ISSN 1977-0812

doi:10.3000/19770812.L_2012.168.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 168

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

55. vuosikerta
28. kesäkuu 2012


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

 

 

2012/341/EU

 

*

Neuvoston päätös, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2012, ETA:n sekakomiteassa esitettävästä Euroopan unionin kannasta ETA-sopimuksen liitteen XIII (Liikenne) muuttamiseen

1

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 558/2012, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2012, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 102/2012, joka koskee lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa muun muassa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa laajennettuna koskemaan muun muassa Korean tasavallasta lähetettyjen teräsköysien ja -kaapeleiden tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Korean tasavalta, muuttamisesta

3

 

*

Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 559/2012, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2012, muun muassa Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä

6

 

*

Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 560/2012, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2012, Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin (PET) tuontiin sovellettavia polkumyyntitoimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä

14

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 561/2012, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2012, erityisten edellytysten asettamisesta Japanista peräisin olevien tai Japanista lähetettyjen rehujen ja elintarvikkeiden tuonnille Fukushiman ydinvoimalassa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 284/2012 muuttamisesta ( 1 )

17

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 562/2012, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2012, komission asetuksen (EU) N:o 234/2011 muuttamisesta elintarvike-entsyymien riskinarviointia varten tarvittavien erityisten tietojen osalta ( 1 )

21

 

*

Komission asetus (EU) N:o 563/2012, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteen VII muuttamisesta EU:n vertailulaboratorioiden osalta ( 1 )

24

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 564/2012, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2012, neuvoston asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädettyihin tiettyihin suoriin tukijärjestelmiin sovellettavista vuoden 2012 talousarviomäärärahojen enimmäismääristä

26

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 565/2012, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2012, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

35

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

2012/342/EU

 

*

Neuvoston päätös, annettu 22 päivänä kesäkuuta 2012, alueiden komitean saksalaisen varajäsenen nimeämisestä

37

 

 

2012/343/EU

 

*

Komission päätös, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2012, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä

38

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaistaan neuvoston asetus (EU) N:o 377/2012, annettu 3 päivänä toukokuuta 2012, tiettyihin Guinea-Bissaun tasavallan rauhaa, turvallisuutta tai vakautta uhkaaviin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä (EUVL L 119, 4.5.2012)

55

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/1


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 25 päivänä kesäkuuta 2012,

ETA:n sekakomiteassa esitettävästä Euroopan unionin kannasta ETA-sopimuksen liitteen XIII (Liikenne) muuttamiseen

(2012/341/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan 2 kohdan yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä marraskuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2894/94 (1) ja erityisesti sen 1 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (2), jäljempänä ’ETA-sopimus’, liite XIII muutettiin 19 päivänä heinäkuuta 2011 annetulla ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 90/2011 (3), jolla lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24 päivänä syyskuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008 (4) otettiin osaksi sopimusta.

(2)

Koska asetus (EY) N:o 1008/2008 on otettu osaksi Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennesopimusta, unionin ja Sveitsin välillä on otettu käyttöön sama järjestely sveitsiläisten ja yhteisön lentoliikenteen harjoittajien osalta (5).

(3)

Koska asetus (EY) N:o 1008/2008 on otettu osaksi Euroopan vapaakauppaliiton perustamista koskevaa konventiota, jäljempänä ’EFTA-konventio’, sama järjestely on otettu käyttöön myös Sveitsin ja ETA:n EFTA-valtioiden välillä sveitsiläisten ja ETA:n EFTA-valtioiden lentoliikenteen harjoittajien osalta (6).

(4)

Tämän vuoksi ETA-sopimuksen liite XIII olisi muutettava siten, että sveitsiläisille lentoliikenteen harjoittajille myönnetään oikeus harjoittaa lentoliikennettä unionin jäsenvaltion ja ETA:n EFTA-valtion välillä.

(5)

ETA:n sekakomiteassa esitettävän unionin kannan olisi perustuttava tähän päätökseen liitettyyn päätösluonnokseen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

ETA:n sekakomiteassa esitettävä Euroopan unionin kanta ETA-sopimuksen liitteen XIII (Liikenne) ehdotettuun muutokseen perustuu tähän päätökseen liitettyyn ETA:n sekakomitean päätösluonnokseen.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä 25 päivänä kesäkuuta 2012.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

C. ASHTON


(1)  EYVL L 305, 30.11.1994, s. 6.

(2)  EYVL L 1, 3.1.1994, s. 3.

(3)  EUVL L 262, 6.10.2011, s. 62.

(4)  EUVL L 293, 31.10.2008, s. 3.

(5)  Yhteisön ja Sveitsin lentoliikennekomitean päätös N:o 1/2010, tehty 7 päivänä huhtikuuta 2010 (EUVL L 106, 28.4.2010, s. 20).

(6)  EFTA-neuvoston päätös N:o 1/2012, tehty 22 päivänä maaliskuuta 2012.


LUONNOS

ETA:n SEKAKOMITEAN PÄÄTÖS N:o …/2012,

annettu …,

ETA-sopimuksen liitteen XIII (Liikenne) muuttamisesta

ETA:n SEKAKOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen tarkistamisesta tehdyllä pöytäkirjalla, jäljempänä ’ETA-sopimus’, ja erityisesti sen 98 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

ETA-sopimuksen liite XIII muutettiin … annetulla ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o … (1).

(2)

ETA-sopimuksen liite XIII muutettiin 19 päivänä heinäkuuta 2011 annetulla ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 90/2011 (2), jolla lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24 päivänä syyskuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008 (3) otettiin osaksi ETA-sopimusta.

(3)

Sopimuspuolet pyrkivät varmistamaan, että ETA:n EFTA-valtioiden lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus harjoittaa lentoliikennettä unionin jäsenvaltioiden ja Sveitsin välillä.

(4)

Sopimuspuolet pyrkivät lisäksi varmistamaan, että yhteisön lentoliikenteen harjoittajilla on oikeus harjoittaa lentoliikennettä ETA:n EFTA-valtion ja Sveitsin välillä.

(5)

Tätä varten ETA:n sekakomitea antaa vastavuoroisuuden ehdolla sveitsiläisille lentoliikenteen harjoittajille oikeuden harjoittaa lentoliikennettä unionin jäsenvaltioiden ja ETA:n EFTA-valtion välillä.

(6)

ETA-sopimuksen liite XIII olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan ETA-sopimuksen liitteessä XIII oleva 64 a kohta (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008) seuraavasti:

1.

Mukautuksesta b tulee mukautus c.

2.

Lisätään mukautuksen a jälkeen mukautus seuraavasti:

”b)

Lisätään 15 artiklaan kohta seuraavasti:

”6.   Sveitsiläisillä lentoliikenteen harjoittajilla on samoin ehdoin kuin yhteisön ja ETA:n EFTA-valtioiden lentoliikenteen harjoittajilla oikeus harjoittaa lentoliikennettä Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja ETA:n EFTA-valtion välillä. Tämä edellyttää sitä, että yhteisö ja Sveitsi myöntävät ETA:n EFTA-valtioiden lentoliikenteen harjoittajille oikeuden harjoittaa lentoliikennettä Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Sveitsin välillä sekä että Sveitsi ja ETA:n EFTA-valtiot myöntävät yhteisön lentoliikenteen harjoittajille oikeuden harjoittaa lentoliikennettä Sveitsin ja ETA:n EFTA-valtioiden välillä.

Kumotaan kaikki tähän järjestelyyn kohdistuvat rajoitukset, jotka johtuvat yhtäältä yhteisöä ja toisaalta ETA:n EFTA-valtioita sitovista voimassa olevista kahden- tai monenvälisistä sopimuksista.””

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan … päivänä …kuuta …, jos kaikki ETA-sopimuksen 103 artiklan 1 kohdan mukaiset ilmoitukset on tehty ETA:n sekakomitealle (4), tai ETA:n EFTA-valtioiden lentoliikenteen harjoittajille myönnettävää oikeutta lentoliikenteen harjoittamiseen Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Sveitsin välillä koskevan Euroopan unionin ja Sveitsin sopimuksen voimaantulopäivänä tai yhteisön lentoliikenteen harjoittajille myönnettävää oikeutta lentoliikenteen harjoittamiseen Sveitsin ja ETA:n EFTA-valtioiden välillä koskevan ETA:n EFTA-valtioiden ja Sveitsin sopimuksen voimaantulopäivänä, sen mukaan, mikä näistä päivistä on myöhäisin.

3 artikla

ETA:n sekakomitean puheenjohtaja ilmoittaa Sveitsille tämän päätöksen hyväksymisestä ja viimeisestä ETA:n sekakomitealle mahdollisesti tehdystä ETA-sopimuksen 103 artiklan 1 kohdan mukaisesta ilmoituksesta.

4 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa.

Tehty Brysselissä

ETA:n sekakomitean puolesta

Puheenjohtaja

ETA:n sekakomitean sihteerit


(1)  EUVL L …

(2)  EUVL L 262, 6.10.2011, s. 62.

(3)  EUVL L 293, 31.10.2008, s. 3.

(4)  [Valtiosäännön asettamista muutoksista ei ole ilmoitettu.] [Valtiosäännön asettamista muutoksista on ilmoitettu.]


ASETUKSET

28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/3


NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 558/2012,

annettu 26 päivänä kesäkuuta 2012,

täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 102/2012, joka koskee lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa muun muassa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa laajennettuna koskemaan muun muassa Korean tasavallasta lähetettyjen teräsköysien ja -kaapeleiden tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Korean tasavalta, muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission, jäljempänä ’komissio’, ehdotuksen, jonka tämä on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   VOIMASSA OLEVAT TOIMENPITEET

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1858/2005 (2) käyttöön polkumyyntitoimenpiteet muun muassa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapelien, myös lukittujen köysien (ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä valmistettujen köysien ja kaapelien), joiden poikkileikkauksen suurin läpimitta on suurempi kuin 3 millimetriä, jäljempänä ’tietyt teräsköydet ja -kaapelit’ tai ’tarkasteltavana oleva tuote’, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7312 10 81, ex 7312 10 83, ex 7312 10 85, ex 7312 10 89 ja ex 7312 10 98, tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäiset toimenpiteet’. Tätä tuontia koskevat toimenpiteet koostuivat CIF-nettohintaan vapaasti unionin rajalla tullaamattomana sovellettavasta 60,4 prosentin tullista.

(2)

Komissio käynnisti 12 päivänä elokuuta 2009 tutkimuksen perusasetuksen 13 artiklan nojalla sen jälkeen, kun Liaison Committee of the EU Wire Rope Industries oli esittänyt asiaa koskevan pyynnön. Kyseinen tutkimus saatettiin päätökseen täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 400/2010 (3), jolla neuvosto laajensi Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin koskemaan saman tuotteen tuontia Korean tasavallasta, jäljempänä ’laajennetut toimenpiteet’. Samalla asetuksella tiettyjen erikseen mainittujen korealaisten yritysten lähettämien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuonti vapautettiin näistä toimenpiteistä, koska asianomaisten yritysten ei todettu kiertävän toimenpiteitä. Lisäksi vaikka jotkin asianomaiset korealaiset yritykset olivat etuyhteydessä kiinalaisiin yrityksiin, joihin sovelletaan alkuperäisiä toimenpiteitä, ei ollut näyttöä siitä, että kyseinen suhde oli solmittu tai että sitä käytettiin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevassa tuonnissa voimassa olevien toimenpiteiden kiertämiseen (4).

(3)

Neuvosto piti nämä toimenpiteet voimassa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 102/2012 (5) perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen.

B.   TARKASTELUN VIREILLEPANO

(4)

Komissio pani asetuksella (EU) N:o 969/2011 (6) vireille täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 400/2010 koskevan tarkastelun sen määrittämiseksi, voidaanko näistä toimenpiteistä myöntää poikkeus yhdelle korealaiselle viejälle, joka on Seil Wire & Cable, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, kumosi polkumyyntitullin kyseisen viejän tuonnissa ja teki kyseisen viejän tuonnin kirjaamisen pakolliseksi.

(5)

Tarkastelu käynnistettiin, koska komissio katsoi, että oli riittävästi alustavaa näyttöä pyynnön esittäjän väitteiden tueksi, joiden mukaan se oli uusi vientiä harjoittava tuottaja perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja täytti edellytykset vapautuksen myöntämiselle toimenpiteiden laajennuksesta, siten kuin perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdassa säädetään.

(6)

Sen vuoksi on tutkittu, täyttääkö pyynnön esittäjä laajennetuista toimenpiteistä vapauttamista koskevat edellytykset, jotka esitetään komission asetuksen (EU) N:o 969/2011 johdanto-osan 5–7 kappaleessa, varmistamalla, että se:

i)

ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta Euroopan unioniin laajennettujen toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa käytetyn tutkimusajanjakson eli 1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välisenä aikana;

ii)

ei ole kiertänyt Kiinasta peräisin oleviin tiettyihin teräsköysiin ja -kaapeleihin sovellettavia toimenpiteitä; ja

iii)

aloitti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin Euroopan unioniin sen tutkimusajanjakson päätyttyä, jota käytettiin laajennettujen toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa.

(7)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki edellä mainittujen edellytysten täyttymisen määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tähän menettelyyn sisältyi pyynnön esittäjän toimitiloissa tehty tarkastus.

C.   PÄÄTELMÄT

(8)

Pyynnön esittäjä esitti riittävää näyttöä siitä, että se täyttää kaikki kolme edellä johdanto-osan 6 kappaleessa mainittua edellytystä. Se kykeni todistamaan, että i) se ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin 1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välisenä aikana, ii) se ei ole kiertänyt Kiinan kansantasavallasta peräisin oleviin tiettyihin teräsköysiin ja -kaapeleihin sovellettavia toimenpiteitä ja iii) se aloitti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin Euroopan unioniin 30 päivän kesäkuuta 2009 jälkeen. Sen vuoksi asianomaiselle yritykselle olisi myönnettävä vapautus.

D.   MUUTOS LUETTELOON YRITYKSISTÄ, JOTKA HYÖTYVÄT LAAJENNETTUJA TOIMENPITEITÄ KOSKEVASTA VAPAUTUKSESTA

(9)

Ottaen huomioon edellä johdanto-osan 8 kappaleessa tarkoitetut tutkimuksen tulokset, päätelmänä on, että yritys Seil Wire & Cable olisi lisättävä luetteloon yrityksistä, jotka on vapautettu lopullisesta polkumyyntitullista, joka on otettu käyttöön täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 102/2012 Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa laajennettuna koskemaan Korean tasavallasta lähetettyjen tiettyjen teräsköysien ja -kaapeleiden tuontia. Sen vuoksi Seil Wire & Cable olisi lisättävä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 102/2012 1 artiklan 4 kohdassa olevaan luetteloon erikseen mainituista yrityksistä. Kuten täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 400/2010 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, vapautuksen soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku, joka täyttää kyseisen asetuksen liitteessä esitetyt vaatimukset. Jos tällaista laskua ei esitetä, olisi polkumyyntitullia sovellettava edelleen.

(10)

Pyynnön esittäjälle ja unionin tuotannonalalle on ilmoitettu tutkimuksen tuloksista, ja niillä on ollut mahdollisuus esittää huomautuksensa. Niiden huomautukset otettiin huomioon silloin, kun se oli tarkoituksenmukaista,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 102/2012 1 artiklan 4 kohdassa esitetty taulukko seuraavalla taulukolla:

”Maa

Yritys

Taric-lisäkoodi

Korean tasavalta

Bosung Wire Rope Co., Ltd, 568,Yongdeok-ri, Hallim-myeon, Gimae-si, Gyeongsangnam-do, 621-872

A969

 

Chung Woo Rope Co., Ltd, 1682-4, Songjung-Dong, Gangseo-Gu, Busan

A969

 

CS Co., Ltd, 287-6 Soju-Dong Yangsan-City, Kyoungnam

A969

 

Cosmo Wire Ltd, 4-10, Koyeon-Ri, Woong Chon-Myon Ulju-Kun, Ulsan

A969

 

Dae Heung Industrial Co., Ltd, 185 Pyunglim – Ri, Daesan-Myun, Haman – Gun, Gyungnam

A969

 

DSR Wire Corp., 291, Seonpyong-Ri, Seo-Myon, Suncheon-City, Jeonnam

A969

 

Kiswire Ltd, 20th Fl. Jangkyo Bldg, 1, Jangkyo-Dong, Chung-Ku, Seoul

A969

 

Manho Rope & Wire Ltd, Dongho Bldg, 85-2 4 Street Joongang-Dong, Jong-gu, Busan

A969

 

Seil Wire and Cable, 47-4, Soju-Dong, Yangsan-Si, Kyungsangnamdo

A994

 

Shin Han Rope Co., Ltd, 715-8, Gojan-Dong, Namdong-gu, Incheon

A969

 

Ssang YONG Cable Mfg. Co., Ltd, 1559-4 Song-Jeong Dong, Gang-Seo Gu, Busan

A969

 

Young Heung Iron & Steel Co., Ltd, 71-1 Sin-Chon Dong,Changwon City, Gyungnam

A969”

2 artikla

Tulliviranomaiset velvoitetaan lopettamaan asetuksen (EU) N:o 969/2011 3 artiklan mukaisesti tapahtuva tuonnin kirjaaminen. Polkumyyntitullia ei kanneta tällä tavoin kirjatusta tuonnista.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 26 päivänä kesäkuuta 2012.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

N. WAMMEN


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  EUVL L 299, 16.11.2005, s. 1.

(3)  EUVL L 117, 11.5.2010, s. 1.

(4)  Ks. täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 400/2010 johdanto-osan 80 kappale.

(5)  EUVL L 36, 9.2.2012, s. 1.

(6)  EUVL L 254, 30.9.2011, s. 7.


28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/6


NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 559/2012,

annettu 26 päivänä kesäkuuta 2012,

muun muassa Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 19 ja 24 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, jonka se on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

1.1   Aiempi tutkimus ja voimassa olevat tasoitustoimenpiteet

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2603/2000 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa. Perusasetuksen 20 artiklan mukaisen nopeutetun tarkastelun lopulliset havainnot ja päätelmät vahvistetaan neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1645/2005 (3). Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto otti käyttöön lopullisen tasoitustullin vielä viideksi vuodeksi asetuksella (EY) N:o 193/2007 (4). Tasoitustoimenpiteitä muutettiin osittaisen välivaiheen tarkastelun, jäljempänä ’edellinen tarkastelua koskeva tutkimus’, jälkeen neuvoston asetuksella (EY) N:o 1286/2008 (5). Tasoitustoimenpiteet muodostuvat erityistullista. Tullin määrä on 0–106,5 euroa tonnilta tiettyjen nimeltä mainittujen intialaisten tuottajien osalta, ja muiden tuottajien tuontiin sovelletaan jäännöstullia, joka on 69,4 euroa tonnilta.

(2)

Sen jälkeen kun yksi intialainen yritys, South Asian Petrochem Ltd, muutti nimeään, komissio totesi ilmoituksessa 2010/C 335/07 (6), että South Asian Petrochem Ltd -yritystä koskevia tukien vastaisen tutkimuksen päätelmiä olisi sovellettava Dhunseri Petrochem & Tea Limited -yritykseen.

1.2   Voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet

(3)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2604/2000 (7) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa. Seuraavaksi toteutettiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (8), jäljempänä ’polkumyynnin vastainen perusasetus’, 11 artiklan 4 kohdan mukainen tarkastelu, joka koski South Asian Petrochem Ltd -yritystä ja jonka lopulliset havainnot ja päätelmät esitettiin neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1646/2005 (9). Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto otti käyttöön lopullisen polkumyyntitullin vielä viideksi vuodeksi asetuksella (EY) N:o 192/2007 (10). Polkumyyntitoimenpiteitä muutettiin osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen asetuksella (EY) N:o 1286/2008. Toimenpiteet asetettiin vahingon korjaavalle tasolle, ja ne koostuivat yksilöllisistä polkumyyntitulleista. Tullin määrä on 87,5–200,9 euroa tonnilta tiettyjen nimeltä mainittujen intialaisten viejien osalta, ja kaikkien muiden tuottajien tuontiin sovelletaan jäännöstullia, joka on 153,6 euroa tonnilta, jäljempänä ’nykyiset polkumyyntitoimenpiteet’.

(4)

Sen jälkeen kun yksi intialainen yritys, South Asian Petrochem Ltd, muutti nimeään, komissio totesi ilmoituksessa 2010/C 335/06 (11), että South Asian Petrochem Ltd -yritystä koskevia polkumyyntitutkimuksen päätelmiä olisi sovellettava Dhunseri Petrochem & Tea Limited -yritykseen.

(5)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2005/697/EY (12) South Asian Petrochem Ltd -yrityksen tarjoamat sitoumukset asettaen vähimmäistuontihinnan, jäljempänä ’sitoumus’. Yrityksen nimenmuutoksen jälkeen komissio totesi ilmoituksessa 2010/C 335/05 (13), että South Asian Petrochem Ltd -yrityksen tarjoamaa sitoumusta olisi sovellettava Dhunseri Petrochem & Tea Limited -yritykseen.

1.3   Osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepano

(6)

Perusasetuksen 19 artiklan mukaista osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön esitti intialainen polyeteenitereftalaatin vientiä harjoittava tuottaja Dhunseri Petrochem & Tea Limited, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’. Pyyntö rajoittui tukiin ja pyynnön esittäjään. Pyynnön esittäjä pyysi samanaikaisesti myös nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tarkastelua. Pyynnön esittäjän tuottamien tuotteiden tuontiin sovelletaan jäännöspolkumyyntitullia ja jäännöstasoitustulleja, ja pyynnön esittäjän myynti unioniin kuuluu sitoumuksen piiriin.

(7)

Pyynnön esittäjä toimitti alustavan näytön siitä, että tasoitustoimenpiteiden alaisten tukien vaikutusten korjaaminen ei enää edellyttänyt nykytasoisen toimenpiteen soveltamista. Pyynnön esittäjä toimitti alustavaa näyttöä siitä, että sen saaman tuen määrä on laskenut huomattavasti alle siihen tällä hetkellä sovellettavan tullin. Tuen kokonaistason aleneminen johtuisi pääasiassa siitä, että sen asema vientiin suuntautuneena yksikkönä (EOU) on päättynyt. EOU-järjestelmästä saatu tuki oli 13,5 prosenttia, ja se muodosti näin ollen huomattavan suuren osan nopeutetun tarkastelun aikana vahvistetusta 13,9 prosentin kokonaistuesta.

(8)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio tuli siihen tulokseen, että pyyntöön sisältyi riittävä alustava näyttö, ja ilmoitti 2 päivänä huhtikuuta 2011 perusasetuksen 19 artiklaan perustuvan osittaisen välivaiheen tarkastelun, jäljempänä ’tämä tarkastelu’, vireillepanosta ilmoituksella 2011/C 102/08 (14). Tarkastelu rajattiin koskemaan pyynnön esittäjän saamia tukia.

1.4   Tutkimuksen osapuolet

(9)

Komissio ilmoitti pyynnön esittäjälle, viejämaan edustajille ja unionin tuottajien järjestölle virallisesti tarkastelun vireillepanosta. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(10)

Yksi asianomainen osapuoli pyysi ja sai tilaisuuden tulla kuulluksi.

(11)

Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti pyynnön esittäjälle ja Intian viranomaisille kyselylomakkeen ja sai siihen vastaukset asetetussa määräajassa.

(12)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tuen määrittämisen kannalta tarpeellisina pidetyt tiedot. Komissio teki tarkastuskäyntejä pyynnön esittäjän toimitiloihin Kolkatassa, Intiassa, ja Intian viranomaisten toimitiloihin New Delhissä (ulkomaankaupan pääosasto ja kauppaministeriö) ja Kolkatassa (Länsi-Bengalin osavaltion kauppa- ja teollisuusministeriö).

1.5   Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

(13)

Tukea koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2010 ja 31 päivän maaliskuuta 2011 välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

1.6   Rinnakkainen polkumyynnin vastainen tutkimus

(14)

Komissio ilmoitti 2 päivänä huhtikuuta 2011 ilmoituksella 2011/C 102/09 (15) käynnistävänsä nykyisiä polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja menettely rajoitettiin koskemaan polkumyynnin tarkastelua pyynnön esittäjän osalta.

(15)

Rinnakkaisessa polkumyynnin vastaisessa tarkastelussa todettiin, etteivät muutokset olleet luonteeltaan pysyviä. Näin ollen välivaiheen tarkastelu päätettiin eikä voimassa olevia toimenpiteitä muutettu.

2.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

2.1   Tarkasteltavana oleva tuote

(16)

Tarkasteltavana oleva tuote on Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaatti, jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628-5 mukaan vähintään 78 ml/g ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

2.2   Samankaltainen tuote

(17)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Intiassa tuotetulla ja unioniin myydyllä tarkasteltavana olevalla tuotteella on samanlaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin Intiassa tuotetulla ja Intian kotimarkkinoilla myydyllä tuotteella. Tämän vuoksi päätellään, että koti- ja vientimarkkinoilla myydyt tuotteet ovat perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

3.   TUTKIMUKSEN TULOKSET

3.1   Tuet

(18)

Komissio tutki Intian viranomaisten ja pyynnön esittäjän toimittamien tietojen sekä komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joista esitettyjen väitteiden mukaan myönnetään tukea:

 

Kansalliset järjestelmät:

a)

Tuontitullien hyvitysjärjestelmä (Duty Entitlement Passbook Scheme, DEPBS)

b)

Vientiin suuntautuneet yksiköt (Export Oriented Units, EOU) / vientiteollisuuden vapaa-alueet (Export Processing Zones, EPZ) / erityistalousalueille sijoittautuneet yritykset (Special Economic Zones, SEZ)

c)

Tuotantohyödykkeiden tuonti etuustullein (Export Promotion Capital Goods Scheme, EPCGS)

d)

Tärkeimmille markkinoille vientiä varten tarkoitettu järjestelmä (Focus Market Scheme, FMS)

e)

Vientiluottojärjestelmä (Export Credit Scheme, ECS)

f)

Tuloverosta vapauttamista koskeva järjestelmä (Income Tax Exemption Scheme, ITES).

 

Alueelliset järjestelmät:

g)

Länsi-Bengalin kannustinjärjestelmä (West Bengal Incentive Scheme).

(19)

Edellä 18 kappaleen a–d alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa, jäljempänä ’FTP’, koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tapauksen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kannalta merkityksellisiä ovat kaksi ulkomaankauppapolitiikkaa käsittelevää asiakirjaa eli FTP 04-09 ja FTP 09-14. Jälkimmäinen tuli voimaan elokuussa 2009. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät FTP 04-09- ja FTP 09-14 -asiakirjoja koskevia menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures – Volume I”, jäljempänä ’HOP I 04-09’ ja ”HOP I 09-14”. Myös tämä menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(20)

Edellä e alakohdassa tarkoitettu järjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(21)

Luettelon f alakohdassa mainittu järjestelmä perustuu vuoden 1961 tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain annettavalla varainhoitolailla (Finance Act).

(22)

Luettelon g alakohdassa tarkoitettua järjestelmää hallinnoi Länsi-Bengalin osavaltion hallitus, ja se on perustettu Länsi-Bengalin kauppa- ja teollisuusministeriön 22 päivänä kesäkuuta 1999 antamalla tiedonannolla nro 580-CI/H, joka on korvattu 24 päivänä maaliskuuta 2004 annetulla tiedonannolla nro 134-CI/O/Incentive/17/03/I.

3.2   Tuontitullien hyvitysjärjestelmä (Duty Entitlement Passbook Scheme, DEPBS)

a)   Oikeusperusta

(23)

DEPBS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 04-09 -asiakirjan ja FTP 09-14 -asiakirjan 4.3 kohdassa sekä HOP I 04-09 -käsikirjan ja HOP I 09-14 -käsikirjan 4 kohdassa.

b)   Tukikelpoisuus

(24)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

c)   DEPBS-järjestelmän käytännön toteutus

(25)

Tukikelpoinen viejä voi hakea DEPBS-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän puitteissa vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPBS-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Ne ovat vahvistettuja riippumatta siitä, onko tuontitulleja tosiasiallisesti maksettu. DEPBS-prosentti tarkasteltavana olevalle tuotteelle tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 8 prosenttia FOB-arvosta ja enimmäisarvo 58 INR/kg. Näin ollen enimmäisetuus oli 4,64 INR/kg.

(26)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy ilmi muun muassa kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Viennin lähetysasiakirjan antamishetkellä viejä tietää, kuinka suuren edun se saa. Sen jälkeen kun tulliviranomaiset ovat antaneet kyseisen asiakirjan, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen. DEPBS-prosenteista sovelletaan etua laskettaessa sitä, joka oli voimassa vienti-ilmoituksen tekohetkellä. Tämän vuoksi edun määrää ei ole mahdollista muuttaa takautuvasti.

(27)

Intian kirjanpitonormien mukaisesti DEPBS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona. Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin. DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 24 kuukauden ajan niiden myöntämisestä.

(28)

DEPBS-hyvityksiä koskevat hakemukset tehdään sähköisesti, ja ne voivat kattaa rajattoman määrän vientitapahtumia. DEPBS-hyvityksiin ei tosiasiassa sovelleta tiukkoja määräaikoja. DEPBS-hyvitysten sähköinen hallintajärjestelmä ei automaattisesti hylkää vientitapahtumia, jotka ylittävät HOP I 04-09 -käsikirjan ja HOP I 09-14 -käsikirjan 4.47 kohdassa mainitut hakemusten jättämisen määräajat. Lisäksi HOP I 04-09- ja HOP I 09-14 -käsikirjan 9.3 kohdassa esitetään selvästi, että määräajan jälkeen jätetyt hakemukset voidaan aina hyväksyä pienellä virhemaksulla (10 prosenttia hyvityksestä).

(29)

Pyynnön esittäjän todettiin käyttäneen tätä järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

d)   DEPBS-järjestelmää koskevat päätelmät

(30)

DEPBS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPBS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. DEPBS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(31)

Lisäksi DEPBS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(32)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, kuten pyynnön esittäjä väitti. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän etuuksia.

e)   DEPBS-järjestelmän purkaminen

(33)

DEPBS-järjestelmää jatkettiin viimeisen kerran kolmella kuukaudella 30 päivään syykuuta 2011 saakka julkisella ilmoituksella N:o 54 (RE-2010)/2009-2014, joka julkaistiin 17 päivänä kesäkuuta 2011. Koska sen jälkeen ei julkaistu järjestelmän jatkamista koskevia ilmoituksia, DEPBS-järjestelmä on tosiasiallisesti peruutettu 30 päivästä syyskuuta 2011. Näin ollen pyynnön esittäjä ei saa tästä järjestelmästä etuja 30 päivän syyskuuta 2011 jälkeen. Siksi on perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tutkittava, olisiko otettava käyttöön tähän järjestelmään kohdistuvia toimenpiteitä.

(34)

Tässä yhteydessä todettiin, että pyynnön esittäjä vastaanotti samankaltaisia etuuksia rinnakkaisesta tullinpalautusjärjestelmästä. Polyeteenitereftalaatin osalta tullinpalautustaso oli 5,5 prosenttia FOB-arvosta ja enimmäismäärä 5,50 INR/kg. Koska tullinpalautusjärjestelmää ei kuitenkaan käytetty tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, tämän järjestelmän mukaista tukimäärää ei voida laskea.

(35)

Pyynnön esittäjä väitti, että tullinpalautusjärjestelmä on perusasetuksen liitteessä II esitettyjen tuotantopanosten tuotantoprosessissa käyttämistä koskevien ohjeiden ja etenkin kyseisen liitteen ensimmäisen kappaleen mukainen. Samoin kuin DEPBS-järjestelmän, myös tämän järjestelmän osalta kuitenkin todettiin, että tullinpalautuksen määrä vahvistetaan riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu.

f)   Tuen määrän laskeminen

(36)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Tuolla hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja luopuminen on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea.

(37)

Edellä esitetyn perusteella on asianmukaista pitää DEPBS-järjestelmästä saatua etua kaikista järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summana.

(38)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta väistämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja).

(39)

Tuen määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona saadulle viennin kokonaisliikevaihdolle (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(40)

Edellä esitetyn perusteella tämän järjestelmän osalta pyynnön esittäjälle vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 6,7 prosenttia.

3.3   Vientiin suuntautuneet yksiköt (Export Oriented Units, EOU) / vientiteollisuuden vapaa-alueet (Export Processing Zones, EPZ) / erityistalousalueille sijoittautuneet yritykset (Special Economic Zones, SEZ)

(41)

Tutkimuksen aikana todettiin, ettei pyynnön esittäjä saanut etuuksia EOU-, EPZ- tai SEZ-järjestelmistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia näitä järjestelmiä yksityiskohtaisemmin.

3.4   Tuotantohyödykkeiden tuonti etuustullein (Export Promotion Capital Goods Scheme, EPCGS)

a)   Oikeusperusta

(42)

EPCGS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 04-09 -asiakirjan ja FTP 09-14 -asiakirjan 5 luvussa sekä HOP I 04-09 -käsikirjan ja HOP I 09-14 -käsikirjan 5 luvussa.

b)   Tukikelpoisuus

(43)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin.

c)   Käytännön toteutus

(44)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Järjestelmässä on sovellettu kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 5 prosentin tuontitullia. Maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on vientivelvoitteen täyttämiseksi käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. FTP 09-14 -asiakirjan mukaan tuotantohyödykkeitä voi tuoda nollatullilla EPCGS-järjestelmän nojalla, mutta tällöin ajanjakso vientivelvoitteen täyttämistä varten on lyhyempi.

(45)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(46)

Pyynnön esittäjän todettiin käyttäneen tätä järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

d)   EPCGS-järjestelmää koskevat päätelmät

(47)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten antamaa taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(48)

EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Pyynnön esittäjä väitti, että EPCGS-tukea, joka liittyy tuotantohyödykkeiden ostoihin tapauksissa, joissa vientivelvoite täytettiin ennen tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa, ei pitäisi enää käsitellä vientituloksesta riippuvaisena. Sen vuoksi sitä ei myöskään pitäisi pitää erityistukena eikä tasoitustoimenpiteiden alaisena tukena. Tämä väite on kuitenkin hylättävä. On syytä korostaa, että tuki itsessään on vientituloksesta riippuvainen eli sitä ei olisi myönnetty, ellei yritys olisi hyväksynyt tiettyä vientivelvoitetta.

(49)

EPCGS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

e)   Tuen määrän laskeminen

(50)

Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa – 18,93 vuotta – kyseisellä teollisuudenalalla. Määrään on lisätty korko, jotta se vastaisi paremmin ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Intiassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana käytettyä kaupallista paikallisia valuuttalainoja koskevaa korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen.

(51)

Tuen määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihdolle (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta.

(52)

Tämän järjestelmän osalta pyynnön esittäjälle vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 0,6 prosenttia.

3.5   Tärkeimmille markkinoille vientiä varten tarkoitettu järjestelmä (Focus Market Scheme, FMS)

a)   Oikeusperusta

(53)

FMS on kuvailtu yksityiskohtaisesti FTP 04-09 -asiakirjan 3.9.1–3.9.2.2 kohdassa ja FTP 09-14 -asiakirjan 3.14.1–3.14.3 kohdassa sekä HOP I 04-09 -käsikirjan 3.20–3.20.3 kohdassa ja HOP I 09-14 -käsikirjan 3.8–3.8.2 kohdassa.

b)   Tukikelpoisuus

(54)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

c)   Käytännön toteutus

(55)

Tässä järjestelmässä kaikkien tuotteiden vientiin HOP I 04-09 -käsikirjan ja HOP I 09-14 -käsikirjan liitteessä 37-C mainittuihin maihin voidaan myöntää tullihyvitystä, jonka suuruus on 2,5 prosenttia järjestelmän mukaan vietyjen tuotteiden FOB-arvosta. Järjestelmään eivät sisälly tietyntyyppiset vientitapahtumat, esimerkiksi tuotujen tai kauttakuljetettujen tavaroiden vienti, vientiin rinnastettavat toimitukset, palvelujen vienti sekä erityistalousalueilla toimivien yksikköjen ja vientiin suuntautuneiden yksikköjen viennin liikevaihto. Järjestelmään eivät myöskään kuulu tietyntyyppiset tuotteet, esimerkiksi timantit, jalometallit, malmit, viljat, sokeri sekä öljytuotteet.

(56)

FMS-järjestelmän tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, ja ne ovat voimassa 24 kuukautta hyvitykseen oikeuttavan todistuksen myöntämispäivästä. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa myöhemmin tapahtuvan tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan lukien.

(57)

Hyvitykseen oikeuttava todistus annetaan satamasta, josta tavarat on viety, sen jälkeen kun vienti on toteutunut tai tavarat lähetetty. Intian viranomaiset eivät vaikuta tullihyvitysten myöntämiseen, kunhan hakija toimittaa viranomaisille kopiot kaikista asiaan liittyvistä vientiasiakirjoista (esim. vientitilauksesta, laskuista, lähetysasiakirjoista ja pankkitositteista).

(58)

Pyynnön esittäjän todettiin käyttäneen tätä järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

d)   FMS-järjestelmää koskevat päätelmät

(59)

FMS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. FMS-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi FMS-tullihyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(60)

Lisäksi FMS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(61)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada FMS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada FMS-järjestelmän mukaisia etuja. Viejä voi käyttää FMS-tullihyvityksiä tuodakseen tuotantohyödykkeitä, vaikkakaan tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen tullinpalautusjärjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

e)   Tuen määrän laskeminen

(62)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun perusteella, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, siten kuin pyynnön esittäjä oli sen kirjannut suoritusperusteella tulona tileihin vientihetkellä. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(63)

Tämän järjestelmän osalta pyynnön esittäjälle vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli alle 0,1 prosenttia.

3.6   Vientiluottojärjestelmä (Export Credit Scheme, ECS)

(64)

Todettiin, että pyynnön esittäjä sai vientirahoituksen korkotukea tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 30 päivään kesäkuuta 2011 saakka. Vientiluottojärjestelmän oikeusperusta kuvataan yksityiskohtaisesti Intian keskuspankin rupia-/valuuttamääräisiä vientiluottoja ja viejille suunnattuja asiakaspalveluja koskevassa Master Circular DBOD -yleiskirjeessä nro DIR. (Exp). BC 07/04.02.02/2009-10, joka on osoitettu kaikille Intian kaupallisille pankeille.

(65)

ECS-järjestelmän ehtoja tarkistettiin 1 päivänä heinäkuuta 2011 annetulla Intian keskuspankin rupia-/valuuttamääräisiä vientiluottoja ja viejille suunnattuja asiakaspalveluja koskevalla Master Circular DBOD -yleiskirjeellä nro DIR. (Exp). BC 04/04.02.002/2011-12. Tarkistettujen ehtojen mukaan pyynnön esittäjä ei saa tästä järjestelmästä etuja. Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti tähän järjestelmään ei siten olisi kohdistettava tasoitustullia.

3.7   Tuloverosta vapauttamista koskeva järjestelmä (Income Tax Exemption Scheme, ITES)

(66)

Tutkimuksen aikana todettiin, ettei pyynnön esittäjä saanut mitään etuuksia ITES-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää yksityiskohtaisemmin.

3.8   Länsi-Bengalin kannustinjärjestelmä 1999 (West Bengal Incentive Scheme, WBIS 1999)

(67)

Länsi-Bengalin osavaltio myöntää tukikelpoisille teollisuusyrityksille kannustimia useiden erilaisten etuuksien muodossa, joita ovat muun muassa valmiiden tuotteiden myynnin vapauttaminen paikallisesta ja valtakunnallisesta liikevaihtoverosta; tavoitteena on kannustaa teollisuuden kehittämistä taloudeltaan kehittymättömillä alueilla.

a)   Oikeusperusta

(68)

Länsi-Bengalin osavaltion hallituksen soveltama järjestelmä kuvataan yksityiskohtaisesti Länsi-Bengalin osavaltion kauppa- ja teollisuusministeriön 22 päivänä kesäkuuta 1999 antamassa ilmoituksessa N:o 580-CI/H.

b)   Tukikelpoisuus

(69)

Järjestelmästä voidaan myöntää tukia yrityksille, jotka perustavat kehittymättömälle alueelle uuden teollisuuslaitoksen tai laajentavat merkittävästi tällaisella alueella sijaitsevaa olemassa olevaa teollisuuslaitosta. On kuitenkin olemassa kattava ei-tukikelpoisten tuotannonalojen luettelo, jonka perusteella tiettyjen toiminta-alojen yritykset eivät voi hyötyä kannustinjärjestelmistä.

c)   Käytännön toteutus

(70)

Järjestelmässä edellytetään, että yritysten on investoitava kehittymättömille alueille. Länsi-Bengalin osavaltion kehittymättömät alueet luokitellaan eri luokkiin niiden taloudellisen kehittyneisyyden mukaan, kehittyneet alueet sen sijaan eivät voi saada lainkaan etuja näistä kannustejärjestelmistä. Kannustimien määrää laskettaessa tärkeimpänä perusteena käytetään investoinnin kokoa ja aluetta, jolle yritys sijoittautuu tai on sijoittautunut.

d)   Päätelmä

(71)

Järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Ne ovat Länsi-Bengalin osavaltion taloudellista tukea, koska kannustimet eli tässä tapauksessa valmiiden tuotteiden myynnin vapauttaminen paikallisesta ja valtakunnallisesta liikevaihtoverosta vähentävät tuloja veroista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi näistä kannustimista koituu etua yritykselle, sillä ne parantavat sen taloudellista tilannetta, koska muutoin kannettavat verot jäävät maksamatta.

(72)

Lisäksi järjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa ja 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla alueellisesti erityinen, koska sitä voivat käyttää ainoastaan tietyt yritykset, jotka ovat investoineet tietyille asianomaisen osavaltion lainkäyttövaltaan kuuluville maantieteellisille alueille. Kyseisen alueen ulkopuolelle sijoittautuneet yritykset eivät voi hyödyntää sitä, ja edun taso vaihtelee lisäksi alueittain.

(73)

WBIS 1999 -järjestelmä on siis tasoitustullin alainen.

e)   Tuen määrän laskeminen

(74)

Tuen määrä on laskettu sellaisen valmiiden tuotteiden myyntiin sovellettavan liikevaihtoveron määrän perusteella, joka tavanomaisesti olisi kertynyt tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana mutta jota ei tämän järjestelmän mukaisesti kannettu. Tukien määrät (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaismyynnille; se on nimittäjä, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Tukiprosentti oli 1,4 prosenttia.

3.9   Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä

(75)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien kokonaismäärä arvon perusteella ilmaistuna on pyynnön esittäjän osalta 8,7 prosenttia. Tuen määrä ylittää perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisen vähimmäistason.

(76)

Tässä menettelyssä pyynnön esittäjän osalta vahvistettu tuen taso on seuraava:

Järjestelmä

DEPBS

EPCGS

FMS

WBIS

Yhteensä

Dhunseri Petrochem & Tea Limited

6,7 %

0,6 %

< 0,1 %

1,4 %

8,7 %

(77)

Tästä syystä katsotaan, että tuen antaminen jatkui perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

3.10   Tukeen liittyvien muuttuneiden olosuhteiden pysyvyys

(78)

Perusasetuksen 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti tutkittiin myös, voidaanko muuttuneita olosuhteita pitää perustellusti pysyvinä.

(79)

Kävi ilmi, että pyynnön esittäjä sai tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona edelleen Intian viranomaisilta tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Nykyisessä tarkastelussa selvitetty tukiaste oli kuitenkin alhaisempi kuin edellisessä tarkastelussa määritetty. Lisäksi todettiin, että 7 kappaleessa esitetyt pyynnön esittäjän mainitsemat muutokset olivat tosiasiallisesti tapahtuneet. Kuten 41 kappaleessa todettiin, pyynnön esittäjä ei tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana enää hyötynyt EOU-järjestelmästä saatavasta edusta.

(80)

Todettiin kuitenkin myös, että tärkein pyynnön esittäjän tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla hyödyntämä järjestelmä (DEBPS) lakkautettiin 30 päivänä syyskuuta 2011 ja että pyynnön esittäjä hyödyntää nyt toista järjestelmää (tullinpalautusta), jota ei käytetty tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi on ilmeistä, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vallinnut tilanne ei ole luonteeltaan pysyvä, koska se on muuttunut jo tässä vaiheessa huomattavasti.

(81)

Näin ollen päätellään, että osittainen välivaiheen tarkastelu tulisi päättää muuttamatta voimassa olevia tasoitustoimenpiteitä. Pyynnön esittäjälle sekä muille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin ehdottaa menettelyn päättämistä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Päätetään muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20, tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden osittainen välivaiheen tarkastelu muuttamatta voimassa olevia toimenpiteitä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 26 päivänä kesäkuuta 2012.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

N. WAMMEN


(1)  EUVL L 188, 18.7.2009, s. 93.

(2)  EYVL L 301, 30.11.2000, s. 1.

(3)  EUVL L 266, 11.10.2005, s. 1.

(4)  EUVL L 59, 27.2.2007, s. 34.

(5)  EUVL L 340, 19.12.2008, s. 1.

(6)  EUVL C 335, 11.12.2010, s. 7.

(7)  EYVL L 301, 30.11.2000, s. 21.

(8)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(9)  EUVL L 266, 11.10.2005, s. 10.

(10)  EUVL L 59, 27.2.2007, s. 1.

(11)  EUVL C 335, 11.12.2010, s. 6.

(12)  EUVL L 266, 11.10.2005, s. 62.

(13)  EUVL C 335, 11.12.2010, s. 5.

(14)  EUVL C 102, 2.4.2011, s. 15.

(15)  EUVL C 102, 2.4.2011, s. 18.


28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/14


NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 560/2012,

annettu 26 päivänä kesäkuuta 2012,

Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin (PET) tuontiin sovellettavia polkumyyntitoimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 11 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, jonka se on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

1.1   Voimassa olevat toimenpiteet

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2604/2000 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin (PET) tuonnissa. Tämän jälkeen toteutettiin perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukainen yritystä nimeltä South Asian Petrochem Ltd koskeva tarkastelu ja lopulliset päätelmät on kirjattu neuvoston asetukseen (EY) N:o 1646/2005 (3). Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi asetuksella (EY) N:o 192/2007 (4) lopullisen polkumyyntitullin voimassaoloa viidellä vuodella. Polkumyyntitoimenpiteitä muutettiin osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen, jäljempänä ’viimeksi tehty välivaiheen tarkastelu’, neuvoston asetuksella (EY) N:o 1286/2008 (5). Toimenpiteet ovat erityisiä polkumyyntitulleja. Yksittäin nimetyille intialaisille tuottajille asetettujen tullien määrä on 87,5 eurosta 200,9 euroon tonnilta; lisäksi muiden tuottajien tuonnille asetettiin jäännöstulliksi 153,6 euroa tonnilta, molemmat jäljempänä ’nykyiset tullit’.

(2)

Intialaisen yrityksen South Asian Petrochem Ltd nimen muututtua (ilmoitus 2010/C 335/06 (6)) komissio totesi, että yrityksestä South Asian Petrochem Ltd tehtyjä polkumyyntiä koskevia päätelmiä olisi sovellettava yritykseen Dhunseri Petrochem & Tea Limited.

(3)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2603/2000 (7) käyttöön lopullisen tasoitustullin muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin (PET) tuonnissa. Muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (8), jäljempänä ’tuetun tuonnin vastainen perusasetus’, 20 artiklan mukaisen nopeutetun uudelleentarkastelun jälkeen lopullisia toimenpiteitä muutettiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 1645/2005 (9) mukaisesti. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi asetuksella (EY) N:o 193/2007 (10) lopullisen tasoitustullin voimassaoloa viidellä vuodella. Tasoitustoimenpiteitä muutettiin viimeksi tehdyn tarkastelua koskevan tutkimuksen jälkeen asetuksella (EY) N:o 1286/2008. Tasoitustoimenpide on erityistulli. Yksittäin nimetyille intialaisille tuottajille asetettujen tullien määrä on 0 eurosta 106,5 euroon tonnilta; lisäksi muiden tuottajien tuonnille asetettiin jäännöstulli 69,4 euroa tonnilta, molemmat jäljempänä ’nykyiset tasoitustoimenpiteet’.

(4)

Intialaisen yrityksen South Asian Petrochem Ltd nimen muututtua (ilmoitus 2010/C 335/07 (11)) komissio totesi, että yrityksestä South Asian Petrochem Ltd tehtyjä tukia koskevia päätelmiä olisi sovellettava yritykseen Dhunseri Petrochem & Tea Limited.

(5)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2005/697/EY (12) yrityksen South Asian Petrochem Ltd antamat sitoumukset, joissa asetettiin alin vientihinta, jäljempänä ’sitoumus’. Nimen muutoksen jälkeen komissio totesi ilmoituksessa 2010/C 335/05 (13), että yrityksen South Asian Petrochem Ltd antamia sitoumuksia olisi sovellettava yritykseen Dhunseri Petrochem & Tea Limited.

1.2   Tarkastelupyyntö

(6)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön esitti Dhunseri Petrochem & Tea Ltd, joka on PET:n intialainen vientiä harjoittava tuottaja, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’. Pyyntö oli rajattu polkumyyntiin ja pyynnön esittäjään. Pyynnön esittäjä teki samanaikaisesti myös pyynnön voimassa olevien tasoitustoimenpiteiden uudelleentarkastelusta. Polkumyynti- ja tasoitustulleja sovelletaan pyynnön esittäjän valmistamien tuotteiden tuontiin, ja pyynnön esittäjän myynnistä unioniin on annettu sitoumus.

(7)

Pyynnön esittäjä on toimittanut alustavaa näyttöä siitä, että nykyisen tullin pitäminen voimassa nykyisellä tasolla ei ole enää tarpeellista polkumyynnin vaikutusten tasaamiseksi. Pyynnön esittäjä väitti, että yrityksen tuotantokustannuksissa oli tapahtunut merkittäviä muutoksia ja että nämä muutokset olivat johtaneet polkumyyntimarginaalin huomattavaan alenemiseen nykyisten tullien asettamisen jälkeen. Pyynnön esittäjän tekemä kotimarkkinahintojensa ja unioniin suuntautuvien vientihintojensa vertailu osoittaa, että polkumyyntimarginaali oli huomattavasti alhaisempi kuin nykyinen tullitaso.

1.3   Osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepano

(8)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että pyyntöön sisältyi riittävä alustava näyttö osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, mistä syystä se julkaisi 2 päivänä huhtikuuta 2011Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen 2011/C 102/09 (14) osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti; tarkastelu rajattiin koskemaan polkumyyntiä pyynnön esittäjän osalta.

1.4   Rinnakkainen tasoitustoimenpiteiden osittainen välivaiheen tarkastelu

(9)

Komissio julkaisi 2 päivänä huhtikuuta 2011 ilmoituksen 2011/C 102/08 (15) osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta tuetun tuonnin vastaisen perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti; tarkastelu rajattiin tukiin ja pyynnön esittäjään.

(10)

Tasoitustoimenpiteiden välivaiheen tarkastelussa todettiin, etteivät muutokset olleet luonteeltaan pysyviä. Näin ollen välivaiheen tarkastelu päätettiin eikä voimassaolleita toimenpiteitä muutettu.

1.5   Asianomaiset osapuolet

(11)

Komissio ilmoitti pyynnön esittäjälle, viejämaan edustajille ja unionin tuottajien järjestölle virallisesti tarkastelun vireillepanosta. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(12)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin mahdollisuudesta tulla kuulluiksi. Yksi osapuoli pyysi tulla kuulluksi, ja pyyntöön suostuttiin.

(13)

Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen ja sai vastauksen asetetussa määräajassa.

(14)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Komissio teki tarkastuskäynnin pyynnön esittäjän toimitiloihin Kolkatassa, Intiassa, ja Haldiassa, Intiassa.

2.   PYYNNÖN PERUUTTAMINEN JA MENETTELYN PÄÄTTÄMINEN

(15)

Pyynnön esittäjä peruutti komissiolle osoittamallaan, 18 päivänä huhtikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä pyyntönsä, joka koski Intiasta peräisin PET:n tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa. Peruutusta perusteltiin lähinnä sillä, että pyynnön esittäjä on yhä lisännyt tuotantokapasiteettiaan, mikä osoittaa, että polkumyynnissä tapahtuneet muutokset eivät olleet luonteeltaan pysyviä, koska tuotantokustannukset jatkoivat yhä laskuaan. Pyynnön esittäjä väitti, että kyseessä oli jatkuva muutosprosessi, minkä vuoksi on syytä epäillä, olivatko kyseessä tutkimuksessa todetut jatkuvat muutokset. Todettiin, että vaikka osa tutkimuksen aikana todetuista muutoksista oli luonteeltaan pysyviä, yrityksessä on todellakin meneillään jatkuva muutosprosessi.

(16)

Peruutuksen johdosta tarkasteltiin sitä, olisiko tutkimusta perusteltua jatkaa omasta aloitteesta. Komission yksiköt eivät todenneet mitään pakottavia syitä sille, miksi tutkimuksen päättäminen ei olisi unionin edun mukaista. Tästä syystä tarkastelua koskeva tutkimus olisi päätettävä.

(17)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin aikeesta päättää tarkastelua koskeva tutkimus ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa.

(18)

Näin ollen katsotaan, että Intiasta peräisin olevaa PET:tä koskeva tarkastelu olisi päätettävä ilman, että voimassa olevia polkumyyntitoimenpiteitä muutetaan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Päätetään asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti vireille pantu muun muassa Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden osittainen välivaiheen tarkastelu muuttamatta voimassa olevia polkumyyntitoimenpiteitä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 26 päivänä kesäkuuta 2012.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

N. WAMMEN


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  EYVL L 301, 30.11.2000, s. 21.

(3)  EUVL L 266, 11.10.2005, s. 10.

(4)  EUVL L 59, 27.2.2007, s. 1.

(5)  EUVL L 340, 19.12.2008, s. 1.

(6)  EUVL C 335, 11.12.2010, s. 6.

(7)  EYVL L 301, 30.11.2000, s. 1.

(8)  EUVL L 188, 18.7.2009, s. 93.

(9)  EUVL L 266, 11.10.2005, s. 1.

(10)  EUVL L 59, 27.2.2007, s. 34.

(11)  EUVL C 335, 11.12.2010, s. 7.

(12)  EUVL L 226, 11.10.2005, s. 62.

(13)  EUVL C 335, 11.12.2010, s. 5.

(14)  EUVL C 102, 2.4.2011, s. 18.

(15)  EUVL C 102, 2.4.2011, s. 15.


28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/17


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 561/2012,

annettu 27 päivänä kesäkuuta 2012,

erityisten edellytysten asettamisesta Japanista peräisin olevien tai Japanista lähetettyjen rehujen ja elintarvikkeiden tuonnille Fukushiman ydinvoimalassa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 284/2012 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (1) ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 178/2002 53 artiklassa säädetään mahdollisuudesta toteuttaa asianmukaiset unionin kiireelliset toimenpiteet kolmannesta maasta tuotujen elintarvikkeiden ja rehujen osalta ihmisten terveyden, eläinten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi, kun tällaista riskiä ei voida tyydyttävällä tavalla hallita yksittäisten jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä.

(2)

Fukushiman ydinvoimalassa 11 päivänä maaliskuuta 2011 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen komissiolle ilmoitettiin, että radionukliditasot tietyissä Japanista peräisin olevissa elintarvikkeissa ylittävät Japanissa elintarvikkeisiin sovellettavat toimenpiteet käynnistävät tasot. Tällainen saastuminen saattaa vaarantaa ihmisten ja eläinten terveyden unionissa, minkä vuoksi 25 päivänä maaliskuuta 2011 annettiin komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 297/2011 erityisten edellytysten asettamisesta Japanista peräisin olevien tai Japanista lähetettyjen rehujen ja elintarvikkeiden tuonnille Fukushiman ydinvoimalassa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen (2). Kyseinen asetus korvattiin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 961/2011 (3), joka taas korvattiin myöhemmin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 284/2012 (4).

(3)

Japanin viranomaiset ovat äskettäin ilmoittaneet useista tapauksista, joissa Iwaten prefektuurista peräisin olevat puupölkyissä viljellyt siitakkeet eivät ole vastanneet säännöksiä. Puupölkyissä viljellyissä siitakkeissa todetut cesium-134:n ja cesium-137:n yhteenlasketut pitoisuudet ylittivät Japanissa 1 päivästä huhtikuuta 2012 lähtien sovelletun tiukemman enimmäistason 100 becquerelia/kg. Lisäksi merkittävässä määrässä näytteitä todettiin pitoisuuksia, jotka ylittivät 1 päivään huhtikuuta 2012 asti sovelletun enimmäistason (500 becquerelia/kg). Myös muutamien Iwatesta peräisin olevista saniaisista ja kaloista otettujen näytteiden ilmoitettiin olleen säännösten vastaisia. Iwaten prefektuuri ei kuulu niihin onnettomuuden vaikutusten kohteena olevan vyöhykkeen prefektuureihin, joista peräisin olevat rehut ja elintarvikkeet on kaikki testattava ennen niiden vientiä unioniin. Näiden vastikään tehtyjen havaintojen vuoksi on asianmukaista lisätä Iwate vaikutusten kohteena olevaan vyöhykkeeseen kuuluvaksi prefektuuriksi.

(4)

Sen vuoksi täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 284/2012 olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 284/2012 seuraavasti:

1)

Korvataan 5 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa vakuutuksessa on lisäksi todistettava, että

a)

tuotteet on korjattu ja/tai käsitelty ennen 11 päivää maaliskuuta 2011; tai

b)

tuotteet eivät ole peräisin eikä niitä ole lähetetty Fukushiman, Gunman, Ibarakin, Tochigin, Miyagin, Yamanashin, Saitaman, Tokion, Chiban, Kanagawan, Shizuokan tai Iwaten prefektuurista; tai

c)

tuotteet on lähetetty Fukushiman, Gunman, Ibarakin, Tochigin, Miyagin, Yamanashin, Saitaman, Tokion, Chiban, Kanagawan, Shizuokan tai Iwaten prefektuurista mutta ne eivät ole peräisin näistä prefektuureista eivätkä ne ole altistuneet radioaktiivisuudelle siirron aikana; tai

d)

jos tuotteet ovat peräisin Fukushiman, Gunman, Ibarakin, Tochigin, Miyagin, Yamanashin, Saitaman, Tokion, Chiban, Kanagawan, Shizuokan tai Iwaten prefektuurista, tuotteiden mukana on näytteenoton ja analyysin tulokset sisältävä analyysiseloste.”

2)

Korvataan liite I tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Siirtymätoimenpide

Poiketen siitä, mitä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 284/2012 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita saa tuoda unioniin, jos niiden mukana on kyseisen asetuksen liitteessä I annetun aiemman mallin mukainen vakuutus, kun

a)

tuotteet ovat lähteneet Japanista ennen tämän asetuksen voimaantuloa tai

b)

vakuutus on annettu ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää ja tuotteet ovat lähteneet Japanista enintään kymmenen työpäivää tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 27 päivänä kesäkuuta 2012.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

(2)  EUVL L 80, 26.3.2011, s. 5.

(3)  EUVL L 252, 28.9.2011, s. 10.

(4)  EUVL L 92, 30.3.2012, s. 16.


LIITE

”LIITE I

Image

Image


28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/21


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 562/2012,

annettu 27 päivänä kesäkuuta 2012,

komission asetuksen (EU) N:o 234/2011 muuttamisesta elintarvike-entsyymien riskinarviointia varten tarvittavien erityisten tietojen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1331/2008 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 1 kohdan,

on kuullut Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1331/2008 täytäntöönpanosta 10 päivänä maaliskuuta 2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 234/2011 (2) 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakemukseen liittyvässä asiakirja-aineistossa on oltava kaikki saatavilla olevat tiedot, jotka ovat tarpeen riskinarviointia varten.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 234/2011 8 artiklan 1 kohta koskee elintarvikelisäaineiden riskinarviointia varten tarvittavia tietoja, ja sen mukaisesti on toimitettava biologiset ja toksikologiset tiedot.

(3)

Useita tällä hetkellä unionin markkinoilla olevia elintarvike-entsyymejä on arvioitu ja hyväksytty Ranskassa ja Tanskassa kansallisten säännösten mukaisesti elintarvikealan tiedekomitean, jäljempänä ’tiedekomitea’, elintarvike-entsyymejä koskevien tietojen esittämisestä annettujen suuntaviivojen mukaisesti, jotka on esitetty 11 päivänä huhtikuuta 1991 annetussa lausunnossa (3) (julkaistu vuonna 1992). Myös tiedekomitea on arvioinut (4) joitakin elintarvike-entsyymejä (esim. kymosiini, invertaasi ja ureaasi).

(4)

Entsyymivalmisteiden toksikologisten ominaisuuksien osalta tiedekomitean suuntaviivoissa todetaan, että elintarvike-entsyymien, jotka on saatu (muiden kuin muuntogeenisten) kasvien ja eläinten syötävistä osista, ei yleensä katsota aiheuttavan terveydellisiä ongelmia. Suuntaviivojen mukaan erityisiä turvallisuutta koskevia asiakirjoja ei tarvitse toimittaa edellyttäen, että mahdollinen kulutus tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ei johda minkään ainesosan sellaiseen saantiin, joka on suurempi kuin mitä voidaan odottaa lähteen tavanomaisesta kulutuksesta sellaisenaan, ja että voidaan vahvistaa tyydyttävällä tavalla kemialliset ja mikrobiologisten ominaisuudet.

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, on esittänyt elintarvike-entsyymejä koskevien hakemusten arvioimiseksi tarvittavista tiedoista annetuissa ohjeissa (5), että perusteluihin olla toimittamatta toksikologisia tietoja elintarvike-entsyymeistä, jotka on saatu eläinten ja muiden kuin muuntogeenisten kasvien syötävistä osista, voi sisältyä sellaista asiakirja-aineistoa elintarvike-entsyymien lähteen turvallisuudesta, elintarvike-entsyymin koostumuksesta ja ominaisuuksista sekä sen käytöstä elintarvikkeissa, joka osoittaa, ettei sillä ole haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, kun sitä käytetään vastaavalla tavalla, ja jonka tukena on toksikologisia tutkimuksia. Näin ollen tällaisista syötävistä lähteistä saatuja elintarvike-entsyymejä koskevissa entsyymihakemuksissa ei pitäisi edellyttää toksikologisten tietojen sisällyttämistä.

(6)

Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti tunnustetun turvallisuusolettaman (Qualified Presumption of Safety – QPS) (6) käsitteen välineeksi, jolla voidaan arvioida sellaisten mikro-organismien turvallisuutta, jotka tuodaan elintarvikeketjuun joko suoraan tai lisäaineiden tai elintarvike-entsyymien lähteenä. Tämä käsite tarkoittaa, että jos jokin mikro-organismin kanta osoitetaan johonkin QPS-ryhmään ja se täyttää täsmennetyt vaatimukset, elintarviketurvallisuusviranomaisen ei tarvitse suorittaa muuta turvallisuusarviointia kyseiselle tuotantokannalle. Näin ollen jos elintarvike-entsyymin tuotannossa käytetyllä mikro-organismilla on QPS-asema elintarviketurvallisuusviranomaisen hyväksymässä tuoreimmassa luettelossa QPS-suosituksen mukaisista biologisista tekijöistä, toksikologisten tietojen sisällyttämistä entsyymihakemukseen ei pitäisi edellyttää. Jos kuitenkin koko entsyymituotantoprosessiin (tuotanto, talteenotto ja puhdistus) liittyvät jäämät, epäpuhtaudet ja hajoamistuotteet voivat herättää huolta, elintarviketurvallisuusviranomainen voi pyytää asetuksen (EY) N:o 1331/2008 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti riskinarviointia varten lisätietoja, myös toksikologisia tietoja.

(7)

Elintarvike-entsyymeistä 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1332/2008 (7) 6 artiklan a alakohdan mukaisesti elintarvike-entsyymi voidaan sisällyttää unionin luetteloon ainoastaan, jos se ei käytettävissä olevan tieteellisen näytön perusteella vaaranna kuluttajien terveyttä, kun sitä käytetään ehdotuksen mukaisina määrinä. Muiden kuin muuntogeenisten eläinten ja kasvien syötävistä osista ja mikro-organismeista, joilla on QPS-asema, saatuihin elintarvike-entsyymeihin liittyvään riskinarviointiin vaadittujen tietojen vähentäminen ei vaikuta negatiivisesti tiedekomitean ja elintarviketurvallisuusviranomaisen ohjeisiin perustuvan riskinarvioinnin laatuun.

(8)

Tiettyjen elintarvike-entsyymien ryhmittelystä yhteen hakemukseen elintarviketurvallisuusviranomainen on jo todennut elintarvike-entsyymejä koskevien hakemusten arvioimiseksi tarvittavista tiedoista annetuissa ohjeissaan, että tietyt elintarvike-entsyymit, joilla on sama katalyyttitoiminta ja jotka on tuotettu samasta mikro-organismikannasta ja pääosin samalla valmistusprosessilla, voidaan ryhmitellä yhteen hakemukseen, vaikkakin periaatteessa kukin yksittäinen elintarvike-entsyymi on arvioitava.

(9)

On asianmukaista, että kasvien tai eläinten syötävistä osista saadut elintarvike-entsyymit, joilla on sama katalyyttitoiminta ja jotka on tuotettu samasta lähteestä (esim. lajitasolla) ja pääosin samalla valmistusprosessilla, voidaan ryhmitellä yhteen hakemukseen.

(10)

On myös asianmukaista, että elintarvike-entsyymit, jotka on saatu mikro-organismeista, joilla on QPS-asema, tai mikro-organismeista, joita on käytetty sellaisten elintarvike-entsyymien tuottamiseen, jotka Ranskan tai Tanskan toimivaltaiset viranomaiset ovat arvioineet ja hyväksyneet tiedekomitean vuoden 1992 suuntaviivojen mukaisesti, voidaan ryhmitellä yhteen hakemukseen samoin edellytyksin.

(11)

Asetuksen (EY) N:o 1331/2008 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti riskinarvioinnin aikana elintarviketurvallisuusviranomainen voi pyytää lisätietoja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

(12)

Unionissa hyväksyttyjen elintarvike-entsyymien luettelo olisi laadittava joustavasti eikä se saisi aiheuttaa häiriöitä nykyisillä elintarvike-entsyymien markkinoilla. Toksikologisten tietojen toimittamista koskeva poikkeus ja asiakirjojen ryhmittelymahdollisuus keventävät hakijoihin ja etenkin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuvaa rasitetta.

(13)

Toksikologisten tietojen toimittamista koskevaa poikkeusta ja asiakirjojen ryhmittelymahdollisuutta ei pitäisi soveltaa elintarvike-entsyymeihin, jotka on tuotettu muuntogeenisistä kasveista tai eläimistä, sellaisina kuin ne on määritelty muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (8) 2 artiklan 5 kohdassa, eikä elintarvike-entsyymeihin, jotka on tuotettu muuntogeenisistä mikro-organismeista tai niiden kanssa, sellaisina kuin ne on määritelty geneettisesti muunnettujen mikro-organismien suljetusta käytöstä 6 päivänä toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/41/EY (9) 2 artiklan b alakohdassa. Sellaisiin elintarvike-entsyymeihin, jotka on saatu muuntogeenisistä mikro-organismeista käyttämällä direktiivin 2009/41/EY liitteessä II olevan A osan 4 kohdassa lueteltuja menetelmiä, olisi kuitenkin sovellettava toksikologisten tietojen toimittamista koskevaa poikkeusta, jos mikro-organismien emokannoilla on QPS-asema (10).

(14)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 234/2011 olisi muutettava.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EU) N:o 234/2011 seuraavasti:

(1)

Lisätään 1 a artikla seuraavasti:

”1 a artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

’tunnustettuun turvallisuusolettamaan perustuvalla asemalla’ eli ’QPS-asemalla’ tarkoitetaan turvallisuusasemaa, jonka elintarviketurvallisuusviranomainen on myöntänyt tietyille mikro-organismien ryhmille sellaisen arvioinnin perusteella, jossa ei ole havaittu turvallisuuteen liittyviä ongelmia.

b)

’tiedekomitean vuoden 1992 suuntaviivoilla’ tarkoitetaan elintarvike-entsyymejä koskevien tietojen esittämisestä annettuja suuntaviivoja, jotka on esitetty 11 päivänä huhtikuuta 1991 annetussa elintarvikealan tiedekomitean lausunnossa (11).

(2)

Lisätään 8 artiklaan 3, 4, 5 ja 6 kohta seuraavasti:

”3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan l alakohdassa säädetään, elintarvike-entsyymien turvallisuusarviointia koskevan hakemuksen tueksi toimitettavaan asiakirja-aineistoon ei tarvitse sisällyttää toksikologisia tietoja, jos kyseinen elintarvike-entsyymi on saatu

a)

kasvien tai eläinten syötävistä osista, jotka on tarkoitettu tai joiden voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi, tai

b)

mikro-organismeista, joilla on QPS-asema.

4.   Edellä olevaa 3 kohtaa ei sovelleta, jos kyseiset kasvit tai eläimet ovat muuntogeenisiä organismeja, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 1829/2003 2 artiklan 5 kohdassa, tai jos kyseinen mikro-organismi on muuntogeeninen mikro-organismi, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/41/EY (12) 2 artiklan b alakohdassa. Edellä olevan 3 kohdan b alakohtaa sovelletaan kuitenkin mikro-organismeihin, jos geneettinen muunnos on saatu käyttämällä direktiivin 2009/41/EY liitteessä II olevan A osan 4 kohdassa lueteltuja tekniikoita tai menetelmiä.

5.   Elintarvike-entsyymit voidaan ryhmitellä yhteen hakemukseen edellyttäen, että niillä on sama katalyyttitoiminta ja ne on tuotettu samasta lähteestä (esim. lajitasolla) ja pääosin samalla valmistusprosessilla, ja ne on saatu

a)

kasvien tai eläinten syötävistä osista, jotka on tarkoitettu tai joiden voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi; tai

b)

mikro-organismeista, joilla on QPS-asema; tai

c)

mikro-organismeista, joita on käytetty sellaisten elintarvike-entsyymien tuotantoon, jotka Ranskan tai Tanskan toimivaltaiset viranomaiset ovat arvioineet ja hyväksyneet tiedekomitean vuoden 1992 suuntaviivojen mukaisesti.

6.   Edellä olevaa 5 kohtaa ei sovelleta, jos kyseiset kasvit tai eläimet ovat muuntogeenisiä organismeja, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 1829/2003 2 artiklan 5 kohdassa, tai jos kyseinen mikro-organismi on muuntogeeninen mikro-organismi, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/41/EY 2 artiklan b alakohdassa.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 27 päivänä kesäkuuta 2012.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 354, 31.12.2008, s. 1.

(2)  EUVL L 64, 11.3.2011, s. 15.

(3)  Ks. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports/scf_reports_27.pdf.

(4)  Ks. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports_en.html.

(5)  Ks. http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/1305.htm.

(6)  Ks. http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/doc/587.pdf.

(7)  EUVL L 354, 31.12.2008, s. 7.

(8)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.

(9)  EUVL L 125, 21.5.2009, s. 75.

(10)  Ks. http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/doc/587.pdf, s. 13.

(11)  Ks. http://ec.europa.eu/food/fs/sc/scf/reports/scf_reports_27.pdf.”

(12)  EUVL L 125, 21.5.2009, s. 75.”


28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/24


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 563/2012,

annettu 27 päivänä kesäkuuta 2012,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteen VII muuttamisesta EU:n vertailulaboratorioiden osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (1) ja erityisesti sen 32 artiklan 5 kohdan

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 säädetään elintarvikkeiden ja rehujen sekä eläinten terveyden ja elävien eläinten alalla toimivien Euroopan unionin vertailulaboratorioiden yleisistä tehtävistä, velvollisuuksista ja vaatimuksista. Elintarvikkeiden ja rehujen alalla toimivat EU:n vertailulaboratoriot luetellaan kyseisen asetuksen liitteessä VII olevassa I osassa.

(2)

Elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä ja direktiivien 85/358/ETY ja 86/469/ETY sekä päätösten 89/187/ETY ja 91/664/ETY kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/23/EY (2) säädetään kyseisen direktiivin liitteessä I lueteltuihin aineisiin ja jäämien ryhmiin sovellettavista tarkastustoimenpiteistä.

(3)

Alankomaissa tapahtuneen laboratoriotoiminnan uudelleenorganisoinnin seurauksena EU:n vertailulaboratorioksi eläinperäisissä elintarvikkeissa olevia eläinlääkejäämiä ja vierasaineita varten sekä direktiivin 96/23/EY liitteessä I olevan A ryhmän 1, 2, 3 ja 4 kohdassa, B ryhmän 2 d kohdassa ja B ryhmän 3 d kohdassa lueteltuja jäämiä varten nimetyn Rijksinstituut voor Volksgezondheid en Milieu -laitoksen, jäljempänä RIVM, kaikki toiminnot, myös koko infrastruktuuri ja henkilöstö, on siirretty RIKILT – Institute of Food Safety -laitokselle. RIVM:n suorittamat tehtävät siirrettiin RIKILT:lle 31 päivänä joulukuuta 2011 päättyneen puitesopimuksen mukaisesti.

(4)

Koska RIVM:n sopimus oli päättymässä, käynnistettiin menettely korvaavan EU:n vertailulaboratorion valitsemiseksi. Koska RIKILT – Institute of Food Safety täytti kaikki vaaditut kriteerit, se valittiin ja tulisi nimetä vertailulaboratorioksi.

(5)

Kun otetaan huomioon direktiivin 96/23/EY liitteessä I olevan A ryhmän 1–4 kohdan aineiden tärkeys ja se, että RIKILT – Institute of Food Safety valittiin sen perusteella, että se täyttää kaikki vaaditut kriteerit, se pitäisi nimetä toimivaltaiseksi EU:n vertailulaboratorioksi eläinperäisissä elintarvikkeissa olevia eläinlääkejäämiä ja vierasaineita varten sekä direktiivin 96/23/EY liitteessä I olevan A ryhmän 1, 2, 3 ja 4 kohdassa, B ryhmän 2 d kohdassa ja B ryhmän 3 d kohdassa lueteltuja jäämiä varten 1 päivästä tammikuuta 2012. Tätä asetusta olisi sovellettava taannehtivasti 1 päivästä tammikuuta 2012.

(6)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä VII olevaa I osaa olisi muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä VII olevan I osan 12 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

Jäämät, jotka luetellaan direktiivin 96/23/EY liitteessä I olevan A ryhmän 1, 2, 3 ja 4 kohdassa, B ryhmän 2 d kohdassa ja B ryhmän 3 d kohdassa

RIKILT – Institute for Food Safety, part of Wageningen UR

Wageningen

Alankomaat”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2012.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 27 päivänä kesäkuuta 2012.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

(2)  EYVL L 125, 23.5.1996, s. 10.


28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/26


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 564/2012,

annettu 27 päivänä kesäkuuta 2012,

neuvoston asetuksessa (EY) N:o 73/2009 säädettyihin tiettyihin suoriin tukijärjestelmiin sovellettavista vuoden 2012 talousarviomäärärahojen enimmäismääristä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19 päivänä tammikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (1) ja erityisesti sen 51 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan, 69 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, 123 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan, 128 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja 131 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka soveltavat asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa säädettyä tilatukijärjestelmää vuonna 2012, olisi vahvistettava kullekin mainitun asetuksen 52, 53 ja 54 artiklassa tarkoitetulle tuelle talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuodeksi 2012.

(2)

Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka käyttävät asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 1 kohdassa tai 131 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaihtoehtoja vuonna 2012, olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 73/2009 II osaston 5 luvussa tarkoitettua erityistukea koskevien talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuodeksi 2012.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 4 kohdan mukaisesti mihin tahansa 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii ja iv alakohdassa sekä 68 artiklan 1 kohdan b ja e alakohdassa säädettyihin tuotantoon sidottuihin tukitoimiin käytettävissä olevat varat rajoitetaan 3,5 prosenttiin saman asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä. Selkeyden vuoksi komission olisi julkaistava jäsenvaltioiden asianomaisten toimenpiteiden osalta ilmoittamien määrien perusteella saatava enimmäismäärä.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 6 kohdan a alakohdan nojalla saman asetuksen 69 artiklan 7 kohdan mukaisesti lasketut määrät on vahvistettu neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 29 päivänä lokakuuta 2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1120/2009 (2) liitteessä III. Selkeyden vuoksi komission olisi julkaistava jäsenvaltioiden ilmoittamat määrät, jotka ne aikovat käyttää asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(5)

Selkeyden vuoksi olisi julkaistava tilatukijärjestelmän vuoden 2012 talousarviomäärärahojen enimmäismäärät, jotka saadaan tulokseksi, kun asetuksen (EY) N:o 73/2009 52, 53, 54 ja 68 artiklassa tarkoitetuille tuille vahvistetut enimmäismäärät on vähennetty saman asetuksen liitteessä VIII esitetyistä enimmäismääristä. Mainitusta liitteestä VIII asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklassa säädetyn erityistuen rahoittamiseksi vähennettävä määrä vastaa jäsenvaltioiden erityistuen osalta ilmoittaman kokonaismäärän ja saman asetuksen 69 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistuen rahoittamiseksi ilmoitettujen määrien välistä erotusta. Jos tilatukijärjestelmää täytäntöönpaneva jäsenvaltio päättää myöntää 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tukea, komissiolle ilmoitettava määrä on sisällytettävä tilatukijärjestelmän enimmäismäärään, sillä kyseinen tuki lisää viljelijän tukioikeuksien yksikköarvoa ja/tai lukumäärää.

(6)

Olisi vahvistettava vuotuiset kokonaismäärärahat asetuksen (EY) N:o 73/2009 123 artiklan 1 kohdan mukaisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka panevat vuonna 2012 täytäntöön mainitun asetuksen V osaston 2 luvussa säädetyn yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän.

(7)

Selkeyden vuoksi olisi julkaistava niiden varojen enimmäismäärät, jotka osoitetaan yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden käytettäviksi vuonna 2012 näiden jäsenvaltioiden toimittamien ilmoitusten perusteella asetuksen (EY) N:o 73/2009 126 artiklan mukaisen erillisen sokerituen myöntämistä varten.

(8)

Selkeyden vuoksi olisi julkaistava niiden varojen enimmäismäärät, jotka osoitetaan yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden käytettäviksi vuonna 2012 näiden jäsenvaltioiden toimittamien ilmoitusten perusteella asetuksen (EY) N:o 73/2009 127 artiklan mukaisen erillisen hedelmä- ja vihannestuen myöntämistä varten.

(9)

Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka soveltavat yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, olisi asetuksen (EY) N:o 73/2009 128 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettava näiden jäsenvaltioiden toimittamien ilmoitusten perusteella vuonna 2012 myönnettäviin siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestukiin sovellettavat talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuodeksi 2012.

(10)

Selkeyden vuoksi olisi julkaistava niiden varojen enimmäismäärät, jotka osoitetaan yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden käytettäviksi vuonna 2012 näiden jäsenvaltioiden toimittamien ilmoitusten perusteella asetuksen (EY) N:o 73/2009 129 artiklan mukaisen erillisen marjatuen myöntämistä varten.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suorien tukien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Asetuksen (EY) N:o 73/2009 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuodeksi 2012 vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I.

2.   Asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 3 kohdassa ja 131 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuodeksi 2012 vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä II.

3.   Asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii ja iv alakohdassa sekä 68 artiklan 1 kohdan b ja e alakohdassa tarkoitettuun tukeen myönnettävät talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuodeksi 2012 vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä III.

4.   Määrät, jotka jäsenvaltiot voivat käyttää asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti saman asetuksen 68 artiklan 1 kohdassa säädettyyn erityistukeen, vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä IV.

5.   Asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa tarkoitetut tilatukijärjestelmän talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuodeksi 2012 vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä V.

6.   Asetuksen (EY) N:o 73/2009 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vuotuiset kokonaismäärärahat vuodeksi 2012 vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä VI.

7.   Asetuksen (EY) N:o 73/2009 126 artiklassa tarkoitetut Tšekille, Unkarille, Latvialle, Liettualle, Puolalle, Romanialle ja Slovakialle erillisen sokerituen myöntämistä varten käytettäväksi osoitettavien varojen enimmäismäärät vuonna 2012 vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä VII.

8.   Asetuksen (EY) N:o 73/2009 127 artiklassa tarkoitetut Tšekille, Unkarille, Puolalle ja Slovakialle erillisen hedelmä- ja vihannestuen myöntämistä varten käytettäväksi osoitettavien varojen enimmäismäärät vuonna 2012 vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä VIII.

9.   Asetuksen (EY) N:o 73/2009 128 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuodeksi 2012 vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä IX.

10.   Asetuksen (EY) N:o 73/2009 129 artiklassa tarkoitetut Bulgarialle, Unkarille ja Puolalle erillisen marjatuen myöntämistä varten käytettäväksi osoitettavien varojen enimmäismäärät vuonna 2012 vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä X.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 27 päivänä kesäkuuta 2012.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.

(2)  EUVL L 316, 2.12.2009, s. 1.


LIITE I

ASETUKSEN (EY) N:o 73/2009 52, 53 JA 54 ARTIKLAN MUKAISESTI MYÖNNETTÄVIEN SUORIEN TUKIEN TALOUSARVIOMÄÄRÄRAHOJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT

Kalenterivuosi 2012

(tuhatta euroa)

 

BE

DK

ES

FR

IT

AT

PT

SI

FI

SE

Lammas- ja vuohipalkkio

 

 

 

 

 

 

21 892

 

600

 

Lammas- ja vuohialan lisäpalkkio

 

 

 

 

 

 

7 184

 

200

 

Emolehmäpalkkio

77 565

 

261 153

525 622

 

70 578

78 695

 

 

 

Emolehmäpalkkion täydennys

19 389

 

26 000

 

 

99

9 462

 

 

 

Hedelmät ja vihannekset, ei kuitenkaan tomaatit – 54 artiklan 2 kohta

 

 

 

33 025

850

 

 

 

 

 


LIITE II

ASETUKSEN (EY) N:o 73/2009 68 ARTIKLAN 1 KOHDASSA SÄÄDETYN ERITYISTUEN TALOUSARVIOMÄÄRÄRAHOJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT

Kalenterivuosi 2012

Jäsenvaltio

(tuhatta euroa)

Belgia

8 600

Bulgaria

28 500

Tšekki

31 826

Tanska

36 325

Viro

1 253

Irlanti

25 000

Kreikka

108 000

Espanja

248 065

Ranska

466 600

Italia

321 950

Latvia

5 130

Liettua

13 304

Unkari

130 898

Alankomaat

37 900

Itävalta

13 900

Puola

106 558

Portugali

34 111

Romania

37 545

Slovenia

13 154

Slovakia

12 000

Suomi

52 483

Ruotsi

3 469

Yhdistynyt kuningaskunta

29 800

Jäsenvaltioiden 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun tuen myöntämiseksi ilmoittamat määrät, jotka sisältyvät tilatukijärjestelmän enimmäismäärään.

Kreikka: 30 000 tuhatta euroa

Slovenia: 5 400 tuhatta euroa


LIITE III

ASETUKSEN (EY) N:o 73/2009 68 ARTIKLAN 1 KOHDAN a ALAKOHDAN i, ii, iii JA iv ALAKOHDASSA SEKÄ 68 ARTIKLAN 1 KOHDAN b JA e ALAKOHDASSA SÄÄDETYN TUEN TALOUSARVIOMÄÄRÄRAHOJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT

Kalenterivuosi 2012

Jäsenvaltio

(tuhatta euroa)

Belgia

4 461

Bulgaria

28 500

Tšekki

31 826

Tanska

18 285

Viro

1 253

Irlanti

25 000

Kreikka

78 000

Espanja

184 965

Ranska

297 600

Italia

152 950

Latvia

5 130

Liettua

13 304

Unkari

46 164

Alankomaat

30 100

Itävalta

13 900

Puola

106 558

Portugali

21 210

Romania

37 545

Slovenia

7 754

Slovakia

12 000

Suomi

52 483

Ruotsi

3 469

Yhdistynyt kuningaskunta

29 800


LIITE IV

MÄÄRÄT, JOTKA JÄSENVALTIOT VOIVAT KÄYTTÄÄ ASETUKSEN (EY) N:o 73/2009 69 ARTIKLAN 6 KOHDAN a ALAKOHDAN MUKAISESTI KYSEISEN ASETUKSEN 68 ARTIKLAN 1 KOHDASSA SÄÄDETTYYN ERITYISTUKEEN

Kalenterivuosi 2012

Jäsenvaltio

(tuhatta euroa)

Belgia

8 600

Tanska

23 250

Irlanti

23 900

Kreikka

70 000

Espanja

144 400

Ranska

84 000

Italia

144 900

Alankomaat

31 700

Itävalta

11 900

Portugali

21 700

Slovenia

5 400

Suomi

6 190


LIITE V

TILATUKIJÄRJESTELMÄN TALOUSARVIOMÄÄRÄRAHOJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT

Kalenterivuosi 2012

Jäsenvaltio

(tuhatta euroa)

Belgia

517 901

Tanska

1 035 927

Saksa

5 852 938

Irlanti

1 339 769

Kreikka

2 225 227

Espanja

4 913 824

Ranska

7 586 247

Italia

4 202 085

Luxemburg

37 671

Malta

5 137

Alankomaat

891 551

Itävalta

679 111

Portugali

476 907

Slovenia

129 221

Suomi

523 455

Ruotsi

767 437

Yhdistynyt kuningaskunta

3 958 242


LIITE VI

YHTENÄISEN PINTA-ALATUEN JÄRJESTELMÄN VUOTUISET KOKONAISMÄÄRÄRAHAT

Kalenterivuosi 2012

Jäsenvaltio

(tuhatta euroa)

Bulgaria

472 216

Tšekki

755 659

Viro

90 789

Kypros

45 787

Latvia

125 540

Liettua

323 394

Unkari

1 033 364

Puola

2 504 542

Romania

1 043 001

Slovakia

328 485


LIITE VII

JÄSENVALTIOILLE ASETUKSEN (EY) N:o 73/2009 126 ARTIKLASSA TARKOITETUN ERILLISEN SOKERITUEN MYÖNTÄMISTÄ VARTEN KÄYTETTÄVÄKSI OSOITETTUJEN VAROJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT

Kalenterivuosi 2012

Jäsenvaltio

(tuhatta euroa)

Tšekki

44 245

Latvia

3 308

Liettua

10 260

Unkari

41 010

Puola

159 392

Romania

6 062

Slovakia

19 289


LIITE VIII

JÄSENVALTIOILLE ASETUKSEN (EY) N:o 73/2009 127 ARTIKLASSA TARKOITETUN ERILLISEN HEDELMÄ- JA VIHANNESTUEN MYÖNTÄMISTÄ VARTEN KÄYTETTÄVÄKSI OSOITETTUJEN VAROJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT

Kalenterivuosi 2012

Jäsenvaltio

(tuhatta euroa)

Tšekki

414

Unkari

4 756

Puola

6 715

Slovakia

690


LIITE IX

ASETUKSEN (EY) N:o 73/2009 128 ARTIKLASSA TARKOITETTUJEN SIIRTYMÄKAUDEN HEDELMÄ- JA VIHANNESTUKIEN TALOUSARVIOMÄÄRÄRAHOJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT

Kalenterivuosi 2012

(tuhatta euroa)

Jäsenvaltio

Kypros

Hedelmät ja vihannekset, ei kuitenkaan tomaatit – 128 artiklan 2 kohta

3 359


LIITE X

JÄSENVALTIOILLE ASETUKSEN (EY) N:o 73/2009 129 ARTIKLASSA TARKOITETUN ERILLISEN MARJATUEN MYÖNTÄMISTÄ VARTEN KÄYTETTÄVÄKSI OSOITETTUJEN VAROJEN ENIMMÄISMÄÄRÄT

Kalenterivuosi 2012

Jäsenvaltio

(tuhatta euroa)

Bulgaria

226

Unkari

391

Puola

11 040


28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/35


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 565/2012,

annettu 27 päivänä kesäkuuta 2012,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 27 päivänä kesäkuuta 2012.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

TR

47,7

ZZ

47,7

0707 00 05

TR

95,4

ZZ

95,4

0709 93 10

TR

103,5

ZZ

103,5

0805 50 10

AR

75,4

UY

89,3

ZA

102,4

ZZ

89,0

0808 10 80

AR

123,6

BR

88,1

CL

108,8

NZ

134,3

US

121,2

UY

57,1

ZA

107,2

ZZ

105,8

0809 10 00

TR

200,9

ZZ

200,9

0809 29 00

TR

379,6

ZZ

379,6


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


PÄÄTÖKSET

28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/37


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 22 päivänä kesäkuuta 2012,

alueiden komitean saksalaisen varajäsenen nimeämisestä

(2012/342/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 305 artiklan,

ottaa huomioon Saksan hallituksen ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 22 päivänä joulukuuta 2009 ja 18 päivänä tammikuuta 2010 päätökset 2009/1014/EU (1) ja 2010/29/EU (2) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä 26 päivän tammikuuta 2010 ja 25 päivän tammikuuta 2015 väliseksi ajaksi.

(2)

Alueiden komiteassa on vapautunut varajäsenen paikka Manfred RICHTER in toimikauden päätyttyä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Nimetään alueiden komiteaan jäljellä olevaksi toimikaudeksi eli 25 päivään tammikuuta 2015 varajäseneksi:

Barbara HACKENSCHMIDT, Mitglied des Landtags Brandenburg.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Luxemburgissa 22 päivänä kesäkuuta 2012.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. VESTAGER


(1)  EUVL L 348, 29.12.2009, s. 22.

(2)  EUVL L 12, 19.1.2010, s. 11.


28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/38


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 27 päivänä kesäkuuta 2012,

tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä

(2012/343/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   MENETTELY

1.   VIREILLEPANO

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä19 päivänä huhtikuuta 2011 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ”asianomainen maa”, peräisin olevien tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden tuonnissa unioniin.

(2)

Menettely pantiin vireille, kun unionin tuottaja Solae Europe SA, jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki valituksen 7 päivänä maaliskuuta 2011; sen tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 25 prosenttia tiettyjen tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden kokonaistuotannosta unionissa (3). Valituksessa esitetty näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

2.   MENETTELYN OSAPUOLET

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn vireillepanosta valituksen tekijälle, toiselle tiedossa olleelle unionin tuottajalle, niille vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan edustajille, tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, ja niiden järjestöille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(4)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Kaikkia eri osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(6)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia ja etuyhteydettömiä unionin tuojia oli ilmeisen runsaasti, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otannan käyttöä asetuksen (EY) N:o 1225/2009, jäljempänä ’perusasetus’, 17 artiklan mukaisesti. Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia vientiä harjoittavia tuottajia ja etuyhteydettömiä unionin tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä liiketoiminnastaan 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2010 väliseltä ajalta, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vientiä harjoittavien tuottajien otannassa kuultiin myös Kiinan viranomaisia.

2.1   VIENTIÄ HARJOITTAVIA TUOTTAJIA KOSKEVA OTANTA

(7)

20 vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti otantamenettelyn yhteydessä pyydetyt tiedot ja tarjoutui toimimaan yhteistyössä määräajassa. Näiden vientiä harjoittavien tuottajien (tuottajaryhmien) ilmoittamat myyntimäärät EU:hun edustivat noin 90:tä prosenttia asianomaisesta tuonnista tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi yhteistyöasteen katsottiin olevan korkea.

(8)

Koska yhteistyöhaluisia vientiä harjoittavia tuottajia (tuottajaryhmiä) oli näin runsaasti, otantaa pidettiin tarpeellisena vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(9)

Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otoksen, joka perustui suurimpaan mahdolliseen edustavaan vientimäärään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Näin alun perin valittu otos käsitti kaksi etuyhteydessä olevaa yritysryhmää, jotka edustivat muun muassa viittä yksittäistä tuottajaa ja joiden osuus oli 40–50 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä Kiinasta EU:hun tutkimusajanjakson aikana. Sen jälkeen, kun oli saatu viitteitä siitä, että näitä kahta ryhmää täytyisi ehkä kohdella yhtenä yrityksenä polkumyyntitullin käyttöönottoa varten (ks. 41 kappale), otosta laajennettiin ottamalla mukaan kolmas vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä, minkä jälkeen otoksen osuus oli 45–60 prosenttia Kiinasta tulevasta tuonnista. Asianomaisia osapuolia ja Kiinan viranomaisia kuultiin alkuperäisen otoksen valinnasta sekä otoksen myöhemmästä laajentamisesta perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kaksi etuyhteydessä olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa vastusti otoksen laajentamista väittäen, että jos otosta oli laajennettava, ne sopisivat paremmin otettavaksi mukaan otokseen kuin kolmas vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä. On korostettava, että perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti ehdotettuun uuteen otokseen kuuluivat ne kolme vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää, joiden tarkasteltavana olevan tuotteen myyntimäärä EU:hun oli suurin tutkimusajanjaksolla. Lisäksi näiden kahden etuyhteydessä olevan tuottajan, jotka väittivät, että ne olisi pitänyt ottaa mukaan kolmantena ryhmänä, tarkasteltavana olevan tuotteen myyntimäärä EU:hun tutkimusajanjakson aikana oli hyvin pieni, vain alle 10 prosenttia valitun kolmannen ryhmän tästä määrästä. Sen vuoksi vahvistettiin, että laajennetun otoksen edustavuuden kannalta olisi parasta ottaa mukaan ehdotetut kolme ryhmää. Muita vastalauseita ei esitetty.

2.2   TUOJIEN OTANTA

(10)

Toimitettujen tietojen tarkastelun ja yhteistyöhalukkaiden maahantuojien suuren määrän perusteella päätettiin, että etuyhteydettömistä maahantuojista olisi valittava otos.

(11)

Seitsemän etuyhteydetöntä tuojaa, joiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuonnista unioniin oli 20 prosenttia, suostui osallistumaan otokseen. Otokseen valittiin kolme tuojaa, joiden osuus Kiinasta tulevasta kokonaistuonnista oli noin 17 prosenttia ja yhteistyössä toimineiden tuojien tuonnista lähes 90 prosenttia. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää otoksen valintaa koskevia huomautuksia. Vastalauseita ei esitetty. Yksi otokseen valituista tuojista lopetti yhteistyönsä eikä vastannut kyselyyn.

2.3   KYSELYLOMAKKEESEEN ANNETUT VASTAUKSET JA TIETOJEN TARKISTAMINEN

(12)

Jotta Kiinassa toimivat otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät pystyivät halutessaan esittämään markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti niille tarvittavat lomakkeet. Kaksi otokseen kuulunutta yritysryhmää pyysi markkinatalouskohtelua perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti ja jäljellä oleva otokseen valittu yritysryhmä yksilöllistä kohtelua perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(13)

Markkinatalouskohtelun/yksilöllisen kohtelun pyytämistä koskevat lomakkeet lähetettiin myös otoksen ulkopuolisille vientiä harjoittaville yrityksille (yritysryhmille), jotka olivat ilmoittaneet aikeestaan pyytää yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(14)

Komissio lähetti kyselylomakkeet otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille sekä niille otoksen ulkopuolisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka olivat ilmoittaneet aikeestaan pyytää yksilöllistä tarkastelua, valituksen tekijälle ja toiselle tiedossa olleelle unionin tuottajalle, otokseen valituille tuojille sekä kaikille tiedossa oleville käyttäjille.

(15)

Sen jälkeen kun tietoja oli pyydetty tuottajilta mahdollisissa vertailumaissa, jotka olivat Brasilia, Israel ja Amerikan yhdysvallat, jäljempänä ’Yhdysvallat’, kyselylomakkeet lähetettiin myös niille tuottajille Brasiliassa ja Israelissa, jotka olivat tarjoutuneet yhteistyöhön normaaliarvon määrittämiseksi sellaisille yrityksille, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua (ks. 60–64 kappale).

(16)

Kyselyvastaukset saatiin kolmelta otokseen kuuluvalta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä Kiinassa, yhdeltä brasilialaiselta tuottajalta, yhdeltä israelilaiselta tuottajalta, yhdeltä unionin tuottajalta (jolla on yksi tuotantolaitos Belgiassa ja toinen Tanskassa), kahdelta (kolmesta) otokseen valitulta tuojalta sekä neljältä käyttäjältä EU:ssa. Toinen brasilialainen tuottaja toimitti puutteellisen vastauksen.

(17)

Lisäksi saatiin perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua koskeva pyyntö yhdeltä otoksen ulkopuoliselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, jäljempänä ’pyynnön esittäjä A’, ja yhdeltä keskenään etuyhteydessä olevien otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä, jäljempänä ’pyynnön esittäjä B’ (4). Kun oli analysoitu otokseen valittujen osapuolten toimittamat tiedot sekä nämä pyynnöt, myös asianmukaisesti täytetyt kyselylomakkeet, katsottiin, että tutkittavien vientiä harjoittavien tuottajien (ryhmien) lukumäärä pelkästään otoksessa oli niin suuri, että lisäksi tulevat yksilölliset tarkastelut olisivat tarpeettoman vaivalloisia ja estäisivät tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa. Sen vuoksi pyynnön esittäjille ilmoitettiin, että niiden yksilöllistä tarkastelua koskeva pyyntö hylättiin.

(18)

Pyynnön esittäjä B vastusti tätä päätöstä olla ottamatta sen yksilöllistä tarkastelua koskevaa pyyntöä huomioon. Se katsoi, että kieltäytyminen olisi perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan ja polkumyyntisopimuksen 6.10 artiklan vastaista WTO:n riitojenratkaisuelimen hiljattaisen tulkinnan mukaisesti kiinnittimiä koskevassa asiassa (5). Lisäksi tällainen hylkäävä päätös olisi vastoin oikeasuhteisuuden perusperiaatetta.

(19)

Ensimmäisestä väitteestä voidaan todeta, että perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa samoin kuin polkumyyntisopimuksen 6.10 artiklassa nimenomaan annetaan tutkivalle viranomaiselle mahdollisuus olla ottamatta huomioon yksilöllistä tarkastelua koskevia pyyntöjä, jos viejien ja/tai tuottajien määrä on niin suuri, että se ei olisi käytännöllistä. WTO:n valituselimen raportissa kiinnikkeitä koskevassa asiassa selvennettiin, että ajoissa esitetyt yksilöllistä tarkastelua koskevat pyynnöt olisi yleensä hyväksyttävä, ellei se ole kohtuuttoman vaivalloista (6). Tässä tapauksessa yksilöllistä tarkastelua pyytäneiden yritysten kyselylomakevastausten ja markkinatalouskohtelun pyytämistä koskeviin lomakkeisiin toimitettujen vastausten tarkistaminen merkitsisi paikan päällä tehtäviä tarkastuksia yhdessä yrityksessä (pyynnön esittäjä A) ja kahdessa muussa yrityksessä (osan pyynnön esittäjästä B muodostavat yritykset). Näissä paikan päällä tehtävissä tarkastuksissa olisi varmistettava 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan säännösten noudattaminen sekä kaikkien näiden yritysten ilmoitettu rakenne, kustannukset (myös tuotantokustannukset ja ostot), myynti ja kannattavuus. Kun otetaan huomioon otoksessa jo tutkittujen yritysten suuri määrä, uuden pyynnön esittäjän lisääminen olisi ollut kohtuuttoman vaivalloista ja olisi vakavasti vaarantanut tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa. Näin ollen päätös olla hyväksymättä näitä yksilöllistä tarkastelua koskevia pyyntöjä on perusteltua lainsäädännön mukaisesti eikä ole vastoin suhteellisuusperiaatetta.

(20)

Saatuaan ilmoituksen siitä, että yksilöllinen tarkastelu olisi liian vaivalloinen, pyynnön esittäjä B ehdotti myöhemmin markkinatalouskohtelupyyntönsä peruuttamista, jos sen yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön tarkasteluun suostuttaisiin. Koska sillä väitetysti oli vain yksi pieni vientitapahtuma tutkimusajanjaksolla eikä se enää pyytänyt markkinatalouskohtelua, se väitti, että komission ei tarvitsisi tehdä paikan päällä tarkastusta Kiinassa polkumyynnin määrittämiseksi vaan riittäisi, että kyseinen yksi vientitapahtuma tarkistetaan EU:ssa toimivan valituksen tekijän kyselyvastauksen tarkistamisen yhteydessä. Tällä perusteella viejä väitti, että yksilöllisen tarkastelun myöntäminen ei olisi vaivalloista.

(21)

Jos yksilöllinen tarkastelu myönnettäisiin, paikan päällä tehtävä tarkastus pyynnön esittäjän B toimitiloissa olisi kuitenkin tarpeen, sillä jos paikalla tehtävää tarkastusta ryhmän molempien tuottajien toimitiloissa Kiinassa ei tehtäisi, ei voitaisi sulkea pois mahdollisuutta, että niillä olisi ollut muuta myyntiä EU:hun tutkimusajanjaksolla. Tällainen tarkastus olisi ollut kohtuuttoman vaivalloista, kun otetaan huomioon otoksen koko (kolme suurta yritysryhmää). Tämän vuoksi pyyntö hylättiin.

(22)

Päätös olla hyväksymättä yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä on pidetty voimassa. Edellä mainituista syistä on lopullisesti päätetty, että yksilöllistä tarkastelua koskevia pyyntöjä ei voitu hyväksyä, koska ne tekisivät tutkimuksesta kohtuuttoman vaivalloisen ja estäisivät tutkimuksen saattamisen loppuun ajoissa.

(23)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon tai vahingon uhkan ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

a)

Vientiä harjoittavat tuottajat Kiinassa:

Gushen Biological Technology Group Co., Ltd ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset, Dezhou

Shandong Crown Soya Protein Co., Ltd ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset, Shenxian, Qingdao, Yucheng

Shandong Sinoglory Health Food Co., Ltd ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset, Liaocheng, Qingdao

b)

Unionin tuottaja:

Solae Europe, jolla on tuotantolaitokset seuraavissa maissa:

Belgia, Ieper (Solae Belgium), ja

Tanska, Århus (Solae Denmark)

c)

Vertailumaan tuottajat:

Bremil Industria De Produtos Alimenticios Ltda., Arroio do Meio

Solae do Brasil Ind. Com. Alimentos Ltda., Esteio, Sao Paulo.

3.   TUTKIMUSAJANJAKSO

(24)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi kauden vuodesta 2007 tutkimusajanjakson päättymiseen, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

4.   VÄLIVAIHETTA KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(25)

Välivaiheessa katsottiin, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei olisi asianmukaista, etenkin kun otetaan huomioon tarve analysoida tiettyjen tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä.

5.   MYÖHEMPI MENETTELY

(26)

Niiden olennaisten tosiseikkojen ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, jäljempänä ’väliaikaisista päätelmistä ilmoittaminen’, joiden perusteella päätettiin olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä, useat asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia väliaikaisista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(27)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista. Edellä olevassa 23 kappaleessa mainittujen tarkastusten lisäksi tehtiin vielä yksi tarkastuskäynti yhden tutkimuksessa yhteistyössä toimineen soijaproteiinin tuojan ja käyttäjän (Kerryn) toimitiloihin Bristolissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

B.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE

(28)

Tarkasteltavana oleva tuote määriteltiin vireillepanoilmoituksessa seuraavasti: Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat tiivistetyt soijaproteiinituotteet, joiden proteiinipitoisuus on 65 prosenttia tai enemmän (N × 6,25) kuiva-aineen painosta laskettuna lukuun ottamatta lisättyjä vitamiineja, kivennäisaineita, aminohappoja ja elintarvikelisäaineita, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ”tiivistetyt soijaproteiinituotteet”, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 2106 10 20, ex 2106 90 92, ex 2309 90 10, ex 2309 90 99 (ex 2309 90 961 päivästä tammikuuta 2012) ja ex 3504 00 90.

(29)

Edellä esitetyn tuotteen määritelmän sisällä voidaan erottaa kaksi pääasiallista tuoteryhmää: i) soijaproteiinitiivisteet, jäljempänä ’tiivistetyt proteiinit’, (mukaan luettuna yksinkertaiset/perustiivisteet ja jatkojalostetut tiivisteet), joiden proteiinipitoisuus on yli 65 prosenttia mutta vähemmän kuin 90 prosenttia, ja ii) eristetyt soijaproteiinit, jäljempänä ’eristetyt proteiinit’, joiden proteiinipitoisuus on vähintään 90 prosenttia.

(30)

Lisäksi todettiin, että yksinkertainen tiiviste on melko perustasoinen tuote, jonka lisäarvo on alhainen, mutta eristetyt proteiinit ja jatkojalostetut tiivisteet edellyttävät huomattavasti enemmän jalostusta ja ovat näin ollen tuotteita, joiden lisäarvo on korkeampi.

(31)

Edellä kuvattuun tuotteen määritelmään sisältyvät myös rehukäyttöön tarkoitetut yksinkertaiset (ei jatkojalostetut) tiivistetyt proteiinit. Näitä tuotettiin tarkastelujaksolla EU:ssa yhdessä valituksen tekijän tehtaassa, joka sijaitsee Ranskassa, ja toisessa yrityksessä, ADM:ssä, joka toimii Alankomaissa.

(32)

Väliaikaisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä pyysi, että tuotteen määritelmää muutettaisiin poistamalla siitä rehukäyttöön tarkoitetut tiivistetyt proteiinit. Valituksen tekijä vastusti väliaikaisia päätelmiä koskevassa asiakirjassa ehdotettua lähestymistapaa ja väitti, että tietojen huomiotta jättäminen Ranskan tuotantolaitoksesta, joka sulkeutui vuonna 2009 (eli kesken tarkastelujakson), johti epäjohdonmukaisuuteen jäljelle jääneissä tiedoissa (kun ADM:ää koskevat tiedot otettiin edelleen huomioon). Sen vuoksi tutkimuksen kohteena olevan tuotteen EU:n tuottajien myynti ja markkinaosuus kasvoivat keinotekoisesti.

(33)

Valituksen tekijä väitti, että suhteellisen vakaan kysynnän vuoksi osa tarjonnasta, joka oli peräisin Solaen Ranskan tuotantolaitokselta sen sulkeutumiseen vuonna 2009 asti, siirtyi sen kilpailijalle EU:ssa, ADM:lle. Näin ollen ranskalaisen tuotantolaitoksen tietojen huomiotta jättäminen johti harhaanjohtavaan vertailuun, kun tarkasteltiin tietoja vuodelta 2008, jolloin ADM:llä oli pienempi markkinaosuus rehukäyttöön tarkoitetuista tiivistetyistä proteiineista, ja tutkimusajanjaksolta, jolloin ADM:llä oli paljon suurempi osuus kyseisistä markkinoista.

(34)

Valituksen tekijä toimitti tietoja etenkin teknisistä ja kemiallisista eroista toisaalta rehukäyttöön tarkoitettujen tiivistettyjen proteiinien ja toisaalta muiden tiivistettyjen proteiinien ja eristettyjen proteiinien välillä. Näihin eri alaryhmiin kuuluvien tuotteiden jakeluun käytetään myös eri kanavia. Lisäksi rehukäyttöön tarkoitetut tiivistetyt proteiinit kuuluvat eri CN-koodiin kuin muut (elintarvikekäyttöön tarkoitetut) tiivistetyt proteiinit ja eristetyt proteiinit.

(35)

Valituksen tekijän esittämien huomautusten jälkeen yksi viejä vastusti pyyntöä tuotteen määritelmän rajaamisesta. Tämä viejä oli kuitenkin ymmärtänyt pyynnön väärin ja luuli, että pyyntö koski kaikkien soijaproteiinitiivisteiden jättämistä pois määritelmästä, vaikka kyseessä olivat vain rehukäyttöön tarkoitetut yksinkertaiset soijaproteiinitiivisteet. Viejä ei myöskään toimittanut mitään tosiseikkoja, jotka olisivat osoittaneet, miksi pyyntö olisi perusteeton.

(36)

On myös huomattava, että tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen perusteella rehukäyttöön tarkoitettujen soijaproteiinitiivisteiden tuonnin osuus oli alle 1 prosentti kaikesta Kiinasta peräisin olevasta (alun perin määritellyn) tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnista unioniin.

(37)

Edellä esitetyn perusteella ja erityisesti selkeiden teknisten ja kemiallisten sekä markkinoihin liittyvien erojen vuoksi katsotaan, että on aiheellista rajata tuotteen määritelmä niin, että jätetään sen ulkopuolelle yksinkertaiset soijaproteiinitiivisteet, jotka on tarkoitettu rehukäyttöön. Näin ollen tarkasteltavana olevana tuotteena ovat Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat tiivistetyt soijaproteiinituotteet, lukuun ottamatta rehukäyttöön tarkoitettuja tuotteita, joiden proteiinipitoisuus on 65 prosenttia tai enemmän (N × 6,25) kuiva-aineen painosta laskettuna lukuun ottamatta lisättyjä vitamiineja, kivennäisaineita, aminohappoja ja elintarvikelisäaineita, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ”tiivistetyt soijaproteiinituotteet”, ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 2106 10 20, ex 2106 90 92 ja ex 3504 00 90.

(38)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään pääasiassa elintarviketeollisuudessa lihavalmisteissa ja lihakorvikkeissa. Muita käyttökohteita elintarvikealalla ovat esimerkiksi salaatinkastikkeet, keitot, juomajauheet, energiapatukat, rasvasekoitteet, pakastetut jälkiruuat, vaahdotetut kuorrutteet, äidinmaidonkorvikkeet, leivät, aamiaismurot ja pastat. Ominaisuuksiensa vuoksi tarkasteltavana olevalla tuotteella on myös joitakin erityisiä käyttökohteita, kuten liimat, asfaltit, hartsit, puhdistusmateriaalit, kosmetiikka, musteet, nahka, maalit, paperinpäällysteet, tuhoeläinten/sienitautien torjunta-aineet, muovit, polyesterit ja tekstiilikuidut.

(39)

Lopullisten käyttötarkoitusten joistakin eroista huolimatta tarkasteltavana olevan tuotteen kaikilla eri lajeilla, tiivistetyillä ja eristetyillä proteiineilla, on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet. Tästä syystä niiden katsotaan muodostavan yhden ainoan tuotteen.

2.   SAMANKALTAINEN TUOTE

(40)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella sekä Kiinan kotimarkkinoilla ja vertailumaana toimineen Brasilian kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä tietyillä tiivistetyillä soijaproteiinituotteilla samoin kuin unionin tuotannonalan unionissa tuottamilla ja myymillä tietyillä tiivistetyillä soijaproteiinituotteilla havaittiin olevan samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötavat. Tämän vuoksi näiden tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

C.   POLKUMYYNTI

1.   SINOGLORY-RYHMÄN JA GUSHEN-RYHMÄN VÄLINEN ETUYHTEYS

(41)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmään kuuluivat Shandong Crown Soya Protein Co. Ltd ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset, jäljempänä ’Crown-ryhmä’, Gushen Biological Technology Group Co. Ltd ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset, jäljempänä ’Gushen-ryhmä’, ja Sinoglory Health Food Co. Ltd ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset, jäljempänä ’Sinoglory-ryhmä’. Tutkimuksen alkuvaiheessa katsottiin, että Gushen-ryhmää ja Sinoglory-ryhmää olisi ehkä käsiteltävä etuyhteydessä olevina viejinä. Asianomaisten viejien toimittamien selvitysten jälkeen tutkimuksessa päätettiin kuitenkin lopulta pitää Gushen-ryhmää ja Sinoglory-ryhmää erillisinä yksikköinä.

2.   MARKKINATALOUSKOHTELU

(42)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(43)

Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

1.

liiketoimintaa ja kustannuksia koskevat päätökset tehdään markkinaolosuhteiden perusteella ja ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan;

2.

kirjanpito tarkastetaan riippumattomasti, ja sitä sovelletaan kaikkeen toimintaan;

3.

aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia merkittäviä vääristymiä ei ole;

4.

konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö takaavat oikeusvarmuuden ja vakauden; ja

5.

valuuttojen muuntaminen tapahtuu markkinahintaan.

(44)

Crown-ryhmä ja Sinoglory-ryhmä pyysivät markkinatalouskohtelua.

(45)

Komissio hankki Crown- ja Sinoglory-ryhmistä kaikki tarpeellisina pidetyt tiedot ja tarkasti markkinatalouskohtelupyynnössä toimitetut tiedot ja kaikki muut tarpeellisina pidetyt tiedot kyseisten yritysten toimitiloissa.

(46)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että kumpikaan ryhmä ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitettyjä vaatimuksia markkinatalouskohtelun myöntämiseksi.

(47)

Molempien ryhmien yritykset eivät varsinkaan täyttäneet vaatimuksia 1, 2 ja 3.

(48)

Yhden ryhmän tapauksessa yksi ryhmän tuottaja ei täyttänyt vaatimusta 1, koska sillä oli velvoite myydä kaikki tuotteensa kansainvälisille markkinoille. Vaikka yritys väitti, että tämä velvoite ei ole sitova, se ei ole itse asiassa koskaan myynyt kotimarkkinoilla (lukuun ottamatta vähäistä myyntiä vuonna 2007). Vaatimuksen 2 osalta havaittiin useita kirjanpitoon liittyviä ongelmia molempien tuottajien osalta. Lisäksi yksi ryhmään kuuluvista yrityksistä ei toimittanut markkinatalouskohtelupyyntöä. Yksi ryhmän yrityksistä vuokrasi osaa maastaan kirjaamatta vuokrakuitteja kirjanpitoonsa, koska näistä maksuista ei ollut laskuja tai tositteita. Kun se siirtyi uuteen tuotantopaikkaan ja osa sen laitteista jäi käyttämättä, arvonalentumistestausta ei tehty. Kun yksi ryhmän yrityksistä osti uutta maata, se sai valtionavustusta, jota voitiin käyttää korvauksen maksamiseen kyläläisille, joiden oli muutettava. Tätä maksua ei kuitenkaan käytetty kyseiseen tarkoitukseen, vaan alentamaan maankäyttöoikeuksien kustannuksia. Vaatimuksesta 3 voidaan todeta, että kaksi ryhmän tuottajaa teki yhteiseltä toimittajalta peräisin olevan raaka-aineen vaihtoja ilman asianmukaista dokumentointia tai kirjanpitoa hyvin epävirallisella järjestelyllä tekemättä oikaisuja hintaerojen tai palkkioiden perusteella: tässä on kyseessä eräänlainen vaihtokauppa. Lisäksi yksi tuottaja sai käyttää useiden vuosien ajan ilman maksuja maata, joka kuului sen suurimalle osakkeenomistajalle. Yrityksen mukaan tämä oli mahdollista, koska emoyritys oli hankkinut maankäyttöoikeudet erittäin alhaiseen hintaan yksityistämisensä yhteydessä.

(49)

Markkinatalouskohtelua koskevista yksityiskohtaisista havainnoista ja väliaikaisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen ryhmä toisti aiemmat väitteensä, joiden mukaan toisen tuottajan ei pitäisi katsoa oikeudellisesti olevan etuyhteydessä muuhun ryhmään. Tästä väitteestä todettiin kuitenkin, että kyseiset kaksi tuottajaa harjoittivat yhdessä muun ryhmän kanssa koordinoitua kaupallista ja teollista strategiaa, myös 48 kappaleessa mainittua vaihtokauppaa. Siksi tämä väite hylätään.

(50)

Ryhmä väitti myös, että sen yhden tuottajan myyntirajoitukset mainitaan vain sen yhtiöjärjestyksessä muttei toimiluvassa tai hyväksymistodistuksessa. Yrityksen mukaan rajoitus ei näin ollen ole sitova. Lisäksi väitettiin, että yritys, joka ei ollut toimittanut markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettua lomaketta, ei ollut tuotanto- tai kauppayritys vaan pidemminkin maksuedustaja, ja että ryhmä oli pyrkinyt parhaansa mukaan toimittamaan kaikki saatavilla olevat tiedot.

(51)

Kuten edellä mainittiin, kyseinen tuottaja kuitenkin selvästi noudatti myyntirajoituksia. Lisäksi yhtiöjärjestys kuuluu osana asiakirjoihin, jotka toimitetaan viranomaisille hyväksyttäväksi kun yritys perustetaan, ja sen vuoksi on selvää, että näiden asiakirjojen sisältö muodostaa perustan yrityksen todelliselle toiminnalle. Lisäksi yrityksen, joka ei toimittanut markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettua lomaketta, havaittiin olevan osallisena tietyiltä osin tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyyntiin, minkä vuoksi sen olisi pitänyt toimittaa markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitettu lomake. Tämän vuoksi molemmat väitteet hylättiin.

(52)

Toisen ryhmän tapauksessa myös yhden sen vientiä harjoittavan tuottajan myyntiin sovellettiin rajoituksia, joiden mukaan 70 prosenttia sen tuotannosta on myytävä vientiin, minkä vuoksi se ei täyttänyt vaatimusta 1. Vaatimuksen 2 osalta havaittiin useita ongelmia, jotka liittyivät omaisuuden poistoihin ja kirjanpitotapojen muutoksiin. Vaatimuksen 3 osalta yhden yrityksen kirjapidossa kahdelle tontille määritetty arvo vaihtelee huomattavasti, ja yrityksen katsotaan saaneen piilotukea hankkimalla tontin hinnalla, joka on selvästi alle markkina-arvon. Lisäksi toinen ryhmän yritys hyötyi saadessaan ilmaiseksi käyttöön maata vuoden ajaksi, ja se on hankkinut maankäyttöoikeuksia markkina-arvoa alempaan hintaan. Myöskään useita ryhmän sisäisiä takauksia ei tuotu esiin tilinpäätöksen liitetiedoissa, mikä on IAS 24 -standardin vastaista.

(53)

Markkinatalouskohtelua koskevista yksityiskohtaisista havainnoista ja väliaikaisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen ryhmä väitti, että kahden tuottajan tosiasialliseen myyntiin ei kohdistunut mitään myyntirajoituksia. Yritysten mukaan se, että niiden vientimäärät vastasivat yhtiöjärjestyksessä esitettyjä rajoituksia, johtui ainoastaan siitä, että kysyntä ja tarjonta ovat tasapainossa soijaproteiinimarkkinoilla. Ne korostivat, että nämä rajoittavat säännökset oli poistettu yhtiöjärjestyksestä pian tutkimusajanjakson jälkeen. Lisäksi ryhmä väitti vaatimuksesta 2, että vähäisiä kirjanpitovirheitä lukuun ottamatta se oli noudattanut täysimääräisesti Kiinan kirjanpitoperiaatteita (GAAP), jotka se on velvollinen panemaan täytäntöön pikemminkin kuin IAS-standardit. Maankäyttöoikeuksien osalta ryhmä väitti, että kahden tontin eri arvo johtui toisen tontin tasoituskustannuksista. Lopuksi tuotiin esiin, että toisen tontin vuokrattomuus johtui hallinnollisista viiveistä ennen maankäyttöoikeuksien hankkimista ja että vapautuksen arvo oli joka tapauksessa vähäinen verrattuna yrityksen liiketoiminnan tuottoihin.

(54)

Vaatimuksesta 1 voidaan todeta, että yhtiöjärjestys kuuluu osana asiakirjoihin, jotka toimitetaan viranomaisille hyväksyttäväksi kun yritys perustetaan. Sen, että yritys noudatti myyntirajoituksia, katsotaan johtuvan sitä koskevasta vaatimuksesta, ja on selvää, että näiden asiakirjojen sisältö muodostaa perustan yrityksen todelliselle toiminnalle. Lisäksi on korostettava, että rajoitusten poistaminen yhtiöjärjestyksestä tapahtui tutkimusajanjakson jälkeen eikä näin ollen ole relevanttia tämän tutkimuksen kannalta. Vaatimuksen 2 osalta oli selvää, että kirjanpidon tarkkuutta ja luotettavuutta ei voitu vahvistaa. Lisäksi yrityksen kirjanpito olisi auditoitava kansainvälisten kirjanpitostandardien mukaisesti, mitä ei voitu vahvistaa tarkastuksen aikana. Paikan päällä tehdyn tarkastuksen aikana vaatimuksen 3 osalta ei esitetty mitään näyttöä kyseisen tontin tasoituskustannuksista. Esitetyistä selityksistä huolimatta tosiasia on, että yksi yrityksistä sai maata vuokratta käyttöön tietyksi ajaksi ja hyötyi näin ollen tuesta. Esitetyt huomautukset eivät näin olleen antaneet aihetta muuttaa markkinatalouskohtelua koskevia päätelmiä. Kyseiset päätelmät voidaan näin ollen vahvistaa.

3.   YKSILÖLLINEN KOHTELU

(55)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut perusteet. Kyseiset perusteet, jotka esitetään tässä pelkästään viitteellisinä, ovat lyhyesti seuraavat:

kokonaan tai osittain ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten tai yhteisyritysten tapauksessa viejät voivat vapaasti kotiuttaa pääomia ja voittoja,

vientihinnoista ja -määristä sekä myyntiehdoista päätetään vapaasti,

osake-enemmistö on yksityishenkilöiden hallussa; hallituksessa tai keskeisissä johtotehtävissä olevien valtion viranhaltijoiden on oltava joko vähemmistönä, tai on osoitettava, että yritys on kaikesta huolimatta riittävän riippumaton valtiosta,

valuuttojen muuntaminen tapahtuu markkinahintaan ja

valtio ei puutu yrityksen toimintaan niin, että se mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos yksittäisille viejille vahvistetaan erilaiset tullit.

(56)

Gushen-ryhmä pyysi ainoastaan yksilöllistä kohtelua. Pyyntö tutkittiin, eikä havaittu sellaisia tekijöitä, jotka olisivat osoittaneet, että yritys ei täyttäisi edellä mainittuja vaatimuksia. Sen vuoksi pääteltiin, että Gushen-ryhmälle voitiin myöntää yksilöllinen kohtelu.

(57)

Arviointi tehtiin myös Crown-ryhmästä ja Sinoglory-ryhmästä, koska näille yrityksille ei myönnetty markkinatalouskohtelua. Kummassakaan tapauksessa ei havaittu sellaisia tekijöitä, jotka olisivat osoittaneet, että yritykset eivät täyttäisi edellä mainittuja vaatimuksia. Sen vuoksi pääteltiin, että molemmille yritysryhmille voitiin myöntää yksilöllinen kohtelu.

(58)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä ilmoitti vastustavansa yksilöllisen kohtelun myöntämistä otokseen valituille vientiä harjoittaville ryhmille. Koska toimenpiteitä ei oteta käyttöön, asiaa ei kuitenkaan ollut tarvetta tutkia tarkemmin.

4.   NORMAALIARVO

(59)

Kuten johdanto-osan 46 kappaleessa selitettiin, markkinatalouskohtelua ei myönnetty kahdelle otokseen valitulle yritysryhmälle, jotka olivat sitä pyytäneet. Kolmas otokseen valittu ryhmä ei ollut hakenut markkinatalouskohtelua. Sen vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti kaikille yrityksille määritettiin normaaliarvo vertailumaassa sovellettavan hinnan tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

a)    Vertailumaa

(60)

Komissio totesi vireillepanoilmoituksessa aikovansa käyttää Yhdysvaltoja vertailumaana normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan osalta ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(61)

Asiasta saatiin useita huomautuksia, ja vaihtoehtoiseksi vertailumaaksi ehdotettiin muita maita, erityisesti Brasiliaa ja Israelia. Tärkein väite, jolla vastustettiin Yhdysvaltojen valintaa vertailumaaksi oli, että Yhdysvalloissa tarkasteltavana oleva tuote olisi valmistettu muuntogeenisistä soijapavuista, mikä ei olisi asian laita Kiinassa. Muuntogeenisten soijapapujen käyttö saattaisi johtaa siihen, että tuotetta käyttäisivät eri käyttäjät ja/tai jalostusteollisuus. Eräs vientiä harjoittava tuottaja mainitsi myös, että valituksen tekijän yhdysvaltalaisella tytäryhtiöllä olisi määräävä asema Yhdysvaltojen markkinoilla, mikä johtaisi keinotekoisen korkeisiin myyntihintoihin kotimarkkinoilla.

(62)

Ottaen huomioon saadut huomautukset komissio pyysi kaikkia tiedossa olleita tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden tuottajia Brasiliassa, Israelissa ja Yhdysvalloissa toimimaan yhteistyössä kysymällä niiltä joitakin keskeisiä kysymyksiä niiden tuotannosta, myynnistä ja paikallisista markkinoista ja kysymällä, olisivatko ne valmiita toimittamaan yksityiskohtaisempia tietoja kustannuksistaan ja hinnoistaan, jos niiden maa valittaisiin vertailumaaksi. Vain yksi yhdysvaltalainen tuottaja ja kaksi brasilialaista tuottajaa vastasivat toimittamalla pyydetyt tiedot ja tarjoutumalla toimimaan jatkossa yhteistyössä. Myöhemmässä vaiheessa myös israelilainen tuottaja toimitti vastaukset kaikkiin kyselylomakkeen kysymyksiin. Lisäksi komissio pyrki saamaan tietoja edellä mainituista ja muista mahdollisista markkinoista muilla keinoilla.

(63)

Näin kerätyt tiedot analysoitiin huolellisesti. Vahvistettiin, että yhdysvaltalaiset tiivistetyt soijaproteiinituotteet valmistettiin pääasiassa muuntogeenisistä soijapavuista toisin kuin Kiinasta, Brasiliasta tai Israelista peräisin olevat tuotteet. Ei kuitenkaan voitu tehdä päätelmiä siitä, mikä tämän tärkeimpien raaka-aineiden eron vaikutus olisi tuotteiden ominaisuuksiin, käyttötapoihin, kustannuksiin tai hintaan. Lisäksi on todettava, että vaikka Brasilian markkinoilla oli 14 prosentin tuontitulli, Brasiliassa oli merkittäviä määriä maahantuotuja tiivistettyjä soijaproteiinituotteita, jotka kilpailivat paikallisesti tuotetun tuotteen kanssa. Itse asiassa kahden brasilialaisen tuottajan, jotka molemmat tarjoutuivat yhteistyöhön, osuus Brasilian kulutuksesta oli suunnilleen ¾, kun taas Yhdysvaltojen markkinoita vaikutti selvästi hallitsevan kaksi erittäin suurta kotimaista tuottajaa, joista vain toinen oli tarjoutunut toimimaan yhteistyössä. Näin ollen vaikka Yhdysvaltojen markkinat olivat kokonaisuudessaan suuremmat, Brasiliassa vaikutti olevan enemmän kilpailua kahden suuren kotimaisen tuottajan ja merkittävän tuontitoiminnan ansiosta. Yhteistyössä toimineiden brasilialaisten tuottajien kotimarkkinamyynnin määrä vaikutti lisäksi olevan samaa suuruusluokkaa kuin otokseen valittujen kiinalaisten tuottajien myyntimäärät EU:hun ja tuotevalikoimat olivat vertailukelpoisia. Lopuksi vielä havaittiin, että Brasilian kotimarkkinat olivat huomattavasti suuremmat kuin Israelin.

(64)

Edellä esitetyn perusteella Brasilia valittiin vertailumaaksi. Tämä valinta vahvistetaan.

b)    Normaaliarvon määrittäminen

(65)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin normaaliarvo vertailumaassa toimivalta tuottajalta saatujen ja tarkastettujen tietojen perusteella. Jos vertailumaan kotimarkkinoilla tuotelajien myynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä tai jos niitä muistuttavia lajeja ei myyty lainkaan, normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan perusteella.

(66)

Väliaikaisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen laskelmia täsmennettiin vielä ottaen huomioon myös osapuolten toimittamat huomautukset.

5.   VIENTIHINTA

(67)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät tuotetta unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai Kiinassa sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayritysten välityksellä. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin kaikissa tapauksissa perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavaksi tulevien vientihintojen perusteella.

(68)

Väliaikaisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen laskelmia täsmennettiin vielä ottaen huomioon myös osapuolten toimittamat huomautukset.

6.   VERTAILU

(69)

Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin alennusten, kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä välillisen verotuksen perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin todennettu näyttö.

7.   POLKUMYYNTIMARGINAALIT

(70)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistiin prosentteina cif-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana.

(71)

Kullekin otokseen valitulle yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle määritettiin polkumyyntimarginaali perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertaamalla vertailumaan painotettua keskimääräistä normaaliarvoa painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(72)

Otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden yritysten polkumyyntimarginaali laskettiin kolmen otokseen valitun yritystyhmän keskiarvona.

(73)

Kun otetaan huomioon, että yhteistyöhön osallistumisen taso tutkimuksessa oli korkea – yhteistyössä toimineiden yritysten osuus Kiinasta peräisin olevasta tuonnista tutkimusajanjaksolla oli noin 90 prosenttia – yhteistyöstä kieltäytyneiden yritysten osalta koko maata koskeva marginaali määritettiin käyttämällä otokseen valituille yritysryhmille vahvistettua korkeinta marginaalia.

(74)

Tällä perusteella määritetyt lopulliset polkumyyntitasot ovat seuraavat:

Yritys

Polkumyyntimarginaali

Crown-ryhmä

59,4 %

Gushen-ryhmä

55,8 %

Sinoglory-ryhmä

67,0 %

Otoksen ulkopuoliset yhteistyöhön osallistuneet viejät

61,3 %

Muut yritykset

67,0 %

D.   VAHINKO

1.   ALUSTAVIA HUOMIOITA

(75)

Tuotteen määritelmän tarkistamisen jälkeen (rehukäyttöön tarkoitettujen tiivisteiden jättäminen pois), yhden yrityksen (ADM Alankomaissa), joka tuottaa ainoastaan rehukäyttöön tarkoitettuja tiivisteitä, ei enää katsota olevan osa unionin tuotannonalaa. Näin ollen vain valituksen tekijä (Solae) valmisti samankaltaista tuotetta unionissa tutkimusajanjakson aikana. Solaella on tällä hetkellä kaksi tuotantopaikkaa EU:ssa – yksi Belgiassa, jossa tuotetaan eristettyjä soijaproteiineja, ja toinen Tanskassa, jossa tuotetaan soijaproteiinitiivistettä (perustiivistettä ja jatkojalostettuja arvokkaita tiivisteitä, joissa perustiivistettä käytetään välituotteena). Toinen Solaen tuotantopaikka (Boudreaux, Ranska), joka valmisti ja myi vain rehukäyttöön tarkoitettuja yksinkertaisia tiivisteitä, suljettiin vuoden 2009 alussa.

(76)

EU:n tuotannon osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että Solaen valmistusprosessi perustuu yksinomaan jalostuskorvaussopimukseen sen sveitsiläisen emoyhtiön, Solae Europen kanssa. Tämän sopimuksen nojalla Solae Belgium ja Solae Denmark käsittelevät Solae Europen toimittaman raaka-aineen palvelumaksua vastaan. Solae Europe pysyy koko prosessin ajan raaka-aineiden, mahdollisten välituotteiden ja valmiiden tuotteiden ainoana omistajana.

(77)

Koska raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden omistusoikeus säilyy pääyrityksellä, jalostuskorvausjärjestelyt eroavat oikeudellisesti muista mahdollisista tuotantojärjestelyistä. Tässä tapauksessa kuitenkin kyseisten yritysten tuottama lisäarvo EU:ssa on yli 50 prosenttia valmistuskustannuksista. Tämä lisäarvo-osuus vastaa myös unionissa tehtyjä teknologia- ja pääomainvestointeja. Tällaisten investointien nettoarvo EU:ssa on merkittävä, ja yritykset työllistävät paljon ihmisiä unionissa.

(78)

On myös huomattava, että jalostuskorvaustoimintaa EU:ssa olisi pidettävä ”viimeisenä merkittävänä valmistustoimena”, joka merkitsee sitä, että tuote on peräisin EU:sta.

(79)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin näin ollen, että polkumyyntikäytännöt saattaisivat uhata sen kaltaista taloudellista toimintaa, jota Solae Belgium ja Solae Denmark harjoittavat EU:ssa, ja suojelu saattaisi näin ollen olla perusteltua tällaisten toiminnan oikeudellisesta luonteesta riippumatta (jalostuskorvaus- tai muu tuotantojärjestely). Edellä esitetyn perusteella päätettiin pitää Solae Belgiumia ja Solae Denmarkia unionin tuottajina, jotka ovat osa unionin tuotannonalaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(80)

Väliaikaisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi viejä huomautti, että jalostuskorvausyrityksiä ei voida pitää unionin tuottajina eikä niillä ole sijaa polkumyyntitutkimuksissa. Viejä väitti, että koska raaka-aineiden ja valmiiden tavaroiden omistusoikeus säilyi Solae Europelle, joka on rekisteröity Sveitsissä (eli EU:n ulkopuolella), Solae Belgiumia ja Solae Denmarkia ei voida pitää unionin tuottajina eikä niillä ole perusteita saada suojaa polkumyyntikäytännöiltä.

(81)

Viejä toi esiin, että aiemmissa tapauksissa, kuten Kiinasta peräisin olevien muovipussien, -kassien ja -säkkien tuontia koskevassa tapauksessa (7), toimielimet päättivät jättää kaksi kiinalaista yritystä vientiä harjoittavien tuottajien otoksen ulkopuolelle, koska ne eivät olleet itse tuottaneet suuria määriä ilmoitettuja vietyjä tuotteita vaan olivat jalostaneet niitä muille vientiä harjoittaville tuottajille.

(82)

On huomattava, että tilanne viejän esiin tuomassa tapauksessa ei ole verrattavissa tämän tapauksen tilanteeseen. Ensinnäkin edellä mainitussa muovipusseja, -kasseja ja -säkkejä koskevassa tapauksessa kiinalaisilla yrityksillä oli omaa (jalostuskorvausjärjestelyn ulkopuolista) tuotantoa (mutta niiden itse tuottamien tuotteiden myynti oli liian vähäistä, jotta yritykset olisi voitu sisällyttää otokseen), kun taas tässä tapauksessa Solae Belgium ja Solae Denmark toimivat yksinomaan jalostuskorvausjärjestelyn mukaisesti.

(83)

Lisäksi Solae Belgium ja Solae Denmark ovat kokonaan Solae Europen omistuksessa, mutta otoksen ulkopuolelle jätettyjä kiinalaisia yrityksiä koskevassa tutkimuksessa ei havaittu omistajuussuhteita muiden vientiä harjoittajien tuottajien kanssa, joille ne jalostivat tuotteita.

(84)

Viejä viittasi huomautuksissaan myös toiseen aiempaan tutkimukseen, joka koski Kiinasta peräisin olevan glysiinin tuontia (8) ja jossa komissio käsitteli joitakin kiinalaisia yrityksiä pikemminkin myyjinä kuin tuottajina, koska niiden harjoittamaa toimintaa ei pidetty tuotantona.

(85)

Tässä yhteydessä on huomattava, että myöskään glysiinitapaus ei tue viejän väitettä, koska siinä vientiä harjoittavat kiinalaiset yritykset suorittivat vain joitakin käsittelytoimia, jotka eivät muuttaneet tarkasteltavana olevan tuotteen kemiallista koostumusta tai fysikaalisia ominaisuuksia. Tilanne on täysin eri kuin nyt käsiteltävässä tapauksessa, jossa EU:n yritysten suorittamilla toimilla muunnetaan soijapavut tai soijahiutaleet soijaproteiineiksi; niillä ei pelkästään muuteta materiaalin kemiallista koostumusta tai fysikaalisia ominaisuuksia vaan myös tuodaan merkittävää lisäarvoa lopputuotteeseen.

(86)

Viejä väitti vielä, että unionin koko jalostuskorvaustuotannon päätöksentekoprosessi keskittyy EU:n ulkopuoliselle yritykselle ja että jalostuskorvausyritysten kohtalo on kokonaan ja yksinomaan riippuvainen niiden sveitsiläisestä emoyhtiöstä. Viejä lisäsi, että eri tapauksessa, joka koski Yhdysvalloista peräisin olevan vinyyliasetaatin tuontia (9), komissio jätti EU:n tuottajan pois unionin tuotannonalan määritelmästä, koska se oli etuyhteydessä yritykseen, joka sijaitsi toimenpiteiden kohteena olevassa maassa.

(87)

Toinen osapuoli esitti myös, että jalostuskorvausjärjestelyjä ja sen pitämistä tuotantona, päätoimipaikan sijaintia, toiminnan keskuspaikkaa ja sitoutumista EU:n markkinoille olisi analysoitava samoin kuin analysoidaan etuyhteydessä olevia yrityksiä määritettäessä unionin tuotannonalaa.

(88)

Solaella ryhmänä onkin rakenteellisia yhteyksiä sveitsiläiseen emoyritykseensä ja muita yhteyksiä yhdysvaltalaisiin yrityksiin. Ei ole mitenkään uutta polkumyyntimenettelyissä, että yrityksillä, jotka ovat voimakkaasti esillä EU:ssa, on tällaisia rakenteeseen tai pääomaan liittyviä tai yritysten välisiä yhteyksiä EU:n ulkopuolella. Tällaiset rakenteelliset ja yritysten väliset yhteydet EU:n ulkopuolella eivät kuitenkaan voi horjuttaa päätelmää, jonka mukaan valituksen tekijöitä on pidettävä EU:n tuottajina.

(89)

On huomattava, että tällaiset väitteet olisivat merkityksellisiä perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja unionin tuotannonalan määritelmän kannalta vain, jos Solae Europe olisi yritys toimenpiteiden kohteena olevassa maassa eli tässä tapauksessa Kiinassa. Näin ei selvästikään ole, minkä vuoksi viejän väite on merkityksetön.

(90)

Lisäksi on vielä toistettava, että käytetyn materiaalin ja/tai valmiin tuotteen omistajuus ei ole ratkaiseva peruste määriteltäessä unionin tuottajaa. Jalostuskorvaus eroaa oikeudellisesti muista tuotantojärjestelyistä, mutta jalostuskorvausperiaatteella tuottavia yrityksiä voidaan pitää unionin tuottajina.

(91)

Tämä lähestymistapa on johdonmukainen toimielinten aiemman käytännön kanssa, esimerkiksi Kiinasta peräisin olevan furfuryylialkoholin tuontia koskevien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa (10).

(92)

Toistettakoon vielä, että nyt käsiteltävässä tapauksessa EU:ssa olevien yritysten tuoma lisäarvo on yli 50 prosenttia valmistuskustannuksista. Tämä lisäarvo-osuus vastaa unionissa tehtyjä teknologia- ja pääomainvestointeja. Tällaisten investointien nettoarvo EU:ssa on merkittävä, ja yritykset työllistävät paljon ihmisiä unionissa.

(93)

Päätelmänä voidaan todeta, että Solae Belgiumia ja Solae Denmarkia pidetään unionin tuottajina, jotka ovat osa unionin tuotannonalaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja joista jäljempänä käytetään nimitystä ”unionin tuotannonala”.

(94)

Perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukainen unionin kokonaistuotanto määritettiin valituksen tekijän kyselylomakevastausten perusteella.

(95)

Koska unionin tuotannonala käsittää vain yhden tuottajan, jäljempänä olevat tiedot on esitetty indeksoidussa muodossa luottamuksellisuuden säilyttämiseksi perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

2.   UNIONIN KULUTUS

(96)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoille suunnatun jalostuskorvaustuotoksen myyntimäärän, Eurostatin tietojen mukaan unionin markkinoille tuodun määrän ja valituksen tekijän arvioiden perusteella.

(97)

CN-koodit, joihin tietyt tiivistetyt soijaproteiinituotteet kuuluvat, kattavat laajemman tuotevalikoiman eivätkä ainoastaan tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta. Laajan tutkimuksen ja markkinatuntemuksen perusteella valituksen tekijä teki arvioita tutkimuksen kohteena olevan tuotteen unioniin suuntautuvan tuonnin arvosta ja määrästä. Näitä arvioita tarkasteltiin tutkimuksen aikana, ja niitä pidettiin luotettavina. Komission yksiköille ei esitetty vaihtoehtoisia ehdotuksia, joissa olisi kyseenalaistettu näiden arvioiden käyttö tässä tutkimuksessa.

(98)

Yksi osapuoli väitti, että tuonnin laskemisessa käytettyä menetelmää ei ole selostettu riittävästi. Tämän arvostelun tueksi ei kuitenkaan esitetty näyttöä. Osapuoli suhtautui kriittisesti komission lähestymistapaan ehdottamatta kuitenkaan sopivampaa tai luotettavampaa vaihtoehtoa. Kritiikki liittyi pääasiassa siihen, että kyseinen osapuoli ei voinut esittää huomautuksia. Olisi muistettava, että valituksen ei-luottamuksellinen toisinto, jossa esitetään alaan kuulumattomien tuotteiden poissulkemista koskeva menetelmä, sisältyi tutkimuksen ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon ja oli saatavilla menettelyn vireillepanosta lähtien.

(99)

Komission yksiköt ristiintarkistivat valituksessa esitetyt tiedot eivätkä havainneet mitään, mikä olisi voinut kyseenalaistaa valitun menetelmän sopivuuden. Koska osapuolet eivät myöskään ehdottaneet vaihtoehtoista menetelmää tuotteiden poissulkemista varten, niiden huomautuksia pidettiin perusteettomina.

(100)

Kysyntä unionin markkinoilla laski koko tarkastelujakson ajan 8 prosenttia. Tarkemmin sanottuna unionin kulutus pysyi vakaana vuosien 2007 ja 2008 välillä, laski 8 prosenttia vuonna 2009 ja pysyi vakaana tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 1

Unionin kulutus

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Määrä (tonnia)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

100

92

92

Lähde:

Unionin tuotannonalan kyselylomakevastaukset ja valituksen tekijän arviot Eurostatin tietojen perusteella.

3.   TUONTI ASIANOMAISESTA MAASTA

a)    Määrä

(101)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti lisääntyi 15 prosenttia tarkastelujaksolla ja oli 20 117 tonnia tutkimusajanjaksolla. Tuonti Kiinasta pysyi vakaana vuosien 2007 ja 2008 välillä ennen kuin se kasvoi 26 prosenttiyksikköä vuonna 2009, jolloin se oli huipussaan. On huomattava, että tuonti Kiinasta laski noin 9 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 2

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Asianomaisesta maasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä (tonnia)

17 495

17 557

22 017

20 117

Indeksi (2007 = 100)

100

100

126

115

Asianomaisesta maasta polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuus (indeksinä)

100

100

136

125

Lähde:

Valituksen tekijän esittämät arviot Eurostatin tietojen perusteella.

b)    Tarkasteltavana olevan tuonnin markkinaosuus

(102)

Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuuden kehitystä kuvaava indeksi kasvoi 25 prosenttia koko tarkastelujakson ajan. Se pysyi vakaana vuosien 2007 ja 2008 välillä mutta kasvoi 36 prosenttia vuonna 2009. Tutkimusajanjaksolla se laski 11 prosenttiyksikköä.

c)    Hinnat

i)   Hintojen kehitys

(103)

Keskimääräinen tuontihinta kohosi 37 prosenttia tarkastelujakson aikana. Se nousi aluksi jopa 48 prosenttia vuosien 2007 ja 2008 välillä, laski sitten vuonna 2009 11 prosenttiyksikköä ja pysyi kyseisellä tasolla tutkimusajanjaksolla. Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta tutkimusajanjaksolla oli 1 569 euroa tonnia kohti.

Taulukko 3

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Kiinasta tulevan tuonnin CIF-hinta (euroa/tonni)

1 149

1 704

1 570

1 569

Indeksi (2007 = 100)

100

148

137

137

Lähde:

Valituksen tekijän esittämät arviot Eurostatin tietojen perusteella.

ii)   Hintojen alittavuus

(104)

Hinnan alittavuuden analysointia varten unionin tuottajien painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla, oikaistuina erityisesti luotto-, toimitus- ja pakkauskustannusten ja palkkioiden osalta, noudettuna lähettäjältä -tasolla, verrattiin yhteistyössä toimineiden kiinalaisten viejien painotettuihin keskimääräisiin cif-hintoihin ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionin markkinoilla, oikaistuina niin, että ne kattavat kaikki tulliselvitykseen liittyvät kustannukset eli tullitariffin ja tuonnin jälkeiset kustannukset (hinta määräsatamassa).

(105)

Vertailu osoitti, että tutkimusajanjakson aikana tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat noin 12 prosentilla.

Yritys

Hinnan alittavuus

Crown-ryhmä

11,1 %

Gushen-ryhmä

9,6 %

Sinoglory-ryhmä

15,0 %

(106)

Yksi osapuoli huomautti, että hinnan alittavuuden taso on tietenkin laskettu vain tutkimusajanjaksolle ja että aiemmat hinnan alittavuuden tasot eivät ole tiedossa. Osapuoli esitti kuitenkin, että koska Kiinan tuontihinnat nousivat vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä huomattavasti enemmän kuin unionin tuotannonalan hinnat, siitä voidaan päätellä, että hinnan alittavuus on ollut laskussa.

(107)

On totta, että vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä Kiinasta tulevan tuonnin hinnat nousivat 37 prosenttia mutta unionin tuotannonalan hinnat vain 15 prosenttia (ks. 119 kappale). Näin ollen on selvää, että keskimääräisiä hintoja tarkasteltaessa Kiinan ja EU:n hintojen ero kapeni vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä.

4.   UNIONIN TUOTANNONALAN TILANNE

(108)

Polkumyyntituonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan koskevan tarkastelun yhteydessä arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki asianmukaiset taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(109)

Vahinkoindikaattorit määritettiin vahinkoanalyysiä varten valituksen tekijän kyselylomakevastaukseen antamien tarkistettujen tietojen perusteella.

a)    Tuotanto

(110)

Unionin tuotanto laski 14 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tarkemmin sanottuna se laski 8 prosenttia vuonna 2008 ja edelleen 15 prosenttiyksikköä vuonna 2009. Tilanne kuitenkin parani selkeästi vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin tuotanto kasvoi 9 prosenttiyksikköä.

Taulukko 4

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Tuotanto (tonnia)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

92

77

86

Lähde:

Kyselyvastaukset.

b)    Tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(111)

Unionin tuottajan tuotantokapasiteetti pysyi vakaana koko tarkastelujakson ajan.

Taulukko 5

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Tuotantokapasiteetti (tonnia)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

100

100

100

Kapasiteetin käyttöaste

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

92

77

86

Lähde:

Kyselyvastaukset.

(112)

Kapasiteetin käyttöasteen kehittymistä osoittava indeksi laski 14 prosenttia tarkastelujaksolla. Vuosien 2007 ja 2008 välillä se laski 8 prosenttia ja vuonna 2009 vielä 15 prosenttiyksikköä. Sen jälkeen se kasvoi 9 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla. Kapasiteetin käyttöasteen suuntaus osoittaa tuotannon kehitystä tarkastelujaksolla, kun otetaan huomioon, että tuotantokapasiteetti pysyi vakaana.

(113)

On huomattava, että vaikka kapasiteetin käyttöaste laski tutkimusajanjakson aikana, se pysyi suhteellisen korkeana ja oli tutkimusajanjaksolla yli 80 prosenttia.

c)    Myyntimäärä

(114)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla laski tarkastelujaksolla 8 prosenttia. Myynti supistui 9 prosenttia vuosien 2007 ja 2008 välillä ja vielä 5 prosenttiyksikköä vuonna 2009. Tilanne kuitenkin parani selkeästi vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin myynti kasvoi noin 6 prosenttiyksikköä.

Taulukko 6

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

EU:n myynti (tonnia)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

91

86

92

Lähde:

kyselyvastaukset

d)    Markkinaosuus

(115)

Kaiken kaikkiaan unionin tuotannonala säilytti markkinaosuutensa tarkastelujaksolla. Tarkemmin sanottuna indeksi laski jopa 9 prosenttia vuosien 2007 ja 2008 välillä, mutta palautui jo vuonna 2009 1 prosenttiyksikön ja kasvoi vielä 7 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 7

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Unionin tuotannonalan markkinaosuus

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

91

92

99

Lähde:

Unionin tuotannonalan kyselylomakevastaukset ja valituksen tekijän arviot Eurostatin tietojen perusteella.

e)    Kasvu

(116)

Vaikka unionin kulutus laski 8 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä, myös myynnin määrä laski 8 prosenttia, ja unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi vakaana.

f)    Työllisyys

(117)

Työllisyys väheni 7 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Se kasvoi hieman vuosien 2007 ja 2008 välillä ennen jyrkkää 10 prosenttiyksikön laskua vuonna 2009. Työllisyys kasvoi kuitenkin jälleen 2 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 8

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Työllisyys (henkilöä)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

101

91

93

Lähde:

Kyselyvastaukset.

g)    Tuottavuus

(118)

Tuottavuus, mitattuna tuotoksena (tonnia) työntekijää kohti vuodessa, laski 7 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämä kuvastaa sitä, että tuotanto laski nopeammin kuin työllisyys. On kuitenkin huomattava, että vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tuottavuus kasvoi 8 prosenttiyksikköä, mikä osoittaa, että tuotanto kasvoi vieläkin nopeammin kuin työllisyys.

Taulukko 9

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Tuottavuus (tonnia työntekijää kohti)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

91

85

93

Lähde:

kyselyvastaukset

h)    Myyntihintoihin vaikuttavat tekijät

(119)

Unionin tuottajien keskimääräiset myyntihinnat kohosivat noin 15 prosenttia tarkastelujaksolla. Keskimääräinen hinta kohosi 8 prosenttia vuonna 2008 ja 10 prosenttiyksikköä vuonna 2009 ennen laskemistaan tutkimusajanjakson aikana hieman eli 3 prosenttiyksikköä. Yleisesti ottaen tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden hinnat ovat erittäin riippuvaisia tärkeimpien raaka-aineiden (eli soijapapujen tai soijapapuhiutaleiden) ja energian hinnoista. Yhdessä ne muodostavat suurimman osan valmistuskustannuksista. Soijapapujen markkinat ovat epävakaat, ja niille ovat ominaisia merkittävät vuotuiset tai jopa kuukausittaiset vaihtelut.

(120)

Koska tutkimuksen kohteena olevan tuotteen ei lajien myyntihinnat vaihtelivat merkittävästi, keskimääräisten myyntihintojen kehitystä olisi tarkasteltava varovaisesti, koska keskimääräisten hintojen muutoksiin vaikuttavat voimakkaasti kaikki tuotevalikoiman mahdolliset muutokset.

Taulukko 10

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Yksikköhinta EU:n markkinoilla (euroa/tonni)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

108

118

115

Lähde:

Vastaukset kyselylomakkeeseen.

i)    Polkumyyntimarginaalin suuruus

(121)

Kun otetaan huomioon Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä.

j)    Varastot

(122)

Loppuvarastot pysyivät vakaina vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä. On huomattava, että varastot edustavat melko pientä osaa vuosituotannosta, ja siksi tämän indikaattorin merkitys vahinkoanalyysissä on rajallinen.

Taulukko 11

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Loppuvarastot (tonnia)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

90

110

99

Lähde:

Vastaukset kyselylomakkeeseen.

k)    Palkat

(123)

Vuotuiset työvoimakustannukset nousivat 7 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Ne nousivat 5 prosenttia vuosien 2007 ja 2008 välillä, laskivat 2 prosenttiyksikköä vuonna 2009 ja myöhemmin kasvoivat 4 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 12

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Vuotuiset työvoimakustannukset (euroa)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

105

103

107

Lähde:

Vastaukset kyselylomakkeeseen.

l)    Kannattavuus ja investointien tuotto

(124)

Samankaltaisen tuotteen etuyhteydettömille asiakkaille tapahtuneen myynnin kannattavuus EU:n markkinoilla ilmaistuna prosentteina nettomyynnistä vaihteli huomattavasti tarkastelujakson aikana. Vuosina 2007 ja 2009 unionin tuotannonala sai voittoa mutta kärsi tappioita vuonna 2008 ja tutkimusajanjaksolla. Kannattavuuden vaihtelut voivat olla osoitus soijapapumarkkinoiden vaihteluista.

Taulukko 13

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

EU:n kannattavuus (% nettomyynnistä)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

–89

10

–45

Investointien tuotto (voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

– 160

–9

– 109

Lähde:

Vastaukset kyselylomakkeeseen.

(125)

Investointien tuotto (ilmaistuna voittoprosenttina investointien nettokirjanpitoarvosta) noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä.

m)    Kassavirta ja pääoman saanti

(126)

Operatiiviseen toimintaan perustuva nettokassavirta vaihteli merkittävästi tarkastelujakson aikana. Nettokassavirta oli positiivinen vuonna 2007, heikkeni vuonna 2008, jolloin se kääntyi negatiiviseksi, parani jälleen vuonna 2009 mutta kääntyi jälleen negatiiviseksi tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan kassavirta noudatteli kannattavuuden kehitystä.

(127)

Ei ollut merkkejä siitä, että unionin tuotannonalalla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa, mikä johtuu lähinnä siitä, että se on osa suurempaa ryhmää.

Taulukko 14

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Kassavirta (euroa)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

–93

24

–7

Lähde:

Vastaukset kyselylomakkeeseen.

n)    Investoinnit

(128)

Vuotuiset investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon kasvoivat 4 prosenttia vuosien 2007 ja 2008 välillä ja kasvoivat vielä 29 prosenttiyksikköä vuonna 2009. Ne laskivat hieman eli 5 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan investoinnit kasvoivat 28 prosenttia tarkastelujaksolla.

Taulukko 15

 

2007

2008

2009

Tutkimusajanjakso

Nettoinvestoinnit (euroa)

Luottamukselliset tiedot

Indeksi (2007 = 100)

100

104

133

128

Lähde:

Vastaukset kyselylomakkeeseen.

5.   VAHINKOA KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(129)

Tietojen analyysi osoittaa, että unionin tuotannonalan tuotanto, kapasiteetin käyttöaste, myynti, työllisyyden ja tuottavuus laskivat tarkastelujakson aikana. Myös palkkakustannukset kasvoivat.

(130)

Tätä negatiivista kuvaa lieventää kuitenkin se, että useimmat näistä indikaattoreista ovat kehittyneet myönteisesti vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson (2010) välisenä aikana. Erityisesti vuosina 2009 ja 2010 (tutkimusajanjakso) tuotanto ja kapasiteetin käyttöaste kasvoivat 9 prosenttiyksikköä; EU:n myynti kasvoi 6 ja markkinaosuus 7 prosenttiyksikköä, työllisyys 2 prosenttiyksikköä ja tuottavuus niinkin paljon kuin 8 prosenttiyksikköä.

(131)

Lisäksi unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi kokonaisuudessaan vakaana tarkastelujaksolla. Vaikka se putosi vuonna 2008, se kasvoi jo vuonna 2009. Vuonna 2010 se nousi hyvin lähelle vuoden 2007 tasoa.

(132)

Kannattavuus samoin kuin investointien tuotto ja kassavirta (jotka molemmat liittyvät läheisesti kannattavuuteen) antavat kaikki varsin vaihtelevan kuvan unionin tuotannonalan taloudellisesta tilanteesta. Vaikka ne laskivat yleisesti (vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä), ne myös vaihtelivat merkittävästi, mikä osoittaa markkinoiden epävakaata luonnetta.

(133)

Nettosijoitukset kasvoivat selvästi vuosien 2007 ja 2009 välillä (33 %) ja kokivat vain pientä laskua (5 prosenttiyksikköä) vuonna 2010 (tutkimusajanjakso).

(134)

Unionin tuotannonalalle aiheutuneet todelliset tappiot tutkimusajanjaksolla ovat myös suhteellisen vähäiset.

(135)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut jossakin määrin vahinkoa. Kun kuitenkin otetaan huomioon unionin tuotannonalalle todellisuudessa aiheutuneiden tappioiden suhteellisen merkityksetön taso ja elpymisen merkit tarkastelujakson loppua kohti, vahinkoa ei voida pitää merkittävänä perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(136)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että vahinkoa olisi tässä tapauksessa pidettävä merkittävänä, koska joissakin muissa tapauksissa, joissa väitetysti on ollut samanlaiset olosuhteet (eli positiivinen suuntaus tarkastelujakson loppua kohti) (11), päätelmät ovat olleet erilaiset. Valituksen tekijä väitti myös, että jos tarkastellaan tarkastelujakson jälkimmäistä osaa ja tehdään päätelmiä kyseisellä jaksolla tapahtuneesta elpymisestä, se on vastoin WTO:n sopimuksia (12).

(137)

Tältä osin on muistettava, että jokainen tapaus on käsiteltävä omista lähtökohdistaan. Tässä tapauksessa tutkimuksessa havaittiin unionin tuotannonalan selviä elpymisen merkkejä tarkastelujakson loppua kohti, minkä lisäksi negatiiviset suuntaukset olivat suhteellisen vähäisiä. Esimerkiksi unionin tuotannonalan markkinaosuus säilyi vakaana ja suhteellisen korkealla tasolla, kapasiteetin käyttöaste laski hieman mutta pysyi yli 80 prosentin tasolla ja investoinnit kasvoivat. Oksaalihappoa koskevassa tapauksessa (13) sitä vastoin esimerkiksi unionin tuotannonalan markkinaosuus laski tutkimusajanjaksolla 9 prosenttia verrattuna vahinkoa koskevaan tutkimusajanjaksoon (14). Sitruunahappoa koskevassa tapauksessa (15) oli samanlainen markkinaosuuden menetys ja investoinnit vähenivät (16).

(138)

WTO:n velvoitteiden osalta voidaan todeta, että esiin tuodussa paneelin raportissa käsitellään täysin erilaista tilannetta, jossa tutkivat viranomaiset analysoivat ainoastaan osittaisia tietoja kunkin kolmen peräkkäisen vuoden kuudelta kuukaudelta ja perustivat analyysinsä tähän epätäydelliseen analyysiin. Nyt käsillä olevassa tapauksessa tilanne on selvästi erilainen, sillä vahinkoanalyysi kattaa koko vuoden tiedot neljältä peräkkäiseltä vuodelta ja lisäksi on painotettu sitä, että kyseisen nelivuotiskauden lopussa monissa analysoiduissa suuntauksissa oli positiivista kehitystä verrattuna tutkimusajanjaksoa edeltävään vuoteen.

(139)

Edellä esitetyn perusteella päätellään lopullisesti, että unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutunutta vahinkoa ei voida pitää merkittävänä perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

E.   SYY-YHTEYS

1.   JOHDANTO

(140)

Sen vaikuttamatta, mitä pääteltiin merkittävän vahingon puuttumisesta, ja olettaen, että unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa voitaisiin pitää merkittävänä, komissio tarkasteli mahdollisia syy-yhteyksiä.

(141)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti, oliko asianomaisesta maasta polkumyynnillä tuleva tuonti syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen mahdolliseen vahinkoon. Komissio tarkasteli polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi myös muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet vahingoittaa unionin tuotannonalaa, sen varmistamiseksi, ettei niiden aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaksi.

2.   POLKUMYYNNILLÄ TAPAHTUNEEN TUONNIN VAIKUTUKSET

(142)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti kasvoi 15 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, ja sen vastaava markkinaosuus kasvoi 25 prosenttia huolimatta kysynnän supistumisesta unionin markkinoilla. Tämä kehitys osui yksiin unionin tuotannonalan heikentyneen taloudellisen tilanteen kanssa. Unionin tuotannonala onnistui säilyttämään markkinaosuutensa, mutta Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi yli 5 prosenttiyksikköä.

(143)

Tämän perusteella vaikuttaisi ensi näkemältä siltä, että Kiinasta tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen mahdollisen vahingon välillä on olemassa syy-yhteys.

(144)

Tarkempi analyysi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksista unionin tuotannonalan tilanteeseen ei kuitenkaan vaikuta osoittavan selvää korrelaatiota. Esimerkiksi vaikka Kiinasta tuleva tuonti ei juurikaan kasvanut vuosien 2007 ja 2008 välillä (ks. 101 kappale) ja CIF-tuontihinta kohosi 48 prosenttiyksikköä (ks. 103 kappale), unionin tuotannonalalle aiheutui joka tapauksessa huomattavia tappioita vuonna 2008 ja se menetti osan markkinaosuuttaan. Sitä vastoin kun Kiinasta tuleva tuonti kasvoi 26 prosenttia vuosien 2008 ja 2009 välillä ja CIF-tuontihinta laski 11 prosenttiyksikköä, unionin tuotannonala säilytti markkinaosuutensa ja toipui vuoden 2008 tappioista. Myös vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, kun tuonti Kiinasta säilytti asemansa unionin markkinoilla, unionin tuotannonalan tilanne parani selvästi, kuten edellä olevassa vahinkoanalyysissä esitetään.

(145)

Tämä korrelaation puute Kiinasta tulevan tuonnin ja vahinkoindikaattoreiden kehittymisen välillä osoittaa, että muut tekijät vaikuttivat unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon ja mahdollisesti aiheuttivat sen. Tätä seikkaa tarkastellaan tarkemmin jäljempänä.

3.   MUIDEN TEKIJÖIDEN VAIKUTUKSET

(146)

Muita syy-yhteyteen liittyviä tekijöitä, joita tarkasteltiin, olivat seuraavat: i) unionin kysynnän supistuminen, joka todennäköisesti liittyy osittain rahoitus- ja talouskriisi vuosina 2008/2009 ja ii) soijapapumarkkinoiden epävakaisuus.

i)   Unionin kysynnän supistuminen, joka todennäköisesti liittyy osittain vuoden 2008/2009 rahoitus- ja talouskriisiin

(147)

Tarkastelujaksolla havaittiin unionin kulutuksessa 8 prosentin pudotus, jos verrataan vuotta 2007 vuoteen 2010 (tutkimusajanjakso). Monet vahinkoa kuvaavat tekijät kehittyivät pääasiassa kyseisen tekijän tavoin. Esimerkiksi EU:n tuotannonalan myynnin määrä laski 8 prosenttia, jos myös verrataan edellä mainittuja kahta kautta. Muita esimerkkejä ovat työllisyys – 7 prosenttia vähemmän vuonna 2010 kuin vuonna 2007 – ja tuottavuus – myös 7 prosenttia vähemmän vuonna 2010 kuin vuonna 2007. Näin ollen on selvää, että kysynnän supistuminen, riippumatta sen perimmäisestä syystä, oli merkittävä tekijä unionin tuotannonalan tilanteen kehittymisessä.

(148)

Vaikka kysynnän supistumisen syy ei ole suoraan relevantti syy-yhteyttä koskevan analyysin kannalta, voi hyvinkin olla, että se aiheutui ainakin osittain rahoitus- ja talouskriisistä. Tässä yhteydessä on huomattava, että kysyntä laski erityisesti vuosien 2008 ja 2009 välillä. Ajallisen yhteytensä vuoksi 8 prosenttiyksikön pudotus vuosien 2008 ja 2009 välillä mitä todennäköisimmin liittyi talouskriisiin. Näin ollen voidaan väittää, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon aiheutti talouskriisi ja siitä seurannut kysynnän supistuminen.

(149)

On myös huomattava, että Solae Belgium toteaa vuoden 2009 vuosikertomuksessaan, että rahoituskriisin aiheuttamilla rahoitusvarojen alhaisemmilla tuotoilla on ollut negatiivinen vaikutus yrityksen taloudelliseen tilanteeseen.

(150)

Lisäksi on muistettava, että unionin tuotannonala paransi taloudellista tilannettaan vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tämä parannus osui selvästi yksiin yleisen talouden elpymisen kanssa.

(151)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että kysynnän supistuminen, joka todennäköisesti johtui osittain talouskriisistä, oli unionin tuotannonalalle aiheutuneen mahdollisen vahingon keskeinen syy.

(152)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että talous- ja rahakriisi ei aiheuttanut vahinkoa, muttei esittänyt tästä mitään vakuuttavia väitteitä ja viittasi vain useisiin muihin tapauksiin (17), joissa päätelmät olivat erilaiset.

(153)

Tältä osin on muistettava, että jokainen tapaus on käsiteltävä omista lähtökohdistaan. Tässä käsiteltävänä olevassa tapauksessa tosiseikkana on, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalan tilanteen välillä ei ole selvää korrelaatiota, mutta kysynnän supistuminen, joka todennäköisesti johtui osittain talouskriisistä, vaikutti unionin tuotannonalan tilanteen heikentymiseen. Tämä – kuten edellä todettiin – tunnustettiin ainakin jossakin määrin Solae Belgiumin vuoden 2009 vuosikertomuksessa.

(154)

Valituksen tekijän esiin tuomien ja käsiteltävänä olevan tapauksen välillä voidaan kuitenkin havaita merkittäviä eroavaisuuksia. Joitakin näistä eroavaisuuksista luetellaan seuraavissa kappaleissa.

(155)

Oksaalihappoa koskevassa tapauksessa (18) unionin tuotannonalan markkinaosuus laski, vaikka jotkin indikaattorit osoittivatkin positiivista kehitystä vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä, kun taas nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa markkinaosuus kohosi lähes vuoden 2007 tasolle (19). Nyt käsiteltävänä olevalle tapaukselle on myös ominaista vuosittaisen korrelaation puuttuminen asianomaisista maista tulevan polkumyyntituonnin ja vahinkoindikaattoreiden suuntausten välillä, mitä ei ilmene oksaalihappoa koskevassa tapauksessa. Myös kannattavuutta koskevat suuntaukset eroavat toisistaan. Nyt käsiteltävän olevassa tapauksessa kannattavuus vaihtelee merkittävästi. Lisäksi siinä markkinat ovat erittäin epävakaat.

(156)

Lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tapauksessa (20) unionin tuotannonalan markkinaosuus laski joka vuosi, yhteensä 12 prosenttiyksikköä (21). Samaan aikaan Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi vakaasti vuosittain ja yhteensä 12,4 prosenttiyksikköä (22). Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi vuoteen 2009 asti ja laski sitten vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Samaan aikaan unionin tuotannonalan markkinaosuus laski jo vuonna 2008, minkä jälkeen se palasi takaisin lähes vuoden 2007 tasolle.

(157)

Lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tapauksessa (23) polkumyyntituonnin markkinaosuus kasvoi vakaasti vuosittain ja yhteensä 6,3 prosenttiyksikköä (24).

(158)

Keraamisia laattoja koskevassa tapauksessa (25) polkumyyntituonnin markkinaosuus kasvoi vakaasti (26). Lisäksi varastojen kehitys oli hyvin erilainen. Keraamisia laattoja koskevassa tapauksessa varastojen kasvu oli merkittävä vahinkoindikaattori (27). Lisäksi keraamisia laattoja koskevan tapauksen tutkimuksessa kävi ilmi, että rakennusalan elpymisestä huolimatta unionin tuotannonalan indikaattoreilla oli edelleen laskeva suuntaus (28).

(159)

Rasva-alkoholeja koskevassa tapauksessa (29) vahinkoindikaattoreiden kehitys vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä eroaa nyt käsiteltävänä olevasta tapauksesta (esim. työllisyys laski) (30) ja polkumyyntituonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä (31).

(160)

Tämän vuoksi valituksen tekijän väite on hylättävä.

ii)   Soijapapumarkkinoiden epävakaisuus

(161)

Edellä on osoitettu, että unionin tuotannonalan kannattavuus vaihteli merkittävästi, mikä osoittaa markkinoiden epävakaata luonnetta.

(162)

Epävakaisuus liittyy tiiviisti raaka-ainemarkkinoiden vaihteluihin. Tärkeimmän raaka-aineen – soijapapujen – spot-markkinoille on perinteisesti ollut tyypillistä merkittävä kuukausittainen ja vuosittainen vaihtelu (32), vaikka lopputuotteen – tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden – hinnat ovat yleensä melko vakaat (koska ne perustuvat pitkän aikavälin sopimuksiin). Näin ollen tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kannattavuus on hyvin riippuvainen soijapapumarkkinoilla vallitsevasta tilanteesta.

(163)

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että soijapapujen hinnat nousivat merkittävästi vuonna 2008, ja sillä oli suuri vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen ja yleiseen tilanteeseen. Valituksen tekijä on itsekin todennut, että soijapapujen hinnannousu johti osaltaan sen huonoon tilanteeseen vuonna 2008.

(164)

Edellä esitetyn perusteella on selvää, että soijapapumarkkinoiden epävakaus oli myös tärkeä syy unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen mahdolliseen vahinkoon.

(165)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että soijapapujen hintojen vaihtelu ei poistanut syy-yhteyttä ja oli merkityksellinen ainoastaan vuoden 2008 tappioiden kannalta. Tältä osin ei kuitenkaan esitetty mitään todennettua näyttöä.

(166)

Soijapapujen hinnannousut osuivat yksiin unionin tuotannonalan heikon taloudellisen suorituskyvyn kanssa, ja kun otetaan huomioon, että soijapapujen korkeita hintoja pidettiin tärkeimpänä syynä vuoden 2008 tappioihin, ei ole mitään erityistä syytä, miksi vuoden 2010 tappioita, jotka jälleen osuivat yksiin soijapapujen hinnannousun kanssa, olisi kohdeltava eri tavalla.

(167)

Tämän vuoksi valituksen tekijän väite on hylättävä.

4.   SYY-YHTEYTTÄ KOSKEVAT PÄÄTELMÄT

(168)

Muut tekijät ja erityisesti kysynnän supistuminen (joka todennäköisesti johtui osittain talouskriisistä 2008/2009) ja tärkeimmän raaka-aineen markkinoiden epävakaus olivat unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon tärkeimpiä syitä.

(169)

Näin ollen vaikka oletettaisiin, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa, koska nämä muut tekijät poistavat syy-yhteyden, ei voida päätellä, että mahdollinen vahinko olisi johtunut Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

F.   UNIONIN ETU

(170)

Koska edellä todettiin, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut vahinkoa, jota voitaisiin pitää merkittävänä, ja että joka tapauksessa muut tekijät poistavat syy-yhteyden polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja kyseisen vahingon väliltä, ei ole tarpeen tutkia unionin etua.

G.   MENETTELYN PÄÄTTÄMINEN

(171)

Niiden päätelmien perusteella, jotka koskevat unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon puuttumista ja syy-yhteyden puuttumista perusasetuksen 9 artiklan mukaisesti, menettely olisi päätettävä ilman toimenpiteiden käyttöönottoa.

(172)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin lopullisista päätelmistä ja aikeesta päättää menettely ja niille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia. Niiden huomautuksia tarkasteltiin, mutta ne eivät muuttaneet edellä esitettyjä päätelmiä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Päätetään tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiivistettyjen soijaproteiinituotteiden tuontia koskeva polkumyynnin vastainen menettely.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 27 päivänä kesäkuuta 2012.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  EUVL C 121, 19.4.2011, s. 71.

(3)  Siitä huolimatta, että valituksen tekijä on etuyhteydessä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmään, sitä pidetään unionin tuottajana, erityisesti koska saatavilla oleva näyttö osoittaa, että etuyhteydessä olevan ryhmän vienti EU:hun on erittäin vähäistä.

(4)  On huomattava, että pyynnön esittäjä B on etuyhteydessä valituksen tekijään.

(5)  WTO:n valituselimen raportti, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2011, WT/DS397/AB/R, European Communities – definitive anti-dumping measures on certain iron or steel fasteners from China.

(6)  Ks. edellä mainittu valituselimen raportti, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2011, johdanto-osan 319 kappale.

(7)  EUVL L 270, 29.9.2006, s. 4.

(8)  EYVL L 118, 19.5.2000, s. 6.

(9)  EUVL L 209, 17.8.2011, s. 24.

(10)  EUVL L 323, 10.12.2009, s. 48.

(11)  Valituksen tekijä otti erityisesti esiin Intiasta ja Kiinasta peräisin olevan oksaalihapon (EUVL L 275, 20.10.2011, s. 1) ja Kiinasta peräisin olevan sitruunahapon (EUVL L 143, 3.6.2008, s. 13).

(12)  Valituksen tekijä toi esiin WTO:n paneelin loppuraportin kiistassa WT/DS331/R ”Mexico – Anti-dumping duties on steel pipes and tubes from Guatemala”.

(13)  EUVL L 106, 18.4.2012, s. 1.

(14)  Ks. väliaikaisten tullien käyttöönotosta annettu komission asetus (EU) N:o 1043/2011, johdanto-osan 77 kappale (EUVL L 275, 20.10.2011, s. 1).

(15)  EUVL L 323, 3.12.2008, s. 1.

(16)  Katso väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan sitruunahapon tuonnissa annettu komission asetus (EY) N:o 488/2008 (EUVL L 143, 3.6.2008, s. 13), johdanto-osan 68 ja 72 kappale.

(17)  Kiinasta peräsin olevat lasikuidusta valmistetut seulakankaat (EUVL L 43, 17.2.2011, s. 9), Intiasta ja Kiinasta peräisin oleva oksaalihappo (EUVL L 275, 20.10.2011, s. 1), Kiinasta peräisin oleva lasikuitu (EUVL L 67, 15.3.2011, s. 1) ja Kiinasta peräisin olevat keraamiset laatat (EUVL L 70, 17.3.2011, s. 5).

(18)  EUVL L 275, 20.10.2011, s. 1.

(19)  Ks. edellinen alaviite, johdanto-osan 75 kappale.

(20)  EUVL L 43, 17.2.2011, s. 9.

(21)  Ks. edellinen alaviite, johdanto-osan 75 kappale.

(22)  Ks. edellinen alaviite, johdanto-osan 66 kappale.

(23)  EUVL L 67, 15.3.2011, s. 1.

(24)  Ks. edellinen alaviite, johdanto-osan 64 kappale.

(25)  EUVL L 70, 17.3.2011, s. 5.

(26)  Ks. edellinen alaviite, johdanto-osan 73 kappale.

(27)  Ks. edellinen alaviite, johdanto-osan 93–95 kappale ja 125 kappale.

(28)  Ks. edellinen alaviite, johdanto-osan 124 kappale.

(29)  EUVL L 122, 11.5.2011, s. 47.

(30)  Ks. edellinen alaviite, johdanto-osan 85 kappale.

(31)  Ks. edellinen alaviite, johdanto-osan 70 kappale.

(32)  Julkisesti saatavilla olevat tiedot (ks. esimerkiksi http://www.indexmundi.com) osoittavat, että soijapapujen hinnat voivat vaihdella kuukausittain jopa +/– 15 prosenttia.


Oikaisuja

28.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 168/55


Oikaistaan neuvoston asetus (EU) N:o 377/2012, annettu 3 päivänä toukokuuta 2012, tiettyihin Guinea-Bissaun tasavallan rauhaa, turvallisuutta tai vakautta uhkaaviin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä

( Euroopan unionin virallinen lehti L 119, 4. toukokuuta 2012 )

Sivulla 3, 8 artiklan 1 kohdassa:

korvataan:

”1.   Sen estämättä, mitä sovellettavissa ilmoitusvelvollisuutta, salassapitovelvollisuutta ja ammattisalaisuutta koskevissa säännöissä määrätään, liitteessä I lueteltujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen ja elinten on

a)

toimitettava …”

seuraavasti:

”1.   Rajoittamatta sitä, mitä sovellettavissa ilmoitusvelvollisuutta, salassapitovelvollisuutta ja ammattisalaisuutta koskevissa säännöissä määrätään, luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen ja elinten on

a)

toimitettava …”