31.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 200/1

(1)

Sisämarkkinat muodostavat alueen, jolla ei ole sisärajoja ja jolla taataan tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus. Tämän vuoksi on otettu käyttöön moottoriajoneuvoja koskeva kattava yhteisön tyyppihyväksyntäjärjestelmä, joka on vahvistettu puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/46/EY (Puitedirektiivi) (3).

(2)

Tämä asetus on direktiivin 2007/46/EY mukaiseen yhteisön tyyppihyväksyntämenettelyyn liittyvä erityissäädös. Kyseisen direktiivin liitteitä IV, VI, XI ja XV olisi siksi muutettava.

(3)

Tällä asetuksella ei rajoiteta direktiivin 2007/46/EY 6 artiklassa säädettyä ajoneuvojen yksivaiheista ja yhdistettyä tyyppihyväksyntämenettelyä.

(4)

Monet moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntään liittyvät turvallisuus- ja ympäristötekijöitä koskevat tekniset vaatimukset on yhdenmukaistettu yhteisön laajuisesti, jotta vältettäisiin vaatimusten erot eri jäsenvaltioissa ja voitaisiin taata liikenneturvallisuuden ja ympäristönsuojelun korkea taso koko yhteisössä.

(5)

Tällä asetuksella pyritään sen vuoksi myös parantamaan yhteisön autoteollisuuden kilpailukykyä samalla kun jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus harjoittaa tehokasta markkinavalvontaa sen suhteen, että tämän asetuksen mukaisia yksityiskohtaisia tyyppihyväksyntävaatimuksia noudatetaan asianomaisten tuotteiden markkinoille saattamisen osalta.

(6)

On syytä säätää sekä moottoriajoneuvojen yleistä turvallisuutta että renkaiden ympäristöominaisuuksia koskevista vaatimuksista, sillä käytettävissä on rengaspaineen seurantajärjestelmiä, jotka parantavat samanaikaisesti renkaiden turvallisuutta ja niiden ympäristöominaisuuksia.

(7)

Euroopan parlamentin pyynnöstä yhteisön ajoneuvolainsäädännössä on sovellettu uutta sääntelymallia. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava vain olennaiset ajoneuvojen turvallisuutta ja renkaiden aiheuttamia hiidioksidi- ja melupäästöjä koskevat säännökset, ja teknisistä vaatimuksista olisi säädettävä täytäntöönpanotoimin, jotka hyväksytään menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(8)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta vahvistaa moottoriajoneuvojen, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntää koskevia erityisiä menettelyjä, testejä ja vaatimuksia, määritellä ne ominaisuudet, joita renkaalta edellytetään, jotta se voidaan määritellä ”erikoiskäyttöön tarkoitetuksi renkaaksi”, ”ammattikäyttöön tarkoitetuksi maastorenkaaksi”, ”reinforced-renkaaksi”, ”extra load -renkaaksi”, ”talvirenkaaksi”, ”T-tyypin väliaikaisesti käytettäväksi vararenkaaksi” tai ”vetoakselin renkaaksi”, vahvistaa ajoneuvojen turvallisuutta koskevia erityisvaatimuksia ajoneuvoille, joita käytetään jäsenvaltioiden sisäisiin ja niiden välisiin vaarallisten aineiden tiekuljetuksiin, vapauttaa tietyt ajoneuvot tai luokkiin M2, M3, N2 ja N3 kuuluvat ajoneuvot kehittyneiden hätäjarrutusjärjestelmien ja/tai kaistavahtijärjestelmien asentamisvelvoitteesta, muuttaa renkaiden vierintävastuksen ja -melun raja-arvoja testimenetelmissä tapahtuneiden muutosten mukaisesti heikentämättä ympäristönsuojelun tasoa, laatia renkaiden melutason määrittämismenettelyä koskevat säännöt, lyhentää sellaisten renkaiden loppuunmyyntikautta, jotka eivät ole tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanotoimenpiteissä säädettyjen vaatimusten mukaisia, ja muuttaa liitettä IV siten, että siihen sisällytetään Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission säännöt, jäljempänä ”UNECE:n säännöt”, jotka ovat pakollisia Euroopan yhteisön liittymisestä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista 27 päivänä marraskuuta 1997 tehdyn neuvoston päätöksen 97/836/EY (5) mukaisesti. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(9)

Lisänä komission tämänhetkiselle aloitteelle, jolla pyritään määrittelemään tien luokittelua koskeva järjestelmä, komission olisi 12 kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta tehtävä ehdotus, joka koskee EU:n teiden luokittelemista melupäästöjen mukaan ja jolla täydennetään melukartoitusta moottoriajoneuvoliikenteessä tarkoituksena vahvistaa asianmukaiset ensisijaiset tavoitteet ja tien pintaa koskevat vaatimukset sekä asettaa ylärajat teiden melupäästöille.

(10)

Ajoneuvojen turvallisuusjärjestelmien tekninen kehittyminen tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia vähentää onnettomuuksien uhrien määrää. Jotta uhrien määrää saataisiin vähennettyä mahdollisimman paljon, on välttämätöntä ottaa käyttöön joitain asiaan liittyvistä uusista tekniikoista.

(11)

Pakollinen ja johdonmukainen renkaiden valmistamiseen liittyvän nykyaikaisten tekniikoiden käyttö ja alhainen renkaiden vierintävastus on olennaista vähennettäessä tieliikenteen osuutta kasvihuonekaasupäästöistä liikenteen alalla samalla kun edistetään innovaatiota, työllisyyttä ja yhteisön autoteollisuuden kilpailukykyä.

(12)

Jotta tyyppihyväksyntäsäännöstöä voitaisiin yksinkertaistaa niiden suositusten mukaisesti, joita esitettiin korkean tason CARS 21 -työryhmän lopullisessa raportissa, on syytä kumota useita direktiivejä heikentämättä kuitenkaan tienkäyttäjien suojelun tasoa. Kumottavissa direktiiveissä vahvistetut vaatimukset olisi siirrettävä tähän asetukseen ja korvattava tarvittaessa viittauksilla vastaaviin UNECE:n sääntöihin, jotka on sisällytetty yhteisön lainsäädäntöön päätöksen 97/836/EY mukaisesti. Tyyppihyväksyntämenettelyn hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi on asianmukaista sallia ajoneuvojen valmistajien saada tämän asetuksen mukainen tyyppihyväksyntä tarvittaessa siten, että hyväksyntä saadaan tämän asetuksen liitteessä IV mainitun UNECE:n asianmukaisen säännön mukaisesti.

(13)

On syytä vahvistaa periaate, jonka mukaan ajoneuvot on suunniteltava, rakennettava ja koottava niin, että niiden kuljettajan ja matkustajien ja muiden tienkäyttäjien riski loukkaantua on mahdollisimman pieni. Sen vuoksi valmistajien on varmistettava, että ajoneuvot ovat tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanotoimenpiteissä vahvistettujen soveltuvien vaatimusten mukaisia. Säännöksiin olisi sisällytettävä ainakin seuraavia seikkoja koskevat vaatimukset: ajoneuvojen rakenteellinen kestävyys, ajoneuvon hallintaa helpottavat järjestelmät, järjestelmät, jotka tarjoavat kuljettajalle tarvittavan näkemän ja antavat hänelle tietoa ajoneuvon ja sen ympäristön tilasta, ajoneuvon valaistusjärjestelmät, kuljettajan ja matkustajien turvajärjestelmät, ajoneuvon ulkopuoliset rakenteet ja varusteet, ajoneuvon massat ja mitat, ajoneuvon renkaat sekä kehittyneet ajoneuvojärjestelmät ja muut erinäiset seikat. Lisäksi ajoneuvojen on vastattava tapauksen mukaan tiettyjä erityismääräyksiä, jotka koskevat tiettyjä hyötyajoneuvoja ja niiden perävaunuja tai linja-autoja.

(14)

Ajoneuvojen tyyppihyväksyntään liittyvien uusien erityisvaatimusten käyttöönottoaikataulu olisi laadittava niin, että vaatimusten tekninen toteutettavuus otetaan huomioon. Yleensä vaatimuksia olisi aluksi sovellettava vain uusiin ajoneuvotyyppeihin. Nykyisiä ajoneuvotyyppejä varten olisi varattava enemmän aikaa vaatimuksiin sopeutumiseen. Rengaspaineen seurantajärjestelmän asentaminen pitäisi säätää pakolliseksi aluksi vain henkilöautoissa. Muiden kehittyneiden turvallisuusominaisuuksien asentamisen tulisi olla aluksi pakollista vain raskaisiin hyötyajoneuvoihin.

(15)

Komission olisi edelleen arvioitava muiden kehittyneiden turvaominaisuuksien teknistä ja taloudellista toteuttamiskelpoisuutta ja markkinoiden kypsyyttä sekä esitettävä kertomus ja tarvittaessa ehdotuksia tämän asetuksen muuttamiseksi 1 päivään joulukuuta 2012 mennessä ja sen jälkeen joka kolmas vuosi.

(16)

Komission olisi arvioitava, onko rengaspaineen seurantajärjestelmän, kaistanvahtijärjestelmän ja kehittyneen hätäjarrutusjärjestelmän pakollisuus muissa ajoneuvoluokissa toteutettavissa, ja esitettävä tarvittaessa tämän asetuksen muuttamista.

(17)

Komission olisi arvioitava renkaiden märkäpitoa koskevien vaatimusten tiukentamisen toteutettavuutta ja esitettävä tarvittaessa tämän asetuksen muuttamista. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava tehokas markkinaseuranta.

(18)

Turvallisuuden lisäämisen, hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja liikennemelun alentamisen täysi potentiaali voidaan saavuttaa vain yhdessä sellaisen renkaiden merkintöjä koskevan järjestelmän kanssa, jonka tarkoituksena on tiedottaa kuluttajalle renkaiden eri ominaisuuksista.

(19)

On syytä panna täytäntöön renkaisiin liittyvien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet, jotka julkistettiin komission 7 päivänä helmikuuta 2007 antamassa tiedonannossa ”Yhteisön strategia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi: uudelleentarkastelun tulokset”. Tämä vähennys olisi saatava aikaan käyttämällä alhaisen vierintävastuksen renkaita ja rengaspaineen seurantajärjestelmiä. Lisäksi on syytä vahvistaa vaatimuksia renkaiden vierintämelun vähentämiseksi ja märkäpitoa koskevia vaatimuksia renkaiden turvallisuuden varmistamiseksi. Täytäntöönpanoaikataulun olisi oltava sellainen, että siinä otetaan huomioon kaikkien näiden vaatimusten täytäntöönpanon vaativuus. Varsinkin vierintämelua koskevien määräysten noudattaminen on vaativaa, ja teollisuus tarvitsee aikaa nykyisten rengastyyppien korvaamiseen uusilla. Siksi on syytä säätää pidemmästä täytäntöönpanoajasta nykyistä tyyppiä olevia uusia renkaita varten.

(20)

Joihinkin luokkiin kuuluvia renkaita valmistetaan todennäköisesti hyvin pieniä määriä. Tällaisia ovat esimerkiksi ammattikäyttöön tarkoitetut maastorenkaat, joiden ajonopeus on rajoitettu, ja yksinomaan ennen vuotta 1990 rekisteröityihin ajoneuvoihin tarkoitetut renkaat. Sen vuoksi on syytä jättää tällaiset rengasluokat tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden tiettyjen vaatimusten soveltamisalan ulkopuolelle, jos vaatimukset eivät sovellu renkaiden käyttötarkoitukseen tai jos niistä aiheutuva lisärasitus olisi kohtuuton.

(21)

Pinnoitettujen renkaiden osalta komission olisi tehtävä asianmukainen arvio tästä alasta ottaen mukaan kaikki sidosryhmät ja arvioitava, onko minkäänlaista tarvetta mukauttaa nykyistä sääntelyjärjestelmää.

(22)

On asianmukaista vahvistaa poikkeamat joillekin vierintävastuksen tai vierintämelun raja-arvoille tietyissä erityisissä rengasluokissa, jotta otetaan huomioon renkaiden suunnittelu tai niiden ominaisuudet. Erityisesti on asianmukaista vahvistaa tällaiset poikkeamat renkaille, joille on suunniteltu tehostettuja pito- ja jarrutusominaisuuksia vaikeissa lumiolosuhteissa.

(23)

Erikoiskäyttöön tarkoitettuja renkaita käytetään ajoneuvoissa, joilla liikutaan rakennus-, hakkuu- ja kaivostyömailla, ja ne on sen vuoksi suunniteltu suorituskyvyltään paremmiksi maastossa kuin maantiekäyttöön tarkoitetut renkaat. Tällaisen suorituskyvyn saavuttamiseksi ne on valmistettu materiaaleista, jotka tekevät niistä tavallisia renkaita kestävämpiä, ja niissä on palakuvioinen kulutuspinta. Koska kummankin näiden suunnittelupiirteen vuoksi erikoiskäyttöön tarkoitetuista renkaista syntyy enemmän melua kuin tavallisista renkaista, niiden olisi sallittava aiheuttaa enemmän melua kuin tavallisten renkaiden.

(24)

Elektronisten ajonvakautusjärjestelmien, kehittyneiden hätäjarrutusjärjestelmien ja kaistavahtijärjestelmien käyttö voi vähentää merkittävästi onnettomuuksien uhrien määrää. Siksi komission olisi säädettävä UNECE:n sääntöjä vastaavasti näitä järjestelmiä koskevista vaatimuksista niille ajoneuvoluokille, joissa niiden soveltaminen on aiheellista ja joissa on osoitettu niiden parantavan yleistä turvallisuustasoa. Ennen näiden vaatimusten täytäntöönpanoa olisi varattava riittävästi aikaa, jotta täytäntöönpanotoimenpiteet voidaan hyväksyä ja jotta siten jätetään aikaa näiden monimutkaisten teknologioiden kehittämiselle ja niiden soveltamiselle ajoneuvoissa.

(25)

Uusien tyyppihyväksyntien osalta vuodesta 2011 ja uusien ajoneuvojen osalta vuodesta 2014 alkaen raskaiden ajoneuvojen pakollisten ajonvakautusjärjestelmien täytäntöönpanoa koskevien määräaikojen olisi noudatettava tässä asetuksessa säädettyjä päivämääriä.

(26)

Ennen elektronisten ajovakautusjärjestelmien käyttöönottoa komission olisi toteutettava niiden toimintaa selittäviä ja myyntiä edistäviä toimenpiteitä ja kampanjoita. Lisäksi komission olisi seurattava hintakehitystä sen varmistamiseksi, nousevatko uusien ajoneuvojen hinnat suhteettomasti sen takia, että ajoneuvot varustetaan uusien turvallisuusstandardien mukaisesti.

(27)

Tämän asetuksen pohjalta esitettävissä tulevissa toimenpiteissä tai sen soveltamiseksi täytäntöön pantavissa menettelyissä olisi noudatettava periaatteita, jotka komissio vahvisti 7 päivänä helmikuuta 2007 antamassaan tiedonannossa kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehyksestä 2000-lukua varten. Sääntelyn parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi ja sen välttämiseksi, että yhteisön lainsäädäntöä joudutaan jatkuvasti päivittämään teknisten määräysten osalta, tässä asetuksessa olisi viitattava voimassa oleviin kansainvälisiin standardeihin ja säädöksiin toistamatta niitä yhteisön oikeudellisessa kehyksessä.

(28)

On tärkeätä, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin järjestelmiin tarkoitettuihin varaosiin sovelletaan vastaavia turvallisuusvaatimuksia ja hyväksyntämenettelyjä. Siksi on syytä säätää varaosien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että säännöt pannaan täytäntöön. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(30)

Tämä asetus liittyy moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20 päivänä kesäkuuta 2007 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 715/2007 (6) ja päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2009 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 443/2009 (7). Erityisesti hiilidioksidipäästöjä koskevat tämän asetuksen toimenpiteet olisi sidottava mahdollisimman kiinteästi lisätoimenpiteisiin, joilla pyritään saavuttamaan edelleen 10 gramman hiilidioksidivähennys 130 gramman hiilidioksidipäästötavoitteen pohjalta.

(31)

Komission olisi ehdotettava sopivana ajankohtana yhtenäisemmän lähestymistavan mukaisesti muita muutoksia tähän asetukseen tai tehtävä muita ehdotuksia noudattaen kattavaa vaikutusten arviointia, jossa käsitellään kaikkia mahdollisia lisätoimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan halutut hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteet ja katetaan muut markkinoilla saatavilla olevat tekniikat, mukaan luettuina rengaspaineen säilyttämistekniikat, tienpintojen parantaminen ja kaikki muut asiaankuuluvat uudet tekniikat sekä ilmastoinnin tehokkuutta koskevat vaatimukset, joilla jo on tai voisi olla selvä vaikutus renkaan vierintävastukseen tai ajoneuvon polttoainetalouteen ja hiilidioksidipäästöihin.

(32)

Olisi pantava täytäntöön yhtenäinen ja johdonmukainen lähestymistapa, joka koskee ajoradan aiheuttaman melun ongelmaa. Mitä tulee tienpinnan huomattavaan osuuteen ajoradan aiheuttamasta melusta, ISO 10844 -standardia tarkistetaan parhaillaan, ja sitä olisi tässä yhteydessä pohdittava siinä tarkoituksessa, että tienpinnat tehdään entistä paremmiksi. Jäsenvaltioiden olisi investoitava aiempaa enemmän nykyisten ISO-standardien mukaisesti tienpintojensa parantamiseksi. Lisäksi olisi kehitettävä melupäästöjä koskeva kattava politiikka, joka koskee kaikkia liikennejärjestelmiä ja tieliikenteen aiheuttaman melun lisäksi lento- ja raideliikenteen aiheuttamaa melua.

(33)

Seuraavat direktiivit olisi siksi kumottava siitä päivästä alkaen, jolloin tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia aletaan soveltaa uusiin ajoneuvoihin, osiin ja erillisiin teknisiin yksiköihin:

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on sisämarkkinoiden toteuttaminen ottamalla käyttöön moottoriajoneuvojen ja renkaiden turvallisuutta ja ympäristöominaisuuksia koskevat yhteiset tekniset vaatimukset, vaan se voidaan tarvittavien toimien laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

1)

moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntää koskevia turvallisuuteen liittyviä vaatimuksia;

2)

moottoriajoneuvojen rengaspaineen seurantajärjestelmien tyyppihyväksyntää koskevia turvallisuuteen, polttoainetehokkuuteen ja hiilidioksidipäästöihin sekä vaihtamisopastimien tyyppihyväksyntää koskevia polttoainetehokkuuteen ja hiilidioksidipäästöihin liittyviä vaatimuksia; ja

3)

uusina valmistettujen renkaiden tyyppihyväksyntää koskevia turvallisuuteen sekä vierintävastukseen ja vierintämelupäästöihin liittyviä vaatimuksia.

1)

’elektronisella ajonvakautusjärjestelmällä’ ajoneuvon elektronista järjestelmää, joka parantaa ajoneuvon dynaamista vakautta;

2)

’alaluokkaan I kuuluvalla M2 tai M3 -luokan mukaisella ajoneuvolla’ ajoneuvoa, jossa on tilaa kuljettajan lisäksi useammalle kuin 22 matkustajalle ja johon on rakennettu alueet seisoville matkustajille siten, että matkustajien tavanomainen sisään- ja uloskäynti on mahdollista;

3)

’alaluokkaan A kuuluvalla M2 tai M3 -luokan mukaisella ajoneuvolla’ ajoneuvoa, jossa on tilaa kuljettajan lisäksi enintään 22 matkustajalle ja joka on suunniteltu seisovien matkustajien kuljettamiseen ja jossa on istuimia ja alueet seisovia matkustajia varten;

4)

’kaistavahtijärjestelmällä’ järjestelmää, joka varoittaa kuljettajaa ajoneuvon tahattomasta ajautumisesta pois oikealta ajokaistalta;

5)

’kehittyneellä hätäjarrutusjärjestelmällä’ järjestelmää, joka kykenee automaattisesti havaitsemaan hätätilanteen ja aktivoimaan ajoneuvon jarrujärjestelmän ja vähentämään ajoneuvon nopeutta törmäyksen välttämiseksi tai lieventämiseksi;

6)

’kantavuusluvulla’ yhtä tai kahta lukua, jotka ilmoittavat renkaan kantavuuden yksittäis- tai rinnakkainasennuksessa renkaan nopeusluokkaa vastaavalla nopeudella ja kun rengasta käytetään valmistajan määrittämien vaatimusten mukaisesti;

7)

’rengaspaineen seurantajärjestelmällä’ ajoneuvoon asennettua järjestelmää, joka kykenee seuraamaan renkaiden painetta tai paineen muutosta ja lähettämään vastaavat tiedot käyttäjälle ajoneuvon ollessa liikkeessä;

8)

’erikoiskäyttöön tarkoitetulla renkaalla’ rengasta, joka on tarkoitettu sekä tie- että maastokäyttöön tai muuhun erikoiskäyttöön;

9)

’ammattikäyttöön tarkoitetulla maastorenkaalla’ erikoiskäyttöön tarkoitettua rengasta, jota käytetään pääasiassa työskentelyyn vaativissa maasto-olosuhteissa;

10)

merkinnällä ’reinforced’ tai ’extra load’ luokan C1 ilmarenkaan rakennetta, jossa runko on suunniteltu suuremmille kuormille kuin vastaavan tavanomaisen renkaan runko;

11)

’talvirenkaalla’ rengasta, jonka kulutuspintakuvio, kulutuspinnan materiaali tai rakenne on suunniteltu ensisijassa niin, että sen ominaisuudet talviolosuhteissa ovat tavallista rengasta paremmat ajoneuvon liikkeellelähdön ja liikkeellä pysymisen kannalta;

12)

’T-tyypin väliaikaisesti käytettävällä vararenkaalla’ väliaikaisesti käytettävää vararengasta, joka on suunniteltu käytettäväksi vakiorenkaille ja vahvistetuille renkaille säädettyjä täyttöpaineita korkeammilla täyttöpaineilla;

13)

’vetoakselin renkaalla’ luokkaan C2 tai C3 kuuluvaa rengasta, jossa on merkintä M + S, M.S. tai M&S ja joka on tarkoitettu asennettavaksi vetoakselille tai -akseleille;

14)

’suojattomalla tienkäyttäjällä’ jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja moottoripyöräilijöitä;

15)

’vaihtamisopastimella’ tai ’GSI:llä’ näkyvää osoitinta, joka suosittelee kuljettajalle vaihteen vaihtamista;

16)

’käsivalintaisella vaihteistolla’ vaihteistoa, jota voidaan käyttää siten, että kaikkien tai jonkin vaihteen välinen siirto on aina kuljettajan toiminnan välitön seuraus riippumatta sen fyysisestä toteuttamisesta. Tämä määritelmä ei kata järjestelmiä, joissa kuljettaja voi ainoastaan valita ennakkoon tietyn strategian vaihteen vaihtamiseksi tai rajoittaa ajamiseen käytettävien vaihteiden lukumäärää mutta joissa todellinen vaihteen vaihtaminen alkaa kuljettajan päätöksestä riippumatta tiettyjen ajotapojen mukaisesti.

a)

ajoneuvon rakenteelliseen kestävyyteen, myös törmäystesteihin;

b)

järjestelmiin, jotka auttavat kuljettajaa hallitsemaan ajoneuvoa, kuten ohjaukseen, jarruihin ja elektronisiin ajonvakautusjärjestelmiin;

c)

järjestelmiin, jotka tarjoavat kuljettajalle tarvittavan näkemän ja antavat hänelle tietoa ajoneuvon ja sen ympäristön tilasta, kuten ikkunoihin, peileihin ja kuljettajan tietojärjestelmiin;

d)

ajoneuvon valaistusjärjestelmiin;

e)

kuljettajan ja matkustajien suojaukseen, kuten sisustukseen, pääntukiin, turvavöihin, ISOFix-kiinnityksiin ja integroituihin lasten turvaistuimiin sekä ajoneuvon oviin;

f)

ajoneuvon ulkopuolisiin rakenteisiin ja varusteisiin;

g)

sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen;

h)

äänimerkinantolaitteisiin;

i)

lämmityslaitteisiin;

j)

luvattoman käytön estäviin laitteisiin;

k)

ajoneuvon tunnistusjärjestelmiin;

l)

massoihin ja mittoihin;

m)

sähköturvallisuuteen;

n)

vaihtamisopastimiin.

a)

renkaisiin, joiden nopeusluokitus on alle 80 km/h;

b)

renkaisiin, joiden vanteen nimellishalkaisija on enintään 254 mm tai vähintään 635 mm;

c)

T-tyypin väliaikaisesti käytettäviin vararenkaisiin;

d)

renkaisiin, jotka on tarkoitettu asennettaviksi yksinomaan ennen 1 päivää lokakuuta 1990 ensirekisteröityihin ajoneuvoihin;

e)

pito-ominaisuuksia parantavilla lisälaitteilla varustettuihin renkaisiin.

a)

luokkiin M2 ja M3 kuuluvat ajoneuvot, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joissa on enemmän kuin kolme akselia, nivellinja-autoja ja tilausbusseja sekä luokkaan I tai luokkaan A kuuluvia linja-autoja;

b)

luokkiin N2 ja N3 kuuluvat ajoneuvot, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joissa on enemmän kuin kolme akselia, puoliperävaunun vetoajoneuvoja, joiden suurin teknisesti sallittu kokonaismassa on 3,5 ja 7,5 tonnin välillä, sekä direktiivin 2007/46/EY liitteessä II olevan A osan 5.7 ja 5.8 kohdassa määriteltyjä erikoiskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja;

c)

luokkiin O3 ja O4 kuuluvat ajoneuvot, jotka on varustettu ilmajousituksella, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joissa on enemmän kuin kolme akselia, erikoiskuljetukseen tarkoitettuja perävaunuja ja perävaunuja, joissa on alue seisovia matkustajia varten.

a)

EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää mainituissa artikloissa ja niiden täytäntöönpanotoimenpiteissä tarkoitettuihin luokkiin kuuluville uusille ajoneuvotyypeille, jos kyseiset ajoneuvot eivät ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisia;

b)

osan tai erillisen teknisen yksikön EY-tyyppihyväksyntää ajoneuvoon tarkoitettujen osien tai erillisten teknisten yksiköiden uusille tyypeille, jos osat tai erilliset tekniset yksiköt eivät ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisia.

a)

katsottava mainituissa artikloissa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvien uusien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistusten voimassaolon päättyneen sovellettaessa direktiivin 2007/46/EY 26 artiklaa, ja niiden on kiellettävä kyseisten ajoneuvojen rekisteröinti, myynti ja käyttöönotto, jos nämä ajoneuvot eivät ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisia;

b)

kiellettävä sellaisten kyseisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen uusien osien ja erillisten teknisten yksiköiden myynti ja käyttöönotto, jotka eivät ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisia.

a)

katsottava luokkiin M, N ja O kuuluvien uusien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistusten voimassaolon päättyneen sovellettaessa direktiivin 2007/46/EY 26 artiklaa, ja niiden on kiellettävä kyseisten ajoneuvojen rekisteröinti, myynti ja käyttöönotto, jos nämä ajoneuvot eivät ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisia;

b)

kiellettävä sellaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen uusien renkaiden myynti ja käyttöönotto, jos kyseiset renkaat eivät ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisia.

a)

luokkiin C1 ja C2 kuuluvien renkaiden liitteessä II olevan B osan taulukossa 2 säädettyihin vierintävastuksen raja-arvoihin liittyvistä syistä katsottava luokkiin M, N ja O kuuluvien uusien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistusten voimassaolon päättyneen sovellettaessa direktiivin 2007/46/EY 26 artiklaa, ja niiden on kiellettävä kyseisten ajoneuvojen rekisteröinti, myynti ja käyttöönotto, jos nämä ajoneuvot eivät ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden säännösten mukaisia; ja

b)

kiellettävä sellaisten kyseisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen uusien renkaiden myynti ja käyttöönotto, jotka eivät täytä liitteessä II olevan B osan taulukossa 2 säädettyjä vierintävastuksen raja-arvoja.

a)

luokkaan C3 kuuluvien renkaiden liitteessä II olevan B osan taulukossa 2 säädettyihin vierintävastuksen raja-arvoihin liittyvistä syistä katsottava luokkiin M, N ja O kuuluvien uusien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistusten voimassaolon päättyneen sovellettaessa direktiivin 2007/46/EY 26 artiklaa, ja niiden on kiellettävä kyseisten ajoneuvojen rekisteröinti, myynti ja käyttöönotto, jos nämä ajoneuvot eivät ole tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisia; ja

b)

kiellettävä sellaisten kyseisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen uusien renkaiden myynti ja käyttöönotto, jotka eivät täytä liitteessä II olevan B osan taulukossa 2 säädettyjä vierintävastuksen raja-arvoja.

a)

kieltäytyä myöntämästä EY-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää uudelle ajoneuvotyypille taikka osan tai erillisen teknisen yksikön EY-tyyppihyväksyntää uutta tyyppiä olevalle osalle tai erilliselle tekniselle yksikölle, jos kyseinen ajoneuvo, osa tai erillinen tekninen yksikkö on tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukainen; tai

b)

kieltää uuden ajoneuvon rekisteröintiä, myyntiä tai käyttöönottoa tai uuden osan tai erillisen teknisen yksikön myyntiä tai käyttöönottoa, jos kyseinen ajoneuvo, osa tai erillinen tekninen yksikkö on tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukainen.

a)

yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen osien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnän erityisiä menettelyjä, testejä ja teknisiä vaatimuksia 5–12 artiklan säännösten mukaisesti;

b)

turvallisuutta koskevat yksityiskohtaiset säännöt ajoneuvoille, joita käytetään jäsenvaltioiden sisäisiin ja välisiin vaarallisten aineiden tiekuljetuksiin ottaen huomioon UNECE:n säännön 105;

c)

entistä tarkempi määrittely, mitä renkaan fyysisiltä ja suorituskykyä koskevilta ominaisuuksilta edellytetään, jotta se voidaan määritellä ”erikoiskäyttöön tarkoitetuksi renkaaksi”, ”ammattikäyttöön tarkoitetuksi maastorenkaaksi”, ”reinforced-renkaaksi”, ”extra load -renkaaksi”, ”talvirenkaaksi”, ”T-tyypin väliaikaisesti käytettäväksi vararenkaaksi” ja ”vetoakselin renkaaksi” 3 artiklan toisen kohdan 8–13 alakohdan mukaisesti;

d)

liitteessä II olevissa B ja C osassa säädettyjen vierintävastusta ja vierintämelua koskevien raja-arvojen muuttaminen siinä määrin kuin se on tarpeellista testimenetelmissä tapahtuneiden muutosten vuoksi ja alentamatta ympäristönsuojelun tasoa;

e)

liitteessä II olevan C osan 1 kohdassa tarkoitetun melutason määrittelymenettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt;

f)

määräykset, joilla muutetaan liitettä IV, jotta siihen sisällytetään UNECE:n säännöt, jotka ovat pakottavia päätöksen 97/836/EY 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

a)

tietyille ajoneuvoille tai luokkiin M2, M3, N2 and N3 kuuluville ajoneuvoille myönnetään poikkeus velvoitteesta asentaa 10 artiklassa tarkoitettuja kehittyneitä ajoneuvojärjestelmiä, kun kustannus-hyötyanalyysin jälkeen ja kaikki olennaiset turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen kyseisten järjestelmien soveltaminen osoittautuu epäasianmukaiseksi kyseiselle ajoneuvolle tai ajoneuvoluokalle;

b)

31 päivään joulukuuta 2010 mennessä ja kustannus-hyötyanalyysin perusteella lyhennetään 13 artiklan 11 kohdassa säädettyä määräaikaa, joka voidaan eriyttää kyseisen rengasluokan tai -kategorian mukaisesti.

a)

väärien tietojen antaminen hyväksyntämenettelyn tai markkinoilta pois vetämiseen johtavan menettelyn kuluessa;

b)

tyyppihyväksynnän testitulosten väärentäminen;

c)

sellaisten tietojen tai teknisten erittelyjen ilmoittamatta jättäminen, jotka saattaisivat johtaa markkinoilta pois vetämiseen tai tyyppihyväksynnän peruuttamiseen.

31.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 200/25

(1)

Perustamissopimuksen kolmannen osan IV osasto tarjoaa oikeusperustan yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alaa koskevan yhteisön lainsäädännön antamiselle.

(2)

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä on perinteisesti säännelty jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisin sopimuksin. Tällaiset sopimukset, joita on lukuisia, heijastavat usein jäsenvaltion ja kolmannen maan välisiä erityisiä siteitä, ja niiden tarkoituksena on tarjota asianmukainen oikeudellinen kehys kyseisten osapuolten erityisille tarpeille.

(3)

Perustamissopimuksen 307 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot käyttävät kaikkia aiheellisia keinoja yhteisön säännöstön ja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtyjen kansainvälisten sopimusten välisten ristiriitojen poistamiseksi. Tämä saattaa edellyttää tällaisten sopimusten uudelleen neuvottelemista.

(4)

Jotta voidaan tarjota asianmukainen oikeudellinen kehys tietyn jäsenvaltion erityisille tarpeille, jotka koskevat sen suhteita kolmanteen maahan, voi myös olla selkeä tarve tehdä kolmansien maiden kanssa uusia sopimuksia, jotka koskevat perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston alaan kuuluvia yksityisoikeuden osa-alueita.

(5)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on uuden Luganon yleissopimuksen tekemisestä 7 päivänä helmikuuta 2006 antamassaan lausunnossa 1/03 vahvistanut, että yhteisö on saanut yksinomaisen toimivallan tehdä kolmansien maiden kanssa Luganon yleissopimuksen kaltaisen kansainvälisen sopimuksen kysymyksistä, jotka vaikuttavat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 44/2001 (2) (Bryssel I) annettuihin sääntöihin.

(6)

Perustamissopimuksen 300 artiklan nojalla yhteisön tehtävänä on tehdä yhteisön ja kolmannen maan väliset sellaisia kysymyksiä koskevat sopimukset, jotka kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

(7)

Perustamissopimuksen 10 artikla velvoittaa jäsenvaltiot helpottamaan yhteisön tehtävien toteuttamista ja pidättymään kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Tätä lojaalin yhteistyön velvoitetta sovelletaan yleisesti eikä sen mukaan, onko yhteisöllä asiassa yksinomainen toimivalta.

(8)

Yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia erityisiä yksityisoikeudellisia kysymyksiä koskevien, kolmansien maiden kanssa tehtävien sopimusten osalta olisi luotava johdonmukainen ja avoin menettely, jolla jäsenvaltiolle annetaan valtuutus muuttaa voimassa olevaa sopimusta tai neuvotella ja tehdä uusi sopimus, erityisesti jos yhteisö ei itse ole osoittanut aikovansa käyttää ulkoista toimivaltaansa tehdä sopimus jo olemassa olevalla tai aiotulla neuvotteluvaltuutuksella. Tämä menettely ei saisi vaikuttaa yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan eikä perustamissopimuksen 300 ja 307 artiklan määräyksiin. Sitä olisi pidettävä poikkeustoimenpiteenä, ja sitä olisi rajoitettava sekä soveltamisalansa että ajallisen soveltamisensa osalta.

(9)

Tätä asetusta ei olisi sovellettava, jos yhteisö on jo tehnyt kyseisen kolmannen maan kanssa sopimuksen samasta kysymyksestä. Kahden sopimuksen olisi katsottava koskevan samaa kysymystä vain jos, ja siltä osin kuin, niissä säännellään asiasisällön osalta samoja erityisiä oikeudellisia kysymyksiä. Määräyksiä, joissa vain todetaan yleinen aikomus tehdä yhteistyötä tällaisten kysymysten osalta, ei olisi pidettävä samaa kysymystä koskevina.

(10)

Tämän asetuksen soveltamisalaan olisi poikkeuksellisesti kuuluttava myös muutaman jäsenvaltion ja muutaman, esimerkiksi kahden tai kolmen, kolmannen maan väliset tietyt alueelliset sopimukset, joiden tarkoituksena on käsitellä paikallisia tilanteita ja jotka eivät ole liittymistä varten avoinna muille valtioille.

(11)

Jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltion suunnittelema sopimus ei tee yhteisön oikeutta tehottomaksi eikä aiheuta haittaa sillä perustetun järjestelmän moitteettomalle toiminnalle, tai ei aiheuta haittaa yhteisön päättämälle yhteisön ulkosuhdepolitiikalle, olisi edellytettävä, että asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa aikomuksestaan komissiolle tarkoituksin saada valtuutus aloittaa viralliset neuvottelut sopimuksesta tai jatkaa niitä sekä tehdä sopimus. Tällainen ilmoitus olisi tehtävä kirjeitse tai sähköisessä muodossa. Sen olisi sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot ja asiakirjat, joiden avulla komissio voi arvioida neuvottelujen tuloksen odotettua vaikutusta yhteisön oikeuteen.

(12)

Olisi arvioitava, onko yhteisöllä riittävä intressi tehdä kahdenvälinen sopimus yhteisön ja kyseisen kolmannen maan välillä tai tarvittaessa korvata voimassa oleva jäsenvaltion ja kolmannen maan kahdenvälinen sopimus yhteisön sopimuksella. Tätä varten kaikille jäsenvaltioille olisi ilmoitettava kaikista komission saamista ilmoituksista, jotka koskevat jäsenvaltion suunnittelemaa sopimusta, jotta jäsenvaltiot voivat osoittaa kiinnostuksensa liittyä ilmoituksen tehneen jäsenvaltion aloitteeseen. Jos tästä tietojenvaihdosta käy ilmi, että yhteisöllä on riittävä intressi asiassa, komission olisi harkittava neuvotteluvaltuutuksen ehdottamista yhteisön ja kyseisen kolmannen maan välisen sopimuksen tekemiseksi.

(13)

Jos komissio pyytää jäsenvaltiolta lisätietoja arvioidakseen, olisiko kyseiselle jäsenvaltiolle annettava valtuutus aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa, tällainen pyyntö ei saisi vaikuttaa niihin määräaikoihin, joiden kuluessa komission on tehtävä perusteltu päätös tämän jäsenvaltion pyynnön johdosta.

(14)

Antaessaan valtuutuksen virallisten neuvottelujen aloittamiseen komission olisi tarvittaessa voitava ehdottaa neuvotteluohjeita tai pyytää yksittäisten lausekkeiden sisällyttämistä suunniteltuun sopimukseen. Komissiolle olisi neuvottelujen eri vaiheissa tiedotettava täysimääräisesti niistä kysymyksistä, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, ja sen olisi voitava osallistua neuvotteluihin tarkkailijana näiden kysymysten osalta.

(15)

Kun jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle aikomuksestaan aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa, niitä olisi vaadittava ilmoittamaan ainoastaan ne seikat, joilla on merkitystä komission suorittaman arvioinnin kannalta. Komission antaman valtuutuksen ja mahdollisten neuvotteluohjeiden tai, tapauksen mukaan, komission kieltäytymisen valtuutuksen antamisesta olisi koskettava ainoastaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä.

(16)

Kaikille jäsenvaltioille olisi ilmoitettava kaikista komissiolle tehdyistä ilmoituksista, jotka koskevat suunniteltuja tai neuvoteltuja sopimuksia, ja tämän asetuksen mukaisista komission perustelluista päätöksistä. Näiden tietojen osalta olisi kuitenkin noudatettava täysimääräisesti mahdollisia luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia.

(17)

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi varmistettava, että luottamuksellisiksi määritettyjä tietoja käsitellään Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (3) mukaisesti.

(18)

Jos komissio aikoo arviointiensa perusteella kieltäytyä antamasta valtuutusta virallisten neuvottelujen aloittamiseen tai neuvotellun sopimuksen tekemiseen, sen olisi annettava kyseiselle jäsenvaltiolle lausunto ennen kuin se tekee perustellun päätöksensä. Kun kyse on neuvotellun sopimuksen tekemistä koskevan valtuutuksen antamisesta kieltäytymisestä, lausunto olisi toimitettava myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(19)

Jotta varmistetaan, ettei neuvoteltu sopimus muodosta estettä oikeudellista yhteistyötä yksityis- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan yhteisön ulkoisen toiminnan toteuttamiselle, sopimuksessa olisi määrättävä joko sen irtisanomisesta osittain tai kokonaan, jos yhteisön tai yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä saman kolmannen maan välillä tehdään myöhempi sopimus samasta kysymyksestä, tai sopimuksen asianomaisten määräysten välittömästä korvaamisesta tällaisen myöhemmän sopimuksen määräyksillä.

(20)

Olisi säädettävä siirtymätoimenpiteistä sellaisten tilanteiden sääntelemiseksi, joissa jäsenvaltio on tämän asetuksen voimaan tullessa jo aloittanut sopimusneuvottelut kolmannen maan kanssa tai on saattanut tällaiset neuvottelut päätökseen mutta ei ole vielä ilmoittanut suostumuksestaan tulla sopimuksen sitomaksi.

(21)

Varmistaakseen, että tämän asetuksen soveltamisesta on saatu riittävästi kokemusta, komission olisi toimitettava kertomus tästä soveltamisesta aikaisintaan kahdeksan vuoden kuluttua päivästä, jona tämä asetus annetaan. Kertomuksessa komission olisi toimivaltuuksiaan käyttäen vahvistettava, että tämä asetus on luonteeltaan väliaikainen tai tutkittava, olisiko tämä asetus korvattava uudella asetuksella, jonka kohde olisi sama tai joka sisältäisi myös erityisiä kysymyksiä, jotka kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan ja joita johdanto-osan 5 kappaleessa tarkoitetut muut yhteisön välineet koskevat.

(22)

Jos komission toimittamassa kertomuksessa vahvistetaan, että tämä asetus on luonteeltaan väliaikainen, jäsenvaltioiden olisi kertomuksen antamisen jälkeen voitava edelleen ilmoittaa komissiolle meneillään olevista tai jo ilmoitetuista neuvotteluista saadakseen valtuutuksen virallisten neuvottelujen aloittamiseen.

(23)

Perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on sen tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(24)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.

(25)

Euroopan unionista tehdyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

a)

jäsenvaltion ja kolmannen maan kahdenvälistä sopimusta;

b)

alueellista sopimusta, jonka ovat tehneet rajoitettu määrä jäsenvaltioita ja sellaisia kolmansia maita, jotka ovat jäsenvaltioiden lähimaita, ja jonka tarkoituksena on käsitellä paikallisia tilanteita ja joka ei ole liittymistä varten avoinna muille valtioille.

a)

asianomainen jäsenvaltio on toimittanut tiedot, jotka osoittavat, että sillä on sopimuksen tekemiseen erityinen intressi, joka johtuu taloudellisista, maantieteellisistä, kulttuurisista, historiallisista, yhteiskunnallisista tai poliittisista siteistä jäsenvaltion ja kyseisen kolmannen maan välillä;

b)

suunniteltu sopimus ei jäsenvaltion toimittamien tietojen perusteella ilmeisesti tee yhteisön oikeutta tehottomaksi eikä aiheuta haittaa sillä perustetun järjestelmän moitteettomalle toiminnalle; ja

c)

suunniteltu sopimus ei aiheuttaisi haittaa yhteisön päättämän yhteisön ulkosuhdepolitiikan tavoitteelle ja tarkoitukselle.

a)

sopimuksen irtisanomisesta kokonaan tai osittain siinä tapauksessa, että Euroopan yhteisön tai yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ja saman kolmannen maan välillä tehdään myöhemmin sopimus samasta kysymyksestä; tai

b)

sopimuksen asiaa koskevien määräysten välittömästä korvaamisesta samaa kysymystä koskevan Euroopan yhteisön tai yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ja saman kolmannen maan välillä tehtävän myöhemmän sopimuksen määräyksillä.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun lausekkeen sanamuodon olisi oltava seuraavaa vastaava: ”(Jäsenvaltion/valtioiden nimi/nimet) irtisanoo tämän sopimuksen osittain tai kokonaan, jos ja kun Euroopan yhteisö tekee tai Euroopan yhteisö ja sen jäsenvaltiot tekevät sopimuksen (kolmannen maan nimi / kolmansien maiden nimet) kanssa samoista yksityisoikeudenalaan kuuluvista kysymyksistä kuin ne joita tämä sopimus koskee.”

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun lausekkeen sanamuodon olisi oltava seuraavaa vastaava: ”Tämän sopimuksen tai sen tiettyjen määräysten soveltaminen lakkaa päivänä, jona Euroopan yhteisön tai Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä (kolmannen maan nimi / kolmansien maiden nimet) välinen sopimus on tullut voimaan niiden kysymysten osalta, joita viimeksi mainittu sopimus koskee.”

a)

4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt ehdot;

b)

4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyn ehdon siltä osin kuin tuohon ehtoon liittyy uusia ja poikkeuksellisia olosuhteita; ja

c)

5 artiklan 2 kohdan mukaisen vaatimuksen.

a)

vahvistetaan olevan asianmukaista, että tämän asetuksen voimassaolo päättyy 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti määräytyvänä päivänä; tai

b)

suositellaan tämän asetuksen korvaamista mainitusta päivästä lukien uudella asetuksella.

31.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 200/31

(1)

Euroopan talous on rahoitusmarkkinoiden kriisin seurauksena ajautunut jyrkkään laskusuhdanteeseen. Tämän vakavan ja ennen kokemattoman taloudellisen tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan poikkeuksellisia ja välittömiä toimia. Markkinatoimijoiden luottamuksen palauttamiseksi on viipymättä saatava valmiiksi talouteen vaikuttavia toimenpiteitä.

(2)

Samalla on selvää, että Euroopan talouden pitkän aikavälin vahvuus ja kestävyys riippuvat sen sopeuttamisesta energiavarmuuden asettamiin vaatimuksiin ja tarpeeseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Tätä päätelmää tukee kasvava huoli luotettavien kaasuntoimitusten turvaamisesta.

(3)

Tätä taustaa vasten 11 ja 12 päivänä joulukuuta 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi päätelmissään tukensa Euroopan talouden elvytyssuunnitelmalle, jäljempänä ’elvytyssuunnitelma’, jonka komissio esitteli 26 päivänä marraskuuta 2008 ja jossa esitetään, kuinka jäsenvaltiot ja Euroopan unioni voivat sovittaa yhteen toimintalinjojaan ja antaa uuden piristysruiskeen Euroopan taloudelle suuntaamalla elvytystoimet yhteisön pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisesti.

(4)

Tärkeä osa elvytyssuunnitelmaa on ehdotus yhteisön menojen lisäämisestä tietyillä strategisilla aloilla, jotta voidaan lisätä sijoittajien luottamusta ja ohjata taloutta vahvemmalle kasvu-uralle tulevaisuudessa. Jotta voitaisiin tehostaa investointeja erityisesti infrastruktuurihankkeisiin, Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota esittämään luettelon yksittäisistä hankkeista, jossa otetaan huomioon asianmukainen maantieteellinen tasapaino.

(5)

Jotta elvytyssuunnitelma tuottaisi tulosta, on ehdottoman tärkeää rahoittaa toimenpiteitä, joilla puututaan nopeasti sekä talouskriisiin että yhteisön polttaviin energiatarpeisiin. Tällä asetuksella käyttöön otettava erityisohjelma ei kuitenkaan saisi muodostaa missään suhteessa ennakkotapausta tulevaisuudessa annettavan osarahoituksen osuuksille infrastruktuuri-investointien alalla.

(6)

Konkreettisten ja merkittävien vaikutusten aikaansaamiseksi nämä toimenpiteet olisi keskitettävä muutamalle rajatulle alalle, joilla toiminnalla olisi selvä vaikutus energian toimitusvarmuuden parantamista ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeviin tavoitteisiin, joilla on olemassa suuria, pitkälle kehitettyjä hankkeita, joissa voidaan hyödyntää tehokkaasti merkittäviä määriä rahoitustukea ja jotka voivat houkutella merkittäviä määriä investointeja muista lähteistä, muun muassa Euroopan investointipankilta ja joilla Euroopan tason toiminnasta saataisiin lisäarvoa. Kaasu- ja sähköinfrastruktuuri, merituulivoima sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi ovat aloja, jotka täyttävät nämä arviointiperusteet. Näiden alojen valinta ilmentää elvytyssuunnitelman erityisolosuhteita, eikä se saisi asettaa kyseenalaiseksi ensisijaisena pidettyä energiatehokkuutta eikä uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä, joita käsiteltiin elvytyssuunnitelmassa.

(7)

Siltä varalta, että kaikkia varoja ei kyetä sitomaan vuoden 2010 loppuun mennessä, komissio on ilmoittanut aikovansa, raportoidessaan tämän asetuksen täytäntöönpanosta vuonna 2010, ehdottaa tarvittaessa toimenpiteitä, joilla voidaan rahoittaa elvytyssuunnitelman mukaisia hankkeita, kuten energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön aloilla toteutettavia hankkeita.

(8)

Kaasu- ja sähköinfrastruktuurien osalta on viime vuosien aikana tullut esiin tiettyjä haasteita. Äskettäiset kaasukriisit (talvina 2006 ja 2009) ja vuoden 2008 puoliväliin jatkunut öljyn hinnannousu osoittivat Euroopan haavoittuvuuden. Euroopan omat energiavarat – kaasu ja öljy – ovat vähenemässä, ja se on entistä riippuvaisempi tuontienergiasta. Tämä korostaa energiainfrastruktuurin merkitystä.

(9)

Nykyinen talous- ja rahoituskriisi vaikeuttaa kuitenkin energiainfrastruktuurihankkeiden toteuttamista. Eräät tärkeät hankkeet, joiden joukossa on myös yhteisön etua koskevia hankkeita, saattavat viivästyä merkittävästi varojen puutteen vuoksi. Tarvitaan siis pikaisia toimia energiainfrastruktuuriin tehtävien investointien tukemiseksi. Koska tällaisten hankkeiden suunnittelu ja toteutus vie huomattavasti aikaa, on tärkeää, että yhteisö investoi tähän infrastruktuuriin välittömästi. Tämä on tärkeää erityisesti siksi, että yhteisö voi vauhdittaa energian toimitusvarmuuden kannalta erityisen tärkeiden hankkeiden kehittämistä. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan turvata yhteisön kohtuuhintaiset energiatoimitukset, kun talous taas elpyy ja maailmanlaajuinen energiakysyntä kasvaa.

(10)

Energiainfrastruktuurihankkeista on tarpeen valita ne hankkeet, jotka ovat tärkeitä energian sisämarkkinoiden toiminnan ja energian toimitusvarmuuden kannalta ja jotka lisäksi edesauttavat talouden elpymistä.

(11)

Erityisesti hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin ja merituulivoiman osalta tämän asetuksen olisi perustuttava komission 22 päivänä marraskuuta 2007 esittämään Euroopan strategiseen energiateknologiasuunnitelmaan, jossa esitetään vaatimus energia-alan tutkimus- ja innovaatioponnisteluja koskevasta yhteisestä ja strategisesta suunnitelmasta, joka olisi Euroopan unionin energiapolitiikan päämäärien mukainen, sekä sitoutumista kuuden eurooppalaisen teollisuusaloitteen toteuttamiseen. Lokakuun 16 päivänä 2008 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti päätelmissään komissiota nopeuttamaan merkittävästi Euroopan strategisen teknologiasuunnitelman toteuttamista. Tällä ohjelmalla aloitettava hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia sekä merituulivoimaa koskevien hankkeiden rahoitus ei rajoita Euroopan strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa hahmoteltujen kuuden teollisuusaloitteen tulevaa käynnistämistä energiaan liittyvien demonstrointihankkeiden alalla.

(12)

Jotta tällä asetuksella olisi välitön vaikutus talouskriisiin, on erityisen tärkeää, että siinä luetellaan hankkeet, joille voidaan antaa välitöntä rahoitustukea rahoituspuitteiden asettamissa rajoissa ja sillä edellytyksellä, että hankkeet täyttävät arviointiperusteet, joilla varmistetaan rahoituksen tehokkuus ja vaikuttavuus.

(13)

Kaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeiden osalta olisi laadittava luettelo sen mukaisesti, mikä on hankkeen vaikutus energian toimitusvarmuuteen ja energiahuollon monipuolistamiseen liittyviin tavoitteisiin, jotka on määritelty komission 13 päivänä marraskuuta 2008 esittämässä toisessa strategisessa energiakatsauksessa ja jotka on myös vahvistettu Euroopan parlamentin 3 päivänä helmikuuta 2009 antamassa päätöslauselmassa ja 19 päivänä helmikuuta 2009 kokoontuneen neuvoston päätelmissä. Hankkeet olisi valittava sillä perusteella, että niillä toteutetaan energiakatsauksessa määriteltyjä tavoitteita, ne ovat edenneet kohtuullisen pitkälle ja niillä edistetään energian toimitusvarmuutta ja energiahuollon monipuolistamista, verkon kapasiteetin optimointia ja energian sisämarkkinoiden yhdentymistä erityisesti rajat ylittävien osuuksien osalta, verkon kehittämistä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi lieventämällä yhteisön muita heikommassa asemassa olevien alueiden tai saarten eristyneisyyttä, uusiutuvien energialähteiden liitäntää, yhteenliitettyjen verkkojen turvallisuutta, käyttövarmuutta ja yhteentoimivuutta sekä jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta. Näiden hankkeiden toteuttaminen edellyttää kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten sitoutumista hallinnollisten ja lupamenettelyjen nopeuttamiseen. Monien hankkeiden osalta tukea ei voida antaa asetetussa aikataulussa, ellei menettelyjä nopeuteta.

(14)

Merituulivoiman osalta luettelon olisi sisällettävä hankkeita, joilla voidaan sidosryhmiltä tuulienergiaa käsittelevän eurooppalaisen teknologiayhteisön puitteissa kerättyjen tietojen sekä teollisuuslähteistä ja muista lähteistä saatujen tietojen pohjalta katsoa olevan seuraavat ominaisuudet: ne on hyväksytty ja ne ovat toteuttamisvalmiita, ne ovat innovatiivisia, mutta perustuvat koeteltuihin ratkaisuihin, niiden toteuttamista voidaan nopeuttaa lisärahoituksen avulla, niillä on rajat ylittävää merkitystä; ne ovat laajamittaisia ja niiden avulla voidaan demonstroida, kuinka hankkeessa otettujen teknologisten edistysaskelten tuloksia voidaan levittää tehokkaasti Euroopan strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden ja rakenteiden mukaisesti. Rahoitustuki olisi kohdistettava hankkeisiin, joiden kehittämisessä voidaan saavuttaa merkittävää edistystä vuosina 2009 ja 2010.

(15)

Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin osalta luettelon olisi perustuttava pääasiassa tietoihin, joita on kerätty sidosryhmiltä fossiilisten polttoaineiden foorumin ja fossiilisia polttoaineita käyttäviä päästöttömiä voimalaitoksia käsittelevän eurooppalaisen teknologiayhteisön puitteissa sekä muista lähteistä. Rahoitustuki olisi kohdistettava hankkeisiin, joiden kehittämisessä voidaan saavuttaa merkittävää edistystä vuosina 2009 ja 2010. Toteuttamisvalmiutta olisi arvioitava sen perusteella, onko olemassa pitkälle kehitetty ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu teollisuuslaitosta ja siihen sisältyvää hiilidioksidin talteenottokomponenttia varten, onko olemassa pitkälle kehitetty ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu hiilidioksidin siirtoa ja varastointia varten ja ovatko paikallisviranomaiset ilmaisseet sitoutuvansa tukemaan hanketta. Hankkeiden avulla olisi myös voitava demonstroida, kuinka niissä otettujen teknologisten edistysaskelten tuloksia voidaan levittää tehokkaasti ja kuinka ne nopeuttavat Euroopan strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamista.

(16)

Tukikelpoisista ehdotuksista voidaan valita vain osa. Tässä valinnassa olisi varmistettava muun muassa se, että kussakin jäsenvaltiossa tuetaan enintään yhtä hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvää ehdotusta, jotta voidaan tutkia laajaa valikoimaa erilaisia geologisia varastointiolosuhteita ja tukea tavoitetta, jonka mukaan talouden elpymistä olisi tuettava kaikkialla Euroopassa.

(17)

Yhteisön rahoitus ei saisi aiheettomasti vääristää kilpailua tai sisämarkkinoiden toimintaa, erityisesti kun otetaan huomioon kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskevat säännöt ja tähän verkkoon pääsyyn mahdollisesti liittyvät poikkeukset. Yhteisön rahoituksen lisäksi mahdollisesti annettavassa kansallisessa rahoituksessa olisi otettava huomioon valtiontukisäännöt. Yhteisön rahoitustuki olisi sen muodosta riippumatta myönnettävä Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (3), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, ja Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (4) säännösten mukaisesti lukuun ottamatta tapauksia, joissa tämän asetuksen säännöksissä nimenomaisesti poiketaan näistä säännöistä.

(18)

Koska talouskriisi vaatii kiireisiä toimia ja yhteisön energiatarpeet ovat polttavia, tässä asetuksessa on jo yksityiskohtaisia säännöksiä myönnettävän tuen rahoituksessa sovellettavista järjestelyistä, mukaan lukien tukikelpoisia hankkeita koskeva luettelo. Koska elvytystoimia tarvitaan kiireellisesti, kaikki vuosina 2009 ja 2010 tehtyjen talousarviositoumusten täytäntöönpanoa koskevat oikeudelliset sitoumukset olisi lisäksi tehtävä ennen vuoden 2010 loppua.

(19)

Tämän asetuksen nojalla rahoitettuja toimia toteutettaessa olisi yhteisön taloudelliset edut suojattava panemalla täytäntöön toimenpiteitä, joilla ehkäistään petoksia, lahjontaa ja kaikkea muuta lainvastaista toimintaa, suorittamalla tehokasta valvontaa ja perimällä takaisin aiheettomasti maksettuja määriä, ja väärinkäytösten ilmetessä panemalla täytäntöön tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (5), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2185/96 (6) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (7) mukaisesti.

(20)

Alaohjelmissa käsiteltävien aiheiden luonteen vuoksi eri komiteoiden olisi avustettava komissiota rahoitettavien hankkeiden valinnassa ja kussakin alaohjelmassa myönnettävän rahoituksen määrän määrittämisessä.

(21)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti.

(22)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat talouden elpymisen tukeminen yhteisössä, energiavarmuuteen liittyviin tarpeisiin vastaaminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen lisäämällä menoja tietyillä strategisilla aloilla, vaan ne voidaan tämän asetuksen soveltamisalan ja asianomaisten alojen ja hankkeiden luonteen vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(23)

Koska talouskriisi vaatii kiireisiä toimia ja yhteisön energiatarpeet ovat polttavia, tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

a)

kaasu- ja sähköinfrastruktuurit;

b)

merituulivoima; ja

c)

hiilidioksidin talteenotto ja varastointi.

a)

’hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla’ hiilidioksidin (CO2) talteenottoa teollisuuslaitoksista, sen siirtoa varastointipaikalle ja sen injektointia sopivaan maanalaiseen geologiseen muodostumaan pysyvää varastointia varten;

b)

’tukikelpoisilla kustannuksilla’ samaa kuin asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2342/2002;

c)

’kaasu- ja sähköinfrastruktuureilla’

d)

’hankkeen osalla’ kaikkia rahoituksellisesti, teknisesti tai ajallisesti erillisiä toimia, jotka edesauttavat hankkeen toteutumista;

e)

’investointivaiheella’ sitä hankkeen vaihetta, jossa toteutetaan rakennustöitä ja jossa syntyy pääomakustannuksia;

f)

’merituulivoimalla’ sähköenergiaa, joka on tuotettu tuulella käyvillä turbiineilla, jotka sijaitsevat merellä joko rannikon läheisyydessä tai kaukana siitä;

g)

’suunnitteluvaiheella’ investointivaihetta edeltävää hankkeen vaihetta, jonka aikana hankkeen toteuttamista valmistellaan ja johon sisältyvät tapauksen mukaan toteutettavuuden arviointi, valmistelevat ja tekniset tutkimukset sekä lupien hankkiminen ja jossa aiheutuu pääomakustannuksia.

a)

kaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeet: 2 365 000 000 euroa;

b)

merituulivoimahankkeet: 565 000 000 euroa;

c)

hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvät hankkeet: 1 050 000 000 euroa.

a)

energian lähteiden, siirtoreittien ja toimitusten varmuus ja monipuolistaminen;

b)

energiaverkon kapasiteetin optimointi ja energian sisämarkkinoiden yhdentyminen erityisesti rajat ylittävien osuuksien osalta;

c)

verkon kehittäminen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi lieventämällä yhteisön heikoimmassa asemassa olevien alueiden ja saarten eristyneisyyttä;

d)

uusiutuvien energialähteiden liitäntä ja yhdentäminen; ja

e)

yhteenliitettyjen energiaverkkojen turvallisuus, käyttövarmuus ja yhteentoimivuus, myös mahdollisuus käyttää tarvittaessa monisuuntaisia kaasuvirtoja.

a)

jäsenvaltiot, joko yksin tai yhdessä;

b)

kaikkien niiden jäsenvaltioiden suostumuksella, joita hanke suoranaisesti koskee;

a)

lähestymistavan järkevyys ja tekninen sopivuus;

b)

rahoitusjärjestelyn varmuus toimen koko investointivaiheen osalta.

a)

hankkeen kehitysaste, joka määritellään sen perusteella, onko hankkeen toteutuksessa päästy investointivaiheeseen ja onko merkittäviä pääomakustannuksia syntynyt vuoden 2010 loppuun mennessä;

b)

missä määrin toimen toteuttaminen viivästyy rahoituksen puutteen vuoksi;

c)

missä määrin EEPR-tuki panee liikkeelle uutta julkista ja yksityistä rahoitusta;

d)

sosioekonomiset vaikutukset;

e)

ympäristövaikutukset;

f)

vaikutus energiaverkon jatkuvuuteen ja yhteentoimivuuteen sekä sen kapasiteetin optimointiin;

g)

vaikutus palvelun laadun, turvallisuuden ja luotettavuuden parantamiseen;

h)

vaikutus toimivien yhdennettyjen energiamarkkinoiden luomiseen.

a)

lähestymistavan järkevyys ja tekninen sopivuus;

b)

rahoitusjärjestelyn varmuus hankkeen koko investointivaiheen osalta.

a)

hankkeen kehitysaste, joka määritellään sen perusteella, onko hankkeen toteutuksessa päästy investointivaiheeseen ja onko merkittäviä pääomakustannuksia syntynyt vuoden 2010 loppuun mennessä;

b)

missä määrin toimien toteuttaminen viivästyy rahoituksen puutteen vuoksi;

c)

missä määrin hanke parantaa tai suurentaa jo rakenteilla tai suunnitteluvaiheessa olevien laitteistojen ja infrastruktuurien kokoa;

d)

missä määrin hankkeeseen sisältyy täysimittaisten ja teollista kokoa edustavien laitteistojen ja infrastruktuurien rakentamista ja missä määrin siinä puututaan erityisesti seuraaviin kysymyksiin:

e)

hankkeen innovatiiviset piirteet ja se, missä määrin siinä demonstroidaan tällaisten piirteiden toteuttamista;

f)

hankkeen vaikutus ja se, missä määrin se edesauttaa yhteisön merituuliverkon toteuttamista, sekä hankkeen toistettavuusmahdollisuudet;

g)

hakijoiden osoittama sitoutuminen hankkeessa saavutetun teknologisen edistymisen tulosten levittämiseen muille eurooppalaisille toimijoille yhteisön lainsäädännön ja erityisesti Euroopan strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden ja rakenteiden kanssa yhteensopivalla tavalla.

a)

hankkeessa demonstroidaan, että siinä voidaan ottaa talteen vähintään 80 prosenttia teollisuuslaitosten hiilidioksidista sekä siirtää ja varastoida tämä hiilidioksidi maaperään turvallisesti;

b)

voimalaitosten osalta hiilidioksidin talteenotto demonstroidaan voimalaitoksissa, joiden tuotantoteho on 250 MW sähköä tai vastaava;

c)

hankkeen toteuttajat antavat sitovan lausuman, jonka mukaan ne antavat demonstrointilaitoksessa syntyvän yleisluonteisen tietämyksen laajemmin teollisuuden ja komission käyttöön sekä edesauttavat Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman toteuttamista.

a)

lähestymistavan järkevyys ja tekninen sopivuus;

b)

hankkeen kehitysaste, joka määritellään sen perusteella, onko hankkeen toteutuksessa päästy investointivaiheeseen, joka sisältää varastointivaihtoehtojen tutkimisen ja kehittämisen, ja onko merkittäviä investointeihin liittyviä kustannuksia syntynyt vuoden 2010 loppuun mennessä;

c)

rahoitusjärjestelyn varmuus hankkeen koko investointivaiheen osalta;

d)

kaikkien hankkeen rakentamiseen ja toimintaan ehdotetulla yhdellä tai useammalla sijoituspaikalla tarvittavien lupien yksilöinti sekä strategia niiden hankkimiseksi.

a)

missä määrin toimen toteuttaminen viivästyy rahoituksen puutteen vuoksi;

b)

pyydetty rahoitus suhteessa hankkeen viiden ensimmäisen toimintavuoden aikana vältettyjen hiilidioksidipäästötonnien määrään;

c)

hankkeen monimutkaisuus ja järjestelmän innovatiivisuus kokonaisuutena katsottuna, mukaan luettuina muut täydentävät tutkimustoimet, sekä hakijoiden osoittama sitoutuminen hankkeessa saavutetun teknologisen edistymisen tulosten levittämiseen muille eurooppalaisille toimijoille yhteisön lainsäädännön ja erityisesti Euroopan strategisessa energiateknologiasuunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden ja rakenteiden kanssa yhteensopivalla tavalla;

d)

hallintasuunnitelman uskottavuus ja sopivuus sekä siihen sisältyvien tieteellisten ja teknisten tietojen osalta osoitettu valmius saada ehdotettu ratkaisu toimintavalmiiksi 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä.

a)

kaasu- ja sähköinfrastruktuurihankkeiden osalta yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 680/2007 (9) 15 artiklalla perustettu komitea;

b)

merituulivoimahankkeiden osalta Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta Yhteistyö 19 päivänä joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/971/EY (10) 8 artiklalla perustettu komitea;

c)

hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevien hankkeiden osalta päätöksen 2006/971/EY 8 artiklalla perustettu komitea.

31.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 200/46

(1)

Perustamissopimuksen kolmannen osan IV osasto tarjoaa oikeusperustan yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alaa koskevan yhteisön lainsäädännön antamiselle.

(2)

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä yksityisoikeudellisissa asioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä on perinteisesti säännelty jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisin sopimuksin. Tällaiset sopimukset, joita on lukuisia, heijastavat usein jäsenvaltion ja kolmannen maan välisiä erityisiä siteitä, ja niiden tarkoituksena on tarjota asianmukainen oikeudellinen kehys kyseisten osapuolten erityisille tarpeille.

(3)

Perustamissopimuksen 307 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot käyttävät kaikkia aiheellisia keinoja yhteisön säännöstön ja jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa tekemien kansainvälisten sopimusten välisten ristiriitojen poistamiseksi. Tämä saattaa edellyttää tällaisten sopimusten uudelleen neuvottelemista.

(4)

Jotta voidaan tarjota asianmukainen oikeudellinen kehys tietyn jäsenvaltioiden erityisille tarpeille, jotka koskevat sen suhteita kolmanteen maahan, voi myös olla selkeä tarve tehdä kolmansien maiden kanssa uusia sopimuksia, jotka koskevat perustamissopimuksen kolmannen osan IV osaston alaan kuuluvia yksityisoikeuden osa-alueita.

(5)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on uuden Luganon yleissopimuksen tekemisestä 7 päivänä helmikuuta 2006 antamassaan lausunnossa 1/03 vahvistanut, että yhteisö on saanut yksinomaisen toimivallan tehdä kolmansien maiden kanssa Luganon yleissopimuksen kaltaisen kansainvälisen sopimuksen kysymyksistä, jotka vaikuttavat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 44/2001 (2) (Bryssel I) annettuihin sääntöihin.

(6)

Perustamissopimuksen 300 artiklan nojalla yhteisön tehtävänä on tehdä yhteisön ja kolmannen maan väliset sellaisia kysymyksiä koskevat sopimukset, jotka kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

(7)

Perustamissopimuksen 10 artikla velvoittaa jäsenvaltiot helpottamaan yhteisön tehtävien toteuttamista ja pidättymään kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Tätä lojaalin yhteistyön velvoitetta sovelletaan yleisesti eikä sen mukaan, onko yhteisöllä asiassa yksinomainen toimivalta.

(8)

Yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia erityisiä yksityisoikeudellisia kysymyksiä koskevien, kolmansien maiden kanssa tehtävien sopimusten osalta olisi luotava johdonmukainen ja avoin menettely, jolla jäsenvaltiolle annetaan valtuutus muuttaa voimassa olevaa sopimusta tai neuvotella ja tehdä uusi sopimus, erityisesti jos yhteisö ei itse ole osoittanut aikovansa käyttää ulkoista toimivaltaansa tehdä sopimus jo olemassa olevalla tai aiotulla neuvotteluvaltuutuksella. Tämä menettely ei saisi vaikuttaa yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan eikä perustamissopimuksen 300 ja 307 artiklan määräyksiin. Sitä olisi pidettävä poikkeustoimenpiteenä, ja sitä olisi rajoitettava sekä soveltamisalansa että ajallisen soveltamisensa osalta.

(9)

Tätä asetusta ei olisi sovellettava, jos yhteisö on jo tehnyt kyseisen kolmannen maan kanssa sopimuksen samasta kysymyksestä. Kahden sopimuksen olisi katsottava koskevan samaa kysymystä vain jos, ja siltä osin kuin, niissä säännellään asiasisällön osalta samoja erityisiä oikeudellisia kysymyksiä. Määräyksiä, joissa vain todetaan yleinen aikomus tehdä yhteistyötä tällaisten kysymysten osalta, ei olisi pidettävä samaa kysymystä koskevina.

(10)

Tiettyjen alueellisten sopimusten, joihin viitataan voimassa olevissa yhteisön säädöksissä, olisi myös kuuluttava tämän asetuksen piiriin.

(11)

Jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltion suunnittelema sopimus ei tee yhteisön oikeutta tehottomaksi eikä aiheuta haittaa sillä perustetun järjestelmän moitteettomalle toiminnalle, tai ei aiheuta haittaa yhteisön päättämälle yhteisön ulkosuhdepolitiikalle, olisi edellytettävä, että asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa aikomuksestaan komissiolle tarkoituksin saada valtuutus aloittaa viralliset neuvottelut sopimuksesta tai jatkaa niitä sekä tehdä sopimus. Tällainen ilmoitus olisi tehtävä kirjeitse tai sähköisessä muodossa. Sen olisi sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot ja asiakirjat, joiden avulla komissio voi arvioida neuvottelujen tuloksen odotettua vaikutusta yhteisön oikeuteen.

(12)

Olisi arvioitava, onko yhteisöllä riittävä intressi tehdä kahdenvälinen sopimus yhteisön ja kyseisen kolmannen maan välillä tai tarvittaessa korvata voimassa oleva jäsenvaltion ja kolmannen maan kahdenvälinen sopimus yhteisön sopimuksella. Tätä varten kaikille jäsenvaltioille olisi ilmoitettava kaikista komission saamista ilmoituksista, jotka koskevat jäsenvaltion suunnittelemaa sopimusta, jotta jäsenvaltiot voivat osoittaa kiinnostuksensa liittyä ilmoituksen tehneen jäsenvaltion aloitteeseen. Jos tästä tietojenvaihdosta käy ilmi, että yhteisöllä on riittävä intressi asiassa, komission olisi harkittava neuvotteluvaltuutuksen ehdottamista yhteisön ja kyseisen kolmannen maan välisen sopimuksen tekemiseksi.

(13)

Jos komissio pyytää jäsenvaltiolta lisätietoja arvioidakseen, olisiko kyseiselle jäsenvaltiolle annettava valtuutus aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa, tällainen pyyntö ei saisi vaikuttaa niihin määräaikoihin, joiden kuluessa komission on tehtävä perusteltu päätös tämän jäsenvaltion pyynnön johdosta.

(14)

Antaessaan valtuutuksen virallisten neuvottelujen aloittamiseen komission olisi tarvittaessa voitava ehdottaa neuvotteluohjeita tai pyytää yksittäisten lausekkeiden sisällyttämistä suunniteltuun sopimukseen. Komissiolle olisi neuvottelujen eri vaiheissa tiedotettava täysimääräisesti niistä kysymyksistä, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, ja sen olisi voitava osallistua neuvotteluihin tarkkailijana näiden kysymysten osalta.

(15)

Kun jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle aikomuksestaan aloittaa neuvottelut kolmannen maan kanssa, niitä olisi vaadittava ilmoittamaan ainoastaan ne seikat, joilla on merkitystä komission suorittaman arvioinnin kannalta. Komission antaman valtuutuksen ja mahdollisten neuvotteluohjeiden tai, tapauksen mukaan, komission kieltäytymisen valtuutuksen antamisesta olisi koskettava ainoastaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä.

(16)

Kaikille jäsenvaltioille olisi ilmoitettava kaikista komissiolle tehdyistä ilmoituksista, jotka koskevat suunniteltuja tai neuvoteltuja sopimuksia, ja tämän asetuksen mukaisista komission perustelluista päätöksistä. Näiden tietojen osalta olisi kuitenkin noudatettava täysimääräisesti mahdollisia luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia.

(17)

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi varmistettava, että luottamuksellisiksi määriteltyjä tietoja käsitellään Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (3) mukaisesti.

(18)

Jos komissio aikoo arviointiensa perusteella kieltäytyä antamasta valtuutusta virallisten neuvottelujen aloittamiseen tai neuvotellun sopimuksen tekemiseen, sen olisi annettava kyseiselle jäsenvaltiolle lausunto ennen kuin se tekee perustellun päätöksensä. Kun on kyse neuvotellun sopimuksen tekemistä koskevan valtuutuksen antamisesta kieltäytymisestä, lausunto olisi toimitettava myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(19)

Jotta varmistetaan, ettei neuvoteltu sopimus muodosta estettä oikeudellista yhteistyötä yksityis- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan yhteisön ulkoisen toiminnan toteuttamiselle, sopimuksessa olisi määrättävä joko sen irtisanomisesta osittain tai kokonaan, jos yhteisön tai yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä saman kolmannen maan välillä tehdään myöhempi sopimus samasta kysymyksestä, tai sopimuksen asianomaisten määräysten välittömästä korvaamisesta tällaisen myöhemmän sopimuksen määräyksillä.

(20)

Olisi säädettävä siirtymätoimenpiteistä sellaisten tilanteiden sääntelemiseksi, joissa jokin jäsenvaltio on tämän asetuksen voimaan tullessa jo aloittanut sopimusneuvottelut kolmannen maan kanssa tai on saattanut neuvottelut päätökseen, mutta ei ole vielä ilmoittanut suostumuksestaan tulla sopimuksen sitomaksi.

(21)

Varmistaakseen, että tämän asetuksen soveltamisesta on saatu riittävästi kokemusta, komission olisi toimitettava kertomus tästä soveltamisesta aikaisintaan kahdeksan vuoden kuluttua päivästä, jona tämä asetus annetaan. Kertomuksessa komission olisi toimivaltuuksiaan käyttäen vahvistettava, että tämä asetus on luonteeltaan tilapäinen tai tutkittava, olisiko tämä asetus korvattava uudella asetuksella, jonka kohde olisi sama tai joka sisältäisi myös muita kysymyksiä, jotka kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan ja joita muut yhteisön välineet koskevat.

(22)

Jos komission toimittamassa kertomuksessa vahvistetaan, että tämä asetus on luonteeltaan väliaikainen, jäsenvaltioiden olisi kertomuksen toimittamisen jälkeen voitava edelleen ilmoittaa komissiolle meneillään olevista tai jo ilmoitetuista neuvotteluista saadakseen valtuutuksen virallisten neuvottelujen aloittamiseen.

(23)

Perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on sen tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(24)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen antamiseen ja soveltamiseen.

(25)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen antamiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

a)

jäsenvaltion ja kolmannen maan kahdenvälistä sopimusta;

b)

alueellisia sopimuksia, joita tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 2201/2003 59 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun asetuksen 59 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 59 artiklan 3 kohdan soveltamista, ja asetuksen (EY) N:o 4/2009 69 artiklan 3 kohdassa.

a)

asianomainen jäsenvaltio on toimittanut tiedot, jotka osoittavat, että sillä on sopimuksen tekemiseen erityinen intressi, joka johtuu taloudellisista, maantieteellisistä, kulttuurisista, historiallisista, yhteiskunnallisista tai poliittisista siteistä jäsenvaltion ja kyseisen kolmannen maan välillä;

b)

suunniteltu sopimus ei jäsenvaltion toimittamien tietojen perusteella ilmeisesti tee yhteisön oikeutta tehottomaksi eikä aiheuta haittaa sillä perustetun järjestelmän moitteettomalle toiminnalle; ja

c)

suunniteltu sopimus ei aiheuttaisi haittaa yhteisön päättämän yhteisön ulkosuhdepolitiikan tavoitteelle ja tarkoitukselle.

a)

sopimuksen irtisanomisesta kokonaan tai osittain siinä tapauksessa, että Euroopan yhteisön tai yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ja saman kolmannen maan välillä tehdään myöhemmin sopimus samasta kysymyksestä; tai

b)

sopimuksen asiaa koskevien määräysten välittömästä korvaamisesta samaa kysymystä koskevan Euroopan yhteisön tai yhteisön ja sen jäsenvaltioiden ja saman kolmannen maan välillä tehtävän myöhemmän sopimuksen määräyksillä.

a)

4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt ehdot;

b)

4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyn ehdon, siltä osin kuin tuohon ehtoon liittyy uusia ja poikkeuksellisia olosuhteita; ja

c)

5 artiklan 2 kohdan mukaisen vaatimuksen.

a)

vahvistetaan olevan asianmukaista, että tämän asetuksen voimassaolo päättyy 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti määräytyvänä päivänä; tai

b)

suositellaan tämän asetuksen korvaamista mainitusta päivästä lukien uudella asetuksella.

31.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 200/52