ISSN 1977-0812

doi:10.3000/19770812.L_2012.204.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 204

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

55. vuosikerta
31. heinäkuu 2012


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 670/2012, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2012, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta tehdyn päätöksen N:o 1639/2006/EY sekä yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla annetun asetuksen (EY) N:o 680/2007 muuttamisesta

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 671/2012, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2012, neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 muuttamisesta viljelijöille vuonna 2013 myönnettävien suorien tukien soveltamisen osalta

11

 

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

 

 

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

 

 

2012/418/EU

 

*

Neuvoston päätös, annettu 21 päivänä joulukuuta 2011, Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta ja sen tiettyjen määräysten väliaikaisesta soveltamisesta

18

 

*

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimus

20

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

2012/419/EU

 

*

Eurooppa-neuvoston päätös, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2012, Mayotten aseman muuttamisesta Euroopan unioniin nähden

131

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 204/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 670/2012,

annettu 11 päivänä heinäkuuta 2012,

kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta tehdyn päätöksen N:o 1639/2006/EY sekä yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla annetun asetuksen (EY) N:o 680/2007 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 172 artiklan ja 173 artiklan 3 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1639/2006/EY (3) säädetään kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmasta, johon sisältyy erilaisia erityisohjelmilla toteutettavia täytäntöönpanotoimenpiteitä; näistä erityisohjelmista tieto- ja viestintätekniikkapolitiikan tukiohjelmalla tuetaan tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden ja -palvelujen sekä tieto- ja viestintätekniikoihin perustuvien tuotteiden ja palvelujen sisämarkkinoiden lujittamista, ja sen tavoitteena on edistää innovointia laajentamalla tieto- ja viestintätekniikoiden käyttöä ja investoimalla niihin.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 680/2007 (4) vahvistetaan yleiset säännöt unionin rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla ja luodaan lisäksi riskinjakoväline nimeltään Euroopan laajuisia verkkoja koskevien liikennehankkeiden lainavakuusväline.

(3)

Kymmenen seuraavan vuoden aikana tarvitaan komission arvion mukaan ennen näkemättömän paljon investointeja Euroopan liikenne-, energia- sekä tieto- ja viestintäverkkoihin, jotta voitaisiin edistää Eurooppa 2020 -strategian toimintapoliittisten tavoitteiden ja erityisesti ilmastotavoitteiden saavuttamista ja siirtymistä resurssitehokkaaseen, vähähiiliseen talouteen kehittämällä älykkäitä, tasokkaampia ja täysin yhteenliitettyjä infrastruktuureja ja edistää näin sisämarkkinoiden toteuttamista.

(4)

Unionissa toteutettavia infrastruktuurihankkeita varten ei ole helposti saatavilla rahoitusta vieraan pääoman markkinoilta. Vaikeudet saada infrastruktuurihankkeille pitkäaikaista yksityistä tai julkista rahoitusta eivät saisi johtaa liikenne-, televiestintä- ja energiajärjestelmien toimivuuden huononemiseen eivätkä hidastaa laajakaistan yleistymistä. Koska joukkolainamarkkinat ovat unionissa pirstoutuneet, kysyntä ei ole tiedossa ja infrastruktuurihankkeiden valmisteluajat ovat pitkiä hankkeiden koon ja monimutkaisuuden vuoksi, ongelman käsittely unionin tasolla on tarkoituksenmukaista.

(5)

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (5) piiriin kuuluvilla rahoitusvälineillä pystytään joissain tapauksissa tehostamaan talousarviovarojen käyttöä ja saavuttamaan suuria kerrannaisvaikutuksia, kun yksityiseltä sektorilta saadaan houkuteltua rahoitusta. Tämä pitää erityisesti paikkansa tilanteessa, jossa luotonsaanti on vaikeaa, julkiseen talouteen kohdistuu rajoitteita ja Euroopan talouden elpymistä on tuettava.

(6)

Euroopan parlamentti piti 8 päivänä kesäkuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa ”Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten” myönteisenä Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevaa aloitetta, joka on Euroopan investointipankin, jäljempänä ’EIP’, kanssa toteutettava riskinjakomekanismi, jonka kautta tarjotaan rajoitettua tukea unionin talousarviosta tarkoituksena lisätä unionin varojen vipuvaikutusta ja houkutella lisää yksityisiä sijoittajia osallistumaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisiin ensisijaisiin hankkeisiin. Neuvosto muistutti 12 päivänä heinäkuuta 2011 antamissaan päätelmissä sisämarkkinoiden toimenpidepaketista, että rahoitusvälineisiin liittyviä vipuvaikutuksia on arvioitava verrattuna olemassa oleviin välineisiin, niistä julkisen talouden taseisiin aiheutuviin lisäriskeihin ja yksityisten laitosten mahdolliseen syrjäytymiseen. Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaiheesta laadittua komission tiedonantoa ja siihen liittyvää vaikutusten arviointia, jotka perustuvat julkiseen kuulemiseen, olisi tarkasteltava tätä taustaa vasten.

(7)

Olisi käynnistettävä Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaihe, jossa päämääränä on auttaa rahoittamaan ensisijaisia hankkeita, joista saadaan selkeää unionin tason lisäarvoa, ja edesauttaa yksityisen sektorin osallistumista taloudellisesti elinkelpoisten liikenteen, energian sekä tieto- ja viestintätekniikan alan infrastruktuurihankkeiden pidempiaikaiseen pääomamarkkinarahoitukseen. Välineestä on hyötyä rahoitustarpeiltaan samankaltaisille hankkeille, ja alojen synergiavaikutusten ansiosta sen oletetaan tehostavan markkinavaikutuksia, hallintoa ja resurssien käyttöä. Sen on määrä tarjota infrastruktuurialan sidosryhmien, kuten rahoittajien, viranomaisten, infrastruktuurin hallinnon, rakennusyhtiöiden ja toimijoiden, käyttöön yhtenäinen väline, jota ohjaa markkinoiden kysyntä.

(8)

Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaiheessa unionin talousarviota käytetään yhdessä EIP:n myöntämän rahoituksen kanssa yhteisenä riskinjakovälineenä hankkeita toteuttavien yritysten liikkeeseen laskemille hankejoukkolainoille. Tällä välineellä pyritään pienentämään hankkeen velanhoitoriskiä ja joukkovelkakirjojen haltijoiden luottoriskiä siinä määrin, että pääomamarkkinoiden toimijat, kuten eläkerahastot, vakuutusyhtiöt ja muut asianosaiset, ovat halukkaita sijoittamaan infrastruktuurihankkeiden joukkolainoihin suuremmassa määrin, kuin olisi mahdollista ilman unionin tukea.

(9)

Koska EIP:llä on pitkäaikainen kokemus alalta ja koska se on infrastruktuurihankkeiden merkittävä rahoittaja ja perussopimuksella luotu unionin rahoituselin, komission olisi otettava EIP mukaan pilottivaiheen toteuttamiseen. Hankejoukkolainojen riskinjakovälineen keskeiset ehdot ja menettelyt olisi vahvistettava tässä asetuksessa. Yksityiskohtaisemmat, muun muassa riskinjakoa, korvausta sekä seurantaa ja valvontaa koskevat ehdot olisi vahvistettava komission ja EIP:n yhteistyösopimuksessa. Komission ja EIP:n olisi kummankin hyväksyttävä yhteistyösopimus omia menettelyjään noudattaen.

(10)

Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaihe olisi käynnistettävä mahdollisimman pian nykyisen rahoituskehyksen aikana ja toteutettava ilman aiheettomia viivytyksiä, jotta voitaisiin todeta, missä määrin tällaiset riskien jakamiseen tarkoitetut rahoitusvälineet tuottavat lisäarvoa infrastruktuurirahoituksen alalla sekä kehitettäessä infrastruktuurihankkeiden rahoituksen saantia vieraan pääoman markkinoilta.

(11)

Pilottivaihe olisi rahoitettava kohdentamalla uudelleen vuosien 2012 ja 2013 talousarviovaroja nykyisistä liikenteen, televiestinnän ja energian ohjelmista. Tässä tarkoituksessa aloitteeseen pitäisi olla mahdollista kohdentaa uudelleen enintään 200 miljoonaa euroa Euroopan laajuisen liikenneverkon talousarviosta, enintään 20 miljoonaa euroa kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman talousarviosta ja enintään 10 miljoonaa euroa Euroopan laajuisen energiaverkon talousarviosta. Saatavilla olevat talousarviomäärärahat rajoittavat sekä aloitteen soveltamisalaa että tuettavien hankkeiden määrää.

(12)

EIP:n olisi pyydettävä talousarviovaroja siltä perustalta, millaisia sen ja komission soveltuvina, unionin pitkän aikavälin toimintapoliittisten tavoitteiden mukaisina ja todennäköisesti toteutuvina pitämiä hankkeita on vireillä. Tällaiset pyynnöt ja vastaavat talousarviositoumukset olisi tehtävä ennen 31 päivää joulukuuta 2013. Koska suuret infrastruktuurihankkeet ovat monimutkaisia, EIP:n hallintoneuvoston olisi voitava varsinaisesti hyväksyä ne myöhempänä ajankohtana, mutta kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

(13)

Tuen hakemiseen ja kaikkien hankkeiden valintaan ja täytäntöönpanoon olisi sovellettava unionin oikeutta, erityisesti valtiontukien osalta, ja markkinavääristymien aiheuttamista tai lisäämistä olisi pyrittävä välttämään.

(14)

Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (6) 49 kohdan mukaisten raportointivaatimusten lisäksi komission olisi yhteistyösopimuksen allekirjoittamisen jälkeen EIP:n tuella raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle pilottivaiheen aikana joka kuudes kuukausi ja annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle välikertomus vuoden 2013 jälkipuoliskolla. Täysimittainen riippumaton arviointi olisi toteutettava vuonna 2015.

(15)

Komission olisi täysimittaisen riippumattoman arvioinnin pohjalta määritettävä, onko Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskeva aloite aiheellinen ja voidaanko sillä tehokkaasti lisätä investointeja ensisijaisiin hankkeisiin ja parantaa unionin varainkäytön tehokkuutta.

(16)

Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaihe olisi käynnistettävä komission ehdottaman Verkkojen Eurooppa -välineen valmistelemiseksi. Se ei estä tekemästä päätöksiä vuoden 2013 jälkeen sovellettavasta unionin monivuotisesta rahoituskehyksestä eikä myöskään rahoitusvälineistä takaisin saatujen varojen mahdollisesta uudelleen käytöstä neuvoteltaessa ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin vuotuiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä.

(17)

Jotta Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen pilottivaihe voidaan toteuttaa, päätöstä N:o 1639/2006/EY ja asetusta (EY) N:o 680/2007 olisi muutettava.

(18)

Jotta tässä asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä olisi tavoiteltu vaikutus, kun otetaan huomioon pilottivaiheen rajoitettu kesto, asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Päätökseen N:o 1639/2006/EY tehtävät muutokset

Muutetaan päätös N:o 1639/2006/EY seuraavasti:

1)

Lisätään 8 artiklaan kohta seuraavasti:

”5 a.   Rajoittamatta 1–5 kohdan soveltamista komissio ja Euroopan investointipankki, jäljempänä ’EIP’, antavat 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hankejoukkolainojen riskinjakovälineen kautta toteutettavista hankkeista Euroopan parlamentille ja neuvostolle välikertomuksen vuoden 2013 toisella puoliskolla. Täysimittainen riippumaton arviointi toteutetaan vuonna 2015.

Komissio määrittää kyseisen arvioinnin pohjalta, onko Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskeva aloite aiheellinen ja voidaanko sillä tehokkaasti lisätä investointeja ensisijaisiin hankkeisiin ja parantaa unionin varainkäytön tehokkuutta. Päätelmiensä perusteella ja kaikki vaihtoehdot huomioon ottaen komissio harkitsee aiheellisten muutosten esittämistä sääntelyyn, myös lainsäädäntöön, etenkin jos markkinoille pääsy ei vastaa odotuksia tai jos saataville tulee riittävästi vaihtoehtoisia pitkän aikavälin vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen lähteitä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun välikertomukseen sisällytetään luettelo hankkeista, jotka ovat saaneet rahoitusta 31 artiklan 2 a–2 e kohdassa tarkoitetun hankejoukkolainojen riskinjakovälineen kautta, sekä tiedot liikkeeseen laskettujen joukkolainojen ehdoista ja nykyisten ja potentiaalisten sijoittajien tyypeistä.”

2)

Korvataan 26 artiklan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)

edistetään innovointia laajentamalla tieto- ja viestintätekniikoiden ja laajakaistayhteyksien käyttöä ja investoimalla niihin;”

3)

Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen hankkeiden tavoitteena on edistää innovointia, teknologian siirtoa sekä sellaisten uusien teknologioiden levittämistä, jotka ovat valmiita otettaviksi käyttöön markkinoilla.

Unioni voi myöntää kyseisten hankkeiden budjettiin avustuksen.

Vaihtoehtoisesti unioni voi vuosina 2012 ja 2013 toteutettavan pilottivaiheen aikana myöntää EIP:lle rahoitustukea EIP:n omista varoistaan hankejoukkolainojen riskinjakovälineen kautta myöntämiä velkainstrumentteja tai takauksia koskeviin varauksiin ja kohdennettaviin pääomiin.”

b)

Lisätään kohdat seuraavasti:

”2 a.   Edellä 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu hankejoukkolainojen riskinjakoväline on komission ja EIP:n yhteinen väline, jolla unioni voi tuottaa toiminnallaan lisäarvoa ja korjata tilanteita, joissa investointien määrä on toivottua vähäisempi eikä hankkeille saada riittävästi rahoitusta markkinoilta, sekä täydentää muita välineitä. Se ei vääristä kilpailua, ja sillä pyritään varmistamaan kerrannaisvaikutus ja sovitetaan intressejä yhteen luottoriskiä vähentävin järjestelyin. Hankejoukkolainojen riskinjakovälineen on täytettävä seuraavat perusteet:

a)

sen muotona on oltava velkainstrumentti tai takaus, jonka EIP myöntää unionin talousarviosta maksettavan osuuden tuella tieto- ja viestintätekniikan ja laajakaistayhteyksien alan hankkeiden rahoitukselle ja jolla täydennetään jäsenvaltioiden tai yksityisen sektorin rahoitusta tai hankitaan sitä;

b)

sen on pienennettävä hankkeen velanhoitoriskiä ja joukkovelkakirjojen haltijoiden luottoriskiä;

c)

sitä on käytettävä vain hankkeisiin, joiden taloudellinen elinkelpoisuus perustuu hankkeesta saataviin tuloihin.

2 b.   Hankejoukkolainojen riskinjakovälineeseen liittyvä unionin taloudellinen riski, hallinnolliset maksut ja muut tukikelpoiset kustannukset mukaan lukien, ei missään tapauksessa saa ylittää unionin osuutta hankejoukkolainojen riskinjakovälineen rahoituksesta eikä jatkua välineeseen liittyvien luottoriskiä vähentävien järjestelyjen eräännyttyä. Unionin yleiseen talousarvioon ei saa kohdistua muita vastuuvaateita. Hankejoukkolainoihin liittyvien toimien muut riskit jäävät aina EIP:n vastuulle.

2 c.   Hankejoukkolainojen riskinjakovälineen keskeiset ehdot ja menettelyt vahvistetaan liitteessä III a. Hankejoukkolainojen riskinjakovälineen yksityiskohtaiset täytäntöönpanoehdot, myös sen riskinjako, korvaus sekä seurantaa ja valvontaa koskevat ehdot, vahvistetaan komission ja EIP:n välisessä yhteistyösopimuksessa. Komissio ja EIP hyväksyvät yhteistyösopimuksen kukin omia menettelyjään noudattaen.

2 d.   Vuonna 2013 voidaan käyttää enintään 20 miljoonaa euroa talousarviosta, joka on myönnetty tieto- ja viestintätekniikka- ja laajakaistapolitiikan harjoittamiseen liitteessä I olevassa b alakohdassa esitetyn säännön mukaisesti. Koska pilottivaiheen kesto on rajoitettu, hankejoukkolainojen riskinjakovälineessä voidaan käyttää uudelleen kaikki ennen 31 päivää joulukuuta 2013 saadut mahdolliset tulot saman riskinjakojärjestelyn uusiin velkainstrumentteihin ja takauksiin ja samat kelpoisuusperusteet täyttäviin hankkeisiin, jotta voidaan maksimoida tuettujen investointien määrä. Jos hankejoukkolainojen riskinjakovälineen soveltamista ei jatketa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana, jäljellä olevat varat palautetaan unionin yleisen talousarvion tulopuolelle.

2 e.   Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 49 kohdassa asetettujen raportointivaatimusten lisäksi ja rajoittamatta muita sääntelyyn perustuvia raportointivaatimuksia komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle pilottivaiheen aikana joka kuudes kuukausi kertomuksen hankejoukkolainojen riskinjakovälineellä saavutetuista tuloksista, mukaan lukien tiedot mahdollisten liikkeeseen laskettujen hankejoukkolainojen ehdoista ja myynnistä.”

4)

Lisätään liite seuraavasti:

”LIITE III a

31 artiklan 2 c kohdassa tarkoitettua hankejoukkolainojen riskinjakovälinettä koskevat keskeiset ehdot ja menettelyt

EIP on riskinjakokumppani ja hallinnoi unionin puolesta unionin rahoitusosuutta hankejoukkolainojen riskinjakovälineeseen. Välineen yksityiskohtaisemmat täytäntöönpanoehdot, myös sen seurantaa ja valvontaa koskevat ehdot, vahvistetaan komission ja EIP:n välisessä yhteistyösopimuksessa ottaen huomioon tässä liitteessä olevat säännökset.

a)   EIP:n rahoitusmekanismi

1.

Hankejoukkolainan liikkeeseen laskemisen helpottamiseksi hankejoukkolainojen riskinjakoväline laaditaan kutakin tukikelpoista hanketta varten etuoikeudettomaksi järjestelyksi, joka muodostuu velkainstrumentista tai ehdollisesta järjestelystä (takaus) tai molemmista.

2.

Jos EIP on tai jos siitä tulee hankkeen velkoja, EIP:n hankejoukkolainojen riskinjakovälineen mukaiset oikeudet ovat alisteisia etuoikeutetun saatavan velanhoidolle mutta etuoikeutettuja pääomarahoitukseen ja pääomarahoitukseen liittyvään rahoitukseen nähden.

3.

Järjestely saa olla enintään 20 prosenttia etuoikeutetun saatavan kokonaismäärästä.

b)   Määrärahat

Tieto- ja viestintätekniikka:

2013: Enintään 20 miljoonaa euroa.

Siirtopyyntö edellä mainitun määrän maksamista varten on esitettävä 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä, ja sen tueksi on esitettävä ennuste sovitun unionin rahoitusosuuden tarpeesta.

Ennusteen pohjalta voidaan tarvittaessa toteuttaa vuoden 2013 määrärahojen kysyntäperusteinen vähentäminen, josta päätetään 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

c)   Varainhoitotili

1.

EIP avaa varainhoitotilin, jolla unionin rahoitusosuutta ja siitä saatavia tuloja pidetään.

2.

Koska pilottivaiheen kesto on rajoitettu, varainhoitotileistä saatavat korot ja unionin rahoitusosuudesta saatavat muut tulot, kuten EIP:n maksamista määristä saadut vakuuspalkkiot, korot ja riskimarginaalit, lisätään varainhoitotilin varoihin. Komissio voi kuitenkin päättää 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, että ne on palautettava kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman tieto- ja viestintätekniikkaa koskevaan budjettikohtaan.

d)   Unionin rahoitusosuuden käyttö

EIP käyttää unionin rahoitusosuutta seuraaviin tarkoituksiin:

1.

tukikelpoisen hankesalkun sisältämiin etuoikeudettomiin järjestelyihin liittyvien riskien varalta tehtäviin suuririskisimpään osaan perustuviin varauksiin, joissa noudatetaan soveltuvia EIP:n sääntöjä sekä riskinarviointia, jonka EIP toteuttaa toimintatapojensa mukaisesti,

2.

kattamaan muut kuin hankkeeseen liittyvät tukikelpoiset kustannukset, joita aiheutuu hankejoukkolainojen riskinjakovälineen perustamisesta ja hallinnosta, sen arviointi mukaan lukien.

e)   Riskin ja tulojen jako

Edellä olevan d kohdan mukaista riskinjakomallia sovelletaan siten, että riskikorvaus, jonka EIP veloittaa vastapuolelta kunkin salkun sisältämän instrumentin osalta, jaetaan asianmukaisesti unionin ja EIP:n kesken.

f)   Hinnoittelu

Hankejoukkolainajärjestelyiden hinnoittelu perustuu riskikorvaukseen EIP:n asiaan liittyvien tavanomaisten sääntöjen ja perusteiden mukaisesti.

g)   Hakumenettely

Hakemukset, jotka koskevat riskien kattamista hankejoukkolainojen riskinjakovälineen kautta, osoitetaan EIP:lle sen tavanomaisen hakumenettelyn mukaisesti.

h)   Hyväksymismenettely

EIP suorittaa taloudelliset, tekniset, oikeudelliset ja riskiä koskevat due diligence -tarkastukset ja päättää hankejoukkolainojen riskinjakovälineen käytöstä sekä valitsee asianmukaisen etuoikeudettoman järjestelyn lajin noudattaen tavanomaisia sääntöjään ja perusteitaan, erityisesti EIP:n luottoriskien arvioinnin ja hallinnon suuntaviivoja sekä sosiaali-, ympäristö- ja ilmastoalalla sovellettavia valintaperusteita.

i)   Kesto

1.

Unionin rahoitusosuus hankejoukkolainojen riskinjakovälineeseen on sidottava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013. EIP:n hallintoneuvoston on varsinaisesti hyväksyttävä hankejoukkolainajärjestelyt viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

2.

Jos hankejoukkolainojen riskinjakoväline lakkautetaan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana, varainhoitotilillä olevat mahdolliset varat, joita ei ole sidottu tai joita ei tarvita muiden tukikelpoisten kustannusten ja menojen kattamiseen, on palautettava kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman tieto- ja viestintätekniikkaa koskevaan budjettikohtaan.

3.

Hankejoukkolainojen riskinjakovälineeseen osoitetut varat maksetaan takaisin asianomaiselle varainhoitotilille, kun järjestelyt erääntyvät tai ne maksetaan takaisin, edellyttäen, että riskit on edelleen katettu riittävästi.

j)   Kertomukset

Komissio ja EIP sopivat hankejoukkolainojen riskinjakovälineen täytäntöönpanoa koskevien vuosikertomusten laatimismenettelystä.

Lisäksi komissio esittää EIP:n tuella Euroopan parlamentille ja neuvostolle täytäntöönpanokertomuksen kuuden kuukauden välein ja ensimmäistä kertaa kuuden kuukauden kuluttua 31 artiklan 2 c kohdassa tarkoitetun yhteistyösopimuksen allekirjoittamisesta.

k)   Seuranta, valvonta ja arviointi

Komissio seuraa välineen täytäntöönpanoa ja tekee myös tarvittaessa tarkastuksia paikan päällä; se toteuttaa tarkastukset ja valvonnan Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (*1) mukaisesti.

EIP hallinnoi etuoikeudettomia järjestelyitä noudattaen omia sääntöjään ja menettelyjään, joihin sisältyvät asianmukaiset tarkastus-, valvonta- ja seurantamenettelyt. Lisäksi EIP:n hallintoneuvosto, jossa komissio ja jäsenvaltiot ovat edustettuina, hyväksyy kunkin etuoikeudettoman järjestelyn ja seuraa, että EIP:tä johdetaan sen perussäännön ja valtuuston antamien yleisten ohjeiden mukaisesti.

Komissio ja EIP esittävät Euroopan parlamentille ja neuvostolle välikertomuksen hankejoukkolainojen riskinjakovälineen pilottivaiheen toiminnasta vuoden 2013 toisella puoliskolla, jotta välineen rakenne saadaan optimoitua.

Täysimittainen riippumaton arviointi toteutetaan vuonna 2015, kun lopulliset hankejoukkolainoihin liittyvät toimet on hyväksytty. Siinä on tarkasteltava muun muassa lisäarvoa, täydentävyyttä suhteessa muihin unionin tai jäsenvaltioiden välineisiin sekä muihin pitkän aikavälin vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen muotoihin, saavutettua kerrannaisvaikutusta, asiaan liittyviä riskejä sekä mahdollisten vääristävien vaikutusten syntymistä tai korjaamista. Arvioinnissa on käsiteltävä myös vaikutusta hankkeen taloudelliseen elinkelpoisuuteen, joukkolainojen liikkeeseenlaskun määrää, ehtoja ja kustannuksia, vaikutusta laajempiin joukkolainamarkkinoihin sekä määräävässä asemassa olevaan velkojaan ja julkisiin hankintoihin liittyviä näkökohtia. Siinä on mahdollisuuksien mukaan esitettävä kustannusvertailu vaihtoehtoisten hankerahoitustapojen, muun muassa pankkilainojen, kanssa. Pilottivaiheen aikana jokainen valittu hanke on arvioitava.

2 artikla

Asetuksen (EY) N:o 680/2007 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 680/2007 seuraavasti:

1)

Lisätään 2 artiklaan kohdat seuraavasti:

”14)

’hankejoukkolainojen riskinjakovälineellä’ komission ja EIP:n yhteistä välinettä, josta saadaan unionin toiminnan tuottama lisäarvo ja jolla korjataan tilanteita, joissa investointien määrä on toivottua vähäisempi eikä hankkeille saada riittävästi rahoitusta markkinoilta, ja täydennetään jäsenvaltioilta tai yksityiseltä sektorilta saatavaa rahoitusta tai hankitaan sitä. Se ei vääristä kilpailua, ja sillä pyritään varmistamaan kerrannaisvaikutus ja sovitetaan intressejä yhteen. Hankejoukkolainojen riskinjakovälineen muotona on luottoriskiä vähentävä järjestely yhteisen edun mukaisissa hankkeissa, se pienentää hankkeen velanhoitoriskiä ja joukkovelkakirjojen haltijoiden luottoriskiä ja sitä käytetään vain hankkeisiin, joiden taloudellinen elinkelpoisuus perustuu hankkeesta saataviin tuloihin;

15)

’luottoriskiä vähentävillä järjestelyillä’ hankelainan luottokelpoisuuden parantamista etuoikeudettomalla järjestelyllä, joka muodostuu EIP:n velkainstrumentista tai EIP:n vakuudesta tai molemmista, jota tuetaan unionin talousarviosta maksettavalla rahoitusosuudella.”

2)

Lisätään 4 artiklan ensimmäiseen kohtaan virke seuraavasti:

”Hakemukset, jotka koskevat riskien kattamista hankejoukkolainojen riskinjakovälineen kautta 6 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti, osoitetaan EIP:lle sen tavanomaisen hakumenettelyn mukaisesti.”

3)

Muutetaan 6 artiklan 1 kohta seuraavasti:

a)

Lisätään d alakohtaan virke seuraavasti:

”Vuosina 2012 ja 2013 voidaan kohdentaa uudelleen enintään 200 miljoonaa euroa liikennealan hankejoukkolainojen riskinjakovälineen pilottivaiheeseen.”

b)

Lisätään alakohta seuraavasti:

”g)

vuosina 2012 ja 2013 toteutettavan pilottivaiheen aikana EIP:lle myönnettävä rahoitustuki EIP:n omista varoistaan Euroopan laajuisen liikenneverkon ja Euroopan laajuisen energiaverkon alojen hankejoukkolainojen riskinjakovälineen kautta myöntämiä velkainstrumentteja tai vakuuksia koskeviin varauksiin ja kohdennettaviin pääomiin. Hankejoukkolainojen riskinjakovälineeseen liittyvä unionin taloudellinen riski, hallinnolliset maksut ja muut tukikelpoiset kustannukset mukaan lukien, ei missään tapauksessa saa ylittää unionin osuutta hankejoukkolainojen riskinjakovälineen rahoituksesta eikä jatkua välineeseen liittyvien luottoriskiä vähentävien järjestelyjen eräännyttyä. Unionin yleiseen talousarvioon ei voi kohdistua muita vastuuvaateita. Hankejoukkolainoihin liittyvien toimien muut riskit jäävät aina EIP:n vastuulle.

Hankejoukkolainojen riskinjakovälineen keskeisistä ehdoista ja menettelyistä säädetään liitteessä I a. Hankejoukkolainojen riskinjakovälineen yksityiskohtaiset täytäntöönpanoehdot, myös sen riskinjako, palkkio sekä seurantaa ja valvontaa koskevat ehdot, vahvistetaan komission ja EIP:n välisessä yhteistyösopimuksessa. Komissio ja EIP hyväksyvät yhteistyösopimuksen kukin omia menettelyjään noudattaen.

Vuosina 2012 ja 2013 voidaan kohdentaa uudelleen enintään 210 miljoonaa euroa hankejoukkolainojen riskinjakovälineeseen noudattaen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä; tästä summasta enintään 200 miljoonaa euroa kohdennetaan uudelleen liikennehankkeisiin liitteessä I tarkoitettujen Euroopan laajuisen liikenneverkon hankkeiden lainavakuusvälineen budjettikohdasta ja enintään 10 miljoonaa euroa energiahankkeisiin Euroopan laajuisen energiaverkon budjettikohdasta.

Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 49 kohdassa asetettujen raportointivaatimusten lisäksi ja rajoittamatta muita sääntelyyn perustuvia raportointivaatimuksia komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle pilottivaiheen aikana joka kuudes kuukausi kertomuksen hankejoukkolainojen riskinjakovälineellä saavutetuista tuloksista, mukaan lukien tiedot mahdollisten liikkeeseen laskettujen hankejoukkolainojen ehdoista ja myynnistä.

Koska pilottivaiheen kesto on rajoitettu, hankejoukkolainojen riskinjakovälineen ennen 31 päivää joulukuuta 2013 tuottamat korko- ja muut tulot voidaan käyttää uudelleen uusiin velkainstrumentteihin ja vakuuksiin saman riskinjakojärjestelyn puitteissa ja samat kelpoisuusperusteet täyttäville hankkeille, jotta voidaan maksimoida tuettujen investointien määrä. Jos hankejoukkolainojen riskinjakovälineen soveltamista ei jatketa seuraavan rahoituskehyksen voimassaoloaikana, jäljellä olevat varat palautetaan unionin yleisen talousarvion tulopuolelle.”

4)

Lisätään 16 artiklaan kohta seuraavasti:

”2 a.   Rajoittamatta 1 ja 2 kohdan soveltamista komissio ja EIP antavat 6 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun hankejoukkolainojen riskinjakovälineen kautta toteutettavista hankkeista Euroopan parlamentille ja neuvostolle välikertomuksen vuoden 2013 toisella puoliskolla. Täysimittainen riippumaton arviointi toteutetaan vuonna 2015.

Komissio määrittää kyseisen arvioinnin pohjalta, onko Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskeva aloite aiheellinen ja voidaanko sillä tehokkaasti lisätä investointeja ensisijaisiin hankkeisiin ja parantaa unionin varainkäytön tehokkuutta. Päätelmiensä perusteella ja kaikki vaihtoehdot huomioon ottaen komissio harkitsee aiheellisten muutosten esittämistä sääntelyyn, myös lainsäädäntöön, etenkin jos markkinoille pääsy ei vastaa odotuksia tai jos saataville tulee riittävästi vaihtoehtoisia pitkän aikavälin vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen lähteitä.”

5)

Lisätään 17 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Edellä 16 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuun välikertomukseen sisällytetään myös luettelo hankkeista, joille on myönnetty tukea 6 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun hankejoukkolainojen riskinjakovälineen kautta, sekä tiedot liikkeeseen laskettujen joukkolainojen ehdoista ja nykyisten ja potentiaalisten sijoittajien tyypeistä.”

6)

Numeroidaan liite uudelleen liitteeksi I ja korvataan 6 artiklan 1 kohdan d alakohdassa oleva ilmaisu ”liitteessä” ilmaisulla ”liitteessä I”.

7)

Lisätään liite seuraavasti:

”LIITE I a

6 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettua hankejoukkolainojen riskinjakovälinettä koskevat keskeiset ehdot ja menettelyt

EIP on riskinjakokumppani ja hallinnoi unionin puolesta unionin rahoitusosuutta hankejoukkolainojen riskinjakovälineeseen. Välineen yksityiskohtaisemmat täytäntöönpanoehdot, myös sen seurantaa ja valvontaa koskevat ehdot, vahvistetaan komission ja EIP:n välisessä yhteistyösopimuksessa ottaen huomioon tässä liitteessä olevat säännökset.

a)   EIP:n rahoitusmekanismi

1.

Hankejoukkolainan liikkeeseen laskemisen helpottamiseksi hankejoukkolainojen riskinjakoväline laaditaan kutakin tukikelpoista hanketta varten etuoikeudettomaksi järjestelyksi, joka muodostuu velkainstrumentista tai ehdollisesta järjestelystä (takaus) tai molemmista.

2.

Jos EIP on tai jos siitä tulee hankkeen velkoja, EIP:n hankejoukkolainojen riskinjakovälineen mukaiset oikeudet ovat alisteisia etuoikeutetun saatavan velanhoidolle mutta etuoikeutettuja pääomarahoitukseen ja pääomarahoitukseen liittyvään rahoitukseen nähden.

3.

Järjestely saa olla enintään 20 prosenttia etuoikeutetun saatavan kokonaismäärästä.

b)   Määrärahat

 

Euroopan laajuinen liikenneverkko:

2012: Enintään 100 miljoonaa euroa

2013: Enintään 200 miljoonan euron kumulatiivinen määrä

kohdennetaan uudelleen liitteessä I tarkoitettujen Euroopan laajuisen liikenneverkon hankkeiden lainavakuusvälineeseen osoitetuista Euroopan laajuisen liikenneverkon talousarvion käyttämättä jääneistä määrärahoista.

 

Euroopan laajuinen energiaverkko:

2013: Enintään 10 miljoonaa euroa.

Vuoden 2012 määrärahojen siirtopyyntö on esitettävä ilman aiheettomia viivytyksiä yhteistyösopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.

Siirtopyynnöt seuraavien vuosien maksuja varten on esitettävä edellisen vuoden joulukuun 31 päivään mennessä.

Kaikissa tapauksissa siirtopyynnön tueksi on esitettävä ennuste sovitun unionin rahoitusosuuden tarpeesta.

Ennusteen pohjalta voidaan tarvittaessa toteuttaa määrärahojen kysyntäperusteinen vähentäminen, josta päätetään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

c)   Varainhoitotili

1.

EIP avaa kaksi varainhoitotiliä (yhden Euroopan laajuisen liikenneverkon hankkeita ja toisen Euroopan laajuisen energiaverkon hankkeita varten), joilla unionin rahoitusosuuksia ja niistä saatavia tuloja pidetään. Euroopan laajuisen liikenneverkon varainhoitotili voidaan yhdistää varainhoitotiliin, joka on avattu liitteessä I tarkoitettujen Euroopan laajuisen liikenneverkon hankkeiden lainavakuusvälinettä varten, edellyttäen, ettei tällainen toimenpide heikennä j alakohdan mukaisen kertomusten antamisen ja k alakohdan mukaisen seurannan laatua.

2.

Koska pilottivaiheen kesto on rajoitettu, varainhoitotileistä saatavat korot ja unionin rahoitusosuudesta saatavat muut tulot, kuten EIP:n maksamista määristä saadut vakuuspalkkiot, korot ja riskimarginaalit, lisätään varainhoitotilin varoihin. Komissio voi kuitenkin päättää 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, että ne on palautettava Euroopan laajuisen liikenneverkon ja Euroopan laajuisen energiaverkon budjettikohtiin.

d)   Unionin rahoitusosuuden käyttö

EIP käyttää unionin rahoitusosuutta seuraaviin tarkoituksiin:

1.

tukikelpoisen hankesalkun sisältämiin etuoikeudettomiin järjestelyihin liittyvien riskien varalta tehtäviin suuririskisimpään osaan perustuviin varauksiin, joissa noudatetaan soveltuvia EIP:n sääntöjä sekä riskinarviointia, jonka EIP toteuttaa toimintatapojensa mukaisesti,

2.

kattamaan muut kuin hankkeeseen liittyvät tukikelpoiset kustannukset, joita aiheutuu hankejoukkolainojen riskinjakovälineen perustamisesta ja hallinnosta, sen arviointi mukaan lukien.

e)   Riskin ja tulojen jako

Edellä olevan d kohdan mukaista riskinjakomallia sovelletaan siten, että riskikorvaus, jonka EIP veloittaa vastapuolelta kunkin salkun sisältämän instrumentin osalta, jaetaan asianmukaisesti unionin ja EIP:n kesken.

Sen estämättä, mitä liitteessä I tarkoitettujen Euroopan laajuisen liikenneverkon hankkeiden lainavakuusvälineen riskinjakoon sovellettavissa säännöksissä säädetään, hankejoukkolainojen riskinjakomallia sovelletaan myös kyseiseen välineeseen, sen olemassa olevan salkun toimet mukaan lukien.

f)   Hinnoittelu

Hankejoukkolainajärjestelyiden hinnoittelu perustuu riskikorvaukseen EIP:n asiaan liittyvien tavanomaisten sääntöjen ja perusteiden mukaisesti.

g)   Hakumenettely

Hakemukset, jotka koskevat riskien kattamista hankejoukkolainojen riskinjakovälineen kautta, osoitetaan EIP:lle sen tavanomaisen hakumenettelyn mukaisesti.

h)   Hyväksymismenettely

EIP suorittaa taloudelliset, tekniset, oikeudelliset ja riskiä koskevat due diligence -tarkastukset ja päättää hankejoukkolainojen riskinjakovälineen käytöstä sekä valitsee asianmukaisen etuoikeudettoman järjestelyn lajin noudattaen tavanomaisia sääntöjään ja perusteitaan, erityisesti EIP:n luottoriskien arvioinnin ja hallinnon suuntaviivoja sekä sosiaali-, ympäristö- ja ilmastoalalla sovellettavia valintaperusteita.

i)   Kesto

1.

Hankejoukkolainojen riskinjakovälineeseen osoitettavan unionin rahoitusosuuden viimeinen erä on sidottava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013. EIP:n hallintoneuvoston on varsinaisesti hyväksyttävä hankejoukkolainajärjestelyt viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

2.

Jos hankejoukkolainojen riskinjakoväline lakkautetaan nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaikana, varainhoitotileillä olevat mahdolliset varat, joita ei ole sidottu tai joita ei tarvita muiden tukikelpoisten kustannusten ja menojen kattamiseen, on palautettava Euroopan laajuisen liikenneverkon ja Euroopan laajuisen energiaverkon budjettikohtiin.

3.

Hankejoukkolainojen riskinjakovälineeseen osoitetut varat maksetaan takaisin asianomaiselle varainhoitotilille, kun järjestelyt erääntyvät tai ne maksetaan takaisin, edellyttäen, että riskit on edelleen katettu riittävästi.

j)   Kertomukset

Komissio ja EIP sopivat hankejoukkolainojen riskinjakovälineen täytäntöönpanoa koskevien vuosikertomusten laatimismenettelystä.

Lisäksi komissio esittää EIP:n tuella Euroopan parlamentille ja neuvostolle täytäntöönpanokertomuksen kuuden kuukauden välein ja ensimmäistä kertaa kuuden kuukauden kuluttua 6 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun yhteistyösopimuksen allekirjoittamisesta.

k)   Seuranta, valvonta ja arviointi

Komissio seuraa välineen täytäntöönpanoa ja tekee myös tarvittaessa tarkastuksia paikan päällä; se toteuttaa tarkastukset ja valvonnan asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 mukaisesti.

EIP hallinnoi etuoikeudettomia järjestelyitä noudattaen omia sääntöjään ja menettelyjään, joihin sisältyvät asianmukaiset tarkastus-, valvonta- ja seurantamenettelyt. Lisäksi EIP:n hallintoneuvosto, jossa komissio ja jäsenvaltiot ovat edustettuina, hyväksyy kunkin etuoikeudettoman järjestelyn ja seuraa, että EIP:tä johdetaan sen perussäännön ja valtuuston antamien yleisten ohjeiden mukaisesti.

Komissio ja EIP esittävät Euroopan parlamentille ja neuvostolle välikertomuksen hankejoukkolainojen riskinjakovälineen pilottivaiheen toiminnasta vuoden 2013 toisella puoliskolla, jotta välineen rakenne saadaan optimoitua.

Täysimittainen riippumaton arviointi toteutetaan vuonna 2015, kun lopulliset hankejoukkolainoihin liittyvät toimet on hyväksytty. Siinä on tarkasteltava muun muassa lisäarvoa, täydentävyyttä suhteessa muihin unionin tai jäsenvaltioiden välineisiin sekä muihin pitkän aikavälin vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen muotoihin, saavutettua kerrannaisvaikutusta, asiaan liittyviä riskejä sekä mahdollisten vääristävien vaikutusten syntymistä tai korjaamista. Arvioinnissa on käsiteltävä myös vaikutusta hankkeiden taloudelliseen elinkelpoisuuteen, joukkolainojen liikkeeseenlaskun määrää, ehtoja ja kustannuksia, vaikutusta laajempiin joukkolainamarkkinoihin sekä määräävässä asemassa olevaan velkojaan ja julkisiin hankintoihin liittyviä näkökohtia. Siinä on mahdollisuuksien mukaan esitettävä kustannusvertailu vaihtoehtoisten hankerahoitustapojen, muun muassa pankkilainojen, kanssa. Pilottivaiheen aikana jokainen valittu hanke on arvioitava.”

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä heinäkuuta 2012.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

A. D. MAVROYIANNIS


(1)  EUVL C 143, 22.5.2012, s. 134.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. heinäkuuta 2012 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 10. heinäkuuta 2012.

(3)  EUVL L 310, 9.11.2006, s. 15.

(4)  EUVL L 162, 22.6.2007, s. 1.

(5)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(6)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(*1)  EUVL L 248, 16.9.2002, s. 1.”


Komission lausuma

Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen 49 kohdan mukaan komissio antaa budjettivallan käyttäjälle kerran vuodessa rahoitusvälineitä koskevan kertomuksen. Vuoden 2012 kertomukseen sisältyy myös hankejoukkolainoja koskeva EU:n ja EIP:n aloite.

Tätä taustaa vasten ja ottaen huomioon hankejoukkolainoja koskevan pilottivaiheen lyhytaikaisuuden komissio haluaa selventää, että ilmaisulla ”esittää pilottivaiheen aikana joka kuudes kuukausi kertomuksen”, jota käytetään johdanto-osan 14 kappaleessa, 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa, 1 artiklan 4 kohdassa, 2 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 2 artiklan 7 kohdassa, tarkoitetaan sitä, että komissio tiedottaa asiasta neuvostolle ja Euroopan parlamentille saapumalla jommankumman toimielimen kuultavaksi ja esittämällä sopivaa tukimateriaalia sen sijaan, että se laatisi virallisen komission kertomuksen, joka vaatisi kohtuutonta panostusta verrattuna pilottivaiheen lyhyyteen.


31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 204/11


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 671/2012,

annettu 11 päivänä heinäkuuta 2012,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 muuttamisesta viljelijöille vuonna 2013 myönnettävien suorien tukien soveltamisen osalta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan ensimmäisen kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia uusia viljelijöiden tukijärjestelmiä on määrä soveltaa 1 päivästä tammikuuta 2014, ja niiden on määrä korvata nykyiset järjestelmät. Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19 päivänä tammikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (4) olisi kalenterivuonna 2013 edelleenkin muodostettava perusta viljelijöiden tulotuen myöntämiselle.

(2)

Asetuksella (EY) N:o 73/2009 luotiin kalenterivuoteen 2012 saakka sovellettava pakollinen järjestelmä suorien tukien vähentämiseksi asteittain (tukien mukauttaminen), mukaan lukien enintään 5 000 euron suuruisia suoria tukiosuuksia koskeva poikkeus. Tämän johdosta suorien tukien kokonaisnettomäärät (nettoenimmäismäärät), jotka voidaan myöntää jäsenvaltiossa tukien mukauttamisen soveltamisen jälkeen, on vahvistettu kalenterivuoteen 2012 saakka. Jotta suorien tukien määrä säilyisi kalenterivuonna 2013 vuoden 2012 määrää vastaavalla tasolla ottaen asianmukaisesti huomioon tukien asteittainen käyttöönotto asetuksessa (EY) N:o 73/2009 tarkoitetuissa uusissa jäsenvaltioissa, on aiheellista luoda kalenterivuodeksi 2013 mukautusmekanismi, jonka vaikutus vastaa tukien mukauttamisen ja nettoenimmäismäärien vaikutusta. Syrjäisimmillä alueilla yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti myönnettävän tuen erityispiirteiden vuoksi tätä mukautusmekanismia ei pitäisi soveltaa näiden alueiden viljelijöihin.

(3)

Jotta suorat tuet, jotka jäsenvaltioiden on määrä maksaa kalenterivuonna 2013 jätettyjen hakemusten perusteella, toimisivat moitteettomasti, on tarpeen jatkaa kalenterivuodeksi 2012 vahvistettujen nettoenimmäismäärien soveltamista kalenterivuoteen 2013 ja mukauttaa niitä tarvittaessa ottaen erityisesti huomioon suorien tukien asteittaisesta käyttöönotosta uusissa jäsenvaltioissa aiheutuvat lisäykset.

(4)

Pakollisen mukauttamisen ohella yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen suorien tukien vapaaehtoista mukauttamista koskevista säännöistä 27 päivänä maaliskuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 378/2007 (5) annettiin jäsenvaltioille mahdollisuus vähentää niiden alueella tiettynä kalenterivuonna myönnettävien suorien tukien määriä (vapaaehtoinen mukauttaminen) kalenterivuoteen 2012 saakka. Jotta kalenterivuonna 2013 jätettyjen hakemusten perusteella maksettavien suorien tukien määrä säilytetään vuoden 2012 tukien tasolla, olisi niillä jäsenvaltioilla, jotka ovat käyttäneet vapaaehtoista mukautusta kalenterivuonna 2012, oltava mahdollisuus vähentää suoria tukia kalenterivuonna 2013 ja käyttää näin kertyneet varat maaseudun kehittämisohjelmien rahoittamiseen. Siksi on aiheellista säätää mahdollisuudesta vähentää edelleen suorien tukien määrää soveltamalla suorien tukien vapaaehtoisen mukauttamisen järjestelmää kalenterivuonna 2013. Tällaisen vähentämisen olisi oltava lisänä suorien tukien pakolliseen mukauttamiseen, joka on tarkoitus toteuttaa kalenterivuonna 2013.

(5)

Jos jäsenvaltio on soveltanut alueittain eriytettyjä vapaaehtoisen mukauttamisen prosenttimääriä kalenterivuonna 2012, sillä olisi oltava sama mahdollisuus myös kalenterivuonna 2013. Jotta viljelijöille maksettavan suoran tuen taso turvattaisiin, pakollisen ja vapaaehtoisen mukauttamisen soveltaminen yhdessä ei saisi kalenterivuonna 2013 johtaa sellaiseen suoran tuen vähennykseen, joka ylittää vuonna 2012 sovelletut sekä pakollisella että vapaaehtoisella mukauttamisella tehdyt vähennykset. Siksi kullakin alueella kalenterivuonna 2013 sovellettavan suorien tukien mukauttamisen enimmäismäärä ei saisi ylittää vähennyksiä, jotka aiheutuvat vuonna 2012 sovelletusta sekä pakollisesta että vapaaehtoisesta mukauttamisesta.

(6)

Jos jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 378/2007 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta ja päättänyt olla soveltamatta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) enimmäisrahoitusosuutta nettomääriin, jotka aiheutuvat vapaaehtoisen mukauttamisen soveltamisesta ohjelmakaudella 2007–2013, tälle jäsenvaltiolle olisi annettava sama mahdollisuus niiden varojen osalta, jotka ovat kertyneet suorien tukien vapaaehtoisen mukautuksen kautta, jotta varmistetaan maaseudun kehittämistoimenpiteiden julkisten menojen rahoituksen jatkuvuus vuonna 2014. Johdonmukaisuuden vuoksi maaseudun kehittämisohjelmia koskevia ennakkomaksujärjestelyjä ei olisi sovellettava tällaisiin varoihin.

(7)

Bulgariassa ja Romaniassa sovellettujen suorien tukien taso on vuoden 2005 liittymisasiakirjassa määrätyn asteittaisen käyttöönottomenettelyn mukaisesti vuonna 2013 edelleen muissa jäsenvaltioissa sovellettujen suorien tukien tasoa alhaisempi sen jälkeen, kun siirtymäkaudella on sovellettu viljelijöille myönnettävien tukien mukauttamista. Sen vuoksi mukautusmekanismia ei pitäisi soveltaa Bulgarian ja Romanian viljelijöihin.

(8)

Uudet jäsenvaltiot ovat saaneet myöntää täydentäviä kansallisia suoria tukia sen seurauksena, että niissä otettiin asteittain käyttöön suorat tuet. Tällaista mahdollisuutta ei enää ole vuonna 2013, jolloin määräaika suorien tukien ottamiseksi asteittain käyttöön uusissa jäsenvaltioissa päättyy. Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavissa uusissa jäsenvaltioissa täydentävät kansalliset suorat tuet ovat olleet tärkeitä erityisalojen viljelijöiden tulotukena. Kyproksen osalta tämä pätee myös valtiontukiin. Sen vuoksi ja tuen äkillisen ja merkittävän vähenemisen välttämiseksi vuonna 2013 niillä aloilla, joilla myönnetään vuoteen 2012 saakka täydentäviä kansallisia suoria tukia sekä Kyproksen tapauksessa valtiontukia, on asianmukaista, että näissä jäsenvaltioissa voidaan myöntää viljelijöille siirtymäkauden kansallista tukea vuonna 2013 edellyttäen, että komissio on myöntänyt siihen luvan. Viljelijöiden tukitason jatkumisen varmistamiseksi kansallista siirtymäkauden tukea olisi myönnettävä vain niillä aloilla, jotka saavat vuonna 2012 täydentävää kansallista suoraa tukea ja Kyproksen tapauksessa valtiontukea, ja jos siirtymäkauden tukea myönnetään, sitä olisi myönnettävä samoin ehdoin, joita sovelletaan tukiin vuonna 2012.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 73/2009 134 ja 135 artiklan mukaiset määrärahojen siirrot maaseuturahastoon liittyvät vuosien 2007–2013 monivuotiseen rahoituskehykseen. Suorilla tuilla, jotka jäsenvaltiot maksavat kalenterivuonna 2013 jätettyjen hakemusten perusteella, on vaikutuksia varainhoitovuonna 2014, joten ne sisältyvät seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen. Tuossa rahoituskehyksessä maaseudun kehittämisohjelmiin käytettävissä oleviin määriin sisältyvät jo määrät, jotka vastaavat asetuksen (EY) N:o 73/2009 134 ja 135 artiklan mukaisia määrärahojen siirtoja. Sen vuoksi tällaiset määrärahojen siirrot olisi poistettava.

(10)

Varojen tehokkaamman käytön helpottamiseksi asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädettiin jäsenvaltioille annettavasta mahdollisuudesta myöntää tukea yli niiden kansallisten enimmäismäärien tiettyyn määrään asti, joka takaa sen pysyvän kansallisten enimmäismäärien alikäytön rajoissa. Mainitussa asetuksessa säädetään, että kyseiset määrät voidaan joko käyttää erityistuen rahoittamiseen tai siirtää maaseuturahastoon asetuksen (EY) N:o 73/2009 136 artiklan nojalla. Koska mahdollisuus myöntää kansalliset enimmäismäärät ylittävää tukea poistetaan, kun uutta suorien tukien järjestelmää aletaan soveltaa, asetuksen (EY) N:o 73/2009 136 artiklan mukaisia määrärahojen siirtoja maaseuturahastoon olisi jatkettava vain 31 päivään joulukuuta 2013 asti.

(11)

Mahdollisuus asettaa vapaaehtoisen mukauttamisen soveltamisesta aiheutuvat määrät käytettäväksi unionin lisätukena maaseudun kehittämisohjelmien puitteissa ja maaseuturahastosta myönnettävänä rahoituksena varainhoitovuonna 2014 sekä asetuksen (EY) N:o 73/2009 136 artiklan mukaisten määrärahasiirtojen jatkeena ei saisi vaikuttaa suorien tukien tason tulevaan mukautukseen, jotta suorat tuet jakautuisivat tasaisemmin jäsenvaltioiden kesken, minkä on määrä kuulua uuteen suorien tukien järjestelmään.

(12)

Budjettikurin vuoksi on maataloustukirahastosta varainhoitovuonna 2014 rahoitettaville menoille vahvistettava enimmäismäärä siten, että otetaan huomioon vuosia 2007–2013 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamista koskevan asetuksen, jonka neuvosto antaa perussopimuksen 312 artiklan 2 kohdan nojalla, mukaiset enimmäismäärät, sekä vapaaehtoisesta mukauttamisesta aiheutuvat määrät ja ne määrät, jotka aiheutuvat asetuksen (EY) N:o 73/2009 136 artiklan soveltamisesta kyseisen varainhoitovuoden osalta.

(13)

Jotta voidaan varmistaa niiden suorien tukien mukautusten asianmukainen soveltaminen, jotka jäsenvaltioiden on määrä maksaa vuonna 2013 jätettyjen hakemusten perusteella, ja rahoituskuri kalenterivuoden 2013 osalta, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioiden viljelijöihin soveltamien vähennysten laskentaperustetta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(14)

Jäsenvaltioilla oli asetuksen (EY) N:o 73/2009 nojalla mahdollisuus päättää, että ne käyttävät seuraavasta vuodesta alkaen tietyn prosentin kansallisista enimmäismääristään viljelijöilleen myönnettävään erityistukeen ja tarkistavat aiempaa päätöstä päättämällä muuttaa tällaista tukea tai lopettamalla sen. On aiheellista säätää, että näihin päätöksiin kohdistetaan kalenterivuoden 2013 osalta ylimääräinen tarkistus.

(15)

Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vapaaehtoisesta mukautuksesta aiheutuvien määrien esittämisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (6) mukaisesti.

(16)

Siltä osin kuin kyse on vapaaehtoisen mukauttamisen soveltamisesta aiheutuvien määrien vahvistamisesta ja maataloustukirahaston menoja varten käytettävissä olevan nettomäärän vahvistamisesta varainhoitovuoden 2014 osalta sekä siirtymäkauden kansallisten tukien myöntämisen sallimisesta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä soveltamatta asetusta (EU) N:o 182/2011.

(17)

Asetus (EY) N:o 73/2009 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 73/2009 seuraavasti:

1)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Suorien tukien kokonaisnettomäärät, jotka voidaan myöntää jäsenvaltiossa minä tahansa vuotta 2013 edeltävänä kalenterivuonna tämän asetuksen 7 ja 10 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 378/2007 1 artiklan soveltamisen jälkeen, tai kalenterivuonna 2013 tämän asetuksen 10 a ja 10 b artiklan soveltamisen jälkeen, ja lukuun ottamatta asetusten (EY) N:o 247/2006 ja (EY) N:o 1405/2006 mukaisesti myönnettäviä suoria tukia, eivät saa ylittää tämän asetuksen liitteessä IV esitettyjä enimmäismääriä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 11 artiklan soveltamista. Jäsenvaltioiden on tämän asetuksen liitteessä IV esitettyjen enimmäismäärien noudattamiseksi tarvittaessa vähennettävä lineaarisesti niiden suorien tukien määriä, joihin sovelletaan minkä tahansa vuotta 2013 edeltävän kalenterivuoden osalta tämän asetuksen 7 ja 10 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 378/2007 1 artiklassa tai kalenterivuoden 2013 osalta tämän asetuksen 10 a ja 10 b artiklassa säädettyä vähennystä.”;

b)

poistetaan 2 kohdan d alakohta.

2)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”10 a artikla

Suorien tukien mukautus vuonna 2013

1.   Kaikkia viljelijälle kalenterivuonna 2013 myönnettäviä suoria tukia, joiden määrä ylittää 5 000 euroa, vähennetään 10 prosenttia.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyä vähennystä korotetaan neljällä prosenttiyksiköllä, jos määrä on yli 300 000 euroa.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta Bulgarian ja Romanian, Ranskan merentakaisten departementtien, Azorien ja Madeiran, Kanariansaarten eikä Egeanmeren saarten viljelijöille myönnettävään suoraan tukeen.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, mainitussa kohdassa tarkoitetuksi vähennykseksi vahvistetaan 0 prosenttia muiden uusien jäsenvaltioiden kuin Bulgarian ja Romanian osalta.

10 b artikla

Suorien tukien vapaaehtoinen mukauttaminen vuonna 2013

1.   Jokainen jäsenvaltio, joka on soveltanut asetuksen (EY) N:o 387/2007 1 artiklaa kalenterivuoden 2012 osalta, voi soveltaa vähennystä, jäljempänä ’vapaaehtoinen mukauttaminen’, kaikkiin suorien tukien määriin, jotka myönnetään sen alueella kalenterivuoden 2013 osalta. Vapaaehtoista mukauttamista sovelletaan tämän asetuksen 10 a artiklassa tarkoitetun suorien tukien mukauttamisen lisäksi.

Vapaaehtoinen mukauttaminen voidaan eriyttää alueittain edellyttäen, että jäsenvaltio on käyttänyt asetuksen (EY) N:o 378/2007 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista mahdollisuutta.

2.   Vähennyksen enimmäistaso, joka aiheutuu 10 a artiklan ja tämän artiklan 1 kohdan soveltamisesta yhdessä, ei saa ylittää sellaisen vähennyksen prosenttitasoa, joka aiheutuu tämän asetuksen 7 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 378/2007 1 artiklan 1 kohdan soveltamisesta yhdessä, sovellettuna viljelijöille kalenterivuoden 2012 osalta kyseisillä alueilla myönnettäviin määriin.

3.   Vapaaehtoisesta mukauttamisesta aiheutuvat määrät eivät saa ylittää nettomääriä, jotka komissio on vahvistanut kalenterivuodeksi 2012 asetuksen (EY) N:o 378/2007 4 artiklan 1 kohdan nojalla.

4.   Vapaaehtoisen mukauttamisen soveltamisesta aiheutuvat määrät asetetaan käytettäväksi maaseuturahastosta rahoitettavana ja maaseudun kehittämisohjelmiin annettavana unionin tukena siinä jäsenvaltiossa jossa ne ovat kertyneet.

5.   Viimeistään 8 päivänä lokakuuta 2012 jäsenvaltioiden on päätettävä ja ilmoitettava komissiolle seuraavaa:

a)

vapaaehtoisen mukauttamisen taso valtion koko alueen ja tarvittaessa sen kunkin eri alueen osalta;

b)

vapaaehtoisesta mukauttamisesta aiheutuva kokonaismäärä, joka vähennetään valtion koko alueen ja tarvittaessa sen kunkin eri alueen osalta.

10 c artikla

Vapaaehtoisesta mukauttamisesta ja 136 artiklan soveltamisesta aiheutuvat määrät

1.   Komissio vahvistaa jäsenvaltioiden 10 b artiklan 5 kohdan mukaisesti ilmoittamien määrien perusteella vapaaehtoisesta mukauttamisesta aiheutuvat määrät täytäntöönpanosäädöksillä soveltamatta 141 artiklan 2 kohdassa tai 141 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti vahvistetut määrät ja ne määrät, jotka aiheutuvat 136 artiklan soveltamisesta varainhoitovuoden 2014 osalta, lisätään maaseudun kehittämisohjelmiin myönnettävän maaseuturahaston rahoitusosuuden jäsenvaltiokohtaiseen vuosittaiseen määrään.

3.   Jäsenvaltiot voivat päättää ylittää maaseuturahaston enimmäisrahoitusosuuden niiden määrien osalta, jotka on lisätty jäsenvaltiokohtaiseen vuosittaiseen jakoon 2 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltiokohtaiseen vuosittaiseen jakoon 2 kohdan mukaisesti lisättyihin määriin ei sovelleta maaseudun kehittämisohjelmia varten maksettavaa kertaennakkomaksua.

4.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt 2 kohdassa tarkoitettujen määrien esittämiseksi maaseudun kehittämisohjelmien rahoitussuunnitelmissa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 141 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

10 d artikla

Maataloustukirahaston nettoenimmäismäärä

1.   Maataloustukirahaston menojen enimmäismäärä varainhoitovuodeksi 2014 lasketaan enimmäismäärinä, jotka on vahvistettu sitä varten asetuksessa, jonka neuvosto antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan nojalla, ja joista vähennetään tämän asetuksen 10 c artiklan 2 kohdassa tarkoitetut määrät.

2.   Komissio vahvistaa 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella maataloustukirahaston menoja varten käytettävissä olevan nettomäärän varainhoitovuoden 2014 osalta täytäntöönpanosäädöksillä soveltamatta 141 artiklan 2 kohdassa tai 141 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä.”

3)

Lisätään 11 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu mukauttaminen määritetään kuitenkin varainhoitovuonna 2014 ottaen huomioon ennusteet niiden yhteisen maatalouspolitiikan suorien tukien ja markkinoihin liittyvien menojen rahoittamiseksi, jotka vahvistetaan asetuksessa, jonka neuvosto antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 312 artiklan 2 kohdan nojalla, ja joita on korotettu määrillä, joita tarkoitetaan tämän asetuksen 10 b artiklassa, ja määrillä, jotka aiheutuvat tämän asetuksen 136 artiklan soveltamisesta varainhoitovuoden 2014 osalta, ennen tämän asetuksen 10 a artiklassa säädettyä suorien tukien mukauttamista, mutta ottamatta huomioon 300 000 000 euron marginaalia.”

4)

Korvataan 11 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen komission ehdotuksesta, jonka komissio antaa viimeistään 1 kohdassa tarkoitettujen mukautusten soveltamiskalenterivuoden maaliskuun 31 päivänä, näistä mukautuksista viimeistään kyseisen kalenterivuoden 30 päivänä kesäkuuta.”

5)

Lisätään artikla seuraavasti:

”11 a artikla

Säädösvallan siirto

Jotta voidaan varmistaa suorien tukien mukautusten optimaalinen soveltaminen vuonna 2013 sekä rahoituskuri kalenterivuonna 2013, komissiolle siirretään valta antaa 141 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden viljelijöihin soveltamaa, 10 a artiklassa säädetyistä tukien mukautuksista vuonna 2013 ja 11 artiklassa säädetystä rahoituskurista aiheutuvien vähennysten laskentaperustetta.”

6)

Korvataan 68 artiklan 8 kohdan johdantolause seuraavasti:

”8.   Jäsenvaltiot, jotka ovat tehneet 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen, voivat 1 päivään syyskuuta 2012 mennessä tarkastella sitä uudelleen ja päättää, että vuodesta 2013”.

7)

Korvataan 69 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltiot voivat päättää vuoden 2009, 2010 tai 2011 elokuun 1 päivään tai 1 päivään syyskuuta 2012 mennessä, että ne käyttävät kyseistä päätöstä seuraavasta vuodesta alkaen enintään 10 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetuista kansallisista enimmäismääristään, ja Maltan tapauksessa enintään 2 000 000 euron suuruisen määrän, 68 artiklan 1 kohdassa säädettyyn erityistukeen.”

8)

Korvataan 131 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltava uusi jäsenvaltio voi päättää vuoden 2009, 2010 tai 2011 elokuun 1 päivään tai 1 päivään syyskuuta 2012 mennessä käyttävänsä kyseistä päätöstä seuraavasta vuodesta alkaen enintään 10 prosenttia 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästään myöntääkseen viljelijöille 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea III osaston 5 luvun mukaisesti, siten kuin säännöksiä asianomaiseen valtioon sovelletaan.”

9)

Lisätään artikla seuraavasti:

”133 a artikla

Siirtymäkauden kansallinen tuki

1.   Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat uudet jäsenvaltiot, lukuun ottamatta Bulgariaa ja Romaniaa, voivat myöntää siirtymäkauden kansallista tukea vuonna 2013.

Muiden kuin Kyproksen osalta tällaisen tuen myöntämisen edellytyksenä on, että komissio on antanut siihen luvan 5 kohdan mukaisesti.

2.   Siirtymäkauden kansallista tukea voidaan myöntää viljelijöille aloilla, joilla täydentävät kansalliset suorat tuet sekä Kyproksen tapauksessa valtiontuet on sallittu vuonna 2012 132 ja 133 artiklan nojalla.

3.   Tuen myöntämisen ehtojen on oltava samat, joilla sallitaan tukien myöntäminen 132 ja 133 artiklan nojalla vuonna 2012.

4.   Viljelijöille 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla myönnettävän tuen kokonaismäärää rajataan erityisten alakohtaisten kokonaismäärärahojen avulla, joiden määrän on oltava yhtä suuri kuin seuraavien kahden erotus:

a)

niiden suorien tukien kokonaismäärä, joita viljelijöille on voitu myöntää asiaankuuluvalla alalla vuonna 2012, mukaan lukien kaikki 132 artiklan nojalla saadut tuet, ja

b)

niiden suorien tukien kokonaismäärä, joka olisi voitu saada samalla alalla yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaisesti vuonna 2013.

Kyproksen osalta alakohtaiset kokonaismäärärahat vahvistetaan liitteessä XVII a.

5.   Komissio, joka ei sovella 141 artiklan 2 kohdassa ja 141 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä, antaa saamansa ilmoituksen perusteella täytäntöönpanosäädöksiä, joilla myönnetään lupa siirtymäkauden kansalliseen tukeen ja

a)

vahvistetaan alakohtaiset rahoituspuitteet;

b)

vahvistetaan tarvittaessa myönnettävän siirtymäkauden kansallisen tuen enimmäismäärä;

c)

vahvistetaan tuen myöntämisehdot; ja

d)

määritetään sovellettava valuuttakurssi tukia varten.

6.   Uudet jäsenvaltiot voivat päättää objektiivisin perustein ja komission 5 kohdan nojalla asettamissa rajoissa siirtymäkauden kansallisen tuen määristä.”

10)

Kumotaan 134 ja 135 artikla.

11)

Kumotaan 136 artikla.

12)

Korvataan 139 artikla seuraavasti:

”139 artikla

Valtiontuki

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 180 artiklassa ja tiettyjen kilpailusääntöjen soveltamisesta maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan 24. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1184/2006 (*1) 3 artiklassa säädetään, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklaa ei sovelleta maksuihin, jotka jäsenvaltiot ovat suorittaneet tämän asetuksen 41, 57, 64, 68, 69, 70 ja 71 artiklan, 82 artiklan 2 kohdan, 86 artiklan, 98 artiklan 4 kohdan, 111 artiklan 5 kohdan, 120 artiklan, 129 artiklan 3 kohdan sekä 131, 132, 133 ja 133 a artiklan nojalla ja tämän asetuksen mukaisesti.

(*1)  EUVL L 214, 4.8.2006, s. 7.”"

13)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”141 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään 11 a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle 1 päivästä syyskuuta 201231 päivään joulukuuta 2013 saakka.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 11 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan kyseisessä päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 11 a artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

141 b artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa asetuksella (EY) N:o 1698/2005 perustettu maaseudun kehittämiskomitea. Tämä komitea on yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. (*2)

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

(*2)  EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.”"

14)

Lisätään liitteeseen IV sarake seuraavasti:

 

”2013

 

569

 

903

 

964,3

 

5 329,6

 

101,2

 

1 255,5

 

2 344,5

 

5 055,2

 

7 853,1

 

4 128,3

 

53,5

 

146,4

 

379,8

 

34,7

 

1 313,1

 

5,5

 

830,6

 

715,7

 

3 043,4

 

566,6

 

144,3

 

385,6

 

539,2

 

708,5

 

3 650”

15)

Lisätään liite seuraavasti:

”LIITE XVII a

SIIRTYMÄKAUDEN KANSALLINEN TUKI KYPROKSESSA

(euroa)

Ala

2013

Viljat (durumvehnää lukuun ottamatta)

141 439

Durumvehnä

905 191

Maito ja maitotuotteet

3 419 585

Naudanliha

4 608 945

Lampaat ja vuohet

10 572 527

Sianliha-ala

170 788

Siipikarja ja munat

71 399

Viini

269 250

Oliiviöljy

3 949 554

Syötäviksi tarkoitetut viinirypäleet

66 181

Kuivatut viinirypäleet

129 404

Tomaattijalosteet

7 341

Banaanit

4 285 696

Tupakka

1 027 775

Lehtipuiden hedelmät, luumarjat mukaan luettuna

173 390

Yhteensä

29 798 462 ”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013.

Poiketen siitä, mitä toisessa kohdassa säädetään:

a)

seuraavia säännöksiä sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen:

i)

asetuksen (EY) N:o 73/2009 10 b artiklan 5 kohta, 10 c artiklan 1 ja 4 kohta ja 10 d artiklan 2 kohta sellaisina, kuin ne on lisätty tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdalla;

ii)

asetuksen (EY) N:o 73/2009 133 a artiklan 5 ja 6 kohta sellaisina, kuin ne on lisätty tämän asetuksen 1 artiklan 9 kohdalla;

iii)

tämän asetuksen 1 artiklan 5, 6, 7, 8 ja 13 kohta;

b)

tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 11 kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä heinäkuuta 2012.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

A. D. MAVROYIANNIS


(1)  EUVL C 191, 29.6.2012, s. 116.

(2)  Lausunto annettu 4. toukokuuta 2012 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 4. heinäkuuta 2012 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 10. heinäkuuta 2012.

(4)  EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.

(5)  EUVL L 95, 5.4.2007, s. 1.

(6)  EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 204/18


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 21 päivänä joulukuuta 2011,

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta ja sen tiettyjen määräysten väliaikaisesta soveltamisesta

(2012/418/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 79 artiklan 3 kohdan, 91 ja 100 artiklan, 192 artiklan 1 kohdan sekä 194, 207 ja 209 artiklan yhdessä sen 218 artiklan 5 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti 23 päivänä maaliskuuta 2006 komission neuvottelemaan kauppa- ja yhteistyösopimuksen Irakin tasavallan kanssa.

(2)

Neuvosto hyväksyi 27 päivänä lokakuuta 2009 komission ehdottamat muutokset neuvotteluohjeisiin sopimuksen aseman vahvistamiseksi siten, että sopimuksen nimessä oleva sana ”kauppa” korvataan sanalla ”kumppanuus” ja lisäksi perustetaan ministeritasoinen yhteistyöneuvosto.

(3)

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välinen kumppanuus- ja yhteistyösopimus, jäljempänä ’sopimus’, olisi allekirjoitettava. Sopimuksen tiettyjä osia olisi sovellettava väliaikaisesti, kunnes sen tekemistä varten tarvittavat menettelyt on saatettu päätökseen.

(4)

Sopimuksen ne määräykset, jotka kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston soveltamisalaan, sitovat Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia erillisinä sopimuspuolina eivätkä osana Euroopan unionia, ellei Euroopan unioni yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan ja/tai Irlannin kanssa ole ilmoittanut Irakille, että määräykset sitovat Yhdistynyttä kuningaskuntaa tai Irlantia osana Euroopan unionia Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan N:o 21 mukaisesti. Jos määräykset lakkaavat sitomasta Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja/tai Irlantia osana Euroopan unionia pöytäkirjassa N:o 21 olevan 4 a artiklan mukaisesti, Euroopan unionin on yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan ja/tai Irlannin kanssa välittömästi ilmoitettava Irakille niiden asemaa koskevasta muutoksesta, minkä jälkeen sopimuksen määräykset sitovat niitä erillisesti. Sama koskee Tanskaa mainittuihin perussopimuksiin liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan N:o 22 mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Annetaan valtuutus allekirjoittaa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välinen kumppanuus- ja yhteistyösopimus unionin puolesta sillä varauksella, että mainittu sopimus tehdään.

Sopimuksen teksti on liitetty tähän päätökseen.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään yksi tai useampi henkilö, jolla on oikeus allekirjoittaa sopimus unionin puolesta.

3 artikla

Sopimuksen 2 artiklaa sekä II, III ja V osastoa sovelletaan sopimuksen voimaansaattamista varten tarvittavien menettelyjen päätökseen saattamiseen asti väliaikaisesti sopimuksen 117 artiklan mukaisesti ainoastaan siltä osin kuin sopimus koskee unionin toimivaltaan kuuluvia asioita sitä päivää seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona unioni ja Irak ovat ilmoittaneet toisilleen väliaikaista soveltamista varten tarvittavien menettelyjen saattamisesta päätökseen.

4 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä 21 päivänä joulukuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. DOWGIELEWICZ


31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 204/20


EUROOPAN UNIONIN JA SEN JÄSENVALTIOIDEN

sekä Irakin tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimus

BELGIAN KUNINGASKUNTA,

BULGARIAN TASAVALTA,

TŠEKIN TASAVALTA,

TANSKAN KUNINGASKUNTA,

SAKSAN LIITTOTASAVALTA,

VIRON TASAVALTA,

IRLANTI,

HELLEENIEN TASAVALTA,

ESPANJAN KUNINGASKUNTA,

RANSKAN TASAVALTA,

ITALIAN TASAVALTA,

KYPROKSEN TASAVALTA,

LATVIAN TASAVALTA,

LIETTUAN TASAVALTA,

LUXEMBURGIN SUURHERTTUAKUNTA,

UNKARIN TASAVALTA,

MALTA,

ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA,

ITÄVALLAN TASAVALTA,

PUOLAN TASAVALTA,

PORTUGALIN TASAVALTA,

ROMANIA,

SLOVENIAN TASAVALTA,

SLOVAKIAN TASAVALTA,

SUOMEN TASAVALTA,

RUOTSIN KUNINGASKUNTA,

ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA,

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen sopimuspuolet, jäljempänä ’jäsenvaltiot’, ja

EUROOPAN UNIONI, jäljempänä ’unioni’,

sekä

IRAKIN TASAVALTA, jäljempänä ’Irak’,

of the other part,

jäljempänä yhdessä ’sopimuspuolet’, jotka

OTTAVAT HUOMIOON unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin väliset siteet ja yhteiset arvot,

TUNNUSTAVAT, että unioni ja sen jäsenvaltiot sekä Irak haluavat lujittaa näitä siteitä ja kehittää kauppaa ja yhteistyötä poliittisen vuoropuhelun tuella,

OTTAVAT HUOMIOON, että sopimuspuolet pitävät tärkeänä noudattaa Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan tavoitteita ja periaatteita ja kunnioittaa ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita sekä poliittisia ja taloudellisia vapauksia, joihin kumppanuus erityisesti perustuu,

VAHVISTAVAT sitoutumisensa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa vahvistettuihin demokratian periaatteisiin, ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin,

TUNNUSTAVAT kestävän ja sosiaalisen kehityksen suuren merkityksen ja sen, että tämän kehityksen olisi edettävä samaa tahtia taloudellisen kehityksen kanssa,

TUNNUSTAVAT sopimuspuolten yhteistyön lisäämisen merkityksen ja yhteisen tahtonsa lujittaa, syventää ja monipuolistaa suhteitaan yhteistä etua koskevilla aloilla suvereniteettia, yhdenvertaisuutta, syrjimättömyyttä, oikeusvaltiota, hyvää hallintotapaa ja luonnonympäristöä kunnioittaen ja keskinäiseen etuun perustuen,

TUNNUSTAVAT tarpeen tukea Irakin pyrkimyksiä jatkaa poliittisia uudistuksia ja talouden elvyttämistä ja uudistamista sekä köyhän ja vähäosaisen väestönosan elinolosuhteiden parantamista,

TUNNUSTAVAT tarpeen vahvistaa naisten asemaa politiikassa, yhteiskunnassa ja sosiaalisen elämän, talouden ja kulttuurin aloilla sekä torjua syrjintää,

HALUAVAT luoda suotuisat olosuhteet kaupan huomattavalle kehittämiselle ja monipuolistamiselle unionin ja Irakin välillä ja lisätä yhteistyötä talouden, kaupan, sijoitusten, tieteen ja teknologian sekä kulttuurin aloilla,

PYRKIVÄT edistämään kauppaa ja sijoituksia sekä sopimuspuolten välisiä sopuisia taloudellisia suhteita markkinatalouden periaatteiden pohjalta,

OTTAVAT HUOMIOON tarpeen luoda suotuisat olosuhteet liiketoiminnan ja sijoitusten edistämiselle,

OVAT TIETOISIA tarpeesta parantaa liike- ja sijoitustoiminnan edellytyksiä sekä yritysten perustamiseen, työvoimaan, palvelujen tarjoamiseen ja pääomien liikkeisiin liittyviä edellytyksiä,

OTTAVAT HUOMIOON sopimuspuolten oikeuden säännellä palvelujen tarjoamista alueillaan ja taata oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvien perusteltujen tavoitteiden saavuttaminen,

OTTAVAT HUOMIOON sitoumuksensa käydä kauppaa Maailman kauppajärjestön perustamisesta 15 päivänä huhtikuuta 1994 tehdyn Marrakeshin sopimuksen, jäljempänä ’WTO-sopimus’, mukaisesti ja sen, että Irakin liittyminen kyseiseen sopimukseen on molempien edun mukaista,

TUNNUSTAVAT kehitysmaiden erityistarpeet WTO:ssa,

TUNNUSTAVAT, että terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, rahanpesu ja huumekauppa ovat vakavia uhkia kansainväliselle vakaudelle ja turvallisuudelle sekä sopimuspuolten yhteistyön tavoitteiden saavuttamiselle,

PANEVAT MERKILLE alueellisen yhteistyön edistämisen ja vahvistamisen tärkeyden,

VAHVISTAVAT, että sopimuksen ne määräykset, jotka kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston soveltamisalaan, sitovat Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia erillisinä sopimuspuolina eivätkä osana Euroopan unionia, ellei Euroopan unioni ilmoita Irakille, että määräykset sitovat jompaakumpaa valtiota osana Euroopan unionia Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta koskevan pöytäkirjan N:o 21 mukaisesti, ja että sama koskee Tanskaa Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan N:o 22 mukaisesti,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Kumppanuuden perustaminen

1.   Perustetaan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin välinen kumppanuus.

2.   Kumppanuuden tavoitteena on

a)

luoda asianmukaiset puitteet sopimuspuolten väliselle poliittiselle vuoropuhelulle, jolla mahdollistetaan poliittisten suhteiden kehittäminen;

b)

edistää kauppaa ja sijoituksia sekä sopimuspuolten välisiä sopuisia taloudellisia suhteita niiden kestävän taloudellisen kehityksen tukemiseksi; ja

c)

luoda perusta lainsäädännölliselle, taloudelliselle, sosiaaliselle sekä rahoitus- ja kulttuurialan yhteistyölle.

2 artikla

Perusta

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa määriteltyjen demokratian periaatteiden ja ihmisoikeuksien sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on molempien sopimuspuolten sisä- ja ulkopolitiikan lähtökohta ja tämän sopimuksen olennainen osa.

I   OSASTO

POLIITTINEN VUOROPUHELU JA YHTEISTYÖ ULKO- JA TURVALLISUUSPOLITIIKAN ALALLA

3 artikla

Poliittinen vuoropuhelu

1.   Sopimuspuolet aloittavat säännöllisen poliittisen vuoropuhelun. Se vahvistaa niiden välisiä suhteita, edistää kumppanuuden kehittämistä ja lisää molemminpuolista ymmärtämystä ja solidaarisuutta.

2.   Poliittiseen vuoropuheluun kuuluvat kaikki yhteistä etua koskevat aiheet, erityisesti rauha, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kansallinen vuoropuhelu ja sovinto, demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet, hyvä hallintotapa sekä alueellinen vakaus ja yhdentyminen.

3.   Poliittista vuoropuhelua käydään vuosittain sekä ministerien että johtavien virkamiesten tasolla.

4 artikla

Terrorismin torjunta

Sopimuspuolet vahvistavat terrorismin vastaisen toiminnan merkityksen ja sopivat tekevänsä yhteistyötä terroritekojen estämiseksi ja tukahduttamiseksi kansainvälisten sopimusten, kansainvälisten ihmisoikeuksien, humanitaarisen oikeuden ja pakolaisoikeuden sekä omien lakiensa ja määräystensä mukaisesti. Tämä tapahtuu erityisesti:

a)

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001) ja muiden asiaa koskevien Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmien, Yhdistyneiden kansakuntien terrorismin vastaisen strategian sekä kansainvälisten sopimusten ja välineiden täysimääräisen täytäntöönpanon yhteydessä;

b)

vaihtamalla tietoja terroristiryhmistä ja niiden tukiverkostoista kansainvälisen ja kansallisen oikeuden säännösten mukaisesti; ja

c)

vaihtamalla näkemyksiä terrorismin torjuntakeinoista ja -menetelmistä, myös niihin liittyvistä teknisistä seikoista ja koulutuksesta, ja vaihtamalla terrorismin ehkäisemiseen liittyviä kokemuksia.

Sopimuspuolet ovat edelleen sitoutuneita tavoitteeseen saavuttaa yhteisymmärrys Yhdistyneiden kansakuntien kattavasta kansainvälistä terrorismia koskevasta yleissopimuksesta mahdollisimman pian.

Sopimuspuolet ovat syvästi huolissaan terroritekoihin yllyttämisestä ja korostavat sitoutumistaan ryhtyä kaikkiin kansainvälisen ja kansallisen oikeuden säännösten mukaisiin tarpeellisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin tällaisesta yllyttämisestä aiheutuvan uhan pienentämiseksi.

5 artikla

Joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen

Sopimuspuolet katsovat, että joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviäminen niin valtiollisille kuin valtioista riippumattomille toimijoille on yksi vakavimmista kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden uhkatekijöistä. Tästä syystä sopimuspuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja osallistuvansa joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviämisen estämiseen panemalla kansallisella tasolla täytäntöön kansainvälisistä aseriisunta- ja asesulkusopimuksista johtuvat velvoitteensa ja noudattamalla niitä sekä muita asiaa koskevia kansainvälisiä velvoitteita täysimääräisesti. Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tämä määräys on sopimuksen olennainen osa.

Sopimuspuolet sopivat myös tekevänsä yhteistyötä ja osallistuvansa joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviämisen estämiseen

a)

toteuttamalla toimia kaikkien muiden asiaan liittyvien kansainvälisten sopimusten allekirjoittamiseksi, ratifioimiseksi tai niihin liittymiseksi tapauksesta riippuen ja niiden panemiseksi kaikilta osin täytäntöön;

b)

luomalla tehokkaan kansallisen vientivalvontajärjestelmän, jolla valvotaan joukkotuhoaseisiin liittyvien tavaroiden vientiä ja kauttakulkua, mukaan lukien kaksikäyttöteknologian loppukäytön valvonta, ja johon sisältyy tehokkaita seuraamuksia vientivalvonnan laiminlyömisestä.

Sopimuspuolet sopivat käyvänsä säännöllistä poliittista vuoropuhelua edellä kuvattujen sopimuksen osien täydentämiseksi ja vahvistamiseksi.

6 artikla

Pienaseet ja kevyet aseet

1.   Sopimuspuolet tunnustavat, että pienaseiden ja kevyiden aseiden ja niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laiton tuotanto, siirto ja liikkuminen sekä niiden liiallinen keskittyminen, huono hallinnointi, riittämättömästi turvatut varastot ja valvomaton leviäminen ovat edelleenkin vakava uhka rauhalle ja kansainväliselle turvallisuudelle.

2.   Sopimuspuolet sopivat noudattavansa olemassa olevista kansainvälisistä sopimuksista ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmista johtuvia velvoitteitaan pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman kaupan torjumiseksi sekä muihin alan kansainvälisiin välineisiin, kuten pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkien osa-alueiden ehkäisemistä, torjumista ja poistamista koskevaan Yhdistyneiden kansakuntien toimintaohjelmaan, perustuvia sitoumuksiaan ja panevansa ne täysimääräisesti täytäntöön.

3.   Sopimuspuolet sitoutuvat tekemään yhteistyötä ja varmistamaan pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman kaupan torjuntaa koskevien toimiensa koordinoinnin, täydentävyyden ja synergian maailmanlaajuisella, alueellisella, osa-alueellisella ja kansallisella tasolla sekä sopivat tähän sitoumukseen liittyvän ja sitä vahvistavan säännöllisen poliittisen vuoropuhelun aloittamisesta.

7 artikla

Kansainvälinen rikostuomioistuin

1.   Sopimuspuolet vahvistavat, etteivät vakavimmat koko kansainvälistä yhteisöä koskettavat rikokset saa jäädä rankaisematta ja että niiden osalta on varmistettava tehokas syytteeseenpano kansallisen tai kansainvälisen tason toimenpitein.

2.   Sopimuspuolet tunnustavat, ettei Irak vielä ole Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön sopimusvaltio mutta että Irak harkitsee mahdollisuutta liittyä siihen tulevaisuudessa. Siinä tapauksessa Irak ryhtyy toimiin Rooman perussääntöön ja siihen liittyviin sopimuksiin liittymiseksi sekä niiden ratifioimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi.

3.   Sopimuspuolet aikovat määrätietoisesti tehdä yhteistyötä tässä asiassa muun muassa jakamalla asiaa koskevan kansainvälisen oikeuden edellyttämien lainsäädännöllisten muutosten tekemisestä saatuja kokemuksia.

II   OSASTO

KAUPPA JA SIJOITUKSET

I   JAKSO

Tavarakauppa

I   Luku

Yleiset määräykset

8 artikla

Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan sopimuspuolten väliseen tavarakauppaan.

9 artikla

Tullit

Tässä luvussa ’tullilla’ tarkoitetaan kaikkia tulleja ja muita maksuja, joita sovelletaan tavaran tuonnissa, viennissä tai niiden yhteydessä, mukaan lukien kaikki tuontiin tai vientiin sovellettavat tai niiden yhteydessä kannettavat lisäverot tai -maksut. Tulli ei sisällä mitään seuraavista:

a)

11 artiklan mukaista sisäistä veroa vastaava maksu;

b)

tämän sopimuksen II osaston I jakson II luvun mukainen tulli;

c)

tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen, jäljempänä ’GATT 1994’, VI, XVI ja XIX artiklan, tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn WTO-sopimuksen, tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen, WTO:n suojalausekesopimuksen, WTO:n maataloussopimuksen 5 artiklan tai WTO:n riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen, jäljempänä ’DSU-sopimus’, mukainen tulli;

d)

sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön ja GATT 1994:n VIII artiklan ja sen huomautusten ja lisämääräysten mukainen palkkio tai muu maksu.

10 artikla

Suosituimmuuskohtelu

1.   Sopimuspuolet myöntävät toisilleen suosituimmuuskohtelun GATT 1994:n I.1 artiklan ja sen huomautusten ja lisämääräysten mukaisesti.

2.   Edellä olevan 1 kohdan määräyksiä ei sovelleta seuraaviin:

a)

etuudet, jotka myönnetään tulliliiton tai vapaakauppa-alueen perustamiseen GATT 1994:n mukaisesti tai tällaisen tulliliiton tai vapaakauppa-alueen perustamisen nojalla;

b)

etuudet, jotka myönnetään tietyille maille GATT 1994:n ja muiden kehitysmaita suosivien kansainvälisten järjestelyjen mukaisesti.

11 artikla

Kansallinen kohtelu

Sopimuspuoli myöntää kansallisen kohtelun toisen sopimuspuolen tavaroille GATT 1994:n III artiklan ja sen huomautusten ja lisämääräysten mukaisesti. Tätä varten GATT 1994:n III artikla ja sen huomautukset ja lisämääräykset sisällytetään tähän sopimukseen ja otetaan sen osaksi soveltuvin osin.

12 artikla

Tullipolitiikka

1.   Irakista peräisin oleviin, unioniin tuotaviin tuotteisiin sovelletaan unionin suosituimmuustullia. Irakista peräisin oleviin, unioniin tuotaviin tuotteisiin ei sovelleta tulleja, jotka ylittävät GATT 1994:n I artiklan mukaisesti WTO:n jäsenistä olevaan tuontiin sovellettavat tullit.

2.   Tuotaessa unionista peräisin olevia tuotteita Irakiin niistä ei kanneta tulleja, jotka ylittävät tuontitavaroihin sovellettavan jälleenrakennusmaksun, joka on tällä hetkellä 8 prosenttia.

3.   Sopimuspuolet sopivat, että ennen kuin Irak liittyy WTO:hon, ne voivat muuttaa tuontiin sovellettavia tulleja neuvoteltuaan asiasta keskenään.

4.   Jos tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Irak ryhtyy yleisesti soveltamaan tuontiin tullinalennuksia ja erityisesti WTO:ssa käydyistä tullineuvotteluista johtuvia alennuksia, näitä alennettuja tulleja sovelletaan unionista peräisin olevaan tuontiin ja ne korvaavat perustullin tai jälleenrakennusmaksun kyseisten alennusten soveltamispäivästä alkaen.

13 artikla

Asiaa koskevien GATT 1994:n määräysten soveltaminen

GATT 1994:n seuraavat artiklat sisällytetään tähän sopimukseen ja otetaan sen osaksi, ja niitä sovelletaan sopimuspuolten välillä soveltuvin osin:

a)

V artikla sekä sen huomautukset ja lisämääräykset;

b)

VII artiklan 1, 2 ja 3 kohta, 4 kohdan a, b ja d alakohta sekä 5 kohta, mukaan lukien artiklaa koskevat huomautukset ja lisämääräykset sekä ja GATT 1994:n VII artiklan soveltamista koskeva WTO-sopimus;

c)

VIII artikla ja sen huomautukset ja lisämääräykset;

d)

IX artikla;

e)

X artikla.

14 artikla

Harmonoitu tavarankuvaus

Sopimuspuolten välisessä tavarakaupassa käytetään tavaroiden luokitusta, joka esitetään sopimuspuolten omissa tullinimikkeistöissä, joita tulkitaan Brysselissä 14 päivänä kesäkuuta 1983 tehdyn harmonoitua tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmää koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaisen harmonoidun järjestelmän mukaisesti.

15 artikla

Tavaroiden väliaikainen maahantuonti

Sopimuspuoli myöntää toiselle sopimuspuolelle vapautuksen väliaikaisesti maahantuotujen tavaroiden tuontimaksuista ja -tulleista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta molempia sopimuspuolia sitovista, tavaroiden väliaikaista maahantuontia koskevista kansainvälisistä yleissopimuksista johtuvien oikeuksien ja velvoitteiden soveltamista. Väliaikaista maahantuontimenettelyä sovellettaessa otetaan huomioon ehdot, joiden mukaisesti sopimuspuolet ovat hyväksyneet tällaisista yleissopimuksista johtuvat velvoitteet.

16 artikla

Määrällisten rajoitusten kieltäminen

Unionin ja Irakin on tämän sopimuksen tultua voimaan poistettava keskinäisestä kaupastaan kaikki tuonti- ja vientirajoitukset ja toimenpiteet, joilla on vastaava vaikutus, GATT 1994:n XI artiklan ja sen huomautusten ja lisämääräysten mukaisesti, eivätkä ne saa ottaa käyttöön tai pitää voimassa tällaisia rajoituksia tai toimenpiteitä. Tätä varten GATT 1994:n XI artikla ja sen huomautukset ja lisämääräykset sisällytetään tähän sopimukseen ja otetaan sen osaksi soveltuvin osin.

17 artikla

Vientitullit

Sopimuspuoli ei saa pitää voimassa tai ottaa käyttöön toiselle sopimuspuolelle suuntautuvaan tavaran vientiin sovellettavia tai siihen liittyviä tulleja, veroja tai muita palkkioita tai maksuja. Sopimuspuoli ei saa pitää voimassa tai ottaa käyttöön toiselle sopimuspuolelle suuntautuvaan tavaran vientiin sovellettavia sisäisiä veroja, palkkioita tai maksuja, jotka ylittävät vastaavia sisäiseen myyntiin tarkoitettuja tavaroita koskevat sisäiset verot, palkkiot tai maksut.

II   Luku

Kaupan suojakeinoja koskevat sopimukset

18 artikla

Polkumyynti

1.   Mitkään tämän sopimuksen määräykset eivät estä sopimuspuolia ottamasta käyttöön polkumyynti- tai tasoitustoimenpiteitä GATT 1994:n VI artiklan ja sen huomautusten ja lisämääräysten, vuonna 1994 tehdyn tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen sekä tukia ja tasoitustoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen mukaisesti.

2.   Tähän artiklaan ei sovelleta tämän sopimuksen II osaston VI jakson määräyksiä.

19 artikla

Suojatoimenpiteet

1.   Mitkään tämän sopimuksen määräykset eivät estä sopimuspuolia ottamasta käyttöön GATT 1994:n XIX artiklan ja suojatoimenpiteitä koskevan WTO-sopimuksen mukaisia toimenpiteitä.

2.   Tähän artiklaan ei sovelleta tämän sopimuksen II osaston VI jakson määräyksiä.

III   Luku

Poikkeukset

20 artikla

Yleiset poikkeukset

GATT 1994:n XX artiklaa, sen huomautukset ja lisämääräykset mukaan lukien, ja GATT 1994:n XXI artiklaa, jotka sisällytetään tähän sopimukseen ja otetaan sen osaksi, sovelletaan sopimuspuolten välillä soveltuvin osin.

IV   Luku

Muut kuin tulleihin liittyvät asiat

21 artikla

Teolliset standardit, tekniset määräykset ja vaatimustenmukaisuuden arviointi

1.   Suhde kaupan teknisiä esteitä koskevaan WTO-sopimukseen

Tähän sopimukseen sisällytettävän ja sen osaksi otettavan kaupan teknisiä esteitä koskevan WTO-sopimuksen, jäljempänä ’TBT-sopimus’, määräyksiä sovelletaan sopimuspuolten välillä soveltuvin osin.

2.   Soveltamisala

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen, sellaisina kuin ne on määritelty TBT-sopimuksessa, laatimiseen, käyttöönottoon ja soveltamiseen.

3.   Tavoitteet

Teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen aloilla tehtävän sopimuspuolten yhteistyön tavoitteena on

a)

välttää tai vähentää kaupan teknisiä esteitä kaupan helpottamiseksi sopimuspuolten välillä;

b)

edistää tuotteiden pääsyä toistensa markkinoille parantamalla tuotteiden turvallisuutta, laatua ja kilpailukykyä;

c)

edistää kansainvälisten teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen, alakohtaiset erityistoimenpiteet mukaan lukien, nykyistä laajempaa noudattamista sekä kansainvälisten parhaiden käytäntöjen soveltamista niitä laadittaessa;

d)

varmistaa TBT-sopimuksen määräysten mukaisesti, että standardien ja teknisten määräysten laatiminen, käyttöönotto ja soveltaminen on avointa eikä luo tarpeettomia kaupan esteitä sopimuspuolten välille;

e)

luoda Irakiin teknisen sääntelyn, standardoinnin, vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, akkreditoinnin, metrologian ja markkinavalvonnan edellyttämä infrastruktuuri;

f)

kehittää toimivat yhteydet standardoinnista, vaatimustenmukaisuuden arvioinnista ja sääntelystä Irakissa ja unionissa vastaavien elinten välille;

g)

edistää Irakissa toimivien elinten osallistumista kansainvälisten standardointielinten ja TBT-komitean toimintaan.

4.   Tekniset määräykset, standardit ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt

a)

Sopimuspuolet varmistavat, ettei laadita, oteta käyttöön eikä sovelleta sellaisia teknisiä määräyksiä, standardeja ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä, joiden tarkoituksena tai seurauksena on tarpeettomien esteiden luominen sopimuspuolten väliselle kaupalle, jollei TBT-sopimuksen määräyksistä muuta johdu.

b)

Sopimuspuolet pyrkivät mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistamaan standardejaan, teknisiä määräyksiään ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjään.

5.   Avoimuus ja ilmoittaminen

a)

Sopimuspuolten välillä sovelletaan TBT-sopimuksessa määrättyjä velvoitteita vaihtaa tietoja teknisistä määräyksistä, standardeista ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä.

b)

Sopimuspuolet sopivat vaihtavansa yhteysviranomaisten kautta tietoja seikoista, joilla saattaa olla merkitystä niiden kauppasuhteille, mukaan lukien nopeat hälytykset, tieteelliset lausunnot ja tapahtumat.

c)

Sopimuspuolet voivat tehdä yhteistyötä yhteysviranomaisten perustamisessa ja niiden toiminnan ylläpitämisessä sekä yhteisten tietokantojen perustamisessa ja ylläpitämisessä.

V   Luku

Terveys- ja kasvinsuojelutoimet

22 artikla

Terveys- ja kasvinsuojelutoimet

1.   Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä terveys- ja kasvinsuojelutoimien alalla edistääkseen kauppaa ja suojellakseen samalla ihmisten, eläinten ja kasvien elämää tai terveyttä. Tähän sopimukseen sisällytettävän ja sen osaksi otettavan WTO:n terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevan sopimuksen, jäljempänä ’SPS-sopimus’, määräyksiä sovelletaan sopimuspuolten välillä soveltuvin osin.

2.   Sopimuspuolet voivat pyynnöstä yksilöidä erityisten terveys- ja kasvinsuojelutoimien soveltamisesta mahdollisesti syntyviä ongelmia ja käsitellä niitä molemminpuolisesti hyväksyttävien ratkaisujen löytämiseksi.

II   JAKSO

Palvelukauppa ja sijoittautuminen

23 artikla

Soveltamisala

1.   Tässä jaksossa vahvistetaan järjestelyt, joita tarvitaan palvelukaupan ja sijoittautumisen asteittaiseksi vapauttamiseksi sopimuspuolten välillä.

2.   Tätä jaksoa sovelletaan toimenpiteisiin, jotka vaikuttavat palvelukauppaan ja sijoittautumiseen missä tahansa taloudellisessa toiminnassa seuraavia lukuun ottamatta:

a)

ydinaineiden louhinta, valmistus ja jalostus;

b)

aseiden ja ampuma- ja sotatarvikkeiden tuotanto tai kauppa;

c)

audiovisuaalipalvelut ja kulttuuripalvelut;

d)

koulutuspalvelut;

e)

terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut;

f)

kansallinen meriliikenteen kabotaasi;

g)

lentoliikennepalvelut ja lentoliikenteen liitännäispalvelut lukuun ottamatta seuraavia:

i)

ilma-alusten korjaus- ja huoltotoimet, joiden ajaksi lentokone poistetaan liikenteestä;

ii)

lentoliikennepalvelujen myynti ja markkinointi;

iii)

tietokonepohjaiseen paikanvarausjärjestelmään liittyvät palvelut;

iv)

maahuolintapalvelut;

v)

ilma-alusten vuokrauspalvelut miehistöineen;

vi)

lentokenttäpalvelut; ja

h)

avaruusliikenteen palvelut.

3.   Tämän jakson määräysten ei voida tulkita johtavan minkäänlaisiin julkisia hankintoja koskeviin velvoitteisiin.

4.   Tämän jakson määräyksiä ei sovelleta sopimuspuolten myöntämiin tukiin.

5.   Sopimuspuolet säilyttävät tämän jakson määräysten mukaisesti oikeuden säännellä ja ottaa käyttöön uusia säännöksiä perusteltujen toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

24 artikla

Määritelmät

Tätä jaksoa sovellettaessa

a)

’unionin luonnollisella henkilöllä’ tarkoitetaan henkilöä, joka on unionin jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan kyseisen valtion kansalainen, ja ’Irakin luonnollisella henkilöllä’ tarkoitetaan henkilöä, joka on Irakin lainsäädännön mukaan Irakin kansalainen;

b)

’oikeushenkilöllä’ tarkoitetaan mitä tahansa sovellettavan lainsäädännön mukaan joko voiton tavoittelemiseksi tai muuta tarkoitusta varten asianmukaisesti perustettua tai muulla tavoin järjestettyä, yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevaa oikeussubjektia, mukaan lukien yhtiöt, säätiöt, henkilöyhtiöt, yhteisyritykset, yksityiset elinkeinonharjoittajat tai yhdistykset;

c)

’unionin oikeushenkilöllä’ tai ’Irakin oikeushenkilöllä’ tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on perustettu unionin jäsenvaltion tai Irakin lainsäädännön mukaisesti ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka alueella, jolla sovelletaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta, tai Irakin alueella. Jos oikeushenkilöllä on ainoastaan sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka alueella, jolla sovelletaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta, tai Irakin alueella, sitä ei katsota unionin oikeushenkilöksi tai Irakin oikeushenkilöksi, ellei sen toiminta liity tosiasiallisesti ja jatkuvasti unionin tai Irakin talouteen;

d)

sen estämättä, mitä c kohdassa määrätään, myös unionin tai Irakin ulkopuolelle sijoittautuneet meriliikenneyhtiöt, jotka ovat unionin jonkin jäsenvaltion tai Irakin kansalaisten määräysvallassa, hyötyvät tämän sopimuksen määräyksistä, jos niiden alukset on rekisteröity asianomaisen maan lainsäädännön mukaisesti kyseisessä unionin jäsenvaltiossa tai Irakissa ja ne purjehtivat unionin jäsenvaltion tai Irakin lipun alla;

e)

’taloudelliseen toimintaan’ ei sisälly julkista valtaa käytettäessä toteutettu toiminta eli toiminta, jota ei toteuteta kaupallisesti eikä kilpailtaessa yhden tai useamman talouden toimijan kanssa;

f)

’tytäryhtiöllä’ tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka on toisen oikeushenkilön tosiasiallisessa määräysvallassa;

g)

oikeushenkilön ’sivuliikkeellä’ tarkoitetaan liiketoimintayksikköä, jolla ei ole oikeushenkilön asemaa mutta jonka toiminta on luonteeltaan pysyvää, kuten emoyhtiön sivutoimipaikkaa, jolla on oma johto ja käytännön valmiudet käydä liikeneuvotteluja kolmansien osapuolten kanssa siten, että näiden kolmansien osapuolten ei tarvitse olla suoraan yhteydessä emoyhtiöön, vaikka ne ovatkin tietoisia tarvittaessa syntyvästä oikeussuhteesta emoyhtiöön, jonka pääkonttori on ulkomailla, vaan ne voivat harjoittaa liiketoimintaa tämän sivutoimipaikan muodostavan liiketoimintayksikön kanssa;

h)

sopimuspuolen ’palveluntarjoajalla’ tarkoitetaan sopimuspuolen kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka aikovat tarjota tai tarjoavat palveluja;

i)

’palvelukaupalla’ tarkoitetaan palvelujen tarjoamista jollakin seuraavista tavoista:

i)

sopimuspuolen alueelta toisen sopimuspuolen alueelle;

ii)

sopimuspuolen alueella toisen sopimuspuolen palvelunkäyttäjälle;

iii)

siten, että sopimuspuolen palveluntarjoaja tarjoaa palveluja sijoittautumalla toisen sopimuspuolen alueelle;

iv)

siten, että sopimuspuolen palveluntarjoaja tarjoaa palveluja toisen sopimuspuolen alueella olevien luonnollisten henkilöiden kautta;

j)

’toimenpiteellä’ tarkoitetaan mitä tahansa sopimuspuolen toimenpidettä, joka voi olla lain, määräyksen, säännön, menettelyn, päätöksen tai hallinnollisen toimen muodossa tai missä tahansa muussa muodossa;

k)

’sopimuspuolen käyttöön ottamilla tai voimassa pitämillä toimenpiteillä’ tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden toteuttajina ovat

i)

keskus-, alue- tai paikallistason hallintoelimet ja viranomaiset; ja

ii)

julkishallinnon ulkopuoliset elimet niiden käyttäessä keskus-, alue- tai paikallistason hallintoelinten tai viranomaisten niille siirtämiä valtuuksia;

l)

’palveluilla’ tarkoitetaan kaikkien alojen kaikkia palveluita lukuun ottamatta julkista valtaa käytettäessä tarjottavia palveluja;

m)

’sijoittautumisella’ tarkoitetaan kaikkea liike- tai ammattitoimintaan liittyvää sijoittautumista seuraavilla tavoilla:

i)

oikeushenkilön perustaminen, hankinta tai ylläpitäminen; tai

ii)

sivuliikkeen tai edustuston perustaminen tai ylläpitäminen

sopimuspuolen alueella taloudellista toimintaa varten;

n)

sopimuspuolen ’sijoittajalla’ tarkoitetaan kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka aikovat harjoittaa tai harjoittavat taloudellista toimintaa sijoittautumalla;

o)

’julkista valtaa käytettäessä tarjotulla palvelulla’ tarkoitetaan mitä tahansa palvelua, jota ei tarjota kaupallisesti eikä kilpailtaessa yhden tai useamman palveluntarjoajan kanssa.

25 artikla

1.   Tämän sopimuksen tultua voimaan unioni soveltaa Irakin palveluihin tai palveluntarjoajiin unionin ja sen jäsenvaltioiden kansallista kohtelua ja markkinoille pääsyä koskevan luettelon mukaista kohtelua palvelukaupan yleissopimuksen, jäljempänä ’GATS-sopimus’, mukaisesti.

2.   Jollei 3 kohdasta muuta johdu, Irakin on sopimuksen tultua voimaan myönnettävä unionin palvelualojen ja muiden kuin palvelualojen palveluille, palveluntarjoajille, sijoittautuneille yksiköille ja sijoittajille kohtelu, joka on vähintään yhtä edullinen kuin Irakin vastaaville palveluille, palveluntarjoajille, sijoittautuneille yksiköille ja sijoittajille tai jonkin kolmannen maan vastaaville palveluille, palveluntarjoajille, sijoittautuneille yksiköille ja sijoittajille myönnetty kohtelu, sen mukaan kumpi näistä on edullisempi.

3.   Irak voi muuttaa unionin palveluille, palveluntarjoajille, sijoittautuneille yksiköille ja sijoittajille myönnettävää kohtelua soveltamalla siihen ehtoja ja rajoituksia, jotka johtavat Irakin omille vastaaville palveluille, palveluntarjoajille, sijoittautuneille yksiköille ja sijoittajille myönnettyä kohtelua epäedullisempaan kohteluun. Tällaisen muutoksen on täytettävä seuraavat ehdot:

a)

unionin palveluille, palveluntarjoajille, sijoittautuneille yksiköille ja sijoittajille myönnettävän kohtelun on oltava vähintään yhtä edullinen kuin Irakin jonkin kolmannen maan vastaaville palveluille, palveluntarjoajille, sijoittautuneille yksiköille ja sijoittajille myöntämä kohtelu;

b)

Irakin on ilmoitettava tällaisesta aikomuksesta Euroopan unionin komissiolle, jäljempänä ’komissio’, neljä kuukautta ennen tällaisten ehtojen aiottua käyttöönottopäivää. Irakin on komission pyynnöstä toimitettava yksityiskohtaiset tiedot aiottujen ehtojen ja rajoitusten käyttöönoton perusteluista. Unionin katsotaan hyväksyneen nämä ehdot ja rajoitukset, jos Irakille ei lähetetä ilmoitusta kahdeksan viikon kuluessa;

c)

ehdotetut ehdot ja rajoitukset toimitetaan yhteistyökomitean tutkittaviksi ja hyväksyttäviksi, jos sopimuspuoli tätä pyytää.

4.   Liityttyään WTO:hon Irak soveltaa GATS-sopimukseen kuuluvan erityissitoumuksia koskevan luettelon mukaista kohtelua myös unionin palveluihin ja palveluntarjoajiin, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta etuihin, jotka perustuvat unionin palveluille, palveluntarjoajille, sijoittautuneille yksiköille ja sijoittajille tämän artiklan 2 kohdan nojalla myönnettyyn kohteluun.

26 artikla

1.   Tämän jakson määräysten mukaisesti myönnettävää suosituimmuuskohtelua ei sovelleta veroetuihin, joita sopimuspuolet myöntävät tai aikovat tulevaisuudessa myöntää kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevien sopimusten perusteella, tai muihin verojärjestelyihin.

2.   Tämän jakson määräyksiä ei saa tulkita esteeksi sille, että sopimuspuolet toteuttavat tai panevat täytäntöön toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää verojen välttäminen kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä tehtyjen sopimusten verotusta koskevien määräysten sekä muiden verojärjestelyjen tai kotimaisen verolainsäädännön mukaisesti.

3.   Tämän jakson määräyksiä ei saa tulkita esteeksi sille, että jäsenvaltiot tai Irak erottelevat verolainsäädäntönsä asiaa koskevia määräyksiä soveltaessaan erilaisessa asemassa olevat veronmaksajat toisistaan, erityisesti näiden asuinpaikan perusteella.

27 artikla

Muut sopimukset

Mikään tässä jaksossa ei rajoita sopimuspuolten sijoittajien oikeuksia hyötyä sellaisesta mahdollisesti edullisemmasta kohtelusta, joka myönnetään nykyisen tai tulevan sijoituksia koskevan kansainvälisen sopimuksen perusteella, jonka sopimuspuolina on jokin unionin jäsenvaltio ja Irak.

28 artikla

Avoimuus

Sopimuspuoli vastaa viipymättä toisen sopimuspuolen pyyntöihin saada siltä tietoja sen yleisesti soveltamista toimenpiteistä tai kansainvälisistä sopimuksista, jotka liittyvät tai vaikuttavat tähän sopimukseen. Lisäksi kukin sopimuspuoli perustaa yhden tai useamman tiedotuspisteen, jotka pyynnöstä toimittavat tietoja kaikista tällaisista seikoista toisen sopimuspuolen palveluntarjoajille. Tällaiset tiedotuspisteet on lueteltu liitteessä 3. Tiedotuspisteiden ei tarvitse olla lakien ja määräysten tallettajia.

29 artikla

Poikkeukset

1.   Tämän jakson määräyksiin sovelletaan tässä artiklassa vahvistettuja poikkeuksia. Sillä edellytyksellä, että toimenpiteitä ei sovelleta tavalla, joka merkitsisi mielivaltaista tai perusteetonta syrjintää sellaisten maiden välillä, joissa vallitsevat samankaltaiset olosuhteet, tai palvelukaupan peiteltyä rajoittamista, tämän jakson määräysten ei voida tulkita estävän sopimuspuolta ottamasta käyttöön tai soveltamasta toimenpiteitä, jotka

a)

ovat tarpeen yleisen turvallisuuden tai julkisen moraalin suojelemiseksi tai yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi;

b)

ovat tarpeen ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi;

c)

ovat tarpeen sellaisten lakien tai määräysten noudattamisen turvaamiseksi, jotka eivät ole ristiriidassa tämän jakson määräysten kanssa, mukaan lukien

i)

harhaanjohtavien ja petollisten toimintatapojen ehkäiseminen ja puutteellisten palvelusopimusten seurauksista huolehtiminen;

ii)

yksityishenkilöiden yksityisyyden suojaaminen henkilötietojen käsittelyssä ja levittämisessä sekä yksityishenkilöä koskevien tiedostojen ja tilitietojen luottamuksellisuuden turvaaminen;

iii)

turvallisuus;

d)

poikkeavat 25 artiklassa esitetyistä tavoitteista, edellyttäen että erilaisen kohtelun tarkoituksena on varmistaa välittömien verojen tehokas tai tasapuolinen määrääminen tai kantaminen toisen sopimuspuolen palvelujen tai palveluntarjoajien osalta;

e)

poikkeavat 25 artiklassa esitetyistä tavoitteista, edellyttäen että erilaisen kohtelun tarkoituksena on estää verojen välttäminen tai kiertäminen kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä tehtyjen sopimusten tai muiden verotusjärjestelyjen tai kansallisen verolainsäädännön säännösten mukaisesti.

2.   Tämän jakson määräyksiä ei sovelleta sopimuspuolten sosiaaliturvajärjestelmiin tai sellaiseen sopimuspuolen alueella harjoitettavaan toimintaan, joka liittyy, vaikkakin vain ajoittain, julkisen vallan käyttöön.

3.   Tämän jakson määräyksiä ei sovelleta sopimuspuolen työmarkkinoille pyrkiviä luonnollisia henkilöitä koskeviin toimenpiteisiin eikä myöskään kansalaisuutta taikka vakituista asumista tai työntekoa koskeviin toimenpiteisiin.

4.   Tämän jakson määräykset eivät estä sopimuspuolta soveltamasta toimenpiteitä, joilla säädellään luonnollisten henkilöiden pääsyä sen alueelle tai heidän väliaikaista oleskeluaan sen alueella, mukaan lukien toimenpiteet, joita tarvitaan sen rajojen koskemattomuuden suojelemiseksi ja joilla varmistetaan luonnollisten henkilöiden asianmukainen liikkuvuus niiden yli, edellyttäen, että tällaisia toimenpiteitä ei sovelleta siten, että se tekisi tyhjäksi ne edut, joita toinen sopimuspuoli saa 25 artiklan mukaisesti, tai heikentäisi näitä etuja.

5.   Tämän jakson määräyksiä ei sovelleta keskuspankin, rahaviranomaisen tai muun julkisen elimen raha- ja valuuttakurssipolitiikan yhteydessä toteuttamiin toimiin.

6.   Tämän jakson määräysten ei voida tulkita estävän sopimuspuolta, sen julkiset elimet mukaan lukien, harjoittamasta toimintaa tai tarjoamasta palveluja yksinoikeudella alueellaan sopimuspuolen tai sen julkisten elinten lukuun taikka niiden takaamina tai niiden myöntämin varoin.

7.   Tämän jakson määräykset eivät estä sopimuspuolia soveltamasta toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen kolmannen maan pääsyä sopimuspuolen markkinoille koskevien toimenpiteiden kiertämisen estämiseksi tämän sopimuksen määräyksillä.

30 artikla

Turvallisuuteen perustuvat poikkeukset

Tämän jakson määräyksiä ei voida tulkita siten, että ne

a)

velvoittaisivat sopimuspuolta toimittamaan tietoja, joiden paljastamista se pitää tärkeiden turvallisuusetujensa vastaisina; tai

b)

estäisivät sopimuspuolta ryhtymästä toimenpiteisiin, joita se pitää välttämättöminä tärkeiden turvallisuusetujensa suojelemiseksi ja jotka

i)

liittyvät taloudelliseen toimintaan, jonka tarkoituksena on suoraan tai välillisesti sotilaskohteen varustaminen;

ii)

liittyvät fissioituvaan ja fuusioituvaan ydinmateriaaliin tai materiaaleihin, joista edellä mainitut on johdettu;

iii)

liittyvät aseiden ja ampuma- ja sotatarvikkeiden tuotantoon tai kauppaan ja muiden tavaroiden ja materiaalien kauppaan;

iv)

liittyvät kansallisen turvallisuuden tai puolustuksen kannalta välttämättömiin julkisiin hankintoihin;

v)

toteutetaan sodan tai muun kansainvälisissä suhteissa ilmenevän hätätilanteen aikana; tai

c)

estäisivät sopimuspuolta ryhtymästä toimenpiteisiin, joilla se täyttää Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaisia velvoitteitaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

31 artikla

Palvelukaupan ja sijoittautumisen asteittainen vapauttaminen

Olosuhteiden salliessa ja Irakin liityttyä WTO:hon yhteistyöneuvosto voi tehdä sopimuspuolille suosituksia palvelukaupan ja sijoittautumisen asteittaiseksi laajentamiseksi niiden välillä ja GATS-sopimuksen, erityisesti sen V artiklan, määräysten noudattamiseksi täysimääräisesti. Jos sopimuspuolet hyväksyvät suositukset, ne voivat saattaa ne voimaan keskinäisillä sopimuksilla.

III   JAKSO

Liike- ja sijoitustoimintaa koskevat määräykset

32 artikla

Sijoitusten edistäminen

Sopimuspuolet edistävät molempia hyödyttävien sijoitusten lisääntymistä luomalla suotuisamman ilmapiirin yksityisille sijoituksille.

33 artikla

Yhteysviranomaiset ja tietojenvaihto

Kumpikin sopimuspuoli nimeää yhteysviranomaisen helpottamaan sopimuspuolten välistä yhteydenpitoa yksityisiin sijoituksiin liittyvissä kaupan alan kysymyksissä. Sopimuspuolen pyynnöstä toisen sopimuspuolen yhteysviranomainen ilmoittaa kyseessä olevasta asiasta vastaavan viraston tai virkamiehen ja antaa tarvittavaa apua helpottaakseen yhteydenpitoa pyynnön esittäneen sopimuspuolen kanssa.

IV   JAKSO

Juoksevat maksut ja pääoma

34 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

1.   Sopimuspuolet pyrkivät juoksevien maksujen ja pääomanliikkeiden vapauttamiseen välillään kansainvälisten rahoituslaitosten puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisesti.

2.   Tämän jakson määräyksiä sovelletaan kaikkiin sopimuspuolten välisiin juokseviin maksuihin ja pääomanliikkeisiin.

35 artikla

Vaihtotase

Sopimuspuolet sallivat Kansainvälisen valuuttarahaston perustamissopimuksen määräysten mukaisesti kaikki vaihtotaseeseen liittyvät vapaasti vaihdettavassa valuutassa suoritettavat maksut ja siirrot välillään.

36 artikla

Pääomatase

Sopimuksen tultua voimaan sopimuspuolet sallivat pääoman vapaan liikkuvuuden sellaisissa suorissa sijoituksissa, jotka on tehty vastaanottavan maan lainsäädännön mukaisesti, ja sijoituksissa, jotka on tehty tämän sopimuksen määräysten mukaisesti, sekä näiden pääomien ja niistä saatujen voittojen rahaksi muuttamisen ja kotiuttamisen.

37 artikla

Vallitsevan tilan säilyttäminen

Sopimuspuolet eivät ota käyttöön niiden asukkaiden välisiin juokseviin maksuihin ja pääomanliikkeisiin liittyviä uusia rajoituksia eivätkä tiukenna olemassa olevia määräyksiä.

38 artikla

Suojatoimenpiteet

1.   Jos unionin ja Irakin väliset pääomanliikkeet poikkeuksellisissa olosuhteissa aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa vakavia vaikeuksia valuuttakurssi- tai rahapolitiikan toteuttamiselle unionissa tai Irakissa, unioni tai Irak voi toteuttaa unionin ja Irakin välisiä pääomanliikkeitä koskevia suojatoimenpiteitä enintään kuuden kuukauden ajan, jos mainitut toimenpiteet ovat ehdottomasti tarpeen.

2.   Suojatoimenpiteet käyttöön ottavan sopimuspuolen on ilmoitettava toiselle sopimuspuolelle mahdollisimman pian niiden poistamista koskevasta aikataulusta.

39 artikla

Loppumääräykset

1.   Tämän jakson määräyksillä ei rajoiteta sopimuspuolten talouden toimijoiden oikeuksia hyötyä edullisemmasta kohtelusta, josta saatetaan määrätä olemassa olevissa kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa, joiden sopimuspuolia ne ovat.

2.   Sopimuspuolet kuulevat toisiaan helpottaakseen pääoman liikkuvuutta niiden välillä ja edistääkseen näin tämän sopimuksen tavoitteita.

V   JAKSO

Kauppaan liittyvät asiat

I   Luku

Valtion kaupalliset yritykset

40 artikla

1.   Sopimuspuolet pyrkivät noudattamaan GATT 1994:n XVII artiklaa, sen huomautuksia ja lisämääräyksiä sekä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen XVII artiklan tulkinnasta tehtyä WTO-sopimusta, jotka sisällytetään tähän sopimukseen ja otetaan sen osaksi soveltuvin osin.

2.   Jos sopimuspuoli pyytää toiselta sopimuspuolelta tietoja valtion kaupallisia yrityksiä koskevista yksittäistapauksista, niiden toimintatavasta ja toiminnan vaikutuksista kahdenväliseen kauppaan, pyynnön kohteena oleva sopimuspuoli varmistaa mahdollisimman suuren avoimuuden, sanotun kuitenkaan rajoittamatta luottamuksellisia tietoja koskevan GATT 1994:n XVII artiklan 4 kohdan d alakohdan määräysten soveltamista.

3.   Sopimuspuoli varmistaa, että valtion kaupallisen yrityksen tavaroiden tai palvelujen tarjoaja noudattaa kyseiselle sopimuspuolelle tästä sopimuksesta aiheutuvia velvoitteita.

II   Luku

Julkiset hankinnat

41 artikla

Johdanto

1.   Sopimuspuolet tunnustavat, että läpinäkyvä, kilpailukykyinen ja avoin tarjouskilpailu edistää kestävää talouskehitystä, ja ne asettavat tavoitteekseen julkisten hankintojensa markkinoiden tehokkaan, vastavuoroisen ja asteittaisen avaamisen.

2.   Tätä lukua sovellettaessa

a)

’kaupallisilla tavaroilla tai palveluilla’ tarkoitetaan sellaisia tavaroita tai palveluja, joita yleensä myydään tai tarjotaan myytäviksi kaupallisilla markkinoilla julkishallinnon ulkopuolisille ostajille julkishallinnon ulkopuolisiin tarkoituksiin ja joita tavanomaisesti ostavat tällaiset asiakkaat;

b)

’rakennuspalvelulla’ tarkoitetaan palvelua, jonka kohteena on jokin Yhdistyneiden kansakuntien yhteisen tavaraluokituksen, jäljempänä ’CPC-luokitus’, alajaksossa 51 tarkoitettu ja millä tahansa tavalla suoritettava maa- ja vesirakentamiseen tai rakennusten rakentamiseen liittyvä työsuorite;

c)

’päivillä’ tarkoitetaan kalenteripäiviä;

d)

’sähköisellä huutokaupalla’ tarkoitetaan iteraatioprosessia, jossa toimittajat käyttävät sähköisiä välineitä uusien hintojen tai tarjouksen määrällisesti esitettävien, arviointiperusteisiin liittyvien muiden tekijöiden kuin hinnan tai molempien esittämiseen, minkä perusteella tarjoukset asetetaan järjestykseen tai niiden järjestystä muutetaan;

e)

ilmauksilla ’kirjallisesti tai kirjallisena/kirjallisina’ tarkoitetaan mitä tahansa sanallista ilmaisua tai numeroilmaisua, joka voidaan lukea, toistaa ja tuoda julki myöhemmin. Se voi sisältää sähköisesti lähetettyjä ja tallennettuja tietoja;

f)

’suljetulla tarjouspyyntömenettelyllä’ tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa hankintayksikkö ottaa yhteyttä valitsemaansa toimittajaan tai valitsemiinsa toimittajiin;

g)

’toimenpiteellä’ tarkoitetaan mitä tahansa lakia, määräystä, menettelyä, hallinnollista ohjetta tai käytäntöä tai hankintayksikön toimintaa, joka liittyy tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaan hankintaan;

h)

’kestoluettelolla’ tarkoitetaan luetteloa toimittajista, jotka hankintayksikön mukaan täyttävät kyseiseen luetteloon osallistumista koskevat edellytykset, ja jota hankintayksikkö aikoo käyttää useammin kuin kerran;

i)

’aiottua hankintaa koskevalla ilmoituksella’ tarkoitetaan ilmoitusta, jonka hankintayksikkö julkaisee ja jossa kiinnostuneita toimittajia pyydetään jättämään osallistumishakemus tai tarjous tai molemmat;

j)

’vastikkeilla’ tarkoitetaan kaikkia ehtoja tai sitoumuksia, joilla pyritään edistämään paikallista kehitystä tai parannetaan sopimuspuolen maksutasetta esimerkiksi kotimaisuusasteen, teknologian lisensioinnin, sijoitusten, vastakauppojen tai muun vastaavanlaisen toimen tai vaatimuksen avulla;

k)

’avoimella tarjouspyyntömenettelyllä’ tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa kaikki kiinnostuneet toimittajat voivat jättää tarjouksen;

l)

’henkilöllä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä;

m)

’hankintayksiköllä’ tarkoitetaan yksikköä, joka kuuluu tämän sopimuksen liitteessä 1 olevaan sopimuspuolta koskevaan lisäykseen I;

n)

’edellytykset täyttävällä toimittajalla’ tarkoitetaan toimittajaa, joka hankintayksikön mukaan täyttää osallistumisedellytykset;

o)

’valikoivalla tarjouspyyntömenettelyllä’ tarkoitetaan hankintamenettelyä, jossa hankintayksikkö pyytää ainoastaan edellytykset täyttäviä toimittajia jättämään tarjouksen;

p)

’palveluihin’ luetaan mukaan rakennuspalvelut, ellei toisin täsmennetä;

q)

’standardilla’ tarkoitetaan virallisen elimen hyväksymää asiakirjaa, joka sisältää yleistä ja toistuvaa käyttöä varten tavaroita tai palveluita tai niihin liittyviä prosesseja ja tuotantomenetelmiä koskevia sääntöjä tai ohjeita tai niiden ominaisuuksien kuvauksen, joiden noudattaminen ei ole pakollista. Siihen voi myös sisältyä tai se voi yksinomaan käsitellä termistöön, tunnuksiin, pakkaukseen tai merkintöihin liittyviä vaatimuksia, jotka koskevat tavaraa, palvelua tai prosessia taikka tuotantomenetelmää;

r)

’toimittajalla’ tarkoitetaan henkilöä tai henkilöryhmää, joka tarjoaa tai voisi tarjota tavaroita tai palveluja; ja

s)

’teknisellä eritelmällä’ tarkoitetaan tarjouspyyntömenettelyn vaatimusta, jossa

i)

esitetään hankittavien tavaroiden tai palvelujen ominaisuudet, mukaan lukien laatu, käyttöominaisuudet, turvallisuus ja mitat, tai prosessit ja menetelmät niiden valmistamiseksi tai tarjoamiseksi; tai

ii)

käsitellään termistöön, tunnuksiin, pakkaukseen tai merkintöihin liittyviä vaatimuksia, jotka koskevat tavaraa tai palvelua.

42 artikla

Soveltamisala

1.   Tämä luku koskee kaikkia tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin hankintoihin liittyviä toimenpiteitä. Tässä luvussa tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla hankinnalla tarkoitetaan hankintaa julkishallinnon tarkoituksiin seuraavasti:

a)

kyseessä on tavaroiden, palvelujen tai niiden yhdistelmän hankinta;

i)

siten kuin on määritelty tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksen I kutakin sopimuspuolta koskevissa osissa; ja

ii)

kyseisiä tavaroita, palveluja tai niiden yhdistelmää ei ole hankittu kaupalliseen myyntiin tai jälleenmyyntiin tai käytettäväksi tavaroiden tuotannossa tai palvelujen tarjoamisessa myyntiin tai jälleenmyyntiin;

b)

hankinta tapahtuu sopimusperusteisesti esimerkiksi ostamalla, vuokraamalla tai osamaksulla, joko osto-optioin tai ilman;

c)

hankinnan arvo vastaa tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksen I kutakin sopimuspuolta koskevissa osissa määriteltyä kynnystä tai ylittää sen sillä hetkellä, kun ilmoitus julkaistaan 45 artiklan mukaisesti;

d)

kyseessä on hankintayksikön suorittama hankinta; ja

e)

hankinta ei ole muutoin jätetty soveltamisalan ulkopuolelle.

2.   Ellei toisin määrätä, tätä lukua ei sovelleta seuraaviin:

a)

maan, olemassa olevien rakennusten tai muun kiinteän omaisuuden tai niitä koskevien oikeuksien hankinta tai vuokraus;

b)

muut kuin sopimusoikeudelliset sopimukset tai sopimuspuolen antama mikä tahansa tuki, mukaan lukien yhteistyösopimukset, avustukset, lainat, pääomanlisäykset, takuut ja verokannustimet;

c)

finanssihallinto- tai talletuspalvelujen, säänneltyjen rahoituslaitosten selvitys- ja hallintopalvelujen tai julkisen velan, mukaan lukien lainat, valtionobligaatiot, velkasitoumukset ja muut arvopaperit, myyntiin, lunastukseen ja jakeluun liittyvien palveluiden hankinta tai ostaminen;

d)

julkiset työsopimukset;

e)

hankinnat, jotka tehdään

i)

kansainvälisen avun, kehitysapu mukaan lukien, antamista varten;

ii)

jonkin sellaiseen kansainväliseen sopimukseen kuuluvan menettelyn tai edellytyksen mukaisesti, joka liittyy joukkojen sijoittamiseen tai hankkeeseen, joka hankkeen allekirjoittaneiden valtioiden on tarkoitus toteuttaa yhdessä;

iii)

johonkin kansainväliseen järjestöön liittyvän menettelyn tai edellytyksen mukaisesti tai kansainvälisillä avustuksilla, lainoilla tai muulla tuella rahoitettuna, kun sovellettava menettely tai edellytys olisi ristiriidassa tämän luvun kanssa.

3.   Kukin sopimuspuoli määrittelee ja yksilöi seuraavat tiedot tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksen I niitä koskevissa osissa:

a)

1 osassa keskushallinnon yksiköt, joiden hankinnat kuuluvat tämän luvun soveltamisalaan;

b)

2 osassa kaikki muut yksiköt, joiden hankinnat kuuluvat tämän luvun soveltamisalaan;

c)

3 osassa tämän luvun soveltamisalaan kuuluvat muut palvelut kuin rakennuspalvelut;

d)

4 osassa tämän luvun soveltumisalaan kuuluvat rakennuspalvelut;

e)

5 osassa mahdolliset yleiset huomautukset.

4.   Jos hankintayksikkö tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan hankinnan yhteydessä pyytää henkilöitä, jotka eivät kuulu tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä I olevien sopimuspuolta koskevien osien soveltamisalaan, tekemään hankinnan tiettyjen vaatimusten mukaisesti, tällaisiin vaatimuksiin sovelletaan 43 artiklaa soveltuvin osin.

5.   Arvioidessaan hankinnan arvoa sen varmistamiseksi, onko kyseessä tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluva hankinta, hankintayksikkö ei saa jakaa hankintaa erillisiin hankintoihin eikä valita tai käyttää tiettyä arvonmääritysmenetelmää hankinnan arvon määrittämisessä hankinnan jättämiseksi kokonaan tai osittain tämän luvun soveltamisalan ulkopuolelle.

6.   Minkään tämän luvun määräyksen ei voida tulkita estävän sopimuspuolta toteuttamasta sellaista toimea tai pitämästä salassa sellaista tietoa, jota se pitää keskeisten turvallisuusetujensa suojelemisen kannalta välttämättömänä ja joka liittyy aseiden tai ampuma- tai sotatarvikkeiden hankkimiseen taikka kansallisen turvallisuuden tai puolustuksen kannalta välttämättömiin hankintoihin.

7.   Edellyttäen, ettei toimenpiteitä sovelleta tavalla, joka merkitsisi mielivaltaista tai perusteetonta syrjintää sopimuspuolten kesken samanlaisten olosuhteiden vallitessa tai kansainvälisen kaupan peiteltyä rajoittamista, minkään tämän luvun määräyksen ei voida tulkita estävän sopimuspuolta ottamasta käyttöön tai pitämästä voimassa toimenpiteitä, jotka

a)

ovat tarpeen julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden suojelemiseksi;

b)

ovat tarpeen ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi;

c)

ovat tarpeen teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi; tai

d)

liittyvät vammaisten, hyväntekeväisyysjärjestöjen tai vankityövoiman valmistamiin tavaroihin tai niiden tarjoamiin palveluihin.

43 artikla

Yleiset periaatteet

1.   Sopimuspuolet ja niiden hankintayksiköt myöntävät kaikkien toimenpiteiden ja sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien hankintojen osalta välittömästi ja ehdoitta toisen sopimuspuolen tavaroille ja palveluille sekä toisen sopimuspuolen tavaroita ja palveluita tarjoaville toimittajille vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin kotimarkkinoiden tavaroille, palveluille ja niiden toimittajille.

2.   Sopimuspuoli ja sen hankintayksiköt eivät saa minkään tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa hankintaa koskevan toimenpiteen osalta

a)

kohdella alueelle sijoittautunutta toimittajaa epäedullisemmin kuin toista alueelle sijoittautunutta toimittajaa sen ulkomaisten sidosten tai ulkomaisen omistuksen perusteella; eikä

b)

kohdella alueelle sijoittautunutta toimittajaa syrjivästi sillä perusteella, että kyseisen toimittajan tiettyä hankintaa varten tarjoamat tavarat tai palvelut ovat toisen sopimuspuolen tavaroita tai palveluja.

3.   Irak myöntää unionin tavaroille, palveluille ja toimittajille vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin jonkin kolmannen maan tavaroille, palveluille ja toimittajille kaikkien julkisia hankintoja koskevien lakien, määräysten, menettelyjen ja käytäntöjen osalta sekä julkisten viranomaisten millä tahansa tasolla kolmansien maiden tavaroille, palveluille ja toimittajille avaamien tiettyjen hankintojen osalta.

4.   Kun tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluva hankinta toteutetaan sähköisiä välineitä käyttäen, hankintayksikkö

a)

varmistaa, että hankinta toteutetaan käyttäen yleisesti saatavilla olevia ja muiden yleisesti saatavilla olevien tietoteknisten järjestelmien ja ohjelmistojen kanssa yhteentoimivia tietotekniikkajärjestelmiä ja -ohjelmistoja, tietojen todentamiseen ja salaamisen käytettävät järjestelmät ja ohjelmistot mukaan luettuina; ja

b)

ylläpitää mekanismeja, joilla varmistetaan osallistumishakemusten ja tarjousten koskemattomuus, vahvistetaan niiden saapuminen ja saapumisaika sekä estetään niiden asiaton saanti.

5.   Hankintayksikkö toteuttaa tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan hankinnan avoimella ja puolueettomalla tavalla siten, että vältetään eturistiriidat ja estetään korruptio sekä noudatetaan tämän luvun määräyksiä.

6.   Sopimuspuolet eivät saa tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan hankinnan yhteydessä soveltaa toisen sopimuspuolen tuomiin tavaroihin tai tarjoamiin palveluihin alkuperäsääntöjä, jotka eroavat alkuperäsäännöistä, joita kyseinen sopimuspuoli soveltaa samaan aikaan tavanomaisessa kaupankäynnissä samanlaisten tavaroiden tuontiin tai samanlaisten palvelujen hankintaan tältä sopimuspuolelta.

44 artikla

Hankintatietojen julkaiseminen

1.   Kukin sopimuspuoli

a)

julkaisee viipymättä kaikki tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia hankintoja koskevat lait, määräykset, oikeuden päätökset, yleisesti sovellettavaksi tarkoitetut hallinnolliset päätökset, sopimusten vakioehdot, joista säädetään laissa tai asetuksessa ja jotka on otettu viitteeksi ilmoituksiin ja tarjouspyyntöasiakirjoihin, ja menettelyt sekä kaikkien näiden mahdolliset muutokset virallisessa sähköisessä julkaisussa tai paperijulkaisussa, jota levitetään laajasti ja joka on helposti yleisön saatavilla;

b)

antaa näistä pyydettäessä selvityksen toiselle sopimuspuolelle;

c)

luettelee tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä II sähköiset julkaisut tai paperijulkaisut, joissa se julkaisee a alakohdassa tarkoitetut tiedot;

d)

luettelee tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä III sähköiset julkaisut, joissa se julkaisee 45 artiklassa, 47 artiklan 4 kohdassa ja 55 artiklan 2 kohdassa edellytetyt ilmoitukset.

2.   Sopimuspuoli ilmoittaa viipymättä toiselle sopimuspuolelle tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä II tai III lueteltuihin tietoihin tehtävistä muutoksista.

45 artikla

Ilmoitusten julkaiseminen

1.   Hankintayksikkö julkaisee kunkin tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan hankinnan osalta aiottua hankintaa koskevan ilmoituksen tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä III luetellussa julkaisuvälineessä, paitsi jos kyse on 52 artiklassa tarkoitetuista olosuhteista. Kunkin ilmoituksen on sisällettävä tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä IV vahvistetut tiedot. Ilmoitusten on oltava saatavilla sähköisesti ja maksutta yhdessä paikassa.

2.   Hankintayksikkö julkaisee jokaisesta aiotusta hankinnasta helposti saatavilla olevan ilmoituksen tiivistelmän jollakin WTO:n virallisista kielistä samanaikaisesti kun se julkaisee aiottua hankintaa koskevan ilmoituksen. Ilmoituksen tiivistelmän on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:

a)

hankinnan kohde;

b)

tarjousten viimeinen jättöpäivä tai tarvittaessa hankintaan osallistumista tai kestoluetteloon sisällyttämistä koskevan hakemuksen viimeinen jättöpäivä; ja

c)

osoite, josta hankinta-asiakirjoja voi pyytää.

3.   Hankintayksiköitä kannustetaan julkaisemaan mahdollisimman aikaisin kunakin verovuonna ilmoitus suunnitelluista hankinnoista, jäljempänä ’suunniteltua hankintaa koskeva ilmoitus’. Ilmoituksessa olisi mainittava hankinnan kohde ja aiottua hankintaa koskevan ilmoituksen suunniteltu julkaisupäivä.

4.   Tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä I olevassa 2 osassa lueteltu hankintayksikkö voi käyttää suunniteltua hankintaa koskevaa ilmoitusta ilmoituksena aiotusta hankinnasta, jos se sisältää kaikki saatavilla olevat tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä IV mainitut tiedot ja jos siinä pyydetään kiinnostuneita toimittajia ilmoittamaan hankintayksikölle kiinnostuksensa kyseistä hankintaa kohtaan.

46 artikla

Osallistumisedellytykset

1.   Hankintayksikkö rajaa hankintaan osallistumisen edellytykset niihin, jotka ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että toimittajalla on oikeudelliset ja taloudelliset valmiudet sekä kaupalliset ja tekniset kyvyt toteuttaa asianomainen hankinta.

2.   Arvioidessaan sitä, täyttääkö toimittaja osallistumisedellytykset, hankintayksikkö

a)

arvioi toimittajan taloudellisia, kaupallisia ja teknisiä kykyjä sen liiketoiminnan perusteella sekä hankintayksikön sopimuspuolen alueella että sen ulkopuolella;

b)

ei saa asettaa toimittajan hankintaan osallistumisen edellytykseksi sitä, että tietyn sopimuspuolen hankintayksikkö on aiemmin myöntänyt kyseiselle toimittajalle yhden tai useamman sopimuksen tai että toimittajalla on tietyn sopimuspuolen alueella hankittua aiempaa työkokemusta; ja

c)

voi edellyttää asianmukaista aiempaa kokemusta, jos se on oleellista hankinnan vaatimusten täyttämiseksi.

3.   Arviota tehdessään hankintayksikkö perustaa arvionsa edellytyksiin, jotka se on etukäteen määrittänyt ilmoituksissa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa.

4.   Hankintayksikön on hylättävä toimittaja muun muassa konkurssin, väärien ilmoitusten, aiemmasta sopimuksesta tai aiemmista sopimuksista johtuvien oleellisten vaatimusten tai velvoitteiden täyttämisen merkittävän laiminlyönnin, vakavasta rikoksesta saatujen tuomioiden tai vakavista virkarikoksista saatujen tuomioiden, vakavan ammatillisen laiminlyönnin tai verojen laiminlyönnin perusteella.

47 artikla

Toimittajien kelpoisuuden vahvistaminen

1.   Jos hankintayksikkö aikoo järjestää valikoivan tarjouspyyntömenettelyn, sen on

a)

sisällytettävä aiottua hankintaa koskevaan ilmoitukseen ainakin tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä IV olevien 1, 2, 6, 7, 10 ja 11 kohdan mukaiset tiedot ja pyydettävä toimittajia lähettämään osallistumishakemus; ja

b)

annettava tarjouskilpailun alkuun mennessä ainakin tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä VI olevien 3, 4, 5, 8, ja 9 kohdan mukaiset tiedot edellytykset täyttäville toimittajille, joille se antaa ilmoituksen tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä VI olevan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2.   Hankintayksikkö tunnustaa edellytykset täyttäviksi toimittajiksi kaikki kotimaiset toimittajat ja toisen sopimuspuolen toimittajat, jotka täyttävät tiettyä hankintaa koskevat osallistumisedellytykset, jollei hankintayksikkö ilmoita aiottua hankintaa koskevassa ilmoituksessa rajoituksista niiden toimittajien määrään, jotka saavat jättää tarjouksen, ja perusteita näiden toimittajien valitsemiselle.

3.   Jos tarjouspyyntöasiakirjat eivät ole julkisesti saatavilla 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen julkaisupäivästä alkaen, hankintayksikön on varmistettava, että kyseiset asiakirjat saatetaan samanaikaisesti kaikkien 2 kohdan mukaisesti valittujen edellytykset täyttävien toimittajien saataville.

4.   Tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä I olevan 2 osan soveltamisalaan kuuluva hankintayksikkö voi pitää yllä toimittajien kestoluetteloa sillä edellytyksellä, että ilmoitus, jolla kiinnostuneita toimittajia pyydetään hakemaan sisällyttämistä luetteloon, julkaistaan vuosittain; jos ilmoitus julkaistaan sähköisesti, sen on oltava saatavilla jatkuvasti tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä III luetellussa julkaisuvälineessä. Tällaisen ilmoituksen on sisällettävä tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä V vahvistetut tiedot.

5.   Jos kestoluettelo on voimassa enintään kolme vuotta, tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä I olevan 2 osan soveltamisalaan kuuluva hankintayksikkö voi 4 kohdan määräyksistä poiketen julkaista siinä tarkoitetun ilmoituksen ainoastaan kerran luettelon voimassaoloajan alkaessa sillä edellytyksellä, että ilmoituksessa ilmoitetaan voimassaoloaika ja se, ettei muita ilmoituksia julkaista.

6.   Tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä I olevan 2 osan soveltamisalaan kuuluvan hankintayksikön on annettava toimittajien milloin tahansa hakea sisällyttämistä kestoluetteloon, ja sen on sisällytettävä luetteloon kaikki edellytykset täyttävät toimittajat kohtuullisessa ajassa.

Tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä I olevan 2 osan soveltamisalaan kuuluva hankintayksikkö voi käyttää aiottua hankintaa koskevana ilmoituksena ilmoitusta, jossa toimittajia pyydetään hakemaan kestoluetteloon sisällyttämistä, edellyttäen, että

a)

ilmoitus julkaistaan 4 kohdan mukaisesti ja se sisältää tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä V vaaditut tiedot ja kaikki saatavilla olevat tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä IV vaaditut tiedot sekä maininnan siitä, että kyseinen ilmoitus on aiottua hankintaa koskeva ilmoitus;

b)

hankintayksikkö toimittaa viipymättä riittävästi tietoja toimittajille, jotka ovat ilmaisseet hankintayksikölle kiinnostuksensa tiettyä hankintaa kohtaan, jotta toimittajat voivat arvioida, ovatko ne kiinnostuneita hankinnasta, mukaan lukien kaikki saatavilla olevat lisätiedot, joita edellytetään tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä IV.

7.   Tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä I olevan 2 osan soveltamisalaan kuuluva hankintayksikkö voi antaa toimittajan, joka on hakenut sisällyttämistä kestoluetteloon 6 kohdan mukaisesti, tehdä tarjouksen tietyssä hankinnassa, jos hankintayksiköllä on riittävästi aikaa tutkia, täyttääkö toimittaja osallistumisedellytykset.

8.   Tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä I olevan 2 osan soveltamisalaan kuuluvan hankintayksikön on viipymättä ilmoitettava osallistumishakemuksen tai kestoluetteloon sisällyttämistä koskevan hakemuksen lähettäneelle toimittajalle hakemuksen johdosta tekemästään päätöksestä.

9.   Jos tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä I olevan 2 osan soveltamisalaan kuuluva hankintayksikkö hylkää toimittajan hakemuksen, joka koskee osallistumisedellytysten täyttymisen vahvistamista tai kestoluetteloon sisällyttämistä, tai jos se ei katso toimittajan enää täyttävän osallistumisedellytyksiä tai poistaa toimittajan kestoluettelosta, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta toimittajalle ja toimitettava tälle pyynnöstä viipymättä kirjallinen selvitys päätöksen perusteluista.

48 artikla

Tekniset eritelmät

1.   Hankintayksikkö ei saa laatia, ottaa käyttöön tai soveltaa teknisiä eritelmiä tai määrätä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä, joiden tarkoituksena tai seurauksena on tarpeettomien esteiden aiheuttaminen kansainväliselle kaupalle.

2.   Hankittavien tavaroiden tai palveluiden teknisistä eritelmistä määrätessään hankintayksikön on tarvittaessa

a)

laadittava tekniset eritelmät tietoina käyttöominaisuuksista ja toimintavaatimuksista eikä niinkään mallina tai kuvailevina ominaisuuksina; ja

b)

käytettävä teknisten eritelmien perustana kansainvälisiä tai eurooppalaisia standardeja, jos niitä on; muussa tapauksessa perustana on käytettävä kansallisia teknisiä määräyksiä, tunnustettuja kansallisia standardeja tai rakennusmääräyksiä.

3.   Jos teknisissä eritelmissä käytetään mallia tai kuvailevia ominaisuuksia, hankintayksikön on tarvittaessa mainittava, että se ottaa huomioon vastaavia tavaroita tai palveluja koskevat tarjoukset, jotka todistettavasti täyttävät hankintavaatimukset, sisällyttämällä esimerkiksi maininnan ”tai vastaava” tarjouspyyntöasiakirjoihin.

4.   Hankintayksikkö ei saa laatia teknisiä eritelmiä, joissa edellytetään tiettyä tavaramerkkiä tai toiminimeä, patenttia, tekijänoikeutta, mallia, tyyppiä, tiettyä alkuperää, valmistajaa tai toimittajaa taikka viitataan niihin, paitsi jos hankintavaatimuksia ei voida muulla tavoin kuvata riittävän tarkasti tai selvästi ja edellyttäen, että tällaisissa tapauksissa hankintayksikkö sisällyttää tarjouspyyntöasiakirjoihin esimerkiksi maininnan ”tai vastaava”.

5.   Hankintayksikkö ei saa pyytää eikä ottaa vastaan kilpailua rajoittavalla tavalla neuvontaa, jota voidaan käyttää tietyssä hankinnassa käytettävien teknisten eritelmien valmistelussa tai käyttöönotossa, henkilöltä, jolla voi olla kaupallista mielenkiintoa tätä hankintaa kohtaan.

6.   Sopimuspuolet ja niiden hankintayksiköt saavat tämän artiklan mukaisesti laatia, ottaa käyttöön tai soveltaa teknisiä eritelmiä luonnonvarojen säilyttämisen tai ympäristönsuojelun edistämiseksi.

49 artikla

Tarjouspyyntöasiakirjat

1.   Hankintayksikkö antaa toimittajille tarjouspyyntöasiakirjat, joissa on ilmoitettava kaikki tiedot, jotka toimittajat tarvitsevat asianmukaisten tarjousten laatimista ja jättämistä varten. Asiakirjojen on sisällettävä täydellinen kuvaus tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä VIII mainituista seikoista, ellei näitä tietoja ole ilmoitettu jo aiottua hankintaa koskevassa ilmoituksessa.

2.   Hankintayksikkö toimittaa pyynnöstä tarjouspyyntöasiakirjat viipymättä kaikille hankintaan osallistuville toimittajille ja vastaa hankintaan osallistuvan toimittajan kaikkiin asianmukaisiin tietopyyntöihin edellyttäen, ettei kyseinen toimittaja saa näiden tietojen avulla edullisempaa asemaa kilpailijoihinsa nähden kyseisessä hankinnassa.

3.   Jos hankintayksikkö ennen sopimuksen myöntämistä muuttaa aiottua hankintaa koskevassa ilmoituksessa tai hankintaan osallistuville toimittajille annetuissa tarjouspyyntöasiakirjoissa vahvistettuja perusteita tai vaatimuksia tai muuttaa ilmoitusta tai tarjouspyyntöasiakirjoja, sen on lähetettävä kirjallisesti kaikki tällaiset muutokset tai muutettu tai uudelleen julkaistu ilmoitus tai tarjouspyyntöasiakirjat

a)

kaikille toimittajille, jotka ovat osallisina menettelyssä tietojen muuttamisajankohtana, jos nämä ovat tiedossa, ja muissa tapauksissa samalla tavalla kuin alkuperäiset tiedot; ja

b)

riittävän aikaisin, jotta toimittajille jää aikaa tarvittaessa muuttaa tarjouksiaan ja toimittaa muutetut tarjoukset.

50 artikla

Määräajat

Hankintayksikkö antaa omien kohtuullisten tarpeidensa mukaisesti toimittajille riittävästi aikaa laatia ja toimittaa osallistumishakemukset ja asianmukaiset tarjoukset ottaen huomioon muun muassa hankinnan luonteen ja monitahoisuuden, odotettavissa olevan alihankinnan osuuden ja vaadittavan ajan tarjousten toimittamiseen ulkomailla sijaitsevista ja kansallisista yhteyspisteistä, joissa ei käytetä sähköisiä välineitä. Näiden määräaikojen, mukaan lukien määräaikojen mahdolliset pidennykset, on oltava samat kaikille kiinnostuneille tai hankintaan osallistuville toimittajille. Sovellettavat määräajat vahvistetaan tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä VI.

51 artikla

Neuvottelut

1.   Sopimuspuoli voi edellyttää, että sen hankintayksiköt käyvät neuvotteluja

a)

sellaisten julkisten hankintojen yhteydessä, joiden osalta ne ovat ilmaisseet tällaisen aikomuksen aiottua hankintaa koskevassa ilmoituksessa; tai

b)

jos tarjousten arvioinnissa ilmenee, ettei yksikään tarjouksista ole ilmoituksissa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa esitetyillä arviointiperusteilla selvästi edullisin.

2.   Hankintayksikkö

a)

varmistaa, että neuvotteluihin osallistuvien toimittajien mahdollinen poissulkeminen tehdään ilmoituksissa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa esitetyillä arviointiperusteilla; ja

b)

ilmoittaa neuvottelujen päätyttyä yleisen määräajan, johon mennessä jäljelle jääneiden toimittajien on jätettävä uusi tai tarkistettu tarjous.

52 artikla

Suljettu tarjouspyyntömenettely

Hankintayksikkö voi käyttää suljettua tarjouspyyntömenettelyä ja olla soveltamatta 45–47 artiklaa, 49–51 artiklaa sekä 53 ja 54 artiklaa ainoastaan seuraavin edellytyksin:

a)

jos

i)

yhtään tarjousta ei ole jätetty tai yksikään toimittaja ei ole pyytänyt osallistua;

ii)

yhtään tarjouspyyntöasiakirjojen olennaiset vaatimukset täyttävää tarjousta ei ole jätetty;

iii)

yksikään toimittaja ei ole täyttänyt osallistumisedellytyksiä; tai

iv)

toimitetut tarjoukset ovat olleet vilpillisiä,

edellyttäen, että tarjouspyyntöasiakirjoissa esitettyjä vaatimuksia ei ole oleellisesti muutettu;

b)

jos ainoastaan tietty toimittaja voi toimittaa tavarat tai palvelut ja varteenotettavia vaihtoehtoisia tai korvaavia tavaroita tai palveluita ei ole, koska vaatimuksena on taideteos, kyse on patenttisuojasta, tekijänoikeuksista tai muista yksinoikeuksista tai koska kilpailua ei ole teknisistä syistä;

c)

jos kyseessä ovat tavaroiden tai palvelujen alkuperäisen toimittajan suorittamat, alkuperäiseen hankintaan sisältymättömät lisätoimitukset, kun toimittajan vaihdos tällaisten lisätavaroiden tai -palvelujen osalta

i)

ei ole mahdollista taloudellisista tai teknisistä syistä, joita ovat muun muassa vaatimus korvattavuudesta tai yhteentoimivuudesta olemassa olevien laitteiden, ohjelmistojen, palvelujen tai laitteistojen kanssa, jotka on hankittu osana alkuperäistä hankintaa; ja

ii)

aiheuttaisi merkittävää haittaa tai kustannusten olennaista päällekkäisyyttä hankintayksikölle;

d)

jos tämä on ehdottoman välttämätöntä, koska tavaroita tai palveluja ei hankintayksikölle ennalta arvaamattomista syistä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi ole voitu hankkia tarpeeksi ajoissa avointa tai valikoivaa tarjouspyyntömenettelyä noudattaen;

e)

jos tavarat hankitaan perushyödykemarkkinoilta;

f)

jos hankintayksikkö hankkii prototyypin tai uuden tavaran tai palvelun, joka on kehitetty sen pyynnöstä tietyn tutkimus- tai koetoimintaa, selvitystyötä tai alkuperäiskehittelyä koskevan sopimuksen osana ja sitä varten;

g)

jos kyse on hankinnasta poikkeuksellisen edullisissa olosuhteissa, jotka voivat liittyä vain lyhytaikaisesti ilmenevään epätavalliseen tilanteeseen, kuten selvitystilaan, ylimääräiseen hallintoon tai konkurssiin, mutta ei silloin, kun kyse on tavanomaisesta hankinnasta vakituisilta toimittajilta; ja

h)

jos sopimus myönnetään suunnittelukilpailun voittajalle edellyttäen, että kilpailu on järjestetty tämän luvun periaatteita noudattaen ja riippumaton tuomaristo arvioi osallistujat suunnittelusopimuksen myöntämiseksi voittajalle.

53 artikla

Sähköinen huutokauppa

Jos hankintayksikkö aikoo toteuttaa tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan hankinnan sähköistä huutokauppaa käyttäen, sen on toimitettava jokaiselle osallistujalle ennen sähköisen huutokaupan aloittamista

a)

tiedot automaattisesta arviointimenettelystä, joka perustuu tarjouspyyntöasiakirjoissa esitettyihin arviointiperusteisiin ja jota käytetään huutokaupassa tarjousten automaattisessa järjestykseen asettamisessa tai niiden järjestyksen muuttamisessa, ja siihen kuuluvista matemaattisista kaavoista;

b)

osallistujan tarjouksen alustavan arvioinnin tulokset, jos sopimus myönnetään edullisimman tarjouksen perusteella; ja

c)

kaikki muut huutokaupan toteuttamisen kannalta oleelliset tiedot.

54 artikla

Tarjousten käsittely ja sopimusten myöntäminen

1.   Hankintayksikön on otettava kaikki tarjoukset vastaan, avattava ne ja käsiteltävä niitä sellaisia menettelyjä noudattaen, joilla taataan hankintaprosessin oikeudenmukaisuus ja puolueettomuus sekä tarjousten luottamuksellisuus.

2.   Hankintayksikkö ei saa rangaista toimittajaa, jonka tarjous vastaanotetaan tarjousten vastaanottamiselle vahvistetun määräajan jälkeen, jos viive johtuu pelkästään hankintayksikön käsittelyvirheestä.

3.   Jos hankintayksikkö antaa toimittajalle mahdollisuuden korjata tahattomat muotovirheet tarjousten avaamisen ja sopimuksen myöntämisen välisenä aikana, sen on annettava sama mahdollisuus kaikille tarjousmenettelyyn osallistuville toimittajille.

4.   Jotta tarjous voidaan ottaa huomioon sopimusta myönnettäessä, sen on oltava kirjallinen ja ilmoitusten ja tarjouspyyntöasiakirjojen oleellisten vaatimusten mukainen tarjouksia avattaessa ja osallistumisehdot täyttävän toimittajan jättämä.

5.   Jollei hankintayksikkö päätä, että sopimuksen myöntäminen ei ole yleisen edun mukaista, sen on myönnettävä sopimus toimittajalle, jonka se on todennut kykenevän täyttämään sopimuksen ehdot ja jonka tarjous on ainoastaan ilmoituksissa ja tarjouspyyntöasiakirjoissa esitettyjen arviointiperusteiden perusteella edullisin tai, jos hinta on yksinomainen arviointiperuste, hinnaltaan edullisin.

6.   Jos hankintayksikkö saa tarjouksen, jonka hinta on epätavallisen alhainen muiden tarjousten hintaan verrattuna, se voi varmistaa toimittajalta, että tämä täyttää osallistumisehdot ja pystyy täyttämään sopimusehdot.

7.   Hankintayksikkö ei saa käyttää vaihtoehtoja, peruuttaa hankintaa tai muuttaa myönnettyjä sopimuksia kiertääkseen tämän sopimuksen mukaisia velvoitteitaan.

55 artikla

Hankintatietojen avoimuus

1.   Hankintayksikön on viipymättä ilmoitettava menettelyyn osallistuville toimittajille sopimuksen myöntämistä koskevista päätöksistään ja pyydettäessä annettava tieto kirjallisesti. Jollei 56 artiklan 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, hankintayksikön on pyynnöstä toimitettava toimittajalle, joka ei menestynyt menettelyssä, selvitys syistä, joiden vuoksi hankintayksikkö ei valinnut sen tarjousta, ja esitettävä valitun toimittajan tarjouksen suhteelliset edut.

2.   Hankintayksikön on viimeistään 72 päivän kuluttua kunkin tämän luvun soveltamisalaan kuuluvan sopimuksen myöntämisestä julkaistava ilmoitus lisäyksessä III luetellussa asianmukaisessa paperijulkaisussa tai sähköisessä julkaisussa. Jos käytetään ainoastaan sähköistä julkaisua, tietojen on oltava helposti saatavilla kohtuullisen ajan. Ilmoituksen on sisällettävä ainakin tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä VII vahvistetut tiedot.

56 artikla

Tietojen luovuttaminen

1.   Sopimuspuolen on toisen sopimuspuolen pyynnöstä toimitettava viipymättä kaikki tiedot, joita tarvitaan sen arvioimiseksi, toteutettiinko hankinta oikeudenmukaisesti, puolueettomasti ja tämän luvun mukaisesti, mukaan lukien tiedot valitun tarjouksen erityispiirteistä ja sen suhteellisista eduista. Jos näiden tietojen antaminen vaarantaisi kilpailun tulevien tarjouspyyntömenettelyjen yhteydessä, tiedot saava sopimuspuoli ei saa luovuttaa niitä millekään toimittajalle muuten kuin neuvoteltuaan asiasta tiedot antaneen sopimuspuolen kanssa ja saatuaan sen suostumuksen.

2.   Sen estämättä, mitä muualla tässä luvussa määrätään, sopimuspuoli ja sen hankintayksiköt eivät saa antaa millekään toimittajalle tietoja, jotka saattaisivat vaarantaa toimittajien välisen reilun kilpailun.

3.   Tämän luvun määräyksiä ei voida tulkita siten, että sopimuspuolen, sen hankintayksiköt, viranomaiset ja muutoksenhakuelimet mukaan lukien, edellytettäisiin luovuttavan luottamuksellisia tietoja, jos luovuttaminen haittaisi lainvalvontaa, saattaisi vaarantaa toimittajien välisen reilun kilpailun, vaarantaisi tiettyjen henkilöiden perustellut kaupalliset edut, teollis- ja tekijänoikeuksien suoja mukaan lukien, tai olisi muutoin yleisen edun vastaista.

57 artikla

Kansalliset muutoksenhakumenettelyt

1.   Kukin sopimuspuoli tarjoaa käyttöön nopean, tehokkaan, avoimen ja syrjimättömän hallinnollisen tai oikeudellisen muutoksenhakumenettelyn, jonka avulla toimittaja voi valittaa

a)

tämän luvun rikkomisesta; tai

b)

siitä, että tämän luvun määräysten täytäntöönpanoa koskevia sopimuspuolen toimenpiteitä ei ole noudatettu, jos toimittajalla ei ole oikeutta valittaa tämän luvun rikkomisesta suoraan sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön nojalla,

tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan sellaisen hankinnan yhteydessä, jossa toimittajalla on tai on ollut intressiä. Kaikkia valituksia koskevat menettelysäännöt on oltava yleisesti saatavilla kirjallisina.

2.   Jos toimittaja valittaa tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan sellaisen hankinnan yhteydessä, jossa hänellä on tai on ollut intressiä, 1 kohdassa tarkoitetusta rikkomisesta tai laiminlyönnistä, kyseisen sopimuspuolen on kannustettava hankintayksikköään ja toimittajaa ratkaisemaan asia neuvottelemalla. Hankintayksikön on käsiteltävä jokainen valitus puolueettomasti ja kohtuullisessa ajassa tavalla, joka ei vaikuta toimittajan osallistumiseen meneillään oleviin tai tuleviin hankintoihin tai hänen oikeuteensa pyytää hallinnollisen tai oikeudellisen muutoksenhakumenettelyn mukaisia korjaavia toimenpiteitä.

3.   Kullekin toimittajalle on annettava valituksen valmistelua ja jättämistä varten riittävästi aikaa, kuitenkin vähintään kymmenen päivää siitä ajankohdasta lukien, jolloin valituksen peruste tuli toimittajan tietoon tai sen olisi kohtuudella katsoen pitänyt tulla tämän tietoon.

4.   Kukin sopimuspuoli perustaa tai nimeää vähintään yhden puolueettoman hallinto- tai oikeusviranomaisen, joka on riippumaton sen hankintayksiköistä ja ottaa vastaan ja tutkii valitukset, joita toimittajat tekevät tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien hankintojen yhteydessä.

5.   Jos muu elin kuin 4 kohdassa tarkoitettu viranomainen tutkii valituksen ensin, sopimuspuoli varmistaa, että toimittaja voi valittaa alkuperäisestä päätöksestä puolueettomalle hallinto- tai oikeusviranomaiselle, joka on riippumaton siitä hankintayksiköstä, jonka hankintaa valitus koskee. Muutoksenhakuelimen, joka ei ole tuomioistuin, on joko oltava sellainen, että sen ratkaisut voidaan saattaa lainkäyttöelimen käsiteltäväksi, tai sillä on oltava menettelylliset takeet siitä, että

a)

hankintayksikkö vastaa valitukseen kirjallisesti ja luovuttaa muutoksenhakuelimelle kaikki tarvittavat asiakirjat;

b)

menettelyn osapuolilla, jäljempänä ’osapuolet’, on oikeus tulla kuulluksi ennen kuin muutoksenhakuelin tekee valituksesta päätöksen;

c)

osapuolilla on oikeus edustajaan ja avustajaan;

d)

kaikki käsittelyt ovat osapuolille avoimia;

e)

osapuolilla on oikeus pyytää, että käsittelyt järjestetään julkisesti ja että läsnä voi olla todistajia; ja

f)

toimittajan valitukseen liittyvät päätökset tai suositukset annetaan kohtuullisessa ajassa kirjallisina ja niihin liitetään selostus niiden perusteluista.

6.   Kukin sopimuspuoli ottaa käyttöön tai ylläpitää menettelyjä, jotka mahdollistavat

a)

pikaiset välitoimet, jotta toimittaja voi säilyttää mahdollisuutensa osallistua hankintaan. Kyseiset välitoimet voivat johtaa hankintamenettelyn keskeyttämiseen. Menettelyissä voidaan sallia se, että asianosaisten etujen, myös yleisen edun, kannalta merkittävät kielteiset seuraukset voidaan ottaa huomioon päätettäessä näiden toimien toteuttamisesta. Jos asiassa ei ryhdytä toimiin, tästä on ilmoitettava kirjallisesti; ja

b)

korjaavan toimenpiteen tai korvauksen kärsitystä menetyksestä tai vahingosta, jos muutoksenhakuelin on todennut 1 kohdassa tarkoitetun rikkomisen tai laiminlyönnin tapahtuneen; korvaus voi olla rajoitettu joko tarjouksen valmisteluun liittyviin kustannuksiin tai valitukseen liittyviin kustannuksiin tai molempiin.

58 artikla

Jatkoneuvottelut

1.   Sopimuspuolet tarkastelevat vuosittain tämän luvun toimivuutta ja hankintamarkkinoiden vastavuoroista avaamista. Sopimuspuolet aloittavat viimeistään vuoden kuluttua tämän sopimuksen voimaantulosta neuvottelut tämän sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä I olevissa 1 ja 2 osassa olevien, tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien hankintayksiköiden luettelojen laajentamisesta.

2.   Irak vahvistaa WTO:n liittymisneuvotteluissa sitoumuksensa liittyä hallitusten hankintoja koskevaan monenväliseen sopimukseen, jäljempänä ’GPA-sopimus’.

59 artikla

Epäsymmetrinen järjestely ja siirtymätoimenpiteet

Kehitykseen, rahoitukseen ja kauppaan liittyvät tarpeet huomioon ottaen Irak hyötyy seuraavasta siirtymätoimenpiteestä: Irak voi soveltaa väliaikaista hintaetuusohjelmaa, johon kuuluu tavaroiden ja palvelujen viiden prosentin hintaero ja rakennusurakoiden kymmenen prosentin hintaero ja jota sovelletaan ainoastaan irakilaisten toimittajien toimituksiin ja palveluihin.

Hintaetuusohjelma lakkautetaan asteittain kymmenen vuoden aikana tämän sopimuksen voimaantulosta.

III   Luku

Teollis- ja tekijänoikeuksien suoja

60 artikla

Velvoitteiden luonne ja soveltamisala

1.   Tämän artiklan ja tämän sopimuksen liitteen 2 määräysten mukaisesti Irak hyväksyy viiden vuoden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta lainsäädännön, jolla varmistetaan henkiseen, teolliseen ja kaupalliseen omaisuuteen liittyvien oikeuksien asianmukainen ja tehokas suoja korkeimpien kansainvälisten normien mukaisesti, mukaan lukien WTO:n perustamissopimuksen liitteeseen 1C sisältyvään teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehtyyn sopimukseen, jäljempänä ’TRIPS-sopimus’, sisältyvät säännöt ja tehokkaat keinot tällaisten oikeuksien käyttämiseksi.

2.   Irak liittyy kolmen vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta henkiseen, teolliseen ja kaupalliseen omaisuuteen liittyviä oikeuksia koskeviin, tämän sopimuksen liitteessä 2 olevassa 2 kohdassa tarkoitettuihin monenvälisiin yleissopimuksiin, joiden sopimuspuolia jäsenvaltiot ovat tai joita jäsenvaltiot käytännössä soveltavat mainittujen yleissopimusten asianmukaisten määräysten mukaisesti.

3.   Irak ryhtyy kolmen vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta noudattamaan henkiseen, teolliseen ja kaupalliseen omaisuuteen liittyviä oikeuksia koskevia, tämän sopimuksen liitteessä 2 olevassa 3 kohdassa tarkoitettuja monenvälisiä yleissopimuksia, joiden sopimuspuolena on yksi tai useampi jäsenvaltio tai joita yksi tai useampi jäsenvaltio käytännössä soveltaa mainittujen yleissopimusten asianmukaisten määräysten mukaisesti.

4.   Sopimuspuolet tarkastelevat säännöllisesti tämän artiklan ja tämän sopimuksen liitteen 2 täytäntöönpanoa. Lainsäädäntöä laadittaessa tai henkiseen, teolliseen ja kaupalliseen omaisuuteen liittyvillä aloilla esiintyvien, kaupankäynnin edellytyksiin vaikuttavien ongelmien yhteydessä voidaan sopimuspuolen pyynnöstä aloittaa kiireelliset neuvottelut sopimuspuolia tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi. Sopimuspuolet aloittavat viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän sopimuksen voimaantulosta neuvottelut yksityiskohtaisemmista teollis- ja tekijänoikeuksia koskevista määräyksistä.

5.   Sopimuspuoli myöntää toisen sopimuspuolen kansalaiselle vähintään yhtä edullisen kohtelun kuin se myöntää omille kansalaisilleen teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun osalta, jollei muuta johdu poikkeuksista, joista määrätään kansainvälisissä sopimuksissa, jotka sisältyvät tai joita voidaan aika ajoin lisätä tämän sopimuksen liitteeseen 2, ja joita sovelletaan siitä lähtien, kun sopimuspuoli ratifioi kyseisen kansainvälisen sopimuksen.

6.   Irak myöntää tämän sopimuksen voimaantulosta alkaen unionin yrityksille ja kansalaisille henkisen, teollisen ja kaupallisen omaisuuden tunnustamisen ja suojelun osalta kohtelun, joka on vähintään yhtä edullinen kuin sen kolmansille maille kahdenvälisten sopimusten perusteella myöntämä kohtelu.

VI   JAKSO

Riitojen ratkaiseminen

I   Luku

Tarkoitus ja soveltamisala

61 artikla

Tarkoitus

Tämän jakson tavoitteena on välttää ja ratkaista sopimuspuolten väliset riidat, jotta päästäisiin mahdollisuuksien mukaan yhteisesti sovittuun ratkaisuun.

62 artikla

Soveltamisala

Tätä jaksoa sovelletaan kaikkiin tämän sopimuksen II osaston määräysten tulkintaan ja soveltamiseen liittyviin riitoihin, jollei toisin nimenomaan määrätä.

II   Luku

Neuvottelut

63 artikla

Neuvottelut

1.   Sopimuspuolet pyrkivät ratkaisemaan kaikki 62 artiklassa tarkoitettujen määräysten tulkintaa ja soveltamista koskevat erimielisyydet käymällä neuvotteluja vilpittömässä mielessä ja siten, että tavoitteena on päästä nopeaan, oikeudenmukaiseen ja yhteisesti sovittuun ratkaisuun.

2.   Sopimuspuolen on pyydettävä neuvottelujen aloittamista esittämällä toiselle sopimuspuolelle kirjallinen pyyntö, jossa nimetään kaikki kyseessä olevat toimenpiteet ja ne 62 artiklassa tarkoitetut määräykset, joiden se katsoo soveltuvan tapaukseen, sekä toimittamalla jäljennös pyynnöstä yhteistyökomitealle.

3.   Neuvottelut on pidettävä 30 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä, ja ne on käytävä, jolleivät sopimuspuolet muuta sovi, valituksen kohteena olevan sopimuspuolen alueella. Neuvottelut katsotaan loppuunsuoritetuiksi 30 päivän kuluttua pyynnön esittämisestä, jos sopimuspuolet eivät suostu neuvottelujen jatkamiseen. Kaikki neuvottelujen aikana annetut tiedot ovat luottamuksellisia.

4.   Kiireellisiä asioita, myös niitä, jotka liittyvät pilaantuviin tavaroihin tai kausitavaroihin, koskevat neuvottelut on pidettävä 15 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä, ja ne katsotaan loppuunsuoritetuiksi 15 päivän kuluttua pyynnön esittämisestä.

5.   Jos neuvotteluja ei pidetä edellä 3 tai 4 kohdassa määrätyissä määräajoissa tai jos neuvottelut on saatettu päätökseen, mutta yhteisesti sovittavasta ratkaisusta ei ole päästy sopimukseen, valituksen tehnyt sopimuspuoli voi pyytää välimiespaneelin asettamista 64 artiklan mukaisesti.

III   Luku

Riitojenratkaisumenettelyt

64 artikla

Välimiesmenettelyn aloittaminen

1.   Jos sopimuspuolet eivät ole onnistuneet ratkaisemaan riitaa 63 artiklan mukaisten neuvottelujen avulla, valituksen tehnyt sopimuspuoli voi pyytää välimiespaneelin asettamista.

2.   Välimiespaneelin asettamista koskeva pyyntö on tehtävä kirjallisesti valituksen kohteena olevalle sopimuspuolelle sekä yhteistyökomitealle. Valituksen tehneen sopimuspuolen on pyynnössään nimettävä kohteena oleva toimenpide ja selitettävä, millä tavoin kyseinen toimenpide rikkoo 62 artiklassa tarkoitettuja määräyksiä, siten, että selitykseen sisältyy riittävät oikeudelliset perusteet valitusta varten.

65 artikla

Välimiespaneelin asettaminen

1.   Välimiespaneeli koostuu kolmesta välimiehestä.

2.   Kymmenen päivän kuluessa siitä, kun yhteistyökomitealle on toimitettu pyyntö välimiespaneelin asettamisesta, sopimuspuolet kuulevat toisiaan sopiakseen välimiespaneelin kokoonpanosta.

3.   Jos sopimuspuolet eivät pääse sopimukseen välimiespaneelin kokoonpanosta 2 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, sopimuspuoli voi pyytää yhteistyökomitean puheenjohtajaa tai tämän valtuuttamaa henkilöä valitsemaan arvalla kaikki kolme jäsentä 78 artiklan mukaisesti laaditusta luettelosta siten, että yksi valitaan valituksen tehneen sopimuspuolen ehdokkaista, yksi valituksen kohteena olevan sopimuspuolen ehdokkaista ja yksi sopimuspuolten puheenjohtajiksi valitsemista henkilöistä. Jos sopimuspuolet pääsevät sopimukseen yhdestä tai useammasta välimiespaneelin jäsenestä, kaikki jäljelle jäävät jäsenet valitaan samalla menettelyllä välimiesluettelosta.

4.   Yhteistyökomitean puheenjohtaja tai hänen valtuuttamansa henkilö valitsee välimiehet viiden päivän kuluessa siitä, kun sopimuspuoli on esittänyt 3 kohdassa tarkoitetun pyynnön, ja kunkin sopimuspuolen edustajan ollessa läsnä.

5.   Välimiespaneelin asettamispäivä on päivä, jona sen kolme välimiestä valitaan.

6.   Jos jotain 78 artiklassa tarkoitetuista luetteloista ei ole laadittu, kun 3 artiklan mukainen pyyntö tehdään, kolme välimiestä valitaan arvalla niiden henkilöiden joukosta, joita joko toinen sopimuspuoli tai molemmat sopimuspuolet ovat virallisesti ehdottaneet.

66 artikla

Paneelin väliraportti

Välimiespaneelin on annettava sopimuspuolille viimeistään 90 päivän kuluttua välimiespaneelin asettamispäivästä väliraportti, jossa esitetään selvitetyt tosiseikat, asiaa koskevien määräysten sovellettavuus sekä mahdollisten päätelmien ja suositusten perustelut. Sopimuspuoli voi 15 päivän kuluessa väliraportin tiedoksisaannista toimittaa välimiespaneelille kirjallisen pyynnön tarkistaa tiettyjä väliraportin kohtia. Välimiespaneelin lopullisen ratkaisun päätelmien on sisällettävä riittävät perustelut alustavassa tutkintavaiheessa esitetyille väitteille, ja lisäksi päätelmissä on vastattava selkeästi sopimuspuolten esittämiin kysymyksiin ja havaintoihin.

67 artikla

Välimiespaneelin ratkaisu

1.   Välimiespaneeli antaa ratkaisunsa tiedoksi sopimuspuolille ja yhteistyökomitealle 120 päivän kuluessa välimiespaneelin asettamispäivästä. Jos välimiespaneeli katsoo, että määräaikaa ei pystytä noudattamaan, sen puheenjohtajan on ilmoitettava asiasta kirjallisesti sopimuspuolille ja yhteistyökomitealle sekä mainittava syyt viivästykseen ja päivämäärä, jona paneeli aikoo saada työnsä päätökseen. Välimiespaneelin ratkaisu olisi joka tapauksessa annettava tiedoksi viimeistään 150 päivän kuluttua paneelin asettamispäivästä.

2.   Kiireellisissä tapauksissa, mukaan lukien pilaantuvia tavaroita tai kausitavaroita koskevat tapaukset, välimiespaneelin olisi kaikin keinoin pyrittävä antamaan ratkaisunsa tiedoksi 60 päivän kuluessa paneelin asettamispäivästä. Välimiespaneelin ratkaisu olisi joka tapauksessa annettava viimeistään 75 päivän kuluttua paneelin asettamispäivästä. Välimiespaneeli voi kymmenen päivän kuluessa asettamispäivästään antaa alustavan ratkaisun siitä, katsotaanko tapaus kiireelliseksi.

68 artikla

Välimiespaneelin ratkaisun noudattaminen

Sopimuspuolet toteuttavat tarvittavat toimenpiteet välimiespaneelin ratkaisun noudattamiseksi vilpittömässä mielessä ja pyrkivät sopimaan ratkaisun noudattamista koskevasta määräajasta.

69 artikla

Välimiespaneelin ratkaisun noudattamista koskeva kohtuullinen määräaika

1.   Valituksen kohteena olevan sopimuspuolen on ilmoitettava valituksen tehneelle sopimuspuolelle ja yhteistyökomitealle viimeistään 30 päivän kuluttua siitä, kun välimiespaneelin ratkaisu on annettu tiedoksi sopimuspuolille, aika, jonka se tarvitsee ratkaisun noudattamiseksi, jäljempänä ’kohtuullinen määräaika’, jos ratkaisun välitön noudattaminen ei ole mahdollista.

2.   Jos sopimuspuolten välillä on erimielisyyttä välimiespaneelin ratkaisun noudattamista koskevasta kohtuullisesta määräajasta, valituksen tehneen sopimuspuolen on 20 päivän kuluessa valituksen kohteena olevan sopimuspuolen 1 kohdan mukaisesti tekemästä ilmoituksesta pyydettävä kirjallisesti alkuperäistä välimiespaneelia määrittämään kohtuullisen määräajan pituus. Tällaisesta pyynnöstä on ilmoitettava samanaikaisesti toiselle sopimuspuolelle ja yhteistyökomitealle. Välimiespaneeli ilmoittaa ratkaisustaan sopimuspuolille ja yhteistyökomitealle 20 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä.

3.   Jos alkuperäinen välimiespaneeli tai jotkut sen jäsenistä eivät pysty kokoontumaan uudelleen, sovelletaan 65 artiklan mukaisia menettelyjä. Määräaika välimiespaneelin ratkaisun tiedoksiantamiselle on 35 päivää 2 kohdassa tarkoitetun pyynnön esittämisestä.

4.   Kohtuullista määräaikaa voidaan jatkaa sopimuspuolten yhteisellä sopimuksella.

70 artikla

Välimiespaneelin ratkaisujen noudattamiseksi toteutettujen toimenpiteiden tarkastelu

1.   Valituksen kohteena olevan sopimuspuolen on ilmoitettava valituksen tehneelle sopimuspuolelle ja yhteistyökomitealle ennen kohtuullisen määräajan päättymistä toimenpiteistä, jotka se on toteuttanut välimiespaneelin ratkaisun noudattamiseksi.

2.   Jos sopimuspuolten välillä on erimielisyyttä 1 kohdan nojalla ilmoitettujen toimenpiteiden olemassaolosta tai yhdenmukaisuudesta 62 artiklassa tarkoitettujen määräysten kanssa, valituksen tehnyt sopimuspuoli voi pyytää kirjallisesti alkuperäistä välimiespaneelia ratkaisemaan asian. Tällaisessa pyynnössä on yksilöitävä kyseinen toimenpide ja selostettava, miksi se on ristiriidassa 62 artiklassa tarkoitettujen määräysten kanssa. Välimiespaneelin on annettava ratkaisunsa tiedoksi 45 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä.

3.   Jos alkuperäinen välimiespaneeli tai jotkut sen jäsenistä eivät pysty kokoontumaan uudelleen, sovelletaan 65 artiklan mukaisia menettelyjä. Määräaika välimiespaneelin ratkaisun tiedoksiantamiselle on 60 päivää 2 kohdassa tarkoitetun pyynnön esittämisestä.

71 artikla

Välimiespaneelin ratkaisun noudattamatta jättämisestä seuraavat väliaikaiset korjaavat toimenpiteet

1.   Jos valituksen kohteena oleva sopimuspuoli ei ilmoita välimiespaneelin ratkaisun noudattamiseksi toteuttamistaan toimenpiteistä ennen kohtuullisen määräajan päättymistä tai jos välimiespaneeli päättää, että 70 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitettu toimenpide on ristiriidassa 62 artiklassa tarkoitetuista määräyksistä johtuvien sopimuspuolen velvoitteiden kanssa, valituksen kohteena olevan sopimuspuolen on valituksen tehneen sopimuspuolen tätä vaatiessa tarjottava väliaikaista korvausta.

2.   Jos korvauksesta ei päästä sopimukseen 30 päivän kuluessa kohtuullisen määräajan päättymisestä tai 70 artiklan nojalla annetusta välimiespaneelin ratkaisusta, jonka mukaan toteutettu toimenpide on ristiriidassa 62 artiklassa tarkoitettujen määräysten kanssa, valituksen tehneellä sopimuspuolella on oikeus keskeyttää 62 artiklassa tarkoitetuista määräyksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen rikkomisesta johtuvien mitätöivien tai heikentävien vaikutusten tasoa vastaavasti ilmoitettuaan tästä valituksen kohteena olevalle sopimuspuolelle ja yhteistyökomitealle. Valituksen tehnyt sopimuspuoli voi aloittaa keskeytyksen kymmenen päivän kuluttua ilmoituksesta, ellei valituksen kohteena oleva sopimuspuoli ole pyytänyt välimiesmenettelyä 3 kohdan mukaisesti.

3.   Jos valituksen kohteena oleva sopimuspuoli katsoo, että keskeytyksen taso ei vastaa rikkomisesta johtuvia mitätöiviä tai heikentäviä vaikutuksia, se voi pyytää kirjallisesti alkuperäistä välimiespaneelia ratkaisemaan asian. Kyseinen pyyntö on annettava tiedoksi valituksen tehneelle sopimuspuolelle ja yhteistyökomitealle ennen 2 kohdassa tarkoitetun kymmenen päivän määräajan päättymistä. Alkuperäisen välimiespaneelin on ilmoitettava velvoitteiden keskeyttämisen tasoa koskeva ratkaisunsa sopimuspuolille ja yhteistyökomitealle 30 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä. Velvoitteita ei saa keskeyttää ennen kuin alkuperäinen välimiespaneeli on ilmoittanut ratkaisustaan, ja keskeytys on toteutettava välimiespaneelin ratkaisua noudattaen.

4.   Jos alkuperäinen välimiespaneeli tai jotkut sen jäsenistä eivät pysty kokoontumaan uudelleen, sovelletaan 65 artiklan mukaisia menettelyjä. Määräaika välimiespaneelin ratkaisun tiedoksiantamiselle on 45 päivää 3 kohdassa tarkoitetun pyynnön esittämisestä.

5.   Velvoitteiden keskeytyksen on oltava tilapäistä, ja sitä voidaan jatkaa ainoastaan siihen asti, kun toimenpide, jonka on katsottu olevan ristiriidassa 62 artiklassa tarkoitettujen määräysten kanssa, peruutetaan tai sitä muutetaan sen saattamiseksi mainittujen määräysten mukaiseksi 72 artiklassa määrätyllä tavalla tai kun sopimuspuolet ovat sopineet riidan ratkaisemisesta.

72 artikla

Välimiespaneelin ratkaisun noudattamiseksi toteutettujen toimenpiteiden tarkastelu velvoitteiden keskeyttämisen jälkeen

1.   Valituksen kohteena olevan sopimuspuolen on ilmoitettava valituksen tehneelle sopimuspuolelle ja yhteistyökomitealle toimenpiteistä, jotka se on toteuttanut välimiespaneelin ratkaisun noudattamiseksi, ja pyynnöstään valituksen tehneen sopimuspuolen soveltaman velvoitteiden keskeyttämisen lopettamiseksi.

2.   Jos sopimuspuolet eivät pääse sopimukseen ilmoitetun toimenpiteen yhteensopivuudesta 62 artiklassa tarkoitettujen määräysten kanssa 30 päivän kuluessa ilmoituksen tekemisestä, valituksen tehnyt sopimuspuoli pyytää kirjallisesti alkuperäistä välimiespaneelia ratkaisemaan asian. Tällaisesta pyynnöstä on ilmoitettava samanaikaisesti valituksen kohteena olevalle sopimuspuolelle ja yhteistyökomitealle. Välimiespaneelin ratkaisu annetaan tiedoksi sopimuspuolille ja yhteistyökomitealle 45 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä. Jos välimiespaneeli päättää, että välimiespaneelin ratkaisun noudattamiseksi toteutettu toimenpide on 62 artiklassa tarkoitettujen määräysten mukainen, velvoitteiden keskeytys on lopetettava.

3.   Jos alkuperäinen välimiespaneeli tai jotkut sen jäsenistä eivät pysty kokoontumaan uudelleen, sovelletaan 65 artiklan mukaisia menettelyjä. Määräaika välimiespaneelin ratkaisun tiedoksiantamiselle on 60 päivää 2 kohdassa tarkoitetun pyynnön esittämisestä.

73 artikla

Yhteisesti sovittu ratkaisu

Sopimuspuolet voivat milloin tahansa päästä yhteisesti sovittavaan ratkaisuun tässä jaksossa tarkoitetussa riidassa. Niiden on ilmoitettava tällaisesta ratkaisusta yhteistyökomitealle ja välimiespaneelille. Kun yhteisesti sovitusta ratkaisusta on ilmoitettu, paneeli päättää työnsä, ja menettely päätetään.

74 artikla

Työjärjestys

1.   Tämän jakson mukaisiin riitojenratkaisumenettelyihin sovelletaan yhteistyökomitean hyväksymää työjärjestystä ja sen hyväksymiä menettelysääntöjä.

2.   Sopimuspuolet voivat päättää työjärjestyksen ja menettelysääntöjen muuttamisesta.

3.   Välimiespaneelin istunnot ovat työjärjestyksen mukaisesti julkisia.

75 artikla

Tiedot ja asiantuntijalausunnot

Välimiespaneeli voi sopimuspuolen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan hankkia kaikista lähteistä, myös riidan sopimuspuolilta, tietoja, joita se pitää asianmukaisina välimiespaneelimenettelyn kannalta. Välimiespaneelilla on myös oikeus hankkia asianmukaisiksi katsomansa asiantuntijalausunnot. Kaikki tällä tavoin saadut tiedot on ilmoitettava sopimuspuolille, ja niiden johdosta on voitava esittää huomautuksia. Sopimuspuolten alueille sijoittautuneet luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, joita asia koskee, saavat toimittaa amicus curiae -kirjelmiä välimiespaneelille työjärjestyksen mukaisesti.

76 artikla

Tulkintasäännöt

Välimiespaneelin on tulkittava 62 artiklassa tarkoitettuja määräyksiä kansainvälisen julkisoikeuden tavanomaisten tulkintasääntöjen mukaisesti, mukaan lukien valtiosopimusoikeutta koskevaan Wienin yleissopimukseen kodifioidut tulkintasäännöt. Välimiespaneelin ratkaisuilla ei voida lisätä eikä vähentää 62 artiklassa tarkoitettujen määräysten mukaisia oikeuksia ja velvoitteita.

77 artikla

Välimiespaneelin päätökset ja ratkaisut

1.   Välimiespaneelin on kaikin keinoin pyrittävä tekemään kaikki päätökset yksimielisesti. Jos yksimielisyyteen ei päästä, asiasta on päätettävä äänten enemmistöllä. Välimiesten eriäviä mielipiteitä ei kuitenkaan missään tapauksessa julkaista.

2.   Kaikki välimiespaneelin ratkaisut sitovat sopimuspuolia, eivätkä ne luo minkäänlaisia oikeuksia tai velvoitteita luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille. Ratkaisussa esitetään tosiseikat, tämän sopimuksen asiaa koskevien määräysten sovellettavuus sekä havaintojen ja päätelmien perustelut. Yhteistyökomitea asettaa välityspaneelin ratkaisut julkisesti saataville kokonaisuudessaan, jollei se toisin päätä liikesalaisuuksien luottamuksellisuuden säilyttämiseksi.

IV   Luku

Yleiset määräykset

78 artikla

Välimiesluettelo

1.   Yhteistyökomitea laatii kuuden kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta luettelon 15 henkilöstä, jotka ovat halukkaita ja kykeneviä toimimaan välimiehinä. Kukin sopimuspuoli ehdottaa viittä henkilöä välimieheksi. Kumpikin sopimuspuoli valitsee myös viisi henkilöä, jotka eivät ole kummankaan sopimuspuolen kansalaisia ja jotka toimivat välimiespaneelin puheenjohtajana. Yhteistyökomitea varmistaa, että luettelossa on aina tämän verran henkilöitä.

2.   Välimiehillä on oltava erityistä asiantuntemusta tai kokemusta oikeudellisista kysymyksistä ja kansainvälisestä kaupasta. Välimiesten on oltava riippumattomia ja toimittava yksilöinä, he eivät saa ottaa ohjeita miltään organisaatiolta tai hallitukselta, heillä ei saa olla sidoksia sopimuspuolten hallituksiin ja heidän on noudatettava menettelysääntöjä.

79 artikla

Suhde WTO:n asettamiin velvoitteisiin

1.   Ennen Irakin liittymistä WTO:hon välimiespaneelien on päädyttävä tulkintaan, joka on täysin yhdenmukainen WTO:n riitojenratkaisuelimen asianmukaisten päätösten kanssa, kun se päättää 62 artiklassa tarkoitetun sellaisen määräyksen väitetystä rikkomisesta, johon sisältyy jokin WTO-sopimuksen määräys tai viittaus sellaiseen.

2.   Irakin liityttyä WTO:hon sovelletaan 3–6 kohtaa.

3.   Turvautuminen tämän jakson riitojenratkaisua koskeviin määräyksiin ei rajoita mahdollisia toimia WTO:ssa, riitojenratkaisu mukaan lukien.

4.   Jos sopimuspuoli kuitenkin on aloittanut tiettyä toimenpidettä koskevan riitojenratkaisumenettelyn joko tämän sopimuksen 64 artiklan 1 kohdan tai WTO-sopimuksen mukaisesti, se ei voi aloittaa samaa toimenpidettä koskevaa riitojenratkaisumenettelyä toisella foorumilla ennen ensimmäisen menettelyn päättymistä. Sopimuspuoli ei myöskään saa hakea korvausta molemmissa foorumeissa, jos on rikottu velvoitetta, joka on sama sekä tässä sopimuksessa että WTO-sopimuksessa. Kun riitojenratkaisumenettely on tällaisessa tapauksessa käynnistetty, sopimuspuoli ei saa esittää toisella foorumilla korvausvaatimusta saman velvoitteen rikkomisen vuoksi toisen sopimuksen nojalla, paitsi jos valittu foorumi ei pysty menettelyllisten tai tuomiovaltaan liittyvien syiden vuoksi tutkimaan kyseisen velvoitteen rikkomista koskevaa korvausvaatimusta.

5.   Edellä olevaa 4 kohtaa sovellettaessa

a)

WTO-sopimuksen mukaisen riitojenratkaisumenettelyn katsotaan käynnistyneen, kun sopimuspuoli pyytää paneelin asettamista DSU-sopimuksen 6 artiklan mukaisesti, ja sen katsotaan päättyneen, kun riitojenratkaisuelin hyväksyy paneelin raportin ja, tapauksen mukaan, pysyvän valituselimen raportin DSU-sopimuksen 16 artiklan ja 17 artiklan 14 kohdan mukaisesti;

b)

tämän jakson mukaisen riitojenratkaisumenettelyn katsotaan käynnistyneen, kun sopimuspuoli pyytää välimiespaneelin asettamista 64 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja sen katsotaan päättyneen, kun välimiespaneeli antaa ratkaisunsa tiedoksi sopimuspuolille ja yhteistyökomitealle 67 artiklan mukaisesti.

6.   Tämän jakson määräykset eivät estä sopimuspuolta soveltamasta WTO:n riitojenratkaisuelimen hyväksymää velvoitteiden keskeyttämistä. WTO-sopimukseen ei voida vedota siinä tarkoituksessa, että toista sopimuspuolta estetään keskeyttämästä tämän sopimuksen II osaston mukaisia velvoitteitaan.

80 artikla

Määräajat

1.   Tässä jaksossa vahvistetut määräajat, mukaan lukien välimiespaneeleille niiden ratkaisun tiedoksiantoa varten asetetut määräajat, lasketaan kalenteripäivinä alkaen sitä toimea tai tosiseikkaa seuraavasta päivästä, johon ne viittaavat.

2.   Sopimuspuolet voivat yhteisellä sopimuksella pidentää mitä tahansa tässä jaksossa tarkoitettua määräaikaa.

III   OSASTO

YHTEISTYÖALAT

81 artikla

Rahoitustuki ja tekninen tuki

1.   Jotta tämän sopimuksen tavoitteet saavutettaisiin, Irakille annetaan avustuksina unionin rahoitustukea ja teknistä tukea Irakin taloudellisten ja poliittisten muutosten vauhdittamiseksi.

2.   Tämä tuki annetaan unionin kehitysyhteistyön puitteissa, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asiaa koskevissa asetuksissa.

Unionin tuen tavoitteet ja alat määritellään suuntaa-antavassa ohjelmassa, josta ilmenee sopimuspuolten välillä sovittavat painopisteet, ottaen huomioon Irakin kehitystarpeet ja -strategiat, kunkin alan vastaanottokyky ja edistyminen uudistuksissa.

3.   Sopimuspuolet varmistavat, että unionin tekninen tuki yhteensovitetaan muista lähteistä tulevan tuen kanssa. Unionin kehitysyhteistyöpolitiikan ja kansainvälisten toimien ohjenuorina ovat Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteet sekä YK:n ja muiden toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen keskeiset kehitystavoitteet ja -periaatteet. Avun tuloksellisuutta koskevat periaatteet, mukaan lukien 2 päivänä maaliskuuta 2005 annettu Pariisin julistus ja Accran toimintasuunnitelma, otetaan täysimääräisesti huomioon unionin kehityspolitiikkaa toteutettaessa.

4.   Teknistä tukea tai rahoitustukea saava sopimuspuoli vastaa viipymättä toisen sopimuspuolen toimivaltaisten viranomaisten hallinnollista yhteistyötä koskeviin pyyntöihin petosten ja sääntöjenvastaisuuksien torjumisen tehostamiseksi unionilta saatavan tuen yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta keskinäistä oikeusapua koskevia määräyksiä.

5.   Irakin hallitus huolehtii yhteysviranomaisen nimittämisestä petostentorjuntaa varten. Yhteysviranomainen tekee tehokasta yhteistyötä unionin toimielinten ja muiden elinten kanssa, mukaan lukien Euroopan tilintarkastustuomioistuin ja Euroopan petostentorjuntavirasto, erityisesti niiden tarkastus- ja valvontatoimenpiteiden täytäntöönpanon osalta unionin taloudellisten etujen suojaamisessa.

82 artikla

Yhteistyö sosiaalisen ja inhimillisen kehityksen alalla

Yhteistyö tällä alalla vahvistaa globalisaation sosiaalista ulottuvuutta sekä sosiaalisen kehityksen, talouskehityksen ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen välistä yhteyttä. Yhteistyössä korostetaan myös köyhyyden lievittämisen merkitystä, kaikkia koskevien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä, mukaan lukien muita heikommassa asemassa olevat ja asuinseuduiltaan siirtymään joutuneet henkilöt, sekä perusterveydenhuoltoon, koulutukseen ja työllisyyteen liittyviä tarpeita. Näiden alojen yhteistyöllä pyritään erityisesti valmiuksien ja instituutioiden kehittämiseen ottaen huomioon osallisuutta, hyvää hallintotapaa sekä tervettä ja avointa hallintoa koskevat periaatteet.

83 artikla

Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ja nuoret

1.   Sopimuspuolet pyrkivät yhteisen edun nimissä edistämään yleissivistävään ja ammatillisen koulutukseen sekä nuoriin liittyvää yhteistyötä ottaen huomioon resurssien saatavuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistämisen.

2.   Sopimuspuolet edistävät erityisesti tietojen, osaamisen, opiskelijoiden, tutkijoiden, teknisten resurssien, nuorten ja nuorisotyöntekijöiden vaihtoa ja vahvistavat valmiuksia hyödyntäen samalla nykyisten yhteistyöohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia ja sopimuspuolten tältä alalta hankkimia kokemuksia.

3.   Sopimuspuolet sopivat myös tehostavansa korkea-asteen oppilaitosten yhteistyötä muun muassa Erasmus Mundus -ohjelman avulla koulutusjärjestelmiensä korkealaatuisuuden ja kansainvälistymisen tukemiseksi.

84 artikla

Työllisyys ja sosiaalinen kehitys

1.   Sopimuspuolet sopivat lisäävänsä yhteistyötä työllisyyden ja sosiaalisten kysymysten alalla, mukaan lukien sosiaalista koheesiota, ihmisarvoista työtä, työterveyttä ja -turvallisuutta, työlainsäädäntöä, työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua, henkilöstövoimavarojen kehittämistä ja sukupuolten tasa-arvoa koskeva yhteistyö, tukeakseen tuottavaa täystyöllisyyttä ja oikeutta ihmisarvoiseen työhön, jotka ovat keskeisiä tekijöitä kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen kannalta.

2.   Sopimuspuolet vahvistavat sitoumuksensa kansainvälisesti tunnustettujen työ- ja yhteiskuntaelämän normien edistämiseen ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Monenvälisten yhteiskunta- ja työelämää koskevien sopimusten täytäntöönpano on otettava huomioon kaikissa sopimuspuolten tämän sopimuksen mukaisesti toteuttamissa toimissa.

3.   Yhteistyömuotoihin voi sisältyä muun muassa erityisohjelmia ja -hankkeita yhteisen sopimuksen mukaisesti sekä vuoropuhelua, valmiuksien kehittämistä ja kahden- tai monenvälistä yhteistyötä ja aloitteita yhteisen edun mukaisilla aloilla.

4.   Sopimuspuolet sopivat ottavansa työmarkkinaosapuolet ja muut asianmukaiset sidosryhmät mukaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön.

85 artikla

Kansalaisyhteiskunta

Sopimuspuolet tunnustavat järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan, erityisesti akateemisten piirien ja ajatushautomoiden, roolin ja mahdollisen myötävaikutuksen tämän sopimuksen mukaisessa vuoropuhelu- ja yhteistyöprosessissa, ja ne sopivat edistävänsä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää tehokasta vuoropuhelua ja sen tosiasiallista osallistumista.

86 artikla

Ihmisoikeudet

1.   Sopimuspuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja tehokkaaksi suojelemiseksi myös ratifioimalla ja panemalla täytäntöön kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja tarjoamalla tarvittaessa teknistä tukea ja koulutusta sekä kehittämällä valmiuksia. Sopimuspuolet ovat tietoisia siitä, että yhteistyö- ja kehitysohjelmien vaikutukset ovat rajallisia, jos niissä ei suojella, vahvisteta ja kunnioiteta ihmisoikeuksia.

2.   Ihmisoikeuksien alalla tehtävään yhteistyöhön voi sisältyä muun muassa

a)

ihmisoikeuksiin liittyvien valtion laitosten ja ihmisoikeuksien parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen vahvistaminen;

b)

ihmisoikeuksien edistäminen ja tähän liittyvän koulutuksen tarjoaminen kansallisella ja paikallisella tasolla etenkin julkishallinnon sekä lainkäyttöelinten ja lainvalvontaviranomaisten parissa erityisesti naisten ja lasten oikeuksia koskevissa kysymyksissä;

c)

Irakin lainsäädännön kehittäminen kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön mukaiseksi;

d)

yhteistyö ja tietojenvaihto Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjärjestöissä;

e)

Irakin hallituksen tukeminen sen pyrkimyksissä tarjota maan kansalaisille asiallinen elintaso ja turvata heidän poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet ilman syrjintää;

f)

rankaisemattomuuden vastaisten toimien ja kansallisen sovinnon tukeminen;

g)

kattavan ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun aloittaminen.

87 artikla

Yhteistyö teollisuuspolitiikan sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan toimintapolitiikan alalla

1.   Tämän alan yhteistyön tavoitteena on edistää Irakin teollisuuden rakenneuudistusta ja nykyaikaistamista tukemalla samalla sen kilpailukykyä ja kasvua sekä luoda suotuisat edellytykset sopimuspuolia hyödyttävälle yhteistyölle Irakin ja unionin teollisuudenalojen välille.

A.   Yleistä

2.   Yhteistyön tavoitteena on

a)

luoda Irakille kattava teollisuusstrategia, jossa otetaan huomioon julkisen ja yksityisen sektorin teollisuusyritysten nykytilanne;

b)

kannustaa Irakia teollisuuden rakenteelliseen uudistamiseen ja nykyaikaistamiseen siten, että varmistetaan ympäristönsuojelu, kestävä kehitys ja talouskasvu;

c)

edistää yksityisyrittämiselle myönteistä ilmapiiriä teollisuuden alalla kotimaisille markkinoille ja vientimarkkinoille tarkoitetun tuotannon lisäämiseksi ja monipuolistamiseksi;

d)

edistää olosuhteita, jotka tukevat teollisuustuotannon kasvua ja monipuolistamista kestävän kehityksen näkökulmasta;

e)

tarjota teollisuuden alojen yhteistyötä edesauttavia tietoja;

f)

edistää unionin ja kansainvälisten teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen käyttöä Irakin maailmantalouteen integroitumisen helpottamiseksi ja harjoittaa säännöllistä tietojenvaihtoa sopimuspuolten standardointielinten välillä;

g)

luoda teollisuudelle asianmukainen toimintaympäristö;

h)

edistää ja parantaa tietotukipalveluja, jotka ovat keskeisiä tekijöitä liiketoiminnan kasvussa ja talouskehityksessä;

i)

luoda yhteyksiä sopimuspuolten teollisuustoimijoiden välille (yritykset, ammatinharjoittajat, alakohtaiset ja muut liike-elämän järjestöt, työmarkkinajärjestöt jne.);

j)

edistää yhteisiä teollisuushankkeita ja perustaa yhteisyrityksiä ja tietoverkostoja.

B   Pienet ja keskisuuret yritykset

3.   Sopimuspuolet, jotka ottavat huomioon toistensa talouspolitiikan ja sen tavoitteet, sopivat edistävänsä yhteistyötä kaikilla soveltuvilla teollisuuspolitiikan aloilla pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, kilpailukyvyn parantamiseksi.

4.   Sopimuspuolet

a)

pyrkivät kehittämään ja vahvistamaan pk-yrityksiä ja edistämään niiden välistä yhteistyötä;

b)

kehittävät mikro- ja pk-yritysten tarvitsemaa tukea muun muassa rahoituksen, ammattikoulutuksen, teknologian, markkinoinnin ja innovoinnin aloilla sekä muilla kehittämisaloilla ja tukevat muissa pk-yritysten perustamiseen liittyvissä edellytyksissä, kuten yrityshautomoiden perustamisessa;

c)

tukevat pk-yritysten toimintaa verkostoitumisen avulla; ja

d)

helpottavat yritysten yhteistyötä tukemalla sopimuspuolten yksityissektoreiden yhteistyötoimia luomalla yhteyksiä Irakin ja unionin yksityissektoreiden toimijoiden välille tiedonkulun parantamiseksi.

88 artikla

Yhteistyö sijoitusalalla

1.   Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä luodakseen edulliset olosuhteet sekä kotimaisille että ulkomaisille sijoituksille, tarjotakseen riittävän suojan sijoituksille ja edistääkseen pääomasiirtoja ja sijoitusmahdollisuuksiin liittyvien tietojen vaihtoa.

2.   Sopimuspuolet sopivat tukevansa sijoitusten edistämistä ja suojelua syrjimättömyyden ja vastavuoroisuuden periaatteiden pohjalta.

3.   Sopimuspuolet edistävät sijoitusalan lainsäädäntöä, määräyksiä ja hallinnollisia käytäntöjä koskevien tietojen vaihtoa.

4.   Sopimuspuolet pyrkivät kannustamaan rahoituslaitoksiaan yhteistyöhön sijoitusmahdollisuuksien edistämiseksi.

5.   Sijoitusten ja kaupan edistämiseksi unioni on pyydettäessä valmis avustamaan Irakia sen pyrkimyksissä lähentää lainsäädäntö- ja sääntelykehyksiään unionin vastaaviin kehyksiin tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.

89 artikla

Teollisuusstandardit ja vaatimustenmukaisuuden arviointi

Sopimuspuolet voivat tehdä yhteistyötä standardien, teknisten määräysten ja vaatimuksenmukaisuuden arvioinnin aloilla seuraavasti:

1.

kansainvälisten standardien käytön lisäämisen edistäminen teknisissä määräyksissä ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa sopimuspuolten alueilla, mukaan lukien alakohtaiset toimenpiteet, ja sopimuspuolten välisen yhteistyön lisääminen asiaan liittyvissä kansainvälisissä elimissä ja järjestöissä tehtävän työn osalta;

2.

valmiuksien kehittämisen tukeminen standardoinnin, vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, akkreditoinnin, metrologian ja markkinavalvonnan aloilla Irakissa;

3.

kahdenvälisen yhteistyön edistäminen ja siihen kannustaminen niiden organisaatioiden välillä, jotka vastaavat standardoinnista, vaatimustenmukaisuuden arvioinnista, akkreditoinnista, metrologiasta ja markkinavalvonnasta Irakissa ja unionissa;

4.

yhteisten näkemysten kehittäminen hyvistä sääntelykäytännöistä, joihin kuuluvat muun muassa:

a)

avoimuus teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen valmistelussa, hyväksymisessä ja soveltamisessa;

b)

sääntelytoimenpiteiden ja niihin liittyvien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen tarve ja oikeasuhteisuus, mukaan lukien toimittajan antaman vaatimustenmukaisuusilmoituksen käyttö;

c)

kansainvälisten standardien käyttö teknisten määräysten perustana, paitsi jos tällaiset kansainväliset standardit olisivat tehottomia tai epätarkoituksenmukaisia perusteltujen tavoitteiden saavuttamiselle;

d)

teknisten määräysten ja markkinavalvontatoimien täytäntöönpano;

5.

sääntelyä koskevan, teknisen ja tieteellisen yhteistyön lisääminen muun muassa vaihtamalla tietoja, kokemuksia ja tietoaineistoa teknisten määräysten laadun ja tason parantamiseksi ja sääntelykeinojen hyödyntämiseksi;

6.

teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen yhteensopivuuden ja lähentämisen edistäminen.

90 artikla

Yhteistyö maa- ja metsätalouden sekä maaseudun kehittämisen aloilla

Tavoitteena on edistää yhteistyötä maa- ja metsätalouden sekä maaseudun kehittämisen aloilla monipuolistamisen, ympäristöä säästävien käytäntöjen, kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ja elintarvikevarmuuden tukemiseksi. Tässä tarkoituksessa sopimuspuolet tarkastelevat seuraavia:

a)

valmiuksien kehittäminen ja koulutuksen tarjoaminen julkisille laitoksille;

b)

maataloustuotteiden laadun parantamiseen ja tuottajajärjestöjen valmiuksien kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet sekä kaupan edistämistoimien tukeminen;

c)

ympäristöhygieniaa sekä eläinten ja kasvien terveyttä koskevat toimenpiteet ja muut niihin liittyvät näkökohdat ottaen huomioon sopimuspuolten lainsäädäntö, WTO:n säännöt ja monenvälisten ympäristösopimusten säännöt;

d)

maaseudun kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskevat toimenpiteet, jotka liittyvät muun muassa ympäristöä säästäviin käytäntöihin, metsätalouteen, tutkimukseen, osaamisen siirtoon, mahdollisuuteen hankkia maata, vesihuoltoon ja kasteluun, maaseudun kestävään kehitykseen ja elintarvikevarmuuteen;

e)

sopimuspuolten väestön identiteettiin kytkeytyvien maatalousperinteiden säilyttämiseen liittyvät toimenpiteet, mukaan lukien yhteistyö maantieteellisten merkintöjen alalla, kokemusten vaihto paikallistasolla ja yhteistyöverkostojen luominen;

f)

maataloussektorin ja viljelymenetelmien nykyaikaistaminen ja maataloustuotannon monipuolistaminen.

91 artikla

Energia

1.   Sopimuspuolet pyrkivät lisäämään yhteistyötä energia-alalla vapaiden, kilpailukykyisten ja avoimien energiamarkkinoiden periaatteita kunnioittaen tavoitteenaan

a)

parantaa energiavarmuutta varmistamalla samalla ympäristön kestävyys ja edistämällä samalla talouskasvua;

b)

kehittää institutionaalisia sekä lainsäädäntö- ja sääntelykehyksiä energia-alalla energiamarkkinoiden tehokkaan toiminnan varmistamiseksi ja energiainvestointien edistämiseksi;

c)

kehittää ja luoda kumppanuuksia unionin ja Irakin yritysten välille energia-alalla etsintään, tuotantoon, jalostukseen, kuljetukseen, jakeluun ja palveluihin liittyen;

d)

saada aikaan säännöllinen ja tehokas energia-asioita koskeva vuoropuhelu sopimuspuolten välille ja alueellisella tasolla muun muassa Euroopan ja Mashreqin alueen kaasumarkkinahankkeen ja muiden alueellisten aloitteiden avulla.

2.   Tätä varten sopimuspuolet sopivat edistävänsä molempia hyödyttäviä yhteyksiä tavoitteenaan

a)

tukea asianmukaisen energiapolitiikan, sen sääntelykehyksen ja infrastruktuurin kehittämistä Irakissa ympäristön kestävyyden, terveen energiavarojen hoidon sekä vapaiden, kilpailukykyisten ja avointen markkinoiden periaatteiden pohjalta;

b)

tehdä yhteistyötä hallinnollisten ja oikeudellisten valmiuksien parantamiseksi ja edellytysten luomiseksi vakaalle ja avoimelle lainsäädäntökehykselle taloudellisen toiminnan ja Irakiin tehtävien kansainvälisten energiainvestointien edistämiseksi;

c)

edistää teknistä yhteistyötä Irakin öljy- ja maakaasuvarojen etsimiseksi, öljy- ja kaasukenttien kehittämiseksi sekä öljy- ja kaasuinfrastruktuurin parantamiseksi ja nykyaikaistamiseksi, mukaan lukien kuljetus- ja siirtoverkostot Mashreq-alueelle ja unionin markkinoille sekä muut tähän liittyvät alueelliset aloitteet;

d)

parantaa Irakin sähkönjakelujärjestelmän luotettavuutta;

e)

lisätä yhteistyötä energiavarmuuden parantamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi edistämällä uusiutuvia energialähteitä, energiatehokkuutta ja vähentämällä kaasun tarpeetonta polttamista;

f)

helpottaa osaamisen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, teknologian siirtoa ja ammattilaisten kouluttamista;

g)

tukea Irakin osallistumista energiamarkkinoiden alueelliseen yhdentymiseen.

92 artikla

Liikenne

1.   Sopimuspuolet pyrkivät lisäämään yhteistyötä liikenteen alalla kestävän ja tehokkaan liikennejärjestelmän luomiseksi tavoitteenaan

a)

tehostaa liikenteen ja liikenneyhteyksien kehittämistä varmistamalla samalla ympäristön kestävyys ja edistämällä samalla talouskasvua;

b)

kehittää institutionaalisia sekä lainsäädäntö- ja sääntelykehyksiä kaikilla liikenteen osa-alueilla liikennemarkkinoiden tehokkaan toiminnan varmistamiseksi ja liikenneinvestointien edistämiseksi;

c)

kehittää ja luoda kumppanuuksia unionin ja Irakin yritysten välille liikennealan tutkimukseen, valmiuksien kehittämiseen, infrastruktuurin kehittämiseen, turvallisuuteen ja palveluihin liittyen;

d)

saada aikaan säännöllinen ja tehokas liikenneasioita koskeva vuoropuhelu sopimuspuolten välillä ja alueellisella tasolla muun muassa Euroopan ja Välimeren maiden liikenneyhteistyötä ja muita alueellisia aloitteita hyödyntäen.

2.   Tätä varten sopimuspuolet sopivat edistävänsä molempia hyödyttäviä yhteyksiä tavoitteenaan

a)

tukea asianmukaisen liikennepolitiikan kehittämistä ja sen sääntelykehyksen laatimista kaikkien liikennemuotojen kehittämiseksi ja Irakin liikenneinfrastruktuurin jälleenrakentamiseksi ja kehittämiseksi kestävyyden merkitystä painottaen, varmistaa kaikkien liikennemuotojen intermodaalisuus ja integraatio sekä tutkia mahdollisuutta lähentää edelleen lainsäädäntö- ja säätelykehyksiä unionin ja kansainvälisiin standardeihin erityisesti turvallisuusnäkökohtien osalta;

b)

tehdä yhteistyötä hallinnollisten ja oikeudellisten valmiuksien parantamiseksi ja uudelleen luomiseksi, jotta voidaan laatia erityissuunnitelmia avainaloille ja luoda edellytykset vakaalle ja avoimelle lainsäädäntökehykselle liikenteeseen liittyvän taloudellisen toiminnan ja Irakiin tehtävien kansainvälisten liikenneinvestointien edistämiseksi unionin politiikkojen ja käytäntöjen pohjalta, sekä perustaa tarvittavat riippumattomat sääntelyviranomaiset;

c)

edistää teknistä yhteistyötä Irakin liikennesektorin kaikkien osa-alueiden tarkastelemiseksi ja kehittämiseksi sekä liikenneinfrastruktuurin parantamiseksi ja nykyaikaistamiseksi, mukaan lukien yhteydet Mashreq-alueen liikenneverkostoihin ja unionin markkinoille ja muut alueelliset aloitteet;

d)

parantaa Irakiin suuntautuvan ja sen kautta kulkevan liikenteen luotettavuutta;

e)

helpottaa osaamisen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa, teknologian siirtoa ja ammattilaisten kouluttamista ja asettaa nämä keskeiset yhteistyötoimet etusijalle;

f)

edistää Irakin osallistumista alueellisten liikennejärjestelmien yhteenliittämiseen;

g)

panna täytäntöön kansallinen ilmailupolitiikka, johon kuuluu lentokenttien ja lennonjohdon kehittäminen, ja vahvistaa edelleen hallinnollisia valmiuksia (mukaan lukien tosiasiallisesti sääntelystä vastaavan riippumattoman siviili-ilmailuviranomaisen perustaminen), neuvotella horisontaalinen lentoliikennesopimus kahdenvälisten lentoliikennesopimusten edellyttämän oikeusvarmuuden palauttamiseksi ja tutkia mahdollisuuksia neuvotella kattavasta unionin ja Irakin välisestä lentoliikennesopimuksesta.

93 artikla

Ympäristö

1.   Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä tarpeesta vahvistaa ja lisätä ympäristönsuojelutoimia, jotka liittyvät muun muassa ilmastonmuutokseen, kestävään luonnonvarojen hallintaan ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen, jotka ovat nykyisten ja tulevien sukupolvien kehityksen perusta.

2.   Sopimuspuolet sopivat, että tämän alan yhteistyöllä olisi edistettävä ympäristönsuojelua kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Kehityksen huippukokouksen päätelmät otetaan huomioon kaikissa sopimuspuolten tämän sopimuksen mukaisesti toteuttamissa toimissa.

3.   Tämän alan yhteistyössä olisi keskityttävä muun muassa seuraaviin:

a)

ympäristöä koskevien tietojen ja kokemusten vaihto (esimerkiksi kaupunkeihin liittyvät kysymykset, luonnonsuojelu, vesi- ja jätehuolto, kriisitilanteiden hallinta);

b)

alueellisen yhteistyön edistäminen ja siihen kannustaminen ympäristönsuojelussa, mukaan lukien investointien houkutteleminen ympäristöhankkeisiin ja -ohjelmiin;

c)

ympäristötietoisuuden lisääminen ja paikallisyhteisöjen kannustaminen osallistumaan luonnonsuojeluun ja kestävän kehityksen hankkeisiin;

d)

valmiuksien kehittämisen tukeminen ympäristöalalla, esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen ja niihin sopeutuminen;

e)

yhteistyö monenvälisistä ympäristösopimuksista neuvoteltaessa ja niiden täytäntöönpanossa;

f)

teknisen asiantuntemuksen vaihdon edistäminen ympäristöpolitiikan suunnittelussa ja ympäristökysymysten huomioon ottamisessa muilla politiikan aloilla;

g)

ympäristötutkimuksen ja -analyysien tukeminen.

94 artikla

Televiestintä

Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä

a)

edistääkseen lisääntyvää tietojenvaihtoa sovellettavasta lainsäädännöstä ja mahdollisista tulevista lainsäädäntöuudistuksista televiestintäalalla tavoitteenaan ymmärtää paremmin toistensa televiestintäalan sääntelykehystä;

b)

vaihtaakseen tietoja tieto- ja viestintätekniikan ja -standardien kehityksestä.

95 artikla

Tiede ja teknologia

1.   Sopimuspuolet edistävät yhteisen edun mukaista yhteistyötä siviilitarkoituksiin suunnatun tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen (TTK) alalla sekä riittävää pääsyä toistensa tutkimusohjelmiin ottaen huomioon voimavarojen saatavuuden ja edellyttäen, ettei henkiseen, teolliseen ja kaupalliseen omaisuuteen liittyvien oikeuksien tehokkaan suojelun asianmukaisesta tasosta muuta johdu.

2.   Tieteen ja teknologian alan yhteistyöhön sisältyvät

a)

tieteellisten ja teknisten tietojen vaihto ja yhteistyöohjelmat;

b)

yhteisten tieteellisten tapaamisten järjestäminen;

c)

yhteiset TTK-toimet;

d)

molempien sopimuspuolten TTK-toimintaan osallistuville tiedemiehille, tutkijoille ja teknisille asiantuntijoille tarkoitetut koulutustoimet ja liikkuvuusohjelmat.

3.   Tätä yhteistyötä toteutetaan sopimuspuolten vahvistamien menettelyjen mukaisesti neuvoteltavien ja sovittavien erityisjärjestelyjen mukaisesti, joissa vahvistetaan muun muassa asianmukaiset teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat määräykset.

96 artikla

Tulli- ja verotusyhteistyö

1.   Sopimuspuolet aloittavat yhteistyön tullialalla ja erityisesti siihen liittyvän koulutuksen, tullimuodollisuuksien, -asiakirjojen ja -menettelyjen yksinkertaistamisen sekä tullisääntöjen rikkomisen estämisen, tutkimisen ja torjumisen aloilla tavoitteenaan taata kaikkien niiden määräysten noudattaminen, jotka on tarkoitus ottaa käyttöön kaupan alalla, ja lähentää Irakin tullijärjestelmää unionin järjestelmään.

2.   Toimivaltaansa rajoittamatta sopimuspuolet, joiden tavoitteena on vahvistaa ja edistää taloudellista toimintaa ja jotka ottavat huomioon tarpeen luoda tarkoituksenmukainen sääntelykehys, tunnustavat hyvän hallintotavan periaatteet verotuksen alalla, eli avoimuuden, tietojenvaihdon ja reilun verokilpailun periaatteet, ja sitoutuvat noudattamaan niitä. Tätä varten sopimuspuolet pyrkivät toimivaltuuksiensa mukaisesti parantamaan kansainvälistä yhteistyötä verotuksen alalla ja laatimaan toimenpiteitä edellä mainittujen periaatteiden tehokkaan noudattamisen varmistamiseksi.

97 artikla

Tilastoalan yhteistyö

Sopimuspuolet sopivat edistävänsä yhteistyötoimia tilastoalalla. Niillä pyritään instituutioiden ja valmiuksien kehittämiseen ja kansallisen tilastojärjestelmän vahvistamiseen, mukaan lukien tilastomenetelmien kehittäminen sekä tavaroiden ja palvelujen kauppaa ja muita tilastolliseen käsittelyyn soveltuvia aloja koskevien tilastojen laatiminen ja levittäminen tämän sopimuksen mukaisten yhteiskunnan ja talouden ensisijaisten kehitystavoitteiden tukemiseksi.

98 artikla

Makrotalouden vakaus ja julkinen talous

1.   Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että Irakin on tärkeää saavuttaa makrotalouden vakaus hintavakauden saavuttamiseen ja säilyttämiseen tähtäävän kestävän rahapolitiikan avulla sekä kestävään velanhoitokykyyn tähtäävän finanssipolitiikan avulla.

2.   Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että Irakin on tärkeää huolehtia julkisten varojen tehokkaasta, avoimesta ja vastuullisesta käytöstä sekä kansallisella että paikallisella tasolla.

3.   Sopimuspuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä muun muassa parantaakseen Irakin julkisen talouden hoitojärjestelmää, jolla pyritään muun muassa kattavaan talousarviosuunnitteluun ja yhden valtionkassan käytäntöön.

99 artikla

Yksityissektorin kehittäminen

Sopimuspuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä markkinatalouden kehittämiseksi Irakissa parantamalla sijoitusolosuhteita, monipuolistamalla taloudellista toimintaa, edistymällä yksityistämisohjelman toteutuksessa ja parantamalla muita edellytyksiä, joilla vauhditetaan työpaikkojen luomista yksityissektorille.

100 artikla

Matkailu

1.   Sopimuspuolet kehottavat ryhtymään toimiin, joilla parannetaan yhteistyötä matkailun ja siihen liittyvien seikkojen kehittämiseksi tasapainoisella ja kestävällä tavalla.

2.   Tästä syystä sopimuspuolet sopivat kehittävänsä yhteistyötä matkailun alalla ja erityisesti vaihtavansa tietoja, kokemuksia ja parhaita käytäntöjä matkailualan institutionaalisen kehyksen järjestämisestä ja matkailuyritysten yleisestä toimintaympäristöstä.

101 artikla

Rahoituspalvelut

Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä lähentääkseen standardejaan ja sääntöjään erityisesti

a)

Irakin rahoitusalan vahvistamiseksi;

b)

Irakin pankki-, vakuutus- sekä muun rahoitusalan laskenta-, valvonta- ja sääntelyjärjestelmien parantamiseksi;

c)

tietojen vaihtamiseksi alan voimassa tai valmisteilla olevista säädöksistä;

d)

yhteensopivien tarkastusjärjestelmien kehittämiseksi.

IV   OSASTO

OIKEUS-, VAPAUS- JA TURVALLISUUSASIAT

102 artikla

Oikeusvaltioperiaate

1.   Oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alalla tehtävässä yhteistyössään sopimuspuolet sitoutuvat pysyvästi oikeusvaltioperiaatteeseen, johon kuuluvat muun muassa oikeuslaitoksen riippumattomuus, oikeussuojan saatavuus ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja pitävät sitä erityisen tärkeänä.

2.   Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä kehittääkseen edelleen lainvalvonnasta ja lainkäytöstä vastaavien instituutioiden toimintaa muun muassa parantamalla niiden valmiuksia.

103 artikla

Oikeudellinen yhteistyö

1.   Sopimuspuolet sopivat kehittävänsä siviilioikeuden alan yhteistyötä erityisesti siviilioikeudellista yhteistyötä koskevien monenvälisten yleissopimusten ratifioinnissa ja täytäntöönpanossa, mukaan lukien kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin yleissopimukset kansainvälisen oikeudellisen yhteistyön ja kansainvälisten oikeudenkäyntien alalla sekä lastensuojelun alalla.

2.   Sopimuspuolet sopivat helpottavansa ja edistävänsä siviili- ja kauppaoikeuden alan riita-asioiden sovittelua vaihtoehtoisin keinoin asiassa sovellettavien kansainvälisten sopimusten mukaisesti aina kun se on mahdollista.

3.   Sopimuspuolet pyrkivät kehittämään keskinäiseen oikeusapuun ja luovuttamiseen liittyvää oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa. Tähän kuuluu tarvittaessa liittyminen Yhdistyneiden kansakuntien asiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin, mukaan lukien tämän sopimuksen 7 artiklassa tarkoitettu Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntö, sekä näiden sopimusten täytäntöönpano.

104 artikla

Henkilötietojen suoja

1.   Sopimuspuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä parantaakseen henkilötietojen suojaa, jotta se vastaisi korkeimpia kansainvälisiä normeja, kuten henkilötietoja sisältävien sähköisten tiedostojen sääntelyä koskevia Yhdistyneiden kansakuntien suuntaviivoja (YK:n yleiskokouksen 14 päivänä joulukuuta 1990 antama päätöslauselma 45/95).

2.   Henkilötietojen suojelun alalla tehtävään yhteistyöhön voi sisältyä muun muassa tietojen ja asiantuntemuksen vaihtona annettava tekninen tuki.

105 artikla

Muuttoliikettä ja turvapaikka-asioita koskeva yhteistyö

1.   Sopimuspuolet vahvistavat, että ne pitävät alueidensa välisten muuttovirtojen yhteistä hallintaa tärkeänä. Yhteistyönsä lujittamiseksi sopimuspuolet aloittavat kattavan vuoropuhelun kaikista muuttoliikettä koskevista kysymyksistä, joihin kuuluvat muun muassa laiton maahanmuutto, maahanmuuttajien salakuljetus ja ihmiskauppa, sekä sisällyttävät muuttoliikekysymykset kansallisiin, muuttajien lähtöalueiden taloudellista ja sosiaalista kehittämistä koskeviin strategioihin.

2.   Yhteistyö perustuu sopimuspuolten keskinäisin neuvotteluin tehtävään tarveanalyysiin, ja sitä tehdään asiaan liittyvän voimassa olevan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Keskeisiä yhteistyöaloja ovat erityisesti

a)

muuttoliikkeen perimmäiset syyt;

b)

kansainvälistä suojelua koskevien kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen kehittäminen ja täytäntöönpano pakolaisten oikeusasemasta vuonna 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja sen vuonna 1967 tehdyn pöytäkirjan sekä muiden asiaankuuluvien kansainvälisten sopimusten määräysten noudattamiseksi ja palauttamiskieltoa koskevan periaatteen noudattamisen varmistamiseksi, tunnustaen kuitenkin, että Irak ei ole vielä pakolaisten oikeusasemasta vuonna 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja sen vuonna 1967 tehdyn pöytäkirjan sopimusvaltio, mutta se harkitsee mahdollisuutta liittyä niihin tulevaisuudessa;

c)

maahanpääsyä koskevat säännöt ja maahantuloluvan saaneiden henkilöiden oikeudet ja asema, maassa laillisesti asuvien ulkomaalaisten oikeudenmukainen kohtelu ja heidän kotouttamisensa, yleissivistävä ja ammatillinen koulutus sekä syrjinnän ja muukalaisvihan vastaiset toimenpiteet;

d)

tuloksellisen ja ennalta ehkäisevän toimintapolitiikan laatiminen laitonta maahanmuuttoa, maahanmuuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa vastaan kiinnittäen huomiota myös siihen, millä tavoin salakuljettajien ja ihmiskauppaa harjoittavien verkostoja voidaan torjua ja ihmiskaupan uhreja suojella;

e)

maassa laittomasti oleskelevien henkilöiden palauttaminen inhimillisellä ja ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla, mukaan lukien heidän vapaaehtoisen paluunsa edistäminen, ja heidän takaisinottonsa 3 kohdan mukaisesti;

f)

sopimuspuolten yhteisen edun mukaiset viisumiasiat voimassa olevan Schengenin säännöstön puitteissa;

g)

rajaturvallisuuden ja -valvonnan alan kysymykset, jotka liittyvät organisaatioon, koulutukseen, parhaisiin käytäntöihin ja muihin kentällä toteutettaviin käytännön toimiin, tarvittaessa myös laitteisiin, joiden mahdollinen kaksikäyttöluonne on tiedostettava.

3.   Sopimuspuolet sopivat laittoman maahanmuuton estämistä ja valvontaa koskevan yhteistyön yhteydessä ottavansa takaisin laittomasti toisen sopimuspuolen alueelle pyrkivät kansalaisensa. Tätä varten

a)

Irak ottaa takaisin kansalaisensa, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä voimassa olevia edellytyksiä päästä unionin jäsenvaltion alueelle tai oleskella tai asua siellä, kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä ilman lisämuodollisuuksia;

b)

kukin unionin jäsenvaltio ottaa takaisin kansalaisensa, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä voimassa olevia edellytyksiä päästä Irakin alueelle tai oleskella tai asua siellä, Irakin pyynnöstä ilman lisämuodollisuuksia.

4.   Unionin jäsenvaltiot ja Irak antavat kansalaisilleen asianmukaiset henkilöllisyyden vahvistavat asiakirjat, jotta tässä tarkoituksessa tapahtuva matkustaminen on mahdollista. Jos takaisin otettavalla henkilöllä ei ole kansalaisuuden osoittavaa asiakirjaa tai muuta todistetta, kyseisen jäsenvaltion tai Irakin toimivaltaisen diplomaatti- tai konsuliedustuston on Irakin tai kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä järjestettävä kuulemistilaisuus, jossa henkilön kansalaisuus voidaan selvittää.

5.   Sopimuspuolet sopivat tekevänsä 122 artiklassa määritellyn sopimuspuolen pyynnöstä mahdollisimman pian sopimuksen, joka koskee laittoman maahanmuuton ehkäisemistä ja valvontaa ja jossa määrätään takaisinottoa koskevista erityisistä menettelyistä ja velvoitteista, mukaan lukien muiden maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden takaisinotto, jos sopimuspuolet katsovat tämän aiheelliseksi.

6.   Tämän alan yhteistyössä noudatetaan täysimääräisesti sopimuspuolten oikeuksia, velvoitteita ja vastuita, jotka perustuvat kansainväliseen oikeuteen ja kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen.

106 artikla

Järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunta

Sopimuspuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja toimivansa järjestäytyneen rikollisuuden, talousrikollisuuden, korruption, väärentämisen ja laittoman liiketoiminnan torjumiseksi täyttämällä keskinäiset voimassa olevat kansainväliset velvoitteensa tällä alalla kaikilta osin, mukaan lukien tehokas yhteistyö korruption avulla saadun omaisuuden tai saatujen varojen takaisinsaamiseksi. Sopimuspuolet edistävät kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjojen sekä korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanoa.

107 artikla

Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta

1.   Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tarvitaan toimia ja yhteistyötä, joilla estetään niiden rahoitusjärjestelmien käyttö kaiken rikollisen toiminnan, kuten huumekaupan ja korruption, tuottoon liittyvään rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen.

2.   Sopimuspuolet sopivat tekevänsä tekniseen ja hallinnolliseen tukeen liittyvää yhteistyötä, jonka tavoitteena on määräysten laadinta ja täytäntöönpano ja hyvin toimivat mekanismit rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi. Yhteistyö kattaa myös rikosten tuottoon perustuvan omaisuuden ja varojen takaisin saamisen.

3.   Yhteistyöllä mahdollistetaan asiaan liittyvien tietojen vaihto sopimuspuolten lainsäädännön mukaisesti ja rahanpesunvastaisen toimintaryhmän, jäljempänä ’FATF’, unionin ja alan kansainvälisten elinten hyväksymiä vaatimuksia vastaavien, asianmukaisten rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien normien hyväksyminen.

108 artikla

Huumausaineiden torjunta

1.   Sopimuspuolet pyrkivät lakiensa ja asetustensa mukaisesti vähentämään huumausaineiden tarjontaa, kauppaa ja kysyntää sekä huumausaineiden vaikutuksia niiden käyttäjiin ja koko yhteiskuntaan ja estämään tehokkaammin huumausaineiden lähtöaineiden kulkeutumisen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomaan valmistukseen. Sopimuspuolet varmistavat, että niiden tähän tavoitteeseen tähtäävässä yhteistyössä sovelletaan kattavaa ja tasapainoista lähestymistapaa sekä laillista markkinoiden sääntelyä, tehokkaita toimia ja koordinointia toimivaltaisten viranomaisten välillä, mukaan lukien terveys-, opetus-, sosiaali-, lainvalvonta- ja oikeusviranomaiset.

2.   Sopimuspuolet sopivat näiden tavoitteiden toteuttamiseksi tarvittavista yhteistyötavoista. Toimien perustana ovat yhteisesti sovitut, alan kansainvälisten yleissopimusten ja Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen huumeita käsittelevän 20. erityisistunnon kesäkuussa 1998 antamien poliittisen julistuksen ja huumausaineiden kysynnän vähentämisen suuntaa-antavia periaatteita koskevan julistuksen mukaiset periaatteet.

109 artikla

Kulttuuriyhteistyö

1.   Sopimuspuolet sitoutuvat edistämään kahdenvälistä yhteistyötä kulttuurin alalla keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi ja sopimuspuolten välisten kulttuurisuhteiden edistämiseksi.

2.   Sopimuspuolet tukevat tietojen ja asiantuntemuksen vaihtoa sekä aloitteita, jotka edistävät erityisesti kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyvien valmiuksien kehittämistä.

3.   Sopimuspuolet tehostavat yhteistyötä kulttuuriomaisuuden salakuljettamisen torjumiseksi YK:n turvallisuusneuvoston Irakia koskevien päätöslauselmien mukaisesti. Ne edistävät asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten ratifiointia ja tehokasta täytäntöönpanoa, mukaan lukien kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi vuonna 1970 tehty Unescon yleissopimus.

4.   Sopimuspuolet edistävät kulttuurienvälistä vuoropuhelua unionin ja Irakin yksityishenkilöiden, kulttuuri-instituutioiden ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen välillä.

5.   Sopimuspuolet koordinoivat toimiaan kansainvälisillä foorumeilla, kuten Unescossa ja/tai muissa kansainvälisissä elimissä, edistääkseen kulttuurin monimuotoisuutta ja erityisesti kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä tehdyn Unescon yleissopimuksen ratifiointia ja täytäntöönpanoa.

110 artikla

Alueellinen yhteistyö

1.   Sopimuspuolet sopivat, että yhteistyöllä olisi pyrittävä helpottamaan ja tukemaan Irakin vakautta ja alueellista yhdentymistä. Tätä varten ne sopivat edistävänsä toimia, joiden tavoitteena on suhteiden vahvistaminen Irakiin, sen naapurimaihin ja muihin alueellisiin kumppaneihin.

2.   Sopimuspuolet sopivat, että niiden välinen yhteistyö voi sisältää muiden samalla alueella sijaitsevien maiden kanssa tehtyjen yhteistyösopimusten nojalla toteutettavia toimia edellyttäen, että tällaiset toimet ovat tämän sopimuksen ja sopimuspuolten etujen mukaisia.

3.   Jättämättä mitään alaa toiminnan ulkopuolelle sopimuspuolet sopivat keskittyvänsä erityisesti seuraaviin toimiin:

a)

alueiden sisäisen kaupan edistäminen;

b)

tuki alueellisille instituutioille sekä alueellisten järjestöjen yhteishankkeille ja aloitteille.

V   OSASTO

INSTITUTIONAALISET MÄÄRÄYKSET, YLEISET MÄÄRÄYKSET JA LOPPUMÄÄRÄYKSET

111 artikla

Yhteistyöneuvosto

1.   Perustetaan yhteistyöneuvosto, joka valvoo tämän sopimuksen täytäntöönpanoa. Yhteistyöneuvosto kokoontuu ministeritasolla kerran vuodessa. Se tarkastelee kaikkia tähän sopimukseen liittyviä tärkeitä kysymyksiä sekä kaikkia muita kahden- tai kansainvälisiä sopimuspuolten yhteisen edun mukaisia kysymyksiä tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhteistyöneuvosto voi myös antaa aiheellisia suosituksia sopimuspuolten yhteisellä sopimuksella.

2.   Yhteistyöneuvosto muodostuu sopimuspuolten edustajista.

3.   Yhteistyöneuvosto vahvistaa työjärjestyksensä.

4.   Kukin sopimuspuoli voi saattaa kaikki tämän sopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevat erimielisyydet yhteistyöneuvoston käsiteltäviksi.

5.   Yhteistyöneuvosto voi ratkaista riidan antamalla suosituksen.

6.   Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta millään tavalla tämän sopimuksen II osaston riitojenratkaisua koskeviin määräyksiin eivätkä rajoita niiden soveltamista.

112 artikla

Yhteistyökomitea ja erikoistuneet alakomiteat

1.   Perustetaan yhteistyökomitea, joka muodostuu sopimuspuolten edustajista ja jonka tehtävänä on avustaa yhteistyöneuvostoa sen tehtävissä.

2.   Yhteistyöneuvosto voi päättää perustaa erikoistuneita alakomiteoita tai muita elimiä, jotka voivat avustaa sitä sen tehtävien hoidossa, ja vahvistaa näiden komiteoiden ja elinten kokoonpanon, tehtävät ja työskentelytavat.

113 artikla

Parlamentaarinen yhteistyökomitea

1.   Perustetaan parlamentaarinen yhteistyökomitea. Siinä kokoontuvat Irakin parlamentin ja Euroopan parlamentin jäsenet näkemysten vaihtoa varten.

2.   Parlamentaarinen yhteistyökomitea muodostuu Euroopan parlamentin ja Irakin parlamentin jäsenistä.

3.   Parlamentaariselle yhteistyökomitealle ilmoitetaan yhteistyöneuvoston suosituksista.

4.   Parlamentaarinen yhteistyökomitea voi antaa suosituksia yhteistyöneuvostolle.

114 artikla

Tehtävien suorittamisen tukeminen

Helpottaakseen tämän sopimuksen nojalla tehtävää yhteistyötä sopimuspuolet sopivat antavansa tarvittavan tuen yhteistyön toteuttamiseen osallistuville asianmukaisesti valtuutetuille asiantuntijoille ja viranomaisille tehtävien suorittamista varten sopimuspuolten sisäisten sääntöjen ja määräysten mukaisesti.

115 artikla

Maantieteellinen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan alueisiin, joihin sovelletaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta niissä määrätyin edellytyksin, ja Irakin alueeseen.

116 artikla

Voimaantulo ja voimassaolon jatkaminen

1.   Tämä sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuksen tallettaja vastaanottaa sopimuspuolilta viimeisen ilmoituksen sopimuksen voimaantulon edellyttämien menettelyjen saattamisesta päätökseen.

2.   Tämä sopimus tehdään kymmeneksi vuodeksi. Sen voimassaoloa jatketaan ilman eri toimenpiteitä vuosittain, jollei sopimuspuoli sano sopimusta irti ilmoittamalla asiasta vähintään kuusi kuukautta ennen voimassaolon päättymistä. Sopimuksen irtisanominen tulee voimaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun toinen sopimuspuoli on vastaanottanut ilmoituksen. Tällainen irtisanominen ei vaikuta meneillään oleviin hankkeisiin, jotka on aloitettu tämän sopimuksen nojalla ennen ilmoituksen vastaanottamista.

117 artikla

Väliaikainen soveltaminen

1.   Sen estämättä, mitä 116 artiklassa määrätään, unioni ja Irak sopivat soveltavansa tämän sopimuksen 2 artiklaa sekä II, III ja V osastoa sitä päivää seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona unioni ja Irak ovat ilmoittaneet toisilleen sopimuksen soveltamisen edellyttämien menettelyjen saattamisesta päätökseen. Ilmoitukset lähetetään Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle, joka on tämän sopimuksen tallettaja.

2.   Jos sopimuspuolet soveltavat 1 kohdan mukaisesti jotakin tämän sopimuksen määräystä ennen sopimuksen voimaantuloa, määräyksessä olevaa viittausta sopimuksen voimaantulopäivään pidetään viittauksena päivään, josta alkaen sopimuspuolet sopivat soveltavansa kyseistä määräystä 1 kohdan mukaisesti.

118 artikla

Syrjintäkielto

Tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla ja rajoittamatta siihen sisältyviä erityismääräyksiä

a)

Irakin unioniin soveltamat järjestelyt eivät saa johtaa syrjintään jäsenvaltioiden, niiden kansalaisten tai niiden yritysten välillä;

b)

unionin Irakiin soveltamat järjestelyt eivät saa johtaa syrjintään Irakin kansalaisten tai sen yritysten välillä.

119 artikla

Evoluutiolauseke

1.   Yhteistyötä lisätäkseen sopimuspuolet voivat keskinäisestä sopimuksesta muuttaa, tarkistaa ja laajentaa tätä sopimusta muun muassa täydentämällä sitä tiettyjä aloja tai toimintoja koskevilla sopimuksilla tai pöytäkirjoilla.

2.   Sopimuksen täytäntöönpanon osalta sopimuspuolet voivat tehdä ehdotuksia yhteistyön laajentamiseksi ottaen huomioon sopimuksen soveltamisesta saadut kokemukset. Tähän sopimukseen perustuvan yhteistyön mahdollisesta laajentamisesta päätetään yhteistyöneuvostossa.

120 artikla

Muut sopimukset

1.   Tämä sopimus ja sen nojalla toteutettavat toimet eivät millään tavalla rajoita jäsenvaltioiden valtuuksia tehdä kahdenvälistä yhteistyötä Irakin kanssa tai tarvittaessa tehdä sen kanssa uusia yhteistyösopimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyjen sopimusten asian kannalta merkityksellisten määräysten soveltamista.

2.   Tämä sopimus ei vaikuta sellaisten sitoumusten soveltamiseen tai täytäntöönpanoon, joita sopimuspuolet ovat antaneet kolmansien osalta.

121 artikla

Sopimuksen täyttämättä jättäminen

1.   Sopimuspuolet toteuttavat kaikki tämän sopimuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi tarvittavat yleiset tai erityiset toimenpiteet ja varmistavat, että ne ovat tässä sopimuksessa vahvistettujen tavoitteiden mukaisia.

2.   Jos sopimuspuoli katsoo, ettei toinen sopimuspuoli ole täyttänyt tämän sopimuksen mukaista velvoitettaan, se voi toteuttaa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä. Ennen näiden toimenpiteiden toteuttamista sen on toimitettava yhteistyöneuvostolle 30 päivän kuluessa kaikki tilanteen perusteellista tarkastelua varten tarvittavat tiedot sopimuspuolten kannalta hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi.

Toimenpiteiden valinnassa etusijalle on asetettava toimenpiteet, jotka aiheuttavat vähiten häiriötä tämän sopimuksen toiminnalle. Nämä toimenpiteet annetaan viipymättä tiedoksi yhteistyöneuvostolle, ja niistä neuvotellaan yhteistyöneuvostossa sopimuspuolen pyynnöstä.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa määrätään, sopimuspuoli voi välittömästi toteuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisia tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, jos

a)

sopimus on sanottu irti tavalla, joka ei ole sallittu kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen perusteella;

b)

toinen sopimuspuoli rikkoo 2 ja 5 artiklassa tarkoitettuja sopimuksen olennaisia osia.

Toinen sopimuspuoli voi pyytää kiireellisen kokouksen kutsumista koolle sopimuspuolten saattamiseksi yhteen 15 päivän kuluessa tilanteen perusteellista tarkastelua varten sopimuspuolten kannalta hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi.

4.   Jos sopimuspuoli katsoo, ettei toinen sopimuspuoli ole täyttänyt tämän sopimuksen II osaston mukaista velvoitettaan, se voi 2 kohdasta poiketen käyttää ainoastaan tämän sopimuksen II osaston VI jakson mukaisesti vahvistettuja riitojen ratkaisumenettelyjä, joita sen on noudatettava.

122 artikla

Sopimuspuolten määritelmä

Tässä sopimuksessa ’sopimuspuolilla’ tarkoitetaan unionia tai sen jäsenvaltioita taikka unionia ja sen jäsenvaltioita niiden toimivallan mukaisesti sekä Irakia.

123 artikla

Todistusvoimaiset tekstit

Tämä sopimus on tehty kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin, viron ja arabian kielellä, ja jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen. Tekstien poiketessa toisistaan on sopimuksen neuvottelukieli eli englanti ratkaiseva.

124 artikla

Liitteet, lisäykset, pöytäkirjat ja huomautukset

Tämän sopimuksen liitteet, lisäykset, pöytäkirjat ja huomautukset ovat sen erottamattomia osia.

Съставено в Брюксел на единадесети май две хиляди и дванадесета година.

Hecho en Bruselas, el once de mayo de dos mil doce.

V Bruselu dne jedenáctého května dva tisíce dvanáct.

Udfærdiget i Bruxelles den ellevte maj to tusind og tolv.

Geschehen zu Brüssel am elften Mai zweitausendzwölf.

Kahe tuhande kaheteistkümnenda aasta maikuu üheteistkümnendal päeval Brüsselis.

'Εγινε στις Βρυξέλλες, στις ένδεκα Μαΐου δύο χιλιάδες δώδεκα.

Done at Brussels on the eleventh day of May in the year two thousand and twelve.

Fait à Bruxelles, le onze mai deux mille douze.

Fatto a Bruxelles, addì undici maggio duemiladodici.

Briselē, divi tūkstoši divpadsmitā gada vienpadsmitajā maijā.

Priimta du tūkstančiai dvyliktų metų gegužės vienuoliktą dieną Briuselyje.

Kelt Brüsszelben, a kétezer-tizenkettedik év május havának tizenegyedik napján.

Magħmul fi Brussell, fil-ħdax-il jum ta’ Mejju tas-sena elfejn u tnax.

Gedaan te Brussel, de elfde mei tweeduizend twaalf.

Sporządzono w Brukseli dnia jedenastego maja roku dwa tysiące dwunastego.

Feito em Bruxelas, em onze de maio de dois mil e doze.

Întocmit la Bruxelles la unsprezece mai două mii doisprezece.

V Bruseli dňa jedenásteho mája dvetisícdvanásť.

V Bruslju, dne enajstega maja leta dva tisoč dvanajst.

Tehty Brysselissä yhdentenätoista päivänä toukokuuta vuonna kaksituhattakaksitoista.

Som skedde i Bryssel den elfte maj tjugohundratolv.

Image

Voor het Koninkrijk België

Pour le Royaume de Belgique

Für das Königreich Belgien

Image

Deze handtekening verbindt eveneens de Vlaamse Gemeenschap, de Franse Gemeenschap, de Duitstalige Gemeenschap, het Vlaamse Gewest, het Waalse Gewest en het Brussels Hoofdstedelijk Gewest

Cette signature engage également la Communauté française, la Communauté flamande, la Communauté germanophone, la Région wallonne, la Région flamande et la Région de Bruxelles-Capitale.

Diese Unterschrift bindet zugleich die Deutschsprachige Gemeinschaft, die Flämische Gemeinschaft, die Französische Gemeinschaft, die Wallonische Region, die Flämische Region und die Region Brüssel- Hauptstadt.

За Република България

Image

Za Českou republiku

Image

For Kongeriget Danmark

Image

Für die Bundesrepublik Deutschland

Image

Eesti Vabariigi nimel

Image

Thar cheann Na hÉireann

For Ireland

Image

Гια την Eλληvιкή Δημoкρατία

Image

Por el Reino de España

Image

Pour la République française

Image

Per la Repubblica italiana

Image

Гια την Kυπριαкή Δημoкρατία,

Image

Latvijas Republikas vārdā –

Image

Lietuvos Respublikos vardu

Image

Pour le Grand-Duché de Luxembourg

Image

A Magyar Köztársaság részéről

Image

Għar Malta

Image

Voor het Koninkrijk der Nederlanden

Image

Für die Republik Österreich

Image

W imieniu Rzeczypospolitej Polskiej

Image

Pela República Portuguesa

Image

Pentru România

Image

Za Republiko Slovenijo

Image

Za Slovenskú republiku

Image

Suomen tasavallan puolesta

För Republiken Finland

Image

För Konungariket Sverige

Image

For the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland

Image

За Европейския съюз

Por la Unión Europea

Za Evropskou unii

For Den Europæiske Union

Für die Europäische Union

Euroopa Liidu nimel

Για την Ευρωπαϊκή Ένωση

For the European Union

Pour l'Union européenne

Per l'Unione europea

Eiropas Savienības vārdā –

Europos Sąjungos vardu

Az Európai Unió részéről

Għall-Unjoni Ewropea

Voor de Europese Unie

W imieniu Unii Europejskiej

Pela União Europeia

Pentru Uniunea Europeană

Za Európsku úniu

Za Evropsko unijo

Euroopan unionin puolesta

För Europeiska unionen

Image

Image

Image


LIITE 1

JULKISET HANKINNAT

Lisäys I

Sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat hankinnat

1 osa

Keskushallinnon yksiköt, jotka tekevät hankintoja tämän sopimuksen II osaston V jaksossa olevan II luvun määräysten mukaisesti

Tavarat

Kynnysarvot

130 000 erityisnosto-oikeutta

Palvelut (eritelty 3 osassa)

Kynnysarvot

130 000 erityisnosto-oikeutta

Rakennusurakat (eritelty 4 osassa)

Kynnysarvot

5 000 000 erityisnosto-oikeutta

Irakin sitoumukset

1.   Kaikki keskushallinnon yksiköt, niiden kaikki alayksiköt ja kaikki muut yksiköt, joiden hankintatoiminta riippuu keskushallinnosta tai on sen valvonnan tai vaikutuksen alaista, sekä kaikki muut yksiköt, joita keskushallinto rahoittaa tai joiden johtoa se valvoo.

2.   Tällaisten yksiköiden ohjeellinen luettelo (yksiköiden tarkat nimet voivat muuttua):

 

Maatalousministeriö

 

Viestintäministeriö

 

Kansallinen viestintä- ja tiedotusvälinekomitea

 

Viranomaisten lahjomattomuudesta vastaava komitea

 

Kulttuuriministeriö

 

Puolustusministeriö

 

Muuttoliikeasiainministeriö

 

Opetusministeriö

 

Sähköministeriö

 

Ympäristöministeriö

 

Valtiovarainministeriö

 

Ulkoasiainministeriö

 

Terveysministeriö

 

Korkeakoulutuksesta ja tieteellisestä tutkimuksesta vastaava ministeriö

 

Rakennus- ja asuntoasiainministeriö (ja sen kaikki alayksiköt)

 

Ihmisoikeusministeriö

 

Teollisuus- ja mineraaliministeriö (ja sen kaikki alayksiköt)

 

Sisäasiainministeriö

 

Oikeusministeriö

 

Työ- ja sosiaaliministeriö

 

Kunta-asiain ja yleisten töiden ministeriö

 

Öljyministeriö

 

Suunnittelu- ja kehitysyhteistyöministeriö

 

Tiede- ja teknologiaministeriö

 

Kauppaministeriö

 

Liikenneministeriö

 

Vesivaroista vastaava ministeriö

 

Nuoriso- ja urheiluasiain ministeriö

 

Matkailusta ja antiikkiesineistä vastaava ministeriö

 

Maakuntaministeriö

 

Naisasiainministeriö

 

Irakin keskuspankki

 

Valtion yliopistot

Unionin sitoumukset

Unionin yksiköt:

1.   Euroopan unionin neuvosto

2.   Euroopan komissioJäsenvaltioiden hankintaviranomaiset:

1.   Kaikki keskushallinnon ministeriöt ja julkisoikeudelliset elimet

Unionin osalta julkisoikeudellisella elimellä tarkoitetaan elintä,

joka on nimenomaisesti perustettu tyydyttämään yleisen edun mukaisia tarpeita ja joka ei harjoita teollista tai kaupallista toimintaa,

joka on oikeushenkilö, ja

jota joko rahoittaa pääosin valtio, alueellinen tai paikallinen viranomainen taikka muu julkisoikeudellinen elin tai joka on näiden elinten hallinnan ja valvonnan alainen taikka jonka hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenistä valtio, alueellinen tai paikallinen viranomainen taikka muu julkisoikeudellinen elin nimittää yli puolet.

2.   Seuraavat keskushallinnon yksiköt, jotka tekevät hankintoja tämän sopimuksen II osaston V jakson II luvun määräysten mukaisesti (ohjeellinen luettelo):

OHJEELLINEN LUETTELO HANKINTAVIRANOMAISISTA, JOTKA OVAT EY:N HANKINTADIREKTIIVISSÄ TARKOITETTUJA KESKUSHALLINTOVIRANOMAISIA

Belgia

1.

Services publics fédéraux (Ministères):

1.

Federale Overheidsdiensten (ministeries):

SPF Chancellerie du Premier ministre;

FOD Kanselarij van de Eerste Minister;

SPF Personnel et organisation;

FOD Personeel en Organisatie;

SPF Budget et Contrôle de la Gestion;

FOD Budget en Beheerscontrole;

SPF Technologie de l’information et de la communication (Fedict);

FOD Informatie- en Communicatietechnologie (Fedict);

SPF Affaires étrangères, commerce extérieur et coopération au développement;

FOD Buitenlandse Zaken, Buitenlandse Handel en Ontwikkelingssamenwerking;

SPF Intérieur;

FOD Binnenlandse Zaken;

SPF Finances;

FOD Financiën;

SPF Mobilité et transports;

FOD Mobiliteit en Vervoer;

SPF Emploi, travail et concertation sociale;

FOD Werkgelegenheid, Arbeid en Sociaal overleg;

SPF Sécurité Sociale et institutions publiques de sécurité sociale;

FOD Sociale Zekerheid en Openbare Instellingen van Sociale Zekerheid;

SPF Santé publique, sécurité de la chaîne alimentaire et environnement;

FOD Volksgezondheid, Veiligheid van de Voedselketen en Leefmilieu;

SPF Justice;

FOD Justitie;

SPF Economie, PME, classes moyennes et energie;

FOD Economie, KMO, Middenstand en Energie;

Ministère de la Défense;

Ministerie van Defensie;

Service public de programmation Intégration sociale, lutte contre la pauvreté et économie sociale;

Programmatorische Federale Overheidsdienst Maatschappelijke Integratie, Armoedsbestrijding en Sociale Economie;

Service public fédéral de programmation Développement durable;

Programmatorische Federale Overheidsdienst Duurzame Ontwikkeling;

Service public fédéral de programmation Politique scientifique.

Programmatorische Federale Overheidsdienst Wetenschapsbeleid.


2.

Régie des Bâtiments:

2.

Regie der Gebouwen:

Office national de Sécurité sociale;

Rijksdienst voor Sociale Zekerheid;

Institut national d’Assurance sociales pour travailleurs indépendants;

Rijksinstituut voor de Sociale Verzekeringen der Zelfstandigen;

Institut national d’Assurance Maladie-Invalidité;

Rijksinstituut voor Ziekte- en Invaliditeitsverzekering;

Office national des Pensions;

Rijksdienst voor Pensioenen;

Caisse auxiliaire d’Assurance Maladie-Invalidité;

Hulpkas voor Ziekte-en Invaliditeitsverzekering;

Fond des Maladies professionnelles;

Fonds voor Beroepsziekten;

Office national de l’Emploi.

Rijksdienst voor Arbeidsvoorziening.

Bulgaria

Администрация на Народното събрание

Aдминистрация на Президента

Администрация на Министерския съвет

Конституционен съд

Българска народна банка

Министерство на външните работи

Министерство на вътрешните работи

Министерство на държавната администрация и административната реформа

Министерство на извънредните ситуации

Министерство на земеделието и храните

Министерство на здравеопазването

Министерство на икономиката и енергетиката

Министерство на културата

Министерство на образованието и науката

Министерство на околната среда и водите

Министерство на отбраната

Министерство на правосъдието

Министерство на регионалното развитие и благоустройството

Министерство на транспорта

Министерство на труда и социалната политика

Министерство на финансите

Valtion virastot, valtion toimikunnat, toimeenpanovirastot ja muut valtion viranomaiset, jotka on perustettu lailla tai ministerineuvoston asetuksella ja joilla on täytäntöönpanovallan käyttämiseen liittyvä tehtävä:

Агенция за ядрено регулиране

Висша атестационна комисия

Държавна комисия за енергийно и водно регулиране

Държавна комисия по сигурността на информацията

Комисия за защита на конкуренцията

Комисия за защита на личните данни

Комисия за защита от дискриминация

Комисия за регулиране на съобщенията

Комисия за финансов надзор

Патентно ведомство на Република България

Сметна палата на Република България

Агенция за приватизация

Агенция за следприватизационен контрол

Български институт по метрология

Държавна агенция „Архиви“

Държавна агенция „Държавен резерв и военновременни запаси“

Държавна агенция „Национална сигурност“

Държавна агенция за бежанците

Държавна агенция за българите в чужбина

Държавна агенция за закрила на детето

Държавна агенция за информационни технологии и съобщения

Държавна агенция за метрологичен и технически надзор

Държавна агенция за младежта и спорта

Държавна агенция по горите

Държавна агенция по туризма

Държавна комисия по стоковите борси и тържища

Институт по публична администрация и европейска интеграция

Национален статистически институт

Национална агенция за оценяване и акредитация

Националната агенция за професионално образование и обучение

Национална комисия за борба с трафика на хора

Агенция „Митници“

Агенция за държавна и финансова инспекция

Агенция за държавни вземания

Агенция за социално подпомагане

Агенция за хората с увреждания

Агенция по вписванията

Агенция по геодезия, картография и кадастър

Агенция по енергийна ефективност

Агенция по заетостта

Агенция по обществени поръчки

Българска агенция за инвестиции

Главна дирекция „Гражданска въздухоплавателна администрация“

Дирекция „Материално-техническо осигуряване и социално обслужване“ на Министерство на вътрешните работи

Дирекция „Оперативно издирване“ на Министерство на вътрешните работи

Дирекция „Финансово-ресурсно осигуряване“ на Министерство на вътрешните работи

Дирекция за национален строителен контрол

Държавна комисия по хазарта

Изпълнителна агенция „Автомобилна администрация“

Изпълнителна агенция „Борба с градушките“

Изпълнителна агенция „Българска служба за акредитация“

Изпълнителна агенция „Военни клубове и информация“

Изпълнителна агенция „Главна инспекция по труда“

Изпълнителна агенция „Държавна собственост на Министерството на отбраната“

Изпълнителна агенция „Железопътна администрация“

Изпълнителна агенция „Изпитвания и контролни измервания на въоръжение, техника и имущества“

Изпълнителна агенция „Морска администрация“

Изпълнителна агенция „Национален филмов център“

Изпълнителна агенция „Пристанищна администрация“

Изпълнителна агенция „Проучване и поддържане на река Дунав“

Изпълнителна агенция „Социални дейности на Министерството на отбраната“

Изпълнителна агенция за икономически анализи и прогнози

Изпълнителна агенция за насърчаване на малките и средни предприятия

Изпълнителна агенция по лекарствата

Изпълнителна агенция по лозата и виното

Изпълнителна агенция по околна среда

Изпълнителна агенция по почвените ресурси

Изпълнителна агенция по рибарство и аквакултури

Изпълнителна агенция по селекция и репродукция в животновъдството

Изпълнителна агенция по сортоизпитване, апробация и семеконтрол

Изпълнителна агенция по трансплантация

Изпълнителна агенция по хидромелиорации

Комисията за защита на потребителите

Контролно-техническата инспекция

Национален център за информация и документация

Национален център по радиобиология и радиационна защита

Национална агенция за приходите

Национална ветеринарномедицинска служба

Национална служба „Полиция“

Национална служба „Пожарна безопасност и защита на населението“

Национална служба за растителна защита

Национална служба за съвети в земеделието

Национална служба по зърното и фуражите

Служба „Военна информация“

Служба „Военна полиция“

Фонд „Републиканска пътна инфраструктура“

Авиоотряд 28

Tšekki

Ministerstvo dopravy

Ministerstvo financí

Ministerstvo kultury

Ministerstvo obrany

Ministerstvo pro místní rozvoj

Ministerstvo práce a sociálních věcí

Ministerstvo průmyslu a obchodu

Ministerstvo spravedlnosti

Ministerstvo školství, mládeže a tělovýchovy

Ministerstvo vnitra

Ministerstvo zahraničních věcí

Ministerstvo zdravotnictví

Ministerstvo zemědělství

Ministerstvo životního prostředí

Poslanecká sněmovna PČR

Senát PČR

Kancelář prezidenta

Český statistický úřad

Český úřad zeměměřičský a katastrální

Úřad průmyslového vlastnictví

Úřad pro ochranu osobních údajů

Bezpečnostní informační služba

Národní bezpečnostní úřad

Česká akademie věd

Vězeňská služba

Český báňský úřad

Úřad pro ochranu hospodářské soutěže

Správa státních hmotných rezerv

Státní úřad pro jadernou bezpečnost

Česká národní banka

Energetický regulační úřad

Úřad vlády České republiky

Ústavní soud

Nejvyšší soud

Nejvyšší správní soud

Nejvyšší státní zastupitelství

Nejvyšší kontrolní úřad

Kancelář Veřejného ochránce práv

Grantová agentura České republiky

Státní úřad inspekce práce

Český telekomunikační úřad

Tanska

Folketinget

Rigsrevisionen

Statsministeriet

Udenrigsministeriet

Beskæftigelsesministeriet

5 styrelser og institutioner (5 virastoa ja laitosta)

Domstolsstyrelsen

Finansministeriet

5 styrelser og institutioner (5 virastoa ja laitosta)

Forsvarsministeriet

5 styrelser og institutioner (5 virastoa ja laitosta)

Ministeriet for Sundhed og Forebyggelse

Adskillige styrelser og institutioner, herunder Statens Serum Institut (useita virastoja ja laitoksia, muun muassa Statens Serum Institut)

Justitsministeriet

Rigspolitichefen, anklagemyndigheden samt 1 direktorat og et antal styrelser (poliisiylijohtaja, yleinen syyttäjä, 1 keskusvirasto ja joukko muita virastoja)

Kirkeministeriet

10 stiftsøvrigheder (10 hiippakuntaviranomaista)

Kulturministeriet

4 styrelser samt et antal statsinstitutioner (4 virastoa ja joukko laitoksia)

Miljøministeriet

5 styrelser (5 virastoa)

Ministeriet for Flygtninge, Indvandrere og Integration

1 styrelse (1 virasto)

Ministeriet for Fødevarer, Landbrug og Fiskeri

4 direktorater og institutioner (4 keskusvirastoa ja laitosta)

Ministeriet for Videnskab, Teknologi og Udvikling

Adskillige styrelser og institutioner, Forskningscenter Risø og Statens uddannelsesbygninger (useita virastoja ja laitoksia, muun muassa Risøn tutkimuskeskus, sekä Tanskan valtion tutkimus- ja koulutuslaitoksia)

Skatteministeriet

1 styrelse og institutioner (1 virasto ja useita laitoksia)

Velfærdsministeriet

3 styrelser og institutioner (3 virastoa ja useita laitoksia)

Transportministeriet

7 styrelser og institutioner, hereunder Øresundsbrokonsortiet (7 virastoa ja useita laitoksia, muun muassa Øresundsbrokonsortiet)

Undervisningsministeriet

3 styrelser, 4 undervisningsinstitutioner og 5 andre institutioner (3 virastoa, 4 oppilaitosta ja 5 muuta laitosta)

Økonomi- og Erhvervsministeriet

Adskillige styrelser og institutioner (useita virastoja ja laitoksia)

Klima- og Energiministeriet

3 styrelser og institutioner (3 virastoa ja laitosta)

Saksa

Auswärtiges Amt

Bundeskanzleramt

Bundesministerium für Arbeit und Soziales

Bundesministerium für Bildung und Forschung

Bundesministerium für Ernährung, Landwirtschaft und Verbraucherschutz

Bundesministerium der Finanzen

Bundesministerium des Innern (ainoastaan siviilitarvikkeet)

Bundesministerium für Gesundheit

Bundesministerium für Familie, Senioren, Frauen und Jugend

Bundesministerium der Justiz

Bundesministerium für Verkehr, Bau und Stadtentwicklung

Bundesministerium für Wirtschaft und Technologie

Bundesministerium für wirtschaftliche Zusammenarbeit und Entwicklung

Bundesministerium der Verteidigung (muut kuin sotatarvikkeet)

Bundesministerium für Umwelt, Naturschutz und Reaktorsicherheit

Viro

Vabariigi Presidendi Kantselei;

Eesti Vabariigi Riigikogu;

Eesti Vabariigi Riigikohus;

Riigikontroll;

Õiguskantsler;

Riigikantselei;

Rahvusarhiiv;

Haridus- ja Teadusministeerium;

Justiitsministeerium;

Kaitseministeerium;

Keskkonnaministeerium;

Kultuuriministeerium;

Majandus- ja Kommunikatsiooniministeerium;

Põllumajandusministeerium;

Rahandusministeerium;

Siseministeerium;

Sotsiaalministeerium;

Välisministeerium;

Keeleinspektsioon;

Riigiprokuratuur;

Teabeamet;

Maa-amet;

Keskkonnainspektsioon;

Metsakaitse- ja Metsauuenduskeskus;

Muinsuskaitseamet;

Patendiamet;

Tarbijakaitseamet;

Riigihangete Amet;

Taimetoodangu Inspektsioon;

Põllumajanduse Registrite ja Informatsiooni Amet;

Veterinaar- ja Toiduamet;

Konkurentsiamet;

Maksu- ja Tolliamet;

Statistikaamet;

Kaitsepolitseiamet;

Kodakondsus- ja Migratsiooniamet;

Piirivalveamet;

Politseiamet;

Eesti Kohtuekspertiisi Instituut;

Keskkriminaalpolitsei;

Päästeamet;

Andmekaitse Inspektsioon;

Ravimiamet;

Sotsiaalkindlustusamet;

Tööturuamet;

Tervishoiuamet;

Tervisekaitseinspektsioon;

Tööinspektsioon;

Lennuamet;

Maanteeamet;

Veeteede Amet;

Julgestuspolitsei;

Kaitseressursside Amet;

Kaitseväe Logistikakeskus;

Tehnilise Järelevalve Amet.

Irlanti

President’s Establishment

Houses of the Oireachtas — [parlamentti]

Department of the Taoiseach — [pääministeri]

Central Statistics Office

Department of Finance

Office of the Comptroller and Auditor General

Office of the Revenue Commissioners

Office of Public Works

State Laboratory

Office of the Attorney General

Office of the Director of Public Prosecutions

Valuation Office

Office of the Commission for Public Service Appointments

Public Appointments Service

Office of the Ombudsman

Chief State Solicitor’s Office

Department of Justice, Equality and Law Reform

Courts Service

Prisons Service

Office of the Commissioners of Charitable Donations and Bequests

Department of the Environment, Heritage and Local Government

Department of Education and Science

Department of Communications, Energy and Natural Resources

Department of Agriculture, Fisheries and Food

Department of Transport

Department of Health and Children

Department of Enterprise, Trade and Employment

Department of Arts, Sports and Tourism

Department of Defence

Department of Foreign Affairs

Department of Social and Family Affairs

Department of Community, Rural and Gaeltacht [iirinkieliset alueet] Affairs

Arts Council

National Gallery.

Kreikka

Υπουργείο Εσωτερικών·

Υπουργείο Εξωτερικών·

Υπουργείο Οικονομίας και Οικονομικών·

Υπουργείο Ανάπτυξης·

Υπουργείο Δικαιοσύνης·

Υπουργείο Εθνικής Παιδείας και Θρησκευμάτων·

Υπουργείο Πολιτισμού·

Υπουργείο Υγείας και Κοινωνικής Αλληλεγγύης·

Υπουργείο Περιβάλλοντος, Χωροταξίας και Δημοσίων Έργων·

Υπουργείο Απασχόλησης και Κοινωνικής Προστασίας·

Υπουργείο Μεταφορών και Επικοινωνιών·

Υπουργείο Αγροτικής Ανάπτυξης και Τροφίμων·

Υπουργείο Εμπορικής Ναυτιλίας, Αιγαίου και Νησιωτικής Πολιτικής·

Υπουργείο Μακεδονίας-Θράκης·

Γενική Γραμματεία Επικοινωνίας·

Γενική Γραμματεία Ενημέρωσης·

Γενική Γραμματεία Νέας Γενιάς·

Γενική Γραμματεία Ισότητας·

Γενική Γραμματεία Κοινωνικών Ασφαλίσεων·

Γενική Γραμματεία Απόδημου Ελληνισμού·

Γενική Γραμματεία Βιομηχανίας·

Γενική Γραμματεία Έρευνας και Τεχνολογίας·

Γενική Γραμματεία Αθλητισμού·

Γενική Γραμματεία Δημοσίων Έργων·

Γενική Γραμματεία Εθνικής Στατιστικής Υπηρεσίας Ελλάδος·

Εθνικό Συμβούλιο Κοινωνικής Φροντίδας·

Οργανισμός Εργατικής Κατοικίας·

Εθνικό Τυπογραφείο·

Γενικό Χημείο του Κράτους·

Ταμείο Εθνικής Οδοποιίας·

Εθνικό Καποδιστριακό Πανεπιστήμιο Αθηνών·

Αριστοτέλειο Πανεπιστήμιο Θεσσαλονίκης·

Δημοκρίτειο Πανεπιστήμιο Θράκης·

Πανεπιστήμιο Αιγαίου·

Πανεπιστήμιο Ιωαννίνων·

Πανεπιστήμιο Πατρών·

Πανεπιστήμιο Μακεδονίας·

Πολυτεχνείο Κρήτης·

Σιβιτανίδειος Δημόσια Σχολή Τεχνών και Επαγγελμάτων·

Αιγινήτειο Νοσοκομείο·

Αρεταίειο Νοσοκομείο·

Εθνικό Κέντρο Δημόσιας Διοίκησης·

Οργανισμός Διαχείρισης Δημοσίου Υλικού·

Οργανισμός Γεωργικών Ασφαλίσεων·

Οργανισμός Σχολικών Κτιρίων·

Γενικό Επιτελείο Στρατού·

Γενικό Επιτελείο Ναυτικού·

Γενικό Επιτελείο Αεροπορίας·

Ελληνική Επιτροπή Ατομικής Ενέργειας·

Γενική Γραμματεία Εκπαίδευσης Ενηλίκων·

Υπουργείο Εθνικής Άμυνας·

Γενική Γραμματεία Εμπορίου.

Espanja

Presidencia del Gobierno

Ministerio de Asuntos Exteriores y de Cooperación

Ministerio de Justicia

Ministerio de Defensa

Ministerio de Economía y Hacienda

Ministerio del Interior

Ministerio de Fomento

Ministerio de Educación, Política Social y Deportes

Ministerio de Industria, Turismo y Comercio

Ministerio de Trabajo e Inmigración

Ministerio de la Presidencia

Ministerio de Administraciones Públicas

Ministerio de Cultura

Ministerio de Sanidad y Consumo

Ministerio de Medio Ambiente y Medio Rural y Marino

Ministerio de Vivienda

Ministerio de Ciencia e Innovación

Ministerio de Igualdad

Ranska

1)   Ministeriöt

Services du Premier ministre

Ministère chargé de la santé, de la jeunesse et des sports

Ministère chargé de l’intérieur, de l’outre-mer et des collectivités territoriales

Ministère chargé de la justice

Ministère chargé de la défense

Ministère chargé des affaires étrangères et européennes

Ministère chargé de l’éducation nationale

Ministère chargé de l’économie, des finances et de l’emploi

Secrétariat d'État aux transports

Secrétariat d'État aux entreprises et au commerce extérieur

Ministère chargé du travail, des relations sociales et de la solidarité

Ministère chargé de la culture et de la communication

Ministère chargé du budget, des comptes publics et de la fonction publique

Ministère chargé de l’agriculture et de la pêche

Ministère chargé de l’enseignement supérieur et de la recherche

Ministère chargé de l’écologie, du développement et de l’aménagement durables

Secrétariat d'État à la fonction publique

Ministère chargé du logement et de la ville

Secrétariat d'État à la coopération et à la francophonie

Secrétariat d'État à l’outre-mer

Secrétariat d'État à la jeunesse, des sports et de la vie associative

Secrétariat d'État aux anciens combattants

Ministère chargé de l’immigration, de l’intégration, de l’identité nationale et du co-développement

Secrétariat d'État en charge de la prospective et de l’évaluation des politiques publiques

Secrétariat d'État aux affaires européennes

Secrétariat d'État aux affaires étrangères et aux droits de l’homme

Secrétariat d'État à la consommation et au tourisme

Secrétariat d’Etat à la politique de la ville

Secrétariat d'État à la solidarité

Secrétariat d'État en charge de l’industrie et de la consommation

Secrétariat d'État en charge de l’emploi

Secrétariat d'État en charge du commerce, de l’artisanat, des PME, du tourisme et des services

Secrétariat d'État en charge de l’écologie

Secrétariat d'État en charge du développement de la région-capitale

Secrétariat d'État en charge de l’aménagement du territoire

2)   Laitokset, riippumattomat viranomaiset ja tuomioistuimet

Présidence de la République

Assemblée nationale

Sénat

Conseil constitutionnel

Conseil économique et social

Conseil supérieur de la magistrature

Agence française contre le dopage

Autorité de contrôle des assurances et des mutuelles

Autorité de contrôle des nuisances sonores aéroportuaires

Autorité de régulation des communications électroniques et des postes

Autorité de sûreté nucléaire

Autorité indépendante des marchés financiers

Comité national d’évaluation des établissements publics à caractère scientifique, culturel et professionnel

Commission d’accès aux documents administratifs

Commission consultative du secret de la défense nationale

Commission nationale des comptes de campagne et des financements politiques

Commission nationale de contrôle des interceptions de sécurité

Commission nationale de déontologie de la sécurité

Commission nationale du débat public

Commission nationale de l’informatique et des libertés

Commission des participations et des transferts

Commission de régulation de l’énergie

Commission de la sécurité des consommateurs

Commission des sondages

Commission de la transparence financière de la vie politique

Conseil de la concurrence

Conseil des ventes volontaires de meubles aux enchères publiques

Conseil supérieur de l’audiovisuel

Défenseur des enfants

Haute autorité de lutte contre les discriminations et pour l’égalité

Haute autorité de santé

Médiateur de la République

Cour de justice de la République

Tribunal des Conflits

Conseil d'État

Cours administratives d’appel

Tribunaux administratifs

Cour des Comptes

Chambres régionales des Comptes

Cours et tribunaux de l’ordre judiciaire (Cour de Cassation, Cours d’Appel, Tribunaux d’instance et Tribunaux de grande instance)

3)   Kansalliset julkiset laitokset

Académie de France à Rome

Académie de marine

Académie des sciences d’outre-mer

Académie des technologies

Agence centrale des organismes de sécurité sociale (ACOSS)

Agence de biomédicine

Agence pour l’enseignement du français à l’étranger

Agence française de sécurité sanitaire des aliments

Agence française de sécurité sanitaire de l’environnement et du travail

Agence nationale pour la cohésion sociale et l’égalité des chances

Agence nationale pour la garantie des droits des mineurs

Agences de l’eau

Agence nationale de l’Accueil des Etrangers et des migrations

Agence nationale pour l’amélioration des conditions de travail (ANACT)

Agence nationale pour l’amélioration de l’habitat (ANAH)

Agence nationale pour la Cohésion Sociale et l’Egalité des Chances

Agence nationale pour l’indemnisation des français d’outre-mer (ANIFOM)

Assemblée permanente des chambres d’agriculture (APCA)

Bibliothèque publique d’information

Bibliothèque nationale de France

Bibliothèque nationale et universitaire de Strasbourg

Caisse des dépôts et consignations

Caisse nationale des autoroutes (CNA)

Caisse nationale militaire de sécurité sociale (CNMSS)

Caisse de garantie du logement locatif social

Casa de Velasquez

Centre d’enseignement zootechnique

Centre d’études de l’emploi

Centre d’études supérieures de la sécurité sociale

Centres de formation professionnelle et de promotion agricole

Centre hospitalier des Quinze-Vingts

Centre international d’études supérieures en sciences agronomiques (Montpellier Sup Agro)

Centre des liaisons européennes et internationales de sécurité sociale

Centre des monuments nationaux

Centre national d’art et de culture Georges Pompidou

Centre national des arts plastiques

Centre national de la cinématographie

Centre national d'études et d’expérimentation du machinisme agricole, du génie rural, des eaux et des forêts (CEMAGREF)

Centre national du livre

Centre national de documentation pédagogique

Centre national des œuvres universitaires et scolaires (CNOUS)

Centre national professionnel de la propriété forestière

Centre national de la recherche scientifique (C.N.R.S)

Centres d’éducation populaire et de sport (CREPS)

Centres régionaux des œuvres universitaires (CROUS)

Collège de France

Conservatoire de l’espace littoral et des rivages lacustres

Conservatoire National des Arts et Métiers

Conservatoire national supérieur de musique et de danse de Paris

Conservatoire national supérieur de musique et de danse de Lyon

Conservatoire national supérieur d’art dramatique

École centrale de Lille

École centrale de Lyon

École centrale des arts et manufactures

École française d’archéologie d’Athènes

École française d’Extrême-Orient

École française de Rome

École des hautes études en sciences sociales

École du Louvre

École nationale d’administration

École nationale de l’aviation civile (ENAC)

École nationale des Chartes

École nationale d’équitation

École nationale du génie de l’eau et de l’environnement de Strasbourg

Écoles nationales d’ingénieurs

École nationale d’ingénieurs des industries des techniques agricoles et alimentaires de Nantes

Écoles nationales d’ingénieurs des travaux agricoles

École nationale de la magistrature

Écoles nationales de la marine marchande

École nationale de la santé publique (ENSP)

École nationale de ski et d’alpinisme

École nationale supérieure des arts décoratifs

École nationale supérieure des arts et techniques du théâtre

École nationale supérieure des arts et industries textiles Roubaix

Écoles nationales supérieures d’arts et métiers

École nationale supérieure des beaux-arts

École nationale supérieure de céramique industrielle

École nationale supérieure de l’électronique et de ses applications (ENSEA)

École nationale supérieure du paysage de Versailles

École nationale supérieure des Sciences de l’information et des bibliothécaires

École nationale supérieure de la sécurité sociale

Écoles nationales vétérinaires

École nationale de voile

Écoles normales supérieures

École polytechnique

École technique professionnelle agricole et forestière de Meymac (Corrèze)

École de sylviculture Crogny (Aube)

École de viticulture et d’œnologie de la Tour-Blanche (Gironde)

École de viticulture — Avize (Marne)

Établissement national d’enseignement agronomique de Dijon

Établissement national des invalides de la marine (ENIM)

Établissement national de bienfaisance Koenigswarter

Établissement public du musée et du domaine national de Versailles

Fondation Carnegie

Fondation Singer-Polignac

Haras nationaux

Hôpital national de Saint-Maurice

Institut des hautes études pour la science et la technologie

Institut français d’archéologie orientale du Caire

Institut géographique national

Institut National de l’origine et de la qualité

Institut national des hautes études de sécurité

Institut de veille sanitaire

Institut National d’enseignement supérieur et de recherche agronomique et agroalimentaire de Rennes

Institut national d'études Démographiques (I.N.E.D)

Institut National d’Horticulture

Institut National de la jeunesse et de l’éducation populaire

Institut national des jeunes aveugles — Paris

Institut national des jeunes sourds — Bordeaux

Institut national des jeunes sourds — Chambéry

Institut national des jeunes sourds — Metz

Institut national des jeunes sourds — Paris

Institut national de physique nucléaire et de physique des particules (I.N.P.N.P.P)

Institut national de la propriété industrielle

Institut national de la recherche agronomique (I.N.R.A)

Institut national de la recherche pédagogique (I.N.R.P)

Institut national de la santé et de la recherche médicale (I.N.S.E.R.M)

Institut national d’histoire de l’art (I.N.H.A.)

Institut national de recherches archéologiques préventives

Institut national des sciences de l’univers

Institut national des sports et de l’education physique

Institut national supérieur de formation et de recherche pour l’éducation des jeunes handicapés et les enseignements inadaptés

Instituts nationaux polytechniques

Instituts nationaux des sciences appliquées

Institut national de recherche en informatique et en automatique (INRIA)

Institut national de recherche sur les transports et leur sécurité (INRETS)

Institut de recherche pour le développement

Instituts régionaux d’administration

Institut des sciences et des Industries du vivant et de l’environnement (Agro Paris Tech)

Institut supérieur de mécanique de Paris

Instituts Universitaires de Formation des Maîtres

Musée de l’armée

Musée Gustave-Moreau

Musée national de la marine

Musée national J.-J.-Henner

Musée du Louvre

Musée du Quai Branly

Muséum national d’histoire naturelle

Musée Auguste-Rodin

Observatoire de Paris

Office français de protection des réfugiés et apatrides

Office national des anciens combattants et des victimes de guerre (ONAC)

Office national de la chasse et de la faune sauvage

Office National de l’eau et des milieux aquatiques

Office national d’information sur les enseignements et les professions (ONISEP)

Office universitaire et culturel français pour l’Algérie

Ordre national de la Légion d’honneur

Palais de la découverte

Parcs nationaux

Universités

4)   Muut julkiset elimet

Union des groupements d’achats publics (UGAP)

Agence nationale pour l’emploi (A.N.P.E)

Caisse nationale des allocations familiales (CNAF)

Caisse nationale d’assurance maladie des travailleurs salariés (CNAMS)

Caisse nationale d’assurance-vieillesse des travailleurs salariés (CNAVTS)

Italia

1)   Hankintaelimet

Presidenza del Consiglio dei Ministri

Ministero degli Affari Esteri

Ministero dell’Interno

Ministero della Giustizia e Uffici giudiziari (esclusi i giudici di pace)

Ministero della Difesa

Ministero dell’Economia e delle Finanze

Ministero dello Sviluppo Economico

Ministero delle Politiche Agricole, Alimentari e Forestali

Ministero dell’Ambiente - Tutela del Territorio e del Mare

Ministero delle Infrastrutture e dei Trasporti

Ministero del Lavoro, della Salute e delle Politiche Sociali

Ministero dell’Istruzione, Università e Ricerca

Ministero per i Beni e le Attività culturali, comprensivo delle sue articolazioni periferiche

2)   Muut kansalliset julkiset elimet

CONSIP (Concessionaria Servizi Informatici Pubblici)

Kypros

Προεδρία και Προεδρικό Μέγαρο

Γραφείο Συντονιστή Εναρμόνισης

Υπουργικό Συμβούλιο

Βουλή των Αντιπροσώπων

Δικαστική Υπηρεσία

Νομική Υπηρεσία της Δημοκρατίας

Ελεγκτική Υπηρεσία της Δημοκρατίας

Επιτροπή Δημόσιας Υπηρεσίας

Επιτροπή Εκπαιδευτικής Υπηρεσίας

Γραφείο Επιτρόπου Διοικήσεως

Επιτροπή Προστασίας Ανταγωνισμού

Υπηρεσία Εσωτερικού Ελέγχου

Γραφείο Προγραμματισμού

Γενικό Λογιστήριο της Δημοκρατίας

Γραφείο Επιτρόπου Προστασίας Δεδομένων Προσωπικού Χαρακτήρα

Γραφείο Εφόρου Δημοσίων Ενισχύσεων

Αναθεωρητική Αρχή Προσφορών

Υπηρεσία Εποπτείας και Ανάπτυξης Συνεργατικών Εταιρειών

Αναθεωρητική Αρχή Προσφύγων

Υπουργείο Άμυνας

Υπουργείο Γεωργίας, Φυσικών Πόρων και Περιβάλλοντος

Τμήμα Γεωργίας

Κτηνιατρικές Υπηρεσίες

Τμήμα Δασών

Τμήμα Αναπτύξεως Υδάτων

Τμήμα Γεωλογικής Επισκόπησης

Μετεωρολογική Υπηρεσία

Τμήμα Αναδασμού

Υπηρεσία Μεταλλείων

Ινστιτούτο Γεωργικών Ερευνών

Τμήμα Αλιείας και Θαλάσσιων Ερευνών

Υπουργείο Δικαιοσύνης και Δημοσίας Τάξεως

Αστυνομία

Πυροσβεστική Υπηρεσία Κύπρου

Τμήμα Φυλακών

Υπουργείο Εμπορίου, Βιομηχανίας και Τουρισμού

Τμήμα Εφόρου Εταιρειών και Επίσημου Παραλήπτη

Υπουργείο Εργασίας και Κοινωνικών Ασφαλίσεων

Τμήμα Εργασίας

Τμήμα Κοινωνικών Ασφαλίσεων

Τμήμα Υπηρεσιών Κοινωνικής Ευημερίας

Κέντρο Παραγωγικότητας Κύπρου

Ανώτερο Ξενοδοχειακό Ινστιτούτο Κύπρου

Ανώτερο Τεχνολογικό Ινστιτούτο

Τμήμα Επιθεώρησης Εργασίας

Τμήμα Εργασιακών Σχέσεων

Υπουργείο Εσωτερικών

Επαρχιακές Διοικήσεις

Τμήμα Πολεοδομίας και Οικήσεως

Τμήμα Αρχείου Πληθυσμού και Μεταναστεύσεως

Τμήμα Κτηματολογίου και Χωρομετρίας

Γραφείο Τύπου και Πληροφοριών

Πολιτική Άμυνα

Υπηρεσία Μέριμνας και Αποκαταστάσεων Εκτοπισθέντων

Υπηρεσία Ασύλου

Υπουργείο Εξωτερικών

Υπουργείο Οικονομικών

Τελωνεία

Τμήμα Εσωτερικών Προσόδων

Στατιστική Υπηρεσία

Τμήμα Κρατικών Αγορών και Προμηθειών

Τμήμα Δημόσιας Διοίκησης και Προσωπικού

Κυβερνητικό Τυπογραφείο

Τμήμα Υπηρεσιών Πληροφορικής

Υπουργείο Παιδείας και Πολιτισμού

Υπουργείο Συγκοινωνιών και Έργων

Τμήμα Δημοσίων Έργων

Τμήμα Αρχαιοτήτων

Τμήμα Πολιτικής Αεροπορίας

Τμήμα Εμπορικής Ναυτιλίας

Τμήμα Οδικών Μεταφορών

Τμήμα Ηλεκτρομηχανολογικών Υπηρεσιών

Τμήμα Ηλεκτρονικών Επικοινωνιών

Υπουργείο Υγείας

Φαρμακευτικές Υπηρεσίες

Γενικό Χημείο

Ιατρικές Υπηρεσίες και Υπηρεσίες Δημόσιας Υγείας

Οδοντιατρικές Υπηρεσίες

Υπηρεσίες Ψυχικής Υγείας

Latvia

a)   Ministeriöt, erityistoimeksiannoista huolehtivien ministerien sihteeristöt ja niiden alaisuudessa toimivat laitokset

Aizsardzības ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Ārlietu ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Bērnu un ģimenes lietu ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Ekonomikas ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Finanšu ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Iekšlietu ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Izglītības un zinātnes ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Kultūras ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Labklājības ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Reģionālās attīstības un pašvaldības lietu ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Satiksmes ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Tieslietu ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Veselības ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Vides ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Zemkopības ministrija un tās padotībā esošās iestādes

Īpašu uzdevumu ministra sekretariāti un to padotībā esošās iestādes

Satversmes aizsardzības birojs

b)   Muut valtion laitokset

Augstākā tiesa

Centrālā vēlēšanu komisija

Finanšu un kapitāla tirgus komisija

Latvijas Banka

Prokuratūra un tās pārraudzībā esošās iestādes

Saeimas kanceleja un tās padotībā esošās iestādes

Satversmes tiesa

Valsts kanceleja un tās padotībā esošās iestādes

Valsts kontrole

Valsts prezidenta kanceleja

Tiesībsarga birojs

Nacionālā radio un televīzijas padome

Citas valsts iestādes, kuras nav ministriju padotībā (muut kuin ministeriöiden alaiset valtion laitokset)

Liettua

Prezidentūros kanceliarija

Seimo kanceliarija

Parlamentille (Seimas) vastuussa olevat laitokset:

Lietuvos mokslo taryba;

Seimo kontrolierių įstaiga;

Valstybės kontrolė;

Specialiųjų tyrimų tarnyba;

Valstybės saugumo departamentas;

Konkurencijos taryba;

Lietuvos gyventojų genocido ir rezistencijos tyrimo centras;

Vertybinių popierių komisija;

Ryšių reguliavimo tarnyba;

Nacionalinė sveikatos taryba;

Etninės kultūros globos taryba;

Lygių galimybių kontrolieriaus tarnyba;

Valstybinė kultūros paveldo komisija;

Vaiko teisių apsaugos kontrolieriaus įstaiga;

Valstybinė kainų ir energetikos kontrolės komisija;

Valstybinė lietuvių kalbos komisija;

Vyriausioji rinkimų komisija;

Vyriausioji tarnybinės etikos komisija;

Žurnalistų etikos inspektoriaus tarnyba

Vyriausybės kanceliarija

Hallitukselle (Vyriausybės) vastuussa olevat laitokset:

Ginklų fondas;

Informacinės visuomenės plėtros komitetas;

Kūno kultūros ir sporto departamentas;

Lietuvos archyvų departamentas;

Mokestinių ginčų komisija;

Statistikos departamentas;

Tautinių mažumų ir išeivijos departamentas;

Valstybinė tabako ir alkoholio kontrolės tarnyba;

Viešųjų pirkimų tarnyba;

Narkotikų kontrolės departamentas;

Valstybinė atominės energetikos saugos inspekcija;

Valstybinė duomenų apsaugos inspekcija;

Valstybinė lošimų priežiūros komisija;

Valstybinė maisto ir veterinarijos tarnyba;

Vyriausioji administracinių ginčų komisija;

Draudimo priežiūros komisija;

Lietuvos valstybinis mokslo ir studijų fondas;

Lietuvių grįžimo į Tėvynę informacijos centras

Konstitucinis Teismas

Lietuvos bankas

Aplinkos ministerija

Ympäristöministeriön (Aplinkos ministerija) alaiset laitokset:

Generalinė miškų urėdija;

Lietuvos geologijos tarnyba;

Lietuvos hidrometeorologijos tarnyba;

Lietuvos standartizacijos departamentas;

Nacionalinis akreditacijos biuras;