ISSN 1977-0812

doi:10.3000/19770812.L_2011.306.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 306

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

54. vuosikerta
23. marraskuuta 2011


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1173/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1174/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella

8

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1175/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta

12

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1176/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta

25

 

*

Neuvoston asetus (EU) N:o 1177/2011, annettu 8 päivänä marraskuuta 2011, liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta

33

 

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Neuvoston direktiivi 2011/85/EU, annettu 8 päivänä marraskuuta 2011, jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista

41

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

23.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 306/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1173/2011,

annettu 16 päivänä marraskuuta 2011,

julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 136 artiklan yhdessä sen 121 artiklan 6 kohdan kanssa,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro, on erityisen tärkeää ja niillä on vastuu harjoittaa talouspolitiikkaa, joka edistää talous- ja rahaliiton moitteetonta toimintaa, sekä välttää sen vaarantavan politiikan harjoittaminen.

(2)

Talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan varmistamiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa sallitaan sellaisten erityistoimenpiteiden hyväksyminen euroalueella, jotka menevät pidemmälle kuin kaikkiin jäsenvaltioihin sovellettavat säännökset.

(3)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana saadut kokemukset ja tehdyt virheet osoittavat, että unionissa tarvitaan parempaa talouden ohjausjärjestelmää, jonka olisi perustuttava jäsenvaltioiden entistä voimakkaampaan sitoutumiseen yhdessä sovittuihin sääntöihin ja toimintalinjoihin sekä jäsenvaltioiden talouspolitiikan entistä vankempaan unionin tason valvontakehykseen.

(4)

Talouden ohjausjärjestelmää koskevan parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia, jossa olisi keskityttävä erityisesti sisämarkkinoiden kehittämiseen ja vahvistamiseen ja kansainvälisen kaupan ja kilpailukyvyn edistämiseen, eurooppalainen ohjausjakso talous- ja budjettipolitiikan yhteensovittamisen tehostamiseksi, tehokas kehys julkisen talouden liiallisen alijäämän estämiseksi ja korjaamiseksi (vakaus- ja kasvusopimus), vankka kehys makrotalouden epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi, kansallisten julkisen talouden kehysten vähimmäisvaatimukset sekä tehostettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta, myös Euroopan järjestelmäriskikomitean suorittama makrotason vakauden valvonta.

(5)

Vakaus- ja kasvusopimuksen sekä talouden ohjausjärjestelmän valmiin kehyksen olisi täydennettävä ja vastattava unionin kasvu- ja työllisyysstrategiaa. Eri osatekijöiden väliset kytkökset eivät kuitenkaan saisi merkitä sitä, että vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksistä poiketaan.

(6)

Dynaamisten sisämarkkinoiden saavuttamista ja ylläpitämistä olisi pidettävä yhtenä talous- ja rahaliiton asianmukaisen ja häiriöttömän toiminnan edellytyksistä.

(7)

Komissiolla olisi oltava vahvempi rooli tehostetussa valvontamenettelyssä jäsenvaltiokohtaisten arviointien, seurannan, valvontakäyntien, suositusten ja varoitusten suhteen. Lisäksi neuvoston roolia olisi rajoitettava seuraamuksista päätettäessä ja neuvoston äänestyksissä olisi käytettävä käänteistä määräenemmistöäänestystä.

(8)

Jotta varmistetaan pysyvä vuoropuhelu jäsenvaltioiden kanssa tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi, komission olisi tehtävä valvontakäyntejä.

(9)

Komission olisi laadittava säännöllisin väliajoin laajamittainen arvio talouden ohjausjärjestelmästä ja erityisesti seuraamusten tehokkuudesta ja sopivuudesta. Tällaisia arvioita olisi tarvittaessa täydennettävä asiaankuuluvilla ehdotuksilla.

(10)

Pannessaan täytäntöön tätä asetusta komission olisi otettava huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden nykyinen taloudellinen tilanne,

(11)

Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava entistä tiiviimmin ja oikea-aikaisemmin talouden ohjausjärjestelmän lujittamiseen.

(12)

Euroopan parlamentin kanssa voidaan käynnistää taloudellinen vuoropuhelu, jonka puitteissa komissio voi julkistaa analyysinsä ja joka tarjoaa neuvoston puheenjohtajalle, komissiolle ja tarvittaessa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle tai euroryhmän puheenjohtajalle mahdollisuuden keskusteluun. Tällainen julkinen keskustelu voi antaa mahdollisuuden vaihtaa näkemyksiä kansallisten päätösten heijastusvaikutuksista ja mahdollistaa asianomaisiin toimijoihin kohdistuvan julkisen vertaispaineen. Vaikka Euroopan parlamentin keskustelukumppaneita tässä vuoropuhelussa ovat unionin toimielimet ja niiden edustajat, Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota koskee tämän asetuksen 4, 5 ja 6 artiklan mukainen neuvoston päätös, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon. Jäsenvaltion osallistuminen sellaiseen näkemystenvaihtoon olisi vapaaehtoista.

(13)

Lisäseuraamukset ovat tarpeen julkisen talouden valvonnan tehostamiseksi euroalueella. Kyseisillä seuraamuksilla olisi lisättävä unionin finanssipolitiikan valvontakehyksen uskottavuutta.

(14)

Tässä asetuksessa vahvistettavilla säännöillä olisi varmistettava oikeudenmukaiset, oikea-aikaiset, asteittaiset ja tehokkaat mekanismit vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion ja korjaavan osion noudattamisen osalta, erityisesti julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 (4) ja liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 (5) noudattamisen osalta, jolloin talousarviota koskevan kurinalaisuuden noudattamista tarkastellaan julkisen talouden alijäämää ja julkista velkaa koskevilla perusteilla.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyillä ja vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevään osioon perustuvilla seuraamuksilla olisi tarjottava jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro, kannustimia julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen sopeutumiseen ja sen ylläpitämiseen.

(16)

Julkisen talouden alijäämää ja velkaa koskevat tiedot ovat olennaisia talouspolitiikan koordinoinnin kannalta, minkä vuoksi niiden tahallisesta tai törkeän tuottamuksellisesta vääristelytä olisi määrättävä sakko vastuussa olevalle jäsenvaltiolle.

(17)

Jotta tilastojen vääristämisestä määrättävien sakkojen laskemistapaa koskevia sääntöjä sekä menettelysääntöjä, joita komissio soveltaa tällaisten toimien tutkimiseen, voitaisiin täydentää, komissiolle olisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti siirrettävä valta antaa säädöksiä sakon määrän vahvistamiseen sekä komission tutkimusten toteuttamiseen tarkoitettujen yksityiskohtaisten arviointiperusteiden hyväksymisestä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(18)

Vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevässä osiossa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen sopeutuminen ja siinä pysytteleminen olisi varmistettava velvoittamalla jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro ja jotka ovat jääneet jälkeen julkisen talouden vakauttamisessa, tekemään väliaikainen korollinen talletus. Tämän olisi koskettava tapauksia, joissa jäsenvaltio – myös jäsenvaltio, jonka julkisen talouden alijäämä alittaisi 3 prosentin viitearvon suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) – poikkeaa merkittävästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai kyseisen tavoitteen saavuttamiseen tähtäävästä asianmukaisesta sopeuttamissuunnitelmasta eikä korjaa poikkeamaa.

(19)

Asianomaiselle jäsenvaltiolle määrätty korollinen talletus olisi vapautettava yhdessä siitä kertyneen koron kanssa, kun neuvosto on varmistunut siitä, että sen määräämiseen johtanut tilanne on päättynyt.

(20)

Vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavassa osiossa seuraamuksena jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro, olisi oltava velvollisuus tehdä koroton talletus, joka liittyy neuvoston päätökseen liiallisen alijäämän olemassaolon toteamisesta, kun asianomaiselle jäsenvaltiolle on jo määrätty korollinen talletus vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevässä osiossa, tai tapauksissa, joissa vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettuja lakisääteisiä finanssipolitiikan velvoitteita on laiminlyöty erityisen vakavasti, ja velvollisuus maksaa sakkoa, jos julkisen talouden liiallisen alijäämän korjaamista koskevaa neuvoston suositusta ei noudateta.

(21)

Jotta vältetään tässä asetuksessa säädettyjen vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion seuraamusten takautuva soveltaminen, niitä olisi sovellettava vain sellaisten asiaa koskevien suositusten osalta, jotka neuvosto antaa asetuksen (EY) N:o 1466/97 nojalla tämän asetuksen voimaantulon jälkeen. Vastaavasti jotta vältetään tässä asetuksessa säädettyjen vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavan osion seuraamusten takautuva soveltaminen, kyseisiä toimenpiteitä olisi sovellettava ainoastaan niiden julkisen talouden liiallisen alijäämän korjaamiseksi tarkoitettujen asiaa koskevien suositusten ja päätösten osalta, jotka neuvosto hyväksyy tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.

(22)

Tässä asetuksessa säädetyt korolliset talletukset, korottomat talletukset ja sakot olisi vahvistettava sellaisiksi, että varmistetaan seuraamusten soveltamisen oikeudenmukainen asteittaisuus kasvu- ja vakaussopimuksen ennalta ehkäisevässä osiossa ja korjaavassa osiossa ja että tarjotaan jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro, riittävä kannustin noudattaa unionin finanssipoliittista kehystä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukainen, asetuksen (EY) N:o 1467/97 12 artiklassa määritelty sakko koostuu kiinteästä osasta, joka on 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, sekä muuttuvasta osasta. Näin ollen varmistetaan asteittainen soveltaminen ja jäsenvaltioiden tasapuolinen kohtelu, jos tässä asetuksessa vahvistettu korollinen talletus, koroton talletus ja sakko ovat 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, eli sama kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukainen sakon kiinteä osa.

(23)

Olisi säädettävä neuvoston mahdollisuudesta vähentää jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro, määrättyjä seuraamuksia tai peruuttaa ne asianomaisen jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä annetun komission suosituksen perusteella. Komission olisi kasvu- ja vakaussopimuksen korjaavassa osiossa myös voitava suositella seuraamuksen suuruuden vähentämistä tai seuraamuksen peruuttamista poikkeuksellisten taloudellisten olosuhteiden vuoksi.

(24)

Koroton talletus olisi vapautettava, kun liiallinen alijäämä on korjattu, ja kyseisistä talletuksista kertynyt korko ja kerätyt sakot olisi siirrettävä jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, koko euroalueen vakauden turvaamiseksi perustamille rahoitustuen myöntämiseen tarkoitetuille vakausmekanismeille.

(25)

Toimivalta hyväksyä tässä asetuksessa säädettyjen seuraamusten täytäntöönpanoa koskevia yksittäisiä päätöksiä olisi annettava neuvostolle. Osana Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 1 kohdassa säädettyä neuvostossa harjoitettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamista kyseiset yksittäiset päätökset ovat olennainen osa niiden toimenpiteiden seurantaa, jotka neuvosto on hyväksynyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 ja 126 artiklan sekä asetusten (EY) N:o 1466/97 ja (EY) N:o 1467/97 mukaisesti.

(26)

Koska tämä asetus sisältää yleisiä sääntöjä asetusten (EY) N:o 1466/97 ja (EY) N:o 1467/97 tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi, se olisi hyväksyttävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

(27)

Koska tämän asetuksen tavoitetta eli seuraamusjärjestelmän luomista vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion ja korjaavan osion täytäntöönpanon tehostamiseksi euroalueella ei voida saavuttaa riittävässä määrin jäsenvaltioiden tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuusperiaatteiden mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan seuraamusjärjestelmä vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevän osion ja korjaavan osion täytäntöönpanon tehostamiseksi euroalueella.

2.   Tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro.

2 artikla

Määritelmät

Tätä asetusta sovellettaessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1)

’vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevä osio’ tarkoittaa asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaista monenvälistä valvontajärjestelmää;

2)

’vakaus- ja kasvusopimuksen korjaava osio’ tarkoittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklassa ja asetuksessa (EY) N:o 1467/97 säänneltyä menettelyä jäsenvaltioiden liiallisten alijäämien välttämiseksi;

3)

’poikkeuksellinen taloudellinen tilanne’ tarkoittaa tilannetta, jossa viitearvon ylittävää julkisen talouden alijäämää pidetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan ja asetuksen (EY) N:o 1467/97 mukaisesti poikkeuksellisena.

II   LUKU

TALOUDELLINEN VUOROPUHELU

3 artikla

Taloudellinen vuoropuhelu

Unionin toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua neuvoston puheenjohtajan, komission ja mahdollisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tai euroryhmän puheenjohtajan valiokuntaan keskustelemaan tämän asetuksen 4, 5 ja 6 artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota tällaiset päätökset koskevat, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

III   LUKU

VAKAUS- JA KASVUSOPIMUKSEN ENNALTA EHKÄISEVÄN OSION SEURAAMUKSET

4 artikla

Korollinen talletus

1.   Jos neuvosto tekee päätöksen, jossa todetaan, että jäsenvaltio ei ole toteuttanut asetuksen (EY) N:o 1466/97 6 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun neuvoston suosituksen edellyttämiä toimia, komissio suosittelee 20 päivän kuluessa neuvoston päätöksen antamisesta, että neuvosto antaa uuden päätöksen, jolla kyseinen jäsenvaltio määrätään tekemään korollinen talletus, joka 0,2 prosenttia suhteessa asianomaisen jäsenvaltion edellisvuoden BKT:hen.

2.   Neuvoston katsotaan tehneen päätöksen, jollei neuvosto määräenemmistöllä päätä hylätä komission suosituksen kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on antanut sen.

3.   Neuvosto voi muuttaa komission suositusta määräenemmistöllä ja hyväksyä siten muutetun tekstin neuvoston päätöksenä.

4.   Komissio voi, jos asianomainen jäsenvaltio osoittaa komissiolle perustellun pyynnön kymmenen päivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun toimien toteuttamatta jättämistä koskevan neuvoston päätöksen antamisesta, suosittaa että neuvosto pienentää korollista talletusta tai peruuttaa sen.

5.   Korolliselle talletukselle kertyvässä korossa otetaan huomioon komission luottoriski ja vastaava investointikausi.

6.   Jos asetuksen (EY) N:o 1466/97 6 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun neuvoston päätöksen antamiseen johtanut tilanne ei enää jatku, neuvosto päättää komission uudesta suosituksesta, että talletus ja sille kertynyt korko palautetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle. Neuvosto voi muuttaa komission uutta suositusta määräenemmistöllä.

IV   LUKU

VAKAUS- JA KASVUSOPIMUKSEN KORJAAVAN OSION SEURAAMUKSET

5 artikla

Koroton talletus

1.   Jos neuvosto päättää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaisesti, että sellaisella jäsenvaltiolla, joka on tehnyt korollisen talletuksen komissiolle tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on liiallinen alijäämä, tai jos komissio on havainnut, että vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettuja finanssipolitiikan velvoitteita on laiminlyöty erityisen vakavasti, komissio suosittaa 20 päivän kuluessa neuvoston päätöksen antamisesta neuvostoa määräämään uudella päätöksellä jäsenvaltion tekemään komissiolle korottoman talletuksen, joka 0,2 prosenttia suhteessa asianomaisen jäsenvaltion edellisvuoden BKT:hen.

2.   Neuvoston katsotaan tehneen talletuksen tekemistä koskevan päätöksen, jollei neuvosto määräenemmistöllä päätä hylätä komission suosituksen kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on antanut sen.

3.   Neuvosto voi muuttaa komission suositusta määräenemmistöllä ja hyväksyä siten muutetun tekstin neuvoston päätöksenä.

4.   Komissio voi suosittaa, että neuvosto pienentää korotonta talletusta tai peruuttaa sen poikkeuksellisen taloudellisen tilanteen vuoksi tai jos asianomainen jäsenvaltio osoittaa komissiolle perustellun pyynnön kymmenen päivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaisen neuvoston päätöksen hyväksymisestä.

5.   Talletus tehdään komissiolle. Jos jäsenvaltion on tehtävä korollinen talletus komissiolle 4 artiklan mukaisesti, kyseinen korollinen talletus muutetaan korottomaksi talletukseksi.

Jos 4 artiklan mukaisesti tehdyn korollisen talletuksen ja sille kertyneen koron määrä ylittää tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti tehtävän korottoman talletuksen määrän, ylijäämä palautetaan jäsenvaltiolle.

Jos vaaditun korottoman talletuksen määrä ylittää 4 artiklan mukaisesti tehdyn korollisen talletuksen ja sille kertyneen koron määrän, jäsenvaltion on maksettava puuttuva osuus tehdessään korottoman talletuksen.

6 artikla

Sakot

1.   Kun neuvosto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 8 kohdan mukaisesti päättää, että jäsenvaltio ei ole toteuttanut tuloksellisia toimia liiallisen alijäämänsä korjaamiseksi, komissio suosittelee kahdenkymmenen päivän kuluessa kyseisestä päätöksestä, että neuvosto uudella päätöksellä määrää sakon, joka 0,2 prosenttia suhteessa asianomaisen jäsenvaltion edellisvuoden BKT:hen.

2.   Neuvoston katsotaan tehneen sakon määräämistä koskevan päätöksen, jollei neuvosto määräenemmistöllä päätä hylätä komission suositusta kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on antanut sen.

3.   Neuvosto voi muuttaa komission suositusta määräenemmistöllä ja hyväksyä siten muutetun tekstin neuvoston päätöksenä.

4.   Komissio voi suosittaa, että neuvosto pienentää sakon tai peruuttaa sen poikkeuksellisen taloudellisen tilanteen vuoksi tai jos asianomainen jäsenvaltio osoittaa komissiolle perustellun pyynnön kymmenen päivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 8 kohdan mukaisen neuvoston päätöksen hyväksymisestä.

5.   Jos jäsenvaltio on tehnyt komissiolle korottoman talletuksen 5 artiklan mukaisesti kyseinen koroton talletus muutetaan sakoksi.

Jos 5 artiklan mukaisesti tehdyn korottoman talletuksen määrä ylittää vaaditun sakon määrän, ylijäämä palautetaan jäsenvaltiolle.

Jos vaaditun sakon määrä ylittää 5 artiklan mukaisesti tehdyn korottoman talletuksen määrän, tai jos korotonta talletusta ei ole tehty, jäsenvaltion on maksettava puuttuva osuus. Jos aiemmin ei ole tehty korotonta talletusta, jäsenvaltion on maksettava erotus sakkoa maksaessaan.

7 artikla

Korottoman talletuksen palauttaminen

Jos neuvosto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 12 kohdan nojalla päättää kumota jotkin tai kaikki antamansa päätökset, kaikki komissiolle tehdyt korottomat talletukset palautetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle.

V   LUKU

TILASTOJEN VÄÄRENTÄMISESTÄ MÄÄRÄTTÄVÄT SEURAAMUKSET

8 artikla

Tilastojen väärentämisestä määrättävät seuraamukset

1.   Neuvosto voi komission suosituksesta päättää sakon määräämisestä jäsenvaltiolle, joka vääristelee tahallisesti tai törkeän tuottamuksellisesti alijäämää ja velkaa koskevia tietoja, jotka ovat olennaisia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 tai 126 artiklan soveltamisen sekä Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisen kannalta.

2.   Edellä 1 kohdassa mainittujen sakkojen on oltava tehokkaita, varoittavia ja oikeassa suhteessa vääristelyn luonteeseen ja vakavuuteen sekä kestoon. Sakko saa olla enintään 0,2 prosenttia suhteessa kyseisen jäsenvaltion BKT:hen.

3.   Komissio voi toteuttaa kaikki tarvittavat tutkinnat 1 kohdassa tarkoitettujen vääristelyjen osoittamiseksi. Komissio voi päättää tutkinnan käynnistämisestä, kun se toteaa, että on vahvoja viitteitä tosiseikoista, jotka todennäköisesti vastaavat sellaisia vääristelyjä. Komissio tutkii epäillyt vääristelyt ottaen huomioon kaikki kyseisen jäsenvaltion esittämät huomautukset. Tehtäviensä suorittamiseksi komissio voi vaatia kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan tietoja, ja komissio voi toteuttaa paikalla tehtäviä tarkastuksia sekä tutustua julkisyhteisöjen yksikköjen tileihin valtion, osavaltion, paikallishallinnon ja sosiaaliturvan tasoilla. Jos kyseisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä edellytetään oikeusviranomaisen lupaa ennen paikalla toteutettavia tarkastuksia, komissio tekee tarvittavat hakemukset.

Tutkinnan päätyttyä ja ennen ehdotusten tekemistä neuvostolle komissio antaa kyseiselle jäsenvaltiolle tilaisuuden tulla kuulluksi tutkinnan kohteena olevista asioista. Komissio perustaa neuvostolle tekemänsä ehdotukset yksinomaan niiden tosiseikkojen varaan, joista asianomaisella jäsenvaltiolla on ollut tilaisuus esittää huomautuksia.

Komissio kunnioittaa tutkinnan aikana kaikilta osin kyseisen jäsenvaltion puolustautumisoikeuksia.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 11 artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

a)

edellä 1 kohdassa tarkoitettuja yksityiskohtaisia perusteita sakon suuruuden määrittämistä varten;

b)

edellä 3 kohdassa tarkoitetun tutkintamenettelyn yksityiskohtaisia sääntöjä, liitännäistoimia ja tutkintaa koskevaa raportointia koskevia sääntöjä sekä

c)

menettelyä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, joilla pyritään takaamaan puolustautumisoikeudet, mahdollisuus tutustua asiakirjoihin, oikeusapu, luottamuksellisuus, sekä ajalliset säännökset ja 1 kohdassa tarkoitettujen sakkojen periminen.

5.   Euroopan unionin tuomioistuimella on rajoittamaton toimivalta tarkistaa päätökset, joilla neuvosto on määrännyt 1 kohdan mukaisen sakon. Se voi poistaa sakon tai alentaa taikka korottaa sitä.

VI   LUKU

TOIMENPITEIDEN HALLINNOLLISUUS JA KOROISTA JA SAKOISTA SAATUJEN TULOJEN JAKAMINEN

9 artikla

Toimenpiteiden hallinnollisuus

Edellä 4–8 artiklan mukaisesti määrätyt seuraamukset, sakot ja muut toimenpiteet ovat luonteeltaan hallinnollisia.

10 artikla

Koroista ja sakoista saatujen tulojen jakaminen

Komission 5 artiklan mukaisesti tehdyistä talletuksista saama korko ja 6 ja 8 artiklan mukaisesti kerätyt sakot ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklassa tarkoitettuja muita tuloja, ja ne osoitetaan Euroopan rahoitusvakausvälineelle. Kun jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, perustavat koko euroalueen vakauden turvaamiseksi uuden rahoitustuen myöntämiseen tarkoitetun vakausmekanismin, korko ja sakot osoitetaan tälle mekanismille.

VII   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

11 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttö

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle kolmeksi vuodeksi 13 päivänä joulukuuta 2011. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen kolmen vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä 8 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksytty delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

12 artikla

Äänestys neuvostossa

1.   Edellä 4, 5, 6 ja 8 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä äänestävät ainoastaan ne neuvoston jäsenet, joiden edustaman jäsenvaltion rahayksikkö on euro, ja neuvosto tekee ratkaisunsa ottamatta lukuun asianomaista jäsenvaltiota edustavan neuvoston jäsenen ääntä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen neuvoston jäsenten määräenemmistö määräytyy Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 238 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

13 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio julkaisee viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2014 ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.

Kertomuksessa arvioidaan muun muassa

a)

tämän asetuksen tehokkuutta, kuten neuvoston ja komission mahdollisuutta puuttua tilanteisiin, jotka uhkaavat vahingoittaa rahaliiton tarkoituksenmukaista toimintaa,

b)

edistymistä jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen turvaamisessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti.

2.   Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

3.   Kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4.   Komissio toimittaa ennen vuoden 2011 loppua Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen mahdollisuudesta ottaa käyttöön euroarvopapereita.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä marraskuuta 2011.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

W. SZCZUKA


(1)  EUVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(2)  EUVL C 218, 23.7.2011, s. 46.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. syyskuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. marraskuuta 2011.

(4)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

(5)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.


23.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 306/8


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1174/2011,

annettu 16 päivänä marraskuuta 2011,

täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 136 artiklan yhdessä sen 121 artiklan 6 kohdan kanssa,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Talouden ohjausjärjestelmää koskevan parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia, jossa olisi keskityttävä erityisesti sisämarkkinoiden kehittämiseen ja vahvistamiseen ja kansainvälisen kaupan ja kilpailukyvyn edistämiseen, eurooppalainen ohjausjakso talous- ja budjettipolitiikan yhteensovittamisen tehostamiseksi, tehokas kehys julkisen talouden liiallisen alijäämän estämiseksi ja korjaamiseksi (vakaus- ja kasvusopimus), vankka kehys makrotalouden epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi, kansallisten julkisen talouden kehysten vähimmäisvaatimukset sekä tehostettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta, myös Euroopan järjestelmäriskikomitean valvonta.

(2)

Luotettavat tilastotiedot muodostavat makrotalouden epätasapainon valvonnan perustan. Luotettavien ja riippumattomien tilastotietojen takaamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava kansallisten tilastoviranomaisten ammatillinen riippumattomuus Euroopan tilastoista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 223/2009 (4) vahvistettujen Euroopan tilastoja koskevien käytännesääntöjen mukaisesti. Makrotalouden epätasapainon valvonnan kannalta olennaista on myös luotettavien julkista taloutta koskevien tietojen saatavuus. Tämän vaatimuksen noudattaminen olisi varmistettava säännöillä, jotka on vahvistettu julkisen talouden valvonnan tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella 16 päivänä marraskuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1173/2011 (5), erityisesti sen 8 artiklassa.

(3)

Jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen yhteensovittamista unionissa olisi kehitettävä ottaen huomioon talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja työllisyyspolitiikan suuntaviivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, mukaisesti. Tämän olisi merkittävä seuraavien johtavien periaatteiden noudattamista: vakaa hintataso, terve ja kestävä julkistalous ja rahatalous sekä kestävä maksutase.

(4)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana saadut kokemukset ja tehdyt virheet osoittavat, että unionissa tarvitaan parempaa talouden ohjausjärjestelmää, jonka olisi perustuttava jäsenvaltioiden entistä voimakkaampaan sitoutumiseen yhdessä sovittuihin sääntöihin ja toimintalinjoihin sekä jäsenvaltioiden talouspolitiikan entistä vankempaan unionin tason valvontakehykseen.

(5)

Dynaamisten sisämarkkinoiden saavuttamista ja ylläpitämistä olisi pidettävä yhtenä talous- ja rahaliiton asianmukaisen ja häiriöttömän toiminnan edellytyksistä.

(6)

Jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen valvontaa olisi erityisesti laajennettava niin, että se sisältää paitsi julkisen talouden valvonnan myös yksityiskohtaisemman ja muodollisemman kehyksen, jotta ehkäistäisiin ennalta liiallista makrotalouden epätasapainoa ja autettaisiin asianomaisia jäsenvaltioita laatimaan korjaussuunnitelmat ennen kuin erot juurtuvat syvälle ja ennen kuin taloudellinen ja rahoituksellinen kehitys kääntyy liiallisen epäsuotuisaan suuntaan. Tätä talouspolitiikkojen valvontaa olisi laajennettava rinnakkain julkisen talouden valvonnan syventämisen kanssa.

(7)

Jotta helpotettaisiin tällaisten liiallisten makrotaloudellisten epätasapainotilojen korjaamista, tarvitaan lainsäädännössä vahvistettua yksityiskohtaista menettelyä.

(8)

Perussopimuksen 121 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua monenvälistä valvontaa on tarkoituksenmukaista täydentää erityisillä säännöillä, jotka koskevat makrotalouden epätasapainon havaitsemista sekä liiallisen makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemistä ja korjaamista unionissa. On välttämätöntä sisällyttää menettely vuotuiseen monenväliseen valvontajaksoon.

(9)

Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava entistä tiiviimmin ja hyvissä ajoin talouden ohjausjärjestelmän lujittamiseen. Vaikka Euroopan parlamentin keskustelukumppaneita tässä vuoropuhelussa ovat asianomaiset unionin toimielimet ja niiden edustajat, Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota koskee tämän asetuksen mukainen korollista talletusta tai vuotuista sakkoa koskeva neuvoston päätös, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon. Jäsenvaltion osallistuminen tällaiseen näkemystenvaihtoon on vapaaehtoista.

(10)

Komissiolla olisi oltava vahvempi rooli tehostetussa valvontamenettelyssä jäsenvaltiokohtaisten arviointien, seurannan, valvontakäyntien, suositusten ja varoitusten suhteen.

(11)

Makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (6) täytäntöönpanoa olisi lujitettava määräämällä korollisia talletuksia, jos suositusta korjaavien toimien toteuttamisesta ei ole noudatettu. Tällaiset talletukset olisi muunnettava vuotuiseksi sakoksi, jos liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi annettua suositusta jätetään toistuvasti noudattamatta samassa epätasapainoa koskevassa menettelyssä. Näitä täytäntöönpanotoimia olisi sovellettava jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro.

(12)

Jos jäsenvaltio jättää noudattamatta neuvoston suosituksia, olisi määrättävä korolliset talletukset tai sakko siihen saakka, kun neuvosto katsoo, että jäsenvaltio on toteuttanut korjaavat toimet sen suositusten noudattamiseksi.

(13)

Jos jäsenvaltio toistuvasti jättää laatimatta korjaussuunnitelman neuvoston suosituksen noudattamiseksi, sen olisi myös pääsääntöisesti maksettava vuotuinen sakko siihen saakka, kun neuvosto katsoo, että jäsenvaltio on esittänyt korjaussuunnitelman, jossa sen suositus otetaan riittävällä tavoin huomioon.

(14)

Jotta jäsenvaltioita varmasti kohdeltaisiin yhdenvertaisella tavalla, korollisen talletuksen ja sakon olisi oltava sama kaikille jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro. Sen olisi oltava 0,1 prosenttia suhteessa asianomaisen jäsenvaltion edellisvuoden bruttokansantuotteeseen (BKT).

(15)

Komission olisi voitava suositella seuraamuksen määrän pienentämistä tai sen peruuttamista poikkeuksellisen taloudellisen tilanteen vuoksi.

(16)

Menettely seuraamusten asettamiseksi niille jäsenvaltioille, jotka eivät toteuta tehokkaita toimenpiteitä liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi, olisi rakennettava siten, että seuraamuksen asettaminen näille jäsenvaltioille olisi sääntö eikä poikkeus.

(17)

Tässä asetuksessa tarkoitettujen sakkojen olisi oltava perussopimuksen 311 artiklassa tarkoitettuja muita tuloja, ja ne olisi osoitettava jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, perustamiin vakausmekanismeihin, joista annetaan rahoitustukea koko euroalueen vakauden turvaamiseksi.

(18)

Neuvostolle olisi annettava toimivalta hyväksyä tässä asetuksessa säädetyn seuraamuksen asettamista koskevia yksittäisiä päätöksiä. Osana perussopimuksen 121 artiklan 1 kohdassa määrättyä neuvostossa harjoitettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamista kyseiset yksittäiset päätökset ovat olennainen osa niiden toimenpiteiden seurantaa, jotka neuvosto on hyväksynyt perussopimuksen 121 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1176/2011 mukaisesti.

(19)

Koska tämä asetus sisältää yleiset säännöt asetuksen (EU) N:o 1176/2011 tehokkaaksi täytäntöön panemiseksi, se olisi hyväksyttävä perussopimuksen 121 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

(20)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli euroalueen liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamista, koska jäsenvaltioiden välillä on läheiset kaupalliset ja rahoitukselliset kytkökset ja kansallisella talouspolitiikalla on heijastusvaikutuksia koko unioniin ja euroalueeseen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan seuraamusjärjestelmä liiallisen makrotalouden epätasapainon tehokkaaksi korjaamiseksi euroalueella.

2.   Tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1176/2011 2 artiklan määritelmiä.

Lisäksi sovelletaan seuraavaa määritelmää:

’poikkeuksellinen taloudellinen tilanne’ tarkoittaa tilannetta, jossa viitearvon ylittävää julkistalouden alijäämää pidetään perussopimuksen 126 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan ja liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 (7) mukaisesti poikkeuksellisena.

3 artikla

Seuraamukset

1.   Neuvoston päätöksellä määrätään komission suosituksesta korollinen talletus, jos neuvoston päätös, jossa todetaan, että suositeltuja korjaavia toimia ei ole toteutettu, hyväksytään asetuksen (EU) N:o 1176/2011 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja neuvosto katsoo, ettei asianomainen jäsenvaltio ole toteuttanut neuvoston suosittelemia korjaavia toimia.

2.   Neuvosto päättää komission suosituksesta vuotuisen sakon määräämisestä, jos

a)

samassa epätasapainoa koskevassa menettelyssä on hyväksytty asetuksen (EU) N:o 1176/2011 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaksi peräkkäistä neuvoston suositusta ja neuvosto toteaa, että jäsenvaltion jättämä korjaussuunnitelma on epätäydellinen; tai

b)

samassa epätasapainoa koskevassa menettelyssä on hyväksytty asetuksen (EU) N:o 1176/2011 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaksi peräkkäistä neuvoston päätöstä, joissa todetaan, että suositeltuja korjaavia toimia ei ole toteutettu. Tässä tapauksessa vuotuinen sakko määrätään muuntamalla korollinen talletus vuotuiseksi sakoksi.

3.   Neuvoston katsotaan hyväksyneen 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut päätökset, jollei se määräenemmistöllä päätä suosituksen hylkäämisestä kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on antanut suosituksen. Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää suosituksen muuttamisesta.

4.   Komission suositus neuvoston päätökseksi annetaan 20 päivän kuluessa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä.

5.   Komission suosittama korollinen talletus tai vuotuinen sakko on 0,1 prosenttia suhteessa asianomaisen jäsenvaltion edellisvuoden BKT:hen.

6.   Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, komissio voi ehdottaa korollisen talletuksen tai vuotuisen sakon pienentämistä tai sen peruuttamista poikkeuksellisen taloudellisen tilanteen vuoksi tai jos asianomainen jäsenvaltio osoittaa komissiolle perustellun pyynnön kymmenen päivän kuluessa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä.

7.   Jos jäsenvaltio on tehnyt tiettynä kalenterivuonna korollisen talletuksen tai maksanut vuotuisen sakon ja neuvosto katsoo sen jälkeen asetuksen (EU) N:o 1176/2011 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että jäsenvaltio on toteuttanut suositellut korjaavat toimet kyseisen vuoden aikana, kyseisenä vuonna tehty talletus ja sille kertynyt korko tai kyseiseltä vuodelta maksettu sakko palautetaan jäsenvaltiolle suhteessa kuluneeseen aikaan.

4 artikla

Sakoista saatujen tulojen kohdentaminen

Tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitetut sakot ovat perussopimuksen 311 artiklassa tarkoitettuja muita tuloja, ja ne osoitetaan Euroopan rahoitusvakausvälineelle. Kun jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, perustavat koko euroalueen vakauden turvaamiseksi uuden rahoitustuen myöntämiseen tarkoitetun vakausmekanismin, sakot osoitetaan tälle mekanismille.

5 artikla

Neuvoston äänestys

1.   Edellä 3 artiklassa tarkoitetuista toimenpiteistä äänestävät ainoastaan ne neuvoston jäsenet, joiden edustaman jäsenvaltion rahayksikkö on euro, ja neuvosto tekee ratkaisunsa ottamatta lukuun asianomaista jäsenvaltiota edustavan neuvoston jäsenen ääntä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu neuvoston jäsenten määräenemmistö määräytyy perussopimuksen 238 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

6 artikla

Taloudellinen vuoropuhelu

Unionin toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua neuvoston puheenjohtajan, komission ja mahdollisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tai euroryhmän puheenjohtajan valiokuntaan keskustelemaan 3 artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota tällaiset päätökset koskevat, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

7 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio julkaisee viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2014 ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.

Kertomuksessa arvioidaan muun muassa

a)

asetuksen tehokkuutta,

b)

edistymistä jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen turvaamisessa perussopimuksen mukaisesti.

2.   Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

3.   Komissio toimittaa kertomuksen ja siihen mahdollisesti liittyvät ehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

8 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä marraskuuta 2011.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

W. SZCZUKA


(1)  EUVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(2)  EUVL C 218, 23.7.2011, s. 53.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. syyskuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. marraskuuta 2011.

(4)  EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164.

(5)  Ks. tämän virallisen lehden s. 1

(6)  Ks. tämän virallisen lehden s. 25

(7)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.


23.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 306/12


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1175/2011,

annettu 16 päivänä marraskuuta 2011,

julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 121 artiklan 6 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, jäljempänä ’perussopimus’, edellytetään, jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen yhteensovittamisen olisi merkittävä seuraavien johtavien periaatteiden noudattamista: vakaa hintataso, terve julkistalous ja rahatalous sekä kestävä maksutase.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen muodostivat alun perin julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1466/97 (3), liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1467/97 (4) ja vakaus- ja kasvusopimuksesta 17 päivänä kesäkuuta 1997 annettu Eurooppa-neuvoston päätöslauselma (5). Vuonna 2005 asetusta (EY) N:o 1466/97 muutettiin asetuksella (EY) N:o 1055/2005 (6) ja asetusta (EY) N:o 1467/97 asetuksella (EY) N:o 1056/2005 (7). Lisäksi neuvosto antoi 20 päivänä maaliskuuta 2005 kertomuksen vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon tehostamisesta (8).

(3)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä sekä saavuttamaan rahoitusvakauden tukema vahva ja kestävä kasvu, millä tuetaan kestävää kasvua ja työllisyyttä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista.

(4)

Vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevässä osiossa jäsenvaltioita vaaditaan saavuttamaan julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoite ja pysymään siinä sekä esittämään tätä varten vakaus- tai lähentymisohjelma. Sille olisivat hyödyksi entistä tiukemmat valvontamuodot, jotta varmistetaan, että jäsenvaltiot noudattavat julkista taloutta koskevaa unionin koordinointikehystä.

(5)

Vakaus- ja lähentymisohjelmien sisältöä sekä menettelyä niiden tutkimiseksi olisi edelleen kehitettävä niin kansallisella kuin unioninkin tasolla ottaen huomioon vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanosta saatu kokemus.

(6)

Vakaus- ja lähentymisohjelmien julkisen talouden tavoitteissa olisi nimenomaisesti otettava huomioon talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen, jäsenvaltioiden ja unionin työllisyyspolitiikkojen suuntaviivojen sekä yleensä kansallisten uudistusohjelmien mukaisesti hyväksytyt toimenpiteet.

(7)

Vakaus- ja lähentymisohjelmat olisi esitettävä ja arvioitava ennen seuraavien vuosien kansallisia talousarvioita koskevien keskeisten päätösten tekemistä. Vakaus- ja lähentymisohjelmien esittämiselle olisi näin ollen asetettava asianmukainen määräaika. Yhdistyneen kuningaskunnan varainhoitovuoden erityispiirteet huomioon ottaen sen lähentymisohjelman esittämispäivästä olisi annettava erityissäännöksiä.

(8)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana saadut kokemukset ja tehdyt virheet osoittavat, että unionissa tarvitaan parempaa talouden ohjausjärjestelmää, jonka olisi perustuttava jäsenvaltioiden entistä voimakkaampaan sitoutumiseen yhdessä sovittuihin sääntöihin ja toimintalinjoihin sekä jäsenvaltioiden talouspolitiikan entistä vankempaan unionin tason valvontakehykseen.

(9)

Talouden ohjausjärjestelmää koskevan parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia, jossa olisi keskityttävä erityisesti sisämarkkinoiden kehittämiseen ja vahvistamiseen ja kansainvälisen kaupan ja kilpailukyvyn edistämiseen, eurooppalainen ohjausjakso talous- ja budjettipolitiikan yhteensovittamisen tehostamiseksi, jäljempänä ’eurooppalainen ohjausjakso’, tehokas kehys julkisen talouden liiallisen alijäämän estämiseksi ja korjaamiseksi (vakaus- ja kasvusopimus), vankka kehys makrotalouden epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi, kansallisten julkisen talouden kehysten vähimmäisvaatimukset sekä tehostettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta, myös Euroopan järjestelmäriskikomitean suorittama makrotason vakauden valvonta.

(10)

Vakaus- ja kasvusopimus sekä talouden ohjausjärjestelmän kokonaisvaltainen kehys täydentävät ja tukevat unionin kasvu- ja työllisyysstrategiaa. Eri osatekijöiden kytkökset eivät saisi kuitenkaan merkitä sitä, että vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksistä poiketaan.

(11)

Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava entistä tiiviimmin ja oikea-aikaisemmin talouden ohjausjärjestelmän lujittamiseen. Vaikka Euroopan parlamentin keskustelukumppaneita tässä vuoropuhelussa ovat asianomaiset unionin toimielimet ja niiden edustajat, Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, josta neuvosto on antanut suosituksen 6 artiklan 2 kohdan tai 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon. Jäsenvaltion osallistuminen sellaiseen näkemystenvaihtoon on vapaaehtoista.

(12)

Komissiolla olisi oltava vahvempi rooli tehostetussa valvontamenettelyssä jäsenvaltiokohtaisten arviointien, seurannan, valvontakäyntien, suositusten ja varoitusten suhteen.

(13)

Vakaus- ja lähentymisohjelmat ja kansalliset uudistusohjelmat olisi valmisteltava johdonmukaisesti ja niiden esittämisajankohta olisi koordinoitava. Ohjelmat olisi toimitettava neuvostolle ja komissiolle. Ne olisi julkaistava.

(14)

Talouspolitiikan seuranta ja koordinointi eurooppalaisella ohjausjaksolla alkaa vuoden alussa horisontaalisella arvioinnilla, jossa Eurooppa-neuvosto määrittelee komission ja neuvoston antamien tietojen perusteella unionin ja euroalueen tärkeimmät haasteet ja antaa politiikkoja koskevaa strategista ohjausta. Myös Euroopan parlamentissa olisi keskusteltava asiasta vuosittaisen valvontajakson alussa hyvissä ajoin ennen kuin asiasta keskustellaan Eurooppa-neuvostossa. Jäsenvaltioiden olisi otettava Eurooppa-neuvoston horisontaalinen ohjeistus huomioon vakaus- ja lähentymisohjelmia ja kansallisia uudistusohjelmia laatiessaan.

(15)

Vakaus- ja kasvusopimukseen liittyvän kansallisen omavastuullisuuden tehostamiseksi kansallisten julkisen talouden kehysten olisi oltava täysin yhdenmukaisia unionin monenvälisen valvonnan tavoitteiden ja etenkin eurooppalaisen ohjausjakson kanssa.

(16)

Kansallisten parlamenttien olisi voitava kunkin jäsenvaltion lakisääteisten ja poliittisten järjestelyjen mukaisesti osallistua asianmukaisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon sekä vakaus- ja lähentymisohjelmien ja kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun päätöksiin liittyvän avoimuuden, omavastuullisuuden ja vastuuvelvollisuuden parantamiseksi. Talous- ja rahoituskomiteaa, talouspoliittista komiteaa, työllisyyskomiteaa ja sosiaalisen suojelun komiteaa olisi tarvittaessa kuultava eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa. Asianomaisia sidosryhmiä ja erityisesti työmarkkinaosapuolia olisi kuultava eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa tarvittaessa pääasiallisista toimintapoliittisista kysymyksistä perussopimuksen määräysten sekä kansallisten lakisääteisten ja poliittisten järjestelyjen mukaisesti.

(17)

Pysyttelemisen julkisyhteisöjen rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteessa pitäisi tarjota jäsenvaltioille varmuusmarginaali 3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen olevan viitearvon suhteen, jotta voidaan varmistaa kestävä julkinen talous tai nopea edistyminen kestävyyttä kohti jättäen samalla julkistalouden toimiin liikkumavaraa erityisesti, kun otetaan huomioon tarve julkisiin investointeihin. Julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoite olisi saatettava säännöllisesti ajan tasalle sellaisen yhteisesti sovitun menetelmän pohjalta, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon suorat ja epäsuorat rahoitusvelvoitteet vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteiden mukaisesti.

(18)

Velvoite saavuttaa julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoite ja pysyä siinä on saatava toimimaan käytännössä määrittämällä periaatteet julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamisuraa varten. Näillä periaatteilla olisi muun muassa varmistettava, että odottamattomat tulot, eli talouskasvulta normaalisti odotetun määrän ylittävät tulot, suunnataan velan vähentämiseen.

(19)

Velvoitetta saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoite ja pysyä siinä olisi yhtä lailla sovellettava kaikkiin jäsenvaltioihin.

(20)

Arvioitaessa, onko julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisessa edistytty riittävästi, perustana olisi käytettävä rakenteelliseen rahoitusasemaan pohjautuvaa kokonaisarviota, johon sisältyy analyysi menoista, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet. Tältä osin ja niin kauan kuin julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta ei ole saavutettu, julkisten menojen kasvuvauhti ei tavallisesti saisi ylittää bruttokansantuotteen potentiaalisen kasvun keskipitkän aikavälin viitearvoa niin, että tätä suurempi kasvu korvataan julkisen talouden tulojen harkinnanvaraisella kasvattamisella ja että tulojen harkinnanvaraiset alennukset korvataan menojen vähennyksillä. Bruttokansantuotteen potentiaalisen keskipitkän aikavälin kasvuvauhdin viitearvon laskennassa olisi noudatettava yhteisesti sovittua menetelmää. Komission olisi julkistettava ennusteiden sekä niistä saatavan bruttokansantuotteen potentiaalisen kasvun keskipitkän aikavälin viitearvon laskentamenetelmä. Olisi otettava huomioon mahdollisesti erittäin suuri vaihtelu investointimenoissa erityisesti pienten jäsenvaltioiden ollessa kyseessä.

(21)

Jäsenvaltioilta, joiden velka on yli 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen tai joiden yleiseen velanhoitokykyyn kohdistuu huomattavia riskejä, olisi vaadittava nopeampaa julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteisiin tähtäävää sopeuttamisuraa.

(22)

Väliaikainen poikkeaminen keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta olisi sallittava talouden elpymisen helpottamiseksi, jos se johtuu sellaisesta epätavallisesta tapahtumasta, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta julkisen talouden rahoitusasemaan, tai jos euroalueen tai koko unionin talous on vakavassa taantumassa edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkistalouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä. Olisi myös otettava huomioon tärkeiden rakenneuudistusten toteuttaminen sallimalla väliaikainen poikkeaminen julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävältä tarkoituksenmukaiselta sopeuttamisuralta edellyttäen, että säilytetään varmuusmarginaali suhteessa alijäämän viitearvoon. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota eläkejärjestelmien uudistamiseen, jolloin poikkeamisen olisi vastattava suoria lisäkustannuksia, joita aiheutuu eläkemaksujen siirtämisestä julkisesti hallinnoidusta täysin rahastoivaan järjestelmään. Toimenpiteitä, joilla siirretään varoja täysin rahastoivasta järjestelmästä takaisin julkisesti hallinnoituun järjestelmään, olisi pidettävä kertaluonteisina ja tilapäisinä, eikä niitä näin ollen pitäisi ottaa huomioon rakenteellisessa rahoitusasemassa, jota käytetään arvioitaessa edistymistä julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi.

(23)

Jos julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta poiketaan merkittävästi, komission olisi annettava asianomaiselle jäsenvaltiolle varoitus, minkä jälkeen neuvoston olisi kuukauden kuluessa tarkasteltava tilannetta ja annettava suositus tarvittaviksi sopeuttamistoimiksi. Suosituksessa olisi asetettava korkeintaan viiden kuukauden määräaika poikkeaman korjaamiseksi. Asianomaisen jäsenvaltion olisi raportoitava neuvostolle toteutetuista toimista. Jos asianomainen jäsenvaltio ei toteuta asianmukaisia toimia neuvoston asettamassa määräajassa, neuvoston olisi hyväksyttävä päätös, jossa todetaan, että tuloksellisia toimia ei ole toteutettu, ja ilmoitettava asiasta Eurooppa-neuvostolle. On tärkeää, että kun jäsenvaltiot lyövät asianmukaisten toimien toteuttamisen laimin, tämä todennetaan ajoissa, erityisesti kun laiminlyönti jatkuu. Komission olisi voitava suositella neuvostolle tarkistettujen suositusten hyväksymistä. Komission olisi tarvittaessa voitava pyytää EKP:tä osallistumaan euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden ja talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia koskevista toimintamenettelyistä 16 päivänä maaliskuuta 2006 tehtyyn Euroopan keskuspankin ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien väliseen sopimukseen (9) (ERM2) osallistuvien jäsenvaltioiden osalta valvontakäynnille. Komission olisi raportoitava neuvostolle käynnin tuloksista ja voitava tarvittaessa päättää julkistaa havaintonsa.

(24)

Neuvostolle olisi siirrettävä valta antaa yksittäisiä päätöksiä, joissa todetaan, että perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettuja neuvoston suosituksia poliittisista toimenpiteistä, jotka toteutetaan mikäli jäsenvaltio poikkeaa merkittävästi julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta, ei ole toteutettu. Osana perussopimuksen 121 artiklan 1 kohdassa määrättyä neuvostossa harjoitettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamista kyseiset yksittäiset päätökset ovat olennainen osa mainittujen suositusten seurantaa, jotka neuvosto on hyväksynyt perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Niitä jäsenvaltioita edustavien neuvoston jäsenien, joiden rahayksikkö ei ole euro, äänioikeuden pidättäminen hyväksyttäessä neuvoston päätöstä, jossa todetaan, ettei jäsenvaltiolle, jonka rahayksikkö on euro, perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettuja suosituksia ole noudatettu johtuu suoraan siitä, että sanottu päätös on olennainen osa mainitun suosituksen seurantaa ja että perussopimuksen 139 artiklan 4 kohdan mukaisesti tällaisia suosituksia koskeva äänioikeus kuuluu vain niille jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro.

(25)

Jotta varmistettaisiin, että ne jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, noudattavat unionin luomaa julkistalouden valvontakehystä, käyttöön olisi perussopimuksen 136 artiklan nojalla otettava erityinen täytäntöönpanon valvontamekanismi niitä tapauksia varten, joissa julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta poiketaan merkittävällä tavalla.

(26)

Asetuksen (EY) N:o 1466/97 sisältämissä viittauksissa olisi otettava huomioon perussopimuksen uusi artiklanumerointi.

(27)

Asetusta (EY) N:o 1466/97 olisi sen vuoksi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1466/97 seuraavasti:

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Tällä asetuksella vahvistetaan säännökset, jotka koskevat vakausohjelmien ja lähentymisohjelmien sisältöä, esittämistä, arviointia ja seurantaa osana monenvälistä valvontaa, jota neuvosto ja komissio suorittavat estääkseen aikaisessa vaiheessa julkisyhteisöjen liiallisten alijäämien syntymisen ja edistääkseen talouspolitiikan valvontaa ja yhteensovittamista sekä tukemalla näin kasvua ja työllisyyttä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista.”

2)

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Tässä asetuksessa

a)

’osallistuvilla jäsenvaltioilla’ tarkoitetaan niitä jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on euro;

b)

’muilla kuin osallistuvilla jäsenvaltioilla’ tarkoitetaan niitä jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on jokin muu kuin euro.”

3)

Lisätään jakso seuraavasti:

”1 -A   JAKSO

TALOUSPOLITIIKAN KOORDINOINNIN EUROOPPALAINEN OHJAUSJAKSO

2 -a artikla

1.   Turvatakseen jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen neuvosto suorittaa monenvälistä valvontaa olennaisena osana talouspolitiikan koordinoinnin eurooppalaista ohjausjaksoa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, tavoitteiden ja vaatimusten mukaisesti.

2.   Eurooppalainen ohjausjakso sisältää seuraavaa:

a)

jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen laatiminen ja täytäntöönpanon valvonta perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

niiden työllisyyden suuntaviivojen laatiminen ja täytäntöönpanon tarkastelu, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon perussopimuksen 148 artiklan 2 kohdan mukaisesti (työllisyyden suuntaviivat);

c)

jäsenvaltioiden vakaus- ja lähentymisohjelmien esittäminen ja arviointi tämän asetuksen mukaisesti;

d)

jäsenvaltioiden sellaisten kansallisten uudistusohjelmien esittäminen ja arviointi, joilla tuetaan kasvua ja työllisyyttä koskevaa unionin strategiaa ja jotka on laadittu a ja b alakohdassa esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti sekä komission ja Eurooppa-neuvoston vuosittaisen valvontajakson alussa jäsenvaltioille antamien yleisten ohjeiden mukaisesti;

e)

valvontatoimet makrotalouden epätasapainon ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi makrotalouden epätasapainon ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 mukaisesti (10).

3.   Neuvosto antaa eurooppalaisen ohjausjakson aikana pääsääntöisesti näiden ohjelmien arvioinnin jälkeen ja komission suositusten perusteella jäsenvaltioille ohjausta käyttäen täysimääräisesti perussopimuksen 121 ja 148 artiklassa, tässä asetuksessa sekä asetuksessa (EU) No 1176/2011. esitettyjä oikeudellisia välineitä, jotta annettaisiin oikea-aikaisia ja yhtenäisiä ohjeita makrotalouden ja finanssipolitiikan sekä rakennepolitiikan toimintapoliittisista tavoitteista.

Jäsenvaltiot ottavat niille annetun ohjauksen asianmukaisesti huomioon talous-, työllisyys- ja budjettipolitiikkansa kehittämisessä ennen keskeisten päätösten tekemistä seuraavien vuosien kansallisista talousarvioistaan. Komission olisi valvottava edistymistä.

Jos jäsenvaltio ei toimi saamansa ohjauksen mukaisesti,

a)

sille voidaan antaa lisäsuosituksia tiettyjen toimien toteuttamiseksi;

b)

komissio voi antaa sille varoituksen perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

c)

voidaan ryhtyä toimiin tämän asetuksen, asetuksen (EY) N:o 1467/97 tai asetuksen (EU) N:o 1176/2011 mukaisesti.

Toimien toteuttaminen edellyttää komission suorittamaa lisävalvontaa ja saattaa sisältää asetuksen -11 artiklassa tarkoitettuja valvontakäyntejä.

4.   Euroopan parlamentti osallistuu eurooppalaiseen ohjausjaksoon asianmukaisesti etenkin tämän asetuksen 2 -a b artiklan mukaisesti toteutetun taloudellisen vuoropuhelun kautta päätöksiin liittyvän avoimuuden, omavastuullisuuden ja vastuuvelvollisuuden parantamiseksi. Talous- ja rahoituskomiteaa, talouspoliittista komiteaa, työllisyyskomiteaa ja sosiaalisen suojelun komiteaa kuullaan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa tarvittaessa. Asianomaisia sidosryhmiä ja erityisesti työmarkkinaosapuolia kuullaan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa tarvittaessa pääasiallisista toimintapoliittisista kysymyksistä perussopimuksen määräysten sekä kansallisten lakisääteisten ja poliittisten järjestelyjen mukaisesti.

Neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja sekä mahdollisesti euroryhmän puheenjohtaja antavat perussopimuksen 121 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentille ja Eurooppa-neuvostolle vuosittain kertomuksen monenvälisen valvonnan tuloksista. Näiden kertomusten olisi oltava osa tämän asetuksen 2 -a b artiklassa tarkoitettua taloudellista vuoropuhelua.

4)

Lisätään jakso seuraavasti:

”1 -A a   JAKSO

TALOUDELLINEN VUOROPUHELU

2 -a b artikla

1.   Unionin toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua neuvoston puheenjohtajan, komission ja mahdollisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tai euroryhmän puheenjohtajan valiokuntaan keskustelemaan

a)

neuvoston perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti valiokunnalle toimittamista talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevista tiedoista;

b)

komission jäsenvaltioille vuosittaisen valvontajakson alussa antamista yleisistä ohjeista;

c)

Eurooppa-neuvoston mahdollisesti tekemistä päätelmistä, jotka koskevat talouspolitiikan linjauksia eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä;

d)

tämän asetuksen mukaisesti suoritetun monenvälisen valvonnan tuloksista;

e)

Eurooppa-neuvoston mahdollisesti tekemistä päätelmistä, jotka koskevat monenvälisen valvonnan linjauksia ja tuloksia;

f)

monenvälisen valvonnan suorittamisen mahdollisesta arvioinnista eurooppalaisen ohjausjakson päätteeksi;

g)

neuvoston perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioille antamista suosituksista, kun kyse on merkittävästä poikkeamisesta, ja tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa ja 10 artiklan 2 kohdassa määritellystä neuvoston Eurooppa-neuvostolle laatimasta kertomuksesta.

2.   Neuvoston edellytetään pääsääntöisesti noudattavan komission suosituksia ja ehdotuksia tai selittävän kantansa julkisesti.

3.   Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, josta on annettu 6 artiklan 2 kohdan tai 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti neuvoston suositus, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

4.   Neuvosto ja komissio tiedottavat Euroopan parlamentille säännöllisesti tämän asetuksen soveltamisesta.”

5)

Korvataan 2 a artikla seuraavasti:

”2 a artikla

Kullakin jäsenvaltiolla on oltava rahoitusasemaansa koskeva eriytetty keskipitkän aikavälin tavoite. Nämä maakohtaiset julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteet voivat poiketa vaaditusta lähellä tasapainoa olevasta tai ylijäämäisestä rahoitusasemasta, mutta niillä on samalla taattava varmuusmarginaali suhteessa julkistalouden alijäämän viitearvoon, joka on 3 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteilla on varmistettava julkistalouden kestävä kehitys tai nopea eteneminen kohti tällaista kestävää kehitystä ja samalla annettava finanssipoliittista liikkumavaraa, ottaen erityisesti huomioon tarve julkisiin investointeihin.

Nämä tekijät huomioon ottaen osallistuvien jäsenvaltioiden ja ERM2 -valuuttakurssimekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden maakohtaiset julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteet määritellään tietyllä vaihteluvälillä, jonka alarajana on -1 prosenttia bruttokansantuotteesta ja ylärajana julkistalouden tasapaino tai ylijäämä, ja joka on ilmaistu suhdannekorjattuna ja kertaluonteiset ja väliaikaiset toimenpiteet pois lukien.

Julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteet on tarkistettava kolmen vuoden välein. Jäsenvaltion julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta voidaan edelleen tarkistaa sellaisen rakenneuudistuksen täytäntöönpanon yhteydessä, jolla on huomattava vaikutus julkistalouden kestävyyteen.

Julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen noudattamisen on sisällyttävä kansallisiin julkistalouden keskipitkän aikavälin kehyksiin jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista annetun neuvoston direktiivin 2011/85/EU 8 päivänä marraskuuta 2011 IV luvun 5 artiklan mukaisesti (11).

6)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden on toimitettava neuvostolle ja komissiolle säännöllisin väliajoin perussopimuksen 121 artiklan mukaista monenvälistä valvontaa varten tarvittavat tiedot vakausohjelman muodossa; ohjelma on olennainen perusta hintavakautta edistävälle julkistalouden kestävyydelle ja työpaikkoja luovalle voimakkaalle kestävälle kasvulle.”

b)

Korvataan 2 kohdan a, b ja c alakohta seuraavasti:

”a)

julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoite ja sopeuttamisura, joka tähtää tavoitteeksi asetettuun julkistalouden keskipitkän aikavälin rahoitusasemaan prosenttiosuutena suhteessa bruttokansantuotteeseen, julkistalouden velkasuhteen arvioitu kehitysura, julkisten menojen suunniteltu kasvu-ura, mukaan luettuina kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten myönnetyt vastaavat resurssit, erityisesti ottaen huomioon ehdot ja kriteerit 5 artiklan 1 kohdan mukaiselle menojen kasvun määrittelylle, julkisten tulojen suunniteltu kasvu-ura politiikan säilyessä muuttumattomana ja määrällinen esitys suunnitelluista harkinnanvaraisista tulopuolen toimenpiteistä;

a a)

tiedot väestön ikääntymisestä aiheutuvista epäsuorista vastuista sekä vastuusitoumuksista, kuten julkiset takaukset, joilla saattaa olla suuri vaikutus julkistalouden rahoitusasemaan;

a b)

tiedot vakausohjelman johdonmukaisuudesta talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja kansallisen uudistusohjelman kanssa;

b)

keskeiset oletukset talouden arvioidusta kehityksestä sekä muista merkittävistä taloudellisista muuttujista, jotka vaikuttavat vakausohjelman menestykselliseen toteuttamiseen, kuten julkistalouden investointimenot, bruttokansantuotteen reaalikasvu, työllisyys ja inflaatio;

c)

määrällinen arviointi budjetti- ja muista talouspoliittisista toimenpiteistä, joita toteutetaan tai joita on ehdotettu ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien kustannushyötyanalyysi suurista rakenneuudistuksista, joilla on välittömiä pitkän aikavälin myönteisiä talousarviovaikutuksia, mukaan lukien potentiaalisen kestävän kasvun paraneminen;”.

c)

Lisätään kohta seuraavasti:

”2 a.   Vakausohjelman suunnittelun on perustuttava makrotalouden ja finanssipolitiikan kaikkein todennäköisimpään skenaarioon tai varovaisempaan skenaarioon. Makrotaloutta ja julkista taloutta koskevia ennusteita verrataan komission ja tarvittaessa muiden riippumattomien elinten tuoreimpiin ennusteisiin. Merkittävät erot valitun makrotalouden ja finanssipolitiikan skenaarion ja komission ennusteen välillä on kuvattava perusteluineen erityisesti, jos ulkoiset oletukset kasvutasosta eroavat merkittävästi komission ennusteissa esitetyistä arvoista.

Edellä olevan 2 kohdan a, a a, b, c ja d alakohtaan sisältyvien tietojen tarkka luonne esitetään komission yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vahvistamassa yhdenmukaistetussa kehyksessä.”

d)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot julkistalouden rahoitusasemaa ja velkasuhdetta koskevista kehitysurista, julkisten menojen kasvusta, julkisten tulojen suunnitellusta kasvu-urasta politiikan säilyessä muuttumattomana, määrällisesti asianmukaisesti esitetyistä suunnitelluista tulopuolen harkinnanvaraisista toimenpiteistä ja keskeisistä taloutta koskevista oletuksista on ilmaistava vuositasolla, ja niiden on käsitettävä edellisen ja kuluvan vuoden lisäksi vähintään kolme seuraavaa vuotta.

4.   Kukin ohjelma sisältää tietoa statuksestaan kansallisessa menettelyssä ja etenkin siitä, esitettiinkö ohjelma kansalliselle parlamentille, oliko kansallisella parlamentilla mahdollisuus keskustella edellistä ohjelmaa koskevasta neuvoston lausunnosta tai tarvittaessa suosituksista tai varoituksista ja onko ohjelma hyväksytty parlamentissa.”

7)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

1.   Lähentymisohjelmat on toimitettava vuosittain huhtikuussa, mieluiten huhtikuun puoleenväliin mennessä ja viimeistään 30 päivänä huhtikuuta.

2.   Jäsenvaltioiden on julkistettava vakausohjelmansa.”

8)

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

1.   Komission ja talous- ja rahoituskomitean arvioiden perusteella neuvosto tutkii osana perussopimuksen 121 artiklassa tarkoitettua monenvälistä valvontaa kyseisten jäsenvaltioiden vakausohjelmissaan esittämien julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteet, arvioi, ovatko ohjelman perustana olevat taloutta koskevat oletukset uskottavia, onko julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävä sopeuttamisura asianmukainen – ottaen huomioon myös velkasuhdetta koskevan kehitysuran – ja ovatko toteutettavat tai ehdotetut toimenpiteet kyseisen sopeuttamisuran noudattamiseksi riittäviä julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi suhdannekierron aikana.

Arvioidessaan julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamisuraa neuvosto ja komissio tutkivat, pyrkiikö kyseinen jäsenvaltio parantamaan suhdannekorjattua rahoitusasemaansa, pois lukien kertaluonteiset ja muut väliaikaiset toimenpiteet, vuosittain tavalla, joka on tarkoituksenmukainen julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, ja käyttämällä vertailuarvona 0,5:tä prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Jos jäsenvaltion velkataso on yli 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen tai jos sen yleiseen velanhoitokykyyn kohdistuu huomattavia riskejä, neuvosto ja komissio tutkivat, onko suhdannekorjatun rahoitusaseman vuotuinen parannus, pois lukien kertaluonteiset ja muut väliaikaiset toimenpiteet, yli 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Neuvosto ja komissio ottavat huomioon, toteutetaanko sopeutustoimia enemmän taloudellisesti hyvinä aikoina, kun taas taloudellisesti huonoina aikoina sopeutustoimia saatetaan puolestaan toteuttaa rajoitetummin. Erityisesti otetaan huomioon odottamattomat tulot ja tulovajeet.

Sitä, onko julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisessa edistytty riittävästi, arvioidaan rakenteellista rahoitusasemaa viitearvona käyttävän kokonaisarvion perusteella, johon sisältyy analyysi menoista, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet. Tämän vuoksi neuvosto ja komissio arvioivat, onko julkisten menojen kasvu-ura yhdistettynä tulopuolella toteutettavien tai suunniteltujen toimenpiteiden vaikutukseen seuraavien ehtojen mukaista:

a)

jos jäsenvaltio on jo saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen, menojen vuotuinen kasvu ei ylitä bruttokansantuotteen keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvoa, paitsi jos ylitys korvataan harkinnanvaraisilla tulopuolen toimenpiteillä;

b)

jos jäsenvaltio ei ole vielä saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, menojen vuotuinen kasvu ei ylitä tasoa, joka on alle bruttokansantuotteen keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvon, paitsi jos ylitys korvataan harkinnanvaraisilla tulopuolen toimenpiteillä. Julkisten menojen kasvuvauhdin vajaus verrattuna bruttokansantuotteen keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvoon määritellään niin, että varmistetaan tarkoituksenmukainen sopeutus kohti julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta;

c)

jos jäsenvaltio ei ole vielä saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, julkisten tuloerien harkinnanvaraiset alennukset joko korvataan menojen vähennyksillä tai muiden julkisten tuloerien harkinnanvaraisella kasvattamisella taikka molemmilla.

Kokonaismenoihin eivät kuulu korkomenot, unionin ohjelmista aiheutuvat menot, jotka korvataan täysin unionin varoista saatavilla tuloilla, ja muut kuin harkinnanvaraiset muutokset työttömyysetuusmenoissa.

Menojen kasvua, joka ylittää keskipitkän aikavälin viitearvon, ei katsota vertailuarvon rikkomiseksi niiltä osin kuin se korvataan kokonaan lakisääteisillä tulojen lisäyksillä.

Bruttokansantuotteen potentiaalisen kasvun keskipitkän aikavälin viitearvo määritetään ennusteiden ja takautuvien arvioiden perusteella. Ennusteet päivitetään säännöllisin väliajoin. Komissio julkistaa ennusteiden sekä niistä saatavan bruttokansantuotteen potentiaalisen kasvun keskipitkän aikavälin viitearvon laskentamenetelmän.

Kun neuvosto määrittelee julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamisuraa niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät ole vielä saavuttaneet kyseistä tavoitetta, ja sallii niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat jo saavuttaneet kyseisen tavoitteen, poiketa siitä tilapäisesti, edellyttäen että säilytetään tarkoituksenmukainen varmuusmarginaali suhteessa alijäämän viitearvoon ja että rahoitusaseman odotetaan palaavan ohjelmakauden aikana julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen, neuvosto ja komissio ottavat huomioon myös sellaisten suurten rakenneuudistusten täytäntöönpanon, joilla on välittömiä pitkän aikavälin myönteisiä talousarviovaikutuksia, mukaan lukien kestävän potentiaalisen kasvun paraneminen, ja joilla sen vuoksi on todennettavissa oleva vaikutus julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen.

Erityistä huomiota kiinnitetään eläkeuudistuksiin, joilla otetaan käyttöön pakollisen täysin rahastoivan pilarin sisältävä monipilarinen järjestelmä. Näitä uudistuksia toteuttavien jäsenvaltioiden sallitaan poiketa niiden julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalta sopeuttamisuralta tai itse keskipitkän aikavälin tavoitteesta siten, että poikkeama vastaa uudistuksen suoraa lisävaikutusta julkistalouden rahoitusasemaan, edellyttäen että säilytetään asianmukainen varmuusmarginaali suhteessa alijäämän viitearvoon.

Neuvosto ja komissio tutkivat myös, helpottaako vakausohjelma kestävän ja aidon lähentymisen saavuttamista euroalueella, talouspolitiikan kiinteämpää yhteensovittamista ja onko asianomaisen jäsenvaltion talouspolitiikka jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyden suuntaviivojen mukaista.

Jäsenvaltioiden voidaan sallia tilapäisesti poiketa kolmannessa alakohdassa tarkoitetulta julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sellaisen epätavallisen tapahtuman vuoksi, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta julkisen talouden rahoitusasemaan, tai euroalueen tai koko unionin talouden vakavassa taantumassa edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkistalouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä.

2.   Neuvosto ja komissio tutkivat vakausohjelman viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun ohjelma on sille toimitettu. Komission suosituksesta ja talous- ja rahoituskomiteaa kuultuaan neuvosto antaa tarvittaessa lausunnon ohjelmasta. Jos neuvosto perussopimuksen 121 artiklan mukaisesti katsoo, että ohjelman tavoitteita ja sisältöä on lujitettava erityisesti julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävän sopeuttamisuran suhteen, neuvosto kehottaa antamassaan lausunnossa kyseistä jäsenvaltiota mukauttamaan ohjelmansa.”

9)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

”6 artikla

1.   Osana perussopimuksen 121 artiklan 3 kohdan mukaista monenvälistä valvontaa neuvosto ja komissio seuraavat vakausohjelmien toteuttamista osallistuvien jäsenvaltioiden antamien tietojen sekä komission ja talous- ja rahoituskomitean arvioiden perusteella erityisesti havaitakseen toteutuneet tai ennakoidut merkittävät poikkeamat julkisyhteisöjen rahoitusasemalle asetetusta julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävästä tarkoituksenmukaisesta sopeuttamisurasta.

2.   Jos tämän asetuksen 5 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavasta sopeuttamisurasta havaitaan poiketun merkittävästi, komissio antaa liiallisen alijäämän syntymisen estämiseksi asianomaiselle jäsenvaltiolle varoituksen perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Neuvosto tarkastelee tilannetta kuukauden kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun komission ennakkovaroituksen antamisesta ja antaa perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti komission suosituksen perusteella suosituksen tarvittaviksi toimiksi. Suosituksessa asetetaan korkeintaan viiden kuukauden määräaika poikkeuksen korjaamiseksi. Määräaika lyhennetään kolmeen kuukauteen, jos komissio varoituksessaan katsoo, että tilanne on erityisen vakava ja vaatii kiireellisiä toimia. Komission ehdotuksesta neuvosto julkistaa suosituksen.

Asianomaisen jäsenvaltion on raportoitava neuvostolle kyseisen suosituksen perusteella toteutetuista toimista määräajassa, jonka neuvosto on asettanut perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisessa suosituksessa.

Jos asianomainen jäsenvaltio ei toteuta asianmukaisia toimia neuvoston suosituksen toisessa alakohdassa asetetun määräajan puitteissa, komissio suosittelee välittömästi neuvostolle, että se hyväksyy määräenemmistöllä päätöksen, jossa vahvistetaan, että tuloksellisia toimia ei ole toteutettu. Komissio voi samaan aikaan suositella neuvostolle tarkistetun suosituksen hyväksymistä tarvittavista toimista perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Jos neuvosto ei hyväksy komission suosituksesta päätöstä siitä, että tuloksellisia toimia ei ole toteutettu, ja jos asianomainen jäsenvaltio ei edelleenkään toteuta asianmukaisia toimia, komissio suosittelee kuukauden kuluttua aiemmasta suosituksestaan neuvostolle, että se hyväksyy päätöksen, jossa vahvistetaan, että tuloksellisia toimia ei ole toteutettu. Päätös katsotaan neuvoston hyväksymäksi, jollei neuvosto yksinkertaisella enemmistöllä päätä suosituksen hylkäämisestä kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on antanut sen. Komissio voi samaan aikaan suositella neuvostolle tarkistetun suosituksen hyväksymistä tarvittavista toimista perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Kun neuvosto tekee neljännessä ja viidennessä alakohdassa tarkoitettua noudattamatta jättämistä koskevan päätöksensä, vain osallistuvia jäsenvaltioita edustavat neuvoston jäsenet äänestävät, ja neuvosto tekee päätöksensä ottamatta lukuun sitä jäsenvaltiota edustavan neuvoston jäsenen ääntä, jota asia koskee.

Neuvosto antaa tehdyistä päätöksistä virallisen kertomuksen Eurooppa-neuvostolle.

3.   Poikkeamista julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävältä tarkoituksenmukaiselta sopeuttamisuralta arvioidaan 5 artiklan 1 kohdassa määritellyn, rakenteellista rahoitusasemaa viitearvona käyttävän kokonaisarvion perusteella, johon sisältyy analyysi menoista, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet.

Arvioitaessa, onko poikkeama merkittävä, käytetään erityisesti seuraavia perusteita:

a)

Jos jäsenvaltio ei ole saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, rakenteellisen rahoitusaseman muutosta arvioitaessa merkittävänä pidetään poikkeamaa, joka on vähintään 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen yhden vuoden aikana tai keskimäärin vähintään 0,25 prosenttia vuodessa suhteessa bruttokansantuotteeseen kahden peräkkäisen vuoden aikana;

b)

arvioitaessa muutoksia menoissa, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, onko kokonaisvaikutus julkistalouden rahoitusasemaan vähintään 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen yhden vuoden aikana tai kumulatiivisesti kahden peräkkäisen vuoden aikana.

Poikkeamaa menomuutoksissa ei pidetä merkittävänä, jos asianomainen jäsenvaltio on päässyt julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta parempaan tulokseen ottaen huomioon merkittävien odottamattomien tulojen mahdollisuus ja jos vakausohjelmassa esitetyt talousarviosuunnitelmat eivät vaaranna tätä tavoitetta ohjelmakaudella.

Poikkeama voidaan myös jättää ottamatta huomioon, jos se johtuu sellaisesta epätavallisesta tapahtumasta, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta julkisen talouden rahoitusasemaan, tai jos euroalueen tai koko unionin talous on vakavassa taantumassa edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkistalouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä.”

10)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kaikkien muiden kuin osallistuvien jäsenvaltioiden on toimitettava neuvostolle ja komissiolle säännöllisin väliajoin perussopimuksen 121 artiklan mukaista monenvälistä valvontaa varten tarvittavat tiedot lähentymisohjelman muodossa; ohjelma on olennainen perusta hintavakautta, voimakasta kestävää kasvua ja työllisyyttä edistävälle julkistalouden kestävyydelle.”

b)

Korvataan 2 kohdan a, b ja c alakohta seuraavasti:

”a)

julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoite ja sopeuttamisura, joka tähtää tavoitteeksi asetettuun julkistalouden keskipitkän aikavälin rahoitusasemaan prosenttiosuutena suhteessa bruttokansantuotteeseen, julkistalouden velkasuhteen arvioitu kehitysura, julkisten menojen suunniteltu kasvu-ura, mukaan luettuina kiinteän pääoman bruttomuodostusta varten myönnetyt vastaavat resurssit, erityisesti ottaen huomioon ehdot ja kriteerit 9 artiklan 1 kohdan mukaiselle menojen kasvun määrittelylle, julkisten tulojen suunniteltu kasvu-ura politiikan säilyessä muuttumattomana ja määrällinen esitys suunnitelluista harkinnanvaraisista tulopuolen toimenpiteistä, rahapolitiikan keskipitkän aikavälin tavoitteet, kyseisten tavoitteiden suhde hinta- ja valuuttakurssivakauteen sekä kestävän lähentymisen saavuttamiseen;

a a)

tiedot väestön ikääntymisestä aiheutuvista epäsuorista vastuista sekä vastuusitoumuksista, kuten julkiset takaukset, joilla saattaa olla suuri vaikutus julkistalouden rahoitusasemaan;

a b)

tiedot lähentymisohjelman johdonmukaisuudesta talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja kansallisen uudistusohjelman kanssa;

b)

keskeiset oletukset talouden arvioidusta kehityksestä sekä muista merkittävistä taloudellisista muuttujista, jotka vaikuttavat lähentymisohjelman menestykselliseen toteuttamiseen, kuten julkistalouden investointimenot, bruttokansantuotteen reaalikasvu, työllisyys ja inflaatio;

c)

määrällinen arviointi budjetti- ja muista talouspoliittisista toimenpiteistä, joita toteutetaan tai joita on ehdotettu ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien kustannushyötyanalyysi suurista rakenneuudistuksista, joilla on välittömiä pitkän aikavälin myönteisiä talousarviovaikutuksia, mukaan lukien kestävän potentiaalisen kasvun paraneminen;”.

c)

Lisätään kohta seuraavasti:

”2 a.   Lähentymisohjelman suunnittelun on perustuttava makrotalouden ja finanssipolitiikan kaikkein todennäköisimpään skenaarioon tai varovaisempaan skenaarioon. Makrotaloutta ja julkista taloutta koskevia ennusteita verrataan komission ja tarvittaessa muiden riippumattomien elinten tuoreimpiin ennusteisiin. Merkittävät erot valitun makrotalouden ja finanssipolitiikan skenaarion ja komission ennusteen välillä on kuvattava perusteluineen erityisesti, jos ulkoiset oletukset kasvutasosta eroavat merkittävästi komission ennusteissa esitetyistä arvoista.

Edellä 2 kohdan a, a a, b, c ja d alakohtaan sisältyvien tietojen tarkka luonne esitetään komission yhdessä jäsenvaltioiden kanssa vahvistamassa yhdenmukaistetussa kehyksessä.”

d)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Edellä 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot julkisen talouden rahoitusasemaa ja velkasuhdetta koskevista kehitysurista, julkisten menojen kasvusta, julkisten tulojen suunnitellusta kasvu-urasta politiikan säilyessä muuttumattomana, määrällisesti asianmukaisesti esitetyistä suunnitelluista tulopuolen harkinnanvaraisista toimenpiteistä ja keskeisistä taloutta koskevista oletuksista on ilmaistava vuositasolla, ja niiden on käsitettävä edellisen ja kuluvan vuoden lisäksi vähintään kolme seuraavaa vuotta.

4.   Kukin ohjelma sisältää tietoa statuksestaan kansallisessa menettelyssä ja etenkin siitä, esitettiinkö ohjelma kansalliselle parlamentille, oliko kansallisella parlamentilla mahdollisuus keskustella edellistä ohjelmaa koskevasta neuvoston lausunnosta tai tarvittaessa suosituksista tai varoituksista ja onko ohjelma hyväksytty parlamentissa.”

11)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

1.   Lähentymisohjelmat on toimitettava vuosittain huhtikuussa, mieluiten huhtikuun puoleenväliin mennessä ja viimeistään 30 päivänä huhtikuuta.

2.   Jäsenvaltioiden on julkistettava lähentymisohjelmansa.”

12)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

1.   Komission ja talous- ja rahoituskomitean arvioiden perusteella neuvosto tutkii osana perussopimuksen 121 artiklassa tarkoitettua monenvälistä valvontaa kyseisten jäsenvaltioiden lähentymisohjelmissaan esittämien julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteet, arvioi, ovatko ohjelman perustana olevat taloutta koskevat oletukset uskottavia, onko julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävä sopeuttamisura asianmukainen – ottaen huomioon myös velkasuhdetta koskevan kehitysuran – ja ovatko toteutettavat tai ehdotetut toimenpiteet kyseisen sopeuttamisuran noudattamiseksi riittäviä julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi suhdannekierron aikana ja kestävään lähentymiseen pääsemiseksi.

Arvioidessaan julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamisuraa neuvosto ja komissio ottavat huomioon, toteutetaanko sopeutustoimia enemmän taloudellisesti hyvinä aikoina, kun taas sopeutustoimia saatetaan toteuttaa rajoitetummin taloudellisesti huonoina aikoina. Erityisesti otetaan huomioon odottamattomat tulot ja tulovajeet. Jos jäsenvaltion velkataso on yli 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen tai jos sen yleiseen velanhoitokykyyn kohdistuu huomattavia riskejä, neuvosto ja komissio tutkivat, onko suhdannekorjatun rahoitusaseman vuotuinen parannus, pois lukien kertaluonteiset ja muut väliaikaiset toimenpiteet, yli 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. ERM2-valuuttakurssimekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden osalta neuvosto ja komissio tutkivat, pyrkiikö kyseinen jäsenvaltio suhdannekorjatun rahoitusasemansa tarkoituksenmukaiseen vuotuiseen parannukseen, kertaluonteiset ja muut väliaikaiset toimenpiteet pois lukien, saavuttaakseen julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa, käyttämällä vertailuarvona 0,5:tä prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Sitä, onko julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamisessa edistytty riittävästi, arvioidaan rakenteellista rahoitusasemaa viitearvona käyttävän kokonaisarvion perusteella, johon sisältyy analyysi menoista, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet. Tämän vuoksi neuvosto ja komissio arvioivat, onko julkisten menojen kasvu-ura yhdistettynä tulopuolella toteutettavien tai suunniteltujen toimenpiteiden vaikutukseen seuraavien ehtojen mukaista:

a)

jos jäsenvaltio on jo saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteen, menojen vuotuinen kasvu ei ylitä bruttokansantuotteen keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvoa, paitsi jos ylitys korvataan harkinnanvaraisilla tulopuolen toimenpiteillä;

b)

jos jäsenvaltio ei ole vielä saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, menojen vuotuinen kasvu ei ylitä tasoa, joka on alle bruttokansantuotteen keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvon, paitsi jos ylitys korvataan harkinnanvaraisilla tulopuolen toimenpiteillä. Julkisten menojen kasvuvauhdin vajaus verrattuna bruttokansantuotteen keskipitkän aikavälin potentiaalisen kasvun viitearvoon määritellään niin, että varmistetaan tarkoituksenmukainen sopeutus kohti julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta;

c)

jos jäsenvaltio ei ole vielä saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, julkisten tuloerien harkinnanvaraiset alennukset joko korvataan menojen vähennyksillä tai muiden julkisten tuloerien harkinnanvaraisella kasvattamisella taikka molemmilla.

Kokonaismenoihin eivät kuulu korkomenot, unionin ohjelmista aiheutuvat menot, jotka korvataan täysin unionin varoista saatavilla tuloilla, eivätkä muut kuin harkinnanvaraiset muutokset työttömyysetuusmenoissa.

Menojen kasvua, joka ylittää keskipitkän aikavälin viitearvot, ei katsota vertailuarvon rikkomiseksi niiltä osin kuin se korvataan kokonaan lakisääteisillä tulojen lisäyksillä.

Bruttokansantuotteen potentiaalisen kasvun keskipitkän aikavälin viitearvo määritetään ennusteiden ja takautuvien arvioiden perusteella. Ennusteet ajantasaistetaan säännöllisin väliajoin. Komissio julkistaa ennusteiden sekä niistä saatavan bruttokansantuotteen potentiaalisen kasvun keskipitkän aikavälin viitearvon laskentamenetelmän.

Kun neuvosto määrittelee julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamisuraa niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka eivät ole vielä saavuttaneet kyseistä tavoitetta, ja sallii niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat jo saavuttaneet kyseisen tavoitteen, poiketa siitä tilapäisesti, edellyttäen että säilytetään tarkoituksenmukainen varmuusmarginaali suhteessa alijäämän viitearvoon ja että rahoitusaseman odotetaan palaavan ohjelmakauden aikana julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen, neuvosto ja komissio ottavat huomioon myös sellaisten suurten rakenneuudistusten täytäntöönpanon, joilla on välittömiä pitkän aikavälin myönteisiä talousarviovaikutuksia, mukaan lukien kestävän potentiaalisen kasvun paraneminen, ja joilla sen vuoksi on todennettavissa oleva vaikutus julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen.

Erityistä huomiota kiinnitetään eläkeuudistuksiin, joilla otetaan käyttöön pakollisen täysin rahastoivan pilarin sisältävä monipilarinen järjestelmä. Näitä uudistuksia toteuttavien jäsenvaltioiden sallitaan poiketa niiden julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalta sopeuttamisuralta tai itse keskipitkän aikavälin tavoitteesta siten, että poikkeama vastaa uudistuksen suoraa lisävaikutusta julkistalouden rahoitusasemaan, edellyttäen että säilytetään asianmukainen varmuusmarginaali suhteessa alijäämän viitearvoon.

Neuvosto ja komissio tutkivat myös, helpottaako lähentymisohjelman sisältö kestävän ja aidon lähentymisen saavuttamista, talouspolitiikan kiinteämpää yhteensovittamista ja onko asianomaisen jäsenvaltion talouspolitiikka jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyden suuntaviivojen mukaista. ERM2-valuuttakurssimekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden osalta neuvosto tutkii, varmistaako lähentymisohjelma toimivan osallistumisen valuuttakurssimekanismiin.

Jäsenvaltioiden voidaan sallia tilapäisesti poiketa kolmannessa alakohdassa tarkoitetulta julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sellaisen epätavallisen tapahtuman vuoksi, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta julkisen talouden rahoitusasemaan, tai euroalueen tai koko unionin talouden vakavassa taantumassa edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkistalouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä.

2.   Neuvosto ja komissio tutkivat lähentymisohjelman viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ohjelma on sille toimitettu. Komission suosituksesta ja talous- ja rahoituskomiteaa kuultuaan neuvosto antaa tarvittaessa lausunnon ohjelmasta. Jos neuvosto perussopimuksen 121 artiklan mukaisesti katsoo, että ohjelman tavoitteita ja sisältöä on lujitettava erityisesti julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävän sopeuttamisuran suhteen, neuvosto kehottaa antamassaan lausunnossa kyseistä jäsenvaltiota mukauttamaan ohjelmaansa.”

13)

Korvataan 10 artikla seuraavasti:

”10 artikla

1.   Osana perussopimuksen 121 artiklan 3 kohdan mukaista monenvälistä valvontaa neuvosto ja komissio seuraavat lähentymisohjelmien toteuttamista jäsenvaltioiden, joita koskee poikkeus, antamien tietojen sekä komission ja talous- ja rahoituskomitean arvioiden perusteella erityisesti havaitakseen toteutuneet tai ennakoidut merkittävät poikkeamat julkisyhteisöjen rahoitusasemalle asetetusta julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävästä tarkoituksenmukaisesta sopeuttamisurasta.

Lisäksi neuvosto ja komissio seuraavat muiden kuin osallistuvien jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa lähentymisohjelman tavoitteiden pohjalta varmistaakseen, että niiden politiikalla pyritään vakauteen, ja näin vältetään reaalisten valuuttakurssien vääristymät ja nimellisten valuuttakurssien liialliset vaihtelut.

2.   Jos tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavasta sopeuttamisurasta havaitaan poiketun merkittävästi, komissio antaa liiallisen alijäämän syntymisen estämiseksi asianomaiselle jäsenvaltiolle varoituksen perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Neuvosto tarkastelee tilannetta kuukauden kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun komission varoituksen antamisesta ja antaa perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti komission suosituksen perusteella suosituksen tarvittaviksi toimiksi. Suosituksessa asetetaan korkeintaan viiden kuukauden määräaika poikkeuksen korjaamiseksi. Määräaika lyhennetään kolmeen kuukauteen, jos komissio varoituksessaan katsoo, että tilanne on erityisen vakava ja vaatii kiireellisiä toimia. Komission ehdotuksesta neuvosto julkistaa suosituksen.

Asianomaisen jäsenvaltion on raportoitava neuvostolle kyseisen suosituksen perusteella toteutetuista toimista määräajassa, jonka neuvosto on asettanut perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisessa suosituksessa.

Jos asianomainen jäsenvaltio ei toteuta asianmukaisia toimia neuvoston suosituksen toisessa alakohdassa asetetun määräajan puitteissa, komissio suosittelee välittömästi neuvostolle, että se hyväksyy määräenemmistöllä päätöksen, jossa vahvistetaan, että tuloksellisia toimia ei ole toteutettu. Komissio voi samaan aikaan suositella neuvostolle tarkistetun suosituksen hyväksymistä tarvittavista toimista perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Jos neuvosto ei hyväksy komission suosituksesta päätöstä siitä, että tuloksellisia toimia ei ole toteutettu, ja jos asianomainen jäsenvaltio ei edelleenkään toteuta asianmukaisia toimia, komissio suosittelee kuukauden kuluttua aiemmasta suosituksestaan neuvostolle, että se hyväksyy päätöksen, jossa vahvistetaan, että tuloksellisia toimia ei ole toteutettu. Päätös katsotaan neuvoston hyväksymäksi, jollei neuvosto yksinkertaisella enemmistöllä päätä suosituksen hylkäämisestä kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on antanut sen. Komissio voi samaan aikaan suositella neuvostolle tarkistetun suosituksen hyväksymistä tarvittavista toimista perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Neuvosto tekee neljännessä ja viidennessä alakohdassa tarkoitettua noudattamatta jättämistä koskevan päätöksensä ottamatta lukuun sitä jäsenvaltiota edustavan neuvoston jäsenen ääntä, jota asia koskee.

Neuvosto antaa tehdyistä päätöksistä virallisen kertomuksen Eurooppa-neuvostolle.

3.   Poikkeamista julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen tähtäävältä tarkoituksenmukaiselta sopeuttamisuralta arvioidaan 9 artiklan 1 kohdassa määritellyn, rakenteellista rahoitusasemaa viitearvona käyttävän kokonaisarvion perusteella, johon sisältyy analyysi menoista, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet.

Arvioitaessa, onko poikkeama merkittävä, käytetään erityisesti seuraavia perusteita:

a)

jos jäsenvaltio ei ole saavuttanut julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, rakenteellisen rahoitusaseman muutosta arvioitaessa merkittävänä pidetään poikkeamaa, joka on vähintään 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen yhden vuoden aikana tai vähintään keskimäärin 0,25 prosenttia vuodessa suhteessa bruttokansantuotteeseen kahden peräkkäisen vuoden aikana;

b)

arvioitaessa muutoksia menoissa, joista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet, jos kokonaisvaikutus julkistalouden rahoitusasemaan on vähintään 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen yhden vuoden aikana tai kumulatiivisesti kahden peräkkäisen vuoden aikana.

Poikkeamaa menomuutoksissa ei pidetä merkittävänä, jos asianomainen jäsenvaltio on päässyt julkistalouden keskipitkän aikavälin tavoitetta parempaan tulokseen ottaen huomioon merkittävien odottamattomien tulojen mahdollisuus ja jos lähentymisohjelmassa esitetyt talousarviosuunnitelmat eivät vaaranna tätä tavoitetta ohjelmakaudella.

Poikkeama voidaan myös jättää ottamatta huomioon, jos se johtuu sellaisesta epätavallisesta tapahtumasta, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta julkisen talouden rahoitusasemaan, tai jos euroalueen tai koko unionin talous on vakavassa taantumassa edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkistalouden keskipitkän aikavälin kestävyyttä.”

14)

Lisätään jakso seuraavasti:

”3 A   JAKSO

TILASTOLLISEN RIIPPUMATTOMUUDEN PERIAATE

10 a artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisten tilastoviranomaisten ammatillinen riippumattomuus yhteisön tilastoista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 223/2009 (12) vahvistettujen Euroopan tilastoja koskevien käytännesääntöjen mukaisesti sen varmistamiseksi, että monenvälinen valvonta perustuu moitteettomiin ja riippumattomiin tilastoihin. Vähimmäistapauksessa tämä edellyttää:

a)

palvelukseenottoa ja irtisanomista koskevia avoimia menettelyjä, joiden on perustuttava yksinomaan ammatillisiin kriteereihin;

b)

vuosittain tai monivuotisesti myönnettäviä talousarviomäärärahoja;

c)

keskeisten tilastotietojen julkaisemisen ajankohdan nimeämistä huomattavasti etukäteen.

15)

Lisätään artikla seuraavasti:

”-11 artikla

1.   Komissio varmistaa pysyvän vuoropuhelun jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten kanssa tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten komissio tekee erityisesti valvontakäyntejä arvioidakseen jäsenvaltion taloudellista tilannetta ja määrittääkseen mahdolliset riskit tai vaikeudet noudattaa tämän asetuksen tavoitteita.

2.   Komissio voi tehdä tehostettuun valvontaan kuuluvia valvontakäyntejä jäsenvaltioihin, joista on annettu 6 artiklan 2 kohdan tai 10 artiklan 2 kohdan mukaisia suosituksia, paikan päällä tapahtuvan valvonnan suorittamiseksi. Kyseisten jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarvittavat tiedot käynnin valmistelua ja toteutusta varten.

3.   Kun valvontakäynti kohdistuu osallistuvaan jäsenvaltioon tai ERM2 -valuuttakurssimekanismiin osallistuvaan jäsenvaltioon, komissio voi kutsua Euroopan keskuspankin edustajia tarvittaessa osallistumaan valvontakäynteihin.

4.   Komissio tekee neuvostolle selkoa 2 kohdassa tarkoitetun valvontakäynnin tuloksista ja voi tarvittaessa päättää julkistaa havaintonsa.

5.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja valvontakäyntejä järjestäessään komissio toimittaa alustavat havaintonsa asianomaisille jäsenvaltioille niiden kommentoitavaksi.”

16)

Lisätään artikla seuraavasti:

”12 a artikla

1.   Komissio julkaisee viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2014 ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.

Kertomuksessa arvioidaan muun muassa

a)

asetuksen tehokkuutta, erityisesti sitä, ovatko päätöksentekoa koskevat säännökset osoittautuneet riittävän vankoiksi,

b)

edistymistä jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen turvaamisessa perussopimuksen mukaisesti.

2.   Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus tämän asetuksen, päätöksentekomenettelyt mukaan lukien, muuttamiseksi.

3.   Kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.”

17)

Korvataan kaikki viittaukset ’perustamissopimuksen 99 artiklaan’ koko asetuksessa viittauksilla ’perussopimuksen 121 artiklaan’.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä marraskuuta 2011.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

W. SZCZUKA


(1)  EYVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. syyskuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. marraskuuta 2011.

(3)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

(4)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.

(5)  EYVL C 236, 2.8.1997, s. 1.

(6)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1055/2005, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2005, julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta (EUVL L 174, 7.7.2005, s. 1).

(7)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1056/2005, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2005, liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta (EUVL L 174, 7.7.2005, s. 5).

(8)  Ks. asiakirja ST 7423/05 Internetosoitteessa http://www.consilium.europa.eu/documents.aspx?lang=fi.

(9)  EUVL C 73, 25.3.2006, s. 21.

(10)  EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25”.

(11)  EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25”.

(12)  EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164.”


23.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 306/25


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1176/2011,

annettu 16 päivänä marraskuuta 2011,

makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 121 artiklan 6 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, jäljempänä ’perussopimus’, määrätään, jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen yhteensovittamista unionissa olisi kehitettävä ottaen huomioon talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja työllisyyspolitiikan suuntaviivat, ja tämän olisi merkittävä seuraavien johtavien periaatteiden noudattamista: vakaa hintataso, terve ja kestävä julkistalous ja rahatalous sekä kestävä maksutase.

(2)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden toiminnasta olisi otettava oppia ja unionissa olisi parannettava etenkin talouden ohjausjärjestelmää, jonka on perustuttava jäsenvaltioiden voimakkaampaan sitoutumiseen.

(3)

Dynaamisten sisämarkkinoiden saavuttamista ja ylläpitämistä olisi pidettävä yhtenä talous- ja rahaliiton asianmukaisen ja häiriöttömän toiminnan edellytyksistä.

(4)

Talouden ohjausjärjestelmää koskevan parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia, jossa olisi keskityttävä erityisesti sisämarkkinoiden kehittämiseen ja vahvistamiseen ja kansainvälisen kaupan ja kilpailukyvyn edistämiseen, eurooppalainen ohjausjakso talous- ja budjettipolitiikan yhteensovittamisen tehostamiseksi, jäljempänä ’eurooppalainen ohjausjakso’, tehokas kehys julkisen talouden liiallisen alijäämän estämiseksi ja korjaamiseksi (vakaus- ja kasvusopimus), vankka kehys makrotalouden epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi, kansallisten julkisen talouden kehysten vähimmäisvaatimukset sekä tehostettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta, myös Euroopan järjestelmäriskikomitean valvonta.

(5)

Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava entistä tiiviimmin ja hyvissä ajoin talouden ohjausjärjestelmän lujittamiseen. Vaikka Euroopan parlamentin keskustelukumppaneita vuoropuhelussa ovat asianomaiset unionin toimielimet ja niiden edustajat, Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jolle neuvosto on antanut tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan tai 10 artiklan 4 kohdan mukaisen suosituksen tai päätöksen, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon. Jäsenvaltion osallistuminen tällaiseen näkemystenvaihtoon on vapaaehtoista.

(6)

Komissiolla olisi oltava vahvempi rooli tehostetussa valvontamenettelyssä jäsenvaltiokohtaisten arviointien, seurannan, valvontakäyntien, suositusten ja varoitusten suhteen.

(7)

Jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen valvontaa olisi erityisesti laajennettava niin, että se sisältää paitsi julkisen talouden valvonnan myös yksityiskohtaisemman ja muodollisemman kehyksen, jotta ehkäistäisiin ennalta liiallista makrotalouden epätasapainoa ja autettaisiin asianomaisia jäsenvaltioita laatimaan korjaussuunnitelmat ennen kuin erot juurtuvat syvälle. Tätä talouspolitiikkojen valvontaa olisi laajennettava rinnakkain julkisen talouden valvonnan syventämisen kanssa.

(8)

Jotta helpotettaisiin tällaisten liiallisten makrotaloudellisten epätasapainotilojen korjaamista, tarvitaan lainsäädännössä vahvistettua yksityiskohtaista menettelyä.

(9)

Perussopimuksen 121 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua monenvälistä valvontaa on tarkoituksenmukaista täydentää erityisillä säännöillä, jotka koskevat makrotalouden epätasapainon havaitsemista sekä liiallisen makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemistä ja korjaamista unionissa. On välttämätöntä yhdenmukaistaa menettely vuotuisen monenvälisen valvontakierroksen kanssa.

(10)

Tällä menettelyllä olisi luotava varoitusmekanismi, jotta syntymässä oleva makrotalouden epätasapaino havaittaisiin varhaisessa vaiheessa. Sen olisi perustuttava ohjeellisia kynnysarvoja sisältävän ohjeellisen ja avoimen tulostaulun käyttöön yhdistettynä talousanalyysiin perustuvaan arvioon. Arvioinnissa olisi otettava huomioon muun muassa nimellinen ja todellinen lähentyminen euroalueella ja sen ulkopuolella.

(11)

Jotta tulostaulu voisi olla toimiva varoitusmekanismin osa, sen olisi sisällettävä rajallinen määrä talous- ja rahoitustilannetta kuvaavia sekä rakenteellisia indikaattoreita, jotka ovat makrotalouden epätasapainon havaitsemisen kannalta merkityksellisiä, sekä niitä vastaavat ohjeelliset kynnysarvot. Indikaattorit ja kynnysarvot olisi tarvittaessa vahvistettava, ja niitä olisi mukautettava tarvittaessa, jotta voidaan mukautua makrotalouden epätasapainon muuttuvaan luonteeseen ja muun muassa siihen, miten makrotalouden vakauteen kohdistuvat uhkakuvat muuttuvat tai asiaan liittyvien tilastojen saatavuus paranee. Indikaattoreita ei olisi pidettävä talouspolitiikan päämäärinä sellaisinaan vaan välineinä, joiden avulla otetaan huomioon makrotalouden epätasapainon muuttuva luonne unionissa.

(12)

Komission olisi laadittava tulostaulu ja määritettävä makrotalous- ja rahoitusmarkkinaindikaattorit jäsenvaltioille tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa. Komission olisi esitettävä Euroopan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien ja neuvoston kommentoitavaksi ehdotuksia suunnitelmista vahvistaa ja mukauttaa indikaattoreita ja kynnysarvoja. Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle tieto indikaattoreihin ja kynnysarvoihin tehdyistä muutoksista ja esitettävä perustelut sille, miksi se ehdottaa kyseisiä muutoksia.

(13)

Tulostaulua kehitettäessä olisi myös otettava asianmukaisesti huomioon vaihtelevat taloudelliset olosuhteet, kuten kiinnikuromisvaikutukset.

(14)

Yhden tai useamman ohjeellisen kynnysarvon ylittyminen ei välttämättä merkitse sitä, että on syntymässä makrotalouden epätasapaino, sillä talouspoliittisessa päätöksenteossa olisi otettava huomioon makrotalouden eri muuttujien väliset kytkökset. Tulostaulusta ei pidä tehdä mekaanisia päätelmiä: talousteoreettisessa arvioinnissa olisi varmistettava, että kaikki tiedot – riippumatta siitä, perustuvatko ne tulostauluun – suhteutetaan ja sisällytetään kattavaan analyysiin.

(15)

Komission olisi monenvälisen valvontamenettelyn ja varoitusmekanismin avulla tai jos taloudessa havaitaan sellaista ennakoimatonta, merkittävää kehitystä, joka edellyttää kiireellistä analyysia tämän asetuksen soveltamiseksi, määritettävä jäsenvaltiot, joita on tarkasteltava perusteellisesti. Perusteellista tarkastelua toteutettaessa ei tule olettaa, että on olemassa makrotalouden epätasapaino, vaan siinä olisi analysoitava yksityiskohtaisesti epätasapainon lähteitä tarkastelun kohteena olevassa jäsenvaltiossa ottaen asianmukaisesti huomioon maakohtaiset taloudelliset toimintaedellytykset ja olosuhteet ja käyttäen laajempaa joukkoa analyyttisia välineitä, indikaattoreita ja kvalitatiivista maakohtaista tietoa. Jäsenvaltion olisi toimittava yhteistyössä komission kanssa, kun komissio toteuttaa perusteellisen tarkastelun, sen varmistamiseksi, että komission käytettävissä olevat tiedot ovat mahdollisimman täydellisiä ja oikeita. Lisäksi komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon mahdolliset muut tiedot, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion mielestä merkityksellisiä ja jotka jäsenvaltio on esittänyt neuvostolle ja komissiolle.

(16)

Perusteellisesta tarkastelusta olisi keskusteltava neuvostossa ja euroryhmässä, jonka muodostavat jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro. Perusteellisessa tarkastelussa olisi tarvittaessa otettava huomioon tarkastelun kohteena oleville jäsenvaltioille osoitetut perussopimuksen 121, 126 ja 148 artiklan mukaisesti ja tämän asetuksen 6, 7, 8 ja 10 artiklan nojalla hyväksytyt neuvoston suositukset tai kehotukset ja tarkastelun kohteena olevan jäsenvaltion kansallisten uudistusohjelmien mukaiset toimintapoliittiset tavoitteet sekä indikaattoreita ja menetelmiä koskevat parhaat kansainväliset käytännöt. Jos komissio päättää suorittaa perusteellisen tarkastelun sellaisen taloudessa tapahtuneen ennakoimattoman, merkittävän kehityksen johdosta, joka edellyttää kiireellistä analyysia, sen olisi ilmoitettava siitä asianomaisille jäsenvaltioille.

(17)

Makrotaloudellista epätasapainoa arvioitaessa olisi otettava huomioon sen vakavuus ja sen mahdolliset kielteiset taloudelliset ja rahoitusmarkkinoiden heijastusvaikutukset, jotka pahentavat unionin talouden haavoittuvuutta ja uhkaavat rahaliiton moitteetonta toimintaa. Kaikissa jäsenvaltioissa, erityisesti euroalueella, on toteutettava toimia, joilla puututaan makrotalouden epätasapainoon ja kilpailukyvyssä ilmeneviin eroihin. Politiikkoja koskevat haasteet saattavat kuitenkin vaihdella merkittävästi luonteeltaan, merkitykseltään ja kiireellisyydeltään sen mukaan, mistä jäsenvaltioista on kyse. Kun otetaan huomioon haavoittuvuus ja vaaditun sopeuttamisen suuruusluokka, politiikkatoimia tarvitaan erityisen kiireellisesti jäsenvaltioissa, joissa on jatkuvasti suuria vaihtotaseen alijäämiä ja huomattavaa kilpailukyvyn menetystä. Lisäksi sellaisten jäsenvaltioiden, joilla on suuria vaihtotaseen ylijäämiä, politiikoilla olisi pyrittävä määrittelemään ja panemaan täytäntöön toimenpiteitä, jotka edistävät niiden kotimaisen kysynnän ja kasvupotentiaalin voimistamista.

(18)

Arvioinnissa olisi myös tarkasteltava asianomaisen jäsenvaltion taloudellista sopeutumiskykyä ja edistymistä tämän asetuksen mukaisesti annettujen aiempien suositusten sekä sellaisten muiden suositusten noudattamisessa, jotka on annettu perussopimuksen 121 artiklan mukaisesti osana monenvälistä valvontaa ja erityisesti jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen yhteydessä.

(19)

Haitallisen makrotalouden epätasapainon seurannassa ja korjaamisessa noudatettava menettely, jossa on sekä ennalta ehkäiseviä että korjaavia osatekijöitä, edellyttää tehokkaampien valvontavälineiden kehittämistä monenvälisessä valvontamenettelyssä käytettyjen välineiden perusteella. Tähän voisi sisältyä komission jäsenvaltioihin tekemien tai komission ja Euroopan keskuspankin yhdessä jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, tai talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia koskevista toimintamenettelyistä 16 päivänä maaliskuuta 2006 tehtyyn Euroopan keskuspankin ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien väliseen sopimukseen (4) (ERM II) osallistuviin jäsenvaltioihin tekemien tehostettujen valvontakäyntien ja jäsenvaltioiden raportoinnin lisääminen, jos jäsenvaltio joutuu vakavaan epätasapainoon, mukaan lukien epätasapaino, joka vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan. Työmarkkinaosapuolet ja muut kansalliset sidosryhmät olisi tarvittaessa otettava mukaan vuoropuheluun.

(20)

Jos havaitaan makrotalouden epätasapainon olemassaolo, asianomaiselle jäsenvaltiolle olisi annettava, tarvittaessa asiaankuuluvien komiteoiden myötävaikutuksella, suosituksia, joissa annetaan tarkoituksenmukaisia vastatoimia koskevaa ohjeistusta. Asianomaisen jäsenvaltion vastatoimien olisi oltava oikea-aikaisia, ja niihin olisi sisällyttävä kaikkia viranomaisten käytettävissä olevia politiikkavälineitä. Asiaankuuluvat kansalliset sidosryhmät, myös työmarkkinaosapuolet, olisi tarvittaessa otettava mukaan perussopimuksen ja kansallisten lakisääteisten ja poliittisten järjestelyjen mukaisesti. Vastatoimet olisi räätälöitävä kyseisen jäsenvaltion erityisympäristöön ja -tilanteeseen, ja niiden olisi katettava tärkeimmät talouspolitiikan alat, joihin voivat sisältyä muun muassa finanssi- ja palkkapolitiikka, työmarkkinat, tuote- ja palvelumarkkinat sekä finanssialan sääntely. ERM II -sopimusten mukaiset sitoumukset olisi otettava huomioon.

(21)

Euroopan järjestelmäriskikomitean jäsenvaltioille tai unionille antamat varoitukset ja suositukset koskevat makrotalouteen ja rahoitusmarkkinoihin liittyviä riskejä. Myös niiden osalta pitäisi olla perusteltua, että komissio toteuttaa tarvittaessa jatkotoimia makrotalouden epätasapainon seurannan yhteydessä. Euroopan järjestelmäriskikomitean riippumattomuutta ja luottamuksellista menettelyä olisi noudatettava tiukasti.

(22)

Jos saadaan viitteitä vakavasta epätasapainosta, mukaan lukien epätasapaino, joka vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan, olisi käynnistettävä liiallista epätasapainoa koskeva menettely, jonka yhteydessä voidaan antaa suosituksia jäsenvaltiolle, harjoittaa tiukempaa valvontaa ja seurantaa sekä turvautua mahdollisuuteen toteuttaa täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi euroalueella 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1174/2011 (5) mukaisia täytäntöönpanotoimia niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden rahayksikkö on euro ja jotka jättävät korjaavat toimet toistuvasti toteuttamatta.

(23)

Jäsenvaltion, johon sovelletaan liiallista epätasapainoa koskevaa menettelyä, olisi laadittava korjaussuunnitelma, jossa vahvistetaan neuvoston suositusten täytäntöön panemiseksi suunnitellut toimet yksityiskohtaisesti. Korjaussuunnitelmaan olisi sisällyttävä aikataulu hahmoteltujen toimenpiteiden toteuttamiseksi. Korjaussuunnitelma olisi hyväksyttävä neuvoston suosituksella. Suositus olisi toimitettava Euroopan parlamentille.

(24)

Neuvostolle olisi annettava toimivalta hyväksyä yksittäisiä päätöksiä, joissa todetaan, että korjaussuunnitelman yhteydessä annettuja neuvoston suosituksia korjaaviksi toimiksi ei ole toteutettu. Osana perussopimuksen 121 artiklan 1 kohdassa määrättyä neuvostossa harjoitettua jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamista kyseiset yksittäiset päätökset ovat olennainen osa niiden suositusten seurantaa, jotka neuvosto on hyväksynyt perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti korjaussuunnitelman yhteydessä.

(25)

Kun neuvosto ja komissio soveltavat tätä asetusta, niiden olisi täysin kunnioitettava kansallisten parlamenttien ja työmarkkinaosapuolten asemaa ja kansallisten järjestelmien, esimerkiksi palkanmuodostusjärjestelmien eroja.

(26)

Jos neuvosto katsoo, että jäsenvaltiossa ei ole enää liiallista makrotalouden epätasapainoa, liiallista epätasapainoa koskeva menettely olisi päätettävä sen jälkeen, kun neuvosto on komission suosituksesta kumonnut kyseiset suositukset. Tämän kumoamisen olisi perustuttava kattavaan komission analyysiin, joka osoittaa, että jäsenvaltio on toiminut asianomaisten neuvoston suositusten mukaisesti ja että sen neuvoston suosituksen, jolla liiallista epätasapainoa koskeva menettely aloitettiin, perusteena olevia syitä ja niihin liittyviä, siinä määritettyjä riskejä ei enää ole, kun otetaan huomioon muun muassa makrotalouden kehitys, näkymät ja heijastusvaikutukset. Liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn päättäminen olisi julkistettava.

(27)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli makrotalouden epätasapainon havaitsemista sekä makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemistä ja korjaamista koskevan kehyksen laatimista, koska jäsenvaltioiden välillä on läheiset kaupalliset ja rahoitukselliset kytkökset ja kansallisella talouspolitiikalla on heijastusvaikutuksia koko unioniin ja euroalueeseen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat makrotalouden epätasapainon havaitsemista sekä liiallisen makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemistä ja korjaamista unionissa.

2.   Tätä asetusta sovelletaan julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1175/2011 (6) vahvistetun talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä.

3.   Tätä asetusta sovellettaessa noudatetaan täysin perussopimuksen 152 artiklan määräyksiä, ja tämän asetuksen mukaisesti annetuissa suosituksissa noudatetaan kansallisia käytäntöjä ja palkanmuodostusinstituutioita. Tässä asetuksessa otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla, joten se ei vaikuta kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaiseen oikeuteen neuvotella, tehdä tai panna täytäntöön työ- ja virkaehtosopimuksia tai ryhtyä yhteistoimiin.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1)

’epätasapaino’ tarkoittaa mitä tahansa sellaiseen makrotalouden kehitykseen johtavaa suuntausta, joka vaikuttaa tai voi vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltion talouden, talous- ja rahaliiton tai koko unionin moitteettomaan toimintaan;

2)

’liiallinen epätasapaino’ tarkoittaa vakavaa epätasapainoa, mukaan lukien epätasapaino, joka vaarantaa tai uhkaa vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan.

II   LUKU

EPÄTASAPAINON HAVAITSEMINEN

3 artikla

Varoitusmekanismi

1.   Perustetaan varoitusmekanismi helpottamaan epätasapainon varhaista havaitsemista ja seurantaa. Komissio laatii vuosikertomuksen, joka sisältää 4 artiklassa säädetyn mukaisesti tulostauluun perustuvan kvalitatiivisen talous- ja rahoitustilannetta koskevan arvioinnin ja joukon indikaattoreita, joiden arvoja on verrattu ohjeellisiin kynnysarvoihin. Tulostaulun indikaattoreiden arvot sisältävä vuosittainen kertomus julkistetaan.

2.   Komission vuosittainen kertomus sisältää indikaattorien kehitystä selkeyttävän talous- ja rahoitustilanteen arvioinnin, ja siinä hyödynnetään tarvittaessa muita talous- ja rahoitustilannetta kuvaavia indikaattoreita epätasapainon kehittymisen arvioinnissa. Tulostaulun indikaattoreista ei pidä tehdä mekaanisia päätelmiä. Arvioinnissa on otettava huomioon epätasapainon kehitys unionissa ja euroalueella. Kertomuksessa myös todetaan, tarkoittaako kynnysarvojen ylittyminen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sitä, että epätasapaino on kenties kehittymässä. Sellaisten jäsenvaltioiden arviointi, joissa on suuria vaihtotaseen alijäämiä, saattaa poiketa sellaisten jäsenvaltioiden arvioinnista, joille kertyy suuria vaihtotaseen ylijäämiä.

3.   Vuosittaisessa kertomuksessa on nimettävä jäsenvaltiot, joissa komission mukaan saattaa olla epätasapaino tai sen uhka.

4.   Komissio toimittaa vuosittaisen kertomuksen hyvissä ajoin Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

5.   Osana perussopimuksen 121 artiklan 3 kohdan mukaista monenvälistä valvontamenettelyä neuvosto keskustelee komission vuosittaisesta kertomuksesta ja tekee siitä kokonaisarvion. Euroryhmä keskustelee kertomuksesta siltä osin kuin se liittyy jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro.

4 artikla

Tulostaulu

1.   Tulostaulua, joka sisältää joukon indikaattoreita, käytetään helpottamaan epätasapainon varhaista havaitsemista ja seurantaa.

2.   Tulostaulu käsittää pienen määrän keskeisiä, käytännöllisiä, yksinkertaisia, mitattavissa ja käytettävissä olevia, jäsenvaltioita koskevia makrotalous- ja rahoitusmarkkinaindikaattoreita. Sen avulla on mahdollista havaita varhaisessa vaiheessa sekä lyhyellä aikavälillä ilmaantuva makrotalouden epätasapaino että rakenteellisista ja pitkän aikavälin suuntauksista johtuva epätasapaino.

3.   Tulostaulussa on oltava muun muassa indikaattoreita, jotka ovat hyödyksi pyrittäessä varhaisessa vaiheessa havaitsemaan

a)

sisäinen epätasapaino, myös yksityisestä ja julkisesta velkaantumisesta, varallisuus- ja rahoitusmarkkinoiden kehityksestä asuntosektori mukaan lukien, yksityisen sektorin luottovirroista sekä työttömyysasteen kehityksestä johtuva epätasapaino;

b)

ulkoinen epätasapaino, myös jäsenvaltioiden vaihtotaseen rakenteen ja nettosijoitusten määrän sekä reaalisten efektiivisten valuuttakurssien ja vientimarkkinaosuuksien kehityksestä, hinta- ja kustannuskehityksen sekä muun kilpailukyvyn kuin hintakilpailukyvyn muutoksista johtuva epätasapaino, ottaen huomioon tuottavuuden eri osatekijät.

4.   Kun komissio tekee tulostaulusta talouspoliittisia päätelmiä varoitusmekanismia varten, se seuraa tarkkaan reaalitalouden kehitystä, muun muassa talouskasvua, työllisyyden ja työttömyysasteen kehitystä, nimellistä ja todellista lähentymistä euroalueella ja sen ulkopuolella, tuottavuuden kehitystä ja sitä edistäviä tekijöitä, kuten tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja ulkomaisia ja kotimaisia investointeja sekä eri teollisuusalojen, kuten energia-alan, kehitystä, joka vaikuttaa bruttokansantuotteeseen ja vaihtotaseeseen.

Tulostaulu sisältää myös näille indikaattoreille varoituksena toimivat kynnysarvojen ohjeelliset rajat. Valittujen indikaattoreiden ja kynnysarvojen on osaltaan edistettävä unionin kilpailukykyä.

Indikaattorit käsittävässä tulostaulussa on oltava varoituskynnysten ylä- ja alarajat, jos tämä ei ole epäasianmukaista, ja nämä rajat on eriytettävä euroalueeseen kuuluvien ja kuulumattomien jäsenvaltioiden osalta, jos rahaliiton erityispiirteet ja asiaankuuluvat taloudelliset olosuhteet antavat siihen aihetta. Tulostaulua kehitettäessä on myös otettava asianmukaisesti huomioon heterogeeniset taloudelliset olosuhteet, kuten kiinnikuromisvaikutukset.

5.   Euroopan järjestelmäriskikomitean työ on otettava asianmukaisella tavalla huomioon, kun laaditaan rahoitusmarkkinoiden vakauteen liittyviä indikaattoreita. Komissio pyytää Euroopan järjestelmäriskikomitealta näkemyksiä ehdotuksista rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta merkityksellisiksi indikaattoreiksi.

6.   Komissio julkistaa luettelon joukosta indikaattoreita ja kynnysarvoista, jotka sisältyvät tulostauluun.

7.   Komissio arvioi säännöllisesti tulostaulun tarkoituksenmukaisuutta, mukaan lukien indikaattorien koostumus, vahvistetut kynnysarvot ja käytetyt menetelmät, ja mukauttaa tai muuttaa niitä tarvittaessa. Komissio julkistaa sovellettuihin menetelmiin ja tulostaulun koostumukseen tehtävät muutokset.

8.   Komissio saattaa tulostauluun sisältyvien indikaattoreiden arvot ajan tasalle vähintään kerran vuodessa.

5 artikla

Perusteellinen tarkastelu

1.   Komissio toteuttaa 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut neuvoston ja euroryhmän keskustelut asianmukaisesti huomioon ottaen tai jos taloudessa on tapahtunut sellaista ennakoimatonta, merkittävää kehitystä, joka edellyttää kiireellistä analyysia tämän asetuksen soveltamiseksi, perusteellisen tarkastelun kustakin jäsenvaltiosta, jossa komission mukaan saattaa olla epätasapaino tai sen uhka.

Perusteellisen tarkastelun on perustuttava maakohtaisten olosuhteiden, muun muassa jäsenvaltioiden erilaisen alkuaseman, yksityiskohtaiseen analyysiin; siinä on tarkasteltava laajaa taloudellisten muuttujien valikoimaa ja käytettävä analyyttisia välineitä ja kvalitatiivista maakohtaista tietoa. Siinä on otettava huomioon työmarkkinasuhteisiin ja työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun liittyvät kansalliset erityispiirteet.

Lisäksi komissio ottaa asianmukaisesti huomioon mahdolliset muut tiedot, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion mielestä merkityksellisiä ja jotka jäsenvaltio on esittänyt komissiolle.

Komissio toteuttaa perusteellisen tarkastelun rinnalla valvontakäyntejä kyseiseen jäsenvaltioon 13 artiklan mukaisesti.

2.   Komission perusteellisessa tarkastelussa arvioidaan, onko kyseisessä jäsenvaltiossa epätasapaino ja onko tämä epätasapaino liiallinen. Siinä selvitetään havaitun epätasapainon syy ottaen huomioon taustalla oleva vallitseva taloudellinen tilanne, mukaan lukien kaupan ja rahoitusalan vahvat kytkökset jäsenvaltioiden välillä ja kansallisten talouspolitiikkojen heijastusvaikutukset. Perusteellisessa tarkastelussa analysoidaan merkittäviä kehityssuuntia, jotka liittyvät unionin kasvu- ja työllisyysstrategiaan. Siinä huomioidaan myös unionin ja koko euroalueen talouskehityksen merkityksellisyys. Siinä otetaan huomioon erityisesti seuraavat seikat:

a)

tapauksen mukaan perussopimuksen 121, 126 ja 148 artiklan ja tämän asetuksen 6, 7, 8 ja 10 artiklan mukaiset tarkastelun kohteena oleville jäsenvaltioille osoitetut neuvoston suositukset tai kehotukset;

b)

tarkastelun kohteena olevan jäsenvaltion politiikkatavoitteet, sellaisina kuin ne ilmenevät kansallisista uudistusohjelmista ja tarvittaessa sen vakaus- tai lähentymisohjelmasta;

c)

Euroopan järjestelmäriskikomitean varoitukset tai suositukset järjestelmäriskeistä, jotka pyritään korjaamaan tai jotka koskevat tarkastelun kohteena olevaa jäsenvaltiota. Asiassa on noudatettava Euroopan järjestelmäriskikomitean luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä.

3.   Komissio tiedottaa neuvostolle ja Euroopan parlamentille perusteellisen tarkastelun tuloksista ja julkistaa ne.

6 artikla

Ennalta ehkäisevät toimet

1.   Jos komissio katsoo 5 artiklassa tarkoitetun perusteellisen tarkastelun perusteella, että jäsenvaltiossa on epätasapaino, se ilmoittaa asiasta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja euroryhmälle. Neuvosto voi komission suosituksesta antaa kyseiselle jäsenvaltiolle tarpeelliset suositukset perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

2.   Neuvosto antaa suosituksestaan tiedon Euroopan parlamentille ja julkistaa sen.

3.   Neuvoston ja komission suosituksissa noudatetaan täysin perussopimuksen 152 artiklaa ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla.

4.   Neuvosto tarkastelee suositusta vuosittain eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä ja voi tarvittaessa mukauttaa sitä 1 kohdan mukaisesti.

III   LUKU

LIIALLISTA EPÄTASAPAINOA KOSKEVA MENETTELY

7 artikla

Liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn käynnistäminen

1.   Jos komissio katsoo 5 artiklassa tarkoitetun perusteellisen tarkastelun tehtyään, että kyseisessä jäsenvaltiossa on liiallinen epätasapaino, se ilmoittaa asiasta Euroopan parlamentille, neuvostolle ja euroryhmälle.

Komissio ilmoittaa asiasta myös asiaankuuluville Euroopan valvontaviranomaisille ja Euroopan järjestelmäriskikomitealle. Järjestelmäriskikomiteaa kehotetaan ryhtymään tarpeellisina pitämiinsä toimiin.

2.   Neuvosto voi antaa komission suosituksesta perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisen suosituksen, jossa todetaan liiallisen epätasapainon olemassaolo ja suositellaan, että asianomainen jäsenvaltio toteuttaa korjaavia toimia.

Neuvoston suosituksessa esitetään epätasapainon luonne ja vaikutukset ja määritetään joukko politiikkasuosituksia, joita on noudatettava, sekä määräaika, jonka kuluessa kyseisen jäsenvaltion on toimitettava korjaussuunnitelma. Neuvosto voi julkistaa suosituksensa perussopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

8 artikla

Korjaussuunnitelma

1.   Jäsenvaltion, jonka osalta on käynnistetty liiallista epätasapainoa koskeva menettely, on toimitettava neuvostolle ja komissiolle 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa neuvoston suosituksessa määritellyssä määräajassa korjaussuunnitelma, joka perustuu kyseiseen suositukseen. Korjaussuunnitelmassa on esitettävä erityiset politiikkatoimet, jotka kyseinen jäsenvaltio on toteuttanut tai jotka se aikoo toteuttaa, ja niiden toteuttamisaikataulu. Korjaussuunnitelmassa on otettava huomioon kyseisten politiikkatoimien taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, ja sen on oltava talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyden suuntaviivojen mukainen.

2.   Neuvosto arvioi korjaussuunnitelman kahden kuukauden kuluessa kyseisen suunnitelman esittämisestä komission kertomuksen perusteella. Jos suunnitelmaa pidetään riittävänä, neuvosto hyväksyy sen komission suosituksesta antamalla suosituksen, jossa luetellaan vaaditut yksittäiset toimet ja määräajat niiden toteuttamiselle, sekä vahvistaa valvonta-aikataulun ottaen asianmukaisesti huomioon välityskanavat ja sen, että korjaavan toimen hyväksymisen ja epätasapainon varsinaisen korjaantumisen välillä saattaa kulua pitkä aika.

3.   Jos neuvosto komission suosituksesta katsoo, että korjaussuunnitelmassa mainitut toimet tai niiden toteutusaikataulu ovat riittämättömiä, se antaa jäsenvaltiolle osoitetun suosituksen, jonka mukaan uusi korjaussuunnitelma on toimitettava lähtökohtaisesti kahden kuukauden kuluessa. Neuvosto tarkastelee uutta korjaussuunnitelmaa tässä artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4.   Korjaussuunnitelma, komission kertomus ja 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu neuvoston suositus julkistetaan.

9 artikla

Korjaavien toimien seuranta

1.   Komissio seuraa 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetun neuvoston suosituksen täytäntöönpanoa. Jäsenvaltion on tätä varten esitettävä neuvostolle ja komissiolle säännöllisin väliajoin edistymistä koskeva selvitys, jonka esittämistiheys vahvistetaan 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa neuvoston suosituksessa.

2.   Neuvosto julkistaa jäsenvaltioiden edistymistä koskevat selvitykset.

3.   Komissio voi tehdä tehostettuja valvontakäyntejä asianomaiseen jäsenvaltioon korjaussuunnitelman toteutuksen seuraamiseksi, ja se voi tehdä ne yhdessä Euroopan keskuspankin kanssa, kun valvontakäynti kohdistuu jäsenvaltioon, jonka rahayksikkö on euro, tai ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuvaan jäsenvaltioon. Komissio ottaa tarvittaessa työmarkkinaosapuolet ja muut kansalliset sidosryhmät mukaan vuoropuheluun näiden käyntien aikana.

4.   Jos taloudellisessa tilanteessa tapahtuu asiaan kuuluvia merkittäviä muutoksia, neuvosto voi komission suosituksesta muuttaa 8 artiklan 2 kohdan mukaisia suosituksia mainitussa artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Neuvosto kehottaa tarvittaessa kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan tarkistetun korjaussuunnitelman ja arvioi kyseistä tarkistettua korjaussuunnitelmaa 8 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

10 artikla

Korjaavien toimien arviointi

1.   Neuvosto arvioi komission kertomuksen perusteella, onko asianomainen jäsenvaltio toteuttanut suositellut korjaavat toimet 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettua neuvoston suositusta noudattaen.

2.   Komissio julkistaa kertomuksen.

3.   Neuvosto suorittaa arviointinsa määräajassa, jonka neuvosto asettaa 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetuissa suosituksissaan.

4.   Jos neuvosto katsoo, ettei jäsenvaltio ole toteuttanut suositeltuja korjaavia toimia, se antaa komission suosituksesta päätöksen, jossa todetaan, että suositeltuja korjaavia toimia ei ole toteutettu, ja suosituksen, jossa asetetaan uudet määräajat korjaavien toimien toteuttamiselle. Tässä tapauksessa neuvosto ilmoittaa asiasta Eurooppa-neuvostolle ja julkistaa 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen valvontakäyntien päätelmät.

Neuvoston katsotaan hyväksyneen komission suosituksen sen seikan toteamisesta, että suositeltuja korjaavia toimia ei ole toteutettu, jollei se päätä määräenemmistöllä hylätä suositusta kymmenen päivän kuluessa siitä, kun komissio on sen antanut. Kyseinen jäsenvaltio voi pyytää, että neuvosto kutsutaan kyseisen ajanjakson kuluessa koolle äänestämään päätöksestä.

5.   Jos neuvosto katsoo komission 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen perusteella, että jäsenvaltio on toteuttanut 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti suositellut korjaavat toimet, liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn katsotaan olevan oikealla uralla ja se jätetään lepäämään. Seurantaa kuitenkin jatketaan 8 artiklan 2 kohdan mukaisissa suosituksissa vahvistettua aikataulua noudattaen. Neuvosto julkistaa perustelunsa menettelyn jättämiselle lepäämään ja asianomaisen jäsenvaltion toteuttamien korjaavien politiikkatoimien tunnustamiselle.

11 artikla

Liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn päättäminen

Neuvosto kumoaa komission suosituksesta 7, 8 tai 10 artiklan mukaisesti annetut suositukset heti, kun se katsoo, että asianomaisessa jäsenvaltiossa ei ole enää 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa suosituksessa esitettyä liiallista epätasapainoa. Neuvosto antaa julkilausuman, jossa tuo seikka todetaan.

12 artikla

Neuvoston äänestys

Edellä 7–11 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovellettaessa neuvosto tekee ratkaisunsa ottamatta lukuun kyseistä jäsenvaltiota edustavan neuvoston jäsenen ääntä.

IV   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

13 artikla

Valvontakäynnit

1.   Komissio varmistaa pysyvän vuoropuhelun jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Tässä tarkoituksessa komissio erityisesti tekee valvontakäyntejä jäsenvaltioihin arvioidakseen jäsenvaltion taloudellista tilannetta ja määrittääkseen mahdolliset riskit tai vaikeudet noudattaa tämän asetuksen tavoitteita.

2.   Komissio voi tehdä tehostettuja valvontakäyntejä suorittaakseen valvontaa paikan päällä jäsenvaltioissa, joista on annettu 7 artiklan 2 kohdan mukainen suositus, jossa todetaan liiallisen epätasapainon olemassaolo.

3.   Kun valvontakäynti kohdistuu jäsenvaltioon, jonka rahayksikkö on euro, tai ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuvaan jäsenvaltioon, komissio voi tarvittaessa kutsua Euroopan keskuspankin edustajia osallistumaan valvontakäynteihin.

4.   Komissio tekee neuvostolle selkoa 2 kohdassa tarkoitettujen valvontakäyntien tuloksista ja voi tarvittaessa päättää julkistaa havaintonsa.

5.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja valvontakäyntejä järjestäessään komissio toimittaa alustavat havaintonsa asianomaiselle jäsenvaltiolle kommentoitavaksi.

14 artikla

Taloudellinen vuoropuhelu

1.   Unionin toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua neuvoston puheenjohtajan, komission ja mahdollisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tai euroryhmän puheenjohtajan valiokuntaan keskustelemaan

a)

talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevista tiedoista, jotka neuvosto on toimittanut perussopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

yleisistä ohjeista, jotka komissio antaa jäsenvaltioille vuosittaisen valvontakierroksen alussa;

c)

Eurooppa-neuvoston mahdollisesti antamista päätelmistä, jotka koskevat talouspolitiikan linjauksia eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä;

d)

tämän asetuksen mukaisesti suoritetun monenvälisen valvonnan tuloksista;

e)

Eurooppa-neuvoston antamista päätelmistä, jotka koskevat monenvälisen valvonnan linjauksia ja tuloksia;

f)

monenvälisen valvonnan suorittamisen arvioinnista eurooppalaisen ohjausjakson päätteeksi;

g)

tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetuista suosituksista.

2.   Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, josta neuvosto on antanut 7 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan tai 10 artiklan 4 kohdan mukaisen suosituksen tai päätöksen, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

3.   Neuvosto ja komissio tiedottavat Euroopan parlamentille säännöllisesti tämän asetuksen soveltamisen tuloksista.

15 artikla

Vuosittainen raportointi

Komissio raportoi vuosittain tämän asetuksen soveltamisesta, mihin kuuluu tulostaulun ajan tasalle saattaminen 4 artiklan mukaisesti, ja esittää havaintonsa Euroopan parlamentille ja neuvostolle eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä.

16 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio tarkastelee tämän asetuksen soveltamista ja julkaisee siitä kertomuksen viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2014 ja sen jälkeen joka viides vuosi.

Kertomuksissa arvioidaan muun muassa

a)

tämän asetuksen tehokkuutta

b)

edistymistä jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen turvaamisessa perussopimuksen mukaisesti.

Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

2.   Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut kertomukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä marraskuuta 2011.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

W. SZCZUKA


(1)  EUVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(2)  EUVL C 218, 23.7.2011, s. 53.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. syyskuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. marraskuuta 2011.

(4)  EUVL C 73, 25.3.2006, s. 21.

(5)  Ks. tämän virallisen lehden s. 8.

(6)  Ks. tämän virallisen lehden s. 12.


23.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 306/33


NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1177/2011,

annettu 8 päivänä marraskuuta 2011,

liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 126 artiklan 14 kohdan toisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (2),

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, jäljempänä ’perussopimus’, edellytetään jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen sovittamista yhteen unionissa, minkä olisi merkittävä seuraavien johtavien periaatteiden noudattamista: vakaa hintataso, terve julkistalous ja rahatalous sekä kestävä maksutase.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen muodostivat alun perin julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1466/97 (3), liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1467/97 (4) ja vakaus- ja kasvusopimuksesta 17 päivänä kesäkuuta 1997 annettu Eurooppa-neuvoston päätöslauselma (5). Asetusta (EY) N:o 1466/97 muutettiin asetuksella (EY) N:o 1055/2005 (6) ja asetusta (EY) N:o 1467/97 asetuksella (EY) N:o 1056/2005 (7). Lisäksi neuvosto antoi 20 päivänä maaliskuuta 2005 kertomuksen vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon tehostamisesta (8).

(3)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve ja kestävä julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä sekä saavuttamaan rahoitusvakauden tukema vahva ja kestävä kasvu, millä tuetaan kestävää kasvua koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista.

(4)

Talous- ja rahaliiton toiminnan ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana saadut kokemukset ja tehdyt virheet osoittavat, että unionissa tarvitaan parempaa talouden ohjausjärjestelmää, jonka olisi perustuttava jäsenvaltioiden entistä voimakkaampaan sitoutumiseen yhdessä sovittuihin sääntöihin ja toimintalinjoihin sekä jäsenvaltioiden talouspolitiikan entistä vankempaan unionin tason valvontakehykseen.

(5)

Talouden ohjausjärjestelmän yhteistä kehystä on vahvistettava, myös julkisen talouden valvontaa parantamalla ottaen huomioon, että jäsenvaltioiden taloudet ovat unionissa ja varsinkin euroalueella hyvin pitkälle yhdentyneet.

(6)

Talouden ohjausjärjestelmän parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia, jossa olisi keskityttävä erityisesti sisämarkkinoiden kehittämiseen ja vahvistamiseen ja kansainvälisen kaupan ja kilpailukyvyn edistämiseen, eurooppalainen ohjausjakso talous- ja budjettipolitiikan yhteensovittamisen tehostamiseksi, tehokas kehys julkisen talouden liiallisen alijäämän estämiseksi ja korjaamiseksi (vakaus- ja kasvusopimus), vankka kehys makrotaloudellisen epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi, kansallisten julkisen talouden kehysten vähimmäisvaatimukset sekä vahvistettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta, myös Euroopan järjestelmäriskikomitean suorittama makrotason vakauden valvonta.

(7)

Dynaamisten sisämarkkinoiden saavuttamista ja ylläpitämistä olisi pidettävä yhtenä talous- ja rahaliiton asianmukaisen ja häiriöttömän toiminnan edellytyksistä.

(8)

Vakaus- ja kasvusopimuksen sekä talouden ohjausjärjestelmän valmiin kehyksen olisi täydennettävä ja tuettava unionin kasvu- ja työllisyysstrategiaa. Keskinäisten yhteyksien ei olisi kuitenkaan sallittava mahdollisuutta poiketa vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksistä.

(9)

Talouden ohjausjärjestelmän lujittamiseen olisi sisällytettävä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien entistä tiiviimpi ja oikea-aikaisempi osallistuminen. Vaikka Euroopan parlamentin keskustelukumppaneita tässä vuoropuhelussa ovat asianomaiset unionin toimielimet ja niiden edustajat, Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota koskee perussopimuksen 126 artiklan 6 kohtaan perustuva päätös, 126 artiklan 7 kohdan mukainen suositus, 126 artiklan 9 kohdan mukainen vaatimus tai 126 artiklan 11 mukainen päätös, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon. Jäsenvaltioiden osallistuminen sellaiseen näkemystenvaihtoon on vapaaehtoista.

(10)

Komissiolla olisi oltava vahvempi rooli tehostetussa valvontamenettelyssä jäsenvaltiokohtaisten arviointien, seurannan, valvontakäyntien, suositusten ja varoitusten suhteen.

(11)

Neuvoston ja komission olisi tätä asetusta soveltaessaan otettava tarvittaessa huomioon kaikki merkitykselliset tekijät sekä kansantalouden ja julkisen talouden tilanne kyseisessä jäsenvaltiossa.

(12)

Talousarvion kurinalaisuutta koskevia sääntöjä olisi vahvistettava erityisesti kiinnittämällä enemmän huomiota velkatasoon ja -kehitykseen sekä kokonaiskestävyyteen. Lisäksi olisi vahvistettava mekanismeja, joilla varmistetaan näiden sääntöjen noudattaminen ja niiden täytäntöönpanon valvonta.

(13)

Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpano soveltaen sekä alijäämää että velkaa koskevia perusteita edellyttää numeerista vertailuarvoa, jossa otetaan huomioon suhdannevaihtelu, sen arvioimiseksi, pieneneekö julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) riittävästi ja lähestyykö se riittävän nopeasti viitearvoa.

Olisi otettava käyttöön siirtymäkausi, jotta sellaiset jäsenvaltiot, joihin sovelletaan liiallista alijäämää koskevaa menettelyä tämän asetuksen antamispäivänä, voisivat mukauttaa politiikkansa velan supistamista koskevaan numeeriseen vertailuarvoon. Tätä olisi samaten sovellettava niihin jäsenvaltioihin, joihin sovelletaan unionin tai Kansainvälisen valuuttarahaston sopeutusohjelmaa.

(14)

Sen, että velan supistamista koskevaa numeerista vertailuarvoa ei noudateta, ei tulisi riittää liiallisen alijäämän toteamiseksi, vaan siinä tulisi ottaa huomioon kaikki perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisessa komission kertomuksessa mainitut merkitykselliset tekijät. Erityisesti arviointi suhdannekierron vaikutuksesta ja velkakannan virta-varanto-korjauserän koostumuksen vaikutuksesta velkakehitykseen voi riittää välttämään liiallisen alijäämän toteamisen velkaperusteen nojalla.

(15)

Todettaessa liiallisen alijäämän olemassaolo alijäämän ja alijäämään johtavien vaiheiden perusteella on otettava huomioon kaikki perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisessa komission kertomuksessa mainitut merkitykselliset tekijät, jos julkinen velka suhteessa BKT:hen ei ylitä viitearvoa.

(16)

Otettaessa merkityksellisinä tekijöinä huomioon eläkejärjestelmien uudistukset olisi tarkasteltava pääasiassa sitä, parantavatko nämä uudistukset koko eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä toisaalta lisäämättä julkistalouden rahoitusaseman riskejä keskipitkällä aikavälillä.

(17)

Perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisessa komission kertomuksessa olisi tarkasteltava asianmukaisesti kansallisen julkisen talouden kehyksen laatua, sillä tämä kehys on tärkeässä asemassa julkisen talouden vakauttamisen ja kestävyyden tukemisessa. Tähän tarkasteluun tulisi kuulua jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8 päivänä marraskuuta 2011 annetussa neuvoston direktiivissä 2011/85/EU (9) asetetut vähimmäisvaatimukset ja muut sovitut toivottavat julkisen talouden kurinalaisuutta koskevat vaatimukset.

(18)

Liiallisen alijäämän tilanteiden korjaamista koskevien neuvoston suositusten ja vaatimusten noudattamisen seuraamisen tukemiseksi on tarpeen, että niissä täsmennetään vuotuiset julkisen talouden tavoitteet, jotka vastaavat tarvittavaa suhdannekorjattua julkisen talouden parannusta ilman kertaluonteisia ja väliaikaisia toimenpiteitä. Tässä yhteydessä olisi vertailuarvo 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen ymmärrettävä vuotuisena keskiarvona.

(19)

Toimien tuloksellisuuden arvioinnissa on hyödyllistä ottaa vertailukohdaksi julkisen talouden menotavoitteiden noudattaminen yhdistettynä suunniteltujen tulopuolen erityistoimenpiteiden toteuttamiseen.

(20)

Arvioitaessa tarvetta pidentää määräaikaa liiallisen alijäämän korjaamiseksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota euroalueen tai koko unionin talouden vakavaan taantumaan edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä.

(21)

On aiheellista tehostaa perussopimuksen 126 artiklan 11 kohdassa määrättyjen taloudellisten seuraamusten soveltamista niin, että seuraamukset todella kannustavat perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisten vaatimusten noudattamiseen.

(22)

Jotta varmistettaisiin, että jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, noudattavat unionin luomaa finanssipolitiikan valvontakehystä, käyttöön olisi perussopimuksen 136 artiklan perusteella otettava sääntöihin perustuvia seuraamuksia, joilla varmistetaan vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen noudattamisen varmistavat oikeudenmukaiset, oikea-aikaiset ja tehokkaat mekanismit.

(23)

Tässä asetuksessa tarkoitetut sakot ovat perussopimuksen 311 artiklassa tarkoitettuja muita tuloja, ja ne olisi siirrettävä jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, koko euroalueen vakauden turvaamiseksi perustamille rahoitustuen myöntämiseen tarkoitetuille vakausmekanismeille.

(24)

Asetuksen (EY) N:o 1467/97 sisältämissä viittauksissa olisi otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen uusi artiklanumerointi ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3605/93 (10) korvaaminen Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta 25 päivänä toukokuuta 2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 479/2009 (11).

(25)

Asetusta (EY) N:o 1467/97 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1467/97 seuraavasti:

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan säännökset, joilla nopeutetaan ja selkeytetään liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä. Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn tavoitteena on estää julkistalouden liialliset alijäämät ja, kun niitä esiintyy, nopeuttaa alijäämien korjaamista, kun talousarviota koskevan kurinalaisuuden noudattamista tarkastellaan julkistalouden alijäämää ja julkista velkaa koskevilla perusteilla.

2.   Tässä asetuksessa ’osallistuvilla jäsenvaltioilla’ tarkoitetaan niitä jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on euro.”

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”1.   Julkistalouden viitearvon ylittävää alijäämää pidetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 126 artiklan 2 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti poikkeuksellisena, jos se johtuu sellaisesta epätavallisesta tapahtumasta, johon kyseinen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa ja jolla on merkittävää vaikutusta julkisyhteisöjen rahoitusasemaan, tai jos se johtuu vakavasta taloudellisesta taantumasta.”

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”1a.   Kun julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) ylittää viitearvon, sen katsotaan perussopimuksen 126 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti pienenevän riittävästi ja lähestyvän riittävän nopeasti viitearvoa, jos ero suhteessa viitearvoon on pienentynyt kolmen edellisen vuoden aikana keskimäärin kahdeskymmenesosan vuosittain. Tämä on vertailuarvo, joka perustuu niiden kolmen viimeisen vuoden aikana tapahtuneisiin muutoksiin, joilta tiedot ovat saatavissa.

Velkaperusteen mukaista vaatimusta katsotaan myös noudatetun, jos komission talousarvioennusteet osoittavat, että vaadittu eron pieneneminen tapahtuu kolmen vuoden jakson aikana, johon sisältyvät sitä viimeistä vuotta seuraavat kaksi vuotta, jolta tiedot ovat saatavilla. Sellaiselle jäsenvaltiolle, johon sovelletaan liiallista alijäämää koskevaa menettelyä 8 päivänä marraskuuta 2011 ja kolmen vuoden ajan liiallisen alijäämän korjaamisesta, velkaperusteen mukaista vaatimusta katsotaan noudatetun, jos asianomainen jäsenvaltio edistyy riittävästi vaatimusten täyttämisessä, siten kuin niitä arvioidaan sen vakaus- tai lähentymisohjelmaa koskevassa neuvoston lausunnossa.

Velan sopeuttamista koskevan vertailuarvon täytäntöönpanossa on otettava huomioon suhdannekierron vaikutus velan supistamisvauhtiin.”

c)

Korvataan 3–7 kohdat seuraavasti:

”3.   Laatiessaan perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaista kertomusta komissio ottaa huomioon kaikki mainitussa artiklassa tarkoitetut merkitykselliset tekijät siltä osin, kuin ne vaikuttavat merkittävästi arviointiin alijäämä- ja velkaperusteiden noudattamisesta kyseisessä jäsenvaltiossa. Kertomuksessa käsitellään tilanteen mukaan seuraavia näkökohtia:

a)

Kehitys keskipitkän aikavälin taloudellisessa tilanteessa, erityisesti potentiaalinen kasvu, mukaan lukien erilaiset työvoiman, pääoman kartuttamisen ja tuotannontekijöiden kokonaistuottavuuden panokset, suhdannekehitys ja yksityisen sektorin nettosäästöjen asema;

b)

Kehitys keskipitkän aikavälin julkistalouden rahoitusasemassa, mukaan lukien erityisesti keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävää sopeuttamista koskevat tiedot, perusjäämän taso ja sekä juoksevien että pääomaa koskevien perusmenojen kehitys, makrotalouden liiallisen epätasapainon ehkäisemiseen ja korjaamiseen liittyvien politiikkojen toteuttaminen, unionin yhteisen kasvustrategian mukaisten politiikkojen toteuttaminen sekä yleinen julkisen talouden laatu, erityisesti kansallisten talousarviokehysten tehokkuus;

c)

Keskipitkän aikavälin valtion velka-aseman kehitys, sen dynamiikka ja kestävyys, mukaan lukien erityisesti riskitekijät, myös laina-aika ja se, missä valuutassa velka on, virta-varanto-korjauserä ja sen koostumus, kertyneet ylijäämät ja muut rahoitusvarat; takuut, varsinkin kun ne liittyvät finanssialaan; sekä kaikki väestön ikääntymisestä aiheutuvat implisiittiset vastuut ja yksityisen velan määrä siinä määrin, kuin se voi aiheuttaa julkishallinnolle implisiittisiä vastuita;

Komissio ottaa asianmukaisesti ja nimenomaisesti huomioon myös muut tekijät, joita kyseinen jäsenvaltio pitää merkityksellisinä arvioitaessa kokonaisvaltaisesti alijäämä- ja velkaperusteiden noudattamista ja jotka jäsenvaltio on esittänyt neuvostolle ja komissiolle. Tässä yhteydessä tarkastellaan erityisesti kansainvälisen solidaarisuuden edistämiseen ja unionin poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen tarkoitettuja rahoitusosuuksia, jäsenvaltioiden välisen kahden- ja monenvälisen tuen muodossa rahoitusvakauden turvaamisen yhteydessä syntynyttä velkaa sekä suurten rahoituksellisten häiriöiden aikana toteutettuihin rahoituksenvakautusoperaatioihin liittyvää velkaa.

4.   Neuvosto ja komissio tekevät tasapainoisen kokonaisarvioinnin kaikista merkityksellisistä tekijöistä, erityisesti niiden vaikutuksesta alijäämä- ja/tai velkaperusteiden noudattamisen arviointiin raskauttavina tai lieventävinä tekijöinä. Kun noudattamista arvioidaan alijäämäperustetta soveltaen ja jos julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ylittää viitearvon, nämä tekijät otetaan huomioon perussopimuksen 126 artiklan 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuissa liiallisen alijäämän olemassaoloa koskevaan päätökseen johtavissa vaiheissa vain, jos yleisperiaatteen molemmat edellytykset – se, että julkistalouden alijäämän on pysyttävä lähellä viitearvoa ja viitearvon ylittämisen on oltava väliaikaista, jotta nämä merkitykselliset tekijät otetaan huomioon – täyttyvät täysin.

Nämä tekijät otetaan kuitenkin huomioon liiallisen alijäämän olemassaoloa koskevaan päätökseen johtavissa vaiheissa, kun noudattamista arvioidaan velkaperustetta soveltaen.

5.   Neuvosto ja komissio ottavat arvioidessaan alijäämä- ja velkaperusteen noudattamista sekä myöhemmissä liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn vaiheissa asianmukaisesti huomioon eläkeuudistukset, joilla otetaan käyttöön monipilarinen järjestelmä, johon sisältyy pakollinen täysin rahastoiva pilari ja julkisesti hallinnoidun pilarin nettokustannus. Erityisesti tarkastellaan uudistuksella luodun yleisen eläkejärjestelmän piirteitä, esimerkiksi sitä, edistääkö se pitkän aikavälin kestävyyttä lisäämättä julkisen talouden keskipitkän aikavälin rahoitusaseman riskejä.

6.   Jos neuvosto perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan nojalla tekee päätöksen, jossa todetaan, että jäsenvaltiossa on liiallinen alijäämä, neuvosto ja komissio ottavat perussopimuksen kyseisen artiklan mukaisen menettelyn myöhemmissä vaiheissa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut merkitykselliset tekijät huomioon, sillä ne vaikuttavat kyseisen jäsenvaltion tilanteeseen, ja myös tämän asetuksen 3 artiklan 5 kohdassa ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, erityisesti kun ne vahvistavat määräajan liiallisen alijäämän korjaamiseksi ja mahdollisesti pidentävät mainittua määräaikaa. Kyseisiä merkityksellisiä tekijöitä ei kuitenkaan oteta huomioon, kun neuvosto päättää perussopimuksen 126 artiklan 12 kohdan mukaisesti kumota perussopimuksen 126 artiklan 6–9 kohdassa ja 11 kohdassa tarkoitetut päätöksensä tai jotkin niistä.

7.   Jos alijäämän viitearvon ylittävä liiallisuus jossakin jäsenvaltiossa johtuu eläkeuudistuksesta, jolla otetaan käyttöön monipilarinen, pakollisen täysin rahastoivan pilarin sisältävä järjestelmä, neuvosto ja komissio tarkastelevat myös eläkeuudistuksesta aiheutuvia kustannuksia arvioidessaan liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä alijäämäluvuissa tapahtunutta kehitystä, kunhan alijäämä ei merkittävästi ylitä tasoa, jota voidaan pitää lähellä viitearvoa, eikä velkasuhde ylitä viitearvoa edellyttäen, että julkisen talouden yleinen kestävyys säilyy. Nettokustannukset otetaan huomioon myös silloin, kun neuvosto päättää perussopimuksen 126 artiklan 12 kohdan mukaisesti kumota perussopimuksen 126 artiklan 6–9 kohdassa ja 11 kohdassa tarkoitetut päätöksensä tai jotkin niistä, jos alijäämä on supistunut merkittävästi ja jatkuvasti ja saavuttanut lähellä viitearvoa olevan tason.”

3)

Lisätään jakso seuraavasti:

”1A   JAKSO

TALOUDELLINEN VUOROPUHELU

2 a artikla

1.   Unionin asianomaisten toimielinten ja erityisesti Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuoropuhelun tehostamiseksi ja avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi kutsua neuvoston puheenjohtajan, komission ja tarvittaessa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tai euroryhmän puheenjohtajan valiokuntaan keskustelemaan perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaisesta neuvoston päätöksestä, 126 artiklan 7 kohdan mukaisesta neuvoston suosituksesta ja 126 artiklan 9 kohdan mukaisesta vaatimuksesta tai 126 artiklan 11 kohdan mukaisista neuvoston päätöksistä.

Neuvoston odotetaan yleensä noudattavan komission suosituksia ja ehdotuksia tai selittävän kantansa julkisesti.

Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota tällaiset päätökset tai tällainen suositus tai vaatimus koskee, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

2.   Neuvosto ja komissio tiedottavat säännöllisesti Euroopan parlamentille tämän asetuksen soveltamisesta.”

4)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Todetessaan, että liiallinen alijäämä on olemassa, komissio ottaa 1 kohdassa tarkoitetun lausunnon täysin huomioon ja antaa lausunnon ja tekee ehdotuksen neuvostolle perussopimuksen 126 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti ja antaa tästä tiedon Euroopan parlamentille.”

b)

Korvataan 3 kohdassa oleva viittaus asetuksen (EY) N:o 3605/93 4 artiklan 2 ja 3 kohtaan viittauksella asetuksen (EY) N:o 479/2009 3 artiklan 2 ja 3 kohtaan.

c)

Korvataan 4 ja 5 kohta seuraavasti:

”4.   Neuvoston perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti antamassa suosituksessa on vahvistettava enintään kuuden kuukauden määräaika, jonka kuluessa kyseisen jäsenvaltion on toteutettava tuloksellisia toimia. Tilanteen vakavuuden niin vaatiessa tuloksellisten toimien määräaika voidaan lyhentää kolmeen kuukauteen. Neuvoston suosituksessa vahvistetaan myös määräaika liiallisen alijäämän korjaamiseksi; korjaaminen on saatettava päätökseen liiallisen alijäämän toteamista seuraavana vuonna, ellei ole olemassa erityisiä olosuhteita. Neuvosto kehottaa suosituksessaan jäsenvaltiota saavuttamaan vuotuiset julkistalouden tavoitteet, jotka suosituksen perustana olevan ennusteen mukaan johtavat jäsenvaltion suhdannekorjatun rahoitusaseman, kertaluonteiset ja väliaikaiset toimenpiteet pois lukien, vuotuiseen vähimmäisparannukseen, jonka vertailuarvona on 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta voidaan varmistaa liiallisen alijäämän korjaaminen suosituksessa asetetussa määräajassa.

4 a.   Asianomaisen jäsenvaltion on 4 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa esitettävä neuvostolle ja komissiolle selvitys perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisen neuvoston suosituksen perusteella toteutetuista toimista. Selvityksessä on esitettävä neuvoston suositusta vastaavat julkisia menoja ja tuloja ja sekä meno- että tulopuolen harkinnanvaraisia toimenpiteitä koskevat tavoitteet sekä tiedot tavoitteiden saavuttamiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja suunniteltujen toimenpiteiden luonteesta. Jäsenvaltion on julkistettava selvitys.

5.   Jos on toteutettu tuloksellisia toimia perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksen mukaisesti ja odottamattomat haitalliset taloudelliset tapahtumat vaikuttavat huomattavan epäsuotuisasti julkiseen talouteen suosituksen antamisen jälkeen, neuvosto voi komission suosituksesta päättää antaa perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan nojalla tarkistetun suosituksen. Tarkistetussa suosituksessa, jossa otetaan huomioon tämän asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut merkitykselliset tekijät, voidaan esimerkiksi pidentää liiallisen alijäämän korjaamiselle asetettua määräaikaa pääsääntöisesti yhdellä vuodella. Neuvosto arvioi suositukseensa sisältyvien talousennusteiden perusteella, ovatko odottamattomat haitalliset taloudelliset tapahtumat vaikuttaneet huomattavan epäsuotuisasti julkiseen talouteen. Jos euroalueen tai koko unionin talous on vakavassa taantumassa, neuvosto voi myös päättää antaa komission suosituksesta perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan nojalla tarkistetun suosituksen edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä.”

5)

Korvataan 4 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Jos neuvosto todettuaan perussopimuksen 126 artiklan 8 kohdan mukaisesti, ettei tuloksellisia toimia ole toteutettu, päättää julkistaa suosituksensa, päätös tehdään välittömästi tämän asetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä.

2.   Kun neuvosto harkitsee, onko sen perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän suosituksen johdosta toteutettu tuloksellisia toimia, se tekee päätöksensä kyseisen jäsenvaltion tämän asetuksen 3 artiklan 4 a kohdan mukaisesti toimittaman selvityksen ja muiden kyseisen jäsenvaltion hallituksen julkistamien päätösten perusteella.

Kun neuvosto toteaa perussopimuksen 126 artiklan 8 kohdan mukaisesti, että asianomainen jäsenvaltio ei ole toteuttanut tuloksellisia toimia, se tekee asiasta selkoa Eurooppa-neuvostolle.”

6)

Korvataan 5 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1.   Perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukainen neuvoston päätös, jossa osallistuvaa jäsenvaltiota vaaditaan toteuttamaan alijäämää pienentäviä toimenpiteitä, on tehtävä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on perussopimuksen 126 artiklan 8 kohdan mukaisesti todennut, ettei tuloksellisia toimia ole toteutettu. Neuvosto pyytää vaatimuksessaan jäsenvaltiota saavuttamaan vuotuiset julkisen talouden tavoitteet, jotka vaatimuksen perustana olevan ennusteen mukaan johtavat jäsenvaltion suhdannekorjatun rahoitusaseman, kertaluonteiset ja väliaikaiset toimenpiteet pois lukien, vuotuiseen vähimmäisparannukseen, jonka vertailuarvona on vähintään 0,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, jotta varmistetaan liiallisen alijäämän korjaaminen vaatimuksessa asetetussa määräajassa. Neuvosto esittää myös, millaisin toimenpitein nämä tavoitteet voidaan saavuttaa.

1a.   Kun neuvosto on esittänyt perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisen vaatimuksen, kyseisen jäsenvaltion on esitettävä neuvostolle ja komissiolle selvitys neuvoston vaatimuksen perusteella toteutetuista toimista. Selvityksessä on esitettävä julkisia menoja ja tuloja ja sekä meno- että tulopuolen harkinnanvaraisia toimenpiteitä koskevat tavoitteet ja tiedot erityisten neuvoston suositusten perusteella toteutettavista toimista, jotta neuvosto voi tarvittaessa tehdä tämän asetuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisen päätöksen. Jäsenvaltion on julkistettava selvitys.

2.   Jos on toteutettu tuloksellisia toimia perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisen vaatimuksen mukaisesti ja odottamattomat haitalliset taloudelliset tapahtumat vaikuttavat huomattavan epäsuotuisasti julkiseen talouteen vaatimuksen esittämisen jälkeen, neuvosto voi komission suosituksesta päättää esittää perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan nojalla tarkistetun vaatimuksen. Tarkistetussa vaatimuksessa, jossa otetaan huomioon tämän asetuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut merkitykselliset tekijät, voidaan esimerkiksi pidentää liiallisen alijäämän korjaamiselle asetettua määräaikaa pääsääntöisesti yhdellä vuodella. Neuvosto arvioi vaatimukseensa sisältyvien taloudellisten ennusteiden perusteella, ovatko odottamattomat haitalliset taloudelliset tapahtumat vaikuttaneet huomattavan epäsuotuisasti julkiseen talouteen. Jos euroalueen tai koko unionin talous on vakavassa taantumassa, neuvosto voi myös päättää antaa komission suosituksesta perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan nojalla tarkistetun vaatimuksen edellyttäen, että tämä ei vaaranna julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä.”

7)

Korvataan 6–8 artiklat seuraavasti:

”6 artikla

1.   Kun neuvosto harkitsee, onko sen perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisesti esittämän vaatimuksen johdosta toteutettu tuloksellisia toimia, se tekee päätöksensä kyseisen jäsenvaltion tämän asetuksen 5 artiklan 1 a kohdan mukaisesti toimittaman selvityksen ja sen täytäntöönpanon sekä muiden kyseisen jäsenvaltion hallituksen julkistamien päätösten perusteella. Komission tämän asetuksen 10 a artiklan mukaisesti tekemän valvontakäynnin tulokset on otettava huomioon.

2.   Jos edellytykset perussopimuksen 126 artiklan 11 kohdan soveltamiseksi täyttyvät, neuvosto määrää seuraamuksia mainitun artiklan mukaisesti. Tällaiset päätökset on tehtävä neljän kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisesti päättänyt vaatia kyseistä osallistuvaa jäsenvaltiota toteuttamaan toimenpiteitä.

7 artikla

Jos osallistuva jäsenvaltio ei toimi perussopimuksen 126 artiklan 7 kohdan ja 9 kohdan mukaisten neuvoston peräkkäisten toimien mukaisesti, neuvosto tekee perussopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukaisen päätöksen seuraamusten määräämisestä pääsääntöisesti kuudentoista kuukauden kuluessa asetuksen (EY) N:o 479/2009 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyistä tietojen toimittamispäivistä. Sovellettaessa tämän asetuksen 3 artiklan 5 kohtaa tai 5 artiklan 2 kohtaa kuudentoista kuukauden määräaikaa mukautetaan vastaavasti. Nopeutettua menettelyä käytetään silloin, kun kyseessä on tarkoituksellisesti suunniteltu alijäämä, jonka neuvosto toteaa liialliseksi.

8 artikla

Neuvosto tekee perussopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukaisen päätöksen seuraamusten tehostamisesta kahden kuukauden kuluessa asetuksella (EY) N:o 479/2009 säädetyistä tietojen toimittamispäivistä. Neuvosto tekee perussopimuksen 126 artiklan 12 kohdan mukaisen päätöksen joidenkin tai kaikkien päätöstensä kumoamisesta mahdollisimman pian ja joka tapauksessa kahden kuukauden kuluessa asetuksella (EY) N:o 479/2009 säädetyistä tietojen toimittamispäivistä.”

8)

Korvataan 9 artiklan 3 kohdassa oleva viittaus 6 artiklaan viittauksella 6 artiklan 2 kohtaan.

9)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdan johdantovirke seuraavasti:

”1.   Neuvosto ja komissio seuraavat säännöllisesti toimia,”

b)

Korvataan 3 kohdassa oleva viittaus asetukseen (EY) N:o 3605/93 viittauksella asetukseen (EY) N:o 479/2009.

10)

Lisätään artikla seuraavasti:

”10 a artikla

1.   Komissio pitää yllä pysyvää vuoropuhelua jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa tämän asetuksen tavoitteiden mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten komissio tekee erityisesti valvontakäyntejä arvioidakseen jäsenvaltion senhetkistä taloudellista tilannetta ja määrittääkseen mahdolliset riskit tai vaikeudet noudattaa tämän asetuksen tavoitteita.

2.   Jäsenvaltioita, joista on annettu perussopimuksen 126 artiklan 8 kohdan mukaisen päätöksen nojalla suosituksia ja vaatimuksia ja perussopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukaisia päätöksiä, voidaan valvoa tehostetusti ja paikan päällä. Kyseisten jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarvittavat tiedot käynnin valmistelua ja toteutusta varten.

3.   Kun valvontakäynti kohdistuu jäsenvaltioon, jonka rahayksikkönä on euro tai joka osallistuu talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia koskevista toimintamenettelyistä 16 päivänä maaliskuuta 2006 tehtyyn Euroopan keskuspankin ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien väliseen sopimukseen (12) (ERM II), komissio voi kutsua Euroopan keskuspankin edustajia tarvittaessa osallistumaan valvontakäynteihin.

4.   Komissio tekee neuvostolle selkoa 2 kohdassa tarkoitetun valvontakäynnin tuloksista ja voi päättää julkistaa havaintonsa.

5.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja valvontakäyntejä järjestäessään komissio toimittaa alustavat havaintonsa asianomaisille jäsenvaltioille niiden kommentoitavaksi.

11)

Korvataan 11 ja 12 artikla seuraavasti:

”11 artikla

Jos neuvosto päättää määrätä osallistuvalle jäsenvaltiolle seuraamuksia perussopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukaisesti, jäsenvaltiolta vaaditaan pääsääntöisesti sakko. Neuvosto voi päättää toteuttaa tämän sakon lisäksi perussopimuksen 126 artiklan 11 kohdassa määrättyjä muita toimenpiteitä.

12 artikla

1.   Sakko koostuu kiinteästä osasta, joka on 0,2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, sekä muuttuvasta osasta. Muuttuva osa on yksi kymmenesosa joko erotuksen absoluuttisesta arvosta edellisen vuoden alijäämän, mitattuna suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja alijäämää koskevan viitearvon välillä, tai mikäli talouspolitiikan kurinalaisuuden noudattamatta jättäminen koskee velkaperustetta, erotuksesta edellisen vuoden alijäämän, mitattuna suhteessa BKT:hen, ja perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisessa vaatimuksessa asetetun tuota vuotta koskevan julkisen talouden tasapainotavoitteen välillä.

2.   Jokaisena sakon määräämistä seuraavana vuonna siihen asti, kunnes päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta on kumottu, neuvosto arvioi, onko kyseinen osallistuva jäsenvaltio toteuttanut tuloksellisia toimia perussopimuksen 126 artiklan 9 kohdan mukaisen neuvoston vaatimuksen noudattamiseksi. Tässä vuosittaisessa arvioinnissa neuvosto päättää perussopimuksen 126 artiklan 11 kohdan mukaisesti tehostaa seuraamuksia, jollei kyseinen osallistuva jäsenvaltio ole noudattanut neuvoston vaatimusta. Jos neuvosto päättää määrätä lisäsakon, se on laskettava samalla tavoin kuin 1 kohdassa tarkoitettu sakon muuttuva osa.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut yksittäiset sakot eivät saa ylittää 0,5:tä prosenttia suhteessa BKT:hen.”

12)

Kumotaan 13 artikla ja korvataan 15 artiklassa oleva viittaus 13 artiklaan viittauksella 12 artiklaan.

13)

Korvataan 16 artikla seuraavasti:

”16 artikla

Edellä 12 artiklassa tarkoitetut sakot ovat perussopimuksen 311 artiklassa tarkoitettuja muita tuloja, ja ne siirretään Euroopan rahoitusvakausvälineelle. Jos osallistuvat jäsenvaltiot perustavat koko euroalueen vakauden turvaamiseksi uuden rahoitustuen myöntämiseen tarkoitetun vakausmekanismin, näiden sakkojen määrä siirretään tälle mekanismille.”

14)

Lisätään artikla seuraavasti:

”17 a artikla

1.   Komissio julkaisee viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2014 ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.

Kertomuksessa arvioidaan muun muassa

a)

tämän asetuksen tehokkuutta;

b)

edistymistä jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen turvaamisessa perussopimuksen mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

3.   Kertomus toimitetaan edelleen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.”

15)

Korvataan kaikki viittaukset perustamissopimuksen 104 artiklaan koko asetuksessa (EY) 1467/97 viittauksilla perussopimuksen 126 artiklaan.

16)

Korvataan liitteessä olevan 2 kohdan sarakkeessa I olevat viittaukset neuvoston asetuksen (EY) N:o 3605/93 4 artiklan 2 ja 3 kohtaan viittauksilla neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2009 3 artiklan 2 ja 3 kohtaan.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä marraskuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. VINCENT-ROSTOWSKI


(1)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 28. syyskuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(3)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

(4)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.

(5)  EYVL C 236, 2.8.1997, s. 1.

(6)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1055/2005, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2005, julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta (EUVL L 174, 7.7.2005, s. 1).

(7)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1056/2005, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2005, liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta (EUVL L 174, 7.7.2005, s. 5).

(8)  Ks. asiakirja 7423/3/05 (internetosoitteessa ).http://www.consilium.europa.eu/documents.aspx?lang=fi

(9)  Ks. tämän virallisen lehden s. 41

(10)  Neuvoston asetus (EY) N:o 3605/93, annettu 22 päivänä marraskuuta 1993, Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta (EYVL L 332, 31.12.1993, s. 7).

(11)  EUVL L 145, 10.6.2009, s. 1.

(12)  EUVL C 73, 25.3.2006, s. 21.”


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

DIREKTIIVIT

23.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 306/41


NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/85/EU,

annettu 8 päivänä marraskuuta 2011,

jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 126 artiklan 14 kohdan kolmannen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden aikana saatuja kokemuksia olisi hyödynnettävä. Talouden viimeaikaiset tapahtumat ovat tuoneet uusia haasteita finanssipolitiikalle koko unionissa, ja eritoten on korostunut se, että jäsenvaltioiden sitoutumista olisi vahvistettava ja että niihin sääntöihin ja menettelyihin, jotka muodostavat julkisen talouden kehykset jäsenvaltioissa, olisi sovellettava yhtenäisiä vaatimuksia. Erityisesti on tarpeen tarkentaa, mitä kansallisten viranomaisten on tehtävä noudattaakseen Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan (N:o 12) ja varsinkin sen 3 artiklan määräyksiä.

(2)

Jäsenvaltioissa julkisyhteisöt ja julkisyhteisöjen alasektorit harjoittavat julkista tilinpitoa, johon sisältyy senkaltaisia osatekijöitä kuin kirjanpito, sisäinen tarkastus, tilinpäätökset ja tilintarkastukset. Näiden järjestelmien osalta olisi tehtävä ero tilastotietoihin, jotka liittyvät julkisen talouden toteutumiin ja perustuvat tilastointimenetelmiin, sekä ennusteisiin tai talousarviotoimiin, jotka koskevat julkisen talouden tulevaa kehitystä.

(3)

Täydelliset ja luotettavat julkisen tilinpidon käytänteet kaikilla julkisyhteisöjen alasektoreilla ovat ennakkoedellytys korkealaatuisten ja eri jäsenvaltioiden kesken verrattavissa olevien tilastojen tuottamiseksi. Sisäisillä tarkastuksilla olisi varmistettava, että nykyisten sääntöjen noudattamista valvotaan kaikilla julkisyhteisöjen alasektoreilla. Julkisten laitosten kuten tilintarkastustuomioistuinten tai yksityisten tilintarkastuselinten suorittamien riippumattomien tarkastusten tulisi kannustaa soveltamaan parhaita kansainvälisiä käytäntöjä.

(4)

Julkista taloutta koskevien tietojen saatavuus on olennaisen tärkeää julkista taloutta koskevan unionin valvontakehyksen asianmukaisen toiminnan kannalta. Ajantasaisten ja luotettavien julkisen talouden tietojen säännöllinen saatavuus on avaintekijä asianmukaisessa ja oikein ajoitetussa seurannassa, joka puolestaan mahdollistaa pikaiset toimet, jos julkisen talouden kehitys käy odottamattomaksi. Ratkaisevan tärkeää julkisen talouden tietojen laadun varmistamisessa on avoimuus, jonka on tarkoitettava tällaisten tietojen säännöllistä julkista saatavuutta.

(5)

Euroopan tilastoista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 223/2009 (3) vahvistetaan oikeudellinen kehys Euroopan tilastojen tuottamiseksi tavoitteena unionin politiikkojen muotoileminen, soveltaminen, seuraaminen ja arvioiminen. Mainitussa asetuksessa säädetään lisäksi periaatteista, jotka kattavat Euroopan tilastojen kehittämisen, tuottamisen ja levittämisen. Näitä ovat ammatillinen riippumattomuus, puolueettomuus, objektiivisuus, luotettavuus, tilastosalaisuus ja kustannustehokkuus. Kustakin periaatteesta esitetään tarkka määritelmä. Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta 25 päivänä toukokuuta 2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 479/2009 (4) lujitetaan komission toimivaltaa tarkastaa liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä käytetyt tilastotiedot.

(6)

Liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa (N:o 12) määritellään ilmaisut ”julkinen”, ”alijäämä” ja ”sijoitus” viittaamalla Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmään (EKT), joka on korvattu Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmällä yhteisössä, hyväksytty Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä 25 päivänä kesäkuuta 1996 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2223/96 (5), jäljempänä ”EKT 95”.

(7)

EKT 95 -tietojen saatavuudella ja laadulla on olennaisen tärkeä merkitys julkista taloutta koskevan unionin valvontakehyksen asianmukaisen toiminnan varmistamisessa. EKT 95 perustuu suoriteperusteisesti annettuihin tietoihin. Nämä suoriteperusteiset julkisen talouden tilastot perustuvat kuitenkin aiemmin koottuihin kassatietoihin tai niitä vastaaviin tietoihin. Niillä voidaan merkittävästi tehostaa julkisen talouden oikea-aikaista seurantaa sen välttämiseksi, että julkisen talouden huomattavat virheet havaitaan liian myöhään. Kassatietoja koskevien aikasarjojen saatavuus julkisen talouden kehityksestä voi paljastaa malleja, joita on valvottava tiiviimmin. Julkista taloutta koskevien kassaperusteisten tietojen (tai vastaavien lukujen julkisesta tilinpidosta, jos kassaperusteisia tietoja ei ole saatavilla), jotka on julkaistava, on sisällettävä vähintään kokonaistase, tulot yhteensä ja menot yhteensä. Perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi jos paikallishallinnon elimiä on runsaasti, tietojen ajallaan julkistaminen voi edellyttää sopivien, kyseisistä elimistä koostuviin otoksiin perustuvien arviointitekniikoiden käyttämistä, minkä jälkeen tietoja voidaan tarkistaa täydellisten tietojen perusteella.

(8)

Puolueelliset ja epärealistiset makrotalouden ja julkisen talouden ennusteet voivat huomattavasti heikentää julkisen talouden suunnittelun tehokkuutta ja näin ollen haitata sitoutumista budjettikuriin. Ennustusmenetelmien avoimuus ja niistä keskusteleminen voivat puolestaan merkittävästi parantaa makrotalouden ja julkisen talouden ennusteiden laatua julkisen talouden suunnittelussa.

(9)

Ratkaisevan tärkeää sen varmistamisessa, että finanssipolitiikassa turvaudutaan realistisiin ennusteisiin, on avoimuus, jonka olisi merkittävä sekä julkisen talouden suunnittelua varten laadittavien makrotalouden ja julkisen talouden virallisten ennusteiden että myös niiden menetelmien, oletusten ja asianmukaisten parametrien, joille tällaiset ennusteet perustuvat, julkista saatavuutta.

(10)

Herkkyysanalyysit ja niitä vastaavat makrotalouden ja finanssipolitiikan todennäköisintä skenaariota täydentävät julkisen talouden ennusteet antavat mahdollisuuden analysoida, miten keskeiset julkisen talouden muuttujat kehittyisivät erilaisten kasvu- ja korko-oletusten mukaan, ja siten pienentävät huomattavasti riskiä, että virheelliset ennusteet vaarantavat budjettikurin.

(11)

Komission ennusteet ja tiedot niistä malleista, joihin ne perustuvat, tarjoavat jäsenvaltiolle hyödyllisen vertailuarvon niiden todennäköisintä makrotalouden ja finanssipolitiikan skenaariota varten, mikä lisää julkisen talouden suunnittelussa käytettyjen ennusteiden paikkansapitävyyttä. Laajuus, jossa jäsenvaltioiden voidaan olettaa vertaavan julkisen talouden suunnittelussa käytettyjä ennusteita komission ennusteisiin, vaihtelee kuitenkin ennusteen laatimisajankohdan sekä ennustusmenetelmien ja -oletusten verrattavuuden mukaan. Muiden riippumattomien elinten laatimat ennusteet voivat myös tarjota hyödyllisiä vertailuarvoja.

(12)

Merkittävät erot makrotaloudessa ja finanssipolitiikassa valitun skenaarion ja komission ennusteen välillä olisi kuvattava ja perusteltava, erityisesti jos ulkoisissa oletuksissa esitetty muuttujien taso tai kasvu eroaa merkittävästi komission ennusteisiin sisältyvistä arvoista.

(13)

Koska jäsenvaltioiden talousarvioiden ja unionin talousarvion välillä vallitsee keskinäinen riippuvuus, komission olisi tuettava jäsenvaltioita niiden laatiessa julkisen talouden ennusteitaan ja tätä varten annettava unionin menoja koskevia ennusteita, jotka perustuvat monivuotisessa rahoituskehyksessä suunniteltuun menotasoon.

(14)

Julkisen talouden suunnittelussa käytettyjen ennusteiden tuottamisen helpottamiseksi ja jäsenvaltioiden ja komission ennusteiden välisten erojen selkeyttämiseksi kullakin jäsenvaltiolla olisi vuosittain oltava mahdollisuus keskustella komission kanssa oletuksista, jotka ovat makrotalouden ja julkisen talouden ennusteiden laatimisen perustana.

(15)

Objektiivisiin perusteisiin pohjautuva säännöllinen, puolueeton ja kattava arviointi tehostaa keskeisellä tavalla virallisten makrotalouden ja julkisen talouden ennusteiden laatua. Perusteelliseen arviointiin sisältyy taloudellisten oletusten tarkastelu, vertailu muiden instituutioiden laatimiin ennusteisiin ja arvio siitä, miten aiemmat ennusteet ovat onnistuneet.

(16)

Kun otetaan huomioon, että jäsenvaltioiden sääntöperusteiset julkisen talouden kehykset vahvistavat todistetusti tehokkaasti jäsenvaltioiden sitoutumista budjettikuria edistäviin unionin finanssipoliittisiin sääntöihin, julkista taloutta koskevan lujitetun unionin valvontakehyksen kulmakivenä olisi oltava vahvat maakohtaiset numeeriset finanssipoliittiset säännöt, jotka ovat unionin finanssipoliittisten tavoitteiden mukaisia. Vahvoihin numeerisiin finanssipoliittisiin sääntöihin olisi sisällytettävä hyvin täsmennetyt tavoitemääritelmät sekä mekanismit tehokasta ja oikein ajoitettua seurantaa varten. Näiden sääntöjen tulisi perustua riippumattomien elinten tai sellaisten elinten suorittamaan luotettavaan ja riippumattomaan analyysiin, jotka ovat toiminnallisesti riippumattomia jäsenvaltioiden finanssipolitiikasta vastaavista viranomaisista. Lisäksi toimintapolitiikasta saatu kokemus on osoittanut, että sääntöjen noudattamatta jättämiseen on liitettävä seuraamuksia, joiden ei välttämättä tarvitse verottaa muuta kuin mainetta, jotta numeeriset finanssipoliittiset säännöt toimisivat tehokkaasti.

(17)

Ottaen huomioon, että Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn eräistä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä määräyksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 15 nojalla mainittuihin perussopimuksiin liitetyssä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 12 mainitut viitearvot eivät suoraan sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa, velvoitetta, jonka mukaan jäsenvaltioilla on oltava käytössään numeeriset finanssipoliittiset säännöt, joilla tehokkaasti edistetään alijäämää koskeviin viitearvoihin liittyvien velvoitteiden noudattamista, sekä siihen liittyvää velvoitetta, jonka mukaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehyksiin sisältyvien monivuotisten tavoitteiden olisi oltava tällaisten sääntöjen mukaisia, ei siksi olisi sovellettava Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi vältettävä myötäsyklistä finanssipolitiikkaa, ja julkista taloutta olisi pyrittävä vakauttamaan enemmän taloudellisesti hyvinä aikoina. Hyvin täsmennetyt numeeriset finanssipoliittiset säännöt edistävät näitä tavoitteita, ja ne olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden vuotuisessa talousarviolainsäädännössä.

(19)

Finanssipolitiikan kansallinen suunnittelu on vakaus- ja kasvusopimuksen molempien osien eli ennalta ehkäisevän ja korjaavan osion mukaista ainoastaan, jos omaksutaan monivuotinen näkökulma ja erityisesti pyritään saavuttamaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteet. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykset ovat ehdottoman tärkeät sen varmistamisessa, että jäsenvaltioiden julkisen talouden kehykset ovat unionin lainsäädännön mukaisia. Julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 (6) ja liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 (7) hengen mukaisesti vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää ja korjaavaa osiota ei tulisi tarkastella toisistaan erillään.

(20)

Vaikka vuotuisen talousarviolainsäädännön hyväksyminen on keskeinen osa talousarviomenettelyä, jossa jäsenvaltiot hyväksyvät tärkeitä julkista taloutta koskevia päätöksiä, useimmilla finanssipoliittisilla toimenpiteillä on julkiseen talouteen kohdistuvia vaikutuksia, jotka menevät paljon vuotuista budjettikierrosta pidemmälle. Yksivuotinen näkökulma on sen vuoksi heikko perusta terveelle finanssipolitiikalle. Jotta kansallisella tasolla voidaan ottaa huomioon, että näkökulma julkista taloutta koskevassa unionin valvontakehyksessä on monivuotinen, vuotuisen talousarviolainsäädännön suunnittelun olisi perustuttava monivuotiseen finanssipolitiikan suunnitteluun, jonka lähtökohtana on julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehys.

(21)

Tämän julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehyksen tulisi sisältää muun muassa kutakin keskeistä meno- ja tuloerää koskevia ennusteita budjettivuonna ja sitä pidemmällä ajanjaksolla olettaen, että politiikka säilyy muuttumattomana. Kunkin jäsenvaltion tulisi voida määritellä asianmukaisesti muuttumattomat politiikat, ja määritelmä tulisi julkistaa samoin kuin siihen liittyvät oletukset, menetelmät ja muut asianmukaiset parametrit.

(22)

Tämän direktiivin ei olisi estettävä jäsenvaltion uutta hallitusta ajantasaistamasta julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehystään uusia poliittisia painopisteitään vastaavaksi. Siinä tapauksessa uuden hallituksen olisi tuotava esiin erot edelliseen julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykseen verrattuna.

(23)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja eritoten vakaus- ja kasvusopimuksessa vahvistettuja julkisen talouden valvontakehyksen määräyksiä ja säännöksiä sovelletaan koko julkishallintoon, joka kattaa asetuksen (EY) N:o 2223/96 mukaisesti seuraavat alasektorit: valtionhallinto, osavaltiohallinto, paikallishallinto ja sosiaaliturvarahastot.

(24)

Hyvin monissa jäsenvaltioissa julkista taloutta on hajautettu huomattavasti ja budjettivaltaa on siirretty valtiotasoa alemmille hallinnon tasoille. Valtiotasoa alempien hallinnon tasojen merkitys sen varmistamisessa, että vakaus- ja kasvusopimusta noudatetaan, on näin ollen lisääntynyt huomattavasti, ja erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että kansallisissa julkisen talouden kehyksissä vahvistettujen velvollisuuksien ja menettelyjen piiriin varmasti kuuluvat kaikki julkisyhteisöjen alasektorit. Erityisesti, muttei yksinomaan, tämä koskee mainittuja jäsenvaltioita.

(25)

Jotta julkisen talouden kehyksillä edistettäisiin tehokkaasti budjettikuria ja julkisen talouden kestävyyttä, niiden olisi katettava julkinen talous laajalti. Tästä syystä erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sellaisten julkisyhteisöjen elinten ja rahastojen toimiin, jotka eivät muodosta alasektoritasolla sellaisten säännönmukaisten talousarvioiden osaa ja joilla on välitön tai keskipitkän aikavälin vaikutus jäsenvaltioiden julkisen talouden rahoitusasemaan. Niiden yhdistetty vaikutus julkisyhteisöjen saamisiin ja velkoihin olisi esiteltävä vuotuisten talousarviomenettelyjen ja keskipitkän aikavälin talousarviosuunnitelmien puitteissa.

(26)

Vastaavasti ehdollisten sitoumusten olemassaolo olisi otettava asianmukaisesti huomioon. Tarkemmin sanoen ehdolliset sitoumukset saattavat sisältää tulevaisuudessa mahdollisesti toteutuvista epävarmoista tapahtumista johtuvia mahdollisia velvoitteita tai nykyisiä velvoitteita, mikäli maksu ei ole todennäköinen tai todennäköisen maksun määrää ei voida luotettavasti mitata. Niihin sisältyvät esimerkiksi asiaankuuluvat tiedot valtion takauksista, järjestämättömistä lainoista ja julkisten yritysten toiminnasta aiheutuvista vastuista, mukaan lukien tarvittaessa ehdollisten sitoumusten todennäköisyys sekä menojen mahdollinen viimeinen eräpäivä. Markkinoiden herkkyys olisi otettava asianmukaisesti huomioon.

(27)

Komission olisi seurattava säännöllisesti tämän direktiivin täytäntöönpanoa. Olisi määritettävä ja vaihdettava parhaita käytäntöjä, jotka koskevat kansallisten julkisen talouden kehysten eri näkökohtia käsitteleviä tämän direktiivin säännöksiä.

(28)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vaadittua budjettikurin yhdenmukaista noudattamista, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(29)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (8) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja unionin edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tässä direktiivissä vahvistetaan jäsenvaltioiden julkisen talouden kehysten ominaispiirteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot noudattavat Euroopan unionin toiminnasta tehdystä sopimuksesta johtuvia velvoitteita välttää liiallisia julkisen talouden alijäämiä.

2 artikla

Tässä direktiivissä sovelletaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan (N:o 12) 2 artiklassa vahvistettuja ilmaisujen ”julkinen”, ”alijäämä” ja ”sijoitus” määritelmiä. Julkisyhteisöjen alasektoreihin sovelletaan myös asetuksen (EY) N:o 2223/96 liitteessä A olevassa 2.70 kohdassa vahvistettua määritelmää.

Lisäksi sovelletaan seuraavaa määritelmää:

”julkisen talouden kehys” tarkoittaa järjestelyjä, menettelyjä, sääntöjä ja instituutioita, jotka ovat julkisyhteisöjen finanssipolitiikan perustana, ja erityisesti seuraavia:

a)

julkisen talouden tilinpitoa ja tilastotietojen raportointia koskevat järjestelmät;

b)

ennusteiden laatimista julkisen talouden suunnittelua varten koskevat säännöt ja menettelyt;

c)

maakohtaiset numeeriset finanssipoliittiset säännöt, jotka edistävät jäsenvaltioiden johdonmukaisuutta finanssipolitiikan harjoittamisessa Euroopan unionin toiminnasta tehdystä sopimuksesta johtuvien velvoitteidensa mukaisesti, ilmaistuna julkisen talouden kehitystä kuvaavana yleisindikaattorina, kuten julkisen talouden alijäämä, lainanotto, velka tai jokin niiden keskeinen osatekijä;

d)

talousarviomenettelyt, jotka sisältävät talousarvioprosessin kaikkien vaiheiden perustana olevat menettelysäännöt;

e)

julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykset tiettynä kansallisten talousarviomenettelyjen kokonaisuutena, jolla finanssipolitiikan aikajänne ulotetaan vuotuista talousarvioaikataulua pidemmälle, mukaan lukien toimintapolitiikan painopisteiden ja julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen;

f)

talousarviomenettelyn osatekijöiden avoimuuden lisäämiseen pyrkivät riippumatonta seurantaa ja analysointia koskevat järjestelyt;

g)

mekanismit ja säännöt, joilla säännellään julkisen talouden suhteita viranomaisten välillä julkisyhteisöjen eri alasektoreilla.

II LUKU

KIRJANPITO JA TILASTOT

3 artikla

1.   Jäsenvaltioilla on oltava käytössään julkisen tilinpidon kansalliset järjestelmät, jotka laajalti ja johdonmukaisesti kattavat kaikki julkisyhteisöjen alasektorit sekä sisältävät tiedot, joita tarvitaan suoriteperusteisen tietoaineiston tuottamiseksi tarkoituksena EKT 95 -standardiin perustuvan tietoaineiston valmistelu. Näiden julkisten tilinpitojärjestelmien on oltava sisäisen valvonnan ja riippumattoman tarkastuksen alaisia.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikista julkisyhteisöjen alasektoreista on oikeaan aikaan ja säännöllisesti julkisesti saatavilla julkista taloutta koskevat tiedot asetuksen (EY) N:o 2223/96 mukaisesti. Jäsenvaltioiden on etenkin julkaistava

a)

julkista taloutta koskevat kassaperusteiset tiedot (tai vastaavat luvut julkisesta tilinpidosta, jos kassaperusteisia tietoja ei ole saatavilla) seuraavin määräajoin:

kuukausittain valtionhallinnon, osavaltiohallinnon ja sosiaaliturvan alasektorien osalta ennen seuraavan kuukauden loppua, ja

neljännesvuosittain paikallishallinnon alasektorin osalta ennen seuraavan neljännesvuoden loppua;

b)

yksityiskohtainen täsmäytystaulukko, josta ilmenee kassaperusteisten (tai vastaavat luvut julkisesta tilinpidosta, jos kassaperusteisia tietoja ei ole saatavilla) ja EKT 95 -standardiin perustuvien tietojen välisen siirtymän osatekijät.

III LUKU

ENNUSTEET

4 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että julkisen talouden suunnittelu perustuu realistisiin makrotalouden ja julkisen talouden ennusteisiin, joissa käytetään kaikkein ajantasaisimpia tietoja. Finanssipolitiikan suunnittelun on perustuttava makrotalouden ja finanssipolitiikan kaikkein todennäköisimpään skenaarioon tai varovaisempaan skenaarioon. Makrotaloutta ja julkista taloutta koskevia ennusteita on verrattava ajantasaisimpiin komission ennusteisiin ja tarvittaessa muiden riippumattomien elinten ennusteisiin. Merkittävät erot makrotaloudessa ja finanssipolitiikassa valitun skenaarion ja komission ennusteen välillä kuvataan perustellen, erityisesti jos ulkoisissa oletuksissa esitetty muuttujien taso tai kasvu eroaa merkittävästi komission ennusteisiin sisältyvistä arvoista.

2.   Komission on julkistettava ne menetelmät, oletukset ja asianmukaiset parametrit, jotka ovat makrotalouden ja julkisen talouden ennusteiden perustana.

3.   Tukeakseen jäsenvaltioita niiden laatiessa julkisen talouden ennusteitaan komission on annettava unionin menoja koskevia ennusteita, jotka perustuvat monivuotisessa rahoituskehyksessä suunniteltuun menotasoon.

4.   Herkkyysanalyysin puitteissa makrotalouden ja julkisen talouden ennusteissa on tarkasteltava julkisen talouden merkittävimpien muuttujien kehitystä erilaisissa kasvu- ja korko-oletuksissa. Makrotalouden ja julkisen talouden ennusteissa käytetyissä vaihtoehtoisissa oletuksissa on käytettävä opasteena sitä, miten ennusteissa on aiemmin onnistuttu, ja pyrittävä ottamaan huomioon asiaankuuluvat riskiskenaariot.

5.   Jäsenvaltioiden on täsmennettävä, mikä instituutio on vastuussa makrotalouden ja julkisen talouden ennusteiden tuottamisesta, ja julkistettava viralliset makrotalouden ja julkisen talouden ennusteet, jotka on laadittu finanssipolitiikan suunnittelua varten, myös käytetyt menetelmät, oletukset ja asianmukaiset parametrit, jotka ovat kyseisten ennusteiden perustana. Vähintään kerran vuodessa jäsenvaltioiden ja komission on käytävä teknistä vuoropuhelua niistä oletuksista, jotka ovat makrotalouden ja julkisen talouden ennusteiden valmistelun perustana.

6.   Finanssipolitiikan suunnittelussa käytettyjä makrotalouden ja julkisen talouden ennusteita on arvioitava säännöllisesti, puolueettomasti ja kattavasti objektiivisin perustein, myös jälkikäteen. Tämän arvioinnin tulokset on julkistettava ja otettava asianmukaisesti huomioon tulevissa makrotalouden ja julkisen talouden ennusteissa. Jos arvioinnissa havaitaan merkittävä vinoutuma, joka vaikuttaa makrotalouden ennusteisiin vähintään neljän peräkkäisen vuoden ajan, kyseisen jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimet ja julkistettava ne.

7.   Komissio (Eurostat) julkaisee jäsenvaltioiden neljännesvuosittaiset velka- ja alijäämätasot kolmen kuukauden välein.

IV LUKU

NUMEERISET FINANSSIPOLIITTISET SÄÄNNÖT

5 artikla

Jäsenvaltioilla on oltava käytössään erityiset sitä koskevat numeeriset finanssipoliittiset säännöt, joilla tehokkaasti edistetään sitä, että julkisyhteisö kokonaisuudessaan noudattaa monivuotisen kehyksen aikana Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen pohjautuvia velvoitteitaan finanssipolitiikan alalla. Tällaisten sääntöjen on erityisesti katettava

a)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti määriteltyjen alijäämän ja velan viitearvojen noudattaminen;

b)

monivuotisen aikajänteen omaksuminen finanssipolitiikan suunnittelussa, mukaan lukien jäsenvaltioiden julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteiden noudattaminen.

6 artikla

1.   Rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräyksiä julkisen talouden valvontaa koskevasta unionin kehyksestä, maakohtaisten numeeristen finanssipoliittisten sääntöjen on sisällettävä seuraavat osatekijät:

a)

tavoitemääritelmä ja sääntöjen soveltamisala;

b)

sääntöjen noudattamisen tehokas ja oikea-aikainen seuranta, joka perustuu riippumattomien elinten tai sellaisten elinten suorittamaan luotettavaan ja riippumattomaan analyysiin, jotka ovat toiminnallisesti riippumattomia jäsenvaltioiden finanssipolitiikasta vastaavista viranomaisista;

c)

sääntöjen noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraukset.

2.   Jos numeerisissa finanssipoliittisissa säännöissä on poikkeuksen mahdollistavia lausekkeita, niissä on esitettävä rajoitettu määrä erityistilanteita, jotka ovat finanssipolitiikan alalla Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen pohjautuvien jäsenvaltioiden velvoitteiden mukaisia, ja tiukkoja menettelyjä, joissa sääntöjen väliaikainen noudattamatta jättäminen on mahdollista

7 artikla

Jäsenvaltioiden vuotuisessa talousarviolainsäädännössä on otettava huomioon niiden maakohtaiset voimassa olevat numeeriset finanssipoliittiset säännöt.

8 artikla

Tämän direktiivin 5–7 artiklaa ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

V LUKU

JULKISEN TALOUDEN KESKIPITKÄN AIKAVÄLIN KEHYS

9 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on laadittava uskottava ja tehokas julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehys, joka mahdollistaa julkisen talouden suunnittelun vähintään kolmen vuoden aikajänteellä sen varmistamiseksi, että finanssipolitiikan kansallisessa suunnittelussa lähtökohdaksi otetaan monivuotisuus.

2.   Julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehyksiin on sisällyttävä seuraavien seikkojen vahvistamista koskevat menettelyt:

a)

kattavat ja avoimet monivuotiset julkisen talouden tavoitteet, jotka koskevat julkisyhteisöjen alijäämää, velkaa ja muita mahdollisia julkisen talouden yleisindikaattoreita, kuten menot, varmistaen samalla, että tavoitteet ovat IV luvussa säädettyjen voimassa olevien numeeristen finanssipoliittisten sääntöjen mukaisia;

b)

julkisyhteisöjen kutakin keskeistä meno- ja tuloerää koskevat ennusteet eriteltynä tarkemmin valtionhallinnon ja sosiaaliturvan tasolla kyseisenä budjettivuonna ja sitä pidemmällä ajanjaksolla olettaen, että politiikka säilyy muuttumattomana;

c)

kuvaus julkiseen talouteen vaikuttavasta keskipitkän aikavälin ennakoidusta politiikasta eriteltynä keskeisten tulo- ja menoerien mukaan ja osoittaen, miten sopeuttaminen kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteita saavutetaan verrattuna ennusteisiin, joissa oletetaan, että politiikka säilyy muuttumattomana;

d)

arviointi siitä, kuinka julkiseen talouteen kohdistuvan välittömän pitkän aikavälin vaikutuksensa valossa ennakoitu politiikka todennäköisesti vaikuttaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen.

3.   Julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehysten osana laadittujen ennusteiden on perustuttava III luvun mukaisiin realistisiin makrotalouden ja julkisen talouden ennusteisiin.

10 artikla

Vuotuisen talousarviolainsäädännön on noudatettava julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykseen perustuvia säännöksiä. Vuotuisen talousarvion valmistelun perustana on erityisesti käytettävä 9 artiklan 2 kohdassa tarkennettuja tulo- ja menoennusteita ja julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykseen perustuvia painopisteitä. Kaikki poikkeamat näistä säännöksistä on perusteltava asianmukaisesti.

11 artikla

Tämän direktiivin määräykset eivät estä jäsenvaltion uutta hallitusta ajantasaistamasta julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehystään uusia poliittisia painopisteitään vastaavaksi. Siinä tapauksessa jäsenvaltion on tuotava esiin erot edelliseen julkisen talouden keskipitkän aikavälin kehykseen verrattuna.

VI LUKU

JULKISYHTEISÖJEN TALOUDEN AVOIMUUS JA JULKISEN TALOUDEN KEHYSTEN KATTAVUUS

12 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki II, III ja IV luvun noudattamiseksi toteutetut toimenpiteet ovat johdonmukaisia kaikilla julkisyhteisöjen alasektoreilla ja kattavat ne laajalti. Tämän edellyttää erityisesti tilinpitosääntöjen ja -menettelyjen johdonmukaisuutta ja perusteena olevien tietojen keruu- ja käsittelyjärjestelmien eheyttä.

13 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön tarkoituksenmukaiset mekanismit kaikkien julkisyhteisöjen alasektoreiden koordinoimiseksi, jotta kaikki julkisyhteisöjen alasektorit katetaan kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti finanssipolitiikan suunnittelussa, maakohtaisissa numeerisissa finanssipoliittisissa säännöissä ja julkista taloutta koskevien ennusteiden laatimisessa ja monivuotisen suunnittelun valmistelussa erityisesti julkisen talouden monivuotisen kehyksen mukaisesti.

2.   Finanssipoliittisen vastuuvelvollisuuden edistämiseksi on selkeästi määriteltävä viranomaisten budjettivastuu julkisyhteisöjen eri alasektoreilla.

14 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on vuotuisten talousarviomenettelyjen puitteissa yksilöitävä ja esiteltävä kaikki julkisyhteisöjen elimet ja rahastot, jotka eivät muodosta alasektoritasolla säännönmukaisten talousarvioiden osaa, yhdessä muiden asiaankuuluvien tietojen kanssa. Julkisyhteisöjen elinten ja rahastojen yhdistetty vaikutus julkisyhteisöjen saamisiin ja velkoihin on esiteltävä vuotuisten talousarviomenettelyjen ja keskipitkän aikavälin talousarviosuunnitelmien puitteissa.

2.   Jäsenvaltioiden on julkaistava yksityiskohtaiset tiedot verotukien vaikutuksesta tuloihin.

3.   Jäsenvaltioiden on kaikkien julkisyhteisöjen alasektoreiden osalta julkaistava asiaankuuluvat tiedot ehdollisista sitoumuksista, joilla on potentiaalinen tuntuva vaikutus julkisen talouden talousarvioihin, mukaan lukien valtion takaukset, järjestämättömät lainat ja julkisten yritysten toiminnasta aiheutuvat vastuut, niiden laajuus mukaan lukien. Jäsenvaltioiden on myös julkaistava tiedot julkisyhteisöjen osallistumisesta yksityisten ja julkisten yritysten pääomaan taloudellisesti merkittävien määrien osalta.

VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

15 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013. Niiden on toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle viipymättä. Neuvosto kannustaa jäsenvaltioita laatimaan itseään varten ja unionin edun vuoksi omia vastaavuustaulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

2.   Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3.   Komissio laatii välikertomuksen tämän direktiivin tärkeimpien säännösten täytäntöönpanon edistymisestä jäsenvaltioiden antamien asiaankuuluvien tietojen perusteella; välikertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2012.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset säännökset kirjallisina komissiolle.

16 artikla

1.   Komissio julkaisee uudelleentarkastelun tämän direktiivin säännösten asianmukaisuudesta viimeistään 14 päivänä joulukuuta 2018.

2.   Uudelleentarkastelussa arvioidaan muun muassa seuraavien seikkojen asianmukaisuutta:

a)

tilastolliset vaatimukset kaikkien julkisyhteisöjen alasektoreiden osalta;

b)

numeeristen finanssipoliittisten sääntöjen suunnittelu ja tehokkuus jäsenvaltioissa;

c)

julkisen talouden avoimuuden yleinen taso jäsenvaltioissa.

3.   Komissio arvioi viimeistään vuoden 2012 lopussa kansainvälisen julkisen sektorin tilinpäätösstandardien asianmukaisuuden jäsenvaltioiden kannalta.

17 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

18 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 8 päivänä marraskuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. VINCENT-ROSTOWSKI


(1)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 28. kesäkuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL C 150, 20.5.2011, s. 1.

(3)  EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164.

(4)  EUVL L 145, 10.6.2009, s. 1.

(5)  EYVL L 310, 30.11.1996, s. 1.

(6)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

(7)  EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.

(8)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.