A.

ottaa huomioon, että kansalaisilla on oikeus tietää, mihin heidän maksamansa verot menevät ja miten poliittiset elimet käyttävät niille uskottua valtaa (9),

B.

katsoo, että keskinäisen valvonnan periaate on olennaisen tärkeä toimielimissä, joiden varainhoito on hajautettu, ja että kyseinen periaate on turvattava tarpeeksi kehittyneellä keskitetyllä vastuulla sisäisen valvonnan kehyksen ja hallintorakenteen riittävyydestä koko järjestelmän kannalta,

C.

toteaa, että tehokas ja mielekäs tilivelvollisuus – velvollisuus selvittää, miten julkisia varoja on käytetty – edellyttää, että unionin kansalaiset saavat oleellista ja puolueetonta tietoa,

D.

ottaa huomioon, että parlamentin hallinnolle lähetettiin tavanomaisen menettelyn mukaisesti kyselylomake ja saaduista vastauksista keskusteltiin talousarvion valvontavaliokunnassa talousarviosta vastaavan varapuhemiehen ja pääsihteerin läsnä ollessa,

1.

pitää erittäin myönteisenä, että parlamentin talousarvion toteuttamisesta annetut vastuuvapauden myöntämistä koskevat mietinnöt ovat viime vuosikymmenen ajan olleet merkittävässä asemassa ja johtaneet hyvin myönteiseen kehitykseen parlamentin varainhoidossa, kuten jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin, avustajia koskeviin sääntöihin ja EMAS-hankkeeseen; päättää vakaasti jatkaa tätä myönteistä kehitystä pyrittäessä kohti julkisen varainhoidon optimointia;

2.

panee merkille ”hallinnointikoodin” (corporate governance) yleisen käsitteen, jolla tarkoitetaan yrityksen tai laitoksen johtamis-, hallinto- ja ohjaustapaan vaikuttavien prosessien, tapojen, käytäntöjen ja sääntöjen kokonaisuutta ja jonka tarkoituksena on vähentää kustannuksia ja parantaa tulosta;

3.

palauttaa mieliin 12. maaliskuuta 2009 julkaistun budjettiasioiden toimialayksikön selvitysluonnoksen talousarvion täytäntöönpanon parlamentaarisesta valvonnasta ja suosittelee parlamenttia hyväksymään joukon parhaita käytäntöjä;

4.

korostaa, että hyvän hallinnointikoodin olennaisiin osiin kuuluu avoimuus ja julkisuus sekä organisaation hallinnointikoodista vastaavien henkilöiden vastuullisuus ja tilivelvollisuus;

5.

määrittelee tilivelvollisuuden siten, että henkilö myöntää ja ottaa vastuun toimista, päätöksistä ja toimintalinjoista ja että hänellä on velvollisuus ilmoittaa niiden seurauksista, selvittää niitä ja vastata niistä;

6.

panee merkille, että parlamentti on monimutkainen organisaatio, jossa poliittisten ja hallinnollisten päätösten välinen raja ei aina ole selvä siksi, että toimielimen hallintorakenne on monikerroksinen;

7.

katsoo, että tehokkaassa ja vaikuttavassa johtamis- ja hallintojärjestelmässä on kiinnitettävä asianmukaista huomiota johdon asemaan; katsoo, että pääosastojen pääjohtajat, johtajat ja yksiköiden päälliköt olisi valittava heidän ansioidensa perusteella ottaen huomioon tasa-arvoa koskevat asiat ja maantieteellinen tasapaino sekä heidän kokemuksensa ja johtamistaitojensa perusteella;

8.

katsoo, että kehittyneemmät sisäiset valvonta- ja riskinhallintajärjestelmät parantavat tilivelvollisuutta ja suojaavat poliittisia johtajia ja hallintojohtajia taloudellisilta ja muilta riskeiltä;

9.

kehottaa sen vuoksi asiasta vastaavia yksiköitä tarkistamaan ja tarvittaessa lujittamaan vähimmäistason sisäisen valvonnan standardeja, jotta niissä otetaan huomioon tähänastiset kokemukset sekä riskinhallinnan ja hallinnointikoodin kehitys; palauttaa mieliin, että tuloja ja menoja hyväksyvien yksiköiden on noudatettava standardeja, kun ne kehittävät sisäisiä valvontajärjestelmiään ja täytäntöönpanotoimenpiteitään; kehottaa asiasta vastaavia yksiköitä pyytämään lausunnon talousarvion valvontavaliokunnalta, ennen kuin tarkistetut vähimmäistason sisäisen valvonnan standardit lähetetään puhemiehistölle tarkistettaviksi ja hyväksyttäviksi;

10.

panee merkille seuraavat pääsihteerin tavoitteet vuosiksi 2008 ja 2009:

11.

palauttaa mieliin, että parlamentin määrärahoihin sisältyy veronmaksajien rahoja ja että kaikkien julkisia varoja käyttävien laitosten velvollisuutena on selvittää, miten varat on käytetty, ja antaa kattavaa, puolueetonta ja oleellista tietoa siitä, missä määrin varat on käytetty aiottuihin tarkoituksiin ja seurattavuuden ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden (taloudellisuus, tehokkuus, vaikuttavuus) mukaisesti;

12.

palauttaa mieliin, että avoimuus- ja yhdenvertaisuusperiaatetta ja erityisesti varainhoitoasetuksen 109 artiklan 1 kohtaa ja 110 artiklan 2 kohtaa sekä komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (10) (soveltamissäännöt) 169 artiklaa sovelletaan kaikkiin avustuksiin; korostaa, että tämä koskee kaikkia EU:n varojen saajia – myös tukea yksityisiä matkoja (laskettelu- ja muut matkat) varten saavia parlamentin työntekijöitä ja heidän sukulaisiaan; pyytää hallintoa jatkamaan tällaisten maksujen tarkastuksia;

13.

korostaa, että jotkin mainetta koskevat riskit ovat paljon vaarallisempia kuin taloudelliset riskit, ja kehottaa pääsihteeriä yhdessä tulojen ja menojen hyväksyjien kanssa arvioimaan parlamentin riskiprofiilin kokonaan;

14.

suhtautuu myönteisesti 24. helmikuuta 2010 perustettuun riskinhallintajohtajan virkaan ja pyytää uutta riskinhallintajohtajaa ilmoittamaan asiasta vastaaville valiokunnille mahdollisimman pian tulevaisuudessa sovellettavasta riskejä koskevasta lähestymistavasta ja strategiasta;

15.

panee merkille, että erityisen riskinhallintajohtajan tehtävänä olisi oltava avustaa tulojen ja menojen hyväksyjiä riskinhallinnassa neuvonnan ja koordinoinnin kautta;

16.

korostaa, että riskinhallintajohtajan riippumattomuus, rooli ja työ ovat tärkeitä; panee merkille ja hyväksyy, että riskinhallintajohtaja liitetään suoraan pääsihteerin toimiston yhteyteen;

17.

kehottaa pääsihteeriä lähettämään talousarvion valvontavaliokunnalle osana vastuuvapausmenettelyä vuosittain kertomuksen riskinhallintajohtajan toiminnasta;

18.

korostaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä parlamentin valta ja sen jäsenten ja heitä avustavien henkilöiden työmäärä ovat kasvaneet; on sitä mieltä, että kaikkien toimipaikkojen työskentelyoloissa olisi huomioitava kasvanut työvoiman ja -välineiden tarve;

19.

palauttaa tältä osin mieliin asbestinpoistotöitä koskevat havaintonsa ja pyytää pääsihteeriä ilmoittamaan töiden toiminnallisista ja taloudellisista tuloksista sekä tulevaisuudessa mahdollisesti tarvittavista korjaavista toimenpiteistä;

20.

kiinnittää huomiota siihen, että Strasbourgin kunnostustöiden maksajina 7. elokuuta 2008 tapahtuneen vahingon jälkeen eivät saa olla unionin veronmaksajat;

21.

ehdottaa, että rakennuskysely ja sen vastaukset toimitetaan talousarvion valvontavaliokunnalle samaan aikaan kuin budjettivaliokunnalle;

22.

korostaa, että Europarl TV -kanava tuo vähäisten katsojamääriensä vuoksi vain hyvin vähän lisäarvoa; on sitä mieltä, että Europarl TV -kanavan rahoitusta ja koko hanketta olisi tarkasteltava uudelleen;

23.

korostaa, että parlamentaarisesta ja julkisesta menettelystä, jonka päätteeksi parlamentti myöntää itselleen vastuuvapauden, saadaan se lisäarvo, että se antaa lisämahdollisuuden harjoittaa julkisesti toimielimen varainhoidon kriittistä valvontaa ja että unionin kansalaisten on näin helpompi ymmärtää parlamentin erityispiirteitä, hallintorakennetta ja toimintatapoja;

24.

kiinnittää huomiota tarpeeseen vähentää edelleen riskejä parlamentin varainhoidossa, jossa jopa muut kuin olennaiset puutteet voivat aiheuttaa huomattavaa vahinkoa parlamentin maineelle ja varjostaa sen poliittisia saavutuksia, ja muistuttaa parlamentin jäseniä ja henkilöstöä heidän henkilökohtaisesta vastuustaan parlamentin moitteettoman varainhoidon toteuttamisessa;

25.

korostaa, että kriittinen valvonta on tarpeen, jotta voidaan varmistaa parlamentin varainhoitajien täysi tilivelvollisuus, sillä vain täydellinen ja kokonaisvaltainen seurattavuus antaa unionin kansalaisille käsityksen parlamentin varainhoidosta ja veronmaksajien rahojen käytöstä;

26.

korostaa, että toimielimenä parlamentin keskeisenä etuna on sen varainhoidon täydellinen seurattavuus; odottaa sen vuoksi, että talousarvion valvontavaliokunta hoitaa täysimääräisesti tärkeän parlamentaarisen erityistehtävänsä tuomalla selkeästi esiin, missä kohdin on parantamisen varaa, samalla tavoin kuin muiden toimielinten kanssa toimiessaan;

27.

ymmärtää täysin, että monimutkaisten päätöksenteko- ja hallinnointirakenteiden ja menettelyjen puolueeton, ammattimainen ja kattava analyysi on haastavaa ja aikaa vievää, ja suosittelee, että talousarvion valvontavaliokunnan valmiuksia suoriutua sille annetuista yhä vaativammista tehtävistä parannettaisiin lisäämällä tuntuvasti sen sihteeristölle henkilöstötaulukossa osoitettuja toimia;

28.

korostaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan (Lissabonin sopimuksella käyttöön otettu) uusi sanamuoto tuo parlamentille erittäin haastavia valvontatehtäviä;

29.

korostaa, ettei valiokuntien sihteeristöjen henkilöresurssien lisäämistä voi toteuttaa puhtaasti määrällisten parametrien perusteella, ja kehottaa pääsihteeriä ottamaan huomioon tarkasti määritellyt laadulliset parametrit;

30.

korostaa edelleen, että perinteisten parlamentaaristen tehtävien, kuten julkisten varojen käytön kriittisen valvonnan, on oltava olennainen osa parlamentin keskeistä toimintaa kaikilla tasoilla;

31.

panee merkille perinteen, jonka mukaisesti talousarvion valvontavaliokunta pyytää hallintoa antamaan vastuuvapausselvityksissään tietoja eri aiheista; suosittelee, että selvitykset lähetetään suoraan talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtajalle ja että ne julkaistaan – niin valiokunnan jäsenten kuin unionin kansalaistenkin tiedoksi – kyseisen valiokunnan kotisivuilla heti, kun puheenjohtaja on saanut ne;

32.

arvostaisi sitä, että pääsihteeri tulisi kunkin vuoden syyskuussa asiasta vastaavan valiokunnan sääntömääräiseen kokoukseen keskustelemaan vastauksista, joita hallinto on antanut vastuuvapauspäätöslauselmiin sisältyviin pyyntöihin;

33.

panee merkille seuraavat summat, joiden perusteella parlamentin tilit varainhoitovuodelta 2008 on päätetty:

34.

panee merkille, että vuoden 2008 maksujen kokonaismäärä, mukaan luettuina automaattiset ja erikseen esitetyt määrärahojen siirrot vuodelle 2009, on 94 prosenttia vuoden 2008 kokonaismäärärahoista;

35.

panee merkille, että Euroopan unionin vuoden 2008 talousarvio oli maksusitoumusmäärärahoina yhteensä 129 150 miljoonaa euroa, joista parlamentin talousarvion osuus oli 1 453 miljoonaa euroa; panee myös merkille, että tämä summa on vain hieman yli 1 prosentti unionin talousarviosta ja 19,48 prosenttia niistä 7 284 miljoonasta eurosta, jotka on varattu EU:n toimielinten hallintomenoihin yhteensä;

36.

panee merkille, että Belgian hallitus palautti parlamentille 85 896 389 euroa vuoden 2010 alussa; kehottaa pääsihteeriä tiedottamaan talousarvion valvontavaliokunnalle hyvissä ajoin siitä, miten nämä varat käytetään;

37.

panee merkille, että sisäisen tarkastuksen yksikkö toteutti parlamentin julkisia hankintoja koskevan menettelyn hallinnoinnin ja valvonnan kattavan tarkastuksen vuosina 2004 ja 2005 ja että 31. maaliskuuta 2006 hyväksytty loppukertomus sisälsi 144 erityistoimenpidettä, jotka oli toteutettava 31. maaliskuuta 2008 mennessä;

38.

pitää myönteisenä, että sisäisen tarkastuksen yksikkö aloitti vuonna 2008 uuden tarkastuskierroksen voidakseen arvioida, missä määrin edellä mainitut 144 erityistoimenpidettä on toteutettu, ja panee merkille, että uudet tarkastukset olivat kesken vuoden 2009 lopussa;

39.

kiinnittää huomiota siihen, että julkisen ja yksityisen sektorin rajapintaan sijoittuvat julkiset hankinnat ovat riskialtis osa-alue, johon on kiinnitettävä jatkuvasti erityistä huomiota;

40.

palauttaa mieliin, että kussakin hankintamenettelyn vaiheessa – tarpeiden alustava arviointi, tarjouskilpailun valmistelu, tarjouskilpailuilmoitusten ja tarjouseritelmien laatiminen, yhteydenpito tarjoajiin, tarjousten avaaminen, tarjousten arviointi, ratkaisupäätös, sopimusten tekeminen – edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseen liittyy merkittäviä riskejä monimutkaisen lainsäädäntöympäristön ja tosiasiallisten tarpeiden vuoksi;

41.

kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että julkisia hankintoja koskevaa erityiskoulutusta jatketaan ja kaikki julkisia hankintoja käsittelevät työntekijät osallistuvat kursseille, että julkiset hankinnat tunnustetaan ammatillista pätevyyttä koskevassa parlamentin rekisterissä asiantuntijatehtäväksi, jota hoitaa pelkästään parlamentin oma henkilöstö, ja että julkisia hankintoja pidetään ”arkaluonteisena tehtävänä”, johon sovelletaan asianmukaista kiertoa ja/tai lisävalvontaa;

42.

kehottaa pääsihteeriä osallistumaan aktiivisesti tulevaan varainhoitoasetuksen kolmivuotistarkistukseen antamalla hallinnollisia neuvoja uudistuksia kaipaavilla aloilla;

43.

panee merkille, että keskusyksiköt laativat tuloja ja menoja hyväksyvien yksiköiden antamien tietojen perusteella budjettivallan käyttäjälle vuosikertomuksen (11) vuonna 2008 tehdyistä hankintasopimuksista ja esittivät seuraavan eritelmän kaikista vuosina 2008 ja 2007 tehdyistä hankintasopimuksista:

(Vuosikertomus Euroopan parlamentin tekemistä hankintasopimuksista, 2008, s. 4)

44.

panee merkille seuraavan eritelmän, jossa vuosina 2008 ja 2007 tehdyt hankintasopimukset esitetään menettelytyypin mukaan:

(Vuosikertomus Euroopan parlamentin tekemistä hankintasopimuksista, 2008, s. 6)

45.

panee merkille, että vuonna 2008 tehtiin yhteensä 358 hankintasopimusta, joista 140 – arvoltaan 485,2 miljoonaa euroa – tehtiin avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ja 218 – arvoltaan 197 miljoonaa euroa – tehtiin neuvottelumenettelyssä;

46.

panee erityisesti merkille, että vuonna 2008 poikkeuksellisen neuvottelumenettelyn käyttö lisääntyi selvästi, kuten seuraavasta erittelystä käy ilmi:

(Vuosikertomus Euroopan parlamentin tekemistä hankintasopimuksista, 2008, s. 9)

47.

panee merkille, että poikkeuksellisen neuvottelumenettelyn osuus kasvoi määrällisesti ja suhteellisesti kuuden valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän kohdalla;

48.

palauttaa mieliin, että soveltamissääntöjen 54 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Jos neuvottelumenettelyn osuus valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän tekemistä hankinnoista on kasvanut huomattavasti aiempiin varainhoitovuosiin verrattuna tai jos neuvottelumenettelyssä tehtyjen hankintojen osuus on merkittävästi suurempi kuin keskimäärin koko toimielimen tasolla, toimivaltaisen tulojen ja menojen hyväksyjän on raportoitava asiasta kyseiselle toimielimelle ja esitettävä mahdolliset toimenpiteet, jotka on toteutettu tilanteen korjaamiseksi.”;

49.

katsoo, että vuosina 2007 ja 2008 todetun kasvun vuoksi on selvää, että tulojen ja menojen hyväksyjien on toteutettava toimenpiteitä ”tilanteen korjaamiseksi”; kehottaa pääsihteeriä ilmoittamaan talousarvion valvontavaliokunnalle toteutetuista toimenpiteistä 1. syyskuuta 2010 mennessä;

50.

kehottaa tulojen ja menojen hyväksyjiä antamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle – varainhoitovuodesta 2009 ja sen jälkeen – lisätietoja, jotta poikkeuksellisen neuvottelumenettelyn käyttöä (soveltamissääntöjen 126 ja 127 artikla) parlamentissa voidaan valvoa entistä perusteellisemmin, sisällyttämällä vuotuiseen toimintakertomukseen liitteen, jossa on selkeitä tietoja seuraavista:

51.

kehottaa myös varainhoidon keskusyksikköä kokoamaan annettavat tiedot Euroopan parlamentin tekemiä hankintasopimuksia koskevan vuosikertomuksen uuteen liitteeseen;

52.

palauttaa mieliin, että Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamista koskevien sisäisten sääntöjen 8 artiklan 9–11 kohdan mukaan pääsihteerin on johtavana valtuutettuna tulojen ja menojen hyväksyjänä annettava vakuutus siitä, että parlamentin talousarvio on toteutettu moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja että käyttöön otettu valvontajärjestelmä antaa riittävät takeet tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta;

53.

palauttaa myös mieliin, että johtavan valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän ilmoitus perustuu pääjohtajien valtuutettuina tulojen ja menojen hyväksyjinä antamiin ilmoituksiin;

54.

panee merkille, että 4. maaliskuuta 2009 antamassaan ilmoituksessa (13) entinen pääsihteeri

55.

panee myös merkille, että johtava valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä totesi lisäksi, että ilmoitus ”perustuu omaan arviooni, sisäisiin tarkastuskertomuksiin, puolestani ja kehotuksestani toteutettuun varainhoidon keskitettyyn seurantaan ja tukeen sekä kaikkiin muihin käytettävissäni oleviin tietoihin”;

56.

panee merkille, että varainhoitoasetuksen 60 artiklan 4 kohdan mukaan kunkin valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on laadittava ”tehtävien toteuttamiseen soveltuvat hallinnointia ja sisäistä valvontaa koskevat järjestelmät ja menettelyt” ja että varainhoitoasetuksen 60 artiklan 7 kohdan toisen alakohdan mukaan kyseisen vastuuhenkilön on varainhoidon yhteydessä mainittava kertomuksessaan, ”miten tehokkaasti sisäinen valvontajärjestelmä toimii ja mikä se on sen vaikutus”;

57.

panee merkille, että vain osa pääjohtajista ”ilmoitti, millaisia riskejä heidän tehtäviinsä liittyy tai miten sisäiset valvontajärjestelmät toimivat” (vastaus 4.2.1 kohdan kysymykseen), vaikka varainhoitoasetuksen 60 artiklan 7 kohdan toisessa alakohdassa todetaan selvästi, että tulojen ja menojen hyväksyjät mainitsevat vuotuisessa toimintakertomuksessa, ”miten tehokkaasti sisäinen valvontajärjestelmä toimii ja mikä se on sen vaikutus”;

58.

panee merkille, että laiminlyönti ”perustui epäilemättä siihen, että vuoden 2008 vuotuisten toimintakertomusten laatimista koskevissa ohjeissa annettiin valtuutetuille tulojen ja menojen hyväksyjille enemmän liikkumavaraa raportointitapaan, varsinkin sisäisten valvontajärjestelmien kohdalla” (vastaus 4.2 kohdan kysymykseen); on kuitenkin tyytyväinen siihen, että vuoden 2009 kertomusten vastaavat ohjeet olivat tarkempia, ja odottaa, että kaikki pääjohtajat toimivat niiden mukaisesti;

59.

palauttaa mieliin, että sisäisen valvontajärjestelmän tavoitteena on varmistaa varainhoitoa koskevien sääntöjen mukainen moitteeton varojen käyttö;

60.

korostaa, että kaikissa varainhoitojärjestelmissä tarvitaan asianmukainen menojen hyväksymistä koskeva valvontajärjestelmä;

61.

kehottaa sen vuoksi pääsihteeriä tiedottamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 31. joulukuuta 2010 mennessä niistä täsmällisistä toimenpiteistä, aikataulut mukaan luettuina, jotka hän on toteuttanut tai aikoo toteuttaa, jotta voidaan lujittaa sisäistä valvontajärjestelmää ja erityisesti

62.

panee merkille, että parlamentti ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea soveltavat edelleen palkkakertoimista annettuja henkilöstösääntöjen määräyksiä samalla tavoin kuin aiempina vuosina, kun ne odottavat unionin tuomioistuimen lopullista päätöstä niiden henkilöstön tästä asiasta nostamista kanteista;

63.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin on varainhoitovuodesta 2004 kehottanut parlamenttia varmistamaan, että virkamatkoilla aiheutuneiden majoituskustannusten korvaaminen tapahtuu henkilöstösääntöjen mukaisesti; antaa tunnustusta siitä, että henkilöstöasioiden pääosasto on pyrkinyt yksinkertaistamaan ja järkeistämään virkamatkojen hallinnointia;

64.

panee merkille hallinnon vastauksen ja kiinnittää huomiota siihen, ettei talousarviota voida käyttää perusteluna sääntöjen kiertämiselle; katsoo, että tähän seikkaan olisi kiinnitettävä erityistä huomiota henkilöstösääntöjen tulevan uudelleentarkastelun yhteydessä;

65.

odottaa, että parlamentin tärkeimmät päätöksentekijät tällä alalla – puhemiehistö, pääsihteeri ja henkilöstöasioiden pääosaston pääjohtaja – ryhtyvät mahdollisimman pian päätöksen tekemisen jälkeen tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että virkamatkoja koskevissa parlamentin sisäisissä säännöissä ja menettelyissä noudatetaan täysimääräisesti ja johdonmukaisesti moitteettoman varainhoidon periaatetta ja henkilöstösääntöjä;

66.

panee merkille huomattavan työn, jota yksiköt ovat tehneet selvittäessään parlamentin jäsenille vuosina 2004–2008 maksettuja avustajakorvauksia, ja onnittelee yksiköitä siitä;

67.

kehottaa pääsihteeriä sekä henkilöstöasioiden pääosaston ja innovoinnin ja teknisen tuen pääosaston pääjohtajia selvittämään, missä määrin uusia videokonferenssitekniikoita hyödyntämällä voidaan vähentää virkamatkakustannuksia; viittaa erityisesti avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttömahdollisuuteen, sillä näin videokonferenssit voidaan pitää suojatusti ja edullisesti;

68.

panee myös merkille, että 14. heinäkuuta 2009 käyttöön otetun uuden järjestelmän olisi voitava varmistaa, että asiaankuuluvia sääntöjä ja periaatteita noudatetaan, sekä antaa parhaat takeet parlamentin jäsenille maksettujen avustajakorvausten seurattavuudesta, laillisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta;

69.

tukee veronmaksajien oikeutta valvoa, miten jäsenet julkisen vallan käyttäjinä käyttävät heidän varojaan, ja kehottaa jäseniä kiinnittämään erityistä huomiota yleiseen etuun, joka koskee unionin julkisten varojen käyttöä;

70.

kehottaa – tällä politiikan osa-alueella merkittävät mainetta koskevat riskit huomioon ottaen – sekä sisäistä tarkastajaansa että tilintarkastustuomioistuinta seuraamaan tiiviisti uuden järjestelmän toimintaa ja tehokkuutta sekä ottamaan esille mahdolliset puutteet ja/tai mahdollisuudet parantaa kansalaisten oikeutta saada tietoa jäsenille suoritettavista maksuista, avustajiin liittyvät menot mukaan luettuina;

71.

palauttaa mieliin tilintarkastustuomioistuimen vuosien 2006 ja 2007 vuosikertomuksissa esittämät huomautukset, joiden mukaan on tarpeen määrittää selkeät säännöt parlamentin sekä rahaston jäsenten taloudellisista sitoumuksista ja vastuista siltä varalta, että ilmenee vastuuvajaus; kehottaa pääsihteeriä esittämään 31. joulukuuta 2010 mennessä ehdotuksen tämän asian ratkaisemiseksi siten, että täysistunnossa tehtyä päätöstä olla käyttämättä verorahoja alijäämän paikkaamiseksi noudatetaan;

72.

panee merkille, että rahaston vakuutusmatemaattinen alijäämä oli 121 844 000 euroa 31. joulukuuta 2008 ja että samana ajankohtana rahasto arvioi, että eläkejärjestelmän jäsenille oli vielä maksettava 276 984 000 euroa (tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 2008 liite 11.2);

73.

huomauttaa, että parlamentin taloudelliset sitoumukset ilmenevät 31. joulukuuta 2008 laaditusta tilinpäätöksestä;

74.

panee merkille riippumattoman tilintarkastajan kertomuksen, jonka mukaan ”eläkkeisiin ja vastaaviin velvoitteisiin tarvittavat varat on laskettu 6,5 prosentin vuotuisen sijoitustuoton perusteella”, mikä ei ole realistinen lukema;

75.

korostaa, että parlamentin hallintoelinten, siis puhemiehen, puhemiehistön, kvestorien ja puheenjohtajakokouksen, päätösten on oltava täydellisesti seurattavissa;

76.

kehottaa puhemiehistöä harkitsemaan mahdollisuutta, että budjettivaliokunnalle toimitetut tiedot päätöksistä, joilla on merkittävä vaikutus talousarvioon, ovat entistä paremmin talousarvion valvontavaliokunnan saatavilla, jotta ne palvelevat entistä paremmin vastuuvapauden myöntävän viranomaisen ja eurooppalaisten veronmaksajien tiedontarvetta;

77.

katsoo, että puhemiehistöllä, joka on parlamentissa jäseniin ja toimielimen toimintaan vaikuttavista taloudellisista ja hallinnollisista päätöksistä vastaava elin, on erityinen vastuu edistää demokraattista tilivelvollisuutta;

78.

pitää lisätalousarvioesityksiä, jotka kattavat vain kuluvan varainhoitovuoden, riittämättömänä hallinnointivälineenä ja kehottaa puhemiehistöä esittämään viiden vuoden arvion merkittävien taloudellisten päätösten odotetuista seurauksista;

79.

kiinnittää huomiota siihen, että tilivelvollisuuteen julkisten asioiden hoidossa ja julkisen laitoksen mainetta koskevien riskien hallinnassa liittyvät asiat eivät voi eivätkä saa typistyä vain oikeudellisiksi näkökohdiksi;

80.

panee merkille, että sisäisen tarkastuksen yksikkö oli perustamisestaan lähtien osa varainhoidon pääosastoa, jonka osuus parlamentin talousarviosta on noin 30 prosenttia, ja pitää myönteisenä, että sisäisen tarkastuksen yksikkö on 1. syyskuuta 2009 alkaen pääsihteerin päätöksen mukaisesti ollut suoraan liitetty pääsihteerin yhteyteen, sillä tämä muutos parantaa paitsi sisäisten tarkastusten vaikuttavuutta myös mielikuvaa siitä, että se on riippumaton ja puolueeton suhteessa tarkastettuihin yksiköihin;

81.

korostaa, ettei sisäisen tarkastuksen yksikön entinen asema organisaation sisällä estänyt sitä hoitamasta tehtäviään ammattimaisten ja lainsäädännön vaatimusten mukaisesti; suhtautuu myönteisesti uuteen asemaan ja odottaa, että se parantaa riskejä koskevien oleellisten tietojen kulkua pääsihteeriltä ja siten helpottaa sisäisen tarkastajan tehtävää, johon kuuluu riskinhallintaa koskeva neuvonta parlamentille;

82.

panee tyytyväisenä merkille, että sisäisen tarkastuksen yksikkö on asettanut etusijalle seurannan ja neuvonnan, joka koskee varainhoitoasetuksella käyttöön otettujen uusien hajautettujen sisäisten valvontajärjestelmien täytäntöönpanoa 1. tammikuuta 2003 alkaen;

83.

panee myös merkille, että vuosina 2003 ja 2004 toteutetun sisäisen valvonnan kehyksen ensimmäisen uudelleentarkastelun perusteella laadittiin 14 tarkastuskertomusta, jotka kattoivat kaikki yksiköt ja keskusyksiköt ja sisälsivät 452 hyväksyttyä toimea;

84.

panee merkille, että ensimmäisellä seurantatarkastusten kierroksella vuosina 2005 ja 2006 kävi ilmi, että johto oli toteuttanut 225 yhteensä 452:sta alun perin ehdotetusta toimesta ja että 227 keskeneräisestä toimesta 20:tä pidettiin ratkaisevan tärkeinä, sillä ne koskivat aloja, joilla riskialtistus on suuri ja joilla asiasta vastaavien yksiköiden oli pikaisesti toteutettava korjaustoimia;

85.

panee myös merkille, että vuosina 2007 ja 2008 toteutetulla toisella seurantatarkastusten kierroksella todettiin tilanteesta vuoden 2008 lopussa, että 452:sta alun perin ehdotetusta toimesta 88 oli yhä kesken ja että kyseiset toimet jakautuivat eri pääosastojen kesken seuraavasti:

86.

pitää pääosaston hallintojärjestelmien ja sisäisten valvontajärjestelmien parannuksia myönteisinä mutta ihmettelee keskeneräisten toimien määrää, sillä toimista on toteutettu vain 80,53 prosenttia suhteellisen pitkällä aikavälillä, joten asiasta vastaavilla yksiköillä olisi pitänyt olla riittävästi aikaa toteuttaa korjaustoimia;

87.

on täysin tietoinen siitä, että jotkin yksiköt on siirretty muihin pääosastoihin tarkasteluajanjakson aikana; palauttaa mieliin, että varainhoitoasetuksen 86 artiklan 3 kohdan mukaan toimielin ”varmistaa puolestaan, että tarkastusten perusteella annettuja suosituksia noudatetaan”, ja on tyytymätön siihen, ettei vuosina 2003 ja 2004 tehtyjen tarkastusten suosituksia vielä noudateta vuonna 2008;

88.

korostaa, että 88 keskeneräistä toimea viittaa siihen, että joillakin erityisaloilla esiintyy vielä riskejä, ja suosittelee painokkaasti, että ryhdytään pikaisesti asianmukaisiin toimiin jäljellä olevien suositusten noudattamiseksi mahdollisimman pian; kehottaa pääsihteeriä tiedottamaan edistymisestä asiasta vastaavalle valiokunnalle;

89.

katsoo, että parlamentin sisäisen tarkastuksen yksiköstä on laadittava arvio, jotta yksikköä voitaisiin vahvistaa ja näin ollen parantaa edelleen varojen valvontaa, ja että talousarvion valvontavaliokunnan käyttöön on annettava kaikki sen tehtävien hoitamisen takaavat välineet;

90.

vaatii, että parlamentille toimitetaan viimeistään 30. syyskuuta 2010 mennessä kattava selitys ja tarkat syyt siihen, miksi uutta vierailukeskusta ei ole vielä avattu;

91.

pitää parlamentin journalismipalkintoa aiheettomana, koska parlamentin ei pitäisi myöntää palkintoja toimittajille, joiden tehtävänä on tarkastella kriittisesti Euroopan unionin toimielimiä ja niiden työtä;

92.

toteaa, että vuonna 2008 alamomentin 4000 määrärahat käytettiin seuraavalla tavalla:

93.

palauttaa mieliin, että puhemiehistö päätti kokouksessaan 19. marraskuuta 2008 ottaa 6 miljoonan euron lisämäärärahan alamomentille 4000 vuonna 2009 järjestettäviin Euroopan parlamentin vaaleihin liittyvän tiedotuskampanjan rahoittamiseksi (D(2009)28076, 15. kesäkuuta 2009);

94.

huomauttaa, että 15. joulukuuta 2008 puhemiehistö

95.

palauttaa mieliin, että 16. kesäkuuta 2009 pidetyssä puhemiehistön kokouksessa puhemies ”pani huolestuneena merkille, että näiden vaalien äänestysprosentti putosi 43,2 prosenttiin, mitä (…) seuraavan puhemiehistön olisi tarkasteltava huolellisesti” (PE 426.193/BUR);

96.

panee merkille, että alamomentin 4000  (18) määrärahojen käyttöä koskevien sääntöjen 2.7.3 kohdan perusteella puhemies toimitti poliittisten ryhmien tarkastuskertomukset määrärahojen käytöstä talousarvion valvontavaliokunnalle 8. heinäkuuta 2009 (kirje 311812);

97.

huomauttaa, että pääsihteeri totesi puhemiehistön jäsenille 15. kesäkuuta 2009 antamassaan muistiossa (D(2009)28076), että tarkastajat vahvistivat kaikissa kertomuksissa varauksetta, että kirjanpito on suoritettu sääntöjen mukaisesti;

98.

panee merkille, että kokouksessaan 16. kesäkuuta 2009 (pöytäkirja kokouksesta 16. kesäkuuta 2009, PE 426.193/BUR)

99.

palauttaa mieliin, että alamomentin 4000 määrärahojen käyttöä koskevien sääntöjen 2.2.3 kohdan mukaisesti kunkin ryhmän on otettava käyttöön sisäinen valvontajärjestelmä;

100.

toteaa, että vuonna 2008 alamomentin 4020 määrärahat käytettiin seuraavalla tavalla:

101.

panee merkille, että puhemiehistö hyväksyi kokouksessaan 17. kesäkuuta 2009 ilman keskustelua lopulliset kertomukset seitsemän Euroopan tason poliittisen puolueen (yhteensä kymmenestä) toimintaohjelmien täytäntöönpanosta ja tilinpäätökset (pöytäkirja kokouksesta 17. kesäkuuta 2009, PE 426.231/BUR);

102.

panee myös merkille, että pääsihteeri antoi seuraavat tiedot puhemiehistön jäsenille 15. kesäkuuta 2009 päivätyssä muistiossa (D(2009)30444):

103.

panee merkille, että puhemiehistö hyväksyi kokouksessaan 14. syyskuuta 2009 lopulliset kertomukset niiden kolmen Euroopan tason poliittisen puolueen (ADIE eli Euroopan riippumattomien demokraattien liitto, AEN eli Allianssi kansakuntien Euroopan puolesta ja EUD eli EU-demokraatit) toimintaohjelmien täytäntöönpanosta ja tilinpäätökset, joiden kertomuksia ei saatu puhemiehistön kokoukseen 17. kesäkuuta 2009 (pöytäkirja kokouksesta 14. syyskuuta 2009, PE 426.393/BUR);

104.

panee myös merkille, että puhemiehistö päätti, että tulojen ja menojen hyväksyjän on perittävä takaisin 90 604,58 euron suuruinen loppuerä kyseisiltä kolmelta puolueelta (ADIE, AEN ja EUD) siten, että niille suoritettava lopullinen avustusten määrä otetaan huomioon;

105.

panee merkille pääsihteerin vastauksen 23. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman (19) 96 kohtaan, joka koskee sitä, millaisia jatkotoimenpiteitä on toteutettu Euroopan tason poliittisille puolueille myönnettäviä avustuksia koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta annetun sisäisen tarkastajan kertomuksen perusteella (20), ja viittauksen kolmeen toimeen, joista on ”luovuttu”;

106.

palauttaa mieliin, että ”on välttämätöntä varmistaa Euroopan unionin yleisestä talousarviosta rahoitusta saavien Euroopan tason poliittisten puolueiden mahdollisimman suuri avoimuus ja niiden varainhoidon valvonta”, kuten asetuksen (EY) N:o 2004/2003 (21) johdanto-osan 11 kappaleessa säädetään;

107.

korostaa, että ”mahdollisimman suuri avoimuus” on mahdotonta saavuttaa, i) ellei erityisesti oteta käyttöön valmista mallia ohjelman toimintakuvaukselle ja lopullisille toimintakertomuksille ja ii) ellei tulojen ja menojen hyväksyjä tee riittävästi avustusten jälkitarkastuksia paikalla;

108.

ei ymmärrä, miten puhemiehistö voi hoitaa työjärjestyksen 209 artiklan 2 kohdan (”päättää rahoituksen mahdollisesta keskeyttämisestä tai vähentämisestä sekä perusteettomasti maksettujen määrien mahdollisesta takaisinperinnästä”) ja 209 artiklan 3 kohdan (”hyväksyy rahoitusta saaneiden poliittisten puolueiden lopullisen toimintakertomuksen ja lopullisen tilinpäätöksen”) mukaiset tehtävänsä ottamatta käyttöön edellä mainittuja malleja, jotka ovat välttämättömiä avoimen arviointi- ja maksumenettelyn kannalta;

109.

toteaa, että vuonna 2008 alamomentin 4030 määrärahat käytettiin seuraavalla tavalla:

110.

panee merkille, että puhemiehistö hyväksyi kokouksessaan 17. kesäkuuta 2009 lopulliset kertomukset kuuden säätiön (yhteensä kymmenestä) toimintaohjelmien täytäntöönpanosta ja tilinpäätökset ja totesi, että tulojen ja menojen hyväksyjän oli perittävä takaisin 85 437,44 euron ylijäämä Institute of European Democrats -säätiöltä ja maksettava yhteensä 482 544,35 euron saatava viidelle muulle säätiölle (pöytäkirja kokouksesta 17. kesäkuuta 2009, PE 426.231/BUR);

111.

panee myös merkille, että pääsihteeri antoi seuraavat tiedot puhemiehistön jäsenille 15. kesäkuuta 2009 päivätyssä muistiossa (D(2009)31289):

112.

panee merkille, että puhemiehistö hyväksyi kokouksessaan 14. syyskuuta 2009 lopulliset kertomukset niiden kolmen eurooppalaisen poliittisen säätiön (yhteensä neljästä – ELF eli European Liberal Forum, TE eli Transform Europe ja FPED eli Fondation Politique Européenne Pour La Démocratie) toimintaohjelmien täytäntöönpanosta ja tilinpäätökset, jotka eivät olleet pystyneet toimittamaan kertomuksiaan puhemiehistön kokoukseen 17. kesäkuuta 2009 (pöytäkirja kokouksesta 14. syyskuuta 2009 ja 9. syyskuuta 2009 päivätty muistio puhemiehistön jäsenille D(2009)40444);

113.

panee myös merkille, että puhemiehistö päätti lisäksi, että tulojen ja menojen hyväksyjän on perittävä 15 144,39 euron ylijäämä ELF:ltä ja 32 178,58 euron ylijäämä FPED:ltä sekä maksettava 21 965,56 euron saatava TE:lle, ja että se siirsi FEUD:n varainhoitovuoden tilien päättämistä koskevan päätöksen tekemisen myöhempään kokoukseen;

114.

tukee täysin Euroopan tason poliittisten puolueiden ja eurooppalaisten poliittisten säätiöiden perustamista sekä niiden toimintaa; katsoo, että puolueiden ja säätiöiden varainhoidon ja suunniteltujen tulosten saavuttamisen täydellinen seurattavuus on erittäin tärkeää unionin kansalaisille;

115.

katsoo, etteivät vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle esitetyt tiedot vakuuttavasti osoita, että hallintojärjestelmät ja sisäiset valvontajärjestelmät toimivat tehokkaasti, ja ettei puolueiden ja säätiöiden toimittamien tietojen ja asiakirjojen avulla voida riittävästi täyttää seurattavuutta koskevia kansalaisten ja veronmaksajien perusteltuja odotuksia; edellyttää, että tulojen ja menojen hyväksyjät laativat jälkitarkastuksia koskevan ohjelman, joka on keskeinen edellytys varmuuden saamiselle;

116.

pitää myönteisenä, että sisäisen tarkastuksen yksikkö on aloittanut vuoden 2007 suositustensa toteuttamisen seurantatarkastuksen ja että uudessa kertomuksessa tarkastellaan myös eurooppalaisia poliittisia säätiöitä;

117.

panee merkille, että puhemiehistö perusti 14. syyskuuta 2009 tekemällään päätöksellä jäseniä ja avustajia koskevien sääntöjen täytäntöönpanon tilapäisen arviointiryhmän, jonka puheenjohtajana on varapuhemies Dagmar Roth-Behrendt ja jonka tehtävänä on etsiä ratkaisuja havaittuihin käytännön ongelmiin;

118.

suhtautuu myönteisesti tähän aloitteeseen ja kiinnittää huomiota siihen, että hallintomenettelyjä ja nykyisiä sääntöjä muutettaessa on tarpeen ottaa asiaankuuluvasti huomioon mahdolliset mainetta koskevat ja taloudelliset riskit sekä välttää tarpeettomia lisäkustannuksia;

119.

odottaa, että pääsihteeri on yksilöinyt uusiin järjestelmiin liittyvät riskit sekä selvittänyt riskinhallinnassa tarvittavien hallinto- ja valvontajärjestelmien kustannukset;

120.

edellyttää, että pääsihteeri ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin, jotta toimet voidaan pitää avoimina mahdollisimman lyhyen ajan, joka on enintään kolme kuukautta, ja samalla merkittävästi parantaa jäsenille tarjottavia palveluja siten, että henkilöstön annetaan tehdä niin laadukasta työtä kuin siltä odotetaan;

121.

kehottaa pääsihteeriä varmistamaan, että avoimia yksikönpäällikön ja sitä ylempiä virkoja koskevat ilmoitukset ovat avoinna muiden EU:n toimielinten virkamiehille;

122.

muistuttaa pyynnöstään toteuttaa Euroopan parlamentin pitkäaikainen kiinteistöjä koskeva strategia; muistuttaa 22. lokakuuta 2009 antamastaan päätöslauselmasta esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2010, pääluokka I – Euroopan parlamentti, pääluokka II – Neuvosto, pääluokka IV – Tuomioistuin, pääluokka V – Tilintarkastustuomioistuin, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, pääluokka VII – Alueiden komitea, pääluokka VIII – Euroopan oikeusasiamies ja pääluokka IX – Euroopan tietosuojavaltuutettu (23) ja sen 30 kohdassa esitetyistä vaatimuksista; painottaa erityisesti, että tämän kiinteistöjä koskevan strategian puitteissa on otettava huomioon rakennusten oston myötä kasvavat ylläpitokustannukset ja keskipitkällä aikavälillä kasvava kunnostustarve; viittaa siihen, että kiinteistöjä koskevalla strategialla on pyrittävä parlamentin talousarvion kestävyyteen; painottaa, että Lissabonin sopimuksen myötä voimaan tulleet vaatimukset on otettava huomioon, ja edellyttää, että sille tiedotetaan tuloksista;

123.

kehottaa tiedotustoimistoihin liittyen, että parlamentti ja komissio tekisivät keskipitkän ja pitkän aikavälin kiinteistöpolitiikasta ja tulevaisuuden suunnittelusta sopimuksen, jossa määriteltäisiin selvästi erityisesti ostosäännöt, kulloisenkin toimielimen rooli ja takaisinmaksuaika; painottaa, että tällainen sopimus on tarpeen erityisesti siksi, että parlamentti ja komissio puoltavat tiedotustoimistojen kohdalla tällä hetkellä erilaisia rahoitusmuotoja;

124.

panee tyytyväisenä merkille, että Kansainvälinen standardisoimisjärjestö on myöntänyt parlamentille ISO-sertifikaatin – ISO 14001:2004 – sen ympäristöasioiden hallintajärjestelmistä kaikissa kolmessa päätoimipaikassa;

125.

pitää myönteisenä, että parlamentti

126.

kehottaa pääsihteeriä toteuttamaan toimia, jotta kaikilla tasoilla ymmärrettäisiin entistä paremmin, että on syytä välttää tarpeetonta jätettä yleensä ja erityisesti vähentää eri kokouksia varten tuotettujen – mutta käyttämättä jääneiden – asiakirjatulosteiden määrää, kun otetaan huomioon erityisesti digitaalisen infrastruktuurin kehittämiseen käytettyjen varojen huomattava määrä; ehdottaa näin ollen, että parlamentin nykyisten digitaalisten laitteiden käyttöä kehitetään;

127.

odottaa pääsääntöisesti, että kaikki päätöksentekoelimet asettavat ympäristövaatimukset etusijalle kaikissa päätöksissään, jotka koskevat muun muassa kiinteistöjä (mukaan luettuina eristeet, maalämpö, biopolttoaineet ja aurinkopaneelit), liikennettä ja toimistotarvikkeita;

128.

suosittelee, että parlamentti – kuten joissakin jäsenvaltioissa on jo tapana – osallistuu niiden kustannusten korvaamiseen, joita henkilöstön jäsenille aiheutuu joukkoliikenteestä kodin ja työpaikan välillä, jos nämä vastineeksi luopuvat parlamentin autotallipaikasta, sillä tällainen järjestelmä vähentäisi Brysseliin joka aamu saapuvien autojen määrää ja vastaavasti hiilidioksidipäästöjä;

129.

tukee täysin monikielisyysperiaatetta ja panee merkille parlamentin 24. lokakuuta 2007 tekemän päätöksen (24) jatkaa sanatarkkojen istuntoselostusten kääntämistä kokonaisuudessaan kaikille viralliselle kielille sekä siitä aiheutuvat 14 840 000 euron lisämenot; kehottaa analysoimaan keinoja selvittää sanatarkkojen istuntoselostusten eri kieliversioiden käyttöä;

130.

katsoo, että EMAS-ryhmän olisi oltava toiminnallisesti riippumaton ja että sillä olisi oltava riittävästi määrärahoja tehtäviensä hoitamiseen; kehottaa EMAS-ryhmää toimittamaan vuosikertomuksensa talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtajalle;

131.

ilmaisee huolensa jatkuvista pikkurikoksista parlamentin toimitiloissa; vaatii, että pääsihteeri kiinnittää erityistä huomiota tähän asiaan pikkurikosten vähentämiseksi;

132.

panee merkille, että kaikkien parlamentin vuonna 2009 ostamien autojen hiilidioksidipäästöt ylittivät EU:n markkinoille kyseisenä vuonna saatettujen uusien autojen keskiarvon; on tietoinen siitä, että nykyisin on saatavilla yhä enemmän keskitasoa vähäpäästöisempiä suuritehoisia autoja – myös hybridiautoja;

133.

kehottaa toimivaltaisia viranomaisia uusimaan 31. joulukuuta 2010 mennessä koko parlamentin oman edustusautoina käytettävien henkilöautojen kannan ja korvaamaan sen autoilla, joiden hiilidioksidipäästöt eivät ylitä unionin keskiarvoa sinä viimeisimpänä vuonna, jolta komissiolla on luvut käytettävissään, sekä varaamaan kyseiset autot puhemiehen, poliittisten ryhmien puheenjohtajien ja arvovieraiden käyttöön ja varmistamaan, että parlamentin jäsenten Brysselissä ja Strasbourgissa käytettävissä olevat autot ovat Euro 5 -päästönormin mukaisia edellä mainittuun päivämäärään mennessä;

134.

on yllättynyt siitä, että suurinta osaa vuonna 2008 ostetuista autoista pidettiin käyttäjien tarpeiden mukaisina ympäristöystävällisimpinä autoina; kehottaa parlamenttia tukemaan jäseniä joukkoliikennevälineiden käytössä ja tarkistamaan virkapolkupyöräyksikköään Brysselissä sen laajentamista varten; pyytää myös, että parlamentti perustaa oman, riittävästi polkupyöriä käytettäväksi tarjoavan polkupyöräyksikön Strasbourgiin täysistuntojen ajaksi;

135.

palauttaa mieliin, että vuonna 2008 sisäasioiden pääosasto osoitti 7,1 miljoonaa euroa ja ulkoasioiden pääosasto 499 423 euroa ulkopuolisiin tutkimuksiin (vastaus kysymykseen nro 24); kehottaa asiasta vastaavia yksiköitä – ennen uusien ulkopuolisten tutkimusten tilaamista – tarkistamaan, onko vastaavaa tutkimusta jo saatavilla ja/tai onko EU:n toinen toimielin tehnyt sellaisen;

136.

kehottaa pääsihteeriä ottamaan yhteyttä muihin EU:n toimielimiin, jotta tehdyistä tutkimuksista voidaan perustaa keskustietokanta, josta myös yleisö voi hakea tietoa;

137.

panee merkille, että kaupallisten sähköisten tietopalvelujen tilausten kokonaiskustannukset olivat 804 987 euroa vuonna 2008 ja 970 484 euroa vuonna 2009; kehottaa asiasta vastaavia yksiköitä sopimuksia uusiessaan parantamaan käyttöehtoja ja siten antamaan yhä useammalle käyttäjälle – myös jäsenille – mahdollisuuden hyödyntää näitä tietopalveluja;

138.

pyytää, että kutsuttujen vierailijaryhmien vierailusta aiheutuneet kulut korvataan ryhmänjohtajalle aina tilisiirrolla eikä käteisellä; pyytää lisäksi, että parlamentti laatii selvityksen, jossa tarkastellaan, onko järjestelmä, jossa virallisten vierailijaryhmien matkakuluista maksetaan kiinteämääräinen korvaus, riittävä ottaen huomioon vierailijaryhmien erilaiset lähtöpaikat ja vierailukohteet vai soveltuisiko tämäntyyppisille ryhmille paremmin järjestelmä, jossa korvataan tosiasialliset kustannukset tiettyyn enimmäismäärään asti.

A.

ottaa huomioon, että neuvosto, jota edustaa puheenjohtajavaltio Espanja, on myöntynyt arvioimaan uudelleen vuonna 1970 väitetysti tehtyä herrasmiessopimusta,

B.

ottaa huomioon, että kansalaisilla on oikeus tietää, mihin heidän maksamansa verot menevät ja miten poliittiset elimet käyttävät niille uskottua valtaa (9),

C.

ottaa huomioon, että Kölnissä 3. ja 4 päivänä kesäkuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä neuvostolle annetaan operationaaliset valmiudet Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) vahvistamiseksi,

D.

ottaa huomioon, että 23 päivänä helmikuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2004/197/YUTP (10) perustettiin hallinnointijärjestelmä (Athene) Euroopan unionin sellaisten operaatioiden yhteisten kustannusten rahoittamiseksi, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla, ja että tällä päätöksellä sekä neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien Athene-järjestelmälle myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista 28 päivänä huhtikuuta 2004 tekemällä päätöksellä 2004/582/EY (11) myönnetään Athene-järjestelmälle erioikeuksia ja vapauksia sekä neuvostolle operationaalisia toimivaltuuksia,

E.

ottaa huomioon, että neuvoston pääsihteeristön palvelukseen määräaikaisesti siirrettäviin kansallisiin sotilasalan asiantuntijoihin sovellettavista säännöistä 28 päivänä helmikuuta 2000 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2000/178/YUTP (12) sekä Euroopan unionin sotilasesikunnan perustamisesta 22 päivänä tammikuuta 2001 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2001/80/YUTP (13) säädetään, että sotilasasiantuntijoiden palvelukseen siirtämisestä aiheutuvat kulut otetaan neuvoston talousarvioon,

1.

panee merkille, että vuonna 2008 neuvostolla oli käytettävissään maksusitoumusmäärärahoja yhteensä 743 miljoonaa euroa (2007: 650 miljoonaa euroa), joiden käyttöaste oli 93,31 prosenttia, mikä on selvästi enemmän kuin vuonna 2007 (81,89 prosenttia) mutta alittaa edelleen muiden toimielinten keskiarvon (95,67 prosenttia);

2.

toistaa vuosien 2007 ja 2008 vastuuvapausmenettelyihin liittyneiden ongelmien vuoksi 25 päivänä huhtikuuta 2002 tekemässään päätöksessä vastuuvapaudesta talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2000 (14) ilmaisemansa kannan, jonka mukaan ”[…] Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät ole aiemmin kommentoineet toistensa talousarvioiden pääluokkien toteutusta; katsoo, että koska neuvoston hallintobudjetista rahoitettavat menot ovat enenevässä määrin luonteeltaan toiminnallisia ulkoasioiden, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä oikeus- ja sisäasioiden aloilla, tämän järjestelyn soveltamisalaa olisi selkeytettävä erottamalla perinteiset hallintomenot toimintamenoista näiden uusien politiikkojen aloilla”;

3.

katsoo, että koska hallintomenot ovat lisääntyneet ja etenkin koska menot voivat olla luonteeltaan toimintamenoja, neuvoston menoja olisi valvottava samalla tavoin kuin muidenkin unionin toimielinten menoja osana vastuuvapausmenettelyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 319 artiklan mukaisesti;

4.

esittää, että valvonta perustuu seuraaviin kaikkien toimielinten toimittamiin kirjallisiin asiakirjoihin:

sekä näiden lisäksi vastuuvapausmenettelystä vastaavan valiokunnan kokouksessa suullisesti annettuun selvitykseen;

5.

katsoo, että kaikkien toimielinten on vastedes osallistuttava asianmukaisella tasolla edustettuina vastuuvapauden myöntämistä koskevaan täysistuntokeskusteluun;

6.

ei hyväksy neuvoston lausumaa, jonka mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät ole aiemmin kommentoineet toistensa talousarvioiden pääluokkien toteutusta ns. herrasmiessopimuksen vuoksi (neuvoston 22 päivänä huhtikuuta 1970 pidetyn kokouksen pöytäkirjaan kirjattu päätöslauselma); katsoo, ettei herrasmiessopimus ole sitova asiakirja ja että neuvosto tulkitsee sitä liian laajentavasti;

7.

katsoo, että talousarvion valmistelu ja vastuuvapauden myöntäminen talousarvion toteuttamisesta ovat kaksi erillistä menettelyä ja että parlamentin ja neuvoston herrasmiessopimus toistensa talousarvioiden pääluokkien laatimisesta ei saa vapauttaa neuvostoa täydestä tilivelvollisuudesta kansalaisia kohtaan sen käytettävissä olevien varojen osalta;

8.

katsoo, että vuoden 2008 vastuuvapausmenettely osuu ratkaisevaan ajankohtaan, jolloin on laadittava selkeä ja virallinen sopimus uuteen Euroopan ulkosuhdehallintoon sovellettavasta vastuuvapausmenettelystä, jotta pystytään varmistamaan uskottavuus täydellisen seurattavuuden kautta, ja kehottaa neuvostoa huolehtimaan siitä, että se toimittaa parlamentille ennen vuoden 2008 vastuuvapausmenettelyn päättymistä Euroopan ulkosuhdehallinnon henkilöstöä, organisaatiota ja valvontarakenteita koskevat konkreettiset, yksityiskohtaiset ja kattavat suunnitelmat, jotka kattavat muun muassa myös EU:n sotilashenkilöstön, tilannekeskuksen, neuvoston pääsihteeristön kriisinhallinta- ja suunnittelulinjan, siviilialan suunnittelu- ja toteutusvoimavaran sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan parissa työskentelevän pääsihteeristön henkilöstön ja joista käy ilmi erityisesti henkilöstön määrän kasvu ja jakautuminen sekä talousarviovaikutukset, ja osallistumaan välittömästi budjettivallan käyttäjän kanssa ehdotusten perusteella käytäviin neuvotteluihin;

9.

korostaa, että tämän vuoden vastuuvapauden myöntämistä ei voida ottaa huomioon myönnettäessä vastuuvapautta tulevina vuosina, ellei neuvosto saavuta huomattavaa edistystä 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun parlamentin päätöslauselman 5 kohdassa mainituilla aloilla;

10.

toistaa näkemyksensä, että neuvoston olisi oltava läsnä parlamentissa tilintarkastustuomioistuimen esitellessä kerran vuodessa vuosikertomuksensa ja vuosittaisessa keskustelussa talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä;

11.

pyytää neuvostoa ja Euroopan parlamenttia budjettivallan käyttäjinä luomaan vastuuvapausmenettelyn yhteyteen vuotuisen menettelyn, jonka tarkoituksena on parantaa tiedonvaihtoa niiden talousarvioista; ehdottaa, että osana tätä menettelyä neuvoston puheenjohtaja yhdessä neuvoston pääsihteerin kanssa tapaa virallisesti talousarvion valvontavaliokunnan tai sen puheenjohtajasta, koordinaattoreista ja esittelijästä koostuvan valtuuskunnan antaakseen tarvittavat tiedot neuvoston talousarvion toteuttamisesta; ehdottaa myös, että asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja antaa valiokunnalle säännöllisesti ja asianmukaisessa muodossa tietoja kyseisistä keskusteluista;

12.

kehottaa puheenjohtajavaltiota Espanjaa tarkastelemaan uudelleen neuvoston talousarvion toteuttamista koskevaa vastuuvapauteen sovellettavaa epävirallista järjestelyä ja kehottaa tekemään asiaa koskevan sitoumuksen varainhoitoasetusta tarkistettaessa, niin että se on voimassa uuden varainhoitokauden alkaessa vuoden 2013 jälkeen; kehottaa saattamaan keskustelut päätökseen 15 päivänä lokakuuta 2010 mennessä;

13.

palauttaa neuvoston mieleen varainhoitovuoden 2005 vastuuvapaudesta 24 päivänä huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman (15) 12 kohdassa ilmaisemansa kannan, jonka mukaan se ”kehottaa toimimaan mahdollisimman avoimesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alalla; pyytää neuvostoa varmistamaan, että noudatetaan [toimielinten välisen] sopimuksen 42 kohtaa niin, ettei YUTP:n toimintamenoja esitetä neuvoston talousarviossa; pidättää itsellään oikeuden ryhtyä tarvittaviin toimiin, jos sopimusta rikotaan”;

14.

myöntää, että neuvosto on ottanut käyttöön useita välineitä, joiden avulla parlamenttia voidaan kuulla ja sille voidaan tiedottaa YUTP:n kehityksestä; katsoo kuitenkin, että neuvoston parlamentille toimielinten välisen sopimuksen 43 kohdan mukaisesti toimittama vuotuinen selvitys YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista rajoittuu YUTP:n yhteisten kantojen, yhteisten toimien ja soveltamispäätösten kuvaamiseen ja että tulevina vuosina vastuuvapausmenettelyä varten olisi esitettävä enemmän tietoa;

15.

vaatii edelleen neuvostoa antamaan yksityiskohtaista tietoa menojen luonteesta neuvostoa koskevan pääluokan osastossa 3 (Toimielimen erikoistehtävistä aiheutuvat menot), jotta parlamentti voisi tarkistaa, että kaikki menot ovat toimielinten välisen sopimuksen mukaisia eivätkä mitkään menot ole luonteeltaan toimintamenoja;

16.

on huolestunut siitä, että unionin erityisedustajien toiminnasta ja erityisesti virkamatkoista aiheutuvien kustannusten seurattavuus on heikko, ja pyytää esittämään internetissä julkaistavan yksityiskohtaisen erittelyn erityisedustajien menoista ja heidän virkamatkabudjetistaan;

17.

kysyy tilintarkastustuomioistuimelta, miksi sen vuosikertomuksessa varainhoitovuodelta 2008 ei neuvoston osalta ole mitään mainintaa ongelmista, jotka ovat edelleen ratkaisematta, kuten huomautettiin edellä mainitussa, 25 päivänä marraskuuta 2009 annetussa parlamentin päätöslauselmassa;

18.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuotta 2008 koskevan vuosikertomuksen 11.10 kohdassa esitetyn huomautuksen, jonka mukaan Secured European System of Automatic Messaging -järjestelmään (SESAME) varattiin jatkuvasti (vuosina 2005–2008) liikaa määrärahoja varainhoitoasetuksen 5 artiklan 3 kohdan vastaisesti; panee merkille neuvoston vastauksen ja sen aikomuksen parantaa suurten tietotekniikkahankkeiden hallinnointirakenteiden koordinointia;

19.

panee tyytyväisenä merkille neuvoston sisäisen tarkastuksen yksikön vuonna 2008 tekemät tarkastukset (kahdeksan tilintarkastusta ja yksi yhdistetty tarkastus) sekä sen, että huomattava osa niissä esitetyistä suosituksista on hyväksytty; panee kuitenkin merkille, että vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tästä asiasta toimitettu muistio oli varsin yleisluonteinen, ja pyytää entistä yksityiskohtaisempia tietoja tarkastusten suositusten toteuttamisesta;

20.

suhtautuu myönteisesti uuteen yhdennettyyn hallinto- ja varainhoidon valvontajärjestelmään (SAP), joka on ollut käytössä 1 päivänä tammikuuta 2008 lähtien ja joka on tuonut säästöjä ja lisännyt tehokkuutta mukana olevissa kolmessa toimielimessä (neuvosto, tilintarkastustuomioistuin ja tuomioistuin);

21.

pitää myönteisenä, että organisaatiota on pystytty lujittamaan vuosina 2004 ja 2007 toteutettujen laajentumisten jälkeen ja että etenkin uusien jäsenvaltioiden käännösyksikköjä ja virkamiesten palvelukseenottoa on keskitetty; pitää myönteisenä myös joustavan työajan käyttöönottoa, jolloin on voitu parantaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista; panee kuitenkin merkille henkilöstötaulukon mukaisten toimien alhaisen täyttöasteen (keskimäärin 90 prosenttia; vuonna 2007 vastaava luku oli 86 prosenttia);

22.

panee merkille, että Residence Palace rakennuksen ennakkomaksuja voitiin lisätä tuntuvasti (70 miljoonaa euroa suunniteltujen 15 miljoonan euron sijaan, jolloin hankinnasta aiheutuvat kokonaiskulut alenevat selvästi), sillä määrärahoja käytettiin yleisesti ennakoitua vähemmän (85,7 prosentin toteutusaste), ja kehottaa antamaan tulevissa vuosikertomuksissa yksityiskohtaisia tietoja kiinteistöpolitiikasta, jotta sitä voidaan valvoa asianmukaisesti vastuuvapausmenettelyssä;

23.

katsoo, että Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan vuotuinen talousarvio olisi erotettava neuvoston talousarviosta ja esitettävä talousarvion uutena pääluokkana vuodesta 2012 alkaen;

24.

pitää myönteisinä Espanjan puheenjohtajavaltion toimia vastuuvapausmenettelyn selkeyttämiseksi siten, että käy ilmi neuvoston täysimääräinen vastuu parlamentille hallintoaan koskevasta talousarviosta, ja pyytää tulevia puheenjohtajavaltioita sitoutumaan voimakkaasti tämän työn jatkamiseen samassa hengessä.

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti komissio toteuttaa unionin talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan ja jäsenvaltiot tekevät komission kanssa yhteistyötä varmistaakseen, että määrärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 1 kohdan toinen alakohta velvoittaa tilintarkastustuomioistuimen antamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta, ja lisäksi siinä todetaan, että kyseistä lausumaa voidaan täydentää unionin jokaista keskeistä toiminta-alaa koskevilla erityisarvioilla,

C.

ottaa huomioon, että EU:n politiikan tärkeimpien alojen toteuttamiselle on ominaista se, että komissio ja jäsenvaltiot hallinnoivat yhteisön talousarviota yhteistyössä, mikä merkitsee sitä, että jäsenvaltioiden hallinnoinnissa on noin 80 prosenttia yhteisön menoista,

D.

katsoo, että unionin varainhoidon parantamista on tuettava seuraamalla tarkkaan komission ja jäsenvaltioiden edistymistä ja että jäsenvaltioiden olisi otettava vastuuta EU-varojen hallinnoinnista ja varmistettava EU:n yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen valmiiksi saattaminen myönteistä tarkastuslausumaa silmällä pitäen,

E.

ottaa huomioon, että viidessä viimeisimmässä vuotuisessa vastuuvapauspäätöslauselmassaan parlamentti on korostanut, että asianmukaisella poliittisella tasolla on esitettävä kiireellisesti kansallisia ilmoituksia, jotka kattavat kaikki yhteistyössä hallinnoidut EU-varat, jotta kukin jäsenvaltio ottaisi vastuun saamiensa EU-varojen hallinnoinnista,

F.

katsoo, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (9) 44 kohdan ja varainhoitoasetuksen 53 b artiklan 3 kohdan (vuotuiset yhteenvedot saatavilla olevista tarkastuksista ja ilmoituksista) täytäntöönpanon pitäisi parantaa merkittävästi EU:n budjettihallintoa,

G.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin korosti edellä mainitussa lausunnossaan nro 6/2007 myös sitä, että kansallisten ilmoitusten voidaan katsoa muodostavan EU-varojen sisäisen valvonnan uuden osatekijän ja ne voivat parantaa EU-varojen valvontaa yhteistyössä hallinnoiduilla aloilla,

H.

katsoo, että parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan tekemä työ yleensä ja vastuuvapausmenettely erityisesti ovat osa prosessia, jonka tavoitteena on toteuttaa komission vastuunalaisuus, komission yksittäisten jäsenten vastuunalaisuus sekä kaikkien muiden EU:n varainhoidon kannalta merkittävien toimijoiden vastuunalaisuus, joista tärkeimpiä ovat jäsenvaltiot, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti ja luoda näin kestävämpi perusta päätöksenteolle,

I.

katsoo, että parlamentin budjettivaliokunnan olisi otettava seuraavassa talousarviomenettelyssä asianmukaisesti huomioon varainhoitovuoden 2008 vastuuvapausmenettelyssä saadut tulokset ja annetut suositukset,

J.

ottaa huomioon, että vastuuvapautta koskevalla neuvoston suosituksella on rakentavaa vaikutusta vain, jos sillä pyritään lujittamaan uudistustoimia ja jäsenvaltioiden vastuuta tilintarkastustuomioistuimen havaitsemien ongelmien korjaamisesta sekä parantamaan Euroopan unionin varainhoitoa,

K.

katsoo, että vastuuvapausmenettelyn nykyinen aikataulu on aivan liian pitkä, kun otetaan huomioon välttämättömyys ottaa mahdollisimman pian käyttöön Euroopan parlamentin valvontavaltansa puitteissa pyytämät korjaukset ja uudistukset; katsoo, että tilinpäätös on tehtävä tarkastettua varainhoitovuotta seuraavan vuoden ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä, jotta tilintarkastustuomioistuin voi julkistaa kertomuksensa tarkastettua varainhoitovuotta seuraavan vuoden toisen neljänneksen loppuun mennessä,

L.

ottaa huomioon, että Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta 29. helmikuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (10) 83 artiklassa säädetään, että eläkkeet maksetaan talousarviosta ja että jäsenvaltioiden on taattava etuuksien maksaminen yhdessä näiden menojen rahoittamiseksi vahvistetun jakoperusteen mukaisesti; ottaa huomioon, että henkilöstö maksaa osan palkastaan yleiseen talousarvioon eläkejärjestelmän rahoitukseen tarkoitettuna maksuosuutena,

M.

ottaa huomioon, että asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 83 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on taattava etuuksien maksaminen yhdessä, mikä tarkoittaa, että ne saattavat joutua takaamaan etuudet silloin, kun yksi tai useampi jäsenvaltio ei kykene huolehtimaan asiasta, jolloin voidaan katsoa, että Euroopan unionilla on saatavia tähän sitoutuneilta jäsenvaltioilta,

1.

on edelleen, uuden komission toimikauden alussa, huolissaan edellisen komission aikana kerääntyneistä ongelmista, erityisesti seuraavista:

2.

pitää myönteisinä alustavia merkkejä uuden komission kollegiaalisesta lähestymistavasta, josta on osoituksena komission jäsenten László Andorin, Johannes Hahnin ja Algirdas Šemetan parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan kanssa käydyissä keskusteluissa antama sitoumus, ja odottaa komission jäseniltä Janusz Lewandowskilta ja Algirdas Šemetalta lujaa lausuntoa, jossa luvataan toimintaa seuraavilla aloilla: jäsenvaltioiden tarkastuslausumat, hyväksyttävää virheriskiä koskevat ehdotukset, yksinkertaistaminen ja avoimuus ja ulkoiset toimet kattavat erityisrahastot, ja katsoo myös, että tämän on katettava uudet toimet oikaisujen ja takaisinperinnän alalla sekä sisäiset valvontajärjestelmät;

3.

katsoo, että menoja koskevat virheet haittaavat EU:n politiikan tavoitteiden saavuttamista, ja toistaa, että niiden toimintalohkoryhmien osuus, joilla virhetaso on alle kaksi prosenttia, on edelleen vain 47 prosenttia EU:n talousarviosta ja että niiden määrä on kasvanut vain yhdeksällä prosentilla vuodesta 2005 vuoteen 2008; katsoo, että tämä on edelleen riittämätön vuosittainen parannuksen taso, ja huomauttaa, että joidenkin alojen parannuksista huolimatta talousarviosta 31 prosenttia kattavissa toimintalohkoryhmissä virhetaso on edelleen yli viisi prosenttia ja talousarviosta 22 prosenttia kattavissa ryhmissä taso on kahdesta viiteen prosenttia;

4.

kehottaa komissiota laatimaan ja toimittamaan parlamentille uuden, vuodesta 2010 alkaen noudatettavan suunnitelman, joka koskee virhetasojen nopeampaa alentamista, jotta voidaan varmistaa, että tilintarkastustuomioistuin voi luokitella vielä 20 prosenttia talousarviosta ”vihreäksi” vuoteen 2014 mennessä, ja joka sisältää tilintarkastustuomioistuimen pyytämät sellaista uutta menetelmää koskevat välivaiheen muutokset, jonka avulla voidaan osoittaa tietyt virhetasot talousarvion koheesiopolitiikkaa koskevassa luvussa ja jossa eriytetään vuosien 2000–2006 ja 2007–2013 lainsäädännön mukaisesti suoritetut maksut; pitää tämän tavoitteen saavuttamista keskeisenä pyrittäessä saamaan tulevaisuudessa EU:n varoista täysi hyöty ja edistymään kohti myönteistä tarkastuslausumaa;

5.

kehottaa komission puheenjohtajaa tiedottamaan parlamentille siitä, miten komissio aikoo toimia koordinoidummin, jotta rahoitusjärjestelmien jäljellä olevia puutteita voidaan käsitellä ja edellä mainittuja virhetasoja alentaa merkittävästi;

6.

panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen myönteisen lausunnon lopullisen tilinpäätöksen luotettavuudesta ja sen toteamuksen, että tilinpäätös antaa olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot yhteisöjen taloudellisesta asemasta sekä toimien tuloksista ja rahavirroista 31 päivältä joulukuuta 2008;

7.

ei pidä tavanomaisena, että tilinpäätös esitetään siten, että nettovarallisuus on 51 400 000 000 euroa negatiivinen, ja kysyy, pitäisikö jäsenvaltioilta vaadittavat rahoitusosuudet ilmoittaa saatavina, sillä onhan henkilöstön eläkkeisiin liittyvä arviolta 37 000 000 000 euron määrä varma sitoumus; ottaa huomioon komission tilinpitäjän selityksen, että julkissektorin kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja on noudatettu asianmukaisesti; ehdottaa, että olisi harkittava yhteisön eläkerahastoa, jotta nämä henkilöstöä koskevat rahoitussitoumukset voitaisiin ulkoistaa;

8.

on kuitenkin huolestunut tilintarkastustuomioistuimen huomautuksista, jotka koskevat komission tietyissä elimissä ja pääosastoissa havaittuja heikkouksia laskuja/menoilmoituksia ja ennakkomaksuja koskevassa kirjanpitojärjestelmässä, mikä heikentää taloudellisten tietojen laatua;

9.

panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautuksia sisältämättömät lausumat tuloista, sitoumuksista kaikissa toimintalohkoryhmissä sekä toimintalohkoryhmien ”koulutus ja kansalaisuus” ja ”hallintomenot ja muut menot” tilien perustana olevista maksuista, jotka ovat olennaisilta osiltaan lailliset ja asianmukaiset;

10.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta antamaan seuraavassa vastuuvapausmenettelyssä lausuman tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti samalla tavalla kuin se antaa lausuman tilien luotettavuudesta;

11.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on pyrkinyt edistämään ja soveltamaan parempia valvonta- ja hallintomenettelyjä, mikä on parantanut tilannetta edellisistä vuosista ja laskenut tilintarkastustuomioistuimen havaitsemaa tilien perustana olevien toimien virhetasoa tietyillä menoaloilla (toimintalohkot ”maatalous ja luonnonvarat”, ”tutkimus, energia ja liikenne” sekä ”koulutus ja kansalaisuus”);

12.

pitää valitettavana sitä, että varainhoitovuotta 2008 koskeva tarkastuslausuma sisälsi yhä huomautuksia (oli kielteinen) yhteisön talousarvion kannalta erittäin tärkeillä menoaloilla (maaseudun kehittäminen, rakennetoimet, tutkimus, energia ja liikenne, ulkoiset toimet täytäntöönpanosta vastaavissa elimissä ja laajentuminen), joilla maksuissa esiintyy vieläkin laajamittaisia olennaisia virheitä;

13.

ottaa huomioon, että tiedonannossaan ”Toimintasuunnitelma komission valvontatehtävän vahvistamiseksi rakennetoimien yhteisen hallinnoinnin yhteydessä – vaikutukset” komissio toteaa, että siinä suunnitellut vaiheet on saatettu päätökseen; panee merkille, että alustavat tulokset osoittavat, että menojen virhetaso kaudella 2007-2013 on noin viisi prosenttia; odottaa kuitenkin suurempia etuja koheesiopolitiikalle, jossa on edelleen erittäin suuria ongelmia huolimatta siitä, että komissio on edistynyt EU:n varojen käytön tehostamisessa ja yleisen valvontaympäristön parantamisessa;

14.

katsoo myös, että komission toimintasuunnitelmasta yhdennetyn sisäisen valvonnan kehyksen luomiseksi olisi jo nyt oltava hyötyä tutkimuksen, energian, liikenteen, unionin ulkopuolelle suunnatun tuen ja kehitys- ja laajentumisasioiden aloilla ja että komission täytyisi pystyä kehittämään indikaattoreita ja kuvaajia toimintasuunnitelman vaikutuksen mittaamiseksi;

15.

panee kuitenkin merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautuksen, ettei ole vielä mahdollista määritellä, onko toimintasuunnitelmalla ollut mitattavissa olevaa vaikutusta valvontajärjestelmiin ja viime kädessä toimien sääntöjenmukaisuuteen (vuoden 2008 vuosikertomuksen kohta 2.28), ja kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin sen varmistamiseksi, että vuoden 2009 vastuuvapautta varten on käytettävissä indikaattoreita toimintasuunnitelman vaikutuksen mittaamiseksi;

16.

kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia vastuuvapausmenettelyyn liittyvien vaiheiden lyhentämiseksi siten, että äänestys täysistunnossa voitaisiin toimittaa tarkastettua varainhoitovuotta seuraavana vuonna;

17.

panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen toimet tarkastuslausumassa sovelletun lähestymistavan selkeyttämiseksi edelleen niiden tekijöiden osalta, jotka parantavat vuodesta vuoteen valvontajärjestelmien tehokkuutta ja vaikuttavuutta eri aloilla sekä tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen eräiden osien, kuten rakennetoimia käsittelevän osuuden, laatua, sekä kehottaa tilintarkastustuomioistuinta tiedottamaan asiasta edelleen säännöllisesti parlamentille;

18.

katsoo, että tilintarkastustuomioistuimen joka vuosi Maastrichtin sopimuksen voimaantulon jälkeen tekemä arvio siitä, miten komissio hallinnoi EU:n varoja, on osoittautunut hyödylliseksi välineeksi kyseisten varojen hallinnoinnin parantamisessa, ja pitää arvossa komission mittavaa työtä hallinnoinnin parantamiseksi; kehottaa kuitenkin jäsenvaltioita osoittamaan vahvempaa sitoumusta varojen käyttämisen parantamiseen;

19.

huomauttaa, että Nizzan sopimuksen voimaantulo paransi tilannetta sikäli, että sen jälkeen tilintarkastustuomioistuimen lausumaa tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta on voitu täydentää unionin jokaista keskeistä toiminta-alaa koskevilla erityisarvioilla (määräys sisältyy nyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 287 artiklan 1 kohtaan);

20.

toteaa kuitenkin vielä, että vain yksi kerran vuodessa tehtävä kokonaisarvio ei anna oikeaa kuvaa Euroopan yhteisöjen varojen monimutkaisesta rakenteesta, ja toteaa lisäksi, että kielteisen vuotuisen arvion antaminen viidentoista peräkkäisen vuoden ajan voi aiheuttaa yleisen negatiivisen reaktion: kansalaisten voi olla vaikea ymmärtää, miksi tilintarkastustuomioistuin antaa aina kielteisen lausunnon;

21.

toteaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti parlamentilla on tärkeämpi asema perussopimusten muuttamisessa: sillä on oikeus esittää neuvostolle esimerkiksi tarkastuslausumaan liittyviä ehdotuksia perussopimusten muuttamiseksi;

22.

kehottaa tarkastelemaan sekä ala- tai toimialakohtaisten että monivuotisia ohjelmia koskevien erillisten tarkastuslausumien toteutettavuutta tulevaisuudessa pitäen mielessä sen, että tilintarkastustuomioistuimen toimintatapa ja Euroopan yhteisöjen varojen monivuotinen ja alakohtainen luonne olisi sovitettava paremmin yhteen;

23.

huomauttaa, että komissio on jatkuvasti esittänyt, että kyseisten menojen ”monivuotinen luonne” tarkoittaa, että useimmat virheet voidaan havaita ja korjata ennen asiaankuuluvien ohjelmien päättämistä; huomauttaa lisäksi, että tilintarkastustuomioistuin katsoo, ettei tällä hetkellä ole saatavilla riittävästi tietoa tämän väitteen tueksi;

24.

on huolissaan siitä, että vuonna 2008 pääasiassa monivuotisia ohjelmia koskevat maksattamatta olevat talousarviositoumukset – eli seuraavaan varainhoitovuoteen myöhemmin käytettäväksi siirrettävät käyttämättä jääneet sitoumukset – lisääntyivät 16,4 miljardia euroa (11,8 prosenttia) 155 miljardiin euroon (vuoden 2008 vuosikertomuksen kohta 3.9), vaikka myöntääkin, että tämä johtuu tietyissä tapauksissa uusien ohjelmien hitaasta käynnistymisestä, kun taas toisissa se kertoo talousarvion huonosta suunnitteluprosessista; on huolissaan siitä, että joka vuosi käyttämättä jääneet varat ovat menetetty mahdollisuus panna täytäntöön EU:n politiikkaa ja ohjelmia;

25.

panee kuitenkin merkille, että vaikka jaksotettuihin menoihin liittyvien maksattamatta olevien talousarviositoumusten määrä pysyi erittäin korkealla tasolla ja ylitti vuoden 2008 talousarvion maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärän, tilintarkastustuomioistuin myös huomautti, että useimmat maksattamatta olevat talousarviositoumukset ovat nyt peräisin vuosilta 2007 ja 2008 ja liittyvät siksi nykyiseen rahoituskehykseen (vuoden 2008 vuosikertomuksen kohta 3.15);

26.

panee tyytyväisenä merkille, että varojen automaattisen vapautuksen olisi määrä estää ongelmat tällä rahoituskaudella, mutta on edelleen huolissaan siitä, että suurin maksattamatta olevien sitoumusten osuus koskee koheesiopolitiikkaa, jonka yhteydessä kauden 2000–2006 hankkeisiin ei sovelleta varojen automaattisen vapautuksen menettelyä;

27.

pyytää jäsenvaltioita toimittamaan loput hallinto- ja valvontajärjestelmien sääntöjenmukaisuuden arviointia koskevista asiakirjoista mahdollisimman nopeasti ja tarpeeksi hyvälaatuisina, jotta välimaksut eivät enää viivästyisi eivätkä maksattamatta olevat talousarviositoumukset enää kasvaisi;

28.

kehottaa komissiota antamaan parlamentille maa- ja rahastokohtaisen yleiskatsauksen vuosina 2005-2009 osoitetusta talousarviotuesta;

29.

toteaa, että takaisinperinnässä on tapahtunut hieman edistystä, mutta on edelleen huolissaan sääntöjenvastaisesti maksettuja yhteisön varoja koskevista ongelmista ja siitä, että jäsenvaltioissa sovelletuista oikaisumekanismeista annetut tiedot ovat huonolaatuisia; kiinnittää huomiota siihen, että väärin perustein osoitettujen varojen osalta on saavutettava kiireesti sadan prosentin takaisinperintätaso;

30.

panee tyytyväisenä merkille komission toimittamat tiedot rahoitusoikaisuista jäsenvaltioittain syyskuuhun 2009 asti, mutta on huolissaan siitä, että vuotuisen luonteensa takia tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa ei pystytä vertaamaan komission pitkällä aikavälillä toimittamia tietoja, jolloin toiminnan tuloksia vuonna 2008 on mahdotonta arvioida kokonaisvaltaisesti;

31.

pyytää komissiota parantamaan monivuotisten perintäjärjestelmien tehokkuutta ja vaikuttavuutta muun muassa jäsenvaltioiden tasolla ja konsolidoimaan perintää ja rahoitusoikaisuja koskevat tiedot antaakseen luotettavia, eri toimintalohkojen ja rahastojen hallinnointimenettelyjen kesken vertailukelpoisia lukuja; pyytää komissiota raportoimaan tästä parlamentille vuotuisen tilinpäätöksen liitetiedoissa kokonaiskuvan saamiseksi;

32.

kehottaa komissiota esittämään rahoitusoikaisuista ja erityisesti takaisinperinnästä täydelliset ja luotettavat numerotiedot, joissa eritellään kyseinen jäsenvaltio, tarkka budjettikohta ja vuosi, johon perintä kohdistuu (kuten todettiin jo vuoden 2006 vastuuvapautta koskevassa mietinnössä (11), ja katsoo, että mikä tahansa muu esitystapa tekee vakavasti otettavan valvonnan mahdottomaksi;

33.

muistuttaa pyytäneensä komissiota tekemään vuosittain kutakin rahastoa koskevan jäsenvaltiokohtaisen luokituksen, josta käy ilmi virheaste - sekä oikaisumekanismien vaikutusten kanssa että ilman niitä – ja toimittamaan tämän parlamentille aktiivisessa, avoimessa ja helppokäyttöisessä muodossa;

34.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta esittämään tätä luetteloa koskevat huomautuksensa omien havaintojensa pohjalta;

35.

huomauttaa, että lopulliset päätökset ja toteutetut korjaustoimenpiteet ovat tärkeitä, koska niiden tarkoituksena on peruuttaa EU-rahoitus menoilta, joita ei ole toteutettu EU:n lainsäädäntöä noudattaen, ja kehottaa jälleen yksilöimään tarkan budjettikohdan sekä vuoden, johon perintä kohdistuu;

36.

antaa komissiolle täyden tukensa maksujen keskeyttämistä koskevan lainsäädännön tiukassa soveltamisessa ja panee tyytyväisenä merkille jo käynnistetyt toimet, joilla halutaan varmistaa, että varoja ei siirretä, jos komissiolla ei ole täydellisiä takeita edunsaajavaltion hallinto- ja valvontajärjestelmien luotettavuudesta;

37.

kiinnittää huomiota Kreikan tapaukseen, jossa komission päätöksellä toteutetut huomattavat rahoitusoikaisut näyttävät johtaneen parempiin tuloksiin joillakin aloilla; kehottaa komissiota yksilöimään nämä alat ja muistuttaa, että yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta ei ole osoitettu, että Kreikan viranomaisten laatima ja täytäntöönpanema toimintasuunnitelma olisi toiminut vaikuttavasti (vuoden 2008 vuosikertomuksen kohta 2.5);

38.

katsoo, että maksujen keskeyttäminen on keino painostaa jäsenvaltiota pyrkimään saamiensa EU-varojen asianmukaiseen käyttöön, jos sen meno-ohjelmiin liittyy toistuvia varauksia;

39.

kehottaa komissiota yksinkertaistamaan sääntöjä, soveltamaan tarpeen vaatiessa maksujen keskeyttämistä koskevaa nykyistä lainsäädäntöä ja tiedottamaan parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle ajoissa maksujen keskeyttämisestä ja sen seurauksista;

40.

katsoo, että vuotuisten yhteenvetojen, joita jäsenvaltioiden on toimielinten välisen sopimuksen ja varainhoitoasetuksen 53 b artiklan 3 kohdan mukaisesti laadittava saatavilla olevista tarkastuksista ja ilmoituksista, olisi oltava ensimmäinen askel kohti kansallisten hallinnointia koskevien ilmoitusten käyttöönottoa kaikissa jäsenvaltioissa;

41.

pitää myönteisenä Haagissa 28.–29. tammikuuta 2010 EU:n varojen kansallisen tilivelvollisuuden parantamisesta järjestetyn parlamenttienvälisen konferenssin lausumaa, jossa suositellaan, että jäsenvaltioissa pannaan täytäntöön tai vahvistetaan kansallisen politiikan välineitä EU:n menojen valvonnan ja hallinnoinnin parantamiseksi ja että EU:n rahoituksen hallinnointiin ja tilivelvollisuuteen käytettävien välineiden, kuten vuosikertomusten, pitäisi sisältää osia yhteisestä EU:n kehyksestä vertailujen tekemiseksi ja parhaiden käytäntöjen tunnistamiseksi ja etenemiseksi kohti kansallisia hallinnointia koskevia ilmoituksia;

42.

korostaa, että tulevassa varainhoitoasetuksen tarkistuksessa vuotuisten yhteenvetojen asemaa on vahvistettava ja jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laatua, yhtenäisyyttä ja vertailukelpoisuutta on parannettava, jotta ne toisivat lisäarvoa EU-varojen valvontaan;

43.

panee tyytyväisenä merkille komission parlamentille toimittamat tiedot vuonna 2009 toimitetuista vuotuisista yhteenvedoista ja kehottaa komissiota julkaisemaan kaikkien jäsenvaltioiden vuotuiset yhteenvedot avoimuuden ja yleisen vastuuvelvollisuuden edistämiseksi; kehottaa komissiota analysoimaan saatujen vuotuisten yhteenvetojen perusteella EU-varojen kansallisen hallinto- ja valvontajärjestelmän vahvuuksia ja heikkouksia kussakin jäsenvaltiossa;

44.

pitää erittäin tärkeänä, että komissio raportoi kyseisten vuotuisten yhteenvetojen laadusta ja että se tavoittelee suurempaa lisäarvoa yksilöimällä yhteiset ongelmat, mahdolliset ratkaisut tai parhaat käytännöt sekä hyödyntää näitä tietoja valvontatehtävässään;

45.

katsoo, että vertaileva arvio on toimitettava parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden 2010 lopulla ja julkaistava pian sen jälkeen;

46.

kehottaa komissiota varmistamaan, että vuotuisia yhteenvetoja koskevissa yleisissä ohjeissa edellytetään, että kaikissa jäsenvaltioissa noudatetaan yhtenäisiä menettelyjä ja analyyttistä näkökulmaa; panee merkille, että komissio aikoo tarkistaa ohjeitaan siten, että raportointivaatimuksia yksinkertaistetaan ja parhaista käytännöistä annetaan enemmän ohjeistusta; kehottaa komissiota käyttämään tilaisuutta hyväkseen ja sisällyttämään ohjeisiin mallin kansallisia hallinnointia koskevia ilmoituksia varten niissä jäsenvaltioissa, jotka päättävät ottaa ne käyttöön, sekä kehittämään oman kannustavan menettelytapansa;

47.

pitää myönteisenä, että Tanska, Alankomaat, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat tehneet vapaaehtoisia aloitteita EU-varojen hallinnointia koskevan kansallisen ilmoituksen laatimiseksi; pahoittelee kuitenkin neljän aloitteen välisiä suuria eroja; pitää erittäin myönteisenä Alankomaiden ja Ruotsin hallitusten kirjettä, jossa pyydetään komissiolta ohjeita kansallisten ilmoitusten keskeisten näkökohtien määrittelemiseksi, koska ohjeet voisivat olla hyödyllinen tietolähde myös muille jäsenvaltioille; pahoittelee sitä, että näistä aloitteista huolimatta useimmissa muissa jäsenvaltioissa tämänsuuntaisia toimia ei ole vielä toteutettu;

48.

palauttaa mieliin kansallisten hallinnointia koskevien ilmoitusten käyttöönottamista koskevan kehotuksensa (vuoden 2007 vastuuvapauspäätökseen liitetyn, 23. huhtikuuta 2009 annetun päätöslauselman (12) 32 kohta);

49.

korostaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan (entinen EY:n perustamissopimuksen 274 artikla) ensimmäisessä kohdassa määrätään nyt, että komissio ”toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa”, ja toistaa – kuten se on viidessä viimeisimmässä vastuuvapauspäätöslauselmassaan todennut – olevansa edelleen vakuuttunut siitä, että kaikkia yhteisesti hallinnoituja EU-varoja koskevat kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset olisivat edistysaskel;

50.

korostaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 317 artiklan toisessa kohdassa vahvistetaan jäsenvaltioiden vielä määrittelemättömät valvonta- ja tilintarkastusvelvoitteet sekä niistä johtuvat tehtävät; kehottaa komissiota käyttämään 317 artiklan uutta sanamuotoa, jotta voidaan ottaa mahdollisimman pian käyttöön pakolliset kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset; viittaa myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklaan, joka antaa komissiolle uusia välineitä panna oikeudellisesti velvoittavia unionin säädöksiä täytäntöön tasapuolisesti ja yhdenmukaisesti;

51.

kehottaa komissiota ehdottamaan varainhoitoasetusta tarkistettaessa, että jäsenvaltiot velvoitettaisiin laatimaan kansallisia hallinnointia koskevia ilmoituksia, jotka allekirjoitetaan asiaankuuluvalla poliittisella tasolla ja jotka jäsenvaltion ylin kansallinen tilintarkastuselin varmentaa; katsoo, että näin kevennettäisiin hallintoa ja parannettaisiin yhteisesti hallinnoitujen varojen hoitoa;

52.

kehottaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehostamaan yhteisen hallinnoinnin valvonnassa kansallisten tilintarkastuselinten ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yhteistyötä;

53.

ehdottaa, että kansalliset tilintarkastuselimet antaisivat riippumattomina ulkoisina tarkastajina kansainvälisten tilinpitostandardien mukaisesti EU-varojen hallinnoinnista kansallisia tarkastusilmoituksia; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta muuttaa ja sopeuttaa vastuuvapauden myöntämisen aikataulua, jotta (kansalliset) ulkoiset tarkastajat voivat tehdä oikea-aikaiset tarkastukset kansallisista hallinnointia koskevista ilmoituksista;

54.

on syvästi huolissaan Kreikassa toteen näytetystä rahoitustilastojen manipuloinnista ja veronkierrosta; panee merkille julkisella sektorilla laajalle levinneen korruption, jota esiintyy koko hallinnossa, myös julkisissa hankinnoissa, kuten Kreikan pääministeri myönsi; kiinnittää huomiota merkittäviin kustannusvaikutuksiin, joita tällä tilanteella on Kreikan talousarvioon; kehottaa komissiota tutkimaan kiireesti olosuhteita, joissa sille toimitettiin ja joissa se tosiasiassa kelpuutti väärät makrotaloutta koskevat tiedot näin pitkältä ajalta;

55.

on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen toistuvasta kritiikistä, joka kohdistuu jäsenvaltioissa toteutettavan valvonnan laadullisiin puutteisiin, ja katsoo, että EU:n julkisen kuvan kannalta on vahingollista, jos yksittäiset jäsenvaltiot voivat noudattaa erilaisia valvontasääntöjä;

56.

myöntää, että tarkastuslausumat ovat vaiheittain parantuneet vuodesta 2003 alkaen (56 prosenttia menoista sai tilintarkastustuomioistuimen myönteisen lausunnon vuonna 20 08, kun vuonna 2003 luku oli 6 prosenttia), mutta on edelleen huolissaan tilintarkastustuomioistuimen arviosta, jonka mukaan toistaiseksi on vielä mahdotonta määritellä, onko toimintasuunnitelmalla ollut mitattavissa olevaa vaikutusta valvontajärjestelmiin, eikä komissio eräiden talousarvioalojen osalta pysty osoittamaan, että sen valvontajärjestelmien parantamistoimilla on kyetty lieventämään virheriskiä (vuoden 2008 vuosikertomuksen kohdat 2.28 ja 2.33);

57.

kehottaa komissiota esittämään edelleen säännöllisin väliajoin arvioita yhdennetyn sisäisen valvonnan järjestelmästä ja pyytää, että vuotuisiin toimintakertomuksiin ja yhteenvetoon sisällytettäisiin entistä kattavammin ja yksiselitteisemmin komission yksiköiden ja jäsenvaltioiden yhteisen hallinnoinnin järjestelmän toiminta, kuten komission aluepolitiikan pääosasto jo tekee vuotuisessa toimintakertomuksessaan;

58.

muistuttaa tässä yhteydessä toimintasuunnitelman tärkeästä toimenpiteestä 10, jonka tavoitteena on, että laaditaan ”analyysi valvontakustannuksista”, koska ”valvontakustannusten on oltava asianmukaisessa suhteessa valvonnasta saatavaan hyötyyn”;

59.

kehottaa komissiota toteuttamaan vuonna 2010 kattavamman arvion valvontajärjestelmien käyttämistä resursseista tutkimuksen, energian, liikenteen, maaseudun kehittämisen, unionin ulkopuolelle suunnatun tuen ja hallintomenojen aloilla, kuten parlamentti on pyytänyt aiempien vuosien vastuuvapauspäätöksiin liitetyissä päätöslauselmissaan;

60.

pitää tätä erityisen tärkeänä arvioitaessa, miten tarkastuksia voidaan parantaa tulevaisuudessa, sekä tästä aiheutuvia kustannuksia, kuten tilintarkastustuomioistuin suositti vuoden 2008 vuosikertomuksessa (kohta 2.35 a), sekä pyrittäessä edistymään hyväksyttävän virheriskin saavuttamisessa;

61.

panee merkille komission 16. joulukuuta 2008 antaman edellä mainitun tiedonannon hyväksyttävän virheriskin käsitettä koskevasta yhteisymmärryksestä vakaana metodologisena perustana hyväksyttävän riskitason taloudelliselle arvioinnille; muistuttaa epäilyksistään, jotka koskevat jäsenvaltioiden valvontamenoista antamia lukuja, ja kehottaa komissiota ajantasaistamaan ja täydentämään tiedonannossa käytettyjä lukuja; kehottaa komissiota käsittelemään kaikkia tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia heikkouksia ja puutteita ja korostaa seuraavia asioita:

62.

kehottaa komissiota antamaan yksityiskohtaisen selvityksen tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista puutteista ja heikkouksista (13), erityisesti jäsenvaltioilta saatavan tiedon laadun osalta;

63.

muistuttaa edellä mainitun toimintasuunnitelman toimenpiteestä 4, jossa parlamentin suositusten mukaisesti ehdotetaan, että ”aloitetaan vuoropuhelu toimielinten välillä sellaisista tilien perustana oleviin toimiin liittyvistä riskeistä, joita voidaan pitää hyväksyttävinä”; toteaa kuitenkin, että toimenpide on käynnistetty vasta äskettäin;

64.

katsoo näin ollen, että komission on suhteellisuusperiaatteen ja valvontajärjestelmien kustannustehokkuuden periaatteen noudattamiseksi arvioitava suhdetta, joka vallitsee niiden resurssien, jotka komissiolla on käytössään kutakin tiettyä politiikanalaa varten, ja niiden resurssien osien välillä, joita se käyttää valvontajärjestelmissään kutakin menoerää kohden;

65.

pyytää komissiota yksilöimään poliittisesti arkaluonteiset kysymykset (joilla on suuri mainetta koskeva riski), joiden kohdalla virhetasoja olisi arvioitava laadullisesta (eikä taloudellisesta) näkökulmasta;

66.

katsoo, että virheiden vuoksi vaarassa olevien unionin varojen määrä olisi myös otettava huomioon hyväksyttävää virhetasoa määriteltäessä;

67.

katsoo myös, että valvonnassa käytettävien resurssien ja valvonnan tulosten kustannus-hyötysuhdetta olisi pidettävä ensisijaisena tekijänä, joka olisi otettava huomioon silloin, kun tilintarkastustuomioistuin laatii tarkastuslausumaansa;

68.

pitää valitettavana, että komissio pyrkii enemmän vakuuttamaan parlamentin ”hyväksyttävän virheriskin” käyttöönoton tarpeellisuudesta kuin saamaan jäsenvaltiot vakuuttumaan pakollisten kansallisten hallinnointia koskevien ilmoitusten tarpeellisuudesta;

69.

korostaa, että valvontajärjestelmissä näkyy keskenään toisinaan osittain päällekkäisten tasojen säännösten ja määräysten monimutkainen rakenne; kehottaa siksi komissiota nopeuttamaan yksinkertaistamista ja ottamaan parlamentin täysimääräisesti mukaan, ja pyytää jäsenvaltioita ja alueita toteuttamaan vastaavat toimet;

70.

pyytää komissiota järjestämään toimielinten välisen kokouksen, johon kutsutaan ensimmäisessä vaiheessa neuvoston, komission, tilintarkastustuomioistuimen ja parlamentin korkean tason edustajia ja toisessa vaiheessa jäsenvaltioiden, kansallisten parlamenttien ja ylimpien tarkastuselinten edustajia ja jossa keskustellaan perusteellisesti nykyisestä vastuuvapausmenettelystä;

71.

ehdottaa, että komissiolle annetaan seuraavassa talousarviomenettelyssä tarvittavat määrärahat kyseisen keskustelun järjestämistä varten;

72.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin korosti vuosikertomuksessaan 2008 jälleen kerran sitä, että joissakin vuotuisissa toimintakertomuksissa ei edelleenkään anneta riittävästi todentavaa aineistoa tarkastuslausuman myöntämiseksi; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta sisällyttämään vuosikertomuksen eri lukuihin vastaavien vuotuisten toimintakertomusten yksityiskohtaisen analyysin;

73.

on huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi edelleen puutteita valvontajärjestelmien toiminnassa ja komission pääjohtajien lausumissa annettuun varmuuteen liittyvissä varaumissa erityisesti siltä osin kuin kyseessä on niiden vaikutus tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta saatuun varmuuteen, ja muistuttaa jäsenvaltioita ja komissiota niiden vastuusta tällä alalla;

74.

edellyttää, että tiedot kaikista komission kanssa työskentelevien asiantuntija- ja työryhmien jäsenistä ovat julkisesti saatavilla ja myös kaikki EU-varojen saajat julkistetaan;

75.

edellyttää, että komissio vastaa EU-rahoituksen saajia koskevien tietojen kattavuudesta sekä haku- ja vertailukelpoisuudesta, mukaan luettuina yksityiskohtaiset tiedot edunsaajista ja niiden hankkeista;

76.

pitää myönteisenä sitä, että tiedot EU-rahoituksen saajista on tarkoitus julkistaa laajemmin ja toimittaa saataville helposti saatavilla olevan ja käyttäjäystävällisen verkkosivuston avulla, ja kehottaa yhdenmukaistamaan pääportaalista aukeavien kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten verkkosivustojen rakenteen ja esitystavan;

77.

korostaa jälleen kerran, että komission jäsenten nykyisiä käytännesääntöjä on tarkistettava muun muassa seuraavien puutteiden korjaamiseksi: a) ”eturistiriidan” käsitettä ei ole määritelty, b) toimintatapoja eturistiriitatilanteessa ei ole kuvattu, c) lahjojen ja kestityksen hyväksymiselle ei ole selkeitä sääntöjä d) eikä ole luotu elintä, joka tutkisi valituksia sekä tekisi puheenjohtajan puolesta (mahdollisen) itsearvioinnin;

78.

edellyttää, että komissio käynnistää parlamentin kuulemisen komission jäsenten nykyisten käytännesääntöjen tarkistamisesta nyt, kun asiasta päästiin 27. tammikuuta 2010 yhteisymmärrykseen puheenjohtaja José Manuel Barroson ja parlamentin ja komission välisen puitesopimuksen tarkistamista käsittelevän parlamentin työryhmän välillä, ja odottaa komission hyväksyvän sen jäsenten käytännesääntöjen tarkistetun version viimeistään elokuussa 2010 ja huomauttaa samalla, että tämä tarkistaminen olisi pitänyt tehdä ennen uuden komission nimittämistä;

79.

muistuttaa, että komission jäsenten kabinettien henkilöstöstä, jota ei ole palkattu henkilöstösääntöjen mukaisesti, on tärkeä antaa tietoa täysin avoimesti ja julkisesti;

80.

kehottaa myös sisällyttämään komission jäsenten sitoviin käytännesääntöihin tarvittavat eettiset normit ja keskeiset toimintaperiaatteet, joita komission jäsenten on noudatettava virkaansa hoitaessaan ja etenkin henkilöstöä, erityisesti välitöntä avustajakuntaansa (”kabinetti”), palvelukseen ottaessaan;

81.

kehottaa komissiota varmistamaan, että koko henkilöstö on hyvin koulutettua ja että henkilöstölle on tiedotettu asianmukaisesti henkilöstösääntöjen 22 a ja 22 b artiklan mukaisista velvollisuuksista ja oikeuksista;

82.

panee merkille, että hallinnollisia tuki- ja koordinointitehtäviä hoitavan henkilöstön määrä on hieman laskenut (vuonna 2007 se oli 31,8 prosenttia ja 30,9 prosenttia vuonna 2009), ja toteaa, että se muodostaa vain osan yleiskustannuksista; palauttaa mieliin pyytäneensä jo aiemmin näiden sektoreiden henkilöstön vähentämistä 20 prosenttiin (edellä mainitun 23. huhtikuuta 2009 annetun päätöslauselman 217 kohta);

83.

kehottaa komissiota liittämään vuoden 2011 talousarviota koskeviin valmisteluasiakirjoihin (entisiin alustavan talousarvioesityksen valmisteluasiakirjoihin) hallintokaavion, jossa tämän alan henkilöstöä vähennetään 3 prosenttia ja joka olisi ensimmäinen askel 20 prosentin tavoitteen saavuttamisessa Barroson toisen komission toimikaudella;

84.

kehottaa komissiota ennen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen tarkistamista työstämään ja esittämään vaihtoehtoisia keinoja virkamiesten ja muun henkilöstön palkkauksen mukauttamiselle asianmukaisen oikeudellisen ja aktuaarisen perustan mukaisesti; toteaa, että tällä tavoin pyritään saamaan aikaan laajempi laskentaperusta vuosittain tehtävälle mukauttamiselle sekä palkkauksen oikea-aikaisempi mukauttaminen ja siten myös välittämään totuudenmukaisempi kuva jäsenvaltioiden kokonaistalouden kehittymisestä;

85.

kehottaa komissiota arvioimaan, onko mielekästä palkata hakijoita vain peruspalkkaluokkiin heidän soveltuvuutensa huomioon ottaen, ja tekemään ehdotuksia koulutetun henkilöstön palkkaamisesta ylempiin palkkaluokkiin; odottaa arvioinnin osana myös selvitystä kabinettien jäsenten konkreettisista työnkuvista heidän palvelussuhteensa päättymisen jälkeen sekä suhteessa heille asetettuihin edellytyksiin;

86.

kehottaa komissiota ottamaan kantaa siihen, miten pitkälle vuoden 2004 henkilöstösääntöuudistuksen yhteydessä määritellyt säästötavoitteet on saavutettu, erityisesti virkamiesten ja muun henkilöstön sairausvakuutuksen ja eläkkeen omavastuuosuuden nostamisen suhteen;

87.

ehdottaa komissiolle, että se erottaisi toisistaan tilinpidosta huolehtivien ja varojen siirtämisestä vastaavien henkilöiden tehtävät varainhallinnan sisäistä valvontaa koskevien tavanomaisten turvallisuussääntöjen mukaisesti;

88.

palauttaa mieliin kehotuksensa (23. huhtikuuta 2009 annetun päätöslauselman 254 ja 255 kohdat) kehittää ja ottaa käyttöön yleinen valvontajärjestelmä sääntelyvirastoja varten sekä kehittää tehokas valvontajärjestelmä unionin erillisvirastoja varten;

89.

korostaa tältä osin, että vaikka tietyillä erillisvirastoilla on oikeudellisesti riippumaton asema, talousarvion toteuttamisesta vastaa komissio (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan ensimmäisen kohdan, asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 54, 55 ja 185 artiklan sekä asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 37 artiklan ja 41 artiklan 2 kohdan mukaisesti);

90.

on huolissaan yli yhdeksän kuukautta kestävien tutkimusten määrästä ja siitä, että OLAFin tutkimat tapaukset johtavat harvoin jatkotoimiin kansallisissa oikeusasteissa, ja katsoo, että OLAFin henkilöresursseja olisi punnittava, jotta voitaisiin nähdä, olisiko resurssien lisäämisestä hyötyä näillä kahdella alalla;

91.

pitää myönteisinä uuden komission 15. tammikuuta 2010 antamia lupauksia käynnistää neuvoston kanssa uudelleen keskustelut OLAFin uudistuksesta ja esittää heinäkuuhun 2010 mennessä luvattu ja pitkään myöhässä ollut komission keskusteluasiakirja perustaksi neuvoston kanssa käytäville neuvotteluille;

92.

toistaa, että on tärkeää ottaa huomioon parlamentin 20. marraskuuta 2008 antama ensimmäisen käsittelyn kanta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 1073/1999 muuttamisesta (14), ja haluaa vielä kerran korostaa, että OLAFin olisi pysyttävä komission yhteydessä mutta toimittava riippumattomana, jotta se olisi vahva tulevaisuudessa; muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklalla jäsenvaltioille annetaan enemmän vastuuta, joten sillä tuetaan parlamentin jatkuvaa kehotusta parantaa jäsenvaltioiden yhteistyötä OLAFin kanssa;

93.

toivoo saavansa tutustua varhaisessa vaiheessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 86 artiklan mukaisesti tehtävään ehdotukseen Euroopan yleisen syyttäjäviraston perustamisesta; toivoo voivansa osallistua Euroopan syyttäjänvirastosta käytäviin keskusteluihin;

94.

vaatii komissiota esittämään kiireellisesti luvatun ja kauan odotetun komission keskusteluasiakirjan ja korostaa jälleen aiheesta 20. marraskuuta 2008 antamansa edellä mainitun ensimmäisen käsittelyn kannan merkitystä; haluaa vielä kerran korostaa, että OLAFin olisi pysyttävä komission yhteydessä mutta toimittava riippumattomana, jotta se olisi vahva tulevaisuudessa; korostaa parlamentin kantaan sisältyneitä ehdotuksiaan, jotka koskivat OLAFin pääjohtajan virkaa, ja kehottaa nimittämään hyväksytyn ehdokkaan hyvin pian; katsoo, että valintamenettely on toteutettava toimielinten välisellä tasolla kunnioittaen täysin parlamentin oikeuksia;

95.

vahvistaa kantansa, että OLAFin väliaikaisen pääjohtajan nimitysmenettelyssä on noudatettava soveltuvin osin sääntöjä, joista säädetään OLAFin oikeusperustasta annetussa säännöksessä eli Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25. toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (15) 12 artiklassa; pahoittelee sitä, kuinka komissio kaiken kaikkiaan soveltaa henkilöstösääntöjä, ja on huolissaan siitä, että komission kanta saattaa vaikuttaa OLAFin tehokkuuteen;

96.

panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, että yleisesti ottaen jäsenvaltioiden komissiolle lähettämät perinteisiä omia varoja koskevat selvitykset olivat luotettavia eikä niiden virhetaso ollut olennainen ja että alv:oon ja BKTL:oon perustuvat omat varat oli laskettu oikein ja komissio oli kerännyt ja tilittänyt ne yhteisön kirjanpitoon oikein;

97.

panee erittäin huolestuneena merkille Kreikan julkisesta alijäämästä ja velkatilastoista annetun komission kertomuksen (KOM(2010) 1), joka herättää vakavia epäilyjä Kreikan viranomaisten toimittamien tietojen luotettavuudesta; kehottaa komissiota varmistamaan omien tutkimustensa avulla vuonna 2008 käyttöön annettujen tietojen oikeellisuuden ja vahvistamaan omien varojen ilmoitetun osuuden ja niiden laskemisen asianmukaisuuden ja laillisuuden;

98.

kehottaa komissiota esittämään suunnitelmansa Kreikan hallinnon kanssa tulevaisuudessa toteutettavien toimien käsittelystä; korostaa, että EU:n varojen hallinnointiin osallistuva henkilöstö on jätettävä kustannusten leikkauksia koskevien toimenpiteiden ulkopuolelle hallintorakenteiden säilyttämisen ja koskemattomuuden varmistamiseksi;

99.

panee kuitenkin alv:oon perustuvia omien varojen osalta merkille, että jopa vuodelta 1989 peräisin olevia varaumia on edelleen, ja kehottaakin komissiota pyrkimään edelleen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa siihen, että varaumat poistetaan kohtuullisessa ajassa;

100.

kehottaa komissiota noudattamaan BKTL:oon perustuvien omien varojen kohdalla tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2008 vuosikertomuksen kohdassa 4.36 olevaa suositusta ja tiedottamaan parlamentille yksityiskohtaisesti siitä, miten jäsenvaltioiden kansallisissa tilastolaitoksissa on edistytty suoran tarkistamisen soveltamisessa ja seuranta- ja valvontajärjestelmien arvioinnissa;

101.

panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksensa perusteella antaman myönteisen arvion, jonka mukaan maaseudun kehittämistä lukuun ottamatta maatalouden ja luonnonvarojen toimintalohkoryhmän osalta 31. joulukuuta 2008 päättyneen varainhoitovuoden maksuissa virhetaso ei ollut olennainen; panee tyytyväisenä merkille, että EU-27:n keskimääräinen virhetaso jää alle 2 prosentin kynnyksen, joka on tilintarkastustuomioistuimen hyväksymä raja;

102.

panee huolestuneena merkille, että pinta-alatukien täytäntöönpanoon liittyvien paikalla toteutettavien tarkistusten virhetasoissa on jäsenvaltioittain suurta hajaannusta (Ranska 0,2 prosenttia, Yhdistynyt kuningaskunta 0,24 prosenttia, Saksa 0,3 prosenttia, Kreikka 3,7 prosenttia, Romania 12,57 prosenttia, Bulgaria noin 6 prosenttia), ja vaatii, että järjestelmän yleistä uskottavuutta ei saa vaarantaa; kannustaa välittömiin, oikein kohdennettuihin toimiin, jotka sekä keventävät hyvin suoriutuvien jäsenvaltioiden hallintoa että ovat tehokas vastareaktio;

103.

pitää valitettavana tilintarkastustuomioistuimen havaintoa, että maaseudun kehittämiseen liittyvissä menoissa virhetaso on edelleen korkea, vaikka arvioitu virhetaso on alhaisempi kuin edellisinä vuosina;

104.

panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden maatalousmenoista esittämien selvitysten ja vuotuisten yhteenvetojen laatua koskevan komission arvion, jossa todettiin, että vuonna 2008 suurin osa jäsenvaltioista täytti lainsäädännön mukaiset velvoitteet ja noudatti yleensä komission laatimia suuntaviivoja;

105.

toistaa kuten edellisinäkin vuosina, että yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä on yleisesti ottaen vaikuttava, kun tarkoituksena on alentaa virheiden tai sääntöjenvastaisten menojen riskiä, mutta pitää kuitenkin valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi merkittäviä heikkouksia kolmessa jäsenvaltiossa (Bulgariassa, Romaniassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Skotlanti)) tarkastettujen maksajavirastojen järjestelmissä (vuoden 2008 vuosikertomuksen kohta 5.32); tunnustaa kuitenkin, että näihin heikkouksiin puuttumiseksi ryhdyttiin toimenpiteisiin;

106.

kannustaa yksinkertaistamaan monimutkaisia sääntöjä ja määrittelemään tarkemmin etenkin maatalouden ympäristötukijärjestelmiä koskevat tukikelpoisuuskriteerit maaseudun kehittämisohjelmien yhteydessä varsinkin komission mutta myös jäsenvaltioiden tasolla ja kehottaa lisäksi antamaan kaikille sidosryhmille yksityiskohtaisemmat ja selkeämmät ohjeet ja suuntaviivat ja järjestämään koulutusta;

107.

pitää valitettavana, että jäsenvaltioiden viranomaisten soveltamissa viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmissä (LPIS) on tilintarkastustuomioistuimen mukaan edelleen huomattavia puutteita joissakin jäsenvaltioissa (Bulgariassa, Espanjassa, Puolassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa); panee merkille, että kansallisella tasolla on ryhdytty erilaisiin toimenpiteisiin puutteiden korjaamiseksi;

108.

on lisäksi huolissaan SAPARD-ohjelmien menoihin liittyvistä virheistä Bulgariassa ja Romaniassa, minkä vuoksi maatalouspääosaston vuotuisessa toimintakertomuksessa esitetään varaumia; panee merkille jo käynnissä olevat toimintasuunnitelmat vastauksena komission suosituksiin;

109.

korostaa, että on tärkeää toteuttaa nopeasti perinpohjaisia jälkitarkastuksia tukikelvottomien menojen ja/tai riittämättömien tositteiden havaitsemiseksi ja tarvittavien korjausten tekemiseksi;

110.

on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, että vaatimus maan säilyttämisestä maatalouden ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa määritellään jäsenvaltioissa puutteellisesti, jolloin tietyille edunsaajille maksetaan tilatukijärjestelmän tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukaista tukea, vaikka he eivät ole tehneet kyseiselle maalle mitään (vuoden 2008 vuosikertomuksen kohta 5.49);

111.

katsoo, että komission olisi korjattava kaikki nämä tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessaan 2008 mainitsemat puutteet – myös ne, jotka koskevat edunsaajia, joita ei voi määritellä ”viljelijöiksi” – jotta todentamisviranomaisten toteuttamasta työstä saataisiin parempi varmuus;

112.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen päätelmät ja kehottaa komissiota parantamaan tarkastuksia niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole noudattaneet yhteisön lainsäädäntöä ja ovat myöntäneet tukioikeuksia enemmän kuin mitä asetuksissa säädetään;

113.

panee merkille, että komissio on tuonut esiin puutteita, joita esiintyi joka neljännen maksajaviraston saatavatileissä, ja ehdottanut rahoitusoikaisuja, joiden määrä on noin 25,3 miljoonaa euroa; panee myös merkille, että oikaisut koskevat noin 1,95:tä prosenttia perittävistä, joiden määrä varainhoitovuoden 2008 lopussa oli 1 295 miljoonaa euroa; korostaa, että ne jäävät juuri 2 prosentin olennaisuusrajan alapuolelle, mutta silti ne osoittavat, että saatavatileihin liittyy kokonaistasolla olennaisen virheen riski;

114.

kehottaa komissiota seuraamaan tilannetta tarkkaan varmistaakseen, että velat on merkitty oikein ja ne kirjataan asianmukaisesti yhteisön talousarvioon;

115.

panee merkille, että vuonna 2008 suoritetut jakson 2007–2013 välimaksut muodostavat ainoastaan 32 prosenttia menoista ja että tilintarkastustuomioistuimen huomautuksissa viitataan erityisesti ohjelmakauden 2000–2006 menoihin, jotka edustivat 68:aa prosenttia vuoden 2008 koheesiomaksuista; toteaa siksi, että ajanjaksoa 2007–2013 koskevan oikeudellisen kehyksen vahvistamisen sekä vuosina 2008 ja 2009 hyväksyttyjen yksinkertaistamistoimenpiteiden vaikutukset eivät vielä voi olla näkyvissä;

116.

korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää laskea edelleen yleistä virhetasoa, joka oli tässä menoluokassa vuonna 2008 yhä korkea, sekä parantaa komission valvontaa ja perintäjärjestelmää;

117.

on huolissaan siitä, että koheesiorahoitukseen liittyvät virheet osoittavat, että vähintään 11:tä prosenttia korvatusta kokonaismäärästä ei olisi pitänyt maksaa, eli tilanne ei ole parantunut vuodesta 2007; pitää valitettavana, että rahoitusoikaisut ja takaisinperintä toimivat vain osittain; panee merkille, että ohjelmakaudelta 2000-2006 on tehty seuraavat rahoitusoikaisut: Espanja 1 535,07 miljoonaa euroa; Kreikka 881,24 miljoonaa euroa; Italia 693,90 miljoonaa euroa; Ranska 248,48 miljoonaa euroa; Yhdistynyt kuningaskunta 155,94 miljoonaa euroa; Portugali 128,24 miljoonaa euroa; Puola 88,99 miljoonaa euroa; Unkari 40,62 miljoonaa euroa; Slovakia 39,16 miljoonaa euroa; Irlanti 25,55 miljoonaa euroa; Saksa 19,33 miljoonaa euroa; Ruotsi 11,30 miljoonaa euroa;

118.

panee huolestuneena merkille vaikeudet, joita jäsenvaltioiden viranomaisilla on ollut sekä kauden 2007-2013 sääntelyvaatimusten saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä (kuten EU:n ja kansallisen tason yhteensopimattomuutta koskevat asiat, viiveet sääntöjen laatimisessa, epäselvät säännöt) että uusien hallinnointi- ja valvontajärjestelmien perustamisessa (tehtävien osoittaminen uusille laitoksille eli hallinto-, todentamis- ja tarkastusviranomaisille);

119.

pitää valitettavana, että niitä jäsenvaltioita, joilla on korkea virhetaso ja jotka saavat suuren osuuden varoista, koskeva seuraamusjärjestelmä on tehoton, sillä ne maksavat takaisin vain 3–5 prosenttia kokonaismäärärahoista takaisinperinnässä; on huolissaan siitä, että asianmukaisten valvontajärjestelmien ylläpitokulut ylittävät selkeästi kyseisen summan, joten tämä on kielteinen kannustin;

120.

kehottaa jälleen yksinkertaistamaan komission ehdottamia sääntöjä entisestään ja samalla tehostamaan valvontaa kansallisella ja EU:n tasolla, jotta rakenne- ja koheesiorahastot voitaisiin panna tehokkaasti täytäntöön; katsoo, että on olennaisen tärkeää tehdä objektiivinen arvio vuosina 2008–2009 toteutettujen yksinkertaistamistoimien vaikutuksista, ja kehottaa komissiota tekemään tämän arvion vuoden 2010 loppuun mennessä;

121.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen ilmaiseman huolen vaikeuksista esittää pelkässä vuosikertomuksessa lopullinen ja muuttumaton kuva koheesiopolitiikan talousarvion muuttuvasta ja kehittyvästä todellisuudesta, joka riippuu dynaamisesta monivuotisesta ohjelmasta, jossa lopulliset virheprosentit ja seurauksia aiheuttavat sääntöjenvastaisuudet sekä takaisin saatavat todelliset summat voidaan varmentaa vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa (komissio sai juuri valmiiksi tilinpäätöksen 1994–1999); pyytää tämän vuoksi komissiota esittämään yhteistyössä tilintarkastustuomioistuimen kanssa voimassa olevan toimintasuunnitelman lisäksi ratkaisuehdotuksen näihin vaikeuksiin, jotka liittyvät monivuotisen rahoituskehyksen ja vuotuisen valvontajärjestelmän väliseen viiveeseen; katsoo, että tämän ehdotuksen avulla voitaisiin myös varmistaa Galileo-hankkeen kaltaisten suurten eurooppalaisten hankkeiden tehokkaampi valvonta;

122.

panee merkille, että vuonna 2008 esitettyä toimintasuunnitelmaa komission valvontatehtävän vahvistamiseksi rakennetoimien yhteisen hallinnoinnin yhteydessä ei pantu vuonna 2008 täysin täytäntöön eikä siitä olisi ollut apua suurimpaan ongelmaan, joka on liian monimutkaiset säännöt yhdistettyinä täytäntöönpanovaatimuksiin, jotka eroavat jäsenvaltioittain ja joskus jopa alueittain; pyytää komissiota huolehtimaan aikanaan jäsenvaltioiden viranomaisille tarkoitettujen suuntaviivojen kääntämisestä; korostaa lisäksi, että toimintasuunnitelman vaikutusta ei voida vielä arvioida, sillä aiempina vuosina tehdyt virheet vaikuttavat edelleen komission korvaamiin menoihin, kuten tilintarkastustuomioistuin oikeutetusti vuosikertomuksessaan korosti (kohta 6.34);

123.

katsoo, että vaikka komissiolla rakennetoimissa olevaa valvontatehtävää vahvistaneessa vuoden 2008 toimintasuunnitelmassa käyttöön otetuilla hallinto- ja valvontajärjestelmillä onkin saavutettu merkittäviä parannuksia, ei voida olla tyytyväisiä komission toteamukseen, jonka mukaan vain 31 prosenttia järjestelmistä toimi hyvin ja että yli 60 prosenttia edellyttää parannuksia; kehottaa siksi vastuussa olevia jäsenvaltioita, alueellisia viranomaisia ja hallintoviranomaisia tiiviiseen yhteistyöhön komission kanssa näiden tilastojen parantamiseksi;

124.

panee merkille, että tarkastuksen tulos osoittaa alustavaa 5 prosentin virhetasoa, joka heijastelee ohjelmakaudella 2007–2013 käyttöön otetun yksinkertaistamisen myönteisiä tuloksia;

125.

panee merkille, että komission toimintasuunnitelma on antanut sille mahdollisuuden toimenpiteisiin kaikkia tilintarkastustuomioistuimen suosittelemia suuntaviivoja vastaavasti; pitää tervetulleina komission toimia, joilla tarjotaan koulutusta ja ohjausta ohjelmaviranomaisille, jotta voidaan parantaa koheesiopolitiikan varainkäytössä sovellettavaa yhteistä hallintojärjestelmää; kannustaa komissiota edelleen lisäämään ponnistuksiaan tarjoamalla jäsenvaltioille ohjausta ja kannustamalla niitä lujittamaan takaisinperintämenettelyjä ja raportointia;

126.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan edustavassa tilastollisessa otoksessa virheitä sisältävien hankkeiden osuus oli 43 prosenttia ja suuressa osassa näistä varoja oli maksettu liikaa; katsoo kuitenkin, että tätä arviota lieventää komission toteamus, jonka mukaan se oli tietoinen puutteiden olemassaolosta viidessä kuudesta kyseisestä ohjelmasta ja oli toteuttanut korjaavia toimia; panee merkille komission toisen toteamuksen, jota tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen 6.20 kohdassa tuetaan ja jonka mukaan 58 prosenttia virheistä on säännöstenmukaisuuteen liittyviä virheitä, joilla ei olisi ollut vaikutusta kulujen korvaamiseen;

127.

panee merkille, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen rikkominen on yksi yleisimmistä sääntöjenvastaisuuksista; kehottaa komissiota tutkimaan, mistä tämä näiden sääntöjen noudattamisen laiminlyönti johtuu; pitää tässä yhteydessä tervetulleina tilintarkastustuomioistuimen havaintoja sekä komission aloitteita rakennerahastojen hallinnon yksinkertaistamiseksi ja katsoo, että näillä aloitteilla voidaan vähentää virheiden esiintymistä;

128.

kannustaa komissiota antamaan viimeistään vuoteen 2011 mennessä koheesiopolitiikan alan hyväksyttävää riskitasoa koskevan ehdotuksen, sillä se on ollut aloista virhealttein;

129.

kehottaa komissiota tekemään kiireellisesti alustavan analyysin aluepolitiikan pääosaston ja työllisyysasioiden pääosaston valvontaan käyttämien resurssien ja valvonnan tulosten kustannus-hyötysuhteesta;

130.

panee merkille, että ensimmäiset myönteiset vaikutukset vahvistetusta valvonta- ja oikeudellisesta kehyksestä sekä komission toimintasuunnitelmasta kauden 2007–2013 virhetasoon saadaan todennäköisesti vasta vuoden 2010 lopussa;

131.

on huolissaan siitä, että ohjelmakauden 2000–2006 lähestyessä loppuaan kansallisilla viranomaisilla on ollut paineita saada sidottuja EU-varoja käytetyksi ja ne ovat voineet esittää yhä enemmän aivan uusia hankkeita; korostaa tarvetta varmistaa, että tämä tilanne ei toistu nykyisellä ohjelmakaudella, ja kehottaa komissiota panemaan tarvittaessa tiukasti täytäntöön jäsenvaltioiden vastaisia korjaavia ja varoittavia toimia (maksujen keskeyttäminen ja rahoitusoikaisut);

132.

pitää tässä mielessä valitettavana, että ohjelmakauteen 2007–2013 liittyvien ohjelmien käynnistyminen oli hidasta, koska jäsenvaltiot toimittivat sääntöjenmukaisuuden arviointiraportit ja tarkastusstrategiat myöhään; yhtyy tilintarkastustuomioistuimen kantaan ja on huolissaan siitä, että viivästymisen takia valvontajärjestelmät eivät ehkä pysty estämään ja havaitsemaan virheitä käynnistysvaiheessa; kehottaa komissiota jälleen kerran hoitamaan valvontatehtävänsä äärimmäisen huolellisesti;

133.

pyytää komissiota määrittämään ja levittämään parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden kesken, jotta varoja voidaan käyttää enemmän ja edunsaajien rahavirtaa parantaa tarkistamalla ja yksinkertaistamalla rakennerahastojen täytäntöönpanosäännöksiä kansallisella tasolla;

134.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautuksen, jonka mukaan ohjelmakaudella 2007–2013 valvontaa koskevia säännöksiä on tiukennettu ja komission ja jäsenvaltioiden vastuualueita on selkeytetty; arvostaa tässä yhteydessä kutakin ohjelmaa varten asetetun tarkastusviranomaisen tuomaa lisäarvoa ja yhtyy komission odotuksiin, joiden mukaan tarkastusviranomaisen antaman vuotuisen tarkastuskertomuksen ja lausunnon pitäisi merkittävästi lisätä kansallisten valvontajärjestelmien antamaa varmuutta;

135.

pyytää komissiota antamaan parlamentille tulevassa yhteenvedossaan ja pääosastojensa vuotuisissa toimintakertomuksissa selvät tiedot niistä jäsenvaltioista, joiden valvontajärjestelmät ovat kaikkein tehottomimpia, ja luokittelemaan jäsenvaltiot vuosittain rahastokohtaisesti; kehottaa lisäksi tilintarkastustuomioistuinta laatimaan tarkastustensa perusteella vastaavan luettelon;

136.

panee merkille, että vuoden 2007 tapaan tilintarkastustuomioistuin toteaa, että vuotuisten toimintakertomusten varaumien sisältö ja kattavuus eivät ilmennä riittävän selvästi sääntöjenvastaisuuksiin ja valvontajärjestelmien tehottomuuteen liittyvien ongelmien vakavuutta; toteaa siksi, että pääosastojen olisi toimittava harkitummin ja varaumien olisi oltava vastaavasti kattavampia;

137.

kiinnittää huomiota koheesiopolitiikan varainkäytön erityisluonteeseen, joka aiheutuu monivuotisesta hallinnointijärjestelmästä, ja korostaa, että rahoitusoikaisuja tehdään seuraavina vuosina ja myös ohjelmakauden päättyessä, mikä yleisesti ottaen antaa komissiolle mahdollisuuden havaita ja korjata runsaasti sääntöjenvastaisuuksia;

138.

panee tyytyväisenä merkille komission neljännesvuosiselvitykset rahoitusoikaisuista sekä sen, että vuosina 2008 ja 2009 komissio on tehostanut rahoitusoikaisuja; pitää kuitenkin valitettavana, että rahoitusoikaisujärjestelmällä ei ole jäsenvaltioille juurikaan ennalta ehkäisevää vaikutusta, koska jäsenvaltiot voivat korvata kaikki komission tai tilintarkastustuomioistuimen tukeen oikeuttamattomiksi katsomat menot tukikelpoisilla menoilla; katsoo, että komission olisi varmistettava, että jatkossa pelkästään jäsenvaltioiden itsensä yksilöimät sääntöjenvastaiset menot voidaan korvata muilla menoilla vähentämättä kyseisen jäsenvaltion rahoitusta;

139.

pitää valitettavana sitä, että joidenkin jäsenvaltioiden perintää ja rahoitusoikaisuja koskevat raportit komissiolle ovat olleet huonolaatuisia, mikä rajoittaa komission parlamentille toimittamien neljännesvuosikertomusten hyödyllisyyttä ja kattavuutta; kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia varmistaakseen, että jäsenvaltiot täyttävät velvoitteensa tarkastamalla ja arvioimalla huolellisesti raportoitujen tietojen luotettavuuden ja kattavuuden, ja odottaa saavansa todentamisviranomaisten uuden ohjeiston, joka sisältää komission suositukset raportointimenettelyjen parantamiseksi; pyytää komissiota yksilöimään tulevassa yhteenvedossaan jäsenvaltiot, jotka eivät täytä täysin raportointivaatimuksia;

140.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden OLAFille raportoimat sääntöjenvastaisuudet vuonna 2008 vaihtelevat määrältään suuresti: Italia 802, Espanja 488, Yhdistynyt kuningaskunta 483, Portugali 403, Saksa 372, Puola 329, Alankomaat 262, Ruotsi 146, Ranska 98, Kreikka 96, Tšekin tasavalta 80, Slovakia 62, Unkari 39, Itävalta 37, Belgia 35, Viro 28, Suomi 28, Liettua 26, Latvia 22, Slovenia 13, Kypros 4, Bulgaria 4, Irlanti 2, Malta 1, Romania 0; on huolissaan siitä, että tämä voi heikentää raportointijärjestelmän johdonmukaisuutta;

141.

panee merkille, että komissiolle ei ilmoitettu yhdestäkään tarkastettuihin hankkeisiin liittyvästä petostapauksesta, ja korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksessa esitettyjen virheiden taso ei välttämättä viittaa petokseen;

142.

pyytää komissiota valvomaan jatkuvasti ilmoitettujen määrien uskottavuutta ja varmistamaan omien tutkimustensa perusteella, että raportointijärjestelyt ovat olleet tehokkaita, jos raportoitujen sääntöjenvastaisuuksien määrä jää huomattavan alhaiseksi;

143.

kehottaa komissiota antamaan yksityiskohtaiset tiedot täytäntöönpanoa koskevista luvuista ja jakelujärjestelmistä, jotka koskevat Kreikan viranomaisten Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta tuhoisien metsäpalojen jälkeen saamia maksuja; kehottaa komissiota antamaan tietoja tehdyistä jälkitarkastuksista ja niiden tuloksista:

144.

pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen päätöstä sisällyttää vuoden 2010 työohjelmaan Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston tarkastukset matkailun, naisten ammatillisen koulutuksen ja julkisen vesihuollon aloilla, jotka ovat paikallisyhteisöjen kehityksen kannalta erityisen tärkeitä;

145.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan, miten hallinnoinnista vastaavat viranomaiset suorittavat rakenne- ja koheesiorahastoja koskevat ulkopuoliset arvioinnit, ja kiinnittämään erityistä huomiota arvioinnin riippumattomuuteen, kun sen maksaa edunsaaja;

146.

kehottaa tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan henkilöresurssien osalta jäsenvaltioiden tilintarkastusviranomaisten valmiudet suorittaa tarkastuksia ja niiden riippumattomuuden, kun ne arvioivat hallinto- ja valvontajärjestelmän noudattamista;

147.

pitää myönteisenä, että Euroopan sosiaalirahaston (ESR) 10,6 miljardin euron maksusitoumusmäärärahat sidottiin 100-prosenttisesti ja maksumäärärahoista sidottiin 8,8 miljardia euroa eli 97,1 prosenttia; antaa tunnustusta komissiolle toimista varainhoidon parantamiseksi;

148.

on saanut näyttöä siitä, että ESR:n virhetaso oli alhaisempi kuin rakennerahastojen ilmoitettu yleinen virhetaso, joka oli 11 prosenttia; kannustaa komissiota ilmoittamaan ESR:n erillisen virhetason ja tarkastelemaan mahdollisuutta lisätä ESR:n riippumattomuutta seuraavalla rahoituskaudella;

149.

muistuttaa, että on määrärahoja hallinnoivan työllisyysasioiden pääosaston tehtävä toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä petosten ja lahjonnan estämiseksi; pitää tiivistä yhteistyötä OLAFin kanssa myönteisenä; kehottaa varmistamaan, että myös kansalliset oikeusviranomaiset ryhtyvät jatkotoimiin ja määräävät seuraamuksia ESR:oon liittyvien petostapausten johdosta;