ISSN 1977-0812

doi:10.3000/19770812.L_2012.153.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 153

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

55. vuosikerta
14. kesäkuu 2012


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

 

 

2012/305/EU

 

*

Neuvoston päätös, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2012, keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen ja siihen vuonna 2001 liitetyn pöytäkirjan tiettyjen määräysten soveltamista koskevan Euroopan unionin sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä

1

 

 

2012/306/EU

 

*

Neuvoston päätös, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan yhteisön ja Mosambikin tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä

3

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 501/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (镇江香醋 (Zhenjiang Xiang Cu) (SMM))

4

 

*

Komission asetus (EU) N:o 502/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnissa neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 2/2012 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä tiettyjen Malesiasta, Thaimaasta tai Filippiineiltä lähetettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnilla riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, Thaimaa tai Filippiinit, koskevan tutkimuksen vireillepanosta ja kyseisen tuonnin kirjaamisvelvoitteesta

8

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 503/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, Kreikan tai Italian lipun alla purjehtivien tai näissä maissa rekisteröityjen kurenuotta-alusten tonnikalan kalastustoiminnan kieltämisestä Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä

12

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 504/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

14

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

2012/307/EU

 

*

Komission päätös, annettu 19 päivänä lokakuuta 2011, velkajärjestelynä toteutetuista valtiontukijärjestelmistä, joita Kreikka on soveltanut Kastorian, Evvoian, Florinan, Kilkisin, Rodopin, Evroun, Xanthin ja Dodekanisan hallintoalueilla sekä Lesvoksen, Samoksen ja Chioksen saarilla (C 23/04 (ex NN 153/03), C 20/05 (ex NN 70/04) ja C 50/05 (ex NN 20/05)) (tiedoksiannettu numerolla C(2011) 7252)  ( 1 )

16

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

14.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 153/1


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 7 päivänä kesäkuuta 2012,

keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen ja siihen vuonna 2001 liitetyn pöytäkirjan tiettyjen määräysten soveltamista koskevan Euroopan unionin sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä

(2012/305/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 1 kohdan d alakohdan yhdessä sen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti 19 päivänä joulukuuta 2009 puheenjohtajavaltion aloittamaan komission avustamana neuvottelut Islannin ja Norjan kanssa keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen ja siihen vuonna 2001 liitetyn pöytäkirjan tiettyjen määräysten soveltamisesta, jäljempänä ’yleissopimus’.

(2)

Yleissopimuksen tiettyjen määräysten soveltamista koskeva Euroopan unionin sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välinen sopimus, jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin 19 päivänä joulukuuta 2003 päätöksen 2004/79/EY (1) mukaisesti sillä varauksella, että sopimus tehdään.

(3)

Sopimusta ei ole vielä tehty. Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1 päivänä joulukuuta 2009 unionin noudattamat sopimuksen tekemistä koskevat menettelyt määräytyvät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan nojalla.

(4)

Sopimus olisi hyväksyttävä,

(5)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(6)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään unionin puolesta sopimus Euroopan unionin sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn yleissopimuksen ja siihen vuonna 2001 liitetyn pöytäkirjan (2), jäljempänä ’sopimus’, tiettyjen määräysten soveltamisesta.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään yksi tai useampi henkilö, jolla on oikeus tehdä unionin puolesta sopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus unionia sitovasti (3).

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

4 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Luxemburgissa 7 päivänä kesäkuuta 2012.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BØDSKOV


(1)  EUVL L 26, 29.1.2004, s. 1.

(2)  EUVL L 26, 29.1.2004, s. 3.

(3)  Neuvoston pääsihteeristö julkaisee sopimuksen voimaantulopäivän Euroopan unionin virallisessa lehdessä.


14.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 153/3


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 12 päivänä kesäkuuta 2012,

Euroopan yhteisön ja Mosambikin tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä

(2012/306/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan yhdessä sen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2007 asetuksen (EY) N:o 1446/2007 Euroopan yhteisön ja Mosambikin tasavallan välisen kalastuskumppanuussopimuksen tekemisestä (1), jäljempänä ’sopimus’. Sopimukseen (2) oli liitetty pöytäkirja siinä määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta. Pöytäkirjan voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2011.

(2)

Unioni on neuvotellut Mosambikin kanssa uuden pöytäkirjan Euroopan yhteisön ja Mosambikin tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta, jäljempänä ’pöytäkirja’, joka antaa EU:n aluksille kalastusmahdollisuuksia Mosambikin suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kalastuksen osalta kuuluvilla vesillä.

(3)

Neuvottelujen päätteeksi pöytäkirja parafoitiin 2 päivänä kesäkuuta 2011.

(4)

Pöytäkirja on allekirjoitettu ja sitä sovelletaan väliaikaisesti neuvoston päätöksen 2012/91/EU (3) mukaisesti.

(5)

Pöytäkirja olisi hyväksyttävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään unionin puolesta Euroopan yhteisön ja Mosambikin tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta tehty pöytäkirja (4).

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja nimeää yhden tai useamman henkilön, jolla on oikeus tehdä unionin puolesta pöytäkirjan 16 artiklassa määrätty ilmoitus, jolla ilmaistaan unionin suostumus tulla tämän pöytäkirjan sitomaksi (5).

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Luxemburgissa 12 päivänä kesäkuuta 2012.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. GJERSKOV


(1)  EUVL L 331, 17.12.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 331, 17.12.2007, s. 39.

(3)  EUVL L 46, 17.2.2012, s. 3.

(4)  Pöytäkirjan teksti on julkaistu yhdessä sen allekirjoittamista koskeva päätöksen kanssa virallisen lehden numerossa L 46, 17.2.2012, s. 4.

(5)  Neuvoston pääsihteeristö julkaisee pöytäkirjan voimaantulopäivän Euroopan unionin virallisessa lehdessä.


ASETUKSET

14.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 153/4


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 501/2012,

annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012,

nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (Image (Zhenjiang Xiang Cu) (SMM))

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) julkaistiin asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti 16 päivänä heinäkuuta 2007 vastaanotettu Kiinan hakemus, joka koski nimen ”

Image

(Zhenjiang Xiang Cu)” rekisteröimistä suojattuna maantieteellisenä merkintänä.

(2)

Saksa vastusti rekisteröintiä asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Vastaväite katsottiin voitavan ottaa käsiteltäväksi mainitun asetuksen 7 artiklan 3 kohdan c alakohdan ensimmäisen alakohdan nojalla.

(3)

Komissio kehotti 2 päivänä elokuuta 2011 päivätyllä kirjeellä osapuolia sopimaan asiasta keskenään.

(4)

Koska Saksan ja Kiinan välillä ei päästy muodolliseen sopimukseen säädetyssä määräajassa ja asiaankuuluvin menettelyin, komission olisi tehtävä päätös asetuksen (EY) N:o 510/2006 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

(5)

Vastaväitteen mukaan nimen ”

Image

(Zhenjiang Xiang Cu)” rekisteröiminen vaarantaisi asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan 3 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen nimien, tavaramerkkien tai tuotteiden olemassaolon, koska kyseisen viinietikan kokonaishappopitoisuuden vähimmäismäärä (4,5 g) on Saksan lainsäädännössä ja eurooppalaisessa standardissa EN 13188 vahvistettua vähimmäismäärää (5,0 g) alhaisempi. Väitteen esittäjä katsoo, että jos etikkahappopitoisuutta pidetään viinietikan olennaisena laatukriteerinä, tämänkaltaisen viinietikan kaupan pitäminen Euroopan unionissa aiheuttaisi kilpailun vääristymistä ja olisi siten kuluttajien kannalta harhaanjohtavaa.

(6)

Euroopan unionilla ei ole asiaa koskevaa erityislainsäädäntöä, minkä vuoksi on katsottava, että happopitoisuudeltaan alhaisempaa viinietikkaa voidaan laillisesti valmistaa ja pitää kaupan EU:ssa ja niin ikään tuoda Euroopan unioniin. Lisäksi

Image

(Zhenjiang Xiang Cu) on riisiviinietikka, jolla on omat erityispiirteensä ja joka on osa kiinalaista ruokakulttuuria. Tämän vuoksi ei voida katsoa, että

Image

(Zhenjiang Xiang Cu) -tuotteen, jonka kokonaishappopitoisuus on vähintään 4,5 g/100 ml, pitäminen kaupan EU:ssa aiheuttaisi kuluttajien kannalta sekaannusten mahdollisuutta tai olisi hyvässä uskossa sovelletun perinteisen käytännön vastaista.

(7)

Komission käsityksen mukaan Kiina hyväksyy

Image

(Zhenjiang Xiang Cu) -tuotteen vähimmäishappopitoisuudeksi 5,00 g/100 ml, mikä olisi sekä Saksan viranomaisten vaatimuksen että eurooppalaisen standardin EN 13188 mukaista. Saksa on vahvistanut hyväksyvänsä tällaisen ratkaisun.

(8)

Jotta asiassa päästäisiin mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen, tuotteen ”

Image

(Zhenjiang Xiang Cu)” kokonaishappopitoisuuden vähimmäismääräksi olisi siten vahvistettava 5,00 g/100 ml.

(9)

Edellä esitetyn perusteella nimi ”

Image

(Zhenjiang Xiang Cu)” olisi kirjattava suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperänimityksiä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Rekisteröidään tämän asetuksen liitteessä oleva nimitys.

2 artikla

Tarkistettu yhtenäinen asiakirja on tämän asetuksen liitteessä II.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä kesäkuuta 2012.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

(2)  EUVL C 254, 22.9.2010, s. 10.


LIITE I

Ihmisravinnoksi tarkoitetut perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvat maataloustuotteet:

Luokka 1.8   Muut liitteeseen I kuuluvat tuotteet (mausteet jne.)

KIINA

Image (Zhenjiang Xiang Cu) (SMM)


LIITE II

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

Image(ZHENJIANG XIANG CU)

EY-nro: CN-PGI-0005-0630–16.07.2007

SMM ( X ) SAN ( )

1.   Nimi

Image’ (Zhenjiang Xiang Cu)

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Kiina

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1   Tuotelaji

Luokka 1.8:

Muut liitteeseen I kuuluvat tuotteet (mausteet jne.)

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Zhenjiang Xiang Cu on puuroutuvasta riisistä käymisen avulla valmistettua riisiviinietikkaa. Sen tuoksu on voimakas ja maku hienostunut. Se on väriltään kiiltävän punaruskeaa ja siinä on häivähdys umbraväriä. Sen tuoksussa tuntuvat voimakkaasti paistettu riisi ja panimotuotteet. Maku on runsas ja mieto, hienostunut ja raikas, hapan mutta ei kuitenkaan pistävä, herkullinen ja hieman makea. Eritelmästä riippuen kokonaishappopitoisuus (etikkahappona ilmaistuna) on 5,00–6,00 g/100 ml (mutta ei enempää kuin 15,50 g), luonnonhappojen pitoisuus (maitohappona ilmaistuna) on 1,20–1,60 g/100 ml, aminohappotyppipitoisuus (typpenä ilmaistuna) on 0,12–0,18 g/100 ml, ja pelkistävän sokerin pitoisuus (dekstroosina ilmaistuna) on yli 2,20 g/100 ml.

Varastointiajan pituudesta riippuen Zhenjiang Xiang Cu -viinietikkaa on kahta laatua, vakiolaatuinen ”tuoksuva viinietikka” (Fragrant Vinegar), jonka varastointiaika on yli 180 päivää, ja ”kypsä viinietikka” (Mature Vinegar), jolla tarkoitetaan yli 365 päivää varastoitua tuoksuvaa viinietikkaa.

3.3   Raaka-aineet

1.   Puuroutuva riisi: Puuroutuva riisi on peräisin Zhenjiangin alueelta. Se on tasalaatuista, erittäin tarttuvaa ja siinä on sopiva raakavalkuaispitoisuus. Amylopektiinipitoisuus voi olla jopa 100.

2.   Vehnänleseet: Vehnänleseet ovat peräisin paikallisesta ensiluokkaisesta vehnästä, jossa on runsaasti bakteerien etikkahappokäymiseen tarvitsemia ravinteita.

3.   Riisinkuori: Riisinkuori saadaan paikallisesta riisistä. Se toimii välittäjäaineena ja muodostaa kaasumaisen tilan, jota bakteerit tarvitsevat etikkahappokäymiseen.

4.   Daqu: Daqu on paikallisista ensiluokkaista raaka-aineista (vehnä, ohra, herneet) valmistettu käymisjuuri, jota käytetään perinteisin menetelmin tapahtuvassa fermentoinnissa.

5.   Paistettu riisi: Paikallisesta ensiluokkaisesta puuroutuvasta riisistä valmistettu paistettu puuro (congee), Zhenjiang -riisiviinietikan pääraaka-aine, joka antaa sille sen tunnusomaisen tuoksun ja värin.

6.   Vesi: Zhenjiangin alueelle tyypillisiin muodostumiin kerääntyvä puhdas ja mineraalipitoinen vesi. Vesi on maultaan hieman makeahkoa, sillä on sopiva kovuusaste ja pH-arvo ja se soveltuu viinietikan valmistukseen.

3.4   Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet)

3.5   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Zhenjiang Xiang Cu -viinietikan tuotannon on tapahduttava kokonaisuudessaan kyseisellä maantieteellisellä alueella. Tuotanto käsittää seuraavat vaiheet: Daqun ja riisiviiniliemen valmistus, panoksen fermentointi, viinietikan uuttaminen, raakaetikan höyryttäminen ja säilytys/kypsyttäminen.

3.6   Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt

Viinietikka pullotetaan lasipulloihin, joiden on täytettävä elintarvikehygieniaa koskevat vaatimukset; ulompi pakkaus voi olla pahvilaatikko.

3.7   Merkintöjä koskevat erityissäännöt

Zhenjiang Xiang Cu -viinietikan etiketti on kiinnitettävä pysyvällä tavalla pulloon. Etiketistä on käytävä ilmi tuotteen nimi (Zhenjiang Xiang Cu), valmistusmenetelmä (SSF-menetelmä), viinietikan laatu (käymismenetelmällä saatu viinietikka), tärkeimmät raaka-aineet, nettopaino, valmistajan nimi ja osoite, valmistuspäivä ja vakioitu tuotekoodi.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Zhenjiangin alue sijaitsee kaakkois-Kiinassa Jangtze-joen etelärannalla. Aluetta rajaavat seuraavat koordinaatit: 31°37′–32°19′ pohjoista leveyttä ja 118°58′–119°58′ itäistä pituutta. Alueeseen kuuluvat Jurongin, Danyangin ja Yangzhongin kaupungit, Dantun, Jingkoun ja Runzhoun piirikunnat sekä Zhenjiangin kehittämisalue.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

5.1   Maantieteellisen alueen erityisyys

Zhenjiang sijaitsee Kaakkois-Kiinassa Jangtze-joen ja Keisarinkanavan yhtymäkohdassa. Zhenjiangin alueella vallitsee tyypillinen monsuuni-ilmasto, ja se jakautuu lauhkeaan ja subtrooppiseen vyöhykkeeseen. Vuodessa on aurinkotunteja keskimäärin 2 050,7, auringonpaisteen osuus on 46,8 %, keskilämpötila 15,4 °C, keskimääräinen kosteus 77 % ja vuotuinen keskisademäärä yli 1 000 mm. Zhenjiangin alue muodostuu loivista kukkuloista, viljavasta maatalousmaasta, laajasta ja monitahoisesta jokiverkostosta, pienistä jokisaarista ja jokivarsilla sijaitsevista satamista. Alue on vehreä, ja sillä vallitsee miellyttävä, kirkas ja kostea ilmasto.

5.2   Tuotteen erityisyys

Zhenjiang Xiang Cu on väriltään voimakkaan punaruskeaa, jossa on häivähdys umbraväriä. Viinietikan tuoksussa tuntuvat voimakkaasti paistettu riisi ja panimotuotteet. Maku on runsas ja mieto, hieman hapan mutta ei kuitenkaan pistävä (maussa tuntuvat etikkahappo, maitohappo, omenahappo, meripihkahappo, sitruunahappo ja gkukonihappo). Maku on hienostunut, raikas, herkullinen ja hieman makea.

5.3   Syy-seuraus-suhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen tuotteen erityislaatuun, maineeseen tai muihin ominaisuuksiin

Zhenjiang sijaitsee Kaakkois-Kiinassa, jossa vallitsee lauhkealle ja subtrooppiselle vyöhykkeelle tyypillinen monsuuni-ilmasto. Alue sijaitsee Jangtze-joen ja Keisarinkanavan yhtymäkohdassa, ja se muodostuu loivista vehreistä kukkuloista, viljavasta maatalousmaasta, laajasta jokiverkostosta sekä pienistä jokisaarista ja jokien varsilla sijaitsevista satamista. Alueella viljellään runsaasti peltokasveja (riisiä, vehnää, ohraa ja herneitä), joista saadaan tärkeitä sivutuotteita kuten vehnänleseet ja riisinkuori. Zhenjiangin alueen kostea ilmasto ja vehreys ovat tekijöitä, joilla saattaa olla satoa ja etikkahappobakteerin lisääntymistä edistävä vaikutus. Kukkuloilta ja lähteistä virtaava vesi kerääntyy jokiin, järviin ja kosteikkoihin; siihen kertyy virtauksen mukana kallioista ja kivistä runsaasti mineraaleja, ja sen maku on voimakas ja hieman makea, ja se sopii erityisen hyvin viinietikan fermentointiin.

Zhenjiangin kaupunki on kautta aikojen tunnettu ”vuoristometsän kaupunkina ja viinietikan kotiseutuna”. Zhenjiangin asukkaat aloittivat viinietikan valmistuksen 1 400 vuotta sitten. Zhenjiang Xiang Cu -riisiviinietikan käyttö vakiintui Liang-dynastian kaudella; sitä pidettiin parhaana riisiviinietikkana perinteisessä kiinalaisen lääketieteessä, ja se voitti kansainvälisen palkinnon Qing-dynastian kaudella. Zhenjiang Xiang Cu -etikasta on tullut kaupungin käyntikortti. Kaupungissa on lähes 100 viinietikkaa valmistavaa laitosta, ja kaupunkia leimaavat viinietikan tuoksu sekä ruokakulttuuri, jossa viinietikalla on huomattava asema.

Eritelmän julkaisutiedot

(asetuksen (EY) N:o 510/2006 5 artiklan 7 kohta)


14.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 153/8


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 502/2012,

annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012,

tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnissa neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 2/2012 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä tiettyjen Malesiasta, Thaimaasta tai Filippiineiltä lähetettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnilla riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, Thaimaa tai Filippiinit, koskevan tutkimuksen vireillepanosta ja kyseisen tuonnin kirjaamisvelvoitteesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 13 artiklan 3 kohdan ja 14 artiklan 5 kohdan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan ja 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, on päättänyt perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan ja 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti tutkia omasta aloitteestaan tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnissa käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä ja asettaa kirjaamisvelvoitteen tiettyjen Malesiasta, Thaimaasta tai Filippiineiltä lähetettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnille riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, Thaimaa tai Filippiinit.

A.   TUOTE

(2)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat tietyt ruostumattomasta teräksestä valmistetut kiinnikkeet ja niiden osat, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, jotka nykyisin luokitellaan CN-koodeihin 7318 12 10, 7318 14 10, 7318 15 30, 7318 15 51, 7318 15 61 ja 7318 15 70.

(3)

Tutkimuksen kohteena oleva tuote on sama kuin johdanto-osan edellisessä kappaleessa määritelty mutta Malesiasta, Thaimaasta tai Filippiineiltä lähetetty tuote – riippumatta siitä, onko sen alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, Thaimaa tai Filippiinit – joka luokitellaan tällä hetkellä samoihin CN-koodeihin kuin tarkasteltavana oleva tuote, jäljempänä ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’.

B.   VOIMASSA OLEVAT TOIMENPITEET

(4)

Nyt voimassa olevat toimenpiteet, joita mahdollisesti kierretään, ovat neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 2/2012 (2) käyttöön otetut polkumyyntitoimenpiteet, jotka perustuvat neuvoston asetuksella (EY) N:o 1890/2005 (3) käyttöön otettujen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun.

C.   PERUSTEET

(5)

Komissiolla on riittävää alustavaa näyttöä siitä, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnissa käyttöön otettuja polkumyyntitoimenpiteitä kierretään kuljettamalla ne Malesian, Thaimaan tai Filippiinien kautta.

(6)

Komission hallussa oleva alustava näyttö on seuraavanlaista:

(7)

Kiinan kansantasavallasta, Malesiasta, Thaimaasta ja Filippiineiltä unioniin suuntautuvan vientikaupan rakenteessa on tapahtunut merkittävä muutos sen jälkeen, kun tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat toimenpiteet otettiin käyttöön, ja kyseiselle muutokselle ei ole olemassa muuta perusteltua syytä kuin tullin käyttöönotto.

(8)

Tämä muutos kaupan rakenteessa näyttää johtuvan siitä, että tiettyjä Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kiinnikkeitä ja niiden osia kuljetetaan unioniin Malesian, Thaimaan ja Filippiinien kautta.

(9)

Lisäksi näyttö viittaa siihen, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin tällä hetkellä sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden korjaava vaikutus on heikkenemässä sekä määrien että hinnan osalta. Määrältään huomattavan suuri tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti näyttää korvanneen tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin. Lisäksi on riittävää näyttöä siitä, että tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tuodaan hinnoilla, jotka alittavat selvästi nyt voimassa oleviin toimenpiteisiin johtaneessa tutkimuksessa määritetyn vahinkoa aiheuttamattoman hinnan, jota on tarkistettu raaka-ainekustannusten nousun mukaisesti.

(10)

Komissiolla on myös riittävää alustavaa näyttöä siitä, että tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta myydään polkumyyntihinnoin verrattuna tarkasteltavana olevalle tuotteelle aikaisemmin vahvistettuun normaaliarvoon, jota on tarkistettu nousseiden raaka-ainekustannusten mukaisesti.

(11)

Jos tutkimuksessa havaitaan, että Malesiassa, Thaimaassa ja Filippiineillä harjoitetaan kauttakuljetuksen ohella muutakin perusasetuksen 13 artiklassa tarkoitettua toimenpiteiden kiertämistä, tutkimus voi koskea myös kyseisiä kiertämiskäytäntöjä.

D.   MENETTELY

(12)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että on olemassa riittävä näyttö perusasetuksen 13 artiklan mukaisen tutkimuksen panemiseksi vireille ja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnin saattamiseksi kirjaamisvelvoitteen alaiseksi riippumatta siitä, onko sen alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, Thaimaa tai Filippiinit, perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

a)   Kyselylomakkeet

(13)

Saadakseen tutkimuksensa kannalta välttämättöminä pitämänsä tiedot komissio lähettää kyselylomakkeet tiedossa oleville Malesiassa, Thaimaassa tai Filippiineillä toimiville viejille/tuottajille ja niiden järjestöille, tiedossa oleville Kiinan kansantasavallassa toimiville viejille/tuottajille ja niiden järjestöille, tiedossa oleville unionin tuojille ja niiden järjestöille sekä Kiinan kansantasavallan, Malesian, Thaimaan ja Filippiinien viranomaisille. Tietoja voidaan tarvittaessa pyytää myös unionin tuotannonalalta.

(14)

Kaikkien asianomaisten osapuolten olisi joka tapauksessa mahdollisimman pian ja viimeistään tämän asetuksen 3 artiklassa vahvistetussa määräajassa otettava yhteyttä komissioon ja pyydettävä kyselylomake tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetussa määräajassa, koska tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettua määräaikaa sovelletaan kaikkiin asianomaisiin osapuoliin.

(15)

Kiinan kansantasavallan, Malesian, Thaimaan ja Filippiinien viranomaisille ilmoitetaan tutkimuksen vireillepanosta.

b)   Tietojen kerääminen ja intressitahojen kuuleminen

(16)

Kaikkia asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa kirjallisesti ja toimittamaan asiaa tukevaa näyttöä. Komissio voi lisäksi kuulla osapuolia, jos ne pyytävät sitä kirjallisesti ja osoittavat, että niiden kuulemiseen on olemassa erityisiä syitä.

c)   Vapautus tuonnin kirjaamisvelvoitteesta tai toimenpiteistä

(17)

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti voidaan vapauttaa kirjaamisvelvoitteesta tai siihen sovellettavista toimenpiteistä perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti silloin, kun tuontiin ei liity toimenpiteiden kiertämistä.

(18)

Koska toimenpiteiden mahdollinen kiertäminen tapahtuu unionin ulkopuolella, vapautus voidaan perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti myöntää Malesiassa, Thaimaassa tai Filippiineillä toimiville tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuottajille, jos ne voivat osoittaa, etteivät ne ole etuyhteydessä (4) yhteenkään toimenpiteiden (5) kohteena olevaan tuottajaan, ja jos niiden osalta todetaan, etteivät ne ole osallisina perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa määritellyissä kiertämiskäytännöissä. Tuottajien, jotka haluavat vapautuksen, olisi esitettävä asiaa koskeva pyyntö ja siihen liittyvä näyttö tämän asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa asetetussa määräajassa.

E.   KIRJAAMINEN

(19)

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti olisi perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävä kirjattavaksi sen varmistamiseksi, että jos tutkimuksessa todetaan toimenpiteitä kierretyn, Malesiasta, Thaimaasta tai Filippiineiltä tulevasta tuonnista voidaan kantaa asianmukainen polkumyyntitulli takautuvasti kyseisen tuonnin kirjaamisen aloittamispäivästä lukien.

F.   MÄÄRÄAJAT

(20)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi asetettava määräajat, joiden kuluessa

asianomaiset osapuolet voivat ilmoittautua komissiolle, esittää näkökantansa kirjallisesti sekä palauttaa täytetyn kyselylomakkeen tai toimittaa muita tutkimuksessa huomioon otettavia tietoja,

Malesiassa, Thaimaassa tai Filippiineillä toimivat tuottajat voivat pyytää vapautusta tuonnin kirjaamisvelvoitteesta tai toimenpiteistä,

asianomaiset osapuolet voivat esittää kirjallisen pyynnön tulla komission kuulemiksi.

(21)

On syytä huomata, että useimpien perusasetuksessa säädettyjen menettelyjä koskevien oikeuksien käyttö edellyttää osapuolen ilmoittautumista tämän asetuksen 3 artiklassa mainitussa määräajassa.

G.   KIELTÄYTYMINEN YHTEISTYÖSTÄ

(22)

Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tai ei toimita tarvittavia tietoja määräajassa tai jos se merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimusta, päätelmät, jotka voivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(23)

Jos todetaan, että asianomainen osapuoli on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon ja niiden sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja.

(24)

Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä ja tästä johtuen päätelmät tehdään käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, lopputulos voi olla osapuolen kannalta epäedullisempi kuin siinä tapauksessa, että se olisi toiminut yhteistyössä.

H.   TUTKIMUKSEN AIKATAULU

(25)

Tutkimus saatetaan päätökseen perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti yhdeksän kuukauden kuluessa tämän asetuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

I.   HENKILÖTIETOJEN KÄSITTELY

(26)

Tässä tutkimuksessa kerättyjä henkilötietoja käsitellään yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (6) mukaisesti.

J.   KUULEMISMENETTELYSTÄ VASTAAVA NEUVONANTAJA

(27)

Jos puolustautumisoikeuksien käytössä ilmenee vaikeuksia, asianomainen osapuoli voi ottaa yhteyttä kuulemismenettelystä vastaavaan kauppapolitiikan pääosaston neuvonantajaan. Neuvonantaja on asianomaisten osapuolten ja komission yksiköiden välinen yhteyshenkilö ja toimii tarvittaessa sovittelijana menettelytapakysymyksissä, jotka vaikuttavat osapuolten etujen suojaamiseen kyseisessä menettelyssä. Tällaisia kysymyksiä ovat lähinnä oikeus tutustua asiakirjoihin, salassapito, määräaikojen pidentäminen ja kirjallisten ja/tai suullisten näkökantojen käsittely. Yhteystiedot sekä lisätietoja on saatavilla kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan verkkosivuilla kauppapolitiikan pääosaston osoitteessa (http://ec.europa.eu/trade/tackling-unfair-trade/hearing-officer/index_en.htm),

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Pannaan vireille asetuksen (EY) N:o 1225/2009 13 artiklan 3 kohdan mukainen tutkimus sen määrittämiseksi, kierretäänkö täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 2/2012 käyttöön otettuja toimenpiteitä tuomalla unioniin tiettyjä CN-koodeihin ex 7318 12 10, ex 7318 14 10, ex 7318 15 30, ex 7318 15 51, ex 7318 15 61 ja ex 7318 15 70 (Taric-koodit 7318121011, 7318121091, 7318141011, 7318141091, 7318153011, 7318153061, 7318153081, 7318155111, 7318155161, 7318155181, 7318156111, 7318156161, 7318156181, 7318157011, 7318157061 ja 7318157081) luokiteltuja Malesiasta, Thaimaasta tai Filippiineiltä lähetettyjä ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kiinnikkeitä ja niiden osia, riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, Thaimaa tai Filippiinit.

2 artikla

Tulliviranomaiset velvoitetaan asetuksen (EY) N:o 1225/2009 13 artiklan 3 kohdan ja 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen 1 artiklassa yksilöidyn unioniin suuntautuvan tuonnin kirjaamiseksi.

Tuonnin kirjaamisvelvoite päättyy yhdeksän kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Komissio voi asetuksella velvoittaa tulliviranomaiset lopettamaan sellaisten unioniin tuotavien tuotteiden tuonnin kirjaamisen, joiden valmistajat ovat hakeneet vapautusta kirjaamisvelvoitteesta ja joiden osalta on todettu, että ne täyttävät kaikki vapautukselle asetetut edellytykset.

3 artikla

1.   Kyselylomakkeet on pyydettävä komissiolta 15 päivän kuluessa tämän asetuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Jotta asianomaisten osapuolten huomautukset voitaisiin ottaa tutkimuksessa huomioon, niiden on ilmoittauduttava komissiolle, esitettävä näkökantansa kirjallisesti ja toimitettava täytetyt kyselylomakkeet tai muut tiedot 37 päivän kuluessa tämän asetuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ellei toisin ilmoiteta.

3.   Malesiassa, Thaimaassa tai Filippiineillä toimivien tuottajien, jotka pyytävät vapautusta tuonnin kirjaamisvelvoitteesta tai toimenpiteistä, on toimitettava asiaa koskeva pyyntö ja siihen liittyvä näyttö samassa 37 päivän määräajassa.

4.   Asianomaiset osapuolet voivat samassa 37 päivän määräajassa myös pyytää saada tulla komission kuulemiksi.

5.   Asianomaisten osapuolten on esitettävä kaikki huomautuksensa ja pyyntönsä sähköisessä muodossa (ei-luottamukselliset huomautukset sähköpostitse ja luottamukselliset CD-R-levyllä tai DVD-levyllä), ja niiden on ilmoitettava asianomaisen osapuolen nimi, osoite, sähköpostiosoite, puhelinnumero ja faksinumero. Kaikki palautettaviin kyselylomakkeisiin tai niiden mahdollisiin päivityksiin liittyvät valtakirjat ja allekirjoitetut todistukset on kuitenkin toimitettava paperiversioina eli postitse tai henkilökohtaisesti jäljempänä mainittuun osoitteeseen. Perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianomaisen osapuolen, joka ei pysty toimittamaan huomautuksiaan ja pyyntöjään sähköisessä muodossa, on välittömästi ilmoitettava asiasta komissiolle. Komission kanssa käytävästä kirjeenvaihdosta on saatavilla lisätietoja kauppapolitiikan pääosaston verkkosivuilla seuraavassa osoitteessa http://ec.europa.eu/trade/tackling-unfair-trade/trade-defence. Kaikki asianomaisten osapuolten luottamuksellisina toimittamat kirjalliset huomautukset, mukaan luettuina tässä asetuksessa pyydetyt tiedot, kyselyvastaukset ja kirjeenvaihto, on varustettava merkinnällä ”Limited (7), ja niihin on liitettävä perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti ei-luottamuksellinen toisinto, joka on varustettava merkinnällä ”For inspection by interested parties” (asianomaisten tarkasteltavaksi).

Komission yhteystiedot:

European Commission

Directorate-General for Trade

Directorate H

Office: N105 4/92

1049 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË

Yhteyshenkilö:

Asiaa koskeva sähköpostilaatikko: TRADE-STEEL-FAST-13-A@ec.europa.eu

Faksi: +32 2 29 84139

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä 13 päivänä kesäkuuta 2012.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  EUVL L 5, 7.1.2012, s. 1.

(3)  EUVL L 302, 19.11.2005, s. 1.

(4)  Yhteisön tullikoodeksin soveltamista koskevan komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 143 artiklan mukaan henkilöiden katsotaan olevan etuyhteydessä keskenään ainoastaan, jos a) he ovat johtokunnan tai hallintoneuvoston jäseniä toistensa yrityksissä; b) he ovat oikeudelliselta asemaltaan liikekumppaneita; c) toinen on toisen palveluksessa; d) toinen suoraan tai välillisesti omistaa, valvoo tai pitää hallussaan vähintään viittä prosenttia toisen liikkeeseen lasketuista äänioikeutetuista osakkeista tai osuuksista; e) toinen valvoo toista suoraan tai välillisesti; f) kolmas osapuoli valvoo molempia suoraan tai välillisesti; g) he yhdessä valvovat kolmatta osapuolta suoraan tai välillisesti; tai h) he ovat saman perheen jäseniä. Henkilöitä pidetään saman perheen jäseninä ainoastaan, jos heidän suhteensa on jokin seuraavista: aviopuolisot, ii) vanhempi ja lapsi, iii) sisarukset (myös puolisisarukset), iv) isovanhempi ja lapsenlapsi, v) setä, eno tai täti ja sisaren tai veljen lapsi, vi) appivanhempi ja vävy tai miniä, vii) langokset, kälykset tai lanko ja käly, (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1). Tässä yhteydessä ’henkilöllä’ tarkoitetaan mitä tahansa luonnollista tai oikeushenkilöä.

(5)  Jos tuottajat ovat edellä tarkoitetulla tavalla yhteydessä yrityksiin, joille on asetettu Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tuonnin osalta polkumyyntitoimenpiteitä (alkuperäiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet), vapautus voidaan silti myöntää, jos ei ole näyttöä siitä, että alkuperäisten toimenpiteiden kohteena olevien yritysten suhde luotiin tai sitä käytettiin alkuperäisten toimenpiteiden kiertämiseksi.

(6)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(7)  Limited-merkinnällä varustettu asiakirja on asetuksen (EY) N:o 1225/2009 19 artiklassa ja vuoden 1994 GATT-sopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn WTO-sopimuksen (polkumyynnin vastainen sopimus) 6 artiklassa tarkoitettu luottamuksellisena pidettävä asiakirja. Se on myös suojattu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43) 4 artiklan mukaisesti.


14.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 153/12


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 503/2012,

annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012,

Kreikan tai Italian lipun alla purjehtivien tai näissä maissa rekisteröityjen kurenuotta-alusten tonnikalan kalastustoiminnan kieltämisestä Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (1) ja erityisesti sen 36 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

EU:n vesillä ja tietyillä EU:n ulkopuolisilla vesillä EU:n alusten käytettävissä olevien, kansainvälisten neuvottelujen alaan tai sopimusten soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2012 17 päivänä tammikuuta 2012 annetussa neuvoston asetuksessa (EU) N:o 44/2012 (2) vahvistetaan se tonnikalan määrä, jonka Euroopan unionin kalastusalukset voivat kalastaa vuonna 2012 Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä.

(2)

Tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetuksen (EY) N:o 43/2009 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1559/2007 kumoamisesta 6 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 302/2009 (3) edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle yli 24 metrin pituisille aluksilleen myönnetyt aluskohtaiset kiintiöt.

(3)

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on kalastusalan pitkän aikavälin kannattavuus siten, että varmistetaan elävien vesiluonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti.

(4)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 36 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos komissio toteaa jäsenvaltioiden toimittamien tietojen sekä muiden komission hallussa olevien tietojen perusteella, että Euroopan unionin, jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden ryhmän käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet katsotaan yhden tai useamman pyydyksen tai laivaston osalta käytetyiksi kokonaan, se ilmoittaa asiasta asianomaisille jäsenvaltioille ja kieltää kalastustoiminnan tietyn alueen, pyydyksen, kannan, kantaryhmän tai kyseistä kalastustoimintaa harjoittavan laivaston osalta.

(5)

Komission käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että Kreikan tai Italian lipun alla purjehtiville tai näissä maissa rekisteröidyille kurenuotta-aluksille myönnetyt tonnikalan kalastusmahdollisuudet Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä on käytetty kokonaan 7 päivänä kesäkuuta 2012.

(6)

Kreikka ilmoitti komissiolle 8 päivänä kesäkuuta asettaneensa tonnikalaa vuonna 2012 aktiivisesti pyytäville kurenuotta-aluksilleen kalastustoimia koskevan kiellon 8 päivästä kesäkuuta 2012 kello 8.00.

(7)

Italia ilmoitti komissiolle 3, 5 ja 8 päivänä kesäkuuta 2012 asettaneensa kahdelletoista tonnikalaa vuonna 2012 aktiivisesti pyytävälle kurenuotta-alukselleen kalastustoimia koskevan kiellon, joka tuli voimaan 3 päivästä kesäkuuta neljälle näistä aluksista, 5 päivästä kesäkuuta neljälle alukselle ja 8 päivästä kesäkuuta lopuille neljälle alukselle, ja kaikki kyseiset kalastustoimet kiellettiin 8 päivästä kesäkuuta 2012 kello 11.30.

(8)

Komission on tarpeen kieltää 8 päivästä kesäkuuta 2012 Kreikan tai Italian lipun alla purjehtivien tai näissä maissa rekisteröityjen kurenuotta-alusten tonnikalan kalastus Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Kreikan ja Italian toteuttamia edellä mainittuja toimia,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kielletään Kreikan lipun alla purjehtivilta tai näissä maissa rekisteröidyiltä kurenuotta-aluksilta tonnikalan kalastus Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä 8 päivästä kesäkuuta 2012 kello 8.00.

Kielletään kyseisiltä aluksilta myös pyydetyn kannan aluksella pitäminen, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen, jälleenlaivaaminen, siirtäminen tai purkaminen mainitusta päivästä alkaen.

2 artikla

Kielletään Italian lipun alla purjehtivilta tai näissä maissa rekisteröidyiltä kurenuotta-aluksilta tonnikalan kalastus Atlantin valtamerellä pituuspiirin 45° läntistä pituutta itäpuolella sekä Välimerellä viimeistään 8 päivästä kesäkuuta 2012 kello 11.30.

Kielletään kyseisiltä aluksilta myös pyydetyn kannan aluksella pitäminen, altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi paneminen, jälleenlaivaaminen, siirtäminen tai purkaminen mainitusta päivästä alkaen.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä kesäkuuta 2012.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

Maria DAMANAKI

Komission jäsen


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1.

(2)  EUVL L 25, 27.1.2012, s. 55.

(3)  EUVL L 96, 15.4.2009, s. 1.


14.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 153/14


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 504/2012,

annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä kesäkuuta 2012.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

AL

55,3

MK

45,6

TR

57,2

ZZ

52,7

0707 00 05

MK

26,2

TR

119,6

ZZ

72,9

0709 93 10

TR

97,9

ZZ

97,9

0805 50 10

AR

72,8

BO

105,1

TR

107,0

ZA

101,4

ZZ

96,6

0808 10 80

AR

111,6

BR

83,7

CH

68,9

CL

100,9

CN

136,2

NZ

141,5

US

156,6

UY

61,9

ZA

111,6

ZZ

108,1

0809 10 00

TR

186,0

ZZ

186,0

0809 29 00

TR

444,0

ZZ

444,0

0809 40 05

ZA

300,5

ZZ

300,5


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


PÄÄTÖKSET

14.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 153/16


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 19 päivänä lokakuuta 2011,

velkajärjestelynä toteutetuista valtiontukijärjestelmistä, joita Kreikka on soveltanut Kastorian, Evvoian, Florinan, Kilkisin, Rodopin, Evroun, Xanthin ja Dodekanisan hallintoalueilla sekä Lesvoksen, Samoksen ja Chioksen saarilla

(C 23/04 (ex NN 153/03), C 20/05 (ex NN 70/04) ja C 50/05 (ex NN 20/05))

(tiedoksiannettu numerolla C(2011) 7252)

(Ainoastaan kreikankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2012/307/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (1) ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

I   MENETTELY

(1)

Komissio sai tietoja, joiden mukaan Kastorian ja Evvoian hallintoalueiden yrityksille oli myönnetty tukia velkojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä vuonna 1993 ja sitä seuraavina vuosina. Komissio pyysi Kreikan viranomaisia 27 päivänä toukokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä toimittamaan sille neljän viikon kuluessa velkajärjestelyn perustana olevan säädöksen tekstin sekä muut tiedot, jotka ovat tarpeen järjestelmän arvioimiseksi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan perusteella (3).

(2)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti komissiolle 10 päivänä heinäkuuta 2003 kirjeen, joka kirjattiin saapuneeksi 17 päivänä heinäkuuta 2003 ja jossa Kreikan viranomaiset pyysivät johdanto-osan 1 kappaleessa tarkoitetun määräajan pidentämistä kuukaudella.

(3)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 4 päivänä elokuuta 2003 päivätyllä ja 6 päivänä elokuuta 2003 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä tiedot, joita oli pyydetty 27 päivänä toukokuuta 2003 päivätyssä kirjeessä.

(4)

Kun tiedot tutkittiin, kävi ilmi, että tukia oli maksettu ilman komission hyväksyntää. Komissio päätti sen vuoksi aloittaa tukien ilmoittamatta jättämistä koskevan menettelyn numerolla NN 153/03.

(5)

Komissio ilmoitti 21 päivänä kesäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä (4) Kreikalle päätöksestään aloittaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely (C 23/04), jäljempänä ’ensimmäinen menettely’.

(6)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (5). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisistä tuista.

(7)

Komissio ei saanut huomautuksia asianomaisilta kolmansilta osapuolilta.

(8)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa pyysi komissiolta 13 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä ja 19 päivänä heinäkuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä, että Kreikan viranomaisille annettua määräaikaa ensimmäiseen menettelyyn vastaamiseksi pidennettäisiin kuukaudella.

(9)

Komissio myönsi pyydetyn määräajan pidennyksen 6 päivänä elokuuta 2004 lähettämällään faksilla.

(10)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 9 päivänä elokuuta 2004 päivätyllä ja 10 päivänä elokuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Kreikan viranomaisten vastauksen ensimmäiseen menettelyyn.

(11)

Kun Kreikan viranomaisten 4 päivänä elokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä toimittamia tietoja tarkasteltiin, kävi ilmi, etteivät mainitut tuet koskeneet ainoastaan Kastorian ja Evvoian, vaan myös Florinan ja Kilkisin hallintoalueita. Niinpä komissio pyysi Kreikan viranomaisilta lisätietoja kyseisistä tuista 22 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyllä faksilla.

(12)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa pyysi komissiolta 26 päivänä toukokuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että Kreikan viranomaisille annettua määräaikaa lisätietojen antamiseksi pidennettäisiin kuukaudella.

(13)

Komissio myönsi pyydetyn määräajan pidennyksen 7 päivänä kesäkuuta 2004 lähettämällään faksilla.

(14)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 1 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä ja samana päivänä saapuneeksi kirjatulla kirjeellä tiedot, joita oli pyydetty 22 päivänä huhtikuuta 2004 päivätyssä kirjeessä.

(15)

Kun tiedot tutkittiin, kävi ilmi, että tukia oli maksettu ilman komission hyväksyntää. Komission yksiköt päättivät sen vuoksi aloittaa tukien ilmoittamatta jättämistä koskevan menettelyn numerolla NN 70/04.

(16)

Komissio ilmoitti 9 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (7) Kreikalle päätöksestään aloittaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely Florinan ja Kilkisin hallintoalueille myönnetyistä tuista (C 20/05), jäljempänä ’toinen menettely’.

(17)

Päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (8). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisistä tuista.

(18)

Komissio ei saanut huomautuksia asianomaisilta kolmansilta osapuolilta.

(19)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa pyysi komissiolta 24 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä ja 28 päivänä kesäkuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä, että Kreikan viranomaisille annettua määräaikaa vastata toista menettelyä koskeviin kysymyksiin pidennettäisiin kahdella kuukaudella.

(20)

Komissio myönsi pyydetyn määräajan pidennyksen 13 päivänä heinäkuuta 2005 lähettämällään faksilla.

(21)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 18 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä ja 24 päivänä elokuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Kreikan viranomaisten vastauksen toiseen menettelyyn.

(22)

Kun Kreikan viranomaisten 1 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä toimittamia tietoja tarkasteltiin, kävi ilmi, että tukia oli myönnetty myös muille hallintoalueille kahden ensimmäisen menettelyn jälkeen. Niinpä komissio pyysi Kreikan viranomaisilta lisätietoja kyseisistä tuista 12 päivänä marraskuuta 2004 päivätyllä faksilla.

(23)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa pyysi komissiolta 13 päivänä joulukuuta 2004 päivätyllä ja 15 päivänä joulukuuta 2004 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä, että Kreikan viranomaisille annettua määräaikaa lisätietojen antamiseksi pidennettäisiin kuukaudella.

(24)

Komissio myönsi pyydetyn määräajan pidennyksen 6 päivänä tammikuuta 2005 lähettämällään faksilla.

(25)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 27 päivänä tammikuuta 2005 päivätyllä ja 1 päivänä helmikuuta 2005 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä tiedot, joita oli pyydetty 12 päivänä marraskuuta 2004 päivätyssä faksissa.

(26)

Kun tiedot tutkittiin, kävi ilmi, että tukia oli maksettu ilman komission hyväksyntää. Komissio päätti sen vuoksi aloittaa tukien ilmoittamatta jättämistä koskevan menettelyn numerolla NN 20/05.

(27)

Komissio ilmoitti 22 päivänä joulukuuta 2005 päivätyllä kirjeellä (10) Kreikalle päätöksestään aloittaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely Rodopin, Evroun, Xanthin ja Dodekanisan hallintoalueille sekä Lesvoksen, Samoksen ja Chioksen saarille myönnetyistä tuista (C 50/05), jäljempänä ’kolmas menettely’.

(28)

Päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (11). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisistä tuista.

(29)

Komissio ei saanut huomautuksia asianomaisilta kolmansilta osapuolilta.

(30)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa pyysi komissiolta 23 päivänä tammikuuta 2006 päivätyllä ja 25 päivänä tammikuuta 2006 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä, että Kreikan viranomaisille annettua määräaikaa kolmatta menettelyä koskeviin kysymyksiin vastaamiseksi pidennettäisiin kolmella kuukaudella.

(31)

Komissio myönsi pyydetyn määräajan pidennyksen 3 päivänä helmikuuta 2006 lähettämällään faksilla.

(32)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa ilmoitti komissiolle 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyllä ja 11 päivänä toukokuuta 2006 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä Kreikan viranomaisten vastauksen kolmatta menettelyä koskeviin kysymyksiin.

(33)

Kun komissio oli tutkinut uudelleen kaikki ilmoitetut oikeusperusteet, se pyysi Kreikan viranomaisilta 12 päivänä tammikuuta 2011 päivätyllä faksilla selvitykset kyseisistä tuista kuukauden määräajassa.

(34)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa pyysi komissiolta 7 päivänä helmikuuta 2011 päivätyllä sähköpostiviestillä edellä mainitun määräajan pidentämistä 40 työpäivällä.

(35)

Komissio myönsi 17 päivänä helmikuuta 2011 päivätyllä faksilla 20 työpäivän pidennyksen kyseiseen määräaikaan.

(36)

Kreikan pysyvä edustusto Euroopan unionissa toimitti kyseiset selvitykset komissiolle 15 päivänä maaliskuuta 2011 ja 29 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyillä sähköpostiviesteillä.

II   KUVAUS

(37)

Syyskuun 30 päivänä 1993 tehdyssä ministeriön päätöksessä nro 69836/B1461 määrätään, että kaikki 30 päivänä kesäkuuta 1993 voimassa olevat Kastorian ja Evvoian hallintoalueille sijoittautuneille ja siellä toimiville (riippumatta siitä, missä pääkonttori sijaitsee) teollisuus- tai käsiteollisuusyrityksille drakmoissa tai muussa valuutassa myönnetyt kaikentyyppiset lainat (käyttöpääomaa ja kiinteä pääomaa varten otetut), olivatpa ne erääntyneet tai eivät, ja drakmoissa tai muussa valuutassa olevat pankkitakuut muunnetaan uudeksi kymmenen vuoden lainaksi, joka lyhennetään korkoineen puolivuosittain yhtä suurin kokonaislyhennyksin tai yhtä suurin lainapääomalyhennyksin siten, että korot lasketaan kullakin lyhennyskerralla silloin voimassa olevan järjestelykoron mukaan (uuden lainan korko on sama kuin se, jota sovelletaan niihin valtion 12 kuukauden obligaatioihin, jotka on laskettu viimeksi liikkeeseen ennen lainan kunkin lyhennyskauden alkua, lisättynä kahdella prosenttiyksiköllä ja alennettuna 10 prosenttiyksiköllä ensimmäisten viiden vuoden aikana; alennus myönnetään tätä varten lailla nro 128/75 (12) perustetulta tililtä.

(38)

Vaihtoehtoisesti edellä mainitut yritykset voivat saada viiden vuoden ajan 10 prosentin alennuksen koroista käyttöpääomaa tai kiinteä pääomaa varten ottamilleen drakmamääräisille tai muussa valuutassa oleville lainoille, joita niillä on 30 päivänä kesäkuuta 1993.

(39)

Yritysten on oltava elinkelpoisia uudelleenjärjestelyn jälkeen (mikä merkitsee, että niiden tilanne on jossain määrin vaikea); pankit todentavat tämän seikan.

(40)

Kesäkuun 1 päivänä 1994 annetulla ministeriön päätöksellä nro 2035824/5887, 26 päivänä elokuuta 1994 annetulla ministeriön päätöksellä nro 2045909/7431/0025, 9 päivänä marraskuuta 1994 annetulla ministeriön päätöksellä nro 2071670/11297 ja 8 päivänä joulukuuta annetulla ministeriön päätöksellä nro 72742/B1723 mukautetaan uusien luottojen lyhennysvapauskausia ja koronalennuksia, ja ne katetaan valtiontakuilla.

(41)

Syyskuun 14 päivänä 1993 tehdyssä ministeriön päätöksessä nro 66336/B.1398 määrätään samoista toimenpiteistä ja edellytyksistä kuin ne, jotka kuvataan johdanto-osan 37 kappaleessa. Päätöksessä määrätään myös valtiontakuusta Florinan ja Kilkisin hallintoalueiden teollisuus- ja käsiteollisuusyrityksien lainajärjestelyjen pääomalle ja koroille. Valtio huolehtii myös niiden lainojen myöhästyneistä koroista 31 päivään joulukuuta 1992, joita kyseiset yritykset ottivat kiinteää pääomaa ja käyttöpääomaa varten lain nro 128/75 talousarvion rajoissa.

(42)

Syyskuun 14 päivänä 1993 tehtyä päätöstä nro 66336/B.1398 on muutettu 21 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyllä päätöksellä nro 30755/B.1199, 23 päivänä syyskuuta 1994 tehdyllä päätöksellä nro 60029/B.1541, 8 päivänä joulukuuta 1994 tehdyllä päätöksellä nro 72742/B.1723, 4 päivänä tammikuuta 1995 tehdyllä päätöksellä nro 236/B.22, 28 päivänä helmikuuta 1995 tehdyllä päätöksellä nro 8014/B.285, 3 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyllä päätöksellä nro 44678/B.1145, 24 päivänä joulukuuta 1996 tehdyllä päätöksellä nro 44446/B.1613, 9 päivänä joulukuuta 1997 tehdyllä päätöksellä nro 40410/B.1678, 24 päivänä maaliskuuta 1999 tehdyllä päätöksellä nro 10995/B.546, 22 päivänä maaliskuuta 2000 tehdyllä päätöksellä nro 12169/B.736 ja 24 päivänä lokakuuta 2000 tehdyllä päätöksellä nro 35913/B.2043. Kyseisillä päätöksillä mukautetaan lainojen takaisinmaksuaikaa, uusien lainojen ilmaisajanjaksoja ja korkohyvityksiä ja pidennetään myös määräaikoja, jolloin maksamattomat lyhennykset erääntyvät.

(43)

Yritysten on oltava elinkelpoisia uudelleenjärjestelyn jälkeen (mikä merkitsee, että niiden tilanne on jossain määrin vaikea); pankit todentavat tämän seikan.

(44)

Tammikuun 13 päivänä 1994 tehdyssä ministeriön päätöksessä nro 1648/B.22 määrätään seuraavaa:

a)

Uusille käyttöpääomaa varten otetuille lainoille, jota on myönnetty 1.4.1993 alkaen Xanthin, Rodopin ja Evroun hallintoalueille sijoittautuneille käsiteollisuus-, teollisuus-, kaivos-, tehdasmaisille karjatalous-, hotelli- ja merenkulkualan yrityksille riippumatta yritysten pääkonttorin sijainnista, myönnetään 10 prosenttipisteen korkotuki lailla nro 128/75 perustetulta tililtä. Korkotuen enimmäismäärä on 20 prosenttia edellisen vuoden liikevaihdosta tai enintään 50 prosenttia yrityksen kuluvan vuoden tilauskannasta 1.4.1993–31.3.1996 välisen ajan koroille. Valtiontakuu näille on enintään 100 000 000 drakmaa (293 470 euroa).

b)

Kaikki joulukuun 31 päivänä 1993 voimassa olevien Thrakin alueen käsiteollisuus-, teollisuus-, kaivos-, tehdasmaisille karjatalous-, hotelli- ja merenkulkualan yrityksille myönnetyt käyttöpääomaa ja kiinteää pääomaa varten otetut lainat, erääntymässä olevat ja muut, muutetaan uudeksi lainaksi, joka lyhennetään kymmenessä vuodessa yhtä suurina puolivuosittain maksettavina kokonaislyhennyksinä (lainapääoma ja korot) lailla nro 128/75 perustetulta tililtä, jolla on valtiontakuu.

c)

Järjestelyssä ovat mukana käyttöpääomaa ja kiinteää pääomaa varten otettujen lainojen myöhästymiskorot 31 päivänä joulukuuta 1992.

(45)

Yritysten on oltava elinkelpoisia uudelleenjärjestelyn jälkeen (mikä merkitsee, että niiden tilanne on jossain määrin vaikea); pankit todentavat tämän seikan.

(46)

Tammikuun 13 päivänä 1994 tehtyä ministeriön päätöstä nro 1648/B.22 on muutettu ministeriön päätöksillä nro 14237/B.664/6.4.1994, 235/B.21/4.1.1995, 44678/B.1145/3.7.1995, 14946/B.566/30.4.1996, 44446/B.1613/24.12.1996, 32576/B.1282/9.10.1997 (13), 11362/B.472/7.4.1997, 40412/B.1677/9.12.1997 (14), 42998/B.2026/15.12.1998, 19954/B.957/7.6.1999, 10123/B.507/17.3.1999, 6244/B.270/18.2.2000 ja 35913/B.2043/24.10.2000 (15). Näillä päätöksillä säännellään teknisiä muuttujia, kuten korkotukia, lyhennysvapauskausien kestoa, laina-aikaa sekä sitä, minkä määräajan kuluttua maksamattomat lyhennykset erääntyvät.

(47)

Helmikuun 17 päivänä 1994 tehdyssä ministeriön päätöksessä nro 2003341/683/0025 määrätään, että Kreikan valtio takaa 1 päivästä huhtikuuta 1993 käyttöpääomaa varten otetut lainat Xanthin, Rodopin ja Evroun hallintoalueille sijoittautuneille käsiteollisuus-, teollisuus-, kaivos-, tehdasmaisille karjatalous-, hotelli- ja merenkulkualan yrityksille, riippumatta siitä, missä niiden pääkonttori sijaitsee, 100 000 000 drakmaan (293 470 euroon) saakka yritystä kohti. Valtio takaa myös velat (lainapääoman ja korot), jotka aiheutuvat 31 päivänä joulukuuta 1993 voimassa olevista vanhoista lainoista, jotka on myönnetty 13 päivänä tammikuuta 1994 annetun yhteisen päätöksen nro 1648/C.C.54/B.22 ehtojen mukaisesti.

(48)

Ministeriön päätöstä nro 2003341/683/0025/17.2.94 on muutettu päätöksillä nro 2022973/3968/0025/18.5.94, 2043231/6673/0025/11.7.95, 2030175/4446/0025/10.6.1996, 2087184/49/0025/11.7.97, 2016123/2133/0025/6.3.1998, 2090373/11216/0025/1.6.98 (16), 2/21857/0025/7.10.1999, 2/14774/0025/31.5.2000, 2/82257/0025/18.12.2000, 2/7555/0025/25.5.2001, 2/61352/0025/31.1.2002 ja 2/64046/0025/2003/28.1.2004. Näillä päätöksillä myönnetään valtion takuu sovellettaessa toimenpiteitä, joista määrätään päätöksillä, joilla muutetaan 13 päivänä tammikuuta 1994 tehtyä ministeriön päätöstä nro 1648/B.22 (ks. 46 kappale).

(49)

Edellä olevassa luettelossa mainitussa 18 päivänä joulukuuta 2000 tehdyssä ministeriön päätöksessä nro 2/82257/0025 täsmennetään, että yritysten on oltava elinkelpoisia (ei siis elinkelpoisia velkajärjestelyn jälkeen kuten muiden tässä päätöksessä mainittujen ministeriön päätösten tapauksessa), jotta näitä säännöksiä sovellettaisiin niihin; tämä merkitsee sitä, että yritykset eivät ole vaikeuksissa.

(50)

Toukokuun 16 päivänä 1989 tehdyllä ministeriön päätöksellä nro 2041901 määrätään, että lailla nro 128/75 perustettua yhteistä tiliä velottamalla maksetaan kolmen prosentin korkotuki muille sellaisille huhtikuun 1 päivänä 1989 ja sen jälkeen myönnetyille lainoille, jotka on tarkoitettu käyttöpääomaa varten kaupallisille ja käsiteollisuusyrityksille, joiden pääkonttori sijaitsee Evroun, Lesvoksen, Samoksen, Chioksen ja Dodekanisan hallintoalueilla.

(51)

Lokakuun 10 päivänä 1989 tehdyllä ministeriön päätöksellä nro 2078809 määrätään, että lailla nro 128/75 perustettua yhteistä tiliä velottamalla maksetaan kolmen prosentin korkotuki muille sellaisille huhtikuun 1 päivänä 1989 ja sen jälkeen myönnetyille lainoille, jotka on tarkoitettu käyttöpääomaa varten kaupallisille ja käsiteollisuusyrityksille, joiden pääkonttori sijaitsee Rodopin, Xanthin ja Samoksen hallintoalueilla.

(52)

Helmikuun 10 päivänä 2003 tehdyllä ministeriön päätöksellä nro 9034/B.289 ja kesäkuun 2 päivänä 2003 tehdyllä ministeriön päätöksellä nro 37497/B.1232 täydennetään 50 ja 51 kappaleessa mainittuja päätöksiä täsmentämällä niiden soveltamisala ja korkotukien tiettyjä teknisluonteisia muuttujia.

III   SYYT MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN ALOITTAMISEEN

(53)

Komissio epäilee näitä kolmea tukijärjestelmää ei pelkästään sen suhteen, onko kyseessä valtiontuki, vaan myös sen suhteen, ovatko tuet, joiden olemassaolosta komissio on vakuuttunut, sisämarkkinoille soveltuvia.

a)    Perustelut ensimmäisen menettelyn aloittamiselle

(54)

Ensimmäinen menettely aloitettiin seuraavista syistä:

a)

kun Kreikan viranomaisilta pyydettiin selvitystä tuista, ne ilmoittivat, etteivät ne olleet antaneet tiedoksi tukien oikeusperustana olevia ministeriön päätöksiä, koska ne katsoivat, etteivät tuet olleet Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia; ne totesivat myös, että vaikka ne eivät tienneet tuensaajien tarkkaa lukumäärää, tukien määrien perusteella oli todennäköisesti kyseessä vähämerkityksinen tuki;

b)

koska tukien myöntämisajankohtana ei ollut voimassa maataloudessa sovellettavia vähämerkityksisiä tukia ja koska tukien oikeusperusteina käytetyt päätökset koskivat maksuvaikeuksissa olevia yrityksiä, komissio katsoi, että tukia oli tarkasteltava niiden sääntöjen pohjalta, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta ensimmäisen tässä tarkoitetun päätöksen voimaantulosta lähtien; käytettävissä olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan voitu päätellä, oliko kyseisiä sääntöjä noudatettu;

c)

maatalouden alallakaan ei käytettävissä olevien tietojen perusteella voitu päätellä, oliko valtiontakuiden myöntämisessä noudatettu valtiontakuita koskevia sääntöjä ensimmäisen tässä tarkoitetun ministeriön päätöksen voimaantulosta lähtien;

d)

teollisuus- ja käsiteollisuusyrityksille oli voimassa vähämerkityksistä tukea koskeva sääntö, mutta koska Kreikan viranomaiset eivät tienneet edellä mainituissa ministeriön päätöksissä määrättyjen toimenpiteiden edunsaajien lukumäärää ja koska vähämerkityksisen tuen enimmäismäärät lasketaan kolmevuotiskaudelle eikä kutakin toimea kohti, oli mahdotonta päätellä, sovelletaanko kyseisissä päätöksissä määrättyihin tukiin vähämerkityksistä tukea koskevia sääntöjä kyseisenä ajanjaksona; tukia on myös tarkasteltava niiden sääntöjen pohjalta, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja niiden rakenneuudistusta ja jotka olivat voimassa ensimmäisen tässä tarkoitetun ministeriön päätöksen voimaantulosta lähtien; käytettävissä olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan voitu päätellä, oliko kyseisiä sääntöjä noudatettu;

e)

näillä aloilla ei käytettävissä olevien tietojen perusteella voitu päätellä, oliko valtiontakuiden myöntämisessä noudatettu pankkitakuiden muodossa myönnettäviä valtiontukia koskevia sääntöjä ensimmäisen tässä tarkoitetun ministeriön päätöksen voimaantulosta lähtien.

b)    Perustelut toisen menettelyn aloittamiselle

(55)

Toinen menettely aloitettiin seuraavista syistä:

a)

kun Kreikan viranomaisilta pyydettiin selvitystä tuista, ne ilmoittivat, että vaikka ne eivät tienneet tuensaajien tarkkaa lukumäärää, tukien määrien perusteella oli todennäköisesti kyseessä vähämerkityksinen tuki; vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä ei kuitenkaan ollut voimassa maatalouden alalla ennen 1 päivää tammikuuta 2005; komissiolla ei siis ollut mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella se olisi voinut määritellä, voidaanko summiin, joita maatalousyrityksille oli myönnetty ministerin päätöksen nro 66336/B.1398 ja sen muutosten nojalla, soveltaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalous- ja kalastusalalla 6 päivänä lokakuuta 2004 annettua komission asetusta (EY) N:o 1860/2004 (17), jolla otettiin maatalouden alalla käyttöön vähämerkityksistä tukea koskeva sääntö;

b)

koska edellä mainitut päätökset koskivat vaikeuksissa olevia yrityksiä, tukia täytyy arvioida niiden sääntöjen pohjalta, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja niiden rakenneuudistusta tässä tarkoitetun ensimmäisen päätöksen voimaantulosta eli 21 päivästä syyskuuta 1993 lähtien; käytettävissä olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan voitu päätellä, oliko kyseisiä sääntöjä noudatettu;

c)

maatalouden alallakaan ei käytettävissä olevien tietojen perusteella voitu päätellä, oliko valtiontakuiden myöntämisessä noudatettu takuiden muodossa myönnettäviä valtiontukia koskevia sääntöjä 21 päivästä syyskuuta 1993 lähtien;

d)

teollisuus- ja käsiteollisuusyrityksiin sovellettava vähämerkityksistä tukea koskeva sääntö oli voimassa, mutta koska Kreikan viranomaiset eivät tienneet edellä mainituissa päätöksissä määrättyjen toimenpiteiden edunsaajien lukumäärää ja koska vähämerkityksisen tuen enimmäismäärät lasketaan kolmevuotiskaudelle eikä kutakin toimea kohti, oli mahdotonta päätellä, sovelletaanko kyseisissä päätöksissä määrättyihin tukiin vähämerkityksistä tukea koskevia sääntöjä kyseisen ajanjaksona; tukia on myös tarkasteltava niiden sääntöjen pohjalta, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja niiden rakenneuudistusta ja jotka olivat voimassa 21 päivästä syyskuuta 1993 lähtien; käytettävissä olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan voitu päätellä, oliko kyseisiä sääntöjä noudatettu;

e)

kyseisillä aloilla ei käytettävissä olevien tietojen perusteella voitu päätellä, oliko valtiontakuu myönnetty takuiden muodossa myönnettäviä valtiontukia koskevien sääntöjen mukaisesti 21 päivästä syyskuuta 1993 lähtien.

c)    Perustelut kolmannen menettelyn aloittamiselle

(56)

Kolmas menettely aloitettiin seuraavista syistä:

a)

Kreikan viranomaiset ilmoittivat toimittamissaan tiedoissa, että samoin kuin kahdessa ensimmäisessä menettelyssä tässäkin tukisummiin todennäköisesti pätee vähämerkityksisen tuen sääntö; vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä ei kuitenkaan ollut voimassa maatalouden alalla ennen 1 päivää tammikuuta 2005; komissiolla ei siis ollut mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella se olisi voinut määritellä, voidaanko summiin, joita maatalousyrityksille oli myönnetty tarkasteltavina olevien tukijärjestelmien oikeusperustana käytettyjen päätösten nojalla, soveltaa asetusta (EY) N:o 1860/2004;

b)

koska tarkasteltavana olevat ministeriön päätökset koskivat vaikeuksissa olevia yrityksiä, tukia täytyy arvioida niiden sääntöjen pohjalta, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja niiden rakenneuudistusta tässä tarkoitetun ensimmäisen päätöksen voimaantulosta lähtien; käytettävissä olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan voitu päätellä, oliko kyseisiä sääntöjä noudatettu;

c)

teollisuus-, hotelli- ja käsiteollisuusyrityksiin sovellettava vähämerkityksistä tukea koskeva sääntö oli tosin voimassa, mutta koska Kreikan viranomaiset eivät olleet toimittaneet tietoja tuensaajien lukumäärästä ja koska vähämerkityksisen tuen enimmäismäärät lasketaan kolmevuotiskaudelle eikä kutakin toimea kohti, oli mahdotonta päätellä, sovelletaanko kyseisissä päätöksissä määrättyihin tukiin vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä; tässä yhteydessä tukia on tarkasteltava myös niiden sääntöjen pohjalta, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja niiden rakenneuudistusta ja jotka olivat voimassa ensimmäisen tässä tarkoitetun päätöksen voimaantulosta lähtien; käytettävissä olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan voitu päätellä, oliko kyseisiä sääntöjä noudatettu;

d)

kivihiiliteollisuudessa ja merenkulussa vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä sovelletaan EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 69/2001 (18) tultua voimaan. kuitenkin c kohdassa mainituista syistä tukia on tarkasteltava myös niiden sääntöjen pohjalta, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja niiden rakenneuudistusta ja jotka olivat voimassa ensimmäisen tässä tarkoitetun päätöksen voimaantulosta lähtien; käytettävissä olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan voitu päätellä, oliko kyseisiä sääntöjä noudatettu;

e)

meriliikenteen alalla ei sovelleta vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä; tukia on tarkasteltava myös niiden sääntöjen pohjalta, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja niiden rakenneuudistusta ja joita sovelletaan ensimmäisen tässä tarkoitetun päätöksen voimaantulosta lähtien; käytettävissä olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan voitu päätellä, oliko kyseisiä sääntöjä noudatettu;

f)

millään näistä aloista ei käytettävissä olevien tietojen perusteella voitu päätellä, oliko valtiontakuita myönnettäessä noudatettu takuiden muodossa myönnettäviä valtiontukia koskevia sääntöjä, joita sovelletaan ensimmäisen tässä tarkoitetun ministeriön päätöksen voimaantulopäivästä lähtien;

g)

toukokuun 16 päivänä 1989 tehdyssä päätöksessä nro 2041901 ja johdanto-osan 51 ja 52 kappaleessa mainituissa päätöksissä määrätään muille hallintoalueille kuin Rodopille, Evroulle ja Xanthille tarkoitetuista tuista; ei ollut mahdollista määrittää, onko päätöksissä tarkoitettu tukijärjestelmä kolmelle edellä mainitulle hallintoalueelle tarkoitetun tukijärjestelmän laajennus vai erillinen järjestelmä; riippumatta siitä, mikä tarkoitus oli ollut, käytettävissä olevien tietojen perusteella ei ollut mahdollista määrittää, oliko valtiontukisääntöjä (aluetukiin sovellettavia tai vähämerkityksistä tukea koskevia) noudatettu;

h)

mikäli g kohdassa mainituilla ministeriön päätöksillä oli tarkoitus laajentaa Rodopille, Evroulle ja Xanthille tarkoitettuja tukijärjestelmiä, ei ollut mahdollista määrittää, voidaanko suunniteltuihin tukiin soveltaa vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä tai pitääkö niitä yhteensopivina niiden sääntöjen kanssa, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja niiden rakenneuudistusta;

i)

mikäli g kohdassa mainituilla ministeriön päätöksillä oli tarkoitus määrätä erillisestä tukijärjestelmästä, on tarkasteltava sen soveltuvuutta terveisiin ja vaikeuksissa oleviin yrityksiin, koska kyseisissä päätöksissä asiaa ei täsmennetty; tarkastelussa tultiin seuraaviin johtopäätöksiin:

i)

vaikeuksissa olevat yritykset: ei ollut mahdollista määrittää, voidaanko suunniteltuihin tukiin soveltaa vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä tai pidetäänkö niitä yhteensopivina niiden sääntöjen kanssa, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja niiden rakenneuudistukseen tarkoitettujen tukien myöntämistä;

ii)

terveet yritykset: ei ollut mahdollista määrittää, oliko korkotuellisen lainan avulla hankittu käyttöpääoma käytetty asiaa koskevissa unionin aluetukisäännöksissä tarkoitettujen hyväksyttävien investointien rahoittamiseen.

IV   KREIKAN VIRANOMAISTEN HUOMAUTUKSET MUODOLLISEN MENETTELYN ALOITTAMISESTÄ

a)    Kreikan viranomaisten huomautukset ensimmäisen menettelyn aloittamisesta

(57)

Kreikan viranomaiset ilmoittivat 9 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessä seuraavaa:

a)

lainojen yhdistäminen on hallinnollinen toimenpide, joka ei aiheuta valtiolle korkeita kustannuksia;

b)

korkojen laskeminen puolivuosittain on jo hyväksytty Kreikan korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä; korkein oikeus on todennut, että neljännesvuosittain tapahtuva korkojen lisääminen on lainvastaista ja siitä aiheutuu lainanottajille kohtuuton rasite;

c)

Kreikan myöntämää valtiontakuuta ei voida pitää tukena, koska kyseiseen takuuseen liittyy lainanottajalle asetettuja erittäin ankaria vaatimuksia;

d)

viiteajanjakson aikana korot olivat Kreikassa paljon korkeampia kuin keskimääräiset korot muualla unionissa ja olivat edelleen korkeammat tuista huolimatta; kilpailun vääristymistä ei siis esiintynyt, varsinkaan kun yritysten oli oltava elinkelpoisia; korkotuet veloitettiin lisäksi erityiseltä valtion talousarvioon kuulumattomalta tililtä;

e)

lyhennysvapaiden ajanjaksojen myöntämistä ei voida pitää varsinaisena tukena, koska velka ja korot on kuitenkin maksettava; ainoastaan maksuajankohta siirtyi taloudellisten vaikeuksien takia;

f)

ministeriön päätös nro 72742/B1723 (ks. johdanto-osan 42 kappale) ei aiheuttanut lisäkustannuksia verrattuna niihin, joita aiheutui tukijärjestelmän perustana olevasta alkuperäisestä päätöksestä;

g)

vakuuksien vapauttamista ministeriön päätöksen nro 2071670/11297 nojalla ei voida pitää yritystukena, koska vakuudet mukautetaan uudelleenjärjestellyn lainan määrään; sitä paitsi Kreikan valtion antama takuu ei kata kaikenlaisia menoja, joita pankit veloittavat lainaottajilta;

h)

ministeriön päätös nro 69836/B1451 ja sen muutokset koskivat yleisesti jalostusalan mutta ei erityisesti maatalousalan yrityksiä, joihin sovelletaan maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantamisesta 29 päivänä maaliskuuta 1990 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 866/90 (19), maataloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantamisesta 20 päivänä toukokuuta 1997 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 951/97 (20) ja Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1257/1999 (21); näitä asetuksia sovellettiin toteuttamalla toisen ja kolmannen yhteisen tukikehyksen yritystoimintaohjelmat; yritykset, jotka olivat tehneet investointeja maatalouden kehittämis- ja elintarvikeministeriön tuella, eivät voineet järjestellä velkojaan uudelleen, koska siitä ei ollut säädetty; myöskään vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä ei sovellettu, koska toimijoiden piti toteuttaa toimenpiteitä ja maksaa niiden kustannukset saadakseen tukea;

i)

vähämerkityksistä tukea koskevaan sääntöön viitattiin yksinomaan sen vuoksi, että saataisiin käsitys tukien arvosta; tuet olivat enimmäkseen pienempiä kuin vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä, eikä tässä erityisesti tarkoiteta maataloutta;

j)

arviointiperuste ”elinkelpoisuus uudelleenjärjestelyn jälkeen” ei käytännössä vaikuttanut kokonaisarvioon, jonka luottolaitos teki yrityksen elinkelpoisuudesta, koska päätös uudelleenjärjestelystä tehtiin heti elinkelpoisuusselvityksen jälkeen;

k)

uudelleenjärjestely koski vanhoja lainoja, eikä siihen kuulunut uusien investointien rahoitusta;

l)

mitä tulee tuen kokonaisekvivalenttiin, suurin osa tuista oli pieniä summia, ja yritysten sijoittautumisalueet (Kastoria ja Evvoia) ovat molemmat vuoristoalueiden ja eräiden epäsuotuisien alueiden maataloudesta 28 päivänä huhtikuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 75/268/ETY (22) tarkoitettuja vaikeuksissa olevia alueita, ja koko maa kuuluu tavoite 1:n soveltamisalaan;

m)

uusiin lainoihin sovelletaan samaa korkoa kuin niihin valtion obligaatioihin, jotka on laskettu viimeksi liikkeeseen, eikä korkotukea annettu koko uudelleenjärjestelyaikana, vaan ainoastaan ensimmäisinä kriittisinä vuosina, eikä korkotuki ollut erityisen merkittävä (1–2 yksikköä);

n)

korkotukijärjestelmä oli voimassa 30 päivän kesäkuuta 1993 ja 30 päivän kesäkuuta 2003 välisenä aikana.

b)    Kreikan viranomaisten huomautukset toisen menettelyn aloittamisesta

(58)

Kreikan viranomaiset toimittivat 18 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä jäljempänä esitetyt väitteet, joista useimmat oli jo esitetty vastauksissa ensimmäisen menettelyn aloittamiseen liittyviin kysymyksiin (ks. edellinen kappale):

a)

lainojen yhdistäminen on hallinnollinen toimenpide, joka ei aiheuta valtiolle korkeita kustannuksia (viranomaiset lisäsivät, ettei tämän keinon käytön tarkoituksena ole tukien valikoiva myöntäminen);

b)

korkojen laskeminen puolivuosittain on jo hyväksytty Kreikan korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä; korkein oikeus on todennut, että neljännesvuosittain tapahtuva korkojen lisääminen on lainvastaista ja aiheuttaa lainanottajille kohtuutonta rasitetta;

c)

viiteajanjakson aikana korot olivat Kreikassa korkeampia kuin korot muualla yhteisössä ja olivat edelleen korkeammat korkotuista huolimatta;

d)

Kreikan myöntämää valtiontakuuta ei voida pitää tukena, koska kyseiseen takuuseen liittyy lainanottajalle asetettuja erittäin ankaria vaatimuksia;

e)

myöhästyskorot ja korkotuet rahoitettiin erityiseltä valtion talousarvioon kuulumattomalta tililtä (lailla nro 128/75 perustettu tili);

f)

lyhennysvapaiden ajanjaksojen myöntämistä ei voida pitää varsinaisena tukena, koska velka ja korot on kuitenkin maksettava; ainoastaan maksuajankohta siirtyi taloudellisten vaikeuksien takia;

g)

vuonna 1993 tehdyssä ministeriön päätöksessä 66336/B.1398 ja sen muutoksissa määrättiin mahdollisuudesta myöntää tukea Florinan ja Kilkisin hallintoalueille sijoittautuneille yrityksille; siitä ei aiheutuisi valtiolle korkeita kustannuksia sillä edellytyksellä, että yritysten katsottiin olevan elinkelpoisia; tuki ei sen vuoksi vääristänyt kilpailua EY:n perustamissopimuksen 87 artiklassa tarkoitetulla tavalla; on myös muistettava, että Florinan ja Kilkisin hallintoalueiden naapurissa on entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia ja että kyseisenä ajankohtana (1990-luvulla) nämä kunnat kärsivät vakavasti alueen epävakaudesta ja sotatilasta;

h)

edellä mainitussa päätöksessä viitataan teollisuus- ja käsiteollisuusyrityksiin; Kreikan viranomaisten mukaan kyseisen päätöksen määräykset eivät koska maatalousyrityksiä.

c)    Kreikan viranomaisten huomautukset kolmannen menettelyn aloittamisestä

(59)

Kreikan viranomaiset toimittivat 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyllä kirjeellä seuraavat huomautukset:

a)

niillä hallintoalueilla, joita kyseiset päätökset koskevat, vallitsi vaikea taloudellinen tilanne, vaikea vajaatyöllisyys ja korkea työttömyys verrattuna maan muihin osiin; tilannetta vaikeutti vielä naapurialueilla (esimerkiksi Kosovossa) vallinnut sotatila; tämän vuoksi kilpailu ei voinut vääristyä, ja taloudellinen tuki velkojen uudelleenjärjestelyn tai korkotuen muodossa voi täyttää EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettua poikkeuslupaa koskevat vaatimukset;

b)

tukien tarkoituksena oli auttaa muun muassa paikallisten markkinoiden lamasta, työmarkkinoiden supistumisesta ja kysynnän vähenemisestä aiheutuneiden ongelmien ratkaisussa ja samalla pitkän aikavälin taloudellisessa kehityksessä;

c)

mitä tulee komission väitteeseen, että yhteisössä käytävän kaupan edellytykset voivat kärsiä, kun otetaan huomioon maataloudessa vallitseva voimakas kilpailu, Kreikka toteaa, että tarkastelun kohteena olevista päätöksistä ainoastaan 13 päivänä tammikuuta 1994 tehty ministeriön päätös nro 1648/B22 koskee tehdasmaisia karjatalousyrityksiä; lisäksi kaudella 1995–2004 lihantuotanto Evroun, Xanthin ja Rodopin hallintoalueilla oli vain pieni osa kyseisten alueiden maataloustuotannosta, ja kyseisenä ajanjaksona kyseisten alueiden BKT (kokonaisuudessaan ja henkeä kohti) tosin nousi, mutta pysyi kuitenkin erittäin alhaisena verrattuna maan keskiarvoon;

d)

toukokuun 16 päivänä 1989 tehdyssä ministeriön päätöksessä ja 1989 tehdyssä ministeriön päätöksessä 2078809, joissa määrätään käyttöpääomaa varten otettujen lainojen korkotuista Lesvoksen, Samoksen, Chioksen ja Dodekanisan hallintoalueille sijoittautuneille yrityksille, määrätään myös, että yritysten on oltava elinkelpoisia sekä ennen velkajärjestelyjä että niiden jälkeen;

e)

Kreikan toimivaltaisilta viranomaisilta pyydettiin tietoja tuensaajista ja tuista, mutta viranomaiset eivät pystyneet toimittamaan niitä;

f)

korkotuet tulivat lailla 128/75 perustetulta tililtä, joka ei kuulu valtion talousarvioon, sillä tiliä käytetään pääasiassa varojen uudelleenjakoon.

d)    Kreikan viranomaisten 15 ja 29 päivänä maaliskuuta 2011 päiväämät kirjeet

(60)

Kreikan viranomaiset ilmoittivat 15 ja 29 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyillä kirjeillä päivämäärät, jolloin kyseisiä tukijärjestelmiä koskevien alkuperäisten ministeriön määräysten voimassaolo päättyi:

a)

päätös nro 69836/B1461 (Kastorian ja Evvoian hallintoalueet): 30 päivä kesäkuuta 2003;

b)

syyskuun 14 päivänä 1993 tehty päätös nro 66336/B/398 (Florinan ja Kilkisin hallintoalueet): 30 päivä kesäkuuta 2000;

c)

tammikuun 13 päivänä 1994 tehty päätös nro 1648/B.22 (Xanthin, Rodopin ja Evroun hallintoalueet): 31 päivä joulukuuta 2005;

d)

toukokuun 16 päivänä 1989 tehty päätös nro 2041901 (Rodopin, Evroun, Xanthin ja Dodekanisan hallintoalueet sekä Lesvos, Samos ja Chios -saarten hallintoalueet): 31 päivä joulukuuta 2004.

(61)

Kreikan viranomaiset selittivät tämän jälkeen, ettei tarkoituksena ole tarkastella vain yritysten elinkelpoisuutta lainojen uudelleenjärjestelyn jälkeen vaan arvioida yritysten elinkelpoisuus sekä ennen uudelleenjärjestelyä että sen jälkeen.

(62)

Näissä kahdessa kirjeessä esitetään myös taulukot kullekin yritykselle myönnettyjen tukien avustusekvivalenteista, jotta nähtäisiin niiden yritysten prosenttiosuus, joiden saamiin tukiin voidaan soveltaa vähämerkityksistä tukea koskevia sääntöjä. Kreikan viranomaiset toteavat kuitenkin, että 16 päivänä toukokuuta 1989 tehdyllä ministeriön päätöksellä nro 2041901 määrätyistä tuista Xanthin, Rodopin, Evroun, Samoksen, Lesvoksen, Chioksen ja Dodekanisan hallintoalueille ja 13 päivänä tammikuuta 1994 tehdyllä ministeriön päätöksellä nro 1648/B.22 määrätyistä tuista Xanthin, Rodopin ja Evroun hallintoalueille on saatavilla tietoja vain vuosilta 2004–2007. Kastorian ja Evvoian hallintoalueille ministeriön päätöksellä 69836/B1461 myönnetyistä tuista annetut tiedot koskevat vuosia 1993–1998 ja Florinan ja Kilkisin hallintoalueille 14 päivänä syyskuuta 1993 tehdyllä ministeriön päätöksellä 66336/B/398 myönnetyistä tuista annetut tiedot vuosia 1993–2001. Näitä tietoja pyydettiin kaikilta luottolaitoksilta, mutta kaikki pankit eivät vastanneet. Kreikan viranomaiset katsovat kuitenkin, että luvut ovat lähellä myönnettyjen tukien kokonaismäärää, koska vastanneet pankit ovat kyseisillä hallintoalueilla tärkeimpiä luotonantajia. Kreikan viranomaisten mukaan tietojen tarkastelusta käy ilmi, että tuet jäävät vähämerkityksisen tuen enimmäismääriä pienemmiksi 73,55–99,46 prosentissa tapauksista riippuen tarkastellusta ajankohdasta ja ministeriön päätöksestä.

(63)

Kreikan viranomaiset täsmentävät myös, etteivät maataloustuotteiden tuotanto-, jalostus- ja myyntiyritykset täyttäneet edellytyksiä lainojen uudelleenjärjestelyä varten, ja että ilmaisulla ’kaivosyritykset’ tarkoitetaan käytännössä marmori- ja kivikaivoksia.

V   ARVIOINTI

V.I   TUEN OLEMASSAOLO

(64)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Mainitut tuet vastaavat tällaisten tukien määritelmää, sillä ne on myöntänyt valtio tai ne on myönnetty valtion varoista nimeltä mainituille hallintoalueille tietyille yrityksille maatalouden, käsiteollisuuden, teollisuuden, hotelli- ja kaivostoiminnan (ks. johdanto-osan 63 kappale) sekä laivanrakennusalalla. Esimerkiksi yritysten lainoja on järjestelty uudelleen, lyhennyseriä on kevennetty lisäämällä laina-aikaa, on annettu korkotukia ja myönnetty vakuuksia, mikä voi vaikuttaa kauppaan (23) ja vääristää kilpailua (24).

(65)

Kreikan viranomaiset yrittivät osoittaa, että mainitut tuet kuuluisivat vähämerkityksistä tukea koskevien sääntöjen soveltamisalaan eivätkä siten olleet SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia. Vähämerkityksistä tukea ei kuitenkaan sovellettu kaikilla kyseisillä aloilla niiden ministeriön päätösten voimassaoloaikana, jotka muodostavat kyseisten tukijärjestelmien oikeusperustan (tämä oli muuten yksi niistä syistä, joiden vuoksi menettely aloitettiin). Lisäksi annetut tiedot ovat puutteellisia, kuten viranomaiset itsekin myöntävät (ks. johdanto-osan 62 kappale). Lisäksi vähämerkityksisen tuen määrät vaihtelevat alan mukaan (ne eivät ole samoja teollisuudessa ja maataloudessa), ja komissiolle toimitetut taulukot antavat aihetta epäillä, etteivät Kreikan viranomaiset ole täysin ymmärtäneet tätä eroa. Komissio huomauttaa lopuksi seuraavaa: huolimatta Kreikan viranomaisten väitteestä, etteivät maataloustuotteiden tuotanto-, jalostus- ja myyntiyritykset täyttäneet tukijärjestelmien edellytyksiä, taulukoista käy selvästi ilmi, että monet kyseisten alojen yrityksistä saivat tukia, joiden katsottiin kuuluvan jonkin vähämerkityksisiä tukia koskevan järjestelmän soveltamisalaan, vaikka ne selvästi ovat suurempia kuin tuen sallitut enimmäismäärät.

(66)

Komissio toteaa, että sellaisten yksittäisten tukien, jotka myönnetään tukijärjestelmän perusteella ja jotka täyttävät myöntämishetkellä jonkin voimassa olevan vähämerkityksisen tukityypin edellytykset, ei katsota olevan perustamissopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(67)

Silloin kun Kreikan viranomaiset alkoivat myöntää kyseisiä tukia, ei maataloudessa ollut vielä vähämerkityksisiä tukia unionin säännösten mukaan.

(68)

Ensimmäiset säännökset asiasta annettiin asetuksessa (EY) N:o 1860/2004 (25).

(69)

Asetuksessa (EY) N:o 1860/2004 säädetään sekä maatalouden alkutuotannosta että maataloustuotteiden jalostuksesta ja kaupasta. Sen mukaan tuet, jotka eivät ylitä 3 000:ta euroa tuensaajaa kohti kolmessa vuodessa, eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, eivät vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua eivätkä siten kuulu SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(70)

Asetuksen (EY) N:o 1860/2004 5 artiklan mukaan sama koskee myös ennen asetuksen voimaantuloa myönnettyjä tukia, jos ne täyttävät asetuksen 1 ja 3 artiklassa säädetyt ehdot.

(71)

Asetus (EY) N:o 1860/2004 korvattiin 1 päivänä tammikuuta 2008 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maataloustuotteiden tuotannon alalla 20 päivänä joulukuuta 2007 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1535/2007 (26), jossa tuensaajakohtaisen vähämerkityksisen tuen määrä kolmen verovuoden aikana korotettiin 7 500 euroon tuen muodosta ja tavoitteista riippumatta. Jäsenvaltiokohtainen enimmäismäärä on 0,75 prosenttia maatalousalan vuosituotannosta.

(72)

Asetuksen (EY) N:o 1535/2007 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”asetusta sovelletaan ennen 1 päivää tammikuuta 2008 maataloustuotteiden tuotannon alalla toimiville yrityksille myönnettyyn tukeen edellyttäen, että mainitut tuet täyttävät kaikki 1–4 artiklassa vahvistetut edellytykset, lukuun ottamatta 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua suoraa viittausta tähän asetukseen”. Kyseistä asetusta sovelletaan kuitenkin vain maatalouden alkutuotantoon.

(73)

Maataloustuotteiden jalostusta ja kauppaa säännellään vähämerkityksistä tukea koskevalla säännöllä, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2007 perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1998/2006 (27) nojalla.

(74)

Asetuksen (EY) N:o 1998/2006 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, että edunsaajaa kohti voidaan kolmen verovuoden aikana myöntää enintään 200 000 euroa tukea ilman että tuen katsotaan vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vääristävän tai mahdollisesti vääristävän kilpailua ja siten kuuluvan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(75)

Asetuksen (EY) N:o 1998/2006 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”asetusta sovelletaan ennen sen voimaantuloa liikenteen alalla toimiville yrityksille ja maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoille saattamisen alalla toimiville yrityksille myönnettyyn tukeen, jos kukin tuki täyttää kaikki 1 ja 2 artiklassa säädetyt edellytykset”.

(76)

Tässä yhteydessä komissio ei pidä valtiontukina tukia, joita myönnettiin tarkasteltavina olevien ministeriön päätösten nojalla, jos tuet eivät edunsaajaa kohti ylitä:

a)

maatalouden perustuotannossa: 3 000:ta euroa kolmen vuoden aikana, jos tuet niiden myöntämishetkellä olivat asetuksen (EY) N:o 1860/2004 säännösten mukaisia, tai 7 500:ta euroa kolmen verovuoden aikana, jos tuet niiden myöntämishetkellä olivat asetuksen (EY) N:o 1535/2007 säännösten mukaisia;

b)

maataloustuotteiden jalostuksessa ja kaupassa: 3 000:ta euroa kolmen vuoden aikana, jos tuet niiden myöntämishetkellä olivat asetuksen (EY) N:o 1860/2004 säännösten mukaisia, tai 200 000:ta euroa kolmen verovuoden aikana, jos tuet niiden myöntämishetkellä olivat asetuksen (EY) N:o 1998/2006 säännösten mukaisia.

(77)

Komissio korostaa kuitenkin, että vaikeuksissa oleviin yrityksiin ei sovelleta asetusta (EY) N:o 1998/2006 eikä asetusta (EY) N:o 1535/2007.

(78)

Muilla aloilla kuin maataloudessa (toisin sanoen muilla tässä päätöksessä mainituilla aloilla lukuun ottamatta laivanrakennusalaa, jota tarkastellaan johdanto-osan 80 ja 81 kappaleessa (28)) kyseisten tukien antamisajankohtana sovellettiin vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä, josta säädetään pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettäviä tukia koskevista yhteisistä säännöistä 20 päivänä toukokuuta 1992 annetussa komission tiedonannossa (29), jäljempänä ’vuoden 1992 säännöt’. Kyseisessä säännössä määrätään, että yksittäisiä enintään 50 000 ecun tukia, jotka koskevat sellaisia kustannuslajeja tai tukijärjestelmiä, joiden nojalla yksittäisen yrityksen saama tiettyä kustannuslajia varten kolmen vuoden aikana saama tuki saa olla enintään kyseinen summa, ei tarvitse antaa tiedoksi [EY:n perustamissopimuksen] 93 artiklan 3 kohdan nojalla (30), jos tuen myöntämishetkellä tai tukijärjestelmän soveltamisajankohtana on voimassa nimenomainen ehto, että samalle yritykselle samaa kustannuslajia varten muista rahoituslähteistä tai muista tukijärjestelmistä myöhemmin myönnetty tuki saa olla yhteensä enintään 50 000 ecua. Tätä säännöstä muutettiin vähämerkityksistä tukea koskevassa vuonna 1996 annetussa komission tiedonannossa, jäljempänä ’vuoden 1996 tiedonanto’ (31), jonka mukaan vähämerkityksisen tuen määrä on 100 000 ecua kyseisenä ajanjaksona, ja myöhemmin asetuksessa (EY) N:o 69/2001, jonka mukaan kyseinen summa on 100 000 euroa kyseisenä ajankohtana.

(79)

Komissio ottaa huomioon tarkasteltavana olevien järjestelmien voimassaolon päättymispäivän (viimeinen niistä oli 31 päivä joulukuuta 2005) sekä sen, ettei johdanto-osan 78 kappaleessa mainittuja aloja koskevaa lainsäädäntöä sovelleta takautuvasti, eikä se pidä valtiontukina sellaisia tarkasteltavina oleviin ministeriön päätöksiin perustuvia tukia, jotka edunsaajaa kohti ovat enintään:

a)

50 000 ecua kolmessa vuodessa 19 päivän elokuuta 1992 ja 5 päivän maaliskuuta 1996 välisenä aikana, jos tuet niiden myöntämishetkellä olivat vuoden 1992 sääntöjen mukaisia;

b)

100 000 ecua/euroa kolmessa vuodessa 6 päivän maaliskuuta 1996 ja 1 päivän helmikuuta 2001 välisenä aikana, jos tuet niiden myöntämishetkellä olivat vuoden 1996 sääntöjen mukaisia;

c)

100 000 euroa kolmessa vuodessa 2 päivän helmikuuta 2001 ja 31 päivän joulukuuta 2005 välisenä aikana, jos tuet niiden myöntämishetkellä olivat asetuksen (EY) N:o 69/2001 asiaa koskevien säännösten mukaisia.

(80)

Laivanrakennusalalla vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä sovelletaan vasta asetuksen (EY) N:o 69/2001 voimaantulosta alkaen.

(81)

Komissio ei pidä valtiontukina tarkasteltavina olevien ministeriön päätösten nojalla myönnettyjä tukia, jotka ovat enintään 100 000 euroa tuensaajaa kohti kolmessa vuodessa 2 päivän helmikuuta 2001 ja 30 päivän kesäkuuta 2007 välisenä aikana, jos tuet niiden myöntämishetkellä olivat asetuksen (EY) N:o 69/2001 asiaa koskevien säännösten mukaisia.

(82)

Komissio ei voi hyväksyä muita väitteitä, joilla Kreikan viranomaiset yrittivät perustella valtiontukia koskevien tietojen puutetta, seuraavista syistä, jotka pätevät kussakin tapauksessa, jossa väitteet esitettiin:

a)

Kreikan viranomaiset väittivät, ettei lainojen yhdistämistä aiheudu valtiolle korkeita kustannuksia (ks. erityisesti johdanto-osan 57 kappaleen a alakohta ja johdanto-osan 58 kappaleen a alakohta), mutta tunnustivat, että kyseisestä käytännöstä kuitenkin aiheutuu valtiolle jonkin verran kustannuksia; toisin sanoen valtion varoja on käytettävä;

b)

siihen asti kun alettiin soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annettua tiedonantoa (32), jäljempänä ’vuoden 2000 tiedonanto’, kaikkien takuiden katsottiin sisältävän jonkin verran valtiontukea (ks. johdanto-osan 105 kappaleen a alakohta); vuoden 2000 tiedonannon mukaan voidaan katsoa, ettei takuuseen liity SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, jos tuensaajat eivät ole vaikeuksissa olevia lainanottajia ja jos ne periaatteessa voisivat saada lainaa rahoitusmarkkinoilta ilman valtion väliintuloa, jos takaukset liittyvät tiettyyn rahoitustoimeen, niille on asetettu kiinteä enimmäismäärä, ne kattavat enintään 80 prosenttia lainasaamisen tai muun rahoitussitoumuksen määrästä (lukuun ottamatta joukkolainoja ja vastaavia instrumentteja) ja niiden voimassaoloaika on rajoitettu, järjestelmän ehdot perustuvat realistiseen riskien arviointiin, joten on erittäin todennäköistä, että takauksensaajina olevien yritysten maksamat takausmaksut kattavat takauksista aiheutuvat kulut, järjestelmässä määrätään tulevien takausten myöntämiseen sovellettavista ehdoista, ja koko järjestelmän rahoitusta tarkastellaan uudelleen ainakin kerran vuodessa, takausmaksut kattavat sekä takauksen myöntämiseen liittyvät tavanomaiset riskit että järjestelmän hallinnolliset kulut, ja jos valtio antaa alkupääoman takausjärjestelmän perustamiseen, niihin sisältyy tavanomainen tuotto pääomalle; Kreikan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet mitään tietoja, jotka olisivat osoittaneet edellä mainittujen edellytysten täyttymisen;

c)

mitä tulee kilpailun edellytyksiin, lyhennysvapaan kauden myöntäminen (ks. johdanto-osan 57 kappaleen e alakohta ja johdanto-osan 58 kappaleen f alakohta) ei merkitse ainoastaan takaisinmaksun siirtymistä, vaan se helpottaa lainan lyhentämistä tiettynä ajankohtana ja helpottaa siten väliaikaisesti lainanottajan taloudellista tilannetta;

d)

lailla nro 128/75 perustettu tili, jota käytetään lainojen korkotuen rahoitukseen (ks. johdanto-osan 57 kappaleen d alakohta, johdanto-osan 58 kappaleen e alakohta ja johdanto-osan 59 kappaleen f alakohta), ei sisälly Kreikan valtion talousarvioon, kuten Kreikan viranomaiset itse toteavat, mutta kyseessä ovat kuitenkin edelleen valtion varat (33);

e)

lainojen korkotuki antaa etua yrityksille, vaikka korot maassa ovat korkeat;

f)

takuiden saamista varten myönnettyjen takauksien vapauttaminen (ks. johdanto-osan 57 kappaleen g alakohta) ei ministeriön päätöksen nro 2071670/11297 mukaan aiheuta suoria kustannuksia Kreikan valtiolle, mutta se sisältää kuitenkin tukea, koska säätäessään tällaisesta mahdollisuudesta valtio tarjoaa tukea saaville yrityksille mahdollisuuden hankkia pääomaa ja samalla poistaa vaatimuksen, jota takuun saaminen edellyttää;

g)

se, että korot olivat Kreikassa korkealla (ks. johdanto-osan 57 kappaleen d alakohta), ei merkitse, ettei kyseessä olisi tuki riippumatta siitä taloudellisesta tilanteesta, jossa uudelleenjärjestelyt toteutettiin ja korkotukea annettiin, sillä jo tuen myöntäminen sinänsä keventää tuensaajien taakkaa, josta niiden olisi tavallisesti pitänyt toiminnassaan vastata.

(83)

Komissio ottaa huomioon kaikki mainitut seikat ja katsoo, että tuet, jotka eivät noudata vähämerkityksistä tukea koskevia johdanto-osan 69–81 kappaleessa mainittuja enimmäismääriä ja ehtoja kuuluvat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

V.II   TUEN SOVELTUVUUS SISÄMARKKINOILLE

(84)

Eräissä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimenpiteitä voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti pitää sisämarkkinoille soveltuvina.

(85)

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on tarkoituksenmukaista tarkastella jokaisen aloitetun menettelyn yhteydessä, mitä poikkeuslupamahdollisuutta kyseisellä alalla voitaisiin soveltaa (maatalous erotetaan muista aloista).

V.II.1   KASTORIAN JA EVVOIAN HALLINTOALUEITA KOSKEVAT TUET, JOITA ENSIMMÄINEN MENETTELY KOSKEE

a)    Maatalous

(86)

Kun otetaan huomioon myönnettyjen tukien luonne, ainoa poikkeus, jolla tukien sopivuus sisämarkkinoille voitaisiin perustella, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu poikkeus, jonka mukaan sisämarkkinoille sopivana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai tietyn talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(87)

Koska mainittuja tukia ei ollut annettu tiedoksi, on tukien noudatettava niiden myöntämishetkellä voimassa olevia valtiontukisääntöjä, jotta kyseisiä poikkeuslupia voidaan soveltaa. Kreikan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan kyseistä tukijärjestelmää sovellettiin 30 päivän kesäkuuta 1993 ja 30 päivän kesäkuuta 2003 välisenä ajanjaksona. Kyseisen tukijärjestelmän soveltuvuutta sisämarkkinoille on siten tarkasteltava niiden valtiontukisäännösten pohjalta, jotka olivat voimassa kyseisenä ajanjaksona.

(88)

Yksi niistä syistä, joiden takia komissio aloitti SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, oli se, että näytti siltä kuin kyseiset tuet olisi myönnetty vaikeuksissa oleville yrityksille. Kreikan viranomaiset totesivat tästä asiasta 9 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, ettei arviointiperuste ”elinkelpoinen uudelleenjärjestelyn jälkeen” vaikuta lainkaan luottolaitokseen kokonaisarvioon yrityksen elinkelpoisuudesta, koska uudelleenjärjestelystä päätettiin heti elinkelpoisuuden arvioinnin jälkeen. Kyseinen väite toistettiin 15. ja 29. maaliskuuta 2011 päivätyissä kirjeissä (ks. johdanto-osan 61 kappale).

(89)

Komissio katsoo, ettei tämän selityksen perusteella voida sulkea pois sitä, että tukia myönnettiin vaikeuksissa oleville yrityksille, sillä vaikka mahdollisuudesta päästä mukaan lainojen uudelleenjärjestelyyn päätettiin heti elinkelpoisuusarvioinnin jälkeen, kuten Kreikan viranomaiset väittävät, arvioinnin tarkoituksena oli selvittää tuensaajien elinkelpoisuusnäkymät uudelleenjärjestelyn jälkeen, mikä merkitsee, että mahdolliset tuensaajat saattoivat olla vaikeuksissa selvitystä tehtäessä, mutta niihin sovellettiin tukijärjestelmää, koska selvityksen tehnyt laitos arveli yritysten elinkelpoisuuden parantuvan velkojen uudelleenjärjestelyn jälkeen (komissio oli lisäksi korostanut tätä seikkaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamista koskevan päätöksensä 23 kohdassa, koska ministeriön päätöksen nro 2045909/7931/0025 perusteluissa viitattiin maksuvaikeuksiin joutuneiden Kastorian ja Evvoian hallintoalueiden avustustarpeeseen).

i)   Tarkasteltavana olevana ajanjaksona vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi myönnettyjä tukia koskevat säännöt

I.   Lokakuun 1 päivän 1993 ja 31 päivän joulukuuta 1997 välinen aika

(90)

Vaikeuksissa oleviin yrityksiin sovelletaan useita sääntöjä. Kun ministeriön päätös nro 69836/B1461 tuli voimaan, komission kanta oli, että maataloudessa kyseiset tuet olivat toimintatukia, joita voitiin pitää sisämarkkinoille soveltuvina vain, jos ne täyttivät seuraavat ehdot:

a)

kyseisten tukien oli liityttävä sellaisten lainojen rahoituskustannuksiin, jotka oli otettu jo tehtyjen investointien rahoittamiseksi;

b)

lainoja otettaessa mahdollisesti myönnettyjen tukien kokonaisekvivalentti ja tässä käsiteltävien tukien kokonaisekvivalentti ei saa ylittää yleisesti hyväksyttyjä prosenttimääriä eli:

i)

maatalouden alkutuotannon investoinneissa: 35 tai 75 prosenttia direktiivissä 75/268/ETY tarkoitetuilla epäsuotuisilla alueilla;

ii)

maataloustuotteiden jalostuksen tai kaupan alalla tehdyissä investoinneissa: 55 tai 75 prosenttia 1. tavoitteeseen kuuluvilla alueilla sellaisia hankkeita varten, jotka noudattavat toimialakohtaisia ohjelmia tai jotain asetuksen (ETY) N:o 866/90 (34) 1 artiklassa säädettyjä tavoitteita koskevista säännöistä, ja 35 prosenttia (tai 50 prosenttia 1. tavoitteeseen kuuluvilla alueilla) muita hankkeita varten, mikäli niitä ei suljeta pois maa- ja metsätaloustuotteiden jalostamisen ja kaupan pitämisen edellytysten parantamista koskevien investointien valintaperusteista 7 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn komission päätöksen 90/342/ETY (35) (tai sen korvaavan päätöksen 94/173/EY (36)) liitteen 2 kohdassa mainituissa valintaperusteissa;

c)

kyseiset tuet olisi pitänyt myöntää sen jälkeen kun korkojen vaihtelun huomioon ottamiseksi otettujen uusien lainojen korkoa oli mukautettu (tuen määrän oli oltava alkuperäisen lainan koron ja uuden lainan koron erotusta alhaisempi) tai tukia olisi pitänyt myöntää elinkelpoisuuden takeita omaaville maatalousyrityksille erityisesti, jos entisten lainojen rahoituskustannukset olivat niin suuret, että yritysten elinkelpoisuus oli vaarassa tai niitä uhkasi konkurssi.

(91)

Kreikan viranomaiset ilmoittivat 9 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, että päätös nro 69836/B1451 ja sen muutokset koskivat yleisesti jalostusalan yrityksiä eivätkä erityisesti maataloudessa toimivia yrityksiä, joihin taas sovellettiin asetuksia (ETY) N:o 866/90, (EY) N:o 951/97 ja (EY) N:o 1257/1999; että koko maa kuului 1-tavoitteeseen ja ettei sellaisten yritysten velkoja järjestelty uudelleen, jotka tekivät investointeja ja saivat tukea maatalouden kehittämis- ja elintarvikeministeriöltä, koska mistään sellaisesta ei ollut säädetty; Kreikan viranomaiset lisäsivät vielä, että mitä tulee tuen kokonaisekvivalenttiin, suurin osa tuista oli pieniä summia, ja että uudelleenjärjestely koski vanhoja lainoja ja siten jo tehtyjä investointeja.

(92)

Ennen kaikkea Kreikan viranomaisten selitykset eivät vakuuta komissiota siitä, ettei monille maatalousalan jalostusyrityksille olisi myönnetty tukia ministeriön päätöksen nro 69836/B1451 tai sen muutosten nojalla, sillä se, ettei kyseisiä yrityksiä mainita erityisesti, ei välttämättä tarkoita sitä, etteivät ne kuuluisi jalostusalan yrityksien (teollisuusyritykset) yleiseen ryhmään, joka kuuluu päätöksen soveltamisalaan.

(93)

Mitä tulee johdanto-osan 90 kappaleessa mainittujen vaatimusten noudattamiseen, komissio toteaa, että päätös nro 69836/B1451, sellaisena kuin se on muutettuna, koski sekä investointeja että käyttöpääomaa varten otettujen lainojen uudelleenjärjestelyä.

(94)

Mitä tulee investointeja varten otettujen lainojen uudelleenjärjestelyyn, Kreikan viranomaisten selitykset antavat komissiolle mahdollisuuden todeta, että johdanto-osan 90 kappaleen a kohdassa mainittu edellytys täyttyy, sillä kyseiset lainat koskivat jo tehtyjä investointeja.

(95)

Komissio voi jopa katsoa, että toinenkin vaihtoehtoinen, johdanto-osan 90 kappaleen c kohdassa mainittu edellytys täyttyy, sillä tukea saavien yritysten on luottolaitoksen arvion mukaan oltava elinkelpoisia uudelleenjärjestelyn jälkeen.

(96)

Sen sijaan komissio ei voi hallussaan olevien tietojen perusteella päätellä, että johdanto-osan 90 kappaleen b kohdassa mainittu edellytys täyttyi kiistattomasti, sillä Kreikan viranomaiset totesivat 9 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessä, että maataloustuotteita jalostaviin ja niillä kauppaa käyviin yrityksiin sovelletaan muun muassa asetusten (ETY) N:o 866/90 ja (EY) N:o 951/97 säännöksiä ja että kyseisiä asetuksia sovellettaessa noudatettiin niiden säännöksiä; tämä merkitsee, että oli jo myönnetty tukia, joiden intensiteetti vastasi kyseisissä asetuksissa säädettyjä enimmäisintensiteettejä (75 prosenttia 1-tavoitteeseen kuuluville alueille, mihin Kreikka kuuluu) ja että kyseisen tukijärjestelmän soveltamisesta saattoi tässä tapauksessa tukien kumuloituessa aiheutua tuki-intensiteetin ylitys.

(97)

Mitä tulee käyttöpääoman hankkimiseen tarkoitettujen lainojen uudelleenjärjestelyyn, ei kyseistä tukijärjestelmää myöskään voi soveltaa siten, että noudatetaan kaikkia johdanto-osan 90 kappaleessa säädettyjä edellytyksiä, koska ensimmäisessä siinä mainituista edellytyksistä (a kohta) säädetään nimenomaisesti, että lainojen on liityttävä investointeihin.

II   Tammikuun 1 päivän 1998 ja 30 päivän kesäkuuta 2000 välinen aika

(98)

Johdanto-osan 90 kappaleessa mainitut edellytykset korvattiin vuonna 1997 komission tiedonannossa Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (37), jäljempänä ’vuoden 1997 suuntaviivat’, annetuilla säännöillä. Kyseisten suuntaviivojen 4.4 kohdassa säädetään: ”Kuitenkin maatalousalan osalta nämä suuntaviivat tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998 uusien valtion tukien osalta. Nykyisten valtion tukien osalta suuntaviivat tulevat voimaan samana päivänä, tai jos komissio on aloittanut tässä yhteydessä perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn yhtä tai useampaa jäsenvaltiota vastaan, suuntaviivat tulevat voimaan komission tehtyä lopullisen päätöksen asiassa asianomaisen jäsenvaltion osalta perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”

(99)

Vuoden 1997 suuntaviivoissa, jotka ovat maatalouden alalla kokonaan uusia, säädettiin seuraavaa:

a)

pelastustuki: likviditeettiin liittyvät tuet, jotka ovat perusteltuja vakavien yhteiskunnallisten vaikeuksien vuoksi, jotka ovat luottotakuita tai markkinakorkoisina luottoina annettavia tukia; jotka rajoittuvat määrältään sellaisiksi, että yritys voi toimia (esimerkiksi kattaa palkkakustannukset ja rutiinihankinnat), jotka ovat kestoltaan rajoitettuja ja joita maksetaan ainoastaan tarvittavan ja toteuttamiskelpoisen tervehdyttämissuunnitelman laatimiseksi tarvittavan ajan, ja jotka eivät muuta jäsenvaltioiden välistä teollisuuden ja maatalouden tilannetta;

b)

rakenteenuudistamistuki: sellaisten tukien myöntäminen, jotka on kytketty rakenneuudistusohjelmaan, jossa määrätään toimintakapasiteetin pienentämisestä tai tarvittaessa peruuttamattomasta lopettamisesta, jos kyseisellä alalla on rakenteellista ylikapasiteettia (kapasiteetinvähennys on tehtävä kaikkien muiden vähennysten lisäksi, joita sovelletaan, kun rakenneuudistustukea ei myönnetä); ainoa mahdollisuus poikkeuslupaan on tapauksissa, joissa kaikkia tuensaajia 12 peräkkäisen kuukauden aikana tehdyt päätökset eivät koske yhteen laskettuina sellaista tuotannon määrää, joka ylittää tietyn prosenttimäärän tuotteen vuosituotannosta kyseisessä maassa (3 prosenttia tiettyihin tuoteluokkiin tai toimijoihin kohdistuvien toimenpiteiden osalta ja 1,5 prosenttia toimenpiteille, joilla ei ole erityistä kohdetta).

(100)

Jäsenvaltiot saattoivat valita maatalouden alalla sovellettavat säännöt muilla aloilla sovellettavien vuoden 1997 suuntaviivojen mukaisten järjestelyjen sijaan (muilla aloilla sovellettiin ankarampia arviointiperusteita erityisesti silloin kun oli kyse rakenneuudistussuunnitelmasta ja edunsaajan osallistumisesta rakenneuudistukseen, ks. b osan ”muut alat kuin maatalous”, johdanto-osan 109–121 kappale).

(101)

Kreikan viranomaiset eivät toimittaneet 9 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään mitään tietoja, joiden perusteella komissio olisi voinut todeta, että tukijärjestelmässä olisi noudatettu kyseisiä sääntöjä ja että tuet oli kyseisellä ajanjaksolla myönnetty vuoden 1997 suuntaviivojen sovellettavien sääntöjen perusteella, toisin sanoen joko johdanto-osan 99 kappaleen b kohdassa mainittujen sääntöjen perusteella tai muita toimialoja kuin maataloutta koskevien sääntöjen perusteella (rakenneuudistussuunnitelma, jossa edellytetään, että yrityksen elinkelpoisuus palautuu kohtuullisessa ajassa ja realististen oletusten perusteella; tukien vaikutukset kilpailijoihin mitataan; noudatetaan yhden ainoan tuen periaatetta; tuotantokapasiteettia pienennetään, jos kyseisellä alalla esiintyy rakenteellista ylikapasiteettia varmistaen, että tuki vastaa rakenneuudistuksen kustannuksia ja hyötyjä; rakenneuudistuksen sosiaaliset kustannukset katetaan).

IIΙ   Heinäkuun 1 päivän 2000 ja 30 päivän kesäkuuta 2003 välinen aika

(102)

Vuoden 1997 suuntaviivat korvattiin 9 päivänä lokakuuta 1999 yhteisön suuntaviivoilla valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (38), jäljempänä ’vuoden 1999 suuntaviivat’. Vuoden 1999 suuntaviivojen 6 kohdan 3 alakohdassa todetaan, että jäsenvaltioiden on mukautettava nykyisiä pelastamis- ja rakenneuudistustukijärjestelmiään, joiden voimassaolon on tarkoitus jatkua 30 päivän kesäkuuta 2000 jälkeen, siten että ne ovat sen jälkeen näiden suuntaviivojen mukaisia. ”Jotta komissio voisi valvoa tätä mukauttamista, jäsenvaltioiden on toimitettava sille ennen 31 päivää joulukuuta 1999 luettelo kaikista tällaisista tukijärjestelmistä. Tämän jälkeen ja ennen 30 päivää kesäkuuta 2000 jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle riittävät tiedot sen varmistamiseksi, että järjestelmät on mukautettu näiden suuntaviivojen mukaisiksi.”

(103)

Vuoden 1999 suuntaviivoissa on myös erityinen luku, joka koskee vaikeuksissa olevia maatalousalan yrityksiä. Verrattuna vuoden 1997 suuntaviivojen vastaavaan lukuun kyseisessä luvussa määriteltiin toimialan tuotantokapasiteetin rakenteellinen ylikapasiteetti, rajoitettiin johdanto-osan 99 kappaleen b kohdassa säädetty poikkeusmahdollisuus alkutuotannossa toimiviin yrityksiin (mikä merkitsee, että maataloustuotteiden jalostus ja kauppa kuuluvat automaattisesti aloihin, joilla tuotannon ylikapasiteettia on pienennettävä) ja otettiin käyttöön yhden ainoan tuen periaate, jonka mukaan rakenneuudistustukia voidaan myöntää vain kerran.

(104)

Kreikan viranomaiset eivät toimittaneet 9 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään mitään tietoja, joiden perusteella komissio olisi voinut todeta, että tukijärjestelmässä olisi noudatettu kyseisiä sääntöjä ja että tuet oli kyseisellä ajanjaksolla myönnetty vuoden 1999 suuntaviivojen sovellettavien sääntöjen perusteella, toisin sanoen, sen jälkeen kun oli esitetty rakenneuudistussuunnitelma, jonka mukaan toimialan tuotantokapasiteetin rakenteellista ylikapasiteettia on pienennettävä, ja sen jälkeen kun oli mahdollisesti sovellettu johdanto-osan 103 kappaleessa tarkoitettua rajoitettua poikkeusmahdollisuutta sekä sovellettu yhden ainoan tuen periaatetta.

ii)   Takuut

(105)

Toinen asia, jonka vuoksi komissio aloitti SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, koskee takuiden muodossa myönnettyjen tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille. Kreikan viranomaiset esittivät 9 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään useita huomautuksia (ks. johdanto-osan 57 kappaleen c ja g alakohta). Komissio katsoo kuitenkin, että on hyödyllistä esittää seuraavat huomiot:

a)

c alakohta: se, että takuun antamiseen liittyy ankaria ehtoja, ei merkitse, ettei kyseessä olisi valtiontuki: päinvastoin, kyseisen tukijärjestelmän voimassaoloaikana sovelletuissa säännöissä, joista määrättiin jäsenvaltioille 5 päivänä huhtikuuta 1989 osoitetussa kirjeessä SG(89) D/4328 ja 12 päivänä lokakuuta 1989 osoitetussa kirjeessä SG(89) D/12772 sekä jäsenvaltioille osoitetun komission tiedonannon, joka koskee Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan ja komission direktiivin 80/723/ETY 5 artiklan soveltamista jalostusalalla toimiviin julkisiin yrityksiin (39), 38 kohdassa, joissa todetaan, että kaikkiin takuisiin, jotka valtio myöntää suoraan tai valtuutettujen luottolaitosten välityksellä, sovelletaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaa, ja joissa määrätään ehdoista, jotka voivat edellyttää jopa yrityksen asettamista selvitystilaan. Edellä mainitut kirjeet korvattiin tosin vuonna 2000 tiedonannolla EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina, jossa määrätään useista edellytyksistä, joiden noudattaminen varmistaa sen, ettei ole kyse valtiontuesta; Kreikan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet 9 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään mitään tietoja, joista kävisi ilmi, että myönnetyt takuut täyttäisivät yhtäkään tällaista edellytystä;

b)

vaikka Kreikan viranomaiset olisivat toimittaneet tietoja, jotka olisivat osoittaneet, etteivät myönnetyt tuet olleet valtiontukia, komissio ei olisi pystynyt sitä toteamaan koska – tässä vain yksi esimerkki – kyseistä järjestelmää sovelletaan vain yrityksiin, jotka eivät ole taloudellisissa vaikeuksissa;

c)

g alakohta: se, ettei takuu kata tiettyjä kuluja, ei mitenkään osoita, että muut edellytykset täyttyvät, jotka osoittaisivat, että takuun muodossa myönnetty tuki olisi sisämarkkinoille soveltuva; pakko on todeta, etteivät Kreikan viranomaiset toimittaneet 9 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään mitään tietoja, jotka osoittaisivat näiden edellytysten täyttyvän.

(106)

Komissio katsoo kuitenkin, että takuut olivat kyseisen tukijärjestelmän voimassaolon aikana osa vaikeuksissa oleville yrityksille myönnetyistä tuista ja että niiden soveltuvuus sisämarkkinoille liittyy koko rakenneuudistusprosessin soveltuvuuteen sisämarkkinoille, mistä Kreikan viranomaiset, kuten johdanto-osan 94–104 kappaleessa esitetyssä tarkastelussa osoitetaan, eivät toimittaneet sellaisia tietoja, jotka olisivat hälventäneet komission epäilyt, kun se aloitti SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn (tämä takuiden analyysi pätee kaikkiin kolmeen tässä päätöksessä tarkoitettuun menettelyyn ja kaikilla tarkasteltavina olevilla toimialoilla lukuun ottamatta ministeriön päätöksessä 2/82257/0025/18.12.2000 tarkoitettuja takuita, joita tarkastellaan erikseen käytetyn elinkelpoisuuskriteerin elinkelpoinen ennen velkojen uudelleenjärjestelyä takia.

(107)

Muutkaan Kreikan viranomaisten 9 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään esittämät väittämät (jotka koskevat sovellettua korkoa; sitä, aiheutuiko ministeriön päätöksistä, jotka muodostivat erottamattoman osan tukijärjestelmän oikeusperustaa, lisäkustannuksia; sitä, kuinka usein korot lasketaan) eivät tuoneet mitään uutta tietoa, jonka vuoksi komissio voisi muuttaa edellä selostettua kantaansa.

(108)

Koska Kreikan viranomaisten toimittamat tiedot eivät mahdollista SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä aloitettaessa ilmaistujen epäilyjen hälventämistä, komissio voi vain päätellä, ettei tarkasteltavana oleva tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

b)    Muut alat kuin maatalous

(109)

Komissio tarkastelee näitä tukia samoin kuin maatalouden alalla myönnettyjä tukia eli niiden säännösten perusteella, joita on sovellettava vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi.

(110)

Ministeriön päätöksen nro 69836/B1461 tullessa voimaan eli 1 päivänä lokakuuta 1993 kyseiset säännöt esitettiin kahdeksannessa kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessa ja erityisesti sen 177, 227 ja 228 kohdassa.

(111)

Kertomuksen 177 kohdassa todetaan, että vaikka tiettyjä pelastustoimia voidaan pitää välttämättöminä ”ajan ostamiseksi”, jotta ehditään toteuttaa pidemmän aikavälin toimia yrityksen ongelmien ratkaisemiseksi, kyseisiä toimenpiteitä ei saa käyttää tuotantokapasiteetin vähentämisen estämiseksi, paitsi jos on tarpeen ratkaista vakavia ja äkillisiä sosiaalisia ongelmia.

(112)

Kertomuksen 227 kohdassa todetaan, että pelastustukia voidaan perustella perustamissopimuksen nojalla, jos ne liittyvät rakenneuudistukseen, joka tähtää vaikeuksissa olevien yritysten ja/tai alueiden pitkän aikavälin tervehdyttämiseen ja jos kyseisten toimien merkitys on niin selkeästi alueellinen tai toimialoihin liittyvä, että tuloksia voidaan arvioida.

(113)

Kertomuksen 228 kohdassa selostetaan tarkemmin komission kantaa pelastustukiin ja määritellään, mitä tarkoitetaan ’oheistoimenpiteillä’.

(114)

Pelastustukien täytyy:

a)

olla maksuvalmiutta parantavaa lainatakuina myönnettävää tukea tai lainoja, joista peritään tavanomainen markkinakorko;

b)

olla määrältään rajoitettuja siihen, mitä tarvitaan yrityksen toiminnan jatkamiseksi, palkkakustannusten peittämiseksi ja juokseviin kuluihin;

c)

olla sellaisia, että niitä maksetaan vain niin kauan kuin on välttämätöntä (yleensä kuusi kuukautta), jotta voidaan määritellä elpymiseen tarvittavat ja toteutuskelpoiset toimenpiteet;

d)

olla perusteltavissa vakavilla sosiaalisilla ongelmilla, eikä yrityksen säilyttäminen elossa niiden avulla saa vaikuttaa haitallisesti teollisuuden tilanteen tasapainoon muissa jäsenvaltioissa.

(115)

Oheistukien ehtona on oltava täydellisen rakenneuudistus- tai muutosohjelman soveltaminen, jonka avulla kyseisen tuotannon elinkelpoisuus voidaan pysyvästi elvyttää ja jonka intensiteetti ja määrä rajoittuvat siihen, mikä on ehdottoman tarpeellista yrityksen tasapainon varmistamiseksi sinä ylimenoaikana, kun ohjelman odotetaan tuottavan tuloksia, mikä edellyttää hyvin rajoitettua aikaa ja ohjelman riittävän asteittaista purkamista.

(116)

Nämä edellytykset korvattiin vuonna 1994 annetuilla Vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtion tukea koskevilla yhteisön suuntaviivoilla (40), jäljempänä ’vuoden 1994 suuntaviivat’, jotka tulivat voimaan 23 päivänä joulukuuta 1994, myöhemmin vuoden 1997 suuntaviivoilla, jotka tulivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998, ja vuoden 1999 suuntaviivoilla, joita alettiin soveltaa 1 päivästä heinäkuuta 2000 ottaen huomioon jäsenvaltioille myönnettyjen tukijärjestelmien soveltamisajanjakso (ks. johdanto-osan 98 ja 103 kappale).

(117)

Vuoden 1994 suuntaviivoissa vakiinnutetaan komission pelastustukipolitiikka (ks. johdanto-osan 114 kappale) ja täsmennetään esitettävän rakenneuudistusohjelman sisältö ja vaikutukset (yrityksen elinkelpoisuus palautuu kohtuullisessa ajassa ja realististen oletusten perusteella; tukien vaikutukset kilpailijoihin mitataan; noudatetaan yhden ainoan tuen periaatetta; tuotantokapasiteettia pienennetään, jos kyseisellä alalla esiintyy rakenteellista ylikapasiteettia varmistaen, että tuki vastaa rakenneuudistuksen kustannuksia ja hyötyjä; rakenneuudistuksen sosiaaliset kustannukset katetaan).

(118)

Muilla aloilla kuin maataloudessa vuoden 1994 suuntaviivat vakiinnutetaan vuoden 1997 suuntaviivoilla, jotka kehitettiin vaikeuksissa olevien yritysten pelastusta ja rakenneuudistusta koskevan komission politiikan pohjalta.

(119)

Vuoden 1999 suuntaviivoissa kiristetään pelastustukien myöntämisedellytyksiä vahvistamalla tietty määräaika rakenneuudistusohjelman esittämiselle. Nämä suuntaviivat ovat rakenneuudistuksen suhteen ankarammat myös pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille), ja niiden mukaan voidaan myös vaatia tuotantokapasiteetin pienentämistä silloinkin kun kyseisellä toimialalla ei esiinny rakenteellista ylikapasiteettia.

(120)

Koska Kreikan viranomaisten 9 päivänä elokuuta 2004 päivätyssä kirjeessään toimittamat selitykset koskivat sekä maataloutta että muita aloja, komissio voi vain todeta, kuten se jo totesi maatalouden suhteen, ettei Kreikan viranomaisten toimittamien tietojen perusteella voida katsoa, että on noudatettu vuonna 1994, 1997 ja 1999 annettujen suuntaviivojen sääntöjä (esimerkiksi mistään ei käy ilmi, että tukea saavat yritykset olisivat esittäneet rakenneuudistussuunnitelman, jossa esitettäisiin tarvittavat korvaavat toimet). Tämä pätee myös kilpailupolitiikkaa koskevassa kahdeksannessa kertomuksessa annettujen sääntöjen noudattamiseen.

(121)

Koska komissiolla ei ole tietoja, jotka osoittaisivat, että edellä mainittuja sääntöjä olisi noudatettu, se ei voi todeta, että tuet olisi myönnetty sen jälkeen, kun oli esitetty rakenneuudistussuunnitelma, jossa esitettiin kaikki edellä mainituissa säännöksissä vahvistetut asiat (erityisesti se, että yrityksen elinkelpoisuus palautuu kohtuullisessa ajassa ja realististen oletusten perusteella, tukien vaikutukset kilpailijoihin mitataan, noudatetaan yhden ainoan tuen periaatetta, tuotantokapasiteettia pienennetään, tuki vastaa rakenneuudistuksen kustannuksia ja hyötyjä sekä että rakenneuudistuksen sosiaaliset kustannukset katetaan). Komissio ei siten voi hälventää epäilyjä, jotka se oli esittänyt SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä aloittaessaan, ja sen on pääteltävä, ettei tarkasteltavana oleva tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

V.II.2   FLORINAN JA KILKISIN HALLINTOALUEIDEN YRITYKSILLE MYÖNNETYT TUET, JOITA TOINEN MENETTELY KOSKEE

a)    Maatalous

(122)

Kreikan viranomaiset ilmoittivat kirjeessään 18 päivänä elokuuta 2005, että päätös, jonka nojalla tuet pääasiassa myönnettiin (ministeriön päätös nro 66336/B.1398/1993) koski teollisuus- ja käsiteollisuusyrityksiä ja etteivät päätöksen säännökset koskeneet mitään maatalousyritystä.

(123)

Komissio ottaa nämä selitykset huomioon ja katsoo, ettei käsiteltävänä olevaa tukijärjestelmää ole tarpeen tarkastella niiden valtiontukisääntöjen pohjalta, joita sovelletaan maatalouden alalla kyseisen tukijärjestelmän soveltamisajanjaksolla.

b)    Muut alat kuin maatalous

(124)

Komissio oli menettelyä aloittaessaan katsonut, että tukijärjestelmä oli tarkoitettu vaikeuksissa oleville yrityksille, koska ministerin päätöksessä nro 66336/B.1398/1993 määrättiin, että yritysten oli oltava elinkelpoisia rakenneuudistuksen jälkeen (mikä ei sulje pois sitä, että ne olivat vaikeuksissa, kun ne otettiin järjestelyyn), joten se tarkastelee tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille niiden sääntöjen pohjalta, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja niiden rakenneuudistusta ja jotka olivat voimassa tukia myönnettäessä.

(125)

Säännöt, joita sovellettiin vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja niiden rakenneuudistukseen tukien myöntämisajankohtana, olivat aikajärjestyksessä kilpailupolitiikkaa koskevan kahdeksannen kertomuksen 177, 227 ja 228 kohta, vuoden 1994 suuntaviivat ja vuoden 1997 suuntaviivat.

(126)

Mitä tulee kilpailupolitiikkaa koskevan kahdeksannen kertomuksen 177, 227 ja 228 kohdan, vuoden 1994 suuntaviivojen, vuoden 1997 suuntaviivojen ja vuoden 1999 suuntaviivojen noudattamiseen, Kreikan viranomaiset toimittivat kirjeessään 18 päivänä elokuuta 2005 samanlaisia selityksiä kuin ne, joilla ne perustelivat tukien myöntämistä Kastorialle ja Evvoialle (johdanto-osan 57 kappaleen a–f kohdassa esitetyt Kreikan viranomaisten väittämät ovat samat kuin johdanto-osan 56 kappaleen a–e kohdassa esitetyt). Niinpä myös tässä pätee johdanto-osan 110–121 kappaleessa esitetty komission analyysi, mikä merkitsee, että komissiolla on edelleen samat epäilyt kuin sillä oli aloittaessaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, ja sen on pääteltävä, ettei kyseinen tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

(127)

Kreikan viranomaiset yrittivät 18 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellään perustella kyseisiä tukia myös sillä, että Florinan ja Kilkisin hallintoalueiden naapurissa oli entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia ja että nämä hallintoalueet kärsivät kyseisenä ajankohtana (1990-luvulla) vakavasti edellä mainitun alueen epävakaudesta ja sotatilasta.

(128)

Ulkoisiin tekijöihin tehtyyn viittaukseen voitaisiin soveltaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, jonka nojalla luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi myönnetyt tuet soveltuvat sisämarkkinoille. Kreikan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet minkäänlaisia todisteita näillä hallintoalueilla toimivien yritysten ongelmista eivätkä osoittaneet syy-yhteyttä epävakaaseen tilanteeseen, joka alueella vallitsi Jugoslavian tapahtumien vuoksi. Komissiolla ei siten ole käytössään tietoja, jotka osoittaisivat, että Kreikan viranomaisten mainitsemat seikat olisivat vaikuttaneet tukijärjestelmän voimassaoloaikana. Komissio myös ihmettelee, miksi kyseinen tukijärjestelmä koskisi vain joitakin näiden kuntien talouden aloja, kun mainittujen tapahtumien olisi loogisesti pitänyt vaikuttaa kaikkiin paikallisiin yrityksiin kaikilla toimialoilla.

(129)

Ottaen huomioon edellä mainitut seikat komissio ei näe, miten SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohtaa voitaisiin soveltaa mainittuun tukijärjestelmään. Sen vuoksi komissio päättelee jälleen, ettei tarkasteltavana oleva tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

V.II.3   RODOPIN, EVROUN, XANTHIN, LESVOKSEN, SAMOKSEN, CHIOKSEN JA DODEKANISAN HALLINTOALUEIDEN YRITYKSILLE MYÖNNETYT TUET, JOITA KOLMAS MENETTELY KOSKEE

(130)

Koska komissio oli menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään todennut, ettei se voi käytettävissään olevien tietojen perusteella määritellä, muodostivatko vuonna 1989 tehdyt kaksi ministeriön päätöstä ja niitä seuranneet päätökset, joihin viitataan johdanto-osan 50–52 kappaleessa, erillisen tukijärjestelmän vai olivatko ne erottamaton osa koko tukijärjestelmästä, jota tarkasteltiin aloitetuissa menettelyissä, ja koska Kreikan viranomaiset 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään eivät selittäneet asiaa mitenkään, kyseisissä ministeriön päätöksissä määrättyjen tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille tarkastellaan erikseen. Joulukuun 18 päivänä 2000 tehdyssä ministeriön päätöksessä nro 2/82257/0025 (ks. johdanto-osan 49 kappale) tarkoitettuja takuita tarkastellaan myös erikseen, koska päätöksessä määrätään, että tukea saavien yritysten on oltava elinkelpoisia (ei siis elinkelpoisia uudelleenjärjestelyn jälkeen, kuten muissa tässä mainituissa tapauksissa)

(131)

Johdanto-osan 44–52 kappaleessa mainittujen ministeriön päätösten osalta maataloutta ja muita aloja koskevia seikkoja tarkastellaan erikseen, kuten kahdessa ensimmäisessä menettelyssä tarkasteltuja tukijärjestelmiä, mutta muita toimialoja kuin maataloutta käsitellään useassa osassa: teollisuus, hotelliala ja käsiteollisuus sekä merenkulku. Kivihiilialaa, joka sisältyy myös SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti aloitettuun menettelyyn, ei kuitenkaan tarkastella tässä, koska Kreikan viranomaiset mainitsivat 15 ja 29 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyissä kirjeissään, että kyseessä olikin marmori- ja kivikaivokset, minkä vuoksi kyseisiä yrityksiä tarkastellaan teollisuustukien yhteydessä.

a)    Maatalous

(132)

Komissio tarkastelee kyseistä tukijärjestelmää niiden sääntöjen pohjalta, joita sovellettiin vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi myönnettyihin valtiontukiin kyseisten tukien myöntämisajankohtana.

(133)

Maataloutta koskevat säännöt on jo esitetty johdanto-osan 90 ja 98–103 kappaleessa. Koska tukijärjestelmän voimassaolo tässä tapauksessa loppui 31 päivänä joulukuuta 2005, on sovellettavien säännöstöjen luetteloon lisättävä vuonna 2004 annetut Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (41), jäljempänä ’vuoden 2004 suuntaviivat’, jotka tulivat voimaan 10 päivänä lokakuuta 2004 ja jonka vaatimukset ovat vuoden 1999 suuntaviivoja ankarammat (erityisesti toistetaan, että tuensaajan on osallistuttava rakenneuudistukseen aktiivisesti ja ilman tukea). Jos otetaan huomioon tuensaajayritysten tyyppi (karjankasvatus- ja maitotilat), on katsottava, että kyseinen tukijärjestelmä voisi kattaa sekä alkutuotannossa (selkeästi karjankasvatusta) että jalostuksen ja/tai kaupan alalla toimivat yritykset (esimerkiksi karjatilat, joilla on myös jalostustoimintaa).

(134)

Mitä tulee kyseisten sääntöjen noudattamiseen, komissio toteaa, että ministeriön päätöksessä nro 1648/B22/13.1.1994 ja sen muutoksissa katettiin sekä investointeja että käyttöpääomaa varten otettujen lainojen uudelleenjärjestely.

(135)

Mitä tulee investointeja varten otettujen lainojen uudelleenjärjestelyyn, Kreikan viranomaiset eivät 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään toimittaneet mitään tietoja, joiden perusteella komissio olisi voinut todeta, että uudelleen järjestellyt lainat liittyivät jo tehtyihin investointeihin. Komissio ei siten voi päätellä, että johdanto-osan 90 kappaleen a kohdassa mainittu edellytys täyttyy.

(136)

Komissio ei myöskään voi käytettävissään olevien tietojen perusteella olla varma, että johdanto-osan 90 kappaleen b kohdassa mainittu edellytys täyttyy, koska Kreikan viranomaiset eivät 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään selittäneet asiaa mitenkään.

(137)

Mitä tulee johdanto-osan 90 kappaleen c kohdassa mainittuun edellytykseen, komissio voi katsoa, että toinen vaihtoehtoinen edellytys täyttyy, sillä tukea saaneiden yritysten täytyi olla elinkelpoisia uudelleenjärjestelyn jälkeen pankkien tekemän arvion perusteella.

(138)

Mitä tulee käyttöpääoman hankkimiseen tarkoitettujen lainojen uudelleenjärjestelyyn, ei kyseistä tukijärjestelmää myöskään voinut soveltaa siten, että noudatetaan kaikkia johdanto-osan 90 kappaleessa säädettyjä edellytyksiä, koska ensimmäisessä siinä mainituista edellytyksistä (a kohta) säädetään nimenomaisesti, että lainojen on liityttävä investointeihin.

(139)

Niiden tukien osalta, joita myönnettiin 1 päivästä tammikuuta 1998 lähtien siihen asti, kunnes vuoden 2004 suuntaviivoja alettiin soveltaa, johdanto-osan 98–104 kappaleessa esitetty analyysi pätee myös tässä käsiteltävään asiaan, koska Kreikan viranomaiset eivät 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään esittäneet mitään tietoja, joiden perusteella komissio voisi todeta, että kyseisten tukien saamiseksi olisi esitetty rakenneuudistussuunnitelma, johon liittyi vaadittavia vastavuoroisia toimia.

(140)

Mitä tulee lopuksi tukiin, joita myönnettiin vuoden 2004 suuntaviivojen tultua voimaan, komissio joutuu toteamaan, etteivät Kreikan viranomaiset 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään esittäneet mitään tietoja, joiden perusteella komissio voisi todeta, että kyseisten tukien saamiseksi olisi esitetty rakenneuudistussuunnitelma, johon liittyi vaadittavia vastavuoroisia toimia. Komissio ei siten voi hälventää epäilyjä, jotka se oli esittänyt aloittaessaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä, ja se päättelee, ettei tarkasteltavana oleva tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

(141)

Kreikan viranomaiset yrittivät 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään perustella kyseisiä tukia naapurialueilla vallitsevalla sotatilalla. Kreikan viranomaisten mukaan tukiin voisi kyseisen tilanteen vuoksi soveltaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettua poikkeusta (ks. johdanto-osan 59 kappaleen a kohta).

(142)

Komissio ei voi hyväksyä kyseistä väittämää seuraavista syistä:

a)

konfliktia voidaan pitää sellaisena ulkoisena tekijänä, johon voitaisiin soveltaa ainoastaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, jonka nojalla luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi myönnetyt tuet soveltuvat sisämarkkinoille;

b)

maatalouden alalla tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille tarkastellaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen nojalla, jonka mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukia tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, mutta tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille ei tarkastella saman artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen nojalla, jonka mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukia sellaisten alueiden taloudellisen kehityksen edistämiseksi, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vallitsee vakava vajaatyöllisyys, sekä 349 artiklassa (42) tarkoitettujen alueiden kehittämiseksi, kun otetaan huomioon niiden rakenteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne.

c)

jotta tätä poikkeusta voitaisiin soveltaa, olisi tukien myöntämisessä pitänyt noudattaa sääntöjä, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja niiden rakenneuudistukseen myönnettäviä tukia; edellä on kuitenkin osoitettu, ettei näin ole tehty.

(143)

Komissio ei myöskään voi päätellä, että tässä tapauksessa voitaisiin soveltaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohtaa seuraavista syistä:

a)

Kreikan viranomaiset tosin korostivat 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään, että sekä kyseisten hallintoalueiden kokonais-BKT että BKT henkeä kohti olivat tukijärjestelmän voimassaoloaikana erittäin alhaiset verrattuna maan muihin alueisiin, mutta ne totesivat myös, että BKT oli tämän ajanjakson aikana noussut, mikä osoittaa, ettei lähialueiden sota vaikuttanut kovin dramaattisesti tässä tarkasteltavien alueiden talouteen;

b)

kuten kyseisen tukijärjestelmän oikeusperustan kuvauksesta käy ilmi, siihen tehtiin muutoksia lähes kymmenen vuotta sen jälkeen, kun naapurialueiden vihollisuudet olivat loppuneet; ei siis voida katsoa, että Kreikan viranomaisten oli pakko ryhtyä toimiin naapurialueiden sotatilan takia ja että sotatilan ja yritysten vaikeuksien välillä olisi ollut syy-yhteys (yksi esimerkki riittää osoittamaan tämän: johdanto-osan 48 kappaleessa mainittu ministeriön päätös nro 2/64046/0025/2003/28.1.2004 koskee lainoja, joita teollisuusyritykset – siis mahdollisesti myös teollista karjankasvatusta harjoittavat yritykset – olisivat voineet ottaa 31 päivään joulukuuta 2004 asti.

(144)

Mitä tulee Kreikan viranomaisten 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään esittämiin muihin huomautuksiin, komissio korostaa seuraavaa (kyseiset huomautukset, lukuun ottamatta b alakohdassa esitettyjä, pätevät myös kaikkiin muihin aloihin, joita menettely koskee):

a)

sellaisia ongelmia kuin paikallisten markkinoiden hiljaisuus tai kysynnän väheneminen ei voida ratkaista myöntämällä tukia vaikeuksissa oleville yrityksille ilman niiden rakenneuudistusta; rakenteelliset toimenpiteet sopivat tällaisiin tapauksiin paremmin;

b)

kyseisten hallintoalueiden lihantuotannon osuus koko Kreikan lihantuotannosta ei vaikuta kilpailun vääristymisen vaaraan, jonka aiheuttaa tukien myöntäminen lakisääteisten tukien lisäksi (tässä tapauksessa tukien myöntäminen vaikeuksissa oleville yrityksille ilman rakenneuudistussuunnitelmaa); unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan: kun valtion myöntämä taloudellinen tuki voimistaa yrityksen asemaa verrattuna sen kilpailijoihin (kuten tässä tapauksessa), voi kyseinen tuki vääristää kilpailua, koska kilpailevat yritykset eivät ole saaneet tukea (43);

c)

yritysten elinkelpoisuutta, sellaisena kuin se määritellään vuonna 1989 tehdyissä kahdessa ministeriön päätöksessä, tarkastellaan jäljempänä tässä päätöksessä;

d)

siihen, liittyykö lailla nro 128/75 perustettuun tiliin valtion varoja, on jo vastattu johdanto-osan 82 kappaleen d kohdassa.

(145)

Komissio ottaa kaikki nämä seikat huomioon ja päättelee, ettei kyseinen tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

b)    Teollisuus, käsiteollisuus ja hotelliala

(146)

Komissio tarkastelee kyseistä tukijärjestelmää niiden sääntöjen perusteella, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi myönnettyä valtiontukea.

(147)

Kuten kahdessa ensimmäisessä menettelyssä käsiteltyjen tukien tapauksessa, säännöt, joita sovellettiin vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja niiden rakenneuudistukseen tukien myöntämisajankohtana, olivat alkujaan aikajärjestyksessä kilpailupolitiikkaa koskevan kahdeksannen kertomuksen 177, 227 ja 228 kohta, vuoden 1994 suuntaviivat, vuoden 1997 suuntaviivat ja vuoden 1999 suuntaviivat. Koska tukijärjestelmän voimassaolo tässä tapauksessa päättyi 31 päivänä joulukuuta 2005 useilla hallintoalueilla, on tähän luetteloon lisättävä vuonna 2004 annetut suuntaviivat.

(148)

Kreikan viranomaisten 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessä toimittamat tiedot, jotka selostetaan johdanto-osan 59 kappaleessa, eivät sisältäneet mitään, joka olisi koskenut niiden sääntöjen noudattamista, joita sovelletaan vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen. Niinpä komissio ei voi varmistaa, onko noudatettu kilpailupolitiikkaa koskevan kahdeksannen kertomuksen 177, 227 ja 228 kohtaa ja vuosien 1994, 1997, 1999 ja 2004 suuntaviivoja.

(149)

Komissio ei siten voi hälventää epäilyjä, jotka se oli esittänyt SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä aloittaessaan, minkä vuoksi se päättelee, ettei tarkasteltavana oleva tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

c)    Merenkulkuala

(150)

Kyseisen tukijärjestelmän soveltuvuutta sisämarkkinoille on tarkasteltava kahdelta kannalta ilmaisun ”merenkulkuala” merkityksen mukaan: kyseessä on joko laivanrakennus tai meriliikenne.

(151)

Komissio tarkastelee kyseistä tukijärjestelmää niiden sääntöjen perusteella, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi myönnettyä valtiontukea.

(152)

Laivanrakennusalalla vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen sovellettiin ja sovelletaan edelleen ministeriön päätöksen nro 1648/B.22/13.1.94 tultua voimaan seuraavia sääntöjä:

a)

31 päivään joulukuuta 1998 asti: laivanrakennusteollisuudelle myönnettävästä tuesta 21 päivänä joulukuuta 1990 annettua neuvoston direktiiviä 90/684/ETY (44);

b)

tammikuun 1 päivästä 1999joulukuun 31 päivään 2003: laivanrakennusteollisuudelle myönnettävän tuen uusien sääntöjen vahvistamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1998 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1540/98 (45);

c)

1 päivästä tammikuuta 2004 alkaen: laivanrakennusteollisuuden valtiontukea koskevia puitteita (46);

(153)

Kreikan viranomaiset eivät 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään toimittaneet mitään tietoja, joiden perusteella komissio olisi voinut todeta, että kyseistä tukijärjestelmää sovellettiin noudattaen sääntöjä, joita sovelletaan vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja niiden rakenneuudistukseen kyseisellä alalla. Komissio ei siten voi hälventää epäilyjä, jotka se oli esittänyt SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisen yhteydessä, minkä vuoksi se päättelee, ettei tarkasteltavana oleva tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

(154)

Komissio tarkastelee myös meriliikenteen alalla kyseistä tukijärjestelmää niiden sääntöjen perusteella, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi myönnettyä valtiontukea.

(155)

Ministeriön päätöksen nro 1648/B.22/13.1.94 tultua voimaan säännöt, joita sovelletaan vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi merenkulkualalla, annetaan seuraavissa säädöksissä:

a)

yhteisössä rekisteröityjen alusten liikennöintiin liittyviä rahoitus- ja verotustoimenpiteitä koskevat suuntaviivat (47);

b)

vuonna 1997 annetut Yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle (48);

c)

vuonna 2004 annetut Yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle (49).

(156)

Kreikan viranomaiset eivät 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään toimittaneet mitään tietoja, joiden perusteella komissio olisi voinut todeta, että kyseistä tukijärjestelmää sovellettiin noudattaen sääntöjä, joita sovelletaan vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja niiden rakenneuudistukseen kyseisellä alalla. Komissio ei siten voi hälventää epäilyjä, jotka se oli esittänyt SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisen yhteydessä, minkä vuoksi se päättelee, ettei tarkasteltavana oleva tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

d)    Lesvoksen, Samoksen, Chioksen ja Dodekanisan hallintoalueiden yrityksille myönnetyt tuet, joita kolmas menettely myös koskee

(157)

Koska komissio ei saanut SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä riittäviä tietoja, se otti huomioon seuraavat kaksi mahdollisuutta:

a)

ministeriön päätösten nro 2041901/16.5.1989 ja nro 2078809/10.10.89 sekä niiden muutosten nojalla myönnetyt tuet kuuluvat samaan kehykseen kuin johdanto-osan 44–48 kappaleessa mainittujen päätösten nojalla myönnetyt tuet;

b)

kyseiset tuet kuuluvat järjestelmään, joka ei perustu samaan kehykseen.

(158)

Kreikan viranomaiset ilmoittivat 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään, että näissä kahdessa ministeriön vuonna 1989 tekemässä päätöksessä määrättiin, että yritysten pitäisi olla elinkelpoisia sekä ennen niiden lainojen uudelleenjärjestelyä että sen jälkeen. Kyseinen selitys ei tyydytä komissiota, sillä tarkistettuaan asian komissio totesi, ettei kummassakaan päätöksessä mainita, että yritysten pitäisi olla elinkelpoisia sekä ennen niiden lainojen uudelleenjärjestelyä että sen jälkeen. Sen vuoksi komissio siis tarkastelee, noudatetaanko suunnitelluissa tuissa kyseisiä kahta päätöstä ja niiden muutoksia, jolloin komissio ottaa huomioon johdanto-osan 157 kappaleessa mainitut tapaukset unohtamatta kuitenkaan sitä, että toisessa tapauksessa tukia oli myönnetty myös vaikeuksissa oleville yrityksille.

(159)

Johdanto-osan 157 kappaleessa mainitun ensimmäisen mahdollisuuden osalta komissio toteaa, että jos nämä kaksi ministeriön vuonna 1989 tekemää päätöstä muutoksineen kuuluvat samaan kehykseen kuin johdanto-osan 44–48 kappaleessa mainittujen päätösten nojalla myönnetyt tuet, johdanto-osan 44–48 kappaleessa tehty analyysi pätee edelleen, ja etteivät Kreikan viranomaisten 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään esittämät selitykset riitä poistamaan epäilyjä, jotka oli esitetty SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisen yhteydessä, minkä vuoksi komissio päättelee, ettei tarkasteltavana oleva tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

(160)

Toisessa tapauksessa on tarkasteltava kahta oletusta: tukien myöntäminen vaikeuksissa oleville yrityksille ja tukien myöntäminen elinkelpoisille yrityksille.

(161)

Ensimmäisessä tapauksessa johdanto-osan 146–149 kappaleessa esitetty analyysi pätee edelleen, eivätkä Kreikan viranomaisten 10 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä kirjeessään esittämät selitykset riitä poistamaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisen yhteydessä esitettyjä epäilyjä, minkä vuoksi komissio päättelee, ettei tarkasteltavana oleva tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

(162)

Toisessa tapauksessa komissio toteaa myös, ettei Kreikan viranomaisten 10 päivänä toukokuuta 2006, 15 päivänä maaliskuuta 2011 ja 29 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyissä kirjeissä esittämien selitysten perusteella voida määritellä, käytettiinkö tuetuilla lainoilla rahoitettua käyttöpääomaa aluetukia koskevissa unionin säädöksissä tarkoitettujen sallittujen investointien rahoitukseen (ministeriön päätöksen nro 2041901/16.5.1989 tultua voimaan on sovellettu aluetukien soveltamismenetelmiä koskevista Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan säännöksistä annetun komission tiedonannon (50) sääntöjä ja sen jälkeen vuonna 1998 annettujen alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen sääntöjä (51). Komissio toteaa, ettei kyseinen tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

(163)

Siinä tapauksessa, ettei tuetuilla lainoilla rahoitettua käyttöpääomaa ollut käytetty aluetukia koskevissa unionin säädöksissä tarkoitettujen sallittujen investointien rahoitukseen, komissio joutuu tarkistamaan, voidaanko kyseisten pääomien rahoittamiseen myönnettyjä tukia – joita siis voidaan pitää toimintatukina – pitää sisämarkkinoille soveltuvina alueellisia valtiontukia koskevien unionin säännösten nojalla. Komissio haluaa tässä yhteydessä korostaa, että kyseisen jäsenvaltion on yhteistyössään komission kanssa toimitettava komissiolle kaikki tiedot, joiden avulla komissio voi tarkistaa kyseisten tukien soveltuvuuden sisämarkkinoille (52). Koska Kreikan viranomaisten kirjeissään toimittamien tietojen perusteella ei voida tarkistaa, onko noudatettu alueellisia valtiontukia koskevien yhteisön säännöksiä, komissio joutuu päättelemään, ettei tarkasteltavana oleva tukijärjestelmä sovellu sisämarkkinoille.

(164)

Päätöksen nro 2/82257/0025/18.12.2000 nojalla myönnettyä lainatakuuta ei pidetä keinona, jota käytetään vaikeuksissa olevien yritysten rakenneuudistusprosessin yhteydessä, kuten muissa tässä päätöksessä mainituissa päätöksissä määrätty takuu, sillä ministeriön päätöksessä määrätään nimenomaisesti, että takuu voidaan myöntää vain elinkelpoisille yrityksille eikä sellaisille, jotka ovat elinkelpoisia vasta lainojen uudelleenjärjestelyn jälkeen. Kyseistä takuuta on siis tarkasteltava siihen sovellettavien valtiontukisääntöjen pohjalta.

(165)

Päätöksen nro 2/82257/0025/18.12.2000 voimaantulosta 31 päivään joulukuuta 2005 (jolloin tukijärjestelmän voimassaolo lakkaa) takuisiin sovellettiin vuoden 2000 tiedonannon sääntöjä.

(166)

Kyseisessä vuoden 2000 tiedonannossa todetaan, että komissio arvioi takuun myöntämiseen liittyvän tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille niiden sääntöjen perusteella, joita sovelletaan muun tyyppisiin tukiin ja joista säädetään kyseisillä toimialoilla voimassa olevissa kehyksissä ja suuntaviivoissa. Takuu voidaan lisäksi hyväksyä vain jos sen käyttöönotto on sopimuksella sidottu erityisehtoihin, joihin voi jopa sisältyä tuensaajayrityksen asettaminen konkurssiin tai vastaava menettely.

(167)

Kreikan viranomaiset eivät toimittaneet mitään tietoja myönnetyistä takuista. Komissio ei siksi pysty arvioimaan toimialoilla sovellettujen eri sääntöjen perusteella, oliko kyseinen tuki ylittänyt sen tuki-intensiteetin, jota sovelletaan tapauksesta riippuen yrityksiin, jotka eivät ole vaikeuksissa (Kreikan viranomaiset eivät myöskään vastauksessaan kolmannen menettelyn aloittamiseen toimittaneet tietoja kyseisten sääntöjen noudattamisesta).

(168)

Komissio ei tässä tilanteessa pysty toteamaan, että päätöksen nro 2/82257/0025/18.12.2000 nojalla lainatakuiden muodossa myönnetyt tuet olisivat sisämarkkinoille sopivia.

VI   PÄÄTELMÄ

(169)

Komissio toteaa, että Kreikka on pannut kyseiset tuet täytäntöön sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa. Edellä esitetystä tarkastelusta käy ilmi, ettei kyseisiä tukia voi pitää sisämarkkinoille soveltuvina, koska Kreikan viranomaiset eivät ole toimittaneet tietoja, jotka olisivat osoittaneet, että tässä päätöksessä mainittuja sääntöjä olisi noudatettu, ja että komissio ei sen vuoksi voi hälventää epäilyjä, jotka se oli esittänyt aloittaessaan kyseistä menettelyä. Komissio haluaa tässä yhteydessä korostaa, että kyseisen jäsenvaltion on yhteistyössään komission kanssa toimitettava komissiolle kaikki tiedot, joiden avulla komissio voi tarkistaa kyseisten tukien soveltuvuuden sisämarkkinoille.

(170)

Silloin kun sääntöjenvastaista valtiontukea koskevassa asiassa tehty päätös on kielteinen, komissio päättää Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (53) 14 artiklan 1 kohdan mukaan, että kyseisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta (tässä tapauksessa kaikilta niiltä, jotka hyötyivät tarkasteltavana olleiden ministeriön päätöksien määräyksistä). Kreikan on siten toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sisämarkkinoille soveltumattoman tuen perimiseksi takaisin tuensaajilta. Kreikalla on komission tiedonannon Sääntöjenvastaisen ja yhteismarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää edellyttävien komission päätösten tehokas täytäntöönpano jäsenvaltioissa (54) 42 kohdan mukaisesti neljä kuukautta aikaa panna tämä päätös täytäntöön päätöksen voimaantulosta lukien. Takaisin perittävien tukien määrä korkoineen on laskettava Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (55) mukaisesti.

(171)

Tämä päätös on pantava viipymättä täytäntöön erityisesti kyseisestä järjestelmästä myönnettyjen yksittäisten tukien takaisinperinnän osalta, lukuun ottamatta erityisiin hankkeisiin myönnettyjä tukia, jotka tukien myöntämishetkellä täyttivät kaikki edellytykset, jotka vahvistettiin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/98 (56) 1 ja 2 artiklan nojalla vähämerkityksisestä tuesta annetussa asetuksessa tai tukiin sovellettavassa poikkeusasetuksessa taikka komission hyväksymässä tukijärjestelmässä.

(172)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 15 artiklassa säädetään, että komission valtuudet periä tuki takaisin rajataan kymmeneen vuoteen. Vanhentumisaika alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki on myönnetty tuensaajalle joko yksittäisenä tukena tai tukiohjelmaan kuuluvana tukena. Sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet keskeyttävät vanhentumisajan, ja määräaika alkaa uudelleen jokaisesta keskeyttämisestä.

(173)

Tässä tapauksessa komissio voi tukien perimistä varten ottaa huomioon seuraavat päivämäärät:

a)

ensimmäisessä menettelyssä tarkoitetut tuet: lokakuun 1 päivä 1993, koska komission ensimmäinen toimenpide toteutettiin 27 päivänä toukokuuta 2003 ja koska 14 päivänä syyskuuta 1993 tehty ministeriön päätös nro 69836/B1461 julkaistiin Kreikan hallituksen virallisessa lehdessä 1 päivänä lokakuuta 1993 ja tuli sinä päivänä voimaan;

b)

toisessa menettelyssä tarkoitetut tuet: huhtikuun 22 päivä 1994, koska komission ensimmäinen toimenpide toteutettiin 22 päivänä huhtikuuta 2004;

c)

kolmannessa menettelyssä tarkoitetut tuet: marraskuun 12 päivä 1994, koska komission ensimmäinen toimenpide toteutettiin 12 päivänä marraskuuta 2004,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Velkajärjestelynä toteutetut valtiontukijärjestelmät, joita Kreikka on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti soveltanut Kastorian, Evvoian, Florinan, Kilkisin, Rodopin, Evroun, Xanthin ja Dodekanisan hallintoalueilla sekä saarten Lesvos, Samos ja Chios hallintoalueilla, eivät sovellu sisämarkkinoille.

2 artikla

Yksittäistä tukea, joka on myönnetty jonkin 1 artiklassa mainitun tukijärjestelmän nojalla, ei pidetä tukena, jos tuki sen myöntämisajankohtana täytti jossakin asetuksen (EY) N:o 994/98 2 artiklan nojalla annetuista asetuksista säädetyt edellytykset, jotka olivat voimassa tuen myöntämisajankohtana.

3 artikla

1.   Kreikan on perittävä tuensaajilta takaisin 1 artiklassa mainittujen tukijärjestelmien nojalla myönnetty sisämarkkinoille soveltumaton tuki.

2.   Takaisinperittävään summaan sisällytetään korko alkaen siitä, kun tuki asetettiin tuensaajan käyttöön, tuen takaisinperintään saakka.

3.   Korko lasketaan asetuksen (EY) N:o 794/2004 V luvun säännösten mukaisesti.

4.   Kreikan on peruttava vielä maksamatta oleva 1 artiklassa mainittujen tukijärjestelmien nojalla myönnetty tuki tämän päätöksen tiekoksiantamispäivästä lukien.

4 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitetun järjestelmän nojalla myönnetyn tuen takaisinperintä on aloitettava viipymättä.

Kreikan on varmistettava, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksiantamisesta.

5 artikla

1.   Kreikan on kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta toimitettava komissiolle seuraavat tiedot:

a)

luettelo tuensaajista, jotka saivat 1 artiklassa mainittujen tukijärjestelmien nojalla myönnettyjä tukia, sekä kunkin tuensaajan asianomaisen tukijärjestelmän nojalla saama kokonaismäärä;

b)

kokonaismäärä (lainapääoma ja korot), jotka kultakin tuensaajalta on perittävä, jos tukeen ei voida soveltaa vähämerkityksisen tuen sääntöä;

c)

yksityiskohtainen selostus siitä, mitä toimenpiteitä tämän päätöksen noudattamiseksi on jo toteutettu tai suunniteltu;

d)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaajat on määrätty maksamaan tuki takaisin.

2.   Kreikan on ilmoitettava komissiolle tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavien kansallisten toimenpiteiden edistymisestä siihen saakka, kunnes 1 artiklassa tarkoitetun tukiohjelman nojalla myönnetyn tuen takaisinperintä on saatettu loppuun. Sen on komission pyynnöstä toimitettava välittömästi tiedot toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi. Sen on annettava myös yksityiskohtaisia tietoja tuensaajilta jo perityistä tukimääristä ja koroista.

6 artikla

Tämä päätös on osoitettu Helleenien tasavallalle.

Tehty Brysselissä 19 päivänä lokakuuta 2011.

Komission puolesta

Dacian CIOLOȘ

Komission jäsen


(1)  EUVL C 52, 2.3.2005, s. 9 asiassa C 23/04; EUVL C 176, 16.7.2005, s. 13, asiassa C 20/05; EUVL C 63, 16.3.2006, s. 2 ja asiassa C 50/05.

(2)  Ministeriön päätös nro 69836/B1461, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksillä nro 2035824/5887, 2045909/7431/0025, 2071670/11297 ja 72742/B1723.

(3)  Joulukuun 1 päivästä 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artikla korvattiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklalla ja viittaukset Euroopan yhteisöön viittauksilla Euroopan unioniin.

(4)  Kirje SG-Greffe (2004) D/202445.

(5)  EUVL C 52, 2.3.2005, s. 9.

(6)  Ministeriön päätös nro 66336/B.1398, 14. syyskuuta 1993, sellaisena kuin se on muutettuna.

(7)  Kirje SG-Greffe (2005) D/202557.

(8)  EUVL C 176, 16.7.2005, s. 13.

(9)  Yhteinen päätös nro 1648/B.22/13.1.94, päätös nro 2003341/683/0025/17.2.94, yhteinen päätös nro 14237/B.664/6.4.1994, päätös nro 2022973/3968/0025/18.5.94, yhteinen päätös nro 235/B.21/4.1.1995, yhteinen päätös nro 44678/B.1145/3.7.1995, päätös nro 2043231/6673/0025/11.7.95, yhteinen päätös nro 14946/B.566/30.4.1996, päätös nro 2030175/4446/0025/10.6.1996, yhteinen päätös nro 44446/B.1613/24.12.1996, päätös nro 2087184/49/0025/11.7.1997, päätös nro 11362/B.472/7.1997, päätös nro 32576/B.1282/9.10.1997, päätös nro 2016123/2133/0025/6.3.1998, päätös nro 40412/B.1677/9.12.1997, päätös nro 2090373/11216/0025/1.6.98, päätös nro 42998/B.2026/15.12.1998, päätös nro 44247/B.2108/23.12.1998, päätös nro 19954/B.957/7.6.1999, päätös nro 2/42929/0025/7.10.1999, päätös nro 10123/B.507/17.3.1999, päätös nro 2/21857/0025/7.10.1999, päätös nro 6244/B.270/18.2.2000, päätös nro 2/14774/0025/31.5.2000, päätös nro 35913/B.2043/24.10.2000, päätös nro 2/82257/0025/18.12.2000, päätös nro 43407/B.2428/19.12.2000, päätös nro 2/7555/0025/25.5.2001, päätös nro. 33951/B.1498/10.10.2001, päätös nro 2/61352/0025/2001/31.1.2002, päätös nro 42567/B.1770/4.12.2001, päätös nro 75113/B.2455/11.11.2003, päätös nro 2/64046/0025/2003/28.1.2004, päätös nro 2041901/16.5.1989, päätös nro 2078809/10.10.1989, päätös nro 9034/B.289/10.2.2003, päätös nro 80295/B.2631/28.11.2003, päätös nro 37497/Β.1232/2.6.2003.

(10)  Kirje SG-Greffe (2005) D/207656.

(11)  EUVL C 63, 16.3.2006, s. 2.

(12)  Tätä Kreikan pankissa olevaa tiliä rahoitetaan kaupallisten pankkien myöntämien lainojen tuotolla. Valtio vastaa kaikista tilin ylityksistä (komission saamien tietojen mukaisesti tili on ollut kauan aikaa ylitettynä ja valtio on siis huolehtinut siitä). Asiassa C 57/86 Kreikka vastaan komissio (Kok. 1988, s. 2855) 7.6.1978 antamassaan tuomiossa Euroopan yhteisöjen tuomioistuin (nykyään Euroopan unionin tuomioistuin) totesi, että Kreikan pankin toimintaa hallintoasioissa ja maksuissa valvoo suoraan valtio.

(13)  Tätä on muutettu päätöksellä nro 43407/B.2428/19.12.2000, jota muutettiin päätöksellä nro 33951/B.1498/10.10.2001, jota muutettiin päätöksellä nro 75113/B.2455/11.11.2003.

(14)  Muutettiin päätöksellä nro 44247/B.2108/23.12.1998.

(15)  Muutettiin päätöksellä nro 42567/B.1770/4.12.2001.

(16)  Jota muutettiin päätöksellä nro 2/42929/0025/7.10.1999.

(17)  EUVL L 325, 28.10.2004, s. 4. Asetus (EY) N:o 1860/2004 korvattiin 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen komission asetuksella (EY) N:o 1535/2007.

(18)  EYVL L 10, 13.1.2001, s. 30.

(19)  EYVL L 91, 6.4.1990, s. 1.

(20)  EYVL L 142, 2.6.1997, s. 22.

(21)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(22)  EYVL L 128, 19.5.1975, s. 1.

(23)  Jokaisella tukitoimenpiteellä, joka antaa etua kauppaa käyvällä alalla (kuten maatalous ja teollisuus) toimivalle yritykselle tai joka saattaa houkuttaa muiden jäsenvaltioiden kuluttajia (kuten hotelliala), on vaikutusta kauppavirtoihin. Maatalousalalla Kreikan osuus yhteisön sisäisestä kaupasta oli 13,684 miljoonaa euroa (tuonti) ja 19,31 miljoonaa euroa (vienti).

(24)  Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jo se seikka, että yrityksen kilpailuasema paranee, kun sille myönnetään etua, jota se ei voisi saada tavanomaisissa markkinaolosuhteissa ja jota ei myönnetä muille kilpaileville yrityksille, riittää osoittamaan kilpailun vääristymisen (asiassa 730/79, Philip Morris vastaan komissio 17.9.1980 annettu tuomio, Kok. (1980), s. 2671.

(25)  Ks. alaviite 17.

(26)  EUVL L 337, 21.12.2007, s. 35.

(27)  EUVL L 379, 28.12.2006, s. 5.

(28)  Meriliikenteeseen ei voida tässä tapauksessa soveltaa vähämerkityksisen tuen sääntöä, koska ala on jätetty kaikkien vähämerkityksistä tukea koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle lukuun ottamatta asetusta (EY) N:o 1998/2006, jota taas ei sovelleta vaikeuksissa oleviin yrityksiin.

(29)  EYVL C 213, 19.8.1992, s. 2.

(30)  Tästä tuli SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohta.

(31)  EYVL C 68, 6.3.1996, s. 9.

(32)  EYVL C 71, 11.3.2000, s. 14.

(33)  Ks. alaviite 11.

(34)  EYVL L 91, 6.4.1990, s. 1. Asetus (ETY) N:o 866/90 kumottiin ja korvattiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 951/97 (EYVL L 142, 2.6.1997, s. 22).

(35)  EYVL L 163, 29.6.1990, s. 71.

(36)  EYVL L 79, 23.3.1994, s. 29.

(37)  EYVL C 283, 19.9.1997, s. 2.

(38)  EYVL C 288, 9.10.1999, s. 2.

(39)  EYVL C 307, 13.11.1993, s. 3 (ei suomennettu).

(40)  EYVL C 368, 23.12.1994, s. 12.

(41)  EUVL C 244, 1.10.2004, s. 2.

(42)  Saarialueet.

(43)  Ks. alaviite 24, asia C-730/79, 11 ja 12 kohta.

(44)  EYVL L 380, 31.12.1990, s. 27.

(45)  EYVL L 202, 18.7.1998, s. 1.

(46)  EUVL C 317, 30.12.2003, s. 11. Kehyksen voimassaoloa jatkettiin ensimmäisen kerran vuonna 2006 (EUVL C 260, 28.10.2006, s. 7) ja toisen kerran vuonna 2008 (EUVL C 173, 8.7.2008, s. 3).

(47)  SEC(1989) 921 lopullinen, 3. elokuuta 1989.

(48)  EYVL C 205, 5.7.1997, s. 5.

(49)  EUVL C 13, 17.1.2004, s. 3.

(50)  EYVL C 212, 12.8.1988, s. 2.

(51)  EYVL C 74, 10.3.1998, s. 9.

(52)  Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) asiassa T-171/02 Regione autonoma della Sardegna vastaan komissio, 15.6.2005, antama tuomio, Kok. 2005, s. II-2123, 129 kohta.

(53)  EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

(54)  EUVL C 272, 15.11.2007, s. 4.

(55)  EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1.

(56)  EYVL L 142, 14.5.1998, s. 1.