ISSN 1725-261X

doi:10.3000/1725261X.L_2009.265.fin

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 265

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

52. vuosikerta
9. lokakuuta 2009


Sisältö

 

I   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

 

Komission asetus (EY) N:o 940/2009, annettu 8 päivänä lokakuuta 2009, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

1

 

 

Komission asetus (EY) N:o 941/2009, annettu 8 päivänä lokakuuta 2009, asetuksessa (EY) N:o 877/2009 markkinointivuodeksi 2009/2010 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta

3

 

 

Komission asetus (EY) N:o 942/2009, annettu 8 päivänä lokakuuta 2009, voin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 619/2008 säädetyssä pysyvässä tarjouskilpailussa

5

 

 

Komission asetus (EY) N:o 943/2009, annettu 8 päivänä lokakuuta 2009, rasvattoman maitojauheen vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 619/2008 säädetyssä pysyvässä tarjouskilpailussa

7

 

 

Komission asetus (EY) N:o 944/2009, annettu 8 päivänä lokakuuta 2009, rasvattoman maitojauheen enimmäisostohinnan vahvistamisesta asetuksella (EY) N:o 733/2009 käynnistetyn tarjouskilpailumenettelyn mukaisessa 3. yksittäisessä tarjouskilpailussa

8

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Neuvoston direktiivi 2009/119/EY, annettu 14 päivänä syyskuuta 2009, jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa

9

 

 

II   EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

 

 

PÄÄTÖKSET

 

 

Neuvosto

 

 

2009/741/EY

 

*

Neuvoston päätös, tehty 8 päivänä marraskuuta 2005, Euroopan yhteisön ja Azerbaidžanin tasavallan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta

24

Euroopan yhteisön ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen sopimus tietyistä lentoliikenteen näkökohdista

25

 

 

2009/742/EY

 

*

EU:n ja Etelä-Afrikan yhteistyöneuvoston päätös N:o 1/2009, tehty 16 päivänä syyskuuta 2009, Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen liitteiden IV ja VI muuttamisesta eräiden maataloustuotteiden osalta

34

 

 

2009/743/EY

 

*

Neuvoston päätös, tehty 24 päivänä syyskuuta 2009, alueiden komitean italialaisen varajäsenen nimeämisestä

38

 

 

2009/744/EY

 

*

Neuvoston päätös, tehty 24 päivänä syyskuuta 2009, alueiden komitean irlantilaisen jäsenen nimeämisestä

39

 

 

2009/745/EY

 

*

Neuvoston päätös, tehty 24 päivänä syyskuuta 2009, alueiden komitean neljän tšekkiläisen jäsenen ja seitsemän tšekkiläisen varajäsenen nimeämisestä

40

 

 

III   Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset

 

 

EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN VI OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET

 

*

Puitepäätöksen 28 artiklaa koskeva Alankomaiden ilmoitus

41

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 680/2009, annettu 27 päivänä heinäkuuta 2009, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 muuttamisesta (EUVL L 197, 29.7.2009)

42

 

*

Oikaistaan komission asetus (EY) N:o 215/2009, annettu 18 päivänä maaliskuuta 2009, eräiden tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön (EUVL L 73, 19.3.2009)

42

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen on pakollista

ASETUKSET

9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/1


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 940/2009,

annettu 8 päivänä lokakuuta 2009,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetusten (EY) N:o 2200/96, (EY) N:o 2201/96 ja (EY) N:o 1182/2007 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalalla 21 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1580/2007 (2) ja erityisesti sen 138 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Asetuksessa (EY) N:o 1580/2007 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XV olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1580/2007 138 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä lokakuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä lokakuuta 2009.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 350, 31.12.2007, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

MK

28,3

TR

71,2

ZZ

49,8

0707 00 05

TR

114,4

ZZ

114,4

0709 90 70

TR

111,0

ZZ

111,0

0805 50 10

AR

96,4

CL

81,0

TR

79,4

ZA

101,1

ZZ

89,5

0806 10 10

BR

188,8

TR

108,5

US

186,7

ZZ

161,3

0808 10 80

BR

63,1

CL

86,6

NZ

79,1

US

80,3

ZA

72,6

ZZ

76,3

0808 20 50

CN

41,0

TR

102,8

ZA

77,8

ZZ

73,9


(1)  Komission asetuksessa (EY) N:o 1833/2006 (EUVL L 354, 14.12.2006, s. 19) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/3


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 941/2009,

annettu 8 päivänä lokakuuta 2009,

asetuksessa (EY) N:o 877/2009 markkinointivuodeksi 2009/2010 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (ETY) N:o 318/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä vilja-alan tuontitullien osalta 30 päivänä kesäkuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 951/2006 (2) ja erityisesti sen 36 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toisen virkkeen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja eräiden siirappien edustavien hintojen sekä niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien määrät markkinointivuodeksi 2009/2010 on vahvistettu komission asetuksessa (EY) N:o 877/2009 (3). Kyseiset hinnat ja tullien määrät on viimeksi muutettu komission asetuksella (EY) N:o 935/2009 (4).

(2)

Komissiolla tällä hetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella kyseisiä määriä olisi muutettava asetuksessa (EY) N:o 951/2006 säädettyjen sääntöjen mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 951/2006 36 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden asetuksessa (EY) N:o 877/2009 markkinointivuodeksi 2009/2010 vahvistetut edustavat hinnat ja tuonnissa sovellettavat lisätullit ja esitetään ne tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä lokakuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä lokakuuta 2009.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 178, 1.7.2006, s. 24.

(3)  EUVL L 253, 25.9.2009, s. 3.

(4)  EUVL L 264, 8.10.2009, s. 3.


LIITE

Valkoisen sokerin, raakasokerin ja CN-koodiin 1702 90 95 kuuluvien tuotteiden edustavien hintojen ja tuonnissa sovellettavien lisätullien muutetut määrät, joita sovelletaan 9 päivästä lokakuuta 2009

(EUR)

CN-koodi

Edustava hinta 100 nettokilogrammalta tuotetta

Lisätulli 100 nettokilogrammalta tuotetta

1701 11 10 (1)

36,84

0,23

1701 11 90 (1)

36,84

3,85

1701 12 10 (1)

36,84

0,10

1701 12 90 (1)

36,84

3,56

1701 91 00 (2)

40,52

5,31

1701 99 10 (2)

40,52

2,18

1701 99 90 (2)

40,52

2,18

1702 90 95 (3)

0,41

0,27


(1)  Vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä IV olevassa III kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(2)  Vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 liitteessä IV olevassa II kohdassa määritellylle vakiolaadulle.

(3)  Vahvistetaan yhden prosentin sakkaroosipitoisuudelle.


9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/5


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 942/2009,

annettu 8 päivänä lokakuuta 2009,

voin vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 619/2008 säädetyssä pysyvässä tarjouskilpailussa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 164 artiklan 2 kohdan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Eräiden maitotuotteiden vientitukia koskevan pysyvän tarjouskilpailun avaamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 619/2008 (2) säädetään pysyvästä tarjouskilpailumenettelystä.

(2)

Eräiden maataloustuotteiden vientitukien vahvistamista koskevan tarjouskilpailumenettelyn yhteisistä säännöistä 10 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1454/2007 (3) 6 artiklan mukaisesti ja tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tutkinnan perusteella on aiheellista vahvistaa vientituen enimmäismäärä 6 päivänä lokakuuta 2009 päättyvälle tarjouskilpailujaksolle.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksessa (EY) N:o 619/2008 avatussa pysyvässä tarjouskilpailussa, jonka tarjouskilpailujakso päättyy 6 päivänä lokakuuta 2009, vientituen enimmäismäärä mainitun asetuksen 1 artiklan a ja b kohdassa tarkoitetuille tuotteille sekä sen 2 artiklassa tarkoitetuille määräpaikoille vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä lokakuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä lokakuuta 2009.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 168, 28.6.2008, s. 20.

(3)  EUVL L 325, 11.12.2007, s. 69.


LIITE

(EUR/100 kg)

Tuote

Vientituen nimikkeistön koodi

Vientituen enimmäismäärä asetuksen (EY) N:o 619/2008 2 artiklassa tarkoitettuihin määräpaikkoihin suuntautuvan viennin osalta

Voi

ex ex 0405 10 19 9700

70,00

Voiöljy

ex ex 0405 90 10 9000

84,50


9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/7


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 943/2009,

annettu 8 päivänä lokakuuta 2009,

rasvattoman maitojauheen vientituen enimmäismäärän vahvistamisesta asetuksessa (EY) N:o 619/2008 säädetyssä pysyvässä tarjouskilpailussa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 164 artiklan 2 kohdan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Eräiden maitotuotteiden vientitukia koskevan pysyvän tarjouskilpailun avaamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 619/2008 (2) säädetään pysyvästä tarjouskilpailumenettelystä.

(2)

Eräiden maataloustuotteiden vientitukien vahvistamista koskevan tarjouskilpailumenettelyn yhteisistä säännöistä 10 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1454/2007 (3) 6 artiklan mukaisesti ja tarjouskilpailussa jätettyjen tarjousten tutkinnan perusteella on aiheellista vahvistaa vientituen enimmäismäärä 6 päivänä lokakuuta 2009 päättyvälle tarjouskilpailujaksolle.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksessa (EY) N:o 619/2008 avatussa pysyvässä tarjouskilpailussa, jonka tarjouskilpailujakso päättyy 6 päivänä lokakuuta 2009, vientituen enimmäismäärä mainitun asetuksen 1 artiklan c kohdassa tarkoitetulle tuotteelle ja sen 2 artiklassa tarkoitetuille määräpaikoille on 25,80 euroa 100 kilogrammalta.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä lokakuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä lokakuuta 2009.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 168, 28.6.2008, s. 20.

(3)  EUVL L 325, 11.12.2007, s. 69.


9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/8


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 944/2009,

annettu 8 päivänä lokakuuta 2009,

rasvattoman maitojauheen enimmäisostohinnan vahvistamisesta asetuksella (EY) N:o 733/2009 käynnistetyn tarjouskilpailumenettelyn mukaisessa 3. yksittäisessä tarjouskilpailussa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 43 artiklan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 733/2009 (2) käynnistettiin rasvattoman maitojauheen interventio-ostoa varten tarjouskilpailumenettely 30 päivänä marraskuuta 2009 päättyväksi ajaksi noudattaen ehtoja, joista säädetään neuvoston asetuksen (EY) N:o 1255/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä rasvattoman maitojauheen markkinoilla toteutettavien interventiotoimenpiteiden osalta 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 214/2001 (3).

(2)

Asetuksen (EY) N:o 214/2001 17 artiklan mukaisesti kussakin yksittäisessä tarjouskilpailussa saadut tarjoukset huomioon ottaen vahvistetaan enimmäisostohinta tai tehdään päätös tarjouskilpailun ratkaisematta jättämisestä.

(3)

3. yksittäisessä tarjouskilpailussa saadut tarjoukset huomioon ottaen olisi vahvistettava enimmäisostohinta.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksella (EY) N:o 733/2009 rasvattoman maitojauheen interventio-ostoa varten käynnistetyn tarjouskilpailumenettelyn mukaisessa 3. yksittäisessä tarjouskilpailussa, jossa tarjousten jättöaika päättyi 6 päivänä lokakuuta 2009, enimmäisostohinnaksi vahvistetaan 167,90 EUR/100 kg.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 9 päivänä lokakuuta 2009.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä lokakuuta 2009.

Komission puolesta

Jean-Luc DEMARTY

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 208, 12.8.2009, s. 5.

(3)  EYVL L 37, 7.2.2001, s. 100.


DIREKTIIVIT

9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/9


NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/119/EY,

annettu 14 päivänä syyskuuta 2009,

jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

on kuullut Euroopan tietosuojavaltuutettua (3),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Raakaöljyn ja öljytuotteiden toimituksilla yhteisöön on jatkuvasti hyvin suuri merkitys erityisesti liikennesektorille ja kemianteollisuudelle.

(2)

Tuotannon lisääntyvä keskittyminen, öljyvarantojen väheneminen sekä öljytuotteiden maailmanlaajuisen kulutuksen kasvu lisäävät osaltaan toimitusvaikeuksien riskiä.

(3)

Eurooppa-neuvosto on painottanut toimintasuunnitelmassaan (2007–2009) – ”Euroopan energiapolitiikka”, että toimitusvarmuutta on tehostettava sekä koko Euroopan unionin tasolla että jokaisessa jäsenvaltiossa muun muassa tarkastelemalla uudelleen öljyvarastoihin liittyviä unionin mekanismeja erityisesti siltä osin kuin on kyse öljyn saatavuudesta kriisitilanteessa.

(4)

Tämä tavoite edellyttää muun muassa yhteisön järjestelmän ja Kansainvälisen energiajärjestön, jäljempänä ’IEA’, järjestelmän lähentämistä toisiinsa.

(5)

Jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa 24 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/67/EY (4) mukaan varastot lasketaan edellisen kalenterivuoden keskimääräisen päivittäisen kotimaankulutuksen perusteella. Kansainvälisestä energiaohjelmasta 18 päivänä marraskuuta 1974 tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’IEA-sopimus’, nojalla asetettavat varastointivelvoitteet sen sijaan lasketaan öljyn ja öljytuotteiden nettotuonnin perusteella. Tästä syystä ja myös muiden menetelmäerojen vuoksi varastointivelvoitteiden ja yhteisön varmuusvarastojen laskentamenetelmiä olisi mukautettava niiden lähentämiseksi IEA-sopimuksessa käytettyihin laskentamenetelmiin sen estämättä, että IEA:n laskentamenetelmiä saatetaan joutua arvioimaan viime vuosikymmenten teknisten parannusten huomioon ottamiseksi ja että IEA:han kuulumattomat valtiot, jotka ovat täysin riippuvaisia tuonnista, saattavat tarvita pidemmän ajanjakson varastointivelvoitteidensa mukauttamiseen. Uudet muutokset varastojen tasojen laskemismenetelmiin ja -menettelyihin voivat osoittautua tarpeellisiksi ja hyödyllisiksi yhdenmukaisuuden lisäämiseksi IEA:n käytännön kanssa, mukaan lukien esimerkiksi muutokset, jotka johtavat varastojen laskennassa sovelletun 10 prosentin vähennysprosentin alentamiseen tietyissä jäsenvaltioissa, jolloin teollisuusbensiinivarastojen käsittely voisi olla erilaista tai jäsenvaltion aluevesillä olevissa säiliölaivoissa pidetyt varastot voitaisiin laskea mukaan.

(6)

Kotimainen öljyntuotanto voi itsessään parantaa toimitusvarmuutta, minkä vuoksi sillä saatetaan perustella sitä, että öljyä tuottavat jäsenvaltiot pitävät pienempiä varastoja kuin muut jäsenvaltiot. Tällainen poikkeus ei saisi kuitenkaan johtaa varastointivelvoitteisiin, jotka poikkeavat tuntuvasti direktiivin 2006/67/EY nojalla sovellettavista varastointivelvoitteista. Siksi joidenkin jäsenvaltioiden varastointivelvoite olisi asetettava öljyn kotimaankulutuksen eikä tuonnin mukaan.

(7)

Brysselissä 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä tuodaan esiin, että yhteisön on yhä tärkeämpää ja kiireellisempää saada aikaa yhdennetty energiapolitiikka, jossa yhdistyvät Euroopan ja jäsenvaltioiden tason toimet. Tämän vuoksi on tärkeää, että eri jäsenvaltioissa käytettyjen varastointimekanismeissa vahvistettujen standardien lähentämistä toisiinsa parannetaan.

(8)

Öljyvarastojen käytettävyys ja energiansaannin turvaaminen ovat olennaisia yleisen turvallisuuden osatekijöitä jäsenvaltioissa ja yhteisössä. Keskusvarastointiyksiköiden (CSE, jäljempänä ’keskusvarastointiyksiköt’) olemassaolo yhteisössä edistää näiden tavoitteiden saavuttamista. Jotta jäsenvaltiot voisivat parhaiten hyödyntää kansallista lainsäädäntöään oman keskusvarastointiyksikkönsä perussäännön määrittelemiseksi ja helpottaa näistä varastointitoimista loppukäyttäjille aiheutuvaa taloudellista rasitetta, riittää, että kielletään varastojen käyttö kaupallisiin tarkoituksiin, mutta sallitaan varastojen pitäminen missä tahansa paikassa yhteisössä ja minkä tahansa tätä varten perustetun keskusvarastointiyksikön toimesta.

(9)

Kun otetaan huomioon öljyvarastoja koskevan yhteisön lainsäädännön tavoitteet, joidenkin jäsenvaltioiden näiden varastojen osalta mahdollisesti esittämät turvallisuushuolet sekä pyrkimys lisätä jäsenvaltioiden välisten solidaarisuusmekanismien tiukkuutta ja avoimuutta, on tarpeen keskittää keskusvarastointiyksiköiden toiminta mahdollisimman paljolti niiden kansalliselle alueelle.

(10)

Öljyvarastoja olisi voitava pitää missä tahansa paikassa yhteisössä edellyttäen, että niiden fyysinen saatavuus on otettu asianmukaisesti huomioon. Näin ollen varastointivelvoitteiden alaisten talouden toimijoiden olisi voitava vapautua velvoitteistaan siirtämällä ne muiden talouden toimijoiden tai jonkin keskusvarastointiyksikön hoidettaviksi. Lisäksi syrjivien käytäntöjen riski kansallisella tasolla vähenisi, edellyttäen että nämä velvoitteet voidaan siirtää yhteisön alueelta vapaasti valitulle keskusvarastointiyksikölle maksua vastaan, joka ei ole tarjottujen palvelujen kustannuksia korkeampi. Talouden toimijan oikeus siirtoon ei merkitsisi, että jollain toimijalla olisi velvollisuus hyväksyä siirto, ellei tässä direktiivissä toisin edellytetä. Jos jäsenvaltiot päättävät rajoittaa toimijoiden siirto-oikeuksia, niiden olisi varmistettava, että toimijoille taataan oikeus siirtää tietty vähimmäisprosenttimäärä velvoitteestaan: kyseisten jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että niiden keskusvarastointiyksikkö hyväksyy varastointivelvoitteen siirron sellaisen määrän osalta, joka on tarpeen kyseisen vähimmäisprosenttimäärän takaamiseksi.

(11)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki yhteisön lainsäädännön nojalla pidettävät varastot ovat ehdottomasti käytettävissä. Tämän käytettävyyden varmistamiseksi näiden varastojen omistusoikeutta ei saisi rajoittaa tai supistaa siten, että tämä voisi haitata niiden käyttöä öljyn toimitushäiriön tapauksessa. Sellaisten yritysten, joiden omaisuuteen kohdistuu merkittävä täytäntöönpanotoimenpiteiden riski, omistamia öljytuotteita ei pitäisi ottaa huomioon. Jos toimijoille on asetettu varastointivelvoite, konkurssi- tai akordimenettelyn aloittamista voidaan pitää osoituksena tällaisesta riskistä.

(12)

Jotta jäsenvaltiot voisivat reagoida nopeasti erityisiin hätätapauksiin tai paikallisiin kriiseihin, voi olla asianmukaista sallia niiden käyttää osa varastoistaan kyseisissä tilanteissa. Tällaisiin hätätapauksiin tai paikallisiin kriiseihin eivät kuuluisi tilanteet, jotka johtuvat raakaöljyn tai öljytuotteiden hintakehityksestä, mutta niihin voisivat kuulua maakaasun toimitushäiriöt, jotka edellyttävät polttoaineen vaihtamista eli raakaöljyn tai öljytuotteiden käyttämistä polttoaineena energiantuotannossa.

(13)

Jäsenvaltioilla ja yhteisöllä olisi oltava mahdollisuudet valvoa varastoja tehostetusti johtuen tarpeista, jotka liittyvät valmiustoimenpiteiden käyttöönottoon, kansallisissa varastointimekanismeissa vahvistettujen standardien lähentämiseen sekä sen varmistamiseen, että varastojen tasoista saadaan parempi yleiskäsitys erityisesti kriisitilanteessa. Kahdenvälisten sopimusten mukaisesti pidetyt varastot tai sopimukseen perustuvat oikeudet hankkia tiettyjä varastomääriä (”tiketit”), jotka täyttävät kaikki tässä direktiivissä asetetut velvoitteet, olisivat hyödyllisiä välineitä, jotka ovat myös lähentymistavoitteen mukaisia.

(14)

Koska suuri osa varastoista kuuluu jäsenvaltioille tai kansallisten viranomaisten perustamille keskusvarastointiyksiköille, valvonnan ja avoimuuden tasoa pitäisi voida nostaa ainakin kyseiseltä varastojen osalta.

(15)

Toimitusvarmuuden tehostamiseksi yhteisössä jäsenvaltioiden tai keskusvarastointiyksiköiden omistukseen hankittujen ja jäsenvaltioiden tekemien päätösten nojalla perustettujen varastojen eli ”erityisvarastojen” olisi vastattava tosiasiallisia tarpeita kriisitilanteessa. Lisäksi niillä tulisi olla erillinen oikeudellinen asema, joka takaa niiden ehdottoman käytettävyyden kriisitilanteessa. Tätä varten asianomaisten jäsenvaltioiden olisi huolehdittava tarvittavin toimenpitein siitä, että nämä varastot suojataan ehdoitta kaikilta täytäntöönpanotoimenpiteiltä.

(16)

Keskusvarastointiyksiköiden tai jäsenvaltioiden omistuksessa olevat määrät olisi tässä vaiheessa vahvistettava kunkin asianomaisen jäsenvaltion itsenäisesti ja vapaaehtoisesti määrittämälle tasolle.

(17)

Koska valvonnan ja avoimuuden tasoa on nostettava, erityisvarastoihin kuulumattomien varmuusvarastojen seurantaa olisi lisättävä, ja joissakin tapauksissa jäsenvaltiot olisi velvoitettava ilmoittamaan varmuusvarastojen käytettävyyttä koskevista toimenpiteistä ja varmuusvarastojen ylläpitojärjestelyjen muutoksista.

(18)

Vaihtelut erityisvarastojen määrissä yksittäisten varastojen korvaustoimenpiteiden vuoksi voisivat olla sallittuja, jotta esimerkiksi tarvittavat toimenpiteet varastojen tuoreuden varmistamiseksi, yhdenmukaisuuden varmistamiseksi muuttuneiden tuotespesifikaatioiden kanssa tai uusien varastointitarjouskilpailujen järjestämiseksi olisivat mahdollisia.

(19)

Jos varmuusvarastot ja erityisvarastot sijaitsevat talouden toimijoiden pitämien muiden varastojen seassa, varmuusvarastojen tasojen avoimuutta olisi korostettava.

(20)

Direktiivissä 2006/67/EY määritetty varastoyhteenvetojen laatimistiheys ja määräajat, joihin mennessä ne on annettava käyttöön, eivät näytä olevan yhdenmukaisia muualla maailmassa käytössä olevien öljyn eri varastointijärjestelmien kanssa. Euroopan parlamentti on energian hinnan nousun makrotaloudellisia vaikutuksia koskevassa päätöslauselmassa ilmaissut tukevansa raportointitiheyden lisäämistä.

(21)

Jotta tietoja, jotka jäsenvaltioiden on annettava eri tuoteluokista, ei jouduttaisi toimittamaan useaan kertaan, energiatilastoista 22 päivänä lokakuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1099/2008 (5) olisi otettava tässä direktiivissä tarkoitettujen eri öljytuoteluokkien viitekohdaksi.

(22)

Toimitusvarmuuden tehostamiseksi, kattavampien markkinatietojen tarjoamiseksi, kuluttajien vakuuttamiseksi öljyvarastojen tilasta ja tiedonkulun optimoimiseksi olisi tarpeen säätää, että tilastollisten yhteenvetojen laatimista ja toimittamista koskevia sääntöjä voidaan myöhemmin muuttaa tai täsmentää.

(23)

Samoista syistä olisi vaadittava tilastollisten yhteenvetojen laatimista ja toimittamista myös muista varastoista kuin varmuusvarastoista ja erityisvarastoista sekä säädettävä, että nämä yhteenvedot on toimitettava kuukausittain.

(24)

Koska komissiolle toimitettavissa yhteenvedoissa voi olla virheitä tai ristiriitaisuuksia, komission työntekijöiden tai sen valtuuttamien henkilöiden olisi voitava tarkistaa jäsenvaltioiden kriisivalmius sekä varastointi. Olisi käytettävä jäsenvaltioiden kansallisia järjestelmiä sen varmistamiseksi, että nämä tarkistukset voidaan suorittaa tehokkaasti kansallisia menettelyjä noudattaen.

(25)

Saaduille tai kerätyille tiedoille olisi suoritettava kattava sähköinen ja tilastollinen käsittely. Tämä edellyttää integroitujen menetelmien ja työkalujen käyttöä. Komission on siksi voitava toteuttaa kaikki asianmukaiset toimenpiteet tätä varten erityisesti kehittämällä uusia tietokonejärjestelmiä.

(26)

Yksilöiden suojelua jäsenvaltioiden suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä säännellään yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (6), kun taas yksilöiden suojelua komission suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä säännellään yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (7). Näissä säädöksissä edellytetään erityisesti, että henkilötietojen käsittelyllä on perusteltu tarkoitus ja että kaikki tahattomasti kerätyt henkilötiedot poistetaan välittömästi.

(27)

Biopolttoaineita ja joitakin lisäaineita sekoitetaan usein öljytuotteisiin. Jos ne on sekoitettu tai tarkoitettu sekoitettaviksi näihin tuotteisiin, ne olisi voitava ottaa huomioon sekä laskettaessa varastointivelvoitetta että pidettävien varastojen tasoja.

(28)

Asianomaisilla jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus täyttää velvoitteet, joita niillä voi olla IEA-sopimukseen tai sen täytäntöönpanotoimenpiteisiin perustuvan varastojen liikkeellelaskua koskevan päätöksen nojalla. IEA:n päätösten asianmukainen ja ripeä täytäntöönpano on keskeinen tekijä, jolla toimitusvaikeuksiin voidaan reagoida tehokkaasti. Tämän varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi laskettava liikkeelle osa varmuusvarastoistaan kyseessä olevassa IEA:n päätöksessä määrätyn mukaisesti. Komission olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä IEA:n kanssa ja perustettava yhteisön tason toimet IEA:n menetelmiin. Komissiolla pitäisi erityisesti olla mahdollisuus suositella kaikille jäsenvaltioille varastojen liikkeellelaskua tarpeen mukaan IEA:n jäsenille osoitetun varastojen liikkeellelaskuun kehottavan IEA:n päätöksen täytäntöönpanon täydentämiseksi ja helpottamiseksi. Jäsenvaltioiden on IEA:han kuuluvien ja muiden jäsenvaltioiden välisen vahvan yhteisönlaajuisen solidaarisuuden ja yhteenkuuluvuuden nimissä syytä vastata myönteisesti tällaisiin komission suosituksiin, kun ne joutuvat reagoimaan toimitushäiriöihin.

(29)

Raakaöljyn ja öljytuotteiden hankintavaikeuksista aiheutuneiden vaikutusten lieventämiseksi tarkoitetuista toimenpiteistä 24 päivänä heinäkuuta 1973 annetun neuvoston direktiivin 73/238/ETY (8) tarkoituksena on erityisesti tasoittaa tai ainakin lieventää vahingollisia vaikutuksia, joita tilapäisetkin vaikeudet, jotka vähentävät raakaöljyn ja öljytuotteiden saantia huomattavasti, voisivat aiheuttaa, mukaan lukien tällaisen vähennyksen mahdollisesti aiheuttamat vakavat häiriöt yhteisön taloudelliselle toiminnalle. Tässä direktiivissä olisi säädettävä vastaavista toimenpiteistä.

(30)

Direktiivin 73/238/ETY tarkoituksena on myös perustaa neuvotteluelin jäsenvaltioiden toteuttamien tai suunnittelemien käytännön toimenpiteiden yhteensovittamisen helpottamiseksi. Tällaisesta elimestä olisi säädettävä tässä direktiivissä. Jokaisen jäsenvaltion on edelleen tarpeen laatia suunnitelma, jota voidaan käyttää raakaöljyn ja öljytuotteiden hankintavaikeuksien ilmetessä. Lisäksi kunkin jäsenvaltion on aiheellista huolehtia järjestelyistä kriisitilanteissa toteutettavien organisatoristen toimenpiteiden varalta.

(31)

Ottaen huomioon, että tässä direktiivissä otetaan käyttöön useita uusia mekanismeja, sen täytäntöönpanoa ja toimivuutta olisi tarkasteltava uudelleen.

(32)

Tämä direktiivi korvaa tai kattaa kaikki raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistason ylläpitämistä koskevasta jäsenvaltioiden velvoitteesta tehtyjen yksittäisten hallitustenvälisten sopimusten tekemisestä ja täytäntöönpanosta 20 päivänä joulukuuta 1968 tehdyssä neuvoston päätöksessä 68/416/ETY (9) tarkoitetut kysymykset. Kyseinen päätös on siksi tarpeeton.

(33)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on öljyn toimitusvarmuuden pitäminen yhteisössä korkealla tasolla jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen perustuvien luotettavien ja avoimien mekanismien avulla sisämarkkina- ja kilpailusäätöjä noudattaen, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(34)

Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (10) mukaisesti.

(35)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(36)

Direktiivit 73/238/ETY ja 2006/67/EY sekä päätös 68/416/ETY olisi sen vuoksi kumottava,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tavoite

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden tarkoituksena on pitää öljyn toimitusvarmuus yhteisössä korkealla tasolla jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen perustuvien luotettavien ja avoimien mekanismien avulla, ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa sekä ottaa käyttöön tarvittavat menettelytavat vakavan vajauksen korjaamiseksi.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä:

a)

’viitevuodella’ tarkoitetaan kalenterivuotta, jota koskevia kulutus- tai nettotuontitietoja käytetään laskettaessa pidettävien varastojen velvoitetasoa tai tietyllä hetkellä tosiasiallisesti pidettyjen varastojen tasoa;

b)

’lisäaineilla’ tarkoitetaan sellaisia muita aineita kuin hiilivetyjä, joita lisätään tai sekoitetaan tuotteeseen sen ominaisuuksien muuttamiseksi;

c)

’biopolttoaineella’ tarkoitetaan biomassasta tuotettavia nestemäisiä tai kaasumaisia liikenteessä käytettäviä polttoaineita, jolloin ’biomassalla’ tarkoitetaan maataloudesta (kasvi- ja eläinaineet mukaan lukien), metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta peräisin olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa;

d)

’kotimaankulutuksella’ tarkoitetaan tietyssä maassa energiakäyttöön ja muuhun kuin energiakäyttöön toimitettujen määrien kokonaismäärää, joka on laskettu liitteen II mukaisesti; tähän aggregaattiin kuuluvat toimitukset energian muuntosektorille ja toimitukset teollisuudelle, liikenteelle, kotitalouksille ja muille aloille ”loppukulutusta” varten; lisäksi siihen sisältyy energia-alan oma kulutus (lukuun ottamatta jalostamopolttoainetta);

e)

’täytäntöönpanokelpoisella kansainvälisellä päätöksellä varastojen liikkeelle laskemisesta’ tarkoitetaan kaikkia voimassa olevia Kansainvälisen energiajärjestön hallintoneuvoston päätöksiä saattaa raakaöljyä tai öljytuotteita markkinoille laskemalla liikkeeseen sen jäsenten varastoja ja/tai ylimääräisillä toimenpiteillä;

f)

’keskusvarastointiyksiköllä’ (CSE) tarkoitetaan yksikköä tai palvelua, jolle voidaan antaa valtuudet toimia öljyvarastojen, varmuusvarastot ja erityisvarastot mukaan lukien, hankkimiseksi, ylläpitämiseksi tai myymiseksi;

g)

’merkittävällä toimitushäiriöllä’ tarkoitetaan raakaöljyn tai öljytuotteiden toimitusten huomattavaa ja äkillistä alenemista yhteisössä tai jäsenvaltiossa riippumatta siitä, onko sen vuoksi tehty täytäntöönpanokelpoinen kansainvälinen päätös varastojen liikkeelle laskemisesta;

h)

’kansainvälisen meriliikenteen polttoaineilla’ on asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä A olevassa 2.1 kohdassa annettu merkitys;

i)

’öljyvarastoilla’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä C olevan 3.1 jakson ensimmäisessä kohdassa lueteltujen energiatuotteiden varastoja;

j)

’varmuusvarastoilla’ tarkoitetaan öljyvarastoja, joita kunkin jäsenvaltion on ylläpidettävä 3 artiklan nojalla;

k)

’kaupallisilla varastoilla’ tarkoitetaan talouden toimijoiden pitämiä öljyvarastoja, joiden pitämistä ei vaadita tässä direktiivissä;

l)

’erityisvarastoilla’ tarkoitetaan 9 artiklan ehtojen mukaisia öljyvarastoja;

m)

’fyysisellä saatavuudella’ tarkoitetaan järjestelyjä varastojen sijoittamiseksi ja kuljettamiseksi siten, että niiden liikkeellelasku tai tosiasiallinen toimitus loppukäyttäjille ja markkinoille voidaan toteuttaa määräajassa ja olosuhteissa, jotka johtavat mahdollisesti esiintyneiden toimitusongelmien lieventymiseen.

Tämän artiklan määritelmiä voidaan täsmentää tai muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

3 artikla

Varmuusvarastot – Varastointivelvoitteiden laskeminen

1.   Jäsenvaltioiden on annettava tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset varmistaakseen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012, että niiden hyväksi ylläpidetään yhteisön alueella pysyvästi öljyvarastoja, joiden kokonaistaso vastaa vähintään 90 päivän keskimääräistä päivittäistä nettotuontia tai 61 päivän keskimääräistä päivittäistä kotimaankulutusta, sen mukaan kumpi näistä määristä on suurempi.

2.   Huomioon otettavan päivittäisen nettotuonnin laskentaperustana käytetään edellisen kalenterivuoden tuonnin raakaöljyekvivalenttia, joka määritetään liitteessä I esitetyn menetelmän ja siinä esitettyjen menettelyjen mukaisesti.

Huomioon otettavan keskimääräisen päivittäisen kotimaankulutuksen laskentaperustana käytetään edellisen kalenterivuoden tuonnin raakaöljyekvivalenttia, joka vahvistetaan ja lasketaan liitteessä II esitettyjen sääntöjen ja menetelmän mukaisesti.

3.   Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, mainitussa kohdassa tarkoitettu keskimääräinen päivittäinen nettotuonti ja kotimaankulutus määritetään kunkin kalenterivuoden tammikuun 1 päivän ja maaliskuun 31 päivän väliseltä ajalta niiden määrien perusteella, jotka tuotiin tai kulutettiin kyseessä olevaa kalenterivuotta edeltävän toisen kalenterivuoden aikana.

4.   Tässä artiklassa tarkoitettuja varastointivelvoitteiden laskentamenetelmiä ja -menettelyjä voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

4 artikla

Varastojen tason laskeminen

1.   Pidettyjen varastojen tasot lasketaan liitteessä III esitettyjen menetelmien mukaisesti. Laskettaessa varastojen tasoa niiden luokkien osalta, joita pidetään 9 artiklan nojalla, menetelmiä sovelletaan ainoastaan kulloisenkin luokan tuotteisiin.

2.   Tietyllä hetkellä pidettyjen varastojen taso lasketaan käyttäen 3 artiklassa esitettyjen sääntöjen mukaisesti määritetyn viitevuoden tietoja.

3.   Kaikki öljyvarastot voidaan sisällyttää samanaikaisesti sekä jäsenvaltion varmuusvarastojen laskentaan että sen erityisvarastojen laskentaan edellyttäen, että kyseiset öljyvarastot täyttävät kaikki tässä direktiivissä säädetyt molempia varastotyyppejä koskevat edellytykset.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja varastojen tason laskentamenetelmiä ja -menettelyjä voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Näitä menetelmiä ja menettelyjä, liitteessä III säädetyn vähennyksen soveltaminen mukaan lukien, saattaa olla tarpeellista ja hyödyllistä muuttaa erityisesti yhdenmukaisuuden varmistamiseksi IEA:n käytännön kanssa.

5 artikla

Varastojen käytettävyys

1.   Jäsenvaltioiden on kaikkina aikoina varmistettava, että varmuusvarastot ja erityisvarastot ovat käytettävissä ja että niihin on fyysinen pääsy tämän direktiivin tavoitteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden on luotava järjestelyt mainittujen varastojen yksilöimistä, kirjanpitoa ja valvontaa varten, jotta niiden olemassaolo voidaan todentaa milloin tahansa. Tämä vaatimus koskee myös niitä varmuusvarastoja ja erityisvarastoja, jotka sijaitsevat talouden toimijoiden pitämissä muissa varastoissa.

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet poistaakseen kaikki esteet ja rasitteet, jotka voisivat vaikeuttaa varmuusvarastojen ja erityisvarastojen käytettävyyttä. Kukin jäsenvaltio voi asettaa rajoja tai lisäehtoja mahdollisuudelle pitää sen varmuusvarastoja ja erityisvarastoja alueensa ulkopuolella.

2.   Jos on syytä panna täytäntöön 20 artiklassa säädetyt valmiustoimenpiteet, jäsenvaltioiden on kiellettävä kaikki toimenpiteet, joilla estetään niiden alueella toisen jäsenvaltion puolesta pidettyjen varmuusvarastojen ja erityisvarastojen siirtäminen, käyttäminen tai liikkeelle laskeminen, ja pidättäydyttävä tällaisten toimenpiteiden toteuttamisesta.

6 artikla

Varmuusvarastojen rekisteri – Vuosikertomus

1.   Kunkin jäsenvaltion on pidettävä jatkuvasti päivitettävää ja yksityiskohtaista rekisteriä kaikista sen hyväksi pidettävistä varmuusvarastoista, jotka eivät ole erityisvarastoja. Rekisterin on erityisesti sisällettävä tiedot, joita tarvitaan määrittämään varastointipaikka, jalostamo tai varastointilaitos, jossa kyseiset varastot sijaitsevat, sekä niiden määrät, omistaja ja luonne asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä C olevan 3.1 jakson ensimmäisessä kohdassa mainittujen luokkien mukaan.

2.   Kunkin jäsenvaltion on viimeistään kunkin vuoden helmikuun 25 päivänä toimitettava komissiolle yhteenveto 1 kohdassa tarkoitetusta varastorekisteristä, josta vähintään ilmenevät kyseiseen rekisteriin edellisen kalenterivuoden viimeisenä päivänä sisältyneiden varmuusvarastojen määrät ja luonne.

3.   Jäsenvaltioiden on myös 15 päivän kuluessa komission esittämästä pyynnöstä toimitettava sille rekisteriä koskeva täydellinen jäljennös; tästä jäljennöksestä voidaan jättää pois varastojen sijaintia koskevat arkaluonteiset tiedot. Pyyntöjä voidaan esittää viiden vuoden ajan päivästä, jota pyydetyt tiedot koskevat, ja ne eivät saa koskea tietoja, jotka liittyvät johonkin 1 päivää tammikuuta 2013 edeltävään ajanjaksoon.

7 artikla

Keskusvarastointiyksiköt

1.   Jäsenvaltiot voivat perustaa keskusvarastointiyksiköitä.

Jäsenvaltio saa perustaa enintään yhden keskusvarastointiyksikön tai muun samankaltaisen yksikön. Se voi perustaa keskusvarastointiyksikkönsä mihin tahansa paikkaan yhteisössä.

Kun jäsenvaltio perustaa keskusvarastointiyksikön, sen on oltava voittoa tavoittelematon ja yleisen edun nimissä toimiva yksikkö tai palvelu, jota ei katsota tässä direktiivissä tarkoitetuksi talouden toimijaksi.

2.   Keskusvarastointiyksikön päätehtävänä on hankkia, ylläpitää ja myydä öljyvarastoja tämän direktiivin tavoitteiden mukaisesti tai öljyvarastojen ylläpitämistä koskevien kansainvälisten sopimusten noudattamiseksi. Se on ainoa yksikkö tai palvelu, jolle voidaan antaa valtuudet hankkia tai myydä erityisvarastoja.

3.   Keskusvarastointiyksiköt tai jäsenvaltiot voivat määräajaksi siirtää varmuusvarastojen ja erityisvarastojen hallinnoimiseen liittyviä tehtäviä erityisvarastojen myyntiä tai hankintaa lukuun ottamatta, mutta ainoastaan

a)

toiselle jäsenvaltiolle, jonka alueella kyseiset varastot sijaitsevat, tai kyseisen jäsenvaltion perustamalle keskusvarastointiyksikölle. Tällä tavoin siirrettyjä tehtäviä ei voi siirtää edelleen muille jäsenvaltioille tai niiden perustamille keskusvarastointiyksiköille. Keskusvarastointiyksikön perustaneella jäsenvaltiolla ja jokaisella jäsenvaltiolla, jonka alueella varastoja aiotaan pitää, on oikeus asettaa tehtävien siirtämisen edellytykseksi sen antama lupa;

b)

talouden toimijoille. Tällä tavoin siirrettyjä tehtäviä ei voi siirtää edelleen. Kun tehtävien siirto tai kyseisen siirron muutos taikka jatkaminen koskee toisessa jäsenvaltiossa pidettyjen varmuusvarastojen ja erityisvarastojen hallinnoimiseen liittyviä tehtäviä, siihen on saatava lupa etukäteen sekä siltä jäsenvaltiolta, jonka lukuun varastoja pidetään, että kaikilta jäsenvaltioilta, joiden alueella varastoja aiotaan pitää.

4.   Kunkin jäsenvaltion, jolla on keskusvarastointiyksikkö, on velvoitettava se julkaisemaan 8 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamista varten:

a)

jatkuvasti täydelliset tiedot tuoteluokittain varastojen määristä, joita se voi sitoutua ylläpitämään talouden toimijoita tai, tilanteen mukaan, sitä haluavia keskusvarastointiyksiköitä varten;

b)

vähintään seitsemän kuukautta etukäteen ehdot, joiden mukaisesti se on valmis tarjoamaan varastojen ylläpitoa koskevia palveluja talouden toimijoille. Ehdot, joilla palveluja tarjotaan, mukaan lukien aikatauluihin liittyvät ehdot, voidaan myös määrittää toimivaltaisten kansallisten viranomaisten toimesta tai kilpailumenettelyllä, jolla on tarkoitus valita eri toimijoiden tai, tilanteen mukaan, asiasta kiinnostuneiden keskusvarastointiyksiköiden tekemistä tarjouksista paras.

Keskusvarastointiyksiköiden on hyväksyttävä tällaiset siirrot objektiivisin, avoimin ja syrjimättömin ehdoin. Toimijoiden keskusvarastointiyksikölle sen palveluista suorittamat maksut eivät saa ylittää tarjottujen palvelujen kokonaiskustannuksia, eikä niitä saa vaatia ennen kuin varastot on perustettu. Keskusvarastointiyksikkö voi asettaa siirron hyväksymisen ehdoksi toimijan antaman takuun tai jonkin muun vakuuden.

8 artikla

Talouden toimijat

1.   Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että kaikilla talouden toimijoilla, joille se asettaa varastointivelvoitteita 3 artiklasta johtuvien velvoitteidensa täyttämiseksi, on oikeus siirtää nämä velvoitteet ainakin osittain ja kyseisen talouden toimijan valinnan mukaan, mutta ainoastaan

a)

sen jäsenvaltion keskusvarastointiyksikölle, jonka lukuun kyseisiä varastoja pidetään;

b)

yhdelle tai useammalle muulle keskusvarastointiyksikölle, jotka ovat aiemmin ilmoittaneet olevansa valmiita pitämään kyseisiä varastoja, edellyttäen, että sekä siltä jäsenvaltiolta, jonka lukuun kyseisiä varastoja pidetään, että kaikilta jäsenvaltioilta, joiden alueella varastoja aiotaan pitää, on saatu etukäteen lupa kyseisiin siirtoihin;

c)

muille talouden toimijoille, joilla on ylimääräisiä varastoja tai käytettävissä olevaa varastointikapasiteettia sen jäsenvaltion alueen ulkopuolella, jonka lukuun varastoja pidetään yhteisössä, edellyttäen, että kyseiseen siirtoon on saatu etukäteen lupa sekä siltä jäsenvaltiolta, jonka puolesta kyseisiä varastoja pidetään, että kaikilta jäsenvaltioilta, joiden alueella varastoja aiotaan pitää; ja/tai

d)

muille talouden toimijoille, joilla on ylimääräisiä varastoja tai käytettävissä olevaa varastointikapasiteettia sen jäsenvaltion alueella, jonka lukuun varastoja pidetään, edellyttäen, että siirrosta on ilmoitettu etukäteen kyseiselle jäsenvaltiolle. Jäsenvaltiot voivat asettaa tällaisille siirroille rajoituksia tai ehtoja.

Edellä olevien c ja d alakohdan mukaisesti siirrettyjä velvoitteita ei voi siirtää edelleen. Kaikki b ja c alakohdassa tarkoitettuihin siirtoihin tehtävät muutokset tai niiden jatkamiset tulevat voimaan ainoastaan, jos kaikki jäsenvaltiot, jotka ovat antaneet siirtoon luvan, antavat niihin luvan etukäteen. Kaikkia d alakohdassa tarkoitettujen siirtojen muutoksia tai niiden jatkamisia pidetään uusina siirtoina.

2.   Kukin jäsenvaltio voi rajoittaa niiden talouden toimijoiden, joille se asettaa tai on asettanut varastointivelvoitteita, oikeutta siirtoihin.

Jos tällaisilla rajoituksilla kuitenkin rajoitetaan talouden toimijan siirto-oikeus määriin, jotka ovat vähemmän kuin 10 prosenttia sille asetetusta varastointivelvoitteesta, kyseisen jäsenvaltion on varmistettava, että se on perustanut keskusvarastointiyksikön, jonka on hyväksyttävä siirrot sen määrän osalta, joka tarvitaan turvaamaan talouden toimijan oikeus siirtää vähintään 10 prosenttia sille asetetusta varastointivelvoitteesta.

Tässä kohdassa tarkoitettua vähimmäisprosenttimäärää korotetaan 10 prosentista 30 prosenttiin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017.

3.   Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi velvoittaa talouden toimijan siirtämään vähintään osan varastointivelvoitteestaan kyseisen jäsenvaltion keskusvarastointiyksikölle.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tiedottaakseen talouden toimijoille niille asetettujen varastointivelvoitteiden laskemisessa noudatettavista yksityiskohtaisista menettelyistä viimeistään 200 päivää ennen sen ajanjakson alkua, johon kyseinen velvoite liittyy. Talouden toimijoiden on käytettävä oikeuttaan siirtää niille asetettu varastointivelvoite keskusvarastointiyksikölle viimeistään 170 päivää ennen sen ajanjakson alkua, jota kyseinen varastointivelvoite koskee.

Jos talouden toimijoille tiedotetaan tästä alle 200 päivää ennen sen ajanjakson alkua, jota varastointivelvoite koskee, ne voivat milloin tahansa käyttää oikeuttaan siirtää tämä velvoite.

9 artikla

Erityisvarastot

1.   Kukin jäsenvaltio voi sitoutua ylläpitämään kulutuspäivien perusteella laskettua öljyvarastojen vähimmäistasoa tämän artiklan ehtojen mukaisesti.

Erityisvarastot omistaa jäsenvaltio tai sen perustama keskusvarastointiyksikkö, ja niitä ylläpidetään yhteisön alueella.

2.   Erityisvarastot voivat koostua yksinomaan yhdestä tai useammasta seuraavista tuoteluokista, sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä B olevassa 4 jaksossa:

etaani

nestekaasu

moottoribensiini

lentobensiini

bensiininomainen lentopetroli (teollisuusbensiininomainen lentopetroli tai JP4)

lentopetroli

muu petroli

dieselöljy (kevyt polttoöljy)

polttoöljy (runsas- tai vähärikkinen)

teollisuus- ja muu bensiini

voiteluaineet

bitumi

parafiinivahat

öljykoksi.

3.   Kunkin jäsenvaltion on yksilöitävä 2 kohdassa mainittujen luokkien mukaan öljytuotteet, joista erityisvarastot koostuvat. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jäsenvaltiossa kulutettujen määrien raakaöljyekvivalentti 3 artiklan sääntöjen mukaisesti määritettynä viitevuotena ja käytettyihin luokkiin sisältyvien tuotteiden osalta on vähintään 75 prosenttia kotimaankulutuksesta, joka lasketaan liitteessä II esitetyn menetelmän mukaisesti.

Jäsenvaltion valitseman kunkin luokan osalta erityisvarastojen, joita se sitoutuu ylläpitämään, on vastattava keskimääräisen päivittäisen kulutuksen tiettyä päivien määrää laskettuna niiden raakaöljyekvivalentin pohjalta 3 artiklan sääntöjen mukaisesti määritettynä viitevuotena.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut raakaöljyekvivalentit lasketaan kertomalla kertoimella 1,2 aggregaatin ”havaitut kotimaan kokonaistoimitukset”, sellaisena kuin se on määritetty asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä C olevassa 3.2.1 kohdassa, summa käytettyihin tai kyseessä oleviin luokkiin kuuluvien tuotteiden osalta. Kansainvälisen meriliikenteen polttoaineita ei lasketa mukaan.

4.   Kunkin jäsenvaltion, joka on päättänyt ylläpitää erityisvarastoja, on toimitettava komissiolle Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistava ilmoitus, jossa täsmennetään niiden varastojen taso, joita se sitoutuu ylläpitämään, ja tällaisen sitoumuksen kesto, jonka on oltava vähintään yksi vuosi. Ilmoitettua vähimmäistasoa sovelletaan samalla tavoin kaikkiin erityisvarastojen luokkiin, joita jäsenvaltio käyttää.

Jäsenvaltion on varmistettava, että tällaisia varastoja pidetään koko ilmoitetun kauden ajan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltion oikeutta tehdä tilapäisiä vähennyksiä, jotka johtuvat ainoastaan yksittäisten varastojen korvaustoimenpiteistä.

Jäsenvaltion käyttämien luokkien luettelon on oltava voimassa vähintään vuoden, ja sitä voidaan muuttaa ainoastaan kalenterikuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen.

5.   Kunkin jäsenvaltion, joka ei ole antanut koko kalenterivuoden kestävää sitoumusta ylläpitää erityisvarastoja vähintään 30 päivälle, on varmistettava, että vähintään yksi kolmasosa sen varastointivelvoitteesta täyttyy 2 ja 3 kohdan mukaisten tuotteiden ylläpidosta.

Jäsenvaltion, joka pitää erityisvarastoja alle 30 päivälle, on laadittava vuosikertomus, jossa selostetaan kyseisen jäsenvaltion kansallisten viranomaisten toteuttamat toimenpiteet sen varmuusvarastojen 5 artiklassa tarkoitetun käytettävyyden ja fyysisen saatavuuden varmistamiseksi ja todentamiseksi, ja sen on dokumentoitava samassa kertomuksessa järjestelyt, jotka on tehty, jotta jäsenvaltio voisi valvoa näiden varastojen käyttöä öljyn toimitushäiriöiden ilmetessä. Kertomus on toimitettava komissiolle sen kalenterivuoden ensimmäisen kuukauden loppuun mennessä, jota se koskee.

10 artikla

Erityisvarastojen hallinnointi

1.   Kunkin jäsenvaltion on pidettävä jatkuvasti päivitettävää yksityiskohtaista rekisteriä kaikista sen alueella pidettävistä erityisvarastoista. Rekisterissä on erityisesti oltava kaikki tiedot, joiden avulla voidaan määrittää kyseisten varastojen tarkka sijainti.

Jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä myös toimitettava sille jäljennös rekisteristä 15 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä. Jäljennöksestä voidaan poistaa varastojen sijaintia koskevat arkaluonteiset tiedot. Pyyntöjä voidaan esittää viiden vuoden ajan päivästä, jota pyydetyt tiedot koskevat.

2.   Jos erityisvarastot sijaitsevat muiden öljyvarastojen seassa, jäsenvaltioiden tai niiden keskusvarastointiyksiköiden on toteutettava tarvittavat järjestelyt estääkseen näiden tuotteiden siirrot siihen määrään saakka kuin ne muodostavat erityisvaraston, jolleivät kyseisten varastojen omistaja ja sen jäsenvaltion, jonka alueella varastot sijaitsevat, viranomaiset tai kyseisen jäsenvaltion perustama keskusvarastointiyksikkö ole antaneet tähän etukäteen kirjallista lupaa.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet myöntääkseen kaikille alueellaan ylläpidettäville tai kuljetettaville erityisvarastoille ehdottoman vapautuksen täytäntöönpanotoimenpiteistä riippumatta siitä, onko kyse niiden omista vai muiden jäsenvaltioiden varastoista.

11 artikla

Tehtävien ja velvoitteiden siirtämisen vaikutus

Edellä 7 ja 8 artiklassa tarkoitettu tehtävien ja velvoitteiden siirtäminen ei muuta kunkin jäsenvaltion tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksia.

12 artikla

3 artiklassa tarkoitettujen varastojen tilastolliset yhteenvedot

1.   Kunkin jäsenvaltion on laadittava ja toimitettava komissiolle tilastolliset yhteenvedot 3 artiklan nojalla pidettävien varastojen tasosta liitteessä IV esitettyjen sääntöjen mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen yhteenvetojen laadintasääntöjä, laajuutta ja sisältöä sekä sitä, miten usein ne on laadittava ja missä määräajassa ne on toimitettava, voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Myös sääntöjä, joiden mukaisesti kyseiset yhteenvedot toimitetaan komissiolle, voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

3.   Jäsenvaltiot eivät voi sisällyttää varmuusvarastoja koskeviin tilastollisiin yhteenvetoihinsa sellaisia raakaöljyn tai öljytuotteiden määriä, joihin kohdistuu takavarikointi- tai täytäntöönpanotoimenpiteitä. Sama koskee myös konkurssi- tai velkajärjestelymenettelyn kohteena olevien yritysten omistamia varastoja.

13 artikla

Erityisvarastojen tilastolliset yhteenvedot

1.   Kunkin asianomaisen jäsenvaltion on laadittava ja toimitettava komissiolle jokaisen tuoteluokan osalta tilastollinen yhteenveto kunkin kalenterikuukauden viimeisenä päivänä olemassa olevista erityisvarastoista ja täsmennettävä siinä, minkä suuruiseen ja kuinka monen päivän keskimääräiseen kulutukseen varastot riittävät viitekalenterivuoden aikana. Jos osaa näistä erityisvarastoista pidetään jäsenvaltion alueen ulkopuolella, sen on täsmennettävä yksityiskohtaisesti muissa jäsenvaltioissa tai keskusvarastointiyksiköissä taikka niiden toimesta ylläpidettävät varastot. Jäsenvaltion on myös mainittava täsmällisesti, ovatko kyseiset varastot kokonaan sen omistuksessa vai ovatko ne kokonaan tai osittain sen keskusvarastointiyksikön omistuksessa.

2.   Lisäksi kunkin asianomaisen jäsenvaltion on laadittava ja toimitettava komissiolle 9 artiklan 4 kohdassa yksilöityjen tuoteluokkien mukaisesti eritelty yhteenveto kunkin kalenterikuukauden viimeisenä päivänä olemassa olevista erityisvarastoista, jotka sijaitsevat sen alueella ja ovat muiden jäsenvaltioiden tai keskusvarastointiyksiköiden omistuksessa. Jäsenvaltion on mainittava yhteenvedossa kussakin tapauksessa myös asianomaisen jäsenvaltion tai keskusvarastointiyksikön nimi sekä kyseiset määrät.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tilastolliset yhteenvedot on toimitettava sitä kalenterikuukautta, jota yhteenveto koskee, seuraavan kalenterikuukauden aikana.

4.   Tilastollisista yhteenvedoista on myös viipymättä toimitettava jäljennökset komission pyynnöstä. Tällainen pyyntö voidaan esittää viiden vuoden ajan päivästä, jota pyydetyt tiedot koskevat.

5.   Tilastollisten yhteenvetojen laajuutta ja sisältöä sekä sitä, miten usein ne on laadittava ja missä määräajassa ne on toimitettava, voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Myös sääntöjä, joiden mukaisesti kyseiset yhteenvedot toimitetaan komissiolle, voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

14 artikla

Kaupallisten varastojen yhteenvedot

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kuukausittainen tilastollinen yhteenveto niiden alueella pidettävien kaupallisten varastojen tasoista. Niiden on tällöin huolehdittava arkaluonteisten tietojen suojaamisesta ja jätettävä nimeämättä kyseisten varastojen omistajat.

2.   Komissio julkaisee kuukausittaisen tilastollisen yhteenvedon kaupallisista varastoista yhteisössä jäsenvaltioiden sille toimittamien yhteenvetojen pohjalta ja kokonaistasoja käyttäen.

3.   Sääntöjä, jotka koskevat tilastollisten yhteenvetojen toimittamista ja julkaisemista sekä sitä, miten usein ne on laadittava, voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

15 artikla

Tietojenkäsittely

Komissio huolehtii tarvittavien tietoteknisten resurssien kehittämisestä, sijoittamisesta, hallinnoinnista ja ylläpidosta, jotta voidaan ottaa vastaan, tallentaa ja käsitellä kaikilla tarvittavilla tavoilla tiedot, jotka sisältyvät tilastollisiin yhteenvetoihin, kaikki muut tiedot, jotka jäsenvaltiot toimittavat tai komission yksiköt kokoavat tämän direktiivin nojalla, sekä asetuksen (EY) N:o 1099/2008 nojalla kerättävät öljyvarastoja koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen tässä direktiivissä edellytettyjen yhteenvetojen laatimiseksi.

16 artikla

Biopolttoaineet ja lisäaineet

1.   Laskettaessa varastointivelvoitteita 3 ja 9 artiklan mukaisesti biopolttoaineet ja lisäaineet otetaan huomioon ainoastaan siinä tapauksessa, että ne on sekoitettu kyseessä oleviin öljytuotteisiin.

2.   Laskettaessa tosiasiallisesti ylläpidettävien varastojen tasoa biopolttoaineet ja lisäaineet on otettava huomioon, jos

a)

ne on sekoitettu kyseessä oleviin öljytuotteisiin; tai

b)

ne on varastoitu asianomaisen jäsenvaltion alueelle, edellyttäen, että kyseinen jäsenvaltio on hyväksynyt säännöt, joilla varmistetaan, että biopolttoaineet ja lisäaineet on tarkoitettu sekoitettaviksi öljytuotteisiin, joita säilytetään tässä direktiivissä säädettyjen varastointivaatimusten mukaisesti, ja että ne on tarkoitettu käytettäviksi liikenteen polttoaineena.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa asetettuja sääntöjä, joiden mukaisesti biopolttoaineet ja lisäaineet otetaan huomioon varastointivelvoitteita ja varastojen tasoa laskettaessa, voidaan muuttaa 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

17 artikla

Öljyn ja öljytuotteiden koordinointiryhmä

1.   Perustetaan öljyn ja öljytuotteiden koordinointiryhmä, jäljempänä ’koordinointiryhmä’. Koordinointiryhmä on neuvoa-antava ryhmä, joka osallistuu analyysien tekemiseen öljyn ja öljytuotteiden toimitusvarmuustilanteesta yhteisössä sekä helpottaa toimenpiteiden koordinointia ja täytäntöönpanoa tällä alalla.

2.   Koordinointiryhmä koostuu jäsenvaltioiden edustajista. Sen puheenjohtajana toimii komissio. Asianomaista sektoria edustavat tahot voivat osallistua koordinointiryhmän työhön komission kutsusta.

18 artikla

Kriisivalmiuksien ja varastoinnin tarkastaminen

1.   Komissio voi yhteensovitetusti jäsenvaltioiden kanssa tehdä tarkastuksia niiden kriisivalmiuden ja, jos se katsoo aiheelliseksi, siihen liittyvän varastoinnin tarkistamiseksi. Tällaisiin tarkastuksiin valmistautuessaan komissio ottaa huomioon muiden toimielinten ja kansainvälisten järjestöjen toimet sekä kuulee koordinointiryhmää.

2.   Koordinointiryhmä voi sopia valtuutettujen henkilöiden ja muiden jäsenvaltioiden edustajien osallistumisesta tarkastuksiin. Tarkastuksen kohteena olevan jäsenvaltion nimetyt kansalliset virkamiehet voivat olla tarkastusta suorittavien henkilöiden mukana. Viikon kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen ilmoittamisesta niiden asianomaisten jäsenvaltioiden, jotka eivät ole toimittaneet komissiolle varastojen sijaintia koskevia arkaluonteisia tietoja 6 ja 9 artiklan mukaisesti, on annettava nämä tiedot komission työntekijöiden tai sen valtuuttamien henkilöiden käyttöön.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden viranomaiset sekä varmuusvarastojen ja erityisvarastojen ylläpidosta ja hallinnoinnista vastuussa olevat tahot suostuvat tarkastuksiin ja avustavat komission valtuuttamia henkilöitä tarkastusten suorittamisessa. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että kyseisillä henkilöillä on oikeus tutustua kaikkiin varastoja koskeviin asiakirjoihin ja rekistereihin sekä päästä kaikkiin tiloihin, joissa varastoja pidetään, ja saada käyttöönsä kaikki niihin liittyvät asiakirjat.

4.   Tämän artiklan mukaisesti suoritettujen tarkastusten tulokset on ilmoitettava tarkastuksen kohteena olleelle jäsenvaltiolle, ja ne voidaan toimittaa myös koordinointiryhmälle.

5.   Jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, että komission virkamiehet, sen muu henkilöstö sekä muut henkilöt, jotka työskentelevät komission valvonnassa, koordinointiryhmän jäsenet mukaan lukien, eivät saa ilmaista tietoja, jotka on kerätty tai toimitettu tätä artiklaa sovellettaessa ja jotka luonteensa perusteella ovat salassapitovelvollisuuden alaisia, kuten varastojen omistajien henkilöllisyys.

6.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tavoitteisiin ei saa kuulua henkilötietojen käsittely. Tarkastusten aikana löydettyjä tai paljastuneita henkilötietoja ei saa kerätä eikä ottaa huomioon, ja jos ne on saatu vahingossa, ne on tuhottava viipymättä.

7.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että varmuusvarastoihin ja erityisvarastoihin liittyvät tiedot, merkinnät, yhteenvedot ja asiakirjat säilytetään vähintään viiden vuoden ajan.

19 artikla

Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä

Tällä direktiivillä ei rajoiteta yhteisön ja kansallisen lainsäädännön säännösten mukaista yksilöiden suojelun tasoa henkilötietojen käsittelyssä eikä millään tavalla vaikuteta siihen eikä varsinkaan muuteta direktiivin 95/46/EY mukaisia jäsenvaltioiden velvollisuuksia niiden suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä eikä asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisia yhteisön toimielinten ja muiden elinten velvollisuuksia niiden käsitellessä henkilötietoja tehtäviensä yhteydessä.

20 artikla

Hätätilannemenettelyt

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on käytössään tarvittavat menettelyt ja että ne toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat merkittävän toimitushäiriön sattuessa nopeasti, tehokkaasti ja avoimesti laskea liikkeelle varmuusvarastonsa tai erityisvarastonsa kokonaan tai osittain sekä rajoittaa yleisellä tai erityisellä tavalla kulutusta ennakoidun toimitusvajauksen mukaan muun muassa asettamalla öljytuotteiden saannissa etusijalle tietyt käyttäjäryhmät.

2.   Jäsenvaltioiden on ylläpidettävä jatkuvasti valmiussuunnitelmia, jotka voidaan toteuttaa merkittävän toimitushäiriön sattuessa, ja niiden on säädettävä näiden suunnitelmien täytäntöönpanon edellyttämistä organisatorisista toimenpiteistä. Jäsenvaltioiden on pyynnöstä ilmoitettava komissiolle valmiussuunnitelmansa ja niihin liittyvät organisatoriset järjestelyt.

3.   Jos on tehty varastojen liikkeelle laskemista koskeva täytäntöönpanokelpoinen kansainvälinen päätös, joka koskee yhtä tai useampaa jäsenvaltiota:

a)

kukin asianomainen jäsenvaltio voi käyttää varmuusvarastojaan ja erityisvarastojaan kyseisestä päätöksestä johtuvien kansainvälisten velvoitteidensa täyttämiseksi. Tällöin jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta välittömästi komissiolle, joka voi kutsua koolle koordinointiryhmän tai kuulla sen jäseniä sähköisesti muun muassa arvioidakseen liikkeellelaskun vaikutukset;

b)

komission olisi suositeltava jäsenvaltioille, että ne laskevat liikkeelle varmuusvarastonsa ja erityisvarastonsa kokonaan tai osittain tai toteuttavat muita vaikutukseltaan vastaavia, asianmukaisiksi katsottuja toimia. Komissio voi ryhtyä toimiin vasta kuultuaan koordinointiryhmää.

4.   Jos täytäntöönpanokelpoista kansainvälistä päätöstä varastojen liikkeelle laskemisesta ei ole sillä hetkellä, kun raakaöljyn ja öljytuotteiden saannissa esiintyy vaikeuksia yhteisössä tai jossakin jäsenvaltiossa, komissio ilmoittaa asiasta IEA:lle soveltuvissa tapauksissa ja koordinoi tarvittaessa sen kanssa sekä järjestää koordinointiryhmän kuulemisen mahdollisimman pian joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Kun koordinointiryhmän kuulemista pyytää jäsenvaltio, se on järjestettävä viimeistään neljän päivän kuluessa pyynnöstä, paitsi jos jäsenvaltio hyväksyy lykkäämisen. Komissio ratkaisee koordinointiryhmän suorittaman tilannetarkastelun tulosten pohjalta, onko kyse merkittävästä toimitushäiriöstä.

Jos kyseessä katsotaan olevan merkittävä toimitushäiriö, komissio antaa luvan laskea liikkeelle kyseisten jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten ehdottamat varmuusvarastojen ja erityisvarastojen määrät kokonaan tai osittain.

5.   Jäsenvaltiot voivat laskea liikkeelle varmuusvarastoja ja erityisvarastoja alle tässä direktiivissä asetetun pakollisen vähimmäistason määrinä, joihin on välitön tarve ensimmäisten toimien toteuttamiseksi erityisissä hätätapauksissa tai paikallisten kriisien hoitamiseksi. Tällaisen liikkeellelaskun tapauksessa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle liikkeelle laskettu määrä viipymättä. Komissio toimittaa nämä tiedot koordinointiryhmän jäsenille.

6.   Jos sovelletaan 3, 4 tai 5 kohtaa, jäsenvaltiot voivat pitää varastoja tilapäisesti alemmalla tasolla kuin mitä tässä direktiivissä edellytetään. Näissä tapauksissa komissio määrittää koordinointiryhmän kuulemisen tulosten perusteella, soveltuvissa tapauksissa IEA:n kanssa koordinoiden ja ottaen huomioon erityisesti öljyn ja öljytuotteiden maailmanmarkkinatilanteen, kohtuullisen ajan, jonka kuluessa jäsenvaltioiden on palautettava varastonsa pakollisten vähimmäisvaatimusten mukaisiksi.

7.   Komission tämän artiklan nojalla tekemät päätökset eivät rajoita asianomaisten jäsenvaltioiden mahdollisia muita kansainvälisiä velvoitteita.

21 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012 ja niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista viipymättä.

22 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee uudelleen direktiivin toimivuutta ja täytäntöönpanoa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015.

23 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

24 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 73/238/ETY, direktiivi 2006/67/EY ja päätös 68/416/ETY 31 päivästä joulukuuta 2012 alkaen.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin ja kumottuun päätökseen pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

25 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2012.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen jäsenvaltioiden, jotka eivät ole IEA:n jäseniä 31 päivänä joulukuuta 2012 ja jotka kattavat öljytuotteiden kotimaankulutuksensa täysin tuonnilla, on saatettava tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014. Näiden jäsenvaltioiden on ylläpidettävä öljyvarastoja, joiden taso vastaa 81 päivän keskimääräistä päivittäistä nettotuontia, kunnes ne ovat saattaneet kyseiset säädökset voimaan.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

26 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

27 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 14 päivänä syyskuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

C. MALMSTRÖM


(1)  Lausunto annettu 22. huhtikuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Lausunto annettu 13. toukokuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EUVL C 128, 6.6.2009, s. 42.

(4)  EUVL L 217, 8.8.2006, s. 8.

(5)  EUVL L 304, 14.11.2008, s. 1.

(6)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(7)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(8)  EYVL L 228, 16.8.1973, s. 1.

(9)  EYVL L 308, 23.12.1968, s. 19.

(10)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.


LIITE I

ÖLJYTUOTTEIDEN TUONNIN RAAKAÖLJYEKVIVALENTIN LASKENTAMENETELMÄ

Edellä 3 artiklassa tarkoitettu öljytuotteiden tuonnin raakaöljyekvivalentti on laskettava seuraavalla menetelmällä:

Öljytuotteiden tuonnin raakaöljyekvivalentti saadaan laskemalla yhteen toisaalta raakaöljyn, maakaasukondensaattien, jalostamoiden raaka-aineiden ja muiden hiilivetyjen, sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä B olevassa 4 jaksossa, nettotuonti korjattuna mahdollisilla varastomuutoksilla ja vähennettynä 4 prosentilla, joka vastaa teollisuusbensiinin saantoa (tai jos teollisuusbensiinin keskisaanto on jäsenvaltion alueella yli 7 prosenttia, vähennettynä teollisuusbensiinin tosiasiallisella nettokulutuksella tai teollisuusbensiinin keskimääräisellä saannolla), sekä toisaalta kaikkien muiden öljytuotteiden kuin teollisuusbensiinin nettotuonti, niin ikään korjattuna varastomuutoksilla ja kerrottuna kertoimella 1,065.

Kansainvälisen meriliikenteen polttoaineita ei lasketa mukaan.


LIITE II

KOTIMAANKULUTUKSEN RAAKAÖLJYEKVIVALENTIN LASKENTAMENETELMÄ

Edellä 3 artiklassa tarkoitettu kotimaankulutuksen raakaöljyekvivalentti on laskettava seuraavalla menetelmällä:

Kotimaankulutus määritetään laskemalla aggregaatin ”havaitut kotimaan kokonaistoimitukset”, sellaisena kuin se on määritetty asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä C olevassa 3.2.1 kohdassa, summa pelkästään seuraavien tuotteiden osalta: moottoribensiini, lentobensiini, bensiininomainen lentopetroli (teollisuusbensiininomainen lentopetroli tai JP4), lentopetroli, muu petroli, dieselöljy (kevyt polttoöljy) ja polttoöljy (runsas- tai vähärikkinen), sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä B olevassa 4 jaksossa.

Kansainvälisen meriliikenteen polttoaineita ei lasketa mukaan.

Kotimaankulutuksen raakaöljyekvivalentti lasketaan kertomalla kertoimella 1,2.


LIITE III

PIDETTÄVIEN VARASTOJEN TASON LASKENTAMENETELMÄT

Varastojen taso on laskettava seuraavilla menetelmillä:

 

Mitään määrää ei saa laskea mukaan varastoksi useammin kuin kerran, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan 3 kohdan soveltamista.

 

Raakaöljyvarastoja vähennetään 4 prosentilla, mikä vastaa teollisuusbensiinin keskisaantoa.

 

Kansainvälisen meriliikenteen polttoaineiksi tarkoitettuja teollisuusbensiinin ja öljytuotteiden varastoja ei oteta lukuun.

 

Muut öljytuotteet lasketaan mukaan käyttäen jompaakumpaa seuraavista menetelmistä. Jäsenvaltioiden on käytettävä valitsemaansa menetelmää koko kyseisen kalenterivuoden ajan.

Jäsenvaltiot voivat:

a)

sisällyttää mukaan kaikki muut asetuksen (EY) N:o 1099/2008 liitteessä C olevan 3.1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittujen öljytuotteiden varastot ja laskea raakaöljyekvivalentin kertomalla nämä määrät kertoimella 1,065; tai

b)

sisällyttää mukaan pelkästään seuraavien tuotteiden varastot: moottoribensiini, lentobensiini, bensiininomainen lentopetroli (teollisuusbensiininomainen lentopetroli tai JP4), lentopetroli, muu petroli, dieselöljy (kevyt polttoöljy) ja polttoöljy (runsas- tai vähärikkinen) ja laskea raakaöljyekvivalentin kertomalla nämä määrät kertoimella 1,2.

Laskennassa voidaan ottaa lukuun määrät, joita pidetään:

jalostamojen säiliöissä,

öljyterminaaleissa,

putkistojen säiliöissä,

proomuissa,

rannikkoliikenteen säiliölaivoissa,

satamissa olevissa säiliölaivoissa,

kotimaan liikenteen laivojen polttoainesäiliöissä,

varastosäiliöiden pohjalla,

toimintavarastoissa,

suurkuluttajien hallussa lainsäädännön vaatimusten mukaisesti tai muutoin hallitusten valvonnan alaisina.

Näitä määriä, paitsi jalostamojen säiliöissä tai putkistojen säiliöissä tai öljyterminaaleissa pidettyjä määriä, ei kuitenkaan oteta lukuun erityisvarastojen tasoja laskettaessa, jos kyseiset erityisvarastot lasketaan erillisinä varmuusvarastoista.

Laskennassa ei saa milloinkaan ottaa huomioon seuraavia:

a)

raakaöljy, jota ei ole vielä tuotettu;

b)

määrät, joita pidetään:

putkistoissa,

rautateiden säiliövaunuissa,

valtamerilaivojen polttoainesäiliöissä,

huoltoasemilla ja vähittäismyynnissä,

muiden kuluttajien hallussa,

merellä olevissa säiliölaivoissa,

varastoituna sotilaskäyttöön.

Varastojensa laskennassa jäsenvaltioiden on vähennettävä 10 prosenttia edellä esitetyllä tavalla lasketuista varastojensa määristä. Tätä vähennystä sovelletaan kaikkiin yksittäisessä laskelmassa lukuun otettaviin määriin.

Tätä 10 prosentin vähennystä ei kuitenkaan sovelleta erityisvarastojen tason laskentaan eikä erityisvarastojen eri luokkien tason laskentaan, jos kyseisiä erityisvarastoja tai luokkia käsitellään erillisinä varmuusvarastoista, erityisesti todennettaessa, noudatetaanko 9 artiklassa edellytettyjä vähimmäistasoja.


LIITE IV

Säännöt 3 artiklan nojalla pidettävien varastojen tasoa koskevien tilastollisten yhteenvetojen laatimisesta ja niiden toimittamisesta komissiolle

Kunkin jäsenvaltion on laadittava ja toimitettava komissiolle kuukausittain lopullinen tilastollinen yhteenveto kalenterikuukauden viimeisenä päivänä tosiasiallisesti pidettyjen varastojen tasosta, joka lasketaan 3 artiklan mukaisesti joko öljyn nettotuonnin päivien määrän tai öljyn kotimaankulutuksen päivien määrän perusteella. Tilastollisessa yhteenvedossa on ilmoitettava täsmälliset syyt, miksi laskentaperustana on käytetty tuonnin päivien määrää tai kulutuspäivien määrää, sekä täsmennettävä, mitä liitteessä III esitetyistä laskentamenetelmistä on käytetty.

Jos osaa varastoista, jotka on otettu lukuun 3 artiklan nojalla pidettävien varastojen tasoa laskettaessa, pidetään jäsenvaltion alueen ulkopuolella, kussakin yhteenvedossa on mainittava yksityiskohtaisesti asianomaisten eri jäsenvaltioiden ja keskusvarastointiyksiköiden pitämät varastot sen ajanjakson viimeisenä päivänä, jota yhteenveto koskee. Jäsenvaltion on myös kaikissa tapauksissa mainittava yhteenvedossaan, onko kyse varastoista, joita pidetään yhden tai useamman taloudellisen toimijan esittämän tehtävien tai velvoitteiden siirtämistä koskevan pyynnön vuoksi, vai varastoista, joita pidetään sen itsensä tai sen keskusvarastointiyksikön pyynnöstä.

Jäsenvaltion on kaikkien sellaisten varastojen osalta, joita pidetään sen alueella muiden jäsenvaltioiden tai keskusvarastointiyksiköiden puolesta, laadittava ja toimitettava komissiolle tuoteluokittain eritelty yhteenveto kunkin kalenterikuukauden viimeisenä päivänä olemassa olevista varastoista. Jäsenvaltion on tässä yhteenvedossa mainittava kaikissa tapauksissa erityisesti asianomaisen jäsenvaltion tai keskusvarastointiyksikön nimi sekä kyseiset määrät.

Tässä liitteessä tarkoitetut tilastolliset yhteenvedot on toimitettava komissiolle 55 päivän kuluessa sen kuukauden lopusta, jota ne koskevat. Lisäksi samat yhteenvedot on pyynnöstä toimitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä. Pyyntöjä voidaan esittää enintään viiden vuoden ajan päivästä, jota pyydetyt tiedot koskevat.


II EY:n ja Euratomin perustamissopimuksia soveltamalla annetut säädökset, joiden julkaiseminen ei ole pakollista

PÄÄTÖKSET

Neuvosto

9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/24


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 8 päivänä marraskuuta 2005,

Euroopan yhteisön ja Azerbaidžanin tasavallan välisen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskevan sopimuksen allekirjoittamisesta ja väliaikaisesta soveltamisesta

(2009/741/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti 5 päivänä kesäkuuta 2003 komission aloittamaan neuvottelut kolmansien maiden kanssa voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten tiettyjen määräysten korvaamisesta yhteisön kanssa tehtävillä sopimuksilla.

(2)

Komissio on neuvotellut yhteisön puolesta Azerbaidžanin tasavallan kanssa sopimuksen tietyistä lentoliikenteen näkökohdista. Näissä neuvotteluissa se on noudattanut menettelyjä ja ohjeita, jotka on esitetty komission valtuuttamisesta aloittamaan neuvottelut kolmansien maiden kanssa voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten tiettyjen määräysten korvaamisesta yhteisön kanssa tehtävillä sopimuksilla tehdyn neuvoston päätöksen liitteessä.

(3)

Komission neuvottelema sopimus olisi allekirjoitettava ja sitä olisi sovellettava väliaikaisesti sillä edellytyksellä, että sopimus tehdään lopullisesti myöhemmin,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään yhteisön puolesta Euroopan yhteisön ja Azerbaidžanin tasavallan välinen tiettyjä lentoliikenteen näkökohtia koskeva sopimus sillä edellytyksellä, että neuvosto tekee päätöksen sopimuksen tekemisestä.

Sopimuksen teksti on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja oikeutetaan nimeämään yksi tai useampi henkilö, jolla on valtuudet allekirjoittaa sopimus yhteisön puolesta sillä edellytyksellä, että sopimus tehdään.

3 artikla

Sopimusta sovelletaan väliaikaisesti sen voimaantuloon saakka sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tätä varten tarvittavien menettelyjen saattamisesta päätökseen.

4 artikla

Neuvoston puheenjohtaja oikeutetaan antamaan sopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus.

Tehty Brysselissä 8 päivänä marraskuuta 2005.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. BROWN


Euroopan yhteisön ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen

SOPIMUS

tietyistä lentoliikenteen näkökohdista

EUROOPAN YHTEISÖ

ja

AZERBAIDŽANIN TASAVALLAN HALLITUS

(jäljempänä ’osapuolet’), jotka

TOTEAVAT, että useiden Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Azerbaidžanin tasavallan välillä on tehty kahdenvälisiä lentoliikennesopimuksia, joihin sisältyy Euroopan yhteisön oikeuden vastaisia määräyksiä,

TOTEAVAT, että Euroopan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta monissa näkökohdissa, jotka voivat sisältyä Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiin lentoliikennesopimuksiin,

TOTEAVAT, että johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneilla yhteisön lentoliikenteen harjoittajilla on Euroopan yhteisön oikeuden nojalla oikeus syrjimättömään pääsyyn Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisille lentoreiteille,

OTTAVAT HUOMIOON, että Euroopan yhteisön ja tiettyjen kolmansien maiden välillä on tehty sopimuksia, joiden mukaan näiden kolmansien maiden kansalaiset voivat olla omistajina lentoyhtiöissä, joilla on Euroopan yhteisön lainsäädännön mukainen toimilupa,

TUNNUSTAVAT, että ne Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Azerbaidžanin tasavallan kahdenvälisten lentoliikennesopimusten määräykset, jotka ovat Euroopan yhteisön oikeuden vastaisia, on saatettava täysin kyseisen oikeuden mukaisiksi, jotta Euroopan yhteisön ja Azerbaidžanin tasavallan väliselle lentoliikenteelle voidaan luoda vankka oikeusperusta ja liikenteen jatkuvuus voidaan taata,

TOTEAVAT, ettei niitä Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden ja Azerbaidžanin tasavallan kahdenvälisten lentoliikennesopimusten määräyksiä, jotka eivät ole yhteisön oikeuden vastaisia, ole syytä muuttaa tai korvata,

TOTEAVAT, että näiden neuvottelujen yhteydessä Euroopan yhteisön tarkoituksena ei ole lisätä Euroopan yhteisön ja Azerbaidžanin tasavallan välisen lentoliikenteen kokonaismäärää tai vaikuttaa yhteisön lentoliikenteen harjoittajien ja Azerbaidžanin tasavallan lentoliikenteen harjoittajien väliseen tasapainoon eikä neuvotella muutoksia voimassa olevien kahdenvälisten lentoliikennesopimusten liikenneoikeuksia koskeviin määräyksiin,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Yleiset määräykset

1.   Tässä sopimuksessa ’jäsenvaltioilla’ tarkoitetaan Euroopan yhteisön jäsenvaltioita.

2.   Kun jossain liitteessä I mainitussa sopimuksessa viitataan kyseisen sopimuksen sopimuspuolena olevan jäsenvaltion kansalaisiin, tämän on katsottava viittaavan Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden kansalaisiin.

3.   Kun jossain liitteessä I mainitussa sopimuksessa viitataan kyseisen sopimuksen sopimuspuolena olevan jäsenvaltion lentoliikenteen harjoittajiin tai lentoyhtiöihin, tämän on katsottava viittaavan kyseisen jäsenvaltion nimeämiin lentoliikenteen harjoittajiin tai lentoyhtiöihin.

2 artikla

Jäsenvaltion suorittama nimeäminen

1.   Tämän artiklan 2 kohdan määräykset ovat ensisijaisia liitteessä II olevassa a kohdassa lueteltujen artiklojen niihin määräyksiin nähden, jotka koskevat kyseisen jäsenvaltion suorittamaa lentoliikenteen harjoittajan nimeämistä ja Azerbaidžanin tasavallan lentoliikenteen harjoittajalle myöntämiä liikennöintilupia ja muita lupia, ja tämän artiklan 3 kohdan määräykset ovat ensisijaisia liitteessä II olevassa b kohdassa lueteltujen artiklojen niihin määräyksiin nähden, jotka koskevat lentoliikenteen harjoittajan liikennöintilupien tai muiden lupien epäämistä, peruuttamista, tilapäistä peruuttamista tai rajoittamista.

2.   Saatuaan ilmoituksen jäsenvaltion suorittamasta nimeämisestä Azerbaidžanin tasavallan on myönnettävä asianmukaiset liikennöintiluvat ja muut luvat mahdollisimman pienellä menettelyihin liittyvällä viiveellä edellyttäen, että:

i)

lentoliikenteen harjoittaja on sijoittautunut Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti nimeävän jäsenvaltion alueelle ja sillä on Euroopan yhteisön lainsäädännön mukainen voimassa oleva liikennelupa;

ii)

lentoliikenteen harjoittaja on ansiolentoluvan myöntämisestä vastaavan jäsenvaltion jatkuvan ja tehokkaan viranomaisvalvonnan alainen ja asianomainen ilmailuviranomainen on mainittu selvästi nimeämisessä; ja

iii)

lentoliikenteen harjoittaja on pysyvästi jäsenvaltioiden ja/tai jäsenvaltioiden kansalaisten ja/tai muiden liitteessä III lueteltujen valtioiden ja/tai niiden kansalaisten omistuksessa joko suoraan tai osake-enemmistön kautta ja on jatkuvasti näiden valtioiden ja/tai niiden kansalaisten tosiasiallisessa määräysvallassa.

3.   Azerbaidžanin tasavalta voi evätä tai peruuttaa kokonaan tai tilapäisesti jäsenvaltion nimeämän lentoliikenteen harjoittajan liikennöintiluvat tai muut luvat tai rajoittaa niiden käyttöä, jos

i)

lentoliikenteen harjoittaja ei ole sijoittautunut Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti nimeävän jäsenvaltion alueelle tai sillä ei ole Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaista voimassa olevaa liikennelupaa;

ii)

lentoliikenteen harjoittaja ei ole lentotoimintaluvan myöntämisestä vastaavan jäsenvaltion jatkuvan ja tehokkaan viranomaisvalvonnan alainen tai asianomaista ilmailuviranomaista ei ole mainittu selvästi nimeämisessä; tai

iii)

lentoliikenteen harjoittaja ei ole, joko suoraan tai osake-enemmistön kautta, jäsenvaltioiden ja/tai jäsenvaltioiden kansalaisten ja/tai muiden liitteessä III lueteltujen valtioiden ja/tai niiden kansalaisten omistuksessa ja tosiasiallisessa määräysvallassa.

Azerbaidžanin tasavalta ei saa tämän kohdan mukaisia oikeuksia käyttäessään harjoittaa kansallisuuteen perustuvaa syrjintää yhteisön lentoliikenteen harjoittajien välillä.

3 artikla

Viranomaisvalvontaan liittyvät oikeudet

1.   Tämän artiklan 2 kohdan määräyksillä täydennetään liitteessä II olevassa c kohdassa lueteltuja artikloja.

2.   Jos jäsenvaltio on nimennyt lentoliikenteen harjoittajan, jonka viranomaisvalvonnasta vastaa jokin toinen jäsenvaltio, lentoliikenteen harjoittajan nimenneen jäsenvaltion ja Azerbaidžanin tasavallan välisen sopimuksen turvallisuusmääräysten nojalla Azerbaidžanin tasavallalle kuuluvia oikeuksia sovelletaan myös turvallisuusvaatimusten hyväksymiseen, noudattamiseen tai ylläpitämiseen kyseisen toisen jäsenvaltion toimesta sekä kyseisen lentoliikenteen harjoittajan liikennöintiluvan myöntämiseen.

4 artikla

Lentopolttoaineen verotus

1.   Tämän artiklan 2 kohdan määräyksillä täydennetään liitteessä II olevassa d kohdassa lueteltujen artiklojen vastaavia määräyksiä.

2.   Mikään liitteessä II olevassa d kohdassa lueteltujen sopimusten kohta ei huolimatta niissä mahdollisesti olevista päinvastaisista määräyksistä saa estää jäsenvaltioita määräämästä syrjimättömin perustein veroja, tulleja tai muita maksuja sen alueella toimitetulle polttoaineelle, jota käytetään Azerbaidžanin tasavallan nimeämän lentoliikenteen harjoittajan ilma-aluksessa, joka liikennöi kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan paikan ja toisen kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan paikan tai jonkin toisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan paikan välillä.

3.   Mikään liitteessä II olevassa d kohdassa lueteltujen sopimusten kohta ei huolimatta niissä mahdollisesti olevista päinvastaisista määräyksistä saa estää Azerbaidžanin tasavaltaa määräämästä syrjimättömin perustein veroja, tulleja tai muita maksuja sen alueella toimitetulle polttoaineelle, jota käytetään jäsenvaltion nimeämän lentoliikenteen harjoittajan ilma-aluksessa, joka liikennöi kahden Azerbaidžanin tasavallan alueella sijaitsevan paikan välillä.

5 artikla

Kuljetustariffit Euroopan yhteisön sisällä

1.   Tämän artiklan 2 kohdan määräyksillä täydennetään liitteessä II olevassa e kohdassa lueteltuja artikloja.

2.   Tariffeihin, joita Azerbaidžanin tasavallan nimeämät lentoliikenteen harjoittajat perivät kokonaan Euroopan yhteisön alueella tapahtuvasta kuljetuksesta sellaisen liitteessä I mainitun sopimuksen nojalla, johon sisältyy liitteessä II olevassa e kohdassa mainittu määräys, sovelletaan Euroopan yhteisön lainsäädäntöä.

6 artikla

Sopimuksen liitteet

Tämän sopimuksen liitteet ovat erottamaton osa tätä sopimusta.

7 artikla

Tarkistaminen tai muuttaminen

Osapuolet voivat milloin tahansa yhteisellä hyväksynnällä tarkistaa tai muuttaa tätä sopimusta.

8 artikla

Voimaantulo ja väliaikainen soveltaminen

1.   Tämä sopimus tulee voimaan päivänä, jona osapuolet ovat ilmoittaneet kirjallisesti toisilleen, että sopimuksen voimaan saattamisen edellyttämät sisäiset menettelyt on saatettu päätökseen.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, osapuolet sopivat soveltavansa sopimusta väliaikaisesti sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä, jona osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tätä varten tarvittavien menettelyjen saattamisesta päätökseen.

3.   Jäsenvaltioiden ja Azerbaidžanin tasavallan väliset sopimukset ja muut järjestelyt, jotka eivät vielä ole tulleet voimaan tämän sopimuksen allekirjoituspäivänä ja joita ei sovelleta väliaikaisesti, luetellaan liitteessä I olevassa b kohdassa. Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin tällaisiin sopimuksiin ja järjestelyihin, kun ne tulevat voimaan tai kun niitä sovelletaan väliaikaisesti.

9 artikla

Voimassaolon päättyminen

1.   Jos jokin liitteessä I mainittu sopimus irtisanotaan, kaikkien tämän sopimuksen määräysten, jotka liittyvät kyseiseen liitteessä I mainittuun sopimukseen, voimassaolo päättyy samaan aikaan.

2.   Jos kaikki liitteessä I mainitut sopimukset irtisanotaan, tämän sopimuksen voimassaolo päättyy samaan aikaan.

TÄMÄN VAKUUDEKSI alla mainitut asianmukaisesti valtuutetut edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tämä sopimus on tehty Strasbourgissa, 7 päivänä heinäkuuta 2009 kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin, viron ja azerin kielellä.

За Европейската общност

Por la Comunidad Europea

Za Evropské společenství

For Det Europæiske Fællesskab

Für die Europäische Gemeinschaft

Euroopa Ühenduse nimel

Για την Ευρωπαϊκή Κοινότητα

For the European Community

Pour la Communauté européenne

Per la Comunità europea

Eiropas Kopienas vārdā

Europos bendrijos vardu

Az Európai Közösség részéről

Għall-Komunitá Ewropea

Voor de Europese Gemeenschap

W imieniu Wspólnoty Europejskiej

Pela Comunidade Europeia

Pentru Comunitatea Europeană

Za Európske spoločenstvo

Za Evropsko skupnost

Euroopan yhteisön puolesta

För Europeiska gemenskapen

Image

Image

Image

За правителството на Република Азербайджан

Por el Gobierno de la República de Azerbaiyán

Za vládu Ázerbájdžánskou republiky

For Republikken Aserbajdsjans regering

Für die Regierung der Republik Aserbaidschan

Aserbaidžaani Vabariigi valitsuse nimel

Για την Κυβέρνηση της Δημοκρατίας του Αζερμπαϊτζάν

For the Government of the Republic of Azerbaijan

Pour le gouvernement de la République d'Azerbaïdjan

Per il governo della Repubblica dell'Azerbaigian

Azerbaidžānas Republikas valdības vārdā

Azerbaidžano Vyriausybės Respublikos vardu

Az Azerbajdzsáni Köztársaság Kormánya részéről

Għall-Gvern tar-Repubblika tal-Ażerbajġan

Voor de regering van de Republiek Azerbeidzjan

W imieniu Rządu Republiki Azerbejdżańskiej

Pelo Governo da República do Azerbaijão

Pentru Guvernul Republicii Azerbaidjan

Za vládu Azerbajdžanskej republiky

Za vlado Azerbajdžanske republike

Azerbaidžanin tasavallan hallituksen puolesta

För Republiken Azerbajdzjans regering

Image

Image

LIITE I

Luettelo tämän sopimuksen 1 artiklassa tarkoitetuista sopimuksista

a)

Azerbaidžanin tasavallan hallituksen ja Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden väliset lentoliikennesopimukset, jotka on tehty, allekirjoitettu ja/tai joita sovelletaan väliaikaisesti tämän sopimuksen allekirjoituspäivänä

Itävallan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Wienissä 4 päivänä heinäkuuta 2000, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Itävalta-sopimus’

Belgian kuningaskunnan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Bakussa 13 päivänä huhtikuuta 1998, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Belgia-sopimus’

Bulgarian tasavallan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen sopimus kummankin maan alueiden välisestä ja niiden kautta edelleen tapahtuvasta lentoliikenteestä, tehty Sofiassa 29 päivänä kesäkuuta 1995, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Bulgaria-sopimus’

Tanskan kuningaskunnan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, parafoitu Kööpenhaminassa 27 päivänä huhtikuuta 2000, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Tanska-sopimus’, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 1 päivänä maaliskuuta 2004 ja 17 päivänä joulukuuta 2004 tehdyllä kirjeenvaihdolla

Saksan liittotasavallan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Bakussa 28 päivänä heinäkuuta 1995, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Saksa-sopimus’, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Bakussa 28 päivänä heinäkuuta 1995 tehdyn Saksan liittotasavallan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välisen lentoliikennesopimuksen oikaisemisesta ja täydentämisestä Bakussa 29 päivänä 1998 tehdyllä pöytäkirjalla

Ranskan tasavallan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Pariisissa 19 päivänä kesäkuuta 1997, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Ranska-sopimus’

Helleenien tasavallan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, parafoitu Ateenassa 5 ja 6 päivänä kesäkuuta 1995, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Kreikka-sopimus’

Italian tasavallan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Roomassa 25 päivänä syyskuuta 1997, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Italia-sopimus’

Azerbaidžanin tasavallan hallituksen ja Luxemburgin suurherttuakunnan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, parafoitu Bakussa 3 päivänä heinäkuuta 2001, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Luxemburg-sopimus’

Alankomaiden kuningaskunnan ja Azerbaidžanin tasavallan välinen lentoliikennesopimus, tehty Bakussa 11 päivänä heinäkuuta 1996, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Alankomaat-sopimus’

Puolan tasavallan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen sopimus siviililentoliikenteestä, tehty Varsovassa 26 päivänä elokuuta 1997, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Puola-sopimus’

Romanian hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Bakussa 27 päivänä maaliskuuta 1996, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Romania-sopimus’,

Slovakian tasavallan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, parafoitu Bakussa 27 päivänä lokakuuta 2000, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Slovakia-sopimus’

Espanjan kuningaskunnan ja Azerbaidžanin tasavallan välinen lentoliikennesopimus, parafoitu Madridissa 18 päivänä marraskuuta 2004, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Espanja-sopimus’

Ruotsin kuningaskunnan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, parafoitu Kööpenhaminassa 27 päivänä huhtikuuta 2000, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Ruotsi-sopimus’, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 1 päivänä maaliskuuta 2004 ja 17 päivänä joulukuuta 2004 tehdyllä kirjeenvaihdolla

Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, tehty Lontoossa 23 päivänä helmikuuta 1994, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Yhdistynyt kuningaskunta -sopimus’, sellaisena kuin se on muutettuna Bakussa 20 päivänä kesäkuuta ja 23 päivänä joulukuuta 1996 tehdyllä noottienvaihdolla ja viimeksi muutettuna Bakussa 3 – 4 päivänä heinäkuuta 2000 tehdyllä yhteisymmärryspöytäkirjalla

b)

Azerbaidžanin tasavallan ja Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden välillä parafoidut tai allekirjoitetut lentoliikennesopimukset ja muut järjestelyt, jotka eivät ole vielä tulleet voimaan ja joita ei sovelleta väliaikaisesti tämän sopimuksen allekirjoituspäivänä

Tšekin tasavallan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, parafoitu Prahassa 3 päivänä joulukuuta 1998, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Tšekki-sopimus’

Azerbaidžanin tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, parafoitu Tallinnassa 8 päivänä marraskuuta 2002, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Viro-sopimus’

Suomen tasavallan hallituksen ja Azerbaidžanin tasavallan hallituksen välinen lentoliikennesopimus, parafoitu Bakussa 29 päivänä syyskuuta 2000, jäljempänä liitteessä II ’Azerbaidžan–Suomi-sopimus’

LIITE II

Luettelo liitteessä I lueteltujen sopimusten artikloista, joihin viitataan tämän sopimuksen 2–5 artiklassa

a)

Jäsenvaltion suorittama nimeäminen:

Azerbaidžan–Itävalta-sopimuksen 3 artiklan 5 kohta

Azerbaidžan–Bulgaria-sopimuksen 3 artiklan 5 kohta

Azerbaidžan–Tšekki-sopimuksen 3 artiklan 4 kohta

Azerbaidžan–Tanska-sopimuksen 3 artiklan 4 kohta

Azerbaidžan–Viro-sopimuksen 3 artiklan 4 kohta

Azerbaidžan–Saksa-sopimuksen 3 artiklan 4 kohta

Azerbaidžan–Kreikka-sopimuksen 3 artiklan 4 kohta

Azerbaidžan–Ranska-sopimuksen 4 artiklan 3 kohta

Azerbaidžan–Italia-sopimuksen 4 artiklan 4 kohta

Azerbaidžan–Luxemburg-sopimuksen 3 artiklan 4 kohta

Azerbaidžan–Alankomaat-sopimuksen 3 artiklan 4 kohta

Azerbaidžan–Puola-sopimuksen 3 artiklan 4 kohta

Azerbaidžan–Romania-sopimuksen 3 artiklan 4 kohta

Azerbaidžan–Slovakia-sopimuksen 4 artiklan 4 kohta

Azerbaidžan–Ruotsi-sopimuksen 3 artiklan 4 kohta

Azerbaidžan–Yhdistynyt kuningaskunta -sopimuksen 4 artiklan 4 kohta

b)

Liikennöintilupien tai muiden lupien epääminen, peruuttaminen kokonaan tai tilapäisesti tai rajoittaminen:

Azerbaidžan–Itävalta-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohta

Azerbaidžan–Belgia-sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan d alakohta

Azerbaidžan–Bulgaria-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohta

Azerbaidžan–Tšekki-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohta

Azerbaidžan–Tanska-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohta

Azerbaidžan–Viro-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohta

Azerbaidžan–Kreikka-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohta

Azerbaidžan–Ranska-sopimuksen 5 artiklan 1 kohta

Azerbaidžan–Suomi-sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohta

Azerbaidžan–Italia-sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohta

Azerbaidžan–Luxemburg-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohta

Azerbaidžan–Alankomaat-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan c alakohta

Azerbaidžan–Puola-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohta

Azerbaidžan–Romania-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohta

Azerbaidžan–Slovakia-sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohta

Azerbaidžan–Ruotsi-sopimuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohta

Azerbaidžan–Yhdistynyt kuningaskunta -sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan a alakohta

c)

Viranomaisvalvonta:

Azerbaidžan–Itävalta-sopimuksen 6 artikla

Azerbaidžan–Belgia-sopimuksen 7 artikla

Azerbaidžan–Tšekki-sopimuksen 7 artikla

Azerbaidžan–Tanska-sopimuksen 14 artikla

Azerbaidžan–Viro-sopimuksen 15 artikla

Azerbaidžan–Saksa-sopimuksen 11 a artikla

Azerbaidžan–Kreikka-sopimuksen 6 artikla

Azerbaidžan–Ranska-sopimuksen 8 artikla

Azerbaidžan–Suomi-sopimuksen 13 artikla

Azerbaidžan–Italia-sopimuksen 10 artikla

Azerbaidžan–Luxemburg-sopimuksen 6 artikla

Azerbaidžan–Alankomaat-sopimuksen 13 artikla

Azerbaidžan–Slovakia-sopimuksen 10 artikla

Azerbaidžan–Ruotsi-sopimuksen 14 artikla

d)

Lentopolttoaineen verotus:

Azerbaidžan–Itävalta-sopimuksen 7 artikla

Azerbaidžan–Belgia-sopimuksen 10 artikla

Azerbaidžan–Bulgaria-sopimuksen 7 artikla

Azerbaidžan–Tšekki-sopimuksen 8 artikla

Azerbaidžan–Tanska-sopimuksen 6 artikla

Azerbaidžan–Viro-sopimuksen 7 artikla

Azerbaidžan–Saksa-sopimuksen 6 artikla

Azerbaidžan–Kreikka-sopimuksen 9 artikla

Azerbaidžan–Ranska-sopimuksen 11 artikla

Azerbaidžan–Suomi-sopimuksen 6 artikla

Azerbaidžan–Italia-sopimuksen 6 artikla

Azerbaidžan–Luxemburg-sopimuksen 8 artikla

Azerbaidžan–Alankomaat-sopimuksen 9 artikla

Azerbaidžan–Puola-sopimuksen 6 artikla

Azerbaidžan–Romania-sopimuksen 9 artikla

Azerbaidžan–Espanja-sopimuksen 5 artikla

Azerbaidžan–Slovakia-sopimuksen 9 artikla

Azerbaidžan–Ruotsi-sopimuksen 6 artikla

Azerbaidžan–Yhdistynyt kuningaskunta -sopimuksen 8 artikla

e)

Kuljetustariffit Euroopan yhteisön sisällä:

Azerbaidžan–Itävalta-sopimuksen 11 artikla

Azerbaidžan–Belgia-sopimuksen 13 artikla

Azerbaidžan–Bulgaria-sopimuksen 9 artikla

Azerbaidžan–Tšekki-sopimuksen 12 artikla

Azerbaidžan–Tanska-sopimuksen 10 artikla

Azerbaidžan–Viro-sopimuksen 13 artikla

Azerbaidžan–Saksa-sopimuksen 10 artikla

Azerbaidžan–Kreikka-sopimuksen 12 artikla

Azerbaidžan–Ranska-sopimuksen 17 artikla

Azerbaidžan–Suomi-sopimuksen 10 artikla

Azerbaidžan–Italia-sopimuksen 8 artikla

Azerbaidžan–Luxemburg-sopimuksen 10 artikla

Azerbaidžan–Alankomaat-sopimuksen 5 artikla

Azerbaidžan–Puola-sopimuksen 10 artikla

Azerbaidžan–Romania-sopimuksen 8 artikla

Azerbaidžan–Slovakia-sopimuksen 8 artikla

Azerbaidžan–Ruotsi-sopimuksen 10 artikla

Azerbaidžan–Yhdistynyt kuningaskunta -sopimuksen 7 artikla

LIITE III

Luettelo tämän sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetuista muista valtioista

a)

Islannin tasavalta (Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen nojalla)

b)

Liechtensteinin ruhtinaskunta (Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen nojalla)

c)

Norjan kuningaskunta (Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen nojalla)

d)

Sveitsin valaliitto (Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikennesopimuksen nojalla)


9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/34


EU:n JA ETELÄ-AFRIKAN YHTEISTYÖNEUVOSTON PÄÄTÖS N:o 1/2009,

tehty 16 päivänä syyskuuta 2009,

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen liitteiden IV ja VI muuttamisesta eräiden maataloustuotteiden osalta

(2009/742/EY)

EUROOPAN UNIONIN JA ETELÄ-AFRIKAN YHTEISTYÖNEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan välisen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen (1) (jäljempänä ’kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskeva sopimus’), joka allekirjoitettiin Pretoriassa 11 päivänä lokakuuta 1999, ja erityisesti sen 106 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Olisi selvennettävä ilmaisun ”gross weight” (bruttopaino) merkitys kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen liitteessä IV olevan luettelon 6 ”Fruits, nuts and other edible parts of plants” (Hedelmät, pähkinät ja muut kasvien syötävät osat) nimikkeeseen sisältyvien tullinimikkeiden yhteydessä.

(2)

Eräät kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen liitteessä IV olevaan ”Cheese and curd” (Juusto ja juustoaines) nimikkeeseen kuuluvat juustonimikkeet, jotka eivät ole asetuksen (EY) N:o 510/2006 (2) mukaisesti yhteisössä suojattuja tuotenimikkeitä, olisi poistettava kyseisessä liitteessä olevasta luettelosta 8 ja lisättävä luetteloon 7.

(3)

Etelä-Afrikan olisi avattava tietyt tariffikiintiöt kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen liitteessä VI olevan, muun muassa juustoa ja juustoainesta koskevan luettelon 4 mukaisesti.

(4)

Kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen liitteessä VI olevassa luettelossa 4 mainitun kolmen juustoluokan, eli goudan (EY:n tullikoodeksin vastaava koodi 0406 90 78), cheddarin (EY:n tullikoodeksin vastaava koodi 0406 90 21) ja sulatejuuston, ei kuitenkaan raasteen eikä jauheen (EY:n tullikoodeksin vastaava koodi 0406 30), voimassa olevan 50 prosentin suosituimmuustullin vähennys, jota sovelletaan yhteisöstä peräisin olevien tuotteiden tuontiin Etelä-Afrikkaan, olisi muutettava kiintiötulliksi nolla.

(5)

Yhteisön ei pitäisi myöntää näitä kolmea juustoluokkaa koskevia vientitukia eikä 16 päivänä heinäkuuta 2004 sovelletun tason ylittäviä muita juustotuotteita koskevia vientitukia edellyttäen, että Etelä-Afrikka panee yhteisöstä peräisin olevien tuotteiden tuontia Etelä-Afrikkaan koskevat kiintiötullit täytäntöön. Maidon ja maitotuotteiden markkinoiden nykytilanne huomioon ottaen juustotuotteille ei ole myönnetty vientitukia 15 päivästä kesäkuuta 2007, kuten asetuksessa (EY) N:o 660/2007 (3) säädetään,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Lisätään kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen liitteessä IV olevassa luettelossa 6 ”Fruits, nuts and other edible parts of plants” nimikkeeseen sisältyvien tullinimikkeiden oikeanpuoleiseen sarakkeeseen bruttopainoa koskevaan lyhenteeseen (g.w.) alaviite seuraavasti:

”In this particular case, the term ”gross weight” shall be considered as the aggregate mass of the goods themselves with the immediate packing but excluding any further packing.”

2 artikla

1.   Lisätään kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen liitteessä IV olevaan luetteloon 7 ”Cheese and curd” otsikkoa koskeva luettelo seuraavasti:

CN code 2007

Notes/tariff quota/reductions

”Cheese and curd

 

0406 20 10 (Glarus herb cheese (known as Schabziger)

 

0406 90 13 (Emmentaler)

 

0406 90 15 (Sbrinz, Gruyère)

 

0406 90 17 (Bergkäse, Appenzell)

 

0406 90 18 (Fromage fribourgeois and tête de moine)

 

0406 90 19 (Glarus herb cheese (known as Schabziger)

 

0406 90 23 (Edam)

 

0406 90 25 (Tilsit)

 

0406 90 27 (Butterkäse)

 

0406 90 29 (Kashkaval)

 

0406 90 35 (Kefalo-Tyri)

 

0406 90 37 (Finlandia)

 

0406 90 39 (Jarlsberg)

 

0406 90 73 (Provolone)

 

ex 0406 90 75 (Caciocavallo)

 

ex 0406 90 76 (Danbo, Fontal, Fynbo, Havarti, Maribo, Samsø)

 

ex 0406 90 79 (Italico, Kernhem, Saint-Paulin)

 

ex 0406 90 81

(Lancashire, Cheshire, Wensleydale, Blamey, Colby, Monterey, Double Gloucester)

 

ex 0406 90 82 (Camembert)

 

ex 0406 90 84 (Brie)”.

 

2.   Korvataan kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen liitteessä IV olevassa luettelossa 8 ”Cheese and curd” otsikkoa koskeva luettelo seuraavasti:

CN code 2007

Notes/tariff quota/reductions

”0406 40 10 (Roquefort)

 

0406 90 18 (Vacherin Mont d’Or)

 

0406 40 50 (Gorgonzola)

 

0406 90 32 (Feta)

 

0406 90 61 (Grana Padano, Parmigiano Reggiano)

 

ex 0406 90 63 (Fiore Sardo)

 

ex 0406 90 75 (Asiago, Montasio, Ragusano)

 

ex 0406 90 76 (Fontina)

 

ex 0406 90 79 (Esrom, Saint-Nectaire, Taleggio)

 

ex 0406 90 81 (Cantal)

 

0406 90 85 (Kefalograviera, Kasseri)”

 

3 artikla

1.   Korvataan kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen liitteessä VI olevassa luettelossa 4 ”Cheese and curd” otsikkoa koskeva luettelo seuraavasti:

HS code 2007

Notes/tariff quota/reductions

”0406 10 10 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 50 %; agf 3 %

0406 10 20 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 50 %; agf 3 %

0406 20 10 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 50 %; agf 3 %

0406 20 90 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 50 %; agf 3 %

0406 30 00 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 0 %; agf 3 %

0406 40 10 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 50 %; agf 3 %

0406 40 90 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 50 %; agf 3 %

0406 90 10 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 50 %; agf 3 %

0406 90 25 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 50 %; agf 3 %

0406 90 35 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 50 %; agf 3 %

0406 90 90 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 50 %; agf 3 %

0406 90 12 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 0 %; agf 3 %

0406 90 22 (4)

Global cheese and curd 5 000 t; 0 %; agf 3 %

2.   Yhteisö ei sovella vientitukia Etelä-Afrikkaan vietäviin Goudaan, Cheddariin ja sulatejuustoon; nämä kolme juustotuotteiden luokkaa kuuluvat CN-koodeihin 0406 90 21, 0406 90 78 ja 0406 30.

3.   Yhteisö ei korota muiden kuin 2 kohdassa tarkoitettujen juustotuotteiden Etelä-Afrikkaan suuntautuvan viennin vientitukien tasoa maito- ja maitotuotealan vientitukien vahvistamisesta 15 päivänä heinäkuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1305/2004 (5) vahvistettujen tasojen yläpuolelle, tämän kuitenkaan rajoittamatta valuuttakurssien muutosten soveltamista.

4.   Juustotuotteita koskevien tullien ja vientitukien alentamisesta edelleen neuvotellaan kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen 17 artiklan mukaisesti. Kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevan sopimuksen 17 artiklassa tarkoitettuun nopeutettuun poistamiseen sovelletaan 1:n suhdetta 1,3:een, toisin sanoen yhden euron alennus Etelä-Afrikan tullista aiheuttaa EY:n vientituen alentamisen 1,3 eurolla.

5.   Etelä-Afrikka kumoaa EY:n juustonvientiä koskevat toimenpiteet ja avaa juustoa ja juustoainesta koskevan yleisen tariffikiintiön 1 kohdan mukaisesti viimeistään kahden kuukauden kuluttua tämän päätöksen allekirjoittamispäivästä.

6.   Etelä-Afrikka julkaisee viimeistään kahden kuukauden kuluttua tämän päätöksen allekirjoittamispäivästä hallituksen virallisessa lehdessä tiedotteen Etelä-Afrikkaan suuntautuvaa EY:n juustonvientiä koskevien toimenpiteiden kumoamisesta sekä juustoa ja juustoainesta koskevan yleisen tariffikiintiön avaamisesta 1 kohdan mukaisine asiaankuuluvine muutoksineen.

4 artikla

Molemmat osapuolet ovat hyväksyneet, että voimassa oleva yhteisön ja Etelä-Afrikan juustoja koskevien tariffikiintiöiden hallinnointijärjestelmä korvataan ”ensin tullutta palvellaan ensin” -järjestelmällä, joka pannaan täytäntöön 1 päivästä heinäkuuta 2008.

5 artikla

Tämä päätös tulee voimaan sen allekirjoittamista seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Tehty Brysselissä 16 päivänä syyskuuta 2009.

Yhteistyöneuvoston puolesta

Puheenjohtajat

M. NKOANA-MASHABANE

J. KOHOUT


(1)  EYVL L 311, 4.12.1999, s. 3.

(2)  Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 510/2006 (EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12).

(3)  Maidon ja maitotuotteiden vientitukien vahvistamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2007 annettu komission asetus (EY) N:o 660/2007 (EUVL L 155, 15.6.2007, s. 26).

(4)  The annual growth factor (agf) shall be applied annually as from 2000 to the relevant basic quantities.”

(5)  EUVL L 244, 16.7.2004, s. 27.


9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/38


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 24 päivänä syyskuuta 2009,

alueiden komitean italialaisen varajäsenen nimeämisestä

(2009/743/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 263 artiklan,

ottaa huomioon Italian hallituksen ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto teki 24 päivänä tammikuuta 2006 päätöksen 2006/116/EY (1) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä 26 päivän tammikuuta 2006 ja 25 päivän tammikuuta 2010 väliseksi kaudeksi.

(2)

Alueiden komiteassa on vapautunut varajäsenen paikka Flavio DELBONOn toimikauden päätyttyä,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Nimetään alueiden komitean varajäseneksi jäljellä olevaksi toimikaudeksi eli 25 päivään tammikuuta 2010:

Maria Giuseppina MUZZARELLI, Vice Presidente della Regione Emilia Romagna.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se tehdään.

Tehty Brysselissä 24 päivänä syyskuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. OLOFSSON


(1)  EUVL L 56, 25.2.2006, s. 75.


9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/39


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 24 päivänä syyskuuta 2009,

alueiden komitean irlantilaisen jäsenen nimeämisestä

(2009/744/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 263 artiklan,

ottaa huomioon Irlannin hallituksen ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto teki 24 päivänä tammikuuta 2006 päätöksen 2006/116/EY (1) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä 26 päivän tammikuuta 2006 ja 25 päivän tammikuuta 2010 väliseksi ajaksi.

(2)

Alueiden komiteassa on vapautunut jäsenen paikka Seamus MURRAYn toimikauden päätyttyä,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Nimetään alueiden komitean jäseneksi jäljellä olevaksi toimikaudeksi eli 25 päivään tammikuuta 2010:

Fiona O’LOUGHLIN, member of Kildare County Council.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se tehdään.

Tehty Brysselissä 24 päivänä syyskuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. OLOFSSON


(1)  EUVL L 56, 25.2.2006, s. 75.


9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/40


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 24 päivänä syyskuuta 2009,

alueiden komitean neljän tšekkiläisen jäsenen ja seitsemän tšekkiläisen varajäsenen nimeämisestä

(2009/745/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 263 artiklan,

ottaa huomioon Tšekin hallituksen ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto teki 24 päivänä tammikuuta 2006 päätöksen 2006/116/EY (1) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä 26 päivän tammikuuta 2006 ja 25 päivän tammikuuta 2010 väliseksi ajaksi.

(2)

Alueiden komiteassa on vapautunut neljä jäsenen paikkaa Stanislav JURÁNEKin, Josef PAVELin, Evžen TOŠENOVSKÝn ja Jan ZAHRADNÍKin toimikauden päätyttyä ja seitsemän varajäsenen paikkaa Petr BENDLin, Pavel HORÁKin, Miloš VYSTRČILin, Rostislav VŠETEČKAn, Jiří ŠULCin, Petr SKOKANin ja Petr ZIMMERMANNin toimikauden päätyttyä.

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Nimetään alueiden komiteaan jäljellä olevaksi toimikaudeksi eli 25 päivään tammikuuta 2010:

a)

jäseniksi:

Stanislav EICHLER, President of Liberec Region,

Josef NOVOTNÝ, President of Karlovy Vary Region,

Jaroslav PALAS, President of Moravia-Silesia Region,

Jiří ZIMOLA, President of South Bohemian Region,

ja

b)

varajäseniksi:

Radko MARTÍNEK, President of Pardubice Region,

Martin TESAŘÍK, President of Olomouc Region,

David RATH, President of Central Bohemia Region,

Jiří BĚHOUNEK, President of Vysočina Region,

Milada EMMEROVÁ, President of Pilsen Region,

Stanislav MIŠÁK, President of Zlín Region,

Lubomír FRANC, President of Hradec Králové Region.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se tehdään.

Tehty Brysselissä 24 päivänä syyskuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. OLOFSSON


(1)  EUVL L 56, 25.2.2006, s. 75.


III Euroopan unionista tehtyä sopimusta soveltamalla annetut säädökset

EUROOPAN UNIONISTA TEHDYN SOPIMUKSEN VI OSASTOA SOVELTAMALLA ANNETUT SÄÄDÖKSET

9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/41


PUITEPÄÄTÖKSEN 28 ARTIKLAA KOSKEVA ALANKOMAIDEN ILMOITUS

Alankomaat ilmoittaa 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, että se tuomion antaneena jäsenvaltiona ja täytäntöönpanojäsenvaltiona jatkaa sellaisissa tapauksissa, joissa lainvoimainen tuomio on annettu kolmen vuoden kuluessa puitepäätöksen voimaantulopäivästä, niiden tuomittujen siirtämistä koskevien säädösten soveltamista, joita sovellettiin ennen tämän puitepäätöksen tekemistä.


Oikaisuja

9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/42


Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 680/2009, annettu 27 päivänä heinäkuuta 2009, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 muuttamisesta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 197, 29. heinäkuuta 2009 )

Sivulla 17 oleva 2 artikla korvataan seuraavasti:

”2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2009.”


9.10.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/42


Oikaistaan komission asetus (EY) N:o 215/2009, annettu 18 päivänä maaliskuuta 2009, eräiden tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön

( Euroopan unionin virallinen lehti L 73, 19. maaliskuuta 2009 )

Sivulla 18, liitteessä olevan kolmannen sarakkeen toinen kappale:

korvataan:

”Koska moduulissa on kaikki yleisradiolähetysten vastaanottamiseen ja prosessointiin tarvittavat komponentit (radiotaajuuslohko, välitaajuuslohko ja AM/FM-demodulointipiirit), sillä on katsottava olevan 2 yleisen tulkintasäännön a alakohdan mukaiset nimikkeeseen 8521 kuuluvan täydellisen tai valmiin tuotteen olennaiset ominaisuudet. Moduuli on näin ollen luokiteltava mainittuun nimikkeeseen.”

seuraavasti:

”Koska moduulissa on kaikki yleisradiolähetysten vastaanottamiseen ja prosessointiin tarvittavat komponentit (radiotaajuuslohko, välitaajuuslohko ja AM/FM-demodulointipiirit), sillä on katsottava olevan 2 yleisen tulkintasäännön a alakohdan mukaiset nimikkeeseen 8527 kuuluvan täydellisen tai valmiin tuotteen olennaiset ominaisuudet. Moduuli on näin ollen luokiteltava mainittuun nimikkeeseen.”