ISSN 1725-261X

doi:10.3000/1725261X.L_2010.072.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 72

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

53. vuosikerta
20. maaliskuu 2010


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Neuvoston direktiivi 2010/23/EU, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2010, yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tiettyjen petosalttiiden palvelujen suorituksiin vapaaehtoisesti ja tilapäisesti sovellettavan käännetyn verovelvollisuuden osalta

1

 

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission asetus (EU) N:o 234/2010, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2010, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 tietyistä yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla

3

 

 

Komission asetus (EU) N:o 235/2010, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2010, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

13

 

 

Komission asetus (EU) N:o 236/2010, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2010, asetuksessa (EY) N:o 877/2009 markkinointivuodeksi 2009/10 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta

15

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Komission direktiivi 2010/19/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2010, neuvoston direktiivin 91/226/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta niiden mukauttamiseksi tiettyihin luokkiin kuuluvien moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen roiskeenestojärjestelmiin liittyvän tekniikan kehitykseen ( 1 )

17

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

2010/166/EU

 

*

Komission päätös, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2010, aluksilla tarjottavissa matkaviestintäpalveluissa (MCV-palveluissa) käytettäviä radiotaajuuksia koskevien käyttöehtojen yhdenmukaistamisesta Euroopan unionissa (tiedoksiannettu numerolla K(2010) 1644)  ( 1 )

38

 

 

SUOSITUKSET

 

 

2010/167/EU

 

*

Komission suositus, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2010, aluksilla tarjottaviin matkaviestintäpalveluihin (MCV-palveluihin) tarvittavia järjestelmiä koskevista valtuutuksista ( 1 )

42

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

DIREKTIIVIT

20.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 72/1


NEUVOSTON DIREKTIIVI 2010/23/EU,

annettu 16 päivänä maaliskuuta 2010,

yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tiettyjen petosalttiiden palvelujen suorituksiin vapaaehtoisesti ja tilapäisesti sovellettavan käännetyn verovelvollisuuden osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY (3) säädetään, että verotettavista tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista maksaa arvonlisäveroveron (alv) niiden suorittaja. Kun kyseessä ovat rajatylittävät liiketoimet ja eräät rakennus- ja jätealan kaltaiset jäsenvaltion sisäiset suuririskiset alat, luovutuksen tai suorituksen vastaanottajan olisi kuitenkin oltava arvonlisäverovelvollinen.

(2)

Alv-petosten vakavuuden vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava tilapäisesti soveltaa menettelyä, jonka mukaan arvonlisäverovelvollisuus siirtyy henkilölle, jolle siirtyvät direktiivin 2003/87/EY (4) 3 artiklassa määritellyt kasvihuonekaasujen päästöoikeudet ja muut yksiköt, joita voidaan käyttää mainitun direktiivin noudattamiseksi.

(3)

Tällaisen menettelyn, jota yleisen soveltamisen sijasta sovelletaan palveluihin, joiden viimeaikainen kokemus on osoittanut olevan erityisen petosalttiita, käyttöönoton ei tulisi vaikuttaa kielteisesti alv-järjestelmän perusperiaatteisiin, kuten veron maksamiseen erinä.

(4)

Jäsenvaltioiden olisi laadittava arviointikertomus menettelyn soveltamisesta, jotta sen tehokkuutta voidaan arvioida.

(5)

Jotta voitaisiin avoimesti arvioida menettelyn soveltamisen vaikutuksia petolliseen toimintaan, jäsenvaltioiden arviointikertomusten olisi pohjauduttava jäsenvaltioiden etukäteen määrittelemiin perusteisiin. Tällaisissa arvioinneissa olisi selkeästi määritettävä petoksen taso ennen menettelyn soveltamista ja sen jälkeen sekä siitä johtuvat petollisen toiminnan kehityssuuntausten mahdolliset muutokset, mukaan lukien muut palvelusuoritukset. Kertomuksessa olisi myös arvioitava vaatimusten noudattamisesta verovelvollisille aiheutuvia kustannuksia.

(6)

Jokaisen jäsenvaltion, joka on todennut alueellaan petollisen toiminnan kehityssuuntausten muutoksia tässä direktiivissä esitettyjen palvelujen osalta, olisi laadittava tästä kertomus.

(7)

Jotta kaikille jäsenvaltioille tarjottaisiin mahdollisuus soveltaa tällaista menettelyä, on tarpeen muuttaa direktiiviä 2006/112/EY.

(8)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on torjua alv-petoksia voimassa olevista unionin säännöistä poikkeavalla tilapäisellä toimenpiteellä, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(9)

Sen vuoksi direktiiviä 2006/112/EY olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Lisätään direktiiviin 2006/112/EY artikla seuraavasti:

”199 a artikla

1.   Jäsenvaltiot voivat 30 päivään kesäkuuta 2015 saakka ja vähintään kahden vuoden ajaksi säätää, että veronmaksuvelvollinen on verovelvollinen, joka vastaanottaa minkä tahansa seuraavista luovutuksista tai suorituksista:

a)

siirrot, jotka koskevat kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä 13 päivänä lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (5) 3 artiklassa määriteltyjä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia, jotka voidaan siirtää mainitun direktiivin 12 artiklan mukaisesti;

b)

siirrot, jotka koskevat muita yksiköitä, joita toimijat voivat käyttää mainitun direktiivin noudattamiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa säädetyn menettelyn soveltamisesta, kun tällainen menettely otetaan käyttöön, ja toimitettava komissiolle seuraavat tiedot:

a)

ilmoitus menettelyn soveltamista koskevan toimenpiteen soveltamisalasta ja yksityiskohtainen kuvaus liitännäistoimenpiteistä, mukaan lukien mahdolliset verovelvollisille asetetut raportointivelvoitteet ja mahdolliset valvontatoimenpiteet;

b)

arviointiperusteet, joiden avulla voidaan verrata 1 kohdassa lueteltuihin palveluihin kohdistuvaa petollista toimintaa ennen menettelyn soveltamista ja sen jälkeen, muihin palveluihin kohdistuvaa petollista toimintaa ennen menettelyn soveltamista ja sen jälkeen sekä muuntyyppisen petollisen toiminnan mahdollista kasvua ennen menettelyn soveltamista ja sen jälkeen;

c)

menettelyn soveltamista koskevan toimenpiteen voimaantulopäivämäärä ja kesto.

3.   Edellä 1 kohdassa säädettyä järjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden on 2 kohdan b alakohdassa säädettyjä arviointiperusteita noudattaen toimitettava komissiolle kertomus viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014. Kertomuksessa on ilmaistava selkeästi, mitkä tiedot ovat luottamuksellisia ja mitkä tiedot voidaan julkaista.

Kertomuksessa on oltava yksityiskohtainen arviointi toimenpiteen vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta erityisesti seuraavilta osilta:

a)

vaikutus petolliseen toimintaan toimenpiteen soveltamisalaan kuuluvien palvelusuoritusten osalta;

b)

petosten mahdollinen siirtyminen tavaroihin tai muihin palveluihin;

c)

verovelvolliselle toimenpiteen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset.

4.   Jokaisen jäsenvaltion, joka tämän artiklan voimaantulopäivän jälkeen on todennut alueellaan petollisen toiminnan kehityssuuntausten muutoksia 1 kohdassa lueteltujen palvelujen osalta, on toimitettava tästä komissiolle kertomus viimeistään 30 päivään kesäkuuta 2014 mennessä.

2 artikla

Jäsenvaltioiden, jotka valitsevat direktiivin 2006/112/EY 199 a artiklan 1 kohdassa säädetyn menettelyn soveltamisen, on toimitettava komissiolle menettelyn soveltamista koskevan toimenpiteen säännökset, kun menettelyn soveltaminen alkaa.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan 30 päivään kesäkuuta 2015.

5 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

6 artikla

Tämä direktiivi julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 16 päivänä maaliskuuta 2010.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. SALGADO


(1)  Lausunto annettu 10. helmikuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Lausunto annettu 21. tammikuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

(5)  EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32.”


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

20.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 72/3


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 234/2010,

annettu 19 päivänä maaliskuuta 2010,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 tietyistä yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä vientitukien myöntämisen ja häiriötilanteessa toteutettavien toimenpiteiden osalta vilja-alalla

(kodifioitu toisinto)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 170 ja 187 artiklan yhdessä 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 tietyistä yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä, vientitukien myöntämisestä ja häiriötilanteessa toteutettavista toimenpiteistä vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annettua komission asetusta (EY) N:o 1501/95 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu asetus.

(2)

Maatalouden yhteiseen markkinajärjestelyyn kuuluvien tiettyjen tuotteiden vientituet, korjauskertoimet ja vientimaksut on vahvistettava erityistoimenpiteinä markkinoiden häiriötilanteita varten tiettyjen perusteiden mukaan, jotka on hyväksytty kattamaan hintanoteerausten ja näiden tuotteiden unioni- ja maailmanmarkkinahinnan välinen ero.

(3)

Olisi otettava huomioon erilaiset huolintakustannukset ja vahvistettava tuki ottaen huomioon ero unionin edustavien hintojen ja maailmanmarkkinoiden edullisimpien noteerausten ja hintojen välillä, koska eri viejämaat tarjoavat viljoja maailmanmarkkinoille erilaisilla hinnoilla.

(4)

Hienojen ja karkeiden jauhojen, viljarouheiden ja maltaiden viennin mahdollistamiseksi tuen vahvistamisessa olisi otettava huomioon yhtäältä viljojen perushinnat ja kyseisten tuotteiden valmistamiseen tarvittavat määrät sekä sivutuotteiden arvo ja toisaalta tuotteiden myyntimahdollisuudet ja -edellytykset maailmanmarkkinoilla.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 164 artiklan 4 kohdassa säädettyjen kertoimien käyttö edellyttää niiden erottelemista vietävien tuotteiden määräpaikan mukaan.

(6)

Unionin varojen tehokkaan hallinnon takia ja tuotteiden vientimahdollisuuksien huomioon ottamiseksi olisi säädettävä, että asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevan I osan a, b ja c kohdassa tarkoitettujen tuotteiden vientituen ja vientimaksujen vahvistaminen voi tapahtua määritettyä määrää koskevalla tarjouskilpailumenettelyllä.

(7)

Kaikkien asianomaisten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi unionissa, toteutettavien tarjouskilpailujen on noudatettava yhtenäisiä periaatteita. Tätä tarkoitusta varten Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistavaan päätökseen tarjouskilpailun avaamisesta on liitettävä tarjouskilpailuilmoitus.

(8)

On välttämätöntä sisällyttää tarjouksiin niiden arvioimiseen tarvittavat tiedot ja liittää niihin tietyt muodolliset sitoumukset.

(9)

On suositeltavaa vahvistaa viennin enimmäistuki tai vähimmäismaksu. Tämä menetelmä johtaa kaikkien vahvistamisen kohteena olevien määrien jakamiseen.

(10)

Markkinoilla voi olla tilanteita, joissa kyseessä olevaa vientiä koskevat taloudelliset seikat johtavat tarjouskilpailun keskeyttämiseen vientituen tai vientimaksun vahvistamisen sijasta.

(11)

Tarjouskilpailussa tarvitaan vakuus varmistamaan, että vientiin tarkoitetut tuotteet päätyvät vientiin tarjouskilpailussa myönnettyä todistusta käyttäen. Tätä velvoitetta voidaan noudattaa vain, jos esitetty tarjous pidetään muuttumattomana. Vakuus menetetään, jos tarjous peruutetaan.

(12)

On vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti ilmoitetaan tarjouskilpailun tulokset tarjouksien tekijöille ja myönnetään jaettujen määrien vientiin tarvittavat todistukset.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevan I osan a, b ja c kohdassa tarkoitettujen tuotteiden vientitukien vahvistamiseksi ja käytettyjen raaka-ainemäärien heikkojen muunnosten havaitsemiseksi tarkoitettujen tarkastusmenetelmien toimeenpanon välttämiseksi, ilman että tämä heijastuu tuotteen laatuun, on otettava käyttöön kiinteä arviointimenetelmä. Tuhkapitoisuuden määritys on osoittautunut tehokkaimmaksi perusviljan määrän arvioimiseksi tarkoitetuista teknisistä menetelmistä. Tämä määritys olisi tehtävä saman menetelmän mukaisesti kaikkialla unionissa.

(14)

Vientituen myöntäminen kolmansista maista tuoduille ja takaisin niihin viedyille viljoille ei ole tarkoituksenmukaista. Sen vuoksi vientituen myöntäminen on rajoitettava unionin tuotteisiin.

(15)

Maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 7 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 612/2009 (4) vaaditaan, että kun tuen suuruus eritellään määräpaikan mukaan, tuen maksaminen edellyttää selvitystä siitä, että tuote on saapunut alkuperäisessä tilassaan kolmanteen maahan tai yhteen niistä kolmansista maista, joita säädetty korvaus koskee. Vilja-alalla ainoastaan Sveitsiin ja Liechtensteiniin suuntautuvaa vientiä koskevan korvauksen suuruus on pienempi kuin kaikkia kolmansia maita koskeva korvaus. Jotta vältyttäisiin rasittamasta kaikkea unionin vientiä vaatimuksella selvityksestä, joka osoittaa saapumisen määräpaikkaan, olisi varmistettava muilla keinoin se, että tuotteita, joille on maksettu kaikkia kolmansia maita koskeva korvaus, ei ole viety edellä mainittuihin maihin. Tässä tarkoituksessa olisi luovuttava saapumistodistuksen vaatimisesta kaikissa tapauksissa, joissa vienti on tapahtunut meriteitse. Tämän takaamiseksi voidaan katsoa riittävän jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten myöntämä todistus siitä, että tuotteet ovat lähteneet unionin tullialueelta sen jälkeen kun ne on lastattu meriliikenteeseen soveltuvaan laivaan.

(16)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan mukaisesti mainitussa artiklassa luetelluille sellaisenaan tai jalosteina vietäville tuotteille voidaan myöntää vientitukia, jos ne täyttävät mainitun asetuksen 167 artiklassa säädetyt edellytykset. Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 167 artiklan 7 kohdassa annetaan komissiolle myös mahdollisuus vahvistaa yhden tai useamman tuotteen osalta vientituen myöntämiselle lisäedellytyksiä. Tällaiset edellytykset vahvistettiin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan 1 kohdassa lueteltujen alojen tuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä koskevissa neuvoston asetuksissa. Koska kyseiset asetukset on kumottu, olisi vahvistettava laaja-alaisia säännöksiä.

(17)

Asetus (EY) N:o 612/2009 sisältää jo laaja-alaisia säännöksiä. Sen vuoksi on aiheellista mukauttaa mainittua asetusta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 167 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen edellytysten vahvistamiseksi ja poistaa kyseiset edellytykset tästä asetuksesta.

(18)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 187 artiklassa säädetään, että voidaan toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä, jos yhden tai useamman liitteessä I olevassa I osassa tarkoitetun tuotteen maailmanmarkkinanoteeraukset tai -hinnat saavuttavat tason, joka häiritsee tai uhkaa häiritä tuotteiden saatavuutta unionin markkinoilla, ja jos tilanne näyttää jatkuvan samanlaisena ja huononevan. Tämän vuoksi on varmistuttava viljan riittävästä tarjonnasta. Tätä tarkoitusta varten on suositeltavaa erityisesti vientimaksun kantaminen ja vientitodistusten myöntämisen keskeyttäminen kokonaan tai osittain.

(19)

Kansainvälisten sopimusten tai muiden täydentävien toimintaohjelmien osana säädettyjen unionin elintarvikeapuun ja kansalliseen elintarvikeapuun liittyvien toimenpiteiden sekä muiden veloituksettomien toimitusten epäkaupallisuuden vuoksi tätä tarkoitusta varten toteutettavaan vientiin ei voi soveltaa kaupalliseen vientiin sovellettavaa vientimaksua, jos vilja-alalla esiintyy häiriöitä.

(20)

On välttämätöntä, että komissiolla on oikeus milloin tahansa keskeyttää vientitodistusten myöntäminen, koska asetuksen (EY) N:o 1234/2007 187 artiklassa tarkoitettu tilanne voi toteutua suhteellisen lyhyessä ajassa.

(21)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevan I osan a, b ja c kohdassa tarkoitettujen tuotteiden vientituet, tämän asetuksen 15 artiklan a alakohdassa tarkoitetut vientimaksut ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 164 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut korjauskertoimet vahvistetaan ottaen huomioon erityisesti seuraavat tekijät:

a)

edustavilla unionin markkinoilla käytössä olevat hinnat ja niiden kehitys sekä kolmansien maiden markkinoilla todetut noteeraukset;

b)

kaupan pitämisen kustannukset ja edullisimmat kuljetuskustannukset unioninedustavilta markkinoilta ja/tai muihin vientikohteisiin sekä huolintakustannukset maailmanmarkkinoilla;

c)

jalostettujen tuotteiden osalta niiden valmistamiseen tarvittava viljamäärä;

d)

kyseisten tuotteiden myyntimahdollisuudet ja -edellytykset maailmanmarkkinoilla;

e)

häiriöiden välttämisestä unionin markkinoilla saavutettu etu;

f)

viennin taloudelliset näkökohdat;

g)

perussopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat määrälliset rajoitukset ja budjettirajat.

2 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 166 artiklan ensimmäisen kohdan säännöksiä sovelletaan kokonaan tai osittain mainitun asetuksen liitteessä I olevan I osan c ja d kohdassa lueteltuihin tuotteisiin sekä mainitun asetuksen liitteessä I olevassa I osassa tarkoitettuihin, mainitun asetuksen liitteessä XX olevassa I osassa lueteltuina tavaroina vietäviin tuotteisiin.

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 164 artiklan 4 kohdan säännöksiä sovelletaan vilja-alaan ja tuotteisiin, jotka viedään mainitun asetuksen liitteessä XX lueteltuina tavaroina.

3 artikla

Korjauskertoimet voidaan eritellä määräpaikan mukaan.

4 artikla

1.   Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevan I osan a, b ja c kohdassa tarkoitettujen tuotteiden vientituet ja tämän asetuksen 15 artiklan a alakohdassa säädetyt vientimaksut voidaan vahvistaa tarjouskilpailulla.

Tarjouskilpailun ehtojen on taattava kaikille unioniin sijoittautuneille henkilöille yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuun.

Tarjouskilpailun kohteena on vientituen tai vientimaksun määrä.

2.   Tarjouskilpailun avaamisesta päätetään asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

3.   Tarjouskilpailun avaamista seuraa komission laatima tarjouskilpailuilmoitus, jossa ilmoitetaan erityisesti määräajat, joihin mennessä tarjoukset voidaan jättää, ja ne jäsenvaltioiden toimivaltaiset toimielimet, joille tarjoukset on osoitettava.

4.   Tarjouskilpailun avaamista koskeva päätös ja tarjouskilpailuilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tarjouskilpailuilmoituksen julkaisemisen ja ensimmäisen tarjousten jättämiselle vahvistetun määräajan välillä on oltava vähintään viisi päivää.

5 artikla

1.   Tarjouskilpailuun osallistutaan joko jättämällä kirjallinen tarjous jäsenvaltion toimivaltaiselle yksikölle tai lähettämällä tarjous tälle yksikölle kirjallisena televiestinä.

2.   Tarjouksessa ilmoitetaan:

a)

tarjouskilpailun viite;

b)

tarjouksen tekijän nimi ja osoite;

c)

vietävän tuotteen laatu ja määrä;

d)

vientituen määrä tonnilta tai tarvittaessa vientimaksun määrä tonnilta euroissa ilmaistuna.

3.   Tarjous voidaan hyväksyä vain, jos:

a)

ennen tarjousten jättämiselle säädetyn määräajan päättymistä on toimitettu todiste siitä, että tarjouksen tekijä on antanut vakuuden tarjouskilpailua varten;

b)

siihen on liitetty kirjallinen sitoumus siitä, että kahden päivän kuluessa 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ratkaisuilmoituksen vastaanottamisesta jätetään vientitodistushakemus tai tarvittaessa vientimaksun ennakolta vahvistamista koskeva vientitodistushakemus, jonka kohteena oleva määrä on yhtä suuri kuin jätetyn tarjouksen määrä;

c)

siihen ei sisälly muita ehtoja kuin tarjouskilpailuilmoituksen ehdot.

4.   Tarjousta ei saa peruuttaa.

6 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset yksiköt käsittelevät hakemukset. Käsittely ei ole julkinen. Hakemusten käsittelyyn osallistuvat henkilöt ovat velvoitettuja salassapitoon.

Tarjoukset toimitetaan viipymättä nimettöminä komissiolle.

7 artikla

1.   Komissio päättää toimitettujen tarjousten perusteella ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti enimmäisvientituen tai tarvittaessa vähimmäisvientimaksun vahvistamisesta tai tarjouskilpailun keskeyttämisestä.

2.   Kun enimmäisvientituki on vahvistettu, tarjouskilpailu ratkaistaan sen tarjouksen tekijän tai niiden tarjousten tekijöiden hyväksi, joiden tarjous on samansuuruinen tai pienempi kuin enimmäistuki, sekä sen tarjouksen tekijän tai niiden tarjousten tekijöiden hyväksi, joiden tarjous koskee vientiveroa.

Kun vähimmäisvientimaksu on vahvistettu, tarjouskilpailu ratkaistaan sen tarjouksen tekijän tai niiden tarjousten tekijöiden hyväksi, joiden tarjous on samansuuruinen tai suurempi kuin vähimmäismaksu.

3.   Komission tehtyä päätöksensä kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen yksikkö ilmoittaa kaikille tarjouksen tekijöille kirjallisesti tarjouskilpailun tuloksen.

8 artikla

1.   Tarjouskilpailussa ratkaistuja määriä koskeva vientitodistus myönnetään tarjouskilpailun voittajalle sen jälkeen, kun jäsenvaltion toimivaltainen yksikkö on vastaanottanut vientitodistushakemuksen.

2.   Todistushakemukseen ja todistukseen sisältyy tätä tarkoitusta varten säädetyssä kohdassa maininta tarjouskilpailun avaamisesta annetussa asetuksessa tarkoitetuista määräpaikoista. Todistus velvoittaa viemään tähän määräpaikkaan.

9 artikla

Tarjouskilpailun vakuus vapautetaan, kun:

a)

tarjousta ei ole hyväksytty;

b)

tarjouskilpailun voittaja toimittaa todisteen siitä, että komission asetuksen (EY) N:o 1342/2003 (5) 12 artiklassa säädetty vakuus on annettu.

Jos 5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sitoumusta ei ole noudatettu, tarjouskilpailun vakuus pidätetään, paitsi ylivoimaisen esteen tapauksessa.

10 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä I olevan I osan a, b ja c kohdassa tarkoitettujen tuotteiden vientituet vahvistetaan vähintään kerran kuukaudessa.

11 artikla

1.   Hienojen vehnäjauhojen, sekajauhojen, ruisjauhojen, viljarouheiden ja karkeiden vehnäjauhojen sekä maltaiden vientituki vahvistetaan ottaen huomioon 1 000 kilogramman valmistamiseen tarvittava perusviljan määrä. Perustuotteen määrän ja jalostetussa tuotteessa olevan perustuotteen määrän suhteen ilmaisevat jalostuskertoimet esitetään liitteessä I.

2.   Jauhojen tuhkapitoisuus määritetään liitteen II määritysmenetelmän mukaisesti.

12 artikla

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 612/2009 17 artiklassa säädetään, todistetta tuontia koskevien tullimuodollisuuksien täyttämisestä ei vaadita vahvistetun tuen maksamiseksi kaikkiin kolmansiin maihin viennin vientitukea koskevassa tarjouskilpailussa sillä edellytyksellä, että toimija toimittaa todisteen siitä, että vähintään 1 500 tonnin suuruinen määrä viljatuotteita on lähtenyt unionin tullialueelta meriliikenteeseen soveltuvalla laivalla.

Tämä selvitys toimitetaan lisäämällä jokin liitteessä III olevista maininnoista, toimivaltaisen viranomaisen varmentamana, asetuksen (EY) N:o 612/2009 8 artiklassa tarkoitettuun tarkastuskappaleeseen, komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (6) 787 artiklassa tarkoitettuun vienti-ilmoitukseen tai kansalliseen asiakirjaan, jolla todistetaan tavaran lähteminen unionin tullialueelta.

13 artikla

Kun toimija esittää todisteen Sveitsissä tai Liechtensteinissa kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttämisestä, tarjouskilpailussa vahvistetun kaikkia kolmansia maita koskevan vientituen määrästä vähennetään tämän määrän ja tarjouskilpailupäivänä edellä mainittujen määräpaikkojen osalta voimassa olevan vientituen määrän välinen erotus.

14 artikla

Kun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 187 artiklassa tarkoitetut edellytykset on täytetty yhden tai useamman tuotteen osalta, voidaan toteuttaa seuraavat toimenpiteet:

a)

vientimaksun soveltaminen. Korjauskerroin voidaan vahvistaa. Maksu ja korjauskerroin voidaan eritellä määräpaikan mukaan;

b)

vientitodistusten myöntämisen keskeyttäminen kokonaan tai osittain;

c)

vireillä olevien hakemusten hylkääminen kokonaan tai osittain.

Maksua ei kuitenkaan sovelleta sellaiseen viljan tai viljatuotteiden vientiin, joka tapahtuu kansainvälisten sopimusten tai muiden täydentävien toimintaohjelmien osana säädetyn unionin elintarvikeavun ja kansallisen elintarvikeavun sekä muiden unioninveloituksetonta toimittamista koskevien toimenpiteiden toteuttamiseksi.

15 artikla

Jos tarjouskilpailua ei järjestetä, perittävä vientimaksu on tullimuodollisuuksien täyttämispäivänä sovellettava maksu.

Asianomaisen todistushakemuksen kanssa samanaikaisesti jättämän pyynnön perusteella todistushakemuksen jättöpäivänä sovellettavaa vientimaksua sovelletaan kuitenkin tämän todistuksen voimassaoloaikana tapahtuvaan vientiin.

16 artikla

Edellä 15 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet toteutetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Hätätilanteessa komissio voi kuitenkin toteuttaa nämä toimenpiteet.

17 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 1501/95.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä V olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

18 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä maaliskuuta 2010.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7.

(3)  Katso liite IV.

(4)  EUVL L 186, 17.7.2009, s. 1.

(5)  EUVL L 189, 29.7.2003, s. 12.

(6)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.


LIITE I

 

CN-koodi

Hienojen ja karkeiden jauhojen tuhkapitoisuus 100:aa grammaa kohti (milligrammoina)

1 000 kilogrammaan kyseistä tuotetta tarvittavan viljamäärän kilogrammojen ilmaisevat jalostuskertoimet

1.

Hienot spelttivehnä- ja sekajauhot

1101 00 15 9100

0–600

1 370

1101 00 15 9130

601–900

1 280

1101 00 15 9150

901–1 100

1 180

1101 00 15 9170

1 101–1 650

1 090

1101 00 15 9180

1 651–1 900

1 020

2.

Ruisjauhot

1102 10 00 9500

0–1 400

1 370

1102 10 00 9700

1 401–2 000

1 080

3.

Vehnärouheet ja karkea vehnäjauho

1103 11 90 9200

0–600

1 370

4.

Durumvehnärouheet ja karkeat durumvehnäjauhot

1103 11 10 9200

0–1 300

(0,160 mm:n seula)

1 500

1103 11 10 9400

0–1 300

1 340

1103 11 10 9900

suurempi kuin 1 300

1 260

5.

Paahtamattomat maltaat

1107 10 19

 

1 270

1107 10 99

 

 

Paahdetut maltaat

1107 20 00

 

1 490


LIITE II

Jauhojen tuhkanmääritysmenetelmä

VÄLINEET

1.

Analyysivaaka, jonka herkkyys on 0,1 mg. Laatikko vastaavia painoja.

2.

Sähkökäyttöinen muhveliuuni, jossa on riittävä ilmavirtaus, ja lämpötilan säätö- ja valvontalaite.

3.

Tasapohjaisia pyöreitä polttoupokkaita (halkaisija noin 5 cm, enimmäiskorkeus 2 cm), mieluiten kullan ja platinan seoksesta tai kvartsista tai posliinista valmistettuja.

4.

Eksikaattori (jonka sisäosan halkaisija on noin 18 cm), varustettuna putkella ja reikälevyllä, posliinia tai alumiinia.

Kuivausaine on kalsiumkloridia, fosforipentoksidia tai siniseksi värjättyä silikageeliä.

MENETELMÄ

1.

Näytteen paino on 5–6 g. Jos on kysymys jauhoista, joiden tuhkapitoisuus suhteessa kuiva-aineeseen on todennäköisesti yli 1 %, näytteen paino on 2–3 g. Näytteen paino voidaan pyöristää lähimpään 10 mg:aan; kaikki muut punnitukset on tehtävä 0,1 mg:n tarkkuudella.

2.

Välittömästi ennen käyttöä upokkaat tulee kuumentaa muhveliuunissa polttolämpötilassa vakiopainoon; 15 minuuttia on yleensä riittävä aika.

Seuraavaksi upokkaat jäähdytetään 7 kohdan mukaisesti eksikaattorissa laboratorion lämpötilaan.

3.

Näyte laitetaan upokkaaseen ja tasoitetaan painelematta tasaiseksi kerrokseksi. Välittömästi ennen polttoa näyte kostutetaan 1–2 ml:lla etyylialkoholia.

4.

Upokkaat asetetaan uunin suulle ja uunin luukku jätetään auki. Kun liekit ovat sammuneet, upokkaat työnnetään uuniin. Kun uunin luukku on suljettu, on ylläpidettävä riittävää ilmavirtausta, ei kuitenkaan niin kovaa, että se puhaltaa aineen pois upokkaista.

5.

Polton tuloksena on oltava jauhon täydellinen palaminen, mukaan lukien hiilipitoiset hiukkaset, joita voi olla tuhkan seassa. Palamisen katsotaan päättyneen, kun jäännös on jäähdytyksen jälkeen lähes valkeaa.

6.

Polttolämpötilan on noustava 900 °C:seen.

7.

Kun poltto on suoritettu, upokkaat otetaan uunista ja laitetaan noin minuutiksi jäähtymään eterniittilevylle; sen jälkeen ne laitetaan eksikaattoriin (enintään 4 upokasta kerralla). Suljettu eksikaattori siirretään analyysivaa’an lähelle. Upokkaat punnitaan, kun ne ovat täysin jäähtyneet (noin tunnin kuluttua).

TULOKSET

1.

Virherajat: kun tuhkapitoisuus ei ylitä 1 %:a, kaksi kertaa tehdyn kokeen tulosten välinen ero ei saa olla suurempi kuin 0,02; jos tuhkapitoisuus on yli 1 %, ero ei saa olla suurempi kuin 2 % tästä tuhkapitoisuudesta. Jos ero ylittää nämä rajat, koe on tehtävä uudelleen.

2.

Tuhkapitoisuus ilmaistaan 100:aa kuiva-ainesosaa kohti ja pyöristetään 0,01:een.


LIITE III

Edellä 12 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut maininnat

:

bulgariaksi

:

Износ на зърнени култури по море — член 12 от Регламент (ЕC) № 234/2010

:

espanjaksi

:

Exportación de cereales por vía marítima; artículo 12 del Reglamento (UE) no 234/2010

:

tšekiksi

:

Vývoz obilovin po moři – článek 12 nařízení (EU) č. 234/2010

:

tanskaksi

:

Eksport af korn ad søvejen — Artikel 12 i forordning (EU) nr. 234/2010

:

saksaksi

:

Ausfuhr von Getreide auf dem Seeweg — Verordnung (EU) Nr. 234/2010 Artikel 12

:

viroksi

:

Teravilja eksport meritsi – määruse (EL) nr 234/2010 artikkel 12

:

kreikaksi

:

Εξαγωγή σιτηρών δια θαλάσσης — Άρθρο 12 του κανονισμού (ΕE) αριθ. 234/2010

:

englanniksi

:

Export of cereals by sea — Article 12 of Regulation (EU) No 234/2010

:

ranskaksi

:

Exportation de céréales par voie maritime — Règlement (UE) no 234/2010, article 12

:

italiaksi

:

Esportazione di cereali per via marittima — Regolamento (UE) n. 234/2010, articolo 12

:

latviaksi

:

Graudu izvešana pa jūras ceļiem – Regulas (ES) Nr. 234/2010 12. pants

:

liettuaksi

:

Grūdų eksportas jūra – reglamento (ES) Nr. 234/2010 12 straipsnis

:

unkariksi

:

Gabonafélék exportja tengeri úton – 2010/234/EU rendelet 12. cikk

:

maltaksi

:

Esportazzjoni ta' ċereali bil-baħar – Artikolu 12 tar-Regolament (UE) Nru 234/2010

:

hollanniksi

:

Uitvoer van graan over zee — Verordening (EU) nr. 234/2010, artikel 12

:

puolaksi

:

Wywóz zbóż drogą morską – Art. 12 rozporządzenia (UE) nr 234/2010

:

portugaliksi

:

Exportação de cereais por via marítima — Artigo 12.o, Regulamento (UE) n.o 234/2010

:

romaniaksi

:

Export de cereale pe cale maritimă – Regulamentul (UE) nr. 234/2010 articolul 12

:

slovakiaksi

:

Vývoz obilnín po mori — článok 12 nariadenia (EÚ) č. 234/2010

:

sloveeniksi

:

Izvoz žit s pomorskim prometom – člen 12 Uredbe (EU) št. 234/2010

:

suomeksi

:

Viljan vienti meriteitse – Asetus (EU) N:o 234/2010, 12 artikla

:

ruotsiksi

:

Export av spannmål sjövägen – Artikel 12 i förordning (EU) nr 234/2010.


LIITE IV

Kumottu asetus ja luettelo sen muutoksista

Komission asetus (EY) N:o 1501/95 (1)

(EYVL L 147, 30.6.1995, s. 7)

 

Komission asetus (EY) N:o 2480/95

(EYVL L 256, 26.10.1995, s. 9)

 

Komission asetus (EY) N:o 95/96

(EYVL L 18, 24.1.1996, s. 10)

 

Komission asetus (EY) N:o 1259/97

(EYVL L 174, 2.7.1997, s. 10)

 

Komission asetus (EY) N:o 2052/97

(EYVL L 287, 21.10.1997, s. 14)

 

Komission asetus (EY) N:o 2513/98

(EYVL L 313, 21.11.1998, s. 16)

 

Komission asetus (EY) N:o 602/2001

(EYVL L 89, 29.3.2001, s. 16)

 

Komission asetus (EY) N:o 1163/2002

(EYVL L 170, 29.6.2002, s. 46)

 

Komission asetus (EY) N:o 1431/2003

(EUVL L 203, 12.8.2003, s. 16)

 

Komission asetus (EY) N:o 777/2004

(EUVL L 123, 27.4.2004, s. 50)

ainoastaan 3 artikla

Komission asetus (EY) N:o 1996/2006

(EUVL L 398, 30.12.2006, s. 1)

ainoastaan 5 artikla

Komission asetus (EY) N:o 499/2008

(EUVL L 146, 5.6.2008, s. 9)

ainoastaan 1 artikla


(1)  Tätä asetusta on muutettu myös asetuksella (EY) N:o 2094/98 (EYVL L 266, 1.10.1998, s. 61), joka on kumottu asetuksella (EY) N:o 2513/98 (EYVL L 313, 21.11.1998, s. 16).


LIITE V

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 1501/95

Tämä asetus

1–11 artikla

1–11 artikla

12 artikla

13 artikla

12 artikla

13 a artikla

14 artikla

13 artikla

15 artikla

14 artikla

16 artikla

15 artikla

17 artikla

16 artikla

18 artikla

19 artikla

17 artikla

18 artikla

Liite I

Liite I

Liite II

Liite II

Liite III

Liite III

Liite IV

Liite V


20.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 72/13


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 235/2010,

annettu 19 päivänä maaliskuuta 2010,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä maaliskuuta 2010.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä maaliskuuta 2010.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

IL

106,9

JO

59,9

MA

74,6

TN

128,3

TR

103,8

ZZ

94,7

0707 00 05

JO

121,4

MK

124,9

TR

131,0

ZZ

125,8

0709 90 70

JO

97,9

MA

177,1

TR

94,4

ZZ

123,1

0805 10 20

EG

41,0

IL

57,7

MA

47,0

TN

55,5

TR

62,7

ZZ

52,8

0805 50 10

EG

76,3

IL

91,6

MA

42,8

TR

65,4

ZZ

69,0

0808 10 80

AR

89,5

BR

86,5

CA

95,5

CL

93,7

CN

69,7

MK

24,7

US

117,4

UY

70,1

ZZ

80,9

0808 20 50

AR

81,2

CL

59,5

CN

45,4

ZA

88,1

ZZ

68,6


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


20.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 72/15


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 236/2010,

annettu 19 päivänä maaliskuuta 2010,

asetuksessa (EY) N:o 877/2009 markkinointivuodeksi 2009/10 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 318/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 30 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 951/2006 (2) ja erityisesti sen 36 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisen virkkeen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2009/10 on vahvistettu komission asetuksessa (EY) N:o 877/2009 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EU) N:o 224/2010 (4).

(2)

Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 951/2006 36 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden asetuksessa (EY) N:o 877/2009 markkinointivuodeksi 2009/10 vahvistetut edustavat hinnat ja tuonnissa sovellettavat lisätullit ja esitetään ne tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä maaliskuuta 2010.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä maaliskuuta 2010.

Komission puolesta, puheenjohtajan nimissä

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 178, 1.7.2006, s. 24.

(3)  EUVL L 253, 25.9.2009, s. 3.

(4)  EUVL L 68, 18.3.2010, s. 5.


LIITE

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja CN-koodiin 1702 90 95 kuuluvien tuotteiden edustavien hintojen ja tuonnissa sovellettavien lisätullien muutetut määrät, joita sovelletaan 20 päivästä maaliskuuta 2010

(EUR)

CN-koodi

Edustava hinta 100 nettokilogrammalta tuotetta

Lisätulli 100 nettokilogrammalta tuotetta

1701 11 10 (1)

35,58

0,61

1701 11 90 (1)

35,58

4,23

1701 12 10 (1)

35,58

0,48

1701 12 90 (1)

35,58

3,93

1701 91 00 (2)

37,99

6,24

1701 99 10 (2)

37,99

2,94

1701 99 90 (2)

37,99

2,94

1702 90 95 (3)

0,38

0,29


(1)  Vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä IV olevassa III kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(2)  Vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä IV olevassa II kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(3)  Vahvistetaan yhden prosentin sakkaroosipitoisuudelle.


DIREKTIIVIT

20.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 72/17


KOMISSION DIREKTIIVI 2010/19/EU,

annettu 9 päivänä maaliskuuta 2010,

neuvoston direktiivin 91/226/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta niiden mukauttamiseksi tiettyihin luokkiin kuuluvien moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen roiskeenestojärjestelmiin liittyvän tekniikan kehitykseen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (1) (puitedirektiivi) ja erityisesti sen 39 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tiettyjen moottoriajoneuvoluokkien ja niiden perävaunujen roiskeenestojärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä maaliskuuta 1991 annettu neuvoston direktiivi 91/226/ETY (2) on yksi direktiivillä 2007/46/EY vahvistetun EY-tyyppihyväksyntämenettelyn erillisdirektiiveistä. Ajoneuvojen järjestelmiä, osia ja erillisiä teknisiä yksiköitä koskevia direktiivin 2007/46/EY säännöksiä sovelletaan näin ollen direktiiviin 91/226/ETY.

(2)

Koska EY-tyyppihyväksyntämenettelyä on sovellettava kaikkiin direktiivin 2007/46/EY soveltamisalaan kuuluviin ajoneuvoluokkiin, on tarpeen säätää kaikkien direktiivin 91/226/ETY soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvoluokkien roiskeenestoa koskevista yhdenmukaisista vaatimuksista. Lisäksi on tarpeen täsmentää, että edellä tarkoitettuja vaatimuksia ei ole pakko soveltaa maastoajoneuvoihin. Saatujen kokemusten perusteella on tarpeen mukauttaa direktiivi 91/226/ETY ja siten myös direktiivin 2007/46/EY liite IV tekniikan kehitykseen.

(3)

Sen vuoksi direktiivejä 91/226/ETY ja 2007/46/EY olisi muutettava.

(4)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat moottoriajoneuvoja käsittelevän teknisen komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 91/226/ETY seuraavasti:

1)

Muutetaan liiteluettelo ja liitteet I, II ja III tämän direktiivin liitteen I mukaisesti.

2)

Korvataan numeroimaton liite ”Kuvat” tämän direktiivin liitteessä II olevalla tekstillä.

2 artikla

Muutetaan direktiivin 2007/46/EY liitteessä IV sekä liitteen XI lisäyksissä 2 ja 4 oleva 43 kohta seuraavasti:

”43

Roiskeenestojärjestelmät

Direktiivi 91/226/ETY

L 103, 23.4.1991, s. 5.

 

 

 

X

X

X

X

X

X

X”

3 artikla

1.   Alkaen 9 päivästä huhtikuuta 2011 jäsenvaltiot eivät saa roiskeenestoon liittyvin perustein kieltäytyä myöntämästä EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää ajoneuvolle tai osalle, joka on direktiivin 91/226/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, vaatimusten mukainen.

2.   Alkaen 9 päivästä huhtikuuta 2011 jäsenvaltioiden on roiskeenestoon liittyvin perustein kieltäydyttävä myöntämästä EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää ajoneuvolle tai osalle, joka ei ole direktiivin 91/226/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, vaatimusten mukainen.

3.   Haettaessa koko ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntää direktiivin 2007/46/EY mukaisesti sellaisten ajoneuvojen, joille on myönnetty roiskeeneston kattava kansallinen tai EY-tyyppihyväksyntä, ei tarvitse olla direktiivissä 91/226/ETY vahvistettujen roiskeenestoa koskevien vaatimusten mukaisia.

4 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 8 päivänä huhtikuuta 2011 annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 9 päivästä huhtikuuta 2011.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

5 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 9 päivänä maaliskuuta 2010.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.

(2)  EYVL L 103, 23.4.1991, s. 5.


LIITE I

1.

Muutetaan direktiivin 91/226/ETY liiteluettelo seuraavasti:

a)

Korvataan liitteessä II olevaan lisäykseen 3 liittyvä otsikko seuraavasti:

b)

Korvataan liitteeseen III liittyvä otsikko seuraavasti:

”Liite III

:

Roiskeenestojärjestelmien asennusta koskevat ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntävaatimukset

Lisäys 1

:

Ilmoituslomake ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntää varten

Lisäys 2

:

Ajoneuvon EY-tyyppihyväksyntätodistuksen malli”.

c)

Korvataan rivi ”KUVAT: (1–9)” seuraavasti:

”Liite V

:

Kuvat 1–9”.

2.

Muutetaan direktiivin 91/226/ETY liite I seuraavasti:

a)

Korvataan 9, 10 ja 11 kohta seuraavasti:

”9   Nostettava akseli

Direktiivin 97/27/EY liitteessä I olevassa 2.15 kohdassa tarkoitettu akseli.

10   Kuormittamaton ajoneuvo

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (1) liitteessä I olevassa 2.6 kohdassa tarkoitettu ajokuntoinen ajoneuvo.

11   Kulutuspinta

Direktiivin 92/23/ETY liitteessä II olevassa 2.8 kohdassa tarkoitettu renkaan osa.

b)

Lisätään 13, 14 ja 15 kohta seuraavasti:

”13   Puoliperävaunun vetoajoneuvo

Direktiivin 97/27/EY liitteessä I olevassa 2.1.1.2.2 kohdassa tarkoitettu vetoajoneuvo.

14   Suurin teknisesti sallittu kokonaismassa

Direktiivin 97/27/EY liitteessä I olevassa 2.6 kohdassa tarkoitettu ajoneuvon suurin massa.

15   Ajoneuvotyyppi

Roiskeeneston osalta ajoneuvotyypillä tarkoitetaan valmiita, keskeneräisiä tai valmistuneita ajoneuvoja, jotka eivät eroa toisistaan seuraavien ominaisuuksien suhteen:

(ajoneuvoon asennetun) roiskeenestolaitteen tyyppi;

valmistajan käyttämä roiskeenestojärjestelmän tyyppinimitys.”

3.

Muutetaan direktiivin 91/226/ETY liite II seuraavasti:

a)

Korvataan 2–3.4.3 kohta seuraavasti:

”2   Osan EY-tyyppihyväksynnän hakeminen

2.1   Valmistajan on tehtävä roiskeenestolaitteen tyyppiä koskeva osan EY-tyyppihyväksyntähakemus direktiivin 2007/46/EY 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2.2   Ilmoituslomakkeen malli on lisäyksessä 3.

2.3   Tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tekniselle tutkimuslaitokselle on toimitettava

neljä näytettä, joista kolme testejä varten ja neljäs laboratorion säilytettäväksi jälkikäteen tehtävää tarkastusta varten. Laboratorio voi pyytää lisänäytteitä.

2.4   Merkinnät

Kaikkiin näytteisiin on kiinnitettävä pysyvä ja helposti luettava valmistajan tavaramerkki tai myyntinimitys ja tyyppinimitys ja varattava riittävän suuri tila osan EY-tyyppihyväksyntämerkille.

3   EY-tyyppihyväksynnän myöntäminen

3.1   Jos asiaankuuluvat vaatimukset täyttyvät, EY-tyyppihyväksyntä myönnetään direktiivin 2007/46/EY 10 artiklan mukaisesti.

3.2   Lisäyksessä 4 esitetään EY-tyyppihyväksyntätodistuksen malli.

3.3   Kullekin hyväksytylle roiskeenestolaitteen tyypille on annettava direktiivin 2007/46/EY liitteen VII mukainen hyväksyntänumero. Sama jäsenvaltio ei saa antaa samaa numeroa toiselle roiskeenestolaitteen tyypille.

3.4   Kaikkiin tämän direktiivin mukaisesti hyväksytyn tyypin mukaisiin roiskeenestolaitteisiin on kiinnitettävä osan EY-tyyppihyväksyntämerkki. Se on kiinnitettävä pysyvästi ja siten, että se on helposti luettavissa silloinkin, kun laite on asennettu ajoneuvoon.

3.5   Hyväksyntämerkkiin on direktiivin 2007/46/EY liitteessä VII olevan 1.3 kohdan mukaisesti lisättävä symboli ’A’, jos laite on tyypiltään energianvaimennin, ja symboli ’S’, jos laite on tyypiltään ilman/veden erotin.”

b)

Korvataan lisäykset 1–4 seuraavasti:

Lisäys 1

Energiaa vaimentavan roiskeenestolaitetyypin testit

1.   Periaate

Testin tarkoituksena on mitata laitteen kyky pidättää sitä vasten suihkusarjana suunnattua vettä. Testauslaitteiston tarkoituksena on jäljitellä renkaan kulutuspinnan vaikutuksesta maasta roiskuvan veden määrän ja nopeuden osalta niitä olosuhteita, joissa laitteen on toimittava asennettuna ajoneuvoon.

2.   Laitteet

Testauslaitteisto kuvataan liitteessä V olevassa kuvassa 8.

3.   Testausolosuhteet

3.1

Testit on suoritettava suljetussa tilassa, jossa ei esiinny ilman virtausta.

3.2

Testaustilan ja testattavien kappaleiden lämpötilan on oltava 21 (± 3) °C.

3.3

Testeissä on käytettävä deionisoitua vettä.

3.4

Testikappaleet on kostutettava ennen kutakin testausta.

4.   Menettely

4.1

Kiinnitetään 500 (+0/–5) mm:n levyinen ja 750 mm:n korkuinen näytekappale testattavaa materiaalia testauslaitteen pystylevyyn ja varmistetaan, että näyte on selvästi keruuastian reunojen sisäpuolella ja että mikään este ei voi muuttaa veden suuntaa ennen osumiskohtaa tai sen jälkeen.

4.2

Säädetään veden virtausmääräksi 0,675 (±0,01) l/s ja suunnataan vähintään 90 l ja enintään 120 l vettä testattavaan kappaleeseen vaakasuunnassa 500 (±2) mm:n etäisyydeltä (kuva 8).

4.3

Annetaan veden valua kappaleelta keruuastiaan. Lasketaan säiliöön kertyneen veden prosenttiosuus suihkutetun veden määrästä.

4.4

Testataan kappale 4.2 ja 4.3 kohdan mukaisesti viisi kertaa. Lasketaan viidessä testissä saatujen prosenttiosuuksien keskiarvo.

5.   Tulokset

5.1

Edellä 4.4 kohdassa tarkoitetun laskelman antaman keskimääräisen prosenttiosuuden on oltava vähintään 70.

5.2

Jos viidessä testissä kertyneen veden suurin ja pienin prosenttiosuus poikkeaa yli 5 % keskimääräisestä prosenttiosuudesta, testi on uusittava.

Jos kertyneen veden suurin ja pienin prosenttiosuus poikkeaa toisessakin viiden testin sarjassa yli 5 % keskimääräisestä prosenttiosuudesta ja jos alempi arvo ei täytä 5.1 kohdan vaatimusta, tyyppihyväksyntä on evättävä.

5.3

Tarkistetaan, vaikuttaako testattavan laitteen pystyasento saatuihin tuloksiin. Jos vaikuttaa, toistetaan 4.1–4.4 kohdassa kuvailtu menettely asennoissa, joissa kertyneen veden määrä on suurin ja pienin. Tällöinkin ovat voimassa 5.2 kohdan vaatimukset.

Keskimääräisenä prosenttiosuutena pidetään sitten yksittäisten tulosten keskiarvoa. Sen on oltava vähintään 70.

Lisäys 2

Ilman/veden erottavan roiskeenestolaitetyypin testit

1.   Periaate

Testin tarkoituksena on määrittää huokoisen materiaalin kyky pidättää sitä vasten paineistetun ilma-vesisuihkuttimen avulla suihkutettua vettä.

Testauslaitteiden tarkoituksena on jäljitellä renkaista roiskuvan veden määrän ja nopeuden osalta olosuhteita, joissa materiaalin olisi toimittava ajoneuvoon asennettuna.

2.   Laitteet

Testauslaitteisto kuvataan liitteessä V olevassa kuvassa 9.

3.   Testausolosuhteet

3.1

Testit on suoritettava suljetussa tilassa, jossa ei esiinny ilman virtausta.

3.2

Testaustilan ja testattavien kappaleiden lämpötilan on oltava 21 (± 3) °C.

3.3

Testeissä on käytettävä deionisoitua vettä.

3.4

Testikappaleet on kostutettava ennen kutakin testausta.

4.   Menettely

4.1

Kiinnitetään 305 × 100 mm:n suuruinen näyte testauslaitteistoon pystysuoraan ja tarkastetaan, ettei näytteen ja ylemmän kaarilevyn välissä ole tyhjää tilaa ja että keruuastia on kunnolla paikallaan. Täytetään suihkuttimen säiliöön 1 ± 0,005 litraa vettä ja sijoitetaan suihkutin kuvassa esitetyn mukaiseen asentoon.

4.2

Suihkutin on säädettävä seuraavasti:

 

paine (suihkuttimessa): 5 bar + 10 % / –0 %

 

virtausmäärä: 1 l/min ± 5 sekuntia

 

suihkutusalue: pyöreä, läpimitta 50 ± 5 mm 200 ± 5 mm:n etäisyydellä näytekappaleesta, suuttimen läpimitta 5 ± 0,1 mm.

4.3

Suihkutetaan, kunnes vesisumua ei enää esiinny, ja merkitään aika muistiin. Annetaan veden valua kappaleesta astiaan 60 sekunnin ajan ja mitataan astiaan kertyneen veden määrä. Mitataan suihkuttimen säiliöön mahdollisesti jääneen veden määrä. Lasketaan astiaan kertyneen veden prosenttiosuus suihkutetun veden määrästä.

4.4

Suoritetaan testi viisi kertaa ja lasketaan astiaan kertyneen veden keskimääräinen prosenttiosuus. Tarkistetaan ennen jokaista testiä, että keruuastia, suihkuttimen säiliö ja mitta-astia ovat kuivat.

5.   Tulokset

5.1

Edellä olevan 4.4 kohdan mukaisesti lasketun keskimääräisen prosenttiosuuden on oltava vähintään 85 %.

5.2

Jos suurin ja pienin viidessä testissä saatu kertyneen veden prosenttiosuus poikkeaa yli 5 % keskimääräisestä prosenttiosuudesta, viiden testin sarja on uusittava. Jos kertyneen veden suurin ja pienin prosenttiosuus poikkeaa toisessakin viiden testin sarjassa yli 5 % keskimääräisestä prosenttiosuudesta ja/tai alempi arvo ei vastaa 5.1 kohdan vaatimusta, tyyppihyväksyntä on evättävä.

5.3

Jos laitteen pystyasento vaikuttaa saatuihin tuloksiin, 4.1–4.4 kohdassa esitetty menettely on uusittava asennoissa, joissa on saatu kertyneen veden suurin ja pienin prosenttiosuus; 5.2 kohdan vaatimukset pysyvät tällöin voimassa.

Kunkin testin tulosten esittämisessä sovelletaan 5.1 kohdan vaatimusta.

Lisäys 3

Roiskeenestolaiteita (direktiivi 91/226/ETY) koskevaan osan EY-tyyppihyväksyntään liittyvä ilmoituslomake nro …

Seuraavat tiedot on soveltuvin osin toimitettava kolmena kappaleena, ja niihin on liitettävä sisällysluettelo. Mahdolliset piirustukset on toimitettava sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-koossa tai siihen kokoon taitettuina. Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.

Jos järjestelmissä, osissa tai erillisissä teknisissä yksiköissä on sähköohjattuja toimintoja, tiedot niiden suoritusarvoista on toimitettava.

0.   YLEISTÄ

0.1

Merkki (valmistajan kauppanimi):

0.2

Tyyppi:

0.5

Valmistajan nimi ja osoite:

0.7

EY-tyyppihyväksyntämerkin sijainti ja kiinnitystapa, jos kyseessä on osa tai erillinen tekninen yksikkö:

0.8

Kokoonpanotehtaiden osoitteet:

1.   LAITTEEN KUVAUS

1.1

Roiskeenestolaitteen tekninen kuvaus, josta käy ilmi sen fyysinen toimintaperiaate sekä testi, joka sille on suoritettava:

1.2

Käytetyt materiaalit:

1.3

Yksi tai useampi tunnistusta varten riittävän yksityiskohtainen ja suurikokoinen piirustus. Piirustuksissa on osoitettava osan EY-tyyppihyväksyntämerkin sijoituspaikka.

Päiväys

Allekirjoitus

Lisäys 4

Image

Lisäys

Lisäys EY-tyyppihyväksyntätodistukseen nro …, joka koskee direktiivin 91/226/ETY, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2010/19/EU, mukaista roiskeenestolaitteisiin liittyvää osan tyyppihyväksyntää

1.   Lisätiedot

1.1

Laitteen toimintaperiaate: energianvaimennus / ilman ja veden erotus (2):

1.2

Roiskeenestolaitteiden ominaisuudet (lyhyt kuvaus, tavaramerkki tai myyntinimitys, numero(t)):

5.

Mahdolliset huomautukset.

4.

Muutetaan direktiivin 91/226/ETY liite III seuraavasti:

a)

Korvataan 0.1 ja 0.2 kohta seuraavasti:

”SOVELTAMISALA

0.1.

Luokkiin N ja O kuuluvat ajoneuvot, lukuun ottamatta direktiivin 2007/46/EY liitteen II mukaisia maastoajoneuvoja, on varustettava roiskeenestojärjestelmillä siten, että ne täyttävät tässä liitteessä vahvistetut vaatimukset. Alusta-ohjaamorakenteisissa ajoneuvoissa näitä vaatimuksia ei ole pakko soveltaa muihin kuin ohjaamon kohdalla oleviin pyöriin.

Luokkiin N1 ja N2 kuuluviin ajoneuvoihin, joiden suurin sallittu massa kuormitettuna on enintään 7,5 tonnia, voidaan valmistajan pyynnöstä soveltaa tämän direktiivin vaatimusten sijasta direktiivin 78/549/ETY (3) vaatimuksia.

0.2.

Tässä liitteessä esitetyt roiskeenestolaitteita koskevat vaatimukset eivät ole pakollisia luokkiin N, O1 ja O2 kuuluville ajoneuvoille, joiden suurin sallittu massa kuormitettuna on enintään 7,5 tonnia, alusta-ohjaamorakenteisille ajoneuvoille, korittomille ajoneuvoille eivätkä ajoneuvoille, joiden käyttötarkoitukseen roiskeenestolaitteet eivät sovellu. Jos laitteita kuitenkin asennetaan mainittuihin ajoneuvoihin, niiden on täytettävä tämän direktiivin vaatimukset.

b)

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Sivupellin sijainti

Renkaan ulkosyrjää (kun huomioon ei oteta mahdollista maanpinnan lähellä olevaa renkaan pullistumaa) sivuavan pituussuuntaisen tason ja sivupellin sisäreunan välinen etäisyys ’c’ saa olla enintään 100 mm (liite V, kuvat 1 a ja 1 b).”

c)

Poistetaan 4.1 ja 4.2 kohta.

d)

Korvataan 7.1.1 kohta seuraavasti:

”7.1.1

Lokasuojien on peitettävä välittömästi pyörän tai pyörien yläpuolella, edessä ja takana oleva vyöhyke seuraavalla tavalla:

a)

Sekä yhden että usean akselin tapauksessa etureunan C on ulotuttava eteenpäin linjaan O–Z niin, että kulma θ (theta) on enintään 45° vaakatasosta ylöspäin.

Takareunan (liite V, kuva 2) on ulotuttava alaspäin siten, että se on enintään 100 mm pyörän keskipisteen kautta kulkevan vaakasuoran linjan yläpuolella.

b)

Jos akseleita on useita, kulmaan θ liittyvä vaatimus koskee vain etumaista akselia ja takareunan korkeuteen liittyvä vaatimus vain takimmaista akselia.

c)

Lokasuojan kokonaisleveyden ’q’ (liite V, kuva 1 a) on peitettävä vähintään renkaan koko leveys ’b’ ja paripyörien tapauksessa kahden renkaan koko leveys ’t’. Tässä otetaan huomioon valmistajan ilmoittamat rengas-pyöräyhdistelmän äärimitat. Mitat ’b’ ja ’t’ on mitattava pyörän navan korkeudelta ottamatta huomioon renkaiden syrjien merkintöjä, vahvistuskaaria, suojavanteita jne.”

e)

Korvataan 7.1.3 kohta seuraavasti:

”7.1.3

Jos lokasuojat muodostuvat useasta osasta, asennettujen osien välissä ei saa olla ajoneuvon liikkuessa roiskeita päästäviä aukkoja. Tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos ajoneuvon ollessa kuormitettuna tai kuormittamattomana mikä tahansa renkaan keskustasta ulospäin suuntautuva säteittäinen vesisuihku renkaan vierintäpinnan koko leveydellä ja lokasuojan peittämällä alueella osuu aina roiskeenestojärjestelmään.”

f)

Korvataan 7.2.1, 7.2.2 ja 7.2.3 kohta seuraavasti:

”7.2.1.

Kun akseleita on yksi, sivupellin alareuna ei kaikkein alimpia mahdollisesti pyöristettyjä reunoja lukuun ottamatta saa sijaita seuraavassa esitettyjen mittojen ja säteiden ulkopuolella mitattuna pyörän keskipisteestä (liite V, kuva 2).

Ilmajousitus:

a)

akselit, joihin on asennettu ohjautuvat tai itseohjautuvat pyörät:

 

etureunasta (ajoneuvon etuosaa kohti) (kärki C)

 

takareunaan (ajoneuvon takaosaa kohti) (kärki A)

Rv ≤ 1,5 R

b)

akselit, joihin on asennettu muut kuin ohjaavat pyörät:

 

etureunasta (kärki C)

 

takareunaan (kärki A)

Rv ≤ 1,25 R

Mekaaninen jousitus:

a)

yleinen tapaus } Rv ≤ 1,8 R

b)

muut kuin ohjautuvat pyörät ajoneuvoissa, joiden suurin teknisesti sallittu massa kuormitettuna on suurempi kuin 7,5 t } Rv ≤ 1,5 R jossa R on ajoneuvoon asennetun renkaan säde ja Rv on säteenä ilmaistuna etäisyys sivupellin alareunaan.

7.2.2

Kun akseleita on useita, 7.2.1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia ei sovelleta alueeseen, joka on ensimmäisen ja viimeisen akselin keskustan kautta kulkevien poikittaisten pystytasojen välissä. Tällä alueella sivupelti voi olla suora roiskeenestojärjestelmän eheyden varmistamiseksi (liite V, kuva 4).

7.2.3

Roiskeenestojärjestelmän (lokasuojan ja sivupellin) ylimmän ja alimman kohdan välisen etäisyyden mitattuna missä tahansa lokasuojaan nähden kohtisuorassa leikkauksessa (ks. liite V, kuvat 1 b ja 2) on oltava vähintään 45 mm kaikissa pisteissä pyörän, usean akselin tapauksessa ensimmäisen pyörän, keskustan kautta kulkevan pystylinjan takana. Etäisyys voi asteittain pienentyä kyseisen linjan etupuolella.”

g)

Lisätään 7.2.5 ja 7.2.6 kohta seuraavasti:

”7.2.5

Kohtien 7.2.3 ja 7.2.4 vaatimuksista voidaan poiketa paikallisesti silloin, kun sivupelti koostuu erillisistä osista, jotka voivat liikkua toistensa suhteen.

7.2.6

Matala-alustaisten puoliperävaunujen (jotka on määritelty standardin ISO 612:1978 kohdassa 6.20), joiden kytkentätapin etäisyys maasta voi olla 1 100 mm tai pienempi, vetovaunut voidaan suunnitella niin, että niihin ei sovelleta 7.1.1 kohdan a alakohdan, 7.1.3 kohdan ja 7.2.4 kohdan vaatimuksia. Jotta roiskeenestojärjestelmä ei vaurioituisi, lokasuojien ja sivupeltien ei tarvitse peittää suoraan renkaiden yläpuolella olevaa aluetta silloin, kun vetovaunuun on kiinnitetty puoliperävaunu. Näiden ajoneuvojen lokasuojien ja sivupeltien on kuitenkin täytettävä edellä olevissa kohdissa vahvistetut vaatimukset renkaiden etu- ja takapuolella sektorilla, jonka etäisyys pyörän keskustan kautta kulkevasta pystylinjasta on yli 60°.

Kyseiset ajoneuvot on näin ollen suunniteltava niin, että ne täyttävät ensimmäisessä kappaleessa vahvistetut vaatimukset silloin, kun niitä käytetään ilman puoliperävaunua.

Vaatimusten täyttämiseksi lokasuojissa ja sivupelleissä voi esimerkiksi olla irrotettava osa.”

h)

Korvataan 7.3.1 kohta seuraavasti:

”7.3.1

Roiskeläpän leveyden on täytettävä mittaa ’q’ koskeva 7.1.1 kohdan c alakohdan vaatimus, paitsi milloin läppä on lokasuojan sisäpuolella, jolloin sen oltava vähintään renkaan kulutuspinnan levyinen.

Roiskeläpän lokasuojan alapuolella sijaitsevan osan leveyden on täytettävä tässä kappaleessa esitetty vaatimus siten, että toleranssi kummallakin puolella on 10 mm.”

i)

Korvataan 7.3.3 kohta seuraavasti:

”7.3.3

Roiskeläpän alareuna saa olla enintään 200 mm:n korkeudella maanpinnasta (liite V, kuva 3).

Tämä etäisyys voi takimmaisessa akselissa olla enintään 300 mm, jos sivupellin alareunan säteisetäisyys Rv ei ylitä akselilla oleville pyörille asennettujen renkaiden säteen mittoja.

Roiskeläpän alareunan enimmäisetäisyys maanpinnasta voi olla 300 mm, jos valmistaja pitää sitä teknisesti tarpeellisena jousituksen ominaisuuksien vuoksi.”

j)

Korvataan 7.3.5 kohdassa ilmaus ”(kuva 4 b)” ilmauksella ”(liite V, kuva 4)”.

k)

Korvataan 9.3.2.1 kohta seuraavasti:

”9.3.2.1

Roiskeenestolaitteen alareuna saa olla enintään 200 mm:n korkeudella maanpinnasta.

Roiskeläpän alareunan enimmäisetäisyys maanpinnasta voi olla 300 mm, jos valmistaja pitää sitä teknisesti tarpeellisena jousituksen ominaisuuksien vuoksi.”

l)

Lisätään 10 kohta seuraavasti:

”10.

Kun akseleita on useita, yhden muun kuin takimmaisen akselin roiskeenestojärjestelmän ei välttämättä tarvitse peittää renkaan kulutuspinnan koko leveyttä, jos paikallisesti on mahdollista, että roiskeenestojärjestelmä ottaisi kiinni akselirakenteeseen, jousitusjärjestelmään tai teliin.”

m)

Poistetaan lisäys.

n)

Lisätään lisäys 1 ja lisäys 2 seuraavasti:

Lisäys 1

ILMOITUSLOMAKE NRO … AJONEUVON TYYPPIHYVÄKSYNNÄSTÄ ROISKEENESTOJÄRJESELMIEN ASENNUKSEN OSALTA (DIREKTIIVI 91/226/ETY, SELLAISENA KUIN SE ON MUUTETTUNA DIREKTIIVILLÄ 2010/19/EU) (4)

(Selittävät huomautukset on esitetty direktiivin 2007/46/EY liitteessä I.)

Seuraavat tiedot on soveltuvin osin toimitettava kolmena kappaleena, ja niihin on liitettävä sisällysluettelo. Mahdolliset piirustukset on toimitettava sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina A4-koossa tai siihen kokoon taitettuina. Mahdollisten valokuvien on oltava riittävän yksityiskohtaisia.

Jos järjestelmissä, osissa tai erillisissä teknisissä yksiköissä on sähköohjattuja toimintoja, tiedot niiden suoritusarvoista on toimitettava.

0.   YLEISTÄ

0.1   Merkki (valmistajan kauppanimi):

0.2   Tyyppi:

0.2.1

Kaupalliset nimet (jos saatavissa):

0.3   Tyypin tunniste, jos se on merkitty ajoneuvoon (b)

0.3.1

Kyseisen merkinnän sijainti:

0.4   Ajoneuvoluokka (c):

0.5   Valmistajan nimi ja osoite:

0.8   Kokoonpanotehtaiden osoitteet:

1.   AJONEUVON YLEISET RAKENTEELLISET OMINAISUUDET

1.1   Valokuvat ja/tai piirustukset edustavasta ajoneuvosta:

1.3   Akselien ja pyörien lukumäärä:

1.3.1

Paripyörillä varustettujen akselien lukumäärä ja sijainti:

1.3.2

Ohjattavien akselien lukumäärä ja sijainti:

2.   MASSAT JA MITAT (f) (g)

(kg, mm) (viitataan piirustukseen tarvittaessa)

2.1   Akselivälit (täysin kuormitettuna) (g) (l):

2.6   Massa ajokunnossa (kunkin variantin suurin ja pienin arvo).

Ajoneuvon massa ajokunnossa koreineen ja, jos kyseessä on muuhun kuin luokkaan M1 kuuluva vetoajoneuvo, kytkentälaitteineen, jos valmistaja on sellaisen asentanut, tai alustan massa taikka alustan massa ohjaamon kanssa ilman koria ja/tai kytkentälaitetta, jos valmistaja ei asenna koria ja/tai kytkentälaitetta (mukaan luettuna nesteet, työkalut, varapyörä, jos sellainen on asennettu, ja kuljettaja sekä, kun kyseessä on linja-auto, henkilökunnan jäsen, jos ajoneuvossa on istuin henkilökunnan jäsenelle) (h) (kunkin variantin suurin ja pienin arvo):

2.6.1

Tämän massan jakautuminen akseleille ja puoliperävaunun tai keskiakseliperävaunun osalta kytkentäkohtaan kohdistuva kuormitus (kunkin variantin suurin ja pienin arvo):

2.8   Valmistajan ilmoittama suurin teknisesti sallittu massa kuormitettuna (i) (3):

9.   KORI

9.20   Roiskeenestojärjestelmä

9.20.0

Roiskeenestojärjestelmä: kyllä/ei/keskeneräinen (1)

9.20.1

Lyhyt kuvaus ajoneuvon roiskeenestojärjestelmästä ja sen osista:

9.20.2

Roiskeenestojärjestelmän ja sen sijainnin ajoneuvossa osoittavat yksityiskohtaiset piirustukset, joista näkyvät direktiivin 91/226/ETY liitteen V kuvissa tarkoitetut mitat ja joissa otetaan huomioon äärimmäiset rengas-/pyöräyhdistelmät:

9.20.3

Roiskeenestojärjestelmien tyyppihyväksyntänumerot, jos on:

Päiväys, tiedosto

Lisäys 2

Image

Lisäys

EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUS NRO … AJONEUVON TYYPPIHYVÄKSYNNÄSTÄ DIREKTIIVIN 91/226/ETY MUKAISESTI, SELLAISENA KUIN SE ON VIIMEKSI MUUTETTUNA DIREKTIIVILLÄ 2010/19/EU.

1.   Lisätiedot

1.1

Roiskeenestolaitteiden ominaisuudet (tyyppi, lyhyt kuvaus, tavaramerkki tai myyntinimitys, osan tyyppihyväksyntänumero(t)):

5.   Huomautukset (jos on):


(1)  EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.”;

(2)  Tarpeeton poistetaan.

(3)  EYVL L 168, 26.6.1978, s. 45.”;

(4)  Jos kyseessä on luokkaan N1 kuuluva ajoneuvo tai luokkaan N2 kuuluva ajoneuvo, jonka suurin sallittu massa kuormattuna on enintään 7,5 tonnia ja johon sovelletaan tämän direktiivin liitteessä III olevassa 0.1 kohdassa vahvistettua poikkeusta, voidaan käyttää direktiivin 78/549/ETY liitteessä II vahvistettua ilmoituslomaketta.


LIITE II

”LIITE V

KUVAT

Kuva 1 a

Lokasuojan (a) leveys (q) ja sivupellin (j) sijainti

Image

Kuva 1 b

Sivupellin mittaesimerkki

Image

Kuva 2

Lokasuojan ja sivupellin mitat

Image

Kuva 3

Lokasuojan ja roiskeläpän sijainti

Image

Kuva 4

Usean akselin roiskeenestolaitteet (energianvaimentimet) sisältävä roiskeenestojärjestelmä (lokasuoja, roiskeläppä, sivupelti)

Image

Kuva 5

Muilla kuin ohjautuvilla tai itseohjautuvilla pyörillä varustettujen akseleiden roiskeenestojärjestelmän laitteiden (energianvaimentimien) sijainti

(Liite III – kohdat 6.2 ja 8)

Image

Image

Kuva 6

Ohjautuvilla, itseohjautuvilla tai muilla kuin ohjautuvilla pyörillä varustettujen akseleiden ilman/veden erottavan roiskeenestojärjestelmän laitteiden sijainti

Image

Kuva 7

Roiskeenestojärjestelmän laitteiden (lokasuoja, roiskeläppä, sivupelti) sijainti, kun akseleita on useita ja renkaiden väli on enintään 300 mm

Image

Kuva 8

Energiaa vaimentavien roiskeenestolaitteiden testauslaitteisto

(Liite II, lisäys 1)

Image

Kuva 9

Ilman/veden erottavien roiskeenestolaitteiden testauslaitteisto

(Liite II, lisäys 2)

Image

Image


PÄÄTÖKSET

20.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 72/38


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 19 päivänä maaliskuuta 2010,

aluksilla tarjottavissa matkaviestintäpalveluissa (MCV-palveluissa) käytettäviä radiotaajuuksia koskevien käyttöehtojen yhdenmukaistamisesta Euroopan unionissa

(tiedoksiannettu numerolla K(2010) 1644)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2010/166/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 676/2002/EY (radiotaajuuspäätös) (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

i2010-politiikalla (2), joka muodostaa strategiset puitteet Euroopan tietoyhteiskuntakehitykselle, edistetään avointa ja kilpailuun perustuvaa digitaalitaloutta Euroopan unionissa ja korostetaan tieto- ja viestintäteknologian merkitystä yhteiskunnallisen osallisuuden ja elämänlaadun parantajana. Uusien viestintäkeinojen kehittäminen entisten rinnalle voisi lisätä työn tuottavuutta ja matkapuhelumarkkinoiden kasvua.

(2)

Merenkulkualan viestintäyhteyksiä tarjoavia sovelluksia käytetään Euroopan unionissa rahti- ja matkustaja-aluksilla aluemerillä ja kansainvälisillä vesillä, ja ne ovat usein luonteeltaan yleiseurooppalaisia tai valtioiden rajat ylittäviä. Aluksilla matkaviestintäpalveluja tarjoavilla järjestelmillä (’MCV-järjestelmillä’, mobile communication services on board vessels) pyritään täydentämään jo olemassa olevia matkaviestintäyhteyksiä, joita käytetään liikuttaessa sellaisissa Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa määriteltyjen, EU:n jäsenvaltioiden aluemerien osissa, joissa ei ole maalta käsin toimivien matkaviestintäverkkojen kattavuutta; jälkimmäisiin matkaviestintäverkkoihin sovelletaan taajuusalueiden 900 MHz ja 1 800 MHz käytön yhdenmukaistamisesta yleiseurooppalaisten sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan yhteisössä pystyviä maanpäällisiä järjestelmiä varten 16 päivänä lokakuuta 2009 tehtyä komission päätöstä 2009/766/EY (3). Koordinoimalla tällaisten MCV-palvelujen sääntelyä voitaisiin tukea yhtenäismarkkinatavoitteita ja mahdollisesti parantaa GSM-palvelujen saatavuutta Euroopan unionissa.

(3)

Yhdenmukaistamalla radiotaajuuksien käyttösääntöjä Euroopan unionissa pyritään helpottamaan MCV-palvelujen tarjontaa ja käyttöä Euroopan unionin alueella, ja ennen kaikkea välttämään haitalliset häiriöt maalta käsin toimiville matkaviestintäverkoille ja estämään päätelaitteiden kytkeytyminen MCV-palveluja tarjoaviin järjestelmiin, jos kytkeytyminen maalta käsin toimiviin matkaviestintäverkkoihin on mahdollista.

(4)

Euroopan komissio on antanut päätöksen N:o 676/2002/EY 4 artiklan 2 kohdan nojalla Euroopan radio- tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssille (jäljempänä ’CEPT’) toimeksi (4) määritellä tekniset ja toiminnalliset ehdot, joilla voidaan varmistaa, että jäsenvaltioiden aluemerillä liikennöivillä aluksilla 900 MHz ja 1 800 MHz taajuusalueilla käytettävät GSM-järjestelmät eivät aiheuta haitallisia häiriöitä olemassa oleville maalta käsin toimiville matkaviestintäverkoille myöskään sellaisissa näiden aluemerien osissa, jotka kuuluvat tällaisten verkkojen peittoalueeseen, sekä varmistaa, että maalla käytettävät matkaviestinnän päätelaitteet eivät kytkeydy aluksilla tarjottaviin palveluihin, kun niitä tarjotaan aluemerillä, ja että matkaviestinnän päätelaitteiden kytkeytyminen maalta käsin tarjottaviin verkkoihin ei esty. Tämä päätös perustuu CEPT:n Euroopan komission toimeksiannosta tekemiin teknisiin selvityksiin, jotka esitetään CEPT:n raportissa 28 (5).

(5)

CEPT:n raportissa tarkasteltu MCV-palveluja tarjoava järjestelmä koostuu yhdestä tai useammasta alukselle sijoitetusta pikosolutason tukiasemasta (alustukiasemasta), joka tarjoaa yhteyden GSM-runkoverkkoon hyödyntäen runkoliityntälinkkiä, esimerkiksi satelliittilinkkiä, joka käyttää taajuusspektrin muita osia kuin 900 MHz ja 1 800 MHz taajuusalueita. Tällaisen järjestelmän alustukiasema palvelee aluksen matkustajien tai henkilöstön GSM-päätelaitteita tarjoamalla liityntää GSM-900- ja/tai GSM-1 800-taajuusalueella, kun alus on kansainvälisillä vesillä tai aluemerien sellaisissa osissa, joissa maalta käsin toimivien matkaviestintäverkkojen kattavuutta ei ole tai se on laadultaan riittämätön.

(6)

CEPT:n raportissa todetaan, että MCV-palveluja tarjoavia järjestelmiä ei tule käyttää lähempänä kuin kahden merimailin päässä rantavaltion perusviivasta. Raportissa luetellaan joukko teknisiä ja toiminnallisia ehtoja tällaisten järjestelmien käytölle aluemerillä kahdesta kahteentoista merimailiin perusviivasta ulottuvalla vyöhykkeellä.

(7)

Tämän päätöksen alaisissa MCV-palveluissa käytettäviin laitteisiin sovelletaan radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 1999/5/EY (6). Direktiivissä tarkoitettujen sovellettavien yhdenmukaistettujen GSM-900- ja/tai GSM-1 800-standardien noudattamisen katsotaan merkitsevän direktiivin vaatimusten täyttämistä ja mahdollistavan näin ollen tällaisten laitteiden markkinoillesaattamisen.

(8)

Vaikka onkin olemassa Euroopan telealan standardointilaitoksen ETSI:n yhdenmukaistettuja standardeja, joissa asetettujen teknisten vaatimusten mukaisia GSM-laitteita voidaan saattaa markkinoille, ja vaikka tällaisia GSM-laitteita voidaan käyttää MCV-palveluja tarjoavissa järjestelmissä, on kuitenkin tarpeen asettaa erityisiä toiminnallisia raja-arvoja, jotka aluemerillä toimivien MCV-palveluja tarjoavien järjestelmien on täytettävä, jotta maalta käsin toimiville verkoille ei aiheutuisi haitallisia häiriöitä.

(9)

Näin ollen tämän päätöksen liitteessä esitetään kaikki CEPT:n raportissa luetellut tekniset ja toiminnalliset vaatimukset. Näiden vaatimusten, jotka mahtuvat GSM-standardien muuntuvien parametriarvojen sallittuihin vaihteluväleihin, oletetaan varmistavan, että 900 MHz ja 1 800 MHz taajuusalueilla toimivat MCV-palveluja tarjoavat järjestelmät ja maalta käsin toimivat GSM/UMTS-verkot sekä 862–960 MHz taajuusalueella toimivat ilmailun lyhyen kantaman radionavigointijärjestelmät (RSBN-järjestelmät) voivat toimia rinnakkain. Vaatimuksiin sisältyy erityisiin toiminnallisiin GSM-järjestelmäparametreihin perustuvia häiriönlievennystekniikoita, mutta muitakin menetelmiä tai muita häiriönlievennystekniikoita voidaan käyttää, jos ne pystyvät tarjoamaan vastaavantasoisen suojan.

(10)

Tämän päätöksen ei voida katsoa asettavan velvoitteita sellaisille jäsenvaltioille, joilla ei ole aluemerta. Edellä sanottu ei koske MCV-palvelujen valtuuttamista, joka ei kuulu tämän päätöksen soveltamisalaan, mutta joka saattaa EU-oikeuden mukaan edellyttää jäsenvaltioilta toimenpiteitä niiden lipun alla liikennöivien alusten osalta.

(11)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä siihen, että koko 900 MHz ja 1 800 MHz taajuusalueet saadaan mahdollisimman pian käyttöön MCV-palveluja tarjoavissa järjestelmissä häiriöttömyyden ja suojaamattomuuden periaatteiden mukaisesti niiden aluemerellä, jotta voidaan muun muassa välttää syrjintä näiden taajuuksien oikeudenomistajien välillä. Jos kansalliset olosuhteet kuitenkin estävät asettamasta koko taajuusalueita saataville, jäsenvaltiot voivat asettaa saataville pienemmän määrän taajuuksia, mutta saataville olisi asetettava vähintään 2 MHz:n taajuuskaista nousevalle siirtotielle ja 2 MHz:n taajuuskaista laskevalle siirtotielle, koska tämän levyistä kaistaa pidetään minimivaatimuksena MCV-palvelujen toiminnalle.

(12)

Jotta voidaan varmistaa, että tässä päätöksessä määritellyt ehdot säilyvät tarkoituksenmukaisina, sekä ottaa huomioon radiotaajuuksien piirissä tapahtuvat nopeat muutokset, kansallisten hallintojen olisi mahdollisuuksien mukaan seurattava radiotaajuuksien käyttöä MCV-palveluissa, jotta tätä päätöstä voitaisiin tarkastella aktiivisesti uudelleen. Tällaisessa uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon teknologian kehitys ja tarkastettava, että MCV-palvelujen toimintaan liittyvät alkuolettamat pitävät edelleen paikkansa.

(13)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat radiotaajuuskomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Tämän päätöksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa Euroopan unionissa sijaitsevilla aluemerillä liikennöivillä aluksilla matkaviestintäpalveluja tarjoavissa järjestelmissä käytettävien 900 MHz ja 1 800 MHz taajuusalueiden saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevat tekniset ehdot.

2 artikla

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

1.

’aluksilla tarjottavilla matkaviestintäpalveluilla (MCV-palveluilla)’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (7) 2 artiklan c kohdan määritelmän mukaisia sähköisiä viestintäpalveluja, joita yritys tarjoaa antaakseen aluksella oleville henkilöille mahdollisuuden viestiä GSM-järjestelmää käyttäen yleisen viestintäverkon välityksellä luomatta suoraa yhteyttä maalla toimiviin matkaviestintäverkkoihin;

2.

’900 MHz taajuusalueella’ taajuusaluetta 880–915 MHz nousevalla siirtotiellä (päätelaitteesta tukiasemaan) ja taajuusaluetta 925–960 MHz laskevalla siirtotiellä (tukiasemasta päätelaitteeseen);

3.

’1 800 MHz taajuusalueella’ taajuusaluetta 1 710–1 785 MHz nousevalla siirtotiellä (päätelaitteesta tukiasemaan) ja taajuusaluetta 1 805–1 880 MHz laskevalla siirtotiellä (tukiasemasta päätelaitteeseen);

4.

’GSM-järjestelmällä’ sähköistä viestintäverkkoa, joka noudattaa Euroopan telealan standardointilaitoksen ETSI:n julkaisemia GSM-standardeja, erityisesti standardeja EN 301 502 ja EN 301 511;

5.

ilmaisulla ’häiriöttömyyden ja suojaamattomuuden periaatteen mukaisesti’ sitä, ettei ole sallittua aiheuttaa häiriöitä muille radioviestintäpalveluille eikä vaatia suojaa muista radioviestintäpalveluista peräisin olevilta haitallisilta häiriöiltä;

6.

’aluemerellä’ aluemerta siten kuin se määritellään Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa;

7.

’alustukiasemalla’ aluksella sijaitsevaa matkaviestinnän pikotason solua, joka tukee GSM-palveluja 900 MHz ja/tai 1 800 MHz taajuusalueilla.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on viimeistään kahdentoista kuukauden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta asetettava saataville vähintään 2 MHz:n taajuuskaista nousevalle siirtotielle ja sen pariksi 2 MHz:n kaista laskevalle siirtotielle 900 MHz ja/tai 1 800 MHz taajuusalueella käytettäväksi järjestelmissä, jotka tarjoavat MCV-palveluja häiriöttömyyden ja suojaamattomuuden periaatteen mukaisesti niiden aluemerellä, sekä varmistettava, että nämä järjestelmät noudattavat tämän päätöksen liitteessä asetettuja ehtoja.

4 artikla

Jäsenvaltioiden on tarkkailtava 900 MHz ja 1 800 MHz taajuusalueiden käyttöä MCV-palveluja tarjoavissa järjestelmissä niiden aluemerellä erityisesti sen suhteen, että kaikki tämän päätöksen 3 artiklassa mainitut ehdot pysyvät tarkoituksenmukaisina eikä haitallisia häiriöitä esiinny.

5 artikla

Jäsenvaltioiden on raportoitava Euroopan komissiolle huomioistaan, joita ne tekevät tämän päätöksen 4 artiklassa tarkoitetun tarkkailun yhteydessä. Euroopan komissio käynnistää tarpeen mukaan tämän päätöksen uudelleentarkastelun.

6 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 19 päivänä maaliskuuta 2010.

Komission puolesta

Neelie KROES

Varapuheenjohtaja


(1)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 1.

(2)  KOM(2005) 229 lopullinen, 1.6.2005.

(3)  EUVL L 274, 20.10.2009, s. 32.

(4)  Mandate to the CEPT on Mobile Communication services on vessels, 8.7.2008.

(5)  Final report from CEPT to the European Commission in response to the EC Mandate on mobile communication services on-board vessels (MCV), 1.7.2009.

(6)  EYVL L 91, 7.4.1999, s. 10.

(7)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33.


LIITE

Ehdot, jotka Euroopan unionin jäsenvaltioiden aluemerillä MCV-palveluja tarjoavien järjestelmien on täytettävä, jotta voidaan välttyä haitallisilta häiriöiltä maalta käsin toimiville matkaviestintäverkoille

Seuraavien ehtojen on täytyttävä:

1.

MCV-palveluja tarjoavaa järjestelmää ei saa käyttää lähempänä kuin kahden merimailin (1) päässä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusperussopimuksessa olevan määritelmän mukaisesta perusviivasta.

2.

Kahdesta kahteentoista merimailiin perusviivasta ulottuvalla vyöhykkeellä saa käyttää ainoastaan sisätiloihin sijoitettuja alustukiasema-antenneja.

3.

Aluksella käytettävien matkaviestinnän päätelaitteiden ja alustukiasemien on noudatettava seuraavia raja-arvoja:

Parametri

Kuvaus

Lähetysteho/tehotiheys

Aluksella alustukiaseman ohjauksessa 900 MHz taajuusalueella käytettävien päätelaitteiden suurin sallittu säteilylähtöteho:

5 dBm

Aluksella alustukiaseman ohjauksessa 1 800 MHz taajuusalueella käytettävien päätelaitteiden suurin sallittu säteilylähtöteho:

0 dBm

Aluksella olevien tukiasemien suurin sallittu tehotiheys mitattuna aluksen ulkotiloissa, mittausantennin vahvistuksella 0 dBi:

– 80 dBm/200 kHz

Kanavanvarausmenettelyjä koskevat säännöt

Käytössä on oltava häiriönlievennystekniikat, jotka kykenevät vähintään samaan lopputulokseen kuin seuraavat GSM-standardeihin perustuvat lievennystekijät:

kahdesta kolmeen merimailiin perusviivasta ulottuvalla vyöhykkeellä aluksella käytettävän päätelaitteen herkkyyden ja yhteyden kytkentätason (ACCMIN (2) ja min RXLEV (3)) on oltava vähintään – 70 dBm/200 kHz ja kolmesta kahteentoista merimailiin perusviivasta ulottuvalla vyöhykkeellä vähintään – 75 dBm/200 kHz,

epäjatkuvan lähetystoiminnon (4) on oltava aktivoituna MCV-järjestelmän nousevalla siirtotiellä,

alustukiaseman aikaennakko (5) on oltava asetettuna minimiin.


(1)  Yksi merimaili = 1 852 metriä.

(2)  ACCMIN (RX_LEV_ACCESS_MIN); GSM-standardin ETSI TS 144 018 mukaisesti.

(3)  RXLEV (RXLEV-FULL-SERVING-CELL); GSM-standardin ETSI TS 148 008 mukaisesti.

(4)  Epäjatkuva lähetys (DTX); GSM-standardin ETSI TS 148 008 mukaisesti.

(5)  Aikaennakko (timing advance); GSM-standardin ETSI TS 144 018 mukaisesti.


SUOSITUKSET

20.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 72/42


KOMISSION SUOSITUS,

annettu 19 päivänä maaliskuuta 2010,

aluksilla tarjottaviin matkaviestintäpalveluihin (MCV-palveluihin) tarvittavia järjestelmiä koskevista valtuutuksista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2010/167/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) (1) ja erityisesti sen 19 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

i2010-politiikalla, joka muodostaa strategiset puitteet Euroopan tietoyhteiskuntakehitykselle, edistetään avointa ja kilpailuun perustuvaa digitaalitaloutta Euroopan unionissa, korostetaan tieto- ja viestintäteknologian merkitystä osallisuuden ja elämänlaadun parantajana ja tähdennetään hyötyjä, joita saadaan, kun tieto- ja viestintäteknologiaa voidaan hyödyntää helposti kaikilla elämänaloilla.

(2)

Aluksilla tarjottavia matkaviestintäpalveluja (’MCV-palveluja’, mobile communication services on board vessels) käytetään Euroopan unionissa rahti- ja matkustaja-aluksilla aluemerillä ja kansainvälisillä vesillä, ja ne ovat usein luonteeltaan yleiseurooppalaisia tai valtioiden rajat ylittäviä. MCV-palveluissa käytettävillä järjestelmillä (’MCV-järjestelmillä’) pyritään täydentämään jo olemassa olevia matkaviestintäyhteyksiä, joita käytetään liikuttaessa sellaisissa Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa määriteltyjen, EU:n jäsenvaltioiden aluemerien osissa, joissa ei ole maalla sijaitsevien matkaviestintäverkkojen kattavuutta.

(3)

MCV-järjestelmä (lähtökohtaisesti MCV-käyttöön tarkoitettu järjestelmä) koostuu yleensä yhdestä tai useammasta aluksella sijaitsevasta pikosolutason tukiasemasta (alustukiasemasta), joka tarjoaa yhteyden GSM-runkoverkkoon runkoliityntälinkin, esimerkiksi satelliittilinkin, kautta. Järjestelmän alustukiasemat palvelevat niiden peittoalueella olevia aluksen matkustajien tai työntekijöiden GSM-päätelaitteita.

(4)

MCV-palveluja tarjotaan toistaiseksi kaupallisesti ainoastaan GSM-standardilla ja vain taajuusalueilla 880–915 MHz ja 1 710–1 785 MHz nousevalla siirtotiellä (päätelaitteelta tukiasemaan) sekä taajuusalueilla 925–960 MHz ja 1 805–1 880 MHz laskevalla siirtotiellä (tukiasemasta päätelaitteeseen). Tulevaisuudessa ne voivat kuitenkin laajeta myös muihin yleisiin maanpäällisiin matkaviestintäjärjestelmiin, jotka toimivat muiden standardien pohjalta ja muilla taajuusalueilla.

(5)

Lähtökohtaisesti MCV-käyttöön tarkoitettujen järjestelmien toiminta olisi erotettava maalla sijaitsevien matkaviestintäverkkojen peittoalueen laajentamisesta aluemerille silloin, kun tällainen laajentaminen perustuu matkaviestintäoperaattorien oikeuksiin perustaa ja ylläpitää maalla sijaitsevia matkaviestintäverkkoja.

(6)

MCV-palvelujen sääntelytapojen koordinointi helpottaisi osaltaan tällaisten palvelujen tarjontaa Euroopan unionissa ja edesauttaisi näin EU:n yhtenäismarkkinatavoitteiden saavuttamista. Se auttaisi myös varmistamaan matkaviestintäyhteyksien saumattoman kattavuuden kuluttajille ja yrityskäyttäjille sekä parantaisi mahdollisuuksia luoda innovatiivisia merenkulun viestintäpalveluja.

(7)

Myöntäessään taajuuksia MCV-palvelujen tarjontaan jäsenvaltioiden on noudatettava direktiiviä 2002/21/EY sekä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista 7 päivänä maaliskuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) (2). Direktiivin 2002/21/EY 9 artiklan 1 ja 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi erityisesti varmistettava, että niiden alueen sähköisissä viestintäpalveluissa käytettäviä radiotaajuuksia hallinnoidaan tehokkaasti, sekä edistettävä radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamista yhteisössä ja otettava samalla huomioon tarve varmistaa niiden tehokas käyttö.

(8)

Direktiivin 2002/21/EY mukaan jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten olisi osaltaan vaikutettava yhtenäismarkkinoiden kehittymiseen muun muassa poistamalla jäljellä olevat esteet sähköisten viestintäverkkojen, niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen sekä sähköisten viestintäpalvelujen Euroopan laajuiselta tarjonnalta sekä edistämällä Euroopan laajuisten verkkojen luomista ja kehittämistä sekä yleiseurooppalaisten palvelujen yhteentoimivuutta ja päästä päähän -liitettävyyttä. Niiden olisi myös edistettävä kilpailua sähköisten viestintäverkkojen, sähköisten viestintäpalvelujen ja niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen tarjoamisessa muun muassa edistämällä radiotaajuuksien ja numerovarojen tehokasta käyttöä ja varmistamalla niiden tehokas hallinta.

(9)

Direktiivin 2002/20/EY mukaan käyttöön olisi otettava mahdollisimman yksinkertainen valtuutusmenettely sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjontaa varten, jotta voidaan edistää uusien sähköisten viestintäpalvelujen sekä yleiseurooppalaisten viestintäverkkojen ja -palvelujen kehittymistä sekä antaa palvelujen tarjoajille ja kuluttajille mahdollisuus hyötyä yhtenäismarkkinoiden tuomista mittakaavaeduista.

(10)

Direktiivin 2002/20/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaan sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjoajilta voidaan vaatia ainoastaan yleisvaltuutus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia tai 5 artiklassa tarkoitettuja käyttöoikeuksia.

(11)

Direktiivin 2002/20/EY 5 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot eivät mahdollisuuksien mukaan ja varsinkaan silloin, kun haitallisten häiriöiden mahdollisuus on hyvin pieni, saisi asettaa radiotaajuuksien käytön ehdoksi yksittäisen tätä koskevan luvan myöntämistä, vaan tällaisten radiotaajuuksien käyttöehdot olisi sisällytettävä yleisvaltuutukseen.

(12)

Jos komission päätöksessä 2010/166/EU (3) säädettyjä teknisiä ehtoja noudatetaan, MCV-toimintojen aiheuttamien haitallisten häiriöiden mahdollisuus on hyvin pieni, joten jäsenvaltioiden olisi periaatteessa myönnettävä yleisvaltuutus radiotaajuuksien käyttöön MCV-palvelujen tarjontaa varten.

(13)

Nykyään taajuuksien käyttö MCV-palveluissa edellyttää joissain jäsenvaltioissa erillistä lupaa. Tällaista lupakäytäntöä olisi arvioitava uudelleen muun muassa niiden kokemusten perusteella, joita on saatu MCV-palvelujen tarjonnasta jäsenvaltioiden aluemerillä.

(14)

Taajuusalueista, jotka varataan yleiseurooppalaisen yleisen solukkojärjestelmäisen digitaalisen maanpäällisen matkaviestinliikenteen yhteen sovitettuun käyttöönottoon yhteisössä, annetun neuvoston direktiivin 87/372/ETY muuttamisesta 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/114/EY (4) 1 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi tutkittava, voiko 900 MHz:n taajuusalueen nykyinen varaaminen jäsenvaltion alueella toimiville kilpaileville matkaviestinoperaattoreille vääristää kilpailua kyseisillä matkaviestintämarkkinoilla, ja niiden olisi puututtava tällaisiin vääristymiin direktiivin 2002/20/EY 14 artiklan mukaisesti. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa harkittava maalla toimivien matkaviestintäverkkojen operaattoreille mahdollisesti myönnettyjen yksinomaisten käyttöoikeuksien muuttamista niin, että ne eivät estä MCV-palvelujen tarjontaa kyseisillä taajuuksilla.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi vaihdettava keskenään ja komission kanssa tietoa, jotta MCV-palvelujen mahdollisesti aiheuttamiin haitallisiin häiriöihin liittyvät kysymykset saataisiin ratkaistua. Komission olisi tiedotettava asiasta viestintäkomitealle ja radiotaajuuskomitealle sellaisissa tapauksissa, joissa niiden osallistuminen voisi helpottaa tällaisten kysymysten ratkaisemista.

(16)

Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (5) (yleispalveludirektiivi) mukaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että selkeät ja ajantasaiset tiedot yleisesti saatavilla oleviin puhelinpalveluihin ja liittymiin sovellettavista hinnoista sekä niitä koskevien sopimusten vakioehdoista ovat loppukäyttäjien ja kuluttajien saatavilla. Lisäksi direktiivissä kehotetaan jäsenvaltioita varmistamaan, että tilatessaan palveluja, joissa tarjotaan yhteys yleiseen puhelinverkkoon ja/tai sen käyttöoikeus, kuluttajilla on oikeus tehdä tällaisia palveluja tarjoavan yrityksen tai yritysten kanssa sopimus, jossa yksilöidään muun muassa yksityiskohtaiset tiedot hinnoista ja maksuista sekä menetelmät, joiden avulla voidaan saada ajantasaiset tiedot kaikista sovellettavista hinnoista ja ylläpitomaksuista.

(17)

MCV-palvelujen toiminta ei saisi olla ristiriidassa merenkulun turvallisuuteen ja/tai yleiseen turvallisuuteen liittyvien kansainvälisten sopimusten kanssa.

(18)

Euroopan unionissa tarjottavien MCV-palvelujen toimintaan tarvittavien taajuuksien käyttöön oikeuttavia valtuutuksia koskevien yhteisten periaatteiden sääntelyllisten ja teknisten näkökohtien toimivuutta olisi seurattava jatkuvasti, ja niitä olisi tarpeen mukaan tarkistettava, jotta ne pysyisivät tarkoituksenmukaisina haitallisten häiriöiden välttämisen kannalta.

(19)

Tässä suosituksessa esitetyt toimenpiteet ovat viestintäkomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1.

Tällä suosituksella pyritään koordinoimaan jäsenvaltioiden aluemerillä aluksilla tarjottavia matkaviestintäpalveluja (MCV-palveluja) koskevia kansallisia valtuutusehtoja ja -menettelyjä, jotta voidaan helpottaa tällaisten palvelujen käyttöönottoa Euroopan unionissa ja välttää samalla haitalliset häiriöt, joita MCV-palveluista voi aiheutua maalta käsin toimiville matkaviestintäpalveluille.

Tässä suosituksessa tarkoitetuilla kansallisilla valtuutusehdoilla ja -menettelyillä ei rajoiteta oikeudellisia velvoitteita, jotka liittyvät merenkulun turvallisuuteen ja yleiseen turvallisuuteen, eikä MCV-palveluissa käytettäviä laitteita koskevia säännöksiä ja/tai hallinnollisia määräyksiä, jotka jäsenvaltiot ovat vahvistaneet noudattaen Euroopan unionin oikeutta ja erityisesti radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 1999/5/EY (6) ja merenkulun laitteisiin sovellettavia EU:n ja kansainvälisen tason säädöksiä.

2.

’Aluksilla tarjottavilla matkaviestintäpalveluilla (MCV-palveluilla)’ tarkoitetaan direktiivin 2002/21/EY 2 artiklan c kohdan määritelmän mukaisia sähköisiä viestintäpalveluja, joita yritys tarjoaa antaakseen aluksella oleville henkilöille mahdollisuuden viestiä GSM-järjestelmää käyttäen yleisen viestintäverkon välityksellä luomatta suoraa yhteyttä maalta käsin ylläpidettäviin matkaviestintäverkkoihin.

3.

Tätä suositusta sovelletaan valtuutuksiin, jotka koskevat päätöksessä 2010/166/EU määritellyillä taajuusalueilla olevien taajuuksien käyttöä MCV-palvelujen tarjontaan Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa määritellyillä jäsenvaltioiden aluemerillä. MCV-palvelujen tarjonta aavalla merellä, satelliittiviestintä alusten ja satelliittien välillä ja satelliittivälitteisten matkaviestintäpalvelujen (MSS-palvelujen) tarjonta aluksilla oleville loppukäyttäjille eivät kuulu tämän suosituksen soveltamisalaan.

4.

Jäsenvaltioiden olisi kahdentoista kuukauden kuluessa tämän suosituksen antamisesta toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet voidakseen myöntää valtuudet käyttää päätöksen 2010/166/EU mukaisesti saataville asetetuilla taajuusalueilla tai niiden osilla sijaitsevia taajuuksia MCV-palvelujen tarjontaan aluemerellään lippunsa alla liikennöivillä aluksilla ja käyttää kyseisiä taajuuksia yleensäkin MCV-palvelujen tarjontaan aluemerellään.

5.

Jäsenvaltioiden ei pitäisi myöntää valtuutuksia taajuuksien käyttöön MCV-palvelujen tarjonnassa, ellei kyseinen käyttö täytä päätöksessä 2010/166/EU asetettuja teknisiä ehtoja.

6.

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että MCV-järjestelmissä käytetään ainoastaan tiettyjä, päätöksen 2010/166/EU mukaisesti saataville asetettuja taajuusalueita tai näiden osia MCV-palvelujen tarjontaan aluemerellään.

7.

Jäsenvaltioiden olisi sallittava taajuuksien käyttö MCV-palveluihin yleisvaltuutuksella. Jos taajuuksien käyttö MCV-palvelujen tarjontaan edellyttää erityistä lupaa, jäsenvaltioiden olisi arvioitava uudelleen tällaisten lupien tarvetta tavoitteenaan koota lupiin liitetyt ehdot yleisvaltuutukseksi niin pian kuin mahdollista ja viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän suosituksen antamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2002/20/EY 5 artiklan 1 kohdan soveltamista.

8.

Viimeistään kahdentoista kuukauden kuluttua tämän suosituksen antamisesta jäsenvaltion ei pitäisi enää edellyttää muuta valtuutusta MCV-palvelujen tarjontaan varattujen taajuuksien käyttöä varten aluemerellään, jos toinen jäsenvaltio on jo oman valtuutusjärjestelmänsä ja tämän suosituksen mukaisesti myöntänyt valtuudet taajuuksien käyttöön kyseisessä MCV-järjestelmässä.

9.

Jäsenvaltion olisi harkittava mahdollisuutta olla vaatimatta lisävaltuutusta taajuuksien käyttöön MCV-palvelujen tarjontaan aluemerellään kolmansien maiden lipun alla liikennöivillä aluksilla, kun kyseiset kolmannet maat ovat jo myöntäneet valtuutuksen MCV-palvelujen tarjontaan kyseisillä aluksilla samoin ehdoin kuin päätöksessä 2010/166/EU edellytetään.

10.

Jäsenvaltioiden, jotka ovat ennen tämän suosituksen antamista myöntäneet MCV-järjestelmien tarjontaa varten saataville asetetuilla taajuusalueilla tai niiden osilla yksinoikeuksia maalta käsin tarjottavien matkaviestintäverkkojen ja/tai -palvelujen tarjontaan, joka ulottuu niiden aluemerelle, olisi tällaisten yksinoikeuksien joko EU-oikeuteen tai kansalliseen lainsäädäntöön perustuvan ensimmäisen uudelleentarkastelun, muuttamisen, jatkamisen tai uusimisen yhteydessä muokattava tällaisia oikeuksia niin, että ne mahdollistavat MCV-järjestelmien toiminnan kyseisten jäsenvaltioiden aluemerillä. Ennen tällaista ensimmäistä uudelleentarkastelua, muutosta, jatkamista tai uusimista kyseisten jäsenvaltioiden olisi edistettävä MCV-palvelujen tarjontaa aluemerellään taajuuskaupan, taajuuksien yhteiskäytön tai muiden vastaavien järjestelyjen avulla, joita tehdään kyseisten yksinoikeudet omaavien maalta käsin toimivien matkaviestintäoperaattorien kanssa.

11.

Jäsenvaltioiden olisi aktiivisesti, rakentavasti ja yhteisvastuun hengessä tehtävä yhteistyötä, mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia menettelyjä käyttäen, ratkaistakseen mahdolliset tilanteet, joissa MCV-järjestelmien väitetään aiheuttavan haitallisia häiriöitä.

12.

Jäsenvaltioiden olisi viipymättä saatettava kysymykset, jotka koskevat toisen jäsenvaltion toimivaltaan kuuluvan MCV-järjestelmän toiminnasta aiheutuviksi väitettyjä häiriöitä, kyseisen jäsenvaltion tietoon ja ilmoitettava asiasta komissiolle. Komission olisi tarpeen mukaan ilmoitettava asiasta edelleen viestintäkomitealle ja radiotaajuuskomitealle ratkaisujen löytämiseksi mahdollisiin ongelmiin.

13.

Jos MCV-järjestelmän epäillään aiheuttavan haitallisia häiriöitä toisen jäsenvaltion alueella, olisi jäsenvaltion, jonka toimivaltaan kyseinen MCV-palvelu kuuluu, reagoitava tilanteeseen ja pyrittävä poistamaan häiriöt viipymättä.

14.

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kuluttajille ja muille loppukäyttäjille annetaan riittävät tiedot MCV-palvelujen käyttöehdoista.

15.

Jäsenvaltioiden olisi tarkkailtava taajuuksien käyttöä MCV-palvelujen tarjontaan, erityisesti todellisten tai mahdollisten haitallisten häiriöiden osalta, sekä ilmoitettava havainnoistaan komissiolle, jotta tätä suositusta voidaan tarvittaessa ajoissa tarkistaa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä maaliskuuta 2010.

Komission puolesta

Neelie KROES

Varapuheenjohtaja


(1)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33.

(2)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 21.

(3)  Katso tämän virallisen lehden sivu 38

(4)  EUVL L 274, 20.10.2009, s. 25.

(5)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51.

(6)  EYVL L 91, 7.4.1999, s. 10.