ISSN 1725-261X

doi:10.3000/1725261X.L_2011.090.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 90

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

54. vuosikerta
6. huhtikuu 2011


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

 

 

2011/213/EU

 

*

Neuvoston päätös, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, Euroopan yhteisön ja Japanin hallituksen välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä

1

Euroopan yhteisön ja Japanin hallituksen välinen sopimus tieteellisestä ja teknologisesta yhteistyöstä

2

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission asetus (EU) N:o 327/2011, annettu 30 päivänä maaliskuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY täytäntöönpanemisesta ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin moottoreilla varustettujen puhaltimien ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta ( 1 )

8

 

*

Komission asetus (EU) N:o 328/2011, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011, kansanterveyttä sekä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1338/2008 täytäntöönpanosta kuolemansyytilastojen osalta ( 1 )

22

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 329/2011, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

25

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

2011/214/EU

 

*

Komission päätös, annettu 1 päivänä huhtikuuta 2011, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista annetun neuvoston direktiivin 2009/158/EY liitteiden II–IV muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2011) 2068)  ( 1 )

27

 

 

2011/215/EU

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2011, neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse unioniin tuotaviksi tai kolmansiin maihin tarkoitettujen tuote-erien uudelleenlastauksesta saapumisrajatarkastusasemalla (tiedoksiannettu numerolla K(2011) 2067)  ( 1 )

50

 

 

KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

 

 

2011/216/EU

 

*

Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisellä maataloustuotteiden kauppaa koskevalla sopimuksella perustetun maatalouden sekakomitean päätös N:o 1/2011, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2011, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen maataloustuotteiden kauppaa koskevan sopimuksen liitteen 3 muuttamisesta

53

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

6.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 90/1


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011,

Euroopan yhteisön ja Japanin hallituksen välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä

(2011/213/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 186 artiklan yhdessä sen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komissio on neuvotellut Euroopan yhteisön puolesta Japanin hallituksen kanssa tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen.

(2)

Sopimuspuolten edustajat allekirjoittivat tämän sopimuksen Brysselissä 30 päivänä marraskuuta 2009 sillä varauksella, että sopimus tehdään myöhemmin.

(3)

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1 päivänä joulukuuta 2009 Euroopan unioni on korvannut Euroopan yhteisön ja on sen seuraaja.

(4)

Sopimus olisi tehtävä unionin puolesta,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään unionin puolesta Euroopan yhteisön ja Japanin hallituksen välinen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskeva sopimus.

Sopimuksen teksti on liitetty tähän päätökseen.

2 artikla

Komissio hyväksyy sopimuksen 6 artiklan 1 kohdalla perustetussa sekakomiteassa omaksuttavan unionin kannan sopimuksen 13 artiklan 5 kohdan mukaisiin sopimuksen muutoksiin.

3 artikla

Neuvoston puheenjohtaja antaa unionin puolesta sopimuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen ja antaa Japanin hallitukselle seuraavan ilmoituksen:

”Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1 päivänä joulukuuta 2009 Euroopan unioni on korvannut Euroopan yhteisön, jonka seuraaja se on, ja se käyttää mainitusta päivästä alkaen kaikkia Euroopan yhteisön oikeuksia ja ottaa vastatakseen kaikki Euroopan yhteisön velvoitteet. Sopimuksessa olevat viittaukset ”Euroopan yhteisöön” on siten tilanteen mukaan ymmärrettävä viittauksiksi ”Euroopan unioniin”.”

4 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä 9 päivänä maaliskuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

CSÉFALVAY Z.


Euroopan yhteisön ja Japanin hallituksen välinen

SOPIMUS

tieteellisestä ja teknologisesta yhteistyöstä

EUROOPAN YHTEISÖ, jäljempänä ’yhteisö’,

ja

JAPANIN HALLITUS, jotka

HALUAVAT edistää edelleen Japanin ja yhteisön välisiä läheisiä ja ystävällisiä suhteita ja ovat tietoisia tieteellisen tietämyksen nopeasta kehityksestä ja sen myönteisestä vaikutuksesta kahdenvälisen ja kansainvälisen yhteistyön edistämiseen,

HALUAVAT laajentaa tieteellistä ja teknologista yhteistyötä useilla molempien kannalta merkittävillä aloilla luomalla tuloksellisen kumppanuuden rauhanomaisissa tarkoituksissa ja yhteistä hyötyä tavoitellen,

USKOVAT, että tällainen yhteistyö ja sen tulosten soveltaminen edistävät Japanin ja yhteisön taloudellista ja sosiaalista kehitystä,

HALUAVAT luoda yhteistyötoimien toteuttamiselle viralliset puitteet, jotka tehostavat sopimuspuolten välistä tieteellistä ja teknologista yhteistyötä,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

1.   Sopimuspuolet edistävät, kehittävät ja helpottavat tähän sopimukseen perustuvia yhteistyötoimia tieteen ja teknologian aloilla rauhanomaisissa tarkoituksissa.

2.   Tähän sopimukseen perustuvat yhteistyötoimet toteutetaan seuraavien periaatteiden mukaisesti:

a)

molemminpuolinen ja tasapuolinen osallistuminen ja hyöty;

b)

vastavuoroiset mahdollisuudet osallistua tutkimus- ja kehitysohjelmiin ja -hankkeisiin sekä vierailevien tutkijoiden osalta käyttää tutkimuksen ja kehittämisen välineistöjä;

c)

tähän sopimukseen perustuviin yhteistyötoimiin mahdollisesti vaikuttavien tietojen oikea-aikainen vaihto;

d)

osaamisyhteiskunnan edistäminen Japanin ja yhteisön taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi.

2 artikla

1.   Tähän sopimukseen perustuvat yhteistyötoimet koostuvat suorista yhteistyötoimista ja epäsuorista yhteistyötoimista.

2.   Tässä sopimuksessa tarkoitetaan:

a)

’sopimuspuolilla’ Japanin hallitusta ja yhteisöä;

b)

’suorilla yhteistyötoimilla’ sopimuspuolten tai niiden elinten välisiä yhteistyötoimia;

c)

’epäsuorilla yhteistyötoimilla’ yhteistyötoimia, jotka toteutetaan tutkimus- ja kehitysohjelmissa ja -hankkeissa Japanin ja yhteisön henkilöiden välillä;

d)

’tutkimus- ja kehitysohjelmilla ja -hankkeilla’ yhteisön toteuttamaa tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmaa sekä Japanin hallituksen, sen elinten tai virallisten laitosten toteuttamia tutkimus- ja kehitysohjelmia ja -hankkeita, jotka rahoitetaan kilpailuun perustuvalla rahoitusjärjestelmällä;

e)

’henkilöillä’:

i)

Japanin osalta Japanin kansalaisia tai Japanin kansallisen lainsäädännön mukaan perustettuja oikeushenkilöitä; ja

ii)

yhteisön osalta yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisia tai yhteisön jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön tai yhteisön oikeuden mukaan perustettuja oikeushenkilöitä;

f)

’elimillä’:

i)

Japanin osalta Japanin valtion elimiä; ja

ii)

yhteisön osalta Euroopan komissiota;

g)

’virallisilla laitoksilla’ virallisia laitoksia, joiden talousarviot ja toimintasuunnitelmat Japanin hallituksen toimivaltaiset ministerit hyväksyvät ja joiden tutkimus- ja kehitysohjelmat ja -hankkeet, jotka rahoitetaan kilpailuun perustuvalla rahoitusjärjestelmällä, sisällytetään niiden suostumuksella epäsuoria yhteistyötoimia koskeviin ohjelmiin ja hankkeisiin;

h)

’immateriaalioikeuksilla’ Tukholmassa 14 päivänä heinäkuuta 1967 allekirjoitetun Maailman henkisen omaisuuden järjestön perustavan yleissopimuksen 2 artiklassa määriteltyä henkistä omaisuutta.

3 artikla

1.   Suorat yhteistyötoimet voivat olla seuraavissa muodoissa:

a)

eri muodoissa toteutettavat tapaamiset (joihin voivat kuulua myös asiantuntijatapaamiset), jotta voidaan keskustella ja vaihtaa tietoa yleisiin tai erityisiin aiheisiin liittyvistä tieteellisistä ja teknologisista näkökohdista sekä yksilöidä tutkimus- ja kehitysohjelmia ja -hankkeita, jotka voidaan toteuttaa yhteistyössä;

b)

tiedonvaihto tutkimukseen ja kehittämiseen liittyvistä toimista, politiikoista, toimintatavoista, laeista ja määräyksistä;

c)

tutkijoiden, teknisen henkilöstön tai muiden asiantuntijoiden vierailut ja vaihto yleisiin tai erityisiin aiheisiin liittyen;

d)

yhteistyötoimien toteuttaminen muissa muodoissa, joita voidaan yksilöidä ja ehdottaa ja joista voidaan päättää tämän sopimuksen 6 artiklassa tarkoitetussa tieteellisen ja teknologisen yhteistyön sekakomiteassa.

2.   Epäsuorien yhteistyötoimien kehittämiseksi sopimuspuolen kuka tahansa henkilö voi osallistua toisen sopimuspuolen, sen elimien tai virallisten laitosten toteuttamiin tutkimus- ja kehitysohjelmiin ja -hankkeisiin jälkimmäisen sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti, jollei tämän sopimuksen liitteistä I ja II muuta johdu.

4 artikla

Kunkin tähän sopimukseen perustuvan yhteistyötoimen yksityiskohdista ja menettelyistä voidaan päättää sopimuspuolten tai niiden kyseiseen yhteistyötoimeen osallistuvien elinten tai virallisten laitosten kesken.

5 artikla

Kumpikin sopimuspuoli tai sen elimet voivat tarpeen mukaan sallia toisen sopimuspuolen tai sen elinten suostumuksella, että tähän sopimukseen perustuviin suoriin yhteistyötoimiin osallistuu tutkijoita ja organisaatioita kaikilta tutkimustoiminnan sektoreilta, myös yksityiseltä sektorilta.

6 artikla

1.   Tämän sopimuksen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi sopimuspuolet perustavat tieteellisen ja teknologisen yhteistyön sekakomitean, jäljempänä ’sekakomitea’. Sekakomitean puheenjohtajina toimivat Japanin ulkoministeriön ja Euroopan komission virkamiehet.

2.   Sekakomitean tehtävänä on:

a)

vaihtaa tietoa ja näkemyksiä tiede- ja teknologiapolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä;

b)

yksilöidä ja ehdottaa tähän sopimukseen perustuvia yhteistyötoimia ja päättää niistä;

c)

tarkastella ja arvioida tähän sopimukseen perustuvien yhteistyötoimien tuloksia;

d)

antaa sopimuspuolille tämän sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvää neuvontaa ja kannustusta;

e)

tarkastella säännöllisesti sopimuspuolten vastavuoroisia mahdollisuuksia osallistua tutkimus- ja kehitysohjelmiin ja -hankkeisiin sekä vierailevia tutkijoita koskevia järjestelyjä ja tarkastella konkreettisia toimenpiteitä näiden mahdollisuuksien parantamiseksi ja tämän sopimuksen 1 artiklassa mainitun vastavuoroisuuden periaatteen vaikuttavuuden varmistamiseksi.

3.   Sekakomitean päätökset tehdään yhteisymmärryksessä.

4.   Sekakomitea kokoontuu kummallekin sopimuspuolelle sopivina ajankohtina ja mieluimmin vähintään kerran kahdessa vuodessa.

5.   Japanin hallitus ja yhteisö toimivat vuorotellen sekakomitean kokouksen isäntänä, jollei toisin sovita.

6.   Sekakomitean kokouksen osallistujien matka- ja majoituskustannuksista vastaa se sopimuspuoli, jota kyseiset osallistujat edustavat. Muista sekakomitean kokoukseen liittyvistä kustannuksista vastaa kokouksen isäntänä toimiva sopimuspuoli.

7.   Sekakomitea hyväksyy työjärjestyksensä.

8.   Sekakomitea voi tehdä päätöksiä diplomaattiteitse, kun se ei ole kokoontuneena.

7 artikla

Tätä sopimusta sovelletaan määrärahojen saatavuuden mukaan ja kummankin sopimuspuolen sovellettavien lakien ja määräysten mukaisesti.

8 artikla

1.   Kumpi tahansa sopimuspuoli voi tavanomaisia kanavia käyttäen ja yhteistyötoimiin osallistuvien elinten yleisiä menettelyjä noudattaen antaa yleisön saataville sellaisen suorista yhteistyötoimista syntyvän tieteellisen ja teknologisen tiedon, joka ei ole omistusoikeuden alaista.

2.   Tähän sopimukseen perustuvista yhteistyötoimista johtuvia, niiden aikana käyttöön otettuja tai niiden välityksellä saatuja immateriaalioikeuksia ja julkistamatonta tietoa käsitellään tämän sopimuksen liitteen II määräysten mukaisesti.

9 artikla

Kumpikin sopimuspuoli pyrkii kaikin tavoin lakiensa ja määräystensä mukaisesti tarjoamaan tähän sopimukseen perustuvia yhteistyötoimia toteuttaville henkilöille kaikki mahdolliset edellytykset, jotta voidaan helpottaa näihin yhteistyötoimiin osallistuvien tutkijoiden vapaata liikkumista ja oleskelua sekä niissä käytettävien materiaalien, tietojen ja laitteiden tuloa sopimuspuolen alueelle ja poistumista sieltä.

10 artikla

Tämän sopimuksen määräykset eivät rajoita sopimuspuolten välisiin tai Japanin hallituksen ja yhteisön jäsenvaltioiden hallitusten välisiin voimassa oleviin ja tuleviin yhteistyösopimuksiin liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia.

11 artikla

Kaikki tämän sopimuksen tulkintaa tai täytäntöönpanoa koskevat kysymykset tai riidat ratkaistaan sopimuspuolten välisillä neuvotteluilla.

12 artikla

Liitteet I ja II ovat tämän sopimuksen erottamaton osa.

13 artikla

1.   Tämä sopimus tulee voimaan päivänä, jona sopimuspuolet vaihtavat diplomaattisia nootteja, joilla ne ilmoittavat toisilleen, että ne ovat saattaneet päätökseen sopimuksen voimaantulon kannalta tarpeelliset sisäiset menettelynsä.

2.   Tämä sopimus on voimassa viiden vuoden ajan, jonka jälkeen sen voimassaolo jatkuu, jollei jompikumpi sopimuspuolista irtisano sopimusta ensimmäisen viisivuotiskauden loppuessa tai koska tahansa sen jälkeen antamalla toiselle sopimuspuolelle vähintään kuusi kuukautta etukäteen kirjallisen ennakkoilmoituksen aikomuksestaan irtisanoa sopimus.

3.   Tämän sopimuksen irtisanominen ei vaikuta tämän sopimuksen perusteella toteutettaviin yhteistyötoimiin, joita ei ole saatettu päätökseen tämän sopimuksen irtisanomisajankohtana, eikä mahdollisiin tämän sopimuksen liitteen II perusteella syntyneisiin erityisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

4.   Kumpikin sopimuspuoli voi joka viides vuosi tehdä arvioinnin tämän sopimuksen vaikutuksista ja siihen perustuvista toimista, ja arvioinnin tekevä sopimuspuoli ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle arvioinnin tuloksista. Kumpikin sopimuspuoli pyrkii kaikin keinoin helpottamaan toisen sopimuspuolen tekemää arviointia.

5.   Tätä sopimusta voidaan muuttaa sopimuspuolten välisillä diplomaattisilla nooteilla sopimuspuolten yhteisestä suostumuksesta. Muutokset tulevat voimaan edellä 1 kohdassa määrätyin ehdoin, jollei toisin sovita.

Tämä sopimus ja sen liitteet I ja II laaditaan kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin, viron ja japanin kielellä, ja jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen. Jos tekstien tulkinnassa on eroavaisuuksia, englannin- ja japaninkieliset tekstit ovat ensisijaisia muihin kielitoisintoihin verrattuina.

TÄMÄN VAKUUDEKSI, Japanin hallituksen ja Euroopan yhteisön asianmukaisesti valtuutetut edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Brysselissä kolmantenakymmenentenä päivänä marraskuuta 2009.

Euroopan yhteisön puolesta

Image

Japanin hallituksen puolesta

Image

LIITE I

EHDOT, JOTKA KOSKEVAT HENKILÖIDEN OSALLISTUMISTA TUTKIMUS- JA KEHITYSOHJELMIIN JA -HANKKEISIIN

I

Jos sopimuspuoli, sen elimet tai viralliset laitokset tekevät tämän sopimuksen nojalla toisen sopimuspuolen henkilön kanssa sopimuksen tutkimus- ja kehitysohjelmista ja -hankkeista, tämän toisen sopimuspuolen on pyynnöstä pyrittävä tarjoamaan kaikki kohtuullinen ja mahdollinen apu, joka on tarpeen tai josta on hyötyä ensin mainitulle sopimuspuolelle, sen elimille tai virallisille laitoksille sopimuksen asianmukaisessa täytäntöönpanossa.

II

Japanin henkilöt voivat osallistua yhteisön toteuttamaan tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmaan. Japanin henkilöiden osallistumisen on oltava puiteohjelman osallistumis-, levittämis- ja toteutussääntöjen mukaista.

III

Yhteisön henkilöt voivat osallistua tutkimus- ja kehitysohjelmiin ja -hankkeisiin, joita Japanin hallitus, sen elimet tai viralliset laitokset toteuttavat kilpailuun perustuvaa rahoitusjärjestelmää käyttäen vastaavilla tieteen ja teknologian aloilla, kuin tutkimuksen ja teknologian kehittämisen puiteohjelmassa toteutetaan. Yhteisön henkilöiden osallistumisen on oltava Japanin lakien ja määräysten mukaista sekä kyseisen ohjelman tai hankkeen osallistumis-, levittämis- ja toteutussääntöjen mukaista.

LIITE II

IMMATERIAALIOIKEUDET JA JULKISTAMATON TIETO

I   Sopimuspuolten immateriaalioikeudet suorissa yhteistyötoimissa

1.

Suorista yhteistyötoimista johtuviin immateriaalioikeuksiin, lukuun ottamatta jäljempänä 3 kohdassa tarkoitettua tekijänoikeutta ja sen lähioikeuksia, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a)

Immateriaalioikeudet omistaa kyseisen henkisen omaisuuden luonut sopimuspuoli tai sen elimet. Jos henkinen omaisuus on luotu yhdessä, sopimuspuolten tai niiden elinten on neuvoteltava sopiakseen immateriaalioikeuksien omistuksesta tai jaosta ottaen huomioon sopimuspuolten tai niiden elinten osuudet työhön.

b)

Immateriaalioikeudet omistavan sopimuspuolen tai sen elinten on annettava toiselle sopimuspuolelle tai sen elimille lupa käyttää kyseisiä oikeuksia suorien yhteistyötoimien toteuttamiseksi, jos tämä on tarpeen, jotta kyseinen toinen sopimuspuoli tai sen elimet voivat suorittaa oman työnsä tähän sopimukseen perustuvaa yksittäistä hanketta varten. Patenttien ja hyödyllisyysmallien osalta käyttölupa on annettava maksutta. Tämän alakohdan mukaista immateriaalioikeuksien käyttöä koskevan luvan antamisessa on noudatettava kummankin sopimuspuolen sovellettavia lakeja ja määräyksiä sekä ehtoja, joista sopimuspuolten tai niiden elinten on sovittava keskenään ennen hankkeen aloittamista.

2.

Suorien yhteistyötoimien aikana käyttöön otetut immateriaalioikeudet omistavan sopimuspuolen tai sen elinten on annettava toiselle sopimuspuolelle tai sen elimille lupa käyttää kyseisiä oikeuksia suorien yhteistyötoimien toteuttamiseksi, jos tämä on tarpeen, jotta kyseinen toinen sopimuspuoli tai sen elimet voivat suorittaa oman työnsä tähän sopimukseen perustuvaa yksittäistä hanketta varten. Tämän kohdan mukaista immateriaalioikeuksien käyttöä koskevan luvan antamisessa on noudatettava kummankin sopimuspuolen sovellettavia lakeja ja määräyksiä sekä ehtoja, joista sopimuspuolten tai niiden elinten on sovittava keskenään ennen hankkeen aloittamista.

3.

Sopimuspuolten tai niiden elinten tekijänoikeuksiin ja näiden lähioikeuksiin sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a)

Jos sopimuspuoli tai sen elimet julkaisevat tähän sopimukseen perustuvien suorien yhteistyötoimien tuloksena syntynyttä tieteellistä ja teknistä tietoa ja tuloksia lehdissä, artikkeleissa, raporteissa, kirjoissa, kuvanauhoilla ja digitaalisilla tallentimilla, kyseisen sopimuspuolen on pyrittävä kaikin tavoin hankkimaan toiselle sopimuspuolelle ei-yksinomaiset, peruuttamattomat ja tekijänpalkkioista vapautetut luvat kääntää, toisintaa, mukauttaa, välittää sekä levittää julkisesti kyseisiä teoksia kaikissa maissa, joissa tekijänoikeussuoja voidaan hankkia.

b)

Kaikissa tekijänoikeudellisesti suojatun teoksen julkisesti levitetyissä jäljennöksissä, joihin sovelletaan a alakohdan määräyksiä, on mainittava tekijöiden nimet, ellei tekijä nimenomaisesti kiellä nimeämistään. Lisäksi niissä on oltava sopimuspuolten yhdessä antamaa tukea koskeva selvä maininta.

II   Julkistamaton tieto suorissa yhteistyötoimissa

Sopimuspuolten tai niiden elinten julkistamattomaan tietoon sovelletaan seuraavia sääntöjä:

1.

Sopimuspuolen toimittaessa toiselle sopimuspuolelle tai sen elimille suorien yhteistyötoimien täytäntöönpanon edellyttämiä tietoja kummankin sopimuspuolen on yksilöitävä tiedot, jotka se haluaa pitää julkistamattomina.

2.

Julkistamattomia tietoja vastaanottava sopimuspuoli tai sen elimet voivat omalla vastuullaan toimittaa julkistamattomat tiedot omille elimilleen tai niissä oleville tai niiden palkkaamille henkilöille, jos tämä on tarpeen, jotta kyseiset elimet tai henkilöt voivat suorittaa oman työnsä tähän sopimukseen perustuvaa yksittäistä hanketta varten.

3.

Toinen sopimuspuoli tai sen elimet voivat levittää julkistamatonta tietoa laajemmin, kuin 2 kohdassa sallitaan, jos julkistamatonta tietoa toimittava sopimuspuoli tai sen elimet antavat siihen kirjallisen ennakkosuostumuksensa. Sopimuspuolet tai niiden elimet kehittävät yhteistyössä menettelyt, joita sovelletaan hankittaessa kirjallinen ennakkosuostumus tällaista laajempaa levitystä varten, ja kumpikin sopimuspuoli antaa tällaisen suostumuksen omien lakiensa ja määräystensä sallimissa rajoissa.

4.

Tietoa, joka on saatu tämän sopimuksen perusteella järjestetyissä seminaareissa ja muissa kokouksissa sekä henkilöstön palvelukseen ottamisen ja tilojen ja laitteistojen käytön yhteydessä, on pidettävä luottamuksellisena, kun tällaisen julkistamattoman tai muuten luottamuksellisen taikka salassa pidettävän tiedon vastaanottajalle on tietoa välitettäessä ilmoitettu tiedon luottamuksellisesta luonteesta 1 kohdan mukaisesti, ja sitä on käsiteltävä 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

5.

Jos sopimuspuoli toteaa, ettei se voi tai että on aiheellista epäillä, ettei se tulevaisuudessa voi noudattaa tietojen levittämiselle 2, 3 ja 4 kohdassa asetettuja rajoituksia ja ehtoja, sen on ilmoitettava asiasta viipymättä toiselle sopimuspuolelle. Sen jälkeen sopimuspuolet neuvottelevat sopivasta toimintatavasta.

III   Epäsuoriin yhteistyötoimiin osallistuvien henkilöiden immateriaalioikeudet

Kummankin sopimuspuolen on varmistettava, että kyseisen sopimuspuolen, sen elinten tai virallisten laitosten toteuttamiin tutkimus- ja kehitysohjelmiin ja -hankkeisiin osallistuvien toisen sopimuspuolen henkilöiden immateriaalioikeudet sekä muut tästä osallistumisesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet ovat asiaa koskevien Japanin hallitusta ja yhteisöä tai kaikkia sen jäsenvaltioita sitovien kansainvälisten yleissopimusten mukaisia, mukaan luettuina teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty sopimus Marrakechissa tehdyn Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen liitteessä 1C sekä kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen 24 päivänä heinäkuuta 1971 tehty Pariisin sopimuskirja ja teollisoikeuksien suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen 14 päivänä heinäkuuta 1967 tehty Tukholman sopimuskirja.


ASETUKSET

6.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 90/8


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 327/2011,

annettu 30 päivänä maaliskuuta 2011,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY täytäntöönpanemisesta ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin moottoreilla varustettujen puhaltimien ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 1 kohdan,

on kuullut ekologisen suunnittelun kuulemisfoorumia,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 2005/32/EY nojalla komissio asettaa ekologista suunnittelua koskevia vaatimuksia eli ekosuunnitteluvaatimuksia energiaa käyttäville tuotteille, jotka edustavat merkittävää myyntivolyymiä ja kauppaa ja aiheuttavat merkittävän ympäristövaikutuksen ja joihin liittyy merkittäviä mahdollisuuksia ympäristövaikutusten parantamiseen ilman, että siitä aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia.

(2)

Direktiivin 2009/125/EY 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, että komissio ottaa direktiivin 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, 15 artiklan 2 kohdassa esitettyjen perusteiden mukaisesti ja kuulemisfoorumia kuultuaan käyttöön tarpeen mukaan erillisen täytäntöönpanotoimenpiteen tuotteille, joissa käytetään sähkömoottorijärjestelmiä.

(3)

Ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin moottoreilla varustetut puhaltimet ovat erityyppisten kaasunkäsittelytuotteiden tärkeitä osia. Sähkömoottoreiden, mukaan lukien taajuusmuuttajilla varustetut sähkömoottorit, energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY täytäntöönpanemisesta sähkömoottoreiden ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten osalta 22 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 640/2009 (2). Kyseisiä vaatimuksia sovelletaan myös moottoripuhallinjärjestelmän osana oleviin moottoreihin. Suurta osaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista puhaltimista käytetään kuitenkin sellaisten moottoreiden kanssa, jotka eivät kuulu asetuksen (EY) N:o 640/2009 soveltamisalaan.

(4)

Ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin moottoreilla varustettujen puhaltimien kokonaissähkönkulutus on 344 terawattituntia vuodessa ja nousee 560 terawattituntiin vuonna 2020, jos unionin markkinakehitys jatkuu nykyisen kaltaisena. Puhaltimien energiatehokkuutta on mahdollista parantaa suunnittelun avulla kustannustehokkaasti noin 34 terawattituntia vuodessa vuonna 2020 eli 16 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöjä vastaavalla määrällä. Ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin moottoreilla varustetut puhaltimet ovat sen vuoksi tuoteryhmä, jolle olisi laadittava ekosuunnitteluvaatimukset.

(5)

Puhaltimet on usein integroitu rakenteellisesti muihin tuotteisiin ilman, että niitä saatettaisiin erikseen markkinoille tai otettaisiin erikseen käyttöön direktiivin 2009/125/EY sekä koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/42/EY (3) 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Jotta valtaosa kustannustehokkaista energiansäästömahdollisuuksista voitaisiin toteuttaa ja toimenpiteen täytäntöönpano olisi helpompaa, tämän asetuksen säännöksiä olisi sovellettava myös ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin puhaltimiin, jotka on rakenteellisesti integroitu muihin tuotteisiin.

(6)

Monet puhaltimet ovat osa rakennuksiin asennettuja ilmanvaihtojärjestelmiä. Rakennusten energiatehokkuudesta 19 päivänä toukokuuta 2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU (4) pohjautuvassa kansallisessa lainsäädännössä näille ilmanvaihtojärjestelmille voidaan asettaa uusia tiukempia energiatehokkuusvaatimuksia käyttäen tässä asetuksessa puhaltimien tehokkuudelle määriteltyjä laskenta- ja mittausmenetelmiä.

(7)

Komissio on tehnyt taustaselvityksen, jossa analysoidaan puhaltimiin liittyviä teknisiä, taloudellisia ja ympäristönäkökohtia. Selvitys on tehty yhdessä unionista ja sen ulkopuolisista maista tulevien sidosryhmien ja intressitahojen kanssa, ja sen tulokset on julkistettu. Lisäselvitykset ja kuulemiset osoittivat, että vaatimusten soveltamisalaa voitaisiin laajentaa edelleen edellyttäen, että erityissovelluksille, joiden tapauksessa vaatimusten soveltaminen ei olisi tarkoituksenmukaista, myönnettäisiin poikkeus.

(8)

Taustaselvitys osoitti, että ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin moottoreilla varustettuja puhaltimia saatetaan unionin markkinoille suuria määriä ja että niiden käytönaikainen energiankulutus on merkittävin ympäristönäkökohta koko niiden elinkaaren aikana.

(9)

Taustaselvitys osoitti, että käytönaikainen sähkönkulutus on ainoa direktiivissä 2009/125/EY tarkoitettu merkittävä tuotesuunnitteluun liittyvä ekologisen suunnittelun parametri.

(10)

Ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin moottoreilla varustettujen puhaltimien energiatehokkuuden parantaminen olisi toteutettava soveltamalla olemassa olevia kustannustehokkaita avoimia teknologioita, joiden avulla voidaan alentaa puhaltimien hankinnasta ja käytöstä aiheutuvia kokonaiskustannuksia.

(11)

Ekosuunnitteluvaatimuksilla olisi yhdenmukaistettava ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin moottoreilla varustettujen puhaltimien energiatehokkuusvaatimukset kaikkialla unionissa, sillä näin parannettaisiin sisämarkkinoiden toimivuutta ja kyseisten tuotteiden ympäristönsuojelullista tasoa.

(12)

Asetuksen soveltamisalaan eivät kuulu pienet puhaltimet, joita käytetään (epäsuorasti) vähintään 125 watin ja enintään 3 kilowatin sähkömoottoreilla, joiden pääasiallinen käyttötarkoitus on toinen. Esimerkiksi moottorisahan sähkömoottoria jäähdyttävä pieni puhallin ei kuulu asetuksen soveltamisalaan, vaikka itse moottorisahan moottorin (joka käyttää myös puhallinta) teho olisikin yli 125 wattia.

(13)

Valmistajille olisi annettava riittävästi aikaa tuotteiden uudelleensuunnitteluun ja tuotantolinjojen mukautukseen. Voimaantulo olisi ajoitettava niin, että ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin moottoreilla varustettujen puhaltimien toimitukseen liittyvät kielteiset vaikutukset vältetään ja valmistajille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, aiheutuvat kustannusvaikutukset otetaan huomioon samalla, kun varmistetaan tämän asetuksen tavoitteiden toteutuminen kohtuullisessa ajassa.

(14)

Tätä asetusta olisi tarkasteltava uudelleen viimeistään neljän vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Uudelleentarkastelu voidaan käynnistää aikaisemmin, jos komissio saa näyttöä sen tarpeellisuudesta. Uudelleentarkastelussa olisi erityisesti arvioitava tekniikasta riippumattomien vaatimusten asettamista, taajuusmuuttajien käyttömahdollisuuksia, tarvittavien poikkeusten määrää ja laajuutta sekä ottoteholtaan alle 125 watin moottoreilla varustettujen puhaltimien sisällyttämistä asetuksen soveltamisalaan.

(15)

Ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin moottoreilla varustettujen puhaltimien energiatehokkuus olisi määritettävä luotettavilla, tarkoilla ja toistettavissa olevilla mittausmenetelmillä, joissa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetty nykytekniikka, mukaan lukien teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (5) liitteessä I lueteltujen eurooppalaisten standardointielinten hyväksymät yhdenmukaistetut standardit, jos niitä on saatavilla.

(16)

Tällä asetuksella olisi lisättävä ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin moottoreilla varustettujen puhaltimien elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia rajoittavien teknologioiden käyttöä markkinoilla, millä saavutettaisiin vuosittain arviolta 34 terawattitunnin säästö sähkönkulutuksessa vuoteen 2020 mennessä verrattuna siihen, ettei mitään toimenpiteitä toteutettaisi.

(17)

Tässä asetuksessa olisi direktiivin 2009/125/EY 8 artiklan mukaisesti täsmennettävä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden arviointimenetelmät.

(18)

Vaatimustenmukaisuuden tarkastamisen helpottamiseksi valmistajia olisi pyydettävä toimittamaan direktiivin 2009/125/EY liitteissä IV ja V tarkoitetussa teknisessä dokumentaatiossa tarvittavat tiedot.

(19)

Jotta ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin moottoreilla varustettujen puhaltimien ympäristövaikutuksia voitaisiin rajoittaa entisestään, valmistajien olisi annettava asianmukaiset tiedot kyseisenkaltaisten puhaltimien purkamisesta, kierrätyksestä tai käytön jälkeisestä käsittelystä.

(20)

Nykyisin käytettävissä oleville erittäin energiatehokkaille puhallintyypeille olisi vahvistettava viitearvot. Näiden viitearvojen ansiosta tiedot olisivat erityisesti pk-yritysten ja erittäin pienten yritysten saatavilla helposti ja kattavasti, millä edelleen helpotettaisiin parhaimpien rakenneratkaisujen käyttöönottoa ja helpotettaisiin tehokkaampien tuotteiden kehittämistä energiankulutuksen vähentämiseksi.

(21)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2009/125/EY 19 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tällä asetuksella vahvistetaan ekosuunnitteluvaatimukset puhaltimien markkinoille saattamiselle ja käyttöönotolle, mukaan lukien puhaltimet, jotka on rakenteellisesti integroitu muihin direktiivin 2009/125/EY soveltamisalaan kuuluviin energiaan liittyviin tuotteisiin.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta puhaltimiin, jotka on rakenteellisesti integroitu

i)

tuotteisiin, joissa on ainoastaan yksi enintään 3 kilowatin sähkömoottori ja joissa puhallin on kytketty samaan akseliin, jota käytetään päätoiminnon käyttämiseen;

ii)

kuivausrumpuihin ja kuivaaviin pyykinpesukoneisiin, joiden suurin ottoteho on enintään 3 kilowattia;

iii)

liesituulettimiin, joiden suurin puhaltimeen (puhaltimiin) liittyvä kokonaisottoteho on alle 280 wattia.

3.   Tätä asetusta ei sovelleta puhaltimiin, jotka

a)

on erityisesti suunniteltu toimimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/9/EY (6) määritellyissä räjähdysvaarallisissa tiloissa;

b)

on suunniteltu käytettäviksi ainoastaan lyhytaikaisesti hätätilanteissa neuvoston direktiivissä 89/106/EY (7) asetettujen paloturvallisuusvaatimusten mukaisesti;

c)

on erityisesti suunniteltu toimimaan

i)

a)

siirrettävän kaasun käyttölämpötilojen ollessa yli 100 °C;

b)

puhallinta käyttävän moottorin ympäristön lämpötilan ollessa yli 65 °C, jos moottori on sijoitettu kaasuvirran ulkopuolelle;

ii)

siirrettävän kaasun vuotuisen keskilämpötilan ja/tai moottorin ympäristön lämpötilan, jos moottori on sijoitettu kaasuvirran ulkopuolelle, ollessa alle – 40 °C;

iii)

syöttöjännitteellä > 1 000 V AC tai > 1 500 V DC;

iv)

myrkyllisissä, voimakkaasti syövyttävissä tai helposti syttyvissä ympäristöissä taikka ympäristöissä, joissa on hankaavaa ainesta;

d)

saatetaan markkinoille ennen 1 päivää tammikuuta 2015 varaosana samanlaisille puhaltimille, jotka on rakenteellisesti integroitu tuotteisiin, jotka saatetaan markkinoille ennen 1 päivää tammikuuta 2013;

jolloin pakkauksessa, tuotetiedoissa ja teknisessä dokumentaatiossa on kuitenkin selvästi ilmoitettava a, b ja c alakohdan tapauksessa, että puhallinta saa käyttää ainoastaan sen suunniteltuun käyttötarkoitukseen, ja d alakohdan tapauksessa tuotteet, joiden kanssa sitä on tarkoitus käyttää.

2 artikla

Määritelmät

Direktiivissä 2009/125/EY annettujen määritelmien lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

”puhaltimella” pyörivillä siivillä varustettua konetta, jota käytetään pitämään yllä sen läpi kulkevaa jatkuvaa kaasuvirtaa (yleensä ilmavirtaa), jonka voima massayksikköä kohti on enintään 25 kJ/kg, ja joka

on suunniteltu käytettäväksi tai varustettavaksi ottoteholtaan vähintään 125 watin ja enintään 500 kilowatin (≥ 125 W ja ≤ 500 kW) sähkömoottorilla, joka pyörittää siipipyörää optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä,

on aksiaalipuhallin, keskipakopuhallin, ristivirtapuhallin tai sekavirtauspuhallin,

on mahdollisesti varustettu moottorilla, kun se saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön;

2)

”siipipyörällä” sitä puhaltimen osaa, joka tuottaa energiaa kaasuvirtaan ja josta käytetään myös nimitystä ”puhallinpyörä”;

3)

”aksiaalipuhaltimella” puhallinta, joka puhaltaa kaasua yhden tai useamman siipipyörän pyörimisakselin suuntaisesti pyörivän siipipyörän (pyörivien siipipyörien) aikaansaamalla pyörivällä sivuttaissuuntaisella liikkeellä. Aksiaalipuhallin on mahdollisesti varustettu sylinterimäisellä kotelolla, imu- tai paineaukon johdesiivillä taikka suutinlevyllä tai -renkaalla;

4)

”imuaukon johdesiivillä” siipiä, jotka on sijoitettu siipipyörän eteen kaasuvirran ohjaamiseksi kohti siipipyörää ja jotka voivat olla säädettävissä;

5)

”paineaukon johdesiivillä” siipiä, jotka on sijoitettu siipipyörän jälkeen kaasuvirran ohjaamiseksi poispäin siipipyörästä ja jotka voivat olla säädettävissä;

6)

”suutinlevyllä” levyä, joka on varustettu aukolla, johon puhallin sijoitetaan, ja jonka avulla puhallin voidaan kiinnittää muihin rakenteisiin;

7)

”suutinrenkaalla” rengasta, joka on varustettu aukolla, johon puhallin sijoitetaan, ja jonka avulla puhallin voidaan kiinnittää muihin rakenteisiin;

8)

”keskipakopuhaltimella” puhallinta, jossa kaasu johdetaan siipipyörään (-pyöriin) pääasiassa akselin suuntaisesti ja johdetaan pois kohtisuoraan akseliin nähden. Siipipyörässä on mahdollisesti yksi tai kaksi imuaukkoa tai kotelo;

9)

”radiaalisilla siivillä varustetulla keskipakopuhaltimella” keskipakopuhallinta, jossa siipipyörän (-pyörien) siipien suunta kehällä on kohtisuora (radiaalinen) pyörimisakseliin nähden;

10)

”eteenpäin kaartuvilla siivillä varustetulla keskipakopuhaltimella” keskipakopuhallinta, jossa siipipyörän (-pyörien) siipien suunta kehällä on eteenpäin pyörimisakseliin nähden;

11)

”taaksepäin kaartuvilla siivillä varustetulla keskipakopuhaltimella” keskipakopuhallinta, jossa siipipyörän (-pyörien) siipien suunta kehällä on taaksepäin pyörimisakseliin nähden;

12)

”kotelolla” siipipyörän ympärillä olevaa suojusta, joka ohjaa kaasuvirran kohti siipipyörää, siipipyörän läpi ja pois siipipyörästä;

13)

”taaksepäin kaartuvilla siivillä varustetulla koteloidulla keskipakopuhaltimella” siipipyörällistä keskipakopuhallinta, jossa siipien suunta kehällä on taaksepäin pyörimisakseliin nähden ja joka on koteloitu;

14)

”ristivirtapuhaltimella” puhallinta, jossa sekä siipipyörään sen kehältä tuleva että sieltä lähtevä kaasuvirta siipipyörän läpi kulkee pääasiassa kohtisuorassa siipipyörän akseliin nähden;

15)

”sekavirtauspuhaltimella” puhallinta, jossa kaasuvirta siipipyörän läpi on keskipako- ja aksiaalityyppisten puhaltimien kaasuvirtojen välimuoto;

16)

”lyhytaikaiskäytöllä” moottorin käyttöä vakiokuormituksella ajan, joka ei ole riittävän pitkä normaalin käyntilämpötilan saavuttamiseksi;

17)

”ilmanvaihtopuhaltimella” puhallinta, jota ei käytetä seuraavissa energiaan liittyvissä tuotteissa:

kuivausrummut ja kuivaavat pyykinpesukoneet, joiden suurin ottoteho on yli 3 kilowattia,

kotitalouksien ilmastointituotteiden sisätiloihin sijoitettavat yksiköt ja sisätiloihin sijoitettavat ilmastointilaitteet, joissa ilmastoinnin suurin antoteho on enintään 12 kilowattia,

tietotekniikkatuotteet;

18)

”ominaissuhteella” puhaltimen paineaukolla mitattua tyhjäkäyntipainetta jaettuna puhaltimen imuaukolla mitatulla tyhjäkäyntipaineella puhaltimen optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä.

3 artikla

Ekosuunnitteluvaatimukset

1.   Puhaltimien ekosuunnitteluvaatimukset asetetaan liitteessä I.

2.   Kutakin liitteessä I olevassa 2 kohdassa asetettua puhaltimien energiatehokkuusvaatimusta sovelletaan seuraavan aikataulun mukaisesti:

a)   Ensimmäinen vaihe: 1 päivästä tammikuuta 2013 ilmanvaihtopuhaltimien tavoite-energiatehokkuus ei saa olla liitteessä I olevan 2 kohdan taulukossa 1 määriteltyä tavoite-energiatehokkuutta alhaisempi.

b)   Toinen vaihe: 1 päivästä tammikuuta 2015 kaikkien puhaltimien tavoite-energiatehokkuus ei saa olla liitteessä I olevan 2 kohdan taulukossa 2 määriteltyä tavoite-energiatehokkuutta alhaisempi.

3.   Puhaltimien tuotetietoja ja niiden esitystapaa koskevat vaatimukset asetetaan liitteessä I olevassa 3 kohdassa. Näitä vaatimuksia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013.

4.   Liitteessä I olevassa 2 kohdassa asetettuja puhaltimien energiatehokkuusvaatimuksia ei sovelleta puhaltimiin, jotka on suunniteltu toimimaan

a)

siten, että optimaalinen energiatehokkuus saavutetaan kierrosnopeuden ollessa vähintään 8 000 kierrosta minuutissa;

b)

sovelluksissa, joissa ominaissuhde on yli 1,11;

c)

kuljetuspuhaltimina, joita käytetään ei-kaasumaisten aineiden siirtämiseen teollisuusprosessien sovelluksissa.

5.   Liitteessä I olevassa 2 kohdassa asetettujen sovellettavien hyötysuhdetasojen arvoja alennetaan 10 prosentilla taulukossa 1 ja 5 prosentilla taulukossa 2 sellaisten kaksikäyttöisten puhaltimien osalta, jotka on suunniteltu käytettäviksi ilmanvaihtoon sekä tavanomaisissa olosuhteissa että lyhytaikaisesti hätätilanteissa direktiivissä 89/106/EY asetettujen paloturvallisuusvaatimusten mukaisesti.

6.   Ekosuunnitteluvaatimusten noudattamista koskevat mittaukset ja laskelmat on tehtävä liitteessä II vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

4 artikla

Vaatimustenmukaisuuden arviointi

Direktiivin 2009/125/EY 8 artiklassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely on joko mainitun direktiivin liitteessä IV säädetty sisäinen suunnittelun valvonta tai mainitun direktiivin liitteessä V säädetty vaatimustenmukaisuuden arvioinnin hallintajärjestelmä.

5 artikla

Tarkastusmenettely markkinavalvontaa varten

Suorittaessaan direktiivin 2009/125/EY 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja markkinavalvontatarkastuksia jäsenvaltioiden viranomaisten on noudatettava tämän asetuksen liitteessä III kuvattua tarkastusmenettelyä.

6 artikla

Ohjeelliset viitearvot

Markkinoiden parhaiten suoriutuvia puhaltimia tämän asetuksen voimaantuloajankohtana edustavat ohjeelliset viitearvot esitetään liitteessä IV.

7 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee tätä asetusta uudelleen viimeistään neljän vuoden kuluttua sen voimaantulosta ja esittää uudelleentarkastelun tulokset ekologisen suunnittelun kuulemisfoorumille. Uudelleentarkastelussa olisi erityisesti arvioitava mahdollisuuksia vähentää puhallintyyppien määrää, jotta voitaisiin lisätä energiatehokkuuteen perustuvaa kilpailua toiminnoiltaan samankaltaisten puhallinten kesken. Uudelleentarkastelussa olisi arvioitava myös sitä, voidaanko poikkeusten soveltamisalaa rajoittaa, mukaan lukien kaksikäyttöisiä puhaltimia koskevat vähennykset.

8 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 30 päivänä maaliskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10.

(2)  EUVL L 191, 23.7.2009, s. 26.

(3)  EUVL L 157, 9.6.2006, s. 24.

(4)  EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13.

(5)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

(6)  EYVL L 100, 19.4.1994, s. 1.

(7)  EYVL L 40, 11.2.1989, s. 12.


LIITE I

PUHALTIMIEN EKOSUUNNITTELUVAATIMUKSET

1.   Liitteessä I käytettävät määritelmät

1)

’Liitäntätapa’ tarkoittaa testi-, liitäntä- tai käyttöjärjestelyä, jolla määritellään testattavan puhaltimen imu- ja paineolosuhteet.

2)

’Liitäntätapa A’ tarkoittaa järjestelyä, jossa puhallin on vapaasti imevä ja vapaasti puhaltava.

3)

’Liitäntätapa B’ tarkoittaa järjestelyä, jossa puhallin on vapaasti imevä ja sen paineaukkoon on kiinnitetty kanava.

4)

’Liitäntätapa C’ tarkoittaa järjestelyä, jossa puhaltimen imuaukkoon on kiinnitetty kanava ja puhallin on vapaasti puhaltava.

5)

’Liitäntätapa D’ tarkoittaa järjestelyä, jossa puhaltimen imu- ja paineaukkoon on kiinnitetty kanava.

6)

’Hyötysuhdeluokka’ tarkoittaa puhaltimen kaasunpoistossa käytettävää energiamuotoa, jota käytetään puhaltimen energiatehokkuuden, joko staattisen hyötysuhteen tai kokonaishyötysuhteen, määrityksessä, jossa

a)

’puhaltimen staattista painetta’ (psf) on käytetty puhaltimen kaasutehon määritykseen puhaltimen staattisen hyötysuhteen määritykseen käytettävässä yhtälössä;

b)

’puhaltimen kokonaispainetta’ (pf) on käytetty puhaltimen kaasutehon määritykseen kokonaishyötysuhteen määritykseen käytettävässä yhtälössä.

7)

’Staattinen hyötysuhde’ tarkoittaa puhaltimen energiatehokkuutta, joka perustuu puhaltimen staattisen paineen (psf) mittaukseen.

8)

’Puhaltimen staattinen paine’ (psf) tarkoittaa puhaltimen kokonaispainetta (pf), josta vähennetään puhaltimen dynaaminen paine korjattuna Machin kertoimella.

9)

’Tyhjäkäyntipaine’ tarkoittaa painetta, joka mitataan virtaavan kaasun pisteessä, jos se pysähtyy isentrooppisen prosessin kautta.

10)

’Dynaaminen paine’ tarkoittaa painetta, jonka laskenta perustuu massavirtaan, kaasun keskimääräiseen tiheyteen puhaltimen paineaukolla ja paineaukon pinta-alaan.

11)

’Machin kerroin’ tarkoittaa tietyssä pisteessä vallitsevaan dynaamiseen paineeseen sovellettavaa korjauskerrointa, ja se määritellään tyhjäkäyntipaineeksi, josta on vähennetty paine, joka on suhteutettu absoluuttiseen nollapaineeseen, joka kohdistuu pisteeseen, joka on levossa suhteessa sitä ympäröivään kaasuun, jaettuna dynaamisella paineella.

12)

’Kokonaishyötysuhde’ tarkoittaa puhaltimen energiatehokkuutta, joka perustuu puhaltimen kokonaispaineen (pf) mittaukseen.

13)

’Puhaltimen kokonaispaine’ (pf) tarkoittaa puhaltimen paineaukolla vallitsevan tyhjäkäyntipaineen ja puhaltimen imuaukolla vallitsevan tyhjäkäyntipaineen välistä erotusta.

14)

’Hyötysuhdetaso’ tarkoittaa parametria, jota käytetään tietyn ottotehon puhaltimen tavoite-energiatehokkuuden laskennassa sen optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä (ilmaistaan parametrina ”N” puhaltimen energiatehokkuuden laskennassa).

15)

’Tavoite-energiatehokkuus’ ηtavoite tarkoittaa vähimmäisenergiatehokkuutta, joka puhaltimen on saavutettava täyttääkseen vaatimukset ja joka perustuu puhaltimen ottotehoon sen optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä, missä ηtavoite on arvo, joka saadaan liitteessä II olevassa 3 kohdassa olevasta asianmukaisesta yhtälöstä, kun energiatehokkuutta koskevassa kaavassa käytetään sovellettavaa hyötysuhdetason kokonaislukua N (liitteessä I olevan 2 kohdan taulukot 1 ja 2) ja puhaltimen kilowatteina ilmaistua ottotehoa Pe(d) sen optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä.

16)

’Taajuusmuuttaja’ tarkoittaa moottoriin ja puhaltimeen integroitua – tai yhtenä järjestelmänä toimivaa – sähköistä tehonmuunninta, joka jatkuvasti muuntaa sähkömoottoriin syötettävää sähkötehoa, jotta moottorin mekaanista lähtötehoa voidaan ohjata moottorilla käytettävän kuorman momentti- ja nopeusominaisuuksien mukaan, lukuun ottamatta jännityksensäätimiä, joissa muutetaan ainoastaan moottorin syöttöjännitettä.

17)

’Yleinen hyötysuhde’ on joko ’staattinen hyötysuhde’ tai ’kokonaishyötysuhde’ riippuen siitä, kumpaa sovelletaan.

2.   Puhaltimen energiatehokkuusvaatimukset

Puhaltimien energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset esitetään taulukoissa 1 ja 2.

Taulukko 1

Puhaltimien energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset ensimmäisessä vaiheessa 1 päivästä tammikuuta 2013

Puhallintyypit

Liitäntätapa

(A–D)

Hyötysuhdeluokka

(staattinen tai kokonaishyötysuhde)

Tehoalue P kilowatteina

Tavoite-energiatehokkuus

Hyötysuhdetaso

(N)

Aksiaalipuhallin

A, C

staattinen

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 2,74 · ln(P) – 6,33 + N

36

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 0,78 · ln(P) – 1,88 + N

B, D

kokonaishyötysuhde

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 2,74 · ln(P) – 6,33 + N

50

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 0,78 · ln(P) – 1,88 + N

Eteenpäin kaartuvilla siivillä varustettu keskipakopuhallin ja radiaalisiivillä varustettu keskipakopuhallin

A, C

staattinen

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 2,74 · ln(P) – 6,33 + N

37

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 0,78 · ln(P) – 1,88 + N

B, D

kokonaishyötysuhde

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 2,74 · ln(P) – 6,33 + N

42

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 0,78 · ln(P) – 1,88 + N

Taaksepäin kaartuvilla siivillä varustettu koteloimaton keskipakopuhallin

A, C

staattinen

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 4,56 · ln(P) – 10,5 + N

58

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 1,1 · ln(P) – 2,6 + N

Taaksepäin kaartuvilla siivillä varustettu koteloitu keskipakopuhallin

A, C

staattinen

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 4,56 · ln(P) – 10,5 + N

58

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 1,1 · ln(P) – 2,6 + N

B, D

kokonaishyötysuhde

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 4,56 · ln(P) – 10,5 + N

61

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 1,1 · ln(P) – 2,6 + N

Sekavirtauspuhallin

A, C

staattinen

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 4,56 · ln(P) – 10,5 + N

47

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 1,1 · ln(P) – 2,6 + N

B, D

kokonaishyötysuhde

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 4,56 · ln(P) – 10,5 + N

58

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 1,1 · ln(P) – 2,6 + N

Ristivirtapuhallin

B, D

kokonaishyötysuhde

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 1,14 · ln(P) – 2,6 + N

13

10 < P ≤ 500

ηtavoite = N


Taulukko 2

Puhaltimien energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset toisessa vaiheessa 1 päivästä tammikuuta 2015

Puhallintyypit

Liitäntätapa

(A–D)

Hyötysuhdeluokka

(staattinen tai kokonaishyötysuhde)

Tehoalue P kilowatteina

Tavoite-energiatehokkuus

Hyötysuhdetaso

(N)

Aksiaalipuhallin

A, C

staattinen

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 2,74 · ln(P) – 6,33 + N

40

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 0,78 · ln(P) – 1,88 + N

B, D

kokonaishyötysuhde

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 2,74 · ln(P) – 6,33 + N

58

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 0,78 · ln(P) – 1,88 + N

Eteenpäin kaartuvilla siivillä varustettu keskipakopuhallin ja radiaalisiivillä varustettu keskipakopuhallin

A, C

staattinen

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 2,74 · ln(P) – 6,33 + N

44

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 0,78 · ln(P) – 1,88 + N

B, D

kokonaishyötysuhde

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 2,74 · ln(P) – 6,33 + N

49

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 0,78 · ln(P) – 1,88 + N

Taaksepäin kaartuvilla siivillä varustettu koteloimaton keskipakopuhallin

A, C

staattinen

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 4,56 · ln(P) – 10,5 + N

62

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 1,1 · ln(P) – 2,6 + N

Taaksepäin kaartuvilla siivillä varustettu koteloitu keskipakopuhallin

A, C

staattinen

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 4,56 · ln(P) – 10,5 + N

61

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 1,1 · ln(P) – 2,6 + N

B, D

kokonaishyötysuhde

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 4,56 · ln(P) – 10,5 + N

64

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 1,1 · ln(P) – 2,6 + N

Sekavirtauspuhallin

A, C

staattinen

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 4,56 · ln(P) – 10,5 + N

50

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 1,1 · ln(P) – 2,6 + N

B, D

kokonaishyötysuhde

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 4,56 · ln(P) – 10,5 + N

62

10 < P ≤ 500

ηtavoite = 1,1 · ln(P) – 2,6 + N

Ristivirtapuhallin

B, D

kokonaishyötysuhde

0,125 ≤ P ≤ 10

ηtavoite = 1,14 · ln(P) – 2,6 + N

21

10 < P ≤ 500

ηtavoite = N

3.   Puhaltimien tuotetietovaatimukset

1.

Jäljempänä 2 kohdan 1–14 alakohdassa luetellut tiedot puhaltimista on esitettävä

a)

puhaltimien teknisessä dokumentaatiossa

b)

vapaasti käytettävissä olevilla puhaltimien valmistajien internetsivustoilla.

2.

Seuraavat tiedot on esitettävä:

1)

yleinen hyötysuhde (η) pyöristettynä yhteen desimaaliin

2)

energiatehokkuuden määrityksessä käytetty liitäntätapa (A–D)

3)

hyötysuhdeluokka (staattinen tai kokonaishyötysuhde)

4)

hyötysuhdetaso optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä

5)

onko puhaltimen hyötysuhteen laskennassa oletettu, että puhaltimen kanssa käytetään taajuusmuuttajaa, ja jos näin on, onko taajuusmuuttaja integroitu puhaltimeen vai onko se asennettava puhaltimen kanssa

6)

valmistusvuosi

7)

valmistajan nimi tai tavaramerkki, kaupparekisterinumero ja valmistuspaikka

8)

tuotteen mallinumero

9)

moottorin nimellinen ottoteho (nimelliset ottotehot) (kW), virtausnopeus(-nopeudet) ja paine(-et) optimaalisella energiatehokkuudella

10)

kierrosnopeus minuutissa optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä

11)

ominaissuhde

12)

purkamista, kierrätystä tai käytön jälkeistä käsittelyä helpottavat tiedot

13)

puhaltimen asentamiseen, käyttöön ja huoltoon liittyvät tiedot, joiden avulla voidaan minimoida puhaltimen ympäristövaikutukset ja taata sen optimaalinen käyttöikä

14)

kuvaus muista puhaltimen energiatehokkuuden määrityksessä käytetyistä seikoista, kuten putkista, joita ei kuvailla liitäntätavassa ja joita ei toimiteta puhaltimen kanssa.

3.

Tekniseen dokumentaatioon sisältyvät tiedot on annettava 2 kohdan 1–14 alakohdan mukaisessa järjestyksessä. Luettelossa käytettyjä sanamuotoja ei tarvitse noudattaa sanatarkasti. Tekstin sijaan tiedot voidaan esittää kaavioina, kuvina tai symboleina.

4.

Edellä 2 kohdan 1, 2, 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut tiedot on merkittävä kestävällä tavalla puhaltimen arvokilpeen tai sen läheisyyteen ja 2 kohdan 5 alakohdan osalta on käytettävä jompaakumpaa seuraavista sanamuodoista:

”Puhaltimen kanssa on asennettava taajuusmuuttaja.”

”Puhaltimeen on integroitu taajuusmuuttaja.”

5.

Valmistajien on annettava käyttöohjeissa tiedot puhaltimia koottaessa, asennettaessa tai huollettaessa noudatettavista varotoimista. Jos tuotetietovaatimuksia koskevan 2 kohdan 5 alakohdan mukaisesti ilmoitetaan, että puhaltimen kanssa on asennettava taajuusmuuttaja, valmistajien on annettava yksityiskohtaiset tiedot taajuusmuuttajan ominaisuuksista, jotta voidaan varmistaa kokoonpanon optimaalinen käyttö.


LIITE II

MITTAUKSET JA LASKELMAT

1.   Liitteessä II käytettävät määritelmät

1)

”Imuaukon tilavuusvirta tyhjäkäynnillä” (q) on puhaltimen läpi tiettyä aikayksikköä kohti kulkevan kaasun määrä (m3/s), joka lasketaan jakamalla puhaltimen liikuttaman kaasun massa (kg/s) kyseisen kaasun tiheydellä puhaltimen imuaukolla (kg/m3).

2)

”Puristuvuuskerroin” on dimensioton luku, jolla kuvataan kaasuvirran puristuvuutta testin aikana ja joka lasketaan puhaltimen kaasuun kohdistaman mekaanisen työn suhteena työhön, joka kohdistuisi puristumattomaan fluidiin samalla massavirralla, kaasun tiheydellä imuaukolla ja painesuhteella ottaen huomioon puhaltimen paine ’kokonaispaineena’ (kp) tai ’staattisena paineena’ (kps).

3)

kps tarkoittaa puhaltimen staattisen kaasutehon laskennassa käytettävää puristuvuuskerrointa.

4)

kp tarkoittaa puhaltimen kokonaiskaasutehon laskennassa käytettävää puristuvuuskerrointa.

5)

”Loppukokoonpano” tarkoittaa puhaltimen loppuun saatettua tai paikalla suoritettua kokoonpanoa, joka sisältää kaikki tarvittavat osatekijät puhaltimen sähköenergian muuntamiseksi kaasutehoksi ilman, että puhaltimeen on tarpeen lisätä osia tai komponentteja.

6)

”Ei lopullinen kokoonpano” tarkoittaa ainakin siipipyörän sisältävää puhaltimen osien kokoonpanoa, joka edellyttää yhtä tai useampaa ulkopuolelta toimitettua komponenttia, jotta sähkövirta voitaisiin muuntaa puhaltimen kaasutehoksi.

7)

”Suora käyttö” tarkoittaa puhaltimen käyttöjärjestelyä, jossa siipipyörä kiinnitetään moottorin akseliin joko suoraan tai koaksiaalikytkimillä ja jossa siipipyörän nopeus on identtinen moottorin pyörimisnopeuden kanssa.

8)

”Voimansiirto” tarkoittaa puhaltimen käyttöjärjestelyä, jossa ei ole kyse edellä määritellystä suorasta käytöstä. Tällaisia käyttöjärjestelyjä ovat esimerkiksi hihnakäyttö taikka vaihteiston tai liukumuhvien käyttö.

9)

”Alhaisen hyötysuhteen käyttö” tarkoittaa voimansiirtoa hihnalla, jonka leveys on alle kolminkertainen suhteessa sen korkeuteen, tai käyttäen jotakin muuta voimansiirron muotoa, ei kuitenkaan korkean hyötysuhteen käyttöä.

10)

”Korkean hyötysuhteen käyttö” tarkoittaa voimansiirtoa hihnalla, jonka leveys on vähintään kolminkertainen suhteessa sen korkeuteen, tai käyttäen hammashihnaa tai hammasvaihteita.

2.   Mittausmenetelmä

Tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten noudattamiseksi ja niiden noudattamisen varmentamiseksi tarvittavissa mittauksissa ja laskelmissa on käytettävä luotettavaa, tarkkaa ja toistettavissa olevaa menetelmää, jossa otetaan huomioon yleisesti parhaana pidetyt menetelmät ja jonka tulosten epävarmuuden katsotaan olevan alhainen, mukaan luettuina sellaisissa asiakirjoissa vahvistetut menetelmät, joiden viitenumerot on julkaistu tätä tarkoitusta varten Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.   Laskentamenetelmä

Tietyn puhaltimen energiatehokkuuden laskentamenetelmä perustuu kaasutehon suhteeseen moottorin ottotehoon, jolloin puhaltimen kaasuteho saadaan kertomalla kaasun tilavuusvirta paine-erolla puhaltimen yli. Paine on joko staattinen tai kokonaispaine, joka on staattisen ja dynaamisen paineen summa riippuen liitäntätavasta ja hyötysuhdeluokasta.

3.1

Jos puhallin toimitetaan loppukokoonpanona, puhaltimen kaasuteho ja ottoteho mitataan sen optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä:

a)

Jos puhaltimessa ei ole taajuusmuuttajaa, yleisen hyötysuhteen laskennassa käytetään seuraavaa yhtälöä:

ηe = Pu(s) / Pe ,

jossa:

 

ηe on yleinen hyötysuhde;

 

Pu(s) on 3.3 kohdan mukaisesti määritetty puhaltimen kaasuteho sen toimiessa optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä;

 

Pe on puhaltimen moottorin tulonavoissa mitattu teho puhaltimen toimiessa optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä.

b)

Jos puhaltimessa on taajuusmuuttaja, yleisen hyötysuhteen laskennassa käytetään seuraavaa yhtälöä:

ηe = (Pu(s) / Ped) · Cc ,

jossa:

 

ηe on yleinen hyötysuhde;

 

Pu(s) on 3.3 kohdan mukaisesti määritetty puhaltimen kaasuteho sen toimiessa optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä;

 

Ped on puhaltimen taajuusmuuttajan tulonavoissa mitattu teho puhaltimen toimiessa optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä.

 

Cc on osakuorman kompensointitekijä seuraavasti:

moottorissa on taajuusmuuttaja ja Ped ≥ 5 kW, jolloin Cc = 1,04

moottorissa on taajuusmuuttaja ja Ped < 5 kW, jolloin Cc = – 0,03 ln(Ped) + 1,088.

3.2

Jos puhallinta ei toimiteta lopullisessa kokoonpanossa, puhaltimen yleinen hyötysuhde lasketaan siipipyörän optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä käyttäen seuraavaa yhtälöä:

ηe = ηr · ηm · ηT · Cm · Cc ,

jossa:

 

ηe on yleinen hyötysuhde;

 

ηr on puhaltimen siipipyörän hyötysuhde, joka lasketaan kaavalla Pu(s) / Pa ,

jossa

 

Pu(s) on 3.3 kohdan mukaisesti määritetty puhaltimen kaasuteho siipipyörän optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä;

 

Pa on puhaltimen akseliteho siipipyörän optimaalisessa energiatehokkuuspisteessä;

 

ηm on moottorin nimellishyötysuhde asetuksen (EY) N:o 640/2009 mukaisesti, jos sitä sovelletaan. Jos moottori ei kuulu asetuksen (EY) N:o 640/2009 soveltamisalaan tai jos moottoria ei toimiteta, lasketaan moottorin nimellishyötysuhteen ηm oletusarvo käyttäen seuraavia arvoja:

jos suositeltu ottoteho ”Pe” on ≥ 0,75 kW,

ηm = 0,000278*(x3) – 0,019247*(x2) + 0,104395*x + 0,809761

jossa x = Lg (Pe)

ja Pe määritellään 3.1 kohdan a alakohdassa;

jos suositeltu ottoteho ”Pe” on < 0,75 kW,

ηm = 0,1462*ln(Pe) + 0,8381

ja Pe määritellään 3.1 kohdan a alakohdassa, jolloin puhaltimen valmistajan suositteleman ottotehon Pe olisi oltava riittävän suuri, jotta puhallin voi saavuttaa optimaalisen energiatehokkuuspisteensä, ottaen huomioon siirtojärjestelmistä mahdollisesti aiheutuvat häviöt;

 

ηT on käyttöjärjestelyn hyötysuhde, josta on käytettävä seuraavia oletusarvoja:

suoran käytön osalta ηT = 1,0;

jos kyse on 1 kohdan 9 alakohdassa määritellystä alhaisen hyötysuhteen käytöstä ja

Pa ≥ 5 kW, ηT = 0,96 tai

1 kW < Pa < 5 kW, ηT = 0,0175 * Pa + 0,8725 tai

Pa < 1 kW, ηT = 0,89

jos kyse on 1 kohdan 10 alakohdassa määritellystä korkean hyötysuhteen käytöstä ja

Pa ≥ 5 kW, ηT = 0,98 tai

1 kW < Pa < 5 kW, ηT = 0,01 * Pa + 0,93 tai

Pa < 1 kW, ηT = 0,94

 

Cm on kompensointitekijä komponenttien yhteensovittamisen huomioon ottamiseksi = 0,9;

 

Cc on osakuorman kompensointitekijä:

jos moottorissa ei ole taajuusmuuttajaa Cc = 1,0

moottorissa on taajuusmuuttaja ja Ped ≥ 5 kW, jolloin Cc = 1,04

moottorissa on taajuusmuuttaja ja Ped < 5 kW, jolloin Cc = – 0,03 ln(Ped) + 1,088.

3.3

Puhaltimen kaasuteho Pu(s) (kW) lasketaan puhaltimen toimittajan valitseman liitäntätavan testimenetelmän mukaisesti:

a)

Jos puhallin on mitattu liitäntätavan A mukaan, testauksessa käytettävä puhaltimen staattinen kaasuteho Pus saadaan yhtälöstä Pus = q · psf · kps.

b)

Jos puhallin on mitattu liitäntätavan B mukaan, testauksessa käytettävä puhaltimen kaasuteho Pu saadaan yhtälöstä Pu = q · pf · kp.

c)

Jos puhallin on mitattu liitäntätavan C mukaan, testauksessa käytettävä puhaltimen staattinen kaasuteho Pus saadaan yhtälöstä Pus = q · psf · kps.

d)

Jos puhallin on mitattu liitäntätavan D mukaan, testauksessa käytettävä puhaltimen kaasuteho Pu saadaan yhtälöstä Pu = q · pf · kp.

4.   Tavoite-energiatehokkuuden laskentamenetelmä

Tavoite-energiatehokkuus on energiatehokkuus, joka tiettyyn puhallintyyppiin kuuluvan puhaltimen on saavutettava tässä asetuksessa asetettujen vaatimusten noudattamiseksi (ilmaistu täysinä prosentteina). Tavoite-energiatehokkuus lasketaan hyötysuhdekaavoilla, jotka sisältävät sähköisen ottotehon Pe(d) ja liitteessä I määritellyn vähimmäishyötysuhdetason. Koko tehoalue katetaan kahdella kaavalla: ensimmäistä sovelletaan puhaltimiin, joiden ottoteho on vähintään 0,125 kW ja enintään 10 kW ja toista puhaltimiin, joiden ottoteho on yli 10 kW ja enintään 500 kW.

Energiatehokkuuden laskentakaavat on kehitetty kolmelle puhallintyyppiryhmälle eri puhallintyyppien erilaisten ominaisuuksien mukaan:

4.1

Aksiaalipuhaltimien, eteenpäin kaartuvilla siivillä varustettujen keskipakopuhaltimien ja radiaalisiivillä varustettujen keskipakopuhaltimien tavoite-energiatehokkuus lasketaan seuraavilla yhtälöillä:

Tehoalue 0,125 kW ≤ P ≤ 10 kW

Tehoalue 10 kW < P ≤ 500 kW

ηtavoite = 2,74 · ln(P) – 6,33 + N

ηtavoite = 0,78 · ln(P) – 1,88 + N

jossa ottoteho P on sähköinen ottoteho Pe(d) ja N on vaaditun energiatehokkuustason kokonaisluku.

4.2

Taaksepäin kaartuvilla siivillä varustettujen koteloimattomien keskipakopuhaltimien, taaksepäin kaartuvilla siivillä varustettujen koteloitujen keskipakopuhaltimien ja sekavirtauspuhaltimien tavoite-energiatehokkuus lasketaan seuraavilla yhtälöillä:

Tehoalue 0,125 kW ≤ P ≤ 10 kW

Tehoalue 10 kW < P ≤ 500 kW

ηtavoite = 4,56 · ln(P) – 10,5 + N

ηtavoite = 1,1 · ln(P) – 2,6 + N

jossa ottoteho P on sähköinen ottoteho Pe(d) ja N on vaaditun energiatehokkuustason kokonaisluku.

4.3

Ristivirtapuhaltimien tavoite-energiatehokkuus lasketaan seuraavilla yhtälöillä:

Tehoalue 0,125 kW ≤ P ≤ 10 kW

Tehoalue 10 kW < P ≤ 500 kW

ηtavoite = 1,14 · ln(P) – 2,6 + N

ηtavoite = N

jossa ottoteho P on sähköinen ottoteho Pe(d) ja N on vaaditun energiatehokkuustason kokonaisluku.

5.   Tavoite-energiatehokkuuden soveltaminen

Jotta energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset täyttyisivät on liitteessä II olevassa 3 kohdassa määritellyllä asianmukaisella menetelmällä lasketun puhaltimen yleisen hyötysuhteen ηe oltava yhtä suuri tai suurempi kuin hyötysuhdetason mukaan määräytyvä tavoitearvo ηtavoite.


LIITE III

TARKASTUSMENETTELY MARKKINAVALVONTAA VARTEN

Toteuttaessaan direktiivin 2009/125/EY 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja markkinavalvontatarkastuksia jäsenvaltioiden viranomaisten on noudatettava liitteessä I säädettyjen vaatimusten osalta seuraavaa tarkastusmenettelyä:

1.

Jäsenvaltion viranomaisten on testattava yksi laite.

2.

Mallin on katsottava olevan tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukainen, jos puhaltimen yleinen hyötysuhde (ηe) on vähintään 0,9*tavoite-energiatehokkuus, joka on laskettu liitteessä II (3 kohta) olevia kaavoja ja liitteessä I olevia sovellettavia hyötysuhdetasoja käyttäen.

3.

Jos 2 kohdassa tarkoitettuja tuloksia ei saavuteta:

sellaisten mallien osalta, joita valmistetaan alle viisi kappaletta vuodessa, on katsottava, ettei malli ole tämän asetuksen mukainen,

sellaisten mallien osalta, joita valmistetaan vähintään viisi kappaletta vuodessa, markkinavalvontaviranomaisen on testattava vielä kolme satunnaisesti valittua laitetta.

4.

Mallin on katsottava olevan tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukainen, jos 3 kohdassa tarkoitettujen kolmen laitteen yleisen hyötysuhteen (ηe) keskiarvo on vähintään 0,9*tavoite-energiatehokkuus, joka on laskettu liitteessä II (3 kohta) olevia kaavoja ja liitteessä I olevia sovellettavia hyötysuhdetasoja käyttäen.

5.

Jos 4 kohdassa tarkoitettuja tuloksia ei saavuteta, on katsottava, ettei kyseinen malli ole tämän asetuksen mukainen.


LIITE IV

6 ARTIKLASSA TARKOITETUT OHJEELLISET VIITEARVOT

Tämän asetuksen antamisajankohtana puhallinten paras markkinoilla saatavilla oleva teknologia esitetään taulukossa 1. Näitä viitearvoja ei välttämättä aina pystytä saavuttamaan kaikissa sovelluksissa tai koko tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalla tehoalueella.

Taulukko 1

Puhallinten ohjeelliset viitearvot

Puhallintyypit

Liitäntätapa (A–D)

Hyötysuhdeluokka

(staattinen tai kokonaishyötysuhde)

Hyötysuhdetaso

Aksiaalipuhallin

A, C

staattinen

65

B, D

kokonaishyötysuhde

75

Eteenpäin kaartuvilla siivillä varustettu keskipakopuhallin ja radiaalisiivillä varustettu keskipakopuhallin

A, C

staattinen

62

B, D

kokonaishyötysuhde

65

Taaksepäin kaartuvilla siivillä varustettu koteloimaton keskipakopuhallin

A, C

staattinen

70

Taaksepäin kaartuvilla siivillä varustettu koteloitu keskipakopuhallin

A, C

staattinen

72

B, D

kokonaishyötysuhde

75

Sekavirtauspuhallin

A, C

staattinen

61

B, D

kokonaishyötysuhde

65

Ristivirtapuhallin

B, D

kokonaishyötysuhde

32


6.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 90/22


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 328/2011,

annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011,

kansanterveyttä sekä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1338/2008 täytäntöönpanosta kuolemansyytilastojen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kansanterveyttä sekä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevista yhteisön tilastoista 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1338/2008 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksella (EY) N:o 1338/2008 luodaan yhteiset puitteet kansanterveyttä sekä työterveyttä ja työturvallisuutta koskevien eurooppalaisten tilastojen järjestelmälliselle tuottamiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1338/2008 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarvitaan täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla täsmennetään kyseisen asetuksen liitteen III aiheena olevista kuolemansyistä toimitettavat tiedot ja metatiedot sekä asetetaan tietojen toimittamista koskevat viiteajanjaksot ja tietojen toimitustiheys.

(3)

Jäsenvaltioiden komissiolle (Eurostat) lähettämiä luottamuksellisia tietoja olisi käsiteltävä tilastosalaisuuden periaatteen mukaisesti, siten kuin se vahvistetaan Euroopan tilastoista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 223/2009 (2) ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (3).

(4)

Kustannus-hyötyanalyysi on suoritettu ja arvioitu asetuksen (EY) N:o 1338/2008 6 artiklan mukaisesti.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kattavuus

Eurooppalaiset kuolemansyytilastot koskevat kaikkia kussakin jäsenvaltiossa rekisteröityjä kuolemantapauksia ja kuolleena syntyneitä siten, että eritellään kyseisessä maassa ja muualla asuvat henkilöt.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

’kuolemalla’ tarkoitetaan kaikkien elonmerkkien pysyvää häviämistä milloin tahansa elävänä syntymisen jälkeen (syntymän jälkeinen elintoimintojen lakkaaminen ilman elvytysmahdollisuutta). Kuolleena syntyneet eivät kuulu tämän määritelmän piiriin;

b)

’kuolleena syntymisellä’ tarkoitetaan sikiökuolemaa eli kuolemaa, joka tapahtuu ennen kuin hedelmöityksen tuote on täydellisesti työntynyt ulos tai irrotettu äidistään raskauden kestosta riippumatta. Kuolemasta on merkkinä se, että äidistään erottamisen jälkeen sikiö ei hengitä tai osoita mitään muita elonmerkkejä, joita ovat esimerkiksi sydämen lyöminen, napanuoran sykkiminen tai tahdonalaisten lihasten selvä liikkuminen;

c)

’sikiöiällä’ tarkoitetaan raskauden kestoa laskettuna viimeisen normaalin kuukautisjakson ensimmäisestä päivästä. Sikiöikä ilmaistaan kokonaisina päivinä tai viikkoina;

d)

’neonataalikuolemalla’ tarkoitetaan elävänä syntyneen kuolemaa ensimmäisten 28 kokonaisen elinvuorokauden aikana (vuorokaudet 0–27);

e)

’pariteetilla’ tarkoitetaan aiempien elävänä tai kuolleena syntyneiden määrää (0, 1, 2, 3 tai useampi aiemmin elävänä tai kuolleena syntynyt);

f)

’muilla kuolemilla’ tarkoitetaan kuolemia, jotka tapahtuvat neonataalikuolemien ajanjakson jälkeen 28. kokonaisesta elinvuorokaudesta alkaen;

g)

’peruskuolemansyyllä’ tarkoitetaan sitä tautia tai vammaa, joka on pannut alulle välittömästi kuolemaan johtaneen sairaustilojen sarjan, tai tapaturmaan tai väkivaltaan liittyviä olosuhteita, josta kuolemaan johtanut vamma aiheutui;

h)

’asuvalla’ tarkoitetaan ’vakinaista asukasta’ paikassa, jossa henkilö yleensä viettää päivittäisen lepoaikansa, lukuun ottamatta väliaikaista poissaoloa vapaa-ajan, lomien, ystävä- ja sukulaisvierailujen, liiketoiminnan, terveydenhoidon tai uskonnollisten pyhiinvaellusmatkojen vuoksi.

Ainoastaan seuraavia on pidettävä kyseisen maantieteellisen alueen vakinaisina asukkaina:

i)

henkilöt, jotka ovat asuneet vakinaisessa asuinpaikassaan yhtäjaksoisesti vähintään 12 kuukauden ajan ennen viiteajankohtaa, tai

ii)

henkilöt, jotka ovat saapuneet vakinaiseen asuinpaikkaansa viiteajankohtaa edeltävien 12 kuukauden aikana tarkoituksenaan pysyä siellä vähintään yhden vuoden ajan.

Jollei i tai ii alakohdassa kuvattuja olosuhteita voida määrittää, ’vakinaisella asuinpaikalla’ tarkoitetaan laillista tai rekisteröityä asuinpaikkaa.

3 artikla

Tarvittavat tiedot

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) luettelo liitteessä esitetyistä muuttujista. Mahdollisuuksien mukaan niihin on sisällytettävä tilastot ulkomailla kuolleista kyseisen jäsenvaltion asukkaista.

Kuolleena syntyneiden osalta on käytettävä seuraavassa järjestyksessä vähintään yhtä seuraavista kolmesta ilmoituskriteeristä: 1) syntymäpaino, 2) sikiöikä ja 3) pituus päälaelta kantapäähän. Tiedonkeruu rajataan seuraaviin ryhmiin:

a)

syntymäpaino 500–999 g tai, jos syntymäpainoa ei käytetä, sikiöikä 22:sta 27 kokonaiseen viikkoon tai, jos ei käytetä näistä kumpaakaan, pituus päälaelta kantapäähän 25–34 cm (muuttuja 9), ja

b)

syntymäpaino 1 000 g ja enemmän tai, jos syntymäpainoa ei käytetä, sikiöikä 27 kokonaisen viikon jälkeen tai, jos ei käytetä näistä kumpaakaan, pituus päälaelta kantapäähän 35 cm tai enemmän (muuttuja 10).

4 artikla

Viiteajanjakso

Viiteajanjakso on kalenterivuosi.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä asetuksessa täsmennetyt tiedot komissiolle (Eurostat) 24 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.

Ensimmäinen viitevuosi on vuosi 2011.

5 artikla

Metatiedot

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostat) tarvittavat tiedot, mukaan luettuina tiedot määritelmiä koskevista kansallisista eroista, tietojen kattavuudesta, käytetyistä kansainvälisen tautiluokituksen (ICD) tarkistuksesta ja päivityksistä sekä automatisoiduista koodausjärjestelmistä, samoin kuin tiedot peruskuolemansyyn valinnasta ja muuttamisesta.

6 artikla

Tietojen ja metatietojen toimittaminen komissiolle (Eurostat)

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä asetuksessa edellytetyt aggregoidut tai mikrotiedot (lopulliset, validoidut ja hyväksytyt) ja metatiedot komission (Eurostat) täsmentämän tiedonsiirtostandardin mukaisesti. Tiedot ja metatiedot on toimitettava Eurostatille keskitetyn yhteyspisteen kautta.

7 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 5 päivänä huhtikuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 354, 31.12.2008, s. 70.

(2)  EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164.

(3)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.


LIITE

Luettelo komissiolle (Eurostat) lähetettävistä muuttujista

Muuttujat

Maassa asuvat

Muualla asuvat, jotka kuolivat ilmoittavassa maassa

Kuolleena syntyneet

Neonataalikuolemat

Muut kuolemat

Kuolleena syntyneet

Neonataalikuolemat

Muut kuolemat

1)

Kuolinvuosi (kuolintapahtuman päivämäärä)

C

C

C

C

C

C

2)

Sukupuoli

V

C

C

V

C

C

3)

Peruskuolemansyy ICD (4-numeroinen)

V

C

C

V

C

C

4)

Ikä (0 vrk, 1, 2, 3, 4, 5, 6 vrk, 7–27 vrk, 28–365 vrk, 1 vuosi, 2, 3, 4, 5–9, …85–89, …105+)

X

C

C

X

C

C

5)

Kuolinmaa

V

C

C

V

C

C

6)

Kuolinpaikka aluetasolla (NUTS 2)

V

C (1)

C (1)

V

C

C

7)

Asuinalue (NUTS 2) / Äidin asuinalue (NUTS 2)

V

C

C

V

V

V

8)

Asuinmaa / Äidin asuinmaa

X

X

X

V

C

C

9)

Ensimmäinen kuolleena syntyneiden ryhmä

syntymäpaino 500–999 g tai, jos syntymäpainoa ei käytetä,

sikiöikä 22:sta 27 kokonaiseen viikkoon tai, jos ei käytetä näistä kumpaakaan,

pituus päälaelta kantapäähän 25–34 cm

V

X

X

V

X

X

10)

Toinen kuolleena syntyneiden ryhmä

syntymäpaino 1 000 ja enemmän tai, jos syntymäpainoa ei käytetä,

sikiöikä 27 kokonaisen viikon jälkeen tai, jos ei käytetä näistä kumpaakaan,

pituus päälaelta kantapäähän 35 cm tai enemmän

V

X

X

V

X

X

11)

Äidin ikä ikäryhmittäin (alle 15 vuotta, tämän jälkeen 5 vuoden ikäryhmät 49 ikävuoteen asti sekä 50 vuotta ja sitä vanhempi)

V

V

X

V

V

X

12)

Pariteetti

V

V

X

V

V

X

Huom. C- Pakollinen; V- vapaaehtoinen; X- Ei sovelleta


(1)  Vapaaehtoinen ulkomailla kuolleiden maan asukkaiden osalta


6.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 90/25


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 329/2011,

annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 6 päivänä huhtikuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 5 päivänä huhtikuuta 2011.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

José Manuel SILVA RODRÍGUEZ

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

IL

61,9

JO

71,2

MA

51,5

TN

104,8

TR

92,5

ZZ

76,4

0707 00 05

EG

158,2

TR

144,9

ZZ

151,6

0709 90 70

MA

85,6

TR

123,5

ZA

28,9

ZZ

79,3

0805 10 20

EG

63,1

IL

76,5

MA

53,1

TN

47,6

TR

73,3

US

49,1

ZZ

60,5

0805 50 10

TR

52,7

ZZ

52,7

0808 10 80

AR

96,2

BR

81,9

CA

107,4

CL

90,7

CN

104,9

MK

50,2

US

165,6

UY

76,4

ZA

83,9

ZZ

95,2

0808 20 50

AR

96,4

CL

106,2

CN

67,7

US

174,8

ZA

102,3

ZZ

109,5


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


PÄÄTÖKSET

6.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 90/27


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 1 päivänä huhtikuuta 2011,

eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista annetun neuvoston direktiivin 2009/158/EY liitteiden II–IV muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2011) 2068)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2011/214/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/158/EY (1) ja erityisesti sen 34 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2009/158/EY vahvistetaan eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, jotka koskevat siipikarjan ja siitosmunien kauppaa unionin sisällä ja tuontia kolmansista maista. Sen liitteessä II vahvistetaan säännöt, jotka koskevat laitosten hyväksymistä kyseisten hyödykkeiden unionin sisäistä kauppaa varten. Kyseisen liitteen II, III ja IV luvussa vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat laitosten tiloja ja toimintaa, taudinvalvontaohjelmia sekä laitokselle myönnetyn hyväksynnän keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia kriteerejä, joihin kuuluu tiettyjen mikro-organismien, Salmonellan ja Mycoplasman, testaus, joka on suoritettava unionin sisäistä kauppaa varten hyväksytyissä laitoksissa.

(2)

Direktiivin 2009/158/EY liitteessä II olevassa II luvussa vahvistettujen, laitosten tiloja ja toimintaa koskevien vaatimusten täytäntöönpanosta saadut kokemukset osoittavat, että niitä on aiheellista mukauttaa toimialan nykykäytäntöihin erityisesti siltä osin kuin on kyse eri siipikarjalajien munimiskäyttäytymisestä.

(3)

Lisäksi direktiivin 2009/158/EY liitteessä II olevaa III ja IV lukua olisi muutettava, jotta otetaan huomioon tieteellinen kehitys Mycoplasman diagnostiikkamenetelmissä Maailman eläintautijärjestön diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän käsikirjan (Manual of Diagnostic Tests and Vaccines) 2.3.5 kohdan mukaisesti sekä Maailman terveysjärjestön yhteistyökeskuksen (Collaborating Centre of the World Health Organisation for Reference and Research on Salmonella) tekemät muutokset Salmonella-nimikkeistöön Salmonella-serotyyppien antigeenirakenteita koskevassa White-Kauffmann-Le Minor-järjestelmässä (the White-Kauffmann-Le Minor Scheme for Antigenic Formulae of the Salmonella serovars) vuodelta 2007 Maailman eläintautijärjestön diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän käsikirjan 2.3.11 kohdan mukaisesti.

(4)

Direktiivin 2009/158/EY liitteessä III vahvistetaan siipikarjan rokottamista koskevat vaatimukset. Sitä olisi muutettava siten, että siihen sisällytetään erityisvaatimuksia, jotka koskevat rokottamista Salmonellaa vastaan.

(5)

On myös tarpeen muuttaa tiettyjä viittauksia, jotka koskevat rokottamista lintuinfluenssaa vastaan direktiivin 2009/158/EY liitteessä IV vahvistetuissa eläinlääkärintodistusten malleissa.

(6)

Salmonellan ja tiettyjen muiden elintarvikkeiden kautta tarttuvien zoonoosien aiheuttajien valvonnasta 17 päivänä marraskuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 (2) vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on varmistaa, että asianmukaisia ja tehokkaita toimenpiteitä toteutetaan salmonellan ja muiden zoonoosien aiheuttajien löytämiseksi ja valvomiseksi. Siinä säädetään, että kyseisen asetuksen liitteessä I lueteltujen tiettyjen lajien alkuperäparville ja alkuperäkarjoille on tehtävä kokeet tiettyjen lueteltujen zoonoosien ja niiden aiheuttajien havaitsemiseksi ennen elävien eläinten tai siitosmunien lähettämistä alkuperäpaikkana olevasta elintarvikealan yrityksestä. Kokeiden päivämäärä ja tulokset on merkittävä asianomaisiin eläinlääkärintodistuksiin, joista säädetään unionin lainsäädännössä, mukaan luettuna direktiivi 2009/158/EY.

(7)

Direktiivin 2009/158/EY liitteessä IV vahvistetaan unionin sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa käytettävien eläinlääkärintodistusten mallit.

(8)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 täytäntöönpanosta kalkkunoissa esiintyvän Salmonella enteritidiksen ja Salmonella typhimuriumin vähentämistä koskevan yhteisön tavoitteen osalta 20 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 584/2008 (3) säädetään, että testausvaatimuksia sovelletaan myös kalkkunaparviin 1 päivästä tammikuuta 2010, ja sen vuoksi direktiivin 2009/158/EY liitteessä IV vahvistettuja asiaan liittyviä eläinlääkärintodistuksia olisi muutettava vastaavasti.

(9)

Sen vuoksi direktiivin 2009/158/EY liitteitä II, III ja IV olisi muutettava.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan direktiivin 2009/158/EY liitteet II, III ja IV tämän päätöksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 1 päivänä huhtikuuta 2011.

Komission puolesta

John DALLI

Komission jäsen


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 74.

(2)  EUVL L 325, 12.12.2003, s. 1.

(3)  EUVL L 162, 21.6.2008, s. 3.


LIITE

Muutetaan direktiivin 2009/158/EY liitteet II, III ja IV seuraavasti:

1)

Muutetaan liite II seuraavasti:

a)

Muutetaan II luku seuraavasti:

i)

Korvataan A jakson 2 kohdan e alakohta seuraavasti:

”e)

Munat on

i)

kerättävä säännöllisin väliajoin, vähintään päivittäin ja mahdollisimman pian munimisen jälkeen;

ii)

puhdistettava ja desinfioitava mahdollisimman pian, paitsi jos desinfiointi tapahtuu samassa jäsenvaltiossa sijaitsevassa hautomossa;

iii)

laitettava joko uuteen tai puhtaaseen ja desinfioituun pakkausmateriaaliin.”

ii)

Korvataan B jakson 2 kohdan e alakohdan ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti:

”—

munat niiden hautomoonsaapumispäivän ja haudontaprosessin välillä tai kun ne lähetetään unionin sisäistä kauppaa tai kolmansiin maihin vientiä varten, ellei niitä ole aiemmin desinfioitu alkuperätuotantolaitoksessa,”.

b)

Korvataan III ja IV luku seuraavasti:

”III   LUKU

TAUDINVALVONTAOHJELMA

Taudinvalvontaohjelmien on käsitettävä ainakin A–D jaksossa mainittujen sairauksien ja lajien valvonta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta terveydenhuoltotoimenpiteiden ja 16 ja 17 artiklan soveltamista.

A.   Salmonella pullorum  (1), Salmonella gallinarum  (2) ja Salmonella arizonae  (3)

1.   Lajit:

a)

Salmonella pullorum ja Salmonella gallinarum: kanat, kalkkunat, helmikanat, viiriäiset, fasaanit, peltopyyt, ankat;

b)

Salmonella arizonae: kalkkunat.

2.   Taudinvalvontaohjelma

a)

Tartunnan esiintymisen tutkimiseksi on käytettävä serologisia ja/tai bakteriologisia kokeita (4).

b)

Näytteet kokeita varten on otettava tilanteen mukaan verestä, alkioista, jotka eivät kuoriudu (eli kuoreen kuolleista alkioista), huonolaatuisista poikasista, mekoniumista, post mortem -tarkastuksen yhteydessä tutkittavista kudoksista, erityisesti maksasta, pernasta, munasarjasta/munanjohtimesta ja ohut- ja umpisuolen yhtymäkohdasta (5).

c)

Rikastusta seleniitti-kystiiniliemessä on käytettävä uloste/mekonium- ja suolinäytteiden kohdalla. Ei-selektiivistä esirikastusta ja sen jälkeistä selektiivistä rikastusta soijapohjaisessa Rappaport-Vassiliadis (RVS) -liemessä tai Müller-Kauffmann Tetrathionate-novobiocin (MKTTn) -liemessä voidaan käyttää niiden näytteiden kohdalla (kuten kuoreen kuolleet alkiot), joissa kilpailevia mikrobeja odotetaan olevan minimaalisesti (6), (7).

d)

Otettaessa parvesta verinäytteitä serologisia kokeita varten Salmonella pullorum- ja Salmonella gallinarum- tai Salmonella arizonae -tartunnan tutkimiseksi on tarvittavien näytteiden määrää päätettäessä otettava huomioon taudin esiintyminen kyseisessä jäsenvaltiossa ja sen aikaisempi esiintyminen laitoksessa. Aina on kuitenkin otettava tilastollisesti edustava määrä näytteitä serologisia ja/tai bakteriologisia kokeita varten tartunnan toteamiseksi.

e)

Parvet on tutkittava jokaisen munintakauden aikana kyseisen taudin toteamisen kannalta edullisimpana ajankohtana.

f)

Näytteitä bakteriologisia kokeita varten ei saa ottaa siipikarjasta tai munista, jotka on käsitelty mikrobilääkkeillä kokeita edeltävien 2–3 viikon aikana.

g)

Toteamistekniikoilla on voitava erottaa Salmonella pullorum- ja Salmonella gallinarum -tartunnan serologiset vasteet Salmonella enteritidis -rokotteen käytöstä aiheutuvista serologisista vasteista, kun tätä rokotetta käytetään (8). Tällaista rokotetta ei sen vuoksi saa käyttää, jos on tarkoitus käyttää serologista valvontaa. Jos rokotetta on käytetty, on käytettävä bakteriologisia kokeita, mutta käytettävällä vahvistusmenetelmällä on voitava erottaa elävät rokotekannat luonnonkannoista.

B.   Mycoplasma gallisepticum ja Mycoplasma meleagridis

1.   Lajit:

a)

Mycoplasma gallisepticum: kanat ja kalkkunat;

b)

Mycoplasma meleagridis: kalkkunat.

2.   Taudinvalvontaohjelma

a)

Tartunnan esiintyminen on tutkittava validoiduin serologisin ja/tai bakteriologisin ja/tai molekyylikokein. Untuvikkojen ja kalkkunanpoikasten ilmapussien vauriot viittaavat Mycoplasma -tartunnan esiintymiseen, ja se on tutkittava.

b)

Näytteet Mycoplasma-tartunnan esiintymistä koskevia kokeita varten on otettava tilanteen mukaan verestä, untuvikoista ja kalkkunanpoikasista, siemennesteestä tai pyyhkäisynäytteenä henkitorvesta, koaaniaukoista, yhteissuolesta tai ilmapusseista, ja erityisesti Mycoplasma meleagridis -tartunnan toteamiseksi näytteet on otettava kalkkunoiden munanjohtimesta ja peniksestä.

c)

Kokeet Mycoplasma gallisepticum- tai Mycoplasma meleagridis -tartunnan toteamiseksi on suoritettava edustavista näytteistä, jotta taudin jatkuva valvonta kasvatuksen ja muninnan aikana on mahdollista, eli juuri ennen muninnan alkamista ja sen jälkeen kolmen kuukauden välein.

C.   Tulokset ja tarvittavat toimenpiteet

Jollei yhtään positiivista tulosta ilmene, kokeen tulos on katsottava negatiiviseksi. Muussa tapauksessa parven on katsottava olevan epäilyksen alainen, ja siihen on sovellettava IV luvussa vahvistettuja toimenpiteitä.

D.   Kun taudin saastuttamalla tilalla on vähintään kaksi erillistä tuotantoyksikköä, toimivaltainen eläinlääkintäviranomainen voi poiketa IV luvun 3 kohdan b alakohdassa vahvistetuista, hyväksynnän uudelleen myöntämiseksi vaadituista toimenpiteistä tartunnan saaneella tilalla olevien sairaudesta vapaiden tuotantoyksikköjen osalta, jos hyväksytty eläinlääkäri on vahvistanut kyseisten tuotantoyksikköjen rakenteen, koon ja toiminnan olevan sellaisia, että niiden eläin-, hoito- ja ruokintatilat ovat täysin erilliset eikä kyseinen tauti voi levitä tuotantoyksiköstä toiseen.

IV   LUKU

LAITOKSELLE MYÖNNETYN HYVÄKSYNNÄN KESKEYTTÄMINEN TAI PERUUTTAMINEN

1.

Laitokselle myönnetty hyväksyntä on keskeytettävä,

a)

jos II luvussa määrättyjä vaatimuksia ei enää täytetä;

b)

kunnes on suoritettu taudin mukainen tutkimus,

jos:

laitoksessa epäillään lintuinfluenssan tai Newcastlen taudin tartuntaa,

laitos on vastaanottanut siipikarjaa tai siitosmunia toisesta laitoksesta, jossa epäillään esiintyvän tai on vahvistettu esiintyvän lintuinfluenssaa tai Newcastlen tautia,

laitos on ollut sillä tavoin kosketuksessa lintuinfluenssan tai Newcastlen taudin puhkeamispaikan kanssa, että tartunta on ollut mahdollinen;

c)

kunnes uudet kokeet on suoritettu, jos II ja III luvun vaatimusten mukaisesti Salmonella pullorum-, Salmonella gallinarum-, Salmonella arizonae-, Mycoplasma gallisepticum- tai Mycoplasma meleagridis -tartunnan toteamiseksi suoritettujen valvontakokeiden tulokset antavat aiheen epäillä taudinpurkausta;

d)

kunnes virkaeläinlääkärin määräämät asianmukaiset toimenpiteet on toteutettu, jos havaitaan, ettei laitos täytä I luvun 1 kohdan a, b ja c alakohdan vaatimuksia.

2.

Hyväksyntä on peruutettava, jos

a)

laitoksessa vahvistetaan lintuinfluenssan tai Newcastlen taudin taudinpurkaus;

b)

toinen asianmukainen koe vahvistaa Salmonella pullorum-, Salmonella gallinarum-, Salmonella arizonae-, Mycoplasma gallisepticum- tai Mycoplasma meleagridis -taudinpurkauksen;

c)

virkaeläinlääkärin laitoksesta vastaavalle henkilölle osoittaman toisen huomautuksen jälkeen ei ole toteutettu toimenpiteitä laitoksen saattamiseksi I luvun 1 kohdan a, b ja c alakohdan vaatimusten mukaiseksi.

3.

Hyväksyntä voidaan myöntää uudelleen seuraavin edellytyksin, jos:

a)

hyväksyntä on peruutettu lintuinfluenssan tai Newcastlen taudin taudinpurkauksen johdosta, se voidaan myöntää uudelleen 21 päivän kuluttua puhdistuksesta ja desinfioinnista eläinten hävittämisen jälkeen;

b)

hyväksyntä on peruutettu

Salmonella pullorum- ja Salmonella gallinarum- tai Salmonella arizonae -taudinpurkauksen johdosta, se voidaan myöntää uudelleen, kun kahdessa vähintään 21 päivän väliajoin laitoksessa suoritetussa kokeessa saastuneen parven hävittämistä seuranneen desinfioinnin, jonka teho on tarkistettu soveltuvilla kokeilla kuivilta pinnoilta, jälkeen on saatu negatiivinen tulos,

Mycoplasma gallisepticum- tai Mycoplasma meleagridis -taudinpurkauksen johdosta, se voidaan myöntää uudelleen joko sen jälkeen, kun kahdessa vähintään 60 päivän väliajoin koko parveen kohdistuneessa kokeessa on saatu negatiivinen tulos, tai kun kahdessa vähintään 21 päivän väliajoin laitoksessa koko tartunnan saaneen parven hävittämistä seuranneen desinfioinnin jälkeen suoritetussa kokeessa on saatu negatiivinen tulos.”

2)

Muutetaan liite III seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.

Siitosmunia tuottavan siipikarjan tai parven rokotuksissa käytettävillä rokotteilla on oltava markkinoille saattamista koskeva lupa, jonka on antanut jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen.”

b)

Lisätään 3 kohta seuraavasti:

”3.

Rokotettaessa mitä tahansa Salmonella-serotyyppiä vastaan, on seuraavien edellytysten täytyttävä:

a)

Salmonella-rokotusohjelmat eivät saa häiritä serologista toteamista kenttätutkimusten yhteydessä eikä niiden tuloksena saa olla vääriä positiivisia kokeita,

b)

eläviä Salmonella-rokotteita ei saa käyttää kansallisten valvontaohjelmien puitteissa:

i)

siitossiipikarjalla tai tuotantosiipikarjalla niiden lisääntymisvaiheessa tai munimisvaiheessa, paitsi jos niiden käytön turvallisuus on osoitettu ja niille on myönnetty lupa kyseiseen tarkoitukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY (9) mukaisesti.

ii)

ellei rokotteen valmistaja esitä soveltuvaa menetelmää salmonellan luonnosta eristettyjen tyyppikantojen erottamiseksi rokotekannoista bakteriologisesti.

3)

Korvataan liite IV seuraavasti:

”LIITE IV

UNIONIN SISÄISESSÄ KAUPASSA KÄYTETTÄVÄT ELÄINLÄÄKÄRINTODISTUKSET

(Mallit 1–6)

MALLI 1

Image

Image

Image

MALLI 2

Image

Image

Image

MALLI 3

Image

Image

Image

MALLI 4

Image

Image

Image

MALLI 5

Image

Image

Image

MALLI 6

Image

Image


(1)  Salmonella pullorum on Salmonella enterica alalaji enterica -bakteerin serotyypin gallinarum biotyyppi pullorum

(2)  Salmonella gallinarum on Salmonella enterica alalaji enterica -bakteerin serotyypin gallinarum biotyyppi gallinarum

(3)  Salmonella arizonae on Salmonella enterica alalaji arizonae -bakteerin seroryhmä K (O18) arizonae

(4)  Huom. Muiden lintulajien kuin kanojen serologisissa kokeissa voi joskus olla tuloksena sellainen väärien positiivisten reaktioiden osuus, jota ei voida hyväksyä.

(5)  Huom. Ympäristönäytteet eivät yleisesti ottaen sovellu Salmonella pullorumin ja Salmonella gallinarumin luotettavaan toteamiseen.

(6)  Huom. Aseptisesti kerättyjen kudosten suora maljaus selektiiviselle agarille, kuten MacConkey-agarille, on myös hyödyllinen diagnosoinnin kannalta.

(7)  Salmonella pullorum ja Salmonella gallinarum eivät kasva helposti muunnellulla puolikiinteällä Rappaport Vassiliadis (MRSV) -alustalla, jota käytetään zoonoottisen Salmonella spp.:n valvontaan unionissa.

(8)  Huom. Nykyisin ei ole koetta, jolla voitaisiin erottaa vaste Salmonella pullorum- ja Salmonella gallinarum -infektioon ja tämän serotyypin rokotteeseen.

(9)  EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1.”


6.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 90/50


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 4 päivänä huhtikuuta 2011,

neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse unioniin tuotaviksi tai kolmansiin maihin tarkoitettujen tuote-erien uudelleenlastauksesta saapumisrajatarkastusasemalla

(tiedoksiannettu numerolla K(2011) 2067)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2011/215/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kolmansista maista yhteisöön tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista 18 päivänä joulukuuta 1997 annetun neuvoston direktiivin 97/78/EY (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 97/78/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on kyseisen direktiivin säännösten mukaisesti tehtävä eläinlääkinnälliset tarkastukset kolmansista maista unioniin tuotaville eläinperäisille tuotteille ja tietyille kasvituotteille. Siinä säädetään myös, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisten tuotteiden erät tuodaan unioniin rajatarkastusaseman kautta.

(2)

Direktiivin 97/78/EY 9 artiklassa säädetään menettelyistä, jotka on toteutettava saapumisrajatarkastusasemalla, silloin kun on kyse toisen rajatarkastusaseman kautta unioniin tuotaviksi tarkoitetuista eristä, jotka kuitenkin lastataan uudelleen saapumisrajatarkastusasemalla unionissa sijaitsevan saman sataman tai lentokentän tullialueella.

(3)

Direktiivin 97/78/EY 11 artikla koskee kolmannesta maasta tulevia eriä, jotka lastataan uudelleen kyseisten erien saapumisrajatarkastusasemalla unionissa sijaitsevan saman sataman tai lentokentän tullialueella mutta jotka on tarkoitettu toiseen kolmanteen maahan joko unionin alueen kautta toisen rajatarkastusaseman kautta tai suoraan kolmanteen maahan ilman, että erä tuotaisiin toiselle rajatarkastusasemalle.

(4)

Lisäksi direktiivin 97/78/EY 9 ja 11 artiklassa säädetään lukuisista poikkeuksista saapumisrajatarkastusasemalla suoritettavia eläinlääkinnällisiä tarkastuksia koskeviin yleisiin sääntöihin. Mainittujen poikkeusten soveltamisala vaihtelee, ja ne liittyvät erien lopulliseen määräpaikkaan ja erien varastoinnin kestoon uudelleenlastauksen aikana erien saapumisrajatarkastusasemalla.

(5)

Kesto määritetään viittaamalla varastoinnin vähimmäis- ja enimmäisaikoihin, jotka on määritettävä direktiivissä 97/78/EY tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

(6)

Neuvoston direktiivin 97/78/EY 9 artiklan, joka koskee tuotteiden siirtämistä rajatarkastusasemalla kuljetusvälineestä toiseen silloin kun tavaralähetykset on tarkoitettu mahdollisesti Euroopan yhteisöön tuotaviksi, soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja komission päätöksen 93/14/ETY muuttamisesta 16 päivänä joulukuuta 1999 tehdyssä komission päätöksessä 2000/25/EY (2) vahvistetaan tätä nykyä vähimmäis- ja enimmäisajat, joita sovelletaan tapauksissa, joissa erät on tarkoitettu tuotaviksi unioniin toisen samalla alueella tai toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan rajatarkastusaseman kautta.

(7)

Päätös 2000/25/EY ei ole täysin selkeä siltä osin kuin on kyse niiden sääntöjen soveltamisalasta, jotka koskevat erien lastaamista uudelleen lentokoneesta toiseen tai aluksesta toiseen saman sataman tai lentokentän tullialueella passitettavaksi johonkin kolmanteen maahan joko pysähtymättä enää unionin alueella tai unionin alueen kautta. Tämän vuoksi tässä päätöksessä on tarpeen vahvistaa säännöt päätöksessä 2000/25/EY jo asetettujen säännösten selkiyttämiseksi, mukaan luettuina asiaan liittyviä vähimmäisaikoja koskevat säännöt.

(8)

Kansanterveyden ja eläinten terveyden turvaamiseksi saapumisrajatarkastusaseman virkaeläinlääkärin olisi saatava asianmukaiset tiedot, kun on kyse direktiivin 97/78/EY 9 ja 11 artiklan soveltamisalaan kuuluvista eristä. Tämän vuoksi on aiheellista vahvistaa säännöt niistä tiedoista, jotka lastauksesta vastuussa olevan tahon on toimitettava erän saapuessa rajatarkastusasemalle.

(9)

Vähimmäisaika, jonka jälkeen eläinlääkinnälliset tarkastukset on tehtävä erille, jotka lastataan yhdestä aluksesta toiseen samassa satamassa ja jotka on tarkoitettu tuontiin tai passitettaviksi kolmansiin maihin direktiivin 97/78/EY 9 ja 11 artiklassa säädetyn mukaisesti, on seitsemän päivää.

(10)

Niiden erien osalta, jotka lastataan yhdestä aluksesta toiseen samassa satamassa kyseisten erien saapumisrajatarkastusasemalla ja jotka on tarkoitettu suoraan johonkin kolmanteen maahan ilman lisäpysähdystä unionin alueella, unionin eläinten ja ihmisten terveydelle aiheutuvat riskit ovat vähäisemmät, koska kyseiset erät joutuvat vain vähäiseen kosketukseen unionin alueen kanssa. Tällaisissa tapauksissa saattaa olla aiheellista pidentää direktiivin 97/78/EY 9 ja 11 artiklassa tarkoitettua vähimmäisaikaa.

(11)

Tämä pidennys edellyttää asianmukaisten takeiden saamista siltä jäsenvaltiolta, jossa sijaitsee se saapumisrajatarkastusasema, jonne erät saapuivat. Kyseisen jäsenvaltion olisi erityisesti varmistettava, että tällaiset erät eivät pääse siirtymään toiseen unioniin satamaan ja että ne lähetetään suoraan johonkin kolmanteen maahan. Lisäksi kyseisen jäsenvaltion olisi toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille asianmukaiset tiedot mainituista takeista, mukaan luettuna tiedot seurantajärjestelmästä, jolla varmistetaan, että erää koskevassa ilmoituksessa mainittuja aikoja ja jatkokuljetusta tiettyyn määräpaikkaan koskevia järjestelyjä noudatetaan.

(12)

Lisäksi on tärkeää täsmentää, että erille on tehtävä kaikki direktiivissä 97/78/EY vahvistetut eläinlääkinnälliset tarkastukset tässä päätöksessä vahvistettujen enimmäisaikojen päätyttyä.

(13)

Unionin lainsäädännön selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi on aiheellista kumota päätös 2000/25/EY ja korvata se tällä päätöksellä.

(14)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Kun rajatarkastusasemalle tuodaan eriä uudelleen lastausta varten, lastauksesta vastaavan tahon on ilmoitettava rajatarkastusaseman virkaeläinlääkärille seuraavista:

a)

erän arvioitu purkamisajankohta;

b)

määräpaikkana oleva rajatarkastusasema unionissa, jos on kyse tuonnista unioniin tai passituksesta unionin kautta, tai määräpaikkana oleva kolmas maa, jos on kyse passituksesta suoraan johonkin kolmanteen maahan;

c)

erän täsmällinen sijainti, jos sitä ei lastata suoraan lentokoneeseen tai alukseen matkalle määräpaikkaan;

d)

erän arvioitu lastausajankohta lentokoneeseen tai alukseen, joka on matkalla määräpaikkaan.

Kyseinen ilmoitus on tehtävä toimivaltaisen viranomaisen määräämällä tavalla erän saapuessa rajatarkastusasemalle.

2 artikla

1.   Direktiivin 97/78/EY 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa säädetty vähimmäisaika on

a)

12 tuntia lentoaseman osalta;

b)

seitsemän päivää sataman osalta.

2.   Direktiivin 97/78/EY 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa säädetty enimmäisaika on

a)

48 tuntia lentoaseman osalta;

b)

20 päivää sataman osalta.

3 artikla

1.   Direktiivin 97/78/EY 11 artiklan soveltamista varten mainitun direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty vähimmäisaika on

a)

12 tuntia lentoaseman osalta;

b)

seitsemän päivää sataman osalta.

2.   Direktiivin 97/78/EY 11 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan 2 kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan soveltamista varten jäsenvaltiot voivat pidentää tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetun vähimmäisajan 14 päivään edellyttäen, että

a)

erät tulevat jostakin kolmannesta maasta ja on tarkoitettu toiseen kolmanteen maahan ilman lisäpysähdystä direktiivin 97/78/EY liitteessä I luetelluilla alueilla;

b)

erät lastataan uudelleen yhdestä aluksesta toiseen rajatarkastusasemalla saman unionin sataman tullialueella;

c)

asianomainen jäsenvaltio esittää komissiolle ja muille jäsenvaltioille elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa yksityiskohtaiset perustelut, joissa täsmennetään, että jäsenvaltio on toteuttanut kaikki tarvittavat toimenpiteet estääkseen, ettei tällaista erää siirretä toiseen unionin satamaan vaan uudelleenlastataan lähetettäväksi suoraan johonkin kolmanteen maahan.

Kyseisiin toimenpiteisiin on sisällyttävä seurantajärjestelmä, jolla varmistetaan, että 1 artiklassa säädetyssä ilmoituksessa mainittuja aikoja ja jatkokuljetusjärjestelyjä noudatetaan.

4 artikla

Jos 2 artiklan 2 kohdassa vahvistettu enimmäisaika on kulunut umpeen, erälle on tehtävä direktiivin 97/78/EY 4 artiklassa säädetyt tunnistustarkastukset ja fyysiset tarkastukset saapumisrajatarkastusasemalla.

5 artikla

Kumotaan päätös 2000/25/EY.

6 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2011.

7 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 4 päivänä huhtikuuta 2011.

Komission puolesta

John DALLI

Komission jäsen


(1)  EYVL L 24, 30.1.1998, s. 9.

(2)  EYVL L 9, 13.1.2000, s. 27.


KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

6.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 90/53


EUROOPAN YHTEISÖN JA SVEITSIN VALALIITON VÄLISELLÄ MAATALOUSTUOTTEIDEN KAUPPAA KOSKEVALLA SOPIMUKSELLA PERUSTETUN MAATALOUDEN SEKAKOMITEAN PÄÄTÖS N:o 1/2011,

annettu 31 päivänä maaliskuuta 2011,

Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen maataloustuotteiden kauppaa koskevan sopimuksen liitteen 3 muuttamisesta

(2011/216/EU)

MAATALOUDEN SEKAKOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen maataloustuotteiden kaupasta (1), jäljempänä ’sopimus’, ja erityisesti sen 11 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Sopimus tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2002.

(2)

Sopimuksen liitteessä 3 määrätään juustoa koskevista myönnytyksistä, erityisesti juustojen kaupan vapauttamisesta asteittain viiden vuoden aikana sopimuksen voimaantulosta alkaen.

(3)

Euroopan unioni ja Sveitsin valaliitto sopivat lisäävänsä sopimukseen uuden liitteen 12 maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojasta, minkä vuoksi eritelmien olisi etenkin juustojen osalta oltava yhdenmukaiset.

(4)

Tämän seurauksena liite 3 olisi tarkistettava niin, että siinä otetaan huomioon sekä juustojen kaupan täysi vapautuminen, joka toteutui 1 päivänä kesäkuuta 2007, että maantieteellisten merkintöjen suoja, josta määrätään uudessa liitteessä 12,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen maataloustuotteiden kauppaa koskevan sopimuksen liite 3 ja sen lisäykset tämän päätöksen liitteessä olevalla tekstillä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona sekakomitea hyväksyy sen.

Tehty Brysselissä 31 päivänä maaliskuuta 2011.

Maatalouden sekakomitean puolesta

Puheenjohtaja ja Sveitsin valtuuskunnan johtaja

Jacques CHAVAZ

EU:n valtuuskunnan johtaja

Nicolas VERLET

Komitean sihteeri

Chantal MOSER


(1)  EYVL L 114, 30.4.2002, s. 132.


ANNEX

”LIITE 3

1.

Kaikkien harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen 0406 kuuluvien tuotteiden kahdenvälinen kauppa on vapautettu kokonaan 1 päivästä kesäkuuta 2007 alkaen poistamalla kaikki tullit ja kiintiöt.

2.

Euroopan unioni ei sovella vientitukea Sveitsiin vietäviin juustoihin. Sveitsi ei sovella vientitukea (1) Euroopan unioniin vietäviin juustoihin.

3.

Kaikki Euroopan unionista tai Sveitsistä peräisin olevat ja niiden välisen kaupan kohteena olevat CN-koodiin 0406 kuuluvat tuotteet vapautetaan tuontiluvan esittämisestä.

4.

Euroopan unioni ja Sveitsi varmistavat, etteivät muut tuontiin ja vientiin vaikuttavat toimenpiteet vaaranna niiden toisilleen myöntämiä etuuksia.

5.

Jos hintakehitys ja/tai tuonnin kehitys aiheuttaa häiriön toisen osapuolen markkinoille, tämän sopimuksen 6 artiklalla perustetussa komiteassa käydään kumman tahansa osapuolen pyynnöstä mahdollisimman pian neuvottelut asianmukaisten ratkaisujen löytämiseksi. Tätä varten osapuolet sopivat vaihtavansa säännöllisesti hintatietoja sekä muita merkityksellisiä tietoja paikallisesti tuotettujen juustojen ja tuontijuustojen markkinoista.


(1)  Perusmäärät, joihin vientitukien poistaminen perustui, laskettiin osapuolten yhteisen sopimuksen mukaisesti sopimuksen voimaantulohetkenä todennäköisesti sovellettavien maidon virallisten hintojen erotuksena, ja niihin lisättiin juustoksi jalostettavalle maidolle maksettava lisäosa. Tämä laskettiin kyseisten juustojen valmistukseen tarvittavan maitomäärän perusteella ja, kiintiöiden alaisia juustoja lukuun ottamatta, tuloksesta vähennettiin yhteisön tulli.”