ISSN 1725-261X

doi:10.3000/1725261X.L_2011.084.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 84

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

54. vuosikerta
30. maaliskuu 2011


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

 

*

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 66 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat suurten henkilöajoneuvojen hyväksymistä niiden korirakenteen lujuuden osalta

1

 

*

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 75 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat moottoripyörien ja mopojen ilmarenkaiden hyväksyntää

46

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

30.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/1


Vain alkuperäiset UNECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä olisi tarkastettava UNECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 66 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat suurten henkilöajoneuvojen hyväksymistä niiden korirakenteen lujuuden osalta

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Muutossarja 02 – voimaantulopäivä: 19. elokuuta 2010

SISÄLTÖ

SÄÄNTÖ

1.

Soveltamisala

2.

Termit ja määritelmät

3.

Hyväksynnän hakeminen

4.

Hyväksynnän antaminen

5.

Yleiset määritelmät ja vaatimukset

6.

Ajoneuvotyypin muuttaminen ja tyyppihyväksynnän laajentaminen

7.

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

8.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

9.

Tuotannon lopettaminen

10.

Siirtymäsäännökset

11.

Hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet

LIITTEET

Liite 1 –

Säännön nro 66 mukainen ilmoitus ajoneuvotyypistä sen korirakenteen lujuuden osalta

Liite 2 –

Hyväksyntämerkin sijoittelu

Liite 3 –

Ajoneuvon painopisteen määrittäminen

Liite 4 –

Korirakenteen rakennekuvausta koskevat näkökohdat

Liite 5 –

Kaatotesti perushyväksyntämenetelmänä

Liite 6 –

Kaatotesti, jossa käytetään korin osia, vastaavana hyväksyntämenetelmänä

Liite 7 –

Korin osien kvasistaattinen kuormitustesti vastaavana hyväksyntämenetelmänä

Lisäys –

Kierähdyksen aikana tapahtuvan painopisteen pystysuuntaisen liikkeen määrittäminen

Liite 8 –

Osien testaukseen perustuva kvasistaattinen laskelma vastaavana hyväksyntämenetelmänä

Lisäys –

Plastisten nivelten ominaisuudet

Liite 9 –

Koko ajoneuvon kaatotestin tietokonesimulaatio vastaavana hyväksyntämenetelmänä

1.   SOVELTAMISALA

1.1

Tätä sääntöä sovelletaan jäykkiin tai nivellettyihin yksikerroksisiin ajoneuvoihin, jotka kuuluvat luokkaan M2 tai M3, alaluokka II tai III, ja joissa on enemmän kuin 16 matkustajaa (1).

1.2

Valmistajan pyynnöstä tätä sääntöä voidaan soveltaa myös muihin luokan M2 tai M3, ajoneuvoihin, jotka eivät sisälly 1.1 kohtaan.

2.   TERMIT JA MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä käytetään seuraavia termejä ja määritelmiä:

2.1

Mittausyksiköt

Mittayksiköt ovat seuraavat:

ulottuvuudet ja lineaariset etäisyydet: metri (m) tai millimetri (mm)

massa tai kuorma: kilogramma (kg)

voima (ja paino): newton (N)

momentti: newtonmetri (Nm)

energia: joule (J)

painovoimavakio: 9,81 (m/s2).

2.2

’Ajoneuvolla’ tarkoitetaan bussia tai linja-autoa, joka on suunniteltu ja varustettu matkustajien kuljettamista varten. Ajoneuvo on ajoneuvotyypin yksittäinen edustaja.

2.3

’Ajoneuvotyypillä’ tarkoitetaan sellaisten ajoneuvojen luokkaa, jotka on valmistettu saman mallin teknisten erittelyiden, keskeisten mittojen ja rakenteellisten järjestelyiden mukaisesti. Ajoneuvon valmistajan on määriteltävä ajoneuvotyyppi.

2.4

’Ajoneuvotyyppiryhmällä’ tarkoitetaan sellaisia ajoneuvotyyppejä, joita on saatavissa nyt tai tulevaisuudessa ja jotka kuuluvat tämän säännön osalta epäedullisimman tapauksen hyväksynnän piiriin.

2.5

’Kaksikerroksisella ajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, jossa matkustajille tarkoitetut tilat on järjestetty ainakin yhdessä osassa kahteen päällekkäin olevaan tasoon ja jonka ylemmässä kerroksessa ei ole seisoville matkustajille varattua tilaa.

2.6

’Epäedullisimmalla tapauksella’ tarkoitetaan sellaista ajoneuvotyyppiä, joka ajoneuvotyyppiryhmässä pienimmällä todennäköisyydellä täyttää tämän säännön vaatimukset korirakenteensa lujuuden osalta. Seuraavat kolme parametria määrittävät epäedullisimman tapauksen: rakenteellinen lujuus, viite-energia ja jäljelle jäävä tila.

2.7

’Ajoneuvotyypin hyväksynnällä’ tarkoitetaan koko sitä virallista prosessia, jossa ajoneuvo tarkastetaan ja testataan, jotta todettaisiin sen täyttävän kaikki tässä säännössä vahvistetut vaatimukset.

2.8

’Hyväksynnän laajentamisella’ tarkoitetaan virallista prosessia, jossa muutettu ajoneuvotyyppi hyväksytään aiemmin hyväksytyn ajoneuvotyypin pohjalta vertailemalla rakennetta, potentiaalista energiaa ja jäljelle jäävää tilaa koskevia kriteereitä.

2.9

’Nivelletyllä ajoneuvolla’ tarkoitetaan ajoneuvoa, joka koostuu kahdesta tai useammasta jäykästä osasta, jotka niveltyvät toisiinsa; kunkin osan matkustamo on yhteydessä muihin matkustamoihin, joten matkustajat voivat vapaasti liikkua osasta toiseen; jäykät osat on liitetty pysyvästi toisiinsa siten, että niiden erottaminen on mahdollista ainoastaan käyttämällä tavallisesti vain korjaamoilla olevia laitteita.

2.10

’Matkustamolla’ tarkoitetaan matkustajien käyttöön tarkoitettua tilaa, ei kuitenkaan tilaa, jossa on kiinteitä kalusteita, kuten baareja, keittiötiloja tai WC-tiloja.

2.11

’Ohjaamolla’ tarkoitetaan yksinomaan kuljettajan käyttöön tarkoitettua tilaa, jossa ovat kuljettajan istuin, ohjauspyörä, hallintalaitteet, mittarit ja muut ajoneuvon ajamisen ja toiminnan edellyttämät laitteet.

2.12

’Matkustajan turvajärjestelmällä’ tarkoitetaan kaikkia laitteita, jotka pitävät matkustajat, kuljettajan tai muut henkilöstön jäsenet istuimessaan ajoneuvon kaatuessa.

2.13

’Pituussuuntaisella keskipystytasolla’ (VLCP) tarkoitetaan pystytasoa, joka kulkee etu- ja taka-akselin jäljen keskipisteiden läpi.

2.14

’Jäljelle jäävällä tilalla’ tarkoitetaan tilaa, jonka on säilyttävä matkustamossa, henkilöstön tiloissa ja ohjaamossa, jotta matkustajien, kuljettajan ja henkilöstön selviytymismahdollisuudet olisivat kaatumisonnettomuudessa paremmat.

2.15

’Kuormittamattomalla omalla massalla’ (Mk) tarkoitetaan toimintakuntoisen, tyhjän ja lastaamattoman ajoneuvon massaa, johon on kuitenkin lisätty kuljettajan massaa vastaava 75 kg, polttoaineen massa, joka vastaa 90:tä prosenttia valmistajan ilmoittamasta polttoainesäiliön tilavuudesta, sekä jäähdytysnesteen, voiteluaineen, työkalujen ja mahdollisen varapyörän massat.

2.16

’Matkustajien kokonaismassalla’ (Mm) tarkoitetaan mahdollisten matkustajien sekä sellaisen henkilöstön, joka käyttää matkustajien turvajärjestelmällä varustettuja istuimia, yhteenlaskettua massaa.

2.17

’Ajoneuvon todellisella kokonaismassalla’ (Mt) tarkoitetaan ajoneuvon kuormittamatonta omaa massaa (Mk), johon on lisätty sellainen osuus (k = 0,5) matkustajien kokonaismassasta (Mm), jonka katsotaan olevan lujasti ajoneuvoon kiinnitettynä.

2.18

’Yksittäisen matkustajan massalla’ (Mmi) tarkoitetaan yhden matkustajan massaa. Tämä massa on 68 kg.

2.19

’Viite-energialla’ (ER) tarkoitetaan hyväksyttävän ajoneuvotyypin potentiaalista energiaa, joka on mitattu suhteessa kaivannon vaakatasoon kaatumisprosessin alkaessa epävakaassa asemassa.

2.20

’Kokonaisen ajoneuvon kaatotestillä’ tarkoitetaan kokonaiselle, täysimittaiselle ajoneuvolle tehtävää testiä, jolla osoitetaan korirakenteen vaadittu lujuus.

2.21

’Kallistuspenkillä’ tarkoitetaan teknistä laitetta, joka on kallistustason, kaivannon ja betonipintatason yhdistelmä ja jota käytetään kokonaisen ajoneuvon tai korin osien kaatotestissä.

2.22

’Kallistustasolla’ tarkoitetaan jäykkää tasoa, jota voidaan kiertää vaaka-akselin ympäri kokonaisen ajoneuvon tai korin osien kallistamiseksi.

2.23

’Korilla’ tarkoitetaan koko toimintakuntoisen ajoneuvon rakennetta, johon sisältyvät kaikki ne rakenneosat, jotka muodostavat matkustamon, ohjaamon, matkatavaratilan sekä mekaanisten yksiköiden ja osien tilat.

2.24

’Korirakenteella’ tarkoitetaan valmistajan määrittelemiä korin kantavia osia, joihin sisältyvät ne yhtenäiset osat ja elementit, jotka luovat korin lujuutta ja energianabsorbointikykyä ja auttavat säilyttämään jäljelle jäävän tilan kaatotestin aikana.

2.25

’Pilarivälillä’ tarkoitetaan korirakenteen rakenneosaa, joka muodostaa suljetun silmukan kahden, ajoneuvon pituussuuntaiseen keskipystytasoon nähden kohtisuorassa olevan tason välille. Siihen sisältyy yksi ikkuna- (tai ovi)pilari ajoneuvon kummallakin sivulla sekä sivuseinäelementtejä, osa kattorakennetta sekä osa lattia- ja pohjarakennetta.

2.26

’Korin osalla’ tarkoitetaan rakenneyksikköä, joka edustaa yhtä osaa korirakenteesta kaatotestiä varten. Korin osaan sisältyy vähintään kaksi pilarien välistä tilaa, jotka liittyvät toisiinsa asianmukaisille liitososilla (sivu-, katto- ja pohjarakenteet).

2.27

’Alkuperäisellä korin osalla’ tarkoitetaan korin osaa, joka koostuu kahdesta tai useammasta pilarivälistä, jotka ovat täsmälleen samanmuotoisia ja samassa suhteellisessa asemassa kuin todellisessa ajoneuvossa. Myös kaikki pilarivälien väliset liitososat on järjestettävä täsmälleen kuten todellisessa ajoneuvossakin.

2.28

’Keinotekoisella korin osalla’ tarkoitetaan korin osaa, joka koostuu kahdesta tai useammasta pilarivälistä, jotka eivät ole samassa asemassa eivätkä samalla etäisyydellä toisistaan kuin todellisessa ajoneuvossa. Näiden pilarivälien välisten liitososien ei tarvitse olla identtisiä todellisen korirakenteen kanssa mutta niiden on oltava rakenteellisesti vastaavia.

2.29

’Jäykällä osalla’ tarkoitetaan rakenneosaa tai -elementtiä, joka ei merkittävästi muuta muotoaan eikä absorboi energiaa kaatotestin aikana.

2.30

’Plastisella vyöhykkeellä’ tarkoitetaan erityistä geometrisesti rajattua korirakenteen osaa, jossa dynaamisten törmäysvoimien vaikutuksesta:

ilmenee keskitetysti suuria plastisia muodonmuutoksia,

tapahtuu alkuperäisen muodon (läpileikkaus, pituus tai muu geometrinen muoto) olennaista vääristymistä,

ilmenee stabiiliuden menetystä paikallisen vääntymisen seurauksena,

kineettistä energiaa absorboituu muodonmuutoksen vuoksi.

2.31

’Plastisella nivelellä’ tarkoitetaan yksinkertaista plastista vyöhykettä, joka muodostuu sauvamaiseen elementtiin (yksinkertainen putki, ikkunan pilari jne.).

2.32

’Korin yläreunan jäykisteellä’ tarkoitetaan korin pituussuuntaista rakenneosaa, joka on sivuikkunoiden yläpuolella ja johon lukeutuu myös kattorakenteisiin liittyvä kaareva osa. Kaatotestissä korin yläreunan jäykiste (kun kyseessä on kaksikerroksinen linja-auto, ylemmän kerroksen korin yläreunan jäykiste) osuu ensimmäisenä maahan.

2.33

’Korin keskiosan jäykisteellä’ tarkoitetaan korin pituussuuntaista rakenneosaa, joka on sivuikkunoiden alapuolella. Kaatotestissä korin keskiosan jäykiste (kun kyseessä on kaksikerroksinen linja-auto, ylemmän kerroksen korin keskiosan jäykiste) voi olla järjestyksessä toinen maahan osuva alue sen jälkeen, kun ajoneuvon poikkileikkaus on aluksi muuttanut muotoaan.

3.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1

Ajoneuvon valmistaja tai hänen asianmukaisesti valtuuttamansa edustaja hakee hallinnolliselta yksiköltä ajoneuvotyypin hyväksyntää sen korirakenteen lujuuden osalta.

3.2

Hakemukseen on liitettävä jäljempänä ilmoitetut asiakirjat kolmena kappaleena sekä seuraavat tiedot:

3.2.1

ajoneuvotyypin tai ajoneuvotyyppien ryhmän keskeiset tunnistetiedot ja parametrit;

3.2.1.1

yleiset piirustukset ja tärkeimmät mitat ajoneuvotyypistä, sen korista ja sen sisäjärjestelyistä. Istuimet, joissa on matkustajien turvajärjestelmiä, on merkittävä selkeästi ja niiden asema ajoneuvossa on tarkasti osoitettava mitoin;

3.2.1.2

ajoneuvon kuormittamaton oma massa ja siihen liittyvät akselikuormat;

3.2.1.3

kuormittamattoman ajoneuvon painopisteen tarkka sijainti ja mittausraportti. Painopisteen sijainnin määrittämiseksi on käytettävä liitteessä 3 kuvattuja mittaus- ja laskentamenetelmiä;

3.2.1.4

ajoneuvon todellinen kokonaismassa ja siihen liittyvät akselikuormat;

3.2.1.5

ajoneuvon todellisen kokonaismassan painopisteen tarkka sijainti ja mittausraportti. Painopisteen sijainnin määrittämiseksi on käytettävä liitteessä 3 kuvattuja mittaus- ja laskentamenetelmiä.

3.2.2

kaikki tiedot, joita tarvitaan epäedullisimman tapauksen arvioimiseksi ajoneuvotyyppien ryhmässä:

3.2.2.1

viite-energian arvo (ER), joka saadaan ajoneuvon massasta (M), painovoimavakiosta (g) ja ajoneuvon painopisteen korkeudesta (h1) kun ajoneuvo on kaatotestin alussa epävakaassa tasapainotilassa (ks. kuva 3):

Formula

jossa:

M

=

Mk, ajoneuvotyypin kuormittamaton oma massa, jos matkustajien turvajärjestelmiä ei ole, tai

Mt, ajoneuvon todellinen kokonaismassa, kun matkustajien turvajärjestelmät on asennettu, ja

Mt

=

Mk + k · Mm, jossa k = 0,5 ja Mm on kiinnitettyjen matkustajien kokonaismassa (ks. 2.16 kohta)

h0

=

ajoneuvon painopisteen korkeus (metriä) valitulla massan arvolla

t

=

ajoneuvon painopisteen kohtisuora etäisyys (metriä) ajoneuvon pituussuuntaisesta keskipystytasosta

B

=

ajoneuvon pituussuuntaisen keskipystytason kohtisuora etäisyys (metriä) pyörimisakselista kaatotestissä

g

=

painovoimavakio

h1

=

ajoneuvon painopisteen korkeus (metriä) sen epävakaassa aloitusasemassa suhteessa kaivannon vaakasuoraan alempaan tasoon;

3.2.2.2

ajoneuvotyypin tai ajoneuvotyyppien ryhmän piirustukset ja yksityiskohtainen kuvaus liitteen 4 mukaisesti;

3.2.2.3

jäljelle jäävän tilan yksityiskohtaiset piirustukset kohdan 5.2 mukaisesti jokaisesta hyväksyttävästä ajoneuvotyypistä;

3.2.3

yksityiskohtainen lisäaineisto, parametrit, valmistajan valitsemasta hyväksyntätestimenetelmästä riippuvat tiedot, kuten ne on eritelty liitteissä 5–9.

3.2.4

Jos kyseessä on nivelajoneuvo, kaikki nämä tiedot on annettava erikseen ajoneuvotyypin kultakin osalta, lukuun ottamatta kohtaa 3.2.1.1, joka koskee kokonaista ajoneuvoa.

3.3

Teknisen tutkimuslaitoksen pyynnöstä on toimitettava kokonainen ajoneuvo (tai yksi ajoneuvo kutakin ajoneuvotyyppiä, jos hyväksyntää haetaan ajoneuvotyyppien ryhmälle), jotta voidaan tarkistaa sen kuormittamaton oma massa, akselimassat, painopisteen sijainti ja kaikki muut tiedot, jotka ovat merkittäviä korirakenteen lujuuden kannalta.

3.4

Valmistajan valitseman hyväksyntätestimenetelmän mukaisesti tekniselle tutkimuslaitokselle on sen pyynnöstä toimitettava soveltuvat testikappaleet. Näiden testikappaleiden järjestelystä ja lukumäärästä on sovittava teknisen tutkimuslaitoksen kanssa. Jos testikappale on testattu aiemmin, on toimitettava sitä koskevat testausselosteet.

4.   HYVÄKSYNTÄ

4.1

Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvotyyppi tai ajoneuvotyyppien ryhmä täyttää jäljempänä olevan kohdan 5 vaatimukset, ajoneuvotyypille on myönnettävä hyväksyntä.

4.2

Kullekin hyväksytylle ajoneuvotyypille annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 02, mikä vastaa muutossarjaa 02) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tyypille.

4.3

Tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajoneuvotyypin tyyppihyväksynnästä tai tyyppihyväksynnän epäämisestä taikka laajentamisesta ilmoituslomakkeella (ks. liite 1), johon on liitetty hyväksynnän hakijan toimittamat piirustukset ja kaaviot, ja muodossa, josta valmistaja ja tekninen tutkimuslaitos ovat sopineet. Painettu asiakirja-aineisto on voitava taittaa A4-kokoon (210 mm × 297 mm).

4.4

Tämän säännön mukaisesti hyväksyttyä ajoneuvotyyppiä vastaaviin ajoneuvoihin on kiinnitettävä hyväksyntätodistuksessa määriteltyyn, selvästi näkyvään ja helposti havaittavaan paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu:

4.4.1

ympyrän sisällä olevasta E-kirjaimesta, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (2)

4.4.2

tämän säännön numerosta, jota seuraavat R-kirjain, viiva ja kohdassa 4.4.1 tarkoitetun ympyrän oikealla puolella oleva hyväksyntänumero.

4.5

Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

4.6

Hyväksyntämerkki on sijoitettava lähelle valmistajan kiinnittämää ajoneuvon tietokilpeä tai tietokilpeen.

4.7

Tämän säännön liitteessä 2 annetaan esimerkki hyväksyntämerkistä.

5.   YLEISET MÄÄRITELMÄT JA VAATIMUKSET

5.1   Vaatimukset

Ajoneuvon korirakenteen on oltava riittävän luja, jotta varmistetaan, että kokonaisen ajoneuvon kaatotestin aikana ja sen jälkeen jäljelle jäävä tila on vahingoittumaton. Tämä tarkoittaa seuraavaa:

5.1.1

Yksikään ajoneuvon osa, joka testin alussa on jäljelle jäävän tilan ulkopuolella (esim. pilarit, turvarenkaat, matkatavaratelineet), ei saa testin aikana tunkeutua jäljelle jäävään tilaan. Kaikki rakenneosat, jotka alun perin ovat jäljelle jäävässä tilassa (esim. pystysuorat kädensijat, väliseinät, keittiötilat, wc-tilat), on jätettävä huomiotta, kun arvioidaan tunkeutumista jäljelle jäävään tilaan.

5.1.2

Mikään jäljelle jäävän tilan osa ei saa työntyä muodoltaan muuttuneen rakenteen ääriviivojen ulkopuolelle. Muodoltaan muuttuneen rakenteen ääriviivat on määritettävä vaiheittain kunkin vierekkäisen ikkuna- ja/tai ovipilarin välillä. Kahden muodoltaan muuttuneen pilarin välinen ääriviiva on suorien viivojen määrittämä teoreettinen pinta, joka yhdistää pilarin sisäpuolen ääriviivapisteet, jotka olivat samalla korkeudella lattiatasosta ennen kaatotestiä (ks. kuva 1).

Kuva 1

Muodoltaan muuttuneen rakenteen ääriviivan määritys

Image

5.2   Jäljelle jäävä tila

Ajoneuvon jäljelle jäävän tilan vaippa määritellään luomalla ajoneuvon sisälle poikittainen pystytaso, jonka reuna on kuvattu kuvissa 2 a ja 2 c ja siirtämällä tätä tasoa ajoneuvon pituuden läpi (ks. kuva 2 b) seuraavalla tavalla:

5.2.1

Piste SR on kunkin eteen- tai taaksepäin suuntautuvan ulomman istuimen selkänojassa (tai oletetussa istumapaikassa) 500 mm istuimen alla olevan lattiatason yläpuolella, 150 mm sivuseinän sisäpinnasta. Huomioon ei oteta pyöräkoteloita eikä muita lattiankorkeuden vaihteluita. Näitä mittoja sovelletaan myös silloin, kun kyseessä ovat sisäänpäin suunnatut istuimet keskitasoillaan.

5.2.2

Jos ajoneuvon kaksi sivua eivät ole symmetriset lattiajärjestelyjensä osalta ja SR-pisteet ovat tämän vuoksi erilaiset, jäljelle jäävän tilan kahden lattialinjan välinen askelma katsotaan tällöin ajoneuvon pituussuuntaiseksi keskipystytasoksi (ks. kuva 2 c).

5.2.3

Jäljelle jäävän tilan takimmainen kohta on vaakataso 200 mm takimmaisen ulomman istuimen SR-pisteen takana tai ajoneuvon takaseinän sisäpinnalla, jos tämä on vähemmän kuin 200 mm mainitun SR-pisteen takana.

Jäljelle jäävän tilan etummaisin kohta on vaakataso 600 mm ajoneuvon etummaisen istuimen (matkustajan, henkilöstön tai kuljettajan) edessä, kun istuin on säädetty täysin eteen.

Jos takimmaisin ja etummaisin istuin eivät ole samoilla poikkitasoilla ajoneuvon kahdella eri sivulla, jäljelle jäävän tilan pituus on erilainen kummallakin puolella.

5.2.4

Jäljelle jäävä tila jatkuu matkustamon, henkilöstön ja kuljettajan tilojen kautta sen takimmaisen ja etummaisen tason välillä, ja se määritetään liikuttamalla määritettyä poikittaista pystytasoa ajoneuvon pituuden verran ajoneuvon kummankin sivun SR-pisteiden läpi kulkevia suoria viivoja pitkin. Takimmaisen istuimen SR-pisteen takana ja etummaisen istuimen SR-pisteen edessä suorat viivat ovat vaakatasoisia.

5.2.5

Valmistaja voi määritettyä istuinjärjestelyä varten määrittää vaadittua suuremman jäljelle jäävän tilan, jotta voitaisiin simuloida epäedullisinta tapausta ajoneuvotyyppien ryhmässä ja mahdollistaa mallin jatkokehitystyö.

Kuva 2

Jäljelle jäävän tilan määritys

a) ja c)   sivusuuntaiset järjestelyt

Image

b)   pituussuuntaiset järjestelyt

Image

5.3   Perushyväksyntämenetelmänä käytettävän kokonaisen ajoneuvon kaatotestin erittelyt

Kaatotesti on sivuttainen kallistustesti (ks. kuva 3) seuraavien erittelyiden mukaisesti:

5.3.1

Kokonainen ajoneuvo on paikallaan kallistustasolla, ajoneuvon jousitus on lukittu ja sitä kallistetaan hitaasti kohti epävakaata tasapainotilaa. Jos ajoneuvotyyppiin ei ole asennettu matkustajien turvajärjestelmiä, se on testattava kuormittamattomalla omalla massallaan. Jos ajoneuvotyyppiin on asennettu matkustajien turvajärjestelmiä, se on testattava ajoneuvon todellisella kokonaismassalla.

5.3.2

Kaatotesti alkaa tästä epävakaasta asemasta, jossa kulmanopeus on nolla ja pyörimisakseli kulkee pyörän ja maan kosketuspisteiden kautta. Tällä hetkellä ajoneuvolle on ominaista viite-energia ER (ks. kappale 3.2.2.1 ja kuva 3).

5.3.3

Ajoneuvo kaatuu kaivantoon, jonka pohjalla on vaakatasoinen, kuiva ja sileä betonipinta, jonka nimellissyvyys on 800 mm.

5.3.4

Kokonaiselle ajoneuvolle hyväksynnän perustestimenetelmänä tehtävän kaatotestin yksityiskohtaiset tekniset erittelyt annetaan liitteessä 5.

Kuva 3

Kokonaisen ajoneuvon kaatotestin erittelyt: painopisteen siirtyminen alun epävakaan tasapainotilan kautta

Image

5.4   Vastaavien hyväksyntätestien erittelyt

Kokonaiselle ajoneuvolle tehtävän kaatotestin sijaan voidaan valmistajan valinnan mukaisesti käyttää yhtä seuraavista vastaaviksi katsottavista hyväksyntätestimenetelmistä:

5.4.1

kokonaista ajoneuvoa edustavien korin osien kaatotesti liitteen 6 erittelyiden mukaisesti

5.4.2

korin osien kvasistaattinen kuormitustesti liitteen 7 erittelyiden mukaisesti

5.4.3

osien testauksen tuloksiin perustuvat kvasistaattiset laskelmat liitteen 8 erittelyiden mukaisesti.

5.4.4

koko ajoneuvon kaatotestin tietokonesimulaatio – dynaamisten laskelmien avulla – liitteen 9 erittelyiden mukaisesti.

5.4.5

Perusperiaatteena on, että vastaava hyväksyntätestausmenetelmä on toteutettava siten, että se kuvaa liitteessä 5 vahvistettua peruskaatotestiä. Jos valmistajan valitsemassa vastaavassa hyväksyntätestimenetelmässä ei voida ottaa huomioon joitakin ajoneuvon erityispiirteitä tai sen rakennetta (esim. katolla oleva ilmastointilaite, korin keskiosan jäykisteen korkeusvaihtelu, katon korkeusvaihtelu), tekninen tutkimuslaitos voi vaatia liitteessä 5 vahvistetun kaatotestin tekemistä kokonaiselle ajoneuvolle.

5.5   Nivelajoneuvojen testaus

Jos kyseessä on nivelajoneuvo, ajoneuvon kaikkien jäykkien osien on vastattava kohdan 5.1 yleisiä vaatimuksia. Nivelajoneuvon jokainen jäykkä osa voidaan testata erikseen tai yhdistelmänä liitteen 5 kohdassa 2.3 tai liitteen 3 kohdassa 2.6.7 annetun kuvauksen mukaisesti.

5.6   Kaatotestin suunta

Kaatotesti on tehtävä sille ajoneuvon sivulle, joka on vaarallisempi jäljelle jäävän tilan suhteen. Tekninen tutkimuslaitos tekee päätöksen valmistajan ehdotuksen pohjalta ja ottaa huomioon vähintäänkin seuraavat seikat:

5.6.1

painopisteen sivusuuntainen epäkeskisyys ja sen vaikutus viite-energiaan ajoneuvon epävakaassa aloitustilassa, ks. kohta 3.2.2.1;

5.6.2

jäljelle jäävän tilan epäsymmetrisyys, ks. kohta 5.2.2;

5.6.3

ajoneuvon kahden sivun erilaiset epäsymmetriset rakennepiirteet sekä väliseinien tai sisäisten tilojen antama tuki (esim. vaatekaappi, wc-tila, keittiötila). Kaatotestiin on valittava vähemmän tukea tarjoava sivu.

6.   AJONEUVOTYYPIN MUUTTAMINEN JA AJONEUVON TYYPPIHYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

6.1

Hyväksyttyyn ajoneuvotyyppiin mahdollisesti tehtävistä muutoksista on ilmoitettava hallinnolliselle yksikölle, joka on myöntänyt kyseisen tyyppihyväksynnän. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

6.1.1

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole merkittävää vaikutusta ja että muutettu ajoneuvotyyppi joka tapauksessa täyttää edelleen tämän säännön vaatimukset ja muodostaa osan ajoneuvotyyppien ryhmää yhdessä hyväksytyn ajoneuvotyypin kanssa; tai

6.1.2

vaatia uutta testausselostetta testien suorittamisesta vastuussa olevalta tekniseltä tutkimuslaitokselta, jotta voidaan osoittaa, että uusi ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset ja muodostaa osan ajoneuvotyyppien perhettä yhdessä hyväksytyn ajoneuvotyypin kanssa; tai

6.1.3

evätä hyväksynnän laajentamisen ja vaatia uuden hyväksyntämenettelyn toteuttamista.

6.2

Hallinnollisen yksikön ja teknisen tutkimuslaitoksen päätösten on perustuttava kolmeen epäedullisinta tapausta koskevaan perusteeseen:

6.2.1

rakenneperuste, jolla tarkastellaan, onko korirakenne muuttunut (ks. liite 4). Jos muutoksia ei ole tai uusi korirakenne on lujempi, peruste hyväksytään;

6.2.2

energiaperuste, jolla selvitetään, muuttuuko viite-energia. Jos uudella ajoneuvotyypillä on sama tai pienempi viite-energia kuin hyväksytyllä tyypillä, tämän tarkastelun tulos on myönteinen;

6.2.3

jäljelle jäävää tilaa koskeva peruste, joka koskee jäljelle jäävän tilan vaippapintaa. Jos uudessa ajoneuvotyypissä jäljelle jäävä tila on jäljelle jäävän tilan mukaisissa hyväksytyissä rajoissa kaikkialla, perusteen tarkastelun tulos on myönteinen.

6.3

Jos kaikki kohdassa 6.2 kuvatut kolme perustetta ovat muuttuneet myönteisesti, hyväksynnän laajentaminen on myönnettävä ilman lisätutkimuksia.

Jos kaikki kolme perustetta tuottavat kielteisen tuloksen, edellytetään uutta hyväksyntämenettelyä.

Jos tuloksena saadaan sekä myönteisiä että kielteisiä vastauksia, vaaditaan lisätutkimuksia (esim. testejä, laskelmia, rakenneanalyyseja). Tällaisista tutkimuksista päättää tekninen tutkimuslaitos yhteistyössä valmistajan kanssa.

6.4

Hyväksynnän vahvistamisesta tai epäämisestä sekä tehdyistä muutoksista on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille kohdassa 4.3 vahvistettua menettelyä noudattaen.

6.5

Hyväksynnän laajentamisen myöntävän hallinnollisen yksikön on annettava sarjanumero kaikille kyseistä laajentamista koskeville ilmoituslomakkeille.

7.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

7.1

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden testausmenettelyjen on vastattava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) vahvistettuja menettelyjä.

7.2

Tämän säännön nojalla hyväksytyt ajoneuvot on valmistettava siten, että ne ovat yhdenmukaisia edellä kohdassa 5 asetettujen vaatimusten mukaisesti tyyppihyväksytyn ajoneuvon kanssa. Ainoastaan ne osat, jotka valmistaja on nimennyt korirakenteeseen kuuluvaksi, on tarkistettava.

7.3

Hallinnollisen yksikön valtuuttamat tarkastukset suoritetaan tavallisesti kerran kahdessa vuodessa. Jos jollakin näistä käynneistä havaitaan vaatimustenvastaisuutta, hallinnollinen yksikkö voi tihentää tarkastuskäyntejä, jotta tuotannon vaatimustenmukaisuus voidaan palauttaa mahdollisimman pian.

8.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

8.1

Tämän säännön nojalla ajoneuvolle myönnetty tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdassa 7 määrättyjä vaatimuksia ei noudateta.

8.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on ilmoitettava tästä välittömästi muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille hyväksyntälomakkeen jäljennöksellä, jonka lopussa on allekirjoitettuna ja päivättynä suuraakkosin merkintä ”HYVÄKSYNTÄ PERUUTETTU”.

9.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa täysin tämän säännön mukaisesti hyväksytyn ajoneuvotyypin valmistamisen, sen on ilmoitettava siitä hyväksynnän myöntäneelle hallinnolliselle yksikölle. Saatuaan ilmoituksen hallinnollisen yksikön on ilmoitettava tästä välittömästi muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille hyväksyntälomakkeen jäljennöksellä, jonka lopussa on allekirjoitettuna ja päivättynä suuraakkosin merkintä ”TUOTANTO LOPETETTU”.

10.   SIIRTYMÄSÄÄNNÖT

10.1

Muutossarjan 01 virallisesta voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, perustuvaa ECE-hyväksyntää.

10.2

Kun tämän säännön voimaantulosta on kulunut 60 kuukautta, sitä soveltavien sopimuspuolten on myönnettävä ECE-tyyppihyväksyntä tämän säännön määritelmien mukaisille uusille ajoneuvotyypeille vain, jos hyväksyttävä ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

10.3

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä hyväksynnän laajentamista, joka perustuu tämän säännön edelliseen muutossarjaan.

10.4

ECE-hyväksynnät, jotka on myönnetty tämän säännön nojalla sen ollessa alkuperäisessä muodossaan ja aikaisemmin kuin 60 kuukautta sen voimaantulopäivän jälkeen, ja kaikki tällaisten hyväksyntien laajennukset ovat voimassa toistaiseksi kohdassa 10.6 esitetyin rajoituksin. Kun aiemman muutossarjan mukaisesti hyväksytty ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, hyväksynnän myöntäneen sopimuspuolen on ilmoittava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

10.5

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä kansallista tyyppihyväksyntää ajoneuvotyypiltä, joka on hyväksytty tämän säännön muutossarjan 01 nojalla.

10.6

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 144 kuukauden kuluttua tämän säännön muutossarjan 01 voimaantulosta evätä ensimmäisen kansallisen rekisteröinnin (ensimmäisen käyttöönoton) sellaiselta ajoneuvolta, joka ei täytä tämän säännön muutossarjan 01 mukaisia vaatimuksia.

10.7

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa muutossarjan 02 voimaantulopäivän jälkeen kieltäytyä antamasta hyväksyntää tämän säännön perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02.

10.8

Siihen saakka, kun muutossarjan 02 voimaantulosta on kulunut 48 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä kansallista tai alueellista hyväksyntää ajoneuvolta, joka on hyväksytty tämän säännön edellisen muutossarjan perusteella.

10.9

Sopimuspuolet voivat 9 päivästä marraskuuta 2017 lähtien evätä sellaisen uuden ajoneuvon ensimmäisen rekisteröinnin, joka ei täytä tämän säännön muutossarjan 02 vaatimuksia.

10.10

Edellä olevan 10.8 ja 10.9 kohdan säännöksistä riippumatta sellaiset ajoneuvoluokkien ja alauokkien hyväksynnät, jotka perustuvat säännön aiempiin muutossarjoihin ja joita muutossarja 02 ei koske, ovat edelleen voimassa, ja tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on hyväksyttävä ne.

10.11

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa kieltäytyä laajentamasta hyväksyntää, joka on myönnetty tämän säännön aiempien muutossarjojen nojalla.

11.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät. Lomakkeet, jotka on myönnetty muissa maissa todistukseksi hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta, on toimitettava kaikkien sopimuspuolten hallinnollisille yksiköille.


(1)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 määritelmän mukaisesti (asiakirja TRANS/WP29/78/Rev.1/Amend.2, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna muutoksella Amend.4).

(2)  Saksa 1, Ranska 2, Italia 3, Alankomaat 4, Ruotsi 5, Belgia 6, Unkari 7, Tšekki 8, Espanja 9, Serbia 10, Yhdistynyt kuningaskunta 11, Itävalta 12, Luxemburg 13, Sveitsi 14, 15 (antamatta), Norja 16, Suomi 17, Tanska 18, Romania 19, Puola 20, Portugali 21, Venäjä 22, Kreikka 23, Irlanti 24, Kroatia 25, Slovenia 26, Slovakia 27, Valko-Venäjä 28, Viro 29, 30 (antamatta), Bosnia ja Hertsegovina 31, Latvia 32, 33 (antamatta), Bulgaria 34, 35 (antamatta), Liettua 36, Turkki 37, 38 (antamatta), Azerbaidžan 39, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia 40, 41 (antamatta), Euroopan yhteisö 42 (jäsenvaltiot myöntävät hyväksynnät ECE-tunnuksin), Japani 43, 44 (antamatta), Australia 45, Ukraina 46, Etelä-Afrikka 47, Uusi-Seelanti 48, Kypros 49, Malta 50, Etelä-Korea 51, Malesia 52, Thaimaa 53, 54 ja 55 (antamatta), Montenegro 56, 57 (antamatta) ja Tunisia 58. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuspuolille.


LIITE 1

ILMOITUS

(Enimmäiskoko A4 (210 × 297 mm))

Image

Image


LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKKI

(Ks. tämän säännön kohta 4.4)

Image


LIITE 3

AJONEUVON PAINOPISTEEN MÄÄRITTÄMINEN

1.   Yleiset periaatteet

1.1

Kaatotestin viite-energia ja absorboitavan energian kokonaismäärä riippuvat suoraan ajoneuvon painopisteen sijainnista. Tämän vuoksi painopiste on määritettävä mahdollisimman tarkoin. Mittojen, kulmien ja kuormitusarvojen mittausmenetelmät sekä mittaustarkkuus on kirjattava, jotta tekninen tutkimuslaitos voi niitä arvioida. Edellytetään seuraavia mittalaitteiden tarkkuuksia:

alle 2 000 mm:n mittausten osalta

tarkkuus

± 1 mm

yli 2 000 mm:n mittausten osalta

tarkkuus

± 0,05 prosenttia

mitattujen kulmien osalta

tarkkuus

± 1 prosentti

mitattujen kuormitusarvojen osalta

tarkkuus

± 0,2 prosenttia.

Akseliväli(t) ja kussakin akselissa olevan pyörän (pyörien) jättämän jäljen keskipisteiden (kunkin akselin jäljen) väliset etäisyydet on määritettävä valmistajan piirustuksista.

1.2

Jousituksen lukitus on määrätty painopisteen määrittämisen ja varsinaisen kaatotestin suorittamisen edellytykseksi. Jousitus on lukittava tavanomaiseen valmistajan määrittelemään toiminta-asentoonsa.

1.3

Painopisteen sijainti määritetään kolmella parametrilla:

1.3.1

pituussuuntainen etäisyys (l1) etuakselin keskilinjasta;

1.3.2

poikittainen etäisyys (t) ajoneuvon pituussuuntaisesta keskipystytasosta;

1.3.3

pystykorkeus (h0) vaakatasoisen maanpinnan yläpuolella, kun renkaat on täytetty ajoneuvoa koskevien ohjeiden mukaisesti.

1.4

Tässä osassa kuvataan menetelmä, jolla määritetään l1, t ja h0 käyttämällä tässä kuvattavia punnituskennoja. Valmistaja voi ehdottaa tekniselle tutkimuslaitokselle vaihtoehtoisia menetelmiä, joissa käytetään esimerkiksi nostolaitteita ja/tai kallistustasoja, ja tutkimuslaitos päättää ehdotetun menetelmän hyväksymisestä sen tarkkuustason pohjalta.

1.5

Kuormittamattoman ajoneuvon painopisteen sijainti (kuormittamaton oma massa Mk) on määritettävä mittauksilla.

1.6

Painopisteen sijainti ajoneuvon todellisella kokonaismassalla (Mt) voidaan määrittää:

1.6.1

mittaamalla ajoneuvo todellista kokonaismassaa vastaavassa tilassa; tai

1.6.2

käyttämällä kuormittamatonta omaa massaa vastaavassa tilassa mitattua painopisteen sijaintia ja ottamalla huomioon matkustajien kokonaismassan vaikutus;

1.6.3

kun kyseessä on kaksikerroksinen ajoneuvo, on otettava huomioon sekä alemman että ylemmän kerroksen matkustajien massa.

2.   Mittaukset

2.1

Ajoneuvon painopisteen sijainti on määritettävä kuormittamatonta omaa massaa vastaavassa tilassa tai ajoneuvon todellista kokonaismassaa vastaavassa tilassa kohdissa 1.5 ja 1.6 annettujen määritelmien mukaisesti. Painopisteen sijainnin määrittämiseksi ajoneuvon todellista kokonaismassaa vastaavassa tilassa on asetettava ja kiinnitettävä lujasti yksittäisen matkustajan massa (kerrottuna vakiolla k = 0,5) 200 mm istuimen R-pisteen (joka on määritetty säännön nro 21 liitteessä 5) yläpuolelle ja 100 mm siitä eteenpäin.

2.2

Painopisteen pituus- (l1) ja poikittaissuuntaiset (t) koordinaatit on määritettävä yhteisellä vaakatasolla (ks. kuva A3.1), jossa ajoneuvon jokainen pyörä tai pyöräpari on yksittäisen punnituskennon päällä. Jokaisen ohjatun pyörän on oltava suoraan eteenpäin osoittavassa asennossa.

2.3

Eri punnituskennojen lukemat luetaan samanaikaisesti, ja niiden avulla lasketaan ajoneuvon kokonaismassa sekä sen painopisteen sijainti.

2.4

Painopisteen pituussuuntainen sijainti suhteessa etupyörien kosketuspisteen keskustaan (ks. kuva A3.1) saadaan kaavasta

Formula

jossa

P1

=

reaktiokuorma punnituskennossa ensimmäisen akselin vasemman pyörän alla

P2

=

reaktiokuorma punnituskennossa ensimmäisen akselin oikean pyörän alla

P3

=

reaktiokuorma punnituskennossa toisen akselin vasemman pyörän (pyörien) alla

P4

=

reaktiokuorma punnituskennossa toisen akselin oikean pyörän (pyörien) alla

P5

=

reaktiokuorma punnituskennossa kolmannen akselin vasemman pyörän (pyörien) alla

P6

=

reaktiokuorma punnituskennossa kolmannen akselin oikean pyörän (pyörien) alla

Ptotal

=

(P1 + P2 + P3 + P4 + P5 + P6)

=

Mk kuormittamaton oma massa tai

 

=

Mt ajoneuvon todellinen kokonaismassa, tarvittaessa

L1

=

etäisyys ensimmäisen akselin pyörän keskustasta toisen akselin pyörän keskustaan

L2

=

etäisyys ensimmäisen akselin pyörän keskustasta kolmannen akselin pyörän keskustaan, jos asennettu

Kuva A3.1

Painopisteen pituussuuntainen sijainti

Image

2.5

Ajoneuvon painopisteen poikittainen sijainti sen pituussuuntaiseen keskipystytasoon nähden (ks. kuva A3.2) saadaan kaavasta:

Formula

jossa

T1

=

ensimmäisen akselin kussakin päässä olevan pyörän (pyörien) jättämän jäljen keskustojen välinen etäisyys

T2

=

toisen akselin kussakin päässä olevan pyörän (pyörien) jättämän jäljen keskustojen välinen etäisyys

T3

=

kolmannen akselin kussakin päässä olevan pyörän (pyörien) jättämän jäljen keskustojen välinen etäisyys

Tässä summassa oletetaan, että T1:n, T2:n ja T3:n keskipisteiden kautta voidaan vetää suora viiva. Jos näin ei ole, tarvitaan erityistä laskukaavaa.

Jos t:n arvo on negatiivinen, ajoneuvon painopiste sijaitsee ajoneuvon keskiviivan oikealla puolella.

Kuva A3.2

Painopisteen poikittaissuuntainen sijainti

Image

2.6

Painopisteen korkeus (h0) on määritettävä kallistamalla ajoneuvoa pituussuunnassa ja käyttämällä yksittäisiä punnituskennoja kahden akselin päässä.

2.6.1

Kaksi punnituskennoa asetetaan yhteiselle vaakatasolle vastaanottamaan etupyörät. Vaakatason on oltava riittävän korkealla ympäröiviin pintoihin nähden, jotta ajoneuvo voidaan kallistaa eteenpäin vaadittavaan kulmaan (ks. kohta 2.6.2 jäljempänä) ilman, että sen keula koskettaa kyseisiä pintoja.

2.6.2

Toinen punnituskennopari asetetaan yhteiselle vaakatasolle tukirakenteiden päälle siten, että se voi vastaanottaa ajoneuvon toisen akselin pyörät. Tukirakenteiden on oltava riittävän korkeat, jotta syntyy merkittävä ajoneuvon kallistuskulma a (> 20°). Mitä suurempi kulma, sitä tarkempi laskelma – ks. kuva A3.3. Ajoneuvo asetetaan uudelleen neljän punnituskennon päälle siten, että etupyörät on kiilattu ajoneuvon eteenpäin vierimisen estämiseksi. Jokaisen ohjatun pyörän on oltava suoraan eteenpäin osoittavassa ohjausasennossa.

2.6.3

Eri punnituskennojen lukemat luetaan samanaikaisesti, ja niiden avulla tarkistetaan ajoneuvon kokonaismassa sekä sen painopisteen sijainti.

2.6.4

Kallistuvan testilaitteen kallistuskulma määritetään kaavalla (ks. kuva A3.3):

Formula

jossa

H

=

ensimmäisen ja toisen akselin pyörien jälkien välinen korkeusero

L1

=

ensimmäisen ja toisen akselin pyörien keskustan välinen etäisyys

2.6.5

Ajoneuvon kuormittamaton oma massa tarkistetaan seuraavasti:

Ftotal = F1 + F2 + F3 + F4 ≡ Ptotal ≡ Mk

jossa

F1

=

reaktiokuorma punnituskennossa ensimmäisen akselin vasemman pyörän alla

F2

=

reaktiokuorma punnituskennossa ensimmäisen akselin oikean pyörän alla

F3

=

reaktiokuorma punnituskennossa kolmannen akselin vasemman pyörän alla

F4

=

reaktiokuorma punnituskennossa kolmannen akselin oikean pyörän alla

Jos tämä laskelma ei täsmää, mittaukset toistetaan ja/tai valmistajaa pyydetään muuttamaan ajoneuvon teknisessä kuvauksessa annettua kuormittamattoman oman massan arvoa.

2.6.6

Ajoneuvon painopisteen korkeus (ho) saadaan kaavasta:

Formula

jossa

r

=

pyörän keskustan korkeus (ensimmäisessä akselissa) punnituskennon pinnasta.

2.6.7

Jos testataan nivelajoneuvon erillisiä osia, on määritettävä painopisteen sijainti erikseen kullekin osalle.

Kuva A3.3

Painopisteen korkeuden määrittäminen

Image


LIITE 4

KORIRAKENTEEN RAKENNEKUVAUSTA KOSKEVAT NÄKÖKOHDAT

1.   Yleiset periaatteet

1.1

Valmistajan on yksiselitteisesti määriteltävä korin korirakenne (ks. esimerkiksi kuva A4.1) ja ilmoitettava

1.1.1

mitkä pilarivälit vaikuttavat korirakenteen lujuuteen ja energian absorptioon;

1.1.2

mitkä pilarivälien väliset liitososat vaikuttavat korirakenteen kiertojäykkyyteen;

1.1.3

massan jakautuminen nimettyjen pilarivälien kesken;

1.1.4

mitkä korirakenteen osat katsotaan jäykiksi osiksi.

Kuva A4. 1

Korirakenteen johtaminen korista

Image

1.2

Valmistajan on toimitettava seuraavat tiedot korirakenteen osista:

1.2.1

piirustukset sekä kaikki merkittävät geometriset mitat, joita tarvitaan osien tuottamiseksi ja osiin mahdollisesti tehtävien muutosten arvioimiseksi;

1.2.2

osien materiaali viittauksina kansallisiin tai kansainvälisiin standardeihin;

1.2.3

rakenneosien liitosmenetelmä (niitattu, pultattu, liimattu, hitsattu, hitsaustyyppi jne.).

1.3

Jokaisessa korirakenteessa on oltava vähintään kaksi pilariväliä: yksi painopisteen etupuolella ja toinen sen takana.

1.4

Mitään tietoja ei tarvita niistä korin osista, jotka eivät kuulu korirakenteeseen.

2.   Pilarivälit

2.1

Pilarivälillä tarkoitetaan korirakenteen rakenteellista osaa, joka muodostaa suljetun silmukan kahden, ajoneuvon pituussuuntaiseen keskipystytasoon (VLCP) kohtisuorassa olevan tason välille. Siihen sisältyy yksi ikkuna- (tai ovi)pilari ajoneuvon kummallakin sivulla sekä sivuseinäelementtejä, osa kattorakennetta sekä osa lattiarakennetta ja lattian alapuolista rakennetta. Jokaisessa pilarivälissä on poikittainen keskitaso (CP), joka on kohtisuorassa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskipystytasoon nähden ja joka kulkee ikkunapilarien keskipisteiden (Cp) kautta (ks. kuva A4.2).

2.2

Cp määritellään pisteeksi, joka on puolivälissä ikkunan korkeutta ja puolivälissä pilarin leveyttä. Jos pilarivälin vasemman ja oikean puolen pilareiden Cp:t eivät ole samalla poikittaistasolla, pilarivälin keskitaso asetetaan puoliväliin kahden Cp:n poikittaistasoja.

2.3

Pilarivälin pituus mitataan ajoneuvon pituusakselin suuntaisesti, ja se määritetään kahden, ajoneuvon pituussuuntaiseen keskipystytasoon nähden kohtisuorassa olevan tason välisenä etäisyytenä. Kaksi rajaa määrittää pilarivälin pituutta: ikkuna- (ovi-)järjestely sekä ikkuna- (ovi)pilarien muoto ja rakenne.

Kuva A4. 2

Pilarivälien pituuden määritteleminen

Image

2.3.1

Pilarivälin enimmäispituus määritellään kahden vierekkäisen ikkunan (oven) puitteiden pituudeksi.

Formula

jossa

a

=

ikkunan (oven) puitteiden pituus j:nnen pilarin takana ja

b

=

ikkunan (oven) puitteiden pituus j:nnen pilarin edessä

Jos pilarivälin vastakkaisilla puolilla olevat pilarit eivät ole samalla poikkitasolla tai jos ajoneuvon eri sivuilla olevien ikkunoiden puitteet ovat eri pituisia (ks. kuva A4.3), pilarivälin kokonaispituus Wj määritellään kaavalla:

Formula

jossa

amin

=

pienempi arvoista aoikea puoli tai avasen puoli

bmin

=

pienempi arvoista boikea puoli tai bvasen puoli

L

=

pilarien keskilinjojen pituussuuntainen ero ajoneuvon vasemmalla ja oikealla puolella

Kuva A4.3

Pilarivälin pituuden määrittäminen, kun pilarivälin eri puolilla olevat pilarit eivät ole samalla poikkitasolla

Image

2.3.2

Pilarivälin vähimmäispituuteen on sisällyttävä koko ikkunapilari (myös sen kallistus, kulmanpyörityssäteet jne.). Jos kallistus ja kulmanpyörityssäteet ylittävät puolet viereisen ikkunan pituudesta, seuraava pilari on sisällytettävä pilariväliin.

2.4

Kahden pilarivälin etäisyys määritellään niiden keskitasojen etäisyydeksi.

2.5

Pilarivälin etäisyys ajoneuvon painopisteestä määritellään kohtisuoraksi etäisyydeksi sen keskitasosta ajoneuvon painopisteeseen.

3.   Pilarivälien väliset kiinnitysrakenteet

3.1

Pilarivälien väliset kiinnitysrakenteet on määriteltävä selkeästi korirakenteessa. Nämä rakenneosat kuuluvat kahteen luokkaan:

3.1.1

kiinnitysrakenteet, jotka ovat osa korirakennetta. Valmistajan on nimettävä tällaiset osat mallia koskevissa tiedoissa. Niihin sisältyvät:

3.1.1.1

sivuseinärakenteet, kattorakenne, lattiarakenne, jotka yhdistävät useita pilarivälejä;

3.1.1.2

rakenneosat, jotka vahvistavat yhtä tai useampaa pilariväliä; esimerkiksi kotelot istuinten alla, pyöräkotelot, istuinrakenteet, jotka yhdistävät sivuseinät lattiaan, keittiötila-, vaatekaappi- ja wc-rakenteet;

3.1.2

lisäosat, jotka eivät vaikuta ajoneuvon rakennelujuuteen mutta voivat tunkeutua jäljelle jäävään tilaan, esimerkiksi ilmanvaihtokanavat, käsimatkatavaratilat, lämmityskanavat.

4.   Massan jakautuminen

4.1

Valmistajan on selkeästi määriteltävä se osuus ajoneuvon massasta, joka kuuluu kuhunkin korirakenteen pilariväliin. Massan jakautumisen on ilmaistava kunkin pilarivälin energianabsorbointikyky ja kuormankantokyky. Seuraavien vaatimusten on täytyttävä, kun massan jakautumista määritellään:

4.1.1

kullekin pilarivälille osoitettujen massojen summan on oltava seuraavassa suhteessa kokonaisen ajoneuvon massaan M:

Formula

jossa

mj

=

j:nnelle pilarivälille osoitettu massa

n

=

korirakenteen pilarivälien lukumäärä

M

=

Mk kuormittamaton oma massa tai

 

=

Mt ajoneuvon todellinen kokonaismassa, tarvittaessa

4.1.2

jaettujen massojen painopisteen on sijaittava samassa paikassa kuin ajoneuvon painopiste:

Formula

jossa

lj

=

j:nnen pilarivälin etäisyys ajoneuvon painopisteestä (ks. kohta 2.3).

lj on positiivinen, jos pilariväli on painopisteen edessä, ja negatiivinen, jos se on sen takana.

4.2

Valmistajan on määriteltävä korirakenteen kunkin pilarivälin massa mj seuraavasti:

4.2.1

j:nnen pilarivälin osien massojen on oltava seuraavassa suhteessa sen massaan mj:

Formula

jossa:

mjk

=

pilarivälin kunkin osan massa

s

=

pilarivälin yksittäisten massojen lukumäärä

4.2.2

pilarivälin osamassojen painopisteellä on oltava sama poikittaissijainti pilarivälin sisällä kuin pilarivälin painopisteelläkin (ks. kuva A4.4):

Formula

jossa

yk

=

pilarivälin k:nnen massan osan etäisyys Z-akselista (ks. kuva A4.4).

yk:n arvo on positiivinen akselin toisella puolella ja negatiivinen sen toisella puolella.

zk

=

pilarivälin k:nnen massan osan etäisyys Y-akselista

zk:n arvo on positiivinen akselin toisella puolella ja negatiivinen sen toisella puolella.

4.3

Jos matkustajien turvajärjestelmät kuuluvat ajoneuvon erittelyihin, kuhunkin pilariväliin osoitettu matkustajan massa on kiinnitettävä siihen osaan korirakennetta, joka on suunniteltu absorboimaan istuimen ja matkustajan kuorman.

Kuva A4.4

Massan jakautuminen pilarivälin poikkileikkauksessa

Image


LIITE 5

KAATOTESTI HYVÄKSYNNÄN PERUSTEMENETELMÄNÄ

1.   Kallistuspenkki

1.1

Kallistustason on oltava riittävän jäykkä ja sen on kierryttävä niin hallitusti, että varmistetaan ajoneuvon akselien samanaikainen nouseminen: akselien alapuolelta mitattujen alustan kallistuskulmien erojen on oltava vähemmän kuin 1°.

1.2

Kaivannon alemman vaakatason (ks. kuva A5.1) ja kallistustason sen tason, jolla linja-auto on, välinen korkeusero on 800 ± 20 mm.

1.3

Kallistustaso on asettava seuraavalla tavalla suhteessa kaivantoon (ks. kuva A5.1):

1.3.1

sen pyörimisakselin on enintään 100 mm kaivannon pystyseinästä;

1.3.2

pyörimisakseli on enintään 100 mm vaakakallistustason tason alapuolella.

Kuva A5.1

Kallistuspenkin geometria

Image

1.4

Pyöräntukia on käytettävä pyörissä, jotka ovat lähellä pyörimisakselia, jotta vältettäisiin ajoneuvon liukuminen sivuttain sitä kallistettaessa. Pyöräntukien keskeiset ominaispiirteet (ks. kuva A5.1) ovat:

1.4.1

pyöräntuen mitat:

korkeus

:

enintään kaksi kolmannesta etäisyydestä sen pinnan, jolla ajoneuvo on ennen kallistamista, ja lähinnä pintaa olevan pyörän reunan osan välillä

leveys

:

20 mm

reunan säde

:

10 mm

pituus

:

vähintään 500 mm.

1.4.2

Leveimmän akselin pyöräntuet on sijoitettava kallistustasolle siten, että renkaan sivu on enintään 100 mm:n päässä pyörimisakselista.

1.4.3

Muiden akselien pyöräntuet on säädettävä siten, että ajoneuvon pituussuuntainen keskipystytaso on samansuuntainen pyörimisakselin kanssa.

1.5

Kallistustaso on rakennettava siten, että ajoneuvon liikkuminen pituusakselinsa suuntaisesti estyy.

1.6

Kaivannon törmäysalueella on oltava vaakasuora, yhtenäinen, kuiva ja sileä betonipinta.

2.   Ajoneuvon valmistelu

2.1

Testattavan ajoneuvon ei tarvitse olla täysin valmis ja käyttökuntoinen. Yleensä voidaan hyväksyä kaikki muutokset täysin valmiiseen ajoneuvoon nähden, jos ne eivät vaikuta korirakenteen peruspiirteisiin ja käyttäytymiseen. Testiajoneuvon on seuraavilta osin oltava samanlainen kuin täysin valmis ajoneuvo:

2.1.1

painopisteen sijainti, ajoneuvon kokonaismassa (kuormittamaton oma massa tai ajoneuvon todellinen kokonaismassa, jos turvajärjestelmiä on asennettu) sekä massojen jakautuminen ja sijainti valmistajan ilmoituksen mukaisesti;

2.1.2

kaikkien niiden osien, jotka – valmistajan mukaan – vaikuttavat korirakenteen lujuuteen, on oltava alkuperäisille paikoilleen asennettuina (ks. tämän säännön liite 4);

2.1.3

osat, jotka eivät vaikuta korirakenteen lujuuteen ja jotka ovat liian arvokkaita vahinkoriskin ottamiseksi (voimansiirtoketju, kojelaudan laitteet, kuljettajan istuin, keittiön laitteet, wc-laitteet jne.), voidaan korvata massaltaan ja asennustavaltaan vastaavilla osilla. Nämä lisäosat eivät saa vahvistaa korirakenteen lujuutta;

2.1.4

polttoaine, akkuhappo ja muut tulenarat, räjähdysalttiit tai syövyttävät aineet voidaan korvata muilla aineilla edellyttäen, että kohdan 2.1.1 edellytykset täyttyvät.

2.1.5

Jos ajoneuvotyyppiin kuuluu matkustajien turvajärjestelmiä, kuhunkin matkustajien turvajärjestelmällä varustettuun istuimeen on kiinnitettävä massa yhdellä seuraavista kahdesta menetelmästä valmistajan valinnan mukaisesti:

2.1.5.1

Ensimmäinen menetelmä: massa on

2.1.5.1.1

50 prosenttia yksittäisen matkustajan massasta (Mmi), joka on 68 kg,

2.1.5.1.2

se asetetaan siten, että sen painopiste on 100 mm istuimen R-pisteen, sellaisena kuin se on määritelty säännön nro 21 liitteessä 5, yläpuolella ja 100 mm sen edessä,

2.1.5.1.3

se kiinnitetään tiukasti ja turvallisesti, jotta se ei irtoa testin aikana.

2.1.5.2

Toinen menetelmä: massa on

2.1.5.2.1

ihmismuotoinen paino, jonka massa 68 kg ja joka kiinnitetään kaksipisteturvavyöllä. Painon on mahdollistettava turvavöiden ohjaus ja asettelu,

2.1.5.2.2

se on asetettava siten että sen painopiste ja mitat ovat kuvan A5.2 mukaisia,

2.1.5.2.3

se kiinnitetään tiukasti ja turvallisesti, jotta se ei irtoa testin aikana.

Kuva A5.2

Ihmismuotoisen painon mitat

Image

2.2

Testiajoneuvo on valmisteltava seuraavasti:

2.2.1

Renkaat on täytettävä siten, että niissä on ajoneuvon valmistajan ilmoittama paine.

2.2.2

Ajoneuvon jousituksen on oltava lukittuna eli ajoneuvon akselit, jouset ja jousitusosat on lukittava suhteessa koriin. Lattiankorkeuden on vaakatasoiseen kallistustasoon nähden vastattava valmistajan ajoneuvolle antamia erittelyitä sen mukaisesti, onko ajoneuvo kuormitettu kuormittamattomaan omaan massaan vaiko todelliseen kokonaismassaan.

2.2.3

Ajoneuvon jokaisen oven ja avautuvan ikkunan on oltava suljettu mutta ei lukittu.

2.3

Nivelajoneuvon jäykät osat voidaan testata erikseen tai yhdistelmänä.

2.3.1

Jos nivellettyjä osia testataan yhdistelmänä, ajoneuvon osat on kiinnitettävä toisiinsa siten, että

2.3.1.1

ne eivät liiku toisiinsa nähden kaatumisen aikana;

2.3.1.2

massan jakautuminen ja painopisteen sijainti eivät merkittävästi muutu;

2.3.1.3

korirakenteen lujuus ja muodonmuutoskapasiteetti eivät merkittävästi muutu.

2.3.2

Kun nivellettyjä osia testataan erikseen, yksiakseliset osat on kiinnitettävä keinotekoiseen tukeen, joka pitää ne kiinteässä suhteessa kallistusalustaan sen liikkuessa vaakatasosta kaatumispisteeseen. Tällaisen tuen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

2.3.2.1

Se on kiinnitettävä rakenteeseen siten, että se ei vahvista korirakennetta eikä aiheuta sille ylimääräistä kuormaa.

2.3.2.2

Se on rakennettava siten, että se ei muuta muotoaan millään sellaisella tavalla, joka voisi muuttaa ajoneuvon kaatumissuuntaa.

2.3.2.3

Sen massan on oltava sama kuin niiden osien massa, jotka ovat osa nivellettyä liitosta ja jotka nimellisesti kuuluvat testattavan osaan mutta joita ei ole siihen sijoitettu (esim. pyörivä taso ja sen lattia, kädensijat, kumiset tiivisteverhot jne.).

2.3.2.4

Sen painopisteen on oltava samalla korkeudella kuin kohdassa 2.3.2.3 lueteltujen osien yhteinen painopiste.

2.3.2.5

Sen pyörimisakselin on oltava samansuuntainen ajoneuvon moniakselisen osan pituusakselin kanssa ja sen on kuljettava kyseisen osan pyörien kosketuspisteiden kautta.

3.   Testimenettely, testiprosessi

3.1

Kaatotesti on erittäin nopea ja dynaaminen prosessi, jossa on eri vaiheita. Tämä pitäisi ottaa huomioon suunniteltaessa kaatotestiä, sen välineitä ja mittauksia.

3.2

Ajoneuvoa on kallistettava ilman keinumista, kunnes se päätyy epävakaaseen tasapainotilaan ja kaatuminen alkaa. Kallistustason kulmanopeus ei saa ylittää 5:tä astetta sekunnissa (0,087 rad/s).

3.3

Sisätilojen tarkkailua varten on käytettävä nopeaa valokuvausta, videota, muotoaan muuttavia mallineita, elektronisia kosketussensoreita tai muita sopivia keinoja sen määrittämiseksi, että tämän liitteen kohdan 5.1 vaatimukset on täytetty. Tämä on tarkistettava kaikissa niissä matkustamon, ohjaamon ja henkilöstötilojen kohdissa, jossa jäljelle jäävä tila vaikuttaa vaarantuvan. Täsmällisistä tarkistuskohdista päättää tekninen tutkimuslaitos. On käytettävä vähintään kahta paikkaa, joiden on nimellisesti sijaittava matkustamon tai matkustamojen etu- ja takaosassa.

3.4

Suositellaan, että kaatumista ja muodonmuutosta seurataan ja tallennetaan ajoneuvon ulkopuolelta, mikä tarkoittaa seuraavaa:

3.4.1

Käytetään kahta nopeaa kameraa, joista toinen on ajoneuvon etuosassa ja toinen takaosassa. Ne olisi sijoitettava riittävän etäälle ajoneuvon etu- ja takaseinästä, jotta saadaan mittauskelpoinen kuva ja vältettäisiin laajakulmavääristymä, eli varjostelulle alueelle kuvan A5.3 a mukaisesti.

3.4.2

Painopisteen sijainti ja korirakenteen ääriviivat (ks. kuva A5.3 b) on osoitettu raidoin ja nauhoin, jotta varmistettaisiin kuvien oikeat mittaukset.

Kuva A5.3 a

Ulkokameran suositeltu kuva-ala

Image

Kuva A5.3 b

Painopisteen ja ajoneuvon ääriviivojen suositeltu merkintä

Image

4.   Kaatotestin kirjaaminen

4.1

Valmistajan on annettava testatusta ajoneuvosta yksityiskohtainen kuvaus, jossa:

4.1.1

luetellaan kaikki erot toimintakuntoisen täysin valmiin ajoneuvotyypin ja testatun ajoneuvon välillä;

4.1.2

osoitetaan kaikkien tehtyjen korvauksien vastaavuus (massan, massan jakautumisen ja asennuksen osalta), jos rakenneosia tai -yksiköitä korvataan muilla yksiköillä tai massoilla;

4.1.3

on selkeä ilmoitus testatun ajoneuvon painopisteen sijainnista. Tämä voi perustua mittauksiin, jotka on tehty testiajoneuvolle, kun se oli testivalmis, tai (täysin valmiille ajoneuvotyypille tehtyjen) mittauksien ja massan korvauksiin perustuvien laskemien yhdistelmään.

4.2

Testiraporttiin on sisällytettävä kaikki tiedot (kuvat, kirjatut tiedot, piirustukset, mitatut arvot jne.), joilla osoitetaan:

4.2.1

että testi tehtiin tämän liitteen mukaisesti;

4.2.2

että tämän säännön kohdassa 5.1.1 ja 5.1.2 annetut vaatimukset täyttyvät (tai eivät täyty);

4.2.3

sisäisten havaintojen erillinen arviointi;

4.2.4

kaikki tiedot, joita ajoneuvotyypin, testiajoneuvon, itse testin sekä testin suorittamisesta ja sen arvioinnista vastaavan henkilöstön tunnistaminen edellyttää.

4.3

Suositellaan, että testiraporttiin kirjataan painopisteen korkein ja matalin sijainti suhteessa kaivannon pohjatasoon.


LIITE 6

KAATOTESTI, JOSSA KÄYTETÄÄN KORIN OSIA, VASTAAVANA HYVÄKSYNTÄMENETELMÄNÄ

1.   Lisätiedot

Jos valmistaja valitsee tämän testimenetelmän, tekniselle tutkimuslaitokselle on tämän säännön kohdassa 3 lueteltujen tietojen ja piirustusten lisäksi toimitettava seuraavat:

1.1

piirustukset testattavista korin osista;

1.2

liitteen 4 kohdassa 4 esitetyn massan jakautumisen oikeellisuuden varmistus, kun korin osien kaatotestit on onnistuneesti saatu päätökseen;

1.3

testattavien korin osien mitatut massat sekä varmistus siitä, että niiden painopisteiden sijainti on sama kuin ajoneuvon kuormittamaton oma massa (jos matkustajien turvajärjestelmiä ei ole asennettu) tai ajoneuvon todellinen kokonaismassa (jos matkustajien turvajärjestelmiä on asennettu). (Mittausraporttien esittely)

2.   Kallistuspenkki

Kallistustason on täytettävä liitteen 5 kohdan 1 vaatimukset.

3.   Korin osien valmistelu

3.1

Testattavien korin osien lukumäärä määräytyy seuraavien sääntöjen mukaisesti:

3.1.1

kaikki erilaiset pilarivälien yhdistelmät, jotka sisältyvät korirakenteeseen, on testattava vähintään yhdessä korin osassa;

3.1.2

jokaisessa korin osassa on oltava vähintään kaksi pilariväliä;

3.1.3

keinotekoisessa korin osassa (ks. tämän säännön kohta 2.28) minkään pilarivälin massan suhde toisen pilarivälin massaan ei saa olla suurempi kuin 2;

3.1.4

koko ajoneuvossa jäljelle jäävän tilan on oltava hyvin edustettuna korin osissa, tämä koskee myös mahdollisia erityisyhdistelmiä, joita syntyy ajoneuvojen korin erilaisissa kokoonpanoissa;

3.1.5

koko kattorakenteen on oltava hyvin edustettuna korin osissa, jos siinä on paikallisia erityispiirteitä, kuten korkeuden muutoksia, ilmastointilaitteita, kaasusäiliöitä, matkatavaratelineitä jne.

3.2

Korin osien pilarivälien on rakenteellisesti oltava täysin samoja kuin korirakenteessa muodon, geometrian, materiaalien ja liitosten osalta.

3.3

Pilarivälien välisten kiinnitysrakenteiden on kuvastettava valmistajan antamaa korirakenteen kuvausta (ks. liite 4 kohta 3) ja seuraavat säännöt on otettava huomioon:

3.3.1

jos kyseessä ovat alkuperäiset korin osat, jotka on suoraan otettu todellisesta ajoneuvon kokoonpanosta, perus- ja lisäkiinnitysrakenteiden (ks. liitteen 4 kohta 3.1) on oltava samat kuin ajoneuvon korirakenteessa;

3.3.2

jos kyseessä on keinotekoinen korin osa, kiinnitysrakenteiden on vahvuudeltaan, jäykkyydeltään ja käyttäytymiseltään vastattava ajoneuvon korirakenteen kiinnitysrakenteita;

3.3.3

sellaiset jäykät osat, jotka eivät kuulu korirakenteeseen mutta voivat joutua jäljelle jäävään tilaan muodonmuutoksen aikana, on asennettava korin osiin;

3.3.4

kiinnitysrakenteiden massa on sisällytettävä massan jakautumiseen, kun kyseessä on massan lukeutuminen johonkin pilariväliin ja sen jakautuminen kyseisessä pilarivälissä.

3.4

Korin osat on varustettava keinotekoisilla tuilla, jotta niille saadaan kallistustasolla sama painopisteen sijainti ja pyörimisakseli kuin kokonaiselle ajoneuvollekin. Tukien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

3.4.1

ne on kiinnitettävä korin osaan siten, että ne eivät vahvista korin osaa eivätkä aiheuta sille ylimääräistä kuormaa;

3.4.2

niiden on oltava niin vahvoja ja jäykkiä, että ne eivät muuta muotoaan tavalla, joka muuttaisi korin osan liikkeen suuntaa kallistus- ja kaatumisprosessin aikana;

3.4.3

niiden massa on sisällytettävä korin osan massan jakautumiseen ja painopisteen sijaintiin.

3.5

Massan jakautuminen korin osassa on järjestettävä seuraavien seikkojen mukaisesti:

3.5.1

kun tarkistetaan liitteen 4 kohdassa 4.2.1 ja 4.2.2 annettujen kahden kaavan vaatimusten mukaisuus, on tarkasteltava kokonaista korin osaa (pilarivälit, kiinnitysrakenteet, lisärakenneosat, tuet);

3.5.2

kaikki pilarinväleihin kiinnitetyt massat (ks. liitteen 4 kohta 4.2.2 ja kuva 4) on asetettava ja kiinnitettävä korin osaan siten, että ne eivät vahvista sitä, aiheuta lisäkuormaa tai rajoita sen muodonmuutosta;

3.5.3

jos ajoneuvotyyppiin kuuluu matkustajien turvajärjestelmiä, matkustajien massat on otettava huomioon liitteen 4 ja liitteen 5 mukaisesti.

4.   Testausmenettely

Testausmenettely on sama kuin liitteen 5 kohdassa 3 kokonaiselle ajoneuvolle kuvattu menettely.

5.   Testien arviointi

5.1

Ajoneuvotyyppi hyväksytään, jos kaikki korin osat läpäisevät kaatotestin ja liitteen 4 kohdassa 4 olevien kaavojen 2 ja 3 vaatimukset täyttyvät.

5.2

Jos jokin korin osista ei läpäise testiä, ajoneuvotyyppiä ei hyväksytä.

5.3

Jos korin osa läpäisee kaatotestin, katsotaan, että jokainen niistä pilariväleistä, jotka muodostavat korin osan, on myös läpäissyt kaatotestin; tällaista tulosta voidaan käyttää vastaisissa hyväksyntähakemuksissa sillä edellytyksellä, että massojen suhde on korirakenteessa sama.

5.4

Jos korin osa ei läpäise kaatotestiä, katsotaan, että mikään kyseisen korin osan pilariväleistä ei ole läpäissyt testiä, vaikka jäljelle jäävä tila olisi vaarantunut vain yhdessä pilarivälissä.

6.   Korin osan kaatotestin kirjaaminen

Testiraporttiin on sisällytettävä kaikki ne tiedot, joita tarvitaan osoittamaan:

6.1

testattujen korin osien rakenne (mitat, materiaalit, massat, painopisteen sijainti, rakennusmenetelmät)

6.2

että testit tehtiin tämän liitteen mukaisesti;

6.3

täyttyivätkö tämän säännön kohdan 5.1 vaatimukset;

6.4

korin osien ja niiden pilarivälien erillinen arviointi;

6.5

ajoneuvotyypin, sen korirakenteen, testattujen korin osien sekä testin suorittamisesta ja sen arvioinnista vastaavan henkilöstön tunnistetiedot.


LIITE 7

KORIN OSIEN KVASISTAATTINEN KUORMITUSTESTI VASTAAVANA HYVÄKSYNTÄMENETELMÄNÄ

1.   Lisätiedot

Tässä testimenettelyssä käytetään korin osia testiyksikköinä; kukin korin osa koostuu vähintään kahdesta tarkasteltavan ajoneuvon pilarivälistä, jotka on yhdistetty toisiinsa edustavilla rakenneosilla. Jos valmistaja valitsee tämän testimenetelmän, tekniselle tutkimuslaitokselle on tämän säännön kohdassa 3.2 lueteltujen tietojen ja piirustusten lisäksi toimitettava seuraavat lisätiedot:

1.1

piirustukset testattavista korin osista;

1.2

korirakenteen eri pilarivälien absorboitaviksi tarkoitetut energia-arvot sekä testattavien korin osien energia-arvot;

1.3

energiavaatimusten todentaminen (ks. kohta 4.2 jäljempänä), kun korin osien kvasistaattinen kuormitustesti on onnistuneesti suoritettu loppuun.

2.   Korin osien valmistelu

2.1

Valmistajan on otettava huomioon liitteen 6 kohdissa 3.1, 3.2 ja 3.3 annetut vaatimukset suunnitellessaan ja valmistaessaan testattavia korin osia.

2.2

Korin osat on varustettava jäljelle jäävän tilan profiililla kohdissa, joissa katsotaan, että pilarit tai muut rakenneosat todennäköisesti tunkeutuvat jäljelle jäävään tilaan odotetun muodonmuutoksen seurauksena.

3.   Testausmenettely

3.1

Kukin testattava korin osa on lujasti ja varmasti kiinnitettävä testipenkkiin jäykän alustarakenteen välityksellä siten, että

3.1.1

kiinnityspisteiden ympärillä ei tapahdu paikallisia plastisia muodonmuutoksia;

3.1.2

kiinnityksen sijainti ja kiinnitysmenetelmä eivät estä oletettujen plastisten vyöhykkeiden ja nivelten muodostumista ja toimintaa.

3.2

Kun korin osaa kuormitetaan, on otettava huomioon seuraavat säännöt:

3.2.1

Jotta voitaisiin simuloida maanpintaa kaatotestissä, kuorman on jakauduttava tasaisesti korin jäykisteeseen sitä pidemmän jäykän puomin välityksellä, joka noudattaa korin jäykisteen muotoa.

3.2.2

Käytetyn kuorman suunnan (ks. kuva A7.1) on oltava suhteessa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskipystytasoon ja sen kallistuskulma (α) määräytyy seuraavasti:

Formula

jossa

Hc

=

ajoneuvon korin yläreunan jäykisteen korkeus (mm) mitattuna vaakatasosta,jolla ajoneuvo on.

Kuva A7.1

Korin osan kuormittaminen

Image

3.2.3

Kuormituksen on kohdistuttava palkkiin, joka on keskellä korin osan painopistettä, joka on johdettu sen pilarivälien massoista sekä niitä yhdistävistä rakenteen liitososista. Kun käytetään kuvan A.7.1 symboleja, korin osan asema voidaan määrittää seuraavalla kaavalla:

Formula

jossa:

s

=

korin osan pilarivälien lukumäärä

mi

=

i:nnen pilarivälin massa

li

=

i:nnen pilarivälin painopisteen etäisyys valitusta nivelpisteestä (pilarivälin 1 keskitaso kuvassa A7.1)

lCG

=

korin osan painopisteen etäisyys samasta valitusta nivelpisteestä.

3.2.4

Kuormitusta on lisättävä asteittain ja siten, että kuormitukseen liittyvää muodonmuutosta mitataan selkein väliajoin kunnes saavutetaan lopullinen muodonmuutos (du), jolloin jäljelle jäävään tilaan tunkeutuu jokin korin osan elementeistä.

3.3

Taipumaviivaa piirrettäessä:

3.3.1

mittaustiheyden on oltava sellainen, että jatkuvan käyrän piirtäminen on mahdollista (ks. kuva A.7.2);

3.3.2

kuorman ja muodonmuutoksen arvot on mitattava samanaikaisesti;

3.3.3

kuormitetun korin yläreunan jäykisteen muodonmuutos on mitattava käytetyn kuorman tasolla ja suuntaisena;

3.3.4

sekä kuorma että muodonmuutos on mitattava ± 1 prosentin tarkkuudella.

4.   Koetulosten arvioiminen

4.1

Piirretystä taipumaviivasta ilmaistaan korin osan (EBS) absorboima todellinen energia viivan alapuolisena alueena (ks. kuva A.7.2).

Kuva A7.2

Mitatusta taipumaviivasta johdettu korin osan absorboima energia

Image

4.2

Vaadittava korin osan absorboiman energian vähimmäisarvo (Emin) määritetään seuraavasti:

4.2.1

korirakenteen absorboima kokonaisenergia (ET) on:

ET = 0,75 MgΔh

jossa:

M

=

Mk, ajoneuvotyypin kuormittamaton oma massa, jos matkustajien turvajärjestelmiä ei ole, tai

Mt, ajoneuvon todellinen kokonaismassa, kun matkustajien turvajärjestelmät on asennettu

g

=

painovoimavakio

Δh

=

ajoneuvon painopisteen pystysuuntainen liike (metriä) kaatotestin aikana, määritettynä tämän liitteen lisäyksen mukaisesti;

4.2.2

kokonaisenergian ET on jakauduttava korirakenteen pilarivälien kesken suhteessa niiden massoihin:

Formula

jossa:

Ei

=

i:nnen pilarivälin absorboima energia

mI

=

i:nnen pilarivälin massa, liitteen 4 kohdan 4.1 mukaisesti määritettynä;

4.2.3

vähimmäisenergia, joka korin osan on absorboitava (Emin ) on korin osaan kuuluvien pilarivälien energian summa:

Formula

4.3

Korin osa läpäisee kuormitustestin, jos

EBS ≥ Emin

Tässä tapauksessa katsotaan, että jokainen niistä pilariväleistä, jotka muodostavat korin osan, on läpäissyt kvasistaattisen kuormitustestin ja että näitä tuloksia voidaan käyttää vastaisissa hyväksyntäpyynnöissä sillä edellytyksellä, että pilarivälien ei myöhemmissä korirakenteissa odoteta kantavan suurempaa massaa.

4.4

Korin osa ei läpäise kuormitustestiä, jos

EBS < Emin

Tässä tapauksessa katsotaan, että yksikään niistä pilariväleistä, jotka muodostavat kyseisen korin osan, ei ole läpäissyt testiä, vaikka jäljelle jäävä tila olisi vaarantunut vain yhdessä pilarivälissä.

4.5

Ajoneuvotyyppi on hyväksyttävä, jos kaikki vaaditut korin osat läpäisevät kuormitustestin.

5.   Korin osan kvasistaattisen kuormitustestin kirjaaminen

Testiraportin on oltava muodoltaan ja sisällöltään liitteen 6 kohdan 6 mukainen.

Lisäys

Kaatumisen aikana tapahtuvan painopisteen pystysuuntaisen liikkeen määrittäminen

Painopisteen pystysuuntainen liike (Δh) kaatotestin aikana voidaan määrittää jäljempänä esitetyllä graafisella menetelmällä.

1.

Käytetään mittakaavassa olevia piirustuksia ajoneuvon poikkileikkauksesta ja määritetään painopisteen (sijainti 1) alkuperäinen korkeus (h1) kaivannon alemmasta tasosta, kun ajoneuvo on epävakaassa tasapainotilassa kallistustasolla (ks. kuva A7.A1.1).

2.

Oletetaan, että ajoneuvon poikkileikkaus pyörähtää pyöräntukien reunan ympäri (kuvan A7.A1.1 piste A), ja piirretään ajoneuvon poikkileikkaus, kun sen korin yläreunan jäykiste juuri koskettaa kaivannon alempaa tasoa (ks. kuva A7.A1.2). Tässä asemassa määritetään painopisteen (sijainti 2) korkeus (h2) suhteessa kaivannon alempaan tasoon.

Kuva A7.A1.1

Image

Kuva A7.A1.2

Ajoneuvon painopisteen pystysuuntaisen liikkeen määrittäminen

Image

3.

Painopisteen pystysuuntainen liike (Δh) on

Δh = h1 – h2

4.

Jos testataan useampia kuin yksi korin osa ja kukin korin osa on lopulliselta muuttuneelta muodoltaan erilainen, painopisteen pystysuuntainen liike (Δhi) on määritettävä kullekin korin osalle ja on otettava yhdistetty arvo (Δh):

Formula

jossa:

Δhi

=

i:nnen korin osan painopisteen pystysuuntainen liike

k

=

testattujen korin osien lukumäärä.


LIITE 8

OSIEN TESTAUKSEEN PERUSTUVA KVASISTAATTINEN LASKELMA VASTAAVANA HYVÄKSYNTÄMENETELMÄNÄ

1.   Lisätiedot

Jos valmistaja valitsee tämän testimenetelmän, tekniselle tutkimuslaitokselle on tämän säännön kohdassa 3.2 lueteltujen tietojen ja piirustusten lisäksi toimitettava seuraavat:

1.1

plastisten vyöhykkeiden (PZ) ja plastisten nivelten (PH) sijainti korirakenteessa:

1.1.1

kaikki plastiset vyöhykkeet ja nivelet on yksiselitteisesti merkittävä korirakennetta kuvaavaan piirustukseen niiden geometrisesti määriteltyyn sijaintipaikkaan (ks. kuva A.8.1);

1.1.2

plastisten vyöhykkeiden ja nivelten välisiä rakenneosia voidaan laskelmissa pitää jäykkinä tai elastisina osina ja niiden pituuden on määräydyttävä niiden todellisten ajoneuvomittojen mukaisesti;

1.2

plastisten vyöhykkeiden ja nivelten tekniset parametrit:

1.2.1

niiden rakenneosien geometrinen poikkileikkaus, joissa plastiset vyöhykkeet ja nivelet sijaitsevat;

1.2.2

kuhunkin plastiseen vyöhykkeeseen ja niveleen sovellettavan kuormituksen tyyppi ja suunta;

1.2.3

tämän liitteen lisäyksessä 1 kuvattu kunkin plastisen vyöhykkeen ja nivelen taipumaviiva. Valmistaja voi laskelmia varten käyttää joko plastisten vyöhykkeiden ja nivelten staattisia tai dynaamisia ominaisuuksia, mutta staattisia ja dynaamisia ominaisuuksia ei saa käyttää sekaisin samassa laskelmassa;

Kuva A8.1

Pilarivälin plastisten nivelten geometriset parametrit

Image

1.3

ilmoitus korirakenteen absorboitavaksi tarkoitetusta kokonaisenergiamäärästä (ET) jäljempänä kohdassa 3.1 annettua kaavaa käyttäen;

1.4

lyhyt tekninen kuvaus laskelmassa käytetystä algoritmista ja tietokoneohjelmasta.

2.   Kvasistaattista laskelmaa koskevat vaatimukset

2.1

Laskelmaa varten on matemaattisesti mallinnettava kokonainen korirakenne kuormaa kantavana ja muotoaan muuttavana rakenteena ja ottaen huomioon seuraavat seikat:

2.1.1

korirakenne on mallinnettava yhdeksi kuormitusyksiköksi, johon sisältyvät muotoaan muuttavat plastiset vyöhykkeet ja nivelet, joita soveltuvat rakenneosat yhdistävät;

2.1.2

korirakenteella on oltava korin todelliset mitat. Jäljelle jäävän tilan tarkistamiseen on käytettävä sivuseinän pilarien ja kattorakenteen sisempää ääriviivaa;

2.1.3

plastisissa nivelissä on käytettävä pilarien ja niiden rakenneosien, joissa nivelet sijaitsevat, todellisia mittoja (ks. tämän liitteen lisäys).

2.2

Laskelmassa sovellettavan kuorman on täytettävä seuraavat vaatimukset:

2.2.1

aktiivinen kuorma on kohdistettava korirakenteen (ajoneuvon) painopisteen sisältävään poikkitasoon, joka on kohtisuorassa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskipystytasoon. Aktiivinen kuorma on kohdistettava korirakenteen jäykisteeseen täysin jäykän kuormitustason kautta, joka ulottuu kumpaankin suuntaan jäykisteen ja siihen mahdollisesti liittyvien rakenteiden yli;

2.2.2

simulaation alussa kuormitustason on kosketettava jäykistettä kohdassa, joka on kauimpana pituussuuntaisesta keskipystytasosta. Kuormitustason ja korirakenteen kosketuspisteet on määritettävä tasaisen kuormituksen varmistamiseksi;

2.2.3

aktiivisen kuorman kallistuksen on oltava α ajoneuvon pituussuuntaiseen keskipystytasoon nähden (ks. kuva A.8.2).

Formula

jossa:

Hc

=

ajoneuvon korin yläreunan jäykisteen korkeus (mm) mitattuna vaakatasosta, jolla ajoneuvo on.

Aktiivisen kuorman vaikutussuuntaa ei saa muuttaa laskelman aikana;

2.2.4

aktiivista kuormaa on kasvatettava pieninä lisäyksinä ja koko rakenteen muutos on laskettava jokaisessa kuormitusvaiheessa. Kuormitusvaiheiden lukumäärä on enintään 100, ja vaiheiden on oltava kvasisamanarvoisia;

2.2.5

muodonmuutoksen aikana kuormitustaso voi paralleelin liikkeen lisäksi pyöriä kuormitustason ja painopisteen sisältävän pystytason leikkausakselin ympäri, jotta korirakenteen asymmetristä muodonmuutosta voidaan seurata;

2.2.6

passiivisia (tuki)voimia on kohdistettava jäykkään lattian alapuoliseen rakenteeseen siten, että ne eivät mitenkään vaikuta rakenteen muodonmuutokseen.

Kuva A8.2

Kuorman kohdistaminen korirakenteeseen

Image

2.3

Laskenta-algoritmin ja tietokoneohjelman on täytettävä seuraavat vaatimukset:

2.3.1

ohjelmassa on otettava huomioon plastisten nivelten ominaisuuksien ja laajamittaisten rakenteellisten muodonmuutosten epälineaarisuudet;

2.3.2

ohjelman on toimittava plastisten nivelten ja vyöhykkeiden toimintasäteellä, ja laskenta on keskeytettävä, jossa plastisen nivelten muodonmuutos ylittää validoidun toiminta-alueen (ks. tämän liitteen lisäys);

2.3.3

ohjelmalla on voitava laskea korirakenteen absorboima energia kaikissa kuormituksen asteittaisissa lisäysvaiheissa;

2.3.4

jokaisessa kuormituksen lisäysvaiheessa ohjelmalla on voitava osoittaa korirakenteen osina olevien pilarivälien muuttunut muoto sekä jokaisen sellaisen jäykän osan sijainti, joka voi tunkeutua jäljelle jäävään tilaan. Ohjelmalla on tunnistettava se kuormituksen lisäysvaihe, jossa jäljelle jäävään tilaan ensimmäisen kerran tunkeutuu jokin jäykistä rakenneosista;

2.3.5

ohjelmalla on voitava havaita ja tunnistaa ne kuormituksen asteittaisen lisäysvaiheet, joissa korirakenteen yleinen romahtaminen alkaa ja missä korirakenne muuttuu epävakaaksi ja muodonmuutos jatkuu ilman kuormituksen lisäystä.

3.   Laskelman arviointi

3.1

Korirakenteen absorboima kokonaisenergia (ET) on määritettävä seuraavasti:

ET = 0,75 M.g.Δh

jossa:

M

=

 

Mk ajoneuvotyypin kuormittamaton oma massa, jos matkustajien turvajärjestelmiä ei ole, tai

 

Mt, ajoneuvon todellinen kokonaismassa, kun matkustajien turvajärjestelmät on asennettu

g

=

painovoimavakio

Δh

=

ajoneuvon painopisteen pystysuuntainen liike (metriä) kaatotestin aikana, määritettynä liitteen 7 lisäyksen mukaisesti.

3.2

Korirakenteen absorboima energia (Ea) lasketaan siinä kuormituksen lisäysvaiheessa, jossa jäljelle jäävään tilaan ensimmäisen kerran tunkeutuu jokin jäykistä rakenneosista.

3.3

Ajoneuvotyyppi hyväksytään, jos Ea ≥ ET

4.   Kvasistaattisen laskelman kirjaaminen

Laskelmaraportissa on oltava seuraavat tiedot:

4.1

yksityiskohtainen korirakenteen mekaaninen kuvaus, johon sisältyy plastisten vyöhykkeiden ja nivelten sijainti ja jossa määritellään jäykät ja elastiset osat;

4.2

testeistä ja niiden tuloksena saaduista kaavioista saadut tiedot;

4.3

ilmoitus siitä, täyttyvätkö tämän säännön kohdan 5.1 vaatimukset;

4.4

ajoneuvotyypin sekä testin suorittamisesta, laskelmista ja arvioinnista vastaavan henkilöstön tunnistetiedot.

Lisäys

Plastisten nivelten ominaisuudet

1.   Ominaiskäyrät

Plastisen vyöhykkeen ominaiskäyrän yleinen muoto on epälineaarinen kuorman ja muodonmuutoksen suhde, mitattuna ajoneuvon rakenneosista laboratoriotesteissä.

Plastisen nivelen ominaiskäyrä on taivutusmomentin (M) ja pyörimiskulman (φ) suhde. Plastisen nivelen ominaiskäyrän yleinen muoto esitetään kuvassa A.8.A.1.1.

Kuva A.8.A.1.1

Plastisen nivelen ominaiskäyrä

Image

2.   Muodonmuutosalueeseen liittyviä seikkoja

2.1

Plastisen nivelen ominaiskäyrän ”mitattu alue” on se muodonmuutosalue, jolta mittauksia on tehty. Mitattuun alueeseen voi sisältyä murtuma- ja/tai nopean kovettumisen alue. Ainoastaan niitä plastisen nivelen ominaiskäyrän arvoja, jotka kuuluvat mitattuun alueeseen, voidaan käyttää laskelmissa.

2.2

Plastisen nivelen ominaiskäyrän ”toiminta-alue” on laskelman piiriin kuuluva alue.

Toiminta-alue ei saa ylittää mitattua aluetta, ja siihen voi sisältyä murtuma-alue mutta ei nopean kovettumisen alue.

2.3

Laskelmassa käytettäviin plastisen nivelen ominaisuuksiin on sisällyttävä M-φ-käyrä mitatulla alueella.

3.   Dynaamisen ominaisuudet

Plastisten nivelten ja vyöhykkeiden ominaisuuksia on kahta lajia: kvasistaattisia ja dynaamisia. Plastisen nivelen dynaamisen ominaisuudet voidaan määritellä kahdella tavoin:

3.1

osan dynaamisella iskutestauksella;

3.2

käyttämällä dynaamista kerrointa Kd kvasistaattisten plastisen nivelen ominaisuuksien muuntamiseen.

Muuntaminen tarkoittaa, että kvasistaattisen taivutusmomentin arvoja voidaan kasvattaa kertoimella Kd.

Teräksisiin rakenneosiin voidaan käyttää arvo Kd = 1,2 ilman laboratoriotestejä.

Kuva A.8.A.1.2

Plastisen nivelen dynaamisten ominaisuuksien johtaminen staattisesta käyrästä.

Image


LIITE 9

KOKO AJONEUVON KAATOTESTIN TIETOKONESIMULAATIO VASTAAVANA HYVÄKSYNTÄMENETELMÄNÄ

1.   Lisätiedot

Teknisen tutkimuslaitoksen hyväksymää tietokonesimulaatiomenetelmää voidaan käyttää sen osoittamiseen, että korirakenne täyttää tämän säännön kohdissa 5.1.1 ja 5.1.2 vahvistetut vaatimukset.

Jos valmistaja valitsee tämän testimenetelmän, tekniselle tutkimuslaitokselle on tämän säännön kohdassa 3.2 lueteltujen tietojen ja piirustusten lisäksi toimitettava seuraavat:

1.1

kuvaus käytetystä simulointi- ja laskentamenetelmästä sekä analyysiohjelmiston selkeät ja tarkat tunnistetiedot, joihin sisältyvät vähintään sen tuottaja, kauppanimi, käytetty versio sekä kehittäjän yhteystiedot;

1.2

käytetyt materiaalimallit ja panostiedot;

1.3

matemaattisessa mallissa käytetyt määriteltyjen massojen arvot, painopiste sekä hitausmomentit.

2.   Matemaattinen malli

Mallilla on voitava kuvata kaatumisprosessin todellista fyysistä käyttäytymistä liitteen 5 mukaisesti. Matemaattinen malli on rakennettava ja sen olettamukset on kuvattava siten, että laskelmista saadaan varovaisia tuloksia. Malli on rakennettava seuraavat seikat huomioon ottaen:

2.1

Tekninen tutkimuslaitos voi edellyttää todellisen ajoneuvon rakenteen testaamista, jotta voidaan osoittaa matemaattisen mallin validius ja todentaa mallissa tehdyt oletukset.

2.2

Matemaattisen mallin kokonaismassan ja painopisteen sijainnin on oltava identtiset hyväksyttävään ajoneuvoon nähden.

2.3

Massan jakautumisen on matemaattisessa mallissa vastattava hyväksyttävän ajoneuvon massan jakautumista. Matemaattisen mallin hitausmomentit on laskettava tällaisen massan jakautumisen pohjalta.

3.   Algoritmia ja simulointiohjelmaa sekä tietokonelaitteita koskevat vaatimukset

3.1

Ajoneuvon sijainti epävakaassa tasapainotilassa kaatumisen alkamishetkellä sekä ensikosketuskohta maanpinnan kanssa on ilmoitettava. Simulointiohjelma voi käynnistyä epävakaan tasapainotilan sijaintikohdasta mutta viimeistään ensikosketuskohdasta maanpinnan kanssa.

3.2

Aloitusehdot ensikosketuskohdassa on määriteltävä käyttämällä potentiaalienergian muutosta epävakaaseen tasapainotilaan nähden.

3.3

Simulointiohjelman on jatkuttava vähintään siihen asti, kunnes enimmäismuodonmuutos saavutetaan.

3.4

Simulointiohjelman on tuotettava vakaa ratkaisu, jossa tulos on riippumaton kuormituksen asteittaisista lisäysvaiheista.

3.5

Simulaatio-ohjelmalla on voitava laskea korirakenteen absorboima energia kaikissa kuormituksen asteittaisissa lisäysvaiheissa.

3.6

Matemaattisen mallintamisen tuomat ei-fyysiset energiakomponentit (esim. ”tiimalasi” ja sisäinen vaimennus) voivat kaikkina hetkinä olla enintään 5 prosenttia kokonaisenergiasta.

3.7

Maakosketuksessa käytetty kitkakerroin on validoitava fyysisten testien tuloksilla tai laskelmassa on osoitettava, että valittu kitkakerroin tuottaa varovaisia tuloksia.

3.8

Ajoneuvon osien kaikki mahdolliset fyysiset kosketukset on otettava huomioon matemaattisessa mallissa.

4.   Simulaation arviointi

4.1

Jos simulointiohjelmalle ilmoitetut vaatimukset täyttyvät, voidaan tämän säännön kohdissa 5.1 ja 5.2 määritellyllä tavalla arvioida sisärakenteiden geometristen muutosten simulaation ja jäljelle jäävän tilan geometrisen muodon vertailua.

4.2

Jos jäljelle jäävä tila ei vaarannu kaatumissimulaation aikana, hyväksyntä myönnetään.

4.3

Jos jäljelle jäävä tila vaarantuu kaatumissimulaation aikana, hyväksyntä evätään.

5.   Asiakirjat

5.1

Simulointiraportissa on oltava seuraavat tiedot:

5.1.1

kaikki tämän liitteen kohdassa 1 luetellut tiedot,

5.1.2

korirakenteen matemaattista mallia kuvaava piirustus,

5.1.3

ilmoitus kulman, nopeuden ja kulmanopeuden arvoista ajoneuvon epävakassa tasapainotilassa sekä tilassa, jossa tapahtuu ensikosketus maahan,

5.1.4

taulukko kokonaisenergian ja kaikkien sen komponenttien (kineettinen energia, sisäinen energia, tiimalasienergia) arvoista 1 ms:n välein ja siten, että ne kattavat vähintäänkin jakson ensikosketuksesta maahan muodonmuutoksen enimmäisarvon saavuttamiseen asti,

5.1.5

oletettu maanpinnan kitkakerroin,

5.1.6

graafinen esitys tai tiedot, jotka asianmukaisella tavalla osoittavat, että tämän säännön kohdissa 5.1.1 ja 5.1.2 täsmennetyt vaatimukset täyttyvät. Tämä vaatimus voidaan täyttää toimittamalla graafinen esitys muotoaan muuttaneen rakenteen sisä-ääriviivan ja jäljelle jäävän tilan äärireunan välisestä etäisyydestä ajan suhteen,

5.1.7

ilmoitus siitä, täyttyvätkö tämän säännön kohdissa 5.1.1 ja 5.1.2 vahvistetut vaatimukset,

5.1.8

kaikki tiedot, joita ajoneuvotyypin, sen korirakenteen, korirakenteen matemaattisen mallin ja itse laskelman selkeä tunnistaminen edellyttää.

5.2

On suositeltavaa sisällyttää raporttiin myös graafinen esitys muotoaan muuttaneesta rakenteesta hetkellä, jona suurin muodonmuutos tapahtuu, siten, että korirakenteesta ja alueista, joilla tapahtuu suuria plastisia muodonmuutoksia saadaan yleiskuva.

5.3

Teknisen tutkimuslaitoksen pyynnöstä on annettava lisätietoja ja sisällytettävä ne raporttiin.


30.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 84/46


Vain alkuperäiset UNECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä olisi tarkastettava UNECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa:

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 75 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat moottoripyörien ja mopojen ilmarenkaiden hyväksyntää

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Täydennys nro 13 säännön alkuperäiseen versioon – Voimaantulopäivä: 24. lokakuuta 2009.

SISÄLTÖ

SÄÄNTÖ

1.

Soveltamisala

2.

Määritelmät

3.

Merkinnät

4.

Hyväksynnän hakeminen

5.

Hyväksyntä

6.

Vaatimukset

7.

Ilmarengastyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

8.

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

9.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

10.

Tuotannon lopettaminen

11.

Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten sekä hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet

LIITTEET

Liite 1 –

Ilmoitus säännön nro 75 mukaisesta moottoripyörän tai mopon ilmarengastyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta tai rengastyypin tuotannon lopettamisesta

Liite 2 –

Hyväksyntämerkin sijoittelu

Liite 3 –

Renkaan merkinnät – Esimerkki merkinnöistä, joita on käytettävä tämän säännön voimaantulon jälkeen markkinoille saatetuissa rengastyypeissä

Liite 4 –

Kantavuusluvun ja enimmäismassan vastaavuus

Liite 5 –

Renkaan kokomerkintä ja mitat

Liite 6 –

Ilmarenkaiden mittausmenetelmä

Liite 7 –

Kantavuus-nopeustesteissä käytettävä menettely

Liite 8 –

Renkaan kantavuus eri nopeuksilla

Liite 9 –

Renkaiden dynaamisen laajenemisen testauksessa käytettävä menettely

1.   SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan uusiin ilmarenkaisiin, jotka on tarkoitettu luokkien L1, L2, L3, L4 ja L5 ajoneuvoihin.

Sitä ei kuitenkaan sovelleta yksinomaan maastokäyttöön tarkoitettuihin rengastyyppeihin, joissa on merkintä NHS (ei maantiekäyttöön), eikä yksinomaan kilpailukäyttöön tarkoitettuihin rengastyyppeihin.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.1

’Ilmarengastyypillä’ tarkoitetaan ilmarenkaita, jotka eivät eroa toisistaan seuraavilta olennaisilta osin:

2.1.1

valmistaja

2.1.2

renkaan kokomerkintä

2.1.3

käyttöluokka (tavallinen: tavanomainen maantiekäyttö, erikoiskäyttö: esim. maantie- ja maastokäyttö, talvirengas, mopo)

2.1.4

rakenne (ristikudos, puolivyö, vyö)

2.1.5

nopeusluokka

2.1.6

kantavuusluku

2.1.7

renkaan poikkileikkaus.

2.2

’Ilmarenkaan rakenteella’ tarkoitetaan renkaan rungon teknisiä ominaisuuksia. Erityisesti seuraavat ilmarenkaan rakenteet erotetaan:

2.2.1

”Ristikudos” kuvaa ilmarenkaan rakennetta, jossa koordit ulottuvat renkaan jalkaan ja ne on asetettu vuorokulmiin, jotka ovat selvästi alle 90 astetta renkaan kulutuspinnan keskiviivasta (1).

2.2.2

”Ristikudosvyö” kuvaa ristikudostyyppistä ilmarenkaan rakennetta, jossa runkoa vakauttaa vyö, joka koostuu kahdesta tai useammasta kerroksesta, jotka on valmistettu venymättömästä koordimateriaalista ja asetettu vuorokulmiin, jotka vastaavat läheisesti rungon vuorokulmia.

2.2.3

”Vyö” kuvaa ilmarenkaan rakennetta, jossa koordit ulottuvat renkaan jalkaosiin ja jossa ne on asetettu selvästi 90 asteen kulmaan kulutuspinnan keskiviivaan nähden ja jossa runkoa vakauttaa venymätön kehävyö (1).

2.2.4

”Vahvistettu” kuvaa ilmarenkaan rakennetta, jossa runko on kestävämpi kuin vastaavassa tavallisessa renkaassa.

2.3

’Renkaan jalkaosalla’ tarkoitetaan ilmarenkaan osaa, joka on muodoltaan ja rakenteeltaan sellainen, että se sopii vanteeseen ja pitää renkaan vanteessa (2).

2.4

’Koordilla’ tarkoitetaan säikeitä, jotka muodostavat koordikerrosten kudoksen ilmarenkaassa (2).

2.5

’Koordikerroksella’ tarkoitetaan kumipäällysteisten samansuuntaisten koordien muodostamaa kerrosta (2).

2.6

’Rungolla’ tarkoitetaan renkaan osaa, joka ei ole kulutuspintaa eikä kumisia sivuja ja joka täytettynä kannattaa kuorman (2).

2.7

’Kulutuspinnalla’ tarkoitetaan sitä ilmarenkaan osaa, joka joutuu kosketukseen maanpinnan kanssa, suojaa renkaan runkoa mekaanisilta vaurioilta ja vaikuttaa renkaan pitokykyyn (2).

2.8

’Sivupinnalla’ tarkoitetaan ilmarenkaan osaa, joka on kulutuspinnan ja sen alueen välissä, jonka vanteen reunan on suunniteltu peittävän (2).

2.9

’Kulutuspinnan uralla’ tarkoitetaan kulutuspinnan kuvion vierekkäisten kohoumien tai ulokkeiden väliin jäävää tilaa (2).

2.10

’Pääuralla’ tarkoitetaan kulutuspinnan keskiosassa olevia leveitä uria.

2.11

’Poikkileikkauksen leveydellä (S)’ tarkoitetaan paineistetun ilmarenkaan kylkien ulkopintojen välistä lineaarista etäisyyttä ilman merkinnöistä, koristeista tai suojaavista nauhoista tai ulokkeista johtuvia ulkonemia (2).

2.12

’Kokonaisleveydellä’ tarkoitetaan paineistetun ilmarenkaan kylkien ulkopintojen välistä lineaarista etäisyyttä ilman merkinnöistä, koristeista tai suojaavista nauhoista tai ulokkeista johtuvia kohoumia (2). Sellaisten renkaiden tapauksessa, joissa kulutuspinta on leveämpi kuin poikkileikkauksen leveys, kokonaisleveys vastaa kulutuspinnan leveyttä.

2.13

’Poikkileikkauksen korkeudella (H)’ tarkoitetaan etäisyyttä, joka on puolet renkaan ulkohalkaisijan ja vanteen nimellishalkaisijan erotuksesta (2).

2.14

’Nimellisellä poikkileikkaussuhteella (Ra)’ tarkoitetaan satakertaisena sitä lukua, joka saadaan jakamalla poikkileikkauksen korkeutta ilmaiseva luku (H) poikkileikkauksen leveyttä ilmaisevalla luvulla (S1), molemmat mitat samoina yksikköinä ilmaistuna.

2.15

’Ulkohalkaisijalla (D)’ tarkoitetaan paineistetun uuden ilmarenkaan kokonaishalkaisijaa (2).

2.16

’Renkaan kokomerkinnällä’ tarkoitetaan merkintää, josta käyvät ilmi

2.16.1

poikkileikkauksen nimellisleveys (S1), joka on ilmaistava millimetreinä lukuun ottamatta niitä rengastyyppejä, joiden kokomerkintä esitetään tämän säännön liitteen 5 taulukoiden ensimmäisessä sarakkeessa

2.16.2

poikkileikkaussuhde lukuun ottamatta tiettyjä rengastyyppejä, joiden kokomerkintä esitetään tämän säännön liitteen 5 taulukoiden ensimmäisessä sarakkeessa

2.16.3

luku d, joka ilmaisee vanteen nimellishalkaisijan ja vastaa joko koodeina (luvut alle 100) tai millimetreinä (luvut yli 100) ilmaistua vanteen halkaisijaa.

2.16.3.1

Kun d ilmoitetaan koodina, sen arvot millimetreinä ovat seuraavat:

(millimetreinä)

Symboli d ilmaistuna yhdellä tai kahdella numerolla vanteen nimellishalkaisijan mukaan

d:n arvo

4

102

5

127

6

152

7

178

8

203

9

229

10

254

11

279

12

305

13

330

14

356

15

381

16

406

17

432

18

457

19

483

20

508

21

533

22

559

23

584

2.17

’Vanteen nimellishalkaisijalla (d)’ tarkoitetaan sen vanteen halkaisijaa, johon rengas on suunniteltu asennettavaksi (2).

2.18

’Vanteella’ tarkoitetaan renkaan ja sisärenkaan yhdistelmän tai sisärenkaattoman renkaan kannatinta, johon renkaan jalkaosat istutetaan (2).

2.18.1

’Renkaan ja vanteen sovitusmuodolla’ tarkoitetaan vannetyyppiä, jolle rengas on tarkoitettu asennettavaksi. Jos vanne ei ole standardin mukainen, tämä osoitetaan renkaassa olevalla symbolilla.

2.19

’Teoreettisella vanteella’ tarkoitetaan vannetta, jonka leveys olisi X kertaa renkaan nimellinen poikkileikkausleveys. Renkaan valmistaja määrittelee X:n arvon.

2.20

’Mittavanteella’ tarkoitetaan vannetta, johon rengas asennetaan kokomittauksia varten.

2.21

’Testausvanteella’ tarkoitetaan vannetta, johon rengas asennetaan testausta varten.

2.22

’Palojen irtoamisella’ tarkoitetaan kumipalojen irtoamista kulutuspinnasta.

2.23

’Koordien irtoamisella’ tarkoitetaan koordien irtoamista niitä ympäröivästä kumipäällyksestä.

2.24

’Koordikerrosten irtoamisella’ tarkoitetaan vierekkäisten koordikerrosten irtoamista toisistaan.

2.25

’Kulutuspinnan irtoamisella’ tarkoitetaan kulutuspinnan irtoamista renkaan rungosta.

2.26

’Kantavuusluvulla’ tarkoitetaan lukua, joka liittyy suurimpaan kuormaan, jonka rengas voi kantaa nopeudella, joka vastaa sen nopeustunnusta valmistajan määrittelemien käyttöolosuhteiden mukaisesti. Kantavuuslukujen ja niitä vastaavien kuormien luettelo esitetään tämän säännön liitteessä 4.

2.27

’Renkaan kantavuuden eri nopeuksilla ilmaisevalla taulukolla’ tarkoitetaan liitteessä 8 olevaa taulukkoa, jossa esitetään kantavuuslukujen ja nopeusluokkatunnusten mukaan kantavuuden vaihtelut, jotka rengas voi kestää, kun sitä käytetään nopeuksilla, jotka poikkeavat sen nopeusluokkatunnusta vastaavasta nopeudesta.

2.28

’Nopeusluokalla’ tarkoitetaan

2.28.1

nopeuksia, jotka on ilmaistu kohdassa 2.28.2 olevassa taulukossa esitetyllä nopeusluokkatunnuksella.

2.28.2

Nopeusluokat esitetään seuraavassa taulukossa:

(km/h)

Nopeusluokkatunnus

Vastaava nopeus

B

50

F

80

G

90

J

100

K

110

L

120

M

130

N

140

P

150

Q

160

R

170

S

180

T

190

U

200

H

210

V

240

W

270

2.28.3

Yli 240 km/h nopeuksiin soveltuvat renkaat merkitään kirjaimella V tai Z (ks. kohta 2.33.3), joka sijoitetaan kokomerkinnän yhteyteen ennen rakenteen merkintää (ks. kohta 3.1.3).

2.29

’Talvirenkaalla’ tarkoitetaan rengasta, jonka kulutuspinnan kuvio ja rakenne on ensisijaisesti suunniteltu varmistamaan tavallista rengasta (maantierengasta) parempi suorituskyky mudassa ja lumessa tai sohjossa. Talvirenkaan kulutuspinnan kuvio koostuu yleensä urista ja/tai umpinaisista palamaisista elementeistä, jotka on sijoitettu etäämmälle toisistaan kuin tavallisessa renkaassa (maantierenkaassa).

2.30

’Monikäyttörenkaalla (MST)’ tarkoitetaan sekä maantie- että maastokäyttöön soveltuvaa rengasta.

2.31

’Mopon renkaalla’ tarkoitetaan rengasta, joka on tarkoitettu mopoon (luokat L1 ja L2).

2.32

’Moottoripyörän renkaalla’ tarkoitetaan rengasta, joka on tarkoitettu ensisijaiseti moottoripyörään (luokat L3, L4 ja L5). Niitä voidaan käyttää myös mopoissa (luokat L1 ja L2) ja keveissä perävaunuissa (luokka 01).

2.33

’Enimmäiskuormituksella’ tarkoitetaan enimmäismassaa, jonka rengas on suunniteltu kantamaan.

2.33.1

Kun nopeus on enintään 130 km/h, enimmäiskuormitus ei saa olla suurempi kuin renkaan asianomaiseen kantavuuslukuun liittyvän arvon prosenttiosuus, joka on osoitettu taulukossa Renkaan kantavuus eri nopeuksilla (ks. kohta 2.27), renkaan nopeusluokkatunnuksen ja sen ajoneuvon, johon rengas asennetaan, suurimman nopeuden mukaisesti.

2.33.2

Kun nopeus on suurempi kuin 130 km/h mutta enintään 210 km/h, enimmäiskuormitus ei saa olla suurempi kuin renkaan kantavuuslukuun liittyvä massa.

2.33.3

Kun nopeus on suurempi 210 km/h mutta enintään 240 km/h, enimmäiskuormitus ei saa olla suurempi kuin renkaan kantavuuslukuun liittyvän massan prosenttiosuus, joka on osoitettu seuraavassa taulukossa renkaan nopeusluokkatunnuksen ja sen ajoneuvon, johon rengas asennetaan, suurimman rakenteellisen nopeuden mukaisesti.

Suurin nopeus (km/h) (5)

Enimmäiskuormitus (%)

Nopeusluokka V

Nopeusluokka W (4)

210

100

100

220

95

100

230

90

100

240

85

100

250

(80) (3)

95

260

(75) (3)

85

270

(70) (3)

75

2.33.4

Yli 270 km/h nopeuksilla enimmäiskuormitus ei saa olla suurempi kuin massa, jonka renkaan valmistaja on määrittänyt renkaan nopeuskapasiteetin mukaisesti.

Jos nopeus sijoittuu 270 km:n tuntinopeuden ja renkaanvalmistajan salliman suurimman nopeuden välille, enimmäiskuormitus määritetään lineaarisella interpoloinnilla.

3.   MERKINNÄT

3.1

Hyväksyttäväksi toimitettavissa ilmarenkaissa on oltava ainakin jommassakummassa kyljessä seuraavat merkinnät:

3.1.1

kauppanimi tai tavaramerkki

3.1.2

tämän säännön kohdan 2.16 mukainen renkaan kokomerkintä

3.1.3

ilmoitus rakenteesta seuraavasti:

3.1.3.1

ristikudosrenkaissa ei tunnusta tai D-kirjain

3.1.3.2

puolivyörenkaissa B-kirjain vanteen halkaisijan osoittavan merkinnän edessä ja lisäksi haluttaessa merkintä BIAS-BELTED

3.1.3.3

vyörenkaissa R-kirjain vanteen halkaisijan osoittavan merkinnän edessä ja haluttaessa merkintä RADIAL

3.1.4

ilmoitus renkaan nopeusluokasta kohdassa 2.28.2 esitetyn tunnuksen muodossa

3.1.5

kantavuusluku sellaisena kuin se määritellään tämän säännön kohdassa 2.26

3.1.6

merkintä TUBELESS, jos rengas on suunniteltu käytettäväksi ilman sisärengasta

3.1.7

merkintä REINFORCED tai REINF, jos rengas on vahvistettu rengas

3.1.8

valmistuspäivämäärä neljästä numerosta muodostuvana ryhmänä, jonka kaksi ensimmäistä numeroa tarkoittavat viikkoa ja kaksi seuraavaa numeroa valmistusvuotta; tämän merkinnän saa kiinnittää ainoastaan yhdelle kyljelle

3.1.9

merkintä M + S tai M.S. tai M & S, jos kyseessä on talvirengas; vaihtoehtoisesti voidaan käyttää merkintää DP (Dual Purpose)

3.1.10

monikäyttörenkaiden tapauksessa merkintä MST

3.1.11

mopon renkaiden tapauksessa merkintä MOPED (taikka CYCLOMOTEUR tai CICLOMOTORE)

3.1.12

renkaan ja vanteen asennuskokoonpanon osoittava merkintä, jos kokoonpano poikkeaa standardikokoonpanosta, välittömästi tämän säännön kohdassa 2.16.3 tarkoitetun, vanteen halkaisijan osoittavan merkinnän jälkeen.

Jos renkaat on tarkoitettu vanteille, joiden halkaisija vastaa koodia 13 (330 mm) tai on sitä suurempi, on käytettävä merkintää M/C. Vaatimusta ei sovelleta tämän säännön liitteessä 5 lueteltuihin rengaskokoihin.

3.1.13

Renkaat, jotka soveltuvat yli 240 km/h nopeuksille, on merkittävä tapauksen mukaan kirjaimella V tai Z (ks. kohta 2.33.3) rakennemerkinnän eteen (ks. kohta 3.1.3).

3.1.14

Renkaissa, jotka soveltuvat yli 240 km/h nopeuksille (tai yli 270 km/h nopeuksille) on oltava suluissa merkintä kantavuusluvusta (ks. kohta 3.1.5), jota sovelletaan nopeudella 210 km/h (tai 240 km/h) ja vastaava viitenopeusluokkatunnus (ks. kohta 3.1.4) seuraavasti:

V renkaissa, joiden kokomerkinnän yhteydessä on kirjain V

W renkaissa, joiden kokomerkinnän yhteydessä on kirjain Z.

3.2

Renkaissa on oltava riittävä tila tämän säännön liitteessä 2 esitettyä hyväksyntämerkkiä varten.

3.3

Tämän säännön liitteessä 3 on esimerkki rengasmerkinnöistä.

3.4

Kohdassa 3.1 tarkoitetut merkinnät sekä tämän säännön kohdassa 5.4 tarkoitettu hyväksyntämerkki on valettava renkaisiin. Merkintöjen on oltava selvästi luettavissa.

4.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

4.1

Ilmarengastyypin hyväksyntää hakee kauppanimen tai tavaramerkin haltija tai tämän valtuutettu edustaja. Hakemuksessa on ilmoitettava seuraavat:

4.1.1

renkaan kokomerkintä sellaisena kuin se määritellään tämän säännön kohdassa 2.16

4.1.2

kauppanimi tai tavaramerkki

4.1.3

käyttöluokka (tavallinen käyttö, erikoiskäyttö, talvikäyttö tai käyttö mopossa)

4.1.4

rakenne: ristikudos, puolivyö tai vyö

4.1.5

nopeusluokka

4.1.6

renkaan kantavuusluku

4.1.7

onko rengas tarkoitettu käytettäväksi sisärenkaan kanssa vai ilman sisärengasta

4.1.8

onko rengas tavallinen vai vahvistettu

4.1.9

moottoripyöräjohdannaisten renkaiden tapauksessa kudosluku (ks. tämän säännön liitteessä 5 oleva taulukko 5) (6)

4.1.10

kokonaismitat: poikkileikkauksen kokonaisleveys ja kokonaishalkaisija

4.1.11

vanteet, joihin rengas voidaan asentaa

4.1.12

mittavanne ja testivanne

4.1.13

testi- ja mittauspaineet

4.1.14

kohdassa 2.19 kohdassa tarkoitettu kerroin X

4.1.15

kun kyse on kokomerkinnän yhteyteen sijoitetulla kirjaimella V merkityistä renkaista, jotka soveltuvat 240 km/h ylittäville nopeuksille, tai kokomerkinnän yhteyteen sijoitetulla kirjaimella Z merkityistä renkaista, jotka soveltuvat 270 km/h ylittäville nopeuksille, renkaan valmistajan ilmoittama suurin sallittu nopeus ja suurimmalle sallitulle nopeudelle sallittu kantavuus.

4.2

Hyväksyntähakemukseen on liitettävä (kaikki kolmena kappaleena) piirros tai valokuva, josta selviää renkaan kulutuskuvio, sekä mittavanteeseen asennetun paineistetun renkaan vaippaa esittävä piirros, josta ilmenevät hyväksyntähakemuksen kohteena olevan tyypin asiaankuuluvat mitat (ks. kohdat 6.1.1 ja 6.1.2). Siihen on liitettävä myös joko hyväksytyn testauslaboratorion laatima testausseloste tai yksi tai kaksi näytekappaletta rengastyypistä toimivaltaisen viranomaisen harkinnan mukaan. Renkaan kyljestä ja kulutuspinnasta on toimitettava piirrokset tai valokuvat sen jälkeen, kun tuotanto on aloitettu, viimeistään vuoden kuluessa tyyppihyväksynnän myöntämispäivämäärästä.

4.3

Jos renkaanvalmistaja hakee tyyppihyväksyntää sarjalle renkaita, kantavuus-nopeustestiä ei tarvitse tehdä jokaiselle sarjan rengastyypille. Hyväksyntäviranomainen voi harkintansa mukaan soveltaa valinnassa huonoimman mahdollisen tapauksen periaatetta.

5.   HYVÄKSYNTÄ

5.1

Jos ilmarengastyyppi, jolle haetaan tämän säännön mukaista hyväksyntää, täyttää kohdassa 6 esitetyt vaatimukset, kyseinen rengastyyppi on hyväksyttävä.

5.2

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 00, eli sääntö on alkuperäisessä muodossaan) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa näin annettua numeroa toiselle ilmarengastyypille.

5.3

Tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ilmarengastyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

5.3.1

Yli 240 km/h nopeuksille soveltuvien renkaiden suurin sallittu nopeus ja vastaava kuormitus ilmoitetaan liitteessä 1 olevassa kohdassa 10.

5.4

Jokaiseen tämän säännön mukaisesti hyväksyttyä rengastyyppiä vastaavaan ilmarenkaaseen on kiinnitettävä näkyvästi kohdassa 3.2 tarkoitettuun paikkaan ja kohdassa 3.1 määriteltyjen merkintöjen lisäksi kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista:

5.4.1

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (7), jotka ovat ympyrän sisällä

5.4.2

tämän säännön numero ja sen jälkeen R-kirjain, viiva ja tyyppihyväksyntänumero.

5.5

Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

5.6

Tämän säännön liitteessä 2 annetaan esimerkki hyväksyntämerkin sijoittelusta.

6.   VAATIMUKSET

6.1   Renkaiden mitat

6.1.1   Renkaan poikkileikkauksen leveys

6.1.1.1

Poikkileikkauksen leveys lasketaan seuraavalla kaavalla:

S = S1 + K (A – A1)

jossa

S

on poikkileikkauksen leveys millimetreinä mittavanteella mitattuna

S1

on poikkileikkauksen nimellisleveys (millimetreinä) sellaisena kuin se esitetään renkaan kyljessä renkaan merkintämääräysten mukaisesti

A

on mittavanteen leveys millimetreinä sellaisena kuin valmistaja esittää sen kuvauksessa

A1

on teoreettisen vanteen leveys (millimetreinä)

A1

A1-leveyden oletetaan vastaavan S1-leveyttä kerrottuna valmistajan ilmoittamalla kertoimella X

K

K:n oletetaan olevan 0,4.

6.1.1.2

Kun kyse on rengastyypeistä, joiden kokomerkintä esitetään tämän säännön liitteen 5 taulukoiden ensimmäisessä sarakkeessa, poikkileikkauksen leveyden katsotaan kuitenkin olevan se, joka vastaa rengasmerkintää kyseisissä taulukoissa.

6.1.2   Renkaan ulkohalkaisija

6.1.2.1

Renkaan ulkohalkaisija lasketaan seuraavalla kaavalla:

D = d + 2H

jossa

D

on ulkohalkaisija millimetreinä

d

on kohdassa 2.16.3 tarkoitettu luku millimetreinä

H

on poikkileikkauksen nimelliskorkeus millimetreinä ja yhtä suuri kuin

H = S1 × 0,01 Ra

jossa

S1

on poikkileikkauksen nimellisleveys millimetreinä

Ra

on nimellinen poikkileikkaussuhde,

kaikki nämä samassa muodossa, jossa ne esitetään renkaan kyljessä olevissa renkaan merkinnöissä kohdan 3.4 vaatimusten mukaisesti.

6.1.2.2

Kun kyse on rengastyypeistä, joiden kokomerkintä esitetään tämän säännön liitteen 5 taulukoiden ensimmäisessä sarakkeessa, ulkohalkaisijan katsotaan kuitenkin olevan se, joka vastaa rengasmerkintää kyseisissä taulukoissa.

6.1.3   Ilmarenkaiden mittausmenetelmä

Ilmarenkaiden mitat mitataan tämän säännön liitteessä 6 kuvatun menettelyn mukaisesti.

6.1.4   Renkaan poikkileikkauksen leveyttä koskevat vaatimukset

6.1.4.1

Renkaan kokonaisleveys saa olla pienempi kuin kohdan 6.1.1 mukaisesti määritetty poikkileikkauksen leveys S.

6.1.4.2

Jos koko ei sisälly liitteeseen 5, kokonaisleveys saa ylittää kyseisen arvon enintään liitteessä 5 annettuun arvoon asti seuraavien prosenttiosuuksien verran:

6.1.4.2.1

Tavanomainen ja talvikäyttö:

a)

vanteen halkaisijan koodi 13 tai suurempi: + 10 prosenttia

b)

vanteen halkaisijan koodi enintään 12: + 8 prosenttia.

6.1.4.2.2

Erikoiskäyttöön tarkoitetut renkaat, jotka soveltuvat rajoitettuun maantiekäyttöön ja jotka on merkitty merkinnällä MST: 25 prosenttia.

6.1.5   Renkaan ulkohalkaisijaa koskevat vaatimukset

6.1.5.1

Renkaan ulkohalkaisija ei saa olla liitteessä 5 esitettyjen arvojen Dmin ja Dmax ulkopuolella.

6.1.5.2

Kun kyse on koosta, jota ei luetella liitteessä 5, renkaan ulkohalkaisija ei saa olla seuraavalla kaavalla saatujen arvojen Dmin ja Dmax ulkopuolella:

 

Dmin = d + (2H × a)

 

Dmax = d + (2H × b)

jossa

H ja d ovat kohdan 6.1.2.1 mukaisia sekä a ja b kohtien 6.1.5.2.1 ja 6.1.5.2.2 mukaisia.

6.1.5.2.1

Tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitetut renkaat ja talvirenkaat a

vanteen halkaisijan koodi 13 tai suurempi

:

0,97

vanteen halkaisijan koodi enintään 12

:

0,93

erikoiskäyttörenkaat

:

1,00

6.1.5.2.2

Tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitetut renkaat b

vanteen halkaisijan koodi 13 tai suurempi

:

1,07

vanteen halkaisijan koodi enintään 12

:

1,10

talvirenkaat ja erikoiskäyttörenkaat

:

1,12

6.2   Kantavuus-nopeustesti

6.2.1

Ilmarenkaalle on tehtävä kantavuus-nopeustesti, joka suoritetaan tämän säännön liitteessä 7 kuvatun menettelyn mukaisesti.

6.2.1.1

Kun hyväksyntää haetaan kokomerkinnän yhteyteen sijoitetulla kirjaimella V merkityille renkaille, jotka soveltuvat 240 km/h ylittäville nopeuksille, tai kokomerkinnän yhteyteen sijoitetulla kirjaimella Z merkityille renkaille, jotka soveltuvat 270 km/h ylittäville nopeuksille (ks. kohta 4.1.15), yllä mainittu kantavuus-nopeustesti suoritetaan yhdellä renkaalla kuormitus- ja nopeusolosuhteissa, jotka on merkitty sulkeissa renkaaseen (ks. kohta 3.1.14). Lisäksi on tehtävä toinen kantavuus-nopeustesti toiselle samaa tyyppiä olevalle renkaalle renkaanvalmistajan mahdollisesti määrittelemissä suurimmissa kuormitus- ja nopeusolosuhteissa (ks. kohta 4.1.15).

6.2.2

Renkaan, jossa kantavuus-nopeustestin jälkeen ei ole havaittavissa kulutuspinnan irtoamista, koordikerrosten irtoamista, koordien irtoamista, palojen irtoamista tai rikkinäisiä koordeja, katsotaan suoriutuneen testistä hyväksyttävästi.

6.2.3

Renkaan ulkohalkaisijan arvo kuusi tuntia kantavuus-nopeustestin jälkeen mitattuna saa poiketa enintään ± 3,5 prosenttia ennen testiä mitatun ulkohalkaisijan arvosta.

6.2.4

Renkaan kokonaisleveys, joka on mitattu kantavuus-nopeustestin lopussa, ei saa ylittää kohdassa 6.1.4.2 määriteltyä arvoa.

6.3   Renkaiden dynaaminen laajeneminen

Tämän säännön liitteessä 9 olevassa kohdassa 1.1 mainituille renkaille, jotka ovat läpäisseet kantavuus-nopeustestin kohdan 6.2 vaatimusten mukaisesti, on tehtävä dynaamisen laajentumisen testi kyseisessä liitteessä esitetyllä menetelmällä.

7.   ILMARENGASTYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

7.1

Kaikista ilmarengastyypin muutoksista on ilmoitettava ilmarengastyypin hyväksyneelle hallinnolliselle yksikölle. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

7.1.1

katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että ilmarengas joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset, tai

7.1.2

vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

7.1.3

Renkaan kulutuspinnan kuvioinnin muutos ei edellytä tämän säännön kohdassa 6.2 kuvattujen testien toistamista.

7.1.4

Jos kyse on hyväksynnästä, joka koskee yli 240 km/h nopeuksille soveltuvia renkaita, jotka on merkitty kirjaimella V kokomerkinnän yhteyteen (tai yli 270 km/h nopeuksille soveltuvia renkaita, jotka on merkitty kirjaimella Z kokomerkinnän yhteyteen), ja jota halutaan laajentaa tarkoituksena hakea todistusta muille suurimmille nopeuksille ja/tai kantavuuksille, laajennus voidaan myöntää siinä tapauksessa, että testien suorittamisesta vastuussa oleva tutkimuslaitos toimittaa uuden testausselosteen, joka koskee uutta suurinta nopeutta ja kantavuutta.

Tällaiset tiedot uusista kantavuus- ja nopeusluokista on annettava liitteen I lisäyksessä 9.

7.2

Hyväksynnän epäämistä tai myöntämistä koskeva vahvistus, jossa määritellään tehdyt muutokset, on toimitettava kohdassa 5.3 määritellyn menettelyn mukaisesti tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

7.3

Hyväksynnän laajentamisen myöntävän toimivaltaisen viranomaisen on annettava sarjanumero kaikille kyseistä laajentamista koskeville ilmoituslomakkeille.

8.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden testausmenettelyjen on vastattava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) vahvistettuja menettelyjä, ja seuraavassa esitettävien vaatimusten on täytyttävä.

8.1

Tämän säännön mukaisesti hyväksytyt renkaat on valmistettava siten, että ne ovat yhdenmukaisia kohdassa 6 asetettujen vaatimusten mukaisesti tyyppihyväksytyn renkaan kanssa.

8.2

Tyyppihyväksynnän myöntänyt viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantolaitoksessa sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Näiden tarkastusten tavanomainen tiheys on kussakin tuotantolaitoksessa kerran kahdessa vuodessa.

9.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

9.1

Ilmarengastyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdan 8.1 vaatimukset eivät täyty tai jos sarjasta otetut renkaat eivät läpäise kyseisessä kohdassa määrättyjä testejä.

9.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen osapuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on ilmoitettava siitä välittömästi muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

10.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön mukaisesti hyväksytyn ilmarenkaan valmistuksen, haltijan on ilmoitettava siitä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen osapuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

11.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

11.1

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

11.2

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat käyttää rengasvalmistajien laboratorioita ja nimetä hyväksytyiksi testauslaboratorioiksi laboratoriot, jotka sijaitsevat joko kyseisen sopimuspuolen alueella tai toisen sopimuspuolen alueella sillä edellytyksellä, että jälkimmäisen sopimuspuolen toimivaltainen hallinnollinen yksikkö on etukäteen hyväksynyt tämän menettelyn.

11.3

Jos sopimuspuoli soveltaa kohtaa 11.2, se voi halutessaan lähettää edustajakseen testeihin yhden tai useamman valitsemansa henkilön.


(1)  Pätee myös sääntöön nro 54.

(2)  Ks. lisäyksessä oleva havainnollistava kuva.

(3)  Vain renkaat, jotka on merkitty kokomerkinnän yhteydessä olevalla kirjaimella V, ja enintään renkaanvalmistajan ilmoittamaan enimmäisnopeuteen saakka.

(4)  Myös renkaat, jotka on merkitty kokomerkinnän yhteydessä olevalla kirjaimella Z.

(5)  Arvojen väliin sijoittuvilla nopeuksilla sallitaan enimmäiskuormituksen lineaarinen interpolointi.

(6)  Tämän säännön täydennyksen 8 voimaantulopäivästä lähtien näille renkaille ei pitäisi myöntää uusia hyväksyntiä säännön nro 75 mukaisesti. Nämä rengaskoot kuuluvat nyt säännön nro 54 piiriin.

(7)  Saksa 1, Ranska 2, Italia 3, Alankomaat 4, Ruotsi 5, Belgia 6, Unkari 7, Tšekki 8, Espanja 9, Serbia 10, Yhdistynyt kuningaskunta 11, Itävalta 12, Luxemburg 13, Sveitsi 14, 15 (antamatta), Norja 16, Suomi 17, Tanska 18, Romania 19, Puola 20, Portugali 21, Venäjä 22, Kreikka 23, Irlanti 24, Kroatia 25, Slovenia 26, Slovakia 27, Valko-Venäjä 28, Viro 29, 30 (antamatta), Bosnia ja Hertsegovina 31, Latvia 32, 33 (antamatta), Bulgaria 34, 35 (antamatta), Liettua 36, Turkki 37, 38 (antamatta), Azerbaidžan 39, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia 40, 41 (antamatta), Euroopan yhteisö 42 (jäsenvaltiot myöntävät hyväksynnät omalla ECE-tunnuksellaan), Japani 43, 44 (antamatta), Australia 45, Ukraina 46, Etelä-Afrikka 47, Uusi-Seelanti 48, Kypros 49, Malta 50, Etelä-Korea 51, Malesia 52, Thaimaa 53, 54 ja 55 (antamatta), Montenegro 56, 57 (antamatta) ja Tunisia 58. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat sopimuksen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä niiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisten vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista tai liittyvät sopimukseen, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetuista numeroista sopimuksen sopimuspuolille.


Lisäys

HAVAINNOLLISTAVA KUVA

(ks. säännön kohta 2)

Image


LIITE 1

ILMOITUS

(enimmäiskoko A4 (210 × 297 mm))

Image


LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKIN SIJOITTELU

Image


LIITE 3

RENKAAN MERKINNÄT

Esimerkki merkinnöistä, joita on käytettävä tämän säännön voimaantulon jälkeen markkinoille saatetuissa rengastyypeissä

Image

Nämä merkinnät kuvaavat ilmarengasta, jolla on seuraavat ominaisuudet:

poikkileikkauksen nimellisleveys on 100

poikkileikkaussuhde on 80

rengas on rakenteeltaan ristikudosvyörengas

vanteen nimellishalkaisija on 457 mm (koodi on 18)

kantavuus on 206 kg, mikä vastaa kantavuuslukua 53 tämän säännön liitteessä 4

nopeusluokka on S (enimmäisnopeus 180 km/h)

rengas on tarkoitettu asennettavaksi ilman sisärengasta (tubeless)

rengas on talvirengas, joka on valmistettu viikolla 25 vuonna 2003.

Rengasmerkinnän muodostavat merkinnät on järjestettävä seuraavalla tavalla ja seuraavaan järjestykseen:

a)

Kokomerkintä, josta käyvät ilmi poikkileikkauksen nimellisleveys, poikkileikkaussuhde, rakenteen tyypin tunnus (tapauksen mukaan) ja vanteen nimellishalkaisija, on ryhmiteltävä edellä olevan esimerkin mukaisesti: 100/80B18.

b)

Kantavuusluku ja nopeusluokkatunnus on sijoitettava yhdessä renkaan kokomerkinnän lähelle. Ne voivat olla joko kokomerkinnän jälkeen taikka sen ylä- tai alapuolella.

c)

Merkinnät TUBELESS, REINFORCED tai REINF sekä M + S ja MST ja/tai MOPED (taikka CYCLOMOTEUR tai CICLOMOTORE) voivat olla kauempana kokomerkinnästä.

d)

Yli 240 km/h nopeuksille soveltuvissa renkaissa on tapauksen mukaan merkittävä kirjain V tai Z rakennemerkinnän eteen (esim. 140/60ZR18). Tarvittaessa on merkittävä sulkuihin viitekantavuusluku ja nopeusluokkatunnus (ks. kohta 3.1.14).


LIITE 4

KANTAVUUSLUVUN JA ENIMMÄISMASSAN VASTAAVUUS

A

=

kantavuusluku

B

=

vastaava enimmäismassa (kg)


A

B

16

71

17

73

18

75

19

77,5

20

80

21

82,5

22

85

23

87,5

24

90

25

92,5

26

95

27

97

28

100

29

103

30

106

31

109

32

112

33

115

34

118

35

121

36

125

37

128

38

132

39

136

40

140

41

145

42

150

43

155

44

160

45

165

46

170

47

175

48

180

49

185

50

190

51

195

52

200

53

206

54

212

55

218

56

224

57

230

58

236

59

243

60

250

61

257

62

265

63

272

64

280

65

290

66

300

67

307

68

315

69

325

70

335

71

345

72

355

73

365

74

375

75

387

76

400

77

412

78

425

79

437

80

450

81

462

82

475

83

487

84

500

85

515

86

530

87

545

88

560

89

580

90

600


LIITE 5

RENKAAN KOKOMERKINTÄ JA MITAT

Taulukko 1

Moottoripyörän renkaat

Vanteen halkaisijan koodi 12 tai pienempi

Renkaan koko

Mittavanteen leveyden

koodi

Kokonaishalkaisija

(mm)

Poikkileikkausleveys

(mm)

Suurin kokonaisleveys

(mm)

 

 

D.min

D

D.max

 

 

2.50–8

 

328

338

352

 

 

2.50–9

 

354

364

378

 

 

2.50–10

1.50

379

389

403

65

70

2.50–12

 

430

440

451

 

 

2.75–8

 

338

348

363

 

 

2.75–9

1.75

364

374

383

71

77

2.75–10

 

389

399

408

 

 

2.75–12

 

440

450

462

 

 

3.00–4

 

241

251

264

 

 

3.00–5

 

266

276

291

 

 

3.00–6

 

291

301

314

 

 

3.00–7

 

317

327

342

 

 

3.00–8

2.10

352

362

378

80

86

3.00–9

 

378

388

401

 

 

3.00–10

 

403

413

422

 

 

3.00–12

 

454

464

473

 

 

3.25–8

 

362

372

386

 

 

3.25–9

 

388

398

412

 

 

3.25–10

2.50

414

424

441

88

95

3.25–12

 

465

475

492

 

 

3.50–4

 

264

274

291

 

 

3.50–5

 

289

299

316

 

 

3.50–6

 

314

324

341

 

 

3.50–7

2.50

340

350

367

92

99

3.50–8

 

376

386

397

 

 

3.50–9

 

402

412

430

 

 

3.50–10

 

427

437

448

 

 

3.50–12

 

478

488

506

 

 

4.00–5

 

314

326

346

 

 

4.00–6

 

339

351

368

 

 

4.00–7

2.50

365

377

394

105

113

4.00–8

 

401

415

427

 

 

4.00–10

 

452

466

478

 

 

4,00–12

 

505

517

538

 

 

4.50–6

 

364

376

398

 

 

4.50–7

 

390

402

424

 

 

4.50–8

 

430

442

464

 

 

4.50–9

3.00

456

468

490

120

130

4.50–10

 

481

493

515

 

 

4.50–12

 

532

544

568

 

 

5.00–8

 

453

465

481

 

 

5.00–10

3.50

504

516

532

134

145

5.00–12

 

555

567

583

 

 

6.00–6

4.00

424

436

464

 

 

6.00–7

 

450

462

490

154

166

6.00–8

 

494

506

534

 

 

6,00–9

 

520

532

562

 

 


Taulukko 1a

Mopojen renkaat

Vanteen halkaisijan koodi 12 tai pienempi

Renkaan koko

Mittavanteen leveyden

koodi

Kokonaishalkaisija

(mm)

Poikkileikkausleveys

(mm)

Suurin kokonaisleveys

(mm) (1)

 

 

Dmin

D

Dmax (1)

 

 

2–12

1.35

413

417

426

55

59

2–1/2–12

1.50

425

431

441

62

67

2–1/2–8

1.75

339

345

356

70

76

2–1/2–9

1.75

365

371

382

70

76

2–3/4–9

1.75

375

381

393

73

79

3–10

2.10

412

418

431

84

91

3–12

2.10

463

469

482

84

91


Taulukko 2

Moottoripyörän renkaat

Tavanomainen poikkileikkauskoko

Renkaan koko

Mittavanteen leveyden

koodi

Kokonaishalkaisija

(mm)

Poikkileikkausleveys

(mm)

Suurin kokonaisleveys

(mm)

 

 

Dmin

D

Dmax (2)

Dmax (3)

 

 (2)

 (3)

1 3/4–19

1.20

582

589

597

605

50

54

58

2–14

 

461

468

477

484

 

 

 

2–15

 

486

493

501

509

 

 

 

2–16

 

511

518

526

534

 

 

 

2–17

 

537

544

552

560

 

 

 

2–18

1.35

562

569

577

585

55

58

63

2–19

 

588

595

603

611

 

 

 

2–20

 

613

620

628

636

 

 

 

2–21

 

638

645

653

661

 

 

 

2–22

 

663

670

680

686

 

 

 

2 1/4–14

 

474

482

492

500

 

 

 

2 1/4–15

 

499

507

517

525

 

 

 

2 1/4–16

 

524

532

540

550

 

 

 

2 1/4–17

 

550

558

566

576

 

 

 

2 1/4–18

1.50

575

583

591

601

62

66

71

2 1/4–19

 

601

609

617

627

 

 

 

2 1/4–20

 

626

634

642

652

 

 

 

2 1/4–21

 

651

659

667

677

 

 

 

2 1/4–22

 

677

685

695

703

 

 

 

2 1/2–14

 

489

498

508

520

 

 

 

2 1/2–15

 

514

523

533

545

 

 

 

2 1/2–16

 

539

548

558

570

 

 

 

2 1/2–17

 

565

574

584

596

 

 

 

2 1/2–18

1.60

590

599

609

621

68

72

78

2 1/2–19

 

616

625

635

647

 

 

 

2 1/2–20

 

641

650

660

672

 

 

 

2 1/2–21

 

666

675

685

697

 

 

 

2 1/2–22

 

692

701

711

723

 

 

 

2 3/4–14

 

499

508

518

530

 

 

 

2 3/4–15

 

524

533

545

555

 

 

 

2 3/4–16

 

549

558

568

580

 

 

 

2 3/4–17

 

575

584

594

606

 

 

 

2 3/4–18

1.85

600

609

621

631

75

80

86

2 3/4–19

 

626

635

645

657

 

 

 

2 3/4–20

 

651

660

670

682

 

 

 

2 3/4–21

 

676

685

695

707

 

 

 

2 3/4–22

 

702

711

721

733

 

 

 

3–16

 

560

570

582

594

 

 

 

3–17

 

586

596

608

620

 

 

 

3–18

1.85

611

621

633

645

81

86

93

3–19

 

637

647

659

671

 

 

 

3 1/4–16

 

575

586

598

614

 

 

 

3 1/4–17

 

601

612

624

640

 

 

 

3 1/4–18

2.15

626

637

651

665

89

94

102

3 1/4–19

 

652

663

675

691

 

 

 


Taulukko 3

Moottoripyörän renkaat

Tavanomaiset poikkileikkauskoot

Renkaan koko

Mittavanteen leveyden

koodi

Kokonaishalkaisija

(mm)

Poikkileikkausleveys

(mm)

Suurin kokonaisleveys

(mm)

 

 

Dmin

D

Dmax (4)

Dmax (5)

 

 (6)

 (7)

 (8)

2.00–14

 

460

466

478

 

 

 

 

 

2.00–15

 

485

491

503

 

 

 

 

 

2.00–16

 

510

516

528

 

 

 

 

 

2.00–17

1.20

536

542

554

 

52

57

60

65

2.00–18

 

561

567

579

 

 

 

 

 

2.00–19

 

587

593

605

 

 

 

 

 

2.25–14

 

474

480

492

496

 

 

 

 

2.25–15

 

499

505

517

521

 

 

 

 

2.25–16

 

524

530

542

546

 

 

 

 

2.25–17

1.60

550

556

568

572

61

67

70

75

2.25–18

 

575

581

593

597

 

 

 

 

2.25–19

 

601

607

619

623

 

 

 

 

2.50–14

 

486

492

506

508

 

 

 

 

2.50–15

 

511

517

531

533

 

 

 

 

2.50–16

 

536

542

556

558

 

 

 

 

2.50–17

1.60

562

568

582

584

65

72

75

79

2.50–18

 

587

593

607

609

 

 

 

 

2.50–19

 

613

619

633

635

 

 

 

 

2.50–21

 

663

669

683

685

 

 

 

 

2.75–14

 

505

512

524

530

 

 

 

 

2.75–15

 

530

537

549

555

 

 

 

 

2.75–16

 

555

562

574

580

 

 

 

 

2.75–17

1.85

581

588

600

606

75

83

86

91

2.75–18

 

606

613

625

631

 

 

 

 

2.75–19

 

632

639

651

657

 

 

 

 

2.75–21

 

682

689

701

707

 

 

 

 

3.00–14

 

519

526

540

546

 

 

 

 

3.00–15

 

546

551

565

571

 

 

 

 

3.00–16

 

569

576

590

596

 

 

 

 

3.00–17

1.85

595

602

616

622

80

88

92

97

3.00–18

 

618

627

641

647

 

 

 

 

3.00–19

 

644

653

667

673

 

 

 

 

3.00–21

 

694

703

717

723

 

 

 

 

3.00–23

 

747

754

768

774

 

 

 

 

3.25–14

 

531

538

552

560

 

 

 

 

3.25–15

 

556

563

577

585

 

 

 

 

3.25–16

 

581

588

602

610

 

 

 

 

3.25–17

2.15

607

614

628

636

89

98

102

108

3.25–18

 

630

639

653

661

 

 

 

 

3.25–19

 

656

665

679

687

 

 

 

 

3.25–21

 

708

715

729

737

 

 

 

 

3.50–14

 

539

548

564

572

 

 

 

 

3.50–15

 

564

573

589

597

 

 

 

 

3.50–16

 

591

598

614

622

 

 

 

 

3.50–17

2.15

617

624

640

648

93

102

107

113

3.50–18

 

640

649

665

673

 

 

 

 

3.50–19

 

666

675

691

699

 

 

 

 

3.50–21

 

716

725

741

749

 

 

 

 

3.75–16

 

601

610

626

634

 

 

 

 

3.75–17

 

627

636

652

660

 

 

 

 

3.75–18

2.15

652

661

677

685

99

109

114

121

3.75–19

 

678

687

703

711

 

 

 

 

4.00–16

 

611

620

638

646

 

 

 

 

4.00–17

 

637

646

664

672

 

 

 

 

4.00–18

2.50

662

671

689

697

108

119

124

130

4.00–19

 

688

697

715

723

 

 

 

 

4.25–16

 

623

632

650

660

 

 

 

 

4.25–17

 

649

658

676

686

 

 

 

 

4.25–18

2.50

674

683

701

711

112

123

129

137

4.25–19

 

700

709

727

737

 

 

 

 

4.50–16

 

631

640

658

668

 

 

 

 

4.50–17

 

657

666

684

694

 

 

 

 

4.50–18

2.75

684

691

709

719

123

135

141

142

4.50–19

 

707

717

734

745

 

 

 

 

5.00–16

 

657

666

686

698

 

 

 

 

5.00–17

 

683

692

710

724

 

 

 

 

5.00–18

3.00

708

717

735

749

129

142

148

157

5.00–19

 

734

743

761

775

 

 

 

 


Taulukko 4

Moottoripyörän renkaat

Pienet poikkileikkauskoot

Renkaan koko

Mittavanteen leveyden

koodi

Kokonaishalkaisija

(mm)

Poikkileikkausleveys

(mm)

Suurin kokonaisleveys

(mm)

 

 

Dmin

D

Dmax (9)

Dmax (10)

 

 (11)

 (12)

 (13)

3.60–18

 

605

615

628

633

 

 

 

 

 

2.15

 

 

 

 

93

102

108

113

3.60–19

 

631

641

653

658

 

 

 

 

4.10–18

 

629

641

654

663

 

 

 

 

 

2.50

 

 

 

 

108

119

124

130

4.10–19

 

655

667

679

688

 

 

 

 

5.10–16

 

615

625

643

651

 

 

 

 

5.10–17

3.00

641

651

670

677

129

142

150

157

5.10–18

 

666

676

694

702

 

 

 

 

4.25/85–18

2.50

649

659

673

683

112

123

129

137

4.60–16

 

594

604

619

628

 

 

 

 

4.60–17

2.75

619

630

642

654

117

129

136

142

4.60–18

 

644

654

670

678

 

 

 

 

6.10–16

4.00

646

658

678

688

168

185

195

203


Taulukko 5

Moottoripyöräjohdannaisten renkaat  (14)

Renkaan koko

Mittavanteen leveyden

koodi

Kokonaishalkaisija

(mm)

Poikkileikkausleveys

(mm)

Suurin kokonaisleveys

(mm)

 

 

Dmin

D

Dmax

 

 

3.00–8C

 

359

369

379

 

 

3.00–10C

2.10

410

420

430

80

86

3.00–12C

 

459

471

479

 

 

3.50–8C

 

376

386

401

 

 

3.50–10C

2.50

427

437

452

92

99

3.50–12C

 

478

488

503

 

 

4.00–8C

 

405

415

427

 

 

4.00–10C

3.00

456

466

478

108

117

4.00–12C

 

507

517

529

 

 

4.50–8C

 

429

439

453

 

 

4.50–10C

3.50

480

490

504

125

135

4.50–12C

 

531

541

555

 

 

5.00–8C

 

455

465

481

 

 

5.00–10C

3.50

506

516

532

134

145

5.00–12C

 

555

567

581

 

 


Taulukko 6

Moottoripyörän renkaat

Matalapainekoot

Renkaan koko

Mittavanteen leveyden

koodi

Kokonaishalkaisija

(mm)

Poikkileikkausleveys

(mm)

Suurin kokonaislevey

(mm)

 

 

Dmin

D

Dmax

 

 

5.4–10

 

474

481

487

 

 

5.4–12

 

525

532

547

 

 

5.4–14

4.00

575

582

598

135

143

5.4–16

 

626

633

649

 

 

6.7–10

 

532

541

561

 

 

6.7–12

5.00

583

592

612

170

180

6.7–14

 

633

642

662

 

 


Taulukko 7

Moottoripyörän renkaat

Amerikkalaisten renkaiden koot ja mitat

Renkaan koko

Mittavanteen leveyden

koodi

Kokonaishalkaisija

(mm)

Poikkileikkausleveys

(mm)

Suurin kokonaisleveys

(mm)

 

 

Dmin

D

Dmax

 

 

MH90 - 21

1.85

682

686

700

80

89

MJ90 - 18

2.15

620

625

640

 

 

 

 

 

 

 

89

99

MJ90 - 19

2.15

645

650

665

 

 

ML90 - 18

2.15

629

634

650

 

 

 

 

 

 

 

93

103

ML90 - 19

2.15

654

659

675

 

 

MM90 - 19

2.15

663

669

685

95

106

MN90 - 18

2.15

656

662

681

104

116

MP90 - 18

2.15

667

673

692

108

120

MR90 - 18

2.15

680

687

708

114

127

MS90 - 17

2.50

660

667

688

121

134

MT90 - 16

3.00

642

650

672

 

 

 

 

 

 

 

130

144

MT90 - 17

3.00

668

675

697

 

 

MU90 - 15M/C

3.50

634

642

665

 

 

 

 

 

 

 

142

158

MU90 - 16

3.50

659

667

690

 

 

MV90 - 15M/C

3.50

643

651

675

150

172

MP85 - 18

2.15

654

660

679

108

120

MR85 - 16

2.15

617

623

643

114

127

MS85 - 18

2.50

675

682

702

121

134

MT85 - 18

3.00

681

688

709

130

144

MU85 16M/C

3.50

650

658

681

142

158

MV85 - 15M/C

3.50

627

635

658

150

172


(1)  Tavanomainen maantiekäyttö.

(2)  Tavanomainen maantiekäyttö.

(3)  Erikoiskäyttö- ja talvirenkaat.

(4)  Tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitetut renkaat.

(5)  Erikoiskäyttö- ja talvirenkaat.

(6)  Tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitetut renkaat nopeusluokkaan P asti (P mukaan luettuna).

(7)  Tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitetut renkaat, joiden nopeusluokka on yli P, ja talvirenkaat.

(8)  Erikoiskäyttörenkaat.

(9)  Tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitetut renkaat.

(10)  Erikoiskäyttö- ja talvirenkaat.

(11)  Tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitetut renkaat nopeusluokkaan P asti (P mukaan luettuna)

(12)  Tavanomaiseen maantiekäyttöön tarkoitetut renkaat, joiden nopeusluokka on yli P, ja talvirenkaat.

(13)  Erikoiskäyttörenkaat.

(14)  Tämän säännön täydennyksen 8 voimaantulopäivästä lähtien näille renkaille ei pitäisi myöntää uusia hyväksyntiä säännön nro 75 mukaisesti. Nämä rengaskoot sisältyvät nyt säännön nro 54 liitteen 5 osan I taulukkoon A.


LIITE 6

ILMARENKAIDEN MITTAUSMENETELMÄ

1.

Rengas asennetaan valmistajan tämän säännön kohdan 4.1.12 mukaisesti määrittelemään mittavanteeseen ja paineistetaan valmistajan ilmoittamaan paineeseen.

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää seuraavia paineita:

Renkaan tyyppi

Nopeusluokka

Paine

 

 

bar

kPa

Vakio

F, G, J, K, L, M, N, P, Q, R, S

2,25

225

T, U, H, V, W

2,80

280

Vahvistettu

F–P

 

 

 

Q, R, S, T, U, H, V

3,30

330

Moottoripyöräjohdannaiset (1)

4PR

F–M

3,50

350

 

6PR

4,00

400

 

8PR

4,50

450

Mopo

Vakio

B

2,25

225

Vahvistettu

B

2,80

280

Muut renkaat paineistetaan renkaanvalmistajan ilmoittamaan paineeseen.

2.

Vanteeseen asennettua rengasta pidetään laboratorion lämpötilassa vähintään 24 tunnin ajan.

3.

Paine säädetään uudelleen kohdassa 1 ilmoitettuun arvoon.

4.

Kokonaisleveys mitataan tulkilla kuudesta tasavälisestä pisteestä suojaulokkeet ja -nauhat mukaan luettuina. Kokonaisleveydeksi otetaan suurin näin saatu lukema.

5.

Renkaan ulkohalkaisija määritetään mittaamalla suurin renkaan kehä ja jakamalla näin saatu luku π:n arvolla (3,1416).


(1)  Tämän säännön täydennyksen 8 voimaantulopäivästä lähtien näille renkaille ei pitäisi myöntää uusia hyväksyntiä säännön nro 75 mukaisesti. Nämä rengaskoot kuuluvat nyt säännön nro 54 piiriin.


LIITE 7

KANTAVUUS-NOPEUSTESTEISSÄ KÄYTETTÄVÄ MENETTELY

1.   RENKAAN VALMISTELU:

1.1

Valmistajan tämän säännön kohdan 4.4.12 mukaisesti määrittelemään testausvanteeseen asennetaan uusi rengas.

1.2

Rengas paineistetaan seuraavassa taulukossa esitettyyn soveltuvaan paineeseen.

Testipaine (bar)

Renkaan tyyppi

Nopeusluokka

Rengaspaine

bar

kPa

Vakio

F, G, J, K

2,50

250

L, M, N, P

2,50

250

Q, R, S

3,00

300

T, U, H, V

3,50

350

Vahvistettu

F, G, J, K, L, M, N, P

3,30

330

Q, R, S, T, U, H, V

3,90

390

Moottoripyöräjohdannaiset (1)

4PR

F, G, J, K, L, M

3,70

370

6PR

4,50

450

8PR

5,20

520

Mopo

Vakio

B

2,50

250

Vahvistettu

B

3,00

300

Arvon 240 km/h ylittävillä nopeuksilla käytettävä testipaine on 3,20 bar (320 kPa).

Muuntyyppiset renkaat paineistetaan renkaanvalmistajan ilmoittamaan paineeseen.

1.3

Valmistaja saa perustellusta syystä pyytää kohdassa 1.2 esitetyistä poikkeavien testipaineiden käyttöä. Silloin rengas paineistetaan kyseiseen paineeseen.

1.4

Rengas-pyöräyhdistelmää pidetään testaustilan huoneenlämmössä vähintään kolmen tunnin ajan.

1.5

Rengaspaine säädetään uudelleen kohdassa 1.2 tai 1.3 annettuun paineeseen.

2.   TESTAUSMENETTELY

2.1

Rengas-pyöräyhdistelmä asennetaan testiakselille ja painetaan sileäpintaisen testirummun ulkopintaa vasten. Testirummun halkaisija on 1,70 m ± 1 % tai 2,0 m ± 1 %.

2.2

Testiakselia kuormitetaan kuormalla, joka on 65 prosenttia seuraavista:

2.2.1

renkaan kantavuuslukua vastaava suurin kuorma, kun renkaan nopeusluokkatunnus on enintään H

2.2.2

suurin kuormitus, kun suurin nopeus on 240 km/h ja renkaan nopeusluokkatunnus on V (ks. tämän säännön kohta 2.33.3)

2.2.3

suurin kuormitus, kun suurin nopeus on 240 km/h ja renkaan nopeusluokkatunnus on W (ks. tämän säännön kohta 2.33.3)

2.2.4

suurin kuormitus, joka vastaa yli 240 km/h (tai tapauksen mukaan yli 270 km/h) nopeuksille tarkoitettujen renkaiden valmistajan ilmoittamaa suurinta nopeutta (ks. kohta 6.2.1.1).

2.2.5

Mopojen renkaiden tapauksessa (nopeusluokka B) testikuormitus on 65 prosenttia halkaisijaltaan 1,7 m olevalla testirummulla ja 67 prosenttia halkaisijaltaan 2,0 m olevalla testirummulla.

2.3

Rengaspainetta ei saa korjata testin aikana, ja testikuorma on pidettävä samana.

2.4

Testaustilan lämpötilan on oltava testin aikana 20–30 °C tai korkeampi, jos renkaanvalmistaja hyväksyy korkeamman lämpötilan.

2.5

Testi suoritetaan keskeytyksittä seuraavasti:

2.5.1

Kiihdytetään kahdenkymmenen minuutin kuluessa nollasta testin alkamisnopeuteen.

2.5.2

Testin alkamisnopeus on 30 km/h pienempi kuin renkaaseen merkittyä nopeusluokkaa vastaava nopeus (ks. tämän säännön kohta 2.28.2), kun käytettävän testirummun halkaisija on 2,0 m, tai 40 km/h pienempi kuin kyseinen nopeus, kun käytettävän testirummun halkaisija on 1,7 m.

2.5.2.1

Suurin nopeus, jota käytetään toiseen testiin yli 240 km/h nopeuksille tarkoitetuille renkaille, jotka on merkitty V-kirjaimella kokomerkinnän yhteyteen (tai yli 270 km/h nopeuksille tarkoitetuille renkaille, jotka on merkitty Z-kirjaimella kokomerkinnän yhteyteen), on renkaan valmistajan osoittama suurin nopeus (ks. kohta 4.1.15).

2.5.3

Nopeutta nostetaan 10 km/h välein.

2.5.4

Testin kesto kullakin testausnopeudella on 10 minuuttia.

2.5.5

Testin kokonaiskesto on yksi tunti.

2.5.6

Testin enimmäisnopeus on rengastyypin enimmäisnimellisnopeus, kun testissä käytettävän testirummun halkaisija on 2,0 m, tai 10 km/h pienempi kuin rengastyypin enimmäisnimellisnopeus, kun testissä käytettävän testirummun halkaisija on 1,7 m.

2.5.7

Mopon pyörien tapauksessa (nopeusluokka B) testausnopeus on 50 km/h, nollasta nopeuteen 50 km/h kiihdytetään 10 minuutissa, ja testin kesto on nopeutta nostettaessa 30 minuuttia ja kokonaiskesto 40 minuuttia.

2.6

Siinä tapauksessa, että tehdään toinen testi maksimisuoritusten arvioimiseksi renkailla, jotka on tarkoitettu yli 240 km/h nopeuksille, menetellään kuitenkin seuraavasti:

2.6.1

Kiihdytetään kahdenkymmenen minuutin kuluessa nollasta testin alkamisnopeuteen.

2.6.2

Testin alkamisnopeutta pidetään yllä kaksikymmentä minuuttia.

2.6.3

Kiihdytetään suurimpaan testinopeuteen kymmenen minuutin kuluessa.

2.6.4

Suurinta testinopeutta pidetään yllä viisi minuuttia.

3.   VASTAAVAT TESTIT

Jos käytetään muuta kuin edellä kuvattua testausmenetelmä, sen vastaavuus on osoitettava.


(1)  Tämän säännön täydennyksen 8 voimaantulopäivästä lähtien näille renkaille ei pitäisi myöntää uusia hyväksyntiä säännön nro 75 mukaisesti. Nämä rengaskoot kuuluvat nyt säännön nro 54 piiriin.


LIITE 8

RENKAAN KANTAVUUS ERI NOPEUKSILLA

Image


LIITE 9

RENKAIDEN DYNAAMISEN LAAJENEMISEN TESTAUKSESSA KÄYTETTÄVÄ MENETTELY

1.   LAAJUUS JA SOVELTAMISALA

1.1   Tätä testausmenettelyä sovelletaan kohdissa 3.4.1 ja 4.1 mainittuihin renkaisiin.

1.2   Sillä määritetään renkaan suurin dynaaminen laajeneminen keskipakovoimien vaikutuksesta suurimmalla sallitulla nopeudella.

2.   TESTAUSMENETTELY

2.1   Testausakselin ja vanteen suhteen on varmistettava, että säteittäispoikkeama on alle ± 0,5 mm ja sivuttaispoikkeama alle ± 0,5 mm mitattuna vanteen olkapään kohdalta.

2.2   Renkaan ääriviivan mittauslaite

Voidaan käyttää laitetta (ruudukkonäyttöä, kameraa, kohdevalaisimia tai muita laitteita), jonka avulla voidaan tarkasti määrittää renkaan poikkileikkauksen ulomman reunan ääriviivat tai vaipan kaari suorassa kulmassa renkaan keskiviivaan nähden kulutuspinnan muodon suurimman poikkeaman kohdalla.

Laitteen olisi kyettävä minimoimaan muodonmuutokset ja tarjoamaan (tunnettu) vakiosuhde K määritettyjen ääriviivojen ja renkaan todellisten mittojen välillä.

Laitteella on pystyttävä määrittämään renkaan ääriviivat suhteessa renkaan akseliin.

2.3   Stroboskoopilla mitattu renkaan kulutuspinnan kehänopeus saa poiketa renkaan vastaavasta suurimmasta nopeudesta enintään ± 2 prosenttia.

2.4   Jos käytetään muuta testausmenetelmää, sen vastaavuus suhteessa tähän menetelmään on osoitettava.

3.   TESTIN SUORITTAMINEN

3.1   Testaustilan lämpötilan on oltava testin aikana 20–30 °C tai korkeampi, jos renkaanvalmistaja hyväksyy korkeamman lämpötilan.

3.2   Testattaville renkaille on täytynyt tehdä hyväksytyin tuloksin tämän säännön liitteen 7 mukainen kantavuus-nopeustesti.

3.3   Testattava rengas asennetaan pyörään, jonka vanne on sovellettavan standardin mukainen.

3.4   Rengaspaine (testipaine) säädetään kohdassa 3.4.1 ilmoitettuihin arvoihin.

3.4.1

Vyö- ja puolivyörenkaat

Nopeusluokka

Renkaan rakenne

Testauspaine

 

 

bar

kPA

P/Q/R/S

vakio

2,5

250

T tai suurempi

vakio

2,9

290

3.5   Rengas-vanneyhdistelmää pidetään testaushuoneen lämpötilassa vähintään kolme tuntia.

3.6   Sen jälkeen täyttöpaine säädetään jälleen kohdassa 3.4 ilmoitettuun paineeseen.

3.7   Rengas-vanneyhdistelmä asennetaan testausakselille niin, että se pääsee pyörimään vapaasti. Rengasta voidaan pyörittää joko renkaan akseliin vaikuttavalla moottorilla tai painamalla sitä testirumpua vasten.

3.8   Yhdistelmää kiihdytetään keskeytyksettä niin, että renkaalle määritelty suurin nopeus saavutetaan viiden minuutin kuluessa.

3.9   Asetetaan renkaan ääriviivan mittauslaite paikoilleen siten, että se on kohtisuorassa testattavan renkaan kulutuspinnan pyörimissuuntaan nähden.

3.10   Tarkistetaan, että kulutuspinnan kehänopeus poikkeaa enintään ± 2 prosenttia renkaan suurimmasta sallitusta nopeudesta. Pidetään laitteiston nopeus vakiona vähintään viiden minuutin ajan ja määritetään sitten renkaan poikkileikkaus suurimman poikkeaman alueella tai tarkistetaan, ettei rengas ulotu vaipan kaaren ulkopuolelle.

4.   ARVIOINTI

4.1   Asennetulle rengas-pyöräyhdistelmälle määritetyn raja-arvokäyrän (vaipan kaaren) on oltava seuraavan esimerkin mukainen.

Keskipakolaajenemistestissä käytettävä vaipan kaari

Image

Vaipan kaarelle on tämän säännön kohtien 6.1.4 ja 6.1.5 mukaisesti vahvistettu seuraavat raja-arvot:

Nopeusluokka

H dyn (mm)

 

Käyttöluokka:

Tavanomainen

Käyttöluokka:

Talvi- ja erikoiskäyttö

P/Q/R/S

H × 1,10

H × 1,15

T/U/H

H × 1,13

H × 1,18

Yli 210 km/h

H × 1,16

4.1.1

Vaipan kaaren päämitat on säädettävä tarvittaessa ottaen huomioon vakiosuhde K (ks. kohta 2.2).

4.2   Enimmäisnopeudella määritetty renkaan ääriviiva ei saa ulottua vaipan kaaren ulkopuolelle suhteessa renkaan akseleihin.

4.3   Renkaalle ei tehdä muita testejä.