20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/1

(1)

Jäsenvaltiot saivat ohjelmakaudella 2000–2006 myönteisiä kokemuksia takaisin maksettavaan tukeen perustuvista järjestelmistä yksittäisten toimien tasolla, ja siksi ne ovat jatkaneet näitä järjestelmiä tai alkaneet panna täytäntöön takaisin maksettavaan tukeen perustuvia järjestelmiä kuluvalla ohjelmakaudella 2007–2013. Eräät jäsenvaltiot ovat myös sisällyttäneet näiden järjestelmien kuvauksia ohjelma-asiakirjoihinsa, jotka komissio on hyväksynyt.

(2)

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1083/2006 (3) annetaan säännökset rahoitusjärjestelyjä koskevista välineistä sekä tarkat tiedot niiden käyttötarkoituksista ja soveltamisalasta. Jäsenvaltioiden täytäntöön panemia järjestelmiä, jotka perustuvat takaisin maksettaviin avustuksiin ja puiteluottoihin, joita hallintoviranomaiset hallinnoivat välittävien elinten kautta, ei kuitenkaan ole asianmukaisesti säännelty rahoitusjärjestelyjä koskevista välineistä annetuilla säännöksillä eikä muillakaan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 säännöksillä. Sen vuoksi on tarpeen – Euroopan sosiaalirahastosta 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 (4) 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jossa on jo säädetty, että tukea voidaan myöntää takaisin maksettavina tukina – muuttaa asetusta (EY) N:o 1083/2006 siten, että rakennerahastoista voidaan osarahoittaa takaisin maksettavaa tukea. Tuon muutoksen olisi koskettava takaisin maksettavia avustuksia ja puiteluottoja, joita hallintoviranomaiset hallinnoivat sellaisten välittävien elinten kautta, jotka ovat rahoituslaitoksia.

(3)

Kun otetaan huomioon se, että tuensaajat maksavat takaisin maksettavan tuen kautta käytetyt rahoitusvarat kokonaisuudessaan tai osittain takaisin, on tarpeen antaa asianmukaiset säännökset takaisin maksetun tuen uudelleen käytöstä samaan tarkoitukseen tai asianomaisen toimenpideohjelman tavoitteiden mukaisesti sen varmistamiseksi, että takaisin maksetut varat sijoitetaan asianmukaisesti ja että unionin tukea käytetään mahdollisimman tehokkaasti.

(4)

On tarpeen selventää, että suurhankkeita, tuloja tuottavia hankkeita ja toimien pysyvyyttä koskevia säännöksiä ei periaatteessa olisi voitava soveltaa rahoitusjärjestelyjä koskeviin välineisiin, sillä nämä säännökset on tarkoitettu muuntyyppisiä toimia varten.

(5)

On tarpeen parantaa täytäntöönpanoprosessin avoimuutta ja varmistaa, että jäsenvaltiot ja komissio huolehtivat rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden täytäntöönpanon asianmukaisesta seurannasta muun muassa sitä varten, että jäsenvaltiot voivat toimittaa komissiolle asianmukaisia tietoja perustettujen välineiden tyypistä ja toimista, joita tällaisilla välineillä on käytännössä toteutettu. Sen vuoksi on tarpeen antaa säännös rahoitusjärjestelyjä koskevia välineitä koskevasta raportoinnista. Tällainen raportointi antaisi komissiolle mahdollisuuden tehdä parempi kokonaisarviointi rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden toiminnasta ja laatia yhteenveto edistymisestä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla.

(6)

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (5) 61 artiklan 2 kohdan noudattamisen varmistamiseksi komissiolle toimitettavan menoilmoituksen olisi sisällettävä kaikki tiedot, jotka komissio tarvitsee antaakseen tilinpäätöksessä asianmukaisen kuvan unionin varallisuudesta ja talousarvion toteuttamisesta. Tätä varten olisi kuhunkin menoilmoitukseen liitettävä ilmoitus rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden perustamisen ja niihin tehtyjen suoritusten kokonaiskustannuksista sekä valtiontuen yhteydessä tuensaajille maksetuista ennakoista. Liitettävän ilmoituksen muoto olisi oikeusvarmuuden ja yhdenmukaisuuden vuoksi määriteltävä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 liitteessä. Ilmoitusta varten tarvittavien tietojen keräämisen täytäntöönpano olisi kuitenkin tehtävä kansallisella tasolla ja, sikäli kuin sovellettava oikeudellinen kehys sallii, sen ei tulisi johtaa kansallisten tietojärjestelmien muutoksiin.

(7)

Takaisin maksettavan avun muotoihin ja uudelleen käyttöön sekä suurhankkeita, tuloja tuottavia hankkeita ja toimien pysyvyyttä koskevien sääntöjen soveltamatta jättämiseen 44 artiklan (rahoitusjärjestelyjä koskevat välineet) mukaisiin toimiin liittyvillä muutoksilla pyritään parantamaan oikeusvarmuutta ja selkeyttämään näiden alojen nykyistä käytäntöä asetuksessa (EY) N:o 1083/2006 vahvistetun tukikelpoisuuskauden alusta. Näillä muutoksilla olisi sen vuoksi oltava takautuva vaikutus kuluvan ohjelmakauden 2007–2013 alusta.

(8)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1083/2006 olisi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Lisätään 2 artiklaan kohdat seuraavasti:

”8)   ’takaisin maksettava avustus’: lahjoituksen muodossa annettava suora rahoitusosuus, joka voidaan maksaa korottomana takaisin kokonaan tai osittain;

9)   ’puiteluotto’: rahoitusväline, joka sallii tuensaajan käyttävän hyväkseen rahoitusosuuden, joka voidaan maksaa takaisin kokonaan tai osittain suhteessa tuensaajan maksamiin tukikelpoisiin menoihin, jotka on osoitettava maksukuittien tai todistusarvoltaan vastaavien kirjanpitotositteiden avulla.”.

2)

Lisätään III osaston II lukuun jakso seuraavasti:

”3   AJAKSO

Takaisin maksettava tuki

43 a artikla

Takaisin maksettavan tuen muodot

1.   Rakennerahastoista voidaan toimenpideohjelman osana myöntää rahoitusta takaisin maksettavaan tukeen:

2.   Takaisin maksettavaa tukea koskeva menoilmoitus on esitettävä 78 artiklan 1–5 kohdan mukaisesti.

43 b artikla

Takaisin maksettavan tuen uudelleen käyttö

Takaisin maksettava tuki, joka on maksettu takaisin tämän tuen antaneelle elimelle tai jäsenvaltion muulle toimivaltaiselle viranomaiselle, on käytettävä samaan tarkoitukseen tai asianomaisen toimenpideohjelman tavoitteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että takaisin maksettavasta tuesta, joka on maksettu takaisin, esitetään riittävät tiedot asianmukaisen viranomaisen tai elimen kirjanpitojärjestelmässä.”.

3)

Lisätään 44 a artikla seuraavasti:

”44 a artikla

Eräiden säännösten soveltamatta jättäminen

Edellä 44 artiklassa tarkoitettuihin toimiin ei sovelleta 39, 55 ja 57 artiklaa.”.

4)

Muutetaan 67 artikla seuraavasti:

5)

Lisätään artikla seuraavasti:

”78 a artikla

Vaatimus esittää menoilmoituksessa lisätietoja, jotka koskevat rahoitusjärjestelyjä koskevia välineitä ja edunsaajille maksettuja valtionavun ennakkoja

Kuhunkin komissiolle toimitettavaan menoilmoitukseen on liitettävä liitteessä V esitetyssä muodossa oleva ilmoitus, joka sisältää seuraavat tiedot menoilmoitukseen sisältyvistä kokonaismenoista:

6)

Lisätään tämän asetuksen liitteessä oleva teksti asetukseen (EY) N:o 1083/2006 sen liitteenä V.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/5

(1)

Ennennäkemätön maailmanlaajuinen finanssikriisi ja talouden laskusuhdanne ovat vahingoittaneet vakavalla tavalla talouskasvua ja rahoitusvakautta sekä heikentäneet huomattavasti useiden jäsenvaltioiden rahoituksellisia ja taloudellisia edellytyksiä sekä sosiaalisia oloja. Tilanne aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa erityisesti tietyille jäsenvaltioille vakavia vaikeuksia, jotka liittyvät ennen muuta ongelmiin niiden talouskasvussa ja rahoitusvakaudessa sekä alijäämän ja velkaantuneisuuden kasvuun. Nämä vaikeudet johtuvat myös kansainvälisestä talous- ja rahoitusympäristöstä.

(2)

Vaikka kriisin kielteisten vaikutusten torjumiseksi on jo toteutettu merkittäviä toimia, myös lainsäädännön muutoksia, finanssikriisin vaikutukset tuntuvat laajalti reaalitaloudessa, työmarkkinoilla ja kansalaisten elämässä. Kansallisiin rahoitusvaroihin kohdistuu yhä enemmän paineita, joiden lieventämiseksi olisi toteutettava nopeasti lisätoimenpiteitä käyttämällä rakennerahastoista ja koheesiorahastosta myönnettävää rahoitusta mahdollisimman laajasti ja tehokkaasti.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa määrätään mahdollisuudesta myöntää jäsenvaltiolle unionin taloudellista apua, jos poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet sille vaikeuksia tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille suuria vaikeuksia. Tämän mukaisesti on Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta 11 päivänä toukokuuta 2010 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 407/2010 (3) otettu käyttöön tällainen mekanismi unionin rahoitusvakauden säilyttämiseksi.

(4)

Irlannille on myönnetty tällaista rahoitustukea neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/77/EU (4) ja Portugalille neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/344/EU (5).

(5)

Kreikalla oli vakavia vaikeuksia rahoitusvakautensa osalta jo ennen asetuksen (EU) N:o 407/2010 voimaantuloa. Kreikalle myönnettävä rahoitustuki ei sen vuoksi voinut perustua mainittuun asetukseen.

(6)

Kreikan kanssa 8 päivänä toukokuuta 2010 tehdyt lainanantajien välinen sopimus ja lainajärjestelysopimus tulivat voimaan 11 päivänä toukokuuta 2010. Lainanantajien välisen sopimuksen on määrä pysyä täysimääräisesti voimassa kolmen vuoden ohjelmakauden ajan niin kauan kuin lainajärjestelysopimuksen mukaisia varoja on maksamatta.

(7)

Järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18 päivänä helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 (6) mukaan neuvosto myöntää keskipitkän ajan tukea jäsenvaltiolle, joka ei ole ottanut euroa käyttöön ja jolla on maksutasetta koskevia vaikeuksia tai jota tällaiset vaikeudet vakavasti uhkaavat.

(8)

Tällaista rahoitustukea on myönnetty Unkarille neuvoston päätöksellä 2009/102/EY (7), Latvialle neuvoston päätöksellä 2009/290/EY (8) ja Romanialle neuvoston päätöksellä 2009/459/EY (9).

(9)

Ajanjakso, jona rahoitustuki on Irlannin, Latvian, Portugalin, Romanian ja Unkarin saatavilla, on säädetty asianomaisissa neuvoston päätöksissä. Ajanjakso, jona rahoitustuki oli Unkarin saatavilla, päättyi 4 päivänä marraskuuta 2010.

(10)

Ajanjakso, jona rahoitustuki on Kreikan saatavilla lainanantajien välisen sopimuksen ja euroalueen lainajärjestelysopimuksen nojalla, poikkeaa muista siltä osin kuin on kyse kustakin näihin välineisiin osallistuvasta jäsenvaltiosta.

(11)

Euroalueen 17 jäsenvaltion valtionvarainministerit allekirjoittivat 11 päivänä heinäkuuta 2011 sopimuksen Euroopan vakausmekanismin (EVM) perustamisesta. Tämän sopimuksen mukaisesti, joka tehtiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muuttamisesta niitä jäsenvaltioita koskevaa vakausmekanismia varten, joiden rahayksikkö on euro, 25 päivänä maaliskuuta 2011 annetun Eurooppa-neuvoston päätöksen 2011/199/EU (10) perusteella, EVM ottaa vuoteen 2013 mennessä hoitaakseen tällä hetkellä Euroopan rahoitusvakausvälineellä (ERVV) ja Euroopan rahoituksenvakausmekanismilla (ERVM) hoidettavat tehtävät. EVM olisi sen vuoksi otettava huomioon jo tässä asetuksessa.

(12)

Eurooppa-neuvosto suhtautui 23 ja 24 päivänä kesäkuuta 2011 antamissaan päätelmissä myönteisesti komission aikomukseen parantaa Kreikan lainaohjelman ja unionin varojen välistä synergiaa ja tuki pyrkimyksiä lisätä Kreikan valmiuksia käyttää sen unionilta saamia varoja parantaakseen kasvua ja työllisyyttä keskittymällä kilpailukyvyn tehostumiseen ja uusien työpaikkojen luomiseen. Se piti tervetulleena ja tuki myös sitä, että komissio valmistelee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kattavan ohjelman Kreikalle annettavasta teknisestä avusta. Tällä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä 11 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (11) muutoksella edistetään osaltaan tällaisia synergiapyrkimyksiä.

(13)

Unionin varainhoidon helpottamiseksi, jäsenvaltioihin ja alueisiin tehtävien investointien nopeuttamiseksi ja koheesiopolitiikan toteuttamiseen tarvittavan rahoituksen saatavuuden helpottamiseksi on tarpeen sallia perustelluissa tapauksissa, väliaikaisesti ja vaikuttamatta vuosien 2014–2020 ohjelmakauteen, että rakennerahastoista ja koheesiorahastosta maksettavia välimaksuja ja loppumaksuja korotetaan sellaisten jäsenvaltioiden osalta, joilla on vakavia vaikeuksia rahoitusvakautensa osalta ja jotka ovat pyytäneet tämän toimenpiteen soveltamista omalta osaltaan, määrällä, joka on 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin kunkin toimintalinjan osalta sovellettava osarahoitusosuus. Vaadittavaa kansallista rahoitusta vähennetään tämän seurauksena vastaavasti. Mainitun korotuksen väliaikaisuudesta johtuen ja jotta alkuperäiset osarahoitusosuudet pidetään ennallaan viiteyksikkönä, jonka perusteella väliaikaisesti korotetut määrät lasketaan, mekanismin soveltamisesta johtuvia muutoksia ei olisi otettava huomioon toimenpideohjelmaan sisältyvässä rahoitussuunnitelmassa. Toimenpideohjelmia voi kuitenkin olla tarpeen saattaa ajan tasalle, jotta rahastojen varat keskitetään kilpailukykyyn, kasvuun ja työllisyyteen ja jotta ohjelmien kohteet ja tavoitteet mukautetaan saatavilla olevan kokonaisrahoituksen vähentymiseen.

(14)

Jäsenvaltion, joka haluaa käyttää hyväkseen asetuksen (EY) N:o 1083/2006 77 artiklan 2 kohdan mukaista poikkeusta, on komissiolle osoitetussa tätä koskevassa pyynnössään ilmoitettava selvästi päivä, josta alkaen se katsoo poikkeuksen olevan perusteltu. Asianomaisen jäsenvaltion olisi komissiolle osoitetussa pyynnössään annettava kaikki tarvittavat tiedot, jotta sen makrotaloudellista ja julkistaloudellista tilannetta koskevien tietojen perusteella voidaan todeta, ettei kansalliseen rahoitukseen vaadittuja varoja ole saatavilla. Sen olisi myös osoitettava, että poikkeuksen mukainen maksujen korotus on tarpeen toimenpideohjelmien toteutuksen jatkamisen turvaamiseksi ja että varojen hyödyntämiseen liittyvät ongelmat ovat edelleen olemassa asetuksen (EY) N:o 1083/2006 liitteessä III säädettyjen osarahoitukseen sovellettavien enimmäismäärien käytöstä huolimatta. Asianomaisen jäsenvaltion olisi myös viitattava asiaankuuluvaan neuvoston päätökseen tai muuhun säädökseen, jonka perusteella se on oikeutettu käyttämään poikkeusta hyväkseen. Komission olisi tarkistettava, ovatko toimitetut tiedot oikeita, ja sen olisi voitava vastustaa pyyntöä 30 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä. Jotta poikkeus olisi tehokas ja toimiva, olisi oletettava, että jäsenvaltion pyyntö on perusteltu, jos komissio ei vastusta sitä. Komissiolle olisi kuitenkin annettava valtuudet hyväksyä täytäntöönpanosäädöksellä päätös vastustaa jäsenvaltion pyyntöä, jolloin komission olisi perusteltava päätöksensä.

(15)

Säännöt, jotka koskevat toimintaohjelmien välimaksujen ja loppumaksujen laskemista ajanjaksona, jona jäsenvaltiot saavat rahoitustukea rahoitusvakauteensa kohdistuvien vakavien vaikeuksien vuoksi, olisi tarkistettava tämän mukaisesti.

(16)

On tarpeen varmistaa, että niiden korotettujen määrien käytöstä, jotka asetetaan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 77 artiklan 2 kohtaan perustuvan poikkeuksen nojalla niiden jäsenvaltioiden saataville, jotka saavat välimaksujen ja loppumaksujen väliaikaisen korotuksen hyväkseen, raportoidaan asianmukaisesti.

(17)

Sen ajanjakson loputtua, jona rahoitustuki on ollut saatavilla, voi asetuksen (EY) N:o 1083/2006 48 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehtävissä arvioinneissa olla tarpeen tarkastella muun muassa sitä, vaikeuttaako kansallisen osarahoituksen alentaminen merkittävällä tavalla alun perin asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tällainen arviointi voi johtaa toimintaohjelman tarkistamiseen.

(18)

Koska kansainvälisiin finanssimarkkinoihin vaikuttava ennennäkemätön kriisi ja talouden laskusuhdanne, jotka ovat vakavalla tavalla vahingoittaneet useiden jäsenvaltioiden rahoitusvakautta, edellyttävät nopeaa toimintaa koko talouteen kohdistuvien vaikutusten torjumiseksi, tämän asetuksen olisi tultava voimaan mahdollisimman pian. Ottaen huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden poikkeukselliset olosuhteet sitä olisi sovellettava takautuvasti sitä pyytäneen jäsenvaltion tilanteesta riippuen joko varainhoitovuodesta 2010 tai päivästä, jona rahoitustuki asetettiin saataville, ajanjaksoihin, joina jäsenvaltiot ovat saaneet rahoitustukea unionilta tai muilta euroalueen jäsenvaltioilta rahoitusvakauteensa kohdistuneiden vakavien vaikeuksien vuoksi.

(19)

Jos välimaksujen ja loppumaksujen väliaikaista korotusta suunnitellaan asetuksen (EY) N:o 1083/2006 77 artiklan 2 kohtaan perustuvan poikkeuksen mukaisesti, sitä olisi tarkasteltava myös yhdessä kaikkia jäsenvaltioita koskevien talousarviorajoitusten kanssa, mikä olisi otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan unionin yleisessä talousarviossa. Lisäksi sen soveltaminen olisi rajattava ajallisesti, koska mekanismin pääasiallinen tarkoitus on puuttua erityisiin nykyhetken ongelmiin. Sen vuoksi mekanismin soveltaminen olisi aloitettava 1 päivänä tammikuuta 2010, ja sen kesto olisi rajattava 31 päivään joulukuuta 2013 asti.

(20)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1083/2006 olisi muutettava tämän mukaisesti,

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/9

(1)

Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettuun neuvoston direktiiviin 2004/83/EY (3) on tehtävä useita huomattavia muutoksia. Mainittu direktiivi olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Turvapaikka-asioita koskeva yhteinen politiikka, johon sisältyy yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, on olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta muodostaa asteittain vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, joka on avoin henkilöille, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat oikeutetusti hakemaan suojelua unionista.

(3)

Eurooppa-neuvosto päätti Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä erityiskokouksessaan pyrkiä kohti yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, joka perustuu 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn, pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen, jäljempänä ’Geneven yleissopimus’, sellaisena kuin se on täydennettynä 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, jäljempänä ’pöytäkirja’, täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen, ja näin vahvistaa palauttamiskiellon periaatteen ja varmistaa, ettei ketään palauteta vainottavaksi.

(4)

Geneven yleissopimus ja pöytäkirja ovat pakolaisten suojelua koskevan kansainvälisen oikeudellisen järjestelmän kulmakivi.

(5)

Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän olisi käsitettävä lyhyellä aikavälillä pakolaisaseman tunnustamista ja sisältöä koskevien sääntöjen lähentäminen.

(6)

Tampereen päätelmissä todetaan myös, että pakolaisasemaa koskevia sääntöjä olisi täydennettävä toissijaista suojelua koskevilla toimenpiteillä, joiden avulla tällaista suojelua tarvitsevalle henkilölle myönnetään asianmukainen asema.

(7)

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ensimmäinen vaihe on nyt saavutettu. Marraskuun 4 päivänä 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi Haagin ohjelman, jossa asetetaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella vuosina 2005–2010 toteutettavat tavoitteet. Tätä varten Haagin ohjelmassa kehotettiin Euroopan komissiota saattamaan päätökseen ensimmäisen vaiheen oikeudellisten välineiden arviointi ja esittämään toisen vaiheen välineitä ja toimenpiteitä koskevat ehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle niin, että ne voidaan hyväksyä ennen vuoden 2010 loppua.

(8)

Eurooppa-neuvosto totesi 15 ja 16 päivänä lokakuuta 2008 hyväksytyssä Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja suojelun myöntämisessä ja sen muodoissa, ja pyysi tekemään uusia aloitteita Haagin ohjelman mukaisen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän viimeistelemiseksi ja sitä kautta entistä korkeampitasoisen suojelun tarjoamiseksi.

(9)

Eurooppa-neuvosto totesi Tukholman ohjelmassa pyrkivänsä edelleen päättäväisesti saamaan aikaan viimeistään vuoteen 2012 mennessä yhteisen suojelun ja solidaarisuuden alueen, joka perustuu yhteiseen turvapaikkamenettelyyn ja kansainvälistä suojelua nauttivien henkilöiden yhdenmukaiseen asemaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan mukaisesti.

(10)

Toteutettujen arviointien tulosten perusteella on asianmukaista vahvistaa tässä vaiheessa periaatteet, joihin direktiivi 2004/83/EY perustuu, sekä pyrkiä korkeampien vaatimusten pohjalta lähentämään edelleen kansainvälisen suojelun tunnustamista ja sisältöä koskevia sääntöjä.

(11)

Euroopan pakolaisrahaston ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston resursseja olisi käytettävä, jotta yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisessa vaiheessa asetettujen vaatimusten täytäntöönpanossa voidaan asianmukaisesti tukea jäsenvaltioita, erityisesti niitä jäsenvaltioita, joiden turvapaikkajärjestelmään kohdistuu erityisiä ja suhteettoman suuria paineita ennen kaikkea niiden sijainnin tai väestötilanteen vuoksi.

(12)

Tämän direktiivin päätavoitteena on toisaalta varmistaa se, että jäsenvaltioissa sovelletaan yhteisiä perusteita kansainvälistä suojelua todella tarvitsevien henkilöiden yksilöimiseen, ja toisaalta se, että nämä henkilöt saavat vähimmäistason mukaiset edut kaikissa jäsenvaltioissa.

(13)

Pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman tunnustamista ja sisältöä koskevien sääntöjen lähentämisen pitäisi osaltaan vähentää kansainvälistä suojelua hakevien liikkumista jäsenvaltiosta toiseen, siltä osin kuin se johtuu pelkästään jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välisistä eroavuuksista.

(14)

Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus säätää tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä kuin tässä direktiivissä vahvistetut vaatimukset kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille, jotka pyytävät kansainvälistä suojelua jostakin jäsenvaltiosta, silloin kun pyynnön katsotaan perustuvan siihen, että kyseessä on joko Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdassa tarkoitettu pakolainen tai henkilö, joka voi saada toissijaista suojelua.

(15)

Tätä direktiiviä ei sovelleta sellaisiin kolmansien maiden kansalaisiin tai kansalaisuudettomiin henkilöihin, joiden annetaan jäädä jäsenvaltioiden alueelle myötätunnosta tai yksilöllisistä inhimillisistä syistä eikä kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella.

(16)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tällä direktiivillä pyritään erityisesti varmistamaan ihmisarvon kunnioitus sekä turvapaikanhakijoiden ja heidän mukanaan tulevien perheenjäsenten oikeus turvapaikkaan ja edistämään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1, 7, 11, 14, 15, 16, 18, 21, 24, 34 ja 35 artiklan soveltamista, ja se olisi näin ollen pantava täytäntöön niiden mukaisesti.

(17)

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden kohtelun osalta jäsenvaltioita sitovat sellaisista kansainvälisen oikeuden välineistä johtuvat sitoumukset, joiden osapuolia ne ovat, ja erityisesti ne, joilla kielletään syrjintä.

(18)

Soveltaessaan tätä direktiiviä jäsenvaltioiden olisi otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi lapsen etua arvioidessaan otettava asiaankuuluvasti huomioon erityisesti perheen yhtenäisyyden periaate, alaikäisen hyvinvointi ja sosiaalinen kehitys, turvallisuusnäkökohdat sekä alaikäisen näkemykset hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

(19)

On tarpeen laajentaa perheenjäsenten käsitettä ottaen huomioon riippuvuussuhteen erityisolosuhteet ja lapsen etuun kiinnitettävä erityishuomio.

(20)

Tämä direktiivi ei rajoita Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikasta tehdyn pöytäkirjan soveltamista.

(21)

Pakolaisaseman tunnustaminen on toteava toimenpide.

(22)

Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun kanssa käytävät keskustelut voivat antaa jäsenvaltioille arvokkaita suuntaviivoja niiden määritellessä pakolaisasemaa Geneven yleissopimuksen 1 artiklan mukaisesti.

(23)

Olisi laadittava vaatimukset pakolaisaseman määrittelylle ja sisällölle ohjeeksi jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille elimille Geneven yleissopimuksen soveltamista varten.

(24)

On tarpeen ottaa käyttöön yhteiset perusteet, joiden mukaisesti turvapaikanhakijoille myönnetään Geneven yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitettu pakolaisasema.

(25)

Erityisesti on tarpeen ottaa käyttöön seuraavat yhteiset käsitteet: kansainvälisen suojelun tarpeen ilmeneminen sur place -tilanteessa, haitan aiheuttajat ja suojelu, suojelu alkuperämaassa ja vaino, myös vainon syyt.

(26)

Suojelun tarjoajia voivat olla valtio tai sellaiset tässä direktiivissä asetetut edellytykset täyttävät puolueet tai järjestöt, kansainväliset järjestöt mukaan luettuina, jotka pitävät valtioon sisältyvää aluetta tai laajempaa osaa valtion alueesta valvonnassaan, jos ne ovat halukkaita ja kykeneviä tarjoamaan suojelua. Tällaisen suojelun pitäisi olla tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

(27)

Alkuperämaassa vainoa tai vakavaa haittaa vastaan tarjottavan suojelun pitäisi olla tosiasiallisesti hakijan saatavilla alkuperämaan osassa, mihin hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa, mihin hänellä on pääsy ja mihin hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän. Kun valtio tai valtion viranomaiset harjoittavat vainoa tai aiheuttavat vakavaa haittaa, ennakko-oletuksena olisi oltava, ettei suojelua tosiasiallisesti ole hakijan saatavilla. Kun hakija on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, tämän edun mukaisten hoito- ja huoltojärjestelyjen saatavuuden olisi kuuluttava sen arviointiin, onko tätä suojelua tosiasiallisesti saatavilla.

(28)

Arvioidessaan alaikäisten tekemiä hakemuksia kansainvälisen suojelun saamiseksi jäsenvaltioiden olisi tarpeen ottaa huomioon erityisesti lapsiin kohdistuvat vainon muodot.

(29)

Yksi edellytyksistä Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdassa tarkoitetun pakolaisaseman myöntämiselle on syy-yhteys vainon syiden eli rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisen mielipiteen tai tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen ja vainoksi katsottavien tekojen tai teot estävän suojelun puuttumisen välillä.

(30)

On myös tarpeen ottaa käyttöön ”tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen” perusteella tapahtuvan vainon yhteinen käsite. Tiettyä yhteiskunnallista ryhmää määriteltäessä hakijan sukupuolesta johtuvat seikat, sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen mukaan lukien, jotka voivat liittyä tiettyihin oikeudellisiin perinteisiin ja tapoihin, jotka johtavat esimerkiksi sukuelinten silpomiseen, pakkosterilointiin tai pakkoaborttiin, olisi otettava asianmukaisesti huomioon, siinä määrin kuin ne liittyvät hakijan perusteltuun pelkoon joutua vainotuksi.

(31)

Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaiset teot mainitaan Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan johdanto-osassa ja 1 ja 2 artiklassa, ja ne sisältyvät muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien terrorismintorjuntaan liittyvistä toimenpiteistä antamiin päätöslauselmiin, joiden mukaan sekä terroriteot, -menetelmät ja -käytännöt että terroritekojen tietoinen rahoittaminen, suunnittelu ja tekoihin yllyttäminen ovat Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisia tekoja.

(32)

Jäljempänä 14 artiklassa tarkoitettu ’asema’ voi tarkoittaa myös pakolaisasemaa.

(33)

Olisi myös laadittava vaatimukset toissijaisen suojeluaseman määrittelylle ja sisällölle. Toissijaisen suojelun olisi täydennettävä Geneven yleissopimuksessa vahvistettua pakolaisten suojelua, ja sen olisi oltava siihen nähden erillinen.

(34)

On tarpeen ottaa käyttöön yhteiset perusteet, joiden nojalla kansainvälistä suojelua hakevat tunnustetaan henkilöiksi, jotka voivat saada toissijaista suojelua. Nämä perusteet olisi johdettava kansainvälisissä ihmisoikeusasiakirjoissa vahvistetuista velvollisuuksista ja jäsenvaltioissa voimassa olevista käytännöistä.

(35)

Vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset.

(36)

Perheenjäsenet joutuvat yleensä pelkästään heillä pakolaiseen olevan suhteen perusteella sellaisen vainon kohteeksi, jonka perusteella voidaan myöntää pakolaisasema.

(37)

Kansallisen turvallisuuden ja yleisen järjestyksen käsite kattaa myös tapaukset, joissa kolmannen maan kansalainen kuuluu kansainvälistä terrorismia tukevaan järjestöön tai tukee tällaista järjestöä.

(38)

Päätettäessä oikeuksista tässä direktiivissä säädettyihin etuuksiin jäsenvaltioiden olisi otettava asiaankuuluvasti huomioon lapsen etu sekä ne erityisolosuhteet, jotka liittyvät kansainvälistä suojelua saavan henkilön niiden lähiomaisten, jotka ovat jo jäsenvaltiossa eivätkä ole tämän suojelua saavan henkilön perheenjäseniä, riippuvuussuhteeseen tähän henkilöön. Kun kansainvälistä suojelua saavan henkilön lähiomainen on naimisissa oleva alaikäinen, jonka puoliso ei ole tullut hänen mukanaan, alaikäisen etu voi poikkeuksellisissa olosuhteissa merkitä, että hänen pitäisi olla alkuperäisen perheensä kanssa.

(39)

On tarpeen vastata Tukholman ohjelmassa esitettyyn kehotukseen ottaa käyttöön pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukainen asema, ja toissijaisen suojeluaseman saaneille henkilöille olisi tarpeellisia ja objektiivisesti perusteltuja poikkeuksia lukuun ottamatta myönnettävä samoin edellytyksin samat oikeudet ja etuudet, jotka pakolaisille myönnetään tämän direktiivin nojalla.

(40)

Jäsenvaltiot voivat kansainvälisissä velvoitteissa asetetuissa rajoissa säätää, että työhön pääsyä, sosiaalihuoltoa, terveydenhuoltoa ja kotouttamispalveluja koskevien etuuksien myöntäminen edellyttää aiemmin myönnettyä oleskelulupaa.

(41)

Jotta kansainvälistä suojelua saavat voivat paremmin käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja etuuksia, on tarpeen ottaa huomioon heidän erityistarpeensa ja heidän kohtaamansa kotoutumiseen liittyvät erityishaasteet. Edellä mainittujen seikkojen huomioon ottaminen ei yleensä saisi johtaa siihen, että kansainvälistä suojelua saavia kohdellaan suotuisammin kuin jäsenvaltioiden omia kansalaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta säätää tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä.

(42)

Tältä osin olisi erityisesti pyrittävä ratkaisemaan ongelmat, joiden vuoksi kansainvälistä suojelua saavat eivät tosiasiallisesti pysty osallistumaan työllisyys- ja ammattikoulutukseen muun muassa taloudellisista syistä.

(43)

Tätä direktiiviä ei sovelleta jäsenvaltioilta koulutuksen edistämiseksi saataviin rahaetuuksiin.

(44)

Olisi harkittava erityistoimia, joilla voitaisiin ratkaista tehokkaasti käytännön ongelmat, joita kansainvälistä suojelua saavat kohtaavat ulkomaisten tutkintojen, todistusten tai muiden muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen oikeaksi todistamisessa, erityisesti silloin, kun ongelmat johtuvat asiakirjojen puuttumisesta ja henkilöiden kyvyttömyydestä maksaa tunnustamismenettelyistä aiheutuvat kustannukset.

(45)

Erityisesti sosiaalisen ahdingon välttämiseksi on asianmukaista antaa kansainvälistä suojelua saaville syrjimättömästi ja osana sosiaalihuoltoa riittävä huolenpito ja toimeentuloturva. Sosiaalihuollon osalta olisi kansallisessa lainsäädännössä säädettävä yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat perusetuuksien myöntämistä toissijaisen suojeluaseman saaneille henkilöille. Mahdollisuus rajoittaa tällainen apu perusetuuksiin on ymmärrettävä niin, että apu kattaa vähintään vähimmäistoimeentuloturvan sekä avun sairauden tai raskauden ja vanhemmuuden varalta, sikäli kuin nämä etuudet myönnetään kansallisessa lainsäädännössä omille kansalaisille.

(46)

Olisi varmistettava, että kansainvälistä suojelua saavilla on mahdollisuus terveydenhuoltoon, sekä fyysinen terveydenhoito että mielenterveyspalvelut mukaan lukien.

(47)

Pakolaisaseman saaneille henkilöille ja toissijaisen suojeluaseman saaneille henkilöille tarjottavissa kotouttamisohjelmissa, mukaan luettuina tarvittaessa kielikurssit ja tietojen antaminen suojeluasemaan liittyvistä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista kyseisessä jäsenvaltiossa, olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon heidän erityistarpeensa ja tilanteensa.

(48)

Tämän direktiivin täytäntöönpanoa olisi arvioitava säännöllisesti ottaen huomioon erityisesti palauttamiskieltoa koskevien jäsenvaltioiden kansainvälisten velvoitteiden kehitys, jäsenvaltioiden työmarkkinoiden kehitys sekä kotouttamista koskevien yhteisten perusperiaatteiden kehittäminen.

(49)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, jotka ovat vaatimusten vahvistaminen kansainvälisen suojelun myöntämiselle jäsenvaltioiden toimesta kolmansien maiden kansalaisille ja kansalaisuudettomille henkilöille, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnettävän suojelun sisällölle, vaan ne voidaan direktiivin soveltamisalan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(50)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 1 ja 2 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(51)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(52)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä rajoittuu säännöksiin, joita on sisältönsä osalta muutettu direktiiviin 2004/83/EY nähden. Niiden säännösten, joita ei muuteta, saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tapahtuu mainitun direktiivin mukaisesti.

(53)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa olevaa määräaikaa, jonka kuluessa niiden on saatettava direktiivi 2004/83/EY osaksi kansallista lainsäädäntöä,

a)

’kansainvälisellä suojelulla’ pakolaisasemaa ja toissijaista suojeluasemaa, sellaisina kuin ne on määritelty e ja g alakohdassa;

b)

’kansainvälistä suojelua saavalla’ henkilöä, jolle on myönnetty pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema, sellaisina kuin ne on määritelty e ja g alakohdassa;

c)

’Geneven yleissopimuksella’ Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla;

d)

’pakolaisella’ kolmannen maan kansalaista, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi ja joka oleskelee kansalaisuusmaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan, ja kansalaisuudetonta henkilöä, joka oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella edellä mainittujen seikkojen tähden ja on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne ja jota 12 artikla ei koske;

e)

’pakolaisasemalla’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista pakolaiseksi jäsenvaltiossa;

f)

’henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua’, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja jota 17 artiklan 1 ja 2 kohta ei koske ja joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan;

g)

’toissijaisella suojeluasemalla’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua;

h)

’kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön esittämää pyyntöä saada suojelua jostakin jäsenvaltiosta, kun hakijan voidaan katsoa tarkoittavan pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa ja kun hakija ei nimenomaisesti pyydä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävää muunlaista suojelua, jota voidaan pyytää erikseen;

i)

’hakijalla’ kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, josta ei vielä ole tehty lopullista päätöstä;

j)

’perheenjäsenillä’, jos perhe on muodostettu jo alkuperämaassa, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen osalta kansainvälistä suojelua saavan samassa jäsenvaltiossa oleskelevia seuraavia perheenjäseniä:

k)

’alaikäisellä’ alle 18-vuotiasta kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä;

l)

’ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä’ alaikäistä, joka saapuu jäsenvaltioiden alueelle ilman hänestä joko lain tai asianomaisen jäsenvaltion käytännön mukaan vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin hänellä ei tosiasiallisesti ole tällaista aikuista huolehtimassa hänestä, tai alaikäistä, joka on jäänyt ilman huoltajaa jäsenvaltioiden alueelle tultuaan;

m)

’oleskeluluvalla’ jäsenvaltion viranomaisten myöntämää jäsenvaltion lainsäädännön mukaista lupaa, jonka perusteella kolmannen maan kansalaisella tai kansalaisuudettomalla henkilöllä on oikeus oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella;

n)

’alkuperämaalla’ yhtä tai useampaa kansalaisuusmaata tai, kansalaisuudettomien henkilöiden osalta, entistä pysyvää asuinmaata.

a)

kaikki alkuperämaahan silloin, kun jäsenvaltiot tekevät hakemusta koskevan päätöksen, liittyvät asiaan vaikuttavat tosiseikat, mukaan luettuina alkuperämaan lait ja asetukset ja tapa, jolla niitä sovelletaan;

b)

hakijan esittämät asiaan vaikuttavat lausumat ja asiakirjat, mukaan luettuina tiedot siitä, onko hakija joutunut tai voiko hän joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa;

c)

hakijan asema ja henkilökohtaiset olosuhteet, kuten tausta, sukupuoli ja ikä, jotta voidaan arvioida, onko hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella niitä tekoja, joiden kohteeksi hakija on joutunut tai voisi joutua, pidettävä vainona tai vakavana haittana;

d)

onko hakijan alkuperämaasta lähtemisen jälkeen toteuttamien toimien ainoana tai tärkeimpänä tarkoituksena ollut luoda edellytykset kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemiselle, sen arvioimiseksi, asettaisivatko nämä toimet kyseisen henkilön vaaraan joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa, jos hänet palautetaan tähän maahan;

e)

voidaanko hakijan kohtuudella olettaa turvautuvan sellaisen toisen maan suojaan, jonka kansalaisuuteen hänellä on oikeus.

a)

hakija on todella yrittänyt esittää näyttöä hakemuksensa tueksi;

b)

kaikki hakijan saatavissa olevat olennaiset seikat on esitetty ja muiden asiaan vaikuttavien seikkojen puuttumisesta on annettu tyydyttävä selitys;

c)

hakijan lausumia pidetään johdonmukaisina ja uskottavina eivätkä ne ole ristiriidassa hänen tapaukseensa liittyvien saatavilla olevien tapauskohtaisten ja yleisten tietojen kanssa;

d)

hakija on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa heti kun mahdollista, jollei hakija voi esittää uskottavia syitä sille, miksei hän ole toiminut näin; ja

e)

hakija on todettu yleisesti uskottavaksi.

a)

valtio;

b)

valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt;

c)

muut kuin valtiolliset toimijat, jos voidaan osoittaa, että a ja b alakohdassa mainitut toimijat, kansainväliset järjestöt mukaan luettuina, ovat kykenemättömiä tai haluttomia tarjoamaan 7 artiklassa määriteltyä suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan.

a)

valtio tai

b)

valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävät puolueet tai järjestöt, kansainväliset järjestöt mukaan luettuina,

a)

ei ole perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai

b)

on mahdollisuus saada 7 artiklassa määriteltyä suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan

a)

laatunsa tai toistuvuutensa vuoksi niin vakava, että se muodostaa vakavan loukkauksen ihmisten perusoikeuksia vastaan ja erityisesti niitä oikeuksia vastaan, joista ei voida poiketa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 15 artiklan 2 kohdan nojalla; tai

b)

kertymä erilaisia toimenpiteitä, joihin kuuluu ihmisoikeusloukkauksia, ja joka on riittävän vakava vaikuttaakseen yksilöön a alakohdassa tarkoitettua vastaavalla tavalla.

a)

fyysinen tai henkinen väkivalta, mukaan luettuna seksuaalinen väkivalta;

b)

oikeudelliset, hallinnolliset ja poliisin toimintaan ja/tai lainkäyttöön liittyvät toimenpiteet, jotka ovat itsessään syrjiviä tai jotka toteutetaan syrjivällä tavalla;

c)

kohtuuton tai syrjivä syytteeseen paneminen tai rankaiseminen;

d)

muutoksenhakumahdollisuuden puuttuminen tai epääminen, minkä seurauksena on kohtuuton tai syrjivä rangaistus;

e)

syytteeseen paneminen tai rankaiseminen sen johdosta, että henkilö kieltäytyy asepalveluksesta selkkauksessa, jossa asepalveluksen suorittaminen sisältäisi 12 artiklan 2 kohdassa säädettyjen poissulkemisen perusteiden soveltamisalaan kuuluvia rikoksia tai tekoja;

f)

luonteeltaan sukupuoleen liittyvät tai lapsiin kohdistuvat teot.

a)

rodun käsitteeseen kuuluvat erityisesti ihonväri, syntyperä tai kuuluminen tiettyyn etniseen ryhmään;

b)

uskonnon käsitteeseen kuuluvat erityisesti teistiset, ei-teistiset ja ateistiset uskomukset, osallistuminen yksityisesti tai julkisesti, yksin tai yhdessä muiden kanssa muodolliseen uskonnonharjoittamiseen tai siitä pidättäytyminen, muut uskonnolliset toimet tai mielipiteet tai uskontoon perustuva tai uskonnon määräämä henkilökohtainen tai ryhmän käyttäytyminen;

c)

kansallisuuden käsitettä ei ole ymmärrettävä ainoastaan tietyn valtion kansalaisuudeksi tai kansalaisuudettomuudeksi, vaan se käsittää erityisesti kuulumisen tiettyyn ryhmään, jota yhdistävät kulttuuri, etniset piirteet, kieli, sama maantieteellinen tai poliittinen alkuperä tai sen yhteys toisessa valtiossa asuvaan väestöön;

d)

jotakin ryhmää pidetään tiettynä yhteiskunnallisena ryhmänä erityisesti, jos:

Alkuperämaan oloista riippuen tietty yhteiskunnallinen ryhmä voi olla ryhmä, jonka yhteisenä ominaisuutena on seksuaalinen suuntautuminen. Seksuaaliseen suuntautumiseen ei voida katsoa kuuluvan tekoja, joita jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan pidetään rikollisina. Sukupuoleen liittyvät seikat, sukupuoli-identiteetti mukaan luettuna, on otettava asianmukaisesti huomioon määritettäessä kuulumista tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään tai tällaisen ryhmän piirteitä;

e)

poliittisen mielipiteen käsitteeseen kuuluu erityisesti se, että hakijalla on mielipiteitä, ajatuksia tai uskomuksia 6 artiklassa mainituista mahdollisista vainoa harjoittavista toimijoista ja niiden politiikoista tai menetelmistä, riippumatta siitä, onko hakija toiminut näiden mielipiteiden, ajatusten tai uskomusten mukaisesti.

a)

on vapaaehtoisesti uudelleen turvautunut kansalaisuusvaltionsa suojelukseen; tai

b)

menetettyään kansalaisuutensa on omasta vapaasta tahdostaan saanut sen takaisin; tai

c)

on saanut toisen valtion kansalaisuuden ja saa uuden kansalaisuusvaltionsa suojelua; tai

d)

on vapaaehtoisesti asettunut uudelleen asumaan maahan, josta hän oli lähtenyt tai jonka ulkopuolelle hän oli jäänyt vainon pelosta; tai

e)

ei voi enää kieltäytyä ottamasta vastaan kansalaisuusvaltionsa suojelua, koska olosuhteet, joiden vallitessa hänet tunnustettiin pakolaiseksi, ovat lakanneet olemasta; tai

f)

kansalaisuutta vailla olevana henkilönä voi palata entiseen pysyvään asuinmaahansa sen vuoksi, että olosuhteet, joiden vallitessa hänet tunnustettiin pakolaiseksi, ovat lakanneet olemasta.

a)

hän kuuluu Geneven yleissopimuksen 1 artiklan D kohdan soveltamisalaan ja saa suojelua tai apua muilta Yhdistyneiden Kansakuntien elimiltä tai toimistoilta kuin Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta. Kun tällainen suojelu tai apu on jostain syystä lakannut ilman, että tällaisen henkilön asemaa olisi lopullisesti ratkaistu Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksymien asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti, tällainen henkilö on suoraan oikeutettu tämän direktiivin mukaisiin etuihin;

b)

hänellä on sen valtion, johon hän on asettunut asumaan, toimivaltaisten viranomaisten tunnustamat tämän valtion kansalaisuuteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet tai niitä vastaavat oikeudet ja velvollisuudet.

a)

tehnyt rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmisyyttä vastaan, siten kuin nämä rikokset on määritelty asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa;

b)

tehnyt törkeän muun kuin poliittisen rikoksen turvapaikkamaan ulkopuolella ennen kuin hänet otettiin maahan pakolaisena eli ennen pakolaisaseman myöntämiseen perustuvan oleskeluluvan myöntämishetkeä; erityisen raa'at teot voidaan luokitella törkeiksi muiksi kuin poliittisiksi rikoksiksi, vaikka niillä väitettäisiin olleen poliittiset päämäärät;

c)

syyllistynyt Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan johdanto-osassa sekä 1 ja 2 artiklassa esitetyn mukaisesti.

a)

pakolaisasema olisi pitänyt jättää tai jätetään myöntämättä asianomaiselle 12 artiklan mukaisesti;

b)

hänen vääristelemänsä tai salaamansa seikat, mukaan lukien väärien asiakirjojen toimittaminen, olivat ratkaisevia pakolaisaseman myöntämisen kannalta.

a)

on perusteltua syytä olettaa, että hän on vaaraksi sen jäsenvaltion turvallisuudelle, jossa hän on;

b)

hän on yhteiskunnalle vaarallinen kyseisessä jäsenvaltiossa, koska hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta.

a)

kuolemanrangaistus tai teloitus; tai

b)

hakijan alkuperämaassa kokema kidutus tai epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus; tai

c)

siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

a)

tehnyt rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen tai rikoksen ihmisyyttä vastaan, siten kuin nämä rikokset on määritelty asiaankuuluvissa kansainvälisissä sopimuksissa;

b)

tehnyt törkeän rikoksen;

c)

syyllistynyt Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan johdanto-osassa sekä 1 ja 2 artiklassa esitetyn mukaisesti;

d)

vaaraksi sen jäsenvaltion yhteiskunnalle tai turvallisuudelle, jossa hän on.

a)

toissijaisen suojeluaseman myöntämisen jälkeen todetaan, että 17 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti asianomaista ei olisi pitänyt katsoa tai häntä ei ole katsottu henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua;

b)

hänen vääristelemänsä tai salaamansa seikat, mukaan lukien väärien asiakirjojen toimittaminen, olivat ratkaisevia toissijaisen suojeluaseman myöntämisen kannalta.

a)

on perusteltua syytä katsoa hänen olevan vaaraksi sen jäsenvaltion turvallisuudelle, jossa hän on; tai

b)

hän on yhteiskunnalle vaarallinen kyseisessä jäsenvaltiossa, koska hänet on lainvoiman saaneella tuomiolla tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta.

a)

täysi-ikäisten sukulaisten luokse; tai

b)

sijoitusperheeseen; tai

c)

alaikäisten majoittamiseen tarkoitettuihin keskuksiin; tai

d)

muihin alaikäisille soveltuviin majoituspaikkoihin.

20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 337/27

”a)

luokkiin M2 ja M3 kuuluvat ajoneuvot, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joissa on enemmän kuin kolme akselia, nivellinja-autoja ja tilausbusseja sekä luokkaan I tai luokkaan A kuuluvia linja-autoja;”

”a)

luokkiin M2 ja M3 kuuluvat ajoneuvot, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joissa on enemmän kuin kolme akselia, nivellinja-autoja ja luokkaan I tai luokkaan A kuuluvia linja-autoja;”.