31.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 145/1

(1)

Ilmastonmuutosta koskevalla Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksella, joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta neuvoston päätöksellä 94/69/EY (3), pyritään vakiinnuttamaan ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet tasolle, jolla ihmisen toiminnan vaikutukset eivät aiheuta vaaraa ilmastojärjestelmälle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi maapallon vuotuisen keskilämpötilan kokonaisnousu ei saisi olla yli kahta celsiusastetta suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) neljäs arviointiraportti osoittaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi maailmanlaajuisen kasvihuonekaasupäästöjen kasvun olisi saavutettava huippunsa vuoteen 2020 mennessä. Eurooppa-neuvosto sitoutui 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 pitämässään kokouksessa selkeästi vähentämään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna ja 30 prosenttia siinä tapauksessa, että muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja että taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan pyrkimyksiin valmiuksiensa mukaisesti.

(2)

Komissio saattoi vuonna 2009 loppuun unionin kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelun, jossa keskityttiin kestävän kehityksen kannalta kaikkein pakottavimpiin ongelmiin, kuten liikenteeseen, ilmastonmuutokseen, kansanterveyteen ja energiansäästöön.

(3)

Jotta tarvittaviin päästövähennyksiin päästäisiin, jäsenvaltioiden ja unionin olisi toteutettava strategioita ja toimenpiteitä kaikilla unionin talouden aloilla, ei ainoastaan teollisuuden alalla ja energia-alalla. Jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä 23 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä 406/2009/EY (4) säädetään 10 prosentin keskimääräisestä päästövähennyksestä vuoden 2005 tasoihin verrattuna aloilla, kuten tieliikenteessä, jotka eivät kuulu unionin päästöoikeuksien kaupan järjestelmään, joka on perustettu kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä 13 päivänä lokakuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY (5). Tieliikenne on toiseksi suurin kasvihuonekaasu-päästöjen aiheuttaja unionissa, ja sen päästöt, mukaan lukien kevyiden kuljetusajoneuvojen päästöt, lisääntyvät edelleen. Jos tieliikenteen päästöt yhä kasvavat, se heikentää huomattavasti muilla aloilla toteutettuja ponnisteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

(4)

Unionin laajuiset uusia maantiekulkuneuvoja koskevat tavoitteet antavat valmistajille enemmän suunnitteluvarmuutta ja joustavuutta hiilidioksidin vähentämistä koskevien vaatimusten täyttämiseksi, kuin erilliset kansalliset vähennystavoitteet tarjoaisivat. Päästönormeja asetettaessa on tärkeää ottaa huomioon, miten ne vaikuttavat markkinoihin ja valmistajien kilpailukykyyn, mitä välittömiä ja välillisiä kustannuksia niistä aiheutuu liiketoiminnalle ja mitä etuja niistä saadaan, kun vauhditetaan innovointia sekä energiankulutuksen ja polttoainekustannusten vähentämistä.

(5)

Euroopan autoteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi olisi käytettävä kannustinjärjestelmiä, joissa esimerkiksi hyvitetään ekoinnovaatioita ja myönnetään superbonuksia.

(6)

Komissio korosti 7 päivänä helmikuuta 2007 antamissaan tiedonannoissa ”Yhteisön strategia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidien vähentämiseksi: uudelleentarkastelun tulokset” ja ”Kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehys 2000-lukua varten (CARS 21)”, että yhteisön tavoitetta uuden henkilöautokannan keskimääräisten päästöjen alentamiseksi tasolle 120 g CO2/km ei saavutettaisi vuoteen 2012 mennessä ilman lisätoimenpiteitä.

(7)

Näissä tiedonannoissa ehdotettiin kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta saavutettaisiin yhteisön tavoite uusien yhteisössä rekisteröityjen henkilöautojen tai kevyiden kuljetusajoneuvojen keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta tasolle 120 g CO2/km vuoteen 2012 mennessä; tarkoituksena on säätää pakollisista hiilidioksidipäästöjen vähennyksistä, joiden myötä saavutettaisiin keskimääräistä uutta ajoneuvokantaa koskeva tavoite 130 g CO2/km parantamalla moottoriteknologiaa, ja kevyiden kuljetusajoneuvojen päästöjä on tarkoitus vähentää edelleen 10 g CO2/km tai vastaava määrä, jos se on teknisesti tarpeen, muiden teknisten parannusten kuten polttoainetehokkuuden avulla.

(8)

Kevyiden kuljetusajoneuvojen päästöjen vähentämistavoitetta koskevien säännösten täytäntöönpanon pitäisi olla yhdenmukainen sen sääntelykehyksen kanssa, jonka mukaisesti pannaan täytäntöön uuden henkilöautokannan päästöille asetetut tavoitteet, jotka on vahvistettu päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 443/2009 (6).

(9)

Sääntelykehyksellä, jolla pyritään saavuttamaan uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen kannan keskimääräisten päästöjen tavoite, olisi varmistettava, että päästöjen vähentämistavoitteet ovat kilpailun kannalta tasapuolisia sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja kestäviä sekä sellaisia, että niissä otetaan huomioon eurooppalaisten ajoneuvojen valmistajien moninaisuus ja vältetään perusteettomasti vääristämästä niiden välistä kilpailua. Sääntelykehyksen olisi oltava sellainen, että unioni voi saavuttaa päästövähennystavoitteensa, ja sitä olisi täydennettävä muilla läheisemmin käyttöön liittyvillä välineillä, kuten eriytetyllä auto- ja energiaverotuksella tai toimenpiteillä, joilla rajoitetaan kevyiden kuljetusajoneuvojen nopeuksia.

(10)

Jotta kevyiden kuljetusajoneuvojen markkinoiden monimuotoisuus ja kyky vastata kuluttajien erilaisiin tarpeisiin säilyisi, kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidi-päästötavoitteet olisi määriteltävä lineaarisessa suhteessa autojen tarjoamaan hyötyyn. Tarkoituksenmukainen parametri tämän hyödyn kuvaamiseksi on auton massa, joka korreloi tämänhetkisten päästöjen kanssa ja johtaa näin ollen todenmukaisempiin ja kilpailun kannalta puolueettomiin tavoitteisiin. Lisäksi massaa koskevat tiedot ovat helposti saatavilla. Tietoja olisi kerättävä myös vaihtoehtoisista hyötyparametreista, kuten ”jalanjäljestä” (keskimääräinen raideväli kertaa akseliväli) ja hyötykuormasta, jotta voidaan helpottaa pitkän aikavälin arvioiden tekemistä hyötyperusteisesta lähestymistavasta.

(11)

Tässä asetuksessa edistetään aktiivisesti ekoinnovaatiota ja otetaan huomioon tekniikan tuleva kehittyminen, joka voi parantaa Euroopan autoteollisuuden kilpailukykyä pitkällä aikavälillä ja luoda korkealaatuisempia työpaikkoja. Jotta komissio voisi arvioida systemaattisesti ekoinnovaatioiden päästövähennysmahdollisuuksia, sen olisi harkittava mahdollisuutta sisällyttää ekoinnovointitoimia moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (7) 14 artiklan 3 kohdan nojalla tapahtuvaan testimenettelyjen tarkistamiseen ottaen huomioon tällaisen sisällyttämisen tekniset ja taloudelliset vaikutukset.

(12)

Kuluttajien mahdollisuudesta saada uusien henkilöautojen markkinoinnin yhteydessä polttoainetaloutta ja hiilidioksidipäästöjä koskevia tietoja 13 päivänä joulukuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/94/EY (8) edellytetään jo, että autoja koskevissa mainosjulkaisuissa annetaan loppukäyttäjille viralliset tiedot ajoneuvon hiilidioksidipäästöistä ja polttoaineenkulutuksesta. Komissio on mainosjulkaisuja koskevien direktiivin 1999/94/EY säännösten soveltamisesta muuhun tiedonvälitykseen 26 päivänä maaliskuuta 2003 antamassaan suosituksessa 2003/217/EY (9) tulkinnut tätä siten, että se sisältää mainonnan. Direktiivin 1999/94/EY soveltamisalaa olisi siten laajennettava koskemaan kevyitä kuljetusajoneuvoja, jotta kaikkien kevyiden kuljetusajoneuvojen mainoksissa olisi viimeistään vuonna 2014 annettava loppukäyttäjille viralliset tiedot ajoneuvon hiilidioksidipäästöistä ja polttoaineenkulutuksesta, jos mainonnassa esitetään energiaan tai hintaan liittyviä tietoja.

(13)

Ottaen huomioon asetuksen voimaantulon jälkeen markkinoille tuotavien, erittäin vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien ajoneuvotekniikkojen varhaisten sukupolvien huomattavan korkeat tutkimus- ja kehitys- sekä yksikkötuotantokustannukset, tällä asetuksella pyritään väliaikaisesti nopeuttamaan ja helpottamaan äärimmäisen vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien ajoneuvojen saattamista unionin markkinoille mainittujen ajoneuvojen kaupallistamisen alkuvaiheessa.

(14)

Tiettyjen vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttö voi vähentää polttoaineen koko elinkaaren aikaisia (”well to wheel”) hiilidioksidipäästöjä merkittävästi. Tämä asetus sisältää sen vuoksi erityisiä säännöksiä, joilla pyritään edistämään tiettyjä vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien ajoneuvojen käytön lisäämistä unionin markkinoilla.

(15)

Komission olisi 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä polttoaineenkulutusta ja sen mittaamista koskevan tiedon keruun tehostamiseksi harkittava asiaan liittyvän lainsäädännön muuttamista siten, että kaikkien ajoneuvojen varustaminen polttoaineenkulutusta osoittavalla mittarilla tehtäisiin pakolliseksi niille valmistajille, jotka hakevat tyyppihyväksyntää N1-luokan ajoneuvoille, sellaisina kuin ne on määritelty puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (10) liitteessä II.

(16)

Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus asetuksen (EY) N:o 443/2009 kanssa ja vältettäisiin väärinkäytökset, tavoitetta olisi sovellettava uusiin kevyisiin kuljetusajoneuvoihin, jotka rekisteröidään unionissa ensimmäistä kertaa ja joita ei ole aikaisemmin rekisteröity unionin ulkopuolella rajoitettua aikaa lukuun ottamatta.

(17)

Direktiivissä 2007/46/EY luodaan yhdenmukaistetut puitteet, joihin kuuluvat kaikkien direktiivin soveltamisalaan kuuluvien uusien ajoneuvojen hyväksyntää koskevat hallinnolliset säännökset ja yleiset tekniset vaatimukset. Tämän asetuksen noudattamisesta olisi oltava vastuussa sama taho, joka vastaa koko tyyppihyväksyntämenettelystä direktiivin 2007/46/EY mukaisesti ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta.

(18)

Valmistajien olisi voitava päättää itse, miten ne aikovat saavuttaa tämän asetuksen mukaiset tavoitteensa, ja niiden olisi voitava keskiarvottaa päästöt koko uudelle ajoneuvokannalleen sen sijaan, että jokaisen yksittäisen ajoneuvon olisi täytettävä hiilidioksidipäästötavoitteet. Valmistajia olisi siksi vaadittava varmistamaan, että kaikkien niiden uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen keskimääräiset päästöt, jotka rekisteröidään unionissa ja joista valmistajat ovat vastuussa, eivät ylitä näille ajoneuvoille asetettuja keskimääräisiä päästötavoitteita. Tämä vaatimus olisi sen käyttöönoton helpottamiseksi otettava käyttöön asteittain vuosina 2014–2017. Tämä on johdonmukaista asetuksessa (EY) N:o 443/2009 asetettujen määräaikojen ja säädetyn siirtymäajan kanssa.

(19)

Jotta voidaan varmistaa, että tavoitteissa otetaan huomioon pienten ja erikoistuneiden valmistajien erityispiirteet ja että tavoitteet vastaavat valmistajan vähennyspotentiaalia, näille valmistajille olisi asetettava vaihtoehtoisia päästövähennystavoitteita, joissa otetaan huomioon tietyn valmistajan ajoneuvojen tekniset mahdollisuudet vähentää hiilidioksidipäästöjä ja jotka ovat yhdenmukaisia kyseisen markkinasegmentin ominaispiirteiden kanssa. Tämä poikkeus olisi otettava huomioon liitteen I sisältämien päästötavoitteiden uudelleentarkastelussa, joka on saatettava päätökseen viimeistään vuoden 2013 alkuun mennessä.

(20)

Unionin strategiassa henkilöautojen ja kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi vahvistettiin kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka tavoitteena on saavuttaa unionin päästötavoite 120 g CO2/km vuoteen 2012 mennessä, ja esitettiin pidemmän aikavälin näkemys päästöjen lisävähennyksistä. Asetuksessa (EY) N:o 443/2009 otetaan tämä pidemmän aikavälin näkemys huomioon ja asetetaan uuden autokannan keskimääräiseksi päästötavoitteeksi 95 g CO2/km. Jotta varmistettaisiin yhdenmukaisuus tämän lähestymistavan kanssa ja annettaisiin valmistajille suunnitteluvarmuutta, kevyille kuljetusajoneuvoille olisi asetettava pitkän aikavälin hiilidioksidipäästötavoite, jota sovellettaisiin vuodesta 2020 alkaen.

(21)

Jotta valmistajilla olisi liikkumavaraa tämän asetuksen mukaisten tavoitteidensa saavuttamisessa, ne voivat halutessaan muodostaa yhteenliittymiä avoimelta ja syrjimättömältä pohjalta. Jos yhteenliittymä muodostetaan, yksittäisen valmistajan tavoitteet olisi korvattava yhteenliittymän yhteisellä tavoitteella, joka yhteenliittymän jäsenten olisi yhdessä saavutettava.

(22)

Valmistuneiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt olisi kohdennettava perusajoneuvon valmistajalle.

(23)

Jotta valmistuneiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästö- ja polttoainetehokkuusarvojen asianmukaisuus voidaan varmistaa, komission olisi esitettävä erityistä menettelyä ja tarvittaessa harkittava tyyppihyväksyntäsäädösten tarkistamista.

(24)

Tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi on otettava käyttöön tehokas valvontamekanismi, jolla säännösten noudattamista valvotaan.

(25)

Uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöt mitataan unionissa yhdenmukaisesti asetuksessa (EY) N:o 715/2007 säädetyn menetelmän mukaisesti. Tästä järjestelmästä koituvan hallinnollisen rasitteen saattamiseksi mahdollisimman vähäiseksi sen noudattamista olisi arvioitava niiden tietojen perusteella, jotka koskevat uusien ajoneuvojen rekisteröintejä unionissa ja jotka jäsenvaltiot ovat keränneet ja ilmoittaneet komissiolle. Jotta voidaan varmistaa noudattamisen arviointiin käytettävien tietojen johdonmukaisuus, tietojen keräämistä ja ilmoittamista koskevat säännöt olisi yhdenmukaistettava mahdollisimman pitkälle.

(26)

Direktiivissä 2007/46/EY edellytetään, että valmistajien on annettava kustakin uudesta kevyestä kuljetusajoneuvosta vaatimustenmukaisuustodistus ja että jäsenvaltiot hyväksyvät uuden kevyen kuljetusajoneuvon rekisteröinnin ja käyttöönoton ainoastaan, jos sillä on voimassa oleva vaatimustenmukaisuustodistus. Jäsenvaltioiden keräämien tietojen olisi oltava yhdenmukaisia valmistajan kevyelle kuljetusajoneuvolle antaman vaatimustenmukaisuustodistuksen kanssa ja perustuttava ainoastaan siihen. Vaatimustenmukaisuustodistusten tietoja varten olisi oltava unionin tietokanta. Sitä olisi käytettävä yhteisenä viitetietokantana, jonka avulla jäsenvaltiot voivat pitää helpommin yllä rekisteröintitietojaan ajoneuvojen ensirekisteröinnin yhteydessä.

(27)

Sitä, miten hyvin valmistajat saavuttavat tässä asetuksessa määritetyt tavoitteet, olisi arvioitava unionin tasolla. Valmistajien, joiden keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ylittävät tämän asetuksen nojalla sallitut keskimääräiset hiilidioksidipäästöt, olisi maksettava liikapäästömaksu kultakin kalenterivuodelta 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen. Maksun suuruuden olisi määräydyttävä sen perusteella, missä määrin valmistaja on ylittänyt raja-arvon. Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi liikapäästömaksumekanismin olisi oltava samanlainen kuin asetuksessa (EY) N:o 443/2009 säädetty mekanismi. Liikapäästömaksuista kertyviä määriä olisi pidettävä Euroopan unionin yleiseen talousarvioon otettavina tuloina.

(28)

Kansallisissa toimenpiteissä, joita jäsenvaltiot mahdollisesti pitävät voimassa tai ottavat käyttöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 193 artiklan mukaisesti, ei olisi, kun otetaan huomioon tämän asetuksen tavoite ja siinä säädetyt menettelyt, määrättävä lisäseuraamuksia tai ankarampia seuraamuksia valmistajille, jotka eivät täytä tämän asetuksen mukaisia tavoitteitaan.

(29)

Tämä asetus ei saisi rajoittaa unionin kilpailusääntöjen täysimääräistä soveltamista.

(30)

Olisi harkittava uusia menettelytapoja pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, erityisesti käyrän kaltevuutta, hyötyparametria ja liikapäästömaksujen järjestelmää.

(31)

Maantiekulkuneuvojen nopeudella on suuri vaikutus niiden polttoaineenkulutukseen ja hiilidioksidipäästöihin. Jos kevyillä kuljetusajoneuvoilla ei ole nopeusrajoituksia, on lisäksi mahdollista, että suurimmista nopeuksista vallitsee kilpailua, joka saattaa johtaa ylisuureen voimansiirtoon ja siihen liittyvään tehottomuuteen hitaampien käyttöolosuhteiden johdosta. Tästä syystä on asianmukaista tutkia tiettyjen moottoriajoneuvoluokkien nopeudenrajoittimien asettamisesta ja käytöstä yhteisössä 10 päivänä helmikuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/6/ETY (11) soveltamisalan laajentamisen toteuttamiskelpoisuutta, jotta siihen voitaisiin sisällyttää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat kevyet kuljetusajoneuvot.

(32)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, erityisesti yksityiskohtaisten sääntöjen hyväksyminen keskimääräisten päästöjen seurantaa ja ilmoittamista eli keskimääräisiä päästöjä koskevan tiedon keräämistä, rekisteröintiä, esittämistä, välittämistä, laskemista ja toimittamista varten ja liitteessä II säädettyjen vaatimusten soveltaminen sekä yksityiskohtaisten menettelyjen hyväksyminen liikapäästömaksujen keräämiseksi ja yksityiskohtaisten säännösten antaminen innovatiivisten teknologioiden hyväksymiseksi, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (12) mukaisesti.

(33)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti liitteessä II säädettyjen seuranta- ja ilmoitusvaatimusten muuttamiseksi tämän asetuksen soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella, liitteessä I tarkoitetun luvun M0 mukauttamiseksi uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen kolmen edeltävän kalenterivuoden keskimääräiseen massaan, sääntöjen hyväksymiseksi poikkeuskelpoisuuden arviointiperusteiden tulkinnasta, poikkeushakemusten sisällöstä ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisohjelmien sisällöstä ja arvioinnista sekä liitteessä I vahvistettujen kaavojen mukauttamiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon mahdolliset hiilidioksidipäästöjen mittaamisessa käytettävään sääntömääräiseen testausmenettelyyn tehdyt muutokset. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli hiilidioksidipäästöjä koskevien vaatimusten vahvistamista uusille kevyille kuljetusajoneuvoille, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

a)

’keskimääräisillä hiilidioksidipäästöillä’ kaikkien tietyn valmistajan valmistamien kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen keskiarvoa;

b)

’vaatimustenmukaisuustodistuksella’ direktiivin 2007/46/EY 18 artiklassa tarkoitettua todistusta;

c)

’valmistuneella ajoneuvolla’ ajoneuvoa, jolle on myönnetty tyyppihyväksyntä direktiivin 2007/46/EY mukaisen monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn tuloksena;

d)

’valmiilla ajoneuvolla’ ajoneuvoa, jonka ei tarvitse olla valmistunut, jotta se täyttäisi direktiivin 2007/46/EY sitä koskevat tekniset vaatimukset;

e)

’perusajoneuvolla’ ajoneuvoa, jota käytetään monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn alkuvaiheen aikana;

f)

’valmistajalla’ henkilöä tai elintä, joka vastaa hyväksyntäviranomaiselle kaikista EY:n tyyppihyväksyntämenettelyyn liittyvistä seikoista direktiivin 2007/46/EY mukaisesti sekä tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta;

g)

’massalla’ korilla varustetun ajokuntoisen ajoneuvon massaa vaatimustenmukaisuustodistuksen mukaisena ja direktiivin 2007/46/EY liitteessä I olevassa 2.6 kohdassa määriteltynä;

h)

’hiilidioksidipäästöillä’ kevyiden kuljetusajoneuvojen päästöjä, jotka on mitattu asetuksen (EY) N:o 715/2007 mukaisesti ja määritelty valmiin tai valmistuneen ajoneuvon vaatimustenmukaisuustodistuksessa hiilidioksidipäästöjen massaksi (yhdistetty);

i)

’päästötavoitteella’ tietyn valmistajan valmistamien uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen liitteen I mukaisesti määriteltyjen ohjeellisten hiilidioksidipäästöjen keskiarvoa tai, jos valmistajalle on myönnetty 11 artiklan nojalla poikkeus, kyseisen poikkeuksen mukaisesti määritettyä päästötavoitetta;

j)

’jalanjäljellä’ akselivälillä kerrottua keskimääräistä raideväliä vaatimustenmukaisuustodistuksen mukaisena ja direktiivin 2007/46/EY liitteessä I olevassa 2.1 ja 2.3 kohdassa määriteltynä;

k)

’hyötykuormalla’ eroa direktiivin 2007/46/EY liitteen II mukaisen suurimman teknisesti sallitun massan (kuormitettuna) ja ajoneuvon massan välillä.

a)

yrityksiä, jossa valmistajalla on suoraan tai välillisesti:

b)

yrityksiä, joilla on, suoraan tai välillisesti, a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet valmistajaan nähden;

c)

yrityksiä, joissa b alakohdassa tarkoitetulla yrityksellä on, suoraan tai välillisesti, a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet;

d)

yrityksiä, joissa valmistajalla on yhden tai useamman a, b tai c alakohdassa tarkoitetun yrityksen kanssa a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet taikka joissa kahdella tai useammalla a, b tai c alakohdassa tarkoitetuista yrityksistä on yhteisesti tällaiset oikeudet tai valtuudet;

e)

yrityksiä, joissa a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet ovat yhteisesti valmistajan tai yhden tai useamman siihen sidossuhteessa olevan a–d alakohdassa tarkoitetun yrityksen ja yhden tai useamman kolmannen osapuolen hallussa.

—

70 prosenttia vuonna 2014,

—

75 prosenttia vuonna 2015,

—

80 prosenttia vuonna 2016,

—

100 prosenttia vuodesta 2017 alkaen.

—

3,5:tä kevyttä kuljetusajoneuvoa vuonna 2014,

—

3,5:tä kevyttä kuljetusajoneuvoa vuonna 2015,

—

2,5:tä kevyttä kuljetusajoneuvoa vuonna 2016,

—

1,5:tä kevyttä kuljetusajoneuvoa vuonna 2017,

—

yhtä kevyttä kuljetusajoneuvoa vuodesta 2018.

a)

valmistajat, jotka kuuluvat yhteenliittymään;

b)

valmistaja, joka on nimetty yhteenliittymän johtajaksi ja joka toimii yhteenliittymän yhteystahona ja vastaa kaikkien niiden liikapäästömaksujen suorittamisesta, jotka yhteenliittymälle asetetaan 9 artiklan mukaisesti;

c)

selvitys siitä, että yhteenliittymän johtaja pystyy täyttämään b alakohdan mukaiset velvoitteensa.

a)

keskimääräiset hiilidioksidipäästöt;

b)

päästötavoite;

c)

rekisteröityjen ajoneuvojen kokonaismäärä.

a)

keskimääräiset hiilidioksidipäästöt edellisenä kalenterivuonna;

b)

päästötavoitteet edellisenä kalenterivuonna;

c)

valmistajan edellisen kalenterivuoden keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen ja sen kyseisen vuoden päästötavoitteen välinen ero.

a)

vuodesta 2014 vuoteen 2018:

b)

vuodesta 2019 alkaen:

(päästöylitys × 95 euroa) × uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen lukumäärä.

—

’päästöylityksellä’ sitä positiivista grammojen määrää kilometriä kohden, jolla valmistajan keskimääräiset hiilidioksidipäästöt, kun otetaan huomioon 12 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen innovatiivisten teknologioiden ansiosta saavutetut hiilidioksidipäästöjen vähennykset, ylittävät valmistajalle kyseiseksi kalenterivuodeksi tai siksi kalenterivuoden osaksi, jota 4 artiklan mukainen velvoite koskee, asetetun päästötavoitteen, pyöristettynä lähimpään kolmeen desimaaliin, ja

—

’uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen lukumäärällä’ tietyn valmistajan valmistamien ja kyseisenä kautena 4 artiklassa säädettyjen vaiheittaisten käyttöönottokriteerien mukaisesti rekisteröityjen uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen lukumäärää.

a)

valmistajan edellisen kalenterivuoden päästötavoite;

b)

valmistajan edellisen kalenterivuoden keskimääräiset hiilidioksidipäästöt;

c)

valmistajan edellisen kalenterivuoden keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen ja kyseisen vuoden päästötavoitteen välinen ero;

d)

kaikkien unionissa edellisenä kalenterivuonna rekisteröityjen uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt;

e)

kaikkien unionissa edellisenä kalenterivuonna rekisteröityjen uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen keskimääräinen massa.

a)

ei kuulu sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään; tai

b)

kuuluu sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään, joka vastaa yhteensä alle 22 000 uudesta unionissa rekisteröitävästä kevyestä kuljetusajoneuvosta kalenterivuotta kohden; tai

c)

kuuluu sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään, mutta sillä on omat tuotantolaitokset ja suunnittelukeskus.

a)

valmistajan nimi ja yhteyshenkilö;

b)

selvitys siitä, että valmistajalle voidaan myöntää 1 kohdan mukainen poikkeus;

c)

yksityiskohtaiset tiedot valmistajan valmistamista kevyistä kuljetusajoneuvoista, niiden massa ja hiilidioksidipäästöt mukaan lukien; ja

d)

päästötavoite, joka on valmistajan vähennysvalmiuksien mukainen, mukaan lukien taloudelliset ja tekniset mahdollisuudet vähentää valmistajan hiilidioksidipäästöjä, ja jossa otetaan huomioon valmistetun kevyen kuljetusajoneuvotyypin markkinoiden ominaisuudet.

a)

laitetoimittajan tai valmistajan on oltava vastuussa siitä, että innovatiivisten teknologioiden käytöllä voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä;

b)

innovatiivisilla teknologioilla on oltava todennettava osuus hiilidioksidin vähentämiseen;

c)

innovatiiviset teknologiat eivät saa kuulua hiilidioksidimittausten standarditestisyklin piiriin eivätkä sellaisten pakollisten säännösten soveltamisalaan, jotka johtuvat asetuksen (EY) N:o 443/2009 1 artiklassa tarkoitetuista täydentävistä lisätoimenpiteistä, joilla saavutetaan vähennys 10 g CO2/km, eivätkä ne saa olla pakollisia muiden unionin oikeuden säännösten nojalla.

—

keinot, joiden avulla voidaan vuoteen 2020 mennessä saavuttaa pitkän aikavälin tavoitteena oleva taso 147 g CO2/km kustannustehokkaalla tavalla, edellyttäen että tämän tavoitteen toteutettavuus varmistetaan päivitetyn vaikutustenarvioinnin tulosten perusteella, ja

—

tämän tavoitteen täytäntöönpanoon liittyvät näkökohdat, mukaan lukien liikapäästömaksu.

31.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 145/19

(1)

Neuvosto valtuutti 23 päivänä huhtikuuta 2007 komission aloittamaan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta neuvottelut vapaakauppasopimuksesta Korean tasavallan, jäljempänä ’Korea’, kanssa.

(2)

Neuvottelut on saatu päätökseen, ja Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välinen vapaakauppasopimus, jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin 6 päivänä lokakuuta 2010 (2), sai Euroopan parlamentin hyväksynnän 17 päivänä helmikuuta 2011 (3), ja sitä on määrä soveltaa sopimuksen 15.10 artiklan mukaisesti.

(3)

On tarpeen säätää menettelyt sopimuksen tiettyjen suojatoimenpiteitä koskevien määräysten soveltamiseksi.

(4)

Sopimuksen 3.5 artiklassa käytetyt ilmaisut ’vakava vahinko’, ’vakavan vahingon uhka’ ja ’siirtymäkausi’ olisi määriteltävä.

(5)

Suojatoimenpiteitä voidaan harkita ainoastaan, jos kyseistä tuotetta tuodaan unioniin sellaisina lisääntyneinä määrinä ja sellaisissa olosuhteissa, että tämä aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden unionin tuottajille vakavaa haittaa, kuten sopimuksen 3.1 artiklassa määrätään.

(6)

Suojatoimenpiteet olisi toteutettava jossakin sopimuksen 3.1 artiklassa tarkoitetuista muodoista.

(7)

Sopimuksen seurannan ja uudelleentarkastelun sekä tarpeellisten suojatoimenpiteiden määräämisen olisi oltava mahdollisimman avointa.

(8)

Komission olisi esitettävä vuosittain kertomus sopimuksen täytäntöönpanosta sekä suojatoimenpiteiden käytöstä.

(9)

Menettelyn käynnistämisestä olisi oltava yksityiskohtaiset säädökset. Komission olisi saatava jäsenvaltioilta tietoja, joihin sisältyy myös saatavilla oleva näyttö sellaisista tuonnin kehityssuuntauksista, jotka saattavat edellyttää suojatoimenpiteiden soveltamista.

(10)

Kaikkia Koreasta unionin alueelle tuotavia tuotteita koskevien tilastotietojen luotettavuus on siksi ratkaisevan tärkeässä asemassa, kun arvioidaan, täyttyvätkö suojatoimenpiteiden soveltamista koskevat edellytykset.

(11)

Joissain tapauksissa yhteen tai useampaan jäsenvaltioon keskittyneen tuonnin lisääntyminen saattaa sinällään aiheuttaa vakavaa vahinkoa tai vakavan vahingon uhan unionin tuotannonalalle. Jos yhteen tai useampaan jäsenvaltioon keskittynyt tuonti lisääntyy, komissio voi ottaa käyttöön ennakkovalvontatoimenpiteitä. Komissio selvittää perusteellisesti, miten tutkimuksen kohteena oleva tuote ja sen myötä samankaltaista tuotetta valmistava unionin tuotannonala voidaan määritellä tavalla, jolla saadaan käyttöön tehokas oikaisukeino samalla, kun noudatetaan tämän asetuksen ja sopimuksen mukaisia arviointiperusteita.

(12)

Jos on riittävästi alustavaa näyttöä, jonka nojalla menettelyn aloittaminen on perusteltua, komission olisi julkaistava sopimuksen 3.2 artiklan 2 kohdassa määrätty ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(13)

Olisi annettava yksityiskohtaiset säännökset tutkimusten aloittamisesta, asianomaisten osapuolten oikeudesta saada käyttöönsä ja tarkastaa kerättyjä tietoja ja asianomaisten osapuolten kuulemisesta sekä niiden mahdollisuudesta esittää huomautuksiaan sopimuksen 3.2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(14)

Komission olisi ilmoitettava Korealle kirjallisesti tutkimuksen aloittamisesta ja kuultava Koreaa sopimuksen 3.2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(15)

Samoin on sopimuksen 3.2 ja 3.3 artiklan nojalla tarpeen asettaa määräaikoja tutkimusten aloittamiselle ja mahdollisten toimenpiteiden aiheellisuuden määrittämiselle, jotta voidaan varmistaa, että tämä määrittäminen tapahtuu nopeasti, ja jotta voidaan parantaa kyseessä olevien talouden toimijoiden oikeusturvaa.

(16)

Tutkimuksen pitäisi edeltää mahdollisten suojatoimenpiteiden soveltamista, kuitenkin niin, että komissiolla on mahdollisuus soveltaa tilapäisiä toimenpiteitä sopimuksen 3.3 artiklassa tarkoitetuissa kriittisissä olosuhteissa.

(17)

Suojatoimenpiteitä olisi sovellettava ainoastaan sen laajuisina ja sen ajan, joka on tarpeen vakavan vahingon estämiseksi ja sopeutumisen helpottamiseksi. Suojatoimenpiteiden enimmäiskesto olisi määritettävä ja olisi annettava tällaisten toimenpiteiden jatkamista ja uudelleentarkastelua koskevat erityissäännökset sopimuksen 3.2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(18)

Tiivis seuranta helpottaa tutkimuksen aloittamista tai toimenpiteiden määräämistä koskevien päätösten tekemistä viipymättä. Komission olisi siksi sopimuksen soveltamispäivästä alkaen seurattava säännöllisesti arkaluonteisten alojen tuontia ja vientiä.

(19)

On tarpeen säätää tietyistä menettelyistä, jotka liittyvät sopimukseen liitetyn käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä tehdyn pöytäkirjan, jäljempänä ’alkuperäsääntöpöytäkirja’, 14 artiklan (Tullinpalautus tai tulleista vapauttaminen) soveltamiseen, jotta varmistetaan siinä määrättyjen mekanismien tehokas toiminta ja mahdollistetaan kattava tiedonvaihto asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

(20)

Koska tullinpalautuksen rajoittaminen on mahdollista vasta viiden vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta, voi olla tarpeen turvautua tämän asetuksen perusteella suojatoimenpiteisiin, jos tuontituotteille myönnetyistä tullinpalautuksista tai tulleista vapauttamisesta aiheutuu vakavaa vahinkoa tai vakavan vahingon uhka unionin tuottajille. Tällaisessa menettelyssä komission olisi arvioitava kaikkia unionin tuotannonalan tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä, mukaan lukien alkuperäsääntöpöytäkirjan 14 artiklan 2 kohdan 1 alakohdassa määrätyt edellytykset. Komission olisi siksi seurattava sopimuksen soveltamispäivästä alkaen Korean tilastoja niiltä arkaluonteisilta aloilta, joihin tullinpalautus saattaa vaikuttaa.

(21)

Komission olisi sopimuksen soveltamispäivästä alkaen seurattava myös erityisen tiiviisti Korean tuonnin ja viennin kehittymistä koskevia tilastotietoja, etenkin arkaluonteisilla aloilla.

(22)

Jäsenvaltiot voivat viitata tämän asetuksen mukaisten lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönottoon hakiessaan rahoitusta Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006 (4) nojalla.

(23)

Sopimuksen kahdenvälisen suojalausekkeen soveltaminen edellyttää yhdenmukaisia edellytyksiä väliaikaisten suojatoimenpiteiden ja lopullisten suojatoimenpiteiden toteuttamiselle, ennakkovalvontatoimenpiteiden toteuttamiselle ja tutkimuksen päättämiselle ilman toimenpiteitä. Komission olisi hyväksyttävä nämä toimenpiteet yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti.

(24)

Valvontatoimenpiteiden ja väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamisessa on aiheellista käyttää neuvoa-antavaa menettelyä, kun otetaan huomioon näiden toimenpiteiden vaikutukset ja niiden looginen järjestys suhteessa pysyvien suojatoimenpiteiden hyväksymiseen. Jos toimenpiteiden määräämisen viivästyminen aiheuttaisi vaikeasti korjattavaa vahinkoa, on välttämätöntä antaa komissiolle mahdollisuus hyväksyä välittömästi sovellettavia väliaikaisia toimenpiteitä.

(25)

Tätä asetusta olisi sovellettava vain unionista ja Koreasta peräisin oleviin tuotteisiin,

a)

’tuotteilla’ unionista tai Koreasta peräisin olevia tavaroita. Tutkimuksen kohteena oleva tuote saattaa erityisistä markkinaolosuhteista riippuen käsittää yhden tai useampia tullinimikkeitä tai niiden osia taikka muita unionin tuotannonalalla yleisesti käytettyjä tuoteluokitteluja;

b)

’asianomaisilla osapuolilla’ osapuolia, joihin kyseisen tuotteen tuonti vaikuttaa;

c)

’unionin tuotannonalalla’ unionin alueella toimivia samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden unionin tuottajia kokonaisuudessaan tai niitä unionin tuottajia, joiden yhteinen samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuotanto vastaa pääosaa kyseisten tuotteiden kokonaistuotannosta unionissa. Jos samankaltainen tai suoraan kilpaileva tuote on vain yksi useasta tuotteesta, joita unionin tuotannonalan muodostavat tuottajat valmistavat, tuotannonala määritellään samankaltaisen tai suoraan kilpailevan tuotteen valmistukseen sisältyväksi erityistoiminnoiksi;

d)

’vakavalla vahingolla’ unionin tuottajien tilanteen huomattavaa yleistä huononemista;

e)

’vakavan vahingon uhalla’ selvästi toteutumassa olevaa vakavaa vahinkoa. Vakavan vahingon uhkan olemassaolon määrittämisen on perustuttava todennettavissa oleviin tosiseikkoihin eikä pelkästään väitteeseen, arveluun tai vähäiseen mahdollisuuteen. Vakavan vahingon uhkan olemassaolon määrittämiseksi olisi otettava huomioon muun muassa 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden perusteella tehdyt ennusteet, arviot ja analyysit;

f)

’siirtymäkaudella’ tuotteen osalta jaksoa, joka alkaa 15.10 artiklan mukaisesta sopimuksen soveltamispäivästä ja päättyy kunkin tuotteen osalta tapauskohtaisesti kymmenen vuoden kuluttua joko tullin alentamisen tai poistamisen loppuun saattamisen päivämäärästä.

a)

suspendoidaan kyseiseen tuotteeseen sopimuksen mukaisesti sovellettava tullin lisäalennus; tai

b)

korotetaan tuotteen tullia määrään, joka ei ylitä alempaa seuraavista:

a)

esitetään yhteenveto saaduista tiedoista ja vaaditaan, että kaikki asiaa koskevat tiedot on toimitettava komissiolle;

b)

asetetaan määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat ilmoittaa näkemyksistään kirjallisesti ja antaa tietoja, jos ne on otettava huomioon tutkimuksen aikana;

c)

asetetaan määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat pyytää komissiota kuulemaan niitä suullisesti 5 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

31.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 145/28

(1)

Unioni on vuodesta 1971 myöntänyt kehitysmaille tullietuuksia yhteisön yleisessä tullietuusjärjestelmässä, jäljempänä ’GSP-järjestelmä’. GSP-järjestelmä on pantu täytäntöön yleisen tullietuusjärjestelmän, jäljempänä ’järjestelmä’, soveltamisesta annettavilla peräkkäisillä asetuksilla, joiden soveltamisaika on tavallisesti kolme vuotta.

(2)

Nykyinen järjestelmä vahvistettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 732/2008 (2), ja sitä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2011 asti. Tällä asetuksella olisi varmistettava, että järjestelmän toiminta jatkuu mainitun päivämäärän jälkeen.

(3)

Järjestelmään tehtävien parannusten olisi perustuttava komission ehdotukseen uudeksi asetukseksi, jäljempänä ’seuraava asetus’, jossa olisi otettava huomioon kaikki järjestelmän tavoitteiden saavuttamisen kannalta merkittävät, asetuksen (EY) N:o 732/2008 tehokkuuteen vaikuttavat seikat. Seuraavan asetuksen olisi sisällettävä tarvittavat muutokset sen varmistamiseksi, että järjestelmä toimii koko ajan tehokkaasti. Lisäksi komission ehdotuksessa on erittäin tärkeää ottaa huomioon kauppatilastot järjestelmän mukaisesta tuonnista vuoden 2009 kattavalla ajanjaksolla, sillä vuonna 2009 maailmankauppa, kauppa kehitysmaiden kanssa mukaan lukien, laski jyrkästi; nämä tiedot olivat saatavilla vasta heinäkuussa 2010. Yhtä tärkeää on varmistaa, että taloudelliset toimijat ja edunsaajamaat saavat riittävästi aikaa varautua seuraavan asetuksen aiheuttamiin muutoksiin. Asetuksen (EY) N:o 732/2008 jäljellä oleva soveltamisaika ei sen vuoksi riitä siihen, että komissio valmistelee ehdotuksen, eikä seuraavan asetuksen hyväksymiseen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. On kuitenkin suotavaa varmistaa järjestelmän toiminnan jatkuvuus 31 päivän joulukuuta 2011 jälkeen siihen asti, kunnes seuraava asetus on hyväksytty ja sitä sovelletaan.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 732/2008 soveltamisen pidentämisajan olisi oltava rajallinen. Sen johdosta, ja jotta aika olisi riittävä uuden järjestelmän hyväksymiseen tarvittavan lainsäädäntömenettelyn läpiviemiselle, kyseisen asetuksen soveltamisaikaa olisi pidennettävä 31 päivään joulukuuta 2013 asti. Jos seuraava asetus tulee sovellettavaksi ennen edellä mainittua päivämäärää, soveltamisen pidentämisaikaa olisi vastaavasti lyhennettävä.

(5)

Samalla asetukseen (EY) N:o 732/2008 on tehtävä joitakin teknisiä muutoksia järjestelmän toiminnan jatkuvuuden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

(6)

Kehitysmaiden, jotka täyttävät edellytykset saada oikeuden kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevaan erityiseen kannustusmenettelyyn (GSP+), olisi voitava edelleen hyötyä menettelyyn sisältyvistä ylimääräisistä tullietuuksista, jos ne pyytävät sitä 31 päivään lokakuuta 2011 tai 30 päivään huhtikuuta 2013 mennessä ja jos komissio päättää myöntää sen niille vastaavasti 15 päivään joulukuuta 2011 tai 15 päivään kesäkuuta 2013 mennessä. Kehitysmaiden, joille on jo myönnetty etuuksia erityisen kannustusmenettelyn mukaisesti neuvoston asetuksessa (EY) N:o 732/2008 säädetystä kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevan erityisen kannustusmenettelyn edunsaajamaiden luettelosta 9 päivänä joulukuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/938/EY (3) ja edunsaajamaista, joilla on oikeus neuvoston asetuksessa (EY) N:o 732/2008 säädettyyn kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevaan erityiseen kannustusmenettelyyn 1 päivän heinäkuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2011 välisenä aikana, 9 päivänä kesäkuuta 2010 tehdyn komission päätöksen 2010/318/EU (4) nojalla, olisi saatava pitää etuudet nykyisen järjestelmän pidentämisen ajan.

(7)

Asetusta (EY) N:o 732/2008 olisi siksi muutettava vastaavasti,

1)

Korvataan nimi seuraavasti:

2)

Lisätään 8 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan alakohdat seuraavasti:

3)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan 10 artiklan 3 kohta seuraavasti:

5)

Korvataan 32 artiklan 2 kohdassa ilmaisu: ”31 päivään joulukuuta 2011” ilmaisulla: ”31 päivään joulukuuta 2013 tai uudessa asetuksessa säädettyyn päivämäärään asti sen mukaan, kumpi on aikaisempi.”

31.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 145/30

(1)

Jacques de Larosièren johtaman korkean tason asiantuntijaryhmän 25 päivänä helmikuuta 2009 julkaisemassa, komission pyytämässä loppuraportissa todetaan, että Euroopan unionin finanssialan valvontakehystä on vahvistettava, jotta finanssikriisien riski pienenisi ja jotta kriisit eivät olisi yhtä vakavia tulevaisuudessa. Siinä suositetaan pitkälle meneviä uudistuksia valvontarakenteeseen. Asiantuntijaryhmä katsoi myös, että olisi luotava Euroopan finanssivalvontajärjestelmä, johon kuuluisi kolme Euroopan valvontaviranomaista, yksi pankkialaa, yksi vakuutus- ja lisäeläkealaa ja yksi arvopaperialaa varten, ja suositteli Euroopan järjestelmäriskineuvoston perustamista.

(2)

Komissio esitti 4 päivänä maaliskuuta 2009 antamassaan tiedonannossa ”Elvytys Euroopassa”, että se ehdottaisi lainsäädäntöä, jolla luotaisiin Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, ja antoi tarkempaa tietoa tällaisen uuden valvontakehyksen mahdollisesta rakenteesta 27 päivänä toukokuuta 2009 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan finanssivalvonta”, jossa tähdennettiin luottoluokituslaitosten valvonnan erityisyyttä.

(3)

Eurooppa-neuvosto suositti 19 päivänä kesäkuuta 2009 antamissaan päätelmissä, että perustettaisiin Euroopan finanssivalvontajärjestelmä, joka muodostuisi kansallisten finanssivalvojien verkostosta, joka toimisi yhteistyössä perustettavan kolmen uuden Euroopan valvontaviranomaisen kanssa. Euroopan finanssivalvontajärjestelmällä olisi pyrittävä parantamaan kansallisen valvonnan laatua ja yhdenmukaisuutta, vahvistamaan rajat ylittävien ryhmittymien valvontaa perustamalla valvontakollegioita ja laatimaan eurooppalainen ohjekirja, jota sovellettaisiin sisämarkkinoilla kaikkiin finanssimarkkinoiden toimijoihin. Eurooppa-neuvosto tähdensi, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava valtuudet valvoa luottoluokituslaitoksia. Lisäksi komissiolla olisi edelleen oltava toimivalta valvoa perussopimusten ja erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen VII osaston I luvun yleisten kilpailusääntöjen noudattamista kyseisiä sääntöjä koskevien täytäntöönpanosäännösten mukaisesti.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (4) on perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’.

(5)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivallan laajuus olisi määritettävä selvästi, jotta finanssimarkkinoiden toimijat tietäisivät, mikä viranomainen on toimivaltainen luottoluokituslaitosten toimialalla. Arvopaperimarkkinaviranomaiselle olisi annettava yleinen toimivalta rekisteröintiin ja rekisteröityjen laitosten jatkuvaan valvontaan liittyvissä asioissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (5) nojalla.

(6)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi oltava yksin vastuussa luottoluokituslaitosten rekisteröinnistä ja valvonnasta. Silloin, kun arvopaperimarkkinaviranomainen on siirtänyt tiettyjä tehtäviä toimivaltaisille viranomaisille, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi edelleen oltava oikeudellisesti vastuussa. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten päälliköiden ja muun henkilöstön olisi osallistuttava arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksentekoprosessiin asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti ja toimittava arvopaperimarkkinaviranomaisen elinten, kuten sen hallintoneuvoston tai sen sisäisten lautakuntien, jäseninä. Arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava yksinomainen valta tehdä yhteistyösopimuksia tietojenvaihdosta kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa. Siltä osin kuin toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksentekoprosessiin tai suorittavat tehtäviä arvopaperimarkkinaviranomaisen nimissä, niiden olisi kuuluttava näiden yhteistyösopimusten soveltamisen piiriin.

(7)

Sellaisten tietojen avoimuudella, joita luokituksen saaneen rahoitusvälineen liikkeeseenlaskija antaa nimetylle luottoluokituslaitokselle, voi olla paljon mahdollista lisäarvoa markkinoiden toiminnan ja sijoittajansuojan kannalta. Siksi olisi mietittävä, miten parhaiten voitaisiin parantaa kaikkien rahoitusvälineiden luokitusten perustana olevien tietojen avoimuutta. Ensinnäkin tietojen ilmoittaminen muille rekisteröidyille tai sertifioiduille luottoluokituslaitoksille todennäköisesti vahvistaa luottoluokituslaitosten välistä kilpailua, koska se voi erityisesti johtaa ilman toimeksiantoa annettujen luokitusten määrän kasvuun. Luokitusten antamisen ilman toimeksiantoa tulisi edistää sitä, että jokaisesta rahoitusvälineestä käytetään useampaa kuin yhtä luokitusta. Se myös todennäköisesti auttaa välttämään mahdollisia eturistiriitoja erityisesti käytettäessä ”liikkeeseenlaskija maksaa” -mallia ja parantaa luottoluokitusten laatua. Toiseksi tällaisten tietojen ilmoittaminen koko markkinoille voisi myös parantaa sijoittajien mahdollisuutta kehittää omia riskianalyysejaan perustamalla asianmukaisen huolellisuutensa näihin lisätietoihin. Tällainen tietojen ilmoittaminen voisi myös johtaa siihen, että riippuvuus luottoluokituslaitosten antamista luottoluokituksista vähenee. Näiden perustavoitteiden saavuttamiseksi komission olisi analysoitava kysymyksiä perusteellisemmin tarkastelemalla edelleen tietojen ilmoittamista koskevan velvoitteen asianmukaista laajuutta, ottaen huomioon sen vaikutus paikallisiin arvopaperistamismarkkinoihin, vuoropuhelun eri osapuolten kanssa, markkinoiden ja sääntelyn kehittymisen valvonta sekä muilla lainkäyttöalueilla saadut kokemukset. Komission olisi tämän arvioinnin perusteella esitettävä asianmukaisia lainsäädäntöehdotuksia. Komission arviointien ja ehdotusten avulla olisi voitava määrittää avoimuutta koskevia uusia velvoitteita tavalla, joka vastaa parhaiten yleistä etua ja sijoittajansuojaa.

(8)

Koska luottoluokituksia käytetään koko unionissa, tavanomainen jako kotijäsenvaltion toimivaltaiseen viranomaiseen ja muihin toimivaltaisiin viranomaisiin sekä valvontakollegioiden harjoittaman koordinoinnin käyttö eivät ole kaikkein asianmukaisimpia menetelmiä luottoluokituslaitosten valvonnassa. Arvopaperimarkkinaviranomaisen perustamisen vuoksi tällaista rakennetta ei ole enää tarpeen pitää yllä. Rekisteröintimenettelyä olisi näin ollen järkeistettävä ja määräaikoja vastaavasti lyhennettävä.

(9)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi vastattava luottoluokituslaitosten rekisteröinnistä ja jatkuvasta valvonnasta, mutta sen ei tulisi vastata luottoluokitusten käyttäjien valvonnasta. Näin ollen asianomaisen alakohtaisen lainsäädännön nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset vastaisivat edelleen sen valvonnasta, miten finanssilaitokset ja muut yhteisöt (kuten luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset, vakuutusyhtiöt, jälleenvakuutusyhtiöt, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset (yhteissijoitusyritykset), ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset ja vaihtoehtoiset sijoitusrahastot), joita valvotaan kansallisella tasolla muiden finanssipalveluja koskevien direktiivien soveltamisen yhteydessä, käyttävät luottoluokituksia ja miten luottoluokituksia käytetään tarjousesitteissä.

(10)

Tarvitaan tehokas väline yhdenmukaisten teknisten standardien laatimiseksi, jotta voidaan helpottaa asetuksen (EY) N:o 1060/2009 päivittäistä soveltamista käytäntöön sekä varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset ja riittävä sijoittajan- ja kuluttajansuoja koko unionissa. Koska arvopaperimarkkinaviranomaisella on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, on tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia luonnokset teknisiksi standardeiksi.

(11)

Luottoluokituslaitosten alalla arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi toimitettava komissiolle teknisten standardien luonnoksia, jotka koskevat tietoja, jotka luottoluokituslaitoksen on annettava rekisteröintihakemusta varten, tietoja, jotka luottoluokituslaitoksen on annettava sertifiointihakemusta varten ja joiden perusteella arvioidaan sen systeemistä merkitystä rahoitusmarkkinoiden vakauden tai luotettavuuden kannalta, sekä lisäksi sellaisten tietojen esittämistä – rakenne, muoto, tapa ja ilmoituskausi mukaan luettuina –, jotka luottoluokituslaitosten on julkistettava ja joiden avulla arvioidaan, ovatko luottoluokitusmenetelmät asetuksessa (EY) N:o 1060/2009 säädettyjen vaatimusten mukaisia, ja arvopaperimarkkinaviranomaisen suorittamaa jatkuvaa valvontaa varten luottoluokituslaitoksilta edellytettyjen säännöllisten luokitustietojen sisältöä ja muotoa. Teknisten sääntelystandardien luonnosten olisi oltava komission hyväksymiä asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti, jotta standardeilla olisi sitovia oikeusvaikutuksia. Kehittäessään teknisten standardien luonnoksia arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi otettava huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean jo antamat ohjeet ja päivitettävä ne, jos se katsoo sen asianmukaiseksi ja tarpeelliseksi asetuksen (EY) N:o 1060/2009 sisällön kannalta.

(12)

Aloilla, joihin teknisiä sääntelystandardeja ei sovelleta, arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava toimivalta antaa ja saattaa ajan tasalle asetuksen (EY) N:o 1060/2009 soveltamista koskevia ohjeita, jotka eivät ole sitovia.

(13)

Jotta arvopaperimarkkinaviranomainen voisi suorittaa tehtävänsä tehokkaasti, sen olisi voitava vaatia pyynnön tai päätöksen nojalla kaikki tarpeelliset tiedot luottoluokituslaitoksilta, luottoluokitustoimintaan osallistuvilta henkilöiltä, luottoluokitelluilta yhteisöiltä ja niihin liittyviltä kolmansilta osapuolilta, kolmansilta osapuolilta, joille luottoluokituslaitokset ovat ulkoistaneet operatiivisia toimintoja, sekä muilta henkilöiltä, jotka läheisesti ja merkittävästi liittyvät tai ovat muulla tavoin yhteydessä luottoluokituslaitoksiin tai luottoluokitustoimintaan. Näitä muita henkilöitä olisivat esimerkiksi luottoluokituslaitoksen henkilöstö, joka ei suoraan osallistu luottoluokitustoimintaan mutta jolla luottoluokituslaitoksessa suorittamansa tehtävän vuoksi saattaa olla tärkeää tietoa tietystä tapauksesta. Myös yritykset, jotka ovat tarjonneet luottoluokituslaitokselle palveluja, saattavat kuulua tähän ryhmään. Luottoluokituksia käyttävät yritykset eivät kuuluisi tähän ryhmään. Jos arvopaperimarkkinaviranomainen vaatii tällaisia tietoja pyynnön nojalla, pyynnön kohde ei ole velvollinen antamaan tietoja, mutta jos se toimii näin vapaaehtoisesti, annetut tiedot eivät saisi olla virheellisiä tai harhaanjohtavia. Tällaiset tiedot olisi annettava saataville viipymättä.

(14)

Jotta arvopaperimarkkinaviranomainen voisi tehokkaasti käyttää valvontavaltuuksiaan, sillä olisi oltava oikeus suorittaa tutkimuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia.

(15)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava kaikki asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti vaadittavat tiedot, ja avustettava arvopaperimarkkinaviranomaista ja tehtävä yhteistyötä sen kanssa. Arvopaperimarkkinaviranomaisen ja toimivaltaisten viranomaisten olisi myös tehtävä tiivistä yhteistyötä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten valvonnasta vastaavien, alakohtaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi voitava siirtää erityisiä valvontatehtäviä jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle esimerkiksi silloin, kun valvontatehtävä vaatii paikallisten olojen tuntemusta ja niihin liittyvää kokemusta, joita on helpommin olemassa kansallisella tasolla. Mahdollisia tehtäviä, jotka olisi voitava siirtää, ovat erityisten tutkintatehtävien ja paikalla tehtävien tarkastusten suorittaminen. Ennen tehtävien siirtämistä arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi kuultava asianomaista toimivaltaista viranomaista tehtävien siirtämiseen liittyvistä yksityiskohtaisista ehdoista, muun muassa siirrettävän tehtävän laajuudesta, tehtävän suorittamisen aikataulusta sekä tarvittavan tiedon välittämisestä arvopaperimarkkinaviranomaisen toimesta ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi korvattava toimivaltaisille viranomaisille siirretyn tehtävän suorittaminen komission delegoituna säädöksenä hyväksymän maksuja koskevan asetuksen mukaisesti. Arvopaperimarkkinaviranomaisen ei kuitenkaan olisi voitava siirtää rekisteröintipäätöstä.

(16)

On tarpeen varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää arvopaperimarkkinaviranomaista tutkimaan, täyttyvätkö luottoluokituslaitoksen rekisteröinnin peruuttamista koskevat edellytykset, ja pyytää arvopaperimarkkinaviranomaiselta luokitusten käytön keskeyttämistä, jos luottoluokituslaitoksen katsotaan toistuvasti rikkovan asetusta (EY) N:o 1060/2009 vakavalla tavalla. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi arvioitava pyyntö ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet.

(17)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi voitava määrätä uhkasakkoja, joiden avulla luottoluokituslaitokset pakotetaan lopettamaan rikkominen, antamaan arvopaperimarkkinaviranomaisen vaatimat täydelliset tiedot taikka suostumaan tutkimukseen tai paikalla suoritettavaan tarkastukseen.

(18)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi myös voitava määrätä luottoluokituslaitoksille sakkoja, kun ne sen mielestä ovat tahallaan tai tuottamuksellisesti rikkoneet asetusta (EY) N:o 1060/2009. Sakkojen olisi vastattava rikkomisten vakavuutta. Rikkomiset olisi jaettava eri ryhmiin, joille määrätään tietynsuuruisia sakkoja. Jotta voitaisiin laskea tiettyä rikkomista vastaavan sakko, arvopaperimarkkinaviranomaisen pitäisi käyttää kaksivaiheista menetelmää, jossa määritetään sakon perusmäärä ja tarvittaessa perusmäärän mukauttaminen tietyillä kertoimilla. Perusmäärän määrittämisessä olisi otettava huomioon asianomaisen luottoluokituslaitoksen vuosittainen liikevaihto, ja mukautuksia olisi tehtävä suurentamalla tai pienentämällä perusmäärää käyttämällä erilaisia kertoimia tämän asetuksen mukaisesti.

(19)

Tällä asetuksella määritetään raskauttaviin tai lieventäviin olosuhteisiin liittyvät kertoimet, jotta arvopaperimarkkinaviranomainen saisi tarvittavat välineet päättääkseen siitä, millainen sakko on oikeasuhteinen luottoluokituslaitoksen rikkomiseen nähden, kun otetaan huomioon tilanne, jossa rikkomiseen on syyllistytty.

(20)

Ennen sakkojen tai uhkasakkojen määräämistä koskevaa päätöstä arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi annettava menettelyn kohteina oleville henkilöille mahdollisuus tulla kuulluiksi, jotta kunnioitettaisiin näiden henkilöiden puolustautumisoikeuksia.

(21)

Jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava toimivalta vahvistaa ja panna täytäntöön sellaisia seuraamuksia koskevat säännöt, joita sovelletaan silloin, kun finanssilaitokset ja muut yhteisöt rikkovat velvollisuuttaan käyttää sääntelytarkoituksiin ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1060/2009 mukaisesti rekisteröityjen luottoluokituslaitosten antamia luottoluokituksia.

(22)

Asetuksella ei olisi luotava ennakkotapausta rahallisille tai ei-rahallisille seuraamuksille, joita Euroopan valvontaviranomaiset määräävät rahoitusmarkkinoiden toimijoille tai muille yrityksille muuntyyppiseen toimintaan liittyen.

(23)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi pidättäydyttävä määräämästä sakkoja tai uhkasakkoja tapauksissa, joissa aiempi samojen tosiseikkojen tai olennaisilta osiltaan samanlaisten tosiseikkojen perusteella annettu vapauttava tai langettava päätös on tullut lainvoimaiseksi kansallisen oikeuden mukaisen rikosoikeudellisen menettelyn tuloksena.

(24)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen määräämien sakkojen ja uhkasakkojen olisi oltava täytäntöönpanokelpoisia, ja niiden täytäntöönpanoon olisi sovellettava sen valtion säännöksiä lainkäytöstä riita-asioissa, jonka alueella täytäntöönpano tapahtuu. Lainkäyttöä riita-asioissa koskevat säännökset eivät sisällä rikosmenettelyä koskevia sääntöjä, mutta niiden olisi voitava sisältää hallinnollisia menettelysääntöjä.

(25)

Kun luottoluokituslaitos on syyllistynyt rikkomiseen, arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava valtuudet toteuttaa ainakin seuraavia valvontatoimenpiteitä: vaatia luottoluokituslaitosta lopettamaan rikkominen, keskeyttää luokitusten käyttö sääntelytarkoituksiin, kieltää väliaikaisesti luottoluokituslaitosta antamasta luokituksia ja – viimeisenä keinona – peruuttaa rekisteröinti, jos luottoluokituslaitos on vakavasti tai toistuvasti rikkonut asetuksen (EY) N:o 1060/2009 säännöksiä. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi sovellettava valvontatoimenpiteitä ottaen huomioon rikkomisen luonne ja vakavuus sekä suhteellisuusperiaate. Ennen valvontatoimenpiteitä koskevan päätöksen tekemistä arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi varattava henkilöille, joita menettely koskee, tilaisuus tulla kuulluksi, jotta kunnioitettaisiin näiden henkilöiden puolustautumisoikeuksia.

(26)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan sekä jäsenvaltioiden valtiosääntöperinteiden periaatteita. Niinpä tätä asetusta olisi tulkittava ja sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti, mukaan lukien lehdistönvapauteen ja ilmaisunvapauteen tiedotusvälineissä liittyvät periaatteet ja niiden, jotka eivät puhu tai ymmärrä oikeudenkäynnin kieltä, oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin, sillä se sisältyy oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan yleiseen oikeuteen.

(27)

Oikeusvarmuuden vuoksi on asianmukaista vahvistaa selkeät siirtymätoimenpiteet tiedostojen ja valmisteluasiakirjojen siirtämiseksi toimivaltaisilta viranomaisilta arvopaperimarkkinaviranomaiselle.

(28)

Toimivaltaisen viranomaisen luottoluokituslaitokselle myöntämän rekisteröinnin olisi oltava edelleen voimassa koko unionissa sen jälkeen, kun valvontavalta on siirretty toimivaltaisilta viranomaisilta arvopaperimarkkinaviranomaiselle.

(29)

Komissiolle olisi annettava valtuudet antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisia delegoituja säädöksiä niiden perusteiden muuttamisesta ja täsmentämisestä, joilla arvioidaan kolmannen maan sääntely- ja valvontakehyksen vastaavuutta, jotta voidaan ottaa huomioon rahoitusmarkkinoiden muutokset, maksuja koskevan asetuksen antaminen, sakkoja ja uhkasakkoja koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja asetuksen (EY) N:o 1060/2009 liitteiden muuttaminen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset myös asiantuntijatasolla.

(30)

Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että Euroopan parlamentti ja neuvosto saavat varhain ja jatkuvasti tietoja tarvittavista asiakirjoista.

(31)

Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi voitava vastustaa delegoitua säädöstä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa olisi voitava tärkeillä aihealueilla pidentää kolmella kuukaudella. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi myös voitava ilmoittaa muille toimielimille, etteivät ne aio vastustaa säädöstä. Tämä delegoitujen säädösten pikainen hyväksyminen on asianmukaista erityisesti silloin, kun on noudatettava määräaikoja, esimerkiksi silloin, kun perussäädöksessä asetetaan komissiolle määräaikoja delegoitujen säädösten antamiseksi.

(32)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklaa koskevassa julistuksessa, joka on Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjan liitteenä, konferenssi pani merkille, että komissio aikoo vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti jatkaa jäsenvaltioiden nimeämien asiantuntijoiden kuulemista valmistellessaan sellaisia rahoituspalvelualaa koskevia säädöksiä, jotka annetaan säädösvallan siirron nojalla.

(33)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (6) sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn asetusta (EY) N:o 1060/2009 sovellettaessa.

(34)

Yksilön suoja henkilötietojen käsittelyn osalta kuuluu yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (7) soveltamisalaan, ja asetusta sovelletaan kokonaisuudessaan asetuksen (EY) N:o 1060/2009 soveltamiseksi suoritettuun henkilötietojen käsittelyyn.

(35)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat tehokkaan ja toimivan valvontakehyksen perustaminen luottoluokituslaitoksia varten siten, että luokitustoiminnan valvonta unionissa annetaan yhden ainoan valvontaviranomaisen tehtäväksi, keskitetyn asiointipisteen antaminen luottoluokituslaitoksille ja sääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen varmistaminen luottoluokituslaitosten osalta, vaan ne voidaan valvottavan luokitustoiminnan unionin laajuisen rakenteen ja valvottaviin luottoluokitustoimintoihin kohdistuvien vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(36)

Luottoluokituslaitoksista annettua asetusta (EY) N:o 1060/2009 olisi sen vuoksi muutettava,

1)

Lisätään 3 artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

2)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan 6 artiklan 3 kohta seuraavasti:

5)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Ulkoistaminen

Tärkeiden operatiivisten toimintojen ulkoistamista ei saa toteuttaa tavalla, joka heikentäisi olennaisesti luottoluokituslaitoksen sisäisen valvonnan laatua ja arvopaperimarkkinaviranomaisen mahdollisuuksia seurata, miten luottoluokituslaitos täyttää tämän asetuksen mukaiset velvoitteensa.”

6)

Korvataan 10 artiklan 6 kohta seuraavasti:

”6.   Luottoluokituslaitoksen on varmistettava, että se ei käytä arvopaperimarkkinaviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen nimeä siten, että tämä voitaisiin tulkita osoitukseksi tai viitteeksi siitä, että arvopaperimarkkinaviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen on vahvistanut tai hyväksynyt luottoluokituslaitoksen luottoluokitukset tai luottoluokitustoiminnan.”

7)

Korvataan 11 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2.   Luottoluokituslaitosten on pantava arvopaperimarkkinaviranomaisen perustamassa keskustietokannassa saataville tiedot aikaisemmasta toiminnastaan, mukaan luettuna tiedot luokitusten muuttamisvälistä, ja aikaisemmin antamistaan luottoluokituksista ja niiden muutoksista. Luottoluokituslaitosten on toimitettava tiedot tähän keskustietokantaan arvopaperimarkkinaviranomaisen määräämässä vakiomuodossa. Arvopaperimarkkinaviranomaisen on asetettava nämä tiedot julkisesti saataville ja julkaistava vuosittain yhteenveto havaituista tärkeimmistä kehityssuunnista.

3.   Luottoluokituslaitoksen on toimitettava vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta arvopaperimarkkinaviranomaiselle liitteessä I olevan E jakson II osan 2 kohdassa mainittuja seikkoja koskevat tiedot.”

8)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

9)

Korvataan 15–21 artikla seuraavasti:

”15 artikla

Rekisteröintihakemus

1.   Luottoluokituslaitoksen on tehtävä rekisteröintihakemus arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Hakemuksessa on oltava liitteessä II mainittuja seikkoja koskevat tiedot.

2.   Jos rekisteröintihakemuksen tekee luottoluokituslaitosten ryhmä, ryhmän on valtuutettava yksi jäsenistään toimittamaan hakemus ryhmän puolesta arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Valtuutetun luottoluokituslaitoksen on toimitettava tiedot liitteessä II mainituista seikoista kunkin ryhmän jäsenen osalta.

3.   Luottoluokituslaitoksen on esitettävä hakemuksensa millä tahansa unionin toimielinten virallisella kielellä. Muuhun arvopaperimarkkinaviranomaisen sekä luottoluokituslaitosten ja niiden henkilöstön väliseen viestintään sovelletaan Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetun asetuksen N:o 1 (13) säännöksiä soveltuvin osin.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on kahdenkymmenen työpäivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta arvioitava, onko hakemus täydellinen. Jos hakemus ei ole täydellinen, arvopaperimarkkinaviranomaisen on asetettava määräaika, jossa luottoluokituslaitoksen on toimitettava lisätiedot.

Kun arvopaperimarkkinaviranomainen on varmistunut siitä, että hakemus on täydellinen, sen on ilmoitettava tästä luottoluokituslaitokselle.

16 artikla

Luottoluokituslaitoksen rekisteröintihakemuksen käsittely arvopaperimarkkinaviranomaisen toimesta

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on 45 työpäivän kuluessa 15 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta tutkittava luottoluokituslaitoksen rekisteröintihakemus sen perusteella, täyttääkö luottoluokituslaitos tässä asetuksessa säädetyt edellytykset.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi jatkaa tutkimisaikaa 15 työpäivällä erityisesti, jos luottoluokituslaitos.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on 45 työpäivän kuluessa tai, jos sovelletaan tämän artiklan 2 kohtaa, 60 työpäivän kuluessa 15 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta tehtävä kaikilta osin perusteltu, rekisteröinnin hyväksymistä tai sen epäämistä koskeva päätös.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen 3 kohdan mukaisesti tekemä päätös tulee voimaan viidentenä työpäivänä sen jälkeen, kun se on tehty.

17 artikla

Luottoluokituslaitoksen ryhmän rekisteröintihakemuksen käsittely arvopaperimarkkinaviranomaisen toimesta

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on 55 työpäivän kuluessa 15 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta tutkittava luottoluokituslaitosten ryhmän rekisteröintihakemukset sen perusteella, täyttävätkö luottoluokituslaitokset tässä asetuksessa säädetyt edellytykset.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi jatkaa tutkimisaikaa 15 työpäivällä erityisesti, jos jokin ryhmän luottoluokituslaitos:

3.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on 55 työpäivän kuluessa tai, jos sovelletaan tämän artiklan 2 kohtaa, 70 työpäivän kuluessa 15 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta tehtävä kunkin ryhmään kuuluvan luottoluokituslaitoksen osalta kaikilta osin perusteltu yksittäinen rekisteröinnin hyväksymistä tai sen epäämistä koskeva päätös.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen 3 kohdan mukaisesti tekemä päätös tulee voimaan viidentenä työpäivänä sen jälkeen, kun se on tehty.

18 artikla

Luottoluokituslaitoksen rekisteröinnin hyväksymistä, rekisteröinnin epäämistä tai rekisteröinnin peruuttamista koskevasta päätöksestä ilmoittaminen sekä rekisteröityjen luottoluokituslaitosten luettelon julkaiseminen

1.   Viiden työpäivän kuluessa siitä, kun päätös on tehty 16, 17 tai 20 artiklan nojalla, arvopaperimarkkinaviranomaisen on ilmoitettava päätöksestään asianomaiselle luottoluokituslaitokselle. Jos arvopaperimarkkinaviranomainen kieltäytyy rekisteröimästä luottoluokituslaitosta tai peruuttaa luottoluokituslaitoksen rekisteröinnin, sen on päätöksessään perusteltava kielteinen kantansa kaikilta osin.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on ilmoitettava komissiolle, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (14) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (15) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ’vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen’, toimivaltaisille viranomaisille ja alakohtaisille toimivaltaisille viranomaisille 16, 17 tai 20 artiklan nojalla tekemistään päätöksistä.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on julkaistava verkkosivustollaan luettelo tämän asetuksen mukaisesti rekisteröidyistä luottoluokituslaitoksista. Luetteloa on päivitettävä viiden työpäivän kuluessa siitä, kun päätös on tehty 16, 17 tai 20 artiklan nojalla. Komissio julkaisee päivitetyn luettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30 päivän kuluessa tällaisesta päivityksestä.

19 artikla

Rekisteröinti- ja valvontamaksut

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen perii luottoluokituslaitoksilta maksuja tämän asetuksen sekä 2 kohdassa tarkoitetun maksuja koskevan asetuksen mukaisesti. Maksuilla on katettava kokonaan luottoluokituslaitosten rekisteröinnistä ja valvonnasta arvopaperimarkkinaviranomaiselle aiheutuvat menot sekä korvattava mahdolliset kustannukset, joita toimivaltaisille viranomaisille voi aiheutua tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamisesta, erityisesti 30 artiklan mukaisesta tehtävien siirtämisestä.

2.   Komissio antaa maksuja koskevan asetuksen. Siinä vahvistetaan erityisesti maksutyypit, perusteet maksujen perimiselle, maksujen määrä ja maksutavat sekä se, miten arvopaperimarkkinaviranomainen on korvattava mahdolliset kustannukset, joita toimivaltaisille viranomaisille voi aiheutua tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamisesta, erityisesti 30 artiklan mukaisesta tehtävien siirtämisestä.

Luottoluokituslaitokselta perittävän maksun määrän on katettava kaikki hallinnolliset kustannukset, ja sen on oltava oikeassa suhteessa kyseisen luottoluokituslaitoksen liikevaihtoon.

Komissio hyväksyy ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun maksuja koskevan asetuksen 38 a artiklan mukaisesti ja 38 b ja 38 c artiklan ehtoja noudattaen delegoidulla säädöksellä.

20 artikla

Rekisteröinnin peruuttaminen

1.   Sanotun kuitenkaan rajoittamatta 24 artiklan soveltamista arvopaperimarkkinaviranomaisen on peruutettava luottoluokituslaitoksen rekisteröinti, jos luottoluokituslaitos:

2.   Jos sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa kyseisen luottoluokituslaitoksen antamia luottoluokituksia käytetään, katsoo, että jokin 1 kohdan ehdoista on täyttynyt, se voi pyytää arvopaperimarkkinaviranomaista tutkimaan, täyttyvätkö luottoluokituslaitoksen rekisteröinnin peruuttamista koskevat edellytykset. Jos arvopaperimarkkinaviranomainen päättää olla peruuttamatta kyseisen luottoluokituslaitoksen rekisteröintiä, sen on perusteltava päätöksensä kaikilta osin.

3.   Rekisteröinnin peruuttamista koskeva päätös tulee viipymättä voimaan koko unionissa, jollei 24 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta luottoluokitusten käyttöön sovellettavasta siirtymäkaudesta muuta johdu.

II   OSASTO

ARVOPAPERIMARKKINAVIRANOMAISEN HARJOITTAMA VALVONTA

21 artikla

ARVOPAPERIMARKKINAVIRANOMAINEN

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on varmistettava, että tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 25 a artiklan soveltamista.

2.   Asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti arvopaperimarkkinaviranomaisen on annettava ohjeet arvopaperimarkkinaviranomaisen, toimivaltaisten viranomaisten ja alakohtaisten toimivaltaisten viranomaisten välisestä yhteistyöstä tämän asetuksen ja alakohtaisen lainsäädännön soveltamiseksi sekä tehtävien siirtämiseen liittyvistä menettelyistä ja yksityiskohtaisista ehdoista ja päivitettävä niitä.

3.   Asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti arvopaperimarkkinaviranomainen esittää ja päivittää yhteistyössä pankkiviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa viimeistään 7 päivänä kesäkuuta 2011 ohjeita, jotka koskevat tämän asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vahvistamismenettelyn soveltamista.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on viimeistään 2 tammikuuta 2012 ehdotettava asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10 artiklan mukaisesti komission hyväksyttäväksi teknisten sääntelystandardien luonnoksia seuraavista aiheista:

5.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on julkaistava vuosittain ja ensimmäisen kerran viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2012 kertomus tämän asetuksen soveltamisesta. Kertomuksessa on erityisesti oltava arviointi siitä, miten tämän asetuksen mukaisesti rekisteröidyt luottoluokituslaitokset ovat panneet liitteen I täytäntöön.

6.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on esitettävä vuosittain Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kertomus toteutetuista valvontatoimista ja arvopaperimarkkinaviranomaisen tämän asetuksen nojalla määräämistä seuraamuksista, mukaan luettuina sakot ja uhkasakot.

7.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on tehtävä yhteistyötä pankkiviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa tehtäviensä suorittamisessa ja kuultava niitä, ennen kuin se antaa ja saattaa ajan tasalle ohjeita ja ehdottaa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja teknisten sääntelystandardien luonnoksia.

10)

Lisätään artikla seuraavasti:

”22 a artikla

Toteutumatestivelvoitteen noudattamisen tarkastelu

1.   Harjoittaessaan tämän asetuksen mukaisesti rekisteröityjen luottoluokituslaitosten jatkuvaa valvontaa arvopaperimarkkinaviranomaisen on tarkasteltava säännöllisesti 8 artiklan 3 kohdan noudattamista.

2.   Sanotun kuitenkaan rajoittamatta 23 artiklan soveltamista arvopaperimarkkinaviranomaisen on 1 kohdassa tarkoitetun tarkastelun yhteydessä myös:

11)

Korvataan 23–27 artikla seuraavasti:

”23 artikla

Luokitusten ja menetelmien sisältöön puuttumatta jättäminen

Hoitaessaan tämän asetuksen mukaisia tehtäviään arvopaperimarkkinaviranomainen, komissio tai jäsenvaltion viranomaiset eivät saa puuttua luottoluokitusten eivätkä luottoluokitusmenetelmien sisältöön.

23 a artikla

23 b–23 d artiklassa tarkoitettujen valtuuksien käyttö

Arvopaperimarkkinaviranomaisen tai arvopaperimarkkinaviranomaisen virkamiehen tai sen valtuuttaman muun henkilön 23 b–23 d artiklan mukaisesti saamia valtuuksia ei voida käyttää niin, että vaaditaan lakisääteisen salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvien tietojen tai asiakirjojen julkistamista.

23 b artikla

Tiedonsaantia koskevat pyynnöt

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi pyynnöllä tai päätöksellä vaatia luottoluokituslaitoksia, luottoluokitustoimintaan osallistuvia henkilöitä, luottoluokiteltuja yhteisöjä ja asianomaisia kolmansia osapuolia, joille luottoluokituslaitokset ovat ulkoistaneet operatiivisia toimintoja ja toimintaa, sekä henkilöitä, jotka läheisesti ja merkittävästi liittyvät tai ovat muulla tavoin yhteydessä luottoluokituslaitoksiin tai luottoluokitustoimintaan, antamaan kaikki tiedot, jotka se tarvitsee tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä suorittamiseen.

2.   Lähettäessään 1 kohdan mukaisen tietojensaantia koskevan pyynnön arvopaperimarkkinaviranomaisen on

3.   Vaatiessaan 1 kohdan mukaisesti toimittamaan tietoja päätöksen nojalla arvopaperimarkkinaviranomaisen on

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt tai näiden edustajat sekä oikeushenkilöiden ja oikeuskelpoisuutta vailla olevien yhteenliittymien osalta henkilöt, joilla lain tai sääntöjen mukaan on kelpoisuus edustaa niitä, ovat velvoitetut antamaan pyydetyt tiedot. Asianmukaisesti valtuutetut lakimiehet voivat antaa pyydetyt tiedot valtuuttajan nimissä. Viimeksi mainitulla säilyy kuitenkin täysi vastuu, jos annetut tiedot eivät ole täydellisiä tai ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia.

5.   Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa viipymättä pyyntönsä tai päätöksensä jäljennöksen sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa 1 kohdassa tarkoitetuilla henkilöillä, joita tietojensaantipyyntö koskee, on kotipaikka tai jonne ne ovat sijoittautuneet.

23 c artikla

Yleiset tutkimukset

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi suorittaa kaikki tarpeelliset 23 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä koskevat tarkastukset. Tätä varten arvopaperimarkkinaviranomaisen virkamiehille ja sen valtuuttamille muille henkilöille on annettava valtuudet:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tutkimusten suorittamiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisen virkamiesten ja muiden sen valtuuttamien henkilöiden on oikeuksiaan käyttäessään esitettävä kirjallinen valtuutus, jossa määritellään tutkimuksen kohde ja tarkoitus. Lisäksi valtuutuksessa on ilmoitettava 36 b artiklassa säädetyistä uhkasakoista sen varalta, että pyydettyjä asiakirjoja, tietoja, menettelyjä ja muuta aineistoa taikka 23 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille henkilöille esitettyihin kysymyksiin annettuja vastauksia ei toimiteta lainkaan tai niitä ei toimiteta täydellisinä, sekä 36 a artiklassa, yhdessä liitteessä III olevan II jakson 8 kohdan kanssa, säädetyistä sakoista sen varalta, että 23 b artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille henkilöille esitettyihin kysymyksiin annetut vastaukset ovat virheellisiä tai harhaanjohtavia.

3.   Edellä 23 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden on suostuttava arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksellä käynnistettyihin tutkimuksiin. Päätöksessä on mainittava tutkimuksen kohde ja tarkoitus, 36 b artiklassa säädetyt uhkasakot, asetuksen (EU) N:o 1095/2010 nojalla käytettävissä olevat oikeussuojakeinot sekä oikeus viedä päätös Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on hyvissä ajoin ennen tutkimusta annettava tieto tutkimuksesta ja sitä suorittamaan valtuutettujen henkilöiden henkilöllisyydestä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa tutkimus on tarkoitus suorittaa. Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen virkamiesten on arvopaperimarkkinaviranomaisen pyynnöstä avustettava kyseisiä valtuutettuja henkilöitä näiden tehtävien hoitamisessa. Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen virkamiehet voivat pyynnöstä myös osallistua tutkimuksiin.

5.   Jos 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu puhelin- ja tietoliikennetietoja koskeva pyyntö edellyttää kansallisten sääntöjen mukaisesti oikeusviranomaisen lupaa, tällaista lupaa on pyydettävä. Lupaa voidaan pyytää myös turvaamistoimenpiteenä.

6.   Jos 5 kohdassa tarkoitettua lupaa pyydetään, kansallisen oikeusviranomaisen tarkastaa, että arvopaperimarkkinaviranomaisen päätös on pätevä ja että suunnitellut pakkotoimenpiteet eivät ole tutkimusten kohteeseen nähden mielivaltaisia eivätkä liiallisia. Tarkastaessaan pakkotoimenpiteiden oikeasuhteisuutta kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää arvopaperimarkkinaviranomaiselta yksityiskohtaisia selvityksiä erityisesti niistä perusteista, joita arvopaperimarkkinaviranomaisella on epäillä tämän asetuksen rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja pakkotoimenpiteiden kohteena olevan henkilön osallisuudesta. Kansallinen oikeusviranomainen ei voi kuitenkaan saattaa kyseenalaiseksi tutkimuksen tarpeellisuutta eikä vaatia, että sille toimitettaisiin arvopaperimarkkinaviranomaisen asiakirja-aineistossa olevia tietoja. Arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuin asetuksessa (EU) N:o 1095/2010 säädetyn menettelyn mukaisesti.

23 d artikla

Paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi suorittaa 23 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeushenkilöiden tiloissa kaikki tarpeelliset paikalla tehtävät tarkastukset. Milloin tarkastusten moitteeton ja tehokas suorittaminen sitä edellyttää, arvopaperimarkkinaviranomainen voi suorittaa paikalla tehtävän tarkastuksen ilman ennakkoilmoitusta.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen virkamiehillä ja muilla henkilöillä, jotka arvopaperimarkkinaviranomainen on valtuuttanut suorittamaan paikalla tehtävän tarkastuksen, on valtuudet päästä tutkimuksen kohteena olevien oikeushenkilöiden liiketiloihin ja maa-alueille arvopaperimarkkinaviranomaisen tekemän päätöksen mukaisesti, ja heillä on kaikki 23 c artiklan 1 kohdassa säädetyt valtuudet. Heillä on myös valtuudet sinetöidä kaikki liiketilat ja kirjanpito tai asiakirjat siksi ajaksi ja siltä osin, kuin on tarpeen tarkastuksen suorittamiseksi.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen virkamiesten ja muiden henkilöiden, jotka arvopaperimarkkinaviranomainen on valtuuttanut suorittamaan paikalla tehtävän tarkastuksen, on oikeuksiaan käyttäessään esitettävä kirjallinen valtuutus, jossa määritellään tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä 36 b artiklassa säädetyt uhkasakot sen varalta, että kyseiset henkilöt eivät suostu tarkastukseen. Arvopaperimarkkinaviranomainen ilmoittaa tarkastuksesta hyvissä ajoin ennen sen suorittamista sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella tarkastus on määrä suorittaa.

4.   Edellä 23 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden on suostuttava arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksellä määrättyihin paikalla tehtäviin tarkastuksiin. Päätöksessä on mainittava tarkastuksen kohde ja tarkoitus sekä päivä, jona tarkastus alkaa, ja ilmoitettava 36 b artiklassa säädetyistä uhkasakoista, asetuksen (EU) N:o 1095/2010 nojalla käytettävissä olevat oikeussuojakeinot sekä oikeus viedä päätös Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Arvopaperimarkkinaviranomainen tekee kyseiset päätökset kuultuaan sen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, jossa tarkastus on määrä suorittaa.

5.   Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen virkamiesten ja kyseisen toimivaltaisen viranomaisen valtuuttamien tai nimeämien henkilöiden, jossa tarkastus on määrä suorittaa, on arvopaperimarkkinaviranomaisen pyynnöstä aktiivisesti avustettava arvopaperimarkkinaviranomaisen virkamiehiä ja muita arvopaperimarkkinaviranomaisen valtuuttamia henkilöitä. Tätä varten heillä on 2 kohdassa säädetyt valtuudet. Myös asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyynnöstä osallistua paikalla tehtäviin tarkastuksiin.

6.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi myös pyytää toimivaltaisia viranomaisia suorittamaan tässä artiklassa ja 23 c artiklan 1 kohdassa säädettyjä erityisiä tutkimustehtäviä ja paikalla tehtäviä tarkastuksia. Tätä varten toimivaltaisilla viranomaisilla on samat tässä artiklassa ja 23 c artiklan 1 kohdassa säädetyt valtuudet kuin arvopaperimarkkinaviranomaisella.

7.   Jos arvopaperimarkkinaviranomaisen virkamiehet ja muut mukana olevat henkilöt, jotka arvopaperimarkkinaviranomainen on valtuuttanut, toteavat, että henkilö vastustaa tämän artiklan nojalla määrättyä tarkastusta, asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on annettava heille tarvittavaa apua ja pyydettävä tarvittaessa poliisin tai vastaavan lainvalvontaviranomaisen virka-apua, jotta he voivat suorittaa paikalla tehtävän tarkastuksen.

8.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu paikalla tehtävä tarkastus tai 7 kohdassa tarkoitettu virka-apu edellyttää kansallisten sääntöjen mukaan oikeusviranomaisen lupaa, tällaista lupaa on pyydettävä. Lupaa voidaan pyytää myös turvaamistoimenpiteenä.

9.   Edellä 8 kohdassa tarkoitettua lupaa pyydettäessä kansallisen oikeusviranomaisen on tarkastettava, että arvopaperimarkkinaviranomaisen päätös on pätevä ja että suunnitellut pakkotoimenpiteet eivät ole tarkastuksen kohteeseen nähden mielivaltaisia eivätkä liiallisia. Tarkastaessaan pakkotoimenpiteiden oikeasuhteisuutta kansallinen oikeusviranomainen voi pyytää arvopaperimarkkinaviranomaiselta yksityiskohtaisia selvityksiä erityisesti perusteista, joilla arvopaperimarkkinaviranomainen epäilee tämän asetuksen rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja pakkotoimenpiteiden kohteena olevan henkilön osallisuuden luonteesta. Kansallinen oikeusviranomainen ei voi kuitenkaan tarkastella uudelleen tutkimuksen tarpeellisuutta eikä vaatia, että sille toimitetaan arvopaperimarkkinaviranomaisen asiakirja-aineistossa olevia tietoja. Arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksen laillisuutta valvoo ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuin asetuksessa (EU) N:o 1095/2010 säädettyä menettelyä noudattaen.

23 e artikla

Menettelysäännöt valvontatoimenpiteiden toteuttamiseksi ja sakkojen määräämiseksi

1.   Jos arvopaperimarkkinaviranomainen havaitsee tämän asetuksen mukaisia tehtäviä hoitaessaan vakavia osoituksia sellaisten tosiseikkojen mahdollisesta olemassaolosta, jotka saattavat muodostaa yhden tai useamman liitteessä III luetelluista rikkomisista, arvopaperimarkkinaviranomaisen on nimettävä arvopaperimarkkinaviranomaisen sisältä riippumaton tutkiva virkamies asiaa tutkimaan. Tutkiva virkamies ei saa osallistua eikä saa olla osallistunut asianomaisen luottoluokituslaitoksen suorassa tai epäsuorassa valvonnassa tai rekisteröintimenettelyssä, ja hänen on tehtäviään suorittaessaan oltava riippumaton arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvostosta.

2.   Tutkiva virkamies tutkii väitetyt rikkomiset ottaen huomioon tutkimusten kohteena olevien henkilöiden esittämät huomiot, ja hän esittää havainnoistaan täydellisen asiakirja-aineiston arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvostolle.

Tehtäviensä hoitamiseksi tutkiva virkamies voi käyttää valtuutta vaatia tietoja 23 b artiklan mukaisesti sekä valtuutta suorittaa tutkimuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia 23 c ja 23 d artiklan mukaisesti. Näitä valtuuksia käyttäessään tutkivan virkamiehen on noudatettava 23 a artiklaa.

Tehtäviään hoitaessaan tutkivalla virkamiehellä on oikeus saada kaikki arvopaperimarkkinaviranomaisen valvontatoimintansa puitteissa keräämät asiakirjat ja tiedot.

3.   Tutkiva virkamies, joka on saattanut tutkimuksensa päätökseen, antaa tutkimusten kohteena olleille henkilöille tilaisuuden tulla kuulluiksi tutkimuksen kohteena olevista asioista ennen havainnot sisältävän asiakirja-aineiston toimittamista arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvostolle. Tutkiva virkamies perustaa havaintonsa yksinomaan tosiseikkoihin, joista tutkinnan kohteena olevilla henkilöillä on ollut mahdollisuus esittää huomautuksensa.

Tämän artiklan mukaisten tutkimusten aikana on kunnioitettava täysin asianomaisten henkilöiden puolustautumisoikeuksia.

4.   Toimittaessaan havainnot sisältävän asiakirja-aineiston arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvostolle, tutkiva virkamies ilmoittaa siitä tutkimusten kohteena oleville henkilöille. Tutkimusten kohteena olevilla henkilöillä on oikeus saada asiakirja-aineisto edellyttäen, että muiden henkilöiden oikeutetut edut otetaan huomioon kyseisten henkilöiden liikesalaisuuksien suojelemisessa. Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ei ulotu kolmansia osapuolia koskeviin luottamuksellisiin tietoihin.

5.   Tutkivan virkamiehen havainnot sisältävän asiakirja-aineiston perusteella ja kuultuaan 25 ja 36 c artiklan mukaisesti tutkimusten kohteena olevia henkilöitä, jos nämä ovat sitä pyytäneet, arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvosto päättää, ovatko tutkimuksen kohteena olevat henkilöt syyllistyneet yhteen tai useampaan liitteessä III mainittuun rikkomiseen, ja jos ovat, toteuttaa valvontatoimenpiteen 24 artiklan mukaisesti ja määrää sakon 36 a artiklan mukaisesti.

6.   Tutkiva virkamies ei osallistu asian käsittelyyn arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvostossa eikä puutu muullakaan tavalla arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvoston päätöksentekoprosessiin.

7.   Komissio antaa lisää menettelysääntöjä sakkojen tai uhkasakkojen määräämistä koskevan oikeuden käytöstä, mukaan luettuina puolustautumisoikeuksia koskevat säännökset, väliaikaiset säännökset ja sakkojen tai uhkasakkojen perimistä koskevat säännökset, sekä antaa yksityiskohtaiset säännöt seuraamusten määräämisen ja täytäntöönpanon vanhentumisajoista.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut säännöt hyväksytään 38 a artiklan mukaisesti ja 38 b ja 38 c artiklan ehtoja noudattaen delegoiduilla säädöksillä.

8.   Arvopaperimarkkinaviranomainen antaa asian asianomaisten kansallisten viranomaisten käsiteltäväksi syytetoimia varten, jos se tämän asetuksen mukaisia tehtäviä hoitaessaan havaitsee vakavia osoituksia sellaisten tosiseikkojen mahdollisesta olemassaolosta, jotka saattavat muodostaa rikoksen. Lisäksi arvopaperimarkkinaviranomainen pidättäytyy määräämästä sakkoja tai uhkasakkoja tapauksissa, joissa aiempi samojen tosiseikkojen tai olennaisilta osiltaan samanlaisten tosiseikkojen perusteella annettu vapauttava tai langettava päätös on tullut lainvoimaiseksi kansallisen oikeuden mukaisen rikosoikeudellisen menettelyn tuloksena.

24 artikla

Arvopaperimarkkinaviranomaisen valvontatoimenpiteet

1.   Jos arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvosto toteaa 23 e artiklan 5 kohdan mukaisesti, että luottoluokituslaitos on syyllistynyt johonkin liitteessä III lueteltuun rikkomiseen, sen on tehtävä ainakin yksi seuraavista päätöksistä:

2.   Tehdessään 1 kohdassa tarkoitettuja päätöksiä arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvoston on otettava huomioon rikkomisen luonne ja vakavuus, seuraavat seikat mukaan luettuina:

3.   Ennen 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen päätösten tekemistä arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvoston on ilmoitettava asiasta pankkiviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle.

4.   Luottoluokitusten käyttöä sääntelytarkoituksiin voidaan jatkaa 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettujen päätösten tekemisen jälkeen enintään:

Arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvosto voi pidentää, myös pankkiviranomaisen tai vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen pyynnöstä, ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua määräaikaa kolmella kuukaudella poikkeustapauksissa, joihin liittyy markkinahäiriön tai rahoitusalan epävakauden riski.

5.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvoston on viipymättä ilmoitettava 1 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä asianomaiselle luottoluokituslaitokselle ja annettava tällaiset päätökset tiedoksi toimivaltaisille viranomaisille ja alakohtaisille toimivaltaisille viranomaisille, komissiolle, pankkiviranomaiselle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Sen on julkistettava tällaiset päätökset verkkosivustollaan 10 työpäivän kuluessa päivästä, jona päätös on tehty.

Arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvoston julkistaessa päätöksensä ensimmäisen alakohdan mukaisesti sen on myös julkisesti ilmoitettava luottoluokituslaitoksen oikeudesta valittaa päätöksestä ja tapauksen mukaan siitä, että tuollainen valitus on tehty, mainiten samalla, että kyseisellä valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta, sekä valituslautakunnan mahdollisuudesta keskeyttää riitautetun päätöksen soveltaminen asetuksen (EU) N:o 1095/2010 60 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

25 artikla

Asianomaisten kuuleminen

1.   Ennen 24 artiklan 1 kohdan mukaisten päätösten tekoa arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvoston on annettava henkilöille, joita menettely koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa arvopaperimarkkinaviranomaisen toteamista seikoista. Arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvosto perustaa päätöksensä yksinomaan niihin todettuihin seikkoihin, joista henkilöt, joita menettely koskee, ovat voineet esittää huomautuksensa.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos tarvitaan kiireellisiä toimia estämään merkittävän ja välittömän vahingon koituminen rahoitusjärjestelmälle. Siinä tapauksessa arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvosto voi tehdä väliaikaisen päätöksen, ja sen on annettava kyseisille henkilöille tilaisuus esittää huomautuksensa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on tehnyt päätöksensä.

2.   Menettelyissä on kunnioitettava täysin niiden henkilöiden puolustautumisoikeuksia, joita menettely koskee. Henkilöillä on oltava oikeus tutustua arvopaperimarkkinaviranomaisen asiakirja-aineistoon sillä edellytyksellä, että muiden henkilöiden oikeutetut edut otetaan huomioon kyseisten henkilöiden liikesalaisuuksien suojelemisessa. Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ei ulotu luottamuksellisiin tietoihin.”

”25 a artikla

Alakohtaiset toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat 4 artiklan 1 kohdan valvonnasta ja täytäntöönpanosta (luottoluokitusten käyttö)

Alakohtaisten toimivaltaisten viranomaisten on vastattava 4 artiklan 1 kohdan valvonnasta ja täytäntöönpanosta asiaankuuluvan alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti.

III   OSASTO

ARVOPAPERIMARKKINAVIRANOMAISEN, TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN JA ALAKOHTAISTEN TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN VÄLINEN YHTEISTYÖ

26 artikla

Yhteistyövelvollisuus

Arvopaperimarkkinaviranomaisen, pankkiviranomaisen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen, toimivaltaisten viranomaisten ja alakohtaisten toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä silloin, kun se on tarpeen tämän asetuksen ja asiaankuuluvan alakohtaisen lainsäädännön soveltamiseksi.

27 artikla

Tietojenvaihto

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen, toimivaltaisten viranomaisten ja alakohtaisten toimivaltaisten viranomaisten on viipymättä toimitettava toisilleen tiedot, jotka ovat tarpeen niiden tämän asetuksen ja asiaankuuluvan alakohtaisen lainsäädännön mukaisten tehtävien hoitamiseksi.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi toimittaa keskuspankeille, Euroopan keskuspankkijärjestelmälle ja Euroopan keskuspankille, näiden toimiessa rahapolitiikasta vastaavina viranomaisina, sekä Euroopan järjestelmäriskikomitealle ja tarvittaessa muille maksu- ja selvitysjärjestelmien valvonnasta vastaaville viranomaisille niiden tehtävien hoitamista varten tarkoitettuja luottamuksellisia tietoja. Vastaavasti tällaisia viranomaisia tai elimiä ei myöskään saa estää toimittamasta arvopaperimarkkinaviranomaiselle tietoja, joita tämä saattaa tarvita tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi.”

12)

Kumotaan 28 ja 29 artikla.

13)

Korvataan 30, 31 ja 32 artikla seuraavasti:

”30 artikla

Tehtävien siirtäminen arvopaperimarkkinaviranomaiselta toimivaltaisille viranomaisille

1.   Jos valvontatehtävän asianmukainen suorittaminen sitä edellyttää, arvopaperimarkkinaviranomainen voi siirtää erityisiä valvontatehtäviä jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle 21 artiklan 2 kohdan nojalla antamiensa ohjeiden mukaisesti. Kyseisiin erityisiin valvontatehtäviin voi erityisesti kuulua toimivalta toteuttaa 23 b artiklan mukaiset tietopyynnöt ja tehdä 23 d artiklan 6 kohdan mukaiset tutkimukset ja paikalla tehtävät tarkastukset.

2.   Ennen tehtävän siirtämistä arvopaperimarkkinaviranomainen kuulee asianomaista toimivaltaista viranomaista. Tällainen kuuleminen koskee seuraavia:

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen korvaa siirrettyjen tehtävien hoitamisesta toimivaltaiselle viranomaiselle aiheutuneet kustannukset komission 19 artiklan 2 kohdan nojalla antaman maksuja koskevan asetuksen mukaisesti.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomainen tarkastelee 1 kohdassa tarkoitettua siirtoa uudelleen asianmukaisin väliajoin. Tehtävien siirto voidaan perua milloin tahansa.

Tehtävien siirto ei vaikuta arvopaperimarkkinaviranomaisen vastuuseen eikä rajoita arvopaperimarkkinaviranomaisen mahdollisuuksia harjoittaa ja valvoa siirrettyä toimintaa. Tämän asetuksen mukaisia valvontatehtäviä, rekisteröintipäätökset, lopulliset arvioinnit ja rikkomisten seurantaa koskevat päätökset mukaan luettuina, ei saa siirtää.

31 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten ilmoitukset ja keskeyttämispyynnöt

1.   Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteaa, että sen alueella tai toisen jäsenvaltion alueella on harjoitettu tai harjoitetaan tämän asetuksen vastaista toimintaa, sen on ilmoitettava asiasta mahdollisimman seikkaperäisesti arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Jos toimivaltainen viranomainen pitää sitä aiheellisena tutkinnallisista syistä, se voi myös ehdottaa arvopaperimarkkinaviranomaiselle, että tämä arvioi tarpeen käyttää 23 b ja 23 c artiklan mukaisia valtuuksia kyseistä toimintaa harjoittavan luottoluokituslaitoksen suhteen.

Arvopaperimarkkinaviranomaisen on toteutettava aiheelliset toimenpiteet. Sen on annettava ilmoittajana olevalle toimivaltaiselle viranomaiselle tieto näiden toimenpiteiden lopputuloksesta ja mahdollisuuksien mukaan myös merkittävistä välivaiheista.

2.   Jos ilmoittajana oleva jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen katsoo, että rekisteröity luottoluokituslaitos, jonka luottoluokituksia käytetään kyseisen jäsenvaltion alueella, rikkoo tästä asetuksesta johtuvia velvoitteita ja rikkomiset ovat niin vakavia ja jatkuvia, että niillä on merkittävä vaikutus sijoittajansuojaan tai rahoitusjärjestelmän vakauteen kyseisessä jäsenvaltiossa, ilmoittajana oleva toimivaltainen viranomainen voi pyytää arvopaperimarkkinaviranomaista määräämään keskeytyksen, jonka aikana 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut rahoituslaitokset ja muut yhteisöt eivät saa käyttää kyseisen luottoluokituslaitoksen luottoluokituksia sääntelytarkoituksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta. Ilmoittajana olevan toimivaltaisen viranomaisen on esitettävä arvopaperimarkkinaviranomaiselle kaikki pyyntönsä perustelut.

Jos arvopaperimarkkinaviranomainen katsoo, että pyyntö ei ole aiheellinen, sen on ilmoitettava asiasta ilmoittajana olevalle toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallisesti ja esitettävä sille perustelut. Jos arvopaperimarkkinaviranomainen katsoo, että pyyntö on aiheellinen, sen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet asian ratkaisemiseksi.

32 artikla

Salassapitovelvollisuus

1.   Salassapitovelvollisuutta sovelletaan arvopaperimarkkinaviranomaiseen, toimivaltaisiin viranomaisiin sekä kaikkiin, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet arvopaperimarkkinaviranomaisen, toimivaltaisten viranomaisten tai sellaisten henkilöiden palveluksessa, joille arvopaperimarkkinaviranomainen on siirtänyt tehtäviä, mukaan luettuina sellaiset tarkastajat ja asiantuntijat, joiden kanssa arvopaperimarkkinaviranomainen on tehnyt sopimuksen. Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja ei saa ilmaista toiselle henkilölle tai viranomaiselle, jollei niiden ilmaiseminen ole tarpeen oikeudenkäyntiä varten.

2.   Kaikki arvopaperimarkkinaviranomaisen, toimivaltaisten viranomaisten, alakohtaisten toimivaltaisten viranomaisten ja muiden 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja elinten toimesta hankitut tai niiden välillä tämän asetuksen mukaisesti vaihdetut tiedot on katsottava salassa pidettäviksi, jollei arvopaperimarkkinaviranomainen tai kyseinen toimivaltainen viranomainen tai kyseinen muu viranomainen tai elin ilmoita tietoja toimittaessaan, että kyseiset tiedot saa ilmaista, tai jos tietojen ilmaiseminen on tarpeen oikeudenkäyntiä varten.”

14)

Kumotaan 33 artikla.

15)

Korvataan 34 ja 35 artikla seuraavasti:

”34 artikla

Tietojenvaihtoa koskeva sopimus

Arvopaperimarkkinaviranomainen voi tehdä tietojenvaihtoa koskevia yhteistyösopimuksia kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa vain, jos ilmaistavien tietojen salassapito taataan vähintään 32 artiklassa säädetyllä tavalla.

Tällaisen tietojenvaihdon on palveltava arvopaperimarkkinaviranomaisen tai kyseisten valvontaviranomaisten tehtävien hoitamista.

Kun on kyse henkilötietojen luovuttamisesta kolmanteen maahan, arvopaperimarkkinaviranomaisen on sovellettava yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (16).

35 artikla

Kolmansilta mailta saatujen tietojen ilmaiseminen

Arvopaperimarkkinaviranomainen saa ilmaista kolmansien maiden valvontaviranomaisilta saamansa tiedot ainoastaan, jos se tai valvontaviranomainen on saanut nimenomaisen suostumuksen tiedot toimittaneelta valvontaviranomaiselta, ja soveltuvin osin ainoastaan sellaista tarkoitusta varten, johon kyseinen valvontaviranomainen on suostunut, tai jos tietojen ilmaiseminen on tarpeen oikeudenkäyntiä varten.

16)

Korvataan IV osaston I luvun otsikko ”Seuraamukset, komiteamenettely ja kertomukset” otsikolla ”Seuraamukset, sakot, uhkasakot, komiteamenettely, siirretty säädösvalta ja kertomukset”.

17)

Korvataan 36 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on annettava säännöt 4 artiklan 1 kohdan rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alakohtainen toimivaltainen viranomainen julkistaa jokaisen seuraamuksen, joka on määrätty 4 artiklan 1 kohdan rikkomisesta, paitsi jos julkistaminen vaarantaisi vakavasti rahoitusmarkkinat tai aiheuttaisi kohtuutonta haittaa asianosaisille.”

18)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”36 a artikla

Sakot

1.   Jos arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvosto toteaa 23 e artiklan 5 kohdan mukaisesti, että luottoluokituslaitos on tahallaan tai tuottamuksesta syyllistynyt johonkin liitteessä III luetelluista rikkomisista, se tekee päätöksen 2 kohdan mukaisen sakon määräämisestä.

Luottoluokituslaitoksen rikkominen katsotaan tahalliseksi, jos arvopaperimarkkinaviranomainen toteaa objektiivisia tekijöitä, jotka osoittavat, että luottoluokituslaitos tai sen ylin johto on tahallaan syyllistynyt rikkomiseen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sakkojen perusmäärät määritetään seuraavasti:

Päättäessään, olisiko sakkojen perusmäärän oltava ensimmäisessä alakohdassa vahvistettujen rajojen ala-, keski- tai yläkohdassa, arvopaperimarkkinaviranomainen ottaa huomioon kyseisen luottoluokituslaitoksen edellisen tilikauden vuosittaisen liikevaihdon. Perusmäärän on oltava rajan alakohdassa niiden luottoluokituslaitosten osalta, joiden vuosittainen liikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa, rajan keskikohdassa niiden luottoluokituslaitosten osalta, joiden vuosittainen liikevaihto on vähintään 10 miljoonaa ja enintään 50 miljoonaa euroa, ja rajan yläkohdassa niiden luottoluokituslaitosten osalta, joiden vuosittainen liikevaihto on yli 50 miljoonaa euroa.

3.   Edellä 2 kohdassa vahvistetuissa rajoissa määritettyjä perusmääriä mukautetaan tarvittaessa ottamalla huomioon raskauttavat ja lieventävät tekijät liitteessä IV tarkoitettujen kertoimien mukaisesti.

Raskauttavaa kerrointa sovelletaan yksi kerrallaan perusmäärään. Jos sovelletaan useampaa kuin yhtä raskauttavaa kerrointa, perusmäärän ja kunkin yksittäisen raskauttavan kertoimen soveltamisesta saadun määrän välinen erotus lisätään perusmäärään.

Lieventävää kerrointa sovelletaan yksi kerrallaan perusmäärään. Jos sovelletaan useampaa kuin yhtä lieventävää kerrointa, perusmäärän ja kunkin yksittäisen lieventävän kertoimen soveltamisesta saadun määrän välinen erotus vähennetään perusmäärästä.

4.   Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, sakko saa olla enintään 20 prosenttia kyseisen luottoluokituslaitoksen edellisen tilikauden vuosittaisesta liikevaihdosta, ja jos luottoluokituslaitos on hyötynyt rikkomisesta taloudellisesti suoraan tai välillisesti, sakon on oltava vähintään yhtä suuri kuin kyseinen taloudellinen hyöty.

Jos luottoluokituslaitoksen teko tai laiminlyönti muodostaa useamman kuin yhden liitteessä III luetelluista rikkomisista, sovelletaan ainoastaan 2 ja 3 kohdan mukaisesti laskettua korkeampaa ja yhteen näistä rikkomisista liittyvää sakkoa.

36 b artikla

Uhkasakot

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvosto määrää päätöksellä uhkasakkoja pakottaakseen:

2.   Uhkasakkojen on oltava tehokkaita ja oikeasuhteisia. Uhkasakko määrätään maksettavaksi päivittäin, kunnes luottoluokituslaitos tai kyseessä oleva henkilö noudattaa 1 kohdassa tarkoitettua päätöstä.

3.   Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, uhkasakkojen määrä on 3 prosenttia edellisen tilikauden keskimääräisestä päivävaihdosta tai, luonnollisten henkilöiden ollessa kyseessä, 2 prosenttia edellisen kalenterivuoden keskimääräisestä päivätulosta. Se on laskettava uhkasakon määräämisestä tehdyssä päätöksessä määrätystä päivästä alkaen.

4.   Uhkasakko voidaan määrätä enintään kuuden kuukauden ajaksi arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksen ilmoittamisesta.

36 c artikla

Niiden henkilöiden kuuleminen, joita menettely koskee

1.   Ennen 36 a artiklan ja 36 b artiklan 1 kohdan a–d alakohdan mukaisen sakon ja/tai uhkasakon määräämistä koskevan päätöksen tekoa arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvosto antaa henkilöille, joita menettely koskee, tilaisuuden esittää huomautuksensa arvopaperimarkkinaviranomaisen toteamista seikoista. Arvopaperimarkkinaviranomaisen hallintoneuvosto perustaa päätöksensä ainoastaan niihin todettuihin seikkoihin, joista ne henkilöt, joita menettely koskee, ovat voineet esittää huomautuksensa.

2.   Menettelyissä on kunnioitettava täysin niiden henkilöiden puolustautumisoikeuksia, joita menettely koskee. Henkilöillä on oltava oikeus tutustua arvopaperimarkkinaviranomaisen asiakirja-aineistoon sillä edellytyksellä, että muiden henkilöiden oikeutetut edut otetaan huomioon kyseisten henkilöiden liikesalaisuuksien suojelemisessa. Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ei ulotu luottamuksellisiin tietoihin eikä arvopaperimarkkinaviranomaisen sisäisiin valmisteluasiakirjoihin.

36 d artikla

Sakkojen ja uhkasakkojen julkistaminen, luonne, täytäntöönpano ja kohdentaminen

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen julkistaa jokaisen sakon ja uhkasakon, joka on määrätty 36 a ja 36 b artiklan mukaisesti, paitsi jos julkistaminen vaarantaisi vakavasti rahoitusmarkkinat tai aiheuttaisi kohtuutonta haittaa asianosaisille.

2.   Edellä 36 a ja 36 b artiklan mukaisesti määrätyt sakot ja uhkasakot ovat luonteeltaan hallinnollisia.

3.   Edellä 36 a ja 36 b artiklan mukaisesti määrätyt sakot ja uhkasakot ovat täytäntöönpanokelpoisia.

Täytäntöönpanoon sovelletaan sen valtion säännöksiä lainkäytöstä riita-asioissa, jonka alueella täytäntöönpano tapahtuu. Täytäntöönpanomääräyksen antaa, tutkimatta muuta kuin täytäntöönpanoasiakirjan oikeaperäisyyden, kansallinen viranomainen, jonka kunkin jäsenvaltion hallitus määrää tähän tehtävään ja josta se ilmoittaa arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja Euroopan unionin tuomioistuimelle.

Kun nämä muodollisuudet on hakijan vaatimuksesta täytetty, tämä voi hakea täytäntöönpanoa kansallisen lainsäädännön mukaisesti saattamalla asian suoraan toimivaltaisen elimen käsiteltäväksi.

Täytäntöönpanoa voidaan lykätä vain Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksellä. Kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan kuuluu kuitenkin tutkia virheellisestä täytäntöönpanosta tehdyt valitukset.

4.   Sakkojen ja uhkasakkojen määrät kohdennetaan Euroopan unionin yleiseen talousarvioon.

36 e artikla

Muutoksen hakeminen Euroopan unionin tuomioistuimelta

Euroopan unionin tuomioistuimella on täysi harkintavalta tutkiessaan valitukset päätöksistä, joilla arvopaperimarkkinaviranomainen on määrännyt sakon tai uhkasakon. Se voi kumota sakon tai uhkasakon tai alentaa tai korottaa sitä.”

19)

Korvataan 37 artikla seuraavasti:

”37 artikla

Liitteiden muuttaminen

Komissio voi toteuttaa toimenpiteitä liitteiden muuttamiseksi liitettä III lukuun ottamatta 38 a artiklan mukaisesti ja 38 b ja 38 c artiklan ehtoja noudattaen delegoiduilla säädöksillä rahoitusmarkkinoiden kehityksen, myös kansainvälisen kehityksen, huomioon ottamiseksi erityisesti uusien rahoitusvälineiden osalta.”

20)

Kumotaan 38 artiklan 2 kohta.

21)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”38 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle neljän vuoden ajaksi 1 päivästä kesäkuuta 2011 valta antaa 5 artiklan 6 kohdan kolmannessa alakohdassa, 19 artiklan 2 kohdassa, 23 e artiklan 7 kohdassa ja 37 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 38 b artiklan mukaisesti.

2.   Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 38 b ja 38 c artiklassa säädettyjä ehtoja.

38 b artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 6 kohdan kolmannessa alakohdassa, 19 artiklan 2 kohdassa, 23 e artiklan 7 kohdassa ja 37 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.   Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee.

3.   Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

38 c artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1.   Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa delegoitua säädöstä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kolmella kuukaudella.

2.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja se voi tulla voimaan ennen kyseisen määräajan päättymistä, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat molemmat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa kyseistä säädöstä.

3.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä 1 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan mukaisesti syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.”

22)

Muutetaan 39 artikla seuraavasti:

23)

Lisätään artikla seuraavasti:

”39 a artikla

Arvopaperimarkkinaviranomaisen kertomus

Arvopaperimarkkinaviranomainen arvioi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011 tämän asetuksen mukaisten valtuuksiensa ja tehtäviensä vastaanottamisesta aiheutuvat henkilöstö- ja resurssitarpeensa ja toimittaa kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.”

24)

Korvataan 40 artiklan kolmas kohta seuraavasti:

”Olemassa olevat luottoluokituslaitokset voivat jatkaa sellaisten luottoluokitusten antamista, joita 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut rahoituslaitokset ja muut yhteisöt voivat käyttää sääntelytarkoituksiin, paitsi jos rekisteröintihakemus hylätään. Jos rekisteröintihakemus hylätään, sovelletaan 24 artiklan 4 ja 5 kohtaa.”

25)

Lisätään artikla seuraavasti:

”40 a artikla

Arvopaperimarkkinaviranomaiseen liittyvät siirtymätoimenpiteet

1.   Kaikki luottoluokituslaitoksia koskevaan valvonta- ja täytäntöönpanotoimintaan liittyvät toimivallat ja tehtävät, jotka on annettu toimivaltaisille viranomaisille, jotka toimivat tai eivät toimi kotijäsenvaltion toimivaltaisina viranomaisina, ja kollegioille, jos sellaisia on perustettu, lopetetaan 1 päivänä heinäkuuta 2011.

Sellaista rekisteröintihakemusta, jonka kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tai asianomainen kollegio on vastaanottanut viimeistään 7 päivänä syyskuuta 2010, ei kuitenkaan siirretä arvopaperimarkkinaviranomaiselle, ja kyseiset viranomaiset ja asianomainen kollegio tekevät rekisteröinnin hyväksymistä tai epäämistä koskevan päätöksen.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen ottaa haltuunsa luottoluokituslaitoksia koskevaan valvonta- ja täytäntöönpanotoimintaan liittyvät tiedostot ja valmisteluasiakirjat, mukaan luettuina käynnissä olevat tutkinnat ja täytäntöönpanotoimet, tai niiden oikeaksi todistetut jäljennökset, 1 kohdassa tarkoitettuna päivänä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan toisen alakohdan soveltamista.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja kollegioiden on varmistettava, että olemassa olevat tiedostot ja valmisteluasiakirjat, tai niiden oikeaksi todistetut jäljennökset, siirretään arvopaperimarkkinaviranomaiselle mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2011. Kyseisten toimivaltaisten viranomaisten ja kollegioiden on myös annettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle kaikki tarpeellinen apu ja neuvot, joilla helpotetaan tehokasta ja toimivaa siirtoa ja luottoluokituslaitoksia koskevan valvonta- ja täytäntöönpanotoiminnan aloittamista.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomainen toimii 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten ja kollegioiden oikeudenomistajana sellaisesta valvonta- ja täytäntöönpanotoiminnasta johtuvissa hallinnollisissa tai oikeudellisissa menettelyissä, jota kyseiset toimivaltaiset viranomaiset ja kollegiot ovat harjoittaneet tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

5.   Kaikki tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten III osaston I luvun mukaisesti tekemät luottoluokituslaitosten rekisteröinnit pysyvät voimassa, kun toimivalta on siirretty arvopaperimarkkinaviranomaiselle.

6.   Arvopaperimarkkinaviranomainen suorittaa viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2014 ja osana jatkuvaa valvontaansa vähintään yhden tarkastuksen kaikissa sen valvontavaltaan kuuluvissa luottoluokituslaitoksissa.”

26)

Muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

27)

Lisätään tämän asetuksen liitteen II mukaiset liitteet.