ISSN 1977-0812

doi:10.3000/19770812.L_2012.084.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 84

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

55. vuosikerta
23. maaliskuu 2012


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission asetus (EU) N:o 252/2012, annettu 21 päivänä maaliskuuta 2012, näytteenotto- ja määritysmenetelmistä tietyissä elintarvikkeissa olevien dioksiinien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien virallista tarkastusta varten sekä asetuksen (EY) N:o 1883/2006 kumoamisesta ( 1 )

1

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 253/2012, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2012, tiettyihin al-Qaida-verkostoa lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 167. kerran

23

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 254/2012, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2012, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

26

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 255/2012, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2012, täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 971/2011 markkinointivuodeksi 2011/2012 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta

28

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 256/2012, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2012, asetuksen (EY) N:o 1484/95 muuttamisesta edustavien hintojen vahvistamisesta siipikarjanliha- ja muna-alan sekä muna-albumiinin edustavien hintojen osalta

30

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 257/2012, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2012, naudanliha-alan vientitukien vahvistamisesta

32

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

2012/163/EU

 

*

Komission päätös, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2012, Intiasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä

36

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

23.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/1


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 252/2012,

annettu 21 päivänä maaliskuuta 2012,

näytteenotto- ja määritysmenetelmistä tietyissä elintarvikkeissa olevien dioksiinien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien virallista tarkastusta varten sekä asetuksen (EY) N:o 1883/2006 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (1) ja erityisesti sen 11 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 19 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (2) vahvistetaan enimmäismäärät muille kuin dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille, dioksiineille ja furaaneille sekä dioksiinien, furaanien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle tietyissä elintarvikkeissa.

(2)

Dioksiinien, furaanien ja PCB-yhdisteiden vähentämisestä rehuista ja elintarvikkeista 23 päivänä elokuuta 2011 annetussa komission suosituksessa 2011/516/EU (3) vahvistetaan toimintarajat, joiden tavoitteena on vähentää ennalta polykloorattujen dibentso-para-dioksiinien (PCDD) ja polykloorattujen dibentsofuraanien (PCDF) sekä dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymistä elintarvikkeissa. Toimintarajojen avulla toimivaltaiset viranomaiset ja toimijat voivat yksilöidä tapaukset, joissa on syytä tunnistaa saastumisen lähde ja toteuttaa toimia sen vähentämiseksi tai poistamiseksi.

(3)

Näytteenotto- ja määritysmenetelmistä tietyissä elintarvikkeissa olevien dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien virallista tarkastusta varten 19 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1883/2006/EY (4) vahvistetaan virallisessa tarkastuksessa sovellettavia näytteenotto- ja analyysimenetelmiä koskevat erityissäännökset.

(4)

Sen jälkeen kun uudet enimmäismäärät muille kuin dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille voitiin vahvistaa Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) annettua tieteellisen lausunnon muista kuin dioksiinien kaltaisista PCB-yhdisteistä, näiden enimmäismäärien soveltaminen sekä myös unionin tason yhdenmukaistaminen ja seulontamenetelmiä koskevien vaatimusten ajantasaistaminen edellyttävät huomattavia muutoksia. Selvyyden vuoksi on aiheellista korvata asetus (EY) N:o 1883/2006 tällä asetuksella.

(5)

Tässä asetuksessa vahvistetut säännökset koskevat ainoastaan dioksiinien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden määrittämistä ja niihin liittyvää näytteenottoa asetuksen (EY) N:o 1881/2006 panemiseksi täytäntöön. Ne eivät ei vaikuta elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä ja direktiivien 85/358/ETY ja 86/469/ETY sekä päätösten 89/187/ETY ja 91/664/ETY kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/23/EY (5) liitteissä III ja IV säädettyjen näytteenottostrategian, -tasojen ja -taajuuden soveltamiseen. Ne eivät vaikuta myöskään eräiden elävistä eläimistä ja eläintuotteista seurattavien aineiden ja niiden jäämien määrittämistä varten tehtävää virallista näytteenottoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 23 päivänä helmikuuta 1998 tehdyssä komission päätöksessä 98/179/EY (6) säädettyjen kohdentamiskriteerien soveltamiseen.

(6)

Tehokasta seulonta-analyysimenetelmää, laajalti hyväksyttyä validointia ja suurta näytemäärää voidaan käyttää sellaisten näytteiden kartoittamiseen, joiden PCDD/PCDF-pitoisuudet ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet ovat huomattavat (mieluiten valiten toimintarajan ylittäviä näytteitä ja varmistaen enimmäismäärät ylittävien näytteiden tulon valituiksi). Näiden näytteiden PCDD/PCDF-pitoisuudet ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet täytyy määrittää varmistavan määritysmenetelmän avulla. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa seulontamenetelmää koskevat asianmukaiset vaatimukset sen varmistamiseksi, että väärien vaatimustenmukaisten tulosten osuus on enimmäismäärien osalta alle 5 prosenttia, sekä varmistavia määritysmenetelmiä koskevat tiukat vaatimukset. Varmistavat menetelmät mahdollistavat lisäksi pitoisuuksien määrittelemisen myös matalilla taustapitoisuustasoilla. Tämä on merkittävää kehityssuuntauksien seurannan, altistumisen arvioinnin sekä enimmäismäärien ja toimintarajojen arvioinnin kannalta.

(7)

Erittäin suurikokoisten kalojen osalta on tarpeen määritellä näytteenotto siten, että varmistetaan yhdenmukainen menettely kaikkialla unionissa.

(8)

Saman lajin ja samalta alueelta peräisin olevien kalojen dioksiinipitoisuudet, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet voivat vaihdella kalan koon ja/tai iän mukaan. Dioksiinien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet eivät välttämättä ole samat kalan kaikissa osissa. Siksi on tarpeen määritellä näytteenotto ja näytteiden valmistelu siten, että varmistetaan yhdenmukainen menettely kaikkialla unionissa.

(9)

On tärkeää, että määritystulokset ilmoitetaan ja tulkitaan yhtenäisesti, jotta varmistetaan yhdenmukaistettu täytäntöönpano kaikkialla unionissa.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eivätkä Euroopan parlamentti ja neuvosto ole vastustaneet niitä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tässä asetuksessa sovelletaan liitteessä I esitettyjä määritelmiä ja lyhenteitä.

2 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1881/2006 liitteessä olevassa 5 jaksossa lueteltujen elintarvikkeiden dioksiini- ja furaanipitoisuuksien sekä dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien viralliseen tarkastukseen tarkoitetut näytteet on otettava tämän asetuksen liitteessä II vahvistettujen menetelmien mukaisesti.

3 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1881/2006 liitteessä olevassa 5 jaksossa lueteltujen elintarvikkeiden dioksiini- ja furaanipitoisuuksien sekä dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien viralliseen tarkastukseen tarkoitettujen näytteiden valmistus ja analyysit on suoritettava tämän asetuksen liitteessä III vahvistettujen menetelmien mukaisesti.

4 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1881/2006 liitteessä olevassa 5 jaksossa lueteltujen elintarvikkeiden muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien viralliseen tarkastukseen tarkoitetut määritykset on suoritettava tämän asetuksen liitteessä IV vahvistettujen määritysmenetelmiä koskevien vaatimusten mukaisesti.

5 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 1883/2006.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

6 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan sen voimaantulopäivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 21 päivänä maaliskuuta 2012.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

(2)  EUVL L 364, 20.12.2006, s. 5.

(3)  EUVL L 218, 24.8.2011, s. 23.

(4)  EUVL L 364, 20.12.2006, s. 32.

(5)  EYVL L 125, 23.5.1996, s.10.

(6)  EYVL L 65, 5.3.1998, s. 31.


LIITE I

Määritelmät ja lyhenteet

I   MÄÄRITELMÄT

Tässä asetuksessa sovelletaan neuvoston direktiivin 96/23/EY täytäntöönpanosta määritysmenetelmien suorituskyvyn ja tulosten tulkinnan osalta 14 päivänä elokuuta 2002 tehdyn komission päätöksen 2002/657/EY (1) liitteessä I vahvistettuja määritelmiä.

Näiden määritelmien lisäksi tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1.1

’Toimintarajalla’ tarkoitetaan tietyn aineen määrää, joka on määritetty suosituksen 2011/516/EU liitteessä ja jonka ylittyessä käynnistetään tutkimukset saastumislähteen tunnistamiseksi tapauksissa, joissa havaitaan aineen kohonneita pitoisuuksia.

1.2

’Bioanalyyttisillä menetelmillä’ tarkoitetaan biologisiin periaatteisiin perustuvia menetelmiä, esimerkiksi solupohjaisia määrityksiä, reseptorimäärityksiä tai immunomäärityksiä. Niiden kautta ei saada tuloksia yhdistetasolla, vaan ainoastaan viite (2) TEQ-arvosta bioanalyyttisinä ekvivalentteina (BEQ) ilmaistuna sen vuoksi, että kaikki vasteen tuottavassa näyteuutteessa olevat yhdisteet eivät täytä kaikkia TEQ-periaatteen vaatimuksia.

1.3

’Biotestin korjatulla saannolla’ tarkoitetaan BEQ-arvoa, joka on laskettu TCDD:n tai PCB 126:n kalibrointikäyrästä korjattuna nollanäytteelle ja sen jälkeen jaettu GC-/HRMS-menetelmällä määritetyllä TEQ-arvolla. Sillä pyritään korjaamaan sellaisia tekijöitä kuin PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten yhdisteiden hävikkiä uuttamis- ja puhdistusvaiheissa, sellaisten mukana uuttuneiden yhdisteiden vaikutusta, jotka voivat voimistaa tai heikentää vastetta (agonistiset ja antagonistiset vaikutukset), käyrän sovituksen laatua tai toksisuusekvivalenssikertoimen (TEF) arvojen ja suhteellisen voimakkuuden (REP) arvojen välisiä eroja. Biotestin korjattu saanto lasketaan soveltuvista vertailunäytteistä, joissa on edustava kongeneerijakauma lähellä merkittävänä pidettyä tasoa olevissa pitoisuuksissa.

1.4

’Semikvantitatiivisilla menetelmillä’ tarkoitetaan menetelmiä, jotka antavat suuntaa-antavan viitteen oletetun analyytin pitoisuudesta, mutta joiden numeerinen tulos ei täytä kvantitatiivisten menetelmien kriteerejä.

1.5

’Yksittäisen kongeneerin hyväksytyllä määritysrajalla’ tarkoitetaan sitä näyteuutteessa olevan analyytin pitoisuutta, joka tuottaa kahdelle mitattavalle ionille mittalaitteessa vasteen, jossa vähemmän herkän ionin signaali-kohinasuhde on 3:1, ja joka täyttää tunnistamista koskevat kriteerit, jotka on kuvattu esimerkiksi standardissa prEN 16215 (Animal feed – Determination of dioxins and dioxin-like PCBs by GC/HRMS and of indicator PCBs by GC/HRMS) ja/tai EPA-menetelmän 1613 versiossa B.

1.6

’Suurimmilla arvoilla’ tarkoitetaan käsitettä, jonka mukaan kunkin määrittämättä jääneen yhdisteen arvon oletetaan olevan määritysrajaa vastaava arvo.

1.7

’Pienimmillä arvoilla’ tarkoitetaan käsitettä, jonka mukaan kunkin määrittämättä jääneen yhdisteen arvon oletetaan olevan nolla.

1.8

’Väliarvoilla’ tarkoitetaan käsitettä, jonka mukaan kunkin määrittämättä jääneen yhdisteen arvon oletetaan olevan puolet määritysrajaa vastaavasta arvosta.

1.9

’Erällä’ tarkoitetaan yhdellä kertaa toimitettua tunnistettavaa määrää elintarviketta, jonka osalta viranomainen vahvistaa, että sillä on samoja ominaisuuksia, kuten alkuperä, lajike, pakkaustapa, pakkaaja, lähettäjä tai merkinnät. Kalojen ja kalastustuotteiden on lisäksi oltava kooltaan vertailukelpoisia. Mikäli tavaralähetyksen kalat eivät ole kooltaan ja/tai painoltaan vertailukelpoisia, tavaralähetystä voidaan silti pitää yhtenä eränä, mutta näytteenottoon on sovellettava erityismenettelyä.

1.10

’Osaerällä’ tarkoitetaan suuremmasta erästä näytteenottoa varten erotettua tiettyä osaa. Kunkin osaerän on oltava fyysisesti erillinen ja yksilöitävissä.

1.11

’Osanäytteellä’ tarkoitetaan tutkittavan erän tai osaerän yhdestä ainoasta kohdasta otettua näytettä.

1.12

’Kokoomanäytteellä’ tarkoitetaan kaikkien tutkittavasta erästä tai osaerästä otettujen osanäytteiden muodostamaa kokonaisuutta.

1.13

’Laboratorionäytteellä’ tarkoitetaan laboratoriolle tarkoitettua kokoomanäytteen edustavaa osaa tai määrää.

II   KÄYTETYT LYHENTEET

BEQ

bioanalyyttinen ekvivalentti

GC

kaasukromatografia

HRMS

korkean erotuskyvyn (massaspektrometria)

LRMS

matalan erotuskyvyn (massaspektrometria)

PCB

polyklooratut bifenyylit

PCDD

polyklooratut dibentso-p-dioksiinit

PCDF

polyklooratut dibentsofuraanit

QC

laadunvalvonta

REP

suhteellinen voimakkuus

TEF

toksisuusekvivalenssikerroin

TEQ

toksisuusekvivalentti

TCDD

tetraklooridibentsodioksiini

U

laajennettu mittausepävarmuus


(1)  EYVL L 221, 17.8.2002, s. 8.

(2)  Bioanalyyttiset menetelmät eivät kohdistu suoraan TEF-järjestelmään sisältyviin yhdisteisiin. Näyteuutteessa voi olla muita rakenteellisesti samankaltaisia AhR-aktiivisia yhdisteitä, jotka vaikuttavat kokonaisvasteeseen. Sen vuoksi bioanalyyttisillä menetelmillä saadut tulokset eivät ole arvio näytteen TEQ-arvosta vaan viite siitä.


LIITE II

Näytteenottomenetelmät tietyissä elintarvikkeissa olevien dioksiinien (PCDD/PCDF), dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien virallista tarkastusta varten

I   SOVELTAMISALA

Näytteet, jotka on tarkoitettu elintarvikkeissa olevien dioksiinien (PCDD-/PCDF), dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien viralliseen tarkastukseen, on otettava tässä liitteessä esitettyjen menetelmien mukaisesti. Tällä tavoin saatujen kokoomanäytteiden katsotaan edustavan eriä tai osaeriä, joista ne on otettu. Laboratorionäytteistä määritettyjen pitoisuuksien perusteella arvioidaan, ovatko tutkittavat erät tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistettujen enimmäismäärien mukaisia.

II   YLEISET SÄÄNNÖKSET

1.   Henkilöstö

Näytteenottajan on oltava kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti tähän tehtävään osoitettu henkilö.

2.   Tuote, josta näyte otetaan

Jokaisesta tutkittavasta erästä tai osaerästä on otettava erilliset näytteet.

3.   Varotoimenpiteet

Näytteenoton ja näytteiden valmistuksen aikana on toteutettava varotoimenpiteitä, joilla vältetään kaikki mahdolliset muutokset, jotka voivat vaikuttaa dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuuksiin, määrityksen suorittamiseen tai kokoomanäytteen edustavuuteen.

4.   Osanäytteet

Osanäytteet on mahdollisuuksien mukaan otettava tutkittavan erän tai osaerän eri kohdista. Jos tästä menettelystä poiketaan, siitä on ilmoitettava tämän liitteen II.8 kohdassa tarkoitetussa näytteenottotodistuksessa.

5.   Kokoomanäytteen valmistus

Kokoomanäyte saadaan yhdistämällä osanäytteet. Näytteen painon on oltava vähintään 1 kg, ellei tämä ole epäkäytännöllistä esimerkiksi siksi, että näyte on yksittäinen pakkaus tai tuotteen kaupallinen arvo on hyvin korkea.

6.   Rinnakkaisnäytteet

Valvontatoimenpiteisiin, kaupankäyntiin ja kiistojen ratkaisumenettelyihin tarkoitetut rinnakkaisnäytteet on otettava homogenoidusta kokoomanäytteestä, jos tällainen menettely on jäsenvaltiossa noudatettavien, elintarvikealan toimijan oikeuksia koskevien sääntöjen mukainen. Valvontatoimenpiteisiin tarkoitettujen laboratorionäytteiden on oltava kooltaan riittävän suuria, jotta määrityksen suorittaminen ainakin toiseen kertaan on mahdollista.

7.   Näytteiden pakkaaminen ja lähettäminen

Jokainen näyte on pakattava inertistä materiaalista valmistettuun puhtaaseen astiaan, joka suojaa näytettä riittävästi kontaminaatiolta, määritettävien aineiden imeytymiseltä astian sisäseinämiin sekä kuljetusvaurioilta. On toteutettava kaikki tarvittavat varotoimenpiteet, joilla estetään näytteen koostumuksen muuttuminen kuljetuksen tai varastoinnin aikana.

8.   Näytteiden sinetöinti ja merkitseminen

Jokainen viralliseen käyttöön otettu näyte on sinetöitävä näytteenottopaikalla ja merkittävä jäsenvaltiossa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

Kustakin näytteenotosta on laadittava näytteenottotodistus, jonka perusteella on mahdollista yksiselitteisesti tunnistaa erä, josta näyte on otettu. Näytteenottotodistuksessa on ilmoitettava näytteenottopaikka ja -aika sekä kaikki lisätiedot, joista voi olla hyötyä määrityksen tekijälle.

III   NÄYTTEENOTTOSUUNNITELMA

Käytettävällä näytteenottomenetelmällä on varmistettava, että kokoomanäyte on edustava otos tarkastettavasta erästä tai osaerästä.

1.   Erien jakaminen osaeriksi

Suuret erät on jaettava osaeriksi, jos osaerien erottaminen on mahdollista. Suurina irtotavaraerinä myytäviin tuotteisiin (esim. kasvisöljyt) sovelletaan taulukkoa 1. Muihin tuotteisiin sovelletaan taulukkoa 2. Koska erän paino ei aina ole osaerien painojen täsmällinen summa, osaerän paino saa ylittää ilmoitetun painon enintään 20 prosentilla.

Taulukko 1

Irtotavarana myytävien tuote-erien jakaminen osaeriksi

Erän paino (tonnia)

Osaerien paino tai lukumäärä

≥ 1 500

500 tonnia

> 300 mutta < 1 500

3 osaerää

≥ 50 mutta ≤ 300

100 tonnia

< 50


Taulukko 2

Muiden tuote-erien jakaminen osaeriksi

Erän paino (tonnia)

Osaerien paino tai lukumäärä

≥ 15

15–30 tonnia

< 15

2.   Osanäytteiden lukumäärä

Kaikki osanäytteet yhdistävän kokoomanäytteen painon on oltava vähintään 1 kg (ks. tämän liitteen II.5 kohta).

Erästä tai osaerästä otettavien osanäytteiden vähimmäismäärän on oltava taulukoissa 3 ja 4 annetun mukainen.

Kun kyseessä on irtotavarana myytävä nestemäinen tuote, erä tai osaerä on sekoitettava huolellisesti joko käsin tai koneellisesti juuri ennen näytteenottoa, jos se on mahdollista ja edellyttäen, että se ei vaikuta tuotteen laatuun. Tällöin voidaan olettaa, että vierasaineet ovat jakautuneet homogeenisesti tietyssä erässä tai osaerässä. Sen vuoksi riittää, että erästä tai osaerästä otetaan kolme osanäytettä kokoomanäytettä varten.

Osanäytteiden on oltava samanpainoisia. Osanäytteen painon on oltava vähintään 100 grammaa.

Jos tästä menettelystä poiketaan, siitä on ilmoitettava tämän liitteen II.8 kohdassa tarkoitetussa näytteenottotodistuksessa. Neuvoston direktiivissä 96/23/EY säädettyjen näytteenottotasojen ja -taajuuksien vahvistamisesta tiettyjen aineiden ja niiden jäämien valvomiseksi tietyissä eläintuotteissa 27 päivänä lokakuuta 1997 tehdyn komission päätöksen 97/747/EY (1) säännösten mukaisesti kananmunien kokoomanäytteen koko on vähintään 12 munaa (irtoeristä ja erillisistä pakkauksista koostuviin eriin sovelletaan taulukoita 3 ja 4).

Taulukko 3

Tutkittavasta erästä tai osaerästä otettavien osanäytteiden vähimmäislukumäärä

Erän/osaerän paino tai tilavuus (kilogrammaa tai litraa)

Osanäytteiden vähimmäislukumäärä

< 50

3

50–500

5

> 500

10

Jos erä tai osaerä koostuu erillisistä pakkauksista tai yksiköistä, kokoomanäytteen muodostamiseksi otettavien pakkausten tai yksiköiden lukumäärä esitetään taulukossa 4.

Taulukko 4

Kokoomanäytteen muodostamiseksi otettavien pakkausten tai yksiköiden (osanäytteiden) lukumäärä, jos erä tai osaerä koostuu erillisistä pakkauksista tai yksiköistä

Pakkausten tai yksiköiden lukumäärä erässä/osaerässä

Näytteeksi otettavien pakkausten tai yksiköiden lukumäärä

1–25

vähintään 1 pakkaus tai yksikkö

26–100

noin 5 %, vähintään 2 pakkausta tai yksikköä

> 100

noin 5 %, enintään 10 pakkausta tai yksikköä

3.   Erityissäännökset, joita sovelletaan otettaessa näytteitä kooltaan ja painoltaan vertailukelpoisia kokonaisia kaloja sisältävistä eristä

Kalojen katsotaan olevan kooltaan ja painoltaan vertailukelpoisia, jos koon ja painon ero on enintään noin 50 prosenttia.

Erästä otettavien osanäytteiden lukumäärä määritellään taulukossa 3. Kaikki osanäytteet yhdistävän kokoomanäytteen painon on oltava vähintään 1 kg (ks. II.5 kohta).

Jos tutkittavaan erään sisältyy pienikokoisia kaloja (noin alle 1 kg:n painoisia yksittäisiä kaloja), kokonainen kala otetaan osanäytteenä mukaan kokoomanäytteeseen. Jos tulokseksi saadun kokoomanäytteen paino on yli 3 kg, osanäytteet voivat koostua kokoomanäytteen muodostavien kalojen keskiosista, joista kunkin paino on vähintään 100 grammaa. Näytteen homogenointiin käytetään koko se määrä, johon sovelletaan enimmäismäärää.

Kalan keskiosassa on kalan painopiste. Se sijaitsee useimmiten selkäevän kohdalla (jos kalalla on selkäevä) tai kidusaukon ja peräaukon puolivälissä.

Jos tutkittavaan erään sisältyy suurempia kaloja (noin yli 1 kg:n painoisia yksittäisiä kaloja), osanäyte koostuu kalan keskiosasta. Kukin osanäyte painaa vähintään 100 grammaa.

Keskikokoisista (noin 1–6 kg:n painoisista) kaloista otetaan osanäyte leikkaamalla kalan keskiosasta viipale, joka ulottuu selkärangasta vatsaan.

Hyvin suurikokoisista (esim. yli 6 kg painavista) kaloista otetaan osanäyte edestä katsoen oikeanpuoleisesta selkä- ja kylkilihaksesta kalan keskiosasta. Jos tällaisen näytepalan ottaminen kalan keskiosasta merkitsisi merkittävää taloudellista tappiota, voidaan pitää riittävänä, että otetaan erän koosta riippumatta joko kolme osanäytettä, joista kukin painaa vähintään 350 grammaa, tai vastaavan kokoiset näytteet pyrstön ja pään läheltä, jotta saadaan koko kalan dioksiinipitoisuuden kannalta edustava osanäyte.

4.   Näytteenotto eristä, joihin sisältyy kooltaan ja/tai painoltaan erilaisia kokonaisia kaloja

Näytteen koostumukseen sovelletaan III.3 kohdassa vahvistettuja säännöksiä.

Jos jokin koko- tai painoluokka on vallitseva (noin 80 prosenttia tai enemmän erästä), näyte otetaan vallitsevan kokoisista tai painoisista kaloista. Kyseisen näytteen katsotaan edustavan koko erää.

Ellei mikään koko- tai painoluokka ole vallitseva, on varmistettava, että näytteeseen valitut kalat edustavat koko erää. Kyseisiä tapauksia varten annetaan erityisohjeita oppaassa ”Guidance document on sampling of whole fishes of different size and/or weight” (2).

5.   Näytteenotto vähittäismyyntivaiheessa

Elintarvikkeista on vähittäismyyntivaiheessa mahdollisuuksien mukaan otettava näytteet tämän liitteen III.2 kohdassa vahvistettujen näytteenottosäännösten mukaisesti.

Jos se ei ole mahdollista, vähittäismyyntivaiheessa voidaan käyttää muuta näytteenottomenetelmää edellyttäen, että sillä varmistetaan tutkittavan erän tai osaerän riittävä edustavuus.

IV   ERÄN TAI OSAERÄN SÄÄNNÖSTENMUKAISUUS

1.   Muut kuin dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet

Erä hyväksytään, jos määritystulos ei ylitä asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 muille kuin dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille vahvistettua enimmäismäärää, kun otetaan huomioon mittausepävarmuus.

Erä ei ole asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistettujen enimmäismäärää koskevien vaatimusten mukainen, jos suurimman arvon mukainen määritystulos, joka on vahvistettu toistomäärityksellä (3), ylittää enimmäismäärän selvästi, kun otetaan huomioon mittausepävarmuus.

Mittausepävarmuus voidaan ottaa huomioon jollakin seuraavista tavoista:

Lasketaan laajennettu epävarmuus käyttäen kattavuuskerrointa 2, jolloin luotettavuustaso on noin 95 %. Erä tai osa-erä ei ole vaatimustenmukainen, jos mitattu arvo, josta on vähennetty mittausepävarmuustekijä U, ylittää sallitun enimmäismäärän.

Vahvistetaan päätösraja (CCα) 14 päivänä elokuuta 2002 tehdyn komission päätöksen 2002/657/EY mukaisesti (päätöksen liitteessä I oleva 3.1.2.5 kohta – aineet, joille on vahvistettu sallittu raja). Erä tai osaerä ei ole vaatimustenmukainen, jos mitattu arvo on suurempi tai yhtä suuri kuin CCα.

Edellä mainittuja tulkintasääntöjä sovelletaan virallista tarkastusta varten otettujen näytteiden määritystuloksiin. Oikeustoimiin ja kiistojen ratkaisumenettelyihin tarkoitettuihin määrityksiin sovelletaan kansallisia sääntöjä.

2.   Dioksiinit (PCDD/PCDF) ja dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet

Erä hyväksytään, jos yhden analyysin tulos,

joka on saatu seulontamenetelmällä, jossa väärien vaatimustenmukaisten tulosten osuus on alle 5 %, osoittaa, ettei pitoisuus ylitä enimmäismäärää, joka on vahvistettu PCDD/PCDF-yhdisteille sekä PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle asetuksessa (EY) N:o 1881/2006,

joka on saatu varmistusmenetelmällä, ei ylitä enimmäismääriä, jotka on vahvistettu PCDD/PCDF-yhdisteille sekä PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle asetuksessa (EY) N:o 1881/2006, kun otetaan huomioon mittausepävarmuus.

Seulontamääritysten osalta on vahvistettava cut-off-arvo sen määrittämiseksi, noudattaako näyte niitä merkittävänä pidettyjä pitoisuuksia, jotka on vahvistettu joko PCDD/PCDF-yhdisteille tai PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle.

Erä ei ole asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistettujen enimmäismäärää koskevien vaatimusten mukainen, jos varmistusmenetelmällä saadun suurimman arvon mukainen määritystulos, joka on vahvistettu toistomäärityksessä (3), ylittää enimmäismäärän selvästi, kun otetaan huomioon mittausepävarmuus.

Mittausepävarmuus voidaan ottaa huomioon jollakin seuraavista tavoista:

Lasketaan laajennettu epävarmuus käyttäen kattavuuskerrointa 2, jolloin luotettavuustaso on noin 95 %. Erä tai osa-erä ei ole säännösten mukainen, jos mitattu arvo, josta on vähennetty mittausepävarmuustekijä U, ylittää sallitun enimmäismäärän. Jos PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet määritetään erikseen, PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden erillisten määritystulosten yhteenlaskettua arvioitua laajennettua epävarmuutta on käytettävä PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summan laajennettuna epävarmuutena.

Vahvistetaan päätösraja (CCα) 14 päivänä elokuuta 2002 tehdyn komission päätöksen 2002/657/EY mukaisesti (päätöksen liitteessä I oleva 3.1.2.5 kohta – aineet, joille on vahvistettu sallittu raja). Erä tai osaerä ei ole vaatimustenmukainen, jos mitattu arvo on suurempi tai yhtä suuri kuin CCα.

Edellä mainittuja tulkintasääntöjä sovelletaan virallista tarkastusta varten otettujen näytteiden määritystuloksiin. Oikeustoimiin ja kiistojen ratkaisumenettelyihin tarkoitettuihin määrityksiin sovelletaan kansallisia sääntöjä.

V   TOIMINTARAJOJEN YLITTYMINEN

Toimintarajojen avulla voidaan valita näytteet niissä tapauksissa, joissa on tarpeen tunnistaa saastumisen lähde ja toteuttaa toimia sen vähentämiseksi tai poistamiseksi. Seulontamenetelmillä määritetään tarkoituksenmukaiset cut-off-arvot näiden näytteiden valintaan. Lähteen tunnistamiseksi ja saastumisen vähentämiseksi tai poistamiseksi tarvittavat toimet toteutetaan ainoastaan siinä tapauksessa, että toimintarajan ylittyminen on vahvistettu toistomäärityksellä käyttäen varmistusmenetelmää ja ottaen huomioon mittausepävarmuus (4).


(1)  EYVL L 303, 6.11.1997, s. 12.

(2)  Ks. http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/contaminants/dioxins_en.htm

(3)  Toistomääritys on tarpeen, jotta voidaan sulkea pois mahdollinen sisäinen ristikontaminaatio tai näytteiden sekoittuminen vahingossa. Vaatimustenmukaisuus varmistetaan ensimmäisen määrityksen perusteella ja huomioon otetaan mittausepävarmuus. Jos määritys suoritetaan kontaminaatiotapauksen yhteydessä, varmistus toistomäärityksellä voidaan jättää tekemättä, mikäli määritykseen valitut näytteet liittyvät jäljitettävyyden perusteella kontaminaatiotapaukseen.

(4)  Toimintarajojen tarkistukseen liittyvään toistomääritykseen sovelletaan samoja perusteita ja vaatimuksia kuin enimmäismääriin, ks. alaviite 3.


LIITE III

Näytteiden valmistus sekä tietyissä elintarvikkeissa olevien dioksiinien (PCDD/PCDF) ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien virallisessa tarkastuksessa käytettäviä määritysmenetelmiä koskevat vaatimukset

1.   SOVELTAMISALA

Tässä liitteessä vahvistettuja vaatimuksia on sovellettava analysoitaessa elintarvikkeita 2,3,7,8-substituoitujen polykloorattujen dibentso-p-dioksiinien (PCDD:t), polykloorattujen dibentsofuraanien (PCDF:t) ja dioksiinien kaltaisten polykloorattujen bifenyylien (dioksiinien kaltaiset PCB:t) pitoisuuksien virallista tarkastusta ja muita sääntelytarkoituksia varten.

PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymistä elintarvikkeissa valvotaan kahdessa eri tarkoituksessa:

a)

Niiden näytteiden valitseminen, joissa PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet ylittävät enimmäismäärät tai toimintarajat. Tähän lähestymistapaan voi sisältyä seulontamenetelmä, joka mahdollistaa suuren näytteenkäsittelykapasiteetin, on kustannustehokas ja parantaa mahdollisuutta havaita uusia tapauksia, joihin liittyy merkittäviä altistumis- ja terveysriskejä kuluttajien kannalta. Seulontamenetelmiin voi kuulua bioanalyyttisiä menetelmiä ja GC-MS-menetelmiä. Niiden tavoitteena tulisi olla väärien vaatimustenmukaisten tulosten välttäminen. Jos näytteissä on merkittäviä PCDD/PCDF-pitoisuuksia sekä PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summan pitoisuuksia, pitoisuudet on määritettävä tai vahvistettava varmistavan menetelmän avulla.

b)

PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien määrittäminen elintarvikenäytteissä matalilla taustapitoisuustasoilla. Tämä on tärkeää kehityssuuntauksien seuraamiseksi, väestön altistumisen arvioimiseksi ja tietokannan luomiseksi toimintarajojen ja enimmäismäärien mahdollista uudelleenarviointia varten. Tavoite saavutetaan varmistusmenetelmin, joiden avulla PCDD/PCDF-yhdisteet ja dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet voidaan tunnistaa ja kvantifioida yksiselitteisesti merkittävinä pidetyillä pitoisuuksilla. Näitä menetelmiä voidaan käyttää seulontamenetelmillä saatujen tulosten varmistamiseen ja matalien taustapitoisuustasojen määrittämiseen elintarvikkeiden valvonnassa. Ne ovat merkittäviä myös kongeneerijakauman määrittämisessä, jotta mahdolliset saastumislähteet voidaan kartoittaa. Nykyisin tällaiset varmistusmenetelmät ovat korkean erotuskyvyn kaasukromatografia-massaspektrometriamenetelmiä (HRGC/HRMS).

2.   MENETELMIEN LUOKITTELU NIIDEN KVANTITOINTIASTEEN PERUSTEELLA (1)

”Kvalitatiivisilla menetelmillä” saadaan vastaus siihen, onko näytteessä tarkasteltavana olevia analyyttejä, mutta niillä ei saada kvantitatiivista tietoa oletetun analyytin pitoisuudesta. Näiden menetelmien avulla voi olla mahdollista saada semikvantitatiivisia tuloksia, mutta niitä käytetään yksinomaan kyllä/ei-päätöksen raportointiin indikaationa siitä, ovatko pitoisuudet tiettyjen rajojen – toteamisrajan, määritysrajan tai cut-off-arvojen – ylä- tai alapuolella.

Elintarvikkeissa olevien PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden enimmäismäärien ja toimintarajojen valvonnassa voidaan käyttää seulontamenetelmiä, jotka perustuvat määritystuloksen ja cut-off-arvon keskinäiseen vertailuun ja antavat myönteisen tai kielteisen viitteen siitä, onko merkittävänä pidetty pitoisuus mahdollisesti ylittynyt. Tätä tarkoitusta varten on otettu käyttöön bioanalyyttisia menetelmiä. Myös fysikaaliskemiallisia menetelmiä voitaisiin kehittää, mutta TEQ-arvoon perustuvista enimmäismääristä ja toimintarajoista sekä monimutkaisista analyyseistä, jotka täyttävät asianomaisten yksittäisten yhdisteiden määrittämistä koskevat vaatimukset, ei ole käytännön esimerkkejä.

”Semikvantitatiivisilla menetelmillä” saadaan pitoisuudesta suuntaa-antava viite, josta voidaan saada hyödyllistä tietoa analyytin pitoisuuden vaihtelualueesta, josta voi olla apua määrityksen tekijälle määritettäessä varmistavassa testissä käytettävää kalibrointialuetta ja jota voidaan hyödyntää laadunvalvonnassa. Esimerkkejä näistä menetelmistä ovat seuraavat:

bioanalyyttiset menetelmät, joilla pystytään havaitsemaan tarkasteltavana olevat analyytit, sisältävät kalibrointikäyrän, antavat myönteisen tai kielteisen viitteen siitä, onko merkittävänä pidetty taso mahdollisesti ylittynyt ja mahdollistavat tuloksen ilmoittamisen bioanalyyttisinä ekvivalentteina (BEQ), joka on suuntaa-antava viite näytteen TEQ-arvosta,

fysikaalis-kemiallinen testi (esim. GC-MS/MS tai GC/LRMS), jossa menetelmän mitattu tarkkuus ei täytä kvantitatiivisten testien vaatimuksia.

”Kvantitatiiviset menetelmät” täyttävät samat tarkkuutta, mittausaluetta ja täsmällisyyttä koskevat vaatimukset kuin varmentavat testit. Kun vaaditaan kvantitatiivista määritystä, nämä menetelmät on validoitava varmistavina menetelminä, kuten tässä asiakirjassa esitetään PCDD/PCDF-yhdisteiden sekä dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden osalta.

3.   TAUSTA

Toksisuusekvivalenttien (TEQ) pitoisuudet lasketaan siten, että annetussa näytteessä olevien yksittäisten aineiden pitoisuudet kerrotaan WHO:n vahvistamalla ja tämän liitteen lisäyksessä mainitulla kunkin aineen toksisuusekvivalenssikertoimella (TEF) ja saadut määrät lasketaan yhteen, jolloin tulokseksi saadaan dioksiinien kaltaisten yhdisteiden kokonaispitoisuus toksisuusekvivalentteina ilmaistuna.

Seulonta- ja varmistusmenetelmiä voidaan käyttää ainoastaan tietyn matriisin tarkastuksessa, jos menetelmät ovat riittävät herkkiä ja kykenevät luotettavasti havaitsemaan määrät merkittävänä pidetyillä pitoisuuksilla (toimintaraja tai enimmäismäärä).

4.   LAADUNVARMISTUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

On toimittava ristikontaminaation välttämiseksi kussakin näytteenoton ja analyysin vaiheessa.

Näytteet on varastoitava ja kuljetettava varastointiin soveltuvissa lasista, alumiinista, polypropyleenistä tai polyetyleenistä valmistetuissa säiliöissä, jotka eivät vaikuta PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksiin näytteissä. Paperipölyjäämät on poistettava näytesäiliöistä.

Näytteiden varastointi ja kuljetus on toteutettava siten, että elintarvikenäyte pysyy koskemattomana.

Jokainen laboratorionäyte jauhetaan tarvittaessa hienoksi ja sekoitetaan huolellisesti käyttäen menetelmää, jonka on osoitettu homogenoivan näytteen täydellisesti (esim. hienonnus 1 mm:n siivilän läpäiseviksi hiukkasiksi). Jos näytteiden kosteuspitoisuus on liian korkea, ne on kuivattava ennen hienontamista.

Reagenssit, lasi ja laitteet on yleisesti syytä tarkistaa sen varalta, että ne voivat vaikuttaa TEQ- ja BEQ-arvoihin perustuviin tuloksiin.

On suoritettava ilman näytettä tehtävä nolla-analyysi, jossa käydään läpi kaikki analyysin vaiheet.

Bioanalyyttisten menetelmien osalta määrityksessä käytettävät lasitavarat ja liuottimet on testattava sen toteamiseksi, ettei niissä ole yhdisteitä, jotka voivat häiritä kohdeyhdisteiden havaitsemista mittausalueella. Lasitavarat on huuhdeltava liuottimilla ja/tai kuumennettava lämpötiloihin, jotka soveltuvat PCDD/PCDF-yhdisteiden, dioksiinien kaltaisten yhdisteiden ja lasitavaroiden pinnalta peräisin olevien häiriöitä aiheuttavien yhdisteiden poistamiseen.

Uuttamisessa käytettävän näytteen määrän on oltava riittävä, jotta täytetään vaatimukset, jotka koskevat riittävän matalaa mittausaluetta ja kyseessä olevia pitoisuuksia.

Tarkasteltavien tuotteiden yhteydessä käytettäviin näytteiden valmistusmenetelmiin on sovellettava kansainvälisesti hyväksyttyjä suuntaviivoja.

Kalan nahka on poistettava, koska enimmäispitoisuus koskee nahatonta lihaa. Kaikki lihan ja rasvakudoksen jäänteet on kuitenkin kaavittava huolellisesti ja kokonaisuudessaan nahan sisäpuolelta ja lisättävä analysoitavaan näytteeseen.

5.   LABORATORIOITA KOSKEVAT VAATIMUKSET

Asetuksen (EY) N:o 882/2004 säännösten mukaisesti laboratorioiden on oltava ISO-oppaan 58 mukaisesti toimivan tunnustetun laitoksen hyväksymiä, millä varmistetaan, että laboratoriot soveltavat analyyttistä laadunvarmistusta. Laboratorioiden hyväksyntä on tehtävä EN ISO/IEC 17025 -standardin mukaisesti.

Laboratorion pätevyys osoitetaan sen osallistumisella jatkuvasti hyvin tuloksin laboratorioiden välisiin tutkimuksiin, jotka koskevat PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden määrittämistä asianmukaisissa elintarvikemateriaaleissa ja pitoisuusalueilla.

Seulontamenetelmiä näytteiden rutiinitarkastuksissa käyttävien laboratorioiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä varmistusmenetelmää käyttävien laboratorioiden kanssa laadunvalvonnan ja vaatimustenvastaisiksi epäiltyjen näytteiden määritystuloksen varmistuksen osalta.

6.   PERUSVAATIMUKSET DIOKSIINIEN (PCDD/PCDF) JA DIOKSIINIEN KALTAISTEN PCB-YHDISTEIDEN ANALYYSILLE

6.1   Matala mittausalue ja määritysrajat

Koska osa PCDD/PCDF-yhdisteistä on erittäin myrkyllisiä, ne on pystyttävä havaitsemaan jo femtogrammoina (10–15 g) ilmaistavan alueen ylemmillä arvoilla. Useimpien PCB-yhdisteiden osalta määritysrajaksi riittää nanogrammoina (10–9 g) ilmaistava alue. Toksisempien dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden (erityisesti non-orto-substituoitujen yhdisteiden) mittauksessa mittausalueen ala-arvojen on oltava pikogrammoina (10–12 g) ilmaistavan alueen alimpia arvoja.

6.2   Hyvä selektiivisyys (spesifisyys)

PCDD/PCDF-yhdisteet sekä dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet on voitava erottaa lukuisista muista uuttamisessa mukana tulevista ja mahdollisesti häiriöitä aiheuttavista yhdisteistä, joiden pitoisuudet voivat olla moninkertaisia verrattuna tarkasteltavien analyyttien pitoisuuksiin. Kaasukromatografia-massaspektrometriamenetelmissä (GC-MS) on pystyttävä tarvittaessa erottelemaan eri yhdisteet, kuten toksiset yhdisteet (esim. seitsemäntoista 2,3,7,8-substituoitua PCDD- ja PCDF-yhdistettä ja kaksitoista dioksiinien kaltaista PCB-yhdistettä) muista yhdisteistä.

Bioanalyyttisten menetelmien on kyettävä havaitsemaan kohdeyhdisteet PCDD/PCDF-yhdisteiden ja/tai dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summana. Näytteen puhdistamisella pyritään poistamaan yhdisteet, jotka voivat aiheuttaa vääriä vaatimustenvastaisia tuloksia, tai yhdisteet, jotka voivat heikentää vastetta ja johtaa vääriin vaatimustenmukaisiin tuloksiin.

6.3   Hyvä tarkkuus (oikeellisuus ja täsmällisyys, biotestin korjattu saanto)

GC-MS-menetelmien osalta määrityksessä on pystyttävä antamaan pätevä arvio aineen todellisesta pitoisuudesta näytteessä. Hyvä tarkkuus (mittauksen tarkkuus: mittauksen tuloksen ja mittaussuureen todellisen tai annetun arvon läheisyys) on välttämätöntä, jotta voidaan välttää näytteen määritystuloksen hylkääminen sen perusteella, että määritetyn TEQ-arvon luotettavuus on heikko. Tarkkuus ilmaistaan oikeellisuutena (sertifioidusta materiaalista mitatun tutkittavan aineen määrän keskiarvon ja sen sertifioidun arvon erotus prosentteina tästä arvosta) ja täsmällisyytenä (RSDR on uusittavissa olosuhteissa saaduista tuloksista laskettu suhteellinen standardipoikkeama).

Bioanalyyttisten menetelmien osalta on määritettävä biotestin korjattu saanto.

6.4   Validointi merkittävänä pidetyillä pitoisuuksilla ja yleiset laadunvalvontatoimet

Laboratorioiden on osoitettava menetelmän suorituskyky merkittävänä pidetyillä pitoisuuksilla, esimerkiksi 0,5 ×, 1 × ja 2 × merkittävä pitoisuus, ja toistomittausten hajonnan on oltava hyväksyttävä validointimenettelyn ja/tai rutiinianalyysin aikana.

Sisäistä laadunvalvontaa varten on analysoitava säännöllisesti nollanäytteitä tai näytteitä, joihin on lisätty analyyttiä, tai erityisiä kontrollinäytteitä mieluiten sertifioiduilla vertailuaineilla, jos niitä on saatavilla. Nollanäytteiden, näytteiden, joihin on lisätty analyyttiä, tai kontrollinäytteiden tulokset on kirjattava laadunvalvontakortteihin. Tulosten avulla on varmistettava, että määritysmenetelmien suorituskyky täyttää vaatimukset.

6.5   Määritysraja

Määritysrajan (LOQ) vahvistaminen ei ole bioanalyyttisessä seulontamenetelmässä välttämätöntä, mutta menetelmällä on pystyttävä erottamaan toisistaan nolla- ja cut-off-arvo. BEQ-arvon ilmoittamista varten on vahvistettava raportointipitoisuus, jotta voidaan käsitellä näytteitä, joiden vaste alittaa tätä pitoisuutta vastaavan vasteen. On osoitettava, että raportointipitoisuus eroaa vähintään kertoimella kolme sellaisen nollanäytteen pitoisuudesta, jonka vaste on mittausalueen alarajan alapuolella. Siksi se lasketaan näytteistä, jotka sisältävät kohdeyhdisteitä noin vaaditun vähimmäispitoisuuden verran, eikä signaali-kohinasuhteesta tai nollamäärityksestä.

Varmistusmenetelmän määritysrajan (LOQ) on oltava noin yksi viidesosa merkittävänä pidetystä pitoisuudesta.

6.6   Analyyttiset vaatimukset

Varmistus- tai seulontamenetelmistä saatujen luotettavien tulosten osalta TEQ- tai BEQ-arvojen on täytettävä seuraavat vaatimukset, määritettiin ne sitten TEQ-kokonaisarvoina, (eli PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summana) tai erikseen PCDD/PCDF-yhdisteille ja dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille).

 

Seulonta bioanalyyttisin tai fysikaaliskemiallisin menetelmin

Varmistusmenetelmät

Väärien vaatimustenmukaisten tulosten osuus (2)

< 5 %

 

Oikeellisuus

 

– 20 % – + 20 %

Toistettavuus (RSDr)

< 20 %

 

Laboratorionsisäinen uusittavuus (RSDR)

< 25 %

< 15 %

6.7   Seulontamenetelmiä koskevat erityisvaatimukset

Seulontaan voidaan käyttää sekä GC-MS-menetelmiä että bioanalyyttisiä menetelmiä. GC-MS-menetelmien on täytettävä tämän liitteen 7 kohdassa esitetyt vaatimukset. Solupohjaisten bioanalyyttisten menetelmien erityisvaatimukset esitetään tämän liitteen 8 kohdassa.

Seulontamenetelmiä näytteiden rutiinitarkastuksissa käyttävien laboratorioiden on tehtävä tiivistä yhteistyötä varmistusmenetelmää käyttävien laboratorioiden kanssa.

Seulontamenetelmän suorituskyky on tarkistettava rutiinianalyysin aikana analyyttisellä laadunvalvonnalla ja menetelmän jatkuvalla validoinnilla. Vaatimustenmukaisia tuloksia on valvottava jatkuvalla ohjelmalla.

Soluvasteen mahdollinen vaimentuminen ja sytotoksisuus on tarkistettava

Varsinaisen määrityksen lisäksi rutiiniseurannassa 20 %:iin näyteuutteista lisätään merkittävänä pidetty pitoisuus 2,3,7,8-TCDD-yhdistettä. Tällä varmistetaan, laskevatko näyteuutteessa olevat häiritsevät yhdisteet mahdollisesti määritysmenetelmän vastetta. Lisäysnäytteen pitoisuutta verrataan sellaisen näytteen pitoisuuteen, johon ei ole lisätty analyyttiä, ja lisätyn pitoisuuden summaan. Jos tämä mitattu pitoisuus on enemmän kuin 25 % matalampi kuin laskettu pitoisuuksien summa, se on indikaatio mahdollisesta signaalin vaimentumisesta, jolloin kyseiselle näytteelle on tehtävä GC-HRMS-varmistusanalyysi. Tuloksia seurataan laadunvalvontakortilla.

Vaatimustenmukaisten näytteiden laadunvalvonta

Noin 2–10 % vaatimustenmukaisista näytteistä on varmistettava GC-HRMS-analyysillä näytematriisista ja laboratoriosta saadun kokemuksen mukaan.

Väärien vaatimustenmukaisten näytteiden osuuden määrittäminen laadunvalvontatiedoista

Enimmäismäärän tai toimintarajan ylittävien ja alittavien väärien vaatimustenmukaisten tulosten osuus näytteiden seulonnassa on määritettävä. Todellisten väärien vaatimustenmukaisten tulosten osuuden on oltava alle 5 %.

Kun vaatimustenmukaisten näytteiden laadunvalvonnasta on saatavissa vähintään 20 vahvistettua tulosta matriisia tai matriisiryhmää kohti, väärien vaatimustenmukaisten näytteiden osuutta koskevat johtopäätökset on tehtävä kyseisestä tietokannasta. Väärien vaatimustenmukaisten näytteiden osuuden arviointia varten tarvittavaan 20 tuloksen vähimmäismäärään voidaan sisällyttää myös vertailutesteissä tai kontaminaatiotapausten yhteydessä analysoitujen näytteiden ne tulokset, joissa pitoisuudet ovat enimmillään esim. 2 × enimmäismäärä. Näytteiden on katettava yleisimmät kongeneerijakaumat eri lähteistä.

Vaikka seulontamäärityksissä on mieluiten pyrittävä havaitsemaan toimintarajan ylittävät näytteet, väärien vaatimustenmukaisten näytteiden osuuden määrittämisen kriteerinä on enimmäismäärä, kun otetaan huomioon mittausepävarmuus varmistusmenetelmässä.

Seulonnan perusteella vaatimustenvastaisiksi epäillyt näytteet on aina tarkistettava varmistavalla määritysmenetelmällä (GC-HRMS). Näitä näytteitä voidaan myös käyttää väärien vaatimustenvastaisten tulosten osuuden arvioimiseen. Seulontamenetelmien osalta ”väärien vaatimustenvastaisten tulosten” osuuden muodostavat ne tulokset, joiden on GC-HRMS-varmistusmenetelmällä vahvistettu olevan vaatimustenmukaisia, vaikka edeltävän seulonnan perusteella näytteen on epäilty olevan vaatimustenvastainen. Seulontamenetelmän hyödyllisyyden arviointi perustuu kuitenkin siihen, että väärien vaatimustenvastaisten näytteiden määrää verrataan tarkistettujen näytteiden kokonaismäärään. Tämän osuuden pitää olla niin pieni, että seulontavälineen käytöstä on hyötyä.

Bioanalyyttisten menetelmien on ainakin validointiolosuhteissa tuotettava pätevä indikaatio TEQ-tasosta, laskettuna ja ilmaistuna BEQ-arvona.

Toistettavissa olosuhteissa bioanalyyttisten menetelmien laboratorionsisäisen RSDr:n tulisi tyypillisesti olla pienempi kuin uusittavuus RSDR.

7.   SEULONNASSA TAI VARMISTUKSESSA KÄYTETTÄVIÄ GC-HRMS-MENETELMIÄ KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

7.1   Yleiset vaatimukset

Suurimman ja pienimmän arvon välinen ero saa olla enintään 20 % elintarvikkeilla, joiden kontaminaatio on noin 1 pg WHO-TEQ rasvagrammaa kohden (perustana PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summa). Vähärasvaisiin elintarvikkeisiin on sovellettava vastaavia vaatimuksia pitoisuuden ollessa noin 1 pg WHO-TEQ tuotteen painogrammaa kohden. Pienemmillä kontaminaatiopitoisuuksilla – esim. 0,5 pg WHO-TEQ tuotteen painogrammaa kohden – suurimman ja pienimmän arvon ero voi olla 25–40 %.

7.2   Saantojen valvonta

Määritysmenetelmän validoimiseksi on aivan menetelmän alussa eli esimerkiksi ennen uuttamista lisättävä 13C-leimattuja 2,3,7,8-kloorisubstituoituja sisäisiä PCDD/PCDF-standardeja ja 13C-leimattuja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden sisäisiä standardeja. On lisättävä vähintään yhtä näistä yhdisteistä kutakin tetra–oktakloorattua PCDD/PCDF-homologiryhmää kohden ja vähintään yhtä näistä yhdisteistä kutakin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden homologiryhmää kohden (tai vaihtoehtoisesti vähintään yhtä näistä yhdisteistä kutakin PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden valvonnassa käytettyä massaspektrillä määritettyä ionia kohden). Varmistusmenetelmien yhteydessä on käytettävä kaikkia 17:ää 13C-leimattua 2,3,7,8-kloorisubstituoitua sisäistä PCDD/PCDF-standardia ja kaikkia 12:ta 13C-leimattua dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden sisäistä standardia.

Suhteelliset vastekertoimet on asianmukaista kalibrointiliuosta käyttäen määritettävä myös niille aineille, joiden osalta ei lisätä 13C-leimattua analogia.

Kasviperäisistä elintarvikkeista ja alle 10 % rasvaa sisältävistä eläinperäisistä elintarvikkeista otettuihin näytteisiin sisäiset standardit on lisättävä ennen uuttamista. Yli 10 % rasvaa sisältävistä eläinperäisistä elintarvikkeista otettuihin näytteisiin ne voidaan lisätä joko ennen uuttamista tai rasvojen uuttamisen jälkeen. Uuttamisen tehokkuus on validoitava asianmukaisesti sen mukaan, missä vaiheessa sisäiset standardit lisätään, ja sen mukaan, ilmoitetaanko tulokset tuotteessa vai rasvassa olevan pitoisuuden perusteella.

Ennen GC-MS-analyysia on lisättävä 1 tai 2 saantostandardia.

Saantojen valvonta on välttämätöntä. Varmistusmenetelmissä sisäisten standardien saantojen on oltava 60–120 %. Pienemmät tai suuremmat saantoarvot voidaan hyväksyä erityisesti hepta- ja oktakloorattujen dibentso-p-dioksiinien ja dibentsofuraanien osalta edellyttäen, että niiden vaikutus TEQ-arvoon on enintään 10 % TEQ-arvon kokonaismäärästä (perustana PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summa). GC-MS-seulontamenetelmissä saantojen on oltava 30–140 %.

7.3   Häiritsevien aineiden poistaminen

PCDD/PCDF-yhdisteet on erotettava häiriöitä aiheuttavista klooratuista yhdisteistä – esimerkiksi muista kuin dioksiinien kaltaisista PCB-yhdisteistä ja klooratuista bifenyylieettereistä – soveltuvilla kromatografiatekniikoilla (mieluiten florisil-, alumiinioksidi- ja/tai hiilikolonneilla).

Isomeerien erotuksen kaasukromatografian avulla on oltava riittävä (< 25 % laakso 1,2,3,4,7,8-HxCDF:n ja 1,2,3,6,7,8-HxCDF:n välillä).

7.4   Kalibrointi standardikäyrän avulla

Kalibrointikäyrän vaihteluvälin laajuuden on oltava riittävä kattaakseen relevantit merkittävänä pidetyt pitoisuudet.

8.   BIOANALYYTTISIA MENETELMIÄ KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

Bioanalyyttiset menetelmät ovat menetelmiä, jotka perustuvat biologisiin periaatteisiin, esimerkiksi solupohjaiset määritykset, reseptorimääritykset tai immunomääritykset. Tässä 8 kohdassa vahvistetaan bioanalyyttisia menetelmiä koskevat yleiset vaatimukset.

Seulontamenetelmän perusteella luokitellaan, onko näyte vaatimusten mukainen vai epäilläänkö, ettei se täytä vaatimuksia. Laskettua BEQ-arvoa verrataan cut-off-arvoon (ks. 8.3 kohta). Jos näytteen arvo on alle cut-off-arvon, sitä pidetään vaatimustenmukaisena. Jos näytteen arvo on yhtä suuri tai suurempi kuin cut-off-arvo, näytteen epäillään olevan vaatimusten vastainen, ja sille on tehtävä analyysi varmistusmenetelmällä. Käytännössä soveltuvimpana cut-off-arvona voidaan pitää BEQ-arvoa, joka on 2/3 enimmäismäärästä, sillä näin voidaan varmistaa, että väärien vaatimustenmukaisten tulosten osuus jää alle 5 %:n ja että väärien vaatimustenvastaisten tulosten osuus on hyväksyttävä. Koska PCDD/PCDF-yhdisteillä sekä PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summalla on erilliset enimmäismäärät, näytteiden vaatimustenmukaisuuden tarkistaminen ilman fraktiointitislausta edellyttää, että PCDD/PCDF-yhdisteillä on tarkoituksenmukaiset cut-off-arvot biotestejä varten. Toimintarajat ylittävien näytteiden tarkastuksen yhteydessä cut-off-arvoksi soveltuu tarkoituksenmukainen prosenttiosuus kustakin merkittävänä pidetystä pitoisuudesta.

Joidenkin bioanalyyttisten menetelmien tapauksessa voidaan antaa BEQ-arvona ilmaistu indikatiivinen määrä sellaisia näytteitä varten, jotka sisältyvät mittausalueelle ja ylittävät raportointirajan (ks. 8.1.1 ja 8.1.6).

8.1   Testivasteen arviointi

8.1.1   Yleiset vaatimukset

Laskettaessa pitoisuuksia TCDD-kalibrointikäyrän avulla käyrän ala- ja yläpäässä olevissa arvoissa on suurta vaihtelua (korkea variaatiokerroin, jäljempänä ’CV’). Mittausalue on alue, jossa tämä CV on alle 15 %. Mittausalueen ala-arvot (raportointiraja) on lisäksi asetettava huomattavasti (soveltamalla vähintään kerrointa kolme) menettelyn nolla-analyysin tulosta korkeammaksi. Mittausalueen yläarvo esitetään yleensä EC70-arvona (70 % vaikuttavan pitoisuuden enimmäismäärästä), mutta se on matalampi, jos CV on suurempi kuin 15 % tällä vaihteluvälillä. Mittausalue on määritettävä validoinnin aikana. Cut-off-arvojen (ks. 8.3 kohta) on oltava selvästi mittausalueen sisällä.

Standardin liuokset ja näyteuutteet on testattava vähintään kahtena toistomäärityksenä. Toistomäärityksiä käytettäessä mikrotitrauslevyn eri osista valituissa 4–6 kuopassa testatun standardiliuoksen tai varmistusuutteen on tuotettava vaste tai pitoisuus (mahdollinen vain mittausalueella), jossa CV < 15 %.

8.1.2   Kalibrointi

8.1.2.1   Kalibrointi standardikäyrän avulla

Näytteissä olevat pitoisuudet voidaan arvioida vertaamalla testivastetta TCDD:n (tai PCB 126:n tai PCDD:n/PCDF:n/dioksiinien kaltaisen PCB:n standardiseoksen) kalibrointikäyrään ja laskea sen perusteella BEQ-arvo uutteessa ja sitä kautta näytteessä.

Kalibrointikäyriin on sisällyttävä 8–12 pitoisuutta (ainakin toistomäärityksinä) siten, että käyrän alapäässä on riittävästi pitoisuuksia (mittausalue). Erityistä huomiota on kiinnitettävä käyrän sovitukseen mittausalueella. R2-arvolla sellaisenaan on vain vähäinen tai olematon arvo arvioitaessa epälineaarisen regression sovitusta. Parempi sovitus saadaan aikaan minimoimalla laskettujen ja havaittujen määrien välinen ero (esimerkiksi minimoimalla neliöön korotettujen jäämien summa).

Seuraavaksi näyteuutteen arvioitu pitoisuus korjataan perustana matriisi/liuotin-nollanäytteelle lasketun BEQ-arvon (jotta otetaan huomioon epäpuhtaudet käytetyistä liuottimista ja kemikaaleista) ja korjatun saannon perusteella (lasketaan sellaisten soveltuvien vertailunäytteiden BEQ-arvosta, joissa on edustava kongeneerijakauma lähellä merkittävänä pidettyä tasoa). Jotta saanto voidaan korjata, korjatun saannon on aina oltava vaadittavan vaihteluvälin sisällä (ks. 8.1.4 kohta). Saannon korjaamisessa käytettävien vertailunäytteiden on täytettävä 8.2 kohdassa esitetyt vaatimukset.

8.1.2.2   Kalibrointi vertailunäytteiden avulla

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää kalibrointikäyrää, joka on tuotettu vähintään neljän lähellä merkittävänä pidettyä pitoisuutta olevan vertailunäytteen avulla (ks. 8.2 kohta: yksi matriisinolla ja kolme vertailunäytettä, joiden pitoisuudet ovat 0,5 ×, 1,0 × ja 2,0 × merkittävänä pidetty pitoisuus), jolloin nollanäytettä ja saantoa ei tarvitse korjata. Tällöin testivaste, joka vastaa 2/3 enimmäismäärästä (ks. 8.3 kohta), voidaan laskea suoraan näistä näytteistä ja sitä voidaan käyttää cut-off-arvona. Toimintarajat ylittävien näytteiden tarkastuksen yhteydessä cut-off-arvoksi soveltuu tarkoituksenmukainen prosenttiosuus kustakin toimintarajasta.

8.1.3   PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden erillinen määrittäminen

Uutteet voidaan jakaa PCDD/PCDF-yhdisteitä ja dioksiinien kaltaisia PCB-yhdisteitä sisältäviin fraktioihin, jotta PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden TEQ-arvot (BEQ:ina) voidaan ilmoittaa erillisinä. Dioksiinien kaltaisia PCB-yhdisteitä sisältävän fraktion tulosten arvioinnissa olisi käytettävä PCB 126:n standardilla tuotettua kalibrointikäyrää.

8.1.4   Biotestien korjatut saannot

”Biotestin korjattu saanto” on laskettava soveltuvista vertailunäytteistä, joissa kongeneerijakauma on lähellä merkittävänä pidettyä pitoisuutta ja ilmaistaan prosenttiosuutena BEQ-arvosta verrattuna TEQ-arvoon. Sen mukaan, minkä tyyppistä testiä ja TEF-arvoa (3) käytetään, dioksiinien kaltaisiin PCB-yhdisteisiin sovellettavien TEF- ja REP-kertoimien väliset erot voivat johtaa siihen, että dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden korjatut saannot ovat matalia PCDD/PCDF-yhdisteisiin verrattuna. Jos PCDD/PCDF-yhdisteille ja dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille tehdään erillinen määritys, biotestien korjatut saannot ovat sen vuoksi seuraavat: dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille 25–60 % ja PCDD/PCDF-yhdisteille 50–130 % (vaihteluvälejä sovelletaan TCDD:n kalibrointikäyrään). Koska dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden vaikutus PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summaan voi vaihdella eri matriisien ja näytteiden välillä, biotestin korjatut saannot summamuuttujan osalta heijastavat näitä vaihteluvälejä ja niiden on oltava 30–130 %.

8.1.5   Saantojen valvonta puhdistusta varten

Yhdisteiden hävikki puhdistuksen aikana on tarkastettava validoinnin yhteydessä. Eri yhdisteillä säädetylle nollanäytteelle on tehtävä puhdistus (vähintään n = 3), ja saanto ja vaihtelevuus on tarkistettava GC/HRMS-määrityksellä. Saannon on oltava 60–120 % etenkin niiden yhdisteiden osalta, joiden vaikutus eri seosten TEQ-arvoon on enemmän kuin 10 %.

8.1.6   Raportointiraja

BEQ-arvoista raportoimista varten raportointiraja on määritettävä relevanttien matriisinäytteiden perusteella, joilla on tyypillinen kongeneerijakauma, mutta ei standardien kalibrointikäyrän perusteella, koska käyrän ala-arvojen tarkkuus ei ole riittävä. Huomioon on otettava uuttamisen ja puhdistuksen vaikutukset. Raportointiraja on asetettava huomattavasti menettelyn nolla-analyysin tulosta korkeammaksi (soveltamalla vähintään kerrointa kolme).

8.2   Vertailunäytteiden käyttö

Vertailunäytteiden on edustettava näytematriisia, kongeneerijakaumaa ja pitoisuusalueita PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden osalta lähellä merkittävänä pidettyä pitoisuutta (toimintaraja tai enimmäismäärä).

Kuhunkin testisarjaan on sisällytettävä nolla-analyysi tai mieluiten nollamatriisi sekä vertailunäyte, jonka pitoisuus vastaa merkittävänä pidettyä pitoisuutta. Nämä näytteet on uutettava ja testattava samanaikaisesti identtisissä oloissa. Vertailunäytteen vasteen on oltava selvästi kohonnut verrattuna nollanäytteeseen, jotta testin soveltuvuus voidaan varmistaa. Näitä näytteitä voidaan käyttää nolla- ja saantokorjauksiin.

Saantokorjauksen suorittamiseen valittujen vertailunäytteiden on edustettava testinäytteitä, eli näytteiden kongeneerijakauma ei saa johtaa määrien aliarvioimiseen.

Lisäksi voidaan käyttää esimerkiksi 0,5- ja 2-kertaista merkittävänä pidettyä pitoisuutta edustavia ylimääräisiä vertailunäytteitä, joilla osoitetaan testin toimivuus halutulla mittausalueella merkittävänä pidettyjen pitoisuuksien tarkastusta varten. Yhdessä näitä näytteitä voidaan käyttää testinäytteiden BEQ-arvojen laskemiseen (ks. 8.1.2.2 kohta).

8.3   Cut-off-arvojen määrittäminen

BEQ-arvoina ilmaistujen bioanalyyttisten tulosten ja TEQ-arvoina ilmaistujen GC-HRMS-tulosten välinen suhde on määritettävä esimerkiksi kalibroinnilla, jossa vertailunäytteisiin, joissa on samanlainen matriisi, on lisätty analyyttiä 0 ×, 0,5 ×, 1 × ja 2 × enimmäismäärä, ja jossa kukin näyte määritetään 6 kertaa (n=24). Korjauskertoimet (nolla ja saanto) voidaan arvioida tämän suhteen perusteella, mutta ne on tarkistettava kussakin testisarjassa sisällyttämällä mukaan menetelmänollat ja/tai matriisinollat ja saantonäytteet (ks. 8.2 kohta).

Cut-off-arvot on määritettävä sen arvioimiseksi, vastaako näyte enimmäismääriä koskevia vaatimuksia, tai tarvittaessa toimintarajojen valvontaa varten, joko erikseen PCDD/PCDF-yhdisteille ja dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille tai PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle. Niitä edustaa bioanalyyttisten tulosten jakauman alempi piste (korjattuna nollanäytteelle ja saannolle), joka vastaa GC-HRMS:n päätösrajaa 95 %:n luottamusrajalla, mikä tarkoittaa, että väärien vaatimustenmukaisten tulosten osuus on < 5 % ja RSDR < 25 %. GC-HRMS:n päätösraja on sama kuin enimmäismäärä, kun otetaan huomioon mittausepävarmuus.

Käytännössä cut-off-arvo (BEQ-arvona ilmaistuna) voidaan laskea seuraavien mallien avulla (ks. kuvio 1):

8.3.1   Kun käytetään 95 %:n ennustevälin alempaa kaistaa GC-HRMS-päätösrajalla

Formula

jossa:

BEQDL

GC-HRMS-päätösrajaa vastaava BEQ, joka vastaa enimmäismäärää mittausepävarmuus mukaan luettuna

sy,x

jäännöksen keskihajonta

t α,f=m-2

Studentin kerroin (α = 5 %, f = vapausasteet, yksipuoliset)

m

kalibrointipisteiden kokonaismäärä (indeksi j)

n

toistojen lukumäärä kullakin tasolla

xi

GC-HRMS-näytteen pitoisuus (TEQ-arvona) kalibrointipisteessä i (eli kalibrointinäytteen i konsentraatio?)

Formula

kaikkien kalibrointinäytteiden pitoisuuksien keskiarvo (TEQ-arvona)

Formula neliösummamuuttuja, i = kalibrointipisteen i indeksi

8.3.2   Laskeminen nollan ja saannon suhteen korjatuista bioanalyyttisistä tuloksista, kun on analysoitu useita (n>6) GC/HRMS-päätösrajalla kontaminoituja näytteitä, jolloin on määrä saada mittaustulosten jakauman alempi piste vastaavalla BEQ-arvolla:

Raja-arvo = BEQDL – 1.64xSDR

jossa

SDR

biologisten määritystulosten keskihajonta kohdassa BEQDL, mitattuna laboratorionsisäisissä uusittavuusoloissa.

8.3.3   Laskeminen bioanalyyttisten tulosten keskiarvona (BEQ-arvoina korjattuna nollan ja saannon suhteen), kun on analysoitu useita näytteitä (n>6), jotka on kontaminoitu tasolla 2/3 merkittävänä pidetystä pitoisuudesta. Tämä perustuu havaintoon, että tämä taso on 8.3.1 tai 8.3.2 kohdan mukaan määritetyn cut-off-arvon lähistöllä.

Kuva 1

Image

95 %:n luottamustasoon perustuva cut-off-arvon laskenta, mikä tarkoittaa, että väärien vaatimustenmukaisten tulosten osuus on < 5 % ja RSDR < 25 %: 1. kun käytetään 95 %:n ennustevälin alempaa kaistaa HRGC/HRMS-päätösrajalla, 2. kun on analysoitu useita näytteitä (n>6), jotka on kontaminoitu HRGC/HRMS-päätösrajalla, joka on mittaustulosten jakauman alempi piste (jota kuvassa esittää kellonmuotoinen käyrä) vastaavalla BEQ:n keskiarvolla.

8.3.4   Raja-arvoja koskevat rajoitukset

BEQ-arvoihin perustuvat cut-off-arvot, jotka on laskettu validoinnin aikana saadusta suhteellisesta standardipoikkeamasta (RSDR) käyttämällä rajallista määrää näytteitä, joiden matriisit ja/tai kongeneerit ovat erilaisia, saattavat olla korkeammat kuin TEQ-arvoihin perustuvat merkittävinä pidetyt pitoisuudet, koska tarkkuus on tällöin parempi kuin rutiinitesteissä, joissa on otettava huomioon, että yhdisteiden spektri voi olla tuntematon. Tällöin cut-off-arvot on laskettava siten, että suhteellinen standardipoikkeama RSDR = 25 %, tai on käytettävä kaksi kolmasosaa merkittävänä pidetystä pitoisuudesta.

8.4   Suorituskykyä koskevat tiedot

Koska bioanalyyttisissä menetelmissä ei voida käyttää sisäisiä standardeja, on toistettavuus testattava, jotta saadaan tietoja yksittäisen koesarjan sisäisestä ja koesarjojen välisestä keskihajonnasta. Toistettavuuden on oltava alle 20 %, laboratorionsisäisen uusittavuuden alle 25 %. Tämän on perustuttava BEQ-arvona ilmaistuihin laskettuihin arvoihin nolla- ja saantokorjauksen jälkeen.

Validointiprosessin yhteydessä on osoitettava, että testillä pystytään erottamaan toisistaan nolla- ja cut-off-arvo, jolloin vastaavan cut-off-arvon ylittävät näytteet voidaan tunnistaa (ks. 8.1.2 kohta).

On määriteltävä kohdeyhdisteet, mahdolliset häiriöt sekä suurimmat hyväksyttävät nollatasot.

Vasteen tai vasteesta lasketun pitoisuuden (mahdollista ainoastaan mittausalueella) prosentuaalinen keskihajonta kunkin näyteuutteen kolminkertaisessa määrityksessä saa olla enintään 15 %.

BEQ-arvoina ilmaistuja vertailunäytteiden korjaamattomia tuloksia (nollanäyte ja merkittävänä pidetty pitoisuus) käytetään bioanalyyttisen menetelmän suorituskyvyn arviointiin vakiomittaisella ajanjaksolla.

Menetelmänollanäytteille ja kullekin vertailunäytetyypille on luotava laadunvalvontakortit, jotka on tarkastettava. Näin varmistetaan, että analyyttinen suorituskyky vastaa vaatimuksia. Tämä koskee etenkin menetelmänollanäytteiden ja mittausalueen alhaisten arvojen välistä vähimmäiseroa ja vertailunäytteiden laboratorionsisäistä uusittavuutta. Menetelmänollanäytteet on tarkistettava huolellisesti, jotta vältetään väärät vaatimustenmukaiset tulokset vähennyslaskun yhteydessä.

Vaatimustenvastaisiksi epäillyille näytteille ja 2–10 prosentille vaatimustenmukaisista näytteistä (vähintään 20 näytettä matriisia kohden) tehtyjen GC-HRMS-analyysien tulokset on koottava, ja niitä on käytettävä seulontamenetelmän suorituskyvyn sekä BEQ-arvon ja TEQ-arvon välisen suhteen arvioimisessa. Tätä tietokantaa voitaisiin hyödyntää rutiininäytteisiin sovellettavien cut-off-arvojen uudelleen arvioinnissa validoitujen matriisien osalta.

Menetelmän hyvä suorituskyky voidaan osoittaa myös osallistumalla vertailutesteihin. Jos laboratorio kykenee osoittamaan hyvän suorituskykynsä, vertailutesteissä analysoitujen näytteiden tulokset, joissa pitoisuudet ovat enimmillään esim. 2 x enimmäismäärä, voidaan sisällyttää myös väärien vaatimustenmukaisten näytteiden osuuden arviointiin. Näytteiden on katettava erilaisia näytelähteitä edustavat yleisimmät kongeneerit.

Kontaminaatiotapauksissa cut-off-arvot voidaan arvioida uudelleen ottaen huomioon näytematriisi ja tapauksessa esiintyneet kongeneerit.

9.   TULOSTEN RAPORTOINTI

Varmistusmenetelmät

Jos käytetty määritysmenetelmä sallii, määritystuloksiin on sisällyttävä yksittäisten PCDD/PCDFF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet. Tulokset on ilmoitettava pienimpinä, suurimpina ja väliarvoina, jotta tulosten raportointiin saadaan mukaan mahdollisimman paljon tietoja. Näin tuloksia pystytään tulkitsemaan kulloistenkin vaatimusten mukaisesti.

Raportissa on myös ilmoitettava PCDD/PCDF-yhdisteiden, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja rasvojen uuttamisessa käytetty menetelmä. Näytteen rasvapitoisuus on määritettävä ja ilmoitettava sellaisten elintarvikenäytteiden osalta, joille enimmäismäärät tai toimintarajat ilmoitetaan rasvapitoisuutta kohti ja joiden rasvapitoisuuden odotetaan olevan 0–2 % (voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti), muiden näytteiden osalta rasvapitoisuuden määrittäminen on vapaaehtoista.

Yksittäisten sisäisten standardien saantotiedot on ilmoitettava, jos saantojen arvo on 7.2 kohdassa mainitun alueen ulkopuolella tai jos enimmäismäärä ylittyy. Muissa tapauksissa ne on toimitettava pyydettäessä.

Koska mittausepävarmuus on otettava huomioon päätettäessä näytteen vaatimustenmukaisuudesta, tiedot tästä muuttujasta on myös ilmoitettava. Siksi määritystulos on ilmoitettava muodossa x +/- U, jossa x on määritystulos ja U on laajennettu mittausepävarmuus, jossa käytetään kattavuuskerrointa 2, jolloin luottamustaso on noin 95 %. Jos PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet määritetään erikseen, erillisten analyysitulosten yhteenlaskettua arvioitua laajennettua epävarmuutta on käytettävä PCDD/PCDF-yhdisteiden ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien summaa varten.

Jos mittausepävarmuus otetaan huomioon soveltamalla päätösrajaa CCα (liitteessä II olevassa IV.2 kohdassa kuvatulla tavalla), tiedot tästä muuttujasta on ilmoitettava.

Tulokset on ilmaistava samoina yksikköinä ja (vähintään) yhtä monen merkitsevän numeron tarkkuudella kuin asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistetut enimmäispitoisuudet.

Bioanalyyttiset seulontamenetelmät

Seulonnan tuloksen perusteella näytteen ilmoitetaan olevan ”vaatimustenmukainen” tai sen ”epäillään olevan vaatimustenvastainen”.

Lisäksi tulos voidaan ilmaista PCDD/PCDF-yhdisteiden ja/tai dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden osalta BEQ-arvona eikä TEQ-arvona (ks. liitteessä III oleva 2 kohta).

Jos mittausepävarmuus lasketulla BEQ-tasolla ilmoitetaan esimerkiksi keskihajontana, on näytteelle tehtävä vähintään kolminkertainen analyysi, johon kuuluu uutto, puhdistus ja testivasteen määritys.

Jos näytteen vaste on raportointirajan alapuolella, näytteellä ilmoitetaan olevan raportointirajaa matalampi arvo.

Kunkin näytematriisityypin osalta raportissa on mainittava merkittävänä pidetty taso (enimmäismäärä, toimintaraja), johon arviointi perustuu.

Raportissa on mainittava käytetyn testin tyyppi, testin perusperiaate ja kalibrointimenetelmä.

Raportissa on myös ilmoitettava PCDD/PCDF-yhdisteiden, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja rasvojen uuttamisessa käytetty menetelmä. Näytteen rasvapitoisuus on määritettävä ja ilmoitettava sellaisten elintarvikenäytteiden osalta, joille enimmäismäärät tai toimintarajat ilmoitetaan rasvapitoisuutta kohti ja joiden rasvapitoisuuden odotetaan olevan 0–2 % (voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti), muiden näytteiden osalta rasvapitoisuuden määrittäminen on vapaaehtoista.


(1)  Mukautettu PCDD/PCDF-yhdisteitä ja dioksiinien kaltaisia yhdisteitä varten asiakirjasta ”Guidelines for the validation of screening methods for residues of veterinary medicines”, EU Reference Laboratories (EURLs) for residues of veterinary medicines and contaminants in food of animal origin in Fougeres, Berlin and Bilthoven, 20.1.2010, http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/residues/lab_analysis_en.htm.

(2)  enimmäismäärien osalta

(3)  Nykyiset vaatimukset perustuvat seuraavassa asiakirjassa julkaistuihin TEF-arvoihin: M. Van den Berg et al, Toxicol. Sci. 93 (2), 223–241 (2006).

LIITTEEN III lisäys

Ihmisille aiheutuvan riskin arvioinnissa käytettävät WHO:n toksisuusekvivalenssikertoimet (TEF) perustuvat Genevessä kesäkuussa 2005 pidetyn Maailman terveysjärjestön (WHO) asiantuntijakokouksen päätelmiin (International Programme on Chemical Safety (IPCS)) (Martin van den Berg et al., The 2005 World Health Organization Re-evaluation of Human and Mammalian Toxic Equivalency Factors for Dioxins and Dioxin-like Compounds. Toxicological Sciences 93(2), 223–241 (2006))

Yhdiste

TEF-arvo

Dibentso-p-dioksiinit (PCDD:t)

2,3,7,8-TCDD

1

1,2,3,7,8-PeCDD

1

1,2,3,4,7,8-HxCDD

0,1

1,2,3,6,7,8-HxCDD

0,1

1,2,3,7,8,9-HxCDD

0,1

1,2,3,4,6,7,8-HpCDD

0,01

OCDD

0,0003

Dibentsofuraanit (PCDF:t)

2,3,7,8-TCDF

0,1

1,2,3,7,8-PeCDF

0,03

2,3,4,7,8-PeCDF

0,3

1,2,3,4,7,8-HxCDF

0,1

1,2,3,6,7,8-HxCDF

0,1

1,2,3,7,8,9-HxCDF

0,1

2,3,4,6,7,8-HxCDF

0,1

1,2,3,4,6,7,8-HpCDF

0,01

1,2,3,4,7,8,9-HpCDF

0,01

OCDF

0,0003

Dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet: non-orto-PCB-yhdisteet ja mono-orto-PCB-yhdisteet

Non-orto-PCB-yhdisteet

PCB 77

0,0001

PCB 81

0,0003

PCB 126

0,1

PCB 169

0,03

Mono-orto-PCB-yhdisteet

PCB 105

0,00003

PCB 114

0,00003

PCB 118

0,00003

PCB 123

0,00003

PCB 156

0,00003

PCB 157

0,00003

PCB 167

0,00003

PCB 189

0,00003

Käytetyt lyhenteet: T = tetra; Pe = penta; Hx = heksa; Hp = hepta; O = okta; CDD = klooridibentsodioksiini; CDF = klooridibentsofuraani; CB = klooribifenyyli.


LIITE IV

Näytteiden valmistus ja tietyissä elintarvikkeissa esiintyvien muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden (PCB 28, 52, 101, 138, 153, 180) pitoisuuksien virallisessa tarkastuksessa käytettäviä määritysmenetelmiä koskevat vaatimukset

1.   Soveltuvat osoitusmenetelmät

Kaasu-nestekromatografia elektroninsieppausdetektoria käyttäen (GC/ECD), GC/LRMS, GC/MS-MS, GC/HRMS tai vastaava menetelmä.

2.   Tarkasteltavana olevien analyyttien tunnistus ja varmistus

Suhteellinen retentioaika verrattuna sisäisiin standardeihin tai vertailustandardeihin (hyväksyttävä poikkeama +/– 0,25 %).

On varmistettava, että kaikki kuusi indikaattori-PCB-yhdistettä (PCB 28, PCB 52, PCB 101, PCB 138, PCB 153 ja PCB 180) erotetaan mittausta häiritsevistä aineista ja eritoten mukana eluoituvista PCB-yhdisteistä kaasukromatografian avulla, erityisesti jos joidenkin näytteiden pitoisuudet ovat laillisissa rajoissa, ja vaatimustenvastaisuus on vahvistettava.

[Mukana eluoituvia samantyyppisiä yhdisteitä ovat usein esimerkiksi PCB 28/31, PCB 52/69 ja PCB 138/163/164. GC-MS-menetelmien osalta on otettava huomioon myös mahdolliset useampia klooriatomeja sisältävien molekyylien osien aiheuttamat häiriöt.]

GC-MS-tekniikkaa koskevat vaatimukset

Vähintään seuraavien valvonta:

kaksi spesifistä ionia HRMS-menetelmässä,

kaksi spesifistä ionia, joiden m/z > 200, tai kolme spesifistä ionia, joiden m/z > 100, LRMS-menetelmässä;

1 prekursori- ja 2 tuoteionia MS-MS-menetelmässä.

Suurimmat sallitut toleranssit valikoitujen massafragmenttien määrien suhteille:

Valikoitujen massafragmenttien määräsuhteen suhteellinen poikkeama teoreettisesta määrästä tai kohdeionin (runsaimmin esiintyvä mitattu ioni) ja sekundaaris(t)en ioni(e)n kalibrointistandardista:

Sekundaaristen ioni(e)n suhteellinen intensiteetti verrattuna kohdeioniin

GC-EI-MS

(suhteellinen poikkeama)

GC-CI-MS, GC-MSn

(suhteellinen poikkeama)

> 50 %

± 10 %

± 20 %

> 20 % – 50 %

± 15 %

± 25 %

> 10 % – 20 %

± 20 %

± 30 %

≤ 10 %

± 50 % (1)

± 50 % (1)

GC-ECD-tekniikkaa koskevat vaatimukset:

Toleranssin ylittävät tulokset on varmistettava kahdella kaasukromatografikolonnilla, joiden stationäärifaasin polariteetti on erilainen.

3.   Menetelmän suorituskyvyn osoittaminen

Suorituskyky on validoitava merkittävänä pidetyllä mittausalueella (0,5–2 × merkittävänä pidetty pitoisuus), ja toistettujen mittausten variaatiokertoimen on oltava hyväksyttävä (ks. 8 kohta, kohtalaista tarkkuutta koskevat vaatimukset).

4.   Kvantitointiraja

Nolla-arvot eivät saa ylittää 30:tä prosenttia enimmäistasoa vastaavasta kontaminaatiotasosta (2).

5.   Laadunvalvonta

Nollanäytteiden säännöllinen mittaus; sellaisten näytteiden analyysi, joihin on lisätty analyyttiä; laadunvalvontanäytteet; osallistuminen asianomaisia matriiseja koskeviin laboratorioiden välisiin tutkimuksiin.

6.   Saantojen valvonta

On käytettävä sopivia sisäisiä standardeja, joiden fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ovat samantapaiset kuin tarkasteltavana olevilla analyyteillä.

Sisäisten standardien lisääminen:

Lisääminen tuotteisiin (ennen uuttoa ja puhdistusta);

Myös lisäys uutettuun rasvaan (ennen puhdistusprosessia) on mahdollista, jos enimmäismäärä ilmoitetaan suhteessa rasvapitoisuuteen.

Vaatimukset menetelmille, joissa käytetään kaikkia kuutta isotooppileimattua indikaattori-PCB-yhdistettä:

Tulokset on oikaistava sisäisten standardien saantojen suhteen.

Isotooppileimattujen sisäisten standardien yleisesti hyväksytyt saannot ovat 50–120 %.

Pienemmät tai suuremmat saannot voidaan hyväksyä yksittäisille yhdisteille, jos niiden osuus kuuden indikaattori-PCB-yhdisteen yhteismäärästä on alle 10 %.

Vaatimukset menetelmille, joissa ei käytetä kaikkia kuutta isotooppileimattua sisäistä standardia tai muuta sisäistä standardia:

Sisäisten standardien saannot on tarkastettava kaikista näytteistä,

Sisäisten standardien hyväksytyt saannot ovat 60–120 %,

Tulokset on oikaistava sisäisten standardien saantojen suhteen.

Leimaamattomien yhdisteiden saannot tarkastetaan sellaisten näytteiden avulla, joihin on lisätty analyyttiä, tai laadunvalvontanäytteiden avulla, joiden pitoisuudet ovat merkittävänä pidetyllä vaihteluvälillä. Näiden yhdisteiden hyväksyttävät saannot ovat 70–120 %.

7.   Laboratorioita koskevat vaatimukset

Asetuksen (EY) N:o 882/2004 säännösten mukaisesti laboratorioiden on oltava ISO-oppaan 58 mukaisesti toimivan tunnustetun laitoksen hyväksymiä, millä varmistetaan, että laboratoriot soveltavat analyyttistä laadunvarmistusta. Laboratorioiden hyväksyntä on tehtävä EN ISO/IEC 17025 -standardin mukaisesti.

8.   Suorituskykyä koskevat tiedot: kriteerit, jotka koskevat kuuden indikaattori-PCB-yhdisteen summaa raja-arvoa lähellä olevalla pitoisuudella

Oikeellisuus

– 30 – + 30 %

Kohtalainen tarkkuus (RSD%)

≤ 20 %

Suurimman ja pienimmän arvon erotus

≤ 20 %

9.   Tulosten raportointi

Mikäli analyyttinen menetelmä sallii, analyysin tuloksiin on sisällyttävä yksittäisten PCB-yhdisteiden pitoisuudet ja tulokset on ilmoitettava pienimpinä, suurimpina ja väliarvoina, jotta tulosten raportointiin saataisiin mukaan mahdollisimman paljon tietoja, jolloin tuloksia pystytään tulkitsemaan erityisten vaatimusten mukaisesti.

Raportissa on myös ilmoitettava PCB-yhdisteiden ja rasvojen uuttamisessa käytetty menetelmä. Näytteen rasvapitoisuus on määritettävä ja ilmoitettava sellaisten elintarvikenäytteiden osalta, joille enimmäismäärät ilmoitetaan rasvapitoisuutta kohti ja joiden rasvapitoisuuden odotetaan olevan 0–2 % (voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti), muiden näytteiden osalta rasvapitoisuuden määrittäminen on vapaaehtoista.

Yksittäisten sisäisten standardien saantotiedot on toimitettava, jos saantojen arvo on 6 kohdassa mainitun alueen ulkopuolella tai jos enimmäismäärä ylittyy. Muissa tapauksissa ne on toimitettava pyydettäessä.

Koska mittausepävarmuus on otettava huomioon päätettäessä näytteen vaatimustenmukaisuudesta, tiedot tästä muuttujasta on myös ilmoitettava. Siksi määritystulos on ilmoitettava muodossa x +/– U, jossa x on määritystulos ja U on laajennettu mittausepävarmuustekijä, jossa käytetään kattavuuskerrointa 2, jolloin luotettavuustaso on noin 95 %.

Jos mittausepävarmuus otetaan huomioon soveltamalla päätösrajaa CCα (liitteessä II olevassa IV.1 kohdassa kuvatulla tavalla), tiedot tästä muuttujasta on ilmoitettava.

Tulokset on ilmaistava samoina yksikköinä ja (vähintään) yhtä monen merkitsevän numeron tarkkuudella kuin asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistetut enimmäispitoisuudet.


(1)  Saatavilla riittävä lukumäärä massafragmentteja, joiden suhteellinen intensiteetti on yli 10 %, siksi ei ole suositeltavaa käyttää sekundaarista ionia, jonka suhteellinen intensiteetti on alle 10 % kohdeioniin verrattuna.

(2)  On erittäin suositeltavaa, että reagenssinolla vaikuttaa vain vähän näytteessä olevan kontaminantin tasoon. Laboratorion on seurattava nollatasojen vaihtelua etenkin, jos nollatasot vähennetään mittausarvoista.


23.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/23


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 253/2012,

annettu 22 päivänä maaliskuuta 2012,

tiettyihin al-Qaida-verkostoa lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 167. kerran

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyihin al-Qaida-verkostoa lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä 7 a artiklan 1 ja 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I on luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita asetuksessa tarkoitettu varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(2)

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 12 päivänä maaliskuuta 2012 lisätä kaksi luonnollista henkilöä ja yhden yhteisön niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luetteloon, joita varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee. Se päätti 14 päivänä maaliskuuta 2012 lisätä neljä muuta luonnollista henkilöä luetteloon ja muuttaa yhtä kohtaa luettelossa.

(3)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 881/2002 liite I olisi päivitettävä.

(4)

Jotta tässä asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä olisi tavoiteltu vaikutus, asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 881/2002 liite I tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä maaliskuuta 2012.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

Ulkopolitiikan välineiden hallinnon päällikkö


(1)  EYVL L 139, 29.5.2002, s. 9.


LIITE

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 881/2002 liite I seuraavasti:

1)

Lisätään oikeushenkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luetteloon seuraava:

”Jemmah Anshorut Tauhid (JAT) (alias a) Jemaah Anshorut Tauhid, b) Jemmah Ansharut Tauhid, c) Jem’mah Ansharut Tauhid, d) Jamaah Ansharut Tauhid, e) Jama’ah Ansharut Tauhid, f) Laskar 99). Osoite: Jl. Semenromo number 58, 04/XV Ngruki, Cemani, Grogol, Sukoharjo, Jawa Tengah, Indonesia. Puhelin: 0271-2167285. Sähköposti: info@ansharuttauhid.com. Lisätietoja: a) ryhmän perusti ja sitä johtaa Abu Bakar Ba'asyir; b) perustettu 27.7.2008 Solossa, Indonesiassa; c) yhteydessä Jemmah Islamiya -ryhmään (JI); d) verkkosivusto: http:/ansharuttauhid.com/. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 12.3.2012.”

2)

Lisätään luonnollisten henkilöiden luetteloon seuraavat:

a)

”Mochammad Achwan (alias a) Muhammad Achwan, b) Muhammad Akhwan, c) Mochtar Achwan, d) Mochtar Akhwan, e) Mochtar Akwan). Osoite: Jalan Ir. H. Juanda 8/10, RT/RW 002/001, Jodipan, Blimbing, Malang, Indonesia. Syntymäaika: a) 4.5.1948, b) 4.5.1946. Syntymäpaikka: Tulungagung, Indonesia. Indonesian kansalainen. Henkilötunnus: 3573010405480001 (Indonesian henkilökortti myönnetty nimellä Mochammad Achwan). 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 12.3.2012.”

b)

”Abdul Rosyid Ridho Ba’asyir (alias a) Abdul Rosyid Ridho Bashir, b) Rashid Rida Ba’aysir, c) Rashid Rida Bashir). Osoite: Podok Pesantren AL Wayain Ngrandu, Sumber Agung Magetan, East Java, Indonesia. Syntynyt 31.1.1974 Sukoharjossa, Indonesiassa. Indonesian kansalainen. Henkilötunnus: 1127083101740003 (Indonesian henkilökortti myönnetty nimellä Abdul Rosyid Ridho Ba’asyir). 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 12.3.2012.”

c)

”Mustafa Hajji Muhammad Khan (alias a) Hassan Ghul, b) Hassan Gul, c) Hasan Gul, d) Khalid Mahmud, e) Ahmad Shahji, f) Mustafa Muhammad, g) Abu Gharib al-Madani, h) Abu-Shaima, i) Abu- Shayma). Syntymäaika: a) elokuun 1977 ja syyskuun 1977 välillä, b) 1976. Syntymäpaikka: a) Al-Madinah, Saudi-Arabia, b) Sangrar, Sindh Province, Pakistan. Kansalaisuus: a) Pakistanin kansalainen, b) Saudi-Arabian kansalainen. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 14.3.2012.”

d)

”Hafiz Abdul Salam Bhuttavi (alias a) Hafiz Abdul Salam Bhattvi, b) Hafiz Abdusalam Budvi, c) Hafiz Abdussalaam Bhutvi, d) Abdul Salam Budvi, e) Abdul Salam Bhattwi, f) Abdul Salam Bhutvi, g) Mullah Abdul Salaam Bhattvi, h) Molvi Abdursalam Bhattvi). Arvonimi: a) Maulavi, b) Mullah. Syntynyt 1940 Gujranwalassa, Punjabin provinssissa, Pakistanissa. Pakistanin kansalainen. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 14.3.2012.”

e)

”Zafar Iqbal (alias a) Zaffer Iqbal, b) Malik Zafar Iqbal Shehbaz, c) Malik Zafar Iqbal Shahbaz, d) Malik Zafar Iqbal, e) Zafar Iqbal Chaudhry, f) Muhammad Zafar Iqbal). Syntynyt 4.10.1953Masjid al-Qadesiassa, 4 Lake Road, Lahore, Pakistan. Pakistanin kansalainen. Passin nro: DG5149481 (22.8.2006 myönnetty passi, jonka voimassaolo päättyi 21.8.2011, passikirjan numero A2815665). Henkilötunnus: a) 35202-4135948-7, b) 29553654234. Lisätietoja: toinen arvonimi: professori. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 14.3.2012.”

f)

”Abdur Rehman (alias a) Abdul Rehman, b) Abd Ur-Rehman, c) Abdur Rahman, d) Abdul Rehman Sindhi, e) Abdul Rehman al-Sindhi, f) Abdur Rahman al-Sindhi, g) Abdur Rehman Sindhi, h) Abdurahman Sindhi, i) Abdullah Sindhi, j) Abdur Rehman Muhammad Yamin. Osoite: Karachi, Pakistan. Syntynyt 3.10.1965 Mirpur Khasissa, Pakistanissa. Pakistanin kansalainen. Passin nro: CV9157521 (8.9.2008 myönnetty Pakistanin passi, jonka voimassaolo päättyy 7.9.2013). Henkilötunnus: 44103-5251752-5. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 14.3.2012.”

3)

Korvataan oikeushenkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelossa kohta ”Lashkar e-Tayyiba (alias a) Lashkar-e-Toiba, b) Lashkar-i-Taiba, c) al Mansoorian, d) al Mansooreen, e) Army of the Pure, f) Army of the Righteous, g) Army of the Pure and Righteous, h) Paasban-e-Kashmir i) Paasban-i-Ahle- Hadith, j) Pasban-e-Kashmir, k) Pasban-e-Ahle-Hadith, l) Paasban-e-Ahle-Hadis, m) Pashan-e-ahle Hadis, n) Lashkar e Tayyaba, o) LET, p) Jamaat-ud-Dawa, q) JUD, r) Jama'at al-Dawa, s) Jamaat ud-Daawa, t) Jamaat ul-Dawah, u) Jamaat-ul-Dawa, v) Jama'at-i-Dawat, w) Jamaiat-ud-Dawa, x) Jama'at-ud-Da'awah, y) Jama'at-ud- Da'awa, z) Jamaati-ud-Dawa. 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 2.5.2005.” seuraavasti:

”Lashkar e-Tayyiba (alias a) Lashkar-e-Toiba, b) Lashkar-i-Taiba, c) al Mansoorian, d) al Mansooreen, e) Army of the Pure, f) Army of the Righteous, g) Army of the Pure and Righteous, h) Paasban-e-Kashmir, i) Paasban-i-Ahle- Hadith, j) Pasban-e-Kashmir, k) Pasban-e-Ahle-Hadith, l) Paasban-e-Ahle-Hadis, m) Pashan-e-ahle Hadis, n) Lashkar e Tayyaba, o) LET, p) Jamaat-ud-Dawa, q) JUD, r) Jama'at al-Dawa, s) Jamaat ud-Daawa, t) Jamaat ul-Dawah, u) Jamaat-ul-Dawa, v) Jama'at-i-Dawat, w) Jamaiat-ud-Dawa, x) Jama'at-ud-Da'awah, y) Jama'at-ud- Da'awa, z) Jamaati-ud-Dawa, aa) Falah-i-Insaniat Foundation (FIF). 2 a artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nimeämispäivä: 2.5.2005.”


23.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/26


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 254/2012,

annettu 22 päivänä maaliskuuta 2012,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä maaliskuuta 2012.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

CR

52,7

IL

188,6

JO

64,0

MA

45,8

TN

68,9

TR

90,6

ZZ

85,1

0707 00 05

JO

107,2

TR

206,0

ZZ

156,6

0709 91 00

EG

79,1

ZZ

79,1

0709 93 10

JO

225,1

MA

59,1

TR

128,8

ZZ

137,7

0805 10 20

BR

35,0

EG

47,2

IL

80,8

MA

51,2

TN

58,4

TR

67,2

ZZ

56,6

0805 50 10

EG

43,8

TR

46,7

ZZ

45,3

0808 10 80

AR

89,5

BR

86,3

CA

125,0

CL

90,8

CN

112,4

MK

31,8

US

159,9

UY

74,9

ZA

119,9

ZZ

98,9

0808 30 90

AR

92,2

CL

112,3

CN

63,0

ZA

92,7

ZZ

90,1


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


23.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/28


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 255/2012,

annettu 22 päivänä maaliskuuta 2012,

täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 971/2011 markkinointivuodeksi 2011/2012 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kolmansien maiden kanssa käytävän sokerialan kaupan osalta 30 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 951/2006 (2) ja erityisesti sen 36 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisen virkkeen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2011/2012 on vahvistettu komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 971/2011 (3). Kyseisiä hintoja ja tulleja on muutettu viimeksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 235/2012 (4).

(2)

Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksen (EY) N:o 951/2006 36 artiklan mukaisesti.

(3)

Koska on tarpeen varmistaa, että tätä toimenpidettä sovelletaan mahdollisimman pian päivitettyjen tietojen saataville asettamisen jälkeen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 951/2006 36 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 971/2011 markkinointivuodeksi 2011/2012 vahvistetut edustavat hinnat ja tuonnissa sovellettavat lisätullit ja esitetään ne tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä maaliskuuta 2012.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 178, 1.7.2006, s. 24.

(3)  EUVL L 254, 30.9.2011, s. 12.

(4)  EUVL L 78, 17.3.2012, s. 16.


LIITE

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja CN-koodin 1702 90 95 tuotteiden edustavien hintojen ja tuonnissa sovellettavien lisätullien muutetut määrät, joita sovelletaan 23 päivästä maaliskuuta 2012

(euroa)

CN-koodi

Edustava hinta 100 nettokilogrammalta tuotetta

Lisätulli 100 nettokilogrammalta tuotetta

1701 12 10 (1)

44,97

0,00

1701 12 90 (1)

44,97

1,12

1701 13 10 (1)

44,97

0,00

1701 13 90 (1)

44,97

1,41

1701 14 10 (1)

44,97

0,00

1701 14 90 (1)

44,97

1,41

1701 91 00 (2)

49,59

2,59

1701 99 10 (2)

49,59

0,00

1701 99 90 (2)

49,59

0,00

1702 90 95 (3)

0,50

0,22


(1)  Vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä IV olevassa III kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(2)  Vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä IV olevassa II kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(3)  Vahvistetaan yhden prosentin sakkaroosipitoisuudelle.


23.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/30


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 256/2012,

annettu 22 päivänä maaliskuuta 2012,

asetuksen (EY) N:o 1484/95 muuttamisesta edustavien hintojen vahvistamisesta siipikarjanliha- ja muna-alan sekä muna-albumiinin edustavien hintojen osalta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 143 artiklan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

ottaa huomioon muna-albumiinin ja maitoalbumiinin yhteisestä kauppajärjestelmästä 7 päivänä heinäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 614/2009 (2) ja erityisesti sen 3 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1484/95 (3) vahvistetaan siipikarjanliha- ja muna-alan sekä muna-albumiinin tuonnissa sovellettavien lisätullien järjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja edustavat hinnat.

(2)

Siipikarjanliha- ja muna-alan tuotteiden ja muna-albumiinin edustavien hintojen vahvistamisen perustana olevien tietojen säännöllisen tarkastuksen perusteella on välttämätöntä muuttaa eräiden tuotteiden edustavat tuontihinnat ottaen huomioon hintojen vaihtelu alkuperän mukaan.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1484/95 olisi muutettava.

(4)

Koska on tarpeen varmistaa, että tätä toimenpidettä sovelletaan mahdollisimman pian päivitettyjen tietojen saataville asettamisen jälkeen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1484/95 liite I tämän asetuksen liitteenä olevalla tekstillä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä maaliskuuta 2012.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 181, 14.7.2009, s. 8.

(3)  EYVL L 145, 29.6.1995, s. 47.


LIITE

”LIITE I

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Edustava hinta

(euroa/100 kg)

3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu vakuus

(euroa/100 kg)

Alkuperä (1)

0207 12 10

Kanaa, paloittelemattomana, kynittynä ja puhdistettuna (ns. 70-prosenttista kanaa), tai muussa muodossa, jäädytetty

131,3

0

AR

0207 12 90

Kanaa, paloittelemattomana, kynittynä ja puhdistettuna (ns. 65-prosenttista kanaa), tai muussa muodossa, jäädytetty

137,8

0

AR

129,0

0

BR

0207 14 10

Luuttomat palat, kukkoa tai kanaa, jäädytetyt

288,1

4

AR

228,1

22

BR

325,0

0

CL

0207 27 10

Kalkkunaa, paloiteltu, luuton, jäädytetty

325,1

0

BR

415,6

0

CL

0408 11 80

Munankeltuainen, kuivattu

335,6

0

AR

0408 91 80

Kuorettomat linnunmunat, kuivatut

345,0

0

AR

1602 32 11

Kypsentämättömät valmisteet, kukkoa tai kanaa

291,6

0

BR

353,2

0

CL

3502 11 90

Muna-albumiini (ovalbumiini), kuivattu

522,3

0

AR


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ’ZZ’ tarkoittaa ’muuta alkuperää’.”


23.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/32


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 257/2012,

annettu 22 päivänä maaliskuuta 2012,

naudanliha-alan vientitukien vahvistamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 164 artiklan 2 kohdan ja 170 artiklan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan 1 kohdassa säädetään, että mainitun asetuksen liitteessä I olevassa XV osassa lueteltujen tuotteiden maailmanmarkkinahintojen ja unionin markkinahintojen välinen ero voidaan kattaa vientituella.

(2)

Naudanlihamarkkinoiden nykytilanne huomioon ottaen vientituet olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162, 163, 164, 167, 168 ja 169 artiklassa säädettyjen sääntöjen ja perusteiden mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 164 artiklan 1 kohdassa säädetään, että vientituki voi vaihdella määräpaikan mukaan, erityisesti jos maailmanmarkkinatilanne, tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset tai perussopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat velvoitteet niin edellyttävät.

(4)

Tukea olisi myönnettävä ainoastaan tuotteille, joilla on vapaa liikkuvuus unionissa ja joissa on eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (2) 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty terveysmerkki. Kyseisten tuotteiden olisi täytettävä myös elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 852/2004 (3) ja eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 854/2004 (4) säädetyt vaatimukset.

(5)

Tiettyjen luuttomien naudanlihojen vientiin myönnettävää erityistukea koskevista edellytyksistä 21 päivänä marraskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1359/2007 (5) 7 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan erityistukea alennetaan, jos vietäväksi tarkoitetun luuttoman lihan määrä on vähintään 85 prosenttia mutta alle 95 prosenttia luuttomaksi leikkaamisesta syntyvien palojen kokonaispainosta.

(6)

Nykyisin sovellettavat tuet vahvistetaan komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1318/2011 (6). Koska olisi vahvistettava uudet tuet, mainittu asetus olisi kumottava.

(7)

Jotta estettäisiin häiriöt ja keinottelu markkinoilla sekä varmistettaisiin tehokas hallinnointi, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 164 artiklassa säädettyjä vientitukia myönnetään tämän asetuksen liitteessä vahvistetuille tuotteille ja määrille, jollei tämän artiklan 2 kohdassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu.

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti tukikelpoisten tuotteiden on täytettävä asetusten (EY) N:o 852/2004 ja (EY) N:o 853/2004 asiaa koskevat vaatimukset, ja erityisesti niiden on oltava hyväksytyssä laitoksessa valmistettuja ja asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan I jakson III luvussa säädettyjen terveysmerkintävaatimusten mukaisia.

2 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1359/2007 7 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa tuotekoodiin 0201 30 00 9100 kuuluvien tuotteiden tukea alennetaan 3,5 eurolla 100 kilogrammalta.

3 artikla

Kumotaan asetus (EU) N:o 1318/2011.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä maaliskuuta 2012.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.

(3)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1.

(4)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206.

(5)  EUVL L 304, 22.11.2007, s. 21.

(6)  EUVL L 334, 16.12.2011, s. 21.


LIITE

Naudanliha-alalla 23 päivästä maaliskuuta 2012 alkaen sovellettavat vientituet

Tuotekoodi

Määräpaikka

Mittayksikkö

Tuen määrä

0102 21 10 9140

B00

EUR/100 kg elopaino

12,9

0102 21 30 9140

B00

EUR/100 kg elopaino

12,9

0102 31 00 9100

B00

EUR/100 kg elopaino

12,9

0102 31 00 9200

B00

EUR/100 kg elopaino

12,9

0102 90 20 9100

B00

EUR/100 kg elopaino

12,9

0102 90 20 9200

B00

EUR/100 kg elopaino

12,9

0201 10 00 9110 (2)

B02

EUR/100 kg nettopaino

18,3

B03

EUR/100 kg nettopaino

10,8

0201 10 00 9130 (2)

B02

EUR/100 kg nettopaino

24,4

B03

EUR/100 kg nettopaino

14,4

0201 20 20 9110 (2)

B02

EUR/100 kg nettopaino

24,4

B03

EUR/100 kg nettopaino

14,4

0201 20 30 9110 (2)

B02

EUR/100 kg nettopaino

18,3

B03

EUR/100 kg nettopaino

10,8

0201 20 50 9110 (2)

B02

EUR/100 kg nettopaino

30,5

B03

EUR/100 kg nettopaino

17,9

0201 20 50 9130 (2)

B02

EUR/100 kg nettopaino

18,3

B03

EUR/100 kg nettopaino

10,8

0201 30 00 9050

US (4)

EUR/100 kg nettopaino

3,3

CA (5)

EUR/100 kg nettopaino

3,3

0201 30 00 9060 (7)

B02

EUR/100 kg nettopaino

11,3

B03

EUR/100 kg nettopaino

3,8

0201 30 00 9100 (3)  (7)

B04

EUR/100 kg nettopaino

42,4

B03

EUR/100 kg nettopaino

24,9

EG

EUR/100 kg nettopaino

51,7

0201 30 00 9120 (3)  (7)

B04

EUR/100 kg nettopaino

25,4

B03

EUR/100 kg nettopaino

15,0

EG

EUR/100 kg nettopaino

31,0

0202 10 00 9100

B02

EUR/100 kg nettopaino

8,1

B03

EUR/100 kg nettopaino

2,7

0202 20 30 9000

B02

EUR/100 kg nettopaino

8,1

B03

EUR/100 kg nettopaino

2,7

0202 20 50 9900

B02

EUR/100 kg nettopaino

8,1

B03

EUR/100 kg nettopaino

2,7

0202 20 90 9100

B02

EUR/100 kg nettopaino

8,1

B03

EUR/100 kg nettopaino

2,7

0202 30 90 9100

US (4)

EUR/100 kg nettopaino

3,3

CA (5)

EUR/100 kg nettopaino

3,3

0202 30 90 9200 (7)

B02

EUR/100 kg nettopaino

11,3

B03

EUR/100 kg nettopaino

3,8

1602 50 31 9125 (6)

B00

EUR/100 kg nettopaino

11,6

1602 50 31 9325 (6)

B00

EUR/100 kg nettopaino

10,3

1602 50 95 9125 (6)

B00

EUR/100 kg nettopaino

11,6

1602 50 95 9325 (6)

B00

EUR/100 kg nettopaino

10,3

Huom.

Tuotekoodit sekä A-sarjan määräpaikkakoodit määritellään komission asetuksessa (ETY) N:o 3846/87 (EYVL L 366, 24.12.1987, s. 1).

Määräpaikkojen koodit määritellään komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19).

Muiksi määräpaikoiksi määritellään seuraavat:

B00

:

Kaikki määräpaikat (kolmannet maat, muut alueet, muonitus ja muut määräpaikat, joihin vienti rinnastetaan vientiin unionin ulkopuolelle).

B02

:

B04 ja määräpaikka EG.

B03

:

Albania, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia, Kosovo (), Montenegro, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, muonitus ja tarvikkeet (33 ja 42 artiklassa sekä soveltuvin osin komission asetuksen (EY) N:o 612/2009 (EUVL L 186, 17.7.2009, s. 1) 41 artiklassa tarkoitetut määräpaikat).

B04

:

Turkki, Ukraina, Valko-Venäjä, Moldova, Venäjä, Georgia, Armenia, Azerbaidžan, Kazakstan, Turkmenistan, Uzbekistan, Tadžikistan, Kirgisia, Marokko, Algeria, Tunisia, Libya, Libanon, Syyria, Irak, Iran, Israel, Länsiranta ja Gazan alue, Jordania, Saudi-Arabia, Kuwait, Bahrain, Qatar, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Oman, Jemen, Pakistan, Sri Lanka, Myanmar (Burma), Thaimaa, Vietnam, Indonesia, Filippiinit, Kiina, Pohjois-Korea, Hongkong, Sudan, Mauritania, Mali, Burkina Faso, Niger, Tšad, Kap Verde, Senegal, Gambia, Guinea-Bissau, Guinea, Sierra Leone, Liberia, Norsunluurannikko, Ghana, Togo, Benin, Nigeria, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Päiväntasaajan Guinea, São Tomé ja Príncipe, Gabon, Kongo, Kongon demokraattinen tasavalta, Ruanda, Burundi, Saint Helena ja siihen kuuluvat alueet, Angola, Etiopia, Eritrea, Djibouti, Somalia, Uganda, Tansania, Seychellit ja siihen kuuluvat alueet, brittiläinen Intian valtameren alue, Mosambik, Mauritius, Komorit, Mayotte, Sambia, Malawi, Etelä-Afrikka, Lesotho.


(1)  Sellaisena kuin se on määriteltynä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston 10 päivänä kesäkuuta 1999 antamassa päätöslauselmassa 1244.

(2)  Tähän alanimikkeeseen luokittelu edellyttää komission asetuksen (EY) N:o 433/2007 (EUVL L 104, 21.4.2007, s. 3) liitteessä olevan todistuksen esittämistä.

(3)  Tuen myöntäminen edellyttää komission asetuksessa (EY) N:o 1359/2007 (EUVL L 304, 22.11.2007, s. 21) ja tarvittaessa komission asetuksessa (EY) N:o 1741/2006 (EUVL L 329, 25.11.2006, s. 7) säädettyjen edellytysten täyttymistä.

(4)  Komission asetuksen (EY) N:o 1643/2006 (EUVL L 308, 8.11.2006, s. 7) edellytyksiä noudattaen.

(5)  Komission asetuksen (EY) N:o 1041/2008 (EUVL L 281, 24.10.2008, s. 3) edellytyksiä noudattaen.

(6)  Tuen myöntäminen edellyttää komission asetuksessa (EY) N:o 1731/2006 (EUVL L 325, 24.11.2006, s. 12) säädettyjen edellytysten täyttymistä.

(7)  Vähärasvaisen naudanlihan pitoisuus (rasvaa lukuun ottamatta) määritellään komission asetuksen (ETY) N:o 2429/86 liitteessä kuvatulla menetelmällä (EYVL L 210, 1.8.1986, s. 39).

Keskimääräisellä pitoisuudella tarkoitetaan näytteen määrää sellaisena kuin se määritellään komission asetuksen (EY) N:o 765/2002 (EYVL L 117, 4.5.2002, s. 6) 2 artiklan 1 kohdassa. Näyte on otettava asianomaisen erän siitä osasta, jossa riski on suurin.


PÄÄTÖKSET

23.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/36


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 22 päivänä maaliskuuta 2012,

Intiasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä

(2012/163/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

1.1.   Vireillepano

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä13 päivänä toukokuuta 2011 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta Intiasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien, jäljempänä ”tarkasteltavana oleva tuote”, tuonnissa unioniin.

(2)

Samana päivänä komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (3) tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta Intiasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnissa unioniin ja käynnisti erillisen tutkimuksen.

(3)

Polkumyynnin vastainen menettely pantiin vireille valituksen johdosta, jonka teki 31 päivänä maaliskuuta 2011 European Industrial Fasteners Institute (EiFi), jäljempänä ”valituksen tekijä”, sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tutkimuksen vireillepanemiseksi.

1.2.   Menettelyn osapuolet

(4)

Komissio ilmoitti menettelyn vireillepanosta virallisesti valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, tiedossa oleville tuojille, käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Intian viranomaisille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

1.2.1.   Intiassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia koskeva otanta

(6)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia on Intiassa ilmeisen runsaasti, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin polkumyynnin määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(7)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, intialaisia vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa tutkimuksen vireillepanosta ja toimittamaan perustiedot viennistään ja kotimarkkinamyynnistään, täsmälliset tiedot tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvästä toiminnastaan sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin 1 päivän huhtikuuta 2010 ja 31 päivän maaliskuuta 2011 välisenä aikana, jäljempänä ”tutkimusajanjakso”, osallistuneiden yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta.

(8)

Yhteensä viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa, mukaan lukien yksi etuyhteydessä olevien yritysten ryhmä Intiassa, toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen vireillepanoilmoituksessa annetussa määräajassa. Nämä yhteistyössä toimineet yritykset ilmoittivat vieneensä tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla. Kun verrattiin Eurostatin tuontitietoja ja tarkasteltavana olevan tuotteen määrää, jonka viisi yhteistyöhön osallistunutta yritystä ilmoittivat vieneensä unioniin tutkimusajanjaksolla, havaittiin, että intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyöhön osallistumisen aste oli lähes 100 prosenttia. Otos valittiin näin ollen näiden viiden vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen perusteella.

(9)

Otoksen valinta perustui perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti suurimpaan edustavaan tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvan viennin määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Komissio valitsi vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen perusteella otokseen kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden vientimäärä unioniin oli suurin. Otostietojen perusteella otokseen valittujen yritysten tai ryhmien osuus tarkasteltavana olevan tuotteen koko vientimäärästä unioniin tutkimusajanjaksolla oli 99 prosenttia; tiedot saatiin yhteistyöhön osallistuneilta vientiä harjoittavilta tuottajilta. Siksi katsottiin, että tällainen otos mahdollistaisi tutkimuksen rajaamisen kohtuulliseen määrään vientiä harjoittavia tuottajia, joita voitaisiin tutkia käytettävissä olevassa ajassa niin, että samalla taattaisiin hyvä edustavuus.

1.2.2.   Intialaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien otoksen valinta

(10)

Asianomaisia osapuolia ja Intian viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kaksi otokseen kuulumatonta vientiä harjoittavaa tuottajaa halusi myös mukaan otokseen. Koska ehdotettu otos oli edustava, kuten johdanto-osan 8 kappaleessa todetaan, pääteltiin, ettei otosta ollut tarpeen muuttaa tai laajentaa.

1.2.3.   Otokseen valitsematta jääneiden yritysten yksilöllinen tarkastelu

(11)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, joita ei valittu otokseen, pyysi yksilöllistä tarkastelua ja vastasi määräajassa polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen.

(12)

Ottaen huomion päätelmät, että nykyinen polkumyynnin vastainen menettely olisi päätettävä jäljempänä mainituista syistä, yksilöllistä tarkastelua koskevia pyyntöjä ei otettu enää huomioon.

1.2.4.   Unionin tuottajia koskeva otanta

(13)

Koska unionin tuottajia oli ilmeisesti runsaasti, vireillepanoilmoituksessa esitettiin vahingon määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(14)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajia. Otokseen kuului viisi yritystä niistä 15:stä unionin tuottajasta, jotka olivat tiedossa ennen tutkimuksen vireillepanoa, ja ne valittiin myyntimäärien, koon ja maantieteellisen sijainnin perusteella. Niiden osuus unionin kokonaistuotannosta oli 37 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Asianomaisia osapuolia kehotettiin tutustumaan asiakirjoihin ja esittämään näkemyksensä tämän valinnan tarkoituksenmukaisuudesta 15 päivän kuluessa vireillepanoilmoituksen julkaisemispäivästä. Yksikään asianomainen osapuoli ei vastustanut ehdotettua viidestä yrityksestä koostuvaa otosta.

(15)

Sittemmin yksi viidestä otokseen kuuluneesta unionin tuottajasta vetäytyi yhteistyöstä. Jäljelle jääneiden neljän otokseen kuuluvan yrityksen osuus unionin kokonaistuotannosta oli 31 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Näin ollen otoksen katsottiin edustavan unionin tuotannonalaa.

1.2.5.   Etuyhteydettömien tuojien otanta

(16)

Koska menettelyyn osallistuvia tuojia oli mahdollisesti paljon, vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn soveltamista tuojiin. Kaksi tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Koska tuojia ilmoittautuikin vain vähän, otantaa päätettiin olla soveltamatta.

1.3.   Kyselylomakkeeseen annetut vastaukset ja tietojen tarkistaminen

(17)

Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille osapuolille, jotka ilmoittautuivat vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kyselylomakkeet lähetettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille Intiassa, otokseen valituille unionin tuottajille, yhteistyöhön osallistuville tuojille unionissa ja kaikille käyttäjille, joita tutkimuksen tiedettiin koskevan.

(18)

Vastaukset saatiin otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja neljältä otokseen valitulta unionin tuottajalta. Yksikään tuoja tai käyttäjä ei vastannut kyselylomakkeeseen.

(19)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki asianomaisten osapuolten toimittamat tiedot, joita se piti tarpeellisina polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten.

(20)

Eräs osapuoli väitti, että yksi vientiä harjoittavista tuottajista esitti liian monta luottamuksellisuutta koskevaa vaatimusta eikä toimittanut riittävän mielekästä julkista versiota kyselylomakevastauksistaan. Kyseisen yrityksen toimittamia tietoja ei pitäisi tästä syystä ottaa huomioon, ja sitä pitäisi kohdella yhteistyöhön osallistumattomana osapuolena tutkimuksessa.

(21)

Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan kyselylomakevastausten ei-luottamuksellinen versio, joka koostui alkuperäisestä vastauksesta ja puutteita koskevaan kirjeeseen perustuvasta täydennetystä versiosta, arvioitiin uudestaan, ja sen havaittiin olevan riittävän täydellinen, jotta sitä voitiin pitää mielekkäänä julkisena vastauksena. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(22)

Seuraavien osapuolten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä:

 

Unionin tuottajat:

Inox Viti di Cattinori Bruno & C.s.n.c., Grumello del Monte, Italia

Bontempi Vibo S.p.A., Rodengo Saiano, Italia

Ugivis S.A., Belley, Ranska

 

Intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat:

Viraj Profiles Limited, Boisar, Dist. Thane, Maharashtra

Agarwal Fastners Pvt. Ltd., Vasai (East), Dist. Thane, Maharashtra

Raajratna Ventures Ltd., Ahmedabad, Gujarat

1.4.   Tutkimusajanjakso

(23)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2010 ja 31 päivän maaliskuuta 2011 välisen ajanjakson. Vahingon määrittämiseen tarvittava kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson tammikuusta 2008 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

2.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

2.1.   Tarkasteltavana oleva tuote

(24)

Tarkasteltavana oleva tuote on Intiasta peräisin olevat ruostumattomasta teräksestä valmistetut kiinnikkeet ja niiden osat, jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin 7318 12 10, 7318 14 10, 7318 15 30, 7318 15 51, 7318 15 61 ja 7318 15 70.

2.2.   Samankaltainen tuote

(25)

Tarkasteltavana olevalla tuotteella sekä Intian kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella samoin kuin unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä tuotteella havaittiin olevan samat fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja samat peruskäyttötavat. Tämän vuoksi niitä pidettiin perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

3.   POLKUMYYNTI

3.1.   Normaaliarvo

(26)

Määrittäessään normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio määritteli ensin, oliko otokseen kuuluvien intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynti riippumattomille asiakkaille edustavaa määrältään eli oliko tällaisen myynnin kokonaismäärän osuus vähintään 5 prosenttia unioniin suuntautuvan viennin kokonaismyyntimäärästä tutkimusajanjaksolla.

(27)

Yhden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osalta todettiin, ettei sillä ollut samankaltaisen tuotteen edustavaa myyntiä kotimarkkinoilla. Tämän vientiä harjoittavan tuottajan osalta normaaliarvo oli määritettävä perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan perusteella.

3.1.1.   Otokseen valitut yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli määrältään edustavaa

(28)

Komissio määritti tämän jälkeen niiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, kotimarkkinoillaan myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäviksi myytävät lajit tai suoraan verrattavissa niihin.

(29)

Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos sen myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia unioniin vietäväksi myydyn vastaavan tuotelajin kokonaismäärästä.

(30)

Tämän jälkeen komissio selvitti, voitiinko asianomaisten yritysten kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin kunkin tuotelajin kannattavan myynnin osuus myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjaksolla.

(31)

Jos vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin määrä oli yli 80 prosenttia tietyn tuotelajin kokonaismyyntimäärästä ja jos kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen hinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjaksolla riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(32)

Jos kannattava myynti oli enintään 80 prosenttia kyseisen tuotelajin kokonaismyynnistä tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen hinta oli tuotantokustannuksia alhaisempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kyseisen tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo.

(33)

Sellaisten tuotelajien osalta, joita ei myyty edustavia määriä kotimarkkinoilla, normaaliarvo oli määritettävä laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tätä varten viejän omiin keskimääräisiin tuotelajikohtaisiin valmistuskustannuksiin tutkimusajanjaksolla lisättiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kohtuullinen voittomarginaali. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus ja voittomarginaali perustuivat kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen tuotelajikohtaisen myynnin myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten painotettuun keskiarvoon ja voittomarginaaliin.

3.1.2.   Otokseen valitut yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla ei ollut määrältään edustavaa

(34)

Yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jonka myynti kotimarkkinoilla ei ollut edustavaa, määritettiin laskennallinen normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä yrityksen omiin samankaltaisen tuotteen valmistuskustannuksiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja kohtuullinen voittomarginaali tuotelajikohtaisesti tutkimusajanjaksolla. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus ja voittomarginaali perustuivat vientiä harjoittavan tuottajan tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen tuotelajikohtaisen myynnin myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten painotettuun keskiarvoon ja voittomarginaaliin.

3.2.   Vientihinta

(35)

Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

3.3.   Vertailu

(36)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(37)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(38)

Tällä perusteella tehtiin oikaisut kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten, laskussa mainitsemattomien alennusten sekä palkkioiden mukaisesti aina, kun se katsottiin perustelluksi.

3.4.   Polkumyyntimarginaalit

3.4.1.   Otokseen valitut yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat

(39)

Otokseen valittujen yritysten tapauksessa kunkin unioniin viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan lajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdassa säädetään.

(40)

Edellä esitetyn perusteella polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna seuraavat:

Yritys

Polkumyyntimarginaali

Viraj Profiles Ltd.

0 %

Agarwal Fasteners Pvt. Ltd.

37,6 %

Raajratna Ventures Ltd.

12,0 %

(41)

On kuitenkin huomattava, että intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka ei havaittu harjoittaneen polkumyyntiä, osuus on 87 prosenttia Intian viennistä unioniin.

(42)

Komission ilmoitusasiakirjasta tekemänsä analyysin perusteella valituksen tekijä laski, että niille vientiä harjoittaville tuottajille määritetyn normaaliarvon, jotka valittiin otokseen ja joiden todettiin harjoittavan polkumyyntiä, ja sille yritykselle määritetyn normaaliarvon, jonka ei todettu harjoittavan polkumyyntiä, ero oli 25 prosenttia. Valituksen tekijä väitti, että tällainen ero on mahdoton kilpailulle avoimilla markkinoilla ja epärealistinen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden tuotannonalalla. Lisäksi valituksen tekijä väitti, että vientiä harjoittava tuottaja, jonka ei todettu harjoittaneen polkumyyntiä, hankki ruostumatonta teräsromua etuyhteydessä olevilta yrityksiltä unionissa, joten kyseisen raaka-aineen ostohinnat eivät olleet luotettavia määritettäessä tuotantokustannuksia.

(43)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka ei havaittu harjoittaneen polkumyyntiä, normaaliarvo on perustunut sen tuotelajikohtaisiin tuotantokustannuksiin, jotka ovat matalammat kuin muilla otokseen valituilla vientiä harjoittavilla tuottajilla. Tämä johtuu lähinnä siitä, että kyseinen yritys valmistaa itse ruostumatonta terästä ruostumattomasta teräsromusta ja on siksi täysin integroitunut ja hyötyy mittakaavaeduista, kun taas muut yritykset ostavat ruostumatonta terästä olevaa valssilankaa, joka on ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden pääraaka-aine, avoimilta markkinoilta, myös yhteistyössä toimineelta vientiä harjoittavalta tuottajalta, jonka ei todettu harjoittaneen polkumyyntiä.

(44)

Niiden vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvo, joiden todettiin harjoittavan polkumyyntiä, on yleensä määritetty tuotelajikohtaisten kotimaisten myyntihintojen perusteella. Intian kotimarkkinoilla ei ole paljoakaan kilpailua, ja se yhteistyössä toimiva viejä, jonka ei todettu harjoittavan polkumyyntiä, myi tutkimusajanjaksolla kotimaassa ainoastaan määriä, jotka eivät olleet edustavia.

(45)

Tutkittaessa sen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka ei todettu harjoittavan polkumyyntiä, ruostumattoman teräsromun hankintaa, kävi ilmi, että kyseinen yritys hankki romua sekä etuyhteydessä olevilta että etuyhteydettömiltä toimittajilta ja että etuyhteydettömien toimittajien osuus oli yli 70 prosenttia hankituista määristä. Ostohinnat olivat verrattavia kummassakin hankintatyypissä, myös silloin, kun romun laatuluokka otetaan huomioon.

(46)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvon määritys on näin ollen vahvistettu ja valituksen tekijän esittämät väitteet hylätty.

3.4.2.   Muut yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat

(47)

Yhteistyöhön osallistuneiden mutta otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali laskettiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti eli niille otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden havaittiin harjoittavan polkumyyntiä, vahvistettujen marginaalien perusteella. Tällä perusteella yhteistyöhön osallistuneille mutta otoksen ulkopuolisille yrityksille laskettu polkumyyntimarginaali vahvistettiin alustavasti 24,6 prosentiksi CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta.

(48)

Sen jälkeen, kun komissio ilmoitti aikeestaan päättää menettely, yksi yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja vaati, että sen yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö olisi hyväksyttävä, ja väitti, että otokseen kuulumattomille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille ilmoitettu polkumyyntimarginaali ei vastannut sen tilannetta.

(49)

Komissio ei ole arvioinut yksilöllistä kohtelua koskevaa pyyntöä, koska menettelyn päättämisen tapauksessa marginaalin määrittäminen ei enää ole merkityksellistä.

3.4.3.   Yhteistyöstä kieltäytyneet vientiä harjoittavat tuottajat

(50)

Kaikkien muiden intialaisten viejien osalta komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Kaikkien yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien otoskyselylomakkeessa ilmoittamaa viennin kokonaismäärää verrattiin Intiasta tulevan tuonnin kokonaismäärään, joka saatiin Eurostatin tilastoista. Yhteistyön prosenttiosuudeksi todettiin 97. Tällä perusteella katsottiin, että yhteistyön taso oli korkea. Sen vuoksi pidettiin asianmukaisena asettaa yhteistyöstä kieltäytyneiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali tasolle, joka vastaa yhteistyöhön osallistuneille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettua keskimääräistä polkumyyntimarginaalia. Saatavilla olevista tiedoista ilmeneekin, että yhteistyöstä kieltäytyneiden intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräiset vientihinnat tutkimusajanjaksolla vastasivat yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien havaittuja keskimääräisiä vientihintoja. Ei ole myöskään merkkejä siitä, että tämä viittaisi erilaisiin normaaliarvoihin yhteistyöstä kieltäytyneiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(51)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 24,6 prosenttia CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta.

4.   UNIONIN TUOTANNONALA

4.1.   Unionin tuotanto

(52)

Unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia saatavilla olevia tietoja unionin tuottajista, myös valituksessa toimitettuja tietoja, unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja sekä otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistettuja kyselylomakevastauksia.

(53)

Tällä perusteella unionin kokonaistuotannon arvioitiin olevan 52 000 tonnia tutkimusajanjaksolla. Tähän sisältyy kaikkien ilmoittautuneiden unionin tuottajien tuotanto ja niiden tuottajien arvioitu tuotantomäärä, jotka eivät ilmoittautuneet menettelyssä.

(54)

Kuten edellä johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan, unionin tuottajien tutkimisessa sovellettiin otantamenetelmää. Niitä 15:stä unionin tuottajasta, jotka toimittivat tietoja ennen menettelyn vireillepanoa, valittiin viiden yrityksen otos. Kuten edellä johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan, yksi yritys päätti sittemmin olla tekemättä yhteistyötä tutkimuksessa. Jäljelle jääneiden yhteistyöhön osallistuneiden otokseen valittujen yritysten osuus unionin kokonaistuotannosta tutkimusajanjaksona oli noin 32 prosenttia, mitä pidettiin unionin tuotannonalaa edustavana.

4.2.   Unionin tuotannonala

(55)

Kaikkien edellä johdanto-osan 52 kappaleessa tarkoitettujen tiedossa olevien unionin tuottajien katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

5.   VAHINKO

5.1.   Alustavat huomiot

(56)

Asianomaisten vahinkoon vaikuttavien tekijöiden arvioimisessa käytettiin asiaa koskevia Eurostatin tuontitilastoja, valituksessa toimitettuja tietoja, unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja sekä otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistettuja kyselylomakevastauksia.

(57)

Siltä osin kuin vahinkoanalyysissä tarkastellaan makrotaloudellisia tietoja, kuten tuotantokapasiteettia ja sen käyttöastetta, myynnin määrää, markkinaosuutta, kasvua, työllisyyttä ja tuottavuutta, perustana ovat unionin koko tuotannonalaa koskevat tiedot.

(58)

Siltä osin kuin analyysissä tarkastellaan mikrotaloudellisia tietoja, kuten kauppahintoja, kannattavuutta, kassavirtaa, investointeja ja sijoitetun pääoman tuottoa, pääoman saantia, varastoja ja palkkoja, perustana ovat otokseen valittuja unionin tuottajia koskevat tiedot.

(59)

Otokseen valitut neljä unionin tuottajaa valittiin otokseen myös Kiinasta ja Taiwanista peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnissa sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa (4), joka valmistui 7 päivänä tammikuuta 2012. Kyseisessä tarkastelussa otoksessa oli mukana vielä yksi yritys, jota ei valittu otokseen nykyisessä tutkimuksessa. Koska vahingon tarkasteluun käytetty tarkastelujakso menee osittain päällekkäin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelujakson kanssa, vuosia 2008 ja 2009 koskevat tiedot ovat kyseistä yhtä yritystä lukuun ottamatta aivan samat. Kyseisen yrityksen, joka ei tässä tapauksessa sisälly otokseen, luvut olisi mahdollista päätellä ilmoittamalla vuosia 2008 ja 2009 koskevat luvut. Siksi mikrotason indikaattorit, kuten varastot, palkat, investoinnit, kassavirta, sijoitetun pääoman tuotto ja kannattavuus, on indeksoitu.

5.2.   Unionin kulutus

(60)

Unionin kulutus määritettiin valituksessa ilmoitetuilla unionin tuotannonalan myyntimäärillä unionissa, ja ne ristiintarkistettiin otoskyselylomakkeisiin saatujen vastausten ja otokseen valituilta tuottajilta saatujen tarkistettujen tietojen kanssa. Lisäksi otettiin huomioon Eurostatin tietoihin perustuva tuontimäärä tarkastelujaksolla.

(61)

Tämän perusteella unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

 

2008

2009

2010

Tutkimusajanjakso

Unionin kulutus (tonnia)

120 598

101 143

122 345

131 457

Indeksi (2008 = 100)

100

84

101

109

Lähde: Eurostat, valituksessa olleet tiedot ja kyselylomakevastaukset

(62)

Kokonaiskulutus EU:n markkinoilla kasvoi tarkastelujakson aikana 9 prosenttia. Vuosien 2008 ja 2009 välisenä aika kulutuksessa oli 16 prosentin jyrkkä lasku, jonka väitetään johtuneen talouskriisin maailmanlaajuisista negatiivisista vaikutuksista markkinoihin. Sitten kulutus elpyi ja kasvoi 21 prosenttia vuosina 2009–2010 ja jälleen 7 prosenttia vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

5.3.   Tuonti Intiasta

(63)

Intiasta tuleva tuonti kehittyi tarkastelujakson aikana seuraavasti.

Taulukko 2

 

2008

2009

2010

Tutkimusajanjakso

Intiasta tulevan tuonnin määrä (tonnia)

14 546

18 883

21 914

24 072

Indeksi (2008 = 100)

100

130

151

165

Markkinaosuus

12,1 %

18,7 %

17,9 %

18,3 %

Indeksi (2008 = 100)

100

155

149

152

Lähde: Eurostat ja vientiä harjoittavien tuottajien kyselylomakevastaukset

(64)

Tarkastelujakson aikana tuonti Intiasta kasvoi 65 prosenttia. Kasvu oli voimakkainta vuosina 2008–2009, jolloin tuonti kasvoi 30 prosenttia ja kulutus laski 16 prosenttia. Vuositasolla tuonti Intiasta jatkoi kasvuaan vuonna 2010 (+ 16 %) ja tutkimusajanjaksolla (+ 10 %).

5.4.   Tuonnin hinnat ja hinnan alittavuus

Taulukko 3

 

2008

2009

2010

Tutkimusajanjakso

Keskimääräinen tuontihinta (euroa/tonni)

3 531

2 774

2 994

3 216

Indeksi (2008 = 100)

100

79

85

91

Lähde: Eurostat ja otokseen valittujen EU:n tuottajien kyselylomakevastaukset

(65)

Intiasta peräisin olevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat kokonaisuudessaan 9 prosenttia tarkastelujaksolla. Tämä selittää Intian markkinaosuuden kasvun 12,1 prosentista 18,3 prosenttiin samalla ajanjaksolla. Suurinta kasvu oli vuosina 2008–2009, jolloin intialaisten viejien markkinaosuus kasvoi yli 6 prosenttiyksikköä.

(66)

Jotta voidaan määrittää hinnan alittavuus tutkimusajanjaksolla, verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia tuotelajien painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin Intiasta tulevan tuonnin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti voimassa olevien tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(67)

Hintavertailu tehtiin tuotelajien pohjalta samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta; hintoja on tarvittaessa oikaistu, ja niistä on ensin vähennetty alennukset ja hyvitykset. Vertailun tulos ilmaistuna otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdon osuutena tutkimusajanjaksolla osoitti hintojen alittavuuden olevan 3–13 prosenttia. Tältä osin on huomattava, että hintojen alittavuus oli suurin sillä intialaisella vientiä harjoittavalla tuottajalla, jonka ei havaittu harjoittavan polkumyyntiä.

5.5.   Unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne

(68)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka oli määritetty unionin tuotannonalalle arviointijaksolla.

5.5.1.   Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

Taulukko 4

 

2008

2009

2010

Tutkimusajanjakso

Tuotantomäärä (tonnia)

69 514

56 396

62 213

51 800

Indeksi (2008 = 100)

100

81

89

75

Tuotantokapasiteetti (tonnia)

140 743

127 200

128 796

111 455

Indeksi (2008 = 100)

100

90

92

79

Kapasiteetin käyttöaste

49 %

44 %

48 %

46 %

Indeksi (2008 = 100)

100

90

98

94

Lähde: Unionin koko tuotannonala

(69)

Taulukosta käy ilmi, että tuotanto kasvoi tarkastelujaksolla huomattavasti, 25 prosenttia. Kysynnän laskun myötä tuotanto supistui jyrkästi 19 prosenttia vuonna 2009, minkä jälkeen se elpyi ja kasvoi noin 10 prosenttia vuonna 2010. Vaikka unionin kulutus kasvoi tutkimusajanjaksolla 7 prosenttia, unionin tuotanto laski jälleen noin 17 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

(70)

Unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti väheni noin 21 prosenttia tarkastelujakson aikana. Myös kapasiteetin käyttöaste laski tarkastelujaksolla ja pysytteli jatkuvasti alle 50 prosentin.

5.5.2.   Myyntimäärät, markkinaosuus ja keskimääräiset yksikköhinnat unionissa

Taulukko 5

 

2008

2009

2010

Tutkimusajanjakso

Myyntimäärä (tonnia)

56 042

44 627

45 976

48 129

Indeksi (2008 = 100)

100

80

82

86

Markkinaosuus

46,5 %

44,1 %

37,6 %

36,6 %

Indeksi (2008 = 100)

100

95

81

79

Lähde: Unionin koko tuotannonala

(71)

Vaikka kulutus kasvoi (+ 9 %), ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionissa myydyn samankaltaisen tuotteen myyntimäärä laski 14 prosenttia tarkastelujaksolla. Tämän seurauksena markkinaosuus laski 46,5 prosentista vuonna 2008 tutkimusajanjakson 36,6 prosenttiin. Myyntimäärä supistui jyrkästi vuonna 2009 (– 20 %), mutta kasvoi sittemmin hieman vuonna 2010 ja tutkimusajanjaksolla.

5.5.3.   Kasvu

(72)

Unionin kulutus kasvoi vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 9 prosenttia. Samaan aikaan unionin tuotannonalan myyntimäärä kuitenkin väheni 14 prosenttia ja markkinaosuus 21 prosenttia. Sen sijaan tuonti Intiasta kasvoi huomattavasti, 65 prosenttia.

5.5.4.   Työllisyys

Taulukko 6

 

2008

2009

2010

Tutkimusajanjakso

Työntekijöiden lukumäärä

1 007

863

821

761

Indeksi (2008 = 100)

100

86

82

76

Tuottavuus (yksikköä/työntekijä)

Indeksi (2008 = 100)

100

95

110

99

Lähde: Unionin koko tuotannonala

(73)

Unionin tuotannonalan toiminnan supistumisen vuoksi työntekijöiden määrä väheni tarkastelujaksolla 24 prosenttia. Vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana työvoimakustannukset työntekijää kohti kasvoivat 6 prosenttia.

(74)

Unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus ilmaistuna tuotoksena työntekijää kohti vuodessa laski tarkastelujaksolla hieman, 1 prosentin. Tuottavuus oli matalimmillaan vuonna 2009, minkä jälkeen se alkoi kasvaa kohti tutkimusajanjaksoa.

5.5.5.   Keskimääräiset yksikköhinnat unionissa

Taulukko 7

 

2008

2009

2010

Tutkimusajanjakso

Yksikköhinta EU:ssa etuyhteydettömille asiakkaille(euroa tonnilta)

4 336

2 792

3 914

4 244

Indeksi (2008 = 100)

100

64

90

98

Lähde: Otokseen valittujen tuottajien kyselylomakevastaukset

(75)

Keskimääräiset myyntihinnat laskivat 2 prosenttia tarkasteluajanjaksolla. Vuonna 2009 unionin tuotannonalan oli pakko laskea myyntihintojaan 36 prosenttia talouden taantuman ja Intian tuontihintojen jyrkän laskun (– 21 %) takia. Vuonna 2010 ja tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalan myyntihinnat nousivat jälleen.

(76)

Tutkimuksen mukaan myyntihintojen lasku vuonna 2009 oli seurausta siitä, että kustannukset laskivat 18 prosenttia verrattuna vuoden 2008 tasoon. Kustannusten lasku puolestaan johtui pääasiassa raaka-aineiden hintojen laskusta, varsinkin nikkelin, jonka hinnanvaihtelu on epävakaata. Unionin tuotannonalan oli kuitenkin laskettava myyntihintojaan enemmän kuin mitä kustannukset laskivat, koska mataliin hintoihin tapahtuva tuonti Intiasta kasvoi vuonna 2009.

5.5.6.   Kannattavuus, kassavirta, investoinnit, sijoitetun pääoman tuotto ja pääoman saanti

Taulukko 8

 

2008

2009

2010

Tutkimusajanjakso

EU:n myynnin kannattavuus (% nettomyynnistä)

Indeksi (2008 = 100)

– 100

– 442

–74

–24

Kassavirta

Indeksi (2008 = 100)

– 100

–1 827

–40

– 171

Investoinnit (euroa)

Indeksi (2008 = 100)

100

29

59

6

Sijoitetun pääoman tuotto

Indeksi (2008 = 100)

– 100

– 284

–59

–28

Lähde: Otokseen valittujen EU:n tuottajien kyselylomakevastaukset

(77)

Tutkimuksesta kävi ilmi, että vaikka myyntihintojen lasku johtuikin osittain kustannusten laskusta, Intiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden tuonti aiheutti paineita unionin tuotannonalan hinnoille. Unionin tuotannonalan kannattavuus oli ollut negatiivinen tarkastelujakson alusta alkaen. Etenkin vuonna 2009 unionin tuotannonalan oli laskettava myyntihintojaan enemmän kuin mitä kustannukset laskivat, koska mataliin hintoihin tapahtuva tuonti Intiasta kasvoi. Tämä johti kannattavuuden merkittävään heikkenemiseen kyseisenä vuonna. Vuonna 2010 ja tutkimusajanjaksolla kannattavuus kuitenkin parani, mutta pysyi edelleen negatiivisena.

(78)

Kassavirta, joka osoittaa tuotannonalan kykyä rahoittaa itse toimintaansa, noudatti samanlaista suuntausta kuin kannattavuus. Se oli matalimmillaan vuonna 2009, minkä jälkeen se alkoi kasvaa ja kääntyi positiiviseksi tutkimusajanjaksolla.

(79)

Vuonna 2008 tehtiin investointeja ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden tuotantoon, minkä jälkeen investoinnit supistuivat noin 94 prosenttia tarkastelujaksolla. Sijoitetun pääoman tuotto kehittyi tarkastelujaksolla samalla tavoin negatiivisesti kuin unionin tuotannonalan tuloksetkin ja pysyi koko ajan negatiivisena.

(80)

Kannattavuuden ja kassavirran kehitys ja investointien vähäisyys viittaavat siihen, että otokseen valituilla EU:n tuottajilla on saattanut olla vaikeuksia saada pääomaa.

5.5.7.   Varastot

Taulukko 9

 

2008

2009

2010

Tutkimusajanjakso

Unionin tuotannonalan loppuvarastot

Indeksi (2008 = 100)

100

92

100

103

Lähde: Otokseen valittujen EU:n tuottajien kyselylomakevastaukset

(81)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kasvoivat 3 prosenttia tarkastelujakson aikana. Vuonna 2009 loppuvarastot pienenivät 8 prosenttia mutta kasvoivat 8 prosenttia vuonna 2010 ja 3 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

5.5.8.   Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin suuruus ja toipuminen aiemmasta polkumyynnistä

(82)

On muistettava, että Intian suurimman vientiä harjoittavan tuottajan, jonka osuus Intian viennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli 87 prosenttia, ei havaittu harjoittavan polkumyyntiä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osuus oli näin ollen 13 prosenttia Intiasta unioniin vietyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden kokonaismäärästä. Kun otetaan huomioon Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan voidaan pitää vähäpätöisenä.

5.6.   Vahinkoa koskevat päätelmät

(83)

Tutkimuksen mukaan useimmat vahinkoindikaattorit, kuten tuotanto (– 25 %), kapasiteetin käyttöaste (– 6 %), myyntimäärä (– 14 %), markkinaosuus (– 21%) sekä työllisyys (– 24 %), heikkenivät tarkastelujaksolla. Vaikka kulutus kasvoi, sekä myyntimäärä että markkinaosuus pienenivät. Myyntimäärä kasvoi vuoteen 2009 verrattuna hieman vuonna 2010 ja tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonala ei kuitenkaan kyennyt samaan menetettyä markkinaosuuttaan takaisin, koska Intiasta tuleva tuonti kasvoi vakaasti tarkastelujaksolla ja sen hinnat alittivat jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat.

(84)

Vakavia vaikutuksia kohdistui myös unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyviin vahinkoindikaattoreihin, kuten kassavirtaan ja kannattavuuteen. Tästä johtuu, että yhteisön tuotannonalan kyky hankkia pääomaa vaarantui.

(85)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

6.   SYY-YHTEYS

6.1.   Johdanto

(86)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, onko polkumyynnillä tapahtuva Intiasta peräisin oleva tuonti aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat voineet samaan aikaan aiheuttaa unionin tuotannonalalle vahinkoa, jotta voitiin varmistaa, ettei näiden muiden tekijöiden aiheuttaman mahdollisen vahingon tulkittu johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(87)

On muistettava, että Intian suurimman vientiä harjoittavan tuottajan, johon viitataan johdanto-osan 40 ja 41 kappaleessa ja jonka osuus Intian viennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli 87 prosenttia, ei havaittu harjoittavan polkumyyntiä. Näin ollen vain 13 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Intiasta unioniin tutkimusajanjaksolla tapahtui polkumyynnillä. Tämän polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus oli 2 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

6.2.   Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus

(88)

Tutkimuksen mukaan unionin kulutus kasvoi tarkastelujaksolla 9 prosenttia, kun taas unionin tuotannonalan myyntimäärä kuitenkin väheni 14 prosenttia ja markkinaosuus 21 prosenttia.

(89)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräisten tuontihintojen havaittiin alittavan unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat unionin markkinoilla. Ne olivat kuitenkin 12 prosenttia korkeammat kuin sen intialaisen yrityksen hinnat, jonka ei havaittu harjoittavan polkumyyntiä.

(90)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että sillä pienellä tuontimäärällä, joka on tuotu Intiasta polkumyynnillä ja jonka hinnat ovat lisäksi olleet korkeammat kuin ilman polkumyyntiä tapahtuneen tuonnin, on ollut korkeintaan hyvin rajallinen, jopa olematon vaikutus unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemiseen.

6.3.   Muiden tekijöiden vaikutus

6.3.1.   Ilman polkumyyntiä tapahtunut tuonti Intiasta

(91)

Intian tuonnin kokonaismäärä kasvoi tarkastelujaksolla jyrkästi, 65 prosenttia, mikä kasvatti Intian markkinaosuuden 12,1 prosentista 18,3 prosenttiin. Kuten edellä on todettu, ilman polkumyyntiä tapahtuvan tuonnin osuus oli 87 prosenttia Intian kokonaisvientimäärästä tutkimusajanjaksolla. Se vastaa 15 prosentin markkinaosuutta tutkimusajanjaksolla, kun taas Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus samalla ajanjaksolla oli 2 prosenttia.

(92)

Intian tuontihinnat laskivat kokonaisuudessaan 9 prosenttia tarkastelujaksolla ja olivat koko ajan matalammat kuin muusta maailmasta tulevan tuonnin hinnat ja unionin tuotannonalan myyntihinnat. On kuitenkin huomionarvoista, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hinnat eivät alittaneet unionin tuotannonalan hintoja yhtä paljon kuin ilman polkumyyntiä tapahtuneen tuonnin hinnat, kuten johdanto-osan 89 kappaleessa todetaan.

6.3.2.   Tuonti muista kolmansista maista

Taulukko 10

 

2008

2009

2010

Tutkimusajanjakso

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä (tonnia)

50 010

37 633

54 454

59 255

Indeksi (2008 = 100)

100

75

109

118

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus

41,5 %

37,2 %

44,5 %

45,1 %

Indeksi (2008 = 100)

100

90

107

109

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin keskimääräiset tuontihinnat (euroa/tonni)

5 380

5 236

5 094

5 234

Indeksi (2008 = 100)

100

97

95

97

Malesiasta tulevan tuonnin määrä (tonnia)

13 712

9 810

9 611

9 966

Malesiasta tulevan tuonnin markkinaosuus

11,4 %

9,7 %

7,9 %

7,6 %

Malesiasta tulevan tuonnin keskimääräiset tuontihinnat (euroa/tonni)

4 203

2 963

3 324

3 633

Filippiineiltä tulevan tuonnin määrä (tonnia)

7 046

5 406

15 576

18 149

Filippiineiltä tulevan tuonnin markkinaosuus

5,8 %

5,3 %

12,7 %

13,8 %

Filippiineiltä tulevan tuonnin keskimääräiset tuontihinnat (euroa/tonni)

4 645

3 474

3 714

3 912

Kiinasta tulevan tuonnin määrä (tonnia)

2 332

2 452

3 217

3 288

Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus

1,9 %

2,4 %

2,6 %

2,5 %

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset tuontihinnat (euroa/tonni)

4 004

4 561

5 272

5 648

Taiwanista tulevan tuonnin määrä (tonnia)

4 304

3 703

6 451

6 640

Taiwanista tulevan tuonnin markkinaosuus

3,6 %

3,7 %

5,3 %

5,1 %

Taiwanista tulevan tuonnin keskimääräiset tuontihinnat (euroa/tonni)

5 092

4 719

4 755

4 943

Lähde: Eurostat

(93)

Eurostatin tietojen perusteella muista kolmansista maista peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden tuontimäärä unioniin kasvoi 18 prosenttia tarkastelujaksolla. Samanaikaisesti keskimääräiset tuontihinnat laskivat noin 3 prosenttia tarkastelujaksolla, ja niiden markkinaosuus kasvoi noin 9 prosenttia.

(94)

Ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden tuontiin Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista on sovellettu polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä 19 päivästä marraskuuta 2005. Toimenpiteistä huolimatta tuonti näistä kahdesta maasta lisääntyi tarkastelujaksolla huomattavasti. Markkinaosuudet sen sijaan pysyivät melko vaatimattomina, sillä tutkimusajanjaksolla Kiinan markkinaosuus oli 2,5 prosenttia ja Taiwanin 5,1 prosenttia. Muita tärkeitä tuontimaita ovat Filippiinit ja Malesia. Varsinkin Filippiineiltä tuleva tuonti kasvoi merkittävästi tarkastelujaksolla, ja sen markkinaosuus kasvoi 5,8 prosentista vuonna 2008 tutkimusajanjakson 13,8 prosenttiin.

(95)

Malesian tuonti supistui tarkastelujaksolla, mutta sen markkinaosuus oli silti 7,6 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Filippiineiltä tulevan tuonnin määrä kasvoi huomattavasti tarkastelujaksolla. Mutta kuten tutkimuksesta kävi ilmi, Filippiinien keskimääräinen tuontihinta oli peräti 20 prosenttia korkeampi kuin Intiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden keskimääräinen hinta.

(96)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat pysyivät kaiken kaikkiaan verrattain vakaina tarkastelujaksolla, ja ne olivat koko ajan korkeammat kuin unionin tuotannonalan keskimääräiset hinnat ja Intian keskimääräiset tuontihinnat.

(97)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti ei aiheuttanut unionin tuotannonalalle kärsimää merkittävää vahinkoa.

6.3.3.   Talouskriisi

(98)

Talouskriisi selittää osittain unionin kulutuksen supistumisen vuonna 2009. On kuitenkin huomionarvoista, että huolimatta kulutuksen 16 prosentin laskusta vuonna 2009 Intiasta tulevan tuonnin määrä kasvoi 30 prosenttia.

(99)

Vuonna 2010 ja tutkimusajanjaksolla unionin kulutus kasvoi samaan tahtiin yleisen taloudellisen elpymisen kanssa. Unionin tuotannonalan myyntimäärä kuitenkin kasvoi vain hieman: 3 prosenttia vuonna 2010 ja 4,7 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Intian tuonti kasvoi 16 prosenttia vuonna 2010 ja 10 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(100)

Tavanomaisissa taloudellisissa olosuhteissa ja ilman Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa voimakasta hintapainetta ja tuonnin kasvua unionin tuotannonalalla olisi saattanut olla joitakin vaikeuksia selviytyä kulutuksen laskusta ja kiinteiden yksikkökustannusten noususta, joka johtui alentuneesta kapasiteetin käyttöasteesta. Intiasta mataliin hintoihin tapahtunut tuonti, josta suurin osa ei ollut polkumyyntiä, kuitenkin kärjisti taantuman vaikutuksia eikä unionin tuotannonala kyennyt edes yleisen taloudellisen elpymisen aikana toipumaan ja saamaan intialaiselle tuonnille menettämäänsä markkinaosuutta takaisin.

(101)

Vaikka vuosien 2008–2009 talouskriisi heikensikin unionin huonoa tulosta entisestään, sillä ei kuitenkaan voida katsoa olleen merkittävää vaikutusta unionin tuotannonalan vahinkoa aiheuttavaan tilanteeseen.

6.3.4.   Otokseen valitun unionin tuotannonalan vientitoiminta

Taulukko 12

 

2008

2009

2010

Tutkimusajanjakso

Vientimyynti (tonnia)

967

689

933

884

Indeksi (2008 = 100)

100

71

97

91

Yksikkömyyntihinta euroina

4 770

3 060

4 020

4 313

Indeksi (2008 = 100)

100

64

84

90

Lähde: Otokseen valittujen EU:n tuottajien kyselylomakevastaukset

(102)

Otokseen valitun unionin tuotannonalan vientimyynnin määrä laski tarkastelujaksolla 9 prosenttia ja keskimääräiset vientihinnat laskivat 10 prosenttia. Vaikkei voida sulkea pois, että vientitoiminnan negatiivinen suuntaus saattoi entisestään pahentaa unionin tuotannonalan tilannetta, katsotaan, että koska viennin määrä suhteessa myyntiin unionin markkinoilla oli pieni, tämä negatiivinen vaikutus ei ollut todettuun vahinkoon nähden merkittävä.

6.4.   Syy-yhteyttä koskevat päätelmät

(103)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että Intiasta peräisin olevan mataliin hintoihin tapahtuvan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Havaittiin myös, että kyseinen myynti tapahtui jatkuvasti hintoihin, jotka alittivat unionin tuotannonalan unionin markkinoilla veloittamat hinnat.

(104)

Koska suurin Intian vientiä harjoittava tuottaja, jonka osuus Intian viennistä unionin tutkimusajanjaksolla oli 87 prosenttia, ei vienyt ruostumattomasta teräksestä valmistettuja kiinnikkeitä unioniin polkumyyntihinnoin, katsotaan, että syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin, jonka osuus oli vain 13 prosenttia Intiasta viedystä kokonaismäärästä, ja unionin tuotannonalan kärsimän vahingon välillä ei voida riittävällä tavalla vahvistaa. Ei voida siis väittää, että polkumyynnillä Intiasta tapahtunut tuonti olisi aiheuttanut unionin tuotannonalan kärsimän vahingon, koska kyseinen tuonti oli määrältään rajallista, sen markkinaosuus oli erittäin pieni (2 %) ja sen hinnat olivat keskimäärin 12 prosenttia korkeammat kuin ilman polkumyyntiä tapahtuvassa tuonnissa.

(105)

Kun analysoitiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, kuten ilman polkumyyntiä tapahtunut tuonti, muista kolmansista maista tuleva tuonti, talouskriisi ja otokseen valitun unionin tuotannonalan vientitoiminta, havaittiin, että unionin tuotannonalan kärsimä vahinko näyttää johtuvan ilman polkumyyntiä Intiasta tapahtuvasta tuonnista, jonka osuus oli 87 prosenttia Intian koko viennistä unioniin tutkimusajanjaksolla ja joka tapahtui polkumyyntiä huomattavasti matalampiin hintoihin.

7.   POLKUMYYNNIN VASTAISEN MENETTELYN PÄÄTTÄMINEN

(106)

Koska polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja unionin tuotannonalan kärsimän vahingon välillä ei ole merkittävää syy-yhteyttä, katsotaan, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat tarpeettomia ja nykyinen polkumyynnin vastainen menettely olisi päätettävä perusasetuksen 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(107)

Valituksen tekijälle ja muille asianomaisille osapuolille tiedotettiin asiasta ja annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Saadut huomautukset eivät muuttaneet päätelmää, että nykyinen polkumyynnin vastainen menettely olisi päätettävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Päätetään Intiasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien, jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin 7318 12 10, 7318 14 10, 7318 15 30, 7318 15 51, 7318 15 61 ja 7318 15 70, tuontia koskeva polkumyynnin vastainen menettely.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 22 päivänä maaliskuuta 2012.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  EUVL C 142, 13.5.2011, s. 30.

(3)  EUVL C 142, 13.5.2011, s. 36.

(4)  EUVL L 5, 7.1.2012, s.1.