15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/1

(1)

Asetuksella (EU) N:o 531/2012 otetaan käyttöön säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillismyynnin käsite. Ensinnäkin asetuksen (EU) N:o 531/2012 4 artiklan 1 kohdassa asetetaan kotimaan operaattoreille velvollisuus tarjota asiakkailleen mahdollisuutta käyttää minkä hyvänsä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin pakettina tarjoamia säänneltyjä verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalveluja. Lisäksi 4 artiklan 1 kohdassa säädetyissä säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillismyyntiä koskevissa säännöksissä edellytetään, että kotimaan operaattorit ja verkkovierailuoperaattorit eivät saa estää verkkovierailuasiakkaita käyttämästä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin suoraan vierailuverkossa tarjoamia säänneltyjä verkkovierailudatapalveluja.

(2)

Jotta voitaisiin varmistaa, että säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillismyynti mahdollistetaan koko unionin alueella johdonmukaisesti ja samanaikaisesti, asetuksessa (EU) N:o 531/2012 edellytetään, että komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännöt tiedotusvelvollisuudesta, joka koskee verkkovierailuasiakkaiden mahdollisuutta valita vaihtoehtoinen verkkovierailuoperaattori, sekä teknisestä ratkaisusta, joka mahdollistaa säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillismyynnin.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 531/2012 5 artiklan 4 kohdan mukaan säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillismyynnin toteuttamisessa käytettävä tekninen ratkaisu voi sisältää yhden tai useita teknisiä menettelyjä asetuksen (EU) N:o 531/2012 5 artiklan 3 kohdassa säädettyjen ehtojen täyttämiseksi. Jos siis kaikkia näitä ehtoja ei voida täyttää pelkästään yhdellä teknisellä menettelyllä, olisi toteutettava useampia teknisiä menettelyjä. Tässä asetuksessa olisi säädettävä kyseistä teknistä ratkaisua koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka kattavat kotimaan operaattoreille asetettavat verkkoelementtien käyttöä ja asiaan liittyvien palvelujen tarjontaa koskevat vaatimukset kunkin teknisen menettelyn osalta, jotta voidaan varmistaa tarvittava näiden ominaisuuksien käyttöoikeus, jonka avulla vaihtoehtoiset verkkovierailuoperaattorit voivat tarjota erillisiä verkkovierailupalveluja ja jotta mahdollistetaan vaihtoprosessi luovuttavan ja vastaanottavan verkkovierailuoperaattorin välillä.

(4)

Teknisen ratkaisun olisi mahdollistettava myös asetuksen (EU) N:o 531/2012 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen velvollisuuksien täyttyminen. Näin ollen teknisen ratkaisun olisi varmistettava sekä asiakkaille mahdollisuus käyttää minkä hyvänsä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin pakettina tarjoamia säänneltyjä verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalveluja että kotimaan operaattorille ja verkkovierailuoperaattoreille mahdollisuus noudattaa velvollisuutta, jonka mukaan ne eivät saa estää verkkovierailuasiakkaita käyttämästä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin suoraan vierailuverkossa tarjoamia säänneltyjä verkkovierailudatapalveluja.

(5)

Tällä hetkellä kotimaan operaattori tarjoaa kaikkia vähittäistason verkkovierailupalveluja yhdessä kotimaisten matkaviestintäpalvelujen kanssa. Asetuksen (EU) N:o 531/2012 ansiosta verkkovierailuasiakas voi valita pakettina tarjottuja säänneltyjä verkkovierailupalveluja varten vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin ja hankkia verkkovierailupalvelut erillään kotimaan matkaviestintäpalveluista. Verkkovierailuasiakas tekee kyseisistä palveluista erillisen sopimuksen vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin kanssa.

(6)

On olemassa useita teknisiä menettelyjä, joilla pakettina tarjottavien verkkovierailupalvelujen erillismyynti voidaan toteuttaa. Näitä ovat muun muassa kahden IMSIn (kansainvälinen matkaviestintilaajan tunnus) malli (jossa samalla SIM-kortilla on kaksi erillistä IMSI-elementtiä) ja yhden IMSIn malli (jossa kotimaan operaattori ja verkkovierailuoperaattori käyttävät samaa IMSIä). Kahden IMSIn tekninen menettely perustuu verkkovierailuasiakkaan SIM-kortilla olevaan toiseen profiiliin, jota vaihtoehtoinen verkkovierailuoperaattori voi käyttää säänneltyjen verkkovierailupalvelujen myyntiä varten, kun taas kotimaan operaattori käyttää ensimmäistä profiilia kotimaanpalvelujen ja mahdollisesti sääntelemättömien verkkovierailupalvelujen myyntiin. Yhden IMSIn teknisessä menettelyssä erillisten verkkovierailupalvelujen tarjonnasta vastaa teknisesti edelleen kotimaan operaattori, joka toimii isäntämatkaviestinverkon operaattorina vaihtoehtoiselle verkkovierailuoperaattorille. Erillisiä verkkovierailupalveluja tarjotaan tukkutasolla vaihtoehtoiselle verkkovierailuoperaattorille, joka myy niitä edelleen vähittäistasolla verkkovierailuasiakkaalle. Yksinkertaisimpana vaihtoehtona on puhdas jälleenmyyntimalli. Puhtaan jälleenmyyntimallin tekniseen menettelyyn on lisäksi mahdollista tehdä täydennyksiä, joiden ansiosta vaihtoehtoinen verkkovierailuoperaattori voi valvoa sitä, mitä vierailuverkkoja käytetään ensisijaisesti, sekä hyödyntää alennuksia isäntämatkaviestinverkon operaattorilta ostettavien tukkutason verkkovierailupalvelujen hinnoissa vierailuverkkojen operaattorien tai tukkutason yhteenliittymien kanssa tehtyjen tukkusopimusten perusteella.

(7)

Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailujen erillismyynnin edellyttämien verkkoelementtien ja palvelujen käyttöoikeutta olisi asetuksen (EU) N:o 531/2012 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarjottava maksutta. Näin ollen sellaisten lisäpalvelujen hinnoittelu, jotka eivät ole välttämättömiä säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillismyynnin kannalta, ei kuulu 5 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillismyyntiä varten tarvittaviin toimintoihin ja lisäpalveluihin luetaan myös toiminnot ja palvelut, joita tarvitaan asiakkaan siirtoprosessissa.

(8)

Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin BEREC on antanut asiantuntija-arvionsa erillisten verkkovierailupalvelujen toteuttamiseksi tarvittavista ratkaisuista (2). BEREC katsoo, että kahden IMSIn mallin toteuttaminen edellyttää huomattavaa kehitys- ja standardointitoimintaa, ja arvioi toteutuskustannusten aiheuttavan merkittäviä lisäyksiä vähittäishintoihin. Koska tämä tekninen menettely edellyttäisi myös nykyisin käytössä olevien SIM-korttien vaihtamista kahden IMSIn korteiksi, kahden IMSIn tekninen menetelmä ei ole kustannustehokas ja kuluttajaystävällinen vaihtoehto säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillismyyntiä varten.

(9)

Yhden IMSIN tekninen menettely sen sijaan näyttää tarkoituksenmukaisemmalta, kun otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 531/2012 5 artiklan 3 kohdassa asetetut ehdot. Kaikki tarkastellut tekniset menettelyt, mukaan lukien yhden IMSIn tekninen menettely, voidaan toteuttaa tavalla, joka täyttää 5 artiklan 3 kohdan h, i, j ja k alakohdan ehdot. Yhden IMSIn malli on kuluttaja- ja käyttäjäystävällinen, koska verkkovierailupalvelu tarjotaan siinä teknisesti samalla tavoin kuin tähänkin asti, joten käyttäjäkokemuksen voidaan olettaa olevan samalla tavoin saumaton. Yhden IMSIn mallin toteutuskustannukset ovat pienemmät kuin kahden IMSIn mallissa, eikä se edellytä huomattavaa standardointitoimintaa. BEREC katsoo myös, että yhden IMSIn mallin toteutukseen ei liity pullonkaulatekijöitä.

(10)

Yhden IMSIn teknisen menettelyn kilpailuvaikutusten tehokkuutta voitaisiin parantaa, jos vaihtoehtoiset verkkovierailuoperaattorit voisivat ohjata verkkovierailuliikennettä itse valitsemaansa vierailuverkkoon. Paranneltuun yhden IMSIn tekniseen menettelyyn liittyvien liikenteenohjausjärjestelyjen toteuttaminen olisi kuitenkin perusteltua vain, jos toteutuskustannukset ovat oikeassa suhteessa odotettuihin kilpailuhyötyihin. Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että paranneltuun yhden IMSIn tekniseen menettelyyn liittyvät tarvittavat liikenteenohjausjärjestelyt voitaisiin toteuttaa kohtuullisin kustannuksin 1 päivään heinäkuuta 2014 mennessä. Näin ollen tässä vaiheessa katsotaan, että verkkovierailujen jälleenmyynnin muodossa toteutettava yhden IMSIn tekninen menettely riittää täyttämään kaikki 5 artiklan 3 kohdassa säädetyt ehdot, lukuun ottamatta alakohdissa b ja e säädettyjä ehtoja, jotka täyttyvät vain osittain.

(11)

Kahden IMSIn tekninen menettely, yhden IMSIn tekninen menettely ja paranneltu yhden IMSIn tekninen menettely eivät yksikään täytä kaikkia asetuksen (EU) N:o 531/2012 5 artiklan 3 kohdassa säädettyjä ehtoja. Erityisesti on todettava, että mikään niistä ei pane täytäntöön kotimaan operaattoreille ja verkkovierailuoperaattoreille asetettua velvollisuutta, jonka mukaan ne eivät saa estää verkkovierailuasiakkaita käyttämästä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin suoraan vierailuverkossa tarjoamia säänneltyjä verkkovierailudatapalveluja. Ainakin yhden tekniseen ratkaisuun sisältyvän teknisen menettelyn on kuitenkin tarjottava mahdollisuus panna tämä velvollisuus täytäntöön, koska se on yksi asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa pakollisiksi säädetyistä velvollisuuksista.

(12)

Kotiverkkojen nykyisissä toteutuksissa ja kokoonpanoissa tällaiset paikalliset verkkovierailudatapalvelut on estetty. Näin ollen asetuksen (EU) N:o 531/2012 vaatimuksen täyttäminen edellyttää toistakin teknistä menettelyä. Jotta paikalliset verkkovierailudatapalvelut voitaisiin erottaa kotimaan palvelupaketista, vierailuverkon operaattoreita ei pitäisi estää käsittelemästä teknisesti verkkovierailuasiakkaan dataliikennettä eikä tarjoamasta kyseistä palvelua vähittäistasolla.

(13)

Toisaalta yhden IMSIn tekninen menettely ei anna mahdollisuutta palvella kaiken tyyppistä kuluttajakysyntää, esimerkiksi intensiivistä datapalvelujen käyttöä, kilpailuehtoisesti. Koska verkkovierailudatapalvelujen tukkuhintakatot eivät ole tarkasti kustannussuuntautuneita, eivätkä ne tule laskemaan vuoden 2014 jälkeen huolimatta odotetusta tukkutason kustannusten laskusta, näyttää epätodennäköiseltä, että vaihtoehtoiset verkkovierailuoperaattorit, joiden on tukeuduttava tukkutason verkkovierailudatapalveluihin, kykenisivät tarjoamaan datapalvelujen suurkäyttäjille vähittäistason verkkovierailudatapalveluja houkuttelevaan hintaan verrattuna kotimaan matkaviestinnän datapalvelujen hintatasoon. Tekninen menettely, joka panee täytäntöön kotimaan operaattoreille ja verkkovierailuoperaattoreille asetetun velvollisuuden, jonka mukaan ne eivät saa estää verkkovierailuasiakkaita käyttämästä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin suoraan vierailuverkossa tarjoamia säänneltyjä verkkovierailudatapalveluja, antaa kuitenkin vaihtoehtoisille verkkovierailudatapalvelujen tarjoajille mahdollisuuden tarjota paikallisia verkkovierailudatapalveluja eli verkkovierailudatapalveluja, joiden ei tarvitse perustua tukkutason verkkovierailudatapalveluihin.

(14)

Kotimaan operaattorit tarjoavat nykyisin vähittäistason verkkovierailudatapalveluja vierailuverkkojen operaattorien kanssa tehtyjen tukkusopimusten pohjalta. Verkkovierailudataliikenne lähetetään ja vastaanotetaan vierailuverkon operaattorin radioliityntäverkon välityksellä ja reititetään vierailuverkon ja kotiverkon välillä. Kotiverkon operaattori tarjoaa yhteyden internetpalveluun ja veloittaa verkkovierailevaa asiakasta verkkovierailudatapalvelusta. Nykyiset GSM/GPRS-, EDGE- ja UMTS-standardit antavat jo nyt vierailuverkon operaattorille mahdollisuuden teknisesti käsitellä verkkovierailudataliikennettä ja tarjota yhteyttä internetpalveluun ilman reititystä koti- ja vierailuverkon välillä. Alan nykykäytännön mukaisesti kotiverkon operaattori veloittaa kuitenkin edelleen asiakasta verkkovierailudatapalvelun käytöstä ja vierailuverkon operaattori käsittelee liikenteen tukkupalveluna kotiverkon operaattorille.

(15)

Vaatimus, jonka mukaan paikallisia verkkovierailudatapalveluja ei saa estää, voidaan täyttää useilla tavoilla. Perusvaatimuksia ovat verkkovierailudataliikenteen käsittelymahdollisuuden toteuttaminen ja aktivointi vierailuverkossa ja vaatimus olla estämättä vierailuverkon manuaalista tai automaattista valintaa. Mahdollisia parannuksia ovat liikenteenohjauselementtien muuttaminen niin, että auki olevia verkkovierailudatapalvelujen käyttöistuntoja ei keskeytetä ja sellaisten erityistoimintojen toteuttaminen, joilla autetaan verkkovierailuasiakkaita vierailuverkon valinnassa tai jotka tukevat vierailuverkon automaattista valintaa. Tällaisilla perusvaatimuksilla voitaneen mahdollistaa erilaisten liiketoimintamallien kehittyminen sekä tilapäisten että pysyvien paikallisten verkkovierailudatapalvelujen tarjontaan.

(16)

Tilapäisten paikallisten verkkovierailupalvelujen tapauksessa verkkovierailuasiakas voi valita paikallisen matkaviestinverkon operaattorin kyseisessä maassa tarjoamaan vähittäistason verkkovierailudatapalveluja suoraan, jos palvelua tarjotaan vierailumaassa ja jos vierailuverkon operaattorin ja kotiverkon operaattorin välillä on olemassa verkkovierailusopimus. Palvelun tilapäinen luonne merkitsee, että verkon tai päätelaitteen asetuksiin ei tehdä mitään pysyvää muutosta, joten alkuperäiset verkkovierailuasetukset palautuvat, kun paikallista verkkovierailudatapalvelua ei enää käytetä. Tämäntyyppinen palvelu tarjoaisi vastaavan käyttäjäkokemuksen kuin langattomat lähiverkot, kuten Wi-Fi-verkot, joita monet kannettavien, älypuhelinten ja taulutietokoneiden käyttäjät tällä hetkellä hyödyntävät ulkomailla. Puhe-, tekstiviesti- ja muut asiaan liittyvät palvelut tarjoaisi entiseen tapaan kotiverkon operaattori, paitsi kun verkkovierailuoperaattori tarjoaa myös näitä palveluja vierailuverkossa.

(17)

Pysyvien paikallisten verkkovierailudatapalvelujen tapauksessa verkkovieraileva asiakas tekee sopimuksen paikallisten verkkovierailudatapalvelujen tarjoajan kanssa eikä kotiverkkoa käyttävän verkkovierailuoperaattorin kanssa. Tässä tapauksessa vaihtoehtoinen verkkovierailupalvelujen tarjoaja, esimerkiksi matkaviestinverkon operaattori tai jälleenmyyjä, tarjoaisi paikallisia verkkovierailudatapalveluja ja tarvittavan teknisen tuen (tarvittavat erityissovellukset tai vastaavat) yhdessä tai useammassa maassa verkkovierailuasiakkaille pysyvästi oman verkkopeittonsa pohjalta ja/tai sellaisten matkaviestinverkon operaattorien verkkopeiton pohjalta, joiden kanssa se on kussakin maassa tehnyt jälleenmyyntisopimuksen.

(18)

Kaupallisen tarjonnan kaikkein pelkistetyimmät ratkaisut eivät välttämättä kaikkein parhaiten täytä käyttäjäystävällisyyden vaatimusta, jos niissä esimerkiksi vaaditaan verkkovierailuasiakasta muuttamaan päätelaitteensa asetuksia tai lähettämään tekstiviestillä erityinen tunnus palvelun mahdollistamiseksi ja vierailuverkon valitsemiseksi, mutta voidaan olettaa, että palvelun suosiosta riippuen paikallisten verkkovierailudatapalvelujen tarjoajat, päätelaitevalmistajat, sovelluskehittäjät tai muut toimijat luovat markkinapohjaisia ratkaisuja, jotka lisäävät käyttäjäystävällisyyttä. Paikallisten verkkovierailudatapalvelujen kuluttajaystävällisyyttä pidetään hyvänä, koska palveluntarjoajan voi valita joustavasti ja sen palvelusta voi kytkeytyä irti välittömästi. Paikalliset verkkovierailudatapalvelut antavat vaihtoehtoisille verkkovierailupalvelujen tarjoajille mahdollisuuden hyödyntää omia infrastruktuuriresursseja ja kaupallisia järjestelyjä verkkovierailudatapalveluja varten esimerkiksi käyttämällä jälleenmyyntijärjestelyjä tai pysyviä monen maan paikallisia verkkovierailudatapalveluja. BERECin mukaan paikalliset verkkovierailudatapalvelut voidaan toteuttaa suhteellisen nopeasti ja ne ovat kustannustehokkaita, koska suurin osa vaihtoehtoisille palveluntarjoajille aiheutuvista kustannuksista on suhteessa paikallisten verkkovierailudatapalvelujen todelliseen käyttöönottoon. Yhteentoimivuus on hyvällä tasolla, koska liikenteen käsittelymahdollisuuden toteuttamista vierailuverkossa koskevat standardit ovat jo olemassa. Näin ollen tekninen menettely, joka mahdollistaa paikallisten verkkovierailudatapalvelujen käytön, täyttää kaikki asetuksen (EU) N:o 531/2012 5 artiklan 3 kohdassa säädetyt ehdot, lukuun ottamatta alakohdissa b ja e säädettyjä ehtoja, jotka täyttyvät vain osittain.

(19)

Tekninen menettely, joka mahdollistaa paikallisten verkkovierailudatapalvelujen käytön, varmistaa ainoastaan verkkovierailudatapalvelujen käyttömahdollisuuden. Näin ollen se ei täysin täytä asetuksen (EU) N:o 531/2012 5 artiklan 3 kohdan e alakohdassa säädettyä ehtoa. Lisäksi tämä tekninen menettely ei täysin täytä b alakohdan ehtoa, koska paikallisten verkkovierailudatapalvelujen käyttömahdollisuuden odotetaan kiinnostavan vain datapalvelujen käyttäjiä.

(20)

Tekninen ratkaisu, jossa yhdistyvät kyseiset kaksi teknistä menettelyä, eli yhden IMSIn tekninen menettely verkkovierailujen jälleenmyyntipalvelun mahdollistamiseksi ja tekninen menettely, joka mahdollistaa paikallisten verkkovierailudatapalvelujen käytön vierailuverkossa, täyttää kaikki asetuksen (EU) N:o 531/2012 5 artiklan 3 kohdassa säädetyt ehdot. Koska yhden IMSIn tekninen menettely ja tekninen menettely, joka mahdollistaa paikallisten verkkovierailudatapalvelujen käytön, eivät kumpikaan yksinään täysin täytä b ja e alakohdan ehtoja, ne ovat toisiaan täydentäviä ja täyttävät b ja e alakohdan ehdot ainoastaan toisiinsa yhdistettyinä.

(21)

Asetuksen (EU) N:o 531/2012 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti verkkovierailuoperaattorin vaihto on toteutettava ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa mahdollisimman nopeasti säänneltyjen verkkovierailupalvelujen vähittäistason erillisen myynnin toteuttamista varten valitusta teknisestä ratkaisusta riippuen. Yhden IMSIn teknisen menettelyn tapauksessa, kuten kotimaan palvelujen tarjoajan vaihdonkin kohdalla, vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin kanssa tehdyn sopimuksen jälkeen ei tarvita muuta vuorovaikutusta käyttäjän kanssa. Tämä tekninen menettely mahdollistaa vaihdon toteuttamisen vastaavassa ajassa kuin kotimaan palvelujen kohdalla, eli yhden työpäivän kuluessa. Tästä syystä, kun on kyse yhden IMSIn teknisestä menettelystä, vaihtoaikaa vaihtoehtoiselle verkkovierailuoperaattorille tai vaihtoehtoiselta verkkovierailuoperaattorilta, joka ylittää ajan, jota sovelletaan vaihtoihin kotimaan palveluissa, olisi pidettävä aiheettomana viivytyksenä, koska taustalta ei löydy teknisiä syitä, joiden vuoksi vaihdon pitäisi kestää kauemmin kuin vastaavat vaihdot kotimaan palveluissa. Kun on kyse teknisestä menettelystä, joka mahdollistaa paikallisten verkkovierailudatapalvelujen käytön, asiakkaiden oletetaan valitsevan vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin paikallisia verkkovierailudatapalveluja varten juuri ennen kuin he aikovat käyttää paikallista verkkovierailudatapalvelua. Tekninen menettely mahdollistaa vaihdon paikallisten verkkovierailudatapalvelujen tarjoajille tai näiden välillä välittömästi sen jälkeen, kun sopimus vastaanottavan verkkovierailuoperaattorin kanssa on tehty.

(22)

Erillisten verkkovierailupalvelujen koordinoitu tekninen toteutus edellyttää markkinatoimijoiden, BERECin ja komission välistä yhteistyötä ja koordinointia. Erityisen tärkeää on luoda koordinoitu lähestymistapa, jotta voidaan määritellä tarvittavat tekniset rajapinnat ja varmistaa niiden asianmukainen toteutus, jotta säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillismyynti saadaan mahdollistettua johdonmukaisesti ja samanaikaisesti koko unionissa. Kaikille markkinatoimijoille avoin toimialafoorumi tarjoaisi hyödylliset puitteet tällaista koordinointia varten.

(23)

Jotta säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillismyyntimahdollisuus ei turhaan viivästyisi, operaattorit eivät saisi kieltäytyä teknisten rajapintojen testaamisesta ennen vaihtoehtoisten verkkovierailupalvelujen tarjoajien vähittäistason verkkovierailupalvelujen kaupallista käyttöönottoa ennen 1 päivää heinäkuuta 2014.

(24)

Asetuksen (EU) N:o 531/2012 johdanto-osan 38 kappaleen mukaisesti BERECin olisi yhteistyössä asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa laadittava ohjeita teknisistä osatekijöistä, joita tarvitaan verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin mahdollistamiseksi.

(25)

Asetuksen (EU) N:o 531/2012 4 artiklan 4 kohta sisältää yleisiä säännöksiä siitä, miten ja milloin asiakkaille on ilmoitettava mahdollisuudesta valita vaihtoehtoinen verkkovierailupalvelujen tarjoaja. Ilmoituksen sisältöä ja mahdollisia ilmoittamistapoja on täsmennettävä, jotta kuluttajan olisi helpompi tehdä tietoon perustuva valinta. Kuluttajien tietoisuuden lisääminen verkkovierailumahdollisuuksista edellyttää kaikkien mahdollisten tapojen hyödyntämistä, jotta kuluttajat saisivat täyden hyödyn avoimista markkinoista.

(26)

Jotta kaikki asiakkaat voisivat hyödyntää vaihtoehtoista tarjontaa, kotimaan palveluntarjoajien olisi varmistettava, että 1 päivän heinäkuuta 2014 jälkeen tehtävät tai uusittavat sopimukset antavat asiakkaalle mahdollisuuden vaihtaa verkkovierailujen tarjoajaa milloin tahansa ja ilman, että luovuttava verkkovierailujen tarjoaja perii tästä maksun.

(27)

Verkkovierailupalvelujen tarjoajien, myös paikallisia verkkovierailudatapalveluja tarjoavien vaihtoehtoisten verkkovierailupalveluntarjoajien, olisi toteutettava tarjoamiaan datapalveluja varten asetuksen (EU) N:o 531/2012 15 artiklan mukaiset avoimuus- ja turvamekanismit. Avoimuuden varmistamiseksi verkkovierailupalvelujen tarjoajien olisi annettava verkkovierailuasiakkailleen myös tiedot palveluista, esimerkiksi kotimaan verkon tukemista palveluntarjoajakohtaisista palveluista, jotka mahdollisesti eivät ole saatavilla käytettäessä paikallisia verkkovierailudatapalveluja.

(28)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viestintäkomitean lausunnon mukaiset,

a)

’vähittäistason verkkovierailupalvelujen jälleenmyynnillä’ pakettina tarjottavien säänneltyjen verkkovierailupalvelujen ja verkkovierailuasiakkaiden käytettävissä yleensä olevien erilaisten liitännäispalvelujen, kuten vastaajapalvelujen, tarjontaa vaihtoehtoisen verkkovierailupalveluntarjoajan ja kotimaan palveluntarjoajan välisen tukkutason sopimuksen mukaisesti siten, että verkkovierailuasiakkaan ei tarvitse vaihtaa SIM-korttiaan tai mobiililaitettaan,

b)

’paikallisella verkkovierailudatapalvelulla’ säänneltyä verkkovierailudatapalvelua, jota vaihtoehtoinen verkkovierailupalveluntarjoaja tarjoaa tilapäisesti tai pysyvästi verkkovierailuasiakkaille suoraan vierailuverkossa ilman, että verkkovierailuasiakkaan tarvitsee vaihtaa SIM-korttiaan tai mobiililaitettaan,

c)

’EU-Internet-yhteyspistenimellä (APN)’ yhteistä tunnistetta, joka asetetaan manuaalisesti tai automaattisesti verkkovierailuasiakkaan mobiililaitteeseen ja jonka kotiverkko ja vierailuverkko tunnistavat osoitukseksi verkkovierailuasiakkaan päätöksestä käyttää paikallisia verkkovierailudatapalveluita,

d)

’liikenteenohjauksella’ kotiverkon operaattorin käyttämää ohjaustoimintoa, jonka avulla se valitsee verkkovierailevien asiakkaidensa vierailuverkot haluttujen vierailuverkkojen etusijaluettelon perusteella,

e)

’verkkoestolla’ kotiverkon operaattorin käyttämää ohjaustoimintoa, jonka avulla se estää tiettyjen vierailuverkkojen valinnan verkkovieraileville asiakkailleen,

f)

’pysyvällä tallennusvälineellä’ mitä tahansa alustaa, jolle asiakas voi tallentaa itselleen henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja niin, että tiedot pysyvät käytettävissä asianmukaisen ajan ottaen huomioon tarkoitukset, joihin tietoa voidaan käyttää, ja niin, että tallennetut tiedot voidaan esittää muuttumattomina,

g)

’vastaanottavalla verkkovierailupalveluntarjoajalla’ verkkovierailupalveluntarjoajaa, joka tarjoaa verkkovierailupalveluntarjoajan vaihdon jälkeen verkkovierailupalveluja luovuttavan verkkovierailupalveluntarjoajan asemesta,

h)

’luovuttavalla verkkovierailupalveluntarjoajalla’ verkkovierailupalvelujen tarjoajaa, joka tällä hetkellä tarjoaa asiakkaalle verkkovierailupalveluja.

a)

tekijät, joilla mahdollistetaan verkkovierailupalveluntarjoajan vaihto 5 kohdan mukaisesti,

b)

tekijät, jotka liittyvät asiakastietoihin, kuten asiakkaan sijaintitietoihin ja laskutustukeen tarkoitettuihin asiakastietueisiin, joita tarvitaan vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi,

c)

tekijät, joiden avulla voidaan noudattaa verkkovierailudatapalveluille määritetylle käyttökaudelle asetettuja kustannusrajoja asetuksen (EU) N:o 531/2012 15 artiklan mukaisesti.

a)

tekijät, joiden avulla verkkovierailuasiakas voi tehdä vaihdon kotiverkkoa käyttävän verkkovierailupalveluntarjoajan ja paikallisia verkkovierailudatapalveluja tarjoavan vaihtoehtoisen verkkovierailupalveluntarjoajan välillä verkkovierailudatapalvelujen käyttämiseksi 4 kohdan mukaisesti;

b)

tekijät, joiden avulla voidaan luoda käyttäjäprofiilit EU-Internet-yhteyspistenimeä varten kotiverkossa ja toteuttaa kotiverkossa mekanismi, joka mahdollistaa verkkovierailudataliikenteen käsittelyn vierailuverkossa, verkkovierailudataliikenteen reitittämisen valitulle vaihtoehtoiselle verkkovierailupalveluntarjoajalle ja verkkovierailudatapalvelun vähittäistarjonnan vierailuverkon operaattorin toimesta kyseisten käyttäjäprofiilien osalta,

c)

tekijät, joilla varmistetaan, että liikenteenohjaus, verkkoestot tai muut kotiverkossa käytetyt mekanismit eivät estä käyttäjiä valitsemasta vierailuverkkoa haluamiaan paikallisia verkkovierailudatapalveluja varten;

d)

tekijät, joilla varmistetaan, että käyttäjää ei kytketä irti vierailuverkosta, jossa hän käyttää valitsemiaan paikallisia verkkovierailudatapalveluja, kotiverkossa käytettävien liikenteenohjaus- tai muiden mekanismien vuoksi.

a)

toimenpiteet, joiden avulla verkkovierailuasiakas voi vaihtaa vaihtoehtoiseen verkkovierailupalveluntarjoajaan tai tehdä vaihdon vaihtoehtoisten verkkovierailupalveluntarjoajien välillä,

b)

mahdollisuus vaihtaa vaihtoehtoiseen verkkovierailupalveluntarjoajaan tai tehdä vaihto vaihtoehtoisten verkkovierailupalveluntarjoajien välillä milloin tahansa ilmaiseksi,

c)

olemassa oleviin sopimusehtoihin tehtävät muutokset, joilla on varmistettava, että luovuttava verkkovierailupalveluntarjoaja ei peri asiakkaalta vaihdosta minkäänlaista maksua,

d)

aika, jonka kuluessa vaihto vaihtoehtoiseen verkkovierailupalveluntarjoajaan tai vaihto vaihtoehtoisten verkkovierailupalveluntarjoajien välillä toteutuu,

e)

muistutus siitä, että kotimaan palveluntarjoajaa vaihdettaessa uudella kotimaan palveluntarjoajalla ei ole velvollisuutta tukea tietyn vaihtoehtoisen verkkovierailupalveluntarjoajan verkkovierailupalveluja,

f)

uutta sopimusta tehtäessä tai olemassa olevaa sopimusta uusittaessa asiakkaalta on saatava nimenomainen vahvistus siitä, että hänelle on ilmoitettu mahdollisuudesta valita vaihtoehtoinen verkkovierailupalveluntarjoaja.

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/8

(1)

Italian esittämä nimityksen ”Castelmagno” eritelmän muutosten hyväksymistä koskeva hakemus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja kyseisen asetuksen 17 artiklan 2 kohdan nojalla.

(2)

Luxemburg ilmoitti komissiolle asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti perustellun vastaväitteen.

(3)

Komissio kehotti 23 päivänä syyskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä asianomaisia osapuolia neuvottelemaan asiasta. Osapuolet eivät päässeet sopimukseen kuuden kuukauden määräajassa. Luxemburg perui kuitenkin vastaväitteensä 2 päivänä elokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä,

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/10

(1)

Yhtiön toiminnan laatu on yksi aluksen riskiprofiilin määrittelyyn vaikuttavista yleisistä tekijöistä.

(2)

Yhtiön toiminnan laadun arvioimiseksi olisi otettava huomioon kaikkien niiden yhtiön laivastoon kuuluvien alusten puute- ja pysäyttämisasteet, jotka on tarkastettu unionissa ja satamavaltioiden suorittamia tarkastuksia koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan (Pariisin yhteisymmärryspöytäkirja) soveltamisalueella.

(3)

Täytäntöönpanosäännöt yhtiön toiminnan laatuun liittyvien perusteiden laskemiseksi aluksen riskiprofiilia varten ja menettely julkaistavien luettelojen laatimiseksi vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/16/EY 10 artiklan 3 kohdan ja 27 artiklan täytäntöönpanosta yhtiön toiminnan osalta 13 päivänä syyskuuta 2010 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 802/2010 (2).

(4)

Simulaatiot tarkastustietokantaan tallennettuihin tietoihin perustuvien luetteloiden julkaisemisesta ovat osoittaneet, että asetuksessa (EU) N:o 802/2010 vahvistetun julkaisumenettelyn olisi oltava kohdennetumpi.

(5)

Jotta yhtiöistä, joiden toiminnan laatu on heikko tai erittäin heikko, voitaisiin julkaista merkitykselliset luettelot, on tarpeen muuttaa näiden luetteloiden laadintaperusteita siten, että julkaisussa keskitytään heikoimmin toimiviin yhtiöihin. Tämän ei pitäisi muuttaa yhtiön toiminnan laadun laskemista aluksen riskiprofiilia varten.

(6)

Joutuakseen luetteloon yhtiöistä, joiden toiminnan laatu on heikkoa tai erittäin heikkoa, yhtiön toiminnan laadun on oltava ollut huonoa yhtäjaksoisesti 36 kuukauden ajan välittömästi ennen julkaisua. Jatkuvasti huono toiminnan laatu näin pitkän aikaa osoittaa yhtiön haluttomuutta tai kykenemättömyyttä parantaa toimintansa laatua. Koska julkaiseminen luettelossa perustuu yhtiöiden toiminnan laatua 36 kuukauden ajalta koskevien tietojen käsittelyyn, olisi annettava riittävästi aikaa ennen ensimmäistä julkaisemista, jotta THETIS-tietokantaan syötetään riittävästi jäsenvaltioiden direktiivin 2009/16/EY mukaisesti ilmoittamia tietoja.

(7)

Luetteloon otettavat yhtiöt määritetään yksinomaan jäsenvaltioiden tarkastustietokantaan siirtämien ja vahvistamien tietojen perusteella direktiivin 2009/16/EY 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Näihin tietoihin sisältyvät alusten tarkastukset, tarkastusten aikana todetut puutteet ja alusten pysäyttämiset. Tietokanta sisältää myös aluksen tunnistetiedot (nimi, IMO-tunnistenumero, radiokutsutunnus ja lippuvaltio) sekä omistajan tai sen henkilön nimen, kuten laivanisännän tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaan, joka on ottanut vastuun aluksen toiminnasta sekä kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön (ISM-säännöstön) edellyttämistä tehtävistä ja vastuualoista. Näin yhtiön ja sen vastuulla olevien alusten toiminnan laatua voidaan seurata automaattisesti tarkastustietokannassa ja luettelot voidaan saattaa ajan tasalle päivittäin.

(8)

Komission olisi pystyttävä saamaan tarkastustietokannasta asiaa koskevat tiedot automaattitoimintojen avulla niiden yhtiöiden määrittämiseksi, jotka on sisällytettävä luetteloon yhtiöistä, joiden toiminnan laatu on heikko tai erittäin heikko.

(9)

Menettely, jolla määritetään yhtiön toiminnan tulosmatriisi, perustuu pysäyttämisindeksin ja puuteindeksin käsittelyyn asetuksen (EU) N:o 802/2010 liitteen mukaisesti.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/12

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

Aspergillus oryzae (DSM 10287) -organismin tuottaman endo-1,4-beeta-ksylanaasivalmisteen (EC 3.2.1.8) käyttö lisäaineena hyväksyttiin direktiivin 70/524/ETY mukaisesti ilman määräaikaa komission asetuksella (EY) N:o 1332/2004 (3) broilerien, lihakalkkunoiden ja porsaiden rehussa ja komission asetuksella (EY) N:o 2036/2005 (4) lihasikojen ja ankkojen rehussa neljäksi vuodeksi. Kyseinen valmiste merkittiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti toimitettiin hakemus, joka koski Aspergillus oryzae (DSM 10287) -organismin tuottaman endo-1,4-beeta-ksylanaasivalmisteen (EC 3.2.1.8) uudelleenarviointia broilerien ja lihakalkkunoiden, vieroitettujen porsaiden, lihasikojen ja ankkojen rehun lisäaineena ja mainitun asetuksen 7 artiklan mukaisesti uutta, kaikkea lihasiipikarjaa koskevaa käyttöä; hakemuksessa pyydettiin, että kyseinen lisäaine luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 12 päivänä kesäkuuta 2012 antamassaan lausunnossa (5), että Aspergillus oryzae (DSM 10287) -organismin tuottaman endo-1,4-beeta-ksylanaasivalmisteen (EC 3.2.1.8) käyttö ei ehdotettujen edellytysten mukaisena vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja että sen käyttö voi parantaa broilerien, lihakalkkunoiden ja liha-ankkojen tuotantokykyä. Tämä päätelmä voidaan laajentaa koskemaan kaikkia toissijaisia lihasiipikarjalajeja. Se totesi myös, että lisäaine voi parantaa porsaiden ja lihasikojen tuotantokykyä. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritellään rehusta.

(5)

Aspergillus oryzae (DSM 10287) -organismin tuottaman endo-1,4-beeta-ksylanaasivalmisteen (EC 3.2.1.8) arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Uuden hyväksynnän myöntäminen asetuksen (EY) N:o 1831/2003 nojalla tarkoittaa, että asetuksia (EY) N:o 1332/2004 ja (EY) N:o 2036/2005 olisi muutettava vastaavasti.

(7)

Koska hyväksynnän edellytysten muutoksia ei ole turvallisuussyistä välttämätöntä alkaa soveltaa välittömästi, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua uusien hyväksynnästä aiheutuvien vaatimusten noudattamiseen.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Hyväksytään liitteessä II mainittu entsyymien ryhmään kuuluva valmiste käytettäväksi lisäaineena eläinten ruokinnassa ilman määräaikaa kyseisessä liitteessä vahvistetuin edellytyksin.”

2)

Poistetaan liite I.

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/15

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/17

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa säädetään, että CN-koodeihin 1001 19 00, 1001 11 00, ex 1001 91 20 (tavallinen vehnä, siemenvilja), ex 1001 99 00 (korkealaatuinen tavallinen vehnä, muu kuin siemenvilja), 1002 10 00, 1002 90 00, 1005 10 90, 1005 90 00, 1007 10 90 ja 1007 90 00 kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tullit.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemista varten kyseisille tuotteille vahvistetaan säännöllisesti edustavat cif-tuontihinnat.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 642/2010 2 artiklan 2 kohdan mukaan CN-koodeihin 1001 19 00, 1001 11 00, ex 1001 91 20 (tavallinen vehnä, siemenvilja), ex 1001 99 00 (korkealaatuinen tavallinen vehnä, muu kuin siemenvilja), 1002 10 00, 1002 90 00, 1005 10 90, 1005 90 00, 1007 10 90 ja 1007 90 00 kuuluvien tuotteiden tuontitullin laskemisessa käytetään kyseisen asetuksen 5 artiklan mukaisesti määriteltyä päivittäistä edustavaa cif-tuontihintaa.

(4)

Tuontitullit olisi vahvistettava 16 päivästä joulukuuta 2012 alkavalle ajanjaksolle, ja niitä olisi sovellettava kunnes uusi vahvistus tulee voimaan,

(5)

Koska on tarpeen varmistaa, että tätä toimenpidettä sovelletaan mahdollisimman pian päivitettyjen tietojen saataville asettamisen jälkeen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/20

(1)

Unionissa vapaaseen liikkeeseen luovutettaviin valvottaviin tuontiaineisiin sovelletaan määrällisiä rajoituksia.

(2)

Komissio määrittää kyseiset rajoitukset ja jakaa kiintiöt yrityksille.

(3)

Lisäksi komissio määrittää muiden valvottavien aineiden kuin osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen välttämättömiin laboratorio- ja analyysitarkoituksiin sallitut käyttömäärät ja päättää, mitkä yritykset voivat käyttää näitä aineita.

(4)

Välttämättömiin laboratorio- ja analyysitarkoituksiin sallittujen kiintiöiden jakamisessa on varmistettava, että 10 artiklan 6 kohdan rajoituksia noudatetaan soveltaen otsonikerrosta heikentävistä aineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2009 mukaisesti unionissa laboratorio- ja analyysiaineina käytettäviksi sallittujen valvottavien aineiden määrien jakamiseen sovellettavasta mekanismista 1 päivänä kesäkuuta 2011 annettua komission asetusta (EU) N:o 537/2011 (2). Koska näihin määrällisiin rajoituksiin on sisällytetty myös laboratorio- ja analyysitarkoituksiin sallitut osittain halogenoidut kloorifluorihiilivedyt, kyseisen jaon olisi katettava myös osittain halogenoitujen kloorifluorihiilivetyjen tuottaminen ja tuonti näihin tarkoituksiin.

(5)

Komissio on julkaissut ilmoituksen yrityksille, jotka aikovat tuoda Euroopan unioniin tai viedä Euroopan unionista otsonikerrosta heikentäviä valvottavia aineita vuonna 2013, ja yrityksille, jotka aikovat hakea vuodeksi 2013 kiintiötä tällaisille laboratorio- ja analyysitarkoituksiin käytettäville aineille (2012/C 53/09) (3), ja ottanut vastaan ilmoituksia suunnitelluista tuontimääristä vuonna 2013.

(6)

Määrälliset rajoitukset ja kiintiöt olisi vahvistettava 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2013 väliselle ajalle otsonikerrosta heikentävistä aineista tehdyssä Montrealin pöytäkirjassa määritellyn vuosittaisen raportointijakson mukaisesti.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1005/2009 25 artiklan 1 kohdassa perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51

52

53

54

55

56

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/28

(1)

Direktiivin 2008/106/EY mukaan jäsenvaltiot voivat päättää kelpuuttaa kolmansien maiden myöntämät merenkulkijoiden pätevyyskirjat edellyttäen, että komissio on tunnustanut kyseisen kolmannen maan. Kyseisten kolmansien maiden on täytettävä kaikki vaatimukset, jotka sisältyvät Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kansainväliseen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevaan vuoden 1978 yleissopimukseen (STCW-yleissopimus), sellaisena kuin se on tarkistettuna vuonna 1995.

(2)

Helleenien tasavalta esitti 21 päivänä heinäkuuta 2008 päivätyllä kirjeellä Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan tunnustamista koskevan pyynnön. Pyynnön vuoksi komissio arvioi Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan merenkulkualan koulutus- ja pätevyyskirjajärjestelmät tarkistaakseen, täyttääkö Jordanian hašemiittinen kuningaskunta kaikki STCW-yleissopimuksen vaatimukset ja onko se toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet pätevyyskirjapetosten torjumiseksi. Arviointi perustui Euroopan meriturvallisuusviraston asiantuntijoiden marraskuussa 2009 tekemän selvityksen tuloksiin. Selvityksessä todettiin joitakin puutteita koulutus- ja pätevyyskirjajärjestelmissä.

(3)

Komissio toimitti jäsenvaltioille kertomuksen arvioinnin tuloksista.

(4)

Komissio ilmoitti Jordanian viranomaisille 21 päivänä syyskuuta 2010 ja 13 päivänä helmikuuta 2012 päivätyillä kirjeillä havaituista puutteista ja pyysi Jordanian hašemiittistä kuningaskuntaa esittämään todisteet siitä, että todetut puutteet on korjattu.

(5)

Merkittävimmät puutteet liittyivät siihen, miten Jordanian lainsäädännössä on pantu täytäntöön STCW-yleissopimuksen tietyt määräykset päällystön jäsenten pätevyyskirjavaatimuksista; erityisesti vaatimukset pätevyyden arvioinnista tietyissä tapauksissa ja meripalvelun kestosta puuttuivat. Laadunvarmistusjärjestelmä ei myöskään ole kattanut kaikkia asiaan liittyviä hallintotoimia eikä käytettävillä menettelyillä ole aina voitu varmistaa pätevyysstandardien noudattamista. Lisäksi koulutuslaitoksesta puuttui tiettyjä koulutuspalveluja.

(6)

Jordanian hašemiittinen kuningaskunta ilmoitti 21 päivänä marraskuuta 2010, 18 päivänä huhtikuuta 2011 ja 12 päivänä maaliskuuta 2012 päivätyillä kirjeillä komissiolle, että mainittujen puutteiden korjaamiseksi oli toteutettu toimia. Jordanian viranomaiset ilmoittivat erityisesti, että pätevyyskirjavaatimuksia koskevat kansalliset määräykset oli saatettu yleissopimuksen mukaisiksi. Ne esittivät näytöt siitä, että hallinto on pannut täytäntöön laadunvarmistusjärjestelmän kaikilta osin ja laatinut uudet menettelyt kurssien hyväksymistä varten. Lisäksi komissiolle on esitetty näyttö siitä, että puuttuvat koulutuspalvelut on hankittu ja ne ovat käytössä.

(7)

Arvioinnin lopulliset tulokset osoittavat, että Jordanian hašemiittinen kuningaskunta noudattaa STCW-yleissopimuksen vaatimuksia ja että se on toteuttanut asianmukaiset toimenpiteet pätevyyskirjapetosten torjumiseksi.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/29

(1)

Itävalta ilmoitti komissiolle 27 päivänä kesäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 114 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että Itävalta aikoo pitää voimassa tiettyjä teollisuudessa käytettäviä kasvihuonekaasuja koskevat kansalliset säännöksensä, jotka ovat tiukempia kuin tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 (1) säännökset, myös 31 päivän joulukuuta 2012 jälkeen; kyseinen päivämäärä on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimus) 95 artiklan 6 kohdan (nykyinen SEUT-sopimuksen 114 artiklan 6 kohta) mukaisesti Itävallan tasavallan tiedoksi antamista tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevista kansallisista säännöksistä 21 päivänä joulukuuta 2007 annetussa komission päätöksessä 2007/80/EY (2) vahvistetun luvan päättymispäivä.

(2)

Tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annetun asetuksen (EY) N:o 842/2006 tavoitteena on tiettyjen Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvien fluorattujen kaasujen (HFC, PFC ja SF6) päästöjen rajoittaminen ja vuotojen estäminen. Asetukseen sisältyy myös joitakin käyttöä ja markkinoille saattamista koskevia kieltoja, jos yhteisön tasolla on saatavilla kustannustehokkaita vaihtoehtoja ja vuotojen estämistä ja talteenottoa ei ole katsottu voitavan parantaa.

(3)

Asetuksen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohta (nykyinen SEUT-sopimuksen 192 artiklan 1 kohta), lukuun ottamatta 7, 8 ja 9 artiklaa, jotka perustuvat EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaan (nykyinen SEUT-sopimuksen 114 artikla), koska niillä on vaikutusta tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen unionin sisämarkkinoilla.

(4)

Itävallassa on ollut tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja koskevia kansallisia säännöksiä jo vuodesta 2002 lähtien. Itävallan tasavalta antoi tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista annetun asetuksen (EY) N:o 842/2006 9 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti komissiolle 29 päivänä kesäkuuta 2007 tiedoksi vuonna 2002 antamansa kansalliset säännökset (Itävallan maa- ja metsätalous-, ympäristö- ja vesihuoltoministeriön määräys BGBl. II N:o 447/2002 fluorihiilivetyjen (HFC), perfluorihiilivetyjen (PFC) ja rikkiheksafluoridin (SF6) kielloista ja rajoituksista, julkaistu Itävallan virallisessa lehdessä 10 päivänä joulukuuta 2002), sellaisina kuin ne ovat muutettuina 21 päivänä kesäkuuta 2007 annetulla määräyksellä BGBl. II No 139/2007, jäljempänä ’määräys’.

(5)

Määräys koskee Kioton pöytäkirjaan kuuluvia kasvihuonekaasuja, joista useimmilla on suuri vaikutus maapallon ilmaston lämpenemiseen: fluorihiilivedyt (HFC), perfluorihiilivedyt (PFC) ja rikkiheksafluoridi (SF6); sen tarkoituksena on auttaa Itävaltaa saavuttamaan päästöjenvähentämistavoitteensa. Komissio päätti 21 päivänä joulukuuta 2007 EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohtaan (nykyinen SEUT-sopimuksen 114 artiklan 6 kohta) viitaten sallia Itävallan pitää säännökset voimassa 31 päivään joulukuuta 2012 asti.

(6)

Päätöksen 2008/80/EY hyväksymisen jälkeen olosuhteet, joiden perusteella kyseisessä päätöksessä säädettyjen tiukempien säännösten säilyttäminen on oikeutettua, ovat edelleen olemassa. Kansalliset säännöt ovat osa Itävallan käyttöön ottamaa laajempaa strategiaa, jonka avulla se pyrkii saavuttamaan Kioton pöytäkirjan mukaiset päästöjen vähentämistavoitteet ja unionin tasolla hyväksytyn taakanjakosopimuksen tavoitteet. Tämän järjestelyn mukaisesti Itävalta on sitoutunut vähentämään kaudella 2008–2012 kasvihuonekaasupäästöjään 13 prosentilla vertailuvuosiin 1990 ja 1985 verrattuna.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhdessä tekemissä päätöksissä jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (3) Itävalta on sitoutunut vähentämään edelleen päästöjään 16 prosentilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna.

(8)

Ilmoitettujen toimenpiteiden on raportoitu vaikuttaneen merkittävästi kasvihuonekaasujen päästöjen vähenemiseen Itävallassa, ja niiden avulla on voitu välttää kyseisten päästöjen odotettu lisääntyminen. Määräykseen sisältyvillä poikkeuksilla ja mahdollisuudella sallia yksittäisiä vapautuksia yleisestä kiellosta varmistetaan toimenpiteen oikeasuhteisuus. Lisäksi määräys koskee ainoastaan uusia laitteita, ja siinä sallitaan fluorattujen kasvihuonekaasujen käyttö olemassa olevien laitteiden huolto- ja ylläpitotoimissa, jottei laitteita tarpeettomasti poistettaisi käytöstä.

(9)

Vaikka määräyksellä on vaikutuksia tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen unionissa, sen säännökset ovat luonteeltaan yleisiä, ja niitä sovelletaan samalla tavalla sekä kotimaisiin että tuontituotteisiin. Siksi ei ole mitään näyttöä siitä, että ilmoitettuja kansallisia säännöksiä olisi käytetty tai voitaisiin käyttää keinona mielivaltaiseen syrjintään talouden toimijoiden välillä unionissa. Koska fluoratut kaasut aiheuttavat riskejä ympäristölle, komissio vahvistaa aiemman arviointinsa, jonka mukaan ilmoitetut kansalliset säännökset eivät muodosta sisämarkkinoiden toiminnalle estettä, joka olisi kohtuuttoman suuri tavoitteisiin nähden, erityisesti kun otetaan huomioon asetuksen (EY) N:o 842/2006 soveltamisesta, vaikutuksista ja riittävyydestä tehdyn tuoreen arvioinnin (4) päätelmät, joiden mukaan tarvitaan lisätoimenpiteitä fluorattujen kaasujen päästöjen vähentämiseksi, jotta sovitut unionin laajuiset kasvihuonekaasupäästötavoitteet voidaan saavuttaa.

(10)

Komissio katsoo, että voidaan hyväksyä Itävallan 27 päivänä kesäkuuta 2012 esittämä pyyntö saada pitää voimassa kansalliset säännöksensä, jotka ovat tiukempia kuin asetuksen (EY) N:o 842/2006 säännökset, sellaisten tuotteiden ja laitteiden markkinoiden saattamisen osalta, jotka sisältävät fluorattuja kaasuja tai joiden toiminta perustuu fluorattuihin kaasuihin.

(11)

Lisäksi komissio vahvistaa päätöksessä 2008/80/EY, että määräyksen kansalliset säännökset:

Komissio katsoo siksi, että säännökset voidaan hyväksyä.

(12)

Komissio voi milloin tahansa arvioida uudelleen, täyttyvätkö hyväksymisen edellytykset edelleen. Tämä voi osoittautua aiheelliseksi erityisesti siinä tapauksessa, että asetukseen (EY) N:o 842/2006 tai päätökseen N:o 406/2009/EY tehdään olennaisia muutoksia. Ottaen huomioon tämä mahdollisuus sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden pitkän aikavälin sitoumukset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ei katsota tarpeelliseksi rajoittaa hyväksymisen kestoaikaa tiettyyn päivämäärään,

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/31

(1)

Päätöksessä 2009/470/EY vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt unionin osallistumisesta eläintautien ja zoonoosien hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmien rahoitukseen.

(2)

Tiettyjen eläintautien ja zoonoosien kansallisiin hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmiin sovellettavista yhteisön vaatimuksista 25 päivänä huhtikuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/341/EY (2) säädetään, että jotta ohjelmille voitaisiin myöntää päätöksen 2009/470/EY 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, jäsenvaltioiden komissiolle esittämien, kyseisen päätöksen liitteessä I lueteltujen eläintautien ja zoonoosien kansallisten hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmien on täytettävä vähintään päätöksen 2008/341/EY liitteessä vahvistetut vaatimukset.

(3)

Jäsenvaltioiden vuodeksi 2012 ja sitä seuraaviksi vuosiksi esittämien eräiden eläintautien ja zoonoosien vuotuisten ja monivuotisten hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmien hyväksymisestä ja niihin myönnettävästä unionin rahoituksesta 30 päivänä marraskuuta 2011 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä 2011/807/EU (3) hyväksytään eräitä kansallisia ohjelmia ja vahvistetaan unionin rahoitusosuus ja sen enimmäismäärä kullekin jäsenvaltioiden esittämälle ohjelmalle.

(4)

Italiassa (Sardiniassa) on ilmennyt merkittävä afrikkalaisen sikaruton uudelleenpuhkeaminen vuonna 2012: useita taudinpurkauksia on ilmennyt seitsemässä Sardinian kahdeksasta provinssista, eikä pelkästään takapihoilla pidettävissä sioissa vaan myös suurilla kaupallisilla sikatiloilla. Afrikkalainen sikarutto on erittäin tarttuva virustauti, joka tarttuu sekä kotieläimenä pidettäviin että luonnonvaraisiin sikoihin. Jos tautia ei pystytä torjumaan asianmukaisesti Sardiniassa, koko EU:n terveys- ja taloustilanteeseen saattaa kohdistua vakavia vaikutuksia kaikissa jäsenvaltioissa.

(5)

Tämän vuoksi Italia on esittänyt afrikkalaista sikaruttoa koskevan tarkistetun valvonta- ja seurantaohjelman vuodeksi 2012 taudin asianmukaista torjuntaa varten. Italia on ilmoittanut komissiolle, että koska kyseessä on poikkeuksellinen epidemiologinen tilanne ja taudilla on suuri riski levitä Sardinian ulkopuolelle, suunniteltujen toimenpiteiden täytäntöönpanon varmistamiseksi tarvitaan lisätukea sopimussuhteista henkilöstöä varten.

(6)

Portugali on toimittanut muutetun ohjelman naudan luomistaudin, naudan tuberkuloosin ja bluetongue-taudin hävittämistä varten. Yhdistynyt kuningaskunta on toimittanut muutetun ohjelman naudan tuberkuloosin hävittämistä varten. Espanja on toimittanut muutetun ohjelman lampaan ja vuohen luomistaudin sekä bluetongue-taudin hävittämistä varten. Slovenia on toimittanut muutetun ohjelman klassisen sikaruton valvontaa ja seurantaa varten. Italia ja Kreikka ovat toimittaneet tarttuvia spongiformisia enkefalopatioita, naudan spongiformista enkefalopatiaa sekä scrapieta koskevat muutetut ohjelmat, ja Bulgaria on toimittanut muutetun ohjelman raivotaudin hävittämistä varten.

(7)

Komissio on arvioinut kyseiset muutetut ohjelmat sekä eläinlääkinnälliseltä että taloudelliselta kannalta. Ohjelmien on todettu vastaavan asiaan liittyvää unionin eläinlääkintälainsäädäntöä ja erityisesti päätöksen 2008/341/EY liitteessä vahvistettuja vaatimuksia. Sen vuoksi kyseiset muutetut ohjelmat olisi hyväksyttävä.

(8)

Lisäksi komissio on arvioinut kyseisten jäsenvaltioiden tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista tehdyn päätöksen 2009/470/EY 27 artiklan 7 kohdan mukaisesti toimittamat väliraportit. Arviointi osoittaa, että eräät jäsenvaltiot eivät käytä vuoden 2012 rahoitusosuuttaan kokonaan, kun taas toiset jäsenvaltiot ylittävät osuutensa.

(9)

Näin ollen eräille kansallisille ohjelmille maksettavaa unionin rahoitusosuutta olisi mukautettava. Kohdennettujen määrärahojen käytön optimoimiseksi on aiheellista siirtää varoja niiltä kansallisilta ohjelmilta, jotka eivät käytä täyttä osuuttaan, niille ohjelmille, joiden odotetaan ylittävän osuutensa kyseisten jäsenvaltioiden odottamattoman eläintautitilanteen vuoksi. Unionin rahoitusosuuden uudelleenkohdentamisen olisi perustuttava tuoreimpiin tietoihin kyseisille jäsenvaltioille todellisuudessa aiheutuneista kustannuksista.

(10)

Sen vuoksi täytäntöönpanopäätöstä 2011/807/EU olisi muutettava.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 1 artiklan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

2)

Korvataan 2 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

3)

Korvataan 2 artiklan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

4)

Korvataan 3 artiklan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

5)

Korvataan 4 artiklan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

6)

Korvataan 5 artiklan 3 kohdan c alakohta seuraavasti:

7)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

8)

Muutetaan 8 artiklan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

9)

Muutetaan 9 artiklan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

10)

Korvataan 10 artiklan 2 kohdan c alakohta seuraavasti:

11)

Korvataan 11 artiklan 5 kohdan c alakohta seuraavasti:

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/36

(1)

Vesiviljelyeläinten ja luonnonvaraisten vesieläinten tiettyjen tautien vaikutuksen rajoittamiseen tähtäävien kansallisten toimenpiteiden hyväksymisestä neuvoston direktiivin 2006/88/EY 43 artiklan mukaisesti 15 päivänä huhtikuuta 2010 annetussa komission päätöksessä 2010/221/EU (2) säädetään, että ehkäistäkseen tiettyjen tautien kulkeutumisen alueelleen tietyt jäsenvaltiot voivat soveltaa rajoituksia kyseisten eläinten lähetyksiin edellyttäen, että kyseiset jäsenvaltiot ovat joko osoittaneet, että niiden alue tai sen tietyt rajatut osa-alueet ovat vapaita kyseisistä taudeista tai että ne ovat perustaneet hävittämis- tai seurantaohjelman tällaisen tautivapauden saavuttamiseksi.

(2)

Suomen alueiden mannerosat on mainittu päätöksen 2010/221/EU liitteessä II olevassa luettelossa alueina, joilla on hyväksytty hävittämisohjelma bakteeriperäisen munuaistaudin (BKD) osalta.

(3)

Näin ollen päätöksessä 2010/221/EU hyväksytään tietyt Suomen kansalliset toimenpiteet, jotka koskevat taudille alttiisiin lajeihin kuuluvien vesiviljelyeläinten lähetyksiä kyseisille alueille.

(4)

Suomi on raportoinut komissiolle, että joskin edistystä on tapahtunut useilla alueilla, joillakin alueilla esiintyy yhä BKD-tartuntoja. Suomi on näin ollen pyytänyt, että Vesijärven valuma-alue jätettäisiin hävitysohjelman ulkopuolelle. Tämän vuoksi liite II olisi muutettava.

(5)

Päätöksen 2010/221/EU liitteessä III mainitaan tätä nykyä Irlannin alueella yhdeksän osastoa, joilla on ostereiden herpesviruksen 1 μνar (OsHV-1 μνar) osalta hyväksytty seurantaohjelma.

(6)

Irlanti on ilmoittanut komissiolle OsHV-1 μνarin löytymisestä Drumcliffistä osastossa 3, Shannon Estuarystä osastossa 6 ja Oysterhaven Baystä osastossa 9. Kyseisten osastojen maantieteellistä rajausta päätöksen 2010/221/EU liitteessä III olisi tämän vuoksi muutettava.

(7)

Päätöksen 2010/221/EU liitteessä III mainitaan Ison-Britannian, Pohjois-Irlannin ja Guernseyn alueet sellaisina, joilla on hyväksytty valvontaohjelma OsHV-1 μνarin osalta.

(8)

Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoittanut komissiolle OsHV-1 μνarin löytymisestä Englannista ja Pohjois-Irlannista. Kyseisten alueiden maantieteellistä rajausta päätöksen 2010/221/EU liitteessä III olisi tämän vuoksi muutettava.

(9)

Sen vuoksi päätöstä 2010/221/EU olisi muutettava.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/38

(1)

Itäisen ja eteläisen Afrikan valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen talouskumppanuussopimuksen puitteet muodostavaa väliaikaista sopimusta (1), jäljempänä ’väliaikainen talouskumppanuussopimus’, sovelletaan tilapäisesti 14 päivästä toukokuuta 2012 unionin sekä Madagaskarin tasavallan, Mauritiuksen tasavallan, Seychellien tasavallan ja Zimbabwen tasavallan välillä.

(2)

Alkuperätuotteiden käsitteen määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevassa väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen pöytäkirjassa 1 on alkuperäsäännöt, joita sovelletaan ESA-valtoiden alkuperätuotteiden tuonnissa unioniin.

(3)

Väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen pöytäkirjassa 1 olevan 42 artiklan 8 kohdan mukaisesti näistä alkuperäsäännöistä myönnetään poikkeukset ilman eri toimenpiteitä vuotuisessa 8 000 tonnin suuruisessa tonnikalasäilykkeiden kiintiössä ja vuotuisessa 2 000 tonnin suuruisessa tonnikalafileiden (ns. ”loins”) kiintiössä.

(4)

Jotta käytettävissä oleva kiintiö voitaisiin käyttää tosiasiallisesti ja kokonaan, Mauritius, Seychellit ja Madagaskar pyysivät poikkeusta 8 000 tonnin suuruiselle vuotuiselle määrälle tonnikalasäilykkeitä ja 2 000 tonnin suuruiselle määrälle tonnikalafileitä (ns. ”loins”), jotka tuodaan unioniin 1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2022 välisenä aikana.

(5)

Koska pyydetyt määrät eivät ylitä vuotuisen kiintiön enimmäismäärää, joka myönnetään ilman eri toimenpiteitä ESA-valtioiden pyynnöstä, tulliyhteistyökomitean olisi myönnettävä koko kiintiömäärä kyseisille ESA-valtioille. Näin ollen niille olisi myönnettävä pyydetyn määrän suuruinen poikkeus tonnikalasäilykkeiden ja tonnikalafileiden (ns. ”loins”) osalta.

(6)

Väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen pöytäkirjassa 1 olevan 42 artiklan 8 kohdassa olevan ilmaisun ”tonnikalasäilykkeet” on katsottava kattavan kasviöljyssä tai muulla tavalla säilötyn tonnikalan. Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (2) liitteessä I viitataan tämäntyyppiseen tonnikalaan ilmaisulla ”säilyke”. Ilmaisu ”tonnikalasäilyke” kattaa säilötyn tonnikalan lisäksi myös muovipusseihin tai muihin pakkauksiin tyhjöpakatun tonnikalan. Sen vuoksi on aiheellista käyttää ilmaisua ”tonnikalasäilyke”.

(7)

Selkeyden vuoksi on aiheellista säätää nimenomaisesti siitä, että ainoa CN-koodin 1604 14 16 tonnikalasäilykkeiden ja tonnikalafileiden (ns. ”loins”) valmistuksessa sallittava ei-alkuperäaines on HS-nimikkeen 0302 tai 0303 tonnikala, jotta tonnikalasäilykkeisiin ja tonnikalafileisiin (ns. ”loins”) voidaan soveltaa tätä poikkeusta.

(8)

Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (3) vahvistetaan tariffikiintiöiden hallinnointia koskevat säännöt. ESA-valtioiden viranomaisten, unionin tulliviranomaisten ja komission välisenä tiiviinä yhteistyönä toteutettavan tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi mainittuja sääntöjä olisi soveltuvin osin sovellettava tällä päätöksellä myönnettävän poikkeuksen nojalla tuotaviin määriin.

(9)

Poikkeus olisi myönnettävä viideksi vuodeksi väliaikaisen talouskumppanuussopimuksen pöytäkirjassa 1 olevan 42 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(10)

Poikkeuksen toiminnan tehokkaan seurannan mahdollistamiseksi ESA-valtioiden viranomaisten olisi säännöllisesti annettava komissiolle tiedoksi antamansa EUR.1-tavaratodistukset.

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/41

”f)

Korvataan makrillia alueilla IIIa ja IV sekä EU:n vesillä alueilla IIa, IIIb ja IIIc sekä osa-alueilla 22–32 koskeva kohta seuraavasti:”

”f)

Korvataan makrillia alueilla IIIa ja IV sekä EU:n vesillä alueilla IIa, IIIb, IIIc ja IIId sekä osa-alueilla 22–32 koskeva kohta seuraavasti:”

”h)

Korvataan oliiviturskaa alueella NAFO 3NO koskeva kohta seuraavasti:

”6.

Korvataan liitteessä VI oleva 2 kohta seuraavasti:

”6.

Korvataan liitteessä VI oleva 2 kohta seuraavasti:

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/43

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/43

15.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/44