22.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/1

(1)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetussa neuvoston direktiivissä 2006/112/EY (1) säädetään arvonlisäveroon liittyviä, laskuja koskevia edellytyksiä ja sääntöjä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Mainitun direktiivin 237 artiklan mukaisesti komissio on antanut kertomuksen, jossa todetaan tekninen kehitys huomioon ottaen eräitä sähköiseen laskutukseen liittyviä ongelmia ja lisäksi todetaan eräitä muita aloja, joilla arvonlisäverosääntöjä olisi yksinkertaistettava sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi.

(2)

Koska kirjanpidon on oltava riittävää, jotta jäsenvaltiot voivat valvoa yhdestä jäsenvaltiosta väliaikaisesti toiseen liikkuvia tavaroita, olisi tehtävä selväksi, että kirjanpidon on sisällettävä tiedot jäsenvaltioiden välillä väliaikaisesti liikkuvien tavaroiden arvioinnista. Arviointia varten tapahtuvaa tavaroiden siirtoa toiseen jäsenvaltioon ei olisi myöskään pidettävä arvonlisäverotuksessa tavaroiden luovutuksena.

(3)

Arvonlisäverosaatavan syntymistä yhteisön sisäisissä tavaroiden luovutuksissa ja yhteisön sisäisissä tavaroiden hankinnoissa koskevia sääntöjä olisi selkeytettävä, jotta varmistetaan yhteenvetoilmoituksissa toimitettujen tietojen yhdenmukaisuus ja tällaisten ilmoitusten avulla tapahtuvan tietojenvaihdon oikea-aikaisuus. Lisäksi on asianmukaista, että tavaroiden luovutus jatkuvana suorituksena yhdestä jäsenvaltiosta toiseen yli yhden kalenterikuukauden ajan olisi katsottava loppuunsaatetuiksi kunkin kalenterikuukauden lopussa.

(4)

Jotta voitaisiin auttaa pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joilla on vaikeuksia maksaa arvonlisävero toimivaltaiselle viranomaiselle ennen kuin ne ovat saaneet maksun hankkijoiltaan, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus sallia arvonlisäveron tilittäminen käyttäen kassaperusteista kirjanpitojärjestelmää, jossa tavaroiden luovuttajat ja palveluiden suorittajat maksavat arvonlisäveron toimivaltaiselle viranomaiselle saadessaan maksun luovutuksesta tai suorituksesta ja jossa luovuttajalle ja suorittajalle syntyy vähennysoikeus hänen maksaessaan luovutuksesta tai suorituksesta. Tämän pitäisi mahdollistaa se, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön vapaaehtoisen kassaperusteisen kirjanpitojärjestelmän, joka ei vaikuta kielteisesti niiden arvonlisäverotulojen kassavirtaan.

(5)

Oikeusvarmuuden varmistamiseksi yrityksille niiden laskutusvelvoitteiden osalta olisi selkeästi mainittava, minkä jäsenvaltion laskutussääntöjä sovelletaan.

(6)

Sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi on tarpeen säätää yhdenmukaisesta määräajasta laskun laatimiselle tiettyjen rajat ylittävien luovutusten ja suoritusten osalta.

(7)

Tiettyjä laskuissa mainittavia tietoja koskevia vaatimuksia olisi muutettava, jotta voitaisiin tehostaa verovalvontaa, saada aikaan rajat ylittävien ja kotimaisten luovutusten ja suoritusten tasavertainen kohtelu ja edistää sähköistä laskutusta.

(8)

Koska sähköisen laskutuksen käyttö voi auttaa yrityksiä vähentämään kustannuksia ja olemaan kilpailukykyisempiä, nykyisiä sähköistä laskutusta koskevia arvonlisäverovaatimuksia olisi tarkistettava nykyisten rasitteiden ja esteiden poistamiseksi. Paperisia ja sähköisiä laskuja olisi kohdeltava tasavertaisesti, ja paperilaskutuksen hallinnollisten rasitteiden ei pitäisi kasvaa.

(9)

Tasavertaisen kohtelun olisi koskettava myös veroviranomaisten toimivaltaa. Veroviranomaisten valvontatoimivallan ja verovelvollisten oikeuksien ja velvollisuuksien olisi oltava samanlaajuisia riippumatta siitä, valitseeko verovelvollinen paperiset vai sähköiset laskut.

(10)

Laskujen on vastattava todellisia luovutuksia ja suorituksia, ja niiden aitous, eheys ja luettavuus olisi sen vuoksi varmistettava. Liiketoiminnan valvontakeinoja voidaan käyttää luomaan luotettava tarkastusketju laskujen ja luovutusten tai suoritusten välille varmistaen siten, että kaikki laskut (paperiset tai sähköiset) täyttävät kyseiset vaatimukset.

(11)

Sähköisten laskujen aitous ja eheys voidaan varmistaa myös käyttämällä tiettyjä olemassa olevia tekniikoita, esimerkiksi automaattista tiedonsiirtoa (EDI) ja kehittyneitä sähköisiä allekirjoituksia. Koska on kuitenkin olemassa muita tekniikoita, verovelvollisilta ei pitäisi edellyttää minkään erityisen sähköistä laskutusta koskevan tekniikan käyttöä.

(12)

Olisi selvennettävä, että jos verovelvollinen tallettaa laatimansa tai vastaanottamansa laskut sähköisesti online, paitsi sillä jäsenvaltiolla, johon verovelvollinen on sijoittautunut, myös sillä jäsenvaltiolla, jossa vero on maksettava, olisi oltava oikeus tutustua niihin valvontaa varten.

(13)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa arvonlisäveroon liittyvien laskutusta koskevien sääntöjen yksinkertaistamista, nykyaikaistamista ja yhdenmukaistamista koskevia tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä perussopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(14)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (2) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja unionin edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(15)

Direktiivi 2006/112/EY olisi sen vuoksi muutettava,

1)

Korvataan 17 artiklan 2 kohdan f alakohta seuraavasti:

2)

Korvataan 64 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Yli yhden kalenterikuukauden ajan jatkuvana suorituksena tapahtuvat sellaisten tavaroiden luovutukset, jotka lähetetään tai kuljetetaan muuhun kuin näiden tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltioon ja jotka luovutetaan arvonlisäverosta vapautettuina tai jotka verovelvollinen siirtää arvonlisäverosta vapautettuina toiseen jäsenvaltioon yrityksensä tarpeita varten 138 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti, katsotaan loppuunsaatetuiksi kunkin kalenterikuukauden päättyessä, kunnes tavaroiden luovutus loppuu.

Yli yhden vuoden ajan jatkuvana suorituksena tapahtuvat palvelujen suoritukset, joista hankkija on 196 artiklan nojalla velvollinen maksamaan arvonlisäveron ja joista ei aiheudu tilityksiä tai maksuja kyseisen ajanjakson aikana, katsotaan loppuunsaatetuiksi kunkin kalenterivuoden päättyessä, kunnes palvelujen suoritus loppuu.

Jäsenvaltiot voivat tietyissä muissa kuin ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa säätää, että tietyn ajanjakson aikana jatkuvana suorituksena tapahtuvat tavaroiden luovutukset tai palvelujen suoritukset on katsottava loppuunsaatetuiksi vähintään yhden vuoden välein.”;

3)

Korvataan 66 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohta ja toinen kohta seuraavasti:

4)

Korvataan 67 artikla seuraavasti:

”67 artikla

Jos muuhun kuin lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltioon lähetetyt tai kuljetetut tavarat luovutetaan 138 artiklassa säädetyin edellytyksin arvonlisäverosta vapautettuina tai jos verovelvollinen siirtää tavarat arvonlisäverosta vapautettuina toiseen jäsenvaltioon yrityksensä tarpeita varten, verosaatava syntyy laskun laatimishetkellä tai 222 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä, jos laskua ei ole laadittu siihen mennessä.

Edellä olevaa 64 artiklan 1 kohtaa, 64 artiklan 2 kohdan kolmatta alakohtaa ja 65 artiklaa ei sovelleta ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuihin tavaroiden luovutuksiin tai siirtoihin.”;

5)

Korvataan 69 artikla seuraavasti:

”69 artikla

Verosaatava tavaroiden yhteisöhankinnoista syntyy laskun laatimishetkellä tai 222 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä, jos laskua ei ole laadittu siihen mennessä.”;

6)

Korvataan 91 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltiot hyväksyvät sen sijaan Euroopan keskuspankin verosaatavan syntymishetkellä julkaiseman viimeisimmän valuuttakurssin käyttämisen. Muuntaminen muiden valuuttojen kuin euron välillä tehdään soveltamalla kunkin valuutan euron muuntokurssia. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että niille ilmoitetaan asiasta, jos verovelvollinen käyttää tätä mahdollisuutta.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tiettyjen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen liiketoimien tai tiettyjen verovelvollisten ryhmien osalta soveltaa tullausarvon laskemisesta voimassa olevien yhteisön säännösten mukaisesti määritettyä muuntokurssia.”;

7)

Lisätään artikla seuraavasti:

”167 a artikla

Jäsenvaltiot voivat valinnaisen järjestelmän mukaisesti säätää, että verovelvollisen, jonka arvonlisäverosaatava syntyy yksinomaan 66 artiklan b alakohdan mukaisesti, vähennysoikeutta lykätään siihen asti, kunnes arvonlisävero tälle luovutetuista tavaroista tai suoritetuista palveluista on maksettu luovuttajalle tai suorittajalle.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua valinnaista järjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden on asetettava verovelvollisille, jotka käyttävät järjestelmää niiden alueella, kynnysarvo, joka perustuu 288 artiklan mukaisesti laskettuun verovelvollisen vuotuiseen liikevaihtoon. Tämä kynnysarvo voi olla enintään 500 000 euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana. Jäsenvaltiot voivat nostaa tämän kynnysarvon enintään 2 000 000 euroon tai sen vasta-arvoon kansallisena valuuttana arvonlisäverokomiteaa kuultuaan. Jäsenvaltioilta, jotka ovat 31 päivänä joulukuuta 2012 soveltaneet kynnysarvoa, joka on korkeampi kuin 500 000 euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana, ei kuitenkaan edellytetä arvonlisäverokomitean kuulemista.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava arvonlisäverokomitealle ensimmäisen kohdan nojalla toteutetuista kansallisista lainsäädäntötoimenpiteistä.”;

8)

Muutetaan 178 artikla seuraavasti:

9)

Korvataan 181 artikla seuraavasti:

”181 artikla

Jäsenvaltiot voivat sallia verovelvollisen, jolla ei ole hallussaan XI osaston 3 luvun 3–5 jakson mukaista laskua, tehdä 168 artiklan c alakohdassa tarkoitetun vähennyksen tavaroiden yhteisöhankintojen osalta.”;

10)

Korvataan 197 artiklan 1 kohdan c alakohta seuraavasti:

11)

Korvataan 217 artikla seuraavasti:

”217 artikla

Tässä direktiivissä ’sähköisellä laskulla’ tarkoitetaan laskua, joka sisältää tässä direktiivissä vaaditut tiedot ja joka on laadittu ja vastaanotettu sähköisessä muodossa.”;

12)

Lisätään XI osaston 3 luvun 3 jaksoon artikla seuraavasti:

”219 a artikla

Rajoittamatta 244–248 artiklan soveltamista sovelletaan seuraavaa:

13)

Korvataan 220 artikla seuraavasti:

”220 artikla

1.   Verovelvollisen on varmistettava, että verovelvollinen itse, hankkija tai verovelvollisen nimissä ja puolesta kolmas taho laatii laskun seuraavissa tapauksissa:

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laskun laatimista ei vaadita 135 artiklan 1 kohdan a–g alakohdan mukaisesti verosta vapautetuista palvelujen suorituksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 221 artiklan 2 kohdan soveltamista.”;

14)

Lisätään artikla seuraavasti:

”220 a artikla

1.   Jäsenvaltioiden on sallittava, että verovelvolliset laativat yksinkertaistetun laskun kummassakin seuraavista tapauksista:

2.   Jäsenvaltiot eivät saa sallia, että verovelvolliset laativat yksinkertaistetun laskun, kun laskut on laadittava 220 artiklan 1 kohdan 2 ja 3 alakohdan nojalla tai kun tavaroiden verotettavan luovutuksen tai palvelujen verotettavan suorituksen tekee verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa arvonlisävero on suoritettava, tai jonka toimipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa ei osallistu tavaroiden luovutukseen tai palvelujen suoritukseen 192 a artiklassa tarkoitetulla tavalla, ja veronmaksuvelvollinen on henkilö, jolle tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan.”;

15)

Korvataan 221, 222, 223, 224 ja 225 artikla seuraavasti:

”221 artikla

1.   Jäsenvaltiot voivat velvoittaa verovelvolliset laatimaan 226 artiklassa tai 226 b artiklassa edellytettyjen yksityiskohtien mukaisen laskun muistakin kuin 220 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tavaroiden luovutuksista ja palveluiden suorituksista.

2.   Jäsenvaltiot voivat velvoittaa verovelvolliset, joiden liiketoiminnan kotipaikka on kyseisten jäsenvaltioiden alueella tai joilla on niiden alueella kiinteä toimipaikka, josta tavarat luovutetaan tai palvelut suoritetaan, laatimaan 226 tai 226 b artiklassa edellytettyjen yksityiskohtien mukaisen laskun 135 artiklan 1 kohdan a–g alakohdan mukaisesti vapautettujen tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista, jotka kyseiset verovelvolliset ovat tehneet niiden alueella tai yhteisön ulkopuolella.

3.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verovelvolliset 220 artiklan 1 kohdassa tai 220 a artiklassa säädetystä velvollisuudesta laatia lasku verovelvollisten niiden alueella tekemistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista, jotka on vapautettu 110 ja 111 artiklan, 125 artiklan 1 kohdan, 127 artiklan, 128 artiklan 1 kohdan, 132 artiklan, 135 artiklan 1 kohdan h–l alakohdan, 136, 371, 375, 376 ja 377 artiklan, 378 artiklan 2 kohdan, 379 artiklan 2 kohdan sekä 380–390 b artiklan nojalla ja joihin voi liittyä oikeus vähentää edeltävässä vaiheessa maksettu arvonlisävero.

222 artikla

Tavaroiden luovutusten, jotka on tehty 138 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti, ja palvelujen suoritusten, joista hankkija on 196 artiklan nojalla velvollinen maksamaan arvonlisäveron, osalta lasku on laadittava viimeistään verotettavan tapahtuman toteutumiskuukautta seuraavan kuukauden 15 päivänä.

Muiden tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten osalta jäsenvaltiot voivat asettaa verovelvollisille määräajat laskujen laatimiselle.

223 artikla

Jäsenvaltioiden on sallittava, että verovelvolliset laativat kokoomalaskuja, joissa on tiedot useista erillisistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista, edellyttäen että kokoomalaskussa mainituista luovutuksista tai suorituksista syntyy arvonlisäverosaatava saman kalenterikuukauden aikana.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että kokoomalaskuihin sisältyy luovutuksia tai suorituksia, joista on syntynyt arvonlisäverosaatava yli yhden kalenterikuukauden pituisen ajanjakson aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 222 artiklan soveltamista.

224 artikla

Hankkija voi laatia laskun verovelvollisen tälle tekemistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista, jos osapuolet ovat etukäteen tehneet keskenään asiasta sopimuksen ja edellyttäen että on olemassa järjestely, jonka mukaisesti tavaroita luovuttava ja palveluja suorittava verovelvollinen hyväksyy kunkin laskun. Jäsenvaltio voi vaatia, että tällaiset laskut laaditaan verovelvollisen nimissä ja puolesta.

225 artikla

Jäsenvaltiot voivat asettaa verovelvollisille erityisehtoja tapauksissa, joissa kolmas taho tai hankkija, joka laatii laskut, on sijoittautunut maahan, jonka kanssa ei ole sopimusta, joka koskee keskinäistä avunantoa ja jonka soveltamisala vastaa direktiivissä 2010/24/EU (3) ja asetuksessa (EY) N:o 1798/2003 (4) säädettyä soveltamisalaa.;

16)

Muutetaan 226 artikla seuraavasti:

17)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”226 a artikla

Kun laskun laatii verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa vero on maksettava, tai jonka toimipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa ei osallistu tavaran luovutukseen tai palvelun suorittamiseen 192 a artiklassa tarkoitetulla tavalla ja joka luovuttaa tavaroita tai suorittaa palveluja veronmaksuvelvolliselle hankkijalle, verovelvollinen voi jättää merkitsemättä 226 artiklan 8, 9 ja 10 kohdassa tarkoitetut tiedot ja merkitä niiden sijaan luovutettujen tavaroiden tai suoritettujen palvelujen veron perusteen viittaamalla niiden määrään tai laajuuteen ja niiden luonteeseen.

226 b artikla

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että 220 a artiklan ja 221 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla laadituissa yksinkertaistetuissa laskuissa on ainakin seuraavat tiedot:

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia laskuihin muita tietoja kuin 226, 227 ja 230 artiklassa tarkoitetut tiedot.”;

18)

Poistetaan 228 artikla;

19)

Korvataan 230 artikla seuraavasti:

”230 artikla

Laskussa olevat määrät voidaan ilmaista minkä tahansa valuutan määräisinä, edellyttäen että maksettavan tai oikaistavan arvonlisäveron määrä ilmaistaan jäsenvaltion kansallisen valuutan määräisenä soveltaen 91 artiklassa säädettyä muuntokurssimenetelmää.”;

20)

Poistetaan 231 artikla;

21)

Korvataan XI osaston 3 luvun 5 jakson otsikko seuraavasti:

22)

Korvataan 232 ja 233 artikla seuraavasti:

”232 artikla

Sähköisen laskun käyttö edellyttää vastaanottajan suostumusta.

233 artikla

1.   Laskun alkuperän aitous, sen sisällön eheys ja sen luettavuus on varmistettava laskun laatimishetkestä laskun talletuskauden loppuun saakka, riippumatta siitä, onko lasku paperilla vai sähköisessä muodossa.

Kunkin verovelvollisen on määritettävä tapa varmistaa laskun alkuperän aitous, sen sisällön eheys ja sen luettavuus. Tämä voidaan saavuttaa millä tahansa liiketoiminnan valvontakeinolla, joka luo luotettavan tarkastusketjun laskun sekä tavaroiden luovutuksen tai palvelujen suorituksen välille.

’Alkuperän aitoudella’ tarkoitetaan vakuuttuneisuutta luovuttajan tai suorittajan taikka laskun laatijan henkilöllisyydestä.

’Sisällön eheydellä’ tarkoitetaan, että tämän direktiivin mukaisesti vaadittua sisältöä ei ole muutettu.

2.   Paitsi 1 kohdassa kuvatun tyyppisillä liiketoiminnan valvontakeinoilla sähköisen laskun alkuperän aitous ja sisällön eheys voidaan varmistaa esimerkiksi seuraavilla tekniikoilla:

23)

Poistetaan 234 artikla;

24)

Korvataan 235, 236 ja 237 artikla seuraavasti:

”235 artikla

Jäsenvaltiot voivat asettaa erityisvaatimuksia niiden alueella luovutettuja tavaroita ja suoritettuja palveluja koskevien sähköisten laskujen toimittamiselle sellaisesta maasta, jonka kanssa ei ole sopimusta, joka koskee keskinäistä avunantoa ja jonka soveltamisala vastaa direktiivissä 2010/24/EU ja asetuksessa (EY) N:o 1798/2003 säädettyä soveltamisalaa.

236 artikla

Kun samalle vastaanottajalle lähetetään tai tämän saataville asetetaan useita sähköisiä laskuja sisältävä erä, yksittäisiin laskuihin liittyvät yhteiset tiedot voidaan mainita ainoastaan kerran, jos tiedot kunkin laskun osalta ovat saatavissa kokonaisuudessaan.

237 artikla

Komissio esittää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016 Euroopan parlamentille ja neuvostolle riippumattomaan taloustutkimukseen perustuvan kokonaisarviointikertomuksen 1 päivästä tammikuuta 2013 sovellettavien laskutussääntöjen vaikutuksista ja erityisesti siitä, missä määrin ne ovat tosiasiallisesti johtaneet yritysten hallinnollisten rasitteiden vähenemiseen, sekä tarvittaessa asianmukaisen ehdotuksen tähän liittyvien sääntöjen muuttamiseksi.”;

25)

Muutetaan 238 artikla seuraavasti:

26)

Korvataan 243 artikla seuraavasti:

”243 artikla

1.   Jokaisen verovelvollisen on pidettävä rekisteriä niistä tavaroista, jotka se on lähettänyt tai kuljettanut tai jotka on sen puolesta lähetetty tai kuljetettu lähtöjäsenvaltion ulkopuolelle mutta yhteisön alueelle 17 artiklan 2 kohdan f, g ja h alakohdassa tarkoitettuja liiketoimia varten, jotka koskevat näiden tavaroiden arviointia tai niihin kohdistuvaa työtä taikka niiden väliaikaista käyttöä.

2.   Jokaisen verovelvollisen on pidettävä riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa, jotta voidaan yksilöidä tavarat, jotka verovelvolliselle on lähettänyt toisesta jäsenvaltiosta kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa arvonlisäverotunnisteen saanut verovelvollinen tai joku muu tämän puolesta ja jotka on käytetty palveluihin, joissa on kyse näiden tavaroiden arvioinnista tai näihin tavaroihin kohdistuvasta työstä.”;

27)

Poistetaan 246 artikla;

28)

Korvataan 247 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltio voi vaatia 233 artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttämisen varmistamiseksi, että laskut talletetaan siinä alkuperäisessä muodossa eli paperisina tai sähköisinä, jossa ne on toimitettu tai asetettu saataville. Se voi myös vaatia, että kun laskut talletetaan sähköisinä, myös tiedot, jotka takaavat laskujen alkuperän aitouden ja niiden sisällön eheyden 233 artiklan mukaisesti, talletetaan sähköisinä.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltio voi vahvistaa erityisvaatimuksia laskujen tallettamisen kieltämisestä tai rajoittamisesta sellaisessa maassa, jonka kanssa ei ole sopimusta, joka koskee keskinäistä avunantoa ja jonka soveltamisala vastaa direktiivissä 2010/24/EU ja asetuksessa (EY) N:o 1798/2003 säädettyä soveltamisalaa tai johon liittyy 249 artiklassa tarkoitettu, sähköisessä muodossa oleviin laskuihin tutustumista, niiden kopiointia ja käyttöä koskeva oikeus.”;

29)

Lisätään XI osaston 3 luvun 4 jaksoon artikla seuraavasti:

”248 a artikla

Jäsenvaltiot voivat valvontaa varten ja tiettyjen verovelvollisten osalta tai tietyissä tapauksissa vaatia, että niiden alueella luovutettuja tavaroita ja suoritettuja palveluita koskevat laskut ja niiden alueelle sijoittautuneiden verovelvollisten vastaanottamat laskut käännetään niiden viralliselle kielelle. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa asettaa laskujen kääntämistä koskevaa yleistä vaatimusta.”;

30)

Korvataan 249 artikla seuraavasti:

”249 artikla

Kun verovelvollinen tallettaa laatimansa tai vastaanottamansa laskut sähköisesti siten, että asianomaisiin tietoihin taataan online-yhteys, verovelvollisen sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla ja, jos arvonlisävero on maksettava toisessa jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on valvontaa varten oikeus tutustua laskuihin, kopioida ne ja käyttää niitä.”;

31)

Korvataan 272 artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltiot eivät voi vapauttaa ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja verovelvollisia 3 luvun 3–6 jaksossa ja 4 luvun 3 jaksossa säädetyistä laskutusta koskevista velvollisuuksista.”.

22.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/9

(1)

Liittymisneuvottelujen aikana vuonna 2005 Bulgaria myöntyi sulkemaan Kozloduyn ydinvoimalan yksiköt 1 ja 2 viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002 sekä yksiköt 3 ja 4 viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2006 ja myöhemmin poistamaan nämä yksiköt käytöstä. Euroopan unioni ilmaisi haluavansa jatkaa rahoitustuen myöntämistä vuoteen 2009 saakka jatkotoimenpiteenä liittymistä valmistelevalle tuelle, jota oli suoritettu Phare-ohjelmasta käytöstäpoistoa koskeviin Bulgarian toimiin.

(2)

Ottaen huomioon Bulgarian sitoumuksen sulkea Kozloduyn ydinvoimalan yksiköt 3 ja 4, Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisehdoista tehdyn asiakirjan, jäljempänä ’vuoden 2005 liittymisasiakirja’, 30 artiklassa perustettiin tukiohjelma, joka liittyy Bulgarian sitoumukseen sulkea Kozloduyn ydinvoimalan yksiköt 3 ja 4, jäljempänä ’Kozloduy-ohjelma’. Ohjelmaan oli osoitettu 210 miljoonaa euroa vuosina 2007–2009. Ohjelmaan sisältyi tuki, jonka tarkoituksena on kattaa Kozloduyn ydinvoimalan sulkemisesta aiheutuva kapasiteetin menetys.

(3)

Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) hallinnoimia käytöstäpoiston kansainvälisiä tukirahastoja on ollut käytössä useiden vuosien ajan. Unioni on näiden rahastojen suurin kartuttaja.

(4)

Unioni tunnustaa Bulgarian toteuttamat toimet ja sen saavuttaman hyvän edistymisen Kozloduy-ohjelmaan sisältyvässä käytöstäpoiston valmisteluvaiheessa, jossa on käytetty vuoteen 2009 saakka käyttöön annettuja unionin varoja. Se tunnustaa myös tarpeen jatkaa rahoitustukea vuoden 2009 jälkeen, jotta ohjelmassa voidaan edetä varsinaisiin purkutöihin vuoden 2005 liittymisasiakirjan mukaisesti ja korkeimpia turvallisuusstandardeja noudattaen.

(5)

Lisäksi on tärkeää hyödyntää Kozloduyn ydinvoimalan omia henkilöstöresursseja, koska niillä saadaan täyttöön tarvittavaa asiantuntemusta, lisätään taitotietoa ja osaamista sekä samalla lievennetään aikaistetun sulkemisen sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia jatkamalla suljetun ydinvoimalan henkilöstön työllistämistä. Rahoitustuen jatkaminen on näin ollen tärkeää, jotta voidaan noudattaa vaadittavia turvallisuus-, terveys- ja ympäristöstandardeja.

(6)

Unioni tunnustaa olevan tarpeen antaa rahoitustukea myös sen vuoksi, että energiasektoriin kohdistuvia vaikutuksia lieventäviä toimenpiteitä voidaan jatkaa, kun otetaan huomioon ydinvoimalayksiköiden sulkemisesta aiheutuvan kapasiteetin menetyksen suuruus ja sen vaikutukset alueen energian huoltovarmuuteen.

(7)

Unioni tunnustaa tarpeen lieventää kasvaneiden ympäristölle aiheutuvien vahinkojen ja lisääntyneiden päästöjen vaikutuksia, jotka johtuvat siitä, että korvaava kapasiteetti saadaan pääasiassa lisäämällä ruskohiilivoimaloiden käyttöä.

(8)

Siksi on syytä osoittaa unionin yleisestä talousarviosta 300 miljoonan euron määrä Kozloduyn ydinvoimalan käytöstä poistamisen rahoittamiseen vuosina 2010–2013.

(9)

Käytöstä poistamiseen osoitetut unionin yleisen talousarvion määrärahat eivät saisi johtaa unionin energiamarkkinoilla toimivien energiahuoltoyhtiöiden välisen kilpailun vääristymiseen. Näitä määrärahoja olisi käytettävä myös energiatehokkuutta ja energiasäästöjä koskevien toimenpiteiden rahoittamiseen unionin säännöstön ja Euroopan energian yhteismarkkinoiden toimintaa koskevien sääntöjen mukaisesti.

(10)

Rahoitustuki olisi edelleen myönnettävä unionin rahoitusosuutena Kozloduyn käytöstäpoiston kansainväliseen tukirahastoon, jota hallinnoi EBRD.

(11)

EBRD:n tehtäviin kuuluu käytöstäpoisto-ohjelmiin osoitettujen julkisten varojen hallinnointi niiden ydinvoimalayksiköiden osalta, joista oli tehty sulkemissopimus liittymisneuvottelujen yhteydessä. EBRD valvoo näiden ohjelmien varainhoitoa, jotta julkisten varojen käyttö olisi mahdollisimman tehokasta. Lisäksi EBRD hoitaa talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä, jotka komissio on uskonut sille Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1605/2002 (2) (varainhoitoasetus) vaatimusten mukaisesti.

(12)

Suurimman mahdollisen tehokkuuden varmistamiseksi ja mahdollisten ympäristövaikutusten minimoimiseksi Kozloduyn ydinvoimalan yksiköiden 1–4 käytöstä poistaminen olisi suoritettava parasta mahdollista teknistä asiantuntemusta käyttäen ja ottaen huomioon suljettavien yksiköiden luonne ja tekniset erityispiirteet.

(13)

Kozloduyn ydinvoimalan käytöstä poistamisessa noudatetaan ympäristölainsäädäntöä ja erityisesti tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annettua neuvoston direktiiviä 85/337/ETY (3).

(14)

Aikaisemmin rahoitettujen ohjelmien arvioinnin ja tuloksellisuuden tarkastusten avulla olisi varmistettava taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden noudattaminen myönnettyjen varojen osalta.

(15)

Tähän asetukseen olisi sisällytettävä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen (4) 38 kohdan mukainen rahoitusohje koko Kozloduy-ohjelman keston ajaksi, tämän kuitenkaan vaikuttamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määriteltyyn budjettivallan käyttäjän toimivaltaan.

(16)

Neuvoston asetuksella (Euratom) N:o 549/2007 (5) perustetun komitean olisi avustettava komissiota tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavien toimenpiteiden hyväksymisessä,

—

Kozloduyn ydinvoimalan käytöstä poistamiseen liittyviä toimenpiteitä,

—

unionin säännöstön mukaisia ympäristön parannustoimia ja voimalan neljän reaktorin tuotantokapasiteetin korvaamiseksi tarvittavan tavanomaisen tuotantokapasiteetin uudenaikaistamista sekä

—

muita voimalan sulkemisesta ja käytöstä poistamisesta tehdystä päätöksestä johtuvia toimenpiteitä, joilla vaikutetaan Bulgarian energiantuotantoa, -siirtoa ja -jakelua varten tarvittavaan rakenneuudistukseen ja uudenaikaistamiseen ja ympäristön parantamiseen sekä Bulgarian energian huoltovarmuuden lisäämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen.

22.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/12

(1)

Unioni on ottanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta, jossa taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus. Tällaisen alueen toteuttamiseksi asteittain unionin on määrä toteuttaa toimenpiteitä, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat rajojen yli, erityisesti silloin kun sisämarkkinoiden moitteeton toiminta sitä edellyttää.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan mukaisesti näillä toimenpiteillä varmistetaan muun muassa jäsenvaltioissa sovellettavien lainvalintaa koskevien sääntöjen yhdenmukaisuus, ja niihin sisältyy erityisesti perheoikeudellisia toimenpiteitä, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia.

(3)

Komissio hyväksyi 17 päivänä heinäkuuta 2006 ehdotuksen neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 muuttamisesta tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen antamisesta, jäljempänä ”ehdotettu asetus”.

(4)

Neuvosto hyväksyi 5 ja 6 päivänä kesäkuuta 2008 pidetyssä kokouksessaan poliittiset suuntaviivat, joissa se totesi, ettei ehdotetusta asetuksesta päästy yksimielisyyteen ja että ylitsepääsemättömien vaikeuksien vuoksi yksimielisyyden saavuttaminen tuolloin tai lähitulevaisuudessa ei ollut mahdollista. Se katsoi, että ehdotetun asetuksen tavoitteita ei voida saavuttaa kohtuullisessa ajassa soveltamalla perussopimusten asiaa koskevia määräyksiä.

(5)

Tämän vuoksi Kreikka, Espanja, Italia, Luxemburg, Unkari, Itävalta, Romania ja Slovenia esittivät 28 päivänä heinäkuuta 2008 päivätyillä kirjeillään komissiolle pyynnön, jossa ne ilmoittivat aikovansa ryhtyä toteuttamaan välillään tiiviimpää yhteistyötä avioliittoasioissa sovellettavan lain alalla ja pyysivät komissiota esittämään neuvostolle tätä koskevan ehdotuksen. Bulgaria esitti samanlaisen pyynnön komissiolle 12 päivänä elokuuta 2008 päivätyllä kirjeellä, Ranska yhtyi pyyntöön 12 päivänä tammikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä, Saksa 15 päivänä huhtikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä, Belgia 22 päivänä huhtikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä, Latvia 17 päivänä toukokuuta 2010 päivätyllä kirjeellä, Malta 31 päivänä toukokuuta 2010 päivätyllä kirjeellä ja Portugali 4 päivänä kesäkuuta 2010 pidetyssä neuvoston kokouksessa. Kreikka peruutti pyyntönsä 3 päivänä maaliskuuta 2010. Yhteensä neljätoista jäsenvaltiota on pyytänyt tiiviimpää yhteistyötä.

(6)

Tiiviimmän yhteistyön avulla olisi luotava avio- ja asumuseroasioihin sovellettavat selkeät ja kattavat oikeussäännöt osallistuvissa jäsenvaltioissa, varmistettava kansalaisille oikeusvarmuuden, ennakoitavuuden ja joustavuuden kannalta asianmukaiset ratkaisut ja estettävä kanteen nostamiseen liittyvä puolisoiden välinen kilpailu.

(7)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklassa sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 326 ja 329 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät.

(8)

Tiiviimmän yhteistyön soveltamisala eli avio- ja asumuseroon sovellettava laki on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 81 artiklan 3 kohdan mukainen perussopimuksissa tarkoitettu ala.

(9)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan 2 kohdassa esitetty viimeistä keinoa koskeva edellytys täyttyy, koska neuvosto totesi kesäkuussa 2008, että koko unioni ei voi saavuttaa ehdotetun asetuksen tavoitteita kohtuullisessa ajassa.

(10)

Avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla tehtävän tiiviimmän yhteistyön tavoitteena on kehittää oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen pohjalta ja varmistaa jäsenvaltioissa sovellettavien lainvalintaa koskevien sääntöjen yhteensopivuus. Tämän perusteella se edistää unionin tavoitteiden saavuttamista, suojelee sen etuja ja vahvistaa sen yhdentymiskehitystä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa edellytetyllä tavalla.

(11)

Tiiviimpi yhteistyö avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla on perussopimusten ja unionin oikeuden mukaista, eikä se haittaa sisämarkkinoita eikä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Se ei luo esteitä eikä aiheuta syrjintää jäsenvaltioiden välisessä kaupankäynnissä eikä vääristä niiden välistä kilpailua.

(12)

Avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla toteutettavassa tiiviimmässä yhteistyössä kunnioitetaan niiden jäsenvaltioiden toimivaltuuksia, oikeuksia ja velvoitteita, jotka eivät osallistu siihen. Yhteisten lainvalintasääntöjen käyttöönotto osallistuvissa jäsenvaltioissa ei vaikuta muiden jäsenvaltioiden sääntöihin. Niiden jäsenvaltioiden tuomioistuimet, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön, määrittävät avio- ja asumuseroon sovellettavan lain edelleen kansallisten lainvalintasääntöjensä nojalla.

(13)

Tiiviimpi yhteistyö avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla on erityisesti yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskevan unionin oikeuden mukaista, koska se ei vaikuta aiempaan unionin säännöstöön.

(14)

Tässä päätöksessä kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 21 artiklassa tunnustettuja oikeuksia, periaatteita ja vapauksia.

(15)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 328 artiklan nojalla kaikki jäsenvaltiot voivat milloin tahansa liittyä tiiviimpään yhteistyöhön avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla,

22.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/14

(1)

Sudanin hallitus päätti, ettei se ratifioi Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitettua kumppanuussopimusta (2), sellaisena kuin se on ensimmäisen kerran muutettuna Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2005 (3), ja se menetti näin kymmenennen Euroopan kehitysrahaston (EKR) maaohjelmaan perustuvat 294,9 miljoonan euron kokonaismäärärahat, jotka pidetään nyt kymmenennessä EKR:ssa.

(2)

Sudanin nykyinen poliittinen tilanne sekä humanitaariset kriisit Darfurissa, Etelä-Sudanissa, Itä-Sudanissa ja siirtymäalueilla edellyttävät Euroopan unionilta vahvaa sitoutumista ja myös elintärkeän avun antamista Sudanin väestölle. Koska kymmenennen EKR:n rahoitusta ei ole saatavilla, tämä rahoitusvaje heikentää merkittävästi unionin mahdollisuuksia avustaa väestöä ja edistää maan vakauttamista, mikä voi puolestaan johtaa seurauksiin laajemmallakin alueella.

(3)

Jotta rahoitusvaje voitaisiin kattaa, olisi aiheellista käyttää yhdeksännestä EKR:sta ja edellisistä EKR:ista vapautuvia varoja.

(4)

Varat olisi osoitettava Sudanin heikko-osaisimman väestön tarpeisiin erityisesti sodasta kärsineillä alueilla, joihin kuuluvat Darfur, Etelä-Sudan, Itä-Sudan ja siirtymäalueet. Varat myönnetään komission antaman rahoituspäätöksen perusteella. Olisi säädettävä myös tukitoimenpiteiden kustannusten kattamisesta.

(5)

Varoja olisi hallinnoitava keskitetysti ja yhteistyössä ja yksinkertaisuuden vuoksi kymmenennen EKR:n täytäntöönpanojärjestelyjä noudattaen,

22.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/15

(1)

Perussopimuksen 126 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vältettävä liiallisia julkisen talouden alijäämiä.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä ja saavuttamaan uusien työpaikkojen syntyä edistävä vahva ja kestävä kasvu.

(3)

Perussopimuksen 126 artiklan mukainen liiallista alijäämää koskeva menettely, sellaisena kuin sitä on selkeytetty liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1467/97 (1), joka on osa vakaus- ja kasvusopimusta, edellyttää päätöstä liiallisen alijäämän olemassaolosta. Perussopimukseen liitetyssä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa annetaan tarkemmat määräykset liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanosta. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 479/2009 (2) annetaan yksityiskohtaiset säännöt ja määritelmät mainitun pöytäkirjan määräyksen soveltamiseksi.

(4)

Kun vakaus- ja kasvusopimusta vuonna 2005 uudistettiin, pyrittiin lisäämään sopimuksen vaikuttavuutta ja vahvistamaan sen talousteoreettista perustaa sekä turvaamaan julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Sillä pyrittiin varmistamaan, että erityisesti talouden tilanne ja talousarviotilanne otettaisiin täysin huomioon liiallista alijäämää koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa. Vakaus- ja kasvusopimuksen tarjoama kehys tukee tällä tavoin julkisen talouden rahoitusaseman ripeään tervehdyttämiseen tähtäävää hallituksen politiikkaa, jossa otetaan huomioon talouden tilanne.

(5)

Perussopimuksen 126 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että komissio antaa neuvostolle lausunnon, jos komissio katsoo, että jäsenvaltiossa on tai siellä voi ilmetä liiallinen alijäämä. Otettuaan huomioon perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksensa sekä talous- ja rahoituskomitean 126 artiklan 4 kohdan mukaisesti antaman lausunnon komissio katsoi, että Tanskassa on liiallinen julkisen talouden alijäämä. Komissio antoi tämän vuoksi 15 päivänä kesäkuuta 2010 neuvostolle tämän mukaisen Tanskaa koskevan lausunnon (3).

(6)

Perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaan neuvoston olisi otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion mahdolliset huomautukset, ennen kuin se kokonaisarvion tehtyään päättää, onko jäsenvaltiossa liiallinen alijäämä. Tanskaa koskevan kokonaisarvion perusteella voidaan todeta seuraavaa.

(7)

Tanskan viranomaisten huhtikuussa 2010 antamien tietojen mukaan maan julkisen talouden alijäämän ennakoitiin olevan vuonna 2010 5,4 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ylittävän näin viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Ennakoitu alijäämä ei ole lähellä 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen, mutta viitearvon ennakoitua ylittymistä voidaan pitää poikkeuksellisena perussopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Se johtui erityisesti perussopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetusta talouden jyrkästä laskusuhdanteesta. Komission yksiköiden kevään 2010 talousennusteen mukaan BKT:n määrä Tanskassa supistui vuonna 2009 4,9 prosenttia, ja sen odotetaan elpyvän 1,6 prosenttiin vuonna 2010. Vuoden 2010 alijäämä johtuu sekä talouden laskusuhdanteesta että Tanskan viranomaisten Euroopan talouden elvytyssuunnitelman mukaisesti toteuttamista toimenpiteistä. Ennakoitua viitearvon ylittymistä ei kuitenkaan voida pitää väliaikaisena. Komission yksiköiden kevään 2010 talousennusteen mukaan alijäämä supistuisi 4,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2011, jos politiikkaa ei muuteta (4). Alijäämää koskeva perussopimuksen arviointiperuste ei näin ollen täyty.

(8)

Tanskan viranomaisten huhtikuussa 2010 antamien tietojen mukaan julkinen bruttovelka on edelleen alle viitearvon, joka on 60 prosenttia suhteessa BKT:hen. Velan määrä on 45,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010. Komission yksiköiden kevään 2010 ennusteen mukaan velan suhde BKT:hen on 46 prosenttia vuonna 2010 ja nousee 49,5 prosenttiin vuonna 2011, joten se pysyy edelleen alle BKT:hen suhteutetun 60 prosentin viitearvon. Velkaa koskeva perussopimuksen arviointiperuste täyttyy.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1467/97 2 artiklan 4 kohdan mukaan muut merkitykselliset tekijät voidaan ottaa huomioon liiallisen alijäämän olemassaolosta tehtävää, perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaista neuvoston päätöstä edeltävissä vaiheissa ainoastaan, jos kaksi vaatimusta – se, että alijäämä pysyy lähellä viitearvoa, ja se, että viitearvon ylitys on väliaikaista – täyttyvät kaikilta osin. Tanskan tapauksessa nämä kaksi edellytystä eivät täyty. Merkityksellisiä tekijöitä ei sen vuoksi oteta huomioon tätä päätöstä edeltävissä vaiheissa,

22.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/17

(1)

Perussopimuksen 126 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vältettävä liiallisia julkisen talouden alijäämiä.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä ja saavuttamaan uusien työpaikkojen syntyä edistävä vahva ja kestävä kasvu.

(3)

Perussopimuksen 126 artiklan mukainen liiallista alijäämää koskeva menettely, sellaisena kuin sitä on selkeytetty liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1467/97 (1), joka on osa vakaus- ja kasvusopimusta, edellyttää päätöstä liiallisen alijäämän olemassaolosta. Perussopimukseen liitetyssä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa annetaan tarkemmat määräykset liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanosta. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 479/2009 (2) annetaan yksityiskohtaiset säännöt ja määritelmät mainitun pöytäkirjan määräyksen soveltamiseksi.

(4)

Kun vakaus- ja kasvusopimusta vuonna 2005 uudistettiin, pyrittiin lisäämään sopimuksen vaikuttavuutta ja vahvistamaan sen talousteoreettista perustaa sekä turvaamaan julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Sillä pyrittiin varmistamaan, että erityisesti talouden tilanne ja talousarviotilanne otettaisiin täysin huomioon liiallista alijäämää koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa. Vakaus- ja kasvusopimuksen tarjoama kehys tukee tällä tavoin julkisen talouden rahoitusaseman ripeään tervehdyttämiseen tähtäävää hallituksen politiikkaa, jossa otetaan huomioon talouden tilanne.

(5)

Perussopimuksen 126 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että komissio antaa neuvostolle lausunnon, jos komissio katsoo, että jäsenvaltiossa on tai siellä voi ilmetä liiallinen alijäämä. Otettuaan huomioon perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksensa sekä talous- ja rahoituskomitean 126 artiklan 4 kohdan mukaisesti antaman lausunnon komissio katsoi, että Suomessa on liiallinen julkisen talouden alijäämä. Komissio antoi tämän vuoksi 15 päivänä kesäkuuta 2010 neuvostolle tämän mukaisen Suomea koskevan lausunnon (3).

(6)

Perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaan neuvoston olisi otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion mahdolliset huomautukset, ennen kuin se kokonaisarvion tehtyään päättää, onko jäsenvaltiossa liiallinen alijäämä. Suomea koskevan kokonaisarvion perusteella voidaan todeta seuraavaa.

(7)

Suomen viranomaisten huhtikuussa 2010 antamien tietojen mukaan maan julkisen talouden alijäämän ennakoidaan vuonna 2010 olevan 4,1 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ylittävän näin viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vaikka valtiovarainministeriön eduskunnalle 14 päivänä toukokuuta 2010 esittämässä kolmannessa lisätalousarviossa ennakoidaan, että vuoden 2010 verotulot saattavat olla suunniteltua suuremmat, ei alijäämätavoitetta ole kuitenkaan virallisesti muutettu. Ennakoitu alijäämä ei ole lähellä 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen, mutta viitearvon ennakoitua ylittymistä voidaan pitää poikkeuksellisena perussopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Se johtuu erityisesti perussopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetusta talouden jyrkästä laskusuhdanteesta. Viitearvon ennakoitua ylittymistä voidaan lisäksi pitää väliaikaisena. Komission yksiköiden kevään 2010 talousennusteen mukaan alijäämä supistuu vuonna 2011 alle viitearvon talouden ennakoidun elpymisen päästessä vauhtiin. Alijäämää koskeva perussopimuksen arviointiperuste ei näin ollen täyty.

(8)

Suomen viranomaisten huhtikuussa 2010 antamien tietojen mukaan julkinen bruttovelka on 49,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010 eli edelleen alle viitearvon, joka on 60 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission yksiköiden kevään 2010 ennusteen mukaan velka suhteessa BKT:hen on 50,5 prosenttia vuonna 2010 ja nousee 54,9 prosenttiin vuonna 2011, joten se pysyy edelleen alle BKT:hen suhteutetun 60 prosentin viitearvon. Velkaa koskeva perussopimuksen arviointiperuste täyttyy.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1467/97 2 artiklan 4 kohdan mukaan muut merkitykselliset tekijät voidaan ottaa huomioon liiallisen alijäämän olemassaolosta tehtävää, perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaista neuvoston päätöstä edeltävissä vaiheissa ainoastaan, jos kaksi vaatimusta – se, että alijäämä pysyy lähellä viitearvoa, ja se, että viitearvon ylitys on väliaikaista – täyttyvät kaikilta osin. Suomen tapauksessa nämä kaksi edellytystä eivät täyty. Merkityksellisiä tekijöitä ei sen vuoksi oteta huomioon tätä päätöstä edeltävissä vaiheissa,

22.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/19

(1)

Direktiivin 2004/49/EY mukaan yhteisiä turvallisuustavoitteita olisi otettava asteittain käyttöön korkean turvallisuustason säilyttämiseksi ja, jos se on tarpeen ja kohtuudella toteutettavissa, sen parantamiseksi. Niiden avulla olisi voitava arvioida turvallisuustasoa ja liikenteenharjoittajien suoritustasoa sekä unionin tasolla että jäsenvaltioissa.

(2)

Direktiivin 2004/49/EY 3 artiklan e alakohdan mukaan yhteisillä turvallisuustavoitteilla tarkoitetaan turvallisuuden tasoa, joka on vähintään saavutettava rautatiejärjestelmän (kuten tavanomaisen rautatiejärjestelmän, suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän, pitkien rautatietunnelien tai yksinomaan tavaraliikenteeseen tarkoitettujen ratojen) eri osissa ja koko järjestelmässä ja joka määritellään hyväksyttävää riskitasoa koskevina perusteina. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY 6 artiklassa tarkoitetun yhteisen turvallisuusmenetelmän hyväksymisestä turvallisuustavoitteiden saavuttamisen arviointia varten 5 päivänä kesäkuuta 2009 tehdyn komission päätöksen 2009/460/EY (2) johdanto-osan 7 kappaleessa todetaan kuitenkin, että eri jäsenvaltioissa käytössä olevien rautatiejärjestelmien osien turvallisuustasosta ei ole yhdenmukaisia ja luotettavia tietoja, ja tämän vuoksi on katsottu, että rautatiejärjestelmän (kuten tavanomaisen rautatiejärjestelmän, suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän, pitkien rautatietunnelien tai yksinomaan tavaraliikenteeseen tarkoitettujen ratojen) osien yhteisten turvallisuustavoitteiden ensimmäistä erää ei ole mahdollista laatia.

(3)

Direktiivin 2004/49/EY 7 artiklan 3 kohdan mukaan yhteisten turvallisuustavoitteiden ensimmäisen erän on perustuttava jäsenvaltioissa voimassa olevien tavoitteiden ja turvallisuustason tarkasteluun. Päätöksellä 2009/460/EY vahvistetun metodologian mukaisesti yhteisten turvallisuustavoitteiden ensimmäisen erän on perustuttava kansallisiin viitearvoihin. Ne on laskettu käyttäen rautatieliikenteen tilastoista 16 päivänä joulukuuta 2002 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 91/2003 (3) perustuvia tietoja, jotka Eurostat toimitti 6 päivänä maaliskuuta 2009 vuosilta 2004–2007. Jäsenvaltion suurimman hyväksyttävän riskitason olisi rautateiden kunkin riskiluokan osalta oltava 1) kansallinen viitearvo, jos se on enintään yhtä suuri kuin vastaava yhteinen turvallisuustavoite, tai 2) yhteinen turvallisuustavoite, jos kansallinen viitearvo on suurempi kuin vastaava yhteinen turvallisuustavoite, siten kuin säädetään päätöksen 2009/460/EY liitteessä olevassa 3 jaksossa.

(4)

Yhteisten turvallisuustavoitteiden ensimmäistä erää olisi pidettävä prosessin ensimmäisenä vaiheena. Niiden myötä syntyvät yhdenmukaiset ja avoimet puitteet rautatieliikenteen eurooppalaisen turvallisuustason tehokkaalle seurannalle ja turvaamiselle.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2004/49/EY 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean lausunnon mukaiset,

22.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/28