9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 266/1

(1)

Komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan 22 päivänä kesäkuuta 2006 päivätyssä väliarvioinnissa ”Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan” korostetaan yhteisön rahoitustuen myöntämisestä tavarankuljetusjärjestelmän ympäristönsuojelun tason parantamiseksi (Marco Polo -ohjelma) 22 päivänä heinäkuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1382/2003 (3) perustetun Marco Polo -ohjelman mahdollisuuksia rahoituslähteenä, josta tuetaan vaihtoehtoisten liikennemuotojen tarjoamista ruuhkaisilla teillä liikkuville liikenteenharjoittajille. Sen vuoksi Marco Polo -ohjelma on eräs nykyisen liikennepolitiikan perusväline.

(2)

Jos päättäväisiä toimia ei toteuteta, Euroopan maanteiden tavaraliikenteen odotetaan kokonaisuudessaan kasvavan yli 60 prosenttia vuoteen 2013 mennessä. Tästä olisi seurauksena maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen arviolta 20,5 miljardin tonnikilometrin suuruinen vuotuinen kasvu Euroopan unionissa vuoteen 2013 mennessä sekä tällaisesta kasvusta aiheutuvat haittavaikutukset, joita ovat ylimääräiset tieinfrastruktuurikustannukset, onnettomuudet, ruuhkat, paikallinen ja maailmanlaajuinen saastuminen, ympäristövahingot sekä toimitusketjujen ja logististen prosessien luotettavuuden heikkeneminen.

(3)

Näin suureen kasvuun vastaamiseksi on lisättävä lyhyen matkan merenkulun sekä rautatie- ja sisävesiväylien käyttöä, ja on tarpeen kannustaa liikenne- ja logistiikka-alaa uusiin tehokkaisiin aloitteisiin, mukaan luettuna kuivasatamat ja muut välineet, jotka helpottavat liikennemuotojen yhteiskäyttöä, jotta edistetään uusia lähestymistapoja ja teknisten innovaatioiden käyttöä kaikkien liikennemuotojen yhteydessä ja niiden hallinnassa.

(4)

Euroopan unionin tavoitteena on tehostaa ympäristöystävällisiä liikennemuotoja riippumatta siitä, syntyykö tämän tavoitteen avulla maanteiden tavaraliikenteessä erityisiä liikennemuotosiirtymiä tai liikenteen välttämistä edistäviä vaikutuksia.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1692/2006 (4) mukaan komissiota vaadittiin suorittamaan Marco Polo II -ohjelman, jäljempänä ’ohjelma’, arviointi ja tekemään tarpeen vaatiessa ehdotuksia tuon ohjelman mukauttamiseksi.

(6)

Marco Polo -ohjelman tuloksista tehdyssä ulkoisessa arvioinnissa oletettiin, ettei kyseinen ohjelma saavuttaisi sille liikennemuotosiirtymän osalta asetettuja tavoitteitaan, ja annettiin joitain suosituksia sen tehostamiseksi.

(7)

Komissio on suorittanut vaikutusten arvioinnin ulkoisessa arvioinnissa ehdotetuista toimenpiteistä ja muista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on parantaa ohjelman tehokkuutta. Tuon arvioinnin mukaan asetukseen (EY) N:o 1692/2006 tarvitaan joitakin muutoksia, jotta voidaan helpottaa pien- ja mikroyritysten osallistumista ohjelmaan, madaltaa toimien kelpoisuuskynnyksiä, lisätä rahoituksen intensiteettiä ja yksinkertaistaa ohjelman toteuttamiseen ja hallinnointiin liittyviä menettelyjä.

(8)

Pien- ja mikroyritysten osallistumista ohjelmaan olisi lisättävä sallimalla yksittäisten yritysten hakea rahoitusta ja madaltamalla sisävesiliikenneyritysten ehdotuksiin sovellettavaa kelpoisuuskynnystä.

(9)

Rahoitusehdotusten kelpoisuuskynnyksiä olisi madallettava ja ne olisi ilmaistava vuosittain siirrettyinä tonnikilometreinä yhteisiä oppimistoimia lukuun ottamatta. Kynnykset olisi laskettava liitteessä tarkoitettujen toimien koko toteuttamisajalta määrittelemättä vuosittaisia toteutustasoja. Liikenteen välttämistoimiin sovellettavalle erityiskynnykselle ei pitäisi enää olla tarvetta, ja tämäntyyppisille toimille, katalyyttisille toimille sekä merten moottoriteitä koskeville toimille olisi määriteltävä vähimmäiskesto.

(10)

Rahoituksen intensiteettiä olisi lisättävä ottamalla käyttöön rahdin määritelmä, jotta liikennemuotosiirtymän laskennassa voidaan ottaa huomioon kuljetusyksikkö, ja sallimalla poikkeuksellisesti toimien enimmäiskeston pidentäminen silloin, kun niiden käynnistäminen viivästyy. Rahoituksen intensiteetin nostaminen 1 eurosta 2 euroon asetuksen (EY) N:o 1692/2006 liitteessä I säädetyn menettelyn mukaisesti olisi otettava huomioon tämän liitteen tekstissä, sellaisena kuin se on muutettuna.

(11)

Ohjelman toteuttamisen yksinkertaistamiseksi asetuksen (EY) N:o 1692/2006 täydentävän infrastruktuurin rahoitusedellytyksiä koskeva liite II olisi kumottava. Myös rahoitettavien toimien vuosittaiseen valintaan liittyvä komiteamenettely olisi poistettava.

(12)

Ohjelman ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen, joilla luodaan puitteet merten moottoriteille, välille olisi luotava tiiviimpi yhteys, ja ympäristönäkökohdat olisi ulotettava käsittämään myös kaikki toimien ulkoiset kustannukset.

(13)

Asetus (EY) N:o 1692/2006 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(14)

Jotta tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä voitaisiin soveltaa mahdollisimman nopeasti, asetuksen olisi tultava voimaan mahdollisimman pian sen antamisen jälkeen,

1)

Lisätään 2 artiklaan alakohta seuraavasti:

2)

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Toimia voivat ehdottaa yritykset tai yhteenliittymät, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioihin tai osallistujamaihin siten kuin 3 artiklan 3 ja 4 kohdassa on säädetty.”

3)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

4)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Valtiontuki

Tämän ohjelman soveltamisalaan kuuluville toimille myönnettävä yhteisön rahoitustuki ei estä valtiontuen myöntämistä samoille toimille kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla sikäli kuin tämä tuki on yhteensopiva perustamissopimuksessa määrätyn valtiontukijärjestelmän kanssa eikä ylitä liitteessä kullekin toimityypille esitettyjä kumulatiivisia rajoja.”

5)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Toimien ehdottaminen

Toimia ehdotetaan komissiolle 6 artiklan nojalla vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Ehdotuksissa on annettava kaikki tiedot, joita komissio tarvitsee suorittaakseen valintansa suorittamiseen 9 artiklassa tarkoitettujen arviointiperusteiden mukaisesti.

Komissio antaa tarvittaessa hakijoille apua näiden hakuprosessin helpottamiseksi esimerkiksi internetissä toimivan palvelupisteen muodossa.”

6)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Rahoitustukea saavien toimien valinta

Komissio arvioi ehdotetut toimet. Ohjelman rahoitukseen oikeutettujen toimien valinnassa komissio ottaa huomioon seuraavat:

Komissio tekee päätöksen rahoitustuen myöntämisestä tiedotettuaan asiasta 10 artiklassa tarkoitetulle komitealle.

Komissio ilmoittaa päätöksestään tuensaajille.”

7)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

8)

Korvataan 15 artikla seuraavasti:

”15 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1382/2003 14 päivästä joulukuuta 2006.

Asetuksen (EY) N:o 1382/2003 mukaisiin toimiin liittyviin sopimuksiin sovelletaan mainittua asetusta siihen asti, kun sekä toimet että niiden rahoitus on saatettu päätökseen.”

9)

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1692/2006 liite I tämän asetuksen liitteessä olevalla tekstillä.

10)

Kumotaan asetuksen (EY) N:o 1692/2006 liite II.

9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 266/11

(1)

Jotta sisämarkkinat toimisivat asianmukaisesti ja rajatylittävä kauppa helpottuisi yhteisössä, on olennaisen tärkeää, että rajatylittävistä euromääräisistä maksuista peritään sama palvelumaksu kuin vastaavista maksuista jäsenvaltion sisällä. Tämä samansuuruisten palvelumaksujen periaate vahvistetaan rajat ylittävistä euromääräisistä maksuista 19 päivänä joulukuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2560/2001 (4), jota sovelletaan sellaisiin rajatylittäviin euromääräisiin ja Ruotsin kruunun määräisiin maksuihin, joiden arvo on enintään 50 000 euroa tai sitä vastaava määrä.

(2)

Rajat ylittävistä euromääräisistä maksuista annetun asetuksen (EY) N:o 2560/2001 soveltamisesta 11 päivänä helmikuuta 2008 annetussa komission kertomuksessa vahvistettiin, että kyseisen asetuksen soveltaminen on tosiasiassa alentanut rajatylittävistä euromääräisistä maksutapahtumista perittävät palvelumaksut kansallisten palvelumaksujen tasolle ja että asetuksella on kannustettu Euroopan maksupalvelualaa toteuttamaan tarvittavat toimet yhteisön laajuisen maksuinfrastruktuurin luomiseksi.

(3)

Komission kertomuksessa tarkasteltiin asetuksen (EY) N:o 2560/2001 täytäntöönpanossa ilmenneitä käytännön ongelmia. Johtopäätöksenä ehdotettiin, että asetukseen tehdään joitakin muutoksia uudelleentarkastelun aikana kartoitettujen ongelmien ratkaisemiseksi. Näitä ongelmia ovat tilastotietoja koskevien ilmoitusvelvoitteiden eroista johtuvat maksupalvelujen sisämarkkinoiden häiriöt, asetuksen (EY) N:o 2560/2001 täytäntöönpanon valvontaan liittyvät ongelmat sen johdosta, ettei kansallisia toimivaltaisia viranomaisia ole nimetty, asetukseen liittyviä riitoja käsittelevien tuomioistuimen ulkopuolisten muutoksenhakuelinten puuttuminen ja se, ettei suoraveloitus kuulu asetuksen soveltamisalaan.

(4)

Maksupalveluista sisämarkkinoilla 13 päivänä marraskuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/64/EY (5) säädetään nykyaikaisesta oikeudellisesta perustasta yhteisön laajuisen maksupalvelujen sisämarkkinoiden luomiseksi. On suositeltavaa muuttaa asiaa koskevia asetuksen (EY) N:o 2560/2001 säännöksiä, erityisesti määritelmiä, jotta voidaan varmistaa oikeudellinen johdonmukaisuus näiden molempien säädösten välillä.

(5)

Asetus (EY) N:o 2560/2001 kattaa rajatylittävät tilisiirrot ja rajatylittävät sähköiset maksutapahtumat. Direktiivin 2007/64/EY tavoitteena on mahdollistaa rajatylittävät suoraveloitukset, ja on suositeltavaa laajentaa asetuksen (EY) N:o 2560/2001 soveltamisalaa tämän tavoitteen mukaisesti. Samansuuruisten palvelumaksujen periaatetta ei edelleenkään ole suositeltavaa soveltaa pääasiassa tai yksinomaan paperimuotoisiin maksuvälineisiin kuten sekkeihin, sillä niiden luonteen vuoksi niitä ei voida käsitellä yhtä tehokkaasti kuin sähköisiä maksuja.

(6)

Samansuuruisten palvelumaksujen periaatetta olisi sovellettava maksuihin, jotka on aloitettu tai päätetty paperi- tai käteismuodossa ja käsitelty sähköisesti maksutapahtumaketjussa, lukuun ottamatta sekkejä, sekä kaikkiin niin suoraan kuin välillisesti maksutapahtumaan liittyviin palvelumaksuihin, mukaan lukien sopimuksiin liittyviin palvelumaksuihin, lukuun ottamatta valuutan muuntamisesta perittäviä palvelumaksuja. Välillisiin palvelumaksuihin kuuluvat pysyvän maksutoimeksiannon antamisesta tai maksu-, pankki- tai luottokortin käyttämisestä perittävät palvelumaksut, joiden pitäisi olla samat kansallisille ja rajatylittäville maksutapahtumille yhteisössä.

(7)

Maksupalvelumarkkinoiden pirstoutumisen estämiseksi on aiheellista soveltaa samansuuruisten palvelumaksujen periaatetta. Kutakin rajatylittävän maksutapahtuman luokkaa varten olisi siksi määritettävä kansallinen maksu, joka on samanlainen tai hyvin samankaltainen rajatylittävän maksun kanssa. Rajatylittävää maksua vastaavan kansallisen maksun määrittämiseksi olisi voitava käyttää esimerkiksi seuraavia arviointiperusteita: maksun käynnistämisessä, toteuttamisessa ja päättämisessä käytetty kanava, automaatioaste, maksun vakuus, asiakkaan asema ja suhde maksupalveluntarjoajaan tai käytetty maksuväline, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 23 kohdassa. Näitä arviointiperusteita ei pitäisi katsoa tyhjentäviksi.

(8)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi annettava ohjeet vastaavan maksun määrittämiseksi, jos ne katsovat sen tarpeelliseksi. Komission pitäisi antaa, tarvittaessa maksukomitean avustuksella, asianmukaiset ohjeet ja avustaa toimivaltaisia viranomaisia.

(9)

On tärkeää helpottaa maksupalveluntarjoajien toteuttamia rajatylittäviä maksuja. Tässä yhteydessä olisi edistettävä standardointia ja erityisesti kansainvälisen tilinumeron (IBAN) ja pankkitunnuksen (BIC) käyttöä. Siksi on asianmukaista, että maksupalveluntarjoajat toimittavat maksupalvelunkäyttäjille kyseessä olevan tilin osalta IBAN-tilinumeron ja BIC-tunnuksen.

(10)

Erot, joita on yksinomaan rajatylittäviin maksutapahtumiin sovellettavissa velvoitteissa ilmoittaa maksutasetietoja tilastoihin, estävät yhdennettyjen maksupalvelumarkkinoiden kehittymistä varsinkin yhtenäisellä euromaksualueella (SEPA). SEPAn yhteydessä on suositeltavaa arvioida 31 päivään lokakuuta 2011 mennessä uudelleen, onko asianmukaista poistaa nämä pankkien välittämiä maksuja koskevat ilmoitusvelvoitteet. Jotta voidaan taata jatkuva, täsmällinen ja tehokas maksutasetilastojen tarjonta, on myös suositeltavaa varmistaa, että eri maksuvälineistä voidaan edelleen kerätä helposti saatavilla olevia maksutietoja, kuten IBAN-tilinumero, BIC-tunnus ja maksutapahtuman määrä, tai perustavanlaatuisia yhdisteltyjä maksutietoja, edellyttäen ettei tietojenkeruu aiheuta häiriöitä automaattiselle maksujenkäsittelylle ja että se voidaan täysin automatisoida. Tämä asetus ei vaikuta velvoitteisiin, jotka koskevat tietojen ilmoittamista muihin tärkeisiin tarkoituksiin, kuten rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen estämiseksi tai verotustarkoituksiin.

(11)

Nykyisin on käytössä erilaisia liiketoimintamalleja tämänhetkisille kansallisille suoraveloitusjärjestelmille. SEPA-suoraveloitusjärjestelmän käynnistämisen helpottamiseksi on luotava yhteinen liiketoimintamalli ja tarjottava enemmän oikeudellista selkeyttä monenvälisille siirtohinnoille. Rajatylittävien suoraveloitusten tapauksessa tämä voitaisiin saavuttaa vahvistamalla poikkeuksellisesti maksutapahtuman monenväliselle siirtohinnalle yläraja siirtymäajaksi. Monenvälisen sopimuksen osapuolten olisi kuitenkin voitava vapaasti päättää pienemmästä rahamäärästä tai sopia, että monenvälistä siirtohintaa ei peritä ollenkaan. Kansallisten SEPA-suoraveloitusten tapauksessa maksunsaajan ja maksajan maksupalveluntarjoajien välillä voitaisiin käyttää samaa kansallista siirtohintaa tai muuta sovittua pankkien välistä korvausta, joka oli käytössä ennen tämän asetuksen soveltamispäivää. Jos tällaista kansallista monenvälistä siirtohintaa tai muuta sovittua pankkien välistä korvausta pienennetään tai se poistetaan siirtymäkauden aikana esimerkiksi kilpailulainsäädännön soveltamisen vuoksi, tarkistettuja järjestelyjä olisi sovellettava kansallisiin SEPA-suoraveloituksiin siirtymäkauden aikana. Kun suoraveloitustapahtumaan sovelletaan kahdenvälistä sopimusta, tällaisen kahdenvälisen sopimuksen ehtojen olisi kuitenkin mentävä monenvälisten siirtohintojen tai muun sovitun pankkien välisen korvauksen edelle. Ala voi käyttää hyväksi siirtymäkaudella tarjottua oikeudellista varmuutta yhteisen, pitkän aikavälin liiketoimintamallin kehittämiseksi ja hyväksymiseksi SEPA-suoraveloituksen toimintaa varten. Siirtymäkauden lopussa SEPA-suoraveloituksen liiketoimintamallin pitkän aikavälin ratkaisun pitäisi olla käytössä yhdenmukaisesti EY:n kilpailuoikeuden ja yhteisön sääntelykehyksen kanssa. Pankkialan kanssa käydyn pitkän vuoropuhelun puitteissa ja olennaisten markkinatoimijoiden panostuksen perusteella komissio pyrkii tarjoamaan pikaisesti ohjausta objektiivisten ja mitattavien kriteereiden osalta, jotta tällainen monenvälinen pankkien välinen korvaus, johon voivat kuulua myös monenväliset siirtohinnat, voidaan sovittaa yhteen EY:n kilpailuoikeuden ja yhteisön sääntelykehyksen kanssa.

(12)

Jotta suoraveloitustapahtuma voidaan suorittaa, maksajan tilin on oltava saavutettavissa. Siksi SEPA-suoraveloitusten onnistuneen käyttöönoton kannustamiseksi on olennaisen tärkeää, että kaikki maksajien tilit ovat saavutettavissa, kuten jo onkin nykyisten kansallisten euromääräisten suoraveloitusten tapauksessa, sillä muutoin maksaja ja maksunsaaja eivät pysty hyötymään rajatylittävän suoraveloituksen perinnän eduista. Jos maksajan tili ei ole saavutettavissa SEPA-suoraveloitusjärjestelmässä, maksaja (velallinen) ja maksunsaaja (velkoja) eivät pysty hyötymään saatavilla olevista uusista suoraveloitusmaksumahdollisuuksista. Tämä on erityisen tärkeää, kun maksunsaaja käynnistää suoraveloitusperinnän eräajotiedostona, esimerkiksi kuukausittain tai neljännesvuosittain sähkölaskujen tai muiden julkisten palvelujen laskujen osalta, eikä erillisenä perintänä jokaiselta asiakkaalta. Jos velkojat eivät pysty saavuttamaan kaikkia velallisiaan yhdellä toiminnolla, tarvitaan lisää manuaalista työtä, mikä todennäköisesti lisää kustannuksia. Jos näin ollen maksajan maksupalveluntarjoajan ei ole pakko olla saavutettavissa, suoraveloitusperinnän tehokkuutta ei paranneta täysimääräisesti ja kilpailu Euroopan tasolla jää rajoittuneeksi. Yritysten välisten suoraveloitusten erityispiirteiden vuoksi tätä järjestelyä olisi kuitenkin sovellettava vain SEPAn ydinsuoraveloitusjärjestelmään eikä SEPAn liikeyritysten väliseen suoraveloitusjärjestelmään. Velvoite olla saavutettavissa käsittää maksupalveluntarjoajan oikeuden olla suorittamatta suoraveloitustapahtumaa suoraveloitusjärjestelmän sääntöjen mukaisesti esimerkiksi tapahtuman kieltämisen, hylkäämisen tai palauttamisen kohdalla. Lisäksi velvoitetta olla saavutettavissa ei pitäisi soveltaa maksupalveluntarjoajiin, jotka on valtuutettu tarjoamaan ja suorittamaan suoraveloitustapahtumia mutta jotka eivät osallistu kaupallisesti tällaiseen toimintaan.

(13)

Lisäksi saavutettavissa olemisen edellyttämien teknisten vaatimusten vuoksi maksajan maksupalveluntarjoajalle on tärkeää, että sillä on riittävästi aikaa valmistautua noudattamaan velvoitetta olla saavutettavissa. Maksupalveluntarjoajilla pitäisi siksi olla korkeintaan vuoden pituinen siirtymäaika tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä kyseisen velvoitteen noudattamiseksi. Koska euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden maksupalveluntarjoajat tarvitsisivat enemmän valmisteluaikaa, näiden maksupalveluntarjoajien pitäisi saada lykätä saavutettavissa olemista koskevan velvoitteen soveltamista korkeintaan viisi vuotta tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä. Jäsenvaltiossa, joka on ottanut euron valuutakseen neljän vuoden kuluessa tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä, sijaitsevia maksupalveluntarjoajia olisi kuitenkin vaadittava noudattamaan velvoitetta olla saavutettavissa viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun kyseinen jäsenvaltio liittyi euroalueeseen.

(14)

Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet, joiden perusteella ne voivat täyttää tehokkaasti valvontavelvoitteensa ja toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että maksupalveluntarjoajat noudattavat tätä asetusta.

(15)

Sen varmistamiseksi, että muutoksenhaku on mahdollista, jos tätä asetusta on sovellettu väärin, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat kantelu- ja muutoksenhakumenettelyt kaikkien maksupalvelunkäyttäjän ja maksupalveluntarjoajan välisten riitojen ratkaisemiseksi. On myös tärkeää, että nimitetään toimivaltaiset viranomaiset ja tuomioistuimen ulkopuoliset kanteluja ja muutoksenhakuja käsittelevät elimet joko nimeämällä olemassa olevia elimiä, mikäli mahdollista, tai perustamalla uusia elimiä.

(16)

On olennaisen tärkeää varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset ja tuomioistuimen ulkopuoliset kantelu- ja muutoksenhakuelimet tekevät yhteisössä aktiivista yhteistyötä, jotta tähän asetukseen liittyvät rajatylittävät riidat voidaan ratkaista saumattomasti ja ripeästi. Tätä yhteistyötä olisi voitava toteuttaa vaihtamalla tietoja, jotka koskevat niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien alueiden lainsäädäntöä tai oikeuskäytäntöä, tai tarvittaessa siirtämällä kantelu- ja muutoksenhakumenettely tai ottamalla vastuu tällaisesta menettelystä.

(17)

On tarpeen, että jäsenvaltiot säätävät kansallisessa lainsäädännössään tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista niitä tapauksia varten, joissa tätä asetusta ei noudateta.

(18)

Ulottamalla tämän asetuksen soveltaminen koskemaan myös muita valuuttoja kuin euroa saataisiin selkeitä etuja, mikä ilmenisi erityisesti asetuksen kattamien maksujen lukumäärän kasvuna. Olisi näin ollen otettava käyttöön ilmoitusmenettely, jotta jäsenvaltiot, joiden valuutta on muu kuin euro, voivat ulottaa tämän asetuksen soveltamisen koskemaan niiden kansallisen valuutan määräisiä rajatylittäviä maksuja. Olisi kuitenkin varmistettava, että jäsenvaltioiden, jotka jo ovat noudattaneet tätä ilmoitusmenettelyä, ei tarvitse jättää uutta ilmoitusta.

(19)

On suositeltavaa, että komissio esittää kertomuksen välitettyjä maksuja koskevien kansallisten ilmoitusvelvoitteiden poistamisen asianmukaisuudesta. On myös aiheellista, että komissio esittää kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja arvioi erityisesti IBAN-tilinumeron ja BIC-tunnuksen käyttöä maksujen helpottamiseksi yhteisössä sekä markkinoiden kehittymistä suhteessa suoraveloitustapahtumia koskevien säännösten soveltamiseen. SEPAn kehittämisen yhteydessä on myös suotavaa, että kyseisessä kertomuksessa arvioidaan, onko samansuuruisten palvelumaksujen periaatteen osalta tällä hetkellä sovellettava 50 000 euron suuruinen yläraja asianmukainen.

(20)

Oikeusvarmuuden ja selkeyden vuoksi asetus (EY) N:o 2560/2001 olisi kumottava.

(21)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen ja direktiivin 2007/64/EY välinen oikeudellinen johdonmukaisuus erityisesti maksupalveluja koskevien ehtojen ja tietovaatimusten avoimuuden osalta sekä maksupalvelujen tarjontaa ja käyttöä koskevien oikeuksien ja velvoitteiden osalta, on aiheellista, että tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä marraskuuta 2009. On asianmukaista myöntää jäsenvaltioille aikaa 1 päivään kesäkuuta 2010 saakka niiden toimenpiteiden toteuttamiseksi, joilla otetaan käyttöön tämän asetuksen rikkomisesta määrättävät seuraamukset.

(22)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen,

1)

’rajatylittävällä maksulla’ sähköisesti käsiteltyä maksutapahtumaa, jonka on käynnistänyt maksaja tai maksunsaaja taikka joka on käynnistetty maksunsaajan välityksellä, jos maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajat sijaitsevat eri jäsenvaltioissa;

2)

’kansallisella maksulla’ sähköisesti käsiteltävää maksutapahtumaa, jonka on käynnistänyt maksaja tai maksunsaaja taikka joka on käynnistetty maksunsaajan välityksellä, jos maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajat sijaitsevat samassa jäsenvaltiossa;

3)

’maksajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on maksutilin haltija ja joka antaa maksutoimeksiannon kyseiseltä maksutililtä tai, jos maksutiliä ei ole, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka antaa maksutoimeksiannon;

4)

’maksunsaajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on tarkoitettu maksutapahtuman kohteena olevien varojen vastaanottajaksi;

5)

’maksupalveluntarjoajalla’ kaikkia direktiivin 2007/64/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja oikeushenkilöryhmiä sekä mainitun direktiivin 26 artiklassa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, ei kuitenkaan niitä luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY (6) 2 artiklassa lueteltuja laitoksia, joihin jäsenvaltio jättää direktiivin 2007/64/EY 2 artiklan 3 kohdan nojalla soveltamatta direktiivin säännöksiä;

6)

’maksupalvelunkäyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää maksupalvelua joko maksajan tai maksunsaajan tai molempien ominaisuudessa;

7)

’maksutapahtumalla’ maksajan tai maksunsaajan käynnistämää tai maksunsaajan välityksellä käynnistettyä toimenpidettä, jossa on kyse varojen asettamisesta käytettäväksi, siirtämisestä tai nostamisesta, maksajan ja maksunsaajan välisistä velvoitteista riippumatta;

8)

’maksutoimeksiannolla’ maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalleen antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma;

9)

’palvelumaksulla’ maksua, jonka maksupalveluntarjoaja veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä ja joka liittyy suoraan tai välillisesti maksutapahtumaan;

10)

’varoilla’ seteleitä ja metallirahaa, tilirahaa ja sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta 18 päivänä syyskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/46/EY (7) 1 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määriteltyä sähköistä rahaa;

11)

’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka toimii muussa kuin hänen elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaansa kuuluvassa tarkoituksessa;

12)

’mikroyrityksellä’ yritystä, joka maksupalvelusopimuksen tekoajankohtana on mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetun komission suosituksen 2003/361/EY (8) liitteessä olevassa 1 artiklassa ja 2 artiklan 1 ja 3 kohdassa määritelty yritys;

13)

’siirtohinnalla’ maksajan ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajien välillä maksettua maksua kustakin suoraveloitustapahtumasta;

14)

’suoraveloituksella’ maksupalvelua, jossa maksajan maksutiliä veloitetaan maksunsaajan aloitteesta, kun maksaja on antanut suostumuksensa joko maksunsaajalle tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle taikka omalle maksupalveluntarjoajalleen;

15)

’suoraveloitusjärjestelmällä’ maksupalveluntarjoajien välillä sovittuja yhteisiä sääntöjä, käytänteitä ja standardeja suoraveloitustapahtumien suorittamiseksi.

a)

maksajan on käynnistämiensä tapahtumien yhteydessä ilmoitettava maksupalveluntarjoajalle pyynnöstä maksunsaajan IBAN-tilinumero ja maksunsaajan maksupalveluntarjoajan BIC-tunnus;

b)

maksunsaajan on käynnistämiensä tapahtumien yhteydessä ilmoitettava maksupalveluntarjoajalle pyynnöstä maksajan IBAN-tilinumero ja maksajan maksupalveluntarjoajan BIC-tunnus.

a)

IBAN-tilinumeron ja BIC-tunnuksen käyttö maksujen automatisoinnin helpottamisessa;

b)

3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ylärajan tarkoituksenmukaisuus; ja

c)

markkinoiden kehittyminen 6, 7 ja 8 artiklan soveltamisen osalta.