7.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/1

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

7.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/3

(1)

Tanskan viranomaiset ilmoittivat 6 päivänä heinäkuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti rahapeliveroista 25 päivänä kesäkuuta 2010 annetusta lainsäädäntöehdotuksesta L 203, jäljempänä ’rahapeliverolaki’ (2), oikeusvarmuuden vuoksi. Komissio pyysi lisätietoja 11 päivänä elokuuta 2010 ja 22 päivänä syyskuuta 2010 päivätyillä kirjeillään. Tanskan viranomaiset toimittivat pyydetyt tiedot 20 päivänä lokakuuta 2010 päivätyllä kirjeellä.

(2)

Komissio vastaanotti myös kaksi erillistä kantelua kyseisestä rahapeliverolaista. Niistä ensimmäisen teki Tanskan rahapeliautomaattiyhdistys (Dansk Automat Brancheforening, jäljempänä ’DAB’) 23 päivänä heinäkuuta 2010. Toisen kantelun teki fyysistä kasinotoimintaa harjoittava Royal Casino 6 päivänä elokuuta 2010. Kumpikin kantelu välitettiin Tanskan viranomaisille 23 päivänä syyskuuta 2010 ja viranomaisia kehotettiin esittämään niistä huomautuksensa. Tanskan viranomaiset toimittivat huomautuksensa 20 päivänä lokakuuta 2010 päivätyllä kirjeellään.

(3)

Brysselissä järjestettiin 10 päivänä marraskuuta 2010 Tanskan viranomaisten kanssa kokous, jossa keskusteltiin ilmoituksesta ja kahdesta edellä mainitusta kantelusta. Tanskan viranomaiset esittivät kokouksessa asiakirjan, jonka otsikkona oli ”The dilemma created by the pending State aid case” (Vireillä olevan valtiontukiasian aiheuttama ongelmatilanne) ja jossa Tanskan viranomaiset ilmaisivat aikovansa lykätä ilmoitetun lain voimaantuloa, kunnes komissio olisi tehnyt päätöksen (3).

(4)

Komissio ilmoitti Tanskalle päättäneensä 14 päivänä joulukuuta 2010 aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn ilmoitetun toimenpiteen osalta. Komission päätös menettelyn aloittamisesta, jäljempänä ’aloittamispäätös’, julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa.

(5)

Tanskan viranomaiset toimittivat huomautuksensa aloittamispäätöksestä 14 päivänä tammikuuta 2011 päivätyllä kirjeellään.

(6)

Helmikuun 11 päivän ja 22 päivän 2011 välisenä aikana huomautuksia toimitti yhteensä 17 asianomaista (5). Nämä huomautukset välitettiin Tanskalle 16 päivänä maaliskuuta 2011, ja sille annettiin mahdollisuus vastata niihin. Tanska vastasi komissiolle 14 päivänä huhtikuuta 2011 päivätyllä kirjeellä.

(7)

Kun rikkomismenettely oli aloitettu ja Tanskalle oli lähetetty 23 päivänä maaliskuuta 2007 perusteltu lausunto urheiluvedonlyöntipalvelujen vapaan liikkuvuuden esteistä Tanskassa (6), Tanskan hallitus oli päättänyt uudistaa kansallista lainsäädäntöään rahapeli- ja vedonlyöntipalveluista ja korvata olemassa olevan monopolijärjestelmän säännellyllä ja osittain kilpailulle vapautetulla järjestelmällä. Vapauttamista pidettiin edellytyksenä muun muassa EU:n lainsäädännön noudattamiselle sekä sille, että muille lainkäyttöalueille sijoittautuneiden rahapelipalvelujen tarjoajien sähköisesti välittämien laittomien rahapelien uhkaan voitaisiin vastata.

(8)

Ilmoitettu rahapeliverolaki kuuluu rahapelialan vapauttamiseksi säädettyihin lakeihin (7). Rahapelilain 1 §:n mukaan rahapelipalveluja koskevan lakiuudistuksen yleisenä tavoitteena on

(9)

Rahapelilain mukaan ”rahapelipalvelujen tarjoaminen tai järjestäminen on luvanvaraista toimintaa, ellei tässä laissa tai muussa lainsäädännössä toisin säädetä”. Lisäksi rahapelipalvelujen tarjoaminen tai järjestäminen on veronalaista toimintaa (rahapeliverolain 1 §).

(10)

Rahapelilain 5 §:ssä pelaamisen määritetään käsittävän i) arpajaiset, ii) yhdistelmäpelit ja iii) vedonlyönnin.

(11)

Yhdistelmäpelaamisella tarkoitetaan ’pelejä, joissa pelaaja voi voittaa palkinnon ja joissa voittamisen todennäköisyys riippuu sekä taidosta että onnesta’. Siten yhdistelmäpelaaminen käsittää kasinojen usein tarjoamia pelejä, kuten ruletin, pokerin, baccarat’n, blackjackin ja käteisvoittoja maksavat pelikoneet.

(12)

Rahapelilain 5 §:ssä sähköisen pelaamisen määritellään tarkoittavan ”pelaajan ja rahapelipalvelujen tarjoajan välistä pelaamista etäyhteyttä käyttäen”. Samassa säännöksessä fyysisen rahapelin määritellään tarkoittavan ”pelaajan ja rahapelipalvelujen tarjoajan tai sen edustajan välistä peliä, jossa osapuolet kohtaavat fyysisesti”. Vedonlyöntipalvelujen määritellään tarkoittavan ”toimintaa, jossa osallistujalla on mahdollisuus voittaa palkinto ja jossa lyödään vetoa tulevan tapahtuman tuloksesta tai tulevan tapahtuman tapahtumisesta”.

(13)

Rahapeliverolain 2–17 §:n mukaan veronalaisia pelejä ovat i) arpajaiset, mukaan luettuna klasselotteriet-pelit ja yleishyödylliset arpajaiset, ii) vedonlyönti, mukaan luettuna paikallinen ryhmävedonlyönti, iii) fyysiset kasinot, iv) sähköiset kasinot, v) käteisvoittoja maksavat pelikoneet pelisaleissa tai anniskeluravintoloissa, baareissa jne. sekä vi) panoksettomat pelit.

(14)

Rahapeliverolaissa vahvistetaan erilaisia verokantoja sen mukaan, tarjotaanko pelipalveluja sähköisissä kasinoissa vai fyysisissä kasinoissa.

(15)

Rahapeliverolain 10 §:n mukaan toimijoilta, joilla on lupa tarjota pelipalveluja fyysisissä kasinoissa, veloitetaan perusmaksuna 45 prosenttia niiden bruttopelituloista (jäljempänä ’bruttopelitulot’, joilla tarkoitetaan panoksia, joista on vähennetty voitot), joista vähennetään pelipöydän hoitajien juomarahalaatikossa olevien rahakkeiden arvo, ja lisämaksuna 30 prosenttia neljän miljoonan Tanskan kruunun rajan ylittävistä (kuukausittain lasketuista) bruttopelituloista (joista on vähennetty pelipöydän hoitajien juomarahalaatikossa olevien rahakkeiden arvo) (8).

(16)

Rahapeliverolain 11 §:n mukaan toimijoilta, joilla on lupa tarjota rahapelipalveluja sähköisessä kasinossa, peritään maksu, joka on 20 prosenttia niiden bruttopelituloista.

(17)

Toimijoilta, joilla on lupa tarjota käyttöön käteisvoittoja maksavia pelikoneita (kolikoilla toimivia peliautomaatteja) pelihalleissa, anniskeluravintoloissa, baareissa jne., peritään maksu, joka on 41 prosenttia niiden bruttopelituloista. Anniskeluravintoloissa, baareissa jne. olevien pelikoneiden kohdalla peritään 30 000 Tanskan kruunua ylittävistä bruttopelituloista ja pelihallien pelikoneiden kohdalla 250 000 Tanskan kruunua ylittävistä bruttopelituloista lisämaksu, jonka suuruus on 30 prosenttia (9).

(18)

Lupamaksuista rahapelilaissa säädetään, että jokainen, joka hakee toimilupaa vedonlyöntipalvelujen tai sähköisten kasinopelipalvelujen tarjoamiseen, on velvollinen maksamaan maksun, joka on 250 000 Tanskan kruunua (350 000 Tanskan kruunua, jos toimija hakee toimilupaa sekä vedonlyöntipalvelujen että sähköisten kasinopelipalvelujen tarjoamiseen), sekä vuotuisen lupamaksun, joka vaihtelee 50 000:sta Tanskan kruunusta jopa 1 500 000:een Tanskan kruunuun pelitulojen mukaan.

(19)

Rahapelilaissa vaaditaan, että sähköisten rahapelipalvelujen tarjoajan kotipaikan on oltava Tanskassa tai, jos sen kotipaikka on muussa EU:n tai ETA:n jäsenvaltiossa, sen on nimitettävä valtuutettu edustaja (27 §).

(20)

Komissio käynnisti SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa vahvistetun muodollisen tutkintamenettelyn nyt tarkasteltavasta toimenpiteestä sillä perusteella, että siihen voisi liittyä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(21)

Komissio katsoi erityisesti, että oikeuskäytännön valossa kyseistä toimenpidettä voitaisiin pitää valikoivana. Se muistutti, että verotoimenpiteen valikoivuutta arvioitaessa pitäisi myös tutkia, suositaanko toimenpiteellä tiettyjä yrityksiä suhteessa muihin yrityksiin, jotka ovat toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa oikeudellisessa tai tosiasiallisessa tilanteessa (10).

(22)

Komissio suhtautui sähköisten rahapelien ja fyysisten rahapelien luonteen, kumpaankin pelityyppiin liittyvän sosiaalisen kokemuksen ja kuluttajien sosioekonomisten profiilien perusteella epäilevästi siihen, ovatko sähköisten ja fyysisten rahapelien väliset erot riittävän suuria, jotta niiden pitäisi katsoa olevan rahapeliverolain mukaisen verokohtelun kannalta erilaisessa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa tilanteessa.

(23)

Lisäksi komissio katsoi menettelyn tuossa vaiheessa, että jos toimenpidettä pitäisi pitää lähtökohtaisesti valikoivana, Tanskan viranomaiset eivät olleet osoittaneet toimenpiteen olevan verojärjestelmän rakenteen nojalla perusteltu.

(24)

Tanskan viranomaiset katsoivat tältä osin, että sähköisten rahapelien verokannalla pyritään saavuttamaan tasapaino kahden tavoitteen välillä, joista ensimmäinen koskee Tanskan rahapelilainsäädännön tavoitteiden saavuttamista pelaajien suojelemiseksi ja toinen puolestaan kykyä kilpailla sellaisten sähköisen toiminnan harjoittajien kanssa, joiden kotipaikka on muissa, alhaisemman verotuksen maissa.

(25)

Lisäksi komissio katsoi, että Tanskan viranomaisten esiin tuomat rahapelilain yleiset tavoitteet (katso johdanto-osan 8 kappale) olivat yleisluonteisia ja verojärjestelmästä erillisiä tekijöitä. Koska vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olennaisina pidetään vain verojärjestelmän omia tavoitteita, komissio katsoi, etteivät Tanskan viranomaiset olleet todistaneet riittävän hyvin väitettään siitä, että verojärjestelmän rakenne edellytti verotoimenpiteen valikoivuutta.

(26)

Lisäksi komissio katsoi, että ilmoitettuun lakiin liittyi valtion varoista myönnetty veroetu, koska verotuloista luopuminen antoi sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajille etua huomattavasti alhaisemman verokannan muodossa. Lisäksi toimenpide voisi vaikuttaa sisämarkkinoilla käytävään kauppaan ja vääristää kilpailua, koska Tanskassa toimivat sähköisen toiminnan harjoittajat saisivat siitä valikoivaa taloudellista etua.

(27)

Lopuksi komissio totesi suhtautuvansa epäilevästi siihen, voisiko ilmoitettu toimenpide kuulua minkään SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistetun poikkeuksen soveltamisalaan.

(28)

Tanskan viranomaiset toimittivat 14 päivänä tammikuuta 2011 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa komission päätöksestä aloittaa menettely.

(29)

Tanskan viranomaiset toistivat katsovansa, että sähköistä rahapelaamista olisi pidettävä fyysisestä pelaamisesta poikkeavana toimintana, vedoten ilmoituksessaan esitettyyn luetteloon sähköisen ja fyysisen rahapelaamisen tosiasiallisista ja taloudellisista eroista.

(30)

Tanskan viranomaisten mukaan tietyissä fyysisten kasinojen sähköisissä rahapeleissä käytetyt ohjelmistot poikkeavat sähköisten kasinojen rahapeleissä käytetyistä ohjelmistoista. Sen lisäksi, että pelien alustat ja toimittajat poikkeavat toisistaan, näiden sähköisten pelien välillä väitettiin olevan suuria eroja siksi, että fyysisissä kasinoissa pelaaminen edellyttää pelaajien fyysistä läsnäoloa. Fyysisestä läsnäolosta aiheutuu monia kuluja (esimerkiksi matkat, pääsymaksut, vaatesäilömaksut, ruoka tai juoma), joita ei synny pelattaessa sähköisesti.

(31)

Tanskan viranomaiset katsoivat, että se, että monissa jäsenvaltioissa sähköinen rahapelaaminen on kielletty mutta fyysinen rahapelaaminen on sallittu, kertoo näiden pelien tarjoamiseen liittyvistä eroista.

(32)

Lisäksi Tanskan viranomaiset väittivät, ettei komissio ollut ottanut huomioon vuonna 2006 tekemänsä tutkimuksen ”Study of Gambling Services in the Internal Market of the European Union” (11) päätelmiä, joiden mukaan sähköisten ja fyysisten kasinoiden olisi katsottava toimivan eri markkinoilla.

(33)

Tanskan viranomaiset korostivat myös, että komission arvioinnissa keskityttiin vain fyysisiin kasinoihin eikä otettu huomioon muun muassa fyysisissä anniskeluravintoloissa ja baareissa sekä pelihalleissa olevia rahapelikoneita (eli kolikoilla toimivia peliautomaatteja, ei kuitenkaan rulettia, blackjackia, pokeria jne.).

(34)

Siltä osin kuin kyse on siitä, onko toimenpide perusteltu verojärjestelmän rakenteen nojalla, Tanskan viranomaiset toteavat komission saattaneen tulkita ilmoitetun toimenpiteen tavoitteen väärin. Toimenpiteen tarkoituksena ei ole suojella Tanskan rahapelialan kansainvälistä kilpailukykyä vaan pyrkiä saavuttamaan neljä lainsäädännössä vahvistettua tavoitetta (rahapelaamisen pitäminen kohtuullisena; nuorten tai muiden heikossa asemassa olevien suojeleminen pelaamiseen liittyvältä hyväksikäytöltä tai peliriippuvuudelta; pelaajien suojeleminen varmistamalla, että rahapelipalvelujen tarjonta on kohtuullista, vastuullista ja avointa; yleisen järjestyksen turvaaminen sekä sen ehkäiseminen, että rahapelejä käytetään rikollisiin tarkoituksiin).

(35)

Sähköiseen ja fyysiseen rahapelaamiseen sovellettavia erilaisia verokantoja Tanskan viranomaiset selittivät sillä, että kyseessä on lainsäädäntö- ja sääntelyongelma. Yhtäältä ne eivät voi enää säilyttää nykyistä monopolitilannetta ja lykätä sähköisten rahapelien markkinoiden vapauttamista. Toisaalta yhtenäisen verokannan soveltaminen sähköiseen ja fyysiseen rahapelitoimintaan vaikuttaisi kielteisesti poliittisiin tavoitteisiin, joihin hallitus pyrkii tällä alalla.

(36)

Tanskan viranomaiset katsoivat erityisesti, että yhtenäisen verokannan soveltaminen kaikkeen rahapelitoimintaan johtaisi epäjohdonmukaisiin ratkaisuihin valitusta veromallista riippumatta. Alempaan 20 prosentin yhtenäiseen verokantaan perustuvan mallin valitseminen kannustaisi pelaajia voimakkaasti pelaamaan fyysisissä kasinoissa, mikä olisi ristiriidassa kuluttajien suojelua koskevan yleisen edun kanssa.

(37)

Sen sijaan malli, joka perustuisi korkeampaan yhtenäiseen verokantaan, joka vastaisi fyysiseen rahapelaamiseen sovellettavaa verokantaa, vähentäisi sähköisen toiminnan harjoittajien halukkuutta hakea toimilupaa palvelujen tarjoamiseen Tanskasta käsin, mikä estäisi saavuttamasta lailla tavoitellut vapauttamiseen liittyvät tavoitteet. Se olisi myös ristiriidassa kuluttajien suojelua koskevan yleisen edun kanssa, sillä sähköistä rahapelaamista ei voitaisi valvoa tehokkaasti.

(38)

Tanskan viranomaiset toimittivat kantansa tueksi verotuksesta vastaavan ministeriön 6 päivänä maaliskuuta 2010 päivätyn, vahvistettavaa verokantaa koskevan muistion Tanskan parlamentin poliittisten puolueiden puolueryhmien päätiedottajille (12). Muistio osoittaa, että nykyisen eriävän verokohtelun olisi katsottava johtuvan pyrkimyksestä tasapainottaa yhtäältä tarve varmistaa lainsäädännön noudattaminen ja toisaalta verotulojen maksimointi ja rahapelaamisen pitäminen kohtuullisena.

(39)

Tanskan viranomaiset katsoivat tältä osin, että huomioon olisi otettava myös kansainvälinen kilpailu sekä sähköisen rahapelitoiminnan globaali luonne. Tanskan viranomaiset viittasivat tältä osin rahapelipalveluista Euroopan unionin sisämarkkinoilla tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan kustannukset, joita toimijoille aiheutuu liiketoiminnan harjoittamisesta kotimaassa, eivät saisi ylittää kustannuksia, joita aiheutuu liiketoiminnan harjoittamisesta ulkomailla, jotta kuluttajien ja toimijoiden olisi houkuttelevampaa toimia niiden omilla lainkäyttöalueilla kuin muissa maissa (13).

(40)

Lisäksi Tanskan viranomaiset katsoivat, että periaate, jonka unionin tuomioistuin vahvisti asiassa Salzgitter antamassaan tuomiossa ja jonka mukaan komission ei pitäisi määrittää, onko ilmoitettu toimenpide valtiontukea, vertaamalla ilmoitettua verokantaa muissa jäsenvaltioissa sovellettaviin verokantoihin (14), ei liity ilmoitettuun lakiin, koska fyysisen ja sähköisen rahapelitoiminnan eriävä verokohtelu perustuu yksinomaan maan sisäisiin verotusnäkökohtiin. Tanskan hallitus ei ottanut muissa jäsenvaltioissa sovellettavia verokantoja huomioon parantaakseen Tanskan rahapelialan kilpailukykyä vaan pyrki ainoastaan saavuttamaan sopivan tasapainon ilmoitetun lain neljän edellä mainitun poliittisen tavoitteen välillä.

(41)

Lisäksi Tanskan viranomaiset totesivat komission tulkinneen asiassa Salzgitter annettua tuomiota väärin, koska komissio ei arvioinut sen perusteella ilmoitetun toimenpiteen valikoivaa luonnetta vaan tutki, voitaisiinko ilmoitetun toimenpiteen valikoivuutta pitää perusteltuna.

(42)

Edellä mainituista syistä Tanskan viranomaiset katsoivat, että jos ilmoitettu verotoimenpide katsottaisiin valikoivaksi, sitä olisi pidettävä verojärjestelmän rakenteen nojalla perusteltuna.

(43)

Komissio sai huomautuksia 17 asianomaiselta, myös kantelijoilta: asianomaisista seitsemän oli yhdistyksiä (15), seitsemän yrityksiä (16) ja kolme jäsenvaltioita (17).

(44)

Toimenpiteen valikoivuudesta jotkin asianomaiset totesivat, että sähköiset ja fyysiset kasinot eivät ole oikeudellisesti ja tosiasiallisesti rinnastettavassa tilanteessa, koska nämä yritykset eivät toimi samoilla markkinoilla, ja että sen vuoksi verotoimenpide ei poikkea yleisesti sovellettavasta verojärjestelmästä. Siksi verotoimenpidettä ei olisi pidettävä valikoivana.

(45)

Asianomaiset kolmannet osapuolet tukivat kantaansa toteamalla, että fyysisten ja sähköisten kasinojen tarjoamat tuotteet eroavat toisistaan merkittävästi. Pelaaminen fyysisessä kasinossa on sosiaalinen kokemus, jossa – toisin kuin sähköisissä rahapeleissä – keskusteleminen, ulkomuoto ja fyysinen ympäristö ovat keskeinen osa pelikokemusta. Fyysinen rahapelaaminen pitäisi myös katsoa osaksi yleistä viihdekokemusta, jota ravintoloiden, baarien, kokoustilojen ja hotellien tarjoamat muut palvelut täydentävät.

(46)

Lisäksi asianomaiset katsoivat, ettei fyysiseen rahapelaamiseen liity samanlaista riippuvuusvaaraa kuin sähköiseen rahapelaamiseen. Tätä kantaa tukee unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka mukaan ”Internetin välityksellä tarjottavien onnenpelien erityispiirteet voivat samoin aiheuttaa vaaroja, jotka ovat luonteeltaan erilaisia ja vakavampia verrattuna näiden pelien perinteisiin markkinoihin, kun kyse on kuluttajien (…) suojelemisesta” (18). Asianomaiset viittaavat myös Institut National de la Santé et de la Recherche Médicale -tutkimuslaitoksen julkaisemaan tutkimukseen rahapelaamisesta (19). Sen mukaan sähköiseen rahapelaamiseen liittyy todellinen riippuvuusvaara, johon on puututtava sääntelemällä sähköisten rahapelien markkinoita.

(47)

Lisäksi jotkin asianomaiset väittivät rahapelimarkkinoiden segmentoituneen eri jakelukanavien mukaan, mikä on keskeinen seikka kyseisten markkinoiden erottelun kannalta. Ne viittasivat tältä osin Ranskan kilpailuviranomaisen 20 päivänä tammikuuta 2011 antamaan lausuntoon, jossa todetaan, että sähköinen pelaaminen voitaisiin erottaa pelaamisesta klubeilla tai fyysisissä myyntipisteissä (20).

(48)

Jotkin asianomaiset huomauttivat myös, että fyysisen rahapelitoiminnan harjoittajiin kohdistuu rajallista kilpailupainetta sillä maantieteellisellä alueella, jolla ne harjoittavat pelitoimintaa. Sen sijaan sähköisen toiminnan harjoittajat joutuvat käymään kovaa kilpailua muiden sähköisen toiminnan harjoittajien kanssa. Koska fyysisten kasinoiden tarjoamat rahapelituotteet ovat sidoksissa fyysiseen paikkaan, asiakkaiden on siirryttävä fyysisesti kyseiseen paikkaan. Esimerkiksi Tanskassa fyysiset kasinot voivat toimia vain kuudessa paikassa. Sen sijaan sähköinen rahapelitoiminta tuo pelaajien ulottuville suuren määrän erilaisten kansainvälisten toiminnanharjoittajien tarjoamia pelikokonaisuuksia. Lisäksi sähköisten kasinojen välistä voimakasta kilpailua kiristää entisestään se, että olemassa on rahapelaamiseen erikoistuneita verkkosivustoja, joilla verrataan eri sähköisten rahapelipalvelujen tarjoajien tarjontaa, sekä useita blogeja ja foorumeja, joilla pelaajat voivat vertailla sähköisen toiminnan harjoittajien tuotteita, hintoja ja palveluja.

(49)

Lisäksi nämä asianomaiset huomauttivat, että sähköisen rahapelitoiminnan kate on huomattavasti pienempi kuin fyysisen rahapelitoiminnan kate, koska sähköisen toiminnan harjoittajien välinen kilpailu on kovaa eikä tällaista kilpailua ole fyysisten kasinoiden välillä. Siksi sähköisten kasinoiden katteet ovat huomattavasti pienemmät tarkasteltaessa voitonjakosuhdetta eli sitä, millainen prosenttiosuus vedonlyöntisummista maksetaan takaisin asiakkaille. Lisäksi fyysiset kasinot voivat tarjota muita sivupalveluja ja saada sivutuloja esimerkiksi kasinohotelleista, baareista tai ravintoloista, joita sähköisessä ympäristössä ei ole. Koska siis fyysisen rahapelitoiminnan harjoittajat voivat saada rahapelitoiminnastaan sähköisen toiminnan harjoittajia suuremmat voitot, verokantojen ero olisi perusteltu ”taloudellisen maksukyvyn” periaatteen nojalla, jonka mukaan niitä, jotka kykenevät kantamaan suuremman verotaakan, pitäisi verottaa enemmän.

(50)

Edellä esitettyjen perustelujen lisäksi jotkin asianomaiset totesivat myös, että vaikka Tanskan toimenpide katsottaisiinkin valikoivaksi, valikoivuus olisi perusteltu verojärjestelmän luonteen ja yleisen rakenteen nojalla. Tanskan erilaisten verokantojen tarkoituksena oli varmistaa, että sähköisen toiminnan harjoittajat hakisivat tanskalaista toimilupaa ja maksaisivat siten tulevaisuudessa veroja Tanskaan, sekä turvata samalla Tanskan rahapelilainsäädännössä vahvistettujen kuluttajansuojatavoitteiden saavuttaminen.

(51)

Tältä osin osa asianomaisista viittasi vuonna 1998 annettuun komission tiedonantoon valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen (21). Sen mukaan verojärjestelmän olemassaoloa on perusteltu valtion menojen rahoittamiseen tarkoitettujen varojen keruulla. Tällä perusteella ne katsoivat, että tavoitetta, joka koskee sähköisten rahapelipalvelujen tarjoamisesta Tanskassa asuville henkilöille saatavien verotulojen optimointia, ei muuten saavutettaisi ilmoitetussa laissa sähköiselle rahapelaamiselle vahvistettua verokantaa korkeammalla verokannalla.

(52)

Edellä esitetyistä perusteluista poiketen muut kolmannet osapuolet – jotka olivat pääasiassa fyysisen toiminnan harjoittajia – toimittivat Tanskan viranomaisten kannan vastaisia huomautuksia.

(53)

Nämä asianomaiset katsoivat yleisesti, että Tanskan verojärjestelmää olisi pidettävä valikoivana, koska järjestelmässä otetaan käyttöön eriävä verokohtelu kahdelle yritysryhmälle, jotka ovat kyseisen toimenpiteen tavoitteiden kannalta toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. Nämä asianomaiset katsoivat, että sähköiset ja fyysiset kasinot harjoittavat kilpailevaa toimintaa yksillä ja samoilla markkinoilla ja ovat siksi toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa.

(54)

Tämän kantansa tueksi ne totesivat, että sähköiset ja fyysiset kasinot tarjoavat samankaltaisia rahapelipalveluja. Kasinopelien sääntöjä pitäisi pitää samoina, ja virtuaalinen vuorovaikutus sähköisen pelipöydän hoitajan tai muiden sähköiseen peliin osallistuvien pelaajien kanssa on verrattavissa todelliseen vuorovaikutukseen fyysisissä kasinoissa. Fyysisten rahapelikoneiden valmistajat valmistavat sähköiseen käyttöön samat mallit kuin fyysiseenkin käyttöön. Sen vuoksi tekniikan näkökulmasta sähköisten ja fyysisten kasinopelien teknologiset alustat, kuvaukset, ominaisuudet, formaatit ja parametrit ovat täysin samanlaiset.

(55)

Lisäksi asianomaiset totesivat, että sähköisten ja fyysisten kasinopelipalvelujen käyttäjien kuluttajaprofiilit ovat samanlaiset. Siksi sähköistä ja fyysistä rahapelaamista ei pitäisi erottaa toisistaan kuluttajanäkökulman perusteella.

(56)

Joidenkin asianomaisten mielestä sähköistä rahapelaamista ei olisi pidettävä fyysisestä rahapelaamisesta poikkeavana toimintana, vaan sähköisiä kasinoja pitäisi yksinkertaisesti pitää toisena kanavana, jonka kautta pelaajille tarjotaan pelejä.

(57)

Edellä esitettyjen perustelujen lisäksi asianomaiset katsoivat, että nykyisiä rahapelimarkkinoita olisi pidettävä sisämarkkinoina, joilla on tapahtumassa suuri muutos, jolle on ominaista pelaajien voimakas siirtyminen fyysisistä kasinoista sähköisiin kasinoihin. Tälle viimeaikaiselle kehitykselle on monia mahdollisia syitä, kuten jatkuvasti lisääntyvä Internetin käyttö, sähköisten kasinoiden pienet toimintakustannukset kaikilla tasoilla (tilat, henkilöstö ja kiinteät kulut) sekä se, että uuden teknologian kehittymisen ansiosta sähköiset kasinot voivat tarjota sähköisiä pelipalveluja rajoituksetta vuorokauden ympäri missä tahansa.

(58)

Asianomaiset ennustivat, että tämä markkinaosuussiirtymä fyysisistä kasinoista sähköisiin kasinoihin kasvaa tulevaisuudessa. Syitä tähän ovat teknologian nopea kehitys, kaupalliset aloitteet ja sähköiselle liiketoiminnalle tyypillinen markkinoille tunkeutuminen, joiden vuoksi tästä rahapelialan sektorista on tullut äärimmäisen dynaaminen ja nopeasti muuttuva. Ne viittasivat tältä osin myös ratkaisuehdotukseen, jonka julkisasiamies Bot antoi asiassa Liga Portuguesa de Futebol Profissional (22) ja jonka mukaan uudet viestintävälineet vaikuttavat alaan niin, että uhka- ja rahapelejä, joita voitiin ennen pelata vain tietyissä tiloissa, voidaan pelata nyt milloin ja missä tahansa uuden teknologian, kuten puhelimien, interaktiivisen television ja Internetin kehityksen vuoksi.

(59)

Asianomaiset viittasivat myös vuonna 2006 tehtyyn komission tutkimukseen rahapelipalveluista sisämarkkinoilla (23). Sen mukaan kasinojen rahapelit ovat tulevaisuudessa yhä useammin palvelinpohjaisia, sillä rahapelikoneissa siirrytään käyttämään enenevässä määrin ladattavia peliohjelmistoja (24). Tämän kehityksen odotetaan tuovan mukanaan uudenlaisia hybridipelipaikkoja.

(60)

Edellä esitetyn väitteensä perusteella asianomaiset katsoivat toimenpiteen olevan valikoiva, sillä sähköisten ja fyysisten kasinoiden harjoittama toiminta on toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. Valikoivuutta ei voida myöskään perustella verojärjestelmän rakenteella. Lisäksi asianomaiset katsoivat, ettei korkeamman verokannan soveltaminen vähennä sähköisen toiminnan harjoittajien halukkuutta hakea toimilupaa Tanskassa.

(61)

Ne eivät myöskään pitäneet Tanskan viittausta muiden jäsenvaltioiden kansallisiin verojärjestelmiin kelvollisena perusteluna tarpeelle houkutella sähköisen kasinotoiminnan harjoittajia, koska vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaikkien perustelujen olisi perustuttava yksinomaan kansalliseen verojärjestelmään (25). Lisäksi tuomioistuimet ovat jatkuvasti hylänneet Tanskan viranomaisten esittämän väitteen siitä, että tiettyihin yrityksiin sovellettavaa verokantaa on alennettava kilpailun lisäämiseksi markkinoilla.

(62)

Tanskan viranomaiset toistivat kantansa, jonka mukaan ilmoitettu toimenpide ei ole valikoiva eikä valtiontukea, ja huomauttivat kaikkien huomautuksia esittäneiden hallitusten tukevan niiden näkemystä siitä, että sääntelynäkökulmasta fyysiset ja sähköiset kasinot on erotettava toisistaan.

(63)

Tanskan viranomaiset huomauttivat myös, että menetelmä, jolla merkitykselliset markkinat on määritelty SEUT-sopimuksen 101–102 artiklan soveltamiseksi, on tarkoitettu yksityisyrityksille ja perustuu arvioon tuotteen korvattavuudesta kysynnän ja tarjonnan näkökulmasta, minkä vuoksi sitä ei pitäisi käyttää arvioitaessa, onko toimenpide valtiontukea. Tämän menetelmän käyttäminen ylittäisi niiden valtiontukisääntöjen rajat, joita sovelletaan esillä olevassa asiassa jäsenvaltion verotusvaltaan.

(64)

Tanskan viranomaiset katsoivat, että sähköinen rahapelaaminen olisi erotettava fyysisestä rahapelaamisesta. Ne viittasivat tältä osin myös komission kantaan, jonka se on hyväksynyt yrityskeskittymää koskevissa menettelyissä ja jonka mukaan rahapelikoneet (jackpot-koneet, rahakekoneet ja käteisvoittokoneet tai viihteen ja rahapalkinnon yhdistävät koneet (niin sanotut AWP-koneet)) muodostavat erilliset tuotemarkkinat (26). Ne mainitsivat myös muun muassa Ranskan kilpailuviranomaisen päätöksen, jonka mukaan fyysisen pokerin markkinat eroavat sähköisen pokerin markkinoista, sillä fyysinen pokeri edellyttää oman käyttäytymisen hallintaa ja muiden pelaajien tarkkailua ja siihen liittyy usein suurempia kustannuksia ja maantieteellisiä rajoituksia (27). Tanskan viranomaiset viittasivat myös Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuviraston päätökseen, jossa toimiluvan saaneet vedonlyöntitoimistot erotetaan puhelin- ja internetvedonlyöntipalveluista (28).

(65)

Tuotemarkkinoiden eroista Tanskan viranomaiset huomauttivat, että monien kolmansien osapuolten mukaan pelikasinoilla tarjotaan ylimääräisiä – ja huomattavasti kalliimpia – palveluja. Sosiologisesta näkökulmasta Tanskan viranomaiset toistivat katsovansa, että etäyhteyttä käyttävät pelaajat ja fyysisesti läsnä olevat pelaajat ovat erilaisia kuluttajia, mikä todetaan myös komission tuoreessa, 24 päivänä maaliskuuta 2011 julkaistussa vihreässä kirjassa sisämarkkinoilla sähköisesti välitettävistä rahapeleistä. Sen mukaan sähköisten rahapelien pelaajien kuluttajaprofiili vaikuttaa poikkeavan perinteisten kasinojen tai vedonlyöntitoimistojen asiakkaiden profiilista. (29)

(66)

Tanskan viranomaiset toistivat myös, että sähköisen toiminnan harjoittajien voitonjakosuhde on huomattavasti korkeampi niiden edullisempien toimintakustannusten vuoksi. Lisäksi ne huomauttivat, että sähköisten ja fyysisten kasinojen välillä on eroja, jotka liittyvät käytettyjen ohjelmistojen teknisiin näkökohtiin, toimilupien myöntämistä koskeviin erilaisiin määräyksiin sekä fyysisten kasinojen paikalliseen valta-asemaan.

(67)

Tanskan viranomaiset kiistivät myös tiettyjen asianomaisten tulkinnan edellä mainitusta ratkaisuehdotuksesta, jonka julkisasiamies Bot antoi asiassa Liga Portuguesa. Ne huomauttivat, että tässä palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyvässä ratkaisuehdotuksessa hyväksytään ajatus siitä, että etäyhteyden varassa pelattavia rahapelejä tarjoavien toiminnanharjoittajien olisi katsottava olevan erilaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa kuin fyysisiä rahapelipalveluja tarjoavien toiminnanharjoittajien.

(68)

Tanskan viranomaiset kuitenkin myönsivät, että tietynlaiset sähköiset rahapelipalvelut voivat silti olla toinen myyntitapa, kuten vedonlyöntipalvelujen tapauksessa.

(69)

Ilmoitetun lain tavoitteiden osalta Tanskan viranomaiset kiistivät tiettyjen asianomaisten perustelun, jonka mukaan ilmoitetulla lailla pyrittäisiin houkuttelemaan ulkomaisia rahapelipalvelujen tarjoajia. Hallituksen tavoitteet on sen sijaan lueteltu rahapelilaissa. Uuden lain yleinen tavoite ei myöskään muutu: tavoitteena on saada tuloja rahapelaamisesta kuten mistä tahansa vastaavasta järjestelmästä, jolla kerätään tuloja julkisen talouden rahoittamiseksi.

(70)

Tanskan viranomaiset hyväksyivät myös joidenkin asianomaisten näkemyksen siitä, että verovelvollisen maksukykyä voitaisiin pitää käypänä perusteena. Tässä tapauksessa sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajien taloudelliset valmiudet ovat selvästi heikommat.

(71)

Lisäksi Tanskan viranomaiset huomauttivat, että sähköisten rahapelien verotusjärjestelmä on suunniteltu takaamaan mahdollisimman suuret tulot. Sen vuoksi sähköisten rahapelien alhaisempi verokanta ilmentää tarvetta tasapainottaa ilmoitetussa laissa vahvistetut neljä tavoitetta ja verotulojen maksimointitarve.

(72)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(73)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että tuki on jäsenvaltion myöntämää tai valtion varoista myönnettyä. Verotulojen menettäminen vastaa valtion verovarojen käyttämistä.

(74)

Tarkasteltavana olevassa asiassa yksikään osapuoli – sen enempää Tanskan viranomaiset, kantelijat kuin kolmannet osapuoletkaan – ei ole kiistänyt sitä, että kyse on valtion varoista.

(75)

Sallimalla sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajien maksaa veroa suhteellisen alhaisen verokannan mukaan eli 20 prosenttia bruttopelituloista (30) Tanskan viranomaiset luopuvat tuloista, jotka ovat valtion varoja. Siksi komissio katsoo, että tarkasteltava toimenpide aiheuttaa valtion varojen menetystä ja on siksi valtion varoista myönnettyä tukea.

(76)

Toimenpiteen on myös tuotettava taloudellista etua vastaanottajalle. Edun käsite kattaa paitsi myönteiset vaikutukset myös toimenpiteet, jotka pienentävät eri tavoin yrityksen normaaleja kuluja (31).

(77)

Esillä olevassa asiassa yksikään osapuoli – sen enempää Tanskan viranomaiset, kantelijat kuin kolmannet osapuoletkaan – ei ole kiistänyt sitä, että toimenpide tuottaa etua.

(78)

Rahapeliverolain mukaan sähköisiä rahapelejä tarjoavien yritysten on maksettava veroa 20 prosenttia bruttopelituloistaan. Tämä verokanta on huomattavasti fyysisen rahapelitoiminnan harjoittajiin sovellettavaa verokantaa alhaisempi. Näin ollen sähköistä rahapelitoimintaa harjoittavat yritykset saavat etua alhaisemman verotuksen muodossa. Tästä seuraa, että tarkasteltavana oleva toimenpide tuottaa etua sähköisiä rahapelipalveluja tarjoaville yrityksille.

(79)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan toimenpiteen on vaikutettava EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua. Nyt käsiteltävässä asiassa Tanskaan sijoittautuviin sähköisten rahapelipalvelujen tarjoajiin kohdistuu kilpailua ja ne osallistuvat yhteisön sisäiseen kauppaan. Sen vuoksi rahapeliverolaki, jonka nojalla sähköisiä rahapelipalveluja tarjoavat Tanskan yritykset saavat suotuisampaa verokohtelua, vaikuttaa vääjäämättä yhteisön sisäiseen kauppaan ja vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua.

(80)

Jotta toimenpidettä voidaan pitää SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, sen pitää olla valikoiva ja suosia tiettyjä yrityksiä tai tuotannonalaa.

(81)

Oikeuskäytännössä vakiintunut tapa tulkita valikoivuutta on se, että toimenpide on valikoiva, jos sen ”tarkoituksena on vapauttaa osittain kyseiset yritykset lakisääteisistä pakollisista maksuista koostuvan yleisen sosiaaliturvajärjestelmän tavanomaisen soveltamisen mukaisista maksuista” (32). Tästä seuraa, että toimenpide on valikoiva, jos sen seurauksena poiketaan yleisen verokehyksen soveltamisesta. Oikeuskäytännön mukaan on arvioitava sitä, suosiiko jokin toimenpide jotakin yritystä verrattuna muihin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta siihen rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa (33).

(82)

Oikeuskäytännössä todetaan, että jos toimenpiteen katsotaan poikkeavan yleisestä verojärjestelmästä, sitä on tutkittava ja tältä pohjalta on määritettävä, johtuuko poikkeama kyseisen verojärjestelmän luonteesta tai yleisestä rakenteesta (34). Toisin sanoen kyse on siitä, onko kyseinen toimenpide, joka vaikuttaa lähtökohtaisesti valikoivalta, verojärjestelmän rakenteen nojalla perusteltu (35).

(83)

Esillä olevassa asiassa viitekehykseksi olisi määriteltävä Tanskan rahapelitoiminnan verojärjestelmä. Rahapeliverolain tarkoituksena on säännellä kaiken Tanskassa tarjotun tai järjestetyn rahapelitoiminnan verotusta riippumatta siitä, onko kyse sähköisestä vai fyysisestä toiminnasta. Siksi nyt tarkasteltavaa toimenpidettä (eli sähköistä rahapelitoimintaa suosivaa eriävää verokohtelua) pitäisi arvioida tätä viitekehystä vasten.

(84)

Se, että ilmoitetussa laissa säädetään, että sähköisissä kasinoissa pelipalveluja tarjoavilta toimiluvanhaltijoilta peritään veroa 20 prosenttia niiden bruttopelituloista, kun taas fyysisissä kasinoissa pelipalveluja tarjoavilta toimiluvanhaltijoilta veloitetaan perusmaksuna 45 prosenttia niiden bruttopelituloista ja tietyn rajan jälkeen lisämaksuna 30 prosenttia niiden bruttopelituloista, herättää kysymyksen siitä, pitäisikö eri tavoin verotettavien sähköisen ja fyysisen rahapelitoiminnan harjoittajien katsoa olevan tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa.

(85)

Tältä osin Tanskan viranomaiset ovat jatkuvasti todenneet, että sähköinen ja fyysinen rahapelitoiminta eivät ole tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa alustojen, kustannusten, katteiden, sosiaalisen kokemuksen, toimittajien ja tuotteiden osalta.

(86)

Lisäksi ne ovat painottaneet muiden asianomaisten tavoin näiden kahden toiminnanharjoittajaryhmän välistä eroa viittaamalla siihen, että sähköisiin kasinoihin kohdistuu kovaa kilpailua, kun taas fyysiset kasinot eivät kohtaa kilpailua.

(87)

Vaikka sähköisen ja fyysisen rahapelitoiminnan harjoittajien välillä onkin objektiivisesti arvioiden monia eroja (kuten fyysisen ja sähköisen pelitavan välinen ero), komissio katsoo, ettei edellä mainittujen sähköisten ja fyysisten pelikasinojen erojen perusteella voida katsoa, että näiden kahden eri yritystyypin välillä olisi tosiasiallisesti ja oikeudellisesti olennainen ja ratkaiseva ero.

(88)

Komissio huomauttaa tältä osin, että fyysisen ja sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajien tarjoamat pelit ovat samanlaisia. Niin fyysisen kuin sähköisenkin rahapelitoiminnan harjoittajien tarjoamat pelit – kuten ruletti, baccarat, punto banco, blackjack, pokeri ja pelikonepelit – ovat samaa rahapelitoimintaa riippumatta siitä, tapahtuuko pelaaminen fyysisessä vai sähköisessä ympäristössä. Lisäksi tekniikan näkökulmasta sähköisten ja fyysisten kasinopelien teknologiset alustat, formaatit ja parametrit näyttävät olevan toisiinsa rinnastettavissa.

(89)

Tältä osin komissio katsoo, että sikäli kuin kyse on rahapelitoiminnan verotuksesta, sähköinen rahapelitoiminta on samantyyppisten rahapelien toinen jakelukanava. Komissio perustelee tätä kantaansa sillä, että sähköiset kasinot ovat tehneet huomattavasti työtä jäljitelläkseen fyysisten kasinojen tarjoamaa kokemusta, jotta sähköiseen peliin osallistuvista henkilöistä tuntuisi siltä kuin he pelaisivat fyysisessä kasinossa eivätkä virtuaaliympäristössä.

(90)

Tanskan viranomaiset ovat perustelleet näkemystään, jonka mukaan sähköinen ja fyysinen rahapelitoiminta eivät ole tosiasiallisesti ja oikeudellisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa, viittaamalla muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan kilpailuviraston päätökseen, jossa toimiluvan saaneet vedonlyöntitoimistot erotetaan puhelin- ja internetvedonlyöntipalveluista (36). Tämä viittaus on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, että Tanskan viranomaisten mukaan sähköisessä ja ei-sähköisessä vedonlyönnissä on kyse samasta palvelusta (37). Tältä osin on myös ristiriitaista, että Tanskan viranomaiset pitävät sähköisiä ja ei-sähköisiä vedonlyöntipalveluja samanlaisena toimintana ja verottavat niitä samalla tavalla, kun taas muuta sähköistä ja fyysistä rahapelitoimintaa pidetään eri toimintoina ja verotetaan eri tavoin.

(91)

Tanskan viranomaiset viittasivat myös asiassa Candover-Cinven-Gala tehtyyn päätökseen (38), jonka mukaan rahapelikoneet (jackpot-koneet, rahakekoneet ja käteisvoittokoneet tai AWP-koneet) muodostavat itsenäiset tuotemarkkinat (39). Tämä päätös ei koskenut valtiontukisääntöjen soveltamista eikä valikoivuutta, mutta on silti huomattava, että vaikka päätöksessä todetaan, että pelikoneet (jackpot-koneet, rahakekoneet, käteisvoittokoneet tai viihteen ja rahapalkinnon yhdistävät koneet (AWP-koneet)) muodostavat erilliset tuotemarkkinat, siinä myös todetaan, että niitä voidaan pitää rahapelikokonaisuutena paikoissa, joissa ne sijaitsevat, eli kasinoilla, bingoklubeilla, pelihalleissa, anniskeluravintoloissa, vedonlyöntitoimistoissa jne. (40).

(92)

Myöskään väitteet kuluttajien sosioekonomisiin profiileihin, riippuvuusriskeihin tai markkinoiden kehitykseen liittyvistä eroista eivät riitä osoittamaan, että sähköinen rahapelaaminen ja fyysinen rahapelaaminen olisivat kaksi erillistä toimintatyyppiä, jotka eivät ole oikeudellisesti ja tosiasiallisesti toisiinsa rinnastettavissa. Osa tutkimuksista, joihin niin Tanskan viranomaiset kuin kantelijatkin viittasivat, vaikuttaa sisältävän havaintoja, joilla voidaan perustella vastakkaisia päätelmiä. Näin ollen Tanskan viranomaiset väittivät, että vuonna 2006 tehty komission tutkimus rahapelipalveluista sisämarkkinoilla (41) osoittaa, että sähköisten rahapelien ja fyysisten rahapelien markkinat ovat toisistaan erilliset (42). Osa asianomaisista lainasi puolestaan samaa tutkimusta (43) osoittaakseen, että sähköisten rahapelien markkinoita ei saisi pitää uusina markkinoina vaan ne olisi nähtävä tuloksena samojen rahapelimarkkinoiden kehityksestä, joka tuo mukanaan uudenlaisia hybridipelipaikkoja (44).

(93)

Ristiriitaisia havaintoja on myös Tanskan sosiaalialan tutkimuskeskuksen (Det Nationale Forskningscenter for Velfærd) (45) tutkimuksessa, johon Tanskan viranomaiset ja kantelijat viittasivat. Tanskan viranomaiset väittivät, että fyysisten kasinoiden pelaajat eroavat sähköisten kasinoiden pelaajista iältään, sukupuoleltaan ja koulutustasoltaan, kun taas kantelijat tekivät saman tutkimuksen perusteella vastakkaisen johtopäätöksen ja totesivat tutkimuksen osoittavan, ettei fyysisissä tai sähköisissä kasinoissa pelaavien kuluttajien profiileissa ole suuria eroja. Kantelijat katsoivat tutkimuksen osoittavan, että rahapelien pelaajat ovat sekä fyysisissä että sähköisissä kasinoissa tyypillisesti samoja 18–24-vuotiaita nuoria miehiä (46).

(94)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että sähköisten ja fyysisten kasinojen olisi katsottava olevan oikeudellisesti ja tosiasiallisesti toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa. Koska sähköiseen ja fyysiseen rahapelaamiseen liittyvät samat riskit, ilmoitetulla toimenpiteellä puututaan sekä sähköiseen että fyysiseen rahapelaamiseen. Tarkasteltavalla toimenpiteellä otetaan käyttöön eriävä verokohtelu, joka suosii sähköisen pelitoiminnan harjoittajia fyysisten kasinojen kustannuksella. Siksi tarkasteltavana olevaa toimenpidettä olisi lähtökohtaisesti pidettävä valikoivana SEUT-sopimuksen 107 artiklassa tarkoitetulla tavalla, sillä sen seurauksena poiketaan yleisestä verojärjestelmästä.

(95)

Sitä, voidaanko lähtökohtaisesti valikoivalta vaikuttavaa toimenpidettä perustella järjestelmän luonteella ja yleisellä rakenteella, on arvioitava olemassa olevan oikeuskäytännön valossa. Toimenpiteen valikoivuutta voidaan perustella verojärjestelmän pääperiaatteilla tai perusteilla.

(96)

Tanskan viranomaiset katsoivat tältä osin, että kyseisen alan erityispiirteiden vuoksi sähköisen pelitoiminnan harjoittajia suosiva eriävä verokohtelu on ainoa tapa taata verojärjestelmän tehokkuus. Korkeampi verokanta vähentäisi sähköisen pelitoiminnan harjoittajien halukkuutta hakea tanskalaista toimilupaa, kun taas alhaisemman verokannan soveltaminen kaikkiin toiminnanharjoittajiin rikkoisi yleistä tavoitetta pitää rahapelaamisen määrä kohtuullisena.

(97)

Tanskan viranomaiset ovat myös todenneet, että sähköisen pelitoiminnan harjoittajien taloudelliset edellytykset, joiden ne väittävät olevan fyysisen kasinotoiminnan harjoittajien edellytyksiä heikommat, ovat peruste näiden kahden toiminnanharjoittajaryhmän erilaisille verokannoille.

(98)

Edellä esitettyjen perustelujen valossa komissio muistuttaa, että oikeuskäytännön (47) ja valtiontukisääntöjen soveltamista yritysten välittömään verotukseen koskevan komission tiedonannon (48) mukaan jäsenvaltion on osoitettava, johtuuko tarkasteltavana oleva toimenpide kyseisen verojärjestelmän perus- tai pääperiaatteista. Valtiontukikiellon periaatteesta voidaan poiketa, jos poikkeaminen perustuu kyseisen verojärjestelmän luonteeseen tai yleiseen rakenteeseen. Siksi sitä on tulkittava tiukasti (49).

(99)

Näin ollen Tanskan viranomaisten on osoitettava, että kyseinen verotoimenpide on verojärjestelmän rakenteen nojalla perusteltu. Tanskan viranomaiset eivät kuitenkaan esittäneet riittäviä ja vakuuttavia todisteita siitä, että laajan ryhmän (rahapelitoiminnan harjoittajat) tietyn segmentin (sähköisen toiminnan harjoittajien) verokannan alentaminen keinona varmistaa, että jälkimmäinen joukko hakee toimilupaa, perustuisi verojärjestelmän periaatteisiin ja rakenteeseen. Varsinkin tavoitetta, joka koskee ulkomaisten sähköisten rahapelipalvelujen tarjoajien houkuttelemista Tanskaan Tanskan sääntöjen piiriin, olisi pidettävä yleisenä poliittisena tavoitteena, joka ei kuulu verojärjestelmän rakenteeseen.

(100)

Myöskään sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajien heikompaa maksukykyä koskevan väitteen osalta Tanskan viranomaiset eivät osoittaneet, että sähköisen ja fyysisen kasinotoiminnan kannattavuudessa olisi ero, joka olisi peruste eriävälle verotukselle. Tanskan viranomaiset eivät myöskään osoittaneet taloudellisen maksukyvyn olevan niiden yritysten välittömään verotusjärjestelmään kuuluva periaate, jolla voitaisiin perustella tässä tapauksessa sähköisten ja fyysisten kasinojen eriävä verokohtelu.

(101)

Edellä esitetystä seuraa, ettei komissio katso ilmoitetun lain valikoivuuden olevan perusteltu verojärjestelmän rakenteen nojalla.

(102)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa vahvistetut kriteerit täyttyvät ja että toimenpide, jolla sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajille asetetaan alhaisempi verokanta, on valtiontukea Tanskaan sijoittautuneille sähköisten rahapelipalvelujen tarjoajille.

(103)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään, milloin tietyt tukitoimenpiteet soveltuvat sisämarkkinoille ja millaista tukea voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana.

(104)

Komissio katsoo, että tarkasteltavana oleva toimenpide voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen nojalla, jonka mukaan sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää ”tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”.

(105)

Komissio huomauttaa, ettei toimenpide kuulu voimassa olevien SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamista koskevien suuntaviivojen soveltamisalaan. Siksi sitä on arvioitava suoraan tämän sopimuskohdan valossa. Jotta tukitoimenpide soveltuisi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla sisämarkkinoille, sillä on pyrittävä yhteisen edun mukaiseen tavoitteeseen tarpeellisella ja oikeasuhteisella tavalla. Arvioidessaan toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille komissio vertaa sitä, miten toimenpide edistää yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista, sen mahdollisiin kielteisiin sivuvaikutuksiin, kuten kaupan ja kilpailun vääristymiseen. Tämä arviointi perustuu kolmivaiheiseen tarkasteluun. Kahdessa ensimmäisessä vaiheessa tarkastellaan valtiontuen myönteisiä vaikutuksia ja kolmannessa vaiheessa tarkastellaan haittavaikutuksia ja verrataan hyötyjä ja haittoja (50). Arvioinnin rakenne on seuraavanlainen:

(106)

Tanskan viranomaiset selittivät päättäneensä uudistaa nykyistä rahapeli- ja vedonlyöntipalveluista annettua lainsäädäntöä korvatakseen olemassa olevan monopolijärjestelmän säännellyllä ja osittain vapautetulla järjestelmällä. Vapauttamisen katsottiin olevan tarpeen, jotta Tanska muun muassa noudattaisi EU:n lainsäädäntöä komission aloitettua rikkomismenettelyn ja lähetettyä 23 päivänä maaliskuuta 2007 perustellun lausunnon (51) ja jotta se voisi vastata muihin maihin sijoittautuneiden rahapelipalvelujen tarjoajien tuottamien laittomien sähköisten rahapelipalvelujen aiheuttamaan uhkaan.

(107)

Tähän asti Tanskan rahapelialalla on vallinnut pohjimmiltaan valtion monopoli, sillä ainoa toimilupa on myönnetty valtionyhtiö Danske Spil A/S:lle. Vaikka sääntelykehys kieltääkin ulkomaisia sähköisten rahapelipalvelujen tarjoajia markkinoimasta palvelujaan Tanskassa asuville kuluttajille, monet muihin jäsenvaltioihin ja myös unionin ulkopuolisiin maihin sijoittautuneet sähköisten rahapelipalvelujen tarjoajat ovat tarjonneet palvelujaan Tanskan ulkopuolella sijaitsevien kanavien, kuten Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulevien satelliittitelevisiolähetysten kautta. Tanskan viranomaiset totesivat ilmoituksessaan, etteivät ne voisi käytännössä valvoa, että muut rahapelipalvelujen tarjoajat noudattavat Tanskassa voimassa olevaa palvelujen markkinointikieltoa, koska tanskalaisessa tuomioistuinmenettelyssä oli todettu Tanskan rahapelimonopolin rajoittavan nykyisellään palvelujen vapaata liikkuvuutta. Näin syntyi epätyydyttävä tilanne, jossa olemassa olevan monopolin laillisuus paitsi kyseenalaistettiin hallinnollisissa menettelyissä ja oikeudenkäynneissä myös haastettiin siten, että muille lainkäyttöalueille sijoittautuneet toimiluvattomat toiminnanharjoittajat tarjosivat sähköisiä rahapelipalvelujaan kuluttajille suoraan.

(108)

Rahapelilain liitteenä olevissa perusteluissa vapauttamista perusteltiin teknologian viimeisimmällä kehityksellä, jonka vuoksi Tanska kuuluu nyt maailmanlaajuiseen viestintäyhteisöön, jossa kuluttajilla on saatavanaan monenlaisia, monille eri lainkäyttöalueille sijoittautuneiden palveluntarjoajien tarjoamia palveluja. Rahapeleistä on tullut kymmenen viime vuoden aikana merkittävä myyntituote Internetissä varsinkin nettipokerin myötä. Internet on tarjonnut Tanskan kansalaisille tilaisuuden verrata Danske Spilin tuotteita Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Maltaan, Gibraltarille ja muihin maihin sijoittautuneiden sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajien tarjoamiin tuotteisiin. Kansainvälisten rahapelipalvelujen tarjoajien palveluja käyttävien tanskalaisten määrä on kasvanut viime vuosina nopeasti. Kuten Tanskan viranomaiset kertoivat, maan hallitus pelkäsi, että ellei rahapelipalvelujen tarjontaa säännellä ja valvota tehokkaasti, se voi tuoda mukanaan yhteiskunnallisia haittavaikutuksia rikollisuuden ja yleisten järjestyshäiriöiden muodossa ja johtaa heikossa asemassa olevien yksilöiden peliriippuvuuteen. Samaan aikaan Danske Spilin voitot ovat pienentyneet tasaisesti. Siksi Tanskan viranomaisilla oli tarve säännellä ja valvoa Tanskan kansalaisille tarjottavia rahapelejä voidakseen kanavoida pelaamista säänneltyyn ympäristöön ja ehkäistä yhteiskunnallisia haittavaikutuksia.

(109)

Komissio muistuttaa tältä osin, ettei rahapelialaa ole koskaan yhdenmukaistettu Euroopan unionissa. Palveludirektiivin 2 artiklassa jopa säädetään, että rahapelaaminen jätetään nimenomaisesti direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. (52) Vaikka alalla ei olekaan johdettua lainsäädäntöä, rajat ylittävä rahapelitoiminta voi kuulua SEUT-sopimuksessa vahvistettujen perusvapauksien eli sijoittautumisoikeuden (SEUT-sopimuksen 49 artikla) ja palvelujen tarjoamisen vapauden (SEUT-sopimuksen 56 artikla) piiriin.

(110)

Periaatteessa SEUT-sopimuksen 56 artiklassa vaaditaan poistamaan kaikki palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuvat rajoitukset, vaikka niitä sovellettaisiin erotuksetta sekä kotimaisiin palvelujen tarjoajiin että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin palvelujen tarjoajiin, jos rajoituksilla estetään toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen, siellä vastaavanlaisia palveluja lainmukaisesti tarjoavan henkilön toiminta, haitataan tätä toimintaa tai tehdään siitä vähemmän houkuttelevaa (53). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan myös jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa kielletään muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita palveluntarjoajia tarjoamasta palveluja kyseisen ensimmäisen jäsenvaltion alueella Internetin välityksellä, rajoittaa SEUT-sopimuksen 56 artiklassa vahvistettua palvelujen tarjoamisen vapautta (54). Lisäksi palvelujen tarjoamisen vapaudesta hyötyvät sekä palvelujen tarjoaja että niiden vastaanottaja (55).

(111)

Vaikka esillä olevassa tapauksessa rahapelipalvelujen tarjoaminen kuuluukin ensisijaisesti SEUT-sopimuksen 56 artiklassa vahvistetun perusvapauden piiriin, sijoittautumisvapauteen vaikuttaa myös Tanskan lainsäädäntö. Rahapelilain 27 §:ssä Tanska edellyttää, että sähköisten rahapelipalvelujen tarjoajan kotipaikka on Tanskassa tai, jos sen kotipaikka on muussa EU:n tai ETA:n jäsenvaltiossa, että se nimittää valtuutetun edustajan. Sijoittautumisvapauteen kohdistuvia rajoituksia perustellaan samalla tavalla kuin palvelujen tarjoamisen vapauteen kohdistuvia rajoituksia.

(112)

Näiden perusvapauksien rajoitukset ovat hyväksyttävissä vain, jos ne ovat poikkeustoimenpiteitä, joista määrätään nimenomaisesti SEUT-sopimuksen 52 artiklassa, tai jos tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti niitä perustellaan yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä. SEUT-sopimuksen 52 artiklan 1 kohdassa sallitaan rajoitukset yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden tai kansanterveyden perusteella.

(113)

Rahapelitoiminnan osalta unionin tuomioistuin on tunnustanut tuomioissaan tiettyjä yleistä etua koskevia pakottavia syitä, joita ovat esimerkiksi kuluttajansuoja, petosten ehkäisy ja sen ehkäisy, että kansalaisia houkutellaan tuhlaamaan liiallisesti rahapelitoimintaan, sekä yleinen tarve säilyttää yleinen järjestys. Tässä yhteydessä moraalisten, uskonnollisten tai kulttuuristen näkökohtien sekä yksilön tai yhteiskunnan kannalta rahapeleihin ja vedonlyöntiin liittyvien moraalisesti ja taloudellisesti vahingollisten seurausten vuoksi voi olla perusteltua, että kansallisilla viranomaisilla on riittävästi harkintavaltaa päättää, mitä vaatimuksia on asetettava kuluttajien ja yleisen järjestyksen suojaamiseksi. Näin ollen rajoituksia on aina voitava perustella yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä, niiden on oltava omiaan takaamaan niillä tavoiteltavan päämäärän toteuttaminen, eivätkä ne saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi. Niitä on sovellettava ilman syrjintää (56).

(114)

On kuitenkin huomattava, ettei verotulojen menettäminen kuulu SEUT-sopimuksen 52 artiklassa lueteltuihin syihin eikä sitä ole hyväksytty oikeuskäytännössä (57), minkä vuoksi sitä ei voida pitää yleistä etua koskevana pakottavana syynä, jolla voitaisiin perustella toimenpidettä, joka periaatteessa rikkoo perusvapautta.

(115)

Rajat ylittävien rahapelipalvelujen tarjoamiseen kohdistuvien rajoitusten perustelemisesta tuomioistuin on todennut nimenomaisesti seuraavaa (58):

(116)

Hiljattain antamassaan tuomiossa tuomioistuin käsitteli myös tarkasti sähköisen rahapelaamisen vaaroja (59):

(117)

Koska rahapelialaa ei ole yhdenmukaistettu ja koska jäsenvaltiot suhtautuvat eri tavoin siihen, mitkä pelit ovat sallittuja ja mitkä toiminnanharjoittajat saavat tarjota niitä, sisämarkkinat ovat rajat ylittävien rahapelipalvelujen tarjonnan osalta hyvin pirstoutuneet. Osa jäsenvaltioista rajoittaa tai jopa kieltää tiettyjen uhkapelien tarjoamisen, kun taas joissakin jäsenvaltioissa on päädytty avoimempiin markkinoihin. Monet jäsenvaltiot ovat myös hiljattain tarkistaneet rahapelilainsäädäntöään tai tarkistavat sitä parhaillaan sähköisten rahapelipalvelujen kasvun vuoksi.

(118)

Tanskan viranomaiset eivät toimittaneet tarkkoja lukuja Tanskassa asuvien henkilöiden laittomasta rahapelaamisesta vaan totesivat sääntelemättömän sähköisen rahapelaamisen kehityksen olevan yhteiskunnallisesta näkökulmasta huolestuttavaa.

(119)

Euroopan komission maaliskuussa 2011 julkistamassa vihreässä kirjassa vahvistetaan tämä suuntaus (60). Sen liitteenä olevasta komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta ilmenee, että vuonna 2008 sähköinen rahapelaaminen tuotti Tanskassa 250 miljoonan euron bruttopelitulot, joista 14 prosenttia (34 miljoonaa euroa) tuli kasinopeleistä ja 22 prosenttia (56 miljoonaa euroa) pokerista (61). Sekä sähköiset kasinopelit että nettipokeri ovat sinänsä kiellettyjä.

(120)

Näiden lukujen odotetaan kasvavan. Vihreän kirjan mukaan sähköinen rahapelaaminen on rahapelimarkkinoiden nopeimmin kasvava segmentti: sen osuus koko rahapelimarkkinoiden vuotuisista tuloista oli 7,5 prosenttia vuonna 2008 (27 jäsenvaltion EU:ssa), ja sähköisen rahapelaamisen markkinoiden odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2013 mennessä (62). Lisäksi arvioiden mukaan sähköisten rahapelien osuus kansallisesta rahapelien kulutuksesta on Tanskassa 21,9 prosenttia. Tämä osuus on EU:ssa toiseksi korkein, ja EU:n keskiarvo on 7,5 prosenttia (63).

(121)

Edellä mainitun oikeuskäytännön sekä EU:n rahapelimarkkinoiden yleisten piirteiden valossa komissio katsoo, että Tanskan viranomaisten esittämät syyt, joilla ne ovat perustelleet ilmoitettua toimenpidettä, ovat aiheellisia. Komissio on erityisesti tietoinen tarkasteltavana olevan toiminnan erityispiirteistä. Internetin välityksellä tarjotut sähköiset rahapelit ovat muuttaneet alaa ja luoneet maailmanlaajuiset markkinat, joilla fyysiset rajat ovat hämärtyneet. Tältä osin, kuten vuonna 2011 julkistetussa vihreässä kirjassa todetaan (64), komissio panee myös merkille tarpeen valvoa sähköisten rahapelien alaa, jotta ehkäistään haittavaikutuksia, joita sähköisellä rahapelaamisella voi olla kuluttajiin. Sen lisäksi, että monissa sosiaalialan tutkimuksissa (65) on osoitettu, että sähköiseen rahapelaamiseen liittyy merkittävä peliriippuvuusriski, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota alaikäisiin ja muihin heikossa asemassa oleviin henkilöihin, kuten pienituloisiin pelaajiin, aiemmin peliriippuvuudesta kärsineisiin pelaajiin ja nuoriin aikuisiin, jotka eivät ole tietoisia peliongelmaan liittyvistä vaaroista. Suojellakseen näitä potentiaalisia pelaajaryhmiä jäsenvaltioiden olisi voitava valvoa sähköistä rahapelaamista muun muassa asettamalla ikärajoja tai toimilupaehtoja, valvomalla maksujen käsittelyjärjestelmiä ja rajoittamalla sähköisten rahapelien markkinointia tai myynninedistämistä.

(122)

Näin ollen Tanskassa käynnistetty, ilmoitetun lain hyväksymiseen johtanut uudistus vastaa Euroopan komission 24 päivänä maaliskuuta 2011 julkistaman, sähköisesti välitettäviä rahapelejä sisämarkkinoilla koskevan vihreän kirjan tavoitetta: vihreän kirjan tarkoituksena on vaikuttaa osaltaan siihen, että jäsenvaltioissa otettaisiin käyttöön sähköisiä rahapelejä koskeva oikeuskehys, joka lisäisi kaikkien sidosryhmien oikeusvarmuutta (66). Vihreällä kirjalla vastattiin joulukuussa 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin, joissa pidettiin tervetulleena Euroopan komission sähköisestä rahapelaamisesta sisämarkkinoilla aloittamaa laajaa kuulemista, jonka ansiosta voitaisiin käydä perusteellista keskustelua erityisesti sähköisten rahapelipalvelujen esiin nostamista kysymyksistä (67), sekä Euroopan parlamentin 10 päivänä maaliskuuta 2009 hyväksymään päätöslauselmaan, jossa komissiota pyydetään tutkimaan läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa rajat ylittävien rahapelipalvelujen taloudellisia ja muita vaikutuksia (68). On korostettava, että ilmoitetulla lailla täytäntöön pantu lainsäädäntöuudistus vastaa komission ajamia tavoitteita, jotka johtivat rikkomismenettelyn aloittamiseen ja perustellun lausunnon lähettämiseen Tanskan viranomaisille maaliskuussa 2007 (69).

(123)

Näistä syistä komissio katsoo, että sikäli kuin ilmoitetulla rahapeliverolailla vapautetaan markkinat ja annetaan tanskalaisten ja ulkomaisten sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajien tarjota palvelujaan Tanskassa asuville henkilöille sekä varmistetaan, että nämä toiminnanharjoittajat täyttävät Tanskan viranomaisten myöntämän toimiluvan saamiselle asetetut ehdot, sillä pyritään perusteltuun yhteisen edun mukaiseen tavoitteeseen.

(124)

Tukitoimenpidettä pidetään tarpeellisena ja oikeasuhteisena, kun se on tarkoituksenmukainen keino saavuttaa yhteisen edun mukainen määritetty tavoite, kun sillä on tuensaajiin kohdistuva kannustevaikutus ja kun se ei johda asiattomaan kilpailun vääristymiseen.

(125)

Tanskan hallitus päätti vapauttaa Tanskan sähköiset rahapelimarkkinat ja sallia sen, että sähköistä toimintaa koskevia toimilupia myönnettäisiin rajoittamaton määrä. Tällaisen toimiluvan myöntäminen edellyttää kuitenkin monien, muun muassa toimilupaa hakevan yrityksen johdon luotettavuuteen liittyvien ehtojen täyttymistä. Jotta vapauttaminen tuottaisi tulosta, Tanskan hallitus päätti myös alentaa sähköisen toiminnan harjoittajien verotusta muuttamatta kuitenkaan fyysisen rahapelitoiminnan harjoittajiin sovellettavia verokantoja. Tältä osin kantelijat katsoivat, ettei sähköisen toiminnan harjoittajien verokannan alentaminen ollut tarkoituksenmukaisin ratkaisu. Vapauttamisen tavoitteet olisi voitu saavuttaa esimerkiksi estämällä maksu- ja viestiliikenne (käyttämällä rajoittavia välineitä), ilman että sähköisen toiminnan harjoittajien verokantoja olisi tarvinnut alentaa. Kantelijoiden mukaan Tanska olisi siis voinut varmistaa laitonta sähköistä rahapelaamista koskevan kiellon noudattamisen estämällä maksu- ja viestiliikenteen (verkkotunnusperusteinen suodattaminen, IP-osoiteperusteinen esto ja maksujen estäminen) tai rajoittamalla myönnettävien toimilupien määrää.

(126)

Komission vihreässä kirjassa todetaan, että estojärjestelmien tehokkuus riippuu ennalta määritellyistä ja ajan tasalla pidetyistä estettävien kohteiden luetteloista ja tehokkaista ohjelmistojärjestelmistä. Tanskan viranomaiset kuitenkin huomauttivat olevan kyseenalaista, tuottaisivatko nämä estojärjestelmät toivottuja tuloksia, koska sähköisten rahapelien pelaajat voisivat kiertää internetestoja vaihtamalla käyttämiään ”portteja” ja tiettyjen maksujen kieltäminen voisi estää täysin lailliset kauppatapahtumat, joissa ei ole kyse pelipanosten ja palkintojen maksamisesta.

(127)

Mahdollisuudesta myöntää sähköisen toiminnan harjoittamiseen rajallinen määrä toimilupia on todettava, että tämän vaikutukset riippuvat myönnettävien toimilupien määrästä. Jos määrää rajoitetaan vain muutamaan toimilupaan, kilpailijoiden pieni määrä vähentää kilpailua ja vaikuttaa tarjontaan. Tällöin pelaajille aiheutuu pienemmän voitonjakosuhteen muodossa korkeammat kustannukset kuin tilanteessa, jossa toimilupien määrää ei rajoiteta. Toimilupien määrän rajoittaminen rajoittaa myös markkinoilla kuluttajien saatavilla olevaa palveluvalikoimaa ja palvelujen laatua ja kannustaa toiminnanharjoittajia suhtautumaan välinpitämättömämmin kuluttajien toiveisiin ja tarpeisiin. (70) Toimilupien määrän rajoittaminen nostaa esiin myös kysymyksiä siitä, millä kriteereillä toimilupien määrä ratkaistaan, jotta sitä ei määritetä mielivaltaisella tavalla, miten toimilupavaatimuksia valvotaan ja mitkä laitokset niitä valvovat ja miten laittomaan palvelujen tarjoamiseen puututaan eli mitä toimenpiteitä laittomasti tarjottujen rahapelipalvelujen torjumiseksi toteutetaan ja kuka niitä toteuttaa (71).

(128)

Näiden seikkojen valossa komissio katsoo, että sähköiseen rahapelitoimintaan sovellettava alhaisempi verokanta on tarkoituksenmukainen keino saavuttaa uuden rahapeliverolain vapauttamistavoitteet. Tukitoimenpiteellä taataan, että sähköisen toiminnan harjoittajat, jotka haluavat tarjota rahapelipalveluja Tanskassa asuville, hakevat toimilupaa ja noudattavat sovellettavia kansallisia sääntöjä.

(129)

Komissio katsoo, että tukitoimenpiteellä kyetään muuttamaan ulkomaille sijoittautuneiden sähköisten rahapelipalvelujen tarjoajien käyttäytymistä, sillä alhaisempi verokanta kannustaa tällaisia toiminnanharjoittajia hakemaan toimilupaa Tanskassa ja tarjoamaan siten sähköisiä rahapelipalveluja ensimmäistä kertaa laillisesti.

(130)

Tukea pidetään oikeasuhteisena vain, jos samaa muutosta käyttäytymisessä ei saataisi aikaan myöntämällä tukea ja aiheuttamalla vääristymistä vähemmän. Tuki on rajoitettava pienimpään tarvittavaan määrään, jolla tuettu toiminta toteutuu. Esillä olevassa tapauksessa komissio katsoo Tanskan viranomaisten suunnitelleen toimenpiteen sellaiseksi, että siihen käytettävä valtiontuki ja siitä aiheutuva kilpailun vääristyminen pidetään mahdollisimman vähäisenä.

(131)

Maaliskuun 6 päivänä 2010 päivätyssä, vahvistettavaa verokantaa koskevassa muistiossa, jonka Tanskan verotuksesta vastaava ministeriö toimitti Tanskan parlamentin poliittisten puolueiden puolueryhmien päätiedottajille (72), sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajien alhaisempaa verokantaa, joka on 20 prosenttia niiden bruttopelituloista, perusteltiin seuraavasti:

(132)

Tässä muistiossa Tanskan viranomaiset toteavat, että Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä, jonka pitäisi katsoa olevan hyvin lähellä Tanskan rahapeliverolakia, vahvistetaan sähköisen rahapelaamisen verokannaksi 15 prosenttia. Tanskan viranomaiset katsoivat, että sähköiseen rahapelaamiseen sovellettava verokanta voitaisiin asettaa korkeammaksi kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sillä Tanska – toisin kuin Yhdistynyt kuningaskunta – ottaa käyttöön myös täydentäviä estotoimia, jotka vaikeuttavat pelaajien pelaamista sellaisten ulkomaisten toiminnanharjoittajien sivustoilla, jotka eivät ole saaneet tanskalaista toimilupaa.

(133)

Tanskan viranomaiset mainitsevat esimerkkeinä myös Ranskan ja Italian, joissa markkinat on vapautettu ja joissa on otettu käyttöön korkeammat verokannat kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tanskan viranomaiset huomauttavat, että nämä markkinat ovat huomattavasti Tanskan markkinoita suuremmat. Markkinoiden koko voi vaikuttaa merkittävästi toiminnanharjoittajien halukkuuteen tulla markkinoille korkeammasta verokannasta huolimatta, sillä kustannukset, joita toiminnan käynnistämiseen uusilla markkinoilla aina liittyy, ovat yleensä suhteessa korkeammat tultaessa pienemmille markkinoille.

(134)

Muistio sisältää simulaation 15, 20 ja 25 prosentin verokantojen mahdollisesta vaikutuksesta tuloihin. Simulaatiossa otetaan huomioon myös pelaajien pelitapojen ja toiminnanharjoittajien toimien mahdolliset muutokset. Simulaation pohjalta muistiossa päätellään, että 20 prosentin verokanta on oletettavasti rahapelipalvelujen tarjoajille vielä riittävän houkutteleva tanskalaisen toimiluvan hakemiseksi ja houkuttelevien palvelujen tarjoamiseksi pelaajille. Korkeamman (esimerkiksi 25 prosentin) verokannan voidaan odottaa lisäävän voitonjakosuhteisiin kohdistuvaa painetta, minkä seurauksena 25 prosentin verokannan myönteinen vaikutus tuloihin saattaa jäädä heikommaksi kuin alhaisempaa 20 prosentin verokantaa käytettäessä.

(135)

Siksi Tanskan lainsäätäjä katsoi, että jos sähköiseen rahapelaamiseen sovellettava verokanta olisi korkeampi, rahapelituotteet eivät luultavimmin houkuttelisi riittävästi pelaajia. Tämän seurauksena liikevaihto jäisi pienemmäksi, mikä puolestaan pienentäisi suoralta kädeltä odotettavia suurempia verotuloja.

(136)

Tanskan lainsäätäjän päätelmät sähköisen rahapelitoiminnan sopivasta verotuksesta vahvistetaan myös alan konsulttiyhtiön raportissa, jossa todetaan, ettei 20 prosentin verokanta tarkoita sitä, että valtio luopuu tuloista, joita se muutoin saisi (73). Kyseisen raportin mukaan tämä on korkein taloudellisesti toteutuskelpoinen verokanta: korkeampi verokanta olisi tuottamaton, eli se olisi yksinkertaisesti liian korkea, jotta markkinoille tulevilla toiminnanharjoittajilla olisi kunnon edellytyksiä harjoittaa tuottavaa liiketoimintaa. Jos verokanta olisi tätä korkeampi, verotulot alkaisivat vähetä.

(137)

Edellä esitetyn valossa komissio katsoo, että sähköisen toiminnan harjoittajiin sovellettava verokanta, joka asetetaan 20 prosenttiin bruttopelituloista, on tarpeellinen rahapeliverolain tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi. Näin ollen tukitoimenpide täyttää tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetetun oikeasuhteisuusvaatimuksen.

(138)

Arvioitaessa tukitoimenpiteen vaikutuksia kilpailuun ja kauppaan jäsenvaltioiden välisen kaupan vääristyminen on erotettava Tanskan sisäisen kilpailun ja erityisesti olemassa olevien fyysisen rahapelitoiminnan harjoittajien kanssa käytävän kilpailun vääristymisestä.

(139)

Tukitoimenpiteen ei odoteta vaikuttavan kielteisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Rahapelilain myötä Tanskassa asuvat henkilöt voivat pelata laillisesti toimiluvan saaneiden sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajien verkkosivuilla. Kyseiset verkkosivut eivät ole ainoastaan Tanskassa asuvien käytettävissä, vaan niitä voivat käyttää kaikkien EU:n jäsenvaltioiden asukkaat, ellei kansallisessa lainsäädännössä säädetä rajoituksista. Koska sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajiin sovellettavaksi verokannaksi vahvistetaan 20 prosenttia bruttopelituloista, Tanskan tukitoimenpide on pitkälti linjassa muissa, sähköiseen rahapelaamiseen sovellettavaa lainsäädäntöään jo uudistaneissa jäsenvaltioissa sovellettavien vastaavien verokantojen kanssa. Esimerkiksi sekä Belgiassa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovellettava verokanta on 15 prosenttia sähköisen rahapelaamisen bruttopelituloista, ja muissa jäsenvaltioissa käytetään vieläkin alhaisempia verokantoja (esimerkiksi Virossa verokanta on 5 prosenttia, Latviassa 10 prosenttia ja Suomessa 8,25 prosenttia bruttopelituloista). Vain Slovakiassa verokanta on korkeampi, 27 prosenttia bruttopelituloista.

(140)

Kilpailun vääristymisestä Tanskan sisällä todettakoon, että toimenpide hyödyttää mahdollisesti huomattavaa määrää erilaisia tanskalaisia ja ulkomaisia sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajia, jotka eivät ole tähän asti saaneet tarjota palvelujaan Tanskassa asuville. Tanska toimitti luettelon sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajista, jotka ovat jo ilmaisseet haluavansa hakea toimilupaa. Koska tähän asti vain valtion omistama yhtiö on saanut tarjota sähköisiä rahapelipalveluja, vapauttaminen lisää yleistä kilpailua markkinoilla.

(141)

Vaikka toimenpide onkin valtiontukea ja sen täytäntöönpano voi vaikuttaa olemassa oleviin fyysisen rahapelitoiminnan harjoittajiin, joihin sovellettava verokanta on jopa 75 prosenttia niiden bruttopelituloista, komissio katsoo, että toimenpiteen täytäntöönpanon kokonaisvaikutus on myönteinen.

(142)

Kuten edellä todetaan, jos sähköiselle rahapelaamiselle olisi vahvistettu sama tai vastaava verokanta kuin fyysisen rahapelitoiminnan harjoittajille, ala ja pelaajat eivät olisi reagoineet mahdollisuuteen tarjota sähköisiä rahapelipalveluja laillisesti Tanskan markkinoilla, jolloin rahapelilailla tavoitellut yhteisen edun mukaiset tavoitteet olisivat jääneet saavuttamatta.

(143)

Näin ollen komissio katsoo, että toimenpide soveltuu sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(144)

Komissio katsoo, että ilmoitetulla lailla myönnetään sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajille veroetua ja että etu myönnetään valtion varoista. Toimenpidettä pidetään lähtökohtaisesti valikoivana, koska siinä erotellaan toisistaan sähköisen rahapelitoiminnan harjoittajat ja fyysisen kasinotoiminnan harjoittajat, jotka ovat toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta toisiinsa rinnastettavissa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. Tanskan viranomaiset eivät ole osoittaneet, että ilmoitetun lain lähtökohtainen valikoivuus olisi verojärjestelmän rakenteen nojalla perusteltu. Siksi ilmoitettua lakia pidetään SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.

(145)

Komissio kuitenkin katsoo tuen täyttävän ne ehdot, joiden perusteella sen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla,

7.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/20

—

1 kohdassa [muutos ei koske suomenkielistä toisintoa] ja sana "asiakirjat" korvataan sanalla "oikeudenkäyntiasiakirjat".

—

[muutos ei koske suomenkielistä toisintoa]

—

4 kohdan toisen alakohdan teksti korvataan seuraavalla tekstillä:

—

5 kohdan teksti korvataan seuraavalla tekstillä:

—

6 kohdassa sanojen "virkamies tai kirjaamon muuhun henkilöstöön kuuluva" perään lisätään lause "14.9.2011 annetun unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen 5 artiklassa tarkoitettu päivä".

—

2 kohdan toisesta alakohdasta tulee 3 kohdan ensimmäinen alakohta

—

2 kohdan kolmannesta alakohdasta tulee 3 kohdan toinen alakohta

—

2 kohdan neljännestä alakohdasta tulee 4 kohta

—

3 kohdasta tulee 5 kohta.

—

1 kohdan teksti korvataan seuraavalla tekstillä:

—

[muutos ei koske suomenkielistä toisintoa]

—

4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa oleva sana "alkuperäiseen" poistetaan

—

5 kohdan teksti korvataan seuraavalla tekstillä:

—

6 kohdassa sana "Asiakirjaa" korvataan sanalla "Oikeudenkäyntiasiakirjaa" ja [muutos ei koske suomenkielistä toisintoa].

—

7 kohdassa sana "asiakirjoista" korvataan sanalla "oikeudenkäyntiasiakirjoista".

—

[muutos ei koske suomenkielistä toisintoa].

—

1 kohdassa sanat "tai asiakirjoja" poistetaan

—

2 kohdan ensimmäisessä kohdassa sanat "tai asiakirjojen" poistetaan ja lause "74–77 kohta" korvataan lauseella "88–91 kohta".

—

otsikossa sana "asiakirjoja" korvataan sanalla "oikeudenkäyntiasiakirjoja"

—

[muutos ei koske suomenkielistä toisintoa]

—

1 kohdan toisessa alakohdassa sana "asiakirjojen" korvataan sanalla "oikeudenkäyntiasiakirjojen"

—

1 kohdan kolmannessa alakohdassa sana "Kirjelmän" korvataan sanalla "Oikeudenkäyntiasiakirjan" ja lause "55 ja 56 kohdassa" lauseella "55 kohdassa"

—

1 kohdan neljännessä alakohdassa sana "Kirjelmän" korvataan sanalla "Oikeudenkäyntiasiakirjan" ja lause "57 ja 59 kohdassa" korvataan lauseella "64 ja 66–68 kohdassa"

—

2 kohdassa sanat "kirjelmiä ja" poistetaan

—

3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa sana "asiakirjat" korvataan sanalla "oikeudenkäyntiasiakirjat", lause "työjärjestyksen 43 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun sellaisen päätöksen soveltamista, jossa määritetään edellytykset, joiden täyttyessä kirjaamoon sähköisesti toimitettua oikeudenkäyntiasiakirjaa pidetään kyseisen asiakirjan alkuperäiskappaleena" korvataan lauseella "14.9.2011 annetun unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen soveltamista" ja [muutos ei koske suomenkielistä toisintoa] ja sanan "allekirjoitus" eteen lisätään sanat "käsinkirjoitettu"

—

4 kohdassa sanat "Kirjelmän tai" ja "kirjelmien" poistetaan

—

5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa sanat "kirjelmiä tai" poistetaan

—

5 kohdan toisessa alakohdassa sanat "kirjelmän tai" poistetaan

—

[muutos ei koske suomenkielistä toisintoa]

—

6 kohdan teksti korvataan seuraavalla tekstillä:

—

1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa poistetaan sanat "Tiedoksiannot toimitetaan" ja lisätään sanan "mukaisesti" perään sanat "tehtävät tiedoksiannot toimitetaan"

—

1 kohdan toisessa alakohdassa viimeinen virke poistetaan

—

4 kohdan toisessa alakohdassa sana "asiakirjat" korvataan sanalla "oikeudenkäyntiasiakirjat" ja [muutos ei koske suomenkielistä toisintoa]

—

[muutos ei koske suomenkielistä toisintoa]

—

6 kohdan teksti korvataan seuraavalla tekstillä:

—

1 kohdassa sana "asiakirjasta" korvataan sanalla "oikeudenkäyntiasiakirjasta"

—

2 kohdassa sanat "oikeudenkäyntiin liittyvän asiakirjan" korvataan sanalla "oikeudenkäyntiasiakirjan".

7.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/23

I.

A.

A.1.

1)

2)

A.2.

A.3.

A.4.

B.

B.1.

1)

a.

b.

2)

a.

b.

B.2.

a.

b.

C.

D.

D.1.

a.

b.

c.

D.2.

D.3.

E.

F.

G.

a.

b.

H.

H.1.

H.2.

I.

I.1.

I.2.

J.

II.

III.

1.

Oikeudenkäyntiasiakirjoja voidaan jättää yksinomaan sähköisesti e-Curia-sovelluksella (https://curia.europa.eu/e-Curia) kyseisen sovelluksen käyttöehtoja noudattaen.

2.

Oikeudenkäyntiasiakirjassa mainitut kyseisen asiakirjan liitteet, joita ei niiden luonteen vuoksi voida jättää e-Curiassa, voidaan toimittaa erikseen työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdan mukaisesti sillä edellytyksellä, että kyseiset liitteet mainitaan e-Curiassa jätetyn asiakirjan liiteluettelossa. Erikseen jätettävät liitteet on yksilöitävä liiteluettelossa. Liitteiden on oltava perillä kirjaamossa viimeistään kymmenen päivän kuluessa oikeudenkäyntiasiakirjan jättämisestä e-Curiassa.

3.

Näitä ohjeita sovelletaan e-Curiassa jätettäviin oikeudenkäyntiasiakirjoihin, ellei nimenomaisista säännöistä muuta johdu.

4.

Jäljennös oikeudenkäyntiasiakirjan allekirjoitetusta alkuperäiskappaleesta voidaan työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla toimittaa kirjaamoon

5.

Jos jäljennös toimitetaan sähköpostitse, ainoastaan allekirjoitetun alkuperäiskappaleen skannattu jäljennös hyväksytään. Skannattujen asiakirjojen piirtotarkkuuden olisi oltava 300 DPI ja ne olisi esitettävä PDF-muodossa (kuvat ja teksti) käyttäen Acrobat- tai Readiris 7 Pro -ohjelmaa. Pelkkä sähköinen tiedosto, sähköisesti allekirjoitettu tiedosto tai tietokoneella luotu allekirjoituksen näköiskappale ei täytä työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdassa asetettuja edellytyksiä. Pelkkänä sähköpostina unionin yleiseen tuomioistuimeen saapuvaa oikeudenkäyntiasiaan liittyvää kirjeenvaihtoa ei oteta huomioon.

6.

Faksitse tai sähköpostitse jätetyn oikeudenkäyntiasiakirjan jättämispäivä otetaan määräajan noudattamisen osalta huomioon ainoastaan, jos edustajan omakätisesti allekirjoittama alkuperäiskappale jätetään työjärjestyksen 43 artiklan 6 kohdan mukaisesti viimeistään kymmenen päivän kuluessa edellä tarkoitetusta päivästä.

7.

Allekirjoitettu alkuperäiskappale on lähetettävä viipymättä jäljennöksen lähettämisen jälkeen, eikä alkuperäiskappaleeseen saa tehdä vähäisiäkään korjauksia tai muutoksia. Jos allekirjoitettu alkuperäiskappale ja sitä aiemmin lähetetty jäljennös poikkeavat toisistaan, ainoastaan allekirjoitetun alkuperäiskappaleen jättämispäivä otetaan huomioon. Työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan oikeudenkäyntiasiakirjojen allekirjoitettujen alkuperäiskappaleiden mukana on jätettävä riittävä määrä oikeaksi todistettuja jäljennöksiä.

8.

Asianosaisen ilmoituksessa, jossa hän hyväksyy työjärjestyksen 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla sen, että tiedoksiannot toimitetaan hänelle faksitse tai muulla teknisellä tiedonsiirtovälineellä, on oltava faksinumero ja/tai sähköpostiosoite, johon kirjaamo voi lähettää tiedoksiannot. Vastaanottajalla on oltava sellainen tietokoneohjelma (esim. Acrobat tai Readiris 7 Pro), joka soveltuu PDF:llä tehtyjen kirjaamon tiedoksiantojen lukemiseen.

9.

Oikeudenkäyntiasiakirjan ensimmäisellä sivulla on oltava seuraavat tiedot:

10.

Jokainen asiakirjan tekstissä oleva kappale on numeroitava.

11.

Muiden kuin e-Curiassa jätettävien asiakirjojen lopussa on oltava asianosaisen edustajan omakätinen allekirjoitus. Jos edustajia on useita, riittää, että yksi heistä allekirjoittaa asiakirjan.

12.

Oikeudenkäyntiasiakirjojen on oltava ulkoasultaan sellaisia, että niitä voidaan tuomioistuimessa hallinnoida sähköisesti.

Tämän vuoksi on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

13.

Muun kuin e-Curiassa jätetyn oikeudenkäyntiasiakirjan allekirjoitetun alkuperäiskappaleen, joka asianosaisten on esitettävä työjärjestyksen 43 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla, jokaisen jäljennöksen ensimmäiselle sivulle on kyseisen asianosaisen edustajan merkittävä ja omilla nimikirjaimillaan vahvistettava maininta siitä, että jäljennös vastaa asiakirjan alkuperäiskappaletta.

14.

Oikeudenkäyntiasiakirjat jätetään e-Curiassa tiedostomuodossa. Jotta asiakirjojen käsittelyä kirjaamossa helpotettaisiin, on aiheellista noudattaa Euroopan unionin tuomioistuimen internetsivuilta löytyviä e-Curian käyttöohjeita, joiden mukaan

15.

Kirjelmien enimmäispituudeksi vahvistetaan kyseisen alan ja asian olosuhteiden mukaan seuraavat enimmäispituudet: (3)

16.

Lupa näiden enimmäismäärien ylittämiseen voidaan antaa ainoastaan asioissa, joihin liittyvät oikeuskysymykset tai tosiseikat ovat erityisen monitahoisia.

17.

Työjärjestyksessä on määräyksiä, joilla säännellään erityisesti henkistä omaisuutta koskeviin oikeuksiin liittyviä riitoja (130–136 artikla). Näissä riidoissa esitettäviä kannekirjelmiä ja vastineita koskevia sääntöjä (2) käsitellään tämän vuoksi kaikissa muissa riidoissa esitettäviä kannekirjelmiä ja vastineita koskevista säännöistä (1) erillään.

18.

Tiedot, joiden on ehdottomasti oltava kannekirjelmässä, mainitaan työjärjestyksen 44 artiklassa.

19.

Kannekirjelmän alussa on mainittava seuraavat tiedot:

20.

Kannekirjelmän johdanto-osan jälkeen tulisi esittää lyhyt yhteenveto riidan taustalla olevista tosiseikoista.

21.

Oikeudellinen argumentointi olisi rakennettava niin, että kunkin kanneperusteen alla on omat perustelut. Yhteenveto kanneperusteista ja niiden käsittelyjärjestyksestä on hyödyllistä esittää ennen oikeudellista argumentaatiota. Jokainen kanneperuste, johon asiassa vedotaan, on aiheellista otsikoida, jotta ne voidaan helpommin erottaa toisistaan.

22.

Kanteessa vaadittu on esitettävä tarkasti joko kannekirjelmän alussa tai lopussa.

23.

Tietyn säädöksen, päätöksen tai muun toimen kumoamista vaadittaessa kannekirjelmään on liitettävä jäljennös kyseisestä toimesta, ja tämä on yksilöitävä kumoamisvaatimuksen kohteeksi.

24.

Kannekirjelmän mukana mutta erillään kirjelmän tekstissä mainituista liitteistä on toimitettava työjärjestyksen 44 artiklan 3 kohdassa ja 5 kohdan a ja b alakohdassa mainitut asiakirjat. Työjärjestyksen 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun asiakirjan esittämisen tarkoituksessa voidaan kirjaajan ohjeiden 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti viitata unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jo jätettyyn asiakirjaan.

25.

Kannekirjelmän lisäksi on esitettävä kanneperusteiden ja pääasiallisten perustelujen lyhennelmä, jolla helpotetaan työjärjestyksen 24 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun tiedonannon laatimista. Koska tiedonanto julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä kaikilla virallisilla kielillä, lyhennelmä, jonka on oltava Euroopan unionin tuomioistuimen internetsivuilla saatavilla olevan mallin mukainen, ei saa ylittää kahta sivua. Lyhennelmä on toimitettava erillään kannekirjelmässä mainituista liitteistä. Jos lyhennelmää ei jätetä e-Curiassa, se on lähetettävä sähköpostitse pelkkänä sähköisenä tiedostona osoitteeseen GeneralCourt.Registry@curia.europa.eu ja sen on sisällettävä maininta asiasta, jota lyhennelmä koskee.

26.

Näytön tarjoamista ja hankkimista koskevien ehdotusten on oltava täsmällisiä ja yksilöityjä, ja toteen näytettävät tosiseikat on esitettävä selkeästi seuraavasti:

27.

Mikäli kanne nostetaan sen jälkeen, kun on tehty maksutonta oikeudenkäyntiä koskeva hakemus, joka työjärjestyksen 96 artiklan 4 kohdan nojalla keskeyttää kanteen nostamisen määräajan, kannekirjelmän alussa on mainittava tästä.

28.

Mikäli kanne nostetaan sen jälkeen, kun maksutonta oikeudenkäyntiä koskevaa hakemusta koskeva määräys on annettu tiedoksi, kannekirjelmässä on mainittava päivämäärä, jona kyseinen määräys on annettu tiedoksi kantajalle.

29.

Tiedot, joiden on ehdottomasti oltava vastineessa, mainitaan työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohdassa.

30.

Vastineen alussa on asian numeron ja kantajaa koskevien tietojen lisäksi mainittava seuraavat tiedot:

31.

Vastaajan vaatimukset on esitettävä tarkasti joko vastineen alussa tai lopussa.

32.

Vastineeseen sovelletaan käytännön ohjeiden 21, 24 ja 26 kohtaa.

33.

Jos vastapuolen käsitys tosiseikoista riitautetaan, tämä on tehtävä nimenomaisesti ja kyseiset tosiseikat on yksilöitävä täsmällisesti.

34.

Tiedot, joiden on ehdottomasti oltava kannekirjelmässä, mainitaan työjärjestyksen 44 artiklassa ja 132 artiklan 1 kohdassa.

35.

Kannekirjelmän alussa on mainittava seuraavat tiedot:

36.

Kannekirjelmään on liitettävä kanteen kohteena oleva valituslautakunnan ratkaisu.

37.

Henkistä omaisuutta koskevissa asioissa esitettyihin kannekirjelmiin sovelletaan näiden käytännön ohjeiden 20–22, 24 ja 26–28 kohtaa.

38.

Tiedot, joiden on ehdottomasti oltava vastineessa, mainitaan työjärjestyksen 46 artiklan 1 kohdassa.

39.

Vastineen alussa on mainittava asian numeron ja kantajan nimen lisäksi

40.

Vastaajan tai väliintulijan vaatimukset on esitettävä tarkasti joko vastineen alussa tai lopussa.

41.

Vastineeseen sovelletaan näiden käytännön ohjeiden 21, 24, 26 ja 33 kohtaa. Jos valituslautakunnassa käydyn menettelyn toinen osapuoli ilmoittaa työjärjestyksen 131 artiklan 2 kohdan mukaisesti kantansa oikeudenkäyntikielestä ennen vastauskirjelmän jättämistä, tähän kannanottoon on liitettävä työjärjestyksen 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu asiakirja.

42.

Valituskirjelmän sisällön on oltava työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukainen.

43.

Valituskirjelmän alussa on mainittava:

44.

Valituskirjelmän alussa tai lopussa on esitettävä täsmällisesti valittajan vaatimukset (työjärjestyksen 139 artiklan 1 kohta).

45.

Oikeusriidan aikaisempien vaiheiden tai kohteen kuvailu ei lähtökohtaisesti ole tarpeen; viittaaminen virkamiestuomioistuimen ratkaisuun riittää.

46.

Valitusperusteista ja niiden käsittelyjärjestyksestä on asianmukaista esittää tiivistelmä valituskirjelmän alussa. Oikeudellinen argumentointi olisi rakennettava niin, että kunkin valitusperusteen, eli erityisesti niitä oikeudellisia virheitä, joihin asiassa vedotaan, koskevien valitusperusteiden, alla on omat perustelut.

47.

Valituskirjelmään on liitettävä jäljennös valituksen kohteena olevasta virkamiestuomioistuimen ratkaisusta.

48.

Valituskirjelmän lisäksi on esitettävä lyhennelmä valitusperusteista ja pääasiallisista perusteluista. Tämä helpottaa työjärjestyksen 24 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun tiedonannon laatimista. Koska tiedonanto julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä kaikilla virallisilla kielillä, lyhennelmä, jonka on oltava Euroopan unionin tuomioistuimen internetsivuilla saatavilla olevan mallin mukainen, ei saa ylittää kahta sivua. Lyhennelmä on toimitettava erillään valituskirjelmässä mainituista liitteistä. Jos lyhennelmää ei jätetä e-Curiassa, se on lähetettävä sähköpostitse pelkkänä sähköisenä tiedostona osoitteeseen GeneralCourt.Registry@curia.europa.eu ja sen on sisällettävä maininta asiasta, jota lyhennelmä koskee.

49.

Valituskirjelmän mukana on toimitettava työjärjestyksen 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu asiakirja (asiakirja, joka osoittaa, että asianajajalla on kelpoisuus esiintyä tuomioistuimessa jossakin jäsenvaltiossa tai muussa ETA-sopimuksen osapuolena olevassa valtiossa), paitsi jos valituksen tekijää, joka on jokin unionin toimielin tai jäsenvaltio, edustaa asiamies. Työjärjestyksen 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun asiakirjan esittämisen tarkoituksessa voidaan kirjaajan ohjeiden 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti viitata unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jo jätettyyn asiakirjaan.

50.

Vastineen sisällön on oltava työjärjestyksen 141 artiklan 2 kohdan mukainen.

51.

Vastineen alussa on mainittava asian numeron ja valittajan nimen lisäksi:

52.

Vastineen alussa tai lopussa on esitettävä täsmällisesti vastineen antajan vaatimukset (työjärjestyksen 142 artiklan 1 kohta).

53.

Jos vastineessa vaaditaan kumottavaksi kokonaan tai osittain virkamiestuomioistuimen ratkaisu sellaisen perusteen perusteella, jota ei ole mainittu valituksessa, tästä on mainittava kirjelmän otsikossa (”vastine, jossa esitetään vastavalitus”).

54.

Oikeudellinen argumentointi on mahdollisimman pitkälle rakennettava niin, että valittajan esittämän kunkin valitusperusteen osalta esitetään omat perustelut ja/tai tilanteen mukaan kunkin vastavalitusperusteen alla esitetään omat perustelut.

55.

Koska tosiseikat ja oikeudelliset seikat on jo käsitelty valituksen kohteena olevassa tuomiossa, ne voidaan toistaa vastineessa vain täysin poikkeuksellisesti, mikäli se, kuinka ne on esitetty valituskirjelmässä, riitautetaan tai mikäli se edellyttää täsmennyksiä. Riitauttaminen on tehtävä nimenomaisesti, ja kyseiset tosiseikat tai oikeudelliset seikat on yksilöitävä täsmällisesti.

56.

Vastineen mukana on toimitettava työjärjestyksen 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu asiakirja (asiakirja, joka osoittaa, että asianajajalla on kelpoisuus esiintyä tuomioistuimessa jossakin jäsenvaltiossa tai muussa ETA-sopimuksen osapuolena olevassa valtiossa), paitsi jos vastineen antajaa, joka on jokin unionin toimielin tai jäsenvaltio, edustaa asiamies.

57.

Oikeudenkäyntiasiakirjan liitteeksi voidaan ottaa vain sellaiset asiakirjat, jotka mainitaan kyseisen oikeudenkäyntiasiakirjan tekstissä ja jotka ovat tarpeen kirjelmän sisällön oikeaksi osoittamiseksi tai havainnollistamiseksi.

58.

Liitteet hyväksytään vain, jos niistä esitetään samalla liiteluettelo. Liiteluettelossa on oltava jokaisen kirjelmään liitetyn asiakirjan osalta seuraavat tiedot:

59.

Oikeudenkäyntiasiakirjaan liitetyissä asiakirjoissa on oltava oikeassa yläkulmassa sivunumero, ja sivunumeroinnin on oltava kasvava. Asiakirjan liitteiden sivunumerointi voi jatkaa sen asiakirjan sivunumerointia, johon ne on liitetty, tai sivunumerointi voi olla kyseisen asiakirjan sivunumeroinnista erillinen.

60.

Jos liitteissä itsessään on liitteitä, ne on numeroitava ja esitettävä niin, että kaikenlaiset sekaannukset vältetään, esimerkiksi käyttämällä välilehtiä.

61.

Tiettyyn tuomioistuimelle esitettyyn asiakirjaan viitattaessa ilmoitetaan aina kyseisen liitteen numero, sellaisena kuin se mainitaan liiteluettelossa, sekä tieto siitä asiakirjasta, johon kyseinen liite kuuluu, siten kuin edellä 58 kohdassa on esitetty.

62.

Jos kanne- tai valituskirjelmä ei täytä seuraavia edellytyksiä, kirjaamo ei anna sitä tiedoksi vaan vahvistaa kohtuullisen määräajan, jossa se on saatettava menettelysääntöjen ja -ohjeiden mukaiseksi:

63.

Jos kanne- tai valituskirjelmä ei täytä seuraavia seikkoja koskevia muotomääräyksiä, kyseisen kirjelmän tiedoksi antamista lykätään ja vahvistetaan kohtuullinen määräaika, jossa se on saatettava menettelysääntöjen ja -ohjeiden mukaiseksi.

64.

Jos kanne- tai valituskirjelmä ei täytä muotomääräyksiä, jotka koskevat seuraavien tietojen ilmoittamista ja asiakirjojen esittämistä, se annetaan tiedoksi, mutta asetetaan kohtuullinen määräaika, jossa on:

65.

Kanne- tai valituskirjelmä, jonka sivumäärä ylittää 40 prosentilla näiden käytännön ohjeiden 15 kohdassa esitetyn enimmäissivumäärän, on saatettava menettelysääntöjen ja -ohjeiden mukaiseksi, paitsi jos presidentti toisin ilmoittaa.

66.

Kanne- tai valituskirjelmä, jonka sivumäärä ylittää vähemmällä kuin 40 prosentilla näiden käytännön ohjeiden 15 kohdassa esitetyn enimmäissivumäärän, voi edellyttää menettelysääntöjen ja -ohjeiden mukaiseksi saattamista, jos presidentti tätä vaatii.

67.

Kun kantajaa tai valittajaa pyydetään saattamaan kanne- tai valituskirjelmänsä menettelysääntöjen ja -ohjeiden mukaiseksi, kyseisen kirjelmän, jonka laajuus edellyttää tällaista muutosta, tiedoksi antamista vastaajalle tai vastapuolelle lykätään.

68.

Edellä mainittuja menettelysääntöjen ja -ohjeiden mukaiseksi saattamista koskevia tapauksia sovelletaan tarvittaessa muihin oikeudenkäyntiasiakirjoihin kuin kanne- tai valituskirjelmään.

69.

Kannekirjelmä asiassa, jossa kantaja pyytää asian ratkaisemista nopeutetussa menettelyssä, saa lähtökohtaisesti olla enintään 25 sivua pitkä. Kannekirjelmän on täytettävä edellä 18–25 kohdassa luetellut edellytykset.

70.

Työjärjestyksen 76 a artiklan mukaisesti erillisellä asiakirjalla tehtyyn hakemukseen siitä, että unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee asian nopeutetussa menettelyssä, on sisällyttävä asian erityistä kiireellisyyttä ja olosuhteita koskevat lyhyet perustelut. Hakemukseen sovelletaan edellä otsikoiden A.2, A.3 ja C alla esitettyjä ohjeita.

71.

Asianosaisen, joka pyytää asian käsittelyä nopeutetussa menettelyssä, on asianmukaista täsmentää hakemuksessaan, mitkä kirjelmän (kannekirjelmän tai vastineen) perusteet tai perustelut tai tietyt kohdat esitetään vain siltä varalta, ettei asiaa ratkaista nopeutetussa menettelyssä. Nämä työjärjestyksen 76 a artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä hakemuksessa täsmällisesti, ja tällöin on mainittava kyseisten kirjelmien kohtien numerot.

72.

Asian ratkaisemisesta nopeutetussa menettelyssä tehdyn hakemuksen, joka sisältää edellisessä kohdassa tarkoitetut maininnat, liitteenä on asianmukaista toimittaa kyseisen kannekirjelmän tai vastineen lyhennetty versio.

73.

Kun hakemuksen liitteenä on kyseisen kannekirjelmän tai vastineen lyhennetty versio, lyhennetyn version on oltava seuraavien ohjeiden mukainen:

74.

Lyhennetyn version on oltava edellä esitettyjen ohjeiden mukainen, jotta se voitaisiin käsitellä mahdollisimman nopeasti.

75.

Kun unionin yleinen tuomioistuin pyytää työjärjestyksen 76 a artiklan 4 kohdan nojalla toimittamaan asianomaisesta kirjelmästä lyhennetyn version, lyhennetty versio on laadittava edellä olevien ohjeiden mukaisesti, paitsi, jos toisin ilmoitetaan.

76.

Jos kantaja ei ole ilmoittanut hakemuksessaan niitä kannekirjelmänsä perusteita, perusteluja tai tiettyjä kohtia, jotka esitetään vain siltä varalta, ettei asiaa ratkaista nopeutetussa menettelyssä, vastaajan on vastattava kanteeseen kuukauden määräajassa.

77.

Jos kantaja on ilmoittanut hakemuksessaan ne kannekirjelmänsä perusteet, perustelut ja tietyt kohdat, jotka esitetään vain siltä varalta, ettei asiaa ratkaista nopeutetussa menettelyssä, vastaajan on vastattava kuukauden määräajassa kannekirjelmässä esitettyihin perusteisiin ja perusteluihin ja luettava tällöin kannekirjelmää asian nopeutettua käsittelyä koskevassa hakemuksessa esitettyjen tietojen valossa.

78.

Jos kantaja on liittänyt hakemukseensa kannekirjelmän lyhennetyn version, vastaajan on kuukauden määräajassa vastattava kannekirjelmän lyhennetyn version sisältämiin perusteisiin ja perusteluihin.

79.

Jos unionin yleinen tuomioistuin päättää hylätä asian ratkaisemista nopeutetussa menettelyssä koskevan hakemuksen jo ennen kuin vastaaja on jättänyt vastineensa, vastineen jättämiselle varattua työjärjestyksen 76 a artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrättyä yhden kuukauden määräaikaa pidennetään kuukaudella.

80.

Jos unionin yleinen tuomioistuin päättää hylätä asian ratkaisemista nopeutetussa menettelyssä koskevan hakemuksen sen jälkeen, kun vastaaja on jättänyt vastineensa työjärjestyksen 76 a artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätyssä yhden kuukauden määräajassa, tälle asianosaiselle annetaan uusi yhden kuukauden määräaika, jotta hän voi täydentää vastinettaan.

81.

Hakemus on esitettävä erillisellä asiakirjalla. Sen on oltava itsessään ymmärrettävä niin, ettei siinä ole tarpeen viitata pääasian kanteeseen tai valitukseen.

82.

Täytäntöönpanon lykkäämistä tai muita välitoimia koskevassa hakemuksessa on esitettävä erittäin lyhyesti ja tiiviisti oikeusriidan kohde, tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat perusteet, joihin kanne tai valitus pohjautuu ja joista ilmenee, että kanne tai valitus on ilmeisesti perusteltu (fumus boni juris), sekä seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen. Hakemuksessa on täsmällisesti ilmoitettava välitoimi tai välitoimet, jota tai joita haetaan. Edellä otsikoiden A.2, A.3, B ja C alla esitettyjä ohjeita sovelletaan myös tältä osin.

83.

Koska välitoimihakemuksen tarkoituksena on, että summaarisessa menettelyssä voidaan arvioida, onko kanne tai valitus ilmeisesti perusteltu, hakemuksessa ei saa toistaa kokonaisuudessaan pääasian kanne- tai valituskirjelmän sisältöä.

84.

Jotta välitoimihakemus voitaisiin käsitellä kiireellisesti, sen enimmäispituus, jota ei periaatteessa saa ylittää, on kyseisen alan ja asian olosuhteiden mukaan 25 sivua.

85.

Unionin yleinen tuomioistuin ottaa huomioon vain ne asiakirjat, joihin asianosaisten edustajat ovat voineet tutustua ja joista he ovat saaneet lausua, jollei työjärjestyksen 67 artiklan 3 kohdan toisesta ja kolmannesta alakohdasta muuta johdu (työjärjestyksen 67 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta).

86.

Asianosainen voi kuitenkin pyytää, että tiettyjä kyseisen asian asiakirjavihkoon otetun oikeudenkäyntiasiakirjan tietoja tai osia, jotka ovat salaisia tai luottamuksellisia,

87.

Luottamuksellista käsittelyä koskeva pyyntö on tehtävä erillisellä asiakirjalla. Siitä ei voida jättää luottamuksellista versiota.

88.

Luottamuksellista käsittelyä koskevassa pyynnössä on yksilöitävä asianosainen, johon nähden luottamuksellista käsittelyä pyydetään. Pyyntö on rajoitettava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä, eikä se saa missään tapauksessa koskea koko oikeudenkäyntiasiakirjaa, ja se saa ainoastaan poikkeuksellisesti koskea liitettä kokonaisuudessaan. Näin on siksi, että kyseessä olevia etuja vaarantamatta on tavallisesti mahdollista antaa tiedoksi sellainen oikeudenkäyntiasiakirjan versio, joka ei ole luottamuksellinen eli josta on poistettu tietyt osat, sanat tai luvut.

89.

Luottamuksellista käsittelyä koskevassa pyynnössä on esitettävä täsmällisesti kyseiset tiedot tai osat, ja siinä on oltava hyvin lyhyet perustelut siitä, miksi kyseiset tiedot tai osat ovat salaisia tai luottamuksellisia. Jollei näitä seikkoja ole esitetty, unionin yleinen tuomioistuin voi hylätä pyynnön.

90.

Asianosaisen on esittäessään yhden tai useamman oikeudenkäyntiasiakirjan luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön toimitettava kustakin asianomaisesta oikeudenkäyntiasiakirjasta sellainen versio, joka ei ole luottamuksellinen eli josta on poistettu ne tiedot ja osat, joihin pyynnössä viitataan.

91.

Kun asiassa on esitetty väliintulohakemus, asianosaisia kehotetaan ilmoittamaan kirjaajan asettamassa määräajassa, pyytävätkö he asiakirjavihkoon jo otettuihin asiakirjoihin sisältyvien joidenkin tietojen käsittelemistä luottamuksellisina.

92.

Asianosaisten on kaikkien myöhemmin jättämiensä asiakirjojen osalta yksilöitävä edellä 87–90 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen ne tiedot, joita he pyytävät käsiteltäväksi luottamuksellisina, ja toimitettava jättämiensä asiakirjojen täydellisen version ohella versio, josta nämä tiedot on jätetty pois. Jollei sellaista yksilöintiä ole tehty, jätetyt asiakirjat toimitetaan väliintulijalle.

93.

Harkittaessa useiden asioiden määräämistä käsiteltäviksi yhdessä asianosaisia kehotetaan ilmoittamaan kirjaajan asettamassa määräajassa, pyytävätkö he asiakirjavihkoon jo otettuihin asiakirjoihin sisältyvien joidenkin tietojen käsittelemistä luottamuksellisina.

94.

Asianosaisten on kaikkien myöhemmin jättämiensä asiakirjojen osalta yksilöitävä edellä 87–90 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen ne tiedot, joita he pyytävät käsiteltäväksi luottamuksellisina, ja toimitettava jättämiensä asiakirjojen täydellisen version ohella versio, josta nämä tiedot on jätetty pois. Jollei sellaista yksilöintiä ole tehty, jätetyt asiakirjat toimitetaan muille asianosaisille.

95.

Työjärjestyksen 135 artiklan 2 kohdassa määrätyssä määräajassa esitetyn pyynnön johdosta presidentti voi tämän määräyksen mukaisesti sallia sen, että kantaja tai vastaaja esittää vastauksen, jos vastaus on tarpeellinen, jotta kyseinen asianosainen voi puolustaa kantaansa.

96.

Tällainen pyyntö ei saa olla kahta sivua pidempi, paitsi, jos kyse on poikkeuksellisista olosuhteista, ja pyynnössä on esitettävä tiivistetysti ne erityiset syyt, joiden vuoksi kyseinen asianosainen katsoo vastauksen antamisen tarpeelliseksi. Pyynnön on oltava itsessään ymmärrettävä niin, ettei ole tarpeen viitata kannekirjelmään tai vastineeseen.

97.

Työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdassa määrätyssä määräajassa esitetyn pyynnön johdosta presidentti voi tämän määräyksen mukaisesti sallia sen, että valittaja esittää vastauksen, jos valittajan vastaus on tarpeellinen, jotta valittaja voi puolustaa kantaansa tai jotta valitukseen annettavaa ratkaisua voidaan valmistella.

98.

Tällainen pyyntö ei saa olla kahta sivua pidempi, paitsi, jos kyse on poikkeuksellisista olosuhteista, ja pyynnössä on esitettävä tiivistetysti ne erityiset syyt, joiden vuoksi valittaja katsoo vastauksen antamisen tarpeelliseksi. Pyynnön on oltava itsessään ymmärrettävä niin, ettei ole tarpeen viitata valituskirjelmään tai vastineeseen.

99.

Unionin yleinen tuomioistuin voi päättää ratkaista kanteen ilman suullista käsittelyä, jollei joku asianosaisista esitä pyyntöä suullisten huomautustensa kuulemisesta työjärjestyksen 135 a artiklassa määrätyssä määräajassa.

100.

Pyynnössä on yksilöitävä syyt siihen, miksi asianosainen haluaa tulla kuulluksi. Perustelujen on perustuttava suullisesta käsittelystä kyseiselle asianosaiselle koituvan hyödyn konkreettiseen arviointiin, ja niissä on yksilöitävä ne asiaa koskevat seikat tai perustelut, joiden suullisessa käsittelyssä tapahtuvaa edelleen kehittelemistä tai perustellumpaa vääräksi osoittamista kyseinen asianosainen pitää tarpeellisena. Asian tai ratkaistavien kysymysten merkitykseen liittyvät yleiset perustelut eivät ole riittäviä.

101.

Unionin yleinen tuomioistuin voi päättää ratkaista valituksen ilman suullista käsittelyä, jollei joku asianosaisista esitä pyyntöä suullisten huomautustensa kuulemisesta työjärjestyksen 146 artiklassa määrätyssä määräajassa.

102.

Pyynnössä on yksilöitävä syyt siihen, miksi asianosainen haluaa tulla kuulluksi. Perustelujen on perustuttava suullisesta käsittelystä kyseiselle asianosaiselle koituvan hyödyn konkreettiseen arviointiin, ja niissä on yksilöitävä ne asiaa koskevat seikat tai perustelut, joiden suullisessa käsittelyssä tapahtuvaa edelleen kehittelemistä tai perustellumpaa vääräksi osoittamista kyseinen asianosainen pitää tarpeellisena. Asian tai ratkaistavien kysymysten merkitykseen liittyvät yleiset perustelut eivät ole riittäviä.

103.

Maksutonta oikeudenkäyntiä koskevaa hakemusta tehtäessä on ehdottomasti käytettävä sitä varten laadittua lomaketta. Lomake on saatavilla Euroopan unionin tuomioistuimen internetsivuilla osoitteessa http://curia.europa.eu.

104.

Lomake voidaan myös pyytää unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamosta lähettämällä osoitteeseen GeneralCourt.Registry@curia.europa.eu sähköpostiviesti, jossa ilmoitetaan lomaketta pyytävän nimi ja osoite, tai kirjoittamalla seuraavaan osoitteeseen:

105.

Maksutonta oikeudenkäyntiä koskevaa hakemusta, jota ei ole tehty kyseisellä lomakkeella, ei oteta huomioon; tällaisen hakemuksen johdosta kirjaaja lähettää vastauksen, jossa huomautetaan siitä, että hakemusta tehtäessä on ehdottomasti käytettävä lomaketta, jonka kirjaaja liittää vastaukseensa.

106.

Hakijan tai tämän asianajajan on allekirjoitettava maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen alkuperäiskappale. Jos hakijan asianajaja jättää hakemuksen e-Curiassa, asianajajan allekirjoitusta ei kuitenkaan vaadita.

107.

Jos hakijan asianajaja esittää maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen ennen kannekirjelmän jättämistä, hakemuksen ohessa on toimitettava työjärjestyksen 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu asiakirja (asiakirja, joka osoittaa, että hänellä on kelpoisuus esiintyä tuomioistuimessa jossakin jäsenvaltiossa tai muussa Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolena olevassa valtiossa). Työjärjestyksen 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun asiakirjan esittämisen tarkoituksessa voidaan kirjaajan ohjeiden 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti viitata unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jo jätettyyn asiakirjaan.

108.

Lomakkeella pyritään siihen, että unionin yleinen tuomioistuin saa käyttöönsä työjärjestyksen 95 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka ovat tarpeen maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen asianmukaiseksi ratkaisemiseksi. Näitä tietoja ovat

109.

Hakijan on lomakkeen ohessa toimitettava esittämiään tietoja koskevat selvitykset.

110.

Asianmukaisesti täytetyn lomakkeen ja selvitysten on oltava yksinään ymmärrettävissä niin, ettei ole tarpeen viitata muihin asiakirjoihin, jotka hakija mahdollisesti on toimittanut unionin yleiseen tuomioistuimeen.

111.

Maksutonta oikeudenkäyntiä koskevaa hakemusta ei voida täydentää toimittamalla myöhemmin lisäyksiä, sanotun kuitenkin rajoittamatta unionin yleisen tuomioistuimen mahdollisuuksia pyytää työjärjestyksen 64 artiklan nojalla asianosaisia esittämään lisätietoja tai lisäasiakirjoja; jos tällaisia lisäyksiä toimitetaan ilman, että unionin yleinen tuomioistuin on niitä pyytänyt, ne palautetaan. Poikkeuksellisissa tapauksissa selvityksiä, joilla pyritään näyttämään toteen hakijan huono taloudellinen tilanne, voidaan kuitenkin hyväksyä myöhemmin, jos esitetään asianmukainen selitys sille, miksi ne esitetään myöhässä.

112.

Työjärjestyksen 96 artiklan 4 kohdan mukaan maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen tekeminen keskeyttää sen kanteen tai valituksen, johon hakemus liittyy, nostamisen määräajan siihen päivään saakka, jona määräys, jolla tämä hakemus ratkaistaan, annetaan tiedoksi, tai silloin, kun tässä määräyksessä ei ole nimetty asianajajaa edustamaan asianomaista henkilöä, siihen päivään saakka, jona määräys, jolla tietty asianajaja nimetään hakijan edustajaksi, annetaan tiedoksi.

113.

Määräajan lykkäys alkaa siitä päivästä, jona lomake jätettiin, tai kun maksutonta oikeudenkäyntiä koskeva hakemus on tehty käyttämättä lomaketta, siitä päivästä lähtien, kun tämä hakemus tehtiin, edellyttäen, että lomake lähetetään kirjaajan edellä 105 kohdassa mainitussa kirjeessä tätä varten asettamassa määräajassa. Jos lomaketta ei palauteta asetetussa määräajassa, määräajan lykkäys alkaa siitä päivästä, jona lomake jätetään.

114.

Jos lomake toimitetaan faksitse tai sähköpostitse, asianajajan tai hakijan käsinkirjoitetulla allekirjoituksella varustetun alkuperäiskappaleen on saavuttava unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon viimeistään kymmenen päivän kuluttua faksitse tai sähköpostitse tapahtuneesta toimittamisesta, jotta päivämäärä, jona lomake toimitettiin faksitse tai sähköpostitse, otetaan huomioon kanteen nostamiselle tai valituksen tekemiselle varatun määräajan lykkäämiseksi. Mikäli alkuperäistä lomaketta ei toimiteta tässä kymmenen päivän määräajassa, kanteen nostamiselle tai valituksen tekemiselle varatun määräajan lykkäys alkaa siitä päivästä, jona alkuperäinen lomake toimitetaan. Jos alkuperäisen allekirjoitetun lomakkeen ja aiemmin toimitetun jäljennöksen välillä on eroja, huomioon otetaan ainoastaan alkuperäinen allekirjoitettu lomake, ja päivämäärä, joka otetaan huomioon kanteen nostamiselle tai valituksen tekemiselle varatun määräajan lykkäämiseksi, on päivämäärä, jona alkuperäinen lomake jätetään.

115.

Suullisessa käsittelyssä

116.

Suullisen käsittelyn tarkoituksen johdosta, sellaisena kuin tämä tarkoitus on määritelty edellisessä kohdassa, kunkin asianosaisen on arvioitava, onko puheenvuoron käyttäminen todellakin tarpeen ja eikö pelkkä viittaus kirjallisiin huomautuksiin tai kirjelmiin riitä. Tällöin suullisessa käsittelyssä voidaan keskittyä unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin annettaviin vastauksiin. Kun edustaja katsoo puheenvuoron käyttämisen tarpeelliseksi, hän voi aina päätyä siihen, että hän käsittelee vain tiettyjä kohtia ja viittaa muiden kohtien osalta kirjelmiin.

117.

Jos joku asianosaisista ei käytä puheenvuoroa, tätä ei tulkita toisen asianosaisen suullisten lausumien myöntämiseksi, jos kyseiset perustelut on jo kiistetty kirjallisesti. Puheenvuoron käyttämättä jättäminen ei estä tätä asianosaista vastaamasta toisen asianosaisen suullisiin lausumiin.

118.

Tietyissä tapauksissa unionin yleinen tuomioistuin voi katsoa, että suullinen käsittely on parasta aloittaa kysymyksillä, joita tuomioistuimen jäsenet esittävät asianosaisten edustajille. Asianosaisten edustajia pyydetään ottamaan tämä huomioon, jos he haluavat myöhemmin käyttää lyhyen puheenvuoron.

119.

Selvyyden vuoksi ja sen takia että, unionin yleisen tuomioistuimen jäsenet voisivat paremmin ymmärtää suulliset lausumat, on yleensä parempi puhua vapaasti muistiinpanojen pohjalta kuin lukea valmis teksti. Asianosaisten edustajia pyydetään myös mahdollisimman paljon yksinkertaistamaan asiaa koskevaa esittelyään. Joukko lyhyitä virkkeitä on aina parempi kuin pitkä ja monitahoinen virkekehittely. Lisäksi edustajat tekevät unionin yleiselle tuomioistuimelle palveluksen, mikäli he jäsentävät lausumansa ja ilmoittavat ennen perustelujensa kehittelyä, mitä rakennetta he aikovat noudattaa.

120.

Jos puheenvuoro on valmisteltu kirjallisesti, tekstiä laadittaessa on asianmukaista ottaa huomioon se, että teksti on esitettävä suullisesti ja että sen olisi näin ollen muistutettava mahdollisimman paljon suullista esitystä. Tulkkauksen helpottamiseksi asianosaisten edustajia pyydetään toimittamaan suullisten lausumiensa mahdollinen teksti tai niitä koskevat muistiinpanot tulkkausosastolle etukäteen faksitse (+352 4303 3697) tai sähköpostitse (interpret@curia.europa.eu).

121.

Suullisia lausumia koskevien, tulkkausosastolle toimitettujen muistiinpanojen luottamuksellisuus taataan. Kaikenlaisten väärinkäsitysten välttämiseksi asianosaisen nimi on ilmoitettava näissä muistiinpanoissa. Suullisia lausumia koskevia muistiinpanoja ei liitetä asian asiakirjavihkoon.

122.

Edustajia muistutetaan, että tapauksen mukaan ainoastaan jotkut unionin yleisen tuomioistuimen jäsenet kuuntelevat suulliset lausumat sillä kielellä, jolla ne esitetään, ja että muut jäsenet kuuntelevat simultaanitulkkausta. Suullisen käsittelyn mahdollisimman hyvän sujumisen vuoksi ja simultaanitulkkauksen laadun ylläpitämiseksi on suositeltavaa, että edustajat puhuvat hitaasti ja mikrofoniin.

123.

Kun edustajat aikovat lainata sanatarkasti tiettyjen tekstien tai asiakirjojen osia, erityisesti sellaisia osia, joita ei mainita asiakirjavihkossa, on hyödyllistä ilmoittaa kyseiset kohdat tulkeille ennen istuntoa. Samoin voi olla hyödyllistä osoittaa tulkeille termejä, jotka saattavat olla vaikeita kääntää.

124.

Unionin yleisen tuomioistuimen istuntosalit on varustettu äänentoistojärjestelmällä. Edustajia pyydetään painamaan mikrofonin nappia mikrofonin päälle panemiseksi ja odottamaan merkkivalon syttymistä ennen kuin he aloittavat puhumisen. Napin painamista on vältettävä silloin, kun tuomari tai joku muu henkilö puhuu, jottei kyseisen henkilön mikrofoni sammu.

125.

Puheenvuorojen kesto voi vaihdella asian monitahoisuuden ja uusien tosiseikkojen olemassaolon tai puuttumisen johdosta. Varsinaisten asianosaisten edustajia pyydetään rajoittamaan puheenvuorojen pituus noin 15 minuuttiin ja väliintulijoiden edustajia puheenvuorojensa pituus 10 minuuttiin (yhdistetyissä asioissa kullakin varsinaisella asianosaisella on 15 minuutin puheenvuoro ja kullakin väliintulijalla on 10 minuutin puheenvuoro kutakin asiaa kohti), jollei kirjaamosta ole ilmoitettu heille tältä osin muuta. Tämä rajoitus koskee vain varsinaista puheenvuoroa, eikä tähän aikaan sisälly se aika, joka kuluu istunnossa esitettyihin kysymyksiin vastaamiseen.

126.

Olosuhteiden sitä edellyttäessä kirjaajalle voidaan esittää vähintään 15 päivää ennen istuntopäivää (tai asianmukaisesti perustelluissa erityisolosuhteissa myöhemminkin) asianmukaisesti perusteltu pyyntö, joka koskee poikkeamista tästä normaalista puheenvuoron pituudesta. Edustajille ilmoitetaan tässä tapauksessa, kuinka pitkän puheenvuoron he voivat käyttää.

127.

Kun asianosaisella on useita edustajia, lähtökohtaisesti vain enintään kaksi heistä voi käyttää puheenvuoron, ja heidän suullisten lausumiensa kokonaiskesto ei saisi ylittää edellä täsmennettyjä puheenvuorojen kestoja. Muut edustajat kuin ne, jotka ovat esittäneet lausumia, voivat kuitenkin vastata tuomareiden kysymyksiin ja muiden edustajien lausumiin.

128.

Kun useat asianosaiset joutuvat puolustamaan samaa kantaa unionin yleisessä tuomioistuimessa (tapaus, josta on erityisesti kyse väliintulossa tai yhdistetyissä asioissa), näiden asianosaisten edustajia kehotetaan tekemään yhteistyötä ennen istuntoa lausumien päällekkäisyyden välttämiseksi.

129.

Esittelevän tuomarin suullista käsittelyä varten laatimassa kertomuksessa esitetään vain kanneperusteet ja suppea tiivistelmä asianosaisten perusteluista.

130.

Unionin yleinen tuomioistuin pyrkii toimittamaan suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen asianosaisen edustajille kolme viikkoa ennen istuntoa. Suullista käsittelyä varten laadittu kertomus on tarkoitettu vain suullisen käsittelyn valmisteluun.

131.

Jos edustajat esittävät istunnossa suullisia huomautuksia suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta, kirjaaja tai tämän tehtäviä hoitava henkilö kirjaa nämä huomautukset pöytäkirjaan.

132.

Suullista käsittelyä varten laadittu kertomus asetetaan yleisön saataville istuntosalin ulkopuolelle sinä päivänä, jona suullinen käsittely pidetään.

133.

Kun edustajat lainaavat unionin tuomioistuimen, unionin yleisen tuomioistuimen tai virkamiestuomioistuimen ratkaisua, heitä pyydetään ilmoittamaan kyseisen ratkaisun kaikki viitetiedot ja täsmentämään tilanteen mukaan ratkaisun relevantit kohdat.

134.

Unionin yleinen tuomioistuin ottaa vastaan asiakirjoja istunnossa vain poikkeuksellisissa olosuhteissa ja ainoastaan kuultuaan asianosaisia tämän osalta.

135.

Suullisten lausumien esittämisen edellyttämien teknisten välineiden käyttöä koskeva pyyntö on esitettävä ajoissa. Tällaisten välineiden käytön yksityiskohdista sovitaan kirjaajan kanssa mahdollisten teknisten ja käytännön rajoitusten huomioon ottamiseksi.

136.

Näillä käytännön ohjeilla kumotaan ja korvataan asianosaisille 5.7.2007 annetut käytännön ohjeet (EUVL L 232, s. 7), sellaisina kuin ne ovat muutettuina 16.6.2009 (EUVL L 184, s. 8), 17.5.2010 (EUVL L 170, s. 49) ja 8.6.2011 (EUVL L 180, s. 52).

137.

Nämä käytännön ohjeet julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Nämä ohjeet tulevat voimaan niiden julkaisemista seuraavana päivänä.

7.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/42