ISSN 1977-0812

doi:10.3000/19770812.L_2012.172.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 172

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

55. vuosikerta
30. kesäkuu 2012


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 529/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, Venäjän federaatiosta tuotavia tiettyjä terästuotteita koskevien rajoitusten hallinnoinnista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1342/2007 kumoamisesta

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 530/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin sovellettavien kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten nopeutetusta käyttöönotosta

3

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 531/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella ( 1 )

10

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

30.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 172/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 529/2012,

annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012,

Venäjän federaatiosta tuotavia tiettyjä terästuotteita koskevien rajoitusten hallinnoinnista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1342/2007 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kumppanuus- ja yhteistyösopimus kumppanuuden perustamisesta Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Venäjän federaation kesken (2), jäljempänä ’kumppanuus- ja yhteistyösopimus’, tuli voimaan 1 päivänä joulukuuta 1997.

(2)

Kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 21 artiklan 1 kohdassa määrätään, että tiettyjen terästuotteiden kauppaa säännellään kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen III osaston määräyksillä sen 15 artiklaa lukuun ottamatta sekä määrällisiä järjestelyjä koskevan sopimuksen määräyksillä.

(3)

Euroopan yhteisö ja Venäjän federaation hallitus tekivät 26 päivänä lokakuuta 2007 tällaisen sopimuksen tiettyjen terästuotteiden kaupasta (3), jäljempänä ’sopimus’.

(4)

Neuvosto antoi 22 päivänä lokakuuta 2007 sopimuksen täytäntöönpanemiseksi asetuksen (EY) N:o 1342/2007 (4).

(5)

Sopimuksessa määrätään, että jos Venäjän federaatio liittyy Maailman kauppajärjestöön ennen kyseisen sopimuksen voimassaoloajan päättymistä, sopimus puretaan ja sen seurauksena määrälliset rajoitukset poistetaan liittymispäivästä alkaen.

(6)

Sopimuksen täytäntöönpanosta annetulla asetuksella ei ole enää merkitystä siitä päivämäärästä lähtien, jona Venäjän federaatio liittyy Maailman kauppajärjestöön. Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1342/2007 olisi kumottava kyseisestä päivämäärästä alkaen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 1342/2007.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Se tulee voimaan päivänä, jona Venäjän federaatio liittyy Maailman kauppajärjestöön. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä tätä koskevan ilmoituksen, josta ilmenee kyseinen ajankohta.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 13 päivänä kesäkuuta 2012.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

N. WAMMEN


(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. toukokuuta 2012 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, annettu 30. toukokuuta 2012.

(2)  EYVL L 327, 28.11.1997, s. 3.

(3)  EUVL L 300, 17.11.2007, s. 52.

(4)  EUVL L 300, 17.11.2007, s. 1.


30.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 172/3


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 530/2012,

annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012,

yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin sovellettavien kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten nopeutetusta käyttöönotosta

(uudelleenlaadittu)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin sovellettavien kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten nopeutetusta käyttöönotosta 18 päivänä helmikuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 417/2002 (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Koska uudet muutokset ovat tarpeen, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Yhteisen liikennepolitiikan puitteissa olisi toteutettava toimenpiteitä turvallisuuden parantamiseksi ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi meriliikenteen alalla.

(3)

Unioni on vakavasti huolissaan öljysäiliöalusten merionnettomuuksista ja niiden aiheuttamasta rannikkoalueiden pilaantumisesta sekä eläimistön ja kasvillisuuden ja muiden meren luonnonvarojen vahingoittumisesta unionin alueella.

(4)

Komissio korosti yhteisestä meriturvallisuuspolitiikasta antamassaan tiedonannossa 25 päivänä tammikuuta 1993 kokoontuneen ylimääräisen ympäristö- ja liikenneneuvoston pyyntöä tukea Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimia, joiden tarkoituksena on pienentää eroja uusien ja olemassa olevien alusten turvallisuustasossa parantamalla olemassa olevien alusten tasoa ja/tai poistamalla ne käytöstä.

(5)

Neuvosto antoi yhteisestä meriturvallisuuspolitiikasta 8 päivänä kesäkuuta 1993 antamassaan päätöslauselmassa (5) täyden tukensa komission tiedonannon tavoitteille.

(6)

Euroopan parlamentti piti yhteisestä meriturvallisuuspolitiikasta 11 päivänä maaliskuuta 1994 antamassaan päätöslauselmassa (6) komission tiedonantoa myönteisenä ja kehotti erityisesti toimiin säiliöalusten turvallisuusvaatimusten parantamiseksi.

(7)

Euroopan parlamentti kehotti säiliöalus Erikan haaksirikon aiheuttamasta öljykatastrofista 20 päivänä tammikuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa (7) komissiota tekemään voitavansa, jotta voitaisiin aikaistaa päivämäärää, johon mennessä öljysäiliöalusten on oltava kaksoisrungolla varustettuja.

(8)

Euroopan parlamentti kehotti Prestige-öljytankkerin katastrofista Galician rannikon edustalla 21 päivänä marraskuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa (8) toteuttamaan tehokkaampia toimenpiteitä, jotka voivat tulla nopeammin voimaan, ja totesi, että tämä uusi onnettomuus korostaa uudelleen tarvetta toimia tehokkaasti kansainvälisellä ja unionin tasolla, jotta meriturvallisuutta parannettaisiin huomattavasti.

(9)

IMO on vahvistanut aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyssä vuoden 1973 kansainvälisessä yleissopimuksessa ja siihen liittyvässä vuoden 1978 pöytäkirjassa (Marpol 73/78) kansainvälisesti sovitut pilaantumisen ehkäisemistä koskevat säännöt, jotka vaikuttavat öljysäiliöalusten rakenteeseen ja liikennöintiin. Jäsenvaltiot ovat Marpol 73/78 -yleissopimuksen osapuolia.

(10)

Marpol 73/78 -yleissopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti mainittua yleissopimusta ei sovelleta sota-aluksiin, sotalaivaston apualuksiin tai muihin aluksiin, jotka ovat valtion omistuksessa tai käytössä ja joita käytetään vain valtion muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin.

(11)

Öljysäiliöalusten ikä- ja onnettomuustilastojen vertailu osoittaa, että vanhemmille aluksille tapahtuu entistä enemmän onnettomuuksia. Kansainvälisesti on katsottu, että vuonna 1992 hyväksytyt Marpol 73/78 -yleissopimuksen muutokset, joissa edellytetään kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten soveltamista olemassa oleviin yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin näiden saavuttaessa tietyn iän, ehkäisevät kyseisten öljysäiliöalusten osalta entistä paremmin onnettomuudesta aiheutuvia öljyvahinkoja yhteentörmäyksen tai pohjakosketuksen sattuessa.

(12)

On unionin edun mukaista toteuttaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että öljysäiliöalukset, jotka saapuvat jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin ja avomeriterminaaleihin tai ankkuroituvat jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle, sekä jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivat öljysäiliöalukset ovat Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 20 säännön, sellaisena kuin se tarkistettuna IMO:n meriympäristön suojelukomitean vuonna 2004 antamalla päätöslauselmalla MEPC 117(52), mukaisia, jotta voidaan vähentää onnettomuudesta aiheutuvien öljyvahinkojen vaaraa Euroopan vesillä.

(13)

Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteeseen I lisättiin 4 päivänä joulukuuta 2003 annetulla päätöslauselmalla MEPC 114(50) raskasöljyä kuljettavien öljysäiliöalusten aiheuttamien öljyvahinkojen ehkäisemistä koskeva uusi 21 sääntö, jolla kielletään raskasöljyn kuljettaminen yksirunkoisilla öljysäiliöaluksilla. Mainitun 21 säännön 5, 6 ja 7 kappaleessa annetaan mahdollisuus poiketa sen tiettyjen määräysten soveltamisesta. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion Italian Euroopan unionin puolesta antamassa lausumassa, joka on kirjattu meriympäristön suojelukomitean 50. kokouksen viralliseen raporttiin (MEPC 50/3), annetaan poliittinen sitoumus olla soveltamatta näitä poikkeuksia.

(14)

Muutokset, jotka IMO hyväksyi Marpol 73/78 -yleissopimukseen 6 päivänä maaliskuuta 1992, tulivat voimaan 6 päivänä heinäkuuta 1993. Näillä määräyksillä tehtiin pakolliseksi kaksoisrungon tai vastaavan rakenteen käyttäminen 6 päivänä heinäkuuta 1996 tai sen jälkeen luovutetuissa öljysäiliöaluksissa, ja niiden tarkoituksena oli estää öljyvahingot yhteentörmäyksen tai pohjakosketuksen sattuessa. Muutoksiin sisältyi ennen mainittua päivää luovutettujen yksirunkoisten öljysäiliöalusten poistamista käytöstä koskeva aikataulu, joka tuli voimaan 6 päivänä heinäkuuta 1995 ja jonka mukaan ennen 1 päivää kesäkuuta 1982 luovutettujen öljysäiliöalusten olisi viimeistään 25 vuoden tai joissakin tapauksissa viimeistään 30 vuoden kuluttua niiden luovutuspäivästä oltava kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten mukaisia. Tällaiset olemassa olevat yksirunkoiset öljysäiliöalukset eivät saisi liikennöidä vuoden 2005 tai joissakin tapauksissa vuoden 2012 jälkeen, jolleivät ne täytä kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevia Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 19 säännön rakennevaatimuksia. Tämä määräaika päättyy viimeistään vuonna 2026 niiden olemassa olevien yksirunkoisten öljysäiliöalusten osalta, jotka on luovutettu 1 päivän kesäkuuta 1982 jälkeen tai jotka on luovutettu ennen 1 päivää kesäkuuta 1982 ja muutettu erillisiä painolastisäiliöitä ja niiden suojaista sijaintia koskevien Marpol 73/78 -yleissopimuksen vaatimusten mukaisiksi.

(15)

Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevaan 20 sääntöön hyväksyttiin meriympäristön suojelukomitean 46. kokouksessa 27 päivänä huhtikuuta 2001 annetulla päätöslauselmalla MEPC 95(46) ja 4 päivänä joulukuuta 2003 annetulla päätöslauselmalla MEPC 111(50) tärkeitä muutoksia, joilla otettiin käyttöön uusi nopeutettu aikataulu yksirunkoisten öljysäiliöalusten käytöstä poistamiselle. Määräajat, joihin mennessä öljysäiliöalusten on oltava Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 19 säännön mukaisia, vaihtelevat aluksen koon ja iän mukaan. Öljysäiliöalukset jaetaan mainitussa aikataulussa sen vuoksi kolmeen luokkaan niiden kantavuuden, rakenteen ja iän mukaan. Kaikki luokat, myös alhaisin luokka 3, ovat merkittäviä unionin sisäisen kaupan kannalta.

(16)

Lopullinen määräpäivä, johon mennessä yksirunkoinen öljysäiliöalus on poistettava käytöstä, on aluksen luovutuspäivän vuosipäivä siten, että aikataulu alkaa vuonna 2003 ja päättyy luokan 1 öljysäiliöalusten osalta vuonna 2005 ja luokkien 2 ja 3 öljysäiliöalusten osalta vuonna 2010.

(17)

Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevalla 20 säännöllä on otettu käyttöön vaatimus, jonka mukaan yksirunkoiset öljysäiliöalukset saavat jatkaa liikennöintiä ainoastaan, jos ne ovat 27 päivänä huhtikuuta 2001 annetulla päätöslauselmalla MEPC 94(46), sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä lokakuuta 2002 annetulla päätöslauselmalla MEPC 99(48) ja 4 päivänä joulukuuta 2003 annetulla päätöslauselmalla MEPC 112(50), hyväksytyn kunnonarviointijärjestelmän (CAS) mukaisia. CAS-järjestelmä velvoittaa lippuvaltion hallinnon antamaan vaatimustenmukaisuusvakuutuksen ja osallistumaan CAS-järjestelmän mukaisiin katsastusmenettelyihin. CAS-järjestelmä on suunniteltu siten, että sillä voidaan havaita vanhenevien öljysäiliöalusten rakenteelliset heikkoudet, minkä vuoksi sitä olisi sovellettava kaikkiin yli 15 vuoden ikäisiin aluksiin.

(18)

Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 20 säännön 5 kappaleessa määrätään luokkien 2 ja 3 öljysäiliöaluksia koskevasta poikkeuksesta, jonka mukaan ne voivat jatkaa liikennöintiä tietyissä olosuhteissa niiden käytöstä poistamiselle asetetun määräajan jälkeen. Samassa liitteessä olevan 20 säännön 8 kappaleen 2 kohdassa annetaan Marpol 73/78 -yleissopimuksen sopimuspuolille oikeus evätä öljysäiliöaluksilta, joiden sallitaan liikennöidä mainitun poikkeuksen perusteella, pääsy niiden lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin tai avomeriterminaaleihin. Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet aikomuksestaan käyttää mainittua oikeutta. Päätöksistä käyttää tätä oikeutta olisi ilmoitettava IMO:lle.

(19)

On tärkeää varmistaa, etteivät tämän asetuksen säännökset johda turvasatamaa tai suojapaikkaa hakevien öljysäiliöalusten tai niiden miehistön turvallisuuden vaarantumiseen.

(20)

Jotta jäsenvaltioiden telakoilla olisi mahdollisuus korjata yksirunkoisia öljysäiliöaluksia, jäsenvaltiot voivat tehdä poikkeuksia salliakseen tällaisten alusten pääsyn satamiinsa edellyttäen, etteivät ne kuljeta lastia.

(21)

On erittäin epätodennäköistä, että IMO muuttaisi Marpol 73/78 -yleissopimuksen asiaankuuluvien sääntöjen ja tässä asetuksessa tarkoitettujen, meriympäristön suojelukomitean antamien päätöslauselmien MEPC 111(50) ja 94(46) sisältöä. Mainittuihin teksteihin saatetaan kuitenkin tehdä vähäisiä, esimerkiksi uudelleennumerointiin liittyviä muutoksia. Jotta tämä asetus voidaan pitää asiaan vaikuttavan kansainvälisen oikeuden uusimman kehityksen tasalla, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti vain tällaisten muutosten osalta, ja edellyttäen, että niillä ei laajenneta tämän asetuksen soveltamisalaa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tarkoitus

Tämän asetuksen tarkoituksena on vahvistaa nopeutettu käyttöönottoaikataulu tämän asetuksen 3 artiklassa määriteltyjen Marpol 73/78 -yleissopimuksen kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten soveltamiseksi yksirunkoisiin öljysäiliöaluksiin ja kieltää raskasöljyn kuljettaminen yksirunkoisilla öljysäiliöaluksilla jäsenvaltioiden satamiin tai satamista.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan kantavuudeltaan vähintään 5 000 tonnin öljysäiliöaluksiin, jotka

a)

purjehtivat jäsenvaltion lipun alla;

b)

saapuvat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai avomeriterminaaliin tai lähtevät sieltä taikka ankkuroituvat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle, riippumatta siitä, minkä lipun alla ne purjehtivat.

Sovellettaessa 4 artiklan 3 kohtaa tätä asetusta sovelletaan kantavuudeltaan vähintään 600 tonnin öljysäiliöaluksiin.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta sota-aluksiin, sotalaivaston apualuksiin tai muihin aluksiin, jotka ovat valtion omistuksessa tai käytössä ja joita sillä hetkellä käytetään vain valtion muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin. Jäsenvaltioiden on pyrittävä noudattamaan tätä asetusta tässä kohdassa tarkoitettujen alusten osalta siinä määrin, kuin on kohtuullista ja käytännössä mahdollista.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’MARPOL 73/78 -yleissopimuksella’ vuoden 1973 kansainvälistä yleissopimusta aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä, sellaisena kuin se on muutettuna siihen liittyvällä vuoden 1978 pöytäkirjalla, sellaisina kuin ne kulloinkin ovat voimassa;

2)

’öljysäiliöaluksella’ Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 1 säännön 5 kappaleen määritelmän mukaista öljysäiliöalusta;

3)

’kantavuudella’ Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 1 säännön 23 kappaleen määritelmän mukaista kantavuutta;

4)

’luokan 1 öljysäiliöaluksella’ kantavuudeltaan vähintään 20 000 tonnin öljysäiliöalusta, joka kuljettaa lastinaan raakaöljyä, polttoöljyä, raskasta dieselöljyä tai voiteluöljyä, tai kantavuudeltaan vähintään 30 000 tonnin öljysäiliöalusta, joka kuljettaa muuta kuin edellä mainittua öljyä ja joka ei täytä Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 18 säännön 1–9 ja 12–15 kappaleen, 30 säännön 4 kappaleen, 33 säännön 1, 2 ja 3 kappaleen ja 35 säännön 1, 2 ja 3 kappaleen vaatimuksia;

5)

’luokan 2 öljysäiliöaluksella’ kantavuudeltaan vähintään 20 000 tonnin öljysäiliöalusta, joka kuljettaa lastinaan raakaöljyä, polttoöljyä, raskasta dieselöljyä tai voiteluöljyä, tai kantavuudeltaan vähintään 30 000 tonnin öljysäiliöalusta, joka kuljettaa muuta kuin edellä mainittua öljyä ja joka täyttää Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 18 säännön 1–9 ja 12–15 kappaleen, 30 säännön 4 kappaleen, 33 säännön 1, 2 ja 3 kappaleen ja 35 säännön 1, 2 ja 3 kappaleen vaatimukset sekä jossa on suojaisesti sijoitettu erillinen painolastisäiliö;

6)

’luokan 3 öljysäiliöaluksella’ öljysäiliöalusta, jonka kantavuus on vähintään 5 000 tonnia mutta pienempi kuin 4 ja 5 alakohdassa mainitut kantavuudet;

7)

’yksirunkoisella öljysäiliöaluksella’ öljysäiliöalusta, joka ei täytä Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevien 19 säännön ja 28 säännön 6 kappaleen kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevia rakennevaatimuksia;

8)

’kaksoisrungolla varustetulla öljysäiliöaluksella’

a)

kantavuudeltaan vähintään 5 000 tonnin öljysäiliöalusta, joka täyttää Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevien 19 säännön ja 28 säännön 6 kappaleen kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevat rakennevaatimukset tai 20 säännön 1 kappaleen 3 kohdan vaatimukset; tai

b)

kantavuudeltaan vähintään 600 tonnin mutta alle 5 000 tonnin öljysäiliöalusta, jossa on Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 19 säännön 6 kappaleen 1 kohdan mukaiset kaksoispohjalla varustetut säiliöt tai tilat sekä 19 säännön 3 kappaleen 1 kohdan mukaisesti järjestetyt ja 19 säännön 6 kappaleen 2 kohdassa tarkoitetun etäisyyttä w koskevan vaatimuksen mukaiset aluksen kylkeen ulottuvat säiliöt tai tilat;

9)

’iällä’ aluksen ikää ilmaistuna vuosina aluksen luovutuspäivästä;

10)

’raskaalla dieselöljyllä’ Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 20 säännön määritelmän mukaista dieselöljyä;

11)

’polttoöljyllä’ Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 20 säännön määritelmän mukaisia raakaöljyn raskaita tisleitä tai tähteitä tai tällaisten ainesten seoksia;

12)

’raskasöljyllä’

a)

raakaöljyjä, joiden tiheys 15 celsiusasteen lämpötilassa on yli 900 kg/m3 (tämä vastaa alle 25,7:n API-astetta);

b)

muita öljytuotteita kuin raakaöljyjä, joiden tiheys 15 celsiusasteen lämpötilassa on yli 900 kg/m3 tai joiden kinemaattinen viskositeetti 50 celsiusasteen lämpötilassa on yli 180 mm2/s (tämä vastaa yli 180 cSt:n kinemaattista viskositeettia);

c)

bitumia ja tervaa sekä niiden emulsioita.

4 artikla

Kaksoisrunkoa tai vastaavaa rakennetta koskevien rakennevaatimusten noudattaminen yksirunkoisten öljysäiliöalusten osalta

1.   Öljysäiliöalus saa purjehtia jäsenvaltion lipun alla ja, riippumatta siitä, minkä lipun alla se purjehtii, öljysäiliöalus saa saapua jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin tai avomeriterminaaleihin ainoastaan, jos se on kaksoisrungolla varustettu öljysäiliöalus.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, luokkien 2 tai 3 öljysäiliöalukset, joissa on vain koko lastisäiliön pituiset kaksoispohjat tai kaksoiskyljet, joita ei käytetä öljyn kuljettamiseen, tai koko lastisäiliön pituiset kaksoisrunkotilat, joita ei käytetä öljyn kuljettamiseen, mutta jotka eivät täytä Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 20 säännön 1 kappaleen 3 kohdan määräyksistä vapauttavaan poikkeuslupaan tarvittavia ehtoja, voivat jatkaa liikennöintiä enintään aluksen luovutuspäivän vuonna 2015 olevaan vuosipäivään tai siihen päivään saakka, jona alus saavuttaa 25 vuoden iän sen luovutuspäivästä luettuna, sen mukaan, kumpi ajankohta on aiempi.

3.   Raskasöljyä kuljettava öljysäiliöalus saa purjehtia jäsenvaltion lipun alla ainoastaan, jos se on kaksoisrungolla varustettu öljysäiliöalus.

Raskasöljyä kuljettava öljysäiliöalus, riippumatta siitä, minkä lipun alla se purjehtii, saa saapua jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin tai avomeriterminaaleihin tai lähteä sieltä taikka ankkuroitua jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle ainoastaan, jos se on kaksoisrungolla varustettu öljysäiliöalus.

4.   Öljysäiliöalus, jota liikennöidään ainoastaan satamissa ja sisävesiliikenteessä, voidaan vapauttaa 3 kohdasta, jos se on asianmukaisesti hyväksytty sisävesiliikennettä koskevan lainsäädännön mukaisesti.

5 artikla

Kunnonarviointijärjestelmän mukaisuus

Yli 15 vuoden ikäinen yksirunkoinen öljysäiliöalus, riippumatta siitä, minkä lipun alla se purjehtii, saa saapua jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin tai avomeriterminaaleihin tai lähteä sieltä taikka ankkuroitua jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle ainoastaan, jos tällainen säiliöalus on 6 artiklassa tarkoitetun kunnonarviointijärjestelmän mukainen.

6 artikla

Kunnonarviointijärjestelmä

Sovellettaessa 5 artiklaa sovelletaan kunnonarviointijärjestelmää, joka on hyväksytty 27 päivänä huhtikuuta 2001 annetulla päätöslauselmalla MEPC 94(46), sellaisena kuin se on muutettuna 11 päivänä lokakuuta 2002 annetulla päätöslauselmalla MEPC 99(48) ja 4 päivänä joulukuuta 2003 annetulla päätöslauselmalla MEPC 112(50).

7 artikla

Määräpäivä

Aluksen luovutuspäivän vuonna 2015 olevan vuosipäivän jälkeen kielletään

a)

jäsenvaltion lipun alla purjehtivien luokkien 2 ja 3 öljysäiliöalusten liikennöinnin jatkaminen Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 20 säännön 5 kappaleen mukaisesti;

b)

muiden luokkien 2 ja 3 öljysäiliöalusten pääsy jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin tai avomeriterminaaleihin riippumatta siitä, että ne jatkavat liikennöintiä kolmannen valtion lipun alla, Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 20 säännön 5 kappaleen mukaisesti.

8 artikla

Vaikeuksissa olevia ja korjattavia aluksia koskevat poikkeukset

Poiketen siitä, mitä 4, 5 ja 7 artiklassa säädetään, jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kansallisten säännösten mukaisesti poikkeuksellisissa olosuhteissa sallia, että yksittäinen alus saapuu mainitun jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai avomeriterminaaliin tai lähtee sieltä taikka ankkuroituu mainitun jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle alueelle, kun kyseessä on

a)

vaikeuksissa oleva öljysäiliöalus, joka hakee suojapaikkaa;

b)

lastaamaton öljysäiliöalus, joka on matkalla korjaussatamaan.

9 artikla

Ilmoittaminen IMO:lle

1.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava IMO:lle päätöksestään evätä tämän asetuksen 7 artiklan nojalla Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 20 säännön 5 kappaleen mukaisesti liikennöiviltä öljysäiliöaluksilta pääsy sen lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin tai avomeriterminaaleihin Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 20 säännön 8 kappaleen 2 kohdan perusteella.

2.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava IMO:lle, jos se sallii, keskeyttää, peruuttaa tai kieltää Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I olevan 20 säännön 8 kappaleen 1 kohdan perusteella liikennöinnin luokkien 1 tai 2 öljysäiliöalukselta, jolla on oikeus purjehtia sen lipun alla tämän asetuksen 5 artiklan mukaisesti.

10 artikla

Muuttamismenettely

1.   Siirretään komissiolle valta antaa 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tässä asetuksessa olevien viittausten mukauttamista vähäisiin, esimerkiksi uudelleennumerointiin liittyviin muutoksiin, jotka IMO hyväksyy Marpol 73/78 -yleissopimuksen liitteessä I oleviin sääntöihin sekä päätöslauselmiin MEPC 111(50) ja MEPC 94(46), sellaisena kuin se on muutettuna päätöslauselmilla MEPC 99(48) ja MEPC 112(50), ja edellyttäen, että tällaisilla muutoksilla ei laajenneta tämän asetuksen soveltamisalaa.

2.   Marpol 73/78 -yleissopimukseen tehdyt muutokset voidaan jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta sekä meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä koskevien asetusten muuttamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002 (9) 5 artiklan mukaisesti.

11 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi 20 päivästä heinäkuuta 2012. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 10 artiklan 1 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

12 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 417/2002.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

13 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 13 päivänä kesäkuuta 2012.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

N. WAMMEN


(1)  EUVL C 43, 15.2.2012, s. 98.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 23. toukokuuta 2012 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 7. kesäkuuta 2012.

(3)  EYVL L 64, 7.3.2002, s. 1.

(4)  Ks. liite I.

(5)  EYVL C 271, 7.10.1993, s. 1.

(6)  EYVL C 91, 28.3.1994, s. 301.

(7)  EYVL C 304, 24.10.2000, s. 198.

(8)  EUVL C 25 E, 29.1.2004, s. 415.

(9)  EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.


LIITE I

Kumottu asetus ja luettelo sen myöhemmistä muutoksista

(12 artiklassa tarkoitettu)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 417/2002

(EYVL L 64, 7.3.2002, s. 1).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2099/2002

(EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1).

Vain 11 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1726/2003

(EUVL L 249, 1.10.2003, s. 1).

 

Komission asetus (EY) N:o 2172/2004

(EUVL L 371, 18.12.2004, s. 26).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 457/2007

(EUVL L 113, 30.4.2007, s. 1).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 219/2009

(EUVL L 87, 31.3.2009, s. 109).

Vain liitteessä oleva 7.4 kohta

Komission asetus (EY) N:o 1163/2009

(EUVL L 314, 1.12.2009, s. 13).

 


LIITE II

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 417/2002

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artiklan 1 kohdan johdantokappale

2 artiklan 1 kohdan johdantokappale

2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta

2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen luetelmakohta

2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta

2 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

2 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

2 artiklan 2 kohta

2 artiklan 2 kohta

3 artikla

3 artikla

4 artiklan 1 kohdan johdantokappale

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohdan a alakohta

4 artiklan 1 kohdan b alakohta

4 artiklan 2 kohta

4 artiklan 2 kohta

4 artiklan 3 kohta

4 artiklan 3 kohta

4 artiklan 4 kohta

4 artiklan 4 kohta

4 artiklan 5 kohta

4 artiklan 6 kohta

5 artikla

5 artikla

6 artikla

6 artikla

7 artiklan johdantokappale

7 artiklan johdantokappale

7 artiklan ensimmäinen luetelmakohta

7 artiklan a alakohta

7 artiklan toinen luetelmakohta

7 artiklan b alakohta

7 artiklan loppukappale

7 artiklan johdantokappale

8 artiklan 1 kohdan johdantokappale

8 artiklan 1 kohdan johdantokappale

8 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta

8 artiklan a alakohta

8 artiklan 1 kohdan toinen luetelmakohta

8 artiklan b alakohta

8 artiklan 2 kohta

9 artiklan 1 kohta

9 artiklan 2 kohta

9 artiklan 1 kohta

9 artiklan 3 kohta

9 artiklan 2 kohta

10 artikla

11 artikla

10 artikla

11 artikla

 

 

12 artikla

12 artiklan ensimmäinen kohta

12 artiklan toinen kohta

13 artikla

13 artikla

Liite I

Liite II


30.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 172/10


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 531/2012,

annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012,

verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella

(uudelleenlaadittu)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa yhteisön alueella 27 päivänä kesäkuuta 2007 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 717/2007 (3) on muutettu merkittävästi (4). Koska siihen on tehtävä uusia muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Kansallisten hinnastojen ja verkkovierailuhinnastojen eron supistamista koskeva tavoite, joka sisältyy komission vuosien 2011–2015 vertailuarviointikehykseen, jonka i2010-aloitetta käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä hyväksyi marraskuussa 2009, ja komission tiedonantoon ’Euroopan digitaalistrategia’, olisi säilytettävä myös tämän asetuksen tavoitteena. Suunnitellulla verkkovierailupalvelujen ja kotimaisten palvelujen myymisellä erikseen olisi lisättävä kilpailua ja siten alennettava kuluttajahintoja ja luotava unioniin verkkovierailupalvelujen sisämarkkinat, joissa kansallisten hinnastojen ja verkkovierailuhinnastojen välillä ei ole merkittäviä eroja. Unionin laajuiset verkkovierailupalvelut voivat edistää televiestinnän sisämarkkinoiden kehittämistä unionissa.

(3)

Televiestinnän sisämarkkinoita ei voida pitää toteutuneina niin kauan, kuin kotimaan hinnastojen ja verkkovierailuhinnastojen välillä on merkittäviä eroja. Siksi lopullisena tavoitteena olisi oltava kotimaisten maksujen ja verkkovierailumaksujen eron poistaminen ja siten matkaviestintäpalvelujen sisämarkkinoiden luominen.

(4)

Yleisten matkaviestinverkkojen käyttäjiltä, kuten opiskelijoilta sekä liikematkailijoilta ja turisteilta, laskutettavien äänipuhelu-, tekstiviesti- ja datapalvelujen verkkovierailuhintojen korkea taso estää mobiililaitteiden käyttöä matkustettaessa ulkomailla unionin alueella, ja se huolestuttaa kuluttajia, kansallisia sääntelyviranomaisia ja unionin toimielimiä sekä muodostaa merkittävän esteen sisämarkkinoiden toteuttamiselle. Liian korkeat vähittäishinnat johtuvat sekä ulkomaisen isäntäverkon operaattorin perimistä korkeista tukkuhinnoista että monissa tapauksissa asiakkaan oman verkko-operaattorin perimistä korkeista vähittäistason voittomarginaaleista. Koska kilpailua ei ole, tukkuhinnoista saatuja alennuksia ei useinkaan siirretä vähittäisasiakkaalle. Vaikka jotkut operaattorit ovat äskettäin ottaneet käyttöön hintajärjestelmiä, joissa asiakkaille tarjotaan edullisempia ehtoja ja jonkin verran alhaisempia hintoja, on edelleen näyttöä siitä, että kustannusten ja hintojen välinen suhde ei ole läheskään sellainen kuin kilpailluilla markkinoilla vallitsisi.

(5)

Korkeat verkkovierailumaksut muodostavat esteen unionin pyrkimyksille kehittyä tietoon perustuvaksi taloudeksi ja toteuttaa 500 miljoonan kuluttajan sisämarkkinat. Mobiilidataliikennettä helpotetaan ottamalla käyttöön riittävästi radiotaajuuksia, jotta kuluttajat ja yritykset voivat käyttää äänipuhelu-, tekstiviesti- ja datapalveluja missä tahansa unionissa. Koska päätöksellä N:o 243/2012/EU (5) perustetun monivuotisen radiotaajuuspolitiikan toimintaohjelman mukaisesti taajuuksia jaetaan asianmukaisessa aikataulussa riittävästi ja tarkoituksenmukaisesti unionin toimintapoliittisten tavoitteiden tueksi ja niin, että voidaan mahdollisimman hyvin vastata langattoman dataliikenteen kasvavaan kysyntään, kyseinen toimintaohjelma viitoittaa tietä kehitykselle, jonka myötä unioni voi ottaa maailmanlaajuisen johtoaseman laajakaistanopeuksissa, liikkuvuudessa, kattavuudessa ja kapasiteetissa, jolloin edistetään uusien liiketoimintamallien ja teknologioiden syntyä sekä vähennetään verkkovierailujen tukkutason rakenteellisia ongelmia.

(6)

Internetyhteyden mahdollistavien mobiililaitteiden yleisen käytön vuoksi verkkovierailudatapalveluilla on erittäin suuri taloudellinen merkitys. Tämä on ratkaiseva peruste niin sovellusten ja sisällön käyttäjille kuin tarjoajillekin. Näiden markkinoiden kehittämiseksi tiedonsiirtomaksut eivät saisi haitata kasvua.

(7)

Komissio totesi verkkovierailupalvelujen kehitystilannetta Euroopan unionissa koskevasta väliraportista antamassaan tiedonannossa, että teknologian kehittyminen ja/tai verkkovierailupalvelujen vaihtoehdot, kuten VoIP-tekniikan tai WiFin saatavuus, saattavat lisätä kilpailua unionin verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla. Vaikka näitä vaihtoehtoja, erityisesti VoIP-tekniikkaa, käytetään yhä enemmän kansallisella tasolla, niiden verkkovierailukäyttö ei ole kasvanut merkittävästi.

(8)

Kun otetaan huomioon mobiilidataliikenteen nopea kehittyminen ja ulkomailla verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalveluja käyttävien kuluttajien määrän lisääntyminen, on tarpeen lisätä kilpailupainetta sekä kehittää uusia liiketoimintamalleja ja teknologioita. Verkkovierailumaksujen sääntelyn olisi oltava sellaista, että ei ehkäistä sitä, että kilpailu alentaa hintoja.

(9)

Yksilöiden liikkuvuuteen ja digitaaliseen tietoon perustuvan Euroopan sosiaalisen, koulutuksellisen, kulttuurisen ja yritysystävällisen alueen luomisen olisi helpotettava kansalaisten välistä viestintää, jotta voidaan rakentaa todellinen ’kansalaisten Eurooppa’.

(10)

Sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (käyttöoikeusdirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/19/EY (6), sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista (valtuutusdirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/20/EY (7), sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/21/EY (8), yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/22/EY (9) ja henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/58/EY (10), joista jäljempänä käytetään yhdessä nimitystä ’vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmä’, pyritään luomaan unioniin sähköisen viestinnän sisämarkkinat ja varmistamaan kuluttajansuojan korkea taso lisääntyneen kilpailun kautta.

(11)

Asetus (EY) N:o 717/2007 ei ole erillinen toimenpide, vaan se täydentää ja tukee unionin laajuisten verkkovierailujen osalta säännöksiä, jotka sisältyvät vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmään. Tämä sääntelyjärjestelmä ei ole kuitenkaan tarjonnut kansallisille sääntelyviranomaisille riittäviä keinoja ryhtyä tehokkaisiin ja päättäväisiin toimiin unionissa tarjottavien verkkovierailupalvelujen hinnoittelun suhteen, joten sillä ei ole kyetty varmistamaan verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Asetus (EY) N:o 717/2007 oli tarkoituksenmukainen väline tilanteen korjaamiseksi.

(12)

Vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmä perustuu periaatteeseen, jonka mukaan ennakkosääntelyvelvoitteita asetetaan vain silloin, kun tosiasiallista kilpailua ei ole, ja siinä säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten säännöllisesti suorittamasta markkina-analyysistä ja velvoitteiden uudelleentarkastelusta, jotta tämän prosessin perusteella voidaan asettaa ennakkovelvoitteita sellaisille operaattoreille, jotka on nimetty huomattavan markkinavoiman yrityksiksi. Tämän prosessin vaiheita ovat merkityksellisten markkinoiden määrittely, joka tehdään direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla annetun komission suosituksen (11), jäljempänä ’suositus’, mukaisesti, määriteltyjen markkinoiden analyysi, joka suoritetaan markkina-analyysiä ja huomattavan markkinavoiman arvioimista varten sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluja koskevassa unionin sääntelyjärjestelmässä annettujen komission ohjeiden (12) mukaisesti, huomattavan markkinavoiman operaattoreiden nimeäminen ja ennakkovelvoitteiden asettaminen näille operaattoreille.

(13)

Suosituksessa yksilöitiin yhdeksi ennakkosääntelyn alaiseksi tulevaksi merkitykselliseksi markkinaksi kansainvälisten verkkovierailupalvelujen kansalliset tukkumarkkinat yleisissä matkaviestinverkoissa. Kansallisten sääntelyviranomaisten työ, jota ne ovat tehneet sekä itsenäisesti että eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmässä (ERG) ja sen seuraajaksi asetuksella (EY) N:o 1211/2009 (13) perustetussa Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimessä (BEREC) kansainvälisten verkkovierailupalvelujen kansallisten tukkumarkkinoiden analysoinnissa, on kuitenkin osoittanut, että kansallinen sääntelyviranomainen ei ole vielä tehokkaasti pystynyt puuttumaan unionin laajuisten verkkovierailujen tukkuhintojen korkeaan tasoon, koska huomattavan markkinavoiman yritysten yksilöinti on vaikeaa kansainvälisten verkkovierailujen erityispiirteiden ja valtioiden rajat ylittävän luonteen vuoksi. Asetuksen (EY) N:o 717/2007 voimaantulon myötä verkkovierailumarkkinat jätettiin tarkistetun suosituksen (14) soveltamisalan ulkopuolelle.

(14)

Kansalliset sääntelyviranomaiset, jotka vastaavat niiden alueella yleensä asuvien matkaviestinasiakkaiden etujen turvaamisesta ja edistämisestä, eivät myöskään pysty valvomaan, miten toimivat muissa jäsenvaltioissa sijaitsevat vierailuverkkojen operaattorit, joista nämä asiakkaat ovat riippuvaisia käyttäessään kansainvälisiä verkkovierailupalveluja. Tämä este saattaa myös heikentää jäsenvaltioiden sellaisten toimenpiteiden tehokkuutta, jotka perustuvat niille jäävään toimivaltaan antaa kuluttajansuojasäännöksiä.

(15)

Siksi jäsenvaltioihin kohdistuu paineita ryhtyä toimiin kansainvälisten verkkovierailumaksujen alentamiseksi, mutta vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmässä säädetty kansallisten sääntelyviranomaisten soveltama ennakkosääntelymekanismi on osoittautunut riittämättömäksi siihen, että nämä viranomaiset voisivat päättäväisesti ajaa kuluttajien etua tällä nimenomaisella alalla.

(16)

Lisäksi Euroopan parlamentin päätöslauselmassa Euroopan sähköisen viestinnän sääntelystä ja markkinoista (15) komissiota kehotettiin kehittämään uusia aloitteita, joiden avulla voitaisiin laskea valtioiden rajat ylittävien matkapuhelujen korkeita hintoja, kun taas 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi päätelmissään, että kohdennettu, tehokas ja yhdennetty tieto- ja viestintäteknologiapolitiikka niin unionin kuin kansallisella tasolla on oleellinen edellytys talouskasvua ja tuottavuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiselle, ja korosti samassa yhteydessä, että verkkovierailumaksujen hintojen alentaminen on tärkeää kilpailukyvyn kannalta.

(17)

Vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmällä pyrittiin tuolloin ilmeisten näkökohtien pohjalta poistamaan kaikki jäsenvaltioiden välisen kaupan esteet yhdenmukaistettavalta alalta, muun muassa sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka vaikuttavat verkkovierailumaksuihin. Tämän ei kuitenkaan pitäisi estää yhdenmukaistettujen sääntöjen mukauttamista linjassa muiden näkökohtien kanssa, jotta löydettäisiin mahdollisimman tehokkaat keinot lisätä kilpailua sisämarkkinoilla verkkovierailupalveluissa ja saavuttaa kuluttajansuojan korkea taso.

(18)

Tällä asetuksella olisi näin ollen voitava poiketa vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän, erityisesti puitedirektiivin, mukaisesti sovellettavista säännöistä, eli palveluvalikoimien hinnat pitäisi huomattavan markkinavoiman puuttuessa määrittää kaupallisella sopimuksella, jolloin voitaisiin asettaa täydentäviä sääntelyvelvoitteita, jotka heijastavat unionin laajuisten verkkovierailupalvelujen erityispiirteitä.

(19)

Verkkovierailujen vähittäis- ja tukkumarkkinoihin liittyy ainutlaatuisia piirteitä, joiden vuoksi on perusteltua toteuttaa poikkeuksellisia toimenpiteitä, jotka ovat laajakantoisempia kuin vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän mukaisesti käytettävissä olevat mekanismit.

(20)

Olisi noudatettava yhteistä yhdenmukaistettua lähestymistapaa, jotta varmistetaan, että maanpäällisten yleisten matkaviestinverkkojen käyttäjät eivät unionin alueella matkustaessaan joudu maksamaan unionin laajuisista verkkovierailupalveluista kohtuuttomia hintoja, ja jotta siten tehostetaan verkkovierailuoperaattoreiden välistä kilpailua verkkovierailupalveluissa, saavutetaan kuluttajansuojan korkea taso ja säilytetään sekä innovointikannustimet että kuluttajien valintamahdollisuudet. Tätä yhteistä lähestymistapaa tarvitaan näiden palvelujen valtioiden rajat ylittävän luonteen vuoksi, jotta verkkovierailuoperaattorit voivat toimia yhden yhteisen ja johdonmukaisen sekä objektiivisiin kriteereihin perustuvan sääntelyjärjestelmän puitteissa.

(21)

Asetuksen (EY) N:o 717/2007 voimassaolo päättyy 30 päivänä kesäkuuta 2012. Komissio on ennen sen voimassaolon päättymistä suorittanut sen 11 artiklan mukaisen arvioinnin, jossa komission oli määrä arvioida kyseisen asetuksen tavoitteiden saavuttamista sekä tarkastella verkkovierailuasiakkailta äänipuhelu-, tekstiviesti- ja datapalvelujen tarjoamisesta perittyjen tukku- ja vähittäishintojen kehittymistä. Euroopan parlamentille ja neuvostolle 6 päivänä heinäkuuta 2011 antamassaan arviointikertomuksessa asetuksen (EY) N:o 717/2007 toimivuutta koskevan uudelleentarkastelun tuloksista komissio päätteli, että on aiheellista jatkaa asetuksen (EY) N:o 717/2007 soveltamista 30 päivän kesäkuuta 2012 jälkeen.

(22)

Tiedot unionin laajuisten äänipuhelu-, tekstiviesti- ja datapalvelujen verkkovierailuhintojen kehittymisestä asetuksen (EY) N:o 717/2007 voimaantulon jälkeen, mukaan lukien erityisesti kansallisten sääntelyviranomaisten neljännesvuosittain keräämät ja BERECin kautta toimittamat tiedot, eivät osoita, että kilpailu vähittäis- ja tukkutasolla olisi kehittynyt kohtuullisesti ja jatkuisi kesäkuusta 2012 eteenpäin ilman sääntelytoimia. Tiedot osoittavat, että verkkovierailun vähittäis- ja tukkuhinnat ovat edelleen paljon korkeammat kuin kotimaanhinnat ja asettuvat edelleen asetuksessa (EY) N:o 717/2007 säädettyjen rajojen tasolle tai lähelle niitä ja että kilpailu näiden rajojen alapuolella on vähäistä.

(23)

Koska asetuksen (EY) N:o 717/2007 tuoma sääntelyllinen turva unionin laajuisissa verkkovierailupalveluissa tukku- ja vähittäistasolla loppuu 30 päivänä kesäkuuta 2012, on olemassa huomattava riski, että kilpailuvoimien puuttuminen verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilta ja verkkovierailuoperaattoreiden houkutus maksimoida verkkovierailutulonsa johtavat unionin laajuisissa verkkovierailuissa sellaisiin vähittäis- ja tukkuhintoihin, jotka eivät heijasta kohtuullisesti palvelun tarjoamisesta aiheutuvia kustannuksia, mikä vaarantaisi kyseisen asetuksen tavoitteiden saavuttamisen. Matkapuhelinten verkkovierailupalvelujen markkinoiden sääntelyä olisi sen vuoksi jatkettava 30 päivän kesäkuuta 2012 jälkeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, jotta kilpailu voi kehittyä ja jotta kuluttajat saavat jatkossakin takeet siitä, että heiltä ei laskuteta kansallisiin kilpailukykyisiin hintoihin verrattuna kohtuutonta hintaa.

(24)

Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi edistettävä puitedirektiivin 8 artiklassa vahvistettua toimintapoliittista tavoitetta, joka koskee loppukäyttäjien mahdollisuuksia saada ja jakaa tietoa tai käyttää haluamiaan sovelluksia ja palveluja.

(25)

Jotta verkkovierailupalvelujen markkinoista tulisi tehokkaammat, yhdennetymmät ja kilpailukykyisemmät, ei saisi olla rajoituksia, jotka estävät yrityksiä neuvottelemasta tuloksekkaasti tukkutason käyttöoikeuksista verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi. Tällaisten tukkutason verkkovierailupalvelujen käyttöoikeusjärjestelyjä haittaavat esteet, jotka johtuvat eroista yritysten neuvotteluasemien vahvuudessa ja infrastruktuurin omistusosuuksissa, olisi poistettava. Virtuaalisten matkaviestinverkkojen operaattorit ja matkaviestintäpalvelujen jälleenmyyjät, joilla ei ole omaa verkkoinfrastruktuuria, tarjoavat tyypillisesti verkkovierailupalveluja, jotka perustuvat kaupallisiin tukkutason verkkovierailusopimuksiin niiden isäntämatkaviestinverkkojen operaattoreiden kanssa samassa jäsenvaltiossa. Kaupalliset neuvottelut eivät kuitenkaan kenties anna virtuaalisten matkaviestinverkkojen operaattoreille ja jälleenmyyjille riittävästi liikkumavaraa edistää kilpailua alempien hintojen avulla. Vaihtoehtoisten, innovatiivisten ja unionin laajuisten verkkovierailupalvelujen kehittämistä ja tarjoamista asiakkaille pitäisi helpottaa poistamalla nämä esteet ja tasapainottamalla virtuaalisten matkaviestinverkkojen operaattoreiden / jälleenmyyjien ja matkaviestinverkkojen operaattoreiden välistä neuvotteluasemaa käyttöoikeuksia koskevan velvoitteen ja tukkuhintakattojen avulla. Vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmään sisältyvät säännöt, erityisesti puitedirektiivin ja käyttöoikeusdirektiivin säännökset, eivät mahdollista sitä, että ongelma ratkaistaisiin asettamalla velvoitteita sellaisille operaattoreille, joilla on huomattava markkinavoima.

(26)

Siksi olisi otettava käyttöön säännöt, joilla velvoitetaan täyttämään yleisten matkaviestinverkkojen tukkutason käyttöoikeuksia koskevat kohtuulliset pyynnöt verkkovierailupalvelujen tarjoamista varten. Tällaisten käyttöoikeuksien olisi vastattava käyttöoikeuksia pyytävien tarpeita. Käyttöoikeudet olisi evättävä vain objektiivisin, esimerkiksi tekniseen toteutettavuuteen tai verkon toimintakyvyn ylläpitotarpeeseen liittyvin kriteerein. Jos käyttöoikeus evätään, vahinkoa kärsineen osapuolen olisi voitava saattaa riita ratkaistavaksi tässä asetuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti. Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi verkkovierailupalvelujen tarjoamiseen myönnettävät tukkutason käyttöoikeudet olisi myönnettävä tässä asetuksessa vahvistettujen, tukkutasolla sovellettavien sääntelyllisten velvoitteiden mukaisesti, ja niissä olisi otettava huomioon käyttöoikeuksien tarjoamiseen liittyvät eri kustannustekijät. Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksien johdonmukaisen sääntelyn tulisi auttaa välttämään vääristymät jäsenvaltioiden välillä. BERECin olisi komission kanssa koordinoiden ja yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa annettava suuntaviivat, jotka koskevat tukkutason käyttöoikeuksia verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi.

(27)

Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksia koskevan velvoitteen olisi katettava suorien tukkutason verkkovierailupalvelujen tarjoaminen ja verkkovierailupalvelujen tarjoaminen tukkutasolla kolmansien osapuolten harjoittamaa jälleenmyyntiä varten. Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksia koskevan velvoitteen olisi katettava myös matkaviestinverkon operaattorin velvoite antaa virtuaalisten matkaviestinverkkojen operaattoreille ja jälleenmyyjille mahdollisuus ostaa säänneltyjä tukkutason verkkovierailupalveluja tukkutason yhteenliittymiltä, jotka muodostavat keskitetyn yhteyspisteen ja standardoidun järjestelmän verkkovierailusopimuksia varten koko unionissa. Jotta voitaisiin varmistaa, että operaattorit antavat verkkovierailuoperaattoreille käyttöoikeuden kaikkiin suorien verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksien ja verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeuksien edellyttämiin toimintoihin kohtuullisessa ajassa, olisi julkaistava viitetarjous, joka sisältää vakioehdot suorille verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksille ja verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeuksille. Viitetarjouksen julkaiseminen ei saisi estää käyttöoikeuksien pyytäjien ja käyttöoikeuksien myöntäjien välisiä kaupallisia neuvotteluja lopullisen tukkusopimuksen hintatasosta tai tukkutason käyttöoikeuteen liittyvistä lisäpalveluista, joissa edetään pidemmälle kuin palveluissa, joita tarvitaan suoria verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksia ja verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeuksia varten.

(28)

Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksia koskevan velvoitteen olisi katettava kaikki osatekijät, joita verkkovierailupalvelujen tarjoaminen edellyttää, muun muassa seuraavat: verkkoelementit ja niihin liittyvät toiminnot; asiaan liittyvät ohjelmistot, mukaan lukien käyttötukijärjestelmät; ennakkotilauksia, palvelun toimittamista, tilauksia, ylläpitoa, korjauspyyntöjä ja laskutusta koskevat tietojärjestelmät tai tietokannat; numeronmuunto tai vastaavia toimintoja tarjoavat järjestelmät; matkaviestinverkot ja virtuaaliverkkopalvelut.

(29)

Jos verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeuden pyytäjät pyytävät käyttöoikeutta tiettyihin toimintoihin tai palveluihin niiden toimintojen tai palvelujen lisäksi, joita tarvitaan vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi, matkaviestinverkon operaattorit voivat periä oikeudenmukaiset ja kohtuulliset maksut näistä toiminnoista tai palveluista. Näitä lisätoimintoja tai -palveluja voivat olla esimerkiksi lisäarvopalvelut, lisäohjelmistot ja -tietojärjestelmät tai laskutusjärjestelyt.

(30)

Matkaviestintäpalveluja myydään paketteina, jotka sisältävät sekä kotimaan- että verkkovierailupalveluja, mikä rajoittaa kuluttajien valinnanvaraa verkkovierailupalveluissa. Tällaiset paketit vähentävät läpinäkyvyyttä verkkovierailupalveluissa, koska paketin yksittäisten osien välinen hintavertailu on vaikeaa. Tästä johtuu, ettei operaattoreiden välillä toistaiseksi ole pakettien verkkovierailuelementtiin perustuvaa kilpailua. Verkkovierailupalvelujen helpompi saatavuus erillisenä palveluna auttaisi ratkaisemaan rakenteellisia ongelmia lisäämällä kuluttajien tietoisuutta verkkovierailuhinnoista, mahdollistamalla verkkovierailupalveluihin liittyvät selkeät kuluttajavalinnat ja siten lisäämällä kilpailupainetta kysyntäpuolella. Tämä edistäisi sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa verkkovierailupalveluissa.

(31)

Kuluttajien ja yritysten käyttämien matkaviestinnän datapalvelujen kysyntä on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Verkkovierailudatapalvelujen korkeat hinnat rajoittavat kuitenkin suuresti kuluttajien ja rajojen yli toimivien yritysten mahdollisuuksia käyttää näitä palveluja unionissa. Kun otetaan huomioon, että markkinat ovat kehittymättömät ja kuluttajien käyttämien verkkovierailudatapalvelujen kysyntä kasvaa nopeasti, vähittäishintojen sääntely saattaisi vain pitää hinnat ehdotettujen enimmäishintojen tasolla, kuten asetuksen N:o 717/2007 osalta on käynyt, sen sijaan että se laskisi niitä edelleen, mikä vahvistaa sen, että uusia rakenteellisia toimenpiteitä tarvitaan.

(32)

Asiakkaiden olisi voitava siirtyä käyttämään vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin tai vaihtoehtoisten verkkovierailuoperaattoreiden palveluja vaivattomasti, mahdollisimman nopeasti teknisestä ratkaisusta riippuen, ilman seuraamuksia ja maksutta. Asiakkaille olisi annettava tiedot tästä mahdollisuudesta selkeässä, ymmärrettävässä ja helposti saatavilla olevassa muodossa.

(33)

Kuluttajilla olisi oltava oikeus hankkia kuluttajaystävällisellä tavalla verkkovierailupalvelut kotimaan mobiilipaketistaan erillisenä palveluna. Nykyään on olemassa useita tapoja, joilla säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillinen myynti toiminto voitaisiin toteuttaa teknisesti, esimerkiksi kahdella erillisellä kansainvälisen matkaviestintilaajan tunnuksella (International Mobile Subscriber Identity, IMSI-tunnus) (kaksi erillistä IMSI-tunnusta samalla SIM-kortilla), yhdellä IMSI-tunnuksella (kotioperaattori ja verkkovierailuoperaattori käyttävät samaa IMSI-tunnusta) ja kahden erillisen tai yhden IMSI-tunnuksen yhdistelmillä yhdessä sellaisen teknisen menettelyn kanssa, joka ei estä asiakasta käyttämästä suoraan vierailuverkossa tarjottuja säänneltyjä verkkovierailudatapalveluja kotiverkon operaattorin ja vierailuverkon operaattorin välisten järjestelyjen avulla.

(34)

Korkeat datapalvelujen verkkovierailuhinnat estävät asiakkaita käyttämästä mobiilidatapalveluja heidän matkustaessaan unionissa. Koska verkkovierailudatapalvelujen kysyntä lisääntyy ja merkitys kasvaa, ei pitäisi olla esteitä käyttää vaihtoehtoisia verkkovierailudatapalveluja, joita tarjotaan väliaikaisesti tai pysyvästi suoraan vierailuverkossa, riippumatta kotimaan operaattoreiden kanssa tehdyistä verkkovierailusopimuksista tai -järjestelyistä ja ilman niiden perimiä lisämaksuja. Silloin kun se on tarpeen verkkovierailudatapalvelujen tarjoamiseksi suoraan vierailuverkossa, kotimaan operaattoreiden ja verkkovierailudatapalvelujen tarjoajien olisi tehtävä yhteistyötä, jotta asiakkaita ei estettäisi pääsemästä näihin palveluihin ja käyttämästä niitä ja jotta varmistettaisiin muiden verkkovierailupalvelujen jatkuvuus.

(35)

Tässä asetuksessa ei olisi säädettävä mistään tietyistä teknisistä menettelyistä verkkovierailupalvelujen myymiseksi erillisenä palveluna, vaan asetuksella olisi valmisteltava sitä, että komissio kehittää BERECin esittämien näkemysten pohjalta tehokkaimman ja toimivimman ratkaisun, yhdistelmäratkaisu mukaan luettuna, joten siinä olisi vahvistettava kriteerit niille teknisille ominaisuuksille, jotka verkkovierailupalvelujen myynnin erillisenä palveluna mahdollistavan teknisen ratkaisun olisi täytettävä. Näihin kriteereihin olisi sisällytettävä muun muassa se, että ratkaisu voidaan ottaa käyttöön koordinoidusti ja yhdenmukaistetusti koko unionissa, ja niillä olisi varmistettava, että kuluttajilla on mahdollisuus valita nopeasti ja helposti eri operaattori verkkovierailupalveluille tarvitsematta vaihtaa numeroaan. Verkkovierailuja unionin ulkopuolella tai kolmansien maiden asiakkaiden verkkovierailuja unionin sisällä ei myöskään saisi estää.

(36)

Matkaviestinverkon operaattoreiden välistä yhteistyötä ja koordinointia olisi lisättävä, jotta luodaan tekniset mahdollisuudet erillisten verkkovierailupalvelujen tarjonnan kehittämiselle koordinoidusti ja teknisesti järkevällä tavalla estämättä suoraan vierailuverkossa tarjottujen verkkovierailudatapalvelujen käyttöä. Siksi olisi määriteltävä tarvittavat perusperiaatteet ja menetelmät, jotta voidaan nopeasti mukautua muuttuviin olosuhteisiin ja teknologian kehitykseen. BERECin olisi yhdessä asianomaisten sidosryhmien kanssa avustettava komissiota kehittämään tekniset elementit, jotta mahdollistetaan verkkovierailupalvelujen erillinen myynti ja jotta ei estetä suoraan vierailuverkossa tarjottujen verkkovierailudatapalvelujen käyttöä. Komission olisi tarvittaessa annettava eurooppalaiselle standardointielimelle toimeksianto tehdä asianomaisiin standardeihin mukautukset, joita säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin yhdenmukaistettu toteuttaminen edellyttää.

(37)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa niiden yksityiskohtaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat kotimaan operaattoreiden tiedonantovelvollisuuksia ja verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin mahdollistavaa teknistä ratkaisua. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (16) mukaisesti.

(38)

BERECin olisi, ottaen huomioon tämä asetus ja sen nojalla annetut täytäntöönpanosäädökset, voitava omasta aloitteestaan antaa erityisiä teknisiä ohjeita säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillisestä myynnistä tai muista tämän asetuksen soveltamisalaan sisältyvistä seikoista.

(39)

Jotta säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillinen myynti toteutuisi täysin, tällaiseen myyntiin on tarpeen yhdistää velvoite myöntää tukkutason käyttöoikeudet verkkovierailupalvelujen tarjontaa varten, jotta voidaan helpottaa uusien tai nykyisten toimijoiden pääsyä markkinoille, mukaan lukien rajat ylittäviä verkkovierailupalveluja tarjoavat operaattorit. Tällainen ratkaisu estäisi vääristymät jäsenvaltioiden välillä varmistamalla johdonmukaisen sääntelyllisen lähestymistavan ja edistäisi siten sisämarkkinoiden kehitystä. Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin toteuttaminen edellyttää kuitenkin, että operaattoreille jätetään kohtuullinen aika mukauttaa toimintaansa teknisellä tasolla, minkä vuoksi rakenteelliset toimenpiteet johtavat aitoihin sisämarkkinoihin ja riittävään kilpailuun vasta jonkin ajan jälkeen. Tästä syystä verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalvelujen tukkutason enimmäishinnat ja samojen palvelujen osalta myös vähittäishintojen turvarajat olisi pidettävä voimassa tilapäisesti ja asianmukaisella tasolla, jotta nykyiset kuluttajahyödyt säilyisivät tällaisten rakenteellisten toimenpiteiden toteutuksen edellyttämän siirtymäkauden aikana.

(40)

Tilapäistä hintasääntelyä jatkettaessa olisi verkkovierailuasiakkaiden etujen suojaamiseksi asetettava sääntelyvelvoitteita niin vähittäis- kuin tukkutasollakin, koska kokemus on osoittanut, että unionin laajuisten verkkovierailupalvelujen tukkuhintojen alennukset eivät välttämättä näy verkkovierailujen vähittäishintojen alentumisena, koska siihen ei ole kannustimia. Toisaalta toimet vähittäishintojen alentamiseksi ilman, että puututaan näiden palvelujen tarjontaan liittyvien tukkutason kustannusten tasoon, voisivat haitata verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa eivätkä johtaisi kilpailun lisääntymiseen.

(41)

Siihen asti kun rakenteellisilla toimenpiteillä on saatu aikaan riittävästi kilpailua verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoille, mikä johtaisi tukkukustannusten laskuun, joka puolestaan siirrettäisiin kuluttajahintoihin, tehokkain ja oikeasuhteisin tapa säännellä unionin sisäisten verkkovierailupuhelujen soittamisen ja vastaanottamisen hintatasoa on unionin laajuisen keskimääräisen minuuttihinnan enimmäismäärän vahvistaminen tukkutasolla sekä maksujen rajoittaminen vähittäistasolla soveltamalla asetuksella (EY) N:o 717/2007 käyttöön otettua eurotariffia, jota laajennettiin asetuksessa (EY) N:o 544/2009 (17) säädetyllä eurotekstiviestitariffilla ja jota olisi laajennettava tässä asetuksessa säädetyllä eurodatatariffilla. Keskimääräistä tukkuhintaa olisi sovellettava minkä tahansa unionissa olevan matkaviestintäoperaattoriparin välillä määrättynä ajanjaksona.

(42)

Tilapäiset euroäänipuhelu-, eurotekstiviesti- ja eurodatatariffit olisi vahvistettava turvatasolle, joka takaa, että kuluttajahyödyt eivät ainoastaan säily vaan jopa lisääntyvät rakenteellisten toimenpiteiden toteutuksen edellyttämän siirtymäkauden aikana, ja joka samalla turvaa verkkovierailuoperaattoreille riittävän katteen ja kannustaa tarjoamaan kilpailukykyisiä verkkovierailupalveluja alemmin maksuin. Siirtymäkauden aikana verkkovierailuoperaattoreiden olisi ilmoitettava kuluttajille aktiivisesti eurotariffeista sekä tarjottava niitä maksutta ja selkeällä ja avoimella tavalla kaikille verkkovierailuasiakkailleen.

(43)

Verkkovierailuasiakkaille tarjottavien tilapäisten euroäänipuhelu-, eurotekstiviesti- ja eurodatatariffien olisi vastattava kohtuullista katetta, joka ylittää verkkovierailupalvelujen tarjoamisen tukkukustannukset, samalla kun verkkovierailuoperaattorit säilyttävät vapauden kilpailla eriyttämällä tarjontaansa ja mukauttamalla hinnoittelurakennettaan markkinaolosuhteiden ja kuluttajien mieltymysten mukaan. Tällaiset turvarajat olisi asetettava sellaiselle tasolle, etteivät ne vääristä rakenteellisten toimenpiteiden etuja kilpailun kannalta, ja ne voitaisiin poistaa sen jälkeen, kun rakenteelliset toimenpiteet ovat tuottaneet konkreettisia hyötyjä asiakkaille. Tätä sääntelyllistä lähestymistapaa ei olisi sovellettava siihen tariffin osaan, joka laskutetaan lisäarvopalvelujen tarjoamisesta, vaan ainoastaan tällaisten palvelujen käyttöä koskeviin tariffeihin.

(44)

Tämän sääntelyllisen lähestymistavan pitäisi olla helposti toteutettavissa ja valvottavissa, jotta hallinnolliset rasitteet, joita sen vaatimuksista aiheutuu operaattoreille ja verkkovierailuoperaattoreille ja sen valvonnasta ja täytäntöönpanosta aiheutuu kansallisille sääntelyviranomaisille, pysyisivät mahdollisimman pieninä. Sen olisi myös oltava avoin ja välittömästi unionin kaikkien matkaviestinasiakkaiden ymmärrettävissä. Lisäksi sen olisi luotava varmuutta ja ennakoitavuutta verkkovierailupalveluja tukku- ja vähittäistasolla tarjoaville operaattoreille. Siksi minuuttikohtaiset enimmäishinnat sekä tukku- että vähittäistasolla olisi eriteltävä rahamääräisesti tässä asetuksessa.

(45)

Täten yksilöidyssä tukkutason minuuttikohtaisessa keskimääräisessä enimmäishinnassa olisi otettava huomioon unionin laajuisen verkkovierailupuhelun eri osatekijät, erityisesti matkaviestinverkossa puhelujen soittamisesta ja vastaanottamisesta aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien yleiskustannukset, merkinanto ja välitys. Puhelujen soittamisen ja vastaanottamisen soveltuvimpana vertailukohtana on unionissa toimivien matkaviestinverkon operaattoreiden keskimääräinen puhelujen vastaanottamisesta perimä maksu, joka perustuu kansallisten sääntelyviranomaisten antamiin, komission julkaisemiin tietoihin. Tässä asetuksessa vahvistettu minuuttikohtainen keskimääräinen enimmäishinta olisi siksi määritettävä ottaen huomioon keskimääräinen matkapuhelun vastaanottamisesta perittävä maksu, joka toimii vertailukohtana kyseisille kustannuksille. Tukkutason minuuttikohtaisen keskimääräisen enimmäishinnan olisi laskettava vuosittain, jotta otettaisiin huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten ajoittain toteuttamat matkapuhelujen vastaanottamisesta perittävien maksujen alennukset.

(46)

Vähittäistasolla sovellettavan tilapäisen euroäänipuhelutariffin olisi annettava verkkovierailuasiakkaille takeet siitä, että heiltä ei laskuteta kohtuutonta hintaa säännellyn verkkovierailupuhelun soittamisesta tai vastaanottamisesta, samalla kun se jättää verkkovierailuoperaattoreille riittävästi liikkumavaraa asiakkaille tarjoamiensa tuotteiden eriyttämiseksi.

(47)

Turvarajojen tilapäisen voimassaolon aikana kaikkien kuluttajien olisi voitava lisämaksuitta tai ennakkoehdoitta valita yksinkertainen verkkovierailuhinta, joka ei ylitä enimmäishintoja, ja heille olisi tiedotettava tästä. Tukkukustannusten ja vähittäishintojen välisen kohtuullisen marginaalin olisi annettava verkkovierailuoperaattoreille takeet kaikkien vähittäistason erityisten verkkovierailukustannusten kattamisesta, asianmukaiset markkinointikulut ja laitetuet mukaan lukien, ja mahdollistettava myös kohtuullinen voitto. Tilapäiset euroäänipuhelu-, eurotekstiviesti- ja eurodatatariffit ovat asianmukainen keino mahdollistaa suoja kuluttajille ja joustavuus verkkovierailuoperaattoreille. Euroäänipuhelu-, eurotekstiviesti- ja eurodatatariffien enimmäismäärien olisi laskettava vuosittain tukkutason mukaisesti.

(48)

Turvarajojen tilapäisen voimassaolon aikana uusille verkkovierailuasiakkaille olisi tiedotettava perusteellisesti ja selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla unionissa sovellettavien verkkovierailun hintojen valikoimasta, mukaan lukien tilapäisten euroäänipuhelu-, eurotekstiviesti- ja eurodatatariffien mukaiset hinnat. Nykyisille verkkovierailuasiakkaille olisi tarjottava mahdollisuus valita uudet tilapäisten euroäänipuhelu-, eurotekstiviesti- ja eurodatatariffien mukaiset hinnat tai muut verkkovierailuhinnat tietyn ajan kuluessa. Nykyiset verkkovierailuasiakkaat, jotka eivät ole tehneet kyseistä valintaa tämän ajan kuluessa, jaotellaan niihin, jotka ovat jo vapaaehtoisesti siirtyneet erityiseen verkkovierailuhinnastoon tai -pakettiin ennen tämän asetuksen voimaantuloa, ja niihin, jotka eivät ole tehneet niin. Jälkimmäiseen ryhmään olisi automaattisesti sovellettava tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaista hinnastoa. Verkkovierailuasiakkaisiin, jotka jo hyötyvät yksilöllisten vaatimustensa mukaisista ja niiden perusteella valitsemistaan erityisistä verkkovierailuhinnastoista tai -paketeista, olisi sovellettava edelleen heidän aiemmin valitsemaansa hinnastoa tai pakettia, mikäli he ilmoittavat verkkovierailuoperaattorilleen valitsevansa edelleen tämän hinnaston sen jälkeen, kun heitä on muistutettu nykyisistä hintaehdoista ja sovellettavista eurotariffeista. Tällaisiin erityisiin verkkovierailuhinnastoihin ja -paketteihin voisivat kuulua esimerkiksi kiinteät verkkovierailumaksut, muut kuin julkiset hinnastot, hinnastot, joihin sisältyy ylimääräisiä kiinteitä verkkovierailumaksuja, euroäänipuhelu-, eurotekstiviesti- ja eurodatatariffien enimmäistasoa alempia minuuttikohtaisia maksuja koskevat hinnastot tai puhelun muodostamisesta perittäviä maksuja koskevat hinnastot.

(49)

Koska tämän asetuksen olisi oltava puitedirektiivin 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu erityistoimenpide ja koska unionin laajuisten verkkovierailupalvelujen tarjoajat voidaan tässä asetuksessa velvoittaa tekemään muutoksia verkkovierailun vähittäishintoihin tämän asetuksen vaatimusten täyttämiseksi, tällaisten muutosten ei pitäisi antaa matkaviestinasiakkaille oikeutta vetäytyä sopimuksistaan vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän toteuttamiseksi annettujen kansallisten säännösten nojalla.

(50)

Tämä asetus ei saisi estää tekemästä kuluttajille innovatiivisia tarjouksia, jotka ovat edullisempia kuin tässä asetuksessa määritellyt tilapäiset euroäänipuhelu-, eurotekstiviesti- ja eurodatatariffit, vaan asetuksella olisi pikemminkin kannustettava tekemään verkkovierailuasiakkaille innovatiivisia tarjouksia alemmin hinnoin erityisesti siinä säädetyillä rakenteellisilla toimenpiteillä luodun lisäkilpailupaineen vaikutuksesta. Tässä asetuksessa ei edellytetä verkkovierailumaksujen ottamista uudelleen käyttöön tapauksissa, joissa ne on poistettu kokonaan, eikä nykyisten verkkovierailumaksujen korottamista tässä asetuksessa säädettyjen tilapäisten turvarajojen tasolle.

(51)

Kun enimmäishintoja ei ole määritetty euroina, sovellettavat alkuperäiset rajat sekä näiden rajojen tarkistetut arvot olisi määritettävä asianmukaisena valuuttana soveltamalla Euroopan unionin virallisessa lehdessä tässä asetuksessa määritettynä päivänä julkaistavia viitekursseja. Jos viitekursseja ei ole julkaistu määritettynä päivänä, olisi sovellettava viitekursseja, jotka on julkaistu ensimmäisessä tällaisia viitekursseja sisältävässä kyseistä päivää seuraavassa Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jotta suojeltaisiin kuluttajia säänneltyjen verkkovierailupalvelujen (säänneltyjen verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalvelujen) vähittäishintojen nousulta, joka johtuu muiden valuuttojen kuin euron viitekurssin vaihteluista, jäsenvaltion, jonka valuutta on muu kuin euro, olisi käytettävä useiden viitekurssien keskiarvoa tietyllä aikavälillä määrittääkseen vähittäistason enimmäishinnat valuutassaan.

(52)

Joidenkin matkaviestintäoperaattoreiden tapa laskuttaa verkkovierailupuhelujen tarjoamisesta tukkutasolla jopa 60 sekunnin vähimmäislaskutusyksiköiden perusteella, kun muissa tukkutason yhdysliikennemaksuissa sovelletaan yleensä sekuntipohjaista laskutusta, vääristää kilpailua näiden operaattoreiden ja eri laskutusmenetelmiä soveltavien operaattoreiden välillä ja heikentää tällä asetuksella käyttöön otettujen tukkutason enimmäishintojen yhdenmukaista soveltamista. Se edustaa myös lisäkulua, jolla tukkukustannusten nousun myötä on kielteisiä vaikutuksia verkkovierailuäänipuhelujen hinnoitteluun vähittäistasolla. Matkaviestintäoperaattoreita olisi tämän vuoksi vaadittava laskuttamaan säänneltyjen verkkovierailupuhelujen tarjoamisesta tukkutasolla sekuntipohjaisesti.

(53)

BERECin edeltäjä ERG-ryhmä on arvioinut, että matkaviestintäoperaattoreiden tapa laskuttaa verkkovierailupalveluista vähittäistasolla yli sekunnin pituisten laskutusyksiköiden perusteella on korottanut tyypillistä euroäänipuhelutariffilaskua soitettujen puheluiden osalta 24 prosenttia ja vastaanotettujen puheluiden osalta 19 prosenttia. Se on katsonut myös, että nämä lisät edustavat piilokuluja, koska ne ovat useimpien kuluttajien havaitsemattomissa. Tästä syystä ERG-ryhmä suositteli kiireellisiä toimia euroäänipuhelutariffeihin vähittäistasolla sovellettavien erilaisten laskutuskäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi.

(54)

Asetuksella (EY) N:o 717/2007 otettiin käyttöön eurotariffi unionissa ja siten luotiin yhteinen lähestymistapa sen varmistamiseksi, että verkkovierailuasiakkaat eivät joudu maksamaan säännellyistä verkkovierailupuheluista kohtuuttomia hintoja, mutta matkaviestintäoperaattoreiden harjoittamat erilaiset laskutusyksikkökäytännöt heikentävät merkittävästi asetuksen yhdenmukaista soveltamista. Tämä merkitsee myös sitä, että vaikka unionin laajuiset verkkovierailupalvelut ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, säänneltyjen verkkovierailupuhelujen laskutukseen sovelletaan toisistaan poikkeavia ratkaisuja, jotka vääristävät kilpailuedellytyksiä sisämarkkinoilla.

(55)

Tämän vuoksi olisi otettava käyttöön yhteiset säännöt euroäänipuhelutariffin laskujen laskutusyksiköistä vähittäistasolla, jotta sisämarkkinoita voitaisiin lujittaa edelleen ja taata kaikkialla unionissa sama korkea kuluttajansuojan taso unionin laajuisten verkkovierailupalvelujen käyttäjille.

(56)

Säänneltyjen verkkovierailupuhelujen vähittäistason tarjoajia olisi sen vuoksi vaadittava laskuttamaan asiakkaitaan sekuntipohjaisesti kaikista euroäänipuhelutariffin alaisista puheluista, lukuun ottamatta mahdollisuutta soveltaa enintään 30 sekunnin pituista vähimmäislaskutusaikaa soitetuista puheluista. Tämän ansiosta verkkovierailuoperaattorit voivat kattaa kaikki kohtuulliset puhelun muodostamisesta aiheutuvat kustannukset ja kilpailla joustavasti tarjoamalla lyhyempiä vähimmäislaskutusaikoja. Vähimmäislaskutusaika ei ole perusteltu vastaanotettavissa euroäänipuhelutariffipuheluissa, koska taustalla oleva tukkukustannus laskutetaan sekuntipohjaisesti ja kaikki puhelun muodostamisesta aiheutuvat kustannukset sisältyvät jo matkaviestinverkon laskevan liikenteen maksuihin.

(57)

Asiakkaiden ei tulisi joutua maksamaan vastaajaviestien vastaanottamisesta vierailuverkossa, koska he eivät pysty hallitsemaan tällaisten viestien kestoa. Tämän ei tulisi vaikuttaa muihin vastaajan käytöstä perittäviin hintoihin, kuten vastaajaviestien kuuntelemisesta perittäviin hintoihin.

(58)

Raja-alueilla asuvien asiakkaiden ei pitäisi saada tarpeettoman suuria laskuja tahattomien verkkovierailujen vuoksi. Verkkovierailuoperaattoreiden olisi näin ollen toteutettava aiheelliset toimenpiteet suojellakseen asiakkaitaan siltä, että näille aiheutuu verkkovierailumaksuja kotijäsenvaltiossa ollessa. Tähän olisi sisällyttävä asianmukaiset tiedotustoimet, jotta asiakkaat voisivat aktiivisesti ehkäistä tällaiset tahattomat verkkovierailutilanteet. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi oltava tietoisia tilanteista, joissa asiakkaat kohtaavat ongelmia heidän joutuessaan maksamaan verkkovierailumaksuja heidän ollessaan yhä kotijäsenvaltiossaan, ja niiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä ongelman lievittämiseksi.

(59)

Verkkovierailutekstiviestipalvelujen osalta on verkkovierailuäänipuhelujen tapaan olemassa huomattava riski, että pelkkä tukkutason hinnoitteluvelvoitteiden asettaminen ei johtaisi automaattisesti hintojen alenemiseen vähittäisasiakkaiden osalta. Toisaalta toimet vähittäishintojen alentamiseksi ilman, että puututaan näiden palvelujen tarjontaan liittyvien tukkutason kustannusten tasoon, voisivat rajoittaa joidenkin verkkovierailuoperaattoreiden, erityisesti pienempien verkkovierailuoperaattoreiden, asemaa ja lisätä hintapainostuksen riskiä.

(60)

Lisäksi verkkovierailupalvelujen markkinoiden erityinen rakenne ja niiden rajat ylittävä luonne aiheuttavat sen, että vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmä ei ole antanut kansallisille sääntelyviranomaisille sopivia välineitä ratkaista tehokkaasti kilpailuongelmia, jotka ovat säänneltyjen verkkovierailutekstiviestipalvelujen korkean tukku- ja vähittäishintatason taustalla. Sillä ei ole kyetty varmistamaan sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, ja tilanne olisi korjattava.

(61)

Säännellyille verkkovierailutekstiviestipalveluille olisi näin ollen asetettava sääntelyllisiä velvoitteita tukkutasolla, jotta tukkuhintojen ja palvelun tarjonnasta aiheutuvien kustannusten suhde saataisiin kohtuullisemmaksi, ja vähittäistasolla siirtymäkaudeksi, jotta voitaisiin suojata verkkovierailuasiakkaiden edut, kunnes rakenteelliset toimenpiteet toimivat käytännössä.

(62)

Siihen asti kun rakenteellisilla toimenpiteillä on saatu aikaan riittävästi kilpailua verkkovierailupalvelujen markkinoilla, tehokkain ja oikeasuhteisin lähestymistapa säänneltyjen verkkovierailutekstiviestien hintatason sääntelemiseksi tukkutasolla on unionin laajuisen keskimääräisen enimmäishinnan vahvistaminen vierailuverkosta lähetettävälle tekstiviestille. Keskimääräistä tukkuhintaa olisi sovellettava minkä tahansa unionissa olevan operaattoriparin välillä määrättynä ajanjaksona.

(63)

Säänneltyjen verkkovierailutekstiviestipalvelujen tukkutason enimmäishinnan olisi katettava kaikki kustannukset, joita tukkupalvelun tarjoajalle aiheutuu, mukaan lukien muun muassa verkkovierailutekstiviestien välittäminen lähdeverkossa, kauttakulku ja kohdeverkossa välittämisen kattamaton kustannus vierailuverkossa. Säänneltyjen verkkovierailutekstiviestipalvelujen tarjoajia olisi siten kiellettävä perimästä erillistä kohdeverkkomaksua verkkovierailutekstiviestien vastaanottamisesta omassa verkossaan tällä asetuksella vahvistettujen sääntöjen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

(64)

Jotta tukkutason verkkovierailutekstiviestipalvelujen enimmäishinnat ilmentäisivät tarkemmin palvelujen tarjonnasta aiheutuvia kustannuksia ja jotta kilpailu voisi kehittyä vähittäistasolla, säänneltyjen tekstiviestien tukkutason enimmäishintoja olisi mukautettava myöhempiä kustannusvähennyksiä vastaavasti.

(65)

Asetuksessa (EY) N:o 544/2009 katsottiin, että verkkovierailupalvelujen markkinoille kilpailua synnyttävien rakenteellisten tekijöiden puuttuessa tehokkain ja oikeasuhteisin lähestymistapa unionin laajuisten verkkovierailutekstiviestien hintatason sääntelemiseksi vähittäistasolla oli vaatia matkaviestintäoperaattoreita tarjoamaan verkkovierailuasiakkailleen eurotekstiviestitariffia, joka ei ylitä määritettyä enimmäishintaa.

(66)

Siihen asti kun rakenteelliset toimenpiteet toimivat käytännössä, tilapäinen eurotekstiviestitariffi olisi säilytettävä turvatasolla, joka takaa nykyisten kuluttajahyötyjen säilymisen ja turvaa verkkovierailuoperaattoreille riittävän katteen, mutta heijastaa kohtuullisemmin palvelun tarjonnasta aiheutuvia kustannuksia.

(67)

Verkkovierailuasiakkaille tarjottavan tilapäisen eurotekstiviestitariffin olisi siten vastattava kohtuullista katetta, joka ylittää säänneltyjen verkkovierailutekstiviestipalvelujen tarjoamisen kustannukset, samalla kun verkkovierailuoperaattorit säilyttävät vapauden kilpailla eriyttämällä tarjontaansa ja mukauttamalla hinnoittelurakennettaan markkinaolosuhteiden ja kuluttajien mieltymysten mukaan. Tällainen turvaraja olisi asetettava tasolle, joka ei vääristä rakenteellisten toimenpiteiden etuja kilpailun kannalta, ja se voitaisiin poistaa sen jälkeen, kun rakenteelliset toimenpiteet toimivat käytännössä. Tätä sääntelyllistä lähestymistapaa ei olisi sovellettava lisäarvollisiin tekstiviestipalveluihin.

(68)

Verkkovierailuasiakkaiden ei pitäisi joutua maksamaan lisämaksua säännellyn verkkovierailutekstiviestin tai vastaajaviestin vastaanottamisesta vierailuverkossa, koska nämä kohdeverkkokustannukset katetaan jo vähittäishinnassa, joka peritään säännellyn verkkovierailutekstiviestin tai vastaajaviestin lähettämisestä.

(69)

Eurotekstiviestitariffia olisi automaattisesti sovellettava kaikkiin sekä uusiin että vanhoihin verkkovierailuasiakkaisiin, jotka eivät nimenomaisesti ole valinneet tai valitse jotain erityistä tekstiviestien verkkovierailuhinnastoa tai verkkovierailupalvelupakettia, joka sisältää säänneltyjä tekstiviestien verkkovierailupalveluja.

(70)

Tekstiviesti on lyhytsanomapalvelun (SMS) tekstiviesti, joka poikkeaa selkeästi muista viesteistä, kuten multimediaviesteistä tai sähköpostiviesteistä. Jotta tämän asetuksen toimivuutta ei heikennettäisi ja sen tavoitteet saavutettaisiin kauttaaltaan, olisi kiellettävä kaikki verkkovierailutekstiviestin teknisten parametrien sellaiset muutokset, jotka erottaisivat sen kotimaan tekstiviestistä.

(71)

Kansallisten sääntelyviranomaisten keräämät tiedot osoittavat, että keskimääräiset tukkuhinnat, joita vierailuverkon operaattorit perivät verkkovierailudatapalveluista verkkovierailuasiakkaiden verkkovierailuoperaattoreilta, ovat edelleen korkealla tasolla. Vaikka nämä tukkuhinnat näyttävät olevan laskusuunnassa, ne ovat edelleen hyvin korkeita suhteessa kustannuksiin.

(72)

Verkkovierailudatapalvelujen tukkuhintojen pysyminen korkeina johtuu lähinnä muiden kuin ensisijaisten verkkojen operaattoreiden perimistä korkeista tukkuhinnoista. Nämä hinnat johtuvat liikenteen ohjaamisen rajoituksista, jotka eivät jätä operaattoreille kannustetta alentaa yksipuolisesti tukkuhintojaan, sillä liikenne vastaanotetaan riippumatta laskutettavasta hinnasta. Tämä johtaa tukkukustannusten äärimmäisiin vaihteluihin. Muihin kuin ensisijaisiin verkkoihin sovellettavat verkkovierailudatapalvelujen tukkuhinnat ovat joissakin tapauksissa kuusi kertaa korkeammat kuin ensisijaisiin verkkoihin sovellettavat. Tällaiset verkkovierailudatapalvelujen kohtuuttoman korkeat tukkuhinnat johtavat huomattaviin kilpailuedellytysten vääristymiin matkaviestintäoperaattoreiden välillä unionissa, mikä heikentää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Ne myös rajoittavat verkkovierailuoperaattoreiden mahdollisuuksia ennakoida tukkukustannuksiaan ja tarjota asiakkailleen avoimia ja kilpailukykyisiä vähittäishintapaketteja. Kun otetaan huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten rajalliset mahdollisuudet ratkaista näitä ongelmia tehokkaasti kansallisella tasolla, verkkovierailudatapalveluihin olisi sovellettava tukkutason enimmäishintaa. Säännellyille verkkovierailudatapalveluille olisi näin ollen asetettava sääntelyllisiä velvoitteita tukkutasolla, jotta tukkuhintojen ja palvelun tarjonnasta aiheutuvien kustannusten suhde saataisiin kohtuullisemmaksi, ja vähittäistasolla, jotta voitaisiin suojata verkkovierailuasiakkaiden edut.

(73)

Verkkovierailuoperaattorit eivät saisi periä verkkovierailuasiakkaalta maksua säännellystä verkkovierailupalvelusta, jos verkkovierailuasiakas ei hyväksy palvelun tarjoamista tai kunnes tämä hyväksyy sen.

(74)

Tämän asetuksen soveltamisalan olisi katettava unionin laajuisten verkkovierailudatapalvelujen vähittäistason tarjonta. Verkkovierailupalvelujen markkinoiden erityispiirteet, jotka oikeuttivat asetuksen (EY) N:o 717/2007 antamisen ja velvoitteiden asettamisen matkaviestintäoperaattoreille unionin laajuisen verkkovierailuäänipuhelujen ja -tekstiviestien tarjonnan osalta, koskevat yhtä lailla unionin laajuista verkkovierailudatapalvelujen vähittäistason tarjontaa. Verkkovierailuäänipuhelu- ja -tekstiviestipalvelujen tapaan verkkovierailudatapalveluja ei osteta erikseen kansallisella tasolla, vaan ne ovat vain osa laajempaa vähittäistason kuluttajatuotetta, jonka asiakkaat ostavat verkkovierailuoperaattoriltaan, mikä rajoittaa kilpailuvoimien toimintaa. Lisäksi nämä palvelut ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, minkä vuoksi kansalliset sääntelyviranomaiset, jotka vastaavat omalla alueellaan asuvien matkaviestinasiakkaiden etujen turvaamisesta ja edistämisestä, eivät pysty valvomaan muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien vierailuverkkojen operaattoreiden toimintaa.

(75)

Äänipuhelu- ja tekstiviestipalvelujen osalta jo käytössä olevien sääntelyllisten toimenpiteiden tapaan tehokkain ja oikeasuhteisin tapa säännellä unionin laajuisten vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen hintatasoa siirtymäkautena, kunnes rakenteellisilla toimenpiteillä on saatu aikaan riittävästi kilpailua, on vaatia verkkovierailuoperaattoreita tarjoamaan verkkovierailuasiakkailleen tilapäistä eurodatatariffia, joka ei ylitä määritettyä enimmäishintaa. Eurodatatariffi olisi vahvistettava turvatasolle, joka takaa kuluttajansuojan siihen asti, kun rakenteelliset toimenpiteet toimivat käytännössä, ja turvaa verkkovierailuoperaattoreille riittävän katteen, mutta heijastaa kohtuullisemmin palvelun tarjonnasta aiheutuvia kustannuksia.

(76)

Verkkovierailuasiakkaille tarjottavan tilapäisen eurodatatariffin olisi siten vastattava kohtuullista katetta, joka ylittää säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjoamisen kustannukset, samalla kun verkkovierailuoperaattorit säilyttävät vapauden kilpailla eriyttämällä tarjontaansa ja mukauttamalla hinnoittelurakennettaan markkinaolosuhteiden ja kuluttajien mieltymysten mukaan. Tällainen turvaraja olisi asetettava tasolle, joka ei vääristä rakenteellisten toimenpiteiden etuja kilpailun kannalta, ja se voitaisiin poistaa sen jälkeen, kun rakenteelliset toimenpiteet ovat tuottaneet konkreettisia ja kestäviä hyötyjä asiakkaille. Verkkovierailuäänipuhelu- ja -tekstiviestipalvelujen osalta noudatetun lähestymistavan mukaisesti tilapäisen eurodatatariffin säänneltyjen enimmäishintojen kehityksen tulisi olla laskeva ottaen huomioon, että vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen tarjoamisesta aiheutuvien kustannusten ennakoidaan vähenevän.

(77)

Tilapäistä eurodatatariffia olisi automaattisesti sovellettava kaikkiin sekä uusiin että nykyisiin verkkovierailuasiakkaisiin, jotka eivät nimenomaisesti ole valinneet tai valitse jotain erityistä datapalvelujen verkkovierailuhinnastoa tai verkkovierailupalvelupakettia, joka sisältää säänneltyjä verkkovierailudatapalveluja.

(78)

Sen varmistamiseksi, että kuluttajat maksavat vain tosiasiallisesti kuluttamistaan datapalveluista, ja jotta vältettäisiin asetuksen (EY) N:o 717/2007 voimaantulon jälkeen äänipuhelupalveluissa havaitut ongelmat, jotka liittyvät operaattoreiden soveltamista laskutusmekanismeista kuluttajille aiheutuviin piilomaksuihin, tilapäinen eurodatatariffi olisi laskutettava kilotavupohjaisesti. Tällainen laskutus vastaa tukkutasolla jo sovellettavaa laskutusmekanismia.

(79)

Verkkovierailuoperaattorit voivat tarjota kohtuukäyttöön sovellettavaa, kaikenkattavaa kiinteää kuukausimaksua, johon ei sovelleta enimmäishintaa ja joka voi kattaa kaikki unionin laajuiset verkkovierailupalvelut.

(80)

Jotta kaikki matkapuhelimen käyttäjät hyötyisivät tämän asetuksen säännöksistä, tilapäisiä vähittäishinnoitteluvaatimuksia olisi sovellettava riippumatta siitä, onko verkkovierailuasiakkailla verkkovierailuoperaattorinsa kanssa etukäteismaksuun vai jälkikäteislaskutukseen perustuva sopimus ja riippumatta siitä, onko verkkovierailuoperaattorilla oma verkko vai onko se virtuaalisen matkaviestinverkon operaattori vai matkapuhelinpalvelujen jälleenmyyjä.

(81)

Jos unionin matkapuhelinpalvelujen tarjoajat katsovat, että niiden asiakkaille yhteentoimivuudesta ja päästä päähän -liitettävyydestä koituvat edut vaarantuvat, koska muissa jäsenvaltioissa toimivien matkaviestinverkkojen operaattoreiden kanssa tehdyt verkkovierailujärjestelyt päättyvät tai saattavat päättyä, tai ne eivät kykene tarjoamaan asiakkailleen palvelua toisessa jäsenvaltiossa, koska vähintään yhden tukkutason verkkopalvelujen tarjoajan kanssa ei ole saatu aikaan sopimusta, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi käytettävä tarvittaessa käyttöoikeusdirektiivin 5 artiklan mukaisia valtuuksiaan varmistaakseen asianmukaisen käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen, jotta päästä päähän -liitettävyys ja palvelujen yhteentoimivuus voidaan varmistaa ottaen huomioon puitedirektiivin 8 artiklassa säädetyt tavoitteet ja erityisesti täysin toimivien sähköisten viestintäpalvelujen sisämarkkinoiden luomista koskeva tavoite.

(82)

Jotta parannettaisiin verkkovierailupalvelujen vähittäishintojen avoimuutta ja autettaisiin verkkovierailuasiakkaita tekemään päätöksiä mobiililaitteidensa käytöstä ulkomailla, matkaviestintäpalvelujen tarjoajien olisi annettava verkkovierailuasiakkailleen maksutta tietoa verkkovierailuhinnoista, joita heihin sovelletaan, kun he käyttävät verkkovierailupalveluja vierailujäsenvaltiossa. Koska tietyt asiakasryhmät voivat olla hyvin perillä verkkovierailuhinnoista, verkkovierailuoperaattoreiden olisi tarjottava mahdollisuus kirjautua helposti pois tällaisesta automaattisesta viestipalvelusta. Lisäksi palveluntarjoajien olisi aktiivisesti annettava asiakkailleen, edellyttäen että nämä ovat unionin alueella, pyynnöstä ja maksutta lisätietoja minuutti-, tekstiviesti- tai megatavukohtaisista datamaksuista (arvonlisävero mukaan lukien), joita peritään äänipuhelujen soittamisesta ja vastaanottamisesta, tekstiviestien ja multimediaviestien lähettämisestä ja vastaanottamisesta sekä muiden datapalvelujen käyttämisestä vierailujäsenvaltiossa.

(83)

Avoimuus edellyttää lisäksi, että palveluntarjoajat antavat tietoja verkkovierailumaksuista, erityisesti euroäänipuhelu-, eurotekstiviesti- ja eurodatatariffeista sekä kaikenkattavasta kiinteästä hinnasta, mikäli ne sellaista tarjoavat, liittymäsopimuksia tehtäessä ja joka kerta, kun verkkovierailumaksuihin tehdään muutoksia. Verkkovierailuoperaattoreiden olisi annettava verkkovierailumaksuja koskevat tiedot asianmukaisin tavoin, kuten laskutuksen, internetin, televisiomainosten tai suoramainontapostin avulla. Kaikki hintoja ja palvelujen ehtoja koskevat tiedot ja tarjoukset olisi esitettävä selkeässä, ymmärrettävässä, vertailun mahdollistavassa ja avoimessa muodossa. Verkkovierailutarjousten mainonnassa ja kuluttajille suunnatussa markkinoinnissa olisi täysimääräisesti noudatettava kuluttajansuojalainsäädäntöä, erityisesti sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11 päivänä toukokuuta 2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (18). Verkkovierailuoperaattoreiden olisi varmistettava, että kaikki niiden verkkovierailuasiakkaat ovat tietoisia säänneltyjen hintojen saatavuudesta niiden voimassaoloaikana, ja niiden olisi lähetettävä näille asiakkaille kirjallisena selkeä ja puolueeton viesti, jossa kerrotaan euroäänipuhelu-, eurotekstiviesti- ja eurodatatariffeja koskevat ehdot sekä oikeus siirtyä niihin tai luopua niistä.

(84)

Olisi lisäksi ryhdyttävä toimiin kaikkien verkkovierailudatapalvelujen vähittäishintojen avoimuuden parantamiseksi erityisesti ’jättilaskujen’ välttämiseksi, jotka muodostavat esteen sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle, ja verkkovierailuasiakkaiden varustamiseksi välineillä, joita nämä tarvitsevat verkkovierailudatapalveluista koituvien kulujensa seurantaan ja hallintaan. Samoin ei pitäisi olla mitään esteitä sellaisten sovellusten ja tekniikan kehittämiselle, joilla verkkovierailupalveluja voidaan korvata, kuten WiFi.

(85)

Verkkovierailuoperaattoreiden olisi erityisesti tarjottava verkkovierailuasiakkailleen maksutta yksilölliset hintatiedot maksuista, joita asiakkailta laskutetaan verkkovierailudatapalveluista, aina kun asiakkaat ottavat verkkovierailudatapalvelun ensi kerran käyttöön saapuessaan toiseen maahan. Nämä tiedot olisi toimitettava heidän mobiililaitteeseensa helpon vastaanottamisen ja ymmärrettävyyden kannalta sopivimmalla tavalla ja siten, että tiedot ovat helposti saatavissa myöhemmin.

(86)

Jotta asiakkaat pystyisivät paremmin ymmärtämään verkkovierailudatapalveluiden käytön taloudelliset seuraukset ja jotta he pystyisivät seuraamaan ja hallitsemaan kulujaan, verkkovierailuoperaattoreiden olisi sekä ennen sopimuksen tekemistä että sen jälkeen annettava asiakkailleen riittävästi tietoja säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen hinnoista. Tällaisiin tietoihin voi sisältyä esimerkkejä tiedonsiirron arvioiduista määristä, jotka käytetään esimerkiksi sähköpostin lähettämiseen, kuvan lähettämiseen, internetselaukseen ja mobiilisovellusten käyttöön.

(87)

Lisäksi verkkovierailuoperaattoreiden olisi jättilaskujen välttämiseksi määritettävä yksi tai useampi saldo- ja/tai käyttöraja verkkovierailudatapalveluista aiheutuneille laskuttamattomille kuluilleen, ilmaistuina verkkovierailuasiakkaan laskutusvaluuttana, tarjottava niitä kaikille verkkovierailuasiakkailleen korvauksetta ja lähetettävä myöhemmin uudelleen käytettävässä mediamuodossa asianmukainen ilmoitus siitä, että tätä rajaa aletaan lähestyä. Kun tämä enimmäisraja on saavutettu, asiakkaat eivät enää vastaanottaisi näitä palveluja eikä heitä laskutettaisi niistä, paitsi jos asiakkaat nimenomaisesti pyytävät palvelujen jatkamista ilmoituksessa määritettyjen ehtojen ja edellytysten mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa asiakkaiden olisi saatava ilmainen vahvistus myöhemmin uudelleen käytettävässä mediamuodossa. Verkkovierailuasiakkaille olisi annettava mahdollisuus valita kohtuullisen ajan kuluessa jokin saldo- tai käyttörajoista tai olla ottamatta sellaista. Asiakkaisiin olisi sovellettava ylärajan oletusarvoa, jolleivät he toisin pyydä.

(88)

Nämä avoimuutta parantavat toimenpiteet olisi nähtävä verkkovierailuasiakkaiden vähimmäisturvana eivätkä ne saisi estää verkkovierailuoperaattoreita tarjoamasta asiakkailleen muita toimintoja, jotka auttavat asiakkaita ennakoimaan ja hallitsemaan verkkovierailudatapalvelukulujaan. Monet verkkovierailuoperaattorit ovat esimerkiksi kehittämässä uusia vähittäistason kiinteähintaisia verkkovierailutuotteita, jotka mahdollistavat verkkovierailudatapalvelut määritetyllä hinnalla määritetyn ajan ’kohtuullisen käyttömäärän’ puitteissa. Lisäksi verkkovierailuoperaattorit ovat kehittämässä järjestelmiä, joiden avulla verkkovierailuasiakkaat voivat saada tosiaikaisen päivitetyn tiedon verkkovierailudatapalveluista aiheutuneista laskuttamattomista kuluistaan. Tämä kotimaan markkinoilla tapahtuva kehitys olisi otettava huomioon yhdenmukaistetuissa säännöissä, jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden moitteeton toiminta.

(89)

Myös etukäteen maksettavien tariffien tapauksessa asiakkaat saattavat saada jättilaskuja verkkovierailudatapalvelujen käytöstä. Tästä syystä katkaisurajasäännöksiä olisi sovellettava myös tällaisiin asiakkaisiin.

(90)

Unionin sisällä sovellettavien säänneltyjen verkkovierailuhinnastojen ja unionin ulkopuolella matkustaville asiakkaille aiheutuvien verkkovierailumaksujen välillä on huomattavia eroja, sillä viimeksi mainitut ovat merkittävästi korkeampia kuin unionin sisäiset hinnat. Koska avoimuuteen sovellettavaa johdonmukaista lähestymistapaa ja verkkovierailuja unionin ulkopuolella koskevia turvatoimenpiteitä ei ole, kuluttajat eivät luota oikeuksiinsa eivätkä tämän vuoksi usein uskalla käyttää mobiilipalveluja ulkomailla. Asiakkaille annettavat avoimet tiedot voisivat auttaa heitä paitsi tekemään päätöksiä mobiililaitteidensa käytöstä heidän matkustaessaan ulkomailla (sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella) myös tekemään valinnan verkkovierailuoperaattoreiden välillä. Siksi avoimuuden ja kuluttajansuojan puuttumisen ongelmaa on tarpeen käsitellä siten, että myös unionin ulkopuolella tarjottuihin verkkovierailupalveluihin sovelletaan tiettyjä avoimuus- ja turvatoimenpiteitä. Näillä toimenpiteillä helpotettaisiin kilpailua ja parannettaisiin sisämarkkinoiden toimintaa.

(91)

Jos vierailuverkon operaattori vierailumaassa unionin ulkopuolella ei anna verkkovierailuoperaattorin valvoa asiakkaidensa käyttöä tosiaikaisesti, verkkovierailuoperaattoria ei olisi velvoitettava määrittämään saldo- tai käyttörajoja asiakkaiden suojelemiseksi.

(92)

Vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän mukaisten tehtävien suorittamisesta vastaavilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava tarvittavat valtuudet tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattamisen valvontaan ja niiden täytäntöönpanoon omalla alueellaan. Niiden olisi myös seurattava verkkovierailuasiakkaille tarjottavien äänipuhelu- ja datapalvelujen hintakehitystä unionin alueella, mukaan lukien tarvittaessa unionin syrjäisimmillä alueilla soitettaviin ja vastaanotettaviin verkkovierailupuheluihin liittyvät erityiset kustannukset ja tarve varmistaa, että nämä kustannukset voidaan kattaa riittävästi tukkumarkkinoilla ja että liikenteen ohjaustekniikkaa ei käytetä valintojen rajoittamiseen kuluttajien edun vastaisesti. Niiden olisi varmistettava, että niillä, joita asia koskee, on saatavissaan ajantasaista tietoa tämän asetuksen soveltamisesta, ja julkaistava tämän seurannan tulokset kuuden kuukauden välein. Tiedot olisi annettava erikseen yritysasiakkaille sekä jälkikäteislaskutusta tai etukäteismaksua käyttäville asiakkaille.

(93)

Unionin syrjäisimmillä alueilla, joilla matkapuhelinliikenteen toimiluvat myönnetään erillään valtion alueen muita osia koskevista toimiluvista, tapahtuva maansisäinen verkkovierailu voisi hyötyä maksualennuksista, jotka vastaavat verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla sovellettavia maksualennuksia. Tämän asetuksen täytäntöönpano ei saisi johtaa siihen, että maansisäisiä verkkovierailupalveluja käyttäviin asiakkaisiin sovellettaisiin epäedullisempaa hinnoittelua kuin unionin laajuisia verkkovierailupalveluja käyttäviin asiakkaisiin. Kansalliset viranomaiset voivat tätä varten toteuttaa unionin oikeuden mukaisia lisätoimia.

(94)

Kun jäsenvaltiot vahvistavat tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt, niiden olisi muun muassa otettava huomioon verkkovierailuoperaattoreiden mahdollisuus korvata asiakkaille viiveet tai haitat vaihtoehtoiseen verkkovierailuoperaattoriin siirtymisessä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(95)

Jäsenvaltiot eivät voi hallitulla, yhdenmukaisella ja riittävän nopealla tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat yhteisen lähestymistavan hyväksyminen sen varmistamiseksi, että yleisten matkaviestinverkkojen käyttäjät eivät unionin alueella matkustaessaan joudu maksamaan unionin laajuisista verkkovierailupalveluista kohtuuttomia hintoja, ja siten kuluttajansuojan korkean tason saavuttaminen verkkovierailuoperaattoreiden välisen kilpailun tehostamisen kautta, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(96)

Verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalvelujen tukkuhintoihin sovellettavat sääntelylliset velvoitteet olisi pidettävä voimassa, kunnes rakenteelliset toimenpiteet toimivat käytännössä ja kilpailu on kehittynyt riittävästi tukkumarkkinoilla. Lisäksi nykyiset markkinasuuntaukset osoittavat, että datapalveluista on vähitellen tulossa matkaviestintäpalvelujen tärkein lohko; tukkutason verkkovierailudatapalvelujen kehitys on tällä hetkellä dynaamisinta, ja niiden hinnat ovat kohtuullisesti nykyisten säänneltyjen hintojen alapuolella.

(97)

Vähittäistason turvarajat olisi asetettava riittävän korkealle tasolle, jotta ne eivät vääristäisi rakenteellisten toimenpiteiden potentiaalisia etuja kilpailun kannalta, ja ne voitaisiin poistaa kokonaan sen jälkeen, kun nämä toimenpiteet toimivat käytännössä ja ovat mahdollistaneet aitojen sisämarkkinoiden kehittymisen. Turvarajojen kehityksen olisi sen vuoksi oltava aleneva, ja ne pitäisi lopulta poistaa.

(98)

Komission olisi tarkasteltava tämän asetuksen vaikutusta ottaen huomioon sen tavoitteet sekä tapa, jolla se edistää vuoden 2002 sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän toteutusta ja sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Komission olisi tässä yhteydessä tarkasteltava vaikutusta, joka kohdistuu erikokoisten ja eri osissa unionia toimivien matkaviestintäpalvelujen tarjoajien kilpailuasemaan, vähittäis- ja tukkuhintojen kehitystä, suuntauksia ja avoimuutta, niiden suhdetta todellisiin kustannuksiin ja sitä, missä määrin tämän asetuksen yhteydessä tehdyn vaikutustenarvioinnin olettamuksille on saatu vahvistusta, noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia sekä vaikutusta sijoituksiin. Komission olisi myös tarkasteltava teknisen kehityksen valossa verkkovierailupalveluille vaihtoehtoisten palvelujen (kuten WiFi-pääsyn) saatavuutta ja laatua.

(99)

Verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalvelujen tukku- ja vähittäishintoja koskevat sääntelyvelvoitteet olisi pidettävä voimassa kuluttajien suojelemiseksi niin kauan kuin vähittäis- ja tukkutason kilpailu ei ole täysin kehittynyt. Tätä varten komission olisi viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016 arvioitava, onko tämän asetuksen tavoitteet saavutettu, onko rakenteelliset toimenpiteet täysin toteutettu ja onko kilpailu kehittynyt riittävästi verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla. Jos komissio toteaa, että kilpailu ei ole kehittynyt riittävästi, sen olisi annettava tarvittavia ehdotuksia Euroopan parlamentille ja neuvostolle sen varmistamiseksi, että kuluttajia suojellaan asianmukaisesti vuodesta 2017 eteenpäin.

(100)

Jotta voitaisiin taata verkkovierailupalvelujen jatkuva valvonta unionissa, komission olisi edellä mainitun tarkastelun jälkeen esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kahden vuoden välein kertomus, johon sisältyy yleinen yhteenveto verkkovierailupalvelujen uusimmista suuntauksista ja väliarviointi kehityksestä kohti tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista sekä mahdollisista vaihtoehtoisista välineistä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tällä asetuksella otetaan käyttöön yhteinen lähestymistapa, jolla varmistetaan, että yleisten matkaviestinverkkojen käyttäjät eivät unionin alueella matkustaessaan joudu maksamaan unionin laajuisista verkkovierailupalveluista kohtuuttomia hintoja kilpailukykyisiin kansallisiin hintoihin verrattuna puheluja soittaessaan ja vastaanottaessaan, tekstiviestejä lähettäessään ja vastaanottaessaan sekä pakettikytkentäisiä dataviestintäpalveluja käyttäessään, jotta edistetään sisämarkkinoiden asianmukaista toimivuutta ja saavutetaan kuluttajansuojan korkea taso ja edistetään kilpailua ja avoimuutta markkinoilla sekä tarjotaan innovointikannustimia ja valintamahdollisuuksia kuluttajille.

Siinä vahvistetaan säännöt, joilla mahdollistetaan säänneltyjen verkkovierailupalvelujen myynti kotimaisista matkaviestintäpalveluista erillisenä palveluna, sekä vahvistetaan ehdot yleisten matkaviestinverkkojen tukkutason käyttöoikeuksien myöntämiselle säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi. Siinä säädetään myös tilapäisistä säännöistä hinnoille, joita verkkovierailuoperaattorit voivat periä unionissa sijaitsevassa matkaviestinverkossa vierailevilta verkkovierailuasiakkailta unionin alueella lähtevien ja saapuvien äänipuhelujen ja tekstiviestien sekä pakettikytkentäisten dataviestintäpalvelujen säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta. Sitä sovelletaan sekä verkko-operaattoreiden perimiin tukkutason hintoihin että verkkovierailuoperaattoreiden perimiin vähittäistason hintoihin.

2.   Säänneltyjen verkkovierailupalvelujen myynti kotimaisista matkaviestintäpalveluista erillisenä palveluna on tarpeellinen välivaihe, jolla lisätään kilpailua kuluttajilta perittävien verkkovierailutariffien laskemiseksi, jotta voidaan saavuttaa matkaviestintäpalvelujen sisämarkkinat, joilla viime kädessä ei tehdä eroa kansallisten hinnastojen ja verkkovierailuhinnastojen välillä.

3.   Tällä asetuksella vahvistetaan myös säännöt, joilla pyritään lisäämään hinnoittelun avoimuutta ja parantamaan maksuista tiedottamista verkkovierailupalvelujen käyttäjille.

4.   Tämä asetus on puitedirektiivin 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu erityistoimenpide.

5.   Tässä asetuksessa vahvistetut enimmäishinnat ilmaistaan euroina.

6.   Kun 7, 9 ja 12 artiklan mukaiset enimmäishinnat ilmaistaan muuna valuuttana kuin euroina, mainittujen artiklojen mukaiset alkuperäiset rajat määritetään kyseisenä valuuttana soveltamalla viitekurssia, jonka Euroopan keskuspankki on julkaissut Euroopan unionin virallisessa lehdessä1 päivänä toukokuuta 2012.

Sovellettaessa 7 artiklan 2 kohdassa, 9 artiklan 1 kohdassa ja 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjä myöhempiä rajoja tarkistetut arvot määritetään soveltamalla viitekurssia, joka on julkaistu mainitulla tavalla asianomaisen kalenterivuoden 1 päivänä toukokuuta. Jäljempänä 7 artiklan 2 kohdan, 9 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan 1 kohdan mukaisten enimmäishintojen osalta muuna valuuttana kuin euroina ilmaistut rajat tarkistetaan vuosittain vuodesta 2015 alkaen. Näiden valuuttojen vuosittain tarkistettuja rajoja sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta käyttäen saman vuoden 1 päivänä toukokuuta julkaistua viitekurssia.

7.   Kun 8, 10 ja 13 artiklan mukaiset enimmäishinnat ilmaistaan muuna valuuttana kuin euroina, mainittujen artiklojen mukaiset alkuperäiset rajat määritetään kyseisenä valuuttana soveltamalla viitekorkojen keskiarvoa, jonka Euroopan keskuspankki on julkaissut Euroopan unionin virallisessa lehdessä1 päivänä maaliskuuta, 1 päivänä huhtikuuta ja 1 päivänä toukokuuta 2012.

Sovellettaessa 8 artiklan 2 kohdassa, 10 artiklan 2 kohdassa ja 13 artiklan 2 kohdassa säädettyjä myöhempiä rajoja tarkistetut arvot määritetään soveltamalla viitekorkojen keskiarvoa, joka on julkaistu mainitulla tavalla asianomaisen kalenterivuoden 1 päivänä maaliskuuta, 1 päivänä huhtikuuta ja 1 päivänä toukokuuta. Jäljempänä 8 artiklan 2 kohdan, 10 artiklan 2 kohdan ja 13 artiklan 2 kohdan mukaisten enimmäishintojen osalta muuna valuuttana kuin euroina ilmaistut rajat tarkistetaan vuosittain vuodesta 2015 alkaen. Näiden valuuttojen vuosittain tarkistettuja rajoja sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta käyttäen saman vuoden 1 päivänä maaliskuuta, 1 päivänä huhtikuuta ja 1 päivänä toukokuuta julkaistujen viitekurssien keskiarvoa.

2 artikla

Määritelmät

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan käyttöoikeusdirektiivin 2 artiklassa, puitedirektiivin 2 artiklassa ja yleispalveludirektiivin 2 artiklassa säädettyjä määritelmiä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen määritelmien lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

’verkkovierailuoperaattorilla’ tarkoitetaan yritystä, joka tarjoaa verkkovierailuasiakkaalle säänneltyjä vähittäistason verkkovierailupalveluja;

b)

’kotimaan operaattorilla’ tarkoitetaan yritystä, joka tarjoaa verkkovierailuasiakkaalle kotimaan matkaviestintäpalveluja;

c)

’vaihtoehtoisella verkkovierailuoperaattorilla’ tarkoitetaan verkkovierailuoperaattoria, joka on muu kuin kotimaan operaattori;

d)

’kotiverkolla’ tarkoitetaan yleistä viestintäverkkoa, joka sijaitsee jossakin jäsenvaltiossa ja jota verkkovierailuoperaattori käyttää säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamiseen verkkovierailuasiakkaalle;

e)

’vierailuverkolla’ tarkoitetaan jossakin muussa jäsenvaltiossa kuin verkkovierailuasiakkaan kotimaan operaattorin sijaintivaltiossa sijaitsevaa yleistä maanpäällistä matkaviestinverkkoa, jossa verkkovierailuasiakas voi soittaa tai vastaanottaa puheluja, lähettää tai vastaanottaa tekstiviestejä tai käyttää pakettikytkentäistä dataa kotiverkon operaattorin kanssa tehdyin järjestelyin;

f)

’unionin laajuisella verkkovierailulla’ tarkoitetaan mobiililaitteen käyttöä unionin sisäisten puhelujen soittamiseen tai vastaanottamiseen tai unionin sisäisten tekstiviestien lähettämiseen tai vastaanottamiseen tai pakettikytkentäisen datan käyttöön silloin, kun verkkovierailuasiakas on muussa jäsenvaltiossa kuin kotimaan operaattorin verkon sijaintivaltiossa, kotiverkko-operaattorin ja vierailuverkon operaattorin välisin järjestelyin;

g)

’verkkovierailuasiakkaalla’ tarkoitetaan unionissa sijaitsevan yleisen maanpäällisen matkaviestinverkon avulla säänneltyjä verkkovierailupalveluja tarjoavan verkkovierailuoperaattorin asiakasta, jolla on verkkovierailuoperaattorin kanssa tekemänsä sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella mahdollisuus unionin laajuiseen verkkovierailuun;

h)

’säännellyllä verkkovierailupuhelulla’ tarkoitetaan verkkovierailuasiakkaan vierailuverkossa soittamaa matkapuhelua, jossa siirtyy vain puhe ja jonka kohdeverkko on unionin alueella sijaitseva yleinen viestintäverkko, tai verkkovierailuasiakkaan vierailuverkossa vastaanottamaa matkapuhelua, jossa siirtyy vain puhe ja joka on soitettu unionin alueella sijaitsevasta yleisestä viestintäverkosta;

i)

’euroäänipuhelutariffilla’ tarkoitetaan tariffia, joka ei ylitä 8 artiklassa tarkoitettua enimmäishintaa, jonka verkkovierailuoperaattori voi periä säänneltyjen verkkovierailupuhelujen tarjoamisesta mainitun artiklan mukaisesti;

j)

’tekstiviestillä’ tarkoitetaan lyhytsanomapalvelun (SMS) tekstiviestiä, joka koostuu lähinnä kirjaimista ja/tai numeroista ja joka voidaan lähettää kansallisten numerointisuunnitelmien mukaisesti annettujen matkapuhelinten ja/tai kiinteän puhelinverkon numerojen välillä;

k)

’säännellyllä verkkovierailutekstiviestillä’ tarkoitetaan verkkovierailuasiakkaan lähettämää tekstiviestiä, joka lähtee vierailuverkosta ja saapuu unionin alueella sijaitsevaan yleiseen viestintäverkkoon, tai verkkovierailuasiakkaan vastaanottamaa tekstiviestiä, joka lähtee unionin alueella sijaitsevasta yleisestä viestintäverkosta ja saapuu vierailuverkkoon;

l)

’eurotekstiviestitariffilla’ tarkoitetaan tariffia, joka ei ylitä 10 artiklassa tarkoitettua enimmäishintaa, jonka verkkovierailuoperaattori voi periä säänneltyjen verkkovierailutekstiviestien tarjoamisesta mainitun artiklan mukaisesti;

m)

’säännellyllä verkkovierailudatapalvelulla’ tarkoitetaan verkkovierailupalvelua, jonka avulla verkkovierailuasiakas voi käyttää pakettikytkentäistä dataa mobiililaitteellaan silloin, kun se on yhteydessä vierailuverkkoon. Säännelty verkkovierailudatapalvelu ei sisällä säänneltyjen verkkovierailupuhelujen tai verkkovierailutekstiviestien lähettämistä tai vastaanottamista, mutta se sisältää multimediaviestien lähettämisen tai vastaanottamisen;

n)

’eurodatatariffilla’ tarkoitetaan tariffia, joka ei ylitä 13 artiklassa tarkoitettua enimmäishintaa, jonka verkkovierailuoperaattori voi periä säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjoamisesta mainitun artiklan mukaisesti;

o)

’verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeudella’ tarkoitetaan suoria verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksia tai verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeuksia;

p)

’suoralla verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeudella’ tarkoitetaan sitä, että matkaviestinverkon operaattori asettaa toimintoja ja/tai palveluja toisen yrityksen saataville määritellyin ehdoin siinä tarkoituksessa, että kyseinen toinen yritys tarjoaa säänneltyjä verkkovierailupalveluja verkkovierailuasiakkaille;

q)

’verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeudella’ tarkoitetaan sitä, että matkaviestinverkon operaattori, joka on muu kuin vierailuverkon operaattori, tarjoaa verkkovierailupalveluja tukkutasolla toiselle yritykselle siinä tarkoituksessa, että kyseinen toinen yritys tarjoaa säänneltyjä verkkovierailupalveluja verkkovierailuasiakkaille.

3 artikla

Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeus

1.   Matkaviestinverkkojen operaattoreiden on hyväksyttävä kaikki verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksia koskevat kohtuulliset pyynnöt.

2.   Matkaviestinverkkojen operaattorit voivat hylätä verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksia koskevat pyynnöt ainoastaan objektiivisten kriteerien perusteella.

3.   Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksiin on sisällyttävä kaikkien sellaisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen, palvelujen, ohjelmistojen ja tietojärjestelmien käyttöoikeudet, joita tarvitaan säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi asiakkaille.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetun verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuden kaikkien osatekijöiden käyttöoikeuden tarjoamiseen sovelletaan 7, 9 ja 12 artiklassa vahvistettuja säänneltyjä tukkutason verkkovierailumaksuja koskevia sääntöjä.

Verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeuden osalta matkaviestinverkkojen operaattorit voivat periä oikeudenmukaisen ja kohtuullisen hinnan muista kuin 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvista osatekijöistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

5.   Matkaviestinverkkojen operaattoreiden on julkaistava viitetarjous ottaen huomioon 8 kohdassa tarkoitetut BERECin suuntaviivat ja asetettava se verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeutta pyytävän yrityksen saataville. Matkaviestinverkkojen operaattoreiden on toimitettava käyttöoikeutta pyytävälle yritykselle tämän artiklan mukainen käyttöoikeutta koskeva sopimusluonnos viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun matkaviestinverkon operaattori on alun perin vastaanottanut pyynnön. Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeus myönnetään kohtuullisen ajan kuluessa, joka saa olla enintään kolme kuukautta sopimuksen tekemisestä. Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksia koskevan pyynnön vastaanottavien matkaviestinverkkojen operaattoreiden ja käyttöoikeuksia pyytävien yritysten on neuvoteltava vilpittömässä mielessä.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitetun viitetarjouksen on oltava riittävän yksityiskohtainen ja siinä on oltava kaikki 3 kohdassa tarkoitetut verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksia varten tarvittavat osatekijät, ja siinä on myös kuvattava suorien verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksien ja verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeuksien kannalta merkityksellinen tarjonta sekä siihen liittyvät ehdot. Kansalliset sääntelyviranomaiset määräävät tarvittaessa muutoksia viitetarjouksiin tässä artiklassa säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseksi.

7.   Jos käyttöoikeutta pyytävä yritys haluaa aloittaa kaupalliset neuvottelut myös sellaisten osatekijöiden sisällyttämiseksi, jotka eivät sisälly viitetarjoukseen, matkaviestinverkkojen operaattoreiden on vastattava tällaiseen pyyntöön kohtuullisen ajan kuluessa, joka saa olla enintään kaksi kuukautta siitä, kun pyyntö on alun perin vastaanotettu. Edellä olevaa 2 ja 5 kohtaa ei sovelleta tätä kohtaa sovellettaessa.

8.   Tämän artiklan johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi BERECin on sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa vahvistettava suuntaviivat verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeudelle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2012.

9.   Edellä olevaa 5–7 kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013.

4 artikla

Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillinen myynti

1.   Kotimaan operaattoreiden on tarjottava asiakkailleen mahdollisuus käyttää minkä hyvänsä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin pakettina tarjoamia säänneltyjä verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalveluja.

Kotimaan operaattorit ja verkkovierailuoperaattorit eivät saa estää asiakkaita käyttämästä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin suoraan vierailuverkossa tarjoamia säänneltyjä verkkovierailudatapalveluja.

2.   Verkkovierailuasiakkailla on oikeus vaihtaa verkkovierailuoperaattoria milloin tahansa. Jos verkkovierailuasiakas päättää vaihtaa verkkovierailuoperaattoria, vaihto on toteutettava ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa mahdollisimman nopeasti säänneltyjen verkkovierailupalvelujen vähittäistason erillisen myynnin toteuttamista varten valitusta teknisestä ratkaisusta riippuen, mutta kaikissa tilanteissa enintään kolmen työpäivän kuluessa sopimuksen tekemisestä uuden verkkovierailuoperaattorin kanssa.

3.   Vaihdon vaihtoehtoiseen verkkovierailuoperaattoriin tai verkkovierailuoperaattoreiden välillä on oltava asiakkaille maksutonta ja mahdollista missä tahansa hinnoittelumallissa. Siihen ei saa sisältyä vaihtoa edeltäviin ehtoihin verrattuna minkäänlaista tilausmaksua tai sellaisia kiinteitä tai toistuvia lisämaksuja, jotka liittyvät liittymäsopimuksen muihin kuin verkkovierailua koskeviin osiin.

4.   Kotimaan operaattoreiden on ilmoitettava kaikille verkkovierailuasiakkailleen selkeässä, ymmärrettävässä ja helposti saatavissa olevassa muodossa mahdollisuudesta valita 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut palvelut.

Etenkin matkaviestintäpalveluja koskevaa sopimusta tehtäessä tai uusittaessa kotimaan operaattoreiden on annettava kaikille asiakkailleen henkilökohtaisesti täydet tiedot mahdollisuudesta valita vaihtoehtoinen verkkovierailuoperaattori, eivätkä ne saa estää sopimuksen tekemistä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin kanssa. Asiakkaiden, jotka tekevät sopimuksen säännellyistä verkkovierailupalveluista kotimaan operaattorin kanssa, on nimenomaisesti vahvistettava, että heille on ilmoitettu tällaisesta mahdollisuudesta. Kotimaan operaattori ei saa estää, taivutella luopumaan tai ehkäistä kotimaan operaattorin myyntipisteinä toimivia vähittäismyyjiä tarjoamasta sopimuksia vaihtoehtoisilta verkkovierailuoperaattoreilta tilattavista erillisistä verkkovierailupalveluista.

5.   Säänneltyjen verkkovierailupalvelujen teknisiä ominaisuuksia ei saa muuttaa tavalla, joka saa ne poikkeamaan kuluttajalle ennen vaihtoa tarjottujen säänneltyjen verkkovierailupalvelujen teknisistä ominaisuuksista, laatuparametrit mukaan lukien. Jos vaihto ei koske kaikkia säänneltyjä verkkovierailupalveluja, ne palvelut, joita ei ole vaihdettu, on toimitettava edelleen samaan hintaan ja mahdollisuuksien mukaan samoin teknisin ominaisuuksin, laatuparametrit mukaan lukien.

6.   Tätä artiklaa sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2014.

5 artikla

Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin toteuttaminen

1.   Kotimaan operaattoreiden on toteutettava 4 artiklassa säädetty säänneltyjen verkkovierailupalvelujen erillinen myynti, jotta asiakkaat voivat käyttää kotimaan matkaviestintäpalveluja ja erillisiä säänneltyjä verkkovierailupalveluja. Kotimaan operaattoreiden on hyväksyttävä kaikki toimintojen käyttöoikeuksia ja niihin liittyviä lisäpalveluja koskevat kohtuulliset pyynnöt, joilla on merkitystä säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin kannalta. Käyttöoikeuksien, jotka koskevat säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillistä myyntiä varten tarvittavia toimintoja ja lisäpalveluja, käyttäjätodennukseen liittyvät palvelut mukaan lukien, on oltava maksuttomia, eivätkä ne saa aiheuttaa asiakkaille mitään välittömiä kustannuksia.

2.   Jotta varmistettaisiin säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin yhdenmukainen ja samanaikainen toteuttaminen kaikkialla unionissa, komissio vahvistaa BERECiä kuultuaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 täytäntöönpanosäädöksinä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat 4 artiklan 4 kohdassa säädettyjä tiedonantovelvollisuuksia ja säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin toteuttamisen edellyttämää teknistä ratkaisua. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, ja niitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2014.

3.   Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin toteuttamisen edellyttämän teknisen ratkaisun on täytettävä seuraavat ehdot:

a)

se on kuluttajaystävällinen, ja kuluttajien on etenkin voitava vaivattomasti ja nopeasti vaihtaa vaihtoehtoiseen verkkovierailuoperaattoriin säilyttäen matkapuhelinnumeronsa ja käyttäen samaa mobiililaitetta;

b)

se pystyy ottamaan huomioon kaikkien kuluttajaryhmien tarpeet kilpailukykyisin ehdoin, datapalvelujen tehokäyttö mukaan lukien;

c)

se pystyy edistämään tosiasiallisesti kilpailua ja jättää myös operaattoreille mahdollisuudet hyödyntää infrastruktuuriaan tai kaupallisia järjestelyjään;

d)

se on kustannustehokas, ja siinä otetaan huomioon kustannusten jakautuminen kotimaan operaattoreiden ja vaihtoehtoisten verkkovierailuoperaattoreiden välillä;

e)

se mahdollistaa 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen velvollisuuksien täyttämisen tehokkaalla tavalla;

f)

se sallii mahdollisimman hyvän yhteentoimivuuden;

g)

se on käyttäjäystävällinen erityisesti silloin, kun asiakas käsittelee teknisesti mobiililaitetta verkon vaihdon yhteydessä;

h)

se takaa, että unionin asiakkaiden verkkovierailuja kolmansissa maissa ja kolmansien maiden asiakkaiden verkkovierailuja unionissa ei estetä;

i)

se takaa, että yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa, verkkojen turvallisuutta ja eheyttä sekä avoimuutta koskevia puitedirektiivin ja erityisdirektiivien sääntöjä noudatetaan;

j)

siinä otetaan huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten pyrkimykset edistää loppukäyttäjien mahdollisuuksia saada ja jakaa tietoa tai käyttää haluamiaan sovelluksia ja palveluja puitedirektiivin 8 artiklan 4 kohdan g alakohdan mukaisesti;

k)

se takaa, että operaattorit soveltavat samanlaisia ehtoja samanlaisissa olosuhteissa.

4.   Tekninen ratkaisu voi sisältää yhden tai useita teknisiä menettelyjä 3 kohdassa säädettyjen ehtojen täyttämiseksi.

5.   Komissio antaa tarvittaessa eurooppalaiselle standardointielimelle toimeksiannon tehdä asianomaisiin standardeihin mukautukset, joita säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillisen myynnin yhdenmukaistettu toteuttaminen edellyttää.

6.   Tämän artiklan 1, 3, 4 ja 5 kohtaa sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2014.

6 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa puitedirektiivin 22 artiklalla perustettu viestintäkomitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

7 artikla

Säänneltyjen verkkovierailupuhelujen soittamisesta perittävät tukkuhinnat

1.   Keskimääräinen tukkuhinta, jonka vierailuverkon operaattori voi periä asiakkaan verkkovierailuoperaattorilta kyseisestä vierailuverkosta soitetun säännellyn verkkovierailupuhelun tarjoamisesta, mukaan lukien muun muassa nousevan liikenteen, välityksen ja laskevan liikenteen kustannukset, ei saa 1 päivästä heinäkuuta 2012 ylittää 0,14:ää euroa minuutilta.

2.   Kaikkiin operaattoripareihin sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettua keskimääräistä tukkuhintaa, jota koskevat laskelmat tehdään 12 kuukauden jaksolta tai lyhyemmältä jaksolta, joka voi olla jäljellä ennen tässä kohdassa tarkoitetun keskimääräisen tukkuhinnan soveltamisajan päättymistä tai ennen 30 päivää kesäkuuta 2022. Keskimääräinen tukkutason enimmäishinta alennetaan 0,10 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2013 ja 0,05 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2014, ja se on tämän jälkeen 0,05 euroa 30 päivään kesäkuuta 2022 saakka, sanotun kuitenkin rajoittamatta 19 artiklan soveltamista.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua keskimääräistä tukkuhintaa koskevat laskelmat tehdään jakamalla tukkutason yhteenlasketut verkkovierailutulot niiden tukkutason verkkovierailuminuuttien kokonaislukumäärällä, jotka asianomainen operaattori on tosiasiallisesti käyttänyt kyseisenä ajanjaksona unionissa tukkutason verkkovierailupuhelujen tarjoamiseen laskettuna sekuntien perusteella mukautettuna niin, että huomioon otetaan vierailuverkon operaattorin mahdollisuus soveltaa enintään 30 sekunnin pituista vähimmäislaskutusaikaa.

8 artikla

Säännellyistä verkkovierailupuheluista perittävät vähittäishinnat

1.   Verkkovierailuoperaattoreiden on saatettava 2 kohdassa tarkoitettu euroäänipuhelutariffi selkeästi ja avoimesti kaikkien verkkovierailuasiakkaidensa saataville ja tarjottava sitä aktiivisesti. Tähän tariffiin ei saa sisältyä mitään tilausmaksua tai muuta kiinteää tai toistuvaa maksua, ja se voidaan yhdistää minkä tahansa muun vähittäishinnaston kanssa.

Verkkovierailuoperaattoreiden on tarjousta tehdessään muistutettava kaikkia verkkovierailuasiakkaitaan, jotka ovat valinneet erityisen verkkovierailuhinnaston tai -paketin, kyseiseen hinnastoon tai pakettiin sovellettavista ehdoista.

2.   Euroäänipuhelutariffin vähittäishinta (ilman arvonlisäveroa), jonka verkkovierailuoperaattori voi periä verkkovierailuasiakkaaltaan säännellyn verkkovierailupuhelun tarjoamisesta, saa 1 päivästä heinäkuuta 2012 vaihdella verkkovierailupuheluittain, mutta se saa soitettujen puhelujen osalta olla enintään 0,29 euroa minuutilta ja vastaanotettujen puhelujen osalta enintään 0,08 euroa minuutilta. Soitettujen puhelujen vähittäistason enimmäishinta alenee 0,24 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2013 ja 0,19 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2014, ja vastaanotettujen puhelujen vähittäistason enimmäishinta alenee 0,07 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2013 ja 0,05 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2014. Nämä euroäänipuhelutariffin vähittäistason enimmäishinnat ovat voimassa 30 päivään kesäkuuta 2017, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan soveltamista.

Verkkovierailuoperaattorit eivät saa periä verkkovierailuasiakkailtaan erillistä maksua näiden verkkovierailun yhteydessä vastaanottamista äänipostiviesteistä. Tämä ei vaikuta muihin perittäviin maksuihin, kuten tällaisten viestien kuuntelusta perittäviin maksuihin.

Jokaisen verkkovierailuoperaattorin on laskutettava verkkovierailuasiakkaitaan kaikista soitetuista tai vastaanotetuista säännellyistä verkkovierailupuheluista, joihin sovelletaan euroäänipuhelutariffia, sekuntien perusteella.

Verkkovierailuoperaattori voi soveltaa enintään 30 sekunnin pituista vähimmäislaskutusaikaa soitetuista puheluista, joihin sovelletaan euroäänipuhelutariffia.

3.   Verkkovierailuoperaattoreiden on sovellettava euroäänipuhelutariffia automaattisesti kaikkiin nykyisiin verkkovierailuasiakkaisiin, lukuun ottamatta sellaisia verkkovierailuasiakkaita, jotka ovat jo tehneet tietoisen valinnan tietystä verkkovierailuhinnastosta tai -paketista, jonka ansiosta he hyötyvät eri hinnastosta säännellyille verkkovierailupuheluille kuin siitä, jota muutoin sovellettaisiin, ellei kyseistä valintaa olisi tehty.

4.   Verkkovierailuoperaattoreiden on sovellettava euroäänipuhelutariffia kaikkiin sellaisiin uusiin verkkovierailuasiakkaisiin, jotka eivät tee tietoista valintaa erilaisesta verkkovierailuhinnastosta tai verkkovierailupalvelupaketista, joka sisältää eri hinnat säännellyille verkkovierailupuheluille.

5.   Verkkovierailuasiakas voi pyytää euroäänipuhelutariffiin siirtymistä tai siitä luopumista. Vaihto on toteutettava maksutta yhden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, eikä siihen saa sisältyä ehtoja tai rajoituksia, jotka liittyvät liittymäsopimuksen muihin osiin, paitsi jos verkkovierailuasiakas, joka on tilannut erityisen verkkovierailupaketin, johon sisältyy useampi kuin yksi säännelty verkkovierailupalvelu, haluaa siirtyä euroäänipuhelutariffiin, verkkovierailuoperaattori voi vaatia vaihtavaa asiakasta luopumaan paketin muista osista. Verkkovierailuoperaattori voi viivästyttää vaihdon voimaantuloa, kunnes aiempi verkkovierailuhinnasto on ollut voimassa tietyn vähimmäisjakson, joka saa olla enintään kaksi kuukautta. Euroäänipuhelutariffi voidaan aina yhdistää eurotekstiviestitariffiin ja eurodatatariffiin.

9 artikla

Säännellyistä verkkovierailutekstiviesteistä perittävät tukkuhinnat

1.   Keskimääräinen tukkuhinta, jonka vierailuverkon operaattori voi periä kyseisestä vierailuverkosta lähetetystä säännellystä verkkovierailutekstiviestistä, saa 1 päivän heinäkuuta 2012 jälkeen olla enintään 0,03 euroa tekstiviestiltä. Keskimääräinen tukkutason enimmäishinta alenee 0,02 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2013 ja on tämän jälkeen 0,02 euroa 30 päivään kesäkuuta 2022, sanotun kuitenkin rajoittamatta 19 artiklan soveltamista.

2.   Kaikkiin operaattoripareihin sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettua keskimääräistä tukkuhintaa, jota koskevat laskelmat tehdään 12 kuukauden jaksolta tai lyhyemmältä ajanjaksolta, joka voi olla jäljellä ennen 30 päivää kesäkuuta 2022.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua keskimääräistä tukkuhintaa koskevat laskelmat tehdään jakamalla tukkutason yhteenlasketut tulot, jotka vierailuverkon operaattori tai kotiverkon operaattori saa säänneltyjen verkkovierailutekstiviestien lähettämisestä unionissa kyseisenä ajanjaksona, tällaisten verkkovierailuoperaattorin tai kotiverkon operaattorin puolesta lähetettyjen tekstiviestien kokonaismäärällä mainittuna ajanjaksona.

4.   Vierailuverkon operaattori ei saa periä verkkovierailuasiakkaan verkkovierailuoperaattorilta tai kotiverkon operaattorilta mitään 1 kohdassa tarkoitetusta maksusta erillistä maksua vierailuverkossa vierailevalle verkkovierailuasiakkaalle lähetetyn säännellyn verkkovierailutekstiviestin välittämisestä.

10 artikla

Säännellyistä verkkovierailutekstiviesteistä perittävät vähittäishinnat

1.   Verkkovierailuoperaattoreiden on saatettava 2 kohdassa tarkoitettu eurotekstiviestitariffi selkeästi ja avoimesti kaikkien verkkovierailuasiakkaidensa saataville ja tarjottava sitä aktiivisesti. Eurotekstiviestitariffiin ei saa sisältyä mitään tilausmaksua tai muuta kiinteää tai toistuvaa maksua, ja se voidaan yhdistää minkä tahansa muun vähittäishinnaston kanssa, jollei tämän artiklan muista säännöksistä muuta johdu.

2.   Eurotekstiviestitariffin vähittäishinta (ilman arvonlisäveroa), jonka verkkovierailuoperaattori voi periä verkkovierailuasiakkaaltaan tämän lähettämästä säännellystä verkkovierailutekstiviestistä, saa 1 päivästä heinäkuuta 2012 vaihdella säänneltyjen verkkovierailutekstiviestien välillä, mutta se saa olla enintään 0,09 euroa. Tämä enimmäishinta laskee 0,08 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2013 ja 0,06 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2014 ja on tämän jälkeen 0,06 euroa 30 päivään kesäkuuta 2017, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan soveltamista.

3.   Verkkovierailuoperaattorit eivät saa periä verkkovierailuasiakkailtaan erillistä maksua näiden vastaanottamista säännellyistä verkkovierailutekstiviesteistä.

4.   Verkkovierailuoperaattoreiden on sovellettava eurotekstiviestitariffia automaattisesti kaikkiin nykyisiin verkkovierailuasiakkaisiin, lukuun ottamatta sellaisia verkkovierailuasiakkaita, jotka ovat jo tehneet tietoisen valinnan tietystä verkkovierailuhinnastosta tai -paketista, jonka ansiosta he hyötyvät eri hinnastosta säännellyille verkkovierailutekstiviesteille kuin siitä, jota muutoin sovellettaisiin, ellei kyseistä valintaa olisi tehty.

5.   Verkkovierailuoperaattoreiden on sovellettava eurotekstiviestitariffia kaikkiin sellaisiin uusiin verkkovierailuasiakkaisiin, jotka eivät tee tietoista valintaa erilaisesta verkkovierailutekstiviestihinnastosta tai verkkovierailupalvelupaketista, joka sisältää eri hinnat säännellyille verkkovierailutekstiviesteille.

6.   Verkkovierailuasiakas voi milloin tahansa pyytää eurotekstiviestitariffiin siirtymistä tai siitä luopumista. Vaihto on toteutettava maksutta yhden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, eikä siihen saa sisältyä ehtoja tai rajoituksia, jotka liittyvät liittymäsopimuksen muihin osiin kuin verkkovierailuihin. Verkkovierailuoperaattori voi viivästyttää tällaisen vaihdon voimaantuloa, kunnes aiempi verkkovierailuhinnasto on ollut voimassa tietyn vähimmäisjakson, joka saa olla enintään kaksi kuukautta. Eurotekstiviestitariffi voidaan aina yhdistää euroäänipuhelutariffiin ja eurodatatariffiin.

11 artikla

Säänneltyjen verkkovierailutekstiviestien tekniset ominaisuudet

Verkkovierailuoperaattori, kotimaan operaattori, kotiverkon operaattori tai vierailuverkon operaattori ei saa muuttaa säänneltyjen verkkovierailutekstiviestien teknisiä ominaisuuksia tavalla, joka saa ne poikkeamaan kotimaan markkinoilla tarjottavien tekstiviestien teknisistä ominaisuuksista.

12 artikla

Säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tukkuhinnat

1.   Keskimääräinen tukkuhinta, jonka vierailuverkon operaattori voi periä verkkovierailuasiakkaan kotioperaattorilta säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjoamisesta kyseisen vierailuverkon avulla, ei saa 1 päivästä heinäkuuta 2012 ylittää turvarajaa, joka on 0,25 euroa siirrettyä datamegatavua kohti. Turvaraja alenee 0,15 euroon siirrettyä datamegatavua kohti 1 päivänä heinäkuuta 2013 ja 0,05 euroon siirrettyä datamegatavua kohti 1 päivänä heinäkuuta 2014, ja se on sen jälkeen 0,05 euroa siirrettyä datamegatavua kohti 30 päivään kesäkuuta 2022, sanotun kuitenkin rajoittamatta 19 artiklan soveltamista.

2.   Kaikkiin operaattoripareihin sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettua keskimääräistä tukkuhintaa, jota koskevat laskelmat tehdään 12 kuukauden jaksolta tai lyhyemmältä ajanjaksolta, joka voi olla jäljellä ennen 30 päivää kesäkuuta 2022.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua keskimääräistä tukkuhintaa koskevat laskelmat tehdään jakamalla tukkutason yhteenlasketut tulot, jotka vierailuverkon operaattori tai kotiverkon operaattori saa säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjoamisesta kyseisenä ajanjaksona, näiden palvelujen tarjonnan kautta asianomaisen verkkovierailuoperaattorin tai kotiverkon operaattorin puolesta mainittuna ajanjaksona tosiasiallisesti kulutettujen datamegatavujen kokonaismäärällä kilotavukohtaisesti määritettynä.

13 artikla

Säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen vähittäishinnat

1.   Verkkovierailuoperaattoreiden on saatettava 2 kohdassa tarkoitettu eurodatatariffi selkeästi ja avoimesti kaikkien verkkovierailuasiakkaidensa saataville ja tarjottava sitä aktiivisesti. Eurodatatariffiin ei saa sisältyä mitään tilausmaksua tai muuta kiinteää tai toistuvaa maksua, ja se voidaan yhdistää minkä tahansa muun vähittäishinnaston kanssa.

Verkkovierailuoperaattoreiden on tarjousta tehdessään muistutettava niitä verkkovierailuasiakkaitaan, jotka ovat jo valinneet erityisen verkkovierailuhinnaston tai paketin, kyseiseen hinnastoon tai pakettiin sovellettavista ehdoista.

2.   Eurodatatariffin vähittäishinta (ilman arvonlisäveroa), jonka verkkovierailuoperaattori voi periä verkkovierailuasiakkaaltaan säännellystä verkkovierailudatapalvelusta, saa 1 päivästä heinäkuuta 2012 olla enintään 0,70 euroa käytettyä megatavua kohti. Käytetyn datan vähittäistason enimmäishinta alenee 0,45 euroon käytettyä megatavua kohti 1 päivänä heinäkuuta 2013 ja 0,20 euroon käytettyä megatavua kohti 1 päivänä heinäkuuta 2014, ja se on sen jälkeen 0,20 euroa käytettyä megatavua kohti 30 päivään kesäkuuta 2017, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan soveltamista.

Jokaisen verkkovierailuoperaattorin on laskutettava verkkovierailuasiakkaitaan kilotavukohtaisesti kaikista säännellyistä verkkovierailudatapalveluista, joihin sovelletaan eurodatatariffia, lukuun ottamatta multimediaviestejä, jotka voidaan laskuttaa yksikkökohtaisesti. Tällaisessa tapauksessa vähittäishinta, jonka verkkovierailuoperaattori voi periä verkkovierailuasiakkaaltaan tämän verkkovierailun yhteydessä lähettämästä tai vastaanottamasta multimediaviestistä, ei saa ylittää ensimmäisessä alakohdassa asetettua vähittäistason enimmäishintaa.

3.   Verkkovierailuoperaattoreiden on 1 päivästä heinäkuuta 2012 sovellettava eurodatatariffia automaattisesti kaikkiin nykyisiin verkkovierailuasiakkaisiin, lukuun ottamatta sellaisia verkkovierailuasiakkaita, jotka ovat jo tehneet valinnan tietystä verkkovierailuhinnastosta tai joita jo koskee eurodatatariffia selvästi alhaisempi hinnasto tai jotka ovat jo tehneet valinnan paketista, jonka ansiosta he hyötyvät eri hinnastosta säännellyille verkkovierailudatapalveluille kuin siitä, jota muutoin sovellettaisiin, ellei kyseistä valintaa olisi tehty.

4.   Verkkovierailuoperaattoreiden on 1 päivästä heinäkuuta 2012 sovellettava eurodatatariffia kaikkiin sellaisiin uusiin verkkovierailuasiakkaisiin, jotka eivät ole tehneet tietoista valintaa erilaisesta verkkovierailudatahinnastosta tai verkkovierailupalvelupaketista, joka sisältää eri hinnat säännellyille verkkovierailudatapalveluille.

5.   Verkkovierailuasiakas voi milloin tahansa pyytää eurodatatariffiin siirtymistä tai siitä luopumista sopimusehtojensa mukaisesti. Vaihto on toteutettava maksutta yhden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, eikä siihen saa sisältyä ehtoja tai rajoituksia, jotka liittyvät liittymäsopimuksen muihin osiin kuin unionin laajuisiin verkkovierailuihin. Verkkovierailuoperaattori voi viivästyttää tällaisen vaihdon voimaantuloa, kunnes aiempi verkkovierailuhinnasto on ollut voimassa tietyn vähimmäisjakson, joka saa olla enintään kaksi kuukautta. Eurodatatariffi voidaan aina yhdistää eurotekstiviestitariffiin ja euroäänipuhelutariffiin.

6.   Verkkovierailuoperaattoreiden on viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2012 ilmoitettava kaikille verkkovierailuasiakkailleen henkilökohtaisesti, selkeästi ja ymmärrettävästi ja pysyvällä välineellä eurodatatariffista sekä siitä, että sitä sovelletaan viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2012 kaikkiin verkkovierailuasiakkaisiin, jotka eivät ole tehneet tietoista valintaa säänneltyihin verkkovierailudatapalveluihin sovellettavasta erityisestä hinnastosta tai paketista, ja heidän oikeudestaan siirtyä eurodatatariffiin tai luopua siitä 5 kohdan mukaisesti.

14 artikla

Verkkovierailupuhelujen ja verkkovierailutekstiviestien vähittäishinnoittelun avoimuus

1.   Varoittaakseen verkkovierailuasiakkaita siitä, että niiltä peritään verkkovierailumaksuja puheluiden soittamisesta tai vastaanottamisesta tai tekstiviestien lähettämisestä, jokaisen verkkovierailuoperaattorin on asiakkaan saapuessa muun kuin kotimaan operaattorinsa jäsenvaltion alueelle toimitettava tälle viestipalvelua käyttäen automaattisesti sekä viivytyksettä ja maksutta yksilölliset tiedot verkkovierailun arvonlisäverollisista perushinnoista, joita asiakkaaseen sovelletaan tämän soittaessa ja vastaanottaessa puheluja ja lähettäessä tekstiviestejä vierailujäsenvaltiossa, ellei asiakas ole ilmoittanut verkkovierailuoperaattorille, ettei tarvitse tällaista palvelua.

Näihin yksilöllisiin perushintatietoihin sisältyvät enimmäishinnat (asiakkaan kotimaan operaattorin toimittaman kotilaskun valuuttana), joita asiakkaaseen voidaan soveltaa asiakkaan hintajärjestelmän mukaisesti, kun asiakas

a)

soittaa säänneltyjä verkkovierailupuheluja vierailujäsenvaltion sisällä ja kotimaan operaattorinsa jäsenvaltioon sekä vastaanottaa säänneltyjä verkkovierailupuheluja; ja

b)

lähettää säänneltyjä verkkovierailutekstiviestejä vierailujäsenvaltiossa.

Tietoihin on sisällyttävä myös 2 kohdassa tarkoitettu maksuton numero, josta voi saada yksityiskohtaisempia tietoja, ja tiedot mahdollisuudesta käyttää hätäpalveluja soittamalla maksutta eurooppalaiseen hätänumeroon 112.

Asiakkaalla on jokaisen viestin yhteydessä oltava mahdollisuus ilmoittaa verkkovierailuoperaattorille maksutta ja helpolla tavalla, ettei tarvitse automaattista viestipalvelua. Asiakkaalla, joka on ilmoittanut, ettei tarvitse automaattista viestipalvelua, on oikeus pyytää milloin tahansa ja maksutta verkkovierailuoperaattoria tarjoamaan uudelleen tätä palvelua.

Verkkovierailuoperaattoreiden on tarjottava sokeille tai heikkonäköisille asiakkailleen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut yksilölliset perushintatiedot automaattisesti ja maksutta äänipuheluna, jos nämä asiakkaat niin pyytävät.

Ensimmäistä, toista, neljättä ja viidettä alakohtaa sovelletaan myös unionin ulkopuolella matkustavien verkkovierailuasiakkaiden käyttämiin verkkovierailuoperaattorin tarjoamiin verkkovierailuäänipuhelu- ja -tekstiviestipalveluihin.

2.   Sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, asiakkailla on oikeus pyytää ja saada maksutta ja sijaintipaikastaan unionin alueella riippumatta yksityiskohtaisempia yksilöllisiä hintatietoja äänipuhelujen ja tekstiviestien verkkovierailuhinnoista vierailuverkossa sekä tietoja tämän asetuksen nojalla sovellettavista avoimuustoimenpiteistä joko matkaäänipuheluna tai tekstiviestinä. Tällainen pyyntö esitetään maksuttomaan numeroon, jota verkkovierailuoperaattori pitää yllä tätä tarkoitusta varten. Edellä 1 kohdassa säädettyjä velvoitteita ei sovelleta laitteisiin, jotka eivät tue tekstiviestitoimintoa.

3.   Verkkovierailuoperaattoreiden on annettava kaikille käyttäjille liittymäsopimusten tekemisen yhteydessä täydelliset tiedot sovellettavista verkkovierailuhinnoista ja erityisesti euroäänipuhelutariffista ja eurotekstiviestitariffista. Niiden on lisäksi annettava verkkovierailuasiakkailleen ajantasaista tietoa sovellettavista verkkovierailuhinnoista viipymättä aina, kun hinnat muuttuvat.

Verkkovierailuoperaattoreiden on toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen, että niiden kaikki verkkovierailuasiakkaat ovat tietoisia euroäänipuhelutariffin ja eurotekstiviestitariffin olemassaolosta. Niiden on erityisesti ilmoitettava kaikille verkkovierailuasiakkailleen euroäänipuhelutariffia ja eurotekstiviestitariffia koskevista ehdoista kussakin tapauksessa selkeästi ja puolueettomasti. Tämän jälkeen niiden on muistutettava eurotariffista kohtuullisin väliajoin kaikkia asiakkaita, jotka ovat valinneet jonkin muun hinnaston.

Toimitettujen tietojen on oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta asiakkaat voivat päättää, kannattaako heidän siirtyä eurotariffiin.

4.   Verkkovierailuoperaattoreiden on annettava asiakkailleen tietoa siitä, kuinka vältetään tahatonta verkkovierailua raja-alueilla. Verkkovierailuoperaattoreiden on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet sitä varten, että niiden asiakkaat eivät joutuisi tahattomasti käytettyjen verkkovierailupalvelujen johdosta maksamaan verkkovierailumaksuja kotijäsenvaltiossaan.

15 artikla

Vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen avoimuus ja turvamekanismit

1.   Verkkovierailuoperaattoreiden on varmistettava, että niiden verkkovierailuasiakkaille tiedotetaan sekä ennen sopimuksen tekemistä että sen jälkeen riittävästi maksuista, joita sovelletaan säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen käyttöön, tavoilla, jotka auttavat asiakasta ymmärtämään tällaisen käytön taloudelliset seuraukset ja joiden avulla asiakkaat pystyvät seuraamaan ja hallitsemaan säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen käytöstä aiheutuvia kulujaan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

Tarvittaessa verkkovierailuoperaattoreiden on ilmoitettava asiakkailleen ennen sopimuksen tekemistä ja sen jälkeen säännöllisesti riskistä, joka koskee automaattista ja kontrolloimatonta verkkovierailudatayhteyttä ja latausta. Lisäksi verkkovierailuoperaattoreiden on ilmoitettava asiakkailleen maksutta ja selkeästi ja ymmärrettävästi, miten tällaiset automaattiset verkkovierailudatayhteydet voidaan kytkeä pois päältä niin, että voidaan välttää verkkovierailudatapalveluiden kontrolloimaton käyttö.

2.   Verkkovierailuoperaattorin on tiedotettava verkkovierailuasiakkaalle automaattisella viestillä, että asiakas on verkkovierailun piirissä, ja annettava yksilölliset perushintatiedot niistä maksuista (asiakkaan kotimaan operaattorin toimittaman kotilaskun valuuttana) ilmaistuna hintana megatavua kohti, joita sovelletaan säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjontaan kyseiselle verkkovierailuasiakkaalle kyseisessä jäsenvaltiossa, paitsi jos asiakas on ilmoittanut verkkovierailuoperaattorille, ettei tarvitse näitä tietoja.

Tällaiset yksilölliset perushintatiedot on toimitettava verkkovierailuasiakkaan mobiililaitteeseen esimerkiksi tekstiviestin, sähköpostin tai mobiililaitteella näkyvän ponnahdusikkunan avulla aina, kun verkkovierailuasiakas saapuu muun kuin kotimaan operaattorinsa jäsenvaltion alueelle ja ottaa ensimmäisen kerran käyttöön verkkovierailudatapalvelun kyseisessä jäsenvaltiossa. Ne on toimitettava maksutta sillä hetkellä, kun verkkovierailuasiakas ottaa käyttöön säännellyn verkkovierailudatapalvelun, tavalla, joka on omiaan helpottamaan niiden vastaanottoa ja helppoa ymmärtämistä.

Asiakkaalla, joka on ilmoittanut verkkovierailuoperaattorilleen, ettei tarvitse automaattisia hintatietoja, on oikeus pyytää milloin tahansa ja maksutta verkkovierailuoperaattoria tarjoamaan uudelleen kyseistä palvelua.

3.   Kunkin verkkovierailuoperaattorin on tarjottava kaikille verkkovierailuasiakkailleen mahdollisuus valita vapaasti ja maksutta toiminto, joka antaa tietoja toteutuneesta kulutuksesta ilmaistuna käyttömääränä tai valuuttana, jolla verkkovierailuasiakasta laskutetaan säännellyistä verkkovierailudatapalveluista, ja joka takaa, että säänneltyjen verkkovierailudatapalveluiden, lukuun ottamatta yksikköä kohti laskutettavia multimediaviestipalveluja, kokonaiskulutus ei tiettynä kautena ylitä määritettyä saldorajaa ilman asiakkaan nimenomaista suostumusta.

Tätä varten verkkovierailuoperaattorin on tarjottava yhtä tai useampaa saldorajaa tietyille käyttökausille edellyttäen, että asiakkaalle tiedotetaan etukäteen vastaavista käyttömääristä. Yhden näistä rajoista (saldorajan oletusarvon) on oltava enintään noin 50 euroa laskuttamattomia kuluja kuukausittaiselta laskutuskaudelta (ilman arvonlisäveroa).

Verkkovierailuoperaattori voi vaihtoehtoisesti määrittää rajoja käyttömäärän mukaan edellyttäen, että asiakkaalle ilmoitetaan etukäteen vastaavat summat. Yhden näistä rajoista (käyttörajan oletusarvon) on vastattava enintään 50 euron laskuttamattomia kuluja kuukausittaiselta laskutuskaudelta (ilman arvonlisäveroa).

Verkkovierailuoperaattori voi lisäksi tarjota verkkovierailuasiakkailleen muita rajoja, joihin liittyy muita korkeampia tai matalampia kuukausittaisia saldorajoja.

Toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja ylärajan oletusarvoja on sovellettava kaikkiin asiakkaisiin, jotka eivät ole valinneet jotakin muuta rajaa.

Kunkin verkkovierailuoperaattorin on myös varmistettava, että verkkovierailuasiakkaan mobiililaitteeseen lähetetään esimerkiksi tekstiviestin, sähköpostiviestin tai tietokoneen ponnahdusikkunan avulla ilmoitus, kun 80 prosenttia verkkovierailudatapalvelujen sovitusta saldo- tai käyttörajasta saavutetaan. Jokaisella asiakkaalla on oltava oikeus pyytää verkkovierailuoperaattoria lopettamaan tällaisten ilmoitusten lähettäminen ja pyytää milloin tahansa ja maksutta operaattoria tarjoamaan uudelleen tätä palvelua.

Jos saldo- tai käyttöraja muutoin ylittyisi, verkkovierailuasiakkaan mobiililaitteeseen on lähetettävä ilmoitus. Ilmoituksessa on kerrottava menettely, jota asiakkaan on noudatettava, jos se haluaa kyseisten palvelujen tarjonnan jatkamista, sekä kulutettavien lisäyksiköiden kustannukset. Jos verkkovierailuasiakas ei toimi vastaanottamassaan ilmoituksessa kehotetulla tavalla, verkkovierailuoperaattorin on viipymättä lopetettava säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjoaminen verkkovierailuasiakkaalle ja niiden laskuttaminen verkkovierailuasiakkaalta, paitsi jos ja kunnes verkkovierailuasiakas pyytää näiden palvelujen tarjonnan jatkamista tai uusimista.

Jos verkkovierailuasiakas haluaa valita tai lopettaa saldo- tai käyttörajatoiminnon, muutos on tehtävä maksutta yhden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, eikä siihen saa sisältyä ehtoja tai rajoituksia, jotka liittyvät liittymäsopimuksen muihin osiin.

4.   Edellä olevaa 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta m2m-laitteiden väliseen viestintään, jossa hyödynnetään mobiilidataliikennettä.

5.   Verkkovierailuoperaattoreiden on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet sitä varten, että niiden asiakkaat eivät joutuisi tahattomasti käytettyjen verkkovierailupalvelujen johdosta maksamaan verkkovierailumaksuja kotijäsenvaltiossaan. Tähän sisältyy se, että asiakkaille on ilmoitettava, miten voidaan välttää tahattomat verkkovierailut raja-alueilla.

6.   Tätä artiklaa, lukuun ottamatta sen 5 kohtaa ja ellei tämän kohdan toisesta ja kolmannesta alakohdasta muuta johdu, sovelletaan myös unionin ulkopuolella matkustavien verkkovierailuasiakkaiden käyttämiin verkkovierailuoperaattorin tarjoamiin verkkovierailudatapalveluihin.

Jos asiakas valitsee 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun toiminnon, 3 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta, jos vierailuverkon operaattori vierailumaassa unionin ulkopuolella ei anna verkkovierailuoperaattorin valvoa asiakkaidensa käyttöä tosiaikaisesti.

Tällaisessa tapauksessa asiakkaalle on sen saapuessa tällaiseen maahan ilmoitettava viivytyksettä ja maksutta tekstiviestillä, että tietoja toteutuneesta kulutuksesta ja takeita siitä, että määritettyä saldorajaa ei ylitetä, ei ole saatavilla.

16 artikla

Valvonta ja täytäntöönpano

1.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava tämän asetuksen noudattamista omalla alueellaan.

2.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava ajantasaista tietoa tämän asetuksen ja erityisesti sen 7, 8, 9, 10, 12 ja 13 artiklan soveltamisesta siten, että asianosaiset saavat tiedon käyttöönsä helposti.

3.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on 19 artiklassa tarkoitetun uudelleentarkastelun valmistelemiseksi valvottava verkkovierailuasiakkailta äänipuhelu- ja datapalvelujen sekä tekstiviestipalvelujen ja multimediaviestipalvelujen tarjoamisesta perittävien kokonaistukkuhintojen ja vähittäishintojen kehittymistä, myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on myös tarkkailtava tahatonta verkkovierailua naapurijäsenvaltioiden raja-alueilla ja valvottava sitä, käytetäänkö liikenteen ohjaustekniikkaa asiakkaan edun vastaisella tavalla.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava tahatonta verkkovierailua ja kerättävä siitä tietoja sekä toteutettava aiheelliset toimenpiteet.

4.   Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on toimivalta vaatia tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden alaisilta yrityksiltä kaikki tämän asetuksen täytäntöönpanon ja sen valvonnan kannalta merkitykselliset tiedot. Näiden yritysten on pyynnöstä toimitettava tiedot viipymättä sekä kansallisen sääntelyviranomaisen edellyttämässä määräajassa että sen vaatimalla tarkkuudella.

5.   Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat ryhtyä toimiin omasta aloitteestaan tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Niiden on erityisesti käytettävä tarvittaessa käyttöoikeusdirektiivin 5 artiklan mukaisia valtuuksiaan varmistaakseen asianmukaisen pääsyn ja yhteenliitettävyyden, jotta verkkovierailupalvelujen päästä päähän -liitettävyys ja yhteentoimivuus voidaan taata, esimerkiksi jos asiakkaat eivät pysty vaihtamaan säänneltyjä verkkovierailutekstiviestejä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan maanpäällisen julkisen matkaviestinverkon asiakkaiden kanssa, koska näiden viestien toimittamisen mahdollistavaa sopimusta ei ole olemassa.

6.   Jos kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, että tässä asetuksessa asetettuja velvoitteita on rikottu, sillä on valtuudet vaatia tällaisen rikkomisen välitöntä lopettamista.

17 artikla

Riitojen ratkaiseminen

1.   Jos jäsenvaltiossa sähköistä viestintäverkkoa ylläpitävien tai sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavien yritysten välille syntyy riita tässä asetuksessa tarkoitetuista velvoitteista, riidan ratkaisemisessa sovelletaan puitedirektiivin 20 ja 21 artiklassa säädettyjä menettelyjä.

2.   Jos riita, jossa on mukana asiakas tai loppukäyttäjä ja joka koskee tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa asiaa, jää ratkaisematta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiassa voidaan turvautua yleispalveludirektiivin 34 artiklassa tarkoitettuihin tuomioistuimen ulkopuolisiin riitojenratkaisumenettelyihin.

18 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on toimitettava kyseiset säännökset komissiolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2013 ja ilmoitettava sille viipymättä niihin myöhemmin mahdollisesti tehdyistä muutoksista.

19 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio tarkastelee uudelleen tämän asetuksen toimivuutta ja antaa julkisen kuulemisen jälkeen siitä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016. Komissio arvioi erityisesti, onko tämän asetuksen tavoitteet saavutettu. Tällöin komissio arvioi muun muassa seuraavaa:

a)

onko kilpailu kehittynyt riittävästi, jotta on perusteltua päättää vähittäistason enimmäishintojen voimassaolo;

b)

onko kilpailu riittävää tukkutason enimmäishintojen poistamiseksi;

c)

tukku- ja vähittäishintojen kehittyminen sekä odotetut tulevat kehityssuuntaukset äänipuhelu-, tekstiviesti- ja datapalvelujen tarjoamisessa verkkovierailuasiakkaille verrattuna hintoihin, joita peritään sekä etukäteismaksua että jälkikäteislaskutusta käyttäviltä asiakkailta matkaviestintäpalveluista kansallisella tasolla jäsenvaltioissa, ja tällaisten palveluiden laatu ja nopeus;

d)

palvelujen saatavuus ja laatu, mukaan lukien verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalveluille vaihtoehtoiset palvelut, erityisesti tekninen kehitys huomioon ottaen;

e)

missä määrin kuluttajat ovat hyötyneet verkkovierailupalvelujen hintojen todellisesta alenemisesta, erilaiset hinnastot ja tuotteet, joita on kuluttajien käytettävissä erilaisten soittomuotojen yhteydessä, sekä verkkovierailuhinnastojen ja kansallisten hinnastojen väliset erot, mukaan lukien tarjoukset, jotka koskevat yhtenäistä hinnastoa kansallisia palveluja ja verkkovierailupalveluja varten;

f)

kilpailu sekä vähittäis- että tukkumarkkinoilla ja erityisesti pienempien, riippumattomien tai vasta vähän aikaa toimineiden operaattoreiden kilpailutilanne, samoin kuin kaupallisten sopimusten vaikutus kilpailuun ja operaattoreiden väliset keskinäiset yhteydet;

g)

missä määrin 3 ja 4 artiklassa säädettyjen rakenteellisten toimenpiteiden toteuttaminen on tuottanut tuloksia kilpailun kehittämisessä verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla pyrittäessä siihen, että verkkovierailuhinnastojen ja kansallisten hinnastojen väliset erot ovat häviämässä;

h)

missä määrin tukku- ja vähittäistason enimmäishinnat ovat suojanneet kuluttajia liian korkeilta hinnoilta samalla, kun sallitaan kilpailun kehittyminen verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla.

2.   Jos kertomus osoittaa, että tässä asetuksessa säädetyt rakenteelliset toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä kilpailun edistämiseksi verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla kaikkien eurooppalaisten kuluttajien hyödyksi tai että verkkovierailuhinnastojen ja kansallisten hinnastojen väliset erot eivät ole häviämässä, komissio tekee Euroopan parlamentille ja neuvostolle asianmukaiset ehdotukset, jotta tilanne korjautuisi ja voitaisiin toteuttaa matkaviestintäpalvelujen sisämarkkinat, joilla viime kädessä ei tehdä eroa kansallisten hinnastojen ja verkkovierailuhinnastojen välillä. Komissio arvioi erityisesti, onko tarpeen

a)

säätää teknisiä ja rakenteellisia lisätoimenpiteitä;

b)

muuttaa rakenteellisia toimenpiteitä;

c)

jatkaa 8, 10 ja 13 artiklassa säädettyjen vähittäistason enimmäishintojen voimassaoloa ja mahdollisesti tarkistaa niiden tasoa;

d)

vaihtaa 7, 9 ja 12 artiklassa säädettyjen tukkutason enimmäishintojen voimassaolon kestoa tai tarkistaa niiden tasoa;

e)

säätää muita tarpeellisia vaatimuksia, mukaan lukien vaatimus siitä, että verkkovierailuhinnastoja ja kansallisia hinnastoja ei erotella.

3.   Lisäksi komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kahden vuoden välein 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen jälkeen. Kukin kertomus sisältää yhteenvedon verkkovierailupalvelujen tarjoamista unionissa koskevasta valvonnasta sekä arvion kehityksestä kohti tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut seikat mukaan lukien.

4.   Unionin laajuisten verkkovierailumarkkinoiden kilpailun kehittymisen arvioimiseksi BEREC kerää kansallisilta sääntelyviranomaisilta säännöllisesti tietoja verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalvelujen vähittäis- ja tukkuhintojen kehittymisestä. Nämä tiedot toimitetaan komissiolle vähintään kahdesti vuodessa. Komissio julkaisee ne.

Lisäksi BEREC kerää kansallisilta sääntelyviranomaisilta vuosittain tietoja operaattoreiden asiakkailleen tarjoamien erilaisten hintojen avoimuudesta ja vertailukelpoisuudesta. Komissio julkaisee nämä tiedot ja havainnot.

20 artikla

Ilmoitusvelvollisuudet

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ne kansalliset sääntelyviranomaiset, jotka vastaavat tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien suorittamisesta.

21 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 717/2007 liitteen I mukaisesti 1 päivästä heinäkuuta 2012.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

22 artikla

Voimaantulo ja voimassaolon päättyminen

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja sen säännöksiä sovelletaan kyseisestä päivästä lukien, jollei yksittäisissä artikloissa toisin säädetä.

Tämän asetuksen voimassaolo päättyy 30 päivänä kesäkuuta 2022.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 13 päivänä kesäkuuta 2012.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

N. WAMMEN


(1)  EUVL C 24, 28.1.2012, s. 131.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. toukokuuta 2012 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, annettu 30. toukokuuta 2012.

(3)  EUVL L 171, 29.6.2007, s. 32.

(4)  Ks. liite I.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 243/2012/EU, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, monivuotisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta (EUVL L 81, 21.3.2012, s. 7).

(6)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 7.

(7)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 21.

(8)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33.

(9)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51.

(10)  EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.

(11)  EUVL L 114, 8.5.2003, s. 45.

(12)  EYVL C 165, 11.7.2002, s. 6.

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1211/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta (EUVL L 337, 18.12.2009, s. 1).

(14)  Komission suositus, annettu 17 päivänä joulukuuta 2007, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY mukaisesti ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla (EUVL L 344, 28.12.2007, s. 65).

(15)  EUVL C 285 E, 22.11.2006, s. 143.

(16)  EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 544/2009, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2009, verkkovierailuista yleisissä matkapuhelinverkoissa yhteisön alueella annetun asetuksen (EY) N:o 717/2007 ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta (EUVL L 167, 29.6.2009, s. 12).

(18)  EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.


LIITE I

Kumottu asetus ja sen muutos

(21 artiklassa tarkoitettu)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 717/2007 (EUVL L 171, 29.6.2007, s. 32).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 544/2009 (EUVL L 167, 29.6.2009, s. 12).

ainoastaan 1 artikla


LIITE II

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 717/2007

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

1 artiklan 2 kohta

1 artiklan 2 kohta

1 artiklan 3 kohta

1 artiklan 3 kohta

1 artiklan 4 kohta

1 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

1 artiklan 5 kohta

1 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke

1 artiklan 6 kohdan ensimmäinen alakohta

1 artiklan 7 kohdan ensimmäinen alakohta

1 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke

1 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke

1 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke

1 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan toinen virke

1 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan toinen ja kolmas virke

1 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan toinen ja kolmas virke

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 2 kohdan johdantolause

2 artiklan 2 kohdan johdantolause

2 artiklan 2 kohdan a alakohta

2 artiklan 2 kohdan i alakohta

2 artiklan 2 kohdan b alakohta

2 artiklan 2 kohdan a alakohta

2 artiklan 2 kohdan b alakohta

2 artiklan 2 kohdan c alakohta

2 artiklan 2 kohdan c alakohta

2 artiklan 2 kohdan d alakohta

2 artiklan 2 kohdan g alakohta

2 artiklan 2 kohdan e alakohta

2 artiklan 2 kohdan d alakohta

2 artiklan 2 kohdan f alakohta

2 artiklan 2 kohdan f alakohta

2 artiklan 2 kohdan g alakohta

2 artiklan 2 kohdan e alakohta

2 artiklan 2 kohdan h alakohta

2 artiklan 2 kohdan i alakohta

2 artiklan 2 kohdan j alakohta

2 artiklan 2 kohdan j alakohta

2 artiklan 2 kohdan k alakohta

2 artiklan 2 kohdan h alakohta

2 artiklan 2 kohdan l alakohta

2 artiklan 2 kohdan k alakohta

2 artiklan 2 kohdan m alakohta

2 artiklan 2 kohdan n alakohta

2 artiklan 2 kohdan o alakohta

2 artiklan 2 kohdan p alakohta

2 artiklan 2 kohdan q alakohta

3, 4, 5 ja 6 artikla

3 artiklan 1 kohta

7 artiklan 1 kohta

3 artiklan 2 kohta

7 artiklan 2 kohta

3 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

3 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

7 artiklan 3 kohta

4 artiklan 1 kohta

8 artiklan 1 kohta

4 artiklan 2 kohta

8 artiklan 2 kohta

4 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta

4 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

8 artiklan 3 kohta

4 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta

8 artiklan 4 kohta

4 artiklan 4 kohta

8 artiklan 5 kohta

4 a artikla

9 artikla

4 b artikla

10 artikla

4 b artiklan 7 kohta

4 c artikla

11 artikla

12 artikla

13 artikla

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä viidenteen alakohta

14 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä viidenteen alakohta

14 artiklan 1 kohdan kuudes alakohta

6 artiklan 2 kohta

14 artiklan 2 kohta

6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

14 artiklan 3 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

14 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta

14 artiklan 4 kohta

6 a artikla

15 artikla

15 artiklan 4 kohta

15 artiklan 5 kohta

15 artiklan 6 kohta

6 a artiklan 4 kohta

7 artikla

16 artikla

16 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

8 artikla

17 artikla

9 artikla

18 artikla

10 artikla

11 artiklan 1 kohdan johdantokappale

19 artiklan 1 kohdan johdantokappale

19 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta

11 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisestä neljänteen luetelmakohta

19 artiklan 1 kohdan c–f alakohta

19 artiklan 1 kohdan g–h alakohta

11 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

19 artiklan 2 kohta

11 artiklan 2 kohta

19 artiklan 3 kohta

19 artiklan 4 kohta

12 artikla

20 artikla

21 artikla

13 artikla

22 artikla