ISSN 1725-261X

doi:10.3000/1725261X.L_2010.331.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 331

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

53. vuosikerta
15. joulukuuta 2010


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1092/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta

12

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta

48

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta

84

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta ( 1 )

120

 

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EU) N:o 1096/2010, annettu 17 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan järjestelmäriskikomitean toimintaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille

162

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

15.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 331/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1092/2010,

annettu 24 päivänä marraskuuta 2010,

finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Finanssivakauden turvaaminen on ennakkoehto sille, että reaalitaloudessa voidaan tuottaa työpaikkoja, luotonantoa ja kasvua. Finanssikriisi on osoittanut finanssivalvonnassa olevan merkittäviä puutteita, minkä vuoksi ei ole pystytty ennakoimaan makrotason vakauden kielteistä kehitystä ja estämään liiallista riskien kasautumista finanssijärjestelmään.

(2)

Euroopan parlamentti on toistuvasti vaatinut parantamaan aidosti tasapuolisia toimintaedellytyksiä kaikille unionin tason toimijoille ja osoittanut samalla merkittäviä puutteita yhä yhdentyneempien finanssimarkkinoiden unionin tason valvonnassa (13 päivänä huhtikuuta 2000 annettu päätöslauselma komission tiedonannosta rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttamisesta: toimintasuunnitelma (4), 25 päivänä marraskuuta 2002 annettu päätöslauselma toiminnan vakauden valvontaa koskevista säännöistä Euroopan unionissa (5), 11 päivänä heinäkuuta 2007 annettu päätöslauselma rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta (6), 23 päivänä syyskuuta 2008 annettu päätöslauselma suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista (7), 9 päivänä lokakuuta 2008 annettu päätöslauselma ja siihen liitetyt suositukset komissiolle Lamfalussy-prosessin jatkotoimista: tuleva valvontarakenne (8), 22 päivänä huhtikuuta 2009 vahvistettu kanta muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (9) sekä 23 päivänä huhtikuuta 2009 vahvistettu kanta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottoluokituslaitoksista (10)).

(3)

Komissio antoi marraskuussa 2008 Jacques de Larosièren johtamalle korkean tason ryhmälle tehtäväksi esittää suosituksia siitä, kuinka eurooppalaisia valvontajärjestelyjä voitaisiin tiukentaa kansalaisten suojan parantamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi finanssijärjestelmään.

(4)

Korkean tason ryhmän 25 päivänä helmikuuta 2009 esittämässä lopullisessa raportissa, jäljempänä ”de Larosièren raportti”, suositettiin muun muassa sellaisen unionin tason elimen perustamista, jonka tehtävänä on valvoa koko finanssijärjestelmän riskejä.

(5)

Maaliskuun 4 päivänä 2009 antamassaan tiedonannossa ”Elvytys Euroopassa” komissio otti de Larosièren raportissa esitetyt suositukset myönteisesti vastaan ja antoi niille laajan kannatuksensa. Eurooppa-neuvosto oli 19 ja 20 päivänä maaliskuuta 2009 pitämässään kokouksessa yhtä mieltä siitä, että finanssilaitosten sääntelyä ja valvontaa on tehostettava unionissa ja että toimien lähtökohtana käytetään de Larosièren raporttia.

(6)

Komissio esitti 27 päivänä toukokuuta 2009 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan finanssivalvonta” joukon uudistuksia nykyisiin järjestelyihin, joilla turvataan rahoituksen vakautta unionin tasolla ja joihin sisältyi erityisesti makrotason vakauden valvonnasta vastaavan Euroopan järjestelmäriskikomitean, jäljempänä ”EJRK”, perustaminen. Neuvosto antoi istunnossaan 9 päivänä kesäkuuta 2009 ja Eurooppa-neuvosto kokouksessaan 18 ja 19 päivänä kesäkuuta 2009 tukensa komission esityksille ja otti myönteisesti vastaan komission aikomuksen antaa lainsäädäntöehdotuksia, jotta uusi kehys voitaisiin ottaa käyttöön vuoden 2010 aikana. Komission näkemysten mukaisesti neuvosto totesi muun muassa, että Euroopan keskuspankin, jäljempänä ”EKP”, ”tulisi antaa analyyttista, tilastollista, hallinnollista ja logistista tukea EJRK:lle käyttäen myös hyväksi kansallisten keskuspankkien ja valvontaviranomaisten teknisiä lausuntoja”. EKP:n EJRK:lle antama tuki ja EJRK:lle osoitettavat tehtävät eivät saisi vaarantaa periaatetta, jonka mukaan EKP on riippumaton sen hoitaessa sille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen nojalla annettuja tehtäviä.

(7)

Kansainvälisten finanssimarkkinoiden yhdentyminen ja finanssikriisien leviämisriski edellyttävät unionin voimakasta sitoutumista yleismaailmallisella tasolla. EJRK:n olisi käytettävä hyväkseen korkean tason tieteellisen komitean asiantuntemusta ja otettava kokonaisvastuu sen varmistamisesta, että unionin näkemykset otetaan huomioon rahoituksen vakautta koskevissa kysymyksissä yleismaailmallisella tasolla, erityisesti toimimalla läheisessä yhteistyössä Kansainvälisen valuuttarahaston (International Monetary Fund), jäljempänä ”IMF”, ja finanssimarkkinoiden vakautta seuraavan elimen (Financial Stability Board), jäljempänä ”FSB”, joiden odotetaan antavan varhaisia varoituksia makrotason vakauteen maailmanlaajuisella tasolla kohdistuvista riskeistä, sekä G20-ryhmän jäsenten kanssa.

(8)

EJRK:n olisi edistettävä muun muassa sitä, että IMF:n, FSB:n ja kansainvälisen järjestelypankin (Bank for International Settlements), jäljempänä ”BIS”, G20-ryhmälle antamat suositukset pannaan täytäntöön.

(9)

Myös G20-maiden valtiovarainministereille ja keskuspankkien pääjohtajille 28 päivänä lokakuuta 2009 esitellyssä IMF:n, BIS:n ja FSB:n laatimassa finanssilaitosten, -markkinoiden ja -välineiden järjestelmäriskin arviointiohjeita koskevassa raportissa (”Guidance to Assess the Systemic Importance of Financial Institutions, Markets and Instruments: Initial Considerations”) todetaan, että järjestelmäriskien arviointi todennäköisesti vaihtelee taloudellisen toimintaympäristön mukaan. Siihen vaikuttavat myös finanssi-infrastruktuuri ja kriisinhallintajärjestelmät sekä kyky reagoida häiriöihin niiden sattuessa. Finanssilaitokset voivat järjestelmän kannalta olla merkittäviä paikallisten, kansallisten tai kansainvälisten finanssijärjestelmien ja talouksien kannalta. Tärkeimmät finanssimarkkinoiden ja finanssilaitosten järjestelmään liittyvän merkityksen määrittämistä helpottavat arviointiperusteet ovat koko (finanssijärjestelmän yksittäisen osan tarjoamien finanssipalvelujen määrä), korvattavuus (missä määrin järjestelmän muut osat voivat tarjota samoja palveluja häiriön sattuessa) ja keskinäinen riippuvuus (yhteydet järjestelmän muihin osiin). Näihin kolmeen arviointiperusteeseen nojautuvassa arvioinnissa olisi lisäksi otettava huomioon finanssialan haavoittuvuus sekä institutionaalisen kehyksen kyky reagoida finanssihäiriöihin, ja siinä olisi tarkasteltava laajasti lisätekijöitä, joita ovat muun muassa yksittäisten rakenteiden ja liiketoimintamallien monitahoisuus, rahoitusta koskevan itsemääräämisoikeuden aste, valvonnan tehokkuus ja laajuus, rahoitusjärjestelyjen avoimuus ja yhteydet, jotka voivat vaikuttaa laitosten kokonaisriskiin.

(10)

EJRK:n tehtävänä olisi oltava järjestelmäriskien arviointi ja valvonta normaaliaikoina, jotta järjestelmän alttiutta sen osien häiriöiden riskeille voitaisiin vähentää ja jotta finanssijärjestelmän häiriönsietokykyä voitaisiin parantaa. Tältä osin EJRK:n olisi osaltaan huolehdittava finanssivakauden varmistamisesta sekä vähennettävä sisämarkkinoihin ja reaalitalouteen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia. Tavoitteidensa saavuttamiseksi EJRK:n olisi analysoitava kaikkea asiaankuuluvaa tietoa.

(11)

Unionin nykyisissä järjestelyissä kiinnitetään liian vähän huomiota makrotason vakauden valvontaan sekä laajemman makrotalousympäristön kehityksen ja finanssijärjestelmän välisiin yhteyksiin. Vastuu makrotason vakauden arvioinnista on yhä hajaantunutta ja sitä harjoittavat eri viranomaiset eri tasoilla, eikä ole olemassa mekanismia, jolla varmistettaisiin, että makrotason vakauteen kohdistuvat riskit havaitaan asianmukaisesti ja että varoituksia ja suosituksia annetaan selkeällä tavalla ja niiden perusteella toteutetaan jatkotoimia. Unionin ja maailmanlaajuisten finanssijärjestelmien asianmukainen toimivuus ja niihin kohdistuvien uhkien lieventäminen edellyttävät makrotason ja mikrotason vakauden valvonnan parempaa yhdenmukaisuutta.

(12)

Äskettäin muotoiltu makrotason vakauden valvonnan järjestelmä edellyttää uskottavaa ja näkyvää johtajuutta. EJRK:n aseman keskeisen merkityksen sekä sen kansainvälisen ja eurooppalaisen uskottavuuden vuoksi samoin kuin de Larosièren raportin suositusten hengen mukaisesti EKP:n pääjohtajan olisi oltava EJRK:n puheenjohtajana ensimmäisten viiden vuoden ajan tämän asetuksen voimaantulosta. Myös vastuuta koskevia vaatimuksia olisi lisättävä ja EJRK:n elinten olisi voitava hyödyntää laajalti erilaista kokemuspohjaa, taustoja ja mielipiteitä.

(13)

De Larosièren raportissa todetaan myös, että makrotason vakauden valvonnalla ei ole merkitystä, jos sillä ei pystytä jollakin tavalla vaikuttamaan mikrotason valvontaan, ja toisaalta mikrotason vakauden valvonnalla ei voida tehokkaasti turvata rahoituksen vakautta, jos kehitystä makrotasolla ei oteta riittävästi huomioon.

(14)

Olisi perustettava Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, jäljempänä ”EFVJ”, joka kokoaa sekä kansalliset että unionin tason finanssivalvonnan toimijat toimimaan verkostona. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti EFVJ:n osapuolten olisi harjoitettava yhteistyötä luottamuksen ja täydellisen keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä ja varmistettava erityisesti keskinäisen tiedonkulun asianmukaisuus ja luotettavuus. Unionin tasolla verkoston olisi koostuttava EJRK:sta ja kolmesta mikrotason valvontaviranomaisesta: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (11) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (12) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (13) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä yhteisesti ”Euroopan valvontaviranomaiset”.

(15)

Unioni tarvitsee erityisen elimen, joka vastaa makrotason vakauden valvonnasta koko unionin finanssijärjestelmässä ja jonka tehtävänä on havaita rahoituksen vakauteen kohdistuvia riskejä ja antaa tarpeen mukaan riskejä koskevia varoituksia ja suosituksia tällaisiin riskeihin puuttumiseksi. Tästä syystä EJRK olisi perustettava uutena riippumattomana elimenä, jonka toiminta kattaa kaikki finanssialat sekä vakuus- ja suojajärjestelmät. EJRK:n olisi vastattava makrotason vakauden valvonnasta unionin tasolla, eikä se saisi olla oikeushenkilö.

(16)

EJRK:n olisi koostuttava hallintoneuvostosta, ohjauskomiteasta, sihteeristöstä, neuvoa-antavasta teknisestä komiteasta ja neuvoa-antavasta tieteellisestä komiteasta. Neuvoa-antavan tieteellisen komitean kokoonpanossa olisi otettava huomioon hallintoneuvoston hyväksymät asianmukaiset eturistiriitasäännöt. Neuvoa-antavan teknisen komitean perustamisessa olisi otettava huomioon olemassa olevat rakenteet päällekkäisyyden välttämiseksi.

(17)

EJRK:n olisi annettava varoituksia ja tarvittaessa joko yleis- tai erityisluonteisia suosituksia, jotka olisi osoitettava erityisesti koko unionille, yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle, yhdelle tai useammalle Euroopan valvontaviranomaiselle taikka yhdelle tai useammalle kansalliselle valvontaviranomaiselle, ja niissä olisi määriteltävä asiaa koskeville poliittisille linjauksille tietty aikataulu.

(18)

EJRK:n olisi suunniteltava värikoodijärjestelmä, jonka avulla asianomaiset osapuolet voivat paremmin arvioida riskin luonnetta.

(19)

Tällaisten varoitusten ja suositusten vaikutuksen ja hyväksyttävyyden lisäämiseksi ne olisi toimitettava tiukkojen salassapitosääntöjen mukaisesti myös neuvostolle ja komissiolle ja, jos ne on osoitettu yhdelle tai useammalle kansalliselle valvontaviranomaiselle, myös Euroopan valvontaviranomaisille. Talous- ja rahoituskomitean, jäljempänä ”TRK”, olisi valmisteltava neuvoston suorittama asian käsittely sen Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti. Neuvoston keskustelujen valmistelemiseksi ja jotta neuvosto saisi oikea-aikaisia politiikkaa koskevia neuvoja EJRK:n olisi annettava TRK:lle säännöllisesti tietoja ja sen olisi lähetettävä varoitusten ja suositusten tekstit heti, kun ne on hyväksytty.

(20)

EJRK:n olisi myös seurattava antamiensa varoitusten ja suositusten noudattamista suositusten saajien laatimien raporttien perusteella varmistaakseen, että sen varoituksia ja suosituksia noudatetaan tehokkaasti. Suositusten saajien olisi toimittava niiden mukaisesti ja esitettävä riittävät perustelut, mikäli toimet on jätetty toteuttamatta (”toimi tai selitä” -mekanismi). Jos EJRK katsoo, että toimet ovat riittämättömiä, sen olisi tiukkoja salassapitosääntöjä noudattaen ilmoitettava asiasta suositusten saajille, neuvostolle ja tarvittaessa asiaankuuluvalle Euroopan valvontaviranomaiselle.

(21)

EJRK:n olisi päätettävä tapauskohtaisesti ja antamalla neuvostolle tietoja riittävän ajoissa, jotta tämä ehtii reagoida, onko suositus säilyttää luottamuksellisena vai julkistaa, ottaen huomioon, että julkistaminen voi tietyissä olosuhteissa edistää suositusten noudattamista.

(22)

Jos EJRK havaitsee riskin, joka voi vaarantaa vakavasti finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai unionin finanssijärjestelmän vakauden osittain tai kokonaisuudessaan, sen olisi viipymättä ilmoitettava neuvostolle tilanteesta. Jos EJRK katsoo, että kriisitilanne voi syntyä, sen olisi otettava yhteyttä neuvostoon ja annettava tilannearviointi. Neuvoston olisi sitten arvioitava, onko tarpeen hyväksyä Euroopan valvontaviranomaisille osoitettu päätös, jossa todetaan kriisitilanteen olemassaolo. Tuossa menettelyssä on ratkaisevan tärkeää huolehtia asiaankuuluvin tavoin luottamuksellisuuden turvaamisesta.

(23)

EJRK:n olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle vähintään kerran vuodessa ja useamminkin, jos finanssialan häiriöt leviävät laajalle. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi voitava tarvittaessa kehottaa EJRK:ta tarkastelemaan finanssivakauden turvaamiseen liittyviä erityiskysymyksiä.

(24)

EKP:lla ja kansallisilla keskuspankeilla olisi oltava johtava asema makrotason vakauden valvonnassa asiantuntemuksensa ja rahoituksen saannin turvaamiseen liittyvien nykyisten vastuualueidensa perusteella. Kansallisten valvontaviranomaisten olisi oltava mukana antamassa erityisasiantuntemustaan. On olennaisen tärkeää, että mikrotason vakauden valvontaviranomaiset osallistuvat EJRK:n työhön sen varmistamiseksi, että makrotason vakauteen kohdistuvien riskien arviointi perustuu finanssijärjestelmän kehitystä koskeviin täydellisiin ja tarkkoihin tietoihin. Tästä syystä Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajien olisi oltava äänivaltaisia jäseniä. Kunkin jäsenvaltion kyseessä olevien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten yhden edustajan olisi osallistuttava hallintoneuvoston kokouksiin äänioikeudettomina jäseninä. Avoimuuden hengessä olisi 15 riippumattoman henkilön tarjottava EJRK:lle ulkoista asiantuntemusta neuvoa-antavan tieteellisen komitean kautta.

(25)

Komission jäsenen osallistuminen EJRK:aan auttaa luomaan yhteyden makrotalouden valvonnan ja finanssivalvonnan välille unionissa, ja TRK:n puheenjohtajan läsnäolo kuvastaa jäsenvaltioiden valtionvarain hoidosta vastaavien ministeriöiden ja neuvoston asemaa finanssivakauden turvaamisessa sekä talous- ja finanssivalvonnan suorittamisessa.

(26)

On olennaisen tärkeää, että EJRK:n jäsenet suorittavat tehtävänsä puolueettomasti ja tarkastelevat ainoastaan koko unionin alueella vallitsevaa rahoituksen vakautta. Jos yhteisymmärrykseen ei päästä, varoituksia ja suosituksia koskeva äänestys EJRK:ssa ei saisi olla painotettu ja päätökset olisi tehtävä pääsääntöisesti yksinkertaisella enemmistöllä.

(27)

Finanssilaitosten ja -markkinoiden keskinäinen riippuvuus osoittaa, että mahdollisten järjestelmäriskien seurannan ja arvioinnin olisi perustuttava laajaan valikoimaan makrotaloutta ja mikrotason rahoitusta koskevia asiaankuuluvia tietoja ja indikaattoreita. Näihin järjestelmäriskeihin sisältyy finanssipalvelujen keskeytymisriski, joka johtuu unionin koko finanssijärjestelmän tai sen osien merkittävästä heikentymisestä, mikä saattaa vaikuttaa huomattavan kielteisesti sisämarkkinoihin ja reaalitalouteen. Kaikenlaiset finanssialan laitokset, välittäjät, markkinat, infrastruktuurit tai välineet voivat olla järjestelmän kannalta merkittäviä. EJRK:n olisi sen vuoksi saatava käyttöönsä kaikki tehtäviensä suorittamisessa tarvittavat tiedot ja huolehdittava siitä, että nämä tiedot käsitellään tarvittaessa luottamuksellisina.

(28)

Tässä asetuksessa säädetyt tietojen keräämistä koskevat toimenpiteet ovat tarpeen EJRK:n tehtävien hoitamiseksi eivätkä ne saisi vaikuttaa Euroopan tilastojärjestelmän oikeudellisiin puitteisiin tilastojen alalla. Tämä asetus ei näin ollen saisi rajoittaa Euroopan tilastoista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 223/2009 (14) eikä Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2533/98 (15) soveltamista.

(29)

Markkinatoimijoilta voidaan saada arvokasta tietoa, joka auttaa ymmärtämään finanssijärjestelmään vaikuttavia muutoksia. EJRK:n olisi sen vuoksi tarvittaessa kuultava yksityissektorin sidosryhmiä, mukaan lukien finanssialan edustajat, kuluttajajärjestöt ja komission perustamat tai unionin lainsäädännöllä perustetut finanssipalvelualan käyttäjäryhmät, ja annettava niille kohtuullinen mahdollisuus esittää huomautuksia.

(30)

EJRK:n perustamisella olisi osaltaan edistettävä suoraan sisämarkkinoiden tavoitteiden saavuttamista. Unionin finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonta on olennainen osa uusia unionin valvontajärjestelyjä, sillä makrotason vakauden valvonta on kiinteästi sidoksissa mikrotason vakauden valvontaan liittyviin Euroopan valvontaviranomaisten tehtäviin. Kaikilla sidosryhmillä voi olla tarpeeksi luottamusta ryhtyä valtioiden rajat ylittäviin finanssitoimiin ainoastaan, jos käytössä on järjestelyt, joissa asianmukaisella tavalla tunnustetaan mikro- ja makrotason vakauteen kohdistuvien riskien keskinäinen riippuvuus. EJRK:n olisi seurattava ja arvioitava finanssivakauteen kohdistuvia riskejä, jotka johtuvat alakohtaisella tasolla tai koko finanssijärjestelmän tasolla tapahtuneesta kehityksestä. Tällaisiin riskeihin puuttumalla EJRK:n olisi osaltaan välittömästi edistettävä yhdennetyn unionin valvontarakenteen toimintaa; valvontarakennetta tarvitaan edistämään jäsenvaltioiden oikea-aikaisia ja yhtenäisiä poliittisia linjauksia, ja siten ehkäisemään eriäviä lähestymistapoja ja parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa.

(31)

Yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa C-217/04, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, 2 päivänä toukokuuta 2006 antamassaan tuomiossa, että ”mikään EY 95 artiklan [nykyinen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla] sanamuodossa ei oikeuta päättelemään, että yhteisön lainsäätäjän tämän määräyksen perusteella toteuttamien toimenpiteiden adressaatteina voi olla vain jäsenvaltioita. Yhteisön lainsäätäjän suorittaman arvioinnin perusteella voi osoittautua välttämättömäksi perustaa yhteisön elin, jonka tehtävänä on myötävaikuttaa yhdenmukaistamisprosessiin tilanteissa, joissa tähän määräykseen perustuvien toimien yhtenäisen täytäntöönpanon ja soveltamisen helpottamiseksi on asianmukaista toteuttaa oheis- ja kehystoimenpiteitä.” (16) EJRK:n olisi edistettävä finanssivakautta, jotta finanssialan yhdentyminen sisämarkkinoilla voisi edetä, seuraamalla järjestelmäriskejä ja antamalla tarvittaessa varoituksia ja suosituksia. Nämä tehtävät liittyvät tiiviisti unionin lainsäädännön tavoitteisiin, jotka koskevat finanssipalvelujen sisämarkkinoita. EJRK olisi tämän vuoksi perustettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan perusteella.

(32)

Kuten de Larosièren raportissa ehdotetaan, on tarpeen edetä vaiheittain ja Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi tarkasteltava kokonaisuudessaan uudelleen EFVJ:ää, EJRK:aa ja Euroopan valvontaviranomaisia viimeistään 17 päivänä joulukuuta 2013.

(33)

Jäsenvaltiot eivät voi Euroopan finanssimarkkinoiden yhdentymisen vuoksi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on unionin finanssijärjestelmän makrotason vakauden tehokas valvonta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Perustaminen

1.   Perustetaan Euroopan järjestelmäriskikomitea, jäljempänä ”EJRK”. Sen kotipaikka on Frankfurt am Mainissa.

2.   EJRK on osa Euroopan finanssivalvojien järjestelmää, jäljempänä ”EFVJ”, jonka tehtävänä on unionin finanssijärjestelmän valvonnan varmistaminen.

3.   EFVJ koostuu seuraavista:

a)

EJRK;

b)

asetuksella (EU) N:o 1093/2010 perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen);

c)

asetuksella (EU) N:o 1094/2010 perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen);

d)

asetuksella (EU) N:o 1095/2010 perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen);

e)

asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 54 artiklassa säädetty Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea, jäljempänä ”yhteiskomitea”;

f)

jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai sääntelyviranomaiset, jotka on määritelty asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa unionin säädöksissä.

4.   Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti Euroopan finanssivalvojien järjestelmän osapuolten on harjoitettava yhteistyötä luottamuksen ja täydellisen keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä ja varmistettava erityisesti keskinäisen tiedonkulun asianmukaisuus ja luotettavuus.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

”finanssilaitoksella” asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön piiriin kuuluvaa yritystä sekä mitä tahansa muuta unionissa olevaa yritystä tai yhteisöä, jonka päätoimiala on samankaltainen;

b)

”finanssijärjestelmällä” kaikkia finanssialan laitoksia, markkinoita, tuotteita ja markkinainfrastruktuureja;

c)

”järjestelmäriskillä” sellaisen häiriön vaaraa finanssijärjestelmässä, joka saattaa vaikuttaa huomattavan kielteisesti sisämarkkinoihin ja reaalitalouteen. Kaikentyyppiset finanssialan välittäjät, markkinat ja rakenteet voivat järjestelmän kannalta olla jossain määrin merkittäviä.

3 artikla

Toiminta-ajatus, tavoitteet ja tehtävät

1.   EJRK vastaa finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta unionissa edistääkseen finanssijärjestelmän kehityksestä johtuvien unionin finanssivakauteen kohdistuvien järjestelmäriskien estämistä tai lieventämistä ja makrotalouden kehityksen huomioon ottamista, jotta voidaan välttää finanssialan häiriöiden laajalle leviämistä. Se edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja varmistaa tällä tavoin, että finanssiala edistää talouskasvua kestävällä tavalla.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi EJRK huolehtii seuraavista tehtävistä:

a)

kaiken sellaisen tiedon määrittely ja/tai kerääminen ja analysointi, joka on merkityksellistä ja tarpeellista 1 kohdassa kuvattujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

b)

järjestelmäriskien havaitseminen ja priorisointi,

c)

varoitusten antaminen, jos tällaiset järjestelmäriskit vaikuttavat huomattavilta, ja tarvittaessa varoitusten julkistaminen;

d)

korjaavia toimia koskevien suositusten antaminen havaittujen riskien käsittelemiseksi ja tarvittaessa suositusten julkistaminen;

e)

luottamuksellisen varoituksen ja tilannearvioinnin antaminen neuvostolle, kun EJRK katsoo, että saattaa syntyä asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 18 artiklassa tarkoitettu kriisitilanne, jotta neuvosto voi päättää, onko tarpeen hyväksyä Euroopan valvontaviranomaisille osoitettu päätös, jossa todetaan kriisitilanteen olemassaolo;

f)

varoitusten ja suositusten mukaisesti toteutettujen jatkotoimien seuranta;

g)

toimiminen tiiviissä yhteistyössä EFVJ:n kaikkien muiden osapuolten kanssa; tarvittaessa sellaisten järjestelmäriskeihin liittyvien tietojen toimittaminen Euroopan valvontaviranomaisille, joita nämä tarvitsevat tehtäviensä suorittamisessa; ja erityisesti yhteisen määrällisten ja laadullisten indikaattorien joukon (”riskikojelauta”) laatiminen yhteistyössä Euroopan valvontaviranomaisten kanssa järjestelmäriskin määrittämistä ja mittaamista varten;

h)

osallistuminen tarvittaessa yhteiskomitean toimintaan;

i)

makrotason vakauden valvontaan liittyvien toimiensa yhteensovittaminen kansainvälisten rahoituslaitosten, erityisesti IMF:n ja FSB:n, sekä kolmansien maiden vastaavien elinten toimien kanssa;

j)

unionin lainsäädännössä määriteltyjen muiden asiaan liittyvien tehtävien suorittaminen.

II LUKU

ORGANISAATIO

4 artikla

Rakenne

1.   EJRK:ssa on hallintoneuvosto, ohjauskomitea, sihteeristö, neuvoa-antava tieteellinen komitea ja neuvoa-antava tekninen komitea.

2.   Hallintoneuvosto tekee päätökset, jotka ovat tarpeen, jotta EJRK voi suorittaa sille 3 artiklan 2 kohdan nojalla uskotut tehtävät.

3.   Ohjauskomitea avustaa EJRK:aa päätöksenteossa valmistelemalla hallintoneuvoston kokoukset, tarkistamalla kulloinkin käsiteltävänä olevat asiakirjat ja seuraamalla EJRK:n käynnissä olevan työskentelyn edistymistä.

4.   Sihteeristö vastaa EJKR:n päivittäisestä toiminnasta. Se tarjoaa EJRK:lle korkealaatuista analyyttistä, tilastollista, hallinnollista ja logistista tukea EJKR:n puheenjohtajan ja ohjauskomitean johdolla neuvoston asetuksen (EU) N:o 1096/2010 (17) mukaisesti. Sihteeristö käyttää hyväksi myös Euroopan valvontaviranomaisten, kansallisten keskuspankkien ja kansallisten valvontaviranomaisten teknisiä lausuntoja.

5.   Jäljempänä 12 ja 13 artiklassa tarkoitetut neuvoa-antava tieteellinen komitea ja neuvoa-antava tekninen komitea antavat neuvoja ja apua EJRK:n työn kannalta tärkeissä kysymyksissä.

5 artikla

EJRK:n puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat

1.   EJRK:n puheenjohtajana toimii EKP:n pääjohtaja viiden vuoden toimikauden ajan tämän asetuksen voimaantulosta. Seuraaviksi toimikausiksi EJRK:n puheenjohtaja nimetään 20 artiklassa säädetyn tarkastelun perusteella määritettävien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2.   EKP:n yleisneuvoston jäsenet valitsevat ensimmäisen varapuheenjohtajan keskuudestaan viiden vuoden toimikaudeksi ja ottavat tässä huomioon sekä kaikkien jäsenvaltioiden että toisaalta niiden jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, ja toisaalta niiden jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö ei ole euro, tasapuolisen edustuksen. Ensimmäinen varapuheenjohtaja voidaan valita kerran uudeksi toimikaudeksi.

3.   Toinen varapuheenjohtaja on asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 55 artiklan 3 kohdan mukaisesti nimitetty yhteiskomitean puheenjohtaja.

4.   Puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat ilmoittavat Euroopan parlamentille julkisessa kuulemisessa, miten he aikovat suorittaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä.

5.   Puheenjohtaja johtaa hallintoneuvoston ja ohjauskomitean kokouksia.

6.   Puheenjohtajan ollessa estynyt varapuheenjohtajat johtavat hallintoneuvoston ja/tai ohjauskomitean kokouksia arvojärjestyksensä mukaisesti.

7.   Jos ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valitun EKP:n yleisneuvoston jäsenen toimikausi päättyy ennen kuin viiden vuoden toimikausi tai jos ensimmäinen varapuheenjohtaja ei pysty jostain syystä hoitamaan tehtäviään, valitaan uusi ensimmäinen varapuheenjohtaja 2 kohdan mukaisesti.

8.   Puheenjohtaja edustaa EJRK:aa ulkopuolisiin tahoihin nähden.

6 artikla

Hallintoneuvosto

1.   Äänivaltaisia hallintoneuvoston jäseniä ovat:

a)

EKP:n pääjohtaja ja varapääjohtaja;

b)

kansallisten keskuspankkien pääjohtajat;

c)

komission jäsen;

d)

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) puheenjohtaja;

e)

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) puheenjohtaja;

f)

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) puheenjohtaja;

g)

neuvoa-antavan tieteellisen komitean puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa;

h)

neuvoa-antavan teknisen komitean puheenjohtaja.

2.   Äänioikeudettomia hallintoneuvoston jäseniä ovat:

a)

yksi kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen kansallisen valvontaviranomaisen korkean tason edustaja 3 kohdan mukaisesti;

b)

talous- ja rahoituskomitean, jäljempänä ”TRK”, puheenjohtaja.

3.   Edellä olevan 2 kohdan a alakohdan mukaisen kansallisten valvontaviranomaisten edustuksen osalta korkean tason edustaja vaihtuu käsiteltävän asian mukaan, jolleivät tietyn jäsenvaltion kansalliset valvontaviranomaiset ole sopineet yhteisestä edustajasta.

4.   Hallintoneuvosto vahvistaa EJRK:n työjärjestyksen.

7 artikla

Puolueettomuus

1.   Hallintoneuvoston ja ohjauskomitean toimintaan osallistuessaan tai EJRK:aan liittyviä muita tehtäviä suorittaessaan EJRK:n jäsenten on suoritettava tehtävänsä puolueettomasti ja yksinomaan koko unionin edun mukaisesti. He eivät saa pyytää eivätkä ottaa vastaan ohjeita jäsenvaltioilta, unionin toimielimiltä taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.

2.   Kukaan hallintoneuvoston (äänivaltainen tai äänioikeudeton) jäsen ei saa toimia finanssialan tehtävissä.

3.   Jäsenvaltiot, unionin toimielimet ja muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan EJRK:n jäseniin näiden suorittaessa 3 artiklan 2 kohdassa säädettyjä tehtäviä.

8 artikla

Salassapitovelvollisuus

1.   Hallintoneuvoston jäsenten ja kaikkien muiden henkilöiden, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet EJRK:n palveluksessa tai sen yhteydessä (mukaan luettuina keskuspankkien asianomainen henkilöstö, neuvoa-antava tieteellinen komitea, neuvoa-antava tekninen komitea, Euroopan valvontaviranomaiset ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset kansalliset valvontaviranomaiset), on noudatettava salassapitovelvollisuutta vielä tehtäviensä päättymisen jälkeenkin.

2.   EJRK:n jäsenten näissä tehtävissä saamia tietoja saa käyttää ainoastaan 3 artiklan 2 kohdassa säädettyjen jäsenten velvollisuuksien ja tehtävien hoitamisessa.

3.   Luottamuksellisia tietoja, jotka 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt saavat tehtäviään suorittaessaan, ei saa luovuttaa kenellekään henkilölle eikä millekään viranomaiselle muutoin kuin sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, josta yksittäisiä finanssilaitoksia ei voida tunnistaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan ja rikosoikeuden säännösten soveltamista.

4.   EJRK sopii yhdessä Euroopan valvontaviranomaisten kanssa erityisistä salassapitomenettelyistä yksittäisiä finanssilaitoksia koskevien tietojen tai tietojen, joista yksittäiset finanssilaitokset voidaan tunnistaa, suojaamiseksi ja vahvistaa ne.

9 artikla

Hallintoneuvoston kokoukset

1.   Hallintoneuvosto kokoontuu sääntömääräiseen täysistuntoon EJRK:n puheenjohtajan aloitteesta vähintään neljä kertaa vuodessa. EJRK:n puheenjohtaja voi kutsua koolle ylimääräisen kokouksen omasta aloitteestaan tai kun vähintään kolmasosa hallintoneuvoston äänivaltaisista jäsenistä sitä pyytää.

2.   Kunkin hallintoneuvoston jäsenen on oltava kokouksissa läsnä henkilökohtaisesti eivätkä he voi käyttää edustajaa.

3.   Jos jäsen on vähintään kolmen kuukauden ajan estynyt osallistumasta kokouksiin, hän voi poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, nimetä itselleen varajäsenen. Tämä jäsen voidaan myös korvata henkilöllä, joka on nimitetty virallisesti noudattaen edustajien väliaikaista korvaamista koskevia kyseisen elimen sääntöjä.

4.   Edellä 3 artiklan 2 kohdassa säädettyihin EJRK:n tehtäviin suoraan liittyviä toimia suorittavien kansainvälisten rahoituslaitosten korkean tason edustajia voidaan tarvittaessa kutsua osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin.

5.   Kolmansien maiden, varsinkin ETA-maiden asiaankuuluvien viranomaisten korkean tason edustajat voivat osallistua EJRK:n työhön, kuitenkin ehdottomasti vain niille merkityksellisten kysymysten osalta. EJRK voi hyväksyä järjestelyjä, joissa määritellään kyseisten kolmansien maiden osalta erityisesti EJRK:n toimintaan osallistumisen luonne ja laajuus sekä osallistumista koskevat menettelykysymykset. Näissä järjestelyissä voidaan määrätä edustajan läsnäolosta tapauskohtaisesti tarkkailijana hallintoneuvostossa, ja tämän olisi koskettava vain näiden maiden kannalta merkityksellisiä kysymyksiä, mihin eivät kuulu tilanteet, joissa keskustellaan yksittäisistä finanssilaitoksista tai jäsenvaltioista.

6.   Kokoukset ovat luottamuksellisia.

10 artikla

Hallintoneuvoston äänestyssäännöt

1.   Kullakin äänivaltaisella hallintoneuvoston jäsenellä on yksi ääni.

2.   Hallintoneuvosto tekee päätöksensä läsnä olevien äänivaltaisten jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan 1 kohdan mukaisen äänestysmenettelyn noudattamista. Äänten mennessä tasan EJRK:n puheenjohtajan ääni ratkaisee.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, suosituksen antaminen taikka varoituksen tai suosituksen julkistaminen edellyttää kahden kolmasosan enemmistöä annetuista äänistä.

4.   Hallintoneuvosto on päätösvaltainen, kun kaksi kolmasosaa sen äänivaltaisista jäsenistä on läsnä. Jos hallintoneuvosto ei ole päätösvaltainen, EJRK:n puheenjohtaja voi kutsua koolle ylimääräisen kokouksen, joka on päätösvaltainen, jos yksi kolmasosa äänivaltaisista jäsenistä on läsnä. Edellä 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa työjärjestyksessä määrätään ylimääräisen kokouksen koollekutsumisen edellyttämästä riittävästä määräajasta.

11 artikla

Ohjauskomitea

1.   Ohjauskomitean kokoonpano on:

a)

EJRK:n puheenjohtaja ja ensimmäinen varapuheenjohtaja;

b)

EKP:n varapääjohtaja;

c)

neljä muuta hallintoneuvoston jäsentä, jotka ovat myös EKP:n yleisneuvoston jäseniä, ottaen huomioon sekä kaikkien jäsenvaltioiden että toisaalta niiden jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, ja toisaalta niiden jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö ei ole euro, tasapuolinen edustus. Hallintoneuvoston jäsenet, jotka ovat myös EKP:n yleisneuvoston jäseniä, valitsevat ohjauskomitean nämä jäsenet keskuudestaan kolmeksi vuodeksi;

d)

komission jäsen;

e)

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) puheenjohtaja;

f)

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) puheenjohtaja;

g)

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) puheenjohtaja;

h)

TRK:n puheenjohtaja;

i)

neuvoa-antavan tieteellisen komitean puheenjohtaja; ja

j)

neuvoa-antavan teknisen komitean puheenjohtaja.

Ohjauskomitean valitun jäsenen vapautunut paikka täytetään siten, että hallintoneuvosto valitsee tilalle uuden jäsenen.

2.   Ohjauskomitea kokoontuu EJRK:n puheenjohtajan aloitteesta vähintään neljä kertaa vuodessa ennen hallintoneuvoston kutakin kokousta. EJRK:n puheenjohtaja voi kutsua koolle myös ylimääräisiä kokouksia.

12 artikla

Neuvoa-antava tieteellinen komitea

1.   Neuvoa-antava tieteellinen komitea muodostuu neuvoa-antavan teknisen komitean puheenjohtajasta ja 15:sta ohjauskomitean ehdottamasta asiantuntijasta, joiden on edustettava monipuolista ammattitaitoa ja laajaa kokemusta ja jotka hallintoneuvosto hyväksyy neljän vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia. Ehdokkaat eivät saa olla Euroopan valvontaviranomaisten jäseniä ja heidät on valittava heidän yleisen pätevyytensä sekä akateemisilla tai muilla aloilla, erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä tai ammattijärjestöissä taikka finanssipalvelujen tarjoajina tai kuluttajina, hankkimansa laajan kokemuksen perusteella.

2.   Hallintoneuvosto nimittää EJRK:n puheenjohtajan ehdotuksesta neuvoa-antavan tieteellisen komitean puheenjohtajan ja kaksi varapuheenjohtajaa, joilla kullakin on oltava laaja asiaan liittyvä kokemus ja perusteelliset tiedot esimerkiksi akateemisen taustansa ansiosta pankki-, arvopaperimarkkina- tai vakuutus- ja lisäeläkkeiden aloilla. Neuvoa-antavan tieteellisen komitean puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien tehtävien olisi kierrettävä näiden kolmen henkilön kesken.

3.   Neuvoa-antava tieteellinen komitea antaa EJRK:n puheenjohtajan pyynnöstä EJKR:lle neuvoja ja apua 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

4.   EJRK:n sihteeristö tukee neuvoa-antavan tieteellisen komitean työtä, ja sihteeristön päällikkö osallistuu sen kokouksiin.

5.   Tarvittaessa neuvoa-antava tieteellinen komitea kuulee varhaisessa vaiheessa ja avoimella tavalla sidosryhmiä, kuten markkinatoimijoita, kuluttajajärjestöjä ja akateemisia asiantuntijoita, samalla kun luottamuksellisuuden vaatimus otetaan huomioon.

6.   Neuvoa-antavalle tieteelliselle komitealle annetaan kaikki sen tehtävien menestyksekkään hoitamisen kannalta tarpeelliset välineet.

13 artikla

Neuvoa-antava tekninen komitea

1.   Neuvoa-antavan teknisen komitean kokoonpano on:

a)

yksi kunkin kansallisen keskuspankin edustaja ja EKP:n edustaja;

b)

yksi kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen kansallisen valvontaviranomaisen edustaja toisen alakohdan mukaisesti;

c)

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) edustaja;

d)

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) edustaja;

e)

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) edustaja;

f)

kaksi komission edustajaa;

g)

TRK:n edustaja; ja

h)

neuvoa-antavan tieteellisen komitean edustaja.

Kunkin jäsenvaltion valvontaviranomaiset valitsevat neuvoa-antavaan tekniseen komiteaan yhden edustajan. Ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisen kansallisten valvontaviranomaisten edustuksen osalta edustaja vaihtuu käsiteltävän asian mukaan, jolleivät tietyn jäsenvaltion kansalliset valvontaviranomaiset ole sopineet yhteisestä edustajasta.

2.   Hallintoneuvosto nimittää EJRK:n puheenjohtajan ehdotuksesta neuvoa-antavan teknisen komitean puheenjohtajan.

3.   Neuvoa-antava tekninen komitea suorittaa 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut tehtävät hallintoneuvoston puheenjohtajan pyynnöstä.

4.   EJRK:n sihteeristö tukee neuvoa-antavan teknisen komitean työtä, ja sihteeristön päällikkö osallistuu sen kokouksiin.

5.   Neuvoa-antavalle tekniselle komitealle annetaan kaikki sen tehtävien menestyksekkään hoitamisen kannalta tarpeelliset välineet.

14 artikla

Muut tietolähteet

Edellä 3 artiklan 2 kohdassa säädettyjä tehtäviään suorittaessaan EJRK:n on pyydettävä tarvittaessa asianomaisten yksityissektorin sidosryhmien näkemyksiä.

III LUKU

TEHTÄVÄT

15 artikla

Tietojen kerääminen ja vaihtaminen

1.   EJRK toimittaa Euroopan valvontaviranomaisille riskeihin liittyvät tiedot, joita nämä tarvitsevat tehtäviään hoitaessaan.

2.   Euroopan valvontaviranomaisten, Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ), komission, kansallisten valvontaviranomaisten ja kansallisten tilastoviranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä EJRK:n kanssa ja toimitettava sille kaikki tiedot, joita se tarvitsee unionin lainsäädännön mukaisia tehtäviään hoitaessaan.

3.   Jollei asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 36 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, EJRK voi pyytää Euroopan valvontaviranomaisilta tietoja, yleensä tiivistelmänä tai koosteena siten, että yksittäisiä finanssilaitoksia ei voida tunnistaa.

4.   Ennen kuin EJRK pyytää tämän artiklan mukaisesti tietoja, sen on ensin otettava huomioon Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n tuottamat, jakamat ja laatimat jo olemassa olevat tilastot.

5.   Jolleivät pyydetyt tiedot ole saatavilla tai niitä ei anneta saataville kohtuullisessa ajassa, EJRK voi pyytää tietoja EKPJ:ltä, kansallisilta valvontaviranomaisilta tai kansallisilta tilastoviranomaisilta. Jos tiedot eivät edelleenkään ole saatavilla, EJRK voi pyytää niitä asianomaiselta jäsenvaltiolta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvostolle, komissiolle (Eurostat), EKP:lle, eurojärjestelmälle ja EJRK:lle annettuja oikeuksia tilastojen ja tietojenkeruun alalla.

6.   Jos EJRK pyytää tietoja, jotka eivät ole tiivistelmänä tai koosteena, perustellussa pyynnössä on selvitettävä, miksi kyseessä olevaa yksittäistä finanssilaitosta koskevien tietojen katsotaan olevan järjestelmän kannalta merkittäviä vallitseva markkinatilanne huomioon ottaen.

7.   Ennen kutakin sellaisia tietoja koskevaa pyyntöä, jotka eivät ole tiivistelmänä tai koosteena, EJRK:n on kuultava asianmukaisesti kyseessä olevaa Euroopan valvontaviranomaista varmistaakseen, että pyyntö on perusteltu ja oikeasuhteinen. Jos kyseessä oleva Euroopan valvontaviranomainen ei pidä pyyntöä perusteltuna ja oikeasuhteisena, sen on lähetettävä viipymättä pyyntö takaisin EJRK:lle ja pyydettävä lisäperusteluja. Sen jälkeen kun EJRK on toimittanut kyseessä olevalle Euroopan valvontaviranomaiselle nämä lisäperustelut, pyynnön vastaanottajat toimittavat pyydetyt tiedot EJRK:lle, jos pyynnön vastaanottajilla on laillinen pääsy asianomaisiin tietoihin.

16 artikla

Varoitukset ja suositukset

1.   Jos havaitaan, että 3 artiklan 1 kohdan mukaisen tavoitteen saavuttamiseen liittyy huomattavia riskejä, EJRK antaa varoituksia ja tarpeen mukaan suosituksia korjaaviksi toimiksi, mukaan lukien tarvittaessa lainsäädäntöaloitteet.

2.   EJRK:n 3 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdan mukaisesti antamat varoitukset tai suositukset voivat olla yleis- tai erityisluonteisia, ja ne on osoitettava erityisesti koko unionille, yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle, yhdelle tai useammalle Euroopan valvontaviranomaiselle taikka yhdelle tai useammalle kansalliselle valvontaviranomaiselle. Jos varoitus tai suositus osoitetaan yhdelle tai useammalle valvontaviranomaiselle, siitä on ilmoitettava myös asianomaiselle yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle. Suosituksiin on sisällyttävä poliittista linjausta koskeva aikataulu. Asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä koskevia suosituksia voidaan antaa myös komissiolle.

3.   Varoitukset ja suositukset on toimitettava tiukkoja salassapitosääntöjä noudattaen myös neuvostolle ja komissiolle samaan aikaan, kun ne toimitetaan niiden vastaanottajille 2 kohdan mukaisesti ja, jos ne on osoitettu yhdelle tai useammalle kansalliselle valvontaviranomaiselle, ne on toimitettava myös Euroopan valvontaviranomaisille.

4.   EJRK laatii läheisessä yhteistyössä EFVJ:n muiden osapuolten kanssa eri riskitasoja vastaavan värikoodijärjestelmän riskitietoisuuden lisäämiseksi unionin taloudessa ja riskien asettamiseksi tärkeysjärjestykseen.

Sen jälkeen, kun mainitun luokittelun kriteerit on määritelty, EJRK:n varoitusten ja suositusten on ilmaistava tapauskohtaisesti ja tarvittaessa se, mihin luokkaan riski kuuluu.

17 artikla

EJRK:n suositusten seuranta

1.   Jos 3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu suositus annetaan komissiolle, yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle, yhdelle tai useammalle Euroopan valvontaviranomaiselle taikka yhdelle tai useammalle kansalliselle valvontaviranomaiselle, suositusten saajien on ilmoitettava suosituksen perusteella toteutetut toimet EJRK:lle ja neuvostolle ja esitettävä riittävät perustelut, mikäli toimia ei ole toteutettu. EJKR:n on tarvittaessa ilmoitettava vastaukset tiukkoja salassapitosääntöjä noudattaen viipymättä Euroopan valvontaviranomaisille.

2.   Jos EJRK tekee päätöksen, jossa se katsoo, että sen suositusta ei ole noudatettu tai että suosituksen saajat eivät ole pystyneet selittämään asianmukaisesti, miksi ne eivät ole toteuttaneet toimia, EJRK:n on ilmoitettava tiukkoja salassapitosääntöjä noudattaen asiasta suosituksen saajille, neuvostolle ja tarvittaessa asianomaiselle Euroopan valvontaviranomaiselle.

3.   Jos EJRK on tehnyt 2 kohdan nojalla päätöksen suosituksesta, joka on julkistettu 18 artiklan 1 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, Euroopan parlamentti voi kehottaa EJRK:n puheenjohtajaa esittelemään tämän päätöksen, ja suosituksen saajat voivat pyytää saada osallistua näkemysten vaihtoon.

18 artikla

Julkiset varoitukset ja suositukset

1.   Hallintoneuvosto päättää tapauskohtaisesti ja ilmoitettuaan hyvissä ajoin etukäteen neuvostolle, jotta tämä voi toimia, onko varoitus tai suositus julkistettava. Sen estämättä, mitä 10 artiklan 3 kohdassa säädetään, hallintoneuvostolla on päätösvalta tehdä päätöksiä tämän kohdan nojalla vain, jos kaksi kolmasosaa sen äänivaltaisista jäsenistä on läsnä.

2.   Jos hallintoneuvosto tekee päätöksen varoituksen tai suosituksen julkaisemisesta, sen on ilmoitettava asiasta ennakolta niiden saajille.

3.   EJRK:n julkaisemien varoitusten ja suositusten saajille on myös annettava oikeus julkistaa kantansa ja perustelunsa vastineena.

4.   Kun hallintoneuvosto päättää olla julkaisematta varoitusta tai suositusta, varoituksen tai suosituksen saajien ja tarvittaessa neuvoston ja Euroopan valvontaviranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden luottamuksellisuuden suojelemiseksi.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

19 artikla

Vastuu ja raportointivelvoitteet

1.   EJRK:n puheenjohtaja on kutsuttava vähintään kerran vuodessa, ja tätä useammin, jos finanssialan häiriöt leviävät laajalle, EJRK:n Euroopan parlamentille ja neuvostolle laatiman vuosikertomuksen julkaisemisen yhteydessä Euroopan parlamentissa järjestettävään vuosittaiseen kuulemistilaisuuteen. Nämä tilaisuudet järjestetään erillään Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja Euroopan parlamentin välillä käytävästä rahapoliittisesta vuoropuhelusta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vuosikertomuksen on sisällettävä tiedot, jotka hallintoneuvosto on päättänyt julkistaa 18 artiklan mukaisesti. Vuosikertomus julkistetaan.

3.   EJRK:n on Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä tarkasteltava myös erityiskysymyksiä.

4.   Euroopan parlamentti voi pyytää EJRK:n puheenjohtajaa osallistumaan Euroopan parlamentin toimivaltaisten valiokuntien kuulemistilaisuuteen.

5.   EJRK:n puheenjohtaja käy EJRK:n meneillään olevista toimista luottamuksellisia suullisia keskusteluja vähintään kahdesti vuodessa ja tarvittaessa useamminkin Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien kanssa suljetuin ovin. Euroopan parlamentin ja EJRK:n välillä tehdään sopimus näiden kokousten järjestämisen yksityiskohdista täyden salassapidon varmistamiseksi 8 artiklan mukaisesti. EJRK toimittaa neuvostolle jäljennöksen sopimuksesta.

20 artikla

Uudelleentarkastelu

Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tätä asetusta komission kertomuksen perusteella viimeistään 17 päivänä joulukuuta 2013 ja määrittelevät EKP:n ja Euroopan valvontaviranomaisten lausunnon saatuaan, onko EJRK:n tehtäviä ja organisaatiota tarkistettava.

Ne tarkastelevat erityisesti EJRK:n puheenjohtajan nimeämistä tai valitsemista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

21 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 24 päivänä marraskuuta 2010.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

O. CHASTEL


(1)  EUVL C 270, 11.11.2009, s. 1.

(2)  Lausunto annettu 22. tammikuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 22. syyskuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 17. marraskuuta 2010.

(4)  EYVL C 40, 7.2.2001, s. 453.

(5)  EUVL C 25 E, 29.1.2004, s. 394.

(6)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 392.

(7)  EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 26.

(8)  EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 48.

(9)  EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 214.

(10)  EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 292.

(11)  Katso tämän virallisen lehden sivu 12

(12)  Katso tämän virallisen lehden sivu 48.

(13)  Katso tämän virallisen lehden sivu 84.

(14)  EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164.

(15)  EYVL L 318, 27.11.1998, s. 8.

(16)  Kok. 2006, s. I-03771, 44 kohta.

(17)  Katso tämän virallisen lehden sivu 162.


15.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 331/12


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1093/2010,

annettu 24 päivänä marraskuuta 2010,

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Vuosien 2007 ja 2008 finanssikriisi on osoittanut finanssivalvonnassa olevan merkittäviä puutteita, joita on paljastunut sekä yksittäistapauksissa että koko finanssijärjestelmässä. Kansalliselle pohjalle luodut valvontamallit ovat jääneet jälkeen finanssipalvelujen kansainvälistymisestä sekä todellisuudesta nykypäivän yhdentyneillä ja yhteenliittyneillä eurooppalaisilla finanssimarkkinoilla, joilla monet finanssilaitokset harjoittavat toimintaansa yli rajojen. Kriisi on paljastanut puutteita kansallisten valvontaviranomaisten välisessä yhteistyössä, yhteensovittamisessa ja siinä, miten yhdenmukaisesti nämä viranomaiset soveltavat unionin oikeutta, samoin kuin niiden välisessä luottamuksessa.

(2)

Euroopan parlamentti on ennen finanssikriisiä ja sen aikana esittänyt siirtymistä yhtenäisempään eurooppalaiseen valvontaan aidosti tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi kaikille toimijoille unionin tasolla, mikä vastaisi paremmin unionin finanssimarkkinoiden lisääntyvän yhdentymisen vaatimuksia (13 päivänä huhtikuuta 2000 annettu päätöslauselma komission tiedonannosta rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttamisesta: toimintasuunnitelma (4), 21 päivänä marraskuuta 2002 annettu päätöslauselma toiminnan vakauden valvontaa koskevista säännöistä unionissa (5), 11 päivänä heinäkuuta 2007 annettu päätöslauselma rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta (6), 23 päivänä syyskuuta 2008 annettu päätöslauselma suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista (7) ja 9 päivänä lokakuuta 2008 annettu päätöslauselma ja siihen liitetyt suositukset komissiolle Lamfalussy-prosessin jatkotoimista: tuleva valvontarakenne (8) sekä 22 päivänä huhtikuuta 2009 vahvistettu kanta muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (SOLVENSSI II) (9) ja 23 päivänä huhtikuuta 2009 vahvistettu kanta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottoluokituslaitoksista (10)).

(3)

Marraskuussa 2008 komissio valtuutti Jacques de Larosièren johtaman korkean tason asiantuntijaryhmän antamaan suosituksia Euroopan valvontajärjestelyjen vahvistamisesta kansalaisten suojan parantamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi rahoitusjärjestelmään. Loppuraportissaan, jonka korkean tason asiantuntijaryhmä julkaisi 25 päivänä helmikuuta 2009, jäljempänä ”de Larosièren raportti”, se suositteli, että valvontakehystä olisi vahvistettava, jotta finanssikriisien riski vähenisi ja jotta tällaiset kriisit eivät olisi tulevaisuudessa yhtä vakavia. Se suositteli uudistuksia unionin finanssialan valvontarakenteeseen. Ryhmä katsoi myös olevan tarpeen perustaa Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, johon kuuluisi kolme Euroopan valvontaviranomaista, yksi pankkialaa, yksi arvopaperialaa ja yksi vakuutus- ja lisäeläkealaa varten, ja suositteli Euroopan järjestelmäriskineuvoston perustamista. Raportissa esitettiin uudistuksia, joita asiantuntijat pitävät tarpeellisina ja joiden toteutus olisi aloitettava välittömästi.

(4)

Komissio ilmoitti 4 päivänä maaliskuuta 2009 antamassaan tiedonannossa ”Elvytys Euroopassa” ehdottavansa lainsäädäntöä, jolla luotaisiin Euroopan finanssivalvonnan järjestelmä ja Euroopan järjestelmäriskikomitea. Se käsitteli tarkemmin tällaisen uuden valvontakehyksen mahdollista rakennetta 27 päivänä toukokuuta 2009 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan finanssivalvonta”, joka on samansuuntainen de Larosièren raportin kanssa.

(5)

Eurooppa-neuvosto vahvisti 19 päivänä kesäkuuta 2009 antamissaan päätelmissä, että olisi perustettava Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, joka käsittäisi kolme uutta Euroopan valvontaviranomaista. Järjestelmällä olisi pyrittävä parantamaan kansallisen valvonnan laatua ja yhdenmukaisuutta, tehostamaan rajojen yli toimivien ryhmittymien valvontaa ja laatimaan eurooppalainen ohjekirja, jota sovellettaisiin sisämarkkinoilla kaikkiin finanssilaitoksiin. Eurooppa-neuvosto tähdensi, että Euroopan valvontaviranomaisilla olisi myös oltava valtuudet valvoa luottoluokituslaitoksia, ja kehotti komissiota laatimaan konkreettisia ehdotuksia siitä, miten Euroopan finanssivalvojien järjestelmä voisi toimia vahvana tekijänä kriisitilanteissa. Samalla se painotti, että Euroopan valvontaviranomaisten päätökset eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.

(6)

Eurooppa-neuvosto oli 17 päivänä kesäkuuta 2010 pidetyssä kokouksessaan yhtä mieltä siitä, että ”jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön rahoituslaitoksilta perittävien maksujen ja verojen järjestelmiä vastuun oikeudenmukaisen jakamisen varmistamiseksi ja kannustimien luomiseksi järjestelmäriskin hallintaa varten. Tällaisten maksujen ja verojen olisi oltava osa uskottavaa kriisinratkaisukehystä. Niiden pääpiirteiden kehittämistä on kiireellisesti jatkettava, ja tasapuolisiin toimintaedellytyksiin ja eri sääntelytoimien kumulatiivisiin vaikutuksiin liittyviä kysymyksiä olisi arvioitava huolella.”.

(7)

Finanssi- ja talouskriisi ovat luoneet todellisia ja vakavia riskejä, jotka kohdistuvat finanssijärjestelmän vakauteen ja sisämarkkinoiden toimintaan. Finanssijärjestelmän vakauden ja luotettavuuden palauttaminen ja ylläpitäminen ovat ehdoton edellytys sille, että luottamus ja yhtenäisyys säilyvät sisämarkkinoilla, jolloin mahdollisuudet täysin yhdentyneiden ja toimivien sisämarkkinoiden luomiseen finanssipalvelujen alalla säilyvät ja paranevat. Syvemmät ja yhdentyneemmät finanssimarkkinat tarjoavat lisäksi paremmat mahdollisuudet rahoituksen saamiseen ja riskien hajauttamiseen ja parantavat siten osaltaan talouksien kykyä kestää häiriöitä.

(8)

Unioni ei voi enää hyödyntää pidemmälle Euroopan valvontaviranomaisten komiteoita nykyisessä muodossaan. Unioni ei voi jäädä tilanteeseen, jossa ei ole käytettävissä mekanismia, jolla voitaisiin varmistaa, että kansalliset valvontaviranomaiset tekevät parhaat mahdolliset valvontapäätökset rajojen yli toimivien finanssilaitosten osalta; jossa kansallisten valvontaviranomaisten välillä ei ole riittävästi yhteistyötä tai tietojenvaihtoa; jossa kansallisten viranomaisten yhteiset toimet edellyttävät mutkikkaita järjestelyjä, joissa on otettava huomioon monenkirjavat sääntely- ja valvontavaatimukset, ja jossa kansalliset ratkaisut ovat useimmiten ainoa käypä vaihtoehto, jolla voidaan reagoida ongelmiin unionin tasolla, ja jossa samasta säädöstekstistä on olemassa erilaisia tulkintoja. Euroopan finanssivalvontajärjestelmä, jäljempänä ”EFVJ”, olisi suunniteltava sellaiseksi, että nämä puutteet voidaan poistaa ja saada aikaan järjestelmä, joka vastaa tavoitetta luoda unioniin vakaat ja yhtenäiset finanssipalvelujen markkinat ja jolla kansalliset valvontaviranomaiset yhdistetään vahvaksi unionin verkostoksi.

(9)

EFVJ:n olisi oltava kansallisten ja unionin valvontaviranomaisten muodostama yhdentynyt verkosto, jossa päivittäinen valvonta jää kansalliselle tasolle. Muina tavoitteina olisi oltava pidemmälle menevä yhdenmukaistaminen sekä finanssilaitoksia ja -markkinoita koskevien sääntöjen yhtenäinen soveltaminen koko unionissa. Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ”pankkiviranomainen”, lisäksi olisi perustettava Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) sekä Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea, jäljempänä ”yhteiskomitea”. Euroopan järjestelmäriskikomitean, jäljempänä ”EJRK”, olisi oltava osa EFVJ:ää tässä asetuksessa ja asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 (11) säädettyjä tehtäviä varten.

(10)

Euroopan valvontaviranomaisten olisi korvattava komission päätöksellä 2009/78/EY (12) perustettu Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea, komission päätöksellä 2009/79/EY (13) perustettu Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea ja komission päätöksellä 2009/77/EY (14) perustettu Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea, ja niiden olisi otettava hoitaakseen näiden komiteoiden kaikki tehtävät ja saatava niille kuuluva toimivalta, tarvittaessa mukaan lukien meneillään olevan työskentelyn ja hankkeiden jatkaminen. Kunkin Euroopan valvontaviranomaisen toimiala olisi määritettävä selvästi. Euroopan valvontaviranomaisten olisi oltava vastuussa Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Vastuun liittyessä monialaisiin kysymyksiin, jotka on hoidettu yhteensovitetusti yhteiskomiteassa, Euroopan valvontaviranomaisten olisi vastattava yhteiskomitean välityksellä tällaisesta yhteensovittamisesta.

(11)

Pankkiviranomaisen olisi pyrittävä toiminnallaan parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa, erityisesti turvaamalla korkeatasoisen, tehokkaan ja yhdenmukaisen sääntelyn ja valvonnan ottamalla huomioon kaikkien jäsenvaltioiden erilaiset edut sekä finanssilaitosten erilaisen luonteen. Pankkiviranomaisen olisi suojeltava yleisiä arvoja, joita ovat muun muassa finanssijärjestelmän vakaus, markkinoiden ja finanssituotteiden avoimuus sekä tallettajien ja sijoittajien suojaaminen. Pankkiviranomaisen olisi myös torjuttava toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttöä ja taattava tasapuoliset toimintaedellytykset sekä lujitettava valvonnan kansainvälistä yhteensovittamista kokonaistalouden, muun muassa finanssilaitosten ja muiden sidosryhmien sekä kuluttajien ja työntekijöiden eduksi. Lisäksi sen tehtäviin olisi kuuluttava valvontakäytäntöjen lähentymisen edistäminen ja unionin toimielimien neuvonta pankkitoimintaan, maksuihin, sähköisen rahan sääntelyyn ja valvontaan liittyvissä asioissa sekä vastaavat yritysten hyvään hallintotapaan sekä tilintarkastukseen ja tilinpäätökseen liittyvään raportointiin liittyvät kysymykset. Pankkiviranomaiselle olisi myös annettava tietty vastuu nykyisistä ja uusista finanssialan toimista.

(12)

Pankkiviranomaisen olisi myös voitava asettaa väliaikainen kielto tai rajoitus tietyille finanssialan toimille, jotka vaarantavat finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai koko finanssijärjestelmän taikka sen osan vakauden unionissa tässä asetuksessa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määritellyissä tapauksissa ja niissä vahvistetuin edellytyksin. Jos pankkiviranomaista pyydetään asettamaan tällainen väliaikainen kielto kriisitilanteessa, sen olisi toimittava niin tämän asetuksen mukaisesti ja tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin. Jos tiettyjen finanssitoimien väliaikaisella kieltämisellä tai rajoittamisella on eri toimialoille ulottuva vaikutus, alakohtaisessa lainsäädännössä olisi säädettävä, että pankkiviranomaisen on tarvittaessa neuvoteltava ja sovitettava toimensa yhteen Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa.

(13)

Pankkiviranomaisen olisi otettava asiaankuuluvasti huomioon toimintansa vaikutukset kilpailuun ja innovointiin sisämarkkinoilla, unionin maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn, taloudelliseen osallisuuteen sekä unionin uuteen työllisyyttä ja kasvua edistävään strategiaan.

(14)

Jotta pankkiviranomainen voisi täyttää tavoitteensa, sen olisi oltava oikeushenkilö ja sillä olisi oltava hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus.

(15)

Järjestelmäriski olisi kansainvälisten elinten suorittaman työskentelyn perusteella määriteltävä finanssijärjestelmän vakavaksi häiriöksi, jolla saattaa olla huomattavia kielteisiä vaikutuksia sisämarkkinoihin ja reaalitalouteen. Kaikentyyppiset finanssialan välittäjät, markkinat ja infrastruktuurit voivat olla jossain määrin tärkeitä järjestelmän kannalta.

(16)

Rajat ylittäviin riskeihin sisältyvät kaikki talouden epätasapainosta tai rahoitushäiriöistä koko unionissa tai sen osissa aiheutuvat riskit, jotka voivat vaikuttaa huomattavan kielteisesti kahden tai useamman jäsenvaltion taloudellisten toimijoiden välisiin liiketoimiin, sisämarkkinoiden toimintaan tai unionin tai jonkin sen jäsenvaltion julkiseen talouteen.

(17)

Unionin tuomioistuin on todennut asiassa C-217/04, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt kuningaskunta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, 2 päivänä toukokuuta 2006 antamassaan tuomiossa (15), että ”mikään EY 95 artiklan [nykyinen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla] sanamuodossa ei oikeuta päättelemään, että yhteisön lainsäätäjän tämän määräyksen perusteella toteuttamien toimenpiteiden adressaatteina voi olla vain jäsenvaltio. Yhteisön lainsäätäjän suorittaman arvioinnin perusteella voi osoittautua välttämättömäksi perustaa yhteisön elin, jonka tehtävänä on myötävaikuttaa yhdenmukaistamisprosessiin tilanteissa, joissa tähän määräykseen perustuvien toimien yhtenäisen täytäntöönpanon ja soveltamisen helpottamiseksi on asianmukaista toteuttaa oheis- ja kehystoimenpiteitä.” Pankkiviranomaisen tarkoitus ja tehtävät – toimivaltaisten kansallisten valvontaviranomaisten avustaminen unionin sääntöjen yhdenmukaisessa tulkinnassa ja soveltamisessa sekä finanssimarkkinoiden yhdentymiseen tarvittavan finanssivakauden edistäminen – liittyvät läheisesti finanssipalvelujen sisämarkkinoita koskeviin unionin säännöstön tavoitteisiin. Sen vuoksi pankkiviranomainen olisi perustettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla.

(18)

Seuraavissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä on säädetty jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävät, joihin kuuluu viranomaisten yhteistyö toistensa ja komission kanssa: luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY (16), sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY (17) ja talletusten vakuusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY (18).

(19)

Voimassa olevaan unionin lainsäädäntöön, jolla säännellään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä, kuuluvat myös finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY (19), vakuutusryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvonnasta 27 päivänä lokakuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/78/EY (20), maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana 15 päivänä marraskuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1781/2006 (21), sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta 16 päivänä syyskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY (22) sekä, asiaan kuuluvin osin, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY (23), kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä 23 päivänä syyskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65/EY (24) sekä maksupalveluista sisämarkkinoilla 13 päivänä marraskuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY (25).

(20)

On suotavaa, että pankkiviranomainen edistää yhdenmukaisen lähestymistavan soveltamista talletussuojaan, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja tallettajien tasavertainen kohtelu koko unionissa. Koska talletusten vakuusjärjestelmiä valvotaan hallinnollisesti asianomaisissa jäsenvaltioissa eivätkä ne ole finanssialan sääntelyyn perustuvan valvonnan alaisia, pankkiviranomaisen olisi voitava käyttää tämän asetuksen mukaista toimivaltaansa itse vakuusjärjestelmään ja sen hoitajaan.

(21)

Lissabonin sopimuksen tehneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyn, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklasta annetun julistuksen nro 39 mukaisesti teknisten sääntelystandardien laatiminen vaatii erityisesti finanssipalvelualaa koskevaa teknistä asiantuntija-apua. On tarpeen sallia pankkiviranomaisen antaa tällaista asiantuntemusta, mukaan lukien sellaisten standardien tai standardien osien kohdalta, jotka eivät perustu sellaiseen luonnokseen tekniseksi standardiksi, jonka pankkiviranomainen on itse laatinut.

(22)

On tarpeen ottaa käyttöön tehokas väline yhdenmukaisten teknisten sääntelystandardien laatimiseksi finanssipalvelujen alalla, jotta varmistetaan muun muassa yhden ainoan ohjekirjan avulla tasapuoliset toimintaedellytykset ja riittävä tallettajien, sijoittajien ja kuluttajien suoja koko unionissa. Koska pankkiviranomainen on elin, jolla on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, on tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia unionin oikeudessa määritellyillä aloilla luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ei liity menettelytapavalintoja.

(23)

Komission olisi hyväksyttävä nämä luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi säädösvallan siirron nojalla annettavilla delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta standardeilla olisi sitovia oikeusvaikutuksia. Niitä olisi muutettava vain hyvin rajoitetuissa ja poikkeuksellisissa tilanteissa, koska pankkiviranomainen on toimija, joka on tiiviissä yhteydessä finanssimarkkinoihin ja tuntee parhaiten niiden päivittäisen toiminnan. Luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi muutettaisiin, jos ne eivät ole unionin oikeuden mukaisia, niissä ei noudateta suhteellisuusperiaatetta tai ne ovat ristiriidassa finanssipalvelujen sisämarkkinoiden perusperiaatteiden kanssa sellaisina kuin nämä periaatteet ilmenevät finanssipalveluja koskevasta unionin säännöstöstä. Komissio ei saisi muuttaa pankkiviranomaisen valmistelemien teknisiä sääntelystandardeja koskevien luonnosten sisältöä ilman, että se sovittaa toimensa ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa. Sen varmistamiseksi, että standardit hyväksytään sujuvasti ja nopeasti, olisi asetettava määräaika, jonka kuluessa komission on tehtävä teknisten sääntelystandardien hyväksymistä koskeva päätöksensä.

(24)

Kun otetaan huomioon pankkiviranomaisen tekninen asiantuntemus aloilla, joilla teknisiä sääntelystandardeja olisi laadittava, olisi huomattava, että komissio on ilmoittanut aikovansa käyttää yleensä pankkiviranomaisen sille toimittamia teknisten sääntelystandardien luonnoksia pohjana hyväksyessään niitä vastaavia säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä. Jos pankkiviranomainen ei kuitenkaan toimita luonnosta tekniseksi sääntelystandardiksi asiaan kuuluvassa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyssä säädöksessä asetetuissa määräajoissa, olisi varmistettava, että delegoinnilla tavoiteltuun tulokseen päästään ja että päätöksentekomenettelyn tehokkuus säilytetään. Sen vuoksi komissiolla olisi tällaisissa tapauksissa oltava valta hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja, vaikka pankkiviranomainen ei ole toimittanut luonnosta.

(25)

Komissiolle olisi myös siirrettävä valta hyväksyä teknisiä täytäntöönpanostandardeja täytäntöönpanosäädöksin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti.

(26)

Aloilla, jotka eivät kuulu teknisten sääntely- tai täytäntöönpanostandardien soveltamisalaan, pankkiviranomaisella olisi oltava toimivalta antaa unionin oikeuden soveltamista koskevia ohjeita ja suosituksia. Avoimuuden varmistamiseksi ja kansallisten valvontaviranomaisten kannustamiseksi noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia pankkiviranomaisen olisi voitava julkistaa perusteet, joiden nojalla katsotaan, että valvontaviranomaiset ovat jättäneet noudattamatta näitä ohjeita ja suosituksia.

(27)

Sen varmistaminen, että unionin oikeutta sovelletaan kaikilta osin asianmukaisesti, on keskeinen edellytys finanssimarkkinoiden eheydelle, avoimuudelle, tehokkuudelle ja moitteettomalle toiminnalle, finanssijärjestelmän vakaudelle sekä finanssilaitosten tasapuolisille kilpailuolosuhteille unionissa. Sen vuoksi olisi luotava mekanismi, jota pankkiviranomainen voi käyttää tapauksissa, joissa unionin oikeuden soveltaminen on laiminlyöty tai sitä on sovellettu virheellisesti siten, että tämä voidaan katsoa unionin oikeuden rikkomiseksi. Mekanismia olisi sovellettava aloilla, joilla unionin oikeudessa asetetaan selviä ja ehdottomia velvoitteita.

(28)

Jotta tapauksiin, joissa unionin oikeutta ei ole sovellettu asianmukaisesti tai kaikilta osin, voitaisiin reagoida oikeasuhteisesti, niihin olisi sovellettava kolmivaiheista mekanismia. Ensiksi pankkiviranomaisella olisi oltava toimivalta tutkia tapausta, jossa kansallisten viranomaisten väitetään soveltaneen valvontakäytännössään unionin oikeudessa asetettuja velvoitteita epäasianmukaisella tai riittämättömällä tavalla, ja antaa sen jälkeen suositus. Toiseksi, jos toimivaltainen kansallinen viranomainen ei noudata suositusta, komissiolla olisi oltava valta antaa virallinen lausunto, jossa se ottaa huomioon pankkiviranomaisen suosituksen ja jossa vaaditaan toimivaltaista viranomaista toteuttamaan tarvittavat toimet, joilla varmistetaan unionin oikeuden noudattaminen.

(29)

Kolmanneksi, jotta voitaisiin ratkaista poikkeukselliset tilanteet, joissa asianomainen toimivaltainen viranomainen jättää itsepintaisesti toimet toteuttamatta, pankkiviranomaiselle olisi annettava valtuudet tehdä viimeisenä keinona päätöksiä, jotka osoitetaan yksittäisille finanssilaitoksille. Tämä toimivalta olisi rajoitettava poikkeuksellisiin tilanteisiin, joissa toimivaltainen viranomainen ei noudata sille osoitettua virallista lausuntoa ja joissa unionin oikeus on suoraan sovellettavissa finanssilaitoksiin voimassa olevien tai tulevien unionin asetusten nojalla.

(30)

Vakavat uhat, jotka kohdistuvat finanssimarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja eheyteen tai finanssijärjestelmän vakauteen unionissa, vaativat unionin tasolla nopeaa ja yhtenäistä toimintaa. Sen vuoksi pankkiviranomaisella olisi oltava mahdollisuus vaatia kansallisia valvontaviranomaisia toteuttamaan erityistoimia kriisitilanteen korjaamiseksi. Valtuus määritellä kriisitilanne olisi annettava neuvostolle tilanteessa, jossa mikä tahansa Euroopan valvontaviranomainen, komissio tai EJRK on sitä pyytänyt.

(31)

Pankkiviranomaisella olisi oltava mahdollisuus vaatia kansallisia valvontaviranomaisia toteuttamaan erityistoimia kriisitilanteen korjaamiseksi. Pankkiviranomaisen tältä osin toteuttamat toimet eivät saisi vaikuttaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaisiin komission valtuuksiin aloittaa tuon valvontaviranomaisen jäsenvaltiota vastaan rikkomusmenettelyjä sen johdosta, että tämä ei ole toteuttanut tällaista tointa, eikä komission oikeuteen pyytää tällaisissa olosuhteissa tilapäisiä toimenpiteitä Euroopan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen mukaisesti. Se ei myöskään saisi vaikuttaa mihinkään vastuuseen, joka kyseiselle jäsenvaltiolle voi aiheutua Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, jos sen valvontaviranomaiset eivät toteuta pankkiviranomaisen edellyttämää tointa.

(32)

Sen varmistamiseksi, että valvonta on tehokasta ja toimivaa ja että eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kannat otetaan tasapuolisesti huomioon, pankkiviranomaisella olisi oltava mahdollisuus ratkaista sitovasti kyseisten toimivaltaisten viranomaisten väliset erimielisyydet rajat ylittävissä tilanteissa, valvontakollegioissa ilmenevät erimielisyydet mukaan luettuina. Olisi säädettävä sovitteluvaiheesta, jonka aikana toimivaltaiset viranomaiset voivat päästää keskinäiseen sopimukseen. Pankkiviranomaisen toimivaltaan olisi kuuluttava sellaisten erimielisyyksien ratkaiseminen, jotka koskevat jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toimeen liittyvää menettelyä, toimen sisältöä tai toimien laiminlyöntiä tässä asetuksessa tarkoitetuissa oikeudellisesti sitovissa unionin säädöksissä tarkemmin esitetyissä tapauksissa. Tällaisessa tilanteessa yhden asianomaisista valvontaviranomaisista olisi voitava antaa asia pankkiviranomaisen käsiteltäväksi, ja tämän olisi toimittava tämän asetuksen mukaisesti. Pankkiviranomaiselle olisi annettava valtuudet edellyttää asianomaisilta toimivaltaisilta viranomaisilta erityistoimia tai toimista pidättymistä asian ratkaisemiseksi ja unionin oikeuden noudattamisen varmistamiseksi kyseisiä toimivaltaisia viranomaisia sitovasti. Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata sille osoitettua sovintopäätöstä, pankkiviranomaisella olisi oltava toimivalta tehdä suoraan finanssilaitoksille osoitettuja päätöksiä sellaisilla unionin oikeuden aloilla, jotka ovat niihin suoraan sovellettavissa. Valtuutta tehdä tällaisia päätöksiä olisi käytettävä vain viimeisenä keinona ja silloin vain unionin oikeuden asianmukaisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Tapauksissa, joissa asiaa koskevalla unionin lainsäädännöllä annetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille harkintavaltaa, pankkiviranomaisen tekemät päätökset eivät voi korvata kyseisen harkintavallan käyttöä unionin oikeuden mukaisesti.

(33)

Kriisi on osoittanut, että nykyinen yhteistyö kansallisten viranomaisten välillä, joiden toimivalta rajoittuu yksittäiseen jäsenvaltioon, on riittämätöntä, kun on kysymys rajojen yli toimivista finanssilaitoksista.

(34)

Asiantuntijaryhmät, joita jäsenvaltiot ovat perustaneet tutkimaan kriisin syitä ja tekemään ehdotuksia finanssialan sääntelyn ja valvonnan parantamiseksi, ovat vahvistaneet, että nykyiset järjestelyt eivät muodosta tervettä pohjaa rajojen yli toimivien finanssilaitosten tulevalle sääntelylle ja valvonnalle unionissa.

(35)

Kuten de Larosièren raportissa todetaan, ”meillä on itse asiassa kaksi vaihtoehtoa: joko ’beggar-thy-neighbour’ -ratkaisut tai tehostetun, käytännönläheisen ja järkevän sekä kaikkia hyödyttävän pragmaattisen eurooppalaisen yhteistyön lisääminen avoimen maailmantalouden säilyttämiseksi. Tämä tuottaa varmasti taloudellista tulosta.”.

(36)

Valvontakollegioilla on tärkeä asema rajat ylittävää toimintaa harjoittavien finanssilaitosten tehokkaassa, toimivassa ja yhdenmukaisessa valvonnassa. Pankkiviranomaisen olisi osaltaan edistettävä ja seurattava valvontakollegioiden tehokasta, vaikuttavaa ja yhdenmukaista toimintaa, ja sillä olisi oltava johtava asema varmistettaessa rajojen yli toimivia finanssilaitoksia valvovien valvontakollegioiden yhdenmukainen ja johdonmukainen toiminta kaikkialla unionissa. Sen vuoksi pankkiviranomaisella olisi oltava täydet oikeudet osallistua valvontakollegioihin, jotta voidaan sujuvoittaa valvontakollegioiden toimintaa ja tietojenvaihtoprosessia sekä edistää kollegioiden lähentymistä ja yhdenmukaistumista unionin oikeuden soveltamisessa. Kuten de Larosièren raportissa todetaan, ”on ehkäistävä valvontakäytäntöjen eroista aiheutuva kilpailun vääristyminen ja toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttö, sillä nämä saattavat horjuttaa rahoitusvakautta – muun muassa kannustamalla finanssialan toiminnan siirtämistä maihin, joissa valvonta on vähemmän tiukkaa. Valvontajärjestelmän on näyttäydyttävä oikeudenmukaisena ja tasapuolisena.”.

(37)

Lähentyminen kriisien ehkäisyn, hallinnan ja ratkaisun alalla, rahoitusjärjestelyt mukaan lukien, on tarpeen sen varmistamiseksi, että finanssijärjestelmä kantaa kustannukset ja että viranomaiset voivat ratkaista vaikeuksissa olevien finanssilaitosten kriisejä niin, että samalla minimoidaan näistä aiheutuvien häiriöiden vaikutus finanssijärjestelmään, veronmaksajien varoihin turvautuminen pankkien pelastamiseksi ja julkisen sektorin varojen käyttö, että rajoitetaan taloudelle koituvaa vahinkoa ja että kansallista kriisinratkaisutoimenpiteiden soveltamista sovitetaan yhteen. Tässä suhteessa on välttämätöntä laatia yhteiset säännöt kattaville välineille, joilla voidaan ehkäistä pankkien vaikeuksia ennalta ja ratkaista vaikeuksiin joutuneiden pankkien ongelmia, erityisesti suurten, rajojen yli toimivien tai toisistaan riippuvien laitosten kriisien ratkaisemiseksi; lisäksi olisi arvioitava, onko pankkiviranomaiselle tarpeen myöntää kulloinkin tarvittavia lisävaltuuksia sekä sitä, kuinka pankit ja säästölaitokset voisivat asettaa säästäjien suojelun etusijalle.

(38)

Direktiivin 94/19/EY ja sijoittajien korvausjärjestelmistä 3 päivänä maaliskuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/9/EY (26) parhaillaan käynnissä olevan tarkistuksen osalta pannaan merkille, että komissio aikoo kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen varmistaa pidemmälle menevä yhdenmukaistaminen koko unionissa. Vakuutusalan osalta pannaan merkille myös, että komissio aikoo tarkastella mahdollisuutta laatia unionin säännöt, joilla vakuutuksenottajia suojataan vakuutusyhtiön joutuessa vaikeuksiin. Euroopan valvontaviranomaisilla olisi oltava tärkeä asema näillä aloilla, ja niille olisi annettava asianmukainen toimivalta Euroopan vakuusjärjestelmien osalta.

(39)

Tehtävien ja vastuun siirto voi olla valvontaviranomaisten verkoston toiminnassa hyödyllinen keino vähentää valvontatehtävien päällekkäisyyttä, edistää yhteistyötä ja sujuvoittaa siten valvontaprosessia sekä keventää finanssilaitoksille koituvia rasitteita. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tarjottava selkeä oikeusperusta tällaiselle siirrolle. Vaikka pääsääntönä on, että siirto olisi sallittava, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa erityisiä edellytyksiä vastuun siirtoon, esimerkiksi siirtoa koskevista järjestelyistä tiedottamisen ja niiden tiedoksiannon osalta. Tehtävien siirto merkitsee sitä, että tehtävät suorittaa pankkiviranomainen tai kansallinen valvontaviranomainen, joka on muu kuin niistä vastaava viranomainen, mutta vastuu valvontapäätöksistä säilyy siirron suorittavalla viranomaisella. Vastuun siirron avulla pankkiviranomaisella tai kansallisella valvontaviranomaisella, jolle vastuuta siirretään, olisi oltava mahdollisuus päättää tietystä valvonta-asiasta omissa nimissään sen siirtävän viranomaisen puolesta. Siirroissa olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan valvontavaltaa uskotaan sille valvontaviranomaiselle, jolla on parhaat edellytykset toimia asiassa. Vastuuta olisi asianmukaista jakaa uudelleen esimerkiksi sen vuoksi, että sillä voidaan saavuttaa mittakaavaan tai moninaisuuteen liittyviä etuja, valvoa ryhmittymiä yhdenmukaisesti tai hyödyntää kansallisten valvontaviranomaisten teknistä asiantuntemusta optimaalisesti. Siirron suorittavan viranomaisen ja muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tunnustettava, että sen, jolle vastuuta siirretään, tekemät päätökset ovat ratkaisevia, jos nämä päätökset kuuluvat siirretyn toimivallan alaan. Asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä voitaisiin määritellä tarkemmin periaatteet, joiden mukaan vastuuta voidaan sopimuksella jakaa uudelleen. Pankkiviranomaisen olisi kaikin asianmukaisin keinoin helpotettava ja valvottava kansallisten valvontaviranomaisten välisiä siirtoa koskevia sopimuksia.

Sille olisi ilmoitettava suunnitelluista siirtoa koskevista sopimuksista etukäteen, jotta se voisi tarpeen mukaan ottaa niihin kantaa. Pankkiviranomaisen olisi huolehdittava siitä, että tällaiset sopimukset julkistetaan keskitetysti, jotta kaikilla asianomaisilla osapuolilla olisi mahdollisuus saada niistä helposti selkeää ja ajankohtaista tietoa. Sen olisi määriteltävä siirtoon ja siirtoa koskeviin sopimuksiin liittyviä parhaita käytäntöjä ja jaettava niitä koskevia tietoja.

(40)

Yhteisen valvontakulttuurin luomiseksi pankkiviranomaisen olisi aktiivisesti edistettävä valvontakäytäntöjen lähentymistä koko unionissa.

(41)

Vertaisarvioinnit ovat tehokas ja toimiva keino edistää yhdenmukaisuutta finanssivalvojien verkostossa. Sen vuoksi pankkiviranomaisen olisi luotava metodologinen perusta tällaisten arviointien suorittamiselle ja tehtävä niitä säännöllisesti. Arvioinneissa ei saisi keskittyä pelkästään valvontakäytäntöjen lähentymiseen vaan myös valvontaviranomaisten kykyyn saavuttaa laadukkaita valvontatuloksia sekä toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuuteen. Vertaisarviointien tulokset olisi julkistettava vertaisarvioinnin kohteena olevan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella. Parhaat käytännöt olisi myös määriteltävä ja julkistettava.

(42)

Pankkiviranomaisen olisi aktiivisesti edistettävä unionin yhteensovitettuja valvontatoimia erityisesti unionin finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai finanssijärjestelmän vakauden varmistamiseksi. Sen lisäksi, että pankkiviranomaiselle annetaan valtuudet toimia kriisitilanteissa, sille olisi annettava yleinen yhteensovittamista koskeva tehtävä EFVJ:ssä. Pankkiviranomaisen toimissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkien asiaan vaikuttavien tietojen sujuvaan kulkuun toimivaltaisten viranomaisten välillä.

(43)

Finanssivakauden turvaamiseksi on tarpeen tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa eri valtioiden ja eri alojen rajat ylittävät suuntaukset, mahdolliset riskit ja haavoittuvuudet, jotka ovat peräisin mikrotasolta. Pankkiviranomaisen olisi seurattava ja arvioitava tällaisia muutoksia omalla vastuualueellaan ja tarvittaessa tiedotettava niistä säännöllisesti tai tapauskohtaisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle sekä muille Euroopan valvontaviranomaisille ja EJRK:lle. Lisäksi pankkiviranomaisen olisi yhteistyössä EJRK:n kanssa aloitettava ja sovitettava yhteen unionin laajuisia stressitestejä, jotta voidaan arvioida finanssilaitosten kykyä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä, sekä varmistettava, että tällaisissa testeissä käytetään kansallisella tasolla mahdollisimman yhdenmukaisia menetelmiä. Pankkiviranomaisen on tehtäviensä asianmukaiseksi hoitamiseksi tehtävä taloudellisia analyyseja markkinoista ja markkinoilla mahdollisesti tapahtuvien muutosten vaikutuksista.

(44)

Pankkiviranomaisen olisi finanssipalvelujen kansainvälistyessä ja kansainvälisten standardien merkityksen lisääntyessä edistettävä vuoropuhelua ja yhteistyötä unionin ulkopuolisten valvontaviranomaisten kanssa. Sille olisi annettavat valtuudet kehittää yhteyksiä kolmansien maiden valvontaviranomaisiin ja hallintoviranomaisiin sekä kansainvälisiin järjestöihin ja sopia niiden kanssa hallinnollisista järjestelyistä kunnioittaen täydellisesti jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten tehtäviä ja kullekin kuuluvaa toimivaltaa. Maiden, jotka ovat tehneet unionin kanssa sopimuksia, joilla ne ovat hyväksyneet unionin oikeuden ja soveltavat sitä, olisi voitava osallistua pankkiviranomaisen toimintaan, ja pankkiviranomaisen olisi voitava tehdä yhteistyötä sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka soveltavat lainsäädäntöä, joka on tunnustettu unionin lainsäädäntöä vastaavaksi.

(45)

Pankkiviranomaisen olisi toimittava omalla vastuualueellaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission riippumattomana neuvoa-antavana elimenä. Pankkiviranomaisella olisi oltava mahdollisuus antaa lausuntonsa direktiivin 2006/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/44/EY (27), mukaisesta toiminnan vakauden arvioinnista sulautumien ja omistusosuuksien hankinnan yhteydessä niissä tapauksissa, joissa tuossa direktiivissä edellytetään kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välistä kuulemista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaa.

(46)

Jotta pankkiviranomainen voisi suorittaa tehtävänsä tehokkaasti, sillä olisi oltava oikeus vaatia kaikkia tarvitsemiaan tietoja. Finanssilaitoksille aiheutuvien ilmoitusvelvollisuuksien päällekkäisyyden välttämiseksi nämä tiedot olisi yleensä saatava kansallisilta valvontaviranomaisilta, jotka ovat lähimpänä finanssimarkkinoita ja -laitoksia, ja jo olemassa olevat tilastot olisi otettava huomioon. Pankkiviranomaisen olisi viimeisenä keinona kuitenkin voitava osoittaa asianmukaisesti perusteltu tietopyyntö suoraan finanssilaitokselle, jos kansallinen toimivaltainen viranomainen ei toimita tai voi toimittaa tällaisia tietoja ajoissa. Jäsenvaltioiden viranomaiset olisi velvoitettava avustamaan pankkiviranomaista sen varmistamisessa, että tällaisiin suoriin pyyntöihin vastataan. Tässä yhteydessä yhteiset raportointimallit ovat erityisen tärkeitä. Tietojenkeruuseen liittyvät toimenpiteet eivät saisi rajoittaa Euroopan tilastojärjestelmän ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän oikeudellista kehystä tilastojen alalla. Tämä asetus ei näin ollen saisi rajoittaa Euroopan tilastoista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 223/2009 (28) eikä Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2533/98 (29) soveltamista.

(47)

On erityisen tärkeää, että pankkiviranomainen ja EJRK tekevät tiivistä yhteistyötä, jotta EJRK:n toiminta sekä sen varoitusten ja suositusten jälkeiset jatkotoimet olisivat täysitehoisia. Pankkiviranomaisen ja EJRK:n olisi jaettava kaikki asiaan vaikuttavat tiedot keskenään. Yksittäisiä yrityksiä koskevat tiedot olisi toimitettava ainoastaan perustellusta pyynnöstä. Saadessaan varoituksia tai suosituksia, jotka EJRK on osoittanut pankkiviranomaiselle tai kansalliselle valvontaviranomaiselle, pankkiviranomaisen olisi huolehdittava asianmukaisista jatkotoimista.

(48)

Pankkiviranomaisen olisi kuultava asianomaisia osapuolia teknisten sääntely- tai täytäntöönpanostandardien, ohjeiden ja suositusten osalta ja annettava niille kohtuullinen mahdollisuus esittää huomautuksia ehdotetuista toimenpiteistä. Ennen teknisten sääntely- tai täytäntöönpanostandardien luonnosten sekä ohjeiden ja suositusten hyväksymistä pankkiviranomaisen olisi tehtävä vaikutusten arviointi. Tehokkuussyistä olisi käytettävä pankkialan osallisryhmää ja sen olisi edustettava tasasuhtaisesti unionin luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä, jotka edustavat erilaisia ja erikokoisia finanssilaitoksia ja liikeyrityksiä, tarvittaessa myös yhteisösijoittajia ja muita finanssilaitoksia, jotka käyttävät itse finanssipalveluja, pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ammattiyhdistyksiä, tiedeyhteisön edustajia, kuluttajia ja muita pankkipalvelujen pienkäyttäjiä. Pankkialan osallisryhmän olisi toimittava vuorovaikutuksessa finanssipalvelualan muiden käyttäjäryhmien kanssa, jotka komissio on perustanut tai jotka on perustettu unionin lainsäädännöllä.

(49)

Pankkialan osallisryhmän jäsenten, jotka edustavat voittoa tuottamattomia järjestöjä tai tiedeyhteisöjä, olisi saatava riittävä korvaus, jotta henkilöt, joilla ei ole käytettävissään tarvittavaa rahoitusta tai jotka eivät ole toimialan edustajia, voisivat osallistua täysipainoisesti finanssialan sääntelyä koskevaan keskusteluun.

(50)

Jäsenvaltioilla on perusvastuu yhteensovitetun kriisinhallinnan varmistamisesta ja finanssivakauden säilyttämisestä kriisitilanteissa sekä erityisesti yksittäisten vaikeuksissa olevien finanssilaitosten vakauttamisesta ja niiden ongelmien ratkaisemisesta. Pankkiviranomaisen kriisitilanteissa tai erimielisyyksien ratkaisemiseksi tekemät päätökset, jotka vaikuttavat finanssilaitoksen vakauteen, eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen. Olisi luotava mekanismi, jolla jäsenvaltiot voisivat vedota tähän suojalausekkeeseen ja viime kädessä saattaa asian neuvoston päätettäväksi. Tuota suojamekanismia ei kuitenkaan saisi käyttää väärin erityisesti pankkiviranomaisen sellaisen päätöksen osalta, jolla ei ole merkittävää tai olennaista finanssipoliittista vaikutusta, kuten tulojen vähentyminen, joka liittyy tiettyjen toimien tai tuotteiden väliaikaiseen kieltämiseen kuluttajansuojatarkoituksessa. Tehdessään päätöksen tämän suojamekanismin nojalla neuvoston olisi äänestettävä noudattaen periaatetta, jonka mukaan kullakin jäsenellä on yksi ääni. On asianmukaista antaa neuvostolle tehtävä tässä asiassa ottaen huomioon jäsenvaltioilla tässä yhteydessä olevat erityisvelvollisuudet. Ottaen huomioon asian arkaluonteisuuden olisi varmistettava tiukat salassapitovelvollisuutta koskevat järjestelyt.

(51)

Päätöksentekomenettelyissään pankkiviranomaisen olisi noudatettava menettelyjen asianmukaisuutta ja avoimuutta koskevia unionin sääntöjä ja yleisiä periaatteita. Niillä, joille pankkiviranomaisen päätökset osoitetaan, olisi oltava täysi oikeus tulla kuulluiksi. Pankkiviranomaisen säädösten olisi oltava erottamaton osa unionin oikeutta.

(52)

Pankkiviranomaisen keskeisenä päätöksentekoelimenä olisi oltava hallintoneuvosto, johon kuuluu kunkin jäsenvaltion asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen päällikkö ja jonka puheenjohtajana toimii pankkiviranomaisen puheenjohtaja. Komission, EJRK:n, Euroopan keskuspankin ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) sekä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) edustajien olisi osallistuttava sen työskentelyyn tarkkailijoina. Hallintoneuvoston jäsenten olisi toimittava riippumattomasti ja ainoastaan unionin edun mukaisesti.

(53)

Hallintoneuvoston olisi tehtävä päätöksensä pääsääntöisesti yksinkertaisella enemmistöllä noudattaen periaatetta, jonka mukaan kullakin jäsenellä on yksi ääni. Yleisten säädösten, mukaan luettuina ne, jotka liittyvät teknisiin sääntely- ja täytäntöönpanostandardeihin, ohjeisiin ja suosituksiin, talousarvioasioihin sekä sellaisten jäsenvaltioiden pyyntöjen hyväksymiseen, että pankkiviranomainen harkitsisi uudelleen päätöstä väliaikaisesti kieltää tietyt finanssitoimet tai rajoittaa niitä, on kuitenkin asianmukaista soveltaa määräenemmistöllä tapahtuvaa äänestämistä koskevia sääntöjä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdan sekä Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) mukaisesti. Asiat, jotka koskevat kansallisten valvontaviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaisemista, olisi annettava käsiteltäviksi suppealle, objektiiviselle ja sellaisista jäsenistä koostuvalle lautakunnalle, jotka eivät ole erimielisyyden osapuolena olevien toimivaltaisten viranomaisten edustajia ja joilla ei ole omaa etua valvottavanaan tai suoraa kytköstä kyseisiin toimivaltaisiin viranomaisiin. Lautakunnan kokoonpanon olisi oltava riittävän tasapainoinen. Hallintoneuvoston jäsenten olisi hyväksyttävä lautakunnan tekemä päätös yksinkertaisella enemmistöllä noudattaen periaatetta, jonka mukaa kullakin jäsenellä on yksi ääni. Konsolidointiryhmän valvojan tekemien päätösten osalta lautakunnan ehdottama päätös voitaisiin kuitenkin hylätä äänten määrävähemmistöllä, siten kuin tämä on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklassa.

(54)

Johtokunnan, jonka jäseninä ovat pankkiviranomaisen puheenjohtaja sekä kansallisten valvontaviranomaisten ja komission edustajat, olisi varmistettava, että pankkiviranomainen toteuttaa toiminta-ajatuksensa ja suorittaa sille osoitetut tehtävät. Johtokunnalle olisi annettava tarvittava toimivalta, jotta se voi muun muassa antaa ehdotukset vuosittaiseksi ja monivuotiseksi työohjelmaksi, käyttää tiettyä talousarviovaltaa, hyväksyä pankkiviranomaisen henkilöstöpolitiikkaa koskevan suunnitelman, antaa erityissäännöksiä asiakirjojen julkisuudesta ja tehdä ehdotus vuosikertomukseksi.

(55)

Pankkiviranomaisen edustajan olisi oltava kokopäivätoiminen puheenjohtaja, jonka hallintoneuvosto nimittää ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja markkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella hallintoneuvoston komission avustamana järjestämän ja hallinnoiman avoimen valintamenettelyn jälkeen. Pankkiviranomaisen ensimmäisen puheenjohtajan nimitystä varten komission olisi muun muassa laadittava lopullinen ehdokasluettelo ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja markkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella. Tämän asetuksen mukaisesti laadittavassa kertomuksessa olisi tarkasteltava myöhempiä nimityksiä varten, onko tarpeen, että komissio laatii lopullisen ehdokasluettelon. Ennen kuin valittu henkilö ottaa vastaan tehtävänsä ja enintään kuukauden kuluttua siitä, kun hallintoneuvosto on valinnut hänet, Euroopan parlamentilla olisi oltava oikeus valittua henkilöä kuultuaan vastustaa hänen nimitystään.

(56)

Pankkiviranomaisen hallinnon johtaminen olisi uskottava toimitusjohtajalle, jolla olisi oltava oikeus osallistua hallintoneuvoston ja johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta.

(57)

Jotta varmistetaan eri toimialojen keskinäinen yhtenäisyys Euroopan valvontaviranomaisten toiminnassa, näiden olisi sovitettava toimintansa tiiviisti yhteen yhteiskomiteassa ja sovittava tarvittaessa yhteisistä kannoista. Yhteiskomitean olisi sovitettava Euroopan valvontaviranomaisten toimintoja yhteen suhteessa finanssiryhmittymiin ja muihin monialaisiin kysymyksiin. Kun on kyse säädöksistä, jotka kuuluvat myös Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) tai Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltaan, asianomaisten Euroopan valvontaviranomaisten olisi tarvittaessa annettava kyseiset säädökset samanaikaisesti. Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajien olisi vuoroteltava yhteiskomitean puheenjohtajana 12 kuukauden toimikausin. Yhteiskomitean puheenjohtajan olisi oltava EJRK:n varapuheenjohtaja. Yhteiskomitealla olisi oltava oma henkilöstö, jonka Euroopan valvontaviranomaiset ovat antaneet sen käyttöön, jotta mahdollistetaan epävirallinen tietojen jakaminen ja Euroopan valvontaviranomaisten yhteisen valvontakulttuurin kehittäminen.

(58)

On tarpeen varmistaa, että osapuolilla, joita pankkiviranomaisen tekemät päätökset koskevat, on mahdollisuus käyttää tarvittavia oikeussuojakeinoja. Jos pankkiviranomaisella on valtuudet päätöksentekoon, osapuolille olisi menettelyn tehokkuuden vuoksi myönnettävä oikeus valittaa valituslautakuntaan, jotta osapuolten oikeuksia voitaisiin suojella tehokkaasti. Tehokkuuden ja yhtenäisyyden vuoksi valituslautakunnan olisi oltava Euroopan valvontaviranomaisten yhteinen elin, joka on riippumaton niiden hallinto- ja sääntelyrakenteista. Valituslautakunnan päätökseen olisi oltava mahdollisuus hakea muutosta Euroopan unionin tuomioistuimessa.

(59)

Pankkiviranomaisen täydellisen itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi sille olisi annettava oma talousarvio, jonka tulot ovat suurimmaksi osaksi peräisin kansallisten valvontaviranomaisten pakollisista maksuosuuksista ja Euroopan unionin yleisestä talousarviosta. Unionin pankkiviranomaiselle myöntämä rahoitus edellyttää budjettivallan käyttäjän sopimusta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (30) 47 kohdan mukaisesti. Unionin talousarviomenettelyä olisi noudatettava. Tilintarkastustuomioistuimen olisi suoritettava pankkiviranomaisen tilintarkastus. Kokonaistalousarvio kuuluu vastuuvapausmenettelyn piiriin.

(60)

Pankkiviranomaiseen olisi sovellettava Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1073/1999 (31). Lisäksi pankkiviranomaisen olisi liityttävä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 tekemään toimielinten väliseen sopimukseen (32).

(61)

Avointen ja läpinäkyvien työehtojen ja henkilöstön yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi pankkiviranomaisen henkilöstöön olisi sovellettava Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja (33).

(62)

On erityisen tärkeää suojella liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja. Pankkiviranomaiselle toimitetun ja verkostossa vaihdetun tiedon luottamuksellisuus olisi varmistettava tiukkojen ja tehokkaiden salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen avulla.

(63)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (34) sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (35) sovelletaan täysimääräisesti tämän asetuksen mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn.

(64)

Pankkiviranomaisen toiminnan avoimuuden varmistamiseksi tähän viranomaiseen olisi sovellettava Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (36).

(65)

Kolmansien maiden olisi voitava osallistua pankkiviranomaisen työhön unionin kanssa tehtävien asianmukaisten sopimusten mukaisesti.

(66)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen varmistamalla korkeatasoinen, tehokas ja yhdenmukainen vakavaraisuuden valvonta ja sitä koskeva sääntely, tallettajien ja sijoittajien suojaaminen, finanssimarkkinoiden eheyden, tehokkuuden ja moitteettoman toiminnan turvaaminen, finanssijärjestelmän vakauden ylläpito ja valvonnan kansainvälisen yhteensovittamisen lujittaminen, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi toteuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(67)

Pankkiviranomaisen olisi otettava hoitaakseen kaikki Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean nykyiset tehtävät ja saatava sen valtuudet. Komission päätös 2009/78/EY olisi sen vuoksi kumottava pankkiviranomaisen perustamispäivänä ja rahoituspalveluihin, tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäistoimien tukemiseksi toteutettavasta yhteisön ohjelmasta 16 päivänä syyskuuta 2009 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 716/2009/EY (37) olisi muutettava tämän mukaisesti. Ottaen huomioon Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean olemassa olevat rakenteet ja toimet on tärkeää varmistaa erittäin läheinen yhteistyö Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean ja komission välillä asianmukaisia siirtymäjärjestelyjä käyttöön otettaessa, jotta varmistetaan se, että ajanjakso, jona komissio on vastuussa pankkiviranomaisen hallinnollisesta perustamisesta ja alkuvaiheen hallinnollisesta toiminnasta, jäisi mahdollisimman lyhyeksi.

(68)

On aiheellista asettaa määräaika tämän asetuksen soveltamiselle, jotta varmistetaan, että pankkiviranomainen on asianmukaisesti valmistautunut toiminnan aloittamiseen ja että siirtyminen Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteasta tapahtuu sujuvasti. Pankkiviranomaisella olisi oltava asianmukainen rahoitus. Ainakin aluksi sen rahoituksen olisi oltava 40 prosentin osalta peräisin unionin varoista ja 60 prosentin osalta jäsenvaltioiden maksuosuuksista, jotka suoritetaan siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdassa määrätyn äänten painotuksen mukaisesti.

(69)

Jotta pankkiviranomainen voidaan perustaa 1 päivänä tammikuuta 2011, tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

PERUSTAMINEN JA OIKEUDELLINEN ASEMA

1 artikla

Perustaminen ja toimiala

1.   Tällä asetuksella perustetaan Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ”pankkiviranomainen”.

2.   Pankkiviranomainen toimii tällä asetuksella uskottujen valtuuksien puitteissa sekä direktiivin 2006/48/EY, direktiivin 2006/49/EY, direktiivin 2002/87/EY, asetuksen (EY) N:o 1781/2006 ja direktiivin 94/19/EY soveltamisalalla sekä direktiivin 2005/60/EY, direktiivin 2002/65/EY, direktiivin 2007/64/EY ja direktiivin 2009/110/EY asiaankuuluvien osien soveltamisalalla siltä osin kuin näitä säädöksiä sovelletaan luotto- ja finanssilaitoksiin sekä niitä valvoviin toimivaltaisiin viranomaisiin, mukaan luettuina näihin säädöksiin perustuvat direktiivit, asetukset ja päätökset ja mahdolliset muut oikeudellisesti sitovat unionin säädökset, joissa pankkiviranomaiselle annetaan tehtäviä.

3.   Pankkiviranomainen toimii myös luottolaitosten, finanssiryhmittymien, sijoituspalveluyritysten, maksulaitosten ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten toimialoilla niiden kysymysten osalta, joita 2 kohdassa tarkoitetut säädökset eivät suoraan koske, mukaan luettuina yritysten hyvää hallintotapaa, tilintarkastusta ja tilinpäätösraportointia koskevat kysymykset, edellyttäen, että pankkiviranomaisen tällaiset toimet ovat tarpeen mainittujen säädösten tehokkaan ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

4.   Tämän asetuksen säännökset eivät rajoita komission toimivaltaa eivätkä erityisesti sen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista toimivaltaa varmistaa, että unionin oikeutta noudatetaan.

5.   Pankkiviranomaisen tavoitteena on suojella yleistä etua edistämällä finanssijärjestelmän lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vakautta sekä tehokkuutta unionin talouden ja sen kansalaisten ja yritysten kannalta. Pankkiviranomaisen tehtävänä on omalta osaltaan:

a)

parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, mihin sisältyy erityisesti asianmukainen, tehokas ja yhdenmukainen sääntely ja valvonta,

b)

turvata finanssimarkkinoiden eheys, avoimuus, tehokkuus ja moitteeton toiminta,

c)

tehostaa valvonnan kansainvälistä yhteensovittamista,

d)

estää toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttö ja edistää tasapuolisia kilpailuolosuhteita,

e)

varmistaa, että luottoriskien ja muiden riskien ottoa säännellään ja valvotaan asianmukaisesti, ja

f)

parantaa asiakkaiden suojaa.

Tätä varten pankkiviranomainen edistää 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten johdonmukaisen, tehokkaan ja tosiasiallisen soveltamisen varmistamista, edistää valvontakäytäntöjen lähentymistä, antaa lausuntoja Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle sekä laatii taloudellisia analyyseja markkinoista edistääkseen pankkiviranomaisen tavoitteen saavuttamista.

Suorittaessaan sille tällä asetuksella annettuja tehtäviä pankkiviranomainen kiinnittää erityistä huomiota sellaisten finanssilaitosten mahdollisesti aiheuttamiin järjestelmäriskeihin, joiden toiminnan lopettaminen saattaa haitata finanssijärjestelmän tai reaalitalouden toimintaa.

Pankkiviranomainen toimii tehtäviään suorittaessaan riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan unionin edun mukaisesti.

2 artikla

Euroopan finanssivalvontajärjestelmä

1.   Pankkiviranomainen on osa Euroopan finanssivalvontajärjestelmää (EFVJ). EFVJ:n päätavoitteena on varmistaa, että finanssialaan sovellettavat säännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön, jotta säilytetään finanssivakaus, ja varmistaa luottamus finanssijärjestelmään yleensä sekä riittävä suoja finanssipalvelujen asiakkaille.

2.   EFVJ koostuu seuraavista:

a)

Euroopan järjestelmäriskikomitea, siltä osin kuin kyse on asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 ja tässä asetuksessa tarkoitettujen tehtävien suorittamisesta;

b)

pankkiviranomainen;

c)

Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (38);

d)

Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (39);

e)

Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea, jäljempänä ”yhteiskomitea”, siltä osin kuin kyse on tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 54–57 artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamisesta;

f)

jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai valvontaviranomaiset, jotka on yksilöity tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa unionin säädöksissä.

3.   Pankkiviranomainen tekee säännöllistä ja tiivistä yhteistyötä EJRK:n sekä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa varmistaen toimien johdonmukaisuuden eri toimialojen välillä ja muodostaen yhteisiä kantoja finanssiryhmittymien valvonnan ja muiden eri alojen välisten kysymysten osalta.

4.   Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti EFVJ:n osapuolet tekevät luottamukseen ja täysimääräiseen keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa yhteistyötä erityisesti varmistaakseen, että ne toimittavat jatkuvasti toisilleen tarkoituksenmukaisia ja luotettavia tietoja.

5.   EFVJ:n osapuolina olevilla valvontaviranomaisilla on velvollisuus valvoa unionissa toimivia finanssilaitoksia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti.

3 artikla

Viranomaisten vastuu

Edellä 2 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut viranomaiset vastaavat toiminnastaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

”finanssilaitoksilla” direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä ”luottolaitoksia”, direktiivin 2006/49/EY 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyjä ”sijoituspalveluyrityksiä” ja direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 14 kohdassa määriteltyjä ”finanssiryhmittymiä”. Direktiivin 2005/60/EY osalta ”finanssilaitoksilla” tarkoitetaan kuitenkin luotto- ja rahoituslaitoksia siten kuin ne on määritelty mainitun direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa;

2)

”toimivaltaisilla viranomaisilla”:

i)

direktiiveissä 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2007/64/EY määriteltyjä ja direktiivissä 2009/110/EY tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia;

ii)

direktiivien 2002/65/EY ja 2005/60/EY osalta viranomaisia, joilla on toimivalta varmistaa, että luotto- ja rahoituslaitokset noudattavat niille noissa direktiiveissä asetettuja vaatimuksia; ja

iii)

talletusten vakuusjärjestelmien osalta elimiä, jotka hallinnoivat talletusten vakuusjärjestelmiä direktiivin 94/19/EY mukaisesti, tai näitä järjestelmiä mainitun direktiivin mukaisesti valvovaa viranomaista siinä tapauksessa, että talletusten vakuusjärjestelmän toimintaa hallinnoi yksityinen yhtiö.

5 artikla

Oikeudellinen asema

1.   Pankkiviranomainen on unionin elin, joka on oikeushenkilö.

2.   Pankkiviranomaisella on kussakin jäsenvaltiossa laajin kansallisen oikeuden mukainen oikeushenkilöillä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3.   Pankkiviranomaista edustaa sen puheenjohtaja.

6 artikla

Kokoonpano

Pankkiviranomainen koostuu seuraavista:

1)

hallintoneuvosto, jonka tehtävät on säädetty 43 artiklassa;

2)

johtokunta, jonka tehtävät on säädetty 47 artiklassa;

3)

puheenjohtaja, jonka tehtävät on säädetty 48 artiklassa;

4)

toimitusjohtaja, jonka tehtävät on säädetty 53 artiklassa;

5)

valituslautakunta, jonka tehtävät on säädetty 60 artiklassa.

7 artikla

Kotipaikka

Pankkiviranomaisen kotipaikka on Lontoo.

II LUKU

PANKKIVIRANOMAISEN TEHTÄVÄT JA TOIMIVALTA

8 artikla

Pankkiviranomaisen tehtävät ja toimivalta

1.   Pankkiviranomaisella on seuraavat tehtävät:

a)

se auttaa luomaan yhteisiä, laadukkaita sääntely- ja valvontastandardeja ja -käytäntöjä erityisesti antamalla lausuntoja unionin toimielimille ja laatimalla ohjeita, suosituksia sekä teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksia, jotka perustuvat 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyihin säädöksiin;

b)

se myötävaikuttaa oikeudellisesti sitovien unionin säädösten yhdenmukaiseen soveltamiseen erityisesti edistämällä yhteistä valvontakulttuuria, varmistamalla 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten yhdenmukaisen, tehokkaan ja tosiasiallisen soveltamisen, estämällä toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäytön, sovittelemalla ja ratkaisemalla toimivaltaisten viranomaisten välisiä erimielisyyksiä, varmistamalla finanssilaitosten tehokkaan ja yhdenmukaisen valvonnan sekä huolehtimalla valvontakollegioiden yhdenmukaisesta toiminnasta ja toteuttamalla toimia muun muassa kriisitilanteissa;

c)

se edistää ja helpottaa tehtävien ja vastuun siirtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä;

d)

se tekee tiivistä yhteistyötä EJRK:n kanssa erityisesti toimittamalla tälle tietoja, joita tämä tarvitsee tehtäviensä suorittamiseksi, ja varmistamalla asianmukaisten jatkotoimien toteuttamisen EJRK:n antamien varoitusten ja suositusten pohjalta;

e)

se järjestää ja suorittaa toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointia muun muassa antamalla ohjeita ja suosituksia sekä määrittämällä parhaita käytäntöjä valvontatulosten johdonmukaisuuden parantamiseksi;

f)

se seuraa ja arvioi markkinakehitystä omalla vastuualueellaan, myös silloin kun tähän on aihetta erityisesti kotitalouksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille suunnattujen luottojen kehityssuuntauksissa;

g)

se laatii taloudellisia markkina-analyyseja tietojen saamiseksi pankkiviranomaisen tehtävien hoitamista varten;

h)

se parantaa tallettajien ja sijoittajien suojaa;

i)

se edistää valvontakollegioiden johdonmukaista ja yhdenmukaista toimintaa, järjestelmäriskin valvontaa, arviointia ja mittaamista, elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien kehittämistä ja yhteensovittamista varmistaen tallettajille ja sijoittajille annettavan korkean suojan koko unionissa ja kehittäen menetelmiä vaikeuksissa olevien finanssilaitosten kriisin ratkaisemiseksi ja soveltuvien rahoitusvälineiden tarpeen arvioimiseksi 21–26 artiklan mukaisesti.

j)

se suorittaa muita tässä asetuksessa tai muissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä säädettyjä tehtäviä;

k)

se julkaisee ja päivittää säännöllisesti verkkosivustollaan toimialaansa liittyviä tietoja, erityisesti rekisteröidyistä finanssilaitoksista omalla vastuualueellaan sen varmistamiseksi, että tiedot ovat helposti yleisön saatavilla;

l)

se ottaa tarvittaessa huolehtiakseen kaikista Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean nykyisistä ja keskeneräisistä tehtävistä.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi pankkiviranomaisella on tämän asetuksen mukainen toimivalta ja erityisesti toimivalta

a)

laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi 10 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;

b)

laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi 15 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;

c)

antaa ohjeita ja suosituksia 16 artiklassa säädetyin tavoin;

d)

antaa erityistapauksissa suosituksia 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin;

e)

tehdä toimivaltaisille viranomaisille osoitettuja yksittäisiä päätöksiä 18 artiklan 3 kohdassa ja 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

f)

jos kyseessä on suoraan sovellettava unionin oikeus, tehdä finanssilaitoksille osoitettuja yksittäisiä päätöksiä 17 artiklan 6 kohdassa, 18 artiklan 4 kohdassa ja 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

g)

antaa lausuntoja Euroopan parlamentille, neuvostolle tai komissiolle 34 artiklassa säädetyin tavoin;

h)

kerätä tarvittavat tiedot finanssilaitoksista 35 artiklassa säädetyin tavoin;

i)

kehittää yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan tuotteen ominaispiirteiden ja jakeluprosessien vaikutusta laitosten taloudelliseen tilanteeseen ja kuluttajansuojaan;

j)

luoda keskitetysti saatavilla oleva tietokanta rekisteröidyistä finanssilaitoksista toimivaltaansa kuuluvalla alalla, silloin kun tästä on säädetty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä.

9 artikla

Kuluttajansuojaan ja finanssialan toimintaan liittyvät tehtävät

1.   Pankkiviranomaisella on johtava tehtävä avoimuuden, selkeyden ja oikeudenmukaisuuden edistämisessä kuluttajien finanssituotteiden tai -palvelujen markkinoilla koko sisämarkkina-alueella myös siten, että se:

a)

kerää ja analysoi tietoja kulutuksen muutoksista ja raportoi niistä,

b)

tarkastelee ja sovittaa yhteen talouden toiminnan ymmärtämiseen tähtääviä ja talousalan valistusta koskevia toimivaltaisten viranomaisten aloitteita,

c)

kehittää alan koulutustavoitteita, ja

d)

edistää yhteisten julkistamissääntöjen kehittämistä.

2.   Pankkiviranomainen valvoo uusia ja nykyisiä finanssialan toimia ja voi antaa ohjeita ja suosituksia markkinoiden turvallisuuden ja vakauden sekä sääntelykäytäntöjen lähentymisen edistämiseksi.

3.   Pankkiviranomainen voi myös antaa varoituksia, jos jokin finanssialan toiminta muodostaa vakavan uhan 1 artiklan 5 kohdassa säädetyille tavoitteille.

4.   Pankkiviranomainen perustaa siihen kiinteästi kuuluvan finanssi-innovaatiokomitean, jossa saatetaan yhteen kaikki asiaankuuluvat toimivaltaiset kansalliset valvontaviranomaiset, jotta voidaan toimia yhteensovitetusti uuden tai innovatiivisen finanssialan toiminnan sääntelyssä ja valvonnassa sekä antaa pankkiviranomaiselle neuvoja, joita se voi esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

5.   Pankkiviranomainen voi asettaa väliaikaisen kiellon tai rajoituksen tietyille finanssialan toimille, jotka vaarantavat finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai koko finanssijärjestelmän taikka sen osan vakauden unionissa, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määritellyissä tapauksissa ja niissä säädetyin edellytyksin tai tarvittaessa kriisitilanteessa 18 artiklan mukaisesti ja siinä säädetyin edellytyksin.

Pankkiviranomainen tarkistaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöstään sopivin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi. Jollei päätöksen voimassaoloa jatketa kolmen kuukauden kuluttua, sen voimassaolo päättyy ilman eri toimenpiteitä.

Jäsenvaltio voi pyytää pankkiviranomaista harkitsemaan päätöstään uudelleen. Siinä tapauksessa pankkiviranomainen päättää 44 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, pitääkö se päätöksensä voimassa.

Pankkiviranomainen voi myös arvioida tarpeen asettaa kielto tai rajoitus tietyntyyppisille finanssialan toimille ja tällaisen tarpeen käydessä ilmi ilmoittaa siitä komissiolle, jotta voidaan helpottaa tällaisen kiellon tai rajoituksen asettamista.

10 artikla

Tekniset sääntelystandardit

1.   Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto siirtävät komissiolle vallan hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen harmonisointi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä erityisesti määritellyillä aloilla, pankkiviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi. Pankkiviranomainen antaa standardiluonnoksensa komission hyväksyttäviksi.

Teknisten sääntelystandardien on oltava teknisiä, niihin ei saa sisältyä strategisia päätöksiä tai toimintavalintoja, ja niiden sisältö on rajoitettu lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyin säädöksin, joihin ne perustuvat.

Ennen kuin pankkiviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle, se järjestää niitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Pankkiviranomainen pyytää lisäksi lausunnon 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä.

Kun pankkiviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardin luonnoksen, komissio lähettää sen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa teknisen sääntelystandardin luonnoksen vastaanottamisesta, hyväksyykö se sen. Se voi hyväksyä teknisten sääntelystandardien luonnokset vain osittain tai muutettuina, jos unionin etu sitä vaatii.

Jos komissio ei aio hyväksyä teknisen sääntelystandardin luonnosta tai aikoo hyväksyä sen osittain tai muutettuna, se lähettää teknisen sääntelystandardin luonnoksen takaisin pankkiviranomaiselle ja selittää, miksi se ei hyväksy sitä tai, jos on kyse muutoksista, selvittää muutostensa syyt. Pankkiviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta komission ehdottamien muutosten pohjalta ja toimittaa sen uudelleen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Pankkiviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei pankkiviranomainen ole tämän kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen sääntelystandardin luonnosta tai jos se on toimittanut teknisen sääntelystandardin luonnoksen, jonka muutokset eivät ole komission ehdottamien muutosten mukaisia, komissio voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen tai hylätä sen.

Komissio ei saa muuttaa pankkiviranomaisen valmisteleman teknisen sääntelystandardin luonnoksen sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

2.   Jos pankkiviranomainen ei ole toimittanut teknisen sääntelystandardin luonnosta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä asetetussa määräajassa, komissio voi pyytää tällaista luonnosta uuden määräajan puitteissa.

3.   Vain jos pankkiviranomainen ei toimita teknisen sääntelystandardin luonnosta komissiolle 2 kohdan mukaisissa määräajoissa, komissio voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin delegoidulla säädöksellä ilman pankkiviranomaisen luonnosta.

Komissio järjestää teknisten sääntelystandardien luonnoksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Komissio pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä lausunnon tai neuvoa.

Komissio toimittaa teknisen sääntelystandardin luonnoksen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio lähettää teknisen sääntelystandardinsa luonnoksen pankkiviranomaiselle. Pankkiviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta ja toimittaa sen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Pankkiviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei pankkiviranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen sääntelystandardin luonnosta, komissio voi hyväksyä kyseisen teknisen sääntelystandardin.

Jos pankkiviranomainen on toimittanut muutetun teknisen sääntelystandardin luonnoksen kuuden viikon kuluessa, komissio voi muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta pankkiviranomaisen ehdottamien muutosten pohjalta tai hyväksyä kyseisen teknisen sääntelystandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen. Komissio ei saa muuttaa pankkiviranomaisen valmistelemien teknisten sääntelystandardien luonnosten sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

4.   Tekniset sääntelystandardit hyväksytään asetuksilla tai päätöksillä. Ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne tulevat voimaan niissä mainittuina ajankohtina.

11 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle neljän vuoden ajaksi 16 päivästä joulukuuta 2010 lukien valta hyväksyä 10 artiklassa tarkoitettuja teknisiä sääntelystandardeja. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 14 artiklan mukaisesti.

2.   Heti kun komissio on hyväksynyt teknisen sääntelystandardin, se antaa sen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Komissiolle siirrettyyn valtaan hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja sovelletaan 12–14 artiklassa säädettyjä ehtoja.

12 artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.   Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, ilmoittaa asiasta toiselle lainsäätäjälle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee.

3.   Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen teknisten sääntelystandardien voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

13 artikla

Teknisten sääntelystandardien vastustaminen

1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa teknistä sääntelystandardia kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun komission hyväksymä tekninen sääntelystandardi on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kolmella kuukaudella.

Kun komissio hyväksyy teknisen sääntelystandardin, joka on sama kuin pankkiviranomaisen toimittama teknisen sääntelystandardin luonnos, määräaika, jonka kuluessa Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa säädöstä, on yksi kuukausi tiedoksi antamisesta. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kuukaudella.

2.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut teknistä sääntelystandardia, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Tekninen sääntelystandardi voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen tämän määräajan päättymistä, jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa standardia.

3.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa teknistä sääntelystandardia 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, se ei tule voimaan. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan mukaisesti teknistä sääntelystandardia vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa kyseistä teknistä sääntelystandardia.

14 artikla

Teknisen sääntelystandardin luonnoksen hyväksymättä jättäminen tai muuttaminen

1.   Mikäli komissio ei hyväksy teknisen sääntelystandardin luonnosta tai muuttaa sitä 10 artiklassa säädetyin tavoin, se ilmoittaa asiasta pankkiviranomaiselle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja esittää niille syyt ratkaisulleen.

2.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi tarvittaessa kutsua asiasta vastaavan komission jäsenen ja pankkiviranomaisen puheenjohtajan kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kokoukseen tai neuvoston erityiseen istuntoon eriävien näkemystensä esittämiseksi ja selvittämiseksi.

15 artikla

Tekniset täytäntöönpanostandardit

1.   Pankkiviranomainen voi laatia teknisiä täytäntöönpanostandardeja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä erityisesti määritellyillä aloilla. Teknisten täytäntöönpanostandardien on oltava teknisiä, niihin ei saa sisältyä strategisia päätöksiä tai toimintavalintoja, ja niiden sisällössä on määritettävä näiden säädösten soveltamisen edellytykset. Pankkiviranomainen antaa teknisten täytäntöönpanostandardiensa luonnokset komission hyväksyttäviksi.

Ennen kuin pankkiviranomainen toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle, se järjestää niitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Pankkiviranomainen pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä lausunnon.

Kun pankkiviranomainen toimittaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen, komissio lähettää sen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen vastaanottamisesta, hyväksyykö se sen. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa yhdellä kuukaudella. Se voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen vain osittain tai muutettuna, jos unionin etu sitä vaatii.

Jos komissio ei aio hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta tai se aikoo hyväksyä sen vain osittain tai muutettuna, se lähettää sen takaisin pankkiviranomaiselle ja ilmoittaa, miksi se ei aio hyväksyä sitä tai, jos on kyse muutoksista, selvittää muutostensa syyt. Pankkiviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta komission ehdottamien muutosten pohjalta ja toimittaa sen komissiolle uudelleen virallisen lausunnon muodossa. Pankkiviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei pankkiviranomainen ole viidennessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta tai jos se on toimittanut teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen, jonka muutokset eivät ole komission ehdottamien muutosten mukaisia, komissio voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen tai hylätä sen.

Komissio ei saa muuttaa pankkiviranomaisen valmisteleman teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

2.   Jos pankkiviranomainen ei ole toimittanut teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä asetetussa määräajassa, komissio voi pyytää tällaista luonnosta uuden määräajan puitteissa.

3.   Vain jos pankkiviranomainen ei toimita teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta komissiolle 2 kohdan mukaisissa määräajoissa, komissio voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin täytäntöönpanosäädöksellä ilman pankkiviranomaisen luonnosta.

Komissio järjestää teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Komissio pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä lausunnon tai neuvoa.

Komissio toimittaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio lähettää teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen pankkiviranomaiselle. Pankkiviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta ja toimittaa sen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Pankkiviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei pankkiviranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta, komissio voi hyväksyä kyseisen teknisen täytäntöönpanostandardin.

Jos pankkiviranomainen on toimittanut muutetun teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen kuuden viikon jakson kuluessa, komissio voi muuttaa teknistä täytäntöönpanostandardin luonnosta pankkiviranomaisen ehdottamien muutosten pohjalta tai hyväksyä kyseisen teknisen täytäntöönpanostandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen.

Komissio ei saa muuttaa pankkiviranomaisen valmistelemien teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

4.   Tekniset täytäntöönpanostandardit hyväksytään asetuksilla tai päätöksillä. Ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne tulevat voimaan niissä mainittuina ajankohtina.

16 artikla

Ohjeet ja suositukset

1.   Pankkiviranomainen antaa toimivaltaisille viranomaisille tai finanssilaitoksille osoitettuja ohjeita ja suosituksia yhdenmukaisten, tehokkaiden ja toimivien valvontakäytäntöjen aikaansaamiseksi EFVJ:ssä sekä unionin oikeuden yhteisen, yhtenäisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

2.   Pankkiviranomainen järjestää tarvittaessa ohjeita ja suosituksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä. Näiden kuulemisten ja analyysien on oltava oikeassa suhteessa ohjeen tai suosituksen laajuuteen, luonteeseen ja vaikutukseen. Pankkiviranomainen pyytää tarvittaessa lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä lausuntoja tai neuvoja.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten ja finanssilaitosten on kaikin tavoin pyrittävä noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia.

Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on kahden kuukauden kuluessa ohjeen tai suosituksen antamisesta vahvistettava, noudattaako tai aikooko se noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata tai aio noudattaa sitä, sen on ilmoitettava asiasta pankkiviranomaiselle ja esitettävä perustelunsa.

Pankkiviranomainen ilmoittaa julkisesti siitä, että toimivaltainen viranomainen ei noudata tai aio noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Pankkiviranomainen voi myös tapauskohtaisesti päättää julkaista toimivaltaisen viranomaisen ilmoittamat perustelut sille, että se ei noudata kyseistä ohjetta tai suositusta. Toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan etukäteen tällaisesta julkaisemisesta.

Jos ohjeessa tai suosituksessa niin edellytetään, finanssilaitosten on ilmoitettava selkeästi ja yksityiskohtaisesti, noudattavatko ne kyseistä ohjetta tai suositusta.

4.   Pankkiviranomainen ilmoittaa 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle ne ohjeet ja suositukset, jotka se on antanut, ja mainitsee, mitkä toimivaltaiset viranomaiset eivät ole noudattaneet niitä ja miten pankkiviranomainen aikoo varmistaa, että asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset vastedes noudattavat sen ohjeita ja suosituksia.

17 artikla

Unionin oikeuden rikkominen

1.   Jos toimivaltainen viranomainen ei ole soveltanut 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä, 10–15 artiklan mukaisesti hyväksytyt tekniset sääntelystandardit ja tekniset täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, tai on soveltanut niitä tavalla, joka on ilmeisesti unionin oikeuden vastainen ja on erityisesti jättänyt varmistamatta, että finanssilaitos täyttää näissä säädöksissä asetetut vaatimukset, pankkiviranomainen toimii tämän artiklan 2, 3 ja 6 kohdassa säädettyjen valtuuksien mukaisesti.

2.   Pankkiviranomainen voi tutkia unionin oikeuden väitettyä rikkomista tai soveltamatta jättämistä yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, pankkialan osallisryhmän pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan ilmoitettuaan asiasta kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

Tämän toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava pankkiviranomaiselle viipymättä kaikki tiedot, joita tämä katsoo tarvitsevansa tutkimukseensa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.

3.   Pankkiviranomainen voi viimeistään kahden kuukauden kuluttua tutkimuksensa aloittamisesta antaa kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen siitä, mihin toimiin on ryhdyttävä unionin oikeuden noudattamiseksi.

Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa suosituksen vastaanottamisesta ilmoitettava pankkiviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa varmistaakseen unionin oikeuden noudattamisen.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen ei ole noudattanut unionin oikeutta yhden kuukauden kuluessa pankkiviranomaisen suosituksen vastaanottamisesta, komissio voi pankkiviranomaisen ilmoitettua asiasta tai omasta aloitteestaan antaa virallisen lausunnon, jossa toimivaltaista viranomaista vaaditaan toteuttamaan toimet, joita unionin oikeuden noudattaminen edellyttää. Komission virallisessa lausunnossa on otettava huomioon pankkiviranomaisen suositus.

Komissio antaa tällaisen virallisen lausunnon viimeistään kolmen kuukauden kuluttua suosituksen antamisesta. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa yhdellä kuukaudella.

Pankkiviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle kaikki tarvittavat tiedot.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun virallisen lausunnon vastaanottamisesta ilmoitettava komissiolle ja pankkiviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa tämän virallisen lausunnon noudattamiseksi.

6.   Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata 4 kohdassa tarkoitettua virallista lausuntoa tuossa kohdassa mainitun määräajan kuluessa ja jos on tarpeen tasapuolisten kilpailuolosuhteiden säilyttämiseksi markkinoilla tai palauttamiseksi markkinoille taikka finanssijärjestelmän moitteettoman toiminnan ja eheyden varmistamiseksi saada viipymättä muutos siihen, että virallista lausuntoa ei noudateta, pankkiviranomainen voi silloin, kun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten asiaankuuluvat vaatimukset ovat suoraan sovellettavissa finanssilaitoksiin, tehdä finanssilaitokselle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa sitä vaaditaan toteuttamaan toimet unionin oikeuden mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna mahdollisesta käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa.

Pankkiviranomaisen päätöksen on oltava komission 4 kohdan nojalla antaman virallisen lausunnon mukainen.

7.   Päätökset, jotka tehdään 6 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.

Toteuttaessaan toimia sellaisten kysymysten osalta, joista on annettu 4 kohdan mukainen virallinen lausunto tai tehty 6 kohdan mukainen päätös, toimivaltaisten viranomaisten on, tapauksen mukaan, noudatettava joko kyseistä virallista lausuntoa tai päätöstä.

8.   Pankkiviranomainen ilmoittaa 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa, mitkä toimivaltaiset viranomaiset ja finanssilaitokset eivät ole noudattaneet tämän artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettuja virallisia lausuntoja tai päätöksiä.

18 artikla

Toimet kriisitilanteissa

1.   Kun on kyse epäsuotuisista muutoksista, jotka voivat vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa, pankkiviranomainen helpottaa aktiivisesti ja, jos se katsotaan tarpeelliseksi, sovittaa yhteen asiaankuuluvien kansallisten toimivaltaisten valvontaviranomaisten toteuttamia toimia.

Jotta pankkiviranomainen voi suorittaa tämän helpottamis- ja yhteensovittamistehtävänsä, sille on ilmoitettava kaikista asiaankuuluvista muutoksista ja se on kutsuttava tarkkailijaksi kaikkiin asiaankuuluvien kansallisten toimivaltaisten valvontaviranomaisten asiaan liittyviin kokoontumisiin.

2.   Neuvosto voi komissiota ja EJRK:aa sekä tarvittaessa Euroopan valvontaviranomaisia kuullen hyväksyä pankkiviranomaisen, komission tai EJRK:n pyynnöstä pankkiviranomaiselle osoitetun päätöksen, jossa todetaan tämän asetuksen soveltamista varten kriisitilanteen olemassaolo. Neuvosto tarkastelee tätä päätöstä uudelleen asianmukaisin väliajoin ja vähintään kerran kuukaudessa. Jollei päätöksen voimassaoloa jatketa kuukauden päätyttyä, sen voimassaolo lakkaa ilman eri toimenpiteitä. Neuvosto voi julistaa kriisitilanteen päättyneeksi milloin tahansa.

Jos EJRK tai pankkiviranomainen katsoo, että kriisitilanne saattaa syntyä, ne antavat neuvostolle osoitetun luottamuksellisen suosituksen ja liittävät siihen tilannearvion. Sen jälkeen neuvosto arvioi, onko tarpeen järjestää istunto. Tässä menettelyssä on taattava asianmukainen luottamuksellisuus.

Jos neuvosto toteaa kriisitilanteen olemassaolon, se ilmoittaa siitä asianmukaisesti ja viipymättä Euroopan parlamentille ja komissiolle.

3.   Neuvoston hyväksyttyä 2 kohdan mukaisen päätöksen ja poikkeustapauksissa, joissa kansallisten viranomaisten yhteensovitettu toiminta on tarpeen sellaisten epäsuotuisten muutosten käsittelemiseksi, jotka voivat vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa, pankkiviranomainen voi tehdä yksittäisiä päätöksiä, joissa toimivaltaisia viranomaisia vaaditaan toteuttamaan tarvittavat toimet 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön mukaisesti tällaisten muutosten käsittelemiseksi varmistamalla, että finanssilaitokset ja toimivaltaiset viranomaiset täyttävät tuossa lainsäädännössä asetetut vaatimukset.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata 3 kohdassa tarkoitettua pankkiviranomaisen päätöstä siinä asetetun määräajan kuluessa, pankkiviranomainen voi silloin, kun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten, mainittujen säädösten mukaisesti hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, asiaankuuluvat vaatimukset ovat suoraan sovellettavissa finanssilaitoksiin, tehdä finanssilaitokselle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa laitosta vaaditaan toteuttamaan tarvittavat toimet kyseisen lainsäädännön mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna jostain käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa. Tätä sovelletaan vain tilanteissa, joissa toimivaltainen viranomainen ei sovella 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä säädöksiä, mainittujen säädösten mukaisesti hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, tai soveltaa niitä tavalla, joka on ilmeisesti kyseisten säädösten selvä rikkominen, ja joissa on tarpeen kiireesti korjata tilanne finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden palauttamiseksi unionissa.

5.   Päätökset, jotka tehdään 4 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.

Toimien, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 3 tai 4 kohdan nojalla tehtyjen päätösten soveltamisalaan kuuluvien kysymysten osalta, on oltava kyseisten päätösten mukaisia.

19 artikla

Kansallisten valvontaviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen rajat ylittävissä tilanteissa

1.   Jos toimivaltainen viranomainen on eri mieltä toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toimeen liittyvästä menettelystä, toimen sisällöstä tai toimien puuttumisesta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä tarkoitetuissa tapauksissa, pankkiviranomainen voi yhden tai useamman asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä auttaa viranomaisia pääsemään sopimukseen tämän artiklan 2–4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 17 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.

Tapauksissa, jotka on määritelty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä, ja joissa objektiivisten arviointiperusteiden mukaan eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten voidaan todeta olevan erimielisiä, pankkiviranomainen voi omasta aloitteestaan auttaa viranomaisia pääsemään sopimukseen 2–4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.   Pankkiviranomainen asettaa määräajan toimivaltaisten viranomaisten väliselle sovittelulle ottaen huomioon 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä mahdollisesti asetetut määräajat sekä asian monitahoisuuden ja kiireellisyyden. Tässä vaiheessa pankkiviranomainen toimii sovittelijana.

3.   Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen 2 kohdassa tarkoitetussa sovitteluvaiheessa, pankkiviranomainen voi 44 artiklan 1 kohdan kolmannessa ja neljännessä alakohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tehdä vaikutuksiltaan kyseisiä toimivaltaisia viranomaisia sitovan päätöksen, jossa näitä vaaditaan asian ratkaisemiseksi toteuttamaan tietty toimi tai pidättymään toimista, jotta varmistetaan unionin oikeuden noudattaminen.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata pankkiviranomaisen päätöstä ja jättää siten varmistamatta, että finanssilaitos noudattaa vaatimuksia, jotka ovat siihen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten nojalla suoraan sovellettavissa, pankkiviranomainen voi tehdä finanssilaitokselle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa tätä vaaditaan toteuttamaan toimet unionin oikeuden mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna jostain käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa.

5.   Päätökset, jotka tehdään 4 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden. Toimien, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 3 tai 4 kohdan nojalla tehtyjen päätösten soveltamisalaan kuuluvien tosiseikkojen osalta, on oltava näiden päätösten mukaisia.

6.   Pankkiviranomaisen puheenjohtaja selvittää 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien luonteen ja tyypin, aikaansaadut sopimukset ja näiden erimielisyyksien ratkaisemiseksi tehdyt päätökset.

20 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen toimialojen välillä

Yhteiskomitea ratkaisee 19 artiklassa ja 56 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen tämän asetuksen, asetuksen (EU) 1094/2010 ja asetuksen (EU) 1095/2010 4 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen toimivaltaisten viranomaisten välille mahdollisesti syntyvät toimialojen väliset erimielisyydet.

21 artikla

Valvontakollegiot

1.   Pankkiviranomainen edistää ja seuraa osaltaan direktiivissä 2006/48/EY tarkoitettujen valvontakollegioiden tehokasta, vaikuttavaa ja yhdenmukaista toimintaa ja edistää unionin oikeuden yhdenmukaista soveltamista valvontakollegioissa. Pankkiviranomaisen henkilöstön on voitava parhaiden valvontakäytäntöjen lähentämiseksi osallistua valvontakollegioiden toimintaan, myös kahden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen yhteisesti suorittamiin paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin.

2.   Pankkiviranomaisella on päävastuu valvontakollegioiden johdonmukaisen ja yhdenmukaisen toiminnan varmistamisesta rajojen yli toimivien laitosten osalta unionissa ottamalla huomioon 23 artiklassa tarkoitettujen finanssilaitosten aiheuttaman järjestelmäriskin.

Tätä kohtaa ja tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa pankkiviranomaista pidetään asiaa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna ”toimivaltaisena viranomaisena”.

Pankkiviranomainen voi

a)

kerätä ja jakaa yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa kaikki olennaiset tiedot helpottaakseen kollegion työtä sekä perustaa keskusjärjestelmän ja hallinnoida sitä, jotta tällaiset tiedot olisivat kollegiossa toimivaltaisten viranomaisten saatavilla;

b)

käynnistää ja sovittaa yhteen unionin laajuisia stressitestejä 32 artiklan mukaisesti, jotta voidaan arvioida finanssilaitosten kykyä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä, erityisesti 23 artiklassa tarkoitettua laitosten aiheuttamaa järjestelmäriskiä, sekä arvioida järjestelmäriskin mahdollista lisääntymistä stressitilanteissa varmistaen, että tällaisissa testeissä käytetään kansallisella tasolla yhdenmukaisia menetelmiä, ja tarvittaessa antaa toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen stressitestissä havaittujen puutteiden korjaamiseksi;

c)

edistää tehokkaita ja toimivia valvontatoimia ja myös arvioida riskit, joille finanssilaitokset altistuvat tai saattavat altistua sen mukaan kuin valvontaprosessissa tai stressitilanteissa on todettu;

d)

valvoo tässä asetuksessa määritettyjen tehtävien ja valtuuksien mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten suorittamia tehtäviä; ja

e)

pyytää kollegiota käsittelemään asian uudelleen, jos se katsoo, että päätös johtaisi unionin oikeuden virheelliseen soveltamiseen tai ei edistäisi valvontakäytäntöjen lähentymisen tavoitetta. Se voi myös vaatia konsolidointiryhmän valvojaa kutsumaan kollegion kokouksen koolle tai lisätä kohdan kokouksen esityslistalle.

3.   Pankkiviranomainen voi laatia teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksia varmistaakseen valvontakollegioiden käytännön toimintaa koskevien säännösten yhtenäisten soveltamisen edellytykset sekä antaa 16 artiklan nojalla hyväksyttyjä ohjeita ja suosituksia valvonnan ja valvontakollegioiden omaksumien parhaiden käytäntöjen lähentymisen edistämiseksi.

4.   Pankkiviranomaisella on oikeudellisesti sitova sovittelijan tehtävä, jonka tarkoituksena on antaa sille mahdollisuus ratkaista toimivaltaisten viranomaisten välisiä erimielisyyksiä 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Pankkiviranomainen voi 19 artiklan mukaisesti tehdä valvontapäätöksiä, joita sovelletaan suoraan kyseiseen laitokseen.

22 artikla

Yleiset säännökset

1.   Pankkiviranomainen ottaa asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 määritellyn järjestelmäriskin. Se arvioi sellaisten häiriöiden vaaraa finanssipalvelujen alalla, jotka

a)

johtuvat koko finanssijärjestelmän tai sen osien heikentymisestä; ja

b)

saattavat vaikuttaa huomattavan kielteisesti sisämarkkinoihin ja reaalitalouteen.

Pankkiviranomainen ottaa tarvittaessa huomioon EJRK:n ja pankkiviranomaisen kehittämän järjestelmäriskin seurannan ja arvioinnin sekä reagoi EJRK:n varoituksiin ja suosituksiin asetuksen (EU) N:o 1092/2010 17 artiklan mukaisesti.

2.   Pankkiviranomainen laatii yhteistyössä EJRK:n kanssa yhteiset määrälliset ja laadulliset indikaattorit (”mittarit”) järjestelmäriskin määrittämistä ja mittaamista varten.

Pankkiviranomainen kehittää myös asianmukaisen stressitestijärjestelmän, jonka avulla voidaan tunnistaa ne finanssilaitokset, jotka saattavat aiheuttaa järjestelmäriskin. Näihin laitoksiin sovelletaan tiukennettua valvontaa sekä tarvittaessa 25 artiklassa tarkoitettuja elvytys- ja kriisinratkaisumenettelyjä.

3.   Pankkiviranomainen laatii tarpeen mukaan finanssilaitoksille lisäohjeita ja -suosituksia niiden aiheuttaman järjestelmäriskin huomioon ottamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten soveltamista.

Pankkiviranomainen varmistaa, että finanssilaitosten aiheuttama järjestelmäriski otetaan huomioon laadittaessa luonnoksia teknisiksi sääntely- ja täytäntöönpanostandardeiksi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten mukaisilla aloilla.

4.   Pankkiviranomainen voi yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan suorittaa tietyntyyppisen finanssilaitoksen tai tuotteen tai menettelytavan tutkinnan, jotta voidaan arvioida mahdollisia finanssijärjestelmän vakauteen kohdistuvia uhkia ja antaa asianmukaisia toimintaa koskevia suosituksia kyseisille toimivaltaisille viranomaisille.

Pankkiviranomainen voi tätä varten käyttää sille tässä asetuksessa, myös 35 artiklassa, annettuja valtuuksia.

5.   Yhteiskomitea huolehtii tämän artiklan mukaisesti suoritettujen toimien yleisestä ja alojen välisestä yhteensovittamisesta.

23 artikla

Järjestelmäriskin tunnistaminen ja mittaaminen

1.   Pankkiviranomainen kehittää EJRK:aa kuullen järjestelmäriskin tunnistamista ja mittaamista koskevia arviointiperusteita sekä asianmukaisen stressitestijärjestelmän, johon kuuluu finanssilaitosten aiheuttaman järjestelmäriskin stressitilanteissa tapahtuvan mahdollisen lisääntymisen arviointi. Finanssilaitoksiin, jotka saattavat aiheuttaa järjestelmäriskin, sovelletaan tiukennettua valvontaa sekä tarvittaessa 25 artiklassa tarkoitettuja elvytys- ja kriisinratkaisumenettelyjä.

2.   Laatiessaan finanssilaitosten aiheuttaman järjestelmäriskin tunnistamista ja mittaamista koskevia arviointiperusteita pankkiviranomainen ottaa täysin huomioon asiaankuuluvat kansainväliset, mukaan lukien Finanssimarkkinoitten vakautta seuraavan elimen (Financial Stability Board, FSB), Kansainvälisen valuuttarahaston (International Monetary Fund, IMF) ja Kansainvälisen järjestelypankin (Bank for International Settlements, BIS) vahvistamat lähestymistavat.

24 artikla

Pysyvä valmius torjua järjestelmäriskit

1.   Pankkiviranomainen varmistaa, että sillä on erityinen ja jatkuva valmius torjua tehokkaasti 22 ja 23 artiklassa tarkoitettujen järjestelmäriskien toteutumista, erityisesti sellaisten laitosten osalta, jotka aiheuttavat järjestelmäriskin.

2.   Pankkiviranomainen toteuttaa sille tässä asetuksessa ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä annetut tehtävät sekä edistää johdonmukaisen ja yhteensovitetun kriisinhallinta- ja kriisinratkaisujärjestelmän toteutumista unionissa.

25 artikla

Tervehdyttämis- ja kriisinratkaisumenettelyt

1.   Pankkiviranomainen myötävaikuttaa ja osallistuu aktiivisesti tehokkaiden ja toimivien tervehdyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmien, kriisitilanteessa noudatettavien menettelyjen sekä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kehittämiseen ja yhteensovittamiseen minimoidakseen mahdollisista häiriöistä järjestelmään aiheutuvat vaikutukset.

2.   Pankkiviranomainen voi määritellä parhaita käytäntöjä, joilla pyritään helpottamaan vaikeuksissa olevia laitoksia ja erityisesti rajojen yli toimivia ryhmittymiä koskevaa kriisinratkaisua tavoilla, joilla vältetään vaikutusten leviäminen, samalla varmistaen, että käytössä on asianmukaisia välineitä, riittävät resurssit mukaan lukien, joiden avulla kyseisen laitoksen tai ryhmittymän kriisi voidaan ratkaista moitteettomasti, kustannustehokkaasti ja viipymättä.

3.   Pankkiviranomainen voi laatia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määriteltyjä teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja 10–15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

26 artikla

Talletusten vakuusjärjestelmien eurooppalainen järjestelmä

1.   Pankkiviranomainen myötävaikuttaa kansallisten talletusten vakuusjärjestelmien eurooppalaisen järjestelmän lujittamiseen toimimalla sille tässä asetuksessa annetun toimivallan nojalla sen varmistamiseksi, että direktiivi 94/19/EY pannaan asianmukaisesti täytäntöön siten, että tuossa direktiivissä säädetyllä tavalla voidaan varmistaa, että ne maksut, jotka kansalliset talletusten vakuusjärjestelmät vastaanottavat finanssilaitoksilta, myös niiltä finanssilaitoksilta, jotka ovat sijoittautuneet ja keräävät talletuksia unionin alueella mutta joiden päätoimipaikka on unionin ulkopuolella, turvaavat näiden järjestelmien riittävän rahoituksen, ja korkeatasoisen suojan turvaamiseksi kaikille tallettajille yhdenmukaisten puitteiden mukaisesti koko unionissa ilman, että puututaan keskinäisten vakuusjärjestelmien vakauttavaan asemaan suojan antamisessa, edellyttäen, että nämä järjestelmät ovat unionin lainsäädännön mukaisia.

2.   Talletusten vakuusjärjestelmiin sovelletaan pankkiviranomaisen valtuuksia hyväksyä ohjeita ja suosituksia koskevaa 16 artiklaa.

3.   Pankkiviranomainen voi laatia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määriteltyjä teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja 10–15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4.   Jäljempänä 81 artiklassa tarkoitetussa tämän asetuksen tarkistuksessa tarkastellaan erityisesti kansallisten talletusten vakuusjärjestelmien eurooppalaisen järjestelmän lähentymistä.

27 artikla

Pankkien kriisinratkaisu- ja rahoitusjärjestelyjen eurooppalainen järjestelmä

1.   Pankkiviranomainen edistää menetelmien kehittämistä vaikeuksissa olevien finanssilaitosten, erityisesti niiden, jotka voivat aiheuttaa järjestelmäriskin, kriisin ratkaisemiseksi tavoilla, joilla vältetään vaikutusten leviäminen ja joilla niiden toiminta voidaan lopettaa asianmukaisesti ja viipymättä, mihin sisältyvät tarvittaessa johdonmukaiset ja vahvat rahoitusjärjestelyt.

2.   Pankkiviranomainen myötävaikuttaa arviointiin, joka koskee sellaisen johdonmukaisten, vankkojen ja uskottavien rahoitusjärjestelyjen järjestelmän tarvetta, joka käsittää asianmukaisia rahoitusvälineitä ja on yhdistetty joukkoon yhteensovitettuja kansallisia kriisinhallintajärjestelmiä.

Pankkiviranomainen edistää työskentelyä, joka koskee tasapuolisiin toimintaedellytyksiin liittyviä kysymyksiä ja sellaisten finanssilaitoksia koskevien maksujärjestelmien kumulatiivisia vaikutuksia, joita voidaan ottaa käyttöön vastuun oikeudenmukaisen jakamisen varmistamiseksi ja kannustimien luomiseksi järjestelmäriskin hallitsemiseksi osana johdonmukaista ja uskottavaa kriisinratkaisukehystä.

Jäljempänä 81 artiklassa tarkoitetussa tämän asetuksen arvioinnissa tarkastellaan erityisesti pankkiviranomaisen aseman mahdollista vahvistamista kriisien ehkäisyn, hallinnan ja ratkaisun osalta ja tarvittaessa Euroopan kriisinratkaisurahaston perustamista.

28 artikla

Tehtävien ja vastuun siirto

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää tehtäviä ja vastuuta pankkiviranomaiselle tai muille toimivaltaisille viranomaisille tämän siirron vastaanottajan suostumuksella ja tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. Jäsenvaltiot voivat säätää vastuun siirtoa koskevia erityisjärjestelyjä, joita on noudatettava ennen kuin niiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät tällaisia siirtoa koskevia sopimuksia, ja ne voivat rajoittaa siirron laajuuden siihen, mikä on tarpeen rajojen yli toimivien finanssilaitosten tai -ryhmittymien tehokkaan valvonnan kannalta.

2.   Pankkiviranomainen rohkaisee ja helpottaa tehtävien ja vastuun siirtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä yksilöimällä tehtävät ja vastuut, jotka voidaan siirtää tai suorittaa yhdessä, sekä edistämällä parhaita toimintatapoja.

3.   Vastuun siirron on johdettava 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä säädetyn toimivallan uudelleenjakoon. Siirrettyyn vastuuseen liittyvä menettely, täytäntöönpano sekä hallinnollinen ja oikeudellinen valvonta määräytyy sen viranomaisen lain mukaan, jolle vastuu on siirretty.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava pankkiviranomaiselle siirtoa koskevista sopimuksista, jotka ne aikovat tehdä. Ne saavat panna sopimukset täytäntöön aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä, kun niistä on ilmoitettu pankkiviranomaiselle.

Pankkiviranomainen voi antaa suunnitellusta sopimuksesta lausunnon kuukauden kuluessa siitä, kun sille on ilmoitettu sopimuksesta.

Pankkiviranomainen julkistaa toimivaltaisten viranomaisten tekemät siirtoa koskevat sopimukset sopivalla tavalla varmistaakseen, että niistä ilmoitetaan asianmukaisesti kaikille asianomaisille osapuolille.

29 artikla

Yhteinen valvontakulttuuri

1.   Pankkiviranomainen osallistuu aktiivisesti yhteisen unionin valvontakulttuurin ja yhtenäisten valvontakäytäntöjen rakentamiseen sekä yhdenmukaisten menettelyjen ja yhtenäisten lähestymistapojen varmistamiseen koko unionissa. Pankkiviranomainen suorittaa ainakin seuraavat toimet:

a)

se antaa toimivaltaisille viranomaisille lausuntoja;

b)

se edistää tehokasta kahdenvälistä ja monenvälistä tietojen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä noudattaen sovellettavia luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia säännöksiä, jotka on annettu asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä;

c)

se osallistuu korkealuokkaisten ja yhdenmukaisten valvontastandardien kehittämiseen, raportointistandardit mukaan luettuina, sekä kansainvälisten tilinpäätösstandardien kehittämiseen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d)

se tarkastelee komission hyväksymien asianomaisten teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien sekä pankkiviranomaisen antamien ohjeiden ja suositusten soveltamista ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia; ja

e)

se laatii alakohtaisia ja monialaisia koulutusohjelmia, helpottaa henkilöstövaihtoa ja rohkaisee toimivaltaisia viranomaisia hyödyntämään paremmin väliaikaisia henkilöstösiirtoja ja muita välineitä.

2.   Pankkiviranomainen voi tarvittaessa kehittää uusia käytännön välineitä ja lähentämiskeinoja, joilla edistetään yhteisten lähestymistapojen ja käytäntöjen noudattamista valvonnassa.

30 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointi

1.   Pankkiviranomainen järjestää ja suorittaa säännöllisesti toimivaltaisten viranomaisten joidenkin tai kaikkien toimien vertaisarviointeja, jotta valvontatuloksista saataisiin entistä johdonmukaisempia. Tätä varten pankkiviranomainen kehittää menetelmiä, joiden avulla arvioinnin kohteena olevia viranomaisia voidaan arvioida ja verrata toisiinsa objektiivisesti. Vertaisarviointeja suoritettaessa on otettava huomioon kyseistä toimivaltaista viranomaista koskevat olemassa olevat tiedot ja arvioinnit.

2.   Vertaisarvioinnissa on arvioitava ainakin seuraavia seikkoja:

a)

toimivaltaisen viranomaisen resurssien ja hallinnointijärjestelyjen riittävyys ottaen erityisesti huomioon 10–15 artiklassa tarkoitettujen teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten tehokas soveltaminen ja kyky vastata markkinakehitykseen;

b)

unionin oikeuden soveltamisessa ja valvontakäytännössä saavutettu lähentyminen, joka käsittää myös 10–16 artiklan nojalla hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit, ohjeet ja suositukset, sekä se, missä määrin valvontakäytännöllä saavutetaan unionin oikeudessa asetetut tavoitteet;

c)

joidenkin toimivaltaisten viranomaisten kehittämät parhaat käytännöt, joita muiden toimivaltaisten viranomaisten mahdollisesti kannattaisi omaksua;

d)

unionin oikeuden täytäntöön panemiseksi hyväksyttyjen säännösten noudattamisen valvonnan tehokkuus ja yhtenäisyys, mukaan lukien hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat vastuussa siitä, että näitä säännöksiä ei ole noudatettu.

3.   Pankkiviranomainen voi antaa vertaisarvioinnin perusteella 16 artiklassa tarkoitettuja ohjeita ja suosituksia. Toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Pankkiviranomainen ottaa vertaisarvioinnin tulokset huomioon laatiessaan 10–15 artiklassa tarkoitettuja luonnoksia teknisiksi sääntely- tai täytäntöönpanostandardeiksi.

4.   Pankkiviranomainen asettaa vertaisarviointien perusteella määritettävät parhaat käytännöt yleisesti saataville. Vertaisarviointien kaikki muut tulokset voidaan julkaista vertaisarvioinnin kohteena olevan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella.

31 artikla

Yhteensovittamista koskeva tehtävä

Pankkiviranomainen huolehtii yleisestä toimivaltaisten viranomaisten välisestä yleisestä yhteensovittamisesta erityisesti silloin, kun epäsuotuisat muutokset voivat vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai finanssijärjestelmän vakauden unionissa.

Pankkiviranomainen edistää yhteensovitettua unionin toimintaa muun muassa

a)

helpottamalla toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa;

b)

määrittämällä sellaisten tietojen laajuuden, joiden olisi oltava kaikkien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla, ja varmistamalla mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa näiden tietojen luotettavuuden;

c)

toimimalla neuvoa-antavana sovittelijana toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan soveltamista;

d)

ilmoittamalla viipymättä EJRK:lle mahdollisista kriisitilanteista.

e)

toteuttamalla kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen toimivaltaisten viranomaisten toiminnan yhteensovittamista tilanteissa, joissa muutokset saattavat vaarantaa finanssimarkkinoiden toiminnan;

f)

kokoamalla keskitetysti tiedot, jotka liittyvät useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimintaa harjoittavien laitosten sääntelyn edellyttämään raportointiin ja jotka saadaan toimivaltaisilta viranomaisilta 21 ja 35 artiklan mukaisesti. Pankkiviranomainen jakaa nämä tiedot muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

32 artikla

Markkinakehityksen arvioiminen

1.   Pankkiviranomainen seuraa ja arvioi markkinakehitystä omalla vastuualueellaan ja tarvittaessa tiedottaa mikrotason vakavaraisuusvalvonnan keskeisistä kehityssuuntauksista, mahdollisista riskeistä ja haavoittuvuuksista Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) ja EJRK:lle sekä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Pankkiviranomainen sisällyttää arvioonsa taloudellisen analyysin markkinoista, joilla finanssilaitokset toimivat, ja arvion markkinoiden mahdollisten muutosten vaikutuksista näihin laitoksiin.

2.   Pankkiviranomainen aloittaa ja sovittaa yhteen yhteistyössä EJRK:n kanssa unionin laajuisia arviointeja finanssilaitosten kyvystä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä. Tätä varten se kehittää toimivaltaisten viranomaisten sovellettaviksi

a)

yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan talousskenaarioiden vaikutusta jonkin laitoksen taloudelliseen tilanteeseen;

b)

yhteisiä lähestymistapoja, joita noudattamalla ilmoitetaan tuloksista, jotka on saatu näistä finanssilaitosten kestokyvyn arvioinneista;

c)

yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan tiettyjen tuotteiden tai jakeluprosessien vaikutusta laitoksen taloudelliseen tilanteeseen, tallettajiin ja sijoittajiin sekä kuluttajille annettaviin tietoihin.

3.   Pankkiviranomainen antaa vähintään kerran vuodessa ja tarvittaessa useammin Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EJRK:lle arviointeja omalla vastuualueellaan esiintyvistä suuntauksista, mahdollisista riskeistä ja haavoittuvuuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 säädettyjä EJRK:n tehtäviä.

Pankkiviranomainen sisällyttää näihin arviointeihin keskeisten riskien ja haavoittuvuuksien luokittelun ja suosittaa tarvittaessa ennalta ehkäiseviä tai korjaavia toimia.

4.   Pankkiviranomainen varmistaa Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa tekemällään tiiviillä yhteistyöllä, että useita toimialoja koskevat muutokset, riskit ja haavoittuvuudet otetaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon.

33 artikla

Kansainväliset suhteet

1.   Pankkiviranomainen voi kehittää yhteyksiä ja tehdä hallinnollisia järjestelyjä valvontaviranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden hallintojen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten asianomaista toimivaltaa. Näistä järjestelyistä ei seuraa oikeudellisia velvoitteita unionille ja sen jäsenvaltioille, eivätkä ne estä jäsenvaltioita ja niiden toimivaltaisia viranomaisia tekemästä kahden- tai monenvälisiä järjestelyjä kolmansien maiden kanssa.

2.   Pankkiviranomainen osallistuu kolmansien maiden valvontajärjestelmien vastaavuutta koskevien päätösten valmisteluun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti.

3.   Pankkiviranomainen esittää 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa hallinnolliset järjestelyt, joista on sovittu kansainvälisten järjestöjen tai kolmansien maiden hallintojen kanssa ja sen, miten vastaavuutta koskevien päätösten valmisteluun on osallistuttu.

34 artikla

Muut tehtävät

1.   Pankkiviranomainen voi Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle lausuntoja kaikista vastuualueeseensa kuuluvista kysymyksistä.

2.   Kun on kyse sulautumisiin ja omistusosuuksien hankintaan liittyvistä toiminnan vakauden arvioinneista, jotka kuuluvat direktiivin 2006/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/44/EY, soveltamisalaan, ja jotka tuon direktiivin mukaan edellyttävät kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välistä kuulemista, pankkiviranomainen voi, jos jokin näistä toimivaltaisista viranomaisista sitä pyytää, antaa ja julkistaa lausunnon toiminnan vakauden arvioinnista, ei kuitenkaan direktiivin 2006/48/EY 19 a artiklan 1 kohdan e alakohdassa mainittujen perusteluiden osalta. Lausunto on annettava viipymättä ja joka tapauksessa ennen direktiivin 2006/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/44/EY, mukaisen arviointiajan päättymistä. Jäljempänä olevaa 35 artiklaa sovelletaan aloihin, joiden osalta pankkiviranomainen voi antaa lausunnon.

35 artikla

Tietojen kerääminen

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pankkiviranomaisen pyynnöstä toimitettava sille kaikki tiedot, joita se tarvitsee tässä asetuksessa sille osoitettujen tehtävien suorittamiseen, edellyttäen että niillä on laillinen pääsy asiaankuuluviin tietoihin ja että pyyntö on tarpeellinen kyseisen tehtävän luonteeseen nähden.

2.   Pankkiviranomainen voi myös pyytää, että tietoja toimitetaan säännöllisin väliajoin ja määritellyissä muodoissa. Tällaisissa pyynnöissä on mahdollisuuksien mukaan käytettävä yhteisiä raportointimalleja.

3.   Pankkiviranomainen voi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen asianmukaisesti perustellun pyynnön perusteella antaa kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta toimivaltainen viranomainen voi hoitaa tehtävänsä alakohtaisessa lainsäädännössä ja 70 artiklassa säädettyä salassapitovelvollisuutta noudattaen.

4.   Ennen kuin pankkiviranomainen pyytää tämän artiklan mukaisesti tietoja ja jotta voidaan välttää ilmoitusvelvoitteiden päällekkäisyys, sen on otettava huomioon Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n tuottamat ja jakamat asiaankuuluvat ja jo olemassa olevat tilastot.

5.   Jos tietoja ei ole saatavilla taikka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät anna niitä ajoissa saataville, pankkiviranomainen voi osoittaa asianmukaisesti perustellun pyynnön asianomaisen jäsenvaltion muille valvontaviranomaisille, valtionvarain hoidosta vastaavalle ministeriölle, jos tällä on käytettävissään vakavaraisuutta koskevia tietoja, kansalliselle keskuspankille tai tilastotoimistolle.

6.   Jos tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei ole ajoissa saatavilla 1 tai 5 kohdan mukaisesti, pankkiviranomainen voi osoittaa asianmukaisesti perustellun pyynnön suoraan asianomaisille finanssilaitoksille. Perustellussa pyynnössä on selitettävä, miksi näitä yksittäisiä finanssilaitoksia koskevat tiedot ovat tarpeen.

Pankkiviranomaisen on ilmoitettava tämän kohdan ja 5 kohdan mukaisesti tehdyistä pyynnöistä asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille.

Toimivaltaisten viranomaisten on pankkiviranomaisen pyynnöstä avustettava sitä tällaisten tietojen keräämisessä.

7.   Pankkiviranomainen voi käyttää tämän artiklan nojalla saamiaan luottamuksellisia tietoja ainoastaan tässä asetuksessa sille osoitettujen tehtävien suorittamiseen.

36 artikla

Suhde EJRK:aan

1.   Pankkiviranomainen tekee tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä EJRK:n kanssa.

2.   Pankkiviranomainen toimittaa EJRK:lle säännöllisesti ja oikea-aikaisesti tietoja, joita EJRK tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen. EJRK:n tehtäviensä suorittamiseen tarvitsemat tiedot, jotka eivät ole tiivistelmän tai koosteen muodossa, on toimitettava sille perustellusta pyynnöstä viipymättä asetuksen (EU) N:o 1092/2010 15 artiklan mukaisesti. Pankkiviranomainen ottaa yhteistyössä EJRK:n kanssa käyttöön asianmukaisia sisäisiä menettelyjä luottamuksellisten tietojen, erityisesti yksittäisiä finanssilaitoksia koskevien tietojen, siirtoa varten.

3.   Pankkiviranomainen varmistaa 4 ja 5 kohdan mukaisesti, että asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklassa tarkoitettujen EJRK:n varoitusten ja suositusten pohjalta toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet.

4.   Saadessaan EJRK:lta itselleen osoitetun varoituksen tai suosituksen pankkiviranomainen kutsuu hallintoneuvoston viipymättä koolle ja arvioi, miten kyseinen varoitus tai suositus vaikuttaa pankkiviranomaisen tehtävien suorittamiseen.

Pankkiviranomainen päättää asianmukaisella päätöksentekomenettelyllä, mitä sille tällä asetuksella myönnettyjen valtuuksien mukaisia toimia sen on toteutettava varoituksissa tai suosituksissa yksilöityjen kysymysten ratkaisemiseksi.

Jos pankkiviranomainen ei ryhdy suosituksen perusteella toimiin, sen on perusteltava EJRK:lle ja neuvostolle, minkä vuoksi se jättää toimet toteuttamatta.

5.   Saatuaan EJRK:lta toimivaltaiselle kansalliselle valvontaviranomaiselle osoitetun varoituksen tai suosituksen pankkiviranomainen käyttää tarvittaessa sille tällä asetuksella myönnettyjä valtuuksia varmistaakseen, että jatkotoimet toteutetaan ajoissa.

Jos viranomainen, jolle EJRK:n suositus on osoitettu, ei aio noudattaa sitä, sen on ilmoitettava hallintoneuvostolle, miksi se ei ryhdy toimiin, ja keskusteltava tätä koskevista perusteluistaan hallintoneuvoston kanssa.

Toimivaltaisen viranomaisen on otettava hallintoneuvoston näkemykset asianmukaisesti huomioon ilmoittaessaan asiasta neuvostolle ja EJRK:lle asetuksen (EU) N:o 1092/2010 17 artiklan mukaisesti.

6.   Suorittaessaan tässä asetuksessa säädettyjä tehtäviään pankkiviranomaisen on otettava EJRK:n varoitukset ja suositukset tarkoin huomioon.

37 artikla

Pankkialan osallisryhmä

1.   Perustetaan pankkialan osallisryhmä sidosryhmien kuulemisen helpottamiseksi pankkiviranomaisen tehtävien kannalta olennaisilla aloilla. Pankkialan osallisryhmää kuullaan sellaisten toimien johdosta, jotka toteutetaan teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja koskevien 10–15 artiklan mukaisesti sekä, siltä osin kuin ne eivät koske yksittäisiä finanssilaitoksia, ohjeita ja suosituksia koskevan 16 artiklan mukaisesti. Jos toimet on toteutettava kiireesti eikä kuuleminen ole mahdollista, pankkialan osallisryhmälle ilmoitetaan tästä mahdollisimman pian.

Pankkialan osallisryhmä kokoontuu vähintään neljä kertaa vuodessa.

2.   Pankkialan osallisryhmässä on 30 jäsentä, jotka edustavat tasasuhtaisesti unionissa toimivia luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä, niiden työntekijöiden edustajia sekä kuluttajia, pankkipalvelujen käyttäjiä sekä pienten ja keskisuurten yritysten edustajia. Jäsenistä vähintään viiden on oltava tiedeyhteisön johtavia riippumattomia edustajia. Jäsenistä kymmenen on oltava finanssilaitosten edustajia ja heistä kolmen osuus- ja säästöpankkien edustajia.

3.   Hallintoneuvosto nimittää pankkialan osallisryhmän jäsenet asianomaisten sidosryhmien ehdotusten perusteella. Tehdessään päätöstään hallintoneuvosto varmistaa mahdollisimman pitkälle, että sidosryhmien maantieteellinen ja sukupuoleen liittyvä jakauma ja edustus ovat koko unionin kannalta asianmukaiset.

4.   Pankkiviranomainen toimittaa kaikki tarvittavat tiedot, jollei 70 artiklassa tarkoitetusta salassapitovelvollisuudesta muuta johdu, ja varmistaa riittävien sihteeripalvelujen tarjoamisen pankkialan osallisryhmälle. Voittoa tavoittelemattomia järjestöjä edustaville pankkialan osallisryhmän jäsenille, toimialan edustajia lukuun ottamatta, maksetaan asianmukainen korvaus. Osallisryhmä voi perustaa teknisiä kysymyksiä käsitteleviä työryhmiä. Pankkialan osallisryhmän jäsenten toimikausi on kaksi ja puoli vuotta, jonka jälkeen järjestetään uusi valintamenettely.

Sama henkilö voi olla pankkialan osallisryhmän jäsenenä kaksi peräkkäistä toimikautta.

5.   Pankkialan osallisryhmä voi antaa pankkiviranomaiselle lausuntoja ja neuvoja mistä tahansa asiasta, joka liittyy erityisesti 10–16 artiklassa sekä 29, 30 ja 32 artiklassa säädettyihin pankkiviranomaisen tehtäviin.

6.   Pankkialan osallisryhmä hyväksyy työjärjestyksensä jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

7.   Pankkiviranomainen julkistaa pankkialan osallisryhmän lausunnot ja neuvot sekä sen kuulemisesta saadut tulokset.

38 artikla

Turvatoimet

1.   Pankkiviranomainen varmistaa, että 18 tai 19 artiklan nojalla tehdyt päätökset eivät millään tavalla vaikuta jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.

2.   Jos jäsenvaltio katsoo, että 19 artiklan 3 kohdan nojalla tehty päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, se voi ilmoittaa pankkiviranomaiselle ja komissiolle kahden viikon kuluessa siitä, kun pankkiviranomaisen päätöksestä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ettei kyseinen toimivaltainen viranomainen pane päätöstä täytäntöön.

Ilmoituksessaan jäsenvaltion on selkeästi ja nimenomaisesti selitettävä, minkä vuoksi ja millä tavoin päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen.

Siinä tapauksessa, että ilmoitus tehdään, pankkiviranomaisen päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Pankkiviranomaisen on kuukauden kuluessa jäsenvaltion ilmoituksesta ilmoitettava jäsenvaltiolle, aikooko pankkiviranomainen pitää päätöksensä voimassa, muuttaa sitä tai kumota sen. Jos päätös pidetään voimassa tai sitä muutetaan, pankkiviranomaisen on todettava, että päätös ei vaikuta finanssipoliittiseen vastuuseen.

Jos pankkiviranomainen pitää päätöksensä voimassa, neuvosto hyväksyy jossain istunnossaan, joka pidetään kahden kuukauden kuluessa pankkiviranomaisen neljännen alakohdan mukaisesta jäsenvaltiolle antamasta ilmoituksesta, annettujen äänten enemmistöllä päätöksen siitä, pidetäänkö pankkiviranomaisen päätös voimassa.

Jos neuvosto asiaa käsiteltyään ei tee viidennen alakohdan mukaista päätöstä pankkiviranomaisen päätöksen voimassa pitämisestä, pankkiviranomaisen päätös raukeaa.

3.   Jos jäsenvaltio katsoo, että 18 artiklan 3 kohdan nojalla tehty päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, se voi ilmoittaa pankkiviranomaiselle, komissiolle ja neuvostolle kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun pankkiviranomaisen päätöksestä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ettei kyseinen toimivaltainen viranomainen pane päätöstä täytäntöön.

Ilmoituksessaan jäsenvaltion on selkeästi ja nimenomaisesti selitettävä, minkä vuoksi ja millä tavoin päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen.

Siinä tapauksessa, että ilmoitus tehdään, pankkiviranomaisen päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Neuvosto kutsuu kymmenen työpäivän kuluessa istunnon koolle ja hyväksyy jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä päätöksen siitä, kumotaanko pankkiviranomaisen päätös.

Jos neuvosto asiaa käsiteltyään ei hyväksy neljännen alakohdan mukaisesti päätöstä pankkiviranomaisen päätöksen kumoamisesta, pankkiviranomaisen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttäminen päättyy.

4.   Jos neuvosto on 3 kohdan mukaisesti hyväksynyt päätöksen olla kumoamatta pankkiviranomaisen 18 artiklan 3 kohdan nojalla tekemää päätöstä ja asianomainen jäsenvaltio edelleen katsoo, että pankkiviranomaisen päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, kyseinen jäsenvaltio voi ilmoittaa asiasta komissiolle ja pankkiviranomaiselle ja pyytää neuvostoa käsittelemään asian uudelleen. Asianomaisen jäsenvaltion on selkeästi perusteltava, miksi se ei hyväksy neuvoston päätöstä.

Neljän viikon kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta neuvosto vahvistaa alkuperäisen päätöksensä tai hyväksyy uuden päätöksen 3 kohdan mukaisesti.

Neuvosto voi pidentää mainittua neljän viikon määräaikaa edelleen neljällä viikolla, jos tapauksen erityisolosuhteet sitä vaativat.

5.   Kaikenlainen tämän artiklan väärinkäyttö, erityisesti pankkiviranomaisen sellaisen päätöksen osalta, jolla ei ole merkittävää tai olennaista finanssipoliittista vaikutusta, kielletään sisämarkkinoille soveltumattomana.

39 artikla

Päätöksentekomenettelyt

1.   Ennen kuin pankkiviranomainen tekee tämän asetuksen mukaisia päätöksiä, se ilmoittaa sille, jolle kulloinenkin päätös on osoitettu, aikomuksestaan tehdä päätös ja asettaa määräajan, jonka kuluessa päätöksen kohde voi esittää näkemyksensä asiasta, ottaen tarkasti huomioon asian kiireellisyyden, monitahoisuuden ja mahdolliset seuraukset. Tämä koskee soveltuvin osin 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja suosituksia.

2.   Pankkiviranomaisen päätökset on perusteltava.

3.   Niille, joille pankkiviranomaisen päätökset on osoitettu, on ilmoitettava oikeussuojakeinoista, jotka ovat tämän asetuksen mukaan käytettävissä.

4.   Jos pankkiviranomainen on tehnyt 18 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisen päätöksen, se tarkastelee kyseistä päätöstä uudelleen sopivin väliajoin.

5.   Pankkiviranomaisen 17, 18 tai 19 artiklan nojalla tekemät päätökset julkistetaan, ja niissä ilmoitetaan kyseisen toimivaltaisen viranomaisen tai finanssilaitoksen nimi ja päätöksen pääasiallinen sisältö, paitsi jos julkistaminen olisi ristiriidassa finanssilaitosten perusteltujen, liikesalaisuuksien suojelemista koskevien etujen huomioon ottamisen kanssa tai jos se voisi vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka unionin koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden.

III LUKU

ORGANISAATIO

1 JAKSO

Hallintoneuvosto

40 artikla

Kokoonpano

1.   Hallintoneuvoston kokoonpano on seuraava:

a)

puheenjohtaja, joka ei osallistu äänestyksiin;

b)

kustakin jäsenvaltiosta sen kansallisen viranomaisen päällikkö, jonka toimivaltaan kuuluu finanssilaitosten valvonta kyseisessä jäsenvaltiossa ja jonka on osallistuttava hallintoneuvoston kokouksiin henkilökohtaisesti vähintään kaksi kertaa vuodessa;

c)

komission edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin;

d)

Euroopan keskuspankin edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin;

e)

EJRK:n edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin;

f)

kummankin muun Euroopan valvontaviranomaisen edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin.

2.   Hallintoneuvosto kutsuu pankkialan osallisryhmän kokouksiin säännöllisesti ja vähintään kaksi kertaa vuodessa.

3.   Kunkin toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on nimetä henkilöstöstään korkean tason varajäsen, joka voi toimia 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun hallintoneuvoston jäsenen sijaisena tämän ollessa estynyt osallistumasta kokoukseen.

4.   Jos 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu viranomainen ei ole keskuspankki, tuossa kohdassa tarkoitettu hallintoneuvoston jäsen voi päättää ottaa mukaansa jäsenvaltion keskuspankin edustajan, joka ei osallistu äänestyksiin.

5.   Niissä jäsenvaltioissa, joissa on useampi kuin yksi viranomainen, joka on vastuussa tämän asetuksen mukaisesta valvonnasta, nämä viranomaiset sopivat yhteisestä edustajasta. Jos hallintoneuvoston käsiteltävänä oleva asia ei kuulu sen kansallisen viranomaisen toimivaltaan, jota 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu jäsen edustaa, tämä jäsen voi kuitenkin ottaa mukaansa asianomaisen kansallisen viranomaisen edustajan, joka ei osallistu äänestyksiin.

6.   Kun toimitaan direktiivin 94/19/EY soveltamisalalla, 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitetun hallintoneuvoston jäsenen mukana voi tarvittaessa olla kyseisessä jäsenvaltiossa talletusten vakuusjärjestelmiä hoitavien elinten edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin.

7.   Hallintoneuvosto voi sallia tarkkailijoiden läsnäolon.

Toimitusjohtaja voi osallistua hallintoneuvoston kokouksiin ilman äänioikeutta.

41 artikla

Sisäiset komiteat ja lautakunnat

1.   Hallintoneuvosto voi perustaa sisäisiä komiteoita tai lautakuntia hallintoneuvostolle annettuja erityistehtäviä varten ja se voi siirtää tiettyjä selkeästi määriteltyjä tehtäviä ja päätöksiä sisäisille komiteoille tai lautakunnille, johtokunnalle tai puheenjohtajalle.

2.   Hallintoneuvosto kutsuu 19 artiklan soveltamiseksi koolle riippumattoman lautakunnan, joka koostuu hallintoneuvoston puheenjohtajasta ja kahdesta jäsenestä, jotka eivät edusta erimielisyyden osapuolina olevia toimivaltaisia viranomaisia ja joilla ei ole omaa etua valvottavanaan tai suoraa kytköstä kyseisiin toimivaltaisiin viranomaisiin, helpottamaan erimielisyyden puolueetonta ratkaisemista.

3.   Jollei 19 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, lautakunta esittää päätöksen hallintoneuvoston lopullisesti hyväksyttäväksi 44 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

4.   Hallintoneuvosto hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lautakunnan työjärjestyksen.

42 artikla

Riippumattomuus

Hallintoneuvoston puheenjohtaja ja äänivaltaiset jäsenet toimivat heille tässä asetuksessa annettuja tehtäviä suorittaessaan riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan koko unionin edun mukaisesti pyytämättä tai ottamatta ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan hallintoneuvoston jäseniin heidän suorittaessaan tehtäviään.

43 artikla

Tehtävät

1.   Hallintoneuvosto ohjaa pankkiviranomaisen työtä ja vastaa II luvussa tarkoitettujen päätösten tekemisestä.

2.   Hallintoneuvosto antaa II luvussa tarkoitetut lausunnot, suositukset ja neuvot sekä tekee kyseisessä luvussa tarkoitetut päätökset.

3.   Hallintoneuvosto nimittää puheenjohtajan.

4.   Hallintoneuvosto hyväksyy ennen kunkin vuoden syyskuun 30 päivää johtokunnan ehdotuksen perusteella pankkiviranomaisen seuraavan vuoden työohjelman ja antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

Työohjelman hyväksyminen ei vaikuta vuosittaiseen talousarviomenettelyyn, ja työohjelma julkistetaan.

5.   Hallintoneuvosto hyväksyy johtokunnan ehdotuksen perusteella sekä 53 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun kertomusluonnoksen pohjalta pankkiviranomaisen toimintaa, puheenjohtajan tehtävät mukaan lukien, koskevan vuosikertomuksen ja toimittaa sen kunakin vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. Kertomus julkistetaan.

6.   Hallintoneuvosto hyväksyy pankkiviranomaisen monivuotisen työohjelman ja antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

Monivuotisen työohjelman hyväksyminen ei vaikuta vuosittaiseen talousarviomenettelyyn, ja työohjelma julkistetaan.

7.   Hallintoneuvosto hyväksyy talousarvion 63 artiklan mukaisesti.

8.   Hallintoneuvostolla on puheenjohtajaan ja toimitusjohtajaan nähden kurinpidollinen toimivalta, ja se voi erottaa puheenjohtajan 48 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja toimitusjohtajan 51 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

44 artikla

Päätöksenteko

1.   Hallintoneuvoston päätökset tehdään sen jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, hallintoneuvosto tekee päätökset 10–16 artiklassa yksilöityjen säädösten sekä 9 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan ja VI luvun mukaisten toimenpiteiden ja päätösten osalta jäsentensä määräenemmistöllä, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklassa.

Kun 19 artiklan 3 kohdan mukaisten päätösten osalta on kyse konsolidointiryhmän valvojan päätöksestä, lautakunnan ehdottamaa päätöstä pidetään hyväksyttynä, jos se hyväksytään yksinkertaisella enemmistöllä, paitsi jos äänten määrävähemmistöä, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklassa, edustavat jäsenet hylkäävät päätöksen.

Kaikkien muiden 19 artiklan 3 kohdan mukaisten päätösten osalta lautakunnan ehdottama päätös hyväksytään hallintoneuvoston jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni.

2.   Puheenjohtaja kutsuu hallintoneuvoston koolle omasta aloitteestaan tai kolmasosan jäsenistä sitä pyytäessä ja johtaa hallintoneuvoston kokouksia.

3.   Hallintoneuvosto hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

4.   Työjärjestyksessä annetaan yksityiskohtaiset äänestyssäännöt ja tarvittaessa myös päätösvaltaisuutta koskevat säännöt. Äänioikeudettomat jäsenet ja tarkkailijat eivät, puheenjohtajaa ja toimitusjohtajaa lukuun ottamatta, saa osallistua hallintoneuvostossa käytäviin yksittäisiä finanssilaitoksia koskeviin keskusteluihin, jollei 75 artiklan 3 kohdassa tai 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä toisin säädetä.

2 JAKSO

Johtokunta

45 artikla

Kokoonpano

1.   Johtokuntaan kuuluvat puheenjohtaja ja kuusi muuta hallintoneuvoston äänivaltaisten jäsenten keskuudestaan valitsemaa hallintoneuvoston jäsentä.

Kullakin johtokunnan jäsenellä puheenjohtajaa lukuun ottamatta on varajäsen, joka voi toimia jäsenen sijaisena tämän ollessa estynyt osallistumasta kokoukseen.

Hallintoneuvoston valitsemien jäsenten toimikausi on kaksi ja puoli vuotta. Toimikautta voidaan jatkaa kerran. Johtokunnan kokoonpanon on oltava tasapuolinen ja oikeasuhteinen ja edustettava koko unionia. Toimikausien on oltava limittäisiä, ja niihin sovelletaan asianmukaista vuorottelujärjestelmää.

2.   Johtokunta tekee päätöksensä läsnä olevien jäsentensä enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni.

Toimitusjohtaja ja komission edustaja osallistuvat johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta.

Komission edustajalla on äänioikeus 63 artiklassa tarkoitetuissa asioissa.

Johtokunta hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

3.   Puheenjohtaja kutsuu johtokunnan koolle omasta aloitteestaan tai vähintään kolmasosan jäsenistä sitä pyytäessä ja johtaa johtokunnan kokouksia.

Johtokunta kokoontuu ennen kutakin hallintoneuvoston kokousta ja niin usein kuin johtokunta katsoo tarpeelliseksi. Johtokunta kokoontuu vähintään viisi kertaa vuodessa.

4.   Johtokunnan jäsenten apuna voi olla neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksestä muuta johdu. Äänioikeudettomat jäsenet eivät, toimitusjohtajaa lukuun ottamatta, saa osallistua johtokunnassa käytäviin yksittäisiä finanssilaitoksia koskeviin keskusteluihin.

46 artikla

Riippumattomuus

Johtokunnan jäsenet toimivat riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan koko unionin edun mukaisesti eivätkä pyydä tai ota ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet taikka elimet ja muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan johtokunnan jäseniin heidän hoitaessaan tehtäviään.

47 artikla

Tehtävät

1.   Johtokunta huolehtii siitä, että pankkiviranomainen toteuttaa toiminta-ajatuksensa ja suorittaa sille osoitetut tehtävät tämän asetuksen mukaisesti.

2.   Johtokunta antaa vuosittaista ja monivuotista työohjelmaa koskevat ehdotukset hallintoneuvoston hyväksyttäviksi.

3.   Johtokunta käyttää talousarviovaltaansa 63 ja 64 artiklan mukaisesti.

4.   Johtokunta hyväksyy pankkiviranomaisen henkilöstöpolitiikkaa koskevan suunnitelman sekä tarvittavat Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jäljempänä ”henkilöstösäännöt”, soveltamissäännöt 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

5.   Johtokunta hyväksyy 72 artiklan mukaisesti erityissäännökset, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua pankkiviranomaisen asiakirjoihin.

6.   Johtokunta tekee 53 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun vuosikertomusluonnoksen pohjalta ehdotuksen pankkiviranomaisen toimintaa, puheenjohtajan tehtävät mukaan lukien, koskevaksi vuosikertomukseksi hallintoneuvoston hyväksyttäväksi.

7.   Johtokunta hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

8.   Johtokunta nimittää ja erottaa valituslautakunnan jäsenet 58 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti.

3 JAKSO

Puheenjohtaja

48 artikla

Nimittäminen ja tehtävät

1.   Pankkiviranomaista edustaa puheenjohtaja, jonka on oltava kokopäivätoiminen riippumaton ammattihenkilö.

Puheenjohtaja vastaa hallintoneuvoston tehtävien valmistelusta ja johtaa hallintoneuvoston ja johtokunnan kokouksia.

2.   Hallintoneuvosto nimittää puheenjohtajan avoimen valintamenettelyn jälkeen ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja finanssimarkkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella.

Ennen kuin hallintoneuvoston valitsema ehdokas ottaa vastaan tehtävänsä ja enintään kuukauden kuluttua siitä, kun hallintoneuvosto on tehnyt valintansa, Euroopan parlamentti voi hallintoneuvoston valitsemaa ehdokasta kuultuaan vastustaa valitun henkilön nimitystä.

Hallintoneuvosto valitsee jäsenistään myös varahenkilön, joka hoitaa puheenjohtajan tehtäviä tämän poissa ollessa. Tätä varahenkilöä ei saa valita johtokunnan jäsenistä.

3.   Puheenjohtajan toimikausi on viisi vuotta, ja sitä voidaan jatkaa kerran.

4.   Hallintoneuvosto arvioi yhdeksän kuukauden kuluessa ennen puheenjohtajan viisivuotisen toimikauden päättymistä

a)

ensimmäisen toimikauden aikana saavutetut tulokset ja tavan, jolla ne on saavutettu;

b)

pankkiviranomaisen seuraavien vuosien tehtävät ja velvoitteet.

Hallintoneuvosto voi arvioinnin huomioon ottaen jatkaa puheenjohtajan toimikautta kerran, jos siihen saadaan Euroopan parlamentin vahvistus.

5.   Ainoastaan Euroopan parlamentti voi erottaa puheenjohtajan hallintoneuvoston päätöksen perusteella.

Puheenjohtaja ei voi estää hallintoneuvostoa keskustelemasta puheenjohtajaan liittyvistä kysymyksistä eikä erityisesti tarpeesta erottaa puheenjohtaja, eikä hän saa osallistua tällaista asiaa koskeviin neuvotteluihin.

49 artikla

Riippumattomuus

Puheenjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hallintoneuvoston asemaa puheenjohtajan tehtäviin nähden.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan puheenjohtajaan hänen hoitaessaan tehtäviään.

Jäljempänä 68 artiklassa tarkoitettujen henkilöstösääntöjen mukaisesti puheenjohtajan on toimikautensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.

50 artikla

Kertomus

1.   Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat kutsua puheenjohtajan tai hänen varahenkilönsä antamaan lausunnon kunnioittaen kuitenkin täysin hänen riippumattomuuttaan. Puheenjohtajan on aina pyydettäessä annettava lausunto Euroopan parlamentille ja vastattava sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

2.   Puheenjohtajan on annettava kirjallinen kertomus pankkiviranomaisen keskeisestä toiminnasta Euroopan parlamentille pyydettäessä ja vähintään 15 päivää ennen 1 kohdassa tarkoitetun lausunnon antamista.

3.   Kertomukseen on 11–18 artiklassa sekä 20 ja 33 artiklassa tarkoitettujen tietojen lisäksi sisällytettävä myös kaikki Euroopan parlamentin tapauskohtaisesti pyytämät asiaankuuluvat tiedot.

4 JAKSO

Toimitusjohtaja

51 artikla

Nimittäminen

1.   Pankkiviranomaista johtaa toimitusjohtaja, jonka on oltava kokopäivätoiminen riippumaton ammattihenkilö.

2.   Hallintoneuvosto nimittää toimitusjohtajan avoimen valintamenettelyn jälkeen ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja markkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella ja Euroopan parlamentin vahvistuksen jälkeen.

3.   Toimitusjohtajan toimikausi on viisi vuotta, ja sitä voidaan jatkaa kerran.

4.   Hallintoneuvosto arvioi yhdeksän kuukauden kuluessa ennen toimitusjohtajan viisivuotisen toimikauden päättymistä erityisesti seuraavia seikkoja:

a)

ensimmäisen toimikauden aikana saavutetut tulokset ja tavan, jolla ne on saavutettu;

b)

pankkiviranomaisen seuraavien vuosien tehtävät ja velvoitteet.

Hallintoneuvosto voi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin huomioon ottaen jatkaa toimitusjohtajan toimikautta kerran.

5.   Toimitusjohtaja voidaan erottaa ainoastaan hallintoneuvoston päätöksellä.

52 artikla

Riippumattomuus

Toimitusjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta johtokunnan ja hallintoneuvoston asemaa toimitusjohtajan tehtäviin nähden.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan toimitusjohtajaan hänen hoitaessaan tehtäviään.

Jäljempänä 68 artiklassa tarkoitettujen henkilöstösääntöjen mukaisesti toimitusjohtajan on toimikautensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.

53 artikla

Tehtävät

1.   Toimitusjohtaja vastaa pankkiviranomaisen johtamisesta ja valmistelee johtokunnassa käsiteltävät asiat.

2.   Toimitusjohtaja huolehtii pankkiviranomaisen vuosittaisen työohjelman toteuttamisesta hallintoneuvoston ohjaamana ja johtokunnan valvonnassa.

3.   Toimitusjohtaja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuina sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, varmistaakseen pankkiviranomaisen toiminnan tämän asetuksen mukaisesti.

4.   Toimitusjohtaja valmistelee 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun monivuotisen työohjelman.

5.   Toimitusjohtaja valmistelee joka vuosi viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman seuraavaksi vuodeksi.

6.   Toimitusjohtaja laatii pankkiviranomaisen alustavan talousarvioesityksen 63 artiklan mukaisesti ja huolehtii pankkiviranomaisen talousarvion toteuttamisesta 64 artiklan mukaisesti.

7.   Toimitusjohtaja laatii joka vuosi kertomusluonnoksen, jossa on pankkiviranomaisen sääntely- ja valvontatoimintaa koskeva osa sekä talous- ja hallintokysymyksiä koskeva osa.

8.   Toimitusjohtaja käyttää pankkiviranomaisen henkilöstön suhteen 68 artiklassa säädettyä toimivaltaa ja hoitaa henkilöstöasioita.

IV LUKU

EUROOPAN VALVONTAVIRANOMAISTEN YHTEISET ELIMET

1 JAKSO

Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea

54 artikla

Perustaminen

1.   Perustetaan Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea.

2.   Yhteiskomitea toimii foorumina, jolla pankkiviranomainen tekee säännöllistä ja tiivistä yhteistyötä ja varmistaa eri alojen välisen työn johdonmukaisuuden Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa erityisesti seuraavilla aloilla:

finanssiryhmittymät,

kirjanpito ja tilintarkastus,

mikrotason vakauden valvontaa koskevat analyysit, jotka koskevat eri toimialojen välisiä kehityssuuntia sekä finanssivakauden riskejä ja haavoittuvuuksia,

vähittäismarkkinoille tarkoitetut sijoitustuotteet,

rahanpesun vastaiset toimenpiteet, ja

tietojen vaihto EJRK:n kanssa sekä EJRK:n ja Euroopan valvontaviranomaisten välisen suhteen kehittäminen.

3.   Yhteiskomitealla on Euroopan valvontaviranomaisten henkilöstöstä peräisin oleva, sihteeristönä toimiva oma henkilöstö. Pankkiviranomainen osoittaa omalta osaltaan riittävät resurssit hallinto-, infrastruktuuri- ja toimintamenoihin.

4.   Jos finanssilaitoksen toiminta käsittää useampia aloja, yhteiskomitea ratkaisee erimielisyydet 56 artiklan mukaisesti.

55 artikla

Kokoonpano

1.   Yhteiskomitea koostuu Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajista ja tilanteen mukaan jonkin 57 artiklan nojalla perustetun alakomitean puheenjohtajasta.

2.   Toimitusjohtaja, komission edustaja ja EJRK kutsutaan yhteiskomitean sekä 57 artiklassa mainittujen alakomiteoiden kokouksiin tarkkailijoina.

3.   Yhteiskomitean puheenjohtaja nimitetään vuodeksi kerrallaan vuorotteluperiaatteella Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajista. Yhteiskomitean puheenjohtaja on samalla EJRK:n varapuheenjohtaja.

4.   Yhteiskomitea hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä. Työjärjestyksessä voidaan määrätä tarkemmin muut tahot, jotka osallistuvat yhteiskomitean kokouksiin.

Yhteiskomitea kokoontuu vähintään kerran kahdessa kuukaudessa.

56 artikla

Yhteiset kannat ja yhteiset säädökset

Pankkiviranomainen laatii tarpeen mukaan yhteisiä kantoja II luvussa määriteltyjen tehtäviensä mukaisesti ja erityisesti silloin, kun kyseessä on direktiivin 2002/87/EY täytäntöönpano, yhdessä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa.

Kun kyseessä ovat tämän asetuksen 10–15, 17, 18 tai 19 artiklan mukaiset säädökset, jotka liittyvät direktiivin 2002/87/EY ja minkä tahansa muun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, myös Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltaan kuuluvan unionin säädöksen soveltamiseen, pankkiviranomainen, Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) hyväksyvät nämä säädökset tarvittaessa samanaikaisesti.

57 artikla

Alakomiteat

1.   Edellä olevan 56 artiklan soveltamiseksi yhteiskomiteaan perustetaan finanssiryhmittymiä käsittelevä alakomitea.

2.   Alakomitea muodostuu 55 artiklan 1 kohdassa mainituista henkilöistä ja yhdestä kunkin jäsenvaltion asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen kulloiseenkin henkilöstöön kuuluvasta korkean tason edustajasta.

3.   Alakomitea valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan, joka on myös yhteiskomitean jäsen.

4.   Yhteiskomitea voi perustaa myös muita alakomiteoita.

2 JAKSO

Valituslautakunta

58 artikla

Kokoonpano ja toiminta

1.   Valituslautakunta on Euroopan valvontaviranomaisten yhteinen elin.

2.   Valituslautakunnassa on kuusi jäsentä ja kuusi varajäsentä, joiden on oltava arvostettuja henkilöitä, jotka ovat osoittaneet omaavansa asianmukaiset tiedot ja ammatillisen kokemuksen, mukaan lukien valvontatehtäviin liittyvän kokemuksen pankki-, vakuutus-, lisäeläke-, arvopaperimarkkina- ja muista finanssipalveluista riittävän korkealta tasolta, mutta he eivät saa olla pankkiviranomaisen toiminnassa mukana olevien toimivaltaisten viranomaisten tai sen toimintaan osallistuvien muiden kansallisten laitosten tai unionin toimielinten kulloiseenkin henkilöstöön kuuluvia. Valituslautakunnalla on oltava riittävästi lainopillista asiantuntemusta, jotta se voi antaa lainopillisia asiantuntijaneuvoja pankkiviranomaisen toimivallan käytön lainmukaisuudesta.

Valituslautakunta nimeää puheenjohtajansa.

3.   Pankkiviranomaisen johtokunta nimittää hallintoneuvostoa kuultuaan kaksi valituslautakunnan jäsentä ja kaksi varajäsentä hakijoiden luettelosta, jota komissio on ehdottanut Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella.

Muut jäsenet nimitetään asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti.

4.   Valituslautakunnan jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Toimikautta voidaan jatkaa kerran.

5.   Valituslautakunnan jäsen, jonka pankkiviranomaisen johtokunta on nimittänyt, voidaan vapauttaa tehtävistään toimikautensa aikana ainoastaan, jos hänen on todettu syyllistyneen vakavaan väärinkäytökseen, ja johtokunta tekee päätöksen vapauttamisesta hallintoneuvostoa kuultuaan.

6.   Valituslautakunta tekee päätöksensä enemmistöllä, jonka muodostavat vähintään neljä sen kuudesta jäsenestä. Kun valituksen kohteena oleva päätös kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan, vähintään yhden pankkiviranomaisen valituslautakuntaan nimittämistä kahdesta jäsenestä on kuuluttava tähän päätöksen edellyttämään enemmistöön.

7.   Valituslautakunnan puheenjohtaja kutsuu valituslautakunnan koolle tarpeen mukaan.

8.   Euroopan valvontaviranomaiset huolehtivat riittävän käytännön tuen ja sihteeripalvelujen antamisesta valituslautakunnalle yhteiskomitean välityksellä.

59 artikla

Riippumattomuus ja puolueettomuus

1.   Valituslautakunnan jäsenet ovat riippumattomia päätöksenteossaan. Heitä eivät sido mitkään ohjeet. He eivät saa hoitaa muita tehtäviä, jotka liittyvät pankkiviranomaiseen taikka sen johtokuntaan tai hallintoneuvostoon.

2.   Valituslautakunnan jäsen ei saa osallistua valitusmenettelyyn, jos asia koskee hänen omaa etuaan, jos hän on aikaisemmin edustanut jotakin menettelyn osapuolta tai jos hän on osallistunut sen päätöksen tekemiseen, jota valitus koskee.

3.   Jos valituslautakunnan jäsen jostain 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta tai muusta syystä katsoo, ettei jokin toinen valituslautakunnan jäsen saisi osallistua valitusmenettelyyn, hänen on ilmoitettava asiasta valituslautakunnalle.

4.   Valitusmenettelyn osapuoli voi vastustaa valituslautakunnan jäsenen osallistumista asian käsittelyyn jollakin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla perusteella tai jos jäsenellä epäillään olevan ennakkokäsitys asiasta.

Vastustamisen perusteena ei voi olla jäsenen kansalaisuus, eikä vastustamista tutkita, jos valitusmenettelyn osapuoli on vastustamisperusteen olemassaolon tietäen jo toteuttanut muun valitusmenettelyä koskevan toimenpiteen kuin valituslautakunnan kokoonpanon vastustamisen.

5.   Valituslautakunta päättää ilman asianomaista jäsentä, miten 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on meneteltävä.

Valituslautakuntaan otetaan kyseisen jäsenen tilalle tämän ratkaisun tekoa varten hänen varajäsenensä. Jos myös varajäsen on esteellinen, puheenjohtaja nimeää sijaisen muista varajäsenistä.

6.   Valituslautakunnan jäsenet sitoutuvat toimimaan riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti.

Tätä varten heidän on tehtävä sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan ilmoitus, jossa he joko mainitsevat, että heidän riippumattomuuttaan mahdollisesti heikentäviä etunäkökohtia ei ole, tai mainitsevat sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat, joiden voitaisiin katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan.

Nämä ilmoitukset annetaan vuosittain kirjallisesti, ja ne julkistetaan.

V LUKU

OIKEUSSUOJAKEINOT

60 artikla

Muutoksenhaku

1.   Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka toimivaltainen viranomainen voi hakea muutosta 17, 18 ja 19 artiklassa tarkoitettuun pankkiviranomaisen päätökseen tai mihin tahansa muuhun pankkiviranomaisen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin säädösten mukaisesti tekemään päätökseen, joka on osoitettu heille tai joka koskee heitä suoraan ja erikseen, vaikka se olisi osoitettu muulle henkilölle.

2.   Valitus ja sen perusteet on toimitettava pankkiviranomaiselle kirjallisesti kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi asianomaiselle, tai jos tällaista tiedoksiantoa ei ole suoritettu, siitä päivästä, jona pankkiviranomainen on julkaissut päätöksen.

Valituslautakunta ratkaisee asian kahden kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyllä valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.

Valituslautakunta voi kuitenkin keskeyttää riitautetun päätöksen täytäntöönpanon, jos se katsoo olosuhteiden edellyttävän sitä.

4.   Jos valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, valituslautakunta tutkii, onko se perusteltu. Se kehottaa valitusmenettelyn osapuolia esittämään tietyssä määräajassa huomautuksensa omien tiedoksiantojensa tai muiden valitusmenettelyn osapuolten ilmoitusten johdosta. Valitusmenettelyn osapuolilla on oikeus esittää näkemyksensä suullisesti.

5.   Valituslautakunta voi vahvistaa pankkiviranomaisen toimivaltaisen elimen tekemän päätöksen tai siirtää asian pankkiviranomaisen toimivaltaisen elimen käsiteltäväksi. Valituslautakunnan tekemä päätös sitoo tuota elintä, jonka on muutettava kyseistä asiaa koskevaa päätöstään.

6.   Valituslautakunta hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

7.   Valituslautakunnan päätökset on perusteltava, ja pankkiviranomainen julkistaa ne.

61 artikla

Asian saattaminen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi

1.   Valituslautakunnan tai, jos oikeutta hakea muutosta valituslautakunnalta ei ole, pankkiviranomaisen tekemästä päätöksestä voi nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltio, unionin toimielin taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi hakea pankkiviranomaisen päätöksiin muutosta Euroopan unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukaisesti.

3.   Jos pankkiviranomaisella on velvoite toimia ja se laiminlyö päätöksen tekemisen, laiminlyöntiä koskeva kanne voidaan nostaa Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 265 artiklan mukaisesti.

4.   Pankkiviranomaisen on toteutettava toimenpiteet, joita Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano edellyttää.

VI LUKU

VARAINHOITOA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

62 artikla

Pankkiviranomaisen talousarvio

1.   Pankkiviranomaisen, joka on Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002, jäljempänä ”varainhoitoasetus” (40), 185 artiklassa tarkoitettu unionin elin, tulot muodostuvat erityisesti seuraavista tai niiden yhdistelmistä:

a)

finanssilaitosten valvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten pakolliset maksuosuudet, jotka suoritetaan siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdassa määrättyyn äänten painotukseen perustuvan mallin mukaisesti. Tätä artiklaa sovellettaessa siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdan soveltamista jatketaan siinä 31 päiväksi lokakuuta 2014 vahvistetun määräpäivän jälkeen;

b)

Euroopan unionin yleiseen talousarvioon (pääluokka ”Komissio”) otettu unionin avustus;

c)

pankkiviranomaiselle asianomaisissa unionin säädöksissä tarkemmin säädetyissä tapauksissa suoritettavat maksut.

2.   Pankkiviranomaisen menoihin kuuluvat vähintään henkilöstö-, palkka-, hallinto-, infrastruktuuri-, ammattikoulutus- ja toimintamenot.

3.   Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

4.   Pankkiviranomaisen kaikista tuloista ja menoista laaditaan kalenterivuotta vastaavaa varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan pankkiviranomaisen talousarvioon.

63 artikla

Talousarvion laatiminen

1.   Toimitusjohtaja laatii vuosittain 15 päivään helmikuuta mennessä ennakkoarvioluonnoksen seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista sekä toimittaa sen ja siihen liitetyn henkilöstötaulukon johtokunnalle ja hallintoneuvostolle. Hallintoneuvosto hyväksyy vuosittain toimitusjohtajan laatiman ja johtokunnan hyväksymän alustavan luonnoksen perusteella ennakkoarvion pankkiviranomaisen seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista. Hallintoneuvosto toimittaa tämän ennakkoarvion, joka sisältää alustavan henkilöstötaulukon, komissiolle 31 päivään maaliskuuta mennessä. Ennen ennakkoarvion hyväksymistä johtokunnan on hyväksyttävä toimitusjohtajan laatima luonnos.

2.   Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä yhdessä ”budjettivallan käyttäjä”, Euroopan unionin talousarviota koskevan esityksen kanssa.

3.   Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää arviot, joita se pitää henkilöstötaulukon ja yleisestä talousarviosta suoritettavan avustuksen määrän osalta välttämättöminä, Euroopan unionin talousarviota koskevaan esitykseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 313 ja 314 artiklan mukaisesti.

4.   Budjettivallan käyttäjä vahvistaa pankkiviranomaisen henkilöstötaulukon. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy pankkiviranomaisen avustusta koskevat määrärahat.

5.   Hallintoneuvosto vahvistaa pankkiviranomaisen talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa tätä vastaavasti.

6.   Johtokunta ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle viipymättä aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoittamiseen, ja erityisesti aikomuksestaan toteuttaa kiinteistöihin liittyviä hankkeita, kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta. Se ilmoittaa asiasta komissiolle. Jos jompikumpi budjettivallan käyttäjistä aikoo antaa lausunnon, se ilmoittaa pankkiviranomaiselle tästä aikomuksestaan kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut tiedon hankkeesta. Jos se ei tee tällaista ilmoitusta, pankkiviranomainen voi käynnistää suunnitellun hankkeen.

7.   Pankkiviranomaisen ensimmäisenä toimintavuonna, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta 2011, unionin pankkiviranomaiselle myöntämä rahoitus edellyttää budjettivallan käyttäjän sopimusta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen 47 kohdan mukaisesti.

64 artikla

Talousarvion toteutus ja valvonta

1.   Toimitusjohtaja toimii tulojen ja menojen hyväksyjänä ja toteuttaa pankkiviranomaisen talousarvion.

2.   Pankkiviranomaisen tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivään mennessä. Pankkiviranomaisen tilinpitäjä toimittaa selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta myös hallintoneuvoston jäsenille, Euroopan parlamentille ja neuvostolle seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä.

Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja erillisvirastojen alustavat tilinpäätökset varainhoitoasetuksen 128 artiklan mukaisesti.

3.   Saatuaan pankkiviranomaisen alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut varainhoitoasetuksen 129 artiklan mukaisesti, toimitusjohtaja vahvistaa pankkiviranomaisen lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen johtokunnalle lausuntoa varten.

4.   Johtokunta antaa lausunnon pankkiviranomaisen lopullisesta tilinpäätöksestä.

5.   Toimitusjohtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja johtokunnan lausunnon hallintoneuvoston jäsenille, Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilitarkastustuomioistuimelle 1 päivään heinäkuuta mennessä varainhoitovuoden päättymisen jälkeen.

6.   Lopullinen tilinpäätös julkaistaan.

7.   Toimitusjohtaja toimittaa 30 päivään syyskuuta mennessä tilintarkastustuomioistuimelle vastineensa sen huomautuksiin. Hän toimittaa jäljennöksen vastineesta myös johtokunnalle ja komissiolle.

8.   Toimitusjohtaja toimittaa varainhoitoasetuksen 146 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä kaikki tiedot, jotka tarvitaan kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteettomaksi toteuttamiseksi.

9.   Ennen vuoden N + 2 toukokuun 15 päivää Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta pankkiviranomaiselle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta, siihen sisältyvine Euroopan unionin yleisestä talousarviosta ja toimivaltaisilta viranomaisilta peräisin olevine tuloineen.

65 artikla

Varainhoitoa koskevat säännöt

Johtokunta hyväksyy pankkiviranomaiseen sovellettavat varainhoitoa koskevat säännöt komissiota kuultuaan. Säännöt saavat poiketa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19 päivänä marraskuuta 2002 annetusta komission asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002 (41) ainoastaan, jos se on välttämätöntä pankkiviranomaisen toiminnasta johtuvien erityisvaatimusten vuoksi ja komissio antaa tähän suostumuksen etukäteen.

66 artikla

Petostentorjunta

1.   Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi pankkiviranomaiseen sovelletaan rajoituksetta asetusta (EY) N:o 1073/1999 (42).

2.   Pankkiviranomainen liittyy toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista ja antaa välittömästi asianmukaiset määräykset, jotka koskevat kaikkia pankkiviranomaisen henkilöstöön kuuluvia.

3.   Rahoituspäätöksissä ja niistä johtuvissa täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai asiakirjoissa on määrättävä nimenomaisesti, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä tarkastuksia paikan päällä pankkiviranomaisen suorittamien varojen edunsaajien ja näiden varojen jakamisesta vastaavan henkilöstön luona.

VII LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

67 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyä Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa (N:o 7) sovelletaan pankkiviranomaiseen ja sen henkilöstöön.

68 artikla

Henkilöstö

1.   Pankkiviranomaisen henkilöstöön, myös sen toimitusjohtajaan ja puheenjohtajaan, sovelletaan henkilöstösääntöjä, muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja ja unionin toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.

2.   Johtokunta hyväksyy yhteisymmärryksessä komission kanssa tarvittavat soveltamissäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan säännösten mukaisesti.

3.   Pankkiviranomainen käyttää henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka henkilöstösääntöjen mukaan kuuluvat nimittävälle viranomaiselle ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaan työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle.

4.   Johtokunta antaa säännökset, joilla mahdollistetaan kansallisten asiantuntijoiden määräaikainen siirto jäsenvaltioista pankkiviranomaisen palvelukseen.

69 artikla

Pankkiviranomaisen vastuu

1.   Jos kyseessä on sopimukseen perustumaton vastuu, pankkiviranomaisen on jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti korvattava itsensä tai henkilöstönsä tehtäviensä yhteydessä aiheuttamat vahingot. Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista tällaisten vahinkojen korvaamiseen liittyvät riita-asiat.

2.   Pankkiviranomaisen henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaista taloudellista ja kurinpidollista vastuuta pankkiviranomaista kohtaan säännellään pankkiviranomaisen henkilöstöön sovellettavissa asiaa koskevissa määräyksissä.

70 artikla

Salassapitovelvollisuus

1.   Hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsenten, toimitusjohtajan ja pankkiviranomaisen henkilöstöön kuuluvien, mukaan lukien jäsenvaltioiden pankkiviranomaisen määräaikaiseen palvelukseen siirtämät virkamiehet, sekä kaikkien muiden pankkiviranomaisen tehtäviä suorittavien sopimussuhteisten henkilöiden on noudatettava salassapitovelvollisuutta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 339 artiklan ja asiaankuuluvassa unionin lainsäädännössä olevien asiaa koskevien säännösten mukaisesti vielä tehtäviensä päättymisen jälkeenkin.

Heihin sovelletaan henkilöstösääntöjen 16 artiklaa.

Henkilöstösääntöjen mukaisesti henkilöstön on palvelussuhteensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet ja muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan pankkiviranomaisen henkilöstöön kuuluviin.

2.   Luottamuksellisia tietoja, jotka 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt saavat tehtäviään suorittaessaan, ei saa luovuttaa kenellekään henkilölle eikä millekään viranomaiselle muutoin kuin sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, josta yksittäisiä finanssilaitoksia ei voida tunnistaa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta rikosoikeuden soveltamisalaan kuuluvien tapausten käsittelyyn.

Edellä olevan 1 kohdan ja tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen velvoite ei myöskään estä pankkiviranomaista ja kansallisia valvontaviranomaisia käyttämästä näitä tietoja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten täytäntöönpanon valvonnassa eikä varsinkaan päätösten tekemistä koskevissa oikeudellisissa menettelyissä.

3.   Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät estä pankkiviranomaista vaihtamasta tietoja kansallisten valvontaviranomaisten kanssa tämän asetuksen ja finanssilaitoksiin sovellettavan muun unionin lainsäädännön mukaisesti.

Näitä tietoja koskee 1 ja 2 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus. Pankkiviranomainen hyväksyy työjärjestyksessään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt.

4.   Pankkiviranomainen soveltaa komission sisäisten menettelysääntöjen muuttamisesta 29 päivänä marraskuuta 2001 tehtyä komission päätöstä 2001/844/EY, EHTY, Euratom (43).

71 artikla

Tietosuoja

Tämän asetuksen soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioilla direktiivin 95/46/EY mukaisesti olevia henkilötietojen käsittelyä koskevia velvoitteita eikä asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisia henkilötietojen käsittelyä liittyviä velvoitteita, joita pankkiviranomaisella on tehtäviään suorittaessaan.

72 artikla

Asiakirjoihin tutustuminen

1.   Pankkiviranomaisen hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001.

2.   Johtokunta hyväksyy asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat käytännön järjestelyt viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2011.

3.   Pankkiviranomaisen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla tekemistä päätöksistä voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklassa määrätyin edellytyksin tai niistä voidaan sen jälkeen, kun valituslautakunnalta on ensin haettu muutosta, tarvittaessa nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa määrätyin edellytyksin.

73 artikla

Kielijärjestelyt

1.   Pankkiviranomaiseen sovelletaan Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annettua neuvoston asetusta N:o 1 (44).

2.   Johtokunta päättää pankkiviranomaisen sisäisistä kielijärjestelyistä.

3.   Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii pankkiviranomaisen toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista.

74 artikla

Toimipaikkaa koskeva sopimus

Sijaintijäsenvaltion pankkiviranomaiselle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat järjestelyt sekä pankkiviranomaisen toimitusjohtajaan, johtokunnan jäseniin, henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä sijaintijäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan pankkiviranomaisen ja sijaintijäsenvaltion välisessä toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa, joka tehdään sen jälkeen kun johtokunta on sen hyväksynyt.

Sijaintijäsenvaltion on varmistettava pankkiviranomaisen asianmukaiselle toiminnalle parhaat mahdolliset olosuhteet, mukaan lukien monikieliset ja eurooppalaisesti suuntautuneet koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset kulkuyhteydet.

75 artikla

Kolmansien maiden osallistuminen

1.   Kolmannet maat voivat osallistua pankkiviranomaisen toimintaan, jos ne ovat tehneet unionin kanssa sopimuksia, joiden perusteella ne ovat hyväksyneet unionin lainsäädännön 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla pankkiviranomaisen vastuualueilla ja soveltavat sitä.

2.   Pankkiviranomainen voi tehdä yhteistyötä 1 kohdassa tarkoitettujen maiden kanssa, jotka soveltavat 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla pankkiviranomaisen vastuualueilla vastaavaksi tunnustettua lainsäädäntöä siten kuin unionin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 216 artiklan mukaisesti tekemissä kansainvälisissä sopimuksissa on määrätty.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen sopimusten määräysten mukaisesti luodaan järjestelyjä, joissa määritellään 1 kohdassa tarkoitettujen maiden osalta erityisesti pankkiviranomaisen toimintaan osallistumisen luonne ja laajuus sekä osallistumista koskevat menettelysäännöt, mukaan lukien rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat määräykset. Niiden edustaja voi toimia tarkkailijana hallintoneuvostossa, mutta niiden on varmistettava, etteivät nämä maat osallistu yksittäisiä finanssilaitoksia koskeviin keskusteluihin, paitsi jos asia koskee suoraan niiden etua.

VIII LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

76 artikla

Valmistelutoimet

1.   Tämän asetuksen tultua voimaan ja ennen pankkiviranomaisen perustamista Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea toimii läheisessä yhteistyössä komission kanssa valmisteltaessa Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean korvaamista pankkiviranomaisella.

2.   Kun pankkiviranomainen on perustettu, komissio vastaa pankkiviranomaisen hallinnollisesta perustamisesta ja alkuvaiheen hallinnollisesta toiminnasta, kunnes pankkiviranomainen on nimittänyt toimitusjohtajan.

Tätä varten ja siihen asti, kun hallintoneuvoston 51 artiklan mukaisesti nimittämä toimitusjohtaja ryhtyy hoitamaan tehtäviään, komissio voi väliaikaisesti nimittää virkamiehen hoitamaan toimitusjohtajan tehtäviä. Tämä jakso saa kestää vain sen ajan, joka on tarpeen pankkiviranomaisen toimitusjohtajan nimittämiseksi.

Väliaikaisesti tehtäviään hoitava toimitusjohtaja voi antaa luvan johtokunnan hyväksymiin pankkiviranomaisen talousarviomäärärahoista suoritettaviin maksuihin ja tehdä sopimuksia, myös henkilöstöä koskevia sopimuksia sen jälkeen, kun pankkiviranomaisen henkilöstötaulukko on hyväksytty.

3.   Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät rajoita hallintoneuvoston ja johtokunnan toimivaltaa.

4.   Pankkiviranomaista pidetään Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean oikeudellisena seuraajana. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean kaikki varat ja vastuut sekä kaikki vireillä olevat toimet siirtyvät viimeistään pankkiviranomaisen perustamispäivänä ilman eri toimenpiteitä pankkiviranomaiselle. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on laadittava lopullinen tilinpäätös varallisuudestaan ja vastuistaan tuona siirtopäivänä. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea ja komissio tarkastavat ja hyväksyvät tämän tilinpäätöksen.

77 artikla

Henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset

1.   Poiketen siitä, mitä 68 artiklassa säädetään, kaikki Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean tai sen sihteeristön tekemät ja 1 päivänä tammikuuta 2011 voimassa olevat työsopimukset ja lähetettyjä työntekijöitä koskevat sopimukset pysyvät voimassa niiden viimeiseen voimassaolopäivään asti. Niitä ei voi jatkaa.

2.   Kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille sopimussuhteessa oleville henkilöstöön kuuluville tarjotaan mahdollisuus tehdä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukainen väliaikaisen toimihenkilön työsopimus pankkiviranomaisen henkilöstötaulukossa vahvistettujen eri palkkaluokkien mukaisesti.

Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen järjestää tämän asetuksen voimaantulon jälkeen sisäisen valintamenettelyn, joka rajoitetaan koskemaan henkilöstöä, jolla on työsopimus Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean tai sen sihteeristön kanssa ja jonka tarkoituksena on tarkistaa palvelukseen otettavien pätevyys, tehokkuus ja luotettavuus. Sisäisessä valintamenettelyssä on otettava huomioon kaikki taidot ja kokemus, joita henkilö on osoittanut tehtäviensä hoidossa ennen työsuhteeseen ottamistaan.

3.   Valituille ehdokkaille tarjotaan suoritettavien tehtävien tyypistä ja tasosta riippuen väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta, jonka kesto vastaa vähintään aiemmin tehdyn työsopimuksen jäljellä olevaa kestoa.

4.   Asianomaista kansallista lainsäädäntöä, joka koskee työsopimuksia ja muita asiaan liittyviä välineitä, sovelletaan edelleen henkilöstön jäseniin, joilla on aiemmin tehty työsopimus mutta jotka päättävät olla hakematta väliaikaisen toimihenkilön paikkaa tai joille ei tarjota tällaista paikkaa koskevaa sopimusta 2 kohdan mukaisesti.

78 artikla

Kansalliset säännökset

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimet tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi.

79 artikla

Muutokset

Muutetaan päätös N:o 716/2009/EY siten, että Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea poistetaan tuon päätöksen liitteessä olevassa B jaksossa olevasta tuensaajien luettelosta.

80 artikla

Kumoaminen

Kumotaan Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean perustamisesta tehty komission päätös 2009/78/EY 1 päivästä tammikuuta 2011 lukien.

81 artikla

Arviointi

1.   Komissio julkaisee viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2014 ja tämän jälkeen kolmen vuoden välein yleiskertomuksen pankkiviranomaisen toiminnan ja tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen tuloksena saaduista kokemuksista. Kertomuksessa arvioidaan muun muassa seuraavaa:

a)

toimivaltaisten viranomaisten valvontakäytännöissä saavutettu lähentyminen,

i)

toimivaltaisten viranomaisten toiminnallisessa riippumattomuudessa ja yritysten hyvää hallintotapaa vastaavissa standardeissa saavutettu lähentyminen;

ii)

pankkiviranomaisen puolueettomuus, objektiivisuus ja riippumattomuus;

b)

valvontakollegioiden toiminta;

c)

kriisien ehkäisyyn, hallintaan ja ratkaisuun liittyvillä aloilla, myös unionin rahoitusjärjestelyissä saavutettu lähentyminen;

d)

pankkiviranomaisen tehtävä järjestelmäriskin osalta;

e)

38 artiklassa säädetyn suojalausekkeen soveltaminen;

f)

19 artiklassa tarkoitetun sitovan sovittelun soveltaminen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa arvioidaan myös seuraavaa:

a)

onko tarkoituksenmukaista jatkaa pankkialan, vakuutus- ja lisäeläkealan sekä arvopaperi- ja finanssimarkkinoiden erillistä valvontaa;

b)

onko tarkoituksenmukaista toteuttaa vakavaraisuuden valvontaa ja valvoa liiketoiminnan harjoittamista erikseen vai saman valvontaviranomaisen kautta;

c)

onko syytä yksinkertaistaa ja lujittaa EFVJ:n rakennetta, jotta voidaan lisätä johdonmukaisuutta makro- ja mikrotason välillä sekä Euroopan valvontaviranomaisten kesken;

d)

onko EFVJ:n kehitys sopusoinnussa maailmanlaajuisen kehityksen kanssa;

e)

onko EFVJ:ssä riittävästi monimuotoisuutta ja huippuosaamista;

f)

onko julkistamisvelvoitteesta huolehdittu riittävää vastuullisuutta ja avoimuutta noudattaen;

g)

onko pankkiviranomaisella riittävät resurssit tehtäviensä suorittamiseksi;

h)

onko pankkiviranomaisen kotipaikka tarkoituksenmukainen vai onko tarkoituksenmukaista siirtää Euroopan valvontaviranomaiset samaan kotipaikkaan niiden välisen yhteensovittamisen tehostamiseksi.

3.   Komissio laatii yleiseurooppalaisten laitosten tai infrastruktuurien suoran valvonnan osalta ja ottaen huomioon markkinakehityksen vuosittain kertomuksen siitä, onko pankkiviranomaiselle syytä antaa muita valvontatehtäviä tällä alalla.

4.   Kertomus ja siihen mahdollisesti liittyvät ehdotukset toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

82 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2011 lukuun ottamatta 76 artiklaa ja 77 artiklan 1 ja 2 kohtaa, joita sovelletaan sen voimaantulopäivästä alkaen.

Pankkiviranomainen perustetaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 24 päivänä marraskuuta 2010.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

O. CHASTEL


(1)  EUVL C 13, 20.1.2010, s. 1.

(2)  Lausunto, annettu 22. tammikuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 22. syyskuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 17. marraskuuta 2010.

(4)  EYVL C 40, 7.2.2001, s. 453.

(5)  EUVL C 25 E, 29.1.2004, s. 394.

(6)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 392.

(7)  EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 26.

(8)  EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 48.

(9)  EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 214.

(10)  EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 292.

(11)  Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(12)  EUVL L 25, 29.1.2009, s. 23.

(13)  EUVL L 25, 29.1.2009, s. 28.

(14)  EUVL L 25, 29.1.2009, s. 18.

(15)  Kok. 2006, s. I-03711, 44 kohta.

(16)  EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.

(17)  EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.

(18)  EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5.

(19)  EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1.

(20)  EYVL L 330, 5.12.1998, s. 1.

(21)  EUVL L 345, 8.12.2006, s. 1.

(22)  EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7.

(23)  EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.

(24)  EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16.

(25)  EUVL L 319, 5.12.2007, s. 1.

(26)  EYVL L 84, 26.3.1997, s. 22.

(27)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/44/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, neuvoston direktiivin 92/49/ETY sekä direktiivien 2002/83/EY, 2004/39/EY, 2005/68/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta rahoitusalalla tapahtuvaan omistusosuuksien hankintaan ja lisäämiseen sovellettavien toiminnan vakauden arviointia koskevien menettelysääntöjen ja periaatteiden osalta (EUVL L 247, 21.9.2007, s. 1).

(28)  EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164.

(29)  EYVL L 318, 27.11.1998, s. 8.

(30)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(31)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

(32)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

(33)  EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.

(34)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(35)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(36)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(37)  EUVL L 253, 25.9.2009, s. 8.

(38)  Katso tämän virallisen lehden sivu 48.

(39)  Katso tämän virallisen lehden sivu 84.

(40)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(41)  EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.

(42)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

(43)  EYVL L 317, 3.12.2001, s. 1.

(44)  EYVL 17, 6.10.1958, s. 385.


15.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 331/48


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1094/2010,

annettu 24 päivänä marraskuuta 2010,

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Vuosien 2007 ja 2008 finanssikriisi on osoittanut finanssivalvonnassa olevan merkittäviä puutteita, joita on paljastunut sekä yksittäistapauksissa että koko finanssijärjestelmässä. Kansalliselle pohjalle luodut valvontamallit ovat jääneet jälkeen finanssipalvelujen kansainvälistymisestä sekä todellisuudesta nykypäivän yhdentyneillä ja yhteenliittyneillä eurooppalaisilla finanssimarkkinoilla, joilla monet finanssilaitokset harjoittavat toimintaansa yli rajojen. Kriisi on paljastanut puutteita kansallisten valvontaviranomaisten välisessä yhteistyössä, yhteensovittamisessa ja siinä, miten yhdenmukaisesti nämä viranomaiset soveltavat unionin oikeutta samoin kuin niiden välisessä luottamuksessa.

(2)

Euroopan parlamentti on ennen finanssikriisiä ja sen aikana esittänyt siirtymistä yhtenäisempään eurooppalaiseen valvontaan aidosti tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi kaikille toimijoille unionin tasolla, mikä vastaisi paremmin unionin finanssimarkkinoiden lisääntyvän yhdentymisen vaatimuksia (13 päivänä huhtikuuta 2000 annettu päätöslauselma komission tiedonannosta rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttamisesta: toimintasuunnitelma (4), 21 päivänä marraskuuta 2002 annettu päätöslauselma toiminnan vakauden valvontaa koskevista äännöistä unionissa (5), 11 päivänä heinäkuuta 2007 annettu päätöslauselma rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta (6), 23 päivänä syyskuuta 2008 annettu päätöslauselma suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista (7) ja 9 päivänä lokakuuta 2008 annettu päätöslauselma ja siihen liitetyt suositukset komissiolle Lamfalussy-prosessin jatkotoimista: tuleva valvontarakenne (8) sekä 22 päivänä huhtikuuta 2009 vahvistettu kanta muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (SOLVENSSI II) (9) ja 23 päivänä huhtikuuta 2009 vahvistettu kanta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottoluokituslaitoksista (10)).

(3)

Marraskuussa 2008 komissio valtuutti Jacques de Larosièren johtaman korkean tason asiantuntijaryhmän antamaan suosituksia Euroopan valvontajärjestelyjen vahvistamisesta kansalaisten suojan parantamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi rahoitusjärjestelmään. Loppuraportissaan, jonka korkean tason asiantuntijaryhmä julkaisi 25 päivänä helmikuuta 2009, jäljempänä ”de Larosièren raportti”, se suositteli, että valvontakehystä olisi vahvistettava, jotta finanssikriisien riski vähenisi ja jotta tällaiset kriisit eivät olisi tulevaisuudessa yhtä vakavia. Se suositteli uudistuksia unionin finanssialan valvontarakenteeseen. Ryhmä katsoi myös olevan tarpeen perustaa Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, johon kuuluisi kolme Euroopan valvontaviranomaista, yksi pankkialaa, yksi arvopaperialaa ja yksi vakuutus- ja lisäeläkealaa varten, ja suositteli Euroopan järjestelmäriskineuvoston perustamista. Raportissa esitettiin uudistuksia, joita asiantuntijat pitävät tarpeellisina ja joiden toteutus olisi aloitettava välittömästi.

(4)

Komissio ilmoitti 4 päivänä maaliskuuta 2009 antamassaan tiedonannossa ”Elvytys Euroopassa” ehdottavansa lainsäädäntöä, jolla luotaisiin Euroopan finanssivalvonnan järjestelmä ja Euroopan järjestelmäriskikomitea. Se käsitteli tarkemmin tällaisen uuden valvontakehyksen mahdollista rakennetta 27 päivänä toukokuuta 2009 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan finanssivalvonta”, joka on samansuuntainen de Larosièren raportin kanssa.

(5)

Eurooppa-neuvosto vahvisti 19 päivänä kesäkuuta 2009 antamissaan päätelmissä, että olisi perustettava Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, joka käsittäisi kolme uutta Euroopan valvontaviranomaista. Järjestelmällä olisi pyrittävä parantamaan kansallisen valvonnan laatua ja yhdenmukaisuutta, tehostamaan rajojen yli toimivien ryhmittymien valvontaa ja laatimaan eurooppalainen ohjekirja, jota sovellettaisiin sisämarkkinoilla kaikkiin finanssilaitoksiin. Eurooppa-neuvosto tähdensi, että Euroopan valvontaviranomaisilla olisi myös oltava valtuudet valvoa luottoluokituslaitoksia, ja kehotti komissiota laatimaan konkreettisia ehdotuksia siitä, miten Euroopan finanssivalvojien järjestelmä voisi toimia vahvana tekijänä kriisitilanteissa. Samalla se painotti, että Euroopan valvontaviranomaisten päätökset eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.

(6)

Finanssi- ja talouskriisi ovat luoneet todellisia ja vakavia riskejä, jotka kohdistuvat finanssijärjestelmän vakauteen ja sisämarkkinoiden toimintaan. Finanssijärjestelmän vakauden ja luotettavuuden palauttaminen ja ylläpitäminen ovat ehdoton edellytys sille, että luottamus ja yhtenäisyys säilyvät sisämarkkinoilla, jolloin mahdollisuudet täysin yhdentyneiden ja toimivien sisämarkkinoiden luomiseen finanssipalvelujen alalla säilyvät ja paranevat. Syvemmät ja yhdentyneemmät finanssimarkkinat tarjoavat lisäksi paremmat mahdollisuudet rahoituksen saamiseen ja riskien hajauttamiseen ja parantavat siten osaltaan talouksien kykyä kestää häiriöitä.

(7)

Unioni ei voi enää hyödyntää pidemmälle Euroopan valvontaviranomaisten komiteoita nykyisessä muodossaan. Unioni ei voi jäädä tilanteeseen, jossa ei ole käytettävissä mekanismia, jolla voitaisiin varmistaa, että kansalliset valvontaviranomaiset tekevät parhaat mahdolliset valvontapäätökset rajojen yli toimivien finanssilaitosten osalta; jossa kansallisten valvontaviranomaisten välillä ei ole riittävästi yhteistyötä tai tietojenvaihtoa; jossa kansallisten viranomaisten yhteiset toimet edellyttävät mutkikkaita järjestelyjä, joissa on otettava huomioon monenkirjavat sääntely- ja valvontavaatimukset, ja jossa kansalliset ratkaisut ovat useimmiten ainoa käypä vaihtoehto, jolla voidaan reagoida ongelmiin unionin tasolla, ja jossa samasta säädöstekstistä on olemassa erilaisia tulkintoja. Euroopan finanssivalvontajärjestelmä, jäljempänä ”EFVJ”, olisi suunniteltava sellaiseksi, että nämä puutteet voidaan poistaa ja saada aikaan järjestelmä, joka vastaa tavoitetta luoda unioniin vakaat ja yhtenäiset finanssipalvelujen markkinat ja jolla kansalliset valvontaviranomaiset yhdistetään vahvaksi unionin verkostoksi.

(8)

EFVJ:n olisi oltava kansallisten ja unionin valvontaviranomaisten muodostama yhdentynyt verkosto, jossa päivittäinen valvonta jää kansalliselle tasolle. Muina tavoitteina olisi oltava pidemmälle menevä yhdenmukaistaminen sekä finanssilaitoksia ja -markkinoita koskevien sääntöjen yhtenäinen soveltaminen koko unionissa. Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ”vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen”, lisäksi olisi perustettava Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) sekä Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea, jäljempänä ”yhteiskomitea”. Euroopan järjestelmäriskikomitean, jäljempänä ”EJRK”, olisi oltava osa EFVJ:ää tässä asetuksessa ja … … päivänä …kuuta … annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 (11) säädettyjä tehtäviä varten.

(9)

Euroopan valvontaviranomaisten olisi korvattava komission päätöksellä 2009/78/EY (12) perustettu Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea, komission päätöksellä 2009/79/EY (13) perustettu Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea ja komission päätöksellä 2009/77/EY (14) perustettu Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea, ja niiden olisi otettava hoitaakseen näiden komiteoiden kaikki tehtävät ja saatava niille kuuluva toimivalta, tarvittaessa mukaan lukien meneillään olevan työskentelyn ja hankkeiden jatkaminen. Kunkin Euroopan valvontaviranomaisen toimiala olisi määritettävä selvästi. Euroopan valvontaviranomaisten olisi oltava vastuussa Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Vastuun liittyessä monialaisiin kysymyksiin, jotka on hoidettu yhteensovitetusti yhteiskomiteassa, Euroopan valvontaviranomaisen olisi vastattava yhteiskomitean välityksellä tällaisesta yhteensovittamisesta.

(10)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi pyrittävä toiminnallaan parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa, erityisesti turvaamalla korkeatasoisen, tehokkaan ja yhdenmukaisen sääntelyn ja valvonnan ottamalla huomioon kaikkien jäsenvaltioiden erilaiset edut sekä finanssilaitosten erilaisen luonteen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi suojeltava yleisiä arvoja, joita ovat muun muassa finanssijärjestelmän vakaus, markkinoiden ja finanssituotteiden avoimuus sekä vakuutuksenottajien, eläkejärjestelmien jäsenten ja edunsaajien suojaaminen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi myös torjuttava toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttöä ja taattava tasapuoliset toimintaedellytykset sekä lujitettava valvonnan kansainvälistä yhteensovittamista kokonaistalouden, muun muassa finanssilaitosten ja muiden sidosryhmien sekä kuluttajien ja työntekijöiden eduksi. Lisäksi sen tehtäviin olisi kuuluttava valvontakäytäntöjen lähentymisen edistäminen ja unionin toimielimien neuvonta vakuutusten, jälleenvakuutusten ja lisäeläkkeiden tarjoamisen sääntelyyn ja valvontaan liittyvissä asioissa sekä vastaavat yritysten hyvään hallintotapaan sekä tilintarkastukseen ja tilinpäätökseen liittyvään raportointiin liittyvät kysymykset. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle olisi myös annettava tietty vastuu nykyisistä ja uusista finanssialan toimista.

(11)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi myös voitava asettaa väliaikainen kielto tai rajoitus tietyille finanssialan toimille, jotka vaarantavat finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai koko finanssijärjestelmän taikka sen osan vakauden unionissa, tässä asetuksessa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määritellyissä tapauksissa ja niissä vahvistetuin edellytyksin. Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista pyydetään asettamaan tällainen väliaikainen kielto kriisitilanteessa, sen olisi toimittava niin tämän asetuksen mukaisesti ja tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin. Jos tiettyjen finanssitoimien väliaikaisella kieltämisellä tai rajoittamisella on eri toimialoille ulottuva vaikutus, alakohtaisessa lainsäädännössä olisi säädettävä, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on tarvittaessa neuvoteltava ja sovitettava toimensa yhteen Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa.

(12)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi otettava asiaankuuluvasti huomioon toimintansa vaikutukset kilpailuun ja innovointiin sisämarkkinoilla, unionin maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn, taloudelliseen osallisuuteen sekä unionin uuteen työllisyyttä ja kasvua edistävään strategiaan.

(13)

Jotta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voisi täyttää tavoitteensa, sen olisi oltava oikeushenkilö ja sillä olisi oltava hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus.

(14)

Järjestelmäriski olisi kansainvälisten elinten suorittaman työskentelyn perusteella määriteltävä finanssijärjestelmän vakavaksi häiriöksi, jolla saattaa olla huomattavia kielteisiä vaikutuksia sisämarkkinoihin ja reaalitalouteen. Kaikentyyppiset finanssialan välittäjät, markkinat ja infrastruktuurit voivat olla jossain määrin tärkeitä järjestelmän kannalta.

(15)

Rajat ylittäviin riskeihin sisältyvät kaikki talouden epätasapainosta tai rahoitushäiriöistä koko unionissa tai sen osissa aiheutuvat riskit, jotka voivat vaikuttaa huomattavan kielteisesti kahden tai useamman jäsenvaltion taloudellisten toimijoiden välisiin liiketoimiin, sisämarkkinoiden toimintaan tai unionin tai jonkin sen jäsenvaltion julkiseen talouteen.

(16)

Unionin tuomioistuin on todennut asiassa C-217/04, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt kuningaskunta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, 2 päivänä toukokuuta 2006 antamassaan tuomiossa (15), että ”mikään EY 95 artiklan [nykyinen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla] sanamuodossa ei oikeuta päättelemään, että yhteisön lainsäätäjän tämän määräyksen perusteella toteuttamien toimenpiteiden adressaatteina voi olla vain jäsenvaltio. Yhteisön lainsäätäjän suorittaman arvioinnin perusteella voi osoittautua välttämättömäksi perustaa yhteisön elin, jonka tehtävänä on myötävaikuttaa yhdenmukaistamisprosessiin tilanteissa, joissa tähän määräykseen perustuvien toimien yhtenäisen täytäntöönpanon ja soveltamisen helpottamiseksi on asianmukaista toteuttaa oheis- ja kehystoimenpiteitä.” Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tarkoitus ja tehtävät – toimivaltaisten kansallisten valvontaviranomaisten avustaminen unionin sääntöjen yhdenmukaisessa tulkinnassa ja soveltamisessa sekä finanssimarkkinoiden yhdentymiseen tarvittavan finanssivakauden edistäminen – liittyvät läheisesti finanssipalvelujen sisämarkkinoita koskeviin unionin säännöstön tavoitteisiin. Sen vuoksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen olisi perustettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla.

(17)

Seuraavissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä on säädetty jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävät, joihin kuuluu viranomaisten yhteistyö toistensa ja komission kanssa: vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) 25 päivänä marraskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY (16) lukuun ottamatta sen IV osastoa, vakuutusedustuksesta 9 päivänä joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/92/EY (17), ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/41/EY (18), finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY (19), sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusten poistamisesta jälleenvakuutuksen ja edelleenvakuutuksen osalta 25 päivänä helmikuuta 1964 annettu neuvoston direktiivi 64/225/ETY (20), muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annettu neuvoston direktiivi 73/239/ETY (21), muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annettu neuvoston direktiivi 73/240/ETY (22), muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 73/239/ETY muuttamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1976 annettu neuvoston direktiivi 76/580/ETY (23), yhteisön rinnakkaisvakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 30 päivänä toukokuuta 1978 annettu neuvoston direktiivi 78/473/ETY (24), muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun ensimmäisen direktiivin 73/239/ETY muuttamisesta erityisesti matkailijoille annetun avun osalta10 päivänä joulukuuta 1984 annettu neuvoston direktiivi 84/641/ETY (25), oikeusturvavakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 22 päivänä kesäkuuta 1987 annettu neuvoston direktiivi 87/344/ETY (26), muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä 22 päivänä kesäkuuta 1988 annettu neuvoston direktiivi 88/357/ETY (27), muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) 92/49/ETY (28), vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvonnasta 27 päivänä lokakuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/78/EY (29), vakuutusyritysten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/17/EY (30), henkivakuutuksesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY (31) ja jälleenvakuutuksesta 16 päivänä marraskuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/68/EY (32). Lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten osalta ei vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminta kuitenkaan saisi vaikuttaa kansallisen sosiaali- ja työlainsäädännön soveltamiseen.

(18)

Voimassa olevaan unionin lainsäädäntöön, jolla säännellään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä, kuuluvat myös rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (33) ja kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä 23 päivänä syyskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY (34) asiaan kuuluvat osat.

(19)

On suotavaa, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen myötävaikuttaa kansallisten vakuutustakuujärjestelmien sellaisen eurooppalaisen verkoston tarpeellisuuden arvioimiseen, jolla on asianmukainen rahoitus ja joka on riittäväsi yhdenmukaistettu.

(20)

Lissabonin sopimuksen tehneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyn, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklasta annetun julistuksen N:o 39 mukaisesti Teknisten sääntelystandardien laatiminen vaatii erityisesti finanssipalvelualaa koskevaa teknistä asiantuntija-apua. On tarpeen sallia vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen antaa tällaista asiantuntemusta, mukaan lukien sellaisten standardien tai standardien osien kohdalta, jotka eivät perustu sellaiseen luonnokseen tekniseksi standardiksi, jonka vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on itse laatinut.

(21)

On tarpeen ottaa käyttöön tehokas väline yhdenmukaisten teknisten sääntelystandardien laatimiseksi finanssipalvelujen alalla, jotta varmistetaan muun muassa yhden ainoan ohjekirjan avulla tasapuoliset toimintaedellytykset ja riittävä vakuutuksenottajien, eläkejärjestelmien jäsenten ja muiden edunsaajien suoja koko unionissa. Koska vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on elin, jolla on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, on tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia unionin oikeudessa määritellyillä aloilla luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ei liity menettelytapavalintoja.

(22)

Komission olisi hyväksyttävä nämä luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi säädösvallan siirron nojalla annettavilla delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta standardeilla olisi sitovia oikeusvaikutuksia. Niitä olisi muutettava vain hyvin rajoitetuissa ja poikkeuksellisissa tilanteissa, koska vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on toimija, joka on tiiviissä yhteydessä finanssimarkkinoihin ja tuntee parhaiten niiden päivittäisen toiminnan. Luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi muutettaisiin, jos ne eivät ole unionin oikeuden mukaisia, niissä ei noudateta suhteellisuusperiaatetta tai ne ovat ristiriidassa finanssipalvelujen sisämarkkinoiden perusperiaatteiden kanssa sellaisina kuin nämä periaatteet ilmenevät finanssipalveluja koskevasta unionin säännöstöstä. Komissio ei saisi muuttaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valmistelemien teknisiä sääntelystandardeja koskevien luonnosten sisältöä ilman, että se sovittaa toimensa ennalta yhteen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa. Sen varmistamiseksi, että standardit hyväksytään sujuvasti ja nopeasti, olisi asetettava määräaika, jonka kuluessa komission on tehtävä teknisten sääntelystandardien hyväksymistä koskeva päätöksensä.

(23)

Kun otetaan huomioon vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tekninen asiantuntemus aloilla, joilla teknisiä sääntelystandardeja olisi laadittava, olisi huomattava, että komissio on ilmoittanut aikovansa käyttää yleensä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sille toimittamia teknisten sääntelystandardien luonnoksia pohjana hyväksyessään niitä vastaavia säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä. Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei kuitenkaan toimita luonnosta tekniseksi sääntelystandardiksi asiaan kuuluvassa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyssä säädöksessä asetetuissa määräajoissa, olisi varmistettava, että delegoinnilla tavoiteltuun tulokseen päästän ja että päätöksentekomenettelyn tehokkuus säilytetään. Sen vuoksi komissiolla olisi tällaisissa tapauksissa oltava valta hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja, vaikka vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei ole toimittanut luonnosta.

(24)

Komissiolle olisi myös siirrettävä valta hyväksyä teknisiä täytäntöönpanostandardeja täytäntöönpanosäädöksin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti.

(25)

Aloilla, jotka eivät kuulu teknisten sääntely- tai täytäntöönpanostandardien soveltamisalaan, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella olisi oltava toimivalta antaa unionin oikeuden soveltamista koskevia ohjeita ja suosituksia. Avoimuuden varmistamiseksi ja kansallisten valvontaviranomaisten kannustamiseksi noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi voitava julkistaa perusteet, joiden nojalla katsotaan, että valvontaviranomaiset ovat jättäneet soveltamatta näitä ohjeita ja suosituksia.

(26)

Sen varmistaminen, että unionin oikeutta sovelletaan kaikilta osin asianmukaisesti, on keskeinen edellytys finanssimarkkinoiden eheydelle, avoimuudelle, tehokkuudelle ja moitteettomalle toiminnalle, finanssijärjestelmän vakaudelle sekä finanssilaitosten tasapuolisille kilpailuolosuhteille unionissa. Sen vuoksi olisi luotava mekanismi, jota vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi käyttää tapauksissa, joissa unionin oikeuden soveltaminen on laiminlyöty tai sitä on sovellettu virheellisesti siten, että tämä voidaan katsoa unionin oikeuden rikkomiseksi. Mekanismia olisi sovellettava aloilla, joilla unionin oikeudessa asetetaan selviä ja ehdottomia velvoitteita.

(27)

Jotta tapauksiin, joissa unionin oikeutta ei ole sovellettu asianmukaisesti tai kaikilta osin, voitaisiin reagoida oikeasuhteisesti, niihin olisi sovellettava kolmivaiheista mekanismia. Ensiksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella olisi oltava toimivalta tutkia tapausta, jossa kansallisten viranomaisten väitetään soveltaneen valvontakäytännössään unionin oikeudessa asetettuja velvoitteita epäasianmukaisella tai riittämättömällä tavalla, ja antaa sen jälkeen suositus. Toiseksi, jos toimivaltainen kansallinen viranomainen ei noudata suositusta, komissiolla olisi oltava toimivalta antaa virallinen lausunto, jossa se ottaa huomioon vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen suosituksen ja jossa vaaditaan toimivaltaista viranomaista toteuttamaan tarvittavat toimet, joilla varmistetaan unionin oikeuden noudattaminen.

(28)

Kolmanneksi, jotta voitaisiin ratkaista poikkeukselliset tilanteet, joissa asianomainen toimivaltainen viranomainen jättää itsepintaisesti toimet toteuttamatta, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle olisi annettava valtuudet tehdä viimeisenä keinona päätöksiä, jotka osoitetaan yksittäisille finanssilaitoksille. Tämä toimivalta olisi rajoitettava poikkeuksellisiin tilanteisiin, joissa toimivaltainen viranomainen ei noudata sille osoitettua virallista lausuntoa ja joissa unionin oikeus on suoraan sovellettavissa finanssilaitoksiin voimassa olevien tai tulevien unionin asetusten nojalla.

(29)

Vakavat uhat, jotka kohdistuvat finanssimarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja eheyteen tai finanssijärjestelmän vakauteen unionissa, vaativat unionin tasolla nopeaa ja yhtenäistä toimintaa. Sen vuoksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella olisi oltava mahdollisuus vaatia kansallisia valvontaviranomaisia toteuttamaan erityistoimia kriisitilanteen korjaamiseksi. Valtuus määritellä kriisitilanne määrittämiseksi olisi annettava neuvostolle tilanteessa, jossa minkä tahansa Euroopan valvontaviranomainen, komissio tai EJRK on sitä pyytänyt.

(30)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella olisi oltava mahdollisuus vaatia kansallisia valvontaviranomaisia toteuttamaan erityistoimia kriisitilanteen korjaamiseksi. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tältä osin toteuttamat toimet eivät saisi vaikuttaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaisiin komission valtuuksiin aloittaa tuon valvontaviranomaisen jäsenvaltiota vastaan rikkomusmenettelyjä sen johdosta, että tämä ei ole toteuttanut tällaista tointa, eikä komission oikeuteen pyytää tällaisissa olosuhteissa tilapäisiä toimenpiteitä Euroopan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen mukaisesti. Se ei myöskään saisi vaikuttaa mihinkään vastuuseen, joka kyseiselle jäsenvaltiolle voi aiheutua Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, jos sen valvontaviranomaiset eivät toteuta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen edellyttämää tointa.

(31)

Sen varmistamiseksi, että valvonta on tehokasta ja toimivaa ja että eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kannat otetaan tasapuolisesti huomioon, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella olisi oltava mahdollisuus ratkaista sitovasti kyseisten toimivaltaisten viranomaisten väliset erimielisyydet rajat ylittävissä tilanteissa, valvontakollegioissa ilmenevät erimielisyydet mukaan luettuina. Olisi säädettävä sovitteluvaiheesta, jonka aikana toimivaltaiset viranomaiset voivat päästää keskinäiseen sopimukseen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimivaltaan olisi kuuluttava sellaisten erimielisyyksien ratkaiseminen, jotka koskevat jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toimeen liittyvää menettelyä, toimen sisältöä tai toimien laiminlyöntiä tässä asetuksessa tarkoitetuissa oikeudellisesti sitovissa unionin säädöksissä tarkemmin esitetyissä tapauksissa. Tällaisessa tilanteessa yhden asianomaisista valvontaviranomaisista olisi voitava antaa asia vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen käsiteltäväksi, ja tämän olisi toimittava tämän asetuksen mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle olisi annettava valtuudet edellyttää asianomaisilta toimivaltaisilta viranomaisilta erityistoimia tai toimista pidättymistä asian ratkaisemiseksi ja unionin oikeuden noudattamisen varmistamiseksi kyseisiä toimivaltaisia viranomaisia sitovasti. Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata sille osoitettua sovintopäätöstä, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella olisi oltava toimivalta tehdä suoraan finanssilaitoksille osoitettuja päätöksiä sellaisilla unionin oikeuden aloilla, jotka ovat niihin suoraan sovellettavissa. Valtuutta tehdä tällaisia päätöksiä olisi käytettävä vain viimeisenä keinona ja silloin vain unionin oikeuden asianmukaisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Tapauksissa, joissa asiaa koskevalla unionin lainsäädännöllä annetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille harkintavaltaa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tekemät päätökset eivät voi korvata kyseisen harkintavallan käyttöä unionin oikeuden mukaisesti.

(32)

Kriisi on osoittanut, että nykyinen yhteistyö kansallisten viranomaisten välillä, joiden toimivalta rajoittuu yksittäiseen jäsenvaltioon, on riittämätöntä, kun on kysymys rajojen yli toimivista finanssilaitoksista.

(33)

Asiantuntijaryhmät, joita jäsenvaltiot ovat perustaneet tutkimaan kriisin syitä ja tekemään ehdotuksia finanssialan sääntelyn ja valvonnan parantamiseksi, ovat vahvistaneet, että nykyiset järjestelyt eivät muodosta tervettä pohjaa rajojen yli toimivien finanssilaitosten tulevalle sääntelylle ja valvonnalle unionissa.

(34)

Kuten de Larosièren raportissa todetaan, ”meillä on itse asiassa kaksi vaihtoehtoa: joko ’beggar-thy-neighbour’ -ratkaisut tai tehostetun, käytännönläheisen ja järkevän sekä kaikkia hyödyttävän pragmaattisen eurooppalaisen yhteistyön lisääminen avoimen maailmantalouden säilyttämiseksi. Tämä tuottaa varmasti taloudellista tulosta.”.

(35)

Valvontakollegioilla on tärkeä asema rajat ylittävää toimintaa harjoittavien finanssilaitosten tehokkaassa, toimivassa ja yhdenmukaisessa valvonnassa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi osaltaan edistettävä ja seurattava valvontakollegioiden tehokasta, vaikuttavaa ja yhdenmukaista toimintaa, ja sillä olisi siltä osin oltava johtava asema varmistettaessa rajojen yli toimivia laitoksia valvovien valvontakollegioiden yhdenmukainen ja johdonmukainen toiminta kaikkialla unionissa. Sen vuoksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella olisi oltava täydet oikeudet osallistua valvontakollegioihin, jotta voidaan sujuvoittaa valvontakollegioiden toimintaa ja tietojenvaihtoprosessia sekä edistää kollegioiden lähentymistä ja yhdenmukaistumista unionin oikeuden soveltamisessa. Kuten de Larosièren raportissa todetaan, ”on ehkäistävä valvontakäytäntöjen eroista aiheutuva kilpailun vääristyminen ja toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttö, sillä nämä saattavat horjuttaa finanssivakautta – muun muassa kannustamalla finanssialan toiminnan siirtämistä maihin, joissa valvonta on vähemmän tiukkaa. Valvontajärjestelmän on näyttäydyttävä oikeudenmukaisena ja tasapuolisena.”.

(36)

Lähentyminen kriisien ehkäisyn, hallinnan ja ratkaisun alalla, rahoitusjärjestelyt mukaan lukien, on tarpeen sen varmistamiseksi, että viranomaiset voivat ratkaista vaikeuksissa olevien finanssilaitosten kriisejä niin, että samalla minimoidaan näistä aiheutuvien häiriöiden vaikutus finanssijärjestelmään, veronmaksajien varoihin turvautuminen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten pelastamiseksi ja julkisen sektorin varojen käyttö, että rajoitetaan taloudelle koituvaa vahinkoa ja että kansallista kriisinratkaisutoimenpiteiden soveltamista sovitetaan yhteen. Tässä suhteessa komission olisi voitava pyytää vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista osallistumaan direktiivin 2009/138/EY 242 artiklassa tarkoitettuun arvioon erityisesti valvontaviranomaisten kollegioon kuuluvien valvontaviranomaisten yhteistyöstä ja kollegioiden toimivuudesta, lisäpääomavaatimusten asettamista koskevista valvontakäytännöistä sekä arvioon ryhmävalvonnan ja pääoman hallinnan tehostamisella vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten ryhmässä saatavista hyödyistä, mukaan lukien mahdolliset toimenpiteet, joilla tehostetaan vakuutusyritysryhmien moitteetonta rajat ylittävää hallintaa erityisesti riskien ja varojen osalta, ja myös laatimaan selvityksen uudesta kehityksestä ja edistymisestä yhteensovitettujen kansallisten kriisinhallintajärjestelmien osalta, mukaan lukien tarpeesta saada aikaan sellainen johdonmukaisten ja uskottavien rahoitusjärjestelyjen järjestelmä johon liittyy asianmukaisia rahoitusvälineitä.

(37)

Talletusten vakuusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY (35) ja sijoittajien korvausjärjestelmistä 3 päivänä maaliskuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/9/EY (36) parhaillaan käynnissä olevan tarkistuksen osalta pannaan merkille, että komissio aikoo kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen varmistaa pidemmälle menevä yhdenmukaistaminen koko unionissa. Vakuutusalan osalta pannaan merkille myös, että komissio aikoo tarkastella mahdollisuutta laatia unionin säännöt, joilla vakuutuksenottajia suojataan vakuutusyhtiön joutuessa vaikeuksiin. Euroopan valvontaviranomaisilla olisi oltava tärkeä asema näillä aloilla, ja niille olisi annettava asianmukainen toimivalta kansallisten vakuutustakuujärjestelmien eurooppalaisen verkoston osalta.

(38)

Tehtävien ja vastuun siirto voi olla valvontaviranomaisten verkoston toiminnassa hyödyllinen keino vähentää valvontatehtävien päällekkäisyyttä, edistää yhteistyötä ja sujuvoittaa siten valvontaprosessia sekä keventää finanssilaitoksille koituvia rasitteita. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tarjottava selkeä oikeusperusta tällaiselle siirrolle. Vaikka pääsääntönä on se, että siirto olisi sallittava, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa erityisiä edellytyksiä vastuun siirtoon, esimerkiksi siirtojärjestelyistä tiedottamisen ja niiden tiedoksiannon osalta. Tehtävien siirto merkitsee sitä, että tehtävät suorittaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tai kansallinen valvontaviranomainen, joka on muu kuin niistä vastaava viranomainen, mutta vastuu valvontapäätöksistä säilyy siirron suorittavalla viranomaisella. Vastuun siirron avulla vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella tai kansallisella valvontaviranomaisella, jolle vastuuta siirretään, olisi oltava mahdollisuus päättää tietystä valvonta-asiasta omissa nimissään sen siirtävän viranomaisen tai toisen kansallisen valvontaviranomaisen puolesta. Siirroissa olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan valvontavaltaa uskotaan sille valvontaviranomaiselle, jolla on parhaat edellytykset toimia asiassa. Vastuuta olisi asianmukaista jakaa uudelleen esimerkiksi sen vuoksi, että sillä voidaan saavuttaa mittakaavaan tai moninaisuuteen liittyviä etuja, valvoa ryhmittymiä yhdenmukaisesti tai hyödyntää kansallisten valvontaviranomaisten teknistä asiantuntemusta optimaalisesti. Siirron suorittavan viranomaisen ja muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tunnustettava, että sen, jolle vastuuta siirretään, tekemät päätökset ovat ratkaisevia, jos nämä päätökset kuuluvat siirretyn toimivallan alaan. Asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä voidaan voitaisiin määritellä tarkemmin periaatteet, joiden mukaan vastuuta voidaan sopimuksella jakaa uudelleen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi kaikin asianmukaisin keinoin helpotettava ja valvottava kansallisten valvontaviranomaisten välisiä siirtoa koskevia sopimuksia. Sille olisi ilmoitettava suunnitelluista siirtoa koskevista sopimuksista etukäteen, jotta se voisi tarpeen mukaan ottaa niihin kantaa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi huolehdittava siitä, että tällaiset sopimukset julkistetaan keskitetysti, jotta kaikilla asianomaisilla osapuolilla olisi mahdollisuus saada niistä helposti selkeää ja ajankohtaista tietoa. Sen olisi määriteltävä siirtoon ja siirtoa koskeviin sopimuksiin liittyviä parhaita käytäntöjä ja jaettava niitä koskevia tietoja.

(39)

Yhteisen valvontakulttuurin luomiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi aktiivisesti edistettävä valvontakäytäntöjen lähentymistä koko unionissa.

(40)

Vertaisarvioinnit ovat tehokas ja toimiva keino edistää yhdenmukaisuutta finanssivalvojien verkostossa. Sen vuoksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi luotava metodologinen perusta tällaisten arviointien suorittamiselle ja tehtävä niitä säännöllisesti. Arvioinneissa ei saisi keskittyä pelkästään valvontakäytäntöjen lähentymiseen vaan myös valvontaviranomaisten kykyyn saavuttaa laadukkaita valvontatuloksia sekä toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuuteen. Vertaisarviointien tulokset olisi julkistettava vertaisarvioinnin kohteena olevan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella. Parhaat käytännöt olisi myös määriteltävä ja julkistettava.

(41)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi aktiivisesti edistettävä unionin yhteensovitettuja valvontatoimia erityisesti unionin finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai finanssijärjestelmän vakauden varmistamiseksi. Sen lisäksi, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle annetaan valtuudet toimia kriisitilanteissa, sille olisi annettava yleinen yhteensovittamista koskeva tehtävä EFVJ:ssä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkien asiaan vaikuttavien tietojen sujuvaan kulkuun toimivaltaisten viranomaisten välillä.

(42)

Finanssivakauden turvaamiseksi on tarpeen tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa eri valtioiden ja eri alojen rajat ylittävät suuntaukset, mahdolliset riskit ja haavoittuvuudet, jotka ovat peräisin mikrotasolta. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi seurattava ja arvioitava tällaisia muutoksia omalla vastuualueellaan ja tarvittaessa tiedotettava niistä säännöllisesti tai tapauskohtaisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle sekä muille Euroopan valvontaviranomaisille ja EJRK:lle. Lisäksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi yhteistyössä EJRK:n kanssa aloitettava ja sovitettava yhteen unionin laajuisia stressitestejä, jotta voidaan arvioida finanssilaitosten kykyä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä, sekä varmistettava, että tällaisissa testeissä käytetään kansallisella tasolla mahdollisimman yhdenmukaisia menetelmiä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on tehtäviensä asianmukaiseksi hoitamiseksi tehtävä taloudellisia analyyseja markkinoista ja markkinoilla mahdollisesti tapahtuvien muutosten vaikutuksista.

(43)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi finanssipalvelujen kansainvälistyessä ja kansainvälisten standardien merkityksen lisääntyessä edistettävä vuoropuhelua ja yhteistyötä unionin ulkopuolisten valvontaviranomaisten kanssa. Sille olisi annettavat valtuudet kehittää yhteyksiä kolmansien maiden valvontaviranomaisiin ja hallintoviranomaisiin sekä kansainvälisiin järjestöihin ja sopia niiden kanssa hallinnollisista järjestelyistä kunnioittaen täydellisesti jäsenvaltioiden ja unionin toimielimien tehtäviä ja kullekin kuuluvaa toimivaltaa. Maiden, jotka ovat tehneet unionin kanssa sopimuksia, joilla ne ovat hyväksyneet unionin oikeuden ja soveltavat sitä, olisi voitava osallistua vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimintaan, ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi voitava tehdä yhteistyötä sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka soveltavat lainsäädäntöä, joka on tunnustettu unionin lainsäädäntöä vastaavaksi.

(44)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi toimittava omalla vastuualueellaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission riippumattomana neuvoa-antavana elimenä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella olisi oltava mahdollisuus antaa lausuntonsa direktiivin 2006/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/44/EY (37), mukaisesta toiminnan vakauden arvioinnista sulautumien ja omistusosuuksien hankinnan yhteydessä niissä tapauksissa, joissa tuossa direktiivissä edellytetään kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välistä kuulemista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaa.

(45)

Jotta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voisi suorittaa tehtävänsä tehokkaasti, sillä olisi oltava oikeus vaatia kaikkia tarvitsemiaan tietoja. Finanssilaitoksille aiheutuvien ilmoitusvelvollisuuksien päällekkäisyyden välttämiseksi nämä tiedot olisi yleensä saatava kansallisilta valvontaviranomaisilta, jotka ovat lähimpänä finanssimarkkinoita ja -laitoksia, ja jo olemassa olevat tilastot olisi otettava huomioon. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi viimeisenä keinona kuitenkin voitava osoittaa asianmukaisesti perusteltu tietopyyntö suoraan finanssilaitokselle, jos kansallinen toimivaltainen viranomainen ei toimita tai voi toimittaa tällaisia tietoja ajoissa. Jäsenvaltioiden viranomaiset olisi velvoitettava avustamaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista sen varmistamisessa, että tällaisiin suoriin pyyntöihin vastataan. Tässä yhteydessä yhteiset raportointimallit ovat erityisen tärkeitä. Tietojenkeruuseen liittyvät toimenpiteet eivät saisi rajoittaa Euroopan tilastojärjestelmän ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän oikeudellista kehystä tilastojen alalla. Tämä asetus ei näin ollen saisi rajoittaa Euroopan tilastoista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 223/2009 (38) eikä Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2533/98 (39) soveltamista.

(46)

On erityisen tärkeää, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja EJRK tekevät tiivistä yhteistyötä, jotta EJRK:n toiminta ja sen varoitusten ja suositusten jälkeiset jatkotoimet olisivat täysitehoisia. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja EJRK:n olisi jaettava kaikki asiaan vaikuttavat tiedot keskenään. Yksittäisiä yrityksiä koskevat tiedot olisi toimitettava ainoastaan perustellusta pyynnöstä. Saadessaan varoituksia tai suosituksia, jotka EJRK on osoittanut vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle tai kansalliselle valvontaviranomaiselle, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi huolehdittava asianmukaisista jatkotoimista.

(47)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi kuultava asianomaisia osapuolia teknisten sääntely- tai täytäntöönpanostandardien, ohjeiden ja suositusten osalta ja annettava niille kohtuullinen mahdollisuus esittää huomautuksia ehdotetuista toimenpiteistä. Ennen teknisten sääntely- tai täytäntöönpanostandardien luonnosten sekä ohjeiden ja suositusten hyväksymistä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi tehtävä vaikutusten arviointi. Tehokkuussyistä olisi käytettävä vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmää ja lisäeläkealan osallisryhmää, ja niiden olisi edustettava tasasuhtaisesti ja kummankin osaltaan unionissa toimivia asiaankuuluvia finanssilaitoksia, jotka edustavat erilaisia ja erikokoisia finanssilaitoksia ja liikeyrityksiä, pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ammattiyhdistyksiä, tiedeyhteisön edustajia, kuluttajia, muita kyseisten finanssilaitosten pienasiakkaita sekä asiaankuuluvien ammattialajärjestöjen edustajia. Näiden osallisryhmien olisi toimittava vuorovaikutuksessa finanssipalvelualan muiden käyttäjäryhmien kanssa, jotka komissio on perustanut tai jotka on perustettu unionin lainsäädännöllä.

(48)

Osallisryhmien jäsenten, jotka edustavat voittoa tuottamattomia järjestöjä tai tiedeyhteisöjä, olisi saatava riittävä korvaus, jotta henkilöt, joilla ei ole käytettävissään tarvittavaa rahoitusta tai jotka eivät ole toimialan edustajia, voisivat osallistua täysipainoisesti finanssialan sääntelyä koskevaan keskusteluun.

(49)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi kuultava osallisryhmiä ja niiden olisi voitava antaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle lausuntoja ja neuvoja asioissa, jotka liittyvät vapaaehtoiseen soveltamiseen direktiivin 2002/83/EY tai direktiivin 2003/41/EY piiriin kuuluviin laitoksiin.

(50)

Jäsenvaltioilla on perusvastuu yhteensovitetun kriisinhallinnan varmistamisesta ja finanssivakauden säilyttämisestä kriisitilanteissa sekä erityisesti yksittäisten vaikeuksissa olevien finanssilaitosten vakauttamisesta ja niiden ongelmien ratkaisemisesta. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kriisitilanteissa tai erimielisyyksien ratkaisemiseksi tekemät päätökset, jotka vaikuttavat finanssilaitoksen vakauteen, eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen. Olisi luotava mekanismi, jolla jäsenvaltiot voisivat vedota tähän suojalausekkeeseen ja viime kädessä saattaa asian neuvoston päätettäväksi. Tuota suojamekanismia ei kuitenkaan saisi käyttää väärin erityisesti vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sellaisen päätöksen osalta, jolla ei ole merkittävää tai olennaista finanssipoliittista vaikutusta, kuten tulojen vähentyminen, joka liittyy tiettyjen toimien tai tuotteiden väliaikaiseen kieltämiseen kuluttajansuojatarkoituksessa. Tehdessään päätöksen tämän suojamekanismin nojalla neuvoston olisi äänestettävä noudattaen periaatetta, jonka mukaan kullakin jäsenellä on yksi ääni. On asianmukaista antaa neuvostolle tehtävä tässä asiassa ottaen huomioon jäsenvaltioilla tässä yhteydessä olevat erityisvelvollisuudet. Ottaen huomioon asian arkaluonteisuuden olisi varmistettava tiukat salassapitovelvollisuutta koskevat järjestelyt.

(51)

Päätöksentekomenettelyissään vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi noudatettava menettelyjen asianmukaisuutta ja avoimuutta koskevia unionin sääntöjä ja yleisiä periaatteita. Niillä, joille vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätökset osoitetaan, olisi oltava täysi oikeus tulla kuulluiksi. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen säädösten olisi oltava erottamaton osa unionin oikeutta.

(52)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen keskeisenä päätöksentekoelimenä olisi oltava hallintoneuvosto, johon kuuluu kunkin jäsenvaltion asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen päällikkö ja jonka puheenjohtajana toimii vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen puheenjohtaja. Komission, EJRK:n, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) sekä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) edustajien olisi osallistuttava sen työskentelyyn tarkkailijoina. Hallintoneuvoston jäsenten olisi toimittava riippumattomasti ja ainoastaan unionin edun mukaisesti.

(53)

Hallintoneuvoston olisi tehtävä päätöksensä pääsääntöisesti yksinkertaisella enemmistöllä noudattaen periaatetta, jonka mukaan kullakin jäsenellä on yksi ääni. Yleisten säädösten, mukaan luettuina ne, jotka liittyvät teknisiin sääntely- ja täytäntöönpanostandardeihin, ohjeisiin ja suosituksiin, talousarvioasioihin sekä sellaisten jäsenvaltioiden pyyntöjen hyväksymiseen, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen harkitsisi uudelleen päätöstä väliaikaisesti kieltää tietyt finanssitoimet tai rajoittaa niitä, on kuitenkin asianmukaista soveltaa määräenemmistöllä tapahtuvaa äänestämistä koskevia sääntöjä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdan sekä Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) mukaisesti. Asiat, jotka koskevat kansallisten valvontaviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaisemista, olisi annettava käsiteltäviksi suppealle, objektiiviselle ja sellaisista jäsenistä koostuvalle lautakunnalle, jotka eivät ole erimielisyyden osapuolena olevien toimivaltaisten viranomaisten edustajia ja joilla ei ole omaa etua valvottavanaan tai suoraa kytköstä kyseisiin toimivaltaisiin viranomaisiin. Lautakunnan kokoonpanon olisi oltava riittävän tasapainoinen. Hallintoneuvoston jäsenten olisi hyväksyttävä lautakunnan tekemä päätös yksinkertaisella enemmistöllä noudattaen periaatetta, jonka mukaan kullakin jäsenellä on yksi ääni. Konsolidointiryhmän valvojan tekemien päätösten osalta lautakunnan ehdottama päätös voitaisiin kuitenkin hylätä äänten määrävähemmistöllä, siten kuin tämä on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklassa.

(54)

Johtokunnan, jonka jäseninä ovat vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen puheenjohtaja sekä kansallisten valvontaviranomaisten ja komission edustajat, olisi varmistettava, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteuttaa toiminta-ajatuksensa ja suorittaa sille osoitetut tehtävät. Johtokunnalle olisi annettava tarvittava toimivalta, jotta se voi muun muassa antaa ehdotukset vuosittaiseksi ja monivuotiseksi työohjelmaksi, käyttää tiettyä talousarviovaltaa, hyväksyä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöpolitiikkaa koskevan suunnitelman, antaa erityissäännöksiä asiakirjojen julkisuudesta ja tehdä ehdotus vuosikertomukseksi.

(55)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen edustajana olisi oltava kokopäivätoiminen puheenjohtaja, jonka hallintoneuvosto nimittää ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja markkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella hallintoneuvoston komission avustamana järjestämän ja hallinnoiman avoimen valintamenettelyn jälkeen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ensimmäisen puheenjohtajan nimitystä varten komission olisi muun muassa laadittava lopullinen ehdokasluettelo ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja markkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella. Tämän asetuksen mukaisesti laadittavassa kertomuksessa olisi tarkasteltava myöhempiä nimityksiä varten, onko tarpeen, että komissio laatii lopullisen ehdokasluettelon. Ennen kuin valittu henkilö ottaa vastaan tehtävänsä ja enintään kuukauden kuluttua siitä, kun hallintoneuvosto on valinnut hänet, Euroopan parlamentilla olisi oltava oikeus valittua henkilöä kuultuaan vastustaa hänen nimitystään.

(56)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen hallinnon johtaminen olisi uskottava toimitusjohtajalle, jolla olisi oltava oikeus osallistua hallintoneuvoston ja johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta.

(57)

Jotta varmistetaan eri toimialojen keskinäinen yhtenäisyys Euroopan valvontaviranomaisten toiminnassa, näiden olisi sovitettava toimintansa tiiviisti yhteen yhteiskomiteassa ja sovittava tarvittaessa yhteisistä kannoista. Yhteiskomitean olisi sovitettava Euroopan valvontaviranomaisten toimintoja yhteen suhteessa finanssiryhmittymiin ja muihin monialaisiin kysymyksiin. Kun on kyse säädöksistä, jotka kuuluvat myös Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) tai Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltaan, asianomaisten Euroopan valvontaviranomaisten olisi tarvittaessa annettava kyseiset säädökset samanaikaisesti. Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajien olisi vuoroteltava yhteiskomitean puheenjohtajana 12 kuukauden toimikausin. Yhteiskomitean puheenjohtajan olisi oltava EJRK:n varapuheenjohtaja. Yhteiskomitealla olisi oltava oma henkilöstö, jonka Euroopan valvontaviranomaiset ovat antaneet sen käyttöön, jotta mahdollistetaan epävirallinen tietojen jakaminen ja Euroopan valvontaviranomaisten yhteisen valvontakulttuurin kehittäminen.

(58)

On tarpeen varmistaa, että osapuolilla, joita vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tekemät päätökset koskevat, on mahdollisuus käyttää tarvittavia oikeussuojakeinoja. Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on valtuudet päätöksentekoon, osapuolille olisi menettelyn tehokkuuden vuoksi myönnettävä oikeus valittaa valituslautakuntaan, jotta osapuolten oikeuksia voitaisiin suojella tehokkaasti. Tehokkuuden ja yhtenäisyyden vuoksi valituslautakunnan olisi oltava Euroopan valvontaviranomaisten yhteinen elin, joka on riippumaton niiden hallinto- ja sääntelyrakenteista. Valituslautakunnan päätökseen olisi oltava mahdollisuus hakea muutosta Euroopan unionin tuomioistuimessa.

(59)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen täydellisen itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi sille olisi annettava oma talousarvio, jonka tulot ovat suurimmaksi osaksi peräisin kansallisten valvontaviranomaisten pakollisista maksuosuuksista ja Euroopan unionin yleisestä talousarviosta. Unionin vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle myöntämä rahoitus edellyttää budjettivallan käyttäjän sopimusta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (40) 47 kohdan mukaisesti. Unionin talousarviomenettelyä olisi noudatettava. Tilintarkastustuomioistuimen olisi suoritettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tilintarkastus. Kokonaistalousarvio kuuluu vastuuvapausmenettelyn piiriin.

(60)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiseen olisi sovellettava Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1073/1999 (41). Lisäksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi liityttävä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 tekemään toimielinten väliseen sopimukseen (42).

(61)

Avointen ja läpinäkyvien työehtojen ja henkilöstön yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöön olisi sovellettava Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja (43).

(62)

On erityisen tärkeää suojella liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle toimitetun ja verkostossa vaihdetun tiedon luottamuksellisuus olisi varmistettava tiukkojen ja tehokkaiden salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen avulla.

(63)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (44) sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (45) sovelletaan täysimääräisesti tämän asetuksen mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn.

(64)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnan avoimuuden varmistamiseksi tähän viranomaiseen olisi sovellettava Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (46).

(65)

Kolmansien maiden olisi voitava osallistua vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen työhön unionin kanssa tehtävien asianmukaisten sopimusten mukaisesti.

(66)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen varmistamalla korkeatasoinen, tehokas ja yhdenmukainen vakavaraisuuden valvonta ja sitä koskeva sääntely, vakuutuksenottajien, eläkejärjestelmien jäsenten ja muiden edunsaajien suojaaminen, finanssimarkkinoiden eheyden, tehokkuuden ja moitteettoman toiminnan turvaaminen, finanssijärjestelmän vakauden ylläpito ja valvonnan kansainvälisen yhteensovittamisen lujittaminen, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi toteuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(67)

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen olisi otettava hoitaakseen kaikki Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean nykyiset tehtävät ja saatava sen valtuudet. Komission päätös 2009/79/EY olisi sen vuoksi kumottava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen perustamispäivänä ja rahoituspalveluihin, tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäistoimien tukemiseksi toteutettavasta yhteisön ohjelmasta 16 päivänä syyskuuta 2009 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 716/2009/EY (47) olisi muutettava tämän mukaisesti. Ottaen huomioon Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean olemassa olevat rakenteet ja toimet on tärkeää varmistaa erittäin läheinen yhteistyö Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean ja komission välillä asianmukaisia siirtymäjärjestelyjä käyttöön otettaessa, jotta varmistetaan se, että ajanjakso, jona komissio on vastuussa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen hallinnollisesta perustamisesta ja alkuvaiheen hallinnollisesta toiminnasta, jäisi mahdollisimman lyhyeksi.

(68)

On aiheellista asettaa määräaika tämän asetuksen soveltamiselle, jotta varmistetaan, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on asianmukaisesti valmistautunut toiminnan aloittamiseen ja että siirtyminen Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komiteasta tapahtuu sujuvasti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella olisi oltava asianmukainen rahoitus. Ainakin aluksi sen rahoituksen olisi oltava 40 prosentin osalta peräisin unionin varoista ja 60 prosentin osalta jäsenvaltioiden maksuosuuksista, jotka suoritetaan siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdassa määrätyn äänten painotuksen mukaisesti.

(69)

Jotta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voidaan perustaa 1 päivänä tammikuuta 2011, tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

PERUSTAMINEN JA OIKEUDELLINEN ASEMA

1 artikla

Perustaminen ja toimiala

1.   Tällä asetuksella perustetaan Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ”vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen”.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii tällä asetuksella uskottujen valtuuksien puitteissa sekä direktiivin 2009/138/EY. lukuun ottamatta sen IV osastoa, ja direktiivien 2002/92/EY, 2003/41/EY, 2002/87/EY, 64/225/ETY, 73/239/ETY, 73/240/ETY, 76/580/ETY, 78/473/ETY, 84/641/ETY, 87/344/ETY, 88/357/ETY, 92/49/ETY, 98/78/EY, 2001/17/EY, 2002/83/EY ja 2005/68/EY soveltamisalalla ja, siltä osin kuin näitä säädöksiä sovelletaan vakuutusyrityksiin ja jälleenvakuutusyrityksiin, lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin ja vakuutusedustajiin, direktiivien 2005/60/EY ja 2002/65/EY soveltamisalalla, mukaan luettuina näihin säädöksiin perustuvat direktiivit, asetukset ja päätökset ja mahdolliset muut oikeudellisesti sitovat unionin säännökset, joissa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle annetaan tehtäviä.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii myös vakuutusyritysten, jälleenvakuutusyritysten, finanssiryhmittymien, lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten ja vakuutusedustajien toimialoilla niiden kysymysten osalta, joita 2 kohdassa tarkoitetut säädökset eivät suoraan koske, mukaan luettuina yritysten hyvää hallintotapaa, tilintarkastusta ja tilinpäätösraportointia koskevat kysymykset, edellyttäen että vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tällaiset toimet ovat tarpeen mainittujen säädösten tehokkaan ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

4.   Lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten osalta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminta ei vaikuta kansallisen sosiaali- ja työlainsäädännön soveltamiseen.

5.   Tämän asetuksen säännökset eivät rajoita komission toimivaltaa eivätkä erityisesti sen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista toimivaltaa varmistaa, että unionin oikeutta noudatetaan.

6.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tavoitteena on suojella yleistä etua edistämällä finanssijärjestelmän lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vakautta sekä tehokkuutta unionin talouden, sen kansalaisten ja yritysten kannalta. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtävänä on omalta osaltaan:

a)

parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, mihin sisältyy erityisesti asianmukainen, tehokas ja yhdenmukainen sääntely ja valvonta,

b)

turvata finanssimarkkinoiden eheys, avoimuus, tehokkuus ja moitteeton toiminta,

c)

tehostaa valvonnan kansainvälistä yhteensovittamista,

d)

estää toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttö ja edistää tasapuolisia kilpailuolosuhteita,

e)

varmistaa, että vakuutus-, jälleenvakuutus- ja lisäeläkealaan liittyvää riskinottoa säännellään ja valvotaan asianmukaisesti, ja

f)

parantaa asiakkaiden suojaa.

Tätä varten vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen edistää 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten johdonmukaisen, tehokkaan ja tosiasiallisen soveltamisen varmistamista, edistää valvontakäytäntöjen lähentymistä, antaa lausuntoja Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle sekä laatii taloudellisia analyyseja markkinoista edistääkseen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tavoitteen saavuttamista.

Suorittaessaan sille tällä asetuksella annettuja tehtäviä vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen kiinnittää erityistä huomiota sellaisten finanssilaitosten mahdollisesti aiheuttamiin järjestelmäriskeihin, joiden toiminnan lopettaminen saattaa haitata finanssijärjestelmän tai reaalitalouden toimintaa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii tehtäviään suorittaessaan riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan unionin edun mukaisesti.

2 artikla

Euroopan finanssivalvontajärjestelmä

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on osa Euroopan finanssivalvontajärjestelmää (EFVJ). EFVJ:n päätavoitteena on varmistaa, että finanssialaan sovellettavat säännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön, jotta säilytetään finanssivakaus, ja varmistaa luottamus finanssijärjestelmään yleensä sekä riittävä suoja finanssipalvelujen asiakkaille.

2.   EFVJ koostuu seuraavista:

a)

Euroopan järjestelmäriskikomitea, siltä osin kuin kyse on asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 ja tässä asetuksessa tarkoitettujen tehtävien suorittamisesta;

b)

vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen;

c)

Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), joka on perustettu … .. päivänä …kuuta … annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (48);

d)

Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), joka on perustettu … päivänä …kuuta … annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (49);

e)

Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea, jäljempänä ”yhteiskomitea”, siltä osin kuin kyse on tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1093/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 54–57 artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamisesta;

f)

jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai valvontaviranomaiset, jotka on yksilöity tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1093/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa unionin säädöksissä.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee säännöllistä tiivistä yhteistyötä EJRK:n sekä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa välityksellä varmistaen toimien johdonmukaisuuden eri toimialojen välillä ja muodostaen yhteisiä kantoja finanssiryhmittymien valvonnan ja muiden eri alojen välisten kysymysten osalta.

4.   Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti EFVJ:n osapuolet tekevät luottamukseen ja täysimääräiseen keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa yhteistyötä erityisesti varmistaakseen, että ne toimittavat jatkuvasti toisilleen tarkoituksenmukaisia ja luotettavia tietoja.

5.   EFVJ:n osapuolina olevilla valvontaviranomaisilla on velvollisuus valvoa unionissa toimivia finanssilaitoksia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti.

3 artikla

Viranomaisten vastuu

Edellä 2 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut viranomaiset vastaavat toiminnastaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

”finanssilaitoksilla” yrityksiä, yhteisöjä ja luonnollisia ja oikeushenkilöitä, joihin sovelletaan jotakin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyä säädöstä; direktiivin 2005/60/EY osalta ”finanssilaitoksilla” tarkoitetaan vain vakuutusyrityksiä ja vakuutusedustajia siten kuin ne on määritelty mainitussa direktiivissä;

2)

”toimivaltaisilla viranomaisilla”

i)

valvontaviranomaisia siten kuin ne on määritelty direktiivissä 2009/138/EY ja toimivaltaisia viranomaisia siten kuin ne on määritelty direktiiveissä 2003/41/EY ja 2002/92/EY;

ii)

direktiivien 2002/65/EY ja 2005/60/EY osalta viranomaisia, joilla on toimivalta varmistaa, että 1 kohdassa tarkoitetut finanssilaitokset noudattavat niille näissä direktiiveissä asetettuja vaatimuksia.

5 artikla

Oikeudellinen asema

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on unionin elin, joka on oikeushenkilö.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on kussakin jäsenvaltiossa laajin kansallisen oikeuden mukainen oikeushenkilöillä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia tai luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista edustaa sen puheenjohtaja.

6 artikla

Kokoonpano

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen koostuu seuraavista:

1)

hallintoneuvosto, jonka tehtävät on säädetty 43 artiklassa;

2)

johtokunta, jonka tehtävät on säädetty 47 artiklassa;

3)

puheenjohtaja, jonka tehtävät on säädetty 48 artiklassa;

4)

toimitusjohtaja, jonka tehtävät on säädetty 53 artiklassa;

5)

valituslautakunta, jonka tehtävät on säädetty 60 artiklassa.

7 artikla

Kotipaikka

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kotipaikka on Frankfurt am Main.

II LUKU

VAKUUTUS- JA LISÄELÄKEVIRANOMAISEN TEHTÄVÄT JA TOIMIVALTA

8 artikla

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtävät ja toimivalta

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on seuraavat tehtävät:

a)

se auttaa luomaan yhteisiä, laadukkaita sääntely- ja valvontastandardeja ja -käytäntöjä erityisesti antamalla lausuntoja unionin toimielimille ja laatimalla ohjeita, suosituksia sekä teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksia, jotka perustuvat 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyihin säädöksiin;

b)

se myötävaikuttaa oikeudellisesti sitovien unionin säädösten yhdenmukaiseen soveltamiseen erityisesti edistämällä yhteistä valvontakulttuuria, varmistamalla 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten yhdenmukaisen, tehokkaan ja tosiasiallisen soveltamisen, estämällä toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäytön, sovittelemalla ja ratkaisemalla toimivaltaisten viranomaisten välisiä erimielisyyksiä, varmistamalla finanssilaitosten tehokkaan ja yhdenmukaisen valvonnan sekä huolehtimalla valvontakollegioiden yhdenmukaisesta toiminnasta ja toteuttamalla toimia muun muassa kriisitilanteissa;

c)

se edistää ja helpottaa tehtävien ja vastuun siirtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä;

d)

se tekee tiivistä yhteistyötä EJRK:n kanssa erityisesti toimittamalla tälle tietoja, joita tämä tarvitsee tehtäviensä suorittamiseksi, ja varmistamalla asianmukaisten jatkotoimien toteuttaminen EJRK:n antamien varoitusten ja suositusten pohjalta;

e)

se järjestää ja suorittaa toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointia, muun muassa antamalla ohjeita ja suosituksia sekä määrittämällä parhaita käytäntöjä valvontatulosten johdonmukaisuuden parantamiseksi;

f)

se seuraa ja arvioi markkinakehitystä omalla vastuualueellaan;

g)

se laatii taloudellisia markkina-analyyseja tietojen saamiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtävien hoitamista varten;

h)

se edistää vakuutuksenottajien, eläkejärjestelmien jäsenten ja edunsaajien suojaa;

i)

se edistää valvontakollegioiden johdonmukaista ja yhdenmukaista toimintaa, järjestelmäriskin valvontaa, arviointia ja mittaamista, elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien kehittämistä ja yhteensovittamista varmistaen vakuutuksenottajille ja edunsaajille annettavan korkean suojan koko unionissa 21–26 artiklan mukaisesti;

j)

se suorittaa muita tässä asetuksessa tai muissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä säädettyjä tehtäviä;

k)

se julkaisee ja päivittää säännöllisesti verkkosivustollaan toimialaansa liittyviä tietoja, erityisesti rekisteröidyistä finanssilaitoksista omalla vastuualueellaan sen varmistamiseksi, että tiedot ovat helposti yleisön saatavilla;

l)

se ottaa tarvittaessa huolehtiakseen kaikista Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean (CEIOPS) nykyisistä ja keskeneräisistä tehtävistä.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on tämän asetuksen mukainen toimivalta ja erityisesti toimivalta

a)

laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi 10 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;

b)

laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi 15 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;

c)

antaa ohjeita ja suosituksia 16 artiklassa säädetyin tavoin;

d)

antaa erityistapauksissa suosituksia 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin;

e)

tehdä toimivaltaisille viranomaisille osoitettuja yksittäisiä päätöksiä 18 artiklan 3 kohdassa ja 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

f)

jos kyseessä on suoraan sovellettava unionin oikeus, tehdä finanssilaitoksille osoitettuja yksittäisiä päätöksiä 17 artiklan 6 kohdassa, 18 artiklan 4 kohdassa ja 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

g)

antaa lausuntoja Euroopan parlamentille, neuvostolle tai komissiolle 34 artiklassa säädetyin tavoin;

h)

kerätä tarvittavat tiedot finanssilaitoksista 35 artiklassa säädetyin tavoin;

i)

kehittää yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan tuotteen ominaispiirteiden ja jakeluprosessien vaikutusta laitosten taloudelliseen tilanteeseen ja kuluttajansuojaan;

j)

luoda keskitetysti saatavilla oleva tietokanta rekisteröidyistä finanssilaitoksista toimivaltaansa kuuluvalla alalla, silloin kun tästä on säädetty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä.

9 artikla

Kuluttajansuojaan ja finanssialan toimintaan liittyvät tehtävät

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on johtava tehtävä avoimuuden, selkeyden ja oikeudenmukaisuuden edistämisessä kuluttajien finanssituotteiden tai -palvelujen markkinoilla koko sisämarkkina-alueella myös siten, että se:

a)

kerää ja analysoi tietoja kulutuksen muutoksista ja raportoi niistä,

b)

tarkastelee ja sovittaa yhteen talouden toiminnan ymmärtämiseen tähtääviä ja talousalan valistusta koskevia toimivaltaisten viranomaisten aloitteita,

c)

kehittää alan koulutustavoitteita, ja

d)

edistää yhteisten julkistamissääntöjen kehittämistä.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen valvoo uusia ja nykyisiä finanssialan toimia ja voi antaa ohjeita ja suosituksia markkinoiden turvallisuuden ja vakauden sekä sääntelykäytäntöjen lähentymisen edistämiseksi.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi myös antaa varoituksia, jos jokin finanssialan toiminta muodostaa vakavan uhan 1 artiklan 6 kohdassa säädetyille tavoitteille.

4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen perustaa siihen kiinteästi kuuluvan finanssi-innovaatiokomitean, jossa saatetaan yhteen kaikki asiaankuuluvat toimivaltaiset kansalliset valvontaviranomaiset, jotta voidaan toimia yhteensovitetusti uuden tai innovatiivisen finanssialan toiminnan sääntelyssä ja valvonnassa sekä antaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle neuvoja, joita se voi esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

5.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi asettaa väliaikaisen kiellon tai rajoituksen tietyille finanssialan toimille, jotka vaarantavat finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai koko finanssijärjestelmän taikka sen osan vakauden unionissa, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määritellyissä tapauksissa ja niissä säädetyin edellytyksin tai tarvittaessa kriisitilanteessa 18 artiklan mukaisesti ja siinä säädetyin edellytyksin.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tarkistaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöstään sopivin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi. Jollei päätöksen voimassaoloa jatketa kolmen kuukauden kuluttua, sen voimassaolo päättyy ilman eri toimenpiteitä.

Jäsenvaltio voi pyytää vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista harkitsemaan päätöstään uudelleen. Siinä tapauksessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen päättää 44 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, pitääkö se päätöksensä voimassa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi myös arvioida tarpeen asettaa kielto tai rajoitus tietyntyyppisille finanssialan toimille ja tällaisen tarpeen käydessä ilmi ilmoittaa siitä komissiolle, jotta voidaan helpottaa tällaisen kiellon tai rajoituksen asettamista.

10 artikla

Tekniset sääntelystandardit

1.   Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto siirtävät komissiolle vallan hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen harmonisointi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä erityisesti määritellyillä aloilla, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa standardiluonnoksensa komission hyväksyttäviksi.

Teknisten sääntelystandardien on oltava teknisiä, niihin ei saa sisältyä strategisia päätöksiä tai toimintavalintoja, ja niiden sisältö on rajoitettu lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyin säädöksin, joihin ne perustuvat.

Ennen kuin vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle, se järjestää niitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pyytää lisäksi lausunnon asiaankuuluvilta 37 artiklassa tarkoitetuilta asianomaisilta osallisryhmiltä.

Kun vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa teknisen sääntelystandardin luonnoksen, komissio lähettää sen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa teknisen sääntelystandardin luonnoksen vastaanottamisesta, hyväksyykö se sen. Se voi hyväksyä teknisten sääntelystandardien luonnokset vain osittain tai muutettuina, jos unionin etu sitä vaatii.

Jos komissio ei aio hyväksyä teknisen sääntelystandardin luonnosta tai aikoo hyväksyä sen osittain tai muutettuna, se lähettää teknisen sääntelystandardin luonnoksen takaisin vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja selittää, miksi se ei hyväksy sitä tai, jos on kyse muutoksista, selvittää muutostensa syyt. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta komission ehdottamien muutosten pohjalta ja toimittaa sen komissiolle uudelleen virallisen lausunnon muodossa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ole tämän kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen sääntelystandardin luonnosta tai jos se on toimittanut teknisen sääntelystandardin luonnoksen, jonka muutokset eivät ole komission ehdottamien muutosten mukaisia, komissio voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen tai hylätä sen.

Komissio ei saa muuttaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valmisteleman teknisen sääntelystandardin luonnoksen sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

2.   Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei ole toimittanut teknisen sääntelystandardin luonnosta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä asetetussa määräajassa, komissio voi pyytää tällaista luonnosta uuden määräajan puitteissa.

3.   Vain jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei toimita teknisen sääntelystandardin luonnosta komissiolle 2 kohdan mukaisissa määräajoissa, komissio voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin delegoidulla säädöksellä ilman vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen luonnosta.

Komissio järjestää teknisten sääntelystandardien luonnoksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Komissio pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetuilta asiaankuuluvilta osallisryhmiltä lausuntoja tai neuvoja.

Komissio toimittaa teknisen sääntelystandardin luonnoksen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio lähettää teknisen sääntelystandardinsa luonnoksen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta ja toimittaa sen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen sääntelystandardin luonnosta, komissio voi hyväksyä kyseisen teknisen sääntelystandardin.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on toimittanut muutetun teknisen sääntelystandardin luonnoksen kuuden viikon kuluessa, komissio voi muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ehdottamien muutosten pohjalta tai hyväksyä kyseisen teknisen sääntelystandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen. Komissio ei saa muuttaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valmistelemien teknisten sääntelystandardien luonnosten sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

4.   Tekniset sääntelystandardit hyväksytään asetuksilla tai päätöksillä. Ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne tulevat voimaan niissä mainittuina ajankohtina.

11 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle neljän vuoden ajaksi 16 päivästä joulukuuta 2010 lukien valta hyväksyä 10 artiklassa tarkoitettuja teknisiä sääntelystandardeja. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 14 artiklan mukaisesti.

2.   Heti kun komissio on hyväksynyt teknisen sääntelystandardin, se antaa sen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Komissiolle siirrettyyn valtaan hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja sovelletaan 12–14 artiklassa säädettyjä ehtoja.

12 artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.   Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, ilmoittaa asiasta toiselle lainsäätäjälle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee.

3.   Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen teknisten sääntelystandardien voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

13 artikla

Teknisten sääntelystandardien vastustaminen

1.   Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa teknistä sääntelystandardia kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun komission hyväksymä tekninen sääntelystandardi on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kolmella kuukaudella.

Kun komissio hyväksyy teknisen sääntelystandardin, joka on sama kuin vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimittama teknisen sääntelystandardin luonnos, määräaika, jonka kuluessa Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa säädöstä, on yksi kuukausi tiedoksi antamisesta. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kuukaudella.

2.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut teknistä sääntelystandardia, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä. Tekninen sääntelystandardi voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen tämän määräajan päättymistä, jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa standardia.

3.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa teknistä sääntelystandardia 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, se ei tule voimaan. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan mukaisesti teknistä sääntelystandardia vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa kyseistä standardia.

14 artikla

Teknisten sääntelystandardien luonnosten hyväksymättä jättäminen tai muuttaminen

1.   Mikäli komissio ei hyväksy teknisen sääntelystandardin luonnosta tai muuttaa sitä 10 artiklassa säädetyin tavoin, se ilmoittaa asiasta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja esittää niille syyt ratkaisulleen.

2.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi tarvittaessa kutsua asiasta vastaavan komission jäsenen sekä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen puheenjohtajan kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kokoukseen tai neuvoston erityiseen istuntoon eriävien näkemystensä esittelemiseksi ja selvittämiseksi.

15 artikla

Tekniset täytäntöönpanostandardit

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia teknisiä täytäntöönpanostandardeja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä erityisesti määritellyillä aloilla. Teknisten täytäntöönpanostandardien on oltava teknisiä, niihin ei saa sisältyä strategisia päätöksiä tai toimintavalintoja, ja niiden sisällössä on määritettävä näiden säädösten soveltamisen edellytykset. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa teknisten täytäntöönpanostandardiensa luonnokset komission hyväksyttäviksi.

Ennen kuin vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle, se järjestää niitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetuilta asiaankuuluvilta osallisryhmiltä lausunnon.

Kun vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen, komissio lähettää sen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen vastaanottamisesta, hyväksyykö se sen. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa yhdellä kuukaudella. Se voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen vain osittain tai muutettuna, jos unionin etu sitä vaatii.

Jos komissio ei aio hyväksyä täytäntöönpanostandardin luonnosta tai se aikoo hyväksyä sen vain osittain tai muutettuna, se lähettää sen takaisin vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja ilmoittaa, miksi se ei aio hyväksyä sitä tai, jos on kyse muutoksista, selvittää muutostensa syyt. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta komission ehdottamien muutosten pohjalta ja toimittaa sen komissiolle uudelleen virallisen lausunnon muodossa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ole viidennessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta tai jos se on toimittanut teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen, jonka muutokset eivät ole komission ehdottamien muutosten mukaisia, komissio voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen tai hylätä sen.

Komissio ei saa muuttaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valmisteleman teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

2.   Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei ole toimittanut teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä asetetussa määräajassa, komissio voi pyytää tällaista luonnosta uuden määräajan puitteissa.

3.   Vain jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei toimita teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta komissiolle 2 kohdan mukaisissa määräajoissa, komissio voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin täytäntöönpanosäädöksellä ilman vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen luonnosta.

Komissio järjestää teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Komissio pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetuilta asiaankuuluvilta osallisryhmiltä lausuntoja tai neuvoja.

Komissio toimittaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio lähettää teknisten sääntelystandardin luonnoksen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta ja toimittaa sen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen viranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisten täytäntöönpanostandardin luonnosta, komissio voi hyväksyä kyseisen teknisen täytäntöönpanostandardin.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on toimittanut muutetun teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen kuuden viikon jakson kuluessa, komissio voi muuttaa teknistä täytäntöönpanostandardin luonnosta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ehdottamien muutosten pohjalta tai hyväksyä kyseisen teknisen täytäntöönpanostandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen.

Komissio ei saa muuttaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valmistelemien teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

4.   Tekniset täytäntöönpanostandardit hyväksytään asetuksilla tai päätöksillä. Ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne tulevat voimaan niissä mainittuina ajankohtina.

16 artikla

Ohjeet ja suositukset

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa toimivaltaisille viranomaisille tai finanssilaitoksille osoitettuja ohjeita ja suosituksia yhdenmukaisten, tehokkaiden ja toimivien valvontakäytäntöjen aikaansaamiseksi EFVJ:ssä sekä unionin oikeuden yhteisen, yhtenäisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen järjestää tarvittaessa ohjeita ja suosituksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä. Näiden kuulemisten ja analyysien on oltava oikeassa suhteessa ohjeiden tai suositusten laajuuteen, luonteeseen ja vaikutukseen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pyytää tarvittaessa lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta asiaankuuluvalta osallisryhmältä lausuntoja tai neuvoja.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten ja finanssilaitosten on kaikin tavoin pyrittävä noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia.

Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on kahden kuukauden kuluessa ohjeen tai suosituksen antamisesta vahvistettava, noudattaako se tai aikooko se noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata eikä aio noudattaa sitä, sen on ilmoitettava asiasta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja esitettävä perustelunsa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa julkisesti siitä, että toimivaltainen viranomainen ei noudata eikä aio noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi myös tapauskohtaisesti päättää julkaista toimivaltaisen viranomaisen ilmoittamat perustelut sille, että se ei noudata kyseistä ohjetta tai suositusta. Toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan etukäteen tällaisesta julkaisemisesta.

Jos ohjeessa tai suosituksessa niin edellytetään, finanssilaitosten on ilmoitettava selkeästi ja yksityiskohtaisesti, noudattavatko ne kyseistä ohjetta tai suositusta.

4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle ne ohjeet ja suositukset, jotka se on antanut, ja mainitsee, mitkä toimivaltaiset viranomaiset eivät ole noudattaneet niitä ja miten vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen aikoo varmistaa, että asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset vastedes noudattavat sen ohjeita ja suosituksia.

17 artikla

Unionin oikeuden rikkominen

1.   Jos toimivaltainen viranomainen ei ole soveltanut 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä, edellä 10–15 artiklan mukaisesti hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, tai on soveltanut niitä tavalla, joka on ilmeisesti unionin oikeuden vastainen ja on erityisesti jättänyt varmistamatta, että finanssilaitos täyttää näissä säädöksissä asetetut vaatimukset, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii tämän artiklan 2, 3 ja 6 kohdassa säädettyjen valtuuksien mukaisesti.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi tutkia unionin oikeuden väitettyä rikkomista tai soveltamatta jättämistä yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston, komission tai osallisryhmien pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan ilmoitettuaan asiasta kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

Tämän toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle viipymättä kaikki tiedot, joita tämä katsoo tarvitsevansa tutkimukseensa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi viimeistään kahden kuukauden kuluttua tutkimuksensa aloittamisesta antaa kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen siitä, mihin toimiin on ryhdyttävä unionin oikeuden noudattamiseksi.

Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa suosituksen vastaanottamisesta ilmoitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa varmistaakseen unionin oikeuden noudattamisen.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen ei ole noudattanut unionin oikeutta yhden kuukauden kuluessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen suosituksen vastaanottamisesta, komissio voi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ilmoitettua asiasta tai omasta aloitteestaan antaa virallisen lausunnon, jossa toimivaltaista viranomaista vaaditaan toteuttamaan toimet, joita unionin oikeuden noudattaminen edellyttää. Komission virallisessa lausunnossa on otettava huomioon vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen suositus.

Komissio antaa tällaisen virallisen lausunnon viimeistään kolmen kuukauden kuluttua suosituksen antamisesta. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa yhdellä kuukaudella.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle kaikki tarvittavat tiedot.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun virallisen lausunnon vastaanottamisesta ilmoitettava komissiolle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa tämän virallisen lausunnon noudattamiseksi.

6.   Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata 4 kohdassa tarkoitettua virallista lausuntoa tuossa kohdassa mainitun määräajan kuluessa ja jos on tarpeen tasapuolisten kilpailuolosuhteiden säilyttämiseksi markkinoilla tai palauttamiseksi markkinoille taikka finanssijärjestelmän moitteettoman toiminnan ja eheyden varmistamiseksi saada viipymättä muutos siihen, että virallista lausuntoa ei noudateta, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi silloin, kun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten asiaankuuluvat vaatimukset ovat suoraan sovellettavissa finanssilaitoksiin, tehdä finanssilaitoksille osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa sitä vaaditaan toteuttamaan toimet unionin oikeuden mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna mahdollisesta käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen on oltava komission 4 kohdan nojalla antaman virallisen lausunnon mukainen.

7.   Päätökset, jotka tehdään 6 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.

Toteuttaessaan toimia sellaisten kysymysten osalta, joista on annettu 4 kohdan mukainen virallinen lausunto tai tehty 6 kohdan mukainen päätös, toimivaltaisten viranomaisten on, tapauksen mukaan, noudatettava joko kyseistä virallista lausuntoa tai päätöstä.

8.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ilmoittaa 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa, mitkä toimivaltaiset viranomaiset ja finanssilaitokset eivät ole noudattaneet tämän artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettuja virallisia lausuntoja tai päätöksiä.

18 artikla

Toimet kriisitilanteissa

1.   Kun on kyse epäsuotuisista muutoksista, jotka voivat vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen helpottaa aktiivisesti ja, jos se katsotaan tarpeelliseksi, sovittaa yhteen asiaankuuluvien kansallisten toimivaltaisten valvontaviranomaisten toteuttamia toimia.

Jotta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi suorittaa tämän helpottamis- ja yhteensovittamistehtävänsä, sille on ilmoitettava kaikista asiaankuuluvista muutoksista ja se on kutsuttava tarkkailijaksi kaikkiin asiaankuuluvien kansallisten toimivaltaisten valvontaviranomaisten asiaan liittyviin kokoontumisiin.

2.   Neuvosto voi komissiota ja EJRK:aa sekä tarvittaessa Euroopan valvontaviranomaisia kuullen hyväksyä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen, komission tai EJRK:n pyynnöstä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle osoitetun päätöksen, jossa todetaan tämän asetuksen soveltamista varten kriisitilanteen olemassaolo. Neuvosto tarkistaa kyseistä päätöstä sopivin väliajoin ja vähintään kerran kuukaudessa. Jollei päätöksen voimassaoloa jatketa kuukauden päätyttyä, sen voimassaolo lakkaa ilman eri toimenpiteitä. Neuvosto voi julistaa kriisitilanteen päättyneeksi milloin tahansa.

Jos EJRK tai vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen katsoo, että kriisitilanne saattaa syntyä, ne antavat neuvostolle osoitetun luottamuksellisen suosituksen ja liittävät siihen tilannearvion. Sen jälkeen neuvosto arvioi, onko tarpeen järjestää istunto. Tässä menettelyssä on taattava asianmukainen luottamuksellisuus.

Jos neuvosto toteaa kriisitilanteen olemassaolon, se ilmoittaa siitä asianmukaisesti ja viipymättä Euroopan parlamentille ja komissiolle.

3.   Neuvoston hyväksyttyä 2 kohdan mukaisen päätöksen ja poikkeustapauksissa, joissa kansallisten viranomaisten yhteensovitettu toiminta on tarpeen sellaisten epäsuotuisten muutosten käsittelemiseksi, jotka voivat vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi tehdä yksittäisiä päätöksiä, joissa toimivaltaisia viranomaisia vaaditaan toteuttamaan tarvittavat toimet 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön mukaisesti tällaisten muutosten käsittelemiseksi varmistamalla, että finanssilaitokset ja toimivaltaiset viranomaiset täyttävät tuossa lainsäädännössä asetetut vaatimukset.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata 3 kohdassa tarkoitettua vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöstä siinä asetetun määräajan kuluessa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi silloin, kun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten, mainittujen säädösten nojalla hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, asiaankuuluvat vaatimukset ovat suoraan sovellettavissa finanssilaitoksiin, tehdä finanssilaitokselle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa laitosta vaaditaan toteuttamaan toimet kyseisen lainsäädännön mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna jostain käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa. Tätä sovelletaan vain tilanteissa, joissa toimivaltainen viranomainen ei sovella 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä unionin säädöksiä, mainittujen säädösten nojalla hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, tai soveltaa niitä tavalla, joka on ilmeisesti kyseisten säädösten selvä rikkominen, ja joissa on tarpeen kiireesti korjata tilanne finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden palauttamiseksi unionissa.

5.   Päätökset, jotka tehdään 4 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.

Toimien, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 3 tai 4 kohdan nojalla tehtyjen päätösten soveltamisalaan kuuluvien kysymysten osalta, on oltava kyseisten päätösten mukaisia.

19 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen rajojen yli ulottuvissa tilanteissa

1.   Jos toimivaltainen viranomainen on eri mieltä toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toimeen liittyvästä menettelystä, toimien sisällöstä tai toimien puuttumisesta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä tarkoitetuissa tapauksissa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä auttaa viranomaisia pääsemään sopimukseen tämän artiklan 2–4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 17 artiklassa säädettyjen valtuuksien noudattamista.

Tapauksissa, jotka on määritelty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä mainituissa tapauksissa ja joissa objektiivisten arviointiperusteiden mukaan eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten voidaan todeta olevan erimielisiä, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi omasta aloitteestaan auttaa viranomaisia pääsemään sopimukseen 2–4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen asettaa määräajan toimivaltaisten viranomaisten väliselle sovittelulle ottaen huomioon 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä mahdollisesti asetetut määräajat sekä asian monitahoisuuden ja kiireellisyyden. Tässä vaiheessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimii sovittelijana.

3.   Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen 2 kohdassa tarkoitetussa sovitteluvaiheessa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi 44 artiklan 1 kohdan kolmannessa ja neljännessä alakohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tehdä vaikutuksiltaan kyseisiä viranomaisia sitovan päätöksen, jossa näitä vaaditaan asian ratkaisemiseksi toteuttamaan tietty toimi tai pidättymään toimista, jotta varmistetaan unionin oikeuden noudattaminen.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöstä ja jättää siten varmistamatta, että finanssilaitos noudattaa vaatimuksia, jotka ovat siihen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten nojalla suoraan sovellettavissa, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi tehdä finanssilaitokselle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa tätä vaaditaan toteuttamaan toimet unionin oikeuden mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna jostain käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa.

5.   Päätökset, jotka tehdään 4 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden. Toimien, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 3 tai 4 kohdan nojalla tehtyjen päätösten soveltamisalaan kuuluvien tosiseikkojen osalta, on oltava näiden päätösten mukaisia.

6.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen puheenjohtaja selvittää 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien luonteen ja tyypin, aikaansaadut sopimukset ja näiden erimielisyyksien ratkaisemiseksi tehdyt päätökset.

20 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen toimialojen välillä

Yhteiskomitea ratkaisee 19 artiklassa ja 56 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1093/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 4 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen toimivaltaisten viranomaisten välille mahdollisesti syntyvät toimialojen väliset erimielisyydet.

21 artikla

Valvontakollegiot

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen edistää ja seuraa osaltaan direktiivissä 2009/138/EY tarkoitettujen valvontakollegioiden tehokasta, vaikuttavaa ja yhdenmukaista toimintaa ja edistää unionin oikeuden yhdenmukaista soveltamista valvontakollegioissa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstön on voitava parhaiden valvontakäytäntöjen lähentämiseksi osallistua valvontakollegioiden toimintaan, myös kahden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen yhteisesti suorittamiin paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on päävastuu valvontakollegioiden johdonmukaisen ja yhdenmukaisen toiminnan varmistamisesta rajojen yli toimivien laitosten osalta unionissa ottamalla huomioon 23 artiklassa tarkoitettujen finanssilaitosten aiheuttaman järjestelmäriskin.

Tätä kohtaa ja tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista pidetään asiaa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna ”toimivaltaisena viranomaisena”.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi

a)

kerätä ja jakaa yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa kaikki olennaiset tiedot helpottaakseen kollegion työtä sekä perustaa keskusjärjestelmän ja hallinnoida sitä, jotta tällaiset tiedot olisivat kollegiossa toimivaltaisten viranomaisten saatavilla;

b)

käynnistää ja sovittaa yhteen unionin laajuisia stressitestejä 32 artiklan mukaisesti, jotta voidaan arvioida finanssilaitosten kykyä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä, erityisesti 23 artiklassa tarkoitettua finanssilaitosten aiheuttamaa järjestelmäriskiä, sekä arvioida järjestelmäriskin mahdollista lisääntymistä stressitilanteissa varmistaen, että tällaisissa testeissä käytetään kansallisella tasolla mahdollisimman yhdenmukaisia menetelmiä, ja tarvittaessa antaa toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen stressitestissä havaittujen puutteiden korjaamiseksi;

c)

edistää tehokkaita ja toimivia valvontatoimia ja myös arvioida riskit, joille finanssilaitokset altistuvat tai saattavat altistua sen mukaan kuin valvojan tarkastusprosessissa tai stressitilanteissa on todettu;

d)

valvoa tässä asetuksessa eriteltyjen tehtävien ja valtuuksien mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten suorittamia tehtäviä; ja

e)

pyytää kollegiota käsittelemään asian uudelleen, jos se katsoo, että päätös johtaisi unionin oikeuden virheelliseen soveltamiseen tai ei edistäisi valvontakäytäntöjen lähentymisen tavoitetta. Se voi myös vaatia konsolidointiryhmän valvojaa kutsumaan kollegion kokouksen koolle tai lisätä kohdan kokouksen esityslistalle.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi laatia teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksia varmistaakseen valvontakollegioiden käytännön toimintaa koskevien säännösten yhtenäisten soveltamisen edellytykset sekä antaa 16 artiklassa tarkoitettuja ohjeita ja suosituksia valvonnan ja valvontakollegioiden omaksumien parhaiden käytäntöjen lähentymisen edistämiseksi.

4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on oikeudellisesti sitova sovittelijan tehtävä, jonka tarkoituksena on antaa sille mahdollisuus ratkaista toimivaltaisten viranomaisten välisiä erimielisyyksiä 19 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi 19 artiklan mukaisesti tehdä valvontapäätöksiä, joita sovelletaan suoraan kyseiseen laitokseen.

22 artikla

Yleiset säännökset

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 määritellyn järjestelmäriskin. Se arvioi sellaisten häiriöiden vaaraa finanssipalvelujen alalla, jotka

a)

johtuvat koko finanssijärjestelmän tai sen osien heikentymisestä; ja

b)

saattavat vaikuttaa huomattavan kielteisesti sisämarkkinoihin ja reaalitalouteen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa tarvittaessa huomioon EJRK:n ja pankkiviranomaisen kehittämän järjestelmäriskin seurannan ja arvioinnin sekä reagoi varoituksiin ja suosituksiin asetuksen (EU) N:o 1092/2010 17 artiklan mukaisesti.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii yhteistyössä EJRK:n kanssa ja 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti järjestelmään liittyvän merkityksen tunnistamista ja mittaamista koskevan yhteisen lähestymistavan, mukaan lukien tarvittaessa määrälliset ja laadulliset indikaattorit.

Nämä indikaattorit ovat ratkaiseva tekijä määritettäessä asianmukaisia valvontatoimia. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen seuraa tehtyjen määritysten lähentymisastetta yhteisen lähestymistavan edistämiseksi.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii tarpeen mukaan finanssilaitoksille lisäohjeita ja -suosituksia niiden aiheuttaman järjestelmäriskin huomioon ottamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten soveltamista.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen varmistaa, että finanssilaitosten aiheuttama järjestelmäriski otetaan huomioon laadittaessa luonnoksia teknisiksi sääntely- ja täytäntöönpanostandardeiksi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen unionin säädösten mukaisilla aloilla.

4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan suorittaa tietyntyyppisen finanssilaitoksen tai tuotteen tai menettelytavan tutkinnan, jotta voidaan arvioida mahdollisia finanssijärjestelmän vakauteen kohdistuvia uhkia ja antaa asianmukaisia toimintaa koskevia suosituksia kyseisille toimivaltaisille viranomaisille.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi tätä varten käyttää sille tässä asetuksessa, myös 35 artiklassa, annettuja valtuuksia.

5.   Yhteiskomitea huolehtii tämän artiklan mukaisesti suoritettujen toimien yleisestä ja alojen välisestä yhteensovittamisesta.

23 artikla

Järjestelmäriskin tunnistaminen ja mittaaminen

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen kehittää EJRK:aa kuullen järjestelmäriskin tunnistamista ja mittaamista koskevia arviointiperusteita sekä asianmukaisen stressitestijärjestelmän, johon kuuluu finanssilaitosten aiheuttaman järjestelmäriskin stressitilanteissa tapahtuvan mahdollisen lisääntymisen arviointi.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen kehittää asianmukaisen stressitestijärjestelmän, jonka avulla voidaan tunnistaa ne finanssilaitokset, jotka saattavat aiheuttaa järjestelmäriskin. Näihin laitoksiin sovelletaan tiukennettua valvontaa sekä tarvittaessa 25 artiklassa tarkoitettuja elvytys- ja kriisinratkaisumenettelyjä.

2.   Laatiessaan vakuutus-, jälleenvakuutus- ja lisäeläkelaitosten aiheuttaman järjestelmäriskin tunnistamista ja mittaamista koskevia arviointiperusteita vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa täysin huomioon asiaankuuluvat kansainväliset, mukaan lukien Finanssimarkkinoiden vakautta seuraavan elimen (Financial Stability Board), Kansainvälisen valuuttarahaston (International Monetary Fond), Kansainvälisen vakuutusvalvojien järjestön (International Association of Insurance Supervisors) ja Kansainvälisen järjestelypankin (Bank for International Settlements)vahvistamat lähestymistavat.

24 artikla

Pysyvä valmius torjua järjestelmäriskit

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen varmistaa, että sillä on erityinen ja jatkuva valmius torjua tehokkaasti 22 ja 23 artiklassa tarkoitettujen järjestelmäriskien toteutumista, erityisesti sellaisten laitosten osalta, jotka aiheuttavat järjestelmäriskin.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteuttaa sille tässä asetuksessa ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä annetut tehtävät sekä edistää johdonmukaisen ja yhteensovitetun kriisinhallinta- ja kriisinratkaisujärjestelmän toteutumista unionissa.

25 artikla

Tervehdyttämis- ja kriisinratkaisumenettelyt

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen myötävaikuttaa ja osallistuu aktiivisesti tehokkaiden ja toimivien tervehdyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmien, kriisitilanteessa noudatettavien menettelyjen sekä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kehittämiseen ja yhteensovittamiseen minimoidakseen mahdollisista häiriöistä järjestelmään aiheutuvat vaikutukset.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi määritellä parhaita käytäntöjä, joilla pyritään helpottamaan vaikeuksissa olevia laitoksia ja erityisesti rajojen yli toimivia ryhmittymiä koskevaa kriisinratkaisua tavoilla, joilla vältetään vaikutusten leviäminen, samalla varmistaen, että käytössä on asianmukaisia välineitä, riittävät resurssit mukaan lukien, joiden avulla kyseisen laitoksen tai ryhmittymän kriisi voidaan ratkaista moitteettomasti, kustannustehokkaasti ja viipymättä.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kehittää 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määriteltyjä teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja 10–15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

26 artikla

Kansallisten vakuutustakuujärjestelmien eurooppalaisen verkoston kehittäminen

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi myötävaikuttaa sellaisen kansallisten vakuutustakuujärjestelmien eurooppalaisen verkoston, jolla on asianmukainen rahoitus ja joka on riittävästi yhdenmukaistettu, tarpeellisuuden arvioimiseen.

27 artikla

Kriisien ehkäisy, hallinta ja ratkaisu

Komissio voi pyytää vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista osallistumaan direktiivin 2009/138/EY 242 artiklassa tarkoitettuun arvioon, erityisesti siltä osin kuin on kyse valvontaviranomaisten kollegioihin kuuluvien valvontaviranomaisten yhteistyöstä ja kollegioiden toimivuudesta, lisäpääomavaatimusten asettamista koskevista valvontakäytännöistä sekä arvioon ryhmävalvonnan ja pääoman hallinnan tehostamisen hyödyistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten ryhmässä, mukaan lukien mahdolliset toimenpiteet, joilla tehostetaan vakuutusyritysryhmien moitteetonta rajat ylittävää hallintaa erityisesti riskien ja varojen hallinnan osalta, ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa selvityksen uudesta kehityksestä ja edistymisestä seuraavien osalta:

a)

varhaisessa vaiheessa toteutettavia toimenpiteitä koskeva yhdenmukaistettu kehys;

b)

ryhmän keskitetyn riskienhallinnan käytännöt ja ryhmänsisäisten mallien, stressitestit mukaan luettuina, toiminta;

c)

ryhmänsisäiset liiketoimet ja riskikeskittymät;

d)

hajautus- ja keskittymävaikutusten ajalliset muutokset;

e)

sellainen yhdenmukaistettu kehys varojen siirrettävyyttä, maksukyvyttömyyttä ja likvidaatiomenettelyjä varten, jossa poistetaan varojen siirrettävyyttä koskevat asiaankuuluvat kansalliset yhtiöoikeudelliset esteet;

f)

saman ryhmän yritysten vakuutuksenottajien ja edunsaajien sama suojelun taso erityisesti kriisitilanteissa;

g)

yhdenmukaistettu ja riittävästi rahoitettu unionin laajuinen ratkaisu vakuutustakuujärjestelmiä varten.

Edellä olevan f alakohdan osalta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi myös laatia selvityksen uudesta kehityksestä ja edistymisestä, joka koskee yhteensovitettujen kansallisten kriisinhallintajärjestelmien joukkoa sekä sellaisen johdonmukaisten ja uskottavien rahoitusjärjestelyjen järjestelmän tarvetta, joka käsittää asianmukaisia rahoitusvälineitä.

Jäljempänä 81 artiklassa säädetyssä tämän asetuksen arvioinnissa tarkastellaan erityisesti vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen aseman mahdollista vahvistamista kriisien ehkäisyn, hallinnan ja ratkaisun osalta.

28 artikla

Tehtävien ja vastuun siirto

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää tehtäviä ja vastuuta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle tai muille toimivaltaisille viranomaisille tämän siirron vastaanottajan suostumuksella ja tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. Jäsenvaltiot voivat säätää vastuun siirtoa koskevia erityisjärjestelyjä, joita on noudatettava ennen kuin niiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät tällaisia siirtoa koskevia sopimuksia, ja ne voivat rajoittaa siirron laajuuden siihen, mikä on tarpeen rajojen yli toimivien finanssilaitosten tai -ryhmittymien tehokkaan valvonnan kannalta.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen rohkaisee ja helpottaa tehtävien ja vastuun siirtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä yksilöimällä tehtävät ja vastuut, jotka voidaan siirtää tai suorittaa yhdessä, sekä edistämällä parhaita toimintatapoja.

3.   Vastuun siirron on johdettava 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä säädetyn toimivallan uudelleenjakoon. Siirrettyyn vastuuseen liittyvä menettely, täytäntöönpano sekä hallinnollinen ja oikeudellinen valvonta määräytyy sen viranomaisen lain mukaan, jolle vastuu on siirretty.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle siirtoa koskevista sopimuksista, jotka ne aikovat tehdä. Ne saavat panna sopimukset täytäntöön aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä, kun niistä on ilmoitettu vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa suunnitellusta sopimuksesta lausunnon kuukauden kuluessa siitä, kun sille on ilmoitettu sopimuksesta.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa toimivaltaisten viranomaisten tekemät siirtoa koskevat sopimukset sopivalla tavalla varmistaakseen, että niistä ilmoitetaan asianmukaisesti kaikille asianomaisille osapuolille.

29 artikla

Yhteinen valvontakulttuuri

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen osallistuu aktiivisesti yhteisen unionin valvontakulttuurin ja yhtenäisten valvontakäytäntöjen rakentamiseen sekä yhdenmukaisten menettelyjen ja yhtenäisten lähestymistapojen varmistamiseen koko unionissa. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen suorittaa ainakin seuraavat toimet:

a)

se antaa toimivaltaisille viranomaisille lausuntoja;

b)

se edistää tehokasta kahdenvälistä ja monenvälistä tietojen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä noudattaen sovellettavia luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia säännöksiä, jotka on annettu asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä;

c)

se osallistuu korkealuokkaisten ja yhdenmukaisten valvontastandardien kehittämiseen, raportointistandardit mukaan luettuina, sekä kansainvälisten tilinpäätösstandardien kehittämiseen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d)

se tarkastelee komission hyväksymien asianomaisten teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien sekä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen antamien ohjeiden ja suositusten soveltamista ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia; ja

e)

se laatii alakohtaisia ja monialaisia koulutusohjelmia, helpottaa henkilöstövaihtoa ja rohkaisee toimivaltaisia viranomaisia hyödyntämään paremmin väliaikaisia henkilöstösiirtoja ja muita välineitä.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi tarvittaessa kehittää uusia käytännön välineitä ja lähentämiskeinoja, joilla edistetään yhteisten lähestymistapojen ja käytäntöjen noudattamista valvonnassa.

30 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointi

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen järjestää ja suorittaa säännöllisesti toimivaltaisten viranomaisten joidenkin tai kaikkien toimien vertaisarviointeja, jotta valvontatuloksista saataisiin entistä johdonmukaisempia. Tätä varten vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen kehittää menetelmiä, joiden avulla arvioinnin kohteena olevia viranomaisia voidaan arvioida ja verrata toisiinsa objektiivisesti. Vertaisarviointeja suoritettaessa on otettava huomioon kyseistä toimivaltaista viranomaista koskevat olemassa olevat tiedot ja arvioinnit.

2.   Vertaisarvioinnissa on arvioitava ainakin seuraavia seikkoja:

a)

toimivaltaisen viranomaisen resurssien ja hallinnointijärjestelyjen riittävyys ottaen erityisesti huomioon 10–15 artiklassa tarkoitettujen teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten tehokas soveltaminen ja kyky vastata markkinakehitykseen;

b)

unionin oikeuden soveltamisessa ja valvontakäytännössä saavutettu lähentyminen, joka käsittää myös 10–16 artiklan nojalla hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit, ohjeet ja suositukset, sekä se, missä määrin valvontakäytännöllä saavutetaan unionin oikeudessa asetetut tavoitteet;

c)

joidenkin toimivaltaisten viranomaisten kehittämät parhaat käytännöt, joita muiden toimivaltaisten viranomaisten mahdollisesti kannattaisi omaksua;

d)

unionin oikeuden täytäntöön panemiseksi hyväksyttyjen säännösten noudattamisen valvonnan tehokkuus ja yhtenäisyys, mukaan lukien hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat vastuussa siitä, että näitä säännöksiä ei ole noudatettu.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa vertaisarvioinnin perusteella 16 artiklassa tarkoitettuja ohjeita ja suosituksia. Toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa vertaisarvioinnin tulokset huomioon laatiessaan 10–15 artiklassa tarkoitettuja luonnoksia teknisiksi sääntely- tai täytäntöönpanostandardeiksi.

4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen asettaa vertaisarviointien perusteella määritettävät parhaat käytännöt yleisesti saataville. Vertaisarviointien kaikki muut tulokset voidaan julkaista vertaisarvioinnin kohteena olevan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella.

31 artikla

Yhteensovittamista koskeva tehtävä

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen huolehtii toimivaltaisten viranomaisten välisestä yleisestä yhteensovittamisesta erityisesti silloin, kun epäsuotuisat muutokset voivat vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai finanssijärjestelmän vakauden unionissa.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen edistää yhteensovitettua unionin toimintaa muun muassa

a)

helpottamalla toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa;

b)

määrittämällä sellaisten tietojen laajuuden, joiden olisi oltava kaikkien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla, ja varmistamalla mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa näiden tietojen luotettavuuden;

c)

toimimalla neuvoa-antavana sovittelijana toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan soveltamista;

d)

ilmoittamalla viipymättä EJRK:lle mahdollisista kriisitilanteista;

e)

toteuttamalla kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen toimivaltaisten viranomaisten toiminnan yhteensovittamista tilanteissa, joissa muutokset saattavat vaarantaa finanssimarkkinoiden toiminnan;

f)

kokoamalla keskitetysti tiedot, jotka liittyvät useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimintaa harjoittavien laitosten sääntelyn edellyttämään raportointiin ja jotka saadaan toimivaltaisilta viranomaisilta 21 ja 35 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen jakaa nämä tiedot muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

32 artikla

Markkinakehityksen arvioiminen

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen seuraa ja arvioi markkinakehitystä omalla vastuualueellaan ja tarvittaessa tiedottaa mikrotason vakavaraisuusvalvonnan keskeisistä kehityssuuntauksista, mahdollisista riskeistä ja haavoittuvuuksista Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomainen) Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) ja EJRK:lle sekä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sisällyttää arvioonsa taloudellisen analyysin markkinoista, joilla finanssilaitokset toimivat, ja arvion markkinoiden mahdollisten muutosten vaikutuksista näihin laitoksiin.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen aloittaa ja sovittaa yhteen yhteistyössä EJRK:n kanssa unionin laajuisia arviointeja finanssilaitosten kyvystä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä. Tätä varten se kehittää toimivaltaisten viranomaisten sovellettaviksi

a)

yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan talousskenaarioiden vaikutusta jonkin laitoksen taloudelliseen tilanteeseen;

b)

yhteisiä lähestymistapoja, joita noudattamalla ilmoitetaan tuloksista, jotka on saatu näistä finanssilaitosten kestokyvyn arvioinneista;

c)

yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan tiettyjen tuotteiden tai jakeluprosessien vaikutusta laitoksen taloudelliseen tilanteeseen, vakuutuksenottajiin, eläkejärjestelmien jäseniin ja edunsaajiin sekä kuluttajille annettaviin tietoihin.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antaa vähintään kerran vuodessa ja tarvittaessa useammin Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EJRK:lle arviointeja omalla vastuualueellaan esiintyvistä suuntauksista, mahdollisista riskeistä ja haavoittuvuuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 säädettyjä EJRK:n tehtäviä.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen sisällyttää näihin arviointeihin keskeisten riskien ja haavoittuvuuksien luokittelun ja suosittaa tarvittaessa ennalta ehkäiseviä tai korjaavia toimia.

4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen varmistaa Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa tekemällään tiiviillä yhteistyöllä, että useita toimialoja koskevat muutokset, riskit ja haavoittuvuudet otetaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon.

33 artikla

Kansainväliset suhteet

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi kehittää yhteyksiä ja tehdä hallinnollisia järjestelyjä valvontaviranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden hallintojen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten asianomaista toimivaltaa. Näistä järjestelyistä ei seuraa oikeudellisia velvoitteita unionille ja sen jäsenvaltioille, eivätkä ne estä jäsenvaltioita ja niiden toimivaltaisia viranomaisia tekemästä kahden- tai monenvälisiä järjestelyjä kolmansien maiden kanssa.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen osallistuu kolmansien maiden valvontajärjestelmien vastaavuutta koskevien päätösten valmisteluun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen esittää 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa hallinnolliset järjestelyt, joista on sovittu kansainvälisten järjestöjen tai kolmansien maiden hallintojen kanssa ja sen, miten vastaavuutta koskevien päätösten valmisteluun on osallistuttu.

34 artikla

Muut tehtävät

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle lausuntoja kaikista vastuualueeseensa kuuluvista kysymyksistä.

2.   Kun on kyse sulautumiin ja omistusosuuksien hankintaan liittyvistä toiminnan vakauden arvioinneista, jotka kuuluvat direktiivin 92/49/ETY sekä direktiivin 2002/83/EY ja 2005/68/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/44/EY, soveltamisalaan ja jotka mainittujen direktiivien mukaan edellyttävät kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välistä kuulemista, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi, jos jokin näistä toimivaltaisista viranomaisista sitä pyytää, antaa ja julkistaa lausunnon toiminnan vakauden arvioinnista, ei kuitenkaan direktiivin 92/49/ETY 15 b artiklan 1 kohdan e alakohdassa, direktiivin 2002/83/EY 15 b artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja direktiivin 2005/83/EY 19 a artiklan 1 kohdan e alakohdassa mainittujen perustelujen osalta. Lausunto on annettava viipymättä ja joka tapauksessa ennen direktiivin 92/49/ETY sekä direktiivien 2002/83/EY ja 2005/68/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/44/EY, mukaisen arviointiajan päättymistä. Jäljempänä olevaa 35 artiklaa sovelletaan aloihin, joiden osalta vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi antaa lausunnon.

35 artikla

Tietojen kerääminen

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen pyynnöstä toimitettava sille kaikki tiedot, joita se tarvitsee tässä asetuksessa sille osoitettujen tehtävien suorittamiseen, edellyttäen että niillä on laillinen pääsy asiaankuuluviin tietoihin ja että pyyntö on tarpeellinen kyseisen tehtävän luonteeseen nähden.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi myös pyytää, että tietoja toimitetaan säännöllisin väliajoin ja tietyssä muodossa. Tällaisissa pyynnöissä on mahdollisuuksien mukaan käytettävä yhteisiä raportointimalleja.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen asianmukaisesti perustellun pyynnön perusteella antaa kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta toimivaltainen viranomainen voi hoitaa tehtävänsä alakohtaisessa lainsäädännössä ja 70 artiklassa säädettyä salassapitovelvollisuutta noudattaen.

4.   Ennen kuin vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pyytää tämän artiklan mukaisesti tietoja ja jotta voidaan välttää ilmoitusvelvoitteiden päällekkäisyys, sen on otettava huomioon Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n tuottamat ja jakamat asiaankuuluvat ja jo olemassa olevat tilastot.

5.   Jos tietoja ei ole saatavilla tai jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät anna niitä ajoissa saataville, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi osoittaa asianmukaisesti perustellun pyynnön asianomaisen jäsenvaltion muille valvontaviranomaisille, valtionvarain hoidosta vastaavalle ministeriölle, jos tällä on käytettävissään vakavaraisuutta koskevia tietoja, kansalliselle keskuspankille tai tilastotoimistolle.

6.   Jos tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei ole ajoissa saatavilla 1 tai 5kohdan mukaisesti, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi osoittaa asianmukaisesti perustellun pyynnön suoraan asianomaisille finanssilaitoksille. Perustellussa pyynnössä on selitettävä, miksi näitä yksittäisiä finanssilaitoksia koskevat tiedot ovat tarpeen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on ilmoitettava tämän kohdan ja 5 kohdan mukaisesti tehdyistä pyynnöistä asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille.

Toimivaltaisten viranomaisten on vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen pyynnöstä avustettava sitä tällaisten tietojen keräämisessä.

7.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi käyttää tämän artiklan nojalla saamiaan luottamuksellisia tietoja ainoastaan tässä asetuksessa sille osoitettujen tehtävien suorittamiseen.

36 artikla

Suhde EJRK:aan

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä EJRK:n kanssa.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa EJRK:lle säännöllisesti ja oikea-aikaisesti tietoja, joita EJRK tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen. EJRK:n tehtäviensä suorittamiseen tarvitsemat tiedot, jotka eivät ole tiivistelmän tai koosteen muodossa, on toimitettava sille perustellusta pyynnöstä viipymättä asetuksen (EU) N:o 1092/2010 15 artiklan mukaisesti. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ottaa yhteistyössä EJRK:n kanssa käyttöön asianmukaisia sisäisiä menettelyjä erityisesti yksittäisiä finanssilaitoksia koskevien luottamuksellisten tietojen siirtoa varten.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen varmistaa 4 ja 5 kohdan mukaisesti, että asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklassa tarkoitettujen EJRK:n varoitusten ja suositusten pohjalta toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet.

4.   Saadessaan EJRK:lta itselleen osoitetun varoituksen tai suosituksen vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen kutsuu hallintoneuvoston viipymättä koolle ja arvioi, miten kyseinen varoitus tai suositus vaikuttaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtävien suorittamiseen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen päättää asianmukaisella päätöksentekomenettelyllä, mitä sille tällä asetuksella myönnettyjen valtuuksien mukaisia toimia sen on toteutettava varoituksissa tai suosituksissa yksilöityjen kysymysten ratkaisemiseksi.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen ei ryhdy suosituksen perusteella toimiin, sen on perusteltava EJRK:lle ja neuvostolle, minkä vuoksi se jättää toimet toteuttamatta.

5.   Saatuaan EJRK:lta toimivaltaiselle kansalliselle valvontaviranomaiselle osoitetun varoituksen tai suosituksen vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen käyttää tarvittaessa sille tällä asetuksella myönnettyjä valtuuksia varmistaakseen, että jatkotoimet toteutetaan ajoissa.

Jos viranomainen, jolle EJRK:n suositus on osoitettu, ei aio noudattaa sitä, sen on ilmoitettava hallintoneuvostolle, miksi se ei ryhdy toimiin, ja keskusteltava tätä koskevista perusteluistaan hallintoneuvoston kanssa.

Toimivaltaisen viranomaisen on otettava hallintoneuvoston näkemykset asianmukaisesti huomioon ilmoittaessaan asiasta neuvostolle ja EJRK:lle asetuksen (EU) N:o 1092/2010 17 artiklan mukaisesti.

6.   Suorittaessaan tässä asetuksessa säädettyjä tehtäviään vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on otettava EJRK:n varoitukset ja suositukset tarkoin huomioon.

37 artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmä ja lisäeläkealan osallisryhmä

1.   Perustetaan vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmä ja lisäeläkealan osallisryhmä, jäljempänä yhdessä ”osallisryhmät”, sidosryhmien kuulemisen helpottamiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtävien kannalta olennaisilla aloilla. Osallisryhmiä kuullaan sellaisten toimien johdosta, jotka toteutetaan teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja koskevien 10–15 artiklan mukaisesti sekä, siltä osin kuin ne eivät koske yksittäisiä finanssilaitoksia, ohjeita ja suosituksia koskevan 16 artiklan mukaisesti. Jos toimet on toteutettava kiireesti eikä kuuleminen ole mahdollista, osallisryhmille ilmoitetaan tästä mahdollisimman pian.

Osallisryhmät kokoontuvat vähintään neljä kertaa vuodessa. Ne voivat keskustella yhteisen edun mukaisista kysymyksistä yhdessä ja ilmoittaa toisilleen muista kysymyksistä, joista käydään keskustelua.

Osallisryhmän jäsen voi olla myös toisen osallisryhmän jäsen.

2.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmässä on 30 jäsentä, jotka edustavat tasasuhtaisesti unionissa toimivia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä ja vakuutusedustajia ja niiden työntekijöiden edustajia sekä kuluttajia, vakuutus- ja jälleenvakuutuspalvelujen käyttäjiä, pienten ja keskisuurten yritysten edustajia ja asiaankuuluvien ammattialajärjestöjen edustajia. Jäsenistä vähintään viiden on oltava tiedeyhteisön johtavia riippumattomia edustajia. Jäsenistä kymmenen on oltava vakuutusyritysten, jälleenvakuutusyritysten tai vakuutusedustajien edustajia ja näistä kolmen vakuutus- tai jälleenvakuutusosuuskuntien ja keskinäisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten edustajia.

3.   Lisäeläkealan osallisryhmässä on 30 jäsentä, jotka edustavat tasasuhtaisesti unionissa toimivia lisäeläkelaitoksia, työntekijöiden edustajia, edunsaajien edustajia, pienten ja keskisuurten yritysten edustajia ja asiaankuuluvien ammattialajärjestöjen edustajia. Jäsenistä vähintään viiden on oltava tiedeyhteisön johtavia riippumattomia edustajia. Jäsenistä kymmenen on oltava lisäeläkelaitosten edustajia.

4.   Hallintoneuvosto nimittää osallisryhmien jäsenet asianomaisten sidosryhmien ehdotusten perusteella. Tehdessään päätöstään hallintoneuvosto varmistaa mahdollisimman pitkälle, että sidosryhmien maantieteellinen ja sukupuoleen liittyvä jakauma ja edustus ovat koko unionin kannalta asianmukaiset.

5.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toimittaa kaikki tarvittavat tiedot, jollei 70 artiklassa tarkoitetusta salassapitovelvollisuudesta muuta johdu, ja varmistaa riittävien sihteeripalvelujen tarjoamisen osallisryhmille. Voittoa tavoittelemattomia järjestöjä edustaville osallisryhmien jäsenille, toimialan edustajia lukuun ottamatta, maksetaan asianmukainen korvaus. Osallisryhmät voivat perustaa teknisiä kysymyksiä käsitteleviä työryhmiä. Osallisryhmien jäsenten toimikausi on kaksi ja puoli vuotta, jonka jälkeen järjestetään uusi valintamenettely.

Sama henkilö voi olla osallisryhmien jäsen kaksi peräkkäistä toimikautta.

6.   Osallisryhmät voivat antaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle lausuntoja ja neuvoja mistä tahansa asiasta, joka liittyy erityisesti 10–16 artiklassa sekä 29, 30 ja 32 artiklassa säädettyihin vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtäviin.

7.   Osallisryhmät hyväksyvät työjärjestyksensä jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

8.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa osallisryhmien lausunnot ja neuvot sekä niiden kuulemisesta saadut tulokset.

38 artikla

Turvatoimet

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen varmistaa, että 18 tai 19 artiklan nojalla tehdyt päätökset eivät millään tavalla vaikuta jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.

2.   Jos jäsenvaltio katsoo, että 19 artiklan 3 kohdan nojalla tehty päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, se voi ilmoittaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja komissiolle kahden viikon kuluessa siitä, kun vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksestä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ettei kyseinen toimivaltainen viranomainen pane päätöstä täytäntöön.

Ilmoituksessaan jäsenvaltion on selkeästi ja nimenomaisesti selitettävä, minkä vuoksi ja millä tavoin päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen.

Siinä tapauksessa, että ilmoitus tehdään, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on kuukauden kuluessa jäsenvaltion ilmoituksesta ilmoitettava jäsenvaltiolle, aikooko vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pitää päätöksensä voimassa, muuttaa sitä tai kumota sen. Jos päätös pidetään voimassa tai sitä muutetaan, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sen on todettava, että päätös ei vaikuta finanssipoliittiseen vastuuseen.

Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen pitää päätöksensä voimassa, neuvosto hyväksyy jossain istunnossaan, joka pidetään kahden kuukauden kuluessa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen neljännen alakohdan mukaisesta jäsenvaltiolle antamasta ilmoituksesta, annettujen äänten enemmistöllä päätöksen siitä, pidetäänkö vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös voimassa.

Jos neuvosto asiaa käsiteltyään ei tee viidennen alakohdan mukaista päätöstä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen voimassa pitämisestä, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös raukeaa.

3.   Jos jäsenvaltio katsoo, että 18 artiklan 3 kohdan nojalla tehty päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, se voi ilmoittaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle, komissiolle ja neuvostolle kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksestä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ettei kyseinen toimivaltainen viranomainen pane päätöstä täytäntöön.

Ilmoituksessaan jäsenvaltion on selkeästi ja yksityiskohtaisesti selitettävä, minkä vuoksi ja millä tavoin päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen.

Siinä tapauksessa, että ilmoitus tehdään, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Neuvosto kutsuu kymmenen työpäivän kuluessa istunnon koolle ja hyväksyy jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä päätöksen siitä, kumotaanko vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös.

Jos neuvosto asiaa käsiteltyään ei hyväksy neljännen alakohdan mukaisesti päätöstä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen kumoamisesta, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttäminen päättyy.

4.   Jos neuvosto on 3 kohdan mukaisesti hyväksynyt päätöksen olla kumoamatta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen 18 artiklan 3 kohdan nojalla tekemää päätöstä ja asianomainen jäsenvaltio edelleen katsoo, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, kyseinen jäsenvaltio voi ilmoittaa asiasta komissiolle ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle ja pyytää neuvostoa käsittelemään asian uudelleen. Asianomaisen jäsenvaltion on selkeästi perusteltava, miksi se ei hyväksy neuvoston päätöstä.

Neljän viikon kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta neuvosto vahvistaa alkuperäisen päätöksensä tai tekee uuden päätöksen 3 kohdan mukaisesti.

Neuvosto voi pidentää mainittua neljän viikon määräaikaa edelleen neljällä viikolla, jos tapauksen erityisolosuhteet sitä vaativat.

5.   Kaikenlainen tämän artiklan väärinkäyttö, erityisesti vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sellaisen päätöksen osalta, jolla ei ole merkittävää tai olennaista finanssipoliittista vaikutusta, kielletään sisämarkkinoille soveltumattomana.

39 artikla

Päätöksentekomenettelyt

1.   Ennen kuin vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee tämän asetuksen mukaisia päätöksiä, se ilmoittaa sille, jolle kulloinenkin päätös on osoitettu, aikomuksestaan tehdä päätös ja asettaa määräajan, jonka kuluessa päätöksen kohde voi esittää näkemyksensä asiasta, ottaen tarkasti huomioon asian kiireellisyyden, monitahoisuuden ja mahdolliset seuraukset. Tämä koskee soveltuvin osin 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja suosituksia.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätökset on perusteltava.

3.   Niille, joille vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätökset on osoitettu, on ilmoitettava oikeussuojakeinoista, jotka ovat tämän asetuksen mukaan käytettävissä.

4.   Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on tehnyt 18 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisen päätöksen, se tarkastelee kyseistä päätöstä uudelleen sopivin väliajoin.

5.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen 17, 18 tai 19 artiklan nojalla tekemät päätökset julkistetaan, ja niissä ilmoitetaan kyseisen toimivaltaisen viranomaisen tai finanssilaitoksen nimi ja päätöksen pääasiallinen sisältö, paitsi jos julkistaminen olisi ristiriidassa finanssilaitosten perusteltujen, liikesalaisuuksien suojelemista koskevien etujen huomioon ottamisen kanssa tai jos se voisi vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka unionin koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden.

III LUKU

ORGANISAATIO

1 JAKSO

Hallintoneuvosto

40 artikla

Kokoonpano

1.   Hallintoneuvoston kokoonpano on seuraava:

a)

puheenjohtaja, joka ei osallistu äänestyksiin;

b)

kustakin jäsenvaltiosta sen kansallisen viranomaisen päällikkö, jonka toimivaltaan kuuluu finanssilaitosten valvonta kyseisessä jäsenvaltiossa ja jonka on osallistuttava hallintoneuvoston kokouksiin henkilökohtaisesti vähintään kaksi kertaa vuodessa;

c)

komission edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin;

d)

EJRK:n edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin;

e)

kummankin muun Euroopan valvontaviranomaisen edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin.

2.   Hallintoneuvosto kutsuu osallisryhmät kokouksiin säännöllisesti ja vähintään kaksi kertaa vuodessa.

3.   Kunkin toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on nimetä henkilöstöstään korkean tason varajäsen, joka voi toimia 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun hallintoneuvoston jäsenen sijaisena tämän ollessa estynyt osallistumasta kokoukseen.

4.   Niissä jäsenvaltioissa, joissa on useampi kuin yksi viranomainen, joka on vastuussa tämän asetuksen mukaisesta valvonnasta, nämä viranomaiset sopivat yhteisestä edustajasta. Jos hallintoneuvoston käsiteltävänä oleva asia ei kuulu sen kansallisen viranomaisen toimivaltaan, jota 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu jäsen edustaa, tämä jäsen voi kuitenkin ottaa mukaansa asianomaisen kansallisen viranomaisen edustajan, joka ei osallistu äänestyksiin.

5.   Hallintoneuvosto voi sallia tarkkailijoiden läsnäolon.

Toimitusjohtaja voi osallistua hallintoneuvoston kokouksiin ilman äänioikeutta.

41 artikla

Sisäiset komiteat ja lautakunnat

1.   Hallintoneuvosto voi perustaa sisäisiä komiteoita tai lautakuntia hallintoneuvostolle annettuja erityistehtäviä varten ja se voi siirtää tiettyjä selkeästi määriteltyjä tehtäviä ja päätöksiä sisäisille komiteoille tai lautakunnille, johtokunnalle tai puheenjohtajalle.

2.   Hallintoneuvosto kutsuu 19 artiklan soveltamiseksi koolle riippumattoman lautakunnan, joka koostuu hallintoneuvoston puheenjohtajasta ja kahdesta jäsenestä, jotka eivät edusta erimielisyyden osapuolina olevia toimivaltaisia viranomaisia ja joilla ei ole omaa etua valvottavanaan tai suoraa kytköstä kyseisiin toimivaltaisiin viranomaisiin, helpottamaan erimielisyyden puolueetonta ratkaisemista.

3.   Jollei 19 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, lautakunta esittää päätöksen hallintoneuvoston lopullisesti hyväksyttäväksi 44 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

4.   Hallintoneuvosto hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lautakunnan työjärjestyksen.

42 artikla

Riippumattomuus

Hallintoneuvoston puheenjohtaja ja äänivaltaiset jäsenet toimivat heille tässä asetuksessa annettuja tehtäviä suorittaessaan riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan koko unionin yleisen edun mukaisesti pyytämättä tai ottamatta ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan hallintoneuvoston jäseniin heidän suorittaessaan tehtäviään.

43 artikla

Tehtävät

1.   Hallintoneuvosto ohjaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen työtä ja vastaa II luvussa tarkoitettujen päätösten tekemisestä.

2.   Hallintoneuvosto antaa II luvussa tarkoitetut lausunnot, suositukset ja neuvot sekä tekee kyseisessä luvussa tarkoitetut päätökset.

3.   Hallintoneuvosto nimittää puheenjohtajan.

4.   Hallintoneuvosto hyväksyy ennen kunkin vuoden syyskuun 30 päivää johtokunnan ehdotuksen perusteella vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen seuraavan vuoden työohjelman ja antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

Työohjelman hyväksyminen ei vaikuta vuosittaiseen talousarviomenettelyyn, ja työohjelma julkistetaan.

5.   Hallintoneuvosto hyväksyy johtokunnan ehdotuksen perusteella sekä 53 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun kertomusluonnoksen pohjalta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimintaa, puheenjohtajan tehtävät mukaan lukien, koskevan vuosikertomuksen ja toimittaa sen kunakin vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. Kertomus julkistetaan.

6.   Hallintoneuvosto hyväksyy vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen monivuotisen työohjelman ja antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

Monivuotisen työohjelman hyväksyminen ei vaikuta vuosittaiseen talousarviomenettelyyn, ja työohjelma julkistetaan.

7.   Hallintoneuvosto hyväksyy talousarvion 63 artiklan mukaisesti.

8.   Hallintoneuvostolla on puheenjohtajaan ja toimitusjohtajaan nähden kurinpidollinen toimivalta, ja se voi erottaa puheenjohtajan 48 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja toimitusjohtajan 51 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

44 artikla

Päätöksenteko

1.   Hallintoneuvoston päätökset tehdään sen jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, hallintoneuvosto tekee päätökset 10–16 artiklassa yksilöityjen säädösten sekä 9 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan ja VI luvun mukaisten toimenpiteiden ja päätösten osalta jäsentensä määräenemmistöllä, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklassa.

Kun 19 artiklan 3 kohdan mukaisten päätösten osalta on kyse konsolidointiryhmän valvojan päätöksestä, lautakunnan ehdottamaa päätöstä pidetään hyväksyttynä, jos se hyväksytään yksinkertaisella enemmistöllä, paitsi jos äänten määrävähemmistöä, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa ja Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklassa, edustavat jäsenet hylkäävät päätöksen.

Kaikkien muiden 19 artiklan 3 kohdan mukaisten päätösten osalta lautakunnan ehdottama päätös hyväksytään hallintoneuvoston jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni.

2.   Puheenjohtaja kutsuu hallintoneuvoston koolle omasta aloitteestaan tai kolmasosan jäsenistä sitä pyytäessä ja johtaa hallintoneuvoston kokouksia.

3.   Hallintoneuvosto hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

4.   Työjärjestyksessä annetaan yksityiskohtaiset äänestyssäännöt ja tarvittaessa myös päätösvaltaisuutta koskevat säännöt. Äänioikeudettomat jäsenet ja tarkkailijat eivät, puheenjohtajaa ja toimitusjohtajaa lukuun ottamatta, saa osallistua hallintoneuvostossa käytäviin yksittäisiä finanssilaitoksia koskeviin keskusteluihin, jollei 75 artiklan 3 kohdassa tai 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä toisin säädetä.

2 JAKSO

Johtokunta

45 artikla

Kokoonpano

1.   Johtokuntaan kuuluvat puheenjohtaja ja kuusi muuta hallintoneuvoston äänivaltaisten jäsenten keskuudestaan valitsemaa hallintoneuvoston jäsentä.

Kullakin johtokunnan jäsenellä puheenjohtajaa lukuun ottamatta on varajäsen, joka voi toimia jäsenen sijaisena tämän ollessa estynyt osallistumasta kokoukseen.

Hallintoneuvoston valitsemien jäsenten toimikausi on kaksi ja puoli vuotta. Toimikautta voidaan jatkaa kerran. Johtokunnan kokoonpanon on oltava tasapuolinen ja oikeasuhteinen ja edustettava koko unionia. Toimikausien on oltava limittäisiä, ja niihin sovelletaan asianmukaista vuorottelujärjestelmää.

2.   Johtokunta tekee päätöksensä läsnä olevien jäsentensä enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni.

Toimitusjohtaja ja komission edustaja osallistuvat johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta.

Komission edustajalla on äänioikeus 63 artiklassa tarkoitetuissa asioissa.

Johtokunta hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

3.   Puheenjohtaja kutsuu johtokunnan koolle omasta aloitteestaan tai vähintään kolmasosan jäsenistä sitä pyytäessä ja johtaa johtokunnan kokouksia.

Johtokunta kokoontuu ennen kutakin hallintoneuvoston kokousta ja niin usein kuin johtokunta katsoo tarpeelliseksi. Se kokoontuu vähintään viisi kertaan vuodessa.

4.   Johtokunnan jäsenten apuna voi olla neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksestä muuta johdu. Äänioikeudettomat jäsenet eivät, toimitusjohtajaa lukuun ottamatta, saa osallistua johtokunnassa käytäviin yksittäisiä finanssilaitoksia koskeviin keskusteluihin.

46 artikla

Riippumattomuus

Johtokunnan jäsenet toimivat riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan koko unionin edun mukaisesti eivätkä pyydä tai ota ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet taikka elimet ja muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan johtokunnan jäseniin heidän hoitaessaan tehtäviään.

47 artikla

Tehtävät

1.   Johtokunta huolehtii siitä, että vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen toteuttaa toiminta-ajatuksensa ja suorittaa sille osoitetut tehtävät tämän asetuksen mukaisesti.

2.   Johtokunta antaa vuosittaista ja monivuotista työohjelmaa koskevat ehdotukset hallintoneuvoston hyväksyttäviksi.

3.   Johtokunta käyttää talousarviovaltaansa 63 ja 64 artiklan mukaisesti.

4.   Johtokunta hyväksyy vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöpolitiikkaa koskevan suunnitelman sekä tarvittavat Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jäljempänä ”henkilöstösäännöt”, soveltamissäännöt 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

5.   Johtokunta hyväksyy 72 artiklan mukaisesti erityissäännökset, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen asiakirjoihin.

6.   Johtokunta tekee 53 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun vuosikertomusluonnoksen pohjalta ehdotuksen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimintaa, puheenjohtajan tehtävät mukaan lukien, koskevaksi vuosikertomukseksi hallintoneuvoston hyväksyttäväksi.

7.   Johtokunta hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

8.   Johtokunta nimittää ja erottaa valituslautakunnan jäsenet 58 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti.

3 JAKSO

Puheenjohtaja

48 artikla

Nimittäminen ja tehtävät

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista edustaa puheenjohtaja, jonka on oltava kokopäivätoiminen riippumaton ammattihenkilö.

Puheenjohtaja vastaa hallintoneuvoston tehtävien valmistelusta ja johtaa hallintoneuvoston ja johtokunnan kokouksia.

2.   Hallintoneuvosto nimittää puheenjohtajan avoimen valintamenettelyn jälkeen ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja finanssimarkkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella.

Ennen kuin hallintoneuvoston valitsema ehdokas ottaa vastaan tehtävänsä ja enintään kuukauden kuluttua siitä, kun hallintoneuvosto on tehnyt valintansa, Euroopan parlamentti voi hallintoneuvoston valitsemaa ehdokasta kuultuaan vastustaa valitun henkilön nimitystä.

Hallintoneuvosto valitsee jäsenistään myös varahenkilön, joka hoitaa puheenjohtajan tehtäviä tämän poissa ollessa. Tätä varahenkilöä ei saa valita johtokunnan jäsenistä.

3.   Puheenjohtajan toimikausi on viisi vuotta, ja sitä voidaan jatkaa kerran.

4.   Hallintoneuvosto arvioi yhdeksän kuukauden kuluessa ennen puheenjohtajan viisivuotisen toimikauden päättymistä

a)

ensimmäisen toimikauden aikana saavutetut tulokset ja tavan, jolla ne on saavutettu;

b)

vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen seuraavien vuosien tehtävät ja velvoitteet.

Hallintoneuvosto voi arvioinnin huomioon ottaen jatkaa puheenjohtajan toimikautta kerran, jos siihen saadaan Euroopan parlamentin vahvistus.

5.   Ainoastaan Euroopan parlamentti voi erottaa puheenjohtajan hallintoneuvoston päätöksen perusteella.

Puheenjohtaja ei voi estää hallintoneuvostoa keskustelemasta puheenjohtajaan liittyvistä kysymyksistä eikä erityisesti tarpeesta erottaa puheenjohtaja, eikä hän saa osallistua tällaista asiaa koskeviin neuvotteluihin.

49 artikla

Riippumattomuus

Puheenjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hallintoneuvoston asemaa puheenjohtajan tehtäviin nähden.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan puheenjohtajaan hänen hoitaessaan tehtäviään.

Jäljempänä 68 artiklassa tarkoitettujen henkilöstösääntöjen mukaisesti puheenjohtajan on toimikautensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.

50 artikla

Kertomus

1.   Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat kutsua puheenjohtajan tai hänen varahenkilönsä antamaan lausunnon kunnioittaen kuitenkin täysin hänen riippumattomuuttaan. Puheenjohtajan on aina pyydettäessä annettava lausunto Euroopan parlamentille ja vastattava sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

2.   Puheenjohtajan on annettava kertomus vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen keskeisestä toiminnasta Euroopan parlamentille pyydettäessä ja vähintään 15 päivää ennen 1 kohdassa tarkoitetun lausunnon antamista.

3.   Kertomukseen on 11–18 artiklassa sekä 20 sekä 33 artiklassa tarkoitettujen tietojen lisäksi sisällytettävä myös kaikki Euroopan parlamentin tapauskohtaisesti pyytämät asiaankuuluvat tiedot.

4 JAKSO

Toimitusjohtaja

51 artikla

Nimittäminen

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista johtaa toimitusjohtaja, jonka on oltava kokopäivätoiminen riippumaton ammattihenkilö.

2.   Hallintoneuvosto nimittää toimitusjohtajan avoimen valintamenettelyn jälkeen ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja markkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella ja Euroopan parlamentin vahvistuksen jälkeen.

3.   Toimitusjohtajan toimikausi on viisi vuotta, ja sitä voidaan jatkaa kerran.

4.   Hallintoneuvosto arvioi yhdeksän kuukauden kuluessa ennen toimitusjohtajan viisivuotisen toimikauden päättymistä erityisesti seuraavia seikkoja:

a)

ensimmäisen toimikauden aikana saavutetut tulokset ja tavan, jolla ne on saavutettu;

b)

vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen seuraavien vuosien tehtävät ja velvoitteet.

Hallintoneuvosto voi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin huomioon ottaen jatkaa toimitusjohtajan toimikautta kerran.

5.   Toimitusjohtaja voidaan erottaa ainoastaan hallintoneuvoston päätöksellä.

52 artikla

Riippumattomuus

Toimitusjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta johtokunnan ja hallintoneuvoston asemaa toimitusjohtajan tehtäviin nähden.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan toimitusjohtajaan hänen hoitaessaan tehtäviään.

Jäljempänä 68 artiklassa tarkoitettujen henkilöstösääntöjen mukaisesti toimitusjohtajan on toimikautensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.

53 artikla

Tehtävät

1.   Toimitusjohtaja vastaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen johtamisesta ja valmistelee johtokunnassa käsiteltävät asiat.

2.   Toimitusjohtaja huolehtii vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen vuosittaisen työohjelman toteuttamisesta hallintoneuvoston ohjaamana ja johtokunnan valvonnassa.

3.   Toimitusjohtaja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuina sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, varmistaakseen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnan tämän asetuksen mukaisesti.

4.   Toimitusjohtaja valmistelee 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun monivuotisen työohjelman.

5.   Toimitusjohtaja valmistelee joka vuosi viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman seuraavaksi vuodeksi.

6.   Toimitusjohtaja laatii vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen alustavan talousarvioesityksen 63 artiklan mukaisesti ja huolehtii vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen talousarvion toteuttamisesta 64 artiklan mukaisesti.

7.   Toimitusjohtaja laatii joka vuosi kertomusluonnoksen, jossa on vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sääntely- ja valvontatoimintaa koskeva osa sekä talous- ja hallintokysymyksiä koskeva osa.

8.   Toimitusjohtaja käyttää vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstön suhteen 68 artiklassa säädettyä toimivaltaa ja hoitaa henkilöstöasioita.

IV LUKU

EUROOPAN VALVONTAVIRANOMAISTEN YHTEISET ELIMET

1 JAKSO

Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea

54 artikla

Perustaminen

1.   Perustetaan Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea.

2.   Yhteiskomitea toimii foorumina, jolla vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen tekee säännöllistä ja tiivistä yhteistyötä ja varmistaa eri alojen välisen työn johdonmukaisuuden Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa erityisesti seuraavilla aloilla:

finanssiryhmittymät,

kirjanpito ja tilintarkastus,

mikrotason vakauden valvontaa koskevat analyysit, jotka koskevat eri alojen välisiä kehityssuuntia sekä finanssivakauden riskejä ja haavoittuvuuksia,

vähittäismarkkinoille tarkoitetut sijoitustuotteet,

rahanpesun vastaiset toimenpiteet, ja

tietojen vaihto EJRK:n kanssa sekä EJRK:n ja Euroopan valvontaviranomaisten välisen suhteen kehittäminen.

3.   Yhteiskomitealla on Euroopan valvontaviranomaisten henkilöstöstä peräisin oleva, sihteeristönä toimiva oma henkilöstö. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen osoittaa omalta osaltaan riittävät resurssit hallinto-, infrastruktuuri- ja toimintamenoihin.

4.   Jos finanssilaitoksen toiminta käsittää useampia aloja, yhteiskomitea ratkaisee erimielisyydet 56 artiklan mukaisesti.

55 artikla

Kokoonpano

1.   Yhteiskomitea koostuu Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajista ja tilanteen mukaan jonkin 57 artiklan nojalla perustetun alakomitean puheenjohtajasta.

2.   Toimitusjohtaja, komission edustaja ja EJRK kutsutaan yhteiskomitean sekä 57 artiklassa mainittujen alakomiteoiden kokouksiin tarkkailijoina.

3.   Yhteiskomitean puheenjohtaja nimitetään vuodeksi kerrallaan vuorotteluperiaatteella Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajista. Yhteiskomitean puheenjohtaja on samalla EJRK:n varapuheenjohtaja.

4.   Yhteiskomitea hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä. Työjärjestyksessä voidaan määrätä tarkemmin muut tahot, jotka osallistuvat yhteiskomitean kokouksiin.

Yhteiskomitea kokoontuu vähintään kerran kahdessa kuukaudessa.

56 artikla

Yhteiset kannat ja yhteiset säädökset

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen laatii tarpeen mukaan yhteisiä kantoja II luvussa määriteltyjen tehtäviensä mukaisesti ja erityisesti silloin, kun kyseessä on direktiivin 2002/87/EY täytäntöönpano, yhdessä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomaisen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen) kanssa.

Kun kyseessä ovat tämän asetuksen 10–15, 17, 18 tai 19 artiklan mukaiset säädökset, jotka liittyvät direktiivin 2002/87/EY ja minkä tahansa muun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, myös Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomaisen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen) toimivaltaan kuuluvan unionin säädöksen soveltamiseen, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) hyväksyvät nämä säädökset tarvittaessa samanaikaisesti.

57 artikla

Alakomiteat

1.   Edellä olevan 56 artiklan soveltamiseksi yhteiskomiteaan perustetaan finanssiryhmittymiä käsittelevä alakomitea.

2.   Alakomitea muodostuu 55 artiklan 1 kohdassa mainituista henkilöistä ja yhdestä kunkin jäsenvaltion asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen kulloiseenkin henkilöstöön kuuluvasta korkean tason edustajasta.

3.   Alakomitea valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan, joka on myös yhteiskomitean jäsen.

4.   Yhteiskomitea voi perustaa myös muita alakomiteoita.

2 JAKSO

Valituslautakunta

58 artikla

Kokoonpano ja toiminta

1.   Valituslautakunta on Euroopan valvontaviranomaisten yhteinen elin.

2.   Valituslautakunnassa on kuusi jäsentä ja kuusi varajäsentä, joiden on oltava arvostettuja henkilöitä, jotka ovat osoittaneet omaavansa asianmukaisen tiedot ja ammatillisen kokemuksen, mukaan lukien valvontatehtäviin liittyvän kokemuksen pankki-, lisäeläke-, vakuutus-, arvopaperimarkkina- ja muista finanssipalveluista riittävän korkealta tasolta, mutta he eivät saa olla vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnassa mukana olevien toimivaltaisten viranomaisten tai sen toimintaan osallistuvien muiden kansallisten laitosten tai unionin toimielinten kulloiseenkin henkilöstöön kuuluvia. Valituslautakunnalla on oltava riittävästi lainopillista asiantuntemusta, jotta se voi antaa lainopillisia asiantuntijaneuvoja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimivallan käytön lainmukaisuudesta.

Valituslautakunta nimeää puheenjohtajansa.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen johtokunta nimittää hallintoneuvostoa kuultuaan kaksi valituslautakunnan jäsentä ja kaksi varajäsentä hakijoiden luettelosta, jota komissio on ehdottanut Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella.

Muut jäsenet nimitetään asetuksen (EU) N:o 1093/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti.

4.   Valituslautakunnan jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Toimikautta voidaan jatkaa kerran.

5.   Valituslautakunnan jäsen, jonka vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen johtokunta on nimittänyt, voidaan vapauttaa tehtävistään toimikautensa aikana ainoastaan, jos hänen on todettu syyllistyneen vakavaan väärinkäytökseen, ja johtokunta tekee päätöksen vapauttamisesta hallintoneuvostoa kuultuaan.

6.   Valituslautakunta tekee päätöksensä enemmistöllä, jonka muodostavat vähintään neljä sen kuudesta jäsenestä. Kun valituksen kohteena oleva päätös kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan, vähintään yhden vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen valituslautakuntaan nimittämistä kahdesta jäsenestä on kuuluttava tähän päätöksen edellyttämään enemmistöön.

7.   Valituslautakunnan puheenjohtaja kutsuu valituslautakunnan koolle tarpeen mukaan.

8.   Euroopan valvontaviranomaiset huolehtivat riittävän käytännön tuen ja sihteeripalvelujen antamisesta valituslautakunnalle yhteiskomitean välityksellä.

59 artikla

Riippumattomuus ja puolueettomuus

1.   Valituslautakunnan jäsenet ovat riippumattomia päätöksenteossaan. Heitä eivät sido mitkään ohjeet. He eivät saa hoitaa muita tehtäviä, jotka liittyvät vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiseen taikka sen johtokuntaan tai hallintoneuvostoon.

2.   Valituslautakunnan jäsen ei saa osallistua valitusmenettelyyn, jos asia koskee hänen omaa etuaan, jos hän on aikaisemmin edustanut jotakin menettelyn osapuolta tai jos hän on osallistunut sen päätöksen tekemiseen, jota valitus koskee.

3.   Jos valituslautakunnan jäsen jostain 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta tai muusta syystä katsoo, ettei jokin toinen valituslautakunnan jäsen saisi osallistua valitusmenettelyyn, hänen on ilmoitettava asiasta valituslautakunnalle.

4.   Valitusmenettelyn osapuoli voi vastustaa valituslautakunnan jäsenen osallistumista asian käsittelyyn jollakin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla perusteella tai jos jäsenellä epäillään olevan ennakkokäsitys asiasta.

Vastustamisen perusteena ei voi olla jäsenen kansallisuus, eikä vastustamista tutkita, jos valitusmenettelyn osapuoli on vastustamisperusteen olemassaolon tietäen jo toteuttanut muun valitusmenettelyä koskevan toimenpiteen kuin valituslautakunnan kokoonpanon vastustamisen.

5.   Valituslautakunta päättää ilman asianomaista jäsentä, miten 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on meneteltävä.

Valituslautakuntaan otetaan kyseisen jäsenen tilalle tämän ratkaisun tekoa varten hänen varajäsenensä. Jos myös varajäsen on esteellinen, puheenjohtaja nimeää sijaisen muista varajäsenistä.

6.   Valituslautakunnan jäsenet sitoutuvat toimimaan riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti.

Tätä varten heidän on tehtävä sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan ilmoitus, jossa he joko mainitsevat, että heidän riippumattomuuttaan mahdollisesti heikentäviä etunäkökohtia ei ole, tai mainitsevat sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat, joiden voitaisiin katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan.

Nämä ilmoitukset annetaan vuosittain kirjallisesti, ja ne julkistetaan.

V LUKU

OIKEUSSUOJAKEINOT

60 artikla

Muutoksenhaku

1.   Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka toimivaltainen viranomainen voi hakea muutosta 17, 18 ja 19 artiklassa tarkoitettuun vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätökseen tai mihin tahansa muuhun vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin säädösten mukaisesti tekemään päätökseen, joka on osoitettu heille tai joka koskee heitä suoraan ja erikseen, vaikka se olisi osoitettu muulle henkilölle.

2.   Valitus ja sen perusteet on toimitettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle kirjallisesti kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi asianomaiselle, tai jos tällaista tiedoksiantoa ei ole suoritettu, siitä päivästä, jona vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on julkaissut päätöksen.

Valituslautakunta ratkaisee asian kahden kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyllä valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.

Valituslautakunta voi kuitenkin keskeyttää riitautetun päätöksen täytäntöönpanon, jos se katsoo olosuhteiden edellyttävän sitä.

4.   Jos valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, valituslautakunta tutkii, onko se perusteltu. Se kehottaa valitusmenettelyn osapuolia esittämään tietyssä määräajassa huomautuksensa omien tiedoksiantojensa tai muiden valitusmenettelyn osapuolten ilmoitusten johdosta. Valitusmenettelyn osapuolilla on oikeus esittää näkemyksensä suullisesti.

5.   Valituslautakunta voi vahvistaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimivaltaisen elimen tekemän päätöksen tai siirtää asian vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimivaltaisen elimen käsiteltäväksi. Valituslautakunnan tekemä päätös sitoo tuota elintä, jonka on muutettava kyseistä asiaa koskevaa päätöstään.

6.   Valituslautakunta hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

7.   Valituslautakunnan päätökset on perusteltava, ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen julkistaa ne.

61 artikla

Asian saattaminen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi

1.   Valituslautakunnan tai, jos oikeutta hakea muutosta valituslautakunnalta ei ole, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tekemästä päätöksestä voi nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltio, unionin toimielin taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi hakea vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen päätöksiin muutosta Euroopan unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukaisesti.

3.   Jos vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on velvoite toimia ja se laiminlyö päätöksen tekemisen, laiminlyöntiä koskeva kanne voidaan nostaa Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 265 artiklan mukaisesti.

4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on toteutettava toimenpiteet, joita unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano edellyttää.

VI LUKU

VARAINHOITOA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

62 artikla

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen talousarvio

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen, joka on Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1605/2002 (50), jäljempänä ”varainhoitoasetus”, 185 artiklassa tarkoitettu unionin elin, tulot muodostuvat erityisesti seuraavista tai niiden yhdistelmistä:

a)

finanssilaitosten valvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten pakolliset maksuosuudet, jotka suoritetaan siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdassa määrättyyn äänten painotukseen perustuvan mallin mukaisesti. Tätä artiklaa sovellettaessa siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdan soveltamista jatketaan siinä 31 päiväksi lokakuuta 2014 vahvistetun määräpäivän jälkeen;

b)

Euroopan unionin yleiseen talousarvioon (pääluokka ”Komissio”) otettu unionin avustus;

c)

vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle asianomaisissa unionin säädöksissä tarkemmin säädetyissä tapauksissa maksettavat maksut.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen menoihin kuuluvat vähintään henkilöstö-, palkka-, hallinto-, infrastruktuuri-, ammattikoulutus- ja toimintamenot.

3.   Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kaikista tuloista ja menoista laaditaan kalenterivuotta vastaavaa varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen talousarvioon.

63 artikla

Talousarvion laatiminen

1.   Toimitusjohtaja laatii vuosittain 15 päivään helmikuuta mennessä ennakkoarvioluonnoksen seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista sekä toimittaa sen ja siihen liitetyn henkilöstötaulukon johtokunnalle ja hallintoneuvostolle. Hallintoneuvosto laatii vuosittain toimitusjohtajan laatiman ja johtokunnan hyväksymän alustavan luonnoksen perusteella ennakkoarvion vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista. Hallintoneuvosto toimittaa tämän ennakkoarvion, joka sisältää alustavan henkilöstötaulukon, komissiolle 31 päivään maaliskuuta mennessä. Ennen ennakkoarvion hyväksymistä johtokunnan on hyväksyttävä toimitusjohtajan laatima luonnos.

2.   Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä yhdessä ”budjettivallan käyttäjä”, Euroopan unionin talousarviota koskevan esityksen kanssa.

3.   Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää arviot, joita se pitää henkilöstötaulukon ja yleisestä talousarviosta suoritettavan avustuksen määrän osalta välttämättöminä, Euroopan unionin talousarviota koskevaan esitykseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 313 ja 314 artiklan mukaisesti.

4.   Budjettivallan käyttäjä vahvistaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstötaulukon. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen avustusta koskevat määrärahat.

5.   Hallintoneuvosto vahvistaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa tätä vastaavasti.

6.   Johtokunta ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle viipymättä aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoittamiseen, ja erityisesti aikomuksestaan toteuttaa kiinteistöihin liittyviä hankkeita, kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta. Se ilmoittaa asiasta komissiolle. Jos jompikumpi budjettivallan käyttäjistä aikoo antaa lausunnon, se ilmoittaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle tästä aikomuksestaan kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut tiedon hankkeesta. Jos se ei tee tällaista ilmoitusta, vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi käynnistää suunnitellun hankkeen.

7.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ensimmäisenä toimintavuonna, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta 2011, unionin vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle myöntämä rahoitus edellyttää budjettivallan käyttäjän sopimusta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen 47 kohdan mukaisesti.

64 artikla

Talousarvion toteutus ja valvonta

1.   Toimitusjohtaja toimii tulojen ja menojen hyväksyjänä ja toteuttaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen talousarvion.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivään mennessä. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tilinpitäjä toimittaa selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta myös hallintoneuvoston jäsenille, Euroopan parlamentille ja neuvostolle seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä.

Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja erillisvirastojen alustavat tilinpäätökset varainhoitoasetuksen 128 artiklan mukaisesti.

3.   Saatuaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut varainhoitoasetuksen 129 artiklan mukaisesti, toimitusjohtaja vahvistaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen johtokunnalle lausuntoa varten.

4.   Johtokunta antaa lausunnon vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen lopullisesta tilinpäätöksestä.

5.   Toimitusjohtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja johtokunnan lausunnon hallintoneuvoston jäsenille, Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilitarkastustuomioistuimelle 1 päivään heinäkuuta mennessä varainhoitovuoden päättymisen jälkeen.

6.   Lopullinen tilinpäätös julkaistaan.

7.   Toimitusjohtaja toimittaa 30 päivään syyskuuta mennessä tilintarkastustuomioistuimelle vastineensa sen huomautuksiin. Hän toimittaa jäljennöksen vastineesta myös johtokunnalle ja komissiolle.

8.   Toimitusjohtaja toimittaa varainhoitoasetuksen 146 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä kaikki tiedot, joita tarvitaan kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteettomaksi toteuttamiseksi.

9.   Ennen vuoden N + 2 toukokuun 15 päivää Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta, siihen sisältyvine Euroopan unionin yleisestä talousarviosta ja toimivaltaisilta viranomaisilta peräisin olevine tuloineen.

65 artikla

Varainhoitoa koskevat säännöt

Johtokunta hyväksyy vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiseen sovellettavat varainhoitoa koskevat säännöt komissiota kuultuaan. Säännöt saavat poiketa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19 päivänä marraskuuta 2002 annetusta komission asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002 (51) ainoastaan, jos se on välttämätöntä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnasta johtuvien erityisvaatimusten vuoksi ja komissio antaa tähän suostumuksen etukäteen.

66 artikla

Petostentorjunta

1.   Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiseen sovelletaan rajoituksetta asetusta (EY) N:o 1073/1999.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen liittyy toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista ja antaa välittömästi asianmukaiset määräykset, jotka koskevat kaikkia vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöön kuuluvia.

3.   Rahoituspäätöksissä ja niistä johtuvissa täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai asiakirjoissa on määrättävä nimenomaisesti, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä tarkastuksia paikan päällä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen suorittamien varojen edunsaajien luona ja näiden varojen jakamisesta vastaavan henkilöstön luona.

VII LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

67 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Euroopan unionista tehtyyn ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyä Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa (N:o 7) sovelletaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiseen ja sen henkilöstöön.

68 artikla

Henkilöstö

1.   Vakuutus- ja työeläkeviranomaisen henkilöstöön, myös sen toimitusjohtajaan ja puheenjohtajaan, sovelletaan henkilöstösääntöjä, muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja ja unionin toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.

2.   Johtokunta hyväksyy yhteisymmärryksessä komission kanssa tarvittavat soveltamissäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan säännösten mukaisesti.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen käyttää henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka henkilöstösääntöjen mukaan kuuluvat nimittävälle viranomaiselle ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaan työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle.

4.   Johtokunta antaa säännökset, joilla mahdollistetaan kansallisten asiantuntijoiden määräaikainen siirto jäsenvaltioista vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen palvelukseen.

69 artikla

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen vastuu

1.   Jos kyseessä on sopimukseen perustumaton vastuu, vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen on jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yleisten perusperiaatteiden mukaisesti korvattava itsensä tai henkilöstönsä tehtäviensä yhteydessä aiheuttamat vahingot. Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista tällaisten vahinkojen korvaamiseen liittyvät riita-asiat.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaista taloudellista ja kurinpidollista vastuuta vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista kohtaan säännellään vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöön sovellettavissa asiaa koskevissa määräyksissä.

70 artikla

Salassapitovelvollisuus

1.   Hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsenten, toimitusjohtajan ja vakuutus- ja työeläkeviranomaisen henkilöstöön kuuluvien, mukaan lukien jäsenvaltioiden vakuutus- ja työeläkeviranomaisen määräaikaiseen palvelukseen siirtämät virkamiehet, sekä kaikkien muiden vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen tehtäviä suorittavien sopimussuhteisten henkilöiden on noudatettava salassapitovelvollisuutta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 339 artiklan ja asiaankuuluvassa unionin lainsäädännössä olevien asiaa koskevien säännösten mukaisesti vielä tehtäviensä päättymisen jälkeenkin.

Heihin sovelletaan henkilöstösääntöjen 16 artiklaa.

Henkilöstösääntöjen mukaisesti henkilöstön on palvelussuhteensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet tai muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstöön kuuluviin.

2.   Luottamuksellisia tietoja, jotka 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt saavat tehtäviään suorittaessaan, ei saa luovuttaa kenellekään henkilölle eikä millekään viranomaiselle muutoin kuin sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, josta yksittäisiä finanssilaitoksia ei voida tunnistaa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta rikosoikeuden soveltamisalaan kuuluvien tapausten käsittelyyn.

Edellä olevan 1 kohdan ja tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen velvoite ei myöskään estä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista ja kansallisia valvontaviranomaisia käyttämästä näitä tietoja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten täytäntöönpanon valvonnassa eikä varsinkaan päätösten tekemistä koskevissa oikeudellisissa menettelyissä.

3.   Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät saa estää vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista vaihtamasta tietoja kansallisten valvontaviranomaisten kanssa tämän asetuksen ja finanssilaitoksiin sovellettavan muun unionin lainsäädännön mukaisesti.

Näitä tietoja koskee 1 ja 2 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus. Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen hyväksyy työjärjestyksessään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt.

4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen soveltaa komission sisäisten menettelysääntöjen muuttamisesta 29 päivänä marraskuuta 2001 tehtyä komission päätöstä 2001/844/EY, EHTY, Euratom (52).

71 artikla

Tietosuoja

Tämän asetuksen soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioilla direktiivin 95/46/EY mukaisesti olevia henkilötietojen käsittelyä koskevia velvoitteita eikä asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisia henkilötietojen käsittelyä liittyviä velvoitteita, joita vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella on tehtäviään suorittaessaan.

72 artikla

Asiakirjoihin tutustuminen

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001.

2.   Johtokunta hyväksyy asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat käytännön järjestelyt viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2011.

3.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla tekemistä päätöksistä voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklassa määrätyin edellytyksin tai niistä voidaan sen jälkeen, kun valituslautakunnalta on ensin haettu muutosta, tarvittaessa nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa määrätyin edellytyksin.

73 artikla

Kielijärjestelyt

1.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiseen sovelletaan Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annettua neuvoston asetusta N:o 1 (53).

2.   Johtokunta päättää vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sisäisistä kielijärjestelyistä.

3.   Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista.

74 artikla

Toimipaikkaa koskeva sopimus

Sijaintijäsenvaltion vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat järjestelyt sekä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimitusjohtajaan, johtokunnan jäseniin, henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä sijaintijäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen ja sijaintijäsenvaltion välisessä toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa, joka tehdään sen jälkeen kun johtokunta on sen hyväksynyt.

Sijaintijäsenvaltion on varmistettava vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen asianmukaiselle toiminnalle parhaat mahdolliset olosuhteet, mukaan lukien monikieliset ja eurooppalaisesti suuntautuneet koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset kulkuyhteydet.

75 artikla

Kolmansien maiden osallistuminen

1.   Kolmannet maat voivat osallistua vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimintaan, jos ne ovat tehneet unionin kanssa sopimuksia, joiden perusteella ne ovat hyväksyneet unionin lainsäädännön 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen vastuualueilla ja soveltavat sitä.

2.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen voi tehdä yhteistyötä 1 kohdassa tarkoitettujen maiden kanssa, jotka soveltavat 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen vastuualueilla vastaavaksi tunnustettua lainsäädäntöä siten kuin unionin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 216 artiklan mukaisesti tekemissä kansainvälisissä sopimuksissa on määrätty.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen sopimusten määräysten mukaisesti luodaan järjestelyjä, joissa määritellään 1 kohdassa tarkoitettujen maiden osalta erityisesti vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimintaan osallistumisen luonne ja laajuus sekä osallistumista koskevat menettelysäännöt, mukaan lukien rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat määräykset. Niiden edustaja voi toimia tarkkailijana hallintoneuvostossa, mutta niiden on varmistettava, etteivät nämä maat osallistu yksittäisiä finanssilaitoksia koskeviin keskusteluihin, paitsi jos asia koskee suoraan niiden etua.

VIII LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

76 artikla

Valmistelutoimet

1.   Tämän asetuksen tultua voimaan ja ennen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen perustamista Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea toimii läheisessä yhteistyössä komission kanssa valmisteltaessa Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean korvaamista vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella.

2.   Kun vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on perustettu, komissio vastaa vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen hallinnollisesta perustamisesta ja alkuvaiheen hallinnollisesta toiminnasta siihen asti, kun vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen on nimittänyt toimitusjohtajan.

Tätä varten ja siihen asti, kun hallintoneuvoston 51 artiklan mukaisesti nimittämä toimitusjohtaja ryhtyy hoitamaan tehtäviään, komissio voi väliaikaisesti nimittää virkamiehen hoitamaan toimitusjohtajan tehtäviä. Tämä jakso saa kestää vain sen ajan, joka on tarpeen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toimitusjohtajan nimittämiseksi.

Väliaikaisesti tehtäviään hoitava toimitusjohtaja voi antaa luvan johtokunnan hyväksymiin vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen talousarviomäärärahoista maksettaviin maksuihin ja tehdä sopimuksia, myös henkilöstöä koskevia sopimuksia, sen jälkeen, kun vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstötaulukko on hyväksytty.

3.   Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät rajoita hallintoneuvoston ja johtokunnan toimivaltaa.

4.   Vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista pidetään Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean oikeudellisena seuraajana. Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean kaikki varat ja vastuut sekä kaikki vireillä olevat toimet siirretään viimeistään vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen perustamispäivänä ilman eri toimenpiteitä vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle. Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean on laadittava lopullinen tilinpäätös varallisuudestaan ja vastuistaan tuona siirtopäivänä. Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea ja komissio tarkastavat ja hyväksyvät tämän tilinpäätöksen.

77 artikla

Henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset

1.   Poiketen siitä, mitä 68 artiklassa säädetään, kaikki Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean tai sen sihteeristön tekemät ja 1 päivänä tammikuuta 2011 voimassa olevat työsopimukset ja lähetettyjä työntekijöitä koskevat sopimukset pysyvät voimassa niiden viimeiseen voimassaolopäivään asti. Niitä ei voi jatkaa.

2.   Kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille sopimussuhteessa oleville henkilöstöön kuuluville tarjotaan mahdollisuus tehdä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukainen väliaikaisen toimihenkilön työsopimus vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen henkilöstötaulukossa vahvistettujen eri palkkaluokkien mukaisesti.

Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen järjestää tämän asetuksen voimaantulon jälkeen sisäisen valintamenettelyn, joka rajoitetaan koskemaan henkilöstöä, jolla on työsopimus Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean tai sen sihteeristön kanssa ja jonka tarkoituksena on tarkistaa palvelukseen otettavien pätevyys, tehokkuus ja luotettavuus. Sisäisessä valintamenettelyssä on otettava huomioon kaikki taidot ja kokemus, joita henkilö on osoittanut tehtäviensä hoidossa ennen työsuhteeseen ottamistaan.

3.   Valituille ehdokkaille tarjotaan suoritettavien tehtävien tyypistä ja tasosta riippuen väliaikaisen toimihenkilön työsopimusta, jonka kesto vastaa vähintään aiemmin tehdyn työsopimuksen jäljellä olevaa kestoa.

4.   Asianomaista kansallista lainsäädäntöä, joka koskee työsopimuksia ja muita asiaan liittyviä välineitä, sovelletaan edelleen henkilöstön jäseniin, joilla on aiemmin tehty työsopimus mutta jotka päättävät olla hakematta väliaikaisen toimihenkilön paikkaa tai joille ei tarjota tällaista paikkaa koskevaa sopimusta 2 kohdan mukaisesti.

78 artikla

Kansalliset säännökset

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimet tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi.

79 artikla

Muutokset

Muutetaan päätös N:o 716/2009/EY siten, että Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea poistetaan tuon päätöksen liitteessä olevassa B jaksossa olevasta tuensaajien luettelosta.

80 artikla

Kumoaminen

Kumotaan Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean perustamisesta tehty komission päätös 2009/79/EY 1 päivästä tammikuuta 2011 lukien.

81 artikla

Arviointi

1.   Komissio julkaisee viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2014 ja tämän jälkeen kolmen vuoden välein yleiskertomuksen vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen toiminnan ja tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen tuloksena saaduista kokemuksista. Mainitussa kertomuksessa arvioidaan muun muassa seuraavaa:

a)

toimivaltaisten viranomaisten valvontakäytännöissä saavutettu lähentyminen,

i)

toimivaltaisten viranomaisten toiminnallisessa riippumattomuudessa ja yritysten hyvää hallintotapaa vastaavissa standardeissa saavutettu lähentyminen;

ii)

vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen puolueettomuus, objektiivisuus ja riippumattomuus;

b)

valvontakollegioiden toiminta;

c)

kriisien ehkäisyyn, hallintaan ja ratkaisuun liittyvillä aloilla, myös unionin rahoitusjärjestelyissä saavutettu lähentyminen;

d)

vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen asema järjestelmäriskin osalta;

e)

38 artiklassa säädetyn suojalausekkeen soveltaminen;

f)

19 artiklassa tarkoitetun sitovan sovittelun soveltaminen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa arvioidaan myös seuraavaa:

a)

onko tarkoituksenmukaista jatkaa pankkialan, vakuutus- ja lisäeläkealan sekä arvopaperi- ja finanssimarkkinoiden erillistä valvontaa;

b)

onko tarkoituksenmukaista toteuttaa vakavaraisuuden valvontaa ja valvoa liiketoiminnan harjoittamista erikseen vai saman valvontaviranomaisen kautta;

c)

onko syytä yksinkertaistaa ja lujittaa EFVJ:n rakennetta, jotta voidaan lisätä johdonmukaisuutta makro- ja mikrotason välillä sekä Euroopan valvontaviranomaisten kesken;

d)

onko EFVJ:n kehitys sopusoinnussa maailmanlaajuisen kehityksen kanssa;

e)

onko EFVJ:ssä riittävästi monimuotoisuutta ja huippuosaamista;

f)

onko julkistamisvelvoitteesta huolehdittu riittävää vastuullisuutta ja avoimuutta noudattaen;

g)

onko vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisella riittävät resurssit tehtäviensä suorittamiseksi;

h)

onko vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kotipaikka tarkoituksenmukainen vai onko tarkoituksenmukaista siirtää Euroopan valvontaviranomaiset samaan kotipaikkaan niiden välisen yhteensovittamisen tehostamiseksi.

3.   Komissio laatii yleiseurooppalaisten laitosten tai infrastruktuurien suoran valvonnan osalta ja ottaen huomioon markkinakehityksen vuosittain kertomuksen siitä, onko vakuutus- ja lisäeläkeviranomaiselle syytä antaa muita valvontatehtäviä tällä alalla.

4.   Kertomus ja siihen mahdollisesti liittyvät ehdotukset toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

82 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2011 lukuun ottamatta 76 artiklaa ja 77 artiklan 1 ja 2 kohtaa, joita sovelletaan voimaantulopäivästä alkaen.

Vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen perustetaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 24 päivänä marraskuuta 2010.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

O. CHASTEL


(1)  EUVL C 13, 20.1.2010, s. 1.

(2)  Lausunto annettu 22. tammikuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 22. syyskuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 17. marraskuuta 2010.

(4)  EYVL C 40, 7.2.2001, s. 453.

(5)  EUVL C 25 E, 29.1.2004, s. 394.

(6)  EUVL C 175 E, 10.7.2008, s. 392.

(7)  EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 26.

(8)  EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 48.

(9)  EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 214.

(10)  EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 292.

(11)  Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(12)  EUVL L 25, 29.1.2009, s. 23.

(13)  EUVL L 25, 29.1.2009, s. 28.

(14)  EUVL L 25, 29.1.2009, s. 18.

(15)  Kok. 2006, s. I-03711, 44 kohta.

(16)  EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1.

(17)  EYVL L 9, 15.1.2003, s. 3.

(18)  EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10.

(19)  EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1.

(20)  EYVL 56, 4.4.1964, s. 878.

(21)  EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3.

(22)  EYVL L 228, 16.8.1973, s. 20.

(23)  EYVL L 189, 13.7.1976, s. 13.

(24)  EYVL L 151, 7.6.1978, s. 25.

(25)  EYVL L 339, 27.12.1984, s. 21.

(26)  EYVL L 185, 4.7.1987, s. 77.

(27)  EYVL L 172, 4.7.1988, s. 1.

(28)  EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1.

(29)  EYVL L 330, 5.12.1998, s. 1.

(30)  EYVL L 110, 20.4.2001, s. 28.

(31)  EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1.

(32)  EUVL L 323, 9.12.2005, s. 1.

(33)  EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15.

(34)  EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16.

(35)  EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5.

(36)  EYVL L 84, 26.3.1997, s. 22.

(37)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/44/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, neuvoston direktiivin 92/49/ETY sekä direktiivien 2002/83/EY, 2004/39/EY, 2005/68/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta rahoitusalalla tapahtuvaan omistusosuuksien hankintaan ja lisäämiseen sovellettavien toiminnan vakauden arviointia koskevien menettelysääntöjen ja periaatteiden osalta (EUVL L 247, 21.9.2007, s. 1).

(38)  EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164.

(39)  EYVL L 318, 27.11.1998, s. 8.

(40)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(41)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

(42)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

(43)  EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.

(44)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(45)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(46)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(47)  EUVL L 253, 25.9.2009, s. 8.

(48)  Katso tämän virallisen lehden sivu 12.

(49)  Katso tämän virallisen lehden sivu 84.

(50)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(51)  EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.

(52)  EYVL L 317, 3.12.2001, s. 1.

(53)  EYVL 17, 6.10.1958, s. 385.


15.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 331/84


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1095/2010,

annettu 24 päivänä marraskuuta 2010,

Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Vuosien 2007 ja 2008 finanssikriisi on osoittanut finanssivalvonnassa olevan merkittäviä puutteita, joita on paljastunut sekä yksittäistapauksissa että koko finanssijärjestelmässä. Kansalliselle pohjalle luodut valvontamallit ovat jääneet jälkeen finanssipalvelujen kansainvälistymisestä sekä todellisuudesta nykypäivän yhdentyneillä ja yhteenliittyneillä eurooppalaisilla finanssimarkkinoilla, joilla monet finanssilaitokset harjoittavat toimintaansa yli rajojen. Kriisi on paljastanut puutteita kansallisten valvontaviranomaisten välisessä yhteistyössä, yhteensovittamisessa ja siinä, miten yhdenmukaisesti nämä viranomaiset soveltavat unionin oikeutta, samoin kuin niiden välisessä luottamuksessa.

(2)

Euroopan parlamentti on ennen finanssikriisiä ja sen aikana esittänyt siirtymistä yhtenäisempään eurooppalaiseen valvontaan aidosti tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi kaikille toimijoille unionin tasolla, mikä vastaisi paremmin unionin finanssimarkkinoiden lisääntyvän yhdentymisen vaatimuksia (13 päivänä huhtikuuta 2000 annettu päätöslauselma komission tiedonannosta rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttamisesta: toimintasuunnitelma (4), 21 päivänä marraskuuta 2002 annettu päätöslauselma toiminnan vakauden valvontaa koskevista säännöistä unionissa (5), 11 päivänä heinäkuuta 2007 annettu päätöslauselma 11. heinäkuuta 2007 rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta (6), 23 päivänä syyskuuta 2008 annettu päätöslauselma suosituksista komissiolle riskirahastoista ja yksityisistä pääomasijoitusrahastoista (7) ja 9 päivänä lokakuuta 2008 annettu päätöslauselma ja siihen liitetyt suositukset komissiolle Lamfalussy-prosessin jatkotoimista: tuleva valvontarakenne (8) sekä 22 päivänä huhtikuuta 2009 vahvistettu kanta muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (SOLVENSSI II) (9) ja 23 päivänä huhtikuuta 2009 vahvistettu kanta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luottoluokituslaitoksista (10)).

(3)

Marraskuussa 2008 komissio valtuutti Jacques de Larosièren johtaman korkean tason asiantuntijaryhmän antamaan suosituksia Euroopan valvontajärjestelyjen vahvistamisesta kansalaisten suojan parantamiseksi ja luottamuksen palauttamiseksi rahoitusjärjestelmään. Loppuraportissaan, jonka korkean tason asiantuntijaryhmä julkaisi 25 päivänä helmikuuta 2009, jäljempänä ”de Larosièren raportti”, se suositteli, että valvontakehystä olisi vahvistettava, jotta finanssikriisien riski vähenisi ja jotta tällaiset kriisit eivät olisi tulevaisuudessa yhtä vakavia. Se suositteli uudistuksia unionin finanssialan valvontarakenteeseen. Ryhmä katsoi myös olevan tarpeen perustaa Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, johon kuuluisi kolme Euroopan valvontaviranomaista, yksi pankkialaa, yksi arvopaperialaa ja yksi vakuutus- ja lisäeläkealaa varten, ja suositteli Euroopan järjestelmäriskineuvoston perustamista. Raportissa esitettiin uudistuksia, joita asiantuntijat pitävät tarpeellisina ja joiden toteutus olisi aloitettava välittömästi.

(4)

Komissio ilmoitti 4 päivänä maaliskuuta 2009 antamassaan tiedonannossa ”Elvytys Euroopassa” ehdottavansa lainsäädäntöä, jolla luotaisiin Euroopan finanssivalvonnan järjestelmä ja Euroopan järjestelmäriskikomitea. Se käsitteli tarkemmin tällaisen uuden valvontakehyksen mahdollista rakennetta 27 päivänä toukokuuta 2009 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan finanssivalvonta”, joka on samansuuntainen de Larosièren raportin kanssa.

(5)

Eurooppa-neuvosto vahvisti 19 päivänä kesäkuuta 2009 antamissaan päätelmissä, että olisi perustettava Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, joka käsittäisi kolme uutta Euroopan valvontaviranomaista. Järjestelmällä olisi pyrittävä parantamaan kansallisen valvonnan laatua ja yhdenmukaisuutta, tehostamaan rajojen yli toimivien ryhmittymien valvontaa ja laatimaan eurooppalainen ohjekirja, jota sovellettaisiin sisämarkkinoilla kaikkiin finanssimarkkinoiden toimijoihin. Eurooppa-neuvosto tähdensi, että Euroopan valvontaviranomaisilla olisi myös oltava valtuudet valvoa luottoluokituslaitoksia, ja kehotti komissiota laatimaan konkreettisia ehdotuksia siitä, miten Euroopan finanssivalvojien järjestelmä voisi toimia vahvana tekijänä kriisitilanteissa. Samalla se painotti, että Euroopan valvontaviranomaisten päätökset eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen. Komissio on antanut ehdotuksen asetukseksi luottoluokituslaitoksista 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 (11) muuttamisesta. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi tarkasteltava tuota ehdotusta sen varmistamiseksi, että Euroopan valvontaviranomaisella (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ”arvopaperimarkkinaviranomainen”, on riittävät valtuudet valvoa luottoluokituslaitoksia, pitäen mielessä, että arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi käytettävä luottoluokituslaitosten osalta yksinomaan sille asetuksen (EY) N:o 1060/2009 nojalla annettuja valvontavaltuuksia. Tätä varten arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava asiaa koskevassa lainsäädännössä määritellyt asianmukaiset tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuudet sekä mahdollisuus veloittaa maksuja.

(6)

Eurooppa-neuvosto oli 17 päivänä kesäkuuta 2010 pidetyssä kokouksessaan yhtä mieltä siitä, että ”jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön rahoituslaitoksilta perittävien maksujen ja verojen järjestelmiä vastuun oikeudenmukaisen jakamisen varmistamiseksi ja kannustimien luomiseksi järjestelmäriskin hallintaa varten. Tällaisten maksujen ja verojen olisi oltava osa uskottavaa kriisinratkaisukehystä. Niiden pääpiirteiden kehittämistä on kiireellisesti jatkettava, ja tasapuolisiin toimintaedellytyksiin ja eri sääntelytoimien kumulatiivisiin vaikutuksiin liittyviä kysymyksiä olisi arvioitava huolella.”.

(7)

Finanssi- ja talouskriisi ovat luoneet todellisia ja vakavia riskejä, jotka kohdistuvat finanssijärjestelmän vakauteen ja sisämarkkinoiden toimintaan. Finanssijärjestelmän vakauden ja luotettavuuden palauttaminen ja ylläpitäminen ovat ehdoton edellytys sille, että luottamus ja yhtenäisyys säilyvät sisämarkkinoilla, jolloin mahdollisuudet täysin yhdentyneiden ja toimivien sisämarkkinoiden luomiseen finanssipalvelujen alalla säilyvät ja paranevat. Syvemmät ja yhdentyneemmät finanssimarkkinat tarjoavat lisäksi paremmat mahdollisuudet rahoituksen saamiseen ja riskien hajauttamiseen ja parantavat siten osaltaan talouksien kykyä kestää häiriöitä.

(8)

Unioni ei voi enää hyödyntää pidemmälle Euroopan valvontaviranomaisten komiteoita nykyisessä muodossaan. Unioni ei voi jäädä tilanteeseen, jossa ei ole käytettävissä mekanismia, jolla voitaisiin varmistaa, että kansalliset valvontaviranomaiset tekevät parhaat mahdolliset valvontapäätökset rajojen yli toimivien finanssimarkkinoiden toimijoiden osalta; jossa kansallisten valvontaviranomaisten välillä ei ole riittävästi yhteistyötä tai tietojenvaihtoa; jossa kansallisten viranomaisten yhteiset toimet edellyttävät mutkikkaita järjestelyjä, joissa on otettava huomioon monenkirjavat sääntely- ja valvontavaatimukset, ja jossa kansalliset ratkaisut ovat useimmiten ainoa käypä vaihtoehto, jolla voidaan reagoida ongelmiin unionin tasolla, ja jossa samasta säädöstekstistä on olemassa erilaisia tulkintoja. Euroopan finanssivalvontajärjestelmä, jäljempänä ”EFVJ”, olisi suunniteltava sellaiseksi, että nämä puutteet voidaan poistaa ja saada aikaan järjestelmä, joka vastaa tavoitetta luoda unioniin vakaat ja yhtenäiset finanssipalvelujen markkinat ja jolla kansalliset valvontaviranomaiset yhdistetään vahvaksi unionin verkostoksi.

(9)

EFVJ:n olisi oltava kansallisten ja unionin valvontaviranomaisten muodostama yhdentynyt verkosto, jossa päivittäinen valvonta jää kansalliselle tasolle. Muina tavoitteina olisi oltava pidemmälle menevä yhdenmukaistaminen sekä finanssimarkkinoiden toimijoita koskevien sääntöjen yhtenäinen soveltaminen koko unionissa. Arvopaperimarkkinaviranomaisen lisäksi olisi perustettava Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) sekä Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea, jäljempänä ”yhteiskomitea”. Euroopan järjestelmäriskikomitean, jäljempänä ”EJRK”, olisi oltava osa EFVJ:ää tässä asetuksessa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 (12) säädettyjä tehtäviä varten.

(10)

Euroopan valvontaviranomaisten olisi korvattava komission päätöksellä 2009/78/EY (13) perustettu Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea, komission päätöksellä 2009/79/EY (14) perustettu Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitea ja komission päätöksellä 2009/77/EY (15) perustettu Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea, ja niiden olisi otettava hoitaakseen näiden komiteoiden kaikki tehtävät ja saatava niille kuuluva toimivalta, tarvittaessa mukaan lukien meneillään olevan työskentelyn ja hankkeiden jatkaminen. Kunkin Euroopan viranomaisen toimiala olisi määritettävä selvästi. Euroopan valvontaviranomaisten olisi oltava vastuussa Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Vastuun liittyessä monialaisiin kysymyksiin, jotka on hoidettu yhteensovitetusti yhteiskomiteassa, Euroopan valvontaviranomaisten olisi vastattava yhteiskomitean välityksellä tällaisesta yhteensovittamisesta.

(11)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi pyrittävä toiminnallaan parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa, erityisesti turvaamalla korkeatasoisen, tehokkaan ja yhdenmukaisen sääntelyn ja valvonnan ottamalla huomioon kaikkien jäsenvaltioiden erilaiset edut sekä finanssimarkkinoiden toimijoiden erilaisen luonteen. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi suojeltava yleisiä arvoja, joita ovat muun muassa finanssijärjestelmän eheys ja vakaus, markkinoiden ja finanssituotteiden avoimuus sekä sijoittajien suojaaminen. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi myös torjuttava toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttöä ja taattava tasapuoliset toimintaedellytykset sekä lujitettava valvonnan kansainvälistä yhteensovittamista kokonaistalouden, muun muassa finanssilaitosten ja muiden sidosryhmien sekä kuluttajien ja työntekijöiden eduksi. Lisäksi sen tehtäviin olisi kuuluttava valvontakäytäntöjen lähentymisen edistäminen ja unionin toimielimien neuvonta sen vastuualueeseen liittyvissä asioissa. Arvopaperimarkkinaviranomaiselle olisi myös annettava tietty vastuu nykyisistä ja uusista finanssialan toimista.

(12)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi myös voitava asettaa väliaikainen kielto tai rajoitus tietyille finanssialan toimille, jotka vaarantavat finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai koko finanssijärjestelmän taikka sen osan vakauden unionissa, tässä asetuksessa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määritellyissä tapauksissa ja niissä vahvistetuin edellytyksin tai tarvittaessa kriisitilanteessa 18 artiklan mukaisesti ja siinä vahvistetuin edellytyksin. Jos arvopaperimarkkinaviranomaista pyydetään asettamaan tällainen väliaikainen kielto kriisitilanteessa, sen olisi toimittava niin tämän asetuksen mukaisesti ja tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin. Jos tiettyjen finanssitoimien väliaikaisella kieltämisellä tai rajoittamisella on eri toimialoille ulottuva vaikutus, alakohtaisessa lainsäädännössä olisi säädettävä, että arvopaperimarkkinaviranomaisen on tarvittaessa neuvoteltava ja sovitettava toimensa yhteen Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja työeläkeviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa.

(13)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi otettava asiaankuuluvasti huomioon toimintansa vaikutukset kilpailuun ja innovointiin sisämarkkinoilla, unionin maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn, taloudelliseen osallisuuteen sekä unionin uuteen työllisyyttä ja kasvua edistävään strategiaan.

(14)

Jotta arvopaperimarkkinaviranomainen voisi täyttää tavoitteensa, sen olisi oltava oikeushenkilö ja sillä olisi oltava hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus.

(15)

Järjestelmäriski olisi kansainvälisten elinten suorittaman työskentelyn perusteella määriteltävä finanssijärjestelmän vakavaksi häiriöksi, jolla saattaa olla huomattavia kielteisiä vaikutuksia sisämarkkinoihin ja reaalitalouteen. Kaikentyyppiset finanssialan välittäjät, markkinat ja infrastruktuurit voivat olla jossain määrin tärkeitä järjestelmän kannalta.

(16)

Rajat ylittäviin riskeihin sisältyvät kaikki talouden epätasapainosta tai rahoitushäiriöistä koko unionissa tai sen osissa aiheutuvat riskit, jotka voivat vaikuttaa huomattavan kielteisesti kahden tai useamman jäsenvaltion taloudellisten toimijoiden välisiin liiketoimiin, sisämarkkinoiden toimintaan tai unionin tai jonkin sen jäsenvaltion julkiseen talouteen.

(17)

Unionin tuomioistuin on todennut asiassa C-217/04, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt kuningaskunta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto, 2 päivänä toukokuuta 2006 antamassaan tuomiossa (16), että ”mikään EY 95 artiklan [nykyinen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla] sanamuodossa ei oikeuta päättelemään, että yhteisön lainsäätäjän tämän määräyksen perusteella toteuttamien toimenpiteiden adressaatteina voi olla vain jäsenvaltio. Yhteisön lainsäätäjän suorittaman arvioinnin perusteella voi osoittautua välttämättömäksi perustaa yhteisön elin, jonka tehtävänä on myötävaikuttaa yhdenmukaistamisprosessiin tilanteissa, joissa tähän määräykseen perustuvien toimien yhtenäisen täytäntöönpanon ja soveltamisen helpottamiseksi on asianmukaista toteuttaa oheis- ja kehystoimenpiteitä.” Arvopaperimarkkinaviranomaisen tarkoitus ja tehtävät – toimivaltaisten kansallisten valvontaviranomaisten avustaminen unionin sääntöjen yhdenmukaisessa tulkinnassa ja soveltamisessa sekä finanssimarkkinoiden yhdentymiseen tarvittavan finanssivakauden edistäminen – liittyvät läheisesti finanssipalvelujen sisämarkkinoita koskeviin unionin säännöstön tavoitteisiin. Sen vuoksi arvopaperimarkkinaviranomainen olisi perustettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan nojalla.

(18)

Seuraavissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä on säädetty jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävät, joihin kuuluu viranomaisten yhteistyö toistensa ja komission kanssa: sijoittajien korvausjärjestelmistä 3 päivänä maaliskuuta 1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/9/EY (17), selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä 19 päivänä toukokuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/26/EY (18), arvopaperien ottamisesta viralliselle pörssilistalle sekä siihen liittyvästä tiedonantovelvollisuudesta 28 päivänä toukokuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/34/EY (19), rahoitusvakuusjärjestelyistä 6 päivänä kesäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/47/EY (20), sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/6/EY (21), arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta4 päivänä marraskuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/71/EY, (22) rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY (23), säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta 15 päivänä joulukuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY (24), Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY (25), rajoittamatta kuitenkaan Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) toimivaltaa vakavaraisuusvalvonnan osalta, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY (26), ja tulevaisuudessa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien alalla annettava lainsäädäntö sekä asetus (EY) N:o 1060/2009.

(19)

Voimassa olevaan lainsäädäntöön, jolla säännellään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä, kuuluvat myös finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY (27), vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvonnasta 27 päivänä lokakuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/78/EY (28), maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana 15 päivänä marraskuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1781/2006 (29) sekä, asiaan kuuluvin osin, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (30) ja kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä 23 päivänä syyskuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY (31).

(20)

On suotavaa, että arvopaperimarkkinaviranomainen edistää yhdenmukaisen lähestymistavan soveltamista sijoittajien korvausjärjestelmiin, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja sijoittajien tasavertainen kohtelu koko unionissa. Koska sijoittajien korvausjärjestelmiä valvotaan hallinnollisesti asianomaisissa jäsenvaltioissa eivätkä ne ole finanssialan sääntelyyn perustuvan valvonnan alaisia, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi voitava käyttää tämän asetuksen mukaista toimivaltaansa itse sijoittajien korvausjärjestelmään ja sen hoitajaan.

(21)

Lissabonin sopimuksen tehneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyn, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklasta annetun julistuksen N:o 39 mukaisesti teknisten sääntelystandardien laatiminen vaatii erityisesti finanssipalvelualaa koskevaa teknistä asiantuntija-apua. On tarpeen sallia arvopaperimarkkinaviranomaisen antaa tällaista asiantuntemusta, mukaan lukien sellaisten standardien tai standardien osien kohdalta, jotka eivät perustu sellaiseen luonnokseen tekniseksi standardiksi, jonka arvopaperimarkkinaviranomainen on itse laatinut.

(22)

On tarpeen ottaa käyttöön tehokas väline yhdenmukaisten teknisten sääntelystandardien laatimiseksi finanssipalvelujen alalla, jotta varmistetaan muun muassa yhden ainoan ohjekirjan avulla tasapuoliset toimintaedellytykset ja riittävä sijoittajien ja kuluttajien suoja koko unionissa. Koska arvopaperimarkkinaviranomainen on elin, jolla on pitkälle menevää erityisasiantuntemusta, on tehokasta ja asianmukaista antaa sen tehtäväksi laatia unionin oikeudessa määritellyillä aloilla luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joihin ei liity menettelytapavalintoja.

(23)

Komission olisi hyväksyttävä nämä luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi säädösvallan siirron nojalla annettavilla delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta standardeilla olisi sitovia oikeusvaikutuksia. Niitä olisi muutettava vain hyvin rajoitetuissa ja poikkeuksellisissa tilanteissa, koska arvopaperimarkkinaviranomainen on toimija, joka on tiiviissä yhteydessä finanssimarkkinoiden toimijoihin ja tuntee parhaiten niiden päivittäisen toiminnan. Luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi muutettaisiin, jos ne eivät ole unionin oikeuden mukaisia, niissä ei noudateta suhteellisuusperiaatetta tai ne ovat ristiriidassa finanssipalvelujen sisämarkkinoiden perusperiaatteiden kanssa sellaisina kuin nämä periaatteet ilmenevät finanssipalveluja koskevasta unionin säännöstöstä. Komissio ei saisi muuttaa arvopaperimarkkinaviranomaisen valmistelemien teknisiä sääntelystandardeja koskevien luonnosten sisältöä ilman, että se sovittaa toimensa ennalta yhteen arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa. Sen varmistamiseksi, että standardit hyväksytään sujuvasti ja nopeasti, olisi asetettava määräaika, jonka kuluessa komission olisi tehtävä teknisten sääntelystandardien hyväksymistä koskeva päätöksensä.

(24)

Kun otetaan huomioon arvopaperimarkkinaviranomaisen tekninen asiantuntemus aloilla, joilla teknisiä sääntelystandardeja olisi laadittava, olisi huomattava, että komissio on ilmoittanut aikovansa käyttää yleensä arvopaperimarkkinaviranomaisen sille toimittamia teknisten sääntelystandardien luonnoksia pohjana hyväksyessään niitä vastaavia säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä. Jos arvopaperimarkkinaviranomainen ei kuitenkaan toimita luonnosta tekniseksi sääntelystandardiksi asiaan kuuluvassa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyssä säädöksessä asetetuissa määräajoissa, olisi varmistettava, että delegoinnilla tavoiteltuun tulokseen päästään ja että päätöksentekomenettelyn tehokkuus säilytetään. Sen vuoksi komissiolla olisi tällaisissa tapauksissa oltava valta hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja, vaikka arvopaperimarkkinaviranomainen ei ole toimittanut luonnosta.

(25)

Komissiolle olisi myös siirrettävä valta hyväksyä teknisiä täytäntöönpanostandardeja täytäntöönpanosäädöksin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti.

(26)

Aloilla, jotka eivät kuulu teknisten sääntely- tai täytäntöönpanostandardien soveltamisalaan, arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava toimivalta antaa unionin oikeuden soveltamista koskevia ohjeita ja suosituksia. Avoimuuden varmistamiseksi ja kansallisten valvontaviranomaisten kannustamiseksi noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi voitava julkistaa perusteet, joiden nojalla katsotaan, että valvontaviranomaiset ovat jättäneet noudattamatta näitä ohjeita ja suosituksia.

(27)

Sen varmistaminen, että unionin oikeutta sovelletaan kaikilta osin asianmukaisesti, on keskeinen edellytys finanssimarkkinoiden eheydelle, avoimuudelle, tehokkuudelle ja moitteettomalle toiminnalle, finanssijärjestelmän vakaudelle sekä finanssimarkkinoiden toimijoiden tasapuolisille kilpailuolosuhteille unionissa. Sen vuoksi olisi luotava mekanismi, jota arvopaperimarkkinaviranomainen voi käyttää tapauksissa, joissa unionin oikeuden soveltaminen on laiminlyöty tai sitä on sovellettu virheellisesti siten, että tämä voidaan katsoa unionin oikeuden rikkomiseksi. Mekanismia olisi sovellettava aloilla, joilla unionin oikeudessa asetetaan selviä ja ehdottomia velvoitteita.

(28)

Jotta tapauksiin, joissa unionin oikeutta ei ole sovellettu asianmukaisesti tai kaikilta osin, voitaisiin reagoida oikeasuhteisesti, niihin olisi sovellettava kolmivaiheista mekanismia. Ensiksi arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava toimivalta tutkia tapausta, jossa kansallisten viranomaisten väitetään soveltaneen valvontakäytännössään unionin oikeudessa asetettuja velvoitteita epäasianmukaisella tai riittämättömällä tavalla, ja antaa sen jälkeen suositus. Toiseksi, jos toimivaltainen kansallinen viranomainen ei noudata suositusta, komissiolla olisi oltava valta antaa virallinen lausunto, jossa se ottaa huomioon arvopaperimarkkinaviranomaisen suosituksen ja jossa vaaditaan toimivaltaista viranomaista toteuttamaan tarvittavat toimet, joilla varmistetaan unionin oikeuden noudattaminen.

(29)

Kolmanneksi, jotta voitaisiin ratkaista poikkeukselliset tilanteet, joissa asianomainen toimivaltainen viranomainen jättää itsepintaisesti toimet toteuttamatta, arvopaperimarkkinaviranomaiselle olisi annettava valtuudet tehdä viimeisenä keinona päätöksiä, jotka osoitetaan yksittäisille finanssimarkkinoiden toimijoille. Tämä toimivalta olisi rajoitettava poikkeuksellisiin tilanteisiin, joissa toimivaltainen viranomainen ei noudata sille osoitettua virallista lausuntoa ja joissa unionin oikeus on suoraan sovellettavissa finanssimarkkinoiden toimijoihin voimassa olevien tai tulevien unionin asetusten nojalla.

(30)

Vakavat uhat, jotka kohdistuvat finanssimarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja eheyteen tai finanssijärjestelmän vakauteen unionissa, vaativat unionin tasolla nopeaa ja yhtenäistä toimintaa. Sen vuoksi arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava mahdollisuus vaatia kansallisia valvontaviranomaisia toteuttamaan erityistoimia kriisitilanteen korjaamiseksi. Valtuudet määritellä kriisitilanne olisi annettava neuvostolle tilanteessa, jossa mikä tahansa Euroopan valvontaviranomainen, komissio tai EJRK on sitä pyytänyt.

(31)

Arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava mahdollisuus vaatia kansallisia valvontaviranomaisia toteuttamaan erityistoimia kriisitilanteen korjaamiseksi. Arvopaperimarkkinaviranomaisen tältä osin toteuttamat toimet eivät saisi vaikuttaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaisiin komission valtuuksiin aloittaa tuon valvontaviranomaisen jäsenvaltiota vastaan rikkomusmenettelyjä sen johdosta, että tämä ei ole toteuttanut tällaista tointa, eikä komission oikeuteen pyytää tällaisissa olosuhteissa tilapäisiä toimenpiteitä Euroopan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen mukaisesti. Se ei myöskään saisi vaikuttaa mihinkään vastuuseen, joka kyseiselle jäsenvaltiolle voi aiheutua Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, jos sen valvontaviranomaiset eivät toteuta arvopaperimarkkinaviranomaisen edellyttämää tointa.

(32)

Sen varmistamiseksi, että valvonta on tehokasta ja toimivaa ja että eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kannat otetaan tasapuolisesti huomioon, arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava mahdollisuus ratkaista sitovasti kyseisten toimivaltaisten viranomaisten väliset erimielisyydet rajat ylittävissä tilanteissa, valvontakollegioissa ilmenevät erimielisyydet mukaan luettuina. Olisi säädettävä sovitteluvaiheesta, jonka aikana toimivaltaiset viranomaiset voivat päästää keskinäiseen sopimukseen. Arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivaltaan olisi kuuluttava sellaisten erimielisyyksien ratkaiseminen, jotka koskevat jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toimeen liittyvää menettelyä, toimen sisältöä tai toimien laiminlyöntiä tässä asetuksessa tarkoitetuissa oikeudellisesti sitovissa unionin säädöksissä tarkemmin esitetyissä tapauksissa. Tällaisessa tilanteessa yhden asianomaisista valvontaviranomaisista olisi voitava antaa asia arvopaperimarkkinaviranomaisen käsiteltäväksi, ja tämän olisi toimittava tämän asetuksen mukaisesti. Arvopaperimarkkinaviranomaiselle olisi annettava valtuudet edellyttää asianomaisilta toimivaltaisilta viranomaisilta erityistoimia tai toimista pidättymistä asian ratkaisemiseksi ja unionin oikeuden noudattamisen varmistamiseksi kyseisiä toimivaltaisia viranomaisia sitovasti. Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata sille osoitettua sovintopäätöstä, arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava toimivalta tehdä suoraan finanssimarkkinoiden toimijoille osoitettuja päätöksiä sellaisilla unionin oikeuden aloilla, jotka ovat niihin suoraan sovellettavissa. Valtuutta tehdä tällaisia päätöksiä olisi käytettävä vain viimeisenä keinona ja silloin vain unionin oikeuden asianmukaisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Tapauksissa, joissa asiaa koskevalla unionin lainsäädännöllä annetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille harkintavaltaa, arvopaperimarkkinaviranomaisen tekemät päätökset eivät voi korvata kyseisen harkintavallan käyttöä unionin oikeuden mukaisesti.

(33)

Kriisi on osoittanut, että nykyinen yhteistyö kansallisten viranomaisten välillä, joiden toimivalta rajoittuu yksittäiseen jäsenvaltioon, on riittämätöntä, kun on kysymys rajojen yli toimivista finanssilaitoksista.

(34)

Asiantuntijaryhmät, joita jäsenvaltiot ovat perustaneet tutkimaan kriisin syitä ja tekemään ehdotuksia finanssialan sääntelyn ja valvonnan parantamiseksi, ovat vahvistaneet, että nykyiset järjestelyt eivät muodosta tervettä pohjaa rajojen yli toimivien finanssilaitosten tulevalle sääntelylle ja valvonnalle unionissa.

(35)

Kuten de Larosièren raportissa todetaan, ”meillä on itse asiassa kaksi vaihtoehtoa: joko ’beggar-thy-neighbour’ -ratkaisut tai tehostetun, käytännönläheisen ja järkevän sekä kaikkia hyödyttävän pragmaattisen eurooppalaisen yhteistyön lisääminen avoimen maailmantalouden säilyttämiseksi. Tämä tuottaa varmasti taloudellista tulosta.”.

(36)

Valvontakollegioilla on tärkeä asema rajat ylittävää toimintaa harjoittavien finanssimarkkinoiden toimijoiden tehokkaassa, toimivassa ja yhdenmukaisessa valvonnassa. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi osaltaan edistettävä ja seurattava valvontakollegioiden tehokasta, vaikuttavaa ja yhdenmukaista toimintaa, ja sillä olisi oltava johtava asema varmistettaessa rajojen yli toimivia finanssilaitoksia valvovien valvontakollegioiden yhdenmukainen ja johdonmukainen toiminta kaikkialla unionissa. Sen vuoksi arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava täydet oikeudet osallistua valvontakollegioihin, jotta voidaan sujuvoittaa valvontakollegioiden toimintaa ja tietojenvaihtoprosessia sekä edistää kollegioiden lähentymistä ja yhdenmukaistumista unionin oikeuden soveltamisessa. Kuten de Larosièren raportissa todetaan, ”on ehkäistävä valvontakäytäntöjen eroista aiheutuva kilpailun vääristyminen ja toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttö, sillä nämä saattavat horjuttaa rahoitusvakautta – muun muassa kannustamalla finanssialan toiminnan siirtämistä maihin, joissa valvonta on vähemmän tiukkaa. Valvontajärjestelmän on näyttäydyttävä oikeudenmukaisena ja tasapuolisena”.

(37)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi omilla vastuualueillaan myötävaikutettava ja osallistuttava aktiivisesti tehokkaiden ja toimivien elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien, kriisitilanteessa noudatettavien menettelyjen sekä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kehittämiseen ja yhteensovittamiseen sen varmistamiseksi, että finanssijärjestelmä kantaa kustannukset, jotta voidaan minimoida mahdollisista häiriöistä järjestelmälle aiheutuvat vaikutukset ja veronmaksajien varoihin turvautuminen finanssimarkkinoiden toimijoiden pelastamiseksi. Sen olisi osallistuttava menetelmien kehittämiseen vaikeuksissa olevien finanssimarkkinoiden merkittävien toimijoiden kriisin ratkaisemiseksi tavoilla, joilla vältetään vaikutusten leviäminen ja joilla niiden toiminta voidaan lopettaa asianmukaisesti ja ripeästi, ja jotka tarvittaessa käsittävät johdonmukaisia ja uskottavia rahoitusjärjestelyjä.

(38)

Talletusten vakuusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY (32) ja direktiivin 97/9/EY parhaillaan käynnissä olevan tarkistuksen osalta pannaan merkille, että komissio aikoo kiinnittää erityistä huomiota tarpeeseen varmistaa pidemmälle menevä yhdenmukaistaminen koko unionissa. Vakuutusalan osalta pannaan merkille myös, että komissio aikoo tarkastella mahdollisuutta laatia unionin säännöt vakuutuksenottajien suojaamiseksi vakuutusyhtiön joutuessa vaikeuksiin. Euroopan valvontaviranomaisilla olisi oltava tärkeä asema näillä aloilla, ja niille olisi annettava asianmukainen toimivalta Euroopan vakuusjärjestelmien osalta.

(39)

Tehtävien ja vastuun siirto voi olla valvontaviranomaisten verkoston toiminnassa hyödyllinen keino vähentää valvontatehtävien päällekkäisyyttä, edistää yhteistyötä ja sujuvoittaa siten valvontaprosessia sekä keventää finanssimarkkinoiden toimijoille koituvia rasitteita. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tarjottava selkeä oikeusperusta tällaiselle siirrolle. Vaikka pääsääntönä on, että siirto olisi sallittava, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa erityisiä edellytyksiä vastuun siirtoon, esimerkiksi siirtoa koskevista järjestelyistä tiedottamisen ja niiden tiedoksiannon osalta. Tehtävien siirto merkitsee sitä, että tehtävät suorittaa arvopaperimarkkinaviranomainen tai kansallinen valvontaviranomainen, joka on muu kuin niistä vastaava viranomainen, mutta vastuu valvontapäätöksistä säilyy siirron suorittavalla viranomaisella. Vastuun siirron avulla arvopaperimarkkinaviranomaisella tai kansallisella valvontaviranomaisella, jolle vastuuta siirretään, olisi oltava mahdollisuus päättää tietystä valvonta-asiasta omissa nimissään sen siirtävän viranomaisen puolesta. Siirroissa olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan valvontavaltaa uskotaan sille valvontaviranomaiselle, jolla on parhaat edellytykset toimia asiassa. Vastuuta olisi asianmukaista jakaa uudelleen esimerkiksi sen vuoksi, että sillä voidaan saavuttaa mittakaavaan tai moninaisuuteen liittyviä etuja, valvoa ryhmittymiä yhdenmukaisesti tai hyödyntää kansallisten valvontaviranomaisten teknistä asiantuntemusta optimaalisesti. Siirron suorittavan viranomaisen ja muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tunnustettava, että sen, jolle vastuuta siirretään, tekemät päätökset ovat ratkaisevia, jos nämä päätökset kuuluvat siirretyn toimivallan alaan. Asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä voitaisiin määritellä tarkemmin periaatteet, joiden mukaan vastuuta voidaan sopimuksella jakaa uudelleen. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi kaikin asianmukaisin keinoin helpotettava ja valvottava kansallisten valvontaviranomaisten välisiä siirtoa koskevia sopimuksia. Sille olisi ilmoitettava suunnitelluista siirtoa koskevista sopimuksista etukäteen, jotta se voisi tarpeen mukaan ottaa niihin kantaa.

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi huolehdittava siitä, että tällaiset sopimukset julkistetaan keskitetysti, jotta kaikilla asianomaisilla osapuolilla olisi mahdollisuus saada niistä helposti selkeää ja ajankohtaista tietoa. Sen olisi määriteltävä siirtoon ja siirtoa koskeviin sopimuksiin liittyvät parhaita käytäntöjä ja jaettava niitä koskevia tietoja.

(40)

Yhteisen valvontakulttuurin luomiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi aktiivisesti edistettävä valvontakäytäntöjen lähentymistä koko unionissa.

(41)

Vertaisarvioinnit ovat tehokas ja toimiva keino edistää yhdenmukaisuutta finanssivalvojien verkostossa. Sen vuoksi arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi luotava metodologinen perusta tällaisten arviointien suorittamiselle ja tehtävä niitä säännöllisesti. Arvioinneissa ei saisi keskittyä pelkästään valvontakäytäntöjen lähentymiseen vaan myös valvontaviranomaisten kykyyn saavuttaa laadukkaita valvontatuloksia sekä toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuuteen. Vertaisarviointien tulokset olisi julkistettava vertaisarvioinnin kohteena olevan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella. Parhaat käytännöt olisi myös määriteltävä ja julkistettava.

(42)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi aktiivisesti edistettävä unionin yhteensovitettuja valvontatoimia erityisesti unionin finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai finanssijärjestelmän vakauden varmistamiseksi. Sen lisäksi, että arvopaperimarkkinaviranomaiselle annetaan valtuudet toimia kriisitilanteissa, sille olisi annettava yleinen yhteensovittamista koskeva tehtävä EFVJ:ssä. Arvopaperimarkkinaviranomaisen toimissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkien asiaan vaikuttavien tietojen sujuvaan kulkuun toimivaltaisten viranomaisten välillä.

(43)

Finanssivakauden turvaamiseksi tarpeen tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa eri valtioiden ja eri alojen rajat ylittävät suuntaukset, mahdolliset riskit ja haavoittuvuudet, jotka ovat peräisin mikrotasolta. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi seurattava ja arvioitava tällaisia muutoksia omalla vastuualueellaan ja tarvittaessa tiedotettava niistä säännöllisesti tai tapauskohtaisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle sekä muille Euroopan valvontaviranomaisille ja EJRK:lle. Lisäksi arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi yhteistyössä EJRK:n kanssa aloitettava ja sovitettava yhteen unionin laajuisia stressitestejä, jotta voidaan arvioida finanssimarkkinoiden toimijoiden kykyä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä, sekä varmistettava, että tällaisissa testeissä käytetään kansallisella tasolla mahdollisimman yhdenmukaisia menetelmiä. Arvopaperimarkkinaviranomaisen on tehtäviensä asianmukaiseksi hoitamiseksi tehtävä taloudellisia analyyseja markkinoista ja markkinoilla mahdollisesti tapahtuvien muutosten vaikutuksista.

(44)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi finanssipalvelujen kansainvälistyessä ja kansainvälisten standardien merkityksen lisääntyessä edistettävä vuoropuhelua ja yhteistyötä unionin ulkopuolisten valvontaviranomaisten kanssa. Sille olisi annettavat valtuudet kehittää yhteyksiä kolmansien maiden valvontaviranomaisiin ja hallintoviranomaisiin sekä kansainvälisiin järjestöihin ja sopia niiden kanssa hallinnollisista järjestelyistä kunnioittaen täydellisesti jäsenvaltioiden ja unionin toimielimien tehtäviä ja kullekin kuuluvaa toimivaltaa. Maiden, jotka ovat tehneet unionin kanssa sopimuksia, joilla ne ovat hyväksyneet unionin oikeuden ja soveltavat sitä, olisi voitava osallistua arvopaperimarkkinaviranomaisen toimintaan, ja arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi voitava tehdä yhteistyötä sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka soveltavat lainsäädäntöä, joka on tunnustettu unionin lainsäädäntöä vastaavaksi.

(45)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi toimittava omalla vastuualueellaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission riippumattomana neuvoa-antavana elimenä. Arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava mahdollisuus antaa lausuntonsa rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (23), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/44/EY (33), mukaisesta toiminnan vakauden arvioinnista sulautumien ja omistusosuuksien hankinnan yhteydessä niissä tapauksissa, joissa tuossa direktiivissä edellytetään kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välistä kuulemista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisten toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaa.

(46)

Jotta arvopaperimarkkinaviranomainen voisi suorittaa tehtävänsä tehokkaasti, sillä olisi oltava olla oikeus vaatia kaikkia tarvitsemiaan tietoja. Finanssimarkkinoiden toimijoille aiheutuvien ilmoitusvelvollisuuksien päällekkäisyyden välttämiseksi tiedot olisi yleensä saatava kansallisilta valvontaviranomaisilta, jotka ovat lähimpänä finanssimarkkinoita ja finanssimarkkinoiden toimijoita, ja jo olemassa olevat tilastot olisi otettava huomioon. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi viimeisenä keinonaan kuitenkin voitava osoittaa asianmukaisesti perusteltu tietopyyntö suoraan finanssimarkkinoiden toimijalle, jos kansallinen toimivaltainen viranomainen ei toimita tai voi toimittaa tietoja ajoissa. Jäsenvaltioiden viranomaiset olisi velvoitettava avustamaan arvopaperimarkkinaviranomaista sen varmistamisessa, että tällaisiin suoriin pyyntöihin vastataan. Tässä yhteydessä yhteiset raportointimallit ovat erityisen tärkeitä. Tietojenkeruuseen liittyvät toimenpiteet eivät saisi rajoittaa Euroopan tilastojärjestelmän ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän oikeudellista kehystä tilastojen alalla. Tämä asetus ei näin ollen saisi rajoittaa Euroopan tilastoista 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 223/2009 (34) eikä Euroopan keskuspankin valtuuksista kerätä tilastotietoja 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2533/98 (35) soveltamista.

(47)

On erityisen tärkeää, että arvopaperimarkkinaviranomainen ja EJRK tekevät tiivistä yhteistyötä, jotta EJRK:n toiminta sekä sen varoitusten ja suositusten jälkeiset jatkotoimet olisivat täysitehoisia. Arvopaperimarkkinaviranomaisen ja EJRK:n olisi jaettava kaikki asiaan vaikuttavat tiedot keskenään. Yksittäisiä yrityksiä koskevat tiedot olisi toimitettava ainoastaan perustellusta pyynnöstä. Saadessaan varoituksia tai suosituksia, jotka EJRK on osoittanut arvopaperimarkkinaviranomaiselle tai kansalliselle valvontaviranomaiselle, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi huolehdittava asianmukaisista jatkotoimista.

(48)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi kuultava asianomaisia osapuolia teknisten sääntely- tai täytäntöönpanostandardien, ohjeiden ja suositusten osalta ja annettava niille kohtuullinen mahdollisuus esittää huomautuksia ehdotetuista toimenpiteistä. Ennen teknisten sääntely- tai täytäntöönpanostandardien luonnosten sekä ohjeiden- ja suositusten hyväksymistä arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi tehtävä vaikutusten arviointi. Tehokkuussyistä olisi käytettävä arvopaperimarkkina-alan osallisryhmää, ja sen olisi edustettava tasasuhtaisesti finanssimarkkinoiden toimijoita, pieniä ja keskisuuria yrityksiä, tiedeyhteisön edustajia sekä kuluttajia ja muita finanssipalvelujen pienkäyttäjiä. Arvopaperimarkkina-alan osallisryhmän olisi toimittava vuorovaikutuksessa finanssipalvelualan muiden käyttäjäryhmien kanssa, jotka komissio on perustanut tai jotka on perustettu unionin lainsäädännöllä.

(49)

Arvopaperimarkkina-alan osallisryhmän jäsenten, jotka edustavat voittoa tuottamattomia järjestöjä tai tiedeyhteisöjä, olisi saatava riittävä korvaus, jotta henkilöt, joilla ei ole käytettävissään tarvittavaa rahoitusta tai jotka eivät ole toimialan edustajia, voisivat osallistua täysipainoisesti finanssialan sääntelyä koskevaan keskusteluun.

(50)

Jäsenvaltioilla on perusvastuu yhteensovitetun kriisinhallinnan varmistamisesta ja finanssivakauden säilyttämisestä kriisitilanteissa sekä erityisesti yksittäisten vaikeuksissa olevien finanssinmarkkinoiden toimijoiden vakauttamisesta ja niiden ongelmien ratkaisemisesta. Arvopaperimarkkinaviranomaisen kriisitilanteissa tai erimielisyyksien ratkaisemiseksi tekemät päätökset, jotka vaikuttavat finanssinmarkkinoiden toimijan vakauteen, eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen. Olisi luotava mekanismi, jolla jäsenvaltiot voisivat vedota tähän suojalausekkeeseen ja viime kädessä saattaa asian neuvoston päätettäväksi. Tuota suojamekanismia ei kuitenkaan saisi käyttää väärin erityisesti arvopaperimarkkinaviranomaisen sellaisen päätöksen osalta, jolla ei ole merkittävää tai olennaista finanssipoliittista vaikutusta, kuten tulojen vähentyminen, joka liittyy tiettyjen toimien tai tuotteiden väliaikaiseen kieltämiseen kuluttajansuojatarkoituksessa. Tehdessään päätöksen tämän suojalausekemekanismin nojalla neuvoston olisi äänestettävä noudattaen periaatetta, jonka mukaan kullakin jäsenellä on yksi ääni. On asianmukaista antaa neuvostolle tehtävä tässä asiassa ottaen huomioon jäsenvaltioilla tässä yhteydessä olevat erityisvelvollisuudet. Ottaen huomioon asian arkaluonteisuuden olisi varmistettava tiukat salassapitovelvollisuutta koskevat järjestelyt.

(51)

Päätöksentekomenettelyissään arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi noudatettava menettelyjen asianmukaisuutta ja avoimuutta koskevia unionin sääntöjä ja yleisiä periaatteita. Niillä, joille arvopaperimarkkinaviranomaisen päätökset osoitetaan, olisi oltava täysi oikeus tulla kuulluiksi. Arvopaperimarkkinaviranomaisen säädösten olisi oltava erottamaton osa unionin oikeutta.

(52)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen keskeisenä päätöksentekoelimenä olisi oltava hallintoneuvosto, johon kuuluu kunkin jäsenvaltion asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen päällikkö ja jonka puheenjohtajana toimii arvopaperimarkkinaviranomaisen puheenjohtaja. Komission, EJRK:n, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) sekä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) edustajien olisi osallistuttava sen työskentelyyn tarkkailijoina. Hallintoneuvoston jäsenten olisi toimittava riippumattomasti ja ainoastaan unionin edun mukaisesti.

(53)

Hallintoneuvoston olisi tehtävä päätöksensä pääsääntöisesti yksinkertaisella enemmistöllä noudattaen periaatetta, jonka mukaan kullakin jäsenellä on yksi ääni. Yleisten säädösten, mukaan luettuina ne. jotka liittyvät teknisiin sääntely- ja täytäntöönpanostandardeihin, ohjeisiin ja suosituksiin, talousarvioasioihin sekä sellaisten jäsenvaltioiden pyyntöjen hyväksymiseen, että arvopaperimarkkinaviranomainen harkitsisi uudelleen päätöstä väliaikaisesti kieltää tietyt finanssitoimet tai rajoittaa niitä, on kuitenkin asianmukaista soveltaa määräenemmistöllä tapahtuvaa äänestämistä koskevia sääntöjä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdan sekä Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) mukaisesti. Asiat, jotka koskevat kansallisten valvontaviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaisemista, olisi annettava käsiteltäviksi suppealle, objektiiviselle ja sellaisista jäsenistä koostuvalle lautakunnalle, jotka eivät ole erimielisyyden osapuolena olevien toimivaltaisten viranomaisten edustajia ja joilla ei ole omaa etua valvottavanaan tai suoraa kytköstä kyseisiin toimivaltaisiin viranomaisiin. Lautakunnan kokoonpanon olisi oltava riittävän tasapainoinen. Hallintoneuvoston jäsenten olisi hyväksyttävä lautakunnan tekemä päätös yksinkertaisella enemmistöllä noudattaen periaatetta, jonka mukaan kullakin jäsenellä on yksi ääni. Konsolidointiryhmän valvojan tekemien päätösten osalta lautakunnan ehdottama päätös voitaisiin kuitenkin hylätä äänten määrävähemmistöllä, sellaisena kuin tämä on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklassa.

(54)

Johtokunnan, jonka jäseninä ovat arvopaperimarkkinaviranomaisen puheenjohtaja sekä kansallisten valvontaviranomaisten ja komission edustajat, olisi varmistettava, että arvopaperimarkkinaviranomainen toteuttaa toiminta-ajatuksensa ja suorittaa sille osoitetut tehtävät. Johtokunnalle olisi annettava tarvittava toimivalta, jotta se voi muun muassa antaa ehdotukset vuosittaiseksi ja monivuotiseksi työohjelmaksi, käyttää tiettyä talousarviovaltaa, hyväksyä arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstöpolitiikkaa koskevan suunnitelman, antaa erityissäännöksiä asiakirjojen julkisuudesta ja tehdä ehdotus vuosikertomukseksi.

(55)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen edustajana olisi oltava kokopäivätoiminen puheenjohtaja, jonka hallintoneuvosto nimittää ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja markkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella hallintoneuvoston komission avustamana järjestämän ja hallinnoiman avoimen valintamenettelyn jälkeen. Arvopaperimarkkinaviranomaisen ensimmäisen puheenjohtajan nimitystä varten komission olisi muun muassa laadittava lopullinen ehdokasluettelo ansioiden, pätevyyden, finanssilaitosten ja markkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella. Tämän asetuksen mukaisesti laadittavassa kertomuksessa olisi tarkasteltava myöhempiä nimityksiä varten, onko tarpeen, että komissio laatii lopullisen ehdokasluettelon. Ennen kuin valittu henkilö ottaa vastaan tehtävänsä ja enintään kuukauden kuluttua siitä, kun hallintoneuvosto on valinnut hänet, Euroopan parlamentilla olisi oltava oikeus valittua henkilöä kuultuaan vastustaa hänen nimitystään.

(56)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen hallinnon johtaminen olisi uskottava toimitusjohtajalle, jolla olisi oltava oikeus osallistua hallintoneuvoston ja johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta.

(57)

Jotta varmistetaan eri toimialojen keskinäinen yhtenäisyys Euroopan valvontaviranomaisten toiminnassa, näiden olisi sovitettava toimintansa tiiviisti yhteen yhteiskomiteassa ja sovittava tarvittaessa yhteisistä kannoista. Yhteiskomitean olisi sovitettava Euroopan valvontaviranomaisten toimintoja yhteen suhteessa finanssiryhmittymiin ja muihin monialaisiin kysymyksiin. Kun on kyse säädöksistä, jotka kuuluvat myös Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) tai Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) toimivaltaan, asianomaisten Euroopan valvontaviranomaisten olisi tarvittaessa annettava kyseiset säädökset samanaikaisesti. Euroopan valvontaviranomaisen puheenjohtajien olisi vuoroteltava yhteiskomitean puheenjohtajana 12 kuukauden toimikausin. Yhteiskomitean puheenjohtajan olisi oltava EJKR:n varapuheenjohtaja. Yhteiskomitealla olisi oltava oma henkilöstö, jonka Euroopan valvontaviranomaiset ovat antaneet sen käyttöön, jotta mahdollistetaan epävirallinen tietojen jakaminen ja Euroopan valvontaviranomaisten yhteisen valvontakulttuurin kehittäminen.

(58)

On tarpeen varmistaa, että osapuolilla, joita arvopaperimarkkinaviranomaisen tekemät päätökset koskevat, on mahdollisuus käyttää tarvittavia oikeussuojakeinoja. Jos arvopaperimarkkinaviranomaisella on valtuudet päätöksentekoon, osapuolille olisi menettelyn tehokkuuden vuoksi myönnettävä oikeus valittaa valituslautakuntaan, jotta osapuolten oikeuksia voitaisiin suojella tehokkaasti. Tehokkuuden ja yhtenäisyyden vuoksi valituslautakunnan olisi oltava Euroopan valvontaviranomaisten yhteinen elin, joka on riippumaton niiden hallinto- ja sääntelyrakenteista. Valituslautakunnan päätökseen olisi oltava mahdollisuus hakea muutosta Euroopan unionin tuomioistuimessa.

(59)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen täydellisen itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi sille olisi annettava oma talousarvio, jonka tulot ovat suurimmaksi osaksi peräisin kansallisten valvontaviranomaisten pakollisista maksuosuuksista ja Euroopan unionin yleisestä talousarviosta. Unionin arvopaperimarkkinaviranomaiselle myöntämä rahoitus edellyttää budjettivallan käyttäjän sopimusta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (36) 47 kohdan mukaisesti. Unionin talousarviomenettelyä olisi noudatettava. Tilintarkastustuomioistuimen olisi suoritettava arvopaperimarkkinaviranomaisen tilintarkastus. Kokonaistalousarvio kuuluu vastuuvapausmenettelyn piiriin.

(60)

Arvopaperimarkkinaviranomaiseen olisi sovellettava Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1073/1999 (37). Lisäksi arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi liityttävä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 tekemään toimielinten väliseen sopimukseen (38).

(61)

Avointen ja läpinäkyvien työehtojen ja henkilöstön yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstöön olisi sovellettava Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja (39).

(62)

On erityisen tärkeää suojella liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja. Arvopaperimarkkinaviranomaiselle toimitetun ja verkostossa vaihdetun tiedon luottamuksellisuus olisi varmistettava tiukkojen ja tehokkaiden salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen avulla.

(63)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (40) sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (41) sovelletaan täysimääräisesti tämän asetuksen mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn.

(64)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen toiminnan avoimuuden varmistamiseksi tähän viranomaiseen olisi sovellettava Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (42).

(65)

Kolmansien maiden olisi voitava osallistua arvopaperimarkkinaviranomaisen työhön unionin kanssa tehtävien asianmukaisten sopimusten mukaisesti.

(66)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen varmistamalla korkeatasoinen, tehokas ja yhdenmukainen vakavaraisuuden valvonta ja sääntely, sijoittajien suojaaminen, finanssimarkkinoiden eheyden, tehokkuuden ja moitteettoman toiminnan turvaaminen, finanssijärjestelmän vakauden ylläpito ja valvonnan kansainvälisen yhteensovittamisen lujittaminen, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi toteuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(67)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi otettava hoitaakseen kaikki Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean nykyiset tehtävät ja saatava sen valtuudet. Komission päätös 2009/77/EY olisi sen vuoksi kumottava viranomaisen perustamispäivänä ja rahoituspalveluihin, tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäistoimien tukemiseksi toteutettavasta yhteisön ohjelmasta 16 päivänä syyskuuta 2009 tehtyä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös 716/2009/EY (43) olisi muutettava tämän mukaisesti. Ottaen huomioon Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean jo olemassa olevat rakenteet ja toimet on tärkeää varmistaa erittäin läheinen yhteistyö Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean ja komission välillä asianmukaisia siirtymäjärjestelyjä käyttöön otettaessa, jotta varmistetaan se, että ajanjakso, jona komissio on vastuussa arvopaperimarkkinaviranomaisen hallinnollisesta perustamisesta ja alkuvaiheen hallinnollisesta toiminnasta, jäisi mahdollisimman lyhyeksi.

(68)

On aiheellista asettaa määräaika tämän asetuksen soveltamiselle, jotta varmistetaan, että arvopaperimarkkinaviranomainen on asianmukaisesti valmistautunut toiminnan aloittamiseen ja että siirtyminen Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteasta tapahtuu sujuvasti. Arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava asianmukainen rahoitus. Ainakin aluksi sen rahoituksen olisi oltava 40 prosentin osalta peräisin unionin varoista ja 60 prosentin osalta jäsenvaltioiden maksuosuuksista, jotka suoritetaan siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdassa määrätyn äänten painotuksen mukaisesti.

(69)

Jotta arvopaperimarkkinaviranomainen voidaan perustaa 1 päivänä tammikuuta 2011, tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

PERUSTAMINEN JA OIKEUDELLINEN ASEMA

1 artikla

Perustaminen ja toimiala

1.   Tällä asetuksella perustetaan Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ”arvopaperimarkkinaviranomainen”.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen toimii tässä asetuksessa uskottujen valtuuksien puitteissa sekä direktiivin 97/9/EY, direktiivin 98/26/EY, direktiivin 2001/34/EY, direktiivin 2002/47/EY, direktiivin 2003/6/EY, direktiivin 2003/71/EY, direktiivin 2004/39/EY, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2006/49/EY soveltamisalalla, rajoittamatta kuitenkaan Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) toimivaltaa vakavaraisuusvalvonnassa, sekä tulevaisuudessa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien alalla annettavan lainsäädännön ja asetuksen (EY) N:o 1060/2009 soveltamisalalla ja, siltä osin kuin näitä säädöksiä sovelletaan sijoituspalveluja tarjoaviin yrityksiin tai yhteissijoitusyrityksiin, jotka pitävät osuuksiaan ja osakkeitaan kaupan, sekä niitä valvoviin toimivaltaisiin viranomaisiin, soveltuvin osin direktiivin 2002/87/EY, direktiivin 2005/60/EY ja direktiivin 2002/65/EY soveltamisalalla, mukaan luettuina kaikki näihin säädöksiin perustuvat direktiivit, asetukset ja päätökset ja mahdolliset muut oikeudellisesti sitovat unionin säädökset, joissa arvopaperimarkkinaviranomaiselle annetaan tehtäviä.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen toimii myös 2 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien markkinatoimijoiden toiminnan alalla, asioissa, joita 2 kohdassa tarkoitetut säädökset eivät suoraan koske, mukaan luettuina yritysten hyvää hallintotapaa, tilintarkastusta ja tilinpäätösraportointia koskevat kysymykset, edellyttäen, että arvopaperimarkkinaviranomaisen tällaiset toimet ovat tarpeen mainittujen säädösten tehokkaan ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Arvopaperimarkkinaviranomainen toteuttaa myös tarpeelliset toimet julkisten ostotarjousten, selvityksen ja johdannaisia koskevien kysymysten osalta.

4.   Tämän asetuksen säännökset eivät rajoita komission toimivaltaa eivätkä erityisesti sen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista toimivaltaa varmistaa, että unionin oikeutta noudatetaan.

5.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen tavoitteena on suojella yleistä etua edistämällä finanssijärjestelmän lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vakautta sekä tehokkuutta unionin talouden ja sen kansalaisten ja yritysten kannalta. Arvopaperimarkkinaviranomaisen tehtävänä on omalta osaltaan:

a)

parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, mihin sisältyy erityisesti asianmukainen, tehokas ja yhdenmukainen sääntely ja valvonta,

b)

turvata finanssimarkkinoiden eheys, avoimuus, tehokkuus ja moitteeton toiminta,

c)

tehostaa valvonnan kansainvälistä yhteensovittamista,

d)

estää toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttö ja edistää tasapuolisia kilpailuolosuhteita,

e)

varmistaa, että investointiriskien ja muiden riskien ottoa säännellään ja valvotaan asianmukaisesti, ja

f)

parantaa asiakkaiden suojaa.

Tätä varten arvopaperimarkkinaviranomainen edistää 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten johdonmukaisen, tehokkaan ja tosiasiallisen soveltamisen varmistamista, edistää valvontakäytäntöjen lähentymistä, antaa lausuntoja Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle sekä laatii taloudellisia analyyseja markkinoista edistääkseen arvopaperimarkkinaviranomaisen tavoitteiden saavuttamista.

Suorittaessaan sille tällä asetuksella annettuja tehtäviä arvopaperimarkkinaviranomainen kiinnittää erityistä huomiota sellaisten finanssimarkkinoiden toimijoiden aiheuttamiin järjestelmäriskeihin, joiden toiminnan lopettaminen saattaa haitata finanssijärjestelmän tai reaalitalouden toimintaa.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimii tehtäviään suorittaessaan riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan unionin edun mukaisesti.

2 artikla

Euroopan finanssivalvontajärjestelmä

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen on osa Euroopan finanssivalvontajärjestelmää (EFVJ). EFVJ:n päätavoitteena on varmistaa, että finanssialaan sovellettavat säännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön, jotta säilytetään finanssivakaus, ja varmistaa luottamus finanssijärjestelmään yleensä sekä riittävä suoja finanssipalvelujen asiakkaille.

2.   EFVJ koostuu seuraavista:

a)

Euroopan järjestelmäriskikomitea, siltä osin kuin kyse on asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 (44) ja tässä asetuksessa tarkoitettujen tehtävien suorittamisesta;

b)

arvopaperimarkkinaviranomainen;

c)

Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (45);

d)

Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), joka on perustettu … …päivänä…kuuta…annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (46);

e)

Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea, jäljempänä ”yhteiskomitea”, siltä osin kuin on kyse tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1093/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1094/2010 54–57 artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamisesta;

f)

jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai valvontaviranomaiset, jotka on yksilöity tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1093/2010 ja asetuksen (EU) No 1094/2010 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa unionin säädöksissä.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen tekee säännöllistä ja tiivistä yhteistyötä EJRK:n sekä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa varmistaen toimien johdonmukaisuuden eri toimialojen välillä ja muodostaen yhteisiä kantoja finanssiryhmittymien valvonnan ja muiden eri alojen välisten kysymysten osalta.

4.   Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisen vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti EFVJ:n osapuolet tekevät luottamukseen ja täysimääräiseen keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa yhteistyötä erityisesti varmistaakseen, että ne toimittavat jatkuvasti toisilleen tarkoituksenmukaisia ja luotettavia tietoja.

5.   EFVJ:n osapuolina olevilla valvontaviranomaisilla on velvollisuus valvoa unionissa toimivia finanssialamarkkinoiden toimijoita 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti.

3 artikla

Viranomaisten vastuu

Edellä 2 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut viranomaiset vastaavat toiminnastaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

”finanssimarkkinoiden toimijalla” henkilöä, johon sovelletaan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa unionin säädöksissä tai noiden säädösten täytäntöönpanemiseksi annetussa kansallisessa lainsäädännössä asetettua vaatimusta;

2)

”finanssimarkkinoiden merkittävällä toimijalla” finanssimarkkinoiden toimijaa, jonka säännöllisellä toiminnalla tai taloudellisella elinkelpoisuudella on tai todennäköisesti on merkittävä vaikutus unionin finanssimarkkinoiden vakauteen, eheyteen tai tehokkuuteen;

3)

”toimivaltaisilla viranomaisilla”

i)

1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä määriteltyjä toimivaltaisia viranomaisia ja/tai valvontaviranomaisia;

ii)

direktiivien 2002/65/EY ja 2005/60/EY osalta viranomaisia, joilla on toimivalta varmistaa, että sijoituspalveluja tarjoavat yritykset tai yhteissijoitusyritykset, jotka pitävät osuuksiaan ja osakkeitaan kaupan, noudattavat niille noissa direktiiveissä asetettuja vaatimuksia;

iii)

sijoittajien korvausjärjestelmien osalta elimiä, jotka hallinnoivat kansallisia korvausjärjestelmiä direktiivin 97/9/EY mukaisesti, tai näitä järjestelmiä mainitun direktiivin mukaisesti valvovaa viranomaista siinä tapauksessa, että sijoittajien korvausjärjestelmän toimintaa hallinnoi yksityinen yhtiö.

5 artikla

Oikeudellinen asema

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen on unionin elin, joka on oikeushenkilö.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomaisella on kussakin jäsenvaltiossa laajin kansallisen oikeuden mukainen oikeushenkilöillä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomaista edustaa sen puheenjohtaja.

6 artikla

Kokoonpano

Arvopaperimarkkinaviranomainen koostuu seuraavista:

1)

hallintoneuvosto, jonka tehtävät on säädetty 43 artiklassa;

2)

johtokunta, jonka tehtävät on säädetty 47 artiklassa;

3)

puheenjohtaja, jonka tehtävät on säädetty 48 artiklassa;

4)

toimitusjohtaja, jonka tehtävät on säädetty 53 artiklassa;

5)

valituslautakunta, jonka tehtävät on säädetty 60 artiklassa.

7 artikla

Kotipaikka

Arvopaperimarkkinaviranomaisen kotipaikka on Pariisi.

II LUKU

ARVOPAPERIMARKKINAVIRANOMAISEN TEHTÄVÄT JA TOIMIVALTA

8 artikla

Arvopaperimarkkinaviranomaisen tehtävät ja toimivalta

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaisella on seuraavat tehtävät:

a)

se auttaa luomaan yhteisiä, laadukkaita sääntely- ja valvontastandardeja ja -käytäntöjä erityisesti antamalla lausuntoja unionin toimielimille ja laatimalla ohjeita, suosituksia sekä teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksia, jotka perustuvat 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyihin säädöksiin;

b)

se myötävaikuttaa oikeudellisesti sitovien unionin säädösten yhdenmukaiseen soveltamiseen erityisesti edistämällä yhteistä valvontakulttuuria, varmistamalla 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten yhdenmukaisen, tehokkaan ja tosiasiallisen soveltamisen, estämällä toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäytön, sovittelemalla ja ratkaisemalla toimivaltaisten viranomaisten välisiä erimielisyyksiä, varmistamalla finanssimarkkinoiden toimijoiden tehokkaan ja yhdenmukaisen valvonnan sekä huolehtimalla valvontakollegioiden yhdenmukaisesta toiminnasta ja toteuttamalla toimia muun muassa kriisitilanteissa;

c)

se edistää ja helpottaa tehtävien ja vastuun siirtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä;

d)

se tekee tiivistä yhteistyötä EJRK:n kanssa erityisesti toimittamalla tälle tietoja, joita tämä tarvitsee tehtäviensä suorittamiseksi, ja varmistamalla asianmukaisten jatkotoimien toteuttamisen EJRK:n antamien varoitusten ja suositusten pohjalta;

e)

se järjestää ja suorittaa toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointia muun muassa antamalla ohjeita ja suosituksia sekä määrittämällä parhaita käytäntöjä valvontatulosten johdonmukaisuuden parantamiseksi;

f)

se seuraa ja arvioi markkinakehitystä omalla vastuualueellaan;

g)

se laatii taloudellisia markkina-analyyseja tietojen saamiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisen tehtävien hoitamista varten;

h)

se parantaa sijoittajien suojaa;

i)

se edistää valvontakollegioiden johdonmukaista ja yhdenmukaista toimintaa, järjestelmäriskin valvontaa, arviointia ja mittaamista, elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien kehittämistä ja yhteensovittamista varmistaen sijoittajille annettavan korkean suojan koko unionissa ja kehittäen menetelmiä vaikeuksissa olevien finanssimarkkinoiden toimijoiden kriisin ratkaisemiseksi ja soveltuvien finanssivälineiden tarpeen arvioimiseksi 21–26 artiklan mukaisesti;

j)

se suorittaa muita tässä asetuksessa tai muissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä säädettyjä tehtäviä;

k)

se julkaisee ja päivittää säännöllisesti verkkosivustollaan toimialaansa liittyviä tietoja, erityisesti rekisteröidyistä finanssimarkkinoiden toimijoista omalla vastuualueellaan sen varmistamiseksi, että tiedot ovat helposti yleisön saatavilla;

l)

se ottaa tarvittaessa vastatakseen kaikista Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean olemassa olevista ja keskeneräisistä tehtävistä.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisella on tämän asetuksen mukainen toimivalta ja erityisesti toimivalta

a)

laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi 10 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;

b)

laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi 15 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;

c)

antaa ohjeita ja suosituksia 16 artiklassa säädetyin tavoin;

d)

antaa erityistapauksissa suosituksia 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin;

e)

tehdä toimivaltaisille viranomaisille osoitettuja yksittäisiä päätöksiä 18 artiklan 3 kohdassa ja 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

f)

jos kyseessä on suoraan sovellettava unionin oikeus, tehdä finanssimarkkinoiden toimijoille osoitettuja yksittäisiä päätöksiä 17 artiklan 6 kohdassa, 18 artiklan 3 kohdassa ja 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;

g)

antaa lausuntoja Euroopan parlamentille, neuvostolle tai komissiolle 34 artiklassa säädetyin tavoin;

h)

kerätä tarvittavat tiedot finanssimarkkinoiden toimijoista 35 artiklassa säädetyin tavoin;

i)

kehittää yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan tuotteen ominaispiirteiden ja jakeluprosessien vaikutusta finanssimarkkinoiden toimijoiden taloudelliseen tilanteeseen ja kuluttajansuojaan;

j)

luoda keskitetysti saatavilla oleva tietokanta rekisteröidyistä finanssimarkkinoiden toimijoista toimivaltaansa kuuluvalla alalla, silloin kun tästä on säädetty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa säädöksissä.

9 artikla

Kuluttajansuojaan ja finanssialan toimintaan liittyvät tehtävät

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaisella on johtava tehtävä avoimuuden, selkeyden ja oikeudenmukaisuuden edistämisessä kuluttajien finanssituotteiden tai -palvelujen markkinoilla koko sisämarkkina-alueella myös siten, että se:

a)

kerää ja analysoi tietoja kulutuksen muutoksista ja raportoi niistä,

b)

tarkastelee ja sovittaa yhteen talouden toiminnan ymmärtämiseen tähtääviä ja talousalan valistusta koskevia toimivaltaisten viranomaisten aloitteita,

c)

kehittää alan koulutustavoitteita, ja

d)

edistää yhteisten julkistamissääntöjen kehittämistä.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen valvoo uusia ja nykyisiä finanssialan toimia ja voi antaa ohjeita ja suosituksia markkinoiden turvallisuuden ja vakauden sekä sääntelykäytäntöjen lähentymisen edistämiseksi.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi myös antaa varoituksia, jos jokin finanssialan toiminta muodostaa vakavan uhan 1 artiklan 5 kohdassa säädetyille tavoitteille.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomainen perustaa siihen kiinteästi kuuluvan finanssi-innovaatiokomitean, jossa saatetaan yhteen kaikki asiaankuuluvat toimivaltaiset kansalliset valvontaviranomaiset, jotta voidaan toimia yhteensovitetusti uuden tai innovatiivisen finanssialan toiminnan sääntelyssä ja valvonnassa sekä antaa arvopaperimarkkinaviranomaiselle neuvoja, joita se voi esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

5.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi asettaa väliaikaisen kiellon tai rajoituksen tietyille finanssialan toimille, jotka vaarantavat finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai koko finanssijärjestelmän taikka sen osan vakauden unionissa, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määritellyissä tapauksissa ja niissä säädetyin edellytyksin tai tarvittaessa kriisitilanteessa 18 artiklan mukaisesti ja siinä säädetyin edellytyksin.

Arvopaperimarkkinaviranomainen tarkistaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöstään sopivin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi. Jollei päätöksen voimassaoloa jatketa kolmen kuukauden kuluttua, sen voimassaolo päättyy ilman eri toimenpiteitä.

Jäsenvaltio voi pyytää arvopaperimarkkinaviranomaista harkitsemaan päätöstään uudelleen. Siinä tapauksessa arvopaperimarkkinaviranomainen päättää 44 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, pitääkö se päätöksensä voimassa.

Arvopaperimarkkinaviranomainen voi myös arvioida tarpeen asettaa kielto tai rajoitus tietyntyyppiselle finanssialan toimille ja tällaisen tarpeen käydessä ilmi ilmoittaa siitä komissiolle, jotta voidaan helpottaa tällaisen kiellon tai rajoituksen asettamista.

10 artikla

Tekniset sääntelystandardit

1.   Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto siirtävät komissiolle vallan hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen harmonisointi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä erityisesti määritellyillä aloilla, arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi. Arvopaperimarkkinaviranomainen antaa standardiluonnoksensa komission hyväksyttäviksi.

Teknisten sääntelystandardien on oltava teknisiä, niihin ei saa sisältyä strategisia päätöksiä tai toimintavalintoja, ja niiden sisältö on rajoitettu lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyin säädöksin, joihin ne perustuvat.

Ennen kuin arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle, se järjestää niitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten standardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Arvopaperimarkkinaviranomainen pyytää lisäksi lausunnon 37 artiklassa tarkoitetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä.

Kun arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa teknisen sääntelystandardin luonnoksen, komissio lähettää sen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa teknisen sääntelystandardin luonnoksen vastaanottamisesta, hyväksyykö se sen. Se voi hyväksyä teknisten sääntelystandardien luonnokset vain osittain tai muutettuina, jos unionin etu sitä vaatii.

Jos komissio ei aio hyväksyä teknisen sääntelystandardin luonnosta tai aikoo hyväksyä sen osittain tai muutettuna, se lähettää teknisen sääntelystandardin luonnoksen takaisin arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja selittää, miksi se ei hyväksy sitä tai, jos on kyse muutoksista, selvittää muutostensa syyt. Arvopaperimarkkinaviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta komission ehdottamien muutosten pohjalta ja toimittaa sen uudelleen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Arvopaperimarkkinaviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei arvopaperimarkkinaviranomainen ole tämän kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen sääntelystandardin luonnosta tai jos se on toimittanut teknisen sääntelystandardin luonnoksen, jonka muutokset eivät ole komission ehdottamien muutosten mukaisia, komissio voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen tai hylätä sen.

Komissio ei saa muuttaa arvopaperimarkkinaviranomaisen valmisteleman teknisen sääntelystandardin luonnoksen sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

2.   Jos arvopaperimarkkinaviranomainen ei ole toimittanut teknisen sääntelystandardin luonnosta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä asetetussa määräajassa, komissio voi pyytää tällaista luonnosta uuden määräajan kuluessa.

3.   Vain jos arvopaperimarkkinaviranomainen ei toimita teknisen sääntelystandardin luonnosta komissiolle 2 kohdan mukaisissa määräajoissa, komissio voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin delegoidulla säädöksellä ilman arvopaperimarkkinaviranomaisen luonnosta.

Komissio järjestää teknisten sääntelystandardien luonnoksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten sääntelystandardien laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Komissio pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä lausunnon tai neuvoa.

Komissio toimittaa teknisen sääntelystandardin luonnoksen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio lähettää teknisen sääntelystandardinsa luonnoksen arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Arvopaperimarkkinaviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta ja toimittaa sen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Arvopaperimarkkinaviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei arvopaperimarkkinaviranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen sääntelypanostandardin luonnosta, komissio voi hyväksyä kyseisen teknisen sääntelystandardin.

Jos arvopaperimarkkinaviranomainen on toimittanut muutetun teknisen sääntelystandardin luonnoksen kuuden viikon kuluessa, komissio voi muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta arvopaperimarkkinaviranomaisen ehdottamien muutosten pohjalta tai hyväksyä kyseisen teknisen sääntelystandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen. Komissio ei saa muuttaa arvopaperimarkkinaviranomaisen valmistelemien teknisten sääntelystandardien luonnosten sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

4.   Tekniset sääntelystandardit hyväksytään asetuksilla tai päätöksillä. Ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne tulevat voimaan niissä mainittuina ajankohtina.

11 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle neljän vuoden ajaksi 16 päivästä joulukuuta 2010 lukien valta hyväksyä 10 artiklassa tarkoitettuja teknisiä sääntelystandardeja. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 14 artiklan mukaisesti.

3.   Heti kun komissio on hyväksynyt teknisen sääntelystandardin, se antaa sen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4.   Komissiolle siirrettyyn valtaan hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja sovelletaan 12–14 artiklassa säädettyjä ehtoja.

12 artikla

Säädösvallan siirron peruuttaminen

1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 10 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2.   Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, ilmoittaa asiasta toiselle lainsäätäjälle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee.

3.   Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen teknisten sääntelystandardien voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

13 artikla

Teknisten sääntelystandardien vastustaminen

1.   Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa teknistä sääntelystandardia säädöstä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun komission hyväksymä tekninen sääntelystandardi on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kolmella kuukaudella.

Kun komissio hyväksyy teknisen sääntelystandardin, joka on sama kuin arvopaperimarkkinaviranomaisen toimittama teknisen sääntelystandardin luonnos, määräaika, jonka kuluessa Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa säädöstä, on yksi kuukausi tiedoksi antamisesta. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kuukaudella.

2.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut teknistä sääntelystandardia, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Tekninen sääntelystandardi voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen mainitun määräajan päättymistä, jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa standardia.

3.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa teknistä sääntelystandardia 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, se ei tule voimaan. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 296 artiklan mukaisesti teknistä säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa kyseistä teknistä sääntelystandardia.

14 artikla

Teknisten sääntelystandardien luonnoksen hyväksymättä jättäminen tai muuttaminen

1.   Mikäli komissio ei hyväksy teknisen sääntelystandardin luonnosta tai muuttaa sitä 10 artiklassa säädetyin tavoin, se ilmoittaa asiasta arvopaperimarkkinaviranomaiselle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja esittää niille syyt ratkaisulleen.

2.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi tarvittaessa kutsua asiasta vastaavan komission jäsenen ja arvopaperimarkkinaviranomaisen puheenjohtajan kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kokoukseen tai neuvoston erityiseen istuntoon eriävien näkemystensä esittämiseksi ja selvittämiseksi.

15 artikla

Tekniset täytäntöönpanostandardit

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisiä täytäntöönpanostandardeja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä erityisesti määritellyillä aloilla. Teknisten täytäntöönpanostandardien on oltava teknisiä, niihin ei saa sisältyä strategisia päätöksiä tai toimintavalintoja, ja niiden sisällössä on määritettävä näiden säädösten soveltamisen edellytykset. Arvopapanperimarkkinaviranomainen antaa teknisten täytäntöönpanostandardiensa luonnokset komission hyväksyttäviksi.

Ennen kuin arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle, se järjestää tarvittaessa niitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Arvopaperimarkkinaviranomainen pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä lausunnon.

Kun arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen, komissio lähettää sen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen vastaanottamisesta, hyväksyykö se sen. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa yhdellä kuukaudella. Se voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen vain osittain tai muutettuina, jos unionin etu sitä vaatii.

Jos komissio ei aio hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta tai se aikoo hyväksyä sen vain osittain tai muutettuna, se lähettää sen takaisin arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja ilmoittaa, miksi se ei aio hyväksyä sitä tai, jos on kyse muutoksista, selvittää muutostensa syyt. Arvopaperimarkkinaviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta komission ehdottamien muutosten pohjalta ja toimittaa sen komissiolle uudelleen virallisen lausunnon muodossa. Arvopaperimarkkinaviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei arvopaperimarkkinaviranomainen ole viidennessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta tai jos se on toimittanut teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen, jonka muutokset eivät ole komission ehdottamien muutosten mukaisia, komissio voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen tai hylätä sen.

Komissio ei saa muuttaa arvopaperimarkkinaviranomaisen valmisteleman teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

2.   Jos arvopaperimarkkinaviranomainen ei ole toimittanut teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä asetetussa määräajassa, komissio voi pyytää tällaista luonnosta uuden määräajan kuluessa.

3.   Vain jos arvopaperimarkkinaviranomainen ei toimita teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta komissiolle 2 kohdan mukaisissa määräajoissa, komissio voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin täytäntöönpanosäädöksellä ilman arvopaperimarkkinaviranomaisen luonnosta.

Komissio järjestää teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten täytäntöönpanostandardien laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Komissio pyytää 37 lisäksi artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä lausunnon tai neuvoa.

Komissio toimittaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komissio lähettää teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Arvopaperimarkkinaviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta ja toimittaa sen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Arvopaperimarkkinaviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Jollei arvopaperimarkkinaviranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen täytäntöönpanopanostandardin luonnosta, komissio voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin.

Jos arvopaperimarkkinaviranomainen on toimittanut muutetun teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen kuuden viikon jakson kuluessa, komissio voi muuttaa teknisten sääntelystandardin luonnosta arvopaperimarkkinaviranomaisen ehdottamien muutosten pohjalta tai hyväksyä kyseisen teknisen täytäntöönpanostandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen.

Komissio ei saa muuttaa arvopaperimarkkinaviranomaisen valmistelemien teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.

4.   Tekniset täytäntöönpanostandardit hyväksytään asetuksilla tai päätöksillä. Ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja ne tulevat voimaan niissä mainittuina ajankohtina.

16 artikla

Ohjeet ja suositukset

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen antaa toimivaltaisille viranomaisille tai finanssimarkkinoiden toimijoille osoitettuja ohjeita ja suosituksia yhdenmukaisten, tehokkaiden ja toimivien valvontakäytäntöjen aikaansaamiseksi EFVJ:ssä sekä unionin oikeuden yhteisen, yhtenäisen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen järjestää tarvittaessa ohjeita ja suosituksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi niistä mahdollisesti aiheutuvia kustannuksia ja hyötyjä. Näiden kuulemisten ja analyysien on oltava oikeassa suhteessa ohjeen tai suosituksen laajuuteen, luonteeseen ja vaikutukseen. Arvopaperimarkkinaviranomainen pyytää tarvittaessa lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä lausunnon tai neuvoja.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten ja finanssimarkkinoiden toimijoiden on kaikin tavoin pyrittävä noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia.

Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on kahden kuukauden kuluessa ohjeen tai suosituksen antamisesta vahvistettava, noudattaako tai aikooko se noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen ei noudata tai aio noudattaa sitä, sen on ilmoitettava asiasta arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja esitettävä perustelunsa.

Arvopaperimarkkinaviranomainen ilmoittaa julkisesti siitä, että toimivaltainen viranomainen ei noudata tai aio noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Arvopaperimarkkinaviranomainen voi myös tapauskohtaisesti päättää julkaista toimivaltaisen viranomaisen ilmoittamat perustelut sille, että se ei noudata kyseistä ohjetta tai suositusta. Toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan etukäteen tällaisesta julkaisemisesta.

Jos ohjeessa tai suosituksessa edellytetään, finanssimarkkinoiden toimijoiden on ilmoitettava selkeästi ja yksityiskohtaisesti, noudattavatko ne kyseistä ohjetta tai suositusta.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomainen ilmoittaa 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle ne ohjeet ja suositukset, jotka se on antanut, ja mainitsee, mitkä toimivaltaiset viranomaiset eivät ole noudattaneet niitä ja miten arvopaperimarkkinaviranomainen aikoo varmistaa, että asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset vastedes noudattavat sen ohjeita ja suosituksia.

17 artikla

Unionin oikeuden rikkominen

1.   Jos toimivaltainen viranomainen ei ole soveltanut 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä, edellä 10–15 artiklan mukaisesti hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, tai on soveltanut niitä tavalla, joka on ilmeisesti unionin oikeuden vastainen ja on erityisesti jättänyt varmistamatta, että finanssimarkkinoiden toimija täyttää näissä säädöksissä asetetut vaatimukset, arvopaperimarkkinaviranomainen toimii tämän artiklan 2, 3 ja 6 kohdassa säädettyjen valtuuksien mukaisesti.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi tutkia unionin oikeuden väitettyä rikkomista tai soveltamatta jättämistä yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston, komission tai arvopaperimarkkina-alan osallisryhmän pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan ilmoitettuaan asiasta kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

Tämän toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle viipymättä kaikki tiedot, joita tämä katsoo tarvitsevansa tutkimukseensa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi viimeistään kahden kuukauden kuluttua tutkimuksensa aloittamisesta antaa kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen siitä, mihin toimiin on ryhdyttävä unionin oikeuden noudattamiseksi.

Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa suosituksen vastaanottamisesta ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa varmistaakseen unionin oikeuden noudattamisen.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen ei ole noudattanut unionin oikeutta yhden kuukauden kuluessa arvopaperimarkkinaviranomaisen suosituksen vastaanottamisesta, komissio voi arvopaperimarkkinaviranomaisen ilmoitettua asiasta tai omasta aloitteestaan antaa virallisen lausunnon, jossa toimivaltaista viranomaista vaaditaan toteuttamaan toimet, joita unionin oikeuden noudattaminen edellyttää. Komission virallisessa lausunnossa on otettava huomioon arvopaperimarkkinaviranomaisen suositus.

Komissio antaa tällaisen virallisen lausunnon viimeistään kolmen kuukauden kuluttua suosituksen antamisesta. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa yhdellä kuukaudella.

Arvopaperimarkkinaviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle kaikki tarvittavat tiedot.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun virallisen lausunnon vastaanottamisesta ilmoitettava komissiolle ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa tämän virallisen lausunnon noudattamiseksi.

6.   Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata 4 kohdassa tarkoitettua virallista lausuntoa tuossa kohdassa mainitun määräajan kuluessa ja jos on tarpeen tasapuolisten kilpailuolosuhteiden säilyttämiseksi markkinoilla tai palauttamiseksi markkinoille taikka finanssijärjestelmän moitteettoman toiminnan ja eheyden varmistamiseksi saada viipymättä muutos siihen, että virallista lausuntoa ei noudateta, arvopaperimarkkinaviranomainen voi silloin, kun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten asiaankuuluvat vaatimukset ovat suoraan sovellettavissa finanssimarkkinoiden toimijoihin, tehdä finanssimarkkinoiden toimijalle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa sitä vaaditaan toteuttamaan toimet unionin oikeuden mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna mahdollisesta käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa.

Arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksen on oltava komission 4 kohdan nojalla antaman virallisen lausunnon mukainen.

7.   Päätökset, jotka tehdään 6 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.

Toteuttaessaan toimia sellaisten kysymysten osalta, joista on annettu 4 kohdan mukainen virallinen lausunto tai tehty 6 kohdan mukainen päätös, toimivaltaisten viranomaisten on, tapauksen mukaan, noudatettava joko kyseistä virallista lausuntoa tai päätöstä.

8.   Arvopaperimarkkinaviranomainen ilmoittaa 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa, mitkä toimivaltaiset viranomaiset ja finanssimarkkinoiden toimijat eivät ole noudattaneet tämän artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettuja virallisia lausuntoja tai päätöksiä.

18 artikla

Toimet kriisitilanteissa

1.   Kun on kyse epäsuotuisista muutoksista, jotka voivat vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa, arvopaperimarkkinaviranomainen helpottaa aktiivisesti ja, jos se katsotaan tarpeelliseksi, sovittaa yhteen asiaankuuluvien kansallisten toimivaltaisten valvontaviranomaisten toteuttamia toimia.

Jotta arvopaperimarkkinaviranomainen voi suorittaa tämän helpottamis- ja yhteensovittamistehtävänsä, sille on ilmoitettava kaikista asiaankuuluvista muutoksista ja se on kutsuttava tarkkailijaksi kaikkiin asiaankuuluvien kansallisten toimivaltaisten valvontaviranomaisten asiaan liittyviin kokoontumisiin.

2.   Neuvosto voi komissiota ja EJRK:aa sekä tarvittaessa Euroopan valvontaviranomaisia kuullen hyväksyä arvopaperimarkkinaviranomaisen, komission tai EJRK:n pyynnöstä arvopaperimarkkinaviranomaiselle osoitetun päätöksen, jossa todetaan tämän asetuksen soveltamista varten kriisitilanteen olemassaolo. Neuvosto tarkastelee tätä päätöstä uudelleen asianmukaisin väliajoin ja vähintään kerran kuukaudessa. Jollei päätöksen voimassaoloa jatketa kuukauden päätyttyä, sen voimassaolo lakkaa ilman eri toimenpiteitä. Neuvosto voi julistaa kriisitilanteen päättyneeksi milloin tahansa.

Jos EJRK tai arvopaperimarkkinaviranomainen katsoo, että kriisitilanne saattaa syntyä, ne antavat neuvostolle osoitetun luottamuksellisen suosituksen ja liittävät siihen tilannearvion. Sen jälkeen neuvosto arvioi, onko tarpeen järjestää istunto. Tässä menettelyssä on taattava asianmukainen luottamuksellisuus.

Jos neuvosto toteaa kriisitilanteen olemassaolon, se ilmoittaa siitä asianmukaisesti ja viipymättä Euroopan parlamentille ja komissiolle.

3.   Neuvoston hyväksyttyä 2 kohdan mukaisen päätöksen ja poikkeustapauksissa, joissa kansallisten viranomaisten yhteensovitettu toiminta on tarpeen sellaisten epäsuotuisten muutosten käsittelemiseksi, jotka voivat vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden Euroopan unionissa, arvopaperimarkkinaviranomainen voi tehdä yksittäisiä päätöksiä, joissa toimivaltaisia viranomaisia vaaditaan toteuttamaan tarvittavat toimet 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön mukaisesti kaikkien tällaisten muutosten käsittelemiseksi varmistamalla, että finanssimarkkinoiden toimijat ja toimivaltaiset viranomaiset täyttävät tuossa lainsäädännössä asetetut vaatimukset.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata 3 kohdassa tarkoitettua arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöstä siinä asetetun määräajan kuluessa, arvopaperimarkkinaviranomainen voi silloin, kun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten, mainittujen säädösten nojalla hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, asiaankuuluvat vaatimukset ovat suoraan sovellettavissa finanssimarkkinoiden toimijoihin, tehdä finanssimarkkinoiden toimijalle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa toimijaa vaaditaan toteuttamaan tarvittavat toimet kyseisen lainsäädännön mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna jostain käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa. Tätä sovelletaan vain tilanteissa, joissa toimivaltainen viranomainen ei sovella 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä säädöksiä, mainittujen säädösten nojalla hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit mukaan luettuina, tai soveltaa niitä tavalla, joka on ilmeisesti kyseisten säädösten selvä rikkominen, ja joissa on tarpeen kiireesti korjata tilanne finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko finanssijärjestelmän taikka sen osan vakauden palauttamiseksi unionissa.

5.   Päätökset, jotka tehdään 4 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.

Toimien, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 3 tai 4 kohdan nojalla tehtyjen päätösten soveltamisalaan kuuluvien kysymysten osalta, on oltava kyseisten päätösten mukaisia.

19 artikla

Kansallisten valvontaviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen rajat ylittävissä tilanteissa

1.   Jos toimivaltainen viranomainen on eri mieltä toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toimeen liittyvästä menettelystä, toimen sisällöstä tai toimien puuttumisesta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä tarkoitetuissa tapauksissa, arvopaperimarkkinaviranomainen voi yhden tai useamman asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä auttaa viranomaisia pääsemään sopimukseen tämän artiklan 2–4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 17 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.

Tapauksissa, jotka on määritelty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä ja joissa objektiivisten arviointiperusteiden mukaan eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten voidaan todeta olevan erimielisiä, arvopaperimarkkinaviranomainen voi omasta aloitteestaan auttaa viranomaisia pääsemään sopimukseen 2–4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen asettaa määräajan toimivaltaisten viranomaisten väliselle sovittelulle ottaen huomioon 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä mahdollisesti asetetut määräajat sekä asian monitahoisuuden ja kiireellisyyden. Tässä vaiheessa arvopaperimarkkinaviranomainen toimii sovittelijana.

3.   Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen 2 kohdassa tarkoitetussa sovitteluvaiheessa, arvopaperimarkkinaviranomainen voi 44 artiklan 1 kohdan kolmannessa ja neljännessä alakohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tehdä vaikutuksiltaan kyseisiä toimivaltaisia viranomaisia sitovan päätöksen, jossa näitä vaaditaan asian ratkaisemiseksi toteuttamaan tietty toimi tai pidättymään toimista, jotta varmistetaan unionin oikeuden noudattaminen.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöstä ja jättää siten varmistamatta, että finanssimarkkinoiden toimija noudattaa vaatimuksia, jotka ovat siihen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten nojalla suoraan sovellettavissa, arvopaperimarkkinaviranomainen voi tehdä finanssimarkkinoiden toimijalle osoitetun yksittäisen päätöksen, jossa tätä vaaditaan toteuttamaan toimet unionin oikeuden mukaisten velvollisuuksiensa noudattamiseksi, mukaan luettuna joistain käytännöstä luopuminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaista komission toimivaltaa.

5.   Päätökset, jotka tehdään 4 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden. Toimien, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 3 tai 4 kohdan nojalla tehtyjen päätösten soveltamisalaan kuuluvien tosiseikkojen osalta, on oltava näiden päätösten mukaisia.

6.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen puheenjohtaja selvittää 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien luonteen ja tyypin, aikaansaadut sopimukset ja näiden erimielisyyksien ratkaisemiseksi tehdyt päätökset.

20 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen toimialojen välillä

Yhteiskomitea ratkaisee 19 ja 56 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen tämän asetuksen, asetuksen (EU) 1093/2010 ja asetuksen (EU) 1094/2010 4 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen toimivaltaisten viranomaisten välille mahdollisesti syntyvät toimialojen väliset erimielisyydet.

21 artikla

Valvontakollegiot

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen edistää ja seuraa osaltaan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä perustettujen valvontakollegioiden tehokasta, vaikuttavaa ja yhdenmukaista toimintaa ja edistää unionin oikeuden yhdenmukaista soveltamista valvontakollegioissa. Arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstön on voitava parhaiden valvontakäytäntöjen lähentämiseksi osallistua valvontakollegioiden toimintaan, myös kahden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen yhteisesti suorittamiin paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomaisella on päävastuu valvontakollegioiden johdonmukaisen ja yhdenmukaisen toiminnan varmistamisesta rajojen yli toimivien laitosten osalta unionissa ottamalla huomioon 23 artiklassa tarkoitettujen finanssimarkkinoiden toimijoiden aiheuttaman järjestelmäriskin.

Tämän artiklan tätä kohtaa ja 1 kohtaa sovellettaessa arvopaperimarkkinaviranomaista pidetään asiaa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna ”toimivaltaisena viranomaisena”.

Arvopaperimarkkinaviranomainen voi

a)

kerätä ja jakaa yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa kaikki olennaiset tiedot helpottaakseen kollegioiden työtä sekä perustaa keskusjärjestelmän ja hallinnoida sitä, jotta tällaiset tiedot olisivat kollegioissa toimivaltaisten viranomaisten saatavilla;

b)

käynnistää ja sovittaa yhteen unionin laajuisia stressitestejä 32 artiklan mukaisesti, jotta voidaan arvioida finanssimarkkinoiden merkittävien toimijoiden kykyä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä, erityisesti 23 artiklassa tarkoitettujen finanssimarkkinoiden merkittävien toimijoiden aiheuttamaa järjestelmäriskiä, sekä arviointia finanssimarkkinoiden toimijoiden aiheuttaman järjestelmäriskin mahdollisesta lisääntymisestä stressitilanteissa varmistaen, että tällaisissa testeissä käytetään kansallisella tasolla yhdenmukaisia menetelmiä, ja tarvittaessa antaa toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen stressitestissä havaittujen puutteiden korjaamiseksi;

c)

edistää tehokkaita ja toimivia valvontatoimia ja myös arvioida riskit, joille finanssimarkkinoiden toimijat altistuvat tai saattavat altistua stressitilanteissa;

d)

valvoa tässä asetuksessa määritettyjen tehtävien ja valtuuksien mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten suorittamia tehtäviä; ja

e)

pyytää kollegiota käsittelemään asian uudelleen, jos se katsoo, että päätös johtaisi unionin oikeuden virheelliseen soveltamiseen tai ei edistäisi valvontakäytäntöjen lähentymisen tavoitetta. Se voi myös vaatia kollegion kokouksen kutsumista koolle tai jonkun kohdan lisäämistä kokouksen esityslistalle.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksia varmistaakseen valvontakollegioiden käytännön toimintaa koskevien säännösten yhtenäisten soveltamisen edellytykset sekä antaa 16 artiklan nojalla hyväksyttyjä ohjeita ja suosituksia valvonnan ja valvontakollegioiden omaksumien parhaiden käytäntöjen lähentymisen edistämiseksi.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomaiselle on oikeudellisesti sitova sovittelijan tehtävä, jonka tarkoituksena on antaa sille mahdollisuus ratkaista toimivaltaisten viranomaisten välisiä erimielisyyksiä 19 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Arvopaperimarkkinaviranomainen voi tehdä 19 artiklan mukaisesti valvontapäätöksiä, jotka ovat suoraan sovellettavissa kyseiseen finanssimarkkinoiden toimijaan.

22 artikla

Yleiset säännökset

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen ottaa asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 määritellyn järjestelmäriskin. Se arvioi sellaisten häiriöiden vaaraa finanssipalvelujen alalla, jotka

a)

johtuvat koko finanssijärjestelmän tai sen osien heikentymisestä; ja

b)

saattavat vaikuttaa huomattavan kielteisesti sisämarkkinoihin ja reaalitalouteen.

Arvopaperimarkkinaviranomainen ottaa tarvittaessa huomioon EJRK:n ja arvopaperimarkkinaviranomaisen kehittämän järjestelmäriskin seurannan ja arvioinnin sekä reagoi EJRK:n varoituksiin ja suosituksiin asetuksen (EU) N:o 1092/2010 17 artiklan mukaisesti.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii yhteistyössä EJRK:n kanssa ja 23 artiklan mukaisesti finanssimarkkinoiden merkittävien toimijoiden aiheuttaman järjestelmäriskin tunnistamista ja mittaamista koskevan yhteisen lähestymistavan, mukaan lukien tarvittaessa määrälliset ja laadulliset indikaattorit;

Nämä indikaattorit ovat ratkaiseva tekijä määritettäessä asianmukaisia valvontatoimia. Arvopaperimarkkinaviranomainen seuraa tehtyjen määritysten lähentymisen astetta yhteisen lähestymistavan edistämiseksi.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii tarpeen mukaan finanssimarkkinoiden merkittäville toimijoille lisäohjeita ja -suosituksia niiden aiheuttaman järjestelmäriskin huomioon ottamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten soveltamista.

Arvopaperimarkkinaviranomainen varmistaa, että finanssimarkkinoiden merkittävien toimijoiden aiheuttama järjestelmäriski otetaan huomioon laadittaessa luonnoksia teknisiksi sääntely- ja täytäntöönpanostandardeiksi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten mukaisilla aloilla.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan suorittaa tietyntyyppisen finanssialan toiminnan tai tuotetyypin tai menettelytavan tutkinnan, jotta voidaan arvioida mahdollisia finanssimarkkinoiden moitteettomaan toimintaan tai finanssijärjestelmän vakauteen kohdistuvia uhkia ja antaa asianmukaisia toimintaa koskevia suosituksia kyseisille toimivaltaisille viranomaisille.

Arvopaperimarkkinaviranomainen voi tätä varten käyttää sille tässä asetuksessa, myös 35 artiklassa, annettuja valtuuksia.

5.   Yhteiskomitea huolehtii tämän artiklan mukaisesti suoritettujen toimien yleisestä ja alojen välisestä yhteensovittamisesta.

23 artikla

Järjestelmäriskin tunnistaminen ja mittaaminen

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen kehittää EJRK:aa kuullen järjestelmäriskin tunnistamista ja mittaamista koskevia arviointiperusteita sekä asianmukaisen stressitestijärjestelmän, johon kuuluu finanssimarkkinoiden toimijoiden aiheuttaman järjestelmäriskin stressitilanteissa tapahtuvan mahdollisen lisääntymisen arviointi. Näihin finanssimarkkinoiden toimijoihin, jotka saattavat aiheuttaa järjestelmäriskin, sovelletaan tiukennettua valvontaa ja tarvittaessa 25 artiklassa tarkoitettuja elvytys- ja kriisinratkaisumenettelyjä.

2.   Laatiessaan finanssimarkkinoiden toimijoiden aiheuttaman järjestelmäriskin tunnistamista ja mittaamista koskevia arviointiperusteita arvopaperimarkkinaviranomainen ottaa täysin huomioon asiaankuuluvat kansainväliset, mukaan lukien Finanssimarkkinoiden vakautta seuraavan elimen (Financial Stability Board, FSB), Kansainvälisen valuuttarahaston (International Monetary Fund, IMF) ja kansainvälisen järjestelypankin (Bank for International Settlements, BIS) vahvistamat lähestymistavat.

24 artikla

Pysyvä valmius torjua järjestelmäriskit

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen varmistaa, että sillä on erityinen ja jatkuva valmius torjua tehokkaasti 22 ja 23 artiklassa tarkoitettujen järjestelmäriskien toteutumista, erityisesti sellaisten laitosten osalta, jotka aiheuttavat järjestelmäriskin.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen toteuttaa sille tässä asetuksessa ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä annetut tehtävät sekä edistää johdonmukaisen ja yhteensovitetun kriisinhallinta- ja kriisinratkaisujärjestelmän toteutumista unionissa.

25 artikla

Tervehdyttämis- ja kriisinratkaisumenettelyt

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen myötävaikuttaa ja osallistuu aktiivisesti tehokkaiden ja toimivien tervehdyttämis- ja kriisinratkaisusuunnitelmien, kriisitilanteessa noudatettavien menettelyjen sekä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kehittämiseen ja yhteensovittamiseen minimoidakseen mahdollisista häiriöistä järjestelmään aiheutuvat vaikutukset.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määriteltyjä teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja 10–15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

26 artikla

Kansallisten sijoittajien korvausjärjestelmien eurooppalainen järjestelmä

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen myötävaikuttaa kansallisten sijoittajien korvausjärjestelmien (Investor Compensation Schemes, ICS) eurooppalaisen järjestelmän lujittamiseen toimimalla sille tässä asetuksessa annetun toimivallan nojalla sen varmistamiseksi, että direktiiviä 94/9/EY sovelletaan asianmukaisesti siten, että voidaan varmistaa, että ne maksut, jotka kansalliset sijoittajien korvausjärjestelmät vastaanottavat asianomaisilta finanssimarkkinoiden toimijoilta, mukaan lukien tarvittaessa finanssimarkkinoiden toimijat, joiden päätoimipaikka on kolmansissa maissa, turvaavat niiden riittävän rahoituksen, sekä turvaavat korkeatasoisen suojan kaikille tallettajille yhdenmukaisten puitteiden mukaisesti koko unionissa.

2.   Sijoittajien korvausjärjestelmiin sovelletaan arvopaperimarkkinaviranomaisen valtuuksia hyväksyä ohjeita ja suosituksia koskevaa 16 artiklaa.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi laatia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määriteltyjä teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja 10–15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4.   Jäljempänä 81 artiklassa tarkoitetussa tämän asetuksen tarkistuksessa tarkastellaan erityisesti kansallisten sijoittajien korvausjärjestelmien eurooppalaisen järjestelmän lähentymistä.

27 artikla

Kriisinratkaisu- ja rahoitusjärjestelyjen eurooppalainen järjestelmä

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen edistää vastuualueillaan menetelmien kehittämistä vaikeuksissa olevien finanssimarkkinoiden merkittävien toimijoiden kriisin ratkaisemiseksi tavoilla, joilla vältetään vaikutusten leviäminen ja joilla niiden toiminta voidaan lopettaa asianmukaisesti ja viipymättä, mihin sisältyvät tarvittaessa johdonmukaiset ja uskottavat rahoitusjärjestelyt.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen edistää työskentelyä, joka koskee tasapuolisiin toimintaedellytyksiin liittyviä kysymyksiä ja finanssilaitoksilta perittävien maksujen ja verojen sellaisten järjestelmien kumulatiivisia vaikutuksia, joita voidaan ottaa käyttöön vastuun oikeudenmukaisen jakamisen varmistamiseksi ja kannustimien luomiseksi järjestelmäriskin hallitsemista varten osana johdonmukaista ja uskottavaa kriisinratkaisukehystä.

Jäljempänä 81 artiklassa tarkoitetussa tämän asetuksen tarkistuksessa tarkastellaan erityisesti arvopaperimarkkinaviranomaisen aseman mahdollista vahvistamista kriisien ehkäisyn, hallinnan ja ratkaisun osalta.

28 artikla

Tehtävien ja vastuun siirto

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää tehtäviä ja vastuuta arvopaperimarkkinaviranomaiselle tai muille toimivaltaisille viranomaisille tämän siirron vastaanottajan suostumuksella ja tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. Jäsenvaltiot voivat säätää vastuun siirtoa koskevia erityisjärjestelyjä, joita on noudatettava ennen kuin niiden toimivaltaiset viranomaiset tekevät tällaisia siirtoa koskevia sopimuksia, ja ne voivat rajoittaa siirron laajuuden siihen, mikä on tarpeen rajojen yli toimivien finanssimarkkinoiden toimijoiden tai ryhmittymien tehokkaan valvonnan kannalta.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen rohkaisee ja helpottaa tehtävien ja vastuun siirtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä yksilöimällä tehtävät ja vastuut, jotka voidaan siirtää tai suorittaa yhdessä, sekä edistämällä parhaita toimintatapoja.

3.   Vastuun siirron on johdettava 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä säädetyn toimivallan uudelleenjakoon. Siirrettyyn vastuuseen liittyvä menettely, täytäntöönpano sekä hallinnollinen ja oikeudellinen valvonta määräytyy sen viranomaisen lain mukaan, jolle vastuu on siirretty.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle siirtoa koskevista sopimuksista, jotka ne aikovat tehdä. Ne saavat panna sopimukset täytäntöön aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä, kun niistä on ilmoitettu arvopaperimarkkinaviranomaiselle.

Arvopaperimarkkinaviranomainen voi antaa suunnitellusta sopimuksesta lausunnon kuukauden kuluessa siitä, kun sille on ilmoitettu sopimuksesta.

Arvopaperimarkkinaviranomainen julkistaa toimivaltaisten viranomaisten tekemät siirtoa koskevat sopimukset sopivalla tavalla varmistaakseen, että niistä ilmoitetaan asianmukaisesti kaikille asianomaisille osapuolille.

29 artikla

Yhteinen valvontakulttuuri

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen osallistuu aktiivisesti yhteisen unionin valvontakulttuurin ja yhtenäisten valvontakäytäntöjen rakentamiseen sekä yhdenmukaisten menettelyjen ja yhtenäisten lähestymistapojen varmistamiseen koko unionissa. Arvopaperimarkkinaviranomainen suorittaa ainakin seuraavat toimet:

a)

se antaa toimivaltaisille viranomaisille lausuntoja;

b)

se edistää tehokasta kahdenvälistä ja monenvälistä tietojen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä noudattaen sovellettavia luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia säännöksiä, jotka on annettu asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä;

c)

se osallistuu korkealuokkaisten ja yhdenmukaisten valvontastandardien kehittämiseen, raportointistandardit mukaan luettuina, sekä kansainvälisten tilinpäätösstandardien kehittämiseen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d)

se tarkastelee komission hyväksymien asianomaisten teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien sekä arvopaperimarkkinaviranomaisen antamien ohjeiden ja suositusten soveltamista ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia; ja

e)

se laatii alakohtaisia ja monialaisia koulutusohjelmia, helpottaa henkilöstövaihtoa ja rohkaisee toimivaltaisia viranomaisia hyödyntämään paremmin väliaikaisia henkilöstösiirtoja ja muita välineitä.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi tarvittaessa kehittää uusia käytännön välineitä ja lähentämiskeinoja, joilla edistetään yhteisten lähestymistapojen ja käytäntöjen noudattamista valvonnassa.

30 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointi

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen järjestää ja suorittaa säännöllisesti toimivaltaisten viranomaisten joidenkin tai kaikkien toimien vertaisarviointeja, jotta valvontatuloksista saataisiin entistä johdonmukaisempia. Tätä varten arvopaperimarkkinaviranomainen kehittää menetelmiä, joiden avulla arvioinnin kohteena olevia viranomaisia voidaan arvioida ja verrata toisiinsa objektiivisesti. Vertaisarviointeja suoritettaessa on otettava huomioon kyseistä toimivaltaista viranomaista koskevat olemassa olevat tiedot ja arvioinnit.

2.   Vertaisarvioinnissa on arvioitava ainakin seuraavia seikkoja:

a)

toimivaltaisen viranomaisen resurssi- ja hallinnointijärjestelyjen riittävyys ottaen erityisesti huomioon 10–15 artiklassa tarkoitettujen teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten tehokas soveltaminen ja kyky vastata markkinakehitykseen;

b)

unionin oikeuden soveltamisessa ja valvontakäytännössä saavutettu lähentyminen, joka käsittää myös 10–16 artiklan nojalla hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit, ohjeet ja suositukset, sekä se, missä määrin valvontakäytännöllä saavutetaan unionin oikeudessa asetetut tavoitteet;

c)

joidenkin toimivaltaisten viranomaisten kehittämät parhaat käytännöt, joita muiden toimivaltaisten viranomaisten mahdollisesti kannattaisi omaksua;

d)

unionin oikeuden täytäntöön panemiseksi hyväksyttyjen säännösten noudattamisen valvonnan tehokkuus ja yhtenäisyys, mukaan lukien hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat vastuussa siitä, että näitä säännöksiä ei ole noudatettu.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi antaa vertaisarvioinnin perusteella 16 artiklan mukaisia ohjeita ja suosituksia. Toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Arvopaperimarkkinaviranomainen ottaa vertaisarvioinnin tulokset huomioon laatiessaan 10–15 artiklassa tarkoitettuja luonnoksia teknisiksi sääntely- tai täytäntöönpanostandardeiksi.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomainen asettaa vertaisarviointien perusteella määritettävät parhaat käytännöt yleisesti saataville. Vertaisarviointien kaikki muut tulokset voidaan julkaista vertaisarvioinnin kohteena olevan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella.

31 artikla

Yhteensovittamista koskeva tehtävä

Arvopaperimarkkinaviranomainen huolehtii yleisestä toimivaltaisten viranomaisten välisestä yleisestä yhteensovittamisesta erityisesti silloin, kun epäsuotuisat muutokset voivat vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai finanssijärjestelmän vakauden unionissa.

Arvopaperimarkkinaviranomainen edistää yhteensovitettua unionin toimintaa muun muassa

a)

helpottamalla toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa;

b)

määrittämällä sellaisten tietojen laajuuden, joiden olisi oltava kaikkien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla, ja varmistamalla mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa näiden tietojen luotettavuuden;

c)

toimimalla neuvoa-antavana sovittelijana toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan soveltamista;

d)

ilmoittamalla viipymättä EJRK:lle mahdollisista kriisitilanteista.

e)

toteuttamalla kaikki tarvittavat toimenpiteet helpottaakseen toimivaltaisten viranomaisten toiminnan yhteensovittamista tilanteissa, joissa muutokset saattavat vaarantaa finanssimarkkinoiden toiminnan;

f)

kokoamalla keskitetysti tiedot, jotka liittyvät useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa toimintaa harjoittavia finanssimarkkinoiden toimijoita koskeviin raportointivelvoitteisiin ja jotka saadaan toimivaltaisilta viranomaisilta 21 ja 35 artiklan mukaisesti. Arvopaperimarkkinaviranomainen jakaa nämä tiedot muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

32 artikla

Markkinakehityksen arvioiminen

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen seuraa ja arvioi markkinakehitystä omalla vastuualueellaan ja tarvittaessa tiedottaa mikrotason vakavaraisuusvalvonnan keskeisistä kehityssuuntauksista, mahdollisista riskeistä ja haavoittuvuuksista Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), EJRK:lle sekä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle. Arvopaperimarkkinaviranomainen sisällyttää arvioonsa taloudellisen analyysin markkinoista, joilla finanssimarkkinoiden toimijat toimivat, ja arvion markkinoiden mahdollisten muutosten vaikutuksista näihin finanssimarkkinoiden toimijoihin.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen aloittaa ja sovittaa yhteen yhteistyössä EJRK:n kanssa unionin laajuisia arviointeja finanssimarkkinoiden toimijoiden kyvystä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä. Tätä varten se kehittää toimivaltaisten viranomaisten sovellettaviksi

a)

yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan talousskenaarioiden vaikutusta jonkin finanssimarkkinoiden toimijan taloudelliseen tilanteeseen;

b)

yhteisiä lähestymistapoja, joita noudattamalla ilmoitetaan tuloksista, jotka on saatu näistä finanssimarkkinoiden toimijoiden kestokyvyn arvioinneista.

c)

yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan tiettyjen tuotteiden tai jakeluprosessien vaikutusta finanssimarkkinoiden toimijan taloudelliseen tilanteeseen ja sijoittajiin sekä kuluttajille annettaviin tietoihin.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen antaa vähintään kerran vuodessa ja tarvittaessa useammin Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EJRK:lle arviointeja omalla vastuualueellaan esiintyvistä suuntauksista, mahdollisista riskeistä ja haavoittuvuuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 säädettyjä EJRK:n tehtäviä.

Arvopaperimarkkinaviranomainen sisällyttää näihin arviointeihin keskeisten riskien ja haavoittuvuuksien luokittelun ja suosittaa tarvittaessa ennalta ehkäiseviä tai korjaavia toimia.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomainen varmistaa Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) kanssa yhteiskomiteassa tekemällään tiiviillä yhteistyöllä, että useita eri toimialoja koskevat muutokset, riskit ja haavoittuvuudet otetaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon.

33 artikla

Kansainväliset suhteet

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi kehittää yhteyksiä ja tehdä hallinnollisia järjestelyjä valvontaviranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden hallintojen kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden asianomaista toimivaltaa. Näistä järjestelyistä ei saa seurata oikeudellisia velvoitteita unionille ja sen jäsenvaltioille, eivätkä ne saa estää jäsenvaltioita ja niiden toimivaltaisia viranomaisia tekemästä kahden- tai monenvälisiä järjestelyjä kolmansien maiden kanssa.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen osallistuu kolmansien maiden valvontajärjestelmien vastaavuutta koskevien päätösten valmisteluun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen esittää 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa hallinnolliset järjestelyt, joista on sovittu kansainvälisten järjestöjen tai kolmansien maiden hallintojen kanssa ja sen, miten vastaavuutta koskevien päätösten valmisteluun on osallistuttu.

34 artikla

Muut tehtävät

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle lausuntoja kaikista vastuualueeseensa kuuluvista kysymyksistä.

2.   Kun on kyse sulautumiin ja omistusosuuksien hankintaan liittyvistä toiminnan vakauden arvioinneista, jotka kuuluvat direktiivin 2006/48/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/44/EY, soveltamisalaan ja jotka tuon direktiivin mukaan edellyttävät kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välistä kuulemista, arvopaperimarkkinaviranomainen voi, jos jokin näistä toimivaltaisista viranomaisista sitä pyytää, antaa ja julkistaa lausunnon toiminnan vakauden arvioinnista, ei kuitenkaan direktiivin 2004/39/EY 10 b artiklan e alakohdassa mainittujen perusteiden osalta. Lausunto on annettava viipymättä ja joka tapauksessa ennen direktiivin 2004/39/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/44/EY, mukaisen arviointiajan päättymistä. Jäljempänä olevaa 35 artiklaa sovelletaan aloihin, joiden osalta arvopaperimarkkinaviranomainen voi antaa lausunnon.

35 artikla

Tietojen kerääminen

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on arvopaperimarkkinaviranomaisen pyynnöstä toimitettava sille kaikki tiedot, joita se tarvitsee tässä asetuksessa sille osoitettujen tehtävien suorittamiseen, edellyttäen että niillä on laillinen pääsy asiaankuuluviin tietoihin ja että pyyntö on tarpeellinen kyseisen tehtävän luonteeseen nähden.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi myös pyytää, että tietoja toimitetaan säännöllisin väliajoin ja määritellyissä muodoissa. Tällaisissa pyynnöissä on mahdollisuuksien mukaan käytettävä yhteisiä raportointimalleja.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen asianmukaisesti perustellun pyynnön perusteella antaa kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta toimivaltainen viranomainen voi hoitaa tehtävänsä alakohtaisessa lainsäädännössä ja 70 artiklassa säädettyä salassapitovelvollisuutta noudattaen.

4.   Ennen kuin arvopaperimarkkinaviranomainen pyytää tämän artiklan mukaisesti tietoja ja jotta voidaan välttää ilmoitusvelvoitteiden päällekkäisyys, sen on otettava huomioon Euroopan tilastojärjestelmän ja EKPJ:n tuottamat ja jakamat asiaankuuluvat ja jo olemassa olevat tilastot.

5.   Jos tietoja ei ole saatavilla tai jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät anna niitä ajoissa saataville, arvopaperimarkkinaviranomainen voi osoittaa asianmukaisesti perustellun pyynnön asianomaisen jäsenvaltion muille valvontaviranomaisille, valtionvarain hoidosta vastaavalle ministeriölle, jos tällä on käytettävissään vakavaraisuutta koskevia tietoja, kansalliselle keskuspankille tai tilastotoimistolle.

6.   Jos tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei ole ajoissa saatavilla 1 tai 5 kohdan mukaisesti, arvopaperimarkkinaviranomainen voi osoittaa asianmukaisesti perustellun tiedustelun suoraan asianomaisille finanssimarkkinoiden toimijoille. Perustellussa pyynnössä on selitettävä, miksi näitä yksittäisiä finanssimarkkinoiden toimijoita koskevat tiedot ovat tarpeen.

Arvopaperimarkkinaviranomaisen on ilmoitettava tämän kohdan ja 5 kohdan mukaisesti tehdyistä pyynnöistä asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille.

Toimivaltaisten viranomaisten on arvopaperimarkkinaviranomaisen pyynnöstä avustettava sitä tällaisten tietojen keräämisessä.

7.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi käyttää tämän artiklan nojalla saamiaan luottamuksellisia tietoja ainoastaan tässä asetuksessa sille osoitettujen tehtävien suorittamiseen.

36 artikla

Suhde EJRK:aan

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen tekee tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä EJRK:n kanssa.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa EJRK:lle säännöllisesti ja oikea-aikaisesti tietoja, joita EJRK tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen. EJRK:n tehtäviensä suorittamiseen tarvitsemat tiedot, jotka eivät ole tiivistelmän tai koosteen muodossa, on toimitettava sille perustellusta pyynnöstä viipymättä asetuksen (EU) N:o 1092/2010 15 artiklan mukaisesti. Arvopaperimarkkinaviranomainen ottaa yhteistyössä EJRK:n kanssa käyttöön asianmukaisia sisäisiä menettelyjä luottamuksellisten tietojen, erityisesti yksittäisiä finanssimarkkinoiden toimijoita koskevien luottamuksellisten tietojen, siirtoa varten.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen varmistaa 4 ja 5 kohdan mukaisesti, että asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklassa tarkoitettujen EJRK:n varoitusten ja suositusten pohjalta toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet.

4.   Saadessaan EJRK:lta itselleen osoitetun varoituksen tai suosituksen arvopaperimarkkinaviranomainen kutsuu hallintoneuvoston viipymättä koolle ja arvioi, miten kyseinen varoitus tai suositus vaikuttaa arvopaperimarkkinaviranomaisen tehtävien suorittamiseen.

Arvopaperimarkkinaviranomainen päättää asianmukaisella päätöksentekomenettelyllä, mitä sille tällä asetuksella myönnettyjen valtuuksien mukaisia toimia sen on toteutettava varoituksissa tai suosituksissa yksilöityjen kysymysten ratkaisemiseksi.

Jos arvopaperimarkkinaviranomainen ei ryhdy suosituksen perusteella toimiin, sen on perusteltava EJRK:lle ja neuvostolle, minkä vuoksi se jättää toimet toteuttamatta.

5.   Saatuaan EJRK:lta toimivaltaiselle kansalliselle valvontaviranomaiselle osoitetun varoituksen tai suosituksen arvopaperimarkkinaviranomainen käyttää tarvittaessa sille tällä asetuksella myönnettyjä valtuuksia varmistaakseen, että jatkotoimet toteutetaan ajoissa.

Jos viranomainen, jolle EJRK:n suositus on osoitettu, ei aio noudattaa sitä, sen on ilmoitettava hallintoneuvostolle, miksi se ei ryhdy toimiin, ja keskusteltava tätä koskevista perusteluistaan hallintoneuvoston kanssa.

Toimivaltaisen viranomaisen on otettava hallintoneuvoston näkemykset asianmukaisesti huomioon ilmoittaessaan asiasta neuvostolle ja EJRK:lle asetuksen (EU) N:o 1092/2010 17 artiklan mukaisesti.

6.   Suorittaessaan tässä asetuksessa säädettyjä tehtäviään arvopaperimarkkinaviranomaisen on otettava EJRK:n varoitukset ja suositukset tarkoin huomioon.

37 artikla

Arvopaperimarkkina-alan osallisryhmä

1.   Perustetaan arvopaperimarkkina-alan osallisryhmä sidosryhmien kuulemisen helpottamiseksi arvopaperimarkkinaviranomaisen tehtävien kannalta olennaisilla aloilla. Arvopaperimarkkina-alan osallisryhmää kuullaan sellaisten toimien johdosta, jotka toteutetaan teknisiä sääntely- ja täytäntöönpanostandardeja koskevien 10–15 artiklan mukaisesti sekä, siltä osin kuin ne eivät koske yksittäisiä finanssimarkkinoiden toimijoita, ohjeita ja suosituksia koskevan 16 artiklan mukaisesti. Jos toimet on toteutettava pikaisesti eikä kuuleminen ole mahdollista, arvopaperimarkkina-alan osallisryhmälle ilmoitetaan tästä mahdollisimman pian.

Arvopaperimarkkina-alan osallisryhmä kokoontuu vähintään neljä kertaa vuodessa.

2.   Arvopaperimarkkina-alan osallisryhmässä on 30 jäsentä, jotka edustavat tasasuhtaisesti unionissa toimivia finanssimarkkinoiden toimijoita, niiden työntekijöiden edustajia sekä kuluttajia, finanssipalvelujen käyttäjiä ja pienten ja keskisuurten yritysten edustajia. Jäsenistä vähintään viiden on oltava tiedeyhteisön johtavia riippumattomia edustajia. Kymmenen sen jäsenistä on edustettava finanssimarkkinoiden toimijoiden edustajia.

3.   Hallintoneuvosto nimittää arvopaperimarkkina-alan osallisryhmän jäsenet asianomaisten sidosryhmien ehdotusten perusteella. Tehdessään päätöstään hallintoneuvosto varmistaa mahdollisimman pitkälle, että sidosryhmien maantieteellinen ja sukupuoleen liittyvä jakauma ja edustus ovat koko unionin kannalta asianmukaisia.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomainen antaa kaikki tarvittavat tiedot, jollei 70 artiklassa tarkoitetusta salassapitovelvollisuudesta muuta johdu, ja varmistaa riittävien sihteeripalvelujen tarjoamisen arvopaperimarkkina-alan osallisryhmälle. Voittoa tavoittelemattomia järjestöjä edustavien arvopaperimarkkina-alan osallisryhmän jäsenille, toimialan edustajia lukuun ottamatta, maksetaan asianmukainen korvaus. Arvopaperimarkkina-alan osallisryhmä voi perustaa teknisiä kysymyksiä käsitteleviä työryhmiä. Arvopaperimarkkina-alan osallisryhmän jäsenten toimikausi on kaksi ja puoli vuotta, jonka jälkeen järjestetään uusi valintamenettely.

Sama henkilö voi olla arvopaperimarkkina-alan osallisryhmän jäsenenä kaksi peräkkäistä toimikautta.

5.   Arvopaperimarkkina-alan osallisryhmä voi antaa arvopaperimarkkinaviranomaiselle lausuntoja ja neuvoja mistä tahansa asiasta, joka liittyy erityisesti 10–16 artiklassa sekä 29, 30 ja 32 artiklassa säädettyihin arvopaperimarkkinaviranomaisen tehtäviin.

6.   Arvopaperimarkkina-alan osallisryhmä hyväksyy työjärjestyksensä jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

7.   Arvopaperimarkkinaviranomainen julkistaa arvopaperimarkkina-alan osallisryhmän lausunnot ja neuvot sekä sen kuulemisesta saadut tulokset.

38 artikla

Turvatoimet

1.   Arvopaperimarkkinaviranomainen varmistaa, että 18 tai 19 artiklan nojalla tehdyt päätökset eivät millään tavalla vaikuta jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.

2.   Jos jäsenvaltio katsoo, että 19 artiklan 3 kohdan nojalla tehty päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, se voi ilmoittaa arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja komissiolle kahden viikon kuluessa siitä, kun arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksestä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ettei kyseinen toimivaltainen viranomainen pane päätöstä täytäntöön.

Ilmoituksessaan jäsenvaltion on selkeästi ja nimenomaisesti selitettävä, minkä vuoksi ja millä tavoin päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen.

Siinä tapauksessa, että ilmoitus tehdään, arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Arvopaperimarkkinaviranomaisen on kuukauden kuluessa jäsenvaltion ilmoituksesta ilmoitettava jäsenvaltiolle, aikooko arvopaperimarkkinaviranomainen pitää päätöksensä voimassa, muuttaa sitä tai kumota sen. Jos päätös pidetään voimassa tai sitä muutetaan, arvopaperimarkkinaviranomaisen on todettava, että päätös ei vaikuta finanssipoliittiseen vastuuseen.

Jos arvopaperimarkkinaviranomainen pitää päätöksensä voimassa, neuvosto hyväksyy jossain istunnossaan, joka pidetään kahden kuukauden kuluessa arvopaperimarkkinaviranomaisen neljännen alakohdan mukaisesta jäsenvaltiolle antamasta ilmoituksesta, annettujen äänten enemmistöllä päätöksen siitä, pidetäänkö arvopaperimarkkinaviranomaisen päätös voimassa.

Jos neuvosto asiaa käsiteltyään ei tee viidennen alakohdan mukaista päätöstä arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksen voimassa pitämisestä, arvopaperimarkkinaviranomaisen päätös raukeaa.

3.   Jos jäsenvaltio katsoo, että 18 artiklan 3 kohdan nojalla tehty päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, se voi ilmoittaa arvopaperimarkkinaviranomaiselle, komissiolle ja neuvostolle kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksestä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ettei kyseinen toimivaltainen viranomainen pane päätöstä täytäntöön.

Ilmoituksessaan jäsenvaltion on selkeästi ja nimenomaisesti selitettävä, minkä vuoksi ja millä tavoin päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen.

Siinä tapauksessa, että ilmoitus tehdään, arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Neuvosto kutsuu kymmenen työpäivän kuluessa istunnon koolle ja hyväksyy jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä päätöksen siitä, kumotaanko arvopaperimarkkinaviranomaisen päätös.

Jos neuvosto asiaa käsiteltyään ei hyväksy neljännen alakohdan mukaisesti päätöstä arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksen kumoamisesta, arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttäminen päättyy.

4.   Jos neuvosto on 3 kohdan mukaisesti hyväksynyt päätöksen olla kumoamatta arvopaperimarkkinaviranomaisen 18 artiklan 3 kohdan nojalla tekemää päätöstä ja asianomainen jäsenvaltio edelleen katsoo, että arvopaperimarkkinaviranomaisen päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, kyseinen jäsenvaltio voi ilmoittaa asiasta komissiolle ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle ja pyytää neuvostoa käsittelemään asian uudelleen. Asianomaisen jäsenvaltion on selkeästi perusteltava, miksi se ei hyväksy neuvoston päätöstä.

Neljän viikon kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta neuvosto vahvistaa alkuperäisen päätöksensä tai hyväksyy uuden päätöksen 3 kohdan mukaisesti.

Neuvosto voi pidentää mainittua neljän viikon määräaikaa edelleen neljällä viikolla, jos tapauksen erityisolosuhteet sitä vaativat.

5.   Kaikenlainen tämän artiklan väärinkäyttö, erityisesti arvopaperimarkkinaviranomaisen sellaisen päätöksen osalta, jolla ei ole merkittävää tai olennaista finanssipoliittista vaikutusta, kielletään sisämarkkinoille soveltumattomana.

39 artikla

Päätöksentekomenettelyt

1.   Ennen kuin arvopaperimarkkinaviranomainen tekee tämän asetuksen mukaisia päätöksiä, se ilmoittaa sille, jolle kulloinenkin päätös on soitettu, aikomuksestaan tehdä päätös ja asettaa määräajan, jonka kuluessa päätöksen kohde voi esittää näkemyksensä asiasta, ottaen tarkasti huomioon asian kiireellisyyden, monitahoisuuden ja mahdolliset seuraukset. Tämä koskee soveltuvin osin 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja suosituksia.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen päätökset on perusteltava.

3.   Niille, joille arvopaperimarkkinaviranomaisen päätökset on osoitettu, on ilmoitettava oikeussuojakeinoista, jotka ovat tämän asetuksen mukaan käytettävissä.

4.   Jos arvopaperimarkkinaviranomainen on tehnyt 18 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisen päätöksen, se tarkastelee kyseistä päätöstä uudelleen sopivin väliajoin.

5.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen 17, 18 tai 19 artiklan nojalla tekemät päätökset julkistetaan, ja niissä ilmoitetaan kyseisen toimivaltaisen viranomaisen tai finanssimarkkinoiden toimijan nimi ja päätöksen pääasiallinen sisältö, paitsi jos julkistaminen on ristiriidassa finanssimarkkinoiden toimijoiden perusteltujen, liikesalaisuuksien suojelemista koskevien etujen huomioon ottamisen kanssa tai jos se voisi vakavasti vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko unionin finanssijärjestelmän tai sen osan vakauden.

III LUKU

ORGANISAATIO

1 JAKSO

Hallintoneuvosto

40 artikla

Kokoonpano

1.   Hallintoneuvoston kokoonpano on seuraava:

a)

puheenjohtaja, joka ei osallistu äänestyksiin;

b)

kustakin jäsenvaltiosta sen kansallisen viranomaisen päällikkö, jonka toimivaltaan kuuluu finanssimarkkinoiden toimijoiden valvonta kyseisessä jäsenvaltiossa ja jonka on osallistuttava hallintoneuvoston kokouksiin henkilökohtaisesti vähintään kaksi kertaa vuodessa;

c)

komission edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin;

d)

EJRK:n edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin;

e)

kummankin muun Euroopan valvontaviranomaisen edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin.

2.   Hallintoneuvosto kutsuu arvopaperimarkkina-alan osallisryhmän kokouksiin säännöllisesti ja vähintään kaksi kertaa vuodessa.

3.   Kunkin toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on nimetä henkilöstöstään korkean tason varajäsen, joka voi toimia 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun hallintoneuvoston jäsenen sijaisena tämän ollessa estynyt osallistumasta kokoukseen.

4.   Niissä jäsenvaltioissa, joissa on useampi kuin yksi viranomainen, joka on vastuussa tämän asetuksen mukaisesta valvonnasta, nämä viranomaiset sopivat yhteisestä edustajasta. Jos hallintoneuvoston käsiteltävänä oleva asia ei kuulu sen kansallisen viranomaisen toimivaltaan, jota 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu jäsen edustaa, tämä jäsen voi kuitenkin ottaa mukaansa asianomaisen kansallisen viranomaisen edustajan, joka ei osallistu äänestyksiin.

5.   Kun toimitaan direktiivin 94/19/EY soveltamisalalla, 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitetun hallintoneuvoston jäsenen mukana voi tarvittaessa olla kyseisessä jäsenvaltioissa sijoittajien korvausjärjestelmiä hallinnoivien elinten edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin.

6.   Hallintoneuvosto voi sallia tarkkailijoiden läsnäolon.

Toimitusjohtaja voi osallistua hallintoneuvoston kokouksiin ilman äänioikeutta.

41 artikla

Sisäiset komiteat ja lautakunnat

1.   Hallintoneuvosto voi perustaa sisäisiä komiteoita tai lautakuntia hallintoneuvostolle annettuja erityistehtäviä varten ja voi siirtää tiettyjä selkeästi määriteltyjä tehtäviä ja päätöksiä sisäisille komiteoille tai lautakunnille, johtokunnalle tai puheenjohtajalle.

2.   Hallintoneuvosto kutsuu 19 artiklan soveltamiseksi koolle riippumattoman lautakunnan, joka koostuu hallintoneuvoston puheenjohtajasta ja kahdesta jäsenestä, jotka eivät edusta erimielisyyden osapuolina olevia toimivaltaisia viranomaisia ja joilla ei ole omaa etua valvottavanaan tai suoraa kytköstä kyseisiin toimivaltaisiin viranomaisiin, helpottamaan erimielisyyden puolueetonta ratkaisemista.

3.   Jollei 19 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, lautakunta esittää päätöksen hallintoneuvoston lopullisesti hyväksyttäväksi 44 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

4.   Hallintoneuvosto hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun lautakunnan työjärjestyksen.

42 artikla

Riippumattomuus

Hallintoneuvoston puheenjohtaja ja äänivaltaiset jäsenet toimivat heille tässä asetuksessa annettuja tehtäviä suorittaessaan riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan koko unionin yleisen edun mukaisesti pyytämättä tai ottamatta ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan hallintoneuvoston jäseniin heidän suorittaessaan tehtäviään.

43 artikla

Tehtävät

1.   Hallintoneuvosto ohjaa arvopaperimarkkinaviranomaisen työtä ja vastaa II luvussa tarkoitettujen päätösten tekemisestä.

2.   Hallintoneuvosto antaa II luvussa tarkoitetut lausunnot, suositukset ja neuvot sekä tekee kyseisessä luvussa tarkoitetut päätökset.

3.   Hallintoneuvosto nimittää puheenjohtajan.

4.   Hallintoneuvosto hyväksyy ennen kunkin vuoden syyskuun 30 päivää johtokunnan ehdotuksen perusteella arvopaperimarkkinaviranomaisen seuraavan vuoden työohjelman ja antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

Työohjelman hyväksyminen ei vaikuta vuosittaiseen talousarviomenettelyyn, ja työohjelma julkistetaan.

5.   Hallintoneuvosto hyväksyy johtokunnan ehdotuksen perusteella sekä 53 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun kertomusluonnoksen pohjalta arvopaperimarkkinaviranomaisen toimintaa, puheenjohtajan tehtävät mukaan luettuina, koskevan vuosikertomuksen ja toimittaa sen kunakin vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle. Kertomus julkistetaan.

6.   Hallintoneuvosto hyväksyy arvopaperimarkkinaviranomaisen monivuotisen työohjelman ja antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

Monivuotisen työohjelman hyväksyminen ei vaikuta vuosittaiseen talousarviomenettelyyn, ja työohjelma julkistetaan.

7.   Hallintoneuvosto hyväksyy talousarvion 63 artiklan mukaisesti.

8.   Hallintoneuvostolla on puheenjohtajaan ja toimitusjohtajaan nähden kurinpidollinen toimivalta, ja se voi erottaa puheenjohtajan 48 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja toimitusjohtajan 51 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

44 artikla

Päätöksenteko

1.   Hallintoneuvoston päätökset tehdään sen jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, hallintoneuvosto tekee päätökset 10–16 artiklassa yksilöityjen säädösten sekä 9 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan ja VI luvun mukaisten toimenpiteiden ja päätösten osalta jäsentensä määräenemmistöllä, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklassa.

Kun 19 artiklan 3 kohdan mukaisten päätösten osalta on kyse konsolidointiryhmän valvojan päätöksestä, lautakunnan ehdottamaa päätöstä pidetään hyväksyttynä, jos se hyväksytään yksinkertaisella enemmistöllä, paitsi jos äänten määrävähemmistöä, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa ja siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklassa, edustavat jäsenet hylkäävät päätöksen.

Kaikkien muiden 19 artiklan 3 kohdan mukaisten päätösten osalta lautakunnan ehdottama päätös hyväksytään hallintoneuvoston jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni.

2.   Puheenjohtaja kutsuu hallintoneuvoston koolle omasta aloitteestaan tai kolmasosan jäsenistä sitä pyytäessä ja johtaa hallintoneuvoston kokouksia.

3.   Hallintoneuvosto hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

4.   Työjärjestyksessä annetaan yksityiskohtaiset äänestyssäännöt ja tarvittaessa myös päätösvaltaisuutta koskevat säännöt. Äänioikeudettomat jäsenet ja tarkkailijat eivät, puheenjohtajaa ja toimitusjohtajaa lukuun ottamatta, saa osallistua hallintoneuvostossa käytäviin yksittäisiä finanssimarkkinoiden toimijoita koskeviin keskusteluihin, jollei 75 artiklan 3 kohdassa tai 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä toisin säädetä.

2 JAKSO

Johtokunta

45 artikla

Kokoonpano

1.   Johtokuntaan kuuluvat puheenjohtaja ja kuusi muuta hallintoneuvoston äänivaltaisten jäsenten keskuudestaan valitsemaa hallintoneuvoston jäsentä.

Kullakin johtokunnan jäsenellä puheenjohtajaa lukuun ottamatta on varajäsen, joka voi toimia jäsenen sijaisena tämän ollessa estynyt osallistumasta kokoukseen.

Hallintoneuvoston valitsemien jäsenten toimikausi on kaksi ja puoli vuotta. Toimikautta voidaan jatkaa kerran. Johtokunnan kokoonpanon on oltava tasapuolinen ja oikeasuhteinen ja edustettava koko unionia. Toimikausien on oltava limittäisiä, ja niihin sovelletaan asianmukaista vuorottelujärjestelmää.

2.   Johtokunta tekee päätöksensä läsnä olevien jäsentensä enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni.

Toimitusjohtaja ja komission edustaja osallistuvat johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta.

Komission edustajalla on äänioikeus 63 artiklassa tarkoitetuissa asioissa.

Johtokunta hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

3.   Puheenjohtaja kutsuu johtokunnan koolle omasta aloitteestaan tai vähintään kolmasosan jäsenistä sitä pyytäessä ja johtaa johtokunnan kokouksia.

Johtokunta kokoontuu ennen kutakin hallintoneuvoston kokousta ja niin usein kuin johtokunta katsoo tarpeelliseksi. Johtokunta kokoontuu vähintään viidesti vuodessa.

4.   Johtokunnan jäsenten apuna voi olla neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksestä muuta johdu. Äänioikeudettomat jäsenet eivät, toimitusjohtajaa lukuun ottamatta, saa osallistua johtokunnassa käytäviin yksittäisiä finanssimarkkinoiden toimijoita koskeviin keskusteluihin.

46 artikla

Riippumattomuus

Johtokunnan jäsenet toimivat riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan koko unionin edun mukaisesti eivätkä pyydä tai ota vastaan ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet taikka elimet eivätkä muut julkiset tai yksityiset elimet saa pyrkiä vaikuttamaan johtokunnan jäseniin heidän hoitaessaan tehtäviään.

47 artikla

Tehtävät

1.   Johtokunta huolehtii siitä, että arvopaperimarkkinaviranomainen toteuttaa toiminta-ajatuksensa ja suorittaa sille osoitetut tehtävät tämän asetuksen mukaisesti.

2.   Johtokunta antaa vuosittaista ja monivuotista työohjelmaa koskevat ehdotukset hallintoneuvoston hyväksyttäviksi.

3.   Johtokunta käyttää talousarviovaltaansa 63 ja 64 artiklan mukaisesti.

4.   Johtokunta hyväksyy arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstöpolitiikkaa koskevan suunnitelman sekä tarvittavat Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jäljempänä ”henkilöstösäännöt”, soveltamissäännöt 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

5.   Johtokunta hyväksyy 72 artiklan mukaisesti erityissäännökset, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua arvopaperimarkkinaviranomaisen asiakirjoihin.

6.   Johtokunta tekee 53 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun vuosikertomusluonnoksen pohjalta ehdotuksen arvopaperimarkkinaviranomaisen toimintaa, puheenjohtajan tehtävät mukaan lukien, koskevaksi vuosikertomukseksi hallintoneuvoston hyväksyttäväksi.

7.   Johtokunta hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

8.   Johtokunta nimittää ja erottaa valituslautakunnan jäsenet 58 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti.

3 JAKSO

Puheenjohtaja

48 artikla

Nimittäminen ja tehtävät

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaista edustaa puheenjohtaja, jonka on oltava kokopäivätoiminen riippumaton ammattihenkilö.

Puheenjohtaja vastaa hallintoneuvoston tehtävien valmistelusta ja johtaa hallintoneuvoston ja johtokunnan kokouksia.

2.   Hallintoneuvosto nimittää puheenjohtajan avoimen valintamenettelyn jälkeen ansioiden, pätevyyden, finanssimarkkinoiden toimijoiden ja markkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella.

Ennen kuin hallintoneuvoston valitsema ehdokas ottaa vastaan tehtävänsä ja enintään kuukauden kuluttua siitä, kun hallintoneuvosto on tehnyt valintansa, Euroopan parlamentti voi hallintoneuvoston valitsemaa ehdokasta kuultuaan vastustaa valitun henkilön nimitystä.

Hallintoneuvosto valitsee jäsenistään myös varahenkilön, joka hoitaa puheenjohtajan tehtäviä tämän poissa ollessa. Tätä varahenkilöä ei saa valita johtokunnan jäsenten keskuudesta.

3.   Puheenjohtajan toimikausi on viisi vuotta, ja sitä voidaan jatkaa kerran.

4.   Hallintoneuvosto arvioi yhdeksän kuukauden kuluessa ennen puheenjohtajan viisivuotisen toimikauden päättymistä

a)

ensimmäisen toimikauden aikana saavutetut tulokset ja tavan, jolla ne on saavutettu;

b)

arvopaperimarkkinaviranomaisen seuraavien vuosien tehtävät ja velvoitteet.

Hallintoneuvosto voi arvioinnin huomioon ottaen jatkaa puheenjohtajan toimikautta kerran, jos siihen saadaan Euroopan parlamentin vahvistus.

5.   Ainoastaan Euroopan parlamentti voi erottaa puheenjohtajan hallintoneuvoston päätöksen perusteella.

Puheenjohtaja ei voi estää hallintoneuvostoa keskustelemasta puheenjohtajaan liittyvistä kysymyksistä eikä erityisesti tarpeesta erottaa puheenjohtaja, eikä hän saa osallistua tällaista asiaa koskeviin neuvotteluihin.

49 artikla

Riippumattomuus

Puheenjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hallintoneuvoston asemaa puheenjohtajan tehtäviin nähden.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan puheenjohtajaan hänen hoitaessaan tehtäviään.

Jäljempänä 68 artiklassa tarkoitettujen henkilöstösääntöjen mukaisesti puheenjohtajan on toimikautensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.

50 artikla

Kertomus

1.   Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat kutsua puheenjohtajan tai hänen varahenkilönsä antamaan lausunnon kunnioittaen kuitenkin täysin puheenjohtajan riippumattomuutta. Puheenjohtajan on aina pyydettäessä annettava lausunto Euroopan parlamentille ja vastattava sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

2.   Puheenjohtajan on annettava kertomus arvopaperimarkkinaviranomaisen keskeisestä toiminnasta Euroopan parlamentille pyydettäessä ja vähintään 15 päivää ennen 1 kohdassa tarkoitetun lausunnon antamista.

3.   Kertomukseen on 11–18 artiklassa sekä 20 ja 33 artiklassa tarkoitettujen tietojen lisäksi sisällytettävä myös kaikki Euroopan parlamentin tapauskohtaisesti pyytämät asiaankuuluvat tiedot.

4 JAKSO

Toimitusjohtaja

51 artikla

Nimittäminen

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaista johtaa toimitusjohtaja, jonka on oltava kokopäivätoiminen riippumaton ammattihenkilö.

2.   Hallintoneuvosto nimittää toimitusjohtajan avoimen valintamenettelyn jälkeen ansioiden, pätevyyden, finanssimarkkinoiden toimijoiden ja markkinoiden tuntemuksen sekä finanssivalvontaan ja finanssialan sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella ja Euroopan parlamentin vahvistuksen jälkeen.

3.   Toimitusjohtajan toimikausi on viisi vuotta, ja sitä voidaan jatkaa kerran.

4.   Hallintoneuvosto arvioi yhdeksän kuukauden kuluessa ennen toimitusjohtajan viisivuotisen toimikauden päättymistä erityisesti seuraavia seikkoja:

a)

ensimmäisen toimikauden aikana saavutetut tulokset ja tavan, jolla ne on saavutettu;

b)

arvopaperimarkkinaviranomaisen seuraavien vuosien tehtävät ja velvoitteet.

Hallintoneuvosto voi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin huomioon ottaen pidentää toimitusjohtajan toimikautta kerran.

5.   Toimitusjohtaja voidaan erottaa ainoastaan hallintoneuvoston päätöksellä.

52 artikla

Riippumattomuus

Toimitusjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta johtokunnan ja hallintoneuvoston asemaa toimitusjohtajan tehtäviin nähden.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan toimitusjohtajaan hänen hoitaessaan tehtäviään.

Jäljempänä 68 artiklassa tarkoitettujen henkilöstösääntöjen mukaisesti toimitusjohtajan on toimikautensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.

53 artikla

Tehtävät

1.   Toimitusjohtaja vastaa arvopaperimarkkinaviranomaisen johtamisesta ja valmistelee johtokunnassa käsiteltävät asiat.

2.   Toimitusjohtaja huolehtii arvopaperimarkkinaviranomaisen vuosittaisen työohjelman toteuttamisesta hallintoneuvoston ohjaamana ja johtokunnan valvonnassa.

3.   Toimitusjohtaja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuina sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, varmistaakseen arvopaperimarkkinaviranomaisen toiminnan tämän asetuksen mukaisesti.

4.   Toimitusjohtaja valmistelee 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun monivuotisen työohjelman.

5.   Toimitusjohtaja valmistelee joka vuosi viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman seuraavaksi vuodeksi.

6.   Toimitusjohtaja laatii arvopaperimarkkinaviranomaisen alustavan talousarvioesityksen 63 artiklan mukaisesti ja huolehtii arvopaperimarkkinaviranomaisen talousarvion toteuttamisesta 64 artiklan mukaisesti.

7.   Toimitusjohtaja laatii joka vuosi kertomusluonnoksen, jossa on arvopaperimarkkinaviranomaisen sääntely- ja valvontatoimintaa koskeva osa sekä talous- ja hallintokysymyksiä koskeva osa.

8.   Toimitusjohtaja käyttää arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstön suhteen 68 artiklassa säädettyä toimivaltaa ja hoitaa henkilöasioita.

IV LUKU

EUROOPAN VALVONTAVIRANOMAISTEN YHTEISET ELIMET

1 JAKSO

Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea

54 artikla

Perustaminen

1.   Perustetaan Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea.

2.   Yhteiskomitea toimii foorumina, jolla arvopaperimarkkinaviranomainen tekee säännöllistä ja tiivistä yhteistyötä ja varmistaa eri alojen välisen työn johdonmukaisuuden pankkiviranomaisen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa erityisesti seuraavilla aloilla

finanssiryhmittymät,

kirjanpito ja tilintarkastus,

mikrotason vakauden valvontaa koskevat analyysit, jotka koskevat eri toimialojen välisiä kehityssuuntia sekä finanssivakauden riskejä ja haavoittuvuuksia,

vähittäismarkkinoille tarkoitetut sijoitustuotteet,

rahanpesun vastaiset toimenpiteet, ja

tietojen vaihto EJRK:n kanssa sekä EJRK:n ja Euroopan valvontaviranomaisten välisen suhteen kehittäminen.

3.   Yhteiskomitealla on Euroopan valvontaviranomaisten henkilöstöstä peräisin oleva, sihteeristönä toimiva oma henkilöstö. Arvopaperimarkkinaviranomainen osoittaa omalta osaltaan riittävät resurssit hallinto-, infrastruktuuri- ja toimintamenoihin.

4.   Jos finanssimarkkinoiden toimijan toiminta käsittää useampia aloja, yhteiskomitea ratkaisee erimielisyydet 56 artiklan mukaisesti.

55 artikla

Kokoonpano

1.   Yhteiskomitea koostuu Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajista ja tilanteen mukaan jonkin 57 artiklan nojalla perustetun alakomitean puheenjohtajasta.

2.   Toimitusjohtaja, komission edustaja ja EJRK kutsutaan yhteiskomitean sekä 57 artiklassa mainittujen alakomiteoiden kokouksiin tarkkailijoina.

3.   Yhteiskomitean puheenjohtaja nimitetään vuodeksi kerrallaan vuorotteluperiaatteella Euroopan valvontaviranomaisten puheenjohtajista. Yhteiskomitean puheenjohtaja on samalla EJRK:n varapuheenjohtaja.

4.   Yhteiskomitea hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä. Työjärjestyksessä voidaan määrätä tarkemmin muut tahot, jotka osallistuvat yhteiskomitean kokouksiin.

Yhteiskomitean kokoontuu vähintään kerran kahdessa kuukaudessa.

56 artikla

Yhteiset kannat ja yhteiset säädökset

Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii tarpeen mukaan yhteisiä kantoja II luvussa määriteltyjen tehtäviensä mukaisesti ja erityisesti silloin, kun kyseessä on direktiivin 2002/87/EY täytäntöönpano, yhdessä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) kanssa.

Kun kyseessä ovat tämän asetuksen 10–15, 17, 18 tai 19 artiklan mukaiset säädökset, jotka liittyvät direktiivin 2002/87/EY ja minkä tahansa muun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, myös Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) tai Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) toimivaltaan kuuluvan unionin säädöksen soveltamiseen, arvopaperimarkkinaviranomainen, Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen ja Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) hyväksyvät nämä säädökset tarvittaessa samanaikaisesti.

57 artikla

Alakomiteat

1.   Edellä olevan 56 artiklan soveltamiseksi yhteiskomiteaan perustetaan finanssiryhmittymiä käsittelevä alakomitea.

2.   Alakomitea koostuu 55 artiklan 1 kohdassa mainituista henkilöistä ja yhdestä kunkin jäsenvaltion asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen kulloiseenkin henkilöstöön kuuluvasta korkean tason edustajasta.

3.   Alakomitea valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan, joka on myös yhteiskomitean jäsen.

4.   Yhteiskomitea voi perustaa myös muita alakomiteoita.

2 JAKSO

Valituslautakunta

58 artikla

Kokoonpano ja toiminta

1.   Valituslautakunta on Euroopan valvontaviranomaisten yhteinen elin.

2.   Valituslautakunnassa on kuusi jäsentä ja kuusi varajäsentä, joiden on oltava arvostettuja henkilöitä, jotka ovat osoittaneet omaavansa asianmukaiset tiedot ja ammatillisen kokemuksen, mukaan lukien valvontatehtäviin liittyvän kokemuksen pankki-, vakuutus-, lisäeläke-, arvopaperimarkkina- ja muista finanssipalveluista riittävän korkealta tasolta, mutta he eivät saa olla arvopaperimarkkinaviranomaisen toiminnassa mukana olevien toimivaltaisten viranomaisten tai sen toimintaan osallistuvien muiden kansallisten laitosten tai unionin toimielinten kulloiseenkin henkilöstöön kuuluvia. Valituslautakunnalla on oltava riittävästi lainopillista asiantuntemusta, jotta se voi antaa lainopillisia asiantuntijaneuvoja arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivallan käytön lainmukaisuudesta.

Valituslautakunta nimeää puheenjohtajansa.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen johtokunta nimittää hallintoneuvostoa kuultuaan kaksi valituslautakunnan jäsentä ja kaksi varajäsentä hakijoiden luettelosta, jota komissio on ehdottanut Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella.

Muut jäsenet nimitetään asetuksen (EU) N:o 1093/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1094/2010 mukaisesti.

4.   Valituslautakunnan jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Toimikautta voidaan jatkaa kerran.

5.   Valituslautakunnan jäsen, jonka arvopaperimarkkinaviranomaisen johtokunta on nimittänyt, voidaan vapauttaa tehtävistään toimikautensa aikana ainoastaan, jos hänen on todettu syyllistyneen vakavaan väärinkäytökseen, ja johtokunta tekee päätöksen vapauttamisesta hallintoneuvostoa kuultuaan.

6.   Valituslautakunta tekee päätöksensä enemmistöllä, jonka muodostavat vähintään neljä sen kuudesta jäsenestä. Kun valituksen kohteena oleva päätös kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan, vähintään yhden arvopaperimarkkinaviranomaisen valituslautakuntaan nimittämistä kahdesta jäsenestä on kuuluttava tähän päätöksen edellyttämään enemmistöön.

7.   Valituslautakunnan puheenjohtaja kutsuu valituslautakunnan koolle tarpeen mukaan.

8.   Euroopan valvontaviranomaiset huolehtivat riittävän käytännön tuen ja sihteeripalvelujen antamisesta valituslautakunnalle yhteiskomitean välityksellä.

59 artikla

Riippumattomuus ja puolueettomuus

1.   Valituslautakunnan jäsenet ovat riippumattomia päätöksenteossaan. Heitä eivät sido mitkään ohjeet. He eivät saa hoitaa muita tehtäviä, jotka liittyvät arvopaperimarkkinaviranomaiseen taikka sen johtokuntaan tai hallintoneuvostoon.

2.   Valituslautakunnan jäsen ei saa osallistua valitusmenettelyyn, jos asia koskee hänen omaa etuaan, jos hän on aikaisemmin edustanut jotakin menettelyn osapuolta tai jos hän on osallistunut sen päätöksen tekemiseen, jota valitus koskee.

3.   Jos valituslautakunnan jäsen jostain 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta tai muusta syystä katsoo, ettei jokin toinen valituslautakunnan jäsen saisi osallistua valitusmenettelyyn, hänen on ilmoitettava asiasta valituslautakunnalle.

4.   Valitusmenettelyn osapuoli voi vastustaa valituslautakunnan jäsenen osallistumista asian käsittelyyn jollakin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla perusteella tai jos jäsenellä epäillään olevan ennakkokäsitys asiasta.

Vastustamisen perusteena ei voi olla jäsenen kansallisuus, eikä vastustamista tutkita, jos valitusmenettelyn osapuoli on vastustamisperusteen olemassaolon tietäen jo toteuttanut muun valitusmenettelyä koskevan toimenpiteen kuin valituslautakunnan kokoonpanon vastustamisen.

5.   Valituslautakunta päättää ilman asianomaista jäsentä, miten 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on meneteltävä.

Valituslautakuntaan otetaan kyseisen jäsenen tilalle tämän ratkaisun tekoa varten hänen varajäsenensä. Jos myös varajäsen on esteellinen, puheenjohtaja nimeää sijaisen muista varajäsenistä.

6.   Valituslautakunnan jäsenet sitoutuvat toimimaan riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti.

Tätä varten heidän on tehtävä sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan ilmoitus, jossa he joko mainitsevat, että heidän riippumattomuuttaan mahdollisesti heikentäviä etunäkökohtia ei ole, tai mainitsevat sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat, joiden voitaisiin katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan.

Nämä ilmoitukset annetaan vuosittain kirjallisesti, ja ne julkistetaan.

V LUKU

OIKEUSSUOJAKEINOT

60 artikla

Muutoksenhaku

1.   Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka toimivaltainen viranomainen voi hakea muutosta 17, 18 ja 19 artiklassa tarkoitettuun arvopaperimarkkinaviranomaisen päätökseen tai mihin tahansa muuhun arvopaperimarkkinaviranomaisen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin säädösten mukaisesti tekemään päätökseen, joka on osoitettu heille tai joka koskee heitä suoraan ja erikseen, vaikka se olisi osoitettu muulle henkilölle.

2.   Valitus ja sen perusteet on toimitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle kirjallisesti kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona päätös on annettu tiedoksi asianomaiselle, tai jos tällaista tiedoksiantoa ei ole suoritettu, siitä päivästä, jona arvopaperimarkkinaviranomainen on julkaissut päätöksen.

Valituslautakunta ratkaisee asian kahden kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyllä valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.

Valituslautakunta voi kuitenkin keskeyttää riitautetun päätöksen täytäntöönpanon, jos se katsoo olosuhteiden edellyttävän sitä.

4.   Jos valitus voidaan ottaa tutkittavaksi, valituslautakunta tutkii, onko se perusteltu. Se kehottaa valitusmenettelyn osapuolia esittämään tietyssä määräajassa huomautuksensa omien tiedoksiantojensa tai muiden valitusmenettelyjen osapuolten ilmoitusten johdosta. Valitusmenettelyn osapuolilla on oikeus esittää näkemyksensä suullisesti.

5.   Valituslautakunta voi vahvistaa arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivaltaisen elimen tekemän päätöksen tai siirtää asian arvopaperimarkkinaviranomaisen toimivaltaisen elimen käsiteltäväksi. Valituslautakunnan tekemä päätös sitoo tuota elintä, jonka on muutettava kyseistä asiaa koskevaa päätöstään.

6.   Valituslautakunta hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä.

7.   Valituslautakunnan päätökset on perusteltava, ja avopaperimarkkinaviranomainen julkistaa ne.

61 artikla

Asian saattaminen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi

1.   Valituslautakunnan tai, jos oikeutta hakea muutosta valituslautakunnalta ei ole, arvopaperimarkkinaviranomaisen tekemästä päätöksestä voi nostaa kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltio, unionin toimielin taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi hakea arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksiin muutosta Euroopan unionin tuomioistuimelta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklan mukaisesti.

3.   Jos arvopaperimarkkinaviranomaisella on velvoite toimia ja se laiminlyö päätöksen tekemisen, laiminlyöntiä koskeva kanne voidaan nostaa Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 265 artiklan mukaisesti.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on toteutettava toimenpiteet, joita Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano edellyttää.

VI LUKU

VARAINHOITOA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

62 artikla

Arvopaperimarkkinaviranomaisen talousarvio

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen, joka on Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (47), jäljempänä ”varainhoitoasetus”, 185 artiklassa tarkoitettu unionin elin, tulot muodostuvat erityisesti seuraavista tai niiden yhdistelmistä:

a)

finanssimarkkinoiden toimijoiden valvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten pakolliset maksuosuudet, jotka suoritetaan siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdassa määrättyyn äänten painotukseen perustuvan mallin mukaisesti. Tätä artiklaa sovellettaessa siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdan soveltamista jatketaan siinä 31 päiväksi lokakuuta 2014 vahvistetun määräpäivän jälkeen;

b)

Euroopan unionin yleiseen talousarvioon (pääluokka ”Komissio”) otettu unionin avustus;

c)

arvopaperimarkkinaviranomaiselle asianomaisissa unionin säädöksissä tarkemmin säädetyissä tapauksissa suoritettavat maksut.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen menoihin kuuluvat vähintään henkilöstö-, palkka-, hallinto-, infrastruktuuri-, ammattikoulutus- ja toimintamenot.

3.   Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen kaikista tuloista ja menoista laaditaan kalenterivuotta vastaavaa varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan arvopaperimarkkinaviranomaisen talousarvioon.

63 artikla

Talousarvion laatiminen

1.   Toimitusjohtaja laatii vuosittain 15 päivään helmikuuta mennessä ennakkoarvioluonnoksen seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista sekä toimittaa sen ja siihen liitetyn henkilöstötaulukon johtokunnalle ja hallintoneuvostolle. Hallintoneuvosto hyväksyy vuosittain toimitusjohtajan laatiman ja johtokunnan hyväksymän alustavan luonnoksen perusteella ennakkoarvion arvopaperimarkkinaviranomaisen seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista. Hallintoneuvosto toimittaa tämän ennakkoarvion, joka sisältää alustavan henkilöstötaulukon, komissiolle 31 päivään maaliskuuta mennessä. Ennen ennakkoarvion hyväksymistä johtokunnan on hyväksyttävä toimitusjohtajan laatima luonnos.

2.   Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä yhdessä ”budjettivallan käyttäjä”, Euroopan unionin talousarviota koskevan esityksen kanssa.

3.   Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää arviot, joita se pitää henkilöstötaulukon ja yleisestä talousarviosta suoritettavan avustuksen määrän osalta välttämättöminä, Euroopan unionin talousarviota koskevaan esitykseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 313 ja 314 artiklan mukaisesti.

4.   Budjettivallan käyttäjä vahvistaa arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstötaulukon. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy arvopaperimarkkinaviranomaisen avustusta koskevat määrärahat.

5.   Hallintoneuvosto vahvistaa arvopaperimarkkinaviranomaisen talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa tätä vastaavasti.

6.   Johtokunta ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle viipymättä aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoittamiseen, ja erityisesti aikomuksestaan toteuttaa kiinteistöihin liittyviä hankkeita, kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta. Johtokunta ilmoittaa asiasta komissiolle. Jos jompikumpi budjettivallan käyttäjistä aikoo antaa lausunnon, se ilmoittaa arvopaperimarkkinaviranomaiselle tästä aikomuksestaan kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut tiedon hankkeesta. Jos se ei tee tällaista ilmoitusta, arvopaperimarkkinaviranomainen voi käynnistää suunnitellun hankkeen.

7.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen ensimmäisenä toimintavuonna, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta 2011, unionin arvopaperimarkkinaviranomaiselle myöntämä rahoitus edellyttää budjettivallan käyttäjän sopimusta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen 47 kohdan mukaisesti.

64 artikla

Talousarvion toteutus ja valvonta

1.   Toimitusjohtaja toimii tulojen ja menojen hyväksyjänä ja toteuttaa arvopaperimarkkinaviranomaisen talousarvion.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivään mennessä. Arvopaperimarkkinaviranomaisen tilinpitäjä toimittaa selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta myös hallintoneuvoston jäsenille, Euroopan parlamentille ja neuvostolle seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä.

Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja erillisvirastojen alustavat tilinpäätökset varainhoitoasetuksen 128 artiklan mukaisesti.

3.   Saatuaan arvopaperimarkkinaviranomaisen alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut varainhoitoasetuksen 129 artiklan mukaisesti, toimitusjohtaja vahvistaa arvopaperimarkkinaviranomaisen lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen johtokunnalle lausuntoa varten.

4.   Johtokunta antaa lausunnon arvopaperimarkkinaviranomaisen lopullisesta tilinpäätöksestä.

5.   Toimitusjohtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja johtokunnan lausunnon hallintoneuvoston jäsenille, Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilitarkastustuomioistuimelle 1 päivään heinäkuuta mennessä varainhoitovuoden päättymisen jälkeen.

6.   Lopullinen tilinpäätös julkaistaan.

7.   Toimitusjohtaja toimittaa 30 päivään syyskuuta mennessä tilintarkastustuomioistuimelle vastineensa sen huomautuksiin. Hän toimittaa jäljennöksen vastineesta myös johtokunnalle ja komissiolle.

8.   Toimitusjohtaja toimittaa varainhoitoasetuksen 146 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä kaikki tiedot, joita tarvitaan kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteettomaksi toteuttamiseksi.

9.   Ennen vuoden N + 2 toukokuun 15 päivää Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta arvopaperimarkkinaviranomaiselle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta, siihen sisältyvine Euroopan unionin yleisestä talousarviosta ja toimivaltaisilta viranomaisilta peräisin olevine tuloineen.

65 artikla

Varainhoitoa koskevat säännöt

Johtokunta hyväksyy arvopaperimarkkinaviranomaiseen sovellettavat varainhoitoa koskevat säännöt komissiota kuultuaan. Säännöt saavat poiketa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19 päivänä marraskuuta 2002 annetusta komission asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002 (48) ainoastaan, jos se on välttämätöntä arvopaperimarkkinaviranomaisen toiminnasta johtuvien erityisvaatimusten vuoksi ja komissio antaa tähän suostumuksen etukäteen.

66 artikla

Petostentorjunta

1.   Petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjumiseksi arvopaperimarkkinaviranomaiseen sovelletaan rajoituksetta asetusta (EY) N:o 1073/1999.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen liittyy toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista ja antaa välittömästi asianmukaiset määräykset, jotka koskevat kaikkia arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstöön kuuluvia.

3.   Rahoituspäätöksissä ja niistä johtuvissa täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai asiakirjoissa on määrättävä nimenomaisesti, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä tarkastuksia paikan päällä arvopaperimarkkinaviranomaisen suorittamien varojen edunsaajien ja näiden varojen jakamisesta vastaavan henkilöstön luona.

VII LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

67 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyä Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa (N:o 7) sovelletaan arvopaperimarkkinaviranomaiseen ja sen henkilöstöön.

68 artikla

Henkilöstö

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstöön, myös sen toimitusjohtajaan ja puheenjohtajaan, sovelletaan henkilöstösääntöjä, muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja ja unionin toimielimien näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.

2.   Johtokunta hyväksyy yhteisymmärryksessä komission kanssa tarvittavat soveltamissäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan säännösten mukaisesti.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen käyttää henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka henkilöstösääntöjen mukaan kuuluvat nimittävälle viranomaiselle ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaan työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle.

4.   Johtokunta antaa säännökset, joilla mahdollistetaan kansallisten asiantuntijoiden määräaikainen siirto jäsenvaltioista arvopaperimarkkinaviranomaisen palvelukseen.

69 artikla

Arvopaperimarkkinaviranomaisen vastuu

1.   Jos kyseessä on sopimukseen perustumaton vastuu, arvopaperimarkkinaviranomaisen on jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti korvattava itsensä tai henkilöstönsä tehtäviensä yhteydessä aiheuttamat vahingot. Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista tällaisten vahinkojen korvaamiseen liittyvät riita-asiat.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaista taloudellista ja kurinpidollista vastuuta arvopaperimarkkinaviranomaista kohtaan säännellään arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstöön sovellettavissa asiaa koskevissa määräyksissä.

70 artikla

Salassapitovelvollisuus

1.   Hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsenten, toimitusjohtajan ja arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstöön kuuluvien, mukaan lukien jäsenvaltioiden arvopaperimarkkinaviranomaisen määräaikaiseen palvelukseen siirtämät virkamiehet, sekä kaikkien muiden arvopaperimarkkinaviranomaisen tehtäviä suorittavien sopimussuhteisten henkilöiden on noudatettava salassapitovelvollisuutta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 339 artiklan ja asiaankuuluvassa unionin lainsäädännössä olevien asiaa koskevien säännösten mukaisesti vielä tehtäviensä päättymisen jälkeenkin.

Heihin sovelletaan henkilöstösääntöjen 16 artiklaa.

Henkilöstösääntöjen mukaisesti henkilöstön on palvelussuhteensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.

Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet tai muut julkiset tai yksityiset eivät elimet saa pyrkiä vaikuttamaan arvopaperimarkkinaviranomaisen henkilöstöön kuuluviin.

2.   Luottamuksellisia tietoja, jotka 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt saavat tehtäviään suorittaessaan, ei saa luovuttaa kenellekään henkilölle eikä millekään viranomaiselle muutoin kuin sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, josta yksittäisiä finanssimarkkinoiden toimijoita ei voida tunnistaa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta rikosoikeuden soveltamisalaan kuuluvien tapausten käsittelyyn.

Edellä olevan 1 kohdan ja tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen velvoite ei myöskään estä arvopaperimarkkinaviranomaista ja kansallisia valvontaviranomaisia käyttämästä näitä tietoja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten täytäntöönpanon valvonnassa eikä varsinkaan päätösten tekemistä koskevissa oikeudellisissa menettelyissä.

3.   Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät estä arvopaperimarkkinaviranomaista vaihtamasta tietoja kansallisten valvontaviranomaisten kanssa tämän asetuksen ja finanssimarkkinoiden toimijoihin sovellettavan muun unionin lainsäädännön mukaisesti.

Näitä tietoja koskee 1 ja 2 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus. Arvopaperimarkkinaviranomainen hyväksyy työjärjestyksessään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt.

4.   Arvopaperimarkkinaviranomainen soveltaa komission sisäisten menettelysääntöjen muuttamisesta 29 päivänä marraskuuta 2001 tehtyä komission päätöstä 2001/844/EY (49).

71 artikla

Tietosuoja

Tämän asetuksen soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioilla direktiivin 95/46/EY mukaisesti olevia henkilötietojen käsittelyä koskevia velvoitteita eikä asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisia henkilötietojen käsittelyä liittyviä velvoitteita, joita arvopaperimarkkinaviranomaisella on tehtäviään suorittaessaan.

72 artikla

Asiakirjoihin tutustuminen

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001.

2.   Johtokunta hyväksyy asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat käytännön järjestelyt viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2011.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla tekemistä päätöksistä voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklassa määrätyin edellytyksin tai niistä voidaan sen jälkeen, kun valituslautakunnalta on ensin haettu muutosta, tarvittaessa nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa määrätyin edellytyksin.

73 artikla

Kielijärjestelyt

1.   Arvopaperimarkkinaviranomaiseen sovelletaan Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annettua neuvoston asetusta N:o 1 (50).

2.   Johtokunta päättää arvopaperimarkkinaviranomaisen sisäisistä kielijärjestelyistä.

3.   Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii arvopaperimarkkinaviranomaisen toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista.

74 artikla

Toimipaikkaa koskeva sopimus

Sijaintijäsenvaltion arvopaperimarkkinaviranomaiselle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat järjestelyt sekä arvopaperimarkkinaviranomaisen toimitusjohtajaan, johtokunnan jäseniin, henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä sijaintijäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan arvopaperimarkkinaviranomaisen ja sijaintijäsenvaltion välisessä toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa, joka tehdään sen jälkeen kun johtokunta on sen hyväksynyt.

Sijaintijäsenvaltion on varmistettava arvopaperimarkkinaviranomaisen asianmukaiselle toiminnalle parhaat mahdolliset olosuhteet, mukaan lukien monikieliset ja eurooppalaisesti suuntautuneet koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset kulkuyhteydet.

75 artikla

Kolmansien maiden osallistuminen

1.   Kolmannet maat voivat osallistua arvopaperimarkkinaviranomaisen toimintaan, jos ne ovat tehneet unionin kanssa sopimuksia, joiden perusteella ne ovat hyväksyneet unionin lainsäädännön 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla arvopaperimarkkinaviranomaisen vastuualueilla ja soveltavat sitä.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen tehdä yhteistyötä 1 kohdassa tarkoitettujen maiden kanssa, jotka soveltavat 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla arvopaperimarkkinaviranomaisen vastuualueilla vastaavaksi tunnustettua lainsäädäntöä siten kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 216 artiklan mukaisesti tekemissä kansainvälisissä sopimuksissa on määrätty.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen sopimusten määräysten mukaisesti luodaan järjestelyjä, joissa määritellään 1 kohdassa tarkoitettujen maiden osalta erityisesti arvopaperimarkkinaviranomaisen toimintaan osallistumisen luonne ja laajuus sekä osallistumista koskevat menettelysäännöt, mukaan lukien rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat määräykset. Niiden edustaja voi toimia tarkkailijana hallintoneuvostossa, mutta niiden on varmistettava, etteivät nämä maat osallistu yksittäisiä finanssimarkkinoiden toimijoita koskeviin keskusteluihin, paitsi jos asia koskee suoraan niiden etua.

VIII LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

76 artikla

Valmistelutoimet

1.   Tämän asetuksen tultua voimaan ja ennen arvopaperimarkkinaviranomaisen perustamista Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea toimii läheisessä yhteistyössä komission kanssa valmisteltaessa Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitean korvaamista arvopaperimarkkinaviranomaisella.

2.   Kun arvopaperimarkkinaviranomainen on perustettu, komissio v