29.5.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 132/1

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 437/2010,

annettu 19 päivänä toukokuuta 2010,

Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EY) N:o 1080/2006 muuttamisesta syrjäytyneiden väestöryhmien hyväksi toteutettavien asuntokantaa koskevien toimien tukikelpoisuuden osalta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 178 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi unionissa on tarpeen tukea rajoitettuja toimia, jotka on tarkoitettu asuntokäytössä olevien olemassa olevien rakennusten peruskorjaukseen jäsenvaltioissa, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin 1 päivänä toukokuuta 2004 tai sen jälkeen. Nämä toimet voidaan toteuttaa niillä edellytyksillä, joista säädetään Euroopan aluekehitysrahastosta 5 päivänä heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006 (3) 7 artiklan 2 kohdassa.

(2)

Kustannukset olisi kohdennettava alueiden, joilla asuntokannan rappeutuminen ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat tosiasia tai uhka, yhdennetyn kaupunkikehitystä koskevan toimen tai ensisijaisen toimintalinjan puitteissa. Selkeyden vuoksi olisi yksinkertaistettava edellytyksiä, joiden mukaisesti asuntokantaa koskevia toimia voidaan toteuttaa kaupunkialueilla. Sen vuoksi asuntokantaa koskevien toimien kustannukset olisi kohdennettava ottaen huomioon erilaisia muuttujia rahoituslähteestä riippumatta. Lisäksi ainoastaan kustannuksia, jotka liittyvät olemassa olevia rakennuksia koskeviin toimiin, olisi pidettävä tukikelpoisina.

(3)

Kaupunkialueilla tai maaseudulla elävien syrjäytyneiden väestöryhmien kannalta asuntokanta on merkittävä osallisuutta edistävä tekijä useissa jäsenvaltioissa. Sen vuoksi kaikissa jäsenvaltioissa on tarpeen laajentaa niiden kustannusten tukikelpoisuutta, jotka liittyvät näiden kaupunki- tai maaseutualueilla elävien väestöryhmien hyväksi toteutettaviin asuntokantaa koskeviin toimiin.

(4)	Näiden väestöryhmien äärimmäisen kehnojen asuinolojen vuoksi myös kustannusten, jotka liittyvät olemassa olevan asuntokannan peruskorjaukseen tai korvaamiseen, myös uusilla asunnoilla, olisi oltava tukikelpoisia riippumatta siitä, elävätkö nämä väestöryhmät kaupunkialueilla vai maaseudulla.

(5)

Romaniväestön osallistamista koskevien yhteisten perusperiaatteiden, jotka neuvosto toisti 8 päivänä kesäkuuta 2009 antamissaan päätelmissä romaniväestön osallistamisesta, periaatteen 2 mukaisesti erityisryhmään kohdistetut toimet eivät saisi sulkea pois muita ihmisiä, jotka elävät samanlaisissa sosioekonomisissa olosuhteissa.

(6)

Näiden yhteisten perusperiaatteiden periaatteen 1 mukaisesti syrjäytyneisiin ryhmiin kohdistuvat asuntokantaa koskevat toimet olisi erottelun vaaran rajoittamiseksi toteutettava yhdennetyn lähestymistavan puitteissa, johon sisältyy erityisesti koulutuksen, terveyden, sosiaalisen toiminnan, työllisyyden ja turvallisuuden alalla toteutettavia toimia sekä toimia, joilla poistetaan erottelua.

(7)

Kun hyväksytään luettelo perusteista, joiden mukaan määritetään alueet, joilla asuntokannan rappeutuminen ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat tosiasia tai uhka, ja luettelo tukikelpoisista toimista, olisi varmistettava yhdenmukainen täytäntöönpano. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklassa määrätään, että yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, vahvistetaan etukäteen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetulla asetuksella. Ennen tällaisen asetuksen antamista ja unionin lainsäädäntötoimien häiriintymisen välttämiseksi olisi edelleen sovellettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) säännöksiä.

(8)	Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1080/2006 olisi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1080/2006 7 artiklan 2 kohta seuraavasti:

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  Lausunto annettu 5 päivänä marraskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10 päivänä helmikuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 26 päivänä huhtikuuta 2010.

(3)  EUVL L 210, 31.7.2006, s. 1.

(4)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

---

29.5.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 132/3

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 438/2010,

annettu 19 päivänä toukokuuta 2010,

lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin kuljetuksiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 998/2003 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan ja 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 998/2003 (3) vahvistetaan eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, joita on noudatettava muissa kuin kaupallisissa lemmikkieläinten kuljetuksissa, ja näiden kuljetusten valvontaa koskevat säännöt.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 998/2003 5 artiklassa vahvistetaan säännökset, joita sovelletaan asetuksen liitteessä I olevassa A ja B osassa lueteltujen koirien, kissojen ja frettien kuljetuksiin jäsenvaltioiden välillä. Mainitun asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan nämä lemmikkieläimet on voitava tunnistaa elektronisen tunnistusmerkinnän (mikrosirun) avulla. Mainitun asetuksen voimaantulopäivää seuraavan kahdeksan vuoden siirtymäkauden ajan nämä lemmikkieläimet katsotaan tunnistusmerkityiksi myös, jos niissä on selkeästi luettavissa oleva tatuointi.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 998/2003 4 artiklan 1 kohdassa ja 14 artiklassa säädetään, että lemmikkieläimen omistajalla tai siitä omistajan lukuun vastaavalla luonnollisella henkilöllä on tarkastuksissa oltava mikrosirun lukemiseen tarvittavat välineet, jos mikrosiru ei ole ISO 11784 -standardin tai ISO 11785 -standardin liitteen A mukainen.

(4)

Tarpeettomien häiriöiden välttämiseksi, etenkin kolmansista maista tulevien lemmikkieläinkuljetusten osalta, on tarpeen täsmentää viittauksia ISO-standardeihin ennen kuin mikrosirujen käyttö tulee pakolliseksi. Viittausten teknisen luonteen vuoksi on aiheellista sisällyttää ne asetuksen (EY) N:o 998/2003 liitteeseen ja muuttaa mainitun asetuksen 4 ja 14 artiklaa vastaavasti.

(5)

Lisäksi asetuksen (EY) N:o 998/2003 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan koiran, kissan ja fretin mukana on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän eläinlääkärin antama passi, joka osoittaa, että eläimellä on rokotteen valmistaneen laboratorion suositusten mukainen voimassa oleva raivotautirokotus, joka on annettu kyseiselle eläimelle vähintään yhden vasta-aineyksikön annosta kohti sisältävällä kansainvälisen standardin (WHO) mukaisella inaktivoidulla rokotteella. Asetuksen (EY) N:o 998/2003 antamisen jälkeen raivotautirokotuksia varten on tullut saataville myös rekombinanttirokotteita.

(6)

Jotta voitaisiin sallia rekombinanttirokotteilla rokotettujen koirien, kissojen ja frettien kuljetukset, etenkin kolmansista maista, olisi myös säädettävä tällaisten rokotteiden käytön hyväksymisestä sovellettaessa asetusta (EY) N:o 998/2003 mainitun asetuksen liitteessä säädettyjen tiettyjen teknisten vaatimusten mukaisesti.

(7)

Jos rokote on annettu jäsenvaltiossa, rokotteen olisi oltava sellainen, jolle on myönnetty myyntilupa joko eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY (4) tai ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 (5) mukaisesti.

(8)	Jos rokote on annettu kolmannessa maassa, rokotteen olisi täytettävä turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset Maailman eläintautijärjestön (OIE) maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän käsikirjan asiaa koskevan luvun mukaisesti.

(9)

Olisi myös hyväksyttävä tieteelliseen tietoon perustuvia sääntöjä, jotka ovat samanlaisia kuin raivotaudin osalta hyväksytyt säännöt. Niissä olisi säädettävä lemmikkieläinten kuljetuksiin sovellettavista ehkäisevistä terveyttä koskevista toimista, jotka koskevat muita kyseisiin eläimiin vaikuttavia tauteja, jos tällaiset ennaltaehkäisevät toimet ovat oikeassa suhteessa tautien leviämisriskiin sellaisten kuljetusten seurauksena.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 998/2003 6 artiklan mukaan koirien ja kissojen tuontiin Irlantiin, Maltalle, Ruotsiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sovelletaan lisävaatimuksia kyseisissä jäsenvaltioissa raivotaudin osalta vallitsevan erityistilanteen vuoksi. Säännöstä sovelletaan siirtymätoimenpiteenä 30 päivään kesäkuuta 2010 asti.

(11)

Näiden lisävaatimusten mukaisesti kyseisten jäsenvaltioiden alueelle tuotavat koirat ja kissat on tunnistusmerkittävä mikrosirulla, jollei määräjäsenvaltio anna lupaa myös selvästi luettavissa olevan tatuoinnin käyttöön. Vaatimuksiin sisältyy pakollinen vasta-aineiden määritys ennen näiden lemmikkieläinten tuontia näiden jäsenvaltioiden alueelle raivotaudin vasta-aineiden suojaavan tason vahvistamiseksi.

(12)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti ehkäisevistä terveyttä koskevista toimista muiden sairauksien kuin raivotaudin osalta ja hyväksyä tämän asetuksen mukaisesti asetukseen (EY) N:o 998/2003 lisätyissä liitteissä vahvistettujen eläinten tunnistusmerkintää ja raivotautirokotusta koskevien teknisten vaatimusten muutoksia. On erityisen tärkeää, että komissio toteuttaa valmistelutyön aikana asianmukaisia kuulemisia, myös asiantuntijatasolla.

(13)	Asetuksen (EY) N:o 998/2003 8 artiklassa säädetään koirien, kissojen ja frettien kuljetuksiin kolmansista maista sovellettavista ehdoista, jotka riippuvat alkuperämaana olevan kolmannen maan sekä määräjäsenvaltion vallitsevasta raivotautitilanteesta.

(14)

Asetuksen (EY) N:o 998/2003 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan tapauksissa, joissa lemmikkieläimet kuljetetaan tietyistä kolmansista maista Irlantiin, Maltaan, Ruotsiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, sovelletaan mainitun asetuksen 6 artiklassa säädettyjä lisävaatimuksia. Kyseiset kolmannet maat luetellaan mainitun asetuksen liitteessä II olevan B osan 2 jaksossa tai C osassa.

(15)

Asetuksen (EY) N:o 998/2003 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaan tapauksissa, joissa lemmikkieläimet kuljetetaan muista kolmansista maista, ne on asettava karanteeniin, paitsi jos ne on saatettu mainitun asetuksen 6 artiklan vaatimusten mukaisiksi sen jälkeen kun ne on tuotu unioniin.

(16)

Asetuksen (EY) N:o 998/2003 16 artiklan mukaan lisäksi Suomi, Irlanti, Malta, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta voivat rakkulamatotaudin sekä Irlanti, Malta ja Yhdistynyt kuningaskunta puutiaisen osalta edellyttää alueelleen tuotavien lemmikkieläinten osalta mainitun asetuksen voimaantulopäivänä voimassa olevien erityismääräysten noudattamista. Säännöstä sovelletaan siirtymätoimenpiteenä 30 päivään kesäkuuta 2010 asti.

(17)

Asetuksen (EY) N:o 998/2003 23 artiklassa säädetään, että kun komissio on saanut Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta (EFSA) lausunnon siitä, onko serologinen koe säilytettävä, se toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka perustuu saatuihin kokemuksiin ja riskiarviointiin ja johon liitetään asianmukaiset ehdotukset mainitun asetuksen 6, 8 ja 16 artiklan osalta 1 päivästä heinäkuuta 2010 sovellettavasta järjestelystä.

(18)	Komissio teki järjestelyn määrittämistä varten vaikutustenarvioinnin, joka perustui hiljattaisiin kuulemisiin ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 23 artiklan mukaisesti 8 päivänä lokakuuta 2007 annettuun komission kertomukseen, sekä otti huomioon EFSA:n antamat suositukset.

(19)	EFSA antoi 11 päivänä joulukuuta 2006 lausunnon raivotaudin leviämisriskistä Irlantiin, Maltaan, Ruotsiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan raivotaudilta suojaavia vasta-aineita mittaavista serologisista testeistä luopumisen seurauksena (6).

(20)

Vuotta 2005 koskevien tietojen perusteella EFSA katsoi, että tietyissä jäsenvaltioissa raivotaudin esiintyvyys lemmikkieläimissä on huomattava. Lisäksi EFSA suositti, että kuljetettaessa lemmikkieläimiä näistä jäsenvaltioista, joissa raivotaudin esiintyvyys lemmikkieläimissä ei ole vain vähäinen, otettaisiin käyttöön riskinhallintatoimenpiteitä.

(21)

Näissä jäsenvaltiossa esiintyy ensisijaisesti raivotaudin sylvaattista muotoa eli villieläinrabiesta. Kentältä saadut tiedot osoittavat, että jos sylvaattinen raivotauti hävitetään intensiivisillä rokotusohjelmilla, joissa luonnonvaraisille eläimille annetaan syöttirokotteita, taudin esiintyminen myös kotieläimissä vähenee.

(22)

Yhteisö on hyväksynyt monia ohjelmia raivotaudin hävittämiseksi, valvomiseksi ja seuraamiseksi näissä jäsenvaltioissa tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyn neuvoston päätöksen 90/424/ETY (7) 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Komissio aikoo lopettaa EU:n tuen kansallisille ohjelmille näiden jäsenvaltioiden alueella vuoden 2011 loppuun mennessä.

(23)	EFSA:n 11 päivänä joulukuuta 2006 antama lausunto ja raivotaudin hävittämistä tietyissä jäsenvaltioissa koskevat yhteisön tukemat ohjelmat huomioon ottaen asetuksen (EY) N:o 998/2003 6 artiklassa säädettyjen siirtymätoimenpiteiden voimassaoloa olisi pidennettävä 31 päivään joulukuuta 2011 asti.

(24)	EFSA antoi 18 päivänä tammikuuta 2007 lausunnon rakkulamatotaudin leviämisriskistä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Irlantiin, Ruotsiin, Maltaan ja Suomeen kansallisista säännöistä luopumisen seurauksena (8).

(25)	EFSA antoi 8 päivänä maaliskuuta 2007 lausunnon puutiaisten leviämisriskistä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Irlantiin ja Maltaan kansallisista säännöistä luopumisen seurauksena (9).

(26)

Näistä lausunnoista ilmenee, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen ei voinut käytettävissä olevien tietojen perusteella osoittaa näiden siirtymäjärjestelyjä soveltavien jäsenvaltioiden erityisasemaa tiettyjen puutiaisten ja Echinococcus multilocularis -loisen osalta eikä määritellä taudinaiheuttajien leviämisriskiä lemmikkieläinten muiden kuin kaupallisten kuljetusten kautta.

(27)	Siirtymäjärjestelyjen johdonmukaisuuden varmistamiseksi on aiheellista pidentää asetuksen (EY) N:o 998/2003 16 artiklassa säädettyjen siirtymätoimenpiteiden voimassaolo 31 päivään joulukuuta 2011.

(28)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 998/2003 olisi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 998/2003 seuraavasti:

1)

Korvataan 4 artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti: ”Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa lemmikkieläimen omistajalla tai siitä omistajan lukuun vastaavalla luonnollisella henkilöllä on tarkastuksissa oltava mikrosirun lukemiseen tarvittavat välineet, jos mikrosiru ei ole liitteessä I a säädettyjen vaatimusten mukainen.”

2)

Muutetaan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti: a) Korvataan b alakohta seuraavasti: ”b) sen mukana on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän eläinlääkärin antama passi, joka osoittaa, että i) eläimellä on liitteen I b mukainen voimassa oleva raivotautirokotus; ii) eläimelle on tarpeen mukaan tehty muita tauteja ehkäiseviä terveyttä koskevia toimenpiteitä.” b) Lisätään alakohta seuraavasti: ”Lemmikkieläinten liikkuvuuden vuoksi leviävien muiden sairauksien kuin raivotaudin valvonnan varmistamiseksi komissio voi vahvistaa 19 b artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja 19 c ja 19 d artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti edellä ensimmäisen alakohdan b kohdan ii alakohdassa tarkoitettuja ehkäiseviä terveyttä koskevia toimia. Nämä toimet on perusteltava tieteellisesti ja niiden on oltava oikeasuhtaisia lemmikkieläinten liikkuvuudesta aiheutuviin riskeihin nähden.”

3)

Korvataan 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantolause ja ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti: ”1.   Liitteessä I olevassa A osassa tarkoitettujen lemmikkieläinten tuontiin Irlantiin, Maltaan, Ruotsiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2011 asti seuraavia vaatimuksia: — ne on tunnistusmerkitty 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti, jollei määräjäsenvaltio anna lupaa 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn kahdeksan vuoden siirtymäkauden päättymiseen saakka myös 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisen tunnistusmerkinnän käyttöön, ja”.

4)

Muutetaan 8 artiklan 1 kohta seuraavasti: a) Korvataan a alakohdan ii alakohta seuraavasti: ”ii) 31 päivään joulukuuta 2011 asti johonkin liitteessä II olevassa A osassa tarkoitettuun jäsenvaltioon joko suoraan tai liitteessä II olevassa B osassa tarkoitetun alueen kautta, täytettävä 6 artiklan mukaiset vaatimukset.” b) Korvataan b alakohdan ii alakohta seuraavasti: ”ii) 31 päivään joulukuuta 2011 asti johonkin liitteessä II olevassa A osassa tarkoitettuun jäsenvaltioon joko suoraan tai liitteessä II olevassa B osassa tarkoitetun alueen kautta, asetettava karanteeniin, paitsi jos ne on saatettu 6 artiklan vaatimusten mukaisiksi sen jälkeen, kun ne on tuotu unioniin.”

5)

Korvataan 14 artiklan toinen kohta seuraavasti: ”Edellä olevan 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa lemmikkieläimen omistajalla tai siitä omistajan lukuun vastaavalla luonnollisella henkilöllä on tarkastuksissa oltava mikrosirun lukemiseen tarvittavat välineet, jos mikrosiru ei ole liitteessä I a säädettyjen vaatimusten mukainen.”

6)

Korvataan 16 artikla seuraavasti: ”16 artikla Suomi, Irlanti, Malta, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta voivat rakkulamatotaudin sekä Irlanti, Malta ja Yhdistynyt kuningaskunta puutiaisen osalta edellyttää 31 päivään joulukuuta 2011 asti alueelleen tuotavien lemmikkieläinten osalta tämän asetuksen voimaantulopäivänä voimassa olevien erityismääräysten noudattamista.”

7)

Lisätään artiklat seuraavasti: ”19 a artikla 1.   Teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissio voi muuttaa 19 b artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja 19 c ja 19 d artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti liitteessä I a säädettyjä tunnistusmerkintöjä koskevia teknisiä vaatimuksia. 2.   Raivotautirokotuksia koskevan tieteellisen ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissio voi muuttaa 19 b artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja 19 c ja 19 d artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti liitteessä I b säädettyjä raivotautirokotusta koskevia teknisiä vaatimuksia. 3.   Tällaisia delegoituja säädöksiä antaessaan komission on noudatettava tämän asetuksen säännöksiä. 19 b artikla 1.   Siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi 18 päivästä kesäkuuta 2010 alkaen valta antaa 5 artiklan 1 kohdassa ja 19 a artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 19 c artiklan mukaisesti. 2.   Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 3.   Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 19 c ja 19 d artiklassa säädettyjä ehtoja. 19 c artikla 1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 1 kohdassa ja 19 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. 2.   Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee peruuttamisen syyt. 3.   Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 19 d artikla 1.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella. 2.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä. Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen tämän määräajan päättymistä, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat molemmat ilmoittaneet komissiolle aikeestaan olla vastustamatta säädöstä. 3.   Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.”

8)	Lisätään liite I a ja liite I b, sellaisina kuin ne ovat tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL C 318, 23.12.2009, s. 121.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 9 päivänä maaliskuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 26 päivänä huhtikuuta 2010.

(3)  EUVL L 146, 13.6.2003, s. 1.

(4)  EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1.

(5)  EUVL L 136, 30.4.2004, s. 1.

(6)  The EFSA Journal (2006) 436, s. 1.

(7)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19.

(8)  The EFSA Journal (2006) 441, s. 1.

(9)  The EFSA Journal (2007) 469, s. 1.

---

---

---

---

---

29.5.2010

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 132/11

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 439/2010,

annettu 19 päivänä toukokuuta 2010,

Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 74 artiklan sekä 78 artiklan 1 ja 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, jäljempänä ’yhteinen järjestelmä’, koskevalla unionin politiikalla pyritään Haagin ohjelman mukaisesti perustamaan yhteinen turvapaikka-alue tehokkaan ja yhdenmukaistetun menettelyn avulla Euroopan unionin arvojen ja humanitaaristen perinteiden mukaisesti.

(2)

Yhteisen järjestelmän perustamisessa on viime vuosien aikana edistytty merkittävästi yhteisten vähimmäisvaatimusten käyttöönoton ansiosta. Kansainvälisen suojelun myöntämisessä ja tällaisen suojelun muodoissa on kuitenkin edelleen paljon eroja jäsenvaltioiden välillä. Näitä eroja olisi vähennettävä.

(3)

Komissio ilmaisi kesäkuussa 2008 hyväksymässään turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelmassa aikovansa kehittää yhteistä järjestelmää ehdottamalla voimassa olevien säädösten tarkistamista sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamiseksi tehostamalla jäsenvaltioiden käytännön yhteistyölle annettavaa tukea erityisesti säädösehdotuksella, jonka tarkoituksena on perustaa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, jäljempänä ’tukivirasto’, jäsenvaltioiden välisen operatiivisen yhteistyön yhteensovittamisen tehostamiseksi niin, että yhteisten sääntöjen täytäntöönpano tehostuu.

(4)

Eurooppa neuvosto palautti syyskuussa 2008 hyväksytyssä Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa juhlallisesti mieliin, että vainotuilla ulkomaalaisilla on oikeus saada apua ja suojelua Euroopan unionin alueella pakolaisten oikeusasemaa koskevan 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, ja muiden asiaa koskevien sopimusten mukaisesti. Lisäksi sovittiin nimenomaisesti, että Euroopan tukivirasto perustetaan vuonna 2009.

(5)

Turvapaikka-asioiden käytännön yhteistyön tavoitteena on lähentää jäsenvaltioiden päätöksentekomenettelyjä turvapaikka-asioissa eurooppalaisen lainsäädännön puitteissa ja varmistaa niiden jatkuva laadukkuus. Viime vuosina on jo aloitettu merkittävä määrä käytännön yhteistyötoimenpiteitä, erityisesti yhteisen lähestymistavan omaksuminen alkuperämaata koskeviin tietoihin ja eurooppalaisen turvapaikka-alan koulutusohjelman perustaminen.

(6)	Tukiviraston olisi perustettava, jotta tätä näitä yhteistyötoimia voidaan lujittaa ja kehittää. Tukiviraston olisi otettava asianmukaisesti huomioon nämä yhteistyötoimet ja niistä saadut kokemukset.

(7)

Jos joidenkin jäsenvaltioiden turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmiin kohdistuu erityisiä ja suhteettomia paineita ennen kaikkea niiden maantieteellisen sijainnin tai väestötilanteen vuoksi, tukiviraston olisi tuettava unionin sisäisen solidaarisuuden kehittämistä, jotta edistetään kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden siirtämistä jäsenvaltiosta toiseen, samalla kun pidetään huolta siitä, ettei turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmiä käytetä väärin.

(8)

Jotta tukivirasto voisi hoitaa toimeksiantonsa parhaalla mahdollisella tavalla, sen olisi oltava riippumaton teknisissä kysymyksissä, ja sillä olisi oltava oikeudellinen, hallinnollinen ja taloudellinen itsemääräämisoikeus. Tämän vuoksi tukiviraston olisi oltava unionin elin, joka on oikeushenkilö ja joka käyttää sille tällä asetuksella annettua täytäntöönpanovaltaa.

(9)

Tukiviraston olisi toimittava läheisessä yhteistyössä, näiden valmiuksia ja asiantuntemusta hyödyntäen, jäsenvaltioiden turvapaikkaviranomaisten sekä kansallisten maahanmuutto- ja turvapaikkaviranomaisten ja muiden viranomaisten kanssa, samoin kuin komission kanssa. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä tukiviraston kanssa varmistaakseen, että se voi täyttää toimeksiantonsa.

(10)

Tukiviraston olisi myös toimittava läheisessä yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) ja, kun se on tarkoituksenmukaista, merkityksellisten kansainvälisten järjestöjen kanssa hyödyntääkseen niiden asiantuntemusta ja tukea. Tämän vuoksi UNHCR:n samoin kuin muiden merkityksellisten kansainvälisten järjestöjen merkitys olisi tunnustettava kaikilta osin ja kyseiset järjestöt olisi otettava täysimääräisesti mukaan tukiviraston toimintaan. Tukiviraston tämän asetuksen mukaisesti UNHCR:n käyttöön asettamat rahoitusvarat eivät saisi johtaa UNHCR:n toimien muista kansainvälisistä tai kansallisista lähteistä peräisin olevan rahoituksen kanssa päällekkäiseen rahoitukseen.

(11)

Toteuttaakseen tarkoituksensa tukiviraston olisi tehtäviensä täyttämisen edellyttämässä määrin tehtävä lisäksi yhteistyötä muiden unionin elinten kanssa, erityisesti neuvoston asetuksella (EY) N:o 2007/2004 (2) perustetun Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) kanssa ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 168/2007 (3) perustetun Euroopan unionin perusoikeustukiviraston (FRA) kanssa.

(12)

Tukiviraston olisi päällekkäisen toiminnan välttämiseksi sovitettava toimintansa yhteen myös neuvoston päätöksellä 2008/381/EY (4) perustetun Euroopan muuttoliikeverkoston kanssa. Tämän lisäksi tukiviraston olisi pidettävä yllä tiivistä vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa tietojen vaihtamiseksi ja tietämyksen kokoamiseksi yhteen turvapaikka-asioiden alalla.

(13)

Tukiviraston olisi oltava Euroopan turvapaikka-asiantuntemuksen keskus, jonka vastuulla on jäsenvaltioiden välisen, turvapaikka-asioiden eri osa-alueita koskevan käytännön yhteistyön helpottaminen, yhteensovittaminen ja lujittaminen, jotta jäsenvaltiot voivat antaa paremmin kansainvälistä suojelua siihen oikeutetuille ja samalla tarpeen mukaan käsitellä oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti niiden henkilöiden tilanne, joilla ei ole oikeutta kansainväliseen suojeluun. Tukiviraston toimeksiannossa olisi keskityttävä kolmeen päätehtävään: edistää yhteisen järjestelmän täytäntöönpanoa, tukea jäsenvaltioiden käytännön yhteistyötä turvapaikka-asioissa ja antaa tukea erityisten paineiden kohteeksi joutuneille jäsenvaltioille.

(14)	Tukivirastolla ei saisi olla suoria tai epäsuoria valtuuksia jäsenvaltioiden turvapaikkaviranomaisten kansainvälistä suojelua koskevien yksittäisten hakemusten johdosta tekemien päätösten osalta.

(15)

Antaakseen ja/tai sovittaakseen yhteen operatiivista apua nopeasti ja tehokkaasti niille jäsenvaltioille, joiden turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmiin kohdistuu erityisiä paineita, tukiviraston olisi asianomaisten jäsenvaltioiden pyynnöstä sovitettava yhteen näiden jäsenvaltioiden tukemiseksi toteutettavia toimia muun muassa lähettämällä alan asiantuntijoista muodostettuja turvapaikka-asioiden tukiryhmiä näiden jäsenvaltioiden alueille. Näiden tukiryhmien olisi erityisesti tarjottava asiantuntemusta, joka liittyy tulkkauspalveluihin, alkuperämaita koskeviin tietoihin sekä turvapaikkahakemusten käsittelyyn ja hallinnointiin. Turvapaikka-asioiden tukiryhmiä koskevia järjestelyjä olisi säänneltävä tällä asetuksella näiden ryhmien tehokkaan hyödyntämisen varmistamiseksi.

(16)

Tukiviraston olisi täytettävä tarkoituksensa olosuhteissa, joissa se voi toimia auktoriteettina riippumattomuutensa, antamansa avun sekä jakamansa tiedon tieteellisen ja teknisen laadun, menettelyjensä ja toimintatapojensa läpinäkyvyyden sekä sille annettujen tehtäviensä suorittamisessa osoittamansa huolellisuuden ansiosta.

(17)

Komission ja jäsenvaltioiden olisi oltava edustettuina tukiviraston hallintoneuvostossa, jotta ne voivat tehokkaasti valvoa sen toimintaa. Hallintoneuvoston olisi mahdollisuuksien mukaan koostuttava turvapaikkapolitiikasta vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten operatiivisista johtajista tai heidän edustajistaan. Sille olisi annettava tarvittavat valtuudet, erityisesti vahvistaa talousarvio, valvoa sen toteuttamista, hyväksyä tarvittavat varainhoitoa koskevat säännöt, luoda avoimet toimintamenettelyt tukiviraston päätöksentekoa varten, hyväksyä vuosittainen selvitys turvapaikkatilanteesta unionissa ja unionin turvapaikkasäädösten täytäntöönpanoa koskevia teknisiä asiakirjoja sekä nimittää pääjohtaja ja tarpeen mukaan toimeenpaneva komitea. Kun otetaan huomioon UNHCR:n asiantuntemus turvapaikka-asioissa sillä olisi oltava yksi ilman äänioikeutta oleva edustaja hallintoneuvoston jäsenenä, jotta se voisi olla täysimääräisesti mukana tukiviraston toiminnassa.

(18)

Tukiviraston tehtävien luonteen ja pääjohtajan tehtävien vuoksi ja jotta Euroopan parlamentti voisi antaa lausunnon valitusta hakijasta ennen hänen nimittämistään ja myös ennen hänen toimikautensa mahdollista jatkamista, pääjohtajaa olisi kehotettava antamaan lausuma ja vastaamaan kysymyksiin yhdelle tai useammalle Euroopan parlamentin asiassa toimivaltaiselle valiokunnalle. Pääjohtajan olisi lisäksi esiteltävä vuosikertomus Euroopan parlamentille. Lisäksi Euroopan parlamentilla olisi oltava mahdollisuus pyytää pääjohtajaa raportoimaan tehtäviensä hoidosta.

(19)

Tukiviraston täyden itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi sillä olisi oltava oma talousarvio, jonka varat muodostuvat suurimmaksi osaksi unionin rahoitusosuudesta. Tukiviraston rahoittamisen olisi edellytettävä budjettivallan käyttäjän suostumusta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (5) 47 kohdan mukaisesti. Unionin talousarviomenettelyä olisi sovellettava unionin rahoitusosuuteen ja muihin Euroopan unionin yleisestä talousarviosta maksettaviin avustuksiin. Tilintarkastustuomioistuimen olisi suoritettava tukiviraston tilien tarkastus.

(20)

Tukiviraston olisi tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kysymysten osalta toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen sekä kolmansien maiden kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, asiaa koskevien määräysten mukaisesti sovittujen työjärjestelyjen puitteissa.

(21)

Euroopan unionista tehdyn sopimukseen, jäljempänä ’SEU-sopimus’, ja SEUT-sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat 18 päivänä toukokuuta 2009 päivätyillä kirjeillä ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.

(22)	SEU-sopimukseen ja SEUT-sopimukseen, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen eikä se sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(23)

Ottaen huomioon, että Tanska on jäsenvaltiona tähän asti osallistunut jäsenvaltioiden väliseen käytännön yhteistyöhön turvapaikka-alalla, tukiviraston olisi helpotettava operatiivista yhteistyötä Tanskan kanssa. Tätä varten Tanskan edustaja olisi kutsuttava osallistumaan hallintoneuvoston kaikkiin kokouksiin, ja hallintoneuvosto olisi voitava tarpeen mukaan myös päättää Tanskan tarkkailijoiden kutsumisesta työryhmien kokouksiin.

(24)

Tarkoituksensa toteuttamiseksi tukiviraston olisi oltava avoin sellaisten maiden osallistumiselle, jotka ovat tehneet unionin kanssa sopimuksia, joiden nojalla ne ovat ottaneet käyttöön ja soveltavat unionin lainsäädäntöä tämän asetuksen soveltamisalalla. Tämä koskee erityisesti Islantia, Liechtensteinia, Norjaa ja Sveitsiä. Tukiviraston olisi yhteisymmärryksessä komission kanssa voitava sopia SEUT-sopimuksen määräysten mukaisesti työjärjestelyistä myös muiden maiden kanssa kuin niiden, jotka ovat tehneet unionin kanssa sopimuksia, joiden nojalla ne ovat ottaneet käyttöön ja soveltavat unionin lainsäädäntöä. Tukivirasto ei saisi kuitenkaan missään olosuhteissa laatia itsenäistä ulkoista politiikkaa.

(25)	Tukivirastoon olisi sovellettava Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annettua neuvoston asetusta (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (6), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, ja erityisesti sen 185 artiklaa.

(26)

Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1073/1999 (7) olisi sovellettava rajoituksetta tukivirastoon, jonka olisi liityttävä 25 päivänä toukokuuta 1999 Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista (8).

(27)	Tukivirastoon olisi sovellettava Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (9).

(28)

Tukiviraston suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn olisi sovellettava yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (10).

(29)

Tarvittavat säännökset, jotka koskevat tukiviraston sijoittamista valtioon, jossa sen toimipaikan on määrä olla, sekä tukiviraston henkilöstöä ja heidän perheenjäseniään koskevat erityiset säännöt olisi vahvistettava toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa. Lisäksi vastaanottavan jäsenvaltion olisi varmistettava parhaat mahdolliset olosuhteet tukiviraston moitteettomalle toiminnalle, mukaan lukien lasten koulunkäyntimahdollisuudet ja liikenneyhteydet, jotta tukivirasto saisi korkealuokkaisia henkilöresursseja mahdollisimman laajalta maantieteelliseltä alueelta.

(30)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat tarve edistää yhteisen järjestelmän täytäntöönpanoa, helpottaa, sovittaa yhteen ja lujittaa jäsenvaltioiden välistä turvapaikka-asioihin liittyvää käytännön yhteistyötä sekä antaa ja/tai sovittaa yhteen operatiivista apua niille jäsenvaltioille, joiden turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmiin kohdistuu erityisiä paineita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU-sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(31)	Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, ja sitä olisi sovellettava perusoikeuskirjan 18 artiklassa tunnustetun turvapaikkaoikeuden mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1   LUKU

EUROOPAN TURVAPAIKKA-ASIOIDEN TUKIVIRASTON PERUSTAMINEN JA TARKOITUS

1 artikla

Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustaminen

Perustetaan Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, jäljempänä ’tukivirasto’, yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän, jäljempänä ’yhteinen järjestelmä’, täytäntöönpanon edistämiseksi, jäsenvaltioiden välisen turvapaikka-asioihin liittyvän käytännön yhteistyön lujittamiseksi sekä operatiivisen avun antamiseksi niille jäsenvaltioille, joiden turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmiin kohdistuu erityisiä paineita, ja/tai tällaisen avun antamisen yhteensovittamiseksi.

2 artikla

Tukiviraston tarkoitus

1.   Tukivirasto helpottaa, sovittaa yhteen ja lujittaa turvapaikka-asioiden eri osa-alueita koskevaa jäsenvaltioiden välistä käytännön yhteistyötä ja edistää yhteisen järjestelmän täytäntöönpanoa. Tältä osin tukivirasto osallistuu täysimääräisesti yhteisen järjestelmän ulkoisen ulottuvuuden toteuttamiseen.

2.   Tukivirasto antaa tehokasta operatiivista apua niille jäsenvaltioille, joiden turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmiin kohdistuu erityisiä paineita, turvautuen kaikkiin käytössään oleviin käyttökelpoisiin voimavaroihin, mihin voi sisältyä jäsenvaltioiden tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin antamien voimavarojen yhteensovittaminen.

3.   Tukivirasto antaa tieteellistä ja teknistä apua unionin politiikkaa ja lainsäädäntöä varten kaikilla suoraan tai välillisesti turvapaikkakysymyksiin vaikuttavilla aloilla, jotta se voi tukea täysimääräisesti käytännön yhteistyötä turvapaikka-asioissa ja hoitaa tehtävänsä tehokkaasti. Sen on oltava kaikkia kysymyksiä näillä aloilla koskeva riippumaton tietolähde.

4.   Tukivirasto toteuttaa tarkoitustaan olosuhteissa, joissa se voi toimia auktoriteettina riippumattomuutensa, antamansa avun sekä jakamansa tiedon tieteellisen ja teknisen laadun, toimintatapojensa ja -menettelyjensä avoimuuden sekä sille annettujen tehtävien suorittamisessa osoittamansa huolellisuuden ansiosta, kuten myös toimeksiantonsa hoitamiseksi välttämättömän tietoteknisen tuen ansiosta.

5.   Tukivirasto toimii läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden turvapaikkaviranomaisten sekä kansallisten maahanmuutto- ja turvapaikkaviranomaisten ja muiden kansallisten viranomaisten samoin kuin komission kanssa. Tukiviraston on suoritettava tehtävänsä vaikuttamatta muille merkityksellisille unionin elimille asetettuihin tehtäviin, ja sen on toimittava läheisessä yhteistyössä näiden elinten ja UNHRC:n kanssa.

6.   Tukivirastolla ei ole valtuuksia sellaisten päätösten osalta, joita jäsenvaltioiden turvapaikkaviranomaiset tekevät kansainvälistä suojelua koskevien yksittäisten hakemusten johdosta.

2   LUKU

TUKIVIRASTON TEHTÄVÄT

1   JAKSO

Turvapaikka-asioissa tehtävän käytännön yhteistyön tukeminen

3 artikla

Parhaat käytännöt

Tukivirasto järjestää, edistää ja sovittaa yhteen toimia, joiden avulla voidaan vaihtaa tietoja sekä osoittaa ja koota yhteen parhaita turvapaikka-asioita koskevia käytäntöjä jäsenvaltioiden kesken.

4 artikla

Alkuperämaita koskevat tiedot

Tukivirasto järjestää, edistää ja sovittaa yhteen toimia, jotka liittyvät alkuperämaita koskeviin tietoihin, ja erityisesti sen on

a)

kerättävä avoimella ja riippumattomalla tavalla kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden alkuperämaihin liittyvää asiaan vaikuttavaa, luotettavaa, täsmällistä ja ajan tasalla olevaa tietoa, käyttäen kaikkia asiaankuuluvia tietolähteitä, mukaan lukien valtiollisilta, valtiosta riippumattomilta ja kansainvälisiltä järjestöiltä sekä unionin toimielimiltä ja elimiltä kerätyt tiedot;

b)	laadittava a alakohdan mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella raportteja alkuperämaista;

c)	hallinnoitava, kehitettävä edelleen ja pidettävä yllä avoimuuden varmistamiseksi portaalia, johon kerätään alkuperämaita koskevaa tietoa, tällaisiin tietoihin tutustumista koskevien tarpeellisten sääntöjen mukaisesti 42 artiklan nojalla;

d)	laadittava alkuperämaita koskevan tiedon esittämiselle, todentamiselle ja käytölle yhteinen menettelytapa ja yhteiset menetelmät;

e)

analysoitava alkuperämaita koskevaa tietoa avoimella tavalla arviointiperusteiden lähentämiseksi ja tarpeen mukaan yhden tai useamman työryhmän kokousten tulosten hyödyntämiseksi. Analysoinnin tarkoituksena ei ole antaa jäsenvaltioille kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten hyväksymistä tai hylkäämistä koskevia ohjeita.

5 artikla

Kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden unionin sisällä tapahtuvien siirtojen tukeminen

Sellaisten jäsenvaltioiden osalta, joiden kansallisiin turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmiin kohdistuu erityisiä ja suhteettomia paineita erityisesti niiden maantieteellisen sijainnin tai väestötilanteen vuoksi, tukivirasto edistää, helpottaa ja sovittaa yhteen tietojen vaihtoa ja muita toimia, jotka koskevat unionin sisällä tapahtuvia siirtoja. Unionin sisällä tapahtuvat siirrot on suoritettava ainoastaan sovituilla perusteilla, jäsenvaltioiden kesken ja asianomaisen kansainvälistä suojelua saavan henkilön suostumuksella sekä tarpeen mukaan UNHCR:ää kuullen.

6 artikla

Koulutuksen tukeminen

1.   Tukiviraston luotava ja kehitettävä koulutusta, joka on tarkoitettu kaikille jäsenvaltioiden hallinnon ja oikeuslaitoksen työntekijöille sekä kansallisille viranomaisille, jotka vastaavat turvapaikka-asioista jäsenvaltioissa. Koulutukseen osallistuminen ei vaikuta kansallisten järjestelmien ja menettelyjen soveltamiseen.

Tukivirasto kehittää tällaista koulutusta läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden turvapaikkaviranomaisten kanssa ja käyttää tarvittaessa hyväkseen akateemisten instituutioiden ja muiden merkityksellisten organisaatioiden järjestöjen asiantuntemusta.

2.   Tukivirasto hallinnoi ja kehittää eurooppalaista turvapaikka-alan koulutusohjelmaa ottaen huomioon olemassa olevan unionin yhteistyön tällä alalla.

3.   Tukiviraston tarjoama koulutus voi olla yleistä, erityistä tai temaattista, ja siihen voi sisältyä kouluttajien koulutusta käsittäviä menettelytapoja.

4.   Turvapaikka-asioihin liittyvää tietämystä ja osaamista koskevan erityiskoulutuksen tai temaattisen koulutuksen aiheita ovat muun muassa seuraavat:

a)	kansainväliset ihmisoikeudet ja turvapaikka-asioita koskeva unionin säännöstö, mukaan lukien erityiset oikeudelliset ja oikeuskäytäntöä koskevat aiheet;

b)	alaikäisten ja haavoittuvien erityistarpeita omaavien henkilöiden turvapaikkahakemusten käsittelyyn liittyvät kysymykset;

c)	puhuttelutekniikat;

d)	lääketieteellisten ja oikeustieteellisten asiantuntijalausuntojen käyttö turvapaikkamenettelyssä;

e)	alkuperämaita koskevan tiedon tuottamiseen ja käyttöön liittyvät kysymykset;

f)	vastaanotto-olosuhteet mukaan lukien haavoittuville ryhmille ja kidutuksen kohteeksi joutuneille osoitettava erityishuomio.

5.   Tarjottavan koulutuksen on oltava korkealuokkaista, ja siinä on määritettävä keskeiset periaatteet ja parhaat käytänteet, jotta hallinnollisia menetelmiä ja päätöksiä sekä oikeuskäytäntöä voidaan lähentää kunnioittaen täysimääräisesti kansallisten tuomioistuinten riippumattomuutta.

6.   Tukivirasto järjestää 15 artiklassa tarkoitetussa turvapaikkavalmiushenkilöiden luettelossa oleville asiantuntijoille heidän tehtäviensä edellyttämää erityiskoulutusta, ja se järjestää näille asiantuntijoille myös säännöllisiä harjoituksia tukiviraston vuotuisessa työohjelmassa mainittavan jatkokoulutus- ja harjoitussuunnitelman mukaisesti.

7.   Tukivirasto voi järjestää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa koulutusta niiden alueella.

7 artikla

Yhteisen järjestelmän ulkoisen ulottuvuuden tukeminen

Tukivirasto sovittaa yhteisymmärryksessä komission kanssa yhteen tietojen vaihtoa ja muita toimia, jotka johtuvat yhteisen järjestelmän ulkoiseen ulottuvuuteen liittyvien välineiden ja mekanismien täytäntöönpanosta.

Tukivirasto sovittaa yhteen tietojen vaihtoa ja muita toimia, jotka koskevat jäsenvaltioiden kolmansissa maissa olevien pakolaisten suojelutarpeiden täyttämiseksi ja solidaarisuuden osoittamiseksi vastaanottajamaille toteuttamaa uudelleen sijoittamista.

Tukivirasto voi toimeksiantonsa ja 49 artiklan mukaisesti tehdä yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa teknisissä kysymyksissä, erityisesti kolmansien maiden omien turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmien valmiuksien edistämiseksi ja vahvistamiseksi sekä alueellisten suojeluohjelmien ja muiden kestäviä ratkaisuja tarjoavien toimien täytäntöön panemiseksi.

2   JAKSO

Erityisten paineiden kohteeksi joutuneiden jäsenvaltioiden tukeminen

8 artikla

Turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmään kohdistuvat erityiset paineet

Tukivirasto sovittaa yhteen ja tukee yhteisiä toimia sellaisten jäsenvaltioiden turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmien tukemiseksi, joihin kohdistuu sellaisia erityisiä paineita, jotka asettavat poikkeuksellisen raskaita ja kiireellisiä vaatimuksia näiden vastaanottopalveluille ja turvapaikkajärjestelmille. Tällaisen paineen aiheuttajana voi olla se, että maahan saapuu äkillisesti suuri määrä mahdollisesti kansainvälistä suojelua tarvitsevia kolmansien maiden kansalaisia, ja se voi aiheutua jäsenvaltion maantieteellisestä sijainnista tai väestötilanteesta.

9 artikla

Tietojen keruu ja tietojen analysointi

1.   Voidakseen arvioida erityisten paineiden kohteeksi joutuneiden jäsenvaltioiden tarpeet, tukivirasto kerää erityisesti jäsenvaltioiden, UNHCR:n ja tarvittaessa muiden merkityksellisten järjestöjen toimittamien tietojen perusteella asiaan vaikuttavaa tietoa tällaisista paineista suoriutumista varten tarvittavien, 10 artiklassa tarkoitettujen hätätoimenpiteiden määrittämiseksi, valmistelemiseksi ja määrittelemiseksi.

2.   Edistääkseen nopeaa ja luotettavaa keskinäistä tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden eri turvapaikkaviranomaisten välillä tukivirasto luetteloi, kerää ja analysoi järjestelmällisesti erityisten paineiden kohteeksi joutuneiden jäsenvaltioiden toimittaman aineiston perusteella tietoja käytettävissä olevista rakenteista ja henkilöstöstä, erityisesti kääntämisen ja tulkkauksen osalta, tietoa alkuperämaista sekä turvapaikkatapausten käsittelyssä ja hallinnoinnissa saatavasta avusta sekä erityisten paineiden kohteeksi joutuneiden jäsenvaltioiden valmiuksista vastaanottaa turvapaikanhakijoita.

3.   Tukivirasto analysoi tietoja, jotka koskevat sellaista kolmansien maiden kansalaisten suuren määrän äkillistä saapumista, joka saattaa aiheuttaa erityisiä paineita turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmille, ja varmistaa asiaankuuluvien tietojen nopean vaihdon jäsenvaltioiden ja komission kesken. Tukivirasto käyttää olemassa olevia varhaisvaroitusjärjestelmiä ja -mekanismeja ja perustaa tarvittaessa varhaisvaroitusjärjestelmän omia tarkoituksiaan varten.

10 artikla

Jäsenvaltioille tarjottavat tukitoimet

Tukivirasto sovittaa asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä yhteen toimia, joilla tuetaan sellaisia jäsenvaltioita, joiden turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmät ovat erityisten paineiden kohteena, muun muassa sovittamalla yhteen:

a)	toimia erityisten paineiden kohteeksi joutuneiden jäsenvaltioiden auttamiseksi, jotta helpotetaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tutkittavina olevien turvapaikkahakemusten alkuarviointia;

b)	toimia, joiden tarkoitus on varmistaa, että erityisten paineiden kohteeksi joutuneissa jäsenvaltioissa pystytään asettamaan käyttöön tarvittavat vastaanottopalvelut, erityisesti hätämajoitus, kuljetukset ja lääkintäapu;

c)	turvapaikka-asioiden tukiryhmien toimintaa, joiden toimintaa koskevista järjestelyistä on säädetty 3 luvussa.

3   JAKSO

Yhteisen järjestelmän täytäntöönpanon edistäminen

11 artikla

Tietojen kerääminen ja vaihtaminen

1.   Tukivirasto järjestää, sovittaa yhteen ja edistää kaikkien unionin turvapaikkasäännöstöön kuuluvien asian kannalta merkityksellisten säädösten täytäntöönpanoa koskevaa tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden turvapaikkaviranomaisten välillä sekä komission ja jäsenvaltioiden turvapaikkaviranomaisten välillä. Tätä varten tukivirasto voi, käyttäen hyväksi muun muassa olemassa olevia järjestelyjä, luoda tosiseikkoja, oikeussääntöjä ja oikeuskäytäntöä koskevia tietokantoja, joissa on kansallisiin, unionin ja kansainvälisiin turvapaikkasäädöksiin liittyvää tietoa. Tällaisiin tietokantoihin ei saa tallentaa mitään henkilötietoja, ellei tukivirasto ole saanut tietoja julkisesti saatavilla olevista asiakirjoista, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 15 ja 16 artiklan mukaisiin tukiviraston tehtäviin.

2.   Tukivirasto kerää erityisesti tietoja

a)	siitä, miten kansalliset hallintoelimet ja viranomaiset käsittelevät kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia;

b)	kansallisesta turvapaikka-alan ja sen kehittymisestä, oikeuskäytäntö mukaan lukien.

12 artikla

Kertomukset ja muut tukiviraston asiakirjat

1.   Tukivirasto laatii vuosittain kertomuksen turvapaikkatilanteesta unionissa ottaen asianmukaisesti huomioon muista asian kannalta merkityksellisistä lähteistä jo saatavilla olevat tiedot. Tukivirasto arvioi osana kertomusta tämän asetuksen nojalla toteutettujen toimien tuloksia ja tekee niistä kattavan vertailevan analyysin, jotta voidaan parantaa yhteisen järjestelmän laatua, johdonmukaisuutta ja tehokkuutta.

2.   Tukivirasto voi työohjelmansa mukaisesti taikka hallintoneuvoston tai komission pyynnöstä sekä jäsenvaltioiden tai Euroopan parlamentin ilmaisemat näkemykset asianmukaisesti huomioon ottaen hyväksyä tiiviissä yhteistyössä työryhmiensä ja komission kanssa unionin turvapaikkasäädösten täytäntöönpanoa koskevia teknisiä asiakirjoja, kuten suuntaviivoja ja käsikirjoja. Kun teknisissä asiakirjoissa viitataan kansainväliseen pakolaisoikeuteen liittyviin seikkoihin, niissä on otettava asianmukaisesti huomioon asiaankuuluvat UNHCR:n suuntaviivat. Asiakirjojen tarkoituksena ei ole antaa jäsenvaltioille kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten hyväksymistä tai hylkäämistä koskevia ohjeita.

3   LUKU

TURVAPAIKKA-ASIOIDEN TUKIRYHMÄT

13 artikla

Yhteensovittaminen

1.   Yksi tai useampi jäsenvaltio, johon kohdistuu erityisiä paineita, voi pyytää tukivirastoa lähettämään paikan päälle turvapaikka-asioiden tukiryhmän. Tukiryhmän lähettämistä pyytävän yhden tai useamman jäsenvaltion on annettava erityisesti kuvaus tilanteesta, ilmoitettava lähettämistä koskevan pyynnön tavoitteet ja määritettävä lähettämistä koskevat arvioidut tarpeensa 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Tukivirasto voi vastauksena tällaiseen pyyntöön sovittaa yhteen apua pyytäneelle yhdelle tai useammalle jäsenvaltiolle annettavaa tarvittavaa teknistä ja operatiivista tukea sekä turvapaikka-asioiden tukiryhmän lähettämistä kyseisen yhden tai useamman jäsenvaltion alueelle rajoitetuksi ajaksi 18 artiklassa tarkoitetun toimintasuunnitelman perusteella.

14 artikla

Tekninen apu

Turvapaikka-asioiden tukiryhmät tarjoavat 18 artiklassa tarkoitetussa toimintasuunnitelmassa sovitulla tavalla asiantuntemusta erityisesti tulkkauspalvelujen, alkuperämaita koskevien tietojen sekä turvapaikkahakemusten käsittelyn ja hallinnoinnin osalta 10 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioille tarjottavien tukitoimien puitteissa.

15 artikla

Turvapaikkavalmiushenkilöiden luettelo

1.   Hallintoneuvosto päättää pääjohtajan ehdotuksesta äänioikeutettujen jäsentensä kolmen neljäsosan enemmistöllä turvapaikka-asioiden tukiryhmissä käytettäväksi annettavien asiantuntijoiden henkilökuvauksista ja kokonaismäärästä (turvapaikkavalmiushenkilöiden luettelo). Tukivirasto laatii tulkkien luettelon osana turvapaikkavalmiushenkilöiden luetteloa. Samaa menettelyä sovelletaan kaikkiin myöhempiin muutoksiin, jotka koskevat turvapaikkavalmiushenkilöiden luettelossa olevien asiantuntijoiden henkilökuvauksia ja kokonaismäärää.

2.   Jäsenvaltiot osallistuvat turvapaikkavalmiushenkilöiden luettelon aikaansaamiseen toimittamalla kansallisten asiantuntijoiden luettelon, joka perustuu määriteltyihin henkilökuvauksiin ja johon ne nimeävät asiantuntijoita, jotka vastaavat vaadittuja henkilökuvauksia.

Jäsenvaltiot avustavat tukivirastoa tulkkien nimeämisessä tulkkien luetteloon.

Jäsenvaltiot voivat päättää lähettää tulkkeja alueelle tai asettaa heitä käyttöön videoneuvottelupalvelun välityksellä.

16 artikla

Paikan päälle lähettäminen

1.   Kotijäsenvaltio päättää itsenäisesti (kansallisen luettelon) asiantuntijoiden lukumäärästä ja henkilökuvauksesta sekä heidän paikan päälle lähettämisensä kestosta. Jäsenvaltioiden on tukiviraston pyynnöstä asetettava nämä asiantuntijat käyttöön lähettämistä varten, jollei jäsenvaltiossa vallitseva tilanne vaikuta merkittävästi kansallisten tehtävien suorittamiseen, esimerkiksi tapauksessa, jossa kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden aseman määrittämistä varten tarvittavia menettelyjä varten ei ole riittävästi henkilöstöä. Jäsenvaltioiden on tukiviraston pyynnöstä ilmoitettava mahdollisimman pian niiden kansallisessa luettelossa olevien asiantuntijoiden määrä, nimet ja henkilökuvaukset, jotka voidaan asettaa mahdollisimman pian käyttöön turvapaikka-asioiden tukiryhmän jäseninä.

2.   Pääjohtajan on lähetettävän turvapaikka-asioiden tukiryhmän kokoonpanoa määrittäessään otettava huomioon apua pyytävässä jäsenvaltiossa vallitseva erityiset olosuhteet. Turvapaikka-asioiden tukiryhmä muodostetaan 18 artiklassa tarkoitettua toimintasuunnitelmaa noudattaen.

17 artikla

Lähettämistä koskeva päätöksentekomenettely

1.   Pääjohtaja voi tarvittaessa lähettää tukiviraston asiantuntijoita arvioimaan tilannetta apua pyytävässä jäsenvaltiossa.

2.   Pääjohtajan on viipymättä ilmoitettava hallintoneuvostolle turvapaikka-asioiden tukiryhmien lähettämistä koskevasta jäsenvaltion pyynnöstä.

3.   Pääjohtajan on tehtävä päätös turvapaikka-asioiden tukiryhmien lähettämistä koskevan pyynnön johdosta mahdollisimman pian ja viimeistään viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Pääjohtaja antaa päätöksen kirjallisesti tiedoksi samaan aikaan sekä apua pyytäneelle jäsenvaltiolle että hallintoneuvostolle mainiten päätöksen keskeiset perustelut.

4.   Jos pääjohtaja päättää yhden tai useamman turvapaikka-asioiden tukiryhmän lähettämisestä, tukiviraston ja apua pyytäneen jäsenvaltion on laadittava välittömästi toimintasuunnitelma 18 artiklan mukaisesti.

5.   Kun toimintasuunnitelma on hyväksytty, pääjohtajan on ilmoitettava niille jäsenvaltioille, joiden asiantuntijoita on määrä käyttää turvapaikka-asioiden tukiryhmässä, tiedot vaadituista lukumääristä ja henkilökuvauksista. Nämä tiedot on toimitettava kirjallisesti 19 artiklassa tarkoitetuille kansallisille yhteyspisteille ja niissä on ilmoitettava lähettämisen aiottu alkamispäivämäärä. Yhteyspisteelle on toimitettava myös toimintasuunnitelman jäljennös.

6.   Pääjohtajan ollessa poissa tai estynyt hänen tehtäviään hoitava yksikön päällikkö tekee turvapaikka-asioiden tukiryhmien lähettämistä koskevat päätökset.

18 artikla

Toimintasuunnitelma

1.   Pääjohtaja ja apua pyytänyt jäsenvaltio sopivat toimintasuunnitelmasta, jossa määritellään yksityiskohtaisesti turvapaikka-asioiden tukiryhmien lähettämistä koskevat edellytykset. Toimintasuunnitelmassa on oltava seuraavat tiedot:

a)	tilanteen kuvaus ja toimintatapa sekä lähettämisen tavoitteet, mukaan lukien operatiivinen tavoite;

b)	tukiryhmien lähettämisen ennakoitu kesto;

c)	maantieteellinen vastuualue apua pyytäneessä jäsenvaltiossa, johon tukiryhmät lähetetään;

d)	tukiryhmien jäsenten tehtävien kuvaus ja heille annettavat erityisohjeet, mukaan lukien tietokannat, joita he saavat käyttää sekä varusteet, joita he saavat käyttää apua pyytäneessä jäsenvaltiossa; ja

e)	tukiryhmien kokoonpano.

2.   Toimintasuunnitelman muutoksiin tai mukautuksiin on saatava sekä pääjohtajan että apua pyytäneen jäsenvaltion hyväksyntä. Tukivirasto lähettää osallistuville jäsenvaltioille välittömästi jäljennöksen muutetusta tai mukautetusta toimintasuunnitelmasta.

19 artikla

Kansallinen yhteyspiste

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallinen yhteyspiste, joka vastaa yhteydenpidosta tukivirastoon kaikissa turvapaikka-asioiden tukiryhmien toimintaan liittyvissä kysymyksissä.

20 artikla

Unionin yhteyshenkilö

1.   Pääjohtaja nimeää yhden tai useamman tukiviraston asiantuntijan yhteensovittamisesta vastaavaksi unionin yhteyshenkilöksi. Pääjohtaja ilmoittaa nimeämisestä vastaanottavalle jäsenvaltiolle.

2.   Unionin yhteyshenkilö edustaa tukivirastoa kaikissa turvapaikka-asioiden tukiryhmien lähettämiseen liittyvissä asioissa. Erityisesti unionin yhteyshenkilö:

a)	toimii yhdyshenkilönä tukiviraston ja vastaanottavan jäsenvaltion välillä;

b)	toimii yhdyshenkilönä tukiviraston ja turvapaikka-asioiden tukiryhmien jäsenten välillä ja avustaa heitä tukiviraston puolesta kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät näiden ryhmien lähettämisen edellytyksiin;

c)	seuraa toimintasuunnitelman asianmukaista täytäntöönpanoa; ja

d)	raportoi tukivirastolle kaikista turvapaikka-asioiden tukiryhmien lähettämiseen liittyvistä seikoista.

3.   Pääjohtaja voi valtuuttaa unionin yhteyshenkilön avustamaan toimintasuunnitelman toteuttamiseen ja tukiryhmien lähettämiseen liittyvien riitojen ratkaisemisessa.

4.   Tehtäviään hoitaessaan unionin yhteyshenkilö saa ottaa vastaan ohjeita ainoastaan tukivirastolta.

21 artikla

Siviilioikeudellinen vastuu

1.   Kun turvapaikka-asioiden tukiryhmän jäsenet toimivat vastaanottavassa jäsenvaltiossa, tämä jäsenvaltio on vastuussa heidän virantoimituksessa mahdollisesti aiheuttamistaan vahingoista kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

2.   Jos tällainen vahinko johtuu vakavasta laiminlyönnistä tai tahallisuudesta, vastaanottava jäsenvaltio voi ottaa yhteyden kotijäsenvaltioon, jotta tämä korvaisi sille ne määrät, jotka vastaanottava jäsenvaltio on suorittanut vahingon kärsijöille tai heidän oikeudenomistajilleen.

3.   Kunkin jäsenvaltion on luovuttava vaatimasta vastaanottavaa jäsenvaltiota tai muutakaan jäsenvaltiota korvaamaan vahinkoja, joita sille on aiheutunut, jollei vahinko ole ollut seurausta vakavasta laiminlyönnistä tai tahallisuudesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensiksi mainitun jäsenvaltion oikeuksien käyttämistä kolmansia osapuolia kohtaan.

4.   Jäsenvaltioiden väliset 2 ja 3 kohdan soveltamista koskevat riidat, joita ei voida ratkaista niiden välisin neuvotteluin, on saatettava unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi SEUT-sopimuksen 273 artiklan mukaisesti.

5.   Tukivirasto korvaa tukiviraston kalustolle lähettämisen aikana aiheutuneisiin vahinkoihin liittyvät kustannukset, jollei vahinko ole ollut seurausta vakavasta laiminlyönnistä tai tahallisuudesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen oikeuksien käyttämistä kolmansia osapuolia kohtaan.

22 artikla

Rikosoikeudellinen vastuu

Turvapaikka-asioiden tukiryhmän lähettämisen aikana turvapaikka-asioiden tukiryhmän jäseniä kohdellaan samalla tavalla kuin vastaanottavan jäsenvaltion virkamiehiä sellaisten rikosten osalta, joiden kohteeksi he joutuvat tai joita he tekevät.

23 artikla

Kustannukset

Kun jäsenvaltiot asettavat käyttöön asiantuntijoitaan turvapaikka-asioiden tukiryhmiin lähettämistä varten, tukivirasto vastaa kokonaisuudessaan kustannuksista, jotka liittyvät seuraaviin:

a)	matkat kotijäsenvaltiosta vastaanottavaan jäsenvaltioon ja vastaanottavasta jäsenvaltiosta kotijäsenvaltioon;

b)	rokotukset;

c)	erityisvakuutukset;

d)	terveydenhoito;

e)	päivärahat, asuminen mukaan lukien;

f)	tukiviraston tekninen kalusto; ja

g)	asiantuntijoiden palkkiot.

4   LUKU

TUKIVIRASTON ORGANISAATIO

24 artikla

Tukiviraston hallinto- ja johtamisrakenne

Tukiviraston hallinto- ja johtamisrakenne muodostuu

a)	hallintoneuvostosta;

b)	pääjohtajasta ja tukiviraston henkilöstöstä;

Tukiviraston hallinto- ja johtamisrakenteeseen voi kuulua toimeenpaneva komitea, jos sellainen on perustettu 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

25 artikla

Hallintoneuvoston kokoonpano

1.   Kukin tämän asetuksen sitoma jäsenvaltio nimittää hallintoneuvostoon yhden jäsenen ja komissio kaksi jäsentä.

2.   Kutakin hallintoneuvoston jäsentä voi edustaa tai hänellä voi olla mukanaan varajäsen; ollessaan jäsenen mukana varajäsenellä ei ole äänioikeutta.

3.   Hallintoneuvoston jäsenet nimitetään heidän kokemuksensa, ammatilliseen vastuunsa ja heillä turvapaikka-asioiden alalla olevan korkeatasoisen asiantuntemuksensa perusteella.

4.   UNHCR:n edustaja on hallintoneuvoston jäsen ilman äänioikeutta.

5.   Hallintoneuvoston jäsenten toimikausi on kolme vuotta. Tämä toimikausi voidaan uusia. Jos jäsenen toimikausi päättyy tai jos jäsen eroaa, hän jatkaa tehtävässään, kunnes hänet on nimitetty uudeksi toimikaudeksi tai hänen tilalleen on nimitetty uusi jäsen.

26 artikla

Hallintoneuvoston puheenjohtaja

1.   Hallintoneuvosto valitsee äänioikeutettujen jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Varapuheenjohtaja toimii viran puolesta puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estyneenä hoitamasta tehtäviään.

2.   Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kolme vuotta, ja tämä toimikausi voidaan uusia vain kerran. Jos heidän jäsenyytensä hallintoneuvostossa päättyy heidän ollessaan puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana, toimikausi päättyy samaan aikaan ilman eri toimenpiteitä.

27 artikla

Hallintoneuvoston kokoukset

1.   Hallintoneuvosto kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta. Tukiviraston pääjohtaja osallistuu kokouksiin. UNHCR:n edustaja ei osallistu kokouksiin, kun hallintoneuvosto suorittaa 29 artiklan 1 kohdan b, h, i, j ja m alakohdan ja 29 artiklan 2 kohdan mukaisia tehtäviä ja kun hallintoneuvosto päättää rahoitusvarojen käyttöön asettamisesta sellaisten toimien rahoittamiseksi, joiden avulla tukivirasto voi 50 artiklan mukaisesti hyödyntää UNHCR:n asiantuntemusta turvapaikkakysymyksissä.

2.   Hallintoneuvosto pitää vähintään kaksi sääntömääräistä kokousta vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajansa aloitteesta tai jos kolmannes sen jäsenistä sitä pyytää.

3.   Hallintoneuvosto voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi henkilöitä, joiden lausunnoilla voi olla merkitystä.

Tanska kutsutaan osallistumaan hallintoneuvoston kokouksiin.

4.   Hallintoneuvoston jäsenten apuna voi olla neuvonantajia tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksestä muuta johdu.

5.   Tukivirasto huolehtii hallintoneuvoston sihteeristön tehtävistä.

28 artikla

Äänestys

1.   Jollei toisin ole säädetty, hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänioikeutettujen jäsentensä äänten ehdottomalla enemmistöllä. Kullakin äänioikeutetulla jäsenellä on yksi ääni. Jäsenen poissa ollessa hänen varajäsenellään on oikeus käyttää äänioikeutta.

2.   Pääjohtajalla ei ole äänioikeutta.

3.   Puheenjohtaja osallistuu äänestykseen.

4.   Jäsenvaltiot, jotka eivät osallistu kaikilta osin unionin turvapaikka-alan säännöstöön, eivät osallistu äänestykseen, jos hallintoneuvoston on määrä tehdä 29 artiklan 1 kohdan e alakohdan soveltamisalaan kuuluvia päätöksiä, kun kyseessä oleva tekninen asiakirja liittyy yksinomaan sellaiseen unionin turvapaikkasäädökseen, joka ei niitä sido.

5.   Hallintoneuvoston työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaisemmat äänestystä koskevat järjestelyt, erityisesti olosuhteet, joissa jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat vaatimukset.

29 artikla

Hallintoneuvoston tehtävät

1.   Hallintoneuvosto huolehtii siitä, että tukivirasto hoitaa sille osoitetut tehtävät. Hallintoneuvosto on tukiviraston suunnittelu- ja valvontaelin. Erityisesti se:

a)	hyväksyy työjärjestyksensä kaikkien äänioikeutettujen jäsentensä kolmen neljäsosan enemmistöllä ja saatuaan komission lausunnon;

b)	nimittää 30 artiklan mukaisesti pääjohtajan, käyttää pääjohtajaan nähden kurinpitovaltaa ja tarvittaessa pidättää hänet virantoimituksesta tai erottaa hänet;

c)	hyväksyy vuosittaisen yleiskertomuksen tukiviraston toiminnasta ja toimittaa sen seuraavan vuoden kesäkuun 15 päivänä Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle. Vuosittainen yleiskertomus on julkistettava;

d)	hyväksyy 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti unionin turvapaikkatilannetta koskevan vuosittaisen kertomuksen. Kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille. Neuvosto ja komissio voivat pyytää, että selvitys toimitetaan myös niille;

e)	hyväksyy 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tekniset asiakirjat;

f)

hyväksyy kunkin vuoden syyskuun 30 päivään mennessä pääjohtajan esittämän luonnoksen perusteella ja komission lausunnon saatuaan äänioikeutettujen jäsentensä kolmen neljäsosan enemmistöllä tukiviraston seuraavan vuoden työohjelman ja toimittaa sen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle; Työohjelma hyväksytään unionin vuotuisen talousarviomenettelyn ja turvapaikka-asioita koskevan unionin lainsäädäntöohjelman mukaisesti;

g)	hoitaa tukiviraston talousarvioon liittyvät 5 luvussa säädetyt tehtävänsä;

h)	hyväksyy asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt tämän asetuksen 42 artiklan mukaisesti;

i)	hyväksyy tukiviraston henkilöstöpolitiikan 38 artiklan mukaisesti;

j)	hyväksyy monivuotisen henkilöstöpoliittisen suunnitelman pyydettyään komissiolta lausunnon asiasta;

k)	tekee päätökset, joita tässä asetuksessa määritellyn tukiviraston toimeksiannon täyttäminen edellyttää;

l)	tekee päätökset tässä asetuksessa säädettyjen tietojärjestelmien, erityisesti 4 artiklan b kohdassa tarkoitetun tietoportaalin, luomisesta ja tarvittaessa jatkokehittelystä; ja

m)	tekee päätökset tukiviraston sisäisten työskentelyrakenteiden luomisesta ja tarvittaessa muuttamisesta;

2.   Hallintoneuvosto voi perustaa toimeenpanevan komitean avustamaan hallintoneuvostoa ja pääjohtajaa niiden päätösten, työohjelman ja toimien valmistelussa, jotka hallintoneuvoston on määrä hyväksyä, ja tarvittaessa tekemään kiireellisissä tapauksissa tiettyjä väliaikaisia päätöksiä hallintoneuvoston puolesta.

Toimeenpaneva komitea koostuu hallintoneuvoston jäsenten keskuudesta nimetyistä kahdeksasta jäsenestä, joista yhden on oltava toinen komission nimittämistä hallintoneuvoston jäsenistä. Toimeenpanevan komitean jäsenten toimikausi on sama kuin hallintoneuvoston jäsenten.

UNHCR:n edustajat tai muut henkilöt, joiden lausunnoilla voi olla merkitystä, voivat toimeenpanevan komitean pyynnöstä osallistua toimeenpanevan komitean kokouksiin ilman äänioikeutta.

Tukivirasto vahvistaa toimeenpanevan komitean toimintamenettelyt tukiviraston työjärjestyksessä ja julkistaa ne.

30 artikla

Pääjohtajan nimittäminen

1.   Hallintoneuvosto nimittää pääjohtajan viideksi vuodeksi komission järjestämässä avoimessa kilpailussa soveltuviksi hakijoiksi kelpuutettujen henkilöiden keskuudesta. Tämä valintamenettely edellyttää, että Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja muualla julkaistaan kiinnostuksenilmaisupyyntö. Hallintoneuvosto voi vaatia uutta menettelyä, jos se katsoo, ettei yksikään ensimmäisessä luettelossa oleva hakija ole soveltuva. Pääjohtaja nimitetään hänen henkilökohtaisten ansioidensa, turvapaikka-alalla hankkimansa kokemuksen sekä hallinto- ja johtamistaitojensa perusteella. Hallintoneuvoston valitsema ehdokas kutsutaan ennen nimittämistä antamaan lausuma yhdelle tai useammalle Euroopan parlamentin asiassa toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan niiden jäsenten esittämiin kysymyksiin.

Lausuman antamisen jälkeen Euroopan parlamentti voi antaa lausunnon, jossa se esittää näkemyksensä valitusta hakijasta. Hallintoneuvosto ilmoittaa Euroopan parlamentille, miten tämä lausunto on otettu huomioon. Lausuntoa on käsiteltävä henkilökohtaisena ja luottamuksellisena, kunnes hakija nimitetään.

Pääjohtajan viisivuotiskauden yhdeksän viimeisen kuukauden kuluessa komissio suorittaa arvioinnin, jossa se ottaa huomioon erityisesti

—	pääjohtajan saavuttamat tulokset; ja

—	tukiviraston seuraavien vuosien tehtävät ja tarpeet.

2.   Hallintoneuvosto voi arvioinnin huomioon ottaen jatkaa pääjohtajan toimikautta kerran enintään kolmella vuodella, mutta ainoastaan, jos tällainen jatkaminen on tukiviraston tarkoituksen ja tarpeiden vuoksi perusteltua.

3.   Hallintoneuvoston on ilmoitettava Euroopan parlamentille aikomuksestaan jatkaa pääjohtajan toimikautta. Pääjohtaja on kutsuttava toimikautensa jatkamista edeltävän kuukauden aikana antamaan lausuma Euroopan parlamentin yhdelle tai useammalle asiassa toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan niiden jäsenten esittämiin kysymyksiin.

31 artikla

Pääjohtajan tehtävät

1.   Tukivirastoa johtaa sen pääjohtaja, joka hoitaa tehtäviään riippumattomasti. Pääjohtaja vastaa toimistaan hallintoneuvostolle.

2.   Pääjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä miltään muulta elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission, hallintoneuvoston tai mahdollisesti perustetun toimeenpanevan komitean toimivaltaa.

3.   Pääjohtaja raportoi pyydettäessä Euroopan parlamentille tehtäviensä hoidosta. Neuvosto voi kehottaa pääjohtajaa raportoimaan tehtäviensä hoidosta.

4.   Pääjohtaja on tukiviraston laillinen edustaja.

5.   Pääjohtajaa voi avustaa yksi tai useampi yksikön päällikkö. Pääjohtajan ollessa poissa tai estyneenä hänen tehtäviään hoitaa yksikön päällikkö.

6.   Pääjohtaja vastaa tukiviraston hallinnollisesta johtamisesta ja sille tällä asetuksella asetettujen tehtävien täytäntöön panemisesta. Pääjohtajan vastuulla on erityisesti

a)	huolehtia tukiviraston päivittäisestä hallinnosta;

b)	laatia tukiviraston työohjelmat komission lausunnon saatuaan;

c)	toteuttaa työohjelmat ja panna hallintoneuvoston tekemät päätökset täytäntöön;

d)	laatia 4 artiklan b alakohdassa tarkoitetut alkuperämaita koskevat raportit;

e)	valmistella 37 artiklan nojalla annettavat tukiviraston varainhoitoa koskevat säännöt, jotka hallintoneuvosto hyväksyy, ja niiden täytäntöönpanotoimenpiteet;

f)	laatia ehdotus ennakkoarvioksi tukiviraston tuloista ja menoista ja sen talousarvion toteuttamisesta;

g)	käyttää tukiviraston henkilöstön suhteen 38 artiklassa säädettyä toimivaltaa;

h)	tehdä päätökset tässä asetuksessa säädettyjen tietojärjestelmien, mukaan lukien 4 artiklan c kohdassa tarkoitetun tietoportaalin, hallinnoinnista;

i)	tehdä päätökset tukiviraston sisäisten työskentelyrakenteiden hallinnoinnista;

j)

jäljempänä 51 artiklassa tarkoitetun neuvoa-antavan ryhmän yhteensovittaminen ja toiminta. Tätä varten pääjohtaja merkityksellisiä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä kuullen ensin hyväksyy neuvoa-antavan ryhmän perustamista koskevan suunnitelman. Neuvoa-antavan ryhmän virallisen perustamisen jälkeen pääjohtaja hyväksyy sitä kuullen toimintasuunnitelman, joka sisältää kuulemisten tiheyttä ja luonnetta koskevat säännöt sekä 51 artiklan täytäntöönpanoa koskevat organisatoriset mekanismit. Lisäksi on hyväksyttävä avoimet perusteet jatkuvalle neuvoa-antavaan ryhmään osallistumiselle.

32 artikla

Työryhmät

1.   Tukivirasto voi osana tässä asetuksessa säädettyä toimeksiantoaan perustaa työryhmiä, jotka muodostuvat sellaisista jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten asiantuntijoista, jotka toimivat turvapaikkakysymysten parissa, tuomarit mukaan lukien. Tukivirasto perustaa työryhmiä 4 artiklan e alakohdan ja 12 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi. Asiantuntijoita voivat edustaa sijaiset, jotka nimetään samalla kertaa.

2.   Komissiolla on oikeus osallistua työryhmien toimintaan. UNHCR:n edustajat voivat osallistua tukiviraston työryhmien kokouksiin käsiteltävien kysymysten luonteesta riippuen täysimääräisesti tai osan aikaa.

3.   Työryhmät voivat kutsua kokouksiinsa henkilöitä, joiden lausunnoilla voi olla merkitystä, turvapaikkakysymysten parissa toimivien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen edustajat mukaan lukien.

5   LUKU

VARAINHOITOA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

33 artikla

Talousarvio

1.   Tukiviraston kaikista tuloista ja menoista laaditaan kutakin kalenterivuotta vastaavaa varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan tukiviraston talousarvioon.

2.   Talousarvioon otettavien tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

3.   Sulkematta pois muita tulonlähteitä tukiviraston tulot koostuvat seuraavista:

a)	Euroopan unionin yleiseen talousarvioon otettu yhteisön maksuosuus;

b)	jäsenvaltioiden mahdollinen vapaaehtoinen maksuosuus;

c)	tukiviraston julkaisuista ja muista suoritteista saadut tulot;

d)	assosioituneiden maiden maksuosuudet.

4.   Tukiviraston menoihin kuuluvat henkilöstön palkat, hallinto- ja infrastruktuurimenot sekä toimintakustannukset.

34 artikla

Talousarvion laatiminen

1.   Pääjohtaja laatii ja toimittaa hallintoneuvostolle joka vuosi ehdotuksen ennakkoarvioksi tukiviraston seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista, mihin sisältyy henkilöstötaulukko.

2.   Hallintoneuvosto laatii tähän ehdotukseen perustuvan väliaikaisen ennakkoarvion tukiviraston tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten.

3.   Väliaikainen ennakkoarvio tukiviraston tuloista ja menoista toimitetaan komissiolle vuosittain viimeistään 10 päivänä helmikuuta. Hallintoneuvosto toimittaa lopullisen ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukkoa koskeva esitys, komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta.

4.   Komissio toimittaa ennakkoarvion Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen yhteydessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle, jäljempänä ’budjettivallan käyttäjä’.

5.   Tämän ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää Euroopan unionin alustavaan yleiseen talousarvioon määrärahat, joita se pitää henkilöstötaulukon perusteella välttämättöminä, sekä yleisestä talousarviosta otettavan avustuksen määrän. Komissio toimittaa alustavan talousarvioesityksen budjettivallan käyttäjälle SEUT-sopimuksen 313 ja 314 artiklan mukaisesti.

6.   Budjettivallan käyttäjä hyväksyy määrärahat tukiviraston avustusta varten.

7.   Budjettivallan käyttäjä vahvistaa tukiviraston henkilöstötaulukon.

8.   Hallintoneuvosto hyväksyy tukiviraston talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun Euroopan unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa tätä vastaavasti.

9.   Hallintoneuvoston on ilmoitettava budjettivallan käyttäjälle mahdollisimman pian aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta talousarvion rahoitukseen, erityisesti kiinteistöihin liittyviä hankkeita kuten kiinteistöjen vuokraus tai hankinta. Hallintoneuvoston on ilmoitettava asiasta komissiolle.

10.   Jos toinen budjettivallan käyttäjä on ilmoittanut aikomuksestaan antaa lausunto, se toimittaa sen hallintoneuvostolle kuuden viikon kuluessa hankkeesta ilmoittamisesta.

35 artikla

Talousarvion toteuttaminen

1.   Pääjohtaja toteuttaa tukiviraston talousarvion.

2.   Pääjohtaja toimittaa vuosittain budjettivallan käyttäjälle kaikki arviointimenettelyjen tuloksen kannalta tärkeät tiedot.

36 artikla

Tilinpäätöksen esittäminen ja vastuuvapauden myöntäminen

1.   Tukiviraston tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivänä. Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja hajautettujen elinten alustavat tilinpäätökset varainhoitoasetuksen 128 artiklan mukaisesti.

2.   Komission tilinpitäjä toimittaa tukiviraston alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivänä. Selvitys varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta toimitetaan myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Saatuaan tukiviraston alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut varainhoitoasetuksen 129 artiklan mukaisesti, pääjohtaja laatii tukiviraston lopullisen tilinpäätöksen omalla vastuullaan ja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

4.   Hallintoneuvosto antaa lausunnon tukiviraston lopullisesta tilinpäätöksestä.

5.   Pääjohtaja toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan heinäkuun 1 päivänä.

6.   Lopullinen tilinpäätös julkaistaan.

7.   Pääjohtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen tämän huomautuksiin viimeistään 30 päivänä syyskuuta. Hän toimittaa sen myös hallintoneuvostolle.

8.   Pääjohtaja antaa Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä varainhoitoasetuksen 146 artiklan 3 kohdan mukaisesti kaikki kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn asianmukaista toteuttamista varten tarvittavat tiedot.

9.   Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta pääjohtajalle vuoden N talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden ennen 15 päivää toukokuuta vuonna N + 2.

37 artikla

Varainhoitoa koskevat säännöt

Hallintoneuvosto vahvistaa tukiviraston varainhoitoa koskevat säännöt komissiota kuultuaan. Säännöt eivät saa poiketa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19 päivänä marraskuuta 2002 annetusta komission asetuksesta (EY, Euratom) N:o 2343/2002 (11) ainoastaan, paitsi jos tämä on välttämätöntä tukiviraston toiminnasta johtuvien erityisvaatimusten vuoksi ja jos komissio antaa siihen ennalta suostumuksensa.

6   LUKU

HENKILÖSTÖÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

38 artikla

Henkilöstö

1.   Tukiviraston henkilöstöön ja pääjohtajaan sovelletaan asetuksessa (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (12) (henkilöstösäännöt) säädettyjä Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä ja Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja sekä Euroopan unionin toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti hyväksymiä sääntöjä.

2.   Hallintoneuvosto vahvistaa yhteisymmärryksessä komission kanssa tarvittavat henkilöstösääntöjen 110 artiklassa tarkoitetut täytäntöönpanosäännöt.

3.   Tukivirasto käyttää henkilöstönsä suhteen niitä valtuuksia, jotka on henkilöstösäännöissä uskottu nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa viranomaiselle, jolla on oikeus tehdä sopimuksia.

4.   Hallintoneuvosto antaa säännöksiä, joilla mahdollistetaan sellaisten asiantuntijoiden käyttö, joita jäsenvaltiot lähettävät tukiviraston palvelukseen.

39 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Tukivirastoon sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa.

7   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

40 artikla

Oikeudellinen asema

1.   Tukivirasto on unionin elin. Se on oikeushenkilö.

2.   Tukivirastolla on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukainen oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi muun muassa hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä olla asianosaisena oikeudenkäynneissä.

3.   Tukivirastoa edustaa sen pääjohtaja.

41 artikla

Kielijärjestelyt

1.   Tukivirastoon sovelletaan säännöksiä, jotka ovat Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15 päivänä huhtikuuta 1958 annetussa asetuksessa N:o 1 (13).

2.   Tämän asetuksen 29 artiklan 1 kohdan c ja f alakohdassa tarkoitetut vuosittainen yleiskertomus tukiviraston toiminnasta ja vuotuinen työohjelma laaditaan kaikilla Euroopan unionin toimielinten virallisilla kielillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT-sopimuksen 342 artiklan nojalla tehtyjen päätösten soveltamista.

3.   Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii tukiviraston toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista.

42 artikla

Oikeus tutustua asiakirjoihin

1.   Tukiviraston hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 1049/2001.

2.   Hallintoneuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista yksityiskohtaiset säännöt kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä kokouksestaan.

3.   Päätöksistä, jotka tukivirasto tekee asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla, voidaan tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle SEUT-sopimuksen 228 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti tai nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa SEUT-sopimuksen 263 artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

4.   Tukiviraston suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asetusta (EY) N:o 45/2001.

43 artikla

Turvaluokiteltujen tietojen ja turvaluokittelemattomien arkaluonteisten tietojen suojaa koskevat turvallisuussäännöt

1.   Tukivirasto soveltaa turvallisuutta koskevia periaatteita, jotka sisältyvät komission sisäisten menettelysääntöjen muuttamisesta 29 päivänä marraskuuta 2001 tehtyyn komission päätökseen 2001/844/EY, EHTY, Euratom (14), muun muassa turvaluokiteltujen tietojen vaihtoa, käsittelyä ja tallentamista koskevia säännöksiä.

2.   Tukivirasto soveltaa myös turvaluokittelemattomien arkaluonteisten tietojen käsittelyä koskevia turvallisuusperiaatteita, jotka komissio on vahvistanut ja ottanut käyttöön.

44 artikla

Petosten torjunta

1.   Petosten, lahjonnan ja muiden säännönvastaisuuksien torjumiseksi sovelletaan rajoituksetta asetusta (EY) N:o 1073/1999.

2.   Tukivirasto liittyy 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen ja antaa viipymättä määräykset, jotka koskevat tukiviraston koko henkilöstöä.

3.   Rahoituspäätöksissä ja niistä johtuvissa täytäntöönpanoa koskevissa sopimuksissa tai välineissä on nimenomaisesti määrättävä, että tilintarkastustuomioistuin ja OLAF voivat tarvittaessa tehdä paikan päällä suoritettavia tarkastuksia, jotka koskevat tukiviraston antaman rahoituksen edunsaajia ja sen jakamisesta vastaavia tahoja.

45 artikla

Vastuujärjestelmä

1.   Tukiviraston sopimusperusteinen vastuu määräytyy asianomaiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaisesti.

2.   Euroopan Unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu tukiviraston tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.

3.   Jos kyseessä on sopimukseen perustumaton vastuu, tukivirasto korvaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyvien yhteisten perusperiaatteiden mukaisesti vahingon, jonka tukiviraston yksiköt tai henkilöstön jäsenet ovat tehtäviään suorittaessaan aiheuttaneet.

4.   Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat 3 kohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamista.

5.   Tukiviraston henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta tukivirastoa kohtaan määrätään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä.

46 artikla

Arviointi ja tarkistaminen

1.   Tukivirasto teettää toimintansa tuloksia koskevan riippumattoman ulkoisen arvioinnin hallintoneuvoston yhteisymmärryksessä komission kanssa antaman toimeksiannon pohjalta viimeistään 19 päivänä kesäkuuta 2014. Tässä arvioinnissa tarkastellaan tukiviraston vaikutusta turvapaikka-asioiden käytännön yhteistyöhön ja yhteiseen järjestelmään. Arvioinnissa on otettava asianmukaisesti huomioon saavutettu edistyminen tukiviraston toimeksiannon puitteissa, mukaan lukien sen arviointi, tarvitaanko lisätoimenpiteitä varmistamaan todellinen solidaarisuus, ja vastuun jako niiden jäsenvaltioiden kanssa, joihin kohdistuu erityisiä paineita. Siinä on käsiteltävä erityisesti mahdollista tarvetta muuttaa tukiviraston toimeksiantoa sekä tällaisten muutosten taloudellisia vaikutuksia samoin kuin myös hallintorakenteen tarkoituksenmukaisuutta tukiviraston tehtävien suorittamisen kannalta. Siinä on otettava huomioon eri sidosryhmien näkemykset sekä unionin että kansallisella tasolla.

2.   Hallintoneuvosto päättää yhteisymmärryksessä komission kanssa tulevien arviointien ajoituksesta ottaen huomioon 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin tulokset.

47 artikla

Hallinnollinen valvonta

Tukiviraston toiminta kuuluu Euroopan oikeusasiamiehen valvonnan alaisuuteen SEUT-sopimuksen 228 artiklan mukaisesti.

48 artikla

Yhteistyö Tanskan kanssa

Tukivirasto helpottaa operatiivista yhteistyötä Tanskan kanssa, myös tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sen toimintaan kuuluvissa asioissa.

49 artikla

Yhteistyö kolmansien ja assosioituneiden maiden kanssa

1.   Tukiviraston toimintaan voivat osallistua tarkkailijoina Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi. Tehdään järjestelyjä, joilla täsmennetään erityisesti näiden maiden tukiviraston toimintaan osallistumisen luonne, laajuus ja toteutustapa. Näihin järjestelyihin kuuluvat myös määräykset, jotka koskevat osallistumista tukiviraston käynnistämiin hankkeisiin sekä rahoitusosuuksia ja henkilöstöä. Henkilöstöasioiden osalta näiden järjestelyjen on kaikilta osin oltava henkilöstösääntöjen mukaiset.

2.   Tukivirasto helpottaa yhteisymmärryksessä komission kanssa ja toimeksiantonsa puitteissa toimintaansa liittyvissä kysymyksissä, sekä siinä määrin kuin sen tehtävien hoitaminen sitä edellyttää, jäsenvaltioiden ja muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettujen kolmansien maiden välistä operatiivista yhteistyötä unionin ulkosuhdepolitiikan puitteissa, ja se voi tehdä yhteistyötä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa teknisissä kysymyksissä toimivaltaisten kolmansien maiden viranomaisten kanssa SEUT-sopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisesti ja tällaisten viranomaisten kanssa sovittujen työjärjestelyjen puitteissa.

50 artikla

Yhteistyö UNHCR:n kanssa

Tukivirasto tekee yhteistyötä UNHCR:n kanssa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa sen kanssa sovittujen työjärjestelyjen puitteissa. Tukiviraston puolelta hallintoneuvosto päättää työjärjestelyistä, myös niiden talousarviovaikutuksista.

Lisäksi hallintoneuvosto voi päättää, että tukivirasto voi asettaa käyttöön rahoitusvaroja UNHCR:n kulujen kattamiseksi sellaisten toimien osalta, joista ei ole määrätty työjärjestelyissä. Varat myönnetään tukiviraston ja UNHCR:n välille luodun tämän artiklan sekä 2 artiklan 5 kohdan, 5 artiklan, 9 artiklan 1 kohdan, 25 artiklan 4 kohdan ja 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritellyn erityisen yhteistyösuhteen puitteissa. Asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 75 artiklan mukaisesti sovelletaan varainhoitoasetuksen asiaankuuluvia säännöksiä sekä sen soveltamissääntöjä.

51 artikla

Neuvoa-antava ryhmä

1.   Tukivirasto pitää yllä tiivistä vuoropuhelua asian kannalta merkityksellisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja toimivaltaisten elinten kanssa, jotka toimivat turvapaikkapolitiikan alalla paikallisella, alueellisella, kansallisella, Euroopan tai kansainvälisellä tasolla, ja perustaa tätä varten neuvoa-antavan ryhmän.

2.   Neuvoa-antava ryhmä muodostaa puitteet tietojen vaihtoa ja tietämyksen yhteen kokoamista varten. Se huolehtii tiiviistä vuoropuhelusta tukiviraston ja asiaankuuluvien sidosryhmien välillä.

3.   Neuvoa-antava ryhmä on avoin kaikille asian kannalta merkityksellisille sidosryhmille 1 kohdan mukaisesti. Tukivirasto kääntyy neuvoa-antavan ryhmän jäsenten puoleen sellaisten erityisten tarpeiden mukaisesti, jotka liittyvät tukiviraston toiminnassa ensisijaisiksi määriteltyihin aloihin.

UNHCR on neuvoa-antavan ryhmän jäsen viran puolesta.

4.   Tukivirasto pyytää neuvoa-antavaa ryhmää erityisesti:

a)	tekemään hallintoneuvostolle 29 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti hyväksyttävää vuotuista työohjelmaa koskevia ehdotuksia;

b)	antamaan hallintoneuvostolle palautetta ja ehdottamaan sille jatkotoimia 29 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun vuosittaisen kertomuksen sekä 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen unionin turvapaikkatilannetta koskevan kertomuksen pohjalta; ja

c)	toimittamaan tukiviraston työn kannalta merkityksellisten konferenssien, seminaarien ja kokousten tuloksia ja suosituksia pääjohtajalle ja hallintoneuvostolle.

5.   Neuvoa-antava ryhmä kokoontuu vähintään kerran vuodessa.

52 artikla

Yhteistyö Frontexin, perusoikeusviraston, muiden unionin elinten sekä kansainvälisten järjestöjen kanssa

Tukivirasto tekee yhteistyötä sellaisten unionin elinten kanssa, joiden toiminta liittyy sen toimialaan, erityisesti Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) kanssa ja Euroopan unionin perusoikeustukiviraston (FRA) kanssa sekä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa näiden elinten kanssa sovittujen työjärjestelyjen puitteissa SEUT-sopimuksen ja näiden elinten toimivaltaa koskevien säännösten mukaisesti.

Yhteistyöllä on saatava aikaan synergiaetuja kyseisten elinten välillä ja estettävä päällekkäisyyttä eri elinten toimeksiantonsa mukaisesti suorittamassa työssä.

53 artikla

Toimipaikkaa koskeva sopimus ja toimintaedellytykset

Tarvittavat järjestelyt, jotka koskevat tukiviraston sijoittamista vastaanottavaan jäsenvaltioon ja infrastruktuuria, jonka tuo valtio antaa sen käyttöön, sekä vastaanottavassa valtiossa tukiviraston pääjohtajaan, hallintoneuvoston jäseniin, tukiviraston henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan tukiviraston ja vastaanottavan jäsenvaltion välisessä toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa, joka tehdään sen jälkeen, kun hallintoneuvosto on antanut sille hyväksyntänsä. Vastaanottavan jäsenvaltion on varmistettava tukiviraston moitteettomalle toiminnalle parhaat mahdolliset olosuhteet, mukaan lukien monikieliset ja Eurooppa-suuntautuneet koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset kulkuyhteydet.

54 artikla

Tukiviraston toiminnan alkaminen

Tukivirasto on täysin toiminnassa viimeistään 19 päivänä kesäkuuta 2011.

Komissio vastaa tukiviraston perustamisesta ja alkuvaiheen toiminnasta siihen asti, kunnes tukivirastolla on toiminnallinen valmius oman talousarvionsa toteuttamiseen.

Tätä varten

—	siihen asti, kunnes pääjohtaja ottaa tehtävänsä vastaan sen jälkeen, kun hallintoneuvosto on nimittänyt hänet 30 artiklan mukaisesti, komission virkamies voi toimia väliaikaisena johtajana ja hoitaa pääjohtajalle kuuluvia tehtäviä;

—	komission virkamiehet voivat hoitaa tukivirastolle kuuluvia tehtäviä väliaikaisen johtajan tai pääjohtajan vastuulla.

Väliaikainen johtaja voi antaa luvan maksujen suorittamiseen tukiviraston talousarviomäärärahoista hallintoneuvoston annettua hyväksyntänsä ja tehdä sopimuksia, myös henkilöstön palvelukseen ottoa koskevia, sen jälkeen kun tukiviraston henkilöstötaulukko on hyväksytty.

55 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 7. toukokuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 25. helmikuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 18. toukokuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL L 349, 25.11.2004, s. 1.

(3)  EUVL L 53, 22.2.2007, s. 1.

(4)  EUVL L 131, 21.5.2008, s. 7.

(5)  EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

(6)  EUVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(7)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 1.

(8)  EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

(9)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(10)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(11)  EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.

(12)  EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.

(13)  EYVL 17, 6.10.1958, s. 385.

(14)  EYVL L 317, 3.12.2001, s. 1.

---