9.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 232/1

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 31 päivänä maaliskuuta 2011,

Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön välisen tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä tehdyn yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittamisesta unionin puolesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta

(2011/530/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 5 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Komissio on neuvotellut Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön kanssa yhteistyöpöytäkirjan tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä, jäljempänä ’yhteistyöpöytäkirja’, noudattaen neuvoston 17 päivänä joulukuuta 2009 antamaa valtuutusta aloittaa neuvottelut.

(2)	Kumpikin osapuoli parafoi yhteistyöpöytäkirjan 27 päivänä syyskuuta 2010 Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön 37. yleiskokouksessa Montrealissa.

(3)	Yhteistyöpöytäkirja olisi allekirjoitettava ja sitä olisi sovellettava väliaikaisesti, kunnes sen tekemistä varten tarvittavat menettelyt on saatettu päätökseen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön välisen tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä tehdyn yhteistyöpöytäkirjan, jäljempänä ’yhteistyöpöytäkirja’, allekirjoittaminen unionin puolesta sillä varauksella, että mainittu yhteistyöpöytäkirja tehdään.

Yhteistyöpöytäkirjan teksti on liitetty tähän päätökseen.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään yksi tai useampi henkilö, jolla on oikeus allekirjoittaa yhteistyöpöytäkirja unionin puolesta.

3 artikla

Yhteistyöpöytäkirjaa sovelletaan sen tekemistä varten tarvittavien menettelyjen päätökseen saattamiseen asti väliaikaisesti sen allekirjoittamisesta lukien (1).

4 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä 31 päivänä maaliskuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

VÖLNER P.

(1) Neuvoston pääsihteeristö julkaisee yhteistyöpöytäkirjan allekirjoituspäivän Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön välinen

YHTEISTYÖPÖYTÄKIRJA

tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä

EUROOPAN UNIONI, jäljempänä ’EU’,

sekä

KANSAINVÄLINEN SIVIILI-ILMAILUJÄRJESTÖ, jäljempänä ’ICAO’,

jäljempänä ’osapuolet’, jotka

OTTAVAT HUOMIOON Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetun kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’, ja erityisesti sen 55 artiklan a alakohdan ja 65 artiklan,

OTTAVAT HUOMIOON sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta ja erityisesti sen 218 ja 220 artiklan,

OTTAVAT HUOMIOON ICAOn yleiskokouksen päätöslauselman A1-10, jolla ICAOn neuvostolle annettiin lupa toteuttaa asianmukaisia järjestelyitä sellaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, joiden toiminta vaikuttaa kansainväliseen siviili-ilmailuun; näitä järjestelyjä ovat erityisesti tekninen yhteistyö, tietojen ja asiakirjojen vaihto, kokouksiin osallistuminen sekä muut tämänkaltaiset seikat, joilla yhteistyötä voidaan tehostaa,

MUISTUTTAVAT MIELIIN ICAOn yhteistyötä koskevan toimintalinjan ja kehyksen, joita sovelletaan alueellisiin siviili-ilmailuelimiin ja alueellisiin järjestöihin ja joiden pohjalta pyritään muun muassa tekemään yhteistyösopimuksia näiden elinten ja järjestöjen kanssa, kuten Montrealissa 10 ja 11 päivänä huhtikuuta 2008 kokoontunut EY:n ja ICAOn välinen alueellisia järjestöjä käsittelevä symposiumi on suosittanut,

OTTAVAT HUOMIOON, että useimmat ICAOn lentoturvallisuuden, ilmailun turvaamisen, ilmaliikenteen hallinnan ja ympäristönsuojelun alalla antamat standardit on jo sisällytetty EU:n lainsäädäntöön,

OTTAVAT HUOMIOON Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) ja ICAOn välillä Montrealissa 21 päivänä maaliskuuta 2006 allekirjoitetun yhteistyöpöytäkirjan yleisestä turvallisuusvalvonnan auditoinnista ja siihen liittyvistä kysymyksistä,

OTTAVAT HUOMIOON Euroopan yhteisön ja ICAOn välillä Montrealissa 17 päivänä syyskuuta 2008 allekirjoitetun yhteistyöpöytäkirjan turvatoimien auditoinneista/tarkastuksista ja niihin liittyvistä kysymyksistä,

OTTAVAT HUOMIOON Euroopan yhteisön ja Yhdistyneiden Kansakuntien 29 päivänä huhtikuuta 2003 allekirjoittaman uuden rahoitusta ja hallintoa koskevan puitesopimuksen (FAFA), johon ICAO liittyi tekemällä Euroopan yhteisön kanssa sopimuksen, joka allekirjoitettiin 7 päivänä joulukuuta 2004,

KATSOVAT, että tämä yhteistyöpöytäkirja ei ohita osapuolten välillä jo voimassa olevia yhteistyömuotoja eikä vaikuta niihin, niin kauan kuin ne ovat voimassa,

OTTAVAT HUOMIOON ICAOn yleiskokouksen päätöslauselman A36-2, jossa muun muassa tunnustetaan, että valtioita voidaan auttaa täyttämään niiden Chicagon yleissopimuksesta johtuvat velvoitteet luomalla turvallisuusvalvontajärjestelmiä alueellisella ja sitä pienempien yksiköiden tasolla, mukaan lukien alueelliset turvallisuusvalvontaorganisaatiot, koska näin saadaan mittakaavaetuja ja voidaan toteuttaa yhdenmukaistamistoimia laajemmin; kyseisessä päätöslauselmassa myös pyydetään pääsihteeriä huolehtimaan jatkossakin koordinoinnista ja yhteistyöstä ICAOn yleisen turvallisuusvalvonnan arviointiohjelman (USOAP) ja muiden organisaatioiden lentoturvallisuuteen liittyvien auditointiohjelmien välillä sekä kehotetaan neuvostoa edistämään alueellisella ja sitä pienempien yksiköiden tasolla toimivien turvallisuusvalvontajärjestelmien konseptia, mukaan lukien alueelliset turvallisuusvalvontaorganisaatiot,

KATSOVAT, että osapuolten yhteisenä tavoitteena on Euroopan toiminnallisten määräysten, vaatimusten ja menettelyjen mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus Chicagon yleissopimuksen liitteisiin sisältyvien ICAOn standardien noudattamiseksi lentoturvallisuuden, ilmailun turvaamisen, ilmaliikenteen hallinnan ja ympäristönsuojelun alalla,

KATSOVAT, että kummallakin osapuolella on tärkeä asema tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta,

TOTEAVAT, että osapuolet haluavat sitoutua alueelliseen yhteistyöhön ja viestiä siitä keskenään,

OTTAVAT HUOMIOON, että EU on antanut yhteisiä sääntöjä lentoturvallisuuden ja ilmailun turvaamisen alalla ja että EASA ja Euroopan komissio tekevät tarkastuksia EU:n jäsenvaltioissa valvoakseen näiden sääntöjen soveltamista,

OTTAVAT HUOMIOON, että Euroopan komissiolla on EU:ssa toimivalta varmistaa, että EU:n lainsäädäntö pannaan täytäntöön lentoturvallisuuden, ilmailun turvaamisen, ilmaliikenteen hallinnan ja ympäristönsuojelun alalla,

OTTAVAT HUOMIOON, että ICAOn auditointiohjelmien ja EU:n tarkastusohjelmien päätavoitteena on parantaa lentoturvallisuutta ja ilmailun turvaamista asiaa koskevien standardien täytäntöönpanon arvioinnin ja mahdollisten puutteiden tunnistamisen avulla sekä varmistamalla tarvittaessa puutteiden korjaaminen EU:ssa,

OTTAVAT HUOMIOON, että EU on perustanut Montrealiin yhteystoimiston, jonka tehtävänä on tiivistää suhteita ja yhteistyötä EU:n ja ICAOn välillä sekä lisätä EU:n osallistumista ja panosta ICAOn toimintaan ICAOn päätoimipaikassa,

KATSOVAT, että EU:n ja ICAOn on toivottavaa tehdä keskinäistä yhteistyötä lentoturvallisuuden, ilmailun turvaamisen, ilmaliikenteen hallinnan ja ympäristönsuojelun alalla niin, että varmistetaan standardien suurempi yhdenmukaisuus ja asiaa koskevien toimintojen parempi koordinointi, jotta voidaan tehostaa rajallisten resurssien käyttöä ja välttää työn päällekkäisyys sekä samalla säilyttää kummankin osapuolen koskemattomuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Chicagon yleissopimuksesta johtuvia EU:n jäsenvaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia sekä EU:n jäsenvaltioiden ICAOn jäsenyydestä johtuvia EU:n ja ICAOn välisiä suhteita,

OTTAVAT HUOMIOON, että osapuolet tunnustavat tarpeen suojella toiselta osapuolelta saatuja turvaluokiteltuja tietoja siinä määrin, kuin niiden asiaa koskevissa säännöissä edellytetään,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1. Yleiset määräykset

Allekirjoittamalla tämän yhteistyöpöytäkirjan kansainvälisen siviili-ilmailun edun nimissä osapuolet sopivat lujittavansa suhteitaan, tiivistävänsä yhteistyötään lentoturvallisuuden, ilmailun turvaamisen, ilmaliikenteen hallinnan ja ympäristönsuojelun alalla sekä helpottavansa osallistumista toimintoihin ja kokouksiin tarkkailijana vahvistettujen menettelysääntöjen mukaisesti.

Tämä yhteistyöpöytäkirja ei rajoita Chicagon yleissopimuksesta johtuvia EU:n jäsenvaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia eikä EU:n jäsenvaltioiden ICAOn jäsenyydestä johtuvia ICAOn ja EU:n välisiä suhteita.

Tämä yhteistyöpöytäkirja ei kata eikä koske ICAOn tai EU:n päätöksentekoa, mukaan lukien standardointiin tai sääntöjen laatimiseen liittyvät asiat, mutta sillä luodaan sääntely-yhteistyö tällaisten toimien valmisteluvaiheita varten.

EU:n Montrealissa sijaitseva yhteystoimisto, joka edustaa EU:ta ICAOn päätoimipaikassa, helpottaa EU:n ja ICAOn välisiä suhteita ja toimii EU:n pääasiallisena yhteyspisteenä ICAOon nähden kaikissa tämän yhteistyöpöytäkirjan täytäntöönpanoon liittyvissä asioissa.

2. Tavoitteet

2.1

Tällä yhteistyöpöytäkirjalla pyritään

a)	luomaan kehys osapuolten välisten suhteiden lujittamiseksi;

b)	tiivistämään osapuolten välistä yhteistyötä;

c)	kartoittamaan osapuolten välisen yhteistyön aloja; ja

d)	vahvistamaan osapuolten keskinäisen yhteistyön täytäntöönpanoa koskevat ehdot, edellytykset ja mekanismit.

3. Soveltamisala

3.1

Tämän yhteistyöpöytäkirjan nojalla osapuolet tekevät yhteistyötä seuraavilla aloilla:

a)	lentoturvallisuus;

b)	ilmailun turvaaminen;

c)	ilmaliikenteen hallinta; ja

d)	ympäristönsuojelu.

3.2	Jokaisesta tämän artiklan 3.1 kohdassa tarkoitetusta alasta laaditaan erillinen liite tähän yhteistyöpöytäkirjaan.

3.3	Osapuolet voivat tehdä työskentelyjärjestelyjä, joilla määritetään yhteisesti sovitut mekanismit ja menettelyt, jotka ovat tarpeen tämän yhteistyöpöytäkirjan liitteissä esitettyjen yhteistyötoimien tehokkaan täytäntöönpanon kannalta.

3.4	Tämän yhteistyöpöytäkirjan nojalla hyväksytyt liitteet ovat erottamaton osa tätä yhteistyöpöytäkirjaa.

4. Yhteistyömuodot

4.1

Osapuolet

a)	luovat mekanismeja kuulemista, koordinointia, yhteistyötä ja tietojenvaihtoa varten;

b)	edistävät suorituskykyvaatimusten yhdenmukaistamista sekä uusien teknologioiden ja järjestelmien yhteentoimivuutta;

c)	koordinoivat auditointi- ja tarkastusohjelmia ja -tuloksia sekä teknisen tuen toimia, jotta voidaan parantaa rajallisten resurssien käyttöä ja välttää työn päällekkäisyys;

d)	vaihtavat tietoja ICAOn standardien noudattamisesta;

e)	tekevät järjestelyitä, joiden avulla EU voi tarjota asiantuntemusta ja resursseja ICAOn käyttöön, mukaan lukien komennukselle lähettäminen pääsihteerin yksinomaisen määräysvallan alaisuudessa, tekninen tuki ja erityiskoulutus mahdollisuuksien mukaan;

antavat osapuolen tarvittaessa osallistua toisen osapuolen toimintoihin, jotka liittyvät auditointi-, tarkastus- ja koulutusohjelmiin; EU:n tarkkailijat voivat osallistua ICAOn EU:n jäsenvaltioihin tekemiin auditointeihin vain näiden jäsenvaltioiden suostumuksella, ja EU:n asiantuntijoiden, jotka osallistuvat komennuksensa aikana ICAOn auditointeihin ICAOn auditoijina, on pidettävä kaikki auditointitehtäviin liittyvät tiedot sovellettavien ICAOn sääntöjen mukaisesti tiukasti luottamuksellisina; ja

jakavat toisilleen sähköisessä muodossa olevia tietoja ja virallisia julkaisuja sekä antavat toisilleen pääsyn omiin tietokantoihinsa ja lujittavat tietokantojen välisiä yhteyksiä, jotta osapuolten olemassa olevat tietokannat täydentävät toisiaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kummankin osapuolen salassapitovelvollisuuksia ja jollei 6 artiklassa vahvistettujen salassapitosääntöjen soveltamisesta muuta johdu.

5. Yhteistyön kattamat tehtävät

5.1

Kuten tämän yhteistyöpöytäkirjan liitteissä täsmennetään, osapuolet sopivat toteuttavansa seuraavat tehtävät yhteistyössä. Osapuolet:

5.1.1

Luovat mekanismeja kuulemista, yhteistyötä ja tietojenvaihtoa varten muun muassa

a)	luomalla ja toteuttamalla yhteisiä säännöllisen vuoropuhelun, kuulemisen ja tietojenvaihdon mekanismeja;

varmistamalla, että kumpikin osapuoli saa oikea-aikaisesti tietoa sellaisista tämän yhteistyöpöytäkirjan kannalta merkityksellisistä päätöksistä, tehtävistä, aloitteista, kokouksista ja tapahtumista, jotka liittyvät lentoturvallisuuteen, ilmailun turvaamiseen, ilmaliikenteen hallintaan ja ympäristönsuojeluun, ja että kumpikin osapuoli saa käyttöönsä asiaa koskevan asiakirja-aineiston. Tarvittaessa voidaan järjestää tiedotustilaisuuksia;

c)	saattamalla kaikki viralliset asiakirjat ja julkaisut saataville maksutta;

d)	antamalla toiselle osapuolelle pääsy tietokantoihin ja verkkosivuilla oleviin tietoihin; ja

e)	varmistamalla, että EU voi tutustua sähköisesti kaikkiin sellaisiin ICAOn eri valtioille osoittamiin kirjeisiin, joiden sisältö on tämän yhteistyöpöytäkirjan ja sen liitteiden soveltamisalan kannalta merkityksellinen.

5.1.2

Luovat yhteistyöpuitteita auditointi- ja tarkastusohjelmien koordinoinnin parantamiseksi, jotta voidaan tehostaa rajallisten resurssien käyttöä ja välttää työn päällekkäisyys.

5.1.3

Luovat yhteisiä mekanismeja ohjelmien suunnittelun ja teknisen tuen koordinoinnin tiivistämiseksi.

5.1.4

Tekevät yhteistyötä uusien teknologioiden ja järjestelmien yleisen yhteentoimivuuden edistämiseksi ja luovat yhteisiä mekanismeja yhteistyön tiivistämiseksi uusien teknologioiden käytön alalla.

5.1.5

Varmistavat oikea-aikaisen keskinäisen kuulemisen koordinoinnin ja johdonmukaisuuden parantamiseksi määräysten, toimintalinjojen, strategioiden sekä ICAOn standardien ja suositeltujen menettelytapojen välillä.

5.1.6

Luovat työskentelyjärjestelyitä, joilla helpotetaan asiantuntemuksen ja resurssien vaihtoa. Tätä varten

a)	ICAO tarjoaa EU:lle asiantuntemusta ja opastusta ICAOn standardien ja suositeltujen menettelytapojen täytäntöönpanoa koskevista parhaista käytännöistä;

b)	EU tarjoaa ICAOlle asiantuntemusta, mukaan lukien asiantuntijoiden lähettäminen ICAOn sihteeristöön komennukselle;

c)	EU pyrkii antamaan ICAOlle rahoitustukea tämän yhteistyöpöytäkirjan täytäntöönpanosta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, mukaan lukien hallintokulut, asiakirja-aineiston ja julkaisujen sekä asiaan liittyvien palvelujen toimittaminen, ICAOn päätoimipaikan tilojen käyttö ja tietotekniikkakulut;

d)	EU pyrkii antamaan ICAOlle rahoitustukea ICAOn teknisen yhteistyön ohjelmien ja muiden sekakomiteassa sovittavien ICAOn toimintojen tukemiseksi FAFAn mukaisesti; ja

kaikki ICAOta koskevat työkomennusten ja rahoitustukien uudet kehykset, ehdot ja edellytykset, joista tämän yhteistyöpöytäkirjan nojalla sovitaan, vahvistetaan sekakomiteassa sovittavissa työskentelyjärjestelyissä. Näihin työskentelyjärjestelyihin sisällytetään EU:n mahdollisuus pyytää ICAOlta taloudellisia tietoja rahoitustukien yhteydessä.

5.1.7

Tiedottavat tarvittaessa toisilleen kaikista asiaan liittyvistä koulutusohjelmista ja helpottavat toisen osapuolen osallistumista niihin.

5.1.8

Järjestävät tarvittaessa asiaan liittyviä tapahtumia yhdessä ja koordinoivat niitä.

6. Salassapito

6.1	Kumpikin osapuoli toteuttaa kaikki kohtuulliset varotoimenpiteet, jotka ovat tarpeen tämän yhteistyöpöytäkirjan ja sen liitteiden nojalla saatujen tietojen suojaamiseksi luvattomalta luovuttamiselta. Antaessaan tietoja toiselle osapuolelle osapuoli voi yksilöidä ne tiedot, joita ei saa julkistaa.

6.2	Osapuolet sopivat takaavansa toiselta osapuolelta tämän yhteistyöpöytäkirjan ja sen liitteiden nojalla saamiensa turvaluokiteltujen tietojen suojaamisen siinä määrin, kuin niiden omissa säännöissä, määräyksissä ja lainsäädännössä edellytetään.

6.3

Jollei osapuolten omista säännöistä, määräyksistä ja lainsäädännöstä muuta johdu, osapuolet eivät erityisesti saa julkistaa sellaisia toiselta osapuolelta tämän yhteistyöpöytäkirjan ja sen liitteiden nojalla saatuja tietoja, joita pidetään luottamuksellisina. Tällaiset tiedot on asianmukaisesti merkittävä luottamuksellisiksi asianomaisen osapuolen sääntöjen mukaisesti.

6.4

Osapuolet sopivat tarvittaessa työskentelyjärjestelyistä, jotka koskevat muita menettelyitä tämän yhteistyöpöytäkirjan ja sen liitteiden nojalla toimitettujen turvaluokiteltujen tietojen suojaamiseksi. Tällaisiin menettelyihin on sisällyttävä kummankin osapuolen mahdollisuus tarkistaa, mitä suojatoimenpiteitä toinen osapuoli toteuttaa.

7. Osapuolten sekakomitea

7.1	Perustetaan sekakomitea, joka koostuu kummankin osapuolen edustajista. Sekakomitean puheenjohtajina toimivat yhdessä yksi kummankin osapuolen edustaja. Sekakomitea vastaa tämän yhteistyöpöytäkirjan liitteiden toimivuudesta, mukaan lukien liitteiden hyväksyminen.

7.2	Sekakomitea kutsutaan koolle vähintään kerran vuodessa tarkastelemaan tämän yhteistyöpöytäkirjan liitteiden täytäntöönpanoa, ja nämä kokoukset on järjestettävä kustannustehokkaalta pohjalta. Kumpikin osapuoli voi milloin tahansa kutsua sekakomitean koolle.

7.3

Sekakomitea voi käsitellä mitä tahansa tämän yhteistyöpöytäkirjan liitteiden toimivuuteen ja täytäntöönpanoon liittyvää asiaa. Sen tehtävänä on erityisesti

a)	ratkaista kaikki tämän yhteistyöpöytäkirjan liitteiden soveltamiseen ja täytäntöönpanoon liittyvät kysymykset;

b)	pohtia tapoja lisätä tämän yhteistyöpöytäkirjan liitteiden toimivuutta ja tarvittaessa esittää osapuolille suosituksia niiden muuttamisesta;

c)	hyväksyä tämän yhteistyöpöytäkirjan liitteet ja työskentelyjärjestelyt liitteiden sallimissa rajoissa tai muutokset niihin;

d)	tarkastella rahoitus- ja resurssikysymyksiä, jotka liittyvät tämän yhteistyöpöytäkirjan ja sen liitteiden täytäntöönpanoon; ja

e)	ratkaista kaikki erimielisyydet tai riidat, jotka koskevat tämän yhteistyöpöytäkirjan ja sen liitteiden tulkintaa tai soveltamista.

7.4	Sekakomitea toimii kummankin osapuolen puheenjohtajan välisen yhteisymmärryksen pohjalta.

8. Riitojenratkaisu

8.1	Kumpikin osapuoli voi pyytää neuvotteluja toisen osapuolen kanssa mistä tahansa tähän yhteistyöpöytäkirjaan liittyvästä asiasta. Toisen osapuolen on vastattava viipymättä tällaiseen pyyntöön ja aloitettava neuvottelut osapuolten sopimana ajankohtana 45 päivän kuluessa.

8.2	Osapuolten on tehtävä parhaansa kaikkien niiden välillä syntyvien, tämän yhteistyöpöytäkirjan nojalla tehtävästä yhteistyöstä johtuvien erimielisyyksien ratkaisemiseksi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa neuvotteluita.

8.3	Jos erimielisyyttä ei voida ratkaista tämän artiklan 8.2 kohdan mukaisesti, kumpikin osapuoli voi viedä riidan sekakomiteaan, joka käsittelee riitaa tämän yhteistyöpöytäkirjan 7 artiklan mukaisesti riidan ratkaisemiseksi neuvotellen.

8.4	Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 8.1–8.3 kohdassa määrätään, varainhoitoa koskevaan riitaan sovelletaan FAFAn riitojenratkaisusääntöjä.

8.5	Mitään tässä yhteistyöpöytäkirjassa ei voida pitää luopumisena mistään osapuolten erioikeuksista tai vapauksista.

9. Voimaantulo, muutokset ja voimassaolon päättyminen

9.1	Tätä yhteistyöpöytäkirjaa sovelletaan sen voimaantuloon asti väliaikaisesti sen allekirjoittamisesta lukien.

9.2	Tämä yhteistyöpöytäkirja tulee voimaan, kun osapuolet ovat ilmoittaneet kirjallisesti toisilleen, että sen voimaantulon edellyttämät sisäiset menettelyt on saatettu päätökseen, ja pysyy voimassa, kunnes voimassaolo päätetään.

9.3

Kumpikin osapuoli voi päättää tämän yhteistyöpöytäkirjan voimassaolon milloin tahansa. Voimassaolo päättyy toiselle osapuolelle kuusi kuukautta etukäteen annetulla kirjallisella ilmoituksella, jollei kyseistä ilmoitusta peruuteta osapuolten yhteisellä suostumuksella ennen tämän määräajan päättymistä.

За Европейския съюз

Por la Unión Europea

Za Evropskou unii

For Den Europæiske Union

Für die Europäische Union

Euroopa Liidu nimel

Για την Ευρωπαϊκή Ένωση

For the European Union

Pour l'Union européenne

Per l'Unione europea

Eiropas Savienības vārdā –

Europos Sąjungos vardu

Az Európai Unió részéről

Għall-Unjoni Ewropea

Voor de Europese Unie

W imieniu Unii Europejskiej

Pela União Europeia

Pentru Uniunea Europeană

Za Európsku úniu

Za Evropsko unijo

Euroopan unionin puolesta

För Europeiska unionen

Per la Unió Europea

За Международната организация за гражданско въздухоплаване

Por la Organización Internacional de Aviación Civil

Za Mezinárodní organizaci pro civilní letectví

For Organisationen for International Civil Luftfart

Für die Internationale Zivilluftfahrt-Organisation

Rahvusvahelise Tsiviillennunduse Organisatsiooni nimel

Για τη Διεθνή Οργάνωση Πολιτικής Αεροπορίας

For The International Civil Aviation Organisation

Pour l’Organisation de l’aviation civile internationale

Per l’Organizzazione internazionale dell’aviazione civile

Starptautiskās Civilās aviācijas organizācijas vārdā

Tarptautinės Civilinės aviacijos organizacijos vardu

A Nemzetközi Polgári Repülési Szervezet részéről

Għall-Organizzazzjoni tal-Avjazzjoni Ċivili Internazzjonali

Voor de Internationale Burgerluchtvaartorganisatie

W imieniu Organizacji Międzynarodowego Lotnictwa Cywilnego

Pela Organização da Aviação Civil Internacional

Pentru Organizația Aviației Civile Internaționale

Za Medzinárodnú organizáciu civilného letectva

Za Mednarodno organizacijo civilnega letalstva

Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön puolesta

För internationella civila luftfartsorganisationen

9.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 232/8

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 16 päivänä kesäkuuta 2011,

EU–ICAO-sekakomiteassa omaksuttavasta Euroopan unionin kannasta, joka koskee päätöstä lentoturvallisuutta koskevan liitteen hyväksymisestä Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön väliseen tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä tehtyyn yhteistyöpöytäkirjaan

(2011/531/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 9 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön välisen tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä tehdyn yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittamisesta unionin puolesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/530/EU (1),

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

on aiheellista määrittää kanta, joka unionin puolesta omaksutaan Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön välisen tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä tehdyn yhteistyöpöytäkirjan nojalla perustetussa EU–ICAO-sekakomiteassa ja joka koskee mainitun yhteistyöpöytäkirjaan lisättävän lentoturvallisuutta koskevan liitteen hyväksymistä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

EU–ICAO-sekakomiteassa, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön välisen tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä tehdyn yhteistyöpöytäkirjan, jäljempänä ’yhteistyöpöytäkirja’, 7 artiklan 3 kohdan c alakohdassa, omaksuttava Euroopan unionin kanta, joka koskee lentoturvallisuutta koskevan liitteen hyväksymistä yhteistyöpöytäkirjaan, perustuu tähän päätökseen liitettyyn EU–ICAO-sekakomitean päätösluonnokseen.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Luxemburgissa 16 päivänä kesäkuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

VÖLNER P.

(1) Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

LUONNOS

EU–ICAO-SEKAKOMITEAN PÄÄTÖS,

annettu …,

lentoturvallisuutta koskevan liitteen hyväksymisestä Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön väliseen tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä tehtyyn yhteistyöpöytäkirjaan

EU–ICAO-SEKAKOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön välisen tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä tehdyn yhteistyöpöytäkirjan, jäljempänä ’ICAO-yhteistyöpöytäkirja’, ja erityisesti sen 7 artiklan 3 kohdan c alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

on aiheellista sisällyttää lentoturvallisuutta koskeva liite ICAO-yhteistyöpöytäkirjaan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään tässä päätöksessä oleva liite, joka on erottamaton osa ICAO-yhteistyöpöytäkirjaa.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty …

EU–ICAO-sekakomitean puolesta

puheenjohtajat

LIITE

”LIITE I – LENTOTURVALLISUUS

1. Tavoitteet

1.1	Osapuolet tekevät lentoturvallisuuden alan yhteistyötä Montrealissa 27 päivänä syyskuuta 2010 parafoidun Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön välisen yhteistyöpöytäkirjan, jäljempänä ’ICAO-yhteistyöpöytäkirja’, puitteissa.

1.2	Osapuolet, jotka ovat sitoutuneet saavuttamaan maailmanlaajuisesti korkeimman mahdollisen lentoturvallisuustason ja yhdenmukaistamaan yleisesti standardeja ja suositeltuja menettelytapoja, tekevät tiivistä yhteistyötä avoimuuden ja vuoropuhelun hengessä turvallisuustoimiensa koordinoimiseksi.

2. Soveltamisala

2.1

Edellä 1.2 artiklassa täsmennettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä seuraavilla aloilla:

—	säännöllisen vuoropuhelun käyminen yhteistä etua koskevista turvallisuuskysymyksistä,

—	avoimuuden lisääminen vaihtamalla turvallisuustietoja säännöllisin väliajoin ja tarjoamalla vastavuoroinen pääsy tietokantoihin,

—	turvallisuustoimiin osallistuminen,

—	ICAOn yleisen turvallisuusvalvonnan arviointiohjelman (USOAP) ja EU:n standardointitarkastusten tulosten vastavuoroinen tunnustaminen,

—	sen seuranta ja analysointi, miten valtiot noudattavat ICAOn standardeja ja käyttävät suositeltuja menettelytapoja,

—	yhteistyö sääntelyyn ja standardien asettamiseen liittyvissä asioissa,

—	teknisten tukihankkeiden ja -ohjelmien kehittäminen ja käyttöön antaminen,

—	alueellisen yhteistyön edistäminen,

—	asiantuntijavaihto,

—	koulutuksen tarjoaminen.

2.2	Edellä 2.1 kohdassa tarkoitettua yhteistyötä kehitetään aloilla, joilla EU:lla on toimivalta.

3. Täytäntöönpano

3.1	Osapuolet voivat ottaa käyttöön työskentelyjärjestelyjä, joilla määritetään yhteisesti sovitut mekanismit ja menettelyt, joiden avulla yhteistyö 2.1 artiklassa tarkoitetuilla aloilla voidaan toteuttaa tehokkaasti. EU–ICAO-sekakomitea hyväksyy nämä työskentelyjärjestelyt.

4. Vuoropuhelu

4.1	Osapuolet pitävät kokouksia ja etäkonferensseja säännöllisin väliajoin keskustellakseen yhteiseen etuun liittyvistä turvallisuuskysymyksistä ja koordinoidakseen tarvittaessa toimintaansa.

5. Avoimuus, tietojenvaihto ja tietokantoihin pääsy

5.1	Jollei osapuolia koskevista sovellettavista säännöistä muuta johdu, osapuolet kannustavat avoimuuteen lentoturvallisuuden alalla suhteissaan kolmansiin osapuoliin.

5.2

Osapuolet noudattavat yhteistyössään avoimuuden periaatetta ja toteuttavat yhdessä turvallisuustoimia vaihtamalla asiaa koskevia ja asianmukaisia turvallisuustietoja ja -asiakirjoja, antamalla pääsyn asiaankuuluviin tietokantoihin ja helpottamalla keskinäistä osallistumista kokouksiin. Tätä varten osapuolet ottavat käyttöön työskentelyjärjestelyjä, joilla määritetään menettelyt tietojenvaihtoa ja tietokantoihin pääsyä varten ja joilla taataan toiselta osapuolelta ICAO-yhteistyöpöytäkirjan 6 artiklan mukaisesti saatujen tietojen luottamuksellisuus.

6. Osallistuminen turvallisuustoimiin

6.1

Tämän liitteen panemiseksi täytäntöön kummankin osapuolen on soveltuvissa tapauksissa pyydettävä toinen osapuoli osallistumaan turvallisuuteen liittyviin toimiin ja kokouksiin, jotta voidaan varmistaa tiivis yhteistyö ja koordinointi. Järjestelyt tällaista osallistumista varten vahvistetaan työskentelyjärjestelyissä, joista osapuolet sopivat.

7. ICAOn USOAP-ohjelman ja EU:n standardointitarkastusten koordinointi

7.1	Osapuolet sopivat tiivistävänsä yhteistyötään USOAP-ohjelman ja standardointitarkastusten alalla, jotta voidaan varmistaa rajallisten resurssien tehokas käyttö ja välttää työn päällekkäisyys rajoittamatta kuitenkaan ICAOn USOAP-ohjelman yleispätevyyttä ja eheyttä.

7.2

Sen tarkistamiseksi, että EU:n jäsenvaltiot noudattavat ICAOn turvallisuuteen liittyviä standardeja ja käyttävät ICAO:n suositeltuja menettelytapoja, ja 7.1 kohdassa määritettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi osapuolet ottavat käyttöön kehyksen, jonka nojalla tarpeen mukaan

ICAO suorittaa turvallisuusvalvonnan auditointeja Euroopan lentoturvallisuusvirastossa (EASA) EU:n lainsäädäntöön sisältyvien turvallisuuteen liittyvien standardien ja suositeltujen menettelytapojen osalta ja sellaisten tiettyjen toimintojen ja tehtävien osalta, joita EASA suorittaa EU:n jäsenvaltioiden puolesta; ja

b)	ICAO valvoo EU:n standardointitarkastuksia, joita EASA tekee EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisissa viranomaisissa ja jotka koskevat EU:n lainsäädäntöön sisältyviä turvallisuuteen liittyviä standardeja ja suositeltuja menettelytapoja.

7.3

Osapuolet ottavat käyttöön työskentelyjärjestelyjä, joilla määritetään mekanismit ja menettelyt, joita 7.2 kohdassa tarkoitetun kehyksen tosiasiallinen täytäntöönpano edellyttää. Työskentelyjärjestelyihin on sisällyttävä muun muassa seuraavat näkökohdat:

a)	ICAOn USOAP-interventiotoimien soveltamisala, mukaan lukien auditoinnit ja validointikäynnit, EU:n lainsäädännöstä ja ICAOn turvallisuuteen liittyvistä standardeista ja suositelluista menettelytavoista tehdyn vertailevan analyysin perusteella;

b)	vastavuoroinen osallistuminen kummankin osapuolen auditointi-, tarkastus- ja validointitoimintaan;

c)	tiedot, jotka molempien osapuolten on toimitettava ICAOn USOAP-ohjelmaa ja EASAn standardointitarkastuksia varten;

d)	tarvittaessa luottamuksellisuuden varmistaminen, tietojen suojaaminen ja arkaluonteisten tietojen käsittely; ja

e)	vierailut paikan päällä.

8. Turvallisuustietojen ja niihin perustuvien analyysien vaihto

8.1

Osapuolet vaihtavat asiaankuuluvia turvallisuustietoja, jotka on kerätty USOAP-ohjelman kautta tai muista lähteistä, esimerkiksi ICAOn jatkuvan seurannan strategiaan liittyvistä toiminnoista, EASAn standardointitarkastuksista ja SAFA-tarkastuksista, sekä näiden tietojen perusteella tehtyjä analyysejä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta osapuolia koskevien sovellettavien sääntöjen soveltamista.

8.2

Osapuolet tekevät tiivistä yhteistyötä kaikessa sellaisessa toiminnassa, jolla pyritään tehostamaan standardien ja suositeltujen menettelytapojen noudattamista EU:ssa ja muissa valtioissa. Tällaiseen yhteistyöhön on sisällyttävä tietojenvaihto, vuoropuhelun edistäminen asianomaisten osapuolten välillä, paikan päällä tehtävät vierailut tai tarkastukset sekä mahdollisten teknisten tukitoimien koordinointi.

9. Sääntelyyn liittyvät kysymykset

9.1	Kumpikin osapuoli varmistaa, että toinen osapuoli pidetään ajan tasalla osapuolen kaikista asiaankuuluvista laeista, määräyksistä, standardeista, vaatimuksista ja suositelluista menettelytavoista, jotka voivat vaikuttaa tämän liitteen täytäntöönpanoon, sekä kaikista niiden muutoksista.

9.2

Osapuolet ilmoittavat toisilleen hyvissä ajoin kaikista muutoksista, joita niiden asiaa koskeviin lakeihin, määräyksiin, standardeihin, vaatimuksiin ja suositeltuihin menettelytapoihin on ehdotettu tehtäväksi, jos näillä muutoksilla voi olla vaikutuksia tähän liitteeseen. EU–ICAO-sekakomitea voi tarvittaessa muuttaa tätä liitettä tällaisten muutosten perusteella ICAO-yhteistyöpöytäkirjan 7 artiklan mukaisesti.

9.3

Koska tavoitteena on turvallisuusmääräysten ja -standardien maailmanlaajuinen yhdenmukaistaminen, osapuolet kuulevat toisiaan teknisistä sääntelykysymyksistä lentoturvallisuuden alalla sääntöjen laatimisen tai standardien ja suositeltujen menettelytapojen kehittämisen eri vaiheissa ja ne kutsutaan tarvittaessa mukaan asiaan liittyvien teknisten elinten toimintaan.

9.4

ICAO antaa EU:lle oikea-aikaista tietoa sellaisista päätöksistään ja suosituksistaan, joilla on vaikutuksia turvallisuuteen liittyviin standardeihin ja suositeltuihin menettelytapoihin, antamalla tälle mahdollisuuden tutustua rajoituksetta valtioille osoittamiinsa kirjeisiin (state letters) ja sähköisiin tiedotteisiinsa (electronic bulletins).

9.5	EU pyrkii tarvittaessa varmistamaan, että asiaa koskeva EU:n lainsäädäntö on yhdenmukainen ICAOn lentoturvallisuuteen liittyvien standardien ja suositeltujen menettelytapojen kanssa.

9.6

Rajoittamatta velvollisuuksia, joita EU:n jäsenvaltioilla on Chicagon yleissopimuksen sopimusvaltioina, EU käy tarvittaessa ICAOn kanssa vuoropuhelua teknisten tietojen antamiseksi tapauksissa, joissa EU:n lainsäädännön soveltaminen herättää kysymyksiä ICAOn standardien noudattamisesta ja ICAOn suositeltujen menettelytapojen käyttämisestä.

10. Tekniset tukihankkeet ja -ohjelmat

10.1	Osapuolet koordinoivat valtioille annettavaa apua, jotta voidaan varmistaa resurssien tehokas käyttö ja estää työn päällekkäisyys, ja vaihtavat tietoja lentoturvallisuuteen liittyvistä teknisistä tukihankkeista ja -ohjelmista.

10.2	Osapuolet toteuttavat yhteisiä toimia, joilla käynnistetään ja koordinoidaan kansainvälisiä pyrkimyksiä kartoittaa tuenantajia, jotka haluavat ja voivat osallistua kohdennetun teknisen tuen antamiseen valtioille, joilla on merkittäviä turvallisuuspuutteita.

10.3

EU:n osallistuminen suunnataan erityisesti sellaisiin ohjelmiin ja hankkeisiin, joilla pyritään auttamaan valtioita ja alueellisia siviili-ilmailuelimiä korjaamaan merkittäviä turvallisuuspuutteita, panemaan täytäntöön ICAOn standardit ja suositellut menettelytavat, kehittämään sääntely-yhteistyötä sekä vahvistamaan valtion turvallisuusvalvontajärjestelmiä, mukaan lukien perustamalla alueellisia turvallisuusvalvontajärjestelmiä.

11. Alueellinen yhteistyö

11.1	Osapuolet antavat etusijan toimille, joilla pyritään vauhdittamaan alueellisten turvallisuusvalvontajärjestöjen perustamista tapauksissa, joissa alueellinen lähestymistapa tarjoaa mahdollisuuksia parantaa kustannustehokkuutta, valvontaa ja/tai standardointiprosesseja.

12. Asiantuntija-apu

12.1

EU pyrkii saattamaan pyynnöstä ICAOn käyttöön asiantuntijoita, joilla on osoitetusti teknistä asiantuntemusta lentoturvallisuuteen liittyviltä aloilta, suorittamaan tämän liitteen soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä ja osallistumaan tällaisiin toimiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen soveltamisalan ulkopuolella kehitettyjen asiantuntija-apujärjestelmien soveltamista. Asiantuntija-avun ehdot määritetään osapuolten välisessä työskentelyjärjestelyssä.

13. Koulutus

13.1	Kumpikin osapuoli edistää tarvittaessa toisen osapuolen henkilöstön osallistumista tarjoamiinsa lentoturvallisuuteen liittyviin koulutusohjelmiin.

13.2	Osapuolet vaihtavat lentoturvallisuuteen liittyviin koulutusohjelmiin liittyvää tietoa ja muuta aineistoa sekä tarvittaessa toteuttavat koordinointitoimia ja tekevät yhteistyötä koulutusohjelmien kehittämisen alalla.

13.3	Tämän liitteen 10 artiklan soveltamisalaan kuuluvien toimien yhteydessä osapuolet edistävät ja koordinoivat yhdessä sellaisten harjoittelijoiden osallistumista koulutusohjelmiin, jotka tulevat valtioista tai alueilta, joilla jompikumpi osapuoli tarjoaa teknistä tukea.

14. Uudelleentarkastelu

14.1	Osapuolet tarkastelevat tämän liitteen täytäntöönpanoa säännöllisin väliajoin uudelleen ja ottavat tarpeen mukaan huomioon alalla tapahtuneen poliittisen tai sääntelyyn liittyvän kehityksen.

14.2	Tämän liitteen uudelleentarkastelusta vastaa ICAO-yhteistyöpöytäkirjan 7 artiklalla perustettu EU–ICAO-sekakomitea.

15. Voimaantulo, muutokset ja voimassaolon päättyminen

15.1	Tämä liite tulee voimaan päivänä, jona EU–ICAO-sekakomitea sen hyväksyy, ja se on voimassa, kunnes sen voimassaolo päätetään.

15.2	Tämän liitteen nojalla sovitut työskentelyjärjestelyt tulevat voimaan päivänä, jona EU–ICAO-sekakomitea ne hyväksyy.

15.3	Tämän liitteen nojalla hyväksyttyjen työskentelyjärjestelyjen muuttamisesta tai voimassaolon päättymisestä päätetään EU–ICAO-sekakomiteassa.

15.4

Kumpi tahansa osapuoli voi päättää tämän liitteen voimassaolon milloin tahansa. Voimassaolo päättyy kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun osapuoli on saanut toiselta osapuolelta voimassaolon päättämistä koskevan kirjallisen ilmoituksen, jollei ilmoitusta voimassaolon päättämisestä peruuteta osapuolten yhteisellä suostumuksella ennen kuuden kuukauden määräajan päättymistä.

15.5	Jos ICAO-yhteistyöpöytäkirjan voimassaolo päättyy, myös tämän liitteen ja sen nojalla mahdollisesti hyväksyttyjen työskentelyjärjestelyjen voimassaolo päättyy samaan aikaan, sen estämättä, mitä tämän artiklan muissa kohdissa määrätään.”

9.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 232/14

NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 905/2011,

annettu 1 päivänä syyskuuta 2011,

Intiasta peräisin olevan tietyn polyeteenitereftalaatin tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 11 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, jonka tämä on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

1. MENETTELY

1.1 Voimassa olevat toimenpiteet

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2604/2000 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin, jäljempänä ’PET’, tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto otti käyttöön lopullisen polkumyyntitullin vielä viideksi vuodeksi asetuksella (EY) N:o 192/2007 (3). Polkumyyntitoimenpiteitä muutettiin osittaisen välivaiheen tarkastelun, jäljempänä ’edellinen tarkastelu’, jälkeen neuvoston asetuksella (EY) N:o 1286/2008 (4). Toimenpiteet asetettiin vahingon korjaavalle tasolle, ja ne koostuvat yksilöllisistä polkumyyntitulleista. Tullin taso on 87,5–200,9 euroa tonnilta tiettyjen intialaisten nimeltä mainittujen tuottajien osalta, ja muiden tuottajien tuontiin sovelletaan jäännöstullia, joka on 153,6 euroa tonnilta, jäljempänä ’nykyiset tullit’.

(2)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2603/2000 (5) käyttöön lopullisen tasoitustullin muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto otti käyttöön lopullisen tasoitustullin vielä viideksi vuodeksi asetuksella (EY) N:o 193/2007 (6). Tasoitustoimenpiteitä muutettiin edellisen tarkastelun jälkeen neuvoston asetuksella (EY) N:o 1286/2008. Tasoitustoimenpiteet muodostuvat paljoustullista. Tullin taso on 0–106,5 euroa tonnilta tiettyjen intialaisten nimeltä mainittujen tuottajien osalta, ja muiden tuottajien tuontiin sovelletaan jäännöstullia, joka on 69,4 euroa tonnilta, jäljempänä ’nykyiset tasoitustoimenpiteet’.

(3)	Komissio hyväksyi päätöksellä 2000/745/EY (7) useiden vientiä harjoittavien tuottajien tarjoamat sitoumukset asettaen vähimmäistuontihinnan, jäljempänä ’sitoumus’.

1.2 Tarkastelupyyntö

(4)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaista osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön esitti intialainen PET:n vientiä harjoittava tuottaja Reliance Industries Limited, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’. Pyyntö rajoittui polkumyyntiin ja pyynnön esittäjään. Pyynnön esittäjä pyysi myös samalla nykyisten tasoitustoimenpiteiden tarkastelua. Jäännöspolkumyyntitullia ja tasoitustulleja sovelletaan pyynnön esittäjän tuottamien tuotteiden tuontiin, ja pyynnön esittäjän myynti unioniin tapahtuu sitoumusten perusteella.

(5)

Pyynnön esittäjä toimitti alustavan näytön siitä, että polkumyynnin vaikutusten korjaaminen ei enää edellyttänyt nykytasoisen tullin soveltamista. Pyynnön esittäjä väitti erityisesti, että yrityksen tuotantokustannuksissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka ovat johtaneet huomattavasti alempaan polkumyyntimarginaaliin nykyisten tullien käyttöönoton jälkeen. Pyynnön esittäjä vertaili kotimarkkinahintojaan ja unioniin suuntautuvan viennin hintojaan ja totesi tämän vertailun perusteella polkumyyntimarginaalin olevan huomattavasti nykyisten tullien tasoa alhaisempi.

1.3 Osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille paneminen

(6)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että pyyntöön sisältyi riittävä alustava näyttö osittaisen välivaiheen tarkastelun, jäljempänä ’tämä tarkastelu’, vireille panemiseksi, mistä syystä se julkaisi 10 päivänä kesäkuuta 2010Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (8) osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti; tarkastelu rajattiin koskemaan polkumyyntiä pyynnön esittäjän osalta.

1.4 Tarkasteltavana oleva tuote ja samankaltainen tuote

(7)	Tarkastelun kohteena oleva tuote on Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaatti, jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628–5 mukaan vähintään 78 ml/g ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(8)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Intiassa tuotetulla ja unioniin myydyllä tarkasteltavana olevalla tuotteella on samanlaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin Intiassa tuotetulla ja Intian kotimarkkinoilla myydyllä tuotteella. Tämän vuoksi päätellään, että koti- ja vientimarkkinoilla myydyt tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita. Koska tässä tarkastelussa käsiteltiin vain polkumyynnin määrittämistä pyynnön esittäjän osalta, päätelmiä ei tehty unionin tuotannonalan tuottamasta ja unionin markkinoilla myymästä tuotteesta.

1.5 Asiaan liittyvät osapuolet

(9)

Komissio ilmoitti pyynnön esittäjälle, viejämaan edustajille ja unionin tuottajien järjestölle virallisesti tarkastelun vireillepanosta. Asiaan liittyville osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(10)	Kaikkia niitä asiaan liittyviä osapuolia, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä, kuultiin.

(11)	Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen ja sai vastauksen asetetussa määräajassa.

(12)	Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Komissio teki tarkastuskäynnin pyynnön esittäjän toimitiloihin Mumbaissa, Intiassa.

1.6 Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

(13)	Polkumyyntitutkimus käsitti 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

2. TUTKIMUKSEN TULOKSET

2.1 Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vallinneiden olosuhteiden väitetyn muutoksen pysyvyys

(14)	Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin, olivatko olosuhteet polkumyynnin osalta muuttuneet merkittävästi ja olivatko tällaiset muutokset pysyviä.

(15)

Pyynnön esittäjän mukaan sen normaaliarvossa ja vientihinnoissa tapahtuneet muutokset sille polkumyyntimarginaalin vahvistaneen alkuperäisen tutkimuksen jälkeen johtuivat tuotantokustannusten merkittävästä muutoksesta. Sen tuotantokustannusten muutoksen väitettiin liittyvän sen tuotantoprosessissa käytetyn perusraaka-aineen tuonnissa Intiaan sovellettujen tullien pienentymiseen. Pyynnön esittäjä väitti lisäksi, että tullien pienentyminen johti vientikannustimien vähentymiseen, ja että tämä johti normaaliarvon määrityksessä käytettyjen kotimarkkinahintojen muuttumiseen.

(16)

Tullien pienentymisestä ja vientikannustimien vähentymisestä huolimatta todettiin kuitenkin, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson normaaliarvon määrittämisessä käytetyt yrityksen kotimarkkinahinnat olivat korkeammat kuin pyynnön esittäjän polkumyyntimarginaalin vahvistaneessa alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyt hinnat. Korkeammat kotimarkkinahinnat johtuivat muun muassa tiettyjen raaka-aineiden ja muiden tuotantopanosten kustannusten noususta.

(17)

Vientihinnat unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisesti. Tässä suhteessa täytyi erityisesti tarkastella oliko olemassa hintasitoumusta, jonka mukaan pyynnön esittäjän oli pakko myydä tuotettaan unionin markkinoille kuukausittain annettavan vähimmäistuontihinnan ylittävällä hinnalla ja joka vaikutti pyynnön esittäjän vientihintoihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Jäljempänä esitettävistä syistä todettiin, että hintasitoumus todellakin vaikutti unioniin suuntautuvaan vientiin. Ottaen huomioon, että pyynnön esittäjän täytyi noudattaa vähimmäistuontihintaan liittyvän sitoumuksen velvoitteita, se päätti olla harjoittamatta vientiä unioniin tiettyinä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kuukausina, kun sen vientihinnat muille vientimarkkinoille alittivat vähimmäistuontihinnan.

(18)

Huomattiin, että pyynnön esittäjä myi tuotettaan unioniin ainoastaan kuuden kuukauden ajan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Toisaalta se myi tuotteitaan tasaisesti koko ajanjakson ajan muille vientimarkkinoille, joissa sen ei tarvinnut noudattaa hintasitoumuksessa asetettuja velvoitteita. Vientihintojen kolmansiin maihin niiden kuukausien aikana, joina pyynnön esittäjä ei harjoittanut vientiä unioniin, todettiin olevan huomattavasti vahvistettua vähimmäistuontihintaa alhaisemmat. Siksi voidaan edellä sanotun perusteella kohtuudella olettaa, että pyynnön esittäjän ainoa syy olla myymättä tuotteitaan unioniin muina kuukausina oli se, että sen täytyi noudattaa hintasitoumuksen velvoitteita ja että se ei voinut myydä tuotteitaan vähimmäistuontihintaa halvemmalla.

(19)

Pyynnön esittäjä kiisti päätelmän, jonka mukaan voimassa oleva sitoumus olisi ollut syynä siihen, että se ei myynyt tuotteitaan unionin markkinoille. Pyynnön esittäjä totesi, että sen myynti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla muille suurille vientimarkkinoille oli joinakin kuukausina olematonta, eikä myynnin epäsäännöllisyys näin ollen ollut mikään unionin markkinoiden erityispiirre. Lisäksi se väitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen kaikista muista viejämaista unioniin tapahtuvan tuonnin hintojen ja/tai Intiasta peräisin olevan, tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihintojen vertailu kuukausitasolla yrityksen kuukausittaiseen vähimmäistuontihintaan osoittaa, että pyynnön esittäjä olisi kyennyt myymään tuotteita unioniin kaikkina tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kuukausina rikkomatta sitoumusvelvoitteitaan.

(20)

Pyynnön esittäjän väittämiä ei voida hyväksyä, koska yhtäältä yritys keskitti toimintansa valikoiduille yksittäisille markkinoille, joita ohjaavat niiden omat erityispiirteet, jotka eivät anna minkäänlaista osviittaa siitä, miksi yritys ei myynyt unioniin. Toisaalta pyynnön esittäjän tekemät vertailut perustuivat yleisiin tilastotietoihin, kun taas tässä tarkastelussa tehdyt päätelmät perustuvat yrityskohtaisiin tietoihin, jotka ovat päätelmien tekemistä ajatellen asianmukaisempia ja luotettavampia lähteitä. Pyynnön esittäjän väitteet eivät myöskään olleet täysin paikkansapitäviä, sillä joinakin kuukausina tuontihinnat unioniin olivat yleisesti todellakin korkeammat kuin vähimmäistuontihinta, kun taas toisina kuukausina yleiset tuontihinnat olivat alhaisemmat kuin vähimmäistuontihinta, minkä vuoksi niistä ei voitu tehdä yleisiä päätelmiä. On kuitenkin kiistatonta, että pyynnön esittäjällä oli myyntiä unioniin vain niinä kuukausina, joiden aikana yleiset tuontihinnat unioniin olivat vähimmäistuontihinnan tasolla tai sitä korkeammat.

(21)

Pyynnön esittäjän väite siitä, että se olisi halutessaan kyennyt myymään tuotteita unionin markkinoille niiden kuuden kuukauden aikana, jolloin se myi tuotteita muille vientimarkkinoille vähimmäistuontihintaansa alhaisemmalla hinnalla, hylätään spekulatiivisena ja perusteettomana. Pyynnön esittäjä ei tuonut esille muita väitteitä syistä, joiden vuoksi se ei myynyt tuotteita unioniin kyseisten kuuden kuukauden aikana, vaikka se samaan aikaan myi samoja tuotteita muille vientimarkkinoille vähimmäistuontihintaansa alhaisemmalla hinnalla. Tämän vuoksi pääteltiin, että pyynnön esittäjä ei myynyt tuotteita unioniin tiettynä ajanjaksona, koska sen täytyi noudattaa sitoumuksensa velvoitteita. Näin ollen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin markkinoilla veloitetut vientihinnat eivät ole luotettavat.

(22)

Vertailu tehtiin myös pyynnön esittäjän unionin markkinoille suuntautuvien myyntihintojen ja muille vientimarkkinoille, joilla ei tarvinnut noudattaa minkäänlaista hintasitoumusta, suuntautuvien hintojen välillä. Huomattiin, että vientihinnat markkinoille, joilla ei ollut hintasitoumusta, olivat jatkuvasti alemmat koko tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(23)

Pyynnön esittäjä asetti kyseenalaiseksi ne päätelmät, jotka saatiin vertailtaessa unioniin suuntautuvan myynnin hintoja ja muilla vientimarkkinoilla veloitettuja hintoja, ja väitti, että maakohtainen analyysi osoittaa, että on olemassa useita muita vientimarkkinoita, joilla veloitetut hinnat olivat unionin markkinoilla veloitettuja hintoja korkeammat. Keskimääräisten hintojen vertailu on kuitenkin tältä osin merkityksellisempää kuin yksittäiset erot maakohtaisessa vertailussa, sillä nämä liittyvät niin kyseisten yksittäisten markkinoiden kokoon kuin niille ominaisiin kilpailutekijöihin.

(24)

Tämän vuoksi vientihinnat kolmansilla markkinoilla vastaavat paremmin yrityksen normaalia hinnoittelukäytäntöä. Unioniin ja muualle maailmaan suuntautuvan viennin hintaero osoittaa, että pyynnön esittäjällä olisi voimakkaita taloudellisia kimmokkeita myydä alemmilla hinnoilla unioniin, jos vähimmäistuotehintaa ei olisi määrätty. Näissä olosuhteissa katsotaan, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unioniin suuntautuneen viennin hintoihin perustuva uudelleen laskettu polkumyyntimarginaali vahvistettaisiin tällöin sellaisten hintojen pohjalta, jotka eivät ole muuttuneet merkittävästi ja pysyvästi. Sama päätelmä koskee myös 5 kappaleessa mainittua pyynnön esittäjän väitettä siitä, että sen kotimarkkinahintojen ja sen unioniin suuntautuvan viennin hintojen vertailun perusteella polkumyyntimarginaali olisi nykyisten tullien tasoa alhaisempi.

(25)	Edellä sanottu huomioon ottaen perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan edellytykset polkumyyntiä koskevien olosuhteiden merkittävästä muuttumisesta eivät täyty. Näin ollen on tarpeen pitää toimenpiteet voimassa nykytasollaan polkumyynnin vaikutusten korjaamiseksi.

(26)

Pyynnön esittäjä väitti edelleen päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että sen unionin markkinoilla veloittamat hinnat ovat täysin luotettavat. Koska nämä vientihinnat nousivat huomattavasti alkuperäisen tutkimuksen ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, myös yrityksen vientitoiminnan pitäisi katsoa muuttuneen merkittävästi ja pysyvästi samaisen ajanjakson aikana. Näin ollen myös yrityksen polkumyyntimarginaalin olisi pitänyt laskea merkittävästi ja pysyvästi.

(27)

Pyynnön esittäjä väitti lisäksi, että olosuhteiden muutoksen pysyvyys ei välttämättä ole määräävä tekijä arvioinnissa, joka tehdään tarkastelun käynnistämisen jälkeen, vaan merkityksellisempää on se, onko tullin soveltamisen jatkaminen tarpeen polkumyynnin vaikutusten korjaamiseksi. Se viittasi perusasetuksen 11 artiklan 1 kohdassa ja WTO:n polkumyyntisopimuksen 11 artiklan 1 kohdassa esitettyyn perusperiaatteeseen, jonka mukaan polkumyyntitoimenpide on voimassa vain niin kauan ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin estämiseksi. Pyynnön esittäjä väitti tältä osin, että tarpeellisuutta koskevan analyysin olisi oltava tulevaisuuteen suuntautuva arviointi, josta olisi ilmettävä vähintään polkumyynnin todennäköinen tai luultava toistuminen aiemmin vahvistetulla tasolla.

(28)

Perusasetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”polkumyyntitoimenpide on voimassa vain niin kauan ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin estämiseksi”. Tätä periaatetta sovelletaan välivaiheen tarkastelujen käsittelyyn – josta on kyse tässä tapauksessa –, ja perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa säädetään muun muassa, että ”välivaiheen tarkastelu suoritetaan, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että toimenpiteen jatkaminen ei enää ole tarpeen polkumyynnin vastapainoksi ja/tai että vahingon jatkuminen tai uudelleen alkaminen olisi epätodennäköistä, jos toimenpide kumottaisiin tai jos sitä muutettaisiin […]”. Edellä mainittua säännöstä pidetään perusteena, jonka on täytyttävä, kun asiaan liittyvä osapuoli katsoo, että toimenpiteiden taso on liian alhainen tai liian korkea ja pyytää näin ollen kyseisten toimenpiteiden tarkastelua. Kun tällainen tarkastelu on käynnistetty, perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa todetaan selvästi, että ”tämän kohdan mukaisesti suoritettujen tutkimusten yhteydessä komissio voi muun muassa tutkia, ovatko polkumyyntiä […] koskevat olosuhteet huomattavasti muuttuneet. Tässä suhteessa lopullisessa määrityksessä otetaan huomioon kaikki olennaiset ja asiakirjoilla osoitetut todisteet”. Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohta tarjoaa näin ollen välivaiheen tarkasteluissa lisäarviointiperusteen (olosuhteiden huomattava muutos), jota olisi tutkimuksessa tarkasteltava menettelyn aloittamista koskevan vaatimuksen lisäksi (ovatko nykytasoiset toimenpiteet edelleen tarpeen), kuten pyynnön esittäjä väittää.

(29)

Olisi lisäksi huomattava, että välivaiheen tarkastelua koskevissa tutkimuksissa on vakiokäytäntönä selvittää tutkimuksen aikana todettujen muuttuneiden olosuhteiden pysyvyys. Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (9) vahvistetaan tältä osin, että ”toimielimillä on paljon harkintavaltaa ja mahdollisuus asianomaisten viejien hintapolitiikan tulevaa kehitystä koskevaan arviointiin tutkiessaan voimassa olevien toimenpiteiden jatkamisen tarpeellisuutta”. Käsillä oleva näyttö osoittaa, että pyynnön esittäjän unionin markkinoilla veloittamat vientihinnat eivät heijastele pyynnön esittäjän todellista hintapolitiikkaa, ja näin ollen, kuten 21 kappaleessa todetaan, tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin markkinoilla veloitetut vientihinnat eivät ole luotettavat ja näin ollen näihin hintoihin perustuva uudelleen laskettu polkumyyntimarginaali vahvistettaisiin siten sellaisten hintojen pohjalta, jotka eivät ole muuttuneet merkittävästi ja pysyvästi, kuten 24 kappaleessa todetaan.

(30)

Vaikka päätelmänä onkin, että vientihinnat unioniin eivät ole muuttuneet merkittävästi ja pysyvästi, pyynnön esittäjän väitteet otettiin tarkasteltaviksi samoin kuin se, ovatko nykytasoiset toimenpiteet edelleen tarpeen polkumyynnin vastapainoksi. Pyynnön esittäjä väitti tässä yhteydessä, että nykytasoiset toimenpiteet ovat selvästi liialliset, koska sen polkumyyntimarginaali on huomattavasti alle alkuperäisessä tutkimuksessa todetun polkumyyntimarginaalin ja sen vientitoiminta muilla markkinoilla vahvistaa sen, että polkumyyntimarginaalin muutos heijastelee suuntausta, jota voidaan kohtuudella odottaa tulevaisuudessa. Näitä väitteitä ei kuitenkaan todettu perustelluiksi. Mitä tulee ensinnäkin pyynnön esittäjän vientitoimintaan muilla markkinoilla, todettiin, että – toisin kuin pyynnön esittäjä pyynnössään väittää – hinnat näillä markkinoilla ovat keskimäärin lähes 10 prosenttia alhaisemmat kuin unionin markkinoilla. Nämä muut kolmansien maiden vientimarkkinat koostuvat useista maista, joiden markkinoiden koko vaihtelee ja joista kaikilla ei todennäköisesti ole omaa PET:n tuotantoa. Nämä markkinat määräytyvät näin omien yksilöllisten kilpailuun liittyvien erityispiirteidensä mukaan, minkä vuoksi niiden hinnat ja suuntaukset poikkeavat unionin markkinoiden hinnoista ja suuntauksista. Näiden päätelmien pohjalta voidaan lisäksi todeta, että vaikka havaittaisiinkin, että nykytasoisia toimenpiteitä olisi muutettava siltä pohjalta, että ne eivät enää ole tarpeen polkumyynnin vastapainona, ei ole mahdollista määrittää kohtuullisella tarkkuudella, mikä toimenpiteiden asianmukainen taso olisi, koska saatavilla ei ole luotettavia, unionin markkinoiden tavanomaisista olosuhteista johtuvia ja niitä heijastelevia vientihintoja.

(31)	Pyynnön esittäjä katsoi lopuksi, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan ja erityisesti sen k alakohdan mukaisesti voitaisiin tehdä oikaisu ”muiden kuin […] tekijöiden erojen osalta, jos tämän kohdan mukaisesti osoitetaan, että ne vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen”.

(32)	Kun otetaan huomioon edellä todettu päätelmä siitä, että vientihinnat eivät muuttuneet merkittävästi ja pysyvästi, ei ole mahdollista vahvistaa polkumyyntimarginaalia. Tästä syystä oikaisua koskeva väite on merkityksetön ja hylätään.

3. TUTKIMUKSEN PÄÄTTÄMINEN

(33)

Ottaen huomioon sen, että polkumyyntiä koskevat olosuhteet eivät ole muuttuneet merkittävästi ja pysyvästi, katsotaan, että tämä tarkastelu olisi päätettävä muuttamatta pyynnön esittäjään sovellettavaa tullia. Tämän takia polkumyyntitoimenpiteet, jotka on otettu käyttöön neuvoston asetuksella (EY) N:o 1286/2008 pyynnön esittäjän tuottaman PET:n tuonnissa, pitäisi säilyttää ennallaan.

4. ILMOITTAMINEN

(34)	Pyynnön esittäjälle sekä muille asiaan liittyville osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin ehdottaa, että tämä tarkastelu päätetään. Esitetyt huomautukset eivät antaneet aihetta muuttaa edellä mainittua päätelmää.

5. LOPPUSÄÄNNÖKSET

(35)	Tämä tarkastelu olisi sen vuoksi päätettävä muuttamatta asetusta (EY) N:o 192/2007,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Päätetään muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20, tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden osittainen välivaiheen tarkastelu muuttamatta voimassa olevia toimenpiteitä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 1 päivänä syyskuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. DOWGIELEWICZ

(1) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2) EYVL L 301, 30.11.2000, s. 21.

(3) EUVL L 59, 27.2.2007, s. 1.

(4) EUVL L 340, 19.12.2008, s. 1.

(5) EYVL L 301, 30.11.2000, s. 1.

(6) EUVL L 59, 27.2.2007, s. 34.

(7) EYVL L 301, 30.11.2000, s. 88.

(8) EUVL C 151, 10.6.2010, s. 15.

(9) Asia T-143/06, MTZ Polyfilms v. neuvosto, Kok. 2009, s. II-4133,48 kohta.

9.9.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 232/19

NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 906/2011,

annettu 2 päivänä syyskuuta 2011,

lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 193/2007 muuttamisesta sekä lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta muun muassa Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 192/2007 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 19 ja 24 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, jonka tämä on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

1. MENETTELY

1.1 Aiempi tutkimus ja voimassa olevat tasoitustoimenpiteet

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2603/2000 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin (PET:n) tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäinen tukien vastainen tutkimus’. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 193/2007 (3) käyttöön lopullisen tasoitustullin uuden viiden vuoden jakson ajaksi. Tasoitustoimenpiteitä muutettiin osittaisen välivaiheen tarkastelun, jäljempänä ’edellinen tarkastelu’, jälkeen neuvoston asetuksella (EY) N:o 1286/2008 (4). Tasoitustoimenpiteet muodostuvat erityistullista. Tullin taso on 0–106,5 euroa tonnilta tiettyjen nimeltä mainittujen intialaisten tuottajien osalta, ja muiden tuottajien tuontiin sovelletaan jäännöstullia, joka on 69,4 euroa tonnilta.

1.2 Voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet

(2)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2604/2000 (5) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Intiasta peräisin olevan PET-kalvon tuonnissa yhteisöön, jäljempänä ’alkuperäinen polkumyyntitutkimus’. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 192/2007 (6) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin uudeksi viiden vuoden jaksoksi. Polkumyyntitoimenpiteitä muutettiin edellisen uudelleentarkastelua koskevan tutkimuksen jälkeen neuvoston asetuksella (EY) N:o 1286/2008. Toimenpiteet asetettiin vahingon korjaavalle tasolle ja ne koostuivat yksilöllisistä polkumyyntitulleista. Tullin taso on 87,5–200,9 euroa tonnilta tiettyjen nimeltä mainittujen intialaisten viejien osalta, ja muiden tuottajien tuontiin sovelletaan jäännöstullia, joka on 153,6 euroa tonnilta, jäljempänä ’nykyiset polkumyyntitoimenpiteet’.

(3)	Komissio hyväksyi useiden vientiä harjoittavien tuottajien tarjoamat sitoumukset asettaen vähimmäistuontihinnan, jäljempänä ’sitoumus’, päätöksellä 2000/745/EY (7).

1.3 Osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille paneminen

(4)

Perusasetuksen 19 artiklan mukaista osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön esitti intialainen polyeteenitereftalaatin vientiä harjoittava tuottaja Reliance Industries Limited., jäljempänä ’pyynnön esittäjä’. Pyyntö rajoittui tukiin ja pyynnön esittäjään. Pyynnön esittäjä pyysi samanaikaisesti myös nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tarkastelua. Jäännöspolkumyyntitullia ja tasoitustulleja sovelletaan pyynnön esittäjän tuottamien tuotteiden tuontiin, ja pyynnön esittäjän myynti unioniin tapahtuu sitoumusten perusteella.

(5)

Pyynnön esittäjä toimitti alustavan näytön siitä, että tasoitustoimenpiteiden alaisten tukien vaikutusten korjaaminen ei enää edellyttänyt nykytasoisen toimenpiteen soveltamista. Pyynnön esittäjä on toimittanut alustavaa näyttöä siitä, että sen saaman tuen määrä on laskenut huomattavasti alle siihen tällä hetkellä sovellettavan tullin. Tämä tuen kokonaistason aleneminen johtunee pääasiassa tuontitullien hyvitysjärjestelmän (Duty Entitlement Passbook Scheme (DEPB)) nojalla saatujen etuuksien merkittävästä vähenemisestä.

(6)

Neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan komissio tuli siihen tulokseen, että pyyntöön sisältyi riittävä alustava näyttö, ja ilmoitti 10 päivänä kesäkuuta 2010 perusasetuksen 19 artiklaan perustuvan osittaisen välivaiheen tarkastelun, jäljempänä ’nykyinen tarkastelu’, vireillepanosta Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla menettelyn aloittamista koskevalla ilmoituksella (8). Tarkastelu rajattiin koskemaan pyynnön esittäjän saamia tukia.

1.4 Tutkimuksen kohteena olevat osapuolet

(7)

(8)	Kaikille niille asiaan liittyville osapuolille, jotka olivat pyytäneet kuulemista ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä, annettiin mahdollisuus tulla kuulluksi.

(9)	Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti pyynnön esittäjälle ja Intian hallitukselle kyselylomakkeen ja sai vastaukset asetetussa määräajassa.

(10)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tuen määrittämisen kannalta tarpeellisina pidetyt tiedot. Komissio teki tarkastuskäyntejä pyynnön esittäjän toimitiloihin Mumbaissa, Intiassa, ja Intian viranomaisten toimitiloihin New Delhissä (ulkomaankaupan pääosasto, Directorate General of Foreign Trade, ja kauppaministeriö, Ministry of Commerce) ja Mumbaissa (ulkomaankaupan pääosaston aluetoimisto).

1.5 Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

(11)	Tukea koskeva tutkimus käsitti 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

1.6 Rinnakkainen polkumyynnin vastainen tutkimus

(12)

Komissio ilmoitti 10 päivänä kesäkuuta 2010 (9) käynnistävänsä nykyisiä polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (10), jäljempänä ’polkumyynnin vastainen perusasetus’, 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja menettely rajoitettiin koskemaan polkumyynnin tarkastelua saman pyynnön esittäjän osalta.

(13)	Rinnakkaisessa polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että polkumyyntiin vaikuttavat olosuhteet eivät olleet muuttuneet pysyvästi ja merkittävästi, joten tutkimus päätettiin ilman, että nykyisiä pyynnön esittäjään sovellettavia polkumyyntitoimenpiteitä muutettiin.

2. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

2.1 Tarkasteltavana oleva tuote

(14)	Tarkasteltavana oleva tuote on Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaatti (PET), jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628–5 mukaan vähintään 78 ml/g ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

2.2 Samankaltainen tuote

(15)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Intiassa tuotetulla ja unioniin myydyllä tarkasteltavana olevalla tuotteella on samanlaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin Intiassa tuotetulla ja Intian kotimarkkinoilla myydyllä tuotteella. Tämän vuoksi päätellään, että koti- ja vientimarkkinoilla myydyt tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita. Koska tässä tarkastelussa käsiteltiin vain tuen määrittämistä pyynnön esittäjän osalta, päätelmiä ei tehty unionin tuotannonalan valmistamasta ja unionin markkinoilla myymästä tuotteesta.

3. TUTKIMUKSEN TULOKSET

3.1 Tuet

(16)

Komissio tutki Intian viranomaisten ja pyynnön esittäjän toimittamien tietojen sekä komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joista esitettyjen väitteiden mukaan myönnetään tukea:

Kansalliset järjestelmät

a)	Ennakkolupajärjestelmä (Advance Authorisation Scheme, AAS),

b)	Tuontitullien hyvitysjärjestelmä (Duty Entitlement Passbook Scheme, DEPBS),

c)	Tuotantohyödykkeiden tuonti etuustullein (Export Promotion Capital Goods Scheme, EPCGS),

d)	Focus Market Scheme (FMS),

e)	Focus Product Scheme (FPS),

f)	Tuloverosta vapauttamista koskeva järjestelmä (Income Tax Exemption Scheme, ITES).

Alueelliset järjestelmät:

g)	Gujaratin osavaltion Capital Investment Incentive Scheme.

(17)

Edellä a–e alakohdassa mainitut järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa, jäljempänä ’FTP’, koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tapauksen tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon liittyy kaksi FTP-asiakirjaa, FTP 04–09 ja FTP 09–14. Jälkimmäinen tuli voimaan elokuussa 2009. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät FTP 04–09- ja FTP 09–14 -asiakirjoja koskevia menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures – Volume I”, jäljempänä ’HOP I 04–09’ ja ’HOP I 09–14’. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(18)	Luettelon f alakohdassa mainittu järjestelmä perustuu vuoden 1961 tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain annettavalla varainhoitolailla (Finance Act).

(19)	Järjestelmää g hallinnoi Gujaratin osavaltion hallitus, ja se perustuu teollisuuden kannustinpolitiikkaan.

3.1.1 Ennakkolupajärjestelmä (Advance Authorisation Scheme, AAS)

a) Oikeusperusta

(20)	Tämän järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 04–09 -asiakirjan ja FTP 09–14 -asiakirjan kohdissa 4.1.1–4.1.14 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdissa 4.1–4.30A.

b) Tukikelpoisuus

(21)

AAS-järjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin 22 kappaleessa. Kyseiset alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuusvaatimusten suhteen. Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin, voivat hakea tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa FTP 04–09- ja FTP 09–14-asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat myös saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevien AAS-alajärjestelmien yhteydessä.

c) Käytännön toteutus

(22)

Ennakkolupia voidaan myöntää seuraavasti:

i) Tosiasiallinen vienti: Tämä on alajärjestelmistä tärkein. Siinä voidaan tuoda tullitta tuotantopanoksia tietyn vientituotteen valmistukseen. Tosiasiallisella viennillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että vientituote on vietävä Intian alueelta. Luvassa mainitaan tuonnin tullihelpotukset ja vientivelvoitteet, myös vientituotteen tyyppi.

ii) Vuotuiset tarpeet: Vuotuisia tarpeita koskevia lupia ei ole liitetty tiettyyn vientituotteeseen vaan laajempaan tuoteryhmään (esimerkiksi kemialliset tuotteet ja jalosteet). Luvanhaltija voi (aiemman viennin mukaan määräytyvään tiettyyn enimmäisarvoon saakka) tuoda tullitta tuotantopanoksia, joita käytetään minkä tahansa kyseiseen tuoteryhmään kuuluvan tuotteen valmistukseen. Se voi viedä mitä tahansa kyseiseen tuoteryhmään kuuluvaa valmista tuotetta, jonka valmistukseen on käytetty kyseisiä tullitta tuotuja aineksia.

iii) Välituotetoimitukset: Tämä alajärjestelmä kattaa tapaukset, joissa kaksi valmistajaa aikoo tuottaa yhtä vientituotetta jakaen tuotantoprosessin keskenään. Valmistajaviejä, joka tuottaa välituotetta, voi tuoda tuotantopanosmateriaaleja tullitta ja saada tähän tarkoitukseen välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Lopullinen viejä saattaa valmistuksen loppuun, ja sillä on velvollisuus viedä valmis tuote.

iv) Vientiin rinnastettava toiminta: Tässä alajärjestelmässä pääurakoitsija voi tuoda tullitta tuotantopanoksia, joita tarvitaan sellaisten tuotteiden valmistukseen, joita myydään vientitavaroihin rinnastettavina tuotteina FTP 09–14 -asiakirjan ja FTP 04–09 -asiakirjan kohdan 8.2 alakohdissa b–f, g, i ja j mainituille asiakasryhmille. Intian viranomaisten mukaan vientiin rinnastettavalla toiminnalla tarkoitetaan sellaisia liiketoimia, joissa toimitetut tavarat eivät poistu maasta. Eräitä toimituksia pidetään vientiin rinnastettavina edellyttäen, että tavarat on valmistettu Intiassa, esimerkiksi tavaratoimituksia vientiin suuntautuneille yksiköille tai erityistalousalueille sijoittautuneille yrityksille.

v) Ennakkoluovutusasiakirjat (Advance Release Orders, ARO): Ennakkoluvan haltija, joka aikoo suoran tuonnin sijasta hankkia tuotantopanokset kotimarkkinoilta, voi halutessaan käyttää niiden hankkimiseen ARO-asiakirjoja. Tällöin ennakkohyväksynnät vahvistetaan ARO-asiakirjoiksi ja siirretään kotimaiselle toimittajalle niissä eriteltyjen tuotantopanosten toimituksen yhteydessä. ARO-asiakirjat oikeuttavat kotimaisen toimittajan tiettyihin vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviin etuihin, joita selostetaan FTP 04–09 -asiakirjan ja FTP 09–14 -asiakirjan 8.3 kohdassa (välitoimituksia / vientiin rinnastettavaa toimintaa koskevan AAS-järjestelmän soveltaminen, vientiin rinnastettavan toiminnan palautusjärjestelyt ja lopullisen valmisteveron palautus). ARO-järjestelmässä verot ja tullit palautetaan tuotteen toimittajalle eikä lopulliselle viejälle tullinpalautusjärjestelmässä. Verot/tullit voidaan palauttaa sekä kotimarkkinoilta hankittuja että tuotuja tuotantopanoksia käytettäessä.

vi) Kotimaiset remburssit ja vastaremburssit: Myös tämä alajärjestelmä koskee kotimarkkinatoimituksia ennakkoluvan haltijalle. Ennakkoluvan haltija voi pyytää pankilta kotimaisen remburssin avaamista kotimaisen toimittajan hyväksi. Pankki kirjaa lupaan suorassa tuonnissa ainoastaan sellaisten tavaroiden arvon ja määrän, jotka on hankittu kotimarkkinoilta tuonnin sijaan. Kotimainen toimittaja on oikeutettu tiettyihin vientiin rinnastettavassa toiminnassa myönnettäviin etuihin, joita selostetaan FTP 04–09 -asiakirjan ja FTP 09–14 -asiakirjan kohdassa 8.3, kuten välitoimituksiin tai vientiin rinnastettavaa toimintaa koskevan AAS-järjestelmän soveltamiseen, vientiin rinnastettavan toiminnan palautusjärjestelyihin ja lopullisen valmisteveron palautukseen.

(23)

Pyynnön esittäjän todettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saaneen etua ainoastaan yhdestä tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä alajärjestelmästä, joka on iv-kohdassa käsitelty vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tuki. Sen vuoksi ei ole tarpeen määrittää tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuutta muiden, käyttämättömien alajärjestelmien suhteen.

(24)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vientiin rinnastettavaan toimintaan hyödynnetyn AAS-tuen käytön osalta Intian viranomaiset määräävät sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrän ja arvon, ja ne kirjataan lupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat lupaan. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän nk. SION-vakionormien perusteella. Useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle, on olemassa Intian viranomaisten julkaisemat SION-vakionormit.

(25)

Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkohyväksynnän haltija on laissa velvoitettu jokaista lupaa varten pitämään yllä todellista kulutusta vastaavaa rekisteriä tullitta tuotujen tai kotimarkkinoilta hankittujen tuotteiden kulutuksesta ja käytöstä (HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdat 4.26 ja 4.30 sekä lisäys 23). Ulkopuolisen laillistetun tilintarkastajan / kustannusten ja töiden tarkastajan on varmennettava tämä rekisteri ja annettava todistus, jossa vahvistetaan, että määrätyt rekisterit ja niihin liittyvät tallenteet on tarkastettu ja että lisäyksen 23 mukaisesti toimitetut tiedot ovat kaikilta osin totuudenmukaiset ja asianmukaiset.

(26)	Vientivelvoite on täytettävä luvan antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa (24 kuukauden määräaika, jota voidaan pidentää kahdesti kuudella kuukaudella).

(27)

Todettiin, että tuotujen tuotantopanoksien ja vietyjen lopputuotteiden välillä ei ollut yhteyttä. Tarkastelun kohteena oleviksi tuotantopanoksiksi katsotaan myös raaka-aineet, joita käytetään alhaisemman jalostusasteen tuotteiden valmistukseen. Lisäksi todettiin, että pyynnön esittäjä ei säilyttänyt kaikista lisensseistä edellä 25 kappaleessa tarkoitettua kulutusta koskevaa pakollista rekisteriä, joka ulkopuolisen tilintarkastajan on mahdollista tarkastaa. Vaikka pyynnön esittäjä ei noudattanut kyseistä vaatimusta, se sai AAS-järjestelmästä etuuksia, jotka olivat todetun SION-normien yliarvioinnin vuoksi liiallisia sovellettaviin säännöksiin nähden.

d) Päätelmä

(28)	Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua tutkitulle viejälle.

(29)

Vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-järjestelmä on oikeudellisesti selkeästi vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Yritys ei voi saada tukia tästä järjestelmästä ilman vientisitoumusta.

(30)

Tässä tarkastelussa on siis todettu, että tässä tapauksessa sovellettua alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautusta koskeva määritelmä ja säännöt) sääntöjen mukainen. Intian viranomaiset eivät soveltaneet tarkastusjärjestelmää tai -menettelyä tehokkaasti varmistaakseen, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II luvun 4 kohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II luvun 2 kohta). SION-vakionormeja ei voida itsessään pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkistusjärjestelmänä, koska ne on todettu liian väljiksi ja on todettu, että Intian viranomaiset eivät peri liiallisia etuja takaisin. Viranomaiset eivät myöskään suorita asianmukaisesti pidettyyn todellista kulutusta koskevaan rekisteriin perustuvaa tehokasta valvontaa. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellaista olisi tavallisesti vaadittava, kun käytössä ei ole tehokasta tarkistusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 kohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 kohta). Lopuksi todettiin, että lain edellyttämää laillistettujen tilintarkastajien mukanaoloa tarkastusprosessissa ei ollut varmistettu.

(31)	Vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-järjestelmä mahdollistaa siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

e) Tuen määrän laskeminen

(32)

Koska sallittua tullinpalautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tältä osin on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja sen liitteessä I olevan i alakohdan mukaan ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellyttäen, että perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos siis todetaan, ettei asianmukaista valvontamenettelyä ole olemassa, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jääneen tulon) mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkijaviranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkijaviranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen.

(33)

Pyynnön esittäjän tuen määrä laskettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vientiin rinnastettavan toiminnan alajärjestelmän nojalla tuotujen raaka-aineiden kantamatta jääneiden tuontitullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella (osoittaja). Tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin tuen määrästä perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jos sitä koskeva pyyntö oli perusteltu. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaisviennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(34)	Tämän järjestelmän osalta pyynnön esittäjälle vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 0,52 prosenttia.

3.1.2 Tuontitullien hyvitysjärjestelmä (Duty Entitlement Passbook Scheme, DEPBS)

a) Oikeusperusta

(35)	DEPBS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 04–09 -asiakirjan ja FTP 09–14 -asiakirjan kohdassa 4.3 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdassa 4.

b) Tukikelpoisuus

(36)	Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

c) Käytännön toteutus

(37)

Tukikelpoinen viejä voi hakea DEPBS-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPBS-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Osuudet on määritetty SION-vakionormien (katso edellä oleva 24 kappale) perusteella ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannetun tullin perusteella riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei. DEPBS-prosentti tarkasteltavana olevalle tuotteelle tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 8 prosenttia ja enimmäisarvo 58 Rs/kg.

(38)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy ilmi muun muassa kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Tässä vaiheessa viejä tietää, kuinka suuren edun se saa. Sen jälkeen kun tulliviranomaiset ovat antaneet kyseisen asiakirjan, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen. DEPBS-prosenteista sovelletaan etua laskettaessa sitä, joka oli voimassa vienti-ilmoituksen tekohetkellä. Tämän vuoksi edun määrää ei ole mahdollista muuttaa takautuvasti.

(39)

Intian kirjanpitonormien mukaisesti DEPBS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteella tulona. Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin. DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 24 kuukauden ajan niiden myöntämisestä.

(40)

DEPBS-hyvitysten hakemukset tehdään sähköisesti, ja ne voivat kattaa rajoittamattoman määrän vientitapahtumia. Hakemukset on jätettävä viimeistään kolme kuukautta viennin jälkeen, mutta kuten HOP I 04–09 ja 09–14 -käsikirjan kohdassa 9.3 selvästi todetaan, määräajan jälkeen jätetyt hakemukset voidaan aina hyväksyä pienellä virhemaksulla (10 prosenttia hyvityksestä).

(41)	Pyynnön esittäjän todettiin käyttäneen tätä järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

d) Päätelmät

(42)

DEPBS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPBS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten myöntämästä taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. DEPBS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(43)	Lisäksi DEPBS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(44)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, kuten pyynnön esittäjä väitti. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän etuuksia.

e) Tuen määrän laskeminen

(45)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea.

(46)

DEPBS-järjestelmän etuuksien todettiin keskittyvän tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Edellä esitetyn perusteella on asianmukaista pitää DEPBS-järjestelmästä saatua etua kaikista järjestelmän mukaisista tarkasteltavana olevan tuotteen vientitapahtumista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summana.

(47)	Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja).

(48)

Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(49)	Edellä esitetyn perusteella tämän järjestelmän osalta pyynnön esittäjälle vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 7,52 prosenttia.

3.1.3 Tuotantohyödykkeiden tuonti etuustullein (Export Promotion Capital Goods Scheme, EPCGS)

a) Oikeusperusta

(50)	EPCGS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FTP 04–09 -asiakirjan ja FTP 09–14 -asiakirjan luvussa 5 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 5.

b) Tukikelpoisuus

(51)	Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

c) Käytännön toteutus

(52)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. EPCGS-järjestelmässä on sovellettu kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua 3 prosentin tuontitullia. Maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on vientivelvoitteen täyttämiseksi käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. FTP 09–14 -asiakirjan mukaan tuotantohyödykkeitä voi tuoda nollatullilla EPCGS-järjestelmän nojalla, mutta tällöin ajanjakso vientivelvoitteen täyttämistä varten on lyhyempi.

(53)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

d) Päätelmät

(54)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(55)	EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, koska lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(56)

EPCGS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa säädetään, tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

e) Tuen määrän laskeminen

(57)

Tuotantohyödykkeiden, joita käytetään petrokemian alalla ja muilla aloilla, joilla pyynnön esittäjä sai vastaavia etuuksia, tuonnissa kantamattomien tullien perusteella laskettiin tuen määrä perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä teollisuudenalalla. Määrään on lisätty korko, jotta se vastaisi paremmin ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Pyynnön esittäjän myyntiinsä soveltama kaupallinen korko katsottiin soveltuvaksi tähän tarkoitukseen.

(58)	Tuen määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti petrokemian alan ja muiden alojen, joilla vastaavia etuja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saatiin, viennin liikevaihdolle, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta ja näin ollen asianmukainen peruste.

(59)	Tämän järjestelmän osalta vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 1,49 prosenttia.

3.1.4 Focus Market -järjestelmä (Focus Market Scheme, FMS)

a) Oikeusperusta

(60)	FMS on kuvailtu yksityiskohtaisesti FTP 04–09 -asiakirjan kohdissa 3.9.1–3.9.2.2 ja FTP 09–14 -asiakirjan kohdissa 3.14.1–3.14.3 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan kohdissa 3.20–3.20.3 ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdissa 3.8–3.8.2.

b) Tukikelpoisuus

(61)	Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

c) Käytännön toteutus

(62)

Tässä järjestelmässä kaikkien tuotteiden vientiin HOP I 04–09 -asiakirjan ja HOP I 09–14 -asiakirjan lisäyksessä 37-C mainittuihin maihin voidaan myöntää tullihyvitystä, jonka suuruus on 2,5–3 prosenttia järjestelmän mukaan vietyjen tuotteiden FOB-arvosta. Tähän järjestelmään eivät sisälly tietyntyyppiset vientitapahtumat, esimerkiksi tuotujen tai kauttakuljetettujen tavaroiden vienti, vientiin rinnastettavat toimitukset, palvelujen vienti sekä erityistalousalueilla toimivien yksikköjen ja vientiin suuntautuneiden yksikköjen viennin liikevaihto. Tähän järjestelmään eivät myöskään kuulu tietyntyyppiset tuotteet, esimerkiksi timantit, jalometallit, malmit, viljat, sokeri sekä öljytuotteet.

(63)

FMS-järjestelmän tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, ja ne ovat voimassa 24 kuukautta hyvitykseen oikeuttavan todistuksen myöntämispäivästä. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa myöhemmin tapahtuvan tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan lukien.

(64)

Hyvitykseen oikeuttava todistus annetaan satamasta, josta tavarat on viety, sen jälkeen kun tavarat on lähetty. Intian viranomaiset eivät vaikuta tullihyvitysten myöntämiseen, kunhan pyynnön esittäjä toimittaa viranomaisille kopiot kaikista asiaan liittyvistä vientiasiakirjoista (esim. vientitilauksesta, laskuista, lähetysasiakirjoista, pankkitositteista).

d) Päätelmät

(65)

FMS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. FMS-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. FMS-tullihyvityksestä koituu myös etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(66)	Lisäksi FMS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea.

(67)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada FMS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada FMS-järjestelmän etuuksia. Viejä voi käyttää FMS-tullihyvityksiä tuodakseen tuotantohyödykkeitä, vaikkakaan tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen tullinpalautusjärjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

e) Tuen määrän laskeminen

(68)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä tarkasteltavana olevan tuotteen osalta laskettiin sen edun mukaan, joka järjestelmän käyttäjälle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, siten kuin pyynnön esittäjä oli sen kirjannut suoritusperusteella tulona tileihin vientihetkellä. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (osoittaja) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(69)	Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta välttämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja).

(70)	Tämän järjestelmän osalta pyynnön esittäjälle vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 0,87 prosenttia.

3.1.5 Focus Product Scheme (FPS)

(71)	Tutkimuksen aikana todettiin, että pyynnön esittäjä ei saanut mitään etuuksia FPS-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tässä tutkimuksessa.

3.1.6 Tuloverosta vapauttamista koskeva järjestelmä (ITES)

(72)	Tutkimuksen aikana todettiin, että pyynnön esittäjä ei saanut mitään etuuksia ITES-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tässä tutkimuksessa.

3.1.7 Gujaratin osavaltion Capital Invesment Incentive Scheme (CIIS)

(73)	Gujaratin osavaltio myöntää tukikelpoisille teollisuusyrityksille kannustimia liikevaihto- ja kauppaveron vapautuksen ja/tai lykkäämisen muodossa osavaltion taloudeltaan kehittymättömien alueiden teollisuuden kehittämiseksi.

a) Oikeusperusta

(74)

Kyseistä Gujaratin osavaltion käyttämää järjestelmää kuvataan yksityiskohtaisesti osavaltion 11 päivänä syyskuuta 1995 antamassa päätöslauselmassa N:o INC-1095/2000(3)/I, 1 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyssä osavaltion talousosaston tiedotteessa N:o (GHN-43) VAT-2006/S.5(2)(2)-TH ja Gujaratin arvonlisäverosääntöjen (2006) 18A–säännössä.

b) Tukikelpoisuus

(75)

Järjestelmästä voidaan myöntää tukia yrityksille, jotka perustavat kehittymättömälle alueelle uuden teollisuuslaitoksen tai laajentavat merkittävästi tällaisella alueella sijaitsevaa olemassa olevaa teollisuuslaitosta. On kuitenkin olemassa kattavat ei-tukikelpoisten tuotannonalojen luettelot, joiden perusteella tiettyjen toiminta-alojen yritykset eivät voi hyötyä kannustejärjestelmistä.

c) Käytännön toteutus

(76)

Järjestelmässä edellytetään, että yritysten on investoitava kehittymättömille alueille. Gujaratin osavaltion tietyt alueet luokitellaan eri luokkiin niiden taloudellisen kehittyneisyyden mukaan, kun taas tietyt muut alueet eivät voi lainkaan saada etuja näistä kannustejärjestelmistä. Kannusteiden määrää laskettaessa tärkeimpänä perusteena käytetään investoinnin määrää ja aluetta, jolle yritys sijoittautuu tai on sijoittautunut.

(77)	Kannusteita voidaan myöntää milloin tahansa, sillä ei ole olemassa aikarajoja kannusteita koskevien hakemusten tekemiselle tai määrällisten perusteiden täyttämiselle.

d) Päätelmä

(78)

Järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Ne ovat Gujaratin osavaltion taloudellista tukea, koska kannusteet eli tässä tapauksessa vapautukset liikevaihto- ja kauppaverosta vähentävät tuloja veroista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi näistä kannusteista koituu etua yritykselle, sillä ne parantavat sen taloudellista tilannetta, koska muutoin kannettavat verot jäävät maksamatta.

(79)

Lisäksi tämä järjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla alueellisesti erityinen, koska sitä voivat käyttää ainoastaan tietyt yritykset, jotka ovat investoineet tietyille asianomaisen osavaltion lainkäyttövaltaan kuuluville maantieteellisille alueille. Kyseisen alueen ulkopuolelle sijoittautuneet yritykset eivät voi käyttää niitä, ja edun taso vaihtelee lisäksi alueittain.

(80)	Intian viranomaisten CIIS-järjestelmä mahdollistaa siis tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

e) Tuen määrän laskeminen

(81)

Pyynnön esittäjä väitti, että se ei ole enää tukikelpoinen saadakseen CIIS-järjestelmän tukia yhdelle sen tehtaista. Tutkimus vahvisti väitteen paikkansa pitävyyden. Yrityksen toisen tehtaan tukikelpoisuus meni umpeen nykyisen tutkimuksen aikana. Kyseisten tehtaiden toimintaan saatuja tukia ei näin ollen otettu huomioon tuen määrässä.

(82)

Tuen määrä on laskettu sellaisen liikevaihto- tai kauppaveron määrän perusteella, joka tavanomaisesti olisi kertynyt tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, mutta jota ei tämän järjestelmän mukaisesti kannettu. Tukien määrät (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokonaismyynnille; se on nimittäjä, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin. Tukiprosentti oli 0,31 prosenttia.

3.1.8 Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä

(83)	Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien kokonaismäärä arvon perusteella ilmaistuna on pyynnön esittäjän osalta 10,73 prosenttia. Tuen määrä ylittää perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisen vähimmäistason.

(84)	Tästä syystä katsotaan, että tuen antaminen jatkui perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

3.2 Tukeen liittyvien muuttuneiden olosuhteiden pitkäkestoisuus

(85)	Perusasetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, ovatko tukeen liittyvät olosuhteet merkittävästi muuttuneet tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(86)

Kävi ilmi, että pyynnön esittäjä sai tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona edelleen Intian viranomaisilta tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Nykyisessä tarkastelussa selvitetty tukiaste oli lisäksi alhaisempi kuin edellisessä tarkastelussa määritetty. Käytettävissä ei ole näyttöä siitä, että järjestelmät poistettaisiin tai uusia järjestelmiä otettaisiin käyttöön lähitulevaisuudessa.

(87)

On osoitettu, että pyynnön esittäjä saa vähemmän tukea kuin aikaisemmin ja että sen todennäköisesti jatkossakin saama tuki on tasoltaan pienempi kuin edellisessä tarkastelussa määritettiin. Sen vuoksi katsotaan, että voimassa olevan toimenpiteen taso olisi korkeampi kuin vahinkoa aiheuttava tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava tuki ja että toimenpiteiden tasoa olisi siksi muutettava uusien havaintojen mukaiseksi.

4. TASOITUSTOIMENPITEET JA POLKUMYYNTITOIMENPITEET

4.1 Tasoitustoimenpiteet

(88)

Perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti ja menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettyjen nykyisen tarkastelun perusteiden mukaisesti vahvistetaan, että tukimarginaali on laskenut pyynnön esittäjän osalta 13,8 prosentista 10,7 prosenttiin, ja sen vuoksi tälle vientiä harjoittavalle tuottajalle asetuksella (EY) N:o 1286/2008 asetettua tasoitustullia on muutettava vastaavasti.

(89)	Muutettava tasoitustulli olisi määritettävä tässä tarkastelussa havaitulle uudelle tukitasolle, koska alkuperäisessä tukien vastaisessa tutkimuksessa määritetyt vahinkomarginaalit ovat edelleen suurempia.

(90)

Jotta raakaöljyn hintavaihteluiden aiheuttama PET:n hintavaihtelu ei johtaisi korkeampien tullien kantamiseen, alkuperäisessä tukien vastaisessa tutkimuksessa päädyttiin käyttämään erityistulleja. Katsotaan, että kyseistä lähestymistapaa olisi noudatettava samasta syystä myös nykyisessä tarkastelussa. Erityistullin tarkistettu määrä on näin ollen 90,4 euroa/tonni.

4.2 Polkumyyntitoimenpiteet

(91)	Tasoitustullin muutos vaikuttaa asetuksella (EY) N:o 192/2007 pyynnön esittäjän valmistaman PET:n tuonnille asetettuun lopulliseen polkumyyntitulliin.

(92)

Kaikissa aiemmissa tutkimuksissa polkumyyntitullia oikaistiin, jotta vältettäisiin vientituista saatavien etujen vaikutusten mahdollinen kaksinkertainen laskenta. Tässä suhteessa todettakoon, että polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan ja perusasetuksen 24 artiklan 1 kohdan mukaan mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynnin vastaisia että tasoitustoimenpiteitä polkumyynnistä tai vientituesta johtuvan saman tilanteen korjaamiseksi. Aiemmissa tutkimuksissa ja tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa todettiin, että tietyt tutkituista tukijärjestelmistä, joiden todettiin mahdollistavan tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton, olivat perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vientitukea. Muiden tukijärjestelmien ja erityisesti Intian CIIS-järjestelmän osalta ei ole näyttöä eikä väitteitä siitä, vaikuttavatko samanaikaisesti samalle tuotteelle asetetut polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteet kaksi kertaa samoja tukia vastaan ja missä määrin. Tarkemmin sanottuna ei ole mitään todisteita siitä, että CIIS alentaisi tuotteen vientihintaa eri tavalla kuin kotimarkkinoilla myytyjen tuotteiden hintaa. Näin ollen CIIS vaikuttaa samalla tavoin ja samassa laajuudessa hintoihin, joilla tuottaja myy tuotteita kotimaan markkinoilla ja vientimarkkinoilla.

(93)	Tällaisina nämä tuet vaikuttivat pyynnön esittäjän vientihintaan polkumyyntimarginaalia suurentavasti. Toisin sanoen alkuperäisessä polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa määritetyt lopulliset polkumyyntimarginaalit johtuivat osittain vientituista.

(94)

Näin ollen pyynnön esittäjään sovellettavia lopullisia polkumyyntitulleja on nyt oikaistava, jotta vientituista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saadun edun tarkistettu taso otetaan huomioon tässä osittaisessa välivaiheen tarkastelussa siten, että ne vastaavat tosiasiallista polkumyyntimarginaalia, joka jää jäljelle, kun vientitukien vaikutuksen korjaava oikaistu lopullinen tasoitustulli on otettu käyttöön.

(95)	Toisin sanoen uudet tukitasot on otettava huomioon aiemmin vahvistettujen polkumyyntimarginaalien oikaisemista varten.

(96)	Pyynnön esittäjän polkumyyntitullin olisi siis oltava 132,6 euroa/tonni.

(97)	Pyynnön esittäjälle sekä muille asiaan liittyville osapuolille ilmoitettiin niistä tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin ehdottaa menettelyn päättämistä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 193/2007 1 artiklan 2 kohdassa olevassa taulukossa Reliance IndustriesLimited -yritystä koskeva osa seuraavasti:

Maa

Yritys

Tasoitustulli

(euroa/tonni)

Taric-lisäkoodi

Intia

Reliance Industries Ltd

90,4

A181

2 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 192/2007 1 artiklan 2 kohdassa olevassa taulukossa Reliance Industries Limited -yritystä koskeva osa seuraavasti:

Maa

Yritys

Polkumyyntitulli

(euroa/tonni)

Taric-lisäkoodi

Intia

Reliance Industries Ltd

132,6

A181

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 2 päivänä syyskuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. DOWGIELEWICZ

(1) EUVL L 188, 18.7.2009, s. 93.

(2) EYVL L 301, 30.11.2000, s. 1.

(3) EUVL L 59, 27.2.2007, s. 34.

(4) EUVL L 340, 19.12.2008, s. 1.

(5) EYVL L 301, 30.11.2000, s. 21.

(6) EUVL L 59, 27.2.2007, s. 1.

(7) EYVL L 301, 30.11.2000, s. 88.

(8) EUVL C 151, 10.6.2010, s. 17.

(9) EUVL C 151, 10.6.2010, s. 15.

(10) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

		ISSN 1725-261X doi:10.3000/1725261X.L_2011.232.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		L 232

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	54. vuosikerta 9. syyskuu 2011

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET
		2011/530/EU
	*	Neuvoston päätös, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2011, Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön välisen tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä tehdyn yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittamisesta unionin puolesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta	1
		Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön välinen yhteistyöpöytäkirja tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä	2
		2011/531/EU
	*	Neuvoston päätös, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2011, EU–ICAO-sekakomiteassa omaksuttavasta Euroopan unionin kannasta, joka koskee päätöstä lentoturvallisuutta koskevan liitteen hyväksymisestä Euroopan unionin ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön väliseen tiiviimpää yhteistyötä koskevasta kehyksestä tehtyyn yhteistyöpöytäkirjaan	8
		ASETUKSET
	*	Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 905/2011, annettu 1 päivänä syyskuuta 2011, Intiasta peräisin olevan tietyn polyeteenitereftalaatin tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä	14
	*	Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 906/2011, annettu 2 päivänä syyskuuta 2011, lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaatin tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 193/2007 muuttamisesta sekä lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta muun muassa Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 192/2007 muuttamisesta	19
	*	Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 907/2011, annettu 6 päivänä syyskuuta 2011, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan erikoislujan polyesterilangan tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan erikoislujan polyesterilangan tuontia koskevan menettelyn päättämisestä annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1105/2010 muuttamisesta	29
		Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 908/2011, annettu 8 päivänä syyskuuta 2011, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	31

Yrityksen nimi	Kaupunki
Heilongjiang Longdi Co. Ltd	Harbin
Jiangsu Hengli Chemical Fibre Co. Ltd	Wujiang
Hyosung Chemical Fiber (Jiaxing) Co. Ltd	Jiaxing
Shanghai Wenlong Chemical Fiber Co. Ltd	Shanghai
Shaoxing Haifu Chemistry Fibre Co. Ltd	Shaoxing
Sinopec Shanghai Petrochemical Company	Shanghai
Wuxi Taiji Industry Co. Ltd	Wuxi”

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	AR	33,3
	EC	32,6
	MK	49,0
	ZZ	38,3
0707 00 05	AR	24,2
	TR	127,5
	ZZ	75,9
0709 90 70	AR	40,2
	EC	39,5
	TR	125,7
	ZZ	68,5
0805 50 10	AR	76,3
	CL	91,9
	MX	39,8
	PY	33,5
	TR	66,0
	UY	48,4
	ZA	82,6
	ZZ	62,6
0806 10 10	EG	156,9
	MA	175,2
	TR	118,3
	ZA	59,8
	ZZ	127,6
0808 10 80	CL	62,8
	CN	78,7
	NZ	105,6
	US	82,4
	ZA	89,4
	ZZ	83,8
0808 20 50	CN	74,4
	TR	116,3
	ZA	99,6
	ZZ	96,8
0809 30	TR	146,7
0809 30	ZZ	146,7
0809 40 05	BA	41,6
	KE	58,0
	ZZ	49,8