ISSN 1977-0812
doi:10.3000/19770812.L_2012.353.fin
Euroopan unionin
virallinen lehti
L 353
Suomenkielinen laitos
Lainsäädäntö
55. vuosikerta
21. joulukuuta 2012
|
ISSN 1977-0812 doi:10.3000/19770812.L_2012.353.fin |
||
|
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 353 |
|
|
|
||
|
Suomenkielinen laitos |
Lainsäädäntö |
55. vuosikerta |
|
|
|
|
|
(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti |
|
FI |
Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu. Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä. |
II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset
ASETUKSET
|
21.12.2012 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 353/1 |
KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1229/2012,
annettu 10 päivänä joulukuuta 2012,
puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (Puitedirektiivi) liitteiden IV ja XII muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (Puitedirektiivi) (1) ja erityisesti sen 39 artiklan 2 ja 3 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
|
(1) |
Direktiivillä 2007/46/EY luodaan yhdenmukaistetut puitteet kaikkia uusia ajoneuvoja koskeville hallinnollisille säännöksille ja yleisille teknisille vaatimuksille. Se sisältää luettelon kaikista säädöksistä, joissa vahvistetaan tekniset vaatimukset, jotka ajoneuvojen on täytettävä, jotta niille voidaan antaa EY-tyyppihyväksyntä. |
|
(2) |
Direktiivin 2007/46/EY liitteessä IV olevassa I osassa on luettelo rajoittamattomina sarjoina valmistettavien ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntää koskevista säädöksistä. Direktiiviä 2007/46/EY on muutettu useita kertoja, ja mainittua luetteloa on päivitetty vastaavasti. |
|
(3) |
Moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 661/2009 (2) säädetään useiden direktiivien kumoamisesta. Kumotut direktiivit on korvattu vastaavilla Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission UN/ECE:n säännöillä (E-säännöillä) ja komission asetuksilla. Nämä muutokset olisi otettava huomioon direktiivin 2007/46/EY liitteessä IV. |
|
(4) |
On tärkeätä mukauttaa vaatimukset, jotka koskevat pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvojen EY-tyyppihyväksyntää, jotta tällaisten ajoneuvojen valmistajat voisivat edelleen toimia sisämarkkinoilla. Siksi on tarpeen säätää yksinkertaistetuista toimenpiteistä, joiden avulla voidaan pienentää tyyppihyväksyntämenettelystä aiheutuvia kustannuksia ja samalla taata liikenneturvallisuuden ja ympäristönsuojelun korkea taso. |
|
(5) |
Koska luokan N1 ajoneuvoissa on rakenteellisia yhtäläisyyksiä luokan M1 ajoneuvojen kanssa, on asianmukaista vahvistaa yhdenmukaistettuja teknisiä vaatimuksia myös luokan N1 ajoneuvoja varten, jotta tähän luokkaan kuuluvat pieninä sarjoina valmistetut ajoneuvot voivat päästä sisämarkkinoille. |
|
(6) |
On olennaista, että direktiivin 2007/46/EY liitteen IV lisäyksessä 1 vahvistettuja vaatimuksia sovelletaan kaikkiin uusiin ajoneuvoihin. Valmistajille olisi kuitenkin annettava riittävästi aikaa muuttaa ajoneuvonsa uusien vaatimusten mukaisiksi. |
|
(7) |
Direktiivin 2007/46/EY liitteessä XII olevan A osan 1 ja 2 kohdassa vahvistetaan määrällisiä raja-arvoja pienten sarjojen EY-tyyppihyväksyntää varten. Kun pienten sarjojen EY-tyyppihyväksyntä laajennetaan koskemaan luokan N1 ajoneuvoja, on asianmukaista ottaa käyttöön määrällinen raja-arvo kyseistä luokkaa varten. EY-tyyppihyväksynnän tarkoituksena on helpottaa pääsyä sisämarkkinoille, ja sen vuoksi niiden luokan N1 ajoneuvojen määrä, joihin voidaan soveltaa kansallista tyyppihyväksyntää direktiivin 2007/46/EY 23 artiklan nojalla, olisi rajoitettava välttämättömään vähimmäismäärään. Sen vuoksi myös niiden ajoneuvojen määrä olisi vahvistettava. |
|
(8) |
Sen vuoksi direktiivin 2007/46/EY liitteitä IV ja XII olisi muutettava. |
|
(9) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat moottoriajoneuvoja käsittelevän teknisen komitean lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Muutetaan direktiivin 2007/46/EY liitteet IV ja XII tämän asetuksen liitteen mukaisesti.
2 artikla
Ennen 1 päivää marraskuuta 2012 myönnetyn pienen sarjan EY-tyyppihyväksynnän voimassaolo lakkaa 31 päivänä lokakuuta 2016. Kansallisten viranomaisten on katsottava, että ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistukset eivät enää ole voimassa direktiivin 2007/46/EY 26 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa, ellei kyseisiä tyyppihyväksyntöjä ole päivitetty direktiivin 2007/46/EY liitteen IV lisäyksessä 1 vahvistettujen vaatimusten mukaisiksi.
3 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Liitteessä olevan 1 kohdan b alakohtaa sovelletaan kuitenkin kyseisessä alakohdassa vahvistettujen päivämäärien mukaisesti.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 10 päivänä joulukuuta 2012.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
José Manuel BARROSO
(1) EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.
(2) EUVL L 200, 31.7.2009, s. 1.
LIITE
Muutetaan direktiivi 2007/46/EY seuraavasti:
|
1) |
Muutetaan liite IV seuraavasti:
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
(2) |
Muutetaan liitteessä XII oleva A osa seuraavasti:
|
(1) Sovelletaan ajoneuvoihin, joiden vertailumassa on enintään 2 610 kg. Valmistajan pyynnöstä voidaan soveltaa ajoneuvoihin, joiden vertailumassa on enintään 2 840 kg.
(2) Jos ajoneuvo on varustettu neste- tai maakaasulaitteistolla, vaaditaan ajoneuvon tyyppihyväksyntä E-säännön nro 67 tai 110 mukaisesti.
(3) Ajoneuvot on asetuksen (EY) N:o 661/2009 12 artiklan mukaisesti varustettava elektronisella ajonvakautusjärjestelmällä. Sen vuoksi uusien ajoneuvotyyppien EY-tyyppihyväksyntään sekä uusien ajoneuvojen rekisteröintiin, myyntiin ja käyttöönottoon on sovellettava E-säännön nro 13 liitteen 21 vaatimuksia. Täytäntöönpanoon sovelletaan E-säännössä nro 13 vahvistettujen päivämäärien sijasta päivämääriä, jotka on vahvistettu asetuksen (EY) N:o 661/2009 13 artiklassa.
(4) Ajoneuvot on asetuksen (EY) N:o 661/2009 12 artiklan mukaisesti varustettava elektronisella ajonvakautusjärjestelmällä. Sen vuoksi uusien ajoneuvotyyppien EY-tyyppihyväksyntään sekä uusien ajoneuvojen rekisteröintiin, myyntiin ja käyttöönottoon on sovellettava E-säännön nro 13-H liitteessä 9 olevassa A osassa vahvistettuja vaatimuksia. Täytäntöönpanoon sovelletaan E-säännössä nro 13-H vahvistettujen päivämäärien sijasta päivämääriä, jotka on vahvistettu asetuksen (EY) N:o 661/2009 13 artiklassa.
|
(4A) |
Jos laite on asennettu, sen on täytettävä E-säännön nro 18 vaatimukset. |
|
(4B) |
Säädöstä sovelletaan sellaisiin istuimiin, jotka eivät kuulu E-säännön nro 80 soveltamisalaan. |
(7) Tähän luokkaan kuuluvat ajoneuvot on varustettava asianmukaisella tuulilasin huurteen- ja huurunpoistolaitteella.
(8) Tähän luokkaan kuuluvat ajoneuvot on varustettava asianmukaisilla tuulilasin pesimillä ja pyyhkimillä.
(9) Sähköisillä ajolaitteilla varustetut ajoneuvot on tyyppihyväksyttävä E-säännön nro 85 mukaisesti.
(10) Ajoneuvot, joiden vertailumassa on suurempi kuin 2 610 kg ja joiden osalta ei käytetty huomautuksessa (1) tarkoitettua mahdollisuutta.
(11) Ajoneuvot, joiden vertailumassa on suurempi kuin 2 610 kg ja joita ei ole tyyppihyväksytty (valmistajan pyynnöstä ja edellyttäen, että niiden vertailumassa on enintään 2 840 kg) asetuksen (EY) N:o 715/2007 mukaisesti.
Muut vaihtoehdot, ks. asetuksen (EY) N:o (EY) N:o 595/2009 2 artikla.
|
(9A) |
Sovelletaan vain ajoneuvoihin, joihin on asennettu E-säännön nro 64 soveltamisalaan kuuluvia varusteita. Rengaspaineen seurantajärjestelmän asentaminen M1-luokan ajoneuvoihin on pakollista asetuksen (EY) N:o 661/2009 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti. |
(13) Sovelletaan vain kytkentälaitteilla varustettuihin ajoneuvoihin.
(14) Sovelletaan ajoneuvoihin, joiden suurin teknisesti sallittu kokonaismassa on enintään 2,5 tonnia.
(15) Sovelletaan vain ajoneuvoihin, joissa matalimman istuimen vertailupiste (R-piste) on enintään 700 mm maan pinnan yläpuolella.
(16) Sovelletaan vain, kun valmistaja hakee tyyppihyväksyntää ajoneuvolle, joka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen.
(17) Sovelletaan vain direktiivin 70/220/ETY liitteessä I olevan 5.3.1.4 kohdan ensimmäisessä taulukossa tarkoitettuihin N1-luokan I-alaluokan ajoneuvoihin.
(18) Valmistajan pyynnöstä tyyppihyväksyntä voidaan myöntää tämän kohdan nojalla vaihtoehtona hyväksynnälle seuraavien kohtien perusteella: 3A, 3B, 4A, 5A, 6A, 6B, 7A, 8A, 9A, 9B, 10A, 12A, 13A, 13B, 14A, 15A, 15B, 16A, 17A, 17B, 18A, 19A, 20A, 21A, 22A, 22B, 22C, 23A, 24A, 25A, 25B, 25C, 25D, 25E, 25F, 26A, 27A, 28A, 29A, 30A, 31A, 32A, 33A, 34A, 35A, 36A, 37A, 38A, 42A, 43A, 44A, 45A, 46A, 46B, 46C, 46D, 46E, 47A, 48A, 49A, 50A, 50B, 51A, 52A, 52B, 53A, 54A, 56A, 57A ja 64–70.”
(19) Liitteessä IV olevaan I osaan liittyvät huomautukset koskevat myös taulukkoa 1.
(20) Liitteessä IV olevaan I osaan liittyvät huomautukset koskevat myös taulukkoa 2. Kirjaintunnuksilla on taulukossa 2 sama merkitys kuin taulukossa 1.
|
21.12.2012 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 353/31 |
KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1230/2012,
annettu 12 päivänä joulukuuta 2012,
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 661/2009 täytäntöönpanosta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen massojen ja mittojen tyyppihyväksyntävaatimusten osalta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 661/2009 (1) ja erityisesti sen 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan,
ottaa huomioon puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (2) (Puitedirektiivi) ja erityisesti sen 39 artiklan 2, 3 ja 5 kohdan,
sekä katsoo seuraavaa:
|
(1) |
Asetus (EY) N:o 661/2009 on erillisasetus, joka on annettu direktiivin 2007/46/EY mukaisen tyyppihyväksyntämenettelyn soveltamiseksi. |
|
(2) |
Asetuksella (EY) N:o 661/2009 kumotaan 31 päivänä maaliskuuta 1992 M1 -luokan moottoriajoneuvojen massoista ja mitoista annettu neuvoston direktiivi 92/21/ETY (3) sekä tiettyihin luokkiin kuuluvien moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen massoista ja mitoista ja direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/27/EY (4). Kyseisissä direktiiveissä vahvistetut moottoriajoneuvojen massoja ja mittoja koskevat vaatimukset olisi sisällytettävä tähän asetukseen, ja niitä olisi tarpeen mukaan mukautettava tekniikan ja tieteen kehitykseen. |
|
(3) |
Asetuksessa (EY) N:o 661/2009 vahvistetaan perussäännökset vaatimuksille, joita sovelletaan moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntään siltä osin kuin on kyse niiden massoista ja mitoista. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa myös kyseisessä tyyppihyväksynnässä sovellettavat menettelyt, testit ja vaatimukset. |
|
(4) |
Tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista 25 päivänä heinäkuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/53/EY (5) vahvistetaan tietyt suurimmat hyväksytyt mitat jäsenvaltioiden sekä kansallista että kansainvälistä liikennettä varten. Sen vuoksi on ajoneuvojen valmistuksen kannalta tärkeätä ottaa huomioon ne mitat, jotka on jo unionissa yhdenmukaistettu, jotta varmistetaan tavaroiden vapaa liikkuvuus. |
|
(5) |
Direktiivillä 97/27/EY jäsenvaltioille annettiin lupa myöntää EY-tyyppihyväksyntä ajoneuvoille, joiden ulkomitat eivät vastaa kyseisellä direktiivillä sallittuja suurimpia mittoja. Lisäksi kyseisellä direktiivillä sallittiin jäsenvaltioiden kieltäytyä rekisteröimästä sellaisia ajoneuvoja, joille oli myönnetty EY-tyyppihyväksyntä, mutta joiden ulkomitat eivät vastanneet jäsenvaltion lainsäädäntöä. On tärkeätä säilyttää tietyin ehdoin mahdollisuus myöntää tyyppihyväksyntä ajoneuvoille, joiden mitat ylittävät sallitut raja-arvot sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa tieinfrastruktuuri sen sallii, kun tämä on tieliikenteen ja ympäristön kannalta edullista. Sen vuoksi olisi varmistettava mahdollisuus myöntää hyväksyntä tällaisille ajoneuvoille piensarjatyyppihyväksyntä- tai yksittäishyväksyntämenettelyjen mukaisesti sillä ehdolla, että niiden ajoneuvojen määrä, joihin sovelletaan suurimpien sallittujen mittojen osalta direktiivin 2007/46/EY 23 artiklan mukaista poikkeusta, rajoittuu siihen, mikä on tämän asetuksen soveltamiseksi tarpeellista. Sen vuoksi direktiivin 2007/46/EY liite XII olisi muutettava kyseisten määrällisten rajoitusten sisällyttämiseksi siihen. |
|
(6) |
Direktiivissä 96/53/EY vahvistetaan suurimmat sallitut painot, joita sovelletaan vain kansainvälisessä liikenteessä. Direktiivin mukaisesti jäsenvaltiot voivat kuitenkin edelleen soveltaa kansallista lainsäädäntöään kansallisessa liikenteessään. Sen vuoksi suurimman teknisesti sallitun kokonaismassan ja suurimman teknisesti sallitun akselimassan tai akseliryhmän massan yhdenmukaistaminen jäsenvaltioissa tapahtuvaa liikennöintiä varten ei näytä olevan mahdollista lyhyellä aikavälillä. Koska tieinfrastruktuurin rakennetta koskevia sääntöjä ei ole yhdenmukaistettu, on kuitenkin asianmukaista edellyttää, että jäsenvaltiot määrittävät rekisteröinnissä ja käytössä sallitut ajoneuvojen suurimmat massat kansallisessa tai kansainvälisessä liikenteessä direktiivin 96/53/EY mukaisesti ja vahvistavat menettelyn tällaista määritystä varten. |
|
(7) |
Ajoneuvojen massoja ja mittoja koskevan unionin lainsäädännön soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella käsitteet on tarpeen määritellä selkeästi. Osa näistä käsitteistä on jo määritelty direktiiveissä 97/27/EY ja 92/21/ETY. Johdonmukaisuuden vuoksi on asianmukaista käyttää kyseisiä määritelmiä ja mukauttaa niitä tarpeen mukaan tekniikan ja tieteen kehitykseen. |
|
(8) |
Koska tähän asetukseen on sisällytetty yksittäisen ajoneuvon todellisen massan määritelmä, on tarpeen muuttaa direktiivin 2007/46/EY liitettä IX vastaavasti, jotta vältetään sekaannukset vaatimustenmukaisuustodistusta täytettäessä. |
|
(9) |
Valkoisessa kirjassa ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (6) korostettiin tarvetta parantaa maantieajoneuvojen aerodynamiikkaa. Tutkimus on osoittanut, että moottoriajoneuvojen polttoaineenkulutusta ja siten CO2-päästöjä voitaisiin merkittävästi vähentää asentamalla niihin aerodynamiikkaa parantavia laitteita. Siksi on tärkeätä sallia kyseisten laitteiden asentaminen ajoneuvoihin. Koska aerodynamiikkaa parantavat laitteet muodostuvat lisäosista, jotka rakenteensa vuoksi sijoittuvat ajoneuvon uloimpien osien ulkopuolelle takana tai sivuilla, ne olisi sisällytettävä luetteloon laitteista ja varusteista, joita ei oteta huomioon ulkomittoja määritettäessä. Näiden osien ulkonevuudelle ajoneuvon takana ja sivuilla on kuitenkin tarpeen asettaa rajat, jotta liikenneturvallisuus ei heikkene eikä intermodaalikuljetuksille aiheudu haittaa. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava tarvittavat tekniset vaatimukset. |
|
(10) |
Saatavilla olevien ohjelmistojen ansiosta on mahdollista käyttää tietokoneavusteisiin menetelmiin perustuvia virtuaalitestausmenetelmiä. Nämä menetelmät parantavat testauksen kustannustehokkuutta ja vähentävät niistä aiheutuvaa rasitetta, joten on asianmukaista säätää mahdollisuudesta käyttää niitä tarkastettaessa kykeneekö ajoneuvo kääntymään täyden 360 asteen ympyrän sisällä ja mitattaessa suurinta pyyhkäisyetäisyyttä ajoneuvon takana ajoneuvon kääntyessä ympyrän sisällä. Sen vuoksi on tarpeen lisätä tämä asetus direktiivin 2007/46/EY liitteessä XVI olevaan säädösluetteloon. |
|
(11) |
Jotta voidaan varmistaa tyyppihyväksyntämenettelyn asianmukaisuus, on tarpeen saattaa direktiivin 2007/46/EY liitteet ajan tasalle. |
|
(12) |
Sen vuoksi direktiivin 2007/46/EY liitteet I, III, IX, XII ja XVI olisi muutettava. Koska liitteen XII säännökset ovat riittävän yksityiskohtaisia eivätkä edellytä jäsenvaltioilta lisätoimia niiden saattamiseksi osaksi lainsäädäntöään, on asianmukaista korvata se asetuksella direktiivin 2007/46/EY 39 artiklan 8 kohdan mukaisesti. |
|
(13) |
Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat moottoriajoneuvoja käsittelevän teknisen komitean lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Kohde ja soveltamisala
1. Tässä asetuksessa vahvistetaan vaatimukset, joita sovelletaan moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen EY-tyyppihyväksyntään siltä osin kuin on kyse niiden massoista ja mitoista.
2. Tätä asetusta sovelletaan M-, N- ja O-luokkien keskeneräisiin, valmiisiin ja valmistuneisiin ajoneuvoihin.
2 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivissä 2007/46/EY ja asetuksessa (EY) N:o 661/2009 vahvistettujen määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä:
|
1) |
’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan direktiivin 2007/46/EY liitteessä II olevassa B osassa määriteltyä ajoneuvojoukkoa. |
|
2) |
’Vakiovarusteilla’ tarkoitetaan ajoneuvon peruskokoonpanoa, johon sisältyvät kaikki direktiivin 2007/46/EY liitteessä IV ja XI mainituissa säädöksissä vaaditut ominaisuudet sekä ominaisuudet, jotka asennetaan ilman kokoonpanoa tai varustetasoa koskevia lisävaatimuksia. |
|
3) |
’Lisävarusteilla’ tarkoitetaan kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka eivät kuulu vakiovarusteisiin, jotka asennetaan ajoneuvoon valmistajan vastuulla ja jotka asiakas voi tilata. |
|
4) |
’Ajokuntoisen ajoneuvon massalla’ tarkoitetaan
|
|
5) |
’Lisävarusteiden massalla’ tarkoitetaan niiden varusteiden massaa, jotka voidaan asentaa ajoneuvoon vakiovarusteiden lisäksi valmistajan erittelyjen mukaisesti. |
|
6) |
’Ajoneuvon todellisella massalla’ tarkoitetaan ajokuntoisen ajoneuvon massaa lisättynä yksittäiseen ajoneuvoon asennettujen lisävarusteiden massalla. |
|
7) |
’Suurimmalla teknisesti sallitulla kokonaismassalla’(M) tarkoitetaan ajoneuvolle määritettyä suurinta massaa, joka perustuu ajoneuvon rakenteeseen ja ominaisuuksiin; perävaunun tai puoliperävaunun suurimpaan teknisesti sallittuun kokonaismassaan sisältyy staattinen massa, joka välittyy vetävään ajoneuvoon, kun ajoneuvot on kytketty toisiinsa. |
|
8) |
’Suurimmalla teknisesti sallitulla yhdistelmän kokonaismassalla’(MC) tarkoitetaan moottoriajoneuvon ja yhden tai useamman perävaunun yhdistelmälle määritettyä suurinta massaa, joka perustuu ajoneuvon rakenteeseen ja ominaisuuksiin, tai vetävän ajoneuvon ja puoliperävaunun yhdistelmälle määritettyä suurinta massaa. |
|
9) |
’Suurimmalla teknisesti sallitulla hinattavalla massalla’(TM) tarkoitetaan vetävän ajoneuvon hinattavana olevan yhden tai useamman perävaunun suurinta massaa, joka on vetävään ajoneuvoon kytketyn perävaunun akselin tai akseliryhmän pyörien välityksellä maahan kohdistuva kokonaiskuormitus. |
|
10) |
’Akselilla’ tarkoitetaan pyörimisakselia, joka on yhteinen kahdelle tai useammalle pyörälle, joka voi olla vetävä tai vapaasti pyörivä ja joka voi koostua useammasta segmentistä, jotka sijaitsevat samalla tasolla kohtisuorassa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskilinjaan nähden. |
|
11) |
’Akseliryhmällä’ tarkoitetaan sellaisten akseleiden joukkoa, joiden välinen etäisyys on jokin direktiivin 96/53/EY liitteessä I tarkoitetuista etäisyyksistä d ja jotka toimivat jousituksen erityisrakenteen vuoksi toisistaan riippuvaisesti. |
|
12) |
’Yksittäisakselilla’ tarkoitetaan akselia, jota ei voida pitää osana akseliryhmää. |
|
13) |
’Suurimmalla teknisesti sallitulla akselimassalla’ (m) tarkoitetaan akselilla olevien pyörien kautta maahan välittyvää suurinta sallittua staattista pystysuuntaista kuormitusta vastaavaa massaa, joka perustuu akselin ja ajoneuvon rakenteeseen ja ominaisuuksiin. |
|
14) |
’Suurimmalla teknisesti sallitulla akseliryhmän massalla’ (μ) tarkoitetaan akseliryhmällä olevien pyörien kautta maahan välittyvää suurinta sallittua staattista pystysuuntaista kuormitusta vastaavaa massaa, joka perustuu akseliryhmän ja ajoneuvon rakenteeseen ja ominaisuuksiin. |
|
15) |
’Kytkentälaitteella’ tarkoitetaan asiakirjan Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 55 – Ajoneuvoyhdistelmien mekaanisten kytkinosien hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset (7) kohdissa 2.1–2.6 määriteltyä mekaanista laitetta ja sen osia sekä asiakirjan Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 102 – Yhdenmukaiset hyväksymisvaatimukset, jotka koskevat I. lyhytkytkentälaitteita, II. ajoneuvoja hyväksytyn lyhytkytkentälaitetyypin asentamisen osalta (8) kohdassa 2.1.1 määriteltyä lyhytkytkentälaitetta. |
|
16) |
’Kytkentäkohdalla’ tarkoitetaan vedettävään ajoneuvoon kiinnitetyn kytkentälaiteen ja vetävään ajoneuvoon kiinnitetyn kytkentälaitteen välisen kytkennän keskikohtaa. |
|
17) |
’Kytkentälaitteen massalla’ tarkoitetaan kytkentälaiteen omaa massaa sekä niiden osien massaa, jotka tarvitaan sen kiinnittämiseksi ajoneuvoon. |
|
18) |
’Suurimmalla teknisesti sallitulla massalla kytkentäkohdassa’ tarkoitetaan
|
|
19) |
’Matkustajien massalla’ tarkoitetaan ajoneuvoluokan mukaista laskennallista massaa kerrottuna istumapaikkojen määrällä sekä mahdollisten miehistön istumapaikkojen ja seisomapaikkojen määrällä kuljettajaa lukuun ottamatta. |
|
20) |
’Kuljettajan massalla’ tarkoitetaan laskennallista 75 kg:n massaa, joka sijaitsee kuljettajan istuimen vertailupisteessä. |
|
21) |
’Hyötymassalla’ tarkoitetaan suurimman teknisesti sallitun kokonaismassan ja ajokuntoisen ajoneuvon, matkustajien ja lisävarusteiden yhteenlasketun massan välistä erotusta. |
|
22) |
’Pituudella’ tarkoitetaan standardin ISO 612:1978 kohdissa 6.1.1, 6.1.2 ja 6.1.3 määriteltyä mittaa; tätä määritelmää sovelletaan myös kahdesta tai useammasta osasta koostuviin nivelajoneuvoihin. |
|
23) |
’Leveydellä’ tarkoitetaan standardin ISO 612:1978 kohdassa 6.2 määriteltyä mittaa. |
|
24) |
’Korkeudella’ tarkoitetaan standardin ISO 612:1978 kohdassa 6.3 määriteltyä mittaa. |
|
25) |
’Akselivälillä’ tarkoitetaan
|
|
26) |
’Akselien välisellä etäisyydellä’ tarkoitetaan standardin ISO 612:1978 kohdassa 6.4 tarkoitettua kahden peräkkäisen akselin välistä etäisyyttä. Kun ajoneuvossa on kaksi akselia, tai kun kyseessä on puoliperävaunu, varsinainen perävaunu tai nivelöimättömällä vetoaisalla varustettu perävaunu, standardin ISO 612:1978 kohdassa 6.4.2 tarkoitetulla akselien välisellä etäisyydellä tarkoitetaan 25 kohdan mukaista ’akseliväliä’. |
|
27) |
’Raideleveydellä’ tarkoitetaan standardin ISO 612:1978 kohdassa 6.5 määriteltyä mittaa. |
|
28) |
’Vetopöydän etäisyydellä akseliston painopisteestä’ tarkoitetaan standardin ISO 612:1978 kohdassa 6.19.2 tarkoitettua etäisyyttä, kun otetaan huomioon kyseisen standardin kohdassa 6.19 tarkoitettu huomautus. |
|
29) |
’Puoliperävaunun etuosan asennussäteellä’ tarkoitetaan vetotapin keskiön ja puoliperävaunun etuosan minkä tahansa pisteen välistä vaakaetäisyyttä. |
|
30) |
’Etuylityksellä’ tarkoitetaan ensimmäisen akselin tai puoliperävaunun vetotapin keskiön kautta kulkevan pystytason ja ajoneuvon etumaisen pisteen välistä vaakaetäisyyttä. |
|
31) |
’Takaylityksellä’ tarkoitetaan viimeisen taka-akselin kautta kulkevan pystytason ja ajoneuvon takimmaisen pisteen välistä vaakaetäisyyttä; jos ajoneuvo on varustettu kytkentälaitteella, jota ei voida irrottaa, ajoneuvon takimmainen piste on kytkentäkohta. |
|
32) |
’Kuormatilan pituudella’ tarkoitetaan etäisyyttä kuormatilan etumaisesta sisäpuolisesta pisteestä kuormatilan takimmaiseen sisäpuoliseen pisteeseen mitattuna vaakasuoraan ajoneuvon pitkittäistasossa. |
|
33) |
’Pyyhkäisyetäisyydellä ajoneuvon takana’ tarkoitetaan niiden ääripisteiden etäisyyttä, jotka ajoneuvon takapää saavuttaa, kun ajoneuvo kääntyy tämän asetuksen liitteessä I olevan B osan 7 kohdassa tai C osan 6 kohdassa määritellyissä olosuhteissa. |
|
34) |
’Akselinnostolaitteella’ tarkoitetaan ajoneuvoon asennettua laitetta, jolla akselin pyörät voidaan nostaa irti maasta ja laskea ne maahan. |
|
35) |
’Nostettavalla akselilla’ tarkoitetaan akselia, jota voidaan nostaa normaaliasennostaan ja laskea takaisin akselinnostolaitteella. |
|
36) |
’Kuormitettavalla akselilla’ tarkoitetaan akselia, johon kohdistuvaa kuormitusta voidaan muuttaa nostamatta akselia akselinnostolaitteen avulla. |
|
37) |
’Ilmajousituksella’ tarkoitetaan jousitusjärjestelmää, jossa vähintään 75 prosenttia jousivaikutuksesta aiheutuu ilmajousituksesta. |
|
38) |
’Linja-auton alaluokalla’ tarkoitetaan E-säännön nro 107, Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 107 – M2- tai M3- luokan ajoneuvojen yleisen rakenteen hyväksymistä koskevat yhdenmukaiset vaatimukset (9), kohdissa 2.1.1 ja 2.1.2 määriteltyä ajoneuvojen joukkoa. |
|
39) |
’Nivelajoneuvolla’ tarkoitetaan E-säännön nro 107 kohdassa 2.1.3 määriteltyä luokan M2 tai M3 ajoneuvoa. |
|
40) |
’Jakamattomalla kuormalla’ tarkoitetaan kuormaa, jota ei voida tiekuljetuksessa jakaa kahteen tai useampaan kuormaan aiheuttamatta tarpeettomia kustannuksia tai vahingonvaaraa ja jota sen massan tai mittojen takia ei voida kuljettaa ajoneuvolla, jonka massa ja mitat ovat jäsenvaltiossa voimassa olevien suurimpien hyväksyttyjen massojen ja mittojen mukaiset. |
3 artikla
Valmistajia koskevat velvoitteet
1. Valmistajan on ajoneuvotyypin kunkin version osalta ilmoitettava seuraavat massat riippumatta siitä, mikä on ajoneuvon valmistusaste:
|
a) |
suurin teknisesti sallittu kokonaismassa; |
|
b) |
yhdistelmän suurin teknisesti sallittu kokonaismassa; |
|
c) |
suurin teknisesti sallittu hinattava massa; |
|
d) |
suurin teknisesti sallittu akselimassa tai suurin teknisesti sallittu akseliryhmän massa; |
|
e) |
suurimmat teknisesti sallitut massat kytkentäkohdassa tai -kohdissa, kun otetaan huomioon ajoneuvoon asennettujen tai mahdollisesti asennettavien kytkentälaitteiden tekniset ominaisuudet. |
2. Määrittäessään 1 kohdassa tarkoitettuja massoja valmistajan on otettava huomioon parhaat tekniset käytänteet ja paras tekninen tietämys erityisesti materiaalien väsymisestä aiheutuvien mekaanisten vikojen välttämiseksi ja tieinfrastruktuurin vaurioitumisen ehkäisemiseksi.
3. Määrittäessään 1 kohdassa tarkoitettuja massoja valmistajan on otettava huomioon ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus.
Jos valmistaja on varustanut ajoneuvon nopeudenrajoittimella, suurimpana rakenteellisena nopeutena pidetään nopeudenrajoittimen sallimaa todellista nopeutta.
4. Määrittäessään 1 kohdassa tarkoitettuja massoja valmistaja ei saa asettaa ajoneuvon käytölle muita rajoituksia kuin ne, jotka koskevat renkaan kantavuutta, jota voidaan säätää nopeuden mukaan rakenteellisesti, mikä sallitaan Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) säännössä nro 54 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat hyötyajoneuvojen ja niiden perävaunujen ilmarenkaiden hyväksyntää (10) sekä komission asetuksen (EU) N:o 458/2011 (11) liitteessä II olevassa 5 kohdassa.
5. Lisävalmistusvaihetta edellyttävien keskeneräisten ajoneuvojen, kuten alusta-ohjaamorakenteisten ajoneuvojen, osalta valmistajan on toimitettava seuraavien vaiheiden valmistajille kaikki tarpeelliset tiedot, jotka tarvitaan tämän asetuksen vaatimusten noudattamista varten.
Ensimmäisen alakohdan soveltamista varten valmistajan on ilmoitettava kuormituksen kokonaismäärää vastaavan massan painopisteen sijainti.
6. Luokkien M2, M3, N2 ja N3 keskeneräiset ajoneuvot, joita ei ole varustettu korilla, on suunniteltava siten, että seuraavien vaiheiden valmistajat kykenevät täyttämään liitteessä I olevan B osan 7 ja 8 kohdan ja C osan 6 ja 7 kohdan vaatimukset.
4 artikla
Ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntää sen massojen ja mittojen osalta koskevat säännökset
1. Valmistajan on itse tai edustajansa välityksellä toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle hakemus, joka koskee ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntää sen massojen ja mittojen osalta.
2. Hakemus on laadittava liitteessä V olevassa A osassa esitetyn ilmoituslomakemallin mukaisesti.
3. Valmistajan on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle massan jakautumista koskevia laskelmia varten kunkin kyseiseen ajoneuvotyyppiin kuuluvan, liitteen V asianomaisten kohtien mukaisten arvojen mukaan määräytyvän teknisen konfiguraation osalta tiedot, joiden perusteella voidaan määrittää seuraavat massat:
|
a) |
suurin teknisesti sallittu kokonaismassa; |
|
b) |
suurin teknisesti sallittu akselimassa tai akseliryhmän massa; |
|
c) |
suurin teknisesti sallittu hinattava massa; |
|
d) |
suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa tai -kohdissa; |
|
e) |
yhdistelmän suurin teknisesti sallittu kokonaismassa. |
Tiedot on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaisen hyväksymällä tavalla taulukkona tai muussa soveltuvassa muodossa.
4. Jos lisävarusteet vaikuttavat merkittävästi ajoneuvon massoihin ja mittoihin, valmistajan on toimitettava tekniselle tarkastuslaitokselle tiedot ajoneuvoon mahdollisesti asennettavien lisävarusteiden geometrisen painopisteen sijainnista akseleiden suhteen.
5. Jos lisävaruste koostuu useasta osasta, jotka sijaitsevat eri kohdissa ajoneuvoa, valmistaja voi poikkeuksena 4 kohdan säännöksistä toimittaa tekniselle tarkastuslaitokselle vain tiedot lisävarusteiden massan jakautumisesta akseleille.
6. Akseliryhmän osalta valmistajan on ilmoitettava akseliryhmään kohdistuvan kokonaismassan jakautumisesta eri akseleille.
Valmistajan on mahdollisuuksien mukaan esitettävä jakautumisen ilmaisevat kaavat tai kaaviokuvat.
7. Jos hyväksyntäviranomainen tai tutkimuslaitos katsoo sen tarpeelliseksi, valmistajan on asetettava saataville hyväksyttäväksi haettua tyyppiä edustava ajoneuvo tarkastusta varten.
8. Ajoneuvon valmistaja voi esittää tyyppihyväksyntäviranomaiselle hakemuksen jousituksen ilmajousitusta vastaavaksi tunnustamista varten.
Tyyppihyväksyntäviranomaisen on tunnustettava jousitus ilmajousitusta vastaavaksi, jos liitteessä III vahvistetut vaatimukset täyttyvät.
Kun tekninen tutkimuslaitos on tunnustanut vastaavuuden, sen on annettava testausraportti. Tyyppihyväksyntäviranomaisen on liitettävä testausraportti ja jousituksen tekninen kuvaus EY-tyyppihyväksyntätodistukseen.
9. Jos tämän asetuksen liitteissä I–IV vahvistetut vaatimukset täyttyvät, hyväksyntäviranomaisen on myönnettävä tyyppihyväksyntä direktiivin 2007/46/EY liitteessä VII vahvistetun numerointijärjestelmän mukaisesti.
Jäsenvaltio ei saa antaa samaa numeroa toiselle ajoneuvotyypille.
10. Edellä olevan 9 kohdan soveltamista varten tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava EY-tyyppihyväksyntätodistus, joka on laadittu liitteessä V olevassa B osassa annetun mallin mukaan.
11. Liitteen I lisäyksessä 2 tarkoitettuja sallittuja poikkeuksia sovelletaan direktiivin 2007/46/EY 12 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi.
5 artikla
Suurimmat sallitut massat rekisteröinnissä ja käytössä
1. Kansallisten viranomaisten on tämän asetuksen mukaisesti tyyppihyväksyttyjen ajoneuvojen rekisteröintiä ja käyttöönottoa varten määritettävä ajoneuvotyypin kutakin varianttia ja versiota varten kaikki seuraavat massat, jotka ovat sallittuja kansallisessa tai kansainvälisessä liikenteessä direktiivin 96/53/EY mukaisesti.
|
a) |
suurin rekisteröinnissä/käytössä sallittu kokonaismassa; |
|
b) |
suurin rekisteröinnissä/käytössä sallittu akselimassa; |
|
c) |
suurin rekisteröinnissä/käytössä sallittu akseliryhmän massa; |
|
d) |
suurin rekisteröinnissä/käytössä sallittu hinattava massa; |
|
e) |
suurin rekisteröinnissä/käytössä sallittu yhdistelmän massa. |
Kansallisten viranomaisten on vahvistettava menettely ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen rekisteröinnissä/käytössä sallittujen suurimpien massojen määrittämistä varten. Viranomaisten on nimettävä kyseisten massojen määrittämisestä vastaava toimivaltainen viranomainen sekä eriteltävä tiedot, jotka kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle on toimitettava.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti määritetyt rekisteröinnissä/käytössä sallitut suurimmat massat eivät saa ylittää 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja suurimpia massoja.
3. Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava valmistajaa massojen jakautumisesta akseleille tai akseliryhmille, jotta voidaan varmistaa ajoneuvon järjestelmien, varsinkin jarru- ja ohjausjärjestelmien, asianmukainen toiminta.
4. Rekisteröinnissä/käytössä sallittuja suurimpia massoja määritettäessä kansallisten viranomaisten on varmistettava, että direktiivin 2007/46/EY liitteissä IV ja XI lueteltujen säädösten vaatimukset täyttyvät edelleen.
5. Jos kansalliset viranomaiset katsovat, että tätä asetusta lukuun ottamatta jonkin direktiivin 2007/46/EY liitteissä IV ja XI mainitun säädöksen vaatimukset eivät enää täyty, niiden on vaadittava, että kyseisen säädöksen mukaisen tyyppihyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen tekee uudet testit ja myöntää uuden tyyppihyväksynnän tai tapauksen mukaan hyväksynnän laajennuksen.
6 artikla
Poikkeukset
1. EY-tyyppihyväksyntä voidaan myöntää jakamattoman kuorman kuljettamiseen tarkoitetuille ajoneuvoille, joiden mitat ylittävät tässä asetuksessa vahvistetut arvot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 96/53/EY 4 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamista. Tyyppihyväksyntätodistuksessa ja vaatimustenmukaisuustodistuksessa on tällöin selvästi ilmoitettava, että ajoneuvo on tarkoitettu ainoastaan jakamattomien kuormien kuljettamiseen.
2. Jäsenvaltiot voivat direktiivin 2007/46/EY 23 ja 24 artiklan mukaisesti myöntää hyväksyntöjä ajoneuvoille, joiden mitat ylittävät tämän asetuksen liitteessä I olevan B, C ja D osan 1.1 kohdassa vahvistetut suurimmat sallitut mitat.
Direktiivin 2007/46/EY 23 artiklan mukaisesti myönnettyihin tyyppihyväksyntöihin sovelletaan kyseisen direktiivin liitteessä XII olevan A osan 3 kohdassa vahvistettuja määrällisiä rajoituksia.
7 artikla
Siirtymäsäännökset
1. Kansallisten viranomaisten on sallittava sellaisten ajoneuvojen myynti ja käyttöönotto, jotka on tyyppihyväksytty ennen asetuksen (EY) N:o 661/2009 13 artiklan 2 kohdassa mainittua päivämäärää, ja edelleen myönnettävä laajennuksia direktiivin 92/21/ETY ja 97/27/EY mukaisesti annetuille hyväksynnöille.
2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, direktiivin 97/27/EY 7 artiklan mukaisesti myönnettyjen EY-tyyppihyväksyntöjen voimassaolo päättyy asetuksen (EY) N:o 661/2009 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna päivänä.
Direktiivin 2007/46/EY 27 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat valmistajan pyynnöstä rekisteröidä sarjan viimeisiä ajoneuvoja ja sallia niiden myynnin tai käyttöönoton, vaikka niiden EY-tyyppihyväksyntä ei ole enää voimassa.
3. Valmistajien on 10 päivästä tammikuuta 2014 alkaen toimitettava tämän asetuksen mukaisia vaatimustenmukaisuustodistuksia.
Valmistajien on 9 päivään tammikuuta 2014 saakka ilmoitettava ajoneuvon todellinen massa vaatimustenmukaisuustodistuksen kohdassa 52, paitsi jos se on ilmoitettu jossakin muussa vaatimustenmukaisuustodistuksen kohdassa.
8 artikla
Muutokset direktiiviin 2007/46/EY
Muutetaan direktiivin 2007/46/EY liitteet I, III, IX ja XVI tämän asetuksen liitteen VI mukaisesti.
Korvataan direktiivin 2007/46/EY liite XII tämän asetuksen liitteellä VII.
9 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan uusiin ajoneuvotyyppeihin joille myönnetään tyyppihyväksyntä 1 päivänä marraskuuta 2012 tai sen jälkeen.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2012.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
José Manuel BARROSO
(1) EUVL L 200, 31.7.2009, s. 1.
(2) EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.
(3) EYVL L 129, 14.5.1992, s. 1.
(4) EYVL L 233, 25.8.1997, s. 1.
(5) EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59.
(6) KOM(2011) 144.
(7) EYVL L 227, 28.8.2010, s. 1.
(8) EUVL L 351, 20.12.2008, s. 44.
(9) EUVL L 255, 29.9.2010, s. 1.
(10) EUVL L 183, 11.7.2008, s. 41.
(11) EUVL L 124, 13.5.2011, s. 11.
LIITELUETTELO
|
Liite I |
|
||||||||||||||||||
|
Liite II |
Maastoautojen nousukyky |
||||||||||||||||||
|
Liite III |
Edellytykset ilmajousitusta vastaavalle jousitukselle |
||||||||||||||||||
|
Liite IV |
Nostettavien tai kuormitettavien akselien asentamista ajoneuvoon koskevat tekniset vaatimukset |
||||||||||||||||||
|
Liite V |
|
||||||||||||||||||
|
Liite VI |
Muutokset direktiivin 2007/46/EY liitteisiin I, III, IX ja XVI |
||||||||||||||||||
|
Liite VII |
Direktiivin 2007/46/EY liite XII |
LIITE I
TEKNISET VAATIMUKSET
A OSA
Luokkien M1 ja N1 ajoneuvot
1. Suurimmat sallitut mitat
|
1.1 |
Mitat eivät saa ylittää seuraavia arvoja:
|
|
1.2 |
Pituuden, leveyden ja korkeuden mittausta varten ajoneuvon on oltava massaltaan ajokuntoinen, sen on sijaittava vaakasuoralla ja tasaisella alustalla ja sen renkaiden on oltava täytettyinä ajoneuvon valmistajan suosittelemaan paineeseen. |
|
1.3 |
Pituutta, leveyttä ja korkeutta määritettäessä jätetään ottamatta huomioon vain ne laitteet ja varusteet, jotka luetellaan tämän liitteen lisäyksessä 1. |
2. Massan jakaantuminen
2.1 Akseleiden suurimpien teknisesti sallittujen massojen summa ei saa olla pienempi kuin ajoneuvon suurin teknisesti sallittu kokonaismassa.
2.2 Ajoneuvon suurin teknisesti sallittu kokonaismassa ei saa olla pienempi kuin seuraavien massojen summa: ajokuntoisen ajoneuvon massa, matkustajien massa, lisävarusteiden massa ja kytkentälaitteen massa, jos se ei sisälly ajokuntoisen ajoneuvon massaan.
2.3 Kun ajoneuvo on kuormattu suurimpaan teknisesti sallittuun kokonaismassaansa, millekään akselille kohdistuva massa ei saa ylittää kyseisen akselin suurinta teknisesti sallittua akselimassaa.
2.4 Kun ajoneuvo on kuormattu suurimpaan teknisesti sallittuun kokonaismassaansa, etuakselille kohdistuvan massan on kaikissa olosuhteissa oltava vähintään 30 prosenttia ajoneuvon suurimmasta teknisesti sallitusta kokonaismassasta.
2.4.1 Kun ajoneuvo on kuormattu suurimpaan teknisesti sallittuun kokonaismassaan plus suurimpaan teknisesti sallittuun massaan kytkentäkohdassa, etuakselille kohdistuvan massan on kaikissa olosuhteissa oltava vähintään 20 prosenttia ajoneuvon suurimmasta teknisesti sallitusta kokonaismassasta.
2.5 Jos ajoneuvo on varustettu irrotettavilla istuimilla, mittojen tarkastus on suoritettava niin, että enimmäismäärä istuimia on asennettuna paikoilleen.
2.6 Edellä 2.2, 2.3 ja 2.4 kohdassa vahvistettujen vaatimusten täyttyminen on tarkastettava niin, että
|
a) |
istuimet on säädetty 2.6.1 kohdan mukaisesti; |
|
b) |
matkustajien massa, hyötymassa ja lisävarusteiden massa jakaantuu 2.6.2–2.6.4.2.3 kohdan vaatimusten mukaisesti. |
2.6.1 Istuinten säädöt
2.6.1.1 Säädettävien istuinten on oltava takimmaisessa asennossaan.
2.6.1.2. Jos istuimessa on muita säätömahdollisuuksia (korkeus, kulma, selkänoja jne.), asennon on oltava ajoneuvon valmistajan määrittelemä.
2.6.1.3. Jousitettujen istuinten on oltava lukittuina valmistajan määrittelemään asentoon.
2.6.2 Matkustajien massan jakaantuminen
2.6.2.1 Kutakin matkustajaa edustaa 75 kilon massa.
2.6.2.2 Kunkin matkustajan massan on sijaittava istuimen vertailupisteessä (eli istuimen R-pisteessä).
2.6.2.3 Erikoiskäyttöön tarkoitetun ajoneuvon osalta 2.6.2.2 kohdan vaatimusta sovelletaan soveltuvin osin (esimerkiksi kun on kyseessä ambulanssi ja paareilla makaavan loukkaantuneen henkilön massa).
2.6.3 Lisävarusteiden massan jakaantuminen
2.6.3.1 Lisävarusteiden massan on jakaannuttava valmistajan eritelmien mukaisesti.
2.6.4 Hyötymassan jakaantuminen
2.6.4.1 Luokan M1 ajoneuvot
|
2.6.4.1.1 |
Luokan M1 ajoneuvojen osalta hyötymassan on jakaannuttava valmistajan eritelmien mukaisesti teknisen tutkimuslaitoksen hyväksymällä tavalla. |
|
2.6.4.1.2 |
Matkailuauton hyötymassan on oltava vähintään
jossa
|
2.6.4.2 Luokan N1 ajoneuvot
|
2.6.4.2.1 |
Ajoneuvoissa, joissa on kori, hyötymassan on jakaannuttava tasaisesti kuorma-alustalla. |
|
2.6.4.2.2 |
Sellaisia ajoneuvoja varten, joissa ei ole koria (esim. alusta-ohjaamo), valmistajan on ilmoitettava hyötykuorman ja tavaroiden sijoittamiseen tarkoitettujen varusteiden (esim. korin, säiliöiden jne.) yhteisen painopisteen sijainnin sallitut äärikohdat (esimerkki: 0,50–1,30 m ensimmäisen taka-akselin etupuolella). |
|
2.6.4.2.3 |
Niitä ajoneuvoja varten, jotka on tarkoitus varustaa vetopöytäkytkimellä, valmistajan on ilmoitettava vetopöydän vähimmäis- ja enimmäisetäisyys akseliston painopisteestä. |
2.7 Lisävaatimukset ajoneuvoille, joilla voidaan vetää perävaunua
2.7.1 Edellä 2.2, 2.3 ja 2.4 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan niin, että otetaan huomioon kytkentälaitteen massa sekä suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa.
2.7.2 Taka-akselille tai -akseleille kohdistuva suurin teknisesti sallittu massa voidaan ylittää enintään 15 prosentilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2.4 kohdan vaatimusten soveltamista.
2.7.2.1 Kun taka-akselille tai -akseleille kohdistuva suurin teknisesti sallittu massa ylitetään enintään 15 prosentilla, sovelletaan komission asetuksen (EU) N:o 458/2011 (1) liitteessä II olevan 5.2 kohdan vaatimuksia.
2.7.2.2 Jäsenvaltioissa, joissa tieliikennelaki sen sallii, valmistaja voi soveltuvassa asiakirjassa, kuten omistajan käsikirjassa tai huoltokirjassa, ilmoittaa, että ajoneuvon suurin teknisesti sallittu kokonaismassa voidaan ylittää enintään 10 prosentilla tai 100 kilolla sen mukaan kumpi arvo on alhaisempi.
Tätä poikkeusta sovelletaan vain perävaunun vetämiseen 2.7.2.1 kohdassa määritellyissä olosuhteissa ja sillä edellytyksellä, että ajonopeus on rajoitettu enintään 100 kilometriin tunnissa.
3. Hinattava massa ja massa kytkentäkohdassa
3.1 Suurimpaan teknisesti sallittuun hinattavaan massaan sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
3.1.1 Perävaunu, jossa on käyttöjarrujärjestelmä
|
3.1.1.1 |
Ajoneuvon suurin sallittu hinattava massa on pienin seuraavista arvoista:
|
|
3.1.1.2 |
Suurin teknisesti sallittu hinattava massa saa kuitenkin olla enintään 3 500 kg. |
3.1.2 Perävaunu, jossa ei ole käyttöjarrujärjestelmää
|
3.1.2.1 |
Sallittu hinattava massa on pienin seuraavista arvoista:
|
|
3.1.2.2 |
Suurin teknisesti sallittu hinattava massa saa kuitenkin olla enintään 750 kg. |
3.2 Suurimman teknisesti sallitun massan kytkentäkohdassa on oltava vähintään 4 prosenttia suurimmasta sallitusta hinattavasta massasta ja vähintään 25 kg.
3.3 Valmistajan on omistajan käsikirjassa määriteltävä suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa, kytkentälaitteen asennuspisteet vetävässä ajoneuvossa sekä kytkentäkohdan suurin sallittu takaylitys.
3.4 Suurinta teknisesti sallittua hinattavaa massaa ei määritetä matkustajien lukumäärän mukaan.
4. Yhdistelmän massa
Yhdistelmän suurin teknisesti sallittu kokonaismassa (MC) ei saa olla suurempi kuin suurin teknisesti sallittu kokonaismassa (M) plus suurin teknisesti sallittu hinattava massa (TM).
5. Mäestälähtökyky
|
5.1 |
Vetävän ajoneuvon on kyettävä saamaan ajoneuvoyhdistelmä liikkeelle viisi kertaa viiden minuutin aikana ylämäkeen, jonka kaltevuus on vähintään 12 prosenttia. |
|
5.2 |
Edellä 5.1 kohdassa tarkoitetun testin suorittamista varten vetävä ajoneuvo ja perävaunu on kuormattava niin, että niiden yhteenlaskettu massa on yhdistelmän suurin teknisesti sallittu kokonaismassa. |
B OSA
Luokan M2 ja M3 ajoneuvot:
1. Suurimmat sallitut mitat
|
1.1 |
Mitat eivät saa ylittää seuraavia arvoja:
|
|
1.2 |
Pituuden, leveyden ja korkeuden mittausta varten ajoneuvon on oltava massaltaan ajokuntoinen, sen on sijaittava vaakasuoralla ja tasaisella alustalla ja sen renkaiden on oltava täytettyinä ajoneuvon valmistajan suosittelemaan paineeseen. |
|
1.3 |
Pituutta, leveyttä ja korkeutta määritettäessä jätetään ottamatta huomioon vain ne laitteet ja varusteet, jotka luetellaan tämän liitteen lisäyksessä 1. |
2. Korilla varustettujen ajoneuvojen massan jakaantuminen
2.1 Laskentamenetelmä
Merkinnät
|
M |
suurin teknisesti sallittu kokonaismassa; |
|
TM |
suurin teknisesti sallittu hinattava massa; |
|
MC |
yhdistelmän suurin teknisesti sallittu kokonaismassa; |
|
mi |
yksittäisen akselin i suurin teknisesti sallittu akselimassa, jossa i vaihtelee yhdestä ajoneuvon akselien kokonaislukumäärään; |
|
mc |
suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa; |
|
μj |
akseliryhmän j suurin teknisesti sallittu massa, jossa j vaihtelee yhdestä ajoneuvon akselien kokonaislukumäärään; |
2.1.1 On tehtävä soveltuvat laskelmat sen varmistamiseksi, että jokainen tyyppiä edustava tekninen konfiguraatio täyttää jäljempänä esitetyt vaatimukset.
2.1.2 Ajoneuvoille, joissa on kuormitettavia akseleita, seuraavat laskelmat on tehtävä akselien jousituksen ollessa kuormitettuna normaalia käyttötilannetta vastaavasti.
2.2 Yleiset vaatimukset
2.2.1 Yksittäisten akselien suurimpien teknisesti sallittujen akselimassojen ja akseliryhmien suurimpien sallittujen massojen summa ei saa olla pienempi kuin ajoneuvon suurin teknisesti sallittu kokonaismassa.
2.2.2 Seuraavien massojen summa ei saa olla suurempi kuin ajoneuvon suurin teknisesti sallittu kokonaismassa: ajokuntoisen ajoneuvon massa, lisävarusteiden massa, matkustajien massa, 2.2.3 kohdassa tarkoitetut massat WP ja B, kytkentälaitteen massa, jos se ei sisälly ajokuntoisen ajoneuvon massaan sekä suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa.
2.2.3 Kuorman jakaantuminen
2.2.3.1 Merkinnät
|
P |
istumapaikkojen määrä, pois luettuna kuljettajan ja miehistön jäsenten paikat; |
|
Q |
yhden matkustajan massa, kg; |
|
Qc |
yhden miehistön jäsenen massa, kg; |
|
S1 |
seisoville matkustajille varattu ala, m2; |
|
SP |
valmistajan ilmoittama seisovien matkustajien määrä; |
|
Ssp |
yhdelle seisovalle matkustajalle osoitettu ala, m2; |
|
WP |
pyörätuolipaikkojen määrä kerrottuna 250 kg:lla, joka edustaa pyörätuolin ja sen käyttäjän massaa; |
|
V |
matkatavaratilojen kokonaistilavuus mukaan luettuina tavaratilat, telineet ja suksiboksit, m3; |
|
B |
valmistajan ilmoittama suurin sallittu matkatavaroiden massa, mukaan luettuna suurin sallittu mahdollisessa suksiboksissa kuljetettava massa (B’). |
2.2.3.2 Istuvien matkustajien massojen Q ja Qc on sijaittava istuinten vertailupisteissä (eli istuinten R-pisteissä);
2.2.3.3 Seisovien matkustajien määrällä SP kerrotun massan Q on jakaannuttava tasaisesti seisoville matkustajille varatulla alueella S1.
2.2.3.4 Massan WP on mahdollisuuksien mukaan jakaannuttava tasaisesti kullekin pyörätuolipaikalle.
2.2.3.5 Massan B (kg) on jakaannuttava tasaisesti matkatavaratiloihin.
2.2.3.6 Massan B’ on sijaittava suksiboksin painopisteessä.
2.2.3.7 Suurimman teknisesti sallitun massan kytkentäkohdassa on sijaittava kytkentäkohdassa, jonka takaylityksen valmistaja ilmoittaa.
2.2.3.8 Arvot Q ja Ssp
|
Ajoneuvon alaluokka |
Q (kg) |
Ssp (m2) |
|
Alaluokat I ja A |
68 |
0,125 m2 |
|
Alaluokka II |
71 |
0,15 m2 |
|
Alaluokat III ja B |
71 |
Ei sovelleta |
Kunkin miehistön jäsenen massa on 75 kg.
2.2.3.9 Seisovien matkustajien määrä ei saa ylittää arvoa S1/Ssp, jossa Ssp on yhdelle seisovalle matkustajalle 2.2.3.8 kohdan taulukossa vahvistettu ala.
2.2.3.10 Matkatavaran suurimman sallitun massan on oltava vähintään: 
2.2.4 Laskelmat
2.2.4.1 Edellä 2.2.2 kohdassa esitettyjen vaatimusten täyttyminen on todennettava sisätilojen kaikkien järjestelyvaihtoehtojen osalta.
2.2.4.2 Edellä 2.2.3 kohdassa määritellyissä olosuhteissa kullekin yksittäiselle akselille ja akseliryhmälle kohdistuva massa ei saa olla suurempi kuin kyseisen akselin tai akseliryhmän suurin teknisesti sallittu akselimassa tai akseliryhmän massa.
2.2.4.3 Jos ajoneuvon istumapaikkojen määrä on vaihdeltavissa, siinä on tila seisovia matkustaja varten (S1) ja se on varustettu pyörätuolien kuljettamista varten, kohtien 2.2.2 ja 2.2.4.2 vaatimusten täyttyminen on todennettava soveltuvin osin kaikissa seuraavissa tilanteissa:
|
a) |
matkustajien käytössä ovat kaikki mahdolliset istumapaikat, jäljelle jäävä seisomapaikoille varattu alue (valmistajan ilmoittamaan seisomapaikkojen enimmäismäärään asti, mikäli se saavutetaan) ja, jos tilaa on, jäljelle jäävät pyörätuolipaikat; |
|
b) |
matkustajien käytössä ovat kaikki mahdolliset seisomapaikat (valmistajan ilmoittamaan seisomapaikkojen enimmäismäärään asti), jäljelle jäävät istumapaikat ja, jos tilaa on, jäljelle jäävät pyörätuolipaikat; |
|
c) |
matkustajien käytössä ovat kaikki mahdolliset pyörätuolipaikat, jäljelle jäävä seisomapaikoille varattu alue (valmistajan ilmoittamaan seisomapaikkojen enimmäismäärään asti, mikäli se saavutetaan) ja, jos tilaa on, jäljelle jäävät istumapaikat. |
2.2.5 Kun ajoneuvo on kuormattuna 2.2.2 kohdassa määritellyllä tavalla, ohjaaville etuakseleille kohdistuvaa kuormaa vastaavan massan on oltava vähintään 20 prosenttia suurimmasta teknisesti sallitusta kokonaismassasta M.
2.2.6. Kun ajoneuvo on tarkoitus tyyppihyväksyä useampaan kuin yhteen alaluokkaan, 2 kohdan vaatimuksia sovelletaan kuhunkin alaluokkaan.
3. Vetokyky
|
3.1 |
Yhdistelmän suurin teknisesti sallittu kokonaismassa ei saa olla suurempi kuin ajoneuvon suurin teknisesti sallittu kokonaismassa plus suurin teknisesti sallittu hinattava massa.
|
|
3.2 |
Suurin teknisesti sallittu hinattava massa saa olla enintään 3 500 kg. |
4. Suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa
|
4.1 |
Suurimman teknisesti sallitun massan kytkentäkohdassa on oltava vähintään 4 prosenttia suurimmasta teknisesti sallitusta hinattavasta massasta tai 25 kg sen mukaan, kumpi on suurempi. |
|
4.2 |
Valmistajan on omistajan käsikirjassa vahvistettava edellytykset kytkentälaitteen kiinnittämiselle moottoriajoneuvoon. |
|
4.2.1 |
Tarvittaessa 4.2 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin on sisällytettävä vetävän ajoneuvon suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa, kytkentälaitteen suurin sallittu massa, kytkentälaiteen kiinnityskohdat sekä kytkentälaitteen suurin sallittu takaylitys. |
5. Mäestälähtökyky
|
5.1 |
Perävaunua vetämään suunnitellun ajoneuvon, on kyettävä lähtemään liikkeelle ylämäkeen, jonka kaltevuus on vähintään 12 prosenttia, viisi kertaa viiden minuutin aikana. |
|
5.2 |
Edellä 5.1 kohdassa tarkoitetun testin suorittamista varten vetävä ajoneuvo ja perävaunu on kuormattava niin, että niiden yhteenlaskettu massa on yhdistelmän suurin teknisesti sallittu kokonaismassa. |
6. Moottorin teho
|
6.1 |
Moottorin antotehon on oltava vähintään 5 kW jokaista yhdistelmän tai, jos kyseessä on ajoneuvo, jota ei ole tarkoitettu vetämään perävaunua, perävaunuun kytkemättömän ajoneuvon suurimman teknisesti sallitun kokonaismassan tonnia kohden. |
|
6.2 |
Moottorin teho on mitattava neuvoston direktiivin 80/1269/ETY (2) tai E-säännön nro 85 (3) mukaisesti. |
7. Kääntyvyys
|
7.1 |
Ajoneuvon on kyettävä kääntymään kumpaankin suuntaan tämän liitteen lisäyksen 3 kuvassa 1 esitetyn 360 asteen liikeradan koko alueella niin, että mikään ajoneuvon uloimmista pisteistä ei joudu ympyrän ulomman kehän ulkopuolelle eikä sisemmän kehän sisäpuolelle. |
|
7.1.1 |
Testi on tehtävä sekä ajoneuvon ollessa kuormaamattomana (eli massaltaan ajokuntoisena) että sen ollessa kuormattuna suurimpaan teknisesti sallittuun kokonaismassaansa. |
|
7.1.2 |
Edellä olevaa 7.1 kohtaa sovellettaessa ei oteta huomioon tämän liitteen lisäyksessä 1 tarkoitettuja ajoneuvon leveyden ylittäviä osia. |
|
7.2 |
Kuormitettavalla akselilla varustetun ajoneuvon osalta 7.1 kohdan vaatimusta sovelletaan myös silloin, kun kuormitettava akseli on käytössä. |
|
7.3 |
Edellä olevan 7.1 kohdan vaatimusten täyttyminen todennetaan seuraavasti:
|
8. Pyyhkäisyetäisyys ajoneuvon takana
8.1 Ajoneuvo, jossa on yksi osa
8.1.1 Ajoneuvo on testattava 8.1.2 kohdassa kuvaillun menetelmän mukaisesti.
8.1.2 Testausmenetelmä
Ajoneuvon ollessa paikallaan määritetään ympyrästä ulospäin olevalle ajoneuvon kyljelle pystysuora tangenttitaso piirtämällä maahan viiva.
Ajoneuvo käännetään suoralta tulolinjalta kuvassa 1 esitetylle kehämäiselle alueelle siten, että sen etupyörät on käännetty niin, että ajoneuvon uloin piste seuraa ulomman ympyrän kehää (ks. tämän liitteen lisäyksessä 3 oleva kuva 2a).
8.1.3 Ajoneuvon on oltava massaltaan ajokuntoinen.
8.1.4 Pyyhkäisyetäisyys ajoneuvon takana saa olla enintään 0,60 m.
8.2 Kaksi- tai useampiosaiset ajoneuvot
8.2.1 Kaksi- tai useampiosaisiin ajoneuvoihin sovelletaan 8.1 kohdan vaatimuksia soveltuvin osin.
Tällöin jäykät osat linjataan tason mukaisesti tämän liitteen lisäyksessä 3 olevassa kuvassa 2b esitetyllä tavalla.
C OSA
Luokkien N2 ja N3 ajoneuvot:
1. Suurimmat sallitut mitat
|
1.1 |
Mitat eivät saa ylittää seuraavia arvoja:
|
|
1.2 |
Pituuden, leveyden ja korkeuden mittausta varten ajoneuvon on oltava massaltaan ajokuntoinen, sen on sijaittava vaakasuoralla ja tasaisella alustalla ja sen renkaiden on oltava täytettyinä ajoneuvon valmistajan suosittelemaan paineeseen. |
|
1.3 |
Pituutta, leveyttä ja korkeutta määritettäessä jätetään ottamatta huomioon vain ne laitteet ja varusteet, jotka luetellaan tämän liitteen lisäyksessä 1. |
2. Korilla varustettujen ajoneuvojen massan jakaantuminen
2.1 Laskentamenetelmä
Merkinnät
|
M |
suurin teknisesti sallittu kokonaismassa; |
|
TM |
suurin teknisesti sallittu hinattava massa; |
|
MC |
yhdistelmän suurin teknisesti sallittu kokonaismassa; |
|
mi |
yksittäisen akselin i suurin teknisesti sallittu akselimassa, jossa i vaihtelee yhdestä ajoneuvon akselien kokonaislukumäärään; |
|
mc |
suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa; |
|
μj |
akseliryhmän j suurin teknisesti sallittu massa, jossa j vaihtelee yhdestä ajoneuvon akselien kokonaislukumäärään; |
|
2.1.1 |
On tehtävä soveltuvat laskelmat sen varmistamiseksi, että jokainen tyyppiä edustava tekninen konfiguraatio täyttää 2.2 ja 2.3 kohdassa esitetyt vaatimukset. |
|
2.1.2 |
Ajoneuvoille, joissa on kuormitettavia akseleita, 2.2 ja 2.3 kohdassa vaadittavat laskelmat on tehtävä kuormitettavien akselien jousituksen ollessa kuormitettuna normaalia ajokuntoa vastaavasti. |
|
2.1.3 |
Ajoneuvoille, joissa on nostettavia akseleita, 2.2 ja 2.3 kohdassa vaadittavat laskelmat on tehtävä akselien ollessa ala-asennossa. |
2.2 Yleiset vaatimukset
|
2.2.1 |
Yksittäisten akselien suurimpien teknisesti sallittujen akselimassojen ja akseliryhmien suurimpien sallittujen massojen summa ei saa olla pienempi kuin ajoneuvon suurin teknisesti sallittu kokonaismassa.
|
|
2.2.2 |
Minkään akseliryhmän j akselien suurimpien teknisesti sallittujen akselimassojen summa ei saa olla pienempi kuin akseliryhmän suurin teknisesti sallittu massa. Tämän lisäksi mikään massoista mi ei saa olla pienempi kuin se kyseisen akseliryhmän massanjakaumaan perustuva osa massasta μi, joka kohdistuu akseliin i. |
2.3 Erityisvaatimukset
|
2.3.1 |
Seuraavien massojen summa ei saa olla suurempi kuin ajoneuvon suurin teknisesti sallittu kokonaismassa: ajokuntoisen ajoneuvon massa, lisävarusteiden massa, matkustajien massa, kytkentälaitteen massa, jos se ei sisälly ajokuntoisen ajoneuvon massaan, sekä suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa. |
|
2.3.2 |
Kun ajoneuvo on kuormattuna suurimpaan teknisesti sallittuun kokonaismassaansa, akselille i kohdistuva massa ei saa olla suurempi kuin kyseiselle akselille kohdistuva massa mi, ja akseliryhmälle j kohdistuva massa ei saa olla suurempi kuin massa μj. |
|
2.3.3 |
Edellä 2.3.2 kohdassa esitettyjen vaatimusten on täytyttävä seuraavissa kuormaustilanteissa:
|
|
2.3.4 |
Kun ajoneuvon massa on sen suurin teknisesti sallittu kokonaismassa plus kytkinlaitteen massa, jos se ei sisälly massaan ajokunnossa, plus suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa siten, että saavutetaan suurin sallittu taka-akseliryhmän massa (μ) tai suurin sallittu taka-akselin akselimassa (m), etumaisten ohjaavien akselien massan on oltava vähintään 20 prosenttia ajoneuvon suurimmasta teknisesti sallitusta kokonaismassasta. |
|
2.3.5 |
Kun on kyse erikoiskäyttöön tarkoitetuista luokkien N2 ja N3 ajoneuvoista, teknisen tutkimuslaitoksen on tarkastettava 2 kohdan vaatimusten täyttyminen valmistajan kanssa sovittavalla tavalla niin, että otetaan huomioon ajoneuvon erikoisrakenne (esimerkiksi ajoneuvonosturit). |
3. Vetokyky
|
3.1 |
Yhdistelmän suurin teknisesti sallittu kokonaismassa ei saa olla suurempi kuin ajoneuvon suurin teknisesti sallittu kokonaismassa plus suurin teknisesti sallittu hinattava massa.
|
4. Mäestälähtökyky ja nousukyky
|
4.1 |
Perävaunua vetämään suunnitellun moottoriajoneuvon, joka on kuormitettu suurimpaan teknisesti sallittuun yhdistelmän kokonaismassaan, on kyettävä lähtemään liikkeelle ylämäkeen, jonka kaltevuus on vähintään 12 prosenttia, viisi kertaa viiden minuutin aikana. |
|
4.2 |
Maastoajoneuvojen nousukyky on testattava liitteessä II esitettyjen teknisten vaatimusten mukaisesti. |
|
4.2.1 |
Lisäksi sovelletaan direktiivin 2007/46/EY liitteen II lisäyksessä 1 olevan 5 kohdan vaatimuksia. |
5. Moottorin teho
|
5.1 |
Ajoneuvon moottorin antotehon on oltava vähintään 5 kW yhdistelmän suurimman teknisesti sallitun kokonaismassan tonnia kohti. |
|
5.1.1 |
Kun kyseessä on vetoauto tai puoliperävaunun vetoyksikkö, joka on tarkoitettu jakamattoman kuorman kuljettamiseen, moottorin tehon on oltava vähintään 2 kW yhdistelmän suurimman teknisesti sallitun kokonaismassan tonnia kohti. |
|
5.2 |
Moottorin teho on mitattava direktiivin 80/1269/ETY tai E-säännön nro 85 mukaisesti. |
6. Kääntyvyys
|
6.1 |
Ajoneuvon on kyettävä kääntymään kumpaankin suuntaan tämän liitteen lisäyksen 3 kuvassa 1 esitetyn 360 asteen liikeradan koko alueella niin, että mikään ajoneuvon uloimmista pisteistä ei joudu ympyrän ulomman kehän ulkopuolelle eikä sisemmän kehän sisäpuolelle. |
|
6.1.1 |
Testi on tehtävä sekä ajoneuvon ollessa kuormaamattomana (eli massaltaan ajokuntoisena) että sen ollessa kuormattuna suurimpaan teknisesti sallittuun kokonaismassaansa. |
|
6.1.2 |
Edellä olevan 6.1 kohdan säännöksiä sovellettaessa ei oteta huomioon tämän liitteen lisäyksessä 1 tarkoitettuja ajoneuvon leveyden ylittäviä osia. |
|
6.2 |
Jos ajoneuvossa on akselinnostolaitteet, 6.1 kohdan vaatimuksia sovelletaan myös silloin, kun nostoakselit ovat yläasennossa ja kun kuormitettavat akselit ovat käytössä. |
|
6.3 |
Edellä olevan 6.1 kohdan vaatimusten täyttyminen todennetaan seuraavasti:
|
7. Suurin pyyhkäisyetäisyys ajoneuvon takana
7.1 Ajoneuvo on testattava 7.1.1 kohdassa kuvaillun menetelmän mukaisesti.
7.1.1 Testausmenetelmä
|
7.1.1.2 |
Ajoneuvon on oltava paikallaan niin, että sen ohjaavat etupyörät ovat siten suunnattuina, että jos ajoneuvo liikkuisi, sen uloin piste seuraisi kaarta, jonka säde on 12,50 m. Ympyrästä ulospäin suuntautuvalle ajoneuvon kyljelle määritetään pystysuora tangenttitaso piirtämällä maahan viiva. Ajoneuvoa siirretään eteenpäin niin, että sen etuosan uloin piste seuraa ulointa kaarta, jonka säde on 12,50 m. |
7.2 Pyyhkäisyetäisyys ajoneuvon takana saa olla enintään (ks. tämän liitteen lisäyksessä 3 oleva kuva 3):
|
a) |
0,80 m; |
|
b) |
1,00 m, jos ajoneuvossa on akselinnostolaite ja akseli on nostettu irti maasta; |
|
c) |
1,00 m, jos takimmainen akseli on ohjaava akseli. |
D OSA
Luokan O ajoneuvot
1. Suurimmat sallitut mitat
|
1.1 |
Mitat eivät saa ylittää seuraavia arvoja:
|
|
1.2 |
Pituuden, leveyden ja korkeuden mittausta varten ajoneuvon on oltava massaltaan ajokuntoinen, sen on sijaittava vaakasuoralla ja tasaisella alustalla ja sen renkaiden on oltava täytettyinä ajoneuvon valmistajan suosittelemaan paineeseen. |
|
1.3 |
Pituus, leveys ja etuasennussäde on mitattava niin, että E-säännön nro 55 liitteessä 7 olevan 1.2.1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu lastaustaso tai viitepinta on vaakasuorassa. Säädettävien vetoaisojen on oltava vaakasuorassa ja ajoneuvon keskilinjan suuntaisia. Ne on asetettava pisimpään vaakasuoraan asentoonsa. |
|
1.4 |
Edellä 1.1 kohdassa tarkoitettuja mittoja määritettäessä jätetään ottamatta huomioon vain ne laitteet ja varusteet, jotka luetellaan tämän liitteen lisäyksessä 1. |
2. Korilla varustettujen ajoneuvojen massan jakaantuminen
2.1 Laskentamenetelmä
Merkinnät
|
M |
suurin teknisesti sallittu kokonaismassa; |
|
m0 |
suurin teknisesti sallittu massa etukytkentäkohdassa; |
|
mi |
akselin i suurin teknisesti sallittu akselimassa, jossa i vaihtelee yhdestä ajoneuvon akselien kokonaislukumäärään; |
|
mc |
suurin teknisesti sallittu massa takakytkentäkohdassa; |
|
μj |
akseliryhmän j suurin teknisesti sallittu massa, jossa j vaihtelee yhdestä ajoneuvon akselien kokonaislukumäärään. |
2.1.1 On tehtävä soveltuvat laskelmat sen varmistamiseksi, että jokainen tyyppiä edustava tekninen konfiguraatio täyttää 2.2 ja 2.3 kohdassa esitetyt vaatimukset.
2.1.2 Ajoneuvoille, joissa on kuormitettavia akseleita, 2.2 ja 2.3 kohdassa vaadittavat laskelmat on tehtävä kuormitettavien akselien jousituksen ollessa kuormitettuna normaalia ajokuntoa vastaavasti.
2.1.3 Ajoneuvoille, joissa on nostettavia akseleita, 2.2 ja 2.3 kohdassa vaadittavat laskelmat on tehtävä akselien ollessa ala-asennossa.
2.2 Yleiset vaatimukset
2.2.1 Seuraavien massojen summa ei saa olla pienempi kuin ajoneuvon suurin teknisesti sallittu kokonaismassa: suurin teknisesti sallittu massa etukytkentäkohdassa, yksittäisten akselien tai akseliryhmien suurin teknisesti sallittu massa, suurin teknisesti sallittu massa takakytkentäkohdassa.
2.2.2 Mihinkään akseliryhmään j kuuluvien kaikkien akselimassojen mi summa ei saa olla pienempi kuin massa μj.
Tämän lisäksi mikään massoista mi ei saa olla pienempi kuin se kyseisen akseliryhmän massanjakaumaan perustuva osa massasta μi, joka kohdistuu akseliin i.
2.3 Erityisvaatimukset
2.3.1 Seuraavien massojen summa ei saa olla suurempi kuin ajoneuvon suurin teknisesti sallittu kokonaismassa: ajokuntoisen ajoneuvon massa, lisävarusteiden massa, suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa.
2.3.2 Kun ajoneuvo on kuormattuna suurimpaan teknisesti sallittuun kokonaismassaansa, yksittäiselle akselille i kohdistuva massa ei saa olla suurempi kuin mikään seuraavista: kyseiselle akselille kohdistuva massa mi, akseliryhmälle kohdistuva massa μj, suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa m0.
2.3.3 Edellä 2.3.2 kohdassa esitettyjen vaatimusten on täytyttävä seuraavissa kuormaustilanteissa:
2.3.3.1 Tasainen hyötymassan jakaantuminen:
Ajoneuvon massan on oltava seuraava: ajokuntoisen ajoneuvon massa plus lisävarusteiden massa plus hyötymassa jakaantuneena tasaisesti kuormatilaan.
2.3.3.2 Epätasainen hyötymassan jakaantuminen:
Ajoneuvon massan on oltava seuraava: ajokuntoisen ajoneuvon massa plus lisävarusteiden massa plus hyötymassa jakaantuneena valmistajan erittelyjen mukaisesti.
Tätä varten valmistajan on ilmoitettava hyötykuorman ja/tai korin ja/tai varusteiden tai sisustusosien painopisteen ääriasennot (esimerkiksi seuraavasti: 0,50–1,30 m ensimmäisen taka-akselin etupuolella).
2.3.3.3 Tasaisen ja epätasaisen jakaantumisen yhdistelmä:
Kohtien 2.3.3.1 ja 2.3.3.2 vaatimusten on täytyttävä samanaikaisesti.
2.3.3.4 Edellä olevan 2.3.3.1 kohdan vaatimusten on täytyttävä aina, kun ajoneuvossa on tasainen kuormatila.
2.3.4 Matkailuperävaunuja koskevat erityisvaatimukset
2.3.4.1 Hyötymassan (PM) on oltava vähintään
jossa
|
n |
on vuodepaikkojen enimmäismäärä ja |
|
L |
on korin kokonaispituus sellaisena kuin se on määritelty standardin ISO 7237:1981 kohdassa 6.1.2. |
3. Kääntyvyysvaatimukset
|
3.1 |
Perävaunujen ja puoliperävaunujen on oltava rakenteeltaan sellaisia, että perävaunun ja vetävän ajoneuvon yhdistelmä kykenee kääntymään kumpaankin suuntaan sellaisen 360 asteen liikeradan koko alueella, joka muodostuu ulommasta ympyrästä, jonka säde on 12,50 m ja sisemmästä ympyrästä, jonka säde on 5,30 m niin, että mikään vetävän ajoneuvon uloimmista pisteistä ei joudu ulomman ympyrän kehän ulkopuolelle eikä mikään perävaunun ulommista pisteistä sisemmän ympyrän kehän sisäpuolelle. |
|
3.2 |
Puoliperävaunun katsotaan olevan 3.1 kohdan vaatimuksen mukainen, jos vertailuakseliväli (RWB) täyttää seuraavat vaatimukset:
jossa:
|
|
3.3 |
Jos yhdessä tai useammassa ei-ohjaavassa akselissa on akselinnostolaite, akseliväleistä – akseli(t) ala- tai yläasennossa – otetaan huomioon se, joka on pitempi. |
(1) EUVL L 124, 13.5.2011, s. 11.
(2) EYVL L 375, 31.12.1980, s. 46.
(3) EUVL L 326, 24.11.2006, s. 55.
Lisäys 1
Luettelo laitteista ja varusteista, joita ei tarvitse ottaa huomioon ulkomittoja määritettäessä
|
1. |
Ellei jäljempänä olevissa taulukoissa esitetyistä lisärajoituksista muuta johdu, taulukoissa I, II ja III lueteltuja laitteita ja varusteita ei tarvitse ottaa huomioon ulkomittoja määritettäessä, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:
|
|
2. |
Edellä olevan 1 kohdan a ja b alakohdassa esitettyjä vaatimuksia ei sovelleta epäsuoran näkemän tarjoaviin laitteisiin. |
Taulukko I
Ajoneuvon pituus
|
Laite tai varuste |
Ajoneuvoluokka |
||||||||||
|
|
M1 |
M2 |
M3 |
N1 |
N2 |
N3 |
O1 |
O2 |
O3 |
O4 |
|
|
1. |
E-säännön nro 46 (1) kohdassa 2.1 tarkoitetut epäsuoran näkemän tarjoavat laitteet |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
|
2. |
Pyyhin- ja pesulaitteet |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
|
|
|
|
|
3. |
Ulkopuoliset häikäisysuojat |
— |
— |
— |
— |
x |
x |
— |
— |
— |
— |
|
4. |
Etusuojajärjestelmä, joka on tyyppihyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 78/2009 (2) mukaisesti |
x |
|
|
x |
|
|
|
|
|
|
|
5. |
Astinlaudat ja kädensijat |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
|
6. |
Kytkentälaite (jos irrotettava) |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
— |
— |
— |
— |
|
7. |
Perävaunun takana oleva lisäkytkentälaite (jos irrotettava) |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
x |
x |
x |
x |
|
8. |
Polkupyöräteline (jos irrotettava tai sisäänvedettävä) |
x |
|
|
x |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
|
9. |
Kuljetusasennossa olevat nostolavat, luiskat ja vastaavanlaiset laitteistot, joiden ulkonema on enintään 300 mm, edellyttäen että ajoneuvon kuormauskapasiteetti ei kasva |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
|
10. |
Näkemistä ja havaitsemista parantavat laitteet, mukaan luettuina tutkat |
— |
x |
x |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
|
11. |
Joustavat puskurit ja vastaavat varusteet |
— |
— |
— |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
|
12. |
Tullisinetit ja niiden suojaukset |
— |
— |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
|
13. |
Kuormapeitteen kiinnitysvälineet ja niiden suojaus |
— |
— |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
|
14. |
Vaihtokuormatilan pitkittäisrajoittimet |
— |
— |
— |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
|
15. |
Sähkökäyttöisten ajoneuvojen virroitintangot |
— |
— |
x |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
|
16. |
Etu- ja takamerkintäkilvet |
— |
x |
x |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
X |
|
17. |
E-säännön nro 48 (3) kohdassa 2 tarkoitetut valinnaiset valaisimet |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
|
18. |
Ilmanvastuksen pienentämiseen tarkoitetut sisäänvedettävät laitteet, jos niiden ulkonema ajoneuvon suurimmasta pituudesta takana on enintään 500 mm ja jos ne eivät lisää kuormatilan pituutta Edellä tarkoitettujen laitteiden on oltava rakenteeltaan sellaisia, että ne voidaan ajoneuvon ollessa paikoillaan vetää sisään niin, että ajoneuvon suurin sallittu pituus ei ylity ja että ne eivät haittaa ajoneuvon käyttöä intermodaalisessa kuljetuksessa |
— |
x |
x |
— |
x |
x |
— |
— |
x |
x |
Taulukko II
Ajoneuvon kaluston leveys
|
Laite tai varuste |
Ajoneuvoluokka |
||||||||||||
|
|
M1 |
M2 |
M3 |
N1 |
N2 |
N3 |
O1 |
O2 |
O3 |
O4 |
|||
|
1. |
E-säännön nro 46 kohdassa 2.1 tarkoitetut epäsuoran näkemän tarjoavat laitteet |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
2. |
Renkaan kylkien pullistuma renkaan ja tienpinnan kosketuskohdassa |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
3. |
Renkaan rikkoutumisen ilmaisimet |
— |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
4. |
Rengaspaineen ilmaisimet |
— |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
5. |
Sivuvalaisimet |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
6. |
Valaistusvarusteet |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
||
|
|
|
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
|
|
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
|
|
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
|
|
— |
— |
— |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
|
|
— |
x |
x |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
||
|
7. |
Ajoasennossa olevat rampit, nostolavat ja vastaavanlaiset laitteistot edellyttäen, että ne ulkonevat 10 mm ajoneuvon sivusta ja että ramppien eteenpäin tai taaksepäin suuntautuvat kulmat on pyöristetty vähintään 5 mm säteeseen; reunojen on oltava pyöristetty vähintään 2,5 mm säteeseen |
— |
x |
x |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
8. |
Sisään vedettävissä olevat, linja-autojen ohjausjärjestelmissä käytettävät sivuohjauslaitteet, kun ne eivät ole sisään vedettyinä |
— |
— |
x |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
||
|
9. |
Käytössä olevat sisäänvedettävät portaat, kun ajoneuvo on paikoillaan |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
10. |
Näkemistä ja havaitsemista parantavat laitteet, mukaan luettuina tutkat |
— |
x |
x |
|
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
11. |
Ilmanvastuksen pienentämiseen tarkoitetut sisäänvedettävät varusteet, jos niiden ulkonema ajoneuvon suurimmasta leveydestä molemmilla sivuilla on enintään 50 mm ja jos ne eivät lisää kuormattavuutta. Edellä tarkoitettujen laitteiden on oltava rakenteeltaan sellaisia, että ne voidaan ajoneuvon ollessa paikoillaan vetää sisään niin, että ajoneuvon suurin sallittu leveys ei ylity ja että ne eivät haittaa ajoneuvon käyttöä intermodaalisessa kuljetuksessa. Kun laitteet ja varusteet ovat käytössä, ajoneuvon leveys saa olla enintään 2 650 mm. |
— |
— |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
12. |
Tullisinetit ja niiden suojaukset |
— |
— |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
13. |
Kuormapeitteen kiinnitysvälineet ja niiden suojaus, jos niiden ulkonema on enintään 20 mm, kun ne ovat enintään 2 m:n korkeudella maasta, ja enintään 50 mm, kun ne ovat yli 2 m:n korkeudella maasta. Reunojen on oltava pyöristetty vähintään 2,5 mm säteeseen |
— |
— |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
14. |
Komission asetuksessa (EU) N:o 109/2011 (4) tarkoitettujen roiskeenestojärjestelmien ulkonevat joustavat osat |
— |
— |
— |
— |
x |
x |
— |
— |
x |
x |
||
|
15. |
Joustavat lokasuojat, jotka eivät kuulu 14 kohdan soveltamisalaan |
— |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
16. |
Lumiketjut |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
||
|
17. |
Ajoneuvonkuljetusajoneuvon suojakaiteet. Koskee vain ajoneuvoja, jotka on suunniteltu ja valmistettu vähintään kahden muun ajoneuvon kuljettamista varten ja joissa suojakaiteet ovat yli 2 m:n mutta enintään 3,70 m:n korkeudella maasta ja ulkonevat enintään 50 mm ajoneuvon uloimmasta sivusta. Ajoneuvon leveys saa olla enintään 2 650 mm. |
— |
— |
— |
— |
x |
x |
— |
— |
x |
x |
||
Taulukko III
Ajoneuvon korkeus
|
|
M1 |
M2 |
M3 |
N1 |
N2 |
N3 |
O1 |
O2 |
O3 |
O4 |
|
|
1. |
Radio- tai navigointilaitteiden antennit |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
x |
|
2. |
Virroittimet tai virroitintangot yläasennossaan |
— |
— |
x |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
— |
(1) EUVL L 177, 10.7.2010, s. 211.
(2) EUVL L 35, 4.2.2009, s. 1.
Lisäys 2
Tyyppihyväksynnässä ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa sallittavat poikkeamat
1. Mitat
|
1.1 |
Kokonaispituus, -leveys ja -korkeus on mitattava tämän liitteen A–D osassa olevan 1.2 kohdan mukaisesti. |
|
1.2 |
Sillä edellytyksellä, että tämän liitteen A–D osassa olevan 1.1 kohdassa vahvistettuja raja-arvoja ei ylitetä, todelliset mitat voivat poiketa valmistajan ilmoittamista enintään 3 prosentilla. |
2. Ajokuntoisen ajoneuvon massa ja todellinen massa
|
2.1 |
Ajokuntoisen ajoneuvon massa tarkastetaan punnitsemalla ajoneuvon todellinen massa ja vähentämällä siitä asennettujen lisävarusteiden massa. Punnituksessa käytettävän vaa’an on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/23/EY (1) vaatimusten mukainen. |
|
2.2 |
Edellä olevan 2.1 kohdan vaatimusten mukaisesti määritetty ajokuntoisen ajoneuvon massa saa poiketa direktiivin 2007/46/EY liitteessä I olevassa 2.6 kohdassa tai liitteessä III olevan I osan A tai B kohdassa tai vaatimustenmukaisuustodistuksen asianomaisessa kohdassa ilmoitetusta nimellisarvosta seuraavasti:
|
Lisäys 3
Kääntyvyysvaatimuksiin liittyvät kuvat
Kuva 1
Kääntöympyrä
, 
Kuva 2
Luokkien M2 ja M3 ajoneuvoihin sovellettava ajomenetelmä
|
|
|
Kuva 3
Luokkien N2 ja N3 ajoneuvoihin sovellettava liikkumaton testausmenetelmä
LIITE II
MAASTOAUTOJEN NOUSUKYKY
1. Yleistä
1.1 Tässä liitteessä vahvistetaan ajoneuvojen nousukykyä koskevat tekniset vaatimukset, joiden perusteella ajoneuvot voidaan luokitella maastoautoiksi direktiivin 2007/46/EY liitteessä II olevan A osan 4 kohdan mukaisesti.
1.2 Tekninen tutkimuslaitos varmistaa, onko valmista tai täydennettyä ajoneuvoa tai puoliperävaunun vetoyksikköä pidettävä direktiivin 2007/46/EY liitteen II vaatimusten mukaisena maastoajoneuvona.
1.3 Keskeneräisille ajoneuvoille tämä varmistus tehdään vain valmistajan pyynnöstä.
2. Testausolosuhteet
2.1 Ajoneuvon testauskunto
|
2.1.1 |
Ajoneuvo on asetettava valmistajan suosittelemaan testauskuntoon ja siihen on asennettava direktiivin 2007/46/EY liitteessä I tarkoitetut laitteet. |
|
2.1.2 |
Jarrujen, kytkimen (tai vastaavan), moottorin ja vaihteiston asetukset on asetettava valmistajan suositusten mukaisesti maastokäyttöä varten. |
|
2.1.3 |
Renkaiden on oltava maastokäyttöön suositeltuja. Renkaiden urien syvyyden on oltava vähintään 90 % uuden renkaan urien syvyydestä. Rengaspaine on säädettävä renkaanvalmistajan suosittelemaan arvoon. |
|
2.1.4 |
Ajoneuvo on kuormattava suurimpaan teknisesti sallittuun kokonaismassaansa siten, että massan jakaantuminen on samassa suhteessa kuin valmistajan ilmoittama enimmäismassan jakaantuminen akseleille. Esimerkiksi 7,5 tonnin ajoneuvo, jonka enimmäismassa etuakselilla on 4 tonnia ja taka-akselilla 6 tonnia, on testattava 3 tonnin massalla (40 %) etuakselilla ja 4,5 tonnin massalla (60 %) taka-akselilla. |
2.2 Testiradan olosuhteet
|
2.2.1 |
Testiradan pinnan on oltava asfalttia tai betonia ja kuiva. |
|
2.2.2 |
Kaltevuuden on oltava jatkuvasti 25 % toleranssilla + 3 % (θ = 14 astetta). |
|
2.2.3 |
Valmistajan suostumuksella testi voidaan tehdä tasolla, jonka kaltevuus on suurempi kuin 25 %. Testi on tehtävä enimmäismassoilla, joita on pienennetty suhteessa testiolosuhteisiin. Tällaiset olosuhteet on ilmoitettava. |
|
2.2.4 |
Testiradan pinnalla on oltava hyvä kitkakerroin. Pinnan luistamattomuusindeksi (Skid Resistance Index, SRI) on mitattava standardin ”CEN/TS 13036–2: 2010 Road and airfield surface characteristics – Test methods – Part 2: Assessment of the skid resistance of a road pavement surface by use of dynamic measuring systems” mukaisesti. SRI:n keskiarvo on ilmoitettava. |
3. Testimenettely
3.1 Ajoneuvo on ensin asetettava vaakasuoralle pinnalle.
3.2 Vetotapa on asettava maastokäyttöön. Valittujen vaihteiden on mahdollistettava tasainen nopeus.
3.3 Direktiivin 2007/46/EY liitteen II lisäyksessä 1 olevien 4 ja 5 kohdan vaatimuksia sovelletaan.
LIITE III
EDELLYTYKSET JOUSITUKSEN ILMAJOUSITUSVASTAAVUUDELLE
1. Tässä liitteessä vahvistetaan tekniset edellytykset, jotka koskevat ajoneuvon vetoakseleiden jousituksen vastaavuutta ilmajousituksen kanssa.
2. Jousitusjärjestelmän on täytettävä seuraavat vaatimukset, jotta se tunnustetaan ilmajousitusta vastaavaksi:
|
2.1 |
Vetävän akselin tai akseliryhmän yläpuolella olevan jousitetun massan vapaan matalataajuisen pystysuoran transienttivärähtelyn aikana mitatun taajuuden ja vaimennuksen on oltava 2.3–2.6 kohdassa määrättyjen raja-arvojen mukainen, kun jousitukseen kohdistuu suurin mahdollinen kuorma. |
|
2.2 |
Jokainen akseli on varustettava hydraulisin iskunvaimentimin. Akseliryhmässä vaimentimien on sijaittava siten, että ne minimoivat akseliryhmän värähtelyn. |
|
2.3 |
Jousituksen keskimääräisen vaimennussuhteen Dm on oltava suurempi kuin 20 prosenttia jousituksen kriittisestä vaimennuksesta jousituksen normaalitilassa hydraulisten iskunvaimentimien ollessa paikallaan ja toiminnassa. |
|
2.4 |
Jousituksen vaimennussuhde Dr kaikkien hydraulisten iskunvaimentimien ollessa poistettuina tai toimimattomina saa olla enintään 50 prosenttia Dm:stä. |
|
2.5 |
Vetävän akselin tai akseliryhmän yläpuolella olevan jousitetun massan vapaan pystysuoran transienttivärähtelyn taajuus saa olla enintään 2,0 Hz. |
|
2.6 |
Testausmenettelyistä taajuuden ja vaimennuksen mittaamiseksi määrätään 3 kohdassa. |
3. Testimenettely
3.1 Taajuus ja vaimennus
|
3.1.1 |
Jousitetun massan vapaa värähtely saadaan seuraavasta kaavasta:
jossa
|
|
3.1.2 |
Jousitetun massan värähtelytaajuus (’F’, yksikkönä Hz) saadaan seuraavasta kaavasta:
|
|
3.1.3 |
Vaimennus on kriittinen kun C = Co jossa
Vaimennussuhde kriittisen vaimennuksen murto-osana on C/Co |
|
3.1.4 |
Jousitetun massan vapaan transienttivärähtelyn aikana massan pystysuora liike seuraa vaimennettua sinimuotoista käyrää (kuva 2). Taajuus voidaan arvioida mittaamalla kaikkiin havaittavissa oleviin värähtelyjaksoihin kuluva aika. Vaimennus voidaan arvioida mittaamalla peräkkäisten samansuuntaisten värähtelyhuippujen korkeus. |
|
3.1.5 |
Jos ensimmäisen ja toisen värähtelyjakson huippuamplitudit ovat A1 ja A2, vaimennussuhde D saadaan seuraavasta kaavasta:
ln on amplitudien suhteen luonnollinen logaritmi. |
3.2 Testimenettely
Jotta voitaisiin kokeellisesti todeta vaimennussuhde Dm ja ilman hydraulisia iskunvaimentimia määritetty vaimennussuhde Dr sekä jousituksen värähtelytaajuus F, kuormitettua ajoneuvoa on joko
|
a) |
ajettava alhaisella nopeudella (5 km/h ± 1 km/h) 80 millimetriä korkean askelman yli, jonka profiili esitetään kuvassa 1. Taajuuden ja vaimennuksen analysointiin tarvittava transienttivärähtely syntyy, kun vetävän akselin pyörät ovat ylittäneet askelman; |
|
b) |
vedettävä alas alustastaan niin, että vetävän akselin kuorma on 1,5 kertaa akselille sallittu suurin staattinen arvo. Alhaalla pidetty ajoneuvo päästetään äkkiä irti ja tuloksena oleva värähtely analysoidaan; |
|
c) |
nostettava alustastaan niin, että jousitettu massa kohoaa 80 millimetriä vetävän akselin yläpuolelle. Ylhäällä pidetty ajoneuvo pudotetaan äkkiä, ja tuloksena oleva värähtely analysoidaan; |
|
d) |
testattava muilla menetelmillä, sikäli kuin valmistaja on vakuuttavasti osoittanut tutkimuslaitokselle, että menettelyt ovat tässä mainittuja vastaavia. |
3.3 Ajoneuvon testilaitteisto ja kuormitusolosuhteet
|
3.3.1 |
Ajoneuvo on varustettava pystysuoran siirtymän mittauslaitteella, joka sijoitetaan vetävän akselin ja alustan väliin suoraan vetävän akselin yläpuolelle. Mittalaitteen piirroksesta voidaan mitata ensimmäisen ja toisen puristushuipun välinen aika vaimennuksen määrittämiseksi. Kun on kyse kahdella vetävällä akselilla varustetuista akseliryhmistä, pystysuoraa siirtymää mittaavat anturit olisi sijoitettava kunkin vetävän akselin ja välittömästi sen yläpuolella sijaitsevan alustan väliin. |
|
3.3.2 |
Renkaat on täytettävä valmistajan suosittelemaan soveltuvaan ilmanpaineeseen. |
|
3.3.3 |
Testi jousituksen vastaavuuden varmistamiseksi tehdään suurimmalla akselille tai akseliryhmälle teknisesti sallitulla massalla ja vastaavuuden oletetaan olevan voimassa kaikilla tätä pienemmillä massoilla. |
Kuva 1
Jousituskokeen a skelma
Kuva 2
Vaimennetun liikkeen käy
LIITE IV
NOSTETTAVIEN TAI KUORMITETTAVIEN AKSELIEN ASENTAMISTA AJONEUVOON KOSKEVAT TEKNISET VAATIMUKSET
|
1. |
Jos ajoneuvoon on asennettu yksi tai useampia nostettavia tai kuormattavia akseleita, on varmistettava, että tavanomaisissa ajo-olosuhteissa ei ylitetä rekisteröinnissä/käytössä sallittua yksittäisten akselien tai akseliryhmien massaa. Tätä varten nostettavan tai kuormitettavan akselin on automaattisesti laskeuduttava maahan tai kuormituttava, jos akseliryhmän lähimmät akselit tai moottoriajoneuvon etuakselit on kuormitettu niiden suurimpiin rekisteröinnissä/käytössä sallittuihin massoihin. Jos nostettava akseli on yläasennossa, on varmistettava, että ohjaavien akseleiden massa on edelleen riittävä ajoneuvon turvallisen ajamisen varmistamiseksi kaikissa olosuhteissa. Tätä varten ajoneuvon valmistajan on keskeneräisten ajoneuvojen osalta täsmennettävä ohjaavien akseleiden vähimmäismassa. |
|
2. |
Ajoneuvoihin asennetut akselinnostolaitteet sekä niiden käyttöjärjestelmät on suunniteltava ja asennettava siten, ettei niitä voi käyttää väärin tai asiattomasti. |
|
3. |
Ajoneuvojen liikkeellelähtöä liukkaalla alustalla ja niiden kääntyvyyden parantamista koskevat vaatimukset |
|
3.1 |
Poiketen 1 kohdan vaatimuksista ja moottoriajoneuvojen tai ajoneuvoyhdistelmien liikkeellelähdön helpottamiseksi liukkaalla alustalla ja renkaiden vedon parantamiseksi tällaisilla pinnoilla sekä ajoneuvojen kääntyvyyden parantamiseksi voidaan moottoriajoneuvon tai puoliperävaunun nostettavaa tai kuormitettavaa akselia manipuloida akselinnostolaitteella moottoriajoneuvon vetävään akseliin kohdistuvan massan suurentamiseksi tai pienentämiseksi seuraavin edellytyksin:
|
LIITE V
OSA A
ILMOITUSLOMAKE
KÄYTETTÄVÄ MALLI
Ilmoituslomake N:o … moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen EY-tyyppihyväksynnästä ajoneuvon massojen ja mittojen osalta.
Seuraavat tiedot on toimitettava kolmena kappaleena, ja niihin on liitettävä sisällysluettelo. Mahdolliset piirustukset on toimitettava asianmukaisessa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-koossa tai siihen kokoon taitettuina. Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.
0. YLEISTÄ
0.1 Merkki (valmistajan kauppanimi): …
0.2 Tyyppi: …
0.2.1 Kaupalliset nimet (jos saatavissa): …
0.4 Ajoneuvoluokka (1): …
0.5 Valmistajan toiminimi ja osoite: …
0.8 Kokoonpanotehtaiden nimet ja osoitteet: …
0.9 Valmistajan (mahdollisen) edustajan nimi ja osoite: …
1. AJONEUVON YLEISET RAKENTEELLISET OMINAISUUDET
1.1 Valokuvat ja/tai piirustukset edustavasta ajoneuvosta: …
1.2 Koko ajoneuvon mittapiirustus: …
1.3 Akselien ja pyörien määrä: …
1.3.1 Paripyörillä varustettujen akselien määrä ja sijainti: …
1.3.2 Ohjaavien akseleiden määrä ja sijainti: …
1.3.3 Vetävät akselit (määrä, sijainti, kytkentä muihin akseleihin): …
1.4 Alusta (jos on) (yleispiirustus): …
1.7 Ohjaamo (etuohjaamo tai tavanomainen ohjaamo) (2): …
1.9 Täsmennetään, onko vetoajoneuvo tarkoitettu puoliperävaunujen vai muiden perävaunujen vetämiseen ja onko kyseessä puoliperävaunu, keskiakseliperävaunu tai nivelöimättömällä vetoaisalla varustettu perävaunu: …
1.10 Täsmennetään, onko ajoneuvot suunniteltu erityisesti lämpötilasäädeltyyn tavarankuljetukseen: …
2. MASSAT JA MITAT (4) (5) (6)
(kg, mm) (viitataan tarvittaessa piirustukseen)
2.1 Akselivälit (täysin kuormitettuna) (7): …
2.1.1 Kaksiakseliset ajoneuvot: …
2.1.2 Kolmi- tai useampiakseliset ajoneuvot
2.1.2.1 Peräkkäisten akselien akseliväli etummaisesta takimmaiseen: …
2.1.2.2 Kokonaisakseliväli: …
2.2 Vetopöytä
2.2.1 Puoliperävaunujen osalta
2.2.1.1 Puoliperävaunun vetotapin akselin ja puoliperävaunun takimmaisen kohdan välinen etäisyys: …
2.2.1.2 Puoliperävaunun vetotapin akselin ja puoliperävaunun minkä tahansa edessä olevan kohdan välinen enimmäisetäisyys: …
2.2.1.3 Puoliperävaunun vertailuakseliväli (kuten asetuksen (EU) N:o 1230/2012 liitteessä I olevan D osan 3.2 kohdassa edellytetään: …
2.2.2 Puoliperävaunun vetoautojen osalta
2.2.2.1 Vetopöydän etäisyys akseliston painopisteestä (vähimmäis- ja enimmäisetäisyys; keskeneräisen ajoneuvon osalta ilmoitetaan sallitut arvot) (8): …
2.3 Akselien raidevälit ja -leveydet
2.3.1 Kunkin ohjaavan akselin raideväli (9): …
2.3.2 Kaikkien muiden akseleiden raideväli (9): …
2.4 Ajoneuvon mittojen vaihteluväli (äärimitat)
2.4.1 Alustat ilman koria
2.4.1.1 Pituus (10): …
2.4.1.1.1 Suurin sallittu pituus: …
2.4.1.1.2 Pienin sallittu pituus: …
2.4.1.1.3 Perävaunun vetoaisan suurin sallittu pituus (11): …
2.4.1.2 Leveys (12): …
2.4.1.2.1 Suurin sallittu leveys: …
2.4.1.2.2 Pienin sallittu leveys: …
2.4.1.3 Korkeus (13) (jos pyöräntuentaa voidaan säätää korkeussuunnassa, ilmoitetaan tavallinen ajoasento): …
2.4.1.4 Etuylitys (14): …
2.4.1.4.1 Lähestymiskulma (15) (16): … astetta.
2.4.1.5 Takaylitys (17): …
2.4.1.5.1 Jättökulma (18) (16): … astetta.
2.4.1.5.2 Kytkentäkohdan pienin ja suurin sallittu ylitys (19): …
2.4.1.6 Maavara (sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2007/46/EY liitteen II lisäyksessä 1 olevassa 3.1.1 ja 3.2.1 kohdassa)
2.4.1.6.1 Akselien välillä: …
2.4.1.6.2 Etuakselien kohdalla: …
2.4.1.6.3 Taka-akselien kohdalla: …
2.4.1.8 Korin ja/tai sisustusosien ja/tai varusteiden ja/tai (vähimmäis- ja enimmäis-) hyötymassan painopisteen sijainti: …
2.4.2 Alusta, jossa on kori
2.4.2.1 Pituus (10): …
2.4.2.1.1 Kuormausalueen pituus: …
2.4.2.2 Leveys (12): …
2.4.2.2.1 Seinien paksuus (lämpötilasäädeltyyn tavarankuljetukseen suunniteltujen ajoneuvojen osalta): …
2.4.2.3 Korkeus (13) (jos pyöräntuentaa voidaan säätää korkeussuunnassa, ilmoitetaan tavallinen ajoasento): …
2.4.2.4 Etuylitys (14): …
2.4.2.4.1 Lähestymiskulma (15) (16): … astetta.
2.4.2.5 Takaylitys (17): …
2.4.2.5.1 Jättökulma (18) (16): … astetta.
2.4.2.5.2 Kytkentäkohdan pienin ja suurin sallittu ylitys (19): …
2.4.2.6 Maavara (sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2007/46/EY liitteen II lisäyksessä 1 olevassa 3.1.1 ja 3.2.1 kohdassa) (16)
2.4.2.6.1 Akselien välillä: …
2.4.2.6.2 Etuakselien kohdalla: …
2.4.2.6.3 Taka-akselien kohdalla: …
2.4.2.8 Hyötymassan painopisteiden sijainti (kun on kyse epätasaisesti jakautuneesta kuormasta): …
2.4.3 Ilman alustaa hyväksytyn korin osalta (luokkien M2 ja M3 ajoneuvot)
2.4.3.1 Pituus (10): …
2.4.3.2 Leveys (12): …
2.4.3.3 Korkeus (13) suunniteltujen alustatyyppien osalta (jos pyöräntuentaa voidaan säätää korkeussuunnassa, ilmoitetaan tavallinen ajoasento): …
2.5 Keskeneräisten ajoneuvojen osalta ohjaavien akseleiden vähimmäismassa: …
2.6 Ajokuntoisen ajoneuvon massa (20)
a) kunkin variantin pienin ja suurin arvo: …
2.6.1 Tämän massan jakaantuminen akseleille ja puoliperävaunun, keskiakseliperävaunun tai nivelöimättömällä vetoaisalla varustetun perävaunun osalta kytkentäkohtaan kohdistuva kuormitus: …
a) kunkin variantin pienin ja suurin arvo: …
2.6.2 Lisävarusteiden massa (ks. asetuksen (EU) N:o 1230/2012 2 artiklan määritelmä 5): …
2.8 Suurin teknisesti sallittu kokonaismassa (21): …
2.8.1 Tämän massan jakaantuminen akseleille ja puoliperävaunun, keskiakseliperävaunun tai nivelöimättömällä vetoaisalla varustetun perävaunun osalta kytkentäkohtaan kohdistuva kuormitus: …
2.9 Kunkin akselin suurin teknisesti sallittu akselimassa: …
2.10 Kunkin akseliryhmän suurin teknisesti sallittu akselimassa: …
2.11 Vetoajoneuvon suurin teknisesti sallittu hinattava massa:
kun kyseessä on:
2.11.1 Varsinainen perävaunu: …
2.11.2 Puoliperävaunu: …
2.11.3 Keskiakseliperävaunu: …
2.11.4 Nivelöimättömällä vetoaisalla varustettu perävaunu: …
2.11.4.1 Kytkentäylityksen (22) ja akselivälin suurin suhde: …
2.11.4.2 Suurin V-arvo: … kN.
2.11.5 Yhdistelmän suurin teknisesti sallittu massa kuormitettuna: …
2.11.6 Jarruttoman perävaunun enimmäismassa: …
2.12 Suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa:
2.12.1 vetoajoneuvo: …
2.12.2 puoliperävaunu, keskiakseliperävaunu tai nivelöimättömällä vetoaisalla varustettu perävaunu: …
2.12.3 Suurin sallittu kytkentälaitteen massa (jos valmistaja ei asenna kytkentälaitetta): …
2.16 Suurimmat rekisteröinnissä/käytössä sallitut massat (valinnainen)
2.16.1 Suurin rekisteröinnissä/käytössä sallittu kokonaismassa (23): …
2.16.2 Suurin rekisteröinnissä/käytössä sallittu massa kutakin akselia kohti ja, jos kyseessä on puoliperävaunu tai keskiakseliperävaunu, valmistajan ilmoittama kytkentäkohtaan kohdistuva suunniteltu kuorma, jos tämä kuorma on pienempi kuin suurin teknisesti sallittu massa kytkentäkohdassa (23)…
2.16.3 Kunkin akseliryhmän suurin rekisteröinnissä/käytössä sallittu massa (23): …
2.16.4 Suurin rekisteröinnissä/käytössä sallittu hinattava massa (23): …
2.16.5 Yhdistelmän suurin rekisteröinnissä/käytössä sallittu massa (23): …
3. MOOTTORI (24)
3.1 Moottorin valmistaja: …
3.2 Polttomoottori
3.2.1.8 Suurin nettoteho (25): … kW pyörintänopeudella … min–1 (valmistajan ilmoittama arvo)
|
Huom. |
tämän asetuksen soveltamista varten voidaan viitata moottorin, jonka teho on pienin. |
3.3 Sähkömoottori:
3.3.1.1 Suurin tuntiteho: … kW
3.4 Moottori tai moottorien yhdistelmä
3.4.1 Sähkökäyttöinen hybridiajoneuvo: kyllä/ei (27)
3.4.5.4 Enimmäisteho: … kW
4. VOIMANSIIRTO (28)
4.1 Piirustus voimansiirrosta (16): …
5. AKSELIT
5.1 Kuvaus kustakin akselista: …
5.2 Merkki: …
5.3 Tyyppi: …
5.4 Nostettavien akseleiden sijainti: …
5.5 Kuormitettavien akseleiden sijainti: …
6. PYÖRÄNTUENTA
6.1 Piirustus pyöräntuentajärjestelyistä: …
6.2 Pyörän, kunkin akselin tai akseliryhmän tuennan tyyppi ja rakenne: …
6.2.3 Vetoakseleilla ilmajousitus: kyllä/ei (27)
6.2.3.1 Vetoakseleilla ilmajousitusta vastaava jousitus: kyllä/ei (27)
6.2.3.2 Jousitetun massan värähtelyn taajuus ja vaimennus: …
6.2.4 Muiden kuin vetoakseleiden ilmajousitus: kyllä/ei (27)
6.2.4.1 Muiden kuin vetoakseleiden ilmajousitusta vastaava jousitus: kyllä/ei (27)
6.2.4.2 Jousitetun massan värähtelyn taajuus ja vaimennus: …
6.3 Massan jakaantuminen akseleille, jotka ovat osa akseliryhmää (tarvittaessa esitetään soveltuva kuva): …
6.6 Renkaat ja pyörät
6.6.1 Rengas-pyöräyhdistelmät (29):
|
a) |
renkaista ilmoitetaan
|
6.6.1.1 Akselit
6.6.1.1.1 Akseli 1: …
6.6.1.1.2 Akseli 2: …
jne.
9. KORI
9.1 Korin tyyppi ilmoitetaan liitteessä II olevassa C osassa vahvistetuin koodein: …
9.10.3 Istuimet
9.10.3.1 Istumapaikkojen määrä (30): …
9.10.3.1.1 Sijainti ja järjestely: …
9.10.3.5 R-pisteen koordinaatit tai piirustus (31)
9.10.3.5.1 Kuljettajan istuin: …
9.10.3.5.2 Kaikki muut istumapaikat: …
9.25 Ilmanvastuksen pienentämiseen tarkoitetut laitteet
9.25.1 Laitteen piirustus ja kuvaus:
11. VETOAJONEUVOJEN JA PERÄVAUNUJEN TAI PUOLIPERÄVAUNUJEN VÄLISET KYTKENNÄT
11.1 Asennettujen tai asennettavien kytkentälaitteiden luokka ja tyyppi: …
11.2 Asennettujen kytkentälaitteiden ominaisuudet D, U, S ja V taikka asennettavien kytkentälaitteiden vähimmäisominaisuudet D, U, S ja V: … daN
13. LINJA-AUTOJA KOSKEVAT ERITYISMÄÄRÄYKSET
13.1 Ajoneuvoalaluokka: alaluokka I, alaluokka II, alaluokka III, alaluokka A, alaluokka B (27)
13.2 Matkustajille varattu ala (m2)
13.2.1 Kokonaisala (S0): …
13.2.2 Yläkerros (S0a) (27): …
13.2.3 Alakerros (S0b) (27): …
13.2.4 Seisovia matkustajia varten (S1): …
13.3 Matkustajien lukumäärä (istuvat ja seisovat):
13.3.1 Kokonaismäärä (N): …
13.3.2 Yläkerros (Na) (27): …
13.3.3 Alakerros (Nb) (27): …
13.4 Istuvien matkustajien lukumäärä
13.4.1 Kokonaismäärä (A): …
13.4.2 Yläkerros (Aa) (27): …
13.4.3 Alakerros (Ab) (27): …
13.4.4 Pyörätuolipaikkojen lukumäärä luokkien M2 ja M3 ajoneuvoissa: …
13.7 Matkatavaratilojen koko (m3): …
13.12 Mittapiirustus, josta käy ilmi sisätilojen järjestely istumapaikkojen, seisoville matkustajille varatun alueen, pyörätuolimatkustajien, matkatavaratilojen, myös mahdollisten telineiden ja suksiboksien, osalta.
Selitykset
|
(b) |
Jos tyypin tunnisteessa on merkkejä, joilla ei ole merkitystä tässä ilmoituslomakkeessa tarkoitetun ajoneuvon, osan tai erillisen teknisen yksikön kuvailemisessa, ne on esitettävä asiakirjoissa tunnuksella ”?” (esim. ABC??123??). |
|
(g3) |
|
|
(g14) |
|
|
(l) |
Tämä luku on pyöristettävä lähimpään millimetrin kymmenesosaan. |
|
(o) |
Määritetään neuvoston direktiivin 80/1268/ETY vaatimusten mukaisesti. (33). |
B OSA
EY-tyyppihyväksyntätodistus
MALLI
Koko: A4 (210 × 297 mm)
EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUS
Ilmoitus ajoneuvotyypin
|
sen massojen ja mittojen osalta |
||
|
|||
|
|||
|
|
asetuksen (EY) N:o …/… mukaisesti
EY-tyyppihyväksyntänumero:
Laajentamisen syy:
I JAKSO
0.1 Merkki (valmistajan kauppanimi):
0.2 Tyyppi:
0.2.1 Kaupalliset nimet (jos saatavissa):
0.4 Ajoneuvoluokka (2):
0.5 Valmistajan toiminimi ja osoite:
0.8 Kokoonpanotehtaiden nimet ja osoitteet:
0.9 Valmistajan mahdollisen edustajan nimi ja osoite
II JAKSO
1. Lisätiedot (tarvittaessa): ks. lisäys
2. Testien suorittamisesta vastaava tekninen tutkimuslaitos:
3. Testausselosteen päiväys:Testausselosteen päiväys:
4. Testausselosteen numero:
5. Mahdolliset huomautukset:
6. Paikka:
7. Päiväys:
8. Allekirjoitus:
|
Liitteet |
: |
|
(1) Luokitus liitteessä II olevaan A osaan sisältyvien määritelmien mukaisesti.
(2) ’Eteentyönnetty ohjauslaite’ neuvoston direktiivin 74/297/ETY liitteessä I olevan 2.7 kohdan mukaisesti ().
(3) EYVL L 165, 20.6.1974, s. 16.
(4) Jos ajoneuvosta on sekä tavanomaisella ohjaamolla että makuuohjaamolla varustettu malli, ilmoitetaan massat ja mitat molemmissa tapauksissa.
(5) ISO:n standardi 612:1978 – Road vehicles – Dimensions of motor vehicles and towed vehicles – terms and definitions.
(6) Ilmoitetaan lisävarusteet, jotka vaikuttavat ajoneuvon mittoihin.
|
(g1) |
|
|
(g2) |
|
|
(g4) |
|
|
(g5) |
|
|
(g6) |
|
|
(g7) |
|
|
(g8) |
|
|
(g9) |
|
|
(g10) |
|
(16) Ainoastaan maastoautojen määrittelytarkoituksessa.
|
(g11) |
|
|
(g12) |
|
|
(g13) |
|
(20) Kuljettajan massaksi arvioidaan 75 kg.
Nestettä sisältävät järjestelmät (lukuun ottamatta jätevesijärjestelmiä, jotka on jätettävä tyhjiksi) täytetään 100-prosenttisesti valmistajan eritelmien mukaisesti.
Edellä 2.6 kohdan a alakohdassa ja 2.6.1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tietoja ei tarvitse toimittaa ajoneuvoluokista N2, N3, M2, M3, O3 ja O4.
(21) Perävaunujen ja puoliperävaunujen sekä niiden ajoneuvojen osalta, joihin on kytketty merkittävän pystysuuntaisen kuormituksen kytkentälaitteeseen tai vetopöytään aiheuttava perävaunu tai puoliperävaunu, suurimpaan teknisesti sallittuun massaan sisällytetään kyseinen kuormitus jaettuna tavanomaisella painovoiman kiihtyvyydellä.
(22) ’Kytkentäylitys’ on keskiakseliperävaunun kytkentäkohdan ja taka-akselien keskiviivan vaakasuora etäisyys.
(23) Merkitään siten, että kunkin ajoneuvotyypin teknistä ratkaisua vastaava todellinen arvo käy selvästi ilmi.
(24) Jos kyseessä on ajoneuvo, jonka käyttövoimana voidaan käyttää bensiiniä, dieselöljyä jne. tai niiden ja jonkin muun polttoaineen yhdistelmää, kohdat on toistettava.
Erikoismoottoreiden ja -järjestelmien osalta valmistajan on toimitettava tässä tarkoitettuja tietoja vastaavat tiedot.
(25) Määritetään neuvoston direktiivin 80/1269/ETY () vaatimusten mukaisesti.
(26) EYVL L 375, 31.12.1980, s. 46.
(27) Tarpeeton viivataan yli (joissakin tapauksissa ei tarvitse viivata yli mitään, jos soveltuvia vaihtoehtoja on useampia).
(28) Tarvittavat tiedot on annettava kaikkien ehdotettujen varianttien osalta.
(29) Z-luokan renkaista, jotka on tarkoitettu asennettaviksi ajoneuvoon, jonka huippunopeus ylittää 300 km/h, on annettava vastaavat tiedot.
(30) Ilmoitettava liikkuvan ajoneuvon istumapaikkojen määrä. Jos paikkamäärä on muunneltavissa, voidaan ilmoittaa paikkamäärän vaihteluväli.
(31) ’R-pisteellä’ eli ’istuimen vertailupisteellä’ tarkoitetaan valmistajan määrittelemää suunnittelupistettä kullekin istuimelle ja se määritetään direktiivin 77/649/ETY () liitteessä III määritetyn kolmiulotteisen vertailujärjestelmän mukaisesti.
(32) EYVL L 267, 19.10.1977, s. 1.
(33) EYVL L 375, 31.12.1980, s. 36.
Lisäys
EY-tyyppihyväksyntätodistukseen nro …
Huomautukset
|
1. |
Ajoneuvo on tyyppihyväksytty tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti (eli ajoneuvon uloimmat mitat ylittävät liitteen I osassa A, B, C tai D mainitut enimmäismitat): … kyllä/ei (1) |
|
2. |
Ajoneuvoon on asennettu ilmajousitus: … kyllä/ei (1) |
|
3. |
Ajoneuvoon on asennettu ilmajousitusta vastaavaksi tunnustettu jousitusjärjestelmä: … kyllä/ei (1) |
|
4. |
Ajoneuvo täyttää maastoajoneuvoa koskevat vaatimukset: … kyllä/ei (1) |
Selitys:
|
(2) |
Liitteessä II olevan A osan mukaisesti. |
(1) Tarpeeton viivataan yli.
LIITE VI
Muutokset direktiivin 2007/46/EY liitteisiin I, III, IX ja XVI
Muutetaan direktiivi 2007/46/EY seuraavasti:
|
1) |
Muutetaan liite I seuraavasti:
|
|
2) |
Muutetaan liitteessä III oleva I osa seuraavasti:
|
|
3. |
Muutetaan liite IX seuraavasti:
|
|
4. |
Muutetaan liite XVI seuraavasti:
|
LIITE VII
”LIITE XII
PIENTEN SARJOJEN JA SARJAN VIIMEISTEN AJONEUVOJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT
A. PIENTEN SARJOJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT
|
1. |
Euroopan unionissa vuosittain 22 artiklan mukaisesti rekisteröitävien, myytävien tai käyttöön otettavien samantyyppisten ajoneuvojen yksikkömäärä ei saa ylittää seuraavia ajoneuvoluokkakohtaisia enimmäismääriä:
|
|
2. |
Yhdessä jäsenvaltiossa vuosittain 23 artiklan mukaisesti rekisteröitävien, myytävien tai käyttöön otettavien samantyyppisten ajoneuvojen yksikkömäärän määrittää kyseinen jäsenvaltio, mutta se ei saa ylittää seuraavia ajoneuvoluokkakohtaisia enimmäismääriä:
|
|
3. |
Yhdessä jäsenvaltiossa vuosittain asetuksen (EU) N:o 1230/2012 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti rekisteröitävien, myytävien tai käyttöön otettavien samantyyppisten ajoneuvojen yksikkömäärän määrittää kyseinen jäsenvaltio, mutta se ei saa ylittää seuraavia ajoneuvoluokkakohtaisia enimmäismääriä:
|
B. SARJAN VIIMEISTEN AJONEUVOJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT
Sarjan viimeisiin ajoneuvoihin sovellettavan menettelyn mukaisesti kussakin jäsenvaltiossa käyttöönotettavien valmiiden ja valmistuneiden ajoneuvojen enimmäismäärää rajoitetaan toisella seuraavista keinoista jäsenvaltion valinnan mukaan:
|
1. |
yhtä tai useampaa tyyppiä edustavien ajoneuvojen suurin lukumäärä saa olla luokan M1 osalta enintään 10 prosenttia ja kunkin muun luokan osalta enintään 30 prosenttia edellisenä vuonna kyseisessä jäsenvaltiossa käyttöönotettujen kaikkia asianomaisia tyyppejä edustavien ajoneuvojen lukumäärästä. Jos luokan M1 osalta 10 prosenttia tai kunkin muun luokan osalta 30 prosenttia on vähemmän kuin 100 ajoneuvoa, jäsenvaltio saa sallia enintään 100 ajoneuvon käyttöönoton, |
|
2. |
mitä tahansa yhtä tyyppiä edustavien ajoneuvojen määrä rajoitetaan niihin, joille myönnettiin valmistuspäivänä tai sen jälkeen vaatimustenmukaisuustodistus, joka oli voimassa vähintään kolme kuukautta todistuksen myöntämispäivästä, mutta jonka voimassaolo päättyi säädöksen voimaantulon myötä.” |
DIREKTIIVIT
|
21.12.2012 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 353/80 |
KOMISSION DIREKTIIVI 2012/46/EU,
annettu 6 päivänä joulukuuta 2012,
liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/68/EY muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN KOMISSIO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 16 päivänä joulukuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/68/EY (1) ja erityisesti sen 14 artiklan,
sekä katsoo seuraavaa:
|
(1) |
Liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 97/68/EY muuttamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/26/EY (2) lisättiin direktiiviin 97/68/EY uudet päästövaiheet III A, III B ja IV, jotta voidaan parantaa ympäristönsuojelua ja suojella ihmisten terveyttä. Testimenetelmiä on muutettu vastaavasti; ensin direktiivillä 2004/26/EY ja myöhemmin liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/68/EY muuttamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2010 annetulla komission direktiivillä 2010/26/EU (3). |
|
(2) |
Vaiheen IV raja-arvot tulevat pakollisiksi 1 päivästä tammikuuta 2013 myönnettävissä tyyppihyväksynnissä luokan Q moottoreiden osalta ja 1 päivästä lokakuuta 2013 myönnettävissä tyyppihyväksynnissä luokan R moottoreiden osalta. Moottoriajoneuvojen ja moottorien tyyppihyväksynnästä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro VI) ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta ja asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta sekä direktiivien 80/1269/ETY, 2005/55/EY ja 2005/78/EY kumoamisesta 18 päivänä kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 595/2009 (4) soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella on todettu tiettyjä puutteita vaiheen IV moottoreita koskevissa testivaatimuksissa. Jotta luokkiin Q ja R kuuluvien vaiheen IV moottoreiden tyyppihyväksyntä olisi mahdollista, kun otetaan huomioon tekniikan kehitys, ja jotta pystyttäisiin lisäämään maailmanlaajuista yhdenmukaistamista, on tarpeen tarkistaa ja täydentää tiettyjä direktiivin 97/68/EY säännöksiä. Se on tarpeen myös testitulosten tulkinnanvaraisuuden pienentämiseksi ja moottoreiden päästöjen arviointivirheiden rajoittamiseksi. |
|
(3) |
Direktiivillä 2010/26/EU otettiin käyttöön säännöksiä, jotka koskevat typen oksidien poistamista ja jotka ovat tarpeen, jotta vaiheiden III B ja IV moottoreita koskevien uusien päästöarvojen edellyttämät kehittyneet jälkikäsittelyjärjestelmät toimisivat asianmukaisesti. Jotta erityisesti vältetään se, että toimijat kiertäisivät päästörajojen noudattamista, on aiheellista täydentää typen oksidien poistoa koskevia säännöksiä ottamalla käyttöön käyttäjän varoitusjärjestelmä, joka perustuu vastaaviin säännöksiin asetuksessa (EY) N:o 595/2009 raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro VI) osalta, yhdistettynä kaksivaiheiseen käyttäjän toimenpiteitä vaativaan järjestelmään, joka merkittävästi heikentää laitteiston suorituskykyä ja näin vahvistaa vaatimusten noudattamista. |
|
(4) |
Elektronisesti ohjattujen moottoreiden käyttöönoton myötä on tarpeen sopeuttaa testimenettelyä, jotta varmistetaan, että moottoritestit kuvastavat paremmin todellisia käyttöolosuhteita, mikä myös estää päästövaatimusten kiertämistä (testisyklissä huijaaminen). Tämän vuoksi tyyppihyväksynnän aikana olisi osoitettava testatun moottorin vaatimustenmukaisuus toiminta-alueella, joka on valittu standardin ISO 8178 pohjalta. On myös tarpeen täsmentää moottorin toimintaolosuhteet, joissa kyseiset testit tehdään, ja mukauttaa ominaispäästöjen laskentamenetelmiä, jotta ne vastaavat raskaiden hyötyajoneuvojen vaatimuksia (Euro VI), sekä sopeuttaa ne unionin tärkeimpien kauppakumppaneiden sääntöjä vastaaviksi. |
|
(5) |
Direktiivissä 97/68/EY edellytetään, että valmistaja ilmoittaa moottorin päästöarvot määritetyissä ympäristön vertailuolosuhteissa, jotka liittyvät korkeuteen tai paineeseen ja lämpötilaan. On aiheellista laajentaa lämpötilaa/painetta ja korkeutta koskevia kriteerejä ja mukauttaa säännökset vastaamaan lähemmin raskaiden Euro VI -moottoreiden vaatimuksia, jotta ne kuvastaisivat paremmin moottoreiden todellista käyttöä. |
|
(6) |
Myös kestävyysvaatimuksia olisi tarkistettava, jotta taataan päästöjen vähentämisen tehokkuus, kun moottori on käytössä. Vaiheen IV moottoreihin ja niiden jälkikäsittelyjärjestelmiin liittyvien teknisten muutosten vuoksi direktiivissä 97/68/EY vahvistetut kestävyyssäännökset eivät sovellu tällaisille moottoreille, ja näin ollen direktiiviin 97/68/EY olisi liitettävä säännöksiä, jotka pohjautuvat raskaita Euro VI -moottoreita koskeviin asetuksen (EY) N:o 595/2009 säännöksiin. |
|
(7) |
Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio on hyväksynyt maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetun testimenettelyn vaiheen IV moottoreille (UN/ECE-säännön nro 96 muutossarja 03). On aiheellista säätää, että mainittua menettelyä sovelletaan myös tällaisten moottoreiden testaukseen unionissa. |
|
(8) |
Direktiivissä 97/68/EY säädetään, että unionin muun erityislainsäädännön tai UN/ECE:n erityissääntöjen nojalla myönnetyt hyväksynnät vastaavat kyseisen direktiivin nojalla myönnettyjä tyyppihyväksyntiä. Viittaukset säädöksiin, jotka katsotaan vastaaviksi, olisi muutettava vastaamaan nyt voimassa olevia toisintoja. Raskaiden Euro VI -moottoreiden osalta on tarpeen täsmentää, että vastaavuus voidaan saavuttaa vain, jos noudatetaan tiettyjä käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän mukaisia lisävaatimuksia. |
|
(9) |
Ilmoitus hiilidioksidipäästöistä (CO2) antaa lisätietoa moottorin suorituskyvystä. Moottoreiden testisyklien hiilidioksidipäästöjen ilmoittaminen kuuluu osana asetuksen (EY) N:o 595/2009 säännöksiin, jotka koskevat raskaita hyötyajoneuvoja (Euro VI ja Environmental Protection Agency (EPA) 40CFR Greenhouse Gas Emissions Standards). Tämän vuoksi on aiheellista sisällyttää tällaiset säännökset myös direktiiviin 97/68/EY. |
|
(10) |
Direktiiviin 97/68/EY ei sisälly erityisvaatimuksia kampikammiopäästöistä, jotka ovat moottorin sekundaarisia päästöjä. Tulkintaongelmien välttämiseksi on tarpeen selventää, miten kampikammiopäästöt on otettava huomioon, kun arvioidaan päästötestin läpäisemistä. Tällaiset säännökset olisi mukautettava raskaiden ajoneuvojen Euro VI -säännöksiin ja Yhdysvaltojen Tier 4 -säännöksiin (EPA 40CFR part 1039). |
|
(11) |
Direktiivin 97/68/EY mukaan moottorit luokitellaan erilaisiin moottorin teholuokkiin moottorin nettotehon mukaisesti ja näin ollen myös päästörajoja koskevien vaatimusten osalta. Uusien elektronisesti ohjattujen moottoreiden myötä moottorin enimmäisteho voi olla muu kuin moottorin nimellisteho. Jotta varmistetaan päästövaatimusten täyttyminen, moottorin tehoksi olisi katsottava moottorin enimmäisteho. |
|
(12) |
Direktiivissä 97/68/EY vahvistettuja ilmoituslomakkeita olisi päivitettävä, jotta ne vastaavat tekniikan kehitystä ja tehtyjä muutoksia. Uusien asiakirjojen pitäisi mahdollistaa kattava raportointi. |
|
(13) |
Sen vuoksi direktiiviä 97/68/EY olisi muutettava. |
|
(14) |
Selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti jäsenvaltiot ovat sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. |
|
(15) |
Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 97/68/EY 15 artiklan nojalla toimivaltaisen moottoriajoneuvoja käsittelevän teknisen komitean lausunnon mukaiset, |
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Direktiivin 97/68/EY muuttaminen
Muutetaan direktiivi 97/68/EY seuraavasti:
|
1) |
Muutetaan liite I tämän direktiivin liitteen I mukaisesti. |
|
2) |
Muutetaan liite II tämän direktiivin liitteen II mukaisesti. |
|
3) |
Muutetaan liite III tämän direktiivin liitteen III mukaisesti. |
|
4) |
Muutetaan liite VI tämän direktiivin liitteen IV mukaisesti. |
|
5) |
Muutetaan liite VII tämän direktiivin liitteen V mukaisesti. |
|
6) |
Korvataan liite XI tämän direktiivin liitteessä VI olevalla tekstillä. |
|
7) |
Korvataan liite XII tämän direktiivin liitteessä VII olevalla tekstillä. |
2 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 21 päivänä joulukuuta 2013. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin, tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
3 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
4 artikla
Osoittaminen
Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.
Tehty Brysselissä 6 päivänä joulukuuta 2012.
Komission puolesta
Puheenjohtaja
José Manuel BARROSO
(1) EYVL L 59, 27.2.1998, s. 1.
(2) EUVL L 146, 30.4.2004, s. 1.
(3) EUVL L 86, 1.4.2010, s. 29.
(4) EUVL L 188, 18.7.2009, s. 1.
LIITE I
Muutetaan direktiivin 97/68/EY liite I seuraavasti:
|
1) |
Lisätään 3.2.3 ja 3.2.4 kohta seuraavasti:
|
|
2) |
Korvataan 8.3.2.2 kohta seuraavasti:
|
|
3) |
Korvataan 8.3.2.3 kohdan b alakohta seuraavasti:
|
|
4) |
Korvataan 8.4 kohdan otsikko seuraavasti: ”Vaiheen III B moottoreiden typen oksidien poistojärjestelmiä koskevat vaatimukset” |
|
5) |
Lisätään 8.5, 8.6 ja 8.7 kohta seuraavasti: ”8.5 Vaiheen IV moottoreiden typen oksidien poistojärjestelmiä koskevat vaatimukset 8.5.1 Valmistajan on toimitettava tiedot, jotka kuvaavat täysin typen oksidien poistojärjestelmien toiminnalliset piirteet, käyttäen liitteen II lisäyksessä 1 olevassa 2 kohdassa ja liitteen II lisäyksessä 3 olevassa 2 kohdassa esitettyjä asiakirjoja. 8.5.2 Moottorin päästöjenrajoitusstrategian on oltava toimintakunnossa kaikissa ympäristöolosuhteissa, joita säännöllisesti esiintyy Euroopan unionin alueella, erityisesti alhaisissa ympäristön lämpötiloissa. Tämä vaatimus ei rajoitu niihin olosuhteisiin, joiden mukaisesti päästöjenrajoituksen perusstrategiaa on käytettävä 8.3.2.2 kohdan säännösten mukaisesti. 8.5.3 Valmistajan on osoitettava, että käytettäessä reagenssia ammoniakkipäästöt eivät tyyppihyväksyntämenettelyn NRTC- tai NRSC-kuumakäynnistyssyklin aikana ylitä keskiarvoa 10 ppm. 8.5.4 Jos liikkuvaan työkoneeseen asennetaan tai liitetään reagenssisäiliöt, säiliöiden sisältämästä reagenssista on voitava ottaa näyte. Näytteenottopisteen on oltava helposti saavutettavissa ilman erikoistyökalujen tai -laitteiden käyttöä. 8.5.5 Tyyppihyväksyntä on 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnettävä seuraavilla edellytyksillä:
8.6 Valvonta-alue vaihetta IV varten Tämän liitteen 4.1.2.7 kohdan mukaisesti vaiheen IV moottoreiden osalta liitteen I lisäyksessä 2 määritellyltä valvonta-alueelta kerätyt näytteet voivat ylittää enintään 100 prosenttia tämän liitteen taulukossa 4.1.2.6 annetut päästöjen raja-arvot. 8.6.1 Demonstrointivaatimukset Teknisen tutkimuslaitoksen on testausta varten valittava satunnaisesti enintään kolme kuormaa ja nopeuspistettä valvonta-alueella. Teknisen tutkimuslaitoksen on myös määritettävä testipisteiden satunnainen järjestys. Testi tehdään NRSC:n keskeisten vaatimusten mukaisesti, mutta kukin testipiste arvioidaan erikseen. Kunkin testipisteen on täytettävä 8.6 kohdassa määritetyt raja-arvot. 8.6.2 Testausvaatimukset Testi tehdään välittömästi erillisten moodien testisyklien jälkeen liitteessä III kuvatulla tavalla. Jos valmistaja kuitenkin liitteessä III olevan 1.2.1 kohdan mukaisesti haluaa käyttää UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B annettua menettelyä, testi on toteutettava seuraavasti:
8.7 Kampikammiopäästöjen tarkastaminen vaiheen IV moottoreista 8.7.1 Kampikammiopäästöjä ei saa vapautua suoraan ympäristöön lukuun ottamatta 8.7.3 kohdassa tarkoitettua poikkeusta. 8.7.2 Moottoreista voi olla kampikammiopäästöjä, jotka tulevat pakojärjestelmään ennen mitään pakokaasujen jälkikäsittelyä kaiken toiminnan aikana. 8.7.3 Turboahtimilla, pumpuilla, puhaltimilla tai imuilman ahtimilla varustetut moottorit voivat vapauttaa kampikammiopäästöjä ympäristöön. Tässä tapauksessa kampikammiopäästöt on lisättävä pakokaasupäästöihin (joko fyysisesti tai matemaattisesti) koko päästötestauksen ajan tämän jakson 8.7.3.1 kohdan mukaisesti. 8.7.3.1 Kampikammiopäästöt Kampikammiopäästöjä ei saa vapautua suoraan ympäristöön lukuun ottamatta seuraavaa poikkeusta: turboahtimilla, pumpuilla, puhaltimilla tai imuilman ahtimilla varustetut moottorit voivat vapauttaa kampikammiopäästöjä ympäristöön, jos päästöt lisätään pakokaasupäästöihin (joko fyysisesti tai matemaattisesti) koko päästötestauksen ajan. Tätä poikkeusta hyödyntävien valmistajien on asennettava moottorit siten, että kaikki kampikammiopäästöt voidaan ohjata päästöjen näytteenottojärjestelmään. Tämän kohdan soveltamista varten kampikammiopäästöjä, jotka koko toiminnan ajan ohjataan pakojärjestelmään ennen pakokaasujen jälkikäsittelyä, ei katsota suoraan ympäristöön vapautetuiksi. Avoimet kampikammiopäästöt on ohjattava pakojärjestelmään päästöjen mittaamista varten seuraavasti:
|
|
6) |
Lisätään 9 jakso seuraavasti: ”9. MOOTTORIN TEHOLUOKAN VALINTA
|
|
7) |
Lisätään lisäys 1 ja lisäys 2 seuraavasti: ”Lisäys 1 Typen oksidien poistojärjestelmien oikean toiminnan varmistamiseen liittyvät vaatimukset 1. Johdanto Tässä liitteessä vahvistetaan vaatimukset, jotka liittyvät typen oksidien poistojärjestelmien oikean toiminnan varmistamiseen. Liitteessä esitetään myös sellaisia moottoreita koskevat vaatimukset, joissa käytetään reagenssia päästöjen vähentämiseksi. 1.1 Määritelmät ja lyhenteet ’Typen oksidien poiston valvontajärjestelmällä (NCD)’ tarkoitetaan moottorin sisäistä järjestelmää, jolla voidaan
’Typen oksidien poistojärjestelmän toimintahäiriöllä (NCM)’ tarkoitetaan yritystä muuttaa luvattomasti moottorin typen oksidien poistojärjestelmää tai järjestelmään vaikuttavaa virhetoimintaa, joka saattaa olla luvattoman muuttamisen seurausta; tällaisen toimintahäiriön katsotaan tässä direktiivissä edellyttävän varoituksen tai käyttäjän toimenpiteitä edellyttävän järjestelmän aktivointia, kun toimintahäiriö on havaittu. ’Vikakoodilla (DTC)’ tarkoitetaan numero- tai kirjaintunnusta, joka ilmoittaa typen oksidien poistojärjestelmän toimintahäiriöstä tai luokittelee sen. ’Vahvistetulla ja aktiivisella vikakoodilla’ tarkoitetaan vikakoodia, joka on tallennettuna muistissa, kunnes NCD-järjestelmä vahvistaa toimintahäiriön olemassaolon. ’Lukulaitteella’ tarkoitetaan ulkoista testilaitetta, jota käytetään ulkoiseen viestintään NCD-järjestelmän kanssa. ’NCD-moottoriperheellä’ tarkoitetaan valmistajan tekemää ryhmitystä, johon kuuluvissa moottorijärjestelmissä on samat typen oksidien poistojärjestelmän toimintahäiriöiden (NCM) valvonta- ja havainnointimenetelmät. 2. Yleiset vaatimukset Moottorijärjestelmä on varustettava typen oksidien poiston valvontajärjestelmällä (NCD), joka kykenee tunnistamaan tämän liitteen piiriin kuuluvat typen oksidien poistojärjestelmän toimintahäiriöt. Kaikki tämän kohdan piiriin kuuluvat moottorijärjestelmät on suunniteltava, rakennettava ja asennettava siten, että ne voivat täyttää nämä vaatimukset moottorin koko tavanomaisen käyttöiän sen tavanomaisissa käyttöoloissa. Tämän tavoitteen saavuttamisessa on hyväksyttävää, että moottoreissa, joita on käytetty pidempään kuin tämän direktiivin liitteen III lisäyksessä 5 olevassa 3.1 kohdassa täsmennetty käyttöikä, esiintyy jossain määrin typen oksidien poiston valvontajärjestelmän (NCD) suorituskyvyn ja herkkyyden heikentymistä siten, että tässä liitteessä täsmennetyt kynnysarvot voivat ylittyä, ennen kuin varoitusjärjestelmä ja/tai käyttäjän toimenpiteitä vaativa järjestelmä aktivoituvat. 2.1 Vaaditut tiedot 2.1.1 Jos päästöjenrajoitusjärjestelmässä tarvitaan reagenssia, valmistajan on ilmoitettava kyseisen reagenssin ominaisuudet, mukaan lukien reagenssin tyyppi, tiedot pitoisuudesta reagenssin ollessa liuoksena, käyttölämpötilaa koskevat ehdot ja viittaukset kansainvälisiin standardeihin koostumuksen ja laadun osalta liitteen II lisäyksessä 1 olevassa 2.2.1.13 kohdassa ja lisäyksessä 3 olevassa 2.2.1.13 kohdassa. 2.1.2 Hyväksyntäviranomaiselle on tyyppihyväksynnän yhteydessä toimitettava yksityiskohtaiset kirjalliset tiedot, joissa kattavasti kuvataan 4 kohdan mukaisen käyttäjän varoitusjärjestelmän ja 5 kohdan mukaisen käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän toiminnalliset ominaisuudet. 2.1.3 Valmistajan on toimitettava asennusasiakirjat, joilla alkuperäisen laitevalmistajan käyttäminä varmistetaan, että moottori, mukaan luettuna hyväksyttyyn moottorityyppiin osana kuuluva päästöjenrajoitusjärjestelmä, toimii laitteeseen asennettuna yhdessä tarvittavien koneen osien kanssa tavalla, joka on tämän liitteen vaatimusten mukainen. Asiakirjoihin on sisällytettävä moottorijärjestelmää koskevat tarkat tekniset vaatimukset ja säännökset (ohjelmisto, laitteet ja viestintä), joita moottorijärjestelmän asianmukainen asentaminen koneeseen edellyttää. 2.2 Käyttöedellytykset 2.2.1 Typen oksidien poiston valvontajärjestelmän on toimittava seuraavissa olosuhteissa:
Tätä kohtaa ei sovelleta reagenssisäiliön täyttötason valvontaan, jonka on toimittava kaikissa olosuhteissa, joissa mittaaminen on teknisesti mahdollista (esimerkiksi kaikki olosuhteet, joissa nestemäinen reagenssi ei ole jäätynyt). 2.3 Reagenssin jäätymissuojaus 2.3.1 Voidaan käyttää lämmitettyä tai lämmittämätöntä reagenssisäiliötä ja annostusjärjestelmää. Lämmitetyn järjestelmän on oltava 2.3.2 kohdan vaatimusten mukainen. Lämmittämättömän järjestelmän on oltava 2.3.3 kohdan vaatimusten mukainen. 2.3.1.1 Lämmittämättömän reagenssisäiliön ja annostusjärjestelmän käytöstä on ilmoitettava koneen omistajalle tarkoitetuissa kirjallisissa ohjeissa. 2.3.2 Reagenssisäiliö ja annostusjärjestelmä 2.3.2.1 Jos reagenssi on jäätynyt, sen on oltava käytettävissä viimeistään 70 minuutin kulutta siitä, kun moottori on käynnistetty ympäristön lämpötilassa 266 K (–7 °C). 2.3.2.2 Lämmitetyn järjestelmän suunnittelupiirteet Lämmitetty järjestelmä on suunniteltava siten, että se täyttää tässä jaksossa asetetut suorituskykyä koskevat vaatimukset, kun sitä testataan määritellyn menettelyn mukaisesti.
2.3.2.3 Suunnittelupiirteiden arviointi voidaan tehdä kylmässä testitilassa käyttämällä kokonaista konetta tai käyttämällä osia, jotka edustavat koneeseen asennettavaksi tarkoitettuja osia, tai kenttäkokeiden pohjalta. 2.3.3 Käyttäjän varoitusjärjestelmän ja käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivoituminen lämmittämättömässä järjestelmässä 2.3.3.1 Jäljempänä 4 kohdassa tarkoitetun käyttäjän varoitusjärjestelmän on aktivoiduttava, jos reagenssin annostusta ei tapahdu ympäristön lämpötilassa ≤ 266 K (–7 °C). 2.3.3.2 Jäljempänä 5.4 kohdassa tarkoitetun käyttäjän toimenpiteitä vaativan toisen vaiheen järjestelmän on aktivoiduttava, jos reagenssin annostusta ei tapahdu ympäristön lämpötilassa ≤ 266 K (–7 °C) viimeistään 70 minuutin kuluttua moottorin käynnistämisestä. 2.4 Valvontavaatimukset 2.4.1 Typen oksidien poiston valvontajärjestelmän (NCD) on kyettävä tunnistamaan tämän liitteen piiriin kuuluvat typen oksidien poistojärjestelmän toimintahäiriöt (NCM) tietokoneen muistiin tallennettujen valvontajärjestelmän vikakoodien avulla ja ilmoittamaan nämä tiedot pyynnöstä laitteen ulkopuolelle. 2.4.2 Vikakoodien (DTC) kirjaamista koskevat vaatimukset 2.4.2.1 Typen oksidien poiston valvontajärjestelmän on kirjattava vikakoodi jokaiselle erilliselle typen oksidien poistojärjestelmän toimintahäiriölle. 2.4.2.2 Moottoria käytettäessä typen oksidien poiston valvontajärjestelmän on 60 minuutin kuluessa pääteltävä, esiintyykö siinä havaittavissa oleva toimintahäiriö. Tässä vaiheessa tallennetaan ”vahvistettu ja aktiivinen” vikakoodi ja varoitusjärjestelmän on aktivoiduttava 4 kohdan mukaisesti. 2.4.2.3 Jos vaaditaan yli 60 minuutin käyntiaika, jotta monitorit voivat tarkasti todeta ja vahvistaa typen oksidien poistojärjestelmän toimintahäiriön (esim. tilastollisia menetelmiä käyttävät tai koneen nesteenkulutusta seuraavat monitorit), hyväksyntäviranomainen voi sallia pidemmän valvontajakson sillä edellytyksellä, että valmistaja perustelee pidemmän jakson tarpeellisuuden (esim. teknisillä syillä, kokeellisilla tuloksilla, yrityksen sisäisillä kokemuksilla). 2.4.3 Vikakoodien (DTC) poistamista koskevat vaatimukset
2.4.4 Typen oksidien poiston valvontajärjestelmää ei saa ohjelmoida tai muutoin säätää siten, että sen aktivointi poistuu osittain tai kokonaan koneen iän mukaan moottorin todellisen käyttöiän aikana, eikä järjestelmä saa sisältää algoritmeja tai strategioita, joiden tehtävänä on alentaa typen oksidien poiston valvontajärjestelmän tehoa ajan mittaan. 2.4.5 Typen oksidien poiston valvontajärjestelmän kaikki uudelleenohjelmoitavat tietokonekoodit tai käyttöparametrit on suojattava luvattomilta muutoksilta. 2.4.6 NCD-moottoriperhe Valmistajan tehtävänä on määritellä päästöihin liittyvän NCD-moottoriperheen kokoonpano. Moottorijärjestelmien ryhmitteleminen NCD-moottoriperheeksi edellyttää hyvää teknistä arviota ja hyväksyntäviranomaisen hyväksyntää. Moottorit, jotka eivät kuulu samaan moottoriperheeseen, voivat kuitenkin kuulua samaan NCD-moottoriperheeseen. 2.4.6.1 NCD-moottoriperheen määrittävät muuttujat NCD-moottoriperhe voidaan määritellä tärkeimpien suunnitteluparametrien avulla, joiden on oltava yhteiset saman perheen moottorijärjestelmille. Jotta moottorijärjestelmien voidaan katsoa kuuluvan samaan NCD-moottoriperheeseen, niillä on oltava seuraavat samat perusparametrit:
Valmistajan on osoitettava nämä yhtäläisyydet soveltuvan teknisen demonstraation tai muiden asianmukaisten menettelyjen avulla ja saatava esitykselle hyväksyntäviranomaisen hyväksyntä. Valmistaja voi pyytää hyväksyntäviranomaiselta hyväksyntää NCD-järjestelmän valvonta- ja havaitsemismenetelmien pienille eroille, jotka johtuvat moottorijärjestelmän kokoonpanon eroavaisuuksista, jos valmistaja pitää näitä menetelmiä samanlaisina ja ne eroavat toisistaan ainoastaan siinä määrin, että ne sopivat tarkasteltavien komponenttien erityispiirteisiin (esim. koko, pakokaasuvirta) tai niiden yhtäläisyydet ovat hyvän teknisen arvion mukaan perusteltuja. 3. Kunnossapitovaatimukset
4. Käyttäjän varoitusjärjestelmä
5. Käyttäjän toimenpiteitä vaativa järjestelmä 5.1 Koneeseen on sisällyttävä käyttäjän toimenpiteitä vaativa järjestelmä, joka pohjautuu yhteen seuraavista periaatteista:
5.2 Tyyppihyväksyntäviranomaisen ennalta antamalla hyväksynnällä moottoriin voidaan asentaa käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän estomahdollisuus kansallisen tai alueellisen hallintoviranomaisen, niiden pelastuspalveluiden tai asevoimien julistaman hätätilan aikana. 5.3 Käyttäjän toimenpiteitä vaativa ensimmäisen vaiheen järjestelmä
Kaavio 1 Käyttäjän toimenpiteitä vaativaan ensimmäisen vaiheen järjestelmään liittyvä vääntömomentin alennuskaavio
5.4 Käyttäjän toimenpiteitä vaativa toisen vaiheen järjestelmä
5.5 Turvallisuusnäkökohtien huomioon ottamiseksi ja itsekorjaavan diagnostiikan mahdollistamiseksi käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän ohitustoiminnon, joka antaa käyttöön moottorin täyden tehon, käyttäminen on sallittua sillä edellytyksellä, että se
5.6 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän on kytkeydyttävä pois päältä, kun sen aktivoitumisen edellytykset ovat poistuneet. Käyttäjän toimenpiteitä vaativa järjestelmä ei saa deaktivoitua automaattisesti ilman, että sen aktivoitumisen syy on korjattu. 5.7 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivointi- ja deaktivointimenettelyjä koskevia lisätietoja annetaan 11 kohdassa. 5.8 Valmistajan on osana tämän direktiivin mukaista tyyppihyväksyntähakemusta demonstroitava käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän toiminta 11 kohdan mukaisesti. 6. Reagenssin saatavuus 6.1 Reagenssimäärän ilmaisin Koneessa on oltava erityinen osoitin, joka ilmoittaa selkeästi käyttäjälle reagenssin määrän reagenssisäiliössä. Vähimmäisvaatimus reagenssimäärän ilmaisimen toiminnalle on, että sen on jatkuvasti ilmoitettava reagenssin määrä silloin, kun 4 kohdassa tarkoitettu käyttäjän varoitusjärjestelmä on aktiivisena. Reagenssimäärän ilmaisimen näyttö voi olla analoginen tai digitaalinen, ja se voi esittää määrän suhteessa säiliön vetoisuuteen, jäljellä olevan reagenssin määränä tai arvioituina jäljellä olevina käyttötunteina. 6.2 Käyttäjän varoitusjärjestelmän aktivointi
6.3 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivoituminen
7. Reagenssin laadun valvonta 7.1 Moottorissa tai koneessa on oltava järjestelmä, joka havaitsee vääränlaisen reagenssin.
7.2 Käyttäjän varoitusjärjestelmän aktivointi Kun valvontajärjestelmä vahvistaa, että reagenssi on laadultaan virheellistä, käyttäjän varoitusjärjestelmän, joka on kuvattu 4 kohdassa, on aktivoiduttava. Jos varoitusjärjestelmässä on tekstinäyttö, siinä on esitettävä varoituksen syyn ilmoittava viesti (esimerkiksi ”vääränlainen urea”, ”vääränlainen AdBlue” tai ”vääränlainen reagenssi”). 7.3 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivointi
8. Reagenssin annostus 8.1 Moottorin on sisällytettävä keinot, joilla havaitaan annostuksen keskeytys. 8.2 Reagenssin annostuslaskuri
8.3 Käyttäjän varoitusjärjestelmän aktivointi Edellä 4 kohdassa kuvatun käyttäjän varoitusjärjestelmän on aktivoiduttava, kun kyseessä on annostuksen keskeytys, joka asettaa annostuslaskurin 8.2.1 kohdan mukaisesti. Jos varoitusjärjestelmässä on tekstinäyttö, siinä on esitettävä varoituksen syyn ilmoittava viesti (esimerkiksi ”urean annostusvirhe”, ”AdBlue-annostusvirhe” tai ”reagenssin annostusvirhe”). 8.4 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivointi
9. Asetusten luvattomasta muuttamisesta mahdollisesti johtuvien vikojen valvonta 9.1 Reagenssisäiliön täyttömäärän, reagenssin laadun ja reagenssin annostuksen keskeytymisen lisäksi on valvottava seuraavia vikoja, jotka saattavat johtua asetusten luvattomasta muuttamisesta:
9.2 Valvontavaatimukset 9.2.1 Typen oksidien poiston valvontajärjestelmää (NCD) on valvottava sähkövikojen ja antureiden paikaltaan siirtämisen tai deaktivoinnin varalta, jotteivät ne estäisi järjestelmää havaitsemasta muita 6–8 kohdassa (osan valvonta) tarkoitettuja vikoja. Esimerkkejä havaitsemiskykyyn vaikuttavista antureista ovat NOx-pitoisuutta suoraan mittaavat anturit, urean laatua mittaavat anturit, ympäristön olosuhteita mittaavat anturit ja anturit, joita käytetään reagenssin annostelun, määrän ja kulutuksen valvonnassa. 9.2.2 EGR-venttiilin laskuri
9.2.3 NCD-järjestelmän laskuri(t)
9.3 Käyttäjän varoitusjärjestelmän aktivointi Edellä 4 kohdassa kuvaillun käyttäjän varoitusjärjestelmän on aktivoiduttava, jos ilmenee jokin 9.1 kohdassa tarkoitettu vika, ja järjestelmän on ilmoitettava, että vika on korjattava viipymättä. Jos varoitusjärjestelmässä on tekstinäyttö, siinä on esitettävä varoituksen syyn ilmoittava viesti (esimerkiksi ”reagenssin annostusventtiili ei kytkettynä” tai ”kriittinen päästövika”). 9.4 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivointi 9.4.1 Edellä 5.3 kohdassa tarkoitetun käyttäjän toimenpiteitä vaativan ensimmäisen vaiheen järjestelmän on aktivoiduttava, jos 9.1 kohdassa tarkoitettua vikaa ei korjata moottorin 36 käyntitunnin kuluessa sen jälkeen, kun 9.3 kohdassa tarkoitettu käyttäjän varoitusjärjestelmä on aktivoitunut. 9.4.2 Edellä 5.4 kohdassa tarkoitetun käyttäjän toimenpiteitä vaativan toisen vaiheen järjestelmän on aktivoiduttava, jos 9.1 kohdassa tarkoitettua vikaa ei korjata viimeistään moottorin 100 käyntitunnin kuluessa sen jälkeen, kun 9.3 kohdassa tarkoitettu käyttäjän varoitusjärjestelmä on aktivoitunut. 9.4.3 Käyttäjän toimenpiteitä vaativien järjestelmien aktivoitumista edeltävää tuntimäärää on pienennettävä lisäyksessä 11 kuvailtujen mekanismien mukaisesti, jos vika esiintyy toistuvasti. 9.5 Vaihtoehtona 9.2 kohdan vaatimuksille valmistaja voi käyttää pakokaasussa olevaa NOx-anturia. Tässä tapauksessa
10. Demonstraatiovaatimukset 10.1 Yleistä Tämän liitteen vaatimusten täyttyminen on osoitettava tyyppihyväksynnän aikana suorittamalla taulukon 1 ja tämän kohdan vaatimusten mukaisesti seuraavat:
Taulukko 1 Demonstrointimenettelyn sisältö tämän lisäyksen 10.3 ja 10.4 kohdan säännösten mukaisesti
10. 2. Moottoriperheet ja NCD-moottoriperheet Se, että moottoriperhe tai NCD-moottoriperhe on tämän 10 kohdan vaatimusten mukainen, voidaan osoittaa testaamalla yksi perheeseen kuuluva moottori edellyttäen, että valmistaja osoittaa hyväksyntäviranomaiselle, että tämän liitteen vaatimusten täyttämiseksi tarvittavat valvontajärjestelmät ovat perheen moottoreissa samanlaiset. 10.2.1 NCD-perheen muiden jäsenten valvontajärjestelmien samanlaisuuden osoittaminen voidaan suorittaa esittämällä hyväksyntäviranomaisille algoritmeja, toiminta-analyyseja tai muuta aineistoa. 10.2.2 Valmistajan on valittava testattava moottori yhteisymmärryksessä hyväksyntäviranomaisen kanssa. Moottori voi olla, mutta sen ei tarvitse olla, kyseisen perheen kantamoottori. 10.2.3 Jos moottoriperheen moottorit kuuluvat NCD-moottoriperheeseen, joka on jo tyyppihyväksytty 10.2.1 kohdan mukaisesti (kaavio 3), kyseisen moottoriperheen vaatimustenmukaisuus katsotaan osoitetuksi ilman lisätestejä, mikäli valmistaja osoittaa viranomaiselle, että tämän liitteen vaatimusten noudattamiseksi tarvittavat valvontajärjestelmät ovat tarkasteltavissa moottori- ja NCD-moottoriperheissä samanlaiset. Kaavio 3 Aiemmin osoitettu NCD-moottoriperheen vaatimustenmukaisuus
10.3 Varoitusjärjestelmän aktivoitumisen demonstrointi 10.3.1 Varoitusjärjestelmän aktivoitumisen vaatimustenmukaisuus on demonstroitava suorittamalla kaksi testiä: reagenssin vähäinen määrä sekä yksi tämän liitteen 7–9 kohdassa tarkoitettu vikaluokka. 10.3.2 Testattavien vikojen valinta 10.3.2.1 Varoitusjärjestelmän aktivoitumisen demonstroimiseksi silloin, kun reagenssin laatu on huono, on valittava reagenssi, jossa tehoaineen pitoisuutta on laimennettu vähintään pitoisuuteen, jonka valmistaja on ilmoittanut tämän liitteen 7 kohdan vaatimusten mukaisesti. 10.3.2.2 Varoitusjärjestelmän aktivoitumisen demonstroimiseksi silloin, kun on kyse tämän liitteen 9 kohdassa tarkoitetuista vioista, jotka voivat johtua asetusten luvattomasta muuttamisesta, valinta on tehtävä seuraavien vaatimusten mukaisesti:
10.3.3 Demonstrointi 10.3.3.1 Tätä demonstrointia varten on tehtävä erillinen testi kunkin 10.3.1 kohdassa tarkoitetun vian osalta. 10.3.3.2 Testin aikana ei saa esiintyä mitään muuta vikaa kuin testin kohteena oleva. 10.3.3.3 Kaikki vikakoodit on tyhjennettävä ennen testin aloittamista. 10.3.3.4 Valmistajan pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella testattavat viat voidaan simuloida. 10.3.3.5 Muiden vikojen kuin reagenssin vähäisen määrän havaitseminen Kun vika on aiheutettu tai simuloitu, sen havaitsemisen on tapahduttava seuraavasti, kun kyseessä on muu vika kuin reagenssin vähäinen määrä:
10.3.3.6 Reagenssin vähäisen määrän havaitseminen Varoitusjärjestelmän aktivoitumisen demonstroimiseksi silloin, kun reagenssia ei ole tarpeeksi, moottoria on käytettävä yhden tai useamman NCD-testisyklin ajan valmistajan valinnan mukaan.
10.3.3.7 NCD-testisykli
10.3.4 Varoitusjärjestelmän aktivoitumisen demonstrointi katsotaan hyväksyttävästi suoritetuksi, jos kunkin 10.3.3 kohdan mukaisesti suoritetun testin lopussa varoitusjärjestelmä on aktivoitunut asianmukaisesti. 10.4 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivoitumisen demonstrointi 10.4.1 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivoitumisen demonstrointi on suoritettava moottoritestipenkissä. 10.4.1.1 Demonstrointia varten tarvittavat osat ja osajärjestelmät, joita ei ole fyysisesti asennettu moottorijärjestelmään, kuten ympäristön lämpötilaa mittaavat anturit, tasoanturit ja käyttäjän varoitus- ja tietojärjestelmät, on tätä varten yhdistettävä moottorijärjestelmään tai simuloitava hyväksyntäviranomaisen hyväksymällä tavalla. 10.4.1.2 Valmistajan niin halutessa ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella demonstrointitestit voidaan tehdä kokonaisella koneella tai työkoneella joko kiinnittämällä kone sopivaan testipenkkiin tai ajamalla sitä testiradalla valvotuissa olosuhteissa. 10.4.2 Testijakson aikana on demonstroitava käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivoituminen, kun reagenssin määrä on vähäinen ja kun ilmenee jokin tämän liitteen 7, 8 tai 9 kohdassa tarkoitetuista vioista. 10.4.3 Tätä demonstrointia varten
10.4.4 Lisäksi valmistajan on demonstroitava käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän toiminta tämän liitteen 7, 8 tai 9 kohdassa tarkoitetuissa vikatilanteissa, joita ei ole valittu käytettäväksi 10.4.1–10.4.3 kohdassa kuvailluissa demonstrointitesteissä. Nämä lisädemonstroinnit voidaan suorittaa esittämällä hyväksyntäviranomaiselle teknisiä asiakirjoja, kuten algoritmeja, toiminta-analyysejä tai aiempien testien tulos. 10.4.4.1 Näillä lisädemonstroinneilla on erityisesti osoitettava hyväksyntäviranomaiselle, että moottorinohjausyksikössä on asianmukainen vääntömomentin alennusmekanismi. 10.4.5 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan ensimmäisen vaiheen järjestelmän demonstrointitesti 10.4.5.1 Demonstrointi käynnistyy, kun varoitusjärjestelmä tai tapauksen mukaan ”jatkuva” varoitusjärjestelmä on aktivoitunut sen seurauksena, että on havaittu hyväksyntäviranomaisen valitsema vika. 10.4.5.2 Tarkastettaessa järjestelmän toimintaa silloin, kun reagenssisäiliössä ei ole tarpeeksi reagenssia, moottorijärjestelmää on käytettävä, kunnes reagenssin määrä on laskenut 2,5 prosenttiin säiliön nimellisvetoisuudesta tai arvoon, jonka valmistaja on ilmoittanut tämän liitteen 6.3.1 kohdan mukaisesti rajaksi, jonka kohdalla käyttäjän toimenpiteitä vaativan ensimmäisen vaiheen järjestelmän on tarkoitus toimia.
10.4.5.3 Tarkastettaessa järjestelmän toimintaa muun vian kuin reagenssin vähäisen määrän osalta moottorijärjestelmää on käytettävä tämän lisäyksen taulukossa 3 esitetty asianomainen tuntimäärä tai valmistajan valinnan mukaan kunnes asianomainen laskuri on saavuttanut arvon, jonka kohdalla käyttäjän toimenpiteitä vaativa ensimmäisen vaiheen järjestelmä aktivoituu. 10.4.5.4 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan ensimmäisen vaiheen järjestelmän demonstrointi katsotaan hyväksyttävästi suoritetuksi, jos kunkin 10.4.5.2 ja 10.4.5.3 kohdan mukaisesti suoritetun demonstrointitestin lopussa valmistaja on osoittanut hyväksyntäviranomaiselle, että moottorinohjausyksikkö on aktivoinut vääntömomentin alennusmekanismin. 10.4.6 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan toisen vaiheen järjestelmän demonstrointitesti 10.4.6.1 Demonstrointi on aloitettava tilanteessa, jossa ensimmäisen vaiheen järjestelmä on aiemmin aktivoitunut, ja se voidaan suorittaa niiden testien jatkoksi, jotka tehtiin ensimmäisen vaiheen järjestelmän demonstroimiseksi. 10.4.6.2 Tarkastettaessa järjestelmän toimintaa, kun reagenssisäiliössä ei ole tarpeeksi reagenssia, moottorijärjestelmää on käytettävä kunnes reagenssisäiliö on tyhjä tai kunnes reagenssin määrä on laskenut alle 2,5 prosenttiin säiliön nimellisvetoisuudesta arvoon, jonka valmistaja on ilmoittanut käyttäjän toimenpiteitä vaativan toisen vaiheen järjestelmän aktivoitumisrajaksi.
10.4.6.3 Tarkastettaessa järjestelmän toimintaa muun vian kuin reagenssin puutteen osalta moottorijärjestelmää on käytettävä tämän lisäyksen taulukossa 3 esitetty asianomainen tuntimäärä tai valmistajan valinnan mukaan kunnes asianomainen laskuri on saavuttanut arvon, jonka kohdalla käyttäjän toimenpiteitä vaativa toisen vaiheen järjestelmä aktivoituu. 10.4.6.4 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan toisen vaiheen järjestelmän demonstrointi katsotaan suoritetuksi, jos kunkin 10.4.6.2 ja 10.4.6.3 kohdan mukaisesti suoritetun demonstrointitestin lopussa valmistaja on osoittanut tyyppihyväksyntäviranomaiselle, että tässä liitteessä tarkoitettu toimenpiteitä vaativa toisen vaiheen mekanismi on aktivoitunut. 10.4.7 Valmistajan niin halutessa ja hyväksyntäviranomaisen suostumuksella käyttäjän toimenpiteitä vaativien mekanismien demonstrointitestit voidaan vaihtoehtoisesti tehdä kokonaisella koneella 5.4 kohdan vaatimusten mukaisesti joko kiinnittämällä kone sopivaan testipenkkiin tai ajamalla sitä testiradalla valvotuissa olosuhteissa. 10.4.7.1 Konetta on käytettävä, kunnes valittuun vikaan liittyvä laskuri on saavuttanut tämän lisäyksen taulukossa 3 esitetyn asianmukaisen käyntituntimäärän tai tapauksen mukaan kunnes reagenssisäiliö on joko tyhjä tai saavuttanut tason, joka on alle 2,5 prosenttia säiliön nimellisvetoisuudesta ja jonka valmistaja on valinnut käyttäjän toimenpiteitä vaativan toisen vaiheen järjestelmän aktivoitumisrajaksi. 11. Käyttäjän varoitusjärjestelmän ja käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivointi- ja deaktivointimekanismit 11.1 Tässä liitteessä esitettyjen, käyttäjän varoitusjärjestelmän ja käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivointi- ja deaktivointimekanismeja koskevien vaatimusten täydennykseksi 11 kohdassa esitetään tekniset vaatimukset, jotka koskevat kyseisten mekanismien täytäntöönpanoa. 11.2 Käyttäjän varoitusjärjestelmän aktivointi- ja deaktivointimekanismit 11.2.1 Käyttäjän varoitusjärjestelmän on aktivoiduttava, kun aktivoitumisen perusteena olevaan typen oksidien poistojärjestelmän toimintahäiriöön (NCM) liittyvä vikakoodi on tämän lisäyksen taulukossa 2 määritellyssä tilassa. Taulukko 2 Käyttäjän varoitusjärjestelmän aktivointi
11.2.2 Käyttäjän varoitusjärjestelmän on deaktivoiduttava, kun valvontajärjestelmä päättelee, että kyseisen varoituksen syynä olevaa vikaa ei enää ole, tai kun varoituksen aktivoitumisen perusteena olleet tiedot, mukaan luettuna vikoihin liittyvät vikakoodit, on poistettu lukulaitteella. 11.2.2.1 NOx-valvontatietojen poistamista koskevat vaatimukset 11.2.2.1.1 NOx-valvontatietojen poisto/nollaaminen lukulaitteella Seuraavat tiedot on lukulaitteen vaatimuksesta poistettava tietokoneen muistista tai asetettava tässä lisäyksessä mainittuun arvoon (ks. taulukko 3): Taulukko 3 NOx-valvontatietojen poisto/nollaaminen lukulaitteella
11.2.2.1.2 NOx-valvontatiedot eivät saa pyyhkiytyä, jos koneen akku tai akut irrotetaan. 11.2.2.1.3 NOx-valvontatietojen poistaminen saa olla mahdollista vain moottorin ollessa sammutettuna. 11.2.2.1.4 Kun NOx-valvontatiedot, vikakoodit mukaan luettuina, poistetaan, minkään näihin vikoihin liittyvän laskurin lukemaa, joka on täsmennetty tässä liitteessä, ei saa poistaa vaan se on asetettava arvoon, joka on täsmennetty tämän liitteen soveltuvassa osassa. 11.3 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän aktivointi- ja deaktivointimekanismit 11.3.1 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän on aktivoiduttava, kun varoitusjärjestelmä on aktiivisena ja aktivoinnin perusteena olevaan typen oksidien poistojärjestelmän toimintahäiriöön (NCM) liittyvä laskuri on saavuttanut tämän lisäyksen taulukossa 4 määritellyn arvon. 11.3.2 Käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän on deaktivoiduttava, kun järjestelmä ei enää havaitse aktivoinnin perusteena olevaa typen oksidien poistojärjestelmän toimintahäiriötä (NCM) tai kun aktivoinnin perusteena olleisiin vikoihin liittyvät tiedot, mukaan luettuna vikakoodit, on poistettu luku- tai huoltolaitteella. 11.3.3 Käyttäjän varoitusjärjestelmän ja käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän on tapauksen mukaan aktivoiduttava tai deaktivoiduttava välittömästi tämän liitteen 6 kohdan vaatimusten mukaisesti sen jälkeen, kun reagenssin määrä säiliössä on arvioitu. Tällöin aktivointi- tai deaktivointimekanismien toiminta ei ole riippuvainen asianomaisten vikakoodien tilasta. 11.4 Laskurimekanismi 11.4.1 Yleistä 11.4.1.1 Tämän liitteen vaatimusten täyttämiseksi järjestelmässä on oltava vähintään neljä laskuria, jotka kirjaavat niiden tuntien määrän, joiden aikana moottoria on käytetty tilanteessa, jossa järjestelmä on havainnut jonkin seuraavista:
11.4.1.1.1 Valmistaja voi valinnaisesti käyttää yhtä tai useampaa laskuria 11.4.1.1 kohdassa mainittujen vikojen ryhmittelyyn. 11.4.1.2 Kunkin laskurin on kyettävä laskemaan 1 tunnin resoluutiolla varustetun 2-tavuisen laskurin enimmäisarvoon saakka ja pidettävä arvo muistissa, kunnes olosuhteet sallivat laskurin nollaamisen. 11.4.1.3 Valmistaja voi käyttää yhtä tai useita NCD-järjestelmälaskureita. Yksi laskuri voi laskea tuntimäärän kahdelle tai useammalle kyseisen laskurityypin kannalta merkittävälle eri vialle, kun mikään niistä ei ole saavuttanut yhden laskurin ilmoittamaa tuntimäärää. 11.4.1.3.1 Jos valmistaja päättää käyttää useita NCD-järjestelmälaskureita, järjestelmän on kyettävä osoittamaan tietty valvontajärjestelmän laskuri kullekin vialle, joka on tämän liitteen mukaisesti kyseisen laskurin kannata merkittävä. 11.4.2 Laskurimekanismien periaate 11.4.2.1 Kunkin laskurin on toimittava seuraavasti:
11.5 Aktivointi- ja uudelleenaktivointimekanismit ja laskurimekanismi 11.5.1 Tässä kohdassa kuvaillaan laskurimekanismien aktivointia ja uudelleenaktivointia eräissä tyypillisissä tilanteissa. Jäljempänä 11.5.2, 11.5.3 ja 11.5.4 kohdassa esitettyjen kaavioiden ja kuvausten tarkoituksena on vain havainnollistaa tämän liitteen säännöksiä, eikä niihin pidä viitata esimerkkeinä tämän direktiivin vaatimuksista tai täsmällisinä tietoina asiaan liittyvistä prosesseista. Kaavioiden 6 ja 7 laskuritunnit viittaavat taulukon 4 käyttäjän toimenpiteitä vaativan toisen vaiheen järjestelmän enimmäisarvoihin. Selkeyden vuoksi esimerkiksi sitä, että käyttäjän toimenpiteitä vaativan järjestelmän ollessa aktiivisena myös varoitusjärjestelmä on aktiivisena, ei ole mainittu kuvauksissa. Kaavio 4 Laskurin uudelleenaktivointi ja nollaus sen jälkeen, kun sen arvo on ollut jäädytettynä.
11.5.2 Kaaviossa 5 esitetään aktivointi- ja deaktivointimekanismien toiminta valvottaessa reagenssin saatavuutta viidessä eri tilanteessa:
Kaavio 5 Reagenssin saatavuus
11.5.3 Kaaviossa 6 havainnollistetaan kolmea tilannetta, joissa reagenssin laatu on huono.
Kaavio 6 Huonolaatuisen reagenssin käyttö
11.5.4 Kaaviossa 7 havainnollistetaan urean annostusjärjestelmän vikaantumista. Siinä kuvataan myös prosessia, joka liittyy tämän liitteen 9 jaksossa tarkoitettuihin valvontavikohin.
Kaavio 7 Reagenssin annostusjärjestelmän vikaantuminen
12. Alimman hyväksyttävän reagenssipitoisuuden CDmin demonstrointi
Lisäys 2 Valvonta-aluevaatimukset vaiheen IV moottoreille 1. Moottorin valvonta-alue Valvonta-alue (ks. kaavio 1) määritellään seuraavasti: nopeusalue: nopeudesta A suureen nopeuteen; jossa: nopeus A = pieni nopeus + 15 % (suuri nopeus – pieni nopeus); Suuri nopeus ja pieni nopeus on määritelty liitteessä III tai, jos valmistaja liitteen III 1.2.1 kohdassa annetun vaihtoehdon pohjalta päättää käyttää UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteen 4B mukaista menettelyä, on käytettävä UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, 2.1.33 ja 2.1.37 kohdan määritelmää. Jos mitattu moottorin nopeus A on välillä ± 3 % valmistajan ilmoittamasta moottorin nopeudesta, käytetään ilmoitettuja moottorin nopeuksia. Jos toleranssi ylittyy jollakin testin kierrosnopeudella, käytetään mitattuja moottorin kierrosnopeuksia. 2. Seuraavat moottorin toimintatilat on suljettava testauksen ulkopuolelle:
Valmistaja voi pyytää teknistä tutkimuslaitosta sulkemaan toimintapisteitä tämän lisäyksen 1 ja 2 kohdassa määritellyn valvonta-alueen ulkopuolelle sertfioinnin/tyyppihyväksynnän aikana. Tekninen tutkimuslaitos voi hyväksyntäviranomaisen suostumuksella myöntää tällaisen poikkeuksen, jos valmistaja voi osoittaa, että moottori ei missään koneyhdistelmässä voi milloinkaan toimia kyseisissä pisteissä. Kaavio 1 Valvonta-alue
|
LIITE II
Muutetaan direktiivin 97/68/EY liite II seuraavasti:
|
1) |
Muutetaan lisäys 1 seuraavasti:
|
|
2) |
Muutetaan lisäys 2 seuraavasti:
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(1) Tarpeeton yliviivataan.
(2) Jos ei sovellettavissa, se merkitään.”
(3) Yksityiskohtaisemmat tiedot lisäyksessä 1.
(4) Yksityiskohtaisemmat tiedot lisäyksessä 3.”
LIITE III
Muutetaan direktiivin 97/68/EY liite III seuraavasti:
|
1) |
Korvataan 1.2 kohta seuraavasti: ”1.2 Testausmenettelyn valinta Testi on suoritettava moottori testipenkkiin asennettuna ja dynamometriin kytkettynä. 1.2.1 Testausmenettely vaiheille I, II, IIIA, IIIB ja IV Testi on tehtävä tämän liitteen menettelyn mukaisesti tai valmistajan niin valitessa sovelletaan UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B annettua testimenettelyä. Lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
|
|
2) |
Korvataan lisäys 5 seuraavasti: ”Lisäys 5 Kestävyysvaatimukset 1. VAIHEEN IIIA JA VAIHEEN IIIB PURISTUSSYTYTYSMOOTTOREIDEN KESTÄVYYDEN TARKISTAMINEN Tätä lisäystä sovelletaan ainoastaan vaiheiden IIIA ja IIIB puristussytytysmoottoreihin. 1.1 Valmistajien on määritettävä huononemiskertoimen (DF) arvo kullekin säännellylle pilaavalle aineelle kaikkien vaiheen IIIA ja IIIB moottoriperheiden osalta. Tällaisia huononemiskertoimia käytetään tyyppihyväksyntää ja tuotantolinjan testausta varten. 1.1.1 Huononemiskertoimien määrittämiseksi tehtävä testi on suoritettava seuraavasti:
1.2 Hyväksyntähakemuksissa annettavat tiedot huononemiskertoimista 1.2.1 Puristussytytysmoottoreiden, joissa ei käytetä jälkikäsittelylaitetta, moottoriperheen tyyppihyväksyntähakemuksessa on ilmoitettava summaava huononemiskerroin kullekin pilaavalle aineelle. 1.2.2 Puristussytytysmoottoreiden, joissa käytetään jälkikäsittelylaitetta, moottoriperheen tyyppihyväksyntähakemuksessa on ilmoitettava kertova huononemiskerroin kullekin pilaavalle aineelle. 1.2.3 Valmistajan on pyydettäessä annettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle huononemiskertoimen arvoja tukevat tiedot. Näihin kuuluvat tyypillisesti päästötestien tulokset, käyttöaikaa kartuttava ohjelma ja huoltomenettelyt sekä tarvittaessa tiedot, jotka tukevat hyvän insinöörintavan mukaisesti tehtyjä päätelmiä tekniikan vastaavuudesta. 2. VAIHEEN IV PURISTUSSYTYTYSMOOTTOREIDEN KESTÄVYYDEN TARKISTAMINEN 2.1 Yleistä 2.1.1 Tätä kohtaa sovelletaan vaiheen IV puristussytytysmoottoreihin. Valmistajan pyynnöstä sitä voidaan soveltaa myös vaiheiden IIIA ja IIIB puristussytytysmoottoreihin tämän lisäyksen 1 kohdassa esitettyjen vaatimusten vaihtoehtona. 2.1.2 Tässä 2 kohdassa esitetään yksityiskohtaisesti menettelyt, joita käytetään valittaessa moottoreita testattavaksi käyttöiän kartuttamisohjelmassa huononemiskertoimien määrittämiseksi vaiheen IV moottoreiden tyyppihyväksyntää ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden arviointeja varten. Huononemiskertoimia on sovellettava tämän direktiivin liitteen III mukaisesti mitattuihin päästöarvoihin 2.4.7 kohdan mukaisesti. 2.1.3 Hyväksyntäviranomainen ei tarvitse olla läsnä huononemisen määrittämiseksi tehtävissä käyttöajan kartuttamistesteissä tai päästötesteissä. 2.1.4 Tässä 2 kohdassa kuvaillaan myös päästöihin liittyvät ja päästöihin liittymättömät huoltotoimet, joita olisi suoritettava tai joita voidaan suorittaa käyttöiän kartuttamisohjelman piiriin kuuluville moottoreille. Näiden huoltotoimenpiteiden on vastattava käytössä oleville moottoreille tehtäviä huoltotoimia, ja niistä on ilmoitettava uusien moottoreiden omistajille. 2.1.5 Valmistajan pyynnöstä tyyppihyväksyntäviranomainen voi sallia sellaisten huononemiskertoimien käytön, jotka on määritetty käyttämällä 2.4.1–2.4.5 kohdassa esitettyihin menettelyihin nähden vaihtoehtoisia menettelyjä. Tässä tapauksessa valmistajan on hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla osoitettava, että käytetyt vaihtoehtoiset menettelyt ovat vähintään yhtä vaativia kuin 2.4.1–2.4.5 kohdassa esitetyt. 2.2 Määritelmät Sovelletaan lisäyksen 5 kohtaan 2. 2.2.1 ’Vanhennussyklillä’ tarkoitetaan ajoneuvon tai moottorin käyttöjaksoa (nopeus, kuorma, teho), jota sovelletaan käyttöiän kartuttamisjakson aikana. 2.2.2 ’Kriittisellä päästöihin vaikuttavalla osalla’ tarkoitetaan osia, jotka on tarkoitettu pääasiassa päästöjen rajoittamista varten, eli pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmiä, elektronista moottorinohjausyksikköä ja siihen liittyviä antureita ja toimilaitteita sekä pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmää ja kaikkia siihen liittyviä suodattimia, jäähdyttimiä, ohjausventtiileitä ja putkia. 2.2.3 ’Kriittisellä päästöihin vaikuttavalla huoltotoimella’ tarkoitetaan kriittisille päästöihin vaikuttaville osille suoritettavia huoltotoimia. 2.2.4 ’Päästöihin vaikuttavilla huoltotoimilla’ tarkoitetaan huoltotoimenpiteitä, jotka vaikuttavat merkittävästi päästöihin tai jotka voivat vaikuttaa ajoneuvon tai moottorin päästötuloksen huononemiseen tavanomaisen käytön aikana. 2.2.5 ’Moottori-jälkikäsittelyjärjestelmäperheellä’ tarkoitetaan valmistajan tekemää moottoreiden ryhmittelyä, joka vastaa moottoriperheen määritelmää mutta jossa moottorit on jaoteltu edelleen moottoriperheiden muodostamaan perheeseen niissä käytettävän samanlaisen jälkikäsittelyjärjestelmän mukaan. 2.2.6 ’Päästöihin vaikuttamattomilla huoltotoimilla’ tarkoitetaan huoltotoimenpiteitä, jotka eivät merkittävästi vaikuta päästöihin ja joilla ei ole pysyvää vaikutusta koneen tai moottorin huononemiseen päästöjen osalta tavanomaisen käytön aikana sen jälkeen, kun toimenpide on suoritettu. 2.2.7 ’Käyttöiän kartuttamisohjelmalla’ tarkoitetaan vanhennussykliä ja käyttöiän kartuttamisjaksoa, joita sovelletaan määritettäessä huononemiskertoimia moottori-jälkikäsittelyjärjestelmäperhettä varten. 2.3 Moottoreiden valinta päästökestojakson huononemiskertoimien määrittämiseksi 2.3.1 Päästökestojakson huononemiskertoimien määrittämistä varten moottorit valitaan tämän direktiivin liitteessä I olevan 6 kohdan mukaisesti määritellystä moottoriperheestä. 2.3.2 Eri moottoriperheisiin kuuluvia moottoreita voidaan edelleen ryhmitellä perheiksi käytetyn pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmän tyypin mukaan. Jotta voitaisiin sijoittaa samaan moottori-jälkikäsittelyjärjestelmäperheeseen moottorit, joissa on erilainen sylinterirakenne mutta joiden pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmät ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan ja asennukseltaan samanlaiset, valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle tiedot, joista ilmenee, että näiden moottorijärjestelmien päästöjenrajoituksen suorituskyky on samanlainen. 2.3.3 Moottorin valmistajan on valittava yksi 2.3.2 kohdan mukaisesti määritettyyn moottori-jälkikäsittelyjärjestelmäperheeseen kuuluva moottori testattavaksi 2.4.2 kohdassa määritellyn käyttöiän kartuttamisohjelman mukaisesti ja ilmoitettava siitä tyyppihyväksyntäviranomaiselle ennen testauksen aloittamista. 2.3.3.1 Jos tyyppihyväksyntäviranomainen katsoo, että moottori-jälkikäsittelyjärjestelmäperheen suurimpien päästöjen määrittämiseen soveltuu paremmin toinen moottori, tyyppihyväksyntäviranomainen ja moottorin valmistaja valitsevat testattavan moottorin yhdessä. 2.4 Päästökestojakson huononemiskertoimien määrittäminen 2.4.1 Yleistä Tiettyyn moottori-jälkikäsittelyjärjestelmäperheeseen sovellettavat huononemiskertoimet määritellään niin, että valituille moottoreille suoritetaan käyttöiän kartuttamisohjelma, jonka aikana mitataan määräajoin kaasumaiset ja hiukkaspäästöt NRSC- ja NRTC-testeillä. 2.4.2 Käyttöiän kartuttamisohjelma Käyttöiän kartuttamisohjelma voidaan suorittaa valmistajan valinnan mukaan joko käyttämällä valitulla moottorilla varustettua konetta todelliseen käyttöön perustuvan käyttöiän kartuttamisohjelman mukaisesti tai testaamalla valittu moottori dynamometrillä toteutetun käyttöiän kartuttamisohjelman mukaisesti. 2.4.2.1 Käyttöiän kertymä todellisessa käytössä ja dynamometrillä mitattuna
2.4.2.2 Jos tyyppihyväksyntäviranomainen katsoo, että on tehtävä lisämittauksia valmistajan valitsemien pisteiden välillä, se ilmoittaa tästä valmistajalle. Valmistajan on laadittava tarkistettu käyttöiän kartuttamisohjelma ja tyyppihyväksyntäviranomaisen on hyväksyttävä se. 2.4.3 Moottorin testaus 2.4.3.1 Moottorijärjestelmän vakauttaminen
2.4.3.2 Käyttöiän kertymätesti
2.4.4 Raportointi 2.4.4.1 Kaikkien käyttöiän kartuttamisohjelman kuluessa tehtyjen päästötestien (kuuma NRTC ja NRSC) tulokset on annettava tyyppihyväksyntäviranomaisen käyttöön. Jos jokin päästötesti on julistettu mitättömäksi, valmistajan on annettava selitys siitä, miksi näin on menetelty. Tällaisessa tapauksessa on suoritettava uusi päästötestisarja käyttöiän kertymän seuraavien 100 tunnin aikana. 2.4.4.2 Valmistajan on pidettävä kirjaa kaikista päästötesteihin liittyvistä tiedoista ja moottorille käyttöiän kartuttamisohjelman aikana tehdyistä huoltotoimenpiteistä. Nämä tiedot on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle yhdessä käyttöiän kartuttamisohjelmassa tehtyjen päästötestien tulosten kanssa. 2.4.5 Huononemiskertoimien määrittäminen 2.4.5.1 Kullekin pilaavalle aineelle, joka on mitattu kuumissa NRTC- ja NRSC-sykleissä käyttöiän kartuttamisohjelman kussakin testipisteessä, on tehtävä lineaarinen ”best fit” -regressioanalyysi kaikkien testitulosten perusteella. Kunkin pilaavan aineen jokaisen mittaukset tulokset ilmoitetaan yhtä useamman desimaalin tarkkuudella kuin moottoriperheeseen sovellettava kyseisen pilaavan aineen raja-arvo. Jos 2.4.2.1.4 tai 2.4.2.1.5 kohdan mukaisesti on sovittu, että kussakin testipisteessä suoritetaan vain yksi testisykli (kuuma NRTC tai NRSC), regressioanalyysi tehdään vain kussakin testipisteessä suoritetun testisyklin tulosten perusteella. Valmistajan pyynnöstä ja tyyppihyväksyntäviranomaisen ennakkosuostumuksella voidaan tehdä epälineaarinen regressioanalyysi. 2.4.5.2 Kunkin pilaavan aineen päästöarvot käyttöiän kartuttamisohjelman alussa ja testattavana olevan moottorin päästökestojakson soveltuvassa loppupisteessä on laskettava regressioyhtälöstä. Jos käyttöiän kartuttamisohjelma on lyhyempi kuin päästökestojakso, päästökestojakson loppupisteen päästöarvot on määritettävä ekstrapoloimalla 2.4.5.1 kohdassa tarkoitetusta regressioyhtälöstä. Jos päästöarvoja käytetään saman moottori-jälkikäsittelyjärjestelmäperheen moottoriperheille mutta erilaisille päästökestojaksoille, päästökestojakson loppupisteen päästöarvot on laskettava uudelleen kullekin päästökestojaksolle ekstrapoloimalla tai interpoloimalla 2.4.5.1 kohdassa tarkoitetusta regressioyhtälöstä. 2.4.5.3 Kutakin pilaavaa ainetta koskeva huononemiskerroin on päästökestojakson loppupisteessä ja käyttöiän kartuttamisohjelman alussa sovellettavien päästöarvojen suhde (kertova huononemiskerroin). Valmistajan pyynnöstä ja tyyppihyväksyntäviranomaisen ennakkosuostumuksella kunkin pilaavan aineen osalta voidaan käyttää summaavaa huononemiskerrointa. Summaava huononemiskerroin on päästökestojakson loppupisteen ja käyttöiän kartuttamisohjelman alun laskettujen päästöarvojen erotus. Kaaviossa 1 annetaan esimerkki huononemiskertoimien määrityksestä lineaarisen regressioanalyysin avulla typen oksidien päästöjen osalta. Sekä kertovien että summaavien huononemiskertoimien käyttö samassa pilaavien aineiden ryhmässä ei ole sallittua. Jos laskelman tuloksena saadaan kertovan huononemiskertoimen arvoksi alle 1,00 tai summaavan huononemiskertoimen arvoksi alle 0,00, kertovan huononemiskertoimen arvoksi otetaan 1,0 ja summaavan 0,00. Jos 2.4.2.1.4 kohdan mukaisesti on sovittu, että kussakin testipisteessä suoritetaan vain jompikumpi testisykli (kuuma NRTC tai NRSC) ja että toinen testisykli (kuuma NRTC tai NRSC) suoritetaan vain käyttöiän kartuttamisohjelman alussa ja lopussa, kussakin testipisteessä suoritetulle testisyklille laskettua huononemiskerrointa sovelletaan myös toiseen testisykliin. Kaavio 1 Esimerkki huononemiskertoimen määrittämisestä
2.4.6 Annetut huononemiskertoimet 2.4.6.1 Vaihtoehtona käyttöiän kartuttamisohjelman käytölle huononemiskertoimien määrittämiseksi moottoreiden valmistajat voivat käyttää seuraavia annettuja kertovia huononemiskertoimia:
Summaavia annettuja huononemiskertoimia ei käytetä. Kertovia annettuja huononemiskertoimia ei saa muuttaa summaaviksi huononemiskertoimiksi. Kun käytetään annettuja huononemiskertoimia, valmistajan on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle vahva näyttö siitä, että päästöjenrajoituskomponenteilla voidaan kohtuudella olettaa olevan tällaisiin annettuihin kertoimiin liittyvä päästökestävyys. Tällainen näyttö voi perustua suunnittelun analysointiin tai testeihin taikka näiden yhdistelmään. 2.4.7 Huononemiskertoimien soveltaminen 2.4.7.1 Moottoreiden on täytettävä moottoriperheeseen sovellettavat kunkin pilaavan aineen päästöjen raja-arvoja koskevat vaatimukset sen jälkeen, kun liitteen III mukaisesti mitattuun testitulokseen (syklipainotettu ominaispäästöarvo hiukkaspäästölle ja kullekin kaasulle) on sovellettu huononemiskertoimia. Huononemiskertoimen (DF) tyypin mukaan sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
Jos valmistaja päättää liitteessä III olevassa 1.2.1 kohdassa annetun vaihtoehdon pohjalta käyttää UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteen 4B mukaista menettelyä, syklipainotettuun ominaispäästöarvoon voi tarvittaessa sisältyä harvoin tapahtuvaa regeneraatiota koskeva korjaus. 2.4.7.2 NOx + HC-normiin liittyvän kertovan huononemiskertoimen määrittämiseksi HC:lle ja NOx:lle on määritettävä erilliset huononemiskertoimet ja niitä on sovellettava erikseen huonontuneiden päästötasojen laskemiseen päästötestin tuloksesta, minkä jälkeen saadut huonontuneet NOx- ja HC-arvot yhdistetään päästörajan noudattamisen tarkastamiseksi. 2.4.7.3 Valmistaja voi halutessaan soveltaa moottori-jälkikäsittelyjärjestelmäperheelle määritettyjä huononemiskertoimia moottorijärjestelmään, joka ei kuulu samaan moottori-jälkikäsittelyjärjestelmäperheeseen. Tässä tapauksessa valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaiselle, että moottorijärjestelmä, jota varten jälkikäsittelyjärjestelmäperhe on alun perin testattu, ja moottorijärjestelmä, johon huononemiskertoimia aiotaan soveltaa, ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan ja koneeseen asentamista koskevilta vaatimuksiltaan samanlaisia ja että kyseisten moottoreiden tai moottorijärjestelmien päästöt ovat samanlaiset. Jos huononemiskertoimia aiotaan soveltaa moottorijärjestelmään, jolla on erilainen päästökestojakso, huononemiskertoimet on laskettava uudelleen soveltuvalle päästökestojaksolle ekstrapoloimalla tai interpoloimalla 2.4.5.1 kohdassa tarkoitetusta regressioyhtälöstä. 2.4.7.4 Liitteen VII lisäyksessä 1 esitettyyn testitulosasiakirjaan on kirjattava kunkin pilaavan aineen huononemiskerroin kultakin soveltuvalta testisykliltä. 2.4.8 Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen 2.4.8.1 Tuotannon vaatimustenmukaisuus päästöjen osalta tarkastetaan liitteessä I olevan 5 kohdan mukaisesti. 2.4.8.2 Valmistaja voi halutessaan mitata pilaavien aineiden päästöt pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmien etupuolelta samanaikaisesti, kun tehdään tyyppihyväksyntätesti. Näin valmistaja voi muodostaa epäviralliset huononemiskertoimet erikseen moottorille ja jälkikäsittelyjärjestelmälle ja käyttää niitä apuna tuotantolinjan lopputarkastuksissa. 2.4.8.3 Tyyppihyväksyntää varten ainoastaan 2.4.5 tai 2.4.6 kohdan mukaisesti määritetyt huononemiskertoimet kirjataan liitteen VII lisäyksessä 1 esitettyyn testitulosasiakirjaan. 2.5 Huoltotoimet Huoltotoimet on käyttöiän kartuttamisohjelman aikana suoritettava valmistajan huolto-ohjeiden mukaisesti. 2.5.1 Päästöihin liittyvä määräaikaishuolto 2.5.1.1 Päästöihin liittyvät määräaikaiset huoltotoimet, kun moottoria käytetään käyttöiän kartuttamisohjelmaa varten, on tehtävä vastaavin välein kuin koneen ja moottoreiden omistajille tarkoitetuissa valmistajan huolto-ohjeissa esitetään. Huolto-ohjelmaa voidaan päivittää tarvittaessa käyttöiän kartuttamisohjelman aikana sillä edellytyksellä, että mitään huoltotoimenpidettä ei poisteta huolto-ohjelmasta sen jälkeen, kun toimenpide on suoritettu testimoottorille. 2.5.1.2 Moottorin valmistajan on käyttöiän kartuttamisohjelmia varten eriteltävä kaikki seuraavien osien säätö-, puhdistus- ja (tarvittaessa) huoltotoimet sekä määräaikaiset vaihdot:
2.5.1.3 Kriittisiä päästöihin vaikuttavia määräaikaishuoltotoimia voidaan tehdä vain siinä tapauksessa, että ne on tarkoitettu tehtäviksi käytön aikana ja tällaisen huoltotoimen suorittamista koskeva vaatimus ilmoitetaan koneen omistajalle. 2.5.2 Määräaikaishuollon muutokset 2.5.2.1 Valmistajan on pyydettävä tyyppihyväksyntäviranomaiselta lupaa, jos se haluaa suorittaa uusia määräaikaisia huoltotoimia käyttöiän kartuttamisohjelman aikana ja suositella kyseisiä toimia koneiden tai moottoreiden omistajille. Pyyntöön on liitettävä uuden määräaikaisen huoltotoimen tarvetta koskevat perustelut ja tiedot huoltoväleistä. 2.5.3 Muu kuin päästöihin liittyvä määräaikainen huolto 2.5.3.1 Muita kuin päästöihin liittyviä tarkoituksenmukaisia ja teknisesti tarpeellisia huoltotoimia (kuten öljynvaihto, öljyn-, polttoaineen- tai ilmansuodattimen vaihto, jäähdytysjärjestelmän huolto sekä joutokäynnin, käyntinopeuden rajoittimen, moottorin pulttien kiristyksen, venttiilivälyksen, ruiskutuksen välyksen ja mahdollisen käyttöhihnan kireyden säätö) voidaan suorittaa käyttöiän kartuttamisohjelmaan valituille moottoreille tai koneille valmistajan omistajalle suosittelemien pisimpien huoltovälien mukaisesti (ei siis esimerkiksi raskasta käyttöä varten suositelluin välein). 2.5.4 Korjaus 2.5.4.1 Käyttöiän kartuttamisohjelmassa testattavaksi valittuihin moottorijärjestelmiin voidaan tehdä korjauksia vain osan vikaantumisen tai moottorijärjestelmän vian seurauksena. Itse moottorin, päästöjenrajoitusjärjestelmän tai polttoainejärjestelmän korjauksia ei sallita lukuun ottamatta 2.5.4.2 kohdassa määritellyssä laajuudessa tehtäviä korjauksia. 2.5.4.2 Jos moottori, päästöjenrajoitusjärjestelmä tai polttoainejärjestelmä vikaantuu käyttöiän kartuttamisohjelman aikana, on käynnissä oleva ohjelma mitätöitävä ja aloitettava uusi käyttöiän kartuttamisohjelma uudella moottorijärjestelmällä, ellei vikaantuneita osia korvata vastaavilla osilla, joille on tehty vastaava tuntimäärä käyttöiän kertymää. 3. VAIHEEN IIIA, IIIB JA IV MOOTTOREIDEN PÄÄSTÖKESTOJAKSO 3.1 Valmistajien on käytettävä tämän kohdan taulukossa 1 olevaa päästökestojaksoa. Taulukko 1 Vaiheen IIIA, IIIB ja IV puristussytytysmoottoreiden päästökestojakso (tuntia)
|
|
3) |
Lisätään lisäys 6 ja lisäys 7 seuraavasti: ”Lisäys 6 Hiilidioksidipäästöjen määrittäminen vaiheen I, II, IIIA, IIIB ja IV moottoreille 1. Johdanto 1.1 Tässä lisäyksessä vahvistetaan hiilidioksidipäästöjen ilmoittamista koskevat säännökset ja testausmenetelmät, joita sovelletaan kaikissa vaiheissa I–IV. Jos valmistaja päättää liitteessä III olevassa 1.2.1 kohdassa annetun vaihtoehdon pohjalta käyttää UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteen 4B mukaista menettelyä, sovelletaan tämän liitteen lisäystä 7. 2. Yleiset vaatimukset 2.1 Hiilidioksidipäästöt on määritettävä liitteessä III olevassa 1.1 kohdassa esitettyjen soveltuvien testisyklien ajalta joko liitteessä III olevan 3 kohdan (NRSC) tai 4 kohdan (kuumakäynnistys NRTC) mukaisesti. Vaiheen IIIB hiilidioksidipäästöt on määritettävä kuuma NRTC -testisykliltä. 2.2 Testitulokset on ilmoitettava syklin keskimääräisinä spesifisinä arvoina ja ilmaistava yksiköllä g/kWh. 2.3 Jos NRSC tehdään valmistajan valinnan mukaisesti RMC-syklinä (Ramped Modal Cycle), sovelletaan joko tässä lisäyksessä säädettyjen NRTC:n viitetietoja tai liitteen III lisäyksen 7 vaatimuksia. 3. Hiilidioksidipäästöjen määrittäminen 3.1 Mittaus raakapakokaasusta Tätä kohtaa sovelletaan, jos hiilidioksidipitoisuus mitataan raakapakokaasusta. 3.1.1 Mittaus Testattavaksi toimitetun moottorin raakapakokaasun hiilidioksidipitoisuus on mitattava ei-dispersiivisellä infrapuna-absorptioanalysaattorilla (NDIR) liitteen III lisäyksessä 1 olevan 1.4.3.2 kohdan (NRSC) tai 2.3.3.2 kohdan (NRTC) mukaisesti. Mittausjärjestelmän on oltava liitteen III lisäyksessä 2 olevassa 1.5 kohdassa esitettyjen lineaarisuusvaatimusten mukainen. Mittausjärjestelmän on oltava liitteen III lisäyksessä 1 olevan 1.4.1 (NRSC) tai 2.3.1 (NRTC) kohdan vaatimusten mukainen. 3.1.2 Tietojen arviointi Merkitykselliset tiedot kirjataan ja tallennetaan liitteessä III olevan 3.7.4 (NRSC) tai 4.5.7.2 (NRTC) kohdan mukaisesti. 3.1.3 Syklin keskimääräisten päästöjen laskeminen Jos mittaus tehdään kuivapohjalla, on sovellettava liitteen III lisäyksessä 3 olevan 1.3.2 (NRSC) tai 2.1.2.2 (NRTC) kohdan mukaista kuiva/kostea-korjausta. NRSC:tä varten hiilidioksidin massa (g/h) on laskettava kullekin yksittäiselle moodille liitteen III lisäyksessä 3 olevan 1.3.4 kohdan mukaisesti. Pakokaasuvirrat on määritettävä liitteen III lisäyksessä 1 olevien 1.2.1–1.2.5 kohdan mukaisesti. NRTC:tä varten hiilidioksidin massa (g/testi) on laskettava liitteen III lisäyksessä 3 olevan 2.1.2.1 kohdan mukaisesti. Pakokaasuvirta on määritettävä liitteen III lisäyksessä 1 olevan 2.2.3 kohdan mukaisesti. 3.2 Mittaus laimennetusta pakokaasusta Tätä kohtaa sovelletaan, jos hiilidioksidipitoisuus mitataan laimennetusta pakokaasusta. 3.2.1 Mittaus Testattavaksi toimitetun moottorin laimennetun pakokaasun hiilidioksidipitoisuus on mitattava ei-dispersiivisellä infrapuna-absorptioanalysaattorilla (NDIR) liitteen III lisäyksessä 1 olevan 1.4.3.2 (NRSC) tai 2.3.3.2 (NRTC) kohdan mukaisesti. Pakokaasu laimennetaan suodatetulla ulkoilmalla, synteettisellä ilmalla tai typellä. Täysvirtausjärjestelmän kapasiteetin on oltava riittävän suuri, jotta veden tiivistyminen laimennus- ja näytteenottojärjestelmässä estyy täysin. Mittausjärjestelmän on oltava liitteen III lisäyksessä 2 olevassa 1.5 kohdassa esitettyjen lineaarisuusvaatimusten mukainen. Mittausjärjestelmän on oltava liitteen III lisäyksessä 1 olevan 1.4.1 (NRSC) tai 2.3.1 (NRTC) kohdan vaatimusten mukainen. 3.2.2 Tietojen arviointi Merkitykselliset tiedot kirjataan ja tallennetaan liitteessä III olevan 3.7.4 (NRSC) tai 4.5.7.2 (NRTC) kohdan mukaisesti. 3.2.3 Syklin keskimääräisten päästöjen laskeminen Jos mittaus tehdään kuivapohjalla, on sovellettava liitteen III lisäyksessä 3 olevan 1.3.2 (NRSC) tai 2.1.2.2 (NRTC) kohdan mukaista kuiva/kostea-korjausta. NRSC:tä varten hiilidioksidin massa (g/h) on laskettava kullekin yksittäiselle moodille liitteen III lisäyksessä 3 olevan 1.3.4 kohdan mukaisesti. Laimennetun pakokaasun virtaukset on määritettävä liitteen III lisäyksessä 1 olevan 1.2.6 kohdan mukaisesti. NRTC:tä varten hiilidioksidin massa (g/testi) on laskettava liitteen III lisäyksessä 3 olevan 2.2.3 kohdan mukaisesti. Laimennetun pakokaasun virtaus on määritettävä liitteen III lisäyksessä 3 olevan 2.2.1 kohdan mukaisesti. Hiilidioksidipitoisuus on taustakorjattava liitteen III lisäyksessä 3 olevan 2.2.3.1.1 kohdan mukaisesti. 3.3 Spesifisten päästöjen laskeminen 3.3.1 NRSC Spesifiset päästöt e CO2 (g/kWh) on laskettava seuraavasti:
jossa
ja
3.3.2 NRTC Spesifisten hiilidioksidipäästöjen laskemisessa tarvittava syklin työ on määritettävä liitteessä III olevan 4.6.2 kohdan mukaisesti. Spesifiset päästöt e CO2 (g/kWh) on laskettava seuraavasti:
jossa
Lisäys 7 Hiilidioksidipäästöjen vaihtoehtoinen määrittäminen 1. Johdanto Jos valmistaja päättää tämän liitteen 1.2.1 kohdassa annetun vaihtoehdon pohjalta käyttää UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteen 4B mukaista menettelyä, sovelletaan tässä lisäyksessä vahvistettuja hiilidioksidipäästöjen ilmoittamista koskevia säännöksiä ja testausmenetelmiä. 2. Yleiset vaatimukset 2.1 Hiilidioksidipäästöt on määritettävä kuumakäynnistys-NRTC-testisyklin ajalta UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B olevan 7.8.3 kohdan mukaisesti. 2.2 Testitulokset on ilmoitettava syklin keskimääräisinä spesifisinä arvoina ja ilmaistava yksiköllä g/kWh. 3. Hiilidioksidipäästöjen määrittäminen 3.1 Mittaus raakapakokaasusta Tätä kohtaa sovelletaan, jos hiilidioksidipitoisuus mitataan raakapakokaasusta. 3.1.1 Mittaus Testattavaksi toimitetun moottorin raakapakokaasun hiilidioksidipitoisuus on mitattava ei-dispersiivisellä infrapuna-absorptioanalysaattorilla (NDIR) UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B olevan 9.4.6 kohdan mukaisesti. Mittausjärjestelmän on oltava UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B olevassa 8.1.4 kohdassa esitettyjen lineaarisuusvaatimusten mukainen Mittausjärjestelmän on oltava UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B olevassa 8.1.9 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukainen 3.1.2 Tietojen arviointi Olennaiset tiedot on kirjattava ja tallennettava UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B olevan 7.8.3.2 kohdan mukaisesti. 3.1.3 Syklin keskimääräisten päästöjen laskeminen Jos mittaukset tehdään kuivapohjalla, hetkellisiin pitoisuusarvoihin on tehtävä UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteen 4B lisäyksessä 8 olevan A.8.2.2 kohdan tai lisäyksessä 7 olevan A.7.3.2 kohdan mukainen kuiva/kostea-korjaus ennen muita laskelmia. Hiilidioksidin massa (g/testi) on laskettava kertomalla ajan suhteen mukautetut hetkelliset hiilidioksidipitoisuudet ja pakokaasuvirrat ja integroimalla testisykliin jommankumman seuraavista mukaisesti:
3.2 Mittaus laimennetusta pakokaasusta Tätä kohtaa sovelletaan, jos hiilidioksidipitoisuus mitataan laimennetusta pakokaasusta. 3.2.1 Mittaus Testattavaksi toimitetun moottorin laimennetun pakokaasun hiilidioksidipitoisuus on mitattava ei-dispersiivisellä infrapuna-absorptioanalysaattorilla (NDIR) UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B olevan 9.4.6 kohdan mukaisesti. Pakokaasu laimennetaan suodatetulla ulkoilmalla, synteettisellä ilmalla tai typellä. Täysvirtausjärjestelmän kapasiteetin on oltava riittävän suuri, jotta veden tiivistyminen laimennus- ja näytteenottojärjestelmässä estyy täysin. Mittausjärjestelmän on oltava UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B olevassa 8.1.4 kohdassa esitettyjen lineaarisuusvaatimusten mukainen. Mittausjärjestelmän on oltava UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B olevassa 8.1.9 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukainen. 3.2.2 Tietojen arviointi Olennaiset tiedot on kirjattava ja tallennettava UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B olevan 7.8.3.2 kohdan mukaisesti. 3.2.3 Syklin keskimääräisten päästöjen laskeminen Jos mittaukset tehdään kuivapohjalla, hetkellisiin pitoisuusarvoihin on tehtävä UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteen 4B lisäyksessä 8 olevan A.8.3.2 kohdan tai lisäyksessä 7 olevan A.7.4.2. kohdan mukainen kuiva/kostea-korjaus ennen muita laskelmia. Hiilidioksidin massa (g/testi) on laskettava kertomalla hiilidioksidipitoisuudet ja laimennetut pakokaasuvirrat jommankumman seuraavista mukaisesti:
Taustakorjaus on tehtävä UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteen 4B lisäyksessä 8 olevan A.8.3.2.4 kohdan tai A.7.4.1 kohdan mukaisesti. 3.3 Spesifisten päästöjen laskeminen Spesifisten hiilidioksidipäästöjen laskemisessa tarvittava syklin työ on määritettävä UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B olevan 7.8.3.4 kohdan mukaisesti. Spesifiset päästöt e CO2 (g/kWh) on laskettava seuraavasti:
jossa
|
LIITE IV
Lisätään direktiivin 97/68/EY liitteeseen VI 1.a kohta seuraavasti:
|
”1.a |
Tätä liitettä sovelletaan seuraavasti:
|
LIITE V
Korvataan direktiivin 97/68/EY liitteen VII lisäys 1 seuraavasti:
”Lisäys 1
Puristussytytysmoottoreiden testausraportti – Testitulokset (1)
Testimoottorin tiedot
Moottorityyppi:. …
Moottorin sarjanumero: …
1. Testin suoritusta koskevat tiedot: …
1.1 Testauksessa käytetty vertailupolttoaine
1.1.1 Setaaniluku: …
1.1.2 Rikkipitoisuus: …
1.1.3 Tiheys: …
1.2 Voiteluaine
1.2.1 Merkit: …
1.2.2 Tyypit: …
(ilmoitetaan öljyn prosenttiosuus seoksessa, jos voiteluaine ja polttoaine sekoitetaan)
1.3 Moottorikäyttöinen laitteisto (tarvittaessa)
1.3.1 Numerointi ja tunnistetiedot: …
1.3.2 Tehon kulutus ilmoitetuilla moottorin pyörimisnopeuksilla (valmistajan ilmoitus):
|
|
Moottorin eri pyörimisnopeuksilla käytetty teho PAE (kW) (2), (3) tämän liitteen lisäys 3 huomioon otettuna |
||
|
Laitteet |
Välinopeus (tarvittaessa) |
Enimmäistehon nopeus (jos muu kuin nimellisnopeus) |
Nimellisnopeus (4) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Yhteensä |
|
|
|
1.4 Moottorin suorituskyky
1.4.1 Moottorin pyörimisnopeudet:
Joutokäynti: … min–1
Välinopeus: … min–1
Enimmäisteho: … min–1
Nimellisnopeus (5): … min–1
1.4.2 Moottorin teho (6)
|
|
Tehoasetus (kW) moottorin eri pyörimisnopeuksilla |
||
|
Olosuhteet |
Välinopeus (tarvittaessa) |
Enimmäistehon nopeus (jos muu kuin nimellisnopeus |
Nimellisnopeus (7) |
|
Suurin määritetyllä testipyörimisnopeudella mitattu teho (PM) (kW) (a) |
|
|
|
|
Moottorikäyttöisen laitteiston kuluttama kokonaisteho tämän lisäyksen 1.3.2 kohdan mukaisesti kun otetaan huomioon lisäys 3 (kW) (b) |
|
|
|
|
Liitteessä I olevassa 2.4 kohdassa määritelty moottorin nettoteho (kW) (c) |
|
|
|
|
|
|
|
|
2. NRSC-testin suoritusta koskevat tiedot:
2.1 Dynamometrin asetukset (kW)
|
|
Dynamometrin asetukset (kW) moottorin eri pyörimisnopeuksilla |
||||
|
Kuorma prosentteina |
Välinopeus (tarvittaessa) |
63 % (tarvittaessa) |
80 % (tarvittaessa) |
91 % (tarvittaessa) |
Nimellisnopeus (8) |
|
10 (tarvittaessa) |
|
|
|
|
|
|
25 (tarvittaessa) |
|
|
|
|
|
|
50 |
|
|
|
|
|
|
75 (tarvittaessa) |
|
|
|
|
|
|
100 |
|
|
|
|
|
2.2 Moottorin/kantamoottorin päästötulokset (9):
Huononemiskerroin (DF): laskettu/kiinteä (9)
Esitetään huononemiskertoimen arvot ja päästötulokset seuraavassa taulukossa (9):
|
NRSC-testi |
||||||
|
DF kert./summ.3 |
CO |
HC |
NOx |
HC + NOx |
PM |
|
|
|
|
|
|
|
||
|
Päästöt |
CO (g/kWh) |
HC (g/kWh) |
NOx (g/kWh) |
HC + NOx (g/kWh) |
PM (g/kWh) |
CO2 (g/kWh) |
|
Testitulos |
|
|
|
|
|
|
|
Lopullinen testitulos huononemiskertoimella |
|
|
|
|
|
|
|
Valvonta-alueen lisätestipisteet (tarvittaessa) |
||||||
|
Päästöt testipisteessä |
Moottorin nopeus |
Kuorma (%) |
CO (g/kWh) |
HC (g/kWh) |
NOx (g/kWh) |
PM (g/kWh) |
|
Testitulos 1 |
|
|
|
|
|
|
|
Testitulos 2 |
|
|
|
|
|
|
|
Testitulos 3 |
|
|
|
|
|
|
2.3 NRSC-testissä käytetty näytteenottojärjestelmä:
2.3.1 Kaasupäästöt (10): …
2.3.2 PM (10): …
2.3.2.1 Menetelmä (11): yksi suodatin / monta suodatinta
3. NRTC-testin suoritusta koskevat tiedot (tarvittaessa):
3.1 Moottorin/kantamoottorin päästötulokset (11):
Huononemiskerroin (DF): laskettu/kiinteä (12)
Esitetään huononemiskertoimen arvot ja päästötulokset seuraavassa taulukossa (12):
Regenerointiin liittyvät tiedot voidaan ilmoittaa vaiheen IV moottoreista.
|
NRTC-testi |
||||||
|
DF kert./summ. (12) |
CO |
HC |
NOx |
HC + NOx |
PM |
|
|
|
|
|
|
|
||
|
Päästöt |
CO (g/kWh) |
HC (g/kWh) |
NOx (g/kWh) |
HC + NOx (g/kWh) |
PM (g/kWh) |
|
|
Kylmäkäynnistys |
|
|
|
|
|
|
|
Päästöt |
CO (g/kWh) |
HC (g/kWh) |
NOx (g/kWh) |
HC + NOx (g/kWh) |
PM (g/kWh) |
CO2 (g/kWh) |
|
Kuumakäynnistys, ei regeneraatiota |
|
|
|
|
|
|
|
Kuumakäynnistys ja regeneraatio (12) |
|
|
|
|
|
|
|
kr,u (kert./summ.) (12) kr,d (kert./summ.) (12) |
|
|
|
|
|
|
|
Painotettu testitulos |
|
|
|
|
|
|
|
Lopullinen testitulos huononemiskertoimella |
|
|
|
|
|
|
Syklin työ, kuumakäynnistys, ei regeneraatiota kWh
3.2 NRTC-testissä käytetty näytteenottojärjestelmä:
Kaasupäästöt (13): …
PM (13): …
Menetelmä (14):yksi suodatin / monta suodatinta
(1) Jos kantamoottoreita on useita, seuraavat tiedot on merkittävä jokaisesta.
(2) Tarpeeton yliviivataan.
(3) Saa olla enintään 10 % testauksen aikana mitattua tehoa suurempi.
(4) Lisätään arvot moottorin nopeudella, joka on 100 % normalisoidusta nopeudesta, jos NRSC-testissä käytetään tätä nopeutta.
(5) Lisätään moottorin nopeus, joka on 100 % normalisoidusta nopeudesta, jos NRSC-testissä käytetään tätä nopeutta.
(6) Liitteessä I olevan 2.4 kohdan vaatimusten mukaisesti mitattu korjaamaton teho.
(7) Korvataan arvoilla moottorin nopeudella, joka on 100 % normalisoidusta nopeudesta, jos NRSC-testissä käytetään tätä nopeutta.
(8) Korvataan arvoilla moottorin nopeudella, joka on 100 % normalisoidusta nopeudesta, jos NRSC-testissä käytetään tätä nopeutta.
(9) Tarpeeton yliviivataan.
(10) Merkitään liitteessä VI olevassa 1 kohdassa tai UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B olevassa 9 kohdassa määritellyt kaavioiden numerot, tarvittaessa.
(11) Tarpeeton yliviivataan.
(12) Tarpeeton yliviivataan.
(13) Merkitään liitteessä VI olevassa 1 jaksossa tai UN/ECE-säännön nro 96, muutossarja 03, liitteessä 4B olevassa 9 kohdassa määritellyt kaavioiden numerot, tarvittaessa.
(14) Tarpeeton yliviivataan.”
LIITE VI
”LIITE XI
TIETOLOMAKE TYYPPIHYVÄKSYTYISTÄ MOOTTOREISTA
1. Kipinäsytytysmoottorit
|
Ilmoitettu moottorin tyyppihyväksyntä |
1 |
2 |
3 |
4 |
|
|
Tyyppihyväksyntänumero |
|
|
|
|
|
|
Hyväksymispäivä |
|
|
|
|
|
|
Valmistajan nimi |
|
|
|
|
|
|
Moottorityyppi/-perhe |
|
|
|
|
|
|
Moottorin kuvaus |
Yleistiedot (1) |
|
|
|
|
|
Jäähdytysmenetelmä (1) |
|
|
|
|
|
|
Sylinteriluku |
|
|
|
|
|
|
Sylinteritilavuus (cm3) |
|
|
|
|
|
|
Jälkikäsittelyn tyyppi (2) |
|
|
|
|
|
|
Nimellisnopeus (min–1) |
|
|
|
|
|
|
Nettonimellisteho (kW) |
|
|
|
|
|
|
Päästöt (g/kWh) |
CO |
|
|
|
|
|
HC |
|
|
|
|
|
|
NOx |
|
|
|
|
|
|
PM |
|
|
|
|
|
2. Puristussytytysmoottorit (3) (4)
2.1 Moottorin yleistiedot:
|
Ilmoitettu moottorin tyyppihyväksyntä |
1 |
2 |
3 |
4 |
|
|
Tyyppihyväksyntänumero |
|
|
|
|
|
|
Hyväksymispäivä |
|
|
|
|
|
|
Valmistajan nimi |
|
|
|
|
|
|
Moottorityyppi/-perhe |
|
|
|
|
|
|
Moottorin kuvaus |
Yleistiedot (5) |
|
|
|
|
|
Jäähdytysmenetelmä (6) |
|
|
|
|
|
|
Sylinteriluku |
|
|
|
|
|
|
Sylinteritilavuus (cm3) |
|
|
|
|
|
|
Jälkikäsittelyn tyyppi (7) |
|
|
|
|
|
|
Nimellisnopeus (min–1) |
|
|
|
|
|
|
Kierrosnopeus suurimmalla teholla (min–1) |
|
|
|
|
|
|
Nettonimellisteho (kW) |
|
|
|
|
|
|
Suurin nettoteho (kW) |
|
|
|
|
|
2.2 Lopullinen päästötulos
|
Ilmoitettu moottorin tyyppihyväksyntä |
1 |
2 |
3 |
4 |
|
|
NRSC:n lopullinen testitulos huononemiskertoimen kanssa (g/kWh) |
CO |
|
|
|
|
|
HC |
|
|
|
|
|
|
NOx |
|
|
|
|
|
|
HC + NOx |
|
|
|
|
|
|
PM |
|
|
|
|
|
|
NRSC CO2 (g/kWh) |
|
|
|
|
|
|
NRTC:n lopullinen testitulos huononemiskertoimen kanssa (g/kWh) |
CO |
|
|
|
|
|
HC |
|
|
|
|
|
|
NOx |
|
|
|
|
|
|
HC + NOx |
|
|
|
|
|
|
PM |
|
|
|
|
|
|
NRTC, kuuma sykli, CO2 (g/kWh) |
|
|
|
|
|
|
NRTC, kuuma sykli, työ (kWh) |
|
|
|
|
|
2.3 NRSC:n huononemiskertoimet ja päästötestitulokset
|
Ilmoitettu moottorin tyyppihyväksyntä |
1 |
2 |
3 |
4 |
|
|
DF kert./summ. (8) |
CO |
|
|
|
|
|
HC |
|
|
|
|
|
|
NOx |
|
|
|
|
|
|
HC + NOx |
|
|
|
|
|
|
PM |
|
|
|
|
|
|
NRSC:n testitulos ilman huononemiskerrointa (g/kWh) |
CO |
|
|
|
|
|
HC |
|
|
|
|
|
|
NOx |
|
|
|
|
|
|
HC + NOx |
|
|
|
|
|
|
PM |
|
|
|
|
|
2.4 NRTC:n huononemiskertoimet ja päästötestitulokset
|
Ilmoitettu moottorin tyyppihyväksyntä |
1 |
2 |
3 |
4 |
|
|
DF kert./summ. (9) |
CO |
|
|
|
|
|
HC |
|
|
|
|
|
|
NOx |
|
|
|
|
|
|
HC + NOx |
|
|
|
|
|
|
PM |
|
|
|
|
|
|
NRTC:n kylmäkäynnistystestin tulos ilman huononemiskerrointa (g/kWh) |
CO |
|
|
|
|
|
HC |
|
|
|
|
|
|
NOx |
|
|
|
|
|
|
HC + NOx |
|
|
|
|
|
|
PM |
|
|
|
|
|
|
NRTC:n kuumakäynnistystestin tulos ilman huononemiskerrointa (g/kWh) |
CO |
|
|
|
|
|
HC |
|
|
|
|
|
|
NOx |
|
|
|
|
|
|
HC + NOx |
|
|
|
|
|
|
PM |
|
|
|
|
|
2.5 NTRC-kuumakäynnistystestin päästötulokset
Regenerointiin liittyvät tiedot voidaan ilmoittaa vaiheen IV moottoreista.
|
Ilmoitettu moottorin tyyppihyväksyntä |
1 |
2 |
3 |
4 |
|
|
NRTC kuumakäynnistys, ei regeneraatiota (g/kWh) |
CO |
|
|
|
|
|
HC |
|
|
|
|
|
|
NOx |
|
|
|
|
|
|
HC + NOx |
|
|
|
|
|
|
PM |
|
|
|
|
|
|
NRTC kuumakäynnistys, regeneraatio (g/kWh) |
CO |
|
|
|
|
|
HC |
|
|
|
|
|
|
NOx |
|
|
|
|
|
|
HC + NOx |
|
|
|
|
|
|
PM” |
|
|
|
|
|
(1) Neste tai ilma.
(2) Lyhenteet: CAT = katalysaattori, PT = hiukkasloukku, SCR = valikoiva katalyyttinen pelkistys.
(3) Täydennetään kaikki moottorityyppiin/-perheeseen soveltuvat kohdat.
(4) Jos moottoriperhe, annetaan kantamoottorin tiedot.
(5) Lyhenteet: DI = suoraruiskutus, PC = esikammio/pyörrekammio, NA = vapaasti hengittävä, TC = turboahdettu, TCA = turboahdettu jälkijäähdytetty, EGR = pakokaasun takaisinkierrätys. Esimerkkejä: PC NA, DI TCA EGR.
(6) Neste tai ilma.
(7) Lyhenteet: DOC = dieselin hapetuskatalysaattori, PT = hiukkasloukku, SCR = valikoiva katalyyttinen pelkistys.
(8) Tarpeeton yliviivataan.
(9) Tarpeeton yliviivataan.
LIITE VII
”LIITE XII
VAIHTOEHTOISTEN TYYPPIHYVÄKSYNTÖJEN TUNNUSTAMINEN
|
1. |
Seuraavat tyyppihyväksynnät ja tarvittaessa asiaa koskevat hyväksyntämerkit tunnustetaan tämän direktiivin mukaista hyväksymistä vastaaviksi 9 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen luokkien A, B ja C moottoreiden osalta:
|
|
2. |
Seuraavat tyyppihyväksynnät ja tarvittaessa asiaa koskevat hyväksyntämerkit tunnustetaan tämän direktiivin mukaista hyväksymistä vastaaviksi 9 artiklan 3 kohdassa määriteltyjen moottoriluokkien D, E, F ja G osalta (vaihe II):
|
|
3. |
Seuraavat tyyppihyväksynnät ja tarvittaessa asiaa koskevat hyväksyntämerkit tunnustetaan tämän direktiivin mukaista hyväksymistä vastaaviksi 9 artiklan 3a ja 3b kohdassa määriteltyjen moottoriluokkien H, I, J ja K (vaihe IIIA) osalta;
|
|
4. |
Seuraavat tyyppihyväksynnät ja tarvittaessa asiaa koskevat hyväksyntämerkit tunnustetaan tämän direktiivin hyväksymistä vastaaviksi 9 artiklan 3c kohdassa määriteltyjen moottoriluokkien L, M, N ja P osalta (vaihe IIIB):
|
|
5. |
Seuraavat tyyppihyväksynnät ja tarvittaessa asiaa koskevat hyväksyntämerkit tunnustetaan tämän direktiivin hyväksymistä vastaaviksi 9 artiklan 3d kohdassa määriteltyjen moottoriluokkien Q ja R osalta (vaihe IV):
|
, jossa: 
