LIITE I

Mitat ja hinattavat massat

1.   MÄÄRITELMÄT

1.1   ”Pituudella” tarkoitetaan

—	traktorin pituutta, joka mitataan väliltä, joka jää traktorin pituusakseliin nähden kohtisuorassa olevien pystytasojen väliin, kun nämä kulkevat traktorin uloimpien kohtien kautta, mutta joiden ulkopuolelle jäävät: — kaikki peilit; — kaikki käynnistyskammet; — kaikki etu- tai sivuvalaisimet.

1.2   ”Leveydellä” tarkoitetaan

—

traktorin leveyttä, joka mitataan väliltä, joka jää traktorin pituusakselin kanssa yhdensuuntaisten pystytasojen väliin, kun nämä kulkevat traktorin uloimpien kohtien kautta, mutta joiden ulkopuolelle jäävät: — kaikki peilit; — kaikki suuntavalot; — kaikki etu- tai sivuvalaisimet; kaikki pysäköintivalaisimet; — kaikki traktorin painon aiheuttamat renkaiden muodonmuutokset; — kaikki taittuvat osat, kuten nostettavat jalkatuet ja taipuisat roiskeläpät.

1.3   ”Korkeudella” tarkoitetaan

—	pystysuuntaista etäisyyttä maan ja suurimmalla etäisyydellä maasta olevan traktorin kohdan välillä, antennia lukuun ottamatta. Kun tämä korkeus määritellään, traktorissa on oltava uudet renkaat, joiden vierintäsäde on suurin niiden valmistajan määrittelemä säde.

1.4   ”Sallitulla hinattavalla massalla” tarkoitetaan

—

massaa, jonka traktorityyppi voi vetää. Se voi esimerkiksi koostua yhdestä tai useammasta hinattavasta perävaunusta tai maatalous- ja metsälaitteesta. Valmistajan ilmoittaman teknisesti sallitun hinattavan massan ja 2.2 kohdassa jäljempänä määritellyn luvallisen hinattavan massan välillä katsotaan olevan ero.

1.5   ”Hinauslaitteella” tarkoitetaan

traktorin osaa, joka on tarkoitettu toimimaan mekaanisena välikappaleena traktorin ja hinattavan ajoneuvon välillä.

1.6   ”Traktorin omapainolla käyttökunnossa (mt)” tarkoitetaan:

direktiivin 2003/37/EY liitteessä I olevassa 2.1.1 kohdassa määriteltyä massaa.

1.7   ”Teknisesti sallitulla hinattavalla massalla/sallituilla hinattavilla massoilla” tarkoitetaan:

—	jarrutonta hinattavaa massaa,

—	omilla jarruilla varustettua hinattavaa massaa (sellaisena kuin se on määritelty neuvoston direktiivin 76/432/ETY (1) liitteessä I olevassa 1.12 kohdassa),

—	inertiajarruilla varustettu hinattava massa (sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 76/432/ETY liitteessä I olevassa 1.14 kohdassa),

—	neste- tai paineilmajarruilla varustettua hinattavaa massaa: tällainen jarrutus voi olla jatkuvaa, puolijatkuvaa tai omalla voimalähteellä varustettua tyyppiä (sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 76/432/ETY liitteessä I olevassa 1.9, 1.10 ja 1.11 kohdassa).

2.   VAATIMUKSET

2.1   Mitat

Traktorin enimmäismitat ovat:

2.1.1   pituus: 12 m;

2.1.2   leveys: 2,55 m (ottamatta huomioon pullistumia siinä renkaiden osassa, joka on kosketuksissa maanpinnan kanssa);

2.1.3   korkeus: 4 m.

2.1.4   Näiden mittojen tarkastukseen tarkoitetut mittaukset suoritetaan seuraavasti:

—	traktorin ollessa kuormaamattomana ja käyttökunnossa kuten 1.6 kohdassa esitetään,

—	tasaisella vaakasuoralla pinnalla,

—	traktorin ollessa paikallaan ja moottorin ollessa sammutettuna,

—	traktorin ollessa varustettu uusilla renkailla, joiden ilmanpaine on valmistajan suosittelema normaalipaine,

—	ovien ja ikkunoiden ollessa kiinni,

—	ohjauspyörän ollessa suoraan eteen -asennossa,

—	ilman traktoriin kiinnitettyjä maatalous- ja metsänhoitolaitteita.

2.2   Sallittu hinattava massa

Sallittu hinattava massa saa olla enintään:

2.2.1.1   edellä 1.7 kohdassa määritelty teknisesti sallittu hinattava massa, jota traktorin valmistaja suosittelee;

2.2.1.2   hinauslaitteelle osan EY-tyyppihyväksynnän mukaisesti säädetty hinattava massa.

2.2.2   Kun jäsenvaltio soveltaa 2 artiklan 2 kohtaa, hinattava massa/hinattavat massat on eriteltävä traktorin rekisteröintitodistuksessa.

---

(1)  Neuvoston direktiivi, annettu 6 päivänä huhtikuuta 1976, pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden jarrulaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 122, 8.5.1976, s. 1).

LIITE II

Nopeuden säädin ja vetävien osien, ulkonemien ja pyörien suojaus

1.   NOPEUDEN SÄÄDIN

1.1   Jos nopeuden säädin on valmistajan vakiovarusteena asentama, sen on oltava asennettu ja suunniteltu siten, että traktori on suurimmasta rakenteen mukaisesta nopeudesta annetun direktiivin 2009/60/EY (1) mukainen.

2.   VETÄVIEN OSIEN, ULKONEMIEN JA PYÖRIEN SUOJAUS

2.1   Yleistä

2.1.1   Traktorien vetävät osat, ulkonemat ja pyörät on suunniteltava, asennettava ja suojattava siten, että ne eivät tavanomaisissa käyttöolosuhteissa aiheuta henkilöille onnettomuuksia.

2.1.2   Edellä 2.1.1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos 2.3 kohdassa esitettyjä vaatimuksia noudatetaan. Muut kuin 2.3 kohdassa kuvatut ratkaisut ovat sallittuja, jos valmistaja esittää todisteet siitä, että ne vähintään vastaavat 2.3 kohdan vaatimuksia.

2.1.3   Suojalaitteet on kiinnitettävä tukevasti traktoriin. ”Tukevasti kiinnitetyllä” tarkoitetaan, että tällaisten laitteiden irrottamisen tulisi olla mahdollista vain työkalujen avulla.

2.1.4   Suojalevyt, kannet ja konepellit, jotka voivat sulkeutuessaan aiheuttaa loukkaantumisen, on valmistettava siten, että niiden sulkeutuminen vahingossa on estetty (esim. suojalaitteiden avulla tai sopivin kiinnikkein tai ominaisuuksin).

2.1.5   Yksi suojalaite voi suojella lukuisia vaarallisia kohtia. Jos yhden suojalaitteen alaisuuteen on kuitenkin kytketty säätö-, kunnossapito- tai häiriönpoistolaitteita – joita voidaan käyttää vain moottorin käydessä – on asennettava lisäsuojalaitteita.

2.1.6   Kiinnityslaitteet (esim. jousipidikkeet tai sidenauhat),

—	joilla kiinnitetään pikakiinnityslaitteet (esim. kiinnitystapit), ja osat, joita on

—	ilman työkaluja avattavissa suojalaitteissa (esim. moottorin suojus),

on kiinnitettävä tukevasti joko traktorin alustaan tai suojalaitteeseen.

2.2   Määritelmät

”Suojalaitteella” tarkoitetaan laitetta, joka on tarkoitettu suojaamaan vaarallisia osia. Tässä direktiivissä suojalaitteisiin kuuluvat kopat, suojat tai suojukset.

2.2.1.1   ”Kopalla” tarkoitetaan suojalaitetta, joka sijaitsee välittömästi vaarallisen osan edessä ja joka joko yksin tai laitteen muiden osien kanssa estää vaarallisen osan koskettamisen joka puolelta.

2.2.1.2   ”Konepellillä tai suojalevyllä” tarkoitetaan suojalaitetta, joka sijaitsee vaarallisen osan edessä ja joka estää vaarallisen osan koskettamisen suojatulta puolelta.

2.2.1.3   ”Suojuksella” tarkoitetaan suojalaitetta, joka kaiteella, ristikolla tai vastaavalla laitteella takaa turvallisuusvälin, joka riittää estämään vaarallisen osan koskettamisen.

”Vaarakohdalla” tarkoitetaan kohtaa, johon traktorin kiinteiden tai liikkuvien osien järjestelyn tai suunnittelun vuoksi liittyy loukkaantumisriski. Vaarallisia osia ovat erityisesti puristumis-, hankautumis-, leikkaus-, pisto-, läpäisy-, tarttuma-, sisäänmeno- ja kapenemiskohdat.

2.2.2.1   ”Puristumiskohdalla” tarkoitetaan vaarallista kohtaa, jossa osat liikkuvat toistensa tai kiinteiden osien suhteen siten, että ne voivat aiheuttaa henkilöiden tai joidenkin heidän ruumiinosiensa jäämisen puristuksiin.

2.2.2.2   ”Hankautumiskohdalla” tarkoitetaan vaarallista kohtaa, jossa osat liikkuvat toisiaan tai muita osia pitkin siten, että ne voivat aiheuttaa henkilöiden tai joidenkin heidän ruumiinosiensa jäämisen puristuksiin tai hankautumisen.

2.2.2.3   ”Leikkaus-, pisto- tai läpäisykohdalla” tarkoitetaan vaarallista kohtaa, jossa liikkuvat tai kiinteät, teräväreunaiset, -kärkiset tai tylpät osat voivat vahingoittaa ihmisiä tai heidän ruumiinosiaan.

2.2.2.4   ”Tarttumakohdalla” tarkoitetaan vaarallista kohtaa, jossa teräväreunaiset ulkonemat, hampaat, tapit, ruuvit ja pultit, rasvanipat, akselit, akselin päät tai muut osat liikkuvat siten, että ihmiset, heidän ruumiinosansa tai vaatteensa voivat tarttua kiinni ja tulla vedetyiksi mukaan.

2.2.2.5   ”Sisäänmeno- tai kapenemiskohdalla” tarkoitetaan vaarallista kohtaa, jossa osat liikkuessaan kaventavat jotakin kohtaa siten, että ihmiset, heidän ruumiinosansa tai vaatteet voivat tarttua kiinni.

2.2.3   ”Ulottuvuudella” tarkoitetaan enimmäisetäisyyttä, johon ihmiset tai heidän ruumiinosansa voivat ulottua ylös, alas, sisään, päälle, ympäri tai poikki ilman minkään esineen apua (kuva 1).

2.2.4   ”Turvaetäisyydellä” tarkoitetaan etäisyyttä, joka vastaa ulottuvuutta tai kehon mittaa yhdessä turvamarginaalin kanssa (kuva 1).

2.2.5   ”Hallintalaitteella” tarkoitetaan laitetta, johon suoraan vaikutettaessa saadaan aikaan traktorin tai siihen kytketyn laitteen tilan tai toiminnan muuttuminen.

2.2.6   ”Tavanomaisilla käyttöoloilla” tarkoitetaan sitä, että traktoria käytetään valmistajan tarkoittamaan tarkoitukseen, että käyttäjä tuntee traktorin ominaisuudet ja että noudatetaan käyttäjän käsikirjassa ja traktorissa olevissa merkinnöissä annettuja ohjeita käytöstä, huollosta ja turvallisista toimintatavoista.

2.2.7   ”Tahattomalla koskettamisella” tarkoitetaan henkilön ja vaarallisen kohdan välistä suunnittelematonta kosketusta, joka aiheutuu henkilön toiminnasta traktorin tavanomaisen käytön ja huollon aikana.

2.3   Turvaetäisyydet, joiden ulottumisalueelta ei yllä vaarallisiin osiin

2.3.1   Turvaetäisyys mitataan niistä kohdista, joihin voidaan ulottua traktoria käytettäessä, huollettaessa ja tarkastettaessa, ja myös maanpinnan tasolta. ”Traktorin huollolla ja tarkastuksella” tarkoitetaan ainoastaan kuljettajan itsensä käyttöohjeiden mukaisesti tavallisesti suorittamia toimia. Turvaetäisyyttä määritettäessä perusperiaate on se, että traktori on tilassa, johon se on suunniteltu, ja että mitään apuvälinettä ei käytetä jotta ulotuttaisiin vaarakohtaan.

Turvaetäisyydet vahvistetaan 2.3.2.1-2.3.2.5 kohdassa. Eräitä erityisalueita tai eräitä erityisosia varten sopiva turvaetäisyys annetaan, jos traktori täyttää 2.3.2.6-2.3.2.14 kohdassa tarkoitetut vaatimukset.

Vaarallisten kohtien suojaus

2.3.2.1   Yläpuolinen turvaetäisyys

Yläpuolinen turvaetäisyys on 2 500 mm (katso kuva 1) ihmisten seistessä suorana.

2.3.2.2   Alaspäin, yläpuolella

Turvaetäisyys suojalaitteen yli:

a	=	vaarakohdan korkeus;
b	=	suojalaitteen reunan korkeus;
c	=	vaakasuora etäisyys vaarakohdasta (katso kuva 2).

Kurkotettaessa suojalaitteen yli on noudatettava taulukossa 1 esitettyjä turvaetäisyyksiä.

Taulukko 1

(mm)
a: Vaarakohdan korkeus maasta	Suojalaitteen reunan korkeus b
	2 400	2 200	2 000	1 800	1 600	1 400	1 200	1 000
	Vaakasuora etäisyys c vaarakohdasta
2 400	—	100	100	100	100	100	100	100
2 200	—	250	350	400	500	500	600	600
2 000	—	—	350	500	600	700	900	1 100
1 800	—	—	—	600	900	900	1 000	1 100
1 600	—	—	—	500	900	900	1 000	1 300
1 400	—	—	—	100	800	900	1 000	1 300
1 200	—	—	—	—	500	900	1 000	1 400
1 000	—	—	—	—	300	900	1 000	1 400
800	—	—	—	—	—	600	900	1 300
600	—	—	—	—	—	—	500	1 200
400	—	—	—	—	—	—	300	1 200
200	—	—	—	—	—	—	200	1 100

2.3.2.3   Etäisyys reunan ympäri

Vähintään taulukossa 2 esitettyä turvaetäisyyttä on noudatettava, jotta kyseessä oleva ruumiinosa ei ulotu vaarakohtaan. Turvaetäisyyttä sovellettaessa oletetaan, että kyseisen ruumiinosan viimeinen nivel on reunassa kiinni. Tällöin on varmistettava, että ruumiinosaa ei voida enää siirtää eteenpäin tai aukon läpi vaarakohtaan.

Taulukko 2

Ruumiinosa	Turvaetäisyys	Kuva
Käsi rystysistä sormenpäihin	≥ 120
Käasi ranteesta sormenpäihin	≥ 230

Raaja	Turvaetäisyys	Kuva
Käasivarsi kyynärpäästä sormenpäihin	≥ 550
Käsi olkapäästa sormenpäihin	≥ 850

2.3.2.4   Sisäänkurottuminen, läpikurottuminen

Jos vaarakohtiin voidaan ulottua aukoista tai niiden läpi, on noudatettava taulukoissa 3 ja 4 vahvistettuja vähimmäisetäisyyksiä.

Osia, jotka liikkuvat toistensa suhteen, tai liikkuvia osia, jotka ovat kiinteiden osien vieressä, ei pidetä riskitekijöinä, jos ne ovat enintään 8 mm:n etäisyydellä toisistaan.

Taulukko 3

Turvaetäisyydet pitkänomaisten ja yhdensuuntaisten aukkojen läpi

a = aukon pienin mitta

b = turvaetäisyys vaarakohdasta

Sormenpää	Sormi		Käsi peukaloon asti	Käsivarsi	—
4 < a ≤ 8	8 < a ≤ 12	12 < a ≤ 20	20 < a ≤ 30	30 < a ≤ 135 enint	> 135
b ≥ 15	b ≥ 80	b ≥ 120	b ≥ 200	b ≥ 850	—

Taulukko 4

Nelikulmaisten tai ympyränmuotoisten aukkojen turvaetäisyydet

a = aukon leveys: läpimitta tai sivun pituus

b = turvaetäisyys vaarakohdasta

Sormenpää	Sormi		Käsi peukaloon asti	Käsivarsi	—
4 < a ≤ 8	8 < a ≤ 12	12 < a ≤ 25	25 < a ≤ 40	40 < a ≤ 250 enint	> 250
b ≥ 15	b ≥ 80	b ≥ 120	b ≥ 200	b ≥ 850	—

2.3.2.5   Puristumiskohtien vähimmäismitat

Puristumiskohtaa ei pidetä vaarallisena kuvassa esitetylle ruumiinosalle, jos vähimmäismitat eivät ole pienemmät kuin taulukossa 5 vahvistetut ja jos varmistetaan, että seuraava, suurempi ruumiinosa ei voi joutua siihen.

Taulukko 5

Ruumiinosa	Vartalo	Jalka	Jalkaterä	Käsivarsi	Käsi, ranne, nyrkki	Sormi
Turvaetäisyydet	500	180	120		100	25
Kuva

2.3.2.6   Hallintalaitteet

Kahden polkimen välistä rakoa ja hallintalaitteiden läpimenoreikiä ei pidetä puristumis- tai hankautumiskohtina.

2.3.2.7   Takaosan kolmipistekytkentä

2.3.2.7.1   Kolmipistekytkennän nostotankojen nivelkohtien keskilinjan kautta kulkevan tason takana on noudatettava 25 mm:n vähimmäisturvamarginaalia liikkuvien osien välillä tai kussakin nostolaitteen liikkeen kohdassa – mutta ei äärimmäisissä ylä- ja ala-asennoissa 0,1 n, sekä 25 mm:n etäisyyttä tai 30o vähimmäiskulmaa hankautuvien osien tapauksessa, jos nämä voivat aiheuttaa kulman muutoksen (katso kuva 3). Liike n′, josta on vähennetty 0,1 n sekä sen ylä- että ala-asennoissa, määritellään seuraavasti (katso kuva 4). Jos vetovarsia käyttää suoraan nostolaite, vertailutaso määräytyy kyseisten vetovarsien pystysuoran poikittaiskeskitason mukaan.

2.3.2.7.2   Hydraulisen nostoyksikön liikettä n varten alavivun kytkentäkohdan ala-asentoa A rajoitetaan mitalla ”14” joulukuussa 1994 annetussa ISO-standardissa 730 olevan 1 osan mukaisesti, ja yläasentoa B rajoittaa hydraulinen enimmäisliike. Liike n′ vastaa liikettä n, josta on ylhäältä ja alhaalta vähennetty 0,1 n, ja se muodostaa A′:n ja B′:n välisen pystyetäisyyden.

2.3.2.7.3   Lisäksi liikkeen n′ aikana nostotankojen profiilin ympärillä on noudatettava 25 mm:n vähimmäisturvaetäisyyttä viereisien osien suhteen.

2.3.2.7.4   Jos kolmipistekytkennän tapauksessa käytetään kytkentälaitteita, jotka eivät edellytä kuljettajan läsnäoloa traktorin ja kuljetetun laitteen välissä (esimerkiksi pikakytkennän tapauksessa), 2.3.2.7.3 kohdan vaatimukset eivät ole voimassa.

2.3.2.7.5   Käyttöohjekirjan tulisi sisältää erityiset tiedot 2.3.2.7.1 kohdan ensimmäisessä lauseessa määritellyn tason etupuolella sijaitsevista vaarallisista kohdista.

2.3.2.8.   Etuosan kolmipistekytkentä

2.3.2.8.1   Kussakin nostoyksikön liikkeen n kohdassa – mutta ei ylä- ja alaääriulottuvuuksissa 0,1 n – on noudatettava 25 mm:n vähimmäisturvaetäisyyttä liikkuvien osien välillä, sekä 30o:n vähimmäiskulmaa tai 25 mm:n etäisyyttä toisiaan vasten hankautuvien osien aiheuttaman kulman muutoksen tapauksissa. Liike n′, josta on vähennetty 0,1 n sekä sen ylä- että ala-asennoissa, määritellään seuraavasti (katso myös kuva 4).

2.3.2.8.2   Hydraulisen nostoyksikön liikettä n varten alavivun kytkentäkohdan äärimmäistä ala-asentoa A rajoitetaan mitalla ”14” maaliskuussa 1998 annetussa ISO-standardissa 8759 olevan 2 osan mukaisesti, ja äärimmäistä yläasentoa B rajoittaa hydraulinen enimmäisliike. Liike n′ saadaan vähentämällä ylhäältä ja alhaalta 0,1 n, ja se muodostaa A′:n ja B′:n välisen pystyetäisyyden.

2.3.2.8.3   Jos kolmipistekytkennän alavivuissa käytetään kytkentälaitteita (kuten pikakytkentä), jotka eivät edellytä kuljettajan läsnäoloa traktorin ja käytettävän laitteen välissä kytkennän aikana, 2.3.2.8.1 kohdan vaatimukset eivät ole voimassa 250 mm:n säteellä kohdista, joissa alavarret kytkeytyvät traktoriin. Liiketankojen tai -sylintereiden ulkopinnan ympärillä on kuitenkin määritellyn matkan n′ aikana joka tapauksessa noudatettava 25 mm:n vähimmäisturvamarginaalia viereisten osien suhteen.

2.3.2.9   Kuljettajan istuin ja ympäristö

Kuljettajan ollessa istuma-asennossa kaikkien puristumis- ja hankautumiskohtien on oltava hänen käsiensä tai jalkojensa ulottumattomissa. Tätä vaatimusta katsotaan noudatetun, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

2.3.2.9.1   Kuljettajan istuin on pituus- ja pystysäätöalueen keskikohdassa. Kuljettajan ulottuvuusrajat on jaettu vyöhykkeisiin A ja B. Näiden vyöhykkeiden keskipiste on 60 mm istuimen mittapisteen edessä ja 580 mm sen yläpuolella (katso kuva 5). Vyöhyke A koostuu pallosta, jonka halkaisija on 550 mm, ja vyöhyke B sijaitsee tuon pallon ja halkaisijaltaan 1 000 mm olevan pallon välillä.

2.3.2.9.2   Puristumis- ja hankautumiskohtien läheisyydessä noudatetaan vyöhykkeellä A 120 mm:n ja vyöhykkeellä B 25 mm:n turvaetäisyyttä, ja kulman muutoksen aiheuttavien hankautuvien osien tapauksessa noudatetaan 30o:n vähimmäiskulmaa.

2.3.2.9.3   Vyöhykkeellä A on otettava huomioon vain puristumis- ja leikkautumiskohdat, joita aiheuttavat osat, jotka ulkopuolinen energialähde panee liikkumaan.

2.3.2.9.4   Jos istuimen vieressä olevista rakenneosista muodostuu vaarakohta, tuon rakenneosan ja istuimen välillä on noudatettava vähintään 25 mm:n turvaetäisyyttä. Selkänojan ja selkänojan takana olevien rakenneosien välissä ei ole vaarakohtaa, jos viereiset rakenneosat ovat tasaisia, ja selkänoja itse on pyöristetty ympäröivältä alueelta, ja siinä ei ole teräviä kohtia.

2.3.2.10   Matkustajan istuin (jos sellainen on)

2.3.2.10.1   Vaaraa aiheuttavat osat on suojattava säteeltään 800 mm olevan puolipallon alueella, joka alkaa istuinpehmusteen etureunasta ja osoittaa alaspäin.

2.3.2.10.2   Kuten 2.3.2.9 kohdassa (katso kuva 6), vyöhykkeiden A ja B vaaralliset pisteet on suojattava pallon muotoisella alueella, jonka keskipiste on 670 mm matkustajan istuimen etureunan keskipisteen yläpuolella.

Kapearaiteiset traktorit (traktorit, joiden raideväli määritellään neuvoston direktiivin 87/402/ETY (2) 1 artiklan toisessa luetelmakohdassa)

2.3.2.11.1   Kapearaiteisten traktoreiden osalta 2.3.2.9 kohdan vaatimukset eivät koske vyöhykettä, joka sijaitsee 45o:n kulmassa taaksepäin kallistetun ja kulkusuuntaan nähden kohtisuorassa olevan tason takana, kun tuo taso kulkee 230 mm istuimen mittapisteen takana olevan pisteen kautta (katso kuva 7). Jos tällä vyöhykkeellä on vaarallisia kohtia, traktoriin on kiinnitettävä vastaavat varoitukset.

2.3.2.11.2   Direktiivin 80/720/ETY (3) liitteessä I olevaa II.1 ja II.2 kohtaa sovelletaan kuljettajan istuimelle pääsyyn.

2.3.2.11.3   Direktiivin 80/720/ETY liitteessä I olevaa I.6 kohtaa sovelletaan hallintalaitteisiin.

2.3.2.11.4   Ajoneuvon pituusakselin kanssa suorassa kulmassa ja kuormittamattoman polkimen (kytkin tai käyttöjarru) keskipisteen kautta kulkevan vertailutason etupuolella olevat erittäin kuumat pakokaasujärjestelmän osat on suojattava, jos ne sijaitsevat ylävyöhykkeellä (700 mm maanpinnan yläpuolella) 300 mm:n etäisyydellä ja alavyöhykkeellä 150 mm:n etäisyydellä (katso kuva 8). Sivusuunnassa suojattavaa aluetta rajoittavat traktorin ääriviivat ja pakokaasujärjestelmän ääriviivat.

Nousuaskelman alitse kulkevat erittäin kuumat pakokaasujärjestelmän osat on peitettävä pystysuunnassa tai muutoin lämpösuojattava.

2.3.2.12   Taipuisien paineletkujen sijainti ja merkintä

2.3.2.12.1   Taipuisat paineletkut on sijoitettava siten, että niiden mekaaninen vaurioituminen tai lämpövaurioituminen voidaan estää.

2.3.2.12.2   Taipuisien paineletkujen on oltava selvästi tunnistettavissa, ja niihin on kiinteästi merkittävä seuraavat tiedot:

—	taipuisan letkun valmistajan merkki,

—	valmistusaika (valmistusvuosi ja -kuukausi),

—	suurin sallittu ylipaine käytössä.

2.3.2.12.3   Kuljettajan tai matkustajan istuimen lähistöllä olevat taipuisat paineletkut on vietävä tai suojattava siten, että ne eivät pettäessään voi aiheuttaa vaaraa ihmisille.

2.3.2.13   Ohjaus- ja kääntöakseli

Toisiinsa tai kiinteisiin osiin nähden liikkuvat osat on suojattava, jos ne sijaitsevat 2.3.2.9 ja 2.3.2.10 kohdassa määritellyillä vyöhykkeillä.

Kun traktorissa on runko-ohjaus, traktorin molemmilla puolilla on nivelalueella oltava kiinteät ja selvät merkinnät, joissa ilmoitetaan kuvan avulla tai sanallisesti, että suojaamattomalle nivelalueelle meneminen on kielletty. Vastaavat tiedot on sisällytettävä käyttöohjekirjaan.

2.3.2.14   Traktorin voimansiirtoakselit

Voimansiirtoakselit (esimerkiksi nelipyörävedon akseli, joka voi pyöriä vain traktorin ollessa liikkeessä) on suojattava, jos ne sijaitsevat 2.3.2.9 ja 2.3.2.10 kohdassa määritellyillä vyöhykkeillä.

2.3.2.15   Pyörien ympärillä oleva vapaa tila

2.3.2.15.1   Lokasuojien vapaan tilan on täytettävä seuraavat vaatimukset.

2.3.2.15.2   ”Vapaalla tilalla” tarkoitetaan tilaa, jonka on jäätävä vapaaksi vetävien pyörien renkaiden ja ajoneuvon muiden osien välille.

Kun vetävät pyörät on varustettu suurimmilla renkailla, niiden vapaan tilan on vastattava seuraavassa kuvassa 9 ja taulukossa 6 vahvistettuja mittoja.

Taulukko 6

Vakiotraktorit		Kapearaiteiset traktorit
a	h	a	h
mm	mm	mm	mm
40	60	15	30

Kuvassa 9 ja taulukossa 6 esitettyä pienempi vapaa tila on sallittu 2.3.2.9 ja 2.3.2.10 kohdassa tarkoitettujen alueiden lisäksi kapearaiteisten traktoreiden osalta, kun lokasuojia käytetään myös irrottamaan renkaisiin tarttunutta maa-ainesta.

2.3.2.16   Kuumat pinnat

Sellaiset kuumat pinnat, joihin käyttäjä voi koskettaa traktorin tavanomaisissa käyttöoloissa, on peitettävä tai eristettävä. Tämä koskee sellaisia kuumia pintoja, jotka ovat lähellä askelmia, kaiteita tai kahvoja, sekä sellaisia osia, joita käytetään traktoriin noustaessa ja joita on mahdollista koskettaa tahattomasti.

2.3.2.17   Akun napojen suojus

Maadoittamattomat navat on suojattava tahattomalta oikosululta.

2.4.   Istuimen mittapisteen määrittämismenetelmä

2.4.1   Yleistä

Kaiken tyyppisten pehmustettujen istuinten mittapisteen määrittelymenetelmä ja -laite kuvataan jäljempänä.

2.4.2   Määritelmät

Istuimen mittapiste (SIP):

Piste, joka sijaitsee 2.4.4 ja 2.4.6 kohdan mukaisesti kuljettajan istuimelle sijoitetun, kuvassa 10 esitetyn SIP-paikannuslaitteen pysty- ja pituussuuntaisella keskitasolla.

Istuimen mittapiste määritetään suhteessa ajoneuvoon eikä se siirry istuimen säätöjen ja/tai tärinän vaikutuksesta.

2.4.3   Istuimen mittapisteen (SIP) määrittämislaite

SIP:n määrityslaitteen on oltava kuvassa 10 esitetyn kaltainen. Laitteen massa on 6 ± 1 kg, ja sen alapinnan on oltava tasainen ja hiottu.

2.4.4   Istuimen säätö mittapisteen (SIP) määritystä varten

Jos istuinta ja sen kiinnitystä voidaan säätää, istuin säädetään seuraavasti ennen mittapisteen määritystä:

a)	kaikkien säätöjen – eteen tai taakse, korkeus ja kallistus – on oltava keskiasennossaan. Jos näin ei ole, on käytettävä keskiasennon ylä- tai alapuolella lähinnä olevaa säätöä;

b)	säädettävä kiinnitys on säädettävä siten, että se on liikkeensä keskikohdassa paikannuslaitteen ollessa paikallaan ja kuormitettuna. Kiinnitys voidaan lukita mekaanisesti tuohon asentoon mittapisteen (SIP) määrityksen ajaksi;

c)	kiinnitys, joka ei ole säädettävissä, voidaan lukita siihen pystyasentoon, joka saavutetaan paikannuslaitteen ollessa paikallaan ja kuormitettuna;

d)	jos edellä tarkoitetut säädöt ovat ristiriidassa valmistajan erityisohjeiden kanssa, niitä on noudatettava siten, että saavutetaan asetus, jota suositellaan 75-kiloiselle kuljettajalle.

Huomaa: 75-kiloinen kuljettaja vastaa suunnilleen istuimella paikallaan olevaa 65 kg:n painolla kuormitettua paikannuslaitetta.

2.4.5   Istuimen mittapisteen (SIP) kolmen vertailuakselin x′, y′ ja z′ määrittäminen

Koordinaatit on määritettävä seuraavasti:

a)	istuimen kiinnityksen toisen puolen takimmaisen kiinnitysreiän paikallistaminen;

b)	jos tämän reiän akseli on yhdensuuntainen laitteelle määritellyn niveltymisakselin kanssa, sitä pidetään akselina y′, joka osoittaa vasemmalta oikealle suhteessa istuvaan kuljettajaan (katso kuva 11);

c)

jos tämän reiän akseli on yhdensuuntainen istuimen keskilinjan kautta kulkevan pystytason kanssa, akselina y′ pidetään suoraa linjaa, joka kulkee yhdensuuntaisesti kyseisen niveltymisakselin kanssa ja kulkee istuimen tukipinnan ja edellä tarkoitetun reikäakselin leikkauspisteen kautta (katso kuva 12);

d)	kaikissa muissa tapauksissa akseli y′ määritetään mitattavaan istuimeen liittyvien parametrien mukaisesti;

e)	akselit x′ ja z′ määritellään y′:n kautta kulkevien vaaka- ja pystytasojen ja istuimen keskilinjan kautta kulkevien pystytasojen leikkauskohtina. Akselit x′ ja z′ osoittavat eteen ja ylös (katso kuvat 11 ja 12).

2.4.6   Istuimen mittapisteen (SIP) määrittämismenetelmä

Istuimen mittapiste (SIP) määritetään käyttämällä kuvassa 10 esitettyä laitetta ja toimimalla seuraavalla tavalla:

a)	istuin peitetään kankaalla laitteen oikean sijoittamisen helpottamiseksi;

b)	laite sijoitetaan istuintyynylle (ilman lisämassaa) siten, että se työnnetään taakse selkänojaa vasten;

c)	massaa lisätään siten, että laitteen kokonaismassa nousee 6 ± 1 kg:sta 26 ± 1 kg:aan. Pystysuoran voiman on oltava 40 mm istuimen mittapisteen merkin etupuolella laitteen vaakasuoralla osalla (katso kuva 10);

d)	laitteeseen kohdistetaan kahdesti noin 100 N:n vaakatasoinen voima istuimen mittapisteessä kuten kuvassa 10;

e)	muuta massaa lisätään siten, että laitteen kokonaismassa nousee 26 ± 1 kg:sta 65 ± 1 kg:aan. Lisättyjen massojen pystysuoran voiman on oltava 40 mm istuimen mittapisteen merkin etupuolella laitteen vaakatasoisella osalla (katso kuva 10);

f)

istuimen molemmin puolin yhtä kaukana istuimen pitkittäisestä keskilinjasta olevien kahden pystytason ja laitteella merkityn istuimen mittapisteen akselin leikkauspisteiden 2.4.5 kohdassa määritellyt koordinaatit on mitattava ±1 mm:n tarkkuudella. Näillä kahdella tasolla tehtyjen mittausten aritmeettiset keskiarvot kirjataan SIP-koordinaatteina;

g)	määritysmenetelmästä johtuvat ehdot, jotka poikkeavat tässä liitteessä vahvistetusta menettelystä, tai jotka voivat tulostensa suhteen olla virhelähde, voidaan mainita, samoin kuin niiden syyt.

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/60/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden suurimmasta rakenteellisesta nopeudesta ja kuormalavoista (kodifioitu toisinto) (EUVL L 198, 30.7.2009, s. 15).

(2)  Neuvoston direktiivi 87/402/ETY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 1987, kapearaiteisiin pyörillä varustettuihin maatalous- ja metsätraktoreihin kuljettajan istuimen eteen kaatumisen varalta asennetuista suojarakenteista (EYVL L 220, 8.8.1987, s. 1).

(3)  Neuvoston direktiivi 80/720/ETY, annettu 24 päivänä kesäkuuta 1980, pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden ohjaustilaa, pääsyä ohjauspaikalle sekä ovia ja ikkunoita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 194, 28.7.1980, s. 1).

LIITE III A

Tuulilasi ja muut lasit Laitevaatimukset, määritelmät, osan tyyppihyväksyntähakemus, osan tyyppihyväksyntä, merkinnät, yleiset vaatimukset, testit ja tuotannon vaatimustenmukaisuus

1.   LAITEVAATIMUKSET

Maatalous- ja metsätraktorit voidaan valmistajan valinnan mukaan varustaa:

1.1.1   tuulilaseilla ja muilla laseilla, joihin sovelletaan tämän liitteen säännöksiä;

1.1.2   tuulilaseilla, joihin sovelletaan tässä liitteessä muille kuin tuulilaseille vahvistettuja vaatimuksia, poikkeuksena tämän direktiivin liitteessä III C olevan 9.1.4.2 kohdan vaatimukset (lasit, joiden valonläpäisevyys on alle 70 %);

1.1.3   muissa kuin tuulilaseissa voidaan käyttää jäykkää muovilasitetta neuvoston direktiivin 92/22/ETY (1) tai Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) säännön N:o 43 liitteen 14 mukaisesti.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä direktiivissä:

2.1   ”karkaistulla lasilla” tarkoitetaan lasia, joka koostuu yhdestä lasikerroksesta, joka on erikoiskäsitelty sen mekaanisen lujuuden lisäämiseksi ja vähentämään sen sirpaloitumista rikkoutumisen jälkeen;

”laminoidulla lasilla” tarkoitetaan lasia, joka koostuu kahdesta tai useammasta lasikerroksesta, joita pitää yhdessä yksi tai useampi muovimateriaalista koostuva välikerros; se voi olla:

2.2.1   ”tavallinen”, jolloin yhtään lasikerrosta, joista se koostuu, ei ole käsitelty, tai

2.2.2   ”erikoislasi”, jolloin vähintään yksi lasikerros, joista se koostuu, on erikoiskäsitelty sen mekaanisen lujuuden lisäämiseksi ja vähentämään sen sirpaloitumista rikkoutumisen jälkeen;

2.3   ”muovimateriaalilla päällystetyllä turvalasilla” tarkoitetaan 2.1 tai 2.2 kohdassa määriteltyä lasia, jonka sisäpinnalla on muovimateriaalikerros;

2.4   ”lasi-muoviturvalasilla” tarkoitetaan kerroslasia, jossa on yksi kerros lasia ja yksi tai useampi kerros muovimateriaalia, joista vähintään yksi toimii välikerroksena. Muovikerrosten on oltava sisäpuolella, kun lasi asennetaan traktoriin;

”tuulilasiryhmällä” tarkoitetaan ryhmää, joka koostuu erikokoisista ja -muotoisista tuulilaseista, joiden mekaaniset ominaisuudet, sirpaloituminen ja käyttäytyminen ympäristön kestävyystesteissä tutkitaan;

2.5.1   ”tasaisella tuulilasilla” tarkoitetaan tuulilasia, jossa ei ole nimelliskaarevuutta, joka aiheuttaisi segmenttikorkeuden, joka ylittää 10 mm/juoksumetri;

2.5.2   ”kaarevalla tuulilasilla” tarkoitetaan tuulilasia, jonka nimelliskaarevuus aiheuttaa segmenttikorkeuden, joka ylittää 10 mm/juoksumetri;

2.6   ”kaksoisikkunalla” tarkoitetaan yksikköä, joka koostuu kahdesta lasista, jotka asennetaan erikseen samaan traktorin aukkoon;

”kaksoislasilla” tarkoitetaan yksikköä, joka koostuu kahdesta tehtaalla pysyvästi asennetusta lasista, joita erottaa yhtenäinen väli;

2.7.1   ”symmetrisellä kaksoislasilla” tarkoitetaan kaksoislasia, jossa kaksi sen muodostavaa lasia ovat samantyyppisiä (karkaistu lasi tai kerroslasi jne.), ja joiden pää- ja sivuominaisuudet ovat identtiset;

2.7.2   ”epäsymmetrisellä kaksoislasilla” tarkoitetaan kaksoislasia, jossa kaksi sen muodostavaa lasia ovat erityyppisiä (karkaistu lasi tai kerroslasi jne.), ja joiden pää- tai sivuominaisuudet ovat erilaiset;

2.8   ”pääominaisuudella” tarkoitetaan ominaisuutta, joka muuttaa lasin optisia tai mekaanisia ominaispiirteitä huomattavasti tavalla, jolla on merkitystä lasilla traktorissa olevan tehtävän kannalta. Tämä käsite koskee myös tuotenimeä tai tavaramerkkiä;

2.9   ”sivuominaisuudella” tarkoitetaan ominaisuutta, joka voi muuttaa lasin optisia ja/tai mekaanisia ominaispiirteitä tavalla, joka on merkittävä toiminnolle, johon lasi on traktorissa tarkoitettu. Tällaisen muutoksen laajuus arvioidaan suhteessa vaikeusindekseihin;

2.10.   ”vaikeusindeksillä” tarkoitetaan kaksiportaista arviointijärjestelmää, joka koskee kussakin sivuominaisuudessa käytännössä havaittuja muutoksia. Muutos indeksistä ”1” indeksiin ”2” viittaa lisätestien tarpeeseen;

2.11   ”tuulilasin kehittyneellä alueella” tarkoitetaan lasin pienintä suorakaiteen muotoista aluetta, josta tuulilasi voidaan valmistaa;

”tuulilasin kallistuskulmalla” tarkoitetaan kulmaa, joka muodostuu pystysuoran linjan ja tuulilasin ylä- ja alapäiden kautta kulkevan suoran linjan välille, kun molemmat linjat sijaitsevat traktorin pituusakselia sivuavalla pystytasolla.

2.12.1   Kallistuskulman mittaus suoritetaan kuormaamattoman traktorin seistessä tasaisella maalla.

2.12.2   Hydropneumaattisella, hydraulisella tai pneumaattisella iskunvaimennuksella tai kuorman mukaisesti automaattisesti maavaran säätävällä laitteella varustetut traktorit testataan tavanmukaisissa valmistajan määrittelemissä käyttöolosuhteissa;

2.13   ”segmentin korkeudella, h” tarkoitetaan lasista suunnilleen suorassa kulmassa mitattua enimmäisetäisyyttä, joka erottaa lasin sisäpinnan lasin päiden kautta kulkevasta tasosta (katso liite III N, kuva 1);

”lasityypillä” tarkoitetaan 2.1–2.4 kohdassa määriteltyä lasia, jossa ei ole mitään olennaisia eroja erityisesti liitteissä III D–III L tarkoitettujen pää- ja sivu ominaisuuksien suhteen.

2.14.1   Vaikka pääominaisuuksien muutos viittaa uuden tyyppiseen tuotteeseen, myönnetään, että tietyissä tapauksissa muodon ja mittojen muutos ei välttämättä edellytä täyden testisarjan suorittamista. Eräitä yksittäisissä liitteissä säädettyjä testejä varten lasit voidaan ryhmitellä yhteen, jos on ilmeistä, että niiden pääominaisuudet ovat samanlaiset.

2.14.2   Lasien, jotka poikkeavat toisistaan vain sivuominaisuuksiltaan, voidaan katsoa olevan samantyyppisiä; eräitä testejä voidaan kuitenkin suorittaa tällaisten lasien näytteille, jos noiden testien suorittamista erityisesti vaaditaan testiehdoissa;

2.15   ”kaarevuudella, r” tarkoitetaan enimmäiskaarevuuden alueelta mitattua tuulilasin kaaren pienimmän säteen arvoa.

3.   OSAN TYYPPIHYVÄKSYNTÄHAKEMUS

3.1   Turvalasin valmistaja tai tämän edustaja jättää lasityypin osan EY-tyyppihyväksyntä hakemuksen kunkin turvalasityypin osalta. Hakemus voidaan tehdä vain yhdessä jäsenvaltiossa.

Kunkin turvalasityypin osalta hakemuksen liitteenä on oltava alla mainitut asiakirjat kolmena kappaleena ja seuraavat tiedot:

tekninen kuvaus kaikista pää- ja sivuominaisuuksista; ja

3.2.1.1   muiden lasien kuin tuulilasien osalta enintään A4-kokoiset tai tuohon kokoon taitetut piirrokset, joista ilmenee:

—	enimmäispinta-ala,

—	lasin kahden sivun välinen pienin kulma, ja

—	segmentin, jos sellainen on, enimmäiskorkeus;

Tuulilasien osalta:

3.2.1.2.1   luettelo tuulilasimalleista, joille osan tyyppihyväksyntää haetaan, traktorin valmistajien nimet ja traktorityyppi/-tyypit;

piirrokset mittakaavassa 1:10, sekä tuulilaseja ja niiden traktoriin asennusta koskevat kaaviot, jotka ovat riittävän yksityiskohtaiset, jotta niistä käy ilmi:

3.2.1.2.2.1   tuulilasin paikka suhteessa pisteeseen R, joka määritellään direktiivin 2008/2/EY (2) liitteessä ”Näkyvyysalue” olevan 1.2 kohdan mukaisesti;

3.2.1.2.2.2   tuulilasin kallistuskulma;

3.2.1.2.2.3   optisten ominaisuuksien toteamisvyöhykkeen sijainti ja koko sekä tarvittaessa poikkeavalla tavalla karkaistu alue;

3.2.1.2.2.4   tuulilasin kehittynyt alue;

3.2.1.2.2.5   tuulilasin segmentin enimmäiskorkeus; ja

3.2.1.2.2.6   tuulilasin kaarevuus (vain tuulilasien ryhmittelyä varten);

3.2.1.3   kaksoislasin tapauksessa enintään A4-kokoiset tai tuohon kokoon taitetut piirrokset, joista käy ilmi 3.2.1.1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi:

—	kunkin kaksoislasiin kuuluvan lasin tyyppi,

—	sidostyyppi (orgaaninen, lasi-lasi tai lasi-metalli),

—	kahden lasin välisen raon nimellispaksuus.

3.3   Lisäksi hakijan on jätettävä riittävä määrä testikappaleita ja näytteitä kyseisten mallien valmiista laseista, joiden lukumäärä määritetään tarvittaessa testit suorittavan tarkastuslaitoksen kanssa tehtävällä sopimuksella.

3.4   Toimivaltaisen viranomaisen on ennen osan tyyppihyväksynnän antamista varmistettava, että tuotannon vaatimustenmukaisuutta voidaan valvoa tehokkaasti.

4.   MERKINNÄT

4.1   Kaikissa turvalaseissa, mukaan lukien osan tyyppihyväksyntää varten luovutetut näytteet ja testikappaleet, on oltava valmistajan tavaramerkki tai kaupallinen merkki. Merkinnän on oltava selvästi luettava ja häviämätön.

5.   OSAN TYYPPIHYVÄKSYNTÄ

5.1   Jos osan tyyppihyväksyntää varten luovutetut näytteet täyttävät jäljempänä 5-7 kohdassa vahvistetut vaatimukset, kyseiselle turvalasityypille annetaan hyväksyntä.

5.2   Osan tyyppihyväksyntänumero annetaan kullekin liitteissä III E, III G, III K ja III L määritellylle tyypille tai tuulilasien osalta kullekin hyväksytylle ryhmälle. Sen kaksi ensimmäistä lukua (tällä hetkellä 00 tätä alkuperäismuodossaan olevaa direktiiviä 89/173/ETY varten) ilmoittavat muutossarjan, joka sisältää hyväksynnän antamisajankohtana viimeisimmät direktiiviin 89/173/ETY, sellaisena kuin se on korvattuna tällä direktiivillä tehdyt tärkeimmät tekniset muutokset. Jäsenvaltio ei saa antaa samaa numeroa toiselle turvalasityypille tai -ryhmälle.

Turvalasityypille annettavasta osan tyyppihyväksynnästä tai sen laajentamisesta tai epäämisestä ilmoitetaan jäsenvaltioille tämän direktiivin liitteessä III B ja sen lisäyksissä vahvistetun mallin mukaisesti laaditulla ilmoituksella.

5.3.1   Tuulilasien osalta osan EY-tyyppihyväksyntäilmoituksen liitteenä on toimitettava asiakirja, jossa luetellaan kaikki hyväksytyn ryhmän tuulilasimallit sekä ryhmän ominaisuudet liitteen III B lisäyksen 8 mukaisesti.

Edellä 4.1 kohdassa eritellyn merkinnän lisäksi kaikkiin turvalaseihin ja tämän direktiivin nojalla hyväksytyn tyypin mukaisiin kaksoislaseihin on näkyvästi kiinnitettävä osan EY-tyyppihyväksyntämerkki. Lisäksi voidaan kiinnittää kaksoislasin kullekin lasille vahvistetut erityiset osan tyyppihyväksyntämerkit.

Tämä osan tyyppihyväksyntämerkki muodostuu:

5.4.1   suorakulmiosta, jonka sisällä on pieni ”e”-kirjain, sen jäljessä on hyväksynnän antaneen maan tunnusnumero (3);

5.4.2   osan tyyppihyväksyntänumerosta, joka on 5.4.1 kohdassa tarkoitetun suorakulmion oikealla puolella.

Seuraavat lisätunnukset kiinnitetään lähelle edellä tarkoitettua EY-tyyppihyväksyntä merkkiä:

5.5.1   tuulilasien osalta:

I	:	karkaistulle lasille (I/P, jos pinnoitettu) (4),
II	:	tavalliselle laminoidulle lasille (II/P, jos pinnoitettu) (4),
III	:	laminoidulle erikoislasille (III/P, jos pinnoitettu) (4),
IV	:	lasi-muovilasille;

V

:

kun kyseessä on muu lasi kuin tuulilasi, johon sovelletaan liitteessä III C olevaa 9.1.4.2 kohtaa;

VI

:

kun kyseessä on kaksoislasi;

T

:

kun kyseessä ovat tuulilasit, jotka täyttävät muille laseille kuin tuulilaseille vahvistetut vaatimukset, lukuun ottamatta niitä, joihin sovelletaan liitteessä III C olevaa 9.1.4.2 kohtaa (lasit, joiden valonläpäisevyys on alle 70 %). Muita laseja kuin tuulilaseja koskevat vaatimukset täyttävien tuulilasien osalta tunnus ”T” voidaan kuitenkin merkitä vain liitteessä III G olevassa 3.3.2 kohdassa määritellyn päänmuototestin jälkeen, kun pudotuskorkeus on 4,0 m + 25/ –0 mm.

5.6   Osan EY-tyyppihyväksyntämerkin ja tunnuksen on oltava selvästi luettavia ja häviämättömiä.

5.7   Tämän liitteen lisäyksessä esitetään esimerkkejä osan tyyppihyväksyntämerkeistä.

6.   YLEISET VAATIMUKSET

6.1   Kaikkien lasien ja erityisesti tuulilasien valmistukseen tarkoitettujen lasien on oltava riittävän hyvälaatuisia, jotta ruumiillisen loukkaantumisen riski lasin särkyessä voidaan vähentää mahdollisimman pieneksi. Lasin on kestettävä riittävän hyvin tavallisessa liikenteessä todennäköisesti esiintyviä tapahtumia sekä sää- ja lämpötilaoloja, kemiallisia vaikutuksia, palamista ja naarmuuntumista.

6.2   Turvalasin on lisäksi oltava riittävän läpinäkyvää, se ei saa aiheuttaa havaittavia vääristymiä tuulilasin läpi nähtävissä esineissä, ja se ei saa aiheuttaa mitään sekaannusta liikennemerkeissä ja -valoissa käytettävien värien välillä. Tuulilasin rikkoutuessa kuljettajan on edelleen pystyttävä näkemään tie niin selvästi, että hän voi jarruttaa traktoriaan ja pysäyttää sen turvallisesti.

7.   ERITYISET VAATIMUKSET

Kaikkien turvalasityyppien on luokkansa mukaan täytettävä erityiset vaatimukset seuraavasti:

7.1   karkaistut tuulilasit, liitteen III D vaatimukset;

7.2   muut yhtenäisesti karkaistut lasit kuin tuulilasit, liitteen III E vaatimukset;

7.3   tavalliset laminoidut tuulilasit, liitteen III F vaatimukset;

7.4   muut tavalliset laminoidut lasit kuin tuulilasit, liitteen III G vaatimukset;

7.5   laminoidut erikoistuulilasit, liitteen III H vaatimukset;

7.6   muovimateriaalilla pinnoitetut turvalasit, yllä lueteltujen asianmukaisten vaatimusten lisäksi liitteen III I vaatimukset;

7.7   lasi-muovituulilasit, liitteen III J vaatimukset;

7.8   muut lasi-muovilasit kuin tuulilasit, liitteen III K vaatimukset;

7.9   kaksoislasit, liitteen III L vaatimukset.

8.   TESTIT

Seuraavat testit on suoritettava:

8.1.1   Sirpaloituminen

Tämän testin tarkoituksena on:

8.1.1.1   tarkastaa, että lasin rikkoutumisen yhteydessä syntyvät sirpaleet ja sirut ovat sellaisia, että loukkaantumisriski jää mahdollisimman pieneksi, ja

8.1.1.2   kun kyseessä ovat tuulilasit, tarkastaa rikkoutumisen jälkeinen jäännösnäkyvyys.

8.1.2   Mekaaninen lujuus

8.1.2.1   Iskukovuuden kuulatesti

Tätä testiä on kahta tyyppiä, toisessa käytetään 227 g:n kuulaa ja toisessa 2 260 g:n kuulaa.

8.1.2.1.1   227 g:n kuulatesti: tämän testin tarkoituksena on arvioida laminoidun lasin välikerroksen adheesiota ja yhtenäisesti karkaistun lasin mekaanista lujuutta.

8.1.2.1.2   2 260 g:n kuulatesti: tämän testin tarkoituksena on arvioida laminoidun lasin kykyä estää kuulan läpitunkeutuminen.

8.1.2.2   Päänmuototesti

Tämän testin tarkoituksena on tarkastaa, että lasi täyttää vaatimukset, jotka liittyvät loukkaantumisen rajoittamiseen siinä tapauksessa, että pää iskeytyy tuulilasia, muuta laminoitua lasia tai lasi-muovilasia kuin tuulilasia, sekä myös sivuikkunoina käytettyjä kaksoislaseja vasten.

8.1.3   Ympäristön kestävyys

8.1.3.1   Naarmuuntumistesti

Tämän testin tarkoituksena on todeta, ylittääkö turvalasin naarmuuntumisen kestävyys tietyn arvon.

8.1.3.2   Korkean lämpötilan testi

Tämän testin tarkoituksena on tarkastaa, että laminoidun lasin tai lasi-muovilasin välikerroksessa ei esiinny kuplia tai muita vikoja, kun viimeksi mainittu altistetaan korkeille lämpötiloille pitkiksi ajoiksi.

8.1.3.3   Säteilynsietotesti

Tämän testin tarkoituksena on todeta, väheneekö pitkäksi ajaksi säteilylle altistetun laminoidun lasin, muovilasin tai muovipinnoitteisen lasin valonläpäisevyys huomattavasti sen johdosta vai muuttuuko lasin väri huomattavasti.

8.1.3.4   Kosteudensietotesti

Tämän testin tarkoituksena on todeta kestääkö laminoitu lasi, lasi-muovilasi tai muovipinnoitteinen lasi merkittävästi heikentymättä pitkäaikaista altistumista ilman kosteudelle.

8.1.3.5   Lämpötilamuutosten sieto

Tämän testin tarkoituksena on todeta, kestääkö 2.3 ja 2.4 kohdassa määritellyssä turvalasissa käytetty muovimateriaali (käytetyt muovimateriaalit) merkittävästi heikentymättä pitkäaikaista altistumista äärimmäisille lämpötiloille.

8.1.4   Optiset ominaisuudet

8.1.4.1   Valonläpäisytesti

Tämän testin tarkoituksena on todeta, ylittääkö turvalasien tasainen läpäisevyys tietyn arvon.

8.1.4.2   Optisen vääristymän testaus

Tämän testin tarkoituksena on tarkastaa, että tuulilasin läpi nähtyjen esineiden vääristymä ei ole sellainen, että se voi häiritä kuljettajaa.

8.1.4.3   Heijastuskuvan erotustesti

Tämän testin tarkoituksena on tarkastaa, että heijastuskuvan kulmaero varsinaisesta kuvasta ei ylitä tiettyä arvoa.

8.1.4.4   Värien tunnistustesti

Tämän testin tarkoituksena on tarkastaa, että ei ole mahdollista sekoittaa tuulilasin läpi nähtäviä värejä.

8.1.5   Tulenkestävyystesti

Tämän testin tarkoitus on tarkastaa, että 2.3 ja 2.4 kohdassa määritellyn kaltaisen turvalasin sisäpinnan palamisaste on riittävän alhainen.

8.1.6   Kemiallisten aineiden sieto

Tämän testin tarkoituksena on todeta, että 2.3 ja 2.4 kohdassa määritellyn kaltaisen turvalasin sisäpinta kestää heikkenemättä altistumista sellaisille kemikaaleille, joita todennäköisesti on läsnä tai käytetään traktorin sisällä (esim. puhdistusaineet).

8.2   Edellä 2.1–2.4 kohdassa määriteltyjen luokkien laseille suoritettavat testit

8.2.1   Turvalasit pannaan seuraavassa taulukossa lueteltuihin testeihin:

	Tuulilasit							Muut lasit kuin tuulilasit
	Karkaistu lasi		Tavallinen laminoitu lasi		Laminoitu erikoislasi		Lasi muovi	Karkaistu lasi	Laminoitu lasi	Lasi muovi
	I	I/P	II	II/P	III	III/P	IV
Sirpaloituminen	D/2	D/2	—	—	H/4	H/4	—	E/2	—	—
Mekaaninen lujuus:
227 g:n kuula	—	—	F/4.3.	F/4.3.	F/4.3.	F/4.3.	F/4.3.	E/3.1.	G/4	G/4
2 260 g:n kuula	—	—	F/4.2.	F/4.2.	F/4.2.	F/4.2.	—	—	—	—
Päänmuoto (5)	D/3	D/3	F/3	F/3	F/3	F/3	J/3	—	G/3 (7)	K/3 (7)
Naarmuuntuminen:
ulkopinta	—	—	F/5.1.	F/5.1.	F/5.1.	F/5.1.	F/5.1.	—	F/5.1.	F/5.1.
sisäpinta	—	I/2	—	I/2	—	I/2	I/2	I/2 (6)	I/2 (6)	I/2
Korkea lämpötila	—	—	C/5	C/5	C/5	C/5	C/5	—	C/5	C/5
Säteily	—	C/6	C/6	C/6	C/6	C/6	C/6	—	C/6	C/6
Kosteus	—	C/7	C/7	C/7	C/7	C/7	C/7	C/7 (6)	C/7	C/7
Valonläpäisy	C/9.1.	C/9.1.	C/9.1.	C/9.1.	C/9.1.	C/9.1.	C/9.1.	C/9.1.	C/9.1.	C/9.1.
Optinen vääristymä	C/9.2.	C/9.2.	C/9.2.	C/9.2.	C/9.2.	C/9.2.	C/9.2.	—	—	—
Heijastuskuva	C/9.3.	C/9.3.	C/9.3.	C/9.3.	C/9.3.	C/9.3.	C/9.3.	—	—	—
Värien tunnistus	C/9.4.	C/9.4.	C/9.4.	C/9.4.	C/9.4.	C/9.4.	C/9.4.	—	—	—
Lämpötilan muutosten sieto	—	C/8	—	C/8	—	C/8	C/8	C/8 (6)	C/8 (6)	C/8
Tulenkestävyys	—	C/10	—	C/10	—	C/10	C/10	C/10 (6)	C/10 (6)	C/10
Kemikaalien sieto	—	C/11	—	C/11	—	C/11	C/11	C/11 (6)	C/11 (6)	C/11
HUOM: Viitteen K/3 kaltainen viite taulukossa tarkoittaa liitettä III K ja tuon liitteen 3 kohtaa, jossa on kuvattu asianomainen testi ja eritelty hyväksymisvaatimukset.

8.2.2   Turvalasille annetaan osan tyyppihyväksyntä, jos se täyttää kaikki edellä olevassa taulukossa tarkoitetuissa asiaa koskevissa kohdissa vahvistetut vaatimukset.

9.   TURVALASITYYPIN HYVÄKSYNNÄN MUUTTAMINEN TAI LAAJENTAMINEN

Kaikista turvalasityyppiin tehdyistä muutoksista tai tuulilasien osalta kaikista ryhmään lisätyistä tuulilaseista on ilmoitettava turvalasityypin hyväksyneelle hallintoviranomaiselle. Viranomainen voi sitten joko:

9.1.1   katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole huomattavaa kielteistä vaikutusta, ja tuulilasien osalta katsoa, että uusi tyyppi kuuluu hyväksyttyyn tuulilasiryhmään, ja että turvalasi joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset, tai

9.1.2   vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tarkastuslaitokselta lisätestausselosteen.

9.2   Tiedoksi antaminen

9.2.1   Osan tyyppihyväksynnän vahvistamisesta, epäämisestä tai laajentamisesta ilmoitetaan jäsenvaltioille 5.3 kohdassa vahvistetun menettelyn mukaisesti.

9.2.2   Osan tyyppihyväksynnän laajennuksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen on pantava kuhunkin laajennukseen liittyvään tiedonantoon sarjanumero.

10.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

10.1   Tämän liitteen ja seuraavien liitteiden mukaisesti tyyppihyväksynnän saaneen turvalasin on oltava valmistettu siten, että se on hyväksytyn tyypin mukainen ja täyttää 6, 7 ja 8 kohdassa luetellut vaatimukset.

10.2   Sen tarkastamiseksi, että 10.1 kohdan vaatimukset on täytetty, on suoritettava jatkuvaa tuotannon tarkkailua.

Osan tyyppihyväksynnän haltijan on erityisesti:

10.3.1   huolehdittava, että menettelyt tuotteen laadun tarkkailua varten ovat olemassa;

10.3.2   voitava käyttää laitteita, jotka ovat tarpeen kunkin hyväksytyn tyypin vaatimusten-mukaisuuden tarkastamisessa;

10.3.3   kirjattava testitulokset ja laadittava lisäasiakirjoja (8), jotka on pidettävä saatavilla niin kauan kuin hallinnollisen viranomaisen kanssa tehtävässä sopimuksessa päätetään;

10.3.4   analysoitava kunkin testityypin tulokset, jotta voidaan tarkastaa ja varmistaa, että tuotteen ominaisuudet ovat yhdenmukaiset, lukuun ottamatta teollisuustuotannossa sallittua vaihtelua;

10.3.5   huolehdittava, että kunkin tuotetyypin osalta suoritetaan vähintään liitteessä III O vahvistetut testit ja

10.3.6   huolehdittava, että jos jotkin näytteet tai testikappaleet eivät ole kyseisen testityypin mukaisia, lisänäytteitä otetaan ja testataan.

On toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta kyseinen tuotanto jälleen saavuttaisi vaatimustenmukaisuuden.

Toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa kuhunkin tuotantoyksikköön sovellettavat vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenetelmät (katso liitteessä III O oleva 1.3 kohta).

10.4.1   Kaikissa tarkastuksissa testitiedot ja tuotantotilastot on esitettävä tarkastajalle.

10.4.2   Tarkastaja voi ottaa satunnaisnäytteitä testattavaksi valmistajan laboratoriossa. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määrittää valmistajan omien tarkastusten tulosten valossa.

10.4.3   Kun laatutaso vaikuttaa epätyydyttävältä tai kun vaikuttaa tarpeelliselta tarkastaa 10.4.2 kohdan mukaisesti suoritettujen testien paikkansapitävyys, tarkastaja voi valita näytteet lähetettäväksi osan tyyppihyväksyntätestin suorittaneelle tarkastuslaitokselle.

10.4.4   Toimivaltainen viranomainen voi suorittaa minkä tahansa tässä direktiivissä vahvistetun testin.

10.4.5   Tavanmukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava tarkastus kahdesti vuodessa. Jos jossakin tarkastuksessa saadaan epätyydyttäviä tuloksia, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki tarvittavat toimenpiteet toteutetaan tuotannon vaatimustenmukaisuuden saavuttamiseksi mahdollisimman pian.

11.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN LAIMINLYÖNNIN SEURAAMUKSET

11.1   Turvalasityypille tämän direktiivin nojalla annettu osan tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos 10.1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia ei noudateta.

11.2   Jos jäsenvaltio peruuttaa aikaisemmin antamansa tyyppihyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille osan tyyppihyväksyntätodistuksen allekirjoitetulla ja päivätyllä jäljennöksellä, jonka alareunaan on suurin kirjaimin lisätty teksti ”OSAN TYYPPIHYVÄKSYNTÄ PERUUTETTU”.

12.   TUOTANNON LOPULLINEN PÄÄTTYMINEN

Jos osan tyyppihyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän direktiivin nojalla hyväksytyn turvalasityypin valmistamisen, hänen on ilmoitettava siitä hyväksynnän antaneelle viranomaiselle. Kyseisen viranomaisen on vuorostaan ilmoitettava siitä muille jäsenvaltioille yhdistetyn tyyppihyväksyntäilmoituksen jäljennöksellä, joka vastaa liitteessä III B esitettyä mallia.

13.   OSAN TYYPPIHYVÄKSYNTÄTESTIEN SUORITTAMISESTA VASTAAVIEN TARKASTUSLAITOSTEN JA TÄLLAISEN HYVÄKSYNNÄN ANTAVIEN HALLINTOVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

Jokaisen jäsenvaltion on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle osan tyyppihyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien tarkastuslaitosten ja osan EY-tyyppihyväksyntätodistuksen antavien hallintoviranomaisten nimet ja osoitteet, joihin osan tyyppihyväksyntätodistus ja muissa jäsenvaltioissa annetun osan tyyppihyväksynnän epäämisestä tai peruuttamisesta ilmoittavat todistukset lähetetään.

---

(1)  Neuvoston direktiivi 92/22/ETY, annettu 31 päivänä maaliskuuta 1992, turvalaseista ja lasimateriaaleista moottoriajoneuvoissa ja niiden perävaunuissa (EYVL L 129, 14.5.1992, s. 11).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/2/EY, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, pyörillä varustettujen maatalous- ja metsätraktoreiden näkyvyysalueista ja tuulilasinpyyhkimistä (kodifioitu toisinto) (EUVL L 24, 29.1.2008, s. 30).

(3)  1 Saksa, 2 Ranska, 3 Italia, 4 Alankomaat, 5 Ruotsi, 6 Belgia, 7 Unkari, 8 Tšekki, 9 Espanja, 11 Yhdistynyt kuningaskunta, 12 Itävalta, 13 Luxemburg, 17 Suomi, 18 Tanska, 19 Romania, 20 Puola, 21 Portugali, 23 Kreikka, 24 Irlanti, 26 Slovenia, 27 Slovakia, 29 Viro, 32 Latvia, 34 Bulgaria, 36 Liettua, 49 Kypros, ja 50 Malta.

(4)  Kuten 2.3 kohdassa.

(5)  Tämä testi on suoritettava kaksoislaseille liitteessä III L olevan 3 kohdan mukaisesti.

(6)  Sisäpuolella muovimateriaali.

(7)  Suoritetaan pudottamalla 4 m + 25/ – 0 mm korkeudesta 1,5 m + 25/ – 0 mm korkeuden sijasta, kun laseja käytetään traktorin tuulilaseina.

HUOM: Viitteen K/3 kaltainen viite taulukossa tarkoittaa liitettä III K ja tuon liitteen 3 kohtaa, jossa on kuvattu asianomainen testi ja eritelty hyväksymisvaatimukset.

(8)  Sirpaloitumistestien tulokset on kirjattava, vaikka valokuvaa ei vaaditakaan.

LIITE III B

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

Ilmoitus direktiivin […/…/EY] mukaista turvalasityyppiä koskevasta

—	osan EY-tyyppihyväksynnästä,

—	osan tyyppihyväksynnän epäämisestä,

—	osan tyyppihyväksynnän laajentamisesta,

—	osan tyyppihyväksynnän peruuttamisesta (1)

Osan EY-tyyppihyväksyntänumero: … Laajennusnumero: …

1.   Turvalasiluokka:

…

2.   Lasin kuvaus (katso lisäykset 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7 (1) ja tuulilasien osalta lisäystä 8 vastaava luettelo):

…

…

3.   Tavaramerkki tai kaupallinen merkki:

…

4.   Valmistajan nimi ja osoite:

…

…

5.   Valmistajan edustajan (jos sellainen on) nimi ja osoite:

…

6.   Päivä, jona jätetty osan tyyppihyväksyntää varten:

…

7.   Osan tyyppihyväksyntätestien suorittamisesta vastaava tarkastuslaitos:

…

8.   Testausselosteen päiväys:

…

9.   Testausselosteen numero:

…

10.   Osan tyyppihyväksyntä on annettu/evätty/laajennettu/peruutettu (1):

…

11.   Tyyppihyväksynnän laajentamisen peruste(et):

…

…

…

12.   Huomautuksia:

…

…

…

13.   Paikka: …

14.   Aika: …

15.   Allekirjoitus: …

16.   Oheen on liitetty asiakirjaluettelo, joka sisältää hyväksynnän antaneelle hallintoviranomaiselle jätetyt osan tyyppihyväksyntätiedot; nämä asiakirjat ovat saatavilla pyynnöstä.

---

(1)  Tarpeeton viivataan yli.

LIITE III C

Yleiset testiolosuhteet

1.   SIRPALETESTIT

1.1   Testattava lasi ei saa olla tukevasti kiinnitetty; se voi kuitenkin olla kiinnitetty aivan samanlaiseen lasiin kaikkien reunojen ympärille kiinnitetyllä tarrateipillä.

1.2   Sirpaloitumisen aiheuttamiseen käytetään noin 75 g:n vasaraa tai muuta välinettä, jolla saavutetaan vastaavat tulokset. Pisteen kaarevuussäde on 0,2 ±0,05 mm.

1.3   Jokaisessa määritetyssä iskukohdassa on suoritettava yksi testi.

1.4   Sirpaleita tutkitaan valokuvauspaperilla, kun valotus alkaa enintään 10 sekuntia ja päättyy enintään kolme minuuttia iskun jälkeen. Vain alkuperäistä sirpaletta edustavat tummimmat viivat otetaan huomioon. Laboratorion on säilytettävä aiheutetusta sirpaloitumisesta otettuja kuvia.

2.   ISKUKOVUUDEN KUULATESTI

2.1   227 g:n kuulatesti

2.1.1   Välineet

2.1.1.1   Karkaistu teräskuula, jonka massa on 227 ± 2 g ja halkaisija noin 38 mm.

2.1.1.2   Laite, jolla kuula pudotetaan vapaasti myöhemmin määriteltävältä korkeudelta, tai laite, joka antaa kuulalle vapaalla pudotuksella saavutettavaa vastaavan nopeuden. Kun käytetään kuulan heittävää laitetta, nopeustoleranssin on oltava ±1 % vapaalla pudotuksella saavutettavasta nopeudesta.

2.1.1.3   Kuvassa 1 esitetyn kaltainen tukiteline, joka koostuu teräskehyksistä, joiden koneistetut reunat ovat 15 mm leveät, sopivat toistensa päälle ja on päällystetty noin 3 mm paksuilla ja 15 mm leveillä kumitiivisteillä, joiden kovuus on 50 IRHD.

Alarunko lepää noin 150 mm korkealla teräslaatikolla. Testikappaletta pitää paikallaan yläkehys, jonka paino on noin 3 kg. Tukikehys hitsataan noin 12 mm paksuun lattialla lepäävään teräslevyyn, jonka alle jää noin 3 mm paksu ja kovuudeltaan 50 IRHD oleva kumikerros.

2.1.2   Testiolosuhteet

—	Lämpötila 20 ± 5 °C.

—	Ilmanpaine: 860-1 060 mbaaria.

—	Suhteellinen kosteus: 60 ± 20 %.

2.1.3   Testikappale

Testikappaleen on oltava tasainen neliö, jonka sivun pituus on 300 + 10/– 0 mm.

2.1.4   Menettely

Testikappaletta pidetään tarkoitetussa lämpötilassa vähintään neljä testiä edeltävää tuntia.

Testikappale asetetaan telineeseen (2.1.1.3). Testitason pinnan on oltava 3° säteellä kohtisuorassa kuulan tulosuuntaan nähden.

Iskukohdan on oltava 25 mm:n säteellä testikappaleen geometrisestä keskikohdasta, kun pudotuskorkeus on 6 m tai vähemmän, ja 50 mm:n säteellä testikappaleen keskikohdasta, kun pudotuskorkeus on yli 6 m. Kuulan on osuttava siihen testikappaleen puoleen, joka on ajoneuvoon asennetun turvalasin ulkopintana. Kuulan annetaan iskeä vain kerran.

2.2   2 260 g:n kuulatesti

2.2.1   Laitteisto

2.2.1.1   Karkaistu teräskuula, jonka massa on 2 260 ± 20 g ja halkaisija noin 82 mm.

2.2.1.2   Laite, jolla kuula pudotetaan vapaasti myöhemmin määriteltävältä korkeudelta, tai laite, joka antaa kuulalle vapaalla pudotuksella saavutettavaa vastaavan nopeuden. Kun käytetään kuulan heittävää laitetta, nopeustoleranssin on oltava ±1 % vapaalla pudotuksella saavutettavasta nopeudesta.

2.2.1.3   Kuvassa 1 esitetyn kaltainen ja 2.1.1.3 kohdassa esitettyä vastaava tukiteline.

2.2.2   Testiolosuhteet

—	Lämpötila 20 ± 5 °C.

—	Ilmanpaine: 860-1 060 mbaaria.

—	Suhteellinen kosteus: 60 ± 20 %.

2.2.3   Testikappale

Testikappaleen on oltava tasainen tai tuulilasin tai muun kaarevan turvalasin tasaisimmasta osasta leikattu neliö, jonka sivun pituus on 300 + 10/– 0 mm.

Vaihtoehtoisesti voidaan testata koko tuulilasi tai muu kaareva turvalasi. Tässä tapauksessa on huolehdittava siitä, että varmistetaan riittävä kosketus turvalasin ja tuen välillä.

2.2.4   Menettely

Testikappaletta pidetään tarkoitetussa lämpötilassa vähintään neljä testiä edeltävää tuntia.

Testikappale asetetaan telineeseen (2.1.1.3). Testitason pinnan on oltava 3° säteellä kohtisuorassa kuulan tulosuuntaan nähden.

Lasimuovilasissa testikappale puristetaan tukeen.

Iskukohdan on oltava 25 mm:n säteellä testikappaleen geometrisestä keskikohdasta. Kuulan on osuttava siihen testikappaleen puoleen, joka edustaa ajoneuvoon asennetun turvalasin sisäpintaa. Kuulan annetaan iskeä vain kerran.

3.   PÄÄNMUOTOTESTI

3.1   Laitteisto

3.1.1   Pään muotoinen paino, jossa on pyöreä tai puolipyöreä laminoidusta kovapuusta valmistettu ja vaihdettavalla huovalla varustettu pääkappale, ja jossa voi olla puinen poikkiorsi. Pyöreän osan ja poikkiorren välillä on niskamallinen välikappale ja poikkiorren toisella puolella kiinnitystanko.

Mitat ovat kuvan 2 mukaiset.

Laitteiston kokonaispaino on 10 ±0,2 kg.

3.1.2   Laite, jolla pään muotoinen paino pudotetaan vapaasti myöhemmin määriteltävältä korkeudelta, tai laite, joka antaa painolle vapaalla pudotuksella saavutettavaa vastaavan nopeuden.

Kun käytetään painolle vauhdin antavaa laitetta, nopeustoleranssin on oltava ±1 % vapaalla pudotuksella saavutettavasta nopeudesta.

3.1.3   Kuvassa 3 esitetyn kaltainen tukiteline tasaisten testikappaleiden testausta varten. Teline koostuu kahdesta teräskehyksestä, joiden koneistetut reunat ovat 50 mm leveät, sopivat toistensa päälle ja on päällystetty noin 3 mm paksuilla ja 15 ± 1 mm leveillä kumitiivisteillä, joiden kovuus on 70 IRHD.

Ylärunkoa pidetään painettuna alarunkoa vasten vähintään kahdeksalla pultilla.

3.2   Testiolosuhteet

3.2.1   Lämpötila 20 ± 5 °C.

3.2.2   Ilmanpaine: 860-1 060 mbaaria.

3.2.3   Suhteellinen kosteus: 60 ± 20 %.

3.3   Menettely

3.3.1   Tasaisen testikappaleen testi

Tasaista testikappaletta, jonka pituus on 1 100 + 5/– 2 mm ja leveys 500 + 5/– 2 mm, pidetään 20 ± 5 °C:n tasaisessa lämpötilassa vähintään neljä testiä edeltävää tuntia. Testikappale kiinnitetään tukikehyksiin (3.1.3); pultit kiristetään, jotta varmistetaan, että testikappale ei testin aikana liiku yli 2 mm. Testitason pinnan on oltava riittävän kohtisuorassa painon tulosuuntaan nähden. Painon on iskeydyttävä testikappaleeseen 40 mm:n säteellä sen geometrisestä keskipisteestä sille puolelle, joka edustaa ajoneuvoon asennetun turvalasin sisäpintaa, ja sen on annettava iskeä vain kerran.

Huopasuojuksen iskeytymispinta vaihdetaan 12 testin jälkeen.

3.3.2   Koko tuulilasin testi (käytetään vain putoamiskorkeudella, joka on pienempi tai yhtä suuri kuin 1,5 m)

Tuulilasi asetetaan vapaasti tukeen, siten, että välissä on kovuudeltaan 70 IRHD oleva ja noin 3 mm paksu kumikaistale, ja kosketuspinnan leveys koko ympärysmitan alueella on noin 15 mm. Tuen on koostuttava jäykästä kappaleesta, joka vastaa tuulilasin muotoa siten, että pään muotoinen paino iskee sisäpintaan. Tarvittaessa tuulilasi puristetaan tukeen soveltuvin laittein. Tuen on levättävä jäykällä telineellä, kun välissä on kumikerros, jonka kovuus on 70 IRHD ja paksuus noin 3 mm.

Tuulilasin pinnan on oltava riittävän kohtisuorassa pään muotoisen painon tulosuuntaan nähden.

Pään muotoisen painon on iskeydyttävä testikappaleeseen 40 mm:n säteellä sen geometrisestä keskipisteestä sille puolelle, joka on ajoneuvoon asennetun turvalasin sisäpinta, ja sen on annettava iskeä vain kerran.

Huopasuojuksen iskeytymispinta vaihdetaan 12 testin jälkeen.

4.   NAARMUUNTUMISTESTI

4.1.   Laitteisto

4.1.1.   Kuvassa 4 kaaviomaisesti esitettyyn naarmuttamisinstrumenttiin (1) kuuluvat:

—	vaakatasoinen pyörintätaso, jossa on keskuskiinnike ja joka pyörii vastapäivään 65–75 rpm, ja

—	kaksi painotettua yhdensuuntaista vartta, joissa molemmissa on erityinen naarmuttamisrengas, joka pyörii vapaasti kuulalaakeroidussa vaakasuorassa akselissa; kukin rengas lepää testikappaleella 500 g:n massan aiheuttaman paineen alaisena.

Naarmuttamisinstrumentin pyörintätason on pyörittävä tasaisesti ja riittävän samassa tasossa (poikkeama tästä tasosta ei 1,6 mm:n etäisyydellä pyörivän tason ympärysmitasta saa olla yli ±0,05 mm). Pyörät on asennettava siten, että kun ne koskettavat pyörivää testikappaletta, ne pyörivät vastakkaisiin suuntiin siten, että ne aiheuttavat kunkin testikappaleen kierroksen aikana kaksi kertaa puristavaa ja hankaavaa vaikutusta kaarevilla linjoilla, joiden renkaan muotoinen ala on noin 30 cm2.

4.1.2   Naarmuttamisrenkaat (2), joiden halkaisija on 45–50 mm ja paksuus 12,5 mm, ja jotka koostuvat keskikovaan kumiin istutetusta erityisestä hienosiivilöidystä hankausaineesta. Renkaiden kovuuden on oltava 72 ± 5 IRHD, joka mitataan neljästä kohdasta, jotka sijaitsevat tasaisin välein hankauspinnan keskilinjalla, kun painetta kohdistetaan pystysuorassa renkaan halkaisijan suuntaisesti, ja kun lukemat otetaan 10 sekuntia paineen täyden kohdistamisen jälkeen.

Naarmuttamisrenkaat on valmisteltava käyttöä varten pyörittämällä niitä erittäin hitaasti tasaista lasia vasten, jotta varmistetaan, että niiden pinta on täysin tasainen.

4.1.3   Valonlähde, joka koostuu hehkulampusta, jonka hehkulanka on 1,5 mm × 1,5 mm × 3 mm:n suuntaissärmiössä. Lampun hehkulangan jännitteen on oltava sellainen, että värilämpötila on 2 856 K ± 50 K. Jännite on stabiloitava ± 1/1 000. Jännitteen tarkastukseen käytettävän instrumentin on oltava riittävän tarkka.

4.1.4   Optinen järjestelmä, joka koostuu linssistä, jonka polttoväli ƒ on vähintään 500 mm ja joka on korjattu kromaattisia aberraatioita varten. Linssin täysi aukko ei saa olla suurempi kuin ƒ/20. Linssin ja valonlähteen etäisyyttä on säädettävä, jotta saadaan valonsäde, joka on riittävän yhdensuuntainen. Asennetaan kalvo, joka rajoittaa valonsäteen halkaisijan 7 ± 1 mm:iin. Tämän kalvon on sijaittava 100 ± 50 mm:n etäisyydellä linssistä sillä puolella, joka on kauimpana valonlähteestä.

4.1.5   Hajavalon mittauslaitteisto (katso kuva 5) koostuu valokennosta, jonka integrointipallon halkaisija on 200–250 mm. Pallon on oltava varustettu valon tulo- ja poistumisaukoilla. Tuloaukon on oltava pyöreä, ja sen halkaisijan on oltava vähintään kaksi kertaa valonsäteen halkaisija. Alueen poistumisaukon on oltava varustettu joko valon kerääjällä tai heijastustasolla jäljempänä 4.4.3 kohdassa kuvattua menettelyä noudattaen. Valon kerääjän on imettävä kaikki valo, kun valonsäteeseen ei ole työnnetty testikappaletta.

Valonsäteen akselin on kuljettava tulo- ja poistumisaukkojen keskustan kautta. Valon poistumisaukon halkaisijan b on oltava yhtä kuin 2a × tan 4°, kun a on pallon halkaisija.

Valokennon on oltava asennettu siten, että suoraan tuloaukosta tai heijastustasolta tuleva valo ei voi saavuttaa sitä.

Integrointipallon ja heijastustason pintojen heijastuskyvyn on oltava riittävän samanlainen, ja niiden on oltava mattapintaisia ja ei-selektiivisiä. Valokennon tehon on oltava lineaarinen ±2 %:n sisällä käytettyjen valotehojen alueella.

Instrumentin suunnittelun on oltava sellainen, että galvanometritaittumista ei tapahdu, kun pallo on pimeä. Koko laitteisto on tarkastettava säännöllisin välein hämärtymiskalibrointi-standardien avulla. Jos hämärtymismittaukset tehdään laitteilla tai menetelmillä, jotka poikkeavat edellä määritellyistä, tuloksia on tarvittaessa korjattava, jotta ne ovat yhteensopivia edellä kuvattua laitteistoa käyttämällä saatujen kanssa.

4.2   Testiolosuhteet

4.2.1   Lämpötila 20 ± 5 °C.

4.2.2   Ilmanpaine: 860–1 060 mbaaria.

4.2.3   Suhteellinen kosteus: 60 ± 20 %.

4.3   Testikappaleet

Testikappaleiden on oltava tasaisia neliöitä, joiden sivujen pituus on 100 mm, ja joiden molemmat pinnat ovat riittävän tasaisia ja yhdensuuntaisia, ja joiden keskelle on tarvittaessa porattu kiinnitysreikä, jonka halkaisija on 6,4 + 0,2/–0 mm.

4.4   Menettely

Naarmuuntumistesti suoritetaan sillä testikappaleen pinnalla, joka on ajoneuvoon asennetun turvalasin ulkopinta, sekä muovipinnoitteisen lasin tapauksessa myös sisäpinnalla.

4.4.1.   Välittömästi ennen naarmuttamista ja sen jälkeen testikappaleet puhdistetaan seuraavasti:

a)	pyyhitään pellavakankaalla puhtaassa juoksevassa vedessä;

b)	huuhdellaan tislatulla vedellä tai vedellä, josta on poistettu suolat;

c)	puhalletaan kuivaksi hapella tai typellä;

d)	poistetaan mahdolliset vesijäämät taputtelemalla kevyesti kostealla pellavakankaalla. Kuivataan tarvittaessa puristamalla kevyesti kahden pellavakankaan väliin.

Kaikkea yliäänilaitekäsittelyä tulee välttää. Puhdistuksen jälkeen testikappaleita on käsiteltävä vain niiden reunoista ja säilytettävä siten, että niiden pintojen vahingoittuminen tai likaantuminen estyy.

4.4.2   Testikappaleita pidetään vähintään 48 tuntia 20 ± 5 °C:n lämpötilassa ja suhteellisessa kosteudessa, joka on 60 ± 20 %.

4.4.3   Testikappale asetetaan välittömästi aivan integrointipallon tuloaukolle. Testikappaleen pinnan kohtisuoran ja säteen akselin välinen kulma saa olla enintään 8°.

Otetaan neljä lukemaa seuraavassa taulukossa esitetyllä tavalla:

Lukema	Testikappale	Valonkerääjä	Heijastustaso	Määrä
T1	Ei	Ei	Kyllä	Pintavalo
T2	Kyllä	Ei	Kyllä	Testikappaleen läpi päästämä kokonaisvalo
T3	Ei	Kyllä	Ei	Instrumentin hajavalo
T4	Kyllä	Kyllä	Ei	Instrumentin ja testikappaleen hajavalo

Toistetaan testit T1, T2, T3 ja T4 muissa testikappaleen määritellyissä asennoissa yhdenmukaisuuden määrittämiseksi.

Lasketaan kokonaisläpäisevyys Tt = T2/T1.

Lasketaan hajaläpäisevyys Td seuraavasti:

Td= (T4 – T3(T2/T1))/T1

Lasketaan hämärtymis- tai valoprosentti tai molemmat seuraavasti:

(Td/Tt) × 100 (%)

Mitataan testikappaleen alkuhämärtyminen vähintään neljästä tasavälein sijaitsevasta naarmuttamattoman alueen kohdasta edellä esitetyn kaavan mukaisesti. Lasketaan kunkin testikappaleen tulosten keskiarvo. Neljän mittauksen sijasta keskiarvo voidaan saavuttaa pyörittämällä kappaletta tasaisesti 3 kierrosta sekunnissa tai nopeammin.

Kullekin turvalasille on suoritettava kolme testiä samalle tyypille. Käytetään hämärtymistä pinnan alapuolisen naarmuuntumisen mittana, kun testikappale on ollut naarmuuntumistestissä.

Mitataan naarmuuntuneen kohdan hajottama valo vähintään neljästä tasavälein sijaitsevasta naarmuuntuneen alueen kohdasta edellä esitetyn kaavan mukaisesti. Lasketaan kunkin testikappaleen tulosten keskiarvo. Neljän mittauksen sijasta keskiarvo voidaan saavuttaa pyörittämällä kappaletta tasaisesti 3 kierrosta sekunnissa tai nopeammin.

4.5   Naarmuuntumistesti suoritetaan vain testin suorittavan laboratorion harkinnan mukaan jo sen hallussa olevien tietojen perusteella. Lukuun ottamatta lasimuovimateriaaleja välikerroksen tai materiaalin paksuuden muutokset eivät tavallisesti edellytä lisätestejä.

4.6   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

Sivuominaisuuksia ei ilmene.

5.   LÄMPÖTILATESTI

5.1   Menettely

Lämmitetään kolme testinäytettä tai kolme testikappaletta, joiden koko on vähintään 300 mm × 300 mm, ja jotka laboratorio on ottanut kolmesta tuulilasista tai muusta lasista kuin tuulilasista ja joiden yksi reuna vastaa lasin yläreunaa, 100 °C:n lämpötilaan.

Säilytetään tämä lämpötila kahden tunnin ajan ja annetaan testinäytteen/-näytteiden sitten jäähtyä huoneenlämpöön. Jos turvalasin molemmat ulkopinnat ovat epäorgaanista materiaalia, testi voidaan suorittaa upottamalla testinäyte pystyasennossa tietyksi ajaksi kiehuvaan veteen, kun samalla varotaan aiheuttamasta tarpeetonta lämpöshokkia. Jos näytteet on leikattu tuulilasista, yhden kunkin tällaisen näytteen reunan on oltava tuulilasin yläreunan osa.

5.2   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

	Väritön	Sävytetty
Välikerroksen värjäys:	1	2

Muita sivuominaisuuksia ei ilmene.

5.3   Tulosten tulkinta

5.3.1   Korkean lämpötilan sietotestin tuloksen katsotaan olevan positiivinen, jos kuplia tai muita vikoja ei muodostu yli 15 mm:n päähän testikappaleen tai näytteen leikkaamattomasta reunasta tai 25 mm:n päähän leikatusta reunasta tai yli 10 mm:n päähän halkeamista, joita testin aikana mahdollisesti muodostuu.

Osan tyyppihyväksyntää varten luovutettu testikappale- tai näytesarja katsotaan korkean lämpötilan sietotestin kannalta tyydyttäväksi, jos jompikumpi seuraavista ehdoista täyttyy:

5.3.2.1   kaikista testeistä saadaan tyydyttävä tulos, tai

5.3.2.2   jos yhdestä testistä saadaan epätyydyttävä tulos, uudella testikappale- tai näytesarjalla suoritetusta uudesta testisarjasta saadaan tyydyttävä tulos.

6.   SÄTEILYNSIETOTESTI

6.1   Testausmenetelmä

6.1.1   Laitteisto

6.1.1.1   Säteilylähde, joka koostuu keskipaineisesta elohopeahöyrylampusta, jossa on putkimainen otsoniton kvartsilamppu; lampun akseli on pystysuora. Lampun nimellispituus on 360 mm ja halkaisija 9,5 mm. Kaaren pituus on 300 ± 4 mm. Lamppua on käytettävä 750 ± 50 W.

Kaikkia muita säteilylähteitä, joiden vaikutus on sama kuin edellä määritellyn lampun, voidaan käyttää. Jotta voidaan varmistaa, että toisen lähteen vaikutukset ovat samat, suoritetaan vertailu mittaamalla 300–450 nm:n aaltopituusalueella annetun energian määrä, kun kaikki muut aaltopituudet on poistettu sopivia suotimia käyttäen. Vaihtoehtoista lähdettä käytetään sitten näiden suotimien kanssa.

Kun kyseessä ovat turvalasit, joiden osalta tämä testi ja sen käyttöolot eivät tyydyttävästi vastaa toisiaan, on tarpeen tarkistaa testioloja.

6.1.1.2   Voimanlähdemuuntaja ja kondensaattori, jotka pystyvät antamaan lampulle (6.1.1.1) vähintään 1 100 V:n lähtöhuippujännitteen ja 500 ± 50 V:n käyttöjännitteen.

6.1.1.3   Laite, johon testinäytteet voidaan kiinnittää, ja jossa niitä voidaan pyörittää 1–5 kierrosta minuutissa keskellä sijaitsevan säteilyn lähteen ympäri, jotta altistuminen on tasaista.

6.1.2   Testikappaleet

6.1.2.1   Testikappaleiden koko on 76 mm × 300 mm.

6.1.2.2   Laboratorio leikkaa testikappaleet lasien yläreunasta siten, että:

—	muiden lasien kuin tuulilasien osalta testikappaleiden yläreuna vastaa lasien yläreunaa,

—	tuulilasien osalta testikappaleiden yläreuna vastaa vyöhykkeen, jossa valonläpäisy tarkastetaan ja määritellään tässä liitteessä olevan 9.1.2.2 kohdan mukaisesti, yläreunaa.

6.1.3   Menettely

Kolmen näytteen tässä liitteessä olevan 9.1.1–9.1.2 kohdan mukaisesti määritelty valonläpäisevyys tarkastetaan ennen altistusta. Osa kustakin näytteestä suojataan säteilyltä, ja asetetaan näyte sitten testilaitteeseen 230 mm lampun akselin etupuolelle ja pituussuunnassa yhdensuuntaisesti sen kanssa. Näytteiden lämpötilana koko testin ajan pidetään 45 ± 5 °C. Kunkin testinäytteen sen puolen, joka muodostaisi traktorin ulkopuolen, on oltava lamppuun päin. Edellä 6.1.1.1 kohdassa määritellyn lampputyypin altistusaika on 100 tuntia.

Mitataan kunkin näytteen altistetun alueen valonläpäisevyys uudelleen altistuksen jälkeen.

6.1.4   Kukin testikappale tai näyte (kaikkiaan kolme) altistetaan edellä esitetyn menettelyn mukaisesti säteilylle siten, että kunkin testikappaleen tai näytteen kohdan saama säteily vaikuttaa käytettyyn välikerrokseen samalla tavalla kuin 1 400 W/m2:n auringonsäteily 100 tunnin aikana.

6.2   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

	Väritön	Sävytetty
Lasin värjäys:	2	1
Välikerroksen värjäys:	1	2

Muita sivuominaisuuksia ei ilmene.

6.3   Tulosten tulkinta

Säteilynsietotestin tuloksen katsotaan olevan positiivinen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

tässä liitteessä olevan 9.1.1–9.1.2 kohdan mukaisesti mitattu valon kokonais-läpäisevyys ei putoa alle 95 %:iin säteilyttämistä edeltäneestä alkuperäisarvosta eikä missään tapauksessa putoa seuraavien arvojen alle:

6.3.1.1.1   70 %, kun kyseessä on tuulilasia lukuun ottamatta sellainen lasi, jonka on täytettävä joka suunnassa kuljettajan näkökenttää koskevat vaatimukset;

6.3.1.1.2   75 %, kun kyseessä on tuulilasi, vyöhykkeillä, joilla läpäisevyys tarkastetaan jäljempänä 9.1.2.2 kohdassa määritetyllä tavalla.

6.3.1.2   Testikappaleessa tai näytteessä voi kuitenkin säteilytyksen jälkeen olla havaittavissa lievää värjäytymistä, kun sitä tarkastellaan valkoista taustaa vasten, mutta muita vikoja ei saa olla.

Osan tyyppihyväksyntää varten jätetty testikappale- tai näytesarja katsotaan säteilynsietotestin kannalta tyydyttäväksi, jos toinen seuraavista ehdoista täyttyy:

6.3.2.1   kaikista testeistä saadaan tyydyttävä tulos, tai

6.3.2.2   jos yhdestä testistä saadaan epätyydyttävä tulos, uudella testikappale- tai näytesarjalla suoritetusta uudesta testisarjasta saadaan tyydyttävä tulos.

7.   KOSTEUDENSIETOTESTI

7.1   Menettely

Pidetään kolmea testinäytettä tai kolmea vähintään 300 mm × 300 mm:n kokoista testikappaletta kaksi viikkoa pystysuorassa suljetussa astiassa, jossa lämpötila on 50 ± 2 °C ja suhteellinen kosteus 95 % ± 4 % (3).

Testikappaleet valmistellaan siten, että:

—	yksi testikappaleen reuna on osa tuulilasin alkuperäistä reunaa,

—	jos useita testikappaleita testataan samaan aikaan, niiden väliin on jätettävä riittävästi tilaa.

On ryhdyttävä varotoimiin, joilla estetään kondensaatin tippuminen testikammion seinistä tai katosta testinäytteiden päälle.

7.2   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

	Väritön	Sävytetty
Välikerroksen värjäys:	1	2

Muita sivuominaisuuksia ei ilmene.

7.3   Tulosten tulkinta

7.3.1   Turvalasien katsotaan olevan kosteudensiedon kannalta tyydyttäviä, jos merkittäviä muutoksia ei havaita yli 10 mm:n päässä leikkaamattomasta reunasta tai yli 15 mm:n päässä leikatusta reunasta, kun tavallinen ja käsitelty kerroslasi on ollut ympäröivässä ilmassa kaksi tuntia, ja kun muovipäällysteinen lasi ja muovilasi ovat olleet ympäröivässä ilmassa 48 tuntia.

Osan tyyppihyväksyntää varten jätetty testikappale- tai näytesarja katsotaan kosteudensietotestin kannalta tyydyttäväksi, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

7.3.2.1   kaikista testeistä saadaan tyydyttävä tulos,

7.3.2.2   jos yhdestä testistä saadaan epätyydyttävä tulos, uudella testikappale- tai näytesarjalla suoritetusta uudesta testisarjasta saadaan tyydyttävä tulos.

8.   LÄMPÖTILAMUUTOSTEN SIETOTESTAUS

8.1   Testausmenetelmä

Kaksi 300 × 300 mm:n testikappaletta pannaan kuudeksi tunniksi suljettuun kammioon –40 ± 5 °C:n lämpötilaan; sitten ne pannaan 23 ± 2 °C:n lämpötilaan tunniksi tai siihen asti kunnes testikappale on saavuttanut vakaan lämpötilan. Sitten ne pannaan ilmavirtaan 72 ± 2 °C:n lämpötilaan kolmeksi tunniksi. Testikappaleet tutkitaan, kun ne on palautettu 23 ± 2 °C:n lämpötilaan, ja kun niiden on annettu jäähtyä tuohon lämpötilaan.

8.2   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

	Väritön	Sävytetty
Muovisen välikerroksen tai pinnoitteen värjäys:	1	2

Muita sivuominaisuuksia ei ilmene.

8.3   Tulosten tulkinta

Lämpötilamuutosten sietotestin tuloksen katsotaan olevan positiivinen, jos testikappaleissa ei ole murtumia, samentumia, hilseilyä tai muita ilmeisiä vikoja.

9.   OPTISET OMINAISUUDET

9.1   Valonläpäisytesti

9.1.1   Laitteisto

9.1.1.1   Valonlähde, joka koostuu hehkulampusta, jonka hehkulanka on 1,5 mm × 1,5 mm × 3 mm:n suuntaissärmiössä. Lampun hehkulangan jännitteen on oltava sellainen, että värilämpötila on 2 856 K ± 50 K. Tämä jännite vakautetaan alueelle ± 1/1 000. Jännitteen tarkastukseen käytetyn instrumentin on oltava riittävän tarkka.

9.1.1.2   Optinen järjestelmä, joka koostuu linssistä, jonka polttoväli on vähintään 500 mm ja joka on korjattu kromaattista aberraatiota varten. Linssin täysi aukko ei saa ylittää f/20:tä. Linssin ja valonlähteen etäisyyttä on säädettävä, jotta saadaan valonsäde, joka on riittävän yhdensuuntainen.

Asennetaan kalvo, joka rajoittaa valonsäteen halkaisijan 7 ± 1 mm:iin. Tämä kalvo sijaitsee 100 ± 50 mm:n etäisyydellä linssistä sillä puolella, joka on kauimpana valonlähteestä. Mittauspiste otetaan valonsäteen keskustasta.

9.1.1.3   Mittauslaitteisto. Vastaanottimen spektriherkkyyden on vastattava ICI:n (4) valoteknisen tarkkailulaitteen tavanomaista spektrivalovoimaa. Vastaanottimen valoherkkä pinta on päällystetty hajottavalla aineella, ja sen poikkipinta-alan on oltava vähintään kaksi kertaa optisen järjestelmän lähettämän valonsäteen poikkipinta-ala. Jos käytetään integrointipalloa, pallon aukon poikkipinta-alan on oltava vähintään kaksi kertaa säteen yhdensuuntaisen osuuden poikkipinta-ala.

Vastaanottimen mittalaitteiston lineaarisuuden on käsitettävä enemmän kuin 2 % mitta-alueesta. Vastaanottimen on sijaittava valon säteen akselilla.

9.1.2   Menettely

Säädetään vastaanottimen herkkyyttä osoittava instrumentti siten, että se näyttää 100 mitta-astetta, kun valon kulkureitillä ei ole turvalasia. Kun vastaanottimeen ei tule valoa, instrumentin on näytettävä nollaa.

Turvalasi asetetaan sellaiselle etäisyydelle vastaanottimesta, että se vastaa noin viisi kertaa vastaanottimen halkaisijaa. Turvalasi työnnetään kalvon ja vastaanottimen väliin ja sen asentoa säädetään siten, että valonsäteen tulokulma on 0° ± 5°. Läpäisevyys mitataan turvalasista ja kussakin mitatussa kohdassa luetaan näyttöinstrumentin osoittama mitta-asteiden määrä n. Valonläpäisevyys τr on n/100.

9.1.2.1   Tuulilasien osalta voidaan soveltaa vaihtoehtoisia testausmenetelmiä, kun käytetään joko tuulilasin tasaisimmasta osasta leikattua testinäytettä tai erityisesti valmistettua tasaista neliötä, jonka materiaali- ja paksuusominaisuudet ovat samat kuin todellisen tuulilasin, kun mittaukset suoritetaan kohtisuorassa lasiin nähden.

9.1.2.2   Testi suoritetaan tässä liitteessä olevassa 9.2.5.2 kohdassa määritellyllä vyöhykkeellä I.

9.1.2.3   Traktoreissa, joissa ei ole mahdollista määritellä vyöhykettä I, testi suoritetaan tässä liitteessä olevassa 9.2.5.3 kohdassa määritellyllä vyöhykkeellä I′, sellaisena kuin se määritellään 9.2.5.2 kohdassa.

9.1.3   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

	Väritön	Sävytetty
Lasin värjäys:	1	2
Välikerroksen värjäys: (kerrostuulilasien tapauksessa)	1	2
	ei ole	on
Varjostus- tai tummennusnauhoja:	1	2

Muita sivuominaisuuksia ei ilmene.

9.1.4   Tulosten tulkinta

9.1.4.1   Tuulilasien osalta 9.1.2 kohdan mukaisesti mitattu läpäisevyys ei saa olla vähempää kuin 75 % ja muiden lasien kuin tuulilasien osalta vähemmän kuin 70 %.

9.1.4.2   Kun kyseessä ovat ikkunat, jotka sijaitsevat kuljettajan näkökentän kannalta epäolennaisissa kohdissa (esimerkiksi lasikatto), lasin läpäisykerroin voi olla vähemmän kuin 70 %. Ikkunoissa, joiden valonläpäisykerroin on vähemmän kuin 70 %, on oltava asianmukainen tunnus.

9.2   Optisen vääristymän testaus

9.2.1   Soveltamisala

Määritelty menetelmä on projisointimenetelmä, joka mahdollistaa turvalasin optisen vääristymän arvioinnin.

9.2.1.1   Määritelmät

9.2.1.1.1   Optinen poikkeama: turvalasin läpi nähdyn pisteen todellisen ja näennäisen suunnan välinen kulma, kulman suuruus on tähtäysviivan tulokulman, lasin paksuuden ja kallistuksen sekä tulopisteen kaarevuussäteen funktio.

9.2.1.1.2   Optinen vääristymä suunnassa MM′: kulmapoikkeaman Δα algebrallinen ero turvalasin pinnan kahden pisteen M ja M′ välillä, kun kahden pisteen välinen etäisyys on sellainen, että niiden katseen suunnassa suorassa kulmassa olevalla tasolla olevat projektiot ovat tietyn etäisyyden Δx päässä toisistaan (katso kuva 6).

Vastapäiväistä poikkeamaa pidetään positiivisena ja myötäpäiväistä negatiivisena.

9.2.1.1.3   Optinen vääristymä pisteessä M: kaikkien suuntien MM′ optinen enimmäisvääristymä pisteestä M.

9.2.1.2   Laitteisto

Tämä menetelmä käsittää sopivan kuvan (rasteri) heijastamisen näytölle testattavana olevan turvalasin läpi. Muutos, jonka valoon sijoitettu turvalasi aiheuttaa projisoidun kuvan muotoon, mahdollistaa vääristymän mittauksen. Laitteisto koostuu seuraavista osista, jotka on järjestetty kuten kuvassa 9.

Huomautus:	Δα = α1 – α2	eli suunnan MM′ optinen vääristymä
	Δx = MC	eli kahden katseen suunnan kanssa yhdensuuntaisen ja pisteiden M ja M′ kautta kulkevan suoran viivan etäisyys.

9.2.1.2.1   Hyvälaatuinen projektori, jossa on tehokas pistevalonlähde, ja jolla on esimerkiksi seuraavat ominaisuudet:

—	polttoväli vähintään 90 mm,

—	aukko noin 1/2,5,

—	150 W:n kvartsihalogeenilamppu (jos käytetään ilman suodinta),

—	250 W:n kvartsihalogeenilamppu (jos vihersuodin).

Projektori esitetään kaavamaisesti kuvassa 7. Halkaisijaltaan 8 mm oleva kalvo sijoitetaan noin 10 mm:n päähän etulinssistä.

9.2.1.2.2   Kuvat (rasterit), jotka koostuvat esimerkiksi tummalla taustalla olevista kirkkaista ympyröistä (katso kuva 8). Kuvan laadun ja kontrastin on oltava riittävät, jotta voidaan suorittaa mittauksia siten, että virhe on alle 5 %. Kun tutkittava turvalasi ei ole paikallaan, pyöreiden hahmojen on oltava sellaiset, että kun ne heijastetaan, ne muodostavat ryhmän ympyröitä, joiden halkaisija on (R1 + R2)/R1) Δx kun Δx on 4 mm (katso kuvat 6 ja 9).

9.2.1.2.3   Tukiteline, mieluiten sellainen, joka sallii pysty ja vaakaskannauksen sekä turvalasin pyörittämisen.

9.2.1.2.4   Tarkastusmalli, jolla mitataan mittojen muutokset, kun nopea arviointi on tarpeen. Sopiva malli esitetään kuvassa 10.

9.2.1.3   Menettely

9.2.1.3.1   Yleistä

Turvalasi kiinnitetään tukitelineeseen (9.2.1.2.3) annettuun kulmaan. Testikuva heijastetaan tutkittavan alueen läpi. Turvalasia pyöritetään tai siirretään sitä vaaka- tai pystysuunnassa koko määritellyn alueen tutkimista varten.

9.2.1.3.2   Arviointi tarkastusmallinetta käyttämällä

Kun nopea arviointi, jossa mahdollinen virhemarginaali on enintään 20 %, riittää, lasketaan A:n arvo (katso kuva 10) poikkeaman muutoksen raja-arvosta ΔαL ja arvosta R2, joka on etäisyys turvalasista näyttöruutuun:

A = 0,145 ΔαL × R2

Heijastetun kuvan Δd halkaisijan muutoksen ja kulmapoikkeaman Δα muutoksen välinen suhde saadaan:

Δd = 0,29 Δα × R2,

jossa

Δd	ilmoitetaan millimetreinä,
A	ilmoitetaan millimetreinä,
ΔαL	ilmoitetaan kaariminuutteina,
Δα	ilmoitetaan kaariminuutteina ja
R2	ilmoitetaan metreinä

9.2.1.3.3   Mittaus valosähköistä laitetta käyttämällä

Kun tarvitaan tarkka mittaus, jossa mahdollinen virhemarginaali on alle 10 %, Δd mitataan heijastusakselilta, kun pisteen leveyden arvo mitataan kohdassa, jossa luminanssi on 0,5 kertaa enimmäisluminanssiarvo.

9.2.1.4   Tulosten ilmoittaminen

Turvalasin optinen vääristymä arvioidaan mittaamalla Δd kaikissa pinnan kohdissa ja kaikissa suunnissa, jotta löydät Δd max:in.

9.2.1.5   Vaihtoehtoinen menetelmä

Lisäksi on sallittua käyttää projektiotekniikan sijasta strioskooppista tekniikkaa, jos 9.2.1.3.2 ja 9.2.1.3.3 kohdassa tarkoitettu mittausten tarkkuus säilyy.

9.2.1.6   Etäisyyden Δx on oltava 4 mm.

9.2.1.7   Tuulilasin on oltava asennettu samaan kallistuskulmaan kuin traktorissa.

9.2.1.8   Vaakatasossa oleva heijastusakseli on pidettävä suunnilleen kohtisuorassa tuossa tasossa olevaan tuulilasin ääriviivaan nähden.

Mittaukset suoritetaan vyöhykkeellä I kuten määritellään tässä liitteessä olevassa 9.2.5.2 kohdassa.

9.2.2.1   Traktoreissa, joissa ei ole mahdollista määritellä vyöhykettä I kuten tässä liitteessä olevassa 9.2.5.2 kohdassa, testi suoritetaan tässä liitteessä olevassa 9.2.5.3 kohdassa määritellyllä vyöhykkeellä I′.

9.2.2.2   Traktorityyppi

Testi on uusittava, jos tuulilasi asennetaan traktoriin, joka on tyypiltään sellainen, että siitä on erilainen näkyvyys eteen kuin siinä traktorityypissä, jota varten tuulilasi on jo hyväksytty.

9.2.3   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

9.2.3.1   Materiaalin laatu

Hiottu konelasi	Float-lasi	Konelasi
1	1	2

9.2.3.2   Muut sivuominaisuudet

Muita sivuominaisuuksia ei ole kyseessä.

9.2.4   Näytteiden lukumäärä

Testaus on tehtävä neljälle näytteelle.

9.2.5   Traktorin tuulilasien näkyvyysalueen määritelmä

Näkyvyysalue määritellään seuraavien seikkojen pohjalta:

9.2.5.1.1   vertailupiste, joka määritellään direktiivin 2008/2/EY liitteessä I olevassa 1.2 kohdassa. Tästä pisteestä käytetään jäljempänä nimeä O;

9.2.5.1.2   suora linja OQ, joka on vaakasuora viiva, joka kulkee vertailupisteen kautta ja on kohtisuorassa traktorin pitkittäiseen keskiviivaan nähden;

9.2.5.2   vyöhyke I on tuulilasin vyöhyke, jonka määrittävät tuulilasin ja neljän alla määritetyn tason leikkauspisteet:

P1	—	pystysuuntainen taso, joka kulkee O:n kautta ja muodostaa 15° kulman traktorin pitkittäisen keskiviivan oikealle puolelle,
P2	—	pystysuuntainen taso, joka on symmetrinen P1:n kanssa traktorin pitkittäisen keskiviivan suhteen. Jos tämä ei ole mahdollista (jos esimerkiksi ei ole symmetristä pitkittäistä keskitasoa), P2 on taso, joka on symmetrinen P1:n kanssa vertailupisteen kautta kulkevaan traktorin pitkittäistasoon nähden,
P3	—	taso, joka kulkee suoran viivan OQ kautta ja muodostaa 10° kulman vaakatason yläpuolelle,
P4	—	taso, joka kulkee suoran viivan OQ kautta ja muodostaa 8° kulman vaakatason alapuolelle.

9.2.5.3   Niiden traktorien osalta, joita varten ei voida määritellä vyöhykettä I siten kuin tämän liitteen 9.2.5.2 kohdassa on määrätty, vyöhyke I′ koostuu tuulilasin koko pinnasta.

9.2.6   Tulosten tulkinta

Tuulilasityyppi katsotaan optisen vääristymän suhteen tyydyttäväksi, jos neljän testattavaksi annetun näytteen optinen vääristymä ei ylitä kaaren 2′ enimmäisarvoa vyöhykkeellä I tai vyöhykkeellä I′.

9.2.6.1   Mittauksia ei saa suorittaa 100 mm leveällä perifeerisellä vyöhykkeellä.

9.2.6.2   Jaetun tuulilasin osalta mittauksia ei suoriteta 35 mm leveällä vyöhykkeellä, joka alkaa lasin reunasta, joka voi olla ruudun jakajan vieressä.

9.3   Heijastuskuvan erotustesti

9.3.1   Soveltamisala

Kaksi testausmenetelmää hyväksytään:

—	kohdetesti, ja

—	kollimaatioteleskooppitesti.

Näitä testausmenetelmiä voidaan käyttää tarvittaessa osan tyyppihyväksyntään, laadunvalvontaan tai tuotteen arviointiin.

9.3.1.1   Kohdetesti

9.3.1.1.1   Laitteisto

Tässä menetelmässä valaistua kohdetta tarkastellaan turvalasin läpi. Kohde voidaan suunnitella siten, että testi voidaan suorittaa yksinkertaiselta kyllä/ei-pohjalta.

Kohteeksi suositellaan jompaakumpaa seuraavista tyypeistä:

a)	valaistu rengaskohde, jonka ulkohalkaisija D on η kaariminuutin kulmassa x metrin etäisyydellä olevassa pisteestä (kuva 11 a), tai

b)	valaistu rengas- ja pistekohde, jonka mitat ovat sellaiset, että etäisyys D, joka mitataan pisteen reunassa olevasta kohdasta ympyrän sisäpuolen lähimpään kohtaan, on η kaariminuutin kulmassa x metrin etäisyydellä olevassa pisteestä (kuva 11 b);

jossa

η	on heijastuskuvan erotuksen raja-arvo,
x	on etäisyys turvalasista kohteeseen (vähintään 7 m),
D	saadaan kaavasta:

D = x × tan η

Valaistu kohde koostuu valolaatikosta, jonka koko on noin 300 mm × 300 mm × 150 mm, ja jonka etupuoli voidaan vaivattomimmin tehdä lasista, joka on peitetty valoaläpäisemättömällä mustalla paperilla tai maalattu mattamustalla maalilla. Laatikko valaistaan sopivalla valonlähteellä. Laatikon sisäpinta maalataan mattavalkoisella maalilla. Voi olla aiheellista käyttää muunlaisia kohteita, kuten sellaista joka esitetään kuvassa 14. On myös hyväksyttävää korvata kohdejärjestelmä projektiojärjestelmällä ja tarkastella valkokankaalla olevia kuvia.

9.3.1.1.2   Menettely

Turvalasi asennetaan määritellyssä kallistuskulmassa sopivaan telineeseen siten, että tarkastelu tapahtuu kohteen keskipisteen läpi kulkevalla vaakatasolla.

Valolaatikkoa on katseltava pimeässä tai hämärässä huoneessa kunkin tutkittavan alueen osan läpi, jotta voidaan havaita valaistun kohteen aiheuttamien heijastuskuvien olemassaolo. Turvalasia käännetään tarpeen mukaan, jotta voidaan varmistaa, että oikea katselukulma säilyy. Tarkasteluun voidaan käyttää monokulaaria.

9.3.1.1.3   Tulosten ilmoittaminen

Määritellään

—	kohteen a (katso kuva 11 a) osalta, ovatko ympyrän varsinainen ja heijastunut kuva erillään, ts. onko η:n raja-arvo ylittynyt, tai

—	kohteen b (katso kuva 11 b) tapauksessa, siirtyykö pisteen heijastuskuva ympyrän sisäreunan sivuamispisteen ulkopuolelle, eli onko η:n raja-arvo ylittynyt.

9.3.1.2   Kollimaatioteleskooppitesti

Tarvittaessa noudatetaan tässä kohdassa esitettyä menettelyä.

9.3.1.2.1   Laitteisto

Laitteisto koostuu kollimaattorista ja teleskoopista ja se voidaan valmistaa kuvan 13 mukaisesti. Muita vastaavia optisia järjestelmiä voidaan kuitenkin käyttää.

9.3.1.2.2   Menettely

Kollimaatioteleskooppi muodostaa äärettömyyteen napakoordinaattijärjestelmän kuvan, jonka keskustassa on kirkas piste (katso kuva 14). Tarkasteluteleskoopin polttotason optiselle akselille sijoitetaan pieni valoaläpäisemätön piste, jonka halkaisija on hieman suurempi kuin projisoidun kirkkaan pisteen halkaisija, ja joka peittää kirkkaan pisteen.

Kun testikappale, jossa esiintyy heijastuskuva, sijoitetaan teleskoopin ja kollimaattorin väliin, tietyn matkan päähän napakoordinaattijärjestelmän keski-pisteestä muodostuu toinen himmeämpi piste. Heijastuskuvan erotus voidaan lukea tarkasteluteleskoopin läpi nähtyjen pisteiden välisenä etäisyytenä (katso kuva 14). (Tumman pisteen ja napakoordinaattijärjestelmän keskustan kirkkaan pisteen välinen etäisyys on optinen poikkeama.)

9.3.1.2.3   Tulosten ilmoittaminen

Turvalasi tutkitaan ensin yksinkertaisella skannaustekniikalla, jolla etsitään alue, jolla heijastuskuva on voimakkain. Tämä alue tutkitaan sitten kollimaattoriteleskooppijärjestelmällä sopivassa tulokulmassa. Heijastuskuvan enimmäiserotus mitataan.

9.3.1.3   Vaakasuoran tason tarkastelusuunnan on pysyttävä suunnilleen kohtisuorassa tuolla tasolla olevaan tuulilasin ääriviivaan nähden.

Mittaukset suoritetaan traktoriluokan mukaan 9.2.2. kohdassa määritellyillä vyöhykkeillä.

9.3.2.1   Traktorityyppi

Testi on uusittava, jos tuulilasi asennetaan traktoriin, joka on tyypiltään sellainen, että siitä on erilainen näkyvyys eteen kuin siinä traktorityypissä, jota varten tuulilasi on jo hyväksytty.

9.3.3   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

9.3.3.1   Materiaalin laatu

Hiottu konelasi	Float-lasi	Konelasi
1	1	2

9.3.3.2   Muut sivuominaisuudet

Muita sivuominaisuuksia ei ole kyseessä.

9.3.4   Näytteiden lukumäärä

Testi on tehtävä neljälle näytteelle.

9.3.5   Tulosten tulkinta

Tuulilasityyppi katsotaan heijastuskuvan erotuksen suhteen tyydyttäväksi, jos neljän testattavaksi annetun näytteen varsinaisen ja heijastuneen kuvan erotus ei ylitä kaaren 15′ enimmäisarvoa.

9.3.5.1   Mittauksia ei saa suorittaa 100 mm leveällä perifeerisellä vyöhykkeellä.

9.3.5.2   Jaetun tuulilasin osalta mittauksia ei saa suorittaa 35 mm leveällä vyöhykkeellä, joka alkaa lasin reunasta, joka voi olla ruudun jakajan vieressä.

9.4   Väritunnistustesti

Kun tuulilasi on sävytetty 9.2.5.2 tai 9.2.5.3 kohdassa määritellyiltä vyöhykkeiltä, neljä tuulilasia testataan seuraavien värien tunnistettavuuden osalta:

—	valkoinen,

—	selektiivinen keltainen,

—

punainen,

—

vihreä,

—

sininen,

—	meripihkan värinen.

10.   TULENKESTÄVYYSTESTI

10.1   Tarkoitus ja soveltamisala

Tämä menetelmä mahdollistaa traktorien ohjaamoissa käytettyjen materiaalien horisontaalisen palamisnopeuden määrittämisen, kun ne altistetaan pienelle liekille. Menetelmä sallii traktorin sisätilojen laitteiden materiaalien ja osien testaamisen yksinään tai jopa 15 mm paksuissa yhdistelmissä. Sitä käytetään arvioitaessa tällaisten materiaalien tuotantoerien yhdenmukaisuutta niiden palokäyttäytymisen osalta. Koska todellisuudessa esiintyvien tilanteiden (käyttö ja sijainti traktorissa, käyttöolot, sytytyslähde jne.) ja tässä esitettyjen tarkkojen testiolosuhteiden välillä on monia eroja, tätä menetelmää ei voida pitää sopivana kaikkien traktorin sisäpuolen palo-ominaisuuksien arviointiin.

10.2   Määritelmät

10.2.1   Palamisnopeus: tämän menetelmän mukaisesti mitatun palaneen välimatkan ja tuon matkan palamiseen kuluneen ajan suhde.

Se ilmoitetaan millimetreinä minuutissa.

10.2.2   Komposiittimateriaali: materiaali joka koostuu useista samaa tai eri materiaalia olevista kerroksista, jotka on pinnoiltaan kiinnitetty toisiinsa liimalla, sideaineella, sulattamalla, hitsaamalla jne. Kun eri materiaaleja on yhdistetty katkonaisesti (esim. ompelemalla, suurtaajuushitsauksella, niittaamalla), tällaisia materiaaleja ei pidetä komposiittimateriaaleina, jotta yksittäiset näytteet voidaan valmistella 10.5 kohdan mukaisesti.

10.2.3   Altistettava puoli: puoli, joka on kohti ohjaamoa (hytti), kun materiaali asennetaan traktoriin.

10.3   Periaate

Näytettä pidetään vaakasuorassa U-muotoisessa pitimessä ja altistetaan polttokammiossa 15 sekunnin ajan määritellylle matalaenergiselle liekille siten, että liekki vaikuttaa näytteen vapaaseen päähän. Testissä todetaan liekin mahdollinen sammuminen ja sammumisaika, tai aika, jona liekki kulkee mitatun matkan.

10.4   Laitteisto

10.4.1   Mieluiten ruostumattomasta teräksestä valmistettu polttokammio (kuva 15), jonka mitat esitetään kuvassa 16. Kammion etuseinä muodostuu tulenkestävästä tarkkailuikkunasta, joka voi peittää koko etuseinän ja toimia työluukkuna.

Kammion pohjassa on tuuletusreiät ja yläosaa kiertää tuuletusrako. Polttokammio sijoitetaan neljälle 10 mm:n korkuiselle jalalle.

Kammion toisessa päässä voi olla reikä näytettä kannattelevan pitimen sisään sijoittamista varten; vastakkaisessa päässä on reikä kaasujohtoa varten. Sulatettu materiaali jää kaukaloon (katso kuva 17), joka sijaitsee kammion pohjalla tuuletusreikien välissä eikä peitä tuuletusreikien pinta-alaa.

10.4.2   Näytteen pidin, joka koostuu kahdesta U:n muotoisesta metallilevystä tai korroosion-kestävästä kehyksestä. Mitat esitetään kuvassa 18.

Alalevy on varustettu tapeilla ja ylempi vastaavilla rei'illä, jotka varmistavat, että näyte pysyy paikallaan tasaisesti. Tapit toimivat myös palamismatkan alkamisen ja päättymisen mittauskohtina.

Laitetta tuetaan lämmönkestävillä langoilla, joiden halkaisija on 0,25 mm, ja jotka tukevat kehystä 25 mm:n välein alemman U:n muotoisen kehyksen poikki (katso kuva 19).

Näytteiden alareunan tason on oltava 178 mm pohjalevyn yläpuolella. Näytteen pitimen etureunan etäisyyden kammion päästä on oltava 22 mm; näytteen pitkittäisten sivujen etäisyyden kammion sivuista on oltava 50 mm (kaikki sisämittoja). (Katso kuvat 15 ja 16.)

10.4.3   Kaasupoltin. Pieni sytytyslähde on bunsenpoltin, jonka sisähalkaisija on 9,5 mm. Se sijoitetaan testitilaan siten, että sen suuttimen keskipiste on 19 mm näytteen vapaan pään alareunan keskipisteen alapuolella (katso kuva 16).

10.4.4   Testikaasu. Polttimen käyttämän kaasun lämpöarvon on oltava noin 38 MJ/m3 (esimerkiksi maakaasu).

10.4.5   Vähintään 110 mm pitkä metallikampa, jossa on seitsemän tai kahdeksan sileää pyöristettyä 25-millistä piikkiä.

10.4.6   Sekuntikello, tarkkuus 0,5 sekuntia.

10.4.7   Vetokaappi. Polttokammio voidaan sijoittaa vetokaappiin, jos viimeksi mainitun sisätilavuus on vähintään 20 kertaa mutta ei yli 110 kertaa suurempi kuin polttokammion tilavuus, ja edellyttäen, että mikään vetokaapin korkeus-, leveys- tai pituusmitta ei ole enempää kuin 2 1/2 kertaa jompi kumpi muista kahdesta mitasta.

Ennen testiä vetokaapin läpi kulkevan ilman pystynopeus mitataan 100 mm polttokammion sijaintipaikan etu- ja takapuolelta. Sen on oltava 0,10–0,30 m/s, jotta vältytään palamisjäännösten kokeen suorittajalle mahdollisesti aiheuttamilta haitoilta. On mahdollista käyttää vetokaappia, jossa on luonnollinen tuuletus ja sopiva ilman nopeus.

10.5   Näyte

10.5.1   Muoto ja mitat

Näytteen muoto ja mitat esitetään kuvassa 20. Näytteen paksuus vastaa testattavan tuotteen paksuutta. Se ei saa olla yli 13 mm. Jos näytteen otto sen mahdollistaa, näytteen poikkileikkauksen on oltava sama koko sen pituudelta. Kun tuotteen muoto ja mitat eivät salli esitetyn mittaisen näytteen ottamista, on noudatettava seuraavia vähimmäismittoja:

a)	3–60 mm leveiden näytteiden pituuden on oltava 356 mm. Tässä tapauksessa materiaali testataan tuotteen leveyssuunnassa;

b)	60–100 mm leveiden näytteiden pituuden on oltava vähintään 138 mm. Tässä tapauksessa mahdollinen paloetäisyys vastaa näytteen pituutta, kun mittaus aloitetaan ensimmäisestä mittauspisteestä;

c)	alle 60 mm leveitä ja 356 mm pitkiä näytteitä sekä 60–100 mm leveitä ja alle 138 mm pitkiä näytteitä ei voida testata tämän menetelmän mukaisesti, kuten ei myöskään alle 3 mm:n levyisiä näytteitä.

10.5.2   Näytteenotto

Testattavasta materiaalista on otettava vähintään viisi näytettä. Materiaaleista, joiden palamisnopeus vaihtelee materiaalin suunnan mukaan (tämä todetaan alustavissa testeissä), viisi näytettä (tai useampia) otetaan ja sijoitetaan siten, että suurin palamisnopeus tulee mitatuksi. Kun materiaali toimitetaan tietyn levyisenä, leikataan vähintään 500 mm pitkä kappale, joka kattaa koko leveyden. Näytteet otetaan näin leikatusta palasta vähintään 100 mm:n päästä materiaalin reunasta ja kohdista, jotka ovat yhtä etäällä toisistaan.

Näytteet otetaan samalla tavalla valmiista tuotteista, kun tuotteen muoto sen sallii. Jos tuotteen paksuus on yli 13 mm, se on ohennettava 13 mm:iin mekaanisella prosessilla, joka kohdistetaan siihen puoleen, joka ei ole matkustajatilaan päin.

Komposiittimateriaalit (katso 10.2.2 kohta) testataan ikään kuin ne olisivat homogeenisiä.

Jos materiaali koostuu koostumukseltaan erilaisista päällekkäisistä kerroksista, jotka eivät ole komposiittimateriaalia, kaikki materiaalikerrokset, jotka ulottuvat 13 mm:n syvyyteen hyttiä kohti olevasta pinnasta, on testattava erikseen.

10.5.3   Ilman kosteuden ja lämpötilan säätö

Näytteitä säilytetään vähintään 24 tuntia mutta enintään 7 päivää 23 ± 2 °C:n lämpötilassa ja 50 ± 5 % suhteellisessa kosteudessa ja pidetään näissä oloissa aivan testaukseen asti.

10.6   Menettely

10.6.1   Nukkaiset tai karvaiset pinnat asetetaan tasaiselle alustalle ja kammataan kahdesti nukkaa vasten kammalla (10.4.5).

10.6.2   Näyte asetetaan näytteen pitimeen (10.4.2) siten, että altistettava puoli on alaspäin kohti liekkiä.

10.6.3   Kaasuliekki säädetään 30 mm:n korkuiseksi kammion merkkiä käyttäen, kun polttimen ilmanotto on suljettu. Liekin täytyy palaa vähintään minuutin ajan sen vakiinnuttamiseksi ennen ensimmäisen testin aloittamista.

10.6.4   Työnnetään näytteen pidin polttokammioon siten, että näytteen pää altistuu liekille, ja katkaistaan kaasun virtaus 15 sekunnin kuluttua.

10.6.5   Paloajan mittaus alkaa siitä, kun liekin etureuna ohittaa ensimmäisen mittauspisteen. Liekin etenemistä tarkkaillaan sillä puolella (ylempi tai alempi), joka palaa nopeammin.

10.6.6   Palamisajan mittaus päättyy, kun liekki saavuttaa viimeisen mittauspisteen tai kun liekki sammuu ennen tuon pisteen saavuttamista. Jos liekki ei saavuta viimeistä mittauspistettä, mittaa palanut etäisyys siihen kohtaan, jossa liekki sammui. Palanut matka on palossa tuhoutunut näytteen pinnan tai sisäpuolen osa.

10.6.7   Jos näyte ei syty tai ei jatka palamista, kun poltin on sammutettu, tai jos liekki sammuu ennen ensimmäisen mittauspisteen saavuttamista, niin että palamisaikaa ei mitata, testausselosteeseen merkitään, että palaminen on 0 mm/minuutissa.

10.6.8   Kun suoritetaan testisarjaa tai toistetaan testejä, ennen testin aloittamista varmistetaan, että polttokammion ja näytteen pitimen lämpötila on enintään 30 °C.

10.7   Laskeminen

Palonopeus B, mm/min, saadaan kaavasta:

B = (s/t) × 60

jossa

s	on palanut matka millimetreinä,
t	on matkan s palamiseen kulunut aika sekunteina.

10.8   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

Sivuominaisuuksia ei ole kyseessä.

10.9   Tulosten tulkinta

Muovipäällysteiset (2.3) ja muoviset turvalasit (2.4) katsotaan palamiskäyttäytymisen (tulenkestävyys) kannalta tyydyttäviksi, jos niiden palamisnopeus ei ylitä 250 mm/min.

11.   KEMIALLISTEN AINEIDEN SIEDON TESTAUS

11.1   Käytettävät kemialliset aineet

11.1.1   Hankaamaton saippualiuos: 1 painoprosentti kaliumoleaattia deionisoidussa vedessä.

11.1.2   Ikkunanpuhdistusaine: isopropanolin ja dipropyleeniglykolimonometyylieetterin, molempia 5–10 painoprosenttia, sekä ammoniumhydroksidin, 1–5 painoprosenttia, vesiliuos.

11.1.3   Laimentamaton denaturoitu alkoholi: yksi tilavuusosa metyylialkoholia 10tilavuusosaan etyylialkoholia.

11.1.4   Vertailubensiiniseos, jossa 50 tilavuusprosenttia tolueenia, 30 tilavuusprosenttia 2,2,4-trimetyylipentaania, 15 tilavuusprosenttia 2,4,4-trimetyyli-1-pentaania ja 5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia.

11.1.5   Vertailukerosiini: seos, jossa 50 tilavuusprosenttia n-oktaania ja 50 tilavuusprosenttia n-dekaania.

11.2   Testausmenetelmä

Kullakin kemiallisella aineella testataan kaksi 180 × 25 mm testikappaletta 11.1 kohdassa vahvistetuilla kemiallisilla aineilla siten, että kuhunkin testiin ja tuotteeseen käytetään uutta testikappaletta. Kunkin testin jälkeen kappaleet puhdistetaan valmistajan ohjeiden mukaan, ja niitä pidetään sen jälkeen 48 tuntia 23 ± 2 °C:n lämpötilassa ja 50 ± 5 % suhteellisessa kosteudessa. Nämä olot on säilytettävä testien aikana. Testikappaleet on upotettava kokonaan testiliuokseen minuutin ajaksi, nostettava pois ja kuivattava sitten välittömästi (puhtaalla) imukykyisellä puuvillakankaalla.

11.3   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

	Kirkas	Sävytetty
Muovisen välikerroksen tai pinnoitteen värjäys:	1	2

Sivuominaisuuksia ei ole kyseessä.

11.4   Tulosten tulkinta

11.4.1   Kemiallisten aineiden sietotesti katsotaan positiiviseksi, jos testikappaleissa ei ilmene pehmenemistä, tahmeutta, pinnan halkeilua tai ilmeistä läpinäkyvyyden heikkenemistä.

Osan tyyppihyväksyntää varten jätettyä testikappalesarjaa katsotaan kemiallisten aineiden siedon kannalta tyydyttäväksi, jos yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

11.4.2.1   kaikista testeistä saadaan tyydyttävä tulos, tai

11.4.2.2   jos yhdestä testistä saadaan epätyydyttävä tulos, uudella testikappalesarjalla suoritetusta uudesta testisarjasta saadaan tyydyttävä tulos.

---

(1)  Sopivaa naarmuttamisinstrumenttia valmistaa Teledyne Taber (Yhdysvallat).

(2)  Sopivia naarmuttamisrenkaita valmistaa Teledyne Taber (Yhdysvallat).

(3)  Näissä testioloissa suljetaan pois testikappaleiden kondensaatio.

(4)  Kansainvälinen valaistustoimikunta (Commission Internationale de l'Éclairage).

LIITE III D

Karkaistut tuulilasit

1.   TYYPIN MÄÄRITELMÄ

Karkaistujen tuulilasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavan pää- tai sivuominaisuuden osalta.

1.1   Pääominaisuudet ovat seuraavat:

1.1.1   tavaramerkki tai kaupallinen merkki;

muoto ja mitat.

Karkaistujen tuulilasien katsotaan kuuluvan jompaan kumpaan seuraavista kahdesta ryhmästä sirpaloitumista ja mekaanisia ominaisuuksia koskevia testejä varten, eli:

1.1.2.1   tasainen tuulilasi, ja

1.1.2.2   kaareva tuulilasi;

1.1.3   paksuusluokka, jossa nimellispaksuus ”e” on (±0,2 mm valmistustoleranssi sallitaan):

— luokka I:		e ≤ 4,5 mm
— luokka II:	4,5 mm <	e ≤ 5,5 mm
— luokka III:	5,5 mm <	e ≤ 6,5 mm
— luokka IV:	6,5 mm <	e.

1.2   Sivuominaisuudet ovat seuraavat:

1.2.1   materiaalin laatu (hiottu konelasi, float-lasi, konelasi);

1.2.2   värjäys (kirkas tai sävytetty);

1.2.3   onko johtimia vai ei;

1.2.4   onko tummennusnauhoja vai ei.

2.   SIRPALETESTI

2.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

2.1.1   Kyseessä on vain materiaalin laatu.

2.1.2   Float- ja konelasilla on sama vaikeusindeksi.

2.1.3   Sirpaletestit on toistettava siirryttäessä hiotusta konelasista float- tai konelasiin ja päinvastoin.

2.1.4   Testit on toistettava, jos käytetään muita varjostusraitoja kuin maalattuja raitoja.

2.2   Näytteiden lukumäärä

Testataan kuusi näytettä pienimmän kehittyneen alueen sarjasta ja kuusi näytettä suurimman kehittyneen alueen sarjasta, valinta liitteen III M mukaan.

2.3   Erilaiset lasivyöhykkeet

Karkaistun tuulilasin on koostuttava kahdesta päävyöhykkeestä FI ja FII. Siihen voi myös kuulua välivyöhyke FIII.

Nämä vyöhykkeet määritellään seuraavasti:

2.3.1   vyöhyke FI: hienon sirpaloitumisen vähintään 7 cm leveä perifeerinen vyöhyke tuulilasin reunan ympärillä, mukaan lukien 2 cm leveä ulkokaistale, jota ei arvioida.

vyöhyke FII: vaihtelevan sirpaloitumisen näkyvyysvyöhyke, johon kuuluu aina vähintään 20 cm korkea ja 50 cm pitkä suorakaiteen muotoinen osa.

2.3.2.1   Suorakaiteen keskipiste on ympyrässä, jonka säde on 10 cm, ja jonka keskipiste on vertailupisteen projektio.

2.3.2.2   Kun kyseessä on traktori, jossa ei voida määritellä vertailupistettä, näkyvyysvyöhykkeen sijainti on ilmoitettava testausselosteessa.

2.3.2.3   Edellä tarkoitetun suorakaiteen korkeus voidaan vähentää 15 cm:iin, kun kyseessä on tuulilasi, jonka korkeus on vähemmän kuin 44 cm;

2.3.3   vyöhyke FIII: enintään 5 cm leveä välivyöhyke vyöhykkeiden FI ja FII välillä.

2.4   Testausmenetelmä

Käytettävä menetelmä esitetään liitteessä III C olevassa 1 kohdassa.

2.5   Iskukohdat (katso liite III N, kuva 2)

2.5.1   Iskukohdat valitaan seuraavasti:

kohta 1: vyöhykkeen FII keskiosassa suur- tai pienjännityksisellä alueella;

kohta 2: vyöhykkeellä FIII, mahdollisimman lähellä vyöhykkeen FII pystysuoraa symmetriatasoa;

kohdat 3 ja 3′: 3 cm näytteen keskilinjan reunoista; kun lasissa on nostosaksien jälki, yhden murtumakohdista on oltava lähellä reunaa, jossa jälki on, ja toisen lähellä vastakkaista reunaa;

kohta 4: paikassa, jossa kaarevuussäde on kapeimmillaan pisimmällä keskilinjalla;

kohta 5: 3 cm näytteen reunasta paikassa, jossa reunan kaarevuussäde on pienin, joko vasemmalla tai oikealla.

2.5.2   Sirpaletesti suoritetaan kaikissa kohdista 1, 2, 3, 3′, 4 ja 5.

2.6   Tulosten tulkinta

Testituloksen katsotaan olevan tyydyttävä, jos sirpaloituminen täyttää kaikki jäljempänä 2.6.1.1, 2.6.1.2 ja 2.6.1.3 kohdassa vahvistetut edellytykset.

2.6.1.1   Vyöhyke FI

2.6.1.1.1   Sirpaleiden määrä ei missään 5 × 5 cm:n neliössä ole alle 40 tai yli 350; jos määrä kuitenkin on alle 40, tulos hyväksytään, jos sirpaleiden määrä ei missään 10 × 10 cm:n neliössä, joka sisältää 5 × 5 cm:n neliön, ole vähempää kuin 160.

2.6.1.1.2   Edellä tarkoitettua sääntöä varten sirpaletta, joka ulottuu neliön reunan yli, pidetään sirpaleen puolikkaana.

2.6.1.1.3   Sirpaloitumista ei tarkasteta näytteen reunaa kiertävältä 2 cm:n kaistaleelta, koska tämä kaistale edustaa lasin kehystä, eikä 7,5 cm:n säteellä iskukohdasta.

2.6.1.1.4   Enintään kolme sirpaletta, joiden ala ylittää 3 cm2, sallitaan. Mikään näistä sirpaleista ei saa olla saman halkaisijaltaan 10 cm olevan ympyrän sisällä.

2.6.1.1.5   Pitkänomaiset sirpaleet sallitaan, jos niiden päät eivät ole teräväreunaisia ja että niiden pituus ei ylitä 7,5 cm, paitsi alla 2.6.2.2 vahvistetussa tapauksessa. Jos nämä pitkänomaiset sirpaleet ulottuvat lasin reunaan, ne eivät saa muodostaa sen kanssa yli 45o kulmaa.

2.6.1.2   Vyöhyke FII

2.6.1.2.1   Rikkoutumisen jälkeinen jäännösnäkyvyys tarkastetaan 2.3.2 kohdassa määritellyllä suorakaiteen muotoisella alueella. Tuossa suorakaiteessa yli 2 cm2 sirpaleiden yhteenlaskettu pinta-ala ei saa olla vähempää kuin 15 % suorakaiteen pinta-alasta; kun kyseessä ovat alle 44 cm korkeat tai pystytasoon nähden alle 15o:n kulmassa olevat tuulilasit, näkyvyysprosentin on kuitenkin oltava vähintään 10 % vastaavan suorakaiteen pinta-alasta.

2.6.1.2.2   Sirpaleen pinta-ala ei saa olla yli 16 cm2 paitsi 2.6.2.2 kohdassa vahvistetussa tapauksessa.

2.6.1.2.3   Kymmenen senttimetrin säteellä iskukohdasta mutta vain vyöhykkeeseen FII kuuluvassa ympyrän osassa sallitaan kolme sirpaletta, joiden pinta-ala on yli 16 cm2 mutta alle 25 cm2.

Sirpaleiden on oltava riittävän säännöllisen muotoisia, eikä niissä saa olla 2.6.1.2.4.1 kohdassa esitetyn tyyppisiä kärkiä. Missään 50 × 20 cm:n neliössä ei kuitenkaan saa olla yli 10, eikä koko tuulilasin alueella yli 25 epäsäännöllistä sirpaletta.

Missään tällaisessa sirpaleessa ei saa olla kärkeä, joka on yli 35 mm pitkä 2.6.1.2.4.1 kohdan mukaisesti mitattuna.

2.6.1.2.4.1   Sirpale katsotaan epäsäännölliseksi sirpaleeksi, jos se ei mahdu ympyrään, jonka halkaisija on 40 mm; jos siinä on yksi kärki, joka on yli 15 mm pitkä mitattuna kärjen päästä kohtaan, jonka leveys on sama kuin lasin paksuus; ja jos siinä on yksi tai useampi kärki, joiden kärkikulma on pienempi kuin 40o.

2.6.1.2.5   Pitkänomaiset sirpaleet ovat yleisesti ottaen sallittuja vyöhykkeellä FII, jos niiden pituus ei ylitä 10 cm paitsi 2.6.2.2 kohdassa vahvistetussa tapauksessa.

2.6.1.3   Vyöhyke FIII

Tämän vyöhykkeen sirpaloitumisominaisuuksien on oltava kahdelle viereiselle vyöhykkeelle (FI ja FII) sallittujen sirpaloitumisominaisuuksien välillä.

Osan tyyppihyväksyntää varten jätetty tuulilasi katsotaan sirpaloitumisen kannalta tyydyttäväksi, jos vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

2.6.2.1   kaikista 2.5.1 kohdassa määriteltyjä iskukohtia käyttämällä suoritetuista testeistä saadaan tyydyttävä tulos, tai

2.6.2.2   kun yhdestä kaikista 2.5.1 kohdassa määriteltyjä iskukohtia käyttämällä suoritetuista testeistä saadaan epätyydyttävä tulos ottaen huomioon poikkeamat, jotka eivät ylitä seuraavia rajoja:

vyöhyke FI: enintään viisi 7,5–15 cm pitkää sirpaletta;

vyöhyke FII: enintään kolme pinta-alaltaan 16–20 cm2 olevaa sirpaletta ympyrän, jonka säde on 10 cm ja jonka keskipiste iskukohta on, ulkopuolella;

vyöhyke III: enintään neljä 10–17,5 cm pitkää sirpaletta,

testi toistetaan uudella näytteellä, joka on joko 2.6.1 kohdan vaatimusten mukainen tai poikkeamiltaan edellä määriteltyjen rajojen mukainen.

2.6.2.3   kun kahdesta kaikista 2.5.1 kohdassa määriteltyjä iskukohtia käyttämällä suoritetuista testeistä saadaan epätyydyttävä tulos poikkeamille, jotka eivät ylitä 2.6.2.2 kohdassa määriteltyjä rajoja, ja uudella näytesarjalla suoritetut jatkotestisarjat täyttävät 2.6.1 kohdan vaatimukset, tai kun enintään kahdessa uuden sarjan näytteessä ilmenee edellä 2.6.2.2 kohdassa vahvistettujen rajojen mukaisia poikkeamia.

2.6.3.   Jos edellä tarkoitettuja poikkeamia havaitaan, ne on merkittävä testausselosteeseen, ja selosteeseen on liitettävä valokuvat tuulilasin asiaa koskevista osista.

3.   PÄÄNMUOTOTESTI

3.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

Sivuominaisuudet eivät ole kyseessä.

3.2   Näytteiden lukumäärä

3.2.1   Jokaisesta karkaistun tuulilasin ryhmästä testataan neljä näytettä, joilla on suunnilleen pienin kehittynyt alue, ja neljä näytettä, joilla on suunnilleen suurin kehittynyt alue, kun kaikki kahdeksan näytettä ovat samoja tyyppejä kuin ne, jotka valittiin sirpaletestiin (katso 2.2).

3.2.2   Testejä suorittavan laboratorion harkinnan mukaan voidaan vaihtoehtoisesti testata jokaisesta tuulilasin paksuusluokasta kuusi testikappaletta, joiden mitat ovat (1 100 mm + 5mm/– 2 mm) × (500 mm + 5/– 2 mm).

3.3   Testausmenetelmä

3.3.1   Testausmenetelmä kuvataan liitteessä III C olevassa 3 kohdassa.

3.3.2   Pudotuskorkeus on 1,50 m + 0/– 5 mm.

3.4   Tulosten tulkinta

3.4.1   Testituloksen katsotaan olevan tyydyttävä, jos tuulilasi tai testikappale säröytyy.

Osan tyyppihyväksyntää varten jätetty näytesarja katsotaan päänmuototestin kannalta tyydyttäväksi, jos jompi kumpi seuraavista kahdesta ehdosta täyttyy:

3.4.2.1   Kaikista testeistä saadaan tyydyttävä tulos, tai

3.4.2.2   jos yhdestä testistä saadaan epätyydyttävä tulos, on suoritettava uusi testisarja uudella näytesarjalla ja saatava tyydyttävä tulos.

4.   OPTISET OMINAISUUDET

Liitteessä III C olevassa 9 kohdassa vahvistettuja optisia ominaisuuksia koskevia vaatimuksia sovelletaan kaikkiin tuulilasityyppeihin.

LIITE III E

Tasaisesti karkaistut lasit, muut kuin tuulilasit (1)

1.   TYYPIN MÄÄRITELMÄ

Tasaisesti karkaistujen lasien katsotaan kuuluvan eri tyyppeihin, jos ne eroavat toisistaan vähintään yhden seuraavan pää- tai sivuominaisuuden osalta.

1.1   Pääominaisuudet ovat seuraavat:

1.1.1   tavaramerkki tai kaupallinen merkki;

1.1.2   karkaisuprosessin laji (lämpökarkaisu vai kemiallinen karkaisu);

muotoluokka; erotetaan kaksi luokkaa:

1.1.3.1   tasaiset lasit,

1.1.3.2   tasaiset ja kaarevat lasit;

1.1.4   paksuusluokka, jossa nimellispaksuus ”e” on (±0,2 mm valmistustoleranssi sallitaan):

— luokka I:		e ≤ 3,5 mm
— luokka II:	3,5 mm <	e ≤ 4,5 mm
— luokka III:	4,5 mm <	e ≤ 6,5 mm
— luokka IV:	6,5 mm <	e.

1.2   Sivuominaisuudet ovat seuraavat:

1.2.1   materiaalin laatu (hiottu konelasi, float-lasi, konelasi);

1.2.2   värjäys (kirkas tai sävytetty);

1.2.3   onko johtimia vai ei;

2.   SIRPALETESTI

2.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

Materiaali	Vaikeusindeksi
hiottu konelasi	2
float-lasi	1
konelasi	1

Muita sivuominaisuuksia ei ole kyseessä.

2.2   Näytteiden valinta

Testausta varten valitaan seuraavien kriteerien mukaan näytteet jokaisesta vaikeasti valmistettavasta muoto- ja paksuusluokasta:

tasaisten lasien osalta kaksi näytesarjaa, jotka vastaavat:

2.2.1.1.1   suurinta kehittynyttä aluetta,

2.2.1.1.2   pienintä kahden vierekkäisen puolen välistä kulmaa;

tasaisten ja kaarevien lasien tapauksessa kolme näytesarjaa, jotka vastaavat:

2.2.1.2.1   suurinta kehittynyttä aluetta,

2.2.1.2.2   pienintä kahden vierekkäisen puolen välistä kulmaa,

2.2.1.2.3   suurinta segmentin korkeutta.

2.2.2   Suurinta aluetta S vastaavilla näytteillä suoritettujen testien katsotaan koskevan kaikkia muita alueita, jotka ovat pienempiä kuin S + 5 %.

2.2.3   Jos annetut näytteet ovat kulmassa γ, joka on pienempi kuin 30°, testien katsotaan koskevan kaikkia valmistettuja laseja, joiden kulma on suurempi kuin γ – 5°.

Jos annetut näytteet ovat kulmassa γ, joka on suurempi tai yhtä suuri kuin 30°, testien katsotaan koskevan kaikkia valmistettuja laseja, joiden kulma on suurempi tai yhtä suuri kuin 30°.

2.2.4   Jos annettujen näytteiden segmentin korkeus h on suurempi kuin 100 mm, testien katsotaan koskevan kaikkia valmistettuja laseja, joiden segmentin korkeus on pienempi kuin h + 30 mm.

Jos annettujen näytteiden segmentin korkeus h on vähemmän tai yhtä suuri kuin 100 mm, testien katsotaan koskevan kaikkia valmistettuja laseja, joiden segmentin korkeus on vähemmän tai yhtä suuri kuin 100 mm.

2.3   Näytteiden määrä/sarja

Kunkin ryhmän näytemäärän on oltava seuraava edellä 1.1.3 kohdassa määritellyn muotoluokan mukaan:

Lasin tyyppi	Näytemäärä
Tasainen (kaksi sarjaa)	4
Tasainen ja kaareva (kolme sarjaa)	5

2.4   Testausmenetelmä

2.4.1   Käytettävä menetelmä kuvataan liitteessä III C olevassa 1 kohdassa.

2.5   Iskukohdat (katso liite III N, kuva 3)

2.5.1   Tasaisten lasien ja kaarevien lasien iskukohdat, jotka esitetään toisaalta liitteen III N kuvissa 3 a ja 3 b sekä toisaalta liitteen III N kuvassa 3 c, ovat seuraavat:

kohta 1: 3 cm lasin reunoista kohdassa, jossa reunan kaarevuussäde on pienin;

kohta 2: 3 cm jonkin keskilinjan reunasta, kun valitaan lasin se puoli, jossa on nostosaksien jälki (jos on);

kohta 3: lasin geometrinen keskipiste;

kohta 4: vain kaarevat lasiruudut; tämä kohta valitaan suurimmalta keskilinjalta siitä osasta lasia, jossa kaarevuussäde on pienin.

2.5.2   Kussakin vahvistetussa iskukohdassa suoritetaan vain yksi testi.

2.6.   Tulosten tulkinta

Testitulosten katsotaan olevan tyydyttäviä, jos sirpaloituminen täyttää seuraavat edellytykset:

2.6.1.1   Sirpaleiden määrä ei missään 5 cm × 5 cm:n neliössä ole alle 40 tai yli 400; tai, kun kyseessä on enintään 3,5 mm paksu lasi, yli 450.

2.6.1.2   Edellä tarkoitettua sääntöä varten sirpaletta, joka ulottuu neliön reunan yli, pidetään sirpaleen puolikkaana.

2.6.1.3   Sirpaloitumista ei tarkasteta näytteen reunaa kiertävältä 2 cm:n kaistaleelta, koska tämä kaistale edustaa lasin kehystä, eikä 7,5 cm:n säteellä iskukohdasta.

2.6.1.4   Sirpaleita, joiden ala ylittää 3 cm2, ei sallita paitsi 2.6.1.3 kohdassa määritellyissä osissa.

2.6.1.5   Muutamia pitkänomaisia sirpaleita sallitaan, jos:

—	niiden päät eivät ole teräväreunaisia,

—	jos ne ulottuvat lasin reunaan, ne eivät saa muodostaa sen kanssa yli 45° kulmaa,

ja jos niiden pituus ei ylitä 7,5 cm:ä lukuun ottamatta jäljempänä 2.6.2.2 kohdassa vahvistettua tapausta.

Osan tyyppihyväksyntää varten jätetty näytesarja katsotaan sirpaloitumisen kannalta tyydyttäväksi, jos vähintään yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

2.6.2.1   kaikista 2.5.1 kohdassa määriteltyjä iskukohtia käyttämällä suoritetuista testeistä saadaan tyydyttävä tulos,

2.6.2.2   kun yhdestä kaikista 2.5.1 kohdassa määriteltyjä iskukohtia käyttämällä suoritetuista testeistä saadaan epätyydyttävä tulos ottaen huomioon poikkeamat, jotka eivät ylitä seuraavia rajoja:

—	enintään viisi 6–7,5 cm pitkää sirpaletta;

—	enintään viisi 7,5–10 cm pitkää sirpaletta,

ja testi toistetaan uudella näytteellä, joka on joko 2.6.1 kohdan vaatimusten mukainen tai poikkeamiltaan edellä määriteltyjen rajojen mukainen.

2.6.2.3   kun kahdesta kaikista 2.5.1 kohdassa määriteltyjä iskukohtia käyttämällä suoritetuista testeistä saadaan epätyydyttävä tulos ottaen huomioon poikkeamat, jotka eivät ylitä 2.6.2.2 kohdassa määriteltyjä rajoja, ja uudella näytesarjalla suoritetut jatkotestisarjat täyttävät 2.6.1 kohdan vaatimukset, tai kun enintään kahdessa uuden sarjan näytteessä ilmenee edellä 2.6.2.2 kohdassa annettujen rajojen mukaisia poikkeamia.

2.6.3   Jos edellä tarkoitettuja poikkeamia havaitaan, ne on merkittävä testausselosteeseen, ja selosteeseen on liitettävä valokuvat tuulilasin asiaa koskevista osista.

3.   MEKAANISEN LUJUUDEN TESTAUS

3.1   227 g:n kuulatesti

3.1.1   Sivuominaisuuksien vaikeusindeksit

Materiaali	Vaikeusindeksi	Värjäys	Vaikeusindeksi
Hiottu konelasi	2	kirkas	1
Float-lasi	1	sävytetty	2
Konelasi	1

Muut sivuominaisuudet (ts. se, onko johtimia vai ei) eivät ole kyseessä.

3.1.2   Testikappaleiden lukumäärä

Jokaisesta edellä 1.1.4 kohdassa määritellystä paksuusluokasta testataan kuusi testikappaletta.

3.1.3   Testausmenetelmä

3.1.3.1   Käytettävä menetelmä kuvataan liitteessä III C olevassa 2.1 kohdassa.

3.1.3.2   Pudotuskorkeus (kuulan alapinnasta testikappaleen yläpintaan) on esitetty seuraavassa taulukossa lasin paksuuden mukaan:

Lasin nimellispaksuus (e)	Pudotuskorkeus
e ≤ 3,5 mm	2,0 m + 5 / – 0 mm
3,5 mm < e	2,5 m + 5 / – 0 mm

3.1.4   Tulosten tulkinta

3.1.4.1   Testituloksen katsotaan olevan tyydyttävä, jos testikappale ei rikkoudu.

Osan tyyppihyväksyntää varten jätetty testikappalesarja katsotaan mekaanisen lujuuden kannalta tyydyttäväksi, jos vähintään yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

3.1.4.2.1   kun enintään yhdestä testistä on saatu epätyydyttävä tulos,

3.1.4.2.2   kun kahdesta testistä on saatu epätyydyttävät tulokset, uudella kuuden testikappaleen sarjalla suoritetusta testisarjasta saadaan tyydyttävät tulokset.

4.   OPTISET OMINAISUUDET

4.1   Valon läpäisevyys

Liitteessä III C olevassa 9.1 kohdassa vahvistettuja valonläpäisevyyttä koskevia vaatimuksia sovelletaan tasaisesti karkaistuihin laseihin tai sellaisiin lasien osiin, jotka sijaitsevat kuljettajan näkyvyyden kannalta olennaisissa paikoissa.

---

(1)  Tämän tyyppistä tasaisesti karkaistua lasia voidaan myös käyttää traktorien tuulilasina.