ISSN 1725-261X

doi:10.3000/1725261X.L_2009.330.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 330

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

52. vuosikerta
16. joulukuuta 2009


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EY) N:o 1226/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2010

1

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/142/EY annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, kaasumaisia polttoaineita käyttävistä laitteista ( 1 )

10

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/148/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä ( 1 )

28

 

 

II   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

Neuvosto

 

 

2009/954/EY

 

*

Neuvoston päätös, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, Energiatehokkuusyhteistyötä koskevan kansainvälisen kumppanuuden (IPEEC) toimeksiannon sekä Energiatehokkuusyhteistyötä koskevan kansainvälisen kumppanuuden sihteeristön perustamista Kansainvälisen energiajärjestön yhteyteen koskevan pöytäkirjan allekirjoittamisesta ja tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta

37

 

 

V   Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euratomin perustamissopimuksen soveltamiseksi 1. joulukuuta 2009 alkaen annetut säädökset

 

 

SÄÄDÖKSET, JOTKA ON JULKAISTAVA

 

*

Neuvoston asetus (EU) N:o 1227/2009, annettu 15 päivänä joulukuuta 2009, tietyistä Uzbekistaniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 1859/2005 kumoamisesta

48

 

*

Neuvoston asetus (EU) N:o 1228/2009, annettu 15 päivänä joulukuuta 2009, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 muuttamisesta

49

 

 

Komission asetus (EU) N:o 1229/2009, annettu 15 päivänä joulukuuta 2009, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

61

 

 

Komission asetus (EU) N:o 1230/2009, annettu 15 päivänä joulukuuta 2009, asetuksessa (EY) N:o 877/2009 markkinointivuodeksi 2009/10 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta

63

 

 

Komission asetus (EU) N:o 1231/2009, annettu 15 päivänä joulukuuta 2009, vilja-alalla 16 päivänä joulukuuta 2009 alkaen kannettavien tuontitullien vahvistamisesta

65

 

*

Komission asetus (EU) N:o 1232/2009, annettu 15 päivänä joulukuuta 2009, nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (Wiśnia nadwiślanka (SAN))

68

 

*

Komission asetus (EU) N:o 1233/2009, annettu 15 päivänä joulukuuta 2009, erityisen markkinatukitoimenpiteen vahvistamisesta maitoalalla

70

 

*

Komission asetus (EU) N:o 1234/2009, annettu 15 päivänä joulukuuta 2009, yhteisön tariffikiintiöiden avaamisesta lampaille ja vuohille sekä lampaan- ja vuohenlihalle vuodeksi 2010

73

 

*

Neuvoston päätös 2009/955/YUTP, tehty 15 päivänä joulukuuta 2009, palestiinalaisalueilla toteutettavasta Euroopan unionin poliisioperaatiosta hyväksytyn yhteisen toiminnan 2005/797/YUTP muuttamisesta

76

 

*

Neuvoston päätös 2009/956/YUTP, annettu 15 päivänä joulukuuta 2009, Georgian kriisiä varten nimitetyn Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkamisesta hyväksytyn yhteisen toiminnan 2009/131/YUTP muuttamisesta

77

 

 

2009/957/YUTP

 

*

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean päätös EUPOL COPPS/2/2009, tehty 15 päivänä joulukuuta 2009, palestiinalaisalueilla toteutettavan Euroopan unionin poliisioperaation johtajan nimittämisestä

78

 

 

2009/958/YUTP

 

*

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean päätös EUPM/1/2009, annettu 15 päivänä joulukuuta 2009, Euroopan unionin Bosnia ja Hertsegovinassa toteuttaman poliisioperaation (EUPM) johtajan toimeksiannon jatkamisesta

79

 

 

SÄÄDÖKSET, JOIDEN JULKAISEMINEN EI OLE PAKOLLISTA

 

 

2009/959/EU

 

*

Komission päätös, tehty 14 päivänä joulukuuta 2009, tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöön liittyvästä lomakkeesta tehdyn päätöksen 2007/230/EY muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 9895)  ( 1 )

80

 

 

2009/960/EU

 

*

Komission päätös, tehty 14 päivänä joulukuuta 2009, päätöksen 2004/407/EY muuttamisesta valokuvateknisen gelatiinin tuonnin sallimiseksi Tšekkiin (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 9899)

82

 

 

2009/961/EU

 

*

Komission päätös, annettu 14 päivänä joulukuuta 2009, eräille eläinten terveyden ja elävien eläinten alalla toimiville yhteisön vertailulaboratorioille myönnettävästä unionin taloudellisesta tuesta vuodeksi 2010 (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 9965)

88

 

 

2009/962/EU

 

*

Komission päätös, annettu 15 päivänä joulukuuta 2009, Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan liitteen VI lisäyksen muuttamisesta tiettyjen Bulgariassa sijaitsevien maidonjalostamoiden osalta (tiedoksiannettu numerolla K(2009) 9976)  ( 1 )

93

 

 

2009/963/EU

 

*

Euroopan keskuspankin suuntaviivat, annettu 10 päivänä joulukuuta 2009, väliaikaisista muutoksista vakuuskelpoisuutta koskeviin sääntöihin annettujen suuntaviivojen EKP/2008/18 muuttamisesta (EKP/2009/24)

95

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/1


NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1226/2009,

annettu 20 päivänä marraskuuta 2009,

eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2010

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (1) ja erityisesti sen 20 artiklan,

ottaa huomioon TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta 6 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 (2) ja erityisesti sen 2 artiklan,

ottaa huomioon Itämeren turskakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta 18 päivänä syyskuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 (3) ja erityisesti sen 5 artiklan ja 8 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 4 artiklassa edellytetään, että neuvosto toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan vesialueille pääsy ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeus sekä kestävän kalastustoiminnan harjoittaminen, ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot ja erityisesti tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean laatima kertomus sekä Itämeren alueelliselta neuvoa-antavalta toimikunnalta mahdollisesti saadut lausunnot.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan mukaan neuvosto vahvistaa kalastusmahdollisuudet kalastus- tai kalastusryhmäkohtaisesti ja jakaa ne jäsenvaltioille.

(3)

Kalastusmahdollisuuksien tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi olisi vahvistettava kalastustoiminnan harjoittamista koskevat erityisedellytykset.

(4)

On tarpeen vahvistaa kalastusta koskevat periaatteet ja tietyt hallintomenettelyt yhteisön tasolla niin, että jäsenvaltiot voivat varmistaa lippunsa alla purjehtivien alusten hallinnoinnin.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklassa määritellään kalastusmahdollisuuksien jakamisen kannalta merkitykselliset käsitteet.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 847/96 2 artiklan mukaisesti on määriteltävä kannat, joihin sovelletaan siinä tarkoitettuja eri toimenpiteitä.

(7)

Kalastusmahdollisuudet olisi käytettävä yhteisön lainsäädännön ja erityisesti seuraavien asetusten mukaisesti: jäsenvaltioiden kalansaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annettu komission asetus (ETY) N:o 2807/83 (4), kalastusalusten ominaisuuksista 22 päivänä syyskuuta 1986 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2930/86 (5), kalastusalusten merkitsemistä ja asiakirjoilla todistamista koskevista yksityiskohtaisista erityissäännöistä 20 päivänä toukokuuta 1987 annettu komission asetus (ETY) N:o 1381/87 (6), Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden saaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta 17 päivänä joulukuuta 1991 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3880/91 (7), yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2847/93 (8), alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 18 päivänä joulukuuta 2003 annettu komission asetus (EY) N:o 2244/2003 (9), kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla 21 päivänä joulukuuta 2005 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005 (10), asetus (EY) N:o 1098/2007 sekä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29 päivänä syyskuuta 2008 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008 (11).

(8)

Vuoden 2010 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta annetussa komission tiedonannossa esitetyt suurimman sallitun saaliin (TAC) vahvistamista ohjaavat periaatteet on otettu huomioon sen varmistamiseksi, että vuosittaiset kalastusmahdollisuudet vahvistetaan tasolle, joka on oikeassa suhteessa luonnonvarojen kestävään käyttöön ympäristön sekä taloudellisten ja sosiaalisten näkökohtien kannalta.

(9)

Saaliin poisheittämisen vähentämiseksi olisi kiellettävä kiintiölajien arvon keinotekoinen korottaminen, mikä tarkoittaa sitä, että on kiellettyä heittää pois lajeja, joihin sovelletaan kiintiötä ja joita saa yhteisön kalastuslainsäädännön mukaan pyydystää ja purkaa maihin.

(10)

Kalakantojen säilyttämisen edistämiseksi olisi vuonna 2010 pantava täytäntöön eräitä kalastuksen teknisiä edellytyksiä koskevia täydentäviä toimenpiteitä.

(11)

Yhteisön kalastajien toimeentulon turvaamiseksi on tärkeää avata nämä kalastusmahdollisuudet 1 päivänä tammikuuta 2010. Asian kiireellisyyden vuoksi on tärkeää myöntää poikkeus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten liitteenä olevan kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa Euroopan unionissa koskevan pöytäkirjan I osan 3 kohdassa tarkoitettuun kuuden viikon määräaikaan,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan vuodeksi 2010 eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet Itämerellä sekä niihin liittyvät edellytykset, joiden mukaisesti näitä kalastusmahdollisuuksia voidaan käyttää.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan Itämerellä toimiviin yhteisön kalastusaluksiin (yhteisön aluksiin).

3 artikla

Määritelmät

Asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklassa säädettyjen määritelmien lisäksi tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) vyöhykkeet ovat asetuksen (EY) N:o 2187/2005 liitteessä I määriteltyjä maantieteellisiä alueita;

b)

’Itämerellä’ tarkoitetaan ICES-osa-alueita 22–32;

c)

’suurimmalla sallitulla saaliilla’ (TAC) tarkoitetaan sitä määrää, joka voidaan pyytää kustakin kannasta kunakin vuonna;

d)

’kiintiöllä’ tarkoitetaan yhteisölle, jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle TACista myönnettyä osuutta;

e)

’satamastapoissaolopäivällä’ tarkoitetaan mitä tahansa yhtäjaksoista 24 tunnin jaksoa, jonka aikana alus on poissa satamasta, tai sellaisen ajanjakson osaa.

II   LUKU

KALASTUSMAHDOLLISUUDET JA NIIHIN LIITTYVÄT EDELLYTYKSET

4 artikla

Saalisrajat ja niiden jakaminen

Saalisrajat, niiden jakaminen jäsenvaltioiden kesken ja niihin liittyvät asetuksen (EY) N:o 847/96 2 artiklan mukaisesti vahvistetut edellytykset vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I.

5 artikla

Jakamista koskevat erityissäännökset

1.   Liitteessä I vahvistettu saalisrajojen jakaminen jäsenvaltioiden kesken ei rajoita

a)

asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan 5 kohdan mukaisesti tehtäviä vaihtoja;

b)

asetuksen (ETY) N:o 2847/93 21 artiklan 4 kohdan, 23 artiklan 1 kohdan ja 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti suoritettua kiintiöiden uudelleen jakamista;

c)

asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan nojalla sallittavaa saaliiden lisäpurkamista;

d)

asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan mukaisesti pidätettäviä määriä;

e)

asetuksen (EY) N:o 2371/2002 23 artiklan 4 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 338/2008 2 artiklan mukaisesti tehtäviä vähennyksiä.

2.   Vuodelle 2011 siirrettävien kiintiöiden pidättämistä varten voidaan asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan 2 kohtaa mainitusta asetuksesta poiketen soveltaa kaikkiin kantoihin, joihin sovelletaan analyyttistä TACia.

6 artikla

Saaliita ja sivusaaliita koskevat edellytykset

1.   Aluksella saa pitää tai siitä saa purkaa sellaisiin kantoihin kuuluvia kaloja, joille on vahvistettu saalisrajat, ainoastaan jos

a)

saaliit on pyydetty sellaisen jäsenvaltion aluksilla, jolla on kiintiö, eikä tämä kiintiö ole täyttynyt; tai

b)

muut kalalajit kuin silakat ja kilohailit ovat sekoittuneina muihin kalalajeihin eikä niitä ole lajiteltu aluksella tai purkamisen yhteydessä ja nämä saaliit on pyydetty trooleilla, ankkuroiduilla kierrenuotilla tai niiden kaltaisilla pyydyksillä, joiden silmäkoko on alle 32 millimetriä.

2.   Kaikki alukselta puretut määrät on luettava kiintiöön tai, jos yhteisön osuutta ei ole jaettu jäsenvaltioiden kesken kiintiöiksi, yhteisön osuuteen, paitsi jos saalis on pyydetty 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

3.   Kun jäsenvaltiolle myönnetty silakkakiintiö on käytetty, kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivat yhteisössä rekisteröidyt alukset, jotka harjoittavat kalastusta, johon sovelletaan asianomaista kiintiötä, eivät saa purkaa lajittelemattomia silakkaa sisältäviä saaliita.

4.   Kun jäsenvaltiolle myönnetty kilohailikiintiö on käytetty, kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivat yhteisössä rekisteröidyt alukset, jotka harjoittavat kalastusta, johon sovelletaan asianomaista kiintiötä, eivät saa purkaa lajittelemattomia kilohailia sisältäviä saaliita.

7 artikla

Saaliin arvon keinotekoisen korottamisen kielto

Kalastustoiminnan aikana saaliiksi joutuneet lajit, joihin sovelletaan kiintiöitä, on otettava alukseen ja sen jälkeen purettava, jollei tämä ole vastoin niitä velvollisuuksia, joista säädetään teknisiä toimenpiteitä sekä valvonta- ja säilyttämistoimenpiteitä koskevassa yhteisön kalastuslainsäädännössä ja erityisesti tässä asetuksessa sekä asetuksissa (EY) N:o 2187/2005, (ETY) N:o 2847/1993 ja (EY) N:o 2371/2002.

8 artikla

Pyyntiponnistusrajoitukset

1.   Pyyntiponnistusrajoitukset vahvistetaan liitteessä II.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja rajoituksia sovelletaan ICES-osa-alueisiin 27 ja 28.2, jos komissio ei ole tehnyt asetuksen (EY) N:o 1098/2007 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätöstä kyseisten osa-alueiden jättämisestä mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 3, 4 ja 5 kohdassa sekä 13 artiklassa säädettyjen rajoitusten ulkopuolelle.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja rajoituksia ei sovelleta ICES-osa-alueeseen 28.1, jos komissio ei ole tehnyt asetuksen (EY) N:o 1098/2007 29 artiklan 4 kohdan mukaisesti päätöstä siitä, että asetuksen (EY) N:o 1098/2007 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa sekä 3, 4 ja 5 kohdassa säädettyjä rajoituksia sovelletaan kyseiseen osa-alueeseen.

9 artikla

Tekniset siirtymätoimenpiteet

Tekniset siirtymätoimenpiteet vahvistetaan liitteessä III.

III   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

10 artikla

Tietojen toimittaminen

Kun jäsenvaltiot lähettävät komissiolle pyydettyjen kantojen purettujen saaliiden määriin liittyviä tietoja asetuksen (ETY) N:o 2847/93 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti, niiden on käytettävä tämän asetuksen liitteessä I vahvistettuja kantojen koodeja.

11 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä marraskuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. ERLANDSSON


(1)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(2)  EYVL L 115, 9.5.1996, s. 3.

(3)  EUVL L 248, 22.9.2007, s. 1.

(4)  EYVL L 276, 10.10.1983, s. 1.

(5)  EYVL L 274, 25.9.1986, s. 1.

(6)  EYVL L 132, 21.5.1987, s. 9.

(7)  EYVL L 365, 31.12.1991, s. 1.

(8)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1.

(9)  EUVL L 333, 20.12.2003, s. 17.

(10)  EUVL L 16, 20.1.2005, s. 184.

(11)  EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.


LIITE I

YHTEISÖN ALUKSIIN SOVELLETTAVAT SAALISRAJAT JA NIIHIN LIITTYVÄT EDELLYTYKSET SAALISRAJOJEN VUOSITTAISTA HALLINNOINTIA VARTEN ALUEILLA, JOILLA ON LAJI- JA ALUEKOHTAISIA SAALISRAJOJA

Seuraavissa taulukoissa vahvistetaan TACit ja kiintiöt (tonneina elopainoa, jollei toisin mainita) kalakannoittain, niiden jako jäsenvaltioille ja niihin liittyvät edellytykset kiintiöiden vuosittaista hallinnointia varten.

Kunkin alueen kalakannat mainitaan lajin tieteellisen (latinankielisen) nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Näissä taulukoissa eri lajeista käytettävät koodit ovat seuraavat:

Tieteellinen nimi

Kolmikirjaiminen koodi

Yleisnimi

Clupea harengus

HER

Silakka

Gadus morhua

COD

Turska

Platichthys flesus

FLX

Kampela

Pleuronectes platessa

PLE

Punakampela

Psetta maxima

TUR

Piikkikampela

Salmo salar

SAL

Lohi

Sprattus sprattus

SPR

Kilohaili


Laji

:

Silakka

Clupea harengus

Alue

:

Osa-alueet 30–31

HER/3D30.; HER/3D31.

Suomi

84 721

Analyyttinen TAC.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Ruotsi

18 615

EY

103 336

TAC

103 336


Laji

:

Silakka

Clupea harengus

Alue

:

Osa-alueet 22–24

HER/3B23.; HER/3C22.; HER/3D24.

Tanska

3 181

Analyyttinen TAC.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Saksa

12 519

Suomi

2

Puola

2 953

Ruotsi

4 037

EY

22 692

TAC

22 692


Laji

:

Silakka

Clupea harengus

Alue

:

Osa-alueet 25–27, 28.2, 29 ja 32

HER/3D25.; HER/3D26.; HER/3D27.; HER/3D28.; HER/3D29.; HER/3D32.

Tanska

2 780

Analyyttinen TAC.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Saksa

737

Viro

14 198

Suomi

27 714

Latvia

3 504

Liettua

3 689

Puola

31 486

Ruotsi

42 268

EY

126 376

TAC

Ei sovelleta.


Laji

:

Silakka

Clupea harengus

Alue

:

Osa-alue 28.1

HER/03D.RG

Viro

16 809

Analyyttinen TAC.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Latvia

19 591

EY

36 400

TAC

36 400


Laji

:

Turska

Gadus morhua

Alue

:

EY:n vedet osa-alueilla 25–32

COD/3D25.; COD/3D26.; COD/3D27.; COD/3D28.; COD/3D29.; COD/3D30.; COD/3D31.; COD/3D32.

Tanska

11 777

Analyyttinen TAC.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Saksa

4 685

Viro

1 148

Suomi

901

Latvia

4 379

Liettua

2 885

Puola

13 561

Ruotsi

11 932

EY

51 267

TAC

Ei sovelleta.


Laji

:

Turska

Gadus morhua

Alue

:

EY:n vedet osa-alueilla 22–24

COD/3B23.; COD/3C22.; COD/3D24.

Tanska

7 726

Analyyttinen TAC.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Saksa

3 777

Viro

171

Suomi

152

Latvia

639

Liettua

415

Puola

2 067

Ruotsi

2 753

EY

17 700

TAC

17 700


Laji

:

Plaice

Punakampela

Alue

:

EY:n vedet osa-alueilla 22–32

PLE/3B23.; PLE/3C22.; PLE/3D24.; PLE/3D25.; PLE/3D26.; PLE/3D27.; PLE/3D28.; PLE/3D29.; PLE/3D30.; PLE/3D31.; PLE/3D32.

Tanska

2 179

Varo-TAC.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Saksa

242

Puola

456

Ruotsi

164

EY

3 041

TAC

3 041


Laji

:

Lohi

Salmo salar

Alue

:

EY:n vedet osa-alueilla 22–31

SAL/3B23.; SAL/3C22.; SAL/3D24.; SAL/3D25.; SAL/3D26.; SAL/3D27.; SAL/3D28.; SAL/3D29.; SAL/3D30.; SAL/3D31.

Tanska

60 975 (1)

Analyyttinen TAC.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Saksa

6 784 (1)

Viro

6 197 (1)

Suomi

76 031 (1)

Latvia

38 783 (1)

Liettua

5 594 (1)

Puola

18 497 (1)

Ruotsi

82 420 (1)

EY

294 246 (1)

TAC

Ei sovelleta.


Laji

:

Lohi

Salmo salar

Alue

:

EY:n vedet osa-alueella 32

SAL/3D32.

Viro

1 581 (2)

Analyyttinen TAC.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Suomi

13 838 (2)

EY

15 419 (2)

TAC

Ei sovelleta.


Laji

:

Kilohaili

Sprattus sprattus

Alue

:

EY:n vedet osa-alueilla 22–32

SPR/3B23.; SPR/3C22.; SPR/3D24.; SPR/3D25.; SPR/3D26.; SPR/3D27.; SPR/3D28.; SPR/3D29.; SPR/3D30.; SPR/3D31.; SPR/3D32.

Tanska

37 480

Analyyttinen TAC.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklaa.

Ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklaa.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 847/96 5 artiklan 2 kohtaa.

Saksa

23 745

Viro

43 522

Suomi

19 620

Latvia

52 565

Liettua

19 015

Puola

111 552

Ruotsi

72 456

EY

379 955

TAC

Ei sovelleta.


(1)  Yksittäisinä kaloina ilmaistuna.

(2)  Yksittäisinä kaloina ilmaistuna.


LIITE II

Pyyntiponnistusrajoitukset

1.

Jäsenvaltioiden on varmistettava niiden lipun alla purjehtivien alusten osalta, että kalastaminen trooleilla, ankkuroiduilla kierrenuotilla tai vastaavilla pyydyksillä, joiden silmäkoko on vähintään 90 millimetriä, taikka tavallisilla verkoilla, pussiverkoilla tai riimuverkoilla, joiden silmäkoko on vähintään 90 millimetriä, taikka pohjasiimoilla tai pitkäsiimoilla, ei kuitenkaan ajosiimoilla, käsisiimoilla ja vapavälineillä, sallitaan enintään

a)

181 satamastapoissaolopäiväksi osa-alueilla 22–24 lukuun ottamatta 1 päivän ja 30 päivän huhtikuuta välistä ajanjaksoa, jolloin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1098/2007 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, ja

b)

160 satamastapoissaolopäiväksi osa-alueilla 25–28 lukuun ottamatta 1 päivän heinäkuuta ja 31 päivän elokuuta välistä ajanjaksoa, jolloin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1098/2007 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.

2.

Sellaisten satamastapoissaolopäivien enimmäismäärä vuotta kohti, joina alus voi olla 1 kohdan a ja b alakohdassa määritellyillä kahdella alueella kalastaen 1 kohdassa tarkoitetuilla pyydyksillä, ei saa olla suurempi kuin jommallekummalle näistä alueista myönnettyjen päivien enimmäismäärä.


LIITE III

TEKNISET SIIRTYMÄTOIMENPITEET

A.   Kampelan ja piikkikampelan kalastusta koskevat rajoitukset

1.

Aluksella on kiellettyä pitää seuraavia kalalajeja, jotka on pyydetty jäljempänä mainituilla maantieteellisillä alueilla ja mainittuina ajanjaksoina:

Laji

Maantieteellinen alue

Ajanjakso

Kampela (Platichthys flesus)

Osa-alueet 26, 27, 28 ja 29 etelään 59° 30′ pohjoisesta leveydestä

Osa-alue 32

15 päivästä helmikuuta 15 päivään toukokuuta

15 päivästä helmikuuta 31 päivään toukokuuta

Piikkikampela (Psetta maxima)

Osa-alueet 25, 26 ja 28 etelään 56° 50′ pohjoisesta leveydestä

1 päivästä kesäkuuta 31 päivään heinäkuuta

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, aluksella saa 1 kohdassa tarkoitettuina pyyntikieltoaikoina pitää ja purkaa sivusaaliina saatua kampelaa ja piikkikampelaa elopainona ilmaistuna enintään 10 prosenttia aluksella pidetystä ja puretusta kokonaissaaliista, kun kalastetaan trooleilla, ankkuroiduilla kierrenuotilla tai muilla vastaavilla pyydyksillä, joiden silmäkoko on vähintään 105 millimetriä, tai tavallisilla verkoilla, pussiverkoilla taikka riimuverkoilla, joiden silmäkoko on vähintään 100 millimetriä.

B.   Bacoma-troolinperän valikointiristikon tekniset tiedot

1.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 2187/2005 liitteen II lisäyksessä 1 olevassa 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa säädetään, silmien koon on oltava vähintään 120 millimetriä 1 päivästä tammikuuta osa-alueilla 22–24 ja 1 päivästä maaliskuuta osa-alueilla 25–32.

2.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 2187/2005 liitteen II lisäyksessä 1 olevassa 1 kohdan d alakohdan ii alakohdassa säädetään, valikointiristikon on oltava vähintään 5,5 metriä pitkä 1 päivästä tammikuuta osa-alueilla 22–24 ja 1 päivästä maaliskuuta osa-alueilla 25–32.

3.

Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, valikointiristikon on oltava vähintään 6 metriä pitkä, jos siihen on kiinnitetty anturi mittaamaan saaliiden määrää, 1 päivästä tammikuuta osa-alueilla 22–24 ja 1 päivästä maaliskuuta osa-alueilla 25–32.

C.   Troolin T90 tekniset tiedot

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 2187/2005 liitteen II lisäyksessä 2 olevassa b alakohdassa säädetään, silmäkoon on oltava vähintään 120 millimetriä 1 päivästä tammikuuta osa-alueilla 22–24 ja 1 päivästä maaliskuuta osa-alueilla 25–32.


DIREKTIIVIT

16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/10


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/142/EY

annettu 30 päivänä marraskuuta 2009,

kaasumaisia polttoaineita käyttävistä laitteista

(kodifioitu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kaasumaisia polttoaineita käyttäviä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 29 päivänä kesäkuuta 1990 annettua neuvoston direktiiviä 90/396/ETY (3) on muutettu huomattavilta osin (4). Tämän takia mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen vuoksi kodifioitava.

(2)

Jäsenvaltioilla on vastuu kansalaistensa, ja soveltuvin osin kotieläinten ja omaisuuden, terveyden ja turvallisuuden varmistamisesta alueellaan kaasumaisia polttoaineita käyttävien laitteiden käytöstä johtuvien vaarojen osalta.

(3)

Tietyissä jäsenvaltioissa säädetään velvoittavissa säännöksissä erityisesti palavia kaasuja käyttäviltä laitteilta vaadittavasta turvallisuuden tasosta määrittelemällä suunnittelu, käyttöominaisuudet ja tarkastusmenettelyt. Nämä velvoittavat säännökset eivät välttämättä johda erilaiseen turvallisuuden tasoon eri jäsenvaltioissa, mutta erojensa takia aiheuttavat kaupan esteitä yhteisössä.

(4)

Jäsenvaltiossa on voimassa erilaisia ehtoja eri kaasujen ja käyttöpaineiden osalta. Nämä ehdot eivät ole yhdenmukaisia, koska kussakin jäsenvaltiossa on sille ominaiset energian hankinta- ja jakeluolosuhteet.

(5)

Yhteisön lainsäädännössä säädetään poiketen yhdestä yhteisön perussäännöstä eli tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta, että tuotteiden markkinoille saattamista koskevassa kansallisessa lainsäädännössä olevista eroista johtuvat liikkuvuuden esteet yhteisössä on hyväksyttävä, jos edellä tarkoitettujen esteiden voidaan todeta olevan tarpeen velvoittavien vaatimusten täyttämiseksi. Sen vuoksi lainsäädännön yhdenmukaistaminen tässä tapauksessa olisi rajoitettava säännöksiin, jotka ovat välttämättömiä kaasulaitteita koskevien sekä pakollisten että olennaisten turvallisuutta, terveyttä ja energian säästämistä koskevien vaatimusten täyttämiseksi. Näillä olennaisilla vaatimuksilla olisi korvattava kansalliset vaatimukset.

(6)

Jäsenvaltioiden saavuttaman turvallisuuden tason ylläpitäminen ja parantaminen on tämän direktiivin ja olennaisissa vaatimuksissa määritellyn turvallisuuden keskeinen tavoite.

(7)

Olennaiset terveyttä ja turvallisuutta koskevat vaatimukset olisi otettava huomioon palavia kaasuja käyttävien laitteiden turvallisuuden varmistamiseksi. Energian säästäminen nähdään olennaisena. Näitä vaatimuksia olisi sovellettava ottamalla tarkoin huomioon valmistustaito tuotantohetkellä.

(8)

Tässä direktiivissä olisi oltava sen vuoksi vain olennaisia vaatimuksia. Tarvitaan yhdenmukaistettuja yhteisönstandardeja, jotka koskevat erityisesti palavia kaasuja käyttävien laitteiden rakennetta, käyttöä ja asennusta, jotta olisi helpompi todistaa olennaisten vaatimusten mukaisuus, niin että näiden standardien mukaisten tuotteiden voidaan olettaa vastaavan turvallisuusvaatimuksia. Nämä yhdenmukaistetut yhteisönstandardit ovat yksityisten toimielinten laatimia ja niiden on pysyttävä muina kuin velvoittavina. Tätä tarkoitusta varten Euroopan standardointikomitea (CEN), Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (CENELEC) ja Euroopan telealan standardointilaitos (ETSI) tunnustetaan toimivaltaisiksi toimielimiksi vahvistamaan yhdenmukaistettuja standardeja 28 päivänä maaliskuuta 2003 allekirjoitettujen komission, Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) ja näiden kolmen toimielimen välisestä yhteistyöstä annettujen yleisten suuntaviivojen (5) mukaisesti. ’Yhdenmukaistetulla’ standardilla tarkoitetaan teknistä eritelmää (eurooppalaista standardia tai yhdenmukaistamisasiakirjaa), jonka CEN, CENELEC tai ETSI taikka kaksi tai kolme niistä on vahvistanut komission toimeksiannosta teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (6) ja edellä mainittujen yhteistyöstä annettujen yleisten suuntaviivojen mukaisesti.

(9)

Neuvosto on hyväksynyt sarjan direktiivejä kaupan teknisten esteiden poistamiseksi 7 päivänä toukokuuta 1985 annetussa teknisen yhdenmukaistamisen ja standardoinnin uutta lähestymistapaa koskevassa päätöslauselmassa (7) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti; kaikissa näissä direktiiveissä säädetään CE-merkinnän kiinnittämisestä. Komissio ehdotti varmentamista ja testausta koskevasta uudesta lähestymistavasta 15 päivänä kesäkuuta 1989 antamassaan tiedonannossa (8) kirjoitustavaltaan yhtenäistä CE-merkintää koskevien yhteisön sääntöjen luomista. Neuvosto hyväksyi vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevasta laaja-alaisesta lähestymistavasta 21 päivänä joulukuuta 1989 antamassaan päätöslauselmassa (9) johtavaksi periaatteeksi tällaisen johdonmukaisen lähestymistavan CE-merkinnän käytön osalta. Nämä kaksi uuden lähestymistavan perustekijää, joita olisi sovellettava, ovat olennaiset vaatimukset ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt.

(10)

Olennaisten teknisten vaatimusten mukaisuuden tarkastaminen on välttämätöntä käyttäjien ja ulkopuolisten suojelemiseksi tehokkaasti. Käytössä olevat varmentamismenettelyt ovat jäsenvaltioissa erilaisia. Kaasulaitteiden vapaan liikkuvuuden estävien moninkertaisten tarkastusten välttämiseksi olisi tehtävä järjestelyjä jäsenvaltioiden varmentamismenettelyjen tunnustamiseksi vastavuoroisesti. Vastavuoroisen varmentamismenettelyn tunnustamisen helpottamiseksi olisi laadittava yhteisön yhdenmukaistetut menettelytavat ja näistä menettelyistä vastuussa olevien tarkastuslaitosten valintaperusteet.

(11)

Jäsenvaltioiden vastuu alueellaan olennaisten vaatimusten mukaisesta turvallisuudesta, terveydestä ja energian säästämisestä olisi tunnustettava sopivan yhteisön menettelyn mahdollistavalla suojalausekkeella.

(12)

Tämän direktiivin nojalla tehdyn päätöksen vastaanottajille olisi ilmoitettava kyseisen päätöksen perustelut ja käytettävissä olevat muutoksenhakukeinot.

(13)

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä VI olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1   LUKU

SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT, MARKKINOILLE SAATTAMINEN JA VAPAA LIIKKUVUUS

1 artikla

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan laitteisiin ja varusteisiin.

Sen soveltamisalaan eivät kuulu erityisesti teollisuuden prosessikäyttöön suunnitellut ja siellä käytettävät laitteet.

2.   Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)

’laitteella’ tarkoitetaan kaasulaitteita, joita käytetään keittämiseen, lämmittämiseen, kuuman veden tuottamiseen, jäähdyttämiseen, valaistukseen tai pesemiseen, jolloin mahdollisesti lämmitettävän veden lämpötila ei ylitä 105 °C. Puhallinpolttimet ja lämmityslaitteistot, joissa on puhallinpolttimet, katsotaan myös laitteiksi;

b)

’varusteella’ tarkoitetaan turva-, säätö- tai ohjauslaitteita ja oheislaitteita, ei kuitenkaan puhallinpolttimia ja tällaisilla polttimilla varustettavia lämmityslaitteistoja, joita myydään erillisinä ja jotka on suunniteltu osaksi kaasulaitetta tai koottuina muodostamaan sellaisen laitteen;

c)

’kaasumaisella’ polttoaineella tarkoitetaan polttoainetta, joka on kaasumaisessa muodossa 15 °C lämpötilassa ja 1 baarin paineessa.

3.   Tässä direktiivissä laite on ’tavanomaisesti käytetty’, kun:

a)

se on oikein asennettu ja säännöllisesti huollettu valmistajan ohjeiden mukaisesti;

b)

sitä käytettäessä kaasun laatu ja jakelupaine vaihtelevat tavanomaisesti; ja

c)

sitä käytetään suunniteltuun tarkoitukseen tai kohtuudella ennakoitavalla tavalla.

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että laitteita voidaan saattaa markkinoille ja ottaa käyttöön vain, jos ne eivät tavanomaisesti käytettyinä vaaranna omaisuutta tai ihmisten ja kotieläinten turvallisuutta.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava hyvissä ajoin muille jäsenvaltioille ja komissiolle kaikista muutoksista, jotka koskevat niiden alueella käytettyjä kaasulajeja ja vastaavia kaasun jakelupaineita, joista on ilmoitettu direktiivin 90/396/ETY 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Komissio varmistaa, että nämä tiedot julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3 artikla

Laitteiden ja varusteiden on täytettävä niille liitteessä I vahvistetut olennaiset vaatimukset.

4 artikla

1.   Jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää tämän direktiivin mukaisten laitteiden markkinoille saattamista ja käyttöön ottamista, jos laitteet on varustettu 10 artiklassa säädetyllä CE-merkinnällä.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa eivätkä estää sellaisten varusteiden, joihin liittyy 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu todistus, markkinoille saattamista.

5 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on katsottava laitteiden ja varusteiden täyttävän liitteessä I säädetyt olennaiset vaatimukset, kun:

a)

niihin sovellettavat kansalliset standardit vastaavat yhdenmukaistettuja standardeja, joiden viitenumerot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

b)

niihin sovelletaan kansallisia standardeja aloilla, joilla ei ole yhdenmukaistettuja standardeja.

2.   Jäsenvaltioiden on julkaistava 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kansallisten standardien viitenumerot.

Niiden on toimitettava komissiolle kirjallisina 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut kansalliset standardit, joiden jäsenvaltiot katsovat olevan liitteessä I säädettyjen olennaisten vaatimusten mukaisia.

Komissio toimittaa nämä kansalliset standardit muille jäsenvaltioille. Jäljempänä 6 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen komissio ilmoittaa jäsenvaltioille näistä kansallisista standardeista, joiden oletetaan olevan liitteessä I säädettyjen olennaisten vaatimusten mukaisia.

6 artikla

1.   Jos jäsenvaltio tai komissio katsoo, etteivät 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut standardit täysin vastaa liitteessä I säädettyjä olennaisia vaatimuksia, komissio tai jäsenvaltio, jota asia koskee, saattaa asian direktiivin 98/34/EY 5 artiklalla perustetun pysyvän komitean, jäljempänä ’komitea’, käsiteltäväksi sekä ilmoittaa syyt menettelyyn. Komitea antaa lausuntonsa viipymättä.

Komitean lausunnon perusteella komissio ilmoittaa jäsenvaltioille, onko tarpeen poistaa kyseiset standardit 5 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista julkaisuista.

2.   Komissio keskustelee komitean kanssa saatuaan 5 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen.

Saatuaan komitealta lausunnon komissio ilmoittaa kuukauden kuluessa jäsenvaltioille, koskeeko vaatimustenmukaisuusolettamus kyseistä kansallista standardia. Jos koskee, niin jäsenvaltioiden on julkaistava näiden standardien viitenumerot.

Komissio julkaisee ne myös Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

7 artikla

1.   Jos jäsenvaltio toteaa, että tavanomaisesti käytetyt laitteet, joissa on CE-merkintä, saattavat vaarantaa ihmisten tai kotieläinten turvallisuutta taikka omaisuutta, sen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet poistaakseen sellaiset laitteet markkinoilta, kieltääkseen niiden markkinoinnin tai rajoittaakseen niiden markkinoille saattamista.

Kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava viipymättä komissiolle sellaisesta toimenpiteestä sekä ilmoitettava päätöksensä perustelut ja erityisesti se, onko yhdenmukaisuuden puuttumisen syynä:

a)

liitteessä I säädettyjen olennaisten vaatimusten täyttämättä jättäminen, jos laite ei ole 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen standardien mukainen;

b)

edellä 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen standardien virheellinen noudattaminen;

c)

edellä 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen standardien puutteellisuus.

2.   Komissio neuvottelee asianomaisten osapuolten kanssa niin pian kuin mahdollista. Jos komissio neuvottelujen päätyttyä katsoo, että 1 kohdassa tarkoitettu toimenpide on perusteltu, se ilmoittaa tästä viipymättä toimenpiteet toteuttaneelle jäsenvaltiolle sekä muille jäsenvaltioille.

Jos 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen katsotaan johtuvan standardien puutteellisuudesta ja jos toimenpiteeseen ryhtynyt jäsenvaltio aikoo pitää kyseiset standardit voimassa, komissio saattaa asianomaisten osapuolten kanssa neuvoteltuaan asian komitean käsiteltäväksi kahden kuukauden kuluessa ja ryhtyy 6 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn.

3.   Jos laitteessa, joka ei ole vaatimustenmukainen, on CE-merkintä, toimivaltaisen jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet CE-merkinnän kiinnittänyttä vastaan ja ilmoitettava tästä komissiolle sekä muille jäsenvaltioille.

4.   Komissio huolehtii siitä, että jäsenvaltioille ilmoitetaan tämän menettelyn edistymisestä ja lopputuloksesta.

2   LUKU

VAATIMUSTENMUKAISUUDEN VARMENTAMISKEINOT

8 artikla

1.   Sarjavalmisteisten laitteiden vaatimustenmukaisuuden varmentamiskeinot ovat:

a)

liitteessä II olevassa 1 kohdassa tarkoitettu EY-tyyppitarkastus, ja

b)

valmistajan valinnan mukaan ennen markkinoille saattamista:

i)

liitteessä II olevassa 2 kohdassa tarkoitettu EY-tyypinmukaisuusvakuutus;

ii)

liitteessä II olevassa 3 kohdassa tarkoitettu EY-tyypinmukaisuusvakuutus (tuotannon laadunvarmistus);

iii)

liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitettu EY-tyypinmukaisuusvakuutus (tuotteen laadunvarmistus);

iv)

liitteessä II olevassa 5 kohdassa tarkoitettu EY-tarkastus.

2.   Kun laitetta tuotetaan yksittäin tai pienissä erissä, on liitteessä II olevassa 6 kohdassa tarkoitettu tuotekohtainen EY-tarkastus valmistajan valittavissa.

3.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen jälkeen CE-merkintä kiinnitetään vaatimustenmukaisiin laitteisiin 10 artiklan mukaisesti.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimustenmukaisuuden varmentamiskeinoja sovelletaan varusteisiin lukuun ottamatta CE-merkinnän kiinnittämistä ja soveltuvin osin vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatimista.

Todistus annetaan osoitukseksi siitä, että varusteet vastaavat niihin sovellettavia tämän direktiivin säännöksiä sekä ilmoittamaan varusteiden ominaisuudet ja kuinka ne on yhdistettävä laitteeseen tai koottava ollakseen liitteessä I säädettyjen valmiiseen laitteeseen sovellettavien olennaisten vaatimusten mukaisia.

Todistus on toimitettava varusteen mukana.

5.   Jos laitteet kuuluvat muita näkökohtia käsittelevien direktiivien soveltamisalaan, joissa säädetään CE-merkinnän kiinnittämisestä, merkintä osoittaa, että laitteiden oletetaan olevan myös näiden direktiivien säännösten mukaisia.

Kuitenkin, jos yhdessä tai useammassa näistä direktiiveistä annetaan valmistajalle siirtymäkauden aikana vapaus valita sovellettava järjestelmä, CE-merkintä osoittaa ainoastaan valmistajan soveltamien direktiivien säännösten mukaisuuden. Tällöin sovellettavien direktiivien viitenumerot, sellaisina kuin ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, on merkittävä näissä direktiiveissä vaadittuihin, laitteiden mukana oleviin asiakirjoihin, ilmoituksiin tai ohjeisiin.

6.   Vaatimustenmukaisuuden varmentamista koskevat asiakirjat ja kirjeenvaihto on laadittava sen jäsenvaltion virallisilla kielillä, johon näistä menettelyistä vastaava tarkastuslaitos on sijoittautunut, tai asianomaisen tarkastuslaitoksen hyväksymällä muulla kielellä.

9 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille laitokset, jotka ne ovat nimenneet suorittamaan 8 artiklassa tarkoitetut menettelyt sekä erityiset tehtävät, joita varten nämä laitokset on nimetty ja komission niille ennakolta antamat tunnusnumerot.

Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä luettelon ilmoitetuista laitoksista ja niiden tunnusnumeroista sekä tehtävistä, joita varten ne on ilmoitettu. Komissio huolehtii luettelon pitämisestä ajan tasalla.

2.   Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä V säädettyjä perusteita ilmoitettavia tarkastuslaitoksia arvioidessaan.

Tarkastuslaitosten, jotka täyttävät sovellettavissa yhdenmukaistetuissa standardeissa vahvistetut arviointiperusteet, katsotaan täyttävän kyseisessä liitteessä säädetyt perusteet.

3.   Tarkastuslaitoksen ilmoittaneen jäsenvaltion on peruutettava hyväksyntä, jos se havaitsee, että tarkastuslaitos ei enää täytä liitteessä V säädettyjä arviointiperusteita. Jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava asiasta komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

3   LUKU

CE- MERKINTÄ

10 artikla

1.   CE-merkintä ja liitteessä III säädetyt merkinnät on kiinnitettävä näkyvällä, helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla laitteeseen tai siihen kiinnitettyyn arvokilpeen. Arvokilpi on suunniteltava siten, että sitä ei voi käyttää uudelleen.

2.   On kiellettyä kiinnittää laitteisiin sellaisia merkintöjä, joita ulkopuoliset voivat merkityksen ja kirjoitustavan vuoksi erehtyä pitämään CE-merkintänä. Muita merkintöjä saa kiinnittää laitteisiin tai arvokilpeen, jos ne eivät heikennä CE-merkinnän näkyvyyttä ja luettavuutta.

11 artikla

Rajoittamatta 7 artiklan soveltamista:

a)

jos jäsenvaltio havaitsee, että CE-merkintä on kiinnitetty perusteettomasti, valmistaja tai tämän yhteisöön sijoittautunut edustaja on velvollinen palauttamaan tuotteen CE-merkintää koskevien säännösten mukaiseksi ja lopettamaan rikkomuksen kyseisen jäsenvaltion vahvistamien edellytysten mukaisesti;

b)

jos vaatimustenvastaisuus jatkuu, jäsenvaltion on toteutettava kaikki aiheelliset toimenpiteet kyseisen laitteen markkinoille saattamisen rajoittamiseksi tai kieltämiseksi tai sen varmistamiseksi, että se vedetään markkinoilta 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

12 artikla

Jokaisessa tämän direktiivin soveltamiseksi tehdyssä päätöksessä, jolla rajoitetaan laitteen markkinoille saattamista tai käyttöönottoa, on oltava tarkat perustelut päätökselle. Päätöksestä on mahdollisimman pian ilmoitettava asianosaiselle ja samalla ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaiset muutoksenhakukeinot sekä määräajat muutoksenhaulle.

13 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

14 artikla

Kumotaan direktiivi 90/396/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä VI olevassa A osassa mainitulla direktiivillä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä VI olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sovellettava niitä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä VII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

15 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

16 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä, 30 päivänä marraskuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. ASK


(1)  EUVL C 151, 17.6.2008, s. 12.

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 20. lokakuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, annettu 26. marraskuuta 2009.

(3)  EYVL L 196, 26.7.1990, s. 15.

(4)  Katso liitteessä VI oleva A osa.

(5)  EUVL C 91, 16.4.2003, s. 7.

(6)  EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

(7)  EYVL C 136, 4.6.1985, s. 1.

(8)  EYVL C 231, 8.9.1989, s. 3 ja EYVL C 267, 19.10.1989, s. 3.

(9)  EYVL C 10, 16.1.1990, s. 1.


LIITE I

OLENNAISET VAATIMUKSET

HUOMAUTUS

Tämän liitteen olennaisiin vaatimuksiin perustuvia laitteita koskevia velvoitteita sovelletaan myös varusteisiin, jos niihin liittyy vastaavia vaaroja.

1.   YLEISIÄ EHTOJA

1.1.   Laitteet on suunniteltava ja rakennettava siten, että ne toimivat turvallisesti eivätkä vaaranna omaisuutta tai ihmisten ja kotieläinten turvallisuutta tämän direktiivin 1 artiklan 3 kohdan tavalla tavanomaisesti käytettyinä.

1.2.   Kaikissa laitteissa on markkinoille saatettaessa oltava:

asentajalle tarkoitetut tekniset ohjeet;

käyttö- ja huolto-ohjeet käyttäjälle;

asiaankuuluvat varoitusmerkinnät, joiden on oltava myös pakkauksessa.

Ohjeiden ja varoitusmerkintöjen on oltava määränpäänä olevan jäsenvaltion virallisilla kielillä.

1.2.1.

Asentajalle tarkoitettujen teknisten ohjeiden on sisällettävä kaikki tarvittavat asentamis-, säätö- ja huolto-ohjeet sen varmistamiseksi, että nuo toimenpiteet tehdään oikein ja että laitetta voidaan käyttää turvallisesti. Ohjeissa on erityisesti eriteltävä:

käytettävän kaasun laatu;

käytettävän kaasun jakelupaine;

tarvittava ilmanvaihto eriteltynä seuraavasti:

palamiseen kuluva ilmamäärä;

vaarallisten palamattomien kaasuseosten muodostumisen estämiseksi tarvittava ilmamäärä laitteissa, joita ei ole liitetty 3.2.3 kohdassa tarkoitettuun kojeeseen;

olosuhteet palamiskaasujen hajaantumiselle;

puhallinpolttimien ja lämmityslaitteistojen, joissa on puhallinpolttimet, ominaispiirteet, kokoonpanovaatimukset, valmiilta tuotteelta vaadittavaan olennaiseen vaatimustenmukaisuuteen pääseminen ja soveltuvin osin luettelo valmistajan suosittelemista yhdistelmistä.

1.2.2.

Käyttäjän käyttö- ja huolto-ohjeissa on oltava kaikki turvallisen käytön kannalta tarpeelliset tiedot ja niissä on erityisesti kiinnitettävä käyttäjän huomio käyttörajoituksiin.

1.2.3.

Laitteessa ja pakkauksessa olevissa varoitusmerkinnöissä on selvästi määriteltävä käytettävä kaasulaji, kaasun käyttöpaine ja käyttörajoitukset, erityisesti ne käyttörajoitukset, joissa laitteen saa asentaa vain sellaisiin tiloihin, joissa on riittävä ilmanvaihto.

1.3.   Varusteet, jotka ovat osa laitetta, on siten suunniteltava ja rakennettava, että ne täyttävät moitteettomasti tehtävänsä, kun ne kootaan asennusohjeiden mukaisesti.

Asennus-, säätö-, käyttö- ja huolto-ohjeissa on annettava myös kyseisiä varusteita koskevat ohjeet.

2.   MATERIAALIT

2.1.

Materiaalien on oltava aiottuun tarkoitukseen sopivia ja niiden on kestettävä ennakoitavat tekniset, kemialliset ja termiset vaikutukset

2.2.

Valmistajan tai laitteen toimittajan on taattava turvallisuuden kannalta tärkeiden materiaalien ominaisuudet.

3.   SUUNNITTELU JA RAKENNE

3.1.   Yleistä

3.1.1.

Laitteiden on oltava siten rakennettuja, että tavanomaisessa käytössä ei voi sattua niiden turvallisuutta heikentävää epävakaisuutta, vääristymää, rikkoutumista tai kulumista.

3.1.2.

Laitetta käynnistettäessä ja/tai käytettäessä syntyvä kondensoituminen ei saa vaikuttaa laitteen turvallisuuteen.

3.1.3.

Laitteet on suunniteltava ja rakennettava siten, että räjähdysvaara tulipalotilanteissa on mahdollisimman vähäinen.

3.1.4.

Laitteiden on oltava siten rakennettuja, että vettä ja sopimatonta ilmaa ei joudu kaasukiertoon.

3.1.5.

Laitteiden on toimittava turvallisesti, kun rinnakkaisenergia vaihtelee tavanomaisesti.

3.1.6.

Rinnakkaisenergian vaihtelu, joka ei ole tavanomaista tai rinnakkaisenergian puuttuminen tai palautuminen ei saa johtaa turvattomaan tilanteeseen.

3.1.7.

Laitteet on suunniteltava ja rakennettava estämään sähköstä aiheutuvat vaarat. Soveltuvin osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/95/EY (1) tarkoitettujen sähkövaaroja koskevien turvallisuustavoitteiden noudattaminen täyttää tämän vaatimuksen.

3.1.8.

Laitteen kaikkien paineisten osien on kestettävä ilman turvallisuuteen vaikuttavien muodonmuutoksien mekaaniset ja termiset vaikutukset.

3.1.9.

Laitteet on suunniteltava ja rakennettava siten, että vika turva-, ohjaus- tai säätölaitteessa ei johda turvattomaan tilanteeseen.

3.1.10.

Jos laitteessa on turva- ja säätölaitteet, turvalaitteiden toimintaa ei saa ohittaa säätölaitteilla.

3.1.11.

Laitteen kaikki osat, jotka on asetettu tai säädetty valmistusvaiheessa ja joihin käyttäjän tai asentajan ei pitäisi koskea, on tarkoituksenmukaisesti suojattava.

3.1.12.

Vipujen ja muiden säätö- ja asetuslaitteiden on oltava selvästi merkittyjä ja tarkoituksenmukaiset ohjeet niiden käyttövirheiden estämiseksi on annettava. Vivut ja muut säätö- ja asetuslaitteet on suunniteltava siten, että estetään niiden käsittely vahingossa.

3.2.   Palamattoman kaasun päästöt

3.2.1.

Laitteiden on oltava siten rakennettuja, että vuotava kaasu ei aiheuta vaaraa.

3.2.2.

Laitteiden on oltava siten rakennettuja, että kaasupäästö sytyttämisen ja uudelleensytyttämisen aikana ja liekin sammumisen jälkeen on rajoitettu palamattoman kaasun vaarallisen kertymisen estämiseksi laitteistoon.

3.2.3.

Laitteissa, joita aiotaan käyttää sisätiloissa tai huoneissa, on oltava erikoislaite, joka estää palamattoman kaasun kertymisen kyseisiin tiloihin.

Laitteita, joissa ei ole edellä tarkoitettua laitetta, saa käyttää vain paikoissa, joissa on riittävä ilmanvaihto estämään palamattoman kaasun vaarallinen kertyminen.

Jäsenvaltiot voivat määritellä alueellaan sellaisten laitteiden asentamiseksi riittävät ilmanvaihtoa koskevat vaatimukset ottamalla huomioon niiden erityispiirteet.

Suurkeittiölaitteissa ja laitteissa, joiden polttokaasu sisältää myrkyllisiä osasia, on oltava edellä mainittu laite.

3.3.   Sytytys

Laitteiden on oltava siten rakennettuja, että tavanomaisesti käytettynä:

sytytys ja uudelleensytytys ovat tasaisia;

syttyminen tapahtuu kauttaaltaan.

3.4.   Palaminen

3.4.1.

Laitteiden on oltava siten rakennettuja, että tavanomaisesti käytettynä liekki on pysyvä ja palamistuotteet eivät sisällä terveydelle vaarallisia aineita yli hyväksyttävien pitoisuuksien.

3.4.2.

Laitteiden on oltava siten rakennettuja, että tavanomaisesti käytettynä niissä ei esiinny vahingollisia palamistuotteiden päästöjä.

3.4.3.

Laitteiden, jotka on liitetty palamistuotteiden poistohormiin, on oltava siten rakennettuja, että epätavallisissa veto-olosuhteissa ei tapahdu palamistuotteiden vuotoa vaarallisessa määrin sisätiloihin.

3.4.4.

Siirrettävät, hormittomat kotitalouslämmityslaitteet ja hormittomat, jatkuvatoimiset vedenlämmittimet eivät sisätiloissa saa aiheuttaa altistuvien henkilöiden terveydelle vaarallisia hiilimonoksidipitoisuuksia, huomioon ottaen ennakoitava altistumisen kesto.

3.5.   Energian järkevä käyttö

Laitteita suunniteltaessa on turvallisuusnäkökohdat ja tekninen kehitys huomioon ottamalla varmistettava energian järkevä käyttö.

3.6.   Lämpötilat

3.6.1.

Laitteiden osat, jotka sijoitetaan lattian tai muiden pintojen läheisyyteen, eivät saa lämmetä niin, että aiheuttaisivat vaaraa ympäristössä.

3.6.2.

Laitteissa käytettävien nuppien ja vipujen pintalämpötilat eivät saa aiheuttaa vaaraa käyttäjälle.

3.6.3.

Kotitalouskäyttöön tarkoitettujen laitteiden ulkoisten osien pintalämpötilat, lukuun ottamatta pintoja tai osia, jotka ovat yhteydessä lämmönsiirtoon, eivät saa laitteen toimiessa aiheuttaa vaaraa käyttäjälle eivätkä erityisesti lapsille, joiden asianmukainen reaktioaika on otettava huomioon.

3.7.   Elintarvikkeet ja saniteettivesi

Rajoittamatta tämän alan yhteisön säännösten soveltamista laitteiden rakennemateriaalit ja -osat, jotka saattavat joutua kosketuksiin elintarvikkeiden ja saniteettiveden kanssa, eivät saa huonontaa näiden elintarvikkeiden tai veden laatua.


(1)  EYVL L 374, 27.12.2006, s. 10.


LIITE II

MENETTELYT VAATIMUSTENMUKAISUUDEN VARMENTAMISEKSI

1.   EY-TYYPPITARKASTUS

1.1   EY-tyyppitarkastus on se osa menettelyä, jolla ilmoitettu tarkastuslaitos tarkastaa ja varmentaa, että tarkasteltavaa tuotantoa edustava laite täyttää siihen sovellettavat tämän direktiivin säännökset.

1.2   Valmistajan tai hänen edustajansa, joka on sijoittautunut yhteisöön, on jätettävä tyyppitarkastusta koskeva hakemus ilmoitetulle tarkastuslaitokselle.

1.2.1

Hakemuksessa on oltava:

valmistajan nimi ja osoite ja jos hakemuksen on jättänyt edustaja, hänen nimensä ja osoitteensa;

kirjallinen ilmoitus, että vastaavaa hakemusta ei ole jätetty toiselle ilmoitetulle tarkastuslaitokselle;

liitteessä IV tarkoitetut suunnitteluasiakirjat.

1.2.2

Valmistajan on jätettävä ilmoitetun tarkastuslaitoksen käyttöön tarkastettavaa tuotantoa edustava laite, jäljempänä ’tyyppi’. Ilmoitettu tarkastuslaitos voi vaatia lisää näytekappaleita, jos testiohjelma sitä edellyttää.

Tyyppi voi lisäksi kattaa tuotteen muunnoksia, jos kyseisillä muunnoksilla ei ole tyyppiin liittyvien mahdollisten vaarojen osalta poikkeavia ominaisuuksia.

1.3   Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on:

1.3.1

tarkastettava suunnitteluasiakirjat ja tarkastettava, että tyyppi on valmistettu suunnitteluasiakirjojen mukaisesti sekä tunnistettava ne osat, jotka on suunniteltu 5 artiklassa tarkoitettujen sovellettavien standardien ja tässä direktiivissä säädettyjen olennaisten vaatimusten mukaisesti;

1.3.2

tehtävä tai teetettävä tarkoituksenmukaisia tarkastuksia ja testejä sen tarkastamiseksi, täyttävätkö valmistajan käyttämät ratkaisut tässä direktiivissä säädetyt olennaiset vaatimukset, jos 5 artiklassa tarkoitettuja standardeja ei ole noudatettu;

1.3.3

tehtävä tai teetettävä tarkoituksenmukaisia tarkastuksia ja testejä sen tarkastamiseksi, että sovellettavia standardeja on noudatettu oikein, jos valmistaja on käyttänyt niitä, varmistuakseen olennaisten vaatimusten mukaisuudesta.

1.4   Jos tyyppi on tämän direktiivin säännösten mukainen, niin ilmoitetun tarkastuslaitoksen on annettava EY-tyyppitarkastustodistus hakijalle. Todistuksen on sisällettävä tarkastuksesta tehdyt johtopäätökset, mahdolliset voimassaoloa koskevat ehdot ja hyväksytyn tyypin tarpeelliset tunnistetiedot ja tarvittaessa selostukset tyypin toiminnasta. Todistukseen on liitettävä asiaa koskevat tekniset osat asiakirjoista, kuten piirustukset ja graafiset esitykset.

1.5   Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on ilmoitettava muille ilmoitetuille tarkastuslaitoksille antamastaan EY-tyyppitarkastustodistuksesta ja 1.7 kohdassa tarkoitetuista lisäyksistä kyseiseen tyyppiin. Ne voivat saada jäljennöksen EY-tyyppitarkastustodistuksesta ja sen lisäyksistä ja perustellusta pyynnöstä jäljennöksen todistuksen liitteistä sekä tehtyjen tarkastusten ja testien selosteista.

1.6   Ilmoitetun tarkastuslaitoksen, joka kieltäytyy antamasta EY-tyyppitarkastustodistusta tai peruuttaa EY-tyyppitarkastustodistuksen, on ilmoitettava siitä ilmoituksen tehneelle jäsenvaltiolle ja vastaavasti muille ilmoitetuille tarkastuslaitoksille sekä perusteltava päätöksensä.

1.7   Hakijan on ilmoitettava EY-tyyppitarkastustodistuksen antaneelle ilmoitetulle tarkastuslaitokselle kaikista hyväksyttyyn tyyppiin tehdyistä muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa olennaisten vaatimusten mukaisuuteen.

Hyväksyttyyn tyyppiin tehdyille muutoksille on saatava lisähyväksyntä EY-tyyppitarkastustodistuksen antaneelta ilmoitetulta tarkastuslaitokselta, jos muutokset vaikuttavat laitteen olennaisten vaatimusten mukaisuuteen tai laitteen käyttöolosuhteista säädettyihin vaatimuksiin. Lisähyväksyntä on annettava lisäyksenä alkuperäiseen EY-tyyppitarkastustodistukseen.

2.   EY-TYYPINMUKAISUUSVAKUUTUS

2.1

EY-tyypinmukaisuusvakuutus on se osa menetelmää, jossa valmistaja vakuuttaa, että kyseiset laitteet ovat EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun tyypin mukaisia ja täyttävät tässä direktiivissä säädetyt niihin sovellettavat olennaiset vaatimukset. Valmistajan tai tämän yhteisöön sijoittautuneen edustajan on kiinnitettävä jokaiseen laitteeseen CE-merkintä ja laadittava kirjallinen vaatimustenmukaisuusvakuutus. Vaatimustenmukaisuusvakuutus voi koskea yhtä tai useampaa laitetta ja valmistajan on säilytettävä se. CE-merkintään on liitettävä 2.3 kohdassa säädetyistä odottamattomista tarkastuksista vastaavan ilmoitetun laitoksen tunnusnumero.

2.2

Valmistajan on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta valmistusprosessissa, mukaan lukien valmiin tuotteen tarkastuksen ja testauksen, tulokset tuotannon tasalaatuisuudesta ja laitteen EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun tyypin ja siihen sovellettavien tässä direktiivissä säädettyjen olennaisten vaatimusten mukaisuudesta varmistetaan. Valmistajan valitseman ilmoitetun tarkastuslaitoksen on tehtävä 2.3 alakohdassa säädettyjä satunnaisia laitteiden tarkastuksia.

2.3

Paikan päällä laitteille tehtävät tarkastukset on ilmoitetun tarkastuslaitoksen tehtävä satunnaisesti vähintään kerran vuodessa. Riittävä määrä laitteita on tarkastettava ja niille on tehtävä 5 artiklassa tarkoitetuissa sovellettavissa standardeissa vahvistetut tai vastaavat testit sen varmentamiseksi, että laitteet ovat tässä direktiivissä säädettyjen olennaisten vaatimusten mukaisia. Ilmoitettu tarkastuslaitos päättää tapauskohtaisesti tehdäänkö nämä testit täydellisinä vai osittaisina. Jos yksi tai useampi laite hylätään, ilmoitetun tarkastuslaitoksen on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin estääkseen laitteen saattamisen markkinoille.

3.   EY-TYYPINMUKAISUUSVAKUUTUS (tuotannon laadunvarmistus)

3.1

EY-tyypinmukaisuusvakuutus (tuotannon laadunvarmistus) on menettely, jossa 3.2 kohdassa tarkoitetut velvoitteet täyttävä valmistaja vakuuttaa, että kyseiset laitteet ovat EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun tyypin mukaisia ja täyttävät niihin sovellettavat tässä direktiivissä tarkoitetut olennaiset vaatimukset. Valmistajan tai tämän yhteisöön sijoittautuneen edustajan on kiinnitettävä jokaiseen laitteeseen CE-merkintä ja laadittava kirjallinen vaatimustenmukaisuusvakuutus. Tämä vakuutus voi koskea yhtä tai useampaa laitetta ja valmistajan on säilytettävä se. CE-merkintään on liitettävä EY-valvonnasta vastaavan ilmoitetun laitoksen tunnusnumero.

3.2

Valmistajalla on oltava laatujärjestelmä, joka varmistaa laitteiden EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun tyypin ja niihin sovellettavien tässä direktiivissä tarkoitettujen olennaisten vaatimusten mukaisuuden. Valmistaja on 3.4 kohdassa säädetyn EY-valvonnan alainen.

3.3   Laatujärjestelmä

3.3.1

Valmistajan on jätettävä kyseisten tuotteiden laatujärjestelmän hyväksymistä koskeva hakemuksensa valitsemalleen ilmoitetulle tarkastuslaitokselle.

Hakemuksessa on oltava:

laatujärjestelmää koskevat asiakirjat;

sitoumus hoitaa hyväksytystä laatujärjestelmästä aiheutuvat velvoitteet;

sitoumus pitää hyväksytty laatujärjestelmä luvan mukaisena sen jatkuvan toimivuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi;

hyväksyttyyn tyyppiin liittyvät asiakirjat sekä jäljennös EY-tyyppitarkastustodistuksesta.

3.3.2

Kaikki valmistajan käyttämät ehdot, vaatimukset ja järjestelyt on kirjattava järjestelmällisellä ja loogisella tavalla toimenpiteiksi, menettelyiksi ja kirjallisiksi ohjeiksi. Näiden laatujärjestelmää koskevien asiakirjojen avulla voidaan laatuohjelmia, suunnitelmia, käsikirjoja ja pöytäkirjoja tulkita yhdenmukaisesti. Niiden on erityisesti sisällettävä riittävän kattava kuvaus:

laatutavoitteista, organisaation rakenteesta sekä johdon vastuualueista ja päätösvallasta laitteiden laatukysymyksissä;

valmistusprosessista, käytetyistä laadunvalvonnan ja laadunvarmistuksen tekniikoista sekä järjestelmällisistä toiminnoista;

tarkastuksista ja testeistä, jotka tehdään ennen valmistusta, valmistuksen aikana tai sen jälkeen ja niiden suoritustiheys;

menetelmistä, joilla valvotaan tuotteilta vaaditun laadun ja laatujärjestelmältä vaaditun suorituskyvyn saavuttamista.

3.3.3

Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on tarkastettava ja arvioitava laatujärjestelmä sekä päätettävä täyttääkö se 3.3.2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset. Se olettaa, että vastaavia yhdenmukaistettuja standardeja noudattavat laatujärjestelmät ovat näiden vaatimusten mukaisia.

Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on ilmoitettava päätöksestään valmistajalle ja muille ilmoitetuille tarkastuslaitoksille. Ilmoituksen valmistajalle on sisällettävä tarkastuksesta tehdyt johtopäätökset, ilmoitetun tarkastuslaitoksen nimi ja osoite sekä perusteltu kyseisiä laitteita koskeva arviointipäätös.

3.3.4

Valmistajan on ilmoitettava laatujärjestelmän hyväksyneelle ilmoitetulle tarkastuslaitokselle laatujärjestelmän kehittämistoimista, jotka johtuvat esimerkiksi uudesta teknologiasta ja laatukäsitteistä.

Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on tarkastettava ehdotetut muutokset ja päätettävä täyttääkö muutettu laatujärjestelmä asiaa koskevat säännökset vai onko uudelleenarviointi välttämätön. Sen on ilmoitettava päätöksestään valmistajalle. Ilmoituksen on sisällettävä tarkastuksesta tehdyt johtopäätökset sekä perusteltu arviointipäätös.

3.3.5

Ilmoitetun tarkastuslaitoksen, joka peruuttaa laatujärjestelmän hyväksymisen, on ilmoitettava asiasta muille ilmoitetuille tarkastuslaitoksille ja perusteltava päätöksensä.

3.4   EY-valvonta

3.4.1

EY-valvonnan tarkoituksena on varmistaa, että valmistaja täyttää hyväksytystä laatujärjestelmästä johtuvat velvoitteet asianmukaisesti.

3.4.2

Valmistajan on sallittava ilmoitetulle tarkastuslaitokselle tarkastusta varten pääsy valmistus-, tarkastus- ja testauspaikalle ja varastoon sekä annettava sille kaikki tarvittavat tiedot, erityisesti:

laatujärjestelmää koskevat asiakirjat;

laatua koskeva aineisto, kuten tarkastuskertomukset ja testitiedot, kalibrointitiedot, henkilöstön pätevöitymistä koskevat kertomukset.

3.4.3

Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on tehtävä tarkastus vähintään kerran kahdessa vuodessa varmistaakseen, että valmistaja ylläpitää ja käyttää hyväksyttyä laatujärjestelmää sekä toimitettava tarkastuskertomus valmistajalle.

3.4.4

Ilmoitettu tarkastuslaitos voi lisäksi ennalta ilmoittamatta käydä valmistajan luona. Näillä käynneillä ilmoitettu tarkastuslaitos voi testata tai testauttaa laitteita. Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on toimitettava valmistajalle tarkastuskertomus ja mahdollinen testausseloste.

3.4.5

Valmistajalle voidaan pyynnöstä toimittaa ilmoitetun tarkastuslaitoksen kertomus.

4.   EY-TYYPINMUKAISUUSVAKUUTUS (tuotteen laadunvarmistus)

4.1   EY-tyypinmukaisuusvakuutus (tuotteen laadunvarmistus) on se osa menetelmää, jossa 4.2 kohdassa tarkoitetut velvoitteet täyttävä valmistaja vakuuttaa, että kyseiset laitteet ovat EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvatun tyypin mukaisia ja täyttävät niihin sovellettavat tässä direktiivissä tarkoitetut olennaiset vaatimukset. Valmistajan tai tämän yhteisöön sijoittautuneen edustajan on kiinnitettävä jokaiseen laitteeseen CE-merkintä ja laadittava kirjallinen vaatimustenmukaisuusvakuutus. Tämä vakuutus voi koskea yhtä tai useampaa laitetta ja valmistajan on säilytettävä se. CE-merkintään on liitettävä EY-valvonnasta vastaavan ilmoitetun laitoksen tunnusnumero.

4.2   Valmistajan on sovellettava laitteiden lopputarkastuksessa ja testeissä 4.3 kohdassa eriteltyä hyväksyttyä laatujärjestelmää ja valmistaja on 4.4 kohdassa eritellyn EY-valvonnan alainen.

4.3   Laatujärjestelmä

4.3.1

Tässä menettelyssä valmistajan on jätettävä valitsemalleen ilmoitetulle tarkastuslaitokselle kyseisten laitteiden laatujärjestelmän hyväksymistä koskeva hakemus.

Hakemuksessa on oltava:

laatujärjestelmää koskevat asiakirjat;

sitoumus täyttää hyväksytystä laatujärjestelmästä aiheutuvat velvoitteet;

sitoumus säilyttää hyväksytty laatujärjestelmä luvan mukaisena sen jatkuvan toimivuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi;

hyväksyttyyn tyyppiin liittyvät asiakirjat sekä jäljennös EY-tyyppitarkastus-todistuksesta.

4.3.2

Laatujärjestelmässä kaikki laitteet on tarkastettava ja niille on tehtävä 5 artiklassa tarkoitetuissa sovellettavissa standardeissa vahvistetut tai vastaavat testit tässä direktiivissä tarkoitettujen olennaisten vaatimusten mukaisuuden tarkastamiseksi.

Kaikki valmistajan käyttämät ehdot, vaatimukset ja järjestelyt on kirjattava järjestelmällisellä ja loogisella tavalla toimenpiteiksi, menettelyiksi ja kirjallisiksi ohjeiksi. Näiden laatujärjestelmää koskevien asiakirjojen avulla voidaan laatuohjelmia, suunnitelmia, käsikirjoja ja pöytäkirjoja tulkita yhdenmukaisesti.

Laatujärjestelmää koskevissa asiakirjoissa on erityisesti oltava riittävä kuvaus:

laatutavoitteista, organisaation rakenteesta sekä johdon vastuualueista että päätösvallasta laitteiden laatukysymyksissä;

tarkastuksista ja testeistä, jotka on tehtävä valmistuksen jälkeen;

menetelmistä, joilla tarkastetaan laatujärjestelmän toiminnan tehokkuutta.

4.3.3

Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on tarkastettava ja arvioitava laatujärjestelmä sekä päätettävä täyttääkö se 4.3.2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset. Se olettaa, että vastaavia yhdenmukaistettuja standardeja noudattavat laatujärjestelmät ovat näiden vaatimusten mukaisia. Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on ilmoitettava päätöksestään valmistajalle ja muille ilmoitetuille tarkastuslaitoksille. Ilmoituksen valmistajalle on sisällettävä tarkastuksesta tehdyt johtopäätökset, ilmoitetun tarkastuslaitoksen nimi ja osoite sekä perusteltu kyseisiä laitteita koskeva arviointipäätös.

4.3.4

Valmistajan on ilmoitettava laatujärjestelmän hyväksyneelle ilmoitetulle tarkastuslaitokselle laatujärjestelmän sopeuttamisesta esimerkiksi uuteen teknologiaan tai uusiin laatukäsitteisiin.

Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on tarkastettava ehdotetut muutokset ja päätettävä täyttääkö muutettu laatujärjestelmä asiaa koskevat säännökset vai onko uudelleenarviointi välttämätön. Sen on ilmoitettava päätöksestään valmistajalle. Ilmoituksen on sisällettävä tarkastuksesta tehdyt johtopäätökset sekä perusteltu arviointipäätös.

4.3.5

Ilmoitetun tarkastuslaitoksen, joka peruuttaa laatujärjestelmän hyväksymisen, on ilmoitettava asiasta muille ilmoitetuille tarkastuslaitoksille ja perusteltava päätöksensä.

4.4   EY-valvonta

4.4.1

EY-valvonnan tarkoituksena on varmistaa, että valmistaja täyttää hyväksytystä laatujärjestelmästä johtuvat velvoitteet asianmukaisesti.

4.4.2

Valmistajan on sallittava ilmoitetulle tarkastuslaitokselle tarkastusta varten pääsy valmistus-, tarkastus- ja testauspaikalle ja varastoon sekä annettava sille kaikki tarjottavat tiedot, erityisesti:

laatujärjestelmää koskevat asiakirjat;

laatua koskeva aineisto, kuten tarkastuskertomukset, testitiedot, kalibrointitiedot, henkilöstön pätevöitymistä koskevat kertomukset.

4.4.3

Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on tehtävä tarkastus vähintään kerran kahdessa vuodessa varmistaakseen, että valmistaja ylläpitää ja käyttää hyväksyttyä laatujärjestelmää sekä toimitettava tarkastuskertomus valmistajalle.

4.4.4

Ilmoitettu tarkastuslaitos voi lisäksi ennalta ilmoittamatta käydä valmistajan luona. Näillä käynneillä ilmoitettu tarkastuslaitos voi testata tai testauttaa laitteita. Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on toimitettava valmistajalle tarkastuskertomus ja mahdollinen testausseloste.

4.4.5

Valmistajalle voidaan toimittaa ilmoitetun tarkastuslaitoksen kertomus.

5.   EY-TARKASTUS

5.1   EY-tarkastus on menettely, jolla valmistaja tai tämän yhteisöön sijoittautunut edustaja varmistaa ja vakuuttaa, että laitteet, joihin on sovellettu 3 kohdan määräyksiä, ovat EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvaillun tyypin mukaisia ja täyttävät tämän direktiivin sovellettavat vaatimukset.

5.2   Valmistajan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valmistusmenetelmällä varmistetaan tarvittaessa laitteiden EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvaillun tyypin ja tämän direktiivin sovellettavien vaatimustenmukaisuus. Valmistajan tai tämän yhteisöön sijoittautuneen edustajan on kiinnitettävä CE-merkintä jokaiseen tuotteeseen ja laadittava kirjallinen vaatimustenmukaisuusvakuutus. Vaatimustenmukaisuusvakuutus voi koskea yhtä tai useampaa laitetta ja sen säilyttää valmistaja tai tämän yhteisöön sijoittautunut edustaja.

5.3   Ilmoitetun tarkastuslaitoksen on suoritettava aiheelliset tutkimukset ja testit sen tarkastamiseksi, että laite on tämän direktiivin vaatimusten mukainen, joko tarkastamalla ja testaamalla jokaisen laitteen 5.4 kohdan mukaisesti tai tutkimalla ja testaamalla laitteet tilastollisin perustein 5.5 kohdan mukaisesti, valmistajan valinnan mukaan.

5.4   Tarkastus tutkimalla ja testaamalla jokainen laite

5.4.1

Jokainen laite on tutkittava erikseen ja aiheelliset, 5 artiklassa tarkoitetuissa sovellettavissa standardeissa määritellyt tai vastaavat testit on suoritettava tarvittaessa laitteiden EY-tyyppitarkastustodistuksessa kuvaillun tyypin ja tämän direktiivin sovellettavien vaatimusten mukaisuuden tarkastamiseksi.

5.4.2

Hyväksytyn laitoksen on kiinnitettävä tai kiinnitytettävä jokaiseen hyväksyttyyn laitteeseen tunnusnumeronsa ja laadittava suoritettuja testejä koskeva kirjallinen vaatimustenmukaisuustodistus. Vaatimustenmukaisuusvakuutus voi koskea yhtä tai useampaa laitetta.

5.4.3

Valmistajan tai tämän edustajan on voitava pyynnöstä esittää ilmoitetun laitoksen antamat vaatimustenmukaisuustodistukset.

5.5   Tilastollinen tarkastus

5.5.1

Valmistajan on toimitettava laitteensa tasalaatuisina erinä ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valmistusmenetelmällä varmistetaan jokaisen tuotetun erän tasalaatuisuus.

5.5.2

Tilastollisessa menetelmässä käytetään seuraavia tekijöitä:

Laitteiden tilastollinen tarkastus on tehtävä attribuuttien avulla. Laitteet on ryhmiteltävä tunnistettaviin eriin, jotka koostuvat samanlaisissa olosuhteissa valmistetuista yhden mallin laitteista. Erä on tutkittava määrittelemättömin väliajoin. Näytteen muodostavat laitteet on tutkittava yksitellen ja aiheelliset, 5 artiklassa tarkoitetuissa sovellettavissa standardeissa määritellyt tai vastaavat testit on suoritettava erän hyväksymiseksi tai hylkäämiseksi.

Sovelletaan näytteenottosuunnitelmaa, jossa on oltava seuraavat toimintaan liittyvät ominaisuudet:

vakio laadun taso, joka vastaa 95 prosentin hyväksymistodennäköisyyttä ja jossa vaatimusten vastaisuuden osuus on 0,5–1,5 prosenttia;

laadun raja-arvo, joka vastaa 5 prosentin hyväksymistodennäköisyyttä ja jossa vaatimusten vastaisuuden osuus on 5–10 prosenttia.

5.5.3

Hyväksyttyjen erien osalta ilmoitetun laitoksen on kiinnitettävä tai kiinnitytettävä jokaiseen laitteeseen tunnusnumeronsa ja laadittava suoritettuja testejä koskeva kirjallinen vaatimustenmukaisuustodistus. Erän kaikki laitteet voidaan saattaa markkinoille, lukuun ottamatta näytteen tuotteita, jotka on todettu vaatimusten vastaisiksi.

Jos erä hylätään, toimivaltaisen ilmoitetun laitoksen on toteutettava aiheelliset toimenpiteet tämän erän markkinoille saattamisen estämiseksi. Jos erä hylätään toistuvasti, ilmoitettu laitos voi keskeyttää tilastollisen tarkastuksen.

Valmistaja voi ilmoitetun laitoksen vastuulla kiinnittää jälkimmäisen tunnusnumeron valmistuksen aikana.

5.5.4

Valmistajan tai tämän edustajan on voitava pyynnöstä esittää ilmoitetun laitoksen antamat vaatimustenmukaisuustodistukset.

6.   EY-YKSITTÄISTARKASTUS

6.1

EY-yksittäistarkastus on menettely, jolla valmistaja tai tämän yhteisöön sijoittautunut edustaja varmistaa ja vakuuttaa, että 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen saanut kyseinen laite on tämän direktiivin sovellettavien vaatimusten mukainen. Valmistajan tai tämän yhteisöön sijoittautuneen edustajan on kiinnitettävä CE-merkintä laitteeseen ja laadittava kirjallinen vaatimustenmukaisuusvakuutus ja säilytettävä se.

6.2

Ilmoitetun laitoksen on tutkittava laite ja suoritettava aiheelliset testit ottaen huomioon suunnitteluasiakirjan tarkastaakseen, että se on tämän direktiivin olennaisten vaatimusten mukainen.

Hyväksytyn laitoksen on kiinnitettävä tai kiinnitytettävä hyväksyttyyn laitteeseen tunnusnumeronsa ja laadittava suoritettuja testejä koskeva kirjallinen vaatimustenmukaisuustodistus.

6.3

Liitteessä IV tarkoitetun suunnitteluasiakirjan perusteella on voitava arvioida laitteen tämän direktiivin vaatimustenmukaisuus sekä auttaa ymmärtämään sen suunnittelua, rakentamista ja toimintaa.

Liitteessä IV tarkoitettu suunnitteluasiakirja on annettava ilmoitetun laitoksen käyttöön.

6.4

Jos ilmoitettu laitos pitää sitä tarpeellisena, voidaan aiheelliset tutkimukset ja testit suorittaa laitteen asentamisen jälkeen.

6.5

Valmistajan tai tämän edustajan on voitava pyynnöstä esittää ilmoitetun laitoksen antamat vaatimustenmukaisuustodistukset.


LIITE III

CE-MERKINTÄ JA TIEDOT

1.

CE-merkintä koostuu kirjaimista ”CE” seuraavalla tavalla kirjoitettuina:

Image

CE-merkintään liitetään tuotannon tarkastusvaiheeseen osallistuvan ilmoitetun laitoksen tunnusnumero.

2.

Laitteessa tai sen arvokilvessä on oltava CE-merkintä sekä seuraavat tiedot:

valmistajan nimi tai tunnus;

laitteen kaupallinen nimitys;

tarvittaessa käytetyn virransyötön tyyppi;

laiteryhmä;

CE-merkinnän kiinnittämisvuoden kaksi viimeistä numeroa.

Eri laitteiden luonteen mukaan lisätään tarvittavat asennusohjeet.

3.

Jos CE-merkintää pienennetään tai suurennetaan, on noudatettava edellä esitetyn piirustuksen mittasuhteita.

CE-merkinnän eri osien on oltava selvästi samankorkuisia ja vähintään 5 mm.


LIITE IV

SUUNNITTELUASIAKIRJAT

Suunnitteluasiakirjojen on sisällettävä, siten kuin tarkastava ilmoitettu tarkastuslaitos vaatii, seuraavat tiedot:

laitteen yleinen kuvaus;

rakennetta ja valmistusta koskevat periaatepiirustukset ja esimerkiksi komponentteja, osakokoonpanoja, kytkentöjä koskevat kaaviot;

edellä olevan sekä laitteen toiminnan ymmärtämiseksi tarvittavat kuvaukset ja selitykset;

luettelo 5 artiklassa tarkoitetuista standardeista, joita sovelletaan kokonaan tai osittain sekä kuvaukset käytetyistä menettelyistä, joilla olennaisten vaatimusten noudattaminen on varmistettu, jos 5 artiklassa tarkoitettuja standardeja ei ole noudatettu;

testiselosteet;

asennus- ja käyttöohjeet.

Suunnitteluasiakirjoihin on tarvittaessa liitettävä seuraavat asiakirjat:

kiinteästi laitteeseen kuuluvia varusteita koskevat todistukset;

laitteen valmistus-, tarkastus- ja valvontamenetelmiä koskevat todistukset ja todisteet;

muut asiakirjat, joiden ilmoitettu tarkastuslaitos katsoo edistävän arviointia.


LIITE V

VÄHIMMÄISVAATIMUKSET ILMOITETTUJEN TARKASTUSLAITOSTEN ARVIOINNILLE

Jäsenvaltioiden nimeämien ilmoitettujen tarkastuslaitosten on täytettävä seuraavat vähimmäisehdot:

henkilökunnan ja tarpeellisten varojen ja välineiden saatavuus;

henkilökunnan tekninen pätevyys ja ammatillinen rehellisyys;

johdon ja teknisen henkilökunnan riippumattomuus kaikista laitealan kanssa suoraan tai välillisesti tekemisissä olevista piireistä, ryhmistä tai henkilöistä kun kyse on testien tekemisestä, selosteiden valmistelusta, todistusten antamisesta ja tässä direktiivissä vahvistetusta valvonnasta;

henkilökunnan salassapitovelvollisuus;

vastuuvakuutus, jollei valtio kansallisen lainsäädännön nojalla vastaa vahingosta.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai jäsenvaltioiden nimeämien tarkastuslaitosten on määräajoin tarkastettava, että kahdessa ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetut ehdot täytetään.


LIITE VI

A   OSA

Kumottu direktiivi ja sen muutos

(14 artiklassa tarkoitettu)

Neuvoston direktiivi 90/396/ETY

(EYVL L 196, 26.7.1990, s. 15)

 

Neuvoston direktiivi 93/68/ETY

(EYVL L 220, 30.8.1993, s. 1)

Vain 10 artikla

B   OSA

Osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista ja soveltamista koskevat määräajat

(14 artiklassa tarkoitettu)

Direktiivi

Määräpäivä, joka koskee saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä

Soveltamispäivä

90/396/ETY

30 päivä kesäkuuta 1991

1 päivä tammikuuta 1992

93/68/ETY

30 päivä kesäkuuta 1994

1 päivä tammikuuta 1995


LIITE VII

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 90/396/ETY

Tämä direktiivi

1 artiklan 1 kohdan johdantokappale

1 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

1 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen luetelmakohta

1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

1 artiklan 2 kohta

1 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

1 artiklan 3 kohta

1 artiklan 2 kohdan d alakohta

1 artiklan 4 kohta

1 artiklan 3 kohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 kohta

2 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen virke

2 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

2 artiklan 2 kohdan kolmas virke

2 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

3 ja 4 artikla

3 ja 4 artikla

5 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen alakohta

5 artiklan 1 kohdan a alakohta

5 artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen alakohta

5 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

5 artiklan 1 kohdan b alakohta

5 artiklan 1 kohdan b alakohta

5 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke

5 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

5 artiklan 2 kohdan kolmas virke

5 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke

6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

6 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta

6 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke

6 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

6 artiklan 2 kohdan toinen virke

6 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

6 artiklan 2 kohdan kolmas virke

6 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

7 artikla

7 artikla

8 artiklan 1 kohdan a alakohta

8 artiklan 1 kohdan a alakohta

8 artiklan 1 kohdan b alakohdan johdantokappale

8 artiklan 1 kohdan b alakohdan johdantokappale

8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäinen–neljäs luetelmakohta

8 artiklan 1 kohdan b alakohdan i-iv alakohta

8 artiklan 2 ja 3 kohta

8 artiklan 2 ja 3 kohta

8 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke

8 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

8 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan toinen virke

8 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

8 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

8 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta

8 artiklan 5 kohdan a alakohta

8 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta

8 artiklan 5 kohdan b alakohta

8 artiklan 5 kohdan toinen alakohta

8 artiklan 6 kohta

8 artiklan 6 kohta

9–12 artikla

9–12 artikla

13 artikla

14 artiklan 1 ja 2 kohta

14 artiklan 3 kohta

13 artikla

14 artikla

15 artikla

15 artikla

16 artikla

Liitteet I–V

Liitteet I–V

Liite VI

Liite VII


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/28


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/148/EY,

annettu 30 päivänä marraskuuta 2009,

työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä

(kodifioitu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 137 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät asbestialtistukseen työssä 19 päivänä syyskuuta 1983 annettua neuvoston direktiiviä 83/477/ETY (toinen direktiivin 80/1107/ETY 8 artiklassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Sen vuoksi mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Asbesti on erityisen vaarallinen aine, joka voi aiheuttaa vakavia sairauksia ja jota esiintyy työssä monenlaisissa oloissa. Monet työntekijät altistuvat sen vuoksi mahdolliselle terveysvaaralle. Krokidoliittia on pidettävä erityisen vaarallisena asbestilajina.

(3)

Vaikka tämänhetkinen tieteellinen tietämys ei ole sellaista, että voitaisiin määrittää taso, jonka alapuolella terveysvaaraa ei ole, asbestille altistumisen vähentäminen joka tapauksessa vähentää asbestiin liittyvien sairauksien kehittymisen vaaraa. Sen vuoksi on tarpeen säätää työntekijöiden asbestiin liittyvää suojelua koskevien erityisten yhdenmukaistettujen menettelyjen vahvistamisesta. Tämä direktiivi sisältää vähimmäisvaatimukset, joita tarkastellaan uudelleen saadun kokemuksen perusteella ja alan teknologian kehittymisen myötä.

(4)

Optinen mikroskopia, vaikka se ei salli pienimpien, terveyden kannalta vahingollisten kuitujen laskemista, on tällä hetkellä eniten käytetty menetelmä asbestin säännölliseen mittaamiseen.

(5)

Asbestille altistuvien työntekijöiden terveyden suojelemiseksi tarpeelliset ehkäisytoimenpiteet ja jäsenvaltioiden sitoutuminen heidän terveydentilansa seurantaan ovat tärkeitä.

(6)

Kyseisten kuitujen määritelmän selkeyden varmistamiseksi ne olisi määriteltävä minerologisesti tai niiden Chemical Abstract Service (CAS) -numeron avulla.

(7)

Asbestialtistusta aiheuttavien toimien rajoittamisella ehkäistään erittäin merkittävällä tavalla asbestialtistukseen liittyviä sairauksia, rajoittamatta kuitenkaan asbestin kaupan pitämistä ja käyttöä koskevien muiden yhteisön säännösten soveltamista.

(8)

Asbestialtistusta aiheuttavien toimien ilmoitusjärjestelmä olisi mukautettava vastaamaan uusia työskentelytilanteita.

(9)

Asbestin käyttöä ruiskuttamalla koskeva kielto on riittämätön estämään asbestikuitujen leviämisen ilmaan. On myös tärkeää kieltää toimet, joissa työntekijät altistuvat asbestikuiduille asbestia louhittaessa, asbestituotteita valmistettaessa tai käsiteltäessä tai tarkoituksellisesti lisättyä asbestia sisältäviä tuotteita valmistettaessa tai käsiteltäessä, koska silloin altistustaso on korkea ja vaikeasti ennustettavissa.

(10)

Uusin tekninen tietämys huomioon ottaen olisi määriteltävä ne menetelmät, joita käytetään ilman asbestipitoisuuden määrittämiseksi tehtävässä näytteenotossa, sekä kuitujen laskentamenetelmät.

(11)

Vaikkei vielä ole kyetty määrittämään altistuskynnystä, jota vähäisempi asbestialtistus ei aiheuta syöpävaaraa, työntekijöiden työperäisen asbestille altistuksen raja-arvot olisi asetettava mahdollisimman alhaisiksi.

(12)

Työnantajia olisi vaadittava ennen asbestin poistotyöhankkeen aloittamista kartoittamaan asbestin esiintyminen tai oletettu esiintyminen rakennuksissa ja laitteissa sekä toimittamaan nämä tiedot muille henkilöille, jotka saattavat altistua asbestille sen käytön, rakennusten ylläpidon tai muun niissä tapahtuvan tai niihin kohdistuvan toiminnan yhteydessä.

(13)

On ehdottomasti varmistettava, että asbestin purku- ja poistotöitä tekevät yritykset ovat perillä kaikista työntekijöiden suojelemiseksi tarpeellisista varotoimista.

(14)

Asbestille altistuville tai mahdollisesti altistuville työntekijöille olisi järjestettävä erityiskoulutusta, jonka avulla voidaan merkittävästi edistää altistukseen liittyvien vaarojen vähentämistä.

(15)

Altistuneiden työntekijöiden kliinistä seurantaa koskevista käytännön suosituksista olisi säädettävä uusimman lääketieteellisen tietämyksen perusteella, jotta asbestiin liittyvät patologiset muutokset voidaan havaita varhaisessa vaiheessa.

(16)

Koska suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on työntekijöiden suojelun parantaminen asbestialtistuksen työssä aiheuttamilta vaaroilta, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, se voidaan toiminnan laajuus ja vaikutukset huomioiden saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(17)

Tämän direktiivin säännöksillä toteutetaan käytännössä sisämarkkinoiden sosiaalista ulottuvuutta. Säännöksiä on mahdollisimman vähän, jotta pienten ja keskisuurten yritysten perustamista ja kehittämistä ei tarpeettomasti rajoitettaisi.

(18)

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä II olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1.   Tämän direktiivin tarkoituksena on työntekijöiden suojeleminen heidän terveyttään uhkaavilta vaaroilta, jotka syntyvät tai voivat syntyä altistumisesta asbestille työssä, mukaan lukien tällaisten vaarojen ehkäisy.

Siinä asetetaan altistumisen raja-arvot ja muut erityiset vaatimukset.

2.   Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta antaa tai soveltaa lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joilla varmistetaan työntekijöiden parempi suojelu, erityisesti mitä tulee asbestin korvaamiseen vähemmän vaarallisilla korvikkeilla.

2 artikla

Tässä direktiivissä ’asbestilla’ tarkoitetaan seuraavia kuitumaisia silikaatteja:

a)

aktinoliittiasbesti, CAS No 77536-66-4 (5);

b)

grüneriitti (amosiittiasbesti), CAS No 12172-73-5 (5);

c)

antofylliittiasbesti, CAS No 77536-67-5 (5);

d)

krysotiili, CAS No 12001-29-5 (5);

e)

krokidoliitti, CAS No 12001-28-4 (5);

f)

tremoliittiasbesti, CAS No 77536-68-6 (5).

3 artikla

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan toimintaan, jossa työntekijät altistuvat tai jossa he voivat altistua työnsä kuluessa asbestista tai asbestia sisältävästä materiaalista vapautuvalle pölylle.

2.   Silloin, kun toiminta mahdollisesti aiheuttaa asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle altistumisen vaaran, tämä vaara tulee arvioida siten, että työntekijöiden asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle altistumisen luonne ja määrä tulee määritetyksi.

3.   Jos työntekijöiden altistuminen on satunnaista ja lievää ja jos 2 kohdassa tarkoitetun vaaran arvioinnin tulosten perusteella on selvää, ettei työskentelyalueen ilman pitoisuus ylitä asbestialtistuksen raja-arvoa, voidaan olla soveltamatta 4, 18 ja 19 artiklaa, kun työvaiheiden aikana:

a)

tehdään lyhyitä, jaksoittaisia huoltotöitä, joiden aikana ei käsitellä murenevia materiaaleja;

b)

poistetaan sellaisia ehjiä materiaaleja, joissa asbestikuidut ovat tiukasti kiinni alustassa, niitä vioittamatta;

c)

koteloidaan tai päällystetään hyvässä kunnossa olevia, asbestia sisältäviä materiaaleja;

d)

suoritetaan ilman laadun seurantaa ja tarkastuksia sekä otetaan näytteitä sen selvittämiseksi, sisältääkö tietty materiaali asbestia.

4.   Jäsenvaltioiden on kuultuaan työmarkkinaosapuolia kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti laadittava käytännön suuntaviivat 3 kohdan mukaisen satunnaisen ja lievän altistuksen määrittämiseksi.

5.   Yrityksen tai laitoksen työntekijöiden tai heidän edustajiensa kanssa on neuvoteltava 2 kohdassa tarkoitetusta arvioinnista ja se tulee uusia, jos on syytä epäillä, että se on virheellinen tai jos työssä on tapahtunut merkittäviä muutoksia.

4 artikla

1.   Jollei 3 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, 2–5 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on toteutettava.

2.   Edellä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toiminnan on kuuluttava jäsenvaltion vastuussa olevan viranomaisen hoitaman ja valvoman ilmoitusmenettelyn piiriin.

3.   Työnantajan on ennen töiden aloittamista tehtävä 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus jäsenvaltion vastuussa olevalle viranomaiselle kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti.

Ilmoitukseen on sisällyttävä ainakin lyhyt kuvaus seuraavista seikoista:

a)

työmaan sijainti;

b)

käytetyn tai käsitellyn asbestin laatu ja määrä;

c)

toteutettavat toimet ja prosessit;

d)

kyseessä olevien työntekijöiden määrä;

e)

työn alkamispäivä ja sen kesto;

f)

toteutetut toimenpiteet työntekijöiden asbestialtistumisen rajoittamiseksi.

4.   Yrityksen tai laitoksen työntekijöillä tai heidän edustajillaan on oltava oikeus kansallisen lainsäädännön mukaisesti saada tieto heidän yritystään tai laitostaan koskevista, 2 kohdassa tarkoitetun ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvista asiakirjoista.

5.   Aina kun työolosuhteissa tapahtuu muutos, joka voi johtaa merkittävään asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle altistumisen lisääntymiseen, on tehtävä uusi ilmoitus.

5 artikla

On kiellettävä asbestin käyttö ruiskuttamalla sekä työmenetelmät, joissa käytetään tiheydeltään matalaa (vähemmän kuin 1 g/cm3) eristys- tai äänieristysmateriaalia, joka sisältää asbestia.

Toimet, joissa työntekijät altistuvat asbestikuiduille asbestia louhittaessa, asbestituotteita valmistettaessa tai käsiteltäessä taikka tarkoituksellisesti lisättyä asbestia sisältäviä tuotteita valmistettaessa tai käsiteltäessä, ovat kiellettyjä, lukuun ottamatta purkutöistä tai asbestinpoistosta peräisin olevien tuotteiden käsittelyä ja kaatopaikalle sijoittamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asbestin kaupan pitämistä ja käyttöä koskevien muiden yhteisön säännösten soveltamista.

6 artikla

Työntekijöiden altistuminen asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle työpaikalla on kaikissa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa toimissa pidettävä mahdollisimman vähäisenä ja joka tapauksessa 8 artiklassa vahvistetun raja-arvon alapuolella erityisesti seuraavin toimenpitein:

a)

asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle altistuvien tai todennäköisesti altistuvien työntekijöiden lukumäärä on pidettävä mahdollisimman pienenä;

b)

työprosessit on suunniteltava siten, ettei niistä synny asbestipölyä tai, jos tämä ei ole mahdollista, siten, ettei asbestipölyä pääse ilmaan;

c)

kaikki tilat ja laitteet, joissa asbestia käsitellään, on voitava puhdistaa ja pitää kunnossa säännöllisesti ja tehokkaasti;

d)

asbesti tai materiaalit, joista vapautuu asbestipölyä tai jotka sisältävät asbestia, on säilytettävä ja kuljetettava asianmukaisissa tiiviisti suljetuissa pakkauksissa;

e)

jätteet on kerättävä ja poistettava työpaikalta mahdollisimman nopeasti asianmukaisissa tiiviisti suljetuissa pakkauksissa, joiden merkinnöistä käy ilmi, että ne sisältävät asbestia. Tätä toimenpidettä ei sovelleta kaivannaistoimintaan. Nämä jätteet on tämän jälkeen käsiteltävä vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY (6) mukaisesti.

7 artikla

1.   Työpaikan ilman asbestikuitupitoisuus on mitattava säännöllisesti alustavan vaaran arvioinnin tulokset huomioon ottaen ja 8 artiklassa vahvistetun raja-arvon noudattamisen varmistamiseksi.

2.   Näytteiden on oltava edustavia ja niiden on kuvattava työntekijöiden henkilökohtaista altistumista asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle.

3.   Yrityksen tai laitoksen työntekijöitä ja/tai heidän edustajiaan on kuultava ennen näytteenottoa.

4.   Näytteiden otosta huolehtivat henkilöt, joilla on siihen edellytetty pätevyys. Näytteet on tämän jälkeen analysoitava 6 kohdan mukaisesti laboratorioissa, joissa on välineet kuitulaskentaan.

5.   Näytteenoton keston on oltava sellainen, että edustava altistuminen voidaan määrittää mittauksilla tai aikapainotetuilla laskelmilla kahdeksan tunnin viiteajalle (yksi työvuoro).

6.   Kuitulaskenta on tehtävä mieluiten faasikontrastimikroskoopilla (PCM) käyttäen Maailman terveysjärjestön (WHO) vuonna 1997 suosittelemaa menetelmää (7) tai mitä tahansa muuta menetelmää, jolla saadaan vastaavat tulokset.

Asbestin mittaamiseksi ilmasta 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla otetaan huomioon vain kuidut, joiden pituus on yli 5 mikrometriä ja leveys alle 3 mikrometriä ja joiden pituus-leveyssuhde on suurempi kuin 3:1.

8 artikla

Työnantajien on huolehdittava, ettei yksikään työntekijä altistu ilman asbestipitoisuudelle, kun se kahdeksan tunnin aikapainotettuna keskiarvona mitattuna ylittää 0,1 kuitua kuutiosenttimetrissä.

9 artikla

Tarvittavat muutokset tämän direktiivin liitteen I mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen tehdään toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY (8) 17 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

10 artikla

1.   Jos 8 artiklassa vahvistettu raja-arvo ylittyy, on selvitettävä ylittymisen syyt ja toteutettava mahdollisimman nopeasti asianmukaiset toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi.

Vaikutusalueella ei saa jatkaa työskentelyä ennen kuin riittävät toimenpiteet on toteutettu asianomaisten työntekijöiden suojelemiseksi.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden tehokkuuden varmentamiseksi on ilman asbestipitoisuuden lisämääritys tehtävä välittömästi.

3.   Kun altistusta ei voida vähentää muilla keinoin ja kun raja-arvon noudattaminen edellyttää henkilökohtaisten hengityssuojainten käyttämistä, niiden käyttäminen ei saa olla pysyvä ratkaisu, vaan se on rajoitettava kunkin työntekijän osalta välttämättömimpään. Fyysiset ja ilmastolliset olosuhteet huomioiden ja tarvittaessa työntekijöitä ja/tai heidän edustajiaan kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti kuullen on säädettävä asianmukaisista tauoista niiden työvaiheiden aikana, joissa on käytettävä henkilökohtaisia hengityssuojaimia.

11 artikla

Ennen purku- tai kunnossapitotöiden aloittamista työnantajien on, tarvittaessa hankkimalla tietoa tilojen omistajilta, toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet mahdollisesti asbestia sisältävien materiaalien tunnistamiseksi.

Jos vallitsee pieninkin epäilys asbestin esiintymisestä materiaalissa tai rakenteessa, on noudatettava tämän direktiivin asianomaisia säännöksiä.

12 artikla

Tiettyjen toimintojen, kuten purku-, poisto-, korjaus- tai kunnossapitotyön osalta, joiden yhteydessä 8 kohdassa vahvistetun raja-arvon ylittyminen on ilman asbestipitoisuuden rajoittamiseksi toteutetuista teknisistä ehkäisytoimenpiteistä huolimatta ennakoitavissa, työnantajan on määritettävä erityisesti seuraavat toimenpiteet, joilla pyritään varmistamaan työntekijöiden suojelu heidän osallistuessaan tällaisiin toimintoihin:

a)

työntekijät on varustettava asianmukaisilla hengityksen suojaimilla ja muilla henkilönsuojaimilla, joita heidän on käytettävä;

b)

näkyviin on asetettava varoituksia, joista ilmenee, että 8 artiklassa asetetun raja-arvon ylittyminen on ennakoitavissa; ja

c)

asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista peräisin olevan pölyn leviäminen tilan tai työkohteen ulkopuolelle on estettävä.

Yrityksen tai laitoksen työntekijöitä ja/tai heidän edustajiaan on kuultava näistä toimenpiteistä ennen kuin kysymyksessä oleva toiminta suoritetaan.

13 artikla

1.   Ennen kuin purkutyö tai asbestin tai asbestipitoisen tuotteen poistaminen rakennuksesta, rakenteesta, laitteistosta tai asennuksesta tai laivasta aloitetaan, on tehtävä työsuunnitelma.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa suunnitelmassa on määrättävä toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden turvaamiseksi työpaikalla.

Suunnitelmassa on erityisesti määrättävä, että:

a)

asbesti ja/tai asbestipitoiset materiaalit poistetaan ennen varsinaiseen purkutyöhön ryhtymistä, paitsi jos tämä aiheuttaisi työntekijöille suuremman vaaran kuin jos asbesti ja/tai asbestipitoiset materiaalit jätettäisiin paikoilleen;

b)

tarpeen mukaan on saatavissa 12 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitettuja henkilösuojaimia;

c)

purku- tai asbestin poistotyön päätyttyä on kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti varmistettava, ettei työpaikalla ole asbestille altistumisen vaaraa.

Toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä suunnitelman on sisällettävä seuraavat tiedot:

a)

työn luonne ja todennäköinen kesto;

b)

työpaikka;

c)

käytetyt menetelmät silloin, kun työhön kuuluu asbestin tai asbestipitoisen materiaalin käsittely;

d)

seuraaviin tarkoituksiin käytettyjen laitteiden ominaisuudet:

i)

työntekijöiden suojaukseen ja puhdistukseen käytetyt laitteet,

ii)

muiden työpaikalla tai sen läheisyydessä oleilevien henkilöiden suojaus.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä 1 kohdassa tarkoitettu suunnitelma on annettava niille tiedoksi ennen aiotun työn aloittamista.

14 artikla

1.   Työnantajien on järjestettävä asianmukainen koulutus kaikille työntekijöille, jotka altistuvat tai mahdollisesti altistuvat asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle. Koulutusta on järjestettävä säännöllisesti, ja sen on oltava työntekijöille maksutonta.

2.   Koulutuksen on oltava työntekijöille helposti ymmärrettävää. Heidän on saatava sen avulla tarvittavat ennaltaehkäisyyn ja turvallisuuteen liittyvät tiedot ja taidot, erityisesti seuraavista seikoista:

a)

asbestin ominaisuuksista ja sen terveysvaikutuksista, myös tupakoinnin synergiavaikutuksesta;

b)

tuote- ja materiaalityypeistä, jotka todennäköisesti sisältävät asbestia;

c)

toimista, jotka voivat aiheuttaa asbestille altistumisen, ja ennalta ehkäisevien toimien merkityksestä altistuksen vähentämiseksi mahdollisimman pieneksi;

d)

turvallisista työtavoista, toimista ja suojavälineistä;

e)

hengityksensuojainten asianmukaisesta tarkoituksesta, valinnasta, valikoimasta, rajoituksista ja oikeasta käytöstä;

f)

hätämenettelyistä;

g)

dekontaminaatiomenettelyistä;

h)

jätteiden käsittelystä; ja

i)

terveystarkastuksia koskevista vaatimuksista.

3.   Käytännön ohjeet asbestinpoistoon osallistuvien työntekijöiden kouluttamisesta laaditaan yhteisön tasolla.

15 artikla

Ennen kuin yritykset voivat tehdä asbestin purku- tai poistotöitä, niiden on esitettävä selvitys pätevyydestään tällä alalla. Tämän selvityksen on oltava kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukainen.

16 artikla

1.   Kaikessa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa toiminnassa, on, jollei 3 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:

a)

edellä mainitun toiminnan suorittamiseen

i)

tarkoitetut paikat ovat selvästi rajattuja ja varoitusmerkein osoitettuja,

ii)

tarkoitettuihin paikkoihin ei ole pääsyä muilla työntekijöillä kuin niillä, joille se työnsä tai tehtäviensä vuoksi on välttämätöntä,

iii)

tarkoitetuille paikoille on määrättävä alueet, joilla ei saa tupakoida;

b)

varataan alueita, missä työntekijät voivat syödä ja juoda asbestipölylle saastumiselle vaarantumatta;

c)

työntekijät varustetaan asianmukaisella työ- tai suojavaatetuksella; tämä työ- tai suojavaatetus jää yritykseen. Se voidaan kuitenkin, jos yritys ei itse suorita puhdistusta, pestä sellaisissa laitoksissa yrityksen ulkopuolella, jotka ovat varustettuja tämänkaltaiseen työhön; tällöin vaatetus on kuljetettava suljetuissa säiliöissä;

d)

erilliset säilytyspaikat varataan työ- tai suojavaatetukselle sekä pitovaatteille;

e)

työntekijöille varataan asianmukaiset ja riittävät pesu- ja käymälätilat mukaan lukien suihkut pölyisten toimintojen ollessa kyseessä;

f)

suojalaitteita on sijoitettava tarkoin määriteltyihin paikkoihin ja ne on tarkistettava ja puhdistettava jokaisen käytön jälkeen; asianmukaiset toimenpiteet on toteutettava vahingoittuneiden laitteiden korjaamiseksi tai vaihtamiseksi ennen jatkokäyttöä.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisten toimenpiteiden kustannuksia ei saa asettaa työntekijöiden rasitukseksi.

17 artikla

1.   Kaiken sellaisen toiminnan osalta, jota tarkoitetaan 3 artiklan 1 kohdassa, on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yrityksen tai laitoksen työntekijät ja heidän edustajansa saavat riittävästi tietoa:

a)

asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista vapautuvalle pölylle altistumisen aiheuttamasta mahdollisesta terveysvaarasta;

b)

säädöksiin perustuvista raja-arvoista ja ilman laadun seurannan vaatimuksesta;

c)

hygieniavaatimuksista mukaan lukien vaatimus pidättyä tupakoimasta;

d)

varotoimenpiteistä, jotka on toteutettava varustauduttaessa ja käytettäessä suojaimia ja suojavaatetusta;

e)

erityisistä varotoimenpiteistä, jotka on suunniteltu pitämään altistuminen asbestille mahdollisimman vähäisenä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi ja jollei 3 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:

a)

yrityksen tai laitoksen työntekijöillä tai heidän edustajillaan on saatavillaan ilman asbestipitoisuusmittausten tulokset ja heille annetaan selvitykset noiden tulosten merkityksestä;

b)

jos tulokset ylittävät 8 artiklassa vahvistetun raja-arvon, on näistä ylityksistä ja niihin johtaneista syistä ilmoitettava mahdollisimman nopeasti asianomaisille yrityksen tai laitoksen työntekijöille ja heidän edustajilleen, ja työntekijöitä ja/tai heidän edustajiaan yrityksessä tai laitoksessa on kuultava toteutettavien toimenpiteiden osalta tai, jos on kyse hätätapauksesta, heille on ilmoitettava jo toteutetuista toimenpiteistä.

18 artikla

1.   Jollei 3 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, on toteutettava 2–5 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet.

2.   Jokaisen työntekijän terveydentilan arvioinnin on oltava saatavilla ennen altistumisen alkamista asbestista tai asbestipitoisesta materiaalista työpaikalla vapautuvalle pölylle.

Tähän arviointiin tulee sisältyä erityinen rintakehän tutkimus. Työntekijöiden kliinisiä tutkimuksia varten annetaan liitteessä I käytännön suosituksia, joihin jäsenvaltio voi viitata; nämä suositukset sopeutetaan tekniikan kehitykseen direktiivin 89/391/ETY 17 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Uusi arvio täytyy olla saatavilla vähintään kerran kolmessa vuodessa niin kauan kuin altistus jatkuu.

Kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti on luotava jokaista ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua työntekijää koskeva henkilökohtainen terveystiedosto.

3.   Edellä 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun kliinisen tutkimuksen jälkeen lääkärin tai viranomaisen, joka on vastuussa työntekijöiden lääketieteellisestä valvonnasta on kansallisen lainsäädännön mukaisesti annettava neuvoja toteutettavista henkilökohtaisista suoja- tai ehkäisytoimenpiteistä tai määriteltävä sellaisia toimenpiteitä.

Näihin toimenpiteisiin voi sisältyä tarpeen mukaan asianomaisen työntekijän poistaminen kaiken asbestialtistuksen vaikutusalueelta.

4.   Työntekijöille on annettava tietoja ja neuvoja kaikista niistä heidän terveydentilaansa koskevista arvioinneista, joita heille mahdollisesti tehdään altistuksen loputtua.

Lääkäri tai viranomainen, joka on vastuussa työntekijöiden lääketieteellisestä valvonnasta voi esittää, että terveyden seurantaa olisi jatkettava altistumisen päättymisen jälkeen niin kauan kuin se on tarpeellista asianomaisen henkilön terveyden turvaamiseksi.

Tämä jatkuva terveyden seuranta toteutetaan kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.

5.   Työntekijä, jota asia koskee, tai työnantaja voi vaatia kansallisen lainsäädännön mukaisesti 3 kohdassa tarkoitetun arvioinnin uudelleen käsittelyä.

19 artikla

1.   Jollei 3 artiklan 3 kohdasta muuta johdu, on toteutettava 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet.

2.   Työnantajan on pidettävä työntekijöistä, jotka ovat vastuussa 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta toiminnasta, luetteloa, josta ilmenee toiminnan laatu ja kesto sekä altistus, jonka kohteena he ovat olleet. Luettelon on oltava sellaisen lääkärin ja/tai viranomaisen saatavilla, joka on vastuussa lääketieteellisestä valvonnasta. Luettelossa olevien tietojen, jotka liittyvät työntekijään henkilökohtaisesti, on oltava kunkin työntekijän saatavilla. Luettelossa olevien yleisten henkilöä yksilöimättömien tietojen on oltava työntekijöiden ja/tai heidän edustajiensa saatavilla.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettua luetteloa ja 18 artiklan 2 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettuja henkilökohtaisia terveystietoja on säilytettävä vähintään 40 vuotta altistumisen päättymisen jälkeen kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on asetettava vastuussa olevien viranomaisten saataville kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti siinä tapauksessa, että yrityksen toiminta päättyy.

20 artikla

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annetun kansallisen lainsäädännön rikkomiseen sovellettavista asianmukaisista seuraamuksista. Näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

21 artikla

Jäsenvaltion on pidettävä luetteloa tunnistetuista asbestoosi- ja mesotelioomatapauksista.

22 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava viiden vuoden välein komissiolle kertomus tämän direktiivin käytännön täytäntöönpanosta direktiivin 89/391/ETY 17 a artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun yhden kertomuksen erityisjaksona, jota komissio käyttää perustana mainitun direktiivin 17 a artiklan 4 kohdan mukaisesti tekemässään arvioinnissa.

23 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset komissiolle.

24 artikla

Kumotaan direktiivi 83/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä II mainituilla direktiiveillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvollisuutta noudattaa liitteessä II olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

25 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

26 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 30 päivänä marraskuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

B. ASK


(1)  Lausunto annettu 10. kesäkuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 20. lokakuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty 26. marraskuuta 2009.

(3)  EYVL L 263, 24.9.1983, s. 25.

(4)  Katso liitteessä II oleva A osa.

(5)  Chemical Abstract Servicen (CAS) -rekisterinumero.

(6)  EYVL L 377, 31.12.1991, s. 20.

(7)  Determination of airborne fibre number concentrations. A recommended method, by phase-contrast optical microscopy (membrane filter method), WHO, Geneva 1997 (ISBN 92–4-154496–1).

(8)  EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.


LIITE I

Käytännön suosituksia kliinistä arviointia varten, jota tarkoitetaan 18 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa

1.

Tämänhetkinen tietämys osoittaa, että altistus vapaille asbestikuiduille voi aiheuttaa seuraavia sairauksia:

asbestoosi,

mesoteliooma,

keuhkoputken syöpä,

ruuansulatuselimien syöpä.

2.

Lääkärin ja/tai viranomaisen, joka on vastuussa asbestille altistuneiden työntekijöiden lääketieteellisestä valvonnasta, täytyy tuntea jokaisen työntekijän altistusolosuhteet.

3.

Työntekijöiden terveystarkastukset olisi tehtävä työlääketieteen periaatteiden ja käytännön mukaisesti. Niihin olisi sisällyttävä ainakin seuraavat toimenpiteet:

työntekijän terveyteen ja ammattihistoriaan liittyvien tietojen tallentaminen,

henkilökohtainen haastattelu,

yleinen kliininen tutkimus, jossa kiinnitetään erityistä huomiota rintakehään,

hengityselinten toiminnan tutkimus (spirometria ja FVC).

Lääkärin ja/tai terveyden seurannasta vastaavan viranomaisen on päätettävä jatkotutkimuksista, kuten ysköksen sytologisesta tutkimisesta, rintakehän röntgenkuvauksesta tai tietokonetomografiasta uusimman käytettävissä olevan työlääketieteen alan tietämyksen perusteella.


LIITE II

A   OSA

Kumottu direktiivi ja luettelo sen muutoksista

(24 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 83/477/ETY

(EYVL L 263, 24.9.1983, s. 25).

 

Neuvoston direktiivi 91/382/ETY

(EYVL L 206, 29.7.1991, s. 16).

 

Neuvoston direktiivi 98/24/EY

(EYVL L 131, 5.5.1998, s. 11).

Ainoastaan 13 artiklan 2 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/18/EY

(EUVL L 97, 15.4.2003, s. 48).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/30/EY

(EUVL L 165, 27.6.2007, s. 21).

Ainoastaan 2 artiklan 1 kohta

B   OSA

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

(24 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi

Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

83/477/ETY

31 päivä joulukuuta 1986 (1)

91/382/ETY

1 päivä tammikuuta 1993 (2)

98/24/EY

5 päivä toukokuuta 2001

2003/18/EY

14 päivä huhtikuuta 2006

2007/30/EY

31 päivä joulukuuta 2012


(1)  Asbestikaivostoiminnan osalta määräpäivä on kuitenkin 31 päivä joulukuuta 1989.

(2)  Helleenien tasavallan osalta määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle on 1 päivä tammikuuta 1996. Asbestikaivostoiminnan osalta määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle muissa jäsenvaltioissa on kuitenkin 1 päivä tammikuuta 1996, paitsi Helleenien tasavallan osalta se on 1 päivä tammikuuta 1999.


LIITE III

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 83/477/ETY

Tämä direktiivi

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 2 kohta

1 artiklan 3 kohta

1 artiklan 2 kohta

2 artiklan ensimmäinen–kuudes luetelmakohta

2 artiklan a–f alakohta

3 artiklan 1–3 kohta

3 artiklan 1–3 kohta

3 artiklan 3 a kohta

3 artiklan 4 kohta

3 artiklan 4 kohta

3 artiklan 5 kohta

4 artiklan johdantokappale

4 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 alakohta

4 artiklan 2 kohta

4 artiklan 2 alakohta

4 artiklan 3 kohta

4 artiklan 3 alakohta

4 artiklan 4 kohta

4 artiklan 4 alakohta

4 artiklan 5 kohta

5 artikla

5 artikla

6 artiklan 1–5 alakohta

6 artiklan a–e alakohta

7 ja 8 artikla

7 ja 8 artikla

9 artiklan 2 kohta

9 artikla

10 artikla

10 artikla

10 a artikla

11 artikla

11 artiklan 1 ja 2 kohta

12 artiklan ensimmäinen ja toinen alakohta

12 artiklan 1 kohta

13 artiklan 1 kohta

12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

13 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

12 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

13 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a alakohta

12 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toinen luetelmakohta

13 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohta

12 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan kolmas luetelmakohta

13 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan c alakohta

12 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta

13 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan a alakohta

12 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan toinen luetelmakohta

13 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan b alakohta

12 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan kolmas luetelmakohta

13 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan c alakohta

12 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan neljäs luetelmakohta

13 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan d alakohta

12 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan neljännen luetelmakohdan ensimmäinen alakohta

13 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan d alakohdan i alakohta

12 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan neljännen luetelmakohdan toinen alakohta

13 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan d alakohdan ii alakohta

12 artiklan 3 kohta

13 artiklan 3 kohta

12 a artikla

14 artikla

12 b artikla

15 artikla

13 artiklan 1 kohdan a alakohta

16 artiklan 1 kohdan a alakohta

13 artiklan 1 kohdan b alakohta

16 artiklan 1 kohdan b alakohta

13 artiklan 1 kohdan c alakohdan i ja ii alakohta

16 artiklan 1 kohdan c alakohta

13 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohta

16 artiklan 1 kohdan d alakohta

13 artiklan 1 kohdan c alakohdan iv alakohta

16 artiklan 1 kohdan e alakohta

13 artiklan 1 kohdan c alakohdan v alakohta

16 artiklan 1 kohdan f alakohta

13 artiklan 2 kohta

16 artiklan 2 kohta

14 artiklan 1 kohdan johdantokappale

17 artiklan 1 kohdan johdantokappale

14 artiklan 1 kohdan ensimmäinen–viides luetelmakohta

17 artiklan 1 kohdan a–e alakohta

14 artiklan 2 kohta

17 artiklan 2 kohta

15 artiklan johdantokappale

18 artiklan 1 kohta

15 artiklan 1–4 alakohta

18 artiklan 2–5 kohta

16 artiklan johdantokappale

19 artiklan 1 kohta

16 artiklan 1–3 alakohta

19 artiklan 2–4 kohta

16 a artikla

20 artikla

17 artikla

21 artikla

17 a artikla

22 artikla

18 artiklan 1 kohta

18 artiklan 2 kohta

23 artikla

24 artikla

25 artikla

19 artikla

26 artikla

Liite II

Liite I

Liite II

Liite III


II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

PÄÄTÖKSET

Neuvosto

16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/37


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 30 päivänä marraskuuta 2009,

”Energiatehokkuusyhteistyötä koskevan kansainvälisen kumppanuuden (IPEEC) toimeksiannon” sekä ”Energiatehokkuusyhteistyötä koskevan kansainvälisen kumppanuuden sihteeristön perustamista Kansainvälisen energiajärjestön yhteyteen koskevan” pöytäkirjan allekirjoittamisesta ja tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta

(2009/954/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan ja 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

G8-maat, Kiina, Intia ja Etelä-Korea sekä komissio päättivät Euroopan komission aloitteesta kesäkuussa 2008 perustaa energiatehokkuusyhteistyötä koskevan kansainvälisen kumppanuuden (IPEEC) edistämään toimia, joilla voidaan saada aikaan merkittäviä energiatehokkuusparannuksia. IPEEC tarjoaa foorumin keskustelulle, neuvonpidolle ja tiedonvaihdolle. IPEECiin voivat liittyä myös muut maat ja hallitustenväliset organisaatiot.

(2)

Energiatehokkuusyhteistyötä koskevan kansainvälisen kumppanuuden toimeksiannon, jäljempänä ’toimeksianto’, allekirjoitti Roomassa 24 päivänä toukokuuta 2009 kaksitoista valtiota, muun muassa neljä Euroopan yhteisön jäsenvaltiota.

(3)

Toimeksiannossa kuvataan IPEECin yhteistyötoimet ja organisaatio sekä määritellään ehdot uusien jäsenten hyväksymiselle. Toimeksianto sisältää myös yleisiä määräyksiä muun muassa IPEECin rahoittamisesta sekä immateriaalioikeuksista.

(4)

Toimeksiannon 4.2 kohdan mukaan hallitustenväliset organisaatiot voivat liittyä IPEECin jäseniksi sillä ehdolla, että ne allekirjoittavat toimeksiannon.

(5)

IPEECin hallinnollisista tehtävistä huolehdittaisiin parhaiten perustamalla sihteeristö. IPEECin sihteeristön perustamista Kansainvälisen energiajärjestön yhteyteen koskevan pöytäkirjan, jäljempänä ’pöytäkirja’, allekirjoitti Roomassa 24 päivänä toukokuuta ja 22 päivänä kesäkuuta 2009 kaksitoista valtiota, muun muassa neljä Euroopan yhteisön jäsenvaltiota. IEA allekirjoitti pöytäkirjan 18 päivänä kesäkuuta 2009.

(6)

Pöytäkirjassa määrätään sihteeristön organisaation yleisistä periaatteista, sihteeristön henkilöstöstä ja sen palvelukseenotosta sekä rahoitukseen ja talousarviomenettelyihin liittyvistä kysymyksistä.

(7)

Pöytäkirjan 16 kohdan mukaan hallitustenvälisiä organisaatioita, jotka haluavat liittyä IPEECin jäseniksi, pyydetään allekirjoittamaan pöytäkirja.

(8)

Euroopan yhteisön on tarkoituksenmukaista allekirjoittaa toimeksianto ja pöytäkirja.

(9)

Euroopan yhteisön olisi maksettava rahoitusosuus IPEECille sen hallinnollisia kuluja varten,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

1.   Hyväksytään Euroopan yhteisön puolesta energiatehokkuusyhteistyötä koskevan kansainvälisen kumppanuuden (IPEEC) toimeksianto, joka on tämän päätöksen liitteenä I.

2.   Hyväksytään Euroopan yhteisön puolesta energiatehokkuusyhteistyötä koskevan kansainvälisen kumppanuuden sihteeristön perustamista Kansainvälisen energiajärjestön yhteyteen koskeva pöytäkirja, joka on tämän päätöksen liitteenä II.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään henkilö(t), jolla (joilla) on valtuudet allekirjoittaa Euroopan yhteisön puolesta ja yhteisöä sitovasti:

energiatehokkuusyhteistyötä koskevan kansainvälisen kumppanuuden (IPEEC) toimeksianto ja

energiatehokkuusyhteistyötä koskevan kansainvälisen kumppanuuden sihteeristön perustamista Kansainvälisen energiajärjestön yhteyteen koskeva pöytäkirja.

Tehty Brysselissä 30 päivänä marraskuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

S. O. LITTORIN


(1)  Euroopan parlamentin lausunto annettu 26. marraskuuta 2009, ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


LIITE I

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

Allekirjoittaneet kansalliset valtion elimet (yhteisesti ”jäsenet”) vahvistavat seuraavan toimeksiannon energiatehokkuusyhteistyötä koskevalle kansainväliselle kumppanuudelle (IPEEC), joka tarjoaa puitteet energiatehokkuutta koskevalle kansainväliselle yhteistyölle nopeasti reagoivan ja tuloksekkaan kansainvälisen yhteistyön tueksi energiatehokkuuden ja energiansäästön edistämisessä. IPEEC tulee vaihtamaan näkemyksiä ja pyrkimään yhteistyöhön muiden kansainvälisten organisaatioiden ja elinten kanssa synergiaetujen saavuttamiseksi ja päällekkäisen toiminnan välttämiseksi.

1.   IPEEC:n tarkoitus

IPEEC:n tarkoituksena on helpottaa toimia, joilla saadaan aikaan merkittäviä energiatehokkuusparannuksia. Jäsenet voivat ryhtyä tällaisiin toimiin vapaaehtoisesti pohjalta todetessaan niissä lisäarvoa itselleen, ottaen huomioon taloudelliset, teknologiset ja muut olosuhteensa. IPEEC edistää energiatehokkuutta maailmanlaajuisesti tarjoamalla korkean tason foorumin keskustelulle, neuvonpidolle ja tiedonvaihdolle. Se ei laadi tai vahvista standardeja tai tehokkuustavoitteita jäsenilleen.

2.   IPEEC:n harjoittama yhteistyö

2.1

IPEEC voi harjoittaa yhteistyötä jäsentensä kesken seuraavilla alueilla:

2.1.1

jäsenten tukeminen niiden nykyisessä työssä energiatehokkuuden parantamiseksi, mukaan luettuna kansallisesti määritettävien energiatehokkuusindikaattoreiden kehittäminen, parhaiden käytäntöjen kokoaminen ja kansallisen tiedonkeruun tehostaminen;

2.1.2

tiedonvaihto toimenpiteistä, joilla voitaisiin parantaa merkittävästi energiatehokkuutta yksittäisillä aloilla ja monialaisesti, esimerkiksi mutta ei pelkästään: rakennusten, energiaa käyttävien tuotteiden ja palvelujen standardit/säännöt/normit ja merkinnät, joilla voitaisiin nopeuttaa parhaiden käytäntöjen yleistymistä markkinoilla ottaen huomioon yksittäisten jäsenten olosuhteet; energian mittaus-, auditointi- ja todennusmenettelyjen metodologiat, sertifiointiprotokollat ja muut keinot optimaalisen energiatehokkuuden saavuttamiseen rakennuksissa, teollisissa prosesseissa, asiaan liittyvissä tuotteissa, välineissä ja laitteissa koko niiden käyttöiän ajan; ympäristön ja välineiden mahdollistaminen energiatehokkuuteen liittyvien toimenpiteiden rahoittamiseksi ja periaatteiden laatiminen energiatehokkuusinvestointien kannustamiseksi; julkisten hankintojen toimintalinjat energiatehokkaiden tuotteiden, palvelujen ja teknologioiden yleistymisen edistämiseksi; ohjelmat, joilla autetaan julkisia laitoksia tulemaan tehokkaammiksi rakennuksiin, ajoneuvoihin, tuotteisiin ja palveluihin liittyvissä hankinnoissa ja toiminnoissa; kuluttajien ja sidosryhmien tietoisuuden lisääminen energiatehokkuutta koskevan selkeän, uskottavan ja helposti saatavan tiedon levittämisen kautta, jotta nämä voisivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä; parhaiden käytäntöjen suuntaviivat energiatehokkuuspolitiikan ja -toimenpiteiden tehokkuuden arvioimista varten; julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö energiatehokkaan teknologian tutkimuksen ja kehittämisen, kaupallistamisen ja käyttöönoton edistämiseksi, jotta voidaan vauhdittaa tällaisen teknologian käyttöönottoa, levittämistä ja siirtoa; ja toimet parhaiden käytäntöjen ja tehokkaiden teknologioiden levittämiseksi ja siirtämiseksi sekä valmiuksien rakentamiseksi kehitysmaissa;

2.1.3

julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden kehittäminen energiatehokkuuden parantamiseksi keskeisillä energiaa kuluttavilla aloilla asiaan liittyvien aloitteiden pohjalta;

2.1.4

keskeisten energiatehokkuusteknologioiden yhteisen tutkimuksen ja kehittämisen mahdollistaminen erityisesti jäsenten sovellettavaksi;

2.1.5

energiatehokkuutta parantavien energiaan liittyvien tuotteiden ja palvelujen levityksen helpottaminen; ja

2.1.6

muu toiminta, joka edistää IPEEC:n tarkoituksen saavuttamista jäsenten keskenään määrittämällä tavalla.

3.   IPEEC:n organisaatio

3.1

Jäsenet perustavat täten poliittisen komitean, joka koostuu kunkin jäsenen korkean tason edustajasta, ja toimeenpanevan komitean, joka koostuu kunkin jäsenen keskitason edustajasta.

3.2

Poliittinen komitea hallitsee IPEEC:n yleistä toimintakehystä ja -politiikkaa, mukaan luettuna rahoitusjärjestelyt, arvioi työryhmien edistystä sekä toimeenpanevan komitean ja sihteeristön työtä ja ohjaa toimeenpanevaa komiteaa. Poliittisen komitean olisi kokoonnuttava vähintään kerran vuodessa sen jäsenten määrittäminä ajankohtina ja määrittämissä paikoissa.

3.3

Toimeenpaneva komitea valvoo poliittisen komitean vuosikokousten järjestämistä, tutkii ja hyväksyy kunkin vuoden työohjelman ja talousarvion, tutkii jäsenyyspyynnöt, opastaa ja valvoo sihteeristön työtä ja laatii ehdotuksia työryhmille ja arvioi niiden työtä. Toimeenpanevan komitean olisi kokoonnuttava vähintään kahdesti vuodessa sen määrittäminä ajankohtina ja määrittämissä paikoissa.

3.4

Poliittisen komitean ja toimeenpanevan komitean olisi tehtävä päätökset yhteisymmärryksen pohjalta, jollei toisin määrätä.

3.5

Toimeenpaneva komitea voi hyväksyä joidenkin tai kaikkien jäsenten edustajista koostuvien työryhmien perustamisen yksittäisiä hankkeita varten tarpeen mukaan.

3.6

Kunkin työryhmän yhden edustajan, jonka ryhmä valitsee, olisi pyynnöstä raportoitava hankkeen edistymisestä kirjallisesti tai henkilökohtaisesti toimeenpanevalle komitealle. Työryhmien olisi kokoonnuttava niin usein kun se on tarpeen niiden suorittaman työn edistymisen arvioimiseksi, määritettävä lupaavia suuntia tulevalle työlleen ja annettava poliittiselle komitealle ja toimeenpanevalle komitealle suosituksia tarvittavista toimenpiteistä.

3.7

Poliittisen komitean ja toimeenpanevan komitean olisi kummankin valittava jäsenistä puheenjohtaja ja yksi tai useampi varapuheenjohtaja kahden vuoden toimikaudeksi.

3.8

IPEEC voi tarpeen mukaan järjestää ministerikokouksia. Ministerikokouksissa arvioidaan IPEEC:n yhteistyön edistymistä ja linjataan yleisellä tasolla tulevan työn painopisteitä.

3.9

IPEEC:n viestinnän ja toiminnan ensisijainen koordinaattori on IPEEC:n sihteeristö. Sihteeristön tehtävänä on: 1) järjestää poliittisen komitean ja toimeenpanevan komitean kokoukset; 2) järjestää erityistapahtumia, kuten telekonferensseja ja seminaareja; 3) vastaanottaa ja välittää uudet jäsenyyspyynnöt toimeenpanevalle komitealle; 4) koordinoida IPEEC:n toimiin ja niiden tilaan liittyvää viestintää, mukaan luettuna IPEEC:n verkkosivun perustaminen ja ylläpitäminen; 5) toimia IPEEC:n tiedotuselimenä; 6) ylläpitää poliittisen komitean ja toimeenpanevan komitean arkistoja; (7) valmistella vuosikertomus toimeenpanevan komitean valvonnassa; ja 8) suorittaa muut toimeenpanevan komitean määräämät tehtävät. Sihteeristön tehtävät ovat hallinnollisia.

3.10

IPEEC:n toiminnan kestävyyden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi sille perustetaan oma sihteeristö. IPEEC:n sihteeristö tullaan perustamaan Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) yhteyteen, jotta IPEEC voisi mahdollisimman tehokkaasti hyödyntää IEA:n osaamista, kokemusta ja valmiuksia. Sihteeristön toimintaan voivat osallistua IPEEC:n kaikki jäsenet. Se raportoi toimeenpanevalle komitealle, joka opastaa sitä. Sihteeristöä rahoitetaan kaikkien jäsenten vapaaehtoisilla rahoitusosuuksilla (rahoitus- tai luontoissuoritusten muodossa).

3.11

Sihteeristön työllistämän henkilöstön lisäksi sihteeristö voi toimeenpanevan komitean päätöksellä käyttää jäsenten työllistämän henkilöstön palveluja, joita jäsenet asettavat sihteeristön käyttöön. Tällaisen henkilöstön palkoista vastaa niiden oma työnantaja omien työsopimusehtojensa mukaisesti.

3.12

Kunkin jäsenen olisi yksilöllisesti määritettävä IPEEC:n toimintaan osallistumisensa luonne.

4.   Jäsenyys

4.1

Tällä toimeksiannolla, joka on luonteeltaan hallinnollinen, ei luoda mitään oikeudellisesti sitovia velvoitteita jäsenille ja jäsenten välille. Kunkin jäsenen olisi suoritettava tässä toimeksiannossa tarkoitetut toimet niiden lakien ja asetusten mukaisesti, joiden alainen se on, ja niiden kansainvälisten sopimusten mukaisesti, joissa se tai sen hallitus on osapuolena, sekä kulloistenkin talousarviomäärärahojen puitteissa.

4.2

IPEEC on avoin myös muille kansallisille valtion elimille ja hallitustenvälisille organisaatioille. Niiden jäsenyydestä päättää poliittinen komitea yhteisymmärryksessä. IPEEC:n jäsenyyden ehtona on IPEEC:n toimeksiannon allekirjoittaminen. Jäsenten maat on lueteltu lisäyksessä A. Poliittinen komitea voi tehdä muutoksia lisäykseen A konsensusperiaatteella.

4.3

Työryhmiin voi toimeenpanevan komitean kutsusta osallistua teknisiä tai muita asiantuntijoita jäsenten keskuudesta tai ulkopuolelta.

5.   Rahoitus

5.1

Kukin jäsen voi 3.11 kohdan sääntöjä noudattaen osoittaa IPEEC:lle rahoitusta ja muita resursseja kyseiseen jäseneen sovellettavien lakien, asetusten ja politiikkojen mukaisesti. Kunkin työryhmän rahoituksesta vastaavat kyseiseen työryhmään osallistuvat jäsenet sen kuhunkin jäseneen sovellettavien lakien, asetusten ja politiikkojen mukaisesti.

5.2

Kukin jäsen vastaa seuraavista kustannuksista, joita aiheutuu poliittisen komitean, toimeenpanevan komitean ja sen työryhmien kokouksista:

jäsenten edustajien matka- ja oleskelukustannukset;

jäsenten edustajien majoituskustannukset; ja

muut asiaan liittyvät kustannukset.

5.3

Kutakin jäsentä kannustetaan ilmoittamaan IPEEC:lle osoittamansa rahoitusosuus ennen kunkin vuoden työohjelman ja talousarvion hyväksymistä.

5.4

Tällä toimeksiannolla ei luoda mitään oikeuksia tai etuja, aineellisoikeudellisia tai menettelyoikeudellisia, joita voidaan lain mukaan täytäntöönpanna jäseniä, niiden toimihenkilöitä tai työntekijöitä tai muita henkilöitä vastaan. Jäsen ei saa esittää korvausvaatimusta toiselle jäsenelle toimista, joita tämä suorittaa tämän toimeksiannon nojalla. Tällä toimeksiannolla ei määrätä ketään jäsenten ulkopuolista henkilöä eikä sitä sovelleta kehenkään jäsenten ulkopuoliseen henkilöön.

6.   Avoin tutkimus ja henkinen omaisuus

6.1

IPEEC:n muun kuin työryhmien luoman henkisen omaisuuden pitäisi olla avointa ja vailla omistusoikeutta, paitsi jos toimeenpaneva komitea toisin määrittää.

6.2

Henkinen omaisuus, joka luodaan tai hankitaan toteutettaessa hankkeita työryhmien johdolla, olisi suojattava riittävästi ja tosiasiallisesti. Oikeuksien osoittaminen tällaiseen henkiseen omaisuuteen ja omistajatiedon käsittely olisi määriteltävä erityisin toteuttamisjärjestelyin asiaan liittyvien jäsenten kesken.

7.   Aloitus, jatkaminen, muuttaminen, eroaminen ja lopetus

7.1

Tämä toimeksianto alkaa 24 päivänä toukokuuta 2009 ja jatkuu 10 vuoden ajan, paitsi jos jäsenet jatkavat sitä tai lopettavat sen.

7.2

Tätä toimeksiantoa voidaan milloin tahansa muuttaa kirjallisesti jäsenten yhteisymmärryksessä.

7.3

Jäsen voi erota IPEEC:stä. Jäsenen olisi pyrittävä antamaan asiasta kirjallinen ilmoitus muille jäsenille vähintään 90 päivää ennen aiottua eroamistaan.

Lisäys A: Brasilian liittotasavalta, Kanada, Kiinan kansantasavalta, Ranska, Saksa, Italia, Japani, Korean tasavalta, Meksiko, Venäjän federaatio, Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

(allekirjoitus)

Edison LΟΒΑΟ

Brasilian liittotasavallan kaivos- ja energiaministeri

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

(allekirjoitus)

Cassie DOYLE

Kanadan luonnonvaraministeriön varaministeri

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

(allekirjoitus)

XIE Ji

Kiinan kansantasavallan kansallisen kehitys- ja uudistuskomission edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

(allekirjoitus)

Jean-Louis BORLOO

Ranskan hallituksen valtioministeri, ekologia-, energia-, kestävän kehityksen ja yhdyskuntasuunnitteluasiain ministeri

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

(allekirjoitus)

Bernd PFAFFENBACH

Saksan talous- ja teknologiaministeriön valtiosihteeri

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

(allekirjoitus)

Claudio SCAJOLA

Italian talouskehitysministeri

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

(allekirjoitus)

Toshihiro NIKAI

Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeri

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

(allekirjoitus)

Young Hak KIM

Korean osaamistalousministeriön edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

(allekirjoitus)

Georgina KESSEL MARTINEZ

Meksikon energiaministeri

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

(allekirjoitus)

Sergei SHMATKO

Venäjän energiaministeri

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

(allekirjoitus)

Ed MILIBAND

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan energia- ja ilmastonmuutosministeri

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

(allekirjoitus)

Steven CHU

Amerikan yhdysvaltojen energiaministeri

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN TOIMEKSIANTO

[Tarkkailija]

(allekirjoitus)

Andris PIEBALGS

Energia-asioista vastaava Euroopan komission jäsen

Päiväys: 24. toukokuuta 2009


LIITE II

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) sihteeristö ja tämän pöytäkirjan allekirjoittaneet kansalliset valtion elimet ja hallitustenväliset elimet (yhteisesti ’IPEEC:n jäsenet’), jotka: toteavat, että IPEEC:n jäsenet allekirjoittivat IPEEC:n toimeksiannon (jäljempänä ’toimeksianto’) 24 päivänä toukokuuta 2009; panevat merkille, että IPEEC on rahoituksen ja työohjelmansa osalta riippumaton; tunnustavat, että IPEEC:n hallinnollisista tehtävistä huolehdittaisiin parhaiten perustamalla sihteeristö (jäljempänä ’IPEEC:n sihteeristö’) sekä mahdollisesti tiettyjen työryhmien omia yksiköitä; katsovat, että sekä IPEEC:n että IEA:n tavoitteita voitaisiin edistää IEA:n ja IPEEC:n sihteeristön molemminpuolisesti hyödyllisen verkostoitumisen tarjoamilla mahdollisuuksilla; ja katsovat, että tässä yhteydessä on tarpeen määritellä täsmällisesti, kuinka IPEEC:n sihteeristö toimii IEA:n yhteydessä;

ovat päättäneet seuraavaa:

Yleiset periaatteet

1.

IPEEC:n sihteeristö toimii toimeenpanevan komitean (sellaisena kuin se on määritelty toimeksiannossa) käytännön opastuksen alaisuudessa. IPEEC:n sihteeristön työohjelmasta päättää toimeenpaneva komitea.

2.

IPEEC:n jäsenet tunnustavat, että IEA ei ota mitään taloudellista vastuuta IPEEC:n ja IPEEC:n sihteeristön suhteen. Jolleivät IPEEC:n jäsenet toisin päätä, kaikki IPEEC:n sihteeristön toimintaan ja henkilöstöön liittyvät kustannukset, mukaan luettuna nimitysten lopettamiseen liittyvät kustannukset, katetaan IPEEC:n jäsenten ja/tai muiden toimeenpanevan komitean hyväksymien elinten vapaaehtoisin rahoitusosuuksin.

3.

IPEEC:n sihteeristön tarkoitus on hoitaa tehtävät, jotka sille on toimeksiannossa osoitettu, edellyttäen että vapaaehtoisia rahoitusosuuksia suoritetaan riittävästi.

4.

IPEEC:n sihteeristö tai sen sisäinen yksikkö voi myös suorittaa samanlaisia tehtäviä kuin jokin työryhmä (sellaisena kuin se on määritelty toimeksiannossa), edellyttäen että kyseiseen työryhmään osallistuvat IPEEC:n jäsenet suorittavat riittävästi erityisiä vapaaehtoisia rahoitusosuuksia.

IPEEC:n sihteeristön palvelukseenotto ja henkilöstö

5.

IEA:n on määrä, toimeenpanevan komitean pyynnöstä ja sitä kuullen, suorittaa IPEEC:n sihteeristön palvelukseenotto IEA:n kulloinkin voimassa olevien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti ja tavalla, jolla kohdellaan tasavertaisesti IPEEC:n jäsenten maista tulevia ehdokkaita.

6.

IPEEC:n sihteeristö voi, toimeenpanevan komitean pyynnöstä ja IEA:n isäntämaan lakien ja IEA:n kulloinkin voimassa olevien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti, hyväksyä yksittäisiä henkilöitä lainaan IPEEC:n jäseniltä. Kukin IPEEC:n jäsen, joka lainaa yksittäisen henkilön IPEEC:n sihteeristölle, säilyttää vastuunsa kyseisen henkilön palkasta ja eduista, mukaan luettuna mutta ei välttämättä pelkästään matkat ja siirtyminen IEA:han ja IEA:sta, jotta henkilö voi aloittaa ja lopettaa palveluksensa IPEEC:n sihteeristössä. IEA ja muut IPEEC:n jäsenet eivät vastaa mistään tällaisista kustannuksista.

7

Kaikki IPEEC:n henkilöstö ja IPEEC:n jäseniltä lainaksi saadut henkilöt työskentelevät vain IPEEC:n sihteeristön puitteissa. He eivät tee mitään työtä IEA:lle.

8.

IEA:n olisi tämän pöytäkirjan ehtojen mukaisesti varmistettava, että IPEEC:n sihteeristö saa käyttöönsä toimistotilaa, joka on varustettu IEA:n laatutason mukaisesti. IPEEC:n sihteeristön henkilöstöllä pitäisi olla käytettävissään samat tukipalvelut, joita IEA tarjoaa IEA:n henkilöstölle, mukaan luettuina mutta ei välttämättä pelkästään palvelut, jotka liittyvät oikeudellisiin asioihin, henkilöstöön ja talousasioihin, julkaisuihin ja viestimiin, tietotekniikkaan, turvallisuuteen, siivoukseen ja ylläpitoon, työmatkojen matkustuspalveluihin ja kokoustilojen käyttöön.

Rahoitus ja talousarviomenettelyt

9.

IPEEC:n sihteeristö ja sen toiminta IEA:n yhteydessä on tarkoitus rahoittaa kokonaan IPEEC:n jäsenten ja/tai muiden toimeenpanevan komitean hyväksymien elinten vapaaehtoisin rahoitusosuuksin. IPEEC:n sihteeristön henkilöstömäärästä ja talousarviosta päättää toimeenpaneva komitea IEA:n sihteeristöä kuullen.

10.

IPEEC:n jäsenet pyrkivät määrittämään keskenään mahdollisten rahoitusosuuksiensa määrän ja ajoituksen. Ne panevat merkille, että rahoitusosuudet, joilla tuetaan IPEEC:n sihteeristön toimintaa IEA:n yhteydessä, on suoritettava IEA:lle IEA:n vapaaehtoisia rahoitusosuuksia koskevien varainhoitosääntöjen ja -menettelyjen mukaisesti. IPEEC:n jäseniä kannustetaan käyttämään IEA:n tarjoamaa mallikirjettä vapaaehtoisten rahoitusosuuksien suorittamisen helpottamiseksi.

11.

Siltä osin kuin IEA ennakoi, että IPEEC:n kustannukset saattavat ylittää IPEEC:n jäsenten rahoitusosuudet, IEA:n olisi ilmoitettava toimeenpanevalle komitealle, että rahoitusosuudet eivät näytä riittävän jatkamaan IPEEC:n sihteeristön suunniteltua toimintaa. Toimeenpanevan komitean olisi opastettava IEA:ta IPEEC:n sihteeristön kulujen karsimisessa ja/tai tarjottava IEA:lle lisärahoitusta, jotta IPEEC:n sihteeristöllä olisi riittävät varat toiminnan jatkamiseen IEA:n yhteydessä. Siltä osin kuin IPEEC:n jäseniltä ei ole saatavissa tarvittavaa opastusta ja/tai riittävää lisärahoitusta tai IEA katsoo, että opastus ei ole riittävää, IEA voi päättää lopettaa IPEEC:n sihteeristön toiminnan IEA:n yhteydessä.

12.

Siltä osin kuin IPEEC:n sihteeristöltä on jäänyt vapaaehtoisia rahoitusosuuksia käyttämättä kunkin vuoden 31 päivänä joulukuuta, ne siirretään automaattisesti seuraavaan vuoteen IEA:n vakiomenettelyjen mukaisesti, edellyttäen kuitenkin, että IPEEC:n sihteeristö toimii seuraavanakin vuonna IEA:n yhteydessä.

Aloitusajankohta, toiminta, muuttaminen, jatkaminen ja lopetus

13.

Tässä pöytäkirjassa tarkoitettu toiminta olisi aloitettava [päivämäärä]. Tästä riippumatta IPEEC:n jäsenet toteavat, että IPEEC:n sihteeristön ei odoteta aloittavan toimintaansa ennen kuin IPEEC:n jäseniltä saaduilla vapaaehtoisilla rahoitusosuuksilla on varmistettu IPEEC:n sihteeristön rahoitus 31 päivään joulukuuta 2010 asti, minkä suuruudeksi IEA on arvioinut 1,3 miljoonaa euroa.

14.

IEA:n sihteeristön ja toimeenpanevan komitean olisi kokoonnuttava tarpeen mukaan keskustelemaan tämän pöytäkirjan käytännön toteuttamiseen ja toimintaan liittyvistä asioista.

15.

Pöytäkirjaa voidaan muuttaa kirjallisesti IEA:n ja toimeenpanevan komitean yhteisymmärryksessä.

16.

Siltä osin kuin toiminnan alkamisen jälkeen jokin kansallinen valtion elin tai hallitustenvälinen organisaatio haluaa tulla IPEEC:n jäseneksi, sitä pyydetään allekirjoittamaan tämä pöytäkirja ja se määritellään IPEEC:n jäseneksi tämän pöytäkirjan soveltamiseksi. Jokainen uusi IPEEC:n jäsen on kelpoinen saamaan henkilöitä IPEEC:n sihteeristön palvelukseen tämän pöytäkirjan 5–8 kohdan ehtojen mukaisesti.

17.

IEA tai toimeenpaneva komitea voivat lakkauttaa tämän pöytäkirjan koska tahansa. Niiden olisi tässä tapauksessa pyrittävä ilmoittamaan asiasta kirjallisesti toiselle osapuolelle vähintään kahtatoista kuukautta aikaisemmin.

18.

Jos IPEEC:n jäsen eroaa IPEEC:stä toimeksiannon ehtojen mukaisesti, kyseisen IPEEC:n jäsenen eroilmoitus muodostaa tätä pöytäkirjaa koskevan eroilmoituksen. Tästä riippumatta IPEEC:n jäsenten olisi varmistettava, että IPEEC:n sihteeristö ilmoittaa välittömästi IEA:lle kirjallisesti tällaisesta eroilmoituksesta. IPEEC:stä eroava IPEEC:n osallinen ei saa IEA:lta hyvitystä aiemmin suorittamistaan vapaaehtoisista rahoitusosuuksista.

19.

Siltä osin kuin toimeenpaneva komitea ja IEA eivät ole päättäneet lopettaa tässä pöytäkirjassa tarkoitettua toimintaa ennen kunkin vuoden 30 päivää kesäkuuta, IEA lähettää tarpeen mukaan toimeenpanevan komitean kautta kaikille IPEEC:n jäsenille rahoituspyynnön sen varmistamiseksi, että IPEEC:n sihteeristöllä on tarvittava rahoitus seuraavaa kalenterivuotta varten. Siltä osin kuin IEA ei saa riittävää rahoitusta kunkin vuoden 30 päivään syyskuuta mennessä, IEA voi päättää IPEEC:n sihteeristön toiminnan lopettamisesta IEA:n yhteydessä.

20.

Jos tätä pöytäkirjaa muutetaan tai se lakkautetaan siten, että IPEEC:n sihteeristö ei enää toimi IEA:n yhteydessä, IPEEC:n jäsenet ja/tai muut toimeenpanevan komitean hyväksymät elimet vastaavat kokonaan kustannuksista, joita aiheutuu IPEEC:n sihteeristön palkatun henkilöstön irrottamisesta IEA:sta, samoin kuin kaikista muista välittömistä kustannuksista, joita aiheutuu tämän järjestelyn asianmukaisesta purkamisesta, ja ne suorittavat IPEEC:n sihteeristön talousarvioon riittävästi vapaaehtoisia rahoitusosuuksia tätä tarkoitusta varten IEA:n ja toimeenpanevan komitean keskenään määrittämällä tavalla; tällaiset rahoitusosuudet suoritetaan kunkin IPEEC:n jäsenen lakien ja asetusten mukaisesti. Siltä osin kuin vapaaehtoisista rahoitusosuuksista jää ylijäämää silloin, kun IPEEC:n sihteeristö lakkaa toimimasta IEA:n yhteydessä, IEA palauttaa käyttämättömät varat IPEEC:n jäsenille suhteessa näiden osuuksiin tuolloin voimassa olevasta talousarviosta. Tämä kappale pysyy voimassa tämän pöytäkirjan lakkauttamisen jälkeen.

21.

Tällä pöytäkirjalla ei aiheuteta eikä sillä ole tarkoitus aiheuttaa mitään laillisesti sitovia sitoumuksia tai velvoitteita IPEEC:n jäsenille tai IEA:lle.

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

Suurlähettiläs Richard H. JONES

Kansainvälisen energiajärjestön edustaja

Päiväys: 18. kesäkuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

Andre CORREA DO LAGO

Brasilian liittotasavallan ulkosuhteiden ministeriön edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

Kevin STRINGER

Kanadan luonnonvaraministeriön edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

XIE Ji

Kiinan kansantasavallan kansallisen kehitys- ja uudistuskomission edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

Pierre-Marie ABADIE

Ranskan ekologia-, energia-, kestävän kehityksen ja yhdyskuntasuunnitteluasiain ministeriön edustaja

Päiväys: 22. kesäkuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

Detlef DAUKE

Saksan talous- ja teknologiaministeriön edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

Daniele MANCINI

Italian talouskehitysministeriön edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

Тогu ISHIDA

Japanin talous-, kauppa- ja teollisuusministeriön edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

Tae Hyun CHOI

Korean osaamistalousministeriön edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

Aldo FLORES

Meksikon energiaministeriön edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

Sergei MIHAILOV

Venäjän energiaministeriön edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

Graham WHITE

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan energia- ja ilmastonmuutosministeriön edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009

ENERGIATEHOKKUUSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAN KANSAINVÄLISEN KUMPPANUUDEN (IPEEC) SIHTEERISTÖN PERUSTAMISTA KANSAINVÄLISEN ENERGIAJÄRJESTÖN (IEA) YHTEYTEEN KOSKEVA PÖYTÄKIRJA

(allekirjoitus)

David SANDALOW

Yhdysvaltain energiaministeriön edustaja

Päiväys: 24. toukokuuta 2009


V Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euratomin perustamissopimuksen soveltamiseksi 1. joulukuuta 2009 alkaen annetut säädökset

SÄÄDÖKSET, JOTKA ON JULKAISTAVA

16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/48


NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1227/2009,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2009,

tietyistä Uzbekistaniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 1859/2005 kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 215 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Uzbekistania koskevista rajoittavista toimenpiteistä 13 päivänä marraskuuta 2007 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2007/734/YUTP (1), sellaisena kuin se on muutettuna ja jatkettuna neuvoston yhteisellä kannalla 2008/843/YUTP (2),

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan sekä komission yhteisen ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tietyistä Uzbekistaniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 14 päivänä marraskuuta 2005 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1859/2005 (3) kielletään sellaisten tarvikkeiden, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin, myynti, toimittaminen, siirto tai vienti Uzbekistaniin sekä tietyn rahoituksen ja rahoitustuen myöntäminen tai teknisen tuen antaminen Uzbekistanissa oleville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, yhteisöille tai elimille tai käytettäväksi Uzbekistanissa.

(2)

Neuvosto totesi 27 päivänä lokakuuta 2009, että yhteisessä kannassa 2007/734/YUTP, sellaisena kuin se on muutettuna ja jatkettuna yhteisellä kannalla 2008/843/YUTP, säädettyjä Uzbekistaniin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä ei pitäisi jatkaa 13 päivän marraskuuta 2009 jälkeen, jolloin niiden voimassaolo päättyy.

(3)

Tämän vuoksi on aiheellista kumota asetus (EY) 1859/2005 yhteisessä kannassa 2007/734/YUTP säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden voimassaolon päättymispäivästä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 1859/2005.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 14 päivänä marraskuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. ERLANDSSON


(1)  EUVL L 295, 14.11.2007, s. 34.

(2)  EUVL L 300, 11.11.2008, s. 55.

(3)  EUVL L 299, 16.11.2005, s. 23.


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/49


NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1228/2009,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2009,

Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta ja erityisesti sen 215 artiklan 1 ja 2 kohdan,

ottaa huomioon 27 päivänä helmikuuta 2007 hyväksytyn neuvoston yhteisen kannan 2007/140/YUTP Iraniin kohdistrajoittavista toimenpiteistä (1),

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission yhteisen ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisen kannan 2007/140/YUTP mukaisesti asetuksessa (EY) N:o 423/2007 (2) erityisesti kielletään Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston tai pakotekomitean määrittelemien tuotteiden lisäksi sellaisten tuotteiden ja teknologian toimittaminen, myynti tai siirto Iraniin, joilla saatetaan edistää Iranin harjoittamaa uraanin rikastamiseen ja jälleenkäsittelyyn tai raskasveteen liittyvää toimintaa, ydinasejärjestelmien kehittämistä tai muihin sellaisiin aiheisiin liittyvän toiminnan harjoittamista, joita Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) on pitänyt huolestuttavina tai jotka ovat edelleen sen käsiteltävinä.

(2)

Nämä tuotteet luetellaan asetuksen (EY) N:o 423/2007 liitteessä I A. Tietyt liitteen viittaukset on korjattava.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 423/2007 myös rajoitetaan tiettyjen sen liitteessä II lueteltujen muiden tuotteiden ja teknologian vientiä. Luetteloa on tarkistettava, jotta se säilyttäisi tehokkuutensa.

(4)

Tarkoituksenmukaisuuden vuoksi komissiolla olisi oltava valtuudet ylläpitää luetteloja kielletyistä ja valvotuista tuotteista ja teknologiasta sekä muuttaa niitä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston tai pakotekomitean tai jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella.

(5)

Asetus (EY) N:o 423/2007 olisi tämän vuoksi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 423/2007 seuraavasti:

1)

Korvataan 3 artiklan 1 a kohta seuraavasti:

”1 a   Tämän asetuksen nojalla luvanalaista vientiä varten luvan myöntävät sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, johon viejä on sijoittautunut, kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta 5 päivänä toukokuuta 2009 annetun asetuksen (EY) N:o 428/2009 (3) 11 artiklassa säädettyjä yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen. Lupa on voimassa koko unionissa.

2)

Korvataan 15 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Komissio

a)

muuttaa liitettä I joko Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston tai pakotekomitean toteamusten perusteella;

b)

muuttaa liitettä I A ja liitettä II jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella;

c)

muuttaa liitettä III jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella;

d)

muuttaa liitettä IV joko Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston tai pakotekomitean toteamusten perusteella;

e)

muuttaa liitettä VI neuvoston yhteisen kannan 2007/140/YUTP liitteiden III ja IV osalta tehtyjen päätösten mukaisesti.”

3)

Muutetaan liite I A tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

4)

Korvataan liite II tämän asetuksen liitteessä II olevalla tekstillä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä seuraavana päivänä, jona se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. ERLANDSSON


(1)  EUVL L 61, 28.2.2007, s. 49.

(2)  EUVL L 103, 20.4.2007, s. 1.

(3)  EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1.”


LIITE I

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 423/2007 liite I A seuraavasti:

1)

Korvataan IA.A1.009 kohdan kuvaus seuraavalla:

”Seuraavat ’kuitu- tai säiemateriaalit’ tai prepregit:

a.

Hiili- tai aramidi’kuitu- ja -säiemateriaalit’, joilla on jompikumpi seuraavista ominaisuuksista:

1.

’ominaiskimmokerroin’ ylittää 10 × 106 m; tai

2.

’ominaismurtovetolujuus’ ylittää 17 × 104 m;

b.

Lasikuitupitoiset ’kuitu- ja -säiemateriaalit’, joilla on jompikumpi seuraavista ominaisuuksista:

1.

’ominaiskimmokerroin’ ylittää 3,18 × 106 m; tai

2.

’ominaismurtovetolujuus’ ylittää 76,2 × 103 m;

c.

Muista kuin IA.A1.010.a tai b kohdassa määritellyistä hiili- tai lasi ’kuitu- tai säiemateriaaleista’ valmistetut enintään 15 mm:n levyiset kertamuovikyllästetyt yhtäjaksoiset ’langat’, ’esilangat’, ’rohtimet’ tai ’teipit’ (prepregit).

Huom. Tämä kohta ei aseta valvonnanalaiseksi 1C010.a, 1C010.b, 1C210.a ja 1C210.b kohdassa määriteltyjä ’kuitu- tai säiemateriaaleja’.”

2)

Korvataan IA.A1.010 kohdan kuvaus seuraavalla:

”Seuraavat muovi- tai hartsikyllästetyt kuidut (prepregit), metalli- tai hiilipinnoitteiset kuidut (preformit) tai ’hiilikuitu-preformit’:

a.

valmistettu IA.A1.009 kohdassa määritellyistä ’kuitu- tai säiemateriaaleista’;

b.

kohdassa 1C010.a, 1C010.b tai 1C010.c määritellyt epoksimuovi ’matriisilla’ kyllästetyt hiili ’kuitu- tai -säiemateriaalit’ (prepregit), jotka on tarkoitettu lentokoneiden rakenteiden tai laminaattien korjaamiseen ja joissa yksittäisten arkkien koko ei ole suurempi kuin 50 cm × 90 cm;

c.

kohdassa 1C010.a, 1C010.b tai 1C010.c määritellyt prepregit, jotka on kyllästetty fenoli- tai epoksimuoveilla, joiden lasittumislämpötila (Tg) on alempi kuin 433 K (160 °C) ja kovettumislämpötila alempi kuin lasittumislämpötila.

Huom. Tämä kohta ei kata 1C010.e kohdassa määriteltyjä ’kuitu- tai säiemateriaaleja’.”


LIITE II

”LIITE II

3 artiklassa tarkoitetut tuotteet ja teknologia

ALKUHUOMAUTUKSET

1.

Jollei toisin mainita, jäljempänä sarakkeessa ’Kuvaus’ käytetyt viitenumerot viittaavat asetuksen (EY) N:o 428/2009 liitteessä I esitettyjen kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian kuvauksiin.

2.

Jäljempänä sarakkeessa ’Vastaava tuote asetuksen (EY) N:o 428/2009 liitteessä I’ oleva viitenumero tarkoittaa sitä, että sarakkeessa ’Kuvaus’ kuvaillun tuotteen ominaispiirteet eivät vastaa viittauksen kohteena olevan kaksikäyttötuotekohdan kuvauksessa esitettyjä parametrejä.

3.

’Yksinkertaisissa lainausmerkeissä’ olevien termien määritelmät on esitetty asiaankuuluvassa teknisessä huomautuksessa.

4.

’Kaksinkertaisissa lainausmerkeissä’ olevien termien määritelmät on esitetty asetuksen (EY) N:o 428/2009 liitteessä I.

YLEISHUOMAUTUKSET

1.

Tähän liitteeseen sisältyvän valvonnan tarkoitusta ei pidä kumota sellaisten ei-valvonnanalaisten tuotteiden (tuotantolaitos mukaan lukien) viennillä, jotka sisältävät yhden tai useampia valvonnanalaisia komponentteja, kun tuo valvonnanalainen komponentti tai ne komponentit ovat tuotteiden olennaisia osia ja voidaan järkevästi irrottaa tai käyttää toisiin tarkoituksiin.

Huom. Arvioitaessa sitä, onko valvonnanalaista komponenttia tai komponentteja pidettävä olennaisina osina, on välttämätöntä punnita määrän, arvon ja sisältyvän teknologisen tietotaidon tekijöitä sekä muita erityisolosuhteita, jotka voisivat osoittaa valvonnanalaisen komponentin tai komponenttien olevan toimitettavien tuotteiden olennaisia osia.

2.

Tässä liitteessä määriteltyihin tuotteisiin kuuluvat sekä uudet että käytetyt tuotteet.

YLEINEN TEKNOLOGIAHUOMAUTUS (YTH)

(Sovelletaan II.B osan yhteydessä.)

1.

Sellaisen ’teknologian’ myyntiä, toimittamista, siirtämistä tai vientiä, jota ’tarvitaan’ sellaisten tuotteiden ’kehittämiseen’, ’tuotantoon’ tai ’käyttöön’, joiden myyntiä, toimittamista, siirtämistä tai vientiä valvotaan jäljempänä olevan A osan (Tuotteet) nojalla, valvotaan II.B osan säännösten mukaisesti.

2.

’Teknologia’, jota ’tarvitaan’ valvonnanalaisten tuotteiden ’kehittämistä’, ’tuotantoa’ tai ’käyttöä’ varten, on valvonnanalaista myös silloin, kun se on sovellettavissa ei-kiellettyihin tuotteisiin.

3.

Valvonta ei koske sitä vähimmäis ’teknologiaa’, joka on välttämätön käyttöönottoa, toimintaa, huoltoa (tarkastusta) ja korjausta varten tuotteille, jotka eivät ole valvonnanalaisia tai joiden vienti on sallittu asetuksen (EY) N:o 423/2007 mukaisesti.

4.

’Teknologian’ siirron valvonta ei koske ’julkista’ tietoa, ’tieteellistä perustutkimusta’ tai välttämätöntä vähimmäistietoa patenttihakemuksiin.

II.A.   TUOTTEET

A0.   Ydinaineet, laitteistot ja laitteet

N:o

Kuvaus

Vastaava tuote asetuksen (EY) N:o 428/2009 liitteessä I

II.A0.002

Faraday-isolaattorit, joiden aallonpituus on 500–650 nm.

II.A0.003

Optiset hilat, joiden aallonpituus on 500–650 nm.

II.A0.004

Optiset kuidut, joiden aallonpituus on 500–650 nm ja jotka on pinnoitettu heijastuksen estävillä, aallonpituudeltaan 500–650 nm:ä olevilla kerroksilla ja joiden sisähalkaisija on yli 0,4 mm mutta enintään 2 mm.

II.A0.008

Muut kuin kohdassa 6A005.e määritellyt laserpeilit, jotka muodostuvat substraateista, joiden lämpölaajenemiskerroin on enintään 10-6K-1 lämpötilassa 20 °C (esim. kvartsilasi tai safiiri).

Huom. Tämä kohta ei kata optisia järjestelmiä, jotka on erityisesti suunniteltu tähtitieteellisiin sovelluksiin, paitsi jos peilit sisältävät kvartsilasia.

0B001.g.5, 6A005.e

II.A0.009

Muut kuin kohdassa 6A005.e.2 määritellyt laserlinssit, jotka muodostuvat substraateista, joiden lämpölaajenemiskerroin on enintään 10-6K-1 lämpötilassa 20 °C (esim. kvartsilasi).

0B001.g, 6A005.e.2

II.A0.010

Muut kuin 2B350.h.1 kohdassa määritellyt putket, putkistot, laipat ja liittimet, jotka on tehty nikkelistä tai nikkeliseoksesta, joka sisältää enemmän kuin 40 painoprosenttia nikkeliä, tai vuorattu sillä.

2B350

II.A0.011

Seuraavat muut kuin 0B002.f.2 tai 2B231 kohdassa määritellyt tyhjöpumput:

 

Turbomolekyylipumput, joiden teho on vähintään 400 l/s

 

Roots-tyyppiset esityhjennyspumput, joiden volymetrinen imuteho on yli 200 m3/h.

 

Paljetiivisteiset, spiraalityyppiset öljyttömät kompressoripumput ja paljetiivisteiset, spiraalityyppiset öljyttömät tyhjöpumput.

0B002.f.2, 2B231

II.A0.014

Räjäytyskammio, jonka absorptiokyky on yli 2,5 kg TNT-ekvivalenttia.

 


A1.   Materiaalit, kemikaalit, ’mikro-organismit’ ja ’toksiinit’

N:o

Kuvaus

Vastaava tuote asetuksen (EY) N:o 428/2009 liitteessä I

II.A1.003

Tiivisteet ja tiivisterenkaat, joiden sisähalkaisija on enintään 400 mm ja jotka on tehty jostakin seuraavista materiaaleista:

a.

vinyylideenifluoridin sekapolymeerit, joilla ilman venytystä on vähintään 75 % betakiderakennetta;

b.

fluoratut polyamidit, jotka sisältävät vähintään 10 painoprosenttia sitoutunutta fluoria;

c.

fluoratut fosfatseeni-elastomeerit, jotka sisältävät vähintään 30 painoprosenttia sitoutunutta fluoria;

d.

polyklooritrifluorieteeni (PCTFE, esim. Kel-F ®);

e.

fluoroelastomeerit (esim. Viton ®, Tecnoflon ®);

f.

polytetrafluorieteeni (PTFE).

 

II.A1.004

Henkilökohtaiset laitteet ydinperäisen säteilyn ilmaisemista varten, mukaan lukien henkilökohtaiset säteilyannosmittarit.

Huom. Tämä kohta ei kata valvonnanalaiseksi 1A004.c kohdassa määriteltyjä ydinalan ilmaisinjärjestelmiä.

1A004.c

II.A1.006

Muut kuin I.1A.003 kohdassa kielletyt katalyytit, jotka sisältävät platinaa, palladiumia tai rodiumia ja joita voidaan käyttää edistämään vedyn ja veden välistä isotooppien vaihtoreaktiota tritiumin ottamiseksi talteen raskaasta vedestä tai raskaan veden tuottamiseksi.

1B231, 1A225

II.A1.007

Muut kuin 1C002.b.4 tai 1C202.a kohdassa määritellyt alumiini ja alumiiniseokset raaka-aineina tai puolivalmisteina, joilla on jompikumpi seuraavista ominaisuuksista:

a.

murtovetolujuus vähintään 460 MPa lämpötilassa 293 K (20 °C); tai

b.

vetolujuus vähintään 415 MPa lämpötilassa 298 K (25 °C).

1C002.b.4, 1C202.a

II.A1.014

Metallista kobolttia, neodyymiä tai samariumia sisältävät jauheet tai niiden lejeeringit tai seokset, jotka sisältävät vähintään 20 painoprosenttia kobolttia, neodyymiä tai samariumia, jonka hiukkaskoko on pienempi kuin 200 μm.

 

II.A1.015

Puhdas tributyylifosfaatti [CAS N:o 126-73-8] tai seos, joka sisältää yli 5 painoprosenttia tributyylifosfaattia.

 

II.A1.016

Muu kuin kohdissa I.1A.030, I.1A.035 tai IA.A1.012 kielletty maraging-teräs.

Tekninen huomautus:

Maraging-teräkset ovat rautaseoksia, joille on yleisesti tunnusomaista korkea nikkelipitoisuus, hyvin alhainen hiilipitoisuus sekä seostusaineiden tai erkaumien käyttö vanhenemis-karkenemisen aikaansaamiseksi.

 

II.A1.017

Seuraavat metallit, metallijauheet ja aineet:

a.

Muut kuin kohdassa I.1A.031 kielletyt volframi ja volframiseokset tasakokoisina pallomaisina tai atomisoituina hiukkasina, joiden läpimitta on enintään 500 μm ja volframipitoisuus vähintään 97 painoprosenttia.

b.

Muut kuin kohdassa I.1A.031 kielletyt molybdeeni ja molybdeeniseokset tasakokoisina pallomaisina tai atomisoituina hiukkasina, joiden läpimitta on enintään 500 μm ja molybdeenipitoisuus vähintään 97 painoprosenttia.

c.

Muut kuin kohdassa I.1A.037 tai IA.A1.013 kielletyt kiinteät volframimateriaalit, joiden koostumus on seuraava:

1.

Puhdas volframi ja volframiseokset, jotka sisältävät vähintään 97 painoprosenttia volframia;

2.

Kuparia sisältävä volframi, joka sisältää vähintään 80 painoprosenttia volframia; tai

3.

Hopeaa sisältävä volframi, joka sisältää vähintään 80 painoprosenttia volframia.

 

II.A1.018

Pehmeät magneettiset seokset, joiden kemiallinen koostumus on seuraava:

a)

rautapitoisuus 30–60 prosenttia ja

b)

kobolttipitoisuus 40–60 prosenttia.

 

II.A1.019

Seuraavat ’kuitu- tai säiemateriaalit’ tai prepregit, joita ei ole kielletty tämän asetuksen liitteessä I tai liitteessä IA (kohdassa IA.A1.009, IA.A1.010) tai joita ei ole mainittu asetuksen (EY) N:o 428/2009 liitteessä I:

a)

Hiili ’kuitu- tai säiemateriaalit’;

Huom. II.A1.019a ei kata kudoksia.

b)

Hiili ’kuitu- tai säiemateriaaleista’ valmistetut kertamuovikyllästetyt yhtäjaksoiset ’langat’, ’esilangat’, ’rohtimet’ tai ’teipit’;

c)

Polyakryylinitriitistä valmistetut yhtäjaksoiset ’langat’, ’esilangat’, ’rohtimet’ tai ’teipit’.

 


A2.   Materiaalin käsittely

N:o

Kuvaus

Vastaava tuote asetuksen (EY) N:o 428/2009 liitteessä I

II.A2.002

Työstökoneet hiontaa varten, joiden paikannustarkkuus ’kaikkine käytettävissä olevine kompensointeineen’ on enintään (parempi) kuin 15 μm ISO 230/2:n (1988) (1) tai vastaavien kansallisten standardien mukaisesti minkä tahansa lineaarisen akselin suuntaan.

Huom. Tämä kohta ei kata 2B201.b ja 2B001.c kohdassa määriteltyjä työstökoneita hiontaa varten.

2B201.b, 2B001.c

II.A2.002a

Komponentit ja numeeriset ohjaimet, jotka on erityisesti suunniteltu 2B001 ja 2B201 kohdassa tai edellä II.A2.002 kohdassa määriteltyjä työstökoneita varten.

 

II.A2.003

Seuraavat tasapainotuskoneet ja niihin liittyvät tarvikkeet:

a.

Tasapainotuskoneet, jotka on suunniteltu tai muunnettu hammashoitolaitteita tai muita lääkinnällisiä laitteita varten ja joilla on kaikki seuraavat ominaisuudet:

1.

Niillä ei voi tasapainottaa roottoreita/kokoonpanoja, joiden massa on suurempi kuin 3 kg;

2.

Niillä on voitava tasapainottaa roottoreita/kokoonpanoja nopeuksilla, jotka ovat suurempia kuin 12 500 kierrosta minuutissa;

3.

Niillä on voitava korjata epätasapaino kahdessa tai useammassa tasossa; sekä

4.

Niillä on voitava tasapainottaa siten, että jäännösepätasapaino on 0,2 g mm roottorin massan kutakin kiloa kohden;

b.

Edellä a kohdassa määriteltyjen koneiden kanssa käytettäväksi suunnitellut tai muunnetut ilmaisinpäät.

Tekninen huomautus:

Ilmaisinpäät tunnetaan toisinaan nimellä tasapainotuslaitteisto.

2B119

II.A2.005

Seuraavat kontrolloidun ympäristön lämpökäsittelyuunit:

Uunit, joita voidaan käyttää yli 400 °C:n lämpötiloissa.

2B226, 2B227

II.A2.006

Hapetusuunit, joita voidaan käyttää yli 400 °C:n lämpötiloissa.

Huom. Tämä kohta ei kata tunneliuuneja tela- tai vaunukuljettimella, tunneliuuneja hihnakuljettimella, läpityöntöuuneja tai vaunu-uuneja, jotka on erityisesti suunniteltu lasin, pöytäkeramiikan tai rakennuskeramiikan tuotantoon.

2B226, 2B227

II.A2.007

Muut kuin 2B230 kohdassa määritellyt ’painelähettimet’, jotka pystyvät mittaamaan absoluuttista painetta alueella 0–200 kPa ja joilla on molemmat seuraavat ominaisuudet:

a.

Kaasudiffuusioyksikön kotelot, jotka on valmistettu ’uraaniheksafluoridikorroosiota (UF6) kestävistä aineista’ tai suojattu niillä; ja

b.

Joilla on jokin seuraavista ominaisuuksista:

1.

Mitta-alue alle 200 kPa ja ’tarkkuus’ parempi kuin ±1 % täydestä mitta-alueesta; tai

2.

Kokonaismitta-alue 200 kPa tai suurempi ja ’tarkkuus’ parempi kuin 2 kPa.

Tekninen huomautus:

2B230 kohdassa ’tarkkuuteen’ sisältyy epälineaarisuus, hystereesi ja toistettavuus ympäristön lämpötilassa.

2B230

II.A2.008

Neste-neste-kontaktorit (sekoitussaostimet, pulsoidut pylväät ja sentrifugaaliuuttimet) ja nesteen jakolaitteet, höyryn jakolaitteet ja nesteen kerääjät, jotka on suunniteltu tällaisia laitteita varten, joissa kaikki käsiteltävän kemikaalin (käsiteltävien kemikaalien) kanssa suoraan kosketukseen joutuvat pinnat on valmistettu jostain seuraavista materiaaleista:

1.

seokset, joissa on enemmän kuin 25 painoprosenttia nikkeliä ja enemmän kuin 20 painoprosenttia kromia;

2.

fluoripolymeerit;

3.

lasi (mukaan lukien lasitettu tai emaloitu pinnoitus tai lasivuoraus);

4.

grafiitti tai ’grafiittihiili’;

5.

nikkeli tai seokset, joissa on enemmän kuin 40 painoprosenttia nikkeliä;

6.

tantaali tai tantaaliseokset;

7.

titaani tai titaaniseokset;

8.

zirkonium tai zirkoniumseokset; tai

9.

ruostumaton teräs.

Tekninen huomautus:

’Grafiittihiili’ on amorfisesta hiilestä ja grafiitista koostuva seos, jonka koostumuksesta vähintään kahdeksan painoprosenttia on grafiittia.

2B350.e

II.A2.009

Seuraavat muut kuin 2B350.d kohdassa määritellyt teollisuuden laitteet ja komponentit:

Lämmönvaihtimet tai lauhduttimet, joiden lämmönvaihtopinta on pinta-alaltaan yli 0,05 m2 ja alle 30 m2, ja putket, levyt, kelat tai lohkot (ytimet), jotka on suunniteltu tällaisia vaihtimia tai lauhduttimia varten, joissa kaikki nesteen (nesteiden) kanssa suoraan kosketukseen joutuvat pinnat on valmistettu jostain seuraavista materiaaleista:

1.

seokset, joissa on enemmän kuin 25 painoprosenttia nikkeliä ja enemmän kuin 20 painoprosenttia kromia;

2.

fluoripolymeerit;

3.

lasi (mukaan lukien lasitettu tai emaloitu pinnoitus tai lasivuoraus);

4.

grafiitti tai ’grafiittihiili’;

5.

nikkeli tai seokset, joissa on enemmän kuin 40 painoprosenttia nikkeliä;

6.

tantaali tai tantaaliseokset;

7.

titaani tai titaaniseokset;

8.

zirkonium tai zirkoniumseokset;

9.

piikarbidi;

10.

titaanikarbidi; tai

11.

ruostumaton teräs.

Huom. Tämä kohta ei kata ajoneuvojen jäähdyttimiä.

Tekninen huomautus:

Tiivisteisiin ja tiivisterenkaisiin sekä muihin tiivistämiseen tarkoitettuihin sovelluksiin käytetyt materiaalit eivät vaikuta lämmönvaihtimen valvonnanalaisuuteen.

2B350.d

II.A2.010

Muut kuin 2B350.i kohdassa määritellyt monitiivisteiset ja tiivisteettömät pumput, jotka kestävät syövyttäviä nesteitä ja joiden valmistajan ilmoittama maksimivirtausnopeus on suurempi kuin 0,6 m3/h, tai tyhjöpumput, joiden valmistajan ilmoittama maksimivirtausnopeus on suurempi kuin 5 m3/h [mitattuna vakiolämpötilassa (273 K (0 °C)) ja -ilmanpaineessa (101,3 kPa)], ja rungot (pumppujen rungot), muotoon puristetut runkotiivisteet, juoksupyörät, roottorit tai suihkupumppusuuttimet tällaisia pumppuja varten, joissa kaikki pinnat, jotka joutuvat suoraan kosketukseen käsiteltävän kemikaalin (kemikaalien) kanssa, on valmistettu jostain seuraavista materiaaleista:

1.

seokset, joissa on enemmän kuin 25 painoprosenttia nikkeliä ja enemmän kuin 20 painoprosenttia kromia;

2.

keraamit;

3.

ferropii;

4.

fluoripolymeerit;

5.

lasi (mukaan lukien lasitettu tai emaloitu pinnoitus tai lasivuoraus);

6.

grafiitti tai ’grafiittihiili’;

7.

nikkeli tai seokset, joissa on enemmän kuin 40 painoprosenttia nikkeliä;

8.

tantaali tai tantaaliseokset;

9.

titaani tai titaaniseokset;

10.

zirkonium tai zirkoniumseokset;

11.

niobi (kolumbium) tai niobiseokset;

12.

ruostumaton teräs tai

13.

alumiiniseokset.

Tekninen huomautus:

Tiivisteisiin ja tiivisterenkaisiin sekä muihin tiivistämiseen tarkoitettuihin sovelluksiin käytetyt materiaalit eivät vaikuta pumpun valvonnanalaisuuteen.

2B350.d

II.A2.013

Muut kuin kohdan 2B009 nojalla valvonnanalaiset tai kohdan I.2A.009 tai I.2A.020 nojalla kielletyt dreijaus- ja painesorvit, joiden valssausvoima on suurempi kuin 60 kN ja niitä varten erityisesti suunnitellut komponentit.

Tekninen huomautus:

Koneet, joissa yhdistyvät dreijaus- ja painesorvauksen toiminnot, katsotaan II.A2.013 kohtaa sovellettaessa painesorveiksi.

 


A3.   Elektroniikka

N:o

Kuvaus

Vastaava tuote asetuksen (EY) N:o 428/2009 liitteessä I

II.A3.003

Muut kuin kohdassa I.0A.002.b.13 tai I.3A.004 kielletyt taajuusmuuntimet tai -generaattorit, joilla on kaikki seuraavat ominaisuudet, ja tällaisia muuntimia varten erityisesti suunnitellut komponentit ja ohjelmistot:

a.

monivaiheulostulo kykenee antamaan vähintään 40 W:n tehon;

b.

kykenee toimimaan 600–2 000 Hz:n taajuusalueella; sekä

c.

taajuuden säätö on parempi (pienempi) kuin 0,1 %.

Tekninen huomautus:

II.A3.003 kohdan taajuusmuuntimia kutsutaan myös konverttereiksi tai inverttereiksi.

 

II.A3.004

Spektrometrit ja diffraktometrit, jotka on tarkoitettu metallien tai seosten alkuainekoostumuksen kvalitatiiviseen tai kvantitatiiviseen analysointiin hajottamatta materiaalia kemiallisesti.

 


A6.   Anturit ja laserit

N:o

Kuvaus

Vastaava tuote asetuksen (EY) N:o 428/2009 liitteessä I

II.A6.002

Seuraavat muut kuin 6A002, 6A004.b kohdassa määritellyt optiset laitteet ja komponentit:

Infrapunaoptiikka, jonka aallonpituus on 9 000–17 000 nm, ja sen komponentit, mukaan lukien kadmiumtelluridikomponentit (CdTe).

6A002, 6A004.b

II.A6.005

Seuraavat puolijohde ’laserit’ ja niiden komponentit:

a.

erilliset puolijohde ’laserit’, joista kunkin lähtöteho on suurempi kuin 200 mW ja joita on enemmän kuin 100

b.

puolijohde ’laserien’ ryhmät, joiden lähtöteho on suurempi kuin 20 mW.

1.

Puolijohde ’lasereita’ kutsutaan yleisesti ’laser’ diodeiksi.

2.

Tämä kohta ei kata 0B001.g.5, 0B001.h.6 ja 6A005.b kohdassa määriteltyjä ’lasereita’.

3.

Tämä kohta ei kata ’laser’ diodeja, joiden aallonpituus on 1 200–2 000 nm.

6A005.b

II.A6.007

Seuraavat ’viritettävät’ solid-state-’laserit’ ja niitä varten erityisesti suunnitellut komponentit:

a.

titaanisafiirilaserit

b.

aleksandriittilaserit.

Huom. Tämä kohta ei kata 0B001.g.5, 0B001.h.6 ja 6A005.c.1 kohdassa määriteltyjä titaanisafiiri- ja alexandriittilasereita.

6A005.c.1

II.A6.009

Seuraavat optoakustiset komponentit:

a.

erilliskuvaputket tai solid-state-kuvauslaitteet, joiden toistotiheys on vähintään 1 kHz;

b.

toistotiheystarvikkeet;

c.

Pockel-kennot.

6A203.b.4.c


A7.   Navigointi ja ilmailu

N:o

Kuvaus

Vastaava tuote asetuksen (EY) N:o 428/2009 liitteessä I

II.A7.001

Seuraavat inertiasuunnistusjärjestelmät ja erityisesti niitä varten suunnitellut komponentit:

I.

Seuraavat inertiasuunnistusjärjestelmät, jotka Wassenaarin järjestelyyn osallistuvan valtion siviiliviranomaiset ovat sertifioineet käytettäväksi ’siviili-ilma-aluksissa’ ja niitä varten erityisesti suunnitellut komponentit:

a.

Inertiasuunnistusjärjestelmät (INS) (kardaaniset ja sidotut) sekä inertialaitteet, jotka on suunniteltu ’ilma-aluksen’, maakulkuneuvon, (pinta- tai vedenalaisen) aluksen tai ’avaruusaluksen’ asentoa, ohjausta tai valvontaa varten ja joilla on jokin seuraavista ominaisuuksista, sekä niitä varten erityisesti suunnitellut komponentit:

1.

(Vapaa inertiaalinen) navigointivirhe tavanomaisen linjauksen jälkeen on 0,8 merimailin tunnissa ’todennäköinen paikannuksen etäisyysvirhe’ tai vähemmän (parempi); tai

2.

Ne on määritelty toimimaan yli 10 g:n lineaarisilla kiihtyvyystasoilla.

b.

Hybridi-inertiasuunnistusjärjestelmät, jotka on yhdistetty maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän tai -järjestelmien (GNSS) kanssa tai ’DBRN (Data-Based Referenced Navigation)’ -järjestelmän (-järjestelmien) kanssa asentoa, ohjausta tai valvontaa varten tavanomaisen linjauksen jälkeen ja joiden INS-suunnistuspaikannustarkkuus GNSS:n tai ’DBRN’:n menetyksen jälkeen aina neljän minuutin ajan on vähemmän (parempi) kuin 10 metrin ’todennäköinen paikannuksen etäisyysvirhe’ (CEP).

c.

Inertialaitteet suuntakulman, ohjaussuunnan tai pohjoisen osoittamista varten, joilla on jokin seuraavista, sekä niitä varten erityisesti suunnitellut komponentit:

1.

Suunniteltu osoittamaan suuntakulma, ohjaussuunta tai pohjoinen tarkkuudella, joka on sama tai pienempi (parempi) kuin 6 kaariminuuttia RMS 45 leveysasteessa; tai

2.

Suunniteltu siten, että niillä on vähintään 900 g:n iskutaso toimimattomana vähintään 1 ms:n keston ajan.

Huom. I.a ja I.b kohdan parametrejä sovelletaan kaikissa seuraavissa ympäristöolosuhteissa:

1.

Satunnainen syötevärähtely, jonka kokonaissuuruusluokka on 7,7 g rms ensimmäisen puolen tunnin aikana ja kokonaistestiaika puolitoista tuntia akselia kohti kussakin kolmessa toisiinsa nähden kohtisuoraan olevassa akselissa, kun satunnainen värähtely täyttää seuraavat vaatimukset:

a.

Vakio voiman spektritiheyden (PSD) arvo on 0,04 g2/Hz taajuusvälillä 15–1 000 Hz; sekä

b.

PSD vaimenee taajuuden mukana 0,04 g2/Hz:stä 0,01 g2/Hz:iin taajuusvälillä 1 000–2 000 Hz;

2.

Kallistus ja kääntymisnopeus on vähintään +2,62 radiaania/s (150 astetta/s); tai

3.

Edellä 1 tai 2 kohdan vastaavien kansallisten standardien mukaisesti.

1.

I.b koskee järjestelmiä, joissa inertiasuunnistusjärjestelmä ja muut riippumattomat suunnistuksen apujärjestelmät on rakennettu yhdeksi yksiköksi (yhdistetty) suorituskyvyn parantamiseksi.

2.

’Todennäköinen paikannuksen etäisyysvirhe’ (CEP) – Tavanomaisessa ympyräjakelussa, ympyrän säde sisältää 50 prosenttia tehdyistä yksittäisistä mittauksista, tai sellaisen ympyrän säde, jossa on 50 prosentin todennäköisyys sijoittua.

II.

Teodoliittijärjestelmät, joihin sisältyy erityisesti siviilimittaustehtäviin suunniteltuja inertialaitteita, jotka on suunniteltu osoittamaan suuntakulma, ohjaussuunta tai pohjoinen tarkkuudella, joka on sama tai pienempi (parempi) kuin 6 kaariminuuttia RMS 45:ssä leveysasteessa, ja erityisesti niitä varten suunnitellut komponentit.

III.

Inertia- tai muut laitteet, joissa käytetään 7A001 tai 7A101 kohdassa määriteltyjä kiihtyvyysmittareita, jotka on erityisesti suunniteltu ja kehitetty porausreikien huoltotoiminnassa käytettäviksi MWD-antureiksi (Measurement While Drilling).

7A003, 7A103


A9.   Ilmailu-, avaruus- ja työntövoimatekniikka

II.A9.001

Laukaistavat pultit.

 

II.B.   TEKNOLOGIA

N:o

Kuvaus

Vastaava tuote asetuksen (EY) N:o 428/2009 liitteessä I

II.B.001

Teknologia, jota tarvitaan edellä II.A. osassa (Tuotteet) lueteltujen tuotteiden kehittämisessä, tuotannossa tai käytössä.

Tekninen huomautus:

Asetuksen (EY) N:o 423/2007 1 artiklan d kohdassa käsitteeseen ’teknologia’ sisältyvät ohjelmistot.”

 


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/61


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1229/2009,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2009,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä joulukuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Komission puolesta Puheenjohtajan nimissä

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

AL

48,0

MA

78,7

TN

111,3

TR

71,6

ZZ

77,4

0707 00 05

EG

155,5

MA

59,4

TR

94,2

ZZ

103,0

0709 90 70

MA

46,5

TR

119,6

ZZ

83,1

0709 90 80

EG

175,4

ZZ

175,4

0805 10 20

MA

52,0

TR

69,6

ZA

62,7

ZZ

61,4

0805 20 10

MA

78,3

TR

58,0

ZZ

68,2

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

HR

38,7

IL

65,1

TR

85,2

ZZ

63,0

0805 50 10

TR

72,1

ZZ

72,1

0808 10 80

CA

76,2

CN

85,4

MK

24,5

US

91,4

ZZ

69,4

0808 20 50

CN

73,3

TR

97,0

US

163,3

ZZ

111,2


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/63


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1230/2009,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2009,

asetuksessa (EY) N:o 877/2009 markkinointivuodeksi 2009/10 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 318/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 30 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 951/2006 (2) ja erityisesti sen 36 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisen virkkeen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2009/10 on vahvistettu komission asetuksessa (EY) N:o 877/2009 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EY) N:o 1214/2009 (4).

(2)

Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 951/2006 36 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden asetuksessa (EY) N:o 877/2009 markkinointivuodeksi 2009/10 vahvistetut edustavat hinnat ja tuonnissa sovellettavat lisätullit ja esitetään ne tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä joulukuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Komission puolesta Puheenjohtajan nimissä

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 178, 1.7.2006, s. 24.

(3)  EUVL L 253, 25.9.2009, s. 3.

(4)  EUVL L 327, 12.12.2009, s. 38.


LIITE

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja CN-koodiin 1702 90 95 kuuluvien tuotteiden edustavien hintojen ja tuonnissa sovellettavien lisätullien muutetut määrät, joita sovelletaan 16 päivästä joulukuuta 2009

(EUR)

CN-koodi

Edustava hinta 100 nettokilogrammalta tuotetta

Lisätulli 100 nettokilogrammalta tuotetta

1701 11 10 (1)

40,08

0,00

1701 11 90 (1)

40,08

2,88

1701 12 10 (1)

40,08

0,00

1701 12 90 (1)

40,08

2,58

1701 91 00 (2)

44,38

4,16

1701 99 10 (2)

44,38

1,02

1701 99 90 (2)

44,38

1,02

1702 90 95 (3)

0,44

0,25


(1)  Vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä IV olevassa III kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(2)  Vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä IV olevassa II kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(3)  Vahvistetaan yhden prosentin sakkaroosipitoisuudelle.


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/65


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1231/2009,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2009,

vilja-alalla 16 päivänä joulukuuta 2009 alkaen kannettavien tuontitullien vahvistamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 28 päivänä kesäkuuta 1996 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1249/96 (2) ja erityisesti sen 2 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa säädetään, että CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99 (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002, ex 1005 (hybridisiemeniä lukuun ottamatta) ja ex 1007 (kylvämiseen tarkoitettua hybridiä lukuun ottamatta) kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tullit.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemista varten kyseisille tuotteille vahvistetaan säännöllisesti edustavat cif-tuontihinnat.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdan mukaan CN-koodeihin 1001 10 00, 1001 90 91, ex 1001 90 99, (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002 00, 1005 10 90, 1005 90 00 ja 1007 00 90 kuuluvien tuotteiden tuontitullin laskemisessa käytetään mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisesti määriteltyä päivittäistä edustavaa cif-tuontihintaa.

(4)

Tuontitullit olisi vahvistettava 16 päivänä joulukuuta 2009 alkavalle ajanjaksolle, ja niitä olisi sovellettava kunnes uusi vahvistus tulee voimaan,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vilja-alan tuontitullit vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä I liitteessä II lueteltujen tekijöiden perusteella 16 päivänä joulukuuta 2009.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä joulukuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Komission puolesta Puheenjohtajan nimissä

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EYVL L 161, 29.6.1996, s. 125.


LIITE I

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin 16 päivästä joulukuuta 2009 alkaen sovellettavat tuontitullit

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Tuontitulli (1)

(EUR/t)

1001 10 00

Durum VEHNÄ, korkealaatuinen

0,00

keskilaatuinen

0,00

heikkolaatuinen

5,68

1001 90 91

Tavallinen VEHNÄ, siemenvilja

0,00

ex 1001 90 99

Tavallinen VEHNÄ, korkealaatuinen, muu kuin siemenvilja

0,00

1002 00 00

RUIS

31,46

1005 10 90

MAISSI, siemenvilja, muu kuin hybridi

22,02

1005 90 00

MAISSI, muu kuin siemenvilja (2)

22,02

1007 00 90

DURRA, muu kuin kylvämiseen tarkoitettu hybridi

31,46


(1)  Atlantin valtameren tai Suezin kanavan kautta yhteisöön saapuvan tavaran tuojaan voidaan soveltaa asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti seuraavia tullinalennuksia:

3 EUR/t, jos purkamissatama sijaitsee Välimerellä,

2 EUR/t, jos purkamissatama sijaitsee Tanskassa, Virossa, Irlannissa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Suomessa, Ruotsissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Pyreneiden niemimaan Atlantin puoleisella rannikolla.

(2)  Tuojaan voidaan soveltaa kiinteämääräistä alennusta 24 euroa tonnilta, jos asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät.


LIITE II

Liitteessä I vahvistettujen tullien laskemista koskevat tekijät

1.12.2009-14.12.2009

1.

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun viitejakson keskiarvot:

(EUR/t)

 

Tavallinen vehnä (1)

Maissi

Durumvehnä, korkealaatuinen

Durumvehnä, keskilaatuinen (2)

Durumvehnä, heikkolaatuinen (3)

Ohra

Pörssi

Minnéapolis

Chicago

Noteeraus

151,95

105,28

FOB-hinta USA

134,05

124,05

104,05

79,70

Palkkio Meksikon-lahdella

8,14

Palkkio Suurilla järvillä

6,55

2.

Asetuksen (EY) N:o 1249/96 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun viitejakson keskiarvot:

Rahtikustannukset: Meksikonlahti–Rotterdam

23,02 EUR/t

Rahtikustannukset: Suuret järvet–Rotterdam:

47,30 EUR/t


(1)  Sisältää palkkion 14 EUR/t (asetuksen (EY) N:o 1249/96 4 artiklan 3 kohta).

(2)  Alennus 10 EUR/t (asetuksen (EY) N:o 1249/96 4 artiklan 3 kohta).

(3)  Alennus 30 EUR/t (asetuksen (EY) N:o 1249/96 4 artiklan 3 kohta).


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/68


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1232/2009,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2009,

nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (Wiśnia nadwiślanka (SAN))

EUROOPAN KOMISSIO,

Joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Nimityksen ”Wiśnia nadwiślanka” rekisteröintiä koskeva Puolan hakemus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan mukaisesti, nimitys olisi rekisteröitävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Rekisteröidään tämän asetuksen liitteessä oleva nimitys.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

(2)  EUVL C 104, 6.5.2009, s. 21.


LIITE

Ihmisravinnoksi tarkoitetut perustamissopimuksen liitteeseen I kuuluvat maataloustuotteet:

Luokka 1.6   Hedelmät, vihannekset ja viljat sellaisenaan tai jalostettuina

PUOLA

Wiśnia nadwiślanka (SAN)


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/70


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1233/2009,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2009,

erityisen markkinatukitoimenpiteen vahvistamisesta maitoalalla

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 186 artiklan ja 188 artiklan 2 kohdan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Maitotuotteiden maailmanmarkkinahinnat ovat laskeneet erityisesti kysynnän vähennyttyä finanssi- ja talouskriisin vuoksi. Maitotuotteiden hinnat yhteisön markkinoilla ovat myös laskeneet huomattavasti kriisin ja tarjonnan vaihteluiden vuoksi.

(2)

Maitotuotteiden hintojen lasku Euroopan unionissa on vaikuttanut voimakkaasti tuottajahintoihin. Kestävälle tasolle elpymiseen tarvitaan pitkä aika. Sen vuoksi on aiheellista myöntää jäsenvaltioille määräraha niiden maidontuottajien tukemiseksi, joihin maitoalan kriisi vaikuttaa vakavasti ja joilla on näissä olosuhteissa maksuvalmiusongelmia.

(3)

Kullekin jäsenvaltiolle myönnettävät määrärahat lasketaan perustuen kiintiövuoden 2008/2009 maidontuotantoon kansallisissa kiintiöissä. Jäsenvaltioiden olisi jaettava kyseinen kansallinen käytettävissä oleva määrä puolueettomin perustein ja syrjimättä sekä vältettävä markkinoiden ja kilpailun vääristymistä.

(4)

Tämä asetus olisi pantava täytäntöön ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion institutionaaliset järjestelyt.

(5)

Maidontuottajien tuki olisi myönnettävä yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (2) 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna maatalousmarkkinoiden sääntelemiseksi toteutettavana interventiona.

(6)

Talousarvioon liittyvistä syistä yhteisö rahoittaa maidontuottajille myönnettävästä taloudellisesta tuesta jäsenvaltioille aiheutuneet menot ainoastaan, jos kyseiset tuet maksetaan tiettyyn määräaikaan mennessä.

(7)

Avoimuuden sekä kansallisten määrärahojen valvonnan ja moitteettoman hallinnon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle tuen myöntämismenetelmien määrittelemiseksi käytetyt puolueettomat perusteet ja markkinoiden vääristymisen estämiseksi toteutetut toimet.

(8)

Sen varmistamiseksi, että maidontuottajat saavat tukea mahdollisimman pian, jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tätä asetusta mahdollisimman nopeasti. Sen vuoksi sen olisi tultava voimaan viipymättä.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on käytettävä liitteessä vahvistetut määrät puolueettomin perustein ja syrjimättä tukeakseen maidontuottajia, joihin maitoalan kriisi vaikuttaa vakavasti, edellyttäen että kyseiset tuet eivät vääristä kilpailua.

2 artikla

1.   Tämän asetuksen 1 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä on pidettävä asetuksen (EY) N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina interventioina, joiden tarkoituksena on säännellä maatalousmarkkinoita.

2.   Jäsenvaltioiden on suoritettava 1 artiklassa tarkoitettuun tukeen liittyvät maksut viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2010.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot 1 artiklassa säädetyn tuen osalta:

a)

viipymättä ja viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2010 kuvaus tuen myöntämismenetelmien määrittelemiseksi käytetyistä puolueettomista perusteista ja markkinoiden vääristymisen estämiseksi toteutetut toimet;

b)

viimeistään 30 päivänä elokuuta 2010 tuen maksetut kokonaismäärät ja tuensaajien lukumäärä ja tyyppi.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.


LIITE (1)

miljoonaa. euroa

BE

7,212824

BG

1,842622

CZ

5,792943

DK

9,859564

DE

61,203560

EE

1,302069

IE

11,502500

EL

1,581891

ES

12,792178

FR

51,127334

IT

23,031475

CY

0,316812

LV

1,445181

LT

3,099461

LU

0,597066

HU

3,565265

MT

0,084511

NL

24,586045

AT

6,052604

PL

20,211209

PT

4,084693

RO

5,010401

SI

1,143094

SK

2,034727

FI

4,831752

SE

6,427521

UK

29,260698

EU-27

300,000000


(1)  Perustuu kiintiövuoden 2008/2009 maidontuotantoon kansallisissa kiintiöissä.


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/73


KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1234/2009,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2009,

yhteisön tariffikiintiöiden avaamisesta lampaille ja vuohille sekä lampaan- ja vuohenlihalle vuodeksi 2010

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 144 artiklan 1 kohdan ja 148 artiklan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Olisi avattava lampaan- ja vuohenlihaa koskevat yhteisön tariffikiintiöt vuodeksi 2010. Tullit ja määrät olisi vahvistettava vuonna 2010 voimassa olevien asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

(2)

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Chilen tasavallan välisestä assosiaatiosta tehdyn sopimuksen tariffimääräysten täytäntöönpanosta yhteisön osalta 18 päivänä helmikuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 312/2003 (2) avataan 1 päivästä helmikuuta 2003 tuotekoodille 0204 ylimääräinen 2 000 tonnin kahdenvälinen tariffikiintiö, jonka määrää lisätään vuosittain 10 prosenttia alkuperäisestä määrästä. Sen vuoksi Chilen GATT/WTO-kiintiöön olisi lisättävä 200 tonnia, ja kumpaakin kiintiötä olisi hallinnoitava edelleen samalla tavoin vuonna 2010.

(3)

Eräät kiintiöt on määritelty tietyn vuoden 1 päivästä heinäkuuta seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta ulottuvaksi kaudeksi. Koska tämän asetuksen mukaista tuontia olisi hallinnoitava kalenterivuosittain, kyseisiä kiintiöitä koskevat kalenterivuodeksi 2010 vahvistettavat vastaavat määrät saadaan laskemalla yhteen puolet 1 päivän heinäkuuta 2009 ja 30 päivän kesäkuuta 2010 välisen kauden määrästä ja puolet 1 päivän heinäkuuta 2010 ja 30 päivän kesäkuuta 2011 välisen kauden määrästä.

(4)

Yhteisön tariffikiintiöiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi on tarpeen vahvistaa teuraspainoekvivalentti.

(5)

Poiketen siitä, mitä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3013/89 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä lampaan- ja vuohenliha-alan tuotteiden tuonnin ja viennin osalta 26 päivänä kesäkuuta 1995 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1439/95 (3) säädetään, lampaan- ja vuohenlihatuotteiden kiintiöitä olisi hallinnoitava asetuksen (EY) N:o 1234/2007 144 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Lisäksi olisi noudatettava tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (4) 308 a ja 308 b artiklaa sekä 308 c artiklan 1 kohtaa.

(6)

Tämän asetuksen mukaisia tariffikiintiöitä ei ole aluksi syytä pitää asetuksen (ETY) N:o 2454/93 308 c artiklan mukaisesti kriittisinä, kun niitä hallinnoidaan ”ensiksi tullutta palvellaan ensin” -järjestelmällä. Sen vuoksi tulliviranomaisten olisi voitava poiketa vakuuden vaatimisesta tavaroilta, jotka on alun perin tuotu näissä kiintiöissä asetuksen (ETY) N:o 2454/93 308 c artiklan 1 kohdan ja 248 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Niiden erityispiirteiden vuoksi, joita liittyy siirtymiseen yhdestä hallinnointijärjestelmästä toiseen, mainitun asetuksen 308 c artiklan 2 ja 3 kohtaa ei ole syytä soveltaa.

(7)

Olisi selvennettävä, millaisia tuotteiden alkuperätodistuksia toimijoiden on toimitettava saadakseen oikeuden tariffikiintiöiden käyttöön ”ensiksi tullutta palvellaan ensin” -järjestelmässä.

(8)

Kun toimijat esittävät lampaanlihatuotteita tuontitarkoituksessa tulliviranomaisille, näiden on vaikeaa määritellä, ovatko kyseiset tuotteet peräisin kotieläiminä pidettävistä lampaista vai muista lampaista. Tullin määrä määräytyy kuitenkin tällä perusteella. Sen vuoksi on aiheellista säätää, että kyseisestä seikasta on annettava selvitys alkuperätodistuksessa.

(9)

Yhteisön tariffikiintiöiden avaamisesta lampaille ja vuohille sekä lampaan- ja vuohenlihalle vuodeksi 2009 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1150/2008 (5) voimassaolo päättyy vuoden 2009 lopussa. Sen vuoksi se olisi kumottava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tässä asetuksessa avataan yhteisön tuontitariffikiintiöt lampaille ja vuohille sekä lampaan- ja vuohenlihalle 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 väliseksi ajaksi.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitetuissa kiintiöissä tuotaviin tuotteisiin sovellettavat tullit, CN-koodit, alkuperämaat maaryhmittäin sekä järjestysnumerot vahvistetaan liitteessä.

3 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitetuissa kiintiöissä tuotavien tuotteiden teuraspainoekvivalenttina ilmaistut määrät vahvistetaan liitteessä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen teuraspainoekvivalenttina ilmaistujen määrien laskemiseksi lampaan- ja vuohenlihatuotteiden nettopainoon sovelletaan seuraavia kertoimia:

a)

elävät eläimet: 0,47;

b)

luuton karitsan- ja vohlanliha: 1,67;

c)

luuton lampaanliha ja luuton muu vuohenliha kuin vohlanliha sekä näiden sekoitukset: 1,81;

d)

luulliset tuotteet: 1,00.

’Vohlalla’ tarkoitetaan enintään vuoden ikäistä vuohta.

4 artikla

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1439/95 II osaston A ja B kohdassa säädetään, tämän asetuksen liitteessä vahvistettuja tariffikiintiöitä on hallinnoitava ”ensiksi tullutta palvellaan ensin” -periaatteella asetuksen (ETY) N:o 2454/93 308 a ja 308 b artiklan sekä 308 c artiklan 1 kohdan mukaisesti 1 päivästä tammikuuta31 päivään joulukuuta 2010. Mainitun asetuksen 308 c artiklan 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta. Tuontitodistusta ei vaadita.

5 artikla

1.   Liitteessä vahvistettujen tariffikiintiöiden käyttöoikeus edellyttää, että yhteisön tulliviranomaisille esitetään asianomaisen kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten antama voimassa oleva alkuperätodistus sekä kyseisten tuotteiden vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskeva tulli-ilmoitus.

Muiden kuin tullietuussopimuksiin perustuvien tariffikiintiöiden alaisten tuotteiden alkuperä on määriteltävä yhteisössä voimassa olevien säännösten mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja alkuperätodistuksia ovat seuraavat:

a)

tullietuussopimukseen kuuluvan tariffikiintiön osalta kyseisessä sopimuksessa määrätty alkuperätodistus;

b)

muiden tariffikiintiöiden osalta asetuksen (ETY) N:o 2454/93 47 artiklan mukaisesti laadittu todistus, jossa ilmoitetaan kyseisessä artiklassa säädettyjen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

CN-koodi (ainakin ensimmäiset neljä numeroa),

kyseisen tariffikiintiön järjestysnumero tai järjestysnumerot,

nettopaino yhteensä tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädettyjä kertoimia varten määriteltyjen luokkien mukaisesti;

c)

sellaisen maan osalta, jonka a ja b alakohtaan kuuluvat kiintiöt on yhdistetty, a alakohdassa tarkoitettu todistus.

Jos b alakohdassa tarkoitettu alkuperätodistus esitetään vain yhden vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan ilmoituksen yhteydessä, siinä voi olla useita järjestysnumeroita. Kaikissa muissa tapauksissa siinä saa olla vain yksi järjestysnumero.

6 artikla

Kumotaan asetus (EY) N:o 1150/2008.

7 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Komission puolesta

Puheenjohtajan nimissä

Mariann FISCHER BOEL

Komission jäsen


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 46, 20.2.2003, s. 1.

(3)  EYVL L 143, 27.6.1995, s. 7.

(4)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.

(5)  EUVL L 309, 20.11.2008, s. 5.


LIITE

LAMPAAN- JA VUOHENLIHA (tonnia (t) teuraspainoekvivalenttia) YHTEISÖN TARIFFIKIINTIÖT VUODEKSI 2010

Maaryhmän nro

CN-koodi

Arvotulli

%

Paljoustulli

euroa/100 kg

Järjestysnumero ”ensiksi tullutta palvellaan ensin”-järjestelmässä

Alkuperä

Vuotuinen määrä tonneina teuraspainoekvivalenttia

Elävät eläimet

(kerroin 0,47)

Luuton karitsanliha (1)

(kerroin 1,67)

Luuton lampaanliha (2)

(kerroin 1,81)

Luullinen liha ja ruhot

(kerroin 1,00)

1

0204

Nolla

Nolla

09.2101

09.2102

09.2011

Argentiina

23 000

09.2105

09.2106

09.2012

Australia

18 786

09.2109

09.2110

09.2013

Uusi-Seelanti

227 854

09.2111

09.2112

09.2014

Uruguay

5 800

09.2115

09.2116

09.1922

Chile

6 400

09.2121

09.2122

09.0781

Norja

300

09.2125

09.2126

09.0693

Grönlanti

100

09.2129

09.2130

09.0690

Färsaaret

20

09.2131

09.2132

09.0227

Turkki

200

09.2171

09.2175

09.2015

Muut (3)

200

2

0204, 0210 99 21, 0210 99 29, 0210 99 60

Nolla

Nolla

09.2119

09.2120

09.0790

Islanti

1 850

3

0104 10 30

0104 10 80

0104 20 90

10 %

Nolla

09.2181

09.2019

Erga omnes  (4)

92


(1)  Ja vohlanliha.

(2)  Ja muu vuohenliha kuin vohlanliha.

(3)  ’Muut’ tarkoittaa kaikkia muita alkuperämaita kuin tässä taulukossa mainittuja maita.

(4)  ’Erga omnes’ tarkoittaa kaikkia alkuperämaita tässä taulukossa mainitut maat mukaan luettuina.


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/76


NEUVOSTON PÄÄTÖS 2009/955/YUTP,

tehty 15 päivänä joulukuuta 2009,

palestiinalaisalueilla toteutettavasta Euroopan unionin poliisioperaatiosta hyväksytyn yhteisen toiminnan 2005/797/YUTP muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 28 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 14 päivänä marraskuuta 2005 yhteisen toiminnan 2005/797/YUTP palestiinalaisalueilla toteutettavasta Euroopan unionin poliisioperaatiosta (1) (EUPOL COPPS) kolmeksi vuodeksi. EUPOL COPPSin operatiivinen vaihe alkoi 1 päivänä tammikuuta 2006. Yhteisellä toiminnalla 2008/958/YUTP (2) jatkettiin yhteisen toiminnan 2005/797/YUTP voimassaoloa 31 päivään joulukuuta 2010.

(2)

On vahvistettava EUPOL COPPSiin liittyvien menojen kattamiseen tarkoitettu rahoitusohje 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 väliselle ajalle.

(3)

On tarpeen säätää, millä edellytyksillä EUPOL COPPS voi palkata henkilöstöä sopimussuhteisesti.

(4)

EUPOL COPPSilla olisi oltava hankeyksikkö hankkeiden kartoittamiseksi ja toteuttamiseksi.

(5)

Yhteinen toiminta 2005/797/YUTP olisi muutettava vastaavasti,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan yhteinen toiminta 2005/797/YUTP seuraavasti:

1)

Lisätään 2 artiklaan alakohta:

”d)

Operaatiolla on hankeyksikkö hankkeiden kartoittamiseksi ja toteuttamiseksi. Operaatiossa sovitetaan yhteen, avustetaan ja ohjeistetaan tarvittaessa jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden omalla vastuullaan toteuttamia hankkeita operaatioon liittyvillä aloilla ja sen tavoitteiden tukemiseksi.”;

2)

8 artiklassa:

a)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   EUPOL COPPS ottaa palvelukseen jäsenmaista sopimussuhteista henkilöstöä tarpeen mukaan, jos jäsenvaltioiden lähettämää henkilöstöä ei ole riittävästi huolehtimaan tarvittavista tehtävistä.”

b)

Lisätään uusi 4 kohta seuraavasti:

”4.   EUPOL COPPS voi myös ottaa palvelukseen myös paikallista henkilöstöä tarpeen mukaan.”,

ja jäljellä olevat kohdat numeroidaan vastaavasti uudelleen.

2 artikla

EUPOL COPPSiin liittyvien menojen kattamiseen tarkoitettu rahoitusohje 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 väliselle ajalle on 6 650 000 euroa.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se tehdään.

4 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. ERLANDSSON


(1)  EUVL L 300, 17.11.2005, s. 65.

(2)  EUVL L 338, 17.12.2008, s. 75.


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/77


NEUVOSTON PÄÄTÖS 2009/956/YUTP,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2009,

Georgian kriisiä varten nimitetyn Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkamisesta hyväksytyn yhteisen toiminnan 2009/131/YUTP muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 28 artiklan, 31 artiklan 2 kohdan ja 33 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 25 päivänä syyskuuta 2008 yhteisen toiminnan 2008/760/YUTP (1), jolla Pierre MOREL nimitettiin Euroopan unionin erityisedustajaksi Georgian kriisiä varten 28 päivään helmikuuta 2009 saakka.

(2)

Neuvosto hyväksyi 16 päivänä helmikuuta 2009 yhteisen toiminnan 2009/131/YUTP (2) Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkamisesta 31 päivään elokuuta 2009 saakka ja 27 päivänä heinäkuuta 2009 yhteisen toiminnan 2009/571/YUTP (3) Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkamisesta 28 päivään helmikuuta 2010 saakka.

(3)

Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiantoon liittyviin menoihin tarkoitetusta uudesta rahoitusohjeesta olisi säädettävä 28 päivään helmikuuta 2010 saakka.

(4)

Euroopan unionin erityisedustaja toteuttaa toimeksiantonsa tilanteessa, joka voi huonontua ja joka voi vaikuttaa haitallisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määrättyihin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteisiin,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan yhteinen toiminta 2009/131/YUTP seuraavasti:

Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Erityisedustajan toimeksiantoon liittyviin menoihin tarkoitettu rahoitusohje 1 päivänä maaliskuuta 2009 alkavalle ja 28 päivänä helmikuuta 2010 päättyvälle kaudelle on 517 000 euroa.”.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

3 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. ERLANDSSON


(1)  EUVL L 259, 27.9.2008, s. 16.

(2)  EUVL L 46, 17.2.2009, s. 47.

(3)  EUVL L 197, 29.7.2009, s. 109.


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/78


POLIITTISTEN JA TURVALLISUUSASIOIDEN KOMITEAN PÄÄTÖS EUPOL COPPS/2/2009,

tehty 15 päivänä joulukuuta 2009,

palestiinalaisalueilla toteutettavan Euroopan unionin poliisioperaation johtajan nimittämisestä

(2009/957/YUTP)

POLIITTISTEN JA TURVALLISUUSASIOIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 38 artiklan kolmannen kohdan,

ottaa huomioon palestiinalaisalueilla toteutettavasta Euroopan unionin poliisioperaatiosta 14 päivänä marraskuuta 2005 hyväksytyn yhteisen toiminnan 2005/797/YUTP (1), jäljempänä ”EUPOL COPPS”, ja erityisesti sen 11 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yhteisen toiminnan 2005/797/YUTP 11 artiklan 1 kohdassa valtuutetaan poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea tekemään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 38 artiklan mukaisesti asiaankuuluvat EUPOL COPPS -operaation poliittista valvontaa ja strategista johtoa koskevat päätökset, mukaan lukien päätös operaation johtajan nimittämisestä.

(2)

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on ehdottanut Henrik MALMQUISTIN nimittämistä EUPOL COPPS -operaation johtajaksi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Nimitetään Henrik MALMQUIST palestiinalaisalueilla toteutettavan Euroopan unionin poliisioperaation (EUPOL COPPS) johtajaksi 1 päivästä tammikuuta 2010.

2 artikla

Tämä päätös annetaan tiedoksi Henrik MALMQUISTILLE.

Se tulee voimaan päivänä, jona se annetaan tiedoksi..

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean puolesta

Puheenjohtaja

O. SKOOG


(1)  EUVL L 300, 17.11.2005, s. 65.


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/79


POLIITTISTEN JA TURVALLISUUSASIOIDEN KOMITEAN PÄÄTÖS EUPM/1/2009,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2009,

Euroopan unionin Bosnia ja Hertsegovinassa toteuttaman poliisioperaation (EUPM) johtajan toimeksiannon jatkamisesta

(2009/958/YUTP)

POLIITTISTEN JA TURVALLISUUSASIOIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 38 artiklan kolmannen kohdan,

ottaa huomioon Euroopan unionin poliisioperaatiosta (EUPM) Bosnia ja Hertsegovinassa 8 päivänä joulukuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/906/YUTP (1) ja erityisesti sen 10 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Päätöksen 2009/906/YUTP 10 artiklan 1 kohdassa valtuutetaan poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea tekemään asiaankuuluvat EUPM-operaation poliittista valvontaa ja strategista johtamista koskevat päätökset Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 38 artiklan mukaisesti, mukaan lukien päätös operaation johtajan nimittämisestä.

(2)

Korkeana edustajan toimivan neuvoston pääsihteerin ehdotuksesta poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea teki 24 päivänä lokakuuta 2008 päätöksen 2008/835/YUTP (2) Stefan FELLERin nimittämisestä EUPM-operaation johtajaksi 31 päivään joulukuuta 2009.

(3)

Korkeana edustajana toimiva neuvoston pääsihteeri ehdotti poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle 13 päivänä marraskuuta 2009, että Stefan FELLERin toimeksiantoa EUPM-operaation johtajana jatkettaisiin vuodella 31 päivään joulukuuta 2010,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Jatketaan Stefan FELLERin toimeksiantoa Euroopan unionin Bosnia ja Hertsegovinassa toteuttaman poliisioperaation johtajana 31 päivään joulukuuta 2010.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Sitä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2010.

3 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean puolesta

Puheenjohtaja

O. SKOOG


(1)  EUVL L 322, 9.12.2009, s. 22.

(2)  EUVL L 298, 7.11.2008, s. 30.


SÄÄDÖKSET, JOIDEN JULKAISEMINEN EI OLE PAKOLLISTA

16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/80


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 14 päivänä joulukuuta 2009,

tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöön liittyvästä lomakkeesta tehdyn päätöksen 2007/230/EY muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 9895)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/959/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä ja neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/22/EY (1) ja erityisesti sen 11 artiklan 3 kohdan ja 13 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tienvarsitarkastuksissa tärkeimmän tiedonlähteen muodostavat ajopiirturin tallenteet. Tallenteiden puuttumisen olisi oltava peruteltua vain silloin, kun objektiivisesti katsoen on ollut mahdotonta luoda niitä ajopiirturilla tai manuaalisesti tallentamalla. Tällaisissa tapauksissa puuttumisen syy olisi vahvistettava erityisellä todistuksella.

(2)

On käynyt ilmi, että komission päätöksen 2007/230/EY (2) liitteessä vahvistettu todistuslomake ei kata kaikkia tapauksia, joissa on ollut teknisesti mahdotonta tallentaa tallentimelle tietoa kuljettajan toiminnasta.

(3)

Jotta jäsenvaltiot voisivat nykyistä tehokkaammin ja tuloksellisemmin varmistaa, että tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15 päivänä maaliskuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 561/2006 (3) noudatetaan, lomaketta olisi muutettava lisäämällä siihen direktiivin 2006/22/EY 11 artiklan 3 kohdassa mainittujen elementtien lisäksi uusia elementtejä.

(4)

Todistuslomaketta olisi käytettävä ainoastaan silloin, kun ajopiirturin tallenteilla ei objektiivisista teknisistä syistä johtuen voida osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 561/2006 säännöksiä on noudatettu.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat tieliikenteen valvontalaitteista 20 päivänä joulukuuta 1985 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 (4) 18 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan päätöksen 2007/230/EY liite tämän päätöksen liitteellä.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 2009.

Komission puolesta

Antonio TAJANI

Varapuheenjohtaja


(1)  EUVL L 102, 11.4.2006, s. 35.

(2)  EUVL L 99, 14.4.2007, s. 14.

(3)  EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1.

(4)  EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8.


LIITE

Image


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/82


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 14 päivänä joulukuuta 2009,

päätöksen 2004/407/EY muuttamisesta valokuvateknisen gelatiinin tuonnin sallimiseksi Tšekkiin

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 9899)

(Ainoastaan englannin-, hollannin-, ranskan-, saksan- ja tšekinkieliset tekstit ovat todistusvoimaiset)

(2009/960/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä 3 päivänä lokakuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 4 kohdan ja 32 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1774/2002 kielletään eläimistä saatavien sivutuotteiden ja jalostettujen tuotteiden tuonti unioniin ja kauttakuljetus unionin kautta, ellei siihen ole annettu asetuksen mukaista lupaa.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisista väliaikaisista terveys- ja sertifiointisäännöistä, jotka koskevat valokuvateknisen gelatiinin tuontia tietyistä kolmansista maista, 26 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyssä komission päätöksessä 2004/407/EY (2) säädetään, että Belgian, Luxemburgin, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan on sallittava tietyn ainoastaan valokuvateollisuuden tarpeisiin tarkoitetun gelatiinin (jäljempänä ’valokuvagelatiini’) tuonti mainitun päätöksen mukaisesti.

(3)

Päätöksessä 2004/407/EY säädetään, että valokuvagelatiinin tuonti sallitaan ainoastaan kyseisessä päätöksessä luetelluista kolmansista maista eli Japanista ja Yhdysvalloista. Mainitun päätöksen mukaisesti tuontilähetykset on kuljetettava määräpaikkana olevaan laitokseen tarkoin määrättyjen ohjaamisehtojen mukaisesti, jotta vältetään mahdolliset kansanterveydelle ja eläinten terveydelle aiheutuvat riskit.

(4)

Tšekki on esittänyt pyynnön valokuvagelatiinin tuonnin sallimiseksi kyseisistä kolmansista maista alueellaan sijaitsevaan laitokseen. Tšekki on vahvistanut, että päätöksen 2004/407/EY mukaisia tiukkoja ohjaamisehtoja sovelletaan mahdollisten terveysriskien välttämiseksi.

(5)

Näin ollen, ennen kuin eläimistä saatavien sivutuotteiden tuontia koskevat tekniset vaatimukset tarkastetaan tarkistetun sivutuoteasetuksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009) (3) perusteella, Tšekille olisi annettava lupa sallia valokuvagelatiinin tuonti sillä edellytyksellä, että päätöksessä 2004/407/EY asetettuja ehtoja noudatetaan. Maantieteellisistä syistä tuonti voi kuitenkin tapahtua Saksan kautta.

(6)

Sen vuoksi päätöstä 2004/407/EY olisi muutettava.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätös 2004/407/EY seuraavasti:

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Valokuvagelatiinin tuontia koskeva poikkeus

Poiketen siitä mitä säädetään asetuksen (EY) N:o 1774/2002 29 artiklan 1 kohdassa Belgian, Tšekin, Luxemburgin, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan on sallittava kyseisen asetuksen mukaisesti luokan 1 aineksena pidettävästä, naudan selkärankaa sisältävästä aineksesta tuotetun, ainoastaan valokuvateollisuuden tarpeisiin tarkoitetun gelatiinin (jäljempänä ’valokuvagelatiinin’) tuonti tämän päätöksen mukaisesti.”

2)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu Belgian kuningaskunnalle, Tšekin tasavallalle, Luxemburgin suurherttuakunnalle, Alankomaiden kuningaskunnalle sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneelle kuningaskunnalle.”

3)

Muutetaan liitteet I ja III tämän päätöksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Belgian kuningaskunnalle, Tšekin tasavallalle, Luxemburgin suurherttuakunnalle, Alankomaiden kuningaskunnalle sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneelle kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 2009.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1.

(2)  EUVL L 151, 30.4.2004, s. 11.

(3)  EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1.


LIITE

Muutetaan liitteet I ja III seuraavasti:

1)

Korvataan liite I seuraavasti:

”LIITE I

ALKUPERÄMAANA PIDETTÄVÄT KOLMANNET MAAT JA ALKUPERÄLAITOKSET, MÄÄRÄJÄSENVALTIOT, UNIONIIN SAAPUMISPAIKAN RAJATARKASTUSASEMAT JA HYVÄKSYTYT VALOKUVATEKNISET LAITOKSET

Alkuperämaa (kolmas valtio)

Alkuperälaitos

Määräjäsenvaltio

Unioniin saapumispaikan rajatarkastusasema

Hyväksytyt valokuvatekniset laitokset

Japani

Nitta Gelatin Inc.

2-22 Futamata

Yao-City, Osaka

581 – 0024 Japan

Jellie Co. ltd.

7-1, Wakabayashi 2-Chome,

Wakabayashi-ku,

Sendai-city, Miyagi,

982 Japan

NIPPI Inc. Gelatin Division

1 Yumizawa-Cho

Fujinomiya City Shizuoka

418 – 0073 Japan

Alankomaat

Rotterdam

FUJIFILM Europe B.V.,

Oudenstaart 1

5047 TK Tilburg,

The Netherlands

Nitta Gelatin Inc.

2-22 Futamata

Yao-City, Osaka

581 – 0024, Japan

Yhdistynyt kuningaskunta

Liverpool Felixstowe

Kodak Ltd Headstone Drive, Harrow, MIDDX

HA4 4TY,

The United Kingdom

Tšekki

Hampuri

FOMA BOHEMIA spol. s r.o.

Jana Krušinky 1604

501 04 Hradec Králove,

The Czech Republic

Amerikan yhdysvallat

Eastman Gelatine Corporation,

227 Washington Street,

Peabody, MA, 01960 USA

Gelita North America,

2445 Port Neal Industrial Road Sergeant Bluff, Iowa, 51054 USA

Luxemburg

Antwerpen

Zaventem

Luxemburg

DuPont Teijin

Luxembourg SA

PO Box 1681

L-1016

Luxembourg

Yhdistynyt kuningaskunta

Liverpool

Felixstowe

Kodak Ltd

Headstone Drive,

Harrow, MIDDX HA4 4TY,

The United Kingdom

Eastman Gelatine Corporation, 227 Washington Street,

Peabody, MA, 01960 USA

Tšekki

Hampuri

FOMA BOHEMIA spol. s r.o.

Jana Krušinky 1604

501 04 Hradec Králove,

The Czech Republic”

2)

Korvataan liite III seuraavasti:

”LIITE III

VALOKUVATEOLLISUUDEN KÄYTTÖÖN TARKOITETUN TEKNISEN GELATIININ TUONNISSA KOLMANSISTA MAISTA KÄYTETTÄVIEN TERVEYSTODISTUSTEN MALLIT

Huomautukset

a)

Viejämaan on laadittava eläinlääkärintodistukset valokuvateollisuuden käyttöön tarkoitetun teknisen gelatiinin tuontia varten tässä liitteessä III olevan mallin mukaisesti. Todistuksissa on annettava kulloisenkin kolmannen maan osalta vaaditut vakuutukset ja tapauksen mukaan viejänä toimivalta kolmannelta maalta tai sen osalta vaaditut lisätakeet.

b)

Kunkin todistuksen alkuperäiskappaleen on koostuttava yhdestä kaksipuolisesta paperiarkista, tai jos tarvitaan enemmän tilaa, todistuksen on oltava sellainen, että kaikista sivuista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus, jonka sivuja ei voi erottaa toisistaan.

c)

Todistus on laadittava vähintään yhdellä sen EU-jäsenvaltion virallisista kielistä, jonka EU-rajatarkastusasemalla tarkastus tehdään, sekä vähintään yhdellä määräpaikkana olevan EU-jäsenvaltion virallisista kielistä. Kyseiset jäsenvaltiot voivat kuitenkin tarvittaessa sallia muiden kielien käytön, jolloin mukaan on liitettävä virallinen käännös.

d)

Mikäli todistukseen lisätään lähetyksen sisältämien osien tunnistamiseksi lisäsivuja, myös näiden lisäsivujen katsotaan olevan osa alkuperäistä todistusta, mitä varten kukin sivu on varustettava todistuksen antavan virkaeläinlääkärin allekirjoituksella ja leimalla.

e)

Jos todistus d kohdassa tarkoitettuine lisäsivuineen sisältää useamman kuin yhden sivun, kunkin sivun alalaitaan on merkittävä sen numero (sivunumero/sivumäärä) ja ylälaitaan toimivaltaisen viranomaisen todistukselle antama koodinumero.

f)

Todistuksen alkuperäiskappaleen täyttää ja allekirjoittaa virkaeläinlääkäri. Viejämaan toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tässä noudatetaan neuvoston direktiivissä 96/93/EY vahvistettuja periaatteita vastaavia todistuksen myöntämistä koskevia periaatteita.

g)

Allekirjoituksen värin on oltava eri kuin painoväri. Sama koskee leimoja, jotka eivät ole kohopainettuja tai vesileimoja.

h)

Todistuksen alkuperäiskappaleen on oltava lähetyksen mukana EU:n rajatarkastusasemalla ja määränpäänä olevaan valokuvatekniseen laitokseen asti.

Image

Image


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/88


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 14 päivänä joulukuuta 2009,

eräille eläinten terveyden ja elävien eläinten alalla toimiville yhteisön vertailulaboratorioille myönnettävästä unionin taloudellisesta tuesta vuodeksi 2010

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 9965)

(Ainoastaan englannin-, espanjan-, ranskan-, ruotsin-, saksan- ja tanskankieliset tekstit ovat todistusvoimaiset)

(2009/961/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista 25 päivänä toukokuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/470/EY (1) ja erityisesti sen 31 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (2) ja erityisesti sen 32 artiklan 7 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Päätöksen 2009/470/EY 31 artiklan 1 kohdan mukaan eläinten terveyden ja elävien eläinten alalla toimiville yhteisön vertailulaboratorioille voidaan myöntää unionin tukea.

(2)

Yhteisön taloudellisen tuen myöntämisestä yhteisön vertailulaboratorioille rehuja, elintarvikkeita ja eläinten terveyttä koskevilta osin 28 päivänä marraskuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 (3) säädetään, että unioni myöntää taloudellista tukea edellyttäen, että hyväksytyt työohjelmat on toteutettu tehokkaasti ja että tuensaajat toimittavat komissiolle kaikki tarvittavat tiedot tiettyjä määräaikoja noudattaen.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1754/2006 2 artiklan mukaan komission ja yhteisön vertailulaboratorioiden välisistä suhteista määrätään yhteistyösopimuksella, johon liitetään monivuotinen työohjelma.

(4)

Komissio on arvioinut yhteisön vertailulaboratorioiden toimittamat vuotta 2010 koskevat työohjelmat ja niitä vastaavat alustavat talousarviot.

(5)

Unionin taloudellista tukea olisi myönnettävä yhteisön vertailulaboratorioille, jotka on nimetty suorittamaan seuraavien säädösten mukaiset tehtävät ja velvoitteet:

neuvoston direktiivi 92/35/ETY (4), annettu 29 päivänä huhtikuuta 1992, afrikkalaisen hevosruton valvontasäännöistä ja torjuntatoimenpiteistä,

neuvoston direktiivi 92/66/ETY (5), annettu 14 päivänä heinäkuuta 1992, yhteisön toimenpiteistä Newcastlen taudin torjumiseksi,

neuvoston direktiivi 92/119/ETY (6), annettu 17 päivänä joulukuuta 1992, yhteisön yleisistä toimenpiteistä tiettyjen eläintautien torjumiseksi sekä swine vesicular -tautiin liittyvistä erityistoimenpiteistä,

neuvoston direktiivi 93/53/ETY (7), annettu 24 päivänä kesäkuuta 1993, yhteisön vähimmäistoimenpiteistä tiettyjen kalatautien torjumiseksi,

neuvoston direktiivi 95/70/EY (8), annettu 22 päivänä joulukuuta 1995, yhteisön vähimmäistoimista simpukoiden tiettyjen sairauksien torjumiseksi,

neuvoston päätös 2000/258/EY (9), tehty 20 päivänä maaliskuuta 2000, raivotaudin vastaisten rokotteiden tehokkuutta mittaavien serologisten valvontatestien standardoinnissa tarvittavien arviointiperusteiden vahvistamisesta vastaavan erityislaitoksen nimeämisestä,

neuvoston direktiivi 2000/75/EY (10), annettu 20 päivänä marraskuuta 2000, lampaan bluetongue-taudin torjunta- ja hävittämistoimenpiteitä koskevista erityissäännöksistä,

neuvoston direktiivi 2001/89/EY (11), annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, yhteisön toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi,

neuvoston direktiivi 2002/60/EY (12), annettu 27 päivänä kesäkuuta 2002, erityissäännöksistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi ja direktiivin 92/119/ETY muuttamisesta Teschenin taudin ja afrikkalaisen sikaruton osalta,

neuvoston direktiivi 2003/85/EY (13), annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi, direktiivin 85/511/ETY sekä päätösten 89/531/ETY ja 91/665/ETY kumoamisesta ja direktiivin 92/46/ETY muuttamisesta,

neuvoston päätös 96/463/EY (14), tehty 23 päivänä heinäkuuta 1996, puhdasrotuisten jalostusnautojen testausmenetelmien ja tulosten arvioinnin yhdenmukaistamisessa yhteistyöosapuolena toimivan vertailuaseman nimeämisestä,

asetus (EY) N:o 882/2004 luomistaudin osalta,

neuvoston direktiivi 2005/94/EY (15), annettu 20 päivänä joulukuuta 2005, yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta,

neuvoston direktiivi 2006/88/EY (16), annettu 24 päivänä lokakuuta 2006, vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta,

komission asetus (EY) N:o 180/2008 (17), annettu 28 päivänä helmikuuta 2008, yhteisön vertailulaboratoriosta muita hevoseläinten tauteja kuin afrikkalaista hevosruttoa varten ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteen VII muuttamisesta,

komission asetus (EY) N:o 737/2008 (18), annettu 28 päivänä heinäkuuta 2008, yhteisön vertailulaboratorioiden nimeämisestä äyriäisten tauteja, raivotautia ja nautojen tuberkuloosia varten, lisävastuualueiden ja -tehtävien vahvistamisesta raivotautia ja nautojen tuberkuloosia tutkiville yhteisön vertailulaboratorioille sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteen VII muuttamisesta.

(6)

Yhteisön vertailulaboratorioiden seminaarien toimintaa ja järjestämistä varten myönnetyn yhteisön tuen olisi myös täytettävä asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 vahvistetut tukikelpoisuusvaatimukset.

(7)

Asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 vahvistetaan yhteisön vertailulaboratorioiden järjestämiä seminaareja koskevat tukikelpoisuussäännöt. Siinä myös rajoitetaan taloudellinen tuki enintään 32:een seminaarin osanottajaan. Poikkeuksista tähän rajoitukseen olisi säädettävä asetuksen (EY) N:o 1754/2006 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti joidenkin yhteisön vertailulaboratorioiden osalta, jotka tarvitsevat tukea yli 32 osanottajan osallistumista varten, jotta seminaareista saataisiin paras mahdollinen tulos. Poikkeus voidaan myöntää, jos jokin yhteisön vertailulaboratorio ottaa vastuulleen seminaarin johtamisen ja järjestämisen toisen yhteisön vertailulaboratorion kanssa.

(8)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (19) 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 13 artiklan mukaisesti eläintautien hävittämistä ja seurantaa koskevat ohjelmat (eläinlääkintätoimenpiteet) rahoitetaan Euroopan maatalouden tukirahastosta. Lisäksi kyseisen asetuksen 13 artiklan toisessa kohdassa säädetään, että asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa tietyistä eläinlääkintäalan kustannuksista tehdyssä päätöksessä 2009/470/EY tarkoitettujen toimenpiteiden ja ohjelmien ollessa kyseessä jäsenvaltioille ja maataloustukirahaston tukea saaville tuensaajille hallinto- ja henkilöstökustannuksista aiheutuvat menot rahoitetaan maataloustukirahastosta. Varainhoidon valvonnan osalta sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1290/2005 9, 36 ja 37 artiklaa.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Madridin Algetessa, Espanjassa, sijaitsevalle Laboratorio Central de Sanidad Animal de Algetelle direktiivin 92/35/ETY liitteessä III säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen afrikkalaisen hevosruton osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 150 000 euroa, josta enintään 50 000 euroa osoitetaan afrikkalaista hevosruttoa käsittelevän teknisen seminaarin järjestämiseen.

Kuten asetuksen (EY) N:o 1754/2006 13 artiklan 3 kohdassa mainitaan, ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu laboratorio on oikeutettu hakemaan taloudellista tukea tämän artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuun seminaariin enintään 50 osanottajan osalta, kun se järjestää yhteisseminaarin.

2 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Weybridgen New Hawissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sijaitsevalle Veterinary Laboratories Agencylle (VLA) direktiivin 92/66/ETY liitteessä V säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen Newcastlen taudin osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 88 000 euroa.

3 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Pirbrightissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sijaitsevalle AFRC Institute for Animal Healthin Pirbright Laboratorylle direktiivin 92/119/ETY liitteessä III säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen sian vesikulaaritaudin osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 120 000 euroa.

4 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Århusissa, Tanskassa, sijaitsevalle Technical University of Denmark -korkeakoulun National Veterinary Institute -laitoksen Department of Poultry, Fish and Fur Animals -osastolle direktiivin 2006/88/EY liitteessä VI vahvistettujen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen kalatautien osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 255 000 euroa.

5 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea La Trembladessa, Ranskassa, sijaitsevalle Ifremerille direktiivin 2006/88/EY liitteessä VI säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen simpukoiden sairauksien osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laitokselle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 105 000 euroa.

6 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Nancyssa, Ranskassa, sijaitsevalle AFSSA:n laboratoriolle – Laboratoire d’études sur la rage et la pathologie des animaux sauvages – päätöksen 2000/258/EY liitteessä II säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen raivotaudin serologian osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 140 000 euroa.

7 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Pirbrightissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sijaitsevalle AFRC Institute for Animal Healthin Pirbright Laboratorylle direktiivin 2000/75/EY liitteessä II olevassa B kohdassa säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen bluetongue-taudin osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 280 000 euroa.

8 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Hannoverissa, Saksassa, sijaitsevalle Institut für Virologie der Tierärztlichen Hochschule Hannoverille direktiivin 2001/89/EY liitteessä IV säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen klassisen sikaruton osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laitokselle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 385 000 euroa, josta enintään 25 000 euroa osoitetaan klassista sikaruttoa käsittelevän teknisen seminaarin järjestämiseen.

9 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Valdeolmosissa, Madridissa, Espanjassa, sijaitsevalle Centro de Investigación en Sanidad Animalille direktiivin 2002/60/EY liitteessä V säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen afrikkalaisen sikaruton osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle tutkimuslaitokselle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on enintään 140 000 euroa 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona.

10 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Pirbrightissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sijaitsevalle Institute for Animal Healthin Pirbright Laboratorylle, jonka rahoittajana toimii Biotechnology and Biological Sciences Research Council (BBSRC), direktiivin 2003/85/EY liitteessä XVI säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen suu- ja sorkkataudin osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 350 000 euroa.

11 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Uppsalassa, Ruotsissa, sijaitsevalle Interbull Centrelle – Department of Animal Breeding and Genetics, Swedish University of Agricultural Sciences – päätöksen 96/463/EY liitteessä II säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen puhdasrotuisten jalostusnautojen testausmenetelmien ja tulosten arvioinnin yhdenmukaistamisessa tehtävän yhteistyön osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laitokselle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 150 000 euroa.

12 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Maisons-Alfortissa, Ranskassa, sijaitsevalle AFSSA:n laboratoriolle – Laboratoire d’études et de recherches en pathologie animale et zoonoses – asetuksen (EY) N:o 882/2004 32 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen luomistaudin osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 240 000 euroa.

13 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Weybridgen New Hawissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sijaitsevalle Veterinary Laboratories Agencylle (VLA) direktiivin 2005/94/EY liitteessä VII säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen lintuinfluenssan osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 380 000 euroa.

14 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevalle Centre for Environment, Fisheries & Aquaculture Scienceen (Cefas) kuuluvalle Weymouth Laboratorylle direktiivin 2006/88/EY liitteessä VI olevassa I osassa säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen äyriäisten tautien osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 140 000 euroa, josta enintään 30 000 euroa osoitetaan äyriäisten tauteja käsittelevän teknisen seminaarin järjestämiseen.

15 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Ranskassa sijaitsevalle AFSSA:n laboratoriolle – Laboratoire d’études et de recherches en pathologie animale et zoonoses / Laboratoire d’études et de recherche en pathologie equine – asetuksen (EY) N:o 180/2008 liitteessä säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen muiden hevoseläinten tautien kuin afrikkalaisen hevosruton osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 530 000 euroa, josta enintään 30 000 euroa osoitetaan hevoseläinten tauteja käsittelevän teknisen seminaarin järjestämiseen.

16 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Nancyssa, Ranskassa, sijaitsevalle AFSSA:n laboratoriolle – Laboratoire d’études sur la rage et la pathologie des animaux sauvages – asetuksen (EY) N:o 737/2008 liitteessä I säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen raivotaudin osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 275 000 euroa, josta enintään 25 000 euroa osoitetaan raivotautia käsittelevän teknisen seminaarin järjestämiseen.

17 artikla

Unioni myöntää taloudellista tukea Madridissa, Espanjassa, sijaitsevalle Universidad Complutense de Madridin Facultad de Veterinariaan kuuluvalle Laboratorio de Vigilancia Veterinarialle (VISAVET) asetuksen (EY) N:o 737/2008 liitteessä II säädettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamiseen tuberkuloosin osalta.

Unionin taloudellisen tuen osuus on 100 prosenttia asetuksessa (EY) N:o 1754/2006 määritellyistä tukikelpoisista kustannuksista, joita kyseiselle laboratoriolle aiheutuu työohjelman toteuttamisesta, ja tuen määrä on 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä ajanjaksona enintään 150 000 euroa.

18 artikla

Tämä päätös on osoitettu seuraaville:

afrikkalaisen hevosruton osalta: Laboratorio Central de Sanidad Animal, Ministerio de Agricultura, Pesca y Alimentación, Ctra. De Algete km. 8, Valdeolmos, 28110, Algete (Madrid), Espanja,

Newcastlen taudin osalta: Veterinary Laboratories Agency, Weybridge, New Haw, Addelstone, Surrey KT15 3NB, Yhdistynyt kuningaskunta,

sian vesikulaaritaudin osalta: AFRC Institute for Animal Health, Pirbright Laboratory, Pirbright, Woking, Surrey GU24 ONF, Yhdistynyt kuningaskunta,

kalatautien osalta: Technical University of Denmark, National Veterinary Institute, Department of Poultry, Fish and Fur Animals, Hangøvej 2, 8200 Århus, Tanska,

simpukoiden sairauksien osalta: IFREMER, B.P. 133, 17390 La Tremblade, Ranska,

raivotaudin serologian osalta: AFSSA, Laboratoire d’études sur la rage et la pathologie des animaux sauvages, site de Nancy, Domaine de Pixérécourt, BP 9, 54220 Malzéville, Ranska,

bluetongue-taudin osalta: AFRC Institute for Animal Health, Pirbright Laboratory, Pirbright, Woking, Surrey GU24 ONF, Yhdistynyt kuningaskunta,

klassisen sikaruton osalta: Institut für Virologie der Tierärztlichen Hochschule Hannover, Bischofscholer Damm 15, 3000, Hannover, Saksa,

afrikkalaisen sikaruton osalta: Centro de Investigación en Sanidad Animal, Ctra. De Algete a El Casar, Valdeolmos 28130, Madrid, Espanja,

suu- ja sorkkataudin osalta: AFRC Institute for Animal Health, Pirbright Laboratory, Pirbright, Woking, Surrey GU24 ONF, Yhdistynyt kuningaskunta,

Interbull Centre, Department of Animal Breeding and Genetics SLU, Swedish University of Agricultural Sciences, Box 7023, SE-750 07 Uppsala, Ruotsi,

luomistaudin osalta: AFSSA, Laboratoire d’études et de recherches en pathologie animale et zoonoses, 23 avenue du Général de Gaulle, 94706 Maisons-Alfort, Cedex, Ranska,

lintuinfluenssan osalta: Veterinary Laboratories Agency, Weybridge, New Haw, Addelstone, Surrey KT15 3NB, Yhdistynyt kuningaskunta,

äyriäisten tautien osalta: Centre for Environment, Fisheries & Aquaculture Science (Cefas), Weymouth Laboratory, The Nothe, Barrack Road, Weymouth, Dorset DT4 8UB, Yhdistynyt kuningaskunta,

hevoseläinten tautien osalta: AFSSA, Laboratoire d’études et de recherches en pathologie animale et zoonoses, 23 avenue du Général de Gaulle, 94706 Maisons-Alfort, Cedex, Ranska,

raivotaudin osalta: AFSSA, Laboratoire d’études sur la rage et la pathologie des animaux sauvages, site de Nancy, Domaine de Pixérécourt, BP 9, 54220 Malzéville, Ranska,

tuberkuloosin osalta: VISAVET – Laboratorio de vigilancia veterinaria, Facultad de Veterinaria, Universidad Complutense de Madrid, Avda. Puerta de Hierro, s/n. Ciudad Universitaria, 28040 Madrid, Espanja.

Tehty Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 2009.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EUVL L 155, 18.6.2009, s. 30.

(2)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

(3)  EUVL L 331, 29.11.2006, s. 8.

(4)  EYVL L 157, 10.6.1992, s. 19.

(5)  EYVL L 260, 5.9.1992, s. 1.

(6)  EYVL L 62, 15.3.1993, s. 69.

(7)  EYVL L 175, 19.7.1993, s. 23.

(8)  EYVL L 332, 30.12.1995, s. 33.

(9)  EYVL L 79, 30.3.2000, s. 40.

(10)  EYVL L 327, 22.12.2000, s. 74.

(11)  EYVL L 316, 1.12.2001, s. 5.

(12)  EYVL L 192, 20.7.2002, s. 27.

(13)  EUVL L 306, 22.11.2003, s. 1.

(14)  EYVL L 192, 2.8.1996, s. 19.

(15)  EUVL L 10, 14.1.2006, s. 16.

(16)  EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14.

(17)  EUVL L 56, 29.2.2008, s. 4.

(18)  EUVL L 201, 30.7.2008, s. 29.

(19)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/93


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2009,

Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan liitteen VI lisäyksen muuttamisesta tiettyjen Bulgariassa sijaitsevien maidonjalostamoiden osalta

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 9976)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2009/962/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan ja erityisesti sen liitteessä VI olevan 4 luvun B jakson f kohdan ensimmäisen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjassa Bulgarialle on myönnetty siirtymäkausi, jotta se voi sopeuttaa tietyt maidonjalostamot eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (1) vaatimusten mukaisiksi.

(2)

Bulgaria on esittänyt takeet siitä, että 21 maidonjalostamoa on saattanut päätökseen uudenaikaistamisprosessinsa ja että ne ovat nyt unionin lainsäädännön mukaiset. Kyseisistä laitoksista 13:lla on lupa vastaanottaa ja jalostaa vaatimustenmukaista ja muuta kuin vaatimustenmukaista raakamaitoa erottelematta niitä. Yksi näistä 13 laitoksesta sisältyi jo liitteen VI lisäyksessä olevassa I luvussa esitettyyn luetteloon. Sen vuoksi liitteen VI lisäyksessä olevassa I luvussa esitettyyn luetteloon olisi lisättävä 12 laitosta.

(3)

Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan liitteen VI lisäystä olisi sen vuoksi muutettava.

(4)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan liitteen VI lisäys tämän päätöksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2009.

Komission puolesta

Androulla VASSILIOU

Komission jäsen


(1)  EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.


LIITE

Lisätään Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan liitteen VI lisäyksessä olevaan I lukuun seuraavat kohdat:

Nro

Eläinlääkinnällinen hyväksymisnumero

Laitoksen nimi

Kaupunki / katu tai kylä / alue

”65.

BG 2412037

’Stelimeks’ EOOD

s. Asen

66.

0912015

’Anmar’ OOD

s. Padina

obsht. Ardino

67.

0912016

OOD ’Persenski’

s. Zhaltusha

obsht. Ardino

68.

1012014

ET’Georgi Gushterov DR’

s. Yahinovo

69.

1012018

’Evro miyt end milk’ EOOD

gr. Kocherinovo

obsht. Kocherinovo

70.

1112017

ET ’Rima-Rumen Borisov’

s. Vrabevo

71.

1312023

’Inter-D’ OOD

s. Kozarsko

72.

1612049

’Alpina -Milk’EOOD

s. Zhelyazno

73.

1612064

OOD’Ikay’

s. Zhitnitsa

obsht. Kaloyanovo

74.

2112008

MK ’Rodopa milk’

s. Smilyan

obsht. Smolyan

75.

2412039

’Penchev’EOOD

gr.Chirpan

ul. ’Septemvriytsi’ 58

76.

2512021

’Keya-Komers-03’ EOOD

s. Svetlen”


16.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/95


EUROOPAN KESKUSPANKIN SUUNTAVIIVAT,

annettu 10 päivänä joulukuuta 2009,

väliaikaisista muutoksista vakuuskelpoisuutta koskeviin sääntöihin annettujen suuntaviivojen EKP/2008/18 muuttamisesta

(EKP/2009/24)

(2009/963/EU)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 127 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön 12.1 ja 14.3 artiklan, yhdessä perussäännön 3.1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan, 18.2 artiklan ja 20 artiklan ensimmäisen kohdan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan keskuspankin (EKP) neuvosto on päättänyt jatkaa väliaikaisista muutoksista vakuuskelpoisuutta koskeviin sääntöihin 21 päivänä marraskuuta 2008 annetuissa suuntaviivoissa EKP/2008/18 (1) asetettujen väljennettyjen vakuuskelpoisuusvaatimusten soveltamista.

(2)

Näin ollen on tarpeen muuttaa vastaavasti suuntaviivoja EKP/2008/18,

ON ANTANUT NÄMÄ SUUNTAVIIVAT:

1 artikla

Muutetaan suuntaviivoja EKP/2008/18 seuraavasti:

Korvataan 10 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”Näitä suuntaviivoja sovelletaan 1 päivästä joulukuuta 2008 alkaen 31 päivään joulukuuta 2010 tai viimeisen, viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 alkaneen 12 kuukauden pituisen rahoitusoperaation eräpäivään, sen mukaan kumpi on myöhäisempi.”

2 artikla

Voimaantulo

1.   Nämä suuntaviivat tulevat voimaan kaksi päivää sen jälkeen, kun on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Niitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2010.

3 artikla

Osoitus ja täytäntöönpanotoimenpiteet

1.   Nämä suuntaviivat on osoitettu rahaliittoon osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisille keskuspankeille.

2.   Kansalliset keskuspankit ilmoittavat EKP:lle toimenpiteet, joita ne aikovat toteuttaa näiden suuntaviivojen noudattamiseksi.

Annettu Frankfurt am Mainissa 10 päivänä joulukuuta 2009.

EKP:n neuvoston puolesta

EKP:n puheenjohtaja

Jean-Claude TRICHET


(1)  EUVL L 314, 25.11.2008, s. 14.