epäsuoran asiakkaan välillä, jotka mahdollistavat sen, että määritysosapuolen asiakas voi tarjota määrityspalveluja epäsuoralle asiakkaalle;

c)

’vahvistuksella’ asiakirja-aineistoa, joka osoittaa vastapuolten hyväksyvän kaikki OTC-johdannaisia (over the counter) koskevan sopimuksen ehdot.

a)

sen on pidettävä erillisiä kirjausluetteloita ja tilejä, joiden avulla kukin asiakas voi tunnistaa määritysosapuolen ylläpitämissä tileissä asiakkaan tiliin ylläpidetyt omaisuuserät ja positiot sen epäsuorien asiakkaiden tiliin ylläpidetyistä omaisuuseristä ja positioista;

b)

sen on pidettävä erillisiä kirjausluetteloita ja tilejä, joiden avulla kukin asiakas voi tunnistaa määritysosapuolen ylläpitämissä tileissä tietyn epäsuoran asiakkaan tiliin ylläpidetyt omaisuuserät ja positiot muiden epäsuorien asiakkaiden tiliin ylläpidetyistä omaisuuseristä ja positioista.

a)

OTC-johdannaissopimuslaji;

b)

OTC-johdannaissopimuslajiin kuuluvat OTC-johdannaissopimukset;

c)

muut tiedot, jotka on sisällytettävä julkiseen rekisteriin 8 artiklan mukaisesti;

d)

muut ominaisuudet, jotka ovat tarpeen OTC-johdannaissopimuslajiin kuuluvien OTC-johdannaissopimusten erottamiseksi kyseiseen lajiin kuulumattomista OTC-johdannaissopimuksista;

e)

todisteet kyseisen OTC-johdannaissopimuslajin sopimusehtojen ja toimintaprosessien standardoinnin asteesta;

f)

OTC-johdannaissopimuslajin määrää koskevat tiedot;

g)

OTC-johdannaissopimuslajin likviditeettiä koskevat tiedot;

h)

todisteet siitä, että markkinatoimijoiden saatavilla on rehellisiä, luotettavia ja yleisesti hyväksyttyjä hintatietoja kyseisessä OTC-johdannaissopimuslajissa;

i)

todisteet määritysvelvollisuuden vaikutuksesta siihen, onko markkinatoimijoiden saatavilla hintatietoja.

a)

tiedot, jotka tarvitaan kulloisenkin OTC-johdannaissopimuslajin ennakoidun määrän arvioimiseksi, jos kyseiseen johdannaissopimuslajiin aletaan soveltaa määritysvelvollisuutta;

b)

todisteet keskusvastapuolen kyvystä käsitellä ennakoitua määrää, jos kyseiseen johdannaissopimuslajiin aletaan soveltaa määritysvelvollisuutta, ja hallita kyseisten OTC-johdannaissopimuslajien määrityksestä koituvat riskit, myös jos ne aiheutuvat asiakkaiden tai epäsuorien asiakkaiden määritysmenettelyistä;

c)

kyseisen OTC-johdannaissopimuslajin markkinoilla toimivien tai tulevaisuudessa mahdollisesti toimivien vastapuolten tyyppi ja lukumäärä, jos kyseiseen johdannaissopimuslajiin aletaan soveltaa määritysvelvollisuutta;

d)

kuvaus eri tehtävistä, jotka on hoidettava määrityksen aloittamiseksi keskusvastapuolen kanssa, sekä kunkin tehtävän hoitoon tarvittavan ajan täsmentäminen;

e)

tiedot kyseisen OTC-johdannaissopimuslajin markkinoilla toimivien eri vastapuolten riskienhallinnasta, oikeuskelpoisuudesta ja toimintakyvystä, jos kyseiseen johdannaissopimuslajiin aletaan soveltaa määritysvelvollisuutta.

a)

transaktioiden lukumäärä;

b)

kokonaismäärä;

c)

avoinna olevien sopimusten kokonaismäärä;

d)

toimeksiantojen taso (depth of orders), mukaan lukien toimeksiantojen ja tarjouspyyntöjen keskimääräinen lukumäärä;

e)

osto- ja myyntihintojen erotusten suuruus;

f)

likviditeettitoimenpiteet stressikausien markkinaolosuhteissa;

g)

likviditeettitoimenpiteet maksukyvyttömyyttä koskevien menettelyjen täytäntöönpanoa varten.

a)

sisältyykö kyseisen OTC-johdannaissopimuslajin sopimusehtoihin yleisiä oikeudellisia asiakirjoja, mukaan lukien nettoutusta koskevat vakiosopimukset, määritelmät, vakioehdot ja vahvistukset, joissa vahvistetaan vastapuolten yleisesti käyttämä sopimuksen mukainen laatu;

b)

sisältyykö asianomaisen OTC-johdannaissopimuslajin toimintaprosesseihin automatisoitua kaupankäynnin jälkeistä käsittelyä ja kaupan jälkeisiä elinkaaritapahtumia (lifecycle events), joita käsitellään yhteisesti aikataulussa, josta vastapuolet ovat päässeet laajasti yhteisymmärrykseen.

a)

ovatko keskusvastapuolen vakuudet tai rahoitusvaatimukset oikeassa suhteessa riskiin, jota määritysvelvollisuudella on tarkoitus vähentää;

b)

markkinoiden koon ja syvyyden vakaus tuotteen osalta ajan mittaan;

c)

todennäköisyys, että markkinoilla olisi edelleen riittävästi hajontaa määritysosapuolen maksukyvyttömyyden tapauksessa;

d)

transaktioiden lukumäärä ja arvo.

a)

OTC-johdannaissopimuslajin omaisuusluokka;

b)

kyseiseen johdannaissopimuslajiin sisältyvien OTC-johdannaissopimusten tyyppi;

c)

kyseiseen johdannaissopimuslajiin sisältyvien OTC-johdannaissopimusten kohde-etuudet;

d)

sellaisten kohde-etuuksien osalta, jotka ovat rahoitusvälineitä, ilmoitus siitä, onko kohde-etuus yksi rahoitusväline tai liikkeeseenlaskija tai indeksi tai salkku;

e)

muiden kohde-etuuksien osalta ilmoitus kohde-etuuden lajista;

f)

kyseiseen johdannaissopimuslajiin kuuluvien OTC-johdannaissopimusten nimelliset valuutat ja toimitusvaluutat;

g)

kyseiseen johdannaissopimuslajiin kuuluvien OTC-johdannaissopimusten voimassaolon alkuperäiset päättymispäivät;

h)

kyseiseen johdannaissopimuslajiin kuuluvien OTC-johdannaissopimusten toimitusedellytykset;

i)

kyseiseen johdannaissopimuslajiin kuuluvien OTC-johdannaissopimusten maksutiheydet;

j)

kyseisen OTC-johdannaissopimuslajin yksilöivä tunniste;

k)

muut ominaisuudet, jotka vaaditaan kyseiseen OTC-johdannaissopimuslajiin kuuluvien sopimusten erottamiseksi toisistaan.

a)

täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1247/2012 3 artiklan mukainen yksilöintikoodi;

b)

täydellinen nimi;

c)

sijoittautumismaa;

d)

asetuksen (EU) N:o 648/2012 22 artiklan mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen.

a)

niiden vastapuolten ryhmät, joihin kutakin siirtymäaikaa sovelletaan;

b)

mahdolliset muut ehdot, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 648/2012 5 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen teknisten sääntelystandardien mukaisesti edellytyksenä sille, että siirtymäaikaa voidaan soveltaa.

a)

keskusvastapuolen tunnistetiedot;

b)

ilmoitettavien OTC-johdannaissopimusten omaisuusluokka;

c)

OTC-johdannaissopimusten tyyppi;

d)

ilmoituksen päivämäärä;

e)

ilmoituksen antavan toimivaltaisen viranomaisen tunnistetiedot.

a)

vähintään yksi yhteinen keskusvastapuoli;

b)

keskusvastapuolten käyttöön ottamat määritysmenettelyt.

a)

se kattaa riskit, jotka johtuvat mahdollisesta muutoksesta sellaisten omaisuuserien, palvelujen, tuotantopanosten, tuotteiden, hyödykkeiden tai vastuiden arvossa, jotka finanssialan ulkopuolinen vastapuoli tai sen konserni omistaa, tuottaa, valmistaa, käsittelee, tarjoaa, ostaa, pitää kaupan, liisaa, myy tai hankkii taikka jotka kyseinen vastapuoli tai konserni voi kohtuudella odottaa omistavansa, tuottavansa, valmistavansa, käsittelevänsä, tarjoavansa, ostavansa, pitävänsä kaupan, liisaavansa, myyvänsä tai hankkivansa osana tavanomaista liiketoimintaansa;

b)

se kattaa riskit, jotka johtuvat korkojen, inflaatioasteen, valuuttakurssien tai luottoriskin vaihtelun mahdollisesti aiheuttamista välillisistä vaikutuksista a alakohdassa tarkoitettujen omaisuuserien, palvelujen, tuotantopanosten, tuotteiden, hyödykkeiden tai vastuiden arvoon;

c)

se voidaan katsoa suojaussopimukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (6) 3 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS-standardit) nojalla.

a)

OTC-luottojohdannaissopimuksille 1 miljardi euroa bruttonimellisarvona;

b)

OTC-osakejohdannaissopimuksille 1 miljardi euroa bruttonimellisarvona;

c)

OTC-korkojohdannaissopimuksille 3 miljardia euroa bruttonimellisarvona;

d)

OTC-valuuttajohdannaissopimuksille 3 miljardia euroa bruttonimellisarvona;

e)

OTC-hyödykejohdannaissopimuksille ja muille kuin a–d alakohdassa tarkoitetuille OTC-johdannaissopimuksille 3 miljardia euroa bruttonimellisarvona.

a)

viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2014 tehtyjen luottoriskinvaihtosopimusten ja koronvaihtosopimusten osalta OTC-johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen toisen pankkipäivän loppuun mennessä;

b)

28 päivän helmikuuta 2014 jälkeen tehtyjen luottoriskinvaihtosopimusten ja koronvaihtosopimusten osalta OTC-johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen pankkipäivän loppuun mennessä;

c)

osakkeenvaihtosopimusten, valuutanvaihtosopimusten, hyödykkeisiin perustuvien vaihtosopimusten ja kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen, viimeistään 31 päivänä elokuuta 2013 tehtyjen johdannaissopimusten osalta johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen kolmannen pankkipäivän loppuun mennessä;

d)

osakkeenvaihtosopimusten, valuutanvaihtosopimusten, hyödykkeisiin perustuvien vaihtosopimusten ja kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen, 31 päivän elokuuta 2013 jälkeen ja viimeistään 31 päivänä elokuuta 2014 tehtyjen johdannaissopimusten osalta johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen toisen pankkipäivän loppuun mennessä;

e)

osakkeenvaihtosopimusten, valuutanvaihtosopimusten, hyödykkeisiin perustuvien vaihtosopimusten ja kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen, 31 päivän elokuuta 2014 jälkeen tehtyjen johdannaissopimusten osalta johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen pankkipäivän loppuun mennessä.

a)

viimeistään 31 päivänä elokuuta 2013 tehtyjen luottoriskinvaihtosopimusten ja koronvaihtosopimusten osalta OTC-johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen viidennen pankkipäivän loppuun mennessä;

b)

31 päivän elokuuta 2013 jälkeen ja viimeistään 31 päivänä elokuuta 2014 tehtyjen luottoriskinvaihtosopimusten ja koronvaihtosopimusten osalta OTC-johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen kolmannen pankkipäivän loppuun mennessä;

c)

31 päivän elokuuta 2014 jälkeen tehtyjen luottoriskinvaihtosopimusten ja koronvaihtosopimusten osalta OTC-johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen toisen pankkipäivän loppuun mennessä;

d)

osakkeenvaihtosopimusten, valuutanvaihtosopimusten, hyödykkeisiin perustuvien vaihtosopimusten ja kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen, viimeistään 31 päivänä elokuuta 2013 tehtyjen johdannaissopimusten osalta johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen seitsemännen pankkipäivän loppuun mennessä;

e)

osakkeenvaihtosopimusten, valuutanvaihtosopimusten, hyödykkeisiin perustuvien vaihtosopimusten ja kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen, 31 päivän elokuuta 2013 jälkeen ja viimeistään 31 päivänä elokuuta 2014 tehtyjen johdannaissopimusten osalta johdannaissopimuksen täytäntöönpanopäivän jälkeisen neljännen pankkipäivän loppuun mennessä;

f)

osakkeenvaihtosopimusten, valuutanvaihtosopimusten, hyödykkeisiin perustuvien vaihtosopimusten ja kaikkien muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen, 31 päivän elokuuta 2014 jälkeen tehtyjen johdannaissopimusten osalta täytäntöönpanopäivän jälkeisen toisen pankkipäivän loppuun mennessä.

a)

finanssialalla toimivan vastapuolen tai asetuksen (EU) N:o 648/2012 10 artiklassa tarkoitetun finanssialan ulkopuolisen vastapuolen osalta

b)

sellaisen finanssialan ulkopuolisen vastapuolen osalta, joka ei ole asetuksen (EU) N:o 648/2012 10 artiklassa tarkoitettu finanssialan ulkopuolinen vastapuoli

a)

erimielisyydet, jotka liittyvät sopimuksen tunnustamiseen tai arvostukseen ja vakuuksien vaihtoon vastapuolten välillä, havaitaan ja kirjataan ja joilla niitä seurataan. Näissä menettelyissä on kirjattava vähintään sen jakson pituus, jonka erimielisyys on ratkaisematta, vastapuoli ja määrä, josta ollaan eri mieltä;

b)

erimielisyydet ratkaistaan ajoissa, mukaan lukien erityinen prosessi erimielisyyksille, joita ei saada ratkaistuiksi viiden pankkipäivän kuluessa.

a)

kun markkinat ovat lamaantuneet;

b)

jos kohtuullisia käypiä arvoja koskevissa arvoissa on merkittävää vaihtelua eikä eri arvioiden todennäköisyyttä voida arvioida kohtuudella.

a)

joka kattaa kaikki tekijät, jotka vastapuolten ottaisivat huomioon hintaa asettaessaan, mukaan lukien markkina-arvoon arvostamista koskevien tietojen mahdollisimman laaja käyttö;

b)

joka on yhdenmukainen rahoitusinstrumenttien hinnoittelussa käytettävien hyväksyttyjen taloudellisten metodiikkojen kanssa;

c)

joka kalibroidaan ja jonka validius testataan käyttäen hintoja, jotka ovat toteutuneet missä tahansa saman instrumentin viimeaikaisissa todettavissa olevissa markkinatransaktioissa, tai mitä tahansa käytettävissä ja todettavissa olevia markkinatietoja;

d)

jonka muu kuin riskin ottava osasto validoi tai jota se valvoo riippumattomasti;

e)

jonka hallitus dokumentoi tai hyväksyy asianmukaisesti niin usein kuin on tarpeen olennaisten muutosten jälkeen ja vähintään vuosittain. Tämän hyväksynnän antaminen voidaan siirtää komitean tehtäväksi.

a)

transaktioiden lakisääteiset vastapuolet, mukaan lukien niiden täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1247/2012 3 artiklan mukaiset tunnukset;

b)

vastapuolten välinen liikesuhde;

c)

tiedot osapuolten välisistä täydentävistä sopimussuhteista;

d)

asetuksen (EU) N:o 648/2012 3 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a–d alakohdassa määritetty konsernin sisäisen transaktion laji;

e)

tiedot transaktioista, joille vastapuoli hakee vapautusta, mukaan lukien

a)

asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 7 tai 9 kohdan nojalla annetun ilmoituksen osalta kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta;

b)

asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 6, 8 tai 10 kohdan nojalla tehdyn toimivaltaisen viranomaisen päätöksen osalta kuukauden kuluessa päätöksen toimittamisesta vastapuolelle.

a)

18 artiklassa luetellut tiedot;

b)

tieto siitä, onko asiasta tehty myönteinen vai kielteinen päätös;

c)

myönteisen päätöksen tapauksessa

d)

kielteisen päätöksen tapauksessa

a)

transaktioiden lakisääteiset vastapuolet, mukaan lukien niiden täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1247/2012 3 artiklan mukaiset tunnukset;

b)

vastapuolten välinen suhde;

c)

onko kyse täydestä vai osittaisesta vapautuksesta;

d)

niiden OTC-johdannaissopimusten nimellinen kokonaismäärä, joihin sovelletaan konsernin sisäistä vapautusta.

23.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/25

(1)

Olisi vahvistettava säännöt, joissa täsmennetään tiedot, jotka on toimitettava Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle (EAMV) kauppatietorekisterin rekisteröintihakemuksessa.

(2)

Kauppatietorekisteriksi rekisteröintiä hakevan henkilön olisi annettava tiedot sisäisen valvontansa rakenteesta ja hallintoelintensä riippumattomuudesta, jotta EAMV pystyy arvioimaan, varmistetaanko hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän rakenteella kauppatietorekisterin riippumattomuus ja ovatko kyseinen rakenne ja raportointirutiinit riittävät.

(3)

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (3) perustettu Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) vastaa kauppatietorekisterien rekisteröinnistä ja valvonnasta asetuksen (EU) N:o 648/2012 VI osaston nojalla. Jotta EAMV voisi arvioida hakijana olevan kauppatietorekisterin ylimmän johdon hyvää mainetta sekä kokemusta ja osaamista, tämän olisi esitettävä tarkoituksenmukaiset tiedot tällaisen arvioinnin tekemiseksi.

(4)

Hakijana olevan kauppatietorekisterin olisi toimitettava EAMV:lle tiedot osoittaakseen, että sillä on tarvittavat rahoitusvarat tehtäviensä hoitamiseksi keskeytyksettä ja asianmukaiset liiketoiminnan jatkuvuutta koskevat järjestelyt.

(5)

Silloin kun kauppatietorekisteri toimii sivuliikkeiden kautta, sivuliikkeet eivät ole erillisiä oikeushenkilöitä. Niitä koskevat erilliset tiedot olisi kuitenkin toimitettava, jotta EAMV voi selkeästi määrittää sivuliikkeiden aseman kauppatietorekisterin organisaatiorakenteessa, arvioida sivuliikkeiden ylimmän johdon soveltuvuuden ja tarkoituksenmukaisuuden sekä arvioida, voidaanko käytössä olevia valvontamenetelmiä, vaatimuksenmukaisuutta valvovaa toimintoa ja muita toimintoja pitää vahvoina ja ovatko ne riittävät sivuliikkeiden riskien asianmukaisen tunnistamisen, arvioimisen ja hallitsemisen kannalta.

(6)

On tärkeää, että hakija toimittaa EAMV:lle tiedot oheispalveluista tai muista liiketoiminnan osa-alueista, joita kauppatietorekisteri tarjoaa päätoimintanaan olevan johdannaisraportoinnin ulkopuolella, erityisesti keskeisenä päätoimintanaan olevan lakisääteisen raportoinnin ulkopuolella.

(7)

Jotta EAMV voisi arvioida hakijana olevan kauppatietorekisterin teknologisten järjestelmien jatkuvuutta ja asianmukaista toimintaa, hakijan olisi toimitettava EAMV:lle kuvaukset kyseisistä merkityksellisistä teknologista järjestelmistä ja siitä, miten niitä hoidetaan. Hakijan olisi myös kuvattava mahdollisia ulkoistamisjärjestelyjä, jotka ovat merkityksellisiä sen palvelujen kannalta.

(8)

Kauppatietorekisterien tarjoamiin palveluihin liittyvät maksut ovat tärkeitä tietoja, joiden avulla markkinatoimijat voivat tehdä tietoihin perustuvia valintoja, ja sen vuoksi ne olisi mainittava kauppatietorekisterin rekisteröintihakemuksessa.

(9)

Koska markkinatoimijat ja sääntelyviranomaiset ovat riippuvaisia kauppatietorekisterien ylläpitämistä tiedoista, kauppatietorekisterin rekisteröintihakemuksessa olisi selkeästi oltava eroteltavissa toisistaan tiukat toimintaa ja rekisterinpitoa koskevat vaatimukset.

(10)

Rekisteröintihakemuksessa on tarpeen esittää kauppatietorekisterin tarjoamiin palveluihin liittyvät riskienhallintamallit, jotta markkinatoimijat voivat tehdä tietoihin perustuvia valintoja.

(11)

Jotta varmistettaisiin täysi pääsy kauppatietorekisteriin, kolmansina osapuolina oleville palveluntarjoajille annetaan syrjimätön pääsy kauppatietorekisterin ylläpitämiin tietoihin sillä edellytyksellä, että tiedot antava yhteisö ja asianomaiset vastapuolet ovat antaneet siihen suostumuksensa. Hakijana olevan kauppatietorekisterin olisi siksi toimitettava EAMV:lle tiedot pääsyä koskevista toimintatavoistaan ja menettelyistään.

(12)

Jotta EAMV voisi suorittaa luvan antamiseen liittyvät tehtävänsä tehokkaasti, sen olisi saatava kaikki tiedot kauppatietorekistereiltä, niihin liittyviltä kolmansilta osapuolilta sekä sellaisilta kolmansilta osapuolilta, joille kauppatietorekisterit ovat ulkoistaneet operatiivisia toimintoja ja tehtäviä. Tällaiset tiedot ovat tarpeen, jotta rekisteröintihakemus ja sen sisältämä asiakirja-aineisto voidaan arvioida tai saattaa tällainen arviointi päätökseen.

(13)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka EAMV on toimittanut komissiolle.

(14)

Asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10 artiklan mukaisesti EAMV on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon mainitun asetuksen 37 artiklalla perustetulta EAMV:n arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

a)

hakijan toiminimi ja virallinen osoite unionissa;

b)

hakemuksen esittämispäivänä voimassa oleva ote asianmukaisesta kauppa- tai tuomioistuinrekisteristä tai muunlainen oikeaksi todistettu todiste hakijan perustamispaikasta ja liiketoiminnan laajuudesta;

c)

tiedot johdannaislajeista, joiden osalta hakija hakee rekisteröintiä;

d)

perustamiskirja ja tarvittaessa muut lakisääteiset asiakirjat siitä, että hakija aikoo tarjota kauppatietorekisteripalveluja;

e)

pöytäkirja kokouksesta, jossa hallitus hyväksyi hakemuksen;

f)

vaatimustenmukaisuudesta vastaavan henkilön nimi / vastaavien henkilöiden nimet ja yhteystiedot tai muun mahdollisen, hakijan vaatimuksenmukaisuuden arvioinnissa mukana olevan henkilöstön nimet ja yhteystiedot;

g)

toimintasuunnitelma, mukaan luettuina tiedot siitä, missä pääasiallista liiketoimintaa harjoitetaan;

h)

tiedot tytäryrityksistä ja tarvittaessa konsernirakenteesta;

i)

kauppatietorekisterinä toimimisen ohella muut mahdolliset tehtävät, joita hakija aikoo tarjota;

j)

mahdolliset tiedot kaikista vireillä olevista tuomioistuin-, hallinto-, sovittelu- tai muista oikeudenkäyntimenettelyistä – niiden luonteesta riippumatta – joissa hakija on osallisena, etenkin verotus- ja maksukyvyttömyysasioissa, ja joista voi aiheutua merkittäviä taloudellisia kustannuksia tai maineelle haittaa, tai jo ratkaistuista menettelyistä, joilla voi edelleen olla merkittävä vaikutus kauppatietorekisterin kustannuksiin.

a)

ilmoitus siitä, kuka vastaa toimintatapojen ja menettelyjen hyväksymisestä ja ylläpitämisestä;

b)

kuvaus siitä, miten toimintatapojen ja menettelyjen noudattaminen ja valvonta on varmistettu ja kuka on tästä vastuussa;

c)

kuvaus toimintatapoja ja menettelyjä rikottaessa toteutettavista toimenpiteistä;

d)

ilmoitus siitä, millaista menettelyä noudatetaan raportoitaessa EAMV:lle toimintatapojen tai menettelyjen olennaisesta rikkomisesta, joka voi johtaa alkuperäisen rekisteröinnin edellytysten rikkomiseen.

a)

luettelo henkilöistä tai yhteisöistä, joilla on suoraan tai välillisesti omistuksessaan vähintään 5 prosenttia hakijan pääomasta tai äänioikeuksista tai joiden omistusosuus tekee mahdolliseksi vaikuttaa merkittävällä tavalla hakijan johtamiseen;

b)

luettelo kaikista yrityksistä, joissa a alakohdassa tarkoitetuilla henkilöillä on omistuksessaan vähintään 5 prosenttia pääomasta tai äänioikeuksista tai joiden johtamiseen nämä henkilöt vaikuttavat merkittävällä tavalla.

a)

ilmoitettava emoyrityksen virallinen osoite;

b)

ilmoitettava, onko emoyrityksellä toimilupa tai onko se rekisteröity ja kuuluu valvonnan piiriin, ja jos näin on, mainittava mahdollinen viitenumero ja vastuullisen valvontaviranomaisen nimi.

a)

hakijan sisäisen valvonnan toimintatavat ja menettelyt;

b)

hakijan järjestelmien riittävyyden ja tehokkuuden seuranta ja arviointi;

c)

hakijan tietojenkäsittelyjärjestelmien valvonta ja turvaaminen;

d)

havaintojen arvioinnista vastaavat sisäiset elimet.

a)

selvitys siitä, miten sisäisen tarkastuksen menetelmät kehitetään ja miten niitä sovelletaan ottaen huomioon hakijan toiminnan luonne, monimutkaisuus ja riskit;

b)

työsuunnitelma hakemuksen esittämispäivän jälkeisiä kolmea seuraavaa vuotta varten.

a)

kuvaus vaatimustenmukaisuudesta vastaavien henkilöiden ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa mukana olevan muun mahdollisen henkilöstön tehtävistä, mukaan lukien se, miten varmistetaan vaatimustenmukaisuutta valvovan toiminnon riippumattomuus yrityksen muusta toiminnasta;

b)

sisäiset toimintatavat ja menettelyt, joilla varmistetaan, että hakija, mukaan lukien sen johto ja työntekijät, noudattaa kaikkia asetuksen (EU) N:o 648/2012 säännöksiä, myös kuvaus hallituksen ja ylimmän johdon tehtävistä;

c)

vaatimustenmukaisuudesta vastaavien henkilöiden tai muun mahdollisen, hakijan vaatimuksenmukaisuuden arvioinnissa mukana olevan henkilöstön laatima tuorein sisäinen raportti, jos se on saatavilla.

a)

jäljennös ansioluettelosta, jotta voidaan arvioida, onko henkilöillä tehtävien asianmukaiseksi hoitamiseksi tarvittava kokemus ja tietämys;

b)

yksityiskohtaiset tiedot mahdollisista rikostuomioista, jotka liittyvät finanssi- tai datapalvelujen tarjoamiseen taikka petoksiin tai kavalluksiin, etenkin virallinen todistus, jos sellainen on saatavilla asianomaisessa jäsenvaltiossa;

c)

hyvästä maineesta finanssi- tai datapalvelujen tarjoamisessa annettava oma ilmoitus, jossa kukin ylimmän johdon ja hallituksen jäsen ilmoittaa, onko

d)

ilmoitus mahdollisista eturistiriidoista, joita ylimmällä johdolla ja hallituksen jäsenillä voi olla tehtäviensä hoidossa, ja siitä, miten näitä eturistiriitoja hallinnoidaan.

a)

jäljennös ylimmän johdon, hallituksen jäsenten ja hakijan riski- ja valvontatoiminnoissa mukana olevan henkilöstön palkka- ja palkkiopolitiikasta;

b)

kuvaus hakijan toteuttamista toimenpiteistä, joilla vähennetään riskiä, joka aiheutuu liiallisesta turvautumisesta yksittäisiin työntekijöihin.

a)

yleinen luettelo palvelukseen otetusta henkilöstöstä, mukaan lukien kunkin työntekijän tehtävät ja pätevyys;

b)

erityinen kuvaus tietotekniikasta vastaavasta henkilöstöstä, joka on mukana kauppatietorekisteripalvelujen tarjoamisessa, mukaan lukien kunkin työntekijän tehtävät ja pätevyys;

c)

kuvaus kunkin sellaisen henkilön tehtävistä ja pätevyydestä, joka vastaa sisäisestä tarkastuksesta, sisäisestä valvonnasta, vaatimustenmukaisuudesta, riskinarvioinnista ja sisäisestä arvioinnista;

d)

tiedot asianomaisia tehtäviä hoitavasta henkilöstöstä ja ulkoistamisjärjestelyn nojalla toimivasta henkilöstöstä;

e)

yksityiskohtaiset tiedot kauppatietorekisterin liiketoiminnan kannalta olennaisesta koulutuksesta ja jatkokoulutuksesta, mukaan lukien mahdollinen tutkinto tai muunlainen virallinen arviointi, jota henkilöstöltä edellytetään kauppatietorekisterin toimien harjoittamiseksi.

a)

tilinpäätöskokonaisuus, joka on laadittu kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (4) 3 artiklan mukaisesti hyväksyttyjä kansainvälisiä standardeja noudattaen;

b)

kun hakijan tilinpäätöksille on tehtävä tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY (5) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lakisääteinen tilintarkastus, tilinpäätöksiin on sisällyttävä vuotuista ja konsolidoitua tilinpäätöstä koskeva tilintarkastuskertomus;

c)

jos hakija on tarkastettava yhteisö, ulkopuolisen tarkastajan nimi ja kansallinen rekisterinumero;

d)

rahoitukseen liittyvä liiketoimintasuunnitelma, joka sisältää kauppatietorekisteripalvelujen tarjoamiseksi erilaisia liiketoimintaskenaarioita vähintään kolmen vuoden viitekaudelta.

a)

pro forma -laskelma, josta käyvät ilmi kauppatietorekisterin omat resurssit ja ennakoitu liiketoimintatilanne kuusi kuukautta rekisteröinnin myöntämisen jälkeen;

b)

osavuosikatsaus, jos tilinpäätös ei ole vielä saatavilla pyydetyltä ajanjaksolta;

c)

laskelma taloudellisesta asemasta, kuten tase, tuloslaskelma, oman pääoman muutokset, kassavirtalaskelma ja liitetiedot, joihin sisältyy yhteenveto tilinpäätöksen laatimisperiaatteista, ja muut selventävät liitetiedot.

a)

tulevat suunnitelmat tytäryritysten perustamiseksi ja niiden sijaintipaikat;

b)

kuvaus liiketoiminnasta, jota hakija aikoo harjoittaa, sekä mahdollisten tytäryritysten ja sivuliikkeiden toiminnan täsmentäminen.

a)

eturistiriitojen tunnistamiseen, hallitsemiseen ja eturistiriidoista ilmoittamiseen liittyvät toimintatavat ja menettelyt sekä kuvaus prosessista, jolla varmistetaan, että asianomaiset henkilöt ovat tietoisia menettelytavoista ja menettelyistä;

b)

muut käyttöönotetut toimenpiteet ja tarkastukset, joilla varmistetaan, että a alakohdassa tarkoitetut eturistiriitojen hallintaa koskevat vaatimukset täyttyvät;

a)

laittomiin tarkoituksiin;

b)

luottamuksellisten tietojen paljastamiseen;

c)

jos se ei ole sallittu kaupallisiin tarkoituksiin.

a)

hakijan palvelujen tarjoamiseksi asiakkaille kehittämät järjestelmät ja käyttäjätoiminteet, mukaan lukien jäljennös mahdollisesta käyttäjän käsikirjasta ja sisäisistä menettelyistä;

b)

hakijan tietotekniikkaresursseihin soveltama investointi- ja uudistamispolitiikka;

c)

hakijan tekemät ulkoistamisjärjestelyt sekä menetelmät, joilla valvotaan ulkoistettujen toimintojen palvelutasoa, ja jäljennös tällaisia järjestelyjä koskevista sopimuksista.

a)

oheispalvelut, joita hakija tai sen emokonserni suorittaa, ja kuvaus mahdollisesta sopimuksesta, joka kauppatietorekisterillä on kaupankäyntipalveluja, selvityspalveluja tai muita asiaan liittyviä palveluja tarjoavien yritysten kanssa, ja jäljennökset tällaisista sopimuksista;

b)

menettelyt ja toimintatavat, joilla varmistetaan hakijan kauppatietorekisteripalvelujen toiminnallinen erottaminen muista liiketoiminnan osa-alueista, myös silloin, kun erillistä liiketoiminnan osa-aluetta hoitaa kauppatietorekisteri, sen omistusyhteisöön kuuluva yritys tai mikä muu tahansa yritys, jonka kanssa kauppatietorekisterillä on olennainen sopimus kaupankäynti- tai selvitysketjussa tai kyseisillä liiketoiminnan osa-alueilla.

a)

pääsyä koskevat toimintatavat ja menettelyt, joita noudattaen käyttäjät tutustuvat kauppatietorekisterissä oleviin tietoihin, mukaan lukien mahdollinen prosessi, jota käyttäjien on seurattava muuttaessaan tai mukauttaessaan rekisteröityjä sopimuksia;

b)

jäljennös ehdoista ja edellytyksistä, joilla määritetään käyttäjän oikeudet ja velvollisuudet;

c)

kuvaus eri pääsyluokista, jos käyttäjiä varten on useampia pääsyluokkia;

d)

pääsyä koskevat toimintatavat ja menettelyt, joita noudattaen muut palveluntarjoajat voivat saada syrjimättömän pääsyn kauppatietorekisterissä oleviin tietoihin sillä edellytyksellä, että asianomaiset vastapuolet ovat antaneet siihen suostumuksensa.

a)

noudattaako raportoiva vastapuoli tai ilmoituksen tekevä yhteisö ilmoitusvaatimuksia;

b)

ilmoitettujen tietojen oikeellisuuden;

c)

että tiedot voidaan täsmäyttää kauppatietorekisterien välillä, jos vastapuolet tekevät ilmoituksia eri kauppatietorekistereihin.

a)

hinnoittelupolitiikka, mukaan lukien nykyiset alennukset ja hyvitykset sekä perusteet näiden vähennysten saamiseksi;

b)

mahdollisten oheispalvelujen tarjoamiseen liittyvä maksurakenne, mukaan lukien kauppatietorekisteripalvelujen ja oheispalvelujen arvioidut kustannukset, sekä yksityiskohtaiset tiedot menetelmistä, joita käytetään niiden kustannusten merkitsemiseksi erikseen tileihin, joita hakijalle voi aiheutua kauppatietorekisteripalvelujen ja oheispalvelujen tarjoamisesta;

c)

menetelmät, joita käytetään näiden tietojen esittämiseksi asiakkaille, erityisesti raportoiville yhteisöille ja mahdollisille asiakkaille, mukaan lukien jäljennös maksurakenteesta siten, että kauppatietorekisteripalvelut ja oheispalvelut on eriytetty.

a)

yksityiskohtainen kuvaus käytettävissä olevista resursseista ja menettelyistä, joiden avulla on tarkoitus havaita ja vähentää toiminnallisia riskejä ja muita olennaisia riskejä, joille hakija on altistunut, mukaan lukien jäljennös kaikista asiaankuuluvista käsikirjoista ja sisäisistä menettelyistä;

b)

kuvaus omasta pääomasta saaduista likvideistä nettovaroista, joilla katetaan mahdolliset yleiset liiketappiot, jotta palveluja voidaan tarjota keskeytymättä, ja arvio rahoitusvarojen riittävyydestä, kun tarkoituksena on kattaa kriittisten toimintojen ja palvelujen lopettamisen tai uudelleenorganisoinnin toimintakustannukset vähintään kuuden kuukauden ajanjaksolta;

c)

hakijan liiketoiminnan jatkuvuutta koskeva suunnitelma ja suunnitelman päivittämistä koskevat toimintaperiaatteet. Suunnitelman on erityisesti sisällettävä seuraavat tiedot:

d)

kuvaus järjestelyistä, joilla varmistetaan, että hakijana olevan kauppatietorekisterin toiminta jatkuu häiriötilanteissa, ja kauppatietorekisterin käyttäjien ja muiden kolmansien osapuolten osuus näissä järjestelyissä.

a)

ilmoitettujen tietojen oikea-aikainen ja täsmällinen rekisteröiminen;

b)

tietojen säilyttäminen sekä online että offline;

c)

tietojen asianmukainen kopiointi liiketoiminnan jatkuvuutta ajatellen.

a)

kuvaus niistä resursseista, menetelmistä ja kanavista, joita kauppatietorekisteri käyttää helpottaakseen yleisön pääsyä kauppatietorekisterin tietoihin asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti, päivitystiheys sekä jäljennös erityisistä käsikirjoista ja sisäisistä toimintatavoista;

b)

kuvaus niistä resursseista, menetelmistä ja toiminteista, joita kauppatietorekisteri käyttää helpottaakseen asianomaisten viranomaisten pääsyä kauppatietorekisterin tietoihin asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan 3 kohdan mukaisesti, päivitystiheys, valvonta ja tarkastukset, joita kauppatietorekisteri saattaa hyödyntää pääsyn suodatusprosessissa, sekä jäljennös erityisistä käsikirjoista ja sisäisistä toimintatavoista;

c)

kuvaus niistä resursseista, menetelmistä ja kanavista, joita kauppatietorekisteri käyttää helpottaakseen sopimusten vastapuolten pääsyä kauppatietorekisterin tietoihin asetuksen (EU) N:o 648/2012 80 artiklan 5 kohdan mukaisesti, päivitystiheys sekä jäljennös erityisistä käsikirjoista ja sisäisistä toimintatavoista.

23.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/33

(1)

On tärkeää, että asiaa koskevat sopimukset ja niiden vastapuolet yksilöidään selkeästi. Funktionaalisen lähestymistavan mukaan yhteisöjen pääsyä kauppatietorekisterien hallussa oleviin tietoihin olisi arvioitava sen perusteella, millaista toimivaltaa niillä on ja mitä toimintoja ne suorittavat.

(2)

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisella, jäljempänä ’EAMV’, olisi kauppatietorekisterien valvomiseksi oltava pääsy kaikkiin kauppatietorekisterien hallussa oleviin transaktiotason tietoihin, jotta se voi tehdä tietopyyntöjä ja toteuttaa aiheellisia valvontatoimenpiteitä sekä lisäksi seurata, onko kauppatietorekisterien rekisteröinnit säilytettävä vai peruutettava.

(3)

Kun otetaan huomioon tehtävät, joita EAMV:llä on Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (3) ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 nojalla, EAMV:lle olisi annettava pääsy tietoihin eri toimeksiantojen perusteella. EAMV:n henkilöstön yksittäisten jäsenten pääsyn tietoihin olisi oltava linjassa kunkin erityisen toimeksiannon kanssa.

(4)

Euroopan järjestelmäriskikomitealla (EJRK), EAMV:llä ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) asianomaisilla jäsenillä, mukaan lukien tietyt kansalliset keskuspankit ja asiaankuuluvat unionin arvopaperimarkkinaviranomaiset, on toimeksianto valvoa unionin rahoitusvakautta ja säilyttää se; siksi niillä olisi näiden tehtävien hoitamiseksi oltava pääsy kaikkien vastapuolten transaktiotietoihin.

(5)

Keskusvastapuolten valvontaviranomaiset ja valvojat tarvitsevat pääsyn tietoihin voidakseen täyttää tällaisia yhteisöjä koskevat velvollisuutensa tehokkaasti; siksi niillä olisi oltava pääsy kaikkiin tällaisen toimeksiannon kannalta välttämättömiin tietoihin.

(6)

EKPJ:n asianomaisilla jäsenillä on oltava pääsy tietoihin, jotta ne voivat hoitaa perustehtävänsä, erityisesti liikkeeseen laskevan keskuspankin toiminnot, toimeksiantonsa valvoa rahoitusvakautta ja joissakin tapauksissa tiettyjen vastapuolten toiminnan vakauden valvontatehtävänsä. Koska joillakin EKPJ:n jäsenillä on kansallisen lainsäädännön nojalla eri toimeksiantoja, niille olisi myönnettävä pääsy tietoihin asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan 3 kohdassa lueteltujen eri toimeksiantojen mukaisesti.

(7)

Asianomaisten unionin arvopaperimarkkinaviranomaisten pääasiallisena tehtävänä on huolehtia sijoittajansuojasta omalla lainkäyttöalueellaan, ja niille olisi myönnettävä pääsy transaktiotietoihin, jotka koskevat niiden valvonta- ja täytäntöönpanotoimeksiannon piiriin kuuluvia markkinoita, osallistujia, tuotteita ja kohde-etuuksia.

(8)

Julkisista ostotarjouksista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY (4) 4 artiklan nojalla nimetyille viranomaisille olisi myönnettävä pääsy osakejohdannaisia koskeviin transaktiotietoihin, kun kohde-etuus on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla viranomaisten lainkäyttöalueella, kun kohde-etuuden liikkeeseenlaskijan sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee viranomaisten lainkäyttöalueella tai kun yhtiö toimii tarjouksen tekijänä jommankumman edellä mainituista edellytyksistä täyttävälle yhteisölle ja sen tarjoamaan vastikkeeseen sisältyy arvopapereita.

(9)

Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle, jäljempänä ’ACER’, olisi energian tukkumarkkinoiden seuraamiseksi myönnettävä pääsy tietoihin, jotta se voi yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa havaita markkinoiden väärinkäyttötapauksia ja estää niitä sekä seurata energian tukkumarkkinoita ja havaita markkinoiden väärinkäyttötapauksia ja estää niitä tukkutason energiamarkkinoiden eheydestä ja läpinäkyvyydestä (REMIT) 25 päivänä lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011 (5) nojalla. ACERilla olisi sen vuoksi oltava pääsy kaikkiin kauppatietorekisterin hallussa oleviin tietoihin energiajohdannaisista.

(10)

Asetus (EU) N:o 648/2012 kattaa ainoastaan kauppaa koskevat tiedot eikä siten kata kauppaa edeltäviä tietoja, kuten asetuksessa (EU) N:o 1227/2011 edellytettyjä kauppaa koskevia toimeksiantoja. Siksi kauppatietorekistereiden ei tässä suhteessa pitäisi katsoa olevan tarkoituksenmukainen tietolähde ACERin kannalta.

(11)

Kun kauppatietorekisterien hallussa oleviin tietoihin pääsyyn sovelletaan funktionaalista lähestymistapaa, toiminnan vakauden valvonta nousee tärkeään asemaan. Vastaavasti eri viranomaisilla voisi olla yhtä aikaa toimeksianto valvoa toiminnan vakautta. Siksi olisi varmistettava, että kaikilla asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan 3 kohdassa luetelluilla viranomaisilla on pääsy asianomaisia yhteisöjä koskeviin transaktiotietoihin.

(12)

Yhteisöjen, joilla on pääsy kauppatietorekisterin tietoihin asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan 3 kohdan nojalla, olisi varmistettava, että niillä on käytössään ja ne noudattavat sellaisia toimintaperiaatteita, joilla taataan, että ainoastaan asianomaisilla henkilöillä on pääsy tietoihin tarkasti määritellyssä ja oikeudellisesti perustellussa tarkoituksessa; tässä yhteydessä olisi myös täsmennettävä, millä muilla henkilöillä on mahdollisesti lupa tutustua tällaisiin tietoihin.

(13)

Tietoihin pääsyä olisi tarkasteltava kolmella kokoamistasolla. Transaktiotietojen olisi sisällettävä tiedot yksittäisistä kaupoista, positiotietojen olisi sisällettävä tiedot yksittäisten vastapuolten kokonaispositioista kohde-etuuksittain/tuotteittain ja koottujen nimellistietojen olisi vastattava kokonaispositioita kohde-etuuksittain/tuotteittain ilman vastapuolitietoja. Pääsy transaktiotietoihin tarkoittaisi myös pääsyä positiotason tietoihin ja koottuihin tietoihin. Positiotietoihin pääsy puolestaan tarkoittaisi pääsyä koottuihin tietoihin muttei transaktiotason tietoihin. Pääsyn koottuihin nimellistietoihin olisi sen sijaan oltava kaikkein yleisluontoisin kategoria eikä sen pitäisi mahdollistaa pääsyä positio- tai transaktiotason tietoihin.

(14)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on toimittanut komissiolle.

(15)

Asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10 artiklan mukaisesti EAMV kuuli asianomaisia viranomaisia ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) jäseniä ennen kuin se toimitti teknisten sääntelystandardien luonnokset, joihin tämä asetus perustuu. EAMV on myös järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia näistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon mainitun asetuksen 37 artiklalla perustetulta EAMV:n arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

a)

erittely avoimista kokonaispositioista johdannaislajeittain seuraavasti:

b)

erittely transaktioiden kokonaismääristä johdannaislajeittain seuraavasti:

c)

erittely kokonaisarvoista johdannaislajeittain seuraavasti:

a)

yhtiön arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla viranomaisten lainkäyttöalueella;

b)

yhtiön sääntömääräinen kotipaikka tai, jos sillä ei ole sääntömääräistä kotipaikkaa, päätoimipaikka sijaitsee viranomaisen lainkäyttöalueella;

c)

yhtiö toimii tarjouksen tekijänä a tai b alakohdassa tarkoitetuille yhteisöille ja sen tarjoamaan vastikkeeseen sisältyy arvopapereita.

a)

kohde-etuutena olevista arvopapereista;

b)

johdannaislajista;

c)

position merkistä;

d)

viitearvopapereiden määrästä;

e)

johdannaisen vastapuolista.

a)

kaikista vastapuolista niiden lainkäyttöalueella;

b)

johdannaissopimuksista, kun johdannaissopimuksen viiteyhteisö sijaitsee niiden lainkäyttöalueella tai kun viitelaina on asianomaisen lainkäyttöalueen valtionlaina.

a)

niiden tietojen laajuus, joihin on tutustuttu;

b)

viittaus oikeudellisiin säännöksiin, joilla myönnetään pääsy tällaisiin tietoihin asetuksen (EU) N:o 648/2012 ja tämän asetuksen nojalla.

23.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/37

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 648/2012 muun muassa vahvistetaan keskusvastapuolia koskevat vakavaraisuusvaatimukset sen varmistamiseksi, että kyseiset keskusvastapuolet ovat luotettavia ja vakaita ja että ne noudattavat aina pääomavaatimuksia. Koska määritystoiminnasta aiheutuvat riskit suurelta osin katetaan erityisillä rahoitusvaroilla, tällaisilla pääomavaatimuksilla olisi varmistettava, että keskusvastapuolella on aina riittävästi pääomaa luotto-, vastapuoli- ja markkinariskien, toiminnallisten ja oikeudellisten riskien sekä yritysriskien varalta siltä osin kuin niitä ei ole katettu erityisillä rahoitusvaroilla ja että se voi tarvittaessa lopettaa tai järjestää toimintansa uudelleen hallitulla tavalla.

(2)

Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten pääomakohtelu olisi erityisesti otettava huomioon teknisissä standardeissa, koska harjoittaessaan toimintaa, jota ei kateta erityisillä rahoitusvaroilla, keskusvastapuolet altistuvat samankaltaisille riskeille kuin luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset. Maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitean (CPSS) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) julkaisemien finanssimarkkinoiden rakenteita koskevien periaatteiden (”CPSS-IOSCO-periaatteet”) merkitykselliset osat olisi myös otettava huomioon. Sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolet pystyvät lopettamaan tai järjestämään toimintansa uudelleen hallitulla tavalla, niillä olisi oltava riittävät rahoitusvarat, jotta ne selviävät toimintamenoista kohtuullisen ajan kuluessa. Keskusvastapuolen olisi pystyttävä kyseisen ajan kuluessa ottamaan käyttöön jokin järjestely järjestääkseen uudelleen kriittiset toimintonsa, mukaan lukien pääomittaminen, johdon vaihtaminen, liiketoimintastrategioiden ja kustannus- tai maksurakenteiden tarkistaminen, tarjottujen palvelujen järjestäminen uudelleen, määrityssalkun realisointi tai yhdistäminen – tai määritystoiminnan siirtäminen – toiseen keskusvastapuoleen. Toiminnan lopettamisen tai uudelleenjärjestämisen aikana keskusvastapuolen on edelleen jatkettava toimintaansa. Tässä tapauksessa jotkin kustannukset, esimerkiksi markkinointikustannukset, saattavat alentua, mutta toiset kustannukset, esimerkiksi oikeudelliset kulut, saattavat kasvaa. Tämän vuoksi bruttomääräisten vuotuisten toimintakustannusten katsotaan antavan asianmukaisen kuvan menoista, joita tosiasiallisesti aiheutuu keskusvastapuolen toiminnan lopettamisen tai uudelleenjärjestämisen aikana. Jotta voidaan ottaa huomioon keskusvastapuolen käyttämien kirjanpitokäytäntöjen moninaisuus, toimintamenoja olisi arvioitava noudattaen kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (3) nojalla hyväksyttyjä IFRS-standardeja tai rajallista määrää muita tällä alalla sovellettavia sääntöjä sen mukaan, mitä unionin lainsäädännössä säädetään.

(3)

Koska pääomaa on aina oltava riittävästi varmistamaan toiminnan hallittu lopettaminen ja riittävä suoja asianomaisia riskejä vastaan, kuten asetuksen (EU) N:o 648/2012 16 artiklan 2 kohdassa edellytetään, on tarpeen perustaa varhaisvaroitusjärjestelmä, jonka avulla toimivaltaiset viranomaiset saavat riittävän ajoissa tiedon tilanteesta, jossa keskusvastapuolen pääoma on lähellä pääomavaatimusta, ottamalla käyttöön ilmoituskynnysarvo, joka on 110 prosenttia pääomavaatimuksesta.

(4)

Siitä huolimatta, että alttiutta toiminnalliselle riskille on vaikea ilmaista määrällisesti, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY (4) tarjoaa asianmukaisen ohjearvon keskusvastapuolten pääomavaatimuksen vahvistamiseksi. Keskusvastapuolten pääomavaatimuksia koskevien teknisten sääntelystandardien yhteydessä toiminnallisen riskin määritelmän olisi direktiivin 2006/48/EY mukaisesti sisällettävä oikeudellinen riski.

(5)

Direktiivi 2006/48/EY ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY (5) tarjoavat asianmukaisen ohjearvon pääomavaatimusten vahvistamiseksi sellaisten luotto-, vastapuoli- ja markkinariskien kattamiseksi, joita ei kateta erityisillä rahoitusvaroilla, sillä nämä riskit ovat samankaltaiset kuin ne riskit, joille luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset altistuvat.

(6)

Keskusvastapuolella ei tarvitse olla pääomaa yhteentoimivuusjärjestelystä johtuvien kaupankäyntivastuiden ja maksukyvyttömyysrahastoon suoritettavien maksujen osalta, jos asetuksen (EU) N:o 648/2012 52 ja 53 artiklassa vahvistetut vaatimukset täyttyvät. Jos nämä vaatimukset eivät kuitenkaan täyty, keskusvastapuolten väliset yhteydet saattavat altistaa ne lisäriskeille, jos niiden asettamia vakuuksia ei ole täysin suojattu eivätkä ne ole konkurssioikeudellisesti erillisiä tai jos maksukyvyttömyysrahastoon suoritettavat maksut vaarantuvat siinä tapauksessa, että vakuuden saavan keskusvastapuolen määritysosapuoli on maksukyvytön. Tällaisissa tapauksissa olisi sen vuoksi sovellettava pääomavaatimuksia maksukyvyttömyysrahastoon suoritettaviin maksuihin ja muihin keskusvastapuoliin nähden aiheutuviin kaupankäyntivastuihin. Muiden keskusvastapuolien maksukyvyttömyysrahastoon suoritettavien maksujen käsittelyn olisi leviämisvaikutusten välttämiseksi yleisesti ottaen oltava varovaisempaa kuin luottolaitoksilla keskusvastapuolen suhteen olevien vastuiden käsittelyn. Keskusvastapuolen omia varoja, joilla on suoritettu maksuja toisen keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon, ei tulisi ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 648/2012 16 artiklan 2 kohdan mukaisissa tarkoituksissa, koska niitä ei ole sijoitettu keskusvastapuolen sijoituspolitiikan mukaisesti. Niitä ei myöskään tulisi laskea kahteen kertaan laskettaessa näistä maksuista aiheutuvia riskipainotettuja saamisia.

(7)

Aika, joka vaaditaan keskusvastapuolen toiminnan hallituksi lopettamiseksi, riippuu täysin kyseisen keskusvastapuolen tarjoamista määrityspalveluista ja markkinaympäristöstä, jossa se toimii, varsinkin silloin, jos toinen keskusvastapuoli voi jatkaa sen palveluja. Sen, kuinka monta kuukautta kuluu toiminnan lopettamiseen, olisi tämän vuoksi perustuttava keskusvastapuolen esittämään omaan arvioon, jolle on saatava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä. Aikajakson olisi oltava vähintään kuusi kuukautta, jotta varmistettaisiin, että pääomavaatimukset ovat varovaisuusperiaatteen mukaisella tasolla.

(8)

Yritysriskillä tarkoitetaan riskiä, joka keskusvastapuolelle aiheutuu riippuen sen tehokkuudesta ja mahdollisista yleisten liiketoimintaedellytysten muutoksista, jotka todennäköisesti heikentävät sen taloudellista tilannetta, koska tulot vähenevät tai menot lisääntyvät aiheuttaen tappiota, joka on rahoitettava pääomasta. Koska yritysriskin suuruus on erittäin riippuvainen kunkin keskusvastapuolen yksittäisestä tilanteesta ja voi johtua useista tekijöistä, kuten tehottomista menettelyistä, epäsuotuisasta markkinaympäristöstä, tehottomuudesta reagoida teknologian kehitykseen tai liiketoimintastrategioiden huonosta toteutuksesta, pääomavaatimuksen olisi perustuttava keskusvastapuolen omaan arvioon, jolle on saatava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä. Käyttöön on otettava alin taso, jotta varmistettaisiin, että pääomavaatimukset ovat varovaisuusperiaatteen mukaisella tasolla.

(9)

Euroopan pankkiviranomainen (EPV) on tehnyt läheistä yhteistyötä Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) kanssa ja kuullut Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista (EAMV), ennen kuin se on toimittanut teknisten standardien luonnokset, joihin tämä asetus perustuu. Se on myös järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (6) 37 artiklalla perustetulta pankkialan osallisryhmältä.

(10)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen) on toimittanut Euroopan komissiolle,

a)

keskusvastapuolen pääomavaatimukset keskusvastapuolen toiminnan lopettamiseksi tai järjestämiseksi uudelleen 2 artiklan mukaisesti laskettuina;

b)

keskusvastapuolen pääomavaatimukset toiminnallisten ja oikeudellisten riskien kattamiseksi 3 artiklan mukaisesti laskettuina;

c)

keskusvastapuolen pääomavaatimukset luotto-, vastapuoli- ja markkinariskien kattamiseksi 4 artiklan mukaisesti laskettuina;

d)

keskusvastapuolen pääomavaatimukset yritysriskin kattamiseksi 5 artiklan mukaisesti laskettuina.

a)

syyt sille, miksi keskusvastapuolen pääoma alittaa ilmoituskynnysarvon, ja kuvaus keskusvastapuolen taloudellisen tilanteen lyhyen aikavälin näkymistä;

b)

kattava kuvaus toimenpiteistä, jotka keskusvastapuoli aikoo toteuttaa varmistaakseen pääomavaatimusten jatkuvan noudattamisen.

23.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/41

(1)

Tämän asetuksen säännökset liittyvät läheisesti toisiinsa, koska niissä käsitellään organisaatiovaatimuksia, kuten tietojen säilyttämistä ja liiketoiminnan jatkuvuutta, sekä vakavaraisuusvaatimuksia, kuten vakuusvaatimuksia, maksukyvyttömyysrahastoa, likviditeettiriskin valvontaa, maksukyvyttömyysjärjestelyä, vakuuksia, sijoituspolitiikkaa, mallien uudelleentarkastelua, stressitestausta ja toteumatestausta. Jotta voitaisiin varmistaa, että nämä säännökset, joiden on tultava samanaikaisesti voimaan, ovat keskenään yhdenmukaisia, ja jotta niiden, jotka ovat kyseisten velvollisuuksien alaisia, olisi helpompi saada näistä säännöksistä kattava käsitys ja saada ne yhtäläisesti käyttöönsä, on suotavaa, että kaikki asetuksen (EU) N:o 648/2012 III osastossa ja IV osastossa edellytetyt tekniset sääntelystandardit sisällytetään yhteen asetukseen.

(2)

Finanssimarkkinoiden globaalin luonteen vuoksi tässä asetuksessa olisi otettava huomioon finanssimarkkinoiden rakenteita koskevat G10-maiden keskuspankkien maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitean (CPSS) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) periaatteet, jäljempänä ’CPSS:n ja IOSCO:n periaatteet’, jotka toimivat keskusvastapuolia koskevien sääntelyvaatimusten globaalina vertailukohtana.

(3)

Sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolet ovat luotettavia ja vakaita kaikissa markkinaolosuhteissa, on tärkeää, että ne omaksuvat järkevät riskienhallintamenettelyt, jotka kattavat asianmukaisesti kaikki riskit, joille keskusvastapuolet altistuvat tai voivat altistua. Keskusvastapuolten tosiasiallisesti käyttämien riskienhallintamenetelmien olisi tältä osin oltava tiukempia kuin tässä asetuksessa esitetyt menetelmät, jos se katsotaan riskienhallinnan kannalta tarkoituksenmukaiseksi.

(4)

Olisi määriteltävä joitakin termejä, jotta voitaisiin selventää tiettyjä asetuksesta (EU) N:o 648/2012 peräisin olevia käsitteitä ja tarkentaa tämän teknisen standardin kehittämiseen tarvittavia teknisiä termejä.

(5)

On tärkeää huolehtia siitä, etteivät kolmansien maiden tunnustetut keskusvastapuolet häiritse unionin markkinoiden moitteetonta toimintaa. Sen vuoksi on olennaista varmistaa, ettei tunnustetuilla keskusvastapuolilla ole mahdollisuutta laskea riskienhallintavaatimuksiaan unionin standardien alapuolelle, koska se voisi johtaa sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön. EAMV:n olisi voitava arvioida sille kolmannen maan keskusvastapuolen tunnustamisesta toimitettujen tietojen perusteella, noudattaako keskusvastapuoli täysimittaisesti kyseisessä kolmannessa maassa sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia. Lisäksi komission suorittamalla vastaavuuden määrityksellä olisi varmistettava, että kolmannen maan lait ja asetukset vastaavat asetuksen (EU) N:o 648/2012 IV osaston ja tämän asetuksen jokaista säännöstä.

(6)

Riittävän sijoittajansuojan varmistamiseksi EAMV voi kolmansien maiden keskusvastapuolten tunnustamisen yhteydessä pyytää myös muita tietoja kuin niitä, jotka ovat ehdottoman tarpeellisia sen arvioimiseksi, täyttyvätkö asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädetyt edellytykset.

(7)

Kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on arvioida jatkuvasti, täyttääkö kolmannen maan keskusvastapuoli kyseisen kolmannen maan vakavaraisuusvaatimukset täysimittaisesti. Tiedoissa, jotka tunnustamista hakeva kolmannen maan keskusvastapuoli toimittaa EAMV:lle, ei olisi pyrittävä toistamaan kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa arviointia, vaan pyrittävä varmistamaan, että keskusvastapuolta ja vaatimusten täytäntöönpanoa tosiasiallisesti valvotaan kyseisessä kolmannessa maassa, millä taataan korkeatasoinen sijoittajansuoja.

(8)

Jotta EAMV voisi suorittaa täydellisen arvioinnin, tunnustamista hakevan, kolmannen maan keskusvastapuolen toimittamia tietoja olisi täydennettävä tiedoilla, jotka tarvitaan jatkuvan valvonnan tehokkuuden, täytäntöönpanovaltuuksien ja kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen toteuttamien toimien arvioimiseksi. Tällaiset tiedot olisi toimitettava asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti vahvistettua yhteistyöjärjestelyä noudattaen. Yhteistyöjärjestelyllä olisi varmistettava, että kaikista tunnustamista hakevaa keskusvastapuolta vastaan toteutetuista valvonta- tai täytäntöönpanotoimista, keskusvastapuolen toimiluvan myöntämisedellytysten muutoksista ja keskusvastapuolen tunnustamismenettelyn yhteydessä alun perin toimittamien tietojen olennaisista päivityksistä ilmoitetaan viipymättä EAMV:lle.

(9)

Sisäisiä riskienraportointisuhteita koskevia asetuksen (EU) N:o 648/2012 vaatimuksia on täsmennettävä, jotta voidaan saada aikaan riskienhallintajärjestelmä, joka käsittää sisäisen riskienhallintaprosessin rakenteen, oikeudet ja velvollisuudet. Päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelyissä olisi otettava huomioon unionissa käytetyt erilaiset yhtiöoikeudelliset järjestelmät, jotta voidaan varmistaa, että keskusvastapuolten toimintakehys on oikeudellisesti vankka.

(10)

Sen varmistamiseksi, että keskusvastapuoli panee asianmukaiset menettelyt täytäntöön noudattaakseen tätä asetusta, asetusta (EU) N:o 648/2012 ja komission täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1249/2012 (3), olisi yksilöitävä keskusvastapuolen vaatimustenmukaisuutta valvovan toiminnon tehtävät ja vastuualueet.

(11)

On tarpeen määritellä selvästi hallituksen ja ylimmän johdon tehtävät ja vastuualueet sekä yksilöidä hallituksen toimintaa koskevat vähimmäisvaatimukset sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolen organisaatiorakenne antaa sille mahdollisuuden tarjota palvelujaan ja harjoittaa toimintaansa jatkuvasti ja säännönmukaisesti. Lisäksi on tarpeen luoda selkeät ja suorat raportointisuhteet tilintekovelvollisuuden varmistamiseksi.

(12)

Keskusvastapuolen järkevän ja vakaan hoidon varmistamiseksi on tärkeää, ettei sen palkka- ja palkkiopolitiikka kannusta liialliseen riskinottoon. Jotta palkka- ja palkkiopolitiikka tuottaisi toivotut vaikutukset, hallituksen olisi valvottava ja tarkistettava sitä riittävästi ja perustettava erityiskomitea valvomaan sen noudattamista asianmukaisella tavalla.

(13)

Sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolet käyttävät toiminnassaan riittävästi henkilöstöresursseja täyttääkseen kaikki velvollisuutensa ja ovat vastuussa harjoittamastaan toiminnasta ja että toimivaltaisilla viranomaisilla on asiaankuuluvat yhteyshenkilöt valvomissaan keskusvastapuolissa, keskusvastapuolilla olisi oltava ainakin riskienhallintajohtaja, vaatimustenmukaisuudesta vastaava johtaja ja teknologiajohtaja.

(14)

Keskusvastapuolten olisi arvioitava ja valvottava asianmukaisesti, missä määrin hallituksen jäsenillä, jotka istuvat eri yhteisöjen hallituksissa, on eturistiriitoja keskusvastapuolen konsernin sisällä tai ulkopuolella. Hallituksen jäseniä ei saisi estää istumasta eri hallituksissa, paitsi jos siitä aiheutuu eturistiriitoja.

(15)

Jotta keskusvastapuolella olisi tehokas tarkastustoiminto, sen olisi määriteltävä sisäisten tarkastajiensa vastuualueet ja raportointisuhteet sen varmistamiseksi, että merkitykselliset asiat annetaan viipymättä keskusvastapuolen hallituksen ja toimivaltaisten viranomaisten käsiteltäviksi. Perustettaessa ja ylläpidettäessä sisäisen tarkastuksen toimintoa olisi määriteltävä selkeästi sen tehtävä, riippumattomuus ja puolueettomuus, laajuus ja vastuualue, toimivalta, tilintekovelvollisuus ja toimintanormit.

(16)

Voidakseen suorittaa tehtävänsä tehokkaasti asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen olisi saatava käyttöönsä kaikki tiedot, jotka tarvitaan sen selvittämiseksi, täyttääkö keskusvastapuoli toimilupansa myöntämisedellytykset. Keskusvastapuolen olisi annettava tällaiset tiedot saataville ilman aiheetonta viivytystä.

(17)

Keskusvastapuolen säilyttämien tietojen avulla olisi voitava saada perusteelliset tiedot määritysosapuoliin liittyvistä keskusvastapuolen luottoriskistä ja valvoa tähän sisältyviä järjestelmäriskejä. Tietojen avulla toimivaltaisten viranomaisten, EAMV:n sekä asianomaisten Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) jäsenten olisi myös voitava muodostaa määritysmenettely asianmukaisesti uudelleen arvioidakseen sääntelyvaatimusten noudattamista, ilmoitusvaatimukset mukaan luettuina. Keskusvastapuolet voivat hyödyntää kirjattuja tietoja myös täyttäessään sääntelyvaatimuksia ja määritysosapuoliin liittyviä velvollisuuksia sekä erimielisyyksien yhteydessä.

(18)

Keskusvastapuolten kauppatietorekistereille ilmoittamat tiedot olisi kirjattava, jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarkastaa, noudattavatko keskusvastapuolet asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädettyä ilmoitusvelvollisuutta, ja saada helposti sellaisia tietoja, joita ei voi saada kauppatietorekistereistä.

(19)

Vaatimuksissa, jotka koskevat kauppoihin liittyvien tietojen säilyttämistä, olisi käytettävä samoja käsitteitä kuin asetuksen (EU) N:o 648/2012 9 artiklassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden yhteydessä, jotta voidaan varmistaa, että keskusvastapuolet ilmoittavat tiedot asianmukaisesti.

(20)

Toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi häiriön aikana keskusvastapuolen toissijaisen käsittelypaikan olisi sijaittava paikassa, joka on riittävän etäällä ja maantieteellisesti riittävän erillään ensisijaisesta käsittelypaikasta, jotta toissijainen paikka ei joutuisi saman katastrofin kohteeksi kuin ensisijainen paikka, joka ei mahdollisesti ole enää käytettävissä katastrofin vuoksi. Olisi luotava skenaarioita, joiden avulla voidaan analysoida kriisitilanteiden vaikutuksia kriittisiin palveluihin, mukaan luettuina skenaariot, joissa oletetaan, etteivät järjestelmät ole enää käytettävissä luonnonkatastrofin vuoksi. Tällaisia analyysejä olisi tarkasteltava määräajoin uudelleen.

(21)

Keskusvastapuolet ovat järjestelmän kannalta merkityksellisiä finanssimarkkinoiden rakenteita, niiden olisi elvytettävä kriittiset toiminnot kahden tunnin kuluessa, ja varajärjestelmien olisi ihannetapauksessa käynnistyttävä heti häiriötilanteen jälkeen. Keskusvastapuolten olisi varmistettava myös, että tietojen menettäminen on mahdollisimman epätodennäköistä.

(22)

On tärkeää, että määritysosapuolen maksukyvyttömyys ei aiheuta huomattavia tappioita muille markkinatoimijoille. Sen vuoksi keskusvastapuolten on katettava maksukyvyttömän osapuolen asettamilla vakuuksilla ainakin merkityksellinen osa mahdollisesta tappiosta, joka voi aiheutua keskusvastapuolelle positioiden sulkemisen aikana. Säännöissä olisi määrättävä kunkin rahoitusvälinelajin osalta, kuinka suuri prosenttiosuus vakuuksilla on vähintään katettava. Lisäksi keskusvastapuolten olisi noudatettava periaatteita, joilla ne voivat mukauttaa riittävästi vakuusvaatimustensa tasoja kunkin määrittämänsä rahoitusvälineen tai salkun ominaisuuksiin.

(23)

Keskusvastapuolet eivät saisi erittäin vaativan kilpailuympäristön vuoksi laskea vakuusvaatimuksiaan tasolle, joka vaarantaa niiden turvallisuuden. Sen vuoksi vakuuslaskelmien peruskomponenttien olisi oltava tiettyjen erityisvaatimusten mukaisia. Tätä varten vakuusvaatimuksissa olisi otettava huomioon kaikenlaiset markkinaolosuhteet, stressikaudet mukaan luettuina.

(24)

Olisi annettava säännöt, joissa vahvistetaan asianmukaiset prosenttiluvut ja aikavälit realisointiaikaa ja historiallisen volatiliteetin laskentaa varten. Sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolet hallitsevat asianmukaisesti niihin kohdistuvia riskejä, ei ole kuitenkaan suotavaa täsmentää, mitä lähestymistapaa keskusvastapuolen olisi sovellettava vakuusvaatimusten laskemiseen näistä parametreista. Samoista syistä keskusvastapuolia ei saisi estää käyttämästä erilaisia luotettavia menetelmiä asettaessaan salkkujen vakuusvaatimuksia, ja niiden olisi sallittava käyttää menetelmiä, jotka perustuvat niiden määrittämien rahoitusvälineiden tai rahoitusvälineryhmien hintariskien välisiin korrelaatioihin, sekä muita asianmukaisia menetelmiä, jotka perustuvat vastaaviin riippuvuutta kuvaaviin tilastoparametreihin.

(25)

Keskusvastapuolen olisi määrittäessään ajanjaksoa, jonka aikana siihen kohdistuu maksukyvyttömän osapuolen position hoitamiseen liittyvä markkinariski, otettava huomioon määritettyjen rahoitusvälineiden tai määritetyn salkun merkitykselliset ominaisuudet, kuten niiden likviditeettitaso sekä position suuruus tai sen keskittyminen. Keskusvastapuolten olisi arvioitava varovaisella tavalla aika, joka tarvitaan maksukyvyttömän osapuolen position täydelliseen sulkemiseen viimeisen vakuuksien keruun jälkeen, ottaen huomioon position suuruus ja sen keskittyminen.

(26)

Jotta keskusvaltapuolet eivät aiheuttaisi finanssimarkkinoilla epävakautta tai pahentaisi sitä, niiden olisi siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista otettava käyttöön ennakoivia vakuusmenetelmiä, joilla rajoitetaan myötäsyklisten muutosten todennäköisyyttä vakuusvaatimuksissa heikentämättä keskusvastapuolen kestokykyä.

(27)

Yleensä on aiheellista määrittää OTC-johdannaisille suhteellisen suuri luottamusväli, koska näiden tuotteiden hinnoittelu voi olla vähemmän luotettavaa ja niitä koskevat historialliset tiedot, joiden perusteella vastuita olisi arvioitava, voivat olla suhteellisen lyhyeltä aikaväliltä. Keskusvastapuolet voivat määrittää OTC-johdannaisia, jotka eivät kärsi näistä ilmiöistä ja joilla on samat riskiominaisuudet kuin pörssinoteeratuilla johdannaisilla, ja niillä olisi oltava mahdollisuus määrittää nämä tuotteet johdonmukaisesti toteutusmenetelmästä riippumatta.

(28)

Äärimmäisten mutta mahdollisten markkinaolosuhteiden asianmukainen määrittely on keskusvastapuolen riskienhallinnan keskeinen osa. Jotta keskusvastapuolen riskienhallintajärjestelmä pysyi ajan tasalla, äärimmäisiä mutta mahdollisia markkinaolosuhteita ei saisi pitää staattisena käsitteenä vaan pikemminkin olosuhteina, jotka muuttuvat ajan mittaan ja vaihtelevat markkinoiden mukaan. Jokin markkinaennuste voi olla äärimmäinen mutta mahdollinen yhdelle keskusvastapuolelle, vaikka sillä ei olisi suurta merkitystä toiselle keskusvastapuolelle. Keskusvastapuolen olisi luotava vahva sisäinen toimintakehys sellaisten markkinoiden yksilöimiseksi, joiden riskeille se on alttiina, ja käytettävä yhteisiä vähimmäisstandardeja äärimmäisten mutta mahdollisten markkinaolosuhteiden määrittelemiseksi jokaisella yksilöidyllä markkinalla. Lisäksi sen olisi tarkasteltava objektiivisesti sitä mahdollisuutta, että paineita esiintyy samanaikaisesti useilla markkinoilla.

(29)

Jotta voitaisiin varmistaa vahvojen päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelyjen käyttö, riskinarviointikomitean olisi keskusteltava kehyksestä, jota keskusvastapuoli käyttää yksilöidäkseen äärimmäiset mutta mahdolliset markkinaolosuhteet, ja kehys olisi hyväksytettävä hallituksella. Kehystä olisi tarkasteltava uudelleen vähintään kerran vuodessa, ja riskinarviointikomitean olisi keskusteltava saaduista tuloksista, joista olisi sen jälkeen ilmoitettava hallitukselle. Uudelleentarkastelulla olisi varmistettava, että äärimmäisten mutta mahdollisten markkinaolosuhteiden määritelmässä otetaan huomioon keskusvastapuolen vastuiden laajuuden ja keskittymisen muutokset ja niiden markkinoiden kehitys, joilla keskustavastapuoli toimii. Uudelleentarkastelu ei saisi kuitenkaan korvata keskusvastapuolen suorittamaa jatkuvaa arviointia siitä, onko sen maksukyvyttömyysrahasto riittävä ottaen huomioon markkinaolosuhteiden kehitys.

(30)

Jotta keskusvastapuolet hallitsisivat tehokkaasti likviditeettiriskiään, niitä olisi vaadittava perustamaan likviditeettiriskin hallintajärjestelmä. Hallintajärjestelmässä olisi otettava huomioon keskusvastapuolen velvollisuuksien luonne ja välineet, joilla keskusvastapuoli voi arvioida siihen kohdistuvaa likviditeettiriskiä, sekä määritettävä todennäköisesti esiintyvät likviditeettipaineet ja varmistettava keskusvastapuolen likvidien varojen riittävyys.

(31)

Olisi vaadittava, että keskusvastapuolet arvioidessaan likvidien varojensa riittävyyttä ottavat huomioon hallussaan olevien varojen suuruuden ja likviditeetin sekä kyseisten omaisuuserien mahdollisen keskittymäriskin. On tärkeää, että keskusvastapuolet voivat tunnistaa varoissaan kaikki merkittävimmät likviditeettiriskikeskittymät, jotta niiden maksuvalmiusjärjestelyt olisivat tarvittaessa heti käytettävissä. Keskusvastapuolen olisi myös otettava huomioon monikertaisista suhteista, keskinäisistä sidossuhteista ja keskittymistä johtuvat lisäriskit.

(32)

Koska likviditeetin on oltava helposti saatavilla saman päivän transaktioita tai jopa päivänsisäisiä transaktioita varten, keskusvastapuoli voi käyttää liikkeeseen laskevassa keskuspankissa olevia käteisvaroja, luottokelpoisissa liikepankeissa olevia käteisvaroja, sitovia luottolimiittejä, sitovia takaisinostosopimuslimiittejä, säilytyksessä olevia erittäin myyntikelpoisia vakuuksia ja sijoituksia, jotka ovat helposti saatavilla ja vaihdettavissa käteisvaroiksi ennalta sovituilla erittäin luotettavilla rahoitusjärjestelyillä, jopa stressikausien markkinaolosuhteissa. Tällaiset käteisvarat ja vakuudet olisi vain tietyillä edellytyksillä laskettava osaksi ennalta järjestettyjä likvidejä rahoitusvaroja.

(33)

On tärkeää vahvistaa yhteinen menetelmä sellaisten omien varojen määrän laskentaa ja ylläpitoa varten, joita keskusvastapuolen on pidettävä yllä maksukyvyttömyysjärjestelyssä käyttöä varten, jotta keskusvastapuolelle voidaan antaa tarpeellinen kannustin asettaa varovaisia vaatimuksia, pitää tämä määrä riittävän suurena ja olla käyttämättä hyväksi sääntelyn katvealueita. On olennaisen tärkeää, että varat, jotka on tarkoitettu maksukyvyttömyydestä aiheutuvien tappioiden kattamiseen, erotetaan keskusvastapuolen vähimmäispääomavaatimuksista ja että näillä varoilla on toinen tehtävä kuin keskusvastapuolen vähimmäispääomavaatimuksilla, joilla katetaan muita riskejä, joita keskusvastapuoleen saattaa kohdistua.

(34)

On tärkeää, että keskusvastapuolet käyttävät yhdenmukaista menetelmää maksukyvyttömyysjärjestelyssä käytettävien omien varojen laskentaan, jotta voidaan varmistaa yhtäläiset edellytykset keskusvastapuolten välillä. Jos menetelmä ei ole riittävän selkeä, keskusvastapuolet voivat käyttää sitä harkintansa mukaan, jolloin ne saavat hyvin erilaisia tuloksia, mikä kannustaa sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön. Näin ollen on olennaisen tärkeää, että keskusvastapuolten ei sallita käyttää menetelmää harkintansa mukaan. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista käyttää selkeään mittaan perustuvaa prosenttimäärää ja vahvistaa selkeä menetelmä, jotta voidaan varmistaa, että maksukyvyttömyysjärjestelyissä käytettävät keskusvastapuolten omat varat lasketaan yhdenmukaisella tavalla.

(35)

Olisi vahvistettava vähimmäisperusteet sen varmistamiseksi, että vakuuskelpoiset omaisuuserät ovat erittäin likvidejä ja että ne voidaan muuntaa nopeasti käteisvaroiksi mahdollisimman pienin hintavaikutuksin. Perusteissa olisi otettava huomioon, kuka on vakuuden asettaja, missä määrin vakuus voidaan realisoida markkinoilla ja korreloiko vakuuden arvo kyseisen vakuuden asettavan jäsenen luottokelpoisuuden kanssa, jotta voitaisiin kattaa mahdollinen wrong-way-riski. Keskusvastapuolella olisi oltava mahdollisuus soveltaa tarvittaessa lisäperusteita tavoitellun vakauden saavuttamiseksi.

(36)

Keskusvastapuolten olisi hyväksyttävä ainoastaan erittäin likvidejä vakuuksia, joihin liittyy minimaalinen luotto- ja markkinariski. Sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolten hallussa olevat vakuudet säilyvät aina erittäin likvideinä, keskusvastapuolten olisi otettava käyttöön avoimet ja ennakoivat toimintatavat ja menettelyt, joilla arvioidaan vakuudeksi hyväksyttyjen omaisuuserien likviditeettiä ja valvotaan sitä jatkuvasti, sekä käytettävä asianmukaisia arvostusmenetelmiä. Tätä varten keskusvastapuolten olisi myös otettava käyttöön keskittymärajat, joilla pyritään varmistamaan, että vakuudet pysyvät riittävän hajautettuina, jotta ne voidaan realisoida nopeasti ilman merkittävää markkinariskiä, joka vaikuttaisi niiden arvoon. Päättäessään hyväksyttäviä vakuuksia ja keskittymärajoja koskevista toimintatavoistaan keskusvastapuolten olisi otettava huomioon tällaisten vakuuksien yleinen saatavuus omien toimintatapojensa mahdollisia makrotaloudellisia vaikutuksia silmällä pitäen.

(37)

Wrong-way-riskin välttämiseksi määritysosapuolille ei yleensä saisi antaa lupaa käyttää vakuuksina omia arvopapereitaan tai samaan konserniin kuuluvan yhteisön liikkeeseen laskemia arvopapereja. Keskusvastapuolella olisi kuitenkin oltava mahdollisuus antaa määritysosapuolten asettaa vakuudeksi katettuja joukkolainoja, jotka on suojattu liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyydeltä. Vakuutena oleva omaisuuserä olisi kuitenkin eroteltava asianmukaisesti liikkeeseenlaskijasta, ja sen olisi täytettävä vakuuskelpoisuutta koskevat vähimmäisperusteet. Määritysosapuoli ei saisi laskea rahoitusvälineitä liikkeeseen ensisijaisesti siinä tarkoituksessa, että toinen määritysosapuoli voi käyttää niitä vakuuksina.

(38)

Keskusvastapuolten turvallisuuden varmistamiseksi niiden olisi hyväksyttävä liikepankkitakauksia vakuuksiksi ainoastaan takaajan sekä takauksen oikeus-, sopimus- ja toimintakehyksen perusteellisen arvioinnin jälkeen. Keskusvastapuolten olisi vältettävä liikepankkeihin liittyviä vakuudettomia vastuita. Tästä syystä liikepankkitakaukset voidaan hyväksyä vain tiukoin ehdoin. Tällaiset ehdot täyttyvät yleensä markkinoilla, joille on keskittynyt useita liikepankkeja, jotka ovat halukkaita antamaan luottoa finanssialan ulkopuolisille määritysosapuolille. Sen vuoksi tällaisissa tapauksissa olisi sallittava korkeampi keskittymäraja.

(39)

Markkinariskinsä rajoittamiseksi keskusvastapuolen olisi oltava velvollinen arvostamaan vakuutensa vähintään kerran päivässä. Sen olisi sovellettava varovaisia aliarvostuksia, joissa otetaan huomioon vakuuden arvon mahdollinen aleneminen vakuuden viimeisimmän uudelleenarvostuksen ja sen ajankohdan välillä, jolloin vakuuden realisointi kohtuullisen todennäköisesti tapahtuu stressikausien markkinaolosuhteissa. Vakuuden suuruudessa olisi myös otettava huomioon mahdolliset wrong-way-riskit.

(40)

Tekemiensä aliarvostusten ansiosta keskusvastapuolen olisi voitava välttää suurten ja odottamattomien mukautusten tekeminen vaaditun vakuuden määrään ja siten mahdollisuuksien mukaan myös myötäsykliset vaikutukset.

(41)

Keskusvastapuoli ei saisi keskittää vakuuksia rajalliseen määrään liikkeeseenlaskijoita tai rajalliseen määrään omaisuuseriä, jotta vältettäisiin mahdolliset huomattavat kielteiset hintavaikutukset, jos vakuudet joudutaan realisoimaan lyhyen ajan kuluessa. Keskittyneitä vakuuspositioita ei saisi sen vuoksi pitää erittäin likvideinä vakuuksina.

(42)

Likviditeetti-, luotto- ja markkinariski olisi otettava huomioon salkkutasolla sekä yksittäisten rahoitusvälineiden tasolla. Keskittyneellä salkulla voi olla huomattava kielteinen vaikutus sellaisten vakuuksien tai rahoitusvälineiden likviditeettiin, joihin keskusvastapuoli voi sijoittaa rahoitusvaransa, koska suuria positioita on todennäköisesti mahdotonta myydä stressikausien markkinaolosuhteissa ilman, että markkinahinta alenee. Keskusvastapuolen hallussa olevia vakuuksia olisi samasta syystä seurattava ja arvostettava jatkuvasti, jotta varmistettaisiin niiden säilyminen likvideinä.

(43)

Energia-alan johdannaismarkkinoilla on erityisen vahva yhteys hyödykkeiden spot-markkinoihin, ja näillä johdannaismarkkinoilla finanssialan ulkopuolisten määritysosapuolten osuus on suuri. Kyseisillä markkinoilla hyvin monet markkinatoimijat ovat myös kohde-etuutena olevan hyödykkeen tuottajia. Hankkiakseen vakuudet, jotka riittävät kattamaan liikepankkitakaukset kokonaan, nämä finanssialan ulkopuoliset määritysosapuolet voivat joutua myymään merkittävässä määrin nykyisiä positioitaan tai luopumaan positioidensa määrittämisestä keskusvastapuolen suorana määritysosapuolena. Tällainen prosessi saattaisi aiheuttaa markkinahäiriöitä energiamarkkinoilla vähentämällä markkinatoimijoiden likviditeettiä ja monipuolisuutta. Sen vuoksi sen käyttöä olisi lykättävä tarkoin harkitun aikataulun mukaisesti.

(44)

Jotta varmistettaisiin asetuksella (EU) N:o 648/2012 luodun kehyksen yhdenmukainen soveltaminen, kaikille toimialoille olisi asetettava samanlaiset vaatimukset lopulliseen muotoonsa laadituissa säännöissä, joita niihin sovelletaan. Energia-alan yritykset toimivat nykyään vakiintuneessa kehyksessä, jonka mukauttaminen uusiin vaatimuksiin vaatii aikaa, jotta reaalitalouteen ei kohdistuisi haitallisia vaikutuksia. Sen vuoksi katsotaan suotavaksi vahvistaa tämäntyyppisiä markkinoita varten sellainen soveltamisen alkamispäivä, joka mahdollistaa asianmukaisen siirtyminen nykyisestä markkinakäytännöstä vaikuttamatta aiheettomasti markkinoiden rakenteeseen ja likviditeettiin.

(45)

Keskusvastapuolen sijoituspolitiikassa olisi ensisijaisesti noudatettava pääoman suojelun ja likviditeetin maksimoinnin periaatteita. Sijoituspolitiikalla olisi myös estettävä eturistiriitojen syntyminen keskusvastapuolen kaupallisten etujen kanssa.

(46)

Perusteissa, jotka rahoitusvälineiden olisi täytettävä, jotta ne voitaisiin katsoa keskusvastapuolen kannalta hyväksyttäviksi sijoituksiksi, olisi kansainvälisen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi otettava huomioon CPSS:n ja IOSCO:n periaatteisiin sisältyvä periaate 16. Keskusvastapuolen olisi erityisesti sovellettava rajoittavia standardeja, jotka koskevat rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijaa, rahoitusvälineen siirrettävyyttä sekä rahoitusvälineen luotto-, markkina-, volatiliteetti- ja valuuttakurssiriskiä. Keskusvastapuolen olisi varmistettava, ettei se heikennä toimenpiteitä, jotka toteutetaan sen sijoituksiin liittyvien riskien rajoittamiseksi, altistamalla itsensä liiallisille riskeille, jotka liittyvät yksittäisiin tai tietyntyyppisiin rahoitusvälineisiin, yksittäisiin tai tietyntyyppisiin liikkeeseenlaskijoihin tai yksittäisiin säilytysyhteisöihin.

(47)

Johdannaisten käyttö altistaa keskusvastapuolen ylimääräisille luotto- ja markkinariskeille, minkä vuoksi on tarpeen rajata olosuhteet, joissa keskusvastapuoli voi sijoittaa rahoitusvaransa johdannaisiin. Koska keskusvastapuolen olisi pyrittävä siihen, että sen nettopositio markkinariskin suhteen on nolla, ainoina riskeinä, joilta keskusvastapuolen olisi suojauduttava, olisi oltava sen hyväksymiin vakuuksiin liittyvät riskit tai määritysosapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvat riskit. Keskusvastapuolen hyväksymiin vakuuksiin liittyviä riskejä voidaan hallita riittävän hyvin aliarvostuksilla, minkä vuoksi ei pidetä tarpeellisena, että keskusvastapuoli käyttää johdannaisia tähän tarkoitukseen. Keskusvastapuolen olisi käytettävä johdannaisia ainoastaan eri valuuttoihin liittyvän likviditeettiriskin hallintaan, maksukyvyttömän määritysosapuolen salkun suojaamiseen ja vain silloin, kun tällainen käyttö sisältyy keskusvastapuolen suunnittelemiin maksukyvyttömyyden hallinnointimenettelyihin.

(48)

Keskusvastapuolten turvallisuuden varmistamiseksi niille ei saisi antaa lupaa säilyttää muuta kuin hyvin pientä osaa käteisvaroista vakuudettomina talletuksina. Tallettaessaan käteisvarojaan keskusvastapuolten olisi aina huolehdittava siitä, että ne on suojattu riittävästi likviditeettiriskiltä.

(49)

On tarpeen vahvistaa tiukat stressi- ja toteumatestausta koskevat vaatimukset sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolen mallit, menetelmät ja likviditeettiriskin hallintajärjestelmä toimivat asianmukaisesti ja että niissä otetaan huomioon kaikki keskusvastapuoleen kohdistuvat riskit, jotta keskusvastapuolella olisi aina riittävästi varoja kattamaan nämä riskit.

(50)

Keskusvastapuolia koskevien vaatimusten yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa yksityiskohtaiset säännökset siitä, minkätyyppisiä testejä on suoritettava, stressi- ja toteumatestit mukaan luettuina. Jotta voitaisiin ottaa huomioon sellaisten arvopapereiden ja johdannaissopimusten laaja kirjo, joita saatetaan määrittää tulevaisuudessa, sekä erot keskusvastapuolten liiketoiminta- ja riskienhallintatavoissa ja mahdollistaa tulevien muutosten ja uusien riskien käsittely ja riittävä joustavuus, on tarpeen noudattaa perusteisiin pohjautuvaa lähestymistapaa.

(51)

Keskusvastapuolen mallien, menetelmien ja likviditeettiriskin hallintajärjestelmän validoinnissa on tärkeää käyttää asianmukaista riippumatonta osapuolta, jotta voidaan vahvistaa mahdolliset korjaavat toimenpiteet ja toteuttaa ne ennen täytäntöönpanoa sekä välttää olennaiset eturistiriidat. Riippumattoman osapuolen olisi oltava riittävän erillään siitä keskusvastapuolen liiketoiminnan osasta, joka kehittää, panee täytäntöön ja käyttää tarkastelun kohteena olevaa mallia tai toimintatapoja, eikä sillä saisi olla olennaisia eturistiriitoja. Nämä edellytykset voisi täyttää jokin sisäinen osapuoli, jolla on erilliset raportointisuhteet, tai ulkoinen osapuoli.

(52)

Monet keskusvastapuolen rahoitusvaroihin liittyvät näkökohdat, erityisesti vakuudet, maksukyvyttömyysrahastot ja muut rahoitusvarat, on suunniteltu erilaisia skenaarioita ja tavoitteita silmällä pitäen. Sen vuoksi on tarpeen asettaa erityisiä vaatimuksia, joissa tällaiset tavoitteet otetaan huomioon, sekä varmistaa yhdenmukainen soveltaminen kaikissa keskusvastapuolissa. Arvioidessaan tarvittavaa katetta keskusvastapuoli ei saisi nettouttaa vastuita maksukyvyttömien määritysosapuolten välillä, jotta ei vähennettäisi näiden vastuiden mahdollisia vaikutuksia.

(53)

Erityyppisiin rahoitusvälineisiin, joita keskusvastapuoli voi määrittää, liittyy erilaisia erityisriskejä. Sen vuoksi olisi edellytettävä, että keskusvastapuoli ottaa malleissaan, menetelmissään ja likviditeetin hallintajärjestelmässään huomioon kaikki sellaisten markkinoiden kannalta merkitykselliset riskit, joille se tarjoaa määrityspalveluja, jotta voitaisiin varmistaa, että keskusvastapuoli mittaa riittävän hyvin potentiaalisia tulevia vastuitaan. Jotta tällaiset riskit voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon, stressitestausta koskeviin vaatimuksiin olisi sisällytettävä eri rahoitusvälinetyyppien erityisriskit.

(54)

Jotta keskusvastapuoli voisi varmistaa, että sen alkuvakuuksien laskemiseen käyttämä malli heijastaa asianmukaisesti sen potentiaalisia vastuita, sen olisi vastuukatteensa päivittäisen toteumatestauksen lisäksi, jossa tarkastellaan vakuusvaatimusten riittävyyttä, tehtävä toteumatestaus myös mallin keskeisille parametreille ja oletuksille. Tämä on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että alkuvakuus lasketaan tarkasti keskusvastapuolten mallien avulla.

(55)

Vakuusvaatimuksia koskevalla tiukalla herkkyysanalyysillä voi olla entistä suurempi merkitys, kun markkinat ovat epälikvidit tai epävakaat, ja sen avulla olisi määritettävä vaikutuksia, joita tärkeiden malliparametrien muuttaminen saa aikaan. Herkkyysanalyysi on tehokas keino tutkia piileviä puutteita, joita ei voida havaita toteumatestauksella.

(56)

Jos stressi- ja toteumatestejä ei suoriteta säännöllisesti, tämä voi johtaa siihen, että keskusvastapuolen rahoitusvarat ja likvidit varat eivät riitä kattamaan riskejä, joita keskusvastapuoleen tosiasiallisesti kohdistuu. Asianmukaisten testien avulla keskusvastapuolen malleissa, menetelmissä ja likviditeettiriskin hallintajärjestelmässä voidaan myös ottaa nopeasti huomioon muuttuvat markkinaolosuhteet ja uudet riskit.

(57)

Äärimmäisten markkinaolosuhteiden mallintaminen voi auttaa keskusvastapuolta määrittämään sen nykyisten mallien, likviditeettiriskin hallintajärjestelmän sekä rahoitusvarojen ja likvidien varojen rajat. Tämä edellyttää kuitenkin, että keskusvastapuoli käyttää harkintaa mallintaessaan eri markkinoita ja tuotteita. Käänteistä stressitestausta olisi pidettävä hyödyllisenä, vaikkakaan ei ensisijaisena hallintavälineenä, jonka avulla voidaan määrittää rahoitusvarojen asianmukainen taso.

(58)

On olennaisen tärkeää, että määritysosapuolet, asiakkaat ja muut asianomaiset sidosryhmät osallistuvat keskusvastapuolen käyttämiin maksukyvyttömyyden hallinnointimenettelyihin simulaatioharjoitusten välityksellä, jotta voidaan varmistaa, että sidosryhmillä on tietämys ja toiminnalliset valmiudet osallistua menestyksekkäästi maksukyvyttömyyden hallinnointitilanteeseen. Simulaatioharjoituksissa olisi jäljiteltävä maksukyvyttömyysskenaariota, jotta voitaisiin osoittaa määritysosapuolten, asiakkaiden ja muiden asianomaisten sidosryhmien tehtävät ja vastuualueet. Tärkeää on myös, että keskusvastapuolella on asianmukaiset menetelmät, joilla se voi arvioida, tarvitaanko korjaavia toimenpiteitä, sekä havaita säännöissä ja menettelyissä mahdollisesti esiintyvä epäselvyydet tai sallittu harkintavalta. Keskusvastapuolen käyttämän maksukyvyttömyyden hallinnointimenettelyn testaaminen on erityisen tärkeää, jos menettely perustuu siihen, että määritysosapuolet, jotka eivät ole maksukyvyttömiä, tai kolmannet osapuolet avustavat positioiden sulkemismenettelyssä ja jos maksukyvyttömyysmenettelyjä ei ole koskaan testattu todellisessa maksukyvyttömyystapauksessa.

(59)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) on toimittanut komissiolle.

(60)

EAMV on kuullut tarvittaessa Euroopan pankkiviranomaista (EPV), Euroopan järjestelmäriskikomiteaa ja EKPJ:n jäseniä ennen kuin se on toimittanut teknisten standardien luonnokset, joihin tämä asetus perustuu. Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (4) 10 artiklan mukaisesti EAMV on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon asetuksen (EU) N:o 1095/2010 37 artiklan mukaisesti perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

1.

’perusriskillä’ keskusvastapuolen määrittämien kahden tai useamman omaisuuserän tai sopimuksen muutosten epätäydellisestä korrelaatiosta johtuvaa riskiä;

2.

’luottamusvälillä’ sitä kunkin rahoitusvälineen avointen positioiden prosenttiosuutta keskusvastapuolen laskenta-aikavälillä määrittämistä positioista, joka sen on pystyttävä kattamaan tietyn realisointiajan;

3.

’tuottoerolla’ fyysisen hyödykkeen suorasta omistuksesta saatavaa lisätuottoa, joka riippuu sekä markkinaolosuhteista että fyysiseen varastointiin liittyvien kustannusten kaltaisista tekijöistä;

4.

’vakuuksilla’ asetuksen (EU) N:o 648/2012 41 artiklassa tarkoitettuja vakuuksia, joihin voivat kuulua alkuvakuudet ja vaihtuvat vakuudet;

5.

’alkuvakuuksilla’ vakuuksia, jotka keskusvastapuoli kerää kattamaan mahdolliset tulevat vastuut, jotka liittyvät vakuudet asettaviin määritysosapuoliin ja tarvittaessa yhteentoimiviin keskusvastapuoliin, viimeisen vakuuksien keräämisen ja sen ajankohdan välisenä aikana, jona positiot realisoidaan määritysosapuolen tai yhteentoimivan keskusvastapuolen maksukyvyttömyyden johdosta;

6.

’vaihtuvilla vakuuksilla’ vakuuksia, jotka kerätään tai maksetaan markkinahinnan tosiasiallisista muutoksista johtuvien nykyhetken vastapuoliriskien huomioon ottamiseksi;

7.

’äkillisten tappioiden riskillä’ sitä riskiä, että vastapuoli tai liikkeeseenlaskija tulee äkillisesti maksukyvyttömäksi ennen kuin markkinalla on ollut riittävästi aikaa ottaa huomioon sen kasvanut maksukyvyttömyysriski;

8.

’realisointiajalla’ ajanjaksoa, jonka avulla lasketaan vakuudet, jotka keskusvastapuoli arvioi tarvitsevansa maksukyvyttömään osapuoleen liittyvän riskin hallitsemiseksi ja jonka aikana keskusvastapuoleen kohdistuu maksukyvyttömän osapuolen positioiden hoitamiseen liittyvä markkinariski;

9.

’laskenta-aikavälillä’ aikaväliä, jolta lasketaan historiallinen volatiliteetti;

10.

’testipoikkeamalla’ testin tulosta, joka osoittaa, että keskusvastapuolen mallilla tai likviditeetin hallintajärjestelmällä ei ole saatu aikaan tavoiteltua katetta;

11.

’wrong-way-riskillä’ riskiä, joka aiheutuu vastapuoleen tai liikkeeseenlaskijaan liittyvästä vastuusta, kun kyseisen vastapuolen asettama tai kyseisen liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskema vakuus korreloi vahvasti sen luottoriskin kanssa.

a)

oikeushenkilön täydellinen nimi;

b)

merkittäviä omistusosuuksia omistavien osakkeenomistajien tai jäsenten nimet;

c)

luettelo jäsenvaltioista, joissa keskusvastapuoli aikoo tarjota palveluja;

d)

määritettävien rahoitusvälineiden lajit;

e)

EAMV:n verkkosivustolla asetuksen (EU) N:o 648/2012 88 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti esitettävä tiedot;

f)

tiedot keskusvastapuolen rahoitusvaroista ja siitä, missä muodossa ja millä menetelmillä niitä säilytetään, sekä järjestelyistä, joilla niitä suojataan, maksukyvyttömyyden hallinnointimenettelyt mukaan luettuina;

g)

tiedot vakuusmenetelmästä ja maksukyvyttömyysrahaston laskentamenetelmästä;

h)

luettelo vakuuskelpoisista omaisuuseristä;

i)

tunnustamista hakevan keskusvastapuolen määrittämät arvot, tarvittaessa prospektiivisessa muodossa, kunkin määritetyn EU:n valuutan mukaan jaoteltuina;

j)

hakemuksen tekopäivää edeltävänä vuonna suoritettujen stressitestien ja toteumatestien tulokset;

k)

keskusvastapuolen säännöt ja sisäiset menettelyt sekä todisteet kyseisessä kolmannessa maassa sovellettavien vaatimusten täydellisestä noudattamisesta;

l)

tiedot mahdollisista ulkoistamisjärjestelyistä;

m)

tiedot erottelujärjestelyistä sekä niiden oikeudellisesta pätevyydestä ja täytäntöönpanokelpoisuudesta;

n)

tiedot keskusvastapuoleen pääsyä koskevista vaatimuksista sekä jäsenyyden keskeyttämistä ja päättämistä koskevista ehdoista;

o)

tiedot yhteentoimivuusjärjestelystä, mukaan luettuina tiedot, jotka toimitetaan kolmannen maan toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisen järjestelyn arviointia varten.

a)

hallituksen ja sen mahdollisten komiteoiden kokoonpano, tehtävä ja vastuualueet;

b)

johdon tehtävät ja vastuualueet;

c)

ylimmän johdon rakenne;

d)

ylimmän johdon ja hallituksen väliset raportointisuhteet;

e)

hallituksen jäsenten ja ylimmän johdon nimeämismenettelyt;

f)

riskienhallinnan sekä vaatimustenmukaisuutta valvovan ja sisäisen valvonnan toimintojen suunnittelu;

g)

prosessit, joilla varmistetaan tilintekovelvollisuus sidosryhmiä kohtaan.

a)

valvoa ja säännöllisesti arvioida 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön otettujen toimenpiteiden sekä keskusvastapuolen velvollisuuksien täyttämisessä mahdollisesti esiintyneiden puutteiden korjaamiseksi toteutettujen toimien riittävyyttä ja tehokkuutta;

b)

hallinnoida ylimmän johdon ja hallituksen vahvistamia vaatimustenmukaisuutta koskevia toimintatapoja ja menettelyjä;

c)

neuvoa ja avustaa keskusvastapuolen palvelujen ja toimien suorittamisesta vastaavia henkilöitä tämän asetuksen, asetuksen (EU) No 648/2012 ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1249/2012 mukaisten keskusvastapuolen velvollisuuksien ja tarvittaessa muiden sääntelyvaatimusten noudattamisessa;

d)

raportoida hallitukselle säännöllisesti siitä, miten keskusvastapuoli ja sen työntekijät noudattavat tätä asetusta, asetusta (EU) N:o 648/2012 ja täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 1249/2012;

e)

vahvistaa menettelyt, joilla vaatimustenvastaisuudet korjataan tehokkaasti;

f)

varmistaa, että vaatimustenmukaisuuden valvontaan osallistuvat henkilöt eivät osallistu valvomiensa palvelujen ja toimien suorittamiseen ja että tällaisiin henkilöihin liittyvät eturistiriidat havaitaan ja poistetaan asianmukaisella tavalla.

a)

selkeiden tavoitteiden ja strategioiden vahvistaminen keskusvastapuolta varten;

b)

ylimmän johdon tehokas valvonta;

c)

asianmukaisen palkka- ja palkkiopolitiikan vahvistaminen;

d)

riskienhallintatoiminnon perustaminen ja valvonta;

e)

vaatimustenmukaisuutta valvovan toiminnon ja sisäisen tarkastuksen toiminnon valvonta;

f)

ulkoistamisjärjestelyjen valvonta;

g)

tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 648/2012 ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1249/2012 kaikkien säännösten ja kaikkien muiden sääntely- ja valvontavaatimusten noudattamisen valvonta;

h)

tilintekovelvollisuuden varmistaminen osakkeenomistajia tai omistajia ja työntekijöitä, määritysosapuolia ja niiden asiakkaita sekä muita merkityksellisiä sidosryhmiä kohtaan.

a)

varmistaa, että keskusvastapuolen toimet ovat hallituksen keskusvastapuolelle määräämien tavoitteiden ja strategian mukaisia;

b)

suunnitella ja vahvistaa vaatimustenmukaisuutta koskeva menettelyt ja sisäisen valvonnan menettelyt, joilla edistetään keskusvastapuolen tavoitteita;

c)

huolehtia sisäisen valvonnan menettelyjen säännöllisestä uudelleentarkastelusta ja testauksesta;

d)

varmistaa, että riskienhallintaan ja vaatimustenmukaisuuteen osoitetaan riittävästi voimavaroja;

e)

osallistua aktiivisesti riskienvalvontaprosessiin;

f)

varmistaa, että riskejä, joita keskusvastapuolelle aiheutuu määrityksestä ja siihen liittyvistä toimista, käsitellään asianmukaisesti.

a)

järjestelmään pääsyn valvontatoimet;

b)

asianmukainen suojaus tunkeutumisia ja tietorikoksia vastaan;

c)

erityislaitteet, joilla säilytetään tietojen aitous ja eheys, mukaan luettuina salaustekniikat;

d)

luotettavat verkot ja menettelyt, joilla varmistetaan virheetön ja nopea tiedonsiirto ilman merkittäviä häiriöitä;

e)

jäljitysketjut.

a)

tiedot keskusvastapuolen päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelyistä, mukaan luettuina seuraavat tiedot:

b)

tiedot sen säännöistä, mukaan luettuina seuraavat tiedot:

c)

tiedot vakuuskelpoisista omaisuuseristä ja sovellettavista aliarvostuksista;

d)

luettelo kaikista nykyisistä määritysosapuolista, mukaan luettuina määritysosapuolien osallistumista, osallistumisen keskeyttämistä ja poistumista koskevat perusteet.

a)

sellaisen tarkastussuunnitelman laatiminen, täytäntöönpano ja ylläpito, jolla tutkitaan ja arvioidaan keskusvastapuolen järjestelmien, sisäisen valvonnan menetelmien sekä päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelyjen riittävyyttä ja tehokkuutta;

b)

suositusten antaminen a alakohdan mukaisesti suoritetun työn tulosten perusteella;

c)

kyseisten suositusten noudattamisen varmistaminen;

d)

sisäistä tarkastusta koskevien asioiden raportoiminen hallitukselle.

a)

keskusvastapuolen suorittaman käsittelyn jokainen keskeinen vaihe voidaan muodostaa uudelleen;

b)

aineiston alkuperäinen sisältö ennen mahdollisia oikaisuja tai muita muutoksia voidaan kirjata, jäljittää ja noutaa;

c)

on otettu käyttöön asianmukaiset toimenpiteet tietojen luvattoman muuttamisen estämiseksi;

d)

kirjattujen tietojen turvallisuus ja luottamuksellisuus varmistetaan asianmukaisilla toimenpiteillä;

e)

tietojensäilytysjärjestelmään on sisällytetty menetelmä virheiden tunnistamista ja korjaamista varten;

f)

tietojensäilytysjärjestelmään on sisällytetty asianmukaiset varotoimenpiteet, joilla mahdollistetaan tietojen nopea palautuminen järjestelmähäiriön yhteydessä.

a)

hinta, kurssi tai spread ja määrä;

b)

määrityskapasiteetti, jolla ilmaistaan, oliko transaktio keskusvastapuolen suorittaman kirjaamisen kannalta osto vai myynti;

c)

tiedot rahoitusvälineestä;

d)

tiedot määritysosapuolesta;

e)

tiedot markkinapaikasta, jossa sopimus tehtiin;

f)

päivämäärä ja kellonaika, jolloin keskusvastapuoli asettuu väliin;

g)

päivämäärä ja kelloaika, jolloin sopimus päättyy;

h)

toimitusta koskevat ehdot ja yksityiskohtaiset säännöt;

i)

toimituksen tai transaktioon liittyvän korvausoston päivämäärä ja kellonaika ja soveltuvin osin seuraavat yksityiskohdat:

a)

tiedot määritysosapuolesta, asiakkaasta, jos se on keskusvastapuolen tiedossa, ja tällaista positiota ylläpitävistä yhteentoimivista keskusvastapuolista tapauksen mukaan;

b)

position merkki;

c)

päivittäinen laskelma position arvosta sekä tiedot hinnoista, joilla sopimukset arvostetaan, ja muut merkitykselliset tiedot.

a)

hallituksen ja asianomaisten komiteoiden, määritysyksikön, riskienhallintayksikön ja kaikkien muiden asianomaisten yksikköjen tai osastojen organisaatiokaaviot;

b)

tiedot osakkeenomistajina tai jäseninä suoraan tai välillisesti olevista luonnollista henkilöistä tai oikeushenkilöistä, joilla on määräosuus, sekä näiden määräosuuksien määrät;

c)

asiakirjat, joilla todistetaan III luvussa ja 29 artiklassa edellytetyt toimintatavat, menettelyt ja prosessit;

d)

hallituksen kokousten pöytäkirjat ja, jos sellaisia on, hallituksen alakomiteoiden ja ylimmän johdon komiteoiden pöytäkirjat;

e)

riskinarviointikomitean kokousten pöytäkirjat;

f)

määritysosapuolia ja asiakkaita kuulevien konsultointiryhmien pöytäkirjat, jos sellaisia on;

g)

sisäistä ja ulkoista tarkastusta, riskienhallintaa ja vaatimuksenmukaisuutta koskevat raportit sekä konsulttiyritysten raportit, mukaan luettuina johdon vastaukset;

h)

17 artiklassa edellytetyt liiketoiminnan jatkuvuutta koskevat toimintaperiaatteet ja palautumissuunnitelma;

i)

32 artiklassa edellytetyt likviditeettisuunnitelma ja likviditeettiraportit;

j)

asetuksen (EU) N:o 648/2012 16 artiklassa edellytetyt tiedot, joista ilmenevät kaikki varallisuuserät ja vastuut sekä oma pääoma;

k)

vastaanotetut valitukset sekä valittajan nimi, osoite ja tilinumero; valituksen vastaanottopäivä; kaikkien niiden henkilöiden nimet, jotka on yksilöity valituksessa; kuvaus valituksen luonteesta; valituksen ratkaiseminen ja päivä, jona valitus ratkaistiin;

l)

tiedot mahdollisista palvelun keskeytyksistä tai toimintahäiriöistä, mukaan luettuina yksityiskohtaiset tiedot kyseisestä ajankohdasta, vaikutuksista ja korjaavista toimista;

m)

tiedot suoritettujen toteumatestien ja stressitestien tuloksista;

n)

toimivaltaisten viranomaisten, EAMV:n ja EKPJ:n asianomaisten jäsenten kanssa käyty kirjeenvaihto;

o)

III luvun mukaisesti saadut oikeudelliset lausunnot;

p)

muiden keskusvastapuolten kanssa tehtyjä yhteentoimivuusjärjestelyjä koskevat asiakirjat tapauksen mukaan;

q)

10 artiklan 1 kohdan b alakohdan vii alakohdan ja d alakohdan mukaiset tiedot;

r)

uusia liiketoiminta-aloitteita kuvaavat merkitykselliset asiakirjat.

a)

testauksen on käsitettävä laajamittaiset katastrofit ja toissijaisten ja ensisijaisten paikkojen väliset vaihdot;

b)

määritysosapuolten, ulkopuolisten tarjoajien ja merkityksellisten finanssi-infrastruktuuriin kuuluvien laitosten, joiden kanssa on liiketoiminnan jatkuvuutta koskevissa toimintaperiaatteissa todettu olevan keskinäisiä sidossuhteita, on osallistuttava testaukseen.

a)

OTC-johdannaisten osalta 99,5 prosenttia;

b)

muiden rahoitusvälineiden kuin OTC-johdannaisten osalta 99 prosenttia.

a)

rahoitusvälinelajiin liittyvien hintaepävarmuuksien monimutkaisuus ja laajuus, jotka voivat rajoittaa alkuvakuuksien ja vaihtuvien vakuuksien laskennan validointia;

b)

rahoitusvälinelajin riskiominaisuudet, joihin voivat kuulua muun muassa volatiliteetti, duraatio, likviditeetti, ei-lineaariset hintaominaisuudet, äkillisten tappioiden riski ja wrong-way-riski;

c)

se, missä määrin luottoriskejä ei rajoiteta riittävästi muilla riskienvalvontatoimilla;

d)

rahoitusvälinelajin luontainen vipuvaikutus, muun muassa se, onko rahoitusvälinelaji huomattavan epävakaa, keskittynyt suuresti muutamille markkinatoimijoille tai onko se vaikea sulkea.

a)

viisi pankkipäivää OTC-johdannaisten osalta;

b)

kaksi pankkipäivää muiden rahoitusvälineiden kuin OTC-johdannaisten osalta.

a)

pisin mahdollinen ajanjakso, joka voi kestää viimeisestä vakuuksien keruusta siihen asti, kun keskusvastapuoli toteaa maksukyvyttömyyden tai käynnistää maksukyvyttömyyden hallinnointimenettelyn;

b)

ajanjakso, joka arvioidaan tarvittavan siihen, että määritysosapuolen maksukyvyttömyyden hallinnointistrategia suunnitellaan ja toteutetaan ottaen huomioon kunkin rahoitusvälinelajin ominaisuudet, mukaan luettuina likviditeettitaso ja positioiden suuruus ja keskittyminen, sekä markkinat, joilla keskusvastapuoli sulkee tai suojaa kokonaan määritysosapuolen position;

c)

tarvittaessa aika, joka tarvitaan keskusvastapuoleen kohdistuvan vastapuoliriskin kattamiseksi.

a)

kyseinen aikaväli olisi kyseisten OTC-johdannaisten erityispiirteiden vuoksi tarkoituksenmukaisempi kuin 1 kohdassa säädetty aikaväli;

b)

kyseinen aikaväli on vähintään kaksi pankkipäivää.

a)

sovellettava vakuuspuskuria, joka on vähintään 25 prosenttia lasketuista vakuuksista ja joka voidaan väliaikaisesti käyttää kokonaan sellaisina kausina, joina lasketut vakuusvaatimukset kasvavat huomattavasti;

b)

sovellettava vähintään 25 prosentin painotusta 26 artiklan mukaisesti lasketun laskenta-aikavälin stressikausien havaintoihin;

c)

varmistettava, etteivät sen vakuusvaatimukset ole pienempiä kuin ne, jotka laskettaisiin käyttämällä volatiliteettia, joka on arvioitu kymmenen vuoden historiallisella laskenta-aikavälillä.

a)

sarja historiallisia skenaarioita, joihin kuuluvat viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana tai sellaisena ajanjaksona todetut äärimmäiset markkinaliikkeet, jolta on saatavissa luotettavia tietoja, ja jotka olisivat altistaneet keskusvastapuolen suurimmalle rahoitusriskille. Jos keskusvastapuoli päättää, että historiallinen tapaus, jossa hintaliikkeet ovat olleet suuria, ei ole enää mahdollinen, sen on perusteltava toimivaltaiselle viranomaiselle, miksi tapaus jätetään pois kehyksestä;

b)

erilaiset mahdolliset tulevat skenaariot, jotka perustuvat johdonmukaisiin oletuksiin markkinoiden volatiliteetista sekä markkinoiden välisestä ja rahoitusvälineiden välisestä hintakorrelaatiosta ja jotka tukeutuvat mahdollisia markkinaolosuhteita koskeviin kvantitatiivisiin ja kvalitatiivisiin arviointeihin.

a)

hallitaan ja seurataan vähintään kerran päivässä keskusvastapuolen likviditeettitarpeita erilaisissa markkinaskenaarioissa;

b)

säilytetään riittävä määrä likvidejä rahoitusvaroja keskusvastapuolen likviditeettitarpeiden kattamiseksi ja erotetaan erityyppiset likvidit varat toisistaan niiden käytön mukaisesti;

c)

arvioidaan ja arvostetaan päivittäin keskusvastapuolen käytettävissä olevat likvidit omaisuuserät ja sen likviditeettitarpeet;

d)

yksilöidään likviditeettiriskin lähteet;

e)

arvioidaan ajanjaksot, joina keskusvastapuolen likvidien rahoitusvarojen olisi oltava saatavilla;

f)

otetaan huomioon mahdolliset likviditeettitarpeet, jotka johtuvat määritysosapuolten oikeudesta vaihtaa käteisvakuudet muiksi vakuuksiksi;

g)

otetaan käyttöön menettelyt tapauksissa, joissa likviditeettiä ei ole tarpeeksi;

h)

täydennetään likvidejä rahoitusvaroja, joita keskusvastapuoli voi käyttää stressitilanteessa.

a)

toimituspankit;

b)

maksujärjestelmät;

c)

arvopapereiden selvitysjärjestelmät;

d)

kirjeenvaihtajapankit;

e)

säilyttäjäpankit;

f)

likviditeetin tarjoajat;

g)

yhteentoimivat keskusvastapuolet;

h)

palveluntarjoajat.

a)

liikkeeseen laskevaan keskuspankkiin talletetut käteisvarat;

b)

toimiluvan saaneisiin luottolaitoksiin 47 artiklan mukaisesti talletetut käteisvarat;

c)

sitovat luottolimiitit tai vastaavat järjestelyt sellaisten määritysosapuolten kanssa, jotka eivät ole maksukyvyttömiä;

d)

sitovat takaisinostosopimukset;

e)

45 ja 46 artiklan vaatimusten mukaiset erittäin jälkimarkkinakelpoiset rahoitusinstrumentit, joiden keskusvastapuoli voi osoittaa olevan helposti saatavilla ja vaihdettavissa käteisvaroiksi ennalta sovituilla erittäin luotettavilla rahoitusjärjestelyillä, myös stressikausien markkinaolosuhteissa.

a)

valuutta, johon liittyvää riskiä keskusvastapuoli voi osoittaa toimivaltaisille viranomaisille kykenevänsä hallitsemaan;

b)

valuutta, jossa keskusvastapuoli määrittää transaktioita, niiden vakuuksien rajoissa, jotka tarvitaan keskusvastapuolen kyseisessä valuutassa olevien vastuiden kattamiseksi.

a)

omaisuuserätyyppi ja rahoitusvälineeseen liittyvän luottoriskin suuruus keskusvastapuolen suorittaman sisäisen arvioinnin perusteella. Suorittaessaan tällaista arviointia keskusvastapuolen on käytettävä määriteltyä ja objektiivista menetelmää, joka ei kokonaan tukeudu ulkopuolisiin lausuntoihin ja jossa otetaan huomioon riski, joka aiheutuu liikkeeseenlaskijan sijoittautumisesta tiettyyn maahan;

b)

omaisuuserän maturiteetti;

c)

omaisuuserän historiallinen ja hypoteettinen tuleva hintavolatiliteetti stressikausien markkinaolosuhteissa;

d)

kohde-etuuksien markkinoiden likviditeetti, mukaan luettuina osto- ja myyntihinnan erotukset;

e)

valuuttakurssiriski, jos sellainen on;