19.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/1

19.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/2

(1)

Haloni 1301, haloni 1211 ja haloni 2402, jäljempänä ’halonit’, ovat otsonikerrosta heikentäviä aineita, jotka on mainittu valvottavien aineiden luettelossa asetuksen EY N:o 1005/2009 liitteessä I olevassa III ryhmässä. Niiden valmistaminen on ollut jäsenvaltioissa kielletty Montrealin pöytäkirjan mukaisesti vuodesta 1994. Niiden käyttö on kuitenkin sallittua tietyissä kriittisissä käyttötarkoituksissa, jotka on vahvistettu asetuksen (EY) N:o 1005/2009 liitteessä VI.

(2)

Komissio on otsonikerrosta heikentävistä aineista 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2037/2000 (2) 4 artiklan 4 kohdan iv alakohdassa säädetyn mukaisesti tarkastellut uudelleen kyseisen asetuksen liitettä VII. Se on arvioinut halonien nykyiset käyttötarkoitukset sekä sellaisten teknisesti ja taloudellisesti käyttökelpoisten vaihtoehtojen ja teknologioiden saatavuuden ja käyttöönoton, jotka ovat ympäristön ja terveyden kannalta hyväksyttävissä, jäljempänä ’vaihtoehdot’. Tällä välin asetus (EY) N:o 2037/2000 on korvattu asetuksella (EY) N:o 1005/2009, ja tässä yhteydessä asetuksen (EY) N:o 2037/2000 liite VII on otettu sellaisenaan asetuksen (EY) N:o 1005/2009 liitteeksi VI.

(3)

Uudelleentarkastelussa kävi ilmi, että jäsenvaltiot tulkitsevat eri tavoin sitä, mitkä ovat asetuksen (EY) N:o 1005/2009 liitteessä VI kuvattuja halonien kriittisiä käyttötarkoituksia. Kukin halonisovellus olisi näin ollen kuvattava yksityiskohtaisemmin täsmentäen laitteiston tai toiminnon luokka, sovelluksen tarkoitus, halonisammuttimen tyyppi ja halonityyppi.

(4)

Uudelleentarkastelussa kävi ilmi myös, että harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta halonit eivät ole enää välttämättömiä uusissa palontorjuntalaitteistoissa ja uusissa laitoksissa ja vaihtoehtoja asennetaan jo rutiininomaisesti. Halonisammuttimia ja -sammutusjärjestelmiä tarvitaan kuitenkin edelleen joissakin laitteistoissa, jotka valmistetaan vanhojen mallien mukaisesti.

(5)

Tarkastelu osoitti myös, että haloneja jo korvataan tai voitaisiin korvata muilla vaihtoehdoilla ajan mittaan ja kohtuullisin kustannuksin suurimmassa osassa sammutusjärjestelmäsovelluksia sisällyttämällä niitä sekä nykyisiin laitteistoihin ja toimintoihin että vanhojen mallien mukaisesti valmistettaviin laitteistoihin ja toimintoihin.

(6)

Vaihtoehtojen saatavuuden ja käyttöönoton parannuttua on näin ollen tarkoituksenmukaista asettaa kullekin sovellukselle käytön lopettamisen määräaika, jonka jälkeen halonien käyttö uusissa laitteistoissa ja toiminnoissa ei enää olisi kriittisen käyttötarkoituksen mukaista ja halonisammuttimien tai -sammutusjärjestelmien asentaminen olisi kielletty. ”Uusia laitteistoja” ja ”uusia toimintoja” määriteltäessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon se vaihe laitteiston tai toiminnon elinkaaressa, jolloin sammutusjärjestelmää tarvitsevan tilan suunnittelusta päätetään.

(7)

On myös tarpeen asettaa kullekin sovellukselle sallitun käytön takaraja, jonka jälkeen halonien käyttö kaikkiin, sekä nykyisiin että vanhojen mallien mukaisesti valmistettaviin, laitteistoihin ja toimintoihin kuuluvissa sammuttimissa ja sammutusjärjestelmissä lakkaa olemasta kriittisen käyttötarkoituksen mukaista. Halonien käyttö olisi näin ollen kiellettävä ja kaikki halonisammuttimet ja -sammutusjärjestelmät olisi korvattava, muunnettava tai poistettava käytöstä asetuksen (EY) N:o 1005/2009 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin määräaikoihin mennessä.

(8)

Käytön lopettamisen määräajoissa olisi otettava huomioon vaihtoehtojen saatavuus uusiin laitteistoihin ja toimintoihin sekä tällaisten vaihtoehtojen käyttöönoton esteet. Niiden olisi tarvittaessa mahdollistettava riittävä aika kehittää vaihtoehtoja kuitenkin siten, että samalla kannustetaan ryhtymään tällaiseen kehitystyöhön. Siviili-ilmailun kansainvälisen sääntelyn vuoksi ilma-alusten osalta olisi otettava huomioon Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAOn aloitteet, jotka koskevat halonisammuttimien asentamista ja käyttöä ilma-aluksissa.

(9)

Sallitun käytön takarajojen olisi lisäksi mahdollistettava riittävä aika halonien korvaamiseen tai muuntotoimien loppuunsaattamiseen rutiininomaisten tai suunniteltujen laitteisto- tai toimintohuoltojen tai parannustoimien yhteydessä siten, ettei tarpeettomasti vaikuteta laitteistojen tai toimintojen käyttöön eikä aiheuteta liiallisia kustannuksia. Niissä olisi myös otettava huomioon vaihtoehtojen asentamisesta kyseisiin laitteistoihin tai toimintoihin mahdollisesti aiheutuvien sertifiointi-, lupa- tai hyväksyntämenettelyjen vaatima aika.

(10)

Suurimmalle osalle uusien laitteistojen ja uusien toimintojen sovelluksia, joissa halonisammuttimia ja -sammutusjärjestelmiä ei enää tarvita tai joihin niitä ei enää asenneta, voidaan asettaa käytön lopettamisen määräajaksi vuosi 2010. On kuitenkin tarpeen asettaa käytön lopettamisen määräajaksi vuosi 2011 joillekin armeijan maakulkuneuvo- ja ilma-alussovelluksille, joille katsotaan jo olevan vaihtoehtoja olemassa mutta ei kuitenkaan pian päätökseen saatavien kehittämisohjelmien aikana käyttöön otettuina ja joiden muuttaminen ei enää ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa. Ilma-alusten moottorikotelojen ja matkustamoissa olevien kannettavien sammutinten sovelluksille käytön lopettamisen määräajaksi on tarkoituksenmukaista asettaa vuosi 2014, mikä olisi linjassa ICAOssa vastaavan rajoituksen täytäntöönpanolle suunnitellun aikataulun kanssa. On tarkoituksenmukaista asettaa käytön lopettamisen määräajaksi vuosi 2018 lentorahtikoneiden rahtitilan sovelluksille, joille ei vielä ole löydetty vaihtoehtoja mutta joille voidaan kohtuudella olettaa jatkotutkimuksen ja kehittämisen tuloksena mainittuun ajankohtaan mennessä löytyvän vaihtoehtoja asennettaviksi uusiin ilma-aluksiin, joille haetaan tyyppihyväksyntää.

(11)

Monille sovelluksille on tarkoituksenmukaista asettaa sallitun käytön takarajat vuosille 2013–2025 riippuen niistä teknisistä ja taloudellisista haasteista, joita tulee vastaan halonien korvaamisessa tai muuttamisessa. Tällaisten sallitun käytön takarajojen olisi mahdollistettava riittävä aika halonien korvaamiseen rutiininomaisissa huolto-ohjelmissa useimpien sellaisten laitteistojen ja toimintojen osalta, joille vaihtoehtoja on saatavilla. On tarkoituksenmukaista asettaa sallitun käytön takarajat vuosille 2030 tai 2035 sellaisille armeijan maakulkuneuvo- tai merialussovelluksille, joissa halonien korvaaminen on todennäköisesti teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa ainoastaan suunniteltujen laitteistoparannus- tai muokkausohjelmien mukaisesti ja joita varten joissakin jäsenvaltioissa on vielä suoritettava lisätutkimusta ja kehitystyötä vaihtoehtojen soveltuvuuden todentamiseksi.

(12)

Joillekin armeijan nykyisille kulkuneuvo-, merialus-, sukellusvene-, ilma-alussovelluksille sekä sovelluksille, jotka valmistetaan tai tullaan valmistamaan nykyisten mallien mukaisesti, ei vielä ole löydetty vaihtoehtoja. On kuitenkin kohtuullista olettaa, että vuoteen 2040 mennessä suuri osa kyseisestä laitteistosta on tullut käyttöikänsä päähän tai vaihtoehtoja on jatkotutkimuksen ja kehittämisen tuloksena tullut saataville. Näin ollen on tarkoituksenmukaista ja kohtuullista asettaa tällaisille sovelluksille sallitun käytön takarajaksi vuosi 2040.

(13)

Rahtitilojen, moottorikotelojen ja lisävoimanlähteiden sammutusjärjestelmiin nykyisissä tai nykyisen tyyppihyväksynnän mukaisesti rakennettavissa ilma-aluksissa ei vielä ole löydetty vaihtoehtoja. Lisäksi merkittävä määrä siviili-ilmailussa käytettävistä ilma-aluksista rakennetaan edelleen haloneja kyseisissä sovelluksissa käyttäen ja haloneihin tukeudutaan ennustettavissa olevassa jatkossakin. Vaikka hyväksytään se tosiasia, että halonien korvaamiselle tällaisissa sovelluksissa on merkittäviä teknisiä, taloudellisia ja sääntelyrajoitteita, on kuitenkin kierrätettyjen halonien pitkän aikavälin saatavuuteen liittyvän epävarmuuden ja soveltuvien vaihtoehtojen yksilöimiseen ja kehittämiseen tarvittavan lisätutkimuksen ja kehitystyön tarpeen vuoksi tarkoituksenmukaista asettaa sallitun käytön kohtuulliseksi takarajaksi vuosi 2040.

(14)

Liitettä VI, jossa muun muassa vahvistetaan kriittisten käyttötarkoitusten poistamisen aikataulu, tarkastellaan säännöllisesti uudelleen, jotta voitaisiin ottaa huomioon vaihtoehtojen jatkuva tutkimus- ja kehitystyö ja uusi tieto niiden saatavuudesta. Sallitun käytön takarajoista ja käytön lopettamisen määräajoista voidaan myöntää poikkeuksia erityistapauksissa, jos osoitetaan, ettei vaihtoehtoja ole olemassa.

(15)

Asetus (EY) N:o 1005/2009 olisi näin ollen muutettava vastaavasti.

(16)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1005/2009 25 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

19.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/9

(1)

Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka panevat täytäntöön asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän vuonna 2010, olisi vahvistettava kullekin mainitun asetuksen 52, 53 ja 54 artiklassa tarkoitetulle tuelle talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuodeksi 2010.

(2)

Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka käyttävät asetuksen (EY) N:o 73/2009 87 artiklassa säädettyä vaihtoehtoa vuonna 2010, olisi vahvistettava tilatukijärjestelmän ulkopuolelle jääviin suoriin tukiin sovellettavat talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuodeksi 2010.

(3)

Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka käyttävät asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 1 kohdassa tai 131 artiklan 1 kohdassa säädettyjä vaihtoehtoja vuonna 2010, olisi vahvistettava asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osaston 5 luvussa tarkoitettua erityistukea koskevien talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuodeksi 2010.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 4 kohdan mukaisesti mihin tahansa 68 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii, iii ja iv alakohdassa sekä 68 artiklan 1 kohdan b ja e alakohdassa säädettyihin tuotantoon sidottuihin tukitoimiin käytettävissä olevat varat rajoitetaan 3,5 prosenttiin saman asetuksen 40 artiklassa tarkoitetusta kansallisesta enimmäismäärästä. Selkeyden vuoksi komission olisi julkaistava enimmäismäärä, joka johtuu jäsenvaltioiden asianomaisten toimenpiteiden osalta ilmoittamista määristä.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 6 kohdan a alakohdan nojalla kyseisen asetuksen 69 artiklan 7 kohdan mukaisesti lasketut määrät on vahvistettu yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 29 päivänä lokakuuta 2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1120/2009 (2) liitteessä III. Selkeyden vuoksi komission olisi julkaistava jäsenvaltioiden ilmoittamat määrät, jotka ne aikovat käyttää asetuksen (EY) N:o 73/2009 69 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(6)

Selkeyden vuoksi olisi julkaistava tilatukijärjestelmän vuoden 2010 talousarviomäärärahojen enimmäismäärät sen jälkeen, kun asetuksen (EY) N:o 73/2009 52, 53, 54, 68 ja 87 artiklassa tarkoitetuille tuille vahvistetut enimmäismäärät on vähennetty saman asetuksen liitteessä VIII esitetyistä enimmäismääristä. Mainitusta liitteestä VIII asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklassa säädetyn erityistuen rahoittamiseksi vähennettävä määrä vastaa jäsenvaltioiden erityistuen osalta ilmoittaman kokonaismäärän ja saman asetuksen 69 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistuen rahoittamiseksi ilmoitettujen määrien välistä erotusta. Jos tilatukijärjestelmää täytäntöönpaneva jäsenvaltio päättää myöntää 68 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tukea, komissiolle ilmoitettava määrä on sisällytettävä tilatukijärjestelmän enimmäismäärään, sillä kyseinen tuki lisää viljelijän tukioikeuksien yksikköarvoa ja/tai lukumäärää.

(7)

Olisi vahvistettava vuotuiset kokonaismäärärahat asetuksen (EY) N:o 73/2009 123 artiklan 1 kohdan mukaisesti niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka panevat vuonna 2010 täytäntöön mainitun asetuksen V osaston 2 luvussa säädetyn yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän.

(8)

Selkeyden vuoksi on aiheellista julkaista niiden varojen enimmäismäärät, jotka osoitetaan yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden käytettäviksi vuonna 2010 näiden jäsenvaltioiden toimittamien ilmoitusten perusteella asetuksen (EY) N:o 73/2009 126 artiklan mukaisen erillisen sokerituen myöntämistä varten.

(9)

Selkeyden vuoksi on aiheellista julkaista niiden varojen enimmäismäärät, jotka osoitetaan yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden käytettäviksi vuonna 2010 näiden jäsenvaltioiden toimittamien ilmoitusten perusteella asetuksen (EY) N:o 73/2009 127 artiklan mukaisen erillisen hedelmä- ja vihannestuen myöntämistä varten.

(10)

Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka soveltavat yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää, olisi asetuksen (EY) N:o 73/2009 128 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti vahvistettava näiden jäsenvaltioiden toimittamien ilmoitusten perusteella vuonna 2010 myönnettäviin siirtymäkauden hedelmä- ja vihannestukiin sovellettavat talousarviomäärärahojen enimmäismäärät vuodeksi 2010.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suorien tukien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

19.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/19

19.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/21

(1)

Korkealaatuisen naudanlihan tuontitariffikiintiön hallinnoinnista 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 620/2009 (3) säädetään tuontitodistusten hakemista ja myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos todistushakemuksissa haetut määrät ylittävät kyseisellä kiintiökaudella käytettävissä olevat määrät, kussakin todistushakemuksessa haetuille määrille olisi vahvistettava myöntämiskertoimet. Asetuksen (EY) N:o 620/2009 3 artiklan nojalla 1 ja 7 päivän elokuuta 2010 välisenä aikana jätetyissä tuontitodistushakemuksissa haetut määrät ylittävät käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava myöntämiskerroin,

19.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/22

(1)

Maksajavirastojen tai interventioelinten suorittamaan viljan haltuunottoon sovellettavista menettelyistä sekä menetelmistä viljan laadun määrittämiseksi 18 päivänä heinäkuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 687/2008 (2) säädetään, että jos tarjous otetaan huomioon, taloudellisille toimijoille ilmoitetaan mahdollisimman pian toimitusaikataulusta. Tätä varten mainitun asetuksen 2 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että interventioon tarjottujen muiden viljojen kuin maissin osalta viimeisen toimituksen interventiokeskukseen on tapahduttava tarjouksen vastaanottamista seuraavan neljännen kuukauden loppuun mennessä; se ei kuitenkaan saa tapahtua Suomessa myöhemmin kuin 31 päivänä heinäkuuta.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 687/2008 6 artiklan 6 kohdassa säädetään, että viimeisen haltuunoton on tapahduttava muiden viljojen kuin maissin osalta 2 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua viimeistä toimitusta seuraavan toisen kuukauden loppuun mennessä; se ei kuitenkaan saa tapahtua Suomessa myöhemmin kuin 31 päivänä elokuuta.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 687/2008 7 artiklan 1 kohdassa säädetään 20 työpäivän määräajasta edustavan näytteen ottamisesta, jonka kuluessa näytteiden fyysiset ja tekniset ominaisuudet on tutkittava.

(4)

Suomen viljasato markkinointivuonna 2009/2010 on ennätykselliset 4,3 miljoonaa tonnia, josta ohran osuus on 2,2 miljoonaa tonnia. Ottaen huomioon Suomen viljamarkkinoiden nykytilanne, jolle on ominaista suhteellisen alhaiset, interventiohinnat alittavat tuottajahinnat erityisesti ohran osalta, markkinointivuonna 2009/2010 on interventioon tarjottu huomattavia määriä eli noin 823 000 tonnia, josta ohran osuus on 796 000 tonnia ja tavallisen vehnän 27 000 tonnia. Heinäkuun 1 päivänä 2010 laadittujen viimeisimpien käytettävissä olevien tilastojen mukaan interventiokauden alusta lähtien interventioviljaa on otettu haltuun yhteensä noin 573 000 tonnia, josta ohran osuus on 566 000 tonnia ja tavallisen vehnän 7 000 tonnia. Sen vuoksi jäljellä on huomattava määrä interventioon tarjottua viljaa, joka on vielä toimitettava ja tutkittava haltuunottoa varten.

(5)

Suomi ilmoitti 24 päivänä kesäkuuta 2010 komissiolle, että ylimääräisen varastointikapasiteetin etsiminen interventioon tarjotulle runsaalle määrälle viljaa on vienyt aikaa ja aiheuttanut hieman viivästymistä. Sen vuoksi Suomen viranomaiset pyytävät, että viljan toimitusaikaa jatkettaisiin 30 päivään syyskuuta 2010 ja haltuunoton määräaikaa 31 päivään lokakuuta 2010 markkinointivuoden 2009/2010 osalta; samoin ne pyytävät laadunmääritystä koskevan määräajan pidentämistä.

(6)

Esitettyjen seikkojen perusteella ja jotta markkinointivuoden 2009/2010 osalta tarjotun viljan haltuunotto voisi tapahtua asianmukaisella tavalla, vaikuttaa aiheelliselta hyväksyä Suomen pyyntö ja sallia asetuksesta (EY) N:o 687/2008 poiketen interventioon tämän markkinointivuoden osalta tarjottujen tuotteiden toimitusajan, laadunmääritystä koskevan määräajan ja haltuunoton määräajan pidentäminen.

(7)

Olisi säädettävä tässä päätöksessä säädettyjen toimenpiteiden soveltamisesta markkinointivuoden 2009/2010 osalta Suomessa jätettyihin tarjouksiin.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

19.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/24

(1)

Yhdistynyt kuningaskunta vastaanotti heinäkuussa 2006 Bionext sprl:ltä direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakemuksen Candida oleophilan O-kanta -nimisen tehoaineen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. Komission päätöksessä 2007/380/EY (2) vahvistettiin, että asiakirja-aineisto oli täydellinen ja että sen voitiin periaatteessa katsoa täyttävän kyseisen direktiivin liitteissä II ja III säädetyt tietovaatimukset.

(2)

Alankomaat vastaanotti syyskuussa 2004 Koppert Beheer BV:ltä direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakemuksen kaliumjodidi-nimisen tehoaineen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. Komission päätöksessä 2005/751/EY (3) vahvistettiin, että asiakirja-aineisto oli täydellinen ja että sen voitiin periaatteessa katsoa täyttävän kyseisen direktiivin liitteissä II ja III säädetyt tietovaatimukset.

(3)

Alankomaat vastaanotti syyskuussa 2004 Koppert Beheer BV:ltä direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti hakemuksen kaliumtiosyanaatti-nimisen tehoaineen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. Päätöksessä 2005/751/EY vahvistettiin, että asiakirja-aineisto oli täydellinen ja että sen voitiin periaatteessa katsoa täyttävän kyseisen direktiivin liitteissä II ja III säädetyt tietovaatimukset.

(4)

Asiakirja-aineistojen täydellisyyden varmistaminen oli tarpeen, jotta niitä voitaisiin tarkastella yksityiskohtaisesti ja jotta jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus myöntää asianomaisia tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille väliaikaiset luvat enintään kolmeksi vuodeksi noudattaen samalla direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä ja erityisesti edellytystä, jonka mukaan tehoaineista ja kasvinsuojeluaineista on tehtävä yksityiskohtainen arviointi kyseisen direktiivin vaatimusten mukaisesti.

(5)

Näiden tehoaineiden vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön on arvioitu direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti hakijoiden ehdottamien käyttötarkoitusten osalta. Esittelevät jäsenvaltiot toimittivat komissiolle tehoaineita koskevien arviointikertomusten luonnokset 5 päivänä helmikuuta 2008 (Candida oleophilan O-kanta) ja 27 päivänä heinäkuuta 2007 (kaliumjodidi ja kaliumtiosyanaatti).

(6)

Esittelevien jäsenvaltioiden toimitettua arviointikertomusten luonnokset on käynyt ilmi, että hakijoilta on pyydettävä lisätietoja, joista esittelevien jäsenvaltioiden on niitä tarkasteltuaan toimitettava arviointi. Asiakirja-aineistojen tarkastelua jatketaan sen vuoksi edelleen, eikä arviointia ole mahdollista saada päätökseen direktiivissä 91/414/ETY säädetyssä määräajassa.

(7)

Koska arvioinnissa ei toistaiseksi ole ilmennyt välittömiä huolenaiheita, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus pidentää kyseisiä tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille myönnettyjä väliaikaisia lupia 24 kuukaudella direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan säännösten mukaisesti, jotta asiakirja-aineistojen tarkastelua voidaan jatkaa. Candida oleophilan O-kannan, kaliumjodidin ja kaliumtiosyanaatin mahdollista sisällyttämistä mainitun direktiivin liitteeseen I koskeva arviointi- ja päätösmenettely odotetaan saatavan päätökseen 24 kuukauden kuluessa.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

19.8.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/26

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 669/2009 säädetään tiettyjen muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuontia koskevaa tehostettua virallista valvontaa koskevista säännöistä ottaen huomioon myös fyysiset tarkastukset, jotka tehdään nimetyissä saapumispaikoissa Euroopan unioniin. Siinä säädetään myös tällaisia nimettyjä saapumispaikkoja koskevista vähimmäisvaatimuksista ja kyseisten saapumispaikkojen luettelosta, joka jäsenvaltioiden on tarjottava internetissä yleisesti saataville.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 669/2009 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos tietty nimetty saapumispaikka toimii erityisten maantieteellisten rajoitusten alaisena, komissio voi kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä sallia, että tällaisen saapumispaikan toimivaltaiset viranomaiset tekevät fyysiset tarkastukset jonkin rehu- ja elintarvikealan toimijan tiloissa, kunhan tietyt ehdot täyttyvät.

(3)

Malta viittasi 18 päivänä joulukuuta 2009 päivätyssä kirjeessään nimetyn saapumispaikan Florianan sataman erityiseen maantieteelliseen sijaintiin, kolmansista maista tuotavien muiden kuin eläinperäisten tuotteiden suhteellisen vähäiseen määrään sekä sen alueen muodostavien saarten pieneen kokoon ja läheisyyteen, ja pyysi komissiota antamaan kyseisen saapumispaikan toimivaltaisille viranomaisille luvan suorittaa vaaditut fyysiset tarkastukset tiettyjen rehu- ja elintarvikealan toimijoiden tiloissa.

(4)

Malta antoi 28 päivänä helmikuuta 2010 päivätyssä kirjeessä ja sitä seuranneessa kirjeenvaihdossa komissiolle seuraavat takeet: fyysisten tarkastusten toteuttamista varten hyväksytään ainoastaan sellaisia rehu- ja elintarvikealan toimijoiden tiloja, jotka täyttävät asetuksessa (EY) N:o 669/2009 säädetyt nimettyjä saapumispaikkoja koskevat vähimmäisvaatimukset; Florianan sataman toimivaltaisten viranomaisten käyttöön osoitetaan siinä määrin resursseja, että kyseisessä nimetyssä saapumispaikassa toteutetulle valvonnalle ei koidu häiriöitä eikä haittaa sen vuoksi, että fyysisiä tarkastuksia voidaan tehdä muualla kuin saapumispaikan tiloissa; ja rehu- tai elintarvikealan toimijan tiloissa tehtäviin fyysisiin tarkastuksiin valitut erät ovat Florianan sataman toimivaltaisten viranomaisten jatkuvassa valvonnassa siitä lähtien, kun erät saapuvat tähän saapumispaikkaan, eikä niitä voida millään tavoin käsitellä luvattomasti tarkastusten aikana.

(5)

Ottaen huomioon nimetyn saapumispaikan Florianan sataman erityiset maantieteelliset rajoitukset ja Maltan vakuutus asetuksen (EY) N:o 669/2009 9 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisestä on aiheellista antaa lupa tehdä fyysisiä tarkastuksia sellaisissa tiettyjen rehu- ja elintarvikealan toimijoiden tiloissa, jotka Malta on hyväksynyt tällaisia tarkastuksia varten.

(6)

Jotta tässä päätöksessä säädetylle luvalle taattaisiin riittävä julkisuus, on aiheellista tarjota asetuksen (EY) N:o 669/2009 5 artiklassa säädetyn kansallisen linkin kautta internetissä yleisesti saataville luettelo niistä rehu- ja elintarvikealan toimijoiden tiloista, jotka on hyväksytty kyseisen asetuksen mukaisia fyysisiä tarkastuksia varten,