31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 203/1

(1)

Asetuksissa (EU) N:o 43/2012 (1) ja (EU) N:o 44/2012 (2) vahvistetaan EU:n vesillä ja, EU:n aluksiin, tietyillä EU:n ulkopuolisilla vesillä sovellettavat tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet vuodeksi 2012.

(2)

Muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen kymmenennessä sopimuspuolten konferenssissa (COP10), joka pidettiin Bergenissä 20–25 päivänä marraskuuta 2011, lisättiin paholaisrausku (Manta birostris) yleissopimuksen liitteen I ja liitteen II suojeltujen lajien luetteloihin. Sen vuoksi on aiheellista säätää paholaisrauskun suojelemisesta kaikilla vesillä kalastavien EU:n alusten sekä EU:n vesillä kalastavien muiden kuin unionin alusten osalta.

(3)

Tieteellis-teknis-taloudelliselle kalastuskomitealle (STECF) on ehdotettu mahdollisuutta suorittaa saaliskiintiöt täydellisesti kirjaavaa koekalastusta useiden eri kantojen osalta Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suuralueella VII, jotta voitaisiin määrittää saaliskiintiöiden vaikutus kalastuskuolevuuteen, poisheitettyihin määriin ja valikoiviin kalastuskäytäntöihin sekakalastuksessa. Koekalastus koskisi punakampelan, merikrotin, lasikampelan ja kummeliturskan kantoja, joiden osalta olisi saatavilla 1 prosentin lisäkiintiö, sekä koljan kantaa, jonka osalta olisi saatavilla 5 prosentin lisäkiintiö. Komission pyyntöön antamassaan vastauksessa STECF ilmaisee tukensa tälle koekalastukselle ja pitää sitä tärkeänä askeleena kehitettäessä saaliskiintiöiden hallinnointiin perustuvaa lähestymistapaa. STECF toteaa myös, että tämä koekalastus ei juurikaan uhkaa lisätä kyseisten kantojen kokonaiskalastuskuolevuutta. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa asiaankuuluvia TACeja, jotta nämä lisäkiintiöt olisivat arvioituun koekalastukseen osallistuvien jäsenvaltioiden saatavilla.

(4)

Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomissio (WCPFC) kumosi 26–30 päivänä maaliskuuta 2012 Guamissa, Yhdysvalloissa, pidetyssä kahdeksannessa vuosikokouksessaan välittömin vaikutuksin määräyksensä, jotka koskevat isosilmätonnikalan ja keltaevätonnikalan kurenuottakalastuksen kieltoalueita tietyillä aavan meren alueilla. Nämä kalastuskieltoalueet pantiin täytäntöön unionin oikeudessa asetuksen (EU) N:o 44/2012 32 artiklalla, joka olisi sen vuoksi kumottava.

(5)

Yhdistynyt kuningaskunta on antanut tietoja erään Irlanninmerellä pohjatrooleilla kalastavan alusryhmän, jonka kohdelaji oli atlantinsimpukka, saamista turskasaaliista Irlanninmerellä. Näiden STECF:n arvioimien tietojen perusteella voidaan todeta, että tuohon kalastukseen osallistuvien alusten turskasaaliit poisheitetyt määrät mukaan luettuina eivät ylitä 1,5:tä prosenttia kyseessä olevan alusryhmän kokonaissaaliista. Kun otetaan lisäksi huomioon kyseessä olevan alusryhmän kalastustoiminnan seurannan ja valvonnan varmistamiseksi käytössä olevat toimenpiteet ja se, että tämän alusryhmän sisällyttäminen järjestelmään aiheuttaisi kohtuuttoman hallinnollisen rasitteen verrattuna sillä tuon kalastuksen turskakantoihin olevaan kokonaisvaikutukseen, on tarkoituksenmukaista sulkea Irlanninmerellä pohjatrooleilla kalastava ja atlantinsimpukkaa kohdelajinaan pitävä alusryhmä turskakantoja ja turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1342/2008 (3) III luvussa säädetyn pyyntiponnistusjärjestelmän soveltamisen ulkopuolelle.

(6)

Kattegatin turskan TACin olisi oltava samansuuruinen kuin unionin kiintiö. Sen vuoksi sitä koskeva luku asetuksessa (EU) N:o 43/2012 olisi oikaistava tämän mukaisesti.

(7)

Unioni on saanut vuodelle 2012 lisäkalastusmahdollisuuksia unionin ja muiden Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön (NAFO) sopimuspuolten välisten kiintiöiden siirtojen johdosta. Asetuksen (EU) N:o 44/2012 liite I C olisi näin ollen muutettava vuoden 2012 osalta näiden uusien kalastusmahdollisuuksien ottamiseksi huomioon. Nämä muutokset koskevat vuotta 2012 eivätkä vaikuta suhteellisen vakauden periaatteeseen.

(8)

Asetuksen (EU) N:o 43/2012 liitteessä II C vahvistetaan pyyntiponnistusrajoitukset Englannin kanaalin länsiosan merianturakannan hoidon yhteydessä ICES-alueella VII e. Yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä komissio on pyytänyt STECF:n lausuntoa siitä, voitaisiinko liitettä II C muuttaa niin, että tuon liitteen kohdassa 1.2 tarkoitetulle seisovia pyydyksiä koskevalle vapautukselle voitaisiin vahvistaa vaihtuva viitekausi nykyisen pysyvän viitevuoden sijaan. Vastauksessaan STECF katsoo, että lähempänä nykyhetkeä oleva vuosi tai useampaan viime vuoteen perustuva vaihtuva viitekausi olisi toivottava ja että tämän muutoksen vaikutus kyseisen kalastuksen pyyntiponnistukseen olisi merkityksetön.

(9)

Kun jäsenvaltioille oliiviturskan TACissa NAFO-alueella 3NO myönnetyt kiintiöt lasketaan yhteen, summaksi saadaan unionin kiintiö, joka ylittää yhdellä tonnilla alueellisessa kalastusjärjestössä vahvistetut kalastusmahdollisuudet. Sen vuoksi vastaava kiintiöjako asetuksessa (EU) N:o 44/2012 olisi muutettava.

(10)

Unionin, Islannin ja Färsaarten väliset neuvottelut kalastusmahdollisuuksista eivät ole johtaneet sopimukseen vuoden 2012 osalta. Sen vuoksi näitä neuvotteluja varten varatut kalastusmahdollisuudet voidaan nyt jakaa jäsenvaltioille. Lisäksi Koillis-Atlantin makrillikantojen hoitoa koskevat rannikkovaltioiden väliset neuvottelut päättyivät tuloksettomina Reykjavikissa 17 päivänä helmikuuta 2012. Sen jälkeen unioni ja Norja ovat päättäneet vahvistaa makrillia vuonna 2012 koskevat kalastusmahdollisuutensa kahdenvälisten järjestelyjensä mukaisesti. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 44/2012 1 artikla ja sen liitteissä I A ja I B olevia asiaankuuluvia TACeja olisi muutettava myöntämättömien kiintiöiden jakamiseksi ja makrillin perinteisen jaon huomioon ottamiseksi Koillis-Atlantilla.

(11)

ICES:n ja STECF:n antamien lausuntojen mukaan tuulenkalan TACia olisi pienennettävä huomattavasti ICES-alueilla II a ja III a sekä ICES-suuralueella IV sijaitsevilla EU:n vesillä. Näiden lausuntojen vuoksi Norja ja unioni sopivat 9 päivänä maaliskuuta 2012 päättyneissä neuvotteluissa Norjalle siirrettyjen tuulenkalan kalastusmahdollisuuksien vähentämisestä. Asetus (EU) N:o 44/2012 olisi muutettava tämän mukaisesti.

(12)

Etelä-Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPRFMO) perustamista koskeneen, toukokuussa 2007 pidetyn kolmannen kansainvälisen kokouksen osanottajat hyväksyivät väliaikaisia toimenpiteitä, kalastusmahdollisuudet mukaan lukien, pelagisten kalastustoimien ja pohjakalastuksen sääntelemiseksi alueella siihen asti kun tällainen alueellinen kalastusjärjestö on perustettu. Näitä väliaikaisia toimenpiteitä tarkistettiin tammikuussa 2011 pidetyssä SPRFMO:n komissiota käsittelevässä toisessa valmistelevassa konferenssissa ja SPRFMO:n komissiota käsittelevässä kolmannessa valmistelevassa konferenssissa, joka pidettiin 30 päivän tammikuuta ja 3 päivän helmikuuta 2012 välisenä aikana. Nämä väliaikaiset toimenpiteet ovat vapaaehtoisia eivätkä kansainvälisen oikeuden nojalla oikeudellisesti sitovia. Kansainväliseen merioikeuteen kirjattujen yhteistyö- ja säilyttämisvelvoitteiden mukaisesti on kuitenkin aiheellista saattaa nämä toimenpiteet osaksi unionin oikeutta vahvistamalla unionin kokonaiskiintiö ja jakamalla se asianomaisten jäsenvaltioiden kesken.

(13)

Asetuksia (EU) N:o 43/2012 ja (EU) N:o 44/2012 sovelletaan pääsääntöisesti 1 päivästä tammikuuta 2012. Sen vuoksi myös tätä asetusta olisi sovellettava tuosta päivästä alkaen. Tällainen taannehtiva soveltaminen ei rajoita oikeusvarmuuden ja luottamuksen suojan periaatteiden soveltamista, sillä asianomaisia kalastusmahdollisuuksia ei ole vielä käytetty loppuun. Uusien paholaisrauskua koskevien säännösten olisi kuitenkin oltava voimassa vasta siitä päivästä, jona muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen asianomaisten liitteiden muutokset tulevat voimaan sen XI artiklan 5 kohdan mukaisesti. Samoin asetuksen (EU) N:o 44/2012 32 artikla olisi kumottava 31 päivästä maaliskuuta 2012 alkaen, joka on WCPFC:n ilmoittama voimaantulopäivämäärä. Koska eräiden saalisrajoitusten muutokset vaikuttavat EU:n alusten taloudelliseen toimintaan ja kalastuskauden suunnitteluun, tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen julkaisemisen jälkeen.

(14)

Kun asetus (EU) N:o 44/2012 hyväksyttiin, enimmäismäärä EU:n aluksia, joilla on lupa kalastaa miekkakalaa ja valkotonnikalaa Intian valtameren tonnikalakomission (IOTC) yleissopimusalueella, ei sisältänyt 15:tä Ranskan lipun alla purjehtivaa ja Réunionilla rekisteröityä kalastusalusta. Kyseisessä liitteessä esitettyä unionin TACia olisi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Lisätään 12 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

2)

Lisätään 13 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:

”13 a artikla

Asetuksen (EY) N:o 754/2009 muuttaminen

Lisätään asetuksen (EY) N:o 754/2009 1 artiklaan alakohta seuraavasti:

3)

Muutetaan liite I tämän asetuksen liitteessä I olevan tekstin mukaisesti.

1)

Kumotaan 1 artiklan 3 ja 4 kohta.

2)

Lisätään 13 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

3)

Kumotaan 32 artikla.

4)

Lisätään 37 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

5)

Muutetaan liitteet I, I A, I B, I C, I J sekä VI tämän asetuksen liitteessä II olevan tekstin mukaisesti.

31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 203/23

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 91/2009 (2) käyttöön polkumyyntitoimenpiteet Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa. Neuvosto laajensi täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 723/2011 (3) nämä toimenpiteet koskemaan tiettyjä Malesiasta lähetettyjä rauta- ja teräskiinnittimiä, jäljempänä ’laajennetut toimenpiteet’, lukuun ottamatta tiettyjen kyseisessä asetuksessa nimenomaisesti mainittujen malesialaisten yritysten tuottamien rauta- ja teräskiinnittimien tuontia.

(2)

Komissio vastaanotti pyynnön saada vapautus laajennetuista toimenpiteistä perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan nojalla. Pyynnön esitti Malesiassa toimiva tuottaja Andfast Malaysia Sdn. Bhd., jäljempänä ’Andfast’.

(3)

Komissio tutki Andfastin toimittaman näytön ja totesi, että on olemassa riittävät perusteet panna vireille perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan mukainen tutkimus sen määrittämiseksi, voidaanko Andfastille myöntää vapautus laajennetuista toimenpiteistä. Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa ja annettuaan asianomaiselle unionin tuotannonalalle tilaisuuden esittää huomautuksia komissio pani asetuksella (EU) N:o 1164/2011 (4), jäljempänä ’tarkastelun vireillepanosta annettu asetus’, vireille Andfastin osalta täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 723/2011 koskevan tarkastelun.

(4)

Tarkastelun vireillepanosta annetulla asetuksella kumottiin täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 723/2011 käyttöön otettu polkumyyntitulli Andfastin tuottaman ja Malesiasta lähettämän, tutkittavana olevan tuotteen tuonnin osalta. Samalla tulliviranomaiset velvoitettiin perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan nojalla toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tällaisen tuonnin kirjaamiseksi.

(5)

Tarkastelun kohteena oleva tuote on Malesiasta lähetetyt muusta kuin ruostumattomasta teräksestä valmistetut tietyt rauta- ja teräskiinnittimet eli puuruuvit (lukuun ottamatta kansiruuveja), itsekierteittävät ruuvit, muut kannalliset ruuvit ja pultit (myös niihin kuuluvine muttereineen ja aluslaattoineen, mutta lukuun ottamatta poikkileikkaukseltaan täyteisestä materiaalista sorvattuja ruuveja, varren paksuus enintään 6 mm, ja lukuun ottamatta rautatie- tai raitiotieradan rakennusosien kiinnittämiseen tarkoitettuja ruuveja ja pultteja) sekä aluslaatat, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7318 12 90, ex 7318 14 91, ex 7318 14 99, ex 7318 15 59, ex 7318 15 69, ex 7318 15 81, ex 7318 15 89, ex 7318 15 90, ex 7318 21 00 ja ex 7318 22 00, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(6)

Komissio ilmoitti Andfastille ja Malesian edustajille virallisesti tarkastelun vireillepanosta. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään näkemyksensä ja niille ilmoitettiin, että ne voivat pyytää kuulemista. Tällaisia pyyntöjä ei saatu.

(7)

Komissio lähetti Andfastille myös kyselylomakkeen ja sai vastauksen asetetun määräajan kuluessa. Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarkastelun kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Andfastin toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti.

(8)

Tutkimusajanjakso käsitti 1 päivän lokakuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2011 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Tietoja kerättiin vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson lopun väliseltä ajalta sen selvittämiseksi, oliko kaupan rakenteessa tapahtunut muutoksia.

(9)

Tutkimuksessa vahvistui, että Andfast ei ole etuyhteydessä yhteenkään kiinalaiseen tai malesialaiseen viejään tai tuottajaan, joihin sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä, eikä ollut vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta Euroopan unioniin sen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla, joka johti laajennettuihin toimenpiteisiin, eli 1 päivän tammikuuta 2008 ja 30 päivän syyskuuta 2010 välisenä aikana. Andfast vei tarkasteltavana olevaa tuotetta ensimmäisen kerran vasta sen jälkeen, kun toimenpiteet oli laajennettu koskemaan Malesiaa.

(10)

Andfastin jalostustoimintaa voidaan pitää perusasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna kokoonpanona ja valmistuksena. Andfast tuo Kiinan kansantasavallasta aihioita, jotka kierteitetään ja pinnoitetaan ja joihin kiinnitetään mutterit ja aluslaatat sen toimitiloissa Malesiassa. Lopputuote myydään ja viedään siihen etuyhteydessä olevalle yritykselle unionissa.

(11)

Tätä ei pidetä prosessina, johon liittyy toimenpiteiden kiertämistä, koska voitiin osoittaa, että kokoonpanossa tai valmistuksessa käytettävien, Kiinan kansantasavallasta tuotujen osien arvonlisäys on enemmän kuin 25 prosenttia valmistuskustannuksista.

(12)

Ei löytynyt näyttöä siitä, että Andfast olisi ostanut asianomaista lopputuotetta Kiinan kansantasavallasta jälleenlaivatakseen tai myydäkseen sitä edelleen Euroopan unioniin.

(13)

Ottaen huomioon edellä mainitut päätelmät, joiden mukaan Andfast ei ole ollut osallisena kiertämiskäytännöissä, yritys olisi vapautettava voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä.

(14)

Tarkastelun vireillepanosta annetussa asetuksessa säädetty, Andfastin Malesiasta lähettämiä tiettyjä rauta- ja teräskiinnittimiä koskevan tuonnin kirjaaminen olisi lopetettava. Perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdassa säädetään, että toimenpiteitä voidaan toteuttaa kirjattua tuontia vastaan kirjaamispäivästä alkaen, mutta koska yritys vapautetaan toimenpiteistä, Andfastin Malesiasta lähettämistä tietyistä rauta- ja teräskiinnittimistä, jotka on unioniin tuotaessa kirjattu tarkastelun vireillepanosta annetun asetuksen mukaisesti, ei olisi kannettava polkumyyntitullia.

(15)

Andfastin tuottamien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnille myönnetty vapautus laajennetuista toimenpiteistä on perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti voimassa sillä edellytyksellä, että vapautus on lopullisesti vahvistettujen tosiseikkojen mukaan perusteltu ja ettei vapautusta esimerkiksi todeta myönnetyn asianomaisen yrityksen toimittamien väärien tai harhaanjohtavien tietojen perusteella. Jos alustavan näytön perusteella toisin osoitetaan tai jos Andfastin vienti Euroopan unioniin lisääntyisi huomattavasti, komissio voi panna vireille tutkimuksen selvittääkseen, onko vapautuksen peruuttaminen perusteltua.

(16)

Andfastin tuottamien tiettyjen rauta- tai teräskiinnittimien tuonnin vapauttaminen laajennetuista toimenpiteistä perustuu tämän tarkastelun päätelmiin. Tämä vapautus koskee näin ollen yksinomaan Malesiasta lähetettyjen, kyseisen yrityksen tuottamien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuontia. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 723/2011 1 artiklan 1 kohdassa (mukaan luettuina erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamille, maahantuoduille rauta- ja teräskiinnittimille ei voida myöntää tätä vapautusta, vaan niihin on sovellettava mainitulla asetuksella käyttöön otettua jäännöstullia.

(17)

Jotta näitä vapautuksia sovellettaisiin asianmukaisesti, tarvitaan erityistoimenpiteitä. Tällainen erityistoimenpide on vaatimus sellaisen pätevän kauppalaskun esittämisestä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joka täyttää täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 723/2011 liitteessä esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, on sovellettava laajennettua polkumyyntitullia.

(18)

Andfastille ja kaikille muille asianomaisille osapuolille on ilmoitettu niistä tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella Andfastille aiottiin myöntää vapautus laajennetuista toimenpiteistä. Huomautuksia ei ole saatu,

31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 203/26

(1)

Neuvoston tehtävänä on vahvistaa kutakin kalastusta tai kalastusryhmää koskevat suurimmat sallitut saaliit (TACit). Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kantaryhmän osalta ja ottamalla asianmukaisesti huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (1) vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

(2)

Yksinkertaistamisen ja kannan asianmukaisen hoitamisen vuoksi on aiheellista vahvistaa Biskajanlahden (ICES-suuralue VIII) sardellikannan TAC ja jäsenvaltioiden kiintiöt vuotuiseksi kalastuksenhoitokaudeksi, joka alkaa 1 päivänä heinäkuuta ja päättyy seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta, sen sijaan, että ne vahvistettaisiin kalenterivuoden mukaiseksi hallinnointijaksoksi. Kalastukseen olisi kuitenkin sovellettava asetuksen (EU) N:o 43/2012 (2) sisältämiä kiintiöiden käytön edellytyksiä koskevia yleisiä säännöksiä.

(3)

Biskajanlahden sardellin kalastuskauden 2012/2013 TAC olisi vahvistettava käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella sekä ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat varmistaen samalla eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu.

(4)

Vahvistaakseen Biskajanlahden sardellikannalle monivuotisen, kalastuskauden kattavan hoitosuunnitelman, johon sisältyy kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen sovellettava pyyntisääntö, komissio antoi 29 päivänä heinäkuuta 2009 ehdotuksen asetukseksi, joka koskee pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamista Biskajanlahden sardellikannalle ja kyseistä kantaa hyödyntäville kalastuksille. Kun otetaan huomioon mainittu ehdotus ja se, että ehdotuksen perustana oleva vaikutusten arviointi sisältää tuoreimmat arviot Biskajanlahden sardellikannan kalastusmahdollisuuksia koskevien päätösten vaikutuksista, on aiheellista vahvistaa kyseiselle kannalle tämän mukainen TAC. Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) heinäkuussa 2012 antamassa lausunnossa kutevan kannan biomassaksi arvioitiin noin 68 180 tonnia. Näin ollen 1 päivänä heinäkuuta 2012 alkavan ja 30 päivänä kesäkuuta 2013 päättyvän kalastuskauden TACiksi olisi vahvistettava 20 700 tonnia.

(5)

TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta 6 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 (3) 2 artiklan mukaisesti on tarpeen määrittää, missä määrin Biskajanlahden sardellikantaan sovelletaan mainitussa asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä.

(6)

Kalastuskauden 2012/2013 alkamisen ja vuosittaisten saalisilmoitusten vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan viipymättä, ja sitä olisi sovellettava 1 päivästä heinäkuuta 2012,

31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 203/28

(1)

EU:n alusten käytettävissä olevien, kansainvälisten neuvottelujen alaan tai sopimusten soveltamisalaan kuulumattomien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2012 17 päivänä tammikuuta 2012 annetussa neuvoston asetuksessa (EU) N:o 43/2012 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2012.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjen alusten mainitussa liitteessä tarkoitetun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2012 kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus,

31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 203/30

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitetyn tavaran luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan unionin erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetty tavara luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodiin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On aiheellista säätää, että sitovien tariffitietojen haltija voi yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti edelleen kolmen kuukauden ajan käyttää sellaisia sitovia tariffitietoja, jotka jäsenvaltioiden tulliviranomaiset ovat antaneet tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön mutta jotka eivät ole tämän asetuksen säännösten mukaisia.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 203/32

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitetyn tavaran luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan unionin erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetty tavara luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodiin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On aiheellista säätää, että sitovien tariffitietojen haltija voi yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti edelleen kolmen kuukauden ajan käyttää sellaisia sitovia tariffitietoja, jotka jäsenvaltioiden tulliviranomaiset ovat antaneet tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön mutta jotka eivät ole tämän asetuksen säännösten mukaisia.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 203/34

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitettyjen tavaroiden luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt; näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan unionin erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetyt tavarat luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodeihin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On aiheellista säätää, että sitovien tariffitietojen haltija voi yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti edelleen kolmen kuukauden ajan käyttää sellaisia sitovia tariffitietoja, jotka jäsenvaltioiden tulliviranomaiset ovat antaneet tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön mutta jotka eivät ole tämän asetuksen säännösten mukaisia.

(5)

Tämän asetuksen liitteessä olevassa 1 ja 3 kohdassa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset; tullikoodeksikomitea ei ole antanut lausuntoa tämän asetuksen liitteessä olevasta 2 kohdasta puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

31.7.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 203/37

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2)1 päivänä marraskuuta 2011 julkaistulla ilmoituksella, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Venäjältä ja Turkista, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien tiettyjen raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitos- ja muiden osien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta.

(2)

Menettely pantiin vireille sen jälkeen, kun teräksisten tyssähitsauksessa käytettävien liitososien valmistajien etuja valvova Defence Committee of the Steel Butt-Welding Fittings Industry of the European Union, jäljempänä ’valituksen tekijät’, oli 20 päivänä syyskuuta 2011 tehnyt valituksen edustaen tuottajia, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 40 prosenttia tiettyjen raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitos- ja muiden osien kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta aineellisesta vahingosta katsottiin riittäväksi menettelyn panemiseksi vireille.

(3)

Komissio ilmoitti menettelyn vireillepanosta virallisesti valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja asianomaisten maiden edustajille sekä tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Koska unionin tuottajia on ilmeisen paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin vahingon määrittämistä otantamenettelyllä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(6)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Otos koostui kolmesta yrityksestä, jotka oli valittu niistä 22:sta unionin tuottajasta, joiden tiedettiin tuottavan samankaltaista tuotetta ennen tutkimuksen vireillepanoa.

(7)

Otos valittiin sellaisten myynti- ja tuotantomäärien perusteella, jotka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa määräajassa. Otokseen valitut unionin tuottajat toimivat neljässä jäsenvaltiossa, ja niiden osuus oli 48 prosenttia kaikkien unionin tuottajien kokonaismyynnistä unionissa ja 64 prosenttia niistä tuottajista, jotka ilmoittautuivat. Yksikään asianomaisista osapuolista ei vastustanut ehdotettua otosta.

(8)

Koska etuyhteydettömiä tuojia oli mahdollisesti paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan tutkimusajanjaksolta, 1 päivän lokakuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2011 väliseltä ajalta.

(9)

Niistä 38 etuyhteydettömästä tuojayrityksestä, joihin komissio otti yhteyttä, vain viisi vastasi otantaa koskeviin kysymyksiin annetussa määräajassa. Yksi yritys osoittautui tuojan sijasta käyttäjäksi. Tästä syystä katsottiin, että otanta ei ollut tarpeen, ja kyselylomakkeet lähetettiin kaikille neljälle ilmoittautuneelle tuojalle. Lopulta vain kaksi tuojaa vastasi kyselyyn ja toimi täysimääräisesti yhteistyössä tutkimuksessa.

(10)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia oli ilmeisen paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä polkumyynnin määrittämiseksi. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan tutkimusajanjaksolta, 1 päivän lokakuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2011 väliseltä ajalta. Lisäksi kuultiin asianomaisten maiden viranomaisia.

(11)

Yksikään venäläinen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä. Turkkilaisista vientiä harjoittavista tuottajista ilmoittautui kolme yritystä, joten komissio päätti, että otanta ei ollut tarpeen Turkin osalta. Kyseiset kolme yhteistyössä toiminutta turkkilaista yritystä edustavat suurinta osaa Turkista unioniin tapahtuneesta viennistä tutkimusajanjakson aikana.

(12)

Tarkastelua varten komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille kolmelle yhteistyössä toimineelle turkkilaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, otokseen valituille unionin tuottajille sekä yhteistyössä toimineille etuyhteydettömille tuojille ja käyttäjille.

(13)

Kyselyyn saatiin vastaukset kaikilta kolmelta yhteistyössä toimineelta turkkilaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta, kahdelta etuyhteydettömältä unionin tuojalta ja neljältä käyttäjältä.

(14)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuvan vahingon ja unionin edun alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(15)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2011 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi ajanjakson vuodesta 2008 tutkimusajanjakson päättymiseen, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(16)

Polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä on voimassa Malesiasta, Kiinan kansantasavallasta, Korean tasavallasta ja Thaimaasta peräisin olevien tiettyjen raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitos- ja muiden osien tuonnissa sekä toimenpiteiden kiertämisen seurauksena myös Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien, Indonesiasta, Sri Lankasta, Filippiineiltä ja Taiwanista lähetettyjen tiettyjen raudasta tai teräksestä valmistettujen putkien liitos- ja muiden osien tuonnissa (tietyin poikkeuksin) (3). Edellisessä virkkeessä mainituista maista käytetään jäljempänä nimitystä ’maat, joihin sovelletaan polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä’.

(17)

Tarkasteltavana ovat raudasta tai teräksestä (ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä) valmistetut putkien liitos- ja muut osat (muut kuin valetut osat, laipat ja kierteitetyt osat), joiden suurin ulkoläpimitta on enintään 609,6 mm ja joita käytetään tyssähitsauksessa tai muihin tarkoituksiin ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7307 93 11, ex 7307 93 19 ja ex 7307 99 80, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(18)

Tuotantoprosessissa käytetään saumattomia tai hitsattuja teräsputkia kulmakappaleiden, supistusliittimien ja T-kappaleiden valmistukseen, kun taas kärkikappaleiden raaka-aineena käytetään tavallisesti teräslevyä. Kulmakappaleet ja supistusliittimet valmistetaan leikkaamalla ja muotoilemalla sekä taivuttamalla tai ohentamalla. T-kappaleiden valmistukseen käytetään hydraulipainetta, kärkikappaleet taas muotoillaan teräslevystä. Tämän jälkeen osat tavallisesti viisteytetään ja sinkopuhdistetaan ennen pakkaamista. Tietyissä tapauksissa tuotteet myös galvanoidaan. Kaikilla tuotelajeilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset.

(19)

Putkien liitososia käytetään petrokemian teollisuudessa, rakennusteollisuudessa, energiantuotannossa, laivanrakennuksessa ja teollisuuslaitoksissa. Kaikissa näissä niitä käytetään putkien liittämiseen toisiinsa.

(20)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella sekä tietyillä asianomaisten maiden kotimarkkinoilla myydyillä raudasta tai teräksestä valmistetuilla putkien liitososilla ja tietyillä unionin tuotannonalan unionin alueella myymillä raudasta tai teräksestä valmistetuilla putkien liitososilla havaittiin olevan samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään alustavasti perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(21)

Kuten edellä 11 kappaleessa todetaan, yksikään venäläinen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä. Tästä syystä Venäjää koskevat polkumyyntilaskelmat tehtiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella, kuten jäljempänä selostetaan.

(22)

Koska yksikään venäläinen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä, Venäjään sovellettava normaaliarvo laskettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(23)

On muistettava, että valituksessa esitettiin alustavaa näyttöä polkumyynnistä tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa Venäjältä. Tarkempien tietojen puutteessa näytön pohjana käytetty laskelma perustui Venäjän osalta laskennalliseen normaaliarvoon. Tarkemman normaaliarvon määrittämiseksi komissio päätti kuitenkin alustavasti määrittää Venäjään sovellettavan normaaliarvon niiden tietojen perusteella, jotka saatiin tutkimuksen aikana sellaisilta turkkilaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta, jotka käyttävät venäläistä saumatonta teräsputkea tuotantopanoksena tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuksessa. Raaka-ainekustannukset muodostavat todellakin selvästi suurimman osan tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotantokustannuksista, mistä syystä kyseinen menetelmä katsottiin hyväksyttävimmäksi tavaksi määrittää Venäjään sovellettava normaaliarvo käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(24)

Näin ollen Venäjään sovellettava normaaliarvo laskettiin määrittämällä normaaliarvon painotettu keskiarvo niiden turkkilaisten yhteistyötä tekevien vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka ostavat osan raaka-aineestaan Venäjältä.

(25)

On tärkeä ottaa huomioon, että saatu normaaliarvo määritettiin sille tuotelajille (kulmakappaleet), jonka tuontimäärät ovat suurimmat, eikä kaikille tarkasteltavana olevan tuotteen lajeille, jotta normaaliarvoa voitiin vertailla edustavasti vientihinnan kanssa (katso jäljempänä olevat johdanto-osan kappaleet).

(26)

Koska yksityiskohtaisempia hintatietoja ei ollut saatavana, Venäjältä peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen vientihinta määritettiin tuontia koskevien Eurostatin tietojen perusteella. Tiettyihin CN-koodeihin luokitellaan hyvin laaja tuotevalikoima, joten vientihinta määritettiin käyttämällä Eurostatin tietoja vain siitä tuotelajista (kulmakappaleet), jonka tuontimäärät ovat suurimmat ja jonka katsottiin edustavan tarkasteltavana olevaa tuotetta kokonaisuudessaan. Näin ollen vientihinta määritettiin CN-koodin 7307 93 11 perusteella.

(27)

Edellä mainittuja Eurostatin tuontilukuja oli oikaistava, koska tietyt Venäjältä Bulgariaan, Viroon ja Liettuaan suuntautuneet tuontitapahtumat oli ilmoitettu virheellisesti, todennäköisimmin tuotteiden virheellisen luokittelun vuoksi. Nämä tapahtumat tunnistettiin tuontitilastoista, jotka ovat perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti saatavilla tietokannassa, ja poistettiin vientihintaa koskevasta laskelmasta, jotta polkumyyntilaskelmassa ei käytettäisi vääristynyttä vientihintaa.

(28)

Polkumyyntimarginaali määritettiin vertaamalla Eurostatin tietoihin perustuvaa noudettuna lähettäjältä -vientihintaa edellä esitettyyn, Venäjään sovellettavaan normaaliarvoon.

(29)

Noudettuna lähettäjältä -vientihinnan määrittämiseksi Eurostatin tietoihin perustuvaa (ja vääristymien poistamiseksi edellä kuvatulla tavalla oikaistua) CIF-vientihintaa tarkistettiin ottamalla huomioon kuljetuskustannukset. Kuljetuskustannusten osalta käytettiin valituksessa esitettyä laskelmaa, koska sen katsottiin olevan kohtuullinen arvio.

(30)

Koko maata koskeva polkumyyntimarginaali ilmaistiin prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana.

(31)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskeva väliaikainen polkumyyntimarginaali on prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraava:

(32)

Komissio selvitti ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kunkin kolmen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko niiden samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla edustavaa, eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että samankaltaisen tuotteen myynti kotimarkkinoilla oli edustavaa kaikkien yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(33)

Tämän jälkeen komissio yksilöi niiden yritysten, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, sellaiset kotimarkkinoillaan myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäväksi myydyt lajit tai niitä läheisesti muistuttavia.

(34)

Seuraavaksi määritettiin samankaltaisen tuotteen kunkin sellaisen tuotelajin osalta, jota vientiä harjoittavat tuottajat myivät kotimarkkinoillaan ja jonka oli todettu olevan verrattavissa tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin vietäväksi myytyyn lajiin, oliko kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen myyntimäärä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli noin viisi prosenttia vastaavan tuotelajin unioniin suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä. Tutkimuksessa todettiin, että kunkin kolmen yrityksen tapauksessa useimpien tuotelajien kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(35)

Tämän jälkeen komissio tutki, voitiinko tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotelajin, jonka kotimarkkinamyynti oli edustavaa, kotimarkkinamyyntiä pitää perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena. Tätä varten määritettiin kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan myynnin osuus tutkimusajanjaksolla.

(36)

Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tietyn tuotelajin kokonaismyynnistä ja kun painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään yksikkökustannusten tasoinen, tuotelajikohtaisen normaaliarvon perustana käytettiin kyseisen tuotelajin kaikkien kotimarkkinamyyntihintojen painotettua keskiarvoa.

(37)

Kun tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai kun kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin yksinomaan kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettu keskihinta.

(38)

Tutkimuksessa todettiin, että tiettyjen verrattavissa olevien tuotelajien kotimarkkinamyynnin kokonaismyyntimäärästä yli 80 prosenttia oli kannattavaa, ja sen vuoksi näiden tuotelajien osalta käytettiin kotimarkkinoiden kokonaismyyntiä keskihinnan laskemiseksi normaaliarvoa varten. Muiden sellaisten tuotelajien osalta, joiden myynnin katsottiin myös tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, käytettiin yksinomaan kannattavaa myyntiä.

(39)

Jos kaikkia tuotelajeja myytiin tappiolla, niiden myynnin ei katsottu tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä. Normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti tuotelajeille, joita ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä, sekä tuotelajeille, joita ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla. Kaikki kolme tutkimuksen kohteena ollutta yritystä myi tällaisia tuotelajeja unioniin vietäväksi, joskin vähäisiä määriä.

(40)

Normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti lisäämällä yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjaksona niiden samankaltaisen tuotteen myyntiin kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä liittyvät myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä niiden saama painotettu keskimääräinen voitto. Sellaisten tuotelajien osalta, joita ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, normaaliarvon muodostamiseen käytettiin tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin painotettua keskimääräistä voittoa ja siihen liittyviä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia.

(41)

Kaikissa tapauksissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety unioniin riippumattomille asiakkaille, minkä vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(42)

Yksi kolmesta yhteistyössä toimineesta turkkilaisesta yrityksestä oli harjoittanut vain vähän unioniin suuntautuvaa vientimyyntiä tutkimusajanjakson aikana. Kyseinen yritys väitti, että se tahtoisi viedä enemmän tuotteitaan unionin alueelle, mutta ei pysty tarjoamaan tuojille riittävän alhaisia hintoja, ja pyysi, että tämä tieto otettaisiin tarkastelussa huomioon.

(43)

Kyseistä yritystä koskeva polkumyyntilaskelma oli kuitenkin tehtävä yrityksen vähäisen myynnin perusteella. Vaikka kyseisen yrityksen unioniin suuntautuva myynti olikin vähäistä, sitä ei voi silti jättää huomiotta, ja sitä voidaan käyttää ainoana perusteena kyseistä yritystä koskevan yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskemisessa. Sitä, että yritys ei pysty myymään tuotteitaan enempää väitettyjen korkeiden hintojen vuoksi, ei voida yleensäkään pitää kyseistä yritystä koskevaan polkumyyntilaskelmaan vaikuttavana tekijänä.

(44)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Asianmukaisia oikaisuja tehtiin kaikissa tapauksissa, joissa niitä pidettiin kohtuullisina ja paikkansa pitävinä ja joissa niistä esitettiin todennettu näyttö. Oikaisuja tehtiin erityisesti rahti- ja vakuutusmaksujen, mukaan lukien rahtikustannukset viejämaassa, sekä alennusten, palkkioiden, luottokustannusten ja pankkikulujen osalta.

(45)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistiin prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana.

(46)

Yhdelle kolmesta yhteistyössä toimineesta vientiä harjoittavasta tuottajasta määritettiin yksilöllinen polkumyyntimarginaali perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla normaaliarvon painotettua keskiarvoa ja tarkasteltavana olevan tuotteen hintojen painotettua keskiarvoa yrityksen unioniin suuntautuvassa viennissä.

(47)

Kahden muun yhteistyössä toimineen turkkilaisen tuottajan osalta polkumyyntilaskelmista kävi kuitenkin ilmi, että kyseiset yritykset harjoittivat kohdennettua polkumyyntiä tiettyinä ajanjaksoina sekä tiettyjen asiakkaiden ja alueiden osalta. Kyseisten yritysten vientihinnat noudattivat selkeää kaavaa, jossa eri ostajien, alueiden ja ajanjaksojen välillä oli merkittäviä hintaeroja. Lisäksi normaaliarvon painotetun keskiarvon ja vientihintojen painotetun keskiarvon väliseen vertailuun perustuva polkumyyntilaskelma ei kuvastanut kyseisten kahden tuottajan harjoittaman polkumyynnin tosiasiallista laajuutta.

(48)

Tästä syystä painotettuun keskiarvoon perustuvaa normaaliarvoa verrattiin kyseisten yritysten tapauksessa perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti kaikkien unioniin suuntautuneiden yksittäisten vientitapahtumien hintoihin, jotta kyseisten yritysten harjoittaman polkumyynnin kokonaismäärä kävisi ilmi laskelmasta.

(49)

Kaikille turkkilaisille yhteistyöhön osallistumattomille yrityksille määritettiin jäännöspolkumyyntimarginaali. Koska yhteistyöhön osallistumisen aste oli suhteellisen alhainen (kolmen yhteistyössä toimineen turkkilaisen yrityksen vientimäärien osuus oli alle 80 prosenttia Turkista unioniin tapahtuneesta kokonaisviennistä tutkimusajanjakson aikana), jäännöspolkumyyntimarginaalin määrittämiseen käytettiin hyväksyttävää menetelmää, jonka pohjalta saatu marginaali on korkeampi kuin yhdellekään kolmesta yhteistyössä toimineesta yrityksestä määritetty yksilöllinen marginaali. Jäännösmarginaali määritettiin sen turkkilaisen yhteistyössä toimineen tuottajan, jonka polkumyyntimarginaali oli kolmesta yhteistyössä toimineesta yrityksestä korkein, myynniltään edustavien tuotelajien myynnin perusteella.

(50)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

(51)

Tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti 22 tuottajaa unionissa. Kaikkien 22 tuottajan katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti unionin tuotannonalan, ja sen vuoksi niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(52)

Kuten edellä 7 kappaleessa todetaan, kolmen otokseen valitun unionin tuottajan osuus samankaltaisen tuotteen kokonaismyynnistä unionissa on noin 50 prosenttia.

(53)

Unionin kulutuksen määrittämisen perustana käytettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymää määrää, joka laskettiin otokseen valittujen yritysten osalta kyselylomakevastauksista saatujen tietojen ja muiden unionin tuottajien osalta valituksessa esitettyjen arvioiden perusteella, sekä Eurostatin tuontimääriä koskevia tietoja.

(54)

Unionin kulutus laski huomattavasti, 40 prosenttia, vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Se laski 44 prosenttia vuonna 2009, pysyi samalla tasolla vuonna 2010 ja kasvoi sitten hieman, 4 prosenttiyksikköä, tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 1

Unionin kulutus

(55)

Komissio tutki, olisiko Venäjältä ja Turkista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia arvioitava kumulatiivisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(56)

Tutkimus osoitti kummankin asianomaisen maan osalta, että polkumyyntimarginaalit ylittivät perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa määritellyn vähimmäistason ja että näistä kahdesta maasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ei ollut vähäistä perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(57)

Venäjältä ja Turkista tulevan tuonnin ja samankaltaisen tuotteen välisistä kilpailuolosuhteista tutkimuksessa todettiin, että asianomaisten maiden tuottajat käyttävät samoja myyntikanavia ja myyvät tuotteitaan samanlaisille asiakasryhmille. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että molemmista asianomaisista maista tuleva tuonti oli tarkastelujaksolla markkinaosuuksien osalta noususuuntaista.

(58)

Kaksi yhteistyössä toiminutta turkkilaista viejää väitti, että Venäjältä ja Turkista tulevaa tuontia ei ole asianmukaista tarkastella kumulatiivisesti, koska kyseisistä maista tulevat tuontimäärät ja hinnat ovat kehittyneet eri tavalla.

(59)

Tutkimuksen mukaan Turkista tuleva tuonti on pysynyt määrältään suhteellisen vakaana, kun taas Venäjältä tulevat tuontimäärät ovat kasvussa. Kummastakin maasta tulevan tuonnin markkinaosuus on kuitenkin kasvanut, kun otetaan huomioon kysynnän supistuminen tarkastelujakson aikana. Samalla kyseisistä maista tulevan tuonnin hinnoittelussa ei ole havaittavissa olennaisia eroja ainakaan vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana (Venäjältä tulevan tuonnin korkea keskihinta vuonna 2008 johtuu todennäköisesti virheellisestä raportoinnista); venäläisten tuotteiden keskihinnat ovat olleet hieman matalampia mutta hyvin lähellä turkkilaisten tuotteiden keskihintoja.

(60)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan alustavasti, että kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät ja että Venäjältä ja Turkista peräisin olevaa tuontia olisi tarkasteltava kumulatiivisesti.

(61)

Tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä asianomaisista maista unionin markkinoille kasvoi tarkastelujakson aikana 46 prosenttia. Tarkemmin sanottuna tuonnin määrä laski 31 prosenttia vuonna 2009, juuri ennen 89 prosenttiyksikön valtavaa kasvua vuonna 2010, jota seurasi lievä, noin 12 prosenttiyksikön lasku tutkimusajanjaksolla. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä oli tutkimusajanjaksolla 2 935 tonnia.

Taulukko 2

Polkumyynnillä tapahtunut tuonti asianomaisista maista

(62)

Asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujakson aikana yli kaksinkertaiseksi, kahdesta viiteen prosenttiin.

(63)

Seuraavassa taulukossa esitetään Eurostatin tietojen perusteella asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskihinta unionin rajalla tullaamattomana. Tarkastelujakson aikana asianomaisista maista tapahtuneen tuonnin keskihinta pysyi yleisesti ottaen samana, 1 961 euroa tonnilta, lukuun ottamatta vuotta 2010, jolloin keskihinta laski noin 150 euroa.

Taulukko 3

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskihinnat

(64)

Yhteistyössä toimineiden turkkilaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja otokseen valittujen unionin tuottajien myyntihintoja unionissa vertailtiin keskenään tuotelajikohtaisesti. Koska venäläiset viejät eivät toimineet tutkimuksessa yhteistyössä, alihinnoittelulaskelman perustana käytettiin Eurostatin ilmoittamia keskimääräisiä CIF-hintoja ja unionin tuottajien keskimääräisiä myyntihintoja unionissa. Oikaisuja tehtiin tarvittaessa kummankin asianomaisen maan osalta kaupan portaan ja tuonnin jälkeisten kustannusten, mukaan lukien Venäjää koskevan tullin, huomioon ottamiseksi.

(65)

Vertailu osoitti, että asianomaisista maista polkumyynnillä tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen hinnat unionissa alittivat unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjakson aikana jopa 30 prosentilla.

(66)

Polkumyyntituonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan koskevan tarkastelun yhteydessä arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki asianmukaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(67)

Kuten edellä on esitetty, komissio käytti otantamenettelyä unionin tuottajien osalta. Vahinkoindikaattorit määritettiin vahingon tarkastelua varten kahdella tasolla:

(68)

Unionin tuotanto laski 44 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkemmin sanottuna tuotanto laski 47 prosenttia vuonna 2009 ja vielä 2 prosenttiyksikköä vuonna 2010, minkä jälkeen se kasvoi tutkimusajanjaksolla lievästi 5 prosenttiyksikköä 53 653 tonniin.

Taulukko 4

Tuotanto

(69)

Unionin tuottajien tuotantokapasiteetti pysyi vakaana 179 912 tonnissa koko tarkastelujakson ajan.

Taulukko 5

Tuotantokapasiteetti ja käyttöaste

(70)

Kapasiteetin käyttöaste oli 53 prosenttia vuonna 2008, ja se laski 28 prosenttiin vuonna 2009, 27 prosenttiin vuonna 2010 ja nousi hieman, 30 prosenttiin, tutkimusajanjaksolla. Käyttöasteen kehitys vastaa selvästi tuotannon kehityssuuntausta, sillä tuotantokapasiteetti pysyi samana.

(71)

Unionin tuottajien myynnin määrä unionin markkinoiden etuyhteydettömille asiakkaille laski 38 prosenttia tarkastelujaksolla. Myyntimäärä laski 45 prosenttia vuonna 2009, pysyi samalla tasolla vuonna 2010 ja kasvoi hieman, 7 prosenttiyksikköä, tutkimusajanjaksolla. Tutkimusajanjakson aikana unionin myyntimäärä oli 42 379 tonnia.

Taulukko 6

Unionin myynti

(72)

Unionin tuottajien markkinaosuus säilyi tarkastelujaksolla suhteellisen vakaana ja jopa kasvoi 72 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Markkinaosuuden kasvu kuvastaa sitä, että unionin tuottajien myyntimäärät laskivat hieman vähemmän kuin kulutus kyseisellä ajanjaksolla.

Taulukko 7

Unionin tuottajien markkinaosuus

(73)

Koska kulutus laski 40 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välillä, voidaan päätellä, että unionin tuottajat eivät hyötyneet markkinoiden kasvusta lainkaan.

(74)

Unionin tuottajien työllisyystaso laski 18 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Työntekijöiden määrä, joka oli 982 vuonna 2008 ja 824 vuonna 2009, väheni merkittävästi (16 prosenttia), pysyi lähellä tätä tasoa vuonna 2010 ja väheni tutkimusajanjaksolla edelleen 801 työntekijään.

Taulukko 8

Työllisyys

(75)

Unionin tuottajien työvoiman tuottavuus, ilmaistuna tuotantomääränä (tonnia) työntekijää kohti vuodessa, laski tarkastelujaksolla 31 prosenttia. Tämä kuvastaa sitä, että tuotanto laski nopeammin kuin työllisyystaso.

Taulukko 9

Tuottavuus