9.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 274/1

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 236/2012 säädetään tietyistä lyhyeksimyyntiin ja luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvistä toimenpiteistä. Asetuksen (EU) N:o 236/2012 42 artiklassa annetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään kyseisen asetuksen säännöksiä. Tällä delegoidulla säädöksellä täydennetään ja muutetaan tiettyjä muita kuin keskeisiä osia.

(2)

Tämän asetuksen säännökset liittyvät läheisesti toisiinsa, koska ilmoitus- ja julkistamiskynnysarvot ja kattamattomien luottoriskinvaihtosopimusten määritys riippuvat määritelmistä ja koska lyhyiden positioiden laskentamenetelmistä ja rahoitusvälineiden arvon merkittävää alenemista ja valtionlainamarkkinoiden likviditeetin alenemista koskevat säännökset ja epäsuotuisien tapahtumien määritys ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Jotta ne lyhyeksimyyntiä koskevat säännökset, joiden olisi tultava voimaan samaan aikaan, olisivat keskenään yhdenmukaiset, kaikki asetuksessa (EU) N:o 236/2012 edellytetyt säännökset on aiheellista sisällyttää yhteen asetukseen.

(3)

Asetus (EU) N:o 236/2012 sisältää tiettyjä määritelmiä. Selkeyden ja oikeusvarmuuden parantamiseksi on aiheellista antaa 2 artiklan 1 kohdassa olevista määritelmistä lisäsäännöksiä erityisesti silloin, kun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön katsotaan omistavan rahoitusvälineen sovellettaessa lyhyeksimyynnin määritelmää, ja lisätäsmennystä tapauksista, joissa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö pitää hallussaan osaketta tai velkainstrumenttia sovellettaessa asetusta (EU) N:o 236/2012. Täsmennysten tavoitteena on varmistaa, että asetuksen (EU) N:o 236/2012 tavoiteltu vaikutus saavutetaan johdonmukaisella tavalla huolimatta erilaisista lähestymistavoista jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Vaikka jäsenvaltioissa käytettävät arvopapereita koskevat omistusoikeuden ja hallussapidon käsitteet eivät ole tällä hetkellä yhdenmukaisia, asetuksen (EU) N:o 236/2012 säännöksiä on tarkoitus soveltaa yksinomaan lyhyeksimyyntiin, eivätkä ne saa rajoittaa tulevaisuudessa laadittavia säädöksiä, kuten yhdenmukaistavaa lainsäädäntöä.

(4)

Asetuksella (EU) N:o 236/2012 asetetaan rajoituksia ja velvoitteita, kuten ilmoitus- ja julkistamisvaatimuksia, luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, jotka pitävät hallussaan osakkeita ja valtionlainaa koskevia nettomääräisiä lyhyitä positioita tai harjoittavat niitä koskevaa toimintaa. Osakkeita ja valtionlainaa koskevia pitkiä ja lyhyitä positioita voidaan pitää hallussa ja arvostaa monilla eri tavoilla. Jotta varmistettaisiin yhdenmukainen lähestymistapa sekä osakkeita ja valtionlainaa koskeviin lyhyisiin positioihin liittyvien toimenpiteiden vaikuttavuus, on tarpeen täsmentää, kuinka nettomääräiset lyhyet positiot olisi laskettava. Lyhyeksimyyntiä voidaan harjoittaa yksittäisten välineiden tai valtionlainakorien kautta, minkä vuoksi on tarpeen täsmentää, miten korien kautta tapahtuva lyhyeksimyynti sisällytetään laskentaan. Jotta varmistettaisiin selkeä lähestymistapa nettomääräisten lyhyiden positioiden laskentaan, pitkiin positioihin on tarpeen soveltaa rajoittavampaa lähestymistapaa kuin osakkeita koskeviin lyhyisiin positioihin. Koska joidenkin rahoitusvälineiden arvo riippuu kohde-etuutena olevien välineiden hinnan vaihteluista, on tarpeen täsmentää, kuinka tämä otetaan huomioon. Tässä yhteydessä sovelletaan delta-mukautukseen perustuvaa menetelmää, sillä se on yleisesti hyväksytty käytäntö.

(5)

Nettomääräiset lyhyet positiot lasketaan suhteessa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön hallussaan pitämiin pitkiin ja lyhyisiin positioihin. Pitkiä ja lyhyitä positioita voi kuitenkin olla konsernin eri yksiköillä tai rahastonhoitajan hoitamissa erillisissä rahastoissa. Suuret nettomääräiset lyhyet positiot voidaan kätkeä jakamalla ne konsernin eri yksiköiden tai eri rahastojen kesken. Säännösten kiertämisen vähentämiseksi ja sen varmistamiseksi, että lyhyitä positioita koskevat ilmoitukset ja selvitykset antavat oikean ja edustavan kuvan, tarvitaan yksityiskohtaisempia säännöksiä, joissa täsmennetään, kuinka nettomääräisten lyhyiden positioiden laskennan olisi tapahduttava konsernin eri yksiköiden ja rahastonhoitajien osalta. Näiden säännösten soveltamiseksi on tarpeen määritellä, mitä sijoitusstrategialla tarkoitetaan, jotta saadaan selkeytettyä, mitkä konsernin yksiköiden lyhyet positiot ja mitkä rahastojen lyhyet positiot olisi laskettava yhteen. On myös tarpeen määritellä salkunhoitotoiminta, jotta saadaan selkeytettyä, mitkä rahastojen lyhyet positiot olisi laskettava yhteen. Jotta voidaan varmistaa ilmoitusten antaminen, on tarpeen täsmentää, minkä konsernin tai eri rahastojen yksiköiden on suoritettava laskenta ja annettava ilmoitukset.

(6)

Asetuksessa (EU) N:o 236/2012 asetetaan rajoituksia kattamattomiin valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvien transaktioiden tekemiselle, mutta siinä sallitaan katetut valtionlainan luottoriskinvaihtosopimukset, jotka tehdään laillisissa suojaustarkoituksissa. Valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksilla voidaan suojata hyvin monenlaisia varoja ja velkoja, mutta laillisen suojautumisen ja keinottelun erottaminen toisistaan voi olla monissa tapauksissa vaikeaa. Sen vuoksi tarvitaan yksityiskohtaisia lisätäsmennyksiä tapauksista, joissa valtionlainan luottoriskinvaihtosopimus voidaan katsoa katetuksi. Kun korrelaatio on johdonmukaisesti ilmoitettava määrällisesti, olisi käytettävä yksinkertaista, laajasti hyväksyttyä ja ymmärrettyä mittaria, kuten Pearsonin korrelaatiokerrointa, joka lasketaan jakamalla kahden muuttujan kovarianssi muuttujien keskihajontojen tulolla. Varojen ja velkojen yhteensovittaminen täydellisen suojan luomiseksi on käytännössä vaikeaa erilaisten varojen ja velkojen ominaispiirteiden ja niiden arvon volatiliteetin vuoksi. Asetuksen (EU) N:o 236/2012 mukaan toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia, minkä vuoksi kattamatonta luottoriskinvaihtosopimusta määritettäessä on tarpeen täsmentää, millä tavalla oikeasuhteisuutta edellyttävää lähestymistapaa olisi sovellettava katetulla luottoriskinvaihtosopimuksella suojattuihin varoihin ja velkoihin. Koska asetuksessa (EU) N:o 236/2012 ei vahvisteta luottoriskinvaihtosopimusta koskevalle katetulle positiolle erityistä korrelaatioastetta, on tarpeen täsmentää, että korrelaation olisi oltava merkityksellistä.

(7)

Asetuksessa (EU) N:o 236/2012 edellytetään, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka hallussaan pitämä valtionlainaa koskeva nettomääräinen lyhyt positio ylittää kynnysarvon, on ilmoitettava kyseisistä positioista asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Sen vuoksi tämä kynnysarvo olisi täsmennettävä asianmukaisesti. Vähäisten arvojen, joilla ei olisi merkittävää vaikutusta asianomaisiin valtionlainamarkkinoihin, ei pitäisi edellyttää ilmoittamista, ja kynnysarvossa olisi otettava huomioon muun muassa yksittäisten valtionlainamarkkinoiden likviditeetti ja edelleen liikkeessä olevan valtionlainan määrä samoin kuin tämän toimenpiteen tavoitteet.

(8)

Tiedot, joita tarvitaan liikkeeseen laskettuun valtionlainaan liittyvien nettomääräisten lyhyiden positioiden ilmoituskynnysarvojen laskentaa varten, eivät ole vielä saatavilla tämän asetuksen voimaantulopäivänä. Sen vuoksi julkaisupäivänä sovellettavien ensimmäisten ilmoituskynnysarvojen vahvistamisessa olisi käytettävä perusteina ensiksikin valtionlainan liikkeeseenlaskijan liikkeeseen lasketun ja edelleen liikkeessä olevan valtionlainan kokonaismäärää ja toiseksi sitä, onko kyseiselle valtionlainalle olemassa likvidejä futuurimarkkinoita. Kun kaikkia perusteita koskevat merkitykselliset tiedot ovat saatavilla, olisi vahvistettava tarkistetut kynnysarvot.

(9)

Jos valtionlainamarkkinoiden likviditeetti laskee tietyn kynnysarvon alle, valtionlainan kattamatonta lyhyeksimyyntiä harjoittaville sijoittajille asetetut rajoitukset voidaan poistaa tilapäisesti kyseisien markkinoiden likviditeetin parantamiseksi. Jos rahoitusvälineen arvo alenee merkittävästi markkinapaikassa, toimivaltaiset viranomaiset voivat kieltää lyhyeksimyynnin, rajoittaa sitä tai rajoittaa muulla tavalla kyseistä rahoitusvälinettä koskevia transaktioita. Rahoitusvälineitä on hyvin monenlaisia, ja kullekin rahoitusvälinelajille on tarpeen määrittää kynnysarvo ottaen huomioon rahoitusvälineiden ja kunkin välineen markkinoiden volatiliteetin välisten erojen kaltaiset erot.

(10)

Tässä asetuksessa ei täsmennetä kynnysarvoa listattujen yhteissijoitusyritysten osuuden hinnan arvon merkittävälle alenemiselle, lukuun ottamatta pörssilistattuja rahastoja, jotka ovat yhteissijoitusyrityksiä, sillä vaikka hinta voi vaihdella vapaasti markkinapaikassa, siihen sovelletaan siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/65/EY (2) vahvistettua sääntöä, jonka mukaan hinnat pidetään lähellä yhteissijoitusyritysten varojen nettoarvoa. Johdannaisten arvon merkittävälle alenemiselle ei täsmennetä muuta kynnysarvoa kuin tässä asetuksessa täsmennetyt kynnysarvot.

(11)

Tässä asetuksessa selkeytetään asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (3) perustetun ja sen mukaisesti valtuuksiaan käyttävän Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) toimivaltuuksia, kun kyseessä ovat epäsuotuisat tapahtumat tai epäsuotuisa kehitys. Yhtenäisen lähestymistavan varmistamiseksi on laadittava luettelo tällaisista tapahtumista, jotta voidaan toteuttaa aiheellisia toimia tapauksissa, joissa ilmenee ennakoimattomia epäsuotuisia tapahtumia tai ennakoimatonta epäsuotuisaa kehitystä.

(12)

Oikeusvarmuuden vuoksi on tarpeen, että tämä asetus tulee voimaan samana päivänä kuin komission delegoitu asetus (EU) N:o 919/2012 (4),

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 2 artiklan 2 kohta täsmentämällä omistusoikeuden ja lyhyeksimyynnin määritelmät;

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 7 kohta täsmentämällä nettomääräiseen lyhyeen positioon liittyvät tapaukset ja sen laskentamenetelmä sekä hallussapidon määritelmä;

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 2 kohta täsmentämällä valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksissa olevat kattamattomat positiot ja laskentamenetelmät konsernien ja rahastonhoitotoiminnan osalta;

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 7 artiklan 3 kohta täsmentämällä valtionlainaa koskevien merkittävien lyhyiden positioiden ilmoituskynnysarvo;

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 13 artiklan 4 kohta täsmentämällä likviditeettiä koskeva kynnysarvo, jonka alittuessa valtionlainan lyhyeksimyyntiä koskevien rajoitusten soveltaminen keskeytetään;

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 23 artiklan 7 kohta täsmentämällä, mitä tarkoitetaan muiden rahoitusvälineiden kuin likvidien osakkeiden arvon merkittävällä alenemisella;

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 30 artikla täsmentämällä perusteet ja tekijät, jotka on otettava huomioon määrittäessä, missä tapauksissa asetuksen (EU) N:o 236/2012 18–21 ja 27 artiklassa tarkoitettuja epäsuotuisia tapahtumia tai epäsuotuista kehitystä ja 28 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja uhkia ilmenee.

a)

’konsernilla’ oikeushenkilöitä, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY (5) 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja määräysvallassa olevia yrityksiä, sekä sitä yksittäistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää määräysvaltaa kyseisessä yrityksessä;

b)

’ylikansallisella liikkeeseenlaskijalla’ asetuksen (EU) N:o 236/2012 2 artiklan 1 kohdan d alakohdan i, iv, v ja vi alakohdassa tarkoitettua liikkeeseenlaskijaa.

a)

sellaisten rahoitusvälineiden myynti, jotka on siirretty arvopapereiden lainaus- tai takaisinostosopimuksen nojalla, edellyttäen että arvopaperit joko palautetaan tai siirtäjä vetää arvopaperit takaisin, jotta niitä koskeva selvitys voidaan suorittaa määräajankohtana;

b)

sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön suorittama rahoitusvälineen myynti, joka on ostanut rahoitusvälineen ennen myyntiä muttei ole vastaanottanut sen toimitusta myynnin aikaan, edellyttäen että rahoitusväline toimitetaan sellaisena ajankohtana, että sitä koskeva selvitys voidaan suorittaa määräajankohtana;

c)

sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön suorittama rahoitusvälineen myynti, joka on käyttänyt kyseistä rahoitusvälinettä koskevaa merkintäetuoikeutta tai vastaavaa oikeutta, edellyttäen että rahoitusväline toimitetaan sellaisena ajankohtana, että sitä koskeva selvitys voidaan suorittaa määräajankohtana.

a)

luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö omistaa osakkeen tai velkainstrumentin 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)

on olemassa täytäntöönpanokelpoinen vaatimus osaketta tai velkainstrumenttia koskevan omistusoikeuden siirtämisestä luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle asianomaiseen myyntiin sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

a)

sillä, onko kohde-etuutena oleville omaisuuserille sovittu käteissuoritus vai fyysinen toimitus, ei ole merkitystä;

b)

sellaisia rahoitusvälineitä koskevia lyhyitä positioita, jotka antavat perusteen liikkeeseen laskemattomia osakkeita koskevaan vaatimukseen, ja merkintäoikeuksia, vaihtovelkakirjoja ja muita vastaavia välineitä ei katsota lyhyiksi positioiksi nettomääräisen lyhyen position laskennassa.

a)

’sijoitusstrategialla’ strategiaa, jota rahaston- tai salkunhoitaja noudattaa tietyn liikkeeseenlaskijan osalta aikoessaan ottaa nettomääräisen lyhyen tai pitkän position kyseisen liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskemia tai siihen liittyviä eri rahoitusvälineitä koskevien transaktioiden kautta;

b)

’rahaston- tai salkunhoitotoiminnalla’ rahastojen hoitoa niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta ja salkunhoitoa asiakkaiden antaman valtuutuksen mukaan harkinnanvaraisesti ja asiakaskohtaisesti silloin, kun sijoitussalkkuihin sisältyy yksi tai useampi rahoitusväline;

c)

’rahaston- tai salkunhoitajalla’ oikeushenkilöä, mukaan lukien jaosto, yksikkö tai osasto, joka hoitaa harkinnanvaraisesti rahastoja tai sijoitussalkkuja valtuutuksen mukaisesti.

a)

otettava huomioon niiden rahastojen ja sijoitussalkkujen positiot, joiden hoidon kolmas osapuoli on antanut sen tehtäväksi;

b)

oltava ottamatta huomioon niiden rahastojen ja sijoitussalkkujen positioita, joiden hoidon se on antanut kolmannen osapuolen tehtäväksi.

i)

yksikään konserniin kuuluvista oikeushenkilöistä ei saavuta tai ylitä ilmoitus- tai julkistamiskynnysarvoa;

ii)

sekä konserni itse että jokin siihen kuuluvista oikeushenkilöistä saavuttaa tai ylittää ilmoitus- tai julkistamiskynnysarvon samanaikaisesti.

a)

kun kyseessä on asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu suojautuminen, valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta ei katsota mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaiseksi kattamattomaksi positioksi ja sen tarkoituksena on suojautuminen varojen tai velkojen arvon alenemisen riskiltä, joka korreloi sen valtionlainan arvon alenemisen riskin kanssa, johon luottoriskinvaihtosopimuksessa viitataan, jos kyseiset varat tai velat viittaavat julkisen tai yksityisen sektorin yhteisöihin samassa jäsenvaltiossa;

b)

valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskevaa positiota, jonka osalta varoissa tai veloissa viitataan julkisen tai yksityisen sektorin yhteisöihin jäsenvaltiossa, joka on sama valtio, johon luottoriskinvaihtosopimuksessa viitataan, ei katsota asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 1 kohdan mukaiseksi kattamattomaksi positioksi, jos

c)

valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskevaa positiota, jonka osalta varoissa tai veloissa viitataan sellaiseen valtionlainan liikkeeseenlaskijaan, jonka takaaja tai osakas luottoriskinvaihtosopimuksen viitevaltio on, ei katsota asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 1 kohdan mukaiseksi kattamattomaksi positioksi, jos

a)

kun emoyritys on sijoittautunut yhteen jäsenvaltioon ja tytäryritys toiseen jäsenvaltioon ja laina on annettu tytäryritykselle. Jos emoyritys antaa tytäryritykselle joko suoraa tai epäsuoraa luottotukea, valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusten osto on sallittava tytäryrityksen sijaan emoyrityksen sijoittautumisjäsenvaltiossa;

b)

jos emoyrityksenä toimiva holdingyritys omistaa tytäryrityksen eri jäsenvaltiossa tai käyttää eri jäsenvaltiossa määräysvaltaa tytäryrityksessä. Jos emoyritys on joukkolainan liikkeeseenlaskija mutta suojatut varat ja tulot ovat tytäryrityksen omistuksessa, on sallittava sellaisten valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusten osto, joissa viitataan tytäryrityksen sijoittautumisjäsenvaltioon;

c)

jos suojattavana on vastuu sellaisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa yrityksessä, joka on sijoittanut toisen jäsenvaltion valtionlainaan, siltä osin kuin jälkimmäisen jäsenvaltion valtionlainan arvon merkittävä aleneminen vaikuttaisi tuntuvasti kyseiseen yritykseen edellyttäen, että yritys on sijoittautunut molempiin jäsenvaltioihin. Jos kyseinen riski ja jälkimmäisen jäsenvaltion velka korreloivat vahvemmin kuin mainittu riski ja sen jäsenvaltion velka, johon yritys on sijoittautunut, on sallittava sellaisten valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusten osto, joissa viitataan jälkimmäiseen jäsenvaltioon.

a)

jos varojen tai velkojen velallinen tai vastapuoli on yritys, jolla on toimintoja eri puolilla unionia, tai suojattu vastuu liittyy unioniin tai jäsenvaltioihin, jotka ovat ottaneet euron käyttöön valuuttanaan, on sallittava sen suojaaminen Euroopan unionissa tai euroalueella sovellettavalla asianmukaisella valtion joukkolainan luottoriskinvaihtosopimusten indeksillä;

b)

jos varojen tai velkojen vastapuoli on ylikansallinen liikkeeseenlaskija, on sallittava vastapuoliriskin suojaaminen asianmukaisesti valitulla valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusten korilla, jossa viitataan kyseisen yhteisön takaajiin tai osakkaisiin.

a)

perusteltava kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, mikä 15 artiklassa tarkoitetuista tapauksista oli kyseessä, ajankohtana, jona positio otettiin;

b)

osoitettava kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle läpäisevänsä 18 artiklassa tarkoitetun korrelaatiotestin ja noudattavansa 19 artiklassa tarkoitettuja oikeasuhteisuutta koskevia vaatimuksia valtionlainan luottoriskinsopimukseen liittyvän kyseisen position osalta koko sen ajan, jonka valtionlainan luottoriskinvaihtosopimus on niiden hallussa.

a)

asianomaisen liikkeeseenlaskijan valtionlainaa koskeva pitkä positio;

b)

mikä tahansa positio tai sijoitussalkku, jota käytetään suojattaessa vastuita luottoriskinvaihtosopimuksissa mainitulle valtionlainan liikkeeseenlaskijalle;

c)

kaikki varat tai velat, joissa viitataan julkisen sektorin yhteisöihin jäsenvaltiossa, jonka valtionlainaan luottoriskinvaihtosopimuksessa viitataan. Tämä kattaa vastuut keskus-, alue- ja paikallishallinnossa tai julkisen sektorin yhteisöissä tai jonkin mainitun yhteisön takaamat mahdolliset vastuut ja voi sisältää rahoitussopimukset, rahoitusvarojen tai -velvoitteiden muodostaman salkun sekä koron- tai valuutanvaihtosopimukset, joissa valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta käytetään vastapuoliriskin hallintavälineenä suojautumiseen rahoitus- tai ulkomaankauppasopimuksiin liittyvältä riskiltä;

d)

vastuut siihen jäsenvaltioon sijoittautuneissa yksityisen sektorin yhteisöissä, johon viitataan valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksessa. Kyseiset vastuut sisältävät muun muassa lainat, vastapuolen luottoriskin (mukaan lukien mahdollinen vastuu, kun tällaiseen vastuuseen edellytetään lakisääteistä pääomaa), saamiset ja vakuudet. Varat ja velat sisältävät muun muassa rahoitussopimukset, rahoitusvarojen tai -velvoitteiden muodostaman salkun sekä koron- tai valuutanvaihtosopimukset, joissa valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta käytetään vastapuoliriskin hallintavälineenä suojautumiseen rahoitussopimuksia tai kaupan rahoitusta koskeviin vastuisiin liittyvältä riskiltä;

e)

mahdolliset välilliset vastuut jossakin mainituista yhteisöistä, jotka on saatu muun muassa mahdollisesta vastuusta indekseissä, rahastoissa tai erillisyhtiöissä.

a)

määrällinen korrelaatiotesti on läpäistävä osoittamalla, että varojen tai velkojen hinnan ja valtionlainan hinnan välinen Pearsonin korrelaatiokerroin on vähintään 70 prosenttia laskettuna historiallisten tietojen perusteella käyttäen tietoja kaupankäyntipäivistä vähintään 12 kuukauden jaksolta, joka edeltää välittömästi ajankohtaa, jona valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta kokeva positio otetaan;

b)

laadullinen korrelaatiotesti on läpäistävä osoittamalla merkityksellinen korrelaatio eli korrelaatio, joka perustuu tarkoituksenmukaisiin tietoihin ja joka ei ole näyttöä pelkästään tilapäisestä riippuvuudesta. Korrelaatio lasketaan historiallisten tietojen perusteella käyttäen viimeisimmän ajankohdan mukaan painotettuja tietoja kaupankäyntipäivistä vähintään 12 kuukauden jaksolta ennen kuin valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta kokeva positio otetaan. Jos osoitetaan, että kyseisellä jaksolla vallinneet olosuhteet vastaavat olosuhteita ajankohtana, jona valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskeva positio on tarkoitus ottaa, tai olosuhteita, jotka vallitsisivat suojattavan vastuun kattamalla jaksolla, on käytettävä eri ajanjaksoa. Sellaisten varojen osalta, joiden markkinat eivät ole likvidit tai joiden hintatiedot eivät kata riittävän pitkää ajan jaksoa, on käytettävä asianmukaista arviota.

a)

suojattava vastuu liittyy yritykseen, joka on valtionlainan liikkeeseenlaskijan omistuksessa tai jossa se omistaa enemmistön yrityksen äänivaltaisesta osakepääomasta tai jonka velkojen takaaja on valtionlainan liikkeeseenlaskija;

b)

suojattava vastuu liittyy jäsenvaltion alue-, paikallis- tai kunnallishallintoon;

c)

suojattava vastuu liittyy yritykseen, jonka kassavirrat riippuvat merkittävässä määrin valtionlainan liikkeeseenlaskijan kanssa tehdyistä sopimuksista tai hankkeesta, kuten infrastruktuurihankkeesta, jota valtionlainan liikkeeseenlaskija rahoittaa taikka rahoittaa tai takaa merkittävässä määrin.

a)

nimellisarvoisen position koko;

b)

se, kuinka herkästi vastuut reagoivat luottoriskinvaihtosopimuksen soveltamisalaan kuuluviin valtion velvoitteisiin;

c)

se, onko noudatettava suojausstrategia dynaaminen vai staattinen.

a)

kynnysarvot eivät edellytä ilmoituksia arvoltaan minimaalisista valtionlainan liikkeeseenlaskijoiden nettomääräisistä lyhyistä positioista;

b)

valtionlainan liikkeeseenlaskijan edelleen liikkeessä olevan valtionlainan kokonaismäärä ja niiden positioiden keskikoko, jotka markkinatoimijoilla on hallussaan kyseisen valtionlainan liikkeeseenlaskijan valtionlainassa;

c)

kunkin valtionlainan liikkeeseenlaskijan valtionlainamarkkinoiden likviditeetti, mukaan lukien tarvittaessa futuurimarkkinoiden likviditeetti kyseisen valtionlainan osalta.

a)

peruskynnysarvo, joka on 0,1 prosenttia ja jota sovelletaan, kun liikkeeseen lasketun ja edelleen liikkeessä olevan valtionlainan kokonaismäärä on 0–500 miljardia euroa;

b)

kynnysarvo, joka on 0,5 prosenttia ja jota sovelletaan, kun liikkeeseen lasketun ja edelleen liikkeessä olevan valtionlainan kokonaismäärä on yli 500 miljardia euroa tai kun tietylle valtionlainalle on olemassa likvidit futuurimarkkinat.

a)

0,05 prosenttiyksikön lisäys peruskynnysarvoon, joka on 0,1 prosenttia, 0,15 prosentista alkaen;

b)

0,25 prosenttiyksikön lisäys peruskynnysarvoon, joka on 0,5 prosenttia, 0,75 prosentista alkaen.

a)

osakkeen hinnan alenemista vähintään 10 prosentilla, kun osake sisältyy kansalliseen pääosakeindeksiin ja on markkinapaikassa julkisen kaupankäynnin kohteeksi otetun johdannaissopimuksen kohde-etuutena oleva rahoitusväline;

b)

osakkeen hinnan alenemista vähintään 20 prosentilla, kun osakkeen hinta on vähintään 0,50 euroa tai vastaava määrä paikallisena valuuttana;

c)

osakkeen hinnan alenemista vähintään 40 prosenttia kaikissa muissa tapauksissa.

a)

vakavat finanssi- tai rahoitusalan taikka julkisen talouden ongelmat, jotka voivat johtaa jäsenvaltiota tai pankkia ja muita rahoituslaitoksia, joita pidetään tärkeinä maailmanlaajuiselle rahoitusjärjestelmälle, kuten unionissa toimivia vakuutusyrityksiä, markkinoiden infrastruktuurin tarjoajia ja omaisuudenhoitoyrityksiä, koskevaan finanssimarkkinoiden epävakauteen, kun tämä voi vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai rahoitusjärjestelmän vakauden unionissa;

b)

jäsenvaltion tai pankkien ja muiden rahoituslaitosten, joita pidetään tärkeinä maailmanlaajuiselle rahoitusjärjestelmälle, kuten unionissa toimivien vakuutusyritysten, markkinoiden infrastruktuurin tarjoajien ja omaisuudenhoitoyritysten, luottoluokitus tai maksukyvyttömyys, joka aiheuttaa tai jonka voidaan kohtuudella odottaa aiheuttavan vakavaa epävarmuutta edellä mainittujen vakavaraisuuden suhteen;

c)

huomattavat myyntipaineet tai epätavallinen volatiliteetti, jotka aiheuttavat vakavan syöksykierteen rahoitusvälineille, jotka liittyvät pankkeihin ja muihin rahoituslaitoksiin, joita pidetään tärkeinä maailmanlaajuiselle rahoitusjärjestelmälle, kuten unionissa toimiviin vakuutusyrityksiin, markkinoiden infrastruktuurin tarjoajiin ja omaisuudenhoitoyrityksiin, sekä tapauksen mukaan valtionlainan liikkeeseenlaskijoihin;

d)

kaikenlainen merkittävien rahoituksen liikkeeseenlaskijoiden fyysisille rakenteille, markkinainfrastruktuureille, selvitys- ja toimitusjärjestelmille ja valvontaviranomaisille aiheutunut merkityksellinen vahinko, joka voi vaikuttaa haitallisesti markkinoihin, erityisesti kun vahingon syynä on luonnonkatastrofi tai terroriteko;

e)

erityisesti pankkien välisiin operaatioihin liittyvät kaikki sellaiset merkitykselliset häiriöt maksujärjestelmissä tai selvitysprosesseissa, jotka aiheuttavat tai saattavat aiheuttaa unionin maksujärjestelmissä huomattavia maksujen tai selvitysten epäonnistumisia tai viivästyksiä, varsinkin jos ne voivat levittää rahoitukseen tai talouteen liittyviä paineita pankeissa ja muissa rahoituslaitoksissa, joita pidetään tärkeinä maailmanlaajuiselle rahoitusjärjestelmälle, kuten unionissa toimivissa vakuutusyrityksissä, markkinoiden infrastruktuurin tarjoajissa ja omaisuudenhoitoyrityksissä, tai jäsenvaltioissa.

a)

mitä tahansa uhkaa jäsenvaltiota tai jäsenvaltion rahoitusjärjestelmää koskevasta vakavasta finanssi- tai rahoitusalan taikka julkisen talouden epävakaudesta, kun tämä voi vaarantaa vakavasti finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko rahoitusjärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa;

b)

minkä tahansa jäsenvaltion tai ylikansallisen liikkeeseenlaskijan mahdollista maksukyvyttömyyttä;

c)

kaikenlaista rahoituksen liikkeeseenlaskijoiden fyysisille rakenteille, markkinainfrastruktuureille, selvitys- ja toimitusjärjestelmille ja valvontaviranomaisille aiheutunutta vakavaa vahinkoa, joka voi vaikuttaa haitallisesti rajat ylittäviin markkinoihin, erityisesti kun vahingon syynä on luonnonkatastrofi tai terroriteko, kun tämä voi vaarantaa vakavasti finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko rahoitusjärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa;

d)

erityisesti pankkien välisiin operaatioihin liittyviä kaikkia vakavia häiriöitä maksujärjestelmissä tai selvitysprosesseissa, jotka aiheuttavat tai saattavat aiheuttaa unionin rajat ylittävissä maksujärjestelmissä huomattavia maksujen tai selvitysten epäonnistumisia tai viivästyksiä, varsinkin jos ne voivat levittää rahoitukseen tai talouteen liittyviä paineita unionin koko rahoitusjärjestelmässä tai sen osassa.

9.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 274/16

(1)

Rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (2) liitteessä I olevassa C osassa oleva rahoitusvälineiden arvon merkittävän alenemisen laskennassa käytettävä menetelmä olisi mukautettava eri tapoihin, joilla arvon aleneminen kyseisestä rahoitusvälineestä riippuen ilmenee. Menetelmä voi perustua rahoitusvälineen hinnan todelliseen alenemiseen, yrityksen liikkeeseen laskeman velkainstrumentin tuoton nousuun tai valtionlainan liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemien velkainstrumenttien tuoton nousuun tuottokäyrällä.

(2)

Tätä asetusta olisi luettava yhdessä komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 918/2012 (3) kanssa. Mainitussa asetuksessa määritellään kynnysarvot, joita sovelletaan epälikvidien osakkeiden, valtionlainan liikkeeseenlaskijoiden ja yritysten liikkeeseen laskemien velkainstrumenttien, pörssilistattujen rahastojen, rahamarkkinavälineiden ja johdannaisten, joiden ainoana kohde-etuutena olevalla rahoitusvälineellä käydään kauppaa markkinapaikassa, arvon merkittävään alenemiseen. Tässä asetuksessa olisi sen vuoksi rajoituttava täsmentämään näiden välineiden arvon merkittävän alenemisen laskennassa käytettävä menetelmä.

(3)

Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus ja oikeusvarmuus markkinatoimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten kannalta, tätä asetusta olisi alettava soveltaa samana päivänä kuin asetusta (EU) N:o 236/2012 ja delegoitua asetusta (EU) N:o 918/2012.

(4)

Koska asetuksessa (EU) N:o 236/2012 säädetään, että velvoittavat tekniset standardit olisi hyväksyttävä ennen kuin mainittua asetusta voidaan soveltaa toimivalla tavalla, ja koska on erityisen tärkeää yksilöidä ennen 1 päivää marraskuuta 2012 muut kuin keskeiset säännökset, joilla edistetään sitä, että markkinatoimijat noudattavat mainittua asetusta, ja tuetaan toimivaltaisia viranomaisia sen noudattamisen valvonnassa, tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(5)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV) on toimittanut komissiolle.

(6)

EAMV on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen niistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (4) 37 artiklan mukaisesti perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

a)

epälikvidit osakkeet;

b)

seuraavat rahoitusvälineet, jotka eivät ole johdannaisia:

c)

johdannaiset, joiden ainoana kohde-etuutena on rahoitusväline, jolla käydään kauppaa markkinapaikassa.

9.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 274/18

(1)

EU:n vesillä ja tietyillä EU:n ulkopuolisilla vesillä EU:n alusten käytettävissä olevien, kansainvälisten neuvottelujen alaan tai sopimusten soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2012 17 päivänä tammikuuta 2012 annetussa neuvoston asetuksessa (EU) N:o 44/2012 (2) vahvistetaan se tonnikalan määrä, jonka Euroopan unionin kalastusalukset voivat kalastaa vuonna 2012 Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä.

(2)

Tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetuksen (EY) N:o 43/2009 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1559/2007 kumoamisesta 6 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 302/2009 (3) edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle yli 24 metrin pituisille aluksilleen myönnetyt aluskohtaiset kiintiöt ja korkeintaan 24 metrin pituisten pyyntialusten osalta ainakin tuottajaorganisaatiolle tai vastaavanlaisilla pyydyksillä pyytävien alusten ryhmälle myönnetyn kiintiön.

(3)

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on kalastusalan pitkän aikavälin kannattavuus siten, että varmistetaan elävien vesiluonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 36 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos komissio toteaa jäsenvaltioiden toimittamien tietojen sekä muiden hallussaan olevien tietojen perusteella, että Euroopan unionin, jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden ryhmän käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet katsotaan yhden tai useamman pyydyksen tai laivaston osalta käytetyiksi kokonaan, se ilmoittaa asiasta asianomaisille jäsenvaltioille ja kieltää kalastustoiminnan tietyn alueen, pyydyksen, kannan, kantaryhmän tai kyseistä kalastustoimintaa harjoittavan laivaston osalta.

(5)

Komission käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että Kyproksen lipun alla purjehtiville tai Kyproksessa rekisteröidyille pitkäsiima-aluksille myönnetyt tonnikalan kalastusmahdollisuudet Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä on käytetty loppuun.

(6)

Kypros ilmoitti komissiolle 22 päivänä elokuuta 2012 asettaneensa tonnikalan kalastusta vuonna 2012 harjoittaneille pitkäsiima-aluksilleen kalastustoimia koskevan kiellon. Kypros ilmoitti komissiolle 5 päivänä syyskuuta, että kielto oli tullut voimaan 22 päivänä elokuuta 2012 klo 9.39.

(7)

Komission on tarpeen kieltää 22 päivästä elokuuta 2012 klo 9.39 alkaen Kyproksen lipun alla purjehtivien tai Kyproksessa rekisteröityjen pitkäsiima-alusten tonnikalan kalastus Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Kyproksen toteuttamia edellä mainittuja toimia,

9.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 274/20

(1)

Asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I on luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita asetuksessa tarkoitettu varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(2)

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 27 päivänä syyskuuta 2012 poistaa yhden luonnollisen henkilön niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelosta, joita varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee, tarkasteltuaan kyseisen henkilön tekemää luettelosta poistamista koskevaa pyyntöä ja Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1904(2009) nojalla perustetun oikeusasiamiehen kokonaisselvitystä.

(3)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 881/2002 liite I olisi päivitettävä vastaavasti,

9.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 274/22

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

9.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 274/24

(1)

Neuvoston direktiivin 86/297/ETY (2) liitteessä I olevassa 4.2 kohdassa esitetään etuosassa sijaitsevia voimanottoakseleita koskevat säännökset. Mainitun liitteen taulukossa 2 vahvistetaan ISO 8759-1:1998 -standardin soveltaminen traktoriluokissa, jotka on varustettu etuosassa sijaitsevilla voimanottoakseleilla; mainitussa standardissa vahvistetaan myös etuosassa olevien voimanottoakseleiden sijaintipaikan mitat. Nämä sijaintia koskevat vaatimukset eivät kuitenkaan uusien suunnitteluvaatimusten vuoksi ole yhteensopivia monien maatalous- ja metsätraktoreiden kanssa.

(2)

Direktiivissä 86/297/ETY esitetyt etuosassa sijaitsevia voimanottoakseleita koskevat vaatimukset koskevat ainoastaan turvallisuuskysymyksiä eli voimanottoakselin sijaintia, suojausvaatimuksia ja vapaata tilaa. Direktiivissä 86/297/ETY määrätty voimanottoakseleiden sijainti ei ole yhteensopiva useiden nyt markkinoilla olevien traktoriluokkien ja niihin asennettujen työvälineiden kanssa. Jo direktiivin 86/297/ETY liitteen I taulukossa 2 jätetään traktoriluokat T4.1 ja T4.3 pois sijaintipaikkaa koskevista vaatimuksista.

(3)

Luokkien T4.1 ja T4.3 traktorit on nyt vapautettu standardin ISO 8759-1:1998 4.2 kohdan vaatimuksista, mutta myöskään luokkien T1, T2, T3, T4.2 ja T5 traktorit eivät voi olla kyseisten vaatimusten mukaisia.

(4)

Monet traktorit voidaan varustaa erityistyyppisillä voimanottoakseleilla, joihin standardia ISO 8759-1:1998 ei sovelleta.

(5)

Kun kyseessä ovat luokan T3 traktorit, standardia sovelletaan vain, kun traktori on varustettu kyseisessä standardissa määritetyllä voimanottoakselilla. Muiden luokkien ajoneuvoja, kuten luokkaa T2 ja tiettyjä pienempiä luokan T1 traktoreita, voitaisiin kuitenkin varustaa erityistyyppisillä voimanottoakseleilla, jotka eivät kuulu standardin piiriin. Vapautus standardin ISO 8759-1:1998 vaatimuksista olisi tämän vuoksi laajennettava koskemaan myös traktoriluokkia T1 ja T2.

(6)

Samanlaisia vaikeuksia on kohdattu vastaavissa luokissa C.

(7)

Koska standardin ISO 8759-1:1998 vaatimuksia on 4.2 kohtaa lukuun ottamatta sovellettava kaikkiin luokkien T ja C traktoreihin, jotka on varustettu etuosassa sijaitsevilla voimanottoakseleilla, taulukko 2 käy tarpeettomaksi ja olisi sen vuoksi poistettava.

(8)

Tämän vuoksi direktiiviä 86/297/ETY olisi muutettava.

(9)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2003/37/EY 20 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 4.2 kohta seuraavasti:

”4.2   Etuosassa sijaitsevia voimanottoakseleita koskevat säännökset

Standardin ISO 8759-1:1998 vaatimuksia sovelletaan sen 4.2 kohtaa lukuun ottamatta kaikkiin luokkien T ja C traktoreihin, jotka on varustettu traktorin etuosassa sijaitsevilla kyseisessä standardissa eritellyillä voimanottoakseleilla.”

2)

Poistetaan taulukko 2.

9.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 274/26

(1)

Unkari on hakenut komissiossa 3 päivänä helmikuuta 2012 vastaanotetuksi kirjatussa kirjeessään kahden vuoden ajaksi 1 päivästä heinäkuuta 2012 lupaa poiketa verovelvollisia, joiden on suoritettava arvonlisävero veroviranomaisille, koskevista direktiivin 2006/112/EY 193 artiklan säännöksistä. Unkari ilmoitti kirjeessä, ettei se aio hakea tämän luvan voimassaolon jatkamista.

(2)

Komissio on direktiivin 2006/12/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen kohdan mukaisesti antanut Unkarin hakemuksen tiedoksi muille jäsenvaltioille 26 päivänä huhtikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä. Komissio on 2 päivänä toukokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Unkarille saaneensa kaikki pyynnön arviointia varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Komissio on 29 päivänä kesäkuuta 2012 esittänyt neuvostolle ehdotuksensa poikkeusta koskevaksi luvaksi.

(3)

Direktiivin 2006/112/EY 193 artiklan mukaan arvonlisäveron on yleensä velvollinen maksamaan verovelvollinen, joka suorittaa tavaroiden luovutuksen. Unkarin hakeman poikkeuksen tarkoituksena on siirtää tämä velvollisuus rajoitetuksi ajaksi sille verovelvolliselle, jolle tietyt vilja- ja öljysiemenalan jalostamattomat maataloustuotteet luovutetaan.

(4)

Unkari on havainnut, että joukko näiden alojen toimijoita syyllistyy erilaisiin veropetoksiin sekä kotimaan että yhteisön sisäisessä kaupassa jättämällä suorittamatta veroviranomaisille arvonlisäveron, jonka ne ovat veloittaneet toimituksistaan. Niiden asiakkaat, siltä osin kuin nämä ovat verovelvollisia, joilla on täysi vähennysoikeus, ovat edelleen oikeutettuja arvonlisäveron vähennykseen.

(5)

Tavaroiden vastaanottajana olevan verovelvollisen nimeäminen arvonlisäverovelvolliseksi tavaroiden luovuttajan sijasta olisi väliaikainen kiireellinen toimenpide, jolla poistettaisiin mahdollisuus tällaisiin veropetoksiin. Jotta tämä toimenpide olisi tehokas, sen olisi katettava vuoden 2012 sato. Sen voimassaolon olisi päätyttävä kahden vuoden jakson päätyttyä, minkä olisi oltava riittävä, jotta Unkari voi ottaa maatalousalalla käyttöön direktiivin 2006/112/EY mukaiset lopulliset toimenpiteet, joilla ehkäistäisiin ja torjuttaisiin tällaisia veropetoksia.

(6)

Jotta estetään veropetosten siirtyminen tuotteiden muihin jalostusvaiheisiin taikka muihin tuotteisiin tai aloihin, Unkarin olisi otettava käyttöön tarkoituksenmukaisia valvontatoimenpiteitä ja ilmoitusvelvoitteita sekä ilmoitettava ne komissiolle.

(7)

Jotta varmistetaan, että erityistoimenpidettä sovelletaan yksinomaan tiettyihin maataloustuotteisiin ja taataan sen oikeusvarmuus, tämän erityistoimenpiteen soveltamisalaan kuuluvien tavaroiden määrittämiseen olisi käytettävä tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 (2) säädettyä yhdistettyä nimikkeistöä.

(8)

Eritystoimenpide on oikeasuhteinen tavoitteisiin nähden, sillä sen voimassaoloaika on rajallinen eikä sitä ole tarkoitettu sovellettavaksi yleisesti vaan yksinomaan tiettyihin tarkasti nimettyihin tavaroihin, joita ei tavallisesti ole tarkoitettu sellaisinaan lopulliseen kulutukseen ja joita koskevat veropetokset aiheuttavat huomattavia arvonlisäverotulomenetyksiä.

(9)

Tämä erityistoimenpide ei vaikuta kielteisesti arvonlisäverosta saataviin unionin omiin varoihin,

9.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 274/28

(1)

Neuvosto hyväksyi 13 päivänä syyskuuta 2010 päätöksen 2010/571/EU, Euratom (1) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsenten nimeämisestä 21 päivänä syyskuuta 2010 alkavaksi ja 20 päivänä syyskuuta 2015 päättyväksi kaudeksi.

(2)

Yksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsenen paikka on vapautunut Andreas LOUROUTZIATISin toimikauden päätyttyä,

9.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 274/29

1)

Neuvosto hyväksyi 22 päivänä joulukuuta 2009 ja 18 päivänä tammikuuta 2010 päätökset 2009/1014/EU (1) ja 2010/29/EU (2) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä 26 päivän tammikuuta 2010 ja 25 päivän tammikuuta 2015 väliseksi kaudeksi.

2)

Kuusi alueiden komitean jäsenen paikkaa on vapautunut Decebal ARNĂUTUn, Veronica DIACONUn, Edita Emőke LOKODIn, Constantin OSTAFICIUCin, Vasile SAVAn ja Gheorghe Bunea STANCUn toimikausien päätyttyä. Viisi alueiden komitean varajäsenen paikkaa on vapautunut Árpád Szabolcs CSEHIn, Gheorghe FLUTURin, Mariana MIRCEAn, Mircia MUNTEANin ja Ioana TRIFOIn toimikausien päätyttyä,

a)

jäseniksi:

sekä

b)

varajäseniksi:

9.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 274/30

(1)

Komissio antoi 17 päivänä marraskuuta 2009 Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealle (CESR), jonka tehtävät ovat siirtyneet Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (2)1 päivänä tammikuuta 2011 perustetulle Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle, valtuutuksen, jossa siltä pyydettiin teknisessä lausunnossa arvioimaan Australian oikeudellista ja valvontakehystä luottoluokituslaitosten osalta.

(2)

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen ehdotti 18 päivänä huhtikuuta 2011 antamassaan lausunnossa, että luottoluokituslaitoksia koskeva Australian oikeudellinen ja valvontakehys katsottaisiin asetusta (EY) N:o 1060/2009 vastaavaksi.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1060/2009 5 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti on arvioitava kolmen edellytyksen täyttymistä, jotta kolmannen maan oikeudellinen ja valvontakehys voitaisiin katsoa asetusta (EY) N:o 1060/2009 vastaavaksi.

(4)

Ensimmäisen edellytyksen mukaan kolmannen maan luottoluokituslaitoksilla on oltava toimilupa tai niiden on oltava rekisteröityjä, ja niiden on oltava jatkuvasti tehokkaan valvonnan alaisia. Luottoluokituslaitoksia koskeva Australian oikeudellinen ja sääntelykehys otettiin käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2010. Kaikki sovellettavat lait ja asetukset eli Corporations Act -laki (2001) ja Australian Securities and Investments Commission (ASIC) Act -laki (2001) ovat tulleet voimaan. Tämän sääntelykehyksen mukaisesti luottoluokituslaitokset on rekisteröitävä ja ASICin (Australian Securities and Investments Commission) on valvottava niitä jatkuvasti. Australian oikeudellinen ja valvontakehys antaa ASICille riittävät valtuudet luottoluokituslaitosten tehokkaan valvonnan varmistamiseksi, mukaan lukien valtuus määrätä seuraamuksia luottoluokituslaitoksille, jotka rikkovat sovellettavia sääntöjä. ASICille voidaan antaa valtuudet takavarikoida kirjanpitoaineistoa, joka ei ole luottoluokituslaitosten tuottamaa. Toimivaltaisen oikeusviranomaisen myöntämän etsintäluvan perusteella ASICilla on valtuudet suorittaa etsintä luottoluokituslaitosten tiloissa. Lisäksi ASICilla on Corporations Act -lain nojalla valtuudet pyytää liittovaltion tuomioistuimelta määräyksiä luottoluokituslaitoksen toimiluvan peruuttamiseksi. Toimiluvan peruuttamisen jälkeen ASIC voi pyytää tuomioistuimelta määräyksiä, joilla luottoluokituslaitosta kielletään pysyvästi antamasta luottoluokituksia Australiassa. Corporations Act -lain nojalla ASIC voi myös pyytää määräyksiä, joilla lopetetaan luottoluokituslaitoksen lainvastainen toiminta tai määrätään sakkoja, jos luottoluokituslaitos on jättänyt noudattamatta jotakin sovellettavan rahoituspalvelulainsäädännön mukaista velvoitettaan. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ja ASICin välillä tehdyssä yhteistyösopimuksessa määrätään rajat yli toimivien luottoluokituslaitosten osalta toteutettuja täytäntöönpano- ja valvontatoimenpiteitä koskevasta tietojenvaihdosta.

(5)

Toisen edellytyksen mukaan kolmannen maan luottoluokituslaitoksiin on sovellettava oikeudellisesti sitovia sääntöjä, jotka vastaavat asetuksen (EY) N:o 1060/2009 6–12 artiklan ja liitteen I säännöksiä. Australian oikeudellinen ja valvontakehys täyttää luottoluokituslaitoksia koskevan EU:n sääntelykehyksen tavoitteet eturistiriitojen hallinnan suhteen. Australian lainsäädännössä (ASIC Act -laki) edellytetään eturistiriitojen hallintaa, mukaan lukien eturistiriitojen ratkaisemista koskeva velvoite ja organisatoriset vaatimukset, jotka koskevat erityisesti ulkoistamista, tietojen kirjaamista ja luottamuksellisuutta. Päätöksenteko- ja valvontajärjestelmän osalta ASICin toimiluvassa edellytetään, että luottoluokituslaitoksen toiminta on järjestettävä tavalla, jolla varmistetaan, etteivät sen liiketoiminnalliset edut vaaranna luottoluokitustoiminnan riippumattomuutta ja asianmukaisuutta. Australian kehyksessä myös edellytetään, että luottoluokituslaitosten on perustettava perusteellinen arviointitoiminto luokitusmenetelmiä varten, ja kehys sisältää monenlaisia vaatimuksia luottoluokituksia ja luokitustoimintaa koskevien tietojen antamisesta. Australian oikeudellinen ja valvontakehys täyttää sen vuoksi seuraaviin seikkoihin liittyvät asetuksen (EY) N:o 1060/2009 tavoitteet: eturistiriitojen hallinta, organisatoriset prosessit ja menettelyt, jotka luottoluokituslaitoksella on oltava käytössään, luottoluokitusten ja luottoluokitusmenetelmien laatu, tietojen antaminen luottoluokituksista sekä tietojen yleinen ja säännöllinen julkaiseminen luottoluokitustoiminnasta. Kehys antaa näin ollen vastaavan suojan, kun kyseessä on luottoluokituslaitosten luotettavuus, avoimuus ja hyvä hallintotapa sekä luottoluokitustoiminnan luotettavuus.

(6)

Kolmannen edellytyksen mukaan kolmannen maan sääntelyjärjestelmän on estettävä kyseisen kolmannen maan valvontaviranomaisia ja muita viranomaisia puuttumasta luottoluokitusten sisältöön ja luottoluokituksessa käytettäviin menetelmiin. Kaikenlainen puuttuminen luottoluokituksiin ja luokitusmenetelmiin olisi vuoden 2001 Australian Corporations Act -lain 7 luvun tavoitteiden ja ASICin tavoitteiden vastaista. ASICilla tai millään muulla viranomaisella ei ole valtuutta puuttua luottoluokitusten sisältöön ja luottoluokitusmenetelmiin.

(7)

Tarkasteltujen seikkojen perusteella voidaan katsoa, että luottoluokituslaitoksia koskeva Australian oikeudellinen ja valvontakehys täyttää asetuksen (EY) N:o 1060/2009 5 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetut edellytykset. Luottoluokituslaitoksia koskevan Australian oikeudellisen ja valvontakehyksen pitäisi sen vuoksi katsoa vastaavan asetuksella (EY) N:o 1060/2009 säädettyä oikeudellista ja valvontakehystä. Komissio seuraa edelleen yhteistyössä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa luottoluokituslaitoksia koskevan Australian oikeudellisen ja valvontakehyksen kehitystä ja niiden edellytysten täyttymistä, joiden perusteella tämä päätös on hyväksytty.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean lausunnon mukaiset,

9.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 274/32

(1)

Komissio antoi 12 päivänä kesäkuuta 2009 Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitealle (CESR), jonka tehtävät ovat siirtyneet Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (2)1 päivänä tammikuuta 2011 perustetulle Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle, valtuutuksen, jossa siltä pyydettiin teknisessä lausunnossa arvioimaan USA:n oikeudellista ja valvontakehystä luottoluokituslaitosten osalta.

(2)

CESR korosti 21 päivänä toukokuuta 2010 antamassaan ensimmäisessä lausunnossa kahta alaa (menetelmien ja luokitusten laadun osalta ja luokituksia koskevien tietojen antamisen osalta), joilla Yhdysvaltojen ja unionin kehyksissä oli edelleen huomattavia eroja. Myöhemmin Dodd-Frank Wall Street Reform and Consumer Protection Act -lain tultua voimaan 21 päivänä heinäkuuta 2010 Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on päivittänyt komissiolle antamaansa teknistä lausuntoa ilmoittamalla, että luottoluokituslaitoksia koskeva Yhdysvaltojen oikeudellinen ja valvontakehys voitaisiin nyt katsoa asetusta (EY) N:o 1060/2009 vastaavaksi.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1060/2009 5 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti on arvioitava kolmen edellytyksen täyttymistä, jotta kolmannen maan oikeudellinen ja valvontakehys voitaisiin katsoa asetusta (EY) N:o 1060/2009 vastaavaksi.

(4)

Ensimmäisen edellytyksen mukaan kolmannen maan luottoluokituslaitoksilla on oltava toimilupa tai niiden on oltava rekisteröityjä, ja niiden on oltava jatkuvasti tehokkaan valvonnan alaisia. Luottoluokituslaitoksia koskeva Yhdysvaltojen oikeudellinen ja valvontakehys muodostuu vuoden 2006 Credit Rating Agency Reform Act -laista, jäljempänä ’Rating Agency Act -laki’, jolla pyritään parantamaan luokitusten laatua, jotta voidaan suojella sijoittajia ja yleistä etua edistämällä vastuuvelvollisuutta, avoimuutta ja kilpailua luottoluokitusalalla, ja Securities Exchange Act -lain, jäljempänä ’Exchange Act -laki’, 15E §:stä (3), 17 §:stä (4) ja 21B §:n a momentista (5). Rating Agency Act -lain operatiivisia säännöksiä alettiin soveltaa Yhdysvaltojen arvopaperi- ja pörssikomitean (SEC) hyväksyttyä kesäkuussa 2007 useita sääntöjä, joilla luottoluokituslaitoksia koskeva rekisteröinti- ja valvontaohjelma pannaan täytäntöön kansallisesti tunnustettujen tilastollisten luokitusjärjestöjen (Nationally Recognized Statistical Rating Organizations) rekisteröimiseksi. Jotta luottoluokituslaitosten antamia luokituksia voitaisiin käyttää sääntelytarkoituksiin, SEC rekisteröi laitokset ja valvoo niitä tämän jälkeen jatkuvasti. SECillä on kokonaisvaltaiset valvontavaltuudet, joiden ansiosta se pystyy tutkimaan, noudattavatko luottoluokituslaitokset oikeudellisia velvoitteitaan. Näihin valtuuksiin sisältyvät valtuudet tutustua asiakirjoihin, suorittaa tutkimuksia ja tehdä tarkastuksia paikalla sekä valtuudet pyytää käyttöönsä puhelinkeskustelujen tai sähköisen viestinnän tallenteita. SEC voi käyttää näitä valtuuksia niin luottoluokituslaitoksiin kuin luottoluokitustoimintaan osallistuviin muihin henkilöihin. Exchange Act -lain 15E §:n p momentin 3 kohdan A alakohdassa edellytetään, että SEC tarkastaa kunkin kansallisesti tunnustetun tilastollisen luokitusjärjestön vähintään kerran vuodessa ja raportoi näiden tarkastusten tuloksista (6). Jos SEC toteaa, että jokin kansallisesti tunnustettu tilastollinen luokitusjärjestö rikkoo jotakin sovellettavasta sääntelykehyksestä johtuvaa velvoitettaan, SEC voi toteuttaa monenlaisia valvontatoimenpiteitä rikkomisen lopettamiseksi. Näihin toimenpiteisiin sisältyvät valtuudet peruuttaa rekisteröinti, keskeyttää luokitusten käyttö sääntelytarkoituksiin ja määrätä luottoluokituslaitoksia lopettamaan rikkominen. SEC voi myös määrätä luottoluokituslaitoksille ankaria seuraamuksia sovellettavien vaatimusten rikkomisesta. Sen vuoksi kansallisesti tunnustetut tilastolliset luokitusjärjestöt ovat jatkuvasti tehokkaan valvonnan alaisia. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ja SECin välillä tehdyssä yhteistyösopimuksessa määrätään rajat yli toimivien luottoluokituslaitosten osalta toteutettuja täytäntöönpano- ja valvontatoimenpiteitä koskevasta tietojenvaihdosta.

(5)

Toisen edellytyksen mukaan kolmannen maan luottoluokituslaitoksiin on sovellettava oikeudellisesti sitovia sääntöjä, jotka vastaavat asetuksen (EY) N:o 1060/2009 6–12 artiklan ja liitteen I säännöksiä. Yhdysvaltojen oikeudellinen ja valvontakehys täyttää seuraaviin seikkoihin liittyvät asetuksen (EY) N:o 1060/2009 tavoitteet: eturistiriitojen hallinta, organisatoriset prosessit ja menettelyt, jotka luottoluokituslaitoksella on oltava käytössään, luottoluokitusten ja luottoluokitusmenetelmien laatu, tietojen antaminen luottoluokituksista sekä tietojen yleinen ja säännöllinen julkaiseminen luottoluokitustoiminnasta. Yhdysvaltojen kehys antaa näin ollen vastaavan suojan, kun kyseessä on luottoluokituslaitosten luotettavuus, avoimuus ja hyvä hallintotapa sekä luottoluokitustoiminnan luotettavuus.

(6)

Kolmannen edellytyksen mukaan kolmannen maan sääntelyjärjestelmän on estettävä kyseisen kolmannen maan valvontaviranomaisia ja muita viranomaisia puuttumasta luottoluokitusten sisältöön ja luottoluokituksessa käytettäviin menetelmiin. Tämä toteutuu, koska lainsäädäntö kieltää SECiä ja kaikkia muita Yhdysvaltojen viranomaisia puuttumasta luottoluokitusten sisältöön ja luottoluokitusmenetelmiin.

(7)

Tarkasteltujen seikkojen perusteella voidaan katsoa, että luottoluokituslaitoksia koskeva Yhdysvaltojen oikeudellinen ja valvontakehys täyttää asetuksen (EY) N:o 1060/2009 5 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetut edellytykset. Luottoluokituslaitoksia koskevan Yhdysvaltojen oikeudellisen ja valvontakehyksen pitäisi sen vuoksi katsoa vastaavan asetuksella (EY) N:o 1060/2009 säädettyä oikeudellista ja valvontakehystä. Komissio seuraa edelleen yhteistyössä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa luottoluokituslaitoksia koskevan Yhdysvaltojen oikeudellisen ja valvontakehyksen kehitystä ja niiden edellytysten täyttymistä, joiden perusteella tämä päätös on hyväksytty.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean lausunnon mukaiset,